Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 16. kesäkuuta 2010 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi yhteisön osallistumisesta useiden jäsenvaltioiden yhteiseen Itämeren tutkimusohjelmaan (BONUS-169) (KOM(2009)0610 – C7-0263/2009 – 2009/0169(COD))

P7_TA(2010)0212 A7-0164/2010

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2009)0610),

–  ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 169 artiklan sekä 172 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7-0263/2009),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle Lissabonin sopimuksen voimaantulon vaikutuksista käynnissä oleviin toimielinten päätöksentekomenettelyihin (KOM(2009)0665),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan sekä 185 artiklan ja 188 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 29. huhtikuuta 2010 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A7-0164/2010),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 16. kesäkuuta 2010, Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o .../2010/EU antamiseksi unionin osallistumisesta useiden jäsenvaltioiden yhteiseen Itämeren tutkimus- ja kehitysohjelmaan (BONUS)

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, päätöstä N:o 862/2010/EU.)

(1) Ei vielä julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 16. kesäkuuta 2010 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi eurooppalaisten satelliittinavigointiohjelmien hallintorakenteista annetun asetuksen (EY) N:o 1321/2004 muuttamisesta (KOM(2009)0139 – C7-0103/2009 – 2009/0047(COD))

P7_TA(2010)0213 A7-0160/2010

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2009)0139),

–  ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 156 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7-0103/2009),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle Lissabonin sopimuksen voimaantulon vaikutuksista käynnissä oleviin toimielinten päätöksentekomenettelyihin (KOM(2009)0665),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan ja 172 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 15. heinäkuuta 2009 antaman lausunnon(1),

–  on kuullut alueiden komiteaa,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan lausunnon (A7-0160/2010),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 16. kesäkuuta 2010, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o .../2010 antamiseksi Euroopan GNSS-viraston perustamisesta, eurooppalaisten satelliittinavigointiohjelmien hallintorakenteista annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1321/2004 kumoamisesta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 683/2008 muuttamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) N:o 912/2010.)

(1) EUVL C 317, 23.12.2009, s. 103.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 16. kesäkuuta 2010 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan maanhavainnointiohjelmasta (GMES) ja sen ensivaiheen toiminnasta (2011–2013) (KOM(2009)0223 – C7-0037/2009 – 2009/0070(COD))

P7_TA(2010)0214 A7-0161/2010

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen parlamentille ja neuvostolle (KOM(2009)0223),

–  ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 157 artiklan 3 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7-0037/2009),

–  ottaa huomioon komission parlamentille ja neuvostolle antaman tiedonannon Lissabonin sopimuksen voimaantulon vaikutuksista käynnissä oleviin toimielinten päätöksentekomenettelyihin (KOM(2009)0665),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan ja 189 artiklan;

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 20. tammikuuta 2010 antaman lausunnon(1),

–  on kuullut alueiden komiteaa,

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 5. toukokuuta 2010 päivätyssä kirjeessä antaman lupauksen hyväksyä parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnot (A7-0161/2010),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle, komissiolle ja kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 16. kesäkuuta 2010, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o .../2010 antamiseksi Euroopan maanseurantaohjelmasta (GMES) ja sen ensivaiheen toiminnasta (2011–2013)

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) N:o 911/2010.)

(1) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 16. kesäkuuta 2010 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Kansainvälisen uusiutuvan energian viraston (IRENA) perussäännön vahvistamisesta Euroopan unionin puolesta (08612/2010 – C7-0109/2010 – 2009/0085(NLE))

P7_TA(2010)0215 A7-0176/2010

(Hyväksyntä – uudelleen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi Kansainvälisen uusiutuvan energian viraston (IRENA) perussäännön vahvistamisesta Euroopan unionin puolesta (08612/2010),

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2009)0326),

–  ottaa huomioon 20. lokakuuta 2009 esittämänsä kannan(1),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle Lissabonin sopimuksen voimaantulon vaikutuksista käynnissä oleviin toimielinten päätöksentekomenettelyihin (KOM(2009)0665 ja KOM(2010)0147),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 194 artiklan 2 kohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan, joiden mukaisesti neuvosto on pyytänyt parlamentin hyväksyntää (C7-0109/2010),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan 3 kohdan, 81 artiklan ja 90 artiklan 8 kohdan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan suosituksen (A7-0176/2010),

1.  antaa hyväksyntänsä perussäännön vahvistamiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2009)0030.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 16. kesäkuuta 2010 luonnoksesta neuvoston päätökseksi tiiviimmän yhteistyön hyväksymisestä avio- ja asumuseroon sovellettavan lain alalla (09898/2/2010 – C7-0145/2010 – 2010/0066(NLE))

P7_TA(2010)0216 A7-0194/2010

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon luonnoksen neuvoston päätökseksi tiiviimmän yhteistyön hyväksymisestä avio- ja asumuseroon sovellettavan lain alalla (09898/2/2010),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 329 artiklan 1 kohdan mukaisesti esittämän pyynnön puoltavasta lausunnosta (C7-0145/2010),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 74 g artiklan ja 81 artiklan 1 kohdan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan suosituksen (A7-0194/2010),

A.  ottaa huomioon, että komissio hyväksyi 17. heinäkuuta 2006 ehdotuksen neuvoston asetukseksi asetuksen (EY) N:o 2201/2003 muuttamisesta tuomioistuimen toimivallan osalta sekä avioliittoasioissa sovellettavaa lakia koskevien sääntöjen antamisesta (Rooma III) (KOM(2006)0399),

B.  ottaa huomioon, että edellä mainittu ehdotus perustui EY:n perustamissopimuksen 61 artiklan c alakohdan ja 67 artiklan 1 kohdan säännöksiin, jotka edellyttivät neuvoston yksimielisyyttä,

C.  ottaa huomioon, että parlamentti hyväksyi 21. lokakuuta 2008 kuulemismenettelyssä komission ehdotuksen tarkistettuna(1),

D.  ottaa huomioon, että jo vuoden 2008 puoliväliin mennessä oli käynyt selväksi, että eräillä jäsenvaltioilla oli tiettyjä ongelmia, joiden vuoksi ne eivät voineet hyväksyä asetusehdotusta; toteaa, että erityisesti yksi jäsenvaltio ei voinut hyväksyä sitä, että sen tuomioistuimissa voitaisiin joutua soveltamaan toisen valtion avioerolakia, jota se pitää omaa avioerolakiaan rajoittavampana, vaan halusi jatkaa oman aineellisen oikeuden soveltamista kaikkiin sen tuomioistuimissa haettaviin avioeroihin; toteaa, että toisaalta jäsenvaltioiden suuri enemmistö oli sitä mieltä, että sovellettavaa lakia koskevat säännökset olivat olennainen osa asetusehdotusta ja että tällaisten säännösten seurauksena tuomioistuimet soveltaisivat joissakin tapauksissa toisen valtion lakia,

E.  ottaa huomioon, että neuvosto totesi 5. ja 6. kesäkuuta 2008 pitämässään kokouksessa, ettei asetusehdotuksen käsittelyn jatkamisesta päästy yksimielisyyteen ja ettei ylitsepääsemättömien vaikeuksien vuoksi yksimielisyyden saavuttaminen tuolloin tai nähtävissä olevassa tulevaisuudessa ollut mahdollista ja ettei ehdotetun asetuksen tavoitteita pystyttäisi saavuttamaan kohtuullisessa ajassa perussopimusten asiaa koskevia määräyksiä soveltamalla,

F.  ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 20 artiklan nojalla vähintään yhdeksän jäsenvaltiota voi aloittaa keskenään tiiviimmän yhteistyön muulla kuin unionin yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvalla alalla ja käyttää unionin toimielimiä ja tätä toimivaltaa perussopimusten asiaa koskevia määräyksiä soveltaen sekä tässä artiklassa ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 326–334 artiklassa tarkoitettuja rajoituksia ja menettelysääntöjä noudattaen,

G.  ottaa huomioon, että tähän mennessä 14 jäsenvaltiota(2) on ilmaissut aikovansa aloittaa keskenään tiiviimmän yhteistyön avioliittoasioissa sovellettavan lain alalla,

H.  ottaa huomioon, että parlamentti on todennut ehdotuksen noudattavan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 20 artiklan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 326–334 artiklan määräyksiä,

I.  katsoo, että tällä tiiviimmällä yhteistyöllä voidaan edistää unionin tavoitteiden saavuttamista, suojella sen etuja ja vahvistaa sen yhdentymiskehitystä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 20 artiklassa tarkoitetulla tavalla, kun otetaan huomioon komission suorittama eri intressiryhmien laaja kuuleminen vihreään kirjaan (KOM(2005)0082) liittyvän vaikutustenarvioinnin yhteydessä, kansainvälisten avioliittojen suuri määrä ja EU:ssa vuonna 2007 otetut noin 140 000 kansainvälisiä piirteitä sisältänyttä avioeroa, joita oli mainittuna vuonna eniten kahdessa tiiviimpään yhteistyöhön aikovassa maassa eli Saksassa ja Ranskassa,

J.  katsoo, että lainvalintasääntöjen yhdenmukaistaminen helpottaa tuomioistuinten päätösten vastavuoroista tunnustamista vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella siinä mielessä, että se vahvistaa keskinäistä luottamusta; ottaa huomioon, että yksityisoikeudellisissa asioissa tehtävään oikeudelliseen yhteistyöhön osallistuvissa jäsenvaltioissa on nykyään käytössä 26 erilaista avioeroasioiden lainvalintasääntöjen kokonaisuutta ja että tiiviimmän yhteistyön aloittamisella luku putoaisi 13:een, mikä yhdenmukaistaisi kansainvälisen yksityisoikeuden sääntöjä ja vahvistaisi yhdentymiskehitystä,

K.  toteaa asiassa tehtyjen aiempien aloitteiden osoittavan selvästi, että päätösehdotusta käytetään viimeisenä keinona ja että yhteistyön tavoitteita ei voitaisi saavuttaa kohtuullisessa ajassa; ottaa huomioon, että vähintään yhdeksän jäsenvaltiota aikoo kyseiseen yhteistyöhön; katsoo siten, että asiassa on noudatettu Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 20 artiklan määräyksiä,

L.  katsoo, että asiassa on noudatettu myös Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 326–334 artiklan määräyksiä,

M.  katsoo, että tiiviimpi yhteistyö tällä alalla on perussopimusten ja unionin oikeuden mukaista, koska se ei vaikuta unionin säännöstöön, sillä alan ainoat unionin säännöt koskevat tuomioistuimen toimivaltaa sekä tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa, eivät sovellettavaa lakia; katsoo, että tiiviimmästä yhteistyöstä ei aiheudu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 18 artiklassa tarkoitettua kansalaisuuteen perustuvaa syrjintää, koska ehdotettuja lainvalintasääntöjä sovelletaan tiiviimpään yhteistyöhön osallistuvien jäsenvaltioiden tuomioistuimissa kansalaisuudesta tai asuinmaasta riippumatta kaikkiin osapuoliin,

N.  katsoo, että tiiviimpi yhteistyö ei haittaisi sisämarkkinoita eikä sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta, ei loisi esteitä eikä aiheuttaisi syrjintää jäsenvaltioiden välisessä kaupankäynnissä eikä vääristäisi niiden välistä kilpailua; katsoo sen sijaan, että tiiviimpi yhteistyö helpottaisi sisämarkkinoiden toimintaa, koska se poistaisi henkilöiden vapaan liikkuvuuden mahdolliset esteet ja yksinkertaistaisi tilannetta yhteistyöhön osallistuvien jäsenvaltioiden kansalaisten ja oikeusalan toimijoiden kannalta aiheuttamatta kansalaisten välistä syrjintää,

O.  katsoo, että tiiviimmässä yhteistyössä kunnioitetaan sen ulkopuolelle jäävien jäsenvaltioiden toimivaltaa, oikeuksia ja velvoitteita sikäli, että ne määrittävät alalla sovellettavan lain edelleen omien kansainvälisen yksityisoikeuden sääntöjensä mukaisesti; toteaa, että ei ole olemassa tiiviimpään yhteistyöhön osallistuvien jäsenvaltioiden ja muiden jäsenvaltioiden välillä tehtyjä kansainvälisiä sopimuksia, joiden kanssa tiiviimpi yhteistyö olisi ristiriidassa; toteaa, että tiiviimmässä yhteistyössä ei puututa Haagin yleissopimuksella säänneltyihin vanhempainvastuuseen ja elatusvelvoitteisiin,

P.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 328 artiklan 1 kohdan nojalla kaikki jäsenvaltiot voivat milloin tahansa liittyä tiiviimpään yhteistyöhön,

Q.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 333 artiklan 2 kohdan nojalla neuvosto (tai siis tiiviimpään yhteistyöhön osallistuvia jäsenvaltioita edustavat neuvoston jäsenet) voi tehdä päätöksen, jonka mukaan se tekee ratkaisunsa tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen eikä saman sopimuksen 81 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua erityistä lainsäätämisjärjestystä noudattaen, jolloin parlamenttia vain kuultaisiin,

1.  antaa hyväksyntänsä ehdotukselle neuvoston päätökseksi;

2.  kehottaa neuvostoa tekemään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 333 artiklan 2 kohdan nojalla päätöksen, jonka mukaan se tekee ratkaisunsa ehdotuksesta neuvoston asetukseksi tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta avio- ja asumuseroon sovellettavan lain alalla tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL C 15 E, 21.1.2010, s. 128. (2) Belgia, Bulgaria, Saksa, Espanja, Ranska, Italia, Latvia, Luxemburg, Unkari, Malta, Itävalta, Portugali, Romania ja Slovenia.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 16. kesäkuuta 2010 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi euron käyttöönotosta Virossa 1. tammikuuta 2011 (KOM(2010)0239 – C7-0131/2010 – 2010/0135(NLE))

P7_TA(2010)0217 A7-0182/2010

(Kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2010)0239),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen Viron lähentymiskehityksen arvioinnista 2010 (KOM(2010)0238) sekä Euroopan keskuspankin (EKP) toukokuussa 2010 antaman lähentymisraportin,

–  ottaa huomioon 1. kesäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman euroalueen laajentumisesta(1),

–  ottaa huomioon 25. maaliskuuta 2010 antamansa päätöslauselman Euroopan keskuspankin vuosikertomuksesta 2008(2),

–  ottaa huomioon 25. maaliskuuta 2010 antamansa päätöslauselman euroaluetta ja julkista taloutta koskevasta vuotuisesta lausumasta 2009(3),

–  ottaa huomioon 18. marraskuuta 2008 antamansa päätöslauselman EMU@10: saavutukset ja haasteet talous- ja rahaliiton kymmenen ensimmäisen vuoden jälkeen(4) (päätöslauselma EMU@10),

–  ottaa huomioon 20. kesäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman parlamentin kuulemisprosessin parantamisesta euroalueen laajentumisen yhteydessä(5),

–  ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2003 antamansa päätöslauselman EKP:n suosituksesta neuvoston päätökseksi Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja EKP:n perussäännön 10.2 artiklan muuttamisesta(6),

–  ottaa huomioon neuvoston 21. maaliskuuta 2003 tekemän päätöksen 2003/223/EY Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja EKP:n perussäännön 10.2 artiklan muuttamisesta(7),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 140 artiklan 2 kohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C7-0131/2010),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A7-0182/2010),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 140 artiklan 1 kohdassa määritellään kestävän lähentymisen korkean tason saavuttaminen viittaamalla siihen, missä määrin kukin jäsenvaltio on täyttänyt seuraavat arviointiperusteet: hintatason korkeatasoisen vakauden toteutuminen, kestävä julkistalouden tilanne, valuuttakurssimekanismissa määrättyjen tavanomaisten vaihteluvälien noudattaminen sekä jäsenvaltion saavuttaman lähentymisen ja jäsenvaltion Euroopan valuuttajärjestelmän valuuttakurssimekanismiin osallistumisen pysyvyys, sellaisena kuin se ilmenee pitkän aikavälin korkokantojen tasossa,

B.  ottaa huomioon, että Viro täyttää Maastrichtin kriteerit SEUT-sopimuksen 140 artiklan 1 kohdan sekä Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja SEUT-sopimukseen liitetyn lähentymisperusteita käsittelevän pöytäkirjan (N:o 13) mukaisesti,

C.  ottaa huomioon, että esittelijä on vieraillut Virossa arvioidakseen maan valmiutta liittyä euroalueeseen,

D.  ottaa huomioon komission ilmoittaneen, että Eurostat on tarkastanut tiiviissä yhteistyössä Viron tilastokeskuksen kanssa kaikkien Viron viranomaisten toimittamien asiaa koskevien tietojen laadun,

1.  hyväksyy komission ehdotuksen;

2.  kannattaa euron käyttöönottamista Virossa 1. tammikuuta 2011;

3.  panee merkille, että komissio ja EKP arvioivat tilannetta, kun monien muiden jäsenvaltioiden mahdollisuudet nimelliseen lähentymiseen olivat heikentyneet maailmanlaajuisen rahoitus- ja talouskriisin sekä sosiaalisen kriisin seurauksena;

4.  toteaa, että Viro on täyttänyt kriteerit maan hallituksen ja kansalaisten määrätietoisten, vakuuttavien ja jatkuvien ponnistelujen ansiosta;

5.  on huolissaan eroista, jotka käyvät ilmi komission ja EKP:n lähentymisraporteista tarkasteltaessa hintatason vakauden kestävyyttä;

6.  panee merkille, että EKP:n vuoden 2010 lähentymisraportissa inflaatiotasoa koskevan lähentymiskriteerin täyttäminen katsotaan hyvin haasteelliseksi parhaillaan meneillään olevan talouden sopeutumisen päätyttyä;

7.  kehottaa Viron hallitusta jatkamaan varovaista finanssipolitiikkaansa sekä yleisemmin vakauteen tähtäävää politiikkaansa tulevaa makrotaloudellista epätasapainoa ja hintavakauden vaarantumista ajatellen;

8.  kehottaa jäsenvaltioita antamaan komissiolle luvan arvioida Maastrichtin kriteerien noudattamista tarkkojen, riippumattomien, ajankohtaisten, luotettavien ja korkealaatuisten tietojen pohjalta;

9.  pyytää komissiota simuloimaan euroalueen pelastuspaketin vaikutusta Viron talousarvioon, kun maa on liittynyt euroalueeseen ja siitä on tullut pelastusvarat takaavan ryhmän jäsen;

10.  kehottaa komissiota ja EKP:tä ottamaan huomioon kaikki näkökohdat suosittaessaan lopullista vaihtokurssia Viron kruunulle;

11.  kehottaa Viron viranomaisia nopeuttamaan käytännön valmisteluja sujuvan siirtymisen varmistamiseksi; kehottaa Viron hallitusta varmistamaan, että euron käyttöönoton varjolla ei nosteta hintoja;

12.  kehottaa komissiota ja EKP:tä raportoimaan parlamentille toimista, joita harkitaan matalasta korkotasosta seuraavan omaisuuserien inflaation minimoimiseksi;

13.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

14.  pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

15.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle, komissiolle, Euroopan keskuspankille, euroryhmälle sekä jäsenvaltioiden hallituksille.

(1) EUVL C 298 E, 8.12.2006, s. 249. (2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0090. (3) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0072. (4) EUVL C 16 E, 22.1.2010, s. 8. (5) EUVL C 146 E, 12.6.2008, s. 251. (6) EUVL C 61 E, 10.3.2004, s. 374. (7) EUVL L 83, 1.4.2003, s. 66.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. kesäkuuta 2010 neuvoston kannasta esitykseen Euroopan unionin lisätalousarvioksi nro 4/2010 varainhoitovuodeksi 2010, pääluokka III – Komissio (10930/2010 – C7-0153/2010 – 2010/2056(BUD))

P7_TA(2010)0218 A7-0200/2010

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 310 ja 314 artiklan ja Euratomin perustamissopimuksen 106 a artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25. kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002(1) (’varainhoitoasetus’) ja erityisesti sen 15 artiklan 3 kohdan ja 37 ja 38 artiklan,

–  ottaa huomioon 17. joulukuuta 2009 lopullisesti hyväksytyn Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2010(2),

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(3),

–  ottaa huomioon komission 16. huhtikuuta 2010 tekemän lisätalousarvioesityksen nro 4 vuoden 2010 yleiseen talousarvioon (KOM(2010)0169),

–  ottaa huomioon neuvoston 11. kesäkuuta 2010 vahvistaman kannan lisätalousarvioesitykseen nro 4/2010 (10930/2010 - C7-0153/2010),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 75 b ja 75 e artiklan,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A7-0200/2010),

A.  ottaa huomioon, että lisätalousarvioesityksen nro 4/2010 tarkoituksena on sisällyttää vuoden 2010 talousarvioon varainhoitovuoden 2009 ylijäämä, joka on 2 253 591 199,37 euroa,

B.  ottaa huomioon, että ylijäämä muodostui pääasiassa ennakoitua suuremmista tuloista (400 703 258 euroa), ennakoitua pienemmistä menoista (1 667 346 181 euroa) ja valuuttakurssimuutosten positiivisesta saldosta (185 541 760 euroa),

C.  ottaa huomioon, että otsakkeessa 1 maksumäärärahoja jäi vuonna 2009 käyttämättä 451 miljoonaa euroa, otsakkeessa 2 käyttämättä jäi 244 miljoonaa euroa, otsakkeessa 3 käyttämättä jäi 106 miljoonaa euroa, otsakkeessa 4 käyttämättä jäi 603 miljoonaa euroa ja otsakkeessa 5 käyttämättä jäi 263 miljoonaa euroa,

D.  ottaa huomioon, että talousarvion erittäin niukan liikkumavaran ja uusien rahoitustarpeiden yhteisvaikutus vaarantaa olemassa olevat poliittiset tavoitteet samalla kun määrärahojen käyttöaste jää huomattavan alhaiseksi EU:n toimintalinjojen toteutuksen kustannuksella,

E.  toteaa, että vuoden 2009 määrärahojen vajaakäyttöä arvioitaessa olisi otettava huomion lisätalousarvioesitys nro 4/2010 ja lisätalousarvio nro 10/2009,

1.  panee merkille lisätalousarvioesityksen nro 4/2010, jossa keskitytään pelkästään ottamaan talousarvioon varainhoitovuoden 2009 ylijäämä varainhoitoasetuksen 15 artiklan mukaisesti;

2.  korostaa, että lisätalousarvioesitykseen nro 4/2010 sisältyvien määrärahojen lisäksi määrärahoja jäi käyttämättä vuoden 2009 talousarviosta enemmänkin, yhteensä yli 5 000 000 000 euroa, kun myös lisätalousarvio nro 10/2009 otetaan huomioon; varoittaa siksi, että vuoden lopussa on annetut lisätalousarviot, joilla vähennetään maksumäärärahojen tasoa samaan aikaan kun vastaavasti jäsenvaltioiden yhteistä osuutta EU:n talousarvion rahoittamisesta pienennetään, antavat vääristyneen kuvan talousarvion toteutuksesta;

3.  hyväksyy neuvoston kannan lisätalousarvioesitykseen nro 4/2010 sellaisenaan ja kehottaa puhemiestä julistamaan lisätalousarvion nro 2/2010 lopullisesti hyväksytyksi ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EYVL L 248, 16.9.2002, s. 1. (2) EUVL L 64, 12.3.2010. (3) EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. kesäkuuta 2010, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2008, pääluokka II – Neuvosto(1) (C7-0174/2009 – 2009/2070(DEC))

P7_TA(2010)0219 A7-0096/2010

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2008(2),

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen lopullisen tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2008 – Nide I (C7-0174/2009)(3),

–  ottaa huomioon neuvoston vuosikertomuksen vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle vuonna 2008 toimitetuista sisäisistä tarkastuksista,

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2008 ja toimielinten vastaukset(4),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen EY:n perustamissopimuksen 248 artiklan mukaisesti antaman tarkastuslausuman tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta(5),

–  ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 272 artiklan 10 kohdan sekä 274, 275 ja 276 artiklan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan 10 kohdan sekä 317, 318 ja 319 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25. kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002(6) ja erityisesti sen 50, 86, 145, 146 ja 147 artiklan,

–  ottaa huomioon yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkeana edustajana toimivan neuvoston pääsihteerin päätöksen N:o 190/2003 neuvoston jäsenvaltioiden valtuuskuntien jäsenten matkakulujen korvaamisesta(7),

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(8),

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2009 antamansa päätöslauselman, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2007, pääluokka II – Neuvosto(9),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 77 artiklan ja liitteen VI,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A7-0096/2010),

A.  ottaa huomioon, että neuvosto, jota edustaa puheenjohtajavaltio Espanja, on myöntynyt arvioimaan uudelleen vuonna 1970 väitetysti tehtyä herrasmiessopimusta,

B.  ottaa huomioon, että kansalaisilla on oikeus tietää, mihin heidän maksamansa verot menevät ja miten poliittiset elimet käyttävät niille uskottua valtaa(10),

C.  ottaa huomioon, että Kölnissä 3. ja 4. kesäkuuta 1999 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmissä neuvostolle annetaan operationaaliset valmiudet Euroopan yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (ETPP) vahvistamiseksi,

D.  ottaa huomioon, että 23. helmikuuta 2004 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2004/197/YUTP(11) perustettiin hallinnointijärjestelmä (Athene) Euroopan unionin sellaisten operaatioiden yhteisten kustannusten rahoittamiseksi, joilla on sotilaallista merkitystä tai merkitystä puolustuksen alalla, ja että tällä päätöksellä sekä neuvostossa kokoontuneiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden hallitusten edustajien Athene-järjestelmälle myönnettävistä erioikeuksista ja vapauksista 28. huhtikuuta 2004 tekemällä päätöksellä 2004/582/EY(12) myönnetään Athene-järjestelmälle erioikeuksia ja vapauksia sekä neuvostolle operationaalisia toimivaltuuksia,

E.  ottaa huomioon, että neuvoston pääsihteeristön palvelukseen määräaikaisesti siirrettäviin kansallisiin sotilasalan asiantuntijoihin sovellettavista säännöistä 28. helmikuuta 2000 tehdyssä neuvoston päätöksessä 2000/178/YUTP(13) sekä Euroopan unionin sotilasesikunnan perustamisesta 22. tammikuuta 2001 tehdyssä neuvoston päätöksessä 2001/80/YUTP(14) säädetään, että sotilasasiantuntijoiden palvelukseen siirtämisestä aiheutuvat kulut otetaan neuvoston talousarvioon,

1.  panee merkille, että vuonna 2008 neuvostolla oli käytettävissään maksusitoumusmäärärahoja yhteensä 743 miljoonaa euroa (2007: 650 miljoonaa euroa), joiden käyttöaste oli 93,31 prosenttia, mikä on selvästi enemmän kuin vuonna 2007 (81,89 prosenttia) mutta alittaa edelleen muiden toimielinten keskiarvon (95,67 prosenttia);

2.  toistaa vuosien 2007 ja 2008 vastuuvapausmenettelyihin liittyneiden ongelmien vuoksi 25. huhtikuuta 2002 tekemässään päätöksessä vastuuvapaudesta talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2000(15) ilmaisemansa kannan, jonka mukaan ’[...] Euroopan parlamentti ja neuvosto eivät ole aiemmin kommentoineet toistensa talousarvioiden pääluokkien toteutusta; katsoo, että koska neuvoston hallintobudjetista rahoitettavat menot ovat enenevässä määrin luonteeltaan toiminnallisia ulkoasioiden, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan sekä oikeus- ja sisäasioiden aloilla, tämän järjestelyn soveltamisalaa olisi selkeytettävä erottamalla perinteiset hallintomenot toimintamenoista näiden uusien politiikkojen aloilla’;

3.  katsoo, että koska hallintomenot ovat lisääntyneet ja etenkin koska menot voivat olla luonteeltaan toimintamenoja, neuvoston menoja olisi valvottava samalla tavoin kuin muidenkin unionin toimielinten menoja osana vastuuvapausmenettelyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 319 artiklan mukaisesti;

4.  esittää, että valvonta perustuu seuraaviin kaikkien toimielinten toimittamiin kirjallisiin asiakirjoihin:

5.  katsoo, että kaikkien toimielinten on vastedes osallistuttava asianmukaisella tasolla edustettuina vastuuvapauden myöntämistä koskevaan täysistuntokeskusteluun;

6.  ei hyväksy neuvoston lausumaa, jonka mukaan Euroopan parlamentti ja neuvosto eivät ole aiemmin kommentoineet toistensa talousarvioiden pääluokkien toteutusta ns. herrasmiessopimuksen vuoksi (neuvoston 22. huhtikuuta 1970 pidetyn kokouksen pöytäkirjaan kirjattu päätöslauselma); katsoo, ettei herrasmiessopimus ole sitova asiakirja ja että neuvosto tulkitsee sitä liian laajentavasti;

7.  katsoo, että talousarvion valmistelu ja vastuuvapauden myöntäminen talousarvion toteuttamisesta ovat kaksi erillistä menettelyä ja että parlamentin ja neuvoston herrasmiessopimus toistensa talousarvioiden pääluokkien laatimisesta ei saa vapauttaa neuvostoa täydestä tilivelvollisuudesta kansalaisia kohtaan sen käytettävissä olevien varojen osalta;

8.  katsoo, että vuoden 2008 vastuuvapausmenettely osuu ratkaisevaan ajankohtaan, jolloin on laadittava selkeä ja virallinen sopimus uuteen Euroopan ulkosuhdehallintoon sovellettavasta vastuuvapausmenettelystä, jotta pystytään varmistamaan uskottavuus täydellisen seurattavuuden kautta, ja kehottaa neuvostoa huolehtimaan siitä, että se toimittaa parlamentille ennen vuoden 2008 vastuuvapausmenettelyn päättymistä Euroopan ulkosuhdehallinnon henkilöstöä, organisaatiota ja valvontarakenteita koskevat konkreettiset, yksityiskohtaiset ja kattavat suunnitelmat, jotka kattavat muun muassa myös EU:n sotilashenkilöstön, tilannekeskuksen, neuvoston pääsihteeristön kriisinhallinta- ja suunnittelulinjan, siviilialan suunnittelu- ja toteutusvoimavaran sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikan parissa työskentelevän pääsihteeristön henkilöstön ja joista käy ilmi erityisesti henkilöstön määrän kasvu ja jakautuminen sekä talousarviovaikutukset, ja osallistumaan välittömästi budjettivallan käyttäjän kanssa ehdotusten perusteella käytäviin neuvotteluihin;

9.  korostaa, että tämän vuoden vastuuvapauden myöntämistä ei voida ottaa huomioon myönnettäessä vastuuvapautta tulevina vuosina, ellei neuvosto saavuta huomattavaa edistystä 25. marraskuuta 2009 annetun parlamentin päätöslauselman 5 kohdassa mainituilla aloilla;

10.  toistaa näkemyksensä, että neuvoston olisi oltava läsnä parlamentissa tilintarkastustuomioistuimen esitellessä kerran vuodessa vuosikertomuksensa ja vuosittaisessa keskustelussa talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä;

11.  pyytää neuvostoa ja Euroopan parlamenttia budjettivallan käyttäjinä luomaan vastuuvapausmenettelyn yhteyteen vuotuisen menettelyn, jonka tarkoituksena on parantaa tiedonvaihtoa niiden talousarvioista; ehdottaa, että osana tätä menettelyä neuvoston puheenjohtaja yhdessä neuvoston pääsihteerin kanssa tapaa virallisesti talousarvion valvontavaliokunnan tai sen puheenjohtajasta, koordinaattoreista ja esittelijästä koostuvan valtuuskunnan antaakseen tarvittavat tiedot neuvoston talousarvion toteuttamisesta; ehdottaa myös, että asiasta vastaavan valiokunnan puheenjohtaja antaa valiokunnalle säännöllisesti ja asianmukaisessa muodossa tietoja kyseisistä keskusteluista;

12.  kehottaa puheenjohtajavaltiota Espanjaa tarkastelemaan uudelleen neuvoston talousarvion toteuttamista koskevaa vastuuvapauteen sovellettavaa epävirallista järjestelyä ja kehottaa tekemään asiaa koskevan sitoumuksen varainhoitoasetusta tarkistettaessa, niin että se on voimassa uuden varainhoitokauden alkaessa vuoden 2013 jälkeen; kehottaa saattamaan keskustelut päätökseen 15. lokakuuta 2010 mennessä;

13.  palauttaa neuvoston mieleen varainhoitovuoden 2005 vastuuvapaudesta 24. huhtikuuta 2007 antamansa päätöslauselman(16) 12 kohdassa ilmaisemansa kannan, jonka mukaan se ’kehottaa toimimaan mahdollisimman avoimesti yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) alalla; pyytää neuvostoa varmistamaan, että noudatetaan [toimielinten välisen] sopimuksen 42 kohtaa niin, ettei YUTP:n toimintamenoja esitetä neuvoston talousarviossa; pidättää itsellään oikeuden ryhtyä tarvittaviin toimiin, jos sopimusta rikotaan’;

14.  myöntää, että neuvosto on ottanut käyttöön useita välineitä, joiden avulla parlamenttia voidaan kuulla ja sille voidaan tiedottaa YUTP:n kehityksestä; katsoo kuitenkin, että neuvoston parlamentille toimielinten välisen sopimuksen 43 kohdan mukaisesti toimittama vuotuinen selvitys YUTP:n tärkeimmistä näkökohdista ja perusvalinnoista rajoittuu YUTP:n yhteisten kantojen, yhteisten toimien ja soveltamispäätösten kuvaamiseen ja että tulevina vuosina vastuuvapausmenettelyä varten olisi esitettävä enemmän tietoa;

15.  vaatii edelleen neuvostoa antamaan yksityiskohtaista tietoa menojen luonteesta neuvostoa koskevan pääluokan osastossa 3 (Toimielimen erikoistehtävistä aiheutuvat menot), jotta parlamentti voisi tarkistaa, että kaikki menot ovat toimielinten välisen sopimuksen mukaisia eivätkä mitkään menot ole luonteeltaan toimintamenoja;

16.  on huolestunut siitä, että unionin erityisedustajien toiminnasta ja erityisesti virkamatkoista aiheutuvien kustannusten seurattavuus on heikko, ja pyytää esittämään internetissä julkaistavan yksityiskohtaisen erittelyn erityisedustajien menoista ja heidän virkamatkabudjetistaan;

17.  kysyy tilintarkastustuomioistuimelta, miksi sen vuosikertomuksessa varainhoitovuodelta 2008 ei neuvoston osalta ole mitään mainintaa ongelmista, jotka ovat edelleen ratkaisematta, kuten huomautettiin edellä mainitussa, 25. marraskuuta 2009 annetussa parlamentin päätöslauselmassa;

18.  panee merkille tilintarkastustuomioistuimen varainhoitovuotta 2008 koskevan vuosikertomuksen 11.10 kohdassa esitetyn huomautuksen, jonka mukaan Secured European System of Automatic Messaging -järjestelmään (SESAME) varattiin jatkuvasti (vuosina 2005–2008) liikaa määrärahoja varainhoitoasetuksen 5 artiklan 3 kohdan vastaisesti; panee merkille neuvoston vastauksen ja sen aikomuksen parantaa suurten tietotekniikkahankkeiden hallinnointirakenteiden koordinointia;

19.  panee tyytyväisenä merkille neuvoston sisäisen tarkastuksen yksikön vuonna 2008 tekemät tarkastukset (kahdeksan tilintarkastusta ja yksi yhdistetty tarkastus) sekä sen, että huomattava osa niissä esitetyistä suosituksista on hyväksytty; panee kuitenkin merkille, että vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle tästä asiasta toimitettu muistio oli varsin yleisluonteinen, ja pyytää entistä yksityiskohtaisempia tietoja tarkastusten suositusten toteuttamisesta;

20.  suhtautuu myönteisesti uuteen yhdennettyyn hallinto- ja varainhoidon valvontajärjestelmään (SAP), joka on ollut käytössä 1. tammikuuta 2008 lähtien ja joka on tuonut säästöjä ja lisännyt tehokkuutta mukana olevissa kolmessa toimielimessä (neuvosto, tilintarkastustuomioistuin ja tuomioistuin);

21.  pitää myönteisenä, että organisaatiota on pystytty lujittamaan vuosina 2004 ja 2007 toteutettujen laajentumisten jälkeen ja että etenkin uusien jäsenvaltioiden käännösyksikköjä ja virkamiesten palvelukseenottoa on keskitetty; pitää myönteisenä myös joustavan työajan käyttöönottoa, jolloin on voitu parantaa työ- ja yksityiselämän yhteensovittamista; panee kuitenkin merkille henkilöstötaulukon mukaisten toimien alhaisen täyttöasteen (keskimäärin 90 prosenttia; vuonna 2007 vastaava luku oli 86 prosenttia);

22.  panee merkille, että Residence Palace -rakennuksen ennakkomaksuja voitiin lisätä tuntuvasti (70 miljoonaa euroa suunniteltujen 15 miljoonan euron sijaan, jolloin hankinnasta aiheutuvat kokonaiskulut alenevat selvästi), sillä määrärahoja käytettiin yleisesti ennakoitua vähemmän (85,7 prosentin toteutusaste), ja kehottaa antamaan tulevissa vuosikertomuksissa yksityiskohtaisia tietoja kiinteistöpolitiikasta, jotta sitä voidaan valvoa asianmukaisesti vastuuvapausmenettelyssä;

23.  katsoo, että Eurooppa-neuvoston pysyvän puheenjohtajan vuotuinen talousarvio olisi erotettava neuvoston talousarviosta ja esitettävä talousarvion uutena pääluokkana vuodesta 2012 alkaen;

24.  pitää myönteisinä Espanjan puheenjohtajavaltion toimia vastuuvapausmenettelyn selkeyttämiseksi siten, että käy ilmi neuvoston täysimääräinen vastuu parlamentille hallintoaan koskevasta talousarviosta, ja pyytää tulevia puheenjohtajavaltioita sitoutumaan voimakkaasti tämän työn jatkamiseen samassa hengessä.

(1) Hyväksytyt tekstit, 19.5.2010, P7_TA(2010)0180. (2) EUVL L 71, 14.3.2008. (3) EUVL C 273, 13.11.2009, s. 1. (4) EUVL C 269, 10.11.2009, s. 1. (5) EUVL C 273, 13.11.2009, s. 122. (6) EYVL L 248, 16.9.2002, s. 1. (7) Neuvoston 22. heinäkuuta 2002 vahvistamasta työjärjestyksestä johtuva päätös (EYVL L 230, 28.8.2002, s. 7). (8) EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1. (9) EUVL L 19, 23.1.2010, s. 9. (10) Euroopan avoimuusaloite. (11) EUVL L 63, 28.2.2004, s. 68. (12) EUVL L 261, 6.8.2004, s. 125. (13) EYVL L 57, 2.3.2000, s. 1. (14) EYVL L 27, 30.1.2001, s. 7. (15) EYVL L 158, 17.6.2002, s. 66. (16) EUVL L 187, 15.7.2008, s. 21.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 16. kesäkuuta 2010 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi oikeudesta tulkkaukseen ja käännöksiin rikosoikeudellisissa menettelyissä (00001/2010 – C7-0005/2010 – 2010/0801(COD))

P7_TA(2010)0220 A7-0198/2010

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon jäsenvaltioiden ryhmän aloitteen (00001/2010),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 76 artiklan b alakohdan ja 82 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan b alakohdan, joiden mukaisesti aloite on esitetty Euroopan parlamentille (C7-0005/2010),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 ja 15 kohdan,

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen (KOM(2010)0082), jolla on sama lainsäädännöllinen tavoite,

–  ottaa huomioon kansallisten parlamenttien Euroopan parlamentin puhemiehelle toimittamat perustellut lausunnot siitä, onko kyseinen aloite toissijaisuusperiaatteen mukainen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 44 ja 55 artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A7-0198/2010),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 16. kesäkuuta 2010, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/…/EU antamiseksi oikeudesta tulkkaukseen ja käännöksiin rikosoikeudellisissa menettelyissä

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, direktiiviä 2010/64/EU.)

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 16. kesäkuuta 2010 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi maantieliikenteen liikkuvissa tehtävissä toimivien henkilöiden työajan järjestämisestä annetun direktiivin 2002/15/EY muuttamisesta (KOM(2008)0650 – C6-0354/2008 – 2008/0195(COD))

P7_TA(2010)0221 A7-0137/2010

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2008)0650),

–  ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan sekä 71 artiklan ja 137 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0354/2008),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle Lissabonin sopimuksen voimaantulon vaikutuksista käynnissä oleviin toimielinten päätöksentekomenettelyihin (KOM(2009)0665),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan sekä 91 artiklan ja 153 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 25. maaliskuuta 2009 antaman lausunnon(1),

–  on kuullut alueiden komiteaa,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön sekä liikenne- ja matkailuvaliokunnan lausunnon (A7-0137/2010),

1.  hylkää komission ehdotuksen;

2.  pyytää komissiota peruuttamaan ehdotuksensa ja ryhtymään yhdessä parlamentin kanssa asianmukaisiin toimiin uuden ehdotuksen antamiseksi;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1) EUVL C 228, 22.9.2009, s. 78.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 16. kesäkuuta 2010 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi elintarvikkeita koskevien tietojen antamisesta kuluttajille (KOM(2008)0040 – C6-0052/2008 – 2008/0028(COD))

P7_TA(2010)0222 A7-0109/2010

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2008)0040),

–  ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 95 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0052/2008),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle Lissabonin sopimuksen voimaantulon vaikutuksista käynnissä oleviin toimielinten päätöksentekomenettelyihin (KOM(2009)0665),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan ja 114 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 18. syyskuuta 2008 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön sekä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan ja maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnon (A7-0109/2010),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 16. kesäkuuta 2010 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o .../2010 antamiseksi elintarviketietojen antamisesta kuluttajille, asetusten (EY) N:o 1924/2006 ja (EY) N:o 1925/2006 muuttamisesta sekä komission direktiivin 87/250/ETY, neuvoston direktiivin 90/496/ETY, komission direktiivien 94/54/EY ja 1999/10/EY, direktiivin 2000/13/EY, komission direktiivien 2002/67/EY ja 2004/77/EY ja komission asetuksen (EY) N:o 608/2004 kumoamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 114 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(2),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä(3)

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 169 artiklassa määrätään, että unioni myötävaikuttaa kuluttajansuojan korkean tason saavuttamiseen toimenpiteillä, jotka se toteuttaa mainitun perussopimuksen 114 artiklan nojalla.

(2)  Turvallisten ▌elintarvikkeiden vapaa liikkuvuus on sisämarkkinoiden olennainen osa, joka vaikuttaa merkittävästi kansalaisten terveyteen ja hyvinvointiin sekä heidän sosiaalisiin ja taloudellisiin etuihinsa. Tämä asetus hyödyttää sisämarkkinoita, sillä se yksinkertaistaa lainsäädäntöä, takaa oikeusvarmuuden ja vähentää byrokratiaa. Lisäksi asetus hyödyttää kansalaisia, koska siinä edellytetään selkeitä, ymmärrettäviä ja helposti luettavia elintarvikemerkintöjä.

(3)  Jotta saavutettaisiin kuluttajien terveyden korkeatasoinen suojelu ja taattaisiin heidän oikeutensa saada tietoja, olisi varmistettava, että kuluttajille annetaan asianmukaisesti tietoja heidän kuluttamistaan elintarvikkeista. Muun muassa terveydelliset, taloudelliset, ympäristöön liittyvät, sosiaaliset ja eettiset näkökohdat voivat vaikuttaa ostopäätöksiin.

(4)  Elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä 28 päivänä tammikuuta 2002 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 178/2002(4) säädetään, että elintarvikelainsäädännön yleisenä periaatteena on tarjota kuluttajille lähtökohdat tietoon perustuvien elintarvikevalintojen tekemiseksi ja välttää kaikki menettelytavat, jotka voivat johtaa kuluttajia harhaan.

(5)  Sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla 11 päivänä toukokuuta 2005 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/29/EY(5) kattaa kuluttajille suunnatun tiedottamisen tietyt näkökohdat erityisesti harhaanjohtavien toimien ja mainitsematta jättämisten estämiseksi. Sopimattomiin kaupallisiin menettelyihin liittyviä yleisiä periaatteita olisi täydennettävä erityissäännöillä, joiden aiheena on elintarvikkeita koskevien tietojen antaminen kuluttajille.

(6)  Kaikkiin elintarvikkeisiin sovellettavat merkintöjä koskevat unionin säännöt on vahvistettu myytäväksi tarkoitettujen elintarvikkeiden merkintöjä, esillepanoa ja mainontaa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20 päivänä maaliskuuta 2000 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2000/13/EY(6). Useimmat kyseisen direktiivin säännökset ovat peräisin vuodelta 1978, ja sen vuoksi ne olisi saatettava ajan tasalle.

(7)  Elintarvikkeiden ravintoarvomerkinnöistä 24 päivänä syyskuuta 1990 annetussa neuvoston direktiivissä 90/496/ETY(7) säädetään säännöistä, jotka koskevat valmiiksi pakatuista elintarvikkeista ilmoitettavien ravintoarvotietojen sisältöä ja esittämistä. Ravintoarvotietojen merkitseminen on vapaaehtoista, paitsi jos esitetään elintarvikkeeseen liittyvä ravitsemusväite. Useimmat kyseisen direktiivin säännökset ovat peräisin vuodelta 1990, ja sen vuoksi ne olisi saatettava ajan tasalle.

(8)  Yleisten merkintävaatimusten lisäksi on annettu useita säännöksiä, joita sovelletaan kaikkiin elintarvikkeisiin erityisissä olosuhteissa tai tiettyihin elintarvikkeiden ryhmiin. Lisäksi on useita erityissääntöjä, joita sovelletaan tiettyihin elintarvikkeisiin.

(9)  Nykyisen merkintälainsäädännön alkuperäiset tavoitteet ja keskeiset osat ovat yhä ajankohtaiset, mutta lainsäädäntöä on virtaviivaistettava, jotta helpotettaisiin sen soveltamista ja lisättäisiin oikeusvarmuutta sidosryhmien kannalta sekä nykyaikaistettaisiin säännöksiä ottaen huomioon elintarviketietojen alalla tapahtunut uusi kehitys.

(10)  Ruokavalion ja terveyden välinen suhde ja yksilöllisiin tarpeisiin soveltuvan ruokavalion valinta herättävät yleistä mielenkiintoa. Komission 30 päivänä toukokuuta 2007 antamassa valkoisessa kirjassa ravitsemukseen, ylipainoon ja lihavuuteen liittyviä terveyskysymyksiä koskevasta eurooppalaisesta strategiasta todetaan, että ravintoarvomerkinnät ovat yksi keino tiedottaa kuluttajille ▌elintarvikkeiden koostumuksesta ja auttaa heitä tekemään tietoon perustuvia valintoja. Valistus- ja tiedotuskampanjat ovat tärkeä väline, jolla voidaan auttaa kuluttajia ymmärtämään elintarviketietoja. Unionin kuluttajapoliittisessa strategiassa vuosiksi 2007–2013 painotetaan, että on sekä toimivan kilpailun että kuluttajien hyvinvoinnin kannalta tärkeää, että kuluttajat voivat tehdä tietoon perustuvia valintoja. Tiedot ravitsemuksen pääperiaatteista ja tarvittavat ravintoarvotiedot elintarvikkeissa edistäisivät osaltaan merkittävästi kuluttajan mahdollisuuksia tehdä tällaisia tietoon perustuvia valintoja. Lisäksi on mielekästä ja asianmukaista, että kuluttajilla on jäsenvaltioissa käytössään puolueeton tietolähde elintarvikkeita koskevien yksittäisten kysymysten selvittämistä varten. Tästä syystä jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön asianmukaisia puhelinpalveluita, joiden rahoittamiseen elintarviketeollisuus voisi osallistua.

(11)  Oikeusvarmuuden parantamiseksi ja täytäntöönpanon rationaalisuuden ja johdonmukaisuuden varmistamiseksi on aiheellista kumota direktiivit 90/496/ETY ja 2000/13/EY ja korvata ne yhdellä asetuksella, joka loisi varmuutta sekä kuluttajien että toimialan keskuudessa ja vähentäisi hallinnollista taakkaa.

(12)  Selvyyden vuoksi on aiheellista kumota ja sisällyttää tähän asetukseen muita laaja-alaisia säädöksiä, kuten kuluttajalle myytäväksi tarkoitetun alkoholijuoman alkoholipitoisuuden ilmoittamisesta tilavuusprosentteina juoman merkinnöissä 15 päivänä huhtikuuta 1987 annettu komission direktiivi 87/250/ETY(8), muiden kuin neuvoston direktiivissä 79/112/ETY säädettyjen pakollisten mainintojen liittämisestä tiettyjen elintarvikkeiden pakkausmerkintöihin 18 päivänä marraskuuta 1994 annettu komission direktiivi 94/54/EY(9), neuvoston direktiivin 79/112/ETY 7 artiklan säännöksistä myönnettävistä poikkeuksista elintarvikkeiden merkintöjen osalta 8 päivänä maaliskuuta 1999 annettu komission direktiivi 1999/10/EY(10), kiniiniä sisältävien elintarvikkeiden ja kofeiinia sisältävien elintarvikkeiden pakkausmerkinnöistä 18 päivänä heinäkuuta 2002 annettu komission direktiivi 2002/67/EY(11), sellaisten elintarvikkeiden ja elintarvikkeiden ainesosien, joihin on lisätty fytosteroleita, fytosteroliestereitä, fytostanoleita ja/tai fytostanoliestereitä, pakkausmerkinnöistä 31 päivänä maaliskuuta 2004 annettu komission asetus (EY) N:o 608/2004(12) ja direktiivin 94/54/EY muuttamisesta tiettyjen glysyrritsiinihappoa ja sen ammoniumsuolaa sisältävien elintarvikkeiden merkintöjen osalta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annettu komission direktiivi 2004/77/EY(13).

(13)  On tarpeen vahvistaa yhteiset määritelmät, periaatteet, vaatimukset ja menettelyt, jotta elintarviketietoja ohjaaville unionin ja jäsenvaltioiden toimenpiteille muodostuu selvät puitteet ja yhteinen perusta.

(14)  Jotta kuluttajille heidän kuluttamistaan elintarvikkeista annettuihin tietoihin sovellettaisiin kattavaa ja kehityskelpoista lähestymistapaa, elintarviketietoja koskeva lainsäädäntö olisi määriteltävä väljästi siten, että se kattaa yleisluonteiset ja erityiset säännöt, minkä lisäksi myös elintarviketiedot ja ravitsemusvalistus olisi määriteltävä väljästi siten, että ne kattavat myös muulla tavoin kuin etiketissä annetut tiedot.

(15)  Unionin sääntöjä olisi sovellettava ainoastaan yrityksiin, koska ne edustavat tiettyä toiminnan jatkuvuutta ja tietynasteista organisaatiota. Yksityishenkilöiden suorittama elintarvikkeiden tilapäinen toimittaminen kolmansille, elintarvikkeiden tarjoilu tai myynti esimerkiksi hyväntekeväisyystapahtumissa tai markkinoilla ja tapaamisissa paikallisyhteisötasolla ja elintarvikkeiden myynti maatalouden suoramarkkinoinnin eri muodoissa eivät kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan. Jotta erityisesti elintarvikealan pienteollisuuden ja vähittäiskaupan pieniä ja keskisuuria yrityksiä (pk-yritykset), joihin kuuluvat myös suurtaloudet, ei kuormitettaisi liikaa, pakkaamattomat tuotteet olisi vapautettava merkintävaatimuksista.

(16)  Tätä asetusta sovelletaan liikenteenharjoittajien tarjoamiin ateriapalveluihin vain unionin alueella sijaitsevien paikkakuntien välisillä reiteillä.

(17)  Pk-yrityksiä lukuun ottamatta tätä asetusta olisi sovellettava elokuvateatterien tarjoamiin ateriapalveluihin, jos elintarvikkeet on pakattu myyntitiloissa standardoituihin pakkauksiin, joiden koko on määritelty etukäteen, jolloin ruoan tai juoman lopullinen määrä on määritelty ja mitattavissa.

(18)  Elintarviketietoja koskevan lainsäädännön olisi myös perustuttava kuluttajien tietovaatimuksiin, ja sillä olisi varmistettava, että innovointia elintarvikealalla ei estetä. Lisää joustavuutta saadaan sillä, että elintarvikealan yritykset voivat antaa vapaaehtoisia lisätietoja.

(19)  Vaadittaessa elintarvikkeita koskevia pakollisia tietoja on tavoitteena ▌se, että kuluttajat pystyvät tekemään tietoisia ostopäätöksiä, jotka soveltuvat heidän yksilöllisiin ruokavaliotoiveisiinsa ja -tarpeisiinsa.

(20)  Jotta elintarviketietoja koskeva lainsäädäntö voisi mukautua muuttuviin kuluttajien tietotarpeisiin ja vältettäisiin turhaa pakkausjätettä, elintarvikkeiden pakollisten merkintöjen olisi rajoituttava perustietoihin, jotka todistetusti kiinnostavat kuluttajien valtaosaa.

(21)  Uusia vaatimuksia pakollisista elintarviketiedoista tai näiden tietojen uusista esittämistavoista olisi kuitenkin hyväksyttävä vain tarpeen mukaan, toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatetta sekä avoimuuden ja kestävän kehityksen periaatteita noudattaen.

(22)  Harhaanjohtavasta mainonnasta jo annettujen säännösten ohella elintarviketietoja koskevissa säännöissä pitäisi myös kieltää sellaisten tietojen ilmoittaminen, jotka saattavat johtaa kuluttajaa harhaan erityisesti elintarvikkeiden energiasisällön, alkuperän tai koostumuksen suhteen. Ollakseen tehokas tämän kiellon pitäisi koskea myös elintarvikkeiden mainontaa ja esillepanoa.

(23)  Joidenkin elintarvikkeiden osalta väitetään, että niiden nauttimisella on tiettyjä terveyttä edistäviä vaikutuksia. Nämä väitteet olisi ilmaistava tavalla, jolla varmistetaan, että kyseisten tuotteiden käyttämisen vaikutukset ovat mitattavissa ja todistettavissa.

(24)  Jotta estettäisiin niiden sääntöjen hajanaisuus, jotka koskevat elintarvikealan toimijoiden vastuuta elintarvikkeita koskevista vääristä, harhaanjohtavista tai puutteellisista tiedoista, on ehdottoman tärkeää säätää selvästi elintarvikealan toimijoiden velvollisuuksista tällä alalla. Rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 178/2002 19 artiklan soveltamista elintarvikealan toimijoiden, jotka ovat vastuussa vähittäismyynti- tai jakelutoimista, jotka eivät vaikuta elintarviketietoihin, olisi toimittava ripeästi havaitessaan, että kyseiset tiedot eivät ole tämän asetuksen säännösten mukaisia.

(25)  Olisi laadittava luettelo kaikista pakollisista tiedoista, jotka olisi ▌annettava kaikista lopulliselle kuluttajalle ja suurtalouksille tarkoitetuista elintarvikkeista. Kyseisen luettelon olisi sisällettävä voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti jo vaaditut tiedot, sillä sitä pidetään yleisesti arvokkaana säännöstönä kuluttajan tiedonsaannin kannalta.

(26)  Uusi tieto- ja viestintätekniikka voi olla merkittävässä asemassa välitettäessä lisätietoja kuluttajille, sillä se mahdollistaa nopean ja huokean tietojenvaihdon. Kuluttajat voisivat saada täydentäviä tietoja kauppakeskuksiin sijoitetuista päätteistä. Viivakoodeja lukevat päätteet voisivat antaa tietoja kyseisistä tuotteista. Samoin kuluttajat voisivat saada lisätietoja tätä tarkoitusta varten perustettavalta verkkosivustolta.

▌

(27)  Elintarvikkeiden valmistuksessa käytetyt ja niissä edelleen olevat tietyt ainesosat tai muut aineet saattavat aiheuttaa ihmisille allergia- tai intoleranssioireita tai yksittäistapauksissa jopa vaarantaa asianosaisten terveyden. Tämän vuoksi on tärkeää antaa tietoja elintarvikkeiden sisältämistä elintarvikelisäaineista, valmistuksen apuaineista ja muista tieteellisesti todistetusti allergiareaktioita aiheuttavista aineista tai aineista, jotka saattavat lisätä sairauden riskiä, jotta etenkin ruoka-allergiasta tai intoleranssista kärsivät kuluttajat voivat tehdä harkittuja ja omalta kannaltaan turvallisia valintoja. Myös tällaisten aineiden vähäisistä määristä olisi ilmoitettava, jotta vakavista allergioista kärsivät voivat tehdä turvallisia valintoja. Tätä tarkoitusta varten olisi laadittava yhteiset säännöt.

(28)  Elintarvikkeiden etikettien olisi oltava selviä ja ymmärrettäviä, jotta niistä olisi apua kuluttajille, jotka haluavat tehdä harkittuja elintarvike- ja ruokavaliovalintoja. Tutkimustulosten mukaan hyvä luettavuus on tärkeä tekijä, kun halutaan maksimoida etiketteihin sisältyvien tietojen mahdollisuudet vaikuttaa lukijoihinsa, ja tuotetta koskevat tiedot, joita ei pysty lukemaan, ovat yksi suurimmista syistä siihen, että kuluttajat ovat tyytymättömiä elintarvikkeiden etiketteihin. Tästä syystä sellaisia tekijöitä kuin kirjasinkokoa, väriä ja kontrastia olisi tarkasteltava yhtenä kokonaisuutena.

(29)  Jotta voidaan varmistaa elintarviketietojen antaminen, on käsiteltävä myös etäviestintävälineillä tapahtuvaa elintarvikkeiden myyntiä. Etämyynnin kautta myytävien elintarvikkeiden olisi luonnollisesti täytettävä samat tietovaatimukset kuin kaupoissa myytävien elintarvikkeiden, mutta siitä huolimatta on tarpeen selventää, että asiaankuuluvien elintarvikkeita koskevien pakollisten tietojen on etämyyntitapauksissa myös oltava saatavilla ennen kuin osto tehdään.

(30)  Jotta kuluttajille annettaisiin elintarviketietoja, jotka ovat tarpeen tietoon perustuvien valintojen tekemiseksi, alkoholia sisältävissä juomasekoituksissa olisi myös annettava tietoja niiden ainesosista.

(31)  EU:n strategiasta jäsenvaltioiden tukemiseksi alkoholiin liittyvien haittojen vähentämisessä 5 päivänä syyskuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin päätöslauselman(14), elintarvikkeita koskevien tietojen antamisesta kuluttajille 18 päivänä syyskuuta 2008 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon, komission työn sekä erityisesti nuorille ja kuluttajille aiheutuvia alkoholiin liittyviä haittoja koskevan suuren yleisön ilmaiseman huolen mukaisesti komission olisi yhdessä jäsenvaltioiden kanssa laadittava määritelmä erityisesti nuorille suunnatuille juomille, kuten alkoholipitoisille juomasekoituksille. Alkoholipitoisuuden vuoksi näihin juomiin olisi sovellettava aiempaa tiukempia merkintävaatimuksia, ja ne olisi erotettava selkeästi virvoitusjuomista kaupoissa.

(32)  On myös tärkeää antaa kuluttajille tietoja muista alkoholijuomista. Viinien merkinnöistä on jo annettu erityisiä unionin sääntöjä. Viinin yhteisestä markkinajärjestelystä 17 päivänä toukokuuta 1999 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1493/1999(15) on säädetty kattavasti useista teknisistä vaatimuksista, jotka koskevat kaikkia viininvalmistuskäytäntöjä, viininvalmistusmenetelmiä ja viinien päällysmerkintöjä, ja otettu näin ollen huomioon kaikki toimitusketjun vaiheet sekä varmistettu kuluttajansuoja ja asianmukainen kuluttajien tiedonsaanti. Kyseisessä asetuksessa muun muassa selostetaan tarkasti ja perusteellisesti, mitä aineita valmistusprosessissa todennäköisesti käytetään, ja esitetään kyseisten aineiden käyttöedellytykset sallittuja viininvalmistuskäytäntöjä ja -käsittelyjä koskevan luettelon avulla; luetteloon kuulumattomat käytännöt ovat kiellettyjä. Siksi on aiheellista vapauttaa viini tässä vaiheessa ainesosien luetteloimista ja ravintoarvoilmoituksen antamista koskevasta velvollisuudesta. Samanlaisia vapautuksia sovelletaan myös olueen ja tislattuihin alkoholijuomiin sellaisina kuin ne ovat määriteltyinä tislattujen alkoholijuomien määritelmistä, kuvauksesta, esittelystä, merkinnöistä ja maantieteellisten merkintöjen suojaamisesta15 päivänä tammikuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 110/2008(16) 2 artiklan 1 kohdassa, jotta saadaan aikaan johdonmukainen ja yhtenäinen lähestymistapa verrattuna viinille vahvistettuihin edellytyksiin. Komissio laatii kuitenkin kertomuksen viiden vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta ja voi tarvittaessa ehdottaa tähän asetukseen liittyviä erityisiä vaatimuksia.

(33)  Elintarvikkeen alkuperämaan tai lähtöpaikan ilmoittamisen olisi oltava pakollista 9 artiklan 1 kohdan i alakohdan mukaisesti, jos sen ilmoittamatta jättäminen johtaa todennäköisesti kuluttajia harhaan kyseisen tuotteen todellisesta alkuperämaasta tai lähtöpaikasta. ▌Alkuperämaa tai lähtöpaikka olisi muissa tapauksissa ilmoitettava selvästi määriteltyjä perusteita noudattaen ja siten, että se ei anna kuluttajalle väärää käsitystä; perusteiden avulla luodaan toimialalle tasavertaiset toimintaedellytykset ja parannetaan kuluttajien ymmärrystä elintarvikkeen alkuperämaahan tai lähtöpaikkaan liittyvistä tiedoista. Tällaisia perusteita ei sovelleta tietoihin, jotka liittyvät elintarvikealan toimijan nimeen tai osoitteeseen.

(34)  Jos elintarvikealan toimijat ilmoittavat, että elintarvike on peräisin unionista, kiinnittääkseen kuluttajien huomion tuotteidensa ominaisuuksiin ja unionin tuotantostandardeihin, on tällaisia tietoja ilmoitettaessa ▌noudatettava yhdenmukaistettuja perusteita. Samaa sovelletaan tarvittaessa jäsenvaltiota koskevien tietojen ilmoittamiseen.

(35)  Muuta kuin etuuskohteluun oikeuttavaa alkuperää koskevat Euroopan unionin säännöt on vahvistettu yhteisön tullikoodeksista 12 päivänä lokakuuta 1992 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2913/92(17), ja sen soveltamista koskevat säännökset sisältyvät 2 päivänä heinäkuuta 1993 annettuun komission asetukseen (ETY) N:o 2454/93(18). Elintarvikkeiden alkuperämaan määritys perustuu näihin sääntöihin, jotka ovat tuttuja kaupan alan toimijoille ja viranomaisille ja tämän pitäisi helpottaa säännöstön täytäntöönpanoa.

(36)  Elintarvikkeen ravintoarvoilmoitus koskee tietoja elintarvikkeiden sisältämästä energiasta ja tietyistä ravintoaineista ja ainesosista. Ravintoarvotietojen pakollista antamista pakkauksen etu- ja takapuolella olisi tuettava sellaisilla jäsenvaltioiden toimilla kuten kansanterveyspolitiikkaan sisältyvät ravitsemussuunnitelmat, joissa annetaan yleisön ravitsemuskasvatusta koskevia suosituksia ja tuetaan tietoon perustuvia elintarvikevalintoja.

(37)  Edellä mainitussa komission 30 päivänä toukokuuta 2007 antamassa valkoisessa kirjassa korostetaan tiettyjä kansanterveyden kannalta tärkeitä ravitsemuksellisia osatekijöitä. Sen vuoksi ravintoarvotietojen pakollista antamista koskevien vaatimusten olisi vastattava mainitun valkoisen kirjan suosituksia.

(38)  Kuluttajat eivät yleensä ole tietoisia siitä, miten alkoholijuomat mahdollisesti vaikuttavat heidän kokonaisruokavalioonsa. Sen vuoksi olisi hyödyllistä, jos valmistaja ilmoittaisi alkoholijuomien energiasisällön.

(39)  Ravitsemus- ja terveysväitteiden vapaaehtoisessa sisällyttämisessä elintarvikkeiden etiketteihin olisi oikeusvarmuuden ja unionin lainsäädännön johdonmukaisuuden vuoksi noudatettava elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä 20 päivänä joulukuuta 2006 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1924/2006(19).

(40)  Jotta elintarvikkeiden tuottajille ja kauppiaille ei aiheutuisi turhaa taakkaa, on pakollisesta ravintoarvoilmoituksesta aiheellista vapauttaa tietyt elintarvikkeiden ryhmät, jotka ovat jalostamattomia tai joiden tapauksessa ravintoarvotiedot eivät ole kuluttajan ostopäätöksen kannalta määrääviä tekijöitä tai joiden pakkaus tai etiketti on liian pieni pakollisten merkintöjen esittämiseen, jollei muualla unionin lainsäädännössä ole säädetty kyseisten tietojen antamisvelvollisuudesta.

(41)  Keskivertokuluttajan huomion herättämiseksi ja tietojen saamiseksi palvelemaan sitä tarkoitusta, jonka vuoksi ne esitetään, ▌annettujen tietojen tulisi olla keskivertokuluttajan kannalta helposti ymmärrettäviä. Tietojen esittäminen niin, että ne näkyvät yhdessä nähtävissä olevassa kentässä, vaikuttaa tarkoituksenmukaiselta, jotta kuluttajat voivat helposti nähdä olennaiset ravintoarvotiedot elintarvikkeita ostaessaan ▌.

(42)  Ravintoarvoilmoituksessa käytettyjä ilmaisuja koskeva viimeaikainen kehitys, jonka mukaan jotkin jäsenvaltiot ja elintarvikesektorin organisaatiot soveltavat muita ilmaisuja kuin 100:aa grammaa tai 100:aa millilitraa tai annosta kohti, osoittaa, että kuluttajat pitävät tällaisista järjestelmistä, koska ne voivat auttaa heitä tekemään nopeasti pikaisia valintoja. Ei ole kuitenkaan olemassa koko unionin alueen kattavaa tieteellistä näyttöä siitä, miten keskivertokuluttaja ymmärtää tiedon vaihtoehtoisen ilmaisumuodon ja käyttää sitä. Erikokoisissa pakkauksissa olevien tuotteiden vertailtavuuden kannalta on tarkoituksenmukaista, että ravintoarvo on edelleen ilmoitettava 100:aa grammaa tai 100:aa millilitraa kohti, ja sallia tarvittaessa täydentävät annosta koskevat tiedot. Jos elintarvike on valmiiksi pakattu yksittäispakkauksiin, ravintoarvot olisi ilmoitettava myös annosta kohti. Jotta annoksista ei annettaisi harhaanjohtavia tietoja, annoskoot olisi yhdenmukaistettava kuulemismenettelyssä unionin tasolla.

(43)  Ravitsemuksellisten osatekijöiden määrien sekä vertailuindikaattorien ilmoittamista pääasiallisessa nähtävissä olevassa kentässä helposti tunnistettavassa muodossa, minkä perusteella on mahdollista arvioida elintarvikkeen ravitsemukselliset ominaisuudet, olisi kokonaisuudessaan pidettävä ravintoarvoilmoitukseen kuuluvana eikä sitä pitäisi käsitellä ryhmänä yksittäisiä väitteitä.

(44)  Kokemukset ovat osoittaneet, että vapaaehtoisia elintarviketietoja ilmoitettaessa heikennetään useissa tapauksissa pakollisten elintarviketietojen selkeyttä. Sen vuoksi olisi vahvistettava perusteet, joiden avulla elintarvikealan toimijat ja täytäntöönpanoviranomaiset saisivat helpommin aikaan tasapainon pakollisten ja vapaaehtoisten elintarviketietojen antamisen välillä.

(45)  ▌Mahdollisista allergeeneista annettavat tiedot ovat erittäin tärkeitä allergioista kärsivien ihmisten kannalta myös, kun on kyse elintarvikkeista, joita ei ole pakattu, ja suurtalouksien tarjonnasta. Tällaiset tiedot olisi sen vuoksi aina annettava kuluttajien saataville.

(46)  Jäsenvaltioiden ei pitäisi voida antaa tässä asetuksessa yhdenmukaistettavalla alalla muita kuin siinä vahvistettuja säännöksiä, ellei tässä asetuksessa siitä nimenomaisesti säädetä. Koska kansalliset merkintävaatimukset saattavat toimia vapaan liikkuvuuden esteinä sisämarkkinoilla, jäsenvaltioiden olisi lisäksi osoitettava asianomaisten toimien välttämättömyys ja määritettävä toimet, jotka ne aikovat toteuttaa sen varmistamiseksi, että vaatimuksia sovelletaan kauppaa vähiten rajoittavalla tavalla.

(47)  Elintarviketietoja koskevien sääntöjen olisi oltava sellaiset, että ne mukautuvat nopeasti muuttuvaan sosiaaliseen, taloudelliseen ja teknologiseen ympäristöön.

(48)  Elintarviketietojen tietyt näkökohdat antavat aiheen innovatiivisten ja nykyaikaisten kaupallisten menettelyjen kehittämiseen, ja tällaisten näkökohtien osalta on aiheellista antaa mahdollisuudet riittäviin kokeiluihin ja kuluttajatutkimuksiin ja esittää tukevaa näyttöä parhaista järjestelmistä. Elintarviketiedoista annettavassa unionin lainsäädännössä olisikin tällaisissa tapauksissa rajoituttava vahvistamaan pakolliset olennaiset vaatimukset, joiden perusteella kuluttajansuojan ja tietojen taso määräytyy, ja jätettävä joustonvaraa kyseisten vaatimusten täyttämiselle sisämarkkinasäännösten kanssa yhteensopivalla tavalla.

(49)  Jotta varmistettaisiin, että elintarviketietojen osalta suunnitellaan ja otetaan käyttöön entistä yksityiskohtaisempia vaatimuksia dialektisesti ja parhaiden käytänteiden pohjalta, unionin ja jäsenvaltioiden tasolla olisi oltava joustavia mekanismeja, jotka perustuvat avoimeen ja läpinäkyvään julkiseen kuulemiseen ja jatkuvaan vuorovaikutukseen useita tahoja edustavien sidosryhmien kanssa. Tällaiset mekanismit voivat johtaa kansallisten ei-sitovien järjestelmien kehittämiseen perusteellisen kuluttajatutkimuksen ja laajan sidosryhmien kuulemisen pohjalta. Olisi oltava mekanismeja, joiden avulla kuluttajat pystyvät tunnistamaan kansallisten järjestelmien mukaisesti – esimerkiksi tunnistenumeron tai tunnuksen avulla – merkityt elintarvikkeet.

(50)  Jotta varmistettaisiin eri jäsenvaltioissa saatujen tulosten johdonmukaisuus, on tarpeen edistää jatkuvaa parhaiden käytänteiden ja kokemusten vaihtoa jäsenvaltioiden välillä ja komission kanssa sekä kannustaa sidosryhmiä osallistumaan tällaiseen vaihtoon.

(51)  Jäsenvaltioiden olisi toteutettava virallista valvontaa valvoakseen tämän asetuksen noudattamista rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 882/2004(20) mukaisesti.

(52)  Viittauksia direktiiviin 90/496/ETY asetuksessa (EY) N:o 1924/2006 sekä vitamiinien, kivennäisaineiden ja eräiden muiden aineiden lisäämisestä elintarvikkeisiin 20 päivänä joulukuuta 2006 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1925/2006(21) olisi päivitettävä, jotta niissä otettaisiin huomioon tämä asetus. Sen vuoksi asetuksia (EY) N:o 1924/2006 ja (EY) N:o 1925/2006 olisi muutettava.

(53)  Jotta intressiryhmät, erityisesti pk-yritykset, pystyisivät antamaan ravintoarvotietoja tuotteistaan, ravintoarvotiedot pakollisiksi tekevät sovellettavat toimenpiteet olisi otettava käyttöön asteittain soveltamalla pidennettyjä siirtymäaikoja ja myöntämällä mikroyrityksille ylimääräinen siirtymäaika.

(54)  Tietenkin myös elintarvikealan pienteollisuuden tuotteissa sekä elintarvikealan vähittäiskaupan tuoretuotteissa, jotka valmistetaan myyntipaikassa, voi olla aineita, jotka aiheuttavat herkille henkilöille allergia- tai intoleranssioireita. Koska kuitenkin juuri tuotteet, joita ei ole pakattu, myydään suorassa asiakaskontaktissa, olisi vastaavat tiedot voitava antaa esimerkiksi myyntikeskusteluissa tai myyntitiloissa olevassa selvästi näkyvässä ilmoituksessa tai esillä olevassa tiedotusaineistossa.

(55)  Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa toteutettavien toimien tavoitteita, vaan ne voidaan saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

▌

(56)  Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla.

(57)  Yhdenmukaisen täytäntöönpanon edellytysten varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta vahvistaa teknisiä ohjeita allergiaa tai intoleranssia aiheuttavien ainesosien luettelon tulkitsemiseksi, sen määrittelemiseksi, miten vähimmäissäilyvyysaika olisi ilmoitettava, sekä kannan vahvistamiseksi jäsenvaltioiden hyväksymiin kansallisiin säädöksiin. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 291 artiklan mukaisesti yleiset säännöt ja periaatteet, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, on vahvistettava etukäteen tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen annetulla asetuksella. Ennen kyseisen uuden asetuksen antamista ja ottaen huomioon, että tämä asetus on tarpeen hyväksyä mahdollisimman pikaisesti, jäsenvaltioiden olisi harjoitettava valvontaa menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY(22) säännösten mukaisesti lukuun ottamatta valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä, jota ei sovelleta, niiltä osin kuin kyseiset säännökset ovat edelleen yhteensopivia muutettujen perussopimusten kanssa. Viittaukset kyseisiin säännöksiin olisi kuitenkin korvattava viittauksilla uudessa asetuksessa vahvistettuihin sääntöihin ja periaatteisiin heti kyseisen asetuksen tultua voimaan,

▌

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

▌

1.  Tässä asetuksessa säädetään yleisistä periaatteista, vaatimuksista ja velvollisuuksista, jotka liittyvät elintarviketietoihin ja erityisesti elintarvikkeiden merkintöihin. Siinä säädetään keinoista, joilla taataan kuluttajien oikeus tiedonsaantiin, ja menettelyistä elintarviketietojen antamiseksi, ottaen huomioon tarve varmistaa riittävä joustavuus, jonka ansiosta voidaan vastata tulevaan kehitykseen ja uusiin tietovaatimuksiin.

2.  Tätä asetusta sovelletaan elintarvikeketjun kaikkiin vaiheisiin, joissa elintarviketietoja annetaan loppukuluttajille.

Sitä sovelletaan kaikkiin valmiiksi pakattuihin elintarvikkeisiin, jotka on tarkoitettu toimitettaviksi lopulliselle kuluttajalle ▌, ja elintarvikkeisiin, jotka on tarkoitettu toimitettaviksi suurtalouksille.

Sitä ei sovelleta elintarvikkeisiin, jotka pakataan myyntipaikalla ennen niiden toimittamista lopulliselle kuluttajalle.

Tätä asetusta sovelletaan liikenteenharjoittajien tarjoamiin ateriapalveluihin vain unionin alueella sijaitsevien paikkakuntien välisillä reiteillä.

3.   Tätä asetusta sovelletaan ainoastaan elintarvikkeisiin, jotka on valmistettu osana liiketoimintaa ja joiden piirteisiin kuuluu tietty toiminnan jatkuvuus ja tietynasteinen organisointi. Sellaiset toiminnot, kuten yksityishenkilöiden harjoittama elintarvikkeiden satunnainen käsittely, tarjoilu tai myynti sellaisissa tilaisuuksissa kuten hyväntekeväisyystapahtumat tai paikalliset myyjäiset tai tapaamiset, eivät kuulu tämän asetuksen piiriin.

4.   Kolmansista maista peräisin olevia elintarvikkeita voidaan levittää unionissa ainoastaan, jos ne täyttävät tämän asetuksen vaatimukset.

5.  Tätä asetusta sovelletaan rajoittamatta tiettyihin elintarvikkeisiin sovellettavassa unionin erityislainsäädännössä säädettyjä merkintävaatimuksia. Komissio julkaisee ...(23) mennessä kattavan ja päivitetyn luettelon kaikista tiettyihin elintarvikkeisiin sovellettavista unionin erityislainsäädännössä säädetyistä merkintävaatimuksista, ja asettaa tämän luettelon saataville internetissä.

Komissio toimittaa viimeistään ...(24)* Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen siitä, missä määrin nämä erityismerkintävaatimukset ovat tämän asetuksen vaatimusten mukaisia. Komissio liittää tarvittaessa kertomukseen aiheellisen ehdotuksen tämän asetuksen muuttamisesta.

2 artikla

Määritelmät

1.  Tässä asetuksessa sovelletaan seuraavia määritelmiä:

2.  Lisäksi sovelletaan seuraavia määritelmiä:

3.  Tässä asetuksessa elintarvikkeen alkuperämaalla tarkoitetaan elintarvikkeen alkuperää sellaisena kuin se on määriteltynä asetuksen (ETY) N:o 2913/92 23–26 artiklan mukaisesti.

4.  Lisäksi sovelletaan liitteessä I olevia erityisiä määritelmiä.

II LUKU

ELINTARVIKETIETOIHIN LIITTYVÄT YLEISET PERIAATTEET

3 artikla

Yleiset tavoitteet

1.  Elintarviketietojen antamisella on pyrittävä ▌terveyden ▌suojelun korkeaan tasoon, tuotteita koskevaan avoimuuteen ja niiden vertailtavuuteen kuluttajien eduksi, ja sillä on pyrittävä antamaan perusta tietoon perustuvien valintojen tekemistä ja elintarvikkeiden turvallista käyttöä varten ▌.

2.   Elintarvikkeiden merkintöjen on oltava keskivertokuluttajan helposti havaittavissa, luettavissa ja ymmärrettävissä.

3.  Elintarviketietoja koskevalla lainsäädännöllä on pyrittävä saavuttamaan laillisesti tuotettujen ja kaupan pidettyjen elintarvikkeiden vapaa liikkuvuus unionissa ▌.

4.  Kun elintarviketietoja koskevassa lainsäädännössä otetaan käyttöön uusia vaatimuksia, jotka eivät liity ihmisten terveyden suojeluun, uusien vaatimusten voimaantulon jälkeen myönnetään siirtymäaika, jonka aikana elintarvikkeita, joiden etiketit eivät täytä uusia vaatimuksia, voidaan saattaa markkinoille, ja varastossa olevia tällaisia elintarvikkeita, jotka on saatettu markkinoille ennen siirtymäajan päättymistä, voidaan edelleen myydä kunnes varastot loppuvat. Uudet elintarvikkeiden merkintöjä koskevat säännökset otetaan käyttöön yhtenäisessä aikataulussa, jonka komissio vahvistaa kuultuaan jäsenvaltioita ja sidosryhmiä.

4 artikla

Pakollisiin elintarviketietoihin liittyvät periaatteet

1.  Kun ▌lainsäädännössä edellytetään elintarviketietoja, niiden on oltava tietoja, jotka kuuluvat erityisesti johonkin seuraavista ryhmistä:

2.  Kun harkitaan pakollisten elintarviketietojen tarvetta, on otettava huomioon, mitä kustannuksia ja hyötyjä sidosryhmille (mukaan luettuna kuluttajat, tuottajat ym.) mahdollisesti aiheutuu siitä, että annetaan tiettyjä tietoja.

5 artikla

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen kuuleminen

Elintarviketietoja koskeva lainsäädäntö, jolla saattaa olla vaikutusta kansanterveyteen, annetaan Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen, jäljempänä ”elintarviketurvallisuusviranomainen”, kuulemisen jälkeen.

III LUKU

ELINTARVIKETIETOIHIN LIITTYVÄT YLEISET VAATIMUKSET JA ELINTARVIKEALAN TOIMIJOIDEN VELVOLLISUUDET

6 artikla

Perusvaatimus

Elintarvikkeeseen, joka on tarkoitettu toimitettavaksi lopulliselle kuluttajalle tai suurtalouksille, on liitettävä elintarviketiedot tämän asetuksen mukaisesti.

7 artikla

Hyvät tiedotuskäytänteet

1.  Elintarviketiedot eivät saa olla harvaanjohtavia, erityisesti

2.  Elintarviketietojen on oltava oikeellisia, selviä ja kuluttajalle helposti ymmärrettäviä.

3.  Jollei luonnon kivennäisvesiä ja erityisravintoa koskevista unionin lainsäädännössä säädetyistä poikkeuksista muuta johdu, elintarviketiedoissa ei saa esittää, että elintarvikkeeseen liittyy ihmisen sairauksia ennalta ehkäiseviä, hoitavia tai parantavia ominaisuuksia, eikä viitata sellaisiin ominaisuuksiin.

4.  Edellä olevia 1 ja 3 kohtaa sovelletaan myös

8 artikla

Velvollisuudet

1.  Elintarviketiedoista vastaavan henkilön on varmistettava annettujen tietojen ja niiden sisällön oikeellisuus.

2.  Elintarviketiedoista vastaava henkilö on se elintarvikealan toimija, joka ensimmäisen kerran laskee elintarvikkeen liikkeelle unionin markkinoilla, tai tarvittaessa se elintarvikealan toimija, jonka nimissä tai jonka yrityksen nimissä elintarviketta markkinoidaan.

3.  Siltä osin kuin elintarvikealan toimijoiden vastuulla oleva toiminta vaikuttaa elintarviketietoihin, toimijoiden on varmistettava, että annetut tiedot ovat tämän asetuksen säännösten mukaisia.

4.  Elintarvikealan toimijoiden, jotka ovat vastuussa vähittäismyynti- tai jakelutoimista, jotka eivät vaikuta elintarviketietoihin, on toimittava asiaankuuluvaa huolellisuutta noudattaen myötävaikuttaakseen omien toimintojensa rajoissa siihen, että elintarviketietoihin liittyviä vaatimuksia noudatetaan, erityisesti siten, että ne pidättyvät toimittamasta elintarvikkeita, joiden ne hallussaan olevien tietojen perusteella ja ammattilaisina tietävät tai olettavat olevan näiden vaatimusten vastaisia ▌.

5.  Elintarvikealan toimijoiden on hallinnassaan olevissa yrityksissä varmistettava, että pakkaamattomiin elintarvikkeisiin liittyvät tiedot ovat elintarvikkeita käsittelevän toimijan käytettävissä, jotta tämä voi pyydettäessä antaa 9 artiklan 1 kohdan a–c, f ja h alakohdassa täsmennetyt pakolliset elintarviketiedot lopulliselle kuluttajalle.

6.  Seuraavissa tapauksissa elintarvikealan toimijoiden on hallinnassaan olevissa yrityksissä varmistettava, että 9 artiklassa edellytetyt pakolliset tiedot esitetään siinä uloimmassa pakkauksessa, jossa elintarvike pannaan esille, kun sitä pidetään kaupan, tai elintarvikkeeseen viittaavissa kaupallisissa asiakirjoissa, kun voidaan taata, että tällaiset asiakirjat joko seuraavat sen elintarvikkeen mukana, johon ne viittaavat, tai ne lähetetään ennen toimitusta tai samanaikaisesti sen kanssa:

Sen estämättä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, elintarvikealan toimijoiden on varmistettava, että 9 artiklan 1 kohdan a, e, f, h ja j alakohdassa tarkoitetut tiedot esitetään myös siinä uloimmassa pakkauksessa, jossa elintarvike pannaan esille, kun sitä pidetään kaupan.

IV LUKU

PAKOLLISET ELINTARVIKETIEDOT

1 JAKSO

SISÄLTÖ JA ESITTÄMISTAPA

9 artikla

Luettelo pakollisista tiedoista

1.  Seuraavien tietojen ilmoittaminen on pakollista 11–33 artiklan mukaisesti ja jollei tähän lukuun sisältyvistä poikkeuksista muuta johdu:

Lihan ja siipikarjan osalta lähtömaa tai -paikka voidaan ilmoittaa yhtenä paikkana vain silloin, kun eläimet ovat syntyneet ja ne on kasvatettu ja teurastettu samassa maassa tai paikassa. Muissa tapauksissa on annettava tiedot kustakin eri paikasta, jossa eläimet ovat syntyneet ja ne on kasvatettu ja teurastettu.

Jos alkuperämaan merkitseminen osoittautuu epäkäytännölliseksi, sen sijaan voidaan käyttää merkintää: ”Alkuperämaa tuntematon”.

Kaikkien muiden elintarvikkeiden osalta lähtömaa tai -paikka, jos sen ilmoittamatta jättäminen voisi johtaa kuluttajaa olennaisesti harhaan elintarvikkeen todellisesta lähtömaasta tai -paikasta, erityisesti siinä tapauksessa, että elintarvikkeen mukana seuraavista tiedoista tai etiketistä sellaisenaan voisi muuten saada sen käsityksen, että elintarvikkeella on eri lähtömaa tai -paikka; tällaisissa tapauksissa tiedot on ilmoitettava delegoiduilla säädöksillä 42 artiklan mukaisesti ja 43 ja 44 artiklassa säädetyin edellytyksin vahvistettujen sääntöjen mukaisesti;

▌

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetut tiedot on ilmoitettava sanallisesti ja numeroin ▌.

▌

10 artikla

Mikroyrityksiä koskevat poikkeukset

Mikroyritysten käsityönä tekemät tuotteet vapautetaan 9 artiklan 1 kohdan m alakohdassa säädetystä velvollisuudesta. Kyseiset tuotteet voidaan myös vapauttaa 9 artiklan 1 kohdan a–l alakohdassa säädettyjen tietojen ilmoittamista koskevasta vaatimuksesta, jos ne myydään tuotantopaikalla ja myyntihenkilöstö voi pyynnöstä antaa kyseiset tiedot. Tiedot voidaan vaihtoehtoisesti antaa hyllyissä olevissa etiketeissä.

11 artikla

Tietyntyyppisiä elintarvikkeita tai elintarvikkeiden ryhmiä koskevat pakolliset lisätiedot

1.  Edellä 9 artiklan 1 kohdassa lueteltujen tietojen lisäksi liitteessä III säädetään tietyntyyppisiä elintarvikkeita tai elintarvikkeiden ryhmiä koskevista pakollisista lisätiedoista.

2.  Komissio voi muuttaa liitettä III 42 artiklassa tarkoitetuilla delegoiduilla säädöksillä 43 ja 44 artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti.

▌

12 artikla

Painot ja mittayksiköt

Edellä olevaa 9 artiklaa sovelletaan rajoittamatta painoja ja mittayksiköitä koskevien erityisten yhteisön säännösten soveltamista. Valmiiksi pakattujen tuotteiden nimellismääristä 5 päivänä syyskuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/45/EY(30)säännöksiä noudatetaan.

13 artikla

Pakollisten elintarviketietojen saatavuus ja sijoittelu

1.  Pakollisten elintarviketietojen on oltava saatavilla ja helposti käytettävissä tämän asetuksen mukaisesti kaikkien elintarvikkeiden osalta.

2.  Kun on kyse valmiiksi pakatuista elintarvikkeista, pakolliset elintarviketiedot on esitettävä pakkauksessa ▌.

▌

14 artikla

Pakollisten tietojen esittäminen

1.  Rajoittamatta tiettyihin elintarvikkeisiin sovellettavan unionin erityislainsäädännön soveltamista siltä osin kuin on kyse 9 artiklan 1 kohdan a–l alakohdassa tarkoitetuista vaatimuksista, on 9 artiklan 1 kohdassa luetellut pakolliset tiedot, kun ne esitetään pakkauksessa tai siihen liitetyssä etiketissä, painettava pakkaukseen tai etikettiin niin, että ne ovat selvästi luettavissa. On harkittava vaatimuksia muun muassa kirjasinkoosta, painetun kirjasimen erottumisesta taustasta, kirjasintyypistä, riveistä ja kirjasinten kaltevuudesta.

Kuulemismenettelyssä komissio laatii 42 artiklassa tarkoitetuilla delegoiduilla säädöksillä 43 ja 44 artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti yhdessä asianosaisten sidosryhmien ja myös kuluttajajärjestöjen kanssa sitovan määritelmän kuluttajille tarkoitettujen elintarviketietojen luettavuudesta.

2.   Ruokavaliovalmisteista erityisiin lääkinnällisiin tarkoituksiin 25 päivänä maaliskuuta 1999 annetun komission direktiivin 1999/21/EY(31) mukaisten erityisravinnoksi tarkoitettujen elintarvikkeiden, äidinmaidonkorvikkeista ja vieroitusvalmisteista 22 päivänä joulukuuta 2006 annetun komission direktiivin 2006/141/EY(32) ja imeväisille ja pikkulapsille tarkoitetuista viljapohjaisista valmisruoista ja muista lastenruoista 5 päivänä joulukuuta 2006 annetun komission direktiivin 2006/125/EY(33) piiriin kuuluvien äidinmaidonvastikkeiden, vieroitusvalmisteiden sekä imeväisille ja pikkulapsille tarkoitettujen elintarvikkeiden merkinnöissä, joissa on tämän asetuksen 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen lisäksi ilmoitettava muita unionin säädösten edellyttämiä tietoja, on käytettävä kirjasinkokoa, joka on kuluttajan helposti luettavissa ja mahdollistaa kyseisten tuotteiden erityisluonnetta koskevien tietojen ilmoittamisen.

3.  Edellä 9 artiklan 1 kohdan a, e ja l alakohdassa lueteltujen tietojen on oltava samassa nähtävissä olevassa kentässä.

▌

4.  Edellä olevaa 3 kohtaa ei sovelleta, kun on kyse 17 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuista elintarvikkeista. Jos jäsenvaltiossa on useita virallisia kieliä, tällaisista pakkauksista tai astioista voidaan antaa kansallisia erityissäännöksiä.

5.   Lyhenteitä, alkukirjainlyhenteet mukaan lukien, ei saa käyttää, jos ne voivat johtaa kuluttajia harhaan.

6.  Pakolliset elintarviketiedot on merkittävä näkyvään kohtaan helposti havaittavalla, luettavalla ja tarvittaessa pysyvällä tavalla. Niitä ei saa millään tavalla peittää, himmentää tai katkaista ▌muulla kirjallisella tai kuvallisella ilmaisulla, muulla väliin tulevalla materiaalilla taikka itse elintarvikkeen pakkauksella esimerkiksi liimaussauman avulla.

7.   Pakollisten tietojen esittäminen ei saa johtaa elintarvikkeen pakkausmateriaalin tai pakkauksen koon ja/tai painon lisääntymiseen eikä se muullakaan tavalla saa lisätä ympäristölle koituvaa taakkaa.

15 artikla

Etämyynti

16 artikla

Kielivaatimukset

1.  Rajoittamatta 9 artiklan 2 kohdan soveltamista elintarvikkeita koskevat pakolliset tiedot on esitettävä kielellä, jota niiden jäsenvaltioiden kuluttajat, joissa elintarviketta pidetään kaupan, ymmärtävät helposti.

2.  Jäsenvaltiot, joissa elintarviketta pidetään kaupan, voivat omalla alueellaan määrätä, että tiedot on annettava yhdellä tai useammalla unionin virallisista kielistä.

3.   Verottomasti myytäviä elintarvikkeita voidaan myydä varustettuina vain englanninkielisillä merkinnöillä.

4.  Mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään ei ole esteenä tietojen ilmaisemiselle usealla kielellä.

17 artikla

Tiettyjä pakollisia tietoja koskevat poikkeukset

1.  Kun on kyse uudelleen käytettävistä, pysyvästi merkityistä lasipulloista, jotka ovat sen vuoksi etiketittömiä, renkaattomia ja kauluksettomia, ainoastaan 9 artiklan 1 kohdan a, c, e ja f alakohdassa luetellut tiedot ovat pakollisia.

2.  Kun on kyse pakkauksista ja astioista, joissa suurimman painettavissa olevan pinnan ala on pienempi kuin 80 cm2, ainoastaan 9 artiklan 1 kohdan a, c, e ja f alakohdassa ja 29 artiklan 1 kohdan a alakohdassa luetellut tiedot ovat pakollisia pakkauksessa tai etiketissä. Pakkauksessa voidaan ilmoittaa vapaaehtoisesti myös muita tietoja. Edellä 9 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetut tiedot on annettava muilla keinoin tai niiden oltava saatavilla kuluttajan pyynnöstä.

3.  Rajoittamatta pakollista ravintoarvoilmoitusta edellyttävän muun unionin lainsäädännön soveltamista 9 artiklan 1 kohdan m alakohdassa tarkoitettu ravintoarvoilmoitus ei ole pakollinen liitteessä IV lueteltujen elintarvikkeiden osalta.

Edellä 9 artiklassa ja 29 artiklassa tarkoitettujen tietojen ilmoittaminen ei ole pakollista pakkaamattomien tuotteiden sekä 2 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisten suurtalouksien pakkaamattomien tuotteiden osalta.

2 JAKSO

PAKOLLISIA TIETOJA KOSKEVAT YKSITYISKOHTAISET SÄÄNNÖKSET

18 artikla

Elintarvikkeen nimi

1.  Elintarvikkeen nimen on oltava sen ▌nimi sellaisena kuin siitä on säädetty asiaankuuluvassa lainsäädännössä. Jos tällaista nimeä ei ole, elintarvikkeen nimen on oltava sen vakiintunut nimitys, tai, jos vakiintunutta nimitystä ei ole tai sitä ei käytetä, on annettava elintarviketta kuvaava nimi.

2.  Liitteessä V säädetään erityissäännöksistä, jotka koskevat elintarvikkeen nimen käyttöä ja nimeä täydentäviä tietoja.

19 artikla

Ainesosaluettelo

1.  Ainesosaluettelo on otsikoitava tai sen edellä on oltava sopiva otsikko, joka koostuu ilmaisusta ”ainesosat” tai sisältää sen. Sen on sisällettävä kaikki elintarvikkeen ainesosat painon mukaan alenevassa valmistusajankohdan mukaisessa järjestyksessä.

2.  Jos tuote sisältää nanomateriaalia, tämä on ilmoitettava ainesosien luettelossa selkeästi sanalla ”nano”.

3.  Ainesosat on soveltuvin osin ilmoitettava niiden yksilöllisellä nimellä 18 artiklan ja liitteen V säännösten mukaisesti.

4.  Liitteessä VI säädetään teknisistä säännöistä, jotka koskevat 1 ja 3 kohdan soveltamista.

20 artikla

Ainesosaluetteloa koskevat yleiset poikkeukset

21 artikla

▌

22 artikla

Tiettyjen allergioita tai intoleransseja aiheuttavien aineiden merkinnät

1.  Ainesosat, jotka on lueteltu liitteessä II, tai aineet, jotka ovat peräisin kyseisessä liitteessä luetellusta ainesosasta, jollei kyseisessä liitteessä säädetyistä poikkeuksista muuta johdu, on ilmoitettava ainesosaluettelossa aina siten, että kohderyhmä voi havaita heti selvästi, että tuote saattaa aiheuttaa allergia- tai yliherkkyysoireita.

2.  Liitteessä II olevaa luetteloa tarkastellaan uudelleen järjestelmällisesti, ja komissio saattaa sen tarvittaessa ajan tasalle viimeisimmän tieteellisen ja teknisen tiedon perusteella 42 artiklassa tarkoitetuilla delegoiduilla säädöksillä 43 ja 44 artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti.

3.  Liitteessä II olevan luettelon tulkinnasta voidaan tarvittaessa antaa teknisiä ohjeita 41 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen.

23 artikla

Ainesosien määrän ilmoittaminen

1.  Elintarvikkeen tuotannossa tai valmistuksessa käytetyn ainesosan tai ainesosien ryhmän määrä on ilmoitettava silloin, kun

2.  Liitteessä VII säädetään teknisistä säännöistä 1 kohdan soveltamiseksi, mukaan luettuna erityistapaukset, joissa määrän ilmoittamista ei vaadita tiettyjen ainesosien osalta.

24 artikla

Sisällyksen määrä

1.  Elintarvikkeen sisällyksen määrä on ilmaistava käyttäen kulloinkin kyseessä olevasta tapauksesta riippuen yksikkönä litraa, senttilitraa, millilitraa, kilogrammaa tai grammaa

2.  Komissio voi 42 artiklassa tarkoitetuilla delegoiduilla säädöksillä 43 ja 44 artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti päättää määrättyjen elintarvikkeiden sisällyksen määrän ilmaisemisesta muulla kuin 1 kohdassa kuvatulla tavalla.

3.  Liitteessä VIII säädetään teknisistä säännöistä 1 kohdan soveltamiseksi, mukaan luettuna erityistapaukset, joissa sisällyksen määrän ilmoittamista ei vaadita.

25 artikla

Vähimmäissäilyvyysaika, viimeinen käyttöajankohta ja valmistusajankohta

1.  Mikrobiologisesti helposti pilaantuvissa elintarvikkeissa, jotka ovat omiaan lyhyessä ajassa muodostamaan välittömän terveysvaaran, on vähimmäissäilyvyysajan sijasta oltava viimeinen käyttöajankohta.

2.  Asianomainen ajankohta on oltava helposti löydettävissä eikä se saa olla peitettynä. Se on ilmoitettava seuraavasti:

Edellä tarkoitettuihin tietoihin on tarvittaessa liitettävä säilytysohje, jota noudattamalla tuote säilyy ilmoitetun ajan,

Yksityiskohtaiset säännöt tämän kohdan iii alakohdassa tarkoitetun vähimmäissäilyvyysajan esittämisestä voidaan vahvistaa 41 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen,