Euroopan parlamentin päätöslauselma 21. lokakuuta 2010 Zimbabwen pakkohäädöistä
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon lukuisat aikaisemmat Zimbabwesta antamansa päätöslauselmat, joista viimeisin on 8. heinäkuuta 2010 annettu päätöslauselma(1),
– ottaa huomioon taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan YK:n kansainvälisen yleissopimuksen 11 artiklan, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 17 artiklan, lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen 27 artiklan 3 kohdan, kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen 14 artiklan 2 kohdan ja Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön 7 artiklan 1 kohdan d alakohdan ja 7 artiklan 2 kohdan d alakohdan,
– ottaa huomioon 15. helmikuuta 2010 annetun neuvoston päätöksen 2010/92/YUTP(2), jolla jatketaan yhteisessä kannassa 2004/161/YUTP(3) Zimbabween kohdistettuja rajoittavia toimenpiteitä 20. helmikuuta 2011 saakka, ja 8. joulukuuta 2008 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1226/2008(4), jolla muutetaan neuvoston asetusta (EY) N:o 314/2004 tietyistä Zimbabwea koskevista rajoittavista toimenpiteistä,
– ottaa huomioon 22. helmikuuta 2010 annetut ulkoasiainneuvoston päätelmät Zimbabwesta sekä Euroopan unionin ja Etelä-Afrikan kymmenennen ministeritason poliittisen vuoropuhelun yhteydessä 11. toukokuuta 2010 hyväksytyt päätelmät Zimbabwesta,
– ottaa huomioon Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien peruskirjan, jonka Zimbabwe on ratifioinut,
– ottaa huomioon YK:n pääsihteerin asuinyhdyskunnista vastaavan erityislähettilään Anna Tibajukan heinäkuussa 2005 julkaistun raportin,
– ottaa huomioon 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun AKT:n ja EU:n kumppanuussopimuksen (Cotonoun sopimus),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan 5 kohdan,
A. ottaa huomioon, että jopa 20 000 Hararen laitamilla sijaitsevan epävirallisen Hatcliffe Extension -asuinyhdyskunnan asukasta on uhattu häätää pakolla, koska he eivät ole maksaneet viranomaisten vaatimaa kohtuuttoman korkeaa vuokrasopimuksen uusimismaksua,
B. ottaa huomioon, että Zimbabwen hallitus vaatii asukkailta jopa 140 Yhdysvaltojen dollarin suuruista maksua vuokrasopimuksen uusimisesta ja että asukkaiden kanssa ei ole neuvoteltu maksuista tai uusimismenettelystä, joten vuokrasopimusten uusimiseen tai häätöön reagoimiseen jää kohtuuttoman vähän aikaa, muistuttaa, että pienituloisille soveltuvien asuntojen vähäisyys johtaa pihamökkien tai laajennusosien rakentamiseen takapihoille ja tällaiset laajennukset ovat nyt selvästi rakennusmääräysten vastaisia,
C. ottaa huomioon, että Hatcliffe Extensionin asukkaat ovat Zimbabwen köyhimpiä ihmisiä ja että Zimbabwessa tulot henkeä kohden ovat alle 100 Yhdysvaltojen dollaria ja pitkäaikaistyöttömiä on noin 90 prosenttia; ottaa huomioon, että pakkohäädöt vaikuttavat tuhoisasti myös epävirallisen sektorin työllisyyteen ja vievät näin ihmisiltä vakituiset tulot,
D. ottaa huomioon, että useimmille asukkaille annettiin maatontti sen jälkeen kun viranomaiset olivat häätäneet heidät pakolla, kun maassa toteutettiin vuonna 2005 pakkohäätöohjelma ”Operaatio Murambatsvina”, jonka johdosta 700 000 ihmistä menetti kotinsa ja toimeentulonsa,
E. ottaa huomioon, että ”Operaatio Garikai”, jonka tarkoituksena oli huolehtia häätöjen uhreista, oli täysin riittämätön korjaamaan tilannetta, johon päädyttiin, kun ”Operaatio Murambatsvinan” aikana rikottiin vakavasti ihmisten oikeutta riittävään asuntoon,
F. ottaa huomioon, että viisi vuotta pakolla tehtyjen joukkohäätöjen jälkeen ”Operaatio Garikain” mukaisesti perustettujen asutusalueiden asukkaat elävät kurjissa oloissa ilman mahdollisuutta peruspalveluihin,
G. ottaa huomioon, että kohtuuttomien vuokramaksujen periminen ei rajoitu Hatcliffeen vaan myös muiden eri puolella maata sijaitsevien epävirallisten asuinyhdyskuntien asukkaat ovat valtion hyväksymän pakkohäädön uhkaamia,
H. ottaa huomioon, että Zimbabwen järkyttävä humanitaarinen, poliittinen ja taloudellinen tilanne huononee koko ajan ja miljoonia zimbabwelaisia uhkaa jatkuvasti nälkiintyminen ja he elävät elintarvikeavun varassa; ottaa huomioon, että tämä tapahtuu maassa, jossa on maailman neljänneksi korkein hivin esiintyvyys, polttoaineista on puutetta ja lapsikuolleisuus on lisääntynyt merkittävästi,
1. vaatii lopettamaan välittömästi laajoilla pakkohäädöillä uhkaamisen Zimbabwessa ja vaatii myös avustus- ja humanitaaristen järjestöjen rajoittamatonta pääsyä auttamaan uhanalaisessa asemassa olevia ja muita maan sisällä siirtymään joutuneita;
2. kehottaa Zimbabwen hallitusta viipymättä hylkäämään mielivaltaisesti määrätyt vuokrasopimusten uusimismaksut, joita asukkailla yksinkertaisesti ei ole varaa maksaa; vaatii tässä mielessä Zimbabwen viranomaisia lopettamaan pakkohäätöihin kytkeytyvän kaavoituslain käyttämisen puoluepoliittisen edun tavoitteluun, kuten tapahtui vuonna 2005 toteutetun ”Operaatio Murambatsvinan” aikana; kehottaa näin ollen Zimbabwen hallitusta kehittämään asuntopolitiikkaa siten, että se täyttää asukkaiden tarpeet, ja tekemään tämän kaikkien pakkohäätöjen uhrien kanssa neuvotellen;
3. muistuttaa Zimbabwen hallitusta sen kansainvälisten yleissopimusten mukaisesta velvoitteesta huolehtia siitä, että kaikilla pienituloisilla kodeistaan pakolla häädetyillä ihmisillä on mahdollisuus riittävään asuntoon ja että heidän oikeuttaan elämään, turvallisuuteen ja ruokaan kunnioitetaan, minkä lisäksi sen on suojeltava kansalaisiaan turvattomuuden kierteeltä ja uusilta rikkomuksilta tarjoamalla turvallisia asuntojen hallintamuotoja ja vuokrasopimuksia koskevia kohtuullisia maksusuunnitelmia, ja käytettävä myös kaivosteollisuuden tuloja ihmisten tarpeiden täyttämiseksi;
4. ehdottaa, että Zimbabwen hallitus tekee arvion niistä aineellisista ja sosiaalisista menetyksistä, joita ”Operaatio Murambatsvina” ja muut pakkohäädöt ovat aiheuttaneet, voidakseen tarjota hyvitystä kaikille niille, jotka ovat menettäneet kotinsa, toimeentulonsa ja sosiaaliset verkostonsa, mukaan lukien Marangen timanttikenttien alueella tai niiden tuntumassa elävät, ja kehottaa sitä neuvottelemaan paikallisyhteisöjen kanssa ennen päätösten tekemistä;
5. vaatii, että Zimbabwen hallitus tarkastelee uudelleen ”Operaatio Garikaita” ja tarkistaa sitä neuvotellen vilpittömästi operaation kohteeksi joutuneiden kanssa, jotta se voi ottaa huomioon kaikkien ”Operaatio Murambatsvinan” kohteeksi joutuneiden asunnontarpeen;
6. pitää erittäin valitettavana, että joukkohäädöt entisestäänkin vaarantavat Zimbabwen pyrkimykset saavuttaa vuosituhannen tavoitteet, joiden toteutuminen jo nyt on vaakalaudalla;
7. muistuttaa, että hallituksen häätöohjelma ja sen muu väkivaltainen toiminta on vaikeuttanut terveyspalveluiden käyttöä ja koulutukseen pääsyä ja vaarantanut näin pyrkimykset torjua hiviä ja aidsia ja vähentää äitiyskuolleisuutta;
8. vaatii Etelä-Afrikkaa ja eteläisen Afrikan kehitysyhteisöä (SADC) oman etunsa ja Zimbabwen ja laajemmin eteläisen Afrikan edun nimissä edelleen toimimaan siten, että täysi demokratia voidaan palauttaa Zimbabween ja oikeusvaltioperiaatetta noudatetaan ja myös zimbabwelaisten ihmisoikeudet turvataan; toteaa, että Mugabe ja hänen läheiset kannattajansa ovat edelleen jatkuvasti poliittisen ja taloudellisen jälleenrakennuksen ja sovinnon kompastuskivenä Zimbabwessa, koska he ryöstävät maan taloudellisia voimavaroja omaksi hyödykseen;
9. korostaa Euroopan unionin ja Zimbabwen välisen vuoropuhelun merkitystä ja pitää tervetulleena tässä saavutettua edistystä;
10. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden ja jäsenehdokasvaltioiden hallituksille, ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle / komission varapuheenjohtajalle, Zimbabwen ja Etelä-Afrikan hallituksille ja parlamenteille, AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen yhteispuheenjohtajille, yleisafrikkalaiselle parlamentille ja muille Afrikan unionin toimielimille, YK:n pääsihteerille, SADC:n pääsihteerille ja Kansainyhteisön pääsihteerille.