Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. marraskuuta 2010 EU:n karjankasvatusalan kriisistä
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon 8. heinäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman yhteisen maatalouspolitiikan tulevaisuudesta vuoden 2013 jälkeen(1),
– ottaa huomioon 7. syyskuuta 2010 antamansa päätöslauselman oikeudenmukaisista tuloista maanviljelijöille: toimivampi elintarvikeketju Eurooppaan(2),
– ottaa huomioon 5. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman eläinten hyvinvoinnin toimintasuunnitelman 2006–2010 arvioinnista(3),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,
A. katsoo, että nykyään monien EU:n karjankasvatustilojen elinkyky on uhattuna useiden tekijöiden vuoksi ja että niihin kuuluvat:
–
tuotantopanosten, kuten rehujen ja lannoitteiden, hintojen nousu,
–
EU:n säännösten noudattamisesta aiheutuvat korkeat kustannukset,
–
kolmansista maista tulevan tuonnin aiheuttaman kilpailun kasvu,
–
riippuvuus kolmansista maista tuotavista rehujen raaka-aineista,
–
viljan hinnan äskettäinen äkillinen nousu, joka johtui erityisesti ennen näkemättömistä sääoloista, sekä keinottelun ja hintojen heilahtelun kielteiset vaikutukset,
B. ottaa huomioon, että eurooppalaisten tuottajien on noudatettava maailman tiukimpia elintarvikkeiden turvallisuutta ja laatua, ympäristöä, eläinten terveyttä ja hyvinvointia ja työoloja koskevia säännöksiä; katsoo, että näiden erittäin tiukkojen normien noudattaminen lisää huomattavasti eurooppalaisten tuottajien tuotantokustannuksia ja asettaa heidät epäedulliseen kilpailuasemaan kolmansien maiden tuottajiin nähden,
C. katsoo, että karjankasvatusalan nykyinen kriisi voi johtaa lihan tuotannon huomattavaan vähenemiseen koko Euroopan unionissa, millä on vakavia vaikutuksia sekä hintoihin että EU:n elintarviketurvaan ja mikä lisää riippuvuutta tuonnista,
D. ottaa huomioon, että Euroopan unioni on erittäin riippuvainen kolmansista maista tuotavista soijapavuista ja maissista ja että näiden tuotteiden toimitusten mahdollinen keskeytyminen sellaisten muuntogeenisten organismien vähäisten pitoisuuksien vuoksi, joita ei ole hyväksytty, tulee kalliiksi Euroopan rehuteollisuudelle ja karjankasvattajille (esimerkiksi miljardi euroa, jos keskeytys kestää kuusi kuukautta),
E. ottaa huomioon, että tuonti kolmansista maista on lisääntynyt Euroopan unionissa, mikä on lisännyt entisestään eläintuotteiden hintoihin kohdistuvia paineita,
F. ottaa huomioon, että lihan ja muiden eläintuotteiden maailmanlaajuinen kysyntä lisääntyy tulevina vuosikymmeninä ja että syynä siihen ovat maailman väestönkasvu ja ostovoiman kasvu kehitysmaissa, mikä johtaa ruokavalion länsimaalaistumiseen,
G. ottaa huomioon, että karjankasvatusalalla vaadittavat laajamittaiset investoinnit tekevät alasta erityisen alttiin markkinakriiseille,
H. ottaa huomioon, että joissakin uusissa jäsenvaltioissa vain hyvin harvat karjankasvattajat ovat hyötyneet suorista tuista ja että sen vuoksi heillä on ollut suurempia vaikeuksia noudattaa tiukkoja eurooppalaisia normeja, jotka edellyttävät kalliita investointeja,
I. ottaa huomioon, että sika- ja siipikarja-alat eivät saa minkäänlaista suoraa tukea YMP:stä, niillä ei ole turvaverkostoa, jolla lievennetään markkinaheilahtelujen vaikutuksia, ja niiden on noudatettava tiukimpia ympäristöä ja eläinten hyvinvointia koskevia EU:n säännöksiä,
J. ottaa huomioon, että kuluttajien maksamien hintojen ja tuottajien saamien hintojen välinen kuilu on kasvanut huomattavasti,
K. ottaa huomioon, että alkutuottajat ovat jäämässä niiden tuotannon ostavien suurten monikansallisten jalostajien ja jälleenmyyjien sekä niiden tuotantotarvikkeet tuottavien monikansallisten tuotantoyhtiöiden jalkoihin,
L. katsoo, että EU:n pienet karjankasvatustilat ovat erottamaton osa Euroopan maaseutualueiden taloutta ja tuottavat huomattavia ekologisia hyötyjä ja että monet niistä sijaitsevat epäsuotuisilla alueilla, joilla ei ole kannattavia tuotantovaihtoehtoja,
M. ottaa huomioon, että naudanlihamarkkinoiden tilanne liittyy läheisesti maitoalan kehitykseen, koska 60 prosenttia EU:n punaisesta lihasta on peräisin lypsylehmistä,
N. ottaa huomioon, että EU:n maitoalalla on ollut voimakkaita markkinaheilahteluja vuodesta 2007 lähtien, mikä on vaikuttanut haitallisesti maidontuottajien tuloihin ja mahdollisuuksiin tuottaa kestävästi laadukkaita elintarvikkeita Euroopan kuluttajille,
O. ottaa huomioon, että komission kokoamat tiedot elintarvikeketjun toiminnasta osoittavat, että tarvitaan lisää avoimuutta ja tietoa tuotannosta ja markkinoiden kehityksestä,
1. kehottaa komissiota ja neuvostoa varmistamaan, että YMP saa vuoden 2013 jälkeen riittävästi rahoitusta, jotta varmistetaan EU:n kaikkien viljelijöiden toimintakyky, karjankasvattajat mukaan luettuina; korostaa tässä yhteydessä, että eri jäsenvaltioiden maanviljelijöiden välinen oikeudenmukainen kilpailu on turvattava;
2. kehottaa komissiota ottamaan karjankasvatusalalla kiireesti käyttöön tehokkaat ja joustavat markkinamekanismit ja ryhtymään tarvittaviin toimiin hintojen heilahtelun ja keinottelun vaikutusten rajoittamiseksi koko maatalousalalla;
3. kehottaa komissiota hyödyntämään käytettävissä olevia markkinamekanismeja nykyisen kriisin lieventämiseksi sianliha-alalla ja muilla karjankasvatusaloilla;
4. panee merkille komission aikomuksen vapauttaa marraskuun loppuun mennessä tarjoamismenettelyllä 2,8 miljoonaa tonnia viljaa, joka on nyt interventiovarastossa;
5. kehottaa komissiota ehdottamaan markkinavälineitä, joilla voidaan turvata rehuihin tarvittavat riittävät viljantoimitukset; katsoo, että turvaverkkoa olisi sovellettava koko vilja-alalla siten, että tarjoamismenettelyyn sovelletaan vähimmäisinterventiohintaa;
6. pyytää komissiota ryhtymään erityisesti uuden rahoitusvälinedirektiivin yhteydessä tarvittaviin toimiin liiallisen keinottelun torjumiseksi unionin markkinoilla ja maailmanmarkkinoilla;
7. kehottaa komissiota esittämään joustavia markkinamekanismeja, jotta unioni voi reagoida nopeammin yhteisen markkinajärjestelyn kriittisiin tilanteisiin (186 artikla);
8. kannattaa Euroopan unionin valkuaisainesuunnitelman laatimista pikaisesti, koska sillä edistettäisiin valkuaisainepitoisten kasvien ja palkokasvien viljelyä, millä voisi olla merkittävä rooli myös kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä;
9. ilmaisee vakavan huolensa viimeaikaisesta lannoitemarkkinoiden keskittymisestä, mikä on johtanut monilla kansallisilla markkinoilla sellaiseen tilanteeseen, että jäljellä on käytännössä vain yksi toimittaja eikä lainkaan kilpailua; kehottaa komissiota siksi pyytämään kilpailuviranomaisia tutkimaan tilannetta ja ryhtymään tarvittaviin toimiin hintojen vahvistamisen ja määräävän markkina-aseman väärinkäytön estämiseksi;
10. kehottaa komissiota varmistamaan markkinoiden lisääntyvän keskittymisen yhteydessä vapaiden markkinoiden toiminnan tuotantotarviketeollisuudessa, lannoitteet mukaan luettuina, koska energia ja lannoitteet ovat tärkeitä maataloustuotannon ja elintarviketurvan kannalta;
11. kehottaa komissiota ottamaan YMP:n seuraavan uudistuksen yhteydessä huomioon tiettyjen karjankasvatusalojen – esimerkiksi laiduntamiseen perustuvan naudanlihantuotannon – erityisen herkän tilanteen ja epäoikeudenmukaiset olosuhteet, joissa ne kilpailevat kolmansien maiden kanssa;
12. kehottaa komissiota harkitsemaan YMP:n seuraavan uudistuksen yhteydessä erityistoimia, joilla estetään huomattavat EU:n tuen menetykset karjankasvattajille, joilla on kestävät tuotanto-olosuhteet;
13. kehottaa komissiota tehostamaan toimia karjankasvatusalan tukemiseksi epäsuotuisilla alueilla;
14. kehottaa komissiota pyrkimään aktiivisesti yksinkertaistamaan ja vähentämään karjankasvattajille aiheutuvaa hallinnollista taakkaa;
15. pitää tarpeellisena luoda Euroopan unionille väline, jonka avulla voidaan ennustaa maailmanmarkkinoiden kehitystä;
16. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan huomioon eläinsuojelulainsäädännön noudattamisesta aiheutuvat korkeat kustannukset, varsinkin kun nämä kustannukset eivät näy myyntihinnoissa; kehottaa sen vuoksi komissiota epäoikeudenmukaisen kilpailun välttämiseksi varmistamaan, että kolmansista maista peräisin olevassa tuonnissa noudatetaan EU:n eläinsuojelunormeja; korostaa, että sianliha- ja siipikarjanliha-alojen on tulevina vuosina noudatettava vielä tiukempia vaatimuksia ilman Euroopan unionin myöntämää taloudellista tukea;
17. kehottaa komissiota arvioimaan eläinten hyvinvointia koskevien uusien sääntöjen käyttöönotosta aiheutuvat taloudelliset vaikutukset ja tähdentää, että nykyiset säännöt, sekä yleiset että alakohtaiset, olisi pantava asianmukaisesti täytäntöön ennen uuden lainsäädännön laatimista;
18. katsoo, että alkutuottajat ovat joutuneet ahdinkoon tuotantopanosten korkeiden hintojen ja alhaisten kuluttajahintojen vuoksi, mikä johtuu jalostajien, jälleenmyyjien ja tuotantotarvikeyritysten vahvasta asemasta elintarvikeketjussa, ja siksi tuottajat eivät pysty täysimääräisesti hyötymään tuottajahintojen noususta;
19. kehottaa komissiota ehdottamaan kaikkien karjankasvatusalojen tuottajajärjestöjen vahvistamista, jotta niiden on mahdollista neuvotella tuotteilleen paremmat hinnat ja ottaa samalla tuotantokustannukset huomioon;
20. pyytää komissiota varmistamaan, että sen toteuttamat kauppaa ja maataloutta koskevat toimet eivät ole ristiriidassa keskenään, ja myöntämään, että tarvitaan tasapainoisia tavoitteita, joilla varmistetaan kaupankäynnin edistyminen ja samalla turvataan Euroopan karjankasvatusalan kestävä tulevaisuus;
21. kehottaa komissiota turvaamaan täydellisesti eurooppalaisten tuottajien edut kahdenvälisissä kauppaneuvotteluissa Mercosur-maiden ja muiden kolmansien maiden kanssa välttämällä myönnytyksiä, jotka saattavat vaarantaa EU:n karjankasvatuksen;
22. kehottaa komissiota takaamaan kolmansien maiden soijan ja maissin tuonnin oikeusvarmuuden ottamalla käyttöön käytännöllisen kynnysarvon satunnaisesti esiintyville muuntogeenisille organismeille, joita ei ole vielä hyväksytty Euroopan unionissa mutta joita koskeva tieteellinen tutkimus on käynnissä;
23. pyytää komissiota tarkastelemaan uudelleen muille kuin märehtijöille tarkoitetun lihaluujauhon nykyistä käyttökieltoa ja arvioimaan mahdollisuutta poistaa rajoitukset olosuhteissa, joissa varmistettaisiin elintarvikkeiden turvallisuuden erittäin korkea taso;
24. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.