Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Iranista, etenkin ihmisoikeuksia koskevat päätöslauselmat ja erityisesti 22. lokakuuta 2009(1) ja 10. helmikuuta 2010(2) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon julkilausuman, jonka Euroopan parlamentin puhemies antoi 9. lokakuuta 2009 järjestettynä kuolemanrangaistuksen vastaisena eurooppalaisena teemapäivänä, sekä hänen 11. elokuuta 2010 antamansa julkilausuman uskonnollisten baha'i-johtajien tuomitsemisesta,

–  ottaa huomioon unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 14. kesäkuuta 2010 ja 6. heinäkuuta 2010 antamat julkilausumat,

–  ottaa huomioon 23. syyskuuta 2009 annetun YK:n pääsihteerin raportin Iranin islamilaisen tasavallan ihmisoikeustilanteesta ja Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeusvaltuutetun 4. maaliskuuta 2010 antaman julkilausuman Iranista,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen päätöslauselmat, erityisesti päätöslauselmat 62/149 ja 63/168, joissa kehotetaan keskeyttämään kuolemantuomioiden täytäntöönpano, kunnes kuolemanrangaistus poistetaan kokonaan,

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen ja lapsen oikeuksista tehdyn yleissopimuksen, joiden kaikkien sopimuspuolena Iranin islamilainen tasavalta on,

–  ottaa huomioon vuonna 1963 tehdyn Wienin yleissopimuksen diplomaatti- ja konsulisuhteista,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Iran pitää edelleen hallussaan ikävää ennätystä maana, joka teloittaa nuorimpia rikoksentekijöitä ja jossa pelkästään vuonna 2010 on langetettu noin 2 000 kuolemantuomiota,

B.  ottaa huomioon, että saatujen tietojen mukaan Mashadin Vahil Abad -vankilassa on pelkästään muutaman viime viikon aikana teloitettu yli sata huumerikoksista tuomittua vankia ja että lähipäivinä teloitetaan satakunta muuta vankia; ottaa huomioon, että nämä joukkoteloitukset ovat räikeästi vastoin kansainvälistä oikeutta ja että kaiken lisäksi niistä päätettiin huippusalaisesti,

C.  ottaa huomioon, että vastoin Iranin oikeuslaitoksen ylimpien tahojen vakuutteluja Iran langettaa yhä kivitystuomioita, esimerkiksi Sahineh Mohammadi-Ashtianin tapauksessa ”aviorikoksesta”, jota korostettiin 11. elokuuta 2010 televisioidussa Mohammadi-Ashtianin ”tunnustuksessa”,

D.  ottaa huomioon, että Sakineh Mohammadi-Ashtiani, jonka väitettiin syyllistyneen kahteen avioliiton ulkopuoliseen suhteeseen puolisonsa kuoleman jälkeen, tuomittiin 99 raipaniskuun vuonna 2006 ja että tuomio pantiin täytäntöön samana vuonna,

E.  ottaa huomioon, että häntä oli syytetty myös osallisuudesta puolisonsa murhaan, mutta hänet oli sittemmin vapautettu näistä syytteistä, ennen kuin häntä syytettiin avioliiton aikana tapahtuneesta aviorikoksesta ja hän sai kivitystuomion,

F.  ottaa huomioon, että kivitystuomio oli tarkoitus panna täytäntöön 9. heinäkuuta 2010, mutta Iranin viranomaiset keskeyttivät sen täytäntöönpanon ”humanitaarisista syistä” kansainvälisen painostuksen seurauksena,

G.  ottaa huomioon, että kivitystuomio rikkoo selkeästi kansainvälisiä velvoitteita, joita Iranilla on kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen mukaisesti; ottaa huomioon, että Iran suostui aivan äskettäin YK:n ihmisoikeusneuvoston yleisen kausittaisen arvioinnin yhteydessä noudattamaan ainakin kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen vähimmäisvaatimuksia ja kuolemanrangaistusta koskevia määräyksiä niin kauan kuin sitä sovelletaan,

H.  ottaa huomioon, että 18-vuotias Ebrahim Hammadi tuomittiin elokuussa kuolemaan väitetystä sodomiasta; ottaa huomioon, että Hammadi oli tapahtumahetkellä vasta 16-vuotias ja antoi omien sanojensa mukaan tunnustuksensa kidutuksen alaisena,

I.  ottaa huomioon, että molemmissa tapauksissa puolustusasianajaja Mohammad Mostafei, joka yritti tuoda tapaukset yleisön tietoisuuteen, joutui pakenemaan maasta peläten joutumista pidätetyksi; ottaa huomioon, että yhä useammat ihmisoikeusasianajajat, joista voidaan mainita esimerkkeinä Mohammed Ali Dadkah, Mohammad Oliyifard, Mohammad Seifzadeh ja jopa Nobelin rauhanpalkinnon saaja Shirin Ebadi, joutuvat valtion vainon kohteeksi ylimääräisten verovaateiden sekä heihin ja heidän perheisiinsä kohdistuvien tappouhkauksien muodossa,

J.  ottaa huomioon, että ihmisoikeusasianajaja Nasrin Sotoudeh, joka nauttii laajaa arvostusta ponnisteluistaan kuolemantuomion uhkaamien nuorten puolesta sekä mielipidevankien puolustamisesta, pidätettiin 4. syyskuuta 2010 syytettynä ”valtionvastaisesta propagandasta” ja ”yhteistoiminnasta ja kansallisen turvallisuuden vastaisesta kokoontumisesta”,

K.  ottaa huomioon, että vuosi vilpillisten presidentinvaalien ja niitä seuranneiden joukkomielenosoitusten jälkeen sadat mielenosoittajat, lehtimiehet ja kansalaisaktivistit, jopa kansalaiset, esimerkiksi Alankomaiden kansalainen Zahra Bahrami, joilla ei ole mitään tekemistä mielenosoitusten kanssa, istuvat edelleen vankilassa,

L.  ottaa huomioon, että Iranissa perheensä luona vieraillut Zahra Bahrami pidätettiin 27. joulukuuta 2009 ashura-muistojuhlan aikana järjestettyjen mielenosoitusten yhteydessä ja että hänet pakotettiin tunnustamaan televisioidussa kuulustelussa syyllistyneensä tekoihin, joista häntä syytettiin,

M.  ottaa huomioon, että sekä kansainvälisiltä ihmisoikeusjärjestöiltä että Alankomaiden viranomaisilta on evätty pääsy tapaamaan Bahramia,

N.  ottaa huomioon, että pakottamalla saadut tunnustukset, vankien kidutus ja huono kohtelu, valvottaminen, eristäminen, salaiset pidätykset sekä julma, epäinhimillinen ja halventava kohtelu, fyysinen pahoinpitely sekä seksuaalinen väkivalta ja järjestysvallan edustajien rankaisematta jättäminen ovat edelleen yleisiä ilmiöitä Iranissa, mikä antaa aiheen epäillä vahvasti oikeuskäsittelyjen oikeudenmukaisuutta ja avoimuutta Iranissa,

O.  ottaa huomioon, että yhä useammat rauhanomaiset kansalaisoikeuksien puolustajat, kuten ihmisoikeuksia puolustavien lehtimiesten komitean (Committee of Human Rights Reporters, CHRR) jäsen Shiva Nazar Ahari, joka on ollut pidätettynä 20. joulukuuta 2009 lähtien ja jonka oikeudenkäynti pidetään lähiaikoina, on asetettu ”moharabeh”-syytteeseen (syyte sodasta Jumalaa vastaan), josta voidaan määrätä kuolemantuomio,

P.  ottaa huomioon, että uskonnollisten ja etnisten vähemmistöjen vaino Iranissa jatkuu esteettä; ottaa huomioon, että elokuussa 2010 seitsemän baha'i-uskonnon johtajaa Fariba Kamalabadi, Jamaloddin Khanjani, Afif Naeimi, Saeid Rezaie, Mahvash Sabet, Behrouz Tavakkoli ja Vahid Tizfahm, jotka ovat olleet vankilassa vuodesta 2008 lähtien yksinomaan uskonnollisten näkemystensä vuoksi, tuomittiin 20 vuoden vankeusrangaistukseen syytettyinä valtion vastaisesta propagandasta ja vakoilusta,

Q.  ottaa huomioon, että oppositiopoliitikkoihin Mir-Hossein Mousaviin ja Mehdi Karrubiin sekä muihin poliittisten puolueiden johtaviin jäseniin kohdistuva häirintä jatkuu edelleen; ottaa huomioon, että entisen presidenttiehdokkaan Mehdi Karroubin asuntoon hyökkäsi syyskuun alussa kymmeniä siviiliasuisia henkilöitä, mikä johti seinien töhertelyyn, vandalismiin, ikkunoiden rikkomiseen ja ammuskeluun Karroubin kotona; ottaa huomioon, että nämä hyökkäykset tapahtuivat vallankumouskaartin komentajan Mohammad Ali Jafarin annettua lausunnon, jonka mukaan Iranin kansa tuomitsisi ”kapinajohtajat”, jolla viitattiin oppositiojohtajiin; ottaa huomioon, että poliisi ei tehnyt mitään hyökkäysten estämiseksi,

R.  panee merkille, että Iranin oikeuslaitos on yhdistänyt rikoksista syytettyjä henkilöitä Iranin poliittiseen oppositioon ja poliittiseen oppositioon kuuluvia henkilöitä rikoksiin, jolloin poliittinen oppositio ja rikollinen käyttäytyminen on pyritty liittämään toisiinsa,

1.  arvostaa kaikkien niiden iranilaismiesten ja -naisten rohkeutta, jotka puolustavat perusvapauksia, ihmisoikeuksiensa kunnioittamista ja demokraattisia periaatteita, jotka vastustavat aktiivisesti kivittämistä ja muita julmia rangaistusmuotoja ja jotka haluavat elää yhteiskunnassa, jossa ei ole sortoa eikä pelottelua;

2.  tuomitsee jyrkästi Sakineh Mohammadi-Ashtianin tuomitsemisen kuolemaan kivittämällä ja katsoo, että oli totuus mikä tahansa, tuomitseminen kuolemaan kivittämällä ei ole perusteltua eikä hyväksyttävää;

3.  kehottaa Iranin viranomaisia kumoamaan Sakineh Mohammadi-Ashtianille langetetut tuomiot ja aloittamaan hänen tapauksensa kattavan uudelleenkäsittelyn;

4.  vaatii voimakkaasti, että Iranin hallituksen on käsiteltävä uudestaan Zahra Bahramin tapaus, taattava hänelle välittömästi oikeus käyttää asianajajaa ja saada konsuliapua, vapautettava hänet tai taattava hänelle asianmukainen oikeudenkäynti; kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa Catherine Ashtonia käsittelemään Zahra Bahramin vangitsemista Iranin viranomaisten kanssa;

5.  kehottaa Iranin hallitusta estämään sodomiasta syytetyn 18-vuotiaan Ebrahim Hamidin teloituksen ja vaatii, että Iranin islamilainen tasavalta viimeinkin lopettaa kuolemantuomion langettamisen alle 18-vuotiaana tehdyistä rikoksista ja muuttaa lainsäädäntöään siten, että se noudattaa Iranin ratifioimia kansainvälisiä ihmisoikeusyleissopimuksia, lapsen oikeuksista tehty yleissopimus sekä kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus mukaan luettuina;

6.  ilmaisee syvän huolestumisensa siitä, että Iran edelleen lukeutuu niiden hyvin harvojen maiden joukkoon Afganistanin, Somalian, Saudi-Arabian, Sudanin ja Nigerian kanssa, jotka yhä käyttävät kivitystuomiota; kehottaa Iranin parlamenttia laatimaan lainsäädäntöä, jossa raaka ja epäinhimillinen kivittämiskäytäntö julistetaan laittomaksi;

7.  toistaa vastustavansa kuolemanrangaistusta ja pyytää Iranin viranomaisia Yhdistyneiden Kansakuntien päätöslauselmien 62/149 ja 63/168 mukaisesti keskeyttämään kuolemantuomioiden täytäntöönpanon, kunnes kuolemanrangaistus poistetaan kokonaan;

8.  kehottaa esittämään seuraavassa YK:n yleiskokouksessa päätöslauselman, jossa kaikkia niitä maita, joissa kuolemanrangaistus on vielä voimassa, vaaditaan saattamaan YK:n pääsihteerin ja yleisön saataville kaikki tiedot kuolemanrangaistuksesta ja teloituksista, jotta päästään eroon kuolemanrangaistukseen kohdistuvasta valtiollisesta salailusta, joka myös vaikuttaa teloitusten suureen lukumäärään;

9.  ilmoittaa vastustavansa kaikkea aikuisten keskinäiseen suostumukseen perustuvien sukupuolisuhteiden kriminalisointia ja kehottaa Iranin viranomaisia dekriminalisoimaan ”aviorikoksen” ja homoseksuaalisuuden;

10.  kehottaa Iranin viranomaisia poistamaan lainsäädännöstä ja käytännöstä kaikki kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen ja halventavan kohtelun tai rankaisemisen muodot, huolehtimaan oikeusturvasta ja lopettamaan ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneiden rankaisematta jättämisen;

11.  kehottaa Iranin islamilaista tasavaltaa allekirjoittamaan ja ratifioimaan kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen;

12.  pahoittelee syvästi oikeuskäsittelyjen oikeudenmukaisuuden ja avoimuuden puutetta ja kehottaa Iranin viranomaisia varmistamaan oikeudenmukaisen ja avoimen muutoksenhakumenettelyn;

13.  vetoaa Iranin viranomaisiin, jotta nämä myöntäisivät Punaiselle Puolikuulle pääsyn tapaamaan kaikkia vankeja ja antaisivat kansainvälisten ihmisoikeusjärjestöjen seurata maan tilannetta;

14.  kehottaa Iranin viranomaisia vapauttamaan välittömästi kaikki henkilöt, joita pidetään vangittuina yksinomaan rauhanomaisten mielenilmaustensa vuoksi ja sen vuoksi, että he haluavat harjoittaa ilmaisunvapauden perusihmisoikeuttaan, ja toistaa erityisesti vaatimuksensa seitsemän baha'i-johtajan vapauttamisesta;

15.  palauttaa mieliin, että Iranin islamilaisen tasavallan allekirjoittaman ja ratifioiman, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 18 artiklan mukaisesti ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapaus ovat perusoikeuksia, jotka on taattava kaikissa olosuhteissa;

16.  kehottaa vapauttamaan välittömästi kaikki pidätettyinä olevat ihmisoikeusasianajajat;

17.  on syvästi huolissaan siitä, että Iranin viranomaiset käyttävät tuomioistuinten valtaa väärin ihmisoikeusyhteisön jäseniä ja kansalaisyhteiskunnan aktivisteja vastaan, joista voidaan mainita esimerkkeinä ”miljoonan allekirjoituksen kampanjan” sekä ADVAR-järjestön keskuskomitean jäsenet;

18.  kehottaa komissiota ja neuvostoa toteuttamaan Euroopan ihmisoikeus- ja demokratiavälineen (EIDHR) yhteydessä lisätoimia, joilla aktiivisesti suojellaan iranilaisten ihmisoikeuksien puolustajien turvallisuutta, ja kannustaa jäsenvaltioita tukemaan EU:n turvapaikkakaupunkiohjelmaa;

19.  kehottaa antamaan uudestaan mandaatin YK:n erityisraportoijalle, joka tutkii väärinkäytöksiä ja kannustaa Iranin ihmisoikeusrikkomuksiin syyllistyvien henkilöiden saattamista vastuuseen;

20.  vaatii, että nykyistä luetteloa henkilöistä ja järjestöistä, joihin sovelletaan EU:n matkustuskieltoa ja varojen jäädyttämistä, laajennetaan siten, että se koskee henkilöitä, jotka ovat vastuussa ihmisoikeusrikkomuksista, sorrosta ja vapauden rajoittamisesta Iranissa;

21.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille, YK:n turvallisuusneuvostolle, YK:n ihmisoikeustoimikunnalle, Iranin korkeimman oikeuden presidentille sekä Iranin islamilaisen tasavallan hallitukselle ja parlamentille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2009)0060. (2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0016.