Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. marraskuuta 2010 julkisesta yleisradiotoiminnasta digitaaliaikana: kaksoisjärjestelmän tulevaisuus (2010/2028(INI))
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 14 artiklan ja 106 artiklan 2 kohdan,
– ottaa huomioon Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen liitetyn pöytäkirjan N:o 29 jäsenvaltioiden julkisen palvelun yleisradiotoiminnasta,
– ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 artiklan 2 kohdan,
– ottaa huomioon audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista koskevien jäsenvaltioiden tiettyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 10. maaliskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/13/EU (audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi)(1),
– ottaa huomioon julkisen televisiolähetystoiminnan tehtävästä multimediayhteiskunnassa 19. syyskuuta 1996 antamansa päätöslauselman(2),
– ottaa huomioon tiedotusvälineiden moniarvoisuudesta ja keskittymisestä Euroopan unionin alueella 25. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman(3),
– ottaa huomioon medialukutaidosta digitaalisessa maailmassa 16. joulukuuta 2008 antamansa päätöslauselman(4),
– ottaa huomioon valtiontukisääntöjen soveltamisesta julkiseen yleisradiotoimintaan 2. heinäkuuta 2009 annetun komission tiedonannon(5),
– ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan median moniarvoisuudesta Euroopan unionin jäsenvaltioissa (SEC(2007)0032),
– ottaa huomioon julkisen yleisradiotoiminnan riippumattomuuden varmistamisesta 11. syyskuuta 1996 annetun Euroopan neuvoston ministerikomitean suosituksen jäsenvaltioille (R(96)10),
– ottaa huomioon julkisesta yleisradiotoiminnasta 25. tammikuuta 1999 annetun neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätöslauselman(6),
– ottaa huomioon median moniarvoisuudesta ja mediasisällön monimuotoisuudesta 31. tammikuuta 2007 annetun Euroopan neuvoston ministerikomitean suosituksen jäsenvaltioille (CM/Rec(2007)2),
– ottaa huomioon julkisten tiedotusvälineiden tehtävästä tietoyhteiskunnassa 31. tammikuuta 2007 annetun Euroopan neuvoston ministerikomitean suosituksen jäsenvaltioille (CM/Rec(2007)3),
– ottaa huomioon julkisen yleisradiotoiminnan rahoituksesta 25. kesäkuuta 2009 annetun Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen suosituksen 1878(2009),
– ottaa huomioon jäsenvaltioiden julkisen yleisradiotoiminnan riippumattomuuden varmistamisesta 27. syyskuuta 2006 annetun Euroopan neuvoston ministerikomitean julkilausuman,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,
– ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön (A7-0286/2010),
A. katsoo, että eurooppalaisessa demokraattisessa yhteiskunnassa kansalaisten osallistuminen julkiseen keskusteluun ja mahdollisuus käyttää digitaalisessa muodossa olevaa tietoa riippuu audiovisuaalialan ja painettujen lehtien elinvoimaisuudesta ja kilpailukyvystä,
B. katsoo, että lähetystoimintaa harjoittavat tiedotusvälineet ovat EU:n jäsenvaltioissa edelleen tärkeimpiä kansalaisten käytössä olevia tietolähteitä ja siksi ne ovat tärkeitä arvojen ja mielipiteiden muokkaajia,
C. ottaa huomioon, että sekä julkisen yleisradiotoiminnan että yksityisen radio- ja televisiolähetystoiminnan rooli on erittäin merkittävä Euroopan audiovisuaalisessa tuotannossa ja myös kulttuurisen monimuotoisuuden ja identiteetin, tiedotuksen, moniarvoisuuden, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden, perusvapauksien edistämisen ja demokratian toimivuuden kannalta,
D. katsoo, että julkisen lähetystoiminnan harjoittajilla on uraauurtava rooli teknisen kehityksen edistämisessä ja sen hyväksikäyttämisessä, jotta niiden tuottama sisältö voidaan välittää yleisölle innovatiivisten viestintä- ja jakelutekniikoiden avulla,
E. ottaa huomioon, että EU:n audiovisuaaliala on ainutlaatuinen ja että sitä on luonnehdittu ”kaksoisjärjestelmäksi”, joka perustuu julkisten ja kaupallisten lähetystoiminnan harjoittajien aitoon tasapainoon,
F. katsoo, että tehokas kaksoisjärjestelmä, jossa vallitsee todellinen tasapaino julkisten ja yksityisten lähetystoiminnan harjoittajien välillä, on yleisen edun mukainen,
G. katsoo, että tällainen julkisten ja kaupallisten lähetystoiminnan harjoittajien rinnakkaiselo on varmistanut vapaasti vastaanotettavan ohjelmatuotannon monipuolisuuden, mikä hyödyttää kaikkia EU:n kansalaisia ja edistää tiedotusvälineiden moniarvoisuutta, kulttuurista ja kielellistä monimuotoisuutta, toimituksellista kilpailua (sisällön laadun ja monipuolisuuden suhteen) sekä ilmaisunvapautta,
H. ottaa huomioon, että EU pitää erityisen tärkeänä kaksoisjärjestelmän roolia eurooppalaisen sisällön tuotannossa ja levittämissä,
I. katsoo, että audiovisuaalialalla viime vuosina tapahtuneet muutokset, jotka liittyvät digitaalitekniikan ja maksullisten kanavien kehittymiseen sekä uusien verkkoa hyödyntävien mediatoimijoiden ilmaantumiseen, ovat vaikuttaneet perinteiseen kaksijakoiseen lähetystoimintajärjestelmään ja toimitukselliseen kilpailuun (sisällön laadun ja monipuolisuuden kannalta) ja pakottaneet julkiset ja yksityiset lähetystoiminnan harjoittajat monipuolistamaan toimintaansa ja harkitsemaan uusia jakelutapoja,
J. ottaa huomioon, että uusien tekniikoiden yleistyminen on muuttanut Euroopan kansalaisten tapaa käyttää tiedotusvälineitä ja hankkia tietoa,
K. katsoo, että media-alan perinteisiä rajoja ei enää voida ylläpitää verkkoympäristössä, koska perinteiset tiedotusvälineet eivät selviydy, jos ne eivät laajenna toimintaansa uusiin jakelutapoihin (tekstiviestipalvelut, verkkosivustot, älypuhelinsovellukset jne.) digitaalisia sisältöjä ja palveluja koskevan EU:n strategian tavoitteiden mukaisesti,
L. katsoo, että sanoma- ja aikakauslehdet ovat ja niiden tulisi vastedeskin olla olennainen osa moniarvoista ja monimuotoista eurooppalaista mediakenttää,
M. katsoo, että televiestintä- ja internetpalvelujen tuottajat sekä hakukoneet ovat uudessa mediaympäristössä yhä tärkeämmässä asemassa,
N. ottaa huomioon, että digitaaliselle aikakaudelle on tyypillistä paitsi kuluttajien valinnanmahdollisuuksien lisääntyminen myös yleisön pirstoutumisen vaara, median lisääntyvä keskittyminen, vertikaalisesti integroituneiden mediayritysten ilmaantuminen sekä maksupalvelujen ja salauksen käyttöön siirtyminen, ja katsoo, että julkisen lähetystoiminnan olisi edelleen autettava ylläpitämään julkisuuden aluetta ja tuotettava korkealaatuista, yhteiskunnallisesti merkityksellistä ohjelmaa ja objektiivista tietoa,
O. ottaa huomioon, että tietyissä jäsenvaltioissa julkinen lähetystoiminta ei ole vielä riittävästi juurtunut yhteiskuntaan eikä sillä ole riittäviä resursseja käytössään,
P. ottaa huomioon, että joissakin jäsenvaltioissa julkisen lähetystoiminnan harjoittajilla on merkittäviä ongelmia, jotka vaarantavat niiden poliittisen riippumattomuuden, elinkykyisyyden ja jopa niiden taloudellisen perustan ja suoranaisesti uhkaavat kaksoisjärjestelmän olemassaoloa,
Q. ottaa huomioon, että kaupallinen televisio on ollut viime aikoina taloudellisissa vaikeuksissa mainosalan taantuman vuoksi,
R. ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan kuuluu julkisen palvelun tehtävien määrittely ja julkisen lähetystoiminnan harjoittajien rahoituksen järjestäminen Amsterdamin pöytäkirjassa määriteltyjen periaatteiden mukaisesti,
S. katsoo, että julkiset tiedotusvälineet tarvitsevat riittävästi julkista rahoitusta ja niiden on osallistuttava uusien tekniikoiden ja jakelutapojen kehittämiseen ja että ne tarvitsevat myös vakaata ennakoitavaa sääntely-ympäristöä voidakseen hoitaa korkeatasoiseen kulttuuri- ja uutistarjontaan liittyvät tehtävänsä ja näin nimenomaisesti edistää medialukutaitoa yleisön eduksi,
T. katsoo, että julkista lähetystoimintaa voidaan parantaa vaihtamalla kokemuksia ja parhaita käytäntöjä jäsenvaltioiden välillä,
U. katsoo, että jäsenvaltioiden pitäisi asettaa etusijalle ilmaisunvapautta ja joukkoviestinnän moniarvoisuutta sekä julkisten tiedotusvälineiden riippumattomuutta, tehtäviä ja rahoitusta koskevien eurooppalaisten vaatimusten noudattaminen,
V. ottaa huomioon, että EU:lla ei tällä hetkellä ole asianmukaista välinettä, jolla se voisi seurata jäsenvaltioiden tai tiettyjen unionin alueiden julkisiin tiedotusvälineisiin ja kaksoisjärjestelmään kohdistuvia uhkia ja reagoida niihin,
1. vahvistaa kannattavansa lähetystoiminnan kaksoisjärjestelmää, jossa yksityisillä ja julkisilla tiedotusvälineillä on oma poliittisista ja taloudellisista paineista riippumaton roolinsa, ja katsoo, että kuluttajilla ja käyttäjillä on heidän maksukyvystään riippumatta oltava mahdollisuus saada korkeatasoisia televisio- ja radiolähetyspalveluja;
2. korostaa erityisesti aidosti tasapuolisen eurooppalaisen kaksoisjärjestelmän tärkeää roolia demokratian, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja integraation sekä ilmaisunvapauden edistämisessä siten, että painotetaan tiedotusvälineiden moniarvoisuuden, medialukutaidon sekä kulttuurisen ja kielellisen monimuotoisuuden säilyttämistä ja edistämistä sekä eurooppalaisten lehdistönvapautta koskevien vaatimusten täyttämistä;
3. toteaa, että julkisten ja yksityisten tiedotusvälineiden rinnakkaiselo on suuresti edistänyt uuden sisällön luomista ja sisällön monipuolistumista ja parantanut laatua;
4. korostaa jälleen, että on säilytettävä vahva ja elinvoimainen riippumaton julkinen lähetystoiminta ja muokattava sitä digitaalisen aikakauden vaatimusten mukaisesti, ja kehottaa toteuttamaan erityisiä toimenpiteitä tämän tavoitteen saavuttamiseksi;
5. korostaa tässä yhteydessä, että julkisella lähetystoiminnalla on digitaalisella aikakaudella erityistehtävä ylläpitää julkisuuden aluetta tuomalla korkeatasoinen yleisen edun mukainen mediasisältö kaikkien ulottuville kaikkia mahdollisia jakelutapoja käyttäen;
6. kehottaa jäsenvaltioita varaamaan riittävästi resursseja, jotta julkisen lähetystoiminnan harjoittajat voivat hyötyä uusista digitaalitekniikoista, ja varmistamaan, että yleisö voi hyödyntää nykyaikaisia audiovisuaalisia palveluja;
7. kehottaa siksi julkisen lähetystoiminnan harjoittajia organisoitumaan siten, että ne voivat tarjota kiinnostavaa ja laadukasta verkkosisältöä, jotta lähes yksinomaan internetin kautta mediaa käyttävät nuoret voidaan tavoittaa;
8. kehottaa jäsenvaltioita torjumaan digitaalisen kahtiajaon – esimerkiksi kaupunkien ja maaseudun välillä – ja varmistamaan, että digitalisoinnin myötä julkinen lähetystoiminta on yhdenvertaisesti kaikkien saatavilla kaikilla alueilla;
9. kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan mahdollisuutta, että kuluttajille tehdään helpommaksi vaihtaa analogisesta digitaaliseen televisioon;
10. kehottaa jäsenvaltioita määrittelemään julkisen lähetystoiminnan harjoittajien tehtävät siten, että nämä voivat säilyttää ominaisluonteensa sitoutumalla alkuperäiseen audiovisuaaliseen tuotantoon sekä ohjelmatuotannon ja journalismin korkeaan laatuun ilman kaupallisia tavoitteita tai poliittista vaikutusta, sillä juuri tässä ne eroavat muista toiminnanharjoittajista; toteaa, että nämä tehtävät olisi määriteltävä mahdollisimman tarkasti ottaen kuitenkin asianmukaisesti huomioon lähetystoiminnan harjoittajien ohjelmatuotannon itsenäisyys;
11. muistuttaa, että teknisen neutraaliuden periaatteen mukaisesti julkisen lähetystoiminnan harjoittajilla on tehtävänmäärittelynsä puitteissa oltava mahdollisuus tarjota sekä uusia että vanhoja palvelujaan kaikkien jakelutapojen avulla;
12. korostaa, että joissakin jäsenvaltioissa ei ole julkisen lähetystoiminnan harjoittajien toimintaa internetissä koskevaa lainsäädäntöä ja että tämä voi vaikuttaa alan kykyyn laajentua uusiin jakeluteihin;
13. muistuttaa, että avoimiin yhteentoimiviin standardeihin perustuvilla maanpäällisillä lähetystavoilla on keskeinen asema kaksijakoisessa lähetystoiminnassa ja että nämä lähetystavat ovat ihanteellisia, kun käyttäjille halutaan tarjota ilmaisia helposti saatavilla olevia audiovisuaalisia mediapalveluja, joilla on paremmat selviytymisen mahdollisuudet pirstoutuneilla paikallismarkkinoilla ja jotka siten pystyvät vastaamaan paikallisiin kulttuurisiin ja sosiaalisiin odotuksiin;
14. ottaa huomioon julkisesta yleisradiotoiminnasta heinäkuussa 2009 annetun komission tiedonannon, jossa tunnustetaan julkisen lähetystoiminnan harjoittajien oikeus käyttää kaikkia merkittäviä jakelutapoja ja vahvistetaan jäsenvaltioiden toimivalta määritellä julkisen yleisradiotoiminnan tehtävät, rahoitus ja organisaatio samalla, kun myönnetään komission vastuu valvoa selviä virheellisyyksiä, ja kehottaa jäsenvaltioita säilyttämään tasapainon tarjolla olevien erilaisten digitaalisten mediapalvelujen välillä, varmistamaan oikeudenmukaisen kilpailun julkisen yleisradiotoiminnan ja yksityisten tiedotusvälineiden välillä ja säilyttämään näin verkkoympäristön elinvoimaisen mediakentän;
15. pitää myönteisenä sitä, että otetaan huomioon teknisen neutraaliuden periaate ja tarve noudattaa julkisen lähetystoiminnan harjoittajien toimituksellisen itsenäisyyden periaatetta ja että lisäksi otetaan asianmukaisesti huomioon näiden tarve turvata pysyvä rahoitus;
16. viittaa kuitenkin (nykyisten) ennakkotestien valtaviin kustannuksiin ja korostaa tukevansa oikeasuhtaisia arviointeja;
17. muistuttaa Euroopan neuvoston suositusten ja julkilausumien merkityksestä ja korostaa, että kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat olleet sopimassa niistä ja että niissä määritellään erityisesti tietoyhteiskunnan kannalta eurooppalaiset vaatimukset, jotka koskevat ilmaisunvapautta, lehdistönvapautta, tiedotusvälineiden moniarvoisuutta sekä julkisen palvelun tiedotusvälineiden riippumattomuutta, organisaatiota, tehtäviä ja rahoitusta, ja vaalitaan näin julkisen lähetystoiminnan uskottavuutta;
18. muistuttaa jäsenvaltioille, että ne ovat sitoutuneet näihin eurooppalaisiin vaatimuksiin, ja suosittaa, että ne järjestävät asianmukaista ja oikeasuhtaista pysyvää rahoitusta julkisille tiedotusvälineille, jotta nämä suoriutuisivat tehtävistään ja jotta voidaan taata tiedotusvälineiden poliittinen ja taloudellinen riippumattomuus ja myötävaikuttaa osallistavan tieto- ja osaamisyhteiskunnan luomiseen huolehtimalla siitä, että kaikkien saatavilla on edustuksellisia korkealaatuisia tiedotusvälineitä;
19. kehottaa komissiota kannustamaan jäsenvaltioiden välistä parhaiden käytäntöjen vaihtoa eri tasoilla (kansalliset media-alan viranomaiset ja toimijat, julkisen lähetystoiminnan harjoittajien johtotaso, riippumattomat sääntelijät sekä katsojien ja kuluttajien edustajat);
20. kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan yhteistyötä kansallisten media-alan sääntelijöiden välillä eurooppalaisten mediahallinnon viranomaisten yhteistyöelimen (EPRA) avulla ja lisäämään kansallisiin lähetystoimintajärjestelmiinsä liittyvien kokemusten ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa;
21. muistuttaa jäsenvaltioille, että julkista lähetystoimintaa harjoittavien yhtiöiden hallintoneuvostot tulisi nimittää media-alan pätevyyden ja siihen perehtyneisyyden perusteella;
22. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita valtuuttamaan Euroopan audiovisuaalisen observatorion keräämään tietoa ja tutkimaan, miten jäsenvaltiot ovat täyttäneet nämä vaatimukset, ja osoittamaan siihen myös tarvittavat resurssit, jotta voidaan selvittää, onko vaatimuksilla ollut toivottu vaikutus, ja vaatii, että jäsenvaltiot asetetaan vastuuseen, jos ne eivät täytä näitä sitoumuksia;
23. kehottaa komissiota korostamaan liittymisneuvotteluissa enemmän kaksoisjärjestelmää osana EU:n säännöstöä ja vaatii, että ehdokasmaiden edistymistä tässä suhteessa seurataan;
24. kehottaa lisäksi jäsenvaltioita puuttumaan asianmukaisesti julkisen lähetystoiminnan harjoittajien riittämättömään rahoitukseen; pyytää myös pitämään erityisesti mielessä, että julkisten tiedotusvälineiden erityistehtävänä on olla mahdollisimman monen katsojan ja kuulijan käytettävissä kaikkia uusia median jakelutapoja hyödyntäen;
25. panee merkille, että kaikissa jäsenvaltioissa on varmistettava yksityisen lähetystoiminnan harjoittajien omistuksen avoimuus, ja kehottaa komissiota seuraamaan ja tukemaan edistymistä tässä asiassa;
26. vaatii jäsenvaltioita lopettamaan poliittisen puuttumisen julkisen lähetystoiminnan harjoittajien tuottaman palvelun sisältöön;
27. panee tyytyväisenä merkille komission pyynnöstä tehdyn, EU:n median moniarvoisuutta mittaavien indikaattoreiden määrittelyä koskevan riippumattoman tutkimuksen johtopäätökset;
28. kannustaa ottamaan käyttöön median moniarvoisuutta valvovan järjestelmän tehokkaana välineenä havaita median moniarvoisuuden uhat;
29. muistuttaa Euroopan investointipankin rahoitusvälineistä ja kannustaa taloudellisissa vaikeuksissa olevia julkisen lähetystoiminnan harjoittajia hakemaan korkotukilainaa Euroopan investointipankilta perusrakenteidensa uudistamiseen erityisesti digitointia ja innovaatioita varten;
30. kannustaa eri toimijoita tiivistämään yhteistyötä kaksoisjärjestelmän turvaamiseksi ja kannustaa erityisesti julkisia ja yksityisiä lähetystoiminnan harjoittajia yhteistyöhön keskenään ja myös julkaisijoiden kanssa sisältöjen vaihtamiseksi, innovatiivisten hankkeiden toteuttamiseksi ja yhteistoimintamahdollisuuksien löytämiseksi;
31. kehottaa komissiota käynnistämään aloitteen eri mediatoimijoiden saattamiseksi yhteen, jotta voidaan löytää yhteistyöalueita, helpottaa parhaiden käytäntöjen vaihtoa ja käsitellä tärkeitä kysymyksiä;
32. muistuttaa tässä yhteydessä, että yhteisöllisillä lähetystoiminnan harjoittajilla on varsinkin pienemmissä yhteisöissä ongelmia saada (esimerkiksi mainonnan kautta) pitkän aikavälin rahoitusta; katsoo, että digitalisoinnin tarjoamia uusia mahdollisuuksia voidaan käyttää laajan alueen kattavan alueellisen yhteisölähetystoiminnan käynnistämiseksi;
33. kannustaa komissiota mukauttamaan tekijänoikeudet uuteen digitaaliseen aikakauteen siten, että lähetystoiminnan harjoittajat voivat edelleen tarjota monipuolista laadukasta eurooppalaista sisältöä, ja tarkastelemaan erityisesti keinoja helpottaa arkistosisällön uudelleen käyttämistä sekä ottamaan käyttöön laajennettuja kollektiivisia lisenssijärjestelmiä ja helppoja yhden palvelupisteen järjestelmiä oikeuksien selvitystä varten;
34. odottaa kiinnostuneena raporttia, jossa käsitellään audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin niiden säännösten täytäntöönpanoa, jotka koskevat eurooppalaisille ohjelmille varattua lähetysaikaa, koska tietyt jäsenvaltiot eivät ole tehneet mitään asian suhteen;
35. vaatii, että komissio varmistaa sisällön kokoajien toimivan nykyisen oikeudellisen kehyksen mukaisesti, ja kehottaa komissiota tarkastelemaan keinoja, joiden avulla hakukoneet ja internetpalvelujen tarjoajat voisivat osallistua sisällön tuottamisen rahoittamiseen;
36. korostaa mediakasvatuksen tärkeyttä sisällön kokoajien tarjoamien palveluiden vastuullisen käytön kannalta;
37. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.