Choisissez la langue de votre document :
- bg - български
- es - español
- cs - čeština
- da - dansk
- de - Deutsch
- et - eesti keel
- el - ελληνικά
- en - English
- fr - français
- ga - Gaeilge
- hr - hrvatski
- it - italiano
- lv - latviešu valoda
- lt - lietuvių kalba
- hu - magyar
- mt - Malti
- nl - Nederlands
- pl - polski
- pt - português
- ro - română
- sk - slovenčina
- sl - slovenščina
- fi - suomi
- sv - svenska
|
 Jäsenvaltioiden liittyminen Pariisissa 22 päivänä marraskuuta 1928 allekirjoitettuun kansainvälisiä näyttelyitä koskevaan yleissopimukseen *** |
| ||||||
(Hyväksyntä) Euroopan parlamentti, joka – ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi (08100/2010), – ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan ja 218 artiklan 6 kohdan a alakohdan mukaisesti esittämän pyynnön hyväksynnästä (C7-0105/2010), – ottaa huomioon työjärjestyksen 81 ja 90 artiklan, – ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan suosituksen (A7-0201/2010), 1. antaa hyväksyntänsä ehdotukselle neuvoston päätökseksi; 2. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille. | |||||||
| Välimeren merellisen ympäristön ja rannikkoalueiden suojelemista koskevaan yleissopimukseen liittyvän rannikkoalueiden yhdennettyä käyttöä ja hoitoa koskevan pöytäkirjan tekeminen *** |
| ||||||
(Hyväksyntä) Euroopan parlamentti, joka – ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi (09132/2010), – ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 192 artiklan 1 kohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti esittämän pyynnön hyväksynnästä, – ottaa huomioon työjärjestyksen 81 artiklan ja 90 artiklan 8 kohdan, – ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan suosituksen (A7-0191/2010), 1. antaa hyväksyntänsä pöytäkirjan tekemiselle; 2. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille. | |||||||
| EU:n sekä Islannin ja Norjan välinen sopimus neuvoston päätösten 2008/615/YOS ja 2008/616/YOS joidenkin säännösten soveltamisesta *** |
| ||||||
(Hyväksyntä) Euroopan parlamentti, joka – ottaa huomioon Euroopan unionin sekä Islannin ja Norjan välisen sopimusluonnoksen rajatylittävän yhteistyön tehostamisesta erityisesti terrorismin ja rajatylittävän rikollisuuden torjumiseksi tehdyn neuvoston päätöksen 2008/615/YOS sekä rajatylittävän yhteistyön tehostamisesta erityisesti terrorismin ja rajatylittävän rikollisuuden torjumiseksi tehdyn neuvoston päätöksen 2008/615/YOS täytäntöönpanosta tehdyn neuvoston päätöksen 2008/616/YOS ja sen liitteen tiettyjen säännösten soveltamisesta (05060/2009), – ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (05309/2010), – ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan ja 82 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan d alakohdan sekä 87 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti esittämän pyynnön hyväksynnästä (C7-0031/2010), – ottaa huomioon työjärjestyksen 81 artiklan ja 90 artiklan 8 kohdan, – ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan suosituksen (A7-0173/2010), 1. antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle; 2. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille ja Islannin ja Norjan hallituksille ja parlamenteille. | |||||||
| Sveitsin ja Liechtensteinin osallistuminen FRONTEXin toimintaan *** |
| ||||||
(Hyväksyntä) Euroopan parlamentti, joka – ottaa huomioon luonnoksen Euroopan yhteisön sekä Sveitsin valaliiton ja Liechtensteinin ruhtinaskunnan välillä näiden valtioiden osallistumista Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston toimintaan koskevista yksityiskohtaisista säännöistä tehtävästä järjestelystä (10701/2009), – ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi (KOM(2009)0255), – ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi (05707/2010), – ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 62 artiklan 2 kohdan a alakohdan ja 66 artiklan sekä 300 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäisen virkkeen ja 3 kohdan ensimmäisen alakohdan, joiden mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C7-0217/2009), – ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle Lissabonin sopimuksen voimaantulon vaikutuksista käynnissä oleviin toimielinten päätöksentekomenettelyihin (KOM(2009)0665), – ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 77 artiklan 2 kohdan b alakohdan ja 74 artiklan sekä 218 artiklan 6 kohdan toisen kohdan a alakohdan v alakohdan, – ottaa huomioon työjärjestyksen 81 artiklan ja 90 artiklan 8 kohdan, – ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan suosituksen (A7-0172/2010), 1. antaa hyväksyntänsä järjestelyn tekemiselle; 2. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden, Sveitsin valaliiton ja Liechtensteinin ruhtinaskunnan hallituksille ja parlamenteille. | |||||||
| Pyyntö Valdemar Tomaševskin parlamentaarisen koskemattomuuden puolustamiseksi |
| |||||||||
Euroopan parlamentti, joka – ottaa huomioon Euroopan parlamentin puhemiehelle osoitetun 2. helmikuuta 2010 päivätyn pyynnön Valdemar Tomaševskin parlamentaarisen koskemattomuuden puolustamiseksi, josta ilmoitettiin täysistunnossa 24. maaliskuuta 2010, – kuultuaan Valdemar Tomaševskia työjärjestyksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti, – ottaa huomioon perussopimuksiin liitetyn, Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan (N:o 7) 8 ja 9 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan, – ottaa huomioon 28. syyskuuta 2005 vahvistetut Euroopan parlamentin jäsenten asemaa koskevat säännöt, – ottaa huomioon työjärjestyksen 6 artiklan 2 kohdan ja 7 artiklan, – ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A7-0214/2010), A. ottaa huomioon, että Valdemar Tomaševski on Euroopan parlamentin jäsen, B. ottaa huomioon, että Valdemar Tomaševskia ei ole haastettu oikeuteen Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan 8 artiklan mukaisesti ja että hänen tapauksessaan ei näin ollen ole kyse parlamentaarisesta koskemattomuudesta, C. ottaa huomioon, että lailla (N.X-816) 19. syyskuuta 2006 vahvistettuja Liettuan poliittisten päätöksentekijöiden toimintasääntöjä (jäljempänä ”toimintasäännöt”), joiden noudattamista valvoo lailla (N.X-1777) 1. heinäkuuta 2008 perustettu poliittinen elin, Liettuan valtakunnallinen eettinen toimikunta, sovelletaan toimintasääntöjen mukaan myös Liettuasta valittuihin Euroopan parlamentin jäseniin, D. ottaa huomioon, että Liettuan valtakunnallinen eettinen toimikunta hyväksyi 22. tammikuuta 2010 edellä mainittujen toimintasääntöjen nojalla päätöksen Valdemar Tomaševskille annettavasta ”julkisesta varoituksesta”, joka koskee hänen poliittista toimintaansa Euroopan parlamentin jäsenenä, E. ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin jäsenten asemaa koskevien sääntöjen 2 artiklan mukaan ”jäsenet ovat itsenäisiä ja riippumattomia”(1), F. ottaa huomioon periaatteen unionin oikeuden ensisijaisuudesta, G. huomauttaa, että asianomainen päätös ja Liettuan tasavallan lainsäädäntö, johon se perustuu, ovat unionin oikeuden vastaisia, sillä niissä ei kunnioiteta jäsenten asemaa koskevien sääntöjen 2 artiklassa vahvistettuja Euroopan parlamentin jäsenten itsenäisyyden ja riippumattomuuden periaatteita, H. ottaa huomioon, että perussopimusten valvojana komission on käynnistettävä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 258 artiklan nojalla jäsenyysvelvoitteiden rikkomusmenettely Liettuan tasavaltaa vastaan, 1. pyytää komissiota kehottamaan Liettuan viranomaisia noudattamaan Euroopan unionin oikeutta sekä aloittamaan tarvittaessa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 258 artiklan nojalla jäsenyysvelvoitteiden rikkomusmenettelyn Liettuan tasavaltaa vastaan; 2. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen ja asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä komissiolle ja Liettuan tasavallan toimivaltaisille viranomaisille.
| ||||||||||
| Tilastotietojen laatu liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn yhteydessä * |
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
(Kuuleminen) Euroopan parlamentti, joka – ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2010)0053), – ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 126 artiklan 14 kohdan kolmannen alakohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C7-0064/2010), – ottaa huomioon Euroopan keskuspankin 31. maaliskuuta 2010 antaman lausunnon(1), – ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan, – ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A7-0220/2010), 1. hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna; 2. pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 293 artiklan 2 kohdan mukaisesti; 3. pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta; 4. pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen; 5. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Euroopan unionin Itämeri-strategia ja makroalueiden rooli tulevaisuuden koheesiopolitiikassa |
| |||||||||||
Euroopan parlamentti, joka – ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle Euroopan unionin strategiasta Itämeren aluetta varten (KOM(2009)0248) sekä strategiaan liittyvän alustavan toimintasuunnitelman, – ottaa huomioon 26. lokakuuta 2009 annetut neuvoston päätelmät Euroopan unionin strategiasta Itämeren aluetta varten, – ottaa huomioon 8. heinäkuuta 2008 antamansa päätöslauselman Itämeren pohjalle rakennettavaksi suunnitellun Venäjän ja Saksan välisen kaasuputken ympäristövaikutuksista(1), – ottaa huomioon 16. marraskuuta 2006 antamansa päätöslauselman pohjoiseen ulottuvuuteen sisältyvästä Itämeren aluetta koskevasta strategiasta(2), – ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnot komission tiedonannosta Euroopan unionin strategiasta Itämeren aluetta varten (ECO/261) ja aiheesta ”Makroalueiden yhteistyö – Itämeri-strategian ulottaminen Euroopan muille makroalueille” (ECO/251), – ottaa huomioon alueiden komitean 21.–22. huhtikuuta 2009 antaman lausunnon aiheesta ”Alue- ja paikallisviranomaisten rooli uudessa Itämeri-strategiassa”, – ottaa huomioon alueiden komitean oma-aloitteisen lausunnon aiheesta ”Valkoinen kirja monitasoisesta hallinnosta” (CdR 89/2009 lopullinen), – ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan, – ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan ja liikenne- ja matkailuvaliokunnan lausunnot (A7-0202/2010), A. ottaa huomioon, että Itämerestä on Euroopan unionin laajennuttua vuonna 2004 tullut unionimaita yhdistävä sisämeri, joka on myös erityinen haaste, ja toteaa Itämeren alueen valtioiden olevan riippuvaisia toisistaan ja joutuvan ratkomaan samankaltaisia ongelmia, B. toteaa, että Euroopan unionin Itämeri-strategia on tulevien makroaluestrategioiden pilottihanke ja että onnistuessaan sitä voidaan käyttää tulevien strategioiden toteuttamisen mallina, C. toteaa, että ajatus perustaa toiminnallisia alueita, jotka keskittyvät yhteisiin tavoitteisiin ja kehitysongelmiin, voi auttaa tehostamaan unionin aluepolitiikkaa, D. ottaa huomioon, että aluepolitiikan tehostamiseksi ja etenkin sen uudistamiseksi vuoden 2013 jälkeen on tuettava ja kehitettävä kokonaisvaltaista toimintamallia ja luotava makroaluestrategioita, jotka strategioina koskevat koko Euroopan unionia mutta joiden täytäntöönpano ei saa johtaa koheesiopolitiikan uuteen kansallistamiseen, E. huomauttaa, että Itämeri on yhä Euroopan unionin saastunein meri ja että sen ympäristön tila ei saisi heikentyä Itämerellä ja sen ympäristössä (myös EU:n ulkopuolisissa maissa) toteutettavien laajamittaisten infrastruktuurihankkeiden vuoksi, 1. pitää myönteisenä, että Euroopan komissio on hyväksynyt ja neuvosto tukenut Itämeri-strategiaa, jota Euroopan parlamentti on peräänkuuluttanut vuodesta 2006; 2. pitää erityisen myönteisenä, että strategiaa varten on kuultu laajalti jäsenvaltioiden sidosryhmiä, joihin kuului kansallisten sekä alue- ja paikallisviranomaisten lisäksi myös akateemisia ja liike-elämän piirejä ja kansalaisjärjestöjä, millä osoitetaan, että kuulemisprosessi ja osapuolten ottaminen heti alusta alkaen mukaan strategiatyöhön on strategian onnistumisen kannalta tärkeää; pitää tervetulleena alueen kansalaisyhteiskunnan foorumin perustamista, esimerkiksi huippukokousta, jossa käsitellään toimintaa Itämeren hyväksi, ja kehottaa ryhtymään vastaavanlaisiin julkisia ja yksityisiä toimijoita yhdistäviin aloitteisiin tulevien makroalueiden hyväksi, sillä näin kyseiset toimijat saavat mahdollisuuden osallistua makroaluestrategioiden kehittämiseen; 3. suosittaa, että paikallisyhteisöjen osallistumista lisätään ottamalla käyttöön kattavampia ja kohdennetumpia viestintä- ja kuulemisvälineitä muun muassa paikallisia tiedotusvälineitä (paikallistelevisio, radio sekä painetut ja verkkosanomalehdet) hyödyntäen; kehottaa komissiota perustamaan Itämeri-strategialle omistetun portaalin, jota voitaisiin käyttää keskus- ja paikallishallinnon, kansalaisjärjestöjen ja muiden Itämeren alueella aktiivisten yhteisöjen meneillään olevia ja tulevia hankkeita koskevaan kokemustenvaihtoon; 4. pitää myönteisenä Eurooppa 2020 -strategiaa, joka on tavoitteiltaan yhtenäinen Itämeri-strategian kanssa, ja huomauttaa, että Eurooppa 2020 voi tarjota toimivan kehyksen Itämeri-strategian toteuttamiselle ja vahvistamiselle; 5. uskoo, että kokonaisvaltaiseen toimintamalliin perustuvat, strategiassa käyttöön otetut uudet yhteistyöpuitteet mahdollistavat ympäristönsuojeluun ja Itämeren alueen kehitykseen tarkoitettujen unionin, jäsenvaltioiden ja rahoituslaitosten varojen järkevämmän ja tehokkaamman käytön; 6. kiinnittää huomiota talouden kehityksen ja innovatiivisuuden suuriin eroihin Itämeren alueella ja tarpeeseen lisätä kaikkien, myös pitkälle kehittyneiden, alueiden potentiaalia, koska ne voivat antaa nostetta heikoimmassa asemassa oleville alueille; kiinnittää huomiota tarpeeseen tavoittaa uusia alueita, joilla on kehitys- ja innovaatiopotentiaalia, ja hyödyntää Itämeri-strategian ja muiden tulevaisuuden makroaluestrategioiden synnyttämä lisäarvo yhteisvaikutusten uuden tason saavuttamiseksi, sillä näin voidaan tasoittaa eroja ja luoda erittäin kilpailukykyinen pysyvän hyvinvoinnin alue, mikä on tärkeää myös puututtaessa väestön ikääntymisen ongelmaan ja globalisaation uusiin kuvioihin; 7. painottaa, että Euroopan unionin nykyiset sisämarkkinoita lujittavat säädökset, kuten palveludirektiivi, on välttämätöntä panna nopeasti ja johdonmukaisesti täytäntöön, jotta voidaan lisätä Itämeren alueen houkuttelevuutta talousalueena; 8. kehottaa jäsenvaltioita ja alueita hyödyntämään rakennerahastojen vuosien 2007–2013 määrärahoja mahdollisimman laajan tuen varmistamiseksi strategialle, jotta voidaan eritoten tukea työpaikkojen luomista ja talouskasvua alueilla, joihin talouskriisi on vaikuttanut eniten, ja suosittaa samalla, että toimintaohjelmia tarkistetaan meneillään olevan ohjelmakauden aikana, jos se on perusteltua; painottaa, että kunkin alueen erityispiirteitä hyödyntämällä rakennerahastoja voidaan käyttää tehokkaammin ja saadaan luotua lisäarvoa aluetasolla; 9. panee merkille maailmanlaajuisen rahoitus- ja talouskriisin syvällisen vaikutuksen Itämeren alueen kaikkiin valtioihin ja erityisesti Baltian maihin; vetoaa kaikkiin sidosryhmiin, jotta ne eivät heikentäisi sitoumustaan Euroopan unionin Itämeri-strategiaan kriisin vuoksi; 10. katsoo, että Itämeri-strategian onnistumisessa ja tulevaisuuden makroaluestrategioiden kunnianhimoisten tavoitteiden saavuttamisessa ovat avainasemassa kaikki toimet, joita toteutetaan alueellisen ulottuvuuden omaavissa alakohtaisissa toimintalinjoissa, kuten yhteisessä maatalouspolitiikassa (YMP), kalastuspolitiikassa, liikenne-, teollisuus- ja tutkimuspolitiikassa sekä yhtenäisissä infrastruktuuria koskevissa toimintalinjoissa, samoin kuin se, että yhdistetään varat, joita on saatavilla tietyllä alueella yhteisesti määriteltyjä tavoitteita varten; kehottaa tässä yhteydessä tarkastelemaan toimintalinjoja uudelleen uusien haasteiden näkökulmasta, perustamaan unionin tasolle asianmukaiset toimintapuitteet ja määrittämään näiden puitteiden suhteen nykyisiin kansallisiin ja paikallisiin rakenteisiin; 11. uskoo, että strategian alueellinen ulottuvuus auttaa kehittämään ja havainnollistamaan ajatusta alueellisesta koheesiosta, joka Lissabonin sopimuksessa nostetaan taloudellisen ja sosiaalisen koheesion rinnalle, ja kehottaakin komissiota käynnistämään aktiivisen vuoropuhelun EU:n makroaluetoimintalinjojen roolista ja vaikutuksesta vuoden 2013 jälkeen; 12. kannustaa kehittämään tulevassa rakennerahastoja koskevassa yleisasetuksessa erityisiä säännöksiä, jotka pohjautuvat alueellista yhteistyötä koskeviin määräyksiin, ovat selkeitä, ottavat huomioon eri maiden hallintokulttuurit eivätkä aiheuta edunsaajille ylimääräistä hallinnollista taakkaa, sillä näin voidaan syventää valtioiden ja alueiden välistä yhteistyötä ja valmistella täydentäviä yhteisiä toimintastrategioita, jotka voivat vahvistaa alueen houkuttelevuutta Euroopassa ja kansainvälisesti ja toimia myöhemmin mallina rajat ylittävälle yhteistyölle; 13. kiinnittää huomiota siihen, että Itämeri-strategia olisi nähtävä prosessina, jossa toiminnan ja yhteistyön periaatetta kehitetään jatkuvasti, minkä vuoksi strategiaa on välttämättä päivitettävä, ja että ensisijainen tavoite on löytää parhaat mahdolliset menetelmät, joita voidaan käyttää myös tulevissa makroaluestrategioissa; painottaa, että on tärkeää kerätä tietoja ja tehdä yhteenvetoja onnistuneista aloitteista ja niiden tuloksista sekä tuoda niitä esiin; tukee komission suunnitelmaa perustaa parhaiden käytäntöjen tietokanta, jotta kyseisiä käytäntöjä käytettäisiin tulevaisuuden makroaluestrategioiden kehittämiseksi; 14. katsoo, että makroaluestrategian puitteissa kehitetty alueellinen yhteistyö voi merkittävästi edistää yhdentymisprosessia, kun kansalaisyhteiskunta otetaan paremmin mukaan päätöksentekoprosessiin ja toteutetaan käytännön toimia; pitää suotavana, että makroaluestrategioissa pannaan täytäntöön erityisesti sosiaalisia ja taloudellisia sekä kulttuuria, opetusta ja koulutusta ja matkailua koskevia toimia ja että makroaluestrategioita edistetään paikallisen kansalaisyhteiskunnan osallisuuden ja toissijaisuuden vahvistamiseksi perustamalla eurooppalaisia alueellisen yhteistyön yhtymiä (EAYY); 15. korostaa, että on tärkeää edistää kehitystä kulttuurin, opetuksen ja koulutuksen sekä tutkimuksen ja innovoinnin alalla, ja kehottaa jäsenvaltioita tiivistämään yhteistyötään erityisesti viimeksi mainitulla alalla; myöntää, että opetus- ja koulutusalalla yhteistyö voi tietysti olla erittäin hyödyllistä, mutta katsoo, että toimivallan on kuuluttava jatkossakin jäsenvaltioille; suosittaa makroalueiden tapauksessa strategisen toimintamallin vahvistamista ja pitkän aikavälin suunnittelua; 16. ottaa huomioon toissijaisuusperiaatteen ja paikallis- ja aluetason valtavan yhteistyöpotentiaalin ja pitää erittäin tärkeänä perustaa tehokas, monitasoinen yhteistyörakenne edistämällä toimialakohtaisia kumppanuuksia, joihin liittyy kulloistenkin toimintalinjojen sisällöstä päättävien tahojen säännöllisiä tapaamisia, jotka vahvistavat kumppanuuden eri osapuolten jaettua vastuuta mutta säilyttävät samalla jäsenvaltioiden ja alueiden itsemääräämisoikeuden organisaatiokysymyksissä; kehottaa parantamaan, kehittämään ja vahvistamaan paikallis- ja aluetasolla käyttöön otettuja rajat ylittävän yhteistyön järjestelyjä; 17. painottaa, että uudessa makroalueellisessa yhteistyökehyksessä noudatetaan vahvaa ylhäältä alas suuntautuvaa toimintatapaa, jonka kehittämisessä jäsenvaltioilla on ratkaiseva rooli, ja luodaan uusi hallinnon taso; toteaa, että uudessa yhteistyömallissa on varmistettava, että syrjäisten alueiden luontaiset haitat muutetaan eduiksi ja mahdollisuuksiksi ja että näiden alueiden kehitystä edistetään; 18. katsoo, että makroalueissa yhdistyvät mahdollisuudet optimoida vastaus kunkin alueen haasteisiin; katsoo, että niiden ansiosta kunkin alueen erityisiä mahdollisuuksia ja voimavaroja voidaan myös käyttää tehokkaasti ja vaikuttavasti; 19. kehottaa komissiota analysoimaan Itämeri-strategian toteuttamisesta saatavia ensimmäisiä tuloksia ja kokemuksia, jotka auttavat kartoittamaan makroaluestrategioiden mahdollisia rahoituslähteitä ja -menetelmiä sekä käyttämään tätä pilottiohjelmaa esimerkkinä muille makroaluestrategioille niiden toimivuuden osoittamiseksi; painottaa kuitenkin, että makroalueiden kehittäminen on ennen kaikkea täydentävä toimenpide, jonka tarkoitus ei ole korvata EU:n ensisijaisesti rahoittamia yksittäisiä paikallisia ja alueellisia ohjelmia; 20. panee merkille, että Itämeri-strategian täytäntöönpano on tähän mennessä ollut hyvin hidasta; katsoo, että EU:n vuoden 2010 talousarviossa strategialle osoitetut varat voidaan käyttää toteutuksen parantamiseen; pahoittelee sen vuoksi, ettei määrärahoja ole vieläkään maksettu, ja muistuttaa komissiota, että varat on tärkeää kohdistaa mahdollisimman pian kohteisiin, jotka ovat Itämeri-strategian tavoitteiden mukaisia; 21. huomauttaa, että tulevien makroaluestrategioiden edistämiseksi komission on ratkaistava omien varojen ongelma, jotta se voisi ennakoida näitä strategioita asianomaisten alueiden alueellisten erityispiirteiden pohjalta, antaa osallistuville jäsenvaltioille virikkeitä eurooppalaista etua koskevista aiheista ja tukea niitä strategian laatimisessa; pyytää komissiota valvomaan strategioiden täytäntöönpanoa koordinaattorina, harkitsemaan uudelleen uusia ensisijaisia tavoitteita sekä osoittamaan varoja erityistarpeisiin ja asiantuntemusvaatimuksiin mutta välttämään samalla päällekkäisen työn; 22. kehottaa komissiota valmistelemaan konkreettisia välineitä ja laatimaan vertailukelpoisiin osoittimiin perustuvat hankearviointivälineet ja -kriteerit Itämeri-strategian toteuttamisesta tehtävää puolivälin arviota silmällä pitäen; 23. kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja Euroopan parlamentin jäseniä etsimään vastauksia kysymyksiin siitä, millaisia makroaluestrategioiden pitäisi olla, miten niitä voitaisiin kohdella yhtäläisesti (erillisinä ohjelmina tai osana koheesiopolitiikkaa), kenen ja miten ne olisi toteutettava sekä mistä rahoituslähteistä ne tulisi rahoittaa, jotta vältetään unionin rahoituksen päällekkäisyys ja pirstoutuneisuus, ottaen erityisesti huomioon EU 2020 -strategian, EU:n talousarvion tarkistamisen ja tulevan koheesiopolitiikan; 24. painottaa, että makroalueiden eurooppalainen lisäarvo piilee valtioiden ja alueiden välisen yhteistyön vahvistamisessa, minkä vuoksi eurooppalaisen alueellisen yhteistyön ohjelmat rajat ylittävän, kansainvälisen ja alueiden välisen yhteistyön luomiseksi ovat makroalueiden tavoitteiden toteutumisen kannalta keskeinen osatekijä; kehottaa pitämään Itämeri-strategiaa Euroopan unionin useiden eri alojen politiikkaan perustuvana unionin strategiana, jolla pitäisi olla selkeä aikataulu ja tavoitteet; katsoo, että monialaisen luonteensa vuoksi strategiaa voitaisiin pitää makroaluestrategiana ja sen koordinaatio hoitaa aluepolitiikan puitteissa; 25. katsoo, että suuren mittakaavan strategioiden, kuten makroaluestrategioiden, kehittämisen pitäisi osaltaan vahvistaa paikallis- ja aluetason roolia EU:n politiikan toimeenpanossa yleisemmin; Ulkoinen ulottuvuus 26. kehottaa parantamaan Itämeri-strategiassa sekä tulevissa makroaluestrategioissa Euroopan unionin ja sen ulkopuolisten maiden suhteita, etenkin kun pannaan täytäntöön laajamittaisia hankkeita, joiden ympäristövaikutukset ovat merkittävät; kehottaa EU:ta ja sen ulkopuolisia maita tekemään yhteistyötä turvallisuuden lisäämiseksi alueella ja rajat ylittävän rikollisuuden torjumiseksi; 27. kiinnittää huomiota tarpeeseen lisätä Venäjän ja Valko-Venäjän sekä Baltian maiden välistä yhteistyötä energiaverkkoja rakennettaessa ja hyödyntää tehokkaammin EU:n ja Venäjän välistä energia-alan vuoropuhelua, mikä samalla avaa myös mahdollisuuksia saada Venäjä mukaan Itämeri-strategiaan; odottaa kaikkien Itämeren alueen toimijoiden liittyvän asiaankuuluviin kansainvälisiin yleissopimuksiin, kuten Espoon yleissopimukseen ja Helsingin yleissopimukseen, noudattavan Helsinki-komission (HELCOM) suuntaviivoja ja tekevän yhteistyötä näissä puitteissa; 28. pyytää komissiota varmistamaan tehokkaan yhteistyön ja yhteensovittamisen HELCOMin ja Itämeren alueen jäsenvaltioiden kanssa, jotta voitaisiin varmistaa selvä tehtävien ja vastuualueiden määrittely HELCOMin vuoden 2007 Itämeren toimintaohjelman ja edellä mainitun EU:n strategian ja toimintasuunnitelman toimeenpanon yhteydessä ja siten taata tehokas kokonaisstrategia alueelle; 29. ottaa huomioon erityisesti Euroopan unionin jäsenvaltioiden ympäröimän Kaliningradin eksklaavin aseman; korostaa, että alueen sosiaalista ja taloudellista kehitystä olisi vauhditettava ja aluetta olisi pidettävä eräänlaisena yhdyskäytävänä tai pilottialueena Euroopan unionin ja Venäjän läheisemmille suhteille, joissa on mukana kansalaisjärjestöjä, oppilaitoksia ja kulttuuri-instituutioita sekä paikallis- ja alueviranomaisia; 30. katsoo, että Venäjän kanssa tehtävässä uudessa kumppanuus- ja yhteistyösopimuksessa olisi otettava huomioon Itämeren alueen yhteistyö; suhtautuu myönteisesti komission ja alueen jäsenvaltioiden pyrkimyksiin toimia Venäjän kanssa yhteistyössä monilla eri aloilla, kuten liikenneyhteyksiin, matkailuun, rajat ylittäviin terveysuhkiin, ympäristönsuojeluun ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen, ympäristöön, tulli- ja rajatarkastuksiin sekä erityisesti energiakysymyksiin liittyvissä asioissa; uskoo, että Euroopan unionin ja Venäjän yhteiset alueet tarjoavat arvokkaan kehyksen näiden kysymysten käsittelylle, ja kehottaa Venäjää huolehtimaan yhtäläisesti osuudestaan tässä yhteistyössä; 31. korostaa tarvetta vähentää alueen riippuvuutta Venäjän tuottamasta energiasta; panee tyytyväisenä merkille komission julkilausuman, jossa edellytetään yhteyksien lisäämistä alueen jäsenvaltioiden välillä ja energiahuollon monipuolistamista; kehottaa lisäämään tukea nesteytetyn maakaasun (LNG) käsittelyyn soveltuvien satamien perustamiselle; 32. katsoo, että ympäristön ja luonnon monimuotoisuuden tehokkaaksi suojelemiseksi on saatava aikaan sopimuksia sellaisten Euroopan unioniin kuulumattomien valtioiden kanssa, jotka ovat osa strategioihin liittyviä toiminnallisia alueita, jotta ne voivat jakaa samat, asiaa koskevaan Euroopan unionin lainsäädäntöön sisältyvät arvot, oikeudet ja velvollisuudet; 33. katsoo, että Itämeren alueen yhteistyö on asetettava painopisteeksi ja sitä on käsiteltävä korkeimmalla poliittisella tasolla valtion- ja hallitusten päämiesten kesken, mikä on ratkaisevan tärkeää Itämeren valtioiden välisen yhteistyön ja poliittisten tavoitteiden toteutumiselle; kehottaa tämän saavuttamiseksi järjestämään Itämeren alueen valtion- ja hallitusten päämiesten välisiä säännöllisiä kokouksia; Ympäristö- ja energianäkökohdat 34. painottaa, että energiainfrastruktuurihankkeiden (sekä rakenteilla olevien että tulevien) ympäristövaikutukset on arvioitava ottaen erityisesti huomioon kansainväliset yleissopimukset; kehottaa komissiota laatimaan asianmukaisen toimintasuunnitelman teknisten onnettomuuksien ja muiden mahdollisten katastrofien varalta määräten myös siitä, miten tällaiset tapahtumat hoidetaan taloudelliselta kannalta; painottaa, että samaa toimintamallia on sovellettava kaikkiin tuleviin hankkeisiin, jottei vaarannettaisi muihin tulevaisuuden makroaluestrategioihin osallistuvien Itämeren rannikkomaiden turvallisuutta, ympäristöä eikä merenkulun olosuhteita; pitää kestävän kehityksen ja ympäristömyötäisen kasvun kannalta tärkeänä saavuttaa korkea ympäristönsuojelun taso kaikilla makroalueilla sekä ottaa yhtä lailla huomioon ympäristönsuojelun, matkailun ja muiden alojen näkökohdat; 35. painottaa, että on perustettava Itämeren ympäristövalvonnan keskus, otettava käyttöön varhaisvaroitusjärjestelmä onnettomuuksien ja vakavan rajat ylittävän saastumisen varalta ja perustettava yhteinen toimintaryhmä tällaisia tilanteita varten; 36. kiinnittää huomiota Itämeren alueen strategiseen merkitykseen sellaisten yhteisten energiainfrastruktuurihankkeiden kehittämisessä, joilla monipuolistetaan energiantuotantoa ja energiahuoltoa, ja painottaa erityisesti uusiutuviin energialähteisiin liittyviä hankkeita, kuten (maalla tai merellä sijaitsevia) tuulivoimapuistoja, geotermistä energiaa ja alueella tuotettuja biopolttoaineita käyttäviä biokaasulaitoksia; 37. kiinnittää huomiota energia- ja ilmastoalalla pohjoisen ulottuvuuden puitteissa jo tehtyyn Itämeren valtioiden neuvoston ja Pohjoismaiden neuvoston tehokkaaseen yhteistyöhön; 38. painottaa, että Itämeren alueella suunnitellun ydinenergian käytön laajentamisen takia EU-maiden on noudatettava mitä tiukimpia turvallisuus- ja ympäristönormeja ja komission on seurattava ja valvottava, noudattavatko naapurimaat ja erityisesti ne, jotka suunnittelevat rakentavansa ydinvoimaloita lähelle EU:n ulkorajoja, samaa toimintamallia ja kansainvälisiä yleissopimuksia; 39. korostaa, että EU:n ja Itämereen rajoittuvien jäsenvaltioiden on tärkeää puuttua kiireesti alueen vakaviin ympäristöongelmiin, joista vaikeimpia ovat rehevöityminen, merenpohjaan sedimentoituneiden vaarallisten aineiden vaikutus ja uhkat meren biologiselle monimuotoisuudelle, erityisesti uhanalaisille kalakannoille; muistuttaa, että Itämeri on yksi maailman saastuneimmista merialueista; 40. korostaa tarvetta ottaa käyttöön kaikille jäsenvaltioille yhteinen menetelmä epäpuhtauksien lähteiden kartoittamiseksi ja suunnitelma niiden vaiheittaiseksi poistamiseksi; 41. pitää myönteisenä ympäristön kestävyyden sisällyttämistä keskeisenä teemana EU:n Itämeri-strategiaan ja siihen liittyvään toimintasuunnitelmaan; 42. katsoo, että yksi suurimmista esteistä Itämeri-strategian tavoitteiden toteutumiselle on, ettei sitä ole sovitettu yhteen unionin muiden alojen politiikan kanssa, kuten YMP:n, joka kiihdyttää rehevöitymistä, ja yhteisen kalastuspolitiikan (YKP), joka ei ole ympäristön kannalta kestävää; katsoo, että YMP:n ja YKP:n uudistukset on suunniteltava niin, että ne auttavat saavuttamaan tavoitteen ympäristön kannalta kestävästä Itämeren alueesta; Liikenne- ja matkailunäkökohdat 43. pitää ensisijaisen tärkeänä luoda tehokas ja ympäristöystävällinen meri-, maa- ja sisävesialueiden liikenne- ja viestintäverkosto (ja antaa merellä huomattava asema tavarankuljetuksille), joka kykenee ennakoimaan nykyisiä ja tulevia haasteita ja vastaamaan niihin, ottaen huomioon Natura 2000 -asiakirjan päivitetyn version säännökset ja kiinnittäen erityistä huomiota Itämeren alueen ja muiden Euroopan alueiden välisiin yhteyksiin Itämeri–Adrianmeri-käytävän ja Keski-Euroopan liikennekäytävän kautta; 44. katsoo, että kaikki liikennemuodot käsittävät tehostetut yhteydet ovat keskeisen tärkeitä vahvemman ja yhtenäisemmän talouden luomisessa Itämeren alueelle; 45. korostaa erityistilannetta Baltian maissa, jotka nykyään ovat pääosin eristettyjä Euroopan liikenneverkosta, ja katsoo, että Itämeri-strategiassa olisi muun muassa autettava korjaamaan asianmukaisen infrastruktuurin ja saavutettavuuden puute sekä kansallisten liikenneverkkojen vähäinen yhteentoimivuus, joka johtuu erilaisista teknisistä järjestelmistä ja hallinnollisista esteistä, jotta koko Itämeren alueelle saadaan kehitettyä kattava multimodaalinen liikennejärjestelmä; 46. korostaa, että on tärkeää liittää Itämeren alue tiiviimmin TEN-T-verkon painopistealueisiin, erityisesti merten moottoriteihin (TEN-T-hanke 21), jatkaa rautatiereittiä Berliinistä Itämeren rannikolle (TEN-T-hanke 1), parantaa Berliinin ja Itämeren rannikon rautatiereittiä yhdessä Rostockin ja Tanskan välisen meritieyhteyden kanssa ja jouduttaa edistystä Rail Baltica -rautatiereitin parantamisessa ja käytössä (TEN-T-hanke 27); korostaa myös tarvetta saattaa valmiiksi Itämeren alueen yhteydet muihin Euroopan alueisiin Itämeri–Adrianmeri-käytävän välityksellä; 47. korostaa, että on tärkeää lisätä Itämeren alueen kuljetuskapasiteettia itään, kuljetusten ja erityisesti rautatiekuljetusten yhteentoimivuuden edistämiseksi ja rahdin kauttakuljetusten nopeuttamiseksi Euroopan unionin rajoilla; 48. katsoo, että satamien ja sisämaa-alueiden välisille yhteyksille, mukaan lukien sisävesiväylien kautta kulkevat yhteydet, olisi annettava erityinen painoarvo, jotta alueen kaikki osat voivat hyötyä merirahtikuljetusten kasvusta; 49. korostaa tältä osin tehokkaan rajatylittävän koordinoinnin ja yhteistyön tarvetta rautateiden, merisatamien, sisävesisatamien, sisämaan terminaalien ja logistiikan kesken kestävämmän intermodaalisen kuljetusjärjestelmän kehittämiseksi; 50. korostaa lähimerenkulun merkitystä Itämerellä ja sen osuutta tehokkaan ja ympäristöystävällisen liikenneverkoston edistämisessä; huomauttaa, että lähimerenkulkuyhteyksien kilpailukykyä on edistettävä, jotta varmistetaan meriyhteyksien tehokas käyttö; pitää tästä syystä tarpeellisena, että komissio toimittaa Euroopan parlamentille niin pian kuin mahdollista ja viimeistään vuoden 2010 loppuun mennessä vaikutustenarvioinnin MARPOL-yleissopimuksen tarkistetusta liitteestä VI, jonka mukaan Pohjanmeren ja Itämeren meriliikenteessä käytettävän polttoöljyn rikkipäästöjen valvonta-alueilla tulee vuodesta 2015 voimaan 0,1 prosentin rikkipitoisuusraja; 51. pitää myönteisenä komission toimintasuunnitelmaan sisällytettyä tavoitetta tehdä Itämerestä puhtaan merenkulun mallialue ja maailman johtava alue meriturvallisuuden alalla; katsoo tavoitteen olevan ratkaiseva alueen matkailualan mahdollisuuksien ylläpitämisen ja vahvistamisen kannalta; 52. tunnustaa, että tavoitteen tukemiseen tarvitaan erityistoimia, mukaan lukien luotsien tai todistetusti kokeneiden merimiesten asianmukainen käyttö vaikeakulkuisimmissa salmissa ja satamissa sekä luotettavien rahoitusjärjestelmien perustaminen alusten kestävää toimintaa koskevaa tutkimusta ja kehittämistä varten; 53. on tietoinen Itämeren alueen poikkeuksellisesta maantieteellisestä sijainnista, joka mahdollistaa EU:n ja sen rajanaapureina olevien unionin ulkopuolisten maiden välisten suhteiden aktiivisen kehittämisen, ja korostaa matkailun merkitystä alueelliselle taloudelle ja sen kasvumahdollisuuksille; pitää myönteisenä toisessa Itämeren matkailufoorumissa hyväksyttyä julkilausumaa, jossa mainittiin yhteiset edistämistoimet, ponnistelut uusien kansainvälisten markkinoiden löytämiseksi ja perusrakenteiden kehittäminen; 54. korostaa Itämeren alueen hansakaupunkien houkuttelevuuden tarjoamaa ainutlaatuista mahdollisuutta kestävään matkailuun; kannattaa lisäksi rajatylittävän polkupyörämatkailun edistämistä, koska siten voidaan luoda ympäristön ja pk-yritysten kannalta kaikkia hyödyttäviä vaikutuksia; 55. katsoo sellaisten teemojen, kuten vesiurheilu, hyvinvointi- ja kylpylämatkailu sekä kulttuuriperintö ja -maisemat, tarjoavan suuria mahdollisuuksia kehittää alueen julkisuuskuvaa matkailukohteena; korostaa tarvetta suojella luonnonvaraisia rannikkoalueita, maisemia ja kulttuuriperintöä, koska ne ovat tulevaisuudessa kestävän talouden varmistamisen voimavara Itämeren alueella; 56. uskoo, että liikenneyhteyksien parantaminen ja pullonkaulojen poistaminen on vähintään yhtä tärkeää, ja toteaa, että EU:n itärajan ja Venäjän federaation välisten tarkastusasemien rajanylitysongelmat, jotka aiheuttavat pitkiä kuorma-autojonoja sekä uhkia ympäristölle, yhteiskuntarauhalle, liikenneturvallisuudelle ja kuljettajien turvallisuudelle, voitaisiin ratkaista Itämeri-strategian avulla ja varmistaa näin tavaroiden sujuva liikkuvuus Itämeren alueen kautta; o 57. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, kansallisille parlamenteille sekä Venäjän federaation, Valko-Venäjän ja Norjan hallituksille.
| ||||||||||||
| EU:n aluepolitiikan panos rahoitus- ja talouskriisin torjuntaan erityisesti tavoitteen 2 huomioon ottaen |
| |||||||||||
Euroopan parlamentti, joka – ottaa huomioon komission valmisteluasiakirjan ”Tulevaa EU 2020 -strategiaa koskeva kuuleminen” (KOM(2009)0647), – ottaa huomioon komission tiedonannon ”Koheesiopolitiikkaan liittyvä strategiaraportti 2010 vuosien 2007–2013 ohjelmien toteuttamisesta” (KOM(2010)0110), – ottaa huomioon komission kuudennen taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta käsittelevän kertomuksen (KOM(2009)0295), – ottaa huomioon komission tiedonannon ”Elvytys Euroopassa” (KOM(2009)0114), – ottaa huomioon komission tiedonannon ”Koheesiopolitiikka: investointeja reaalitalouteen” (KOM(2008)0876), – ottaa huomioon komission tiedonannon ”Uudet taidot uusia työpaikkoja varten – Työmarkkinoiden ja ammattitaitotarpeiden ennakoiminen ja yhteensovittaminen” (KOM(2008)0868), – ottaa huomioon komission tiedonannon ”Euroopan talouden elvytyssuunnitelma” (KOM(2008)0800), – ottaa huomioon komission tiedonannon ”Finanssikriisistä talouden elpymiseen: eurooppalainen toimintakehys” (KOM(2008)0706), – ottaa huomioon neuvoston suosituksen jäsenvaltioiden ja yhteisön talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen tarkistamisesta vuonna 2009 ja jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikkojen täytäntöönpanosta (KOM(2009)0034), – ottaa huomioon jäsenvaltioiden kansalliset strategiaraportit vuodelle 2009, – ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1260/1999 kumoamisesta 11 päivänä heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006(1), – ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman koheesiopolitiikasta: investointeja reaalitalouteen(2), – ottaa huomioon alueiden komitean lausunnon aiheesta ”Kuudes taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta käsittelevä kertomus” (COTER-IV-027), – ottaa huomioon komission talouden ja rahoituksen pääosaston julkaisun ”European Economic Forecast – Autumn 2009: European Economy 10/2009”, – ottaa huomioon komission talouden ja rahoituksen pääosaston julkaisun ”Quarterly Report on the Euro Area – Volume 8 No 4 (2009)”, – ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan, – ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön (A7-0206/2010), A. ottaa huomioon, että vuosina 2000–2006 15,2 prosenttia eurooppalaisista (69,8 miljoonaa) eli tavoitteeseen 2 kuuluvilla alueilla ja sai rahoitusta yhteensä 22,5 miljardia euroa (9,6 prosenttia kaikista varoista) samalla kun ”bruttotyöpaikkoja” syntyi 730 000 ja useimmat indikaattorit osoittivat hyviä tuloksia (työllisyys, innovointi, tutkimus ja kehittäminen (T&K), inhimillisen pääoman intensiteetti, koulutus, elinikäinen oppiminen), mutta sitä vastoin jotkin muut indikaattorit (suorat ulkomaiset sijoitukset) osoittivat heikompaa tulosta kuin lähentymisalueiden vastaavat; ottaa huomioon, että mitä tulee henkeä kohden ilmoitetun BKT:n kehitykseen suhteessa EU:n keskiarvoon, kyseiset alueet (122 prosenttia) ovat kyllä huomattavasti lähentymisalueita (59 prosenttia) edellä, mutta kaikesta huolimatta tämän indikaattorin lukema aleni niillä 4,4 prosenttia kyseisellä ajanjaksolla, B. huomauttaa, että vuoden 2006 uudistuksen myötä tavoite 2 koskee nyt alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden tukemista yhteensä 168 alueella 19 jäsenvaltiossa eli 314:ää miljoonaa asukasta ja yhteensä 54,7 miljardin euron suuruista rahoitusta vuosina 2007–2013 (hieman alle 16 prosenttia kaikista varoista); katsoo olevan aiheellista panna merkille, että noin 74 prosenttia tästä määrästä kohdennetaan tietämyksen ja innovoinnin parantamiseen (33,7 prosenttia) sekä useampien ja parempien työpaikkojen luomiseen (40 prosenttia), C. ottaa huomioon, että komission tuoreimpien ennusteiden (2009–2011) perusteella tilanne työmarkkinoilla pysyy epäsuotuisana ja EU:n työttömyysaste nousee 10,25 prosenttiin ja työpaikat vähenevät 2,25 prosenttia vuonna 2009 ja 1,25 prosenttia vuonna 2010, mikä myös lisää sosiaalisia eroja jäsenvaltioissa; ottaa huomioon, että EU:n alueiden kannalta ratkaisevilla aloilla a) uudet tilaukset lisääntyvät, luottamus kasvaa ja EU:n teollisuuden kokonaisnäkymät paranevat, joskin tuotantoaste on 20 prosenttia alhaisempi kuin vuoden 2008 alussa, b) rakennusalalla toiminnan vähentyminen jatkuu ja c) pk-yrityksillä on edelleen vaikeuksia saada mikroluottoja ja -rahoitusta, D. ottaa huomioon sen tosiseikan, että miehet ovat kärsineet kriisistä naisia enemmän, mutta tällä hetkellä työpaikkoja katoaa yhtäläisellä tahdilla sekä miehiltä että naisilta, joiden osallistuminen työmarkkinoille on miehiä vähäisempää suurimmassa osassa EU:n jäsenvaltioita; ottaa huomioon muista kriiseistä saadut kokemukset, joiden mukaan naisilla on miehiä suurempi vaara olla löytämättä uutta työpaikkaa entisen työpaikkansa menettämisen jälkeen; ottaa huomioon, että miesten ja naisten tasa-arvolla on myönteinen vaikutus tuottavuuteen ja talouskasvuun ja että naisten osallistuminen työmarkkinoille tuottaa monenlaista sosiaalista ja taloudellista hyötyä, E. korostaa, että vuoden 2009 kansallisten strategiaraporttien ja vuosien 2007–2013 ohjelmien toteuttamista koskevan komission vuoden 2010 strategiaraportin perusteella näyttää siltä, että jäsenvaltiot käyttivät melko erilaisilla tavoilla komission ehdottamia koheesiopolitiikan helpottamisvälineitä, -keinoja ja -tapoja torjuakseen kriisiä ja lisätäkseen varojen tosiasiallista käyttöä (esimerkiksi strategisten suuntaviivojen muutokset, toimintalinjat ja rahoitus toimenpideohjelmissa, täytäntöönpanomenettelyjen yksinkertaistamisen aikaansaama reaktio ym.), F. korostaa, että lokakuusta 2008 alkaen komissio on ehdottanut toimia, joiden tarkoituksena on nopeuttaa koheesiopolitiikan ohjelmien täytäntöönpanoa vuosina 2007–2013, jotta kaikki sen resurssit ja välineet otettaisiin käyttöön elvytystyön tukemiseksi suoraan ja tehokkaasti kansallisella ja alueellisella tasolla, G. ottaa huomioon, että komission strategia investointien nopeuttamiseksi ja koheesiopolitiikan ohjelmien yksinkertaistamiseksi jäsenvaltioille osoitettujen suositusten ja lainsäädännöllisten ja muiden toimien kautta rakentuu kolmen painopistealueen ympärille: a) koheesiopolitiikan ohjelmien joustavuuden lisääminen, b) alueille annettavan yllykkeen vahvistaminen, c) järkevät investoinnit koheesiopolitiikan ohjelmissa; toteaa, että vuonna 2010 työllisyyden ja kilpailukyvyn edistämiseen osoitetuista 64,3 miljardista eurosta 49,4 miljardia euroa käytetään koheesioon (2 prosentin lisäys verrattuna vuoteen 2009) ja 14,9 miljardia euroa kilpailukykyyn (7,9 prosentin lisäys verrattuna vuoteen 2009), 1. korostaa, että maailmanlaajuisen rahoitus- ja talouskriisin ja meneillään olevan talouden laskusuhdanteen puitteissa EU:n aluepolitiikka on ensisijainen toteuttamisväline, joka myötävaikuttaa ratkaisevasti Euroopan talouden elvytyssuunnitelmaan, on yhteisön tärkein reaalitalouteen tehtävien investointien lähde ja tarjoaa merkittävää tukea julkisille investoinneille, alue- ja paikallistason investoinnit mukaan lukien; huomauttaa, että pitkän aikavälin kestävän kehityksen aikaansaamiseksi on olennaista varmistaa onnistunut vetäytyminen kriisistä vahvistamalla EU:n alueiden kilpailukykyä, työllisyyttä ja houkuttelevuutta; 2. panee merkille, että rakennerahastot ovat tehokkaita välineitä, jotka on suunniteltu tukemaan alueita niiden taloudellisessa ja yhteiskunnallisessa rakenneuudistuksessa ja taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistämisessä sekä helpottamaan Euroopan talouden elvytyssuunnitelman toteuttamista ja erityisesti kilpailukyvyn kehittämistä ja työpaikkojen luomista tukemalla rahastojen järjestelmällistä ja tehokasta käyttöä; korostaa, että kilpailukykyä koskevaa tavoitetta ei voida saavuttaa alueiden välisen yhteistyön ja solidaarisuuden kustannuksella; 3. panee tyytyväisenä merkille myönteiset tulokset, jotka ilmenivät useimpien indikaattorien kohdalla talouskriisiä edeltäneellä ajanjaksolla tavoitteeseen 2 kuuluvilla alueilla, nimittäin työllisyyttä, innovointia, tutkimusta ja kehittämistä (T&K), inhimillisen pääoman intensiteettiä, koulutusta ja elinikäistä oppimista koskevat hienot tulokset; korostaa, että kriisin talousvaikutukset eivät saa johtaa siihen, että uusille ja paremmille työpaikoille suunnattua tukea vähennettäisiin, ja kehottaa tekemään näistä suhteellisista eduista kestäviä tavoitteen 2 välineiden tukemisen kautta; 4. kannattaa lämpimästi EU 2020 -strategian keskeisiä prioriteetteja, joita ovat erityisesti älykäs, kestävä ja osallistava kasvu, joka saavutetaan muun muassa hyödyntämällä uusia tapoja luoda kestävää talouskasvua digitaalitalouden kautta, sääntelykehyksen parantaminen alueellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vahvistamiseksi ja parempien olosuhteiden sekä paremman liiketoimintaympäristön, mukaan lukien reilu kilpailu, työpaikkojen luomisen, yrittäjyyden sekä innovoinnin edistäminen kaikilla alueilla sekä pk-yritysten kehittäminen ja niiden kasvumahdollisuuksien tukeminen; lisäksi kannattaa pyrkimystä luoda uusia ja parempia työpaikkoja naisille ja miehille asianmukaisin työehdoin, minkä yhteydessä on taattava myös pääsy koulutukseen ja jatkokoulutukseen; kehottaa vahvistamaan näitä politiikkoja edelleen EU 2020 -strategian tulevan syventämisen yhteydessä hyödyntämällä välillisesti EU:n sisämarkkinoiden etuja ja varmistamaan samalla, että tavoitteessa 2 keskitytään edelleen EU:n alueellisen yhteenkuuluvuuden toteuttamiseen; 5. panee huolestuneena merkille kriisin kielteiset sosiaaliset vaikutukset tavoitteen 2 alueisiin, mikä on johtanut työttömyyden, köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen lisääntymiseen ja vaikuttanut heikoimmassa asemassa oleviin sosiaalisiin ryhmiin (työttömät, naiset, iäkkäät henkilöt), ja kehottaa komissiota toteuttamaan aloitteita pk-yritysten tueksi, jotta nykyisten työpaikkojen elinkelpoisuus voidaan taata ja jotta voidaan luoda mahdollisimman paljon uusia työpaikkoja; 6. korostaa, että taloudelliselle, sosiaaliselle ja alueelliselle yhteenkuuluvuudelle on annettava keskeinen asema EU 2020 -strategiassa; katsoo, että koheesiopolitiikka ja rakennerahastot ovat avainasemassa älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun saavuttamisessa jäsenvaltioissa ja alueilla; 7. korostaa merkittävää ongelmaa, joka aiheutuu monien jäsenvaltioiden suurista julkisen talouden ongelmista johtuvasta kansallisten yhteisrahoitusosuuksien rajoittamisesta ohjelmissa ja joka koskee myös tavoitetta 2, ja kannattaa yhteisön rahoitusosuuden käyttöä koskevaa komission politiikkaa; pitää tästä syystä välttämättömänä, että asetuksen (EY) N:o 1083/2006 muutos sen nykyisessä, parlamentin hyväksymässä muodossa pannaan ripeästi täytäntöön, ja katsoo, että sataprosenttinen rahoitus on liian pitkälle menevä, sillä sen myötä häviäisi jäsenvaltioille annettu kannustin varmistaa tuettujen toimenpiteiden tehokkuus ja vaikuttavuus kansallisen yhteisrahoituksen avulla, ja yhtyy neuvoston arvioon, jossa torjutaan ehdotetussa versiossa mainittu määrärahojen keskittäminen alkuvaiheeseen; 8. panee merkille, että ESR:sta rahoitettavista yhteensä 117 toimenpideohjelmasta 13:a on muutettu (Itävallan, Saksan, Unkarin, Irlannin, Latvian, Liettuan, Alankomaiden, Puolan, Portugalin sekä kaksi Yhdistyneen kuningaskunnan toimenpideohjelmaa ja kaksi Espanjan toimenpideohjelmaa), jotta vastattaisiin kriisin aiheuttamiin erityistarpeisiin, ja pyytää komissiota avustamaan jäsenvaltioita, jotta ne käyttäisivät tätä joustoa määritelläkseen toimenpideohjelmansa uudelleen sekä tiedottaakseen asiasta laajasti ja mahdollisimman nopeasti asianmukaisille alueellisille ja paikallisille toimijoille pitäen tavoitteena riskialttiiden erityisryhmien ja -luokkien tukemista lyhyellä aikavälillä; 9. muistuttaa, että taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevasta kuudennesta kertomuksesta käyvät ilmi sosioekonomisen tilanteen erot kolmella erityyppisellä alueella erityisesti niiden luomis-, innovointi- ja yrittäjyyskykyjen osalta; panee merkille, että sekä nykyinen talouskriisi että erilaiset alueiden kehittymismahdollisuuksiin vaikuttavat muuttujat (väestö, saavutettavuus, innovointikyky jne.) ovat tekijöitä, jotka osoittavat sellaisten tärkeiden tietojen olemassaolon, jotka on otettava huomioon paikallis- ja aluetalouksien tilannetta arvioitaessa ja tehokasta koheesiopolitiikkaa suunnitellessa; 10. kannattaa neuvoston ehdotusta korottaa vuodelle 2010 kaavailtuja ESR:n ennakkomaksuja neljä prosenttia ja koheesiorahaston ennakkomaksuja kaksi prosenttia, tosin vain sellaisten jäsenvaltioiden tapauksessa, joiden BKT:sta on hävinnyt enemmän kuin kaksi numeroa tai jotka ovat saaneet IMF:n maksutasetukea; kehottaa komissiota tutkimaan syitä täytäntöönpanon viivästymiselle ja löytämään joustavia ratkaisuja n+2- ja n+3-säännöille, jotta jäsenvaltioiden määrärahat eivät peruunnu; 11. pitää valitettavana, että komission kuudenteen taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta käsittelevään kertomukseen ei sisälly erityisiä laadullisia ja määrällisiä tietoja rahoitus- ja talouskriisin aiheuttamista lyhyen ja pitkän aikavälin vaikutuksista EU:n alueilla ja erityisesti tärkeimpiin taloudellisiin ja sosiaalisiin indikaattoreihin; kehottaa näin ollen komissiota esittämään erityisen raportin/tutkimuksen rahoitus- ja talouskriisin vaikutuksista EU:n alueilla ja varsinkin tavoitteeseen 2 kuuluvilla alueilla ja phasing out -alueilla sekä alueellisten erojen mahdollisesta laajenemisesta tai kaventumisesta kriisin yhteydessä; toteaa, että nämä arvioinnit on toteutettava viivytyksettä, jotta voidaan torjua vääristymiä, ja että niitä voidaan käyttää perustana ehdotukselle tavoitteen 2 jatkamisesta aloilla, joilla se voi tuoda lisäarvoa kansallisten rahastojen osalta; 12. pitää myönteisinä yrityksille koheesiopolitiikan puitteissa suunnattuja tukitoimia (noin 55 miljardia euroa vuosina 2007–2013), joista suuri osa koskee pk-yritysten innovoinnin, teknologian siirron ja nykyaikaistamisen tukemista, korostaa tämän alan menestymismallien merkitystä, ja ymmärtää, että ehdotetuilla yritysten hyväksi toteutettavilla interventiotoimilla on pyrittävä niiden pitkän aikavälin rakennemuutosta koskeviin tuloksiin ja siirtymiseen kohti kestävämpää taloutta eikä taloudellisen pelastuksen tarjoaviin hätätilatoimiin, jotka ovat monissa tapauksissa valtiontukia koskevan politiikan vastaisia; 13. korostaa, että kriisin torjumiseksi on tarpeellista sijoittaa varoja tutkimus- ja kehittämistyöhön sekä innovointiin, koulutukseen ja resursseja tehokkaasti hyödyntävään teknologiaan; toteaa, että tällaiset investoinnit hyödyttävät sekä perinteisiä aloja ja maaseutualueita että korkealaatuisiin palveluihin perustuvia talouksia ja vahvistavat siten taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta; muistuttaa, että rakennerahastoilla on tärkeä tehtävä riittävän helposti saatavissa ja käytettävissä olevan rahoituksen takaamisessa; 14. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita seuraamaan jatkuvasti kriisin vaikutuksia rakennepolitiikan ja kehityksen eri aloilla sekä niiden mahdollisuuksien käyttöä, joita tavoitteelle 2 varatut rahoitusvälineet tarjoavat lähinnä yrittäjyyden ja pk-yritysten sekä osallistavaa yhteisötaloutta edistävien järjestöjen tukemiseksi, jotta niiden kilpailukykyä sekä työpaikkojen lisäämistä koskevia mahdollisuuksia voidaan vahvistaa, ja varmistamaan, että niillä on käytössään mahdollisimman paljon rahoitusjärjestelyjä koskevia välineitä (Jaspers, Jeremie, Jessica ja Jasmine); kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käyttämään näitä tietoja EU:n yhteenkuuluvuutta koskevan tulevan tavoitteen 2 laatimisessa ja sen kohdentamisessa niille alueellisen ja paikallisen tason aloille, joilla voidaan osoittaa EU:n toimien lisäarvo (erityisesti matkailu-, palvelu- ja tietotekniikka-alan sekä teollisuuden innovaatiot ympäristön suojelun ja sen tilan parantamisen ohella ja uusiutuvien energialähteiden tai sellaisten tekniikoiden, jotka kehittäisivät merkittävästi perinteisiä energiayhtiöitä, mahdollinen kehittäminen tavoitteena vähäiset päästöt ja jätteen syntymisen minimoiminen sekä alkutuotannon innovaatiot); 15. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään ja edistämään kaikkea yhteisvaikutusta koheesiopolitiikan ja kilpailukykypolitiikan välineiden välillä alueellisella, kansallisella, rajatylittävällä ja eurooppalaisella tasolla; 16. pitää myönteisenä komission politiikkaa, jolla a) vuosien 2000–2006 toimenpideohjelmien tukikelpoisuusaikaa pidennetään, jotta sallitaan kaikkien koheesiopolitiikan resurssien maksimaalinen käyttöönotto, ja b) yksinkertaistetaan ohjelmien hallinnollisia vaatimuksia ja menettelyjä sekä varainhoitoa, mutta varmistetaan samalla, että välttämättömät tarkastukset suoritetaan mahdollisten virheiden ja petosten havaitsemiseksi; katsoo, että tässä yhteydessä olisi luotava ehtoja, jotta tuettaisiin järkeviä hankkeita ja ehkäistäisiin lainvastaisia menettelyjä jo alkuvaiheessa; 17. kannattaa koheesiopolitiikan vuosien 2007–2013 ohjelmien kohdalla ”ennakkorahoituksen” politiikkaa, joka toi vuodeksi 2009 välittömästi 6,25 miljardia euroa maksuvalmiutta kutakin jäsenvaltiota varten sovittujen kokonaismäärärahojen puitteissa toteutettaville investoinneille; 18. panee merkille, että kaupunkialueilla ja kaupunkikeskuksissa on luonnostaan erityisiä ja merkittäviä sosiaalisia ongelmia (korkea työttömyysaste, marginalisoituminen, sosiaalinen syrjäytyminen jne.), jotka ovat pahentuneet kriisin takia ja joita on tutkittava perusteellisesti, jotta voidaan toteuttaa asianmukaisia toimenpiteitä pitkällä ja lyhyellä aikavälillä; 19. tukee komission vuonna 2009 käyttöön ottamaa avustuspolitiikkaa ja uusia rahoitusvälineitä, jotka koskevat alueiden hyväksi toteutettavia merkittäviä hankkeita (hankkeet, joiden suunnitellut kokonaiskustannukset ovat vähintään 50 miljoonaa euroa), pitää tärkeinä EIP:n ja EIR:n rahoitus- ja yhteistyöjärjestelmien välineitä ja erityisesti Jaspers-, Jeremie- ja Jessica-aloitteita ja kehottaa lisäämään erityisesti tavoitteen 2 alueita koskevan Jaspers-aloitteen (Euroopan alueiden hankkeille annettava yhteinen apu) kautta tarjottavaa rahoitusta edelleen yli 25 prosenttiin, jotta merkittävien hankkeiden, jotka tosin ovat tällä hetkellä vähentyneet määrällisesti, täydellistä valmistelua voidaan edistää ja jotta niitä voidaan toteuttaa nopeammin; toivoo, että tähän mennessä Jaspers-aloitteeseen lisätyn rahoituksen vaikutus alkaa näkyä keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä EU:n alueiden taloudellisen kilpailukyvyn lisääntymisessä, ja vaatii laatimaan säännöllisesti vertailevan analyysin saavutetuista tuloksista ja asetetuista tavoitteista sekä osoitetusta rahoituksesta ja tavoitteiden saavuttamiseen tarvitusta rahoituksesta; 20. korostaa, että EU:n tason ja kansallisen ja alueellisen tason politiikka voi olla tehokasta ja toimivaa vain paikallisten, alueellisten, kansallisten, rajatylittävien ja EU:n viranomaisten keskinäisen aidosti yhdennetyn ja monitasoisen hallinnon myötä; kehottaa komissiota arvioimaan sekä kansalliseen että kansainväliseen alueelliseen yhteistyöhön liittyviä innovaatiomahdollisuuksia koheesiopolitiikan kunkin tavoitteen osalta ja tutkimaan mahdollisuuksia vahvistaa EU:n alueellista yhteistyötä koskevaa tavoitetta alueiden väliseen yhteistyöhön liittyvän innovoinnin edistämisen osalta; katsoo, että samanaikaisesti alueellista yhteistyötä koskevan tavoitteen (tavoite 3) vahvistamisen kanssa olisi vahvistettava myös mahdollisuutta kehittää kansainvälistä alueellista yhteistyötä koskevia toimia tavoitteen 2 puitteissa; toteaa, että tämä on nyt mahdollista asetuksen (EY) N:o 1083/2006 37 artiklan 6 kohdan b alakohdan ansiosta; katsoo, että alueellisen yhteistyön vahvistamiseen olisi liitettävä koheesiotavoitteiden yleistä talousarviota muuttamatta suunnanmuutos kohti tätä laajentunutta alueellista yhteistyötä koskevaa suurempaa talousarviota; 21. kannattaa täytäntöönpanosääntöihin ehdotettuja muutoksia, joiden tavoitteena on lisätä rakennerahastojen joustavuutta ja parantaa niiden mukautumista kattamaan epätavallisen taloustilanteen aiheuttama tarve toteuttaa välittömästi 455 koheesiopolitiikan ohjelmaa, erityisesti tavoitteeseen 2 kuuluvien ohjelmien osalta, ottaen kuitenkin huomioon myös kansallisten ja alueellisten instituutioiden ja hallintoviranomaisten tarpeen mukautua uuteen tilanteeseen siten, että vältetään mahdollisia väärinkäytöksiä tai huonoa hallintoa ja taataan mahdollisuus osoittaa saadut varat uudelleen toisiin käynnissä oleviin tai uusiin hankkeisiin; kehottaa hallintoviranomaisia ehdottamaan tapoja tehostaa tavoitteessa 2 suunniteltujen toimenpideohjelmien täytäntöönpanoa; 22. korostaa, että erityisoloissa (kuten talouskriisin aikana) n+2-säännössä voidaan poikkeuksellisesti edellyttää suurempaa joustavuutta siten, että koheesiopolitiikan tavoitteet ja julkisen talouden ja yksityisten sijoitusten kausittaisten taloudellisten vaihtelujen vaikutukset otetaan huomioon; 23. suosittelee, että kaikki varat, joita ei ole käytetty jollakin alueella n+2- ja n+3-sääntöjen nojalla, ohjataan uudelleen alueellisiin hankkeisiin ja yhteisöaloitteisiin; 24. pyytää komissiota laatimaan arvion eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevan Small Business Act -aloitteen toimintasuunnitelmasta ja siihen liittyvistä lainsäädäntöehdotuksista, kun sitä on toteutettu vuoden ajan (joulukuusta 2008 alkaen), ja erityisesti tuloksista, joita on aikaansaatu pk-yritysten kilpailukyvyn vahvistamisessa sekä rahoituksen ja riskipääoman tuomisessa niiden saataville, aloittavien innovatiivisten yritysten edistämisessä, hallinnollisen rasituksen vähentämisessä ym.; 25. korostaa miesten ja naisten välisen tasa-arvon myönteistä vaikutusta talouskasvulle; muistuttaa, että joihinkin tutkimuksiin sisältyvien laskelmien mukaan naisten miehiä vastaava työllisyys-, osa-aikatyöllisyys- ja tuottavuusaste kasvattaisi BKT:tä 30 prosentilla vuoden 2013 jälkeisellä ohjelmakaudella; kehottaa tämän vuoksi kiinnittämään erityistä huomiota sellaisiin rakennerahastoista rahoitettaviin hankkeisiin, jotka edistävät tasa-arvoa ja naisten osallistumista työmarkkinoille; 26. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioille.
| ||||||||||||
| Linja-autoliikenteen matkustajien oikeudet ***II |
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: toinen käsittely) Euroopan parlamentti, joka – ottaa huomioon neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan (05218/3/2010 – C7-0077/2010), – ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2008)0817), – ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 71 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0469/2008), – ottaa huomioon kantansa ensimmäisessä käsittelyssä(1), – ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle Lissabonin sopimuksen voimaantulon vaikutuksista käynnissä oleviin toimielinten päätöksentekomenettelyihin (KOM(2009)0665), – ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 7 kohdan ja 91 artiklan 1 kohdan, – ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 16. heinäkuuta 2009 antaman lausunnon(2), – on kuullut alueiden komiteaa, – ottaa huomioon työjärjestyksen 66 artiklan, – ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A7-0174/2010), 1. vahvistaa jäljempänä esitetyn toisen käsittelyn kannan; 2. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille. Euroopan parlamentin kanta vahvistettu toisessa käsittelyssä 6. heinäkuuta 2010 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o .../2010 antamiseksi matkustajien oikeuksista linja-autoliikenteessä sekä asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta
(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 91 artiklan 1 kohdan, ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen, ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(3), ovat kuulleet alueiden komiteaa, noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä(4), sekä katsovat seuraavaa: (1) Linja-autoliikenteen alalla toteutettavalla unionin toiminnalla olisi pyrittävä muun muassa varmistamaan matkustajien suojan yhtä korkea taso kuin muissa liikennemuodoissa riippumatta siitä, missä he matkustavat. Lisäksi olisi otettava kaikilta osin huomioon kuluttajansuojelun yleiset vaatimukset. (2) Koska linja-automatkustaja on kuljetussopimuksen heikompi osapuoli, kaikille matkustajille olisi taattava vähimmäissuoja. (3) Unionin toimissa linja-automatkustajien oikeuksien parantamiseksi olisi otettava huomioon tämän alan erityispiirteet, kun suurin osa alan yrityksistä on pieniä ja keskisuuria yrityksiä. (4) Kun otetaan huomioon säännöllisen erityisliikenteen ja omaan lukuun harjoitettavan liikenteen erityisominaisuudet, nämä liikennetyypit olisi jätettävä tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Säännölliseen erityisliikenteeseen olisi kuuluttava vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden erityiskuljetus, työntekijöiden kuljettaminen kodin ja työpaikan välillä sekä koululaisten ja opiskelijoiden kuljetus oppilaitokseen ja oppilaitoksesta. (5) Kun otetaan huomioon säännöllisen kaupunki- ja esikaupunkiliikenteen sekä sellaisen alueellisen liikenteen, joka on osa kaupunki- tai esikaupunkiliikenteeseen yhdistettyä liikennettä, erityisominaisuudet, jäsenvaltioille olisi myönnettävä oikeus jättää nämä liikennetyypit osittain tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Säännöllisen kaupunki-, esikaupunki- ja alueellisen liikenteen tunnistamiseksi jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon perusteet, kuten hallinnolliset rajat, maantieteellinen sijainti, välimatka, vuorotiheys, aikataulun mukaisten pysähdysten lukumäärä, käytettävien linja-autojen tyyppi, matkalippujärjestelmät, matkustajamäärien vaihtelu ruuhka-aikojen ja muiden aikojen välillä, linja linja-autojen tunnukset ja aikataulut. (6) Matkustajilla olisi kuolemaan tai henkilövahinkoihin johtavissa onnettomuustapauksissa oltava samanlainen oikeus korvaukseen kuin muissa liikennemuodoissa. (7) Liikenteenharjoittajilla olisi oltava muita liikennemuotoja vastaava korvausvastuu matkustajien matkatavaroiden katoamisesta tai vahingoittumisesta. (8) Kun kyseessä on linja-auton käyttöön liittyvästä onnettomuudesta aiheutuva kuolema, henkilövahinko tai matkatavaroiden katoaminen tai vahingoittuminen, matkustajilla olisi sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti annettavan korvauksen lisäksi oltava oikeus saada apua onnettomuudesta johtuviin välittömiin käytännön ja taloudellisiin tarpeisiinsa. Tällaiseen apuun olisi kuuluttava tarvittaessa ensiapu, majoitus, ruoka, vaatteita, kuljetus ja hautauskustannukset. Jos kyseessä on kuolema tai henkilövahinko, liikenteenharjoittajan on lisäksi suoritettava ennakkomaksuja, jotka kattavat välittömät taloudelliset tarpeet ja jotka ovat oikeassa suhteessa kärsittyyn vahinkoon, edellyttäen että on olemassa alustavaa näyttöä siitä, että onnettomuus on liikenteenharjoittajan aiheuttama. (9) Linja-autoliikenteen matkustajapalvelujen olisi hyödytettävä kansalaisia yleisesti. Siksi myös vammaisilla ja liikuntarajoitteisilla henkilöillä, oli liikuntarajoitteisuuden syynä vamma, ikä taikka jokin muu tekijä, olisi oltava samat mahdollisuudet käyttää linja-autoliikennettä kuin muillakin kansalaisilla. Vammaisilla ja liikuntarajoitteisilla henkilöillä on samat oikeudet vapaaseen liikkuvuuteen, valinnanvapauteen ja syrjimättömyyteen kuin kaikilla muillakin kansalaisilla. (10) Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen 9 artikla huomioon ottaen ja jotta vammaisilla ja liikuntarajoitteisilla henkilöillä olisi samat mahdollisuudet linja-automatkustamiseen kuin muillakin kansalaisilla, on syytä vahvistaa säännöt tällaisten henkilöiden syrjimättömyydestä ja avustamisesta matkan aikana. Kyseiset henkilöt olisi näin ollen hyväksyttävä kuljetettaviksi ja heitä ei saisi kieltäytyä kuljettamasta heidän vammansa tai liikuntarajoitteensa perusteella, lukuun ottamatta syitä, jotka ovat perusteltuja turvallisuuden taikka ajoneuvon suunnittelun tai infrastruktuurin takia. Työntekijöiden suojaamista koskevan asiaankuuluvan lainsäädännön mukaisesti vammaisilla ja liikuntarajoitteisilla henkilöillä olisi oltava oikeus saada apua terminaaleissa ja ajoneuvoissa. Sosiaalisen osallisuuden edistämiseksi asianomaisten henkilöiden olisi saatava tätä apua maksutta. Liikenteenharjoittajien olisi vahvistettava esteettömyyttä koskevat ehdot mieluiten eurooppalaisen standardointijärjestelmän pohjalta. (11) Terminaalien pitäjien olisi uusia terminaaleja koskevista suunnitelmista päättäessään ja osana laajoja kunnostustöitä otettava poikkeuksetta ja ennen kaikkea huomioon vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden tarpeet kaikkien käyttäjien tarpeiden huomioon ottamisen periaatteen (”Design for All”) mukaisesti. Terminaalien pitäjien olisi joka tapauksessa nimettävä paikat, joissa tällaiset henkilöt voivat ilmoittaa saapumisestaan terminaaliin ja avuntarpeestaan. (12) Liikenteenharjoittajien olisi vastaavasti otettava nämä tarpeet huomioon uusia ja äskettäin kunnostettuja ajoneuvoja koskevista suunnitelmista päättäessään. (13) Jäsenvaltioiden olisi parannettava nykyistä infrastruktuuria, jos parantaminen on tarpeen, jotta liikenteenharjoittajat voivat taata vammaisille ja liikuntarajoitteisille henkilöille esteettömän pääsyn sekä antaa heille asianmukaista apua. (14) Jotta vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden tarpeisiin voitaisiin vastata, henkilökunnan olisi oltava koulutettu asianomaisella tavalla. Kuljettajien kansallisten pätevyysvaatimusten vastavuoroisen tunnustamisen helpottamiseksi voitaisiin vammaisuuteen liittyvää tietoisuutta lisäävää koulutusta tarjota osana maanteiden tavara- ja henkilöliikenteeseen tarkoitettujen tiettyjen ajoneuvojen kuljettajien perustason ammattipätevyydestä ja jatkokoulutuksesta 15 päivänä heinäkuuta 2003 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2003/59/EY tarkoitettua perustason ammattipätevyyttä ja jatkokoulutusta(5). Jotta johdonmukaisuus mainitussa direktiivissä vahvistettujen koulutusvaatimusten käyttöönoton ja määräaikojen välillä voitaisiin varmistaa, olisi oltava mahdollista myöntää poikkeus rajoitetuksi ajaksi. (15) Vammaisia tai liikuntarajoitteisia henkilöitä edustavia järjestöjä olisi kuultava tai ne olisi otettava mukaan vammaisuuteen liittyvän koulutuksen sisällön valmisteluun. (16) Linja-automatkustajien oikeuksiin olisi kuuluttava palvelua koskevien tietojen saanti ennen matkaa ja matkan aikana. Kaikki olennaiset linja-automatkustajille annettavat tiedot olisi annettava myös vammaisille ja liikuntarajoitteisille henkilöille soveltuvassa vaihtoehtoisessa muodossa, suurikokoinen teksti, selkokielisyys, sokeainkirjoitus, mukautuvaa teknologiaa hyödyntävä sähköinen viestintä sekä ääninauhat mukaan luettuina. (17) Tällä asetuksella ei pitäisi rajoittaa linja-autoyritysten oikeuksia hakea sovellettavan kansallisen lainsäädännön nojalla korvausta keneltä tahansa henkilöltä, mukaan lukien kolmannet osapuolet. (18) Matkan peruuntumisesta tai merkittävästä viivästymisestä matkustajille aiheutuvia haittoja olisi vähennettävä. Tätä varten terminaaleista lähtevistä matkustajista olisi huolehdittava asianmukaisesti ja heille olisi annettava riittävästi tietoa siten, että se on kaikkien saavutettavissa. Matkustajien olisi myös voitava peruuttaa matkansa ja saada palautus lipun hinnasta tai jatkaa matkaansa tai saada matkansa uudelleenreititetyksi tyydyttävin ehdoin. Jos liikenteenharjoittaja ei pysty antamaan matkustajille tarvittavaa apua, matkustajilla olisi oltava oikeus rahalliseen korvaukseen. (19) Liikenteenharjoittajien olisi ammatillisten yhdistystensä kautta tehtävä yhteistyötä vahvistaakseen alueelliset, kansalliset tai eurooppalaiset järjestelyt sidosryhmien, ammatillisten yhdistysten ja asiakkaita, matkustajia ja vammaisia edustavien järjestöjen myötävaikutuksella, tarkoituksena parantaa tiedottamista ja matkustajista huolehtimista etenkin matkan peruuntumisen ja pitkäaikaisten viivästysten yhteydessä. (20) Tämän asetuksen ei tulisi vaikuttaa matkapaketeista, pakettilomista ja pakettikiertomatkoista 13 päivänä kesäkuuta 1990 annetussa neuvoston direktiivissä 90/314/ETY(6) vahvistettuihin matkustajien oikeuksiin. Tätä asetusta ei olisi sovellettava tapauksiin, joissa valmismatka peruutetaan muista syistä kuin linja-autoliikennepalvelun peruuntumisen takia. (21) Matkustajille olisi tiedotettava kaikista heille tämän asetuksen nojalla kuuluvista oikeuksista, jotta he voivat käyttää niitä tehokkaasti. (22) Matkustajien olisi voitava käyttää oikeuksiaan liikenteenharjoittajien toteuttamien asianmukaisten valitusmenettelyjen kautta tai tapauksen mukaan tekemällä valitus asiaankuuluvan jäsenvaltion tätä tarkoitusta varten nimeämälle elimelle tai elimille. (23) Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tätä asetusta noudatetaan, ja nimettävä yksi tai useampi toimivaltainen elin valvonta- ja täytäntöönpanotehtäviin. Tämä ei vaikuta matkustajien oikeuteen turvautua kansallisen oikeuden mukaiseen tuomioistuinmenettelyyn. (24) Ottaen huomioon jäsenvaltion vahvistamat menettelyt valitusten tekemiseksi, annettua apua koskeva valitus olisi mieluiten osoitettava elimelle tai elimille, joka tai jotka on nimetty vastaamaan tämän asetuksen noudattamisen valvonnasta siinä jäsenvaltiossa, jossa ajoneuvoon nousemiseen tai siitä poistumiseen käytetty paikka sijaitsee. (25) Jäsenvaltioiden olisi säädettävä tämän asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja varmistettava, että seuraamuksia sovelletaan. Seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. (26) Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta, joka on yhtäläisen suojelun ja avustamisen tason takaaminen linja-autoliikenteen matkustajille kaikissa jäsenvaltioissa, vaan se voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen. (27) Tämä asetus ei saisi rajoittaa yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY(7) soveltamista. (28) Tämän asetuksen noudattamisen valvonnan olisi perustuttava kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä (”asetus kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä”) 27 päivänä lokakuuta 2004 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 2006/2004(8). Kyseistä asetusta olisi sen vuoksi muutettava. (29) Jäsenvaltioiden olisi edistettävä julkisen liikenteen käyttöä ja otettava käyttöön eri liikennemuotojen yhteisiä yhteentoimivia tietojärjestelmiä ja siten helpottaa aikataulutietojen tarjoamista ja yhteistä hinnoittelua ja lippujen kirjoittamista, jotta eri liikennemuotojen käyttö ja niiden yhteentoimivuus voidaan optimoida. Mainittujen palvelujen on oltava vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden käytettävissä. (30) Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan erityisesti Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklassa tarkoitettuja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustettuja periaatteita, ottaen myös huomioon rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta 29 päivänä kesäkuuta 2000 annettu neuvoston direktiivi 2000/43/EY(9) ja miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta tavaroiden ja palvelujen saatavuuden ja tarjonnan alalla 13 päivänä joulukuuta 2004 annettu neuvoston direktiivi 2004/113/EY(10), OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN: I luku Yleiset säännökset 1 artikla Kohde
2 artikla Soveltamisala 1. Tätä asetusta sovelletaan säännöllistä liikennettä käyttäviin matkustajiin, jotka
2. Lisäksi tätä asetusta sovelletaan satunnaisliikennettä käyttäviin matkustajiin, jos matkustaja on alun perin noussut ajoneuvoon tai poistunut lopullisesti ajoneuvosta jonkin jäsenvaltion alueella sijaitsevassa paikassa, lukuun ottamatta 11–18 artiklaa ja IV–VI lukua. 3. Tätä asetusta ei sovelleta säännölliseen erityisliikenteeseen eikä omaan lukuun harjoitettavaan liikenteeseen. 4. Jäsenvaltiot voivat jättää säännöllisen kaupunki- ja esikaupunkiliikenteen sekä säännöllisen alueellisen liikenteen, jos se on osa kaupunki- tai esikaupunkiliikenteeseen yhdistettyä liikennettä, mukaan lukien sentyyppisen rajatylittävän liikenteen, tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle, lukuun ottamatta 4 artiklan 2 kohtaa, 7, 9 ja 11 artiklaa, 12 artiklan 1 kohtaa, 13 artiklan 1 kohtaa, 15 artiklan 1 kohtaa, 18 artiklaa, 19 artiklan 1 ja 2 kohtaa sekä 21, 25, 27, 28 ja 29 artiklaa. ▌ 5. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle eri liikennetyypeille 4 kohdan nojalla myönnetyistä vapautuksista ... (11). Komissio toteuttaa asianmukaiset toimet, jos myönnettyä vapautusta ei pidetä tämän artiklan säännösten mukaisena. Komissio antaa viimeistään …(12)* Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen 4 kohdan mukaisesti myönnetyistä vapautuksista. 6. Minkään tässä asetuksessa ei pidä tulkita olevan ristiriidassa voimassa olevan lainsäädännön kanssa, jossa säädetään teknisistä vaatimuksista, jotka koskevat linja-autoja tai infrastruktuuria ▌linja-autopysäkeillä ja terminaaleissa ▌. 3 artikla Määritelmät
4 artikla Lippu ja syrjimättömät sopimusehdot 1. Liikenteenharjoittajien on annettava matkustajalle lippu, jollei muulla asiakirjalla anneta oikeutta matkustamiseen. Lippu voidaan antaa sähköisessä muodossa. 2. Liikenteenharjoittajien soveltamia sopimusehtoja ja hintoja on tarjottava suurelle yleisölle ilman minkäänlaista suoraa tai välillistä, lopullisen asiakkaan kansalaisuuteen taikka liikenteenharjoittajien tai lipunmyyjän sijoittautumispaikkaan unionissa perustuvaa syrjintää, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sosiaalisen hinnoittelun soveltamista. 5 artikla Muut suorittavat osapuolet 1. Jos tämän asetuksen mukaisten velvoitteiden suorittaminen on uskottu suorittavalle liikenteenharjoittajalle, lipunmyyjä tai muu henkilö, liikenteenharjoittaja, matkatoimisto, matkanjärjestäjä tai terminaalin pitäjä, joka tällaiset velvoitteet on uskonut, on kuitenkin vastuussa kyseisen suorittavan osapuolen toimista ja laiminlyönneistä. 2. Lisäksi osapuolta, jolle liikenteenharjoittaja, matkatoimisto, matkanjärjestäjä tai terminaalin pitäjä on uskonut velvoitteen suorittamisen, koskevat tämän asetuksen säännökset uskottua velvoitetta koskevilta osin. 6 artikla Velvollisuuksista luopumista koskeva kielto 1. Tämän asetuksen mukaisista oikeuksista ei saa luopua eikä sen mukaisia velvollisuuksia saa rajoittaa varsinkaan kuljetussopimukseen sisältyvällä vapauttavalla tai rajoittavalla lausekkeella. 2. Liikenteenharjoittajat voivat tarjota sopimusehtoja, jotka ovat matkustajan kannalta suotuisampia kuin tässä asetuksessa säädetyt edellytykset. II luku Korvaus ja avustaminen onnettomuustapauksissa 7 artikla Vastuu matkustajien kuolemasta tai loukkaantumisesta 1. Tämän luvun mukaisesti liikenteenharjoittajat ovat vastuussa vahingosta, joka on aiheutunut matkustajan kuolemasta tai henkilövahingosta linja-autoliikennepalvelujen toiminnan aiheuttaman onnettomuuden seurauksena matkustajan noustessa ajoneuvoon, ollessa ajoneuvossa tai poistuessa siitä. 2. Liikenteenharjoittajien sopimussuhteen ulkopuolista vahingonkorvausvastuuta eivät koske mitkään lainsäädännössä, yleissopimuksessa tai sopimusperusteisesti määritellyt rahasummaa koskevat rajat. 3. Liikenteenharjoittaja ei voi vapautua korvausvastuusta tai rajoittaa sitä niiden korvausvaatimusten osalta, joiden määrä on enintään 220 000 euroa matkustajaa kohti, osoittamalla noudattaneensa vaadittua huolellisuutta 4 kohdan a alakohdan mukaisesti, paitsi jos korvausvaatimuksen kokonaissumma ylittää summan, jolle vaaditaan moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavasta vakuutuksesta ja vakuuttamisvelvollisuuden voimaansaattamisesta 16 päivänä syyskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/103/EY(13) mukaisesti pakollista vakuutusta sen jäsenvaltion lainsäädännössä, jossa linja-auto tavallisesti on. Tällaisessa tilanteessa korvausvastuu rajoittuu kyseiseen summaan. 4. Liikenteenharjoittaja ei ole vastuussa 1 kohdan mukaisesti:
8 artikla Vahingonkorvaukset 1. Jos matkustaja on saanut surmansa, 7 artiklassa säädettyyn vastuuseen liittyvä vahingonkorvaus käsittää:
2. Jos matkustaja on loukkaantunut tai hänelle on aiheutunut muuta fyysistä tai henkistä vahinkoa, vahingonkorvaus käsittää:
3. Jos matkustajan kuoleman johdosta henkilöt, joita matkustaja lain nojalla oli tai olisi ollut tulevaisuudessa velvollinen elättämään, menettävät toimeentulonsa, myös heidän menetyksensä on korvattava. 9 artikla Matkustajien välittömät käytännön ja taloudelliset tarpeet Jos onnettomuus liittyy linja-auton käyttöön, liikenteenharjoittajan on annettava ▌apua onnettomuudesta johtuvien matkustajien välittömien käytännön tarpeiden osalta. Tällaiseen apuun on kuuluttava tarvittaessa ensiapu, majoitus, ruoka, vaatteita, kuljetus ja hautauskustannukset. Jos kyseessä on kuolema tai henkilövahinko, liikenteenharjoittajan on lisäksi suoritettava ennakkomaksuja, jotka kattavat välittömät taloudelliset tarpeet ja jotka ovat oikeassa suhteessa kärsittyyn vahinkoon, edellyttäen että on olemassa alustavaa näyttöä siitä, että onnettomuus on liikenteenharjoittajan aiheuttama. Maksujen suorittaminen tai avustaminen ei merkitse korvausvastuun tunnustamista. 10 artikla Vastuu kadonneista ja vahingoittuneista matkatavaroista 1. Liikenteenharjoittajat ovat vastuussa niiden vastuulle annettujen matkatavaroiden katoamisesta tai vahingoittumisesta. Enimmäiskorvaus on 1 800 euroa matkustajaa kohden. 2. Linja-autoliikennepalvelujen käyttöön liittyvien onnettomuuksien yhteydessä liikenteenharjoittajat ovat vastuussa matkustajien päällä olleiden tai heidän mukanaan käsimatkatavaroina olleiden henkilökohtaisten tavaroiden katoamisesta tai vahingoittumisesta. Enimmäiskorvaus on 1 300 euroa matkustajaa kohden. 3. Liikenteenharjoittaja ei ole vastuussa edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuista vahingoista:
III luku Vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden oikeudet 11 artikla Oikeus kuljetukseen 1. Liikenteenharjoittajat, matkatoimistot ja matkanjärjestäjät eivät saa kieltäytyä hyväksymästä varausta, kirjoittamasta tai muutoin antamasta lippua tai ottamasta henkilöä ajoneuvoon vammaisuuden tai liikuntarajoitteisuuden perusteella. 2. Vammaisille tai liikuntarajoitteisille henkilöille on tarjottava varauksia ja lippuja ilman lisäkustannuksia. 12 artikla Poikkeukset ja erityisedellytykset 1. Sen estämättä, mitä 11 artiklan 1 kohdassa säädetään, liikenteenharjoittajat, matkatoimistot ja matkanjärjestäjät voivat kieltäytyä hyväksymästä varausta tai kirjoittamasta tai muutoin antamasta lippua tai ottamasta henkilöä ajoneuvoon vammaisuuden tai liikuntarajoitteisuuden perusteella
2. Siinä tapauksessa, että 1 kohdassa tarkoitettujen syiden vuoksi on kieltäydytty hyväksymästä varausta tai kirjoittamasta tai muutoin antamasta lippua, liikenteenharjoittajien, matkatoimistojen ja matkanjärjestäjien on annettava asianomaiselle henkilölle tiedot hyväksyttävissä olevasta kyseisen liikenteenharjoittajan suorittamasta vaihtoehtoisesta palvelusta. 3. Jos vammaiselta tai liikuntarajoitteiselta henkilöltä, jolla on varaus tai lippu ja joka on täyttänyt 16 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetyt vaatimukset, tästä huolimatta evätään pääsy ajoneuvoon hänen vammaisuutensa tai liikuntarajoitteisuutensa vuoksi, tälle henkilölle ja hänen tämän artiklan 4 kohdan mukaiselle saattajalleen on tarjottava mahdollisuus valita jompikumpi seuraavista:
Se, että 16 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaista ilmoitusta ei ole annettu, ei saa sinällään vaikuttaa oikeuteen saada palautusta lipusta maksetusta hinnasta. 4. Jos liikenteenharjoittaja, matkatoimisto tai matkanjärjestäjä kieltäytyy hyväksymästä henkilön varausta tai kirjoittamasta tai muutoin antamasta hänelle lippua tai ottamasta häntä ajoneuvoon vammaisuuden tai liikuntarajoitteisuuden perusteella tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetuin perustein tai jos kyseisen ajoneuvon henkilökuntaan kuuluu vain yksi henkilö, joka kuljettaa ajoneuvoa, eikä hän pysty antamaan vammaiselle tai liikuntarajoitteiselle henkilölle kaikkea liitteessä I olevassa b osassa kuvattua apua, vammainen tai liikuntaesteinen henkilö voi pyytää, että hänen seurassaan saa matkustaa toinen henkilö, joka kykenee antamaan vammaisen tai liikuntaesteisen henkilön tarvitsemaa apua ▌. Tällainen saattaja on kuljetettava ilmaiseksi ja, kun tämä on mahdollista, hänelle on annettava istumapaikka vammaisen tai liikuntarajoitteisen henkilön vierestä. 5. Kun liikenteenharjoittaja, matkatoimisto tai matkanjärjestäjä vetoaa 1 kohdassa säädettyyn poikkeukseen, hänen on viipymättä ilmoitettava perustelut vammaiselle tai liikuntarajoitteiselle henkilölle ja pyynnöstä ilmoitettava kyseiselle henkilölle asianomaiset tiedot kirjallisesti viiden työpäivän kuluessa pyynnön esittämisestä. 13 artikla Esteettömyys ja tiedotus 1. Liikenteenharjoittajilla ja terminaalin pitäjillä on oltava syrjimättömät esteettömyyttä koskevat ehdot vammaisten tai liikuntarajoitteisten henkilöiden kuljetukselle tai niiden on, soveltuvin osin järjestöjensä kautta, otettava tällaiset käyttöön yhteistyössä vammaisia tai liikuntarajoitteisia henkilöitä edustavien järjestöjen välityksellä. 2. Liikenteenharjoittajien ja terminaalin pitäjien on asetettava 1 kohdassa säädetyt esteettömyyttä koskevat ehdot yleisesti saataville saavutettavassa muodossa ja samoilla kielillä kuin muut kaikille matkustajille yleensä annettavat tiedot. Näitä tietoja annettaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden tarpeisiin. 3. Liikenteenharjoittajien on pyynnöstä viipymättä asetettava saataville ne kansainvälisissä, unionin tai kansallisissa säädöksissä vahvistetut turvallisuusvaatimukset, joihin palvelun esteettömyyttä ja syrjimättömyyttä koskevat säännöt perustuvat. Nämä vaatimukset on esitettävä saavutettavassa muodossa. 4. Matkanjärjestäjien on asetettava saataville 1 kohdassa säädetyt esteettömyyttä koskevat ehdot, joita sovelletaan niiden järjestämiin, myymiin tai myytäväksi tarjoamiin matkapaketteihin, pakettilomiin ja pakettikiertomatkoihin sisältyviin matkoihin. 5. Tiedot 2 ja 4 kohdassa tarkoitetuista esteettömyyttä koskevista ehdoista on annettava fyysisessä muodossa matkustajan pyynnöstä. 6. Liikenteenharjoittajien, matkatoimistojen ja matkanjärjestäjien on varmistettava, että kaikki asiaankuuluvat yleiset tiedot matkasta ja kuljetusedellytyksistä ovat saatavilla asianmukaisessa ja vammaisille ja liikuntarajoitteisille henkilöille soveltuvassa muodossa, mukaan lukien soveltuvin osin verkkovaraus- ja verkkotietopalvelut. Tiedot on matkustajan pyynnöstä annettava fyysisessä muodossa. 14 artikla Terminaalien nimeäminen Jäsenvaltioiden on nimettävä linja-autoterminaalit, joissa vammaisia ja liikuntarajoitteisia henkilöitä avustetaan. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava asiasta komissiolle. Komissio laatii internetissä saatavilla olevan luettelon nimetyistä linja-autoterminaaleista. 15 artikla Oikeus avun saamiseen nimetyissä terminaaleissa ja linja-autoissa 1. ▌Liikenteenharjoittajien ja terminaalin pitäjien on jäsenvaltioiden nimeämissä terminaaleissa annettava omien toimivaltuuksiensa rajoissa vammaisille ja liikuntarajoitteisille henkilöille apua maksutta vähintään liitteessä I olevassa a kohdassa määritellyssä laajuudessa. 2. ▌Liikenteenharjoittajien on annettava linja-autoissa vammaisille ja liikuntarajoitteisille henkilöille apua maksutta vähintään liitteessä I olevassa b kohdassa määritellyssä laajuudessa. 16 artikla Avustamisen edellytykset 1. Liikenteenharjoittajien ja terminaalin pitäjien on tehtävä yhteistyötä vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden avustamiseksi, edellyttäen että
2. Sen lisäksi, mitä 1 kohdassa säädetään, vammaisten tai liikuntarajoitteisten henkilöiden on ilmoitettava liikenteenharjoittajalle, matkatoimistolle tai matkanjärjestäjälle erityisistä istumapaikkatarpeistaan varausta tehdessään tai lippua ennakkoon ostaessaan, jos tarve on tiedossa kyseisenä ajankohtana. 3. Liikenteenharjoittajien, terminaalin pitäjien, matkatoimistojen ja matkanjärjestäjien on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet helpottaakseen vammaisten tai liikuntarajoitteisten henkilöiden antamien avuntarvetta koskevien ilmoitusten vastaanottamista. Tätä velvoitetta sovelletaan kaikissa nimetyissä terminaaleissa ja niiden myyntipisteissä, mukaan lukien puhelin- ja internetmyynti. 4. Jos 1 kohdan a alakohdan tai 2 kohdan mukaista ilmoitusta ei ole tehty, liikenteenharjoittajien, terminaalin pitäjien, matkatoimistojen ja matkanjärjestäjien on toteutettava kaikki kohtuulliset toimenpiteet varmistaakseen, että apua annetaan siten, että vammainen tai liikuntarajoitteinen henkilö voi nousta lähtevään linja-autoon, vaihtaa linja-autoa tai poistua määräpaikkaan saapuvasta linja-autosta matkalla, jota varten hän on ostanut lipun. 5. Terminaalin pitäjän on nimettävä terminaalin sisä- tai ulkopuolella sijaitseva paikka, jossa vammaiset tai liikuntarajoitteiset henkilöt voivat ilmoittaa saapumisestaan ja pyytää apua. Tämä paikka on merkittävä selvästi opastein ja siellä on annettava saavutettavassa muodossa perustiedot terminaalista ja annettavasta avusta. 17 artikla Tietojen välittäminen kolmannelle osapuolelle Jos matkatoimistot tai matkanjärjestäjät vastaanottavat 16 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun ilmoituksen, niiden on tavanomaisen aukioloaikansa puitteissa siirrettävä tiedot liikenteenharjoittajalle tai terminaalin pitäjälle mahdollisimman pian. 18 artikla Koulutus 1. Liikenteenharjoittajien ja soveltuvin osin terminaalin pitäjien on otettava käyttöön vammaisuuteen liittyvän koulutuksen menettelyt, mukaan lukien ohjeet, ja varmistettava, että
2. Jäsenvaltio voi kuljettajien koulutuksen osalta myöntää vapautuksen 1 kohdan b alakohdan soveltamisesta enintään kahdeksi vuodeksi …(14) alkaen. 19 artikla Pyörätuolien ja muiden liikkumisen apuvälineiden korvaaminen 1. Liikenteenharjoittajat ja terminaalin pitäjät ovat vastuussa, jos ne ▌ovat aiheuttaneet pyörätuolin tai muun liikkumisen apuvälineen tai -laitteen katoamisen tai vahingoittumisen. Katoamisen tai vahingoittumisen korvaa siitä vastuussa oleva liikenteenharjoittaja tai terminaalin pitäjä. 2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun korvauksen on oltava yhtä suuri kuin kadonneen tai vahingoittuneen välineen tai laitteen korvaamisesta tai korjaamisesta aiheutuneet kustannukset. 3. Tarvittaessa on tehtävä kaikki mahdollinen väliaikaisen korvaavan välineen tai laitteen saamiseksi pikaisesti matkustajan käyttöön. Näillä pyörätuolilla ja muilla liikkumisen apuvälineillä tai -laitteilla on mahdollisuuksien mukaan oltava samankaltaiset tekniset ja toiminnalliset ominaisuudet kuin niillä, jotka ovat kadonneet tai vahingoittuneet. ▌ IV luku Matkustajien oikeudet peruutus- tai viivästymistapauksissa 20 artikla Matkan jatkaminen, uudelleenreititys ja maksun palautus 1. Jos liikenteenharjoittaja perustellusti arvioi, että säännöllisen liikenteen lähtö terminaalista peruuntuu tai viivästyy yli 120 minuuttia, tai ylivaraustilanteessa matkustajille on viipymättä tarjottava valittavaksi jompikumpi seuraavista:
2. Jos linja-autosta tulee ajokelvoton, matkustajille on tarjottava kuljetus ajokelvottoman ajoneuvon sijaintipaikalta sopivaan odotuspaikkaan ja/tai terminaaliin, josta matka voi jatkua. 3. Jos säännöllisen liikenteen lähtö linja-autopysäkiltä peruuntuu tai viivästyy yli 120 minuuttia, matkustajilla on oikeus vaatia liikenteenharjoittajalta matkan jatkamista, uudelleenreititystä tai lipun hinnan palauttamista. 4. Edellä olevan 1 kohdan b alakohdassa ja 3 kohdassa säädetty palautus on maksettava 14 päivän kuluessa siitä, kun tarjous on tehty tai pyyntö vastaanotettu. Maksun on katettava lipusta maksettu koko hinta matkustamatta jääneen osuuden tai osuuksien osalta ja, jos matkalla ei ole enää matkustajan alkuperäisen matkasuunnitelman tarkoituksen kannalta merkitystä, jo matkustetun osuuden tai osuuksien osalta. Näyttölippujen tai kausilippujen osalta maksun on oltava yhtä suuri kuin sen suhteellinen osa lipun täydestä hinnasta. Palautus on maksettava rahana, paitsi jos matkustaja hyväksyy muunlaisen palautustavan. 21 artikla Tiedot 1. Säännöllisen liikenteen lähdön peruuntuessa tai viivästyessä liikenteenharjoittajan tai tapauksen mukaan terminaalin pitäjän on ilmoitettava tilanteesta terminaaleista lähteville matkustajille mahdollisimman pian ja joka tapauksessa viimeistään 30 minuutin kuluttua aikataulun mukaisesta lähtöajasta sekä arvioidusta lähtöajasta heti, kun tieto siitä on saatavissa. 2. Jos matkustajat menettävät peruuntumisen tai viivästymisen takia aikataulun mukaisen jatkoyhteyden, liikenteenharjoittajan tai tapauksen mukaan terminaalin pitäjän on toteutettava kohtuulliset toimenpiteet tiedottaakseen asianomaisille matkustajille vaihtoehtoisista jatkoyhteyksistä. 3. Liikenteenharjoittajan tai tapauksen mukaan terminaalin pitäjän on varmistettava, että vammaiset ja liikuntarajoitteiset henkilöt saavat 1 ja 2 kohdassa edellytetyt tiedot saavutettavassa muodossa. 22 artikla Apu lähdön peruuntuessa tai viivästyessä 1. Jos aikataulun mukaan yli kolme tuntia kestävän matkan lähtö terminaalista peruuntuu tai viivästyy yli yhden tunnin, liikenteenharjoittajan on tarjottava matkustajille ilmaiseksi:
2. Liikenteenharjoittajan on tätä artiklaa sovellettaessa kiinnitettävä erityistä huomiota vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden sekä mahdollisten saattajien tarpeisiin. 23 artikla Lisävaateet Mitä tässä luvussa säädetään ei estä matkustajia hakemasta kansallisessa tuomioistuimessa korvauksia kansallisen oikeuden mukaisesti säännöllisen liikenteen peruuntumisesta tai viivästymisestä aiheutuneesta vahingosta. 24 artikla Lisätoimenpiteet matkustajien hyväksi Liikenteenharjoittajien on tehtävä yhteistyötä vahvistaakseen kansalliset tai eurooppalaiset järjestelyt sidosryhmien, ammattialajärjestöjen ja asiakas-, matkustaja- ja vammaisjärjestöjen myötävaikutuksella. Näillä toimenpiteillä olisi pyrittävä parantamaan matkustajista huolehtimista etenkin pitkäaikaisten viivästysten ja matkan keskeytymisen tai peruuntumisen yhteydessä ja huolehdittava erityisesti matkustajista, joilla on vammaisuudesta, liikuntarajoitteesta, sairaudesta, korkeasta iästä tai raskaudesta johtuvia erityistarpeita, mukaan lukien näiden matkustajien saattajat ja pienten lasten kanssa matkustavat. V luku Tiedottamista ja valituksia koskevat yleissäännöt 25 artikla Oikeus saada matkatietoja Liikenteenharjoittajien ja terminaalin pitäjien on annettava matkustajille varaushetkestä lähtien koko matkan ajan omien toimivaltuuksiensa rajoissa riittävästi tietoja saavutettavassa muodossa ja julkisen liikenteen tiedoissa ja järjestelmissä yleisesti käytettävän käsitteellisen mallin mukaisesti. 26 artikla Tiedot matkustajien oikeuksista 1. Liikenteenharjoittajien ja terminaalin pitäjien on omien toimivaltuuksiensa rajoissa varmistettava, että matkustajille annetaan asianmukaiset ja ymmärrettävät tiedot heidän tämän asetuksen mukaisista oikeuksistaan varauksen yhteydessä ja viimeistään lähtöhetkellä. Tiedot on annettava saavutettavassa muodossa ja julkisen liikenteen tiedoissa ja järjestelmissä yleisesti käytettävän käsitteellisen mallin mukaisesti terminaaleissa ja soveltuvin osin internetissä. ▌Näihin tietoihin on sisällyttävä jäsenvaltion 29 artiklan 1 kohdan mukaisesti nimeämän yhden tai useamman täytäntöönpanoelimen yhteystiedot. 2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun tiedottamisvaatimuksen täyttämiseksi liikenteenharjoittajat ja terminaalin pitäjät voivat käyttää komission kaikilla Euroopan unionin toimielinten virallisilla kielillä laatimaa ja niiden saataville saattamaa yhteenvetoa tämän asetuksen säännöksistä. 27 artikla Valitukset Liikenteenharjoittajilla on oltava tai niiden on perustettava järjestelmä tässä asetuksessa säädettyjä oikeuksia ja velvoitteita koskevien valitusten käsittelyä varten. 28 artikla Valitusten tekeminen Jos tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluva matkustaja haluaa esittää liikenteenharjoittajalle valituksen ▌, hänen on tehtävä se kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun säännöllinen liikennepalvelu suoritettiin tai olisi pitänyt suorittaa. Liikenteenharjoittajan on yhden kuukauden kuluessa valituksen vastaanottamisesta ilmoitettava matkustajalle, onko tämän valitus hyväksytty, hylätty vai edelleen käsiteltävänä. Lopullisen vastauksen antamiseen kuluva aika saa olla enintään kaksi kuukautta valituksen vastaanottamisesta. VI luku Täytäntöönpano ja kansalliset täytäntöönpanoelimet 29 artikla Kansalliset täytäntöönpanoelimet 1. Kunkin jäsenvaltion on nimettävä yksi tai useampi ▌olemassa oleva elin tai, jos elintä ei ole olemassa, uusi elin, joka vastaa tämän asetuksen täytäntöönpanosta ▌. Kunkin elimen on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen tämän asetuksen noudattamisen. Kunkin elimen on oltava organisaatioltaan, rahoituspäätöksiltään, oikeudelliselta rakenteeltaan ja päätöksenteoltaan riippumaton liikenteenharjoittajista, matkanjärjestäjistä ja terminaalin pitäjistä. 2. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tämän artiklan mukaisesti nimetty elin tai elimet. 3. Matkustaja voi tehdä valituksen tämän asetuksen väitetystä rikkomisesta ▌1 kohdan nojalla nimetylle asianmukaiselle elimelle tai muulle jäsenvaltion nimeämälle asianmukaiselle elimelle. Jäsenvaltio voi päättää, että ▌matkustajan on ensi vaiheessa tehtävä valitus liikenteenharjoittajalle, jolloin kansallinen täytäntöönpanoelin tai muu jäsenvaltion nimeämä asianmukainen elin toimii muutoksenhakuelimenä silloin, kun valituksia ei saada ratkaistua 28 artiklan mukaisesti. 30 artikla Täytäntöönpanokertomus Edellä olevan 29 artiklan 1 kohdan nojalla nimettyjen täytäntöönpanoelinten on viimeistään 1 päivänä kesäkuuta …(15) ja sen jälkeen joka toinen vuosi julkaistava kahden edellisen kalenterivuoden toiminnastaan kertomus, joka sisältää erityisesti kuvauksen tämän asetuksen täytäntöönpanotoimista sekä tilastotiedot valituksista ja sovelletuista seuraamuksista. 31 artikla Yhteistyö täytäntöönpanoelinten välillä Tämän asetuksen 29 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen kansallisten täytäntöönpanoelinten on tarpeen mukaan vaihdettava tietoja työskentely- ja päätöksentekoperiaatteistaan ja -käytännöistään. Komissio tukee niitä tässä tehtävässä. 32 artikla Seuraamukset Jäsenvaltioiden on annettava sääntöjä tämän asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että säännöt pannaan täytäntöön. Näin säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle tiedoksi kyseiset säännöt ja toimenpiteet viimeistään …(16) ja ilmoitettava sille viipymättä niihin vaikuttavista myöhemmistä muutoksista. VII luku Loppusäännökset 33 artikla Kertomus Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän asetuksen toimivuudesta ja vaikutuksista …(17). Kertomukseen liitetään tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksia tämän asetuksen säännösten yksityiskohtaisemmasta täytäntöönpanosta tai sen muuttamisesta. 34 artikla Asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttaminen Lisätään asetuksen (EY) N:o 2006/2004 liitteeseen kohta seuraavasti:" 18. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o …/2010, annettu …, matkustajien oikeuksista linja-autoliikenteessä*(18). _____________________ * EUVL: …(19)+ "35 artikla Voimaantulo Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Sitä sovelletaan …(20) alkaen. Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa. Tehty Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta Puhemies Puheenjohtaja LIITE I Vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden avustaminen a) Avustaminen nimetyissä terminaaleissa
b) Avustaminen ajoneuvoissa
LIITE II Vammaisuuteen liittyvä koulutus a) Vammaisuuteen liittyvää tietoisuutta lisäävä koulutus
b) Vammaisten avustamista koskeva koulutus
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Meri- ja sisävesiliikenteen matkustajien oikeudet ***II |
| ||||||||||||
| |||||||||||||
(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: toinen käsittely) Euroopan parlamentti, joka – ottaa huomioon neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan (14849/3/2009 – C7-0076/2010), – ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2008)0816), – ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan, 71 artiklan 1 kohdan ja 80 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0476/2008), – ottaa huomioon kantansa ensimmäisessä käsittelyssä(1), – ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle Lissabonin sopimuksen voimaantulon vaikutuksista käynnissä oleviin toimielinten päätöksentekomenettelyihin (KOM(2009)0665), – ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 7 kohdan ja 91 artiklan 1 kohdan sekä 100 artiklan 2 kohdan, – ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 16. heinäkuuta 2009 antaman lausunnon(2), – on kuullut alueiden komiteaa, – ottaa huomioon työjärjestyksen 66 artiklan, – ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A7-0177/2010), 1. vahvistaa jäljempänä esitetyn toisen käsittelyn kannan; 2. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle, komissiolle sekä kansallisille parlamenteille. Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu toisessa käsittelyssä 6. heinäkuuta 2010, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o .../2010 antamiseksi matkustajien oikeuksista meri- ja sisävesiliikenteessä sekä asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta
(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) N:o 1177/2010.)
| |||||||||||||
| Tieliikennealan älykkäät liikennejärjestelmät sekä tieliikenteen ja muiden liikennemuotojen rajapinnat ***II |
| |||||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||||||||||
(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: toinen käsittely) Euroopan parlamentti, joka – ottaa huomioon neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan (06103/4/2010 – C7-0119/2010), – ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2008)0887), – ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 71 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0512/2008), – ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle Lissabonin sopimuksen voimaantulon vaikutuksista käynnissä oleviin toimielinten päätöksentekomenettelyihin (KOM(2009)0665), – ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 7 kohdan ja 91 artiklan 1 kohdan, – ottaa huomioon kantansa ensimmäisessä käsittelyssä(1), – ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 13. toukokuuta 2009 antaman lausunnon(2), – on kuullut alueiden komiteaa, – ottaa huomioon työjärjestyksen 70 ja 72 artiklan, – ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A7-0211/2010), 1. hyväksyy neuvoston kannan; 2. hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteisen lausuman; 3. panee merkille tämän päätöslauselman liitteenä olevat komission lausumat; 4. toteaa, että säädös annetaan neuvoston kannan mukaisesti; 5. kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 297 artiklan 1 kohdan mukaisesti; 6. kehottaa pääsihteeriä allekirjoittamaan säädöksen tarkistettuaan, että kaikki menettelyt on suoritettu asianmukaisesti, ja julkaisemaan sen yhteisymmärryksessä neuvoston pääsihteerin kanssa Euroopan unionin virallisessa lehdessä; 7. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille. LIITE Lausumat tieliikenteen älykkäiden liikennejärjestelmien käyttöönoton sekä tieliikenteen ja muiden liikennemuotojen rajapintojen puitteista 7 päivänä heinäkuuta 2010 annetusta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivistä 2010/40/EU Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission lausuma SEUT-sopimuksen 290 artiklasta ”Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio ilmoittavat, että tämän direktiivin säännökset eivät vaikuta toimielinten tuleviin kantoihin liittyen SEUT-sopimuksen 290 artiklan tai vastaavia säännöksiä sisältävien yksittäisten säädösten täytäntöönpanoon.” Komission lausuma älykkäitä liikennejärjestelmiä koskevien ensisijaisten toimien toteuttamisesta ”1. Neuvoston ensimmäisessä käsittelyssä vahvistaman kannan mukaisen tekstin 6 artiklan 2 kohta on seuraavanlainen: 2. Komissio pyrkii hyväksymään määritykset yhden tai useamman ensisijaisen toimen osalta …(3) mennessä. Viimeistään 12 kuukauden kuluttua ensisijaista toimea koskevien tarvittavien määritysten hyväksymisestä komissio antaa tarvittaessa Euroopan parlamentille ja neuvostolle Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan mukaisesti, tehtyään vaikutustenarvioinnin, johon sisältyy kustannus-hyötyanalyysi, kyseisen ensisijaisen toimen käyttöönottoa koskevan ehdotuksen. 2. Tällä hetkellä saatavilla olevien tietojen perusteella komissio katsoo, että tarvittavien määritysten hyväksyminen 3 artiklassa tarkoitettuja ensisijaisia toimia varten voisi tapahtua seuraavan alustavan aikataulun mukaisesti:
Taulukko 1: Ensisijaisia toimia koskevien määritysten alustava hyväksymisaikataulu Tämä alustava aikataulu perustuu oletukseen, että Euroopan parlamentti ja neuvosto pääsevät ITS-direktiivistä sopimukseen toisen käsittelyn varhaisessa vaiheessa vuoden 2010 alussa.” Komission lausuma vastuusta ”ITS-sovellusten ja -palvelujen käyttöönotto ja käyttö saattaa nostaa esiin vastuukysymyksiä, jotka voivat olla vakava este eräiden ITS-palvelujen yleistymiselle markkinoilla. Ratkaisun löytäminen näihin kysymyksiin on yksi komission ITS-toimintasuunnitelmassa esittämistä ensisijaisista toimista. Komissio ottaa huomioon tuotevastuusta annetun kansallisen ja yhteisön lainsäädännön, erityisesti direktiivin 1999/34/EY, ja seuraa tarkasti, kuinka ITS-sovellusten ja -palvelujen käyttöönotto- ja käyttötilanne kehittyy jäsenvaltioissa. Jos se on tarpeellista ja asianmukaista, komissio laatii vastuuta koskevat ohjeet, joissa kuvataan erityisesti ITS-sovellusten ja -palvelujen käyttöönottoon ja käyttöön liittyvät sidosryhmien velvollisuudet.” Komission lausuma delegoitujen säädösten tiedoksiantamisesta ”Euroopan komissio panee merkille, että lukuun ottamatta tapauksia, joita varten säädöksessä on säädetty kiireellisestä menettelystä, Euroopan parlamentti ja neuvosto katsovat, että delegoitujen säädösten tiedoksiantamisessa on otettava huomioon toimielinten lomakaudet (talvisin, kesäisin ja Euroopan parlamentin vaalien aikaan) sen varmistamiseksi, että Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat käyttää oikeuksiaan asianomaisten säädösten mukaisissa määräajoissa; komissio on valmis toteuttamaan tämän edellyttämät toimenpiteet.”
| ||||||||||||||||||||||||||||
| Yhteisön jäsenvaltioiden satamiin saapuvia tai satamista lähteviä aluksia koskevat ilmoitusmuodollisuudet ***I |
| ||||||||||||
| |||||||||||||
(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely) Euroopan parlamentti, joka – ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2009)0011), – ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 80 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0030/2009), – ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle Lissabonin sopimuksen voimaantulon vaikutuksista käynnissä oleviin toimielinten päätöksentekomenettelyihin (KOM(2009)0665), – ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan ja 100 artiklan 2 kohdan, – ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 4. marraskuuta 2009 antaman lausunnon(1), – ottaa huomioon alueiden komitean 17. kesäkuuta 2009 antaman lausunnon(2), – ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan, – ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön (A7-0064/2010), 1. vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan; 2. hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevat Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteiset lausumat; 3. panee merkille tämän päätöslauselman liitteenä olevan komission lausuman; 4. pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella; 5. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille. Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 6. heinäkuuta 2010, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/.../EU antamiseksi jäsenvaltioiden satamiin saapuvia ja/tai satamista lähteviä aluksia koskevista ilmoitusmuodollisuuksista ja direktiivin 2002/6/EY kumoamisesta
(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, direktiiviä 2010/65/EU.) LIITE Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteinen lausuma luotsinkäyttövelvollisuuden vapautuskirjan myöntämisestä Koska lähimerenkulun helpottaminen on tarpeen ja koska luotsipalveluja koskevia vaatimuksia on jo määritelty monissa jäsenvaltioissa ja meriliikenteen luotsit ovat tärkeässä asemassa meriliikenteen turvallisuuden parantamisessa ja meriympäristön suojelussa, Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio katsovat tarpeelliseksi tarkastella Euroopan merisatamia koskevien luotsinkäyttövelvollisuuden vapaakirjojen myöntämisen puitteiden selkeyttämistä esteettömän eurooppalaisen meriliikennealueen luomisesta annetussa komission tiedonannossa asetetun tavoitteen sekä komission Euroopan satamapolitiikkaa koskevan tiedonannon (KOM(2007)0616 mukaisesti ja koska kullakin luotsausalueella tarvitaan hyvin erityistä kokemusta ja paikallistuntemusta. Komissio pohtii asiaa yhteistyössä eri osapuolten kanssa lähiaikoina ottaen huomioon meriturvallisuuden ja meriympäristön suojelun tärkeyden ja tarkastelee erityisesti relevanttien, avoimien ja suhteutettujen ehtojen soveltamista. Se ilmoittaa arviointinsa tulokset muille toimielimille ja tarvittaessa ehdottaa lisätoimenpiteitä. Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission lausuma Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklasta Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio ilmoittavat, että tämän direktiivin säännökset eivät rajoita toimielinten tulevaa kantaa SEUT-sopimuksen 290 artiklan tai tällaisia säännöksiä sisältävien yksittäisten säädösten täytäntöönpanoon. Komission lausuma delegoitujen säädösten tiedoksi antamisesta Euroopan komissio panee merkille, että erittäin kiireellistä menettelyä edellyttäviä säädöksiä lukuun ottamatta Euroopan parlamentti ja neuvosto katsovat, että delegoiduista säädöksistä tiedoksi antamisessa on otettava huomioon toimielinten loma-ajat (talvi, kesä ja Euroopan parlamentin vaalit) sen varmistamiseksi, että Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat käyttää oikeuksiaan asiaankuuluvissa säädöksissä vahvistettujen määräaikojen puitteissa, ja on valmis toimimaan sen mukaisesti.
| |||||||||||||
| Kestävä tulevaisuus liikenteelle |
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Euroopan parlamentti, joka – ottaa huomioon komission tiedonannon ”Kestävä tulevaisuus liikenteelle: kohti yhtenäistä, teknologiavetoista ja käyttäjäystävällistä järjestelmää” (KOM(2009)0279), – ottaa huomioon 17. ja 18. joulukuuta 2009 hyväksytyt puheenjohtajavaltion päätelmät komission tiedonannosta ”Kestävä tulevaisuus liikenteelle: kohti yhtenäistä, teknologiavetoista ja käyttäjäystävällistä järjestelmää” (17456/2009), – ottaa huomioon komission valkoisen kirjan ”Eurooppalainen liikennepolitiikka vuoteen 2010: valintojen aika” (KOM(2001)0370), – ottaa huomioon komission tiedonannon ”Kestävää liikkuvuutta Eurooppaan: Euroopan komission vuoden 2001 liikennepolitiikan valkoisen kirjan väliarviointi” (KOM(2006)0314), – ottaa huomioon komission vihreän kirjan markkinapohjaisista ohjauskeinoista ympäristöä ja asiaan liittyviä toimintapoliittisia tarkoituksia varten (KOM(2007)0140), – ottaa huomioon komission tiedonannon ”Strategia ulkoisten kustannusten sisällyttämiseksi hintoihin” (KOM(2008)0435), – ottaa huomioon komission tiedonannon ”Ympäristöystävällisempi liikenne” (KOM(2008)0433), – ottaa huomioon komission tiedonannon ”Maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen rajoittaminen kahteen celsiusasteeseen – Toimet vuoteen 2020 ja sen jälkeen” (KOM(2007)0002), – ottaa huomioon komission vihreän kirjan ”Euroopan laajuinen liikenneverkko: katsaus politiikkaan – integroidumpi Euroopan laajuinen liikenneverkko yhteisen liikennepolitiikan tueksi” (KOM(2009)0044), – ottaa huomioon komission tiedonannon ”Toimintasuunnitelma älykkäiden liikennejärjestelmien käyttöönottamiseksi Euroopassa” (KOM(2008)0886), – ottaa huomioon komission tiedonannon ”EU:n tavaraliikenteen asialista: tehokkaampaa, yhdennetympää ja kestävämpää tavaraliikennettä Eurooppaan” (KOM(2007)0606), – ottaa huomioon komission tiedonannon ”Tavaraliikenteen logistiikkaa koskeva toimintasuunnitelma” (KOM(2007)0607), – ottaa huomioon komission tiedonannon ”Euroopan tavaraliikenteen logistiikka – kestävän liikkuvuuden avaintekijä” (KOM(2006)0336), – ottaa huomioon komission toisen kertomuksen rautatiemarkkinoiden kehityksen seurannasta (KOM(2009)0676), – ottaa huomioon komission tiedonannon ”EU:n meriliikennepolitiikka vuoteen 2018 saakka: strategiset tavoitteet ja suositukset” (KOM(2009)0008), – ottaa huomioon komission tiedonannon ja toimintasuunnitelman esteettömän eurooppalaisen meriliikennealueen luomiseksi (KOM(2009)0010), – ottaa huomioon komission tiedonannon lähimerenkulusta (KOM(2004)0453), – ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan satamapolitiikasta (KOM(2007)0616), – ottaa huomioon komission tiedonannon ”Kohti turvallisempaa, puhtaampaa ja älykkäämpää Euroopan laajuista liikkuvuutta: Ensimmäinen raportti älyautoaloitteesta” (KOM(2007)0541), – ottaa huomioon komission tiedonannon ”Tieliikenneturvallisuuden eurooppalainen toimintaohjelma – Tieliikenteen kuolonuhrien määrän puolittaminen EU:ssa vuoteen 2010 mennessä: yhteinen vastuu” (KOM(2003)0311), – ottaa huomioon komission tiedonannon ”Tieliikenneturvallisuuden eurooppalainen toimintaohjelma – väliarvio” (KOM(2006)0074), – ottaa huomioon komission vihreän kirjan ”Uutta ajattelua kaupunkiliikenteeseen” (KOM(2007)0551), – ottaa huomioon komission tiedonannon ' Kaupunkiliikenteen toimintasuunnitelma' (KOM(2009)0490), – ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2010 antamansa päätöslauselman Eurooppa 2020 -strategiasta(1), – ottaa huomioon 12. huhtikuuta 2005 antamansa päätöslauselman lähimerenkulusta(2), – ottaa huomioon 29. syyskuuta 2005 antamansa päätöslauselman tieliikenneturvallisuuden eurooppalaisesta toimintaohjelmasta – tieliikenteen kuolonuhrien määrän puolittaminen EU:ssa vuoteen 2010 mennessä: yhteinen vastuu(3), – ottaa huomioon 18. tammikuuta 2007 antamansa päätöslauselman tieliikenneturvallisuuden eurooppalaisesta toimintaohjelmasta – väliarviointi(4), – ottaa huomioon 12. heinäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman Euroopan kestävästä liikkuvuudesta(5), – ottaa huomioon 12. heinäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman ensimmäisen rautatiepaketin täytäntöönpanosta(6), – ottaa huomioon 5. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman Euroopan tavaraliikenteen logistiikasta kestävän liikkuvuuden avaintekijänä(7), – ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2008 antamansa päätöslauselman eurooppalaisen energia- ja ympäristöpolitiikan huomioon ottavasta kestävästä eurooppalaisesta liikennepolitiikasta(8), – ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2008 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle: ”Kohti turvallisempaa, puhtaampaa ja älykkäämpää Euroopan laajuista liikkuvuutta: Ensimmäinen raportti älyautoaloitteesta”(9), – ottaa huomioon 4. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman Euroopan tavaraliikenteestä(10), – ottaa huomioon 4. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman Euroopan satamapolitiikasta(11), – ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman liikenteestä ja ulkoisten kustannusten sisällyttämisestä hintoihin(12), – ottaa huomioon 22. huhtikuuta 2009 antamansa päätöslauselman vihreästä kirjasta Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevasta politiikasta tulevaisuudessa(13), – ottaa huomioon 23. huhtikuuta 2009 antamansa päätöslauselman älykkäitä liikennejärjestelmiä koskevasta toimintasuunnitelmasta(14), – ottaa huomioon 23. huhtikuuta 2009 antamansa päätöslauselman kaupunkiliikennettä koskevasta toimintasuunnitelmasta(15), – ottaa huomioon asetusten (EY) N:o 549/2004, (EY) N:o 550/2004, (EY) N:o 551/2004 ja (EY) N:o 552/2004 muuttamisesta Euroopan ilmailujärjestelmän suorituskyvyn ja kestävyyden parantamiseksi 21. lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1070/2009(16), – ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan, – ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan sekä aluekehitysvaliokunnan lausunnot (A7-0189/2010), A. ottaa huomioon, että liikenneala on tärkeä osatekijä Euroopan unionin ja sen alueiden ja kaupunkien kehityksessä ja se vaikuttaa suoraan alueiden ja kaupunkien kilpailukykyyn ja sosiaaliseen koheesioon ja tätä kautta edesauttaa omalta osaltaan huomattavasti EU:n sisämarkkinoiden toteuttamista, B. ottaa huomioon, että liikenteellä on taloudellinen, sosiaalinen ja alueellista yhteenkuuluvuutta edistävä kolmiosainen tehtävä ja että kaikki nämä osat ovat erittäin tärkeitä Euroopan yhdentymisen kannalta, C. toteaa, että liikenteellä on keskeinen merkitys talouden ja työllisyyden kannalta, koska sen osuus EU:n hyvinvoinnista on 10 prosenttia (BKT:llä mitattuna) ja koska se tarjoaa yli 10 miljoonaa työpaikkaa, minkä vuoksi se on keskeisellä sijalla EU 2020 -strategian toteuttamisessa, D. toteaa, että liikenne on keskeinen osa unionin politiikkaa, ja siksi EU tarvitsee rahoituskehystä, joka vastaa liikennepolitiikan haasteisiin tulevina vuosina, stimuloi taloutta lyhyellä aikavälillä, lisää tuottavuutta keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä ja vahvistaa unionia tutkimuksen keskuksena, E. katsoo, että liikennealalla on suuri vaikutus ympäristöön ja ihmisten elämänlaatuun ja terveyteen ja ottaa huomioon, että siinä missä liikenneala varmistaa ihmisten ammatillisen ja henkilökohtaisen liikkuvuuden, sen osuus hiilidioksidin kokonaispäästöistä oli kuitenkin 27 prosenttia vuonna 2008, ja osuus on tämän jälkeen noussut edelleen; toteaa, että tieliikenteen osuus vuonna 2007 kaikista liikennealan hiilidioksidipäästöistä oli 70,9 prosenttia, lentoliikenteen 12,5 prosenttia, meriliikenteen ja sisävesiliikenteen 15,3 prosenttia ja rautateiden 0,6 prosenttia, F. toteaa, että Euroopassa turvallisuutta on yritetty parantaa kaikissa liikennemuodoissa; toteaa, että vuonna 2008 kuitenkin arviolta 39 000 ihmistä sai surmansa liikenneonnettomuuksissa ja 300 000 ihmistä loukkaantui vakavasti; katsoo, että siksi tarvitaan lisätoimia kaikkien turvallisuuteen liittyvien kysymysten ja erityisesti tieturvallisuuden suhteen, G. ottaa huomioon, että EU sitoutui ilmastonmuutospaketissa vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä 20 prosentilla vuodesta 1990 vuoteen 2020 ja että tämä tavoite sitoo EU:ta edelleen, H. ottaa huomioon, että vuoden 2001 valkoisessa kirjassa asetetut tavoitteet on saavutettu vain osittain, ja tästä syystä on selvitettävä, olisiko kyseiset tavoitteet säilytettävä vai olisiko ne muotoiltava uudestaan, ja tarvittaessa toimia näiden tavoitteiden saavuttamiseksi on vahvistettava, I. panee merkille, että kansalliseksi lainsäädännöksi saattamiseen liittyvät ongelmat, kuten sen viivästyminen tai sen tekeminen väärin, heikentävät merkittävästi EU:n lainsäädännön tehokkuutta, ja katsoo, että tähän on puututtava kiireesti, J. katsoo, että parlamentin työn on oltava johdonmukaista erityisesti suoraan liikennepolitiikkaan vaikuttavilla aloilla, joita ovat esimerkiksi sosiaalipolitiikka, kaupunkisuunnittelu ja maankäytön suunnittelu sekä työllisyys- ja talouspolitiikka, K. ottaa huomioon, että rahoitus- ja talouskriisi on ollut kova isku liikennealalle, mutta katsoo, että kriisi olisi hyödynnettävä mahdollisuutena tukea tai avustaa liikennealaa tulevaisuuteen suuntautuen etenkin tukemalla liikennemuotojen kestävyyttä ja sijoittamalla esimerkiksi rautatie- ja vesiliikenteeseen; toteaa, että tämä takaa markkinoilla entistä yhdenmukaisemmat toimintaedellytykset, L. toteaa, että osana virastojen tulevaa arviointia on arvioitava myös niiden tuomaa lisäarvoa sekä tarvetta unionin liikenneviraston perustamiseen, M. katsoo, että mitattavissa olevien tavoitteiden asettaminen on tärkeää myös liikennealan kannalta, jotta voidaan parantaa yhtäältä liikennepolitiikan tehokkuuden valvontaa ja toisaalta yhteiskunnallisten ja taloudellisten suuntaviivojen suunnittelua sekä osoittaa, että ehdotetut toimet ovat tarpeen määritetyn liikennepolitiikan toteuttamiseksi, N. katsoo, että merkittävä kehitys tutkimuksen, infrastruktuurin ja tekniikan alalla edellyttää rahoituskeinojen ja -välineiden mukauttamista, O. uskoo, että yhteiskunnan ja useiden talouden alojen kehitys lisää liikenteen kysyntää, minkä vuoksi liikenteessä tarvitaan kaikkia liikennemuotoja, joita on kuitenkin arvioitava niiden taloudellisen, ympäristöllisen, yhteiskunnallisen ja työllisyyspoliittisen tehokkuuden perusteella, P. katsoo, että kaikkien liikennemuotojen kestävä yhteentoimivuus niin henkilö- kuin tavaraliikenteessäkin on tulevaisuudessa välttämätöntä, jotta saadaan luotua turvallisia, kestäviä ja logistisesti järkeviä ja näin tehokkaita liikenneketjuja eri liikennemuotoja yhdistävät ratkaisut sekä paikallisliikenteen ja kaukoliikenteen yhdistäminen mukaan lukien, Yhteiskunnalliset, taloudelliset ja ympäristölliset haasteet 1. on vakuuttunut siitä, että EU:n politiikka yleensä edellyttää selvää ja johdonmukaista näkemystä liikenteen alan tulevaisuudesta yhteismarkkinoiden sydämessä tekijänä, joka takaa ihmisten ja tavaroiden vapaan liikkuvuuden ja varmistaa alueellisen yhteenkuuluvuuden koko Euroopassa; katsoo, että liikenneala tuo jatkossakin merkittävän panoksen Euroopan kestävän kasvun ja kilpailukyvyn luomiseen ja että liikennealan on taattava taloudellinen tehokkuus ja kehityttävä korkeatasoisten sosiaalisten ja ekologisten standardien mukaisesti; 2. on vakuuttunut siitä, että demografinen muutos erityisesti kaupunkialueilla aiheuttaa liikenteelle ja liikkuvuudelle turvallisuutta ja kapasiteettia koskevia haasteita ja että perusoikeus liikkuvuuteen, jonka takaavat muun muassa palveluiden saannin parantaminen ja puuttuvien infrastruktuuriyhteyksien luominen sekä tämän oikeuden sovellettavuus, ovat tässä suhteessa keskeisellä sijalla; korostaa tässä yhteydessä, että hyvin integroidut eri liikennemuotoja yhdistävät liikenneketjut, jotka käsittävät kävelyn ja pyöräilyn sekä julkisen liikenteen, ovat tulevaisuuden ratkaisu kaupunkialueilla; toteaa tässä yhteydessä, että kaupunkialueilla olemassa oleva rakenne määrittää soveliaimman liikennemuodon; katsoo, että yksityisautoilu vähenee, jos maaseutualueiden julkiset palvelut ovat hyvien liikenneyhteyksien päässä; kehottaa muodostamaan toimivia kaupunkialueita, jotta voidaan luoda yhtenäisiä kaupunki- ja esikaupunkiliikenteen järjestelmiä ja huolehtia myös maaseutuväestön tarpeista; 3. pyytää komissiota esittämään kaupunkien kestävää liikkuvuutta koskevia suunnitelmia yli 100 000 asukkaan kaupungeille ja kehottaa toissijaisuusperiaate asianmukaisella tavalla huomioonottaen kaupunkeja laatimaan liikkuvuussuunnitelmia, joissa esitetään integroitua liikennejärjestelmää tavoitteena vähentää ympäristölle aiheutuvia vahinkoja ja tehdä liikkuvuudesta entistä terveellisempää ja tehokkaampaa; 4. on sitä mieltä, että myös tavaraliikenteen kysynnän kasvu asettaa haasteen kapasiteetille ja infrastruktuuriongelmat vähentävät tehokkuutta, ja katsookin, että olisi lisättävä erityisesti liikennemuotojen yhteistoimintaa ja parannettava sekä liikenteen käyttäjien että tavaroiden turvallisuutta; katsoo, että on erityisen tärkeää parantaa perusteellisesti infrastruktuuria ja varsinkin poistaa jo vuosia tiedossa olleita pullonkauloja; 5. korostaa, että liikenteen hiilidioksidipäästöjen vähentäminen on jatkossa EU:n liikennepolitiikan suurimpia haasteita ja että tavoitteen saavuttamiseksi olisi hyödynnettävä kaikki käytettävissä olevat ja kestävät keinot, joista voidaan mainita esimerkkeinä energialähteiden yhdistelmät ja entistä ympäristöystävällisempien teknologioiden ja muotojen tutkimus ja kehittäminen, hinnanmuodostustoimet ja kaikkien liikennemuotojen ulkoisten kustannusten sisällyttäminen hintoihin sillä ehdolla, että EU:ssa saadut tulot käytetään liikkuvuuden kestävyyden parantamiseen ja liikenteen ammattilaisten ja käyttäjien käyttäytymiseen vaikuttamiseen (valistus, ympäristöystävällinen käyttäytyminen jne.); korostaa, että tässä yhteydessä olisi luotava ennen muuta taloudellisia kannustimia ja suljettava samalla pois mahdolliset kilpailun vääristymät liikennemuotojen tai jäsenvaltioiden välillä; 6. panee merkille, että Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) mukaan meriliikenteen hiilidioksidipäästöt ovat kolmesta viiteen kertaa pienemmät kuin maaliikenteen päästöt, mutta on huolissaan meriliikenteen rikin ja typen oksidien päästöistä, joiden määrät saavuttavat suurin piirtein maaliikenteen tason vuoteen 2020 mennessä, ja Kansainvälisen merenkulkujärjestön tuloksettomasta yrityksestä ottaa käyttöön hiilidioksidipäästöjen vähentämisjärjestelmä; 7. korostaa, että suurelle yleisölle suunnattua tiedottamista vapaa-ajan matkailun vaikutuksista on parannettava, ja pyytää komissiota ottamaan vapaa-ajan matkailun huomioon politiikassaan; Turvallisuus 8. korostaa, että turvallisuuden on edelleen oltava yksi tulevan liikennepolitiikan tärkeimmistä tavoitteista ja että kaikkien liikennemuotojen aktiivisten ja passiivisten käyttäjien turvallisuus on taattava; pitää erittäin tärkeänä, että vähennetään liikenteen aiheuttamia terveysvaikutuksia erityisesti käyttämällä nykyaikaista tekniikkaa ja että taataan matkustajien ja erityisesti liikuntarajoitteisten oikeudet kaikissa liikennemuodoissa selvän ja avoimen sääntelyn avulla; tukee matkustajien oikeuksia koskevan peruskirjan luomista Euroopan unionissa; 9. kehottaa komissiota esittämään hyvin tiiviin tutkimuksen, joka käsittelee jäsenvaltioiden parhaita käytäntöjä liittyen nopeudenrajoittimien vaikutukseen kaikentyyppisissä ajoneuvoissa ja kaikentyyppisillä teillä, jotta voidaan esittää päästöjä vähentäviä ja tieliikenneturvallisuutta parantavia lainsäädäntöaloitteita; 10. pitää tärkeänä, että liikennealan työntekijöille taataan sekä henkilökohtainen turvallisuus että oikeusvarmuus muun muassa luomalla riittävästi turvallisia ja varmoja pysäköintialueita ja yhdenmukaistamalla tieliikennesääntöjen täytäntöönpanoa ja niiden mukaisia seuraamuksia; korostaa myös, että rajat ylittävän täytäntöönpanon käyttöönotto parantaa tieturvallisuutta kaikkien käyttäjien osalta; 11. toteaa, että kuorma-autojen paikoitusalueiden tarjonta Euroopan laajuisessa tieverkossa ei ole pysynyt mukana maanteiden tavaraliikenteen kasvussa, minkä vuoksi ammattiautoilijoiden on ennen kaikkea öisin vaikea noudattaa ajo- ja lepoaikoja ja mikä myös yleisesti ottaen vaarantaa vakavasti liikenneturvallisuutta, jos EU:n jäsenvaltioissa ei lisätä levähdyspaikkojen määrää tai paranneta niiden laatua; Eri liikennemuotojen tehokas yhdistäminen 12. katsoo, että henkilö- ja tavaraliikenteen kehittäminen kokonaisuudessaan on suurelta osin riippuvaista eri liikennemuotojen tehokkaasta käytöstä ja että unionin liikennepolitiikan tavoitteena pitäisi siksi olla eri liikennemuotojen tehokas yhdistäminen, mikä liittyy kiinteästi liikenteen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen, turvallisuuteen ja taloudellisiin näkökohtiin; katsoo, että tämä johtaa parhaaseen mahdolliseen jakoon eri liikennemuotojen välillä ja siirtymiseen kohti entistä kestävämpiä liikenteen muotoja; katsoo, että tämä myös edistää yhteentoimivuutta liikennemuotojen sisäisesti samoin kuin niiden välillä, entistä kestävämpiä liikenne- ja logistiikkaketjuja sekä liikennemuotojen valintaa parantaen saumatonta liikennevirtaa eri muotojen ja solmukohtien välillä; 13. korostaa, että liikennemuotojen tehokasta yhteistoimintaa olisi mitattava taloudellisuuden kriteereiden lisäksi myös ympäristönsuojelua, yhteiskunnallisia ja työoloja, alueellista yhteenkuuluvuutta sekä turvallisuusnäkökohtia koskevien kriteereiden perusteella ja että tässä yhteydessä olisi otettava huomioon eri liikennemuotojen ja Euroopan eri maiden, alueiden ja kaupunkien erilaiset tekniset mahdollisuudet ja lähtötilanteet; 14. korostaa, että eri liikennemuotoja tehokas yhteistoiminta merkitsee infrastruktuurin parantamista esimerkiksi kehittämällä vihreitä liikennekäytäviä, vähentämällä pullonkauloja ja parantamalla rautatie- ja vesiliikennettä, ja turvallisuuden edistämistä uuden tekniikan avulla sekä työolojen parantamista; Sisämarkkinoiden toteuttaminen 15. kehottaa tarkastelemaan säännöllisesti EU:n lainsäädäntöä sekä sen saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja täytäntöönpanoa, jotta voidaan varmistaa lainsäädännön tehokkuus; vaatii komissiota poistamaan johdonmukaisesti esteet, joita syntyy, kun EU:n lainsäädäntöä saatetaan jäsenvaltioissa osaksi kansallista lainsäädäntöä väärin tai viipeellä; 16. ehdottaa, että Lissabonin sopimuksen uuden kehyksen mukaisesti ja komission suostumuksella järjestettäisiin vähintään yksi vuosittainen kansallisten parlamenttien liikennealasta vastaavien henkilöiden yhteinen kokous, jonka tavoitteena olisi yhdenmukaistaa EU:n liikennettä koskevan lainsäädännön täytäntöönpanoa ja tehdä parempaa ja tehokkaampaa yhteistyötä sen osalta; 17. toteaa, että liikenne on olennaisen tärkeää Euroopan unionin sisämarkkinoiden toteuttamisen sekä henkilöiden ja tavaroiden vapaan liikkuvuuden kannalta, ja katsoo, että erityisesti rautatieliikenteen alalla markkinat olisi vapautettava kaikissa EU:n jäsenvaltioissa säännellysti; katsoo, että täydellinen markkinoiden avaaminen hyödyttää kuluttajia, ja sen ohella pitäisi toteuttaa toimia, joilla taataan julkisten palveluiden laatu; katsoo, että samalla tarvitaan pitkän aikavälin investointisuunnitelmaa infrastruktuurille ja tekniselle yhteentoimivuudelle, jotta voidaan parantaa sellaisten toimien tehokkuutta ja turvallisuutta, joilla pyritään välttämään liikennemuotojen sisäisen ja niiden välisen kilpailun vääristyminen ja jotka liittyvät esimerkiksi sosiaali- ja finanssipolitiikkaan, turvallisuuteen ja ympäristöön; katsoo, että sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät ulkoiset kustannukset on asteittain sisällytettävä toimintaan aloittaen saastuttavimmista maantie- ja lentoliikenteen muodoista; 18. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioiden viranomaisia helpottamaan kabotaasiliikenteen vapauttamisen toteutumista, jotta voidaan vähentää tyhjänä kuljettuja matkoja ja luoda kestävämpi tie- ja rautatieverkosto rahtiliikenteen uusia solmukohtia rakentamalla; 19. katsoo, että tehokkaan ja muita liikennemuotoja täydentävän meriliikennejärjestelmän toteuttamiseksi on välttämätöntä käsitellä uudelleen jo päätettyä alan vapauttamista, jotta meriliikenteestä voitaisiin tehdä todella kilpailukykyinen; 20. pitää taloudellisten vaatimusten yhteydessä tärkeänä liikenneinfrastruktuurin (rautateiden tavara- ja henkilöliikenteen käytävät, yhtenäinen eurooppalainen ilmatila, satamat ja niiden yhteydet liikenneverkkoon, merialue ilman rajoja, sisävesiväylät) todellista eurooppalaista hallintaa, jotta ”rajavaikutus” voidaan poistaa kaikissa liikennemuodossa ja jotta EU:n kilpailukykyä ja vetovoimaa voidaan parantaa; 21. vaatii yhteisen eurooppalaisen varausjärjestelmän perustamista, jotta eri liikennemuotojen yhteentoimivuus tehostuu entisestään, yksinkertaistuu ja laajenee; 22. korostaa, että liikenne vaikuttaa sosiaali-, terveys- ja turvallisuuspolitiikkaan ja että yhden liikennealueen luomisen yhteydessä työllisyyteen ja työoloihin sekä peruskoulutukseen ja ammatilliseen koulutukseen liittyvät tekijät on yhdenmukaistettava korkealla tasolla ja niitä on parannettava jatkuvasti unionin tasolla käytävän tehokkaan sosiaalisen vuoropuhelun avulla; korostaa, että esimerkiksi perustamalla eurooppalaisia koulutuskeskuksia ja EU:n huippuosaamisen keskuksia kuhunkin jäsenvaltioon voitaisiin parantaa mitattavalla tavalla koulutuksen laatua ja liikenteen parissa työskentelevien henkilöiden asemaa sekä tutkintojen vastavuoroista tunnustamista; 23. katsoo, että liikennepolitiikan tehokkuuden parantamiseksi on arvioitava ohjelmia (kuten Galileo ja älykkäät liikennejärjestelmät kaikkien liikennemuotojen osalta), ja strategiaa ja ohjelmasuunnittelua on muutettava tarvittavalla tavalla tulosten mukaan; katsoo, että siksi tarvitaan muun muassa uutta tieliikenteen turvallisuusohjelmaa, Euroopan laajuisten verkkojen elvyttämistä ja NAIADES-ohjelman puolivälin tarkastelua, minkä lisäksi on toteutettava nopeasti täysin yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa koskeva ohjelma, SESAR, tutkimuksen kahdeksas puiteohjelma ja Marco Polo -ohjelman jatko yksinkertaistetussa muodossa; EU:n erillisvirastot 24. on sitä mieltä, että tekninen yhteentoimivuus ja sen rahoitus samoin kuin eurooppalainen sertifiointi, standardointi ja vastavuoroinen tunnustaminen ovat moitteettomasti toimivien sisämarkkinoiden olennaisia osatekijöitä, ja katsoo, että kyseisten osatekijöiden toteuttamisen olisi kuuluttava selvemmin eri erillisvirastojen tehtäväkenttään; korostaa, että kaikkien erillisvirastojen olisi pyrittävä saavuttamaan ja saatava pikaisesti yhteneväinen korkealla tasolla oleva vastuu ja toimivalta, ja niitä olisi arvioitava säännöllisesti; kannustaa erityisesti kehittämään Euroopan rautatieviraston koko potentiaalia siten, että tämä virasto ottaisi vähitellen vastuulleen koko uuden liikkuvan kaluston ja rautatieinfrastruktuurin sertifioinnin sekä kansallisten turvallisuusviranomaisten tai jäsenvaltioiden vastaavien elinten säännölliset tarkastukset, joista säädetään 29. huhtikuuta 2004 annetussa direktiivissä 2004/49/EY; 25. korostaa, että 75 prosenttia liikenteestä on tieliikennettä, ja pyytää ottamaan huomioon tieliikenneviraston tarpeen erityisesti, jotta voitaisiin parantaa tieturvallisuutta ja myös taata ihmisten perusoikeus turvalliseen liikkuvuuteen tukemalla uusia sovelluksia (kuten Galileo tai vastaavat sopivat teknologiat älykkäitä liikennejärjestelmiä varten) ja toteuttamalla tutkimusohjelmia; katsoo lisäksi, että tällaisen viraston pitäisi voida toteuttaa sääntelytoimia, jos on poistettava kestävien sisämarkkinoiden tiellä olevia esteitä; 26. korostaa, että sisävesiliikenteen ongelmana on edelleen institutionaalisen kehyksen hajanaisuus, ja pyytää, että toimivaltaisten elinten välille luodaan pysyvä ja järjestelmällinen yhteistyö, jotta tämän liikennemuodon koko potentiaalia voidaan hyödyntää; Tutkimus ja teknologia 27. kehottaa perustamaan liikennealan tutkimus- ja teknologiaohjelman; katsoo, että tällainen ohjelma olisi laadittava yhteistyössä kaikkien merkittävien sidosryhmien kanssa, jotta voidaan ymmärtää alan tarpeet ja jotta EU:n rahoituksen jakamista voidaan parantaa vastaavasti; katsoo, että etusijalle olisi asetettava hankkeet, joiden tavoitteena on liikenteen hiilidioksidipäästöjen vähentäminen, toimitusketjun avoimuuden ja liikenneturvallisuuden parantaminen ja liikenteen hallinnan parantaminen sekä hallinnollisen taakan keventäminen; 28. korostaa, että tutkimus ja kehittäminen sekä innovointi edellyttävät tukea, koska ne johtavat ympäristön kannalta merkittäviin parannuksiin kaikissa liikennemuodoissa, kun pakokaasut ja liikenteen melu vähenevät ja turvallisuus paranee, ja katsoo, että tätä varten on luotava ratkaisuja, joiden avulla voidaan käyttää entistä paremmin nykyistä infrastruktuurikapasiteettia, poistaa liikenteen pullonkauloja ja etenkin lisätä energiaan liittyvää riippumattomuutta eri liikennemuodoissa koko liikenneverkossa; korostaa tässä yhteydessä, että älykkäät, yhteentoimivat ja toisiinsa liitetyt liikenteen organisaatio- ja turvajärjestelmät, kuten ERTMS, Galileo, SESAR, älykkäät liikennejärjestelmät (ITS) ja vastaavat sopivat tekniikat, edellyttävät tukea tutkimukseen, kehittämiseen ja soveltamiseen; kehottaa jäsenvaltioita takaamaan, että kaikki kansalaiset koko Euroopassa voivat hyötyä tällaisista älykkäistä liikennejärjestelmistä; toteaa, että lupaaville teknologioille on luotava välttämättömät perusedellytykset ja avoimet standardit antamatta aiheetonta etua millekään erityiselle teknologialle; 29. korostaa, että ilmastonsuojelun ja EU:n energiaomavaraisuuden edistämisen yhteydessä kunkin liikennemuodon olisi vähennettävä hiilidioksidipäästöjään ja saatava tutkimus- ja kehittämistukea liittyen innovatiivisiin, energiatehokkaisiin ja puhtaisiin teknologioihin ja uusiutuviin energianlähteisiin niin, että se johtaa muun muassa entistä kestävämpiin ajoneuvoihin kaikissa liikennemuodoissa; katsoo, että tämä vahvistaisi samalla unionin yritysten kilpailukykyä; 30. korostaa, että tieliikenneturvallisuuden ja onnettomuustutkinnan keskeisten käsitteiden yhtenäinen määrittely on välttämätöntä tulosten ja mahdollisesti toteutettavien toimenpiteiden vertailtavuuden varmistamiseksi; 31. korostaa, että kuljetusasiakirjojen yhdenmukaistaminen uusimpien tiedotusstandardien mukaisesti ja niiden multimodaalinen ja kansainvälinen sovellettavuus voivat parantaa merkittävästi turvallisuutta ja logistiikkaa ja vähentää huomattavasti hallinnollista taakkaa; Liikennerahasto ja Euroopan laajuinen liikenneverkko 32. korostaa, että tehokas liikennepolitiikka edellyttää rahoituskehystä, joka on asianmukainen esiin tulevien haasteiden kannalta, ja että siksi liikenteelle ja liikkuvuudelle tällä hetkellä tarkoitettuja resursseja on lisättävä; pitää tarpeellisena seuraavia toimia:
33. kehottaa toteuttamaan johdonmukaista ja integroitua liikennepolitiikkaa, jolla edistetään muun muassa rautatie- ja laivaliikennettä, satamapolitiikkaa ja julkista liikennettä rahoitustuella, jota ei mitata kilpailukykyyn liittyvin perustein valtiontukia koskevia EU:n sääntöjä vastaavalla tavalla; 34. katsoo, että rahoitus- ja talouskriisiä on hyödynnettävä mahdollisuutena tukea liikennealaa kohdistetusti ja taloudellisen tuen avulla edistää sijoittamista ensisijaisesti turvalliseen, ympäristöystävälliseen ja täten kestävään liikenteeseen; katsoo, että EU:n sijoitukset liikennehankkeisiin pitäisi ottaa huomioon EU 2020 -strategian yhteydessä, koska liikenteen ja liikkuvuuden järjestelmät tarjoavat ainutlaatuisia mahdollisuuksia pysyvien työpaikkojen luomiseen; 35. on vakuuttunut, että EU:n liikennepolitiikassa edelleen tärkeässä asemassa olevan kattavan Euroopan laajuisen verkon sisäpuolelle sijoittuvan eurooppalaisen ydinverkon määritelmää olisi arvioitava kestävän kehityksen kriteereiden perusteella unionin tasolla samoin kuin alueellisella ja paikallisella tasolla ja että multimodaaliset järjestelmäperustat ja kuivasatamat ovat jatkossakin infrastruktuuritarjonnan olennainen osatekijä, sillä ne mahdollistavat eri liikennemuotojen kytkemisen tehokkaasti toisiinsa; 36. katsoo, että Euroopan laajuisten verkkojen on edelleen oltava keskeisellä sijalla EU:n liikennepolitiikassa ja että on käsiteltävä nopeasti infrastruktuurin puutetta ja voitettava rajoilla edelleen olevat historialliset ja maantieteelliset esteet; korostaa, että Euroopan laajuiset verkot on yhdistettävä koko Euroopan käsittävään verkkoon, jonka yhteydet ulottuvat EU:n ulkopuolelle, ja katsoo, että tätä prosessia voidaan nopeuttaa rahoitusta lisäämällä; 37. kehottaa antamaan sisävesiliikenteen infrastruktuurin, jokisatamien ja merisatamien multimodaaliselle kytkemiselle sisämaahan ja rautatieyhteyksiin nykyistä keskeisemmän aseman unionin liikennepolitiikassa ja kehottaa myöntämään sille entistä enemmän tukea, jotta voitaisiin vähentää ympäristöön kohdistuvia vaikutuksia ja parantaa EU:n liikenneturvallisuutta; katsoo, että sisävesialusten ympäristövaikutuksia voidaan vähentää huomattavasti, jos aluksiin asennetaan uusia moottoreita, joissa on käytetty uusinta pakokaasujen puhdistusteknologiaa; 38. korostaa, että lyhyen matkan merikuljetuksia ja merten valtateitä koskevia hankkeita on tarkasteltava laajemmassa yhteydessä, johon kuuluvat Euroopan lähialueiden maat; huomauttaa, että tämä edellyttää aluepolitiikan, kehitysyhteistyöpolitiikan ja liikennepolitiikan välisen synergian tehostamista; 39. yhtyy näkemykseen, jonka mukaan alueellisilla lentoasemilla on tärkeä rooli syrjäisimpien alueiden kehityksessä, koska ne parantavat kyseisten alueiden yhteyksiä liikenteen solmukohtiin; pitää erityisen tärkeänä, että sovelletaan aina mahdollisuuksien mukaan intermodaalisia ratkaisuja; katsoo, että lentoasemien väliset (suuren nopeuden) junayhteydet ovat ihanteellinen keino liittää eri liikennemuotoja kestävästi yhteen; Liikenne maailmanlaajuisessa yhteydessä 40. korostaa, että eurooppalaisen liikenteen alueen luominen on tärkeä painopiste ja kaikki liikennemuodot, erityisesti lento- ja meriliikenne, ovat pitkälti riippuvaisia kansainvälisestä hyväksynnästä vielä neuvoteltavien sopimusten yhteydessä, ja katsoo, että EU:n olisi omaksuttava rakentava rooli vastaavissa kansainvälisissä yhteyksissä; Mitattavat tavoitteet vuodelle 2020 41. vaatii, että on pidettävä kiinni selkeistä ja mitattavissa olevista tavoitteista, jotka vuoteen 2020 mennessä on saavutettava vuoteen 2010 nähden, ja ehdottaa tämän vuoksi seuraavia tavoitteita:
42. pyytää komissiota seuraamaan edistystä näiden tavoitteiden saavuttamisessa ja raportoimaan siitä vuosittain Euroopan parlamentille; o 43. pyytää puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Vetoomusvaliokunnan vuosittainen mietintö 2009 |
| |||||||||||||||
Euroopan parlamentti, joka – ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa vetoomusvaliokunnan käsittelemistä asioista, – ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 24 ja 227 artiklan, – ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 10 ja 11 artiklan, – ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan ja 202 artiklan 8 kohdan, – ottaa huomioon vetoomusvaliokunnan mietinnön (A7-0186/2010), A. ottaa huomioon, että vetoomusvaliokunnan toimintaa vuonna 2009 leimasi siirtyminen parlamentin kuudennelta vaalikaudelta seitsemännelle ja että valiokunnan jäsenkunta vaihtui huomattavasti niin, että kaksi kolmannesta sen jäsenistä oli valiokunnan jäsenenä ensimmäistä kertaa, B. ottaa huomioon, että vuosi 2009 merkitsi Euroopan oikeusasiamiehen virkakauden päättymistä ja että vetoomusvaliokunta oli suoraan mukana oikeusasiamiesehdokkaiden kuulemisessa, C. ottaa huomioon, että 1. joulukuuta 2009 tuli voimaan Lissabonin sopimus, jolla luotiin tarvittavat edellytykset sille, että kansalaiset voivat osallistua entistä enemmän EU:n päätöksentekoprosessiin pyrittäessä vahvistamaan sen legitimiteettiä ja vastuuvelvollisuutta, D. ottaa huomioon, että parlamentti edustaa suoraan EU:n kansalaisia ja vetoomusoikeus sellaisena kuin se on vahvistettu perussopimuksessa tarjoaa heille keinon ottaa yhteyttä edustajiinsa aina kun he katsovat oikeuksiaan rikotun, E. ottaa huomioon, että EU:n lainsäädännön täytäntöönpanolla on suora vaikutus kansalaisiin, jotka ovat parhaassa asemassa arvioimaan sen tehokkuutta ja puutteita sekä tuomaan esiin siihen jääneet aukot, jotka on täytettävä unionin tavoitteiden noudattamisen varmistamiseksi, F. pitää mielessä, että EU:n kansalaiset kääntyvät yksin ja yhdessä parlamentin puoleen korjatakseen tilanteen silloin, kun EU:n lainsäädäntöä on rikottu, G. ottaa huomioon, että parlamentilla on vetoomusvaliokuntansa kautta velvoite tutkia nämä huolenaiheet ja tehdä parhaansa lopettaakseen lainsäädännön rikkomisen; ottaa huomioon, että vetoomusvaliokunta on edelleen tehostanut yhteistyötään komission, parlamentin muiden valiokuntien, eurooppalaisten elinten, virastojen ja verkostojen sekä jäsenvaltioiden kanssa tarjotakseen kansalaisille asianmukaisimmat ja nopeimmat muutoksenhakukeinot, H. panee merkille, että parlamentin vuonna 2009 vastaanottamien vetoomusten määrä oli hiukan suurempi kuin vuonna 2008 (1 924 vuonna 2009 ja 1 849 vuonna 2008) ja sähköisesti välitettyjen vetoomusten määrän lisääntyminen jatkui (vuonna 2009 noin 65 prosenttia vastaanotettiin tässä muodossa, kun vuonna 2008 osuus oli 60 prosenttia), I. ottaa huomioon, että sellaisten vuonna 2009 vastaanotettujen vetoomusten määrä, joita ei otettu käsiteltäväksi, osoittaa, että olisi korostettava enemmän tarvetta tehostaa kansalaisille suunnattua tiedotusta unionin toimivalloista ja sen eri toimielinten roolista, J. ottaa huomioon, että monissa tapauksissa kansalaiset vetoavat parlamenttiin päätöksistä, joita jäsenvaltioiden toimivaltaiset hallinto- tai oikeusviranomaiset ovat tehneet; katsoo, että kansalaiset tarvitsevat mekanismeja, joiden avulla he voivat vaatia kansallisia viranomaisia selvittämään osuuttaan EU:n lainsäädäntömenettelyssä ja lainsäädännön täytäntöönpanossa, K. katsoo, että – kuten Euroopan oikeusasiamies totesi joulukuussa 2009 komissiota vastaan esitetyn kantelun 822/2009/BU tutkinnan päättämisestä tekemässään päätöksessä – kansalaiset olisi erityisesti saatettava tietoisiksi siitä, että kansalliset tuomioistuinmenettelyt ovat osa EU:n lainsäädännön täytäntöönpanoprosessia jäsenvaltioissa ja että vetoomusvaliokunta ei voi käsitellä kansallisten tuomioistuinmenettelyjen piiriin kuuluvia kysymyksiä tai arvioida uudelleen näiden menettelyjen tuloksia, L. ottaa huomioon, että oikeudenkäyntimenettelyjen korkeat kustannukset etenkin joissakin jäsenvaltioissa voivat olla este kansalaisille ja saattavat itse asiassa estää kansalaisia saattamasta asioita toimivaltaisten kansallisten tuomioistuinten käsiteltäväksi tilanteissa, joissa he katsovat, että kansalliset viranomaiset eivät ole kunnioittaneet heidän EU:n lainsäädännön mukaisia oikeuksiaan, M. ottaa huomioon, että parlamentti joutuu erityisen ongelman eteen silloin, kun siihen vedotaan tapauksissa, joissa kansallisen oikeuslaitoksen esitetään laiminlyöneen ennakkoratkaisun pyytämisen unionin tuomioistuimelta ja jättäneen huomiotta SEUT:n 267 artiklan, varsinkin jos komissio ei käytä 258 artiklan mukaista toimivaltaansa toteuttaa toimenpiteitä asianomaista jäsenvaltiota vastaan, N. ottaa huomioon, että vetoomusmenettely eroaa muista EU:n tasolla kansalaisten käytettävissä olevista muutoksenhakukeinoista, kuten kantelujen esittämisestä Euroopan oikeusasiamiehelle tai komissiolle, koska sen työskentelymekanismit ovat erilaisia ja koska vetoomusoikeus on taattu kaikille EU:n kansalaisille ja asukkaille perussopimuksen nojalla, O. ottaa huomioon, että kansalaisilla on oikeus siihen, että kaikki EU:n toimielimet toimivat nopeasti, ratkaisuun pyrkien sekä mahdollisimman avoimesti ja selkeästi muutoksenhakuasioissa, ja ottaa huomioon, että parlamentti on toistuvasti pyytänyt komissiota käyttämään perussopimusten valvojana valtaoikeuttaan ja ryhtymään toimiin vetoomuksen esittäjien paljastamia EU:n lainsäädännön rikkomuksia vastaan varsinkin silloin, kun EU:n lainsäädännön saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä johtaa sen rikkomiseen, P. ottaa huomioon, että monet vetoomukset antavat edelleen aihetta huoleen sisämarkkinoita ja ympäristöä koskevan EU:n lainsäädännön saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sen täytäntöönpanosta, ja pitää mielessä vetoomusvaliokunnan aikaisemmat kehotukset komissiolle varmistaa, että täytäntöönpanon tarkistuksia vahvistetaan ja tehostetaan näillä aloilla, Q. ottaa huomioon, että vaikka komissio voi täysin tutkia EU:n lainsäädännön noudattamisen vasta jäsenvaltion viranomaisten tehtyä lopullisen päätöksensä, erityisesti ympäristöasioissa ja silloin, kun aika on erityisen merkittävä tekijä asiassa, on tärkeää tarkistaa varhaisessa vaiheessa, että paikalliset, alueelliset ja kansalliset viranomaiset soveltavat asianmukaisesti kaikkia EU:n lainsäädännön mukaisia olennaisia menettelyvaatimuksia, ja tarvittaessa toteuttaa seikkaperäisiä tutkimuksia voimassa olevan lainsäädännön soveltamisesta ja vaikutuksesta kaiken tarvittavan tiedon saamiseksi, R. pitää mielessä, että on estettävä biologisen monimuotoisuuden vähenemisen jatkuminen korvaamattomasti erityisesti Natura 2000 -alueilla, ja ottaa huomioon jäsenvaltioiden sitoumuksen huolehtia luontotyyppidirektiivin (92/43/ETY) ja lintudirektiivin (79/409/ETY) mukaisten erityissuojelualueiden suojelusta, S. ottaa huomioon, että vetoomukset tuovat esiin EU:n lainsäädännön vaikutuksen EU:n kansalaisten jokapäiväiseen elämään, ja toteaa, että on tarpeen toteuttaa kaikki tarvittavat toimet kansalaisten EU-oikeuksien vahvistamisessa saavutetun edistyksen vakiinnuttamiseksi, T. ottaa huomioon, että vetoomusvaliokunta pyysi edellisessä toimintakertomuksessaan ja lausunnossaan komission vuosikertomuksesta yhteisön oikeuden soveltamisen valvonnasta, että sille annetaan säännöllisesti tiedot sellaisten rikkomusmenettelyjen vaiheista, joiden aihetta on käsitelty myös vetoomuksissa, U. pitää mielessä, että jäsenvaltioilla on ensisijainen vastuu EU:n lainsäädännön asianmukaisesta saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sen täytäntöönpanosta, ja toteaa, että monet jäsenvaltiot ovat olleet entistä enemmän mukana vetoomusvaliokunnan työssä vuonna 2009, 1. pitää tervetulleena sujuvaa siirtymistä uudelle vaalikaudelle ja panee merkille, että parlamentin muista valiokunnista poiketen vetoomusvaliokunnan työstä siirtyi paljon uudelle vaalikaudelle, koska lukuisten vetoomusten käsittelyä ei ollut päätetty; 2. panee tyytyväisenä merkille Lissabonin sopimuksen voimaantulon ja luottaa, että parlamentilla on mahdollisuus osallistua tiiviisti uuden kansalaisaloitteen kehittämiseen, jotta tämä väline voi täyttää täysin tarkoituksensa ja varmistaa avoimuuden ja tilintekovelvollisuuden lisääntymisen EU:n päätöksentekoprosessissa siten, että kansalaiset voivat ehdottaa parannuksia tai lisäyksiä EU:n lainsäädäntöön; 3. panee tyytyväisenä merkille komission loppuvuodesta 2009 julkaiseman vihreän kirjan eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta(1) ensimmäisenä askeleena kohti käsitteen soveltamista käytännössä; 4. huomauttaa, että parlamentti on saanut kampanjatyyppisiä vetoomuksia, joissa on yli miljoona allekirjoitusta, ja vaatii, että on varmistettava, että kansalaiset saatetaan täysin tietoisiksi tämäntyyppisen vetoomuksen ja kansalaisaloitteen erosta; 5. palauttaa mieliin päätöslauselmansa kansalaisaloitteesta(2), josta myös vetoomusvaliokunta antoi lausunnon; vaatii komissiota vahvistamaan kattavat täytäntöönpanosäännöt, joissa kartoitetaan selkeästi asioiden käsittelyyn ja niitä koskevaan päätöksentekoon osallistuvien toimielimien asema ja velvoitteet; 6. pitää tervetulleena perusoikeuskirjan Lissabonin sopimuksen voimaantulon myötä saamaa oikeudellista sitovuutta ja korostaa perusoikeuskirjan tärkeyttä perusoikeuksien selkeyttämiseksi ja niiden näkyvyyden lisäämiseksi kaikkien kansalaisten kannalta; 7. katsoo, että sekä unionilla että sen jäsenvaltioilla on velvoite varmistaa, että perusoikeuskirjaan sisältyviä perusoikeuksia noudatetaan täysin, ja uskoo, että perusoikeuskirja auttaa unionin kansalaisuuden käsitteen kehittämisessä; 8. uskoo, että kaikki tarvittavat menettelylliset toimenpiteet toteutetaan, jotta voidaan selvittää pikaisesti EU:n ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevaan eurooppalaiseen yleissopimukseen liittymisen institutionaaliset näkökohdat, ja panee merkille vetoomusvaliokunnan aikomuksen myötävaikuttaa parlamentin työskentelyyn tässä asiassa; 9. palauttaa mieliin aikaisemman pyyntönsä, että parlamentin ja komission asiasta vastaavien yksiköiden on tehtävä perusteellinen selvitys EU:n kansalaisten saatavilla olevista oikaisumenettelyistä, ja tähdentää, että on tärkeää jatkaa neuvotteluja tarkistetusta Euroopan parlamentin ja komission puitesopimuksesta, jotta EU:n kansalaisten etenkin EU:n kansalaisaloitteiden kautta lisääntyneet oikeudet otettaisiin täysin huomioon; 10. panee tyytyväisenä merkille komission toimet nykyisten kansalaisten neuvontapalvelujen rationalisoimiseksi, jotta kansalaisille tiedotettaisiin heidän oikeuksistaan EU:ssa ja rikkomustapauksissa saatavilla olevista muutoksenhakukeinoista järjestämällä uudelleen asiaan liittyvät internetsivustot (kuten sisämarkkinoiden ongelmanratkaisuverkon SOLVITin ja Euroopan kuluttajakeskusten verkoston (ECC-Net) sivustot) EU:n pääsivuston osion ”Kansalaisten oikeudet EU:ssa” alle; 11. huomauttaa, että parlamentti on toistuvasti kehottanut komissiota luomaan järjestelmän, jossa annetaan selkeät ohjeet kansalaisten saatavilla olevista eri valitusmekanismeista, ja uskoo tarvittavan lisätoimenpiteitä, joiden perimmäisenä tavoitteena on tehdä ”Kansalaisten oikeudet EU:ssa” -sivusta käyttäjäystävällinen keskitetty verkkopalvelupiste; odottaa vuonna 2010 odotettavissa olevia ensimmäisiä arvioita komission vuoden 2008 toimintasuunnitelman(3) toteuttamisesta; 12. palauttaa mieliin päätöslauselmansa Euroopan oikeusasiamiehen vuosikertomuksesta 2008 ja rohkaisee vastikään uudelleen valittua oikeusasiamiestä jatkamaan työtä EU:n hallinnon avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden lisäämiseksi ja sen varmistamiseksi, että päätökset tehdään mahdollisimman avoimesti ja mahdollisimman lähellä kansalaisia; 13. vahvistaa päättäväisyytensä tukea oikeusasiamiestä hänen pyrkimyksissään tehdä työtään tunnetummaksi sekä paljastaa hallinnolliset epäkohdat EU:n toimielimissä ja torjua niitä; uskoo, että oikeusasiamies on arvokas tiedonlähde pyrittäessä yleisesti parantamaan EU:n hallintoa; 14. panee merkille, että vuonna 2009 vastaanotetut vetoomukset, joista lähes 40:ä prosenttia ei otettu käsiteltäväksi, keskittyivät edelleen ympäristöön, perusoikeuksiin, oikeudellisiin kysymyksiin ja sisämarkkinoihin; toteaa, että maantieteellisesti useimmat vetoomukset koskivat koko unionia – seuraavina tulivat Saksaa, Espanjaa, Italiaa ja Romaniaa koskevat vetoomukset – mikä osoittaa, että kansalaiset todellakin tarkkailevat unionin työskentelyä ja kääntyvät sen puoleen, jotta se ryhtyisi toimenpiteisiin; 15. antaa tunnustusta vetoomusten esittäjien ja vetoomusvaliokuntansa työlle unionin ympäristön suojelussa; panee tyytyväisenä merkille valiokunnan aloitteen tilata tutkimus luontotyyppidirektiivin soveltamisesta biologisen monimuotoisuuden kansainvälistä vuotta silmällä pitäen ja katsoo, että se on käyttökelpoinen väline biologista monimuotoisuutta koskevan EU:n tämänhetkisen strategian arvioinnissa ja uuden strategian laadinnassa; 16. huomauttaa, että yhä useammat vetoomukset tuovat esiin ongelmia, joita oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen harjoittavat kansalaiset kohtaavat; toteaa, että näissä vetoomuksissa viitataan vastaanottavan jäsenvaltion käyttämään liian pitkään aikaan kolmannesta maasta peräisin olevien perheenjäsenten oleskelulupien myöntämisessä ja vaikeuksiin, jotka koskevat äänestysoikeuksien käyttöä ja tutkintojen tunnustamista; 17. toistaa aikaisemmat kehotuksensa komissiolle, jotta se esittäisi tarkoituksenmukaisia ehdotuksia kuluttajansuojan ulottamiseksi suojelemaan pieniä yrityksiä sopimattomilta kaupallisilta menettelyiltä yrityshakemistoyhtiöiden harhaanjohtavia käytäntöjä koskevan päätöslauselmansa(4) mukaisesti, koska valiokunta saa edelleen vetoomuksia yrityshakemistoyhtiöiden huijausten uhreilta; 18. myöntää komission keskeisen aseman vetoomusvaliokunnan työssä, sillä valiokunta on jatkuvasti komission asiantuntemuksen varassa vetoomuksia arvioidessaan, EU:n lainsäädäntöön kohdistuvia rikkomuksia kartoittaessaan ja oikaisua hakiessaan, ja tunnustaa komission pyrkimykset parantaa yleistä vastausaikaansa valiokunnan tutkimuspyyntöihin, jotta kansalaisten ilmoittamat tapaukset voidaan ratkaista mahdollisimman nopeasti; 19. kannustaa komissiota puuttumaan asiaan varhaisessa vaiheessa aina, kun vetoomuksissa kerrotaan mahdollisista vahingoista erityissuojelualueille, ja muistuttamaan asianomaisia kansallisia viranomaisia näiden sitoumuksesta varmistaa Natura 2000 -verkostoon EY:n direktiivin 92/43/ETY (luontotyyppidirektiivi) nojalla kuuluvien alueiden loukkaamattomuus ja toimimaan tarvittaessa ennaltaehkäisevästi varmistaakseen EU:n lainsäädännön noudattamisen; 20. toivottaa tervetulleeksi vastikään valitut komission jäsenet – etenkin toimielinten välisistä suhteista ja hallinnosta vastaavan komission jäsenen – ja uskoo, että he tekevät vetoomusvaliokunnan kanssa mahdollisimman tiivistä ja tehokasta yhteistyötä ja kunnioittavat sitä yhtenä tärkeimmistä yhteydenpitokanavista kansalaisten ja EU:n toimielinten välillä; 21. pitää valitettavana, että komissio ei vielä ole vastannut valiokunnan toistuviin kehotuksiin, jotka koskevat avoinna oleviin vetoomuksiin liittyvien rikkomusmenettelyjen edistymisen virallista ja säännöllistä päivitystä; panee merkille, että rikkomusmenettelyjä koskevien komission päätösten kuukausittainen julkaiseminen – perussopimuksen 258 ja 260 artiklan mukaisesti – ei ole riittävä vastaus näihin pyyntöihin, vaikka onkin kiitettävää avoimuuden kannalta; 22. uskoo, että rikkomusmenettelyjä koskevien tietojen etsiminen seuraamalla komission lehdistötiedotteita ja niiden sovittaminen yhteen vastaavien vetoomusten kanssa tuhlaisi tarpeettomasti valiokunnan aikaa ja resursseja etenkin monia toimialoja koskevien rikkomusten tapauksessa, ja pyytää komissiota tiedottamaan vetoomusvaliokunnalle kaikista sen kannalta merkityksellisistä rikkomusmenettelyistä; 23. toistaa uskovansa, että EU:n kansalaisten olisi hyödyttävä samasta avoimuudesta komission taholta riippumatta siitä, tekevätkö he virallisen valituksen vai välittävätkö parlamentille vetoomuksen, ja kehottaa komissiota jälleen kerran varmistamaan, että vetoomusmenettelyn rooli sellaisten EU:n lainsäädännön rikkomusten julkituomisessa, joista myöhemmin käynnistetään rikkomusmenettelyjä, tuodaan paremmin esille; 24. muistuttaa, että monissa tapauksissa vetoomuksissa paljastetaan ongelmia, jotka liittyvät EU:n lainsäädännön saattamiseen osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sen täytäntöönpanoon, ja myöntää, että rikkomusmenettelyjen käynnistäminen ei välttämättä tarjoa kansalaisille välittömiä ratkaisuja heidän ongelmiinsa menettelyjen keskimääräisen pituuden vuoksi; 25. panee tyytyväisenä merkille komission pyrkimykset kehittää vaihtoehtoisia keinoja, joilla edistetään EU:n lainsäädännön tehokkaampaa täytäntöönpanoa, ja pitää tervetulleina sellaisten tiettyjen jäsenvaltioiden myönteistä asennetta, jotka toteuttavat tarvittavat toimenpiteet rikkomusten korjaamiseksi täytäntöönpanoprosessin varhaisessa vaiheessa; 26. pitää tervetulleena jäsenvaltioiden lisääntynyttä osallistumista vetoomusvaliokunnan toimintaan ja niiden edustajien läsnäoloa kokouksissa; uskoo, että tällaista yhteistyötä olisi vahvistettava, koska jäsenvaltioiden viranomaiset ovat ensisijaisesti vastuussa EU:n lainsäädännön täytäntöönpanosta sen jälkeen, kun se on saatettu osaksi niiden oikeusjärjestystä; 27. korostaa, että tiiviimpi yhteistyö jäsenvaltioiden kanssa on äärimmäisen tärkeää vetoomusvaliokunnan työlle; uskoo, että yksi ratkaisu voisi olla yhteistyön vahvistaminen kansallisten parlamenttien kanssa varsinkin Lissabonin sopimuksen yhteydessä; 28. rohkaisee jäsenvaltioita valmistautumaan avoimempaan ja aktiivisempaan rooliin sellaisiin vetoomuksiin vastaamisessa, jotka liittyvät EU:n lainsäädännön täytäntöönpanoon ja valvontaan; 29. katsoo, että Lissabonin sopimuksen valossa Euroopan parlamentin vetoomusvaliokunnan olisi luotava läheisemmät työskentelysuhteet jäsenvaltioiden kansallisten ja alueellisten kansanedustuslaitosten vastaavien valiokuntien kanssa, jotta edistettäisiin keskinäistä ymmärrystä EU-kysymyksiä koskevista vetoomuksista ja varmistettaisiin nopein mahdollinen vastaus kansalaisille tarkoituksenmukaisimmalla tasolla; 30. kiinnittää huomiota Espanjan laajan kaupunkirakentamisen vaikutuksesta antamansa päätöslauselman johtopäätöksiin ja pyytää Espanjan viranomaisia jatkamaan arviointien antamista toteutetuista toimenpiteistä nykyisen käytäntönsä mukaisesti; 31. panee merkille niiden vetoomusten esittäjien kasvaneen määrän, jotka kääntyvät parlamentin puoleen korjatakseen ongelmia, jotka eivät kuulu EU:n toimivaltaan, kuten eläke-etuuksien laskeminen, kansallisten tuomioistuinten päätösten täytäntöönpano sekä kansallisten hallintojen passiivisuus; katsoo, että vetoomusvaliokunta on tehnyt parhaansa ohjatakseen nämä valitukset uudelleen toimivaltaisille kansallisille viranomaisille; 32. uskoo, että vaikka internetin laajaan käyttöön olisi kannustettava, koska se helpottaa yhteydenpitoa kansalaisten kanssa, olisi löydettävä ratkaisu, jotta vältettäisiin valiokunnan kuormittaminen sellaisilla sille lähetetyillä asiakirjoilla, jotka eivät ole vetoomuksia; katsoo, että mahdollinen ratkaisu voisi löytyä parlamentin rekisteröintimenettelyn tarkistamisesta, ja kannustaa asiasta vastaavaa henkilökuntaa ohjaamaan kyseiset asiakirjat kansalaisten yhteydenotoista vastaavaan yksikköön eikä vetoomusvaliokunnalle; 33. painottaa, että on jatkettava työtä vetoomusten käsittelyn avoimuuden lisäämiseksi siten, että sisäisesti parannetaan jatkuvasti sähköistä ePetition-sovellusta – joka tarjoaa parlamentin jäsenille suoran pääsyn vetoomusasiakirjoihin – ja ulkoisesti luodaan käyttäjäystävällinen, interaktiivinen vetoomusportaali, jonka avulla parlamentti voisi tehokkaammin tavoittaa kansalaiset ja valiokunnan äänestysmenettelyt ja vastuut tulisivat selvemmiksi yleisölle; 34. kannustaa luomaan portaalin, jossa olisi saatavilla monivaiheinen interaktiivinen vetoomuksen tekemisen malli ja jossa voitaisiin antaa kansalaisille tietoa siitä, mitä parlamentille välitetyillä vetoomuksilla voidaan saavuttaa ja mitkä ovat parlamentin vastuualueet; katsoo, että portaalissa voisi myös olla linkkejä vaihtoehtoisiin oikaisukeinoihin EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla; kehottaa kuvaamaan unionin toimivallan eri alueita mahdollisimman yksityiskohtaisesti, jotta voidaan päästä eroon epätietoisuudesta EU:n ja jäsenvaltioiden toimivaltuuksista; 35. myöntää, että tällaisen aloitteen täytäntöönpano ei ole ilmaista, mutta kehottaa asiaankuuluvia hallinnollisia yksiköitä työskentelemään vetoomusvaliokunnan kanssa sopivimpien ratkaisujen löytämiseksi, koska tällainen portaali olisi erityisen tärkeä ei ainoastaan parlamentin ja EU-kansalaisten yhteydenpidon parantamisessa vaan myös niiden vetoomusten määrän vähentämisessä, joita ei voida ottaa käsiteltäviksi; 36. korostaa, että nykyistä sivustoa on parannettava välittömästi, kunnes resurssiongelmaan on löydetty tyydyttävä ratkaisu; 37. pitää tervetulleena parlamentin uuden työjärjestyksen hyväksymistä ja vetoomusten käsittelyä koskevien sääntöjen tarkistamista; kannustaa sihteeristöä ja poliittisten ryhmien edustajia näiden työssä parlamentin jäsenille suunnatun tarkistetun oppaan laatimiseksi vetoomusvaliokunnan säännöistä ja sisäisistä menettelyistä, koska tämä asiakirja ei ainoastaan auttaisi jäseniä heidän työssään vaan lisäisi myös edelleen vetoomusmenettelyn avoimuutta; 38. toistaa asiasta vastaaville hallinnollisille yksiköille esittämänsä kehotuksen toteuttaa tarvittavat toimet sellaisen sähköisen rekisterin luomiseksi, jonka kautta kansalaiset voivat työjärjestyksen 202 artiklan mukaisesti tukea vetoomusta tai vetää tukensa pois siltä; 39. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman ja vetoomusvaliokunnan mietinnön neuvostolle, komissiolle, Euroopan oikeusasiamiehelle, jäsenvaltioiden hallituksille, niiden vetoomusvaliokunnille ja oikeusasiamiehille tai vastaaville toimivaltaisille elimille.
| ||||||||||||||||
| Nuorten työmarkkinoille pääsyn edistäminen, harjoittelijoiden, työharjoittelun ja oppisopimuskoulutuksen aseman vahvistaminen |
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Euroopan parlamentti, joka – ottaa huomioon Lissabonin strategian arviointiasiakirjan (SEC(2010)0114), – ottaa huomioon komission tiedonannon ”Uudet taidot uusia työpaikkoja varten – Työmarkkinoiden ja ammattitaitotarpeiden ennakoiminen ja yhteensovittaminen” (KOM(2008)0868), – ottaa huomioon komission tiedonannon ”Uudet taidot uusia työpaikkoja varten” liitteenä olevan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SEC(2008)3058), – ottaa huomioon komission tiedonannon ”Yhteinen sitoutuminen työllisyyteen” (KOM(2009)0257), – ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston direktiiviksi uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta (KOM(2008)0426), – ottaa huomioon neuvoston päätelmät ”Uudet taidot uusia työpaikkoja varten – Työmarkkina- ja ammattitaitotarpeiden ennakoiminen ja yhteensovittaminen”, jotka hyväksyttiin Brysselissä 9. maaliskuuta 2009, – ottaa huomioon yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27. marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY(1), – ottaa huomioon komission tiedonannon ”Nuorten saaminen täysipainoisemmin mukaan koulutukseen, työelämään ja yhteiskunnan toimintaan” (KOM(2007)0498), jonka liitteenä on komission yksiköiden valmisteluasiakirja nuorisotyöllisyydestä EU:ssa (SEC(2007)1093), – ottaa huomioon yhdenvertaisia mahdollisuuksia ja syrjimättömyyttä koskevasta edistymisestä EU:ssa 20. toukokuuta 2008 laatimansa päätöslauselman (direktiivien 2000/43/EY ja 2000/78/EY saattaminen osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä)(2), – ottaa huomioon komission tiedonannon ”EU:n nuorisostrategia: Satsataan nuorten vaikutusmahdollisuuksiin Uudistetulla avoimella koordinointimenetelmällä kiinni nuorison haasteisiin ja mahdollisuuksiin” (KOM(2009)0200), – ottaa huomioon 2. huhtikuuta 2009 vahvistamansa kannan ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta(3), – ottaa huomioon komission vihreän kirjan ”Edistetään nuorten oppimiseen liittyvää liikkuvuutta” (KOM(2009)0329), – ottaa huomioon komission raportin Työllisyys Euroopassa 2009 marraskuulta 2009, – ottaa huomioon komission helmikuussa 2010 tilaaman riippumattoman raportin uusista taidoista uusia työpaikkoja varten (New Skills for New Jobs: Action Now), johon sisältyy neuvoja ja keskeisiä suosituksia aloitteen jatkokehittämiseksi tulevan kasvua ja työllisyyttä koskevan Eurooppa 2020 -strategian yhteydessä, – ottaa huomioon pohdintoja nuorten työmarkkinoille pääsyn helpottamisesta sisältävän riippumattoman raportin nuorten työmarkkinoille pääsyn nykyisistä käytännöistä ja tulevaisuuden tarpeista (Pathways to Work: Current practices and future needs for the labour-market integration of young people, Young in Occupations and Unemployment: thinking of their better integration in the labour market), jonka komissio tilasi nuorisotoimintahankkeen yhteydessä (Youth-ohjelman loppuraportti, syyskuu 2008), – ottaa huomioon Eurofoundin maaliskuussa 2007 tekemän tutkimuksen nuorisosta ja työstä (Youth and Work) maaliskuulta 2007, – ottaa huomioon Cedefopin maaliskuussa 2009 tekemän tutkimuksen ammattimaisemmasta ammatinvalinnanohjauksesta, ohjaajien ammattitaitosta ja pätevöitymisestä Euroopassa (Professionalising Career Guidance: practitioner competences and qualification routes in Europe), – ottaa huomioon Cedefopin toukokuussa 2009 tekemän tutkimuksen ammattitaidosta Euroopan tulevaisuuden hyväksi ja ammattitaitotarpeiden ennakoimisesta (Skills for Europe's future: anticipating occupational skill needs), – ottaa huomioon joulukuussa 2009 laaditun Cedefopin neljännen raportin ammatillista koulutusta koskevasta tutkimuksesta Euroopassa eli koosteraportin ammattikoulutuksen uudistamisesta (Modernising vocational education and training), – ottaa huomioon OECD:n marraskuussa 2008 esittämän työllisyyskatsauksen nuorten työmarkkinoiden muutoksista OECD-maissa (Off to a Good Start? Youth Labour Market Transitions in OECD Countries), – ottaa huomioon maaliskuussa 2005 tehdyn eurooppalaisen nuorisosopimuksen, jonka tarkoituksena on edistää kaikkien nuorten osallistumista koulutukseen, työllisyyteen ja yhteiskunnan toimintaan, – ottaa huomioon Saksan kansalaisen Anne-Charlotte Baillyn vetoomuksen nro 1452/2008 prekariaattisukupolven puolesta, oikeudenmukaisista harjoittelujaksoista ja nuorten ihmisten asianmukaisesta pääsystä Euroopan työmarkkinoille, – ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen tammikuussa 2020 antaman tuomion (C-555/07) ikään perustuvan syrjinnän kiellosta, – ottaa huomioon 20. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman Korkeakoulujen ja yritysten välinen vuoropuhelu: uusi kumppanuus Euroopan korkeakoulujen nykyaikaistamiseksi(4), – ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 156 artiklan, – ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan, – ottaa huomioon työllisyys- ja sosiaalivaliokunnan mietinnön ja kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnon (A7-0197/2010), A. ottaa huomioon, että talouskriisi on johtanut EU:n jäsenvaltioiden työttömyysasteen jyrkkään nousuun, että tämän kehityksen vaikutukset ovat kohdistuneet suhteettomasti nuoriin, että nuorisotyöttömyys kasvaa keskimääräistä työttömyysastetta nopeammin ja että joulukuussa 2009 Euroopassa oli yli 5,5 miljoonaa työtöntä nuorta eli 21,4 prosenttia kaikista nuorista, mistä syntyy ristiriitainen tilanne, koska nuorison pitäisi väestön ikääntymisen vuoksi olla sosiaaliturvajärjestelmien kulmakivenä, mutta siitä huolimatta nuoret ovat taloudellisesti marginaalisessa asemassa, B. ottaa huomioon, että nuorilla on vain vähän mahdollisuuksia löytää vakituista normaalia työtä, että nuoret tulevat työmarkkinoille pääasiassa epätyypillisten, erittäin joustavien, turvattomien ja epävarmojen työn muotojen kautta (kuten marginaalinen osa-aikainen, tilapäinen tai määräaikainen työ) ja että todennäköisyys sille, että se johtaa vakituiseen työhön, on pieni, C. ottaa huomioon, että työnantajat näyttävät yhä useammin käyttävän harjoittelujaksoja korvaamaan normaalia työtä ja käyttävät siten hyväkseen ongelmia, joita nuorilla on työmarkkinoille pääsyssä; katsoo, että jäsenvaltioiden on puututtava kyseisiin nuorten hyväksikäyttömuotoihin ja poistettava ne tehokkaasti, D. ottaa huomioon, että Prahassa vuonna 2009 pidetyssä työllisyyttä käsitelleessä ylimääräisessä EU:n huippukokouksessa hyväksytyistä kymmenestä toimenpiteestä neljä koskee koulutusta, ammatillista koulutusta, elinikäistä oppimista, oppisopimuskoulutusta, liikkuvuuden helpottamista sekä työmarkkinoiden tarpeiden parempaa ennakointia ja ammattitaidon yhteensovittamista niihin, E. ottaa huomioon, että yhteiskunta joutuu maksamaan nuorison työttömyydestä ja vajaatyöllisyydestä kovan sosiaalisen ja taloudellisen hinnan, koska ne johtavat talouskasvun mahdollisuuksien menetykseen, infrastruktuuriin ja julkisiin palveluihin kohdistuvia investointeja vaikeuttavaan veropohjan kaventumiseen, kohoaviin sosiaalikuluihin, koulutus- ja ammattikoulutusinvestointien vajaakäyttöön sekä pitkäaikaistyöttömyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen riskiin, F. ottaa huomioon, että uusien sukupolvien on aikanaan vähennettävä nykyisen sukupolven aiheuttamaa valtavaa julkista velkaa, G. ottaa huomioon, että talous- ja väestöennusteiden mukaan EU:ssa syntyy tulevalla vuosikymmenellä 80 miljoonaa työpaikkaa, joista useimmat vaativat ammattitaidoltaan korkeatasoista työvoimaa; ottaa huomioon, että koko EU:ssa korkean ammattitaidon työntekijöiden työllisyysaste on noin 85 prosenttia, keskitason 70 prosenttia ja matalan 50 prosenttia, H. katsoo, että talouskasvu on olennaista työpaikkojen luomiselle, koska suurempi talouskasvu saa aikaan enemmän työllisyysmahdollisuuksia; ottaa huomioon, että yli 50 prosenttia uusista työpaikoista Euroopassa on pk-yritysten luomia, I. ottaa huomioon, että siirtyminen koulutuksesta työhön ja työpaikkojen välillä on rakenteellinen haaste nuorille kaikkialla EU:ssa; ottaa myös huomioon, että oppisopimuskoulutuksella on hyvin myönteinen vaikutus nuorten työllistymiseen ja että se mahdollistaa ennen kaikkea ammattitaidon ja erityisosaamisen hankkimisen suoraan yrityksen sisällä, J. katsoo, että koulutusohjelmia olisi parannettava huomattavasti ja että yliopistojen ja yritysten kumppanuuksia, tehokkaita harjoittelujärjestelmiä, lainoja uran kehittämistä varten ja työnantajien investoimista harjoitteluun olisi edistettävä, K. ottaa huomioon, että työmarkkinoille tulevat nuoret sekä sellaiset nuoret, joiden työnantaja vähentää työpaikkoja, kohtaavat usein ikään perustuvaa syrjintää; ottaa myös huomioon, että työttömyydestä ja köyhyydestä kärsivät todennäköisemmin nuoret naiset kuin nuoret miehet ja että nuoret naiset ovat nuoria miehiä useammin epävarmassa työsuhteessa tai tekevät pimeää työtä; mutta nykyisen talouskriisin aikana työttömyys on kuitenkin iskenyt ankarimmin nuoriin miehiin; ottaa huomioon, että vammaisilla nuorilla on vielä enemmän esteitä työmarkkinoille pääsyssä, L. ottaa huomioon, että kunnollinen työ auttaa nuoria siirtymään sosiaalietuuksien varassa elämisestä kohti itsenäisyyttä, auttaa heitä pääsemään köyhyydestä ja antaa heille mahdollisuuden osallistua taloudellisesti ja sosiaalisesti yhteiskunnan toimintaan; ottaa huomioon, että joissakin jäsenvaltioissa lainsäädännössä on ikäsyrjintää, koska tiettyjä nuorten oikeuksia on rajoitettu ainoastaan iän perusteella, esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa nuorten vähimmäispalkkatasot ovat muita alhaisempia, Ranskassa nuorten mahdollisuuksia saada yhteisvastuutuloa (Revenu de solidarité active) on rajoitettu ja Tanskassa nuorten työttömyyskorvaukset ovat muita alhaisemmat; katsoo, että vaikka tavoitteena on saada nuoret töihin, tällaisia menettelyjä ei voida hyväksyä ja että seuraukset saattavat olla halutun vastaisia, sillä näin saatetaan estää nuoria itsenäistymästä taloudellisesti erityisesti kriisin aikana, kun nuorisotyöttömyys on korkealla, M. katsoo, että Lissabonin strategian nuorisoon ja ammatillisen koulutuksen uudistamiseen liittyviä vertailuarvoja ei ole täysin saavutettu, N. ottaa huomioon, että joustoturva on ollut EU:n työmarkkinoiden yleinen strategia, jolla pyritään joustaviin ja luotettaviin sopimuksiin, elinikäiseen oppimiseen, aktiiviseen työmarkkinapolitiikkaan ja sosiaaliturvaan; katsoo, että kyseinen strategia on valitettavasti monissa maissa tulkittu kapeasti ”joustavuudeksi” ja että tavoitteesta on jätetty pois kokonaisvaltainen lähestymistapa ja työllisyysturva ja sosiaaliturva, O. ottaa huomioon, että Euroopan talousalue alkaa vuodesta 2020 lähtien kärsiä vakavasti väestörakenteen muutoksesta johtuvasta mittavasta ammattitaitoisen työvoiman puutteesta ja että tätä kehitystä voidaan torjua vain huolehtimalla riittävästä koulutuksesta sekä ammatti- ja uudelleenkoulutuksesta, P. katsoo, että pk-yritysten tärkeä asema EU:n taloudessa johtuu niiden suuresta määrästä ja niiden strategisesta tehtävästä työttömyyden torjumisessa, 1. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan nuorisoa ja työttömyyttä oikeuksien pohjalta; katsoo, että nuorille tarjottavan kunnollisen työn laadullista puolta ei saa unohtaa, ja keskeisten työnormien ja muiden työn laatuun liittyvien normien, kuten työaika, minimipalkka, sosiaaliturva ja työterveys- ja turvallisuus, on oltava keskeisellä sijalla; Uusien ja parempien työpaikkojen luominen ja työmarkkinoille pääsy 2. kehottaa työpaikkoja lisäämättömän kasvun välttämiseksi neuvostoa ja komissiota määrittelemään EU:lle työllistämisstrategian, jossa yhdistyvät taloudelliset välineet ja työvoimapolitiikka ja johon sisältyy kunnianhimoisia nuorten työllistämisen vertailuperusteita; suosittelee vahvasti, että työllistämisstrategiassa keskitytään erityisesti vihreiden ja sosiaalitalouden alan työpaikkojen kehittämiseen ja taataan, että parlamentti on mukana päätöksentekoprosessissa; 3. korostaa, että jäsenvaltioiden on tärkeää kehittää vihreitä työpaikkoja, esimerkiksi tarjoamalla koulutusta ympäristötekniikan alalla; 4. kehottaa jäsenvaltioita luomaan tehokkaita kannustimia, esimerkiksi nuorille sellaiset työllistämistuet tai sosiaaliturvamaksut, jotka takaavat asianmukaiset elin- ja työolosuhteet; kehottaa kannustamaan julkisia ja yksityisiä työnantajia palkkamaan nuoria sijoittamalla varoja sekä korkeatasoisten työpaikkojen luomiseen nuorille että nuorten jatkuvaan kouluttamiseen ja heidän taitojensa kehittämiseen työsuhteen aikana sekä tukemalla nuorten yrittäjyyttä; viittaa pienten yritysten erityiseen ja tärkeään asemaan ammattitaidon ja perinteisen tietotaidon haltijoina; kannustaa takaamaan nuorille pääsyn äskettäin perustettuun eurooppalaiseen mikrorahoitusjärjestelyyn; 5. pitää tärkeänä yrittäjäkasvatusta, joka on olennainen osa uudentyyppisiä työpaikkoja varten tarvittavien taitojen hankintaa; 6. kehottaa jäsenvaltioita harjoittamaan nuorten koulutusta koskevaa kunnianhimoista politiikkaa; 7. kehottaa komissiota edistämään ja tukemaan – ottaen huomioon jäsenvaltioiden myönteiset kokemukset koulujen, yliopistojen, yritysten ja työmarkkinaosapuolten välisistä kumppanuuksista – uusilla strategisilla kehitysaloilla pilottihankkeita, joissa tähdätään nuorten ja erityisesti naisten riittävään tieteelliseen ja teknologiseen valmennukseen yritysten innovoinnin ja kilpailukyvyn edistämiseksi ja käyttämään tähän tarkoitukseen stipendejä, korkeakoulutuksen alan oppisopimussuhteita sekä muita kuin epätyypillisiä työsopimuksia; 8. kehottaa yliopistoja luomaan ajoissa yhteyksiä työnantajiin ja antamaan opiskelijoille mahdollisuuden oppia työmarkkinoilla tarvittavia valmiuksia; 9. kehottaa jäsenvaltioita tutkimaan pk-yritysten hallinnollisten rasitteiden vähentämisen ja verojen alentamisen kaltaisia talouden elvyttämiseen tähtääviä laajoja toimenpiteitä kasvun aikaansaamiseksi ja uusien työpaikkojen luomiseksi erityisesti nuorille; 10. toivoo, että nuoret käyttävät mikroluottoja menestyksekkäästi; katsoo, että uusien yritysten perustajille on annettava johdonmukaista ja asiantuntevaa neuvontaa; 11. kehottaa jäsenvaltioita harjoittamaan osallistavaa ja kohdennettua työvoimapolitiikkaa, jolla varmistetaan nuorten osallistuminen heitä arvostavalla tavalla ja tarjotaan heille mielekästä toimintaa esimerkiksi luomalla innostavia verkostoja, harjoittelumahdollisuuksia, joihin kuuluu taloudellinen tuki, jotta harjoittelijalla olisi mahdollisuus muuttaa ja asua harjoittelupaikan lähellä, sekä kansainvälisiä urakeskuksia ja nuorisokeskuksia, jotka tarjoavat yksilöllistä ohjausta esimerkiksi ammatillisesta järjestäytymisestä ja tietoja nuorten harjoitteluun liittyvistä oikeudellisista näkökohdista; 12. myöntää, että nuorten on vaikea saada rahoitusta oman yrityksen perustamista ja kehittämistä varten; pyytää jäsenvaltioita ja komissiota ryhtymään toimenpiteisiin nuorten rahoituksen saannin helpottamiseksi ja nuorille suunnattujen yritysten perustamista ja kehittämistä koskevien ohjausohjelmien luomiseksi yhteistyössä yritysmaailman kanssa; 13. kehottaa jäsenvaltioita edistämään koulunsa keskeyttäneiden osaamista innovatiivisilla hankkeilla ja parantamaan heidän valmiuksiaan päästä työmarkkinoille; 14. kehottaa jäsenvaltioita koulutusjärjestelmien uudistamisen yhteydessä suunnittelemaan koulun ja työelämän välisen varhaisen yhteistyön muotoja; katsoo, että kunnat ja paikallistaso on otettava mukaan koulutuksen suunnitteluun, koska ne ovat verkostoituneet työnantajien kanssa ja tuntevat näiden tarpeet; 15. kehottaa komissiota laajentamaan Euroopan sosiaalirahaston rahoitusvalmiuksia ja takaamaan varojen asianmukaisemman käytön, varaamaan vähintään 10 prosenttia rahaston varoista nuoriin kohdistuviin hankkeisiin sekä helpottamaan rahaston varojen saatavuutta; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita, etteivät ne vaarantaisi pienten ja innovatiivisten hankkeiden toteuttamista liiallisella valvonnalla ja että ne tarkastelisivat Youth in Action -ohjelman ja muiden vastaavien ohjelmien tehokkuutta ja lisäarvoa nuorten työllistymismahdollisuuksien kannalta; kehottaa jäsenvaltioita kohdistamaan enemmän varoja nuorille; 16. kehottaa jäsenvaltioita tekemään yritysten ja oppilaitosten yhteistyöstä ensisijaisen tavoitteen, sillä se on oikea väline rakenteellisen työttömyyden torjumiseen; Koulutus ja siirtyminen koulutuksesta työhön 17. pyytää jäsenvaltioita tehostamaan pyrkimyksiään vähentää koulunkäynnin keskeyttämistä, jotta vuoteen 2012 mennessä saavutettaisiin EU:n vuoden 2020 tavoite siitä, että vain 10 prosenttia nuorista jättää koulun kesken; kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään koulun keskeyttämisen ja lukutaidottomuuden torjunnassa entistä laajempaa toimenpidevalikoimaa, kuten oppilasmäärien alentaminen luokissa, avun tarjoaminen oppilaille, joilla ei ole varaa suorittaa loppuun pakollista koulutusta, käytännön opetuksen painottaminen opetusohjelmissa, tukihenkilöiden käyttöönotto kouluissa ja koulunsa keskeyttävien välittömän seurannan järjestäminen; viittaa siihen, että Suomessa on onnistuttu alentamaan koulun kesken jättävien määrää tarkastelemalla yhdessä heidän kanssaan mahdollisuuksia lähteä uusille urille; pyytää komissiota koordinoimaan parhaiden käytäntöjen hanketta; 18. kehottaa jäsenvaltioita lujittamaan koulutusjärjestelmän ja työelämän välisiä yhteyksiä sekä kehittämään välineitä, joilla voidaan ennustaa ammattitaidon ja valmiuksien kysyntää; 19. vaatii varmistamaan, että kaikki lapset saavat alusta alkaen tarvitsemansa tuen, sekä takaamaan erityisesti, että kieliongelmista tai muista rajoituksista kärsiville lapsille annetaan kohdennettua tukea, jotta he saisivat mahdollisimman hyvät edellytykset koulutukseen ja työelämään; 20. vaatii enemmän ja parempaa oppisopimuskoulutusta; viittaa ammatillisen koulutuksen kaksoisjärjestelmästä saatuihin myönteisiin kokemuksiin Saksan, Itävallan ja Tanskan kaltaisissa maissa, joissa järjestelmää pidetään tärkeänä osana nuorten siirtymisessä koulutuksesta työllisyyteen; kehottaa jäsenvaltioita tukemaan harjoittelujärjestelmiä ja kannustamaan yrityksiä tarjoamaan nuorille harjoittelupaikkoja myös kriisiaikana; korostaa asianmukaisen koulutuksen merkitystä yritysten tulevaisuudessa tarvitseman ammattitaitoisen työvoiman saamisen takaamisessa; painottaa, että oppisopimuskoulutuksella ei pitäisi korvata normaalia työtä; 21. vaatii parempia ja varmempia harjoittelupaikkoja; kehottaa komissiota ja neuvostoa – koska ne ovat tiedonannossa KOM(2007)0498 sitoutuneet ehdottamaan ”aloitetta harjoittelujaksoja koskevaksi eurooppalaiseksi laatuperuskirjaksi” – laatimaan harjoittelupaikkojen vähimmäisnormeja koskevan Euroopan laatuperuskirjan, jolla varmistetaan harjoittelun koulutuksellinen arvo ja hyväksikäytön välttäminen ja jossa otetaan huomioon, että harjoittelu on osa koulutusta ja että sillä ei saa korvata todellisia työpaikkoja; katsoo, että vähimmäisnormien pitäisi sisältää työnkuvaus tai hankittavien pätevyyksien kuvaus, harjoittelun enimmäisaika, vähimmäiskorvaus, joka perustuu sen paikan elinkustannusten tasoon, jossa harjoittelu suoritetaan, sekä kansallisiin perinteisiin, työnalaan liittyvä vakuutus, sosiaaliturvaetuudet paikallisten normien mukaisesti ja selvä yhteys kyseessä olevaan koulutusohjelmaan; 22. kehottaa komissiota tuomaan saataville kunkin jäsenvaltion harjoittelutilastoja, jotka sisältävät
23. vaatii, että kukin jäsenvaltio valvoo sääntöjen noudattamista; 24. pyytää jäsenvaltioita perustamaan eurooppalaisen järjestelmän, jolla voidaan todentaa ja tunnustaa oppisopimuskoulutuksessa ja työharjoittelussa hankitut tiedot ja taidot, mikä parantaa nuoren työvoiman liikkuvuutta; 25. kehottaa suojelemaan nuoria julkisen ja yksityisen sektorin työnantajilta, jotka pystyvät kattamaan keskeistä työvoiman tarvettaan työkokemuksen hankkimiseen liittyvien järjestelmien sekä oppisopimuskoulutus- ja työharjoittelujärjestelmien kautta vähäisin kustannuksin tai täysin ilmaiseksi ja jotka käyttävät hyväksi nuorten oppimishalua antamatta nuorille tilaisuutta tulla palkatuksi normaaliin työsuhteeseen; 26. korostaa tarvetta edistää nuorten työhön ja koulutukseen liittyvää liikkuvuutta jäsenvaltioissa ja tarvetta lisätä tutkintojen, taitojen ja pätevyyksien tunnustamista ja avoimuutta EU:ssa; pyytää tehostamaan ponnisteluja elinikäistä oppimista koskevan eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen ja ammatillisen koulutuksen laadunvarmistuksen eurooppalaisen viitekehyksen kehittämiseksi ja Leonardo da Vinci -toimintaohjelman vahvistamiseksi; 27. kehottaa jäsenvaltioita yhdenmukaistamaan nopeammin omia tutkintoprofiilejaan ja EU:n tutkintoprofiileja, jotta nuorten liikkuvuutta koulutuksessa ja työelämässä voitaisiin lisätä entisestään; 28. korostaa yksityisen sektorin oppilaitosten asemaa, koska yksityinen sektori on tavallisesti innovatiivisempi kurssien suunnittelussa ja joustavampi niiden tarjoamisessa; 29. kehottaa jäsenvaltioita antamaan nuorille oppisopimuskoulutukseen, työharjoitteluun ja työkokemuksen hankkimiseen liittyvissä järjestelmissä täysimääräiset työsuhde- ja sosiaaliturvaoikeudet ja maksamaan tarvittaessa osan heidän sosiaaliturvamaksuistaan; 30. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan oppisopimuskoulutukseen, työharjoitteluun ja työkokemuksen hankkimiseen liittyvät järjestelmät sosiaaliturvajärjestelmän piiriin; 31. kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan ensimmäisen ja toisen asteen oppilaitosten opinto-ohjausjärjestelmiä, joilla nuoria ja heidän perheitään autetaan valitsemaan opiskeluväyliä, jotka vastaavat nuorten todellisia valmiuksia, kykyjä ja tavoitteita, ja pienentämään tällä tavoin keskeyttämisten tai epäonnistumisten vaaraa; 32. tunnustaa, että kriisiolosuhteissa nuoret hakeutuvat ja heitä tulisi kannustaa hakeutumaan koulutukseen; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan kaikkien tasaveroisen pääsyn koulutukseen takaamalla vähimmäisoikeuden ilmaiseen hyvin resursoituun koulutukseen esikoulusta yliopisto-opiskeluun asti ja varmistamalla, että nuorille opiskelijoille on tarjolla taloudellista tukea; kehottaa jäsenvaltioita investoimaan enemmän koulutukseen ja ammattikoulutukseen huolimatta verotulojen rajallisuudesta ja yhteiskunnallisista rajoitteista, hyväksymään eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen mahdollisimman nopeasti ja tarvittaessa perustamaan kansallisia ammattitaidon viitekehyksiä; 33. muistuttaa, että Kööpenhaminan prosessin tavoitteena on kannustaa henkilöitä hyödyntämään (esimerkiksi koulussa, korkeakoulutuksessa, työpaikalla tai yksityisillä kursseilla) tarjolla olevia monipuolisia ammatillisen koulutuksen mahdollisuuksia; 34. pyytää komissiota laajentamaan EU:n koulutusta ja ammattitaidon parantamista tukevia ohjelmia, kuten elinikäisen oppimisen ohjelma, Euroopan sosiaalirahasto, Marie Curie- ja Erasmus Mundus -ohjelmat sekä tiedekasvatusaloite; 35. kehottaa jäsenvaltioita perustamaan kansalliset nuorisotoimintaryhmät takaamaan paremman johdonmukaisuuden opetusjärjestelmän ja työmarkkinoiden välillä ja edistämään vahvempaa ja yhteistä vastuuta valtion, työnantajien ja yksityishenkilöiden välillä taitoihin investoinnissa; kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan, että kaikissa kouluissa on neuvontapalveluja, joilla autetaan siirtymistä koulutuksesta työmarkkinoille ja edistetään yhteistyötä julkisten ja yksityisten toimijoiden välillä; 36. pitää äärimmäisen tärkeänä, että koulutusjärjestelmää sopeutetaan nopeasti muuttuvien työmarkkinoiden ja uusien ammattien tarpeisiin; 37. pitää kielten oppimista olennaisen tärkeänä tekijänä, joka helpottaa nuorten pääsyä työmarkkinoille ja edistää heidän liikkuvuuttaan ja yhdenvertaisia mahdollisuuksia; Yksilön ja työmarkkinoiden tarpeisiin sopeutuminen 38. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita antamaan nuorille tietoa kysynnästä työmarkkinoilla, mikä edellyttää, että otetaan käyttöön sopivia arviointijärjestelmiä, joilla seurataan ammattialojen kehitystä; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään eri elämänvaiheita korostavia politiikkoja ja strategioita, joissa koulutus ja työllisyys yhdistyvät paremmin, joissa turvalliset siirtymiset on avainasemassa ja joihin liittyy jatkuva työvoiman ammattitaidon parantaminen tarjoamalla opiskelijoille työmarkkinoilla tarvittavia avaintaitoja; 39. kehottaa komissiota tehostamaan työtään ammattipätevyyksien tunnustamiseksi, mukaan lukien epävirallinen oppiminen ja työkokemus, nuorten liikkuvuuden tukemiseksi; 40. kehottaa jäsenvaltioita edistämään epävirallisen ja arkioppimisen yhteydessä hankittujen opintosuoritusten tunnustamista, jotta nuoret voivat paremmin osoittaa hankkimansa koulutuksen ja pätevyyden, kun sitä vaaditaan heidän etsiessään työtä työmarkkinoilta; 41. kehottaa lisäämään ammatillisen koulutuksen tukea ja arvostusta; 42. kehottaa komissiota yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa tarkistamaan joustoturvastrategiaa siten, että siirtymävaiheen turvallisuus on toimintaohjelmassa etusijalla, nuorten liikkuvuutta tuetaan ja heidän pääsyään työmarkkinoille helpotetaan; korostaa, että joustavuus ilman sosiaaliturvaa ei ole kestävä tapa torjua nuorten työmarkkinoilla kohtaamia ongelmia, vaan päinvastoin mahdollisuus kiertää nuorten työhön ja sosiaaliturvaan liittyviä oikeuksia; 43. vetoaa jäsenvaltioihin, jotta nämä sisällyttäisivät joustoturvan kaikki neljä osa-aluetta kansallisiin nuorisotyöllisyysstrategioihinsa seuraavasti:
44. kehottaa jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia varmistamaan, että nuoret pääsisivät laadukkaisiin töihin eivätkä joutuisi ”epävarmuusloukkuun”; pyytää lisäksi jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia yhteistyössä komission kanssa laatimaan ja panemaan täytäntöön nykyisiin kansallisiin lakeihin perustuvia parempia normeja, jotka suojaavat epävarmoissa tai heikkolaatuisissa työpaikoissa työskenteleviä; 45. kehottaa komissiota arvioimaan nuorisotyöttömyyden ja sukupolvien välisen tasa-arvoisuuden pitkän aikavälin vaikutuksia; 46. korostaa, että kaikissa työpaikoissa tarvitaan vahvaa ja jäsenneltyä työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua nuorten työntekijöiden suojelemiseksi hyväksikäytöltä ja usein epävarmalta tilapäiseltä työltä; korostaa, että työmarkkinaosapuolten on käsiteltävä nuorten työntekijöiden erityistarpeita; 47. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään enemmän varmistaakseen, että yhdenvertaista kohtelua työssä koskeva direktiivi, jolla ikään perustuva syrjintä kielletään työelämässä, on saatettu asianmukaisesti osaksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä ja pannaan täytäntöön tehokkaasti; katsoo, että on tehtävä paljon enemmän sen varmistamiseksi, että sekä työntekijät että työnantajat ovat tietoisia tämän lainsäädännön mukaisista oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan; 48. kehottaa jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia toteuttamaan strategioita, joiden avulla nuorille tiedotetaan ja heitä perehdytetään työntekijöiden oikeuksiin ja vaihtoehtoisiin tapoihin päästä työmarkkinoille; 49. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään työelämän ja koulutuksen lähentymistä, jotta voidaan luoda erilaisia koulutusohjelmia, kuten sellaisia kaksitahoisia koulutusohjelmia, joissa yhdistyvät teoreettinen tietämys ja käytännön kokemus, jotta nuoret voivat hankkia tarvitsemaansa yleistä ja erityistä osaamista; kehottaa lisäksi komissiota ja jäsenvaltioita panostamaan ammatillista koulutusta, teknisiä opintoja ja yrittäjyyttä koskevan tiedotuskampanjan järjestämiseen, jotta näitä ei pidettäisi enää huonompina valintoina vaan tilaisuutena elvyttää EU:n taloutta ja saada tekniselle alalle lisää sinne kaivattuja työntekijöitä, joiden kysyntä kasvaa tuntuvasti; 50. kehottaa jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia panostamaan vahvemmin sellaisten ohjelmien suunnitteluun ja täytäntöönpanoon, joilla helpotetaan nuorten työmarkkinoille pääsyä aktiivisen työllisyyspolitiikan avulla, etenkin korkean nuorisotyöttömyyden alueilla ja aloilla; 51. kehottaa jäsenvaltioita lieventämään nuorisotyöttömyyden vaikutuksia näiden sukupolvien eläkeoikeuksiin ja kannustamaan nuoria pitkään kouluttautumiseen ottamalla opiskeluajat täysimääräisesti huomioon eläkeoikeuksien määrittämisessä; 52. kehottaa työmarkkinaosapuolia tehostamaan toimia, joilla tiedotetaan nuorille heidän oikeudestaan osallistua sosiaaliseen vuoropuheluun, ja vauhdittamaan tämän merkittävän työvoiman osan osallistumista sitä edustavien elinten toimintaan; Haitat ja syrjintä 53. vaatii komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että nuorisoon kohdistuvaa kansallista lainsäädäntöä ja erityisesti yhdenvertaista kohtelua työssä koskevaan direktiiviin (2000/78/EY) perustuvaa kansallista lainsäädäntöä ei käytetä nuorten syrjimiseksi sosiaalietuuksien saamisessa; katsoo, että on tehtävä paljon enemmän sen varmistamiseksi, että sekä työntekijät että työnantajat ovat tietoisia tämän lainsäädännön mukaisista oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan; 54. pyytää jäsenvaltioilta riittäviä aloitteita, joilla taataan, että maahanmuuttajanuoret oppivat uuden kotimaansa kielen, että heidän alkuperämaassaan hankkimansa pätevyydet tunnustetaan ja että he saavat avaintaitoja koskevaa opetusta voidakseen kotiutua yhteiskuntaan ja osallistua työmarkkinoille; 55. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarjoamaan nuorille vanhemmille kohtuullisin kustannuksin asianmukaisia ja parempia lasten päivähoitomahdollisuuksia, esimerkiksi kokopäiväkouluja, ja helpottamaan näin heidän ja erityisesti äitien osallistumista työmarkkinoille; 56. pyytää, että nuorille vanhemmille annettaisiin jäsenvaltioissa riittävää tukea päivähoito- tai päiväkotipalvelujen muodossa, jotta heitä ei estettäisi osallistumasta työmarkkinoille; 57. kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään lyhyen aikavälin toimiin, joissa keskitytään työttömiin nuoriin miehiin aloilla, joihin kriisi on vaikuttanut, unohtamatta pitkän aikavälin ongelmia, joita nuorilla naisilla on työmarkkinoille pääsyssä; 58. vaatii jäsenvaltioita hyödyntämään positiivista syrjintää nuorten hyväksi niillä työmarkkina-aloilla, joilla nuoret ovat aliedustettuina, jotta aiemman ikäsyrjinnän vaikutuksia voitaisiin korjata ja päästäisiin todelliseen monimuotoiseen työvoimaan, ja vaatii tekemään tarvittaessa vammaisia nuoria koskevia kohtuullisia mukautuksia; viittaa hyviin kokemuksiin positiivisen syrjinnän käytöstä syrjinnän torjunnassa; 59. korostaa tarvetta laatia vammaisille erityisohjelmia, joiden tavoitteena on lisätä heidän mahdollisuuksiaan päästä työmarkkinoille; 60. korostaa, että on tärkeää tukea niiden nuorten harjoittelujaksoja ja liikkuvuutta, jotka osallistuvat taidekasvatuksen alan, kuten elokuvan, musiikin, tanssin, teatterin tai sirkuksen alan koulutukseen tai toimiin; 61. katsoo, että olisi lisättävä tukea eri aloilla, kuten sosiaali-, kulttuuri- ja urheilualalla toteutettaville vapaaehtoisohjelmille; 62. kehottaa kaikkia aloja perustamaan sukupolvien välisiä kumppanuuksia yrityksiin ja organisaatioihin ja tällä tavoin luomaan vireää tietojen ja kokemusten vaihtoa sekä kokoamaan eri sukupolvien kokemukset yhteen tuottavalla tavalla; 63. toteaa, että nuorten on tärkeää saavuttaa taloudellinen itsenäisyys, ja kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikilla nuorilla on yksilöllinen oikeus kunnollisiin tuloihin, jotka turvaavat heille mahdollisuudet olla taloudellisesti riippumattomia; 64. kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että nuoret voisivat halutessaan saada tehokasta tukea erityisesti ammatinvalinnassa, oikeuksiensa tuntemisessa ja vähimmäistulonsa hallinnassa; EU:n tason strategiat ja hallintovälineet 65. ehdottaa, että neuvosto ja komissio loisivat eurooppalaisen nuorisotakuun sen varmistamiseksi, että kaikille nuorille EU:ssa tarjottaisiin työtä, oppisopimuskoulutusta, lisäkoulutusta tai työn ja koulutuksen yhdistelmää neljän kuukauden enimmäistyöttömyysjakson jälkeen; 66. suhtautuu myönteisesti edistymiseen pyrkimyksissä määritellä Eurooppa 2020 -strategia, mutta pitää valitettavana sitä, ettei Lissabonin strategiaa eikä varsinkaan eurooppalaista nuorisosopimusta ja siihen sisältyviä nuoriin liittyviä vertailuperusteita ole arvioitu julkisesti ja avoimesti, ja pahoittelee, että työmarkkinaosapuolia, kansalaisyhteiskuntaa ja nuorisojärjestöjä ei kuultu riittävästi Eurooppa 2020 -strategiaa laadittaessa; 67. kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön ja arvioimaan uusia sitovia nuorisoa koskevia vertailuperusteita; kehottaa komissiota arvioimaan nykyisiä nuorisoa koskevia vertailuperusteita ja nuorisotakuuta vuosittain tulosten ja edistyksen esittelemiseksi sellaisten tilastotietojen pohjalta, jotka on eritelty ja jaoteltu paremmin ennen kaikkea sukupuolen ja ikäryhmän mukaan; 68. kehottaa neuvostoa ja komissiota sopimaan ja toteuttamaan uusia parempia hallinto- ja tietovälineitä nuorisotyöllisyyteen kohdistuvaan työhön; 69. ehdottaa perustettavaksi EU:n pysyvää nuorisotyöryhmää, jossa nuorisojärjestöt, jäsenvaltiot, komissio, Euroopan parlamentti ja työmarkkinaosapuolet seuraisivat nuorisotyöllisyyden kehitystä, loisivat toimialojen rajat ylittäviä toimintatapoja, jakaisivat esimerkkejä parhaista käytännöistä ja tekisivät aloitteita uudesta toiminnasta; 70. pitää tärkeänä, että nuoret otetaan mukaan koulutuspolitiikan suunnitteluun, jotta heidän tarpeensa voidaan ottaa paremmin huomioon; suosittaa, että komissio kuulee kansallisten nuorisoneuvostojen edustajia nuorten prioriteettien selvittämiseksi; 71. kehottaa jäsenvaltioita arvioimaan toiminnan vaikutuksia nuorisoon, ottamaan nuoret mukaan kaikkiin prosesseihin ja perustamaan nuorisoneuvostoja seuraamaan nuorisoon liittyvää toimintaa; 72. kehottaa Euroopan unionin toimielimiä antamaan hyvän esimerkin poistamalla Internet-sivuiltaan ilmoitukset palkattomasta harjoittelusta ja maksamaan
73. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Epätyypilliset työsuhteet, turvattu työura, joustoturva ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun uudet muodot |
| |||||||||||||||||
Euroopan parlamentti, joka – ottaa huomioon komission tiedonannon ”Yhteinen sitoutuminen työllisyyteen” (KOM(2009)0257), – ottaa huomioon perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 30 artiklan suojasta perusteettoman irtisanomisen yhteydessä, 31 artiklan oikeudenmukaisista ja kohtuullisista työoloista ja työehdoista ja 33 artiklan perhe- ja työelämästä, – ottaa huomioon komission tiedonannon ”Euroopan talouden elvytyssuunnitelma” (KOM(2008)0800) ja siitä 11. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman(1), – ottaa huomioon 9. lokakuuta 2008 antamansa päätöslauselman ”Tehokkaammin pimeää työtä vastaan”(2), – ottaa huomioon komission tiedonannon ”Elvytys Euroopassa” (KOM(2009)0114), – ottaa huomioon komission tiedonannon ”Muutoskumppanuus laajentuneessa Euroopassa – Euroopan työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun vaikutusten lisääminen” (KOM(2004)0557), – ottaa huomioon komission tiedonannon ”Päämääränä yhteiset joustoturvaperiaatteet: Uusia ja parempia työpaikkoja jouston ja turvan avulla” (KOM(2007)0359) ja siitä 29. marraskuuta 2007 antamansa päätöslauselman(3), – ottaa huomioon komission vihreän kirjan ”Työlainsäädäntö 2000-luvun haasteiden tasalle” (KOM(2006)0708) ja siitä 11. heinäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman(4), – ottaa huomioon jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista vuosiksi 2008–2010 15. heinäkuuta 2008 tehdyn neuvoston päätöksen 2008/618/EY, – ottaa huomioon komission suosituksen työmarkkinoilta syrjäytyneiden aktiivisen osallisuuden edistämisestä (KOM(2008)0639) sekä aiheesta 8. huhtikuuta 2009 antamansa päätöslauselman(5), – ottaa huomioon 8. kesäkuuta 2009 annetut neuvoston päätelmät joustoturvasta kriisiaikoina, – ottaa huomioon 12. joulukuuta 2008 annetun joustoturvavaltuuskunnan raportin ”Joustoturvan yhteisten periaatteiden toteuttaminen Lissabonin strategian jaksolla 2008–2010”, – ottaa huomioon 5.–6. joulukuuta 2007 kokoontuneen työllisyys-, sosiaalipolitiikka-, terveys- ja kuluttaja-asioiden neuvoston päätelmät, – ottaa huomioon Euroopan työmarkkinaosapuolten suositukset, jotka esitetään 18. lokakuuta 2007 annetussa raportissa ”Euroopan työmarkkinoiden tärkeimmät haasteet: Euroopan työmarkkinaosapuolten yhteinen analyysi”, – ottaa huomioon työ- ja sosiaaliministerien epävirallisessa kokouksessaan Berliinissä 18.–20. tammikuuta 2007 antamat päätelmät ”hyvästä työstä”, – ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan, – ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön (A7-0193/2010), A. toteaa, että epätyypilliset työsuhteet ovat yleistyneet merkittävästi vuodesta 1990 ja että nykyisen talouskriisin vuoksi menetetyt työpaikat ovat pääosin kuuluneet epätyypillisiin työsuhteisiin; ottaa huomioon, että niin sanotuilla epätyypillisillä työsuhteilla tarkoitetaan (uusia) sopimusmuotoja, jotka täyttävät yhden tai useamman seuraavista tunnusmerkeistä: osa-aikatyö, tilapäinen työ, määräaikainen työ, kotona työskentely sekä etätyö, osa-aikatyö, jossa enintään 20 työtuntia viikossa, B. toteaa, että joustavan työsuhteen tarvetta on korostettu useaan otteeseen, C. toteaa, että maailmanlaajuistuminen ja teknologian nopea kehitys ovat johtamassa talouden kauaskantoiseen rakenneuudistukseen, mikä tuo muutoksia työsuhteisiin ja työtehtävien sisältöön, yhä uusien yhden hengen itsenäisten yritysten perustamisia kaikilla aloilla ja ikäryhmissä, minkä vuoksi työsuhde on määriteltävä uudelleen vääristymien (kuten näennäistä itsenäistä ammatinharjoitusta koskevan ilmiön) välttämiseksi, D. huomauttaa, että rahoitus- ja talouskriisi, joka on johtanut vakavaan työllisyyskriisiin ja lukuisien työpaikkojen menetykseen, on lisännyt työmarkkinoiden epävakautta sekä köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä erityisesti valmiiksi haavoittuvassa asemassa ja heikommassa asemassa olevien työntekijöiden osalta, E. toteaa, että työssäkäyvien ihmisten köyhyys on lisääntynyt, ja heitä on jo 8 prosenttia Euroopan työvoimasta, ja matalapalkkaisten osuus on tällä hetkellä noin 17 prosenttia, F. katsoo, että olisi kehitettävä merkittävä ja täydentävä EU:n strategia, jossa keskitytään tehokkaaseen hallinnointiin ja toisiaan tukevien talous-, ympäristö-, työllisyys- ja sosiaalipolitiikkojen sekä yrittäjyyden yhdistelmään, ja tämän olisi noudatettava Euroopan työllisyysstrategiaa, jonka tavoitteena on saada jäsenvaltiot pyrkimään kohti yhteisiä tavoitteita, jotka keskittyvät neljään periaatteeseen eli työllistyvyyteen, yrittäjyyteen, sopeutumiskykyyn sekä yhtäläisiin mahdollisuuksiin, G. toteaa, että koko EU:n työttömyysaste on noussut 10 prosenttiin (2009) ja että huippulukema saavutetaan todennäköisesti vasta vuoden 2011 alkupuoliskolla, H. huomauttaa, että työllisyyden muutosten erittely koulutusasteen mukaan osoittaa matalan taitotason työntekijöiden työvoimaosuuden laskeneen viime vuosina, I. toteaa, että vuosittain keskimäärin 20–25 prosenttia kaikista työntekijöistä Euroopassa vaihtaa työpaikkaa, J. ottaa huomioon, että työttömistä suuri osa työllistyy, sillä kolmasosa työttömistä ja 10 prosenttia työvoimaan kuulumattomista löysi työpaikan vuoden kuluessa, mutta tästä huolimatta merkittävä määrä työntekijöitä, erityisesti epätyypillisessä työsuhteessa olevia, menettää samanaikaisesti työpaikkansa löytämättä uutta, K. toteaa, että koko EU:ssa 45 prosenttia kaikista työttömyysjaksoista kestää yli vuoden, kun Yhdysvalloissa vastaava luku on noin 10 prosenttia, L. ottaa huomioon, että työntekijöiden vaihtuvuus on yleisempää naisten kuin miesten keskuudessa (viiden prosenttiyksikön ero) ja nuorten työntekijöiden (alle 24-vuotiaiden) keskuudessa ja että se vähenee koulutusasteen noustessa, mikä osoittaa, että työpaikan vaihtuminen on useimmiten pakko eikä valinta ja liittyy lyhytkestoisiin ja epävarmoihin sopimuksiin ja että usein nuoret eivät löydä koulutustaan vastaavaa työpaikkaa, M. toteaa, että arvioiden mukaan yhdellä kuudesta työntekijästä on hoitovelvollisuuksia vanhoja tai apua tarvitsevia sukulaisia tai ystäviä kohtaan, N. huomauttaa, että pimeä työ on yleistynyt joissakin jäsenvaltioissa, mikä saattaa johtaa vakaviin taloudellisiin – erityisesti verotuksellisiin – sosiaalisiin ja poliittisiin ongelmiin, O. toteaa, että joustoturvan arviointi on monimutkaista ja että sitä on lähestyttävä kokonaisvaltaisesti erityisesti niiden muutosten valossa, joita nykyinen kriisi voi aiheuttaa yritysten toimintatapoihin kannustamalla niitä tosiasiallisesti solmimaan yhä huonommin suojattuja ja erittäin epävarmoja työsuhteita, P. toteaa, että naisten ja miesten tasa-arvoisia mahdollisuuksia on edistettävä aktiivisesti työllisyyspolitiikan yhteydessä ja että on edistettävä työelämän, koulutuksen ja perhe-elämän yhteensovittamisen sekä syrjimättömyyden periaatteita, Q. huomauttaa, että työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu on kehittynyt eri tavoin eri puolilla Eurooppaa, mutta lisääntyneet talous- ja rahoitusvaikeudet ovat yleisesti tehostaneet kolmikantavuoropuhelua, R. panee merkille, että työehtosopimusneuvottelut ovat yleisin tapa määrittää palkkoja Euroopassa, sillä kahteen kolmesta työntekijästä sovelletaan työehtosopimusta joko yrityksen tai sitä korkeammalla tasolla, S. toteaa, että EU:n työ- ja sosiaaliministerien epävirallisessa kokouksessaan Berliinissä 19. tammikuuta 2007 antamien päätelmien mukaan ”Euroopassa tarvitaan enemmän ja yhteisiä pyrkimyksiä hyvän työn edistämiseksi; hyvä työ merkitsee työntekijöiden oikeuksia ja osallistumista, oikeudenmukaista palkkausta, työturvallisuuden ja työterveyden suojelua sekä työn perheystävällistä järjestämistä; hyvät ja oikeudenmukaiset työolosuhteet sekä riittävä sosiaaliturva ovat välttämättömiä Euroopan unionin kansalaisten hyväksynnän kannalta”, T. katsoo, että hyvän työn käsitteen on toimittava perustavaa laatua olevana ohjeena Euroopan työllisyysstrategian seuraavassa vaiheessa, A.Epätyypilliset työsuhteet 1. pyytää kevään 2010 Eurooppa-neuvostolta selkeitä ohjeita ja konkreettisia toimia ihmisarvoisten ja laadukkaiden työpaikkojen turvaamiseksi sekä kestävien työmahdollisuuksien luomiseksi kunnianhimoisen EU 2020 -strategian yhteydessä niin, että otetaan huomioon kriisin vaikutus talouteen, yhteiskuntaan ja työmarkkinoihin; 2. kehottaa komissiota arvioimaan joustoturvavaltuuskunnan toimia; kehottaa jäsenvaltioita panemaan joustoturvaperiaatteet täytäntöön tasapainoisemmin ja oikeudenmukaisemmin ja huomauttaa, että vastavuoroinen oppiminen ja hyvien käytäntöjen vaihto sekä avoin koordinointimenetelmä ovat olennaisia välineitä jäsenvaltioiden erilaisten periaatelinjausten koordinoinnissa; huomauttaa kuitenkin, että avointa koordinointimenetelmää voitaisiin parantaa ja sen hallinnointia on lujitettava tehokkuuden lisäämiseksi; 3. panee merkille, että työmarkkinoilla on monenlaisia työhön liittyviä perinteitä, sopimusmuotoja ja liiketoimintamalleja, ja korostaa, että tässä monimuotoisessa ympäristössä on asetettava etusijalle eurooppalaisten mallien ja työntekijöiden vakiintuneiden oikeuksien suojelu; suosittaa omaksumaan uusien työllisyysstrategioiden laadinnassa sellaisen alhaalta ylöspäin suuntautuvan lähestymistavan, joka auttaa edistämään kaikilla tasoilla työskentelevien poliittisten elinten ja sosiaaliviranomaisten vuoropuhelua ja osallistumista näihin toimiin; 4. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tunnustamaan itsenäisten freelance-työntekijöiden erityisaseman ja tukemaan näitä hyvin tärkeänä voimana talouden elpymisessä, sillä freelance-työ on tapa päästä työmarkkinoille tai vaihtoehto niille; panee merkille, että itsenäisen työskentelyn suosio kasvaa erityisesti nuorten työntekijöiden ja naisten keskuudessa sekä siirtymänä työstä eläkkeelle; katsoo, että itsenäisiä freelancereita olisi kohdeltava ainutlaatuisena mikroyritysten alaryhmänä, ja kehottaa toteuttamaan toimia sääntelystä aiheutuvan taakan minimoimiseksi ja kannustamaan ja tukemaan itsenäisiä freelancereita käynnistämään/kasvattamaan itsenäisiä freelance-yrityksiä sekä edistämään tämän ryhmän elinikäistä oppimista; 5. korostaa itsenäisen ammatinharjoittamisen merkitystä erityisesti mikro- ja pienyrityksille ja korostaa omanlaisensa vapaan ammatinharjoittamisen rakenteiden merkitystä; korostaa, että termillä vapaan ammatin harjoittaja tarkoitetaan yksinomaan kuulumista tiettyä pätevöitymistä edellyttävään ammattiin, jota samalla voidaan harjoittaa itsenäisesti; 6. katsoo, että kaikkien työntekijöiden tietyt keskeiset oikeudet on taattava riippumatta työntekijän asemasta; suosittelee, että työlainsäädännön uudistuksessa – siltä osin kuin se on tarpeen – keskitytään laajentamaan kiireesti epätyypillisissä työsuhteissa olevien suojelua, ryhmittelemään epätyypilliset sopimukset yksinkertaistamisen vuoksi, saamaan aikaan pysyviä tavanomaisia työsuhteita, selkiyttämään palkansaajien tilannetta sekä toteuttamaan ennaltaehkäiseviä toimia epätyypillisissä työsuhteissa olevien terveyden ja turvallisuuden osalta, ryhtymään toimiin pimeän työn torjumiseksi, tukemaan uusien työpaikkojen luomista, myös epätyypillisten työsuhteiden, sekä helpottamaan siirtymistä erilaisten työsuhteen muotojen ja työttömyyden välillä siten, että edistetään erityisten työllisyystukien, elinikäisen oppimisen, uudelleen kouluttautumisen ja työssäoppimisen kaltaisia toimia; kannustaa ryhtymään toimiin, jotta voidaan selkiyttää palkansaajien tilannetta, ja kehottaa komissiota laatimaan selkeät suuntaviivat työsuhteiden ulottuvuudesta, kuten ILO suosittelee vuoden 2006 suosituksissaan; 7. panee tyytyväisenä merkille, että tietyt jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön säännöksiä, joilla annetaan hoivavelvollisille työntekijöille mahdollisuus sovittaa yhteen virkavelvollisuuksia koskeva vastuunsa joustavammin työjärjestelyin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan hoivavelvollisia aktiivisesti työpaikoilla joustavin työoloin, joihin sisältyy lomaoikeudet, joustavat, osa-aikaiset ja etätyötä koskevat työjärjestelyt, mikä antaisi yhä useammalle hoivavelvolliselle mahdollisuuden jäädä tai palata palkkatyöhön kaikissa jäsenvaltioissa; 8. panee merkille Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön tekemän erottelun epätyypillisen ja hyvin epätyypillisen työsuhteen välillä; uskoo, että monet epätyypillisen työsuhteen muodot ovat hoitajille, opiskelijoille ja muille lyhyisiin työsuhteisiin ja osa-aikatyöhön turvautuville merkittäviä tapoja ansaita esimerkiksi lisätuloja; korostaa, että on hyvin tärkeää turvata epätyypillisissä työsuhteissa olevien vähimmäisoikeudet ja suojata näitä hyväksikäytöltä; 9. kehottaa jäsenvaltiota edistämään siirtymistä tuottaviin ja palkitseviin laadukkaisiin työpaikkoihin ja kehittämään työlainsäädännön säännöksiä, jotka turvaavat tehokkaasti epätyypillisissä työsuhteissa olevien ihmisten oikeudet, ja varmistamaan yhdenvertaisen kohtelun kokoaikaisten yleisten työsuhteiden työntekijöiden kanssa työntekijöiden suojelun enimmäistason perusteella; 10. suosittelee, että epätyypillisten sopimusten nojalla työskenteleviin työntekijöihin sovellettaisiin EU:n nykyisiä direktiivejä, jotka kattavat EU:n eri työntekijäluokat, kuten työaikadirektiiviä (93/104/EY), direktiiviä vuokratyöstä (2008/104/EY), direktiiviä osa-aikatyöstä (97/81/EY) ja neuvoston direktiiviä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta (1999/70/EY); 11. panee merkille, että suuntaus epätyypillisten työsuhteiden yleistymiseen on vahvasti sukupuoli- ja ikäsidonnaista, sillä naispuoliset ja vanhemmat mutta myös nuoret työntekijät ovat suhteettomasti edustettuina epätyypillisissä työsuhteissa; panee merkille, että joillakin aloilla rakennemuutos on nopeaa; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tutkimaan tämän kehityksen syitä sekä torjumaan vastaavilla aloilla tätä epätasapainoa tarkoituksenmukaisilla soveltuvilla toimenpiteillä siten, että helpotetaan siirtymistä pysyvään työhön ja erityisesti edistetään toimenpiteitä miesten ja naisten työ, perhe- ja yksityiselämän yhteensovittamiseksi sekä kiinnitetään enemmän huomiota työntekijöiden edustajien kanssa yrityksissä käytävään työmarkkinaosapuolten vuoropuheluun, samoin kuin seuraamaan mainittujen toimenpiteiden onnistumista ja tekemään niitä tunnetuiksi; kehottaa lisäksi komissiota ja jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, ettei epätyypillisiin työsopimuksiin turvautumisen taustalle kätkeytyisi pimeitä työsuhteita, vaan että se edistää taitojen vaihdon kautta nuorten ja työttömien tehokasta integrointia työmarkkinoille tarjoamalla työntekijöille ja yrityksille sekä työllistyvyyttä että kilpailukykyä edistäviä turva- ja joustojärjestelyjä; 12. kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan direktiivin 97/81/EY ja määräaikaisesta työstä annetun direktiivin 1999/70/EY tehokkaamman täytäntöönpanon ottaen erityisesti huomioon syrjimättömyyden perusperiaatteen; korostaa koulutuksen ja elinikäisen oppimisen merkitystä työstä toiseen siirtymisessä, mikä on erityisen merkittävää määräaikaisissa työsuhteissa oleville; 13. korostaa, että epätyypillisten työsuhteiden toistumisen on oltava henkilökohtainen valinta eikä se saa johtua tietyille ryhmille yhä korkeammiksi käyvistä työmarkkinoille pääsyn esteistä tai saatavilla olevien laadukkaiden työpaikkojen puutteesta; panee merkille, että erityisesti työhön sijoittumista edistävien sosiaalisten yritysten monin tavoin heikommassa asemassa oleville työntekijöille henkilökohtaisesti räätälöimät epätyypilliset työsopimukset voivat olla vaihtoehto, sillä ne tarjoavat ensimmäisen askeleen työelämään; 14. pitää vuokratyötä koskevan direktiivin 2008/104/EY antamista myönteisenä ja kehottaa panemaan sen pikaisesti täytäntöön; 15. katsoo, että epätyypillisten työsuhteiden sopimuksiin on liitettävä samanlainen oikeus koulutukseen kuin vakituisilla työntekijöillä; korostaa, että epätyypilliset työsuhteet voivat olla mahdollisuus, mikäli niihin kuuluu asianmukainen suojelu ja mikäli ne tarjoavat mahdollisuuden saada tukea sosiaaliturvan ja työntekijöiden oikeuksien aloilla sekä vakituisen ja suojellun työpaikan saamiseksi, mutta ne on yhdistettävä sellaisten työntekijöiden tukemiseen, jotka ovat siirtymässä työpaikasta tai työmarkkina-asemasta toiseen; pitää valitettavana, että tämä unohdetaan usein; 16. kannustaa jäsenvaltioita kehittämään hyvissä ajoin aktiivisia toimintalinjoja, jotta työmarkkinoille palaavilla työntekijöillä, erityisesti naisilla, olisi oikeus yksilölliseen tukeen aikana, jonka he tarvitsevat parantaakseen koulutustaan ja/tai ammattipätevyyttään (ja/tai suuntautuakseen uudelleen); toteaa, että työttömiä olisi tuettava sekä sosiaaliturvatoimia sisältävän vankan järjestelmän että aktiivisia poliittisia toimia sisältävän tehokkaan järjestelmän avulla, jotta he voisivat palata työmarkkinoille pikaisesti, vaikka heidän aikaisemmat työsuhteensa olisivat olleet epätyypillisiä, sillä tärkeää on pitää ihmiset työmarkkinoilla ja edistää siirtymistä kohti ihmisarvoisia, pysyviä, suojattuja ja laadukkaita työmuotoja; jos paluu perustuu epätyypilliseen sopimukseen, sopimuksen on taattava hyvin säännellyt ja turvalliset työolosuhteet; 17. kehottaa komissiota analysoimaan ja seuraamaan työmarkkinaosapuolten avustuksella kansallisen aktivointipolitiikan yhteydessä kehitettyjä erityyppisiä välineitä; 18. kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita torjumaan työmarkkinaosapuolten avustuksella tehokkaasti pimeää työtä erityisesti ennaltaehkäisyn ja varoittavien rangaistusten avulla, ja katsoo, että pimeän työn vastaisten strategioiden määrittäminen myös Euroopan tasolla voi auttaa torjumaan pimeää työtä ja vähentämään turvattomia, erityisen epätyypillisiä työsuhteita; on sitä mieltä, että pimeän työn torjuntaa on täydennettävä toimenpiteillä kannattavien ja kestävien työllistymismahdollisuuksien luomiseksi ja ihmisten tukemiseksi avoimille työmarkkinoille pääsemisessä; 19. korostaa, että on luotava laadukkaita, kestäviä ja varmoja työpaikkoja – tarvittaessa sellaisen koulutusjakson jälkeen, jonka tavoitteena on kestävä, kokoaikainen työsuhde – myös vihreitä ja valkoisia (terveydenhoitoalan) työpaikkoja, sekä varmistettava sosiaalinen yhteenkuuluvuus; 20. korostaa, että kaikki epätyypillisen työsuhteen muodot eivät välttämättä johda epävakaaseen, turvattomaan ja muuhun kuin vakinaiseen työllisyyteen, jossa sosiaaliturvan taso on alhaisempi, palkat matalia ja pääsy jatkokoulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen rajoitetumpaa; korostaa kuitenkin, että tällaiset epävarmat työsuhteen muodot liittyvät usein epätyypillisiin sopimusjärjestelyihin; 21. korostaa, että korkeasta työttömyydestä ja työmarkkinoiden segmentoitumisesta on selvittävä antamalla kaikille työntekijöille yhtäläiset oikeudet ja panostamalla uusien työpaikkojen luomiseen, ammattitaitoon ja elinikäiseen oppimiseen; kehottaa tämän vuoksi jäsenvaltioita poistamaan kaikki epävarmojen työsuhteiden muodot; 22. korostaa, että epävarmojen työsuhteiden poistaminen edellyttää jäsenvaltioilta voimakasta sitoutumista asianmukaisten ponnahduslautojen tarjoamiseen työmarkkinapolitiikassa, jotta epävarmoista työsuhteista voidaan siirtyä pysyviin, vahvempien työntekijän oikeuksien ja sosiaaliturvan työsuhteisiin; 23. korostaa, että Euroopan unioni on sitoutunut tavoitteeseen mahdollistaa työ- ja yksityiselämän yhteensovittaminen; arvostelee kuitenkin sitä, että komissio ja jäsenvaltiot eivät ole toteuttaneet merkittäviä ja tehokkaita toimia sitoumuksen noudattamiseksi käytännössä; 24. korostaa, että työ- ja yksityiselämän entistä parempi yhteensovittaminen on parhaiten toteutettavissa uudistamalla vakiomuotoisia työsopimuksia: pääsääntöisesti pysyvät sopimukset lyhyemmästä kokopäivätyöstä sekä säännöt osa-aikatyöstä, jotta osa-aikaisesti työskentelyä toivoville tarjotaan ainoastaan todellista ja sosiaalisesti suojattua osa-aikatyötä (15–25 tuntia viikossa); korostaa, että kokopäivätyö ja osa-aikatyö on asetettava samoihin asemiin, kun on kyse tuntipalkoista, oikeudesta koulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen, uramahdollisuuksista ja sosiaalisesta suojelusta; B. Joustoturva ja turvattu työura 25. katsoo, että on välttämätöntä ajantasaistaa joustoturvaa koskevaa pohdintaa Euroopan laajuisesti nykyisen kriisin pohjalta siten, että voidaan lisätä tuottavuutta ja parantaa työpaikkojen laatua takaamalla työpaikkojen turva ja suojelu sekä työntekijöiden oikeudet siten, että tuetaan erityisesti henkilöitä, jotka ovat muita heikommassa asemassa työmarkkinoilla, ja antamalla samalla yrityksille organisatorista joustoa, jota tarvitaan työpaikkojen luomiseksi tai vähentämiseksi vastauksena markkinoiden muuttuviin tarpeisiin; katsoo, että joustoturvaperiaatteiden oikeudenmukainen ja tasapainoinen täytäntöönpano voi auttaa vahvistamaan työmarkkinoita rakennemuutosten tapauksessa; katsoo lisäksi, että joustavuutta ja turvallisuutta koskevat vaatimukset sekä aktiivinen työmarkkinapolitiikka eivät ole toistensa vastaisia, vaan ne voivat olla toisiaan vahvistavia, jos politiikka on määritelty oikeudenmukaisesti siten, että työmarkkinaosapuolten, hallitusten ja unionin toimielinten näkemyksiä on pidetty samanarvoisina, mikä yhdistetään vastavuoroiseen oppimiseen ja hyvien toimintatapojen vaihtoon; on sitä mieltä, että nämä vaatimukset eivät ole tulleet riittävästi esiin Euroopan työllisyyden kasvun tuloksissa viime vuosina; 26. huomauttaa jatkuvasti kasvavasta ongelmasta, joka koskee näennäisesti itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivia henkilöitä, jotka heidän työnantajansa pakottaa usein työskentelemään huonoissa olosuhteissa; katsoo, että näennäisesti itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivien henkilöiden työkapasiteettia hyödyntäville työnantajille on myös asetettava seuraamuksia; 27. katsoo, ettei joustoturva voi toimia asianmukaisesti ilman vahvaa sosiaaliturvaa ja tukea työmarkkinoille palaamiseksi ja että nämä ovat olennaisia osatekijöitä siirtymävaiheissa opinnoista työhön, työpaikasta toiseen ja työstä eläkkeelle; 28. kehottaa komissiota jatkamaan työtä joustoturvaa koskevien toimien tasapainoista toteuttamista varten tekemällä analyysia jäsenvaltioissa tähän mennessä aikaansaaduista tuloksista, jotta voidaan varmistaa, että joustoturvaa koskeviin toimiin on liitetty asianmukaisesti työntekijöiden turvaa koskevia järjestelyjä, sekä avustamalla jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia joustoturvaa koskevien periaatteiden toteuttamisessa sen varmistamiseksi, että periaatteissa noudatetaan sosiaalista säännöstöä Euroopan laajuisesti ja otetaan huomioon erilaisten työmarkkinoiden erityispiirteet, työpoliittisiin toimiin ja työehtosopimuksiin liittyvät erilaiset perinteet sekä jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmien rakenteet; panee lisäksi merkille, että keskinäinen oppiminen ja hyvien käytäntöjen vaihto sekä avoin koordinointimenetelmä ovat keskeisiä välineitä jäsenvaltioiden erilaisten strategisten lähestymistapojen yhteensovittamisessa; 29. katsoo, että etenkin nykyisessä taloustilanteessa on entistä tärkeämpää tehdä yhteenveto joustoturvan soveltamisesta jäsenvaltioissa ja että työmarkkinaosapuolet tukevat työlainsäädännön ja työmarkkinoiden uudistuksia vain, jos niillä pyritään myös vähentämään tehokkaasti erilaista kohtelua eri sopimustyyppien välillä; huomauttaa, että joustoturvaperiaatteiden soveltaminen edellyttää asianmukaista sosiaalista suojelua, jolla varmistetaan, että ihmiset voivat elää ja kehittyä, samoin kuin erityistä tukea työnhakijoille ja kaikkiin työsuhdetyyppeihin sovellettavaa lujaa työlainsäädäntöä, jonka perustana on selkeä toimielinjärjestelmä, ja katsoo, että niitä on täydennettävä yhä voimakkaammin suojelumekanismein vaikeuksien välttämiseksi; 30. korostaa, että vaadittaessa työelämän joustavuuden lisäämistä raja tulee vastaan silloin, kun se rajoittaa kohtuuttomasti elin- ja kehitysmahdollisuuksia ja vaikeuttaa voimakkaasti perheen perustamista ja elatusta, omaisista huolehtimista ja osallistumista yhteiskuntaelämään; 31. korostaa joustoturvan turvanäkökohdan merkitystä, sillä tällä on tarjottava tukea työnhakuun siirtymävaiheessa oleville työntekijöille ja varmistettava näille inhimilliset elinolot; katsoo, että tukeen on sisällyttävä riittäviä koulutustoimenpiteitä, jotka antavat ihmisille mahdollisuuden mukautua työmarkkinoiden tarpeisiin; 32. katsoo, että yritykset pelkäävät pysyvää yhteensopimattomuutta omien tarpeidensa ja työnhakijoiden pätevyyden välillä, niillä ei ole mahdollisuuksia saada luottoa työntekijöiden palkkaamiseksi ja investointien tekemiseksi ja ne eivät investoi riittävästi työmarkkinoihin, ja korostaa, että näinä talouskriisin aikoina on tärkeää kehittää pitkän aikavälin visio Euroopan tuotantojärjestelmälle; katsoo, että olisi luotava yrityksille suosiollinen ympäristö, varmistettava riittävät taloudelliset resurssit ja tarjottava hyvät työolot sekä parannettava työlainsäädännön soveltamisalan, kattavuuden ja täytäntöönpanon avoimuutta ja oikeusvarmuutta sekä työnantajien että työntekijöiden kannalta; 33. korostaa pimeän työn ennaltaehkäisemisen, paljastamisen ja sanktioimisen merkitystä; kehottaa komissiota kehittämään konkreettisia aloitteita, myös erityisiä sääntöjä postilaatikkoyritysten torjumiseksi, säännöksiä yhteisestä ja vakavasta vastuusta aliurakointiketjuissa sekä EU:n erillisviraston perustamisesta pimeän työn ennaltaehkäisemiseksi ja paljastamiseksi; 34. katsoo, että talous- ja rahoituskriisin vuoksi joissakin jäsenvaltioissa yritykset eivät kykene löytämään työmarkkinoilla kaikkein sopivimpia sopimusmuotoja, joiden avulla voitaisiin turvata niiden joustavuustarpeet, jotta ne voisivat vastata markkinoiden kysynnän odottamattomiin heilahteluihin, sekä tarpeet, jotka liittyvät kustannusten hillitsemiseen ja työntekijöiden turvallisuuden suojeluun; 35. vaatii nykyaikaisten työjärjestelyjen yhteydessä ottamaan käyttöön joustavia ja turvallisia sekä yhdenvertaisen kohtelun varmistavia sopimusjärjestelyjä; on vakuuttunut, että toistaiseksi voimassa olevien työsopimusten olisi edelleen oltava pääasiallinen työsuhteen muoto, ja katsoo, että työn nykyaikaisessa organisoinnissa on asianmukaista laatia sopimuksia, jotka ovat joustavia työn suorittamiseen liittyvissä menettelytavoissa ja turvallisia oikeuksien turvaamisen kannalta; tunnustaa, että sekä yritysten että työntekijöiden hyväksynnän saamiseksi on ratkaisevan tärkeää luoda toistaiseksi voimassa olevia työsopimuksia varten oikeudelliset puitteet, joissa ratkaistaan niiden kytkeytyminen joustoturvan käsitteeseen kansallisessa työoikeudessa; 36. paheksuu voimakkaasti sitä, että säännöllisiä työsuhteita korvataan perusteettomasti epätyypillisillä työsuhteen muodoilla, joissa työolot ovat huonommat ja epävarmemmat kuin säännöllisissä työsuhteissa, mikä tapahtuu kansalaisten, työntekijöiden ja kilpailijoiden kustannuksella; korostaa, että tällainen perusteeton käytäntö on ristiriidassa Euroopan sosiaalisen mallin kanssa ja voi horjuttaa sen asemaa, ja kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota pyrkimään kaikin mahdollisin keinoin torjumaan tämä perusteeton käytäntö pysyvästi; 37. on vakaasti sitä mieltä, että jäsenvaltioiden erilaiset perinteet huomioon ottaen kaikissa työsuhteen muodoissa olisi noudatettava tiettyjä perusoikeuksia, joihin olisi sisällyttävä elinkustannukset kattava palkka sekä sukupuoleen tai etniseen alkuperään perustuvien erojen poistaminen, asianmukainen sosiaaliturva, syrjimättömyys ja tasa-arvoinen kohtelu työhönotossa ja työssä, koulutuksessa ja uran etenemisessä, työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelu sekä työ- ja lepoaikaa koskevat määräykset, eläkeoikeudet, yhdistymis- ja edustamisvapaus, neuvotteluoikeus ja oikeus yhteisiin toimiin sekä oikeus koulutukseen ja uran eteneminen sekä suojelu työn menettämisen varalta; 38. kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita tehostamaan panostustaan ammattitaitoon ja koulutukseen vakaiden ja kestävien työsuhteiden tukemiseksi; kehottaa jäsenvaltioita sen vuoksi panostamaan ihmisiin toteuttamalla tehokkaasti ja rahoittamalla markkinoiden tarpeisiin vastaavia elinikäisen oppimisen strategioita sekä tunnustamalla muut kuin muodollisen pätevyyden ja taidot noudattaen samalla elämänkaariajattelua; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita toteuttamaan kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla toimenpiteitä sen takaamiseksi, että jokaisella koulusta lähtevällä nuorella on pääsy joko työpaikkaan tai jatko-opintoihin tai ammatilliseen koulutukseen; 39. kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimintalinjoja, joiden avulla ihmiset, myös heikoimmat ja kaikkein heikoimmassa asemassa olevat, voivat todella päästä työmarkkinoille ja voivat entistä paremmin sovittaa yhteen joustavan työ-, yksityis- ja perhe-elämän, varmistamalla laajaa tukea yhtäläisille mahdollisuuksille sekä kaikille tässä tarkoituksessa tarpeellisille palveluille esimerkiksi äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaiden sekä joustavien työaikojen kaltaisin tukitoimenpitein ja kohtuuhintaisten ja helposti saatavilla olevien päivähoitopalvelujen tarjonnalla; 40. kehottaa jäsenvaltioita laatimaan politiikkaa, jolla pyritään luomaan uusia työllistymismahdollisuuksia; on tietoinen vastuusta ja riskeistä, joita tällaisten, myös epätyypillisten sopimusten kattamien työpaikkojen luojat kohtaavat; 41. kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä, joiden avulla henkilön on mahdollista palata työelämään vanhempainvapaan jälkeen, tarvittaessa siten, että hän saa koulutusta, jolla hänen taitonsa ajantasaistetaan; 42. suosittelee vahvasti, että EU:n työllisyysaloitteeseen sisällytetään työttömien tueksi varhaisvaiheen toimet, jotka toteutetaan silloin, kun työpaikkoja tosiasiallisesti menetetään, jotta voidaan vähentää työmarkkinoilta syrjäytymisen vaaraa ja jotta estetään ihmisten henkisen pääoman menettäminen; 43. kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan erityisesti matalan taitotason työntekijöiden tukijärjestelyjä edistämällä työllistymispolkuun perustuvaa lähestymistapaa, henkilökohtaista neuvontaa, työntekijöiden intensiivistä (uudelleen)koulutusta, tukityöllistämistä sekä itsenäisille ammatinharjoittajille ja yrityksille tarjottavaa starttirahaa; korostaa kuitenkin painokkaasti, että nämä tuet on laadittava siten, että säännöllisten työpaikkojen syrjäyttäminen ei ole mahdollista; 44. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita poistamaan hallinnollista rasitusta sieltä, missä se ei palvele työntekijöiden suojelua, jotta voidaan helpottaa varsinkin pk-yritysten liiketoimintaympäristöä, mutta korostaa, että on tärkeää varmistaa, ettei tämä vaikuta millään tavalla palkkatyöntekijöiden terveyteen tai turvallisuuteen; huomauttaa, että koska pk-yrityksiä on paljon, niillä on EU:ssa tärkeä asema työttömyyden torjunnassa; korostaa, että on tärkeää laatia sellaisia työttömyystoimia, joissa otetaan huomioon pk-yritysten tarpeet ja niiden toiminta-alue; 45. kehottaa jäsenvaltioita tiedottamaan joustoturvaa koskevan pohdinnan ja sen toteutustapojen täytäntöönpanon tilanteesta; 46. pahoittelee neuvoston ja komission kapeaa lähestymistapaa joustoturvaan; kehottaa komissiota ja neuvostoa sitoutumaan hyvää työtä koskevaan esityslistaan ja sisällyttämään sen yhdennettyjen suuntaviivojen ja Euroopan työllisyysstrategian seuraavaan sukupolveen: työntekijöiden työturvan ja työn turvallisuuden edistäminen, oikeuksiin perustuva lähestymistapa aktiiviseen työmarkkinapolitiikkaan ja elinikäiseen oppimiseen, kattava työterveys ja -turvallisuus, kaikkien universaalit ja yhtäläiset sosiaaliset ja työntekijän oikeudet, työ- ja perhe-elämän tasapaino sekä työelämän ja vapaa-ajan yhteensovittaminen ja työpaikkojen laadun ja työhyvinvoinnin parantaminen; 47. kehottaa jäsenvaltioita sallimaan irtisanomiset pelkästään taloudellisin perustein vasta sen jälkeen, kun kaikki mahdollinen on tehty työntekijöiden sopeuttamiseksi ja kouluttamiseksi; C. Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun uudet muodot 48. katsoo, että työmarkkinaosapuolten aseman muodollinen tunnustaminen uudessa perussopimuksessa on edistysaskel, sillä sopimuksessa tunnustetaan työmarkkinaosapuolten itsenäisyys ja vahvistetaan niiden merkitys työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun edistämisessä, ja korostaa tässä yhteydessä alakohtaisen työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun erityismerkitystä, sillä siinä on edustettuna jo 40 alaa; 49. on kuitenkin huolissaan Euroopan unionin tuomioistuimen hiljattain asioissa Laval, Rüffert, Viking ja Luxemburg antamien tuomioiden vaikutuksista yhdistymisvapauteen ja vapauteen toimia työolojen parantamiseksi; 50. katsoo, että kasvua ja työllisyyttä käsittelevän kolmikantahuippukokouksen tunnustaminen institutionaaliseksi elimeksi edistää työmarkkinaosapuolten osallistumista EU:n talouspolitiikkaan; 51. pitää Euroopan ja kansallisten työmarkkinaosapuolten sekä kansalaisyhteiskunnan järjestöjen panosta EU 2020 -strategian toteuttamisessa erityisen tärkeänä, jotta voidaan saavuttaa työllisyystavoitteet ja saattaa ajan tasalle ja panna täytäntöön joustoturvaa koskeva suunnitelma; 52. kehottaa komissiota ja kansallisia työmarkkinaosapuolia kantamaan vastuunsa ”sivullisia” (epätyypillisissä tai hyvin epätyypillisissä työsuhteissa olevia) kohtaan ja varmistamaan, että heidän oikeutensa ja sosiaalisen suojelun vaatimuksensa vastaavat ”sisäpiiriläisten” oikeuksia ja sosiaalisen suojelun vaatimuksia; 53. kehottaa Euroopan ja kansallisen tason työmarkkinaosapuolia tukemaan panostusta markkinoiden vaatimuksiin vastaaviin oppimisen strategioihin ja arvostaa työmarkkinaosapuolten neuvotteluissa jo aikaansaatuja toimintapuitteita osaamisen ja pätevyyksien elinikäiseksi kehittämiseksi; 54. katsoo, että työmarkkinoihin osallistaviin toimenpiteisiin tai työmarkkinoille siirtymiseen/palaamiseen valmistaviin toimenpiteisiin osallistuvien henkilöiden ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen, jotka tarjoavat heille näitä palveluja tai edustavat heitä, olisi osallistuttava heitä koskevan politiikan muotoiluun, täytäntöönpanoon ja toteuttamiseen; 55. panee merkille, että työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen osallistuminen päätöksentekoon ja täytäntöönpanoon vaihtelee suuresti eri jäsenvaltioissa, mutta yleensä suuntauksena on yhä useamman välineen käyttö periaatetavoitteiden saavuttamiseksi; katsoo, että työmarkkinaosapuolten saaman yhteiskunnallisen ja institutionaalisen tunnustuksen laatua olisi parannettava entisestään kansallisesti ja sitä olisi lisättävä, koska se on tärkeä tekijä niiden panostuksen laadussa; korostaa erityisesti, että työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun laatu vaihtelee suuresti eri maissa ja eri aloilla, ja vaatii painokkaasti työmarkkinaosapuolia kehittämään todellista ”sosiaalista kumppanuutta” kaikilla tasoilla; 56. katsoo, että työehtosopimusneuvottelut ovat osoittautuneet tehokkaaksi välineeksi työllisyyden ylläpitämisessä ja että työnantajat ja työntekijät voivat niiden avulla löytää tehokkaita ratkaisuja taloudellisessa taantumassa; panee tässä yhteydessä merkille työmarkkinaosapuolten voimakkaan yksimielisyyden merkityksen kansallisissa järjestelmissä, joissa työlainsäädännön suojelu on vähimmäistasoa; 57. on vakuuttunut siitä, että työmarkkinaosapuolten menestyksekäs vuoropuhelu työpaikoilla riippuu suuresti työntekijöiden edustuksen mahdollisuuksista tarjota laadukasta tietoa, säännöllistä koulutusta ja riittävästi aikaa; 58. on vakuuttunut siitä, että hallituksilla on ratkaiseva rooli luotaessa edellytyksiä osallistaville ja tehokkaille työehtosopimusneuvotteluille sekä kattaville kolmikantarakenteille, jotta työmarkkinaosapuolet voidaan ottaa institutionaalisesti vakiintuneella ja merkittävällä tavalla sekä tasa-arvoisesti mukaan päätöksentekoon kansallisten käytäntöjen ja perinteiden mukaisesti; o 59. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, sosiaalisen suojelun komitealle, Euroopan työllisyyskomitealle sekä jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.
| ||||||||||||||||||
| Biojätehuolto Euroopan unionissa |
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Euroopan parlamentti, joka – ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 191 ja 192 artiklan, joilla pyritään saavuttamaan ihmisten terveyden ja ympäristön suojelun korkea taso, – ottaa huomioon komission vihreän kirjan ”Biojätehuolto Euroopan unionissa” (KOM(2008)0811), – ottaa huomioon 25. kesäkuuta 2009 annetut Euroopan unionin neuvoston päätelmät (11462/09, 26. kesäkuuta 2009), – ottaa huomioon jätteistä 5. huhtikuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/12/EY(1), – ottaa huomioon kaatopaikoista 26. huhtikuuta 1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/31/EY(2), – ottaa huomioon 17. tammikuuta 2002 vahvistamansa kannan neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen tekemiseksi kuudennesta ympäristöä koskevasta yhteisön toimintaohjelmasta(3), – ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2008 antamansa päätöslauselman kestävästä maataloudesta ja biokaasusta: tarve tarkistaa EU:n lainsäädäntöä(4), – ottaa huomioon 4. helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman aiheesta ”2050 – Tulevaisuus alkaa tänään – EU:n tulevaa yhdennettyä ilmastonsuojelupolitiikkaa koskevia suosituksia”(5), – ottaa huomioon 10. huhtikuuta 2008 antamansa päätöslauselman kuudennen ympäristöä koskevan yhteisön toimintaohjelman väliarvioinnista(6), – ottaa huomioon 14. marraskuuta 2007 vahvistamansa kannan ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi maaperän suojelun puitteista ja direktiivin 2004/35/EY muuttamisesta(7), – ottaa huomioon 13. marraskuuta 2007 antamansa päätöslauselman maaperän suojelua koskevasta teemakohtaisesta strategiasta(8), – ottaa huomioon 25. lokakuuta 2005 vahvistamansa kannan neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi jätteiden siirrosta(9), – ottaa huomioon 29. syyskuuta 2005 antamansa päätöslauselman uusiutuvien energialähteiden osuudesta EU:ssa sekä ehdotuksista konkreettisiksi toimiksi(10), – ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2008 vahvistamansa kannan neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi jätteistä ja tiettyjen direktiivien kumoamisesta(11), – ottaa huomioon 13. helmikuuta 2007 antamansa päätöslauselman jätteiden kierrätystä koskevasta teemakohtaisesta strategiasta(12), – ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan, – ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan ja maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnot (A7-0203/2010), A. ottaa huomioon, että komission vihreässä kirjassaan painottama aloite tarjoaa tilaisuuden yhteisön toimintaan biojätehuollon alalla, B. ottaa huomioon, että biojätteen asianmukainen käsittely tuo mukanaan paitsi ympäristöetuja niin myös sosiaalisia ja taloudellisia etuja, C. ottaa huomioon, että jätteistä annetun puitedirektiivin 2 artiklan 4 kohdan mukaan erityisdirektiiveillä voidaan antaa tiettyjen jätelajien käsittelyä koskevia erityisiä tai täydentäviä säännöksiä, D. ottaa huomioon että kaatopaikoista annettu direktiivi 1999/31/EY ei sisällä riittäviä välineitä orgaanisten jätteiden kestävää käsittelyä varten, E. panee merkille biojätehuoltoa koskevien säännösten hajanaisuuden ja katsoo, että nykyiset säädökset eivät ole riittäviä tehokkaalle biojätehuollolle asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi; korostaa, että tämän vuoksi tarvitaan erityisdirektiivi biojätehuollosta; korostaa, että biojätehuoltoa koskevien hajanaisten säännösten kokoaminen samaan säädökseen merkitsisi jo sinällään sitä, että toisaalta lainsäädäntö on toimivaa ja sääntely entistä parempaa ja toisaalta yksinkertaista ja entistä selvempää ja että seuranta ja täytäntöönpanon valvonta ja oikeusvarmuus ovat entistä paremmat, millä varmistetaan julkisten ja yksityisten sijoittajien luottamus pitkällä aikavälillä, F. ottaa huomioon Barcelonassa 15. helmikuuta 2010 pidetyn konferenssin, jossa käsiteltiin biojätteen kierrätystä Euroopassa ja johon osallistuivat neuvosto, komissio ja Euroopan parlamentti(13), ja konferenssin päätelmät, joiden mukaan on luotava biojätettä koskeva eurooppalainen lainsäädäntökehys, koska nyt on ratkaiseva hetki edistää asiaa koskevaa sääntelyä, G. katsoo, että biojätettä koskevan eritysdirektiivin olisi oltava tarpeeksi joustava kattaakseen käytettävissä olevat eri jätehuoltovaihtoehdot ja että on otettava huomioon suuri joukko erilaisia muuttujia ja paikallisia näkökohtia, H. panee merkille kussakin jäsenvaltiossa hyvin erilaisilla toimintatavoilla hallinnoitavien biojätteiden hyödyntämättömän potentiaalin; katsoo, että kyseisiä jätteitä on tarpeen käsitellä entistä paremmin resurssien tehokkaan ja kestävän hallinnan aikaansaamiseksi; katsoo, että olisi lisättävä biojätteen erilliskeräystä, jotta voidaan saavuttaa kierrätystä ja uusiutuvia energialähteitä koskevat tavoitteet ja edistää näin EU 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamista erityisesti strategian johtoajatuksena olevan luonnonvarojen tehokkaan hyödyntämisen puitteissa, I. katsoo, että erilliskeräyksen ansiosta on mahdollista käsitellä optimaalisesti varsinkin tietyntyyppistä biojätettä, kuten kuluttajien ja catering-alan keittiöjäte sekä kertakäyttöastioita käyttävien ravintoloiden biohajoava ja kompostoitava jäte, J. katsoo, että orgaanisen jätteen kompostointi mahdollistaa yhteisön aloitteen (edelläkävijämarkkinat) piiriin jo kuuluvien biohajoavien ja kompostoitavien tuotteiden kierrätyksen, K. katsoo, että on syytä määritellä biojätteen käsittelyä ja kompostin laatua koskevat EU-laatuvaatimukset; katsoo, että kompostin laatuvaatimusten sääntelyllä, mukaan luettuna kokonaisvaltainen strategia, jolla varmistetaan jäljitettävyys, laatu ja turvallinen käyttö, voidaan saada kuluttajat luottamaan tuotteeseen; katsoo, että komposti olisi luokiteltava laatunsa mukaisesti niin, että kompostin käytöstä ei aiheudu haittaa maaperälle ja pohjavedelle eikä varsinkaan erityisesti kyseisestä maaperästä saataville maataloustuotteille, L. katsoo, että huonosti toteutuneet tavoitteet biojätteen ohjaamisessa pois kaatopaikoilta tarvitsevat toteutuakseen lisää lainsäädännöllisiä suuntaviivoja, M. katsoo, että saatetaan tarvita suojatoimenpiteitä varmistamaan, että kompostin käyttö ei johda maaperän tai pohjaveden pilaantumiseen, N. katsoo, että olisi tarkasteltava ja arvioitava mahdollisuuksia käyttää huonolaatuista kompostia niin että ei vahingoiteta ympäristöä tai ihmisten terveyttä, ja että jos EU:n tasolla määritellään asianmukaisesti huonolaatuisen kompostin käyttömahdollisuudet sekä se, milloin kompostia pidetään tuotteena ja milloin jätteenä, jäsenvaltioiden olisi helpompi tehdä kompostin käyttöä koskevia päätöksiä, O. ottaa huomioon, että luonnonvaroja tehokkaasti hyödyntävä Eurooppa on yksi Eurooppa 2020 -strategian johtoajatuksista ja että siksi olisi kannustettava luonnonvarojen tehokkaaseen hyödyntämiseen; katsoo, että biojätteen kierrätys lisää osaltaan luonnonvarojen tehokasta hyödyntämistä, P. ottaa huomioon, että kostea biojäte alentaa jätteenpolton tehokkuutta; katsoo, että biojätteen polttamiseen kannustetaan epäsuorasti direktiivissä uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä; katsoo, että biojätteellä voidaan paremmin edistää ilmastonmuutoksen torjuntaa, jos se kierrätetään kompostiksi maaperän laadun parantamiseksi ja hiilidioksidin talteenottamiseksi, mihin ei tällä hetkellä kannusteta sähkön tuottamisesta uusiutuvista energialähteistä annetussa direktiivissä, Q. ottaa huomioon, että anaerobinen mädätys biokaasun tuottamiseksi on tehokas tapa ottaa talteen energiaa ja että lietettä voidaan käyttää kompostin tuottamiseen, R. katsoo, että asianmukaisen biojätehuollon päätavoitteena on oltava lopputulos, mikä tarkoittaa, että voidaan pitää avoimina biojätehuollon kaikkia teknisiä vaihtoehtoja innovoinnin, tieteellisen tutkimuksen ja kilpailukyvyn edistämiseksi, S. katsoo, että kierrätysyhteiskuntaan siirtymisen, vähähiilisen talouden kehittämisen ja alan ekologisesti kestävien työpaikkojen luomiseen liittyvän potentiaalin välillä on merkittäviä synergiavaikutuksia ja että siksi on tarpeen kohdentaa varoja tutkimukseen, joka koskee biojätteen keräyksestä ja käsittelystä työympäristölle aiheutuvia vaikutuksia, T. katsoo, että komission ja jäsenvaltioiden olisi tuettava biojätealan ympäristötietoisuutta lisääviä toimia etenkin kouluissa, jotta voidaan edistää kiinteän yhdyskuntajätteen kestävää huoltoa ja valistaa kansalaisia erilliskeräyksen hyödyistä; korostaa tässä yhteydessä kuntien ja kunnallisten yritysten merkitystä, koska ne voivat valistaa kansalaisia ja antaa neuvoja, joiden avulla kansalaiset voivat vähentää jätteiden määrää, U. ottaa huomioon, että yli 30 prosenttia kiinteästä yhdyskuntajätteestä on biojätettä; ottaa huomioon, että biojätteen määrä Euroopan unionissa on kasvussa, että biojäte on merkittävä kasvihuonekaasupäästöjen lähde ja että siitä aiheutuu muita ympäristöhaittoja, kun sitä viedään kaatopaikoille olosuhteissa, joiden johdosta jätehuolto on nykyään neljänneksi suurin kasvihuonekaasujen lähde, V. toteaa, että muutakin kuin kotitalouksista peräisin olevaa biojätettä käsitellään käytännössä kestävällä tavalla, W. katsoo, että tällaisen jätteen käsittely olisi järjestettävä jätehierarkian mukaisesti eli siinä olisi otettava huomioon jätteen ennaltaehkäisy ja vähentäminen, uudelleenkäyttö, kierrätys, muuntyyppinen talteenotto etenkin energiatarkoituksiin ja viimeisenä vaihtoehtona kaatopaikalle vieminen (jätteistä annetun puitedirektiivin 4 artiklan mukaisesti), koska biojätteen kierrätys on parempi vaihtoehto kuin sen polttaminen, sillä näin vältetään metaanikaasun muodostuminen ja voidaan lisäksi auttaa torjumaan ilmastonmuutosta hiilidioksidin talteenoton avulla ja parantaa maaperää; katsoo, että ennaltaehkäisy on biojätehuollon ensisijainen tavoite ja että ennaltaehkäisyn avulla voidaan erityisesti välttää elintarvike- ja puutarhajätteen syntymistä esimerkiksi tehostamalla julkisten puistojen suunnittelua ja istuttamalla niihin vähän hoitoa tarvitsevia kasveja ja puita, X. ottaa huomioon, että jos halutaan luoda ympäristötehokas biojätehuolto, asiaa on tarkasteltava kokonaisvaltaisesti energiapolitiikan ja maaperän suojelua koskevan politiikan yhteydessä ja sopusoinnussa ilmastonmuutoksen lieventämistavoitteiden kanssa; katsoo, että yhtenä lisäetuna on biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen, kun käsiteltyä biojätettä käytetään turpeen korvaajana, millä suojellaan kosteikkojen ekosysteemejä, Y. ottaa huomioon, että anaerobinen mädätys, jolla biojätteestä tuotetaan biokaasua, voi myötävaikuttaa merkittävällä tavalla kestävään luonnonvarojen hoitoon EU:ssa ja auttaa osaltaan täyttämään EU:n uusiutuvaa energiaa koskevat tavoitteet kestävällä tavalla, Z. toteaa, että biojätettä olisi pidettävä arvokkaana luonnonvarana, jota voidaan käyttää korkealaatuisen kompostin tuotannossa, koska näin voidaan auttaa torjumaan Euroopan maaperän huonontumista, säilyttää maaperän tuottavuus, vähentää kemiallisten ja erityisesti fosforipitoisten lannoitteiden käyttöä maataloudessa ja lisätä maaperän vedenpidätyskykyä, AA. toteaa, että jäsenvaltioissa käytetään erilaisia jätehuoltojärjestelmiä ja että kaatopaikalle sijoittaminen on edelleen yleisimmin käytetty kiinteän yhdyskuntajätteen hävittämismenetelmä Euroopan unionissa, vaikka se on ympäristön kannalta huonoin vaihtoehto, AB. katsoo, että liikenteen polttoaineiden tuotanto biojätteestä on merkittävä ympäristöetu, AC. katsoo, että on tarpeen edistää biojätealan tieteellistä tutkimusta ja teknistä innovointia, AD. katsoo, että nykyisen erilliskeräyksen avulla voidaan välttää saastumista ja edistää laadukkaan kompostin tuottamista koskevaa tavoitetta ja toimittaa näin laadukkaita materiaaleja biojätteen kierrätykseen sekä tehostaa energian talteenottoa, AE. ottaa huomioon, että eri jäsenvaltioissa tehdyt tutkimukset ja saadut kokemukset osoittavat erilliskeräyksen merkityksen sekä käyttökelpoisena että ympäristön kannalta ja taloudellisesti kestävänä menetelmänä, josta olisi tehtävä pakollinen; katsoo, että erilliskeräys on välttämätöntä, jos halutaan tuottaa korkealaatuista kompostia, Lainsäädäntö 1. kehottaa komissiota tarkistamaan nykyistä biojätelainsäädäntöä ja laatimaan vuoden 2010 loppuun mennessä toissijaisuusperiaatetta noudattaen ehdotuksen erityisdirektiiviksi, johon sisältyy muun muassa
2. kehottaa komissiota määrittämään kansallisten päästösuunnitelmien puitteissa jätteen kierrätyksellä ja kompostoinnilla saavutettavat hiilidioksidipäästövähennykset; 3. panee merkille, että tuleva Euroopan unionin kehys tarjoaisi monille jäsenvaltioille oikeudelliset suuntaviivat ja oikeudellista selkeyttä ja rohkaisisi niitä investoimaan biojätehuoltoon; kehottaa komissiota tukemaan jäsenvaltiota jätteiden erilliskeräysjärjestelmien käyttöönotossa ja esittämään biojätteen kierrätystä koskevia sitovia ja kunnianhimoisia tavoitteita; 4. palauttaa mieliin, että 22. heinäkuuta 2002 hyväksytyn yhteisön kuudennen ympäristötoimintaohjelman 2001–2010 8 artiklan 2 kohdan iv alakohdassa velvoitettiin komissio luomaan biohajoavia jätteitä koskevaa lainsäädäntöä yhtenä ensisijaisena toimena, jolla pyritään saavuttamaan luonnonvarojen ja jätteiden kestävän käytön ja hallinnan tavoite, ja panee merkille, ettei vielä kahdeksan vuotta myöhemmin ole esitetty lainsäädäntöehdotuksia, mitä on mahdotonta hyväksyä; 5. kehottaa komissiota tutkimaan vaikutusarvioinnissaan, miten biojätehuoltojärjestelmää voidaan parantaa sen osalta, mikä koskee erillisesti talteenotetun biojätteen kierrätystä, kompostoinnin käyttöä maatalouden ja ympäristön hyödyksi, mekaanisia/biologisia käsittelyvaihtoehtoja ja biojätteen käyttöä energiantuotannossa; katsoo, että tätä vaikutusarviointia olisi käytettävä perustana biohajoavaa jätettä koskevan Euroopan unionin uuden oikeudellisen kehyksen valmistelussa; Käyttö 6. kehottaa komissiota vahvistamaan yhdessä jäsenvaltioiden kanssa perusteet korkealaatuisen kompostin tuotannolle ja käytölle ja määrittämään lopputuotteita koskevat vähimmäisvaatimukset jätepuitedirektiivin 6 artiklan mukaisesti, jotta saadaan biojätteiden käsittelystä saatavien erilaisten kompostien laatuluokitus osana kokonaisvaltaista strategiaa, jolla varmistetaan laadun lisäksi tuotteen jäljitettävyys ja sen käytön turvallisuus; Energia 7. pitää biojätteen anaerobista mädätystä erityisen hyödyllisenä, koska se tuottaa ravinteikasta maanparannusainetta, lietettä, ja myös biokaasua, joka on uusiutuva energiamuoto, joka voidaan muuntaa biometaaniksi tai käyttää perussähköntuotannossa; 8. katsoo, että biojätteen polttaminen voi olla käyttökelpoinen jätteenkäsittelyvaihtoehto vain sillä edellytyksellä, että polttamisen yhteydessä syntyvä energia otetaan talteen; 9. korostaa, että käytettäessä biojätettä energiantuotantoon on otettava huomioon energiatehokkuus ja kestävä kehitys ja että tästä syystä näin saatua energiaa on käytettävä mahdollisimman tehokkaalla tavalla; toistaa, että erilliskeräys varmistaa kaatopaikkadirektiivin(14) noudattamisen, parantaa kierrätettävän biojätteen laatua ja lisää energian talteenoton tehokkuutta; 10. panee merkille, että jätteen ohjaamiseksi tehokkaammin pois kaatopaikoilta sekä jätteen kierrätyksen ja biokaasutuotannon lisäämiseksi olisi jätettävä avoimeksi kaikki teknologiset välineet ja vaihtoehdot, joilla voidaan maksimoida luonnonvarojen kierrätys tai biokaasun tuotanto; 11. katsoo, että biojäte on arvokas uusiutuva luonnonvara, josta voidaan tuottaa sähköä ja biopolttoainetta liikenteen käyttöön ja syötettäväksi kaasuverkkoon, kun biokaasu muunnetaan biometaaniksi (koostuu pääosin metaanista (50–75 %) ja hiilidioksidista), ja kehottaa komissiota tarkastelemaan ja edistämään keinoja, joilla biojätteestä voidaan tuottaa biokaasua; 12. korostaa, että on lisättävä biojätteen ohjaamista pois kaatopaikoilta; panee tässä yhteydessä merkille, että toisaalta biojäte voi edistää EU:n tavoitetta, jonka mukaan vuonna 2020 uusituvan energian osuuden on oltava 20 prosenttia, ja että toisaalta biojäte voi edistää polttoaineen laadusta annetun EU-direktiivin tavoitteita; palauttaa mieliin, että uusiutuvista energiamuodoista annetussa direktiivissä kannatetaan kaikentyyppisen biomassan, myös energiabiojätteen, käyttämistä uusiutuvan energian lähteenä, ja että jätteestä tuotetut biopolttoaineet lasketaan kaksinkertaisina, kun pyritään kohti uusiutuvan energian 10 prosentin tavoitetta liikenteen osalta; kehottaa näin ollen jäsenvaltioita harkitsemaan lainsäädännössään energian tuottamista biohajoavasta jätteestä osana kokonaisvaltaista jätehierarkiapolitiikkaa ja kehottaa niitä jakamaan ideoita parhaista käytännöistä; Tutkimus ja innovointi 13. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään ja tukemaan biojätehuollon tieteellistä tutkimusta ja teknistä innovointia; 14. kehottaa komissiota osallistumaan tiiviimmin biojätteen käsittelymenetelmiä koskevaan tutkimukseen, jotta voidaan paremmin määrittää biojätteen maaperään liittyvät hyödyt sekä siitä saatavan energian määrä ja sen ympäristövaikutukset; Valistus ja tiedotus 15. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan biojätealan ympäristötietoisuutta lisääviä toimia etenkin kouluissa ja korkea-asteen oppilaitoksissa, jotta voidaan edistää jätteen syntymisen ehkäisemiseen tähtääviä käyttäytymismalleja ja biojätteen ja kiinteän yhdyskuntajätteen kestävää huoltoa ja valistaa kansalaisia jätteen syntymisen ehkäisystä ja jätteiden kierrätyksestä sekä erilliskeräyksen ja biojätteen biologisen käsittelyn hyödyistä; korostaa tässä yhteydessä kaupunkien, kuntien ja kunnallisten yritysten merkitystä, koska ne voivat valistaa kansalaisia ja antaa tietoa ja neuvoja, joiden avulla kansalaiset voivat ehkäistä jätteiden syntymistä; Ympäristönäkökohdat 16. katsoo, että käsiteltyä biojätettä olisi käytettävä orgaanisen aineksen säilyttämiseen sekä ravinnekierron ja erityisesti fosfaatin kierron täydentämiseen kierrättämällä se maaperään, ja kehottaa sen vuoksi komissiota tunnustamaan, että olisi tutkittava, miten politiikoilla voidaan vaikuttaa hillitsevästi maailman fosfaattivarojen liian nopeaan hupenemiseen; 17. tähdentää, että puhdasta biojätettä on pidettävä arvokkaana luonnonvarana, jota voidaan käyttää hyvälaatuisen kompostin tuottamiseen; 18. katsoo, että maatalouden tulevaisuus riippuu myös maaperän hedelmällisyyden säilyttämisestä ja parantamisesta; toteaa, että hyvälaatuisen kompostin käytöllä maataloudessa voidaan myötävaikuttaa maan tuottavuuden säilyttämiseen, maaperän vedenpidätyskyvyn ja hiilidioksidin varastoimiskyvyn lisäämiseen sekä keinolannoitteiden käytön vähentämiseen; korostaa jäsenvaltioiden roolia sen varmistamisessa, että maatalousmaahan käytetään hyvälaatuista kompostia; 19. huomauttaa, että jätteistä erittyvien kaasujen aiheuttamia ongelmia on vaikeaa ehkäistä kompostointivaiheessa, mikä saattaa uhata merkittävästi ympäristöä ja ilmakehää; muistuttaa, että asianmukaiseen kompostointiin, erityisesti kunnallisen biojätteen kompostointiin, kuuluu pohjaveden suojaaminen kompostointilaitoksen suotovedeltä; 20. korostaa, että pyrittäessä saavuttamaan eri tavoitteet (ilmaston lämpenemisen, maan kasvukunnon heikkenemisen ja eroosion torjuntaa sekä uusiutuvaa energiaa koskevien tavoitteiden saavuttaminen) valikoidusti talteenotetun biojätteen kompostoinnin ja mädätyksen mahdollinen yhdistelmä tarjoaa kiistatta etuja ja ansaitsee tulla edistetyksi; 21. kehottaa siksi komissiota esittämään kansallisia biojätteen kierrätystavoitteita, jotta voidaan rajoittaa biojätemäärää, joka päätyy vähiten suositeltaviin jätehuoltoratkaisuihin, kuten kaatopaikat ja jätteenpoltto; Kaatopaikkadirektiivin säännösten noudattaminen 22. muistuttaa, että biojätteen käsittely on järjestettävä jätehuollon menetelmiä koskevan yleisen hierarkian mukaisesti, johon sisältyy ennaltaehkäisy, kierrätys, muuntyyppinen talteenotto muun muassa energiatarkoituksiin ja viimeisenä vaihtoehtona kaatopaikalle sijoittaminen (direktiivin 1999/31/EY 5 artikla ja direktiivi 2008/98/EY(15)); kehottaa komissiota valvomaan tehostetusti, että kaatopaikalle sijoittamista koskevia säännöksiä sovelletaan ja noudatetaan koko yhteisön alueella; 23. toteaa, että yksittäisten jäsenvaltioiden kansalliset lainsäädäntötoimet ja jätehuoltojärjestelmät poikkeavat toisistaan ja että kaatopaikalle sijoittaminen on edelleen yleisimmin käytetty kiinteän yhdyskuntajätteen hävittämismenetelmä Euroopan unionissa; kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan yhteistyötään ja vaihtamaan biojätteen käsittelyä koskevia parhaita käytäntöjä; 24. katsoo, että suuria määriä pilaantuvaa kaatopaikkajätettä voidaan vähentää tehokkaasti mekaanis-biologisella käsittelyllä ja käyttää kompostointiin, anaerobiseen mädätykseen ja energian talteenottoon; Taloudelliset näkökohdat 25. katsoo, että erilliskeräyksen ja muiden hyötykäyttöastetta parantavien biojätehuoltojärjestelmien laajentaminen edellyttää taloudellisia kannustimia; 26. korostaa, että biojätehuollon tehostaminen ja kompostin laatuvaatimusten yhdenmukaistaminen ovat välttämättömiä, jotta voidaan edistää Euroopan kompostimarkkinoiden kehitystä; 27. katsoo, että aiheuttajaperiaatetta olisi käytettävä pilaavien aineiden maaperään päästämisestä perittävien korvausten perusteena, jotta maatalous ei joudu vastaamaan biojätteen levittämisestä aiheutuvista kielteisistä ulkoisista vaikutuksista; 28. korostaa, että monissa jäsenvaltioissa on jo tarvittavaa infrastruktuuria, mutta tarvitaan taloudellisia kannustimia, jotta voidaan luoda biojätteestä saatavan kompostin, lietteen, biokaasun, bioenergian ja biopolttoaineiden suuria mahdollisuuksia sisältävät markkinat; 29. korostaa biojätteestä tuotettujen liikenteen polttoaineiden ympäristöetuja ja kehottaa jäsenvaltioita jätehierarkian valossa ottamaan tämän huomioon tarkistetun jätepuitedirektiivin täytäntöönpanossa sekä komissiota ilmentämään asiaa täytäntöönpano-ohjeissaan; 30. kehottaa komissiota tarkastelemaan kaikissa asiasta käynnissä olevissa tai tulevissa vaikutusarvioinneissa, millaisia taloudellisia kannustimia ja millaista rahoitusta tai tukea voidaan käyttää tai luoda asianmukaisen biojätehuollon mahdollistavien teknologioiden kehittämistä ja toteuttamista varten; o 31. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö |