Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Tiistai 15. kesäkuuta 2010 - Strasbourg
Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotto: ES/Comunidad Valenciana
 Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotto: IE/Waterford Crystal
 Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotto: ES/Castilla-La Mancha
 Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotto: tekninen apu komission aloitteesta
 Aluepolitiikan ja sen rahoituksen avoimuus
 Euroopan unionin rahoitustuki Irlannin kansainväliselle rahastolle (2007–2010) ***I
 Kilpailukykyisen tavaraliikenteen eurooppalainen rautatieverkko ***II
 Työjärjestyksen mukauttaminen Lissabonin sopimukseen
 Vuoden 2011 talousarvioesitystä käsittelevän kolmikantakokouksen neuvotteluvaltuudet
 Johdannaismarkkinat: tulevat toimet
 Esineiden internet
 Internetin hallinto tästä eteenpäin
 Yhteisön innovaatiopolitiikka muuttuvassa maailmassa
 Kehitys kohti vuosituhattavoitteiden saavuttamista: syyskuussa 2010 pidettävää YK:n korkean tason kokousta varten valmisteilla oleva väliarviointi
 CARIFORUMin ja EU:n parlamentaariseen valiokuntaan osallistuvan valtuuskunnan asettaminen ja sen jäsenmäärä

Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotto: ES/Comunidad Valenciana
PDF 208kWORD 45k
Päätöslauselma
Liite
Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. kesäkuuta 2010 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen 28 kohdan mukaisesti (KOM(2010)0216 – C7-0115/2010 – 2010/2066(BUD))
P7_TA(2010)0197A7-0180/2010

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2010)0216 – C7-0115/2010),

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(1) ja erityisesti sen 28 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan globalisaatiorahaston perustamisesta 20. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1927/2006(2) (EGR-asetus),

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A7-0180/2010),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unioni on ottanut käyttöön asianmukaiset lainsäädännölliset ja talousarviota koskevat välineet voidakseen tarjota lisätukea työntekijöille, jotka kärsivät maailmankaupassa tapahtuneiden merkittävien rakennemuutosten seurauksista, ja auttaakseen heitä palaamaan työmarkkinoille,

B.  ottaa huomioon, että EGR:n toimialaa laajennettiin niin, että 1. toukokuuta 2009 alkaen toimitettujen hakemusten johdosta tukea voidaan myöntää työntekijöille, jotka on irtisanottu maailmanlaajuisen rahoitus- ja talouskriisin suorana seurauksena,

C.  katsoo, että Euroopan unionin taloudellisen tuen irtisanotuille työntekijöille olisi oltava dynaamista ja sitä olisi tarjottava mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 17. heinäkuuta 2008 pidetyssä neuvottelukokouksessa hyväksytyn yhteisen lausuman mukaisesti ja ottaen asianmukaisesti huomioon, mitä 17. toukokuuta 2006 tehdyssä toimielinten sopimuksessa on sovittu EGR:n varojen käyttöönottoa koskevasta päätöksenteosta,

D.  ottaa huomioon, että Espanja on pyytänyt apua tapauksissa, jotka koskevat 2 425 henkilön irtisanomista Espanjan NUTS II -alueella, Valencian itsehallintoalueella (Comunidad Valenciana), NACE Rev. 2:n kaksinumerotason 23 (’Muiden ei-metallisten mineraalituotteiden valmistus’) piirissä toimivissa 181 yrityksessä(3),

E.  ottaa huomioon, että hakemus täyttää EGR-asetuksessa vahvistetut tukikelpoisuuskriteerit,

1.  pyytää asianomaisia toimielimiä ryhtymään tarvittaviin toimiin EGR:n varojen käyttöönoton nopeuttamiseksi;

2.  palauttaa mieliin, että toimielimet ovat sitoutuneet varmistamaan, että EGR:n varojen käyttöönottoa koskevien päätösten tekemiseen sovelletaan sujuvaa ja nopeaa menettelyä, jotta globalisaation ja rahoitus- ja talouskriisin seurauksena irtisanotuille yksittäisille työntekijöille voidaan tarjota kertaluonteista ja ajallisesti rajoitettua tukea; korostaa tässä yhteydessä, että EGR voi vaikuttaa ratkaisevasti irtisanottujen työntekijöiden palaamiseen työmarkkinoille;

3.  korostaa, että EGR-asetuksen 6 artiklan mukaisesti olisi varmistettava, että EGR:stä tuetaan työttömäksi jääneiden yksittäisten työntekijöiden palaamista työelämään; toistaa, että EGR:n tuki ei voi korvata toimia, jotka kuuluvat kansallisen lainsäädännön tai työehtosopimusten nojalla yritysten vastuulle, eikä EGR:stä rahoiteta myöskään yritysten tai toimialojen rakenneuudistuksia;

4.  toteaa, että globalisaatiorahastosta rahoitettavasta koordinoidusta yksilöllisten palvelujen paketista annetut tiedot sisältävät yksityiskohtaiset tiedot toimien täydentävyydestä rakennerahastosta rahoitettujen toimien kanssa; toistaa komissiolle osoittamansa kehotuksen esittää myös EGR:n vuosikertomuksissa näiden tietojen vertaileva arviointi;

5.  muistuttaa, että komission ei pidä EGR:n varojen käyttöönoton yhteydessä järjestelmällisesti siirtää maksumäärärahoja Euroopan sosiaalirahastosta, sillä EGR luotiin erilliseksi erityisvälineekseen, jolla on omat tavoitteensa ja määräaikansa;

6.  muistuttaa, että EGR:n toimivuutta ja lisäarvoa olisi arvioitava 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen mukaisten ohjelmien ja muiden välineiden yleisarvioinnissa samalla, kun kauden 2007–2013 monivuotisesta rahoituskehyksestä tehdään väliarviointi;

7.  pitää komission ehdotuksen uutta mallia myönteisenä, koska sen perusteluissa esitetään selvät ja yksityiskohtaiset tiedot hakemuksesta, analysoidaan tukikelpoisuusperusteet ja selitetään hyväksymiseen johtaneet syyt, mikä on parlamentin vaatimusten mukaista;

8.  hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan päätöksen;

9.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan päätöksen neuvoston puheenjohtajan kanssa ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

10.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman liitteineen neuvostolle ja komissiolle.

LIITE

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS

Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen 28 kohdan mukaisesti

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottavat huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(4) ja erityisesti sen 28 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan globalisaatiorahaston perustamisesta 20 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1927/2006(5) ja erityisesti sen 12 artiklan 3 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Euroopan globalisaatiorahasto, jäljempänä ’EGR’, on perustettu lisätuen tarjoamiseksi irtisanotuille työntekijöille, jotka kärsivät globalisaatiosta johtuvien maailmankaupan huomattavien rakenteellisten muutosten seurauksista, ja heidän auttamisekseen työmarkkinoille uudelleen integroitumisessa.

(2)  EGR:n toimialaa laajennettiin niin, että 1 päivästä toukokuuta 2009 alkaen toimitettujen hakemusten johdosta tukea voidaan myöntää työntekijöille, jotka on irtisanottu maailmanlaajuisen rahoitus- ja talouskriisin suorana seurauksena.

(3)  Toukokuun 17 päivänä 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen mukaisesti EGR:n varoja voidaan ottaa käyttöön vuosittain enintään 500 miljoonaa euroa.

(4)  Espanja esitti 2 päivänä syyskuuta 2009 hakemuksen EGR:n varojen käyttöönottamiseksi työntekijöiden vähentämisten vuoksi, jotka on toteutettu yhdellä ainoalla NUTS II -alueella, Valencian itsehallintoalueella (Comunidad Valenciana, ES52), NACE Rev. 2:n kaksinumerotason 23 (’Muiden ei-metallisten mineraalituotteiden valmistus’) piirissä toimivissa 181 yrityksessä; hakemusta täydennettiin lisätiedoin 22 päivään helmikuuta 2010 asti. Hakemus on asetuksen (EY) N:o 1927/2006 10 artiklassa säädettyjen rahoitustuen vahvistamista koskevien vaatimusten mukainen. Näin ollen komissio ehdottaa, että varoja otetaan käyttöön 6 598 735 euroa.

(5)  EGR:stä olisi sen vuoksi otettava käyttöön varoja rahoitustuen antamiseksi Espanjan hakemuksen perusteella,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Euroopan globalisaatiorahastosta (EGR) otetaan käyttöön 6 598 735 euroa maksusitoumusmäärärahoina ja maksumäärärahoina osana varainhoitovuotta 2010 koskevaa Euroopan unionin yleistä talousarviota.

2 artikla

Tämä päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tehty

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

(1) EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1.
(2) EUVL L 406, 30.12.2006, s. 1.
(3) EGF/2009/014 ES/Comunidad Valenciana.
(4) EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1.
(5) EUVL L 406, 30.12.2006, s. 1.


Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotto: IE/Waterford Crystal
PDF 213kWORD 45k
Päätöslauselma
Liite
Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. kesäkuuta 2010 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen 28 kohdan mukaisesti (KOM(2010)0196 – C7-0116/2010 – 2010/2067(BUD))
P7_TA(2010)0198A7-0181/2010

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2010)0196 – C7-0116/2010),

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(1) ja erityisesti sen 28 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan globalisaatiorahaston perustamisesta 20. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1927/2006(2) (EGR-asetus),

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A7-0181/2010),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unioni on ottanut käyttöön asianmukaiset lainsäädännölliset ja talousarviota koskevat välineet voidakseen tarjota lisätukea työntekijöille, jotka kärsivät maailmankaupassa tapahtuneiden merkittävien rakennemuutosten seurauksista, ja auttaakseen heitä palaamaan työmarkkinoille,

B.  ottaa huomioon, että EGR:n toimialaa laajennettiin niin, että 1. toukokuuta 2009 alkaen toimitettujen hakemusten johdosta tukea voidaan myöntää työntekijöille, jotka on irtisanottu maailmanlaajuisen rahoitus- ja talouskriisin suorana seurauksena,

C.  katsoo, että Euroopan unionin taloudellisen tuen irtisanotuille työntekijöille tulisi olla dynaamista ja sitä olisi tarjottava mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 17. heinäkuuta 2008 pidetyssä neuvottelukokouksessa hyväksytyn yhteisen lausuman mukaisesti ja ottaen asianmukaisesti huomioon, mitä 17. toukokuuta 2006 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa on sovittu EGR:n varojen käyttöönottoa koskevasta päätöksenteosta,

D.  ottaa huomioon, että Irlanti on pyytänyt apua tapauksissa, jotka koskevat irtisanomisia Waterford Crystal -yrityksessä ja kolmessa sen alihankkijayrityksessä (Thomas Fennell Engineering Ltd, RPS Engineering Services, Abbey Electric), jotka toimivat kristallialalla(3),

E.  ottaa huomioon, että hakemus täyttää EGR-asetuksessa vahvistetut tukikelpoisuuskriteerit,

1.  pyytää asianomaisia toimielimiä ryhtymään tarvittaviin toimiin EGR:n varojen käyttöönoton nopeuttamiseksi;

2.  palauttaa mieliin, että toimielimet ovat sitoutuneet varmistamaan, että EGR:n varojen käyttöönottoa koskevien päätösten tekemiseen sovelletaan sujuvaa ja nopeaa menettelyä, jotta globalisaation ja rahoitus- ja talouskriisin seurauksena irtisanotuille yksittäisille työntekijöille voidaan tarjota kertaluonteista ja ajallisesti rajoitettua tukea; korostaa tässä yhteydessä, että EGR voi vaikuttaa ratkaisevasti irtisanottujen työntekijöiden palaamiseen työmarkkinoille;

3.  korostaa, että EGR-asetuksen 6 artiklan mukaisesti olisi varmistettava, että EGR:stä tuetaan työttömäksi jääneiden yksittäisten työntekijöiden palaamista työelämään; toistaa, että EGR:n tuki ei voi korvata toimia, jotka kuuluvat kansallisen lainsäädännön tai työehtosopimusten nojalla yritysten vastuulle, eikä EGR:stä rahoiteta myöskään yritysten tai toimialojen rakenneuudistuksia;

4.  toteaa, että globalisaatiorahastosta rahoitettavasta koordinoidusta yksilöllisten palvelujen paketista annetut tiedot sisältävät yksityiskohtaiset tiedot toimien täydentävyydestä rakennerahastosta rahoitettujen toimien kanssa, ja toistaa komissiolle osoittamansa kehotuksen esittää myös EGR:n vuosikertomuksissa näiden tietojen vertaileva arviointi;

5.  muistuttaa, että komission ei pidä EGR:n varojen käyttöönoton yhteydessä järjestelmällisesti siirtää maksumäärärahoja Euroopan sosiaalirahastosta, sillä EGR luotiin erilliseksi erityisvälineekseen, jolla on omat tavoitteensa ja määräaikansa;

6.  muistuttaa, että EGR:n toimivuutta ja lisäarvoa olisi arvioitava 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen mukaisten ohjelmien ja muiden välineiden yleisarvioinnissa samalla, kun kauden 2007–2013 monivuotisesta rahoituskehyksestä tehdään väliarviointi;

7.  pitää komission ehdotuksen uutta mallia myönteisenä, koska sen perusteluissa esitetään selvät ja yksityiskohtaiset tiedot hakemuksesta, analysoidaan tukikelpoisuusperusteet ja selitetään hyväksymiseen johtaneet syyt, mikä on parlamentin vaatimusten mukaista;

8.  hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan päätöksen;

9.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan päätöksen neuvoston puheenjohtajan kanssa ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

10.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman liitteineen neuvostolle ja komissiolle.

LIITE

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS

Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen 28 kohdan mukaisesti

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottavat huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(4) ja erityisesti sen 28 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan globalisaatiorahaston perustamisesta 20. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1927/2006(5) ja erityisesti sen 12 artiklan 3 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Euroopan globalisaatiorahasto, jäljempänä ’EGR’, on perustettu lisätuen tarjoamiseksi irtisanotuille työntekijöille, jotka kärsivät globalisaatiosta johtuvien maailmankaupan huomattavien rakenteellisten muutosten seurauksista, ja heidän auttamisekseen työmarkkinoille uudelleen integroitumisessa.

(2)  EGR:n toimialaa laajennettiin niin, että 1 päivästä toukokuuta 2009 alkaen toimitettujen hakemusten johdosta tukea voidaan myöntää työntekijöille, jotka on irtisanottu maailmanlaajuisen rahoitus- ja talouskriisin suorana seurauksena.

(3)  Toukokuun 17 päivänä 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen mukaisesti EGR:n varoja voidaan ottaa käyttöön vuosittain enintään 500 miljoonaa euroa.

(4)  Irlanti toimitti 7 päivänä elokuuta 2009 hakemuksen EGR:n varojen ottamiseksi käyttöön Waterford Crystal -yrityksen ja kolmen sen toimittajan tai jatkojalostajan toteuttamien irtisanomisten vuoksi ja täydensi hakemustaan lisätiedoilla 3 päivään marraskuuta 2009 asti. Hakemus on asetuksen (EY) N:o 1927/2006 10 artiklassa säädettyjen rahoitustuen vahvistamista koskevien vaatimusten mukainen. Näin ollen komissio ehdottaa, että varoja otetaan käyttöön 2 570 853 euroa.

(5)  Tämän vuoksi EGR:stä olisi otettava käyttöön varoja rahoitustuen antamiseksi Irlannin hakemuksen perusteella,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Euroopan globalisaatiorahastosta (EGR) otetaan käyttöön 2 570 853 euroa maksusitoumusmäärärahoina ja maksumäärärahoina osana varainhoitovuotta 2010 koskevaa Euroopan unionin yleistä talousarviota.

2 artikla

Tämä päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tehty

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

(1) EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1.
(2) EUVL L 406, 30.12.2006, s. 1.
(3) EGF/2009/012 IE/Waterford Crystal.
(4) EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1.
(5) EUVL L 406, 30.12.2006, s. 1.


Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotto: ES/Castilla-La Mancha
PDF 208kWORD 45k
Päätöslauselma
Liite
Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. kesäkuuta 2010 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen 28 kohdan mukaisesti (KOM(2010)0205 – C7-0117/2010 – 2010/2068(BUD))
P7_TA(2010)0199A7-0179/2010

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2010)0205 – C7-0117/2010),

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(1) ja erityisesti sen 28 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan globalisaatiorahaston perustamisesta 20. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1927/2006(2) (EGR-asetus),

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A7-0179/2010),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unioni on ottanut käyttöön asianmukaiset lainsäädännölliset ja talousarviota koskevat välineet voidakseen tarjota lisätukea työntekijöille, jotka kärsivät maailmankaupassa tapahtuneiden merkittävien rakennemuutosten seurauksista, ja auttaakseen heitä palaamaan työmarkkinoille,

B.  ottaa huomioon, että EGR:n toimialaa laajennettiin niin, että 1. toukokuuta 2009 alkaen toimitettujen hakemusten johdosta tukea voidaan myöntää työntekijöille, jotka on irtisanottu maailmanlaajuisen rahoitus- ja talouskriisin suorana seurauksena,

C.  katsoo, että Euroopan unionin taloudellisen tuen irtisanotuille työntekijöille olisi oltava dynaamista ja sitä olisi tarjottava mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 17. heinäkuuta 2008 pidetyssä neuvottelukokouksessa hyväksytyn yhteisen lausuman mukaisesti ja ottaen asianmukaisesti huomioon, mitä 17. toukokuuta 2006 tehdyssä toimielinten sopimuksessa on sovittu EGR:n varojen käyttöönottoa koskevasta päätöksenteosta,

D.  ottaa huomioon, että Espanja on pyytänyt apua tapauksissa, joissa 585 työntekijää on irtisanottu Espanjan NUTS II -alueella Kastilia-La Manchassa (Castilla-La Mancha) NACE Rev. 2:n kaksinumerotason 16 (’Sahatavaran sekä puu- ja korkkituotteiden valmistus (pl. huonekalut; olki- ja punontatuotteiden valmistus)’) piirissä toimivissa 36 yrityksessä(3),

E.  ottaa huomioon, että hakemus täyttää EGR-asetuksessa vahvistetut tukikelpoisuuskriteerit,

1.  pyytää asianomaisia toimielimiä ryhtymään tarvittaviin toimiin EGR:n varojen käyttöönoton nopeuttamiseksi;

2.  palauttaa mieliin, että toimielimet ovat sitoutuneet varmistamaan, että EGR:n varojen käyttöönottoa koskevien päätösten tekemiseen sovelletaan sujuvaa ja nopeaa menettelyä, jotta globalisaation ja rahoitus- ja talouskriisin seurauksena irtisanotuille yksittäisille työntekijöille voidaan tarjota kertaluonteista ja ajallisesti rajoitettua tukea; korostaa tässä yhteydessä, että EGR voi vaikuttaa ratkaisevasti irtisanottujen työntekijöiden palaamiseen työmarkkinoille;

3.  korostaa, että EGR-asetuksen 6 artiklan mukaisesti olisi varmistettava, että EGR:stä tuetaan työttömäksi jääneiden yksittäisten työntekijöiden palaamista työelämään; toistaa, että EGR:n tuki ei voi korvata toimia, jotka kuuluvat kansallisen lainsäädännön tai työehtosopimusten nojalla yritysten vastuulle, eikä EGR:stä rahoiteta myöskään yritysten tai toimialojen rakenneuudistuksia;

4.  toteaa, että globalisaatiorahastosta rahoitettavasta koordinoidusta yksilöllisten palvelujen paketista annetut tiedot sisältävät yksityiskohtaiset tiedot toimien täydentävyydestä rakennerahastosta rahoitettujen toimien kanssa, ja toistaa komissiolle osoittamansa kehotuksen esittää myös EGR:n vuosikertomuksissa näiden tietojen vertaileva arviointi;

5.  muistuttaa, että komission ei pidä EGR:n varojen käyttöönoton yhteydessä järjestelmällisesti siirtää maksumäärärahoja Euroopan sosiaalirahastosta, sillä EGR luotiin erilliseksi erityisvälineekseen, jolla on omat tavoitteensa ja määräaikansa;

6.  muistuttaa, että EGR:n toimivuutta ja lisäarvoa olisi arvioitava 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen mukaisten ohjelmien ja muiden välineiden yleisarvioinnissa samalla, kun kauden 2007–2013 monivuotisesta rahoituskehyksestä tehdään väliarviointi;

7.  pitää komission ehdotuksen uutta mallia myönteisenä, koska sen perusteluissa esitetään selvät ja yksityiskohtaiset tiedot hakemuksesta, analysoidaan tukikelpoisuusperusteet ja selitetään hyväksymiseen johtaneet syyt, mikä on parlamentin vaatimusten mukaista;

8.  hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan päätöksen;

9.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan päätöksen neuvoston puheenjohtajan kanssa ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

10.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman liitteineen neuvostolle ja komissiolle.

LIITE

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS

Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen 28 kohdan mukaisesti

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottavat huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(4) ja erityisesti sen 28 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan globalisaatiorahaston perustamisesta 20 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1927/2006(5) ja erityisesti sen 12 artiklan 3 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Euroopan globalisaatiorahasto, jäljempänä ’EGR’, on perustettu lisätuen tarjoamiseksi irtisanotuille työntekijöille, jotka kärsivät globalisaatiosta johtuvien maailmankaupan huomattavien rakenteellisten muutosten seurauksista, ja heidän auttamisekseen työmarkkinoille uudelleen integroitumisessa.

(2)  EGR:n toimialaa laajennettiin niin, että 1 päivästä toukokuuta 2009 alkaen toimitettujen hakemusten johdosta tukea voidaan myöntää työntekijöille, jotka on irtisanottu maailmanlaajuisen rahoitus- ja talouskriisin suorana seurauksena.

(3)  Toukokuun 17 päivänä 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen mukaisesti EGR:n varoja voidaan ottaa käyttöön vuosittain enintään 500 miljoonaa euroa.

(4)  Espanja esitti 9 päivänä lokakuuta 2009 hakemuksen EGR:n varojen käyttöönottamiseksi työntekijöiden vähentämisten vuoksi, jotka on toteutettu yhdellä ainoalla NUTS II -alueella, Kastilia-La Manchassa (Castilla-La Mancha, ES42), NACE Rev. 2:n kaksinumerotason 16 (’Sahatavaran sekä puu- ja korkkituotteiden valmistus (pl. huonekalut; olki- ja punontatuotteiden valmistus)’) piirissä toimivissa 36 yrityksessä; hakemusta täydennettiin lisätiedoin 22 päivään helmikuuta 2010 asti. Hakemus on asetuksen (EY) N:o 1927/2006 10 artiklassa säädettyjen rahoitustuen vahvistamista koskevien vaatimusten mukainen. Näin ollen komissio ehdottaa, että varoja otetaan käyttöön 1 950 000 euroa.

(5)  EGR:stä olisi sen vuoksi otettava käyttöön varoja rahoitustuen antamiseksi Espanjan hakemuksen perusteella,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Euroopan globalisaatiorahastosta (EGR) otetaan käyttöön 1 950 000 euroa maksusitoumusmäärärahoina ja maksumäärärahoina osana varainhoitovuotta 2010 koskevaa Euroopan unionin yleistä talousarviota.

2 artikla

Tämä päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tehty

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

(1) EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1.
(2) EUVL L 406, 30.12.2006, s. 1.
(3) EGF/2009/020 ES/Castilla-La Mancha.
(4) EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1.
(5) EUVL L 406, 30.12.2006, s. 1.


Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotto: tekninen apu komission aloitteesta
PDF 205kWORD 42k
Päätöslauselma
Liite
Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. kesäkuuta 2010 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen 28 kohdan mukaisesti (KOM(2010)0182 – C7-0099/2010 – 2010/2060(BUD))
P7_TA(2010)0200A7-0178/2010

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2010)0182 – C7-0099/2010),

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(1) ja erityisesti sen 28 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan globalisaatiorahaston perustamisesta 20. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1927/2006(2) (EGR-asetus),

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A7-0178/2010),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unioni on ottanut käyttöön asianmukaiset lainsäädännölliset ja talousarviota koskevat välineet auttaakseen kauppaan liittyvistä syistä irtisanottuja ja rahoitus- ja talouskriisin seurauksista kärsiviä työntekijöitä palaamaan työmarkkinoille,

B.  ottaa huomioon, että komission on hallinnoitava Euroopan globalisaatiorahastoa varainhoitoasetuksessa(3) asetettujen yleisten sääntöjen sekä tämäntyyppiseen talousarvion toteutukseen sovellettavien täytäntöönpanosääntöjen mukaisesti,

C.  ottaa huomioon, että komission aloitteesta EGR:ää voidaan käyttää vuosittain tekniseen tukeen EGR-asetuksen täytäntöönpanoon tarvittavan seurannan, tiedotuksen, hallinnollisen ja teknisen tuen, tilintarkastuksen sekä valvonnan ja arvioinnin rahoittamiseksi määrällä, joka on enintään 0,35 prosenttia kyseisenä vuonna käytettävissä olevista määrärahoista, kuten kyseisen asetuksen 8 artiklan 1 kohdassa säädetään, ja ottaa huomioon, että tämä tekninen apu sisältää jäsenvaltioille tarjottavan, EGR:n käyttöä, seurantaa ja arviointia koskevan tiedon ja neuvonnan sekä EGR:n käyttöä koskevan tiedotuksen Euroopan ja kansallisen tason työmarkkinaosapuolille (EGR-asetuksen 8 artiklan 4 kohta),

D.  ottaa huomioon, että EGR-asetuksen 9 artiklan 2 kohdan mukaan komissio luo kaikilla yhteisön kielillä saatavilla olevan Internet-sivuston, jossa annetaan tietoa hakemusten jättämisestä korostaen budjettivallan käyttäjän roolia,

E.  ottaa huomioon, että komissio pyysi näiden artiklojen perusteella ottamaan käyttöön EGR:n varoja, jotta se voisi kattaa hallinnolliset tarpeensa, jotka johtuvat EGR:n toiminnan puolivälin arvioinnin valmistelutyöstä, johon kuuluu täytäntöönpanoa koskevat tutkimukset, työntekijöiden uudelleen integrointi työmarkkinoille, EGR:stä vastaavien jäsenvaltioiden yksiköiden välisten verkostojen kehittäminen, hyvien käytäntöjen vaihto sekä kaikilla kielillä käytettävissä olevien Internet-sivujen, hakemusten ja asiakirjojen päivitys ja kehittäminen ja audiovisuaaliset esitykset ottaen huomioon parlamentin toiveen lisätä kansalaisten tietämystä EU:n toimista,

F.  ottaa huomioon, että hakemus täyttää EGR-asetuksessa vahvistetut tukikelpoisuuskriteerit,

1.  pyytää asianomaisia toimielimiä ryhtymään tarvittaviin toimiin EGR:n varojen käyttöönoton nopeuttamiseksi;

2.  palauttaa mieliin, että toimielimet ovat sitoutuneet varmistamaan moitteettoman ja nopean menettelyn päätösten tekemiseksi EGR:n varojen käyttöönotosta;

3.  hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan päätöksen;

4.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan päätöksen neuvoston puheenjohtajan kanssa ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman liitteineen neuvostolle ja komissiolle.

LIITE

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS

Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen 28 kohdan mukaisesti

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottavat huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(4) ja erityisesti sen 28 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan globalisaatiorahaston perustamisesta 20 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1927/2006(5) ja erityisesti sen 8 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Euroopan globalisaatiorahasto, jäljempänä ’EGR’, on perustettu lisätuen tarjoamiseksi irtisanotuille työntekijöille, jotka kärsivät maailmankaupassa tapahtuneiden huomattavien rakenteellisten muutosten seurauksista, ja heidän auttamisekseen työmarkkinoille uudelleen integroitumisessa.

(2)  EGR:n toimialaa laajennettiin niin, että 1 päivästä toukokuuta 2009 alkaen toimitettujen hakemusten johdosta tukea voidaan myöntää työntekijöille, jotka on irtisanottu maailmanlaajuisen rahoitus- ja talouskriisin suorana seurauksena.

(3)  Toukokuun 17 päivänä 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen mukaisesti EGR:n varoja voidaan ottaa käyttöön vuosittain enintään 500 miljoonaa euroa.

(4)  Asetuksen (EY) N:o 1927/2006 mukaan 0,35 prosenttia vuotuisesta enimmäismäärästä voidaan käyttää vuosittain tekniseen apuun komission aloitteesta. Näin ollen komissio ehdottaa, että varoja otetaan käyttöön 1 110 000 euroa.

(5)  EGR:stä olisi sen vuoksi otettava käyttöön varoja teknisen avun antamiseksi komission aloitteesta,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Euroopan globalisaatiorahastosta (EGR) otetaan käyttöön 1 110 000 euroa maksusitoumusmäärärahoina ja maksumäärärahoina osana varainhoitovuotta 2010 koskevaa Euroopan unionin yleistä talousarviota.

2 artikla

Tämä päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tehty

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

(1) EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1.
(2) EUVL L 406, 30.12.2006, s. 1.
(3) EYVL L 248, 16.9.2002, s. 1.
(4) EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1.
(5) EUVL L 406, 30.12.2006, s. 1.


Aluepolitiikan ja sen rahoituksen avoimuus
PDF 127kWORD 53k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. kesäkuuta 2010 aluepolitiikan ja sen rahoituksen avoimuudesta (2009/2232(INI))
P7_TA(2010)0201A7-0139/2010

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 174–178 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä 11. heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006(1),

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 ja Euroopan aluekehitysrahastosta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1080/2006 täytäntöönpanoa koskevista säännöistä 8. joulukuuta 2006 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1828/2006(2),

–  ottaa huomioon 7. huhtikuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 284/2009 Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä annetun asetuksen (EY) N:o 1083/2006 muuttamisesta tiettyjen varainhoitoa koskevien säännösten osalta(3),

–  ottaa huomioon 6. toukokuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 397/2009 Euroopan aluekehitysrahastosta annetun asetuksen (EY) N:o 1080/2006 muuttamisesta energiatehokkuuteen ja uusiutuvien energialähteiden käyttöön asuntokannassa tehtävien investointien tukikelpoisuuden osalta(4),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin 22. huhtikuuta 2008 tekemän päätöksen vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2006, pääluokka III – Komissio(5),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin 23. huhtikuuta 2009 tekemän päätöksen vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2007, pääluokka III – Komissio(6),

–  ottaa huomioon 19. helmikuuta 2008 antamansa päätöslauselman seurattavuudesta taloudellisissa kysymyksissä(7),

–  ottaa huomioon 21. lokakuuta 2008 antamansa päätöslauselman hallintotavasta ja kumppanuudesta kansallisella, alueellisella ja hankekohtaisella tasolla aluepolitiikan alalla(8),

–  ottaa huomioon 24. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman Rakennerahastoasetuksen täytäntöönpano vuosina 2007–2013: kansallisia koheesiostrategioita ja toimenpideohjelmia koskevien neuvottelujen tulokset(9),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin julkaiseman tutkimuksen The Data Transparency Initiative and its Impact on Cohesion Policy (Tietojen avoimuutta koskeva aloite ja sen vaikutus koheesiopolitiikkaan),

–  ottaa huomioon komission 3. toukokuuta 2006 julkaiseman vihreän kirjan Euroopan avoimuusaloitteesta (KOM(2006)0194),

–  ottaa huomioon komission 21. joulukuuta 2009 antaman tiedonannon ’Komission kertomus – 20. Vuosikertomus rakennerahastojen täytäntöönpanosta (2008)’ (KOM(2009)0617/2),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön (A7-0139/2010),

A.  toteaa, että komissio hyväksyi Euroopan avoimuusaloitteen vuonna 2005, jonka jälkeen vuonna 2006 julkaistiin EU:n hallinnon läpinäkyvyyttä, avoimuutta ja vastuullisuutta parantamaan pyrkivä vihreä kirja; katsoo, että tietojen antaminen EU-varojen edunsaajista on Euroopan avoimuusaloitteen kulmakivi,

B.  ottaa huomioon, että yhteisen hallinnointijärjestelmän mukaisesti EU:n varojen edunsaajia koskevia asioita hoidetaan jäsenvaltioiden tasolla ja että EU:n erityisen velvoitteen tai komission vahvan ’ohjauksen’ puuttuessa tällaisten tietojen julkistamisen taso vaihtelee huomattavasti eri jäsenvaltioiden välillä, mistä johtuen tietojen EU:n laajuinen vertaileminen on vaikeaa,

C.  katsoo, että EU:n varojen edunsaajien julkistaminen mahdollistaa kansalaisten osallistumisen merkitykselliseen keskusteluun siitä, miten julkisia varoja käytetään, mikä on ensisijaisen tärkeää toimivalle demokratialle,

D.  toteaa, että Euroopan avoimuusaloitteen ja tehokkaammin säänneltyjen ja sitovampien varainhoidon valvontatoimenpiteiden ja tilintarkastuksen välillä ei ole minkäänlaista yhteyttä,

E.  katsoo, että Euroopan avoimuusaloitteella on oltava merkittävä vaikutus avoimien kumppanuuksien takaamisessa koheesiopolitiikan suunnittelun varhaisissa ja myöhemmissä vaiheissa; toteaa, että säännöksissä ei kuitenkaan määritetä, missä määrin osapuolten on osallistuttava eri suunnitteluprosesseihin, eikä myöskään osallistumista koskevia erityisjärjestelyjä,

F.  katsoo, että tärkeimpien hankkeiden rahoitusta koskevista komission tekemien päätösten perusteista ei ole riittävästi tietoa ja toteaa, että tiedottaminen ei ole riittävän avointa ja että tämä puute olisi korjattava,

G.  katsoo, että avoimuuden ohella on sitouduttava yksinkertaistamaan rakennerahastovarojen saantimenettelyjä,

1.  toteaa, että koheesiopolitiikan ja sen suunnittelun ja varojen myöntämisen avoimuus sekä tietojen antaminen rakennerahastojen mahdollisista edunsaajista ovat koheesiopolitiikan kokonaistavoitteiden saavuttamisen perusedellytyksiä; katsoo, että avoimuuden periaate olisi tästä syystä sisällytettävä koheesiopolitiikan suunnitteluun ja päätöksentekomenettelyihin ohjaavana monialaisena periaatteena;

Koheesiorahaston edunsaajien tietojen julkistaminen

2.  panee tyytyväisenä merkille, että Euroopan avoimuusaloitteen vaatimusten mukaisesti tietoihin voi tutustua aluepolitiikan pääosaston internetsivustoilla, joilla kaksi interaktiivista karttaa tarjoavat suorat linkit Euroopan aluekehitysrahaston ja koheesiorahaston edunsaajaluetteloihin, jotka ovat jäsenvaltioiden kansallisilla tai alueellisilla verkkosivustoilla; kehottaa jäsenvaltioita edistämään aluepolitiikan pääosaston internetsivuston kehittämistä asianmukaisin keinoin, jotta tämän tietokannan mahdollisimman laaja käyttö helpottuu; toteaa, että julkisten varojen käyttöä on siitä huolimatta edelleen erittäin vaikea seurata; pyytää komissiota kuulemaan näitä osapuolia laajalti tilanteen ratkaisumahdollisuuksien suhteen;

3.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita saattamaan eri tietokannat yhteensopiviksi ja sellaiseen muotoon, että niistä voi tehdä hakuja, jotta on mahdollista saada EU:n laajuinen kuva esitetyistä tiedoista samalla kun säilytetään tietojen paikallinen merkitys; toteaa, että näiltä osin kaksikielisten versioiden käyttö on ehdottoman tarpeellinen (paikalliset kielet – joku komission työkielistä);

4.  korostaa, että edunsaajista annettujen tietojen käyttökelpoisuutta on parannettava niiden sisällön ja esittämisen osalta; kehottaa näin ollen komissiota määrittämään yksityiskohtaisemman ja preskriptiivisemmän mallin, jossa täsmennetään annettavien tietojen rakenne, muoto ja sisältö; katsoo, että tarvittavien tietojen tarjoamisen ohella olisi helpotettava myös tiettyjen kriteerien perusteella toteutettavaa hakua, jotta saataisiin välitön kuva haetuista elementeistä;

5.  vaatii, että edunsaajia koskevan luettelon julkistamisen yhteydessä on annettava muita olennaisia tietoja ja tarvittaessa luettelot sidosryhmistä; suosittaa, että nykyisten vähimmäisvaatimusten lisäksi on osana edunsaajia koskevia tietoja ilmoitettava edunsaajan asemapaikka, hyväksyttyjen hankkeiden yhteenvedot, tukimuodot sekä kuvaus hankekumppaneista; vaatii, että kerätyt tiedot on todellisen läpinäkyvyyden nimissä saatettava niiden välisen vertailun mahdollistavaan muotoon tietojen käyttämiseksi parhaalla mahdollisella tavalla; katsoo, että tämä voidaan toteuttaa ilman uusia kuluja;

6.  vaatii, että Euroopan alueyhteistyön alaisten ohjelmien osalta kaikki edunsaajat – eikä pelkästään tärkeimmät edunsaajat – sisällytetään edunsaajaluetteloon;

7.  painottaa, että Euroopan avoimuusaloitteen vaatimuksia on noudatettava täysimääräisesti asianmukaisilla säännöksillä, tehokkaammalla neuvonnalla, varoitusjärjestelmällä ja viimeisenä keinona sanktioilla niissä tapauksissa, joissa mainittuja vaatimuksia ei noudateta;

Avoimuus ja yhteinen hallinnointi

8.  kehottaa komissiota selvittämään, miten Euroopan avoimuusaloitteen periaatteita on sovellettava käytännössä ja toiminnallisessa mielessä toiminta- ja viestintäsuunnitelmien osalta; korostaa siksi, että tarvitaan selkeämmät säännöt, jotka koskevat tietojen antamista varojen edunsaajista yhteisen hallinnoinnin puitteissa;

9.  korostaa, että säännökset ja täytäntöönpanosäännöt on laadittava siten, että menettelyt ovat avoimia, mahdollistavat tietojen saannin rakennerahastojen mahdollisista edunsaajista ja keventävät osallistujien hallinnollista taakkaa; katsoo, että tämä voidaan saada aikaan erityisesti toteuttamalla eräitä keskeisiä toimia, esimerkiksi julkaisemalla komission ja jäsenvaltioiden sopimat täytäntöönpanoa koskevat ohjeet; pyytää jäsenvaltioiden hallintoviranomaisia esittämään avoimesti kaikkien rakennerahastolla rahoitettujen hankkeitten vaiheet; toistaa näkemyksensä siitä, että avoimet ja selkeät menettelyt ovat hyvän hallinnon osatekijöitä, ja panee näiltä osin tyytyväisenä merkille komission pyrkimyksen esittää yksinkertaistamista koskevia ehdotuksia;

10.  panee merkille, että rajat ylittävät ja kansainväliset ohjelmat kohtaavat erityisiä vaikeuksia, jotka johtuvat jäsenvaltioiden erilaisista hallintokulttuureista, kansallisista säännöksistä ja kielistä; katsoo, että ne vaikuttavat määrällisten näkökohtien lisäksi myös kyseisten aloitteiden laadullisiin näkökohtiin; pitää siksi erittäin tärkeänä laatia erityiset säännöt, jotka koskevat koordinoinnin ja yhteistyön avoimuutta eri hallintoviranomaisten välillä;

11.  korostaa, että Euroopan avoimuusaloitteesta ja sen vaikutuksista koheesiopolitiikkaan tehdyn Euroopan parlamentin tutkimuksen mukaan Euroopan avoimuusaloitteen vähimmäisvaatimusten noudattamatta jättäminen liittyy pikemminkin hallintoviranomaisten hallinnollisten valmiuksien puutteeseen kuin haluttomuuteen antaa kyseisiä tietoja; pitää siihen liittyen tärkeänä vakuuttaa, että lisätietojen antaminen ei johda suurempaan hallintotaakkaan mahdollisille edunsaajille ja etenkin niille, joilla on jo vaikeuksia noudattaa nykyisiä hallinnollisia ja rahoituksellisia vaatimuksia avustuksista ja julkisista hankintasopimuksista;

12.  huomauttaa, että lisätietoja koskevaan vaatimukseen on komission taholta vastattava antamalla lisää teknistä tukea (seminaarit, joihin osallistuu komission virkamiehiä ja rakennerahastojen hallinnoinnista vastaavaa paikallista/alueellista henkilöstöä, parhaiden käytäntöjen vaihto hallintoviranomaisten välillä, konkreettisten suuntaviivojen julkaiseminen) mahdollisille edunsaajille, joilla ei ole tarvittavia teknisiä valmiuksia; katsoo, että vain täten voidaan varmistaa, että osallistujien ponnistelut annettavia tietoja koskevien lisävaatimusten noudattamiseksi eivät johda sellaisenaan varojen siirtymiseen pois hankkeen toteuttamista koskevista toiminnoista;

13.  painottaa, että valvontajärjestelmän puitteissa jäsenvaltioiden on annettava oikea-aikaisesti täsmällistä tietoa; korostaa näin ollen, että on luotava Euroopan avoimuusaloitteen, varainhoidon valvonnan ja tilintarkastuksen välinen yhteys; toistaa näkemyksensä siitä, että ennakkoilmoitusjärjestelmän olisi toimittava myös läheisessä yhteydessä poissulkemisia koskevan keskustietokannan kanssa;

14.  pyytää komissiota valvomaan, miten jäsenvaltiot käyttävät neuvoston asetukseen (EY) N:o 1083/2006 vuonna 2009 tehtyjen yksinkertaistamisten nojalla saatuja suurempia ennakkomaksuja;

15.  toistaa vaatimuksensa, että Euroopan avoimuushankkeesta myönnettyjen varojen takaisinperinnästä ja rahoituksen peruuttamisesta on toimitettava tietoja; kehottaa jäsenvaltioita toimittamaan kaikki asiaa koskevat tiedot ja komissiota antamaan nämä tiedot budjettivallan käyttäjälle ja kansalaisille yhdessä rahoitukseen liittyviä oikaisuja ja toteen näytettyjä väärinkäytöksiä koskevien tietojen kanssa; katsoo, että näin saavutetaan enemmän uskottavuutta ja vastuuta EU:n kansalaisten silmissä;

16.  kehottaa tilintarkastajia noudattamaan tiukempaa linjaa viestintää ja tiedottamista koskevien vaatimusten suhteen, mukaan lukien huonosti suoriutuneiden nimeäminen ja paljastaminen – etenkin jos on kyse valtiojohdon piirissä toimivasta henkilöstä – sekä rahoitukseen liittyvien oikaisujen käyttö tapauksissa, joissa väärinkäytöksiä on osoitettu tapahtuneen;

17.  on tyytyväinen komission ja tilintarkastustuomioistuimen pyrkimyksiin yhdenmukaistaa tarkastusmenetelmiään;

Avoimuus ja kumppanuus

18.  painottaa, että kuulemista koskevat vähimmäisnormit ovat osa Euroopan avoimuusaloitetta, ja panee tyytyväisenä merkille, että komissio on tukenut näitä normeja ja soveltanut niitä koheesiopolitiikassa; kehottaa komissiota kuitenkin tarjoamaan sidosryhmille mahdollisuuden antaa asianmukaista palautetta varsinaisen kuulemisprosessin laadusta; kehottaa eri alueita ja jäsenvaltioita hyödyntämään olemassa olevaa EU:n kokemusta asianosaisten kuulemisessa;

19.  muistuttaa, että kumppanuus on edellytyksenä toiminnan avoimuudelle, reagointivalmiudelle, tehokkuudelle ja legitimiteetille kaikissa koheesiopolitiikan ohjelmien suunnittelu- ja toteuttamisvaiheissa, ja se voi lisätä sitoutumista ohjelmien tuloksiin ja niiden omistajuuteen; kehottaa jäsenvaltioita ja hallintoviranomaisia ottamaan alue- ja paikallisviranomaiset ja muut asiaan liittyvät osapuolet entistä enemmän mukaan koheesiosuunnittelun ja täytäntöönpanon kaikkiin vaiheisiin muun muassa ottamalla kansallisella tasolla käyttöön internetsivusto, jonka avulla voidaan välittää tietoa nykyisistä rahastoista ja toimenpideohjelmista ja edistämällä hyviä toimintatapoja muilla tavoin, ja antamaan osapuolille täysi oikeus tutustua kaikkiin hankeasiakirjoihin, jotta voidaan hyödyntää paremmin eri osapuolten kokemusta, tietämystä ja parhaita käytäntöjä;

20.  kehottaa komissiota antamaan lisäohjeita kumppanuuslausekkeen täytäntöönpanosta nykyisissä ohjelmissa sekä kumppanuutta koskevia riittävän sitovia sääntöjä tuleviin säädösteksteihin erityisesti silloin, kun kyse on alueellisten ja paikallisten viranomaisten ja siis vaaleilla valittujen elinten osallistumisesta, sillä ne ovat keskeisiä kumppaneita koko prosessissa;

21.  vaatii, että kumppanuusjärjestöille, erityisesti niille, jotka kuuluvat hallintorakenteisiin, annetaan paremmin suunnattua tietoa säännöllisesti ja oikea-aikaisesti, ja lisätään teknisen avun käyttöä kumppanuuden tukemiseksi, muun muassa antamalla kumppanuusjärjestöille mahdollisuus osallistua rahoitusta myöntäville osapuolille järjestettyihin koulutustilaisuuksiin; vaatii, että koulutustilaisuudet on tarjottava myös multimediaversiona, jotta osallistujamäärää voidaan laajentaa ja jotta kumppanuusjärjestöt voivat tutustua niihin jälkikäteen; korostaa tällaisen järjestelyn merkitystä unionin kaukaisimmilta seuduilta, kuten syrjäisimmiltä alueilta, tuleville kumppaneille;

Avoimuuden lisääminen EU:n rahoittamien suurten hankkeiden yhteydessä

22.  kehottaa komissiota julkaisemaan hankkeita koskevat tiedot nopeasti internetissä ja takaamaan tärkeimpiä hankkeita, myös JASPERS:in hankkeita, koskevien asiakirjojen (hakemuksen, toteutettavuustutkimuksen, kustannus-hyötyanalyysin ja ympäristövaikutustenarvioinnin) välittömän saatavuuden mahdollisimman pian sen jälkeen kun komissio on saanut jäsenvaltion jättämän rahoitushakemuksen ja ennen kuin komissio päättää hankkeiden rahoittamisesta; toteaa, että tällä komission verkkosivustolla pitäisi olla mahdollisuus esittää hankkeita koskevia kommentteja;

23.  kehottaa komissiota tiedottamaan myös takautuvasti vuosien 2007–2013 aikana hyväksytyistä ja hyväksyttäväksi esitetyistä tärkeimmistä hankkeista internetissä;

24.  ehdottaa, että määritetään sellaiset tilanteet, joissa käyttämättömät varat voidaan käyttää uudelleen ja sen toimielimen vastuu, joka päättää näiden varojen uudelleenjaosta;

o
o   o

25.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 210, 31.7.2006, s. 25.
(2) EUVL L 371, 27.12.2006, s. 1.
(3) EUVL L 94, 8.4.2009, s. 10.
(4) EUVL L 126, 21.5.2009, s. 3.
(5) EUVL L 88, 31.3.2009, s. 23.
(6) EUVL L 255, 26.9.2009, s. 24.
(7) EUVL C 184 E, 6.8.2009, s. 1.
(8) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0492.
(9) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0165.


Euroopan unionin rahoitustuki Irlannin kansainväliselle rahastolle (2007–2010) ***I
PDF 182kWORD 37k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 15. kesäkuuta 2010 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan unionin rahoitustuesta Irlannin kansainväliselle rahastolle (2007–2010) (KOM(2010)0012 – C7-0024/2010 – 2010/0004(COD))
P7_TA(2010)0202A7-0190/2010

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2010)0012),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan sekä 175 artiklan ja 352 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7-0024/2010),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon kansallisten parlamenttien Euroopan parlamentin puhemiehelle toimittamat perustellut lausunnot siitä, onko säädösesitys toissijaisuusperiaatteen mukainen,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 29. huhtikuuta 2010 antaman lausunnon(1),

–  on kuullut alueiden komiteaa,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön (A7-0190/2010),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 15. kesäkuuta 2010, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o .../2010 antamiseksi Irlannin kansainväliselle rahastolle annettavasta Euroopan unionin rahoitustuesta (2007–2010)

P7_TC1-COD(2010)0004


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) N:o 1232/2010.)

(1) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.


Kilpailukykyisen tavaraliikenteen eurooppalainen rautatieverkko ***II
PDF 190kWORD 36k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 15. kesäkuuta 2010 neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi kilpailukykyisen tavaraliikenteen eurooppalaisesta rautatieverkosta (11069/5/2009 – C7-0043/2010 – 2008/0247(COD))
P7_TA(2010)0203A7-0162/2010

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: toinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan (11069/5/2009 – C7-0043/2010),

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2008)0852),

–  ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 71 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen parlamentille (C6-0509/2008),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle Lissabonin sopimuksen voimaantulon vaikutuksista käynnissä oleviin toimielinten päätöksentekomenettelyihin (KOM(2009)0665),

–  ottaa huomioon kantansa ensimmäisessä käsittelyssä(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 7 kohdan ja 91 artiklan 1 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(2),

–  ottaa huomioon alueiden komitean lausunnon(3),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 66 artiklan,

–  ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A7-0162/2010),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn toisen käsittelyn kannan;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu toisessa käsittelyssä 15. kesäkuuta 2010, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o …/2010 antamiseksi kilpailukykyisen tavaraliikenteen eurooppalaisesta rautatieverkosta

P7_TC2-COD(2008)0247


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) N:o 913/2010.)

(1) Hyväksytyt tekstit, 23.4.2009, P6_TA(2009)0285.
(2) EUVL C 317, 23.12.2009, s. 94.
(3) EUVL C 79, 27.3.2010, s. 45.


Työjärjestyksen mukauttaminen Lissabonin sopimukseen
PDF 546kWORD 100k
Euroopan parlamentin päätös 15. kesäkuuta 2010 parlamentin työjärjestyksen mukauttamisesta Lissabonin sopimukseen (2009/2062(REG))
P7_TA(2010)0204A7-0043/2009

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 211 ja 212 artiklan,

–  ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnön, johon on sisällytetty budjettivaliokunnan 31. maaliskuuta 2009 antamassa lausunnossa (A7-0043/2009) esitetyt tarkistukset,

–  ottaa huomioon 25 . marraskuuta 2009 tekemänsä päätöksen parlamentin työjärjestyksen mukauttamisesta Lissabonin sopimukseen(1),

1.  päättää muuttaa työjärjestystä jäljempänä esitetyllä tavalla;

2.  päättää, että kyseiset muutokset tulevat voimaan seuraavan istuntojakson ensimmäisenä päivänä;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen tiedoksi neuvostolle ja komissiolle.

Nykyinen teksti   Tarkistus
Tarkistus 1
Euroopan parlamentin työjärjestys
7 artikla – 2 kohta
2.  Valiokunta antaa päätösehdotuksen, jossa on vain suositus koskemattomuuden pidättämistä koskevan pyynnön tai koskemattomuuden ja erioikeuksien puolustamista koskevan pyynnön hyväksymisestä tai hylkäämisestä.
2.  Valiokunta antaa perustellun päätösehdotuksen, jossa on suositus koskemattomuuden pidättämistä koskevan pyynnön tai koskemattomuuden ja erioikeuksien puolustamista koskevan pyynnön hyväksymisestä tai hylkäämisestä.
Tarkistus 121
Euroopan parlamentin työjärjestys
8 artikla
Jollei toisin määrätä, puhemiehistö antaa määräykset Euroopan parlamentin jäsenten asemaa koskevien sääntöjen täytäntöönpanosta.
Parlamentti vahvistaa Euroopan parlamentin jäsenten asemaa koskevat säännöt ja niiden muutokset asiasta vastaavan valiokunnan ehdotuksen pohjalta. Jäljempänä olevaa 138 artiklan 1 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin. Puhemiehistö vastaa näiden sääntöjen täytäntöönpanosta ja päättää määrärahoista vuotuisen talousarvion puitteissa.
Tarkistus 4
Euroopan parlamentin työjärjestys
23 artikla – 2 kohta ja 2 a kohta (uusi)
2.  Puhemiehistö ratkaisee parlamentin jäseniä, parlamentin sisäistä organisaatiota, sihteeristöä ja elimiä koskevat taloudelliset, organisatoriset ja hallinnolliset kysymykset.
2.  Puhemiehistö ratkaisee parlamentin sisäistä organisaatiota, pääsihteeristöä ja elimiä koskevat taloudelliset, organisatoriset ja hallinnolliset kysymykset.
2 a.  Puhemiehistö ratkaisee pääsihteerin tai poliittisen ryhmän ehdotuksesta parlamentin jäseniä koskevat taloudelliset, organisatoriset ja hallinnolliset kysymykset.
Tarkistus 5
Euroopan parlamentin työjärjestys
23 artikla – 11 a kohta (uusi)
11 a.  Puhemiehistö nimeää kaksi varapuhemiestä huolehtimaan kansallisiin parlamentteihin ylläpidettävien suhteiden käytännön toteutuksesta.
He tekevät puheenjohtajakokoukselle säännöllisesti selkoa tästä toiminnasta.
(25 artiklan 3 kohdan toinen ja kolmas virke poistetaan.)
Tarkistus 86
Euroopan parlamentin työjärjestys
24 artikla – 2 kohta
2.  Sitoutumattomat jäsenet valtuuttavat joukostaan yhden jäsenen osallistumaan puheenjohtajakokoukseen ilman äänioikeutta.
2.  Parlamentin puhemies pyytää yhtä sitoutumatonta jäsentä osallistumaan puheenjohtajakokoukseen ilman äänioikeutta.
Tarkistus 117
Euroopan parlamentin työjärjestys
37 a artikla (uusi)
37 a artikla
Säädösvallan siirto
1.  Tarkasteltaessa lainsäädäntöehdotusta, jolla siirretään valtaa komissiolle Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti, parlamentti kiinnittää erityistä huomiota vallan siirron tavoitteisiin, sisältöön, soveltamisalaan ja kestoon sekä sen ehtoihin.
2.  Asiasta vastaava valiokunta voi milloin tahansa pyytää lausuntoa unionin oikeuden tulkinnasta ja soveltamisesta vastaavalta valiokunnalta.
3.  Unionin oikeuden tulkinnasta ja soveltamisesta vastaava valiokunta voi myös oma-aloitteisesti ottaa esille kysymyksiä, jotka koskevat säädösvallan siirtoa. Siinä tapauksessa se ilmoittaa tästä aiheellisella tavalla asiasta vastaavalle valiokunnalle.
Tarkistus 10
Euroopan parlamentin työjärjestys
56 artikla – 3 kohta – 2 alakohta
Jos asia palautetaan valiokuntakäsittelyyn, asiasta vastaava valiokunta antaa parlamentille suullisen tai kirjallisen selvityksen asiasta parlamentin asettamassa määräajassa, joka saa olla enintään kaksi kuukautta.
Jos asia palautetaan valiokuntakäsittelyyn, asiasta vastaava valiokunta päättää noudatettavasta menettelystä ja antaa parlamentille suullisen tai kirjallisen selvityksen asiasta parlamentin asettamassa määräajassa, joka saa olla enintään kaksi kuukautta.
Tarkistus 113
Euroopan parlamentin työjärjestys
74 a artikla – 1 a kohta (uusi)
1 a.  Kun parlamenttia kuullaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 48 artiklan 3 kohdan mukaisesti ehdotuksesta Eurooppa-neuvoston päätökseksi perussopimusten muutosehdotusten käsittelemisestä, asia lähetetään asiasta vastaavaan valiokuntaan. Valiokunta laatii mietinnön, johon sisältyy
päätöslauselmaesitys, josta käy ilmi, hyväksyykö vai hylkääkö parlamentti ehdotetun päätöksen, ja johon voi sisältyä valmistelukunnalle tai jäsenvaltioiden hallitusten edustajien konferenssille suunnattuja ehdotuksia
tarvittaessa perustelut.
Tarkistus 114
Euroopan parlamentin työjärjestys
74 b artikla – 1 a kohta (uusi)
1 a.  Kun parlamenttia kuullaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 48 artiklan 6 kohdan mukaan ehdotuksesta Eurooppa-neuvoston päätökseksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen kolmannen osan tarkistamisesta, sovelletaan 74 a artiklan 1 a kohtaa soveltuvin osin. Siinä tapauksessa päätöslauselmaesitykseen saa sisältyä vain Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen kolmannen osan määräysten tarkistamista koskevia muutosehdotuksia.
Tarkistus 118
Euroopan parlamentin työjärjestys
96 artikla
1.  Kun parlamenttia kuullaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 36 artiklan mukaisesti, asia lähetetään asiasta vastaavaan valiokuntaan, joka voi antaa suosituksia tämän työjärjestyksen 97 artiklan mukaisesti.
1.  Kun parlamenttia kuullaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 36 artiklan mukaisesti, asia lähetetään asiasta vastaavaan valiokuntaan, joka voi antaa suosituksia tämän työjärjestyksen 97 artiklan mukaisesti.
2.  Asianomaiset valiokunnat huolehtivat siitä, että komission varapuheenjohtaja/unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja, neuvosto ja komissio antavat niille säännöllisesti ja ajoissa tietoja unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehityksestä ja täytäntöönpanosta, kustannuksista, joita on odotettavissa aina kun yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla tehdään menoja aiheuttava päätös, sekä muista taloudellisista näkökohdista, jotka liittyvät tämän politiikan täytäntöönpanoon. Valiokunta voi komission, neuvoston tai komission varapuheenjohtajan/korkean edustajan pyynnöstä päättää poikkeuksellisesti pitää kokouksensa suljetuin ovin.
2.  Asianomaiset valiokunnat huolehtivat siitä, että komission varapuheenjohtaja / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja antaa niille säännöllisesti ja ajoissa tietoja unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehityksestä ja täytäntöönpanosta, kustannuksista, joita on odotettavissa aina kun yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla tehdään menoja aiheuttava päätös, sekä muista taloudellisista näkökohdista, jotka liittyvät tämän politiikan täytäntöönpanoon. Valiokunta voi varapuheenjohtajan / korkean edustajan pyynnöstä päättää poikkeuksellisesti pitää kokouksensa suljetuin ovin.
3.  Kahdesti vuodessa järjestetään keskustelu varapuheenjohtajan/korkean edustajan laatimasta neuvoa-antavasta asiakirjasta, jossa käsitellään yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskeisiä näkökohtia ja perusvalintoja, yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka ja unionin talousarvioon kohdistuvat rahoitusvaikutukset mukaan lukien. Tällöin sovelletaan 110 artiklassa määrättyjä menettelyjä.
3.  Kahdesti vuodessa järjestetään keskustelu varapuheenjohtajan / korkean edustajan laatimasta neuvoa-antavasta asiakirjasta, jossa käsitellään yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskeisiä näkökohtia ja perusvalintoja, yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka ja unionin talousarvioon kohdistuvat rahoitusvaikutukset mukaan lukien. Tällöin sovelletaan 110 artiklassa määrättyjä menettelyjä.
(Katso myös 121 artiklan tulkinta.)
(Katso myös 121 artiklan tulkinta.)
4.  Neuvosto, komissio ja/tai varapuheenjohtaja/korkea edustaja kutsutaan kaikkiin täysistuntokeskusteluihin, jotka koskevat ulko-, turvallisuus- tai puolustuspolitiikkaa.
4.  Varapuheenjohtaja / korkea edustaja kutsutaan kaikkiin täysistuntokeskusteluihin, jotka koskevat ulko-, turvallisuus- tai puolustuspolitiikkaa.
Tarkistus 116
Euroopan parlamentin työjärjestys
Osa IV – luku 3 – otsikko
NEUVOSTOLLE, KOMISSIOLLE JA EUROOPAN KESKUSPANKILLE OSOITETUT KYSYMYKSET
PARLAMENTIN KYSYMYKSET
Tarkistus 107
Euroopan parlamentin työjärjestys
116 artikla
1.  Neuvoston ja komission kyselytunti pidetään kullakin istuntojaksolla ajankohtana, jonka parlamentti päättää puheenjohtajakokouksen ehdotuksesta. Tietty aika voidaan varata komission puheenjohtajalle ja yksittäisille komission jäsenille osoitetuille kysymyksille.
1.  Neuvoston ja komission kyselytunti pidetään kullakin istuntojaksolla ajankohtana, jonka parlamentti päättää puheenjohtajakokouksen ehdotuksesta.
2.  Jäsen saa esittää saman istuntojakson aikana ainoastaan yhden kysymyksen neuvostolle ja yhden komissiolle.
2.  Jäsen saa esittää saman istuntojakson aikana ainoastaan yhden kysymyksen neuvostolle ja yhden komissiolle.
3.  Kysymykset annetaan kirjallisina puhemiehelle, joka päättää niiden käsiteltäväksi ottamisesta ja käsittelyjärjestyksestä. Päätöksestä ilmoitetaan viipymättä kysymysten laatijoille.
3.  Kysymykset annetaan kirjallisina puhemiehelle, joka päättää niiden käsiteltäväksi ottamisesta ja käsittelyjärjestyksestä. Päätöksestä ilmoitetaan viipymättä kysymysten laatijoille.
4.  Kyselytunnin yhteydessä noudatettavan menettelyn yksityiskohdista määrätään tämän työjärjestyksen liitteenä olevissa ohjeissa.
4.  Kyselytunnin yhteydessä noudatettavan menettelyn yksityiskohdista määrätään tämän työjärjestyksen liitteenä olevissa ohjeissa.
5.  Komission puheenjohtajan, komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ja euroryhmän puheenjohtajan kanssa voidaan puheenjohtajakokouksen vahvistamien sääntöjen mukaisesti pitää erityinen kyselytunti.
(Liitteessä II oleva 15 kohta poistetaan.)
Tarkistus 108
Euroopan parlamentin työjärjestys
117 artikla – otsikko ja 1 kohta
Kirjallisesti vastattavat kysymykset neuvostolle tai komissiolle
Kirjallisesti vastattavat kysymykset
1.  Jäsenet voivat esittää neuvostolle tai komissiolle kirjallisesti vastattavia kysymyksiä tämän työjärjestyksen liitteenä olevien ohjeiden mukaisesti. Kysymyksen laatija kantaa täyden vastuun kysymyksen sisällöstä.
1.  Jäsenet voivat esittää Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle, neuvostolle, komissiolle tai komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle kirjallisesti vastattavia kysymyksiä tämän työjärjestyksen liitteenä olevien ohjeiden mukaisesti. Kysymyksen laatija kantaa täyden vastuun kysymyksen sisällöstä.
Tarkistus 115
Euroopan parlamentin työjärjestys
117 artikla – 2 kohta
2.  Kysymykset annetaan kirjallisina puhemiehelle, joka toimittaa ne asianomaiselle toimielimelle. Tulkinnanvaraisissa tapauksissa puhemies ratkaisee, voidaanko kysymys ottaa käsiteltäväksi. Hänen päätöksestään ilmoitetaan kysymyksen esittäjälle.
2.  Kysymykset annetaan kirjallisina puhemiehelle, joka toimittaa ne vastaanottajille. Tulkinnanvaraisissa tapauksissa puhemies ratkaisee, voidaanko kysymys ottaa käsiteltäväksi. Hänen päätöksestään ilmoitetaan kysymyksen esittäjälle.
(Tarkistus on tehtävä koko tekstiin: ilmaisu ’asianomainen toimielin’ on korvattava työjärjestyksen 117 artiklan 2 ja 4 kohdassa sekä liitteessä III olevassa 1 ja 3 kohdassa ilmauksella ’vastaanottaja’).
Tarkistus 110
Euroopan parlamentin työjärjestys
130 artikla – 1 a, 1 b, 1 c kohta (uusi)
1 a.  Kansallisten parlamenttien asemasta Euroopan unionissa tehdyn pöytäkirjan 9 artiklan mukaisen parlamenttien välisen tehokkaan ja säännöllisen yhteistyön järjestämisestä ja edistämisestä unionissa neuvotellaan puheenjohtajakokouksen antaman valtuutuksen pohjalta sen jälkeen, kun valiokuntien puheenjohtajakokousta on kuultu.
Parlamentti hyväksyy tällaiset sopimukset 127 artiklassa määrätyn menettelyn mukaisesti.
1 b.  Valiokunta voi suoraan käydä valiokuntatason vuoropuhelua kansallisten parlamenttien kanssa talousarvioon tätä tarkoitusta varten varattujen määrärahojen rajoissa. Tähän voi sisältyä asianmukaisia lainsäädäntöehdotusta edeltäviä ja sen jälkeisiä yhteistyötapoja.
1 c.  Kaikki kansallisen parlamentin Euroopan parlamentille virallisesti lähettämät asiakirjat, jotka koskevat unionin lainsäädäntömenettelyä, toimitetaan kyseisessä asiakirjassa käsiteltävästä asiasta vastaavaan valiokuntaan.
Tarkistus 112
Euroopan parlamentin työjärjestys
131 artikla
1.  Puheenjohtajakokous nimeää puhemiehen ehdotuksesta COSAC-valtuuskunnan jäsenet ja voi antaa heille toimivaltuudet. Valtuuskuntaa johtaa yksi niistä varapuhemiehistä, joiden tehtävänä on kansallisiin parlamentteihin ylläpidettävien suhteiden käytännön toteutus.
1.  Puheenjohtajakokous nimeää puhemiehen ehdotuksesta COSAC-valtuuskunnan jäsenet ja voi antaa heille toimivaltuudet. Valtuuskuntaa johtavat kansallisiin parlamentteihin ylläpidettävien suhteiden käytännön toteutuksesta vastaava Euroopan parlamentin varapuhemies ja toimielinasioista vastaavan valiokunnan puheenjohtaja.
2.  Muut valtuuskunnan jäsenet valitaan COSACin kokouksessa käsiteltävien aiheiden perusteella siten, että parlamentin yleinen poliittinen tasapaino otetaan asianmukaisesti huomioon. Parlamentin valtuuskunta antaa selonteon kunkin kokouksen jälkeen.
2.  Muut valtuuskunnan jäsenet valitaan COSACin kokouksessa käsiteltävien aiheiden perusteella, ja heihin on mahdollisuuksien mukaan kuuluttava kyseisistä asioista vastaavien valiokuntien edustajia. Parlamentin valtuuskunta antaa selonteon kunkin kokouksen jälkeen.
3.  Parlamentin yleinen poliittinen tasapaino on otettava asianmukaisesti huomioon.
Tarkistus 66
Euroopan parlamentin työjärjestys
191 artikla – 1 kohta
1.  Ensimmäisessä kokouksessa, jonka valiokunta pitää sen jälkeen kun sen jäsenet on valittu 186 artiklan mukaisesti, valiokunta valitsee puheenjohtajiston, joka koostuu puheenjohtajasta sekä yhdestä, kahdesta tai kolmesta eri äänestyskierroksilla valittavasta varapuheenjohtajasta.
1.  Ensimmäisessä kokouksessa, jonka valiokunta pitää sen jälkeen kun sen jäsenet on valittu 186 artiklan mukaisesti, valiokunta valitsee puheenjohtajiston, joka koostuu puheenjohtajasta sekä eri äänestyskierroksilla valittavista varapuheenjohtajista. Parlamentti päättää valittavien varapuheenjohtajien määrästä puheenjohtajakokouksen ehdotuksesta.
Tarkistus 109
Euroopan parlamentin työjärjestys
Liite III – 1 kohta – -1 luetelmakohta (uusi)
vastaanottaja, jolle kysymys välitetään tavanomaisia toimielinten välisiä kanavia pitkin, on ilmoitettava selvästi

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2009)0088.


Vuoden 2011 talousarvioesitystä käsittelevän kolmikantakokouksen neuvotteluvaltuudet
PDF 179kWORD 98k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. kesäkuuta 2010 vuoden 2011 talousarvioesitystä käsittelevän kolmikantakokouksen neuvotteluvaltuuksista (2010/2002(BUD))
P7_TA(2010)0205A7-0183/2010

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission 27. huhtikuuta 2010 hyväksymän talousarvioesityksen varainhoitovuodeksi 2011 (SEC(2010)0473),

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(1),

–  ottaa huomioon neuvottelukokouksessa 18. marraskuuta 2009 sovitun yhteisen lausuman talousarviomenettelyyn Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen sovellettavista siirtymätoimenpiteistä(2),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan,

–  ottaa huomioon 25. maaliskuuta 2010 antamansa päätöslauselman vuoden 2011 talousarviomenettelyn painopisteistä, pääluokka III – Komissio(3),

–  ottaa huomioon neuvoston 16. maaliskuuta 2010 antamat päätelmät vuoden 2011 talousarvion suuntaviivoista,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen luvun 7,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön sekä kehitysyhteistyövaliokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A7-0183/2010),

A.  ottaa huomioon, että vuoden 2011 talousarviomenettely on ensimmäinen Lissabonin sopimukseen perustuva talousarviomenettely, ja uudessa menettelyssä määrärahoista päätetään yhdessä käsittelyssä, mikä edellyttää, että yhteistyötä ja koordinointia budjettivallan toisen käyttäjän kanssa on lisättävä, jotta sovittelu johtaisi sopimukseen kaikista menoista,

B.  ottaa huomioon, että tilannetta olisi pyrittävä selkeyttämään heinäkuun kolmikantakokouksessa ennen kuin neuvosto hyväksyy kantansa talousarvioesitykseen, jotta saataisiin selville jo etukäteen, mistä seikoista vallitsee yhteisymmärrys,

Talousarvioesitys vuodeksi 2011
Yleisiä huomioita

1.  panee merkille, että vuoden 2011 talousarvioesitykseen sisältyy maksusitoumusmäärärahoja yhteensä 142 576,4 miljoonaa euroa ja maksumäärärahoja 130 147,2 miljoonaa euroa ja liikkumavaraa maksusitoumusmäärärahoihin jää näin ollen 1 224,4 miljoonaa euroa ja maksumäärärahoihin 4 417,8 miljoonaa euroa; toteaa, että maksusitoumusmäärärahojen kohdalla tämä vastaa 1,15 prosenttia ja maksumäärärahojen kohdalla 1,05 prosenttia EU:n vuoden 2011 BKTL-ennusteista;

2.  on huolissaan siitä, että maksusitoumusmäärärahat kasvavat vain 0,77 prosenttia vuoden 2010 hyväksytystä talousarviosta, sillä tämä ei vastaa lainkaan EU:n talousarviolle monelta taholta asetettuja suuria odotuksia Euroopan talouksien tukemisessa kriisin jälkeen; panee merkille, että maksumäärärahat kasvavat 5,85 prosenttia, mutta muistuttaa, että vuonna 2010 niiden taso oli epätavallisen alhainen, joten kasvu saa matemaattisen selityksen; muistuttaa, että monivuotisessa rahoituskehyksessä maksusitoumusmäärärahojen enimmäismäärä on nykyhintoina 142 965 miljoonaa euroa ja maksumäärärahojen 134 280 miljoonaa euroa;

3.  myöntää, että maksusitoumusmäärärahojen ja maksumäärärahojen välinen ero on kaventunut vuoden 2010 talousarviosta (12 429 miljoonaan euroon 18 535 miljoonasta eurosta), mikä osoittaa, että EU:n talousarvion toteutus on parantunut, mutta tähdentää samalla, että monivuotisessa rahoituskehyksessä maksusitoumus- ja maksumäärärahojen välinen ero on vuonna 2011 ainoastaan 8 366 miljoonaa euroa; muistuttaa, että pitkällä aikavälillä näistä eroista syntyy alijäämiä ja niitä olisi sen tähden vältettävä talousarvion kestävyyden ja hallittavuuden vuoksi;

4.  korostaa, että valtaosa (70 prosenttia) yleisestä 1 224,4 miljoonan euron liikkumavarasta sisältyy otsakkeeseen 2 (luonnonvarojen suojelu ja hallinta) ja muiden otsakkeiden – etenkin otsakkeiden 1 a, 3 b ja 4 – liikkumavarat ovat erittäin niukat, mikä heikentää suhteellisesti EU:n valmiutta reagoida toimintalinjojen muutoksiin ja ennakoimattomiin tarpeisiin ja pitää samalla kiinni tavoitteistaan;

5.  korostaa lisäksi, että otsakkeen 2 liikkumavara saattaa todellisuudessa olla pienempi, sillä markkinaolosuhteet voivat muuttua;

6.  panee tyytyväisenä merkille, että komission on julkaissut kertomuksen toimielinten sopimuksen toiminnasta (KOM(2010)0185), ja muistuttaa tässä mielessä, että tulossa on huomattavaa tarkistamista koskeva ehdotus ja koska aiemmissa talousarviomenettelyissä on todettu, että esiin tulleisiin eri haasteisiin on ollut vaikea reagoida asianmukaisesti ja tyydyttävästi, nykyistä monivuotista rahoituskehystä on välttämätöntä tarkistaa; muistuttaa odottavansa komissiolta ennen vuoden 2010 ensimmäisen vuosipuoliskon päättymistä konkreettisia ehdotuksia monivuotisen rahoituskehyksen tarkistamiseksi;

7.  korostaa, että meneillään on lukuisia menettelyjä, joilla on talousarvion kannalta kauaskantoiset seuraukset ja jotka kahden budjettivallan käyttäjän on saatettava vuonna 2011 loppuun (talousarviouudistus, Euroopan ulkosuhdehallinnon perustaminen, lisätalousarviot, toimielinten välisen sopimuksen tarkistaminen, varainhoitoasetuksen tarkistaminen jne.);

8.  panee merkille komission asettamat ensisijaiset tavoitteet (tuki EU:n talouksille kriisin jälkimainingeissa ja mukautuminen uusiin vaatimuksiin, joita ovat Lissabonin sopimuksen täytäntöönpano, uudet finanssivalvontaviranomaiset, rahoitus ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuista seurantajärjestelmää (GMES) koskevalle aloitteelle, Tukholman ohjelman täytäntöönpano jne.) sekä kysymyksen siitä, pystytäänkö näihin tarpeisiin vastaamaan, jos maksusitoumusmäärärahoja korotetaan vain vähän vuoden 2010 talousarvion tasosta;

9.  korostaa, että unionin on tärkeää puuttua määrätietoisesti kriisiin ja rahoitusmarkkinoiden epävakauteen ja että tästä seuraa, että EU:n talousarvion rahoitusvalmiuksia ja joustavuutta olisi parannettava; pyytää neuvostolta ja komissiota tarkempia lisätietoja vaikutuksista, joita Ecofin-neuvoston ylimääräisessä kokouksessa 9.–10. toukokuuta 2010 päätetyllä Euroopan rahoituksenvakautusmekanismilla saattaisi olla EU:n talousarvioon; edellyttää lisäksi tulevien kriisien välttämiseksi tehokkaan valvontajärjestelmän perustamista ja suoraa raportointia parlamentille;

10.  pitää valitettavana, että EU 2020 -strategian lippulaiva-aloitteiden, kuten Innovaatiounioni, Nuoret liikkeellä, Resurssitehokas Eurooppa, Uusi osaaminen ja työllisyys sekä Globalisaation aikakauden teollisuuspolitiikka, rahoitusvaikutuksia ei ole mahdollista yksilöidä talousarviossa selkeästi, ja epäilee vahvasti, että nykyisen rahoituskehyksen ollessa voimassa näille keskeisille aloitteille ei kyetä varmistamaan riittävää rahoitusta;

11.  muistuttaa, että kuten se 25. maaliskuuta 2010 antamassaan päätöslauselmassa vuoden 2011 talousarvion painopisteistä totesi, nuorisopolitiikka on yksi vuoden 2011 talousarvion keskeisistä painopisteistä ja sitä olisi edistettävä EU:ssa kaikki toimintalinjat kattavana teemana kehittäen synergioita nuorisoon liittyvien eri toimintalinjojen välille etenkin koulutuksen, työllisyyden, yrittäjyyden ja terveyden aloilla sekä helpottaen ja kannustaen samalla nuorten sosiaalista osallisuutta, vaikutusmahdollisuuksia, taitojen kehittämistä ja liikkuvuutta; korostaa, että nuorisotoimien käsite olisi määriteltävä laajasti siten, että se kattaa yksittäisten henkilöiden mahdollisuudet vaihtaa työtä ja asemaa useita kertoja elämänsä aikana ja siirtyä rajoituksitta toimintaympäristöstä toiseen esimerkiksi harjoittelun, akateemisen tai ammattiympäristön ja ammattikoulutuksen välillä, ja katsoo, että tätä varten yhtenä tavoitteena olisi oltava se, että helpotetaan siirtymistä koulutusjärjestelmien piiristä työmarkkinoille;

12.  pitää valitettavana sitä, että huolimatta nuorisotoimien erittäin korkeasta profiilista ja toteutusasteesta, joka vuosina 2007–2009 kohosi joka vuosi 95–100 prosenttia, talousarvioesitykseen sisältyvä määrärahalisäys keskeisille nuorisovälineille ja -ohjelmille – elinikäinen oppiminen, nuorisotoimintaohjelma ja Erasmus Mundus – on lähinnä symbolinen; katsoo, että sellaisenaan se ei anna EU:lle mahdollisuutta kohdentaa tähän prioriteettiin riittävästi määrärahoja, ja aikookin lisätä näiden ohjelmien tukea; muistuttaa tässä yhteydessä, että näillä ohjelmilla on kiistämätön eurooppalainen lisäarvo ja ne vahvistavat merkittävästi Euroopan kansalaisyhteiskuntaa, vaikka niihin kohdennetaan vain vähän määrärahoja;

13.  kehottaa selventämään lisää toiminta- ja hallintomenojen jaottelua ja antaa samalla tunnustusta ponnistuksille, joita on tehty muiden kuin otsakkeeseen 5 sisältyvien hallintomenojen esitystavan parantamiseksi; panee merkille, että jo melko huomattava määrä hallinnollisia menoja rahoitetaan käytännössä toimintamäärärahoin;

14.  aikoo käydä varainhoitovuoden 2011 talousarviota koskeviin neuvotteluihin rakentavassa hengessä ja ennakkoluulottomasti pitäen mielessä tehokkuustavoitteet ja eurooppalaisen lisäarvon; odottaa vastaavasti budjettivallan toiselta käyttäjältä yhteistyöhenkeä, joka varmistaa todellisen poliittisen vuoropuhelun, ja sitä, että neuvottelut eivät jää ’kirjanpitotoimen’ tasolle ja korosta liikaa jäsenvaltioiden säästöjä ja maksuosuuksia; palauttaa mieliin, että perussopimuksella ei muutettu pelkästään talousarviomenettelyn oikeusperustaa, vaan myös menettelyä ja määräaikoja kompromisseista neuvottelua ja niiden saavuttamista varten;

15.  korostaa, että EU:n talousarvio on hyvin pieni verrattuna kansallisiin talousarvioihin; muistuttaakin, että EU:n yhteisten strategioiden täytäntöönpano edellyttää synergioiden luomista EU:n talousarvion ja kansallisten talousarvioiden välille; korostaa, että johdonmukaisuus lisää unionin politiikan vaikutusta, luo todellista eurooppalaista lisäarvoa ja tukee pitkän aikavälin poliittisia tavoitteita; on vakuuttunut siitä, että EU:n talousarviosta voidaan ratkaisevalla tavalla tukea pitkän aikavälin investointeja ja työpaikkojen luomista keskeisillä aloilla; edellyttää neuvoston ottavan tämän seikan asianmukaisesti huomioon päättäessään EU:n talousarviosta ja pidättymään ’juustohöyläleikkauksista’, vaikka julkisen talouden tilanne jäsenvaltioissa onkin äärimmäisen vaikea;

16.  muistuttaa edellä mainitussa 25. maaliskuuta 2010 annetussa päätöslauselmassa esitetyistä prioriteeteistaan;

Otsake 1 a

17.  panee merkille, että maksusitoumusmäärärahat lisääntyivät 4,4 prosenttia (13 437 miljoonaan euroon) ja maksumäärärahat 7 prosenttia (11 035 miljoonaan euroon(4)) ja liikkumavaraa jäi 50,1 miljoonaa euroa (verrattuna rahoitussuunnitelmien 37 miljoonaan euroon), mikä johtui hallinnollisen ja teknisen tuen (entiset BA-kohdat) sekä hajautettujen erillisvirastojen ja toimeenpanovirastojen menojen vähenemisestä sekä useiden ohjelmien, kuten Tulli 2013 -ohjelman ja yrittäjyyden ja innovoinnin CIP-ohjelman, määrärahojen vähenemisestä;

18.  muistuttaa, että pk-yrityksillä on suuri merkitys koko EU:n talouden elpymisen ja talouskasvun edistämisen kannalta; kehottaa antamaan enemmän tukea kaikille pk-yrityksiä tukeville ohjelmille ja välineille ja on tässä yhteydessä huolissaan yrittäjyyden ja innovoinnin CIP-ohjelmalle ehdotettujen maksumäärärahojen pienenemisestä;

19.  muistuttaa, että monivuotista rahoituskehystä hyväksyttäessä ei otettu huomioon tästä otsakkeesta rahoitettavia uusia tarpeita (Kozloduyn ydinvoimalan käytöstä poistamisohjelma, Euroopan finanssivalvontaviranomaiset, ITER ja GMES, mukaan luettuna parlamentin pyyntö lisätä GMES:n toimintavaiheen määrärahoja); korostaa, että näitä tarpeita ei saisi rahoittaa sellaisten otsakkeeseen 1 a kuuluvien muiden ohjelmien ja toimien kustannuksella, jotka ovat olennaisia Euroopan kriisin jälkeisen elvytyksen kannalta;

20.  muistuttaa, että tästä otsakkeesta rahoitetaan osittain Euroopan talouden elvytyssuunnitelma sekä useita monivuotisia ohjelmia (kuten kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelma, seitsemäs puiteohjelma, Euroopan laajuiset liikenneverkot, Galileo/Egnos, Marco Polo II ja Progress-ohjelma), jotka ovat vuonna 2011 toteutusvaiheessa; toistaa sen vuoksi komissiolle pyyntönsä esittää seurantakertomus Euroopan talouden elvytyssuunnitelman täytäntöönpanosta, EIP:lle uskotut toimenpiteet mukaan lukien;

21.  panee tyytyväisenä merkille, että tärkeimpien ohjelmien määrärahoja on lisätty (seitsemäs puiteohjelma: 13,8 prosenttia, kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelma: 4,4 prosenttia, elinikäinen oppiminen: 2,6 prosenttia, Euroopan laajuiset liikenneverkot: 16,8 prosenttia), ja korostaa, että näillä ohjelmilla on tärkeä vipuvaikutus kriisin vastaisessa EU:n talousstrategiassa;

22.  korostaa, että otsakkeeseen 1 a sisältyy monia EU 2020 -strategian lippulaiva-aloitteita, kuten Innovaatiounioni, Nuoret liikkeellä, Resurssitehokas Eurooppa, Uusi osaaminen ja työllisyys sekä Globalisaation aikakauden teollisuuspolitiikka; pitää valitettavana, että EU 2020 -strategian rahoitusvaikutuksia ei ole mahdollista yksilöidä talousarvion kannalta selkeästi, ja epäilee, että nykyisessä rahoituskehyksessä näille aloitteille ei kyetä varmistamaan riittävää rahoitusta;

23.  muistuttaa, että EU 2020 -strategiaan liittyvät vuoden 2011 painopisteet rahoitetaan pääosin tästä otsakkeesta ja että on todennäköistä, että Lissabonin sopimuksen voimaantulosta johtuva EU:n toimivallan laajentuminen vaikuttaa talousarvioon; korostaa, että avaruuspolitiikka, joka on konkreettinen esimerkki Euroopan tieteellistä, teknologista ja ympäristötavoitteiden edistystä tukevasta eurooppalaisesta teollisuuspolitiikasta ja joka parantaa teollisuuden kilpailukykyä, edellyttää, että GMES saa varmasti lisärahoitusta sekä EU:lta että jäsenvaltioilta;

24.  panee tyytyväisenä merkille komission Nuoret liikkeellä -aloitteen, jolla pyritään parantamaan Euroopan korkea-asteen oppilaitosten toiminnan tuloksia ja kansainvälistä vetovoimaa sekä opetuksen ja koulutuksen yleistä tasoa EU:ssa; tukee vahvasti kaikkien nuorten yhtäläisten mahdollisuuksien edistämistä heidän koulutustaustastaan riippumatta; korostaa, että on tärkeää varmistaa riittävä rahoitus kunnianhimoiselle politiikalle yleissivistävän koulutuksen ja ammattikoulutuksen alalla, mikä on tärkeä osa EU 2020 -strategiaa; tähdentää, että EU hyödyntää kaikkia käytettävissään olevia resursseja täyttääkseen tämän kunnianhimoisen tavoitteen, joka tarjoaa vertaansa vailla olevan tilaisuuden EU:n kokonaisvaltaisen nuorisopolitiikan kehittämiseen; korostaa kuitenkin, että tämänkaltaisen yleisluonteisen, useita erilaisia jo vakiintuneita EU:n ohjelmia käsittävän lippulaiva-aloitteen käynnistäminen ei saisi viedä näkyvyyttä yksittäisiltä ohjelmilta;

25.  korostaa, että jatkossa elinikäisen oppimisen ohjelmaan ja laaja-alaisiin taitoihin, kuten tietoteknisiin taitoihin, kansainvälisiin taitoihin, yrittäjyyteen tai monikielisyyteen, kohdennettavien budjettivarojen olisi heijastettava näiden välineiden tuomaa korkeaa eurooppalaista lisäarvoa ja ne olisi siten otettava painopisteeksi vuoden 2011 talousarviossa;

26.  on pettynyt siihen, että matkailua, jonka osuus EU:n BKT:sta on välillisesti yli 10 prosenttia ja joka Lissabonin sopimuksen ratifioinnin myötä siirtyi kokonaan EU:n toimivaltaan, ei ole selvästi yksilöity vuoden 2011 talousarvioesityksessä;

27.  panee merkille, että talousarvioon otetaan ensimmäisen kerran maksumäärärahoja Euroopan globalisaatiorahastolle, ja katsoo, että tämä on tärkeää, kun tarkastellaan yleisesti kyseisen rahaston hallintoa ja näkyvyyttä; toteaa kuitenkin, että nämä maksusitoumusmäärärahat eivät välttämättä ole riittäviä kattamaan vuoden 2011 EGR-hakemusten edellyttämiä summia; pyytää siksi jälleen, ettei Euroopan globalisaatiorahaston hakemuksia rahoitettaisi yksinomaan Euroopan sosiaalirahaston budjettikohdista tehtävin siirroin, ja kehottaa komissiota yksilöimään tähän tarkoitukseen soveltuvat budjettikohdat ja ottamaan ne viipymättä käyttöön; korostaa, että tarvitaan rahaston käyttöä koskevaa entistä yksinkertaisempaa ja nopeampaa menettelyä(5);

28.  panee merkille, että EURES-verkoston sekä työmarkkinasuhteita ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua tukevien kolmen budjettikohdan maksusitoumusmäärärahat ovat nousseet (vuoden 2010 talousarvioon nähden) hyvin vähän tai pysyneet ennallaan; katsoo, että kriisistä johtuvien laajojen irtisanomisten ja uudelleenjärjestelyjen vuoksi näiden kohtien määrärahoja olisi lisättävä;

Otsake 1 b

29.  panee merkille, että maksusitoumusmäärärahoja lisätään vuoden 2011 talousarvioesityksessä 3,2 prosenttia eli ne nousevat 50 970 miljoonaan euroon, joista 39 891,5 miljoonaa euroa kohdennetaan rakennerahastoihin (EAKR ja ESR) – se vastaa vuoden 2010 määrää – ja 11 078,6 miljoonaa euroa koheesiorahastoon;

30.  panee merkille, että ehdotus vastaa monivuotista rahoituskehystä ottaen huomioon siihen toimielinten välisen sopimuksen 17 kohdan mukaisesti vuotta 2011 varten tehdyn teknisen mukautuksen(6) (336 miljoonan euron lisäys); ymmärtää näin ollen 16,9 miljoonan euron liikkumavaran, joka johtuu lähinnä teknisen avun määrärahasta ja on otsakkeesta 0,03 prosenttia;

31.  panee tyytyväisenä merkille, että maksumäärärahoja aiotaan vuonna 2011 korottaa 16,9 prosenttia eli ne nousevat 42 541 miljoonaan euroon, mutta on kuitenkin huolissaan siitä, että maksutarpeet on arvioitu aiempien maksuasteiden ja ohjelmakauden 2000–2006 vastaavien sitoumusten perusteella, vaikka ohjelman täytäntöönpano on käynnistynyt kaudella 2007–2013 huomattavasti hitaammin ja viivästystä olisi kurottava vauhdilla umpeen etenkin vuonna 2011;

32.  epäilee, että tehdyt mukautukset (varsinkin viivästyneiden maksujen määrärahat suhteessa seuraavien vuosien odotettavissa oleviin maksuihin) eivät riitä täysin kattamaan kaikkia lisätarpeita, joita aiheutuu erityisesti seuraavista syistä:

   viimeaikaiset lainsäädäntömuutokset, joilla pyritään etenkin helpottamaan EU:n myöntämän rahoituksen hallinnointia ja nopeuttamaan investointeja;
   kaikki hallinto- ja valvontajärjestelmät ovat vuonna 2011 hyväksyttyinä voimassa ensimmäisen kerran koko vuoden ajan, joten myös välimaksut voidaan maksaa ja ohjelmien täytäntöönpanossa päästään vauhtiin; maaliskuun 2010 loppuun mennessä hankkeita oli valittu yli 93 miljardin euron edestä eli 27 prosenttia koko kauden rahoituksesta;
   vuosien 2000–2006 ohjelmien päätökseen saattaminen jatkuu vuonna 2011, ja se edellyttää loppumaksuja mutta myös määrärahojen vapauttamista, jotta kauden 2007–2013 ohjelmat pantaisiin entistä nopeammin täytäntöön;

33.  toteaa lisäksi, että koheesiopolitiikkaan on ehdottomasti osoitettava riittävästi varoja, jotta nopeutetaan Euroopan talouden toipumista ja edistetään alueellista Eurooppa 2020 -strategiaa; korostaa EU:n makroalueellisen yhteistyön synergiavaikutuksia Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseen ja painottaa, että nykyisten makroalueellisten strategioiden täytäntöönpanoon on osoitettava riittävästi resursseja; kehottaa komissiota ja neuvostoa näin ollen esittämään ja hyväksymään lisätalousarvion heti, jos maksumäärärahat eivät riitä tarpeiden kattamiseen;

34.  pyytää komissiota jatkamaan läheistä yhteistyötään niiden jäsenvaltioiden kanssa, joilla määrärahojen käyttöaste on alhainen, jotta niiden valmiudet käyttää määrärahoja paranisivat; on tietoinen siitä, että alhainen käyttöaste saattaa vaarantaa EU:n politiikkojen vaiheittaisen täytäntöönpanon;

35.  kehottaa komissiota myös tarkastelemaan edelleen, miten se voisi järjestää uudelleen komission ja/tai jäsenvaltioiden sääntöjen ja vaatimusten monimutkaisen järjestelmän, jotta lakien ja sääntöjen sijasta korostettaisiin tavoitteiden saavuttamista pitäen kuitenkin perusperiaatteena moitteetonta varainhoitoa; korostaa, että tämä tarkastelu antaisi myös mahdollisuuden parantaa seuraavan ohjelmakauden perusasetuksen muotoilua; muistuttaa tässä yhteydessä marraskuussa 2009 annetusta yhteisestä lausumasta, joka koskee rakenne- ja koheesiorahastojen käytön yksinkertaistamista ja tarkempaa kohdentamista talouskriisin yhteydessä;

Otsake 2

36.  muistuttaa, että yksi SEUT:n tärkeimmistä muutoksista oli pakollisten ja ei-pakollisten menojen välisen jaottelun poistaminen talousarviomenettelyssä, mikä antaa lopultakin kahdelle budjettivallan käyttäjälle tasavertaiset mahdollisuudet neuvotella kaikista vuotuisista määrärahoista; muistuttaa, että pakollisten menojen osuus koko talousarviosta oli lähes 34 prosenttia ja suurin osa niistä kuului otsakkeeseen 2;

37.  korostaa, että viime vuosina budjettivallan käyttäjä on hyödyntänyt tätä otsaketta päästäkseen vuotuisista talousarvioista yleiseen sopimukseen liikkumavaran avulla tai siirtämällä varoja toisiin ohjelmiin tai toimiin;

38.  panee merkille, että vaikka määrärahojen väitetään pysyneen entisellään, käyttötarkoitukseen sidotut tulot vähentyvät vuonna 2011 yli 25 prosenttia, markkinatuki lähes 22 prosenttia (3 491 miljoonaan euroon) ja eläinlääkintä- ja kasvinsuojelutoimien määrärahat 7,8 prosenttia; on huolestunut siitä, että komissio suhtautuu optimisesti maatalousmarkkinoiden kehitykseen vuonna 2011 – etenkin vilja- ja maitoalalla – ja leikkaa sen tähden markkinoihin liittyviä menoja noin 900 miljoonaa euroa; vaatii komissiota valvomaan tarkkaan maatalousmarkkinoiden kehitystä ja valmistautumaan nopeisiin ja tehokkaisiin reaktioihin sekä toteuttamaan tarpeellisia turvaverkkoa tukevia toimenpiteitä puolustautuakseen markkinoiden haitallista kehitystä ja epävakaita markkinahintoja vastaan; ilmaisee huolensa siitä, että kansanterveys-, eläinlääkintä- ja kasvinsuojelutoimien maksusitoumusmäärärahoja on suunniteltu vähennettävän, ja korostaa, että eläintautien hävittäminen vaatii jatkuvaa valppautta;

39.  panee tyytyväisenä merkille, että tuotannosta irrotettujen suorien tukien määrärahat ovat lisääntyneet 9,7 prosenttia, koulujen hedelmä- ja vihannesjärjestelmän määrärahat 50 prosenttia 90 miljoonaan euroon ja koulujen maitojärjestelmän määrärahat 5,3 prosenttia ja että vähävaraisten henkilöiden avustusohjelmalle varatut määrärahat ovat lisääntyneet; panee tyytyväisenä merkille, että vientituet jatkavat vuodesta 2007 alkanutta laskuaan (166 miljoonaa euroa vuoden 2011 talousarvioesityksessä);

40.  pitää myönteisenä komission päätöstä jakaa uudelleen monilta jäsenvaltioilta käyttämättä jääneitä varoja muille sellaisille jäsenvaltioille, jotka toteuttavat ohjelmaa menestyksekkäästi;

41.  panee merkille, että Eurooppa 2020 -strategian mukaisesti ilmastotoimet ovat yksi painopisteala ja että osaston 07 nimike on muutettu muotoon ’Ympäristö ja ilmastotoimet’; toteaa, että ilmastotoimiin liittyvän EU:n politiikan ja -lainsäädännön täytäntöönpanoa koskeviin määrärahoihin on ehdotettu lisäystä, ja panee merkille ilmastonmuutokseen sopeutumisen valtavirtaistamisen uuden valmistelutoimen;

42.  pitää tervetulleena LIFE+-maksusitoumusmäärärahojen lisäystä 333,5 miljoonaan euroon (8,7 prosenttia) ja maksumäärärahojen jyrkkää kasvua (24,3 prosenttia 268,2 miljoonaan euroon) käyttöasteiden parantumisen myötä ottaen huomioon etenkin vuodeksi 2010 suunnitellun biologista monimuotoisuutta koskevan strategian jatkotoimet; toteaa, että EU:n valtavat ympäristöhaasteet, joihin kuuluu vesien saastuminen, edellyttävät lisärahoitusta tässä ohjelmassa;

43.  muistuttaa, että vuoden 2010 talousarviossa hyväksytyn maitoalan erityisen markkinatukitoimenpiteen, jolla lievennettiin maitoalan kriisin vaikutuksia, piti olla kertaluonteinen toimi; kehottaa komissiota tutkimaan, miten maitoalan poikkeuksellinen 300 miljoonan euron rahoitus käytetään jäsenvaltioissa, sekä toimittamaan arvion tästä toimenpiteestä ja esittämään pitkän tähtäyksen konkreettisia ehdotuksia, jotka auttavat selviämään alan hintavaihtelusta;

44.  ilmaisee huolensa siitä, että yhteisen kalastuspolitiikan poliittinen merkitys ei ilmene riittävän hyvin vuoden talousarvioesityksestä; huomauttaa, että yhdennetyn meripolitiikan kehittämiseen ehdotetut varat eivät riitä kattamaan tämän uuden politiikan käynnistämisen tärkeimpiä näkökohtia; korostaa, että Euroopan unionin uuden meripolitiikan kehittäminen saattaisi vähentää yhteisen kalastuspolitiikan nykyisten painopistealojen rahoitusta talousarviossa; korostaa, että tulevaisuudessa kyseinen politiikka edellyttää asianmukaista rahoitusta useammasta kuin yhdestä budjettikohdasta;

Otsake 3 a

45.  panee merkille, että tähän otsakkeeseen kuuluvien rahastojen määrärahat lisääntyivät yleisesti 12,8 prosenttia, minkä pitäisi käytännössä edistää Lissabonin sopimuksessa ja Tukholman ohjelmassa esiin tuotujen alan tavoitteiden toteuttamista;

46.  korostaa tarvetta lisätä määrärahoja vankilaolojen parantamiseen; muistuttaa Tukholman ohjelman mukaisesta tarpeesta tukea yhteiskunnallista osallisuutta edistäviä toimia, sosiaalista uudelleensijoittamista koskevia ohjelmia sekä huumeiden vastaisia aloitteita (ennalta ehkäisy, kuntoutus ja haittojen vähentäminen);

47.  panee tässä mielessä merkille komission tiedonannon toimintasuunnitelmasta Tukholman ohjelman toteuttamiseksi ja toteaa tyydytyksellä, että maahanmuuton ja maahanmuuttajien kotouttamisen tukea ehdotetaan lisättäväksi korottamalla ulkorajarahaston (254 miljoonaa euroa, + 22 prosenttia) ja Euroopan paluurahaston (114 miljoonaa euroa, + 29 prosenttia) sekä Euroopan pakolaisrahaston (94 miljoonaa euroa, + 1,3 prosenttia) maksusitoumusmäärärahoja;

48.  myöntää, että vaikka Frontexin työmäärä on kasvussa, määrärahojen ehdotettu vähennys on perusteltu, kun otetaan huomioon ajan tasalle saatettu arvio viraston käyttämättä jääneistä määrärahoista ja vuotuisista ylijäämistä;

49.  panee tyytyväisenä merkille Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston perustamista koskevan asetuksen hyväksymisen ja kehottaa komissiota varmistamaan, että virasto aloittaa toimintansa hyvissä ajoin ennen vuotta 2011 ja että sille annetaan riittävästi taloudellisia resursseja, jotta se voi ryhtyä hoitamaan tehtäviään;

50.  pitää valitettavana sitä, että EU:n talousarviosta vuodesta 2010 rahoitetun Europolin määrärahat ovat vuonna 2011 – odotettaessa (vuodelle 2013 kaavailtua) ehdotusta Europol-asetukseksi – lähes muuttumattomat (82,9 miljoonaa euroa) vuoteen 2010 verrattuna (79,7 miljoonaa euroa), vaikka Tukholman ohjelmassa ajettiin Europolin vahvistamista;

51.  panee merkille, että vaikka Schengenin tietojärjestelmän II (SIS II) kehitys- ja käyttöönottoaikataulu on vielä epäselvä, maksusitoumusmäärärahoja ehdotetaan vähennettäväksi vain vähän 35 miljoonasta eurosta 30 miljoonaan euroon samalla, kun maksumäärärahat lisääntyvät 19,5 miljoonasta eurosta 21 miljoonaan euroon; muistuttaa, että komission arvioiden mukaan ennen SIS II -järjestelmän käyttöönottoa vuoden 2011 viimeisellä neljänneksellä tarvittaisiin 27,91 miljoonaa euroa; huomauttaa, että SIS II:n kehitys on jo jäljessä aikataulusta eikä sitä luultavimmin saada päätökseen vuoden 2011 loppuun mennessä; katsoo, että osa näistä määrärahoista on otettava varaukseen ja asiaa on tutkittava lisää ottaen huomioon, että SIS II -järjestelmään siirtyminen on yhä epätodennäköisempää ja paraikaa valmistellaan vaihtoehtoisia skenaarioita;

52.  korostaa, että suunnitelmissa olevan vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueeseen liittyvien laaja-alaisten tietojärjestelmien operatiivisesta hallinnoinnista vastaavan viraston rahoittaminen ei saa johtaa uusien tietojärjestelmien kehittämiseen ennen kuin SIS II tai vaihtoehtoinen ratkaisu sekä VIS-järjestelmä ovat toiminnassa; pyytää erittelemään selvästi tämän viraston ja sen hankkeiden kustannukset;

Otsake 3 b

53.  palauttaa mieliin, että otsake 3 b kattaa Euroopan kansalaisille keskeisiä aiheita, kuten nuoriso, koulutus- ja kulttuuriohjelmat, kansanterveys, kuluttajansuoja, pelastuspalveluväline ja tiedotuspolitiikka; panee siksi suuresti huolestuneena merkille, että määrärahat ovat yleisesti vähentyneet jo toisena peräkkäisenä vuonna: maksusitoumusmäärärahoja vähennettiin 0,03 prosenttia (667,8 miljoonaan euroon) ja maksumäärärahoja 3,1 prosenttia (638,9 miljoonaan euroon) vuoden 2010 talousarviosta, joten liikkumavaraa jää 15,2 miljoonaa euroa;

54.  panee merkille, että joihinkin ohjelmiin (Media 2007, Kulttuuri 2007, kansanterveysohjelma jne.) ehdotettu lisäys on mahdollinen, koska useilla pilottihankkeilla ja valmistelutoimilla ei ole maksusitoumusmäärärahoja; pitää siksi valitettavana, että niukka liikkumavara antaa vain vähän joustonvaraa päätettäessä suoraan kansalaisia hyödyttävien painopistealojen rahoituksen lisäämisestä ja hyväksyttäessä hankkeita ja toimia koskevia ehdotuksia;

55.  toistaa, että koordinoitu ja monialainen sijoittaminen nuorisoon on käynnistettävä välittömästi kaikki toimintalinjat kattavana teemana ja vastaavasti olisi ehdotettava nuorisopoliittisen välineen määrärahojen lisäämistä; pitää valitettavana, että komissio ei osoita intoa paneutua riittävästi tähän prioriteettiin, ja vahvistaa aikeensa tarkistaa talousarvioesitystä riittävän rahoituksen varmistamiseksi tälle painopistealalle;

56.  muistuttaa, että vuoden 2011 talousarvion painopisteenä on yhteistyön kannustaminen ja edistäminen nuoriso- ja urheilualalla, ja korostaa, että taloudellinen tuki vuotuisille erityistapahtumille on tässä mielessä tärkeä väline; pahoittelee sitä, että talousarvioesitykseen 2011 ei ole otettu tätä varten lainkaan maksusitoumusmäärärahoja (maksusitoumusten kohdalla on p.m.-merkintä ja maksumäärärahat ovat vain 2,9 miljoonaa euroa), kun vuoden 2010 talousarviossa tarkoitukseen myönnettiin 9,8 miljoonaa euroa maksusitoumusmäärärahoja ja 10,25 miljoonaa euroa maksumäärärahoja;

57.  panee tyytyväisenä merkille, että vuosi 2011 on Euroopan vapaaehtoistyön teemavuosi, jota varten vuoden 2010 talousarvioon on otettu valmistelutoimi, ja muistuttaa parlamentin ja neuvoston päätöksestä nostaa kyseistä teemavuotta koskevassa säädöksessä tarkoitettu kokonaisrahoitus 8 miljoonaan euroon;

58.  on huolissaan unionin kansalaisuutta, viestintää ja tiedotusvälineille suunnattua tiedotusta koskevien ohjelmien alhaisista määrärahoista, jotka ovat joissakin tapauksissa laskeneet vuoden 2010 määrärahojen tasosta; katsoo, että nämä ohjelmat ovat keskeisellä sijalla identiteetin muovaamisessa ja Euroopan yhdentymishankkeesta tiedottamisessa EU:n kansalaisille;

59.  pitää valitettavana, että väkivallan torjumista koskevan ohjelman (Daphne) maksusitoumusmäärärahoja on vähennetty, ja huomauttaa, että määrärahojen leikkauksella on mahdollisesti kielteisiä vaikutuksia väkivallan torjumiseen; pyytää jatkamaan olemassa olevien ja uusien tehokkaiden toimien rahoitusta, jotta voidaan torjua kaikkia lapsiin, nuoriin ja naisiin kohdistuvia väkivallan muotoja;

Otsake 4

60.  muistuttaa jälleen kerran, että otsakkeen 4 liikkumavara on niin pieni, että EU ei pysty reagoiman asianmukaisella tavalla toistuviin ja uusiin kriiseihin ja hätätilanteisiin; toteaa, että tämän rahoitukseltaan liian vähäisen otsakkeen ja neuvoston maailman poliittisella näyttämöllä antamien sitoumuksien välillä on entistä suurempi ja kestämättömämpi ristiriita, jota voidaan käsitellä vain tarkistamalla nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärää(7);

61.  panee tyytyväisenä merkille, että naapuruuspolitiikan eteläisen ja itäisen ulottuvuuden sekä erityisesti jälkimmäiseen kuuluvan itäisen kumppanuuden ulottuvuuden määrärahoja on ehdotettu lisättäväksi; panee merkille, että EU:n Itämeri-strategiaa koskevan budjettikohdan määrärahat aiotaan poistaa, mutta pitää valitettavana, että tälle strategialle ei osoiteta vastaavaa määrää naapuruuspolitiikan itäisen ulottuvuuden yhteydessä;

62.  kehottaa komissiota huolehtimaan siitä, että itäisen kumppanuuden tavoitteiden toteuttamiseksi ja sen tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineen uusille monivuotisille tavoiteohjelmille ja maaohjelmille, jotka kattavat itäisen kumppanuuden maat, osoitetaan vuosina 2011–2013 lisää rahoitustukea;

63.  on äärimmäisen huolissaan siitä, että Palestiinan rahoitustuen, rauhanprosessin ja UNRWA:n maksusitoumusmäärärahoja aiotaan vähentää yli 32 prosenttia, kun otetaan huomioon lisävarojen jatkuva tarve; katsoo, että komission lausuma siitä, että aiempien vuosien poikkeuksellisen korkeita määriä ei voida säilyttää vaarantamatta alueen muiden maiden rahoitusta, osoittaa jälleen, että otsakkeen 4 rahoitusvalmiuksia on tarkistettava nopeasti ja suuressa määrin, eikä tällä perusteella saisi vähentää Palestiinan kansalle, palestiinalaishallinnolle ja UNRWA:lle elintärkeää rahoitustukea; ilmaisee jälleen tukevansa palestiinalaishallintoa sen institutionaalisten valmiuksien parantamisessa; huomauttaa, että vaikka EU olisi valmis ulottamaan avustuspakettinsa palestiinalaisille, sitoumus ei ole rajaton, ja vaatii, että vaikka humanitaarisen avun on pysyttävä ehdottomana, EU:n on otettava poliittinen rooli, jolla saadaan sellaisia konkreettisia tuloksia edistymisessä kohti Palestiinan valtion luomista, jotka ovat johdonmukaisia sen merkittävän rahoitustuen ja kyseisellä alueella omaaman taloudellisen vaikutusvallan kanssa;

64.  korostaa tässä suhteessa, että vaikka otsakkeen 4 koko liikkumavara käytettäisiin yksinomaan Palestiinan rahoitustukeen, se ei riittäisi pääsemään vuoden 2010 maksusitoumustasolle (295 miljoonaa euroa vuonna 2010, kun hypoteettinen vuoden 2011 määrä olisi 270 miljoonaa euroa);

65.  panee merkille, että laajentumismäärärahoja lisätään huomattavasti (13,2 prosenttia), koska vuonna 2011 sillä saralla on odotettavissa edistystä (neuvotteluja käydään tai voidaan käydä Kroatian, Islannin, entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian, Turkin sekä Länsi-Balkanin maiden kanssa);

66.  katsoo, että kehitysyhteistyön rahoitusvälineen määrärahoja on aivan asianmukaisesti ehdotettu lisättäväksi, mutta pitää valitettavana komission harhaanjohtavaa esitystapaa, jossa korostetaan, että määrärahoja ympäristöalalle ja luonnonvarojen kestävään hallintaan Kööpenhaminan sopimuksen mukaisesti lisätään 65 miljoonaa euroa, vaikka tämä lisäys perustuu rahoitussuunnitelmaan, ei vuoden 2010 talousarvioon (vuoden 2011 talousarvioesityksessä budjettikohdan määrärahoja itse asiassa vähennetään vuoden 2010 talousarviosta 1,2 miljoonaa euroa, mikä on huolestuttavaa); vaatii, että nopeasti saatavaa ilmastorahoitusta koskevan paketin on oltava täydentävä eikä sitä saa toteuttaa nykyisten kehitysyhteistyöohjelmien kustannuksella; on huolissaan EU:n tarjoaman nopeasti saatavan rahoituksen johdonmukaisuudesta ja näkyvyydestä ja kehottaa jäsenvaltioita antamaan komissiolle pikaisesti tietoja, joilla varmistetaan, että EU:n rahoitus on täysin avointa ja täydentää muuta rahoitusta;

67.  korostaa, että yhteisön talousarviosta on osoitettava enemmän määrärahoja toimiin, joilla puututaan muuttoliikeilmiöihin, jotta voidaan parantaa laillisen muuttoliikkeen hallintaa, hidastaa laitonta muuttoliikettä ja optimoida muuttoliikkeen vaikutus kehitykseen;

68.  palauttaa mieliin tukevansa periaatteessa taloudellista tukea tärkeimmille AKT-banaanintuottajamaille, mutta toistaa vastustavansa päättäväisesti banaanialan liitännäistoimenpiteiden rahoittamista liikkumavarasta; muistuttaa, että otsakkeen rajallinen liikkumavara ei anna mahdollisuutta rahoittaa tällaisia toimenpiteitä, joista ei sovittu hyväksyttäessä monivuotista rahoituskehystä vuonna 2006; vastustaa myös päättäväisesti varojen siirtämistä otsakkeen 4 nykyisistä välineistä, koska se vaarantaisi nykyiset painopisteet; suhtautuu siksi kielteisesti talousarvioesitykseen sisältyvään ehdotukseen siirtää tähän tarkoitukseen 13 miljoonaa euroa kehitysyhteistyön rahoitusvälineestä ja 5 miljoonaa euroa pelastuspalvelun rahoitusvälineestä;

69.  suhtautuu myönteisesti ehdotukseen muuttaa teollistuneiden maiden kanssa tehtävän yhteistyön rahoitusvälineen (ICI+) perustamisesta annettua asetusta, mutta vastustaa päättäväisesti sen rahoittamista määrärahoista, jotka on tarkoitettu käytettäväksi kehitysyhteistyön rahoitusvälineeseen; korostaa, että kehitysyhteistyöhön korvamerkityt varat on suunnattava köyhyyden lievittämiseen; on erittäin tyytymätön siihen, että talousarvioesityksessä tätä uutta rahoitusvälinettä varten kohdennetuista 70,6 miljoonan euron kokonaismäärärahoista 45 miljoonaa euroa on otettu kehitysyhteistyön rahoitusvälineestä;

70.  toistaa aikovansa antaa ulkosuhdehallinnolle hallinnolliset resurssit, jotka se tarvitsee tehtäviensä hoitamiseen; korostaa kuitenkin, että osoitettaessa uusia resursseja jäsenvaltioiden diplomaattiedustustojen henkilöstön integroimiseen sekä tarvittavan infrastruktuurin kustannuksiin olisi vastaavasti korotettava asianmukaisesti ulkoisiin toimiin liittyvän EU:n talousarvion määrärahoja;

71.  panee tyytyväisenä merkille, että YUTP-määrärahat on korotettu 327,4 miljoonaan euroon (maksusitoumukset) rahoitussuunnitelman mukaisesti ja ottaen huomioon EU:n pyrkimykset yhä aktiivisempaan roolin alueilla, joissa on meneillään vakautusprosessi tai konflikti tai kriisi; toteaa, että EU:n erityisedustajia koskevan budjettikohdan määräraha on poistettu, kuten päätettiin perustettaessa Euroopan ulkosuhdehallintoa, ja muistuttaa, että toimielinten väliseen sopimukseen sisältyvät YUTP:tä koskevat erityismääräykset on käytävä perusteellisesti läpi, kun neuvotellaan toimielinten välisen sopimuksen tarkistamisesta ja hyväksytään ulkosuhdehallintoa koskeva ehdotus;

72.  panee merkille, että vuoden 2011 talousarvioesityksessä ehdotetaan makrotaloudellisen avun budjettikohdan (01 03 02) määrärahojen korottamista vuoden 2010 talousarvioon nähden; muistuttaa, että tämän välineen käyttöönotto kunkin kolmannen maan kohdalla kuuluu tavallisen lainsäätämisjärjestyksen piiriin, ja pyytää komissiota antamaan lisäselvityksiä ehdotetusta lisäyksestä;

73.  on tyytyväinen siihen, että SEUT:n voimaantulon myötä (214 artikla) perustettiin Euroopan humanitaarisen avun vapaaehtoisjoukkoja koskeva valmistelutoimi, ottaen huomioon, että vuosi 2011 on Euroopan vapaaehtoistyön teemavuosi;

Otsake 5

74.  panee merkille, että kaikkien toimielinten hallintomenot ovat arviolta yhteensä 8 266,6 miljoonaa euroa eli kasvu on 4,5 prosenttia ja liikkumavaraa jää 149 miljoonaa euroa;

75.  korostaa, että jokaisen toimielimen ennakkoarvioissa ja vuonna 2010 esitettävissä lisätalousarvioissa olisi otettava huomioon Lissabonin sopimuksen voimaantulosta etenkin parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle aiheutuvat lisätarpeet; palauttaa tässä yhteydessä mieliin marraskuussa 2009 otsakkeesta 5 annetun yhteisen lausuman, jossa muita toimielimiä kehotettiin pyrkimään kaikin tavoin siihen, että niiden henkilöstön palkkoihin liittyvät hallinnollisten resurssien tarpeet rahoitetaan niitä koskeviin pääluokkiin vuoden 2010 talousarviossa budjetoiduin määrärahoin;

76.  toteaa, että komission hallintomenojen osuus kasvaa 2,9 prosenttia; panee kuitenkin merkille, että tähän lukuun eivät vielä tässä vaiheessa sisälly kaikki Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamiseen ja toimintaan liittyvät kustannukset; toteaa, että syntyvät lisätarpeet eivät saisi rajoittaa toimielimen nykyistä toimintaa; tähdentää näin ollen painokkaasti, että rakenteesta on luotava tehokas ja vastuualueet on määriteltävä selkeästi, ettei synny päällekkäisyyksiä ja tarpeettomia, talousarviosta maksettavia (hallinnollisia) kuluja, jotka voisivat pahentaa tämän otsakkeen rahoitustilannetta entisestään;

77.  yhtyy komission kantaan, jonka mukaan vuodeksi 2009 ehdotettu 3,7 prosentin palkkamukautus, joka voi langeta kokonaan maksettavaksi, jos tuomioistuin ratkaisee asian komission hyväksi, on otettava talousarvioon varotoimenpiteenä; toteaa, että vaikka lähdettäisiin tästä korkeasta tasosta, palkkamukautusten arvellaan olevan vuoden 2010 lopussa talous- ja sosiaalikriisistä huolimatta edelleen 2,2 prosenttia ja laskevan vuoden 2011 lopussa 1,3 prosenttiin; pyytää komissiota perustelemaan laskelmansa;

78.  antaa tunnustusta komission pyrkimyksille pidättäytyä pyytämästä lisävirkoja, mutta suhtautuu epäillen sen valmiuteen täyttää kaikki tarpeensa, myös uusiin prioriteetteihin ja SEUT:n voimaantuloon liittyvät tarpeet, ainoastaan sisäisin henkilöstösiirroin;

79.  panee syvästi huolestuneena merkille, että komissio pyrkii ulkoistamaan toimintaansa ja muuttamaan virkoja määrärahoiksi, joilla palkataan sopimussuhteista henkilöstöä, mikä on yleisesti johtanut siihen, että yhä suurempi osa EU:n palveluksessa olevasta henkilöstöstä jää budjettivallan käyttäjän hyväksymien toimielinten henkilöstötaulukoiden ulkopuolelle eikä heidän palkkaansa makseta otsakkeesta 5; katsoo siksi, että kun tarkastellaan komission henkilöstömäärää koskevia muutoksia, huomioon olisi henkilöstötaulukkoon sisältyvien virkojen lisäksi otettava myös muu henkilöstö, mukaan luettuna toimeenpano- ja erillisvirastojen henkilöstö, jolle komissio on siirtänyt tehtäviään; katsoo, että vaikka henkilöstötaulukon virkojen muuttaminen ulkoisiksi toimiksi saa aikaan säästöjä, se todennäköisesti vaikuttaa Euroopan virkamieskunnan palvelujen laatuun ja riippumattomuuteen;

80.  panee merkille EPSOn määrärahoihin tehdyn 13 prosentin leikkauksen, joka perustuu siihen, että EPSO esittää kehitysohjelmassaan uutta järjestelmää vähentääkseen kilpailujen kustannuksia, mutta edellyttää, että leikkaus ei tapahdu minkään EU:n valintamenettelyn laadun, avoimuuden, oikeudenmukaisuuden, puolueettomuuden ja monikielisyyden kustannuksella; muistuttaa EPSOa siitä, että asetuksen (EY) N:o 45/2001 mukaan ehdokkailla on luovuttamaton oikeus tutustua henkilötietoihinsa, kysymykset ja vastaukset mukaan luettuina, ja kehottaa EPSOa takaamaan tämän oikeuden; edellyttää tässä mielessä komissiolta vahvoja takeita;

81.  panee tyytyväisenä merkille, että komissio on päässyt yleiseen tavoitteeseensa uusien jäsenvaltioiden kansalaisten palvelukseen ottamisessa ja että se on sitoutunut valvomaan tarkkaan ja säännöllisesti toimihenkilöiden palvelukseen ottamista EU-12-maista, jotta varmistetaan rekrytointitavoitteiden toteutuminen sekä EU-2- ja EU-10-maiden kansalaisten tasapuolinen edustus kussakin tehtäväryhmässä;

82.  toteaa, että eläkemenot ja Eurooppa-koulujen menot ovat kasvaneet johtuen EU:n toimielinten henkilöstön sukupolvenvaihdoksesta, kun 1950-luvulla syntyneet virkamiehet tulevat eläkeikään, ja uuden henkilöstön palvelukseen ottamisesta; odottaa komission arvioivan perusteellisemmin tämän prosessin talousarviovaikutuksia pitkällä aikavälillä;

83.  pyytää komissiota erittelemään asianomaisten budjettikohtien selvitysosissa kaikkiin sellaisiin rakennushankkeisiin budjetoidut määrät, joilla on huomattavaa taloudellista vaikutusta talousarvioon ja joista on kuultava budjettivallan käyttäjää varainhoitoasetuksen 179 artiklan 3 kohdan mukaisesti;

Pilottihankkeet ja valmistelutoimet

84.  muistuttaa, että toimielinten välisen sopimuksen 46 a kohdan mukaisesti komission olisi esitettävä monivuotiset arviot ja vahvistettuihin enimmäismääriin nähden käytettävissä olevat liikkumavarat;

85.  korostaa, että pilottihankkeet ja valmistelutoimet ovat keskeisiä välineitä poliittisten tavoitteiden muotoilussa ja viitoittavat tietä uusille aloitteille, joista voi tulla EU:n kansalaisten elämää parantavia EU:n toimintoja ja ohjelmia; vahvistaa sen tähden jo prosessin tässä vaiheessa aikovansa kaikin mahdollisin keinoin varmistaa, että sen pilottihankkeita ja valmistelutoimia koskevat ehdotukset sisällytetään vuoden 2011 talousarvioon;

86.  muistuttaa, että vuoden 2010 talousarviossa hyväksyttyihin pilottihankkeisiin ja valmistelutoimiin varattiin maksusitoumusmäärärahoja kaikissa otsakkeissa yhteensä 103,25 miljoonaa euroa; korostaa, että jos budjettivallan käyttäjä hyväksyy vuodeksi 2011 pilottihankkeille ja valmistelutoimille samansuuruisen määrän, joka jakautuu otsakkeisiin samalla tavalla, 56 prosenttia otsakkeen 1 a liikkumavarasta (ja 33 prosenttia otsakkeen 1 b liikkumavarasta, 59 prosenttia otsakkeen 3 b liikkumavarasta ja 37 prosenttia otsakkeen 4 liikkumavarasta) olisi jo nyt käytetty, vaikka tähän tarkoitukseen vuoden 2010 talousarviossa varattu kokonaismäärä ei edes saavuttanut toimielinten välisessä sopimuksessa hyväksyttyä enimmäistasoa (se oli 103,25 miljoonaa euroa, kun se olisi voinut olla 140 miljoonaa euroa);

87.  aikoo lähettää komissiolle toimielinten välisen sopimuksen liitteessä II olevan D osan mukaisesti ensimmäisen alustavan luettelon mahdollisista pilottihankkeista ja valmistelutoimista vuoden 2011 talousarviota varten, jotta komissio voisi osallistua yhdessä parlamentin kanssa niitä koskevan tasapainotetun lopullisen kokonaispaketin määrittelyyn; odottaa komission laativan yksityiskohtaisesti perustellun analyysin parlamentin alustavista ehdotuksista; korostaa, että ensimmäinen alustava luettelo ei estä parlamenttia tekemästä ja hyväksymästä pilottihankkeita ja valmistelutoimia koskevia tarkistuksia talousarviota käsiteltäessä;

Erillisvirastot

88.  panee tyytyväisenä merkille, että erillisvirastojen menot ovat yleisesti vakaantuneet 679,2 miljoonaan euroon; on tietoinen siitä, että uusien virastojen perustaminen edellyttää riittävää rahoitusta, jota on ehdotettu viidelle uudelle(8) ja kolmelle vaiheittain käyttöön otettavalle(9) erillisvirastolle; korostaa, että jos jonkin erillisviraston (rahoituksen valvonnasta vastaavat viranomaiset mukaan lukien) tehtävät lisääntyvät alkuperäiseen ehdotukseen nähden, myönnettäviä määrärahoja on lisättävä vastaavasti; ei hyväksy maksuista riippuvaisten virastojen suhteen komission menettelyä, jossa liikkumavaraa lisätään keinotekoisesti;

89.  toteaa, että erillisvirastojen henkilöstötaulukon 258 uudesta virasta 231 virkaa osoitetaan uusille tai käynnistysvaiheessa oleville virastoille;

90.  ihmettelee, miksei joidenkin virastojen ylijäämistä tunnu odotettavan lainkaan käyttötarkoitukseen sidottuja tuloa, ja kehottaa komissiota päivittämään ehdotettua EU:n talousarvio-osuutta saatujen lisätietojen perusteella etenkin sitten, kun virastojen lopulliset tilinpäätökset hyväksytään; on samalla huolissaan joidenkin virastojen jatkuvasta ylijäämästä vuoden lopussa, mikä osoittaa huonoa talous- ja kassanhallintaa ja on vastoin varainhoidon puiteasetuksen määräyksiä;

91.  on vakuuttunut siitä, että kemikaaliviraston rahoitussuunnitelma kaudelle 2011–2013 on liian optimistinen, ja pitää erittäin epärealistisena odotusta, jonka mukaan virasto huolehtisi rahoituksestaan itse vuonna 2011; huomauttaa, että vuodeksi 2011 ennakoidut maksuista saatavat tulot perustuvat vuonna 2006 tehtyihin arvioihin; pyytää ottamaan huomioon ennalta varautumiseen liittyvät toimet, joita toteutettaisiin tarvittaessa;

o
o   o

92.  muistuttaa, että sovittelukomiteamenettelyssä mukana olevien toimielinten oletetaan pääsevän sopimukseen heinäkuussa järjestettävässä kolmikantakokouksessa; vaatii, että tähän kolmikantakokoukseen osallistuu talousarvion hyväksyvän Ecofin-neuvoston tuleva puheenjohtajavaltio; pitää seuraavia kohtia erityisen tärkeinä 30. kesäkuuta 2010 järjestettävän kolmikantakokouksen kannalta:

   Euroopan rahoituksenvakautusmekanismin vaikutukset talousarvioon,
   EU 2020 -strategian vaikutukset talousarvioon,
   nuoriso-ohjelmat,
   otsakkeen 1 a rahoitukseen liittyvä kestävyys ja toteutettavuus Lissabonin sopimuksella tehdyt muutokset huomioon ottaen,
   otsake 4 ja Euroopan ulkosuhdehallinnon perustaminen,
   vuoden 2011 talousarvioesityksen rajalliset liikkumavarat ja tarve tarkistaa tämänhetkistä monivuotista rahoituskehystä;

93.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle ja neuvostolle.

(1) EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1.
(2) Ks. Hyväksytyt tekstit, 17.12.2009, P7_TA(2009)0115.
(3) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0086.
(4) Lukuun ottamatta Euroopan talouden elvytyssuunnitelmaan liittyviä energiahankkeita.
(5) Kuten todettiin komission kertomuksessa talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta tehdyn toimielinten sopimuksen toiminnasta (KOM(2010)0185).
(6) KOM(2010)0160, 16.4.2010.
(7) Kuten todettiin komission kertomuksessa talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta tehdyn toimielinten sopimuksen toiminnasta (KOM(2010)0185).
(8) Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueeseen liittyvien laaja-alaisten tietojärjestelmien operatiivisesta hallinnoinnista vastaava virasto, Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirasto, Euroopan pankkiviranomainen, Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen, Euroopan vakuutus- ja työeläkeviranomainen.
(9) Euroopan energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirasto, Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelin, Euroopan tasa-arvoinstituutti.


Johdannaismarkkinat: tulevat toimet
PDF 146kWORD 69k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. kesäkuuta 2010 johdannaismarkkinoista: tulevat toimet (2010/2008(INI))
P7_TA(2010)0206A7-0187/2010

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission tiedonannot aiheesta tehokkaiden, turvallisten ja vakaiden johdannaismarkkinoiden varmistaminen – tulevat toimet (KOM(2009)0563 ja KOM(2009)0332),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan finanssivalvonnasta (KOM(2009)0252),

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen asetukseksi rahoitusjärjestelmän makrotason vakauden valvonnasta yhteisössä ja Euroopan järjestelmäriskikomitean perustamisesta (KOM(2009)0499),

–  ottaa huomioon komission ehdotukset omia varoja koskevien direktiivien (2006/48/EY ja 2006/49/EY) muuttamiseksi,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ja suosituksen rahoituspalvelualan palkkiopolitiikasta (KOM(2009)0211),

–  ottaa huomioon 23. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle riskirahastoista ja yksityisistä pääomasijoitusrahastoista(1),

–  ottaa huomioon G20 -ryhmän Pittsburghissa 24. ja 25. syyskuuta 2009 tekemät päätökset, joiden mukaan ’kaiken standardoiduilla vakioimattomilla johdannaissopimuksilla käytävän kaupan olisi tapahduttava joko pörssissä tai sähköisessä kauppapaikassa’, ja Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Aasiassa voimassa olevan johdannaisia koskevan kansallisen lainsäädännön tämänhetkisen kehityksen,

–  ottaa huomioon vakioimattomien (OTC) johdannaisten sääntelyviranomaisten foorumin työn maailmanlaajuisesti yhdenmukaisten tietojenilmoitusstandardien käyttöön ottamiseksi kauppatietorekistereitä varten,

–  ottaa huomioon Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komitean (CESR) ja Euroopan sähkö- ja kaasualan sääntelyviranomaisten ryhmän (ERGEG) Euroopan komissiolle antaman kolmatta energian sisämarkkinapakettia koskevan suosituksen (viite: CESR/08-739, E08-FIS-07-04),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon (A7-0187/2010),

A.  ottaa huomioon, että johdannaisinstrumenteista voi olla hyötyä, koska ne mahdollistavat rahoitusriskien siirtämisen kansantaloudessa, mutta ne poikkeavat toisistaan huomattavasti tuotetyypistä ja varojen ryhmästä riippuen riskien, toimintaperiaatteiden ja markkinatoimijoiden suhteen ja että johdannaismarkkinoiden avoimuuden ja sääntelyn puute on kärjistänyt rahoituskriisejä,

B.  ottaa huomioon, että yritysten on voitava myös tulevaisuudessa ohjailla liiketoimiinsa liittyviä riskejä omalla vastuullaan kohdistetusti ja järkevään hintaan, ja toteaa, että kun otetaan huomioon pienten ja keskisuurten yritysten erityispiirteet kahdenvälisten johdannaisten yhteydessä, yritysten olisi vastattava riskeistä,

C.  ottaa huomioon, että johdannaisilla maailmanlaajuisesti käytävä kauppa on moninkertaistunut viime vuosikymmenen aikana ja siksi taloudellisen toiminnan ja rahoitusmarkkinatuotteiden eriytyminen on edennyt huomattavasti,

D.  katsoo, että kansainvälisesti vaihdettujen johdannaisten käsittelemiseksi olisi luotava perusta kansainväliselle yhteistyölle, jotta voidaan saavuttaa kansainväliset standardit ja tietojenvaihtojärjestelyt vähintään keskusvastapuoliyhteisöjen välillä,

E.  on tietoinen siitä, että kesäkuun 2009 lopussa kaikenlaisten OTC-sopimusten nimellismäärä oli 605 biljoonaa dollaria, bruttomyyntiarvot, jotka toimivat markkinariskin mittana, olivat 25 biljoonaa dollaria ja bruttoluottoriskit, joissa otetaan huomioon kahdenvälinen nettoutussopimus, olivat 3,7 biljoonaa dollaria; on tietoinen myös siitä, että suurten vipuvaikutusten, pääomavajeesta kärsivän pankkijärjestelmän ja strukturoiduista rahoitusvaroista aiheutuneiden tappioiden yhteydessä OTC-johdannaiset ovat osaltaan johtaneet suurten markkinatoimijoiden, myös säänneltyjen yhteisöjen, keskinäisiin riippuvuussuhteisiin,

F.  on tietoinen siitä, että viime vuosina johdannaisilla käydyn kaupan huima kasvu on lisännyt riskinottoa ilman todellisia investointeja kohde-etuuteen ja johtanut siten huomattaviin vipuvaikutuksiin,

G.  ottaa huomioon, että jotkut OTC-johdannaiset ovat tulleet yhä monimutkaisemmiksi, että vastapuoliluottoriskiä ei ole aina arvioitu ja hinnoiteltu asianmukaisesti ja että lisäksi johdannaismarkkinoiden organisoinnissa on huomattavia puutteita ja liian vähän avoimuutta, minkä vuoksi instrumenttien oikeudelliset edellytykset ja taloudellinen tarkoitus on standardoitava paremmin,

H.  katsoo, että keskusvastapuoliyhteisöjen sääntelyn on taattava kauppapaikoille syrjimätön pääsy markkinoiden oikeudenmukaisen ja tehokkaan toiminnan varmistamiseksi,

I.  ottaa huomioon, että OTC-liiketoimissa mukana olevien toimijoiden/osapuolten henkilöllisyys ja riskin suuruus eivät tule tietoon,

J.  ottaa huomioon, että monilla OTC-johdannaismarkkinoilla ja erityisesti luottoriskinvaihtosopimusten markkinoilla on paljon keskittymiä, ja niitä hallitsevat muutamat suuret yritykset,

K.  on tietoinen siitä, että rahoituskeinottelijoiden käyttämiin valtion luottoriskien vaihtosopimuksiin liittyvät viimeaikaiset tapahtumat ovat johtaneet suhteettoman suuriin kansallisten riskien jakautumisiin; katsoo, että nämä tapahtumat ja käytännöt ovat korostaneet tarvetta lisätä markkinoiden avoimuutta ja parantaa luottoriskinvaihtosopimuksilla, erityisesti valtion velkoihin liittyvillä sopimuksilla, käytävää kauppaa koskevaa eurooppalaista sääntelyä,

L.  katsoo, että kauppatietorekistereillä voi olla keskeinen asema avoimuuden takaamisessa johdannaismarkkinoiden valvontaviranomaisille vain, jos valvojat saavat ehdoitta käyttöönsä rekistereiden asiaankuuluvat tiedot ja jos rekistereissä yhdistetään positio- ja liiketoimitiedot maailmanlaajuisesti ja omaisuuslajien ryhmän mukaan,

M.  suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio on muuttanut ajattelutapaansa myönteisemmäksi johdannaismarkkinoiden sääntelyn vahvistamiselle ja hylännyt vallitsevan näkemyksen, jonka mukaan johdannaisia ei tarvitse säännellä enempää ennen kaikkea siksi, että niitä käsittelevät ammattilaiset ja asiantuntijat; kehottaa siksi varmistamaan tulevassa lainsäädännössä sekä johdannaismarkkinoiden avoimuuden että moitteettoman sääntelyn,

N.  ottaa huomioon, että Euroopan on luotava johdannaismarkkinoille kattava vakuusstrategia, jossa otetaan huomioon liiketoiminnan loppukäyttäjien ainutlaatuinen asema suhteessa suuriin markkinatoimijoihin ja rahoituslaitoksiin,

O.  panee merkille, että suurimpaan osaan muiden kuin rahoitusalan loppukäyttäjien käyttämistä johdannaisista liittyy vain pieni järjestelmäriski, että enimmäkseen niitä käytetään ainoastaan suojaamaan todellisia transaktioita ja että muita kuin rahoituslaitoksia ovat yritykset, jotka eivät kuulu rahoitusmarkkinadirektiivin soveltamisalaan (rahoitusmarkkinadirektiivin soveltamisalan ulkopuoliset yritykset), kuten lentoyhtiöt, ajoneuvojen valmistajat ja hyödykekauppiaat, jotka eivät ole aiheuttaneet järjestelmäriskiä rahoitusmarkkinoille ja joille ei ole aiheutunut merkittävää välitöntä haittaa rahoitusmarkkinoiden kriisistä,

P.  toteaa, että kestävät johdannaismarkkinat edellyttävät kattavaa vakuuspolitiikkaa, joka kattaa sekä keskusselvityksen että kahdenvälisen selvityksen järjestelyt,

Q.  ottaa huomioon, että rahoitusalan ulkopuolisille pienille ja keskisuurille yrityksille, jotka käyttävät johdannaisinstrumentteja vain riskeiltä suojautumiseen harjoittaessaan pääasiallista liiketoimintaansa, olisi myönnettävä poikkeuksia selvityksestä ja vakuuksista pääomavaatimusten osalta, mikäli tiettyjen johdannaisten käyttämisen laajuus ei aiheuta järjestelmäriskiä (sillä edellytyksellä, että komission olisi säännöllisesti tarkistettava tällainen poikkeus) ja mikäli liiketoimien määrä ja luonne ovat oikeassa suhteessa loppukäyttäjien todellisiin riskeihin ja asianmukaisia niiden kannalta; ottaa huomioon, että myös räätälöityihin sopimuksiin on sovellettava vähimmäisvaatimuksia, jotka koskevat erityisesti johdannaisten vakuuksia ja pääomavaatimuksia,

R.  katsoo, että jos rahoitusalan ulkopuoliset loppukäyttäjät käyttävät OTC-johdannaistuotteita, näitä tuotteita on säänneltävä oikeasuhteisesti mutta kauppatietorekisteriin on annettava ainakin yksityiskohtaiset tiedot liiketoimista,

S.  ottaa huomioon, että luottoriskinvaihtosopimuksilla, jotka ovat taloudellisia vakuutustuotteita, käydään nykyään kauppaa ilman asianmukaista lainsäädäntöä,

T.  ottaa huomioon Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komitean (CESR) ja Euroopan sähkö- ja kaasualan sääntelyviranomaisten ryhmän (ERGEG) Euroopan komissiolle antaman kolmatta energian sisämarkkinapakettia koskevan suosituksen (viite: CESR/08-739, E08-FIS-07-04), joka koskee räätälöidyn järjestelmän luomista sähkö- ja kaasumarkkinoiden eheyden ja avoimuuden varmistamiseksi,

U.  katsoo, että kaikkiin ilmoitettuihin toimenpiteisiin liittyy tiivis ja kattava yhteistyö G20-ryhmän jäsenten ja Yhdysvaltojen viranomaisten kanssa, jotta voidaan estää mahdollisuudet käyttää kansainvälisesti hyväksi sääntelyn katvealueita ja edistää tietojenvaihtoa,

V.  ottaa huomioon, että selvitysyhteisöihin liittyvä järjestelmäriski vaatii vakaita sääntely- ja valvontastandardeja ja edellyttää, että sääntelyviranomaisilla on mahdollisuus tutustua kaupankäyntitietoihin esteettä ja reaaliaikaisesti,

W.  katsoo, että johdannaisten hintojen olisi vastattava asianmukaisesti riskiä ja että markkinatoimijoiden on vastattava tulevan markkinainfrastruktuurin kustannuksista,

X.  ottaa huomioon, että joidenkin euromaiden joukkovelkakirjojen tuotot ovat äskettäinen kasvaneet dramaattisesti niin, että ne ovat kestämättömällä tasolla, mikä on paljastanut valtionvelkaan perustuviin luottoriskinvaihtosopimuksiin liittyvien taloudellisten kannustimien ongelmallisuuden ja osoittanut selvästi tarpeen lisätä rahoitusjärjestelmän vakautta ja markkinoiden avoimuutta vaatimalla ilmoittamaan sääntelyviranomaisille ja valvojille kaikki tiedot ja kieltämällä spekulatiivinen kaupankäynti valtionvelkaan perustuvilla luottoriskinvaihtosopimuksilla,

Y.  toteaa, että kaikki sellaiset johdannaistuotteilla tehdyt kaupat, joiden rahayksikkönä on EU:n valuutta, jotka kattavat jonkin EU:n yhteisön tai joiden osapuolena on EU:n rahoituslaitos, olisi selvitettävä, jos ne ovat soveltuvia, ja ilmoitettava EU:ssa sijaitseviin, hyväksyttyihin ja valvottuihin sekä eurooppalaista tietosuojalainsäädäntöä noudattaviin selvitysyhteisöihin ja rekistereihin; katsoo, että tulevassa uudessa asetuksessa olisi asetettava selkeät kriteerit keskusvastapuoliyhteisöjen ja kolmansissa maissa sijaitsevien rekistereiden vastaavuuden arvioinnille sellaisten liiketoimien osalta, joita ei selvitetä tai ilmoiteta EU:ssa,

1.  pitää myönteisenä komission aloitetta ottaa johdannaiset ja varsinkin OTC-johdannaiset paremman sääntelyn piiriin, jotta voitaisiin vähentää OTC-johdannaisten markkinoiden riskien vaikutuksia koko rahoitusmarkkinoiden vakauteen, ja kannattaa vaatimuksia, jotka koskevat johdannaissopimusten oikeudellista standardointia (muun muassa pääomavaatimuksista annettuun direktiiviin sisältyvien operatiivista riskiä koskevien sääntelykannustimien avulla), kauppatietorekistereiden käyttöä, tietojen keskitettyä säilyttämistä, keskusvastapuoliyhteisöjen käyttämistä ja lujittamista ja organisoitujen kauppapaikkojen hyödyntämistä;

2.  pitää myönteisenä työtä, jota OTC-johdannaisten sääntelyviranomaisten foorumi on viime aikoina tehnyt vastauksena G20-ryhmän vaatimuksiin ryhtyä lisätoimiin OTC-johdannaismarkkinoiden avoimuuden ja vakauden lisäämiseksi;

3.  vaatii lisää avoimuutta kaikkien instrumenttien kauppoja edeltäviin liiketoimiin, jotka soveltuvat organisoitujen kauppapaikkojen laaja-alaiseen käyttöön, ja kauppojen jälkeisiin liiketoimiin siten, että kaikki liiketoimet ilmoitetaan rekistereihin, jotta sekä sääntelyviranomaiset että sijoittajat hyötyvät;

4.  kannattaa vaatimusta, että vastaisuudessa otetaan käyttöön kaikkien soveltuvien johdannaistuotteiden pakollinen riippumaton rahoituslaitosten välinen keskusvastapuoliselvitys, ja kannattaa tavoitetta ottaa mahdollisimman monet soveltuvat johdannaistuotteet kaupankäynnin kohteiksi organisoiduilla markkinoilla; kehottaa tarjoamaan kannustimia, jotka edistävät kaupankäyntiä soveltuvilla johdannaisilla rahoitusmarkkinadirektiivillä säännellyissä kauppapaikoissa eli säännellyillä markkinoilla ja monenkeskisissä kaupankäyntijärjestelmissä; toteaa, että selvittämiseen soveltuvuuden yhtenä perusteena on oltava maksukyky;

5.  vaatii, että tulevaisuudessa johdannaisten hinnan on kuvastettava paremmin riskiä ja markkinatoimijoiden on vastattava tulevan markkinainfrastruktuurin kustannuksista veronmaksajien sijaan;

6.  katsoo, että yksilöllisiä johdannaisia tarvitaan erityisiltä riskeiltä suojautumiseksi, eikä sen vuoksi hyväksy kaikkien johdannaisten pakollista standardointia;

7.  vaatii komissiota käyttämään erilaisia lähestymistapoja saatavilla oleviin useisiin eri johdannaistuotteisiin ottaen huomioon erilaiset riskiprofiilit, perustellun suojautumiskäytön laajuuden ja roolin rahoituskriisissä;

8.  toteaa, että sääntelyssä on erotettava toisistaan johdannaiset, joita käytetään riskinhallinnan välineenä suojautumaan todelliselta riskiltä, jolle käyttäjä altistuu, sekä yksinomaan spekulointiin käytettävät johdannaiset, ja uskoo, että OTC-kauppaan liittyvien tietojen ja konkreettisten lukujen puute vaikeuttaa tämän eron tekemistä;

9.  kehottaa komissiota selvittämään tapoja vähentää johdannaisten kokonaismäärää huomattavasti niin, että määrä on oikeassa suhteessa arvopapereihin, mikä estäisi hintasignaalien vääristymisen ja vähentäisi markkinoiden eheyteen liittyvää riskiä ja järjestelmäriskiä;

10.  katsoo, että on tärkeää kiinnittää erityistä huomiota yritysten johdannaisiin, joissa on vastapuolena rahoituslaitos, jotta voidaan välttää tällaisten sopimusten väärinkäyttö rahoitusmarkkinoiden instrumentteina sen sijaan että niitä käsiteltäisiin yritysriskinä;

11.  vaatii lujittamaan riskinhallintaa ja avoimuutta, koska ne ovat ratkaisevia keinoja pyrittäessä lisäämään rahoitusmarkkinoiden turvallisuutta, mutta kiinnittämään samalla huomiota myös riskin ottamiseen liittyvään yksilölliseen vastuuseen;

12.  toteaa, että yrityskohtaisilta riskeiltä suojautumiseen tarvitaan räätälöityjä johdannaisia, joita käytetään tehokkaina ja tapauskohtaisiin vaatimuksiin mukautettuina riskinhallinnan välineinä;

13.  kehottaa komissiota parantamaan kahdenvälisen selvityksen riskinhallintastandardeja osana keskusselvitystä koskevaa tulevaa lainsäädäntöä;

14.  katsoo, että vastapuoliluottoriskiä voidaan vähentää selvityksen avulla, mukauttamalla pääomavaatimuksia ja muiden sääntelyn välineiden avulla; kannattaa komission ehdotusta asettaa keskusselvitykseen soveltumattomien kahdenvälisten johdannaissopimusten yhteydessä rahoituslaitoksille riskeihin suhteutetun lähestymistavan perusteella korkeampia pääomavaatimuksia ja ottaa huomioon nettouttamisen, vakuuksien, perusvakuuksien, päivittäisten sijoitussalkkujen yhteensovittamisten, päivittäisten vakuusvaatimusten, vakuuksien automaattisten vaihtelujen ja muiden kahdenvälisten vastapuoliriskien hallintatekniikoiden vaikutukset vastapuoliriskin vähentämisessä;

15.  vaatii, että johdannaisille, jotka eivät ole IFRS 39 -standardin vaatimusten mukaisia ja joita tilintarkastaja ei siis ole arvioinut, on komission määrittelemän kynnysarvon ylittyessä määrättävä pakolliseksi keskusselvitys keskusvastapuoliyhteisöissä; vaatii lisäksi, että rajaamisen helpottamiseksi on selvitettävä, voiko rahoitusalan ulkopuolinen yritys edelleen tehdä kahdenvälisiä sopimuksia, jos se osoittaa, että riippumaton tilintarkastaja on tarkastanut vakioimattoman johdannaissopimuksen;

16.  kehottaa komissiota antamaan Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselle merkittävän roolin lupien myöntämisessä eurooppalaisille selvitysyhteisöille ja pitää järkevänä, että ne kuuluvat saman viranomaisen valvonnan piiriin muun muassa siksi, että valvonta-asiantuntemus keskittyy yhteen elimeen ja keskusvastapuoliyhteisöön liittyvä riski on rajat ylittävä;

17.  katsoo, että keskusvastapuoliyhteisöjen mahdollisuus saada rahaa keskuspankista lisää tehokkaasti selvityksen turvallisuutta ja luotettavuutta;

18.  katsoo ehdottomasti, että käyttäjät eivät saa kokonaan organisoida keskusvastapuoliyhteisöjä ja että niiden riskinhallintajärjestelmät eivät saa kilpailla keskenään ja että on laadittava selvityskustannusten valvontaa koskevia säännöksiä; kehottaa komissiota ottamaan nämä asiat huomioon lainsäädäntöehdotuksessaan ja asettamaan keskusvastapuoliyhteisöille hyvää hallintotapaa ja omistajuussääntöjä koskevia tiukkoja vaatimuksia, jotka koskevat muun muassa johtajien riippumattomuutta, jäsenyyttä ja sääntelyviranomaisten tiivistä valvontaa;

19.  huomauttaa, että marginaalin laskennan ja tiedonvaihtoprotokollien kaltaisia asioita koskevilla yhteisillä teknisillä standardeilla on suuri merkitys varmistettaessa luvan saaneiden kauppapaikkojen oikeudenmukainen ja syrjimätön pääsy keskusvastapuoliyhteisöihin; huomauttaa myös, että komission on seurattava tarkasti kilpailua haittaavien teknologisten erojen, syrjivien käytäntöjen ja työvirran esteiden mahdollista kehittymistä;

20.  kehottaa varmistamaan keskusvastapuoliyhteisöihin sovellettavilla liiketoiminnan harjoittamista ja pääsyä koskevilla säännöillä kauppapaikkojen syrjimättömät mahdollisuudet ja katsoo, että käsiteltäviin kysymyksiin kuuluvat myös syrjivät hinnoittelukäytännöt;

21.  kannattaa kaikki johdannaispositiot kattavien rekisterien käyttöönottoa ja katsoo, että ihannetilanteessa rekisterit on eroteltu omaisuuslajien mukaan ja niitä säännellään ja valvotaan Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen johdolla; kehottaa laatimaan sitovat menettelyä koskevat säännöt, jotta estetään kilpailun vääristyminen ja varmistetaan yhtenäinen tulkinta jäsenvaltioissa, ja kehottaa myös tekemään Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisesta johtavan päätöksentekoviranomaisen kiistatilanteissa; kehottaa komissiota varmistamaan, että kansalliset valvontaviranomaiset saavat reaaliaikaisesti käyttöönsä rekistereiden yksityiskohtaiset tiedot lainkäyttöalueellaan toimivista markkinatoimijoista ja lainkäyttöalueellaan mahdollisesti kehittyvään järjestelmäriskiin liittyvät tiedot sekä yhdistetyt tiedot kaikista rekistereistä, myös kolmansissa maissa olevissa rekistereissä säilytetyt tiedot; toteaa, että rekisterien tarjoamat palvelut olisi hinnoiteltava avoimesti niiden hyötytarkoituksen huomioon ottaen;

22.  kehottaa komissiota laatimaan kaikkia johdannaistuotteita koskevat ilmoittamisstandardit, jotka ovat johdonmukaiset kansainvälisesti laadittavien standardien kanssa, ja huolehtimaan, että ne ilmoitetaan keskitettyihin kauppatietorekistereihin, keskusvastapuoliyhteisöihin, pörsseihin ja rahoituslaitoksiin, ja vaatii, että tiedot ovat tarvittaessa Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen ja kansallisten sääntelyviranomaisten sekä Euroopan järjestelmäriskikomitean saatavilla;

23.  kehottaa komissiota ryhtymään toimenpiteisiin, joilla varmistetaan sääntelyviranomaisten mahdollisuudet asettaa positiolimiittejä epäsuhtaisten hintojen muutosten ja keinottelukuplien torjumiseksi;

24.  pyytää komissiota varmistamaan erityisesti, että kaikki sellaiset johdannaiset, joilla ei käydä kauppaa pörssissä, arvostetaan riippumattomalla ja avoimella tavalla eturistiriitojen välttämiseksi;

25.  pitää kaikkien teknisten yksityiskohtien, etenkin standardien sekä rahoitusmarkkinatuotteiden ja muiden kuin rahoitusmarkkinatuotteiden toisistaan erottamisen, huolellista selvittämistä tiiviissä yhteistyössä kansallisten sääntelyviranomaisten kanssa välttämättömänä ja suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio on jo aloittanut selvittämistyön; vaatii, että komissio aloittaa ajoissa yhteistyön neuvoston ja parlamentin kanssa;

26.  kannattaa komission suunnitelmaa perustaa keskusvastapuoliyhteisöjä EU:n hyväksymien ja Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen valvomien normien mukaisesti; vaatii, että keskeiset markkinatoimijat eivät vaikuta hallitsevasti keskusvastapuoliyhteisöjen hallintoon ja riskinhallintaan vaan ne olisi otettava riskinhallintaelimeen; katsoo, että lisäksi olisi ehdotettava mekanismeja, joilla voidaan vaikuttaa hyödyllisellä tavalla riskinhallintaprosessiin;

27.  korostaa, että tarvitaan sääntelynormit, joilla varmistetaan, että keskusvastapuoliyhteisöt kestävät monenlaisia riskejä, kuten useiden osallistujien romahtamista, äkillisiä rahoitusvarojen myyntejä ja markkinoiden likviditeetin äkillistä vähenemistä;

28.  katsoo, että johdannaisluokkien määrittelystä, keskusvastapuoliyhteisöjen perustamisesta, avoimuutta edistävistä rekistereistä, pääomavaatimuksista, riippumattomien kauppapaikkojen perustamisesta tai nykyisten pörssien käytöstä, pk-yrityksiä koskevista poikkeusjärjestelyistä ja kaikista teknisistä yksityiskohdista on päätettävä tiiviissä yhteistyössä kansallisten sääntelyviranomaisten, kansainvälisten laitosten ja tulevan eurooppalaisen valvontaviranomaisen eli Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen kanssa;

29.  kehottaa sen vuoksi laatimaan selkeitä menettelytapasääntöjä ja tarpeellisia pakollisia standardeja, jotka koskevat keskusvastapuoliyhteisöjen perustamista (käyttäjien myötävaikutuksella) sekä niiden käyttämiä päätöksentekomenettelyjä ja riskinhallintajärjestelmiä; kannattaa komission aikomusta esittää ehdotus keskusvastapuoliyhteisöjen sääntelyä koskevaksi asetukseksi;

30.  kannattaa komission aikomusta säätää pienten ja keskisuurten yritysten kahdenvälisiin johdannaisiin sovellettavista poikkeuksista ja alhaisemmista pääomavaatimuksista tapauksissa, joissa taustalla olevalta riskiltä on suojauduttu, johdannaiset eivät ole merkittävässä asemassa näiden pk-yritysten taseessa ja johdannainen ei aiheuta järjestelmäriskiä;

31.  vaatii, että ensisijaisesti luottoriskinvaihtosopimukset otetaan riippumattoman keskitetyn selvityksen piiriin ja että mahdollisimman monet johdannaiset selvitetään keskitetysti keskusvastapuoliyhteisöjen kautta; katsoo, että yksittäisiä johdannaistyyppejä on mahdollisesti sallittava vain tietyin edellytyksin tai tapauskohtaisesti jopa kiellettävä kumuloituvien riskien vuoksi; katsoo, että erityisesti pitäisi vaatia riittävää pääomaa ja reservejä luottoriskijohdannaisten kattamiseksi maksuvelvollisuuden laukaisevan tapahtuman sattuessa;

32.  kehottaa komissiota tutkimaan kiireesti ja perinpohjaisesti keskittymisen tasoja OTC-johdannaisten markkinoilla ja erityisesti luottoriskijohdannaisten markkinoilla sen varmistamiseksi, ettei markkinoiden manipuloinnin tai eturistiriidan vaaraa ole;

33.  pyytää komissiota esittämän asianmukaisia säädösehdotuksia sellaisten rahoitustoimien sääntelemiseksi, joihin liittyy johdannaisten ’alastonta myyntiä’, jotta voidaan turvata rahoitusvakaus ja hintojen avoimuus; katsoo, että tätä odotettaessa luottoriskijohdannaisia pitäisi prosessoida eurooppalaisen keskusvastapuoliyhteisön kautta vastapuoliriskien lieventämiseksi, avoimuuden lisäämiseksi ja yleisten riskien pienentämiseksi;

34.  vaatii, että luottoriskijohdannaissuojauksen pitäisi erääntyä maksettavaksi vain, jos kohde-etuutena oleva laina toteutuu ja voidaan todistaa, ja vaatii, että se pitäisi rajata lainan määrään;

35.  katsoo, että kaikki rahoitusjohdannaiset, jotka liittyvät EU:ssa julkistalouteen (myös jäsenvaltioiden valtionvelkaan ja paikallishallintojen taseisiin) on standardoitava ja niillä on käytävä kauppaa pörssissä tai muissa säännellyissä kauppapaikoissa johdannaismarkkinoiden avoimuuden lisäämiseksi yleisön näkökulmasta;

36.  vaatii sellaisen luottoriskinvaihtosopimusten kaupan kieltämistä, jossa ei ole kyse luottoriskin hallinnasta vaan joka on puhtaasti keinottelua, jossa pelataan luottotappioilla ja joka nostaa keinotekoisesti luottotappiovakuutusten hintoja ja voi sen vuoksi johtaa järjestelmäriskin kasvuun todellisten luottotappioiden tapauksessa; vaatii vähintään hallussapitoaikojen pidentämistä avopaperien ja johdannaisten lyhyeksi myynnin osalta; kehottaa komissiota harkitsemaan ylärajoja johdannaisten ja erityisesti luottoriskinvaihtosopimusten riskeille ja sopimaan niistä kansainvälisten kumppanien kanssa;

37.  katsoo, että komission pitäisi tutkia positioille asetettavien limiittien käyttöä markkinoiden manipuloinnin torjumiseksi, erityisesti kun sopimus lähestyy eräpäiväänsä (’squeeze’- ja ’corner’-menettelyt); huomauttaa, että positioiden limiittejä pitäisi pitää dynaamisina eikä ehdottomina sääntelyvälineinä ja että kansallisten valvontaviranomaisten pitäisi käyttää niitä tarvittaessa Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen antamien ohjeiden mukaisesti;

38.  pyytää, että keskusvastapuoliyhteisö selvittäisi keskitetysti kaikki johdannaispositiot – olivatpa ne rahoituslaitosten tai muiden laitosten ottamia – niiden ylittäessä tietyn rajan (jonka Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen määrittelee);

39.  kehottaa kieltämään johdannaisten aiotulla sääntelyllä hyödykkeillä ja maataloustuotteilla puhtaasti keinottelutarkoituksessa käytävän kaupan ja asettamaan positioille limiittejä, jotka koskevat erityisesti niiden mahdollista vaikutusta keskeisten elintarvikkeiden hintoihin kehitysmaissa sekä kasvihuonekaasujen päästöoikeuksiin; kehottaa myöntämään Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselle ja toimivaltaisille viranomaisille valtuudet puuttua tehokkaasti johdannaismarkkinoiden toimintahäiriöihin esimerkiksi kieltämällä tilapäisesti luottoriskijohdannaisten ’alastoman myynnin’ tai vaatimalla johdannaisten fyysistä selvitystä ja asettamalla positioille limiittejä, jotta vältetään välittäjien liiallista keskittymistä tiettyihin markkinasegmentteihin;

40.  pyytää, että kaikissa tulevissa johdannaismarkkinoita koskevissa lainsäädäntöehdotuksissa noudatetaan toiminnallista lähestymistapaa, jossa samanlaiseen toimintaan sovelletaan samoja tai samanlaisia sääntöjä;

41.  korostaa, että johdannaisten sääntely unionissa on välttämätöntä, ja kehottaa komissiota sovittamaan menettelyt mahdollisimman hyvin yhteen unionin kumppanien kanssa, jotta saadaan aikaan mahdollisimman yhtenäinen sääntely, josta on sovittu kansainvälisesti; korostaa, että on tärkeää välttää riittämättömästä koordinoinnista johtuvia sääntelyn katvealueita;

42.  pyytää tukemaan alan omia aloitteita ja tunnustamaan niiden arvon, koska ne voivat joissakin tapauksissa olla yhtä sopivia kuin lainsäädäntötoimet ja täydentää niitä;

43.  pyytää noudattamaan EU:ssa yhtenäistä lähestymistapaa, jotta kunkin rahoituskeskuksen vahvuuksia voidaan hyödyntää ja jotta voidaan tarttua tämän kriisin tarjoamaan mahdollisuuteen edetä kohti EU:n tehokkaiden rahoitusmarkkinoiden yhdentämistä ja kehittämistä;

44.  pitää myönteisenä komission aikomusta antaa selvitysyhteisöjä ja kauppatietorekistereitä koskevia säädösehdotuksia jo vuoden 2010 puolivälissä ja käsitellä teknisiä yksityiskohtia kaikkien kansallisten ja EU:n toimielinten, erityisesti lainsäätäjien eli neuvoston ja parlamentin, kanssa varhaisessa vaiheessa;

45.  pitää myönteisenä komission aikomusta antaa säädösehdotuksia luottoriskijohdannaisista;

46.  korostaa, että on tarpeen arvioida säännöllisesti tulevan lainsäädännön vaikuttavuutta yhdessä kaikkien markkinatoimijoiden kanssa sekä mukauttaa säädöksiä tarvittaessa;

47.  pyytää panemaan tämän päätöslauselman täytäntöön mahdollisimman pian;

48.  toteaa, että sekä hyödykkeillä ja maataloustuotteilla että kasvihuonekaasujen päästöoikeuksilla käytävän kaupan yhteydessä on varmistettava, että markkinat toimivat avoimesti ja että vältetään keinottelu; vaatii harkitsemaan tässä yhteydessä ylärajoja yksittäisten tuotteiden riskeille;

49.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle, kansallisille sääntelyviranomaisille ja Euroopan keskuspankille.

(1) EUVL C 8 E, 14.1.2010, s. 26.


Esineiden internet
PDF 152kWORD 78k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. kesäkuuta 2010 esineiden internetistä (2009/2224(INI))
P7_TA(2010)0207A7-0154/2010

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission 18. kesäkuuta 2009 antaman tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle ’Esineiden internet – Toimintasuunnitelma Euroopalle’ (KOM(2009)0278),

–  ottaa huomioon EU:n puheenjohtajavaltio Espanjan 27. marraskuuta 2009 esittämän toimintaohjelman ja erityisesti tulevaisuuden internetin kehittämistä koskevan tavoitteen,

–  ottaa huomioon komission 28. tammikuuta 2009 antaman tiedonannon ’Eurooppa investoi tulevaisuuteen’ (KOM(2009)0036),

–  ottaa huomioon komission suosituksen yksityisyyden suojaa ja tietosuojaa koskevien periaatteiden toteuttamisesta radiotaajuustunnistusta käyttävissä sovelluksissa (K(2009)3200),

–  ottaa huomioon yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24. lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY,

–  ottaa huomioon henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla 12. heinäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/58/EY,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan talouden elvytyssuunnitelmasta (KOM(2008)0800),

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön Euroopan uusi digitaalinen asialista: 2015.eu(1),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön ja kansainvälisen kaupan valiokunnan, sisämarkkinoiden ja kuluttajansuojan valiokunnan sekä oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnot (A7-0154/2010),

A.  ottaa huomioon internetin nopean kehityksen viimeisten 25 vuoden aikana ja ennusteet tämän kehityksen jatkumisesta sekä laajakaistan leviämisen että uusien sovellusten tasolla,

B.  ottaa huomioon, että esineiden internet voi täyttää yhteiskunnan ja kansalaisten odotukset ja että tutkimustyötä tarvitaan, jotta ymmärretään, mitä nämä odotukset ovat ja missä tilanteissa epäilykset ja huoli yksityisyyden ja henkilötietojen suojasta voivat rajoittaa sovellusten käyttöä,

C.  ottaa huomioon, että tieto- ja viestintätekniikalla on suuri merkitys, sillä se edistää yhteiskunnallista kehitystä ja talouskasvua ja tukee Euroopan julkisten ja yksityisten laitosten tutkimus- ja innovaatiotoimintaa,

D.  ottaa huomioon, että unionin on saatava yhteinen viitekehys järjestelmän hallinnan, luottamuksellisuuden, tietosuojan, eettisten kysymysten, yksityisyyden suojan, henkilötietojen keruun ja tallentamisen sekä kuluttajatiedotuksen jäsentelemiseksi ja tehostamiseksi,

E.  toteaa, että termi ’esineiden internet’ viittaa yleiseen käsitteeseen esineistä (sekä elektroniset artefaktit että arkiset esineet), jotka ovat luettavissa, tunnistettavissa, tavoitettavissa, paikannettavissa ja/tai hallittavissa internetin avulla tietyn välimatkan päästä,

F.  ottaa huomioon lähivuosina odotettavissa olevan esineiden internetin nopean kehityksen ja tarpeen hallita esineiden internetiä turvallisesti, avoimesti ja monenkeskisesti,

G.  ottaa huomioon, että tulevaisuuden internet tulee ylittämään nykyiset virtuaalisen maailman perinteiset rajat, kun se saa yhteyden fyysisten esineiden maailmaan,

H.  ottaa huomioon RFID-teknologian ja muiden esineiden internetiin liittyvien teknologioiden edut viivakoodeihin ja magneettinauhoihin verrattuna ja niiden lukemattomat muut sovellukset, jotka voidaan yhdistää muihin verkkoihin, kuten matkapuhelinverkkoihin, sekä tulevan kehityksen, kun se yhdistetään eri asioita, kuten maantieteellistä sijaintia (esim. Galileo-satelliittijärjestelmä), lämpötilaa, valoa, painetta, G-voimia jne., mittaaviin tunnistimiin; ottaa huomioon, että sirujen laajamittaisen leviämisen pitäisi laskea huomattavasti niiden yksikköhintaa kuten myös sirujen lukijoiden hintaa,

I.  katsoo, että RFID-teknologia voidaan nähdä tieto- ja viestintäteknologiateollisuuden taloudellisen kehityksen katalysaattorina ja kiihdyttäjänä,

J.  ottaa huomioon, että tuotannossa ja logistiikassa sekä toimitusketjuissa jo käytössä olevat RFID-teknologiaa ja muita esineiden internetiin liittyviä teknologioita koskevat sovellukset helpottavat tuotteiden tunnistamista ja jäljitettävyyttä ja tarjoavat lupaavia kehitysmahdollisuuksia useilla aloilla, erityisesti terveydenhuollossa, liikenteessä, energiatehokkuudessa, ympäristöalalla, vähittäiskaupassa ja väärennösten torjunnassa,

K.  ottaa huomioon, että RFID-teknologiaa käyttävien järjestelmien suunnittelu, kehittäminen ja toteuttaminen edellyttävät kaikkien muiden sähköisen terveydenhuollon järjestelmien tavoin terveydenhuollon ammattilaisten, potilaiden ja asiaankuuluvien komiteoiden (kuten tietosuoja, etiikka) suoraa osallistumista,

L.  ottaa huomioon, että RFID-teknologia voi auttaa parantamaan energiatehokkuutta ja vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä ja että se voi mahdollistaa hiilikirjanpidon tuotteiden tasolla,

M.  ottaa huomioon RFID-teknologian ja muiden esineiden internetiin liittyvien teknologioiden mahdolliset hyödyt kansalaisille elämän laadun, turvallisuuden ja hyvinvoinnin suhteen, jos yksityisyyden ja henkilötietojen suojaan liittyvät kysymykset järjestetään asianmukaisesti,

N.  katsoo, että tarvitaan kestäviä ja energiatehokkaita viestintästandardeja, joissa on keskitytty turvallisuuteen ja yksityisyyteen ja joissa käytetään yhteensopivia tai toisiaan vastaavia protokollia eri taajuuksilla,

O.  ottaa huomioon, että lopulta RFID-siru voitaisiin lisätä kaikkiin arkielämämme esineisiin (esim. matkakortti, vaatteet, matkapuhelin ja auto); katsoo, että tällä on suuri taloudellinen merkitys, kun otetaan huomioon sirujen monet sovellukset,

P.  ottaa huomioon, että esineiden internetin ansiosta voidaan verkottaa miljardeja koneita, jotka voivat viestiä ja olla vuorovaikutuksessa keskenään langattomaan teknologiaan yhdistettyjen loogista ja fyysistä osoitteenmuodostusta käyttävien protokollien avulla; ottaa huomioon, että esineiden internetin avulla on sähköisten tunnistusjärjestelmien ja langattomien, liikuteltavien laitteiden käytön kautta voitava suoraan ja kiistattomasti tunnistaa digitaaliset yksiköt ja fyysiset esineet niin, että voidaan keskeytyksettä kerätä, varastoida, siirtää ja käsitellä niihin liittyviä tietoja,

Q.  ottaa huomioon, että on teknisesti haastavaa pienentää esineiden internetiin liittyvien tuotteiden kokoa, kuten esimerkiksi yhdistää muutaman millimetrin kokoiseen siruun elektroniikkaa, antureita ja RFID:n virtalähde- ja lähetinjärjestelmä,

R.  ottaa huomioon, että tulevaisuudessa voidaan odottaa RFID-siruilla toteutettuja vieläkin monimuotoisempia sovelluksia, mutta samalla syntyy uusia henkilötietojen suojaan liittyviä ongelmia, joista merkittävin on se, että sirut ovat näkymättömiä tai lähes näkymättömiä,

S.  ottaa huomioon teollisuuden standardien erittäin suuren merkityksen, että RFID-standardoinnin on kehityttävä ja että CEN:ille ja ETSI:lle (eurooppalaisia standardointijärjestöjä) vuonna 2009 annettu RFID-teknologian standardointia koskenut yhteinen toimeksianto auttaa osaltaan edistämään innovatiivisempia RFID-teknologiaa käyttäviä tuotteita ja palveluja,

T.  ottaa huomioon, että on tärkeää tiedottaa EU:n kansalaisille uudesta tekniikasta ja siihen liittyvistä sovelluksista sekä niiden sosiaalisista ja ympäristöön liittyvistä vaikutuksista ja edistää kuluttajien digitaalisia ja tietoteknisiä taitoja,

U.  katsoo, että kaikkien EU:n kansalaisten on voitava osallistua esineiden internetin kehittämiseen ja sen on oltava kaikkien EU:n kansalaisten saatavilla; katsoo, että sitä on tuettava sellaisten tehokkaiden politiikkojen avulla, joiden tavoitteena on kuroa umpeen digitaaliset erot EU:ssa ja opettaa useammalle kansalaiselle tietoteknisiä taitoja ja digitaalisen ympäristön tuntemusta,

V.  katsoo, että esineiden internetiin liittyvien teknologioiden etuja on vahvistettava tehostamalla turvallisuutta, joka on olennainen osa kaikkea sellaista kehitystä, joka uhkaa vaarantaa henkilötietojen suojan ja yleisön luottamuksen heidän tietojaan hallussapitäviin toimijoihin,

W.  ottaa huomioon, että esineiden internetin kehittämisen sosiaalisia vaikutuksia ei tiedetä ja että ne voivat kärjistää nykyistä tai luoda uutta digitaalista kahtiajakoa,

1.  panee tyytyväisenä merkille komission tiedonannon ja kannattaa periaatteessa esineiden internetin edistämiseksi laadittua toimintaohjelmaa pääpiirteissään;

2.  katsoo, että esineiden internetin leviäminen mahdollistaa paremman vuorovaikutuksen ihmisten ja esineiden välillä ja esineiden kesken, mikä voi tuoda EU:n kansalaisille suunnattomia etuja, jos siinä kunnioitetaan turvallisuutta, tietosuojaa ja yksityisyyden suojaa;

3.  kiinnittää komission lailla huomiota turvallisuuteen, henkilötietojen ja yksityisyyden suojaan sekä esineiden internetin hallintaan, koska yksityisyyden kunnioittaminen ja henkilötietojen suojeleminen yhdessä avoimuuden ja yhteentoimivuuden kanssa ovat ainoa tapa, jolla esineiden internet voi saavuttaa laajemman yhteiskunnallisen hyväksynnän; kehottaa komissiota kannustamaan kaikkia eurooppalaisia ja kansainvälisiä sidosryhmiä torjumaan tietoverkkojen turvallisuuteen liittyviä uhkia; kehottaa tässä yhteydessä komissiota kannustamaan jäsenvaltioita panemaan täytäntöön kaikki kansainväliset tietoverkkojen turvallisuutta koskevat säädökset, kuten tietoverkkorikollisuutta koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen;

4.  uskoo vakaasti, että yksityisyyden suoja on yksi keskeisimmistä arvoista ja että kaikkien käyttäjien on voitava valvoa henkilötietojaan; vaatii sen vuoksi mukauttamaan tietosuojadirektiivin nykyiseen digitaaliseen ympäristöön;

5.  arvostaa komission oikein ajoitettua reagointia alan uuteen kehitykseen niin, että poliittinen järjestelmä voi asettaa säännöt riittävän varhaisessa vaiheessa;

6.  korostaa, että teknologian edistäminen edellyttää henkilötietojen ja yksityisyyden suojan kaltaisia perusarvoja koskevien oikeudellisten säännösten käyttöönottoa;

7.  korostaa, että turvallisuuteen ja yksityisyyteen liittyviä kysymyksiä on käsiteltävä tulevissa normeissa, joissa on määriteltävä erilaiset turvallisuutta koskevat ominaisuudet luottamuksellisuuden, koskemattomuuden ja palvelujen saatavuuden takaamiseksi;

8.  kehottaa komissiota koordinoimaan esineiden internetiin liittyvää työtään muiden digitaaliseen asialistaan liittyvien töiden kanssa;

9.  kehottaa komissiota suorittamaan verkon ruuhkautumista ja tietosuojaa koskevan vaikutustenarvioinnin nykyisen internet-verkkoinfrastruktuurin käytöstä esineiden internetiin liittyviä sovelluksia ja laitteistoja varten, jotta voidaan määritellä, ovatko esineiden internetiin liittyvät sovellukset ja laitteistot yhteensopivia ja asianmukaisia;

10.  katsoo, että esineiden internetin ja siihen liittyvien sovellusten kehittäminen vaikuttaa tulevina vuosina huomattavasti eurooppalaisten arkielämään ja tapoihin ja aiheuttaa paljon erilaisia taloudellisia ja sosiaalisia muutoksia;

11.  uskoo, että osallistavan esineiden internetin rakentaminen on välttämätöntä esineiden internetiin liittyvien teknologioiden kehittämisen, leviämisen ja käytön epätasa-arvoistumista koskevan vaaran välttämiseksi heti alussa sekä jäsenvaltioiden että alueiden tasolla; panee merkille, että komission tiedonannossa ei käsitellä tarpeeksi näitä kysymyksiä, joita olisi optimaalisessa tilanteessa käsiteltävä ennen esineiden internetin kehittämisen jatkamista;

12.  kehottaa komissiota ottamaan huomioon unionin vähiten kehittyneet alueet tieto- ja viestintätekniikan sekä esineiden internetin suunnittelussa; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan näiden tekniikoiden sekä muiden tieto- ja viestintätekniikan hankkeiden täytäntöönpanon yhteisrahoittaminen kyseisten alueiden osallistumisen varmistamiseksi ja yhteisistä eurooppalaisista hankkeista syrjäytymisen välttämiseksi;

13.  korostaa, että vaikka RFID-sirujen käytöllä voidaan tehokkaasti torjua esimerkiksi väärentämistä, estää vastasyntyneiden lapsien kaappaamista synnytysosastoilta ja tunnistaa eläimiä, se saattaa myös osoittautua vaaralliseksi ja aiheuttaa yksityishenkilöille ja yhteiskunnalle eettisiä ongelmia, joita vastaan on löydettävä asianmukaiset suojakeinot;

14.  korostaa esineiden internetin sosiaalisten, eettisten ja kulttuuristen vaikutusten tutkimisen tärkeyttä näiden teknologioiden aiheuttamien mahdollisesti kauaskantoisten kulttuuristen muutosten vuoksi; katsoo, että tämän vuoksi on tärkeää, että sosioekonominen tutkimus ja poliittinen keskustelu esineiden internetistä kulkevat käsi kädessä teknologisen tutkimuksen ja siinä saavutettavan edistyksen kanssa, ja kehottaa komissiota perustamaan asiantuntijapaneelin perusteellisen arvioinnin suorittamiseksi näistä kysymyksistä ja ehdottamaan eettisiä puitteita kaikkien esineiden internetiin liittyvien teknologioiden ja sovellusten kehittämistä varten;

15.  panee merkille, että tuotteiden ja kulutushyödykkeiden älykkäissä pakkausmerkinnöissä ja esineiden ja henkilöiden välisen viestinnän järjestelmissä käytettävää RFID-teknologiaa ja muita esineiden internetiin liittyviä teknologioita voidaan käyttää kaikkialla ja ne ovat käytännössä näkymättömiä ja äänettömiä; kehottaa komissiota tekemään jatkossa tätä tekniikkaa koskevia perinpohjaisempia arviointeja, etenkin seuraavista näkökohdista:

   radioaaltojen ja muiden tunnistamisen mahdollistavien teknologioiden terveysvaikutukset;
   sirujen ympäristövaikutukset ja niiden kierrätys;
   käyttäjien yksityisyyden suoja ja luottamus;
   lisääntyneet tietoverkkojen turvallisuusriskit;
   älysirujen käyttö tietyissä tuotteissa;
   oikeus ’radiohiljaisuuteen’, mikä lisää käyttäjien vaikutusvaltaa ja hallintamahdollisuuksia;
   kansalaisten oikeudet suojaan henkilötietojen keräämisen ja käsittelyn aikana;
   uuden verkkorakenteen ja -infrastruktuurin kehittäminen esineiden internetiin liittyviä sovelluksia ja laitteistoja varten;
   parhaan mahdollisen suojan takaaminen EU:n kansalaisille ja yrityksille kaikenlaisia tietoverkkohyökkäyksiä vastaan;
   sähkömagneettisten kenttien vaikutus eläimiin ja erityisesti lintuihin kaupungeissa;
   alueellisten standardien yhdenmukaistaminen;
   avointen teknologisten standardien ja erilaisten järjestelmien välisen yhteentoimivuuden kehittäminen;
  

ja antamaan tarvittaessa unionin tason alakohtaisia säännöksiä;

16.  korostaa, että kuluttajilla on oikeus suostumukseen perustuvaan ja/tai sisäänrakennettuun yksityisyyden suojaan siten, että tunnisteiden on kytkeydyttävä automaattisesti pois päältä myyntihetkellä, jollei kuluttaja anna nimenomaista suostumustaan muuhun; ottaa tähän liittyen huomioon Euroopan tietosuojavaltuutetun lausunnon; huomauttaa, että on kiinnitettävä huomiota yksityisyyden suojaan ja turvallisuuteen mahdollisemman varhaisessa vaiheessa esineiden internetiin liittyvien teknologioiden kehittämisessä ja käyttöönotossa; huomauttaa, että RFID-sovelluksia on käytettävä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa säädettyjen yksityisyyden suojaa ja tietosuojaa koskevien sääntöjen mukaisesti; kehottaa komissiota pohtimaan kansalaisten oikeutta valita muita kuin esineiden internetillä varustettuja tuotteita tai kytkeytyä irti verkkoympäristöstään milloin tahansa;

17.  panee merkille, että passiivisten RFID-tunnisteiden kantama on rajallinen, mutta aktiiviset RFID-tunnisteet voivat siirtää tietoa paljon pidempien etäisyyksien päähän; korostaa tässä yhteydessä, että kullekin yksittäiselle RFID-tunnistetyypille on laadittava suuntaviivat;

18.  kehottaa komissiota selvittämään kysymyksen siitä, kenelle automaattisesti kerätyt ja koneellisesti tulkitut tiedot kuuluvat ja kenen hallinnassa ne ovat;

19.  kehottaa valmistajia varmistamaan oikeuden ’radiohiljaisuuteen’ valmistamalla RFID-tunnisteista sellaisia, että kuluttaja voi poistaa tai kytkeä ne helposti pois päältä oston jälkeen; korostaa, että kuluttajille on annettava tiedot sekä passiivisten että aktiivisten RFID-tunnisteiden läsnäolosta, lukuetäisyydestä ja laitteiden vastaanottamista ja siirtämistä tiedoista sekä näiden tietojen käytöstä ja että tietojen on oltava selvästi merkittynä pakkauksiin ja ne on määriteltävä yksityiskohtaisemmin kaikissa asiakirjoissa;

20.  kehottaa RFID-sovellusten käyttäjiä ryhtymään kaikkiin kohtuullisiin toimiin sen varmistamiseksi, että tietoja ei voida yhdistää yksilöityyn tai yksilöitävissä olevaan luonnolliseen henkilöön millään keinolla, jota joko RFID-sovellusten käyttäjä tai joku muu henkilö todennäköisesti käyttää, ellei kyseisiä tietoja ole käsitelty tietosuojaan sovellettavien periaatteiden ja säännösten mukaisesti;

21.  korostaa, että jos vähittäismyynnissä olevissa tuotteissa olevia siruja ei aiota käyttää vähittäismyyntipaikan ulkopuolella, ne pitäisi valmistamisen yhteydessä varustaa teknisellä toiminnolla, jolla siru tehdään toimintakyvyttömäksi ja jolla siten rajoitetaan tietojen säilymistä;

22.  uskoo, että kuluttajille on annettava mahdollisuus osallistua tai olla osallistumatta esineiden internetiin, mukaan lukien mahdollisuus olla osallistumatta yksittäisiin esineiden internetiin liittyviin teknologioihin tarvitsematta kytkeä pois päältä muita sovelluksia tai koko laitetta;

23.  korostaa tarvetta sisällyttää parhain mahdollinen laitesuoja ja turvalliset tiedonsiirtojärjestelmät osaksi kaikkia esineiden internetiin liittyviä teknologioita, jotta voidaan välttyä petoksilta ja mahdollistaa toimiva laitteen tunnistetietojen varmentaminen ja hyväksyntä; panee merkille tunnistautumista ja tuotteita koskevien petosten mahdollisuuden esineiden internetin tunnisteiden kloonaamisen tai jaettujen tietojen kaappaamisen avulla; kehottaa komissiota varmistamaan avoimen esineiden internetiä koskevan järjestelmän kehittämisen, jossa on otettava huomioon seuraavat seikat:

   yksiselitteinen maininta tunnistamisen ja jäljittämisen mahdollistavien laitteiden läsnäolosta;
   turvatoimet, jotka takaavat, että vain valtuutetut käyttäjät voivat saada tietoja käyttöönsä;
   tietojen paikkansapitävyyden ja järjestelmän toiminnan tarkastamisen mahdollisuuden antaminen kuluttajille ja asiasta vastaaville viranomaisille;

24.  katsoo, että on ensisijaisen tärkeää varmistaa EU:n tasolla yleinen sääntelykehys ja tarkat määräajat esineiden internetiin ja uusien teknologioiden kehittämisen tukemista varten tarvittaviin älykkäisiin verkkoihin tehtävien julkisten ja yksityisten investointien kannustamiseksi ja helpottamiseksi;

25.  panee merkille, että tärkeän RFID-teknologian lisäksi on muita teknologioita, jotka muodostavat osan esineiden internetistä; korostaa, että rahoitusta ja hallinnollisia kysymyksiä koskevaa tutkimusta on kohdistettava myös näihin muihin teknologioihin;

26.  kehottaa komissiota harkitsemaan esineiden internetiin liittyvien sovellusten käyttämistä useiden käynnissä olevien EU:n aloitteiden, kuten esimerkiksi ’TVT ja energiatehokkuus’, ’älykäs mittaustekniikka’, ’energiamerkinnät’, ’rakennusten energiatehokkuus’ ja ’suojautuminen lääketuotteiden ja muiden tuotteiden väärennöksiltä’, edistämistä varten;

27.  kehottaa komissiota tarkkailemaan mahdollisia uusia uhkia, joita erittäin pitkälti toisiinsa liitettyjen järjestelmien haavoittuvuus aiheuttaa;

28.  kehottaa komissiota ryhtymään lisäponnisteluihin sen varmistamiseksi, että esineiden internetiin liittyvät teknologiat sisältävät käyttäjävaatimuksia (esim. jäljitettävyyden kytkeminen pois päältä) ja että niissä kunnioitetaan yksilöiden oikeuksia ja vapauksia; palauttaa mieliin tässä yhteydessä Euroopan verkko- ja tietoturvaviraston (ENISA) tärkeän tehtävän verkko- ja tietoturvan sekä esineiden internetin turvallisuuden varmistamisessa, minkä avulla on mahdollista vahvistaa kuluttajien hyväksyntää ja luottamusta;

29.  katsoo, että uusien sovellusten kehittäminen ja esineiden internetin koko toiminta ja liiketoimintapotentiaali kulkevat käsi kädessä Euroopan kuluttajien järjestelmää kohtaan tunteman luottamuksen kanssa, ja panee merkille, että luottamus syntyy, kun mahdolliset yksityisyyttä ja terveyttä koskevat uhat on selvitetty;

30.  korostaa, että tämän luottamuksen on perustuttava selkeään oikeudelliseen kehykseen, joka sisältää esineiden internetin keräämien ja siirtämien tietojen valvontaa, keruuta, käsittelyä ja käyttöä sekä kuluttajilta edellytettävän suostumuksen muotoja koskevia sääntöjä;

31.  uskoo, että esineiden internet hyödyttää monella tavalla vammaisia henkilöitä ja että se voi olla keino ikääntyvän väestön tarpeiden tyydyttämiseksi ja varmojen hoitopalvelujen tarjoamiseksi; korostaa tässä yhteydessä, että tämän teknologian avulla sokeat ja näkövammaiset voivat elektronisia apuvälineitä käyttäen jäsentää ympäristöään paremmin; korostaa kuitenkin, että toimenpiteitä tarvitaan yksityisyyden suojan varmistamiseksi ja palvelujen asentamisen, käytön sekä palveluja koskevien tietojen kuluttajille toimittamisen helpottamiseksi;

32.  painottaa, että esimerkiksi käytön sähkönkulutuksesta ja esineiden käyttämisestä aiheutuvat kustannukset on esitettävä avoimesti kuluttajille;

33.  uskoo, että esineiden internetiin ja tieto- ja viestintätekniikkaan liittyvät hankkeet yleensä edellyttävät laajoja tiedotuskampanjoita hankkeiden täytäntöönpanon tarkoituksen selittämiseksi kansalaisille; korostaa, että RFID-teknologian kaltaisiin asioihin liittyvistä käyttömahdollisuuksista ja selkeistä hyödyistä tiedottaminen ja valistaminen on välttämätöntä, jotta voidaan välttää hankkeen joutuminen väärintulkituksi ja kansalaisten tuen menettäminen; korostaa, että esineiden internetin täysimittainen hyödyntäminen sekä yksityiseksi että yhteiseksi hyödyksi edellyttää, että käyttäjille opetetaan tarvittavat taidot näiden uusien teknologioiden ymmärtämiseksi ja että käyttäjät ovat kiinnostuneita ja osaavat hyödyntää näitä teknologioita asianmukaisella tavalla;

34.  panee merkille, että esineiden internet johtaa todella suurten tietomäärien keruuseen: kehottaa komissiota esittämään tämän vuoksi ehdotuksen EU:n tietosuojadirektiivin mukauttamiseksi esineiden internetin myötä kerättäviä ja siirrettäviä tietoja varten;

35.  katsoo, että yleiseksi periaatteeksi on hyväksyttävä, että esineiden internetiin liittyvät teknologiat on suunniteltava keräämään ja käyttämään ainoastaan tehtäviensä suorittamista varten tarvitsemiaan vähimmäistietoja ja että kaikkien muiden tietojen kerääminen on estettävä;

36.  vaatii, että yksityisyyden suojan turvaamiseksi suuren osan esineiden internetissä jaettavista tiedoista on oltava nimettömiä ennen tietojen siirtämistä;

37.  muistuttaa komissiolle, että muut maanosat ja varsinkin Aasia etenevät tällä alalla Eurooppaa nopeammin ja että siksi on omaksuttava dynaaminen lähestymistapa, kun laaditaan poliittista järjestelmää koskevia sääntöjä ja vahvistetaan esineiden internetin tekniikkoja koskevia standardeja, ja varmistettava, että tehdään tiivistä yhteistyötä muun maailman kanssa;

38.  korostaa, että EU:n talouden elvyttämiseksi pitää investoida uuteen tieto- ja viestintätekniikkaan, jotta voidaan edistää talouskasvua antamalla yhä useammille EU:n kansalaisille ja yrityksille mahdollisuus käyttää uusia järjestelmiä ja uusia sovelluksia; korostaa, että Euroopan on oltava huipputasolla internetiin liittyvien teknologioiden kehittämisessä; ehdottaa, että Euroopan unionin TVT-tutkimusmäärärahat kaksinkertaistetaan ja että seuraavassa rahoituskehyksessä TVT:hen osoitettavat määrärahat nelinkertaistetaan;

39.  korostaa tutkimuksen tärkeyttä, jotta pystyttäisiin kilpailun myötä tarjoamaan sellainen tietokonekapasiteetti, jota tarvitaan esineiden internetin sovellusten käyttämiseen reaaliajassa;

40.  pyytää komissiota jatkamaan ja lisäämään esineiden internetiin liittyvien seitsemännen puiteohjelman tutkimushankkeiden rahoittamista Euroopan tieto- ja viestintätekniikan alan vahvistamiseksi ja tukee kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman käyttämistä niiden levittämisen edistämiseksi; kehottaa erityisesti kehittämään koehankkeita, joilla voi olla välittömiä myönteisiä vaikutuksia EU:n kansalaisten jokapäiväisessä elämässä sähköisen terveydenhuollon, verkko-opetuksen, verkkokaupan, esteettömän tietoyhteiskunnan ja energiatehokkuuden aloilla; on kuitenkin huolissaan EU:n puiteohjelman byrokratiasta ja kehottaa komissiota poistamaan sen suunnittelemalla uudelleen puiteohjelmaan liittyviä menettelyjä ja luomalla käyttäjäraadin;

41.  katsoo, että esineiden internet tarjoaa huomattavia mahdollisuuksia talouden ja tuotannon kehittämiseen, palveluiden laadun parantamiseen ja yritysten logistiikka- ja jakeluketjujen ja omaisuusluettelon hallinnoinnin optimoimiseen sekä uusien työpaikkojen ja liiketoimintamahdollisuuksien luomiseen;

42.  kehottaa komissiota arvioimaan, miten sen ehdottama strategia saattaa vaikuttaa eurooppalaisten yritysten tuottavuuteen ja kilpailukykyyn kansainvälisillä markkinoilla;

43.  katsoo, että esineiden internet voi osaltaan edistää kauppavirtojen helpottamista EU:n ja kolmansien maiden välillä markkinoiden laajentumisen sekä myytyjen tuotteiden laadun takaamisen avulla;

44.  korostaa, että RFID-teknologia antaa Euroopan teollisuudelle mahdollisuuden toisaalta valvoa liikkeelle laskettujen tavaroiden määrää (ts. tavaroita voidaan valmistaa vain tarvittaessa ja siten suojella luontoa) ja toisaalta torjua tehokkaasti laitonta valmistamista ja väärentämistä tavaroiden varman jäljitettävyyden ansiosta;

45.  katsoo, että soveltamalla uusia tekniikoita tuotantoprosesseihin kulutushyödykkeistä tulee kilpailukykyisempiä markkinoilla ja niiden resurssitehokkuus paranee;

46.  korostaa, että esineiden internetistä on tarpeen käydä tiivistä kansainvälistä keskustelua ja tehdä yhteisiä toimintasuunnitelmia; kehottaa komissiota tutkimaan, millaisia vaikutuksia esineiden internetillä voi olla kansainväliseen kauppaan;

47.  yhtyy komission aikomukseen jatkaa erityisesti esineiden internetiä varten tarvittavia yhdenmukaistettaviksi tulevia lisätaajuuksia koskevaa seuranta- ja arviointityötä ottamalla huomioon sähkömagneettisten taajuusalueiden erilaiset ominaisuudet ja mahdollisuudet ja kehottaa komissiota huomioimaan esineiden internetiin liittyvät tarpeet, kun se päättää EU:n tavoitteiden koordinoinnista ja yhdenmukaistamisesta monivuotisten radiotaajuuksia koskevien poliittisten ohjelmien yhteydessä; korostaa, että tällaisten taajuuksien olisi säilyttävä julkisessa omistuksessa ja että taajuuksien käyttöä olisi säänneltävä tämän alan teknologisen tutkimuksen ja kehityksen lisäämiseen kannustavalla tavalla; katsoo, että toimiluvista vapautettujen taajuuksien avulla esiin voi nousta uutta tekniikkaa ja uusia palveluita (langaton verkkoteknologia) lisäten innovaatiota;

48.  korostaa oikeudellisen epävarmuuden vaaraa, jonka tietotekniikan etäresurssipalvelut synnyttävät;

49.  katsoo, että osallistuminen kaikilla politiikan tasoilla (EU, jäsenvaltiot, alueet) on esineiden internetin tehokkaan kehittämisen ja käyttöönoton ehdoton edellytys; korostaa, että alue- ja paikallisviranomaisilla ja kaupungeilla on keskeinen rooli esineiden internetin kehityksessä, sillä ne ulottavat sen pelkkää yksityissektoria laajemmalle; muistuttaa, että paikallisviranomaiset voivat hyödyntää esineiden internetiä monin tavoin, esimerkiksi joukkoliikenteen järjestämisessä, jätteiden keruussa, saastetason mittaamisessa ja liikenteen hallinnassa; kehottaa komissiota kuulemaan monitasoisen hallinnon hengessä kaikkia politiikan tasoja esineiden internetiä koskevassa työssään;

50.  panee merkille, että esineiden internetiin liittyvien teknologioiden tarjoamien tietojen on oltava jäljitettävissä, varmennettavissa ja korjattavissa siinä tapauksessa, että niihin perustuva järjestelmä kaatuu; korostaa, että näiden teknologioiden sisältyminen liikennevalvonnan tai lämpötilan sääntelyn kaltaisiin turvajärjestelmiin tarkoittaa, että väärät tiedot voivat vaarantaa ihmishenkiä;

51.  korostaa, että uudet teknologiat ovat erittäin merkittäviä liikenneketjujen yksinkertaistamisen, liikenteen laadun ja tehokkuuden parantamisen, älykkäiden liikennejärjestelmien kehittämisen tukemisen ja vihreiden liikennekäytävien edistämisen kannalta ja että RFID-teknologia voi tarjota innovatiivisia liiketoiminnan harjoittamisen tapoja ja parantaa samalla asiakkaiden tyytyväisyyttä;

52.  katsoo, että esineiden internetin käyttö luonnossa voi auttaa vihreän teknologian kehittämisessä, energian käytön tehostamisessa ja ympäristönsuojelussa sekä vahvistaa tieto- ja viestintätekniikan ja luonnon välistä suhdetta;

53.  pyytää komissiota ryhtymään toimiin RFID-teknologian ja sen sovellusten yhdenmukaistamiseen liittyvien yhteisten standardien määrittelemiseksi kansainvälisellä tasolla yhteentoimivuuden ja avoimen, selkeän ja teknologisesti neutraalin infrastruktuurin parantamiseksi; korostaa, että ilman selviä ja tunnustettuja internet-ympäristön TCP5/IP6-standardin kaltaisia standardeja esineiden internetin laajentuminen RFID-ratkaisuja pidemmälle ei voi saavuttaa maailmanlaajuista mittakaavaa;

54.  kannattaa ehdotusta ottaa käyttöön mahdollisimman pikaisesti IP-yhteyskäytännön versio 6 (IPv6) internetin tulevan laajentumisen ja yksinkertaistamisen perustaksi;

55.  panee tyytyväisenä merkille komission aikomuksen esittää vuoden 2010 aikana tiedonanto turvallisuuden, yksityisyyden suojan ja luottamuksen merkityksestä tietoyhteiskunnassa; korostaa tämän tiedonannon ja tietosuojaa ja henkilötietojen ja yksityisyyden suojaa koskevien säännösten tiukentamiseksi ehdotettujen toimien merkitystä; kehottaa komissiota ottamaan aktiivisesti mukaan kaikki asiaankuuluvat sidosryhmät, kuten Euroopan verkko- ja tietoturvaviraston ja Euroopan tietosuojavaltuutetun;

56.  katsoo, että yksityisyyden suojan lisäksi kaikkien muiden perusoikeuksien suojelun varmistaminen on tärkeää esineiden internetin kehittämisen yhteydessä;

57.  on sitä mieltä, että komission olisi esitettävä esineiden internetiin liittyviä suosituksia julkisen hallinnon, lainsäädännön ja rikollisuutta torjuvien elimien tehtäviin ja vastuualueisiin liittyen;

58.  pyytää komissiota valvomaan tarkasti tässä asiassa jo annettujen EU:n säädösten tinkimätöntä täytäntöönpanoa ja esittämään ennen vuoden loppua aikataulun suuntaviivoille, joita se aikoo ehdottaa unionin tasolla esineiden internetin ja RFID-teknologian sovellusten turvallisuuden parantamiseksi;

59.  pyytää komissiota avaamaan yhteiskunnallista keskustelua esineiden internetistä ja antamaan tietoja uusien teknologioiden positiivisista ja negatiivisista vaikutuksista jokapäiväiseen elämään; kehottaa tämän vuoksi komissiota sitoutumaan Euroopan teollisuuden ennakoivaan kuulemiseen ja kannustamaan teollisuutta ottamaan johtavan aseman innovatiivisten, standardoitujen ja yhteentoimivien teknologioiden suunnittelussa ja ehdottamisessa;

60.  kehottaa komissiota ottamaan pienet ja keskisuuret yritykset riittävässä määrin mukaan esineiden internetin toimintasuunnitelmaan;

61.  pyytää komissiota myös tiedottamaan sille säännöllisesti alan toimijoiden ja sidosryhmien kanssa käytävän vuoropuhelun kehittymisestä ja aloitteista, joita se aikoo hyväksyä;

62.  katsoo, että komission olisi harkittava mahdollisuutta laskea entisestään verkkovierailuna tapahtuvan verkossa navigoinnin kustannuksia;

63.  korostaa, että esineiden internetin hallintaan liittyvän byrokratian määrä on pidettävä mahdollisimman vähäisenä ja että kaikki asiaankuuluvat sidosryhmät on otettava mukaan päätöksentekomenettelyihin, ja vaatii tämän vuoksi asianmukaista ja riittävää sääntelyä EU:n tasolla;

64.  kehottaa komissiota osallistumaan aktiivisesti esineiden internetin hallinnan periaatteiden ja sääntöjen määrittämiseen ja laatimiseen yhdessä kauppakumppaniensa kanssa Maailman kauppajärjestön kaltaisilla kansainvälisillä foorumeilla;

65.  kehottaa komissiota selventämään, mitä esineiden internetiin liittyviä internetin hallinnan puolia sen mielestä tulisi tällä hetkellä säädellä ja minkä järjestelmän avulla yleinen etu voidaan turvata;

66.  kehottaa komissiota näin ollen analysoimaan esineiden internetin hallintaan liittyviä ongelmia myös alan toimijoiden avulla; pitää lisäksi tarpeellisena analysoida Wi-Fi-verkon turvallisuusjärjestelmiin liittyviä tekijöitä;

67.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) 2009/2225(INI), Del Castillon mietintö, A7-0066/2010.


Internetin hallinto tästä eteenpäin
PDF 150kWORD 78k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. kesäkuuta 2010 internetin hallinnosta tästä eteenpäin (2009/2229(INI))
P7_TA(2010)0208A7-0185/2010

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ’Internetin hallinto tästä eteenpäin’ (KOM(2009)0277),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ’Euroopan suojaaminen laajoilta tietoverkkohyökkäyksiltä ja -häiriöiltä: valmiuden, turvallisuuden ja sietokyvyn parantaminen’ (KOM(2009)0149),

–  ottaa huomioon 14. lokakuuta 1998 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta ’Maailmanlaajuistuminen ja tietoyhteiskunta: Vahvemman kansainvälisen koordinaation tarve’(1),

–  ottaa huomioon 19. helmikuuta 2001 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta ’Internetin organisaatio ja hallinto – Kansainväliset ja eurooppalaiset poliittiset näkökohdat 1998−2000’(2),

–  ottaa huomioon 2. huhtikuuta 2001 antamansa päätöslauselman Internetin toisesta sukupolvesta: Euroopan unionin tutkimusaloitteen tarve(3),

–  ottaa huomioon 23. kesäkuuta 2005 antamansa päätöslauselman tietoyhteiskunnasta(4),

–  ottaa huomioon 15. joulukuuta 2005 antamansa päätöslauselman ihmisoikeuksista ja lehdistönvapaudesta Tunisiassa sekä Tunisiassa pidetyn tietoyhteiskuntahuippukokouksen arvioinnista(5),

–  ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman sananvapaudesta Internetissä(6),

–  ottaa huomioon 17. tammikuuta 2008 antamansa päätöslauselman toisesta Internetin hallintoa käsittelevästä foorumista, joka pidettiin Rio de Janeirossa 12.–15. marraskuuta 2007(7),

–  ottaa huomioon 26. maaliskuuta 2009 antamansa suosituksen neuvostolle turvallisuuden ja perusvapauksien vahvistamisesta internetissä(8),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan, oikeudellisten asioiden valiokunnan ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnot (A7-0185/2010),

A.  katsoo, että internet on ratkaisevan tärkeä globaali viestintäväline ja sillä on valtava vaikutus yhteiskuntaan,

B.  ottaa huomioon, että internetin hallinnon yhteydessä käsitellään kysymyksiä, jotka koskevat perusoikeuksien ja -vapauksien suojelua ja takaamista, internetin käyttömahdollisuuksia ja käyttöä sekä sen haavoittuvuutta tietoverkkohyökkäyksille jne.,

C.  katsoo, että tietoverkkorikollisuus muodostaa kasvavan uhan tieto- ja viestintätekniikasta riippuvaisille yhteiskunnille, ja ottaa huomioon, että yllyttäminen terroritekoihin, viharikokset ja lapsipornografia ovat lisääntyneet ja ovat vaaraksi yksittäisille ihmisille, lapset mukaan lukien,

D.  katsoo, että tietoverkkorikollisuuden, tuomioistuinten toimivallan internetiä koskevissa asioissa ja tietotekniikan etäresurssipalvelujen liittymäkohdalla on suuri merkitys Euroopan tasolla, sillä se muodostaa uuden näkökulman internetin hallintoon,

E.  ottaa huomioon, että internetin hallinnon yhteydessä käsitellään internet-osoitteita ja muita pääasiassa teknisiä aiheita, ja että näillä aloilla toimivista yhteisöistä voidaan mainita esimerkkeinä muun muassa internetin nimi- ja osoitejärjestelmää hallinnoiva ICANN (Internet Corporation for Assigned Names and Numbers), internetin osoitejärjestelmäviranomainen IANA (Internet Assigned Numbers Authority) ja internetin perustekniikkaa kehittävä IETF-yhteisö (Internet Engineering Task Force) sekä alueelliset internetrekisterinpitäjät RIR:t (Regional Internet Registries),

F.  ottaa huomioon, että yksityisellä sektorilla on tähän asti ollut myönteinen johtava rooli internetin hallinnon yhteydessä; katsoo kuitenkin, että julkisten toimijoiden asemaa olisi lujitettava yleisstrategian määrittelyssä,

G.  katsoo, että hallitukset ovat tärkeässä asemassa, kun on kyse hallinnon laajemmista näkökohdista, jotka koskevat yleisen edun puolustamista erityisesti perusoikeuksien ja -vapauksien suojaamiseksi ja takaamiseksi, sekä internetin turvallisuudesta, toimintakyvystä ja häiriönkestävyydestä, kun taas yksityisellä sektorilla on keskeinen asema tarvittavien investointien tekemisessä sekä asiantuntemuksen tarjoamisessa ja yrittäjyyden edistämisessä,

H.  pitää maailmanlaajuista internetin hallintoa käsittelevää foorumia (Internet Governance Forum, IGF) sekä kansallisia ja alueellisia foorumeja tärkeinä areenoina, joilla eri sidosryhmät voivat käydä vuoropuhelua internetiä koskevista periaatteista,

I.  katsoo, että Euroopan parlamentti ja muut Euroopan unionin toimielimet ovat jo pitkään sitoutuneet internetiin, sillä se on kaikille kuuluva globaali yhteinen hyödyke,

1.  katsoo, että internet on globaali yhteinen hyödyke, ja sellaisena sitä olisi hallittava yhteisen edun mukaisesti;

2.  tunnustaa internetin tärkeyden ilmaisunvapauden, kulttuurisen monimuotoisuuden, tiedotusvälineiden moninaisuuden ja demokraattisen kansalaisuuden toteutumiselle sekä koulutukselle ja tiedonsaannille, ja katsoo internetin olevan siten yksi tärkeimmistä demokraattisia arvoja koko maailmassa edistävistä tekijöistä;

3.  muistuttaa, että internetistä on tullut välttämätön työkalu demokraattisten aloitteiden edistämisessä, poliittisessa keskustelussa, digitaalisen lukutaidon sekä tiedon levittämisessä; palauttaa mieliin, että internetin käyttömahdollisuus riippuu monien muiden perusoikeuksien toteutumisesta, mutta toisaalta takaa niiden toteutumisen; näihin oikeuksiin sisältyy esimerkiksi yksityiselämän kunnioittaminen, tietosuoja, mielipiteen-, sanan- ja yhdistymisvapaus, lehdistönvapaus, oikeus ilmaista poliittisia mielipiteitä, oikeus osallistua poliittiseen toimintaan, syrjintäkielto ja oikeus koulutukseen sekä kulttuurinen ja kielellinen monimuotoisuus; korostaa, että toimielimillä ja sidosryhmillä kaikilla tasoilla on yleinen velvollisuus avustaa sen varmistamisessa, että kaikki voivat käyttää oikeuttaan olla osallisena tietoyhteiskunnassa, ottaen erityisesti huomioon ikäihmiset, joilla on muita enemmän ongelmia tottua uusien teknologioiden käyttöön, ja käydä samalla käsiksi uuteen kaksitahoiseen haasteeseen, jonka muodostavat digitaalinen lukutaidottomuus ja demokratian ulkopuolelle jääminen sähköisten viestintävälineiden aikakaudella;

4.  korostaa erityisesti, että on vahvistettava alhaalta ylös -lähestymistapojen ja sähköisen demokratian kehitystä ja varmistettava samalla asianmukaisten suojatoimien luominen jotta vapaa pääsy internetiin ja yksityiselämän suoja olisivat todellisia eivätkä jäisi näennäisiksi, sillä alalla voi kehittyä uusia, julkisten tai yksityisten toimijoiden harjoittaman seurannan, valvonnan ja sensuurin muotoja;

5.  korostaa, että Euroopan kulttuuriperintöä on suojeltava ja markkinoitava myös internetin avulla; katsoo, että internet on ratkaisevassa asemassa, kun kannustetaan innovointeihin ja kavennetaan Euroopan ja muun maailman välistä digitaalista, sosiaalista ja kulttuurista kuilua; pitää myönteisenä, että komissio tiedostaa digitaalisen kuilun kaventamisen ja internetin hallinnon kehitysnäkökohtien merkityksen; katsoo kuitenkin, että on keskityttävä myös kehittyneen ja kehittyvän maailman lukuisiin vanhuksiin, jotka tuntevat usein jääneensä jälkeen uudessa verkkomaailmassa; katsoo, että internet voi olla tehokas yhteiskunnallista osallisuutta voimistava väline ja että vanhuksemme on otettava siihen mukaan; kehottaa toteuttamaan toimia internetin tarjoamien resurssien käyttöä ja kyseisten resurssien valintakriteereitä koskevan koulutuksen edistämiseksi;

6.  toteaa, että kansalaisten, kuluttajien, yritysten ja viranomaisten lisääntynyt internetin käyttö tarkoittaa, että tästä viestintävälineestä on tulossa yksi EU:n sisämarkkinoiden toteuttamisen perusvälineistä; korostaa tässä yhteydessä, että internetissä tarvitaan asianmukaista kuluttajansuojaa sekä immateriaalioikeuksien haltijoiden suojaa; korostaa myös, että internetin käyttäjien kansalaisoikeudet ja -vapaudet on taattava; tunnustaa internetin merkityksen välineenä, jonka avulla tiedotetaan kuluttajien oikeuksista ja edistetään niitä;

7.  painottaa, että internetin hallinnon olisi helpotettava verkkokauppaa ja rajatylittäviä liiketoimia hajauttamalla itsesääntelyyn, erityisesti uusien kilpailijoiden pääsyehtojen asettamiseen, liittyviä tehtäviä;

8.  vaatii, että uusissa jäsenvaltioissa, etenkin maaseutualueilla, ja kehitysmaissa helpotetaan internetiin pääsyä ja kehitetään internetiä ja Euroopan unionin rahoittamien ohjelmien välityksellä; vaatii lisäksi, että näille maille annetaan enemmän vaikutusvaltaa internetin hallintoa koskevan politiikan valmistelussa;

9.  katsoo, että internetin säilyttämiseksi jatkossakin globaalina yhteisenä hyödykkeenä EU:n edun mukaisesti internetin hallinnon olisi perustuttava laaja-alaiseen, tasapainoiseen julkisen ja yksityisen sektorin malliin, jossa vältetään minkään yksittäisen yhteisön tai yhteisöjen ylivaltaa ja valtion tai ylikansallisten viranomaisten pyrkimyksiä valvoa tiedon kulkua internetissä, ja olisi toimittava vuorovaikutuksessa internetin hallintoa koskevien sidosryhmäprosessien kanssa, sillä nämä tarjoavat edelleen tehokkaan mekanismin maailmanlaajuisen yhteistyön edistämiseksi;

10.  korostaa, että arvot, joille unioni rakentuu Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklan mukaisesti, ovat Euroopan unionin keskeisiä perusarvoja ja päämääriä; kehottaakin Euroopan komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikki internetin hallintoon liittyvät toimet noudattavat näitä arvoja ja päämääriä, erityisesti niillä maailmanlaajuista internetin hallintoa käsittelevillä foorumeilla, joihin osallistuu maita, joiden arvot poikkeavat huomattavasti eurooppalaisista; katsoo, että konfliktien välttämiseksi olisi lisättävä internetin sääntelystä käytävää kansainvälistä vuoropuhelua kyseisten maiden kanssa;

11.  katsoo, että hallitusten olisi keskityttävä aiheisiin, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä internetiä koskevan globaalin yleisen politiikan kannalta, sillä yksityisen sektorin johtoaseman on perustuttava yhteiskuntapoliittisten periaatteiden ja voimassa olevan lainsäädännön noudattamiseen, ja muuten noudatettava puuttumattomuuden periaatetta, paitsi silloin, kun tämä on välttämätöntä poikkeusoloissa, ja katsoo, että hallitusten toimissa olisi tällöinkin noudatettava keskeisiä ihmisoikeuksia ja suhteellisuusperiaatetta;

12.  katsoo, että hallitusten olisi vältettävä puuttumista internetin jokapäiväiseen hallinnointiin, pidättäydyttävä haittaamasta innovointia ja kilpailukykyä tarpeettomilla, työläillä ja rajoittavilla säädöksillä ja että niiden ei pidä yrittää valvoa asioita, jotka ovat ja joiden olisi jatkossakin oltava kaikille kuuluvaa yhteistä omaisuutta;

13.  vaatii, että hallitusten olisi pidättäydyttävä asettamasta rajoituksia internetin käyttömahdollisuuksille sensuurin, sulkemisen, suodattamisen, tai muin keinoin ja vaatimasta tätä yksityisiltä yhteisöiltä; vaatii turvaamaan avoimen internetin, jossa käyttäjillä on oikeus saada ja välittää tietoa tai käyttää valitsemiaan sovelluksia ja palveluja sähköisen viestinnän uudistetun sääntelykehyksen mukaisesti;

14.  korostaa, että mahdolliset välttämättömiksi katsotut keinot olisi rajoitettava kaikkein välttämättömimpään demokraattisessa yhteiskunnassa ja että niiden olisi perustuttava lainsäädäntöön ja oltava tehokkaita ja oikeasuhteisia; korostaa, että on taattava alaikäisten suojelu ja pyytää jäsenvaltioita myös ryhtymään toimiin, esimerkiksi käyttäen direktiivin 2002/22/EY, direktiivin 2002/58/EY ja asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta 25. marraskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/136/EY (kansalaisten oikeuksia koskeva direktiivi)(9) mukaista yleiseen etuun liittyvän tiedon jakamisjärjestelmää, jotta alaikäiset voivat käyttää internetiä ja verkkotietopalveluja vastuullisesti ja voidaan lisätä heidän tietoisuuttaan uusien palvelujen mahdollisista uhista;

15.  pyytää tekemään lisää aloitteita lasten turvallisen internetin käytön parantamiseksi, parhaiden käytäntöjen levittämiseksi maailmanlaajuisesti ja verkossa olevan haitallisen ja laittoman sisällön ja etenkin internetissä tapahtuvan lasten seksuaalisen hyväksikäytön torjuntaan tähtäävän kansainvälisen yhteistyön vahvistamiseksi;

16.  ottaa huomioon myös erityisen tarpeen suojella heikommassa asemassa olevia henkilöitä, erityisesti lapsia, julkisen ja yksityisen sektorin sidosryhmien yhteisellä toiminnalla; korostaa, että tietoverkkorikollisuuden ja lapsipornon torjumiseksi rikollinen sisältö on tuhottava materiaalin alkulähteellä ennen kuin harkitaan verkkosivustojen sulkemisesta;

17.  katsoo, että komission vahvistamien hallintoperiaatteiden lisäksi hallitusten olisi pantava täytäntöön seuraavat lisäperiaatteet:

   i) avoimuus, monenvälisyys, demokratia ja perusoikeuksien ja -vapauksien suojelu siten, että noudatetaan EU:n vähimmäisvaatimuksia,
   ii) avoimen, yhteentoimivan, tietystä tekniikasta riippumattoman ja päästä päähän toimivan internetin infrastruktuurin kunnioittaminen,
   iii) kaikille kuuluvia internet-lähteitä päivittäin hallinnoivien yksityisen sektorin yhteisöjen ulkoinen julkinen vastuuvelvollisuus,
   iv) maailmanlaajuisen internetin hallinnon edistäminen internetin hallinnoinnissa siten, että toimitaan vuorovaikutuksessa ja kannustetaan entisestään sidosryhmäprosesseja, sekä kehitysmaiden osallistumisen lisääminen,
   v) globaalin internetin loukkaamattomuuden ja tiedonvälityksen vapauden suojelu niin, että vältetään kaikenlaisia alueellisia toimenpiteitä, kuten IP-osoitteiden tai verkkotunnusten menettämistä kolmansissa maissa;

18.  painottaa, että EU:n olisi pantava internetin hallinnoinnin perusperiaatteet täytäntöön yhtenäisesti ja puolustettava kantaansa päättäväisesti kansainvälisissä yhteyksissä ja kahdenvälisissä suhteissa;

19.  panee tyytyväisenä merkille puheenjohtajavaltio Espanjan Granadan strategiaan sisältyvät internetin hallinnointia koskevat näkökohdat sekä parlamentin mietintöön ’Euroopan uudesta digitaalisesta asialistasta: 2015.eu(10)’ sisältyvät kohdat, jotka koskevat kansalais- ja kuluttajaoikeuksia digitaalisessa ympäristössä käsittelevän eurooppalaisen peruskirjan laatimista sekä ns. viidennen vapauden, joka mahdollistaa sisällön ja tiedon vapaan liikkuvuuden, kehittämistä;

20.  panee merkille Yhdysvaltain hallituksen uuden lähestymistavan ’Internet Policy 3.0’, josta tiedotettiin 24. helmikuuta 2010;

21.  korostaa, että EU:n olisi käsiteltävä kolmea ratkaisevan tärkeää yleistä etua koskevaa kysymystä, jotka ovat

   i) internetin infrastruktuurin suojelu, jotta voidaan turvata avoimuus, saatavuus, turvallisuus ja kyky kestää hyökkäyksiä,
   ii) Euroopan riippuvuus vallitsevista markkinaratkaisuista sekä tähän liittyvät riskit yleiselle turvallisuudelle, sekä
   iii) henkilötietojen ja yksityisyyden suoja, erityisesti tehokkaiden kansainvälisten riitojenratkaisumekanismien kehittäminen; kehottaa komissiota esittämään ehdotuksen tietosuojadirektiivin mukauttamiseksi nykyiseen digitaalisen ympäristöön;

22.  kehottaa jäsenvaltioita yhteistyössä komission kanssa varmistamaan internetin infrastruktuurin suojelun siten, että uhkiin ja iskuihin sovelletaan yhdenmukaista EU:n lähestymistapaa ja saatetaan päätökseen kansallisten kriisiryhmien ja niiden välisten yhteistyömekanismien perustaminen;

23.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toimimaan tehokkaammin parantaakseen verkkoavaruuden turvallisuutta Euroopan unionissa ja osallistuakseen näitä kysymyksiä koskevaan kansainväliseen yhteistyöhön tarkoituksenmukaisella tavalla ja korostaa, että tarvitaan toimintatapa, jossa on mukana monia eri sidosryhmiä, jotka ovat keskenään yhdenvertaisia, ja jossa vahvistetaan kunkin sidosryhmän selkeät vastuut ja velvoitteet, jotta tietoverkkorikollisuutta ja etäresurssipalveluja voitaisiin ymmärtää paremmin ja lisätä tietoisuutta niistä;

24.  korostaa turvallisuuden merkitystä sähköisten palvelujen, erityisesti sähköisten allekirjoitusten, yhteydessä sekä sitä, että on tarpeen luoda yleiseurooppalaisella tasolla julkisen avaimen infrastruktuuri (PKI), ja kehottaa komissiota perustamaan validointiviranomaisten eurooppalaisen portaalin, jolla varmistetaan sähköisten allekirjoitusten rajatylittävä yhteentoimivuus ja parannetaan internetissä suoritettujen maksujen turvallisuutta;

25.  kehottaa komissiota tarjoamaan selkeitä ohjeita jäsenvaltioille, jotka eivät ole ratifioineet ja panneet täytäntöön tietoverkkorikollisuutta koskevaa Euroopan neuvoston yleissopimusta, jotta kaikki jäsenvaltiot saataisiin mukaan torjumaan yhdessä tietoverkkorikollisuutta ja roskapostia, lisäämään käyttäjien luottamusta ja suojaamaan Euroopan unionin verkkoavaruus kaikenlaisilta rikoksilta ja hyökkäyksiltä; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita ratifioimaan ja panemaan täytäntöön tietoverkkorikollisuutta koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen;

26.  kehottaa jäsenvaltioita ratifioimaan ja panemaan täytäntöön terrorismin ennaltaehkäisemistä koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen, joka antaisi mahdollisuuden kehittää perustan kansainväliselle yhteistyölle, jotta voidaan torjua internetin käyttöä terroristisiin tarkoituksiin tietokonejärjestelmiin suunnattujen ja niiden avulla toteutettujen kansallista ja yleistä turvallisuutta tai taloudellista hyvinvointia uhkaavien laajamittaisten iskujen muodossa;

27.  suosittaa lisäksi, että komission ja jäsenvaltioiden olisi pyrittävä lisäämään internetin turvallisuutta ja vakautta toimenpiteillä, joilla lisätään verkon ja järjestelmän monipuolisuutta siten, että noudatetaan kilpailulainsäädäntöä, EU:n vaatimuksia ja hankintapolitiikkaa sekä siten, että

   i) tuetaan ICANNin työtä verkkotunnusjärjestelmän turvallisuuden ja vakauden hyväksi,
   ii) tuetaan työtä oikeudellisen kehyksen ja kansallisen koordinaation parantamiseksi kansainvälisissä foorumeissa, esimerkiksi taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestössä OECD:ssä, Yhdistyneissä Kansakunnissa ja Euroopan neuvostossa;

28.  korostaa, että internetin sosiaalisten verkostojen menestys yhdessä sen muistiteknisen ja tietojenkäsittelykapasiteetin kanssa synnyttää tietojen säilyttämiseen ja arkistoitujen tietojen käyttöön liittyviä ongelmia; pahoittelee tähän liittyen, ettei internetissä ole toistaiseksi ’oikeutta unohtamiseen’;

29.  korostaa, että käyttäjien yksityisyyden suojaamisen ja henkilötietojen tallentamisen välille on löydettävä sopiva tasapaino;

30.  pahoittelee, että internet-verkostojen lisääntyvään käyttöön ei vielä liity sääntöjä, joiden avulla käyttäjät voisivat hallinnoida verkostoihin luovuttamiaan henkilötietoja;

31.  toteaa, että avoin ja vastuuntuntoinen internetin hallinto saattaa olla merkittävässä asemassa kun valvotaan, miten hakukoneet käsittelevät tietoja maailmanlaajuisesti;

32.  kehottaa komissiota esittämään ehdotuksen sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavasta laista (Rooma II) 11. heinäkuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 864/2007(11) soveltamisalan laajentamisesta siten, että se kattaisi myös henkilötietojen ja yksityisyyden suojan loukkaukset, ja kehottaa neuvostoa antamaan luvan neuvotteluihin sellaisen kansainvälisen sopimuksen tekemiseksi, joka antaa EU:n kansalaisille todellisen oikeussuojan henkilötietojen ja yksityisyyden suojasta annetussa EU:n lainsäädännössä taattujen oikeuksien rikkomista vastaan;

33.  kannattaa sellaisen sisäänrakennetun yksityisyyden suojan periaatteen edistämistä, jonka mukaan yksityisyyttä koskevat vaatimukset ja tietosuojavaatimukset olisi otettava käyttöön mahdollisimman pian uuden teknologian elinkaaren aikana ja jolla taataan kansalaisille turvallinen ja käyttäjäystävällinen ympäristö;

34.  huomauttaa, että verkkosivustojen varmenteet ovat käymässä välttämättömiksi, jotta voidaan parantaa kuluttajien luottamusta verkossa tarjolla olevan tiedon ja palvelujen käyttöön;

35.  korostaa, että EU:n toimielinten, yksiköiden ja jäsenvaltioiden olisi koordinoitava internetin hallintoa koskevat toimintalinjansa aihetta käsittelevissä kansainvälisissä elimissä, joista voidaan mainita esimerkkeinä internetin nimi ja osoitejärjestelmää hallinnoiva ICANN ja sen neuvoa-antavat elimet, myös hallitusten neuvoa-antava komitea GAC;

36.  korostaa Euroopan verkko- ja tietoturvavirasto ENISAn tehtävää yhtenäisen eurooppalaisen tietoalueen luomisessa; panee merkille, että ENISA voi olla merkittävässä asemassa, erityisesti kun on kyse tietoturvaa koskevien ongelmien ehkäisemisestä, niihin puuttumisesta ja niihin vastaamisesta, ja panee tyytyväisenä merkille komission tulevan ehdotuksen ENISAn nykyaikaistamisesta;

37.  korostaa, että ENISAn tehokkuutta on lisättävä edelleen siten, että

   kartoitetaan tutkimuksen painopisteet Euroopan tasolla aloilla, jotka koskevat verkottumisen häiriönsietokykyä sekä verkko- ja tietoturvaa, ja toimitetaan tietoa teollisuuden tarpeista mahdollisille tutkimuslaitoksille,
   kiinnitetään päätöksentekijöiden huomio uusiin teknologioihin turvallisuuteen liittyvillä aloilla,
   kehitetään foorumeita, joilla voidaan vaihtaa tietoja ja tarjota tukea jäsenvaltioille;

38.  korostaa, että ENISAn tuki keskittyy niihin jäsenvaltioihin, jotka tätä erityisesti tarvitsevat, ja suosittelee, että ENISAn olisi jatkettava sellaisten foorumien kehittämistä, joilla jäsenvaltiot voivat vaihtaa tietoja keskenään ja muiden kanssa;

39.  katsoo, että komissio on keskeisessä asemassa kaikkien EU:n sisäistä organisaatiota koskevien aloitteiden tekemisessä ja koordinoimisessa, jotta voidaan varmistaa yhdenmukainen EU:n lähestymistapa, myös internetin hallintofoorumin IGF:n yhteydessä;

40.  ehdottaa, että komission olisi kehitettävä valmiuksia eurooppalaisen kansalaisyhteiskunnan aidolle edustukselle internetin hallintoa käsittelevissä kansainvälisissä foorumeissa sekä internet-standardeja pohtivissa järjestöissä tai yhteenliittymissä;

41.  pyytää komissiota helpottamaan yhtenäisen ja kattavan EU:n lähestymistavan hyväksymistä internetin hallintoa käsittelevässä foorumissa ja muissa merkittävissä internetin hallinnointia käsittelevissä tapahtumissa siten, että se esittää EU:n kantaa koskevan asiakirjaluonnoksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle keskusteltavaksi hyvissä ajoin ennen kutakin tapahtumaa;

42.  tukee internetin hallintofoorumin mallin jatkamista ja kehittämistä maailmanlaajuisella, alueellisella – EuroDIG mukaan luettuna – ja kansallisella tasolla siten, että säilytetään sen tärkeimmät ominaispiirteet vapaaehtoisena prosessina, jossa on mukana monia eri sidosryhmiä ja joka on jatkossakin avoin paikka vuoropuhelulle ja parhaiden toimintatapojen vaihtamiselle hallitusten, kansalaisyhteiskunnan ja yksityisen sektorin välillä ja demokraattisen osallistumisen uusi muoto;

43.  tähdentää, miten tärkeää on saada aasialaiset toimijat mukaan internetin hallintoa koskeviin neuvotteluihin, kun otetaan huomioon aasialaisten markkinoiden erityisluonne;

44.  tähdentää myös, että loppukäyttäjät on saatava mukaan hallintomallin kehittämiseen, jolloin on painotettava korkeakoulujen ja yritysten yhteistyötä paikallisella, alueellisella ja kansallisella tasolla;

45.  suosittaa internetin hallintofoorumin parantamista seuraavilla tavoilla:

   i) lisätään kehitysmaiden osallistumista ja kiinnitetään huomiota niiden osallistumisen rahoittamiseen,
   ii) lisätään näkyvyyttä tiedotusvälineissä,
   iii) tehostetaan kokousten järjestämistä esimerkiksi siten, että vähennetään samanaikaisesti pidettävien kokousten määrää, perustetaan pysyvä foorumi kaikkien osallistumisen helpottamiseksi ja lisätään monikielisyyttä,
   iv) parannetaan koordinointia ja yhteistyötä maailmanlaajuisten, alueellisten ja kansallisten internetin hallinnointia käsittelevien foorumien välillä ja
   v) syvennetään Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien yhteistyötä siten, että käytetään kaikkia saatavilla olevia teknisiä keinoja, kuten videokonferensseja sekä kansanedustuslaitosten välistä EU-tiedon foorumia IPEXiä;

46.  tukee komission sekä puheenjohtajavaltioiden Espanjan ja Belgian työtä Vilnassa syyskuussa 2010 järjestettävän internetin hallintofoorumin yhteydessä ja kehottaa lisäämään Euroopan parlamentin osallistumista;

47.  tukee yleisesti ottaen komission kantaa, joka puoltaa nykyistä yksityisen sektorin johtoasemaan perustuvaa internetin nimi- ja osoitejärjestelmää hallinnoivan ICANNin hallintomallia;

48.  antaa arvoa sille, että ICANN on onnistunut takaamaan verkkotunnusjärjestelmän vakauden;

49.  kannustaa jatkamaan ICANNin äskettäin käynnistämää prosessia verkkotunnusten merkitsemiseksi muilla kuin latinalaisilla aakkosilla;

50.  edellyttää, että kulttuurialan järjestöille, radio- ja tv-asemille, tiedotusvälineille ja taiteilijoille luodaan uusi yleinen verkko-osoite, esimerkiksi ’.culture’ tai ’.art’;

51.  edellyttää verkkotunnuksia rekisteröiviltä ja jakavilta yksityisiltä yrityksiltä suurempaa vastuuvelvollisuutta, sillä ne tuottavat palvelua, josta yhteiskunta on tullut laajalti riippuvaiseksi; katsoo, että tähän liittyen on tarpeen luoda yhteiset kriteerit, jotta avoimuus paranisi ja jotta nämä yritykset ottaisivat enemmän vastuuta;

52.  kehottaa .eu-verkkotunnusten rekisteristä vastaavaa EURidia käymään kattavan tiedotusväline- ja internetkampanjan, jolla edistetään .eu-verkkotunnusta jäsenvaltioissa ja helpotetaan Euroopan unionin arvoihin, ominaispiirteisiin ja politiikkoihin perustuvan eurooppalaisen verkkoympäristön kehittämistä;

53.  korostaa hallitusten neuvoa-antavan komitean GACin merkitystä ICANNin poliittisessa päätöksenteossa ja suosittaa lisäämään GACin tehokkuutta muun muassa siten, että perustetaan sihteeristö, jolla on asianmukaiset tukivoimavarat, ja pitää tärkeänä, että kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat aktiivisesti mukana komitean työssä;

54.  katsoo, että ICANNia olisi parannettava siten, että

   i) arvioidaan nykyisten riitojenratkaisumekanismien (riippumattoman tarkastusryhmän ja ICANNin oikeusasiamiehen) tehokkuutta ja samalla otetaan käyttöön vaihtoehtoinen ulkoinen riitojenratkaisumekanismi, joka mahdollistaa sen, että osapuolet voivat tarkistaa ICANNin päätöksiä tehokkaasti, riippumattomasti, hyvissä ajoin ja kohtuullisin kustannuksin,
   ii) toteutetaan asteittain monipuolinen rahoituslähteiden järjestelmä siten, että yksittäiseltä yhteisöltä tai sektorilta tulevalle rahoitukselle asetetaan katto, jotta voidaan välttää minkään yksittäisen yhteisön tai yhteisöjen asiaton vaikuttaminen ICANNin toimintaan,
   iii) kaikki asianomaiset osapuolet ovat asianmukaisesti edustettuina ICANNissa,
   iv) varmistetaan, että ICANNin johtokunnassa ja ylimmässä johtoportaassa on edustettuina eri etunäkökohtia ja alueita,
   v) käytetään kohtuullinen osa sen vararahastosta siihen, että edistetään kansalaisyhteiskunnan (erityisesti kehitysmaiden kansalaisyhteiskunnan) osallistumista internetin hallintoa käsitteleviin foorumeihin;

55.  tukee komission näkemystä, että internetin osoitejärjestelmäviranomaisen IANAn järjestelyihin olisi sisällyttävä monenvälisen vastuuvelvollisuuden mekanismeja, ja vahvistaa, että tulevaisuudessa mikään yksittäinen hallitus ei saisi käyttää määräysvaltaa IANAssa vaan tämän tehtävän kansainvälisyyttä olisi lisättävä vähitellen siten, että päästään monenväliseen valvontaan;

56.  katsoo, että vuoden 2009 uusi vahvistettu sitoumus voi olla myönteinen perusta ICANNin tulevalle kehitykselle, ja korostaa, että

   i) EU:n, lähinnä komission, olisi toimittava aktiivisesti täytäntöönpanon yhteydessä, myös tarkastusryhmissä, ja varmistettava, että näiden ryhmien jäsenet ovat riippumattomia, heillä ei ole eturistiriitoja ja he edustavat eri alueita,
   ii) ICANNin olisi pantava täytäntöön tarkastusryhmien suositukset sen jälkeen, kun niitä on kommentoitu julkisesti, ja ilmoitettava syyt, ellei se pane suosituksia täytäntöön;

57.  pyytää komissiota toimittamaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle vuosittain selvityksen edellisen vuoden aikana järjestetyistä internetin hallinnointiin liittyvistä tapahtumista siten, että ensimmäinen selvitys toimitetaan maaliskuuhun 2011 mennessä;

58.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioille.

(1) EYVL C 104, 14.4.1999, s. 128.
(2) EYVL C 343, 5.12.2001, s. 286.
(3) EYVL C 27 E, 31.1.2002, s. 84.
(4) EUVL C 133 E, 8.6.2006, s. 140.
(5) EUVL C 286 E, 23.11.2006, s. 495.
(6) EUVL C 303 E, 13.12.2006, s. 879.
(7) EUVL C 41 E, 19.2.2009, s. 80.
(8) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0194.
(9) EUVL L 337, 18.12.2009, s. 11.
(10) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0133.
(11) EUVL L 199, 31.7.2007, s. 40.


Yhteisön innovaatiopolitiikka muuttuvassa maailmassa
PDF 144kWORD 68k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. kesäkuuta 2010 yhteisön innovaatiopolitiikasta muuttuvassa maailmassa (2009/2227(INI))
P7_TA(2010)0209A7-0143/2010

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ’Yhteisön innovaatiopolitiikan uudelleentarkastelu muuttuvassa maailmassa’ (KOM(2009)0442),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ’Valmistaudutaan tulevaan – EU:lle yhteinen strategia keskeisiä kehitystä vauhdittavia teknologioita varten’ (KOM(2009)0512),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ’Uusi kumppanuus korkeakoulujen nykyaikaistamiseksi: korkeakoulujen ja yritysten välisen vuoropuhelun EU-foorumi’ (KOM(2009)0158) ja 20. toukokuuta 2010 korkeakoulujen ja yritysten välisestä vuoropuhelusta antamansa päätöslauselman(1),

–  ottaa huomioon neuvoston 4. joulukuuta 2009 antamat päätelmät ’Kohti kilpailukykyistä, innovatiivista ja ekotehokasta Eurooppaa – kilpailukykyneuvoston panos vuoden 2010 jälkeiseen Lissabonin strategiaan’,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ’Tieto- ja viestintäteknologian kehityksen kärjessä – tulevan ja nousevan teknologian tutkimusstrategia Euroopalle’ (KOM(2009)0184),

–  ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman pk-yrityksiä tukevasta aloitteesta(2),

–  ottaa huomioon 22. toukokuuta 2008 antamansa päätöslauselman teollisuuspolitiikan väliarvioinnista – EU:n kasvu- ja työllisyysstrategiaan liittyvä tiedonanto(3),

–  ottaa huomioon Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin perustamisesta 11. maaliskuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 294/2008(4),

–  ottaa huomioon neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien 22. toukokuuta 2008 antamat päätelmät luovuuden ja innovoinnin edistämisestä koulutuksen avulla(5),

–  ottaa huomioon 24. toukokuuta 2007 antamansa päätöslauselman tietämyksestä käytännön toimiin: laajapohjainen innovaatiostrategia EU:lle(6),

–  ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman yhteisön Lissabon-ohjelman täytäntöönpanosta: Lisää tutkimusta ja innovaatiota – Investointi kasvuun ja työllisyyteen: Yhteinen lähestymistapa(7),

–  ottaa huomioon 18. joulukuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1982/2006/EY Euroopan yhteisön seitsemännestä tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelmasta (2007–2013)(8),

–  ottaa huomioon 24. lokakuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1639/2006/EY kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman (2007–2013) perustamisesta(9),

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvoston asetukseksi yhteisöpatentista (KOM(2000)0412),

–  ottaa huomioon yhteisön puitteet tutkimus- ja kehitystyöhön sekä innovaatiotoimintaan myönnettävälle valtiontuelle(10),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ’Verokannustimien tehokkaampi käyttö tutkimus- ja kehitystoiminnan edistämiseksi’ (KOM(2006)0728),

–  ottaa huomioon komission yksiköiden työasiakirjan ’Assessing Community innovation policies in the period 2005-2009’ (SEC(2009)1194),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ’Tieto- ja viestintätekniikan tutkimus-, kehitys- ja innovointistrategia Euroopalle: Panokset korkealle’ (KOM(2009)0116),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnon (A7-0143/2010),

A.  toteaa, että komissio esittää tiedonannossaan ’Yhteisön innovaatiopolitiikan uudelleentarkastelu muuttuvassa maailmassa’ uudistetun innovaatiostrategian, joka on laadittu toimintaohjelman muotoon,

B.  katsoo, että tämä tuleva innovaatiostrategia on kytkettävä tiiviisti yhteen EU 2020 -strategian kanssa,

C.  toteaa, että komissio esittää tiedonannossaan ’Tieto- ja viestintäteknologian kehityksen kärjessä – tulevan ja nousevan teknologian tutkimusstrategia Euroopalle’ uuden strategian, jossa tulevan ja nousevan teknologian (FET) tutkimuksessa käynnistetään FET-lippulaivahankkeita,

D.  katsoo, että eurooppalaista innovaatiopolitiikkaa laadittaessa on otettava tasaveroisesti huomioon tiedon kaikki kolme ulottuvuutta – tutkimus, innovointi ja koulutus,

E.  katsoo, että yritysten innovointikyky riippuu suuresti siitä, saavatko ne riittävästi rahoitusta, ja että nykyisestä talouskriisistä johtuvat luotonsaantivaikeudet uhkaavat rajoittaa rajusti yritysten ja varsinkin pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritykset) innovointitoimintaa,

F.  katsoo, että innovointi on keskeinen tekijä, jos halutaan selviytyä menestyksekkäästi EU:n nykyisistä suurista yhteiskunnallisista ja ekologisista haasteista ja täyttää sen strategiset poliittiset tavoitteet, jotka liittyvät muun muassa yrittäjyyteen, kilpailukykyyn, ilmastonmuutokseen, työllisyyteen, väestörakenteen muutokseen ja osallistavaan yhteiskuntaan,

G.  katsoo, että Euroopan unioni ei kykene saavuttamaan vuoden 2020 energia- ja ilmastotavoitteitaan eikä varsinkaan tavoitteitaan vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 20 prosentilla, lisätä energiatehokkuutta 20 prosentilla ja tuottaa vähintään 20 prosenttia energiasta uusiutuvista energialähteistä, ellei vauhditeta puhtaan, kestävän ja tehokkaan energiateknologian kehittämistä ja laajamittaista soveltamista; katsoo, että tämä ulottuvuus olisi sisällytettävä täysimääräisesti tulevaan innovaatiostrategiaan,

H.  katsoo, että tulevien ja nousevien teknologioiden (kuten kvanttiteknologia, biologiaa hyödyntävä tieto- ja viestintäteknologia ja nanoteknologia) tutkimus ruokkii innovaatioita, koska se vaikuttaa pitkän aikavälin kilpailukykyyn ja luo täysin uusia talouselämän toimialoja sekä kannustimia uusille yrityksille ja huipputeknologian pk-yrityksille,

I.  katsoo, että kestävän teknologian edistäminen ja lisärakentaminen on välttämätöntä yhtäältä EU:n ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttamiseksi ja toisaalta siksi, että se voi hyödyttää EU:ta valtavasti työpaikkojen ja talouskasvun aikaansaamisessa,

J.  katsoo, että niukkojen resurssien epätasainen jakautuminen voi haitata innovaatioita; katsoo, että EU:n raaka-ainepolitiikassa olisi vastattava raaka-aineiden oikeudenmukaista saatavuutta koskeviin tärkeimpiin haasteisiin,

K.  katsoo, että edistämällä kestävää ja energiatehokasta teknologiaa voidaan lisätä EU:n energiahuoltovarmuutta tilanteessa, jossa resurssit käyvät yhä niukemmiksi,

L.  toteaa, että väestörakenteen muutos on suuri tulevaisuuden haaste, joka edellyttää myös uusia teknologisia ratkaisuja,

M.  katsoo, että EU:n on koottava voimansa ja vahvistettava vahvuuksiaan teollisuudenaloilla, joilla sillä on hyvä kilpailuasema, sekä huolehdittava kansainvälisesti tasapuolisista toimintaedellytyksistä,

Laajapohjainen innovaatiopolitiikka

1.  katsoo, että Euroopan tutkimus- ja innovointitoiminta voidaan kytkeä tiiviimmin yhteen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita soveltamaan tieteeseen ja innovointiin kokonaisvaltaista lähestymistapaa;

2.  muistuttaa Euroopan komissiota siitä, että EU:n tulevan innovaatiopolitiikan on oltava laajapohjainen ja sisällettävä periaatteessa kaikki innovoinnin muodot, ei vain teknistä innovointia (tuote- ja menetelmäinnovaatiot), vaan myös hallinnollinen ja organisatorinen sekä sosiaalinen ja työhön liittyvä innovointi, uudet innovatiiviset yritysmallit ja palveluinnovaatiot mukaan luettuina, ja vastaavasti on otettava huomioon osaamiskolmion kaksi muuta ulottuvuutta (tutkimus ja koulutus);

3.  korostaa, että innovaatio on ennen kaikkea uutuus, joka vastaa kuluttajien ja markkinoiden tarpeisiin; pyytää siitä syystä komissiota varmistamaan, että kuluttajien tarpeet asetetaan entistä enemmän etusijalle innovaation käyttövoimana; korostaa, että jotta ei pääse syntymään uutta sosiaalista eriarvoisuutta, innovointia ei pitäisi jatkossa mitata enää pelkästään taloudellisen ja ekologisen hyödyn perusteella, vaan myös sen tuoman sosiaalisen lisäarvon perusteella;

4.  korostaa, että on välttämätöntä vahvistaa yrittäjiä Euroopan innovaation käyttövoimana, jotta kaupan esteiden poistamiseen sekä kuluttajansuojan ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden korkeaan tasoon perustuvat sisämarkkinat voivat toimia kilpailukykyisinä ja moitteettomasti;

5.  kehottaa komissiota asettamaan kunnianhimoisia innovointitavoitteita, joissa keskitytään suuriin yhteiskunnallisiin haasteisiin, ja vähentämään unionin eri aloitteiden nykyistä pirstaleisuutta;

6.  tukee ponnekkaasti komission näkemystä, että EU:n kansainvälisen kilpailukyvyn jatkuvaksi lisäämiseksi tarvitaan ehdottomasti keskeisiä kehitystä vauhdittavia teknologioita, ns. avainteknologioita, ja tulevien ja nousevien teknologioiden tutkimusta; kehottaa komission tavoin jäsenvaltioita pyrkimään sopimukseen avainteknologioiden käytön merkittävyydestä EU:ssa; korostaa tässä yhteydessä, että i) avainteknologiat, kuten mikro- ja nanoelektroniikka, fotoniikka, bio- ja nanoteknologia ii) uudet materiaalit ja iii) tulevat ja nousevat teknologiat voivat luoda suuria innovointimahdollisuuksia ja edistää siirtymistä tietopohjaiseen ja vähähiiliseen talouteen;

7.  korostaa, että innovoinnissa on keskityttävä yksilöön, ja panee tyytyväisenä merkille pyrkimykset vahvistaa yliopistojen ja yritysten välistä vuoropuhelua, jolla edistetään huomattavasti tutkimuksen ja innovoinnin kehittämistä ja yliopistojen tuottaman tiedon tehokkaampaa käyttöönottoa yksityisellä sektorilla ja rikastetaan akateemisia koulutusohjelmia, jotta ne vastaavat nykypäivän sosiaalisia ja yritysten tarpeita;

8.  katsoo, että tämänhetkisten keskeisten kehitystä vauhdittavien teknologioiden ja uusien, tulevien teknologioiden yksilöinti on tehtävä yhteistyössä paikallisen, alueellisen ja kansallisen tason taloudellisten toimijoiden, myös pk-yritysten kanssa, ja siinä on otettava huomioon myös alueelliset talouspoliittiset tavoitteet; kehottaa unionia varmistamaan, että ehdotetun korkean tason asiantuntijaryhmän ponnistelut tällaisten teknologioiden tueksi tarvittavien lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin toimien tunnistamiseksi, vahvistamiseksi ja toteuttamiseksi otetaan huomioon;

9.  pitää näitä innovaatiopoliittisia toimia myönteisinä, koska ne täydentävät kansallisia teollisuuspoliittisia strategioita unionin tasolla toimialojen rajat ylittävästi, ja kehottaa komissiota viemään asiaa eteenpäin;

10.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita yhdistämään seuraavan sukupolven digitaalisten verkkojen ja älykkäiden sähköverkkojen markkinoille tulon innovointitoimintaan, jotta niitä pystytään hyödyntämään täysimääräisesti; korostaa tässä yhteydessä, että on järjestettävä riittävä rahoitus ja käytettävä myös rakennerahastovaroja;

11.  korostaa, että investoinnit erittäin nopeisiin Internet-yhteyksiin ja laajakaistayhteyksien yleistyminen ovat perusedellytyksiä innovaatioiden edistämiselle ja tehokkaammalle levittämiselle ja ne kaventavat näin ollen EU:n alueiden välistä innovointikuilua;

12.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan innovaatioalan lähentämistoimia jäsenvaltioiden välisten erojen vähentämiseksi;

13.  pitää myönteisenä, että komissio on valmistelemassa eurooppalaista innovaatioaloitetta, jolla voidaan saada aikaan entistä johdonmukaisempi innovaatiostrategia;

14.  korostaa ympäristöinnovoinnin ja vihreän yrittäjyyden merkitystä, koska ne voivat olla ratkaisevassa asemassa yhdistämässä innovaatiopolitiikkaa EU:n tärkeisiin avainalueisiin ja lisätä huomattavalla tavalla EU:n talouden vertailuetua;

15.  korostaa ekoinnovaatioiden tärkeää roolia erityisesti resurssien käytön tehokkuuden lisäämisessä;

16.  korostaa innovaatioklusterien tärkeää roolia EU:n tulevassa innovaatiopolitiikassa ja painottaa erityisesti tietoklusterien tarjoamia mahdollisuuksia; panee tyytyväisenä merkille aloitteet erityisten innovointi- ja yrittäjyysvyöhykkeiden luomiseksi yliopistojen, tutkimusinstituuttien sekä tiede- ja teknologiapuistojen ympärille; kehottaa tutkimaan mahdollisuuksia luoda uusien innovointivyöhykkeiden yhtenäinen, yksinkertaistettu rahoitus- ja toimintakehys;

17.  painottaa, että nykyisiä klustereita on kehitettävä edelleen unionin, jäsenvaltioiden ja alueiden yhteisten toimien avulla, jotta kyseiset klusterit kykenevät säilyttämään osin jo kansainvälisen johtoasemansa ja parantamaan asemiaan entisestään;

18.  korostaa tässä yhteydessä, että kaikessa klusteripoliittisessa toiminnassa olisi otettava huomioon yritysten, ja etenkin innovatiivisten pk-yritysten tarpeet, koska innovaatio on erittäin tärkeää yrittäjyyden tukemisen kannalta;

19.  kehottaa jäsenvaltioiden ja EU:n asianomaisia toimijoita parantamaan klusterien rajat ylittävän yhteistyön edellytyksiä;

20.  korostaa, että pk-yrityksillä on tärkeä rooli arvonlisäysketjukumppaneina ja innovatiivisten tuotteiden itsenäisinä tarjoajina;

EU:n innovaatiorahoituksen lisääminen ja keskittäminen

21.  kehottaa vahvistamaan innovoinnin rahoituksen eurooppalaista ulottuvuutta ja korjaamaan nykyisen pirstaleisuuden ja lyhytnäköisyyden; katsoo, että riittävän rahoituksen saanti on innovoinnin kehittämisessä erittäin tärkeää ja että sen vuoksi EU:n innovaatiobudjettia olisi lisättävä reilusti; vaatii ottamaan asian huomioon nykyisen rahoituskehyksen tulevassa tarkistuksessa ja rahoituskehyksen 2014–2020 laadinnassa; korostaa tässä yhteydessä, että samalla olisi tarkasteltava uudelleen sääntöjä, jotka koskevat teollistuotantoa edeltävän ja/tai kokeellisen tutkimuksen ja kehittämisen tukikelpoisuutta; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään rahoitusta tutkimukselle ja kehitykselle, jotta vuonna 2002 Barcelonassa asetettu tavoite käyttää vuoteen 2010 mennessä kolme prosenttia bruttokansantuotteesta tutkimukseen ja kehitykseen saavutetaan; korostaa tutkimuksen ja innovoinnin rahoituksen tärkeyttä talouskriisin aikana, koska siten luodaan pitkällä aikavälillä lisää uusia työpaikkoja; korostaa, että innovaatioon on keskityttävä useammassa tutkimus- ja kehitysohjelmassa;

22.  katsoo, että EU:n tutkimus- ja innovointimenoissa on keskityttävä muun muassa kannusteiden tarjoamiseen tutkimustulosten hyödyntämiseksi kaupallisesti sekä kattavampaan tiedottamiseen rahoituslähteistä ja -mahdollisuuksista; korostaa, että on huolehdittava avoimuuden ja yhtäläisten mahdollisuuksien periaatteen toteutumisesta varojen saannissa järjestämällä avoimia tarjouskilpailuja tutkimusehdotuksista; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käyttämään rakennerahastoja kannustimena suuren mittakaavan innovaatioihin; korostaa, että on kehitettävä sosiaalisia innovaatiorahoitusohjelmia, joissa keskitytään enemmän sosiaaliseen tuottoon;

23.  korostaa, että määrärahojen lisäämisen ohella on ratkaisevaa, että saadaan aikaan kriittinen massa; suosittelee julkisten hankintojen käyttämistä tähän tarkoitukseen ja korostaa aivan erityisesti, että varat on ohjattava sinne, missä saadaan suurin vipuvaikutus ns. eurooppalaisen lisäarvon luomiseen, kuten keskeisiin kehitystä vauhdittaviin teknologioihin eli avainteknologioihin ja tulevia ja nousevia teknologioita koskeviin lippulaiva-hankkeisiin; korostaa tässä yhteydessä, että on hyödynnettävä tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmien ja rakennerahastojen yhteisvaikutuksia; korostaa tässä yhteydessä, että tutkimuksen seitsemättä puiteohjelmaa, kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmaa ja rakennerahastoja hallinnoivien eri elinten on oltava tietoisia noiden rahoitusvälineiden tarjoamista mahdollisuuksista; pitää valitettavana, että rahoituksen nykyisiä synergiamahdollisuuksia ei vielä tunneta kovin hyvin; kehottaa alueita ja jäsenvaltioita tehostamaan ponnisteluja tiedotuksen parantamiseksi tässä suhteessa;

24.  pitää myönteisenä Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituuttia, joka on perustettu vauhdittamaan ja tuottamaan maailman johtavia innovaatioita kokoamalla korkeakoulutus, tutkimus ja yritystoiminta yhteisen tavoitteen ympärille; painottaa Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin huomattavaa panosta ja merkittävää asemaa kannustimien tarjoamisessa innovointiohjelmia varten; kehottaa komissiota laatimaan Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutille sellaisen budjetin, että siinä käytettävissä olevat varat ja muista lähteistä tulevat täydentävät varat voivat saavuttaa kriittisen massan, joka on tarpeen, jotta voidaan vastata unionin yhteiskuntia odottaviin perustavanlaatuisiin haasteisiin ja tutkia niitä perusteellisesti;

25.  korostaa, että on laadittava suuntaviivoja, joilla varmistetaan rahoituksen kilpailukykyinen jako ja nopea käyttöönotto, sekä otettava käyttöön järjestelmä, jolla palkitaan huomattavia taloudellisia tuloksia nopeasti tuottavia hankkeita;

26.  korostaa, että Euroopan olisi oltava huipulla Internet-teknologian ja tieto- ja viestintätekniikan vähähiilisten sovellusten kehittämisessä; ehdottaa, että unionin tieto- ja viestintätekniikan tutkimusbudjetti kaksinkertaistetaan seuraavassa rahoituskehyksessä;

Ohjelmien hallintorakenteen parantaminen

27.  korostaa, että innovaatiopolitiikka olisi sovitettava yhteen muiden EU:n sekä kansallisten politiikkojen kanssa (kuten teollisuus-, ympäristö- ja kuluttajapolitiikkojen), ja samalla olisi muistettava, että yksilöitävien suunnitelmien olisi oltava riittävän joustavia, jotta ne voidaan mukauttaa erilaisiin kansallisiin ja alueellisiin olosuhteisiin;

28.  pitää valitettavana, että EU:n tutkimus- ja innovaatiovälineiden yksinkertaistamispyrkimykset eivät ole johtaneet tulokseen ja että menettelyt ovat edelleen aivan liian monimutkaisia ja aikaa vieviä, mikä vaikeuttaa erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten osallistumista ohjelmiin;

29.  katsoo, että käyttäjäystävällisyyden ja avoimuuden nimissä on estettävä tukiohjelmien päällekkäisyydet, jotka johtuvat eri käsittelytasojen keskinäisen koordinoinnin puutteesta; kehottaa komissiota tarkastelemaan mahdollisuutta koota pk-yrityksille tarkoitetut unionin tukivälineet jatkossa yhden pääosaston, esimerkiksi yritystoiminnan pääosaston, hoidettaviksi; katsoo, että tämä voisi helpottaa esilletuomista ja antaisi mahdollisuuden luoda mahdollisille tuensaajille keskitetty yhteyspiste;

30.  kehottaa komissiota varmistamaan myös, että EU:n sääntelykehyksellä tuetaan innovaatiota eikä muodosteta muutoksen estettä ja että relevantit sisäiset yksiköt ja pääosastot tekevät tehokasta yhteistyötä kaavaillun työryhmän kaltaisen rakenteen avulla, jotta innovaatiokysymyksiä käsiteltäisiin johdonmukaisesti ja kattavasti; edellyttää, että tämän olisi johdettava siihen, että EU:n innovaatiopoliittisten välineiden pirstoutuneisuus vähenee;

31.  kehottaa myös jäsenvaltioita koordinoimaan tehokkaammin toimivaltaisten kansallisten viranomaisten toimia;

32.  toteaa, että EU-toimijoiden yhteisten ponnistelujen tavoitteeksi olisi asetettava tutkimuksen ja innovoinnin ja tuotteiden markkinakypsyyden ja kaupallistamisen välisen kuilun poistaminen; korostaa, että puiteohjelmissa tarvitaan keskinäisiä yhtymäkohtia tai mahdollisuuksia kytkeä yhteen tutkimus- ja innovointitoimenpiteitä ohjelmarajat ylittävällä tasolla;

33.  kehottaa komissiota määrittelemään uusia innovaatioindikaattoreita, jotka soveltuvat paremmin yhä enemmän tietoon perustuviin palvelutalouksiin, ja mukauttamaan nykyisiä, jotta Euroopan innovaatioiden tulostaulun avulla saadaan vertaileva analyysi jäsenvaltioiden innovointikyvystä ja voidaan sen lisäksi yksilöidä paremmin unionin ja jäsenvaltioiden innovointitoimien vahvuuksia ja heikkouksia;

34.  painottaa, että on tärkeää tiedottaa kattavammin soveltuvista rahoituskanavista ja -lähteistä ja tarjota luotettavaa tietoa vaihtoehtoisista rahoitusmuodoista, kuten lisenssisopimuksista, jotta yritykset investoisivat tähänastista innokkaammin;

Kannustimia yksityiselle rahoitukselle

35.  korostaa, että julkisen rahoituksen lisäksi on kannustettava entistä enemmän yksityistä rahoitusta;

36.  pitää tärkeänä, että yhdenmukaistetaan kaikkien osallistujien mahdollisuuksia saada unionin rahoitusta, jotta voidaan lisätä pk-yritysten osallistumista yhteisten teknologia-aloitteiden hallintorakenteisiin ja toimintaan;

37.  kehottaa komissiota esittämään innovoinnin toimintasuunnitelmassa konkreettisia välineitä, joiden avulla voidaan helpottaa innovoivien yritysten rahoituksen saantia; korostaa, että tässä on otettava huomioon, että yrityksillä on eri perustamis- ja kasvuvaiheissa erilaiset rahoitustarpeet ja erilainen innovointitahti;

38.  korostaa, että on luotava edellytykset riskipääoman saannin tehostamiselle ja huomioitava asiassa myös pk-yritysten tarpeet sekä lisättävä Euroopan investointipankin riskinjakorahoitusvälineen käyttöä; kehottaa komissiota tarkastelemaan, millä toimenpiteillä voitaisiin saada aikaan kaikkia toimijoita tyydyttävä riskinjakomalli ja rohkaista näin innovointialan yksityistä sijoitustoimintaa;

39.  kehottaa asianomaisia jäsenvaltioita ja EU:n toimijoita kehittämään edelleen hyviksi osoittautuneita pk-yritysrahoitusvälineitä, kuten mikroluottoja, innovatiivisiin yrityksiin investoimisesta kiinnostuneille tarkoitettua riskipääomaa (venture capital), esimerkiksi nuorten tutkijoiden yrityshankkeita rahoittavia yksityisiä pääomasijoittajia (business angels), lainoja ja takuita, sekä luomaan investoinneille verotuksellisia, taloudellisia, liiketoiminnan ja hallinnollisia kannustimia, koska tämä vähentäisi sitä vaaraa, että yritykset siirtyisivät muualle valtiontukea koskevien epäsuotuisten ehtojen vuoksi, ja jotta yritykset saavat kannustimia tutkimus- ja innovaatioalan työpaikkojen luomiseen, mikä puolestaan edistää uusien tuotteiden ja palvelujen syntymistä;

40.  pitää erittäin tärkeänä, että pk-yrityksille varataan vähimmäisrahoitus tutkimus- ja innovaatioaloitteiden yhteydessä julkaistavissa avoimissa tarjouskilpailuissa tutkimuksen seitsemännen puiteohjelman mallin mukaisesti (15 prosenttia yhteistyöohjelman varoista);

Yritysten, erityisesti pk-yritysten, toimintaedellytysten parantaminen

41.  kehottaa komissiota sopusoinnussa sisämarkkinasääntöjen kanssa mukauttamaan yhteisön nykyisiä valtiontukisäännöksiä niin, että voidaan tukea investointeja kiireisesti tarvittavaan uuteen teknologiaan ja varmistaa EU:n pitkän aikavälin kilpailukyky ja kansainväliset toimintaedellytykset; kehottaa erityisesti neuvostoa ja komissiota ottamaan huomioon keskeisiä kehitystä vauhdittavia teknologioita koskevan aloitteen, kun ne tarkastelevat valtiontukia koskevia sääntöjä, jotta jäsenvaltiot voivat luoda kansallisia kannustinjärjestelmiä keskeisten kehitystä vauhdittavien teknologioiden tukemiseksi;

42.  korostaa sellaisten yhteisten teknologia-aloitteiden merkitystä, jotka täyttävät tietyt koko- ja hallintorakennekriteerit, ja että on tärkeää toteuttaa hyväksyttyjen yhteisten teknologia-aloitteiden yhteydessä ajoittain vaikutustenarviointi, jossa tarkastellaan niiden panosta Euroopan teollisuuden kilpailukykyyn;

43.  pitää tässä yhteydessä myönteisenä, että yhteisön puitteita tutkimus- ja kehitystyöhön myönnettävälle valtiontuelle on tarkoitus tarkistaa vuonna 2010;

44.  katsoo, että samalla kun tehostetaan innovointitukea, on kevennettävä myös hakijoiden byrokraattista taakkaa; kehottaa komissiota byrokratian vähentämiseksi organisoimaan puiteohjelman prosesseja uudelleen ja luomaan käyttäjäraadin;

45.  kehottaa asianomaisia EU-toimijoita parantamaan varsinkin pk-yrityksiä ajatellen teollis- ja tekijänoikeuksien ja etenkin patenttien suojaa, koska sekä patenttikustannukset että patenttien laatu ovat innovoinnin kannalta keskeinen tekijä;

46.  pitää valitettavana, että EU:lla ei ole todellisia innovaatioiden sisämarkkinoita, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita koordinoimaan tämän alan toimintaansa erityisesti sopimalla pikaisesti yhteisöpatentista ja yhdenmukaisesta patenttituomioistuinjärjestelmästä, ja korostaa, kuinka tärkeää standardisointi on innovatiivisen tuotekehittelyn kannalta;

47.  suosittaa edistämään innovointia ruokkivaa uudenaikaista teollis- ja tekijänoikeustoimintaa, kuten patenttipoolit, yhteispatentit ja oikeuksien lisensointi;

48.  korostaa sopusoinnussa unionin innovaatiopolitiikan kanssa kehitettävän pk-yritysystävällisen yhteisöpatentin merkitystä EU-alueen talouselämälle;

49.  toteaa, että patenttien käyttö pankkirahoituksen vakuutena on yhä yleisempää, mutta koska pankeilta puuttuu teknologista ymmärrystä, ne eivät useinkaan kykene arvioimaan patenttien arvoa luotonannon yhteydessä; kehottaa sen vuoksi komissiota tarkastelemaan, voisiko unioni auttaa kehittämään arviointistandardeja;

50.  korostaa, että on tärkeää luoda ohjelmia, joilla pk-yrityksiä kannustetaan hyödyntämään teknologian kehitystä ja tutkimushenkilöstöä;

51.  korostaa, että tutkimuksen, innovoinnin ja koulutuksen osaamiskolmio on nähtävä yhtenä kokonaisuutena; vaatii siksi, että investointeja ammattitaitoisten työntekijöiden koulutukseen ja jatkokoulutukseen ei saa vähentää, sillä innovointikyky vaikuttaa ratkaisevasti EU:n kilpailukykyyn; painottaa, että tutkijoiden ja alan ammattilaisten työskentelyolot ja liikkuvuusmahdollisuudet on tehtävä mahdollisimman houkutteleviksi, jotta EU pärjää kansainvälisessä kilpailussa; korostaa, että samalla on parannettava naispuolisten tutkijoiden työskentelyoloja;

o
o   o

52.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0187.
(2) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0100.
(3) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0226.
(4) EUVL L 97, 9.4.2008, s. 1.
(5) EUVL C 141, 7.6.2008, s. 17.
(6) EUVL C 102 E, 24.4.2008, s. 455.
(7) EUVL C 303 E, 13.12.2006, s. 640.
(8) EUVL L 412, 30.12.2006, s. 1.
(9) EUVL L 310, 9.11.2006, s. 15.
(10) EUVL C 323, 30.12.2006, s. 1.


Kehitys kohti vuosituhattavoitteiden saavuttamista: syyskuussa 2010 pidettävää YK:n korkean tason kokousta varten valmisteilla oleva väliarviointi
PDF 162kWORD 84k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. kesäkuuta 2010 kehityksestä kohti vuosituhattavoitteiden saavuttamista: syyskuussa 2010 pidettävää YK:n korkean tason kokousta varten valmisteilla oleva väliarviointi (2010/2037(INI))
P7_TA(2010)0210A7-0165/2010

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 8. syyskuuta 2000 annetun Yhdistyneiden kansakuntien vuosituhatjulistuksen,

–  ottaa huomioon 17. ja 18. kesäkuuta 2010 pidetyn, vuosituhattavoitteita koskevan Eurooppa-neuvoston kokouksen,

–  ottaa huomioon Gleneaglesissa vuonna 2005 pidetyssä G8-huippukokouksessa ja kaikissa sen jälkeen pidetyissä G8- ja G20-kokouksissa annetut tuen määrää, Saharan eteläpuolisen Afrikan tukea ja tuen laatua koskevat sitoumukset,

–  ottaa huomioon Pittsburghissa 24. ja 25. syyskuuta 2009 pidetyn G20-huippukokouksen ja Lontoossa 2. huhtikuuta 2009 pidetyn G20-huippukokouksen,

–  ottaa huomioon Italian L'Aquilassa 8.–10. heinäkuuta 2009 pidetyn G8-huippukokouksen,

–  ottaa huomioon kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen(1) ja EU:n menettelysäännöt täydentävyydestä ja työnjaosta kehitysyhteistyöpolitiikassa(2),

–  ottaa huomioon Meksikon Monterreyssä 18.–22. maaliskuuta 2002 pidetyssä kansainvälisessä kehitysrahoituskokouksessa hyväksytyn Monterreyn konsensuksen,

–  ottaa huomioon avun tuloksellisuutta koskevan Pariisin julistuksen ja Accran toimintasuunnitelman,

–  ottaa huomioon Addis Abebassa esitetyn kehotuksen ryhtyä kiireellisiin toimiin äitiysterveydenhuollon hyväksi sekä Kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin 15-vuotispäivän (ICPD/15) johdosta annetut Berliinin toimintakehotuksen ja strategiset toimintavaihtoehdot kansalaisjärjestöille,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 208 artiklan, jossa säädetään, että ’unioni ottaa huomioon kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteet toteuttaessaan muita sellaisia politiikkoja, jotka voivat vaikuttaa kehitysmaihin’,

–  ottaa huomioon 12. huhtikuuta 2005 annetun komission tiedonannon kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuudesta(3),

–  ottaa huomioon 18. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1905/2006 kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta(4) (kehitysyhteistyön rahoitusväline, DCI),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (Lissabonin sopimus) 7 artiklan, jonka mukaan unioni varmistaa eri politiikkojensa ja toimiensa välisen johdonmukaisuuden kaikki tavoitteensa huomioon ottaen,

–  ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2009 kansainvälisessä työkonferenssissa yksimielisesti hyväksytyt ILO:n laatiman ihmisarvoisen työn toimintaohjelman ja ILO:n kansainvälisen työllisyyssopimuksen,

–  ottaa huomioon YK:n pääsihteerin heinäkuussa 2009 antaman kertomuksen vuosituhatjulistuksen täytäntöönpanosta,

–  ottaa huomioon UNDP:n tammikuussa 2010 julkaistun kertomuksen ’Beyond the Midpoint: achieving the Millennium Development Goals’,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle annetun komission tiedonannon ’Kaksitoistakohtainen EU:n toimintasuunnitelma vuosituhannen kehitystavoitteiden tueksi’(5),

–  ottaa huomioon neuvoston päätelmät HI-viruksen/aidsin, malarian ja tuberkuloosin torjumiseen tähtäävän ulkoisena toimena toteutettavan eurooppalaisen toimintaohjelman (2007–2011) edistymisestä,

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen 6. marraskuuta 2008 antaman tuomion Euroopan investointipankin (EIP) ulkoisesta lainanantotoiminnasta(6),

–  ottaa huomioon 6. huhtikuuta 2006 antamansa päätöslauselman kehitysavun tehokkuudesta ja korruptiosta kehitysmaissa(7),

–  ottaa huomioon 20. kesäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman ’Vuosituhannen kehitystavoitteista: puolimatkassa’(8),

–  ottaa huomioon 4. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman äitiyskuolleisuudesta(9), 24. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman vuosituhattavoitesopimuksista(10) ja 25. maaliskuuta 2010 antamansa päätöslauselman maailmanlaajuisen rahoitus- ja talouskriisin vaikutuksista kehitysmaihin ja kehitysyhteistyöhön(11),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan mietinnön sekä kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon (A7-0165/2010),

A.  ottaa huomioon, että köyhyyden vähentäminen ja poistaminen on EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan ensisijainen tavoite Lissabonin sopimuksen mukaisesti ja myös moraalinen velvollisuus ja pitkällä aikavälillä EU:n oman edun mukaista,

B.  ottaa huomioon, että maailman suurimpana kehitysavun antajana EU:n ja sen jäsenvaltioiden on toimittava johtavassa asemassa vuosituhattavoitteita käsittelevässä kokouksessa syyskuussa ja omaksuttava kunnianhimoinen ja yhtenäinen kanta, joka voi toimia liikkeellepanevana voimana, jotta vuosituhattavoitteet saavutetaan ajoissa,

C.  ottaa huomioon, että EU:lta puuttuu tällä hetkellä noin 20 miljardia euroa vuosituhattavoitteiden menositoumuksista,

D.  ottaa huomioon, että eräät EU:n jäsenvaltioista leikkaavat kehitysapua,

E.  ottaa huomioon, että maailmanlaajuisten rahoitustoimien arvo on 70-kertaisesti maailman bruttokansantulo,

F.  ottaa huomioon, että sattumanvarainen apu saattaa olla haitaksi vastaanottajamaille ja että parempilaatuisella avulla voitaisiin vapauttaa kolme miljardia euroa vuodessa EU:n ja sen jäsenvaltioiden kehitysyhteistyöbudjetteihin(12),

G.  ottaa huomioon, että 82 prosenttia IMF:n uusista lainoista on myönnetty Euroopan alueen maille, vaikka vähiten kehittyneet maat hyötyisivät, jos ne saisivat suuremman osuuden IMF:n uusista lainoista,

H.  ottaa huomioon, että vaikka G20 on edustukseltaan laajempi kuin G8, YK on edelleen kattavin foorumi globaalin hallinnon kysymysten käsittelyyn,

I.  ottaa huomioon, että EU:n politiikan epäjohdonmukaisuudet eivät saa vaarantaa kehitysavun vaikutusta,

J.  ottaa huomioon, että maastamuuttajien rahalähetykset tuottavat vähintään 300 miljardia dollaria vuodessa kehitysmaiden talouksille(13),

K.  ottaa huomioon, että vaikka osassa vuosituhattavoitteista on tapahtunut rohkaisevaa kehitystä, kaikki kahdeksan vuosituhattavoitetta ovat tällä hetkellä kaukana toteutumisesta, ja ne voidaan saavuttaa ainoastaan selvästi ilmaistun poliittisen tahdon avulla viidessä vuodessa vuoden 2015 määräaikaan mennessä,

L.  ottaa huomioon, että eräät vähiten kehittyneistä maista eivät saavuta mitään vuosituhattavoitteista,

M.  ottaa huomioon, että viimeaikaiset elintarvike- ja polttoainekriisit yhdessä maailmanlaajuisen taloustaantuman ja ilmastonmuutoksen kanssa ovat aiheuttaneet takaiskuja suhteessa viime vuosikymmenen edistykseen köyhyyden vähentämisessä,

N.  ottaa huomioon, että maan omistaminen kannustaa yksilöitä, perheitä ja yhteisöjä ottamaan vastuun omasta kehityksestään ja varmistamaan elintarviketurvan paikallisella tasolla,

O.  ottaa huomioon, että ilmastonmuutoksen hillitseminen kehitysmaissa saattaa maksaa noin 100 miljardia dollaria vuodessa vuoteen 2020 mennessä(14) ja taloustaantuma vähintään saman verran(15),

P.  ottaa huomioon, että ’keskituloisten’ kehitysmaiden tilannetta ei pidä sivuuttaa vuosituhattavoitteita tarkasteltaessa, sillä ne tarvitsevat edelleen tukea voidakseen hyödyntää koko kehityspotentiaaliaan,

Q.  ottaa huomioon, että teollisuusmaat ovat pääosin vastuussa ilmastonmuutoksesta ja rahoitus- ja talouskriisistä,

R.  ottaa huomioon, että köyhyysrajalla ja uhanalaisissa työpaikoissa työskentelevien määrä on nousussa,

S.  ottaa huomioon, että rauhan, turvallisuuden, demokratian ja poliittisen vakauden puuttuminen estää usein köyhiä maita hyödyntämästä kaikkia kehitysmahdollisuuksiaan,

T.  ottaa huomioon, että korruptio heikentää tuottavuutta, luo epävakautta ja estää ulkomaisia sijoituksia,

U.  ottaa huomioon, että laittomat pääomavirrat kehitysmaista arvioidaan 641–941 miljardiksi Yhdysvaltain dollariksi, ja katsoo, että näin suuri ulos virtaava rahamäärä uhkaa kehitysmaiden kykyä kerätä omia varoja ja kohdistaa lisää rahoitusta köyhyyden vähentämiseen(16),

V.  ottaa huomioon, että eräiden terveyteen liittyvien vuosituhattavoitteiden toteuttamisessa saavutetusta merkittävästä edistyksestä huolimatta kolme terveyteen liittyvää vuosituhattavoitetta ja erityisesti äitiyskuolleisuuteen liittyvä tavoite ovat kauimpana toteutumisesta,

W.  ottaa huomioon, että 13 prosenttia kaikista kehitysmaiden äitiyskuolemista johtuu vaarallisista aborteista ja että luku on vielä huomattavasti korkeampi Afrikassa(17),

X.  ottaa huomioon, että perhesuunnittelun rahoitus naista kohti on laskenut jyrkästi viime vuosikymmenen aikana,

Y.  ottaa huomioon, että vaikka kaikki vuosituhattavoitteet saavutettaisiin, köyhissä maissa olisi edelleen köyhyyteen liittyviä haasteita ja kärsimystä,

Z.  ottaa huomioon, että vuosituhattavoitteita koskevien lupaustemme toteutumatta jättäminen tarkoittaa kärsimysten jatkumista miljoonille köyhille ja heikentää merkittävästi pohjoisen ja etelän välistä luottamusta,

I.Rahoitus

1.  odottaa kesäkuussa 2010 kokoontuvan Eurooppa-neuvoston hyväksyvän EU:lle kunnianhimoisen ja yhtenäisen kannan ennen syyskuussa pidettävää vuosituhattavoitteita käsittelevää YK:n kokousta ja tuottavan uusia tuloshakuisia, avoimia ja mitattavia lisäsitoumuksia;

2.  kehottaa jäsenvaltioita täyttämään velvoitteensa, johon ne suostuivat kehityspolitiikkaa koskevassa Eurooppalainen konsensus -julkilausumassa;

3.  huomauttaa, että vuosituhattavoitteiden saavuttamisen on säilyttävä Euroopan unionin keskeisenä tavoitteena; korostaa, että köyhyyden vähentäminen vuosituhattavoitteet saavuttamalla on tunnustettava yksiselitteisesti EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan kaikenkattaviksi puitteiksi ja että tämä on otettava selvästi huomioon kaikissa asiaan liittyvissä politiikoissa, myös kauppapolitiikassa ja säädösehdotuksissa; katsoo, että vuosituhattavoitteita ei pitäisi tarkastella teknisenä kysymyksenä, joka ratkaistaan yksinkertaisesti lisäämällä rahoitusta tai kauppamahdollisuuksia kartoittamatta köyhyyden taustalla olevia syitä ja puuttumatta niihin;

4.  korostaa, että äskettäisessä köyhyyden uudelleenmäärittelyä käsittelevässä YK:n Rethinking Poverty -raportissa annetut luvut eivät ole ainoastaan hälyttäviä vaan myös selkeä osoitus siitä, että vaara vuosituhattavoitteiden jäämisestä saavuttamatta on todellinen;

5.  kehottaa kaikkia jäsenvaltioita pitämään 0,7 prosentin kehitysapulupauksensa viimeistään vuoteen 2015 mennessä;

6.  kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön tehokkaampia toimia, kun on kyse niiden sitoutumisesta antamaan 0,7 prosenttia bruttokansantulosta kehitysapuun vuoteen 2015 mennessä, mukaan lukien julkisen kehitysavun vertaisarviointiprosessi, jonka avulla ulkoasiainneuvostossa arvioidaan 0,7 prosentin tavoitteen saavuttamista vuoteen 2015 mennessä ja josta lopuksi annetaan selvitys Eurooppa-neuvostolle ja Euroopan parlamentille;

7.  kehottaa kaikkia jäsenvaltioita ottamaan käyttöön kehitysaputoimia ja määrittämään monivuotisia aikatauluja vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi; kehottaa komissiota täydelliseen avoimuuteen julkisessa kehitysavussa ja pyytää sitä tätä varten julkistamaan jäsenvaltioiden julkiseen kehitysapuun osoittamat määrät;

8.  vaatii, että EU ja OECD eivät laajenna julkisen kehitysavun määritelmää eivätkä laske velkojen peruuttamista tai muita julkisen kehitysavun ulkopuolisia rahavirtoja kehitysapumenoiksi;

9.  kehottaa kaikkia jäsenvaltioita puuttumaan aktiivisesti veroparatiiseihin, veronkiertoon ja laittomiin pääomavirtoihin G20:n ja YK:n puitteissa sekä edistämään suurempaa avoimuutta mukaan lukien tehtyjen voittojen ja maksettujen verojen järjestelmällinen julkistaminen ja maakohtainen raportointi, jotta kehitysmaat voivat pitää resurssinsa omaa kehitystään varten;

10.  kehottaa EIP:tä tarkistamaan offshore-rahoituskeskuksia koskevaa politiikkaansa soveltaen kriteereitä, jotka ovat tiukemmat kuin OECD:n kiellettyjä ja valvonnanalaisia oikeudenkäyttöalueita koskeva määritelmäluettelo, sekä varmistamaan sen täytäntöönpanon ja antamaan vuosittain asiaa koskevat edistymiskertomukset;

11.  kehottaa jäsenvaltioita ja kansainvälistä yhteisöä toimimaan maastamuuttajien rahalähetysten kustannusten laskemiseksi;

12.  kehottaa kaikkia jäsenvaltioita tukemaan YK:n aloitteita ja ryhtymään toimiin lainanantajan ja -ottajan vastuun lisäämiseksi valtionvelan yhteydessä;

13.  kehottaa kaikkia jäsenvaltioita ja kansainvälistä yhteisöä pyrkimään uudelleen keventämään sellaisten vähiten kehittyneiden maiden velkataakkaa, jotka ovat todistetusti vastuullisia, avoimia ja sitoutuneita hyvään hallintoon;

14.  kehottaa EU:ta tarjoamaan kattavaa rahoitusta, jolla pyritään auttamaan köyhiä maita taistelemaan ilmastonmuutoksen ja talouskriisin vaikutuksia vastaan; vaatii, että tämä rahoitus on lisäys olemassa oleviin kehitysapusitoumuksiin;

15.  kehottaa kaikkia jäsenvaltioita sitoutumaan siihen, että ne myöntävät huomattavasti enemmän resursseja kehitysyhteistyöhön ja hätäapuun seuraavasta rahoituskehyksestä ja Euroopan kehitysrahastosta;

16.  kehottaa komissiota käyttämään nykyisiä kehitysyhteistyövälineitään, kuten Euroopan naapuruuspolitiikan toimintasuunnitelmia, itäistä kumppanuutta, yleistä tullietuusjärjestelmää (GSP) ja yleisen tullietuusjärjestelmän laajennettua versiota (GSP+), jotta voidaan määrittää ja toteuttaa paremmin käytännön toimia, jotka on tarkoitettu helpottamaan vuosituhattavoitteiden saavuttamista;

17.  kehottaa kaikkia jäsenvaltioita lisäämään huomattavasti budjettituen kautta tarjotun avun määrää erityisesti vuosituhattavoitesopimusten kohdalla, mutta vaatii, että demokratia, ihmisoikeudet, hallinto ja muut tärkeät edellytykset täyttyvät ja että valvontaa ja tarkastuksia lisätään ja parannetaan;

18.  kehottaa kaikkia jäsenvaltioita varmistamaan, että EU toimii jatkossakin maailmanlaajuisesti ja maakohtaisesti talousarviotuen lisäksi monenlaisten rahoitusvälineiden kautta, mukaan lukien HI-viruksen ja aidsin, tuberkuloosin ja malarian torjuntaan tarkoitettu kansainvälinen rahasto, ja muiden merkittävien organisaatioiden ja järjestelmien erityisesti kansalaisyhteiskunnan järjestöjen ja yhteisöjen kautta;

19.  kehottaa kaikkia jäsenvaltioita jatkamaan kehitysavun antajien koordinoinnin edistämistä vapauttamalla käyttöön näiden myöntämän tuen Pariisin ja Accran julkilausumien mukaisesti, jolloin vähennetään kehitysavun liiallista hajauttamista, mikä on välttämätöntä kehitysavun yhdenmukaisuuden ja sitomattomuuden näkökulmasta; toteaa myös, että eri jäsenvaltiot voivat tarjota asiantuntemusta useilla maantieteellisillä alueilla ja kehitysyhteistyön osa-alueilla;

II.  Kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuus

20.  kehottaa Euroopan komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että ensisijainen vastuu kehitysrahastojen ohjelmasuunnittelusta ja ensisijaisten tavoitteiden asettamisesta kuuluu edelleen kehitysyhteistyöstä vastaavan komission jäsenen toimialaan EU:n uudessa toimielinrakenteessa;

21.  kehottaa EU:ta ryhtymään konkreettisiin toimiin köyhyyden torjumiseksi ottamalla käyttöön johdonmukaisen politiikan, joka kattaa kauppa- ja kehitysyhteistyön sekä yhteisen maatalous- ja kalastuspolitiikan, jotta vältetään kaikki välittömät ja välilliset haittavaikutukset kehitysmaiden talouksiin;

22.  kehottaa EU:ta vaalimaan elintarviketurvan periaatetta kehitysmaissa ja vaatimaan käynnissä olevissa WTO:n neuvotteluissa kaikilta toimijoilta tämän periaatteen noudattamista;

23.  katsoo, että vuosituhattavoitteiden saavuttamiseen vaaditaan toimenpiteitä maan ja veden sekä biologista monimuotoisuutta edustavien luonnonvarojen käyttömahdollisuuksien parantamiseksi sekä toimenpiteitä, joilla tuetaan paikallisesti kestävää pienimuotoista maataloutta;

24.  kehottaa EU:ta tarkistamaan kalastussopimuksensa kehitysavun näkökulmasta, jotta niissä otetaan huomioon kaikilta osin sopimusten sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset paikallisiin yhteisöihin erityisesti EU:n pitkän aikavälin alakohtaisella tuella ja järjestelmällä, jonka mukaan alusten omistajat maksavat kohtuullisen osuuden EU:n kalastuslaivaston pääsyä koskevista kustannuksista;

25.  kehottaa EU:ta olemaan painostamatta kauppapolitiikallaan köyhiä maita avaamaan haavoittuvia markkinasektoreita silloin, kun niiden kehityksen taso estää niitä kilpailemasta tasapuolisesti globaalilla tasolla, ja samalla kohdentamaan paremmin kauppaa tukevaa apua köyhiä hyödyttäväksi;

26.  kehottaa EU:ta toimimaan oikea-aikaisen ja kehitykseen tähtäävän päätöksen saamiseksi WTO:n Dohan kierrokselle;

27.  kehottaa sisällyttämään ilmastonmuutoksen riskianalyysin järjestelmällisesti poliittisen suunnittelun ja päätöksenteon kaikkiin osa-alueisiin mukaan lukien kauppa, maatalous ja elintarviketurvallisuus; vaatii käyttämään tämän arvioinnin tulosta kestävää kehitysyhteistyöpolitiikkaa koskevien selkeiden suuntaviivojen laatimiseen;

28.  korostaa, että ilmastonmuutosongelmaan on saatava tehokas maailmanlaajuinen ratkaisu, jonka seurauksena teollisuusmaiden on kannettava vastuunsa ja johdettava kasvihuonekaasupäästöjen vaikutusten torjumista, sillä ne uhkaavat vuosituhattavoitteiden saavuttamista, jos asiaan ei puututa;

29.  kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita, jotka ovat Espoon yleissopimukseen liittyvän strategista ympäristöarviointia koskevan pöytäkirjan sopimuspuolia, noudattamaan kaikilta osin pöytäkirjan määräyksiä tukiessaan kehitysohjelmia ja julkisia hankkeita kehitysmaissa;

30.  on vakuuttunut siitä, että kauppa voi olla voimakas talouskasvun veturi, vaikka yksin kaupalla ei voida ratkaista kehitysongelmia; katsoo, että Dohan neuvottelukierroksen hidas edistyminen heikentää kansainvälisen kauppajärjestelmän osuutta vuosituhattavoitteiden saavuttamisessa; korostaa, että Dohan kierroksen onnistunut päätökseen saattaminen voisi edistää maailmanlaajuisen talouden elvytyspaketin aikaansaamista; panee merkille monet UNCTADin ja muiden laitosten tutkimukset, jotka osoittavat, että laajamittainen kaupan vapauttaminen vähiten kehittyneissä maissa on harvoin johtanut kestävään ja konkreettiseen köyhyyden vähentymiseen ja että se on myötävaikuttanut kehitysmaiden kauppaehtojen heikkenemiseen etenkin Afrikan maissa;

31.  korostaa sellaisten toimien merkitystä, joilla pyritään helpottamaan kehitysmaiden integroitumista maailmantalouteen; toistaa, että kaupalle avautuminen ja toimitusvalmiuksien tukeminen ovat tärkeitä tekijöitä kaikissa johdonmukaisissa kehitysstrategioissa ja että kauppaan liittyvää teknistä apua koskevat aloitteet ovat täydentävä väline köyhyyden poistamisen ja alikehittymisen käsittelyssä;

32.  muistuttaa, että kehitysmaiden ja vähiten kehittyneiden maiden kaupankäyntivalmiuksien parantaminen voi auttaa niitä hankkimaan kaupan alan osaamista ja kaupan infrastruktuuria, jota WTO:n sopimusten täytäntöönpano ja niistä hyötyminen edellyttävät, laajentamaan kauppaansa, hyödyntämään uusia ja jo olemassa olevia kauppamahdollisuuksia, panemaan uudet sopimukset täytäntöön sekä mukautumaan muuttuvaan ulkoiseen kaupankäyntiympäristöön;

33.  pitää myönteisinä kehitysmaiden kanssa käytävää kauppaa koskevia nykyisiä aloitteita EU:n ja WTO:n tasolla ja erityisesti Kaikki paitsi aseet -aloitetta, yleistä tullietuusjärjestelmää (GSP ja GSP+) sekä epäsymmetrisyyden periaatetta ja siirtymäkausia, joista on neuvoteltu kaikissa eurooppalaisissa kumppanuussopimuksissa (EPA), ja pyytää komissiota vahvistamaan tämän toimintastrategian; huomauttaa, että GSP-järjestelmä tarjoaa enemmän vakautta, ennustettavuutta ja kauppamahdollisuuksia käyttäjilleen; panee merkille, että täydentäviä etuuksia tarjotaan (GSP-järjestelmän kautta) maille, jotka ovat ratifioineet ja panneet tehokkaasti täytäntöön tärkeimmät kansainväliset yleissopimukset kestävästä kehityksestä, sosiaalisista oikeuksista ja hyvästä hallinnosta;

34.  kehottaa komissiota antamaan WTO:ssa ja kahdenvälisistä vapaakauppasopimuksista käytävissä neuvotteluissa enemmän painoa kehitysyhteistyönäkökohdille;

35.  muistuttaa, että kauppaa tukevan avun strategian tarkoituksena on auttaa köyhiä ja haavoittuvimpia maita kehittämään talouden perusinfrastruktuuria ja niitä välineitä, joita ne tarvitsevat valjastaakseen kaupan talouskasvun ja kehityksen veturiksi; pitää myönteisinä komission lausuntoja siitä, että EU on jo saavuttanut tavoitteen sitoa kaksi miljardia euroa kauppaa tukevaan apuun vuoteen 2010 mennessä, sillä EU:n ja sen jäsenvaltioiden kokonaistuki kauppaa tukevalle avulle saavutti 2,15 miljardia euroa vuonna 2008 (1,14 miljardia jäsenvaltioilta ja 1,01 miljardia EU:lta), ja panee merkille, että merkittäviä tuloksia on saavutettu myös laajemmalla kauppaa tukevan avun asialistalla − mukaan luettuina liikenne ja energia, tuotantoalat ja kauppaan liittyvä mukautus; pyytää komissiota kuitenkin antamaan tarkempia tietoja (myös lukuja) kaupan alan avun ja kauppaa tukevan avun rahoittamiseen käytetyistä budjettikohdista;

36.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kiinnittämään enemmän huomiota vähiten kehittyneisiin maihin ja tukemaan niitä, jotta voidaan nostaa EU:n kauppaa tukevan avun kokonaisrahoitusta, jota ei ole merkittävästi nostettu viime aikoina; katsoo, että koska alueellisesta integraatiosta tulee koko ajan merkittävämpää EU:n kauppaa tukevan avun asialistalla, toimia AKT-maiden alueellisten kauppaa tukevan avun pakettien loppuun saattamiseksi olisi vauhditettava; katsoo, että avun tehokkuutta voidaan edelleen parantaa lisäämällä kauppaa tukevaa apua koskevien toimenpiteiden yhteistä analyysiä, yhteisiä vastausstrategioita ja yhteistä toteuttamista;

37.  katsoo, että etelä–etelä-ulottuvuudesta on tulossa nopeasti kasvava osa maailmankauppaa, että sillä voisi olla yhä suurempi merkitys köyhimpien maiden kehityksen turvaamisessa ja että sitä pitäisi edistää ja tukea;

III.  Tärkeimmät vuosituhattavoitteet

38.  kehottaa EU:ta säilyttämään yhtenäisen ja kattavan lähestymistavan vuosituhattavoitteisiin tunnustamalla että kaikki yksittäiset tavoitteet ovat kytköksissä toisiinsa ja vahvistamalla köyhyyden poistamisen vähimmäisvaatimukset;

Terveys ja koulutus

39.  kehottaa kaikkia jäsenvaltioita ja komissiota osoittamaan vähintään 20 prosenttia kaikista kehitysmenoista perusterveydenhuoltoon ja koulutukseen, lisäämään panostaan HI-viruksen ja aidsin, tuberkuloosin ja malarian torjuntaan tarkoitettuun kansainväliseen rahastoon ja myöntämään lisää tukea ohjelmille, joilla pyritään vahvistamaan terveydenhoitojärjestelmiä, ja asettamaan etusijalle äitiysterveyden ja imeväiskuolleisuuden torjunnan;

40.  kehottaa kehitysmaita käyttämään vähintään 15 prosenttia kansallisista talousarvioista terveydenhuoltoon ja vahvistamaan terveydenhoitojärjestelmiään;

41.  kehottaa EU:ta ja kehitysmaita edistämään terveydenhuollon ja koulutuksen vapaata saatavuutta;

42.  kehottaa kaikkia jäsenvaltioita ja komissiota pysäyttämään huolestuttavan laskun kehitysmaiden seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia koskevassa rahoituksessa ja tukemaan vapaaehtoiseen perhesuunnitteluun, turvallisiin abortteihin, sukupuoliteitse tarttuvien tautien hoitamiseen ja lisääntymisterveystarvikkeiden, ihmishenkiä pelastavien lääkkeiden ja ehkäisyvälineiden, mukaan lukien kondomien jakeluun liittyviä politiikkoja;

43.  kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja kehitysmaita suhtautumaan vuosituhattavoitteeseen 5 (äitiysterveyden parantaminen), vuosituhattavoitteeseen 4 (lapsikuolleisuuden torjuminen), vuosituhattavoitteeseen 6 (HI-viruksen/aidsin, malarian ja tuberkuloosin torjuminen) ja vuosituhattavoitteeseen 3 (sukupuolten tasa-arvo ja naisten vaikutusvallan lisääminen) johdonmukaisesti ja kokonaisvaltaisesti;

44.  vaatii, että maa- ja aluekohtaisissa strategia-asiakirjoissa painotetaan naisiin kohdistuvan väkivallan ja syrjinnän torjumista koskevan lainsäädännön tarvetta, kannustetaan naisten osallistumista päätöksentekoon ja korostetaan sukupuolten tasa-arvon huomioivien menettelytapojen tarvetta;

45.  toistaa, että EU:n pitäisi tukea niitä kehitysmaita, jotka hyödyntävät TRIPS-sopimuksen niin kutsuttuja joustovälineitä pystyäkseen hankkimaan kohtuuhintaisia lääkkeitä kansanterveysalan ohjelmiensa yhteydessä; korostaa, että sopimuksia, joilla taataan rinnakkaislääkkeiden saatavuus, ei saa heikentää vapaakauppasopimuksilla;

Heikossa asemassa olevat ryhmät

46.  kehottaa EU:ta kanavoimaan vähintään puolet kehitysavusta vähiten kehittyneille maille ja suuntaamaan kyseisissä maissa avun sitä kaikkien eniten tarvitseville ryhmille, erityisesti naisille, lapsille ja vammaisille, sekä sisällyttämään heikossa asemassa olevien ryhmien edut tehokkaammin kehitysstrategioihinsa;

47.  kannattaa tässä yhteydessä komission ehdotusta rahoituksen jakamisesta uudelleen eniten tavoitteista jäljessä oleville maille vuonna 2010 tehtävän AKT-ohjelmien väliarvioinnin puitteissa;

48.  kehottaa EU:ta ja kehitysmaita huomioimaan erityisesti vähemmistöjen oikeudet ja vaatii, että EU sisällyttää kansainvälisiin sopimuksiinsa tinkimättömät ihmisoikeus- ja syrjimättömyyslausekkeet, jotka koskevat muun muassa sukupuoleen, rotuun, etniseen alkuperään, uskontoon, vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään, seksuaaliseen suuntautumiseen ja hi-viruksen kantamiseen tai aidsin sairastamiseen perustuvaa syrjintää;

Nälän poistaminen

49.  kehottaa EU:ta ja kumppanihallituksia kasvattamaan investointeja maatalouteen ja elintarviketurvaan tasoille, joilla taataan nälän poistaminen kaikilta, ottaen huomioon erityisesti kiireelliset nälkään liittyvät tarpeet, pienimuotoisen maanviljelyn ja sosiaalisen suojelun ohjelmat;

50.  kehottaa komissiota edistämään maanomistusta keinona köyhyyden vähentämiseen ja elintarviketurvan varmistamiseen siten, että vahvistetaan omistusoikeutta ja helpotetaan luotonantoa viljelijöille, pienyrityksille ja paikallisyhteisöille;

Ihmisarvoinen työ

51.  on syvästi huolissaan siitä, että hallitusten tukemat ulkomaiset sijoittajat hankkivat parhaillaan viljelysmaata (etenkin Afrikasta), mikä saattaa heikentää paikallista elintarviketurvaa ja aiheuttaa vakavia ja kauaskantoisia seurauksia kehitysmaissa; kehottaa YK:ta ja EU:ta puuttumaan viljelysmaan hankinnan haittavaikutuksiin (mukaan lukien pienviljelijöiden maiden pakkolunastukset ja maan ja veden kestämätön käyttäminen) tunnustamalla asukkaiden oikeuden hallita viljelysmaata ja muita elintärkeitä luonnonvaroja;

52.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tehostamaan toimiaan lapsityövoiman torjumiseksi tukemalla erityisohjelmia ja laatimalla kehitysyhteistyöpolitiikan ja kansainvälisen kaupan suuntaviivoja;

53.  kehottaa EU:ta ja kehitysmaiden hallituksia tukemaan vahvasti ILO:n kansainvälistä työllisyyssopimusta ja soveltamaan tehokkaasti kaikkia ihmisarvoisen työn toimintaohjelman kohtia;

54.  kehottaa komissiota valvomaan työntekijöiden sosiaalista suojelua, työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua ja työelämän perusnormeja kehitysmaissa ja tarvittaessa tarjoamaan kannustimia ja määräämään seurauksia kauppasopimuksilla ja kaikilla muilla käytettävissä olevilla välineillä;

IV.  Hallinto

55.  kehottaa Maailmanpankkia ja Kansainvälistä valuuttarahastoa myöntämään oikeudenmukaisemmat äänioikeudet aliedustettuina oleville maille ja varmistamaan, että lainanantajilla ja lainanottajilla on yhtäläiset ääniosuudet lyhyellä aikavälillä ja että lainaamisella ei vaaranneta Pariisissa ja Accrassa sovittuja omavastuullisuuden periaatteita;

56.  kehottaa Kansainvälistä valuuttarahastoa parantamaan köyhien maiden mahdollisuuksia käyttää sen avustusvälineitä ja lisäämään köyhimpien maiden erityisiä nosto-oikeuksia niiden tarpeiden mukaisesti;

57.  aikoo osallistuessaan yhteispäätösmenettelyyn Euroopan investointipankin ulkoisten valtuuksien tulevassa tarkistamisessa varmistaa, että se täyttää kehitysyhteistyövelvoitteensa ja sovittaa varansa paremmin kehitysmaiden tarpeisiin, mukaan lukien vastavuoroisesti tehokkaat, köyhiä maita hyödyttävät lainajärjestelyt;

58.  kehottaa kaikkia jäsenvaltioita ja kansainvälistä yhteisöä varmistamaan, että YK säilyy edelleenkin foorumina, jolla käsitellään globaaliin hallintoon ja köyhyyteen liittyvät kysymykset;

59.  kehottaa EU:n ja Afrikan unionin viranomaisia panostamaan uutta poliittista tahtoa Afrikan ja EU:n strategiseen kumppanuuteen ja sitouttamaan tarvittavat resurssit, joiden avulla se voi hyödyntää kaikki mahdollisuutensa;

60.  kehottaa EU:ta ja kansainvälistä yhteisöä edistämään ja tukemaan demokratiaa, rauhaa, oikeusvaltiota ja korruptoitumatonta hallintoa kehitysmaissa;

61.  kehottaa Euroopan unionia ja kansainvälistä yhteisöä poikkeukselliseen sitoutumiseen kehitysmaiden julkishallinnon tukemiseksi erityisesti korruption torjumiseksi ja avoimen, tasapuolisen ja rehellisen hallinnon kehittämiseksi ja tunnustaa myös muiden kuin valtiollisten toimijoiden ja kansalaisyhteiskunnan roolin;

62.  kehottaa kaikkia kehitysmaita allekirjoittamaan kiireellisesti korruption vastaisen YK:n yleissopimuksen ja panemaan sen säännökset konkreettisesti ja tehokkaasti täytäntöön ja sopimaan edistyksen seurantatavoista;

63.  myöntää, että kansainvälisten tilinpäätösstandardien parantaminen on tärkeää kehitysmaille verotuksen porsaanreikien ja veronkierron estämiseksi ja paremman maailmanlaajuisen verotuksen ohjausjärjestelmän saavuttamiseksi;

64.  kehottaa kehitysmaita ottamaan parlamentit, paikallishallinnon, kansalaisyhteiskunnan ja muut kuin valtiolliset toimijat mukaan kaikissa politiikan laatimisen ja täytäntöönpanon vaiheissa;

65.  kehottaa kehitysmaita ja etenkin niitä, jotka saavat eniten tukea EU:lta, vahvistamaan hyvää hallintotapaa kaikissa julkisissa yhteyksissä, etenkin saadun tuen hallinnoinnissa, ja kehottaa komissiota ryhtymään tarvittaviin toimiin tuen avoimen ja tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi;

66.  tunnustaa turvallisuuden ja kehityksen välisen elintärkeän yhteyden ja panee huolestuneena merkille, että EU:n lähialueilla ja kauempana olevien lukkiutuneiden konfliktien rauhanomaisessa ratkaisemisessa ei ole edistytty, ja vaatii Euroopan unionia tarkistamaan toimintaansa tässä asiassa;

67.  kehottaa EU:ta ryhtymään kunnianhimoiseen ja rakentavaan vuoropuheluun kaikkien perinteisten ja uusien kehitysavun antajien kanssa sen varmistamiseksi, että kaikki vuosituhattavoitteet saavutetaan ja että köyhyyden vähentäminen säilyy etusijalla maailmanlaajuisessa ohjelmassa;

o
o   o

68.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä YK:n pääsihteerille.

(1) EUVL C 46, 24.2.2006, s. 1.
(2) Neuvoston päätelmät 9558/2007, 15. toukokuuta 2007.
(3) KOM(2005)0134 lopullinen.
(4) EUVL L 378, 27.12.2006, s. 41.
(5) KOM(2010)0159 lopullinen.
(6) Asia C-155/07, Euroopan parlamentti v. Euroopan unionin neuvosto, EUVL C 327, 20.12.2008, s. 2.
(7) EUVL C 293 E, 2.12.2006, s. 316.
(8) EUVL C 146 E, 12.6.2008, s. 232.
(9) EUVL C 295 E, 4.12.2009, s. 62.
(10) EUVL C 117 E, 6.5.2010, s. 15.
(11) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0089.
(12) ’Aid Effectiveness Agenda: Benefits of a European Approach’, Euroopan komissio, lokakuu 2009.
(13) ’Migration and Remittance Trends 2009’, Maailmanpankki, marraskuu 2009.
(14) ’Kansainvälisen ilmastorahoituksen vahvistaminen: Eurooppalainen malli Kööpenhaminan sopimusta varten’ (KOM(2009)0475).
(15) ’Swimming Against the Tide: How Developing Countries are Coping with the Global Crisis’, Maailmanpankki, maaliskuu 2009.
(16) Professori Guttorm Schjelderup kuulemistilaisuudessa Euroopan parlamentissa, 10. marraskuuta 2009.
(17) ’Facts on induced abortion worldwide’, Maailman terveysjärjestö ja Guttmacher Institute, 2007.


CARIFORUMin ja EU:n parlamentaariseen valiokuntaan osallistuvan valtuuskunnan asettaminen ja sen jäsenmäärä
PDF 94kWORD 29k
Euroopan parlamentin päätös 15. kesäkuuta 2010 CARIFORUMin ja EU:n parlamentaariseen valiokuntaan osallistuvan valtuuskunnan asettamisesta ja sen jäsenmäärästä
P7_TA(2010)0211B7-0341/2010

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 29. joulukuuta 2008 päivätyn CARIFORUMin ja EU:n parlamentaarisen valiokunnan perustamisasiakirjan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 198 artiklan,

1.  päättää asettaa CARIFORUMin ja EU:n parlamentaariseen valiokuntaan osallistuvan valtuuskunnan;

2.  päättää, että valtuuskuntaan kuuluu 15 varsinaista jäsentä;

3.  päättää, että yhdeksän jäsentä otetaan kansainvälisen kaupan valiokunnasta ja kuusi jäsentä kehitysyhteistyövaliokunnasta;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen tiedoksi neuvostolle ja komissiolle.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö