Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rankaisemisen ehdottoman kiellon, joka pätee kaikissa oloissa ja kansainvälisen oikeuden ehdottomana normina kaikkiin valtioihin,

–  ottaa huomioon kansainväliset ja alueelliset ihmisoikeusasiakirjat, joissa tämä kielto on konkreettisesti ilmaistu ja joita ovat muun muassa ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (KP-yleissopimus) sekä kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastainen Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimus (kidutuksen vastainen yleissopimus),

–  ottaa huomioon YK:n vankeinhoidon vähimmäissäännöt,

–  ottaa huomioon pakolaisten oikeusasemaa koskevan YK:n yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon 15. joulukuuta 2008 voimaan tulleen Aseanin peruskirjan ihmisoikeuksien ja perusvapauksien edistämisestä ja suojaamisesta sekä Asean-valtioiden hallitustenvälisen ihmisoikeustoimikunnan perustamisen 23. lokakuuta 2009,

–  ottaa huomioon 13. tammikuuta 2007 annetun Aseanin julistuksen siirtotyöläisten oikeuksien suojaamisesta ja edistämisestä,

–  ottaa huomioon vuonna 2001 hyväksytyt ja vuonna 2008 tarkistetut EU:n politiikan suuntaviivat suhteissa kolmansiin maihin kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rangaistukseen liittyvissä kysymyksissä,

–  ottaa huomioon Malesiaa koskevan EU:n strategia-asiakirjan vuosiksi 2007–2013,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan 5 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että kaikenlainen ruumiillinen rankaiseminen on kansainvälisen oikeuden nojalla kiellettyä kaikissa oloissa,

B.  ottaa huomioon, että Malesian laissa määrätään ainakin 66 rikoksesta raipparangaistus ja että Amnesty Internationalin arvioiden mukaan jopa 10 000 Malesian kansalaista ja yhä suurempi määrä pakolaisia ja siirtolaisia saa Malesian vankiloissa vuosittain raipparangaistuksen,

C.  ottaa huomioon, että Malesian viranomaiset ovat viime vuosina laajentaneet niiden rikosten luetteloa, joista tuomitaan raipparangaistukseen, ja se kattaa nyt muun muassa laittoman maahantulon ja huumausaineiden väärinkäytön,

D.  ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeusneuvosto, jonka jäsen Malesia on, on antanut päätöslauselman 8/8, jonka mukaan ruumiillinen rangaistus voi käytännössä vastata kidutusta, ja että raipparangaistukset aiheuttavat voimakasta kipua ja kärsimystä sekä pitkäaikaisia fyysisiä vammoja ja psyykkisiä traumoja,

E.  ottaa huomioon, että raipparangaistus on siirtomaalainsäädännön jäänne, joka on edelleen käytössä joissakin harvoissa maissa, mutta Malesia on näistä maista ainoa, jossa väestömäärä on huomattavan suuri ja inhimillisen kehityksen taso on korkea,

F.  ottaa huomioon, että ulkomaalaisille raipparangaistuksen uhreille ei usein ilmoiteta heitä vastaan nostetuista syytteistä ja heiltä evätään oikeus tulkkaukseen ja oikeus käyttää oikeusavustajaa, mikä loukkaa heidän oikeuttaan objektiiviseen ja puolueettomaan oikeudenkäyntiin,

G.  ottaa huomioon, että prosessiin osallistuvat lääkärit – joiden tehtävänä on ainoastaan todistaa, että vankien kunto kestää raipparangaistuksen, sekä elvyttää heidät, mikäli he menettävät tajuntansa – toimivat lääkärin etiikan vastaisesti,

H.  ottaa huomioon, että 8 000:ta asianajajaa edustava Malesian asianajajaliitto on kehottanut luopumaan raipparangaistuksesta, koska se on sen mukaan vastoin kaikkia kansainvälisiä ihmisoikeusnormeja ja erilaisia kidutuksen vastaisia yleissopimuksia,

1.  tuomitsee voimakkaasti raipparangaistuksen ja vankien kaikenlaisen ruumiillisen rankaisemisen ja huonon kohtelun; uskoo vakaasti, että Malesia ei voi perustella kansallisiin lakeihinsa vedoten käytäntöä, joka on verrattavissa kidutukseen ja on kansainvälisen oikeuden nojalla selvästi laiton;

2.  vaatii Malesiaa keskeyttämään raipparangaistusten ja kaikenlaisten ruumiillisten rangaistusten käytön kaikissa tapauksissa, kunnes se kielletään laissa ja käytännössä;

3.  kehottaa Malesian viranomaisia lopettamaan välittömästi nykyisen käytännön, jossa vankeinhoidon työntekijöitä ja vankilalääkäreitä painostetaan osallisiksi vankien huonoon kohteluun raipparangaistuksia annettaessa;

4.  kehottaa Malesian parlamenttia ratifioimaan YK:n kidutuksen vastaisen yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan sekä KP-yleissopimuksen ja sen pöytäkirjat ja muuttamaan Malesian lainsäädäntöä siten, että maahantulorikoksia kohdellaan hallinnollisina rikkomuksina eikä rikoksina, joista tuomitaan vankilarangaistukseen tai ruumiilliseen rangaistukseen, eikä huumausainerikoksista enää määrätä ruumiillista rangaistusta;

5.  kehottaa Malesian ihmisoikeustoimikuntaa (SUHAKAM) ja Malesian lakiuudistuskomiteaa esittämään hallitukselle asianmukaisia suosituksia ruumiillisen rankaisemisen poistamisesta laista;

6.  kehottaa Malesian viranomaisia panemaan täytäntöön siirtolaisten, pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden suojelua, muun muassa heitä vastaan nostettuja rikoskanteita, koskevat kansainväliset normit, jotta varmistetaan heidän tehokas suojelemisensa kidutukselta ja huonolta kohtelulta;

7.  kehottaa unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa, komissiota ja neuvostoa ottamaan poliittisessa yhteydenpidossaan Malesiaan järjestelmällisesti esiin maan ihmisoikeustilanteen ja erityisesti väitteet siirtolaisten ja turvapaikanhakijoiden pahoinpitelystä ja huonosta kohtelusta;

8.  kehottaa unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa, neuvostoa ja komissiota jatkamaan virallisia yhteydenottoja kaikkiin Euroopan unionin kansainvälisiin kumppaneihin kidutuksen käytön ja huonon kohtelun kieltävien kansainvälisten yleissopimusten ratifioimiseksi ja täytäntöönpanemiseksi; kehottaa Euroopan unionia pitämään kidutuksen ja huonon kohtelun torjumista ihmisoikeuspolitiikkansa keskeisenä painopistealana erityisesti tehostamalla Euroopan unionin suuntaviivojen ja kaikkien muiden Euroopan unionin välineiden, kuten demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen, täytäntöönpanoa;

9.  pitää Asean-valtioiden hallitustenvälisen ihmisoikeustoimikunnan perustamista myönteisenä askelena kohti asian kokonaisvaltaisempaa käsittelyä ja ihmisoikeusnormien tehokkaampaa täytäntöönpanoa koko alueella; katsoo, että tämä elin voisi käsitellä Malesian raipparangaistuksia, jotka koskevat usein muista Aseanin jäsenvaltioista tulevia siirtolaisia ja turvapaikanhakijoita;

10.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Malesian hallitukselle ja parlamentille, Aseanin jäsenvaltioiden hallituksille, kidutusta käsittelevälle YK:n erityisraportoijalle ja YK:n pääsihteerille.