Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan 23. kesäkuuta 2010 järjestämän julkisen kuulemisen eurooppalaisen standardoinnin tulevaisuudesta,

–  ottaa huomioon reaktiot, joita komissio sai järjestettyään (23. maaliskuuta–21. toukokuuta 2010) julkisen kuulemisen eurooppalaisen standardointijärjestelmän uudelleentarkastelusta,

–  ottaa huomioon standardointipaketin vaikutusten arviointia koskevan selvityksen, jonka komission yritys- ja teollisuustoiminnan pääosasto julkaisi 9. maaliskuuta 2010,

–  ottaa huomioon eurooppalaisen standardointijärjestelmän tarkistamisesta vastuussa olevan asiantuntijaryhmän (EXPRESS) selonteon standardoinnista kilpailukykyistä ja innovatiivista Eurooppaa varten: visio vuodelle 2020 (helmikuu 2010),

–  ottaa huomioon professori Mario Montin komission puheenjohtajalle 9. toukokuuta 2010 antaman selonteon, joka koskee uutta strategiaa yhtenäismarkkinoita varten,

–  ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 julkaistun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (KOM(2010)2020),

–  ottaa huomioon Euroopan standardointikomitean (CEN) ja Euroopan sähkötekniikan standardointikomitean (Cenelec) elokuussa 2009 teettämän selvityksen eurooppalaisen standardisoinnin saatavuudesta pk-yritysten kannalta ”Autetaan pieniä ja keskisuuria yrityksiä hyötymään enemmän standardeista ja standardointiin osallistumisesta”,

–  ottaa huomioon standardoinnin saatavuutta koskevan selvityksen, jonka komission yritys- ja teollisuustoiminnan pääosasto julkaisi 10. maaliskuuta 2009,

–  ottaa huomioon komission 21. joulukuuta 2009 julkaiseman kertomuksen direktiivin 98/34/EY toiminnasta vuosina 2006–2008 (KOM(2009)0690) ja sitä täydentävän komission henkilöstön työasiakirjan (SEC(2009)1704),

–  ottaa huomioon 3. heinäkuuta 2009 julkaistun valkoisen kirjan tieto- ja viestintätekniikan standardoinnin nykyaikaistamisesta EU:ssa – kehitysmahdollisuuksista (KOM(2009)0324),

–  ottaa huomioon neuvoston 25. syyskuuta 2008 antamat päätelmät standardoinnista ja innovoinnista,

–  ottaa huomioon 25. kesäkuuta 2008 annetun komission tiedonannon ”Pienet ensin” – Eurooppalaisia pk-yrityksiä tukeva aloite (”Small Business Act”) (KOM(2008)0394),

–  ottaa huomioon komission 11. maaliskuuta 2008 julkaiseman tiedonannon ”Standardoinnista lisää vauhtia innovointiin Euroopassa” (KOM(2008)0133),

–  ottaa huomioon komission 18. lokakuuta 2004 julkaiseman tiedonannon eurooppalaisen standardoinnin asemasta yhteisön politiikassa ja lainsäädännössä (KOM(2004)0674) ja sitä täydentävän komission henkilöstön työasiakirjan, joka koskee eurooppalaisen standardoinnin haasteita,

–  ottaa huomioon komission 25. helmikuuta 2004 julkistaman tiedonannon ympäristönäkökohtien sisällyttämisestä eurooppalaiseen standardointiin (KOM(2004)0130),

–  ottaa huomioon komission henkilöstön 26. heinäkuuta 2001 julkaiseman työasiakirjan, joka koskee kansainväliseen standardointiin sovellettavia eurooppalaisia poliittisia periaatteita (SEC(2001)1296),

–  ottaa huomioon 12. helmikuuta 1999 antamansa päätöslauselman komission kertomuksesta uuden lähestymistavan mukaisen eurooppalaisen standardoinnin tehokkuudesta ja avoimuudesta(1),

–  ottaa huomioon komission 13. toukokuuta 1998 antaman kertomuksen uuden lähestymistavan mukaisen eurooppalaisen standardoinnin tehokkuudesta ja avoimuudesta (KOM(1998)0291),

–  ottaa huomioon 24. lokakuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1673/2006/EY eurooppalaisen standardoinnin rahoituksesta(2),

–  ottaa huomioon 22. kesäkuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34/EY teknisiä standardeja ja määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä(3),

–  ottaa huomioon 22. joulukuuta 1986 tehdyn neuvoston päätöksen 87/95/ETY standardoinnista tietotekniikassa ja televiestinnässä(4),

–  ottaa huomioon kesäkuussa 1991 tehdyn Wienin sopimuksen ISOn ja CENin välisestä teknisestä yhteistyöstä ja syyskuussa 1996 tehdyn Dresdenin sopimuksen Cenelecin ja IEC:n välisestä teknisten tietojen vaihtamisesta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon (A7-0276/2010),

A.  katsoo, että eurooppalainen standardointijärjestelmä on ollut keskeinen tekijä yhtenäismarkkinoiden luomisessa etenkin, kun standardeja on käytetty uuteen lainsäädäntökehykseen sovellettavan uuden lähestymistavan mukaisilla tärkeillä lainsäädäntöaloilla,

B.  katsoo, että nykyinen lainsäädäntökehys on edistänyt eurooppalaisen standardoinnin menestymistä ja antanut mahdollisuuden kehittää eurooppalaisia standardeja, joita kaikki talouden toimijat tarvitsevat varmistaakseen sisämarkkinoiden sujuvan toiminnan, helpottaakseen maailmankauppaa ja markkinoille pääsyä ja edistääkseen kestävää kasvua ja kilpailukykyä,

C.  katsoo, että eurooppalainen standardointijärjestelmä on avainasemassa, kun eurooppalaisessa politiikassa ja lainsäädännössä reagoidaan kasvavaan tarpeeseen saada standardeja, joilla voidaan varmistaa tuoteturvallisuus, saatavuus, innovatiivisuus, yhteentoimivuus ja ympäristönsuojelu,

D.  ottaa huomioon, että pk-yrityksiä tukevan aloitteen periaatteessa VII korostetaan, että on tärkeää edistää pk-yritysten osallistumista standardointiin ja niiden etujen puolustamista siinä,

E.  toteaa, että eurooppalaisten standardien kehittäminen edistää maailmanlaajuisten standardien kehittämistä,

F.  katsoo, että nykyaikainen ja joustava eurooppalainen standardointijärjestelmä on ratkaiseva tekijä kunnianhimoisen ja uudistetun eurooppalaisen teollisuuspolitiikan kannalta,

G.  ottaa huomioon, että eurooppalainen standardointi tapahtuu maailmanlaajuisen järjestelmän puitteissa ja kytkeytyy siihen monin eri tavoin ja se perustuu erityisiin rakenteisiin ja vakiintuneisiin standardien kehittämisprosesseihin, joita CEN ja Cenelec panevat täytäntöön kansallisen delegoinnin periaatteen pohjalta ja European Telecom Standards Institute (ETSI) suoran jäsenyyden pohjalta,

H.  ottaa huomioon, että yhtenäismarkkinoiden uutta strategiaa koskevassa Montin selonteossa vahvistetaan, että standardointi on yhtenäismarkkinoiden hallinnan avain, ja korostetaan, että on tarpeen tarkistaa eurooppalaista standardointiprosessia, säilyttää nykyisen järjestelmän edut ja saavuttaa oikea tasapaino eurooppalaisen ja kansallisten näkökulmien välillä,

I.  katsoo, että eurooppalaisen standardoinnin on sopeuduttava globalisaatiosta, ilmastonmuutoksista, uusien talouksien kehittymisestä ja teknologian kehittymisestä aiheutuviin haasteisiin, jotta se voi vastata liike-elämän ja kuluttajien tuleviin tarpeisiin ja hyödyntää kaikkea potentiaaliaan julkisten ja yhteiskunnallisten tavoitteiden saavuttamiseksi,

J.  katsoo, että on kehitettävä strateginen lähestymistapa eurooppalaiseen standardointiin ja tarkistettava nykyistä järjestelmää, jotta se voi säilyä menestyksekkäänä ja vastata tulevan vuosikymmenen tarpeisiin, jolloin unioni voi säilyttää johtavan asemansa maailmanlaajuisessa standardointijärjestelmässä,

Johdanto

1.  pitää myönteisenä, että komissio aikoo tarkistaa eurooppalaista standardointijärjestelmää, säilyttää sen lukuisat edulliset elementit, korjata sen puutteet ja löytää oikean tasapainon eurooppalaisen, kansallisen ja kansainvälisen näkökulman välillä; korostaa, että ehdotetun tarkistamisen olisi keskityttävä nykyisen järjestelmän vahvuuksiin, jotka muodostavat vankan perustan parannuksille, ja olisi pidätyttävä kaikista radikaaleista muutoksista, jotka saattaisivat vesittää järjestelmän ydinarvot;

2.  kehottaa komissiota hyväksymään ja esittämään viipymättä ehdotuksen nykyaikaisesta ja yhdenmukaisesta standardointipolitiikasta ja kehottaa tarkistamaan teknisiä standardeja ja määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä annettua direktiiviä 98/34/EY, tieto- ja viestintätekniikan standardointia koskevaa päätöstä 87/95/ETY ja eurooppalaisen standardoinnin rahoituksesta annettua päätöstä N:o 1673/2006/EY komission vuoden 2010 työohjelman mukaisesti;

3.  painottaa, että eurooppalaisen standardointijärjestelmän tarkistamisen on edistettävä eurooppalaista innovointia ja kestävää kehitystä, parannettava Euroopan unionin kilpailukykyä ja vahvistettava sen asemaa kansainvälisessä kaupassa sekä oltava kansalaisten hyvinvointia hyödyttävää;

4.  kiittää eurooppalaisen standardointijärjestelmän tarkistamisesta vastuussa olevaa asiantuntijaryhmää (EXPRESS) sen selonteosta; kehottaa eurooppalaisia ja kansallisia standardointijärjestöjä, jäsenvaltioita ja komissiota toteuttamaan sen strategiset suositukset ja luomaan siten eurooppalaisen standardointijärjestelmän, jolla kyetään vastaamaan yhteiskunnallisiin ja taloudellisiin tarpeisiin ja säilyttämään sen johtava asema maailmanlaajuisessa standardointijärjestelmässä;

5.  kehottaa komissiota täydentämään ehdotusta eurooppalaista standardointia koskevan nykyisen lainsäädäntökehyksen tarkistamisesta strategia-asiakirjalla, jolla luodaan kattava kehys Euroopan ja kansallisen tason toimille ja esitetään konkreettisia ehdotuksia parannuksille, joita ei voida toteuttaa lainsäädäntöä tarkistamalla; tähdentää, että strategia-asiakirjassa ei pitäisi rajoittua pelkästään EXPRESSin selonteossa annettuihin suosituksiin;

6.  pitää tervetulleena komission valkoista kirjaa ”Tieto- ja viestintätekniikan standardoinnin nykyaikaistaminen EU:ssa − kehitysmahdollisuudet”; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota panemaan valkoisessa kirjassa esitetyt keskeiset suositukset täytäntöön sen varmistamiseksi, että eurooppalaisissa ja kansainvälisissä standardointijärjestelmissä voidaan kehittää relevantteja maailmanlaajuisia tieto- ja viestintätekniikan standardeja ja että niitä voidaan toteuttaa ja käyttää EU:n toiminnassa ja julkisissa hankinnoissa;

7.  kannattaa komission aietta sisällyttää eurooppalaisen standardoinnin lainsäädäntökehykseen periaatteet, jotka sisältyvät Maailman kauppajärjestön kaupan teknisistä esteistä tekemään sopimukseen (läpinäkyvyys, avoimuus, puolueettomuus, yksimielisyys, tehokkuus, relevanssi ja johdonmukaisuus), jotta niiden soveltamista eurooppalaisessa standardointijärjestelmässä voidaan tehostaa; katsoo, että näiden periaatteiden huomioonottamisen ei pitäisi lisätä tunnustettujen eurooppalaisten standardointijärjestöjen (ESO) määrää nykyisestä kolmesta (CEN, Cenelec ja ETSI);

8.  katsoo, että näitä periaatteita voitaisiin täydentää sellaisilla lisäominaisuuksilla kuin ylläpito, saatavuus, laatu, neutraalius ja vastuunalaisuus; uskoo, että kaikkia näitä periaatteita on edelleen täsmennettävä ja selkeytettävä ja että on otettava käyttöön erityinen valvontajärjestelmä varmistamaan niiden täytäntöönpano kansallisella tasolla ja Euroopan tasolla kehitettäessä EU:n politiikkoja ja lainsäädäntöä tukevia standardeja;

9.  korostaa kuitenkin, että nämä periaatteet eivät sinällään riitä varmistamaan, että kaikki sidosryhmät – etenkään terveyttä ja turvallisuutta, kuluttajien etuja ja ympäristöystävällisyyttä ajavat sidosryhmät – olisivat asianmukaisesti edustettuina eurooppalaisen standardointijärjestelmän standardointiprosessissa; katsoo siksi, että on otettava mukaan myös asianmukaisen edustuksen periaate, sillä yleisen edun ollessa kyseessä on hyvin tärkeää, että kaikkien sidosryhmien kannat otetaan asianmukaisesti huomioon, etenkin kehitettäessä standardeja, joilla on määrä tukea EU:n lainsäädäntöä ja politiikkaa, kun samalla tunnustetaan tarve kiinnittää sopivimmat tekniset asiantuntijat kuhunkin standardointihankkeeseen;

10.  korostaa, että vaikka pk-yritykset edustavatkin merkittävää osaa Euroopan markkinoista, ne eivät ole riittävässä määrin mukana standardointijärjestelmän toiminnassa eivätkä voi siten täysin hyödyntää standardoinnista saatavia hyötyjä; uskoo, että on olennaisen tärkeää parantaa niiden edustusta ja osallistumista järjestelmän toimintaan erityisesti kansallisen tason teknisissä komiteoissa; kehottaa komissiota osoittamaan eurooppalaisen standardointijärjestelmän tarkistamisen yhteydessä toteutettavan vaikutustenarvioinnin avulla parhaan tavan päästä tähän tavoitteeseen ja arvioimaan samalla, millaista rahoitusta tarvitaan pk-yritysten avuksi;

11.  korostaa, että vaikka standardit ovat kohentaneet merkittävästi tavaroiden laatua ja turvallisuutta, niin palvelualalla standardien saatavuus ei ole likimainkaan oikeassa suhteessa verrattuna alan taloudelliseen merkitykseen ja potentiaaliin; toteaa erityisesti, että Euroopassa palveluja varten kehitettyjen kansallisten standardien määrä ylittää selvästi alaa varten kehitettyjen eurooppalaisten standardien määrän;

12.  myöntää, että palvelualan standardeilla on usein reagoitu kansallisiin erityispiirteisiin ja että niiden kehittäminen on kytkeytynyt markkinoiden ja kuluttajien sekä yleisen edun mukaisiin tarpeisiin; tähdentää, että palveluista sisämarkkinoilla annetussa direktiivissä 2006/123/EY tarkoitettujen eurooppalaisten palvelualan standardien kehittämisen samoin kuin ammattialajärjestöjen omien laatusopimusten tai -merkintöjen laatimisen unionin tasolla pitäisi hyödyttää palvelualan yhdenmukaistamista entisestään ja se voisi lisätä eurooppalaisten palvelujen avoimuutta, laatua ja kilpailukykyä ja edistää kilpailua, innovatiivisuutta, kaupan esteiden vähentämistä ja kuluttajansuojaa;

13.  kannattaa siksi komission aietta sisällyttää palvelualan standardit eurooppalaisen standardoinnin lainsäädäntökehykseen, koska näin paitsi varmistetaan tiedon saanti kaikista sellaisista kansallisista palvelualan standardeista, jotka saattaisivat muodostua sisämarkkinoiden kaupan teknisiksi esteiksi, niin myös luodaan asianmukainen oikeudellinen perusta, johon komissio voi tukeutua pyytäessään eurooppalaisia standardointijärjestöjä kehittämään standardeja hyvin määritellyille ja tarkoin arvioiduille palvelualan osille; ehdottaa, että komissio kannustaa palveluntarjoajia kehittämään standardeja eurooppalaisten standardointijärjestöjen puitteissa, jotta voidaan välttää mahdollisimman suuressa määrin pirstaloituminen erilaisiksi kansallisiksi standardeiksi ja taata, että palveluita koskevat standardit liittyvät markkinoiden ja kuluttajien tarpeisiin sekä yleiseen etuun; tukee toimia, joita on toteutettu tarjottavien palvelujen laadun takaamiseksi ja joita ovat esimerkiksi ammattialajärjestöjen laatimat laatusopimukset ja laatumerkinnät, ja kehottaa kaikkia asianomaisia toimijoita osallistumaan eurooppalaiseen standardointiprosessiin;

Eurooppalaisen standardointijärjestelmän voimistaminen

(a)  Yleistä

14.  vahvistaa uudelleen, että ”uuden lähestymistavan” lainsäädäntöä tukeva eurooppalainen standardointi on osoittautunut hyväksi ja olennaiseksi välineeksi yhtenäismarkkinoiden loppuun saattamisessa; toteaa, että muiden kuin uuteen lähestymistapaan kuuluvien alojen lainsäädäntöä tukevien standardointitoimeksiantojen lukumäärä on lisääntynyt viime vuosina, mikä osoittaa, että malli on omaksuttu hyvin monella EU:n politiikan saralla; uskoo, että on suotavaa laajentaa standardien käyttöä yhtenäismarkkinoiden lisäksi myös muille unionin lainsäädäntöaloille ja politiikan aloille ottaen samalla huomioon kyseisten alueiden erityispiirteet paremman lainsäädäntötyön periaatteiden mukaisesti;

15.  pitää erittäin tärkeänä, että lainsäädäntö ja standardointi pidetään selvästi erillään, jotta lainsäädännön ja halutun suojelutason tavoitteista ei tehdä virheellisiä tulkintoja; korostaa, että eurooppalaisen lainsäädäntövallan käyttäjän on oltava erittäin valpas ja täsmällinen määritellessään sääntelyn olennaisia vaatimuksia ja että komission on määriteltävä toimeksiannoissaan selvästi ja täsmällisesti standardoinnin tavoitteet; korostaa, että standardoijien asema olisi rajattava siihen, että he määrittelevät tekniset keinot lainsäädäntövallan käyttäjän asettamien tavoitteiden saavuttamiseen sekä huolehtivat suojelun hyvästä tasosta;

16.  toistaa, että on olennaisen tärkeää, että eurooppalaisia standardeja kehitetään kohtuullisen ajan kuluessa erityisesti niillä aloilla, joilla standardeja tarvitaan nopeasti, jotta voidaan täyttää julkisen vallan toimien ja nopeasti muuttuvien markkinoiden vaatimukset; kehottaa siksi eurooppalaisia ja kansallisia standardointielimiä edelleen parantamaan toimivuuttaan ja tehokkuuttaan ottaen huomioon, että standardointiprosessin nopeuttamisesta ei saa aiheutua haittaa avoimuuden, laadun, läpinäkyvyyden ja kaikkien osapuolten yksimielisyyden periaatteille;

17.  toteaa, että standardien laatimisprosessia olisi yksinkertaistettava; kehottaa komissiota yhteistyössä sidosryhmien kanssa löytämään uusia tapoja eurooppalaisten standardien käytännön hyväksymisen optimoimiseksi;

18.  uskoo, että standardointiprosessia voidaan nopeuttaa osaltaan tehostamalla komission ja eurooppalaisten standardointijärjestöjen välisiä neuvotteluja ennen toimeksiannon antamista, jolloin nämä pystyvät ilmoittamaan nopeammin ja mieluiten kahden kuukauden kuluessa, voivatko ne ottaa standardointitehtävän;

19.  panee merkille direktiivin 98/34/EY mukaisen komitean tärkeyden komission ja jäsenvaltioiden välisenä foorumina keskusteltaessa kysymyksistä, jotka liittyvät teknisiin normeihin ja standardointiin; katsoo, että Euroopan parlamentin edustajat olisi kutsuttava tämän komitean (tai sen seuraajaelimen) kokouksiin, joiden olisi oltava avoimia eurooppalaisten ja kansallisten standardointielinten tarkkailijoille ja tarvittaessa myös Euroopan tason sidosryhmäjärjestöjen tarkkailijoille erityisesti keskusteltaessa standardointitoimeksiannoista;

20.  kehottaa komissiota kehittämään ja ottamaan käyttöön yhteistyössä eurooppalaisten standardointielinten kanssa standardointipolitiikan ja standardointitoiminnan koordinointiin soveltuvia parannettuja ja yhdenmukaisia järjestelmiä, joiden olisi katettava kaikki standardointiprosessin näkökohdat aina toimeksiantojen laatimisesta ja myöntämisestä, teknisten komiteoiden työn seurannan kautta – jolloin varmistetaan, että laaditut standardit ovat EU:n toimintalinjojen mukaisia ja täyttävät kulloisenkin lainsäädännön vaatimukset – standardien viralliseen hyväksymiseen, julkaisemiseen ja käyttöön asti; painottaa, että asianomaisilla sidosryhmillä voisi olla merkittävä asema komission neuvoa-antavana ryhmänä yhdenmukaistetun eurooppalaisen tieto- ja viestintätekniikan alan standardointialustan kehittämisessä;

21.  kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan koordinoitua standardointipolitiikkaa ja soveltamaan johdonmukaista menettelyä standardien käyttöön lainsäädännön tukena; kehottaa komissiota varmistamaan, että EU:n toiminnan tavoitteiden saavuttaminen ei ole vaarassa koordinoimattomien standardoimistoimien, kilpailevien tai tarpeettomien standardien tai liian monien sertifiointijärjestelmien vuoksi;

22.  kehottaa komissiota tarkistamaan ja järkeistämään prosessia, jossa eurooppalaisille standardointijärjestöille annetaan standardointitoimeksiantoja siten, että siihen sisällytetään sidosryhmien kuulemisvaihe ja perusteellinen analyysi, jolla osoitetaan uuden standardoinnin tarve, jotta varmistetaan standardoinnin aiheellisuus sekä vältetään päällekkäisyydet ja toisistaan poikkeavien standardien ja määritelmien leviäminen;

23.  kehottaa myös komissiota esittämään toimintasuunnitelman, jonka tavoitteena on yhdenmukaisempi EU:n standardointijärjestelmä, tehokkaampi standardien laatiminen, standardoinnin parempi saatavuus erityisesti pk-yrityksille, EU:n vahvempi asema standardien laatimisessa kansainvälisellä tasolla ja kestävämpi rahoitusjärjestelmä standardien kehittämiselle;

24.  korostaa, että ”uuden lähestymistavan konsulteilla” on merkittävä rooli todennettaessa, että yhdenmukaistetut standardit ovat vastaavan EU-lainsäädännön mukaisia; muistuttaa, että nykyisellään eurooppalaiset standardointijärjestöt valitsevat nämä palvelukseensa tulevat konsultit, mistä aiheutuu näille järjestöille huomattava hallinnollinen taakka, ja toisinaan sidosryhmät ovat huolissaan prosessin puolueettomuudesta ja riippumattomuudesta; kehottaa siksi komissiota arvioimaan, onko nykyisiä menettelyjä tarkistettava; uskoo lisäksi, että komission olisi yksilöitävä prosessi sen varmistamiseksi, että toimeksiannetut standardit ovat myös uuden lähestymistavan piiriin kuulumattomien EU:n politiikan alojen ja säädösten mukaisia; katsoo, että tämän olisi tapahduttava standardien kehittämisen yhteydessä, jotta vältetään jälkikäteen tapahtuvasta hylkäämisestä aiheutuvat viivytykset ja tehottomuus;

25.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkistamaan standardit perusteellisemmin niiden valmistuttua, jotta voidaan varmistaa, että ne täyttävät toimeksiannon vaatimukset erityisesti, kun standardeja käytetään ”uuden lähestymistavan” piiriin kuuluvan lainsäädännön tarkoituksiin siten, että samalla varmistetaan, että standardien hyväksymiseen ei liity merkittäviä lisäviipeitä; aikoo tutkia eurooppalaisen standardointijärjestelmän tulevan tarkistamisen yhteydessä mahdollisuutta antaa parlamentille komissiolla ja jäsenvaltioilla tällä hetkellä oleva oikeus riitauttaa yhdenmukaistettu standardi, joka ei näytä täysin täyttävän vastaavan lainsäädännön olennaisia vaatimuksia;

26.  kehottaa komissiota avoimuuden nimissä julkistamaan kootusti päätökset, jotka koskevat standardien muodollista vastustamista, ja asettamaan saataville päivitetyn taulukon kaikista muodolliseen vastustamiseen liittyvistä toimista; kehottaa komissiota myös esittämään vuotuisen kertomuksen standardointitoimeksiannoista ja niiden täyttämisen edistymisestä;

27.  kehottaa eurooppalaisia standardointijärjestöjä vahvistamaan nykyisiä valitusmekanismejaan, jotka on tarkoitettu käytettäviksi, jos standardista syntyy kiistaa; panee merkille, että nykyiset mekanismit eivät ehkä aina ole tehokkaita, koska niiden elinten kokoonpano heijastelee käytännössä standardin hyväksyneiden tahojen kantaa; ehdottaa siksi, että kokoonpanoa laajennetaan siten, että osallistua voivat myös ulkoiset asiantuntijat ja/tai eurooppalaiset yhteiskunnalliset sidosryhmät, jotka ovat tällä hetkellä eurooppalaisten standardointijärjestöjen liitännäisjäseniä tai yhteistyökumppaneita;

28.  tukee CENin/Cenelecin omistamaa vapaaehtoista eurooppalaista Keymark-laatumerkkiä, joka osoittaa eurooppalaisten standardien mukaisuuden; korostaa, että Keymark on arvokas vaihtoehto erilaisille kansallisille sertifiointijärjestelmille, jotka merkitsevät moninkertaista testaamista ja tuotteiden merkitsemistä useissa jäsenvaltioissa ja voivat siten muodostaa esteen sisämarkkinoilla käytävälle kaupalle sekä aiheuttaa pienille yrityksille merkittäviä kustannuksia, jotka voivat heijastua kuluttajahintojen nousuna; kannustaa siksi kansallisia standardointielimiä ja muita kansallisia sertifiointielimiä edistämään Keymark-merkin käyttöä kansallisten sertifiointijärjestelmien vaihtoehtona; kehottaa myös käynnistämään yleiseurooppalaisen kampanjan, jolla lisätään yritysten ja kuluttajien tietoisuutta Keymark-merkinnän eduista;

29.  on tietoinen siitä, että nykyinen eurooppalaista standardointia tukeva EU:n rahoitusjärjestelmä johtaa usein turhautumiseen sääntömuutosten, suurten tilintarkastuskustannusten ja maksujen hyväksymisen viivytysten vuoksi; korostaa, että on kiireellisesti vähennettävä näitä kustannuksia ja suurta hallinnollista rasitetta, jotka toisinaan kumoavat tarjotun taloudellisen tuen hyödyt, kuitenkin siten, että noudatetaan EU:n varainhoitoa koskevia säännöksiä; kehottaa komissiota ja kaikkia sidosryhmiä takaamaan järjestelmän taloudellisen kestävyyden esimerkiksi julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien ja monivuotisen rahoitussuunnittelun avulla, jotta pystytään varmistamaan sen tehokkuus ja vaikuttavuus maailmanlaajuisessa kilpailussa; katsoo, että komissio ja eurooppalaiset standardointijärjestöt voisivat parantaa yhteistyötään taatakseen eurooppalaisen standardointitoiminnan saamalle EU:n rahoitukselle vakaat ja käyttäjäystävälliset puitteet, jotka merkittävästi parantavat järjestelmän tehokkuutta;

(b)  Standardointiprosessiin osallistumisen helpottaminen

30.  myöntää, että kansallisen delegoinnin periaate on eurooppalaisen standardointijärjestelmän kulmakivi etenkin CENin ja Cenelecin standardien kehittämistyössä; toteaa kuitenkin, että yhteiskunnallisten sidosryhmien osallistuminen standardien laatimiseen jää useimmissa Euroopan maissa hyvin vähäiseksi tai peräti olemattomaksi, kuten standardoinnin saatavuutta koskevassa selonteossa vahvistetaan;

31.  kannustaa siksi eurooppalaisia ja kansallisia standardointielimiä edistämään ja helpottamaan kaikkien asianosaisten osapuolten, etenkin pk-yritysten ja kaikkien yleistä etua edustavien sidosryhmien, kuten kuluttajien (mukaan luettuina vammaiset henkilöt ja riskiryhmiin kuuluvat kuluttajat), ympäristöaktivistien, työntekijöiden ja muita yhteiskunnallisia etuja ajavien elinten, tehokasta osallistumista standardointiprosessiin;

32.  kehottaa myös komissiota tutkimaan syyt yhteiskunnallisten sidosryhmien ja pk-yritysten heikkoon kansallisen tason osallistumiseen ja tarvittaessa edistämään jäsenvaltioissa toimia, joilla annetaan yhteiskunnallisille sidosryhmille ja pk-yrityksille entistä paremmat mahdollisuudet osallistua kansalliseen standardointiprosessiin; pitää tervetulleena CEN/CENELECin ja kansallisten standardointielinten ponnisteluja standardoinnin saatavuutta pk-yrityksissä koskeneen tutkimuksen 58 suosituksen sekä EXPRESS-raportin suositusten täytäntöönpanossa kaikkien sidosryhmien osallistumisen parantamisen osalta;

33.  korostaa, että jo 1990-luvulla tunnustettiin tarve yhteiskunnallisten sidosryhmien suoran osallistumisen varmistamisesta Euroopan tasolla, jotta niiden näkökannat voitaisiin ottaa tehokkaammin huomioon, sillä niiden edustus kansallisissa teknisissä komiteoissa on useimmissa jäsenvaltioissa edelleen heikko; vahvistaa, että koska yhteiskunnallisten sidosryhmien kansallisen tason osallistumisessa ei ole saavutettu juuri minkäänlaista edistymistä, tällaisia sidosryhmiä edustavien eurooppalaisten järjestöjen rahoitustukea ja poliittista tukea on jatkettava ja lisättävä ainakin vuoteen 2020 saakka; kehottaa näitä järjestöjä toimimaan merkittävässä roolissa jäsenvaltioiden ja kansallisten sidosryhmäjärjestöjen neuvonantajina, jolloin vahvistetaan asianomaisten sidosryhmien mukanaoloa kansallisella tasolla;

34.  katsoo, että näiden yhteiskunnallisia etuja edustavien eurooppalaisten järjestöjen on saatava vahvempi asema eurooppalaisissa standardointijärjestöissä; kehottaa siksi komissiota ja eurooppalaisia standardointijärjestöjä edistämään erilaisia toimia tämän tavoitteen saavuttamiseksi ja kehottaa kansalliseen delegointiperiaatteeseen puuttumatta antamaan tällaisille järjestöille jäsenyyden ilman äänioikeutta kaikissa eurooppalaisissa standardointijärjestöissä edellyttäen, että ne ovat liittyneitä jäseniä tai yhteistyökumppaneita; katsoo, että kansallisten standardointielinten on oltava keskeisessä asemassa edistettäessä ja vahvistettaessa yhteiskunnan sidosryhmien osallistumista standardointiprosessiin, kun otetaan huomioon kansallisen delegointiperiaatteen ensisijaisuus;

35.  panee merkille Kansainvälisen standardisoimisjärjestön (ISO) viimeaikaisen kehityksen ja erityisesti yhteiskuntavastuuta koskevan ISO 26000 -standardin kehittämiseen käytetyn mallin, jossa kansalliset standardointielimet saivat nimittää kuhunkin työryhmään vain yhden edustajan kustakin yksilöidystä sidosryhmäluokasta (teollisuus, kuluttajat, hallitus, työntekijät, kansalaisjärjestöt sekä SSRO-ala (palvelu-, tuki-, tutkimusala ja muut)); katsoo, että eurooppalaisten standardointijärjestöjen ja komission olisi yhteistyössä kaikkien sidosryhmien kanssa tarkasteltava perinpohjaisesti samanlaisen mallin käyttämistä vaihtoehtona standardien laatimiselle sellaisilla alueilla, joilla on erityisen suuri merkitys yleisen edun kannalta, ja kehottaa välittämään arvioinnin tulokset parlamentille; pyytää komissiota ehdottamaan rahoituskeinoja tällaisen vaihtoehtoisen mallin tukemiseksi;

(c)  Kansallisen delegoinnin periaatteen tehostaminen

36.  korostaa, että vaikka kansalliset standardointielimet muodostavat eurooppalaisen standardointijärjestelmän ytimen, niiden resursseissa, teknisessä asiantuntemuksessa ja sidosryhmien standardointiprosessiin osallistumisessa on huomattavia eroja; korostaa, että nykyiset erot luovat merkittävästi epätasapainoa sen suhteen, miten tehokkaasti ne osallistuvat eurooppalaiseen standardointijärjestelmään, ja joidenkin kansallisten standardointielinten rajalliset resurssit voivat estää niiden tehokasta osallistumista standardointimenettelyyn;

37.  pyytää komissiota ja eurooppalaisia standardointijärjestöjä edistämään koulutusohjelmia ja toteuttamaan kaikki toimet, jotta heikommat kansalliset standardointielimet, jotka eivät nykyisellään osallistu eurooppalaiseen standardointityöhön taloudellista rakennettaan vastaavalla tavalla, kykenisivät osallistumaan aktiivisemmin standardointiprosessiin, jotta voidaan vahvistaa luottamusta sisämarkkinoilla ja taata yhtäläiset toimintaedellytykset; katsoo, että koulutusohjelmat ovat tarpeen myös pk-yrityksille, jotta voidaan tehostaa niiden osallistumista standardointiprosessiin ja lisätä standardoinnin merkitystä strategisena liiketoiminnan välineenä;

38.  pitää myönteisenä CENin ja Cenelecin aloitetta, jonka mukaan otetaan käyttöön vertaisarviointi, kun tutkitaan, ovatko kansalliset standardointielimet panneet asianmukaisesti täytäntöön WTO:n periaatteet (ja muut vaatimukset), sekä kannustetaan hyvien käytäntöjen jatkuvaa kehittämistä ja vaihtoa; korostaa, että tämän hankkeen olisi toimittava tehokkaana välineenä, jolla vahvistetaan kansallisia standardointielimiä ja parannetaan kaikkien relevanttien sidosryhmien osallistumista kansallisella tasolla; uskoo, että tähän hankkeeseen olisi otettava mukaan kaikki kansalliset standardointijärjestöt ja sitä olisi tuettava riippumattomilla tarkastuksilla; kehottaa CENiä ja Ceneleciä laatimaan ja julkistamaan raportin vertaisarviointiprosessin tuloksista;

39.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikki relevantit sidosryhmät ovat tehokkaasti edustettuina kansallisissa teknisissä komiteoissa ottamalla käyttöön seuranta- ja raportointimekanismeja ja järjestämään koulutusta ja taloudellista tukea heikommille yhteiskunnallisille sidosryhmille ja tarvittaessa pk-yritysten ja käsiteollisuusyritysten liitoille niiden tehokkaan osallistumisen varmistamiseksi; pitää tärkeänä sitä, että käyttäjät saavat standardeja koskevat tiedot sähköisessä muodossa;

40.  kehottaa eurooppalaisia standardointijärjestöjä ja jäsenvaltioita esittämään komissiolle säännöllisesti ja erityisten raportointivaatimusten pohjalta raportin toimistaan, joilla varmistetaan kaikkien sidosryhmien asianmukainen edustus teknisissä elimissä, jotka vastaavat toimeksiannettujen standardien kehittämisestä; korostaa, että näiden raporttien tiedot olisi sitten sisällytettävä komission kertomukseen eurooppalaisten ja kansallisten standardointielinten ponnisteluista ja saavutuksista;

41.  kehottaa kansallisia standardointielimiä tarjoamaan heikommille sidosryhmille vapaan pääsyn standardointikomiteoihin ja kehittämään välineitä sidosryhmien osallistumisen parantamiseksi, mukaan luettuna maksuton ja helppokäyttöinen online-kuulemismekanismi kaikkia uusia standardiehdotuksia varten; kannustaa tällaisia järjestöjä käyttämään täysipainoisesti hyväkseen tieto- ja viestintätekniikkaa vahvistaakseen sidosryhmien osallistumista Internetin kautta toteutettavin kokouksin ja keskusteluin; kannustaa myös kansallisia standardointijärjestöjä varmistamaan tiedonkulun yli järjestelmän rajojen erityisesti uusia standardia koskevien yleisten tiedustelujen osalta, koska yleiset tiedustelut on useimmiten osoitettu järjestelmän nykyisille osallistujille;

42.  pitää valitettavana, että useimpien jäsenvaltioiden viranomaiset eivät osoita suurta kiinnostusta standardien kehittämisprosessiin, vaikka standardointi on tärkeä lainsäädäntöä ja julkista politiikkaa tukeva väline; kehottaa jäsenvaltioita – kansalaisten etujen edustajina – ja erityisesti markkinatutkimusviranomaisia lähettämään edustajia kaikkiin kansallisiin teknisiin komiteoihin, jotka käsittelevät EU:n politiikkaa ja lainsäädäntöä tukevien standardien kehittämistä; korostaa, että kansallisten viranomaisten läsnäolo standardien kehittämisestä käytävissä keskusteluissa on välttämätöntä, jotta uuden lähestymistavan piiriin kuuluvien alojen lainsäädäntö toimisi asianmukaisesti ja jotta yhdenmukaistettuja standardeja vastaan ei esitettäisi jälkikäteen virallisia vastalauseita;

43.  kehottaa kansallisia standardointijärjestöjä sisämarkkinoiden oikeudenmukaisen kilpailun nimissä noudattamaan ISO:n eettisiä sääntöjä, jotta varmistetaan, että sertifioinnin tai akkreditoinnin kaltaiset muut toiminnot eivät vaaranna standardien puolueettomuutta; korostaa myös, että on tärkeää kehittää normeja ja ohjeita vaatimustenmukaisuuden arviointia varten ja edistää niiden hyväksyntää ja asianmukaista käyttöä erityisesti loukkaamattomuutta, objektiivisuutta ja puolueettomuutta koskevien vaatimusten suhteen;

(d)  Standardien saatavuuden helpottaminen

44.  tunnustaa, että eurooppalainen standardointi auttaa luomaan yhtäläiset toimintaedellytykset kaikille markkinoiden toimijoille ja erityisesti pk-yrityksille, jotka muodostavat Euroopan talouden selkärangan ja antavat järjestelmään keskeisen panoksensa; toteaa kuitenkin, ettei niiden osallistuminen standardointiin aina vastaa niiden taloudellista merkittävyyttä ja että standardien monimutkaisuus ja kustannukset voivat olla pk-yrityksille esteenä;

45.  korostaa, että standardit olisi suunniteltava ja niitä olisi mukautettava siten, että pk-yritysten ja etenkin pienten yritysten sekä mikro- ja käsiteollisuusyritysten erityispiirteet ja toimintaympäristö voidaan ottaa huomioon; pitää myönteisinä äskettäisiä aloitteita, joita eurooppalaiset ja kansalliset standardointielimet ovat käynnistäneet toteuttaakseen suositukset, jotka annettiin eurooppalaisen standardoinnin saatavuutta pk-yritysten kannalta käsittelevässä selonteossa, ja uskoo, että niitä on pidettävä parhaina käytäntöinä; panee tyytyväisenä merkille ja tukee Euroopan standardointikomitean ja Euroopan sähkötekniikan standardointikomitean (CEN-CENELEC) pk-yrityksiä koskevassa ohjelmassa ehdotettuja toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on tukea pk-yrityksiä standardien käytössä; korostaa, että olisi toteutettava lisätoimia sen varmistamiseksi, että pk-yritykset voivat osallistua täysipainoisesti standardien kehittämiseen ja että standardit ovat paremmin ja edullisemmin niiden saatavilla;

46.  painottaa erityisesti, että Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden olisi mahdollistettava pk-yritysten ja käsityöläisyritysten etujen parempi huomioon ottaminen standardeja laadittaessa panemalla täytäntöön eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevaan aloitteeseen (”Small Business Act”) sisältyvät toimet (EU:n rahoitustuki, standardien käyttökustannusten alentaminen, eurooppalaisten standardien tiivistelmien järjestelmällinen julkaiseminen ja standardointikomiteoiden tasapuolinen kokoonpano) tämän aloitteen seitsemännen periaatteen mukaisesti;

47.  kehottaa komissiota yksinkertaistamaan menettelyjä mahdollisuuksien mukaan ja aloittamaan tulevat muutokset ”pienyritykset ensin” -periaatteen mukaisesti; suosittelee, että komissio ottaisi standardoinnin aiheeksi seuraavalle pk-yritysten teemaviikolle;

48.  toteaa, että tärkeänä jatkotarkastelua edellyttävänä kysymyksenä on, miten EU:n politiikan ja lainsäädännön tukemiseksi kehitetyt standardit ovat käyttäjien saatavilla; katsoo, että olisi harkittava erilaisia hinnoittelujärjestelmiä yksityisiä/teollisia standardeja ja yhdenmukaistettuja/toimeksiannettuja standardeja varten; kehottaa erityisesti kansallisia standardointilaitoksia vähentämään kustannuksia erityishinnoin ja tarjoamalla standardieriä alennetuilla hinnoilla, sekä kartoittamaan lisäkeinoja saatavuuden parantamiseksi etenkin pk-yritysten kannalta;

49.  muistuttaa kuitenkin, että standardin ostohinta muodostaa vain pienen osan standardien käyttäjille aiheutuvista kokonaiskustannuksista, koska näiden on yleensä käytettävä huomattavasti enemmän resursseja pannakseen vaaditun standardin täytäntöön yritystoiminnassaan;

50.  korostaa, että standardien olisi oltava ymmärrettäviä, yksinkertaisia ja helppokäyttöisiä, jotta käyttäjät voisivat toteuttaa ne paremmin; pitää tärkeänä, että tarvittaessa vähennetään standardien välisten ristiinviittauksien liiallista määrää ja että tiettyä tuotetta tai prosessia koskevien standardiryhmien yksilöinnissä ilmenevät nykyiset hankaluudet ratkaistaan; kehottaa kansallisia ja eurooppalaisia standardointielimiä ja kauppajärjestöjä toimittamaan selkeitä standardien käyttöohjeita ja ilmaisia online-lyhennelmiä sekä tarjoamaan entistä paremman mahdollisuuden tutustua käsiteltäviin luonnoksiin verkossa ja käyttää yksinkertaisia sähköisiä hakutoimintoja;

51.  pitää tervetulleena eurooppalaisten standardointijärjestöjen käynnistämää aloitetta laatia ja julkaista verkossa ilman rajoituksia yhteenveto kaikista standardeistaan ja kehottaa viemään tämän hankkeen nopeasti päätökseen; korostaa kuitenkin, että tämä hanke olisi pantava täytäntöön myös kansallisella tasolla, jotta standardien käyttäjät voivat saada tietoa kunkin standardin piiriin kuuluvista asioista omalla kielellään kansallisen standardointijärjestön verkkosivustolta;

52.  korostaa, että on tärkeää tarjota standardit kaikilla EU:n virallisilla kielillä, jotta varmistetaan, että käyttäjät ymmärtävät ne oikein; kehottaa komissiota edelleen tukemaan ja yksinkertaistamaan yhdenmukaistettujen standardien kääntämisen rahoitusjärjestelyjä;

Innovatiivisuutta ja kestävää kehitystä globaalistuneessa ympäristössä tukeva standardointi

53.  toteaa, että eurooppalainen standardointi on tärkeä innovoinnin sekä tutkimuksen ja kehittämisen edistämisväline ja että se parantaa unionin kilpailukykyä ja edistää sisämarkkinoiden toimivuutta; painottaa sen tärkeitä taloudellisia hyötyjä, kun yritykset siirtävät tietoa nopeammin, kulut ja riskit vähenevät, markkinoille saattaminen nopeutuu ja innovaatioiden arvo kasvaa;

54.  myöntää, että vaikka standardointi voi edistää merkittävästi uusien teknologioiden hyödyntämistä, niitä koskevista tutkimus- ja kehittämistuloksista on vielä pitkä matka standardien kehittämiseen; korostaa, että standardointityötä tekevien, innovaattoreiden, yliopistomaailman ja tutkimusyhteisöjen on parannettava keskinäistä tuntemustaan ja yhteistyötään; tähdentää, että innovointia ja kilpailukykyä edistetään sisällyttämällä standardeihin uutta tietämystä, etenkin julkisilla varoilla rahoitetuista tutkimus- ja innovointiohjelmista saatua uutta tietämystä;

55.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita yhdessä kansallisten standardointielinten kanssa edistämään standardoinnin sisällyttämistä yliopistojen opinto-ohjelmiin sekä koulutuksen (esimerkkinä talous- ja teknisen alan oppilaitokset) ja elinikäisen oppimisen ohjelmiin, jotta voidaan parantaa talouden ja politiikan alojen nykyisten ja tulevien toimijoiden tietämystä standardien tärkeydestä ja hyödyistä; kehottaa kansallisia standardointielimiä lisäämään yhteistyötään kaupan alan järjestöjen kanssa ja antamaan pk-yrityksille vakuuttavaa tietoa standardien käytön tuomista taloudellisista eduista; kehottaa myös komissiota varmistamaan, että standardointikysymykset otetaan esille Erasmus nuorille yrittäjille -ohjelmassa; kannustaa toimenpiteisiin, joilla arvioidaan ja määritellään standardien taloudelliset ja sosiaaliset hyödyt ja tiedotetaan niistä;

56.  uskoo, että tutkimukseen, kilpailukykyyn ja innovointiin liittyvät eurooppalaiset puiteohjelmat voivat antaa tärkeän panoksen standardointiprosessille omistamalla yhden luvun standardoinnille; katsoo, että tällainen toimi lisäisi ymmärtämystä standardien eduista ja auttaisi edistämään järjestelmällistä ylemmän tason menettelyä tutkimuksen, innovoinnin ja standardoinnin välillä; kehottaa komissiota sisällyttämään ”standardointiin liittyvän relevanssin” EU:n rahoittamien tutkimus- ja kehittämishankkeiden arviointiperusteisiin, jotta voitaisiin edistää standardointiin liittyviä hankkeita ja parantaa hankkeita koskevaa tietämystä innovatiivisin keinoin;

57.  kehottaa komissiota kehittämään teknologian seuraamistoimia, jotta voidaan tunnistaa sellaiset tutkimuksen ja kehittämisen tulokset, joille voisi olla hyötyä standardoinnista, ja kehottaa lisäksi edistämään markkinoille saattamisen sekä tutkimuksen ja kehittämisen toiminnan kannalta välttämättömän tiedon kulkua ja sen avoimuutta; kehottaa lisäksi edistämään Internetistä helposti saatavia ja selkeitä arviointivälineitä;

58.  kehottaa jäsenvaltioita käyttämään julkisissa hankinnoissaan eurooppalaisia standardeja etenkin julkisten palvelujen laadun parantamiseksi ja innovatiivisten teknologioiden edistämiseksi; korostaa kuitenkin, että standardien käyttö ei saisi johtaa lisäesteisiin etenkään pienyrityksille, jotka pyrkivät osallistumaan julkisia hankintoja koskeviin menettelyihin;

59.  vahvistaa, että ilmastonmuutokseen ja muihin tuleviin maailmanlaajuisiin energia- ja ympäristöhaasteisiin vastaaminen edellyttää puhtaiden teknologioiden ja vihreiden tuotteiden kehittämistä ja markkinointia; katsoo siksi, että on kiireellisesti sisällytettävä ympäristönäkökohdat kaikkiin relevantteihin tuotteisiin ja palveluihin ja että Euroopan standardointijärjestelmän on kehitettävä parannettu järjestelmä, jolla varmistetaan, että tällaiset seikat otetaan aiheellisella tavalla huomioon standardeja kehitettäessä; korostaa tarvetta tukea sitä, että ympäristöjärjestöt ja ympäristönsuojelusta vastaavat viranomaiset osallistuvat kansallisella ja eurooppalaisella tasolla standardointikomiteoiden toimintaan; painottaa, että standardointimallien uusien ohjeiden laatimisessa on myös otettava huomioon tarve sellaisille eurooppalaisille innovaatiohankkeille, jotka myötävaikuttavat ilmastonmuutokseen torjumiseen liittyviin maailmanlaajuisiin strategioihin sekä vastaavat energian saantiin, yhteiskuntaan ja ympäristöön liittyviin haasteisiin;

60.  korostaa, että ihmisten terveyden ja elinolojen parantaminen edellyttää sellaisten tuotteiden kehittämistä, jotka voivat tukea väestön tervettä kehitystä ja parantaa käyttömahdollisuuksia erityisesti lasten ja haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden kannalta; katsoo siksi, että on kiireellisesti sisällytettävä terveysnäkökohdat kaikkiin relevantteihin tuotteisiin ja palveluihin ja että Euroopan standardointijärjestelmän on kehitettävä parannettu järjestelmä, jolla varmistetaan, että tällaiset seikat otetaan aiheellisella tavalla huomioon standardeja kehitettäessä; kehottaa tähän liittyen esimerkiksi vahvistamaan eurooppalaiset standardit ortopedisesti oikeaoppisille lasten jalkineille; korostaa tarvetta edistää terveysalan asiantuntijoiden ja terveysasioista vastaavien julkisten viranomaisten aktiivista osallistumista standardointikomiteoihin;

61.   korostaa, että standardoinnilla voitaisiin poistaa esteitä, jotka estävät vammaisia ja ikääntyneitä henkilöitä käyttämästä kykyjään ja osallistumasta tasavertaisin ehdoin toimintaan kaikilla elämän alueilla; kehottaa sen vuoksi laatimaan standardeja, joissa otetaan huomioon väestön erilaiset tarpeet ja joilla luodaan yrityksille uusia tilaisuuksia tuoda markkinoille innovatiivisia ratkaisuja, jotta voidaan edistää kaikkien saatavilla olevien tuotteiden, palvelujen ja infrastruktuurin kehittämistä; korostaa kaikkien tarpeet huomioon ottavan suunnittelun (Design for All -periaate) merkitystä, sillä se tarjoaa luovan ja eettisen haasteen standardoijille, suunnittelijoille, yrittäjille, viranomaisille ja poliittisille päättäjille, koska sen tarkoituksena on luoda kaikille tasapuoliset mahdollisuudet muun muassa seuraavissa: rakennettu ympäristö, liikennevälineet, koulutus, työpaikat, asuminen, terveydenhuolto, tiedotus ja viestintä, kulttuuri, vapaa-aika sekä kulutustuotteet ja -palvelut;

62.   kehottaa komissiota ja eurooppalaisia standardointijärjestöjä noudattamaan standardointitoimissa järjestelmällistä menettelytapaa, jotta varmistetaan, että standardeihin sisältyy asianmukaiset esteettömyyden vaatimukset ja että niissä noudatetaan kaikkien tarpeet huomioon ottavaa Design for All -periaatetta, mukaan lukien asianmukainen tarkistusmekanismi, jolla varmistetaan, että standardit ilmentävät asianmukaisesti vammaisten ja ikääntyneiden henkilöiden tarpeita; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja eurooppalaisia ja kansallisia standardointijärjestöjä kehittämään ja tukemaan vammaisille henkilöille järjestettävää koulutusta, jolla voidaan lisätä heidän aktiivista osallistumistaan standardointitoimintaan, sekä standardoijille järjestettävää koulutusta, jolla voidaan perehdyttää heitä vammais- ja esteettömyyskysymyksiin;

63.   kehottaa kaikkia jäsenvaltioita ratifioimaan viipymättä vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen ja panemaan täytäntöön sen määräykset, jotka koskevat yleisten suunnitteluperiaatteiden edistämistä standardointiprosessissa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan nykyisiä tarjouskilpailusääntöjä, jotta voidaan edistää esteettömyyslausekkeiden sisällyttämistä julkisiin hankintamenettelyihin ja edistää näin esteettömyyttä ja luoda valmistajille kannustimia esteettömien tuotteiden ja palvelujen kehittämiseen ja tarjoamiseen; kehottaa edistämään unionin rahoittamia tutkimus- ja kehityshankkeita innovatiivisten teknisten apuvälineiden kehittämiseksi ja asettamaan esteettömyyden kansallisen ja alueellisen tason rakennerahoituksen saamisen ehdoksi;

64.  korostaa, että yleisestä tuoteturvallisuudesta annettuun direktiiviin liittyvien standardien kehittäminen olisi asetettava etusijalle kuluttajansuojan parantamiseksi edelleen;

65.  kiinnittää huomiota sähköautoista 6. toukokuuta 2010 annettuun Euroopan parlamentin päätöslauselmaan, jossa korostetaan tehokkaiden standardointiprosessien tarvetta eri aloilla, jotta nopeutettaisiin sähköautojen markkinoille tuloa kilpailukyvyn ja ympäristönsuojelun edistämiseksi;

66.  korostaa, että sekä immateriaalioikeudet että standardointi edistävät innovointia ja helpottavat teknologian levittämistä; korostaa, että olisi löydettävä oikea tasapaino standardien käyttäjien sekä immateriaalioikeuksien haltijoiden välillä; kehottaa eurooppalaisia ja kansallisia standardointielimiä olemaan erityisen valppaina, kun kehitetään immateriaalioikeuksien piiriin kuuluviin teknologioihin perustuvia standardeja, jotta mahdollistetaan laaja käytettävyys; korostaa, että on varmistettava, että kaikkia standardeihin sisältyviä keskeisiä immateriaalioikeuksia koskevat lisenssit myönnetään oikeudenmukaisella, kohtuullisella ja syrjimättömällä tavalla;

67.  myöntää, että foorumit ja konsortiot edistävät standardointijärjestelmää merkittävästi tarjoamalla kokonaisvaltaisesti relevantteja eritelmiä, joita usein voidaan käyttää innovatiivisissa teknologioissa; korostaa, että etenkin tieto- ja viestintäliikenteen alalla eräät foorumit ja konsortiot ovat kehittyneet globaaleiksi organisaatioiksi, jotka laativat laajalti käyttöön otettavia eritelmiä avoimissa ja yhteisymmärrykseen perustuvissa kehitysprosesseissa; katsoo, että eurooppalaisten standardointijärjestöjen sekä foorumien ja konsortioiden on kehitettävä toimintojen suunnittelua koskevia yhteistyömenetelmiä siirtämällä standardit soveltuvimmalle (joko kansainväliselle tai eurooppalaiselle) tasolle, jotta voidaan varmistaa johdonmukaisuus ja välttää pirstaloituminen tai päällekkäisyydet;

68.  kehottaa myös eurooppalaisia standardointijärjestöjä kehittämään ja soveltamaan parannettua mekanismia, jolla foorumien ja konsortioiden eritelmät hyväksytään eurooppalaisiksi standardeiksi, ja toteaa, että tällöin on taattava kaikkien sidosryhmien yksimielisyys käyttämällä vakiintuneita menettelyjä kaikkien tahojen kuulemiseksi kansallisen delegaatioperiaatteen mukaisesti; korostaa, ettei tämän pidä rajoittaa mahdollisuutta välittää foorumien ja konsortioiden eritelmiä suoraan kansainvälisille standardointijärjestöille entistä globaalimman aseman hankkimiseksi edellyttäen, että noudatetaan teknisistä kaupan esteistä tehdyssä Maailman kauppajärjestön sopimuksessa vahvistettuja periaatteita (läpinäkyvyys, avoimuus, puolueettomuus, yksimielisyys, tehokkuus, relevanssi ja johdonmukaisuus);

69.  tunnustaa, että yhteentoimivuus on keskeistä innovoinnin ja kilpailukyvyn kannalta erityisesti tieto- ja viestintäteknologian alalla, jolla foorumeilla ja yhteenliittymillä on merkitystä; korostaa, että yhteentoimivuus riippuu paitsi standardien/eritelmien kehittämisestä myös siitä, miten käyttäjät noudattavat niitä; myöntää käyttäjäfoorumien ja käyttäjien yhteenliittymien tärkeän roolin yhteentoimivuuden saavuttamisen kannalta; kehottaa komissiota parantamaan koordinaatiota tieto- ja viestintätekniikan alan foorumien ja konsortioiden sekä standardeja kehittävien virallisten elinten välillä, mikä voisi parantaa yhteentoimivuutta ja minimoida päällekkäisyyksien riskiä sekä ristiriitaa tieto- ja viestintätekniikan alan eri standardien välillä;

70.  painottaa, että tieto- ja viestintätekniikan alan standardointipolitiikka on ehdottomasti sopeutettava markkinoiden ja toimintatapojen muutoksiin, jotka johtavat tärkeisiin yhteentoimivuutta edellyttäviin EU:n tason toiminnan tavoitteisiin, joita ovat esimerkiksi sähköiset terveyspalvelut, esteettömyys, turvallisuus, sähköinen liiketoiminta, sähköinen viranomaisasiointi ja liikenne, ja edistävät henkilötietojen suojaamiseen liittyvien standardien luomista;

71.  kehottaa komissiota panemaan täytäntöön EU:n muun toiminnan tukemiseksi tietotekniikan alalla uudistetun ja laajennetun EU:n standardointipolitiikan, jonka pitäisi muun muassa taata yhteentoimivuus, oikeusvarmuus ja asiaankuuluvat suojatoimet ja että se myös pyrkisi pitämään lisärasitteet liiketoiminnalle, käyttäjien riskit sekä esteet tietotekniikan vapaalle liikkuvuudelle mahdollisimman pieninä;

72.  kehottaa komissiota hyödyntämään tehokkaasti olemassa olevia oikeusperustoja tietotekniikan standardoimiseksi, kehottaa tunnistamaan muita tietotekniikan aloja tai sovelluksia, joissa EU:n standardointia voitaisiin käyttää EU:n politiikan tukena, ja kehottaa tekemään niihin liittyviä asianmukaisia ehdotuksia; kehottaa myös komissiota harkitsemaan tarvittaessa uutta toimintatapaa ja uutta lainsäädäntökehystä mallina uudistetulle tieto- ja viestintätekniikan standardointipolitiikalle EU:n politiikan tukemiseksi;

73.  korostaa, että kansainvälisten standardien ansiosta maailmanlaajuisilla markkinoilla voidaan käyttää useassa maassa samaa standardia ja ”suorituslähtöistä” toimintatapaa, mikä edistää kuluttajien markkinatietoutta ja -luottamusta;

74.  korostaa, että sääntelyä koskeva vuoropuhelu on sisämarkkinoiden ulkoisen ulottuvuuden kannalta tärkeä näkökohta, minkä vuoksi Euroopan standardointijärjestelmän asema kansainvälisessä standardointiympäristössä on turvattava ja sitä on vahvistettava, jotta voidaan edistää aidolla tavalla globaalisti merkityksellisten kansainvälisten standardien kehittämistä, helpottaa kauppaa ja lisätä Euroopan kilpailukykyä siten, että samalla otetaan huomioon kehitysmaiden legitiimit edut ja vältetään tekemästä tarpeettomasti uudelleen työtä, joka jo on tehty kansainvälisellä tasolla;

75.  tukee kahden eurooppalaisen standardointiasiantuntijan lähettämistä Kiinaan ja Intiaan tavoitteena tukea eurooppalaisia standardointijärjestöjä, markkinoida eurooppalaisia standardeja ja antaa palautetta näiden maiden standardointijärjestelmistä; pyytää komissiota tarkastelemaan mahdollisuutta lähettää standardointiasiantuntijoita muualle maailmaan eurooppalaisen standardointijärjestelmän tuen jatkamiseksi;

76.  kehottaa komissiota koordinoimaan standardointitoimiaan kansainvälisten kumppaneiden kanssa esimerkiksi transatlanttisen vuoropuhelun kautta; kehottaa komissiota ottamaan tämän huomioon ja harkitsemaan ja toteuttamaan tarvittavia toimenpiteitä vahvistaakseen eurooppalaisen standardoinnin vaikutusta maailmanlaajuisesti, jotta eurooppalaisten tuotteiden ja palvelujen kilpailukyky kansainvälisessä kaupassa parantuisi;

77.  edellyttää, että eurooppalaiset sidosryhmät ja kansalliset standardointielimet sitoutuvat uudelleen kansalliseen standardointityöhön, jotta Euroopan johtajuutta voidaan hyödyntää ja saada edelläkävijälle globaaleilla markkinoilta koituvat edut; tähdentää, että eurooppalaisten sidosryhmien ja kansallisten standardointielinten on sovitettava toimintansa kansainvälisessä standardointityössä paremmin yhteen teknisellä ja poliittisella tasolla;

o
o   o

78.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EYVL C 150, 28.5.1999, s. 624. (2) EUVL L 315, 15.11.2006, s. 9. (3) EYVL L 204, 21.7.1998, s. 37. (4) EYVL L 36, 7.2.1987, s. 31.