Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat Länsi-Saharasta,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1920 (2010), jonka nojalla Länsi-Saharan kansanäänestystä valmistelevan YK-operaation (MINURSO) toimeksiantoa jatkettiin,

–  ottaa huomioon YK:n pääsihteerin turvallisuusneuvostolle 14. huhtikuuta 2008, 13. huhtikuuta 2009 ja 6. huhtikuuta 2010 välittämät viimeisimmät raportit Länsi-Saharan tilanteesta,

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jonka Marokko ratifioi 3. toukokuuta 1979,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Marokon kuningaskunnan välisestä assosiaatiosta tehdyn Euro–Välimeri-sopimuksen ja erityisesti sen 2 artiklan,

–  ottaa huomioon EU:n 7. joulukuuta 2009 antaman lausuman EU–Marokko-assosiaationeuvoston kahdeksannesta istunnosta ja 7. maaliskuuta 2010 pidetyssä ensimmäisessä EU:n ja Marokon huippukokouksessa annetun yhteisen lausuman,

–  ottaa huomioon erityisesti päätelmät, jotka tehtiin parlamentin tilapäisen valtuuskunnan käytyä Länsi-Saharassa syyskuussa 2006 ja tammikuussa 2009 ja joissa vaadittiin Länsi-Saharan kansanäänestystä valmistelevan YK-operaation (MINURSO) toimeksiannon laajentamista kaikkien asianosaisten suostumuksella, jotta sillä olisi valtuudet valvoa ihmisoikeuksien kunnioittamista Länsi-Saharassa, sekä kehotettiin myös komissiota tarvittaessa Rabatissa olevan edustustonsa kautta valvomaan ihmisoikeustilannetta Länsi-Saharassa ja lähettämään sinne säännöllisesti ryhmiä,

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Länsi-Saharasta ja erityisesti 27. lokakuuta 2005 antamansa päätöslauselman(1),

–  ottaa huomioon EU:n korkean edustajan Catherine Ashtonin 10. marraskuuta 2010 antaman julkilausuman Länsi-Saharasta,

–  ottaa huomioon neuvoston ja komission 24. marraskuuta 2010 antamat julkilausumat Länsi-Saharan tilanteesta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että useat tuhannet länsisaharalaiset ovat lähteneet kaupungeistaan ja pystyttäneet telttoja Laâyounen laitamille perustaen Gdaim Izykin leirin rauhanomaisena protestina heidän sosiaaliselle, poliittiselle ja taloudelliselle tilanteelleen ja elinoloilleen,

B.  toteaa, että muutaman viikon kuluttua heitä oli YK:n tarkkailijoiden mukaan noin 15 000 ja että viranomaisten kanssa käynnistettiin asiasta vuoropuhelu,

C.  ottaa huomioon, että Marokon asevoimat tappoivat sunnuntaina 24. lokakuuta 2010 14-vuotiaan länsisaharalaisen Nayem El-Garhin ja haavoittivat viittä muuta näiden yrittäessä päästä Laâyounen laitamilla sijaitsevaan leiriin,

D.  ottaa huomioon, että 8. marraskuuta 2010 joukko ihmisiä, joiden määrää ei vielä tiedetä ja joiden joukossa oli myös poliiseja sekä turvallisuusviranomaisia, sai surmansa Marokon turvallisuusjoukkojen suorittamassa operaatiossa, jonka tarkoituksena oli Gdaim Izykin protestileirin purkaminen; ottaa huomioon, että myös huomattavan määrän siviilejä on kerrottu haavoittuneen turvallisuusjoukkojen käytettyä kyynelkaasua ja pamppuja leirin tyhjentämiseksi,

E.  toteaa, että välikohtaukset sattuivat päivänä, jona New Yorkissa alkoi Länsi-Saharan asemaa käsittelevä kolmas epävirallinen neuvottelukierros, jolle osallistuvat Marokko, Polisario-rintama ja tarkkailijamaat Algeria ja Mauritania,

F.  ottaa huomioon, että toimittajia, EU:n jäsenvaltioiden kansallisten ja alueellisten parlamenttien jäseniä sekä Euroopan parlamentin jäseniä on estetty pääsemästä Laâyouneen ja Gdaim Izykin leiriin ja että joitakin heistä on jopa karkotettu Laâyounesta,

G.  ottaa huomioon, että Espanjan kansalainen Babi Hamday Buyema kuoli väkivaltaisesti olosuhteissa, joita ei ole vielä selvitetty,

H.  ottaa huomioon, että Länsi-Saharan dekolonisaatioprosessi on jatkunut yli 30 vuotta ja että se on vieläkin kesken,

I.  toteaa, että EU on edelleen huolissaan Länsi-Saharan konfliktista ja sen alueellisista vaikutuksista ja seurauksista sekä Länsi-Saharan ihmisoikeustilanteesta, ja tukee täysin YK:n pääsihteerin ja hänen henkilökohtaisen edustajansa pyrkimyksiä oikeudenmukaisen, kestävän ja osapuolten kannalta hyväksyttävän poliittisen ratkaisun löytämiseksi, jotta Länsi-Saharan kansa saisi itsemääräämisoikeuden, kuten YK:n päätöslauselmissa esitetään,

J.  ottaa huomioon, että useiden tietojen mukaan Länsi-Saharan luonnonvaroja käytetään ilman, että ne hyödyttäisivät paikallista väestöä,

1.  ilmaisee mitä syvimmän huolensa Länsi-Saharan tilanteen vakavasta huonontumisesta ja tuomitsee jyrkästi Gdaim Izykin leirissä sen purkamisen yhteydessä sekä Laâyounen kaupungissa tapahtuneet väkivaltaisuudet;

2.  kehottaa kaikkia osapuolia pysymään rauhallisina ja pidättäytymään enemmästä väkivallasta;

3.  pahoittelee ihmishenkien menetystä ja ilmaisee osanottonsa kuolonuhrien, loukkaantuneiden ja kadonneiden omaisille;

4.  panee merkille, että Marokon parlamentti on perustanut tutkintakomitean selvittämään tapahtumaketjua, joka johti Marokon viranomaisten väliintuloon, mutta katsoo, että YK olisi asianmukainen elin toteuttamaan riippumattoman kansainvälisen tutkinnan tapahtumien, kuolemantapausten ja katoamisten selvittämiseksi;

5.  tuomitsee lehdistön ja tiedonvälityksen vapauden rajoitukset, joita monet eurooppalaiset toimittajat ovat joutuneet kokemaan, ja vaatii Marokon kuningaskuntaa sallimaan lehdistön edustajien, riippumattomien tarkkailijoiden ja humanitaaristen järjestöjen vapaan pääsyn Länsi-Saharan alueelle ja liikkumisen siellä; pitää valitettavana, että Marokon viranomaiset ovat evänneet parlamenttien jäseniltä, toimittajilta, tiedotusvälineiltä ja riippumattomilta tarkkailijoilta pääsyn Länsi-Saharaan;

6.  vaatii, että YK:n elimiä kehotetaan ehdottamaan ihmisoikeuksien seurantamekanismin perustamista Länsi-Saharaan;

7.  pitää myönteisenä Marokon ja Polisario-rintaman välisten epävirallisten tapaamisten käynnistämistä uudelleen YK:n pääsihteerin henkilökohtaisen edustajan johdolla, vaikka tilanne onkin jännittynyt, ja kehottaa alueellisia toimijoita toimimaan asiassa rakentavasti;

8.  toistaa tukevansa epävirallisten keskustelujen jatkamista konfliktin osapuolten välillä, jotta päästäisiin oikeudenmukaiseen, kestävään ja osapuolten kannalta hyväksyttävään poliittiseen ratkaisuun YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien mukaisesti;

9.  kehottaa komissiota varmistamaan, että länsisaharalaisille pakolaisille, joita arvioidaan Tindoufin alueella olevan 90 000–165 000, annetaan tarvittavaa humanitaarista apua ja lisärahoitusta, jotta voidaan tyydyttää heidän elintarvikkeita, vettä, majoitusta ja lääkintähoitoa koskevat perustarpeensa ja parantaa heidän elinolojaan;

10.  on huolissaan länsisaharalaisten ihmisoikeuksien puolustajien pidätyksistä ja väitetystä ahdistelusta Länsi-Saharan alueella; vaatii, että kyseisellä alueella tai Marokossa vankiloissa olevia ihmisoikeuksien puolustajia kohdellaan kansainvälisten vaatimusten mukaisesti ja että heidän asiansa käsitellään tuomioistuimessa ripeästi ja oikeudenmukaisesti;

11.  kehottaa EU:ta vaatimaan, että Marokon kuningaskunta noudattaa kansainvälistä oikeutta Länsi-Saharan luonnonvarojen hyödyntämistä koskevassa asiassa;

12.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, YK:n pääsihteerille, Afrikan unionin pääsihteerille, suhteista Maghreb-maihin vastaavalle Euroopan parlamentin valtuuskunnalle, Välimeren unionin parlamentaarisen edustajakokouksen puheenjohtajistolle, Marokon parlamentille ja hallitukselle, Polisario-rintamalle sekä Algerian ja Mauritanian parlamenteille ja hallituksille.

(1) EUVL C 272 E, 9.11.2006, s. 582.