Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Torstai 8. heinäkuuta 2010 - Strasbourg
EU:n ja Yhdysvaltojen sopimus rahaliikenteen sanomanvälitystietojen käsittelystä ja siirtämisestä Euroopan unionista Yhdysvaltoihin terrorismin rahoituksen jäljittämisohjelmaa varten ***
 Euroopan ulkosuhdehallinto *
 Kosovo
 Albania
 Kirgisian tilanne
 Aids/hiv ja 18. kansainvälinen aids-konferenssi (Wien, 18.-23. heinäkuuta 2010)
 Rypäleammuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen voimaantulo 1. elokuuta 2010 ja EU:n rooli
 YMP:n tulevaisuus vuoden 2013 jälkeen
 EU:hun tuotavia kala- ja vesiviljelytuotteita koskevat tuontijärjestelyt YKP:n tulevan uudistuksen kannalta
 Zimbabwe ja erityisesti Farai Maguwun tapaus
 Venezuela ja erityisesti María Lourdes Afiunin tapaus
 Pohjois-Korea

EU:n ja Yhdysvaltojen sopimus rahaliikenteen sanomanvälitystietojen käsittelystä ja siirtämisestä Euroopan unionista Yhdysvaltoihin terrorismin rahoituksen jäljittämisohjelmaa varten ***
PDF 189kWORD 34k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 8. heinäkuuta 2010 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi terrorismin rahoituksen jäljittämisohjelmaa varten tapahtuvaa rahaliikenteen sanomanvälitystietojen käsittelyä ja siirtämistä Euroopan unionista Yhdysvaltoihin koskevan Euroopan unionin ja Amerikan yhdysvaltojen välillä koskevan sopimuksen tekemisestä (11222/1/2010/REV 1 ja COR 1 – C7-0158/2010 – 2010/0178(NLE))
P7_TA(2010)0279A7-0224/2010

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi (11222/1/2010/REV 1 ja COR 1),

–  ottaa huomioon terrorismin rahoituksen jäljittämisohjelmaa varten tapahtuvaa rahaliikenteen sanomanvälitystietojen käsittelyä ja siirtämistä Euroopan unionista Yhdysvaltoihin koskevan Euroopan unionin ja Amerikan yhdysvaltojen välisen sopimuksen, joka on edellä mainitun neuvoston päätösehdotuksen liitteenä,

–  ottaa huomioon 5. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman komission suosituksesta neuvostolle komission valtuuttamisesta aloittamaan neuvottelut Euroopan unionin ja Amerikan yhdysvaltojen välisestä sopimuksesta, jolla rahaliikenteen sanomanvälitystietoja luovutetaan Yhdysvaltain valtiovarainministeriölle terrorismin ja terrorismin rahoituksen torjumiseksi(1),

–  ottaa huomioon Euroopan tietosuojavaltuutetun 22. kesäkuuta 2010 antaman lausunnon(2),

–  ottaa huomioon 29 artiklalla perustetun tietosuojatyöryhmän ja poliisi- ja oikeuskysymyksiä käsittelevän työryhmän 25. kesäkuuta 2010 antaman lausunnon,

–  ottaa huomioon, että neuvosto on pyytänyt hyväksyntää Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan, 87 artiklan 2 kohdan a alakohdan ja 88 artiklan 2 kohdan mukaisesti (C7-0158/2010),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 81 artiklan ja 90 artiklan 8 kohdan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan suosituksen (A7-0224/2010),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  pyytää komissiota Euroopan unionin perusoikeuskirjan 8 artiklan mukaisesti (riippumattoman viranomaisen on valvottava henkilötietojen suojaa) toimittamaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle mahdollisimman pian kolmen ehdokkaan luettelon sopimuksen 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi EU:n riippumattomaksi valvojaksi; korostaa, että tämä menettely on soveltuvin osin sama kuin Euroopan parlamentin ja neuvoston soveltama menettely, kun ne nimittävät Euroopan tietosuojavaltuutetun asetuksen (EY) N:o 45/2001(3) mukaisesti pannakseen täytäntöön EY:n perustamissopimuksen 286 artiklan;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Amerikan yhdysvaltojen hallitukselle; kehottaa lisäksi puhemiestä käymään Yhdysvaltojen edustajainhuoneen puhemiehen ja Yhdysvaltojen senaatin puheenjohtajan kanssa parlamenttien välistä vuoropuhelua tulevasta Euroopan unionin ja Amerikan yhdysvaltojen välisestä tietosuojaa koskevasta puitesopimuksesta.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0143.
(2) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.
(3) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001, annettu 18 päivänä joulukuuta 2000, yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1).


Euroopan ulkosuhdehallinto *
PDF 433kWORD 144k
Päätöslauselma
Konsolidoitu teksti
Liite
Liite
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 8. heinäkuuta 2010 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Euroopan ulkosuhdehallinnon organisaatiosta ja toiminnasta (08029/2010 – C7-0090/2010 – 2010/0816(NLE))
P7_TA(2010)0280A7-0228/2010

(Kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ehdotuksen (08029/2010),

–  ottaa huomioon korkean edustajan .8. heinäkuuta 2010. Euroopan parlamentin täysistunnossa antaman julkilausuman Euroopan ulkosuhdehallinnon keskushallinnon perusorganisaatiosta,

–  ottaa huomioon korkean edustajan julkilausuman poliittisesta vastuusta,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 27 artiklan 3 kohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C7-0090/2010),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan, aluekehitysvaliokunnan, kansainvälisen kaupan valiokunnan, budjettivaliokunnan, talousarvion valvontavaliokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A7-0228/2010),

1.  hyväksyy unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.  on vakaasti päättänyt tiivistää perussopimuksen vaatimusten mukaisesti yhteistyötään jäsenvaltioiden kansallisten parlamenttien kanssa unionin ulkoisen toiminnan ja erityisesti YUTP:n ja YTPP:n alalla;

3.  katsoo, että tämän neuvoston päätöksen lisäksi myös varainhoitoasetuksen muutoksissa olisi tarkennettava komission roolia toimintamäärärahojen käytön edelleenvaltuutuksessa edustustojen päälliköille ja etenkin varmistettava myös varainhoitoasetuksessa, että komissio toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet taatakseen, että edelleenvaltuutus ei vaikuta vastuuvapausmenettelyyn;

4.  kehottaa komissiota sisällyttämään kattavaan valmisteluasiakirjaansa unionin ulkoisia toimia koskevista menoista, joka on tarkoitus laatia EU:n talousarvioesityksen yhteydessä, yksityiskohtaisia tietoja muun muassa unionin edustustojen henkilöstötaulukoista sekä ulkoisten toimien menoista maittain ja operaatioittain; huomauttaa aikovansa muuttaa varainhoitoasetusta vastaavasti;

5.  toistaa, että jos syntyy erimielisyyksiä komission ohjeista EU:n edustustojen päälliköille, jotka kuuluvat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 221 artiklan 2 kohdan mukaisesti korkean edustajan alaisuuteen, ja jos korkean edustajan ja asianomaisten ulkoisen avun välineiden ohjelmasuunnittelusta vastaavien komission jäsenten mielipiteet eroavat toisistaan, komission jäsenten kollegio tekee lopullisen päätöksen;

6.  kehottaa korkeaa edustajaa huolehtimaan siitä, että neuvoston päätöksen 6 artiklan säännökset, joiden mukaan vakinaisten EU-virkamiesten on muodostettava vähintään 60 prosenttia ulkosuhdehallinnon AD-tason koko henkilöstöstä, otetaan huomioon kaikissa ulkosuhdehallinnon hierarkian palkkaluokissa;

7.  katsoo, että neuvoston päätöksen 6 artiklan 6 kohdassa esitettyihin erityisiin lisätoimiin maantieteellisen ja sukupuolten välisen tasapainon parantamiseksi olisi sisällyttävä maantieteellisen tasapainon osalta toimia, jotka vastaavat neuvoston asetuksessa (EY, Euratom) N:o 401/2004(1) säädettyjä toimenpiteitä;

8.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

9.  pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä muutoksia unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ehdotukseen;

10.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle, unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 8. heinäkuuta 2010, neuvoston päätöksen antamiseksi Euroopan ulkosuhdehallinnon organisaatiosta ja toiminnasta

P7_TC1-NLE(2010)0816


EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 27 artiklan 3 kohdan,

ottaa huomioon unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan (”korkea edustaja”) ehdotuksen(2),

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon(3),

ottaa huomioon komission hyväksynnän(4),

sekä katsoo seuraavaa:

(1)  Tämän päätöksen tarkoituksena on Euroopan ulkosuhdehallinnon (”EUH”) organisaation ja toiminnan vahvistaminen. EUH on korkean edustajan alaisuudessa toimiva toiminnallisesti itsenäinen unionin elin, joka perustettiin Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU), sellaisena kuin se on muutettuna Lissabonin sopimuksella, 27 artiklan 3 kohdan nojalla. Tätä päätöstä ja erityisesti viittausta ”korkea edustaja” tulkitaan SEU 18 artiklassa korkealle edustajalle määrättyjen eri tehtävien mukaisesti.

(2)  SEU 21 artiklan 3 kohdan toisen kohdan mukaan unioni huolehtii johdonmukaisuudesta ulkoisen toimintansa eri alojen välillä sekä näiden ja muiden politiikkojensa välillä. Neuvosto ja komissio varmistavat unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan avustamana tämän johdonmukaisuuden ja tekevät siinä tarkoituksessa yhteistyötä.

(3)  EUH tukee korkeaa edustajaa, joka on myös Euroopan komission varapuheenjohtaja ja ulkoasiainneuvoston puheenjohtaja, hänen suorittaessaan Euroopan unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) johtamiseen ja EU:n ulkoisen toiminnan johdonmukaisuuden varmistamiseen liittyviä tehtäviään, jotka esitetään erityisesti SEU 18 ja 27 artiklassa. EUH tukee korkeaa edustajaa hänen toimiessaan ulkoasiainneuvoston puheenjohtajana, sanotun vaikuttamatta neuvoston pääsihteeristön tavanomaisiin tehtäviin. EUH tukee korkeaa edustajaa myös hänen toimiessaan komission varapuheenjohtajana, kun on kyse komissiolle ulkosuhteiden alalla kuuluvien tehtävien hoitamisesta komissiossa ja unionin ulkoisen toiminnan koordinoinnista muilta osin, sanotun vaikuttamatta komission yksiköiden tavanomaisiin tehtäviin.

(4)  Osallistuessaan EU:n ulkoisen yhteistyön ohjelmiin EUH:n tulisi pyrkiä varmistamaan, että nämä ohjelmat vastaavat ulkoisen toiminnan tavoitteita, jotka asetetaan SEU 21 artiklassa ja erityisesti sen 2 kohdan d alakohdassa, ja että ne noudattavat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 208 artiklan mukaisia EU:n kehityspolitiikan tavoitteita. Tässä yhteydessä EUH:n tulisi myös edistää kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen ja humanitaarista apua koskevan eurooppalaisen konsensuksen tavoitteiden täyttymistä.

(5)  Lissabonin sopimuksen mukaan EUH:n on oltava toimintakykyinen mahdollisimman pian Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen, jotta sopimuksen määräykset voidaan panna täytäntöön.

(6)  Euroopan parlamentti toteuttaa täysimääräisesti tehtävänsä unionin ulkoisen toiminnan alalla, mukaan lukien poliittinen valvonta, josta se huolehtii SEU 14 artiklan 1 kohdan mukaisesti, sekä lainsäädäntöön ja talousarvioon liittyvissä asioissa perussopimusten mukaisesti. Lisäksi korkea edustaja kuulee säännöllisesti Euroopan parlamenttia YUTP:n keskeisistä näkökohdista ja perusvalinnoista SEU 36 artiklan mukaisesti ja huolehtii siitä, että Euroopan parlamentin näkemykset otetaan asianmukaisesti huomioon. EUH avustaa korkeaa edustajaa tältä osin. Euroopan parlamentin jäsenten pääsy turvallisuusluokiteltuihin asiakirjoihin ja tietoihin YUTP:n alalla edellyttää erityisjärjestelyjä. Odotettaessa tällaisten järjestelyjen hyväksymistä sovelletaan turvaluokiteltuja asiakirjoja ja tietoja YUTP:n alalla koskevan vuoden 2002 toimielinten välisen sopimuksen voimassa olevia määräyksiä.

(7)  Korkean edustajan tai hänen edustajansa olisi täytettävä Euroopan puolustusviraston, Euroopan unionin satelliittikeskuksen, Euroopan unionin turvallisuusalan tutkimuslaitoksen sekä Euroopan turvallisuus- ja puolustusakatemian osalta niiden kunkin perustamissäädöksissä säädetyt velvollisuudet. EUH:n olisi annettava näille yksiköille tuki, josta neuvoston pääsihteeristö nykyisin huolehtii.

(8)  Olisi annettava EUH:n henkilöstöön ja sen palvelukseen ottamiseen liittyvät säännökset, jos ne ovat tarpeen ulkosuhdehallinnon organisaation ja toiminnan kannalta. Samalla olisi tehtävä tarpeelliset muutokset SEUT 336 artiklan mukaisesti Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettaviin henkilöstösääntöihin (”henkilöstösäännöt”) sekä yhteisöjen muuhun henkilöstöön sovellettaviin palvelussuhteen ehtoihin, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta SEUT 298 artiklaan. EUH:ta olisi sen henkilöstöä koskevilta osin pidettävä henkilöstösäännöissä tarkoitettuna toimielimenä. Korkea edustaja on nimittävä viranomainen sekä niiden virkamiesten osalta, joihin sovelletaan henkilöstösääntöjä, että niiden osalta, joihin sovelletaan muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtoja. Ulkosuhdehallinnon virkamiesten ja muun henkilöstön lukumäärä päätetään vuosittain osana talousarviomenettelyä, ja se otetaan huomioon henkilöstötaulukossa.

(9)  EUH:n henkilöstön jäsenet suorittavat tehtävänsä ja toimivat ainoastaan unionin edun mukaisesti.

(10)  Palvelukseen ottaminen perustuu ansioihin, ja siinä varmistetaan asianmukainen maantieteellinen ja sukupuolten välinen tasapaino. Ulkosuhdehallinnon henkilöstössä tulisi olla tarkoituksenmukainen määrä kaikkien jäsenvaltioiden kansalaisia. Vuonna 2013 suoritettavassa tarkastelussa olisi käsiteltävä myös tätä kysymystä, mukaan lukien tarvittaessa ehdotuksia erityisiksi lisätoimenpiteiksi mahdollisen epätasapainon korjaamiseksi.

(11)  EUH koostuu SEU 27 artiklan 3 kohdan mukaisesti neuvoston pääsihteeristön ja komission virkamiehistä sekä jäsenvaltioiden ulkoasiainhallinnosta tulevasta henkilöstöstä. Asiaankuuluvat yksiköt ja tehtävät neuvoston pääsihteeristössä ja komissiossa sekä virkamiehet ja väliaikaiset toimihenkilöt, joilla on toimi näissä yksiköissä tai jotka toimivat näissä tehtävissä, siirretään sitä varten ulkosuhdehallintoon. EUH ottaa palvelukseen ennen 1 päivää heinäkuuta 2013 yksinomaan neuvoston pääsihteeristöstä ja komissiosta lähtöisin olevia virkamiehiä sekä jäsenvaltioiden ulkoasiainhallinnosta tulevaa henkilöstöä. Kyseisen päivämäärän jälkeen kaikkien Euroopan unionin virkamiesten ja muun henkilöstön tulisi voida hakea ulkosuhdehallinnossa avoimena olevia toimia.

(12)  EUH voi erityistapauksissa käyttää erityisiä lähetettyjä kansallisia asiantuntijoita, jotka ovat korkean edustajan alaisuudessa. Lähetettyjä kansallisia asiantuntijoita, joilla on toimi EUH:ssa, ei lasketa siihen kolmannekseen, jota jäsenvaltioiden henkilöstön tulisi edustaa EUH:n saavutettua täyden toimintakykynsä. Heidän siirtonsa EUH:n perustamisvaiheessa ei ole automaattinen ja se tapahtuu lähtöjäsenvaltion viranomaisten hyväksynnällä. Ulkosuhdehallintoon 6 a artiklan mukaisesti lähetetyn kansallisen asiantuntijan työsopimuksen päättyessä tehtävä muutetaan väliaikaisen toimihenkilön toimeksi, jos tehtävä, jota kansallinen asiantuntija hoitaa, vastaa AD-tason henkilöstön tavallisesti hoitamaa tehtävää, edellyttäen, että henkilöstötaulukossa on saatavilla tarvittava toimi.

(13)  Komissio ja EUH sopivat erityisistä säännöistä, jotka liittyvät ohjeiden antamiseen komissiolta edustustoille. Niissä olisi erityisesti määrättävä, että kun komissio antaa edustustoille ohjeita, se antaa samanaikaisesti niistä kopion edustuston päällikölle ja EUH:n keskushallinnolle.

(14)  Varainhoitoasetusta olisi muutettava, jotta EUH sisällytettäisiin sen 1 artiklaan ja sillä olisi unionin talousarviossa erillinen pääluokka. Sovellettavien sääntöjen mukaisesti ja samoin kuin muiden toimielinten osalta tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksessa on myös EUH:ta koskeva osa, ja EUH vastaa kertomukseen. Ulkosuhdehallintoon sovelletaan vastuuvapausmenettelyjä, joista määrätään SEUT 319 artiklassa ja varainhoitoasetuksen 145–147 artiklassa. Se antaa Euroopan parlamentille kaiken tarpeellisen tuen, jotta Euroopan parlamentti voi käyttää oikeuksiaan vastuuvapauden myöntävänä viranomaisena. Komissio vastaa toimintatalousarvion täytäntöönpanosta SEUT 317 artiklan mukaisesti. Päätöksissä, joilla on rahoitusvaikutuksia, noudatetaan erityisesti varainhoitoasetuksen IV osastossa säädettyjä vastuita, erityisesti sen 75 artiklaa menotapahtumien osalta sekä 64–68 artiklaa taloushallinnon henkilöstön vastuualueiden osalta.

(15)  EUH:n perustamisessa olisi noudatettava kustannustehokkuuden periaatetta ja pyrittävä välttämään budjettivaikutuksia. Tätä varten on käytettävä siirtymäjärjestelyjä ja kehitettävä valmiuksia vähitellen. Tehtävien, toimien ja resurssien tarpeetonta päällekkäisyyttä muiden rakenteiden kanssa tulisi välttää. Kaikkia mahdollisuuksia toiminnan järkiperäistämiseen olisi hyödynnettävä.
Lisäksi jäsenvaltioiden väliaikaisia toimihenkilöitä varten tarvitaan joitakin lisätoimia, jotka on rahoitettava voimassa olevan monivuotisen kehyksen puitteissa.

(16)  EUH:n ja sen henkilöstön toimintaa varten olisi laadittava turvallisuutta, turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamista ja avoimuutta koskevat säännöt.

(17)  Palautetaan mieliin, että unionin erioikeuksista ja vapauksista tehtyä pöytäkirjaa sovelletaan ▌ulkosuhdehallintoon sekä sen virkamiehiin ja muihin toimihenkilöihin, joihin sovelletaan joko henkilöstösääntöjä tai unionin muuta henkilöstöä koskevia palvelussuhteen ehtoja.

(18)  Euroopan unionilla ja Euroopan atomienergiayhteisöllä on edelleen yhteinen toimielinjärjestelmä. Sen vuoksi on olennaisen tärkeää varmistaa molempien elinten ulkosuhteiden keskinäinen johdonmukaisuus ja tehdä unionin edustustoille mahdolliseksi edustaa Euroopan atomienergiayhteisöä kolmansissa maissa ja kansainvälisissä järjestöissä.

(19)   Korkean edustajan olisi tarkasteltava vuoden 2013 puoliväliin mennessä EUH:n toimintaa ja organisaatiota, ja tarkasteluun olisi liitettävä tarvittaessa ehdotuksia tämän päätöksen tarkistamiseksi. Tällainen tarkistus olisi hyväksyttävä viimeistään vuoden 2014 alussa,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Luonne ja toiminta-ala

1.  Tällä päätöksellä vahvistetaan Euroopan ulkosuhdehallinnon (”EUH”) organisaatio ja toiminta.

2.  EUH, jonka päätoimipaikka on Brysselissä, on toiminnallisesti itsenäinen, komissiosta ja neuvoston pääsihteeristöstä erillinen Euroopan unionin elin, jolla on tehtäviensä suorittamiseksi ja tavoitteidensa saavuttamiseksi tarvittava oikeuskelpoisuus.

3.  EUH on unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan (”korkea edustaja”) alaisuudessa.

4.  EUH muodostuu keskushallinnosta ja unionin edustustoista kolmansissa maissa ja kansainvälisissä järjestöissä.

2 artikla

Tehtävät

1.  EUH tukee korkeaa edustajaa hänen suorittaessaan erityisesti SEU 18 ja 27 artiklan mukaisia tehtäviään:

   hänen suorittaessaan tehtäviään, jotka liittyvät Euroopan unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) johtamiseen, mukaan lukien yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka (YTPP), osallistumiseen ehdotuksillaan tämän politiikan muotoiluun ja sen toteuttamiseen neuvoston valtuuttamana ja EU:n ulkoisen toiminnan johdonmukaisuuden varmistamiseen ▌;
   hänen toimiessaan ulkoasiainneuvoston puheenjohtajana, sanotun vaikuttamatta neuvoston pääsihteeristön normaaleihin tehtäviin;
   hänen toimiessaan komission varapuheenjohtajana, kun on kyse komissiolle ulkosuhteiden alalla kuuluvien tehtävien hoitamisesta komissiossa ja unionin ulkoisen toiminnan koordinoinnista muilta osin, sanotun vaikuttamatta komission yksiköiden normaaleihin tehtäviin.

2.  EUH avustaa Eurooppa-neuvoston puheenjohtajaa, komission puheenjohtajaa ja komissiota näiden omissa tehtävissä ulkosuhteiden alalla.

3 artikla

Yhteistyö

1.  EUH tukee jäsenvaltioiden ulkoasiainhallintoja sekä neuvoston pääsihteeristön ja komission yksiköitä ja toimii niiden kanssa yhteistyössä, jotta johdonmukaisuus unionin ulkoisen toiminnan eri alojen välillä sekä näiden ja muiden unionin politiikkojen välillä varmistetaan.

2.  EUH ja komission yksiköt neuvottelevat keskenään kaikista unionin ulkoiseen toimintaan liittyvistä asioista näiden omissa tehtävissä YTPP:hen kuuluvia asioita lukuun ottamatta. EUH osallistuu valmistelutyöhön ja menettelyihin sellaisten säädösten osalta, joita komission on määrä laatia tällä alalla. Tämä kohta pannaan täytäntöön SEU V osaston 1 luvun ja ▌SEUT 205 artiklan mukaisesti.

3.  EUH voi tehdä yksikkökohtaisia järjestelyjä asiaankuuluvien komission, neuvoston pääsihteeristön taikka Euroopan unionin muiden laitosten tai toimielinten välisten elinten kanssa.

4.  EUH tukee unionin muita toimielimiä ja elimiä, erityisesti Euroopan parlamenttia, asiaankuuluvalla tavalla ja tekee niiden kanssa asiaankuuluvaa yhteistyötä. EUH voi myös saada tukea näiltä toimielimiltä ja elimiltä, virastot mukaan luettuina tarpeen mukaan, ja tehdä niiden kanssa yhteistyötä. EUH:n sisäinen tarkastaja toimii yhteistyössä komission sisäisen tarkastajan kanssa tarkastuspolitiikan johdonmukaisuuden varmistamiseksi, erityisesti mitä tulee komission vastuuseen toimintamenoista. Lisäksi ulkosuhdehallinto tekee yhteistyötä Euroopan petostentorjuntaviraston OLAFin kanssa asetuksen (EY) N:o 1073/1999 mukaisesti. Sen on erityisesti annettava pikaisesti kyseisen asetuksen edellyttämä päätös sisäisten tutkimusten edellytyksistä ja yksityiskohtaisista säännöistä. Mainitun asetuksen mukaisesti jäsenvaltiot kansallisten säännösten mukaisesti sekä toimielimet avustavat viraston henkilöstöä sen tehtävien suorittamisessa.

4 artikla

Keskushallinto

1.  EUH:ta johtaa toimeenpaneva pääsihteeri, joka toimii korkean edustajan alaisuudessa. Toimeenpaneva pääsihteeri toteuttaa kaikki ulkosuhdehallinnon moitteettoman toiminnan varmistamiseksi tarvittavat, mukaan lukien hallinnolliset ja budjettihallintoa koskevat toimenpiteet. Pääsihteeri huolehtii siitä, että toimet koordinoidaan tehokkaasti keskushallinnon kaikkien yksiköiden välillä ja unionin edustustojen kanssa ▌.

2.  Toimeenpanevaa pääsihteeriä avustaa kaksi apulaispääsihteeriä.

3.  EUH:n keskushallinto jaotellaan pääosastoihin. Näitä ovat erityisesti seuraavat:

   - Pääosastot, jotka muodostuvat maantieteellisistä maailman kaikki maat ja alueet kattavista sekä monenvälisistä ja aihekohtaisista jaoksista. Nämä yksiköt koordinoivat tarvittaessa toimintansa komission toimivaltaisten yksiköiden ja neuvoston pääsihteeristön kanssa.
   - Pääosasto, joka hoitaa hallintoon, henkilöstöön, talousarvioon, turvallisuuteen sekä viestintä- ja tietojärjestelmiin liittyviä asioita ja joka toimii toimeenpanevan pääsihteerin hallinnoiman EUH:n puitteissa. Korkea edustaja nimittää tavanomaisten palvelukseenottosääntöjen mukaisesti pääjohtajan talousarviota ja hallintoa varten. Pääjohtaja toimii korkean edustajan alaisuudessa. Hän vastaa korkealle edustajalle EUH:n hallinnosta ja sisäisestä budjettihallinnosta. Hän noudattaa samoja budjettikohtia ja hallinnollisia sääntöjä, joita sovelletaan EU:n talousarvion pääluokan III siinä osassa, joka kuuluu monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeeseen V.
   - Kriisinhallinta- ja suunnittelulinja, siviilialan suunnittelu- ja toteutusvoimavara, Euroopan unionin sotilasesikunta ja Euroopan unionin tilannekeskus, jotka toimivat suoraan korkean edustajan alaisuudessa ja vastuulla, avustavat korkeaa edustajaa unionin YUTP:n hoidossa perussopimuksen määräysten mukaisesti ottaen huomioon muut unionin toimivaltuudet SEU 40 artiklan mukaisesti.

Näiden rakenteiden erityisominaisuudet sekä niiden toimintaan, palvelukseen ottoon ja henkilöstön asemaan liittyvät ominaispiirteet otetaan huomioon.

Täydellinen koordinointi Euroopan ulkosuhdehallinnon kaikkien rakenteiden välillä varmistetaan.

   strateginen politiikan suunnitteluyksikkö;
   oikeudellinen yksikkö, joka on toimeenpanevan pääsihteerin hallintovallan alainen ja joka toimii tiiviisti yhdessä neuvoston ja komission oikeudellisten yksiköiden kanssa;
   yksiköitä, jotka hoitavat toimielinten välisiä suhteita, tiedotusta ja julkisuusdiplomatiaa, sisäistä tilintarkastusta ja tarkastusta sekä henkilötietojen suojaa.

4.  Korkea edustaja nimittää ▌puheenjohtajat niille neuvoston valmisteluelimille, joiden puheenjohtajana toimii hänen edustajansa, mukaan lukien poliittisten ja turvallisuusasioiden komitean puheenjohtajan, neuvoston puheenjohtajuuden hoitamista koskevan Eurooppa-neuvoston päätöksen täytäntöönpanotoimenpiteistä ja neuvoston valmisteluelinten puheenjohtajuudesta 1 päivänä joulukuuta 2009 tehdyn neuvoston päätöksen (2009/908/EU)(5) liitteessä II esitettyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti.

5.  Neuvoston pääsihteeristö ja komission asiaankuuluvat yksiköt tukevat tarvittaessa korkeaa edustajaa ja EUH:ta. EUH, neuvoston pääsihteeristö ja asiaankuuluvat komission yksiköt voivat tehdä tätä varten yksikkökohtaisia järjestelyjä.

5 artikla

Unionin edustustot

1.  Korkea edustaja tekee päätöksen edustuston avaamisesta tai sulkemisesta yhteisymmärryksessä neuvoston ja komission kanssa.

2.  Kukin unionin edustusto toimii edustuston päällikön alaisuudessa.

Edustuston päälliköllä on määräysvalta edustuston henkilöstön kaikkien jäsenten suhteen, heidän asemastaan riippumatta, ja edustuston kaikkeen toimintaan nähden. Hän on vastuussa korkealle edustajalle edustuston työskentelyn yleisestä hallinnoimisesta sekä unionin kaikkien toimien koordinoinnista.

Edustustojen henkilöstöön kuuluu EUH:n henkilöstöä sekä komission henkilöstöä, silloin kun se on unionin talousarvion toteuttamisen ja unionin muiden politiikkojen kuin EUH:n tehtäviin kuuluvien politiikkojen kannalta asianmukaista.

3.  Edustuston päällikkö saa ohjeet korkealta edustajalta ja EUH:lta, ja hän vastaa näiden ohjeiden täytäntöönpanosta.

Aloilla, joilla komissio käyttää sille perussopimusten nojalla annettuja toimivaltuuksiaan, komissio voi SEUT 221 artiklan 2 kohdan mukaisesti myös antaa ohjeita edustustoille. Edustuston päälliköllä on kokonaisvastuu näiden ohjeiden täytäntöönpanosta.

4.  Edustuston päällikkö käyttää kyseisessä kolmannessa maassa toteutettaviin EU:n hankkeisiin osoitettuja toimintamäärärahoja varainhoitoasetuksen mukaisesti, jos komissio on siirtänyt toimivallan edelleen.

5.  EUH:n pääsihteeri arvioi kunkin edustuston toimintaa määräajoin. Arviointiin sisältyy tilintarkastus ja hallinnon tarkastus. EUH:n pääsihteeri voi pyytää tätä varten asiaankuuluvien komission yksiköiden apua. EUH:n sisäisten toimenpiteiden lisäksi OLAF käyttää toimivaltaansa erityisesti toteuttaessaan petostentorjuntatoimenpiteitä asetuksen (EY) N:o 1073/1999 mukaisesti.

6.  Korkea edustaja sopii tarvittavista järjestelyistä kyseisen asemamaan, kansainvälisen järjestön tai kolmannen maan kanssa. Korkea edustaja toteuttaa erityisesti tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että asemamaa myöntää unionin edustustolle ja sen henkilöstölle ja omaisuudelle vastaavat erioikeudet ja vapaudet kuin ▌18 päivänä huhtikuuta 1961 tehdyssä diplomaattisia suhteita koskevassa Wienin yleissopimuksessa tarkoitetaan.

7.  Unionin edustustoilla on valmiudet avustaa myös muita toimielimiä, erityisesti ▌Euroopan parlamenttia, niiden ▌yhteyksissä siihen kansainväliseen järjestöön tai kolmanteen maahan, johon edustusto on akkreditoitu.

8.  Edustuston päälliköllä on valtuudet edustaa EU:ta edustuston akkreditointimaassa, erityisesti kun on kyse sopimusten tekemisestä tai osallistumisesta oikeudenkäyntiin osapuolena.

9.  Unionin edustustot toimivat läheisessä yhteistyössä ja jakavat tietoja jäsenvaltioiden ulkoasiainhallintojen kanssa. ▌

10.  Unionin edustustot tukevat SEU 35 artiklan kolmannen alakohdan mukaisesti jäsenvaltioiden pyynnöstä ▌jäsenvaltioita niiden diplomaattisuhteissa ja niiden konsuliviranomaisten antaessa suojelua unionin kansalaisille kolmansissa maissa.

6 artikla

Henkilöstö

1.  Tämän artiklan säännöksiä 2 kohtaa lukuun ottamatta sovelletaan rajoittamatta Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavia henkilöstösääntöjä (”henkilöstösäännöt”) sekä yhteisöjen muuhun henkilöstöön sovellettavia palvelussuhteen ehtoja, mukaan lukien näihin sääntöihin SEUT 336 artiklan mukaisesti tehdyt muutokset niiden mukauttamiseksi EUH:n tarpeisiin.

2.  EUH:n kokoonpanossa on Euroopan unionin virkamiehiä ja muuta henkilöstöä, mukaan lukien väliaikaisiksi toimihenkilöiksi nimitettyjä jäsenvaltioiden ulkoasiainhallinnon henkilöstön jäseniä(6).

Tähän henkilöstöön sovelletaan henkilöstösääntöjä ja muuhun henkilöstöön sovellettavia palvelussuhteen ehtoja.

3.  Tarvittaessa EUH käyttää erityistapauksissa rajoitettua määrää erityisiä lähetettyjä kansallisia asiantuntijoita.

Korkea edustaja hyväksyy neuvoston päätöksessä 2003/479/EY, sellaisena kuin se on muutettuna 5 päivänä joulukuuta 2007 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2007/829/EY(7), vahvistettuja sääntöjä vastaavat säännöt, joiden mukaisesti lähetyt kansalliset asiantuntijat ovat EUH:n käytettävissä antaakseen erityistä asiantuntemustaan.

4.  EUH:n henkilöstön jäsenten on suoritettava tehtävänsä ja toimittava ainoastaan unionin edun mukaisesti. He eivät saa pyytää eivätkä ottaa ohjeita hallituksilta, viranomaisilta, organisaatioilta tai ulkosuhdehallinnon ulkopuolisilta henkilöiltä taikka miltään muulta elimeltä tai henkilöltä kuin korkealta edustajalta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 artiklan kohdan kolmannen luetelmakohdan, 2 artiklan 2 kohdan ja 5 artiklan 3 kohdan soveltamista. Henkilöstösääntöjen 11 artiklan toisen kohdan mukaisesti EUH:n henkilöstö ei saa ottaa vastaan minkäänlaista palkkiota mistään ulkosuhdehallinnon ulkopuolisesta lähteestä.

5.  Valtuudet, jotka henkilöstösääntöjen ja muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen mukaan kuuluvat nimittävälle viranomaiselle ja viranomaiselle, jolla on toimivalta tehdä sopimuksia, annetaan korkealle edustajalle, joka voi siirtää kyseisiä valtuuksia EUH:n sisällä.

6.  EUH:n palvelukseen otto perustuu ansioihin ja riittävän maantieteellisen ja sukupuolten välisen tasapainon varmistamiseen. Ulkosuhdehallinnon henkilöstössä tulee olla tarkoituksenmukainen määrä kaikkien jäsenvaltioiden kansalaisia. Vuonna 2013 suoritettavassa uudelleenarvioinnissa on puututtava myös tähän kysymykseen ja tehtävä tarpeen mukaan ehdotuksia erityisistä lisätoimista mahdollisten vääristymien korjaamiseksi.

7.  Euroopan unionin virkamiehillä ja jäsenvaltioiden ulkoasiainhallinnoista tulevilla väliaikaisilla toimihenkilöillä on samat oikeudet ja velvollisuudet ja heitä kohdellaan tasavertaisesti, erityisesti siltä osin kuin on kyse kelpoisuudesta tulla valituksi kaikkiin tehtäviin samanlaisin ehdoin. Kansallisista ulkoasiainhallinnoista tulevien väliaikaisten toimihenkilöiden ja Euroopan unionin virkamiesten välillä ei tehdä eroa määrättäessä heitä tehtäviin kaikilla EUH:n toiminnan ja politiikan aloilla. Varainhoitoasetuksen säännösten mukaisesti jäsenvaltiot tukevat unionia sellaisten taloudellisten vastuiden täyttämisessä, jotka johtuvat kansallisista ulkoasiainhallinnoista tulevien EUH:n väliaikaisten toimihenkilöiden vastuista varainhoitoasetuksen 66 artiklan mukaisesti.

8.  Korkea edustaja vahvistaa EUH:n henkilöstön valintamenettelyt. Valinnat tehdään ansioihin perustuvalla avoimella menettelyllä, ja niiden tavoitteena on varmistaa, että yksikkö saa palvelukseensa mahdollisimman päteviä, tehokkaita ja ehdottoman luotettavia henkilöitä. Samalla varmistetaan riittävä maantieteellinen tasapaino ja kaikkien EU:n jäsenvaltioiden kansalaisten tarkoituksenmukainen edustus EUH:ssa ja pyritään sukupuolten tasapainoon. Jäsenvaltioiden, neuvoston pääsihteeristön ja komission edustajat osallistuvat ▌ulkosuhdehallinnon avoimia toimia koskevaan palvelukseenottomenettelyyn.

9.  Kun EUH on täysin toimintakykyinen, 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisen jäsenvaltioiden henkilöstön tulisi edustaa vähintään yhtä kolmasosaa AD-tasolla. Samoin vakituisten EU:n virkamiesten tulisi edustaa vähintään 60 prosenttia EUH:n henkilöstöstä AD-tasolla, mukaan lukien jäsenvaltioiden ulkoasiainhallinnoista tulevat henkilöstön jäsenet, joista on tullut vakituisia EU:n virkamiehiä henkilöstösääntöjen määräysten mukaisesti. Korkea edustaja esittää vuosittain Euroopan parlamentille ja neuvostolle selvityksen ulkosuhdehallinnon toimien täyttämisestä.

10.  Korkea edustaja vahvistaa tehtäväkiertoa koskevat säännöt, jotta varmistetaan ulkosuhdehallinnon henkilöstön jäsenten ▌suuri liikkuvuus. Edellä 4 artiklan 3 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitettuun henkilöstöön sovelletaan erityisiä sääntöjä. Periaatteessa kaikki ulkosuhdehallinnon henkilöstön jäsenet työskentelevät määräajoin unionin edustustoissa. Korkea edustaja laatii asiasta säännöt.

11.  Kunkin jäsenvaltion on kansallisen lainsäädäntönsä sovellettavien määräysten mukaisesti taattava virkamiehilleen, joista on tullut EUH:n väliaikaisia toimihenkilöitä, palvelukauden päätyttyä välitön paluu entisiin tehtäviin. Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 50 b artiklan mukaisesti tämä palvelukausi ei saa ylittää kahdeksaa vuotta, jollei sitä jatketa enintään kahdella vuodella poikkeuksellisissa oloissa ja yksikön edun nimissä.

EUH:ssa työskentelevillä EU:n virkamiehillä on oikeus hakea alkuperäisen toimielimensä tehtäviin sisäisten ehdokkaiden kanssa samoin ehdoin.

12.  EUH:n henkilöstön asianmukaisesta yhteisestä koulutuksesta huolehditaan hyödyntäen erityisesti voimassa olevia kansallisia ja EU:n käytäntöjä ja rakenteita. Korkea edustaja toteuttaa tätä varten asianmukaiset toimenpiteet vuoden kuluessa tämän päätöksen voimaantulosta.

7 artikla

Siirtymäsäännökset henkilöstön osalta

1.  Liitteessä luetellut neuvoston pääsihteeristön ja komission asiaankuuluvat yksiköt ja tehtävät siirretään EUH:oon. Virkamiehet ja väliaikaiset toimihenkilöt, joilla on toimi liitteessä luetelluissa yksiköissä tai jotka hoitavat liitteessä lueteltuja tehtäviä, siirretään ulkosuhdehallintoon. Tämä koskee soveltuvin osin tällaisissa yksiköissä tai tehtävissä toimivaa sopimussuhteista tai paikalta palkattua henkilöstöä. Kyseisissä yksiköissä tai tehtävissä toimivat kansalliset asiantuntijat siirretään myös ulkosuhdehallintoon alkuperäjäsenvaltioiden viranomaisten suostumuksella.

Siirrot tulevat voimaan 1 päivänä tammikuuta 2011.

Henkilöstösääntöjen mukaisesti korkea edustaja määrää kunkin virkamiehen hänen palkkaluokkaansa vastaavaan virkaan kyseisen virkamiehen tehtäväryhmässä hänen siirtyessään ulkosuhdehallinnon palvelukseen.

2.  Menettelyt, jotka koskevat henkilöstön ottamista palvelukseen ulkosuhdehallintoon siirrettäviin toimiin ja jotka ovat meneillään tämän päätöksen voimaantulopäivänä, jäävät voimaan. Ne toteutetaan ja saatetaan päätökseen korkean edustajan alaisuudessa asianomaisia avoimia toimia koskevien ilmoitusten sekä henkilöstösääntöjen ja muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen asiassa sovellettavien sääntöjen mukaisesti.

8 artikla

Talousarvio

1.  Tulojen ja menojen hyväksyjän tehtävät Euroopan unionin talousarvion EUH:ta koskevan pääluokan osalta jaetaan varainhoitoasetuksen 59 artiklan mukaisesti. Korkea edustaja antaa sisäiset säännöt hallinnollisia toimenpiteitä koskevien budjettikohtien hallintoa varten. Toimintamenot jäävät komissiota koskevaan budjettikohtaan.

2.  EUH käyttää toimivaltuuksiaan Euroopan unionin yleiseen talousarvioon sovellettavan varainhoitoasetuksen mukaisesti sille osoitettujen määrärahojen rajoissa.

3.  Laatiessaan arvioita EUH:n hallintomenoista korkea edustaja kuulee kehitysyhteistyöpolitiikasta vastaavaa komission jäsentä ja naapuruuspolitiikasta vastaavaa komission jäsentä näiden vastuualueiden osalta.

4.  SEUT 314 artiklan 1 kohdan mukaisesti EUH laatii ennakkoarviot seuraavan varainhoitovuoden menoistaan. Komissio kokoaa nämä ennakkoarviot talousarvioesitykseen, joka voi sisältää edellä mainituista poikkeavia arvioita. Komissio voi muuttaa talousarvioesitystä SEUT 314 artiklan 2 kohdan nojalla.

5.  Talousarvion avoimuuden varmistamiseksi unionin ulkosuhteiden alalla komissio toimittaa budjettivallan käyttäjälle EU:n talousarvioesityksen kanssa valmisteluasiakirjan, jossa esitetään kattavasti kaikki unionin ulkosuhteisiin liittyvät menot.

6.  EUH:oon sovelletaan vastuuvapausmenettelyjä, joista määrätään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 319 artiklassa ja varainhoitoasetuksen 145–147 artiklassa. EUH toimii täydessä yhteistyössä vastuuvapausmenettelyyn osallistuvien toimielinten kanssa ja toimittaa tarvittaessa tarpeelliset lisätiedot, mukaan lukien osallistumalla asiaan kuuluvien elinten kokouksiin.

9 artikla

Ulkoisen toiminnan välineet ja ohjelmasuunnittelu

1.  Komissio vastaa EU:n ulkoisen yhteistyön ohjelmien hallinnoinnista tämän kuitenkaan rajoittamatta komission ja EUH:n tehtäviä seuraavissa kohdissa esitetyssä ohjelmasuunnittelussa.

2.  Korkea edustaja varmistaa EU:n ulkoisen toiminnan yleisen poliittisen koordinoinnin, jolla toteutetaan EU:n ulkoisen toiminnan yhtenäisyys, johdonmukaisuus ja tehokkuus erityisesti seuravilla ulkoisen avun välineillä:

   kehitysyhteistyön rahoitusväline
   - Euroopan kehitysrahasto
   demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskeva eurooppalainen rahoitusväline
   eurooppalainen naapuruuden ja kumppanuuden väline
   teollistuneiden maiden kanssa tehtävän yhteistyön rahoitusväline
   ydinturvallisuusalan yhteistyöväline
   vakautusväline 15 päivänä marraskuuta 2006 annetun asetuksen (EY) N:o 1717/2006 4 artiklassa tarkoitetun avun osalta.

3.  EUH edistää erityisesti mainittujen välineiden ohjelmasuunnittelua ja hallinnointisykliä välineissä esitettyjen toimintapoliittisten tavoitteiden pohjalta. Se vastaa ▌ seuraavien ohjelmasuunnitteluun sisältyviä strategisia, monivuotisia vaiheita koskevien komission päätösten valmistelusta:

   (i) maakohtaiset määrärahat kunkin alueen kokonaisrahoituksen määrittämiseksi (rahoituskehyksen alustavan erittelyn mukaisesti). Osa rahoituksesta varataan kullakin alueella alueellisia ohjelmia varten;
   (ii) maa- ja aluekohtaiset strategia-asiakirjat;
   (iii) maa- ja alueohjelmat.

Edellä olevan 3 artiklan mukaisesti korkea edustaja ja ulkosuhdehallinto toimivat yhteistyössä asianomaisten komission jäsenten ja yksiköiden kanssa kyseisten välineiden koko ohjelmasuunnittelu- ja täytäntöönpanovaiheen ajan sanotun vaikuttamatta 1 artiklan 3 kohtaan. Kaikki päätösehdotukset laaditaan komission menettelyt huomioon ottaen ja toimitetaan komission hyväksyttäviksi.

4.  Euroopan kehitysrahastoa ja kehitysyhteistyön rahoitusvälinettä koskevat ehdotukset, myös ne, joissa on kyse perusasetusten ja 3 kohdassa tarkoitettujen ohjelma-asiakirjojen muutoksista, laaditaan yhdessä ulkosuhdehallinnon asianmukaisissa yksiköissä ja komissiossa kehitysyhteistyöstä vastaavan komission jäsenen vastuulla ja esitetään sitten yhdessä korkean edustajan kanssa komissiolle päätöstä varten.

Aihekohtaiset ohjelmat lukuun ottamatta demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevaa eurooppalaista rahoitusvälinettä, ydinturvallisuusalan yhteistyövälinettä ja 2 kohdan seitsemännessä luetelmakohdassa mainittua vakausvälineen osaa laatii asiasta vastaava komission yksikkö kehitysyhteistyöstä vastaavan komission jäsenen ohjauksella. Ne esitetään kollegiolle korkean edustajan ja muiden asianosaisten komission jäsenten suostumuksella.

5.  Eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välinettä koskevat ehdotukset, myös ne, joissa on kyse perusasetusten ja 3 kohdassa tarkoitettujen ohjelma-asiakirjojen muutoksista, laaditaan yhdessä ulkosuhdehallinnon asianmukaisissa yksiköissä ja komissiossa naapuruuspolitiikasta vastaavan komission jäsenen vastuulla, ja esitetään sitten yhdessä korkean edustajan kanssa komissiolle päätöstä varten.

6.  Korkea edustaja / EUH vastaa toimista YUTP:n talousarvion vakautusvälineen, lukuun ottamatta 2 artiklan seitsemännessä kohdassa mainittua luetelmaosaa, teollistuneiden maiden kanssa tehtävän yhteistyön rahoitusvälineen, viestinnän ja julkisuusdiplomatian sekä vaalitarkkailuvaltuuskuntien puitteissa. Komissio vastaa näiden kohtien rahoituksen toteutuksesta korkean edustajan alaisuudessa hänen ominaisuudessaan komission varapuheenjohtajana(8). Tästä toteutuksesta vastaava komission yksikkö toimii EUH:n tiloissa.

10 artikla

Turvallisuus

1.  Korkea edustaja päättää neuvoston päätöksessä 2001/264/EY tarkoitettua komiteaa kuultuaan Euroopan ulkosuhdehallinnon turvallisuussäännöistä ja toteuttaa kaikki asianmukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ulkosuhdehallinto hallitsee tehokkaasti henkilöstöönsä, fyysiseen omaisuuteensa ja tietoihin kohdistuvat riskit ja että se täyttää huolellisuusvelvoitteensa. Sääntöjä sovelletaan kaikkiin ulkosuhdehallinnon henkilöstön jäseniin ja kaikkiin unionin edustustojen henkilöstön jäseniin heidän hallinnollisesta asemastaan tai alkuperästään riippumatta.

2.  Odotettaessa 1 kohdassa tarkoitettua päätöstä

   turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamisen osalta EUH soveltaa neuvoston päätöstä 2001/264/EY;
   muiden turvallisuusnäkökohtien osalta EUH soveltaa komission päätöstä 2001/844/EY.

3.  EUH:lla on oltava turvallisuusasioista vastaava yksikkö, jota jäsenvaltioiden toimivaltaiset yksiköt avustavat.

4.  Korkea edustaja toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet ulkosuhdehallinnon turvallisuussääntöjen panemiseksi täytäntöön, erityisesti turvallisuusluokiteltujen tietojen suojelemiseksi ja toimenpiteiden toteuttamiseksi silloin kun ulkosuhdehallinnon henkilöstö ei ole noudattanut turvallisuussääntöjä. Tätä varten ulkosuhdehallinto pyytää neuvoja neuvoston pääsihteeristön turvallisuusyksiköltä sekä komission ja jäsenvaltioiden asianmukaisilta yksiköiltä.

11 artikla

Asiakirjojen, arkistojen ja tietosuojan saatavuus

1.  EUH soveltaa neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30 päivänä toukokuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 vahvistettuja sääntöjä. Korkea edustaja päättää täytäntöönpanosäännöistä ulkosuhdehallinnon osalta.

2.  EUH:n pääsihteeri organisoi ulkosuhdehallinnon arkistot. Neuvoston pääsihteeristöstä ja komissiosta siirrettyjen yksiköiden asiaankuuluvat arkistot siirretään ulkosuhdehallintoon.

3.  EUH suojelee yksilöitä henkilötietojen käsittelyssä yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 45/2001 vahvistettujen sääntöjen mukaisesti. Korkea edustaja päättää täytäntöönpanosäännöistä ulkosuhdehallinnon osalta.

12 artikla

Kiinteä omaisuus

1.  Neuvoston pääsihteeristö ja asiaankuuluvat komission yksiköt toteuttavat kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta 7 artiklassa tarkoitettujen siirtojen yhteydessä voidaan tehdä EUH:n toiminnan edellyttämät muutokset neuvoston ja komission rakennuksissa.

2.  Korkea edustaja ja neuvoston pääsihteeristö sekä tarvittaessa komissio päättävät yhdessä ehdot, joilla kiinteä omaisuus annetaan ulkosuhdehallinnon keskushallinnon ja unionin edustustojen käyttöön.

13 artikla

Loppusäännökset

1.  Korkea edustaja, neuvosto, komissio ja jäsenvaltiot vastaavat tämän päätöksen täytäntöönpanosta ja toteuttavat kaikki sen edellyttämät toimenpiteet.

2.  Korkea edustaja esittää vuoden 2011 loppuun mennessä Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle kertomuksen ulkosuhdehallinnon toiminnasta. Se koskee erityisesti 5 artiklan 3 ja 10 kohdan ja 9 artiklan säännösten täytäntöönpanoa.

3.  Korkea edustaja tarkastelee vuoden 2013 puoliväliin mennessä EUH:n toimintaa ja organisaatiota. Tarkastelu koskee muun muassa 6 artiklan 8 ja 11 kohdan säännösten täytäntöönpanoa. Tämän tarkastelun yhteydessä esitetään tarvittaessa asianmukaisia ehdotuksia tämän päätöksen tarkistamiseksi. Siinä tapauksessa neuvosto tarkistaa SEU 27 artiklan 3 kohdan mukaisesti tämän päätöksen kyseisen tarkastelun pohjalta viimeistään vuoden 2014 alussa.

4.  Tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona se hyväksytään. Varainhoitoa ja palvelukseen ottamista koskevat säännökset tulevat voimaan vasta henkilöstösääntöjen ja varainhoitoasetuksen tarvittavien muutosten sekä lisätalousarvion hyväksymisen jälkeen. Korkea edustaja, neuvoston pääsihteeristö ja komissio sopivat jäsenvaltioiden kanssa neuvotellen järjestelyistä kitkattoman siirtymisen varmistamiseksi.

5.  Korkea edustaja toimittaa viimeistään kuukauden kuluttua tämän päätöksen voimaantulosta komissiolle lisätalousarvioesityksen antamista varten arvion ulkosuhdehallinnon tuloista ja menoista sekä henkilöstötaulukon.

6.  Tämä päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tehty Brysselissä [päiväys].

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

LIITE

EUROOPAN ULKOSUHDEHALLINTOON SIIRRETTÄVÄT YKSIKÖT JA TEHTÄVÄT(9)

Jäljempänä on luettelo kaikista hallinnollisista yksiköistä, jotka siirretään kokonaisuudessaan Euroopan ulkosuhdehallintoon (EUH). Tämä ei vaikuta mahdollisiin lisätarpeisiin tai resurssien kohdentamiseen, joista päätetään EUH:n perustamiseen liittyvistä kokonaistalousarviosta käytävissä neuvotteluissa, eikä päätöksiin tarvittavan tukitoiminnoista vastaavan henkilöstön palkkaamisesta, tai tästä johtuviin mahdollisiin neuvoston pääsihteeristön ja komission sekä EUH:n välisiin palvelutasosopimuksiin.

1.  NEUVOSTON PÄÄSIHTEERISTÖ

Jäljempänä mainituissa yksiköissä ja tehtävissä työskentelevä henkilöstö siirretään kokonaisuudessaan EUH:n alaisuuteen, lukuun ottamatta muutamia henkilöstöryhmiä, jotka suorittavat 2 artiklan 1 kohdan toisen luetelmakohdan mukaisia neuvoston pääsihteeristön tavanomaisia tehtäviä, sekä tiettyjä jäljempänä mainittuja erityistehtäviä:

Toimintapolitiikka

ETPP ja kriisinhallintarakenteet

·  Kriisinhallinta- ja suunnitteluosasto (CMPD)

·  Siviilialan suunnittelu- ja toteutusvoimavara (CPCC)

·  Euroopan unionin sotilasesikunta (EUSE).

o Suoraan EUSE:n pääjohtajan alaisuudessa toimivat osastot

o Toiminta-ajatukset ja voimavarat -osasto

o Tiedustelusta vastaava osasto

o Operaatio-osasto

o Logistiikkaosasto

o Viesti- ja tietojärjestelmät -osasto

·  EU:n tilannekeskus (SitCen)

Poikkeus:

·  Turvallisuusjärjestelyt hyväksyvän viranomaisen tukihenkilöstö SitCenissä

Pääosasto E

·  Suoraan pääjohtajan alaisuudessa toimivat toimintayksiköt

·  Pohjois- ja Etelä-Amerikan ja Yhdistyneiden kansakuntien osasto

·  Länsi-Balkanin, Itä-Euroopan ja Keski-Aasian osasto

·  Joukkotuhoaseiden leviämisen estämisen osasto

·  Parlamentin kanssa käsiteltävien YUTP-asioiden osasto

·  New Yorkin yhteystoimisto

·  Geneven yhteystoimisto

Euroopan unionin erityisedustajien palvelukseen ja YTPP-operaatioihin väliaikaisesti siirretyt neuvoston pääsihteeristön virkamiehet

2.  KOMISSIO (EDUSTUSTOT MUKAAN LUKIEN)

Jäljempänä mainituissa yksiköissä ja tehtävissä työskentelevä henkilöstö siirretään kokonaisuudessaan Euroopan ulkosuhdehallinnon alaisuuteen, lukuun ottamatta hyvin rajoitettua määrää henkilöstöryhmiä, jotka on mainittu jäljempänä poikkeuksina.

Ulkosuhteiden pääosasto

·  Koko hierarkia ja siihen suoraan liittyvä tukihenkilöstö

·  Linja A (Kriisinhallintatoimet ja YUTP:n koordinointi)

·  Linja B (Monenväliset suhteet ja ihmisoikeudet)

·  Linja C (Pohjois-Amerikka, Itä-Aasia, Australia, Uusi-Seelanti, ETA, Efta, San Marino, Andorra ja Monaco)

·  Linja D ( Euroopan naapuruuspolitiikan koordinointi)

·  Linja E (Itä-Eurooppa, Etelä-Kaukasia ja Keski-Aasian tasavallat)

·  Linja F (Lähi- ja Keski-itä, Välimeren eteläpuoliset maat)

·  Linja G (Latinalainen Amerikka)

·  Linja H (Aasia (pois luettuina Japani ja Korea))

·  Linja I (Päätoimipaikan resurssit, tiedotus, toimielinten väliset suhteet)

·  Linja K (Ulkomaanedustus)

·  Linja L (Strategia, koordinointi ja analyysi)

·  Itäisen kumppanuuden työryhmä

·  Yksikkö-0I (Sisäinen tarkastus)

Poikkeukset:

·  Rahoitusvälineiden hallinnoinnista vastaava henkilöstö

·  Edustustojen henkilöstön palkkojen ja lisien maksatuksesta vastaava henkilöstö

Ulkomaanedustus

·  Kaikki edustustojen päälliköt ja varapäälliköt sekä heihin suoraan liittyvä tukihenkilöstö

·  Kaikki poliittiset jaokset tai solut ja niiden henkilöstö

·  Kaikki tiedotus- ja julkisuusdiplomatiajaokset ja niiden henkilöstö

·  Kaikki hallinnolliset jaokset

Poikkeukset

·  Rahoitusvälineiden täytäntöönpanosta vastaava henkilöstö

Kehitysyhteistyön pääosasto

·  Linja D (AKT II - Länsi- ja Keski-Afrikka, Karibian alue sekä merentakaiset maat ja alueet) merentakaisten maiden työryhmää lukuun ottamatta

·  Linja E (AKT III - Afrikan sarvi, Itä-Afrikka, eteläinen Afrikka, Intian valtameri ja Tyynimeri)

·  Yksikkö C1 (AKT 1: Avun suunnittelu ja hallinnointi): Suunnittelusta vastaava henkilöstö

·  Yksikkö C2 (Yleisafrikkalaiset kysymykset ja instituutiot, hallinto ja muuttoliike): Yleisafrikkalaisista kysymyksistä vastaava henkilöstö

·  Asianomaista kysymyksistä vastaavat organisaation osat ja niihin suoraan liittyvä tukihenkilöstö

LIITE

KORKEAN EDUSTAJAN(10) JULISTUS POLIITTISESTA VASTUUSTA

Korkea edustaja kehittää suhteitaan Euroopan parlamenttiin niiden kuulemista, tiedottamista ja raportointia koskevien sitoumusten pohjalta, joita aiempi ulkosuhteista vastannut komission jäsen, entinen yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja sekä kiertävä neuvoston puheenjohtajavaltio ovat tehneet viime toimikaudella. Sitoumuksia mukautetaan tarvittaessa, ottaen huomioon parlamentin harjoittaman poliittisen valvonnan asema ja korkean edustajan aseman uudelleen määrittely perussopimusten mukaan sekä SEU 36 artiklan mukaisesti.

Käytännössä:

1.  Korkea edustaja kuulee Euroopan parlamenttia yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) keskeisistä näkökohdista ja perusvalinnoista SEU 36 artiklan mukaisesti. Näkemyksiä vaihdetaan ennen YUTP:n alaan kuuluvien mandaattien ja strategioiden hyväksymistä asianmukaisessa muodossa ja käsiteltävien aiheiden arkaluontoisuuden ja luottamuksellisuuden mukaisesti. Tässä yhteydessä tehostetaan myös yhteisiä neuvottelukokouksia ulkoasiainvaliokunnan ja budjettivaliokunnan puheenjohtajistojen kanssa. Näissä kokouksissa annettavissa tilanneselostuksissa käsitellään erityisesti EU:n talousarviosta rahoitettavia käynnissä ja valmisteilla olevia YUTP-operaatioita. Säännöllisesti pidettävien kokousten lisäksi voidaan tarvittaessa pitää ylimääräisiä yhteisiä neuvottelukokouksia. Euroopan ulkosuhdehallintoa edustavat (kaikissa kokouksissa) poliittisten ja turvallisuusasioiden komitean pysyvän puheenjohtajan ohella myös politiikasta vastaavat johtavassa asemassa olevat virkamiehet.

2.  Korkea edustaja ottaa huomioon vielä neuvoteltavana olevan kansainvälisten sopimusten neuvottelemista koskevan Euroopan parlamentin ja komission välisen puitesopimuksen, ja soveltaa sitä soveltuvin osin omaan vastuualaansa kuuluviin sopimuksiin, kun asiassa tarvitaan parlamentin hyväksyntä. Euroopan parlamentille tiedotetaan SEUT 218 artiklan 10 kohdan mukaisesti kaikista YUTP:n alan sopimuksista välittömästi ja täysimääräisesti menettelyn kaikissa vaiheissa.

3.  Korkea edustaja jatkaa käytännöksi vakiintunutta perusteellista vuoropuhelua ja ilmoittaa edelleen kaikista asiakirjoista, jotka laaditaan rahoitusvälineiden (Euroopan kehitysrahastoa lukuun ottamatta) strategisen suunnittelun vaiheita varten. Sama pätee kaikkiin kuulemismenettelyyn liittyviin asiakirjoihin, jotka toimitetaan jäsenvaltioille valmisteluvaiheessa. Tämä käytäntö ei rajoita delegoituja säädöksiä koskevan SEUT 290 artiklan soveltamisalasta ja soveltamisesta käytävien neuvottelujen tulosta.

4.  Nykyistä järjestelmää YUTP-tehtäviä ja -operaatioita koskevien luottamuksellisten tietojen antamiseksi jatketaan (eli vuonna 2002 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen mukaisen Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa käsittelevän Euroopan parlamentin erityisvaliokunnan välityksellä). Korkea edustaja voi myös ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan ja tarvittaessa parlamentin puhemiehen pyynnöstä antaa tiedonsaantitarpeen perusteella muita YUTP:n asiakirjoja muille Euroopan parlamentin jäsenille, joille on tehty turvaluokiteltuja asiakirjoja koskeva asianmukainen turvallisuusselvitys asiassa sovellettavien määräysten mukaisesti. Korkea edustaja arvioi uudelleen (vuonna 2002 tehdyn Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa koskevan toimielinten välisen sopimuksen) nykyisiä määräyksiä, jotka koskevat Euroopan parlamentin jäsenten mahdollisuuksia tutustua turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alan turvaluokiteltuihin asiakirjoihin ja tietoihin, ja ehdottaa tarvittaessa niiden mukauttamista. Korkea edustaja päättää mahdollista mukauttamista odotettaessa tarpeellisiksi katsomistaan siirtymäkauden toimista, jotta asianmukaisesti nimetyt ja virallisesti ilmoitetut Euroopan parlamentin jäsenet voisivat tehtäväänsä hoitaessaan tutustua helpommin edellä mainittuihin tietoihin.

5.  Korkea edustaja suhtautuu myönteisesti Euroopan parlamentin esittämiin pyyntöihin, että parlamentin strategisesti merkittävinä pitämissä maissa ja organisaatioissa toimivien edustustojen vastanimetyt päälliköt vaihtavat näkemyksiä (joka eroaa kuulemisista) ulkoasiainvaliokunnassa ennen kuin he alkavat hoitaa tehtäviään. Samaa sovelletaan Euroopan unionin erityisedustajiin. Keskustelut käydään korkean edustajan hyväksymässä muodossa, joka vastaa käsiteltävien aiheiden arkaluonteisuutta ja luottamuksellisuutta.

6.  Jos korkea edustaja ei voi osallistua Euroopan parlamentin täysistunnossa käytävään keskusteluun, hän päättää sijaisestaan, joka on EU:n toimielimen jäsen, eli joko komission jäsen, kun on kyse komission yksinomaiseen tai pääasialliseen toimivaltaan kuuluvasta asiasta, tai ulkoasioiden neuvoston jäsen, kun on kyse yksinomaan tai pääasiassa YUTP:hen kuuluvista asioista. Jälkimmäisessä tapauksessa sijainen tulee joko puheenjohtajavaltion tehtäviä hoitavasta maasta tai puheenjohtajavaltiokolmikosta neuvoston työjärjestyksen 26 artiklan mukaisesti. Euroopan parlamentille ilmoitetaan sijaista koskevasta korkean edustajan päätöksestä.

7.  Korkea edustaja edistää edustustojen päälliköiden, Euroopan unionin erityisedustajien, YUTP-operaatioiden johtajien ja ulkosuhdehallinnon johtavassa asemassa olevien virkamiesten saapumista parlamentin asiaankuuluviin valiokuntiin ja alivaliokuntiin antamaan säännöllisiä tilanneselostuksia.

8.  Kun kyseessä ovat jäsenvaltioiden rahoittamat YUTP:n sotilasoperaatiot, tietojen antamista jatketaan vuonna 2002 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen mukaisen Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa käsittelevän Euroopan parlamentin erityisvaliokunnan välityksellä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta toimielinten välisen sopimuksen tarkistamista 4 kohdan mukaisesti.

9.  Euroopan parlamenttia kuullaan vaalitarkkailuvaltuuskuntien yksilöimisestä ja suunnittelusta ja niiden seurannasta noudattaen parlamentin oikeutta valvoa asiaankuuluvien rahoitusvälineiden, kuten demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen, talousarviota. EU:n päätarkkailijat nimitetään kuullen vaalikoordinointiryhmää hyvissä ajoin ennen vaalitarkkailutehtävän käynnistymistä.

10.  Korkea edustaja osallistuu 1 kohdassa tarkoitettuihin asioihin sitoutumisensa perusteella aktiivisesti tuleviin pohdintoihin talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta vuonna 2006 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa olevien, YUTP:n rahoittamista koskevien nykyisten järjestelyjen ajan tasalle saattamiseen. YUTP:n talousarvioon sovelletaan täysimääräisesti Lissabonin sopimuksella käyttöön otettua uutta talousarviomenettelyä. Korkea edustaja pyrkii myös parantamaan YUTP:n talousarvion avoimuutta, mihin sisältyy muun muassa mahdollisuus yksilöidä talousarviossa merkittävät YTPP-operaatiot (kuten nykyiset Afganistanin, Kosovon ja Georgian operaatiot), samalla kun huolehditaan talousarvion joustavuudesta ja tarpeesta varmistaa sellaisten operaatioiden jatkuvuus, joihin on jo sitouduttu.

Korkean edustajan Euroopan parlamentin täysistunnossa antama julkilausuma Euroopan ulkosuhdehallinnon keskushallinnon perusorganisaatiosta

Korkea edustaja luo Euroopan ulkosuhdehallintoon tarvittavat yksiköt ja tehtävät, jotta ulkosuhdehallinto voi täyttää tavoitteensa ja jotta voidaan parantaa EU:n mahdollisuuksia toteuttaa ulkoisia toimia johdonmukaisesti ja päällekkäisyydet välttäen. Tarvittaessa korkea edustaja huolehtii siitä, että budjettivallan käyttäjälle esitetään asianmukaisia ehdotuksia.

Yksiköitä ja tehtäviä mukautetaan ajan myötä uusien painopisteiden ja tilanteiden mukaan.

Euroopan ulkosuhdehallinto käsittää aluksi muun muassa seuraavat yksiköt:

   yksikkö, joka avustaa korkeaa edustajaa tämän perussopimusten ja poliittisesta vastuusta annetun julistuksen mukaisissa suhteissa Euroopan parlamenttiin sekä suhteissa kansallisiin parlamentteihin.
   yksikkö, joka avustaa korkeaa edustajaa tämän pyrkiessä varmistamaan unionin ulkoisen toiminnan johdonmukaisuuden. Yksikön tehtävänä on muun muassa pohjustaa ja seurata korkean edustajan ja komission muiden jäsenten välillä pidettäviä säännöllisiä kokouksia. Yksikkö huolehtii yksikkökohtaisesti tarvittavasta vuorovaikutuksesta ja tehtävien koordinoinnista komission toimivaltaisten yksiöiden kanssa sisäisten politiikkojen ulkoisia näkökohtia koskevissa asioissa.
   Talousarviosta ja hallinnosta vastaava pääjohtaja. Tämä on Euroopan ulkosuhdehallinnossa johtava henkilö, jolla on kokemusta EU:n talousarvio- ja hallintoasioista.

Kriisinhallinta ja rauhanrakentaminen: YTPP-rakenteista tulee osa ulkosuhdehallintoa lokakuussa 2009 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätöksen ja ulkosuhdehallinnosta tehdyn päätöksen mukaisesti. Asianmukainen rakenne on kriisivalmiutta ja rauhanrakentamista käsittelevien asiaankuuluvien yksiköiden sisällyttäminen komissioon.

Korkea edustaja varmistaa, että komissiosta Euroopan ulkosuhdehallintoon siirretyt asiaankuuluvat yksiköt, jotka käsittelevät kriisinhallinnan suunnittelua ja ohjelmointia, konfliktinestoa ja rauhanrakentamista, ja YTPP:n rakenteet toimivat tiiviissä yhteistyössä ja synergiaa luoden sekä suoraan korkean edustajan vastuulla ja alaisuudessa asianmukaisen rakenteen puitteissa. Tämä ei tietenkään vaikuta politiikkojen erityiseen luonteeseen, erityisesti hallitusten väliseen ja yhteisöluonteeseen.

Suoraan korkean edustajan alaisuudessa ja vastuulla varmistetaan täysimääräinen koordinointi ulkosuhdehallinnon kaikkien rakenteiden välillä, erityisesti YTPP:n rakenteiden ja muiden asiaankuuluvien ulkosuhdehallinnon yksiköiden välillä kyseisten rakenteiden erityispiirteet huomioon ottaen.

Korkea edustaja varmistaa, että EU:n erityisedustajien ja ulkosuhdehallinnon asiaankuuluvien yksiköiden välille luodaan tarvittava koordinointi.

Korkea edustaja painottaa erityisesti ihmisoikeuksien ja hyvän hallintotavan edistämistä koko maailmassa ja edistää näiden valtavirtaistamista ulkoisissa politiikoissa ulkosuhdehallinnon välityksellä. Päätoimipaikkatasolla on ihmisoikeus- ja demokratiarakenne ja kaikissa asiaankuuluvissa unionin edustustoissa yhteyspisteitä, joiden tehtävänä on seurata ihmisoikeustilannetta ja edistää EU:n ihmisoikeuspoliittisten tavoitteiden toteutumista.

(1) Kyproksen, Tšekin tasavallan, Viron, Unkarin, Latvian, Liettuan, Maltan, Puolan, Slovakian ja Slovenian Euroopan unioniin liittymisen vuoksi käyttöön otettavista Euroopan yhteisöjen virkamiesten palvelukseen ottamista koskevista väliaikaisista erityistoimenpiteistä 23. helmikuuta 2004 annettu neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 401/2004 (EUVL L 67, 5.3.2004, s. 1).
(2) EUVL …
(3) EUVL …
(4) EUVL …
(5) EUVL L 322, 9.12.2009, s. 28.
(6) Henkilöstösääntöjen 98 artiklan 1 kohdan toinen alakohta kuuluu seuraavasti: ”Nimittävä viranomainen ottaa 1 päivästä heinäkuuta 2013 huomioon myös muiden toimielinten virkamiesten hakemukset asettamatta mitään ryhmää etusijalle.”
(7) EUVL L 327, 13.12.2007, s. 10.
(8) Komissio antaa lausuman siitä, että korkealla edustajalla on asiassa tarvittavat valtuudet täysin varainhoitoasetuksen mukaan.
(9) Koko siirrettävän henkilöstön toimintamenot otetaan monivuotisen rahoituskehyksen menoja koskevasta budjettikohdasta 5 (Hallinto).
(10) Tässä lausumassa käytetty termi ”korkea edustaja” kattaa myös Euroopan komission varapuheenjohtajana toimivan unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan kaikki tehtävät tämän vaikuttamatta hänelle kuuluviin erityistehtäviin sisältyviin erityisvastuisiin.


Kosovo
PDF 149kWORD 71k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. heinäkuuta 2010 Kosovon yhdentymisestä Euroopan unioniin
P7_TA(2010)0281B7-0409/2010

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Thessalonikissa 19. ja 20. kesäkuuta 2003 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät, joissa kaikille Länsi-Balkanin valtioille luvattiin Euroopan unionin jäsenyys,

–  ottaa huomioon yleisten asioiden neuvoston 7. joulukuuta 2009 pitämän kokouksen päätelmät, joissa korostettiin, että Kosovon tulisi myös hyötyä mahdollisuudesta luopua viisumivelvoitteesta heti, kun kaikki ehdot on täytetty, oli jäsenvaltioiden kanta Kosovon asemaan mikä tahansa, ja pyytää komissiota etenemään käyttäen suunnitelmallista lähestymistapaa, jonka avulla Kosovon kansaa lähennetään EU:hun,

–  ottaa huomioon Kosovossa toteutettavasta Euroopan unionin oikeusvaltio-operaatiosta, EULEX KOSOVO, 4. helmikuuta 2008 hyväksytyn neuvoston yhteisen toiminnan 2008/124/YUTP sellaisena kuin se on muutettuna 9. kesäkuuta 2009 hyväksytyllä neuvoston yhteisellä toiminnalla 2009/445/YUTP,

–  ottaa huomioon 4. helmikuuta 2008 hyväksytyn neuvoston yhteisen toiminnan 2008/123/YUTP ja 25. helmikuuta 2010 tehdyn neuvoston päätöksen 2010/118/YUTP Euroopan unionin Kosovon erityisedustajan mandaatin pidentämisestä,

–  ottaa huomioon 14. lokakuuta 2009 annetun komission tiedonannon ”Laajentumisstrategia sekä vuosien 2009 ja 2010 tärkeimmät haasteet” (KOM(2009)0533) sekä siihen liittyvän Kosovon edistymistä koskevan vuoden 2009 kertomuksen ”Kosovon? Eurooppa-perspektiivin toteuttaminen (KOM(2009)0534)(1),

–  ottaa huomioon 7. huhtikuuta 2009 pidetyn toisen Euroopan parlamentin ja Kosovon parlamentin välisen kokouksen suositukset ja 23. kesäkuuta 2010 pidetyn Euroopan parlamentin ja Kosovon parlamentin välisen kolmannen kokouksen suositukset,

–  ottaa huomioon 29. maaliskuuta 2007 antamansa päätöslauselman Kosovon tulevaisuudesta ja EU:n roolista(2) sekä 5. helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman Kosovosta ja EU:n roolista(3),

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1244 (1999),

–  ottaa huomioon luettelon vahvistamisesta kolmansista maista, joiden kansalaisilla on oltava viisumi ulkorajoja ylittäessään, ja niistä kolmansista maista, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske, annetun asetuksen (EY) N:o 539/2001 muuttamisesta 30. marraskuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1244/2009 ja erityisesti sen liitteen I, jossa oikeudellisen selkeyden ja oikeusvarmuuden vuoksi viitataan Kosovossa asuviin henkilöihin (Yhdistyneiden Kansakuntien päätöslauselma UNSCR 1244 (1999)(4),

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen 8. lokakuuta 2008 hyväksymän päätöslauselman (A/RES/63/3), jossa Kansainvälistä tuomioistuinta pyydettiin antamaan neuvoa-antava lausunto siitä, onko Kosovon itsehallinnon väliaikaisten elinten antama yksipuolinen itsenäisyysjulistus kansainvälisen oikeuden mukainen,

–  ottaa huomioon 26. marraskuuta 2009 antamansa päätöslauselman Länsi-Balkanin maita, Islantia ja Turkkia koskevasta komission vuoden 2009 laajentumisstrategia-asiakirjasta(5),

–  ottaa huomioon 26. maaliskuuta 2007 annetun YK:n erityislähettilään loppuraportin Kosovon tulevasta asemasta ja kokonaisvaltaisen ehdotuksen Kosovon aseman ratkaisemisesta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unioni pitää Länsi-Balkanin alueen vakautta ja kyseisten maiden integrointia EU:hun ensisijaisena asiana; katsoo, että ensisijaisuuden säilyminen on mahdollista vain, jos EU:n jäsenyys on todellinen tulevaisuudennäkymä kaikille alueen maille,

B.  ottaa huomioon, että kansainvälinen yhteisö on aina puolustanut Länsi-Balkanin monikansaisten ja -uskontoisten valtioiden stabiiliutta, jonka perustana ovat demokraattiset arvot, avarakatseisuus ja monikulttuurisuus,

C.  ottaa huomioon, että Serbian, entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian ja Montenegron kansalaiset ovat voineet matkustaa EU:ssa ilman viisumia 19. joulukuuta 2009 alkaen ja että sama mahdollistuu lähiaikoina myös Albanialle ja Bosnia ja Hertsegovinalle; katsoo, ettei Kosovon kansalaisia saa jättää tämän kehityksen ulkopuolelle ja eristää muiden alueen maiden kansalaisista ja tästä syystä viisumivelvoitteesta luopumismenettely olisi käynnistettävä viipymättä Kosovon kanssa, kun vain kaikki välttämättömät ehdot täyttyvät,

D.  ottaa huomioon, että Kansainvälistä tuomioistuinta on pyydetty antamaan neuvoa-antava lausunto siitä, onko Kosovon itsehallinnon väliaikaisten elinten antama yksipuolinen itsenäisyysjulistus kansainvälisen oikeuden mukainen, mutta se ei ole vielä esittänyt päätelmiään,

E.  ottaa huomioon, että päätös jättää Kosovo viisumivapauden ulkopuolelle osoittaa EU:n Kosovo-strategian syvää ristiriitaisuutta: toisaalta maata tuetaan valtavasti taloudellisin ja inhimillisin voimavaroin ja toisaalta rajat pidetään suljettuina kaikille niille, jotka voisivat työllään viedä kehitystä eteenpäin,

1.  panee merkille Kosovon 17. helmikuuta 2008 antaman itsenäisyysjulistuksen, jonka 69 maata on tunnustanut; toteaa, että 22 EU:n jäsenvaltiota on tunnustanut Kosovon itsenäisenä valtiona ja viisi ei ole tehnyt niin; kannustaa jäsenvaltioita tehostamaan yhteistä lähestymistapaansa Kosovoon, jotta EU:n politiikka vaikuttaisi tehokkaammin kaikkiin kosovolaisiin ja jotta Kosovo voitaisiin integroida EU:hun; pitää myönteisenä puheenjohtajavaltio Espanjan rakentavaa suhtautumista Kosovoon huolimatta siitä, ettei Espanja ole tunnustanut kyseistä maata; näkisi mielellään, että kaikki jäsenvaltiot tunnustaisivat Kosovon itsenäisyyden;

2.  tähdentää kaikkien alueen maiden EU:hun integroitumisen prosessin erittäin suurta merkitystä alueen vakauden kannalta; korostaa, että eurooppalainen ulottuvuus on voimakas kannuste Kosovon välttämättömiä uudistuksia ajatellen ja kehottaa käytännön toimiin, jotta tämä ulottuvuus konkretisoituu sekä hallitukselle että kansalaisille; kehottaa siksi komissiota sisällyttämään Kosovon alkuvuodesta 2011 käynnistyvään arviointiprosessiin, jolla pyritään valmistelemaan maata vakaus- ja assosiaatiosopimusta koskevien neuvottelujen aloittamiseen ja tiedottamaan viipymättä Kosovon viranomaisille, mihin toimiin niiden olisi ryhdyttävä, ennen kuin komissio laatii viisumivelvoitteesta luopumista koskevan etenemissuunnitelman, sekä laatimaan etenemissuunnitelman heti, kun näihin toimiin on ryhdytty;

3.  panee merkille, että useimmat naapurimaat ovat tunnustaneet Kosovon itsenäisyyden ja että Kosovolla on hyvät naapuruussuhteet; panee merkille, että Kosovo on hyväksytty Maailmanpankin, Kansainvälisen valuuttarahaston ja muiden kansainvälisten järjestöjen jäseneksi;

4.  toistaa 29. maaliskuuta 2007 ja 5. helmikuuta 2009 antamissaan päätöslauselmissa ilmaisemansa kannan, jossa torjutaan Kosovon mahdollinen jakaminen;

5.  on huolissaan suhteista Serbiaan ja korostaa, että hyvät naapuruussuhteet ovat olennaisen tärkeä kriteeri ajatellen Serbian sekä Kosovon ja muiden alueen maiden pyrkimyksiä liittyä EU:hun; kehottaa Serbiaa suhtautumaan pragmaattisesti asemaa koskevaan kysymykseen, vaikka ymmärtääkin vuoden 1999 sodan jälkimaininkien vaikutukset sekä sen, ettei Belgradin johto pidä Kosovon virallista tunnustamista tällä hetkellä poliittisesti mahdollisena vaihtoehtona; panee tyytyväisenä merkille, että Serbian viranomaiset allekirjoittivat poliisiyhteistyöpöytäkirjan Euroopan unionin oikeusvaltio-operaation (EULEX) kanssa, ja kehottaa Serbiaa lisäämään yhteistyötään EULEXin kanssa edelleen; kehottaa lisäksi Serbiaa olemaan jarruttamatta Kosovon jäsenyyttä kansainvälisissä järjestöissä ja erityisesti sen äskettäistä hakemusta liittyä Maailman terveysjärjestöön; korostaa, että konflikti vaikuttaa myös alueen kaupankäyntiin sekä yhteistyöhön Keski-Euroopan vapaakauppasopimukseen (CEFTA) yhteydessä, mikä vahingoittaa alueen maiden talouksia; kehottaa kaikkia osapuolia suhtautumaan asioihin pragmaattisesti, jotta Kosovon alueellinen integrointi olisi mahdollista; korostaa tässä yhteydessä, että vaikka Kansainväliseltä tuomioistuimelta odotetaan neuvoa-antava lausuntoa siitä, onko Kosovon itsehallinnon väliaikaisten elinten antama itsenäisyysjulistus kansainvälisen oikeuden mukainen, se ei saisi estää kaikkia osapuolia sitoutumasta selkeästi tehokkaaseen rajat ylittävään, alueelliseen ja paikalliseen yhteistyöhön Kosovon ja sen naapurialueiden väestön edun mukaisesti;

6.  muistuttaa, että kaikkien EU:hun pyrkivien maiden on täytettävä liittymiskriteerit ja että Länsi-Balkanin maiden tapauksessa EU-neuvottelujen kehyksen muodostaa vakautus- ja assosiaatioprosessi; korostaa, että yksi vakautus- ja assosiaatioprosessin kolmesta tärkeästä tavoitteesta on alueellinen yhteistyö;

7.  korostaa, että alueellinen integraatio ja yhteistyö ovat ratkaisevan tärkeitä Euroopan turvallisuudelle ja vakaudelle ja auttavat luomaan suotuisan kontekstin Serbian ja Kosovon välisten suhteiden normalisoinnille; pitää toivottavana, että päästäisiin sopimukseen paketista, joka koskee Länsi-Balkanin alueen turvallisuutta ja yhteistyötä;

8.  kehottaa lujittamaan Serbian ja Kosovon välistä rajat ylittävää yhteistyötä erityisesti paikallisella tasolla kansalaisten kannalta tärkeissä asioissa, kuten ympäristön, infrastruktuurin ja kaupan aloilla;

9.  toteaa, että jotkut jäsenvaltiot soveltavat yksipuolisesti toimia viisuminsaannin helpottamiseksi, kun taas kahdeksan jäsenvaltiota veloittaa edelleen täydet viisumimaksut; kehottaa EU:n jäsenvaltioita ja komissiota ponnistelemaan kaikin tavoin, jotta voidaan mahdollisimman pian ottaa käyttöön tilapäisiä viisuminsaantia helpottavia yhdenmukaisia toimia Kosovon kansalaisten matkustamisen helpottamiseksi erityisesti ottaen huomioon uuden viisumisäännöstön tarjoamat mahdollisuudet;

10.  panee myönteisinä merkille 15. marraskuuta 2009 järjestetyt paikallisvaalit ensimmäisinä Kosovon hallituksen poliittisen vastuun alaisina järjestettyinä vaaleina; pitää ilahduttavana, että ne sujuivat yleisesti ottaen rauhallisesti ja hyvässä hengessä; korostaa kuitenkin, että vaaleista on raportoitu joitakin säännönvastaisuuksia; kehottaa viranomaisia panemaan nopeasti täytäntöön kansainvälisen yhteisön suositukset, mukaan luettuina tarpeelliset muutokset vaalilainsäädäntöön, jotta selvennetään valituksiin liittyvän lainkäyttövallan tasoja ja jaetaan toimivalta selkeästi keskusvaalilautakunnan ja valituksia käsittelevän lautakunnan välillä, päivitetään äänestäjäluettelot ja varmistetaan johdonmukainen opastus äänestäjille; korostaa tulevia yleisvaaleja ajatellen poliittisen tahdon erittäin suurta merkitystä kyseisten uudistusten edistämisessä ja vaalivilppiin syyllistyneiden henkilöiden saattamisessa vastuuseen;

11.  pitää valitettavana, että Belgrad edelleen tukee serbien erillisalueiden rinnakkaisia rakenteita, jotka kyseenalaistavat vasta perustettujen kuntien toimivaltuudet ja heikentävät niitä; kehottaa Serbiaa toimimaan rakentavammin ja purkamaan nämä rakenteet;

12.  korostaa hajauttamisprosessin todellisen täytäntöönpanon merkitystä ja panee ilahtuneena merkille Ibar-joen eteläpuoleisen Kosovon serbien korkean osallistumisasteen viime vaaleissa ja pitää sitä askeleena eteenpäin maan kestävän tulevaisuuden rakentamisessa; kehottaa hallitusta tukemaan täysimääräisesti vastikään valittua johtoa kyseisissä kunnissa antamalla sille tarvittavan taloudellisen ja poliittisen tuen, jotta se voi luoda nopeasti tarvittavat rakenteet tärkeiden palvelujen tarjoamiseksi komission tuella; pitää tehokkaasti toimivia kuntarakenteita välttämättömänä edellytyksenä sille, että Kosovon serbit voivat osallistua Kosovon poliittisiin prosesseihin ja hallintorakenteisiin; kannustaa kansainvälistä yhteisöä tukemaan vasta perustettujen kuntien kehitys- ja infrastruktuurihankkeita; kannustaa hallitusta laatimaan Euroopan unionin erityisedustajan/kansainvälisen siviiliedustajan tuella rakenteita koskevan strategian, jotta ei synny rinnakkaisten rakenteiden välisiä ristiriitoja erityisesti koulutuksen ja terveyden alalle;

13.  pitää myönteisenä EU:n toimipisteen (EU House) perustamista Pohjois-Kosovoon, mutta on huolissaan tilanteesta Pohjois-Kosovossa, joka kärsii edelleen oikeusvaltion huomattavasta vajavaisuudesta, radikaaliryhmien kasvavasta painostuksesta ja häirinnästä kansalaisyhteiskuntaa kohtaan sekä järjestäytyneestä rikollisuudesta; korostaa sen tähden, että neuvoston on toimittava siten, että oikeusvaltio-operaatio toteutuu koko Kosovon alueella, ja kehottaa komissiota parantamaan pohjoisen serbiyhteisöjen hyväksi toteuttamiensa toimien näkyvyyttä samalla, kun kaikille paikan päällä toimiville korostetaan, että paikallinen, alueellinen ja rajat ylittävä yhteistyö koituu koko väestön hyväksi; panee tähän liittyen myönteisenä merkille kauppatavaroiden rekisteröinnin rajaporteilla 1 ja 31, mikä auttanut vähentämään salakuljetusta alueella, ja kehottaa lisätoimiin tullimaksujen keräämisen aloittamiseksi uudelleen; on huolissaan oikeuslaitoksen tämänhetkiseen toimintaan liittyvistä ongelmista Mitrovican alueella ja kehottaa Serbiaa ja Kosovoa saattamaan päätökseen sopimuksen siitä, että Pohjois-Mitrovican tuomioistuimeen saadaan tuomareita ja syyttäjä, jotka ovat Kosovon serbejä; kannattaa suunnitelmaa pohjoisen integroimisesta uudelleen Kosovon poliittisiin ja hallinnollisiin rakenteisiin ja kehottaa rakenteiden luomiseen siten, että otetaan asianmukaisesti huomioon serbivähemmistön herkkätunteisuus, parannetaan ja lisätään alueen hallintopalveluja sekä parannetaan kansalaisten elinolosuhteista alueella tavalla, joka takaa laajan itsehallinnon; kehottaa EULEXia ponnistelemaan toimiensa lisäämiseksi pohjoisessa ja etenkin vahvistamaan hyviä kansojen välisiä suhteita samalla, kun paikallisväestölle tiedotetaan EU:n toimista ja meneillään olevasta oikeusvaltio-operaatiosta;

14.  pitää erittäin huolestuttavana räjähdystä, joka surmasi yhden henkilön ja haavoitti kymmentä Pohjois-Mitrovicassa 2. heinäkuuta 2010 hallintokeskuksen avaamista vastustaneessa mielenosoituksessa, ja 5. heinäkuuta 2010 tapahtunutta hyökkäystä Kosovon parlamentin etnistä serbijäsentä vastaan; tuomitsee jyrkästi kaikki väkivallanteot ja kehottaa osapulia toimimaan vastuullisesti; kehottaa EULEXia tekemään kaikkensa jännitteiden purkamiseksi ja enemmän väkivallan estämiseksi ja Kosovon poliisia aloittamaan välittömästi EULEXin avustuksella näiden tapahtumien perusteelliset ja puolueettomat tutkimukset tekijöiden saattamiseksi oikeuden eteen;

15.  korostaa EU:n oikeusvaltio-operaation (EULEX) onnistumisen merkitystä sekä kestävälle kehitykselle, toimielinten lujittamiselle ja Kosovon vakaudelle että EU:n pyrkimyksille toimia globaalisti rauhan rakentamisessa; korostaa EULEXin vastuuta toimeenpanovaltaansa kuuluvista tehtävistä ja sille on annettua tehtävää valvoa, ohjata ja neuvoa; rohkaisee tässä suhteessa EULEXia käytännön toimiin, jotta korkean tason korruptiotapausten käsittelyssä voitaisiin edistyä; tunnustaa joillakin aloilla, kuten poliisi- ja tulliasioissa, saavutetun edistyksen, mutta korostaa, että työskentelyä olisi tehostettava, jotta operaatiosta saadaan vihdoin käytännön tuloksia muilla aloilla, kuten korkean tason korruptiotapausten, järjestäytyneen rikollisuuden ja sotarikosten aloilla; pitää siksi tervetulleena tapaa, jolla EULEX on viime aikoina käsitellyt mahdollisia korruptiotapauksia ottaen ne esille myös mahdollisimman korkealla valtiollisella ja hallinnollisella tasolla, ja korostaa, että näin on syytä jatkaa, jotta taataan EULEXin toimien luotettavuus ja näkyvyys; tähdentää, että erityistä huomiota on tässä mielessä kiinnitettävä julkisiin hankintoihin ja että järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa EULEXin on jatkettava pyrkimyksiään konkreettisiin ruohonjuuritason tuloksiin; on tässä yhteydessä huolissaan käsiteltävien tapausten valtavasta sumasta, joka johtuu sellaisten tapausten odottamattoman suuresta määrästä, jotka on siirretty EULEXille YK:n Kosovon väliaikaishallinnolta (UNMIK); tähdentää EULEXin käyttöön annettujen tuomareiden ja syyttäjien riittämätöntä määrää ja kehottaa jäsenvaltioita lähettämään tarvittavan määrän asiantuntijoita tai huolehtimaan heidän palkkaamisestaan; korostaa, että on tärkeää vähentää EULEXin byrokratiaa; korostaa tässä suhteessa, että operaation toteutusta on parannettava tehokkaan sisäisen hallinnon, koordinaation ja yhteistyön avulla; korostaa EULEXin työskentelyn avoimuuden ja tilintekovelvollisuuden tarvetta sekä sitä, että on osoitettava varovaisuutta liittyen toiminnan poliittiseen kontekstiin, jotta voidaan parantaa sen legitimiteettiä kansalaisten silmissä; korostaa lisäksi, että on tärkeätä ylläpitää tiivistä viestintää Kosovon hallituksen, kansalaisten ja tiedotusvälineiden välillä; kannustaa EULEXia tiedottamaan operaationsa tuloksista Kosovon kansalaisille ja lisäksi toimimaan siten, että luottamus operaatioon kasvaa ja että kansalaisten odotukset otetaan huomioon; panee tyytyväisenä merkille äskettäin perustetun ihmisoikeuksien arviointilautakunnan, joka vastaa sellaisten henkilöiden esittämien valitusten tutkimisesta, jotka väittävät, että EULEX on loukannut heidän ihmisoikeuksiaan tehtäviään hoitaessaan;

16.  kehottaa toimivaltaisia elimiään ja etenkin turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alivaliokuntaa tehostamaan EULEXin valvontaa ja tarkkailua mahdollisesti yhteistyössä Kosovon kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa; kehottaa siksi neuvostoa välittämään kaikki EULEXin säännönmukaiset ja ylimääräiset arviot ja tarkastelukertomukset parlamentille;

17.  panee merkille, että sekä Serbia että Kosovo yrittävät löytää vuosien 1998 ja 1999 konfliktissa kadonneet henkilöt käyttäen apunaan työryhmää, joka tutkii Kosovon tapahtumiin liittyviä katoamisia; pitää asian ratkaisemista tärkeänä, jotta vuosien 1998 ja 1999 konfliktista päästään eteenpäin; panee lisäksi merkille, että arviolta 1 862 henkilöä on edelleen kateissa, ja kehottaa sekä Kosovoa että Serbiaa tekemään kaikin mahdollisin tavoin yhteistyötä toistensa, Punaisen Ristin kansainvälisen komitean, EULEXin ja muiden tahojen kanssa näiden ihmisten löytämiseksi;

18.  korostaa, että vuosi 2010 on ratkaiseva sekä Kosovon hallitukselle että viranomaisille kaikilla tasoilla sellaisten tärkeimpien uudistusten edistämiseksi, jotka koskevat korruption torjuntaa, järjestäytynyttä rikollisuutta, hajauttamista ja julkishallinnon uudistusta; korostaa, että onnistuakseen uudistusprosessin on perustuttava laajaan keskusteluun lainsäädäntöesityksistä siten, että kuullaan kaikkia osapuolia kansalaisyhteiskunnan kaikki osapuolet mukaan luettuina; muistuttaa lisäksi hallitusta siitä, että olisi kiinnitettävä erityishuomiota lakien nopeaan ja tehokkaaseen täytäntöönpanoon, jota ilman lainsäädännön hyväksymisellä ei ole todellista vaikutusta Kosovon tilanteeseen;

19.  on vakavasti huolissaan laajalle levinneestä korruptiosta, joka on yhdessä järjestäytyneen rikollisuuden kanssa yksi Kosovon suurimmista ongelmista, ja kehottaa kiireisiin toimiin sen torjumiseksi siten, että parannetaan korruption torjuntaa koskevaa lainsäädäntökehystä, otetaan käyttöön korruption vastainen strategia ja tehostetaan yhteistyötä alueen kaikkien maiden poliisi- ja oikeusviranomaisten kanssa; on syvästi huolissaan äskettäisestä verilöylystä, joka sai alkunsa väkivaltaisesta selkkauksesta Kosovon rajan tuntumassa, ja kehottaa toteuttamaan välittömästi toimia, joilla vastaavat selkkaukset estetään tulevaisuudessa, ja tekemään lopun Länsi-Balkanin alueen vakauden vaarantavasta asekaupasta; panee myönteisenä merkille erityisen korruption vastaisen osaston perustamisen Kosovon erikoissyyttäjän virastoon, mutta korostaa, että kaikkien linjaministeriöiden on sitouduttava asiaan, jotta osasto voi toimia tehokkaasti, ja henkilöstön on kaikissa tapauksissa oltava nuhteetonta; kehottaa hyväksymään nopeasti lain, jolla säännellään tehokkaasti ja avoimesti poliittisten puolueiden rahoitusta ja varmistetaan niiden rahoitusselvitysten avoimuus;

20.  korostaa, että vasta alkutekijöissään oleva oikeus- ja syyttäjäasioista vastaavien osastojen uudistaminen on erittäin tärkeää, jotta varmistetaan tuomareiden ja syyttäjien riippumattomuus ja ammatillinen ote sekä mahdollistetaan kansalaisten luottamuksen palauttaminen oikeusvaltioon; pitää näin ollen myönteisenä oikeusasiamiehen, korkeimman oikeuden tuomareiden, yleisen syyttäjän viraston syyttäjien sekä Kosovon erikoissyyttäjän viraston syyttäjien nimittämistä; on huolissaan siitä, että puutteellinen todistajansuoja hankaloittaa edelleen oikeuden toteutumista vakavimpien rikosten kohdalla; kehottaa hyväksymään ja panemaan nopeasti täytäntöön tuomioistuimia koskevan lainsäädännön ja luomaan todellisen todistajien ja tuomareiden suojelujärjestelmän; kehottaa tässä mielessä EULEX-edustajia jatkamaan julkista raportointiaan siitä, millaisia oikeusvaltioon liittyviä haasteita Kosovossa vielä on;

21.  kehottaa lisäponnistuksiin julkishallinnon uudistuksen vauhdittamiseksi, jotta voidaan luoda ammattitaitoinen ja riippumaton julkishallinto, jossa noudatetaan sukupuolten välistä tasa-arvoa ja otetaan täysimääräisesti huomioon Kosovon väestön etninen koostumus; korostaa tarvetta hyväksyä tätä tarkoitusta varten lainsäädäntökehys ja panna se täytäntöön sekä korostaa, että on kiinnitettävä asianmukaista huomiota ja myönnettävä asianmukainen rahoitus henkilöresurssien kehittämiseksi; on huolissaan siitä, että julkishallinnon keskeisiin virkoihin nimitetään henkilöitä poliittisin perustein ja kehottaa tekemään lopun tästä käytännöstä, joka todella horjuttaa julkishallinnon toimintaa;

22.  kehottaa hallitusta varmistamaan tiedotusvälineiden moniarvoisuuden sekä niiden rahoituksellisen ja toimituksellisen riippumattomuuden vailla poliittista painetta sekä niiden omistusta ja rahoitusta koskevan avoimuuden; peräänkuuluttaa toimittajien työntekoa koskevia oikeuksia sekä tehokkaita menettelyitä tutkivien toimittajien suojaamiseksi uhkauksilta; korostaa, että yleisradion on tärkeätä tarjota korkealaatuista riippumatonta tietoa koko väestölle, ja on huolissaan tämän varmistamiseksi tarvittavan kestävän rahoitusjärjestelmän puuttumisesta; panee tyytyväisenä merkille hallituksen investoinnit Internet-palveluihin; kehottaa hallitusta painokkaasti laajentamaan Internetin käyttömahdollisuutta yhä suuremmalle määrälle kansalaisia; korostaa, että liike-elämälle ja poliitikoille on tärkeää voida käyttää Internetiä sensuroimattomasti esimerkiksi, kun on kyse nuorten vaaliaktiivisuuden parantamisesta;

23.  kehottaa tukemaan Kosovon parlamentin aseman lujittamista, jotta se voi tehokkaasti täyttää lainsäädäntötehtävänsä ja huolehtia hallituksen poliittisen ja talousarvioon liittyvän toiminnan demokraattisesta valvonnasta; kehottaa luomaan tässä yhteydessä tilapäisen kumppanuusohjelman, jonka avulla Kosovon parlamentin hallintohenkilöstölle tarjotaan tilaisuus harjoitteluun Euroopan parlamentissa, ja kehottaa jäsenvaltioiden parlamentteja perustamaan kumppanuusohjelmia, joiden avulla Kosovon parlamentin edustajille ja hallintohenkilöstölle, erityisesti parlamentin vähemmistö- ja oppositioryhmille, tarjotaan mahdollisuus vaihtoon ja parlamentin lainsäädäntö- ja valvontamenettelyjä koskevaan koulutukseen;

24.  kiittää hallitusta edistyksestä, jota on saavutettu ihmisoikeuksien koskevassa lainsäädännössä, ja kannustaa hallitusta hyväksymään nopeasti jäljellä olevat lait; panee kuitenkin merkille, että lainsäädäntökehyksen täytäntöönpano on edelleen riittämätöntä ja yleinen kehitys on hidasta; kehottaa toimimaan aktiivisemmin kaikkiin (etnisiin, uskonnollisiin, sukupuolista suuntautumista koskeviin, vammaisuuteen ja muihin) syihin perustuvan syrjinnän torjumiseksi ja varmistamaan sukupuolten välisen tasa-arvon sekä vähemmistöjen aktiivisen osallistumisen poliittiseen elämään ja hallintorakenteisiin sekä kansallisella että paikallisella tasolla; korostaa koulutuksen merkitystä tässä prosessissa; kehottaa hallitusta tarjoamaan vähemmistöille koulutusta, opetusohjelmia ja oppikirjoja niiden omalla kielellä, jotta ne voivat säilyttää kulttuurinsa ja identiteettinsä, ja kehottaa myös tukemaan niitä inhimillisten voimavarojen kehittämisessä;

25.  on huolissaan perheväkivallan yleisyydestä, naisten syrjinnästä ja ihmiskaupasta etenkin, kun se johtaa tyttöjen ja naisten seksuaaliseen hyväksikäyttöön; kehottaa toimimaan aktiivisesti, jotta voidaan varmistaa sukupuolten tasa-arvo ja suojella tehokkaasti naisten ja lasten oikeuksia;

26.  korostaa aseellisesta konfliktista johtuvaa raskasta historiallista perintöä, joka on murentanut kansalaisten luottamusta konfliktien rauhanomaisen ratkaisun mahdollisuuteen sekä yhteiskuntaryhmien välillä että yksityiselämässä;

27.  painottaa, että herkkä poliittinen tilanne, etnisten ryhmien väliset välikohtaukset joillakin alueilla ja huono taloustilanne hankaloittivat pakolaisten pysyvää paluuta, ja kehottaa lisäämään ponnistuksia heidän tilanteensa parantamiseksi;

28.  tähdentää vähemmistöjen tilanteen vaikeutta ja heidän, erityisesti romanien, kohtaamaansa syrjintää koulutukseen pääsyssä sekä asunnon, sosiaalipalvelujen ja työpaikkojen saannissa; pitää myönteisenä komission aloitetta sulkea lyijyn saastuttamat leirit Mitrovican pohjoisosissa ja asuttaa uudelleen niissä asuvat perheet ja kehottaa panemaan aloitteen nopeasti täytäntöön; yhtyy Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun ilmaisemaan huoleen siitä, ettei Kosovo kykene vielä integroimaan uudelleen väkivalloin muualle siirrettyjä romaneja ja kehottaa jäsenvaltioita lopettamaan tämän käytännön; panee tässä yhteydessä merkille Saksan ja Kosovon viranomaisten aikaansaaman sopimuksen 14 000 pakolaisen, joista noin 10 000 on romaneja, palauttamisesta vähitellen Kosovoon ja kehottaa komissiota tehostamaan tilapäisiä avustusohjelmia; kehottaa kaikkia romanien olojen parantamista koskevaan teemavuosikymmeneen osallistuvia maita edistämään Kosovon osallistumista ohjelmiin;

29.  korostaa koulutuksen erittäin tärkeätä merkitystä sekä työmarkkinoilla tarvittavien taitojen takaamisessa nuorille että etnisten ryhmien välisen sovittelun edistämisessä; kannustaa tätä tarkoitusta varten hallitusta ottamaan vähitellen käyttöön yhteisiä oppitunteja vähemmistökielten ja erityisesti serbian kielen opettamiseksi albanialaisille ja albanian kielen opettamiseksi kaikille vähemmistöille; panee myönteisenä merkille äskettäin tapahtuneen kansainvälisen liiketalouden oppilaitoksen perustamisen Mitrovicaan, mikä on huomattava kansainvälinen investointi paikalliseen talouteen, houkuttelee opiskelijoita kaikista yhteisöistä, pyrkii tarjoamaan nuorille tulevaisuudennäkymiä edistämällä yrittäjyyttä sekä tutustuttaa nuoret Euroopan ammatillisiin vaatimuksiin talous-, ympäristö- ja julkishallinnon aloilla;

30.  tähdentää, että Euroopan kehittämisessä on aina olennaista kulttuurisen monimuotoisuuden kunnioitus, ja korostaa, että uskonnollinen ja kulttuuriperintö ovat tärkeitä rauhan ja turvallisuuden edellytyksiä; korostaa, että kulttuuriperinnön asianmukainen suojelu on tärkeää kaikille Kosovon yhteisöille; kehottaa hallitusta toteuttamaan suunnitellun institutionaalisen uudistuksen kulttuuriperinnön alalla; korostaa, että kulttuuriperinnöltään arvokkaiden paikkojen luettelon vahvistaminen on tärkeä edellytys kulttuuriperintöä koskevan lainsäädännön täytäntöönpanolle; panee tyytyväisenä merkille uskonnollisen ja kulttuuriperinnön suojelua Serbian ortodoksikirkossa edistävän sovittelijan toiminnan ja rohkaisee kaikkia sidosryhmiä aktiiviseen yhteistyöhön tämän kanssa;

31.  korostaa, että akateemisia vaihto-ohjelmia on tuettava ja edistettävä esimerkiksi Erasmus Mundus -tyyppisten ohjelmien avulla, jotta Kosovon kansalaiset voisivat hankkia pätevyyttä ja kokemusta EU:sta ja lisätä keskinäistä vuorovaikutusta EU:n kansalaisten kanssa;

32.  kehottaa viranomaisia tukemaan aktiivisesti kansalaisyhteiskuntaa ja sen osallistumista sosiaali- ja talouspolitiikan luomiseen tukien samalla täysin sananvapautta ja yhdistymisvapautta, korostaa tärkeää asemaa, joka kansalaisyhteiskunnalla ja kansainvälisillä kansalaisjärjestöillä on etnisten ryhmien välisessä sovittelussa, ja kehottaa komissiota lisäämään rahoitustukeaan niiden toimintaan; korostaa tässä suhteessa, että kyseiset asiat olisi kartoitettava tehokkaasti Kosovon vuotuisissa ohjelmissa liittymistä valmistelevan tukivälineen yhteydessä; panee merkille, että on jo olemassa hyvää henkilötason ja varsinkin yritysten välistä yhteistyötä eri etnisiin ryhmiin kuuluvien yksilöiden välillä ja että Kosovon viranomaisten, kansalaisyhteiskunnan ja kansainvälisen yhteisön olisi ponnisteltava lisää tukeakseen tämänkaltaista yhteistyötä vahvistavia paikallisia hankkeita;

33.  on erittäin huolissaan siitä, että Kosovo on edelleen yksi Euroopan köyhimmistä maista ja sen työttömyysaste ylittää 40 prosenttia; korostaa tilanteen kestämättömyyttä ja vaikeita elinolosuhteita, jotka ovat johtaneet tyytymättömyyden kasvuun yhteiskunnassa; kehottaa kiireisiin toimiin sosiaalijärjestelmien tehokkuuden parantamiseksi, jotta yhteiskunnan haavoittuville osille voidaan tarjota turvaverkko, ja kehottaa jatkamaan aktiivista työvoimapolitiikkaa työttömyyden vähentämiseksi; kehottaa tässä yhteydessä komissiota hyödyntämään täysimääräisesti liittymistä valmistelevaa tukivälinettä Kosovon sosioekonomisen kehityksen edistämiseksi erityisesti nuorten hyväksi; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita ottamaan vastaan mahdollisimman monia Kosovon kansalaisia kausityöntekijöiksi ja työvoimapulasta kärsiville aloille;

34.  pitää talouskehitystä avaimena maan suurimpien ongelmien ratkaisemiseksi, mukaan luettuna sen tärkeä panos naisten ja vähemmistöjen tilanteen parantamisessa ja etnisten ryhmien välisten suhteiden edistämisessä; korostaa tästä syystä maataloussektorin merkitystä; panee myönteisinä merkille valmisteilla olevat alaa koskevat lait ja kehottaa hyväksymään ne nopeasti; korostaa kuitenkin, että jo hyväksytyn lainsäädäntökehyksen tehokas täytäntöönpano on ennakkoedellytyksenä sille, että olosuhteet paranevat paikan päällä;

35.  korostaa, että Kosovon olisi noudatettava talouspolitiikkaa, jolla varmistetaan kestävä talouskasvu, ympäristönsuojelu ja työpaikkojen luominen ja vähennetään sosiaalista syrjäytymistä; kehottaa Kosovon viranomaisia tekemään talousympäristöstä suotuisamman ulkomaisille investoinneille ja lisäämään avoimuutta kauppasuhteissa;

36.  kehottaa aktiivisiin toimiin energia-alalla, jotta varmistetaan Kosovon kehityksen edellyttämä energian toimitusvarmuus; korostaa, että tämän alan valtavat infrastruktuuritarpeet tarjoavat tilaisuuden eriyttää energiahankintaa kohti ekologisempia energialähteitä, nykyaikaistaa ja lisätä sähköverkon energiatehokkuutta ja panna täytäntöön parhaat mahdolliset tekniikat myös suunnitelluissa hiilivoimaloissa; kehottaa sulkemaan viipymättä Kosovo A -voimalan ja mahdollisimman pian Kosovo B -voimalan vaarantamatta kuitenkaan maan energiatarpeita;

37.  kehottaa Kosovon viranomaisia investoimaan edelleen uusiutuvaan energiaan ja pyrkimään alueelliseen yhteistyöhön tällä alalla;

38.  korostaa, että Kosovon liikennepolitiikka on keskittynyt tähän mennessä teiden rakentamiseen; pitää valitettavana julkisen liikenteen ja erityisesti rautateiden heikkoa tilaa; kehottaa Kosovon hallitusta käyttämään täysimääräisesti hyväkseen IPA-rahoitusta rautatieverkon kehittämiseen, parantamiseen ja modernisointiin ja parantamaan sekä henkilö- että tavaraliikenteen yhteenliitettävyyttä naapurimaiden kanssa kestävien liikennemuotojen edistämiseksi;

39.  ilmaisee huolensa maan laajalle levinneistä ympäristöongelmista, jotka vaikuttavat maaperään, ilmaan ja vesistöihin, ja kehottaa hallitusta tarkistamaan lainsäädäntökehystä ja panemaan sen täytäntöön siten, että siinä noudatetaan EU:n normeja sekä tekemään ympäristöopetuksesta tärkeän osan koulutusta;

40.  korostaa tarvetta rationalisoida EU:n läsnäolo Kosovossa ottaen huomioon EU:n ulkosuhdehallinto, EU:n valtuuskuntien perustaminen eri puolille maailmaa ja Euroopan komission yhteystoimiston muuttaminen EU:n valtuuskunnaksi, jotta parannetaan EU:n toiminnan tehokkuutta ja koordinointia Kosovossa; panee merkille, että Belgradiin on avattu YK:n turvallisuusneuvoston EU:lle antaman Kosovo-mandaatin mukaisesti uusi EU:n yhteystoimisto, joka toimii erillään nykyisestä EU:n lähetystöstä Serbiassa;

41.  pitää valitettavana, ettei toiminta ollut avointa, kun EU:n erityisedustajan Kosovo-mandaattia viimeksi laajennettiin ja sen määrärahoja korotettiin huomattavasti; muistuttaa, että talousarviota koskevaa uutta toimielinten välistä sopimusta hyväksyttäessä on otettava asianmukaisesti huomioon tiedottamiseen liittyvät Euroopan parlamentin vaatimukset Lissabonin sopimuksen mukaisesti;

42.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle / komission varapuheenjohtajalle, neuvostolle ja komissiolle, EU:n erityisedustajalle / Kosovon kansainväliselle siviiliedustajalle, Kosovon hallitukselle ja parlamentille, Serbian hallitukselle, kansainvälisen Kosovo-johtoryhmän jäsenille ja Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvostolle.

(1) Siten kuin Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 1244 (1999) on määritelty.
(2) EUVL C 27 E, 31.1.2008, s. 207.
(3) EUVL C 67 E, 18.3.2010, s. 126.
(4) EUVL L 336, 18.12.2009, s. 1.
(5) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2009)0097.


Albania
PDF 142kWORD 66k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. heinäkuuta 2010 Albaniasta
P7_TA(2010)0282B7-0408/2010

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 19.–20. kesäkuuta 2003 pidetyn Thessalonikin Eurooppa-neuvoston kokouksen puheenjohtajan päätelmät, jotka koskevat Länsi-Balkanin maiden mahdollista liittymistä Euroopan unioniin,

–  ottaa huomioon 14. lokakuuta 2009 annetun komission tiedonannon ”Laajentumisstrategia sekä vuosien 2009 ja 2010 tärkeimmät haasteet” (KOM(2009)0533) sekä siihen liittyvän, Albanian edistymistä koskevan vuoden 2009 kertomuksen (SEK(2009)1337),

–  ottaa huomioon neuvoston 18. helmikuuta 2008 tekemän päätöksen 2008/210/EY Albanian Eurooppa-kumppanuuden periaatteista, ensisijaisista tavoitteista ja ehdoista sekä päätöksen 2006/54/EY(1) kumoamisesta,

–  ottaa huomioon EU:n ja Albanian parlamentaarisen vakautus- ja assosiaatiovaliokunnan 3.–4. toukokuuta 2010 pidetyn ensimmäisen kokouksen,

–  ottaa huomioon 18. toukokuuta 2009 pidetyn EU:n ja Albanian vakautus- ja assosiaationeuvoston kokouksen päätelmät,

–  ottaa huomioon viisumien myöntämisen helpottamista koskevan sopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön ja Albanian tasavallan välillä 8. marraskuuta 2007 tehdyn neuvoston päätöksen 2007/821/EY(2),

–  ottaa huomioon 19.–20. maaliskuuta 2009 pidetyn kuudennentoista EU:n ja Albanian parlamenttien välisen kokouksen suositukset,

–  ottaa huomioon päätöksensä tiivistää Albanian kanssa parlamentaarisella tasolla käytävää poliittista vuoropuhelua vakautus- ja assosiaatiosopimuksen voimaantulon huomioon ottamiseksi,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston päätöslauselman 1709(2010) demokraattisten instituutioiden toiminnasta Albaniassa,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon 14.–15. joulukuuta 2006 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmissä uudelleen ilmi tuodun laajentumista koskevan yhteisymmärryksen ja toteaa jälleen, että Länsi-Balkanin maiden tulevaisuus on Euroopan unionissa,

B.  ottaa huomioon, että mahdollisuus liittyä Euroopan unioniin toimii useiden uudistusten kannustimena Länsi-Balkanin alueella ja että sillä pitäisi rakentavalla tavalla vahvistaa alueen kykyä saavuttaa rauha, vakaus ja estää konflikteja, parantaa hyviä naapuruussuhteita sekä edistää taloudellisia ja sosiaalisia tavoitteita kestävän kehityksen avulla; katsoo, että jäsenyys sisältää todellisuudessa enemmän kuin pelkän hallinnollisen tai teknisen menettelyn loppuunsaattamisen: se edellyttää myös jäsenvaltioiden toimivaltaisten päätöksentekijöiden aitoa poliittista sitoumusta,

C.  ottaa huomioon, että Albaniaa koskeva vakautus- ja assosiaatiosopimus tuli voimaan 1. huhtikuuta 2009; ottaa huomioon, että Albania haki EU:n jäsenyyttä 28. huhtikuuta 2009 ja toimitti 14. huhtikuuta 2010 vastauksensa jäsenyyttä valmistelevaan komission kyselyyn; ottaa huomioon, että komissio valmistelee asiasta lausuntoa,

D.  ottaa huomioon, että kunkin maan eteneminen kohti EU:n jäsenyyttä riippuu maan ponnisteluista pyrkiä täyttämään Kööpenhaminan kriteerit ja noudattaa vakautus- ja assosiaatioprosessiin liittyviä ehtoja,

1.  vahvistaa Thessalonikissa 19.–20. kesäkuuta 2003 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmien, 11. maaliskuuta 2006 annetun Salzburgin julistuksen ja myöhempien asiaa koskevien neuvoston päätelmien mukaisesti täyden tukensa Albanian EU-jäsenyyshakemukselle (ja kaikkien muiden Länsi-Balkanin maiden tulevalle EU-jäsenyydelle) heti, kun Albania saavuttaa poliittisen vakauden ja luotettavuuden tietyn tason ja täyttää täysimääräisesti Kööpenhaminan kriteerit;

2.  myöntää, että Albania on edistynyt uudistuksissa, mutta korostaa, että huomattavat lisäponnistukset ovat tarpeen demokratian ja oikeusvaltion vahvistamiseksi ja maan kestävän kehityksen edistämiseksi;

3.  panee tyytyväisenä merkille, että Albania antoi 14. huhtikuuta 2010 vastauksen komission esittämään kyselyyn, joka koskee Albanian jäsenyyshakemuksesta annettavan komission lausunnon valmistelu, ja korostaa samalla, että ehdokasvaltion edistyminen kohti EU-jäsenyyttä riippuu sen kyvystä täyttää Kööpenhaminan kriteerit, demokratian takaavien vakaiden instituutioiden olemassaolo mukaan luettuna;

4.  toivoo, että Albanian hallitus ja oppositio selvästi ymmärtävät, että tämänhetkisten poliittisten kiistojen ratkaiseminen on ratkaisevan tärkeää sille, että maa etenee Euroopan unioniin yhdentymisessä ja että voidaan edistää Albanian kansan Eurooppa-pyrkimyksiä; toistaa ulkoasioiden neuvoston 14. kesäkuuta 2010 pidetyssä kokouksessa hyväksytyn päätelmän siitä, että on korkea aika löytää ratkaisu tämänhetkiseen poliittiseen kriisiin kestävältä perustalta ja että Albanian hallitus yhdessä opposition kanssa vastaa siitä, että löydetään pikaisesti, avoimella tavalla ja Albanian perustuslakia täysin kunnioittaen ratkaisuja ja etenemistapoja, joita maalta edellytetään sen tiellä EU:n jäseneksi;

5.  pitää valitettavana Albaniassa kesäkuun 2009 parlamenttivaalien jälkeen puhjennutta poliittista kriisiä ja korostaa, että täysin toimintakykyiset edustukselliset instituutiot (erityisesti parlamentti) muodostavat vakaan demokraattisen järjestelmän perustan ja Eurooppa-kumppanuuden ensisijaisena tavoitteena tärkeän poliittisen perusteen Euroopan unioniin liittymiselle; pitää ilahduttavana opposition päätöstä osallistua aktiivisesti Albanian parlamentin työhön mutta pahoittelee, että Euroopan unionin äskettäin järjestämistä keskusteluista huolimatta ei vielä ole saavutettu yksimielisyyttä vuoden 2009 vaaleista; kehottaa painokkaasti kaikkia poliittisia osapuolia kantamaan vastuunsa ja osallistumaan rakentavaan poliittiseen vuoropuheluun, myös keskusteluun uudesta vaalilaista, joka takaa täysin avoimen vaaliprosessin tulevia vaaleja varten; korostaa, että ratkaisu pattitilanteeseen voidaan löytää vain noudattaen täysimääräisesti perustuslakia ja avoimuuden periaatteita;

6.  katsoo, että olisi mahdollisimman pian pantava täytäntöön sopimus vuoden 2009 vaalien toimittamista tutkivan parlamentin tutkintavaliokunnan perustamisesta, jonka puheenjohtaja ja jäsenten enemmistö valitaan opposition edustajista ja jolla on valtuutus tutkia vaaleihin liittyvää aineistoa; korostaa, että tutkintavaliokunnan olisi esitettävä johtopäätöksensä ajoissa, jotta parlamentti voi hyvissä ajoin ennen seuraavia paikallis- ja aluevaaleja antaa tutkintavaliokunnan tuloksiin ja Etyj/ODIHR:n tekemiin ehdotuksiin perustuvia uusia säädöksiä;

7.  kehottaa hallitusta ja oppositiota siinä tapauksessa, että ratkaisuun ei päästä ilman ulkopuolista apua, sopimaan välityksestä esimerkiksi siten, että ne yhdessä kutsuvat välittäjiksi Euroopan neuvoston ja/tai Euroopan parlamentin edustajia;

8.  vaatii Albanian viranomaisia laatimaan ja panemaan mahdollisimman pian täytäntöön konsensukseen perustuvan parlamentin työjärjestyksen uudistuksen, jolla varmistetaan hallinto- ja talousresursseja koskeva avoimuus, laajaan asiantuntemukseen perustuva korkealaatuinen lainsäädäntö, parlamentin paremmat valvontavalmiudet ja opposition riittävät oikeudet ja edustus parlamentin valiokunnissa ja toiminnassa; kehottaa kumpaakin osapuolta – enemmistöä ja oppositiota – ryhtymään rakentavaan vuoropuheluun sellaisen avoimen ja läpinäkyvän lainsäätämisprosessin varmistamiseksi, jossa kuullaan asianomaisia sidosryhmiä ja kansalaisyhteiskunnan toimijoita, jotta keskeisen tärkeät säädökset, mukaan luettuna kolmen viidesosan määräenemmistöä vaativat lait, voidaan antaa ja hyväksyä ilman lisäviivytystä;

9.  pitää tervetulleina vaaliprosessin oikeudelliseen ja hallinnolliseen kehykseen tehtyjä parannuksia ja panee merkille Venetsian komission yleensä ottaen myönteisen arvion Albanian tasavallan vaalilakia koskevassa yhteisessä lausunnossaan; panee lisäksi merkille, että Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston (ODIHR) arvion mukaan kesäkuun 2009 parlamenttivaalit täyttivät useimmat kansainväliset normit mutta eivät lisänneet luottamusta vaaliprosessiin; kiinnittää huomiota tarpeeseen panna täysimääräisesti täytäntöön Etyj/ODIHRin vuoden 2009 vaaleista laatimaan loppuraporttiin sisältyvät suositukset ja kehottaa sekä enemmistöä että oppositiota Albanian parlamentissa ryhtymään välittömästi toimiin, jotta kyseiset suositukset voivaan panna täysimääräisesti täytäntöön;

10.  ilmaisee pettymyksensä siihen, että ennen Albanian parlamentin 18. maaliskuuta 2010 pidettyä täysistuntoa parlamentin oikeusasioiden valiokunnan kokouksessa enemmistö ja oppositio eivät päässeet sopimukseen vuoden 2009 vaalien tutkintavaliokuntaa koskevista ehdotuksista;

11.  korostaa, että puolueiden välillä on vahvistettava kiireellisesti konsensus taloudellisista, poliittista ja sosiaalisista uudistuksista, joilla parannetaan Albanian kansalaisten hyvinvointia ja tasoitetaan maan tietä EU:n jäseneksi;

12.  pitää myönteisenä 27. toukokuuta 2010 hyväksyttyä, viisumivapautta koskevaa komission lainsäädäntöehdotusta ja kehottaa komissiota tarkistamaan, että saavuttamatta olevat tavoitteet täytetään tulevina kuukausina, jotta neuvosto ja parlamentti voivat hyväksyä viisumivapauden käyttöönoton Albanian kansalaisille vuoden 2010 loppuun mennessä;

13.  pitää myönteisenä Albanian parlamentin 11. maaliskuuta 2010 antamassa päätöslauselmassa ilmaistua puoluerajat ylittävää tukea viisumimenettelyn vapauttamisprosessille;

14.  korostaa ihmisoikeuksien ja vähemmistöjen oikeuksien kunnioittamisen ja suojelemisen merkitystä ensisijaisimpana tavoitteena;

15.  palauttaa mieliin, että henkilötietojen suojelua olisi aina kunnioitettava eikä sitä saisi mielivaltaisesti jättää huomiotta, ja kehottaa kaikkia viranomaisia säätämään lakeja ja toimimaan tätä sääntöä noudattaen;

16.  pitää ilahduttavana oikeusjärjestyksen suhteen tapahtunutta edistystä, mutta korostaa, että uudistusten toteuttaminen on vasta alkuvaiheessa; katsoo, että oikeusjärjestelmän uudistus, mukaan luettuna tuomioistuinpäätösten täytäntöönpano, on tärkeä ennakkoedellytys Albanian EU-jäsenyyden hakemista koskevalle prosessille ja korostaa toimivallan jaon merkitystä demokraattisessa yhteiskunnassa; korostaa, että avoin, puolueeton ja tehokas oikeuslaitos, johon ei kohdistu minkäänlaisia poliittisia tai muita paineita tai valvontaa, on perusluonteinen oikeusvaltioperiaate; kehottaa hyväksymään tässä suhteessa kiireellisesti kattavan pitkän tähtäimen strategian, johon kuuluu toimintasuunnitelma tarpeellisen lainsäädännön ja täytäntöönpanotoimenpiteiden hyväksymiseksi; kehottaa ottamaan opposition mukaan strategian laatimiseen ja antamaan täyden tukensa oikeuslaitoksen uudistamiselle; korostaa lisäksi, että oikeuslaitokselle on annettava riittävä rahoitus, jotta se voi toimia koko maassa tehokkaasti; odottaa siten komission uusia avunantoaloitteita ja pitää tässä yhteydessä myönteisenä Tiranan vakavien rikosten tuomioistuimen toiminnan käynnistymistä;

17.  panee tyytyväisenä merkille, että perustuslakituomioistuin keskeytti ns. lustraatiolain soveltamisen ja että sitä arvioidaan paraikaa uudelleen; kehottaa laajempaan kuulemiseen ja konsensukseen – etenkin Venetsian komission kanssa – jos päätetään valmistella uutta lakia, ja korostaa, että on tärkeää turvata perustuslaillisten elinten riippumattomuus;

18.  pitää myönteisinä merkitykseltään vähäisen korruption torjuntatoimia, erityisesti vuotta 2010 koskevaa yhdennettyä korruption vastaista toimintasuunnitelmaa; panee kuitenkin merkille, että korruption torjunta on yhä merkittävä poliittinen haaste, että lainvalvonta ja syytteeseen asettaminen on edelleen heikkoa ja että tarvitaan tarmokkaita lisätoimia korjaamaan tilanne, jossa korruptioon syyllistyneet jäävät rankaisematta; korostaa, että tarvitaan tutkimusten ja tuomioiden seurantaa myös korkean tason korruption tapauksissa ja että on jatkettava Grecon viimeisimpien suositusten toteuttamista, erityisesti syytesuojan piiriin kuuluvien virkamiesten määrän vähentämistä koskevan suosituksen osalta; pitää myönteisenä. että strategisesti tärkeitä asiakirjoja on julkaistu, jotta voidaan seurata niiden täytäntöönpanossa saavutettua edistystä; kehottaa lisäksi hyväksymään lainsääsääntökehyksen, joka koskee täyttä avoimuutta poliittisten puolueiden rahoituksessa;

19.  pitää myönteisenä julkisen hallinnon instituutin perustamissuunnitelmaa ja kannustaa lisätoimiin julkishallinnon uudistussuunnitelman toteuttamiseksi ja virkamieslain täysimääräisen täytäntöönpanon varmistamiseksi, unohtamatta asiaankuuluvaa henkilöstöresurssien hallintojärjestelmää; kiinnittää huomiota julkishallinnon politisoitumisen riskiin, jos käytetyt rekrytointimenettelyt eivät ole avoimia, sekä siihen, että määräaikaista henkilöstöä palkataan lainsäädäntöä noudattamatta, ja kehottaa viranomaisia lopettamaan nämä käytännöt ja luomaan puolueettoman, ansioihin perustuvan julkishallinnon, joka auttaisi vahvistamaan kanasalaisten luottamusta julkishallintoon;

20.  pitää olennaisen tärkeänä ammattitaitoisia, riippumattomia ja moniarvoisia – sekä julkisia että yksityisiä – tiedotusvälineitä, jotka ovat demokratian kulmakivi; on huolissaan tiedotusvälineitä koskevan säädöskehyksen loppuunsaattamisen hitaudesta; vaatii viranomaisia toteuttamaan kaikki toimet hyväksyäkseen ja toteuttaakseen EU:n standardeja vastaavan säädöskehyksen sekä varmistamaan, etteivät poliittiset eivätkä myöskään toimeenpanevat elimet tai muut tahot puutu tiedotusvälineiden toimintaan; on huolissaan kansallisen radio- ja televisioneuvostoon (NRCT) kohdistuvasta poliittisesta painostuksesta ja kehottaa asianomaisia viranomaisia varmistamaan sen riippumattomuuden; kehottaa varmistamaan tiedotusvälineiden omistajuuden ja rahoituksen avoimuuden; pitää valitettavana, että toimittajien oikeuksia työntekijöinä ei ole vahvistettu, mikä horjuttaa heidän mahdollisuuksiaan tehdä työtä puolueettomasti ja riippumattomasti, ja vaatii viranomaisia toteuttamaan asianmukaiset toimet tämän tilanteen korjaamiseksi; kehottaa erityisesti hyväksymään sähköistä viestintää koskevan lain sekä poistamaan herjauksen ja kunnianloukkauksen kriminalisoinnin siviilioikeudesta; pitää myönteisenä, että valtio ei rajoita internetin käyttöä, ja kehottaa hallitusta saattamaan internetpalvelut laajemmin kaikkien kansalaisten ulottuville;

21.  pitää myönteisenä sellaisen oikeudellisen kehyksen kehittämistä, jonka avulla voidaan puuttua järjestäytyneeseen rikollisuuteen sen eri muodoissa, rahanpesu, huumekauppa ja ihmiskauppa mukaan luettuna; panee merkille järjestäytyneen rikollisuuden torjuntatoimet, mutta toteaa, että niiden täytäntöönpanoa on tehostettava ja että niihin on osoitettava kaikki tarvittavat henkilöresurssit ja taloudelliset resurssit konkreettisten tulosten saavuttamiseksi; korostaa, että tärkeää on, että tutkinta, syytteeseenpano ja syyllisten rankaiseminen tapahtuu tehokkaasti; pitää tervetulleena päätöstä perustaa pääministerin johtama toimielinten välinen komitea tutkimaan toimia järjestäytyneen rikollisuuden ja laittoman kaupan torjumiseksi; korostaa, että järjestäytyneen rikollisuuden alueellisen vaikutuksen vuoksi on tehostettava poliisiviranomaisten ja oikeudellista yhteistyötä naapurimaiden kanssa, yhteiset rajapartiot mukaan luettuna;

22.  korostaa kansalaisyhteiskunnan järjestöjen tärkeyttä ja antaa tunnustusta hallituksen vähittäin eteneville pyrkimyksille kuulla niitä lainsäädäntöesityksistä ja toteutettavista uudistuksista; kehottaa toteuttamaan lisätoimia, jotta kansalaisyhteiskunnan osallistuminen toimintalinjojen muotoiluun ja niiden täytäntöönpanon ja tehokkuuden valvontaan kaikilla tasoilla virallistettaisiin ja jotta sitä lisättäisiin, kansalaisjärjestöjen ja niiden rahoituksen avoimuus mukaan luettuna;

23.  korostaa liikkuvuutta ja etenkin nuorten, opettajien ja tutkijoiden liikkuvuutta koskevien ohjelmien merkitystä ja katsoo, että näihin ohjelmiin osallistuvien lukumäärää olisi lisättävä; pitää tässä yhteydessä myönteisinä aloitteita, joilla tarjotaan albanialaisille opiskelijoille opiskelumahdollisuuksia EU:n jäsenvaltioissa;

24.  myöntää, että vaikka perustuslaissa tunnustetaan periaatteelliset oikeudet ammattiyhdistystoimintaan, yhdistystoiminta keskeytetään usein, ja julkishallinnon ja julkisten palvelujen lakkoja rajoitetaan kansainvälisten standardien mukaan liikaa; pahoittelee sitä, että Albanian hallitus lunasti äskettäin ammattiyhdistysten omaisuutta; pitää myönteisenä perustuslakituomioistuimen 22. huhtikuuta 2010 tekemää päätöstä, jonka mukaan mainittu toimenpide on ristiriidassa perustuslain kanssa, ja kehottaa hallitusta palauttamaan omaisuuden välittömästi; kehottaa hallitusta kunnioittamaan täysin ammattiyhdistysten oikeuksia ja toteuttamaan kaikki oikeudelliset toimet varmistaakseen, että työntekijöillä – oli sitten kyse julkisesta tai yksityisestä sektorista – on oikeus kuulua ammattiliittoihin;

25.  panee tyytyväisenä merkille toimet, joilla edistetään naisten osallistumista poliittiseen elämään; katsoo kuitenkin, että yhtäläisiä mahdollisuuksia käsittelevä valtionkomitea on edelleen voimaton ja sukupuolten tasa-arvolaki on jäänyt suurelta osin panematta täytäntöön; katsoo sen tähden, että tarvitaan lisätoimia, joilla helpotetaan naisten osallistumista työmarkkinoille ja päätöksentekoon;

26.  pitää myönteisenä viime vuosien oikeudellisia uudistuksia, joilla pyritään suojelemaan kotiväkivallan ja ihmiskaupan uhreja; myöntää kuitenkin, että uudistukset eivät ole riittäviä ja ponnistuksia on lisättävä, ja on todella huolissaan laajalle levinneestä kotiväkivallasta ja naisten ja lasten kauppaamisesta seksi- ja pakkotyöhön; ilmaisee huolestumisensa niiden tapausten merkittävästä lisääntymisestä, joissa väkivallasta ilmoittaminen ei johda asianmukaiseen poliisitutkintaan eikä oikeuden määräämään lähestymiskieltoon; vaatii, että olemassa olevaa lainsäädäntöä, jolla naisia ja lapsia suojellaan väkivallalta sen kaikissa muodoissa, noudatetaan täysimääräisesti ja että hyväksytään ja toteutetaan naisten ja lasten laajamittainen suojelu- ja kuntoutusjärjestelmä, johon kuuluu lasten ja vastasyntyneiden pakollinen ja tehokas rekisteröinti, tarjotaan uhreille rajoituksetta ilmaista oikeus-, sosiaali- ja psykologista apua, lisätään yleistä tietoisuutta, koulutetaan lainvalvontaviranomaisia asiaankuuluvasti ja luodaan turvapaikkaverkkoja (joita on oltava riittävästi ja joiden on oltava riittävän laadukkaita ja kotiväkivallan ja ihmiskaupan uhrien erilaisten tarpeiden mukaisia); kehottaa komissiota tarjoamaan Albanian viranomaisille enemmän tukea tässä asiassa;

27.  on tyytyväinen vähemmistöjen suojelussa saavutettuun edistykseen ja siihen, että vähemmistöjen suojelua koskeva institutionaalinen ja lainsäädäntökehys on suurelta osin käytössä; panee kuitenkin merkille, että syrjintä on Albaniassa edelleen ongelma, erityisesti syrjinnälle erityisen alttiiden ihmisten osalta ja kun on kyse sukupuoli-identiteettiin ja seksuaalisen suuntautumiseen perustuvasta syrjinnästä, ja että on tehtävä enemmän syrjinnän torjumiseksi myös tietoisuutta lisäämällä; panee tässä yhteydessä huolestuneena merkille äskettäiset homovastaiset mielenosoitukset Albaniassa; korostaa, että tarvitaan lisätoimia vähemmistöjä koskevien Eurooppa-kumppanuuden ensisijaisten tavoitteiden täyttämiseksi ja että on edistettävä erityisesti vähemmistökielten käyttöä, tarjottava opetusta vähemmistökielillä ja kohdeltava syrjimättä kaikkia vähemmistöjä;

28.  pitää myönteisenä rikoslain muutoksia, joilla pyritään puuttumaan rasistisiin rikoksiin; kiittää sitä, että äskettäin hyväksyttiin yhteistyössä kansalaisjärjestöjen kanssa valmisteltu syrjinnän vastainen laki, ja kehottaa panemaan sen täytäntöön ripeästi ja tehokkaasti; pitää erityisen tervetulleena sitä, että nimitetään riippumaton komissaari, joka suojelee syrjinnältä ja vastaa lain täytäntöönpanon valvonnasta ja kantelujen tutkinnasta; korostaa myös, että tarvitaan kiireellisesti täsmällisiä ja luotettavia tilastotietoja, jotka ovat oleellisia syrjinnän vastaisten toimien tehokkaan täytäntöönpanon kannalta, ja pitää tässä mielessä tärkeänä vuodelle 2011 suunniteltua väestönlaskentaa niiden kansainvälisesti tunnustettujen normien mukaisesti, joiden mukaisesti henkilöt voivat itse määrittää, mihin ryhmään he kuuluvat;

29.  kannustaa parantamaan entisestään romaniväestön tilannetta, sillä he elävät edelleen vaikeissa oloissa ja ovat muita huonommassa asemassa koulutukseen pääsyssä, sosiaalisen suojan saamisessa, terveydenhoidossa, työllistymisessä ja asiaankuuluvan majoituksen saamisessa; pitää tässä yhteydessä tervetulleena romanien integraation vuosikymmeneen liittyvää hallituksen toimintasuunnitelmaa, mutta korostaa, että paikallisviranomaisilla ja -yhteisöillä olisi oltava keskeinen rooli sen täytäntöönpanossa ja tähän tarkoitukseen tarvitaan asianmukaiset talousarviovarat; kannustaa toimivaltaisia viranomaisia huolehtimaan toimintasuunnitelman täytäntöönpanosta ja säännöllisten edistymiskertomusten julkaisemisesta;

30.  tunnustaa, että köyhyys on vähentynyt merkittävästi viime vuosien aikana BKT:n korkean reaalikasvun ansiosta; huomauttaa kuitenkin, että taloudellisesta edistyksestä huolimatta merkittävä osa väestöstä elää edelleen köyhyydessä, ja että tästä syystä on jatkettava köyhyyden vähentämistä erityisesti maaseutu- ja vuoristoalueilla;

31.  panee tyytyväisenä merkille, että kidutus- ja pahoinpitelykäytäntöjä on pystytty vähentämään myös vankiloissa; kehottaa parantamaan vankiloiden elinoloja, jotta ne voidaan nostaa ihmisarvoiselle tasolle ja torjumaan korruption korkeaa tasoa vankeinhoidossa; korostaa, että edistymistä on saavutettava säilöönottotilojen olosuhteiden parantamisessa Euroopan neuvoston kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun komitean vuonna 2008 antamien suositusten mukaisesti, ja palauttaa mieliin oikeusasiamiehen johtopäätökset, joiden mukaan säilöönottotilojen olosuhteet eivät täytä pidätettyjen säilöönottotiloja koskevia kansallisia ja kansainvälisiä vaatimuksia;

32.  korostaa, että useimmat tuomioistuimet eivät hoida viran puolesta psykiatristen potilaiden muutoksenhakuasioita, mikä estää pakkohoidossa olevia ottamasta yhteyttä tuomariin; palauttaa mieliin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomion asiassa Dybeku vastaan Albania ja pyytää vakuutusta siitä, että henkisesti sairaita vankeja ei sijoiteta samoihin tiloihin muiden vankien kanssa;

33.  ilmaisee huolensa lasten tarpeettomasta sijoittamisesta orpokoteihin köyhyyden perusteella ja aikuistuneiden orpojen syrjinnästä asunnon kaltaisten palvelujen saannissa ja tällaisen syrjinnän pitkäaikaisista seurauksista;

34.  antaa arvoa Albanian hyville naapuruussuhteille, sillä se on erittäin tärkeää alueen vakauden kannalta, ja on tyytyväinen äskettäiseen myönteiseen kehitykseen Albanian ja Serbian välisissä suhteissa sekä siihen, että maa osallistuu aktiivisesti alueellisiin aloitteisiin, kuten Kaakkois-Euroopan yhteistyöprosessiin, alueelliseen yhteistyöneuvostoon, energiayhteisöön ja Keski-Euroopan vapaakauppasopimukseen (CEFTA), Kaakkois-Euroopan liikenneobservatorioon (SEETO) ja liikenneyhteisösopimuksen tekemistä koskeviin neuvotteluihin; korostaa, että rajatylittävä alueellinen yhteistyö on ratkaisevan tärkeää ihmiskaupan kaltaisten ongelmien torjunnassa;

35.  panee tyytyväisenä merkille Albanian naapurimaille esittämät viisumivapautta koskevat aloitteet, jotka ovat myönteinen toimenpide, joka edistää ihmisten välistä kanssakäymistä ja edistää alueellista sovintoa; katsoo, että tällaiset aloitteet olisi toteutettava samanaikaisesti Schengenin alueen ja Länsi-Balkanin maiden välisen viisumimenettelyjen vapauttamisprosessin kanssa;

36.  kiittää Albaniaa sen talouskasvusta jopa maailman taloustaantuman aikana; huomauttaa kuitenkin suurimittaisesta harmaasta taloudesta, korkeasta työttömyydestä ja sääntelemättömistä työmarkkinoista, jotka johtavat työsuhteiden epävarmuuteen ja heikentävät huomattavasti työntekijöiden oikeuksia; panee merkille Albanian kasvavan verovelan ja julkisen velan;

37.  odottaa, että liittymistä valmisteleva tukiväline auttaa parantamaan Albanian taloudellista tilannetta; panee kuitenkin merkille, että liittymistä valmistelevaan tukivälineeseen on liitettävä tehokas arviointijärjestelmä;

38.  katsoo, että Albanian on jatkettava sellaisen talouspolitiikan täytäntöönpanon valmistelua, jolla varmistetaan kestävä talouskasvu, ympäristönsuojelu ja työpaikkojen luominen; korostaa makrotaloudellisen vakauden säilyttämisen merkitystä;

39.  panee merkille, että tähän saakka on saavutettu vain vähäistä edistymistä kiinteistöjen omistusoikeuden vahvistamisessa, mikä estää toimivien kiinteistömarkkinoiden kehittymisen; korostaa, että avoimuus puuttuu edelleen kiinteistöjen rekisteröinnistä, valtion maiden merkinnästä ja mahdollisesta korvauksesta, ja että edellä mainituista olisi huolehdittava oikeudenmukaisella tavalla vähemmistöihin kuuluvia syrjimättä; vaatii lisätoimenpiteitä kiinteistöjen rekisteröinnin, omaisuuden palauttamisen, luvattoman rakentamisen laillistamisen ja korvauksien osalta;

40.  pitää myönteisinä Albanian viranomaisten pyrkimyksiä parantaa yritysten toimintaympäristöä siten, että se yksinkertaistaa yritysten rekisteröintimenettelyjä ja lupamenettelyjä; korostaa kuitenkin, että lisäparannus on tarpeen, sillä Albanian liiketoimintaedellytyksiä pidetään edelleen Länsi-Balkanin hankalimpina; kehottaa viranomaisia puuttumaan useisiin ongelmiin, joita liittyvät muun muassa maan omistusoikeuden hankkimismenettelyihin, sopimusten noudattamiseen, julkisen hallinnon heikkouteen ja korruption korkeaan tasoon;

41.  korostaa – ottaen huomioon, että huomattava osa Albanian taloudesta on riippuvainen naapurimaissa asuvien maastamuuttajien rahalähetyksistä – että tarvitaan jatkuvaa työtä julkisen sektorin toimintalinjojen ja investointien kehittämiseksi, jotta voidaan parantaa kestävän talouskehityksen ja sosiaalisen koheesion kannalta olennaisia infrastruktuureja, kuten koulutusta, terveydenhuoltoa, oikeusjärjestelmää, liikennettä ja maataloutta;

42.  painottaa, että erityisesti olisi varmistettava turvallinen energiahuolto ja energialähteiden monipuolistaminen samalla kun parannetaan energiatehokkuutta sekä toistaa, että olisi tehostettava vuonna 2005 säädetyn energiatehokkuuslain täytäntöönpanoa; kiinnittää erityistä huomiota Albanian huomattaviin mahdollisuuksiin uusiutuvan energian käyttäjänä ja kehottaa tehostamaan ponnistuksia niiden kehittämiseksi edelleen pitäen mielessä, että suuri osa maan energiahuoltoinfrastruktuurista on parhaillaan kehittymässä; pitää tässä yhteydessä myönteisinä uusia vesivoimahankkeita ja kehottaa Albaniaa panostamaan entistä enemmän aurinko- ja tuulienergiahankkeisiin; korostaa, että investoinnit uusiutuvaan energiaan luovat kasvun ja työllisyyden mahdollisuuksia paikallisella ja alueellisella tasolla;

43.  korostaa ydinturvallisuuden ja säteilysuojan merkitystä, koska Albania ilmoitti jo vuonna 2007 ydinvoimalan rakentamishankkeesta; panee tässä yhteydessä merkille, että Albania ei ole vielä allekirjoittanut ydinturvallisuutta koskevaa yleissopimusta eikä käytetyn polttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollon turvallisuutta koskevaa yleissopimusta;

44.  kehottaa Albanian hallitusta kehittämään uusiutuvan energian lähteitä, parantamaan jätehuoltopolitiikan täytäntöönpanoa ja jatkamaan ympäristön kannalta kestävän matkailun kehittämistä kauniin luonnonperinnön ja rakennustaiteellisen perinnön säilyttämiseksi;

45.  ilmaisee huolestumisensa julkisen liikenteen ja erityisesti rautateiden heikosta kunnosta; kehottaa Albanian hallitusta käyttämään täysimääräisesti hyväkseen IPA-rahoitusta rautatieverkon kehittämiseen, parantamiseen ja modernisointiin ja parantamaan sekä henkilö- että tavaraliikenteen yhteyksiä naapurimaiden kanssa;

46.  kehottaa edistämään ympäristönsuojelua sekä kaupungeissa että maaseudulla, panemaan ympäristölainsäädäntö täysimääräisesti täytäntöön ja lisäämään alueellista yhteistyötä ympäristön kestävyyden edistämiseksi; pitää tässä mielessä ilahduttavana Albanian, entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian ja Kreikan sekä komission välistä sopimusta Prespan alueen suojelusta ja kestävästä kehityksestä;

47.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Albanian hallitukselle ja parlamentille.

(1) EUVL L 80, 19.3.2008, s. 1.
(2) EUVL L 334, 19.12.2007, s. 84.


Kirgisian tilanne
PDF 121kWORD 44k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. heinäkuuta 2010 Kirgisian tilanteesta
P7_TA(2010)0283RC-B7-0419/2010

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Kirgisiasta ja Keski-Aasiasta ja etenkin 12. toukokuuta 2005 ja 6. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon 20. helmikuuta 2008 antamansa päätöslauselman EU:n Keski-Aasian strategiasta(1),

–  ottaa huomioon väkivaltaisten konfliktien estämiseksi laaditun Euroopan unionin ohjelman, jonka Eurooppa-neuvosto hyväksyi Göteborgissa vuonna 2001,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / korkean edustajan Catherine Ashtonin 11. kesäkuuta 2010 antaman julkilausuman Kirgisian uusista yhteenotoista ja hänen 28. kesäkuuta 2010 antamansa julkilausuman maan perustuslakia koskevasta kansanäänestyksestä,

–  ottaa huomioon ulkoasiainneuvoston 14. kesäkuuta 2010 hyväksymät päätelmät,

–  ottaa huomioon Etyjin puheenjohtajan erityislähettilään, YK:n erityisedustajan ja EU:n erityisedustajan Kirgisian tilanteesta 16. kesäkuuta 2010 antaman yhteisen julkilausuman,

–  ottaa huomioon uutta kumppanuutta Keski-Aasian kanssa koskevan EU:n strategian, jonka Eurooppa-neuvosto hyväksyi kokouksessaan 21. ja 22. kesäkuuta 2007,

–  ottaa huomioon neuvoston ja komission 14. kesäkuuta 2010 Eurooppa-neuvostolle antaman yhteisen raportin, joka koskee EU:n Keski-Aasian strategian toteuttamisen edistymistä,

–  ottaa huomioon EU:n ja Kirgisian välisen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen, joka tuli voimaan vuonna 1999,

–  ottaa huomioon Keski-Aasiaa koskevan, vuodet 2007–2013 kattavan Euroopan yhteisön alueellisen strategia-asiakirjan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Etelä-Kirgisiassa sijaitsevissa Ošin ja Jalal-Abadin kaupungeissa puhkesi 11. kesäkuuta 2010 väkivaltaisia yhteenottoja, jotka kärjistyivät vähitellen, kunnes tietojen mukaan 14. kesäkuuta 2010 sadat aseistautuneet miehet valtasivat kadut, ampuivat siviilejä ja sytyttivät liikkeitä palamaan valiten kohteensa etnisen alkuperän mukaan,

B.  toteaa, että Kirgisian viranomaisten mukaan yhteenotoissa menehtyi noin 300 ihmistä, mutta väliaikaista hallitusta johtava Roza Otunbajeva ja monet muut ovat pelänneet, että kuolonuhreja saattaa todellisuudessa olla paljon enemmän; ottaa huomioon, että yli 2 000 loukkaantui tai joutui sairaalahoitoon ja että monet ovat yhä kateissa,

C.  ottaa huomioon, että väkivaltaisuuksien takia arviolta 300 000 on joutunut siirtymään kotimaansa sisällä ja 100 000 on paennut naapurimaahan Uzbekistaniin; toteaa, että Taškentin hallitus antoi pakolaisille humanitaarista apua kansainvälisten järjestöjen avustuksella, mutta se sulki Kirgisian vastaisen rajansa 14. kesäkuuta 2010 vedoten siihen, ettei se pysty ottamaan vastaan enempää pakolaisia,

D.  ottaa huomioon, että väliaikainen hallitus julisti alueelle hätätilan ja että turvallisuusjoukot eivät kyenneet saamaan tilannetta hallintaansa; ottaa huomioon, että väliaikainen presidentti Roza Otunbajeva on saanut kieltävän vastauksen Venäjän presidentille Medvedeville ja kollektiivista turvallisuussopimusta käsittelevälle järjestölle CSTO:lle esittämiinsä pyyntöihin, että ne antaisivat sotilaallista tukea järjestyksen palauttamiseksi; toteaa, että Etyjille on esitetty kansainvälisten poliisivoimien lähettämistä koskeva pyyntö, jota se parhaillaan käsittelee,

E.  ottaa huomioon, että EU:lle on hyvin tärkeää, että Kirgisia on rauhallinen, demokraattinen ja taloudellisesti hyvinvoiva alue; ottaa huomioon, että EU on etenkin Keski-Aasiaa koskevassa strategiassaan sitoutunut olemaan yksi alueen maiden kumppaneista; katsoo, että nyt tarvitaan pikaisesti paljon enemmän kansainvälistä sitoutumista ja että EU:n reagointi vaikuttaa sen uskottavuuteen kumppanina,

F.  ottaa huomioon, että komissio on osoittanut viisi miljoonaa euroa järjestääkseen lääkinnällistä hätäapua, humanitaarista apua, muita tuotteita kuin elintarvikkeita sekä suojelua ja psykologista tukea kriisin koettelemille henkilöille; toteaa, että tätä avustusmäärää pitäisi verrata YK:n esittämään pikaiseen vetoomukseen 71 miljoonan Yhdysvaltain dollarin hätäavusta,

G.  ottaa huomioon, että vuonna 2001 hyväksytyssä Göteborgin ohjelmassa ja myöhemmissä asiakirjoissa Euroopan unioni on tunnustanut konfliktien ehkäisyn merkityksen ja että Kirgisian nykytilanne edellyttää teoreettisten pohdintojen muuntamista käytännön toimiksi,

H.  toteaa, että 27. kesäkuuta 2010 pidetty kansanäänestys sujui melko rauhallisesti ja siihen osallistuttiin vilkkaasti ja että yli 90 prosenttia äänestäneistä hyväksyi uuden perustuslain, joka tasapainottaa presidentin ja parlamentin valtaa ja vahvistaa Roza Otunbajevan aseman väliaikaisena presidenttinä 31. joulukuuta 2011 saakka sekä maan perustuslakituomioistuimen erottamisen; ottaa huomioon, että maan parlamenttivaalit aiotaan pitää 10. lokakuuta 2010,

I.  toteaa, että Keski-Aasian mailla on eräitä yhteisiä haasteita, kuten köyhyys, ihmisten turvallisuuden vakava vaarantuminen ja tarve vahvistaa demokratiaa, hyvää hallintoa ja oikeusvaltion periaatteita; katsoo, että alueellisen yhteistyön palauttaminen ja tehostaminen on välttämätöntä, jotta voidaan yhteisesti puuttua alueen ongelmiin ja haasteisiin; katsoo, että alueellisten ja kansainvälisten toimijoiden on yhteisesti pyrittävä ratkaisemaan alueen ongelmia ja haasteita,

J.  katsoo, että EU:n on aina noudatettava sitoumustaan ja sisällytettävä ihmisoikeudet, demokratia ja oikeusvaltion periaatteet kolmansien maiden kanssa tekemiinsä sopimuksiin ja edistettävä demokraattisia uudistuksia johdonmukaisella politiikalla, joka parantaa sen uskottavuutta alueellisena toimijana,

1.  on syvästi huolissaan Etelä-Kirgisiassa puhjenneista traagisista ja väkivaltaisista yhteenotoista ja ilmaisee osanottonsa kaikkien uhrien omaisille;

2.  tuomitsee Etelä-Kirgisian äskettäiset väkivaltaisuudet; pitää ihmishenkien menetyksiä valitettavina ja toivoo, että Kirgisian konfliktiin voitaisiin löytää rauhanomainen ratkaisu, joka perustuu demokratian ja oikeusvaltion periaatteille ja ihmisoikeuksien kunnioittamiselle;

3.  kehottaa väliaikaista hallitusta teettämään – mahdollisesti kansainvälisten toimijoiden avustamana – uskottavan, puolueettoman ja riippumattoman selvityksen väkivaltaisuuksista, jotta niihin syyllistyneet saadaan oikeuteen vastaamaan teoistaan;

4.  kehottaa väliaikaisia viranomaisia tekemään kaikkensa, jotta paluu normaaleihin oloihin varmistuisi, ja luomaan kaikki tarvittavat edellytykset sille, että pakolaiset ja maansisäiset pakolaiset voivat palata koteihinsa vapaaehtoisesti turvassa ja ihmisarvonsa säilyttäen; kehottaa paikallisia viranomaisia toteuttamaan tehokkaita luottamusta vahvistavia toimia ja käynnistämään aidon vuoropuhelun Etelä-Kirgisian kaikkien etnisten yhteisöjen kanssa pyrkien kehittämään uskottavaa sovinnontekoprosessia;

5.  kehottaa tässä yhteydessä komissiota lisäämään humanitaarista apua yhteistyössä kansainvälisten järjestöjen kanssa ja käynnistämään tuhoutuneiden kotien rakentamiseksi ja menetetyn omaisuuden korvaamiseksi lyhyen ja keskipitkän aikavälin jälleenrakennusohjelmia ja toteuttamaan kunnostushankkeita yhteistyössä Kirgisian viranomaisten ja muiden avunantajien kanssa, jotta voidaan luoda suotuisat olosuhteet pakolaisten ja maansisäisten pakolaisten paluulle; kiinnittää tässä yhteydessä huomiota paikallisten kehityshankkeiden merkitykseen;

6.  muistuttaa, että tarvitaan huomattavia kansainvälisiä toimia Etelä-Kirgisian avustamiseksi jälleenrakennuksessa, vakauttamisessa ja sovinnonteossa ja että Biškekissä 27. heinäkuuta 2010 pidettäväksi kaavailtu lahjoittajien kokous tarjoaa tilaisuuden näiden toimien perustan valamiseen;

7.  korostaa, että humanitaarisen avun ohella tarvitaan toimia tilanteen vakauttamiseksi ja uusien väkivaltaisuuksien huomattavan riskin pienentämiseksi ja estämiseksi, sillä väkivaltaisuudet saattavat uhata myös Uzbekistanin, Kirgisian ja Tadžikistanin aluetta halkovan Ferganan laakson muiden alueiden rauhaa ja turvallisuutta;

8.  edellyttää, että Etelä-Kirgisian äskettäisten väkivaltaisuuksien koettelemille ihmisille annettavaa EU:n humanitaarista apua lisätään tuntuvasti ja että vakautusvälinettä käytetään kattavasti;

9.  uskoo lisäksi, että EU:n on lisättävä pidemmällä aikavälillä sitoutumistaan Etelä-Kirgisiaan; kehottaa uudelleen komissiota laatimaan ehdotuksia kehitysyhteistyövälineen varojen uudelleen kohdentamiseksi, jotta EU voisi helpommin reagoida Kirgisian uuteen tilanteeseen; on edelleen sitä mieltä, että EU:n Keski-Aasian politiikassa on keskityttävä ihmisten turvallisuuteen;

10.  kehottaa komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja jäsenvaltioita tukemaan ja aktiivisesti edistämään Etyjin poliisioperaation pikaista käynnistämistä, jotta voidaan estää uusien väkivaltaisuuksien puhkeaminen, vakauttaa tilanne kaupungeissa, joissa yhteenottoja on esiintynyt, suojella uhreja ja heikoimmassa asemassa olevia sekä helpottaa pakolaisten ja maansisäisten pakolaisten paluuta;

11.  ottaa huomioon, että Kirgisiassa 27. kesäkuuta 2010 järjestetty kansanäänestys maan perustuslaista sujui rauhallisesti; korostaa, että perustuslain mukaiseen järjestykseen ja oikeusvaltion periaatteisiin palaaminen on ratkaisevaa maan tilanteen pitkäaikaisen vakauttamisen kannalta; tähdentää, että seuraavien (alustavasti lokakuulle 2010 kaavailtujen) parlamenttivaalien olisi muodostettava perustuslaillinen pohja hallitukselle, jolla on vahva legitimiteetti ja joka saa kansalaisten laajan tuen; kehottaa siksi viranomaisia toteuttamaan välittömiä ja päättäväisiä toimia Etyjin/ODIHR:n yksilöimien merkittävien puutteiden korjaamiseksi ajoissa ennen tulevia parlamenttivaaleja; odottaa lujien parlamenttien välisten yhteyksien luomista Kirgisian tulevan parlamentin kanssa;

12.  on huolissaan raporteista, jotka koskevat eräiden ihmisoikeuksien puolustajien pidätyksiä Kirgisiassa, ja vaatii heidän välitöntä vapauttamistaan; kehottaa kirgiisiviranomaisia toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet sen varmistamiseksi, että ihmisoikeuksien puolustajat voivat jatkaa esteettä toimintaansa ihmisoikeuksien edistämiseksi ja puolustamiseksi;

13.  korostaa, että hajaannuksen torjuminen on sekä Kirgisian, sen naapureiden, Venäjän, Kiinan, EU:n, Yhdysvaltojen, Etyjin että muun kansainvälisen yhteisön etujen mukaista, ja kehottaa kaikkia osallistujia etsimään synergiaratkaisuja;

14.  on huolissaan Kirgisian demokratisoitumisprosessin hankaluuksista, jotka tuntuvat johtuvan Kirgisian väliaikaisen hallituksen heikosta asemasta ja maan rikollisverkostojen, kuten Etelä-Kirgisian huumeiden salakuljettajien, vahvuudesta;

15.  katsoo, että on luotava moniarvoinen poliittinen järjestelmä, joka mahdollistaa erilaisten etujen edustuksen ja sovittelun, jotta voidaan lievittää jännitteitä ja välttää uudet väkivaltaisuudet ja jotta EU ja sen jäsenvaltiot voivat tukea aktiivisesti demokratisoitumista ja pyrkiä kaventamaan kansainvälisten toimijoiden asenteissa ilmeneviä eroja, mikä parantaisi Kirgisian uudistusprosessin mahdollisuuksia;

16.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Kirgisian väliaikaiselle hallitukselle, Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille, Etyjin pääsihteerille sekä Euroopan neuvoston pääsihteerille.

(1) EUVL C 184 E, 6.8.2009, s. 49.


Aids/hiv ja 18. kansainvälinen aids-konferenssi (Wien, 18.-23. heinäkuuta 2010)
PDF 140kWORD 59k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. heinäkuuta 2010 oikeuksiin perustuvista menettelytavoista hiviä ja aidsia koskevissa EU:n toimissa
P7_TA(2010)0284RC-B7-0412/2010

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Wienissä 18.–23. heinäkuuta 2010 pidettävän XVIII kansainvälisen aids-konferenssin ”Right Here, Right Now”,

–  ottaa huomioon 27. kesäkuuta 2001 pidetyssä YK:n yleiskokouksen 26. erityisistunnossa hyväksytyn YK:n julistuksen hiviä ja aidsia koskevasta sitoumuksesta ”Global Crisis – Global Action”,

–  ottaa huomioon 2. kesäkuuta 2006 pidetyn YK:n yleiskokouksen erityisistunnon (UNGASS) korkean tason hiv- ja aids-kokouksen ja kokouksessa hyväksytyn poliittisen julkilausuman,

–  ottaa huomioon YK:n aids-ohjelman (UNAIDS) hivistä ja aidsista sekä ihmisoikeuksista vuonna 2006 antamat kansainväliset ohjeet, jotka perustuvat Genevessä 23.–25. syyskuuta 1996 pidettyyn toiseen kansainväliseen hiviä ja aidsia sekä ihmisoikeuksia koskevaan neuvotteluun ja Genevessä 25.–26. heinäkuuta 2002 pidettyyn kolmanteen kansainväliseen hiviä ja aidsia sekä ihmisoikeuksia koskevaan neuvotteluun,

–  ottaa huomioon WHO:n raportin ”Towards Universal Access: Scaling up Priority HIV/AIDS Interventions in the Health Sector”,

–  ottaa huomioon 27. huhtikuuta 2001 annetun Abujan julistuksen hivistä ja aidsista, tuberkuloosista ja muista samankaltaisista tartuntataudeista ja Afrikan unionin 4. toukokuuta 2006 Abujassa allekirjoittaman Afrikan yhteisen kannan UNGASSin vuoden 2006 korkean tason kokoukseen sekä kehotuksen nopeuttaa hiv- ja aids-, tuberkuloosi- ja malariapalveluiden yleistä saatavuutta Afrikassa,

–  ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman hivistä ja aidsista: aika toimia, 24. huhtikuuta 2007 antamansa päätöslauselman hivin ja aidsin torjunnasta Euroopan unionissa ja unionin naapurimaissa 2006–2009 ja 20. marraskuuta 2008 antamansa päätöslauselman hivin ja aidsin seulonnasta ja varhaisesta hoidosta,

–  ottaa huomioon marraskuussa 2009 annetut neuvoston päätelmät hivin ja aidsin, malarian ja tuberkuloosin torjuntaan tähtäävän, ulkoisena toimena toteutettavan eurooppalaisen toimintaohjelman (2007–2011) edistymisestä,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon hivin ja aidsin torjunnasta Euroopan unionissa ja unionin naapurimaissa ja strategian hivin ja aidsin torjunnasta Euroopan unionissa ja unionin naapurimaissa 2009–2013,

–  ottaa huomioon UNAIDSin vuoden 2009 raportin maailmanlaajuisesta aids-epidemiasta,

–  ottaa huomioon UNAIDSin kehysohjelman 2009–2011,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien vuosituhannen kehitystavoitteita koskevan raportin 2010,

–  ottaa huomioon 15. kesäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman kehityksestä kohti vuosituhattavoitteiden saavuttamista: syyskuussa 2010 pidettävää YK:n korkean tason kokousta varten valmisteilla oleva väliarviointi,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 4 kohdan,

A.  toteaa, että hiv-positiivisten ja aidsiin sairastuneiden ihmisten määrä kasvaa edelleen, että maailmassa on arviolta 33,4 miljoonaa hiv-positiivista ja aidsia sairastavaa ihmistä ja että vuonna 2008 todettiin 2,7 miljoonaa uutta tartuntaa, mikä on erityisen huolestuttavaa ja tarkoittaa, että hivin ja aidsin leviäminen on maailmanlaajuinen hätätilanne, joka vaatii poikkeuksellisia ja kattavia maailmanlaajuisia toimenpiteitä,

B.  ottaa huomioon, että hiv ja aids ovat maailmanlaajuisesti edelleen yksi yleisimmistä kuolinsyistä, että vuonna 2008 siihen kuoli kaksi miljoonaa ihmistä ja että sen on ennustettu olevan myös tulevina vuosikymmeninä merkittävä ennenaikaisten kuolemien aiheuttaja maailmassa,

C.  ottaa huomioon, että vuoden 2009 loppuun mennessä noin 5 miljoonaa ihmistä alhaisen ja keskimääräisen tulotason maissa sai antiretroviraalilääkitystä, mikä tarkoittaa kymmenkertaista lisäystä viiden vuoden aikana ja ennennäkemätöntä parannusta kansanterveyden historiassa,

D.  ottaa huomioon, että uusien tartuntojen määrä ylittää edelleenkin hoidon piiriin päässeiden ihmisten määrän ja että hoitoa vaille jäi vuonna 2009 edelleen kaksi kolmasosaa hoitoa tarvitsevista, mikä tarkoittaa, että 10 miljoonaa hoidon tarpeessa olevaa ihmistä ei saanut tarvitsemaansa tehokasta hoitoa,

E.  toteaa, että pahin tilanne on Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, jossa hiv-positiivisia ja aidsia sairastavia on 22,4 miljoonaa ja jossa rekisteröitiin 71 prosenttia vuoden 2008 kaikista uusista tartunnoista,

F.  ottaa huomioon vahvan näytön siitä, että hivin ja aidsin ehkäisy vähentää tehokkaasti uusia tartuntoja,

G.  ottaa huomioon, että suunnittelussa, joka liittyy hiv-positiivisten ja aidsiin sairastuneiden osallistamiseen ehkäisytoimiin ja varsinkin ehkäisytoimiin, jotka kohdistetaan näihin nimenomaisiin ryhmiin, on suuria puutteita, kuten myös pyrkimyksissä vähentää leimautumista ja syrjintää,

H.  ottaa huomioon, että naisten ja tyttöjen osuus hiviin ja aidsiin sairastuneista on edelleen suhteettoman suuri, että noin 60 prosenttia Saharan eteläpuolisen Afrikan hiv- ja aids-tartunnoista on naisilla ja että hiv ja aids ovat edelleen hedelmällisessä iässä olevien naisten yleisin sairaus ja kuolinsyy,

I.  ottaa huomioon, että hivin nykyiset torjuntakeinot eivät suojaa naisia riittävän tehokkaasti ja että ehkäisymenetelmät, kuten kondomin käyttö ja pidättyminen seksistä, eivät ole realistisia vaihtoehtoja monille naisille, etenkään niille, jotka ovat naimisissa, jotka haluavat lapsia ja jotka ovat vaarassa joutua seksuaalisen väkivallan kohteeksi; katsoo, että turvallisen ja tehokkaan rokotteen tai mikrobilääkkeen avulla naisille voitaisiin tarjota tehokkaita uusia välineitä, joilla he voisivat suojella itseään hiviltä, rajoittamatta mahdollisuuksiaan hankkia lapsia,

J.  ottaa huomioon, että on olemassa runsas näyttö siitä, että tartuntojen määrä ja tartuntariski on korkea riskiryhmiin kuuluvilla, joita ovat muun muassa seksityöläiset, miesten kanssa sukupuoliyhteydessä olevat miehet, transseksuaaliset henkilöt, vangit, suonensisäisten huumausaineiden käyttäjät, maahanmuuttajat, pakolaiset ja liikkuvat työntekijät lähes kaikilla alueilla, sekä maissa, joissa epidemiat ovat yleisiä, ja katsoo, että näille ryhmille suunnattujen hivin ja aidsin ehkäisyohjelmat jätetään liian usein vähemmälle huomiolle eikä niihin osoiteta tarpeeksi rahoitusta,

K.  ottaa huomioon, että hiviin ja aidsiin liittyvän stigman vuoksi EU:ssa noin 30 prosenttia tartunnan saaneista ihmisistä ei tiedä olevansa hiv-positiivisia tai sairastavansa aidsia ja että tutkimusten mukaan diagnosoimattomat tartunnat helpottavat hivin ja aidsin jatkuvaa leviämistä ja lisäävät hiv-positiivisten ja aidsia sairastavien ennenaikaisen kuoleman todennäköisyyttä,

L.  ottaa huomioon, että WTO:n vuonna 2009 laatimassa raportissa ”Towards Universal Access-Progress: Scaling up priority HIV/AIDS Interventions in the Health Sector” arvioitiin, että antiretroviraalilääkityksen kattavuus on Euroopassa ja Keski-Aasiassa vain 23 prosenttia, mikä on huono tulos ottaen huomioon Venäjän ja Ukrainan tilanteen,

M.  ottaa huomioon, että samaa sukupuolta olevien välinen seksi on edelleen ankarasti stigmatisoitu varsinkin Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, jossa 31 maata on kriminalisoinut samaa sukupuolta olevien aikuisten yhteisellä suostumuksella harjoittamat sukupuolisuhteet, neljässä siitä seuraa kuolemanrangaistus ja muissa langetetaan yli 10 vuoden vankeusrangaistuksia; toteaa tämän leimautumisen vaikeuttavan hivin ja aidsin ehkäisyä,

N.  ottaa huomioon, että laittomien huumausaineiden käyttäjien kriminalisointi estää monissa maissa näiden ihmisten pääsyn hivin ja aidsin ehkäisy-, hoito- ja tukipalvelujen piiriin ja lisää suonensisäisten huumeiden käyttöön liittyvän hivin ja aidsin leviämistä,

O.  ottaa huomioon, että 106 maata ilmoittaa, että niissä on edelleen voimassa lakeja ja menettelytapoja, jotka hankaloittavat huomattavasti hivin ja aidsin tehokasta torjuntaa,

P.  ottaa huomioon, että noin 17,5 miljoonaa lasta menetti vuonna 2008 molemmat tai toisen vanhemmistaan hivin tai aidsin uhreina, että valtaosa näistä lapsista elää Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, että nämä lapset ovat usein leimautuneita ja syrjittyjä eivätkä välttämättä saa peruspalveluita, kuten koulutusta ja asuntoa, mikä puolestaan lisää heidän riskiään saada hiv- tai aids-tartunta,

Q.  ottaa huomioon, että hivin ja aidsin ja vammaisuuden suhteeseen ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota, vaikka vammaisten henkilöiden on havaittu olevan riskiryhmiin kuuluvista kaikkein suurimmassa vaarassa sairastua hiviin ja aidsiin ja heillä on huonommat mahdollisuudet saada ehkäisy- ja hoitopalveluja;

R.  katsoo, että oikeuksiin perustuva menettelytapa hiviä ja aidsia koskevissa toimissa on ratkaiseva, jotta epidemia saadaan tukahdutetuksi,

1.  vahvistaa, että terveydenhoidon saatavuus on osa ihmisoikeuksien yleismaailmallista julistusta ja että hallitusten on täytettävä velvollisuutensa ja huolehdittava, että kansanterveyspalvelut ovat kaikkien saatavilla;

2.  katsoo myös, että EU:n on otettava ensisijaiseksi asiaksi sekä EU:ssa että EU:n ulkopuolella ihmisoikeuksien puolustajien suojelu ja heidän asiansa edistäminen, mukaan lukien ne, joiden toiminta keskittyy yhteisöjen hiv- ja aids-valistukseen; kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa huolehtimaan siitä, että kaikki ihmisoikeuksien puolustajia koskeviin EU:n suuntaviivoihin sisältyvät konkreettiset toimet pannaan asianmukaisesti täytäntöön hivin ja aidsin ehkäisyssä toimivien kansalaisyhteiskunnan edustajien työn helpottamiseksi;

3.  pyytää komissiota ja neuvostoa täyttämään sitoumuksensa ja tehostamaan pyrkimyksiään käsitellä hiviä ja aidsia maailmanlaajuisena kansanterveyden painopistealueena, jossa ihmisoikeudet ovat keskeisessä asemassa hivin ja aidsin ehkäisyssä ja hoito- ja tukipalveluissa myös EU:n kehitysyhteistyössä;

4.  kehottaa komissiota ja neuvostoa edistämään toimia hivin ja aidsin tahattoman levittämisen ja niille altistamisen rangaistavuuden poistamiseksi(1) ja kannustamaan hivin ja aidsin tunnustamista vammaksi nykyistä ja tulevaa syrjimättömyyttä koskevaa lainsäädäntöä varten;

5.  kehottaa Baltian maita, Venäjää ja Ukrainaa ottamaan käyttöön maakohtaisia menettelytapoja, joilla ne voivat torjua hiviä ja aidsia ponnekkaasti;

6.  kehottaa komissiota ja neuvostoa edistämään oikeuksiin perustuvaa hivin ja aidsin torjuntaa koskevia parhaita käytänteitä ja toimintatapoja poliittisessa vuoropuhelussa sekä maailmanlaajuisesti että yksittäisten maiden tasolla seuraavilla tavoilla:

   taataan hiviin ja aidsiin sairastuneiden ja muiden riskiryhmiin kuuluvien henkilöiden ihmisoikeuksien edistäminen, suojelu ja kunnioittaminen, seksuaali- ja lisääntymisterveysoikeudet(2) mukaan luettuina,
   pyritään ratkaisemaan olennaisimmat taloudelliset, oikeudelliset, sosiaaliset ja tekniset esteet ja lakkauttamaan erityisesti riskiryhmiä koskevat lait ja käytännöt, jotka estävät puuttumasta hiviin tehokkaasti,
   tuetaan sellaisten lakien tarkistamista ja muuttamista, jotka ovat esteenä tehokkaille, näyttöön perustuville hiviä ja aidsia koskeville, etenkin riskiryhmille suunnatuille ohjelmille ja palveluille,
   vastustetaan kaikkia lakeja tai päätöksiä, jotka kriminalisoivat hivin tahattoman tartuttamisen tai lietsovat syrjintää hiv-positiivisia tai aidsiin sairastuneita vastaan, ja tuomitaan oikeudelliset esteet naisia ja tyttöjä koskeville tehokkaille hivin torjuntakeinoille, kuten seksuaali- ja lisääntymisterveyttä rajoittavat lait ja politiikat, perintö- ja omaisuuslainsäädäntö ja lapsiavioliittolainsäädäntö, ja toteutetaan toimia niiden purkamiseksi,
   asetetaan ihmisoikeudet keskeiselle sijalle, kun päätetään myöntää rahoitusta hivin ja aidsin torjuntaan Euroopan unionissa ja sen ulkopuolella,
   laaditaan hiviä ja aidsia koskevia ohjelmia, jotka on suunnattu hiviin ja aidsiin sairastuneille ja muille riskiryhmille ja joiden tavoitteena on lisätä yksilöiden ja yhteisöjen mahdollisuuksia torjua hiviä ja aidsia, pienentää riskiä ja alttiutta sairastua hiviin ja aidsiin sekä lievittää hivin ja aidsin haittavaikutuksia,
   helpotetaan ja edistetään riskiryhmiin kuuluvien merkityksellistä osallistumista hivin ja aidsin ehkäisy-, hoito- ja tukipalvelujen ohjelmoinnin suunnitteluun, täytäntöönpanoon, valvomiseen ja arvioimiseen sekä vähennetään leimautumista ja syrjintää,
   helpotetaan terveydenhuollon yleistä saatavuutta, kun kyse on hivin ja aidsin ehkäisy-, hoito- ja tukipalveluista tai muista kuin hiviin ja aidsiin liittyvistä terveydenhuoltopalveluista,
   helpotetaan hiv-positiivisten ja aidsiin sairastuneiden ja muiden riskiryhmien koulutukseen pääsyä ja työllistymistä,
   varmistetaan, että hivin ja aidsin torjunnan edistymisen seurantaan sisällytetään indikaattoreita, joilla arvioidaan suoraan hiviin ja aidsiin liittyviä ihmisoikeuskysymyksiä ja käsitellään niitä,
   noudatetaan tietoon perustuvan suostumuksen, luottamuksellisuuden ja neuvonnan periaatteita hivin ja aidsin testauksessa ja muissa niitä koskevissa palveluissa,
   torjutaan hiviin ja aidsiin sairastuneiden ja muiden riskiryhmiin kuuluvien leimaamista ja syrjintää ja suojellaan heidän oikeuksiaan turvallisuuteen ja suojeluun hyväksikäytöltä ja väkivallalta,
   edistetään ja helpotetaan hiv-positiivisten ja aidsiin sairastuneiden ja muiden riskiryhmiin kuuluvien laajempaa osallistumista hivin ja aidsin torjuntaan,
   tarjotaan sairaudesta puolueetonta ja suvaitsevaista tietoa,
   annetaan ihmisille valtaa, taitoa, tietoa ja voimavaroja, jotta he voivat suojautua hiv- ja aids-tartunnalta;

7.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käsittelemään naisten tarpeita hivin ja aidsin ehkäisyssä ja hoidossa, sillä tämä on oleellista epidemian katkaisemisessa, etenkin helpottamalla seksuaali- ja lisääntymisterveydenhoidon ohjelmiin osallistumista ja järjestämällä ohjelmiin täysimääräisesti sisällytettyjä hiv/aids-testejä ja neuvonta- ja ehkäisypalveluja sekä korjaamalla sosioekonomisia tekijöitä, jotka lisäävät naisten hiv- ja aids-riskiä, kuten sukupuolten epätasa-arvo, köyhyys, taloudellisten ja koulutuksellisten mahdollisuuksien puute ja oikeudellisten ja ihmisoikeudellisten suojakeinojen puute;

8.  kehottaa Euroopan unionia ja jäsenvaltioita myöntämään oikeudenmukaisesti ja joustavasti rahoitusta uusien ennaltaehkäisevien tekniikoiden tutkimukselle, mukaan lukien rokotteet ja mikrobilääkkeet;

9.  on syvästi huolestunut siitä, että puolet kaikista uusista hiv-tartunnoista esiintyy lapsilla ja nuorilla; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vastaamaan lasten ja nuorten hivin ja aidsin ehkäisyä sekä hoito- ja tukipalveluja koskeviin tarpeisiin ja varmistamaan, että he voivat saada hiv/aids-palveluja, joista esimerkkinä voidaan mainita erityisesti varhaislapsuuden hiv/aids-diagnosointi, tarkoituksenmukaiset ja kohtuuhintaiset antiretroviruslääkehoidot, psykososiaalinen tuki sekä sosiaalinen ja oikeudellinen suojelu;

10.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan vammaisten henkilöiden osallistumista hivin ja aidsin torjuntatoimiin ja vammaisten henkilöiden ihmisoikeuksien sisällyttämistä kansallisiin hiv/aids-toimintasuunnitelmiin ja toimintalinjoihin ja varmistamaan heidän mahdollisuutensa saada hiv/aids-palveluja, jotka on räätälöity vastaamaan tarpeita ja jotka ovat samantasoisia kuin muulle väestölle tarkoitetut palvelut;

11.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan vangeille ja suonensisäisten huumeiden käyttäjille suunnattuja terveyshaittojen vähentämisohjelmia;

12.  kehottaa komissiota ja neuvostoa vaatimaan maita, joissa hiviä ja aidsia on eniten, vahvistamaan hivin torjumiseksi koordinoidut, avoimet ja vastuuvelvolliset kansalliset toimintapuitteet, joilla taataan, että hivin ehkäisy- ja hoitotoimet ovat saatavilla ja tehokkaita; pyytää komissiota tukemaan tässä mielessä kansallisia hallituksia ja ottamaan kansalaisyhteiskunnan edustajat mukaan toimintaan ohjelmien huonon kattavuuden parantamiseksi, jotta voidaan vähentää leimautumista ja syrjintää ja lisätä oikeussuojan saatavuutta kansallisten aids/hiv-torjuntatoimien yhteydessä;

13.  kehottaa komissiota ja neuvostoa työskentelemään UNAIDSin ja muiden kumppaneiden kanssa sen hyväksi, että saadaan parannettua riskiryhmiin kuuluvaan väestöön liittyviä indikaattoreita ja muita indikaattoreita, joilla mitataan, miten hyvin maailmassa, eri maissa ja eri ohjelmissa on edistytty hiviin ja aidsiin liittyvän leimautumisen ja syrjinnän vähentämisessä, ja jaetaan siitä tietoa, mukaan luettuna hiviin liittyvät ihmisoikeuskysymykset ja kansainväliset suojamekanismit;

14.  pyytää komissiota ja neuvostoa tukemaan hiljattain perustetun hiviä ja lainsäädäntöä käsittelevän maailmankomission toimintaa, jotta varmistetaan lainsäädännön toimivuus hivin ja aidsin torjunnassa;

15.  kehottaa komissiota ja neuvostoa valtuuttamaan Euroopan unionin perusoikeusviraston keräämään lisätietoja Euroopan hiv-positiivisten ja aidsiin sairastuneiden ihmisten ja muiden riskiryhmien ihmisoikeustilanteesta ottaen huomioon erityisesti kyseisten väestöryhmien alttiuden kärsiä moninkertaisesta ja risteävästä syrjinnästä;

16.  kehottaa kaikkia jäsenvaltioita ja komissiota osoittamaan vähintään 20 prosenttia kaikista kehitysyhteistyömenoista perusterveydenhuoltoon ja koulutukseen, lisäämään panostaan hivin ja aidsin, tuberkuloosin ja malarian torjuntaan tarkoitettuun kansainväliseen rahastoon ja myöntämään lisää tukea muille ohjelmille, joilla pyritään vahvistamaan terveydenhoitojärjestelmiä ja yhdyskuntajärjestelmiä; kehottaa lisäksi kehitysmaita priorisoimaan terveydenhuollon ja erityisesti hivin ja aidsin torjunnan menoja ja kehottaa komissiota tarjoamaan kumppanuusmaille kannustimia, joilla rohkaistaan priorisoimaan terveydenhuoltoa maakohtaisten strategia-asiakirjojen avainsektorina;

17.  kehottaa kaikkia jäsenvaltioita ja komissiota lisäämään huolestuttavasti vähentynyttä rahoitusta seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja näitä oikeuksia koskeviin toimiin kehitysmaissa ja tukemaan sukupuoliteitse tarttuvien tautien hoitamiseen ja lisääntymisterveystarvikkeiden, kuten ihmishenkiä pelastavien lääkkeiden ja ehkäisyvälineiden, mukaan lukien kondomien, jakeluun liittyvää toimintaa;

18.  kehottaa EU:ta jatkamaan työtään ja käyttämään talousarviotuen lisäksi muita kansainvälisiä ja maakohtaisia rahoitusvälineitä sekä hyödyntämään asiaankuuluvia organisaatioita ja mekanismeja, jotka ovat osoittautuneet menestyksekkäiksi hivin ja aidsin ihmisoikeusulottuvuuden käsittelyssä, erityisesti kansalaisyhteiskunnan järjestöjä ja yhteisöjen omia organisaatioita;

19.  kehottaa Euroopan komissiota, jäsenvaltioita ja kansainvälistä yhteisöä hyväksymään lakeja, joissa säädetään kohtuuhintaisista hi-virukseen vaikuttavista lääkkeistä, mukaan lukien antiretroviraalilääkkeet ja muut turvalliset ja tehokkaat lääkkeet, diagnostiikka ja menetelmät, joilla hi-virustartuntaa ja muita vastaavia opportunistisia infektioita ja sairauksia voidaan ennaltaehkäistä, hoitaa ja lievittää;

20.  arvostelee kahdenvälisiä ja alueellisia kauppasopimuksia, joihin sisältyy WTO:n TRIPS-sopimusta (TRIPS-plus) pidemmälle meneviä määräyksiä, jotka ovat esteenä vuonna 2001 Trips-sopimuksen johdosta annettuun Dohan julistukseen sisältyvien suojalausekkeiden käytölle, vaikka eivät varsinaisesti rajoita sitä, sen varmistamisessa, että terveysnäkökohdat asetetaan kaupallisten etujen edelle; korostaa niiden maiden vastuuta, jotka painostavat kehitysmaita allekirjoittamaan tällaisia vapaakauppasopimuksia;

21.  korostaa, että pakkolisensoinnilla ja eriytetyillä hinnoilla ei ole täysin kyetty ratkaisemaan ongelmaa, ja kehottaa komissiota ehdottamaan uusia ratkaisuja, joilla varmistetaan, että kaikki voivat saada hiv/aids-hoitoa kohtuullisin hinnoin;

22.  on tyytyväinen siihen, että neuvoston ihmisoikeustyöryhmä hyväksyi homo-, bi- ja transseksuaalisten henkilöiden ihmisoikeuksien edistämistä ja suojelua koskevan toimenpidepaketin, ja kehottaa neuvostoa ja komissiota panemaan täytäntöön pakettiin sisältyvät suositukset;

23.  kehottaa niitä Euroopan unionin toimielimiä, joiden tehtäviin kuuluu laatia vuotuinen raportti ihmisoikeustilanteesta, sisällyttämään näihin raportteihin hiv-tartuntaan liittyvä ihmisoikeusnäkökulma siten, että niissä voidaan antaa ääni hiv-tartunnan saaneille ja riskiryhmiin kuuluville;

24.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toistamaan tukensa marraskuussa 2009 annettujen toimintaohjelmaa koskevien neuvoston päätelmien 16 kohdalle ja aloittamaan laajan kuulemisprosessin jäsenvaltioiden ja muiden asianosaisten kanssa hivin ja aidsin, malarian ja tuberkuloosin torjumiseen tähtäävän ulkoisena toimena toteutettavan eurooppalaisen toimintaohjelman valmistelemiseksi vuodeksi 2012 ja sitä seuraavaksi kaudeksi ja tukemaan EU:n toimintaryhmien perustamista komission ja jäsenvaltioiden painopistealoilla toteuttamien yhteisten toimintojen välineenä;

25.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden parlamenteille, YK:n pääsihteerille, Yhdistyneiden Kansakuntien hiv/aids-ohjelmalle, Maailman terveysjärjestölle ja XVIII kansainvälisen aids-konferenssin järjestäjille.

(1) Hivin levittämisen kriminalisoinnista annetun UNAIDSin raportin mukaisesti hallitusten olisi rajattava kriminalisointi tarkoituksellisiin tapauksiin, joissa hiv-positiivinen henkilö tietää tartunnastaan, pyrkii tahallaan levittämään hiviä ja onnistuukin siinä.
(2) Hiv-positiivisten tai aidsiin sairastuneiden ihmisten seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja näiden oikeuksien edistäminen ja käsittely on olennainen osa hiviin liittyvää ihmisoikeusnäkökulmaa, jossa olisi otettava huomioon hiv-positiivisten ja aidsiin sairastuneiden ihmisten oikeus sisällökkääseen ja tyydyttävään sukupuolielämään ja kunnioitettava hiv-positiivisten ihmisten lisääntymistä koskevia valintoja ja toiveita.


Rypäleammuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen voimaantulo 1. elokuuta 2010 ja EU:n rooli
PDF 117kWORD 39k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. heinäkuuta 2010 rypäleammuksia koskevan yleissopimuksen voimaantulosta ja EU:n roolista
P7_TA(2010)0285RC-B7-0413/2010

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon rypäleammuksia koskevan yleissopimuksen, jonka 107 maata hyväksyi Dublinissa 19.–30. toukokuuta 2008 pidetyssä diplomaattitason konferenssissa,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin 30. toukokuuta 2008 esittämän viestin, jossa hän kehotti valtioita allekirjoittamaan ja ratifioimaan tämän tärkeän sopimuksen viipymättä todeten odottavansa sen pikaista voimaantuloa,

–  ottaa huomioon 20. marraskuuta 2008 antamansa päätöslauselman rypäleammuksia koskevasta yleissopimuksesta(1),

–  ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2010 antamansa päätöslauselman Euroopan turvallisuusstrategian täytäntöönpanosta osana yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa(2),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 4 kohdan,

A.  toteaa, että rypäleammuksia koskeva yleissopimus on ollut avoinna allekirjoittamista varten 3. joulukuuta 2008 lähtien ensin Oslossa ja sen jälkeen YK:n päämajassa New Yorkissa ja että se tulee voimaan sitä päivää seuraavan kuudennen kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona sen on ratifioinut 30 valtiota, eli 1. elokuuta 2010,

B.  ottaa huomioon, että rypäleammuksia koskevan yleissopimuksen määritelmän mukaan rypäleammus on suunniteltu levittämään tai vapauttamaan räjähtäviä tytärammuksia, joista se koostuu ja joista jokainen painaa alle 20 kilogrammaa,

C.  toteaa, että rypäleammuksia koskeva yleissopimus kieltää rypäleammusten käytön, valmistuksen, varastoinnin ja siirron aseluokan osalta,

D.  toteaa, että rypäleammuksia koskeva yleissopimus edellyttää, että siihen liittyneet valtiot tuhoavat tällaisten ammusten varastot,

E.  toteaa, että rypäleammuksia koskeva yleissopimus asettaa uudet humanitaariset normit uhrien auttamiselle ja velvoittaa valtioita konfliktien jälkeen raivaamaan jäljelle jääneet räjähtämättömät rypäleammusten jäännökset,

F.  toteaa, että rypäleammukset aiheuttavat vakavan riskin siviileille, kun niitä käytetään asutuilla alueilla, koska ne aiheuttavat kuolettavia vammoja, ja että konfliktien jälkitilanteissa rypäleammusten käyttö on aiheuttanut monia traagisia vammoja ja siviiliuhreja, koska räjähtämättömät ammukset jäävät usein lasten ja muiden pahaa aavistamattomien siviilien löydettäviksi,

G.  ottaa huomioon, että tähän mennessä 20 EU:n jäsenvaltiota on allekirjoittanut ja 11 jäsenvaltiota on ratifioinut rypäleammuksia koskevan yleissopimuksen, mutta seitsemän jäsenvaltiota ei ole allekirjoittanut eikä ratifioinut sitä,

H.  ottaa huomioon, että rypäleammuksia koskevan yleissopimuksen 1. elokuuta 2010 tapahtuvan voimaantulon jälkeen sopimukseen liittyminen on vaikeampaa, koska valtioiden on liityttävä siihen yksivaiheisessa prosessissa,

I.  ottaa huomioon, että useimpien EU:n jäsenvaltioiden, parlamenttienvälisten aloitteiden ja erittäin monen kansalaisjärjestön antama tuki on edistänyt ratkaisevalla tavalla rypäleammuksia koskevaan yleissopimukseen johtaneen ”Oslon prosessin” päätökseen saattamista,

J.  ottaa huomioon, että rypäleammuksia koskevan yleissopimuksen allekirjoittaminen ja ratifiointi jokaisessa EU:n 27 jäsenvaltiossa ennen sen 1. elokuuta 2010 tapahtuvaa voimaantuloa antaisi vahvan poliittisen signaalin, joka edistäisi rypäleammusten hävittämistä maailmasta sekä sattumanvaraisesti tappavien aseiden leviämisen torjuntaa koskevia EU:n tavoitteita,

1.  pitää myönteisenä rypäleammuksia koskevan yleissopimuksen tulevaa voimaantuloa 1. elokuuta 2010;

2.  kehottaa kaikkia EU:n jäsenvaltioita ja ehdokasvaltioita allekirjoittamaan ja ratifioimaan rypäleammuksia koskevan yleissopimuksen viipymättä vuoden 2010 loppuun mennessä – tämä koskee Kreikkaa, Latviaa, Puolaa, Romaniaa, Slovakiaa, Suomea, Turkkia ja Viroa, jotka eivät ole allekirjoittaneet sopimusta, sekä Alankomaita, Bulgariaa, Italiaa, Kyprosta, Liettuaa, Portugalia, Ruotsia, Tšekin tasavaltaa ja Unkaria, jotka ovat allekirjoittaneet sopimuksen mutteivät vielä ratifioineet sitä;

3.  kiittää kaikkia niitä valtioita, jotka ovat allekirjoittaneet ja ratifioineet rypäleammuksia koskevan yleissopimuksen sekä keskeyttäneet rypäleammusten käytön, valmistuksen ja siirron ja tuhonneet rypäleammusvarastonsa;

4.  kehottaa kaikkia rypäleammuksia koskevan yleissopimuksen allekirjoittaneita EU:n jäsenvaltioita käyttämään niille yleissopimuksen 21 artiklassa asetetun velvoitteen mukaisesti hyväkseen jokaista tilaisuutta kannustaakseen muun muassa kahdenvälisten kokousten, sotilaallisen vuoropuhelun ja monenvälisten foorumien kautta valtioita, jotka eivät ole yleissopimuksen osapuolia, allekirjoittamaan ja ratifioimaan yleissopimuksen tai liittymään siihen mahdollisimman pian;

5.  kehottaa EU:n jäsenvaltioita pidättäytymään kaikista toimista, joilla saatetaan kiertää tai vaarantaa yleissopimusta ja sen määräyksiä; kehottaa erityisesti kaikkia EU:n jäsenvaltioita pidättymään sellaisen tavanomaisia aseita koskevaan yleissopimukseen mahdollisesti sisältyvän pöytäkirjan hyväksymisestä, tukemisesta tai ratifioimisesta, jolla sallittaisiin rypäleammusten käyttö rypäleammuksia koskevan yleissopimuksen 1 ja 2 artiklan mukaisen kyseisiä ammuksia koskevan kiellon vastaisesti; kehottaa neuvostoa ja EU:n jäsenvaltioita toimimaan tämän mukaisesti Genevessä 30. elokuuta – 3. syyskuuta 2010 järjestettävässä seuraavassa sopimusvaltioiden kokouksessa;

6.  kehottaa EU:n jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä yleissopimuksen osapuolia, toteuttamaan ennen liittymistä viipymättä väliaikaisia toimia, muun muassa keskeyttämään rypäleammusten käytön, valmistuksen ja siirron ja aloittamaan rypäleammusvarastojen tuhoamisen;

7.  kehottaa kaikkia valtioita osallistumaan tulossa olevaan sopimusvaltioiden ensimmäiseen kokoukseen (1MSP), joka pidetään 8.–12. marraskuuta 2010 Vientianessa, Laosissa, joka on rypäleammusten pahiten saastuttama maa maailmassa;

8.  kehottaa EU:n jäsenvaltioita aloittamaan yleissopimuksen täytäntöönpanon muun muassa tuhoamalla varastoja, ryhtymällä raivaukseen ja avustamalla uhreja sekä osallistumaan sellaisille muille valtioille suunnattuun rahoitukseen tai erilaiseen apuun, jotka haluavat ryhtyä panemaan yleissopimusta täytäntöön;

9.  kehottaa yleissopimuksen allekirjoittaneita EU:n jäsenvaltioita hyväksymään lainsäädäntöä, jolla yleissopimus pannaan täytäntöön kansallisella tasolla;

10.  kehottaa unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa tekemään kaikkensa, jotta unioni liittyisi rypäleammuksia koskevaan yleissopimukseen, mikä tuli mahdolliseksi Lissabonin sopimuksen tultua voimaan, ja sen lisäksi kehittämään strategian ensimmäistä tarkistuskonferenssia varten yhteistä kantaa koskevan neuvoston päätöksen muodossa;

11.  kehottaa neuvostoa ja komissiota sisällyttämään joukkotuhoaseiden leviämisen estämistä koskevan vakiolausekkeen lisäksi myös rypäleammusten kieltämisen vakiolausekkeena sopimuksiin kolmansien maiden kanssa;

12.  kehottaa neuvostoa ja komissiota ottamaan rypäleammusten vastaiset toimet erottamattomaksi osaksi yhteisön ulkoisen avun ohjelmia, jotta voidaan tukea ammusvarastojen tuhoamista ja humanitaarista apua kolmansissa maissa;

13.  kehottaa EU:n jäsenvaltioita, neuvostoa ja komissiota ryhtymään toimiin, joilla estetään kolmansia maita antamasta rypäleammuksia valtiosta riippumattomille toimijoille;

14.  edellyttää EU:n jäsenvaltioiden ilmoittavan avoimesti tämän päätöslauselman mukaisesti toteuttamistaan toimista ja raportoimaan toiminnastaan julkisesti yleissopimuksen mukaisesti;

15.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, EU:n jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n pääsihteerille sekä rypäleammusten vastaiselle liitolle.

(1) EUVL C 16 E, 22.1.2010, s. 61.
(2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0061.


YMP:n tulevaisuus vuoden 2013 jälkeen
PDF 198kWORD 122k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. heinäkuuta 2010 yhteisen maatalouspolitiikan tulevaisuudesta vuoden 2013 jälkeen (2009/2236(INI))
P7_TA(2010)0286A7-0204/2010

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen kolmannen osan III osaston,

–  ottaa huomioon yhteisen maatalouspolitiikan väliarvioinnin (”terveystarkastus”),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (KOM(2010)2020),

–  ottaa huomioon tutkimuksensa ”Vuoden 2013 jälkeinen uusi tilatukijärjestelmä: uusi lähestymistapa, uudet tavoitteet”,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) ja Maailmanpankin laatiman ja 58 valtion hyväksymän maataloustieteen ja -tekniikan kehitystä koskevan kansainvälisen arvioinnin (IAASTD),

–  ottaa huomioon komission maatalousmarkkinoiden ja tulojen näkymistä laatiman julkaisun ”Prospects for agricultural markets and income 2008−2015”,

–  ottaa huomioon komission YMP:stä markkinoiden ja politiikan kannalta laatiman asiakirjan ”The CAP in perspective: from market intervention to policy innovation”,

–  ottaa huomioon Euroopan ympäristöpolitiikan instituutin julkisten hyödykkeiden tarjoamisesta maatalouden avulla Euroopan unionissa laatiman tutkimuksen ”Provision of public goods through agriculture in the European Union”,

–  ottaa huomioon komission valkoisen kirjan ”Ilmastonmuutokseen sopeutuminen: Kohti eurooppalaista toimintakehystä” (KOM(2009)0147) sekä komission yksiköiden valmisteluasiakirjat ”Ilmastonmuutokseen sopeutuminen: haaste Euroopan maataloudelle ja maaseutualueille” (SEC(2009)0417) sekä EU:n maatalouden roolista ilmastonmuutoksen lieventämisessä (SEC(2009)1093),

–  ottaa huomioon Notre Europe -ajatushautomon vuoden 2013 jälkeisestä YMP:n uudistuksesta tekemän tutkimuksen ”CAP reform beyond 2013: An idea for a longer view”,

–  ottaa huomioon työasiakirjan yhteisen maatalouspolitiikan tulevaisuudesta vuoden 2013 jälkeen(1),

–  ottaa huomioon 29. maaliskuuta 2007 antamansa päätöslauselman uusien jäsenvaltioiden yhdentymisestä yhteiseen maatalouspolitiikkaan (YMP)(2),

–  ottaa huomioon 5. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman EU:n maataloudesta ja ilmastonmuutoksesta(3),

–  ottaa huomioon 25. maaliskuuta 2010 antamansa päätöslauselman ”Maataloustuotteiden laatupolitiikka: mitä strategiaa olisi noudatettava?(4),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön ja budjettivaliokunnan lausunnon (A7-0204/2010),

A.  katsoo, että EU:n on edelleen taattava kansalaistensa elintarviketurva sekä osallistuttava maailman elintarvikehuoltoon samalla, kun varmistetaan parempi ja johdonmukaisempi yhteistyö muun maailman ja erityisesti kehitysmaiden kanssa niiden maatalousalan pitkän aikavälin kestäväksi kehittämiseksi mahdollisimman pitkälti paikallisen taitotiedon varassa; katsoo, että nykytilanteessa, jossa maailmassa on yli miljardi nälkäänäkevää ihmistä ja Euroopan unionissa yli 40 miljoonaa köyhää, joilla ei ole riittävästi ruokaa, olisi hyödynnettävä tieteellisen kehitystyön tuloksia aina, kun ne voivat tarjota sopivia ratkaisuja maailman nälän lievittämiseksi esimerkiksi luonnonvarojen käyttöä tehostamalla,

B.  ottaa huomioon, että maailmanlaajuisen elintarvikkeiden kysynnän odotetaan kaksinkertaistuvan ja maailman väestömäärän odotetaan FAO:n mukaan kasvavan nykyisestä seitsemästä miljardista yhdeksään miljardiin vuoteen 2050 mennessä ja että maailmanlaajuisen elintarviketuotannon on kasvettava vastaavasti luonnonvaroihin kohdistuva paine huomioon ottaen, minkä vuoksi maailmassa on tuotettava entistä enemmän ruokaa käyttäen entistä vähemmän vettä, maata, energiaa, lannoitteita ja torjunta-aineita,

C.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 39 artiklan mukaan yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteena on lisätä maatalouden tuottavuutta, taata maatalousväestön kohtuullinen elintaso, vakauttaa markkinat, varmistaa tarvikkeiden saatavuus ja taata, että kuluttajille tarjotaan kohtuuhintaisia tarvikkeita; katsoo, että tähän mennessä yhteinen maatalouspolitiikka on pääosin saavuttanut tavoitteensa ja edistänyt osaltaan EU:n yhdentymistä, Euroopan alueellista yhteenkuuluvuutta ja sisämarkkinoiden toimintaa; toteaa kuitenkin, että sillä on onnistuttu vain osittain edistämään maatalousväestön kohtuullista elintasoa, eikä sillä ole vielä saavutettu maatalousmarkkinoiden vakautta, vaan markkinoista on tullut erittäin epävakaat, mikä vaarantaa elintarviketurvan; pitää lisäponnisteluja tarpeellisina, jotta YMP yltäisi tavoitteisiinsa ja jotta samanaikaisesti voitaisiin suojella ympäristöä ja turvata maaseudun työllisyys,

D.  katsoo, että maa- ja metsätalous ovat edelleen merkittäviä talouden aloja ja että ne tarjoavat samalla olennaisia julkisia hyödykkeitä säilyttämällä luonnonvaroja ja kulttuurimaisemia, jotka ovat edellytys kaikelle ihmisen toiminnalle maaseutualueilla, ja toteaa, että nämä alat osallistuvat jo nyt EU:ssa suurimmalla panoksella unionin ilmasto- ja energiatavoitteiden ja etenkin maa- ja metsätalouden tuottamasta biomassasta saatavaa uusiutuvaa energiaa koskevien tavoitteiden saavuttamiseen ja että niiden on tulevaisuudessa kasvatettava panostaan edelleen, sekä katsoo, että nämä bioenergialähteet auttavat myös vähentämään EU:n energiariippuvuutta sekä luovat uusia työpaikkoja ja nostavat alan tulotasoa aikana, jona energian hinnat nousevat,

E.  katsoo, että EU:n kansalaiset saavat YMP:stä merkittävää hyötyä, joka liittyy turvallisten ja korkealaatuisten elintarvikkeiden saatavuuteen ja valikoimaan, elintarviketurvaan, ympäristönsuojeluun, työpaikkojen luomiseen sekä ilmastonmuutoksen vastaisiin toimiin,

F.  ottaa huomioon, että maatalous-, metsätalous- ja kalatalousalat työllistävät tällä hetkellä suoraan 13,6 miljoonaa ihmistä, minkä lisäksi viisi miljoonaa ihmistä työskentelee maatalouselintarvikkeiden alalla, jossa EU on maailman suurin elintarvikkeiden ja juomien tuottaja; ottaa huomioon, että tämä on 8,6 prosenttia koko EU:n työllisyydestä ja neljä prosenttia EU:n BKT:stä,

G.  ottaa huomioon, että EU:n viimeisimpien laajentumisten (vuosina 2004 ja 2007) myötä maatalouden kokonaistyövoima lisääntyi seitsemällä miljoonalla uudella viljelijällä ja että maatalousmaan ala kasvoi 40 prosentilla; ottaa huomioon, että reaalinen maataloustulo henkeä kohti on kymmenen viime vuoden aikana laskenut 12,2 prosenttia 27 jäsenvaltion EU:ssa ja taantunut vähitellen vuoden 1995 tasolle ja että 27 jäsenvaltion EU:ssa keskimääräinen maataloustulo on alle 50 prosenttia muun talouden keskimääräisestä tulosta, kun taas tuotantokustannukset, esimerkiksi lannoite-, sähkö- ja polttoainekustannukset, ovat korkeimmillaan 15 vuoteen, mikä tekee maataloustuotannon jatkamisesta EU:ssa hyvin vaikeaa,

H.  ottaa huomioon, että koska seitsemän prosenttia Euroopan viljelijöistä on alle 35-vuotiaita ja 4,5 miljoonaa yli 65-vuotiasta viljelijää lopettaa työnteon vuoteen 2020 mennessä, maatalousalan tulevaisuus saattaa olla vaarassa, jos viljelijöiden lukumäärä laskee edelleen,

I.  ottaa huomioon, että maatalous kattaa merkittävän osan EU:n maa-alueesta eli 47 prosenttia koko Euroopan unionin alueesta; ottaa huomioon, että koko EU:ssa on 13,7 miljoonaa maatilaa, joiden tuotannon arvo on yli 337 miljardia euroa, ja että 15 prosenttia EUn maatalousmaasta (noin 26 miljoonaa hehtaaria) on vuorialueilla, joiden luonnonhaitat tekevät maataloustuotannosta hankalaa,

J.  ottaa huomioon, että maatilojen keskimääräinen fyysinen koko on kasvanut alan rakennemuutoksen johdosta, mutta että pientilat ovat edelleen vallitsevia EU:ssa ja tilan keskimääräinen koko on 12,6 hehtaaria; katsoo, että omavaraistilat ovat edelleen kriittinen haaste erityisesti uusissa jäsenvaltioissa, jossa omavaraistilat muodostavat puolet kokonaistyövoimasta, ja että pienet maatilat ja niitä hoitavat viljelijät ovat erityisen tärkeitä tuotannon ulkopuolisten julkisten hyödykkeiden tuottajia,

K.  ottaa huomioon, että talouskriisillä on ollut erittäin vakava kielteinen vaikutus maatalouteen, ja tilojen tulot ovat vuosien 2008 ja 2009 välillä laskeneet keskimäärin 12,2 prosenttia ja maaseutualueiden työttömyys on noussut viime vuonna; ottaa huomioon, että talouskriisin välittömänä seurauksena kulutus Euroopassa laski keskimäärin 10,55 prosentilla vuosien 2008 ja 2009 välillä ja joissakin jäsenvaltioissa lasku oli yli 20 prosenttia; katsoo, että talouskriisin muita vaikutuksia ovat olleet viljelijöiden luotonsaannin puute ja jäsenvaltioiden julkiseen talouteen kohdistuva paine, joka heikentää niiden valmiuksia tarjota yhteisrahoitusta,

L.  ottaa huomioon, että hintojen vaihtelevuus on maatalousmarkkinoilla pysyvää ja viime aikoina vielä lisääntynyt rajusti eri tekijöiden – kuten äärimmäisten sääolosuhteiden, energian hintojen, keinottelun ja kysynnän vaihtelun – yhteisvaikutuksesta ja että sen odotetaan sekä Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n että Yhdistyneiden Kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön FAO:n ennusteiden mukaan lisääntyvän edelleen, mikä johtaa erittäin voimakkaasti heilahteleviin suhdanteisiin maatalouden perustuotteiden hinnoissa EU:n markkinoilla, ja ottaa huomioon, että vuosien 2006 ja 2008 välillä monien perustuotteiden hinnat nousivat huomattavasti, joidenkin jopa 180 prosentilla, kuten viljan tapauksessa; ottaa huomioon, että meijerialan hinnat romahtivat vuonna 2009 ja että lasku oli keskimäärin 40 prosenttia, ja toteaa, että myös muiden tuotteiden, kuten viljan, hedelmien ja vihannesten sekä oliiviöljyn, hinnat ovat heitelleet ja että hintojen äärimmäisillä vaihteluilla on ollut tuhoisat vaikutukset tuottajiin ja että ne eivät ole välttämättä hyödyttäneet kuluttajia,

M.  ottaa huomioon, että maatalouden ympäristöindikaattorit osoittavat, että maatalousala voi huomattavasti lieventää ilmastonmuutoksen vaikutuksia, erityisesti hiilidioksidin talteenoton, kasvihuonekaasujen nettopäästöjen suoran vähentämisen ja uusiutuvan energian tuotannon ansiosta, sillä näillä toimilla varmistetaan päästöjen todellinen väheneminen; katsoo, että kestävä maataloustoiminta on olennaisen tärkeää luonnon monimuotoisuuden säilyttämiselle; vesihuollolle ja maaperän eroosion torjunnalle ja että se voi olla avaintekijä ilmastonmuutoksen käsittelyssä,

N.  ottaa huomioon, että maataloustoiminnan (myös karjankasvatuksen) aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt vähenivät 20 prosentilla vuosien 1990 ja 2007 välillä 27 jäsenvaltiossa; ottaa huomioon, että näiden maatalouden tuottamien päästöjen osuus laski 11 prosentista vuonna 1990 9,3 prosenttiin vuonna 2007, muun muassa lannoitteiden ja lietelannan tehokkaamman käytön, YMP:n äskettäisten rakenneuudistusten ja maatalous- ja ympäristöaloitteiden asteittaisen täytäntöönpanon takia,

O.  ottaa huomioon, että EU:sta on tullut maataloustuotteiden nettotuoja, johon tuodaan yli 87,6 miljardin euron arvosta tuotteita joka vuosi (noin 20 prosenttia maailman maataloustuonnista); ottaa huomioon, että joissakin tapauksissa kauppatase on tasaisesti siirtynyt kolmansien maiden eduksi (EU tuo nyt 19 miljardin euron arvosta maataloustuotteita Mercosur-maista ja vie alueelle vain noin miljardin arvosta); ottaa huomioon, että EU:n maataloustuotteiden kauppavaje syvenee edelleen,

P.  ottaa huomioon, että EU on edelleen maailman johtava maataloustuotteiden viejä (noin 17 prosenttia maailmankaupasta); ottaa huomioon, että EU on menettänyt huomattavan markkinaosuuden kymmenen viime vuoden aikana (vuonna 2000 EU:n osuus maailmankaupasta oli noin 19 prosenttia); ottaa huomioon, että EU:n vienti koostuu pääasiassa jalostetuista tuotteista, joilla on suuri lisäarvo (67 prosenttia sen koko maatalousviennistä),

Q.  ottaa huomioon, että laadukkaat tuotteet ovat olennaisia Euroopan unionin tuotanto- ja vientipotentiaalille ja että ne muodostavat hyvin suuren osan sen kansainvälisestä kaupasta, ottaa huomioon, että EU vie korkean profiilin tuotteita, joiden taloudellinen arvo on huomattava, ja että suojatulla alkuperämerkinnällä ja maantieteellisellä merkinnällä varustettujen tuotteiden tapauksessa näiden tuotteiden ja elintarvikkeiden nettoarvo on 14 miljardia euroa vuodessa (lukuun ottamatta viinejä ja väkeviä juomia, joiden osuus EU:n viennistä on myös huomattava), ja toteaa, että jotta voidaan jatkaa kuluttajien odotuksia vastaavien laatutuotteiden kehittämistä ja turvata asianomaisten alojen kilpailukyky, on otettava huomioon niiden erityistarpeet, mukaan lukien tarve suojata tehokkaammin EU:n maantieteelliset merkinnät ja suojatut alkuperänimikkeet unionin kauppakumppaneina olevissa kolmansissa maissa,

R.  ottaa huomioon, että tuottajatukiekvivalentti (PSE-luku) osoittaa, että EU:n kokonaistilatuki on vuodesta 2000 alkaen asteittain vähentynyt, ja nyt sen tukitaso henkeä kohti on vertailukelpoinen EU:n tärkeimpien kauppakumppanien kanssa, kun taas muut kauppakumppanit ovat säilyttäneet kauppaa vääristävät tuet ennallaan tai lisänneet niitä viime vuosina,

S.  ottaa huomioon, että nykyinen tuen taso ja tuen jakaminen jäsenvaltioille ja viljelijöille perustuu aikaisemman tuen jakamiseen ja tasoon silloin, kun se oli kytketty tuotantotapaan ja tuotannon laajuuteen ja kun se oli korvausta viljelijöiden tulojen romahtamisesta takuuhintojen huomattavan laskun vuoksi; katsoo, että kyseinen jakelutapa lisää ymmärrettävästi epäoikeudenmukaisuuden tunnetta EU:n joidenkin viljelijöiden keskuudessa ja että sen säilyttäminen ei ole myöskään YMP:n tulevien tavoitteiden mukaista,

T.  ottaa huomioon, että vapaaehtoisen mukauttamisen järjestelmät ovat vuodesta 2007 mahdollistaneet taloudellisten tukien uudelleenkohdentamisen suorien tukien ja maaseudun kehittämisen kesken, mikä ei kuitenkaan ole parantanut avoimuutta tai legitiimiyttä eikä yksinkertaistanut maataloudelle myönnettäviä taloudellisia resursseja,

U.  toteaa, että YMP-menojen osuus talousarviossa on laskenut tasaisesti vuoden 1985 miltei 75 prosentista vuodeksi 2013 ennakoituun 39,3 prosenttiin; ottaa huomioon, että se on alle 0,45 prosenttia EU:n BKT:stä; ottaa huomioon, että markkinatoimenpiteiden talousarviomenojen lasku on vielä huomattavampaa − 74 prosentista kaikista YMP-menoista vuonna 1992 nykyiseen alle kymmeneen prosenttiin; ottaa huomioon, että YMP:n menot ovat jatkuvasti siirtyneet markkinatuesta ja vientituista tilatukiin ja maaseudun kehitykseen,

V.  katsoo, että nämä uudistukset ovat muuttaneet maatalouden tukivälineitä perinpohjaisesti niin, että samalla on noudatettu YMP:n kolmea perusperiaatetta eli:

   markkinoiden yhtenäisyyttä,
   yhteisön etuuskohtelua,
   rahoitukseen liittyvää yhteisvastuuta,

W.  ottaa huomioon, että koska YMP:n on kohdattava useita haasteita ja pyrittävä entistä laajempiin tavoitteisiin vuoden 2013 jälkeen, on olennaista, että EU:n talousarviosta YMP:aa varten myönnettävät varat säilyvät vähintään nykyisellä tasolla,

X.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisesti monivuotinen rahoituskehys on oikeudellisesti sitova säädös, jota vuotuisessa talousarviossa on noudatettava,

Y.  ottaa huomioon, että suorista tuista aiheutuvat menot muodostavat 0,38 prosenttia unionin BKT:sta (vuoden 2008 luku) ja että maaseudun kehittämispolitiikkaan liittyvät menot muodostavat 0,11 prosenttia unionin BKT:stä,

Z.  katsoo, että nykyinen otsakkeen 2 mukainen liikkumavara on varainhoitovuodesta 2011 alkaen niin pieni, että unionin on hyvin vaikeaa vastata asianmukaisella tavalla markkinakriiseihin ja odottamattomiin maailmanlaajuisiin tapahtumiin ja että vuosittainen talousarviomenettely uhkaa siten menettää merkitystään,

AA.  ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksen voimaantulon myötä Euroopan parlamentti on saanut valtuudet muokata unionin maatalouspolitiikkaa monivuotisten maatalousohjelmien lisäksi myös muuttamalla maatalouden vuotuista talousarviota, joten parlamentin vastuulla on varmistaa, että yhteinen maatalouspolitiikka on oikeudenmukaista ja kestävää,

AB.  ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksen voimaantulon myötä yhteiseen maatalouspolitiikkaan sovelletaan tavallista lainsäätämisjärjestystä ja että Euroopan parlamentilla on huomattava vastuu tämän alan vakaan ja tehokkaan lainsäädännön antamisen edistämisessä,

AC.  ottaa huomioon, että viimeisimmän Eurobarometri-tutkimuksen mukaan 90 prosenttia tutkimukseen osallistuneista EU:n kansalaisista pitää maataloutta ja maaseutualueita tärkeinä Euroopan tulevaisuudelle, 83 prosenttia tutkimukseen osallistuneista EU:n kansalaisista kannattaa taloudellista tukea viljelijöille ja keskimäärin he katsovat, että maatalouspolitiikasta olisi edelleen päätettävä EU:n tasolla,

AD.  katsoo, että tulevan yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteista ja sisällöstä on käytävä laajaa julkista keskustelua, jotta voidaan parantaa yleistä tietämystä YMP:stä; pitää siksi myönteisenä komission aloitetta julkisesta keskustelusta, joka koskee YMP:n tulevaisuutta vuoden 2013 jälkeen,

AE.  toteaa, että YMP:n avulla on pyrittävä unionin monitoimisen, alueellisesti kattavan ja kestävän maatalouden säilyttämiseen,

YMP:n kehitys: markkinoiden vääristymisestä markkinasuuntautuneisuuteen

1.  muistuttaa, että YMP on kokenut perusteellisia uudistuksia 25:n viime vuoden aikana, erityisesti, koska siinä on tehty perusteellinen muutos tuotantotuesta tuottajien tukeen(5), millä on vähennetty säännöllisiä interventio-ostoja(6) ja EU:n ylijäämän polkumyyntiä maailmanmarkkinoilla ja tehty YMP:stä ja EU:n viljelijöistä markkinasuuntautuneempia;

2.  muistuttaa, että YMP:llä on ollut keskeinen rooli tuotannon kasvussa ja Euroopan väestön ruokkimisessa toisen maailmansodan jälkeen; muistuttaa lisäksi, että YMP oli ETY:n ensimmäinen yhteinen politiikanala, joka raivasi tietä eurooppalaiselle yhteistyölle ja integroitumiselle muilla politiikanaloilla;

3.  huomauttaa, että kunkin alan omat YMP:n markkinavälineet ovat keskeisellä sijalla ja niitä käytetään nyt turvaverkkoina, joilla autetaan vähentämään markkinoiden epävakaisuutta ja varmistamaan viljelijöille tietty vakauden taso; korostaa, että muutettu markkinapolitiikka ei ole vähentänyt viljelijöiden riippuvuutta ostajista; toteaa, että lisäksi tuotantomääristä riippumattoman maatilakohtaisen tilatuen käyttöönotosta alkaen on siirrytty päättäväisesti pois kauppaa vääristävistä toimenpiteistä WTO:n vaatimusten mukaisesti;

4.  panee merkille, että vuosina 1992 ja 1999 alulle pantujen YMP:n uudistusten ja etenkin vuoden 2003 uudistuksen, jota arvioitiin niin kutsutussa YMP:n terveystarkastuksessa ja jossa otettiin käyttöön tuen tuotannosta irrottamisen periaate, samoin kuin monien alakohtaisten uudistusten tarkoituksena oli antaa EU:n viljelijöille valmiudet vastata ja reagoida paremmin markkinoiden merkkeihin ja olosuhteisiin; toivoo suuntauksen jatkuvan tulevissa uudistuksissa ja toteaa maataloustuotannon erityispiirteiden edellyttävän täydentäviä markkinatoimenpiteitä;

5.  panee merkille, että maaseudun kehitys on muodostunut erottamattomaksi osaksi YMP:n rakennetta ja että sen on myös tulevaisuudessa kuuluttava YMP:hen tiiviisti vankan maatalouden kehittämisstrategian välityksellä, jossa keskitytään maaseutuyhteisöihin, ympäristön parantamiseen, maatalouden nykyaikaistamiseen ja sen rakenneuudistukseen, yhteenkuuluvuuden lisäämiseen EU:n maaseutualueilla, epäsuotuisten ja autioitumisvaarassa olevien maaseutualueiden elvyttämiseen, tuotteiden markkinoille saattamisen ja kilpailukyvyn parantamiseen, työllisyyden ylläpitämiseen ja uusien työpaikkojen luomiseen maaseutualueilla sekä terveystarkastuksessa esille tuotuihin uusiin haasteisiin, joita ovat ilmastonmuutos, uusiutuvat energialähteet, vesihuolto ja luonnon monimuotoisuus;

6.  muistuttaa, että maatalous on aina tuottanut julkisia hyödykkeitä, joita tässä yhteydessä kutsutaan ”ensimmäisen sukupolven julkisiksi hyödykkeiksi”; vaatii, että elintarviketurvan ja elintarvikkeiden turvallisuuden samoin kuin ravintoarvoltaan korkeatasoisten maataloustuotteiden on edelleen oltava yhteisen maatalouspolitiikan olemassaolon tärkein oikeutus, sillä ne ovat YMP:n ydin ja Euroopan kansalaisten ensisijainen huolenaihe; toteaa, että uusimmat eli niin sanotut toisen sukupolven julkiset hyödykkeet – ympäristö, maankäytön suunnittelu ja eläinten hyvinvointi – ovat niin ikään YMP:n tavoitteita mutta täydentäviä suhteessa ensimmäisen sukupolven julkisiin hyödykkeisiin ja eikä niiden sen vuoksi pidä korvata näitä;

7.  pitää myönteisenä, että viljelijöiden moniulotteinen asema julkisten hyödykkeiden, esimerkiksi ympäristömme säilyttämisen, laadukkaan elintarviketuotannon, asianmukaisen kotieläinjalostuksen, EU:n arvokkaiden maisemien monimuotoisuuden ja laadun muokkaamisen ja parantamisen, tuottamisessa on tunnustettu ja että on siirrytty kestävämpiin viljelykäytäntöihin hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksen sisältämien maan ylläpitoa koskevien perusvaatimusten täyttämisen lisäksi myös täyttämällä korkeampiakin normeja maatalouden ympäristöohjelmien, täsmäviljelyn, luonnonmukaisen tuotannon ja kaikkien muiden kestävien maatalouskäytäntöjen avulla;

8.  muistuttaa, että YMP on yhdennetyin EU:n politiikka ja että sen osuus EU:n talousarviosta on siksi luonnollisesti suurin; tunnustaa, että sen osuus talousarviosta on laskenut tasaisesti vuoden 1985 EU:n kokonaistalousarvion 75 prosentista vuoteen 2013(7) mennessä 39,3 prosenttiin, joka on alle 0,45 prosenttia EU:n BKT:stä(8), ja että samaan aikaan tuki jaetaan nyt niukemmin EU:hun liittyneiden 12 uuden jäsenvaltion kanssa;

9.  katsoo siksi, että YMP on kehittynyt, tullut vihreämmäksi ja markkinasuuntautuneemmaksi ja että se on vähentänyt rajusti vaikutustaan kehitysmaihin ja että se samalla tukee viljelijöitä laadukkaiden elintarvikkeiden tuottamiseksi EU:n kuluttajille;

Haasteet, joihin vuoden 2013 jälkeisellä YMP:llä on vastattava

10.  huomauttaa, että elintarviketurva pysyy EU:n ja koko maailman sekä erityisesti kehitysmaiden maatalouden tärkeimpänä haasteena, koska maailman väestömäärän odotetaan kasvavan seitsemästä yhdeksään miljardiin vuoteen 2050 mennessä ja koska FAO:n mukaan elintarvikkeiden kysynnän ennustetaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2050 mennessä (erityisesti Kiinan ja Intian kaltaisissa nousevan talouden maissa);

11.  vahvistaa, että EU:n on jatkettava maailman elintarvikevarojen tukemista kyseisen tarpeen täyttämiseksi ja otettava siinä huomioon, että viljelyn lopettaminen yleistyy, että maata, vettä ja energiapanoksia on vähemmän ilmastonmuutoksen takia ja että se on vakava rajoite EU:n valmiuksille lisätä tarjontaa;

12.  panee merkille, että maailmanlaajuinen energiakriisi ja nousevat energian hinnat saavat maataloustuotannon kustannukset nousemaan, mikä johtaa elintarvikkeiden hintojen nousuun ja markkinahintojen lisääntyvään vaihtelevuuteen sekä viljelijöiden että kuluttajien osalta, millä on tuhoisa vaikutus elintarvikeketjun vakauteen ja mikä rajoittaa ankarasti valmiuksia ylläpitää ja nostaa nykyisiä tuotantotasoja; katsoo kuitenkin, että maa- ja metsätalouden energiaomavaraisuus voisi lisätä niiden kestävyyttä;

13.  katsoo, että maatalous on hyvässä asemassa edistämään huomattavasti ilmastonmuutoksen torjuntaa jatkamalla kasvihuonekaasupäästöjensä vähentämistä ja lisäämällä hiilidioksidin talteenottoa;

14.  tunnustaa, että maataloudessa on jo saavutettu merkittävää edistystä sen aiheuttamien kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä ja yleisemmin ympäristöongelmiin (vesitalous, maankäytön hallinta, luonnon monimuotoisuus, biomassa jne.) vastaamisessa, mutta katsoo, että näitä toimia on jatkettava, jotta tuotantomenetelmät saadaan vastaamaan entistä kestävämpää kehitystä, jossa sovitetaan yhteen taloudellinen, ympäristöön liittyvä ja sosiaalinen kehitys;

15.  muistuttaa, että kuluttajien odotuksiin elintarvikkeiden taatusta turvallisuudesta on vastattava ja että on vastattava myös heidän vaatimuksiinsa korkeammista laatunormeista, eläinten paremmasta hyvinvoinnista ja asianmukaisesta vastineesta rahoille;

16.  katsoo, että YMP:n on edelleen tarjottava ratkaisuja ja konkreettista apua viljelysmaiden autioitumista, maaseudun väestökatoa ja maaseudun väestön ikääntymistä EU:ssa koskevaan uhkaan myöntämällä riittävästi rahoitusta ja antamalla apua tätä tarkoitusta varten, jotta voidaan varmistaa EU:n maaseutuyhteisöjen pitkän aikavälin kestävyys; katsoo siksi, että on myös tarpeen jatkaa tavoitehakuista maaseudun kehittämistä YMP:n puitteissa;

17.  katsoo, että YMP:n on reagoitava välittömästi maatalousyrityksille talouskriisistä koituviin vaikutuksiin, esimerkiksi viljelijöiden luotonsaannin puutteeseen, tilatulojen rajoituksiin(9), ja maaseudun kasvavaan työttömyyteen;

18.  kiinnittää siksi huomiota siihen, että erot jäsenvaltioiden kyvyissä selvitä talouskriisistä voivat johtua maaseutualueiden välisestä lisääntyvästä epätasa-arvosta EU:ssa;

19.  tunnustaa, että YMP:ssä on otettava huomioon maatalouden rakenteelliset erot ja nykyaikaistamistarpeet laajentuneessa EU:ssa, minkä tarkoituksena on saavuttaa yhtenäinen kehityksen ja yhteenkuuluvuuden taso;

20.  katsoo, että näiden haasteiden takia vuoden 2013 jälkeisten YMP:n ensisijaisten tavoitteiden ympärille on rakennettava vahva, kestävä, asianmukaisesti tuettu ja uskottava monipuolinen elintarvike- ja maatalouspolitiikka, jolla annetaan vahva signaali viljelijöiden tukemisesta tehokkaasti ja kohdennetusti ja vastataan maatalousyhteisön huoliin, mikä hyödyttää yhteiskuntaa myös laajemmin;

Vuoden 2013 jälkeisen vahvan YMP:n tarve
Yhteiskuntaan ja talouteen liittyviin tarpeisiin vastaaminen

21.  katsoo, että Eurooppa 2020 -strategiaa varten tarvitaan vahvaa ja kestävää EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa, joka palvelee kaikkien eurooppalaisten viljelijöiden etuja ja hyödyttää yhteiskuntaa myös laajemmin; katsoo, että sillä on turvattava maatalouden panos unionin talouteen ja alan valmiudet kilpailla maailmanmarkkinoilla; katsoo, että EU:lla ei strategisista syistä ole varaa luottaa muihin maailman osiin EU:n elintarviketurvan varmistamisessa ilmastonmuutoksen, tiettyjen maailman alueiden poliittisen epävakauden ja mahdollisten tautien puhkeamisten tai muiden tuotantovalmiuksille mahdollisesti tuhoisien tapahtumien takia;

22.  muistuttaa, että EU:n maatalous pysyy EU:n talouden keskeisenä alana ja että se edistää huomattavasti EU:n BKT:tä ja työpaikkoja sekä suoraan että välillisesti sekä elintarviketeollisuusmarkkinoiden alku- että loppupään kerrannaisvaikutuksen avulla; katsoo, että vahvaa maataloutta ja elintarviketeollisuutta ei voi erottaa toisistaan, ja ne edistävät toistensa menestystä etenkin viennissä;

23.  muistuttaa, että yksi tärkeimmistä syistä siihen, miksi EU tarvitsee vahvaa YMP:tä, on Euroopan kulttuurisen monimuotoisuuden ytimessä olevien elinkelpoisten ja dynaamisten maaseutuyhteisöjen säilymisen ja kehityksen edistäminen, sillä ne ovat ratkaisevia kestävän ja tasapainoisen yhteiskuntaan ja talouteen liittyvän kehityksen turvaamiseksi koko EU:n alueella; huomauttaa, että tämä edellyttää maaseutu- ja kaupunkiyhteisöjen sosiaalis-taloudellisen kuilun kaventamista, jotteivät viljelysmaiden autioituminen ja maaltapako ja maaseutualueiden eristäytyminen näiden vaikutuksesta ennestään lisääntyisi;

24.  huomauttaa, että on kiireellisesti pitkän aikavälin toimintalinjoja toteuttamalla houkuteltava nuorempia sukupolvia ja naisia maaseutualueille ja tarjottava heille uusia ja vaihtoehtoisia taloudellisia mahdollisuuksia kestävän maaseutuväestön takaamiseksi; pitää tarpeellisena etsiä uusia keinoja houkutella nuoria alalle, kuten halpakorkoisten lainojen ja sijoitusluottojen myöntäminen taikka nuorten ammatillisen osaamisen tunnustaminen, jotta heidän olisi suhteellisen helppo aloittaa maatalousalalla; toteaa nuorten viljelijöiden kohtaavan alalle pyrkiessään esteitä, joita ovat esimerkiksi korkeat aloituskustannukset, maan paikoin kohtuuton hinta ja luotonsaantivaikeudet etenkin vaikeina aikoina;

25.  katsoo, että maaseudun työttömyyden kasvuun olisi puututtava säilyttämällä nykyiset työpaikat, kannustamalla laadukkaisiin työpaikkoihin ja tarjoamalla lisämahdollisuuksia tulojen monipuolistamiseen ja uusiin tulolähteisiin;

26.  muistuttaa, että kuten Lissabonin sopimuksen 39 artiklassa aivan oikein todetaan, maatalous on erityinen ala, joka kärsii pitkän aikavälin tuotantojaksoista ja monenlaisista markkinahäiriöistä, kuten suuresta markkinoiden vaihtelevuudesta, suuresta alttiudesta luonnonkatastrofeille, korkeasta riskitasosta, kysynnän joustavuuden puutteesta ja siitä, että viljelijät ovat pikemminkin ”hinnanottajia” kuin ”hinnan määrääjiä” elintarvikeketjussa;

27.  katsoo, että joillakin maatalouden aloilla, jotka kaipaavat huomattavia pääomainvestointeja monivuotisten tuotantosyklien aikana (maito, sitrushedelmät, viini, oliivit ja hedelmät yleensä), on otettava käyttöön uusia tarjonnan hallinnointimenetelmiä;

28.  huomauttaa, että tärkeintä on, että tuleva EU:n maatalouspolitiikka pysyy yhteisenä politiikkana, ja että vain koko EU:n kattavan tasapainotetun ja oikeudenmukaisen tukijärjestelmän ja yhteisten tavoitteiden ja sääntöjen avulla – ottaen samalla huomioon tiettyjen alojen ja alueiden erityispiirteet – voidaan saada aikaan kunnolliset toimintaedellytykset viljelijöille ja asianmukaisesti toimivat sisämarkkinat, joilla maataloustuotteisiin ja -tuottajiin sovelletaan oikeudenmukaisia kilpailuehtoja EU:ssa, ja että näin rahoille saadaan enemmän vastinetta kuin jäsenvaltioiden uudelleen kansallistetuilla ja mahdollisesti keskenään ristiriitaisilla maatalouspolitiikoilla saataisiin;

29.  katsoo, että YMP:ssä on sovitettava yhteen seuraavat:

   paljon lisäarvoa tuova maatalous, jonka tuotanto, laatutuotteet ja jalostetut tuotteet antavat sille mahdollisuuden menestyä maailmanmarkkinoilla;
   avoin maatalous alueellisilla markkinoilla;
   lähimarkkinoihin tukeutuva paikallinen maatalous; pitää huomionarvoisena, että osa tästä maataloudesta koskee pienviljelijöitä, jotka saavat toiminnastaan vaatimatonta tuloa, ja jos tällaiset viljelijät joutuisivat lopettamaan maatalouden harjoittamisen, heidän olisi ikään, koulutukseen ja elämäntapaan liittyvistä syistä huomattavan vaikea löytää työtä muualta erityisesti taantuman ja korkean työttömyyden aikana;

Julkisia hyödykkeitä koskevien hyötyjen tuottaminen

30.  korostaa, että elintarvikkeet ovat tärkein maatalouden tuottama julkinen hyödyke; tunnustaa, että viljelijät tuottavat monia julkisia hyödykkeitä, joista markkinat eivät palkitse heitä; vaatii siksi, että heidät on palkittava oikeudenmukaisesti ja että heitä on kannustettava edelleen jatkamaan turvallisten ja laadukkaiden tuotteiden, eläinten hyvinvointia edistävien parempien olojen ja täydentävien ympäristöhyötyjen tuottamista sekä luomaan lisää työpaikkoja, jotta maaseutu voidaan säilyttää kaikkialla Euroopassa;

31.  muistuttaa siksi, että ellei (pitkällä aikavälillä taloudellisesti, yhteiskunnallisesti ja ympäristön kannalta) kestävää maataloustoimintaa jatketa koko EU:ssa, julkisten hyödykkeiden tarjoaminen vaarantuu;

32.  tunnustaa, että viljelijöiden sukupolvet ovat muokanneet EU:n arvokkaita maisemia ja että heidät pitäisi siksi palkita, jotta he jatkaisivat sen tekemistä kestävästi, erityisesti vuoristoalueilla ja luonnonolosuhteiltaan heikommassa asemassa olevilla alueilla; katsoo, että he edistävät aktiivisesti Euroopan suurta kulttuuriarvoa ja houkuttelevuutta tarjoamalla puitteet onnistuneelle maaseutumatkailulle; korostaa kuitenkin, että toimia on täydennettävä unionin aluepolitiikalla ja kansallisilla välineillä, jotta vastaavien yhteisvaikutusten lisäksi voidaan luoda vakaat alueelliset olot, jotka ovat toimintakykyisen maatalouden olennainen edellytys;

33.  huomauttaa, että viljelijöillä on mahdollisuudet tuottaa yhteiskunnan vaatimuksia vastaavia täydentäviä ympäristöhyötyjä, erityisesti maaperän säilyttämistä ja kunnostamista, asianmukaista vesihuoltoa ja laadun parantamista ja viljelysmaan luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä ja että heitä pitäisi kannustaa tekemään niin sekä tukea investointeja;

34.  katsoo, että aikaisemmin sääntelyvaatimuksien noudattaminen ja maatalousmaan hyvien viljely- ja ympäristöolosuhteiden ylläpitäminen on ollut välttämätön edellytys suorien tukien myöntämiseen ja on edelleen yksi soveltuvista keinoista siihen, että viljelijät voisivat optimoida ekosysteemipalvelunsa ja jotta uusiin ympäristöhaasteisiin voitaisiin vastata turvaamalla perusluonteisten julkishyödykkeiden saatavuus; huomauttaa kuitenkin, että täydentävien ehtojen toimeenpano aiheutti lukuisia hallinnollisia ongelmia ja herätti vastustusta maanviljelijöiden keskuudessa, jotka katsoivat menettävänsä toimintavapauttaan; edellyttää siksi, että maataloustuottajiin kohdistuvaa hallinnollista rasitusta on vähennettävä yksinkertaistamalla täytäntöönpanojärjestelmää täydentävien vaatimusten osalta;

35.  katsoo, että maataloudessa työskentelevien koulutusta ja jatkokoulutusta parantamalla, tutkimus- ja kehittämistoiminnan onnistuneita innovaatioita entistä paremmin hyödyntämällä sekä maataloustuotantoa tehostamalla voidaan selvästi parantaa maatalouden ilmastotasetta;

36.  katsoo viimeisimpien saatavilla olevien tutkimusten mukaisesti, että ilman yhteistä maatalouspolitiikkaa ja hyvää maatalouskäytäntöä koko EU:ssa kehittyisi kestämättömiä tuotantomuotoja (parhaan maaperän käytön tehostaminen ja laaja viljelysmaiden autioituminen heikossa asemassa olevilla alueilla), mikä aiheuttaisi vakavia vahinkoja ympäristölle; toteaa, että vahvan YMP:n tuen kustannukset ovat mitättömiä verrattuna toimimattomuuden kustannuksiin ja sen kielteisiin tahattomiin seurauksiin;

YMP:n uudet ensisijaiset tavoitteet 2000-luvulla

37.  katsoo, että maatalous on hyvässä asemassa edistämään huomattavasti uuden EU 2020 -strategian ilmastonmuutokseen puuttumista ja uusien työpaikkojen luomista koskevien ensisijaisten tavoitteiden saavuttamista vihreän kasvun ja uusiutuvan energian tarjoamisen avulla, kun se samanaikaisesti tarjoaa edelleen elintarviketurvaa EU:n kuluttajille tuottamalla turvallisia ja laadukkaita elintarviketuotteita;

Oikeudenmukainen YMP

38.  vaatii, että EU:n maatalouden on pysyttävä kilpailukykyisenä kauppakumppanien ja/tai sellaisten maiden raivokasta kilpailua ja kauppaa vääristäviä toimenpiteitä vastaan, joissa tuottajilta ei vaadita yhtä korkeiden standardien täyttämistä kuin EU:n tuottajilta vaaditaan erityisesti tuotteiden laadun, elintarvikkeiden turvallisuuden, ympäristön, sosiaalilainsäädännön ja eläinten hyvinvoinnin suhteen; katsoo siksi, että kilpailukyvyn parantamisen eri tasoilla (paikallis- ja aluetaso, sisämarkkinat ja maailmanmarkkinat) olisi oltava vuoden 2013 jälkeisen YMP:n perustavoite, jotta voidaan varmistaa, että EU:lla on laaja ja monipuolinen valikoima laadukkaita elintarvikkeita ja muita maataloustuotteita, jotka saavat yhä suuremman osuuden maailmanmarkkinoista, ja jotta viljelijöille taataan oikeudenmukainen kauppa ja kannattavuuden takaavat hinnat;

39.  muistuttaa, että EU:n viljelijät tuottavat elintarvikkeita korkeimpien turvallisuutta, laatua ja eläinten hyvinvointia koskevien normien mukaisesti ja että heidän on saatava siitä korvaus; katsoo, että kolmansista maista peräisin olevan tuonnin on WTO:ssa sovittuja oikeuksia ja velvoitteita noudattaen täytettävä samat vaatimukset oikeudenmukaisen kilpailun takaamiseksi, jotta kuluttajat voivat tuotteita ostaessaan tehdä tietoisia valintoja esimerkiksi luotettavan jäljitettävyyden ansiosta; kehottaa komissiota turvaamaan EU:n viljelijöiden edut monen- ja kahdenvälisissä kauppasopimuksissa, joista se neuvottelee EU:n nimissä;

40.  katsoo, että maataloustoiminnan säilyttäminen koko EU:ssa on olennaista monipuolisen ja paikallisen elintarviketuotannon säilyttämiseksi, maaseudun sosiaalis-taloudellisen dynaamisuuden ja työpaikkojen turvaamiseksi etenkin nykyisen talouskriisin aikana ja viljelysmaiden autioitumisen vaaran estämiseksi koko EU:n maaseudulla ottaen jatkuvasti huomioon ympäristönsuojelun ja maisemanhallinnan; uskoo siksi, että epäsuotuisille alueille on annettava mahdollisuus ratkaista erityisasemastaan johtuvat lisäongelmat ja ryhtyä tarvittaviin toimiin asemaansa sopeutumiseksi; pitää välttämättömänä selvittää omavaraisviljelyn erityistarpeet;

41.  korostaa, että viljelijät tarvitsevat pitkän aikavälin investointinäkymiä ja riittäviä tuloja työnsä suorittamiseksi; kehottaa sen tähden takaamaan, että maatalousyhteisön kohtuulliset ja vakaat tulot pysyvät uuden YMP:n ensisijaisena tavoitteena ja että samalla tarjotaan kuluttajille asianmukainen vastine rahoille ja oikeudenmukainen kohtelu eritoten lisäämällä kilpailua maatalousalalla ja antamalla viljelijöille mahdollisuus kattaa reaalikustannukset ja reagoida markkinoiden merkkeihin;

42.  kehottaa ryhtymään toimenpiteisiin alkutuottajien ja tuottajajärjestöjen päätäntävallan ja neuvotteluvoiman lisäämiseksi elintarvikeketjun muihin talouden toimijoihin nähden ja kannustaa muodostamaan järjestöjä, jotka lujittavat eri alojen sidosryhmien välisiä yhteyksiä edellyttäen, että ne voivat tehostaa tiedonvaihtoa ja tarjonnan mukauttamista kuluttajien vaatimuksiin; katsoo, että näin voitaisiin parantaa elintarvikeketjun toimintaa lisäämällä elintarvikkeiden hintojen avoimuutta ja toimia, joilla puututaan sopimattomiin kaupallisiin menettelyihin, jotta viljelijät voisivat saada ansaitsemansa lisäarvon; arvelee, että nämä tavoitteet saattavat edellyttää EU:n kilpailusääntöjen mukauttamista tai selkiyttämistä maatalousmarkkinoiden erityispiirteiden huomioon ottamiseksi, kunhan ne eivät haittaa sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa;

43.  katsoo, että tarvitaan joustavia ja tehokkaita markkinatoimenpiteitä, joilla varmistetaan YMP:n tulevissa puitteissa asianmukainen turvaverkko, jotta voidaan välttää markkinahintojen äärimmäinen vaihtelevuus, vakauttaa markkinoita ja antaa nopeita ja tehokkaita vastauksia alalla ilmeneviin talouskriiseihin; katsoo, että toimenpiteitä olisi täydennettävä riskinhallintajärjestelmällä, jolla voidaan minimoida luonnon- ja terveyskatastrofien seuraukset;

44.  katsoo, että tietyillä aloilla käytössä olevat tuotantopotentiaalin hallitsemisvälineet olisi säilytettävä, jotta markkinoita voidaan hallita tehokkaammin ja ylituotannon aiheuttamia kriisejä välttää oikeudenmukaisuuden ja syrjimättömyyden periaatteiden mukaisesti;

45.  kehottaa jakamaan oikeudenmukaisesti YMP:n tukia ja vaatii, että sen pitäisi olla oikeudenmukaista sekä uusien että vanhojen jäsenvaltioiden viljelijöiden kannalta;

46.  katsoo, että ensimmäisen pilarin mukaisten suorien tukien vähentäminen ei vaikuttaisi tuhoisasti ainoastaan viljelijöihin vaan samassa määrin myös maaseutuun, maatalouteen liittyviin julkisiin palveluihin, kuluttajiin ja yhteiskuntaan, sillä viimeksi mainittu on joka suhteessa edunsaajan asemassa; katsoo, että tästä syystä suorat tuet ovat oleellisia ja ne on säilytettävä; kiinnittää huomiota siihen, että YMP:n rahoituksen vähentämisellä on mahdollisesti epäsuotuisa vaikutus maatilojen arvoon, mistä on vakavia seurauksia erityisesti viljelijöille, jotka ovat ottaneet pankkilainoja etenkin Euroopan maatalouteen vakavasti vaikuttaneen talouskriisin aikana;

47.  katsoo, että elinkelpoiset maatalousyritykset ovat olennaisia pyrittäessä säilyttämään elinvoimaiset maaseudun yhteisöt, sillä ne luovat alueelleen työpaikkoja ja palveluja; pitää tarpeellisena saada paikallisyhteisöt mukaan YMP:hen, jotta voidaan turvata niiden sosiaalis-taloudellisen elinkelpoisuuden edellytykset muun muassa säilyttämällä perhetilat ja huolehtimalla maatilojen jatkuvasta rakenneuudistuksesta ja modernisoinnista siellä, missä sitä tarvitaan; muistuttaa, että tuotannon monipuolistamistoimet ja maaseudun infrastruktuurin kehittäminen ovat myös tärkeitä;

Kestävä YMP

48.  katsoo, että maataloudella on johtava asema puututtaessa ilmastonmuutokseen vähentämällä kasvihuonekaasupäästöjä, lisäämällä hiilidioksidin talteenottovalmiuksia ja kehittämällä ja käyttämällä enemmän uusiutuvia energialähteitä ja biopohjaisia aineita; katsoo, että ilmastoasiat olisi tarvittaessa otettava mukaan kaikkiin YMP:n toimenpiteisiin;

49.  katsoo, että tuotannontehokkuus on olennaista niukkojen resurssien kestävämmässä hoidossa ja että viljelijöiden olisi toteutettava tuotantotekniikkoja koskevia innovaatioita käyttämällä tehokkaimpia rahoitukseen, tieteeseen ja tekniikkaan liittyviä hallintavälineitä elintarvikkeiden ja uusiutuvista lähteistä tuotettujen maatalousperäisten materiaalien kasvavaan kysyntään vastaamiseksi talouden, yhteiskunnan ja ympäristön kannalta kestävämmällä tavalla;

50.  korostaa Eurooppa 2020 -strategiaan liittyen, että tutkimus- ja kehitystyö, uusien tekniikoiden käyttäminen ja hyvät maatalouskäytännöt ovat tärkeitä, kun pyritään lisäämään kilpailukykyä ja tuotantoa vähentäen samalla torjunta-aineiden ja lannoitteiden sekä veden ja energian kaltaisten niukkojen resurssien käyttöä; katsoo, että olisi aiempaa enemmän kannustettava investoimaan maatalouden innovointiin, eritoten YMP:n ja EU:n tutkimuksen ja kehityksen puiteohjelmien välityksellä, jotta kyetään vastaamaan uusiin haasteisiin;

51.  suosittelee tätä varten, että maantalousneuvojat olisivat aktiivisesti läsnä näillä alueilla opastamassa viljelijöitä julkisten ympäristöhyödykkeiden tuottamisessa;

52.  katsoo, että on ryhdyttävä suojatoimenpiteisiin, jotta varmistetaan, että bioteknologiaa voidaan hyödyntää tulevaisuudessa vaikuttamatta käytössä oleviin tuotantomenetelmiin;

Vihreä YMP

53.  panee merkille, että markkinat eivät ole tähän mennessä asiaankuuluvasti palkinneet viljelijöitä ympäristön ja muiden julkishyödykkeiden suojelusta; katsoo siksi, että YMP:n on entistä enemmän painotettava kestävyyttä ja tarjottava kunnollisia taloudellisia kannustimia, jotta viljelijät voivat optimoida ekosysteemipalvelujensa tuottamisen ja parantaa edelleen EU:n viljelysmaan ympäristöresurssien vakaata hallintaa; korostaa, että tämä päämäärä olisi saavutettava aiheuttamatta viljelijöille ylimääräisiä taloudellisia tai hallinnollisia rasituksia;

54.  katsoo, että viljelijät ovat hyvässä asemassa edistämään vihreää kasvua ja vastaamaan energiakriisiin kehittämällä vihreää energiaa biomassana, biojätteenä, biokaasuna, toisen sukupolven biopolttoaineina ja pienen mittakaavan tuuli-, aurinko- ja vesienergiana, joilla autetaan myös luomaan uusia vihreitä työmahdollisuuksia, mikä johtuu tuotantotekijöiden paranemisesta tietämyksen lisääntymisen seurauksena;

Yhteinen ja yksinkertainen politiikka

55.  toteaa, että yhteinen maatalouspolitiikka on merkityksellisempää kuin koskaan aikaisemmin, jotta voidaan varmistaa, että elintarvikeketjun, ilmastonmuutoksen, ympäristönsuojelun korkeiden yhteisten normien, tuoteturvallisuuden ja -laadun ja eläinten hyvinvoinnin rajatylittävä ulottuvuus taataan asianmukaisesti toimivilla sisämarkkinoilla;

56.  katsoo, että uuden YMP:n on oltava yksinkertaistetun tukijärjestelmän ansiosta yksinkertaisesti hallinnoitavissa ja avoin ja että viljelijöitä ja eritoten pienempiä tuottajia koskevaa byrokratiaa ja hallinnollisia rasituksia on vähennettävä, jotta viljelijät voivat keskittyä päätehtäväänsä eli laadukkaiden maataloustuotteiden tuotantoon; katsoo, että tähän voitaisiin päästä erityisesti siirtymällä käyttämään tulossopimusten, yksinkertaisten sopimusten ja monivuotisten tukien kaltaisia toteutusvälineitä, joissa asetetaan päämäärät ja annetaan viljelijöille valta valita viljelyjärjestelmänsä, joilla tavoitteet saavutetaan;

57.  kehottaa ryhtymään asiaankuuluviin toimenpiteisiin, joiden tavoitteena on selvittää YMP:n sisältöä paitsi viljelijöille myös kaikille EU:n kansalaisille antamalla avoimesti tietoa tavoiteltavista päämääristä, käytettävissä olevista keinoista ja YMP:n toimeenpanon suotuisista vaikutuksista;

58.  katsoo, että komissiolla olisi oltava entistä suhteellisempi ja riskiin perustuva lähestymistapa lakisääteisen valvonnan soveltamiseen sekä säännönmukaisuustarkastusten ja varainhoitoa koskevien oikaisujen tekemiseen;

59.  pyytää, että Euroopan parlamentille annetaan jo varhaisessa vaiheessa ajantasaista tietoa maatalouden talousarvion tilanteesta;

Oikeudenmukaisen, vihreän ja kestävän YMP:n toteuttaminen

60.  edellyttää, että Eurooppa 2020:tä koskevien Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaisesti YMP:n uudistamisella tuotetaan välineitä, joilla saadaan aikaan älykästä ja osallistavaa vihreää kasvua;

61.  tunnustaa, että YMP:llä on paljon olemassa olevia ja uusia ensisijaisia tavoitteita, ja huomauttaa, että uudet jäsenvaltiot odottivat oikeutetusti Euroopan unioniin liittyessään, että niiden YMP:stä saama tuki olisi ajan myötä samalla tasolla vanhojen jäsenvaltioiden kanssa; kehottaa säilyttämään YMP:n määrärahat vähintään vuoden 2013 talousarvion tasolla myös seuraavalla rahoitussuunnittelukaudella, jotta pystyttäisiin vastaamaan uusiin haasteisiin ja täyttämään uudistetun YMP:n ensisijaiset tavoitteet;

62.  kehottaa, että YMP:n talousarvioon sisällytetään vuoden loppua koskeva joustavuusmekanismi siirtojen mahdollistamiseksi ja käyttämättä jääneiden varojen osoittamiseksi uudelleen seuraavana vuonna;

63.  vaatii, että YMP:tä ei pitäisi kansallistaa uudelleen, ja katsoo siksi, että suora tuki olisi edelleen rahoitettava täysimääräisesti EU:n talousarviosta; torjuu siksi kaiken uuden yhteisrahoituksen, joka voisi haitata oikeudenmukaista kilpailua EU:n sisämarkkinoilla;

64.  kehottaa jakamaan YMP:n varat oikeudenmukaisesti viljelijöille koko EU:ssa; muistuttaa, että EU:n viljelyn monipuolisuuden kunnioittamiseksi on saatava aikaan objektiiviset perusteet oikeudenmukaisen jakojärjestelmän määrittämiseksi; huomauttaa, että suorat tuet edistävät julkisten hyödykkeiden tarjoamista, auttavat vakauttamaan viljelijöiden tulot ja suojaamaan heitä riskeiltä, ovat osittainen hyvitys yhteiskunnallisesti suotavista korkeista standardeista EU:ssa ja tuontisuojan jatkuvasta purkamisesta sekä samalla korvaus julkisten perushyödykkeiden tarjoamisesta, josta ei saada markkinaehtoista korvausta;

   katsoo, että suorien tukivarojen jakamisen epäoikeudenmukaisuuden vähentämiseksi jäsenvaltioiden välillä ja EU:n maataloudelle ominaisen moninaisuuden huomioon ottamiseksi hehtaaria koskeva peruste ei yksin riitä, ja kehottaa siksi, että komissio ehdottaa täydentäviä objektiivisia perusteita ja arvioi niiden mahdollisia vaikutuksia ottaen huomioon maatalousalan monitahoisuuden ja jäsenvaltioiden väliset erot tasapainoisemman jakamisen aikaansaamiseksi;
   kehottaa laatimaan selkeästi oikeudenmukaiset ja objektiiviset perusteet varojen jakamiselle maaseudun kehitystä koskevia tavoitteita varten;

65.  katsoo, että suorassa tuessa olisi seuraavan rahoitussuunnittelukauden kuluessa siirryttävä kaikissa jäsenvaltioissa pinta-alaan perustuvaan tukeen; katsoo, että näin nk. historiallista tukijärjestelmää käyttäville viljelijöille ja maatalouden rakenteille jäisi riittävästi aikaa mukautua muutoksiin ja vältettäisiin liian radikaali tuen uudelleenjako, muttei kuitenkaan rajoitettaisi tuen jaon pikaista tasapainottamista jäsenvaltioiden kesken; panee merkille, että luopuminen viitesadosta voi aiheuttaa erityisiä haasteita niille jäsenvaltioille tai alueille, joilla on suhteellisen paljon niin sanottua alastonta maata (ilmoittamatonta tukikelpoista maata); kehottaa, että kyseisten alueiden erityistarpeita käsitellään täysimääräisesti tulevaa tukea suunnitellessa; katsoo myös, että jäsenvaltioilla ja alueilla on jatkossakin oltava joustavuutta, jonka nojalla ne voivat alueellistaa pinta-alatukijärjestelmänsä niiden erityisiä ensisijaisia tavoitteita vastaavalla tavalla ja noudattaen tasapuolista kilpailua sisämarkkinoilla;

66.  katsoo, että tuotantoon sidottuun tukeen ei pitäisi palata YMP:n ohjaavana periaatteena; katsoo kuitenkin, että koska viitesadosta siirrytään pinta-alatukimalliin terveystarkastuksen johdosta tehtyjen päätösten seurauksena, jäsenvaltioille olisi jätettävä sopiva määrä joustavuutta; toteaa, että joustavuuden ansiosta jäsenvaltiot voivat vastata alueidensa erityistarpeisiin ja ehkäistä tuotannon täydellisen lopettamisen tai viljelyn monipuolisuuden vähenemisen; katsoo, että tämä liikkumavara olisi tarjottava heikossa asemassa olevia maatalouden aloja ja alueita sekä ympäristöltään herkkiä alueita koskevien rajattujen tuotantoon sidottujen tukien muodossa WTO:n vaatimusten mukaisesti, ja että samalla viljelijöille kautta EU:n olisi turvattava tasapuoliset markkinaolosuhteet;

67.  katsoo, että tarvitaan kestäviä rakennuselementtejä – elintarviketurvaa ja oikeudenmukaista kauppaa, kestävyyttä, maataloutta koko EU:n alueella, elintarvikkeiden laatua, luonnon monimuotoisuutta ja ympäristönsuojelua sekä vihreää kasvua – oikeudenmukaisen ja kestävämmän YMP:n aikaansaamiseksi; katsoo, että kahden pilarin järjestelmä on säilytettävä mutta että siinä olisi vältettävä toiminnan tavoitteiden ja välineiden päällekkäisyyttä ja ilmennettävä edellä mainittujen lohkojen sisältöä;

68.  katsoo, että yksinkertaistamisen, selkeyden ja yhteisen lähestymistavan takia YMP:n kunkin ensisijaisen tavoitteen rahoituksesta on sovittava uudistuksen alusta alkaen;

Elintarviketurva ja oikeudenmukainen kauppa

69.  katsoo, että maatilojen elinkelpoisuus ja viljelijöiden elämänlaatu ovat ehdottomia edellytyksiä viljelyn jatkumiselle; katsoo siksi, että kaikille EU:n viljelijöille olisi annettava EU:n rahoittamaa suoraa peruspinta-alatukea, jotta taattaisiin sellaisen eurooppalaisen maatalouden tuotantomallin sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys, jolla eurooppalaisille kuluttajille voitaisiin tarjota peruselintarviketurva, jolla viljelijät voisivat tuottaa laadukkaita elintarvikkeita kilpailukykyisesti ja jolla voidaan varmistaa, että koko EU:ssa on edelleen maataloustoimintaa, että maaseudun työpaikkoihin panostetaan ja että tarjotaan julkiset perushyödykkeet hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksen sisältämien täydentävien vaatimusten sekä korkeiden laatua ja eläinten hyvinvointia koskevien normien nojalla;

70.  vaatii, että täydentäviin sääntöihin liitetään ehdoton vaatimus siitä, että vain aktiivinen maataloustuotanto oikeuttaa tukeen, edellyttämällä vähimmäistoimintaa maksujen vastineeksi ja että suhteellisuus on tärkein sovellettava periaate sääntöjen täytäntöönpanossa;

Kestävyys

71.  katsoo, että EU:n rahoittama täydentävä pinta-alatuki olisi annettava viljelijöiden saataville yksinkertaisten monivuotisten sopimusten nojalla, millä palkittaisiin heitä hiilidioksidipäästöjen vähentämisestä tuotantoyksikköä kohti ja/tai hiilidioksidin maaperään sitomisen lisäämisestä käyttämällä kestäviä tuotantomenetelmiä ja tuottamalla biomassaa, jota voidaan hyödyntää kestävien maatalousperäisten materiaalien tuotannossa;

72.  panee merkille, että siitä saataisiin kaksinkertainen etu, sillä sen avulla EU:n maataloudesta kehittyisi ympäristön ja talouden kannalta kestävämpi hiilidioksidipäästöjen vähentämisen ja/tai paremman tehokkuuden ansiosta ja sillä myös varmistettaisiin, että viljelijät voivat hyötyä taloudellisesti viljelysmaiden lisääntyneestä hiilidioksidin talteenotosta, ja siten he olisivat yhdenvertaisia muiden, EU:n päästökauppajärjestelmässä mukana olevien alojen kanssa; kehottaa määrittämään asianmukaisesti selkeät ja mitattavissa oleva perusteet ja tavoitteet, joiden nojalla nämä tuet voidaan panna täytäntöön mahdollisimman pian kaikissa jäsenvaltioissa;

Maatalous koko EU:ssa

73.  kehottaa jatkamaan erityistoimenpiteitä, joilla voidaan maksaa korvauksia epäsuotuisilla alueilla, kuten luonnonhaitta-alueilla, joita ovat esimerkiksi vuoristoalueet, ympäristöltään herkät alueet ja/tai ilmastonmuutoksesta eniten kärsivät alueet, sekä syrjäisimmillä alueilla tuottaville viljelijöille sen varmistamiseksi, että koko EU:ssa harjoitetaan maataloustoimintaa, hoidetaan maata ja tuotetaan paikallisia elintarvikkeita, vähennetään viljelysmaiden autioitumisen vaaraa sekä varmistetaan tasapainoinen alueellinen hallinto koko EU:ssa ja maataloustuotannon järkevä kehittäminen;

74.  katsoo, että epäsuotuisten alueiden tukijärjestelmän mahdollisen uudistamisen yhteydessä ja erityisesti epäsuotuisten alueiden määrittämisen ja luokittelun yhteydessä olisi otettava huomioon viljelijöiden kaikilla EU:n alueilla kokemat ongelmat, koska ne vaihtelevat suuresti eri biofysikaalisten ja ilmasto-olosuhteiden mukaisesti; katsoo, että kaikille alueille, jotka uusien sääntöjen soveltamisen yhteydessä mahdollisesti jäävät epäsuotuisten alueiden määritelmän ulkopuolelle, on myönnettävä asianmukainen siirtymäaika;

75.  kiinnittää huomiota viljelijöiden erityiseen asemaan kaupunkien läheisyydessä, missä maaseudun ja maatalouden resursseihin voi kohdistua suuria paineita; korostaa, että mainittua elintarvikkeiden ja julkisten hyödykkeiden tuottamista olisi jatkettava kaupunkien läheisyydessä;

Elintarvikkeiden laatu

76.  korostaa, että elintarvikkeiden laatua koskevien toimintalinjojen kehittämisellä erityisesti maantieteellisten merkintöjen (SAN, SMM ja APT) avulla on oltava ensisijainen asema YMP:ssä ja että sitä on syvennettävä ja tehostettava, jotta Euroopan unioni kykenee säilyttämään johtavan asemansa tällä alalla; katsoo, että näiden laatutuotteiden tapauksessa olisi sallittava alkuperäisten hallinta-, suojelu- ja edistämisvälineiden käyttö, sillä näin mahdollistetaan laatutuotteiden tasapainoinen kehittäminen ja niiden jatkuva tärkeä panos unionin maatalouden kestävässä kasvussa ja kilpailukyvyssä;

Luonnon monimuotoisuus ja ympäristönsuojelu

77.  katsoo viljelijöiden voivan lisätä luonnon monimuotoisuutta ja ympäristönsuojelua sekä ilmastonmuutokseen sopeutumista ja sen hillitsemistä hyvin kustannustehokkaasti; katsoo, että tähän on kannustettava edelleen; vaatii, että YMP:ssä tarjotaan tilaisuus siihen, että maatalousmaan suuri määrä katetaan maatalouden ympäristöjärjestelmillä, joilla palkitaan viljelijöitä täydentävien ekosysteemipalvelujen tuottamisesta, ja samalla kannustetaan käyttämään kestävämpiä ja entistä pienemmin tuotantopanoksin toimivia tuotantomalleja, kuten luonnonmukaista viljelyä, integroitua maataloutta, luonnonarvoiltaan merkittävien alueiden viljelyn kehittämistä ja kestäviä tehomaatalouden käytäntöjä; katsoo, että näihin maaseudun kehittämistä koskeviin toimenpiteisiin olisi sovellettava yhteisrahoitusta ja talousarviota olisi tarvittaessa lisättävä;

Vihreä kasvu

78.  katsoo, että ”vihreän kasvun” olisi oltava uuden maaseudun kehittämistä koskevan strategian ytimessä ja että siinä olisi keskityttävä uusien vihreiden työpaikkojen luomiseen seuraavilla tavoilla:

   paikallisten dynaamisten välineiden kehittäminen, kuten paikallinen markkinointi ja jalostaminen sekä sellaisten hankkeiden tukeminen, joihin osallistuvat kaikki paikallisten tuotantoalojen sidosryhmät,
   biomassan, biojätteen, biokaasun ja uusiutuvan energian pienen mittakaavan tuotannon kehittäminen sekä toisen sukupolven biopolttoaineiden, maatalousperäisten materiaalien ja vihreän kemian tuotteiden tuotannon edistäminen,
   nykyaikaistamiseen ja innovaatioon investoiminen sekä ilmastonmuutokseen sopeutumista ja sen lievittämistä koskevien tekniikoiden kehittäminen ja uusi tutkimus,
   koulutuksen ja neuvonnan tarjoaminen viljelijöille uusien tekniikoiden soveltamisessa ja nuorten viljelijöiden tukeminen alalle pääsyssä;

79.  katsoo, että YMP:n keskeisten lohkojen tukemiseksi olisi edelleen oltava saatavilla asianmukainen turvaverkko; katsoo, että turvaverkon on oltava riittävän joustava, jotta voidaan ottaa huomioon markkinakehitys ja hyödyntää julkisen ja yksityisen varastoinnin, intervention ja markkinoilta irrottamisen kaltaisia välineitä, jotka on otettava tarvittaessa käyttöön äärimmäisiä hintojen vaihteluita vastaan ja nopeaksi kriisinhallintavälineeksi; katsoo siksi, että EU:n talousarvioon olisi luotava omaksi budjettikohdakseen erityisvaraus, joka voitaisiin ottaa nopeasti käyttöön ilmeneviin kriiseihin vastaamiseksi;

80.  toteaa, että näiden toimien tueksi olisi otettava käyttöön välineitä, joilla vähennetään vaihtelevuutta ja luodaan vakaat olot maatalouden liiketoiminnalle ja suunnittelulle; katsoo, että olisi myös harkittava yleisten satovakuutusjärjestelmien, futuurimarkkinoiden ja keskinäisten rahastojen kaltaisia uusia innovatiivisia taloudellisia ja rahoitusvälineitä, joilla selvitään äärimmäisistä markkina- tai ilmasto-olosuhteista mutta ei haitata kehitteillä olevia yksityisiä järjestelyjä;

81.  katsoo, että kyky kehittää tuotantopotentiaalia saattaa olla arvokas kestävää kasvua edistävä väline useilla maatalousaloilla;

82.  toteaa, että markkinatoimenpiteiden täydennykseksi on kiireellisesti vahvistettava alkutuottajien asemaa elintarvikeketjussa monilla toimilla, joilla käsitellään avoimuutta, sopimussuhteita ja sopimattomia kaupallisia menettelyitä; katsoo, että kilpailusääntöjen mahdollisia mukautuksia olisi myös tutkittava, jotta mahdollistetaan alkutuottajajärjestöjen toiminnan tehostuminen sekä tarvittaessa niiden koon kasvaminen, ja että niille olisi annettava laajemmat neuvotteluvaltuudet edustaa tärkeimpiä vähittäiskauppiaita ja jalostajia; kehottaa tässä yhteydessä harkitsemaan kansallisten asiamiesten ja/tai eurooppalaisen asiamiehen nimittämistä ratkaisemaan elintarvikeketjun toimijoiden välisiä kiistoja;

83.  muistuttaa, että WTO-sitoumukset huomioon ottaen vientitukien asteittaista poistamista nykyisten markkinavälineiden joukosta pitäisi edelleen jatkaa EU:ssa rinnan WTO-kumppaneiden vastaavien toimenpiteiden kanssa;

84.  uskoo, että Euroopan maatalouden kilpailukykyä on vahvistettava yhteisössä ja muualla, jotta voidaan löytää tapoja selvitä tulevaisuuden merkittävimmistä haasteista, kuten elintarviketurvasta EU:ssa, elintarvikkeiden toimittamisesta koko maailman väkiluvun kasvaessa, ympäristön huomioon ottamisesta, elävän luonnon monimuotoisuudesta ja ilmastonmuutoksen torjunnasta;

85.  muistuttaa, että EU voi rahoittaa Euroopan maissa ja kolmansissa maissa toteuttavia tiedotustoimia ja toimia, joilla EU:n maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden etuja mainostetaan Euroopassa ja kaikkialla maailmassa; katsoo, että näiden myynninedistämismäärärajojen määrää olisi tarkistettava, jotta EU:n maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden näkyvyyttä voidaan parantaa EU:n ja kolmansien maiden markkinoilla; katsoo, että mainittuja myynninedistämistoimia olisi käytettävä laajemmin ja että niitä olisi sovellettava laajemmin ja tehokkaammin uuden YMP:n puitteissa;

86.  katsoo, että YMP:llä on mahdollistettava, että kaikkien kuluttajien ja erityisesti köyhimpien kuluttajien saatavilla on terveellisempää ravintoa kohtuuhintaisesta ja monipuolisemmasta tuotevalikoimasta; katsoo, että köyhyyden torjumiseksi ja kansanterveyden parantamiseksi on jatkettava kaikkein varattomimmille tarkoitettuja tukiohjelmia ja laajennettava ohjelmia, joilla pyritään lisäämään hedelmien ja vihannesten kulutusta kouluissa;

87.  katsoo, että uuden YMP:n suunnittelun ja täytäntöönpanon ytimessä olisi oltava yksinkertaisuus, suhteellisuus sekä byrokratian ja hallintokustannusten vähentäminen;

YMP, monivuotinen rahoituskehys ja vuosittainen talousarviomenettely

88.  korostaa, että YMP:n uusien tavoitteiden osalta on tärkeää tarjota riittävä rahoitus uudelle monivuotiselle rahoituskehykselle, jotta politiikkaa voidaan tukea tehokkaammin ottaen huomioon suuret haasteet, jotka tämän EU:n elintarviketurvan kannalta keskeisen alan on kohdattava lähivuosina;

89.  palauttaa mieliin, että nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen neljän vuoden aikana oli mahdollista sopia vuosittaisista talousarvioista ainoastaan käyttämällä eri otsakkeissa olevaa liikkumavaraa tai turvautumalla 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen 23 kohdassa tarkoitettuun uudelleentarkasteluun ja käyttämällä otsakkeen 2 enimmäismäärien puitteissa käytettävissä olevaa liikkumavaraa muiden EU:n prioriteettien rahoittamiseen; muistuttaa, että varainhoitovuodesta 2011 nykyisen rahoituskehyksen päättymiseen asti (2013) otsakkeen 2 liikkumavara on äärimmäisen rajallinen;

90.  korostaa, että monivuotisen rahoituskehyksen oikeudellinen sitovuus edellyttää joustavampia täytäntöönpanojärjestelyjä, jotta unioni voisi reagoida yllättäviin tapahtumiin riittävän joustavasti ja tehokkaasti;

91.  kiinnittää huomiota Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan 3 kohtaan, jonka mukaan komissio ei voi muuttaa talousarvioesitystä sen jälkeen, kun sovittelukomitea on kutsuttu koolle; palauttaa mieliin, että komission on syksyllä esitettävä oikaisukirjelmä maataloutta koskevan ennusteen päivittämiseksi; vaatii, että oikaisukirjelmän olisi oltava saatavilla ennen Euroopan parlamentin äänestystä; pyytää asiasta vastaavia valiokuntiaan laatimaan sisäisen menettelyn, jonka avulla määritellään parlamentin kanta sovittelukomitean kokoukseen;

92.  palauttaa mieliin, että Euroopan parlamentin käyttöön ottamat pilottihankkeet ja valmistelutoimet ovat muodostuneet tärkeiksi välineiksi määriteltäessä poliittisia prioriteetteja ja laadittaessa sellaisia uusia aloitteita, jotka usein kehittyvät EU:n toimiksi ja ohjelmiksi esimerkiksi maatalouden ja maaseudun kehittämisen alalla; katsoo, että pilottihankkeilla ja valmistelutoimilla voitaisiin myös tulevaisuudessa testata uusia uudistusajatuksia;

93.  kehottaa komissiota ottamaan Euroopan parlamentin suositukset täysimääräisesti huomioon työstäessään tiedonantoaan ja laatiessaan lainsäädäntöehdotuksiaan;

o
o   o

94.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) AGRI_DT (2010)439305.
(2) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0101.
(3) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0131.
(4) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0088.
(5) Katso mietinnön A7-0204/2010 liitteenä oleva kaavio 1.
(6) Katso mietinnön A7-0204/2010 liitteenä oleva kaavio 2.
(7) Katso mietinnön A7-0204/2010 liitteenä oleva kaavio 3.
(8) Katso mietinnön A7-0204/2010 liitteenä oleva kaavio 4.
(9) Katso mietinnön A7-0204/2010 liitteenä oleva kaavio 5.


EU:hun tuotavia kala- ja vesiviljelytuotteita koskevat tuontijärjestelyt YKP:n tulevan uudistuksen kannalta
PDF 160kWORD 79k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. heinäkuuta 2010 EU:hun tuotavia kala- ja vesiviljelytuotteita koskevista tuontijärjestelyistä YKP:n tulevan uudistuksen kannalta (2009/2238(INI))
P7_TA(2010)0287A7-0207/2010

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 10. joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen,

–  ottaa huomioon 4. elokuuta 1995 tehdyn sopimuksen hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämistä ja hoitoa koskevien 10. joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen määräysten täytäntöönpanosta (”New Yorkin sopimus”),

–  ottaa huomioon 31. lokakuuta 1995 hyväksytyt vastuuntuntoista kalastusta koskevat FAO:n menettelyohjeet,

–  ottaa huomioon Johannesburgissa 26. elokuuta–4. syyskuuta 2002 pidetyssä kestävän kehityksen huippukokouksessa annetun loppujulistuksen,

–  ottaa huomioon elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa 20. joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002(1),

–  ottaa huomioon kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä 17. joulukuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 104/2000(2),

–  ottaa huomioon kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä 12. joulukuuta 2007 antamansa päätöslauselman(3),

–  ottaa huomioon laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevasta yhteisön järjestelmästä 29. syyskuuta 2008 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1005/2008(4),

–  ottaa huomioon EU-ympäristömerkistä 25. marraskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 66/2010(5),

–  ottaa huomioon komission vihreän kirjan ”Yhteisen kalastuspolitiikan uudistus”(KOM(2009)0163),

–  ottaa huomioon 25. helmikuuta 2010 antamansa päätöslauselman yhteisen kalastuspolitiikan tulevaisuutta koskevasta vihreästä kirjasta(6),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ' Vesiviljelyn kestävän tulevaisuuden turvaaminen – Uutta pontta yhteisön vesiviljelyalan kestävää kehittämistä koskevalle strategialle' (KOM(2009)0162),

–  ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman ”Uutta pontta yhteisön vesiviljelyalan kestävää kehittämistä koskevalle strategialle”(7),

–  ottaa huomioon Maailman kauppajärjestön perustamisesta 15. huhtikuuta 1994 tehdyn Marrakeshin sopimuksen,

–  ottaa huomioon Maailman kauppajärjestön 14. marraskuuta 2001 antaman Dohan ministerikokouksen julkilausuman,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Globaali Eurooppa kilpailijana maailmassa” (KOM(2006)0567),

–  ottaa huomioon parlamentin uudesta roolista ja vastuusta Lissabonin sopimuksen täytäntöönpanossa 7. toukokuuta 2009 antamansa päätöslauselman(8),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön sekä kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon (A7-0207/2010),

A.  ottaa huomioon kalatalous- ja vesiviljelyalan strategisen merkityksen kalataloustuotteiden yleiselle saatavuudelle sekä elintarvikesektorin tasapainolle jäsenvaltioissa ja koko EU:ssa sekä sen huomattavan myötävaikutuksen rannikkoyhteisöjen sosiaaliseen ja taloudelliseen hyvinvointiin, paikalliseen kehitykseen, työllisyyteen ja kulttuuriperinteiden säilyttämiseen,

B.  ottaa huomioon, että kala on luonnonvara, joka oikein hoidettuna voi uusiutua sekä tarjota ruokaa ja työtä ihmisille EU:ssa ja eri puolilla maailmaa; katsoo, että tätä luonnonvaraa on suojeltava, jotta voidaan välttää kalakantojen loppuun käyttäminen ja siitä rannikkoyhteisöille aiheutuvat vaikeudet EU:ssa ja sen ulkopuolella; pitää tähän liittyen tarpeellisena vahvistaa tehokasta kalastuksenhoitoa niin, että otetaan huomioon kansainvälisen kaupan laajuus ja sen vaikutukset koko maailman kalakantoihin,

C.  ottaa huomioon yhteisen kalastuspolitiikan kunnianhimoisen uudistuksen, jonka Euroopan komissio käynnisti hyväksymällä vihreän kirjan 22. huhtikuuta 2009 ja jonka tarkoituksena on tarkastella uudestaan suurinta osaa kyseisen politiikan näkökohdista,

D.  ottaa niin ikään huomioon 8. huhtikuuta 2009 annetussa Euroopan komission julkilausumassa määritellyn strategian yhteisön vesiviljelyalan kestävästä kehittämisestä (KOM (2009)0162),

E.  ottaa huomioon kalastuksenhoidolle Johannesburgissa vuonna 2002 pidetyssä kestävän kehityksen huippukokouksessa asetetut erityistavoitteet, joihin kuuluu kalakantojen käytön saattaminen vuoteen 2015 mennessä tasolle, joka on yhteensopiva kestävän enimmäistuoton kanssa,

F.  ottaa huomioon, että yhteisön kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tuotanto on laskenut arviolta 30 prosentilla viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana,

G.  katsoo, että edellä mainittu tuotannon lasku liittyy sekä elollisten luonnonvarojen vähenemiseen Euroopan vesillä että käyttöön otettuihin, perusteltuihin toimenpiteisiin pyynnin rajoittamiseksi ja kalakantojen kestävän hoidon edistämiseksi yhteisen kalastuspolitiikan mukaisesti sekä EU:n vesillä että niiden ulkopuolella erityisesti, kun EU:n kalastustoimintaa harjoitetaan kalastuskumppanuussopimusten perusteella,

H.  ottaa huomioon, että Euroopan kalastusalan osuus on alle kuusi prosenttia maailman kalastustuotannosta,

I.  katsoo, että vaikka kalastuspolitiikan uudistamista koskevassa vihreässä kirjassa on esitetty pitkän aikavälin näkemys saaliiden laskusuuntauksen mahdollisesta kääntämisestä päinvastaiseksi, kalakantojen uusiutumiseen tähtäävillä radikaaleilla toimenpiteillä (laivastojen kalastuskapasiteetin vähentäminen, hallintoa koskevien toimien tiukentaminen, tehostetut tarkastukset jne.) ongelma itse asiassa pahenee lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä,

J.  katsoo myös, että alalle määritellystä uudesta strategiasta huolimatta unionin vesiviljelyn kehittämistä koskevat monet rajoitteet ovat sellaisia, että on epätodennäköistä, että tällä kehityksellä pystytään korvaamaan merkittävästi lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä pyyntialan tuotannon alenevaa suuntausta,

K.  katsoo, että tämän vuoksi on välttämätöntä rohkaista eurooppalaisen tuotannon lisäämistä erityisesti EU:n uusissa jäsenvaltioissa, joissa vesiviljelyn mahdollisuudet ovat ilmeiset,

L.  ottaa huomioon, että kalastus- ja vesiviljelytuotteiden yhteisön kysyntä on sitä vastoin yleisesti nousussa Euroopan unionissa, etenkin Keski- ja Itä-Euroopan uusissa jäsenvaltioissa kysynnän nousu on erityisen voimakasta, ja että kulutuksen odotetaan kasvavan kestävästi useiden tekijöiden vaikutuksesta seuraavan 20 vuoden aikana,

M.  ottaa huomioon, että Euroopan unioni (12 miljoonaa tonnia ja 55 miljardia euroa vuonna 2007) on jo nykyisellään maailman suurin kalastus- ja vesiviljelytuotteiden markkina-alue ennen Japania ja Yhdysvaltoja, että se on erittäin riippuvainen kolmansien maiden tuonnista, joka kattaa yli 60 prosenttia tarpeista, ja että kyseisen riippuvuuden ennustetaan kasvavan entisestään,

N.  ottaa huomioon, että kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tuonti EU:hun ja niiden tuontiolosuhteet ovat näin ollen erittäin keskeinen kysymys kaikkia Euroopan unionin kalataloutta ja vesiviljelyä koskevia poliittisia käytänteitä analysoitaessa ja että näihin kysymyksiin on kiinnitettävä erityishuomiota käynnissä olevien uudistusten yhteydessä,

O.  katsoo, että tätä aihetta on käsiteltävä kaikista sen näkökulmista eli kaupallisesta, ympäristöllisestä, sosiaalisesta, terveydellisestä ja laadullisesta näkökulmasta,

P.  ottaa huomioon, että valikoimaton kalastus ja korkea poisheittämisaste joillakin kalastusalueilla, joilta tuodaan kalaa EU:n markkinoille, merkitsee, että hukkaan heitetään merkittävä määrä ihmisravinnoksi sopivaa kalaa,

Q.  katsoo, että yhteisön kalastus- ja vesiviljelytuotteiden alan markkinajärjestelyyn on kiinnitettävä erityishuomiota, sillä sen säännökset vaikuttavat monilta osin vanhentuneilta ja niitä on tarkistettava viipymättä,

R.  katsoo, että tämä seikka edellyttää myös erityisesti tällä alalla sovellettavan yhteisen kauppapolitiikan ja näissä puitteissa tehtyjen päätösten johdonmukaisuuden kriittistä tarkastelua elinkelpoisen ja vastuullisen Euroopan kalatalousalan säilyttämiseksi,

S.  ottaa huomioon, että vaikka kalastus- ja vesiviljelytuotteita suojellaan teoriassa yhteisen tullitariffin mukaisilla tulleilla, jotka ovat keskimäärin hieman korkeampia muissa kuin maataloustuotteissa, kyseinen tullisuoja on käytännössä paljon alhaisempi useiden yksipuolisten tai sopimuksenmukaisten poikkeusten ja alennusten vuoksi, joiden soveltamisen seurauksena (oletusarvoisesti käytössä olevat) suosituimmuustullit koskevat todellisuudessa noin viittä prosenttia tuontituotteista,

T.  ottaa huomioon, että EU:n markkinoiden avaamista kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tuonnille koskevan politiikan ennustetaan jatkuvan sekä monenvälisellä tasolla, WTO:n Dohan kierroksen neuvottelujen ja erityisesti muiden kuin maataloustuotteiden markkinoille pääsyä (Non-Agricultural Market Access, NAMA) koskevan ulottuvuuden yhteydessä, että lukuisissa parhaillaan käynnissä olevissa etuuskohtelua koskevissa neuvotteluissa eri kauppakumppaneiden kanssa Aasiassa, Latinalaisessa Amerikassa, Pohjois-Amerikassa ja Välimeren alueella sekä AKT-maiden eri ryhmien kanssa käytävissä neuvotteluissa,

U.  ottaa etenkin huomioon, että muiden kuin maataloustuotteiden pääsyä markkinoille koskevien Dohan kierroksen neuvottelujen loppuun saattaminen tällä hetkellä kaavailtuun ”sveitsiläismalliin” perustuen, jolloin kerroin olisi kahdeksan, vaikuttaisi siten, että kalastus- ja vesiviljelytuotteisiin EU:ssa sovellettavan tullin tason enimmäismäärä alenisi 26 prosentista noin kuuteen prosenttiin ja keskimääräisesti 12 prosentista noin viiteen prosenttiin,

V.  katsoo, että tällaisella päätöksellä poistettaisiin lähes kokonaan edelleen käytössä olevien tullitariffien suojaava vaikutus ja tehtäisiin myös tyhjiksi kehitysmaiden hyväksi jo myönnetyt edut tai edut, joista käydään parhaillaan neuvotteluja, minkä lisäksi kyseisellä päätöksellä heikennettäisiin perustavanlaatuisesti YMJ:n mekanismeja, joiden avulla voidaan säädellä kalastus- ja vesiviljelytuotteiden pääsyä yhteisön markkinoille jalostusteollisuuden tarpeiden mukaisesti (tullisuspensiot ja -kiintiöt),

W.  ottaa huomioon, että EU:n vaatimus kehitysyhteistyöpolitiikkansa tavoitteiden (köyhyyden poistaminen, kestävän paikallisen kalastusalan kehittäminen) ja kauppapolitiikkansa johdonmukaisuudesta merkitsee, että kehitysmaita olisi kannustettava viemään enemmän lisäarvoa tuottavia kalatuotteita edellyttäen, että kala on peräisin hyvin hoidetuilta ja kestäviltä kalavesiltä ja täyttää tarvittavat kasvinsuojeluedellytykset,

X.  ottaa niin ikään huomioon, että viime vuosina EU:n kauppaneuvottelijoilla on ollut taipumus myöntää helpommin poikkeuksia etuuskohtelualkuperäsääntöihin, joita on perinteisesti sovellettu kalastus- ja vesiviljelytuotteisiin, niin raaka-aineisiin (alusten luokitusta koskevat arviointiperusteet) kuin jalostettuihin tuotteisiin (mahdollisuus säilyttää etuuskohteluun oikeuttava alkuperä siitä huolimatta, että tuotteen valmistukseen on käytetty muita kuin alkuperäaineksia),

Y.  ottaa huomioon, että eräässä FAOn tutkimuksessa on osoitettu, että vaikka kalatuotteiden kansainvälinen kauppa voi parantaa elintarviketurvaa kehitysmaissa, se on myös johtanut kalastuksen lisääntymiseen vientimarkkinoiden toimitusten turvaamiseksi, mikä voi kiihdyttää kantojen ehtymistä, joten kalavaroja on hoidettava ja valvottava asianmukaisesti kantojen ehtymisen estämiseksi,

Z.  katsoo, että ottaen huomioon kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tuottajien (kalastajien ja vesiviljelijöiden) toisistaan osittain poikkeavat intressit sekä jakelijoiden, tuojien ja kuluttajien intressit EU:n tasolla käytössä olevat käytänteet olisi pyrittävä sovittamaan yhteen tehokkaasti ja tasapainoisesti,

AA.  ottaa huomioon, että unionin tuottajille (kalastajille ja vesiviljely-yrityksille) on taattava tyydyttävät markkinat riittävän kannattavien hintojen pohjalta ja otettava huomioon heidän toimintaansa liittyvät kustannukset, rajoitukset ja epävarmuustekijät,

AB.  ottaa huomioon, että unionissa toimiville jalostajille on taattava riittävä määrä tasalaatuista ja hinnaltaan vakaata raaka-ainetta ympäri vuoden,

AC.  ottaa huomioon, että on tyydytettävä korkealaatuisten ja hinnaltaan kilpailukykyisten tuotteiden kysyntä unionin kuluttajien keskuudessa ja huomioitava heidän kasvava halunsa saada tietoa kalatuotteiden ominaisuuksista ja alkuperästä sekä olosuhteista, joissa kala pyydettiin tai tuotettiin,

AD.  ottaa huomioon EU:n markkinoille suuntautuvan tuonnin erilaiset vaikutukset kyseessä olevien lajien, tuotteiden jalostusasteen sekä käytettyjen jakelukanavien mukaisesti,

AE.  ottaa huomioon, että esimerkiksi tuontituotteiden kilpailun aiheuttama kielteinen hintavaikutus ensimyynnissä näyttäisi olevan suurempi ongelma teollisille lajeille (jalostusteollisuuteen tarkoitetut lajit) kuin muille lajeille,

Yleisiä huomautuksia

1.  pitää valitettavana, että yhteisen kalastuspolitiikan tulevaisuutta koskevassa vihreässä kirjassa käsitellään vain muutamalla rivillä tuontikysymystä ja että siinä väheksytään nähtävästi sitä, että uudistuksen uskottavuuden ja onnistumisen kannalta on tärkeää, että tätä asiaa käsitellään asianmukaisella tavalla;

2.  katsoo, että tuotujen kalastus- ja vesiviljelytuotteiden yhteisön markkinoille pääsyssä on jo edistytty huomattavasti, mikä on EU:n 20 kuluneen vuoden aikana harjoittaman kauppapolitiikan tulosta;

3.  katsoo, että yhteisön kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tuotanto on selvästi riittämätön, jotta sillä voitaisiin kattaa jalostusteollisuuden tarpeet ja kuluttajien kasvava kysyntä, eikä tilanteeseen ole tulossa muutosta; toteaa näin ollen, että on edistettävä vastuullista kulutusta, joka perustuu pikemminkin laatuun ja kestävyyteen kuin määrään, ja että kantojen elvyttämiseksi on vahvistettava kalavarojen hoitoa ja että tuonti on edelleenkin merkittävässä asemassa tuotteiden saatavuudelle yhteisön markkinoilla;

4.  myöntää, että sille kalan määrälle, joka voidaan pyytää kestävästi ihmisravinnoksi tai teollisuuden käyttöön, on yläraja, mikä merkitsee, että kalatuotteiden toimitukset EU:n markkinoille eivät voi lisääntyä loputtomiin;

5.  korostaa kuitenkin, että on välttämätöntä säilyttää EU:ssa ympäristöllisesti kestävät ja taloudellisesti kannattavat kalastus- ja vesiviljelyalat (mukaan lukien pienimuotoinen kalastus), jotka ovat tasaisesti jakautuneet rannikkoalueille, myötävaikuttavat asianomaisten alueiden kulttuuri-identiteetin säilymiseen sekä työllistävät kaikissa tuotantoketjun vaiheissa ja tuottavat turvallisia ja laadultaan moitteettomia elintarvikkeita, mikä merkitsee, että kalastajat saavat tuotteestaan oikeudenmukaisen hinnan; korostaa myös, että kalastusalan työntekijöiden olisi työskenneltävä kelvollisissa olosuhteissa ja työoloja koskevien ILOn yleissopimusten mukaisesti;

6.  toteaa, että unionin markkinoiden nykyinen avoimuus kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tuonnille saattaa tietyissä oloissa vaikuttaa haitallisesti paikalliseen talouteen tietyillä alueilla, etenkin syrjäisimmillä alueilla, ja vaikeuttaa niiden paikallisten tuotteiden myyntiä;

Erityiset näkökohdat
Kauppa- ja tullipolitiikka

7.  katsoo, että EU on maailman suurimpana kalastustuotteiden tuojana yhdessä muiden suurten kalantuojamaiden kanssa poliittisesti vastuussa siitä, että WTO:n kauppasäännöissä noudatetaan mahdollisimman korkeita maailmanlaajuisia kalastuksenhoidon ja kalavarojen säilyttämiseen tähtääviä standardeja; pyytää siksi komissiota varmistamaan, että kalatuotteiden syrjimätöntä, avointa ja kestävää kauppaa vahvistetaan EU:n kahden- ja monenvälisissä kauppasopimuksissa;

8.  katsoo, että järkevä tullisuojelu on tuonnin säätelyyn käytettävä poliittisen vallankäytön tärkeä ja oikeutettu väline ja se olisi myös säilytettävä sellaisena; muistuttaa, että juuri tullisuojelu (erga omnes) on tärkein etuuksista, joita EU myöntää joillekin maille, erityisesti kehitysmaille; muistuttaa, että tämän suojelun poistaminen merkitsisi, että edunsaajamaat menettäisivät kaikki nykyiset etunsa; muistuttaa myös tämän tullisuojelun luonteen hyödyllisestä joustavuudesta, sillä EU voi keskeyttää sen soveltamisen silloin, kun yhteisön raaka-aineiden tuotanto on riittämätöntä sen jalostusteollisuuden hankintojen turvaamiseksi;

9.  torjuu tästä syystä tämänhetkisen kauppapolitiikan välityksellä edistetyn vision kalastus- ja vesiviljelytuotteiden alan tullisuojelun täydellisestä ja väistämättömästä häviämisestä, mihin yhteisön tuottajien – kalastajien, vesiviljelijöiden ja jalostajien – pitäisi yksinkertaisesti suostua;

10.  katsoo, että maatalousalan tavoin kalastus- ja vesiviljelyalat ovat strategisia, luonnonvarojen suojelusta ja kestävästä hyödyntämisestä riippuvaisia monitoimialoja, jotka ovat eräiltä osin erittäin haavoittuvia ja joihin puhtaasti vapaakaupan käytänteitä noudattava ja suhteelliseen etuun perustuva lähestymistapa ei sovellu;

11.  pitää valitettavana sitä, että kalastus- ja vesiviljelytuotteita koskevat neuvottelut kuuluvat kaupasta vastaavan komission jäsenen toimivaltaan, joka usein katsoo, että kalastus- ja vesiviljelytuotteista voidaan joustaa laajemmassa ongelmakentässä, sen sijaan, että ne olisi sisällytetty maataloustuotteita koskeviin neuvotteluihin, joita maataloudesta vastaava komission jäsen käy;

12.  vaatii, että kaupasta vastaavan komission jäsenen kalastus- ja vesiviljelytuotteita koskeva neuvottelutoimivalta siirretään meri- ja kalastusasioista vastaavan komission jäsenen toimivaltaan kuuluvaksi;

13.  pyytää laatimaan tutkimusten ja kuulemisten perusteella selkeän ja kattavan kokonaiskuvan unionin kalastus- ja vesiviljelymarkkinoista kunkin lajin osalta sekä kysynnän ja tuotannon todennäköisistä suuntauksista unionissa ja markkinoista, joita pyritään säilyttämään unionin tuotannolle tasapuolisen kilpailun oloissa;

14.  kehottaa myös komissiota, että se pyrkisi arvioimaan luotettavammin ja tarkemmin kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tuonnin vaikutusta yhteisön markkinoihin erityisesti hintoja ajatellen ja pyrkisi luomaan kyseistä arviointia helpottavan tiedonkeruu- ja tiedonvaihtojärjestelmän;

15.  vaatii, että kalastus- ja vesiviljelytuotteita käsitellään WTO:n Dohan kierroksen muiden kuin maataloustuotteiden markkinoille pääsyä koskevissa neuvotteluissa arkoina tuotteina ”sveitsiläismallin” soveltamisen tavoitteisiin nähden, jotta tiettyjen tuotteiden edelleen nauttimaa, yhteisen tullitariffin mukaista tullisuojaa ei leikata rajusti ja jotta näin toimimalla säilytetään tietyille kumppanimaille myönnettyjen etuoikeuksien arvo sekä YMJ:n mekanismien tehokkuus;

16.  muistuttaa, että 14. marraskuuta 2001 annetun Dohan ministerikokouksen julkilausuman 47 kohdan mukaisesti käynnissä olevan kierroksen neuvottelut käydään yhtenäissitoumuksen periaatteeseen nojaten ja että Euroopan unioni voi tarkistaa tiettyjä kierroksen lukuja koskevia kantojaan niin pitkään, kunnes kierros on saatettu kaikilta osin päätökseen;

17.  kannustaa niin ikään WTO:n neuvotteluihin osallistuvia yhteisön neuvottelijoita edelleen kieltäytymään ehdottomasti sitomasta Euroopan unionia aloitteisiin, jotka koskevat kalastus- ja vesiviljelytuotteiden alakohtaista useammankeskistä vapauttamista;

18.  kehottaa komissiota vaatimaan, ettei parhaillaan neuvoteltavana oleva WTO:n kalastusalan tukia koskeva sopimus johda markkinoiden sääntelytoimien vuoksi siihen, että Euroopan unionin tuottajat joutuvat epäedulliseen kilpailuasemaan verrattuna kolmansien maiden toimittajiin; vastustaa periaatteessa sopimuksen etujen hyödyntämistä ennakkoon (early harvest) ja katsoo, että sopimus on kytkettävä tiiviisti yhteen Dohan kierroksen muiden osa-alueiden kanssa;

19.  kehottaa yhteisön neuvottelijoita vaatimaan kahdenvälisissä ja alueellisissa neuvotteluissa järjestelmällisemmin vastasuoritteita kolmansille maille myönnetyistä kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tuontia koskevista kaupallisista myönnytyksistä ja puolustamaan määrätietoisesti Euroopan unionin etuja tällä alalla, mikäli niitä on;

20.  korostaa, että Euroopan unionin on säilytettävä itsellään joillekin kumppaneille myöntämiensä kauppaetuuksien valvonta ja vaadittava ”kokonaan tuotettujen tuotteiden” käsitteeseen perustuvien tiukkojen alkuperäsääntöjen käyttöönottoa; kehottaa raaka-aineiden osalta varovaisuuteen alusten luokitusta koskevien perinteisten arviointiperusteiden mahdollisten lievennysten myöntämisessä, ja vaatii, että kaikki uudet jalostettuja tuotteita koskevat poikkeusvaatimukset hylätään; katsoo, että niin sanottua no-drawback-määräystä olisi sovellettava järjestelmällisesti ja alkuperään liittyviä kumulaatiomahdollisuuksia rajoitettava;

21.  vaatii komissiota parantamaan määrällisesti ja laadullisesti tullietuuksista yritysten kannattavuudelle ja työllisyydelle sekä EU:ssa että edunsaajamaissa, erityisesti AKT-maissa, kalastus- ja vesiviljelyaloille aiheutuvien vaikutusten arviointia; vaatii samoin, että näistä arvioinneista saadaan asianmukaisesti lukuina ilmaistuja tuloksia ja että niissä otetaan huomioon erityisesti haavoittuvat kalalajit;

22.  muistuttaa, että unionin kalastusala voi turvautua EU:n kaupallisiin suojatoimiin, kun kyseessä on polkumyynti, tukiaiset tai tiettyjen kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tuonnin laajamittainen ja äkillinen lisääntyminen;

Ympäristölliset, sosiaaliset, terveydelliset ja laadulliset näkökohdat

23.  arvioi, että yhteisön politiikan tärkeimpiä tavoitteita kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tuonnin alalla on varmistaa, että tuontituotteet täyttävät joka suhteessa samat edellytykset, jotka yhteisön tuotannolle on asetettu; katsoo, että kyseinen tavoite myötäilee keskeisiä huolenaiheita, jotka koskevat tällä hetkellä käytössä olevien tai uudistuksen yhteydessä kaavailtujen toimenpiteiden oikeudenmukaisuutta, johdonmukaisuutta ja tehokkuutta; panee lisäksi merkille, että jos EU:n ulkopuoliset maat noudattavat EU:n vaatimuksia, se edesauttaa tasa-arvoisemman kilpailun luomista EU:n ja EU:n ulkopuolisten maiden välille, koska EU:n ulkopuolisille maille aiheutuu enemmän kuluja kalojen tuottamisesta EU:n standardien mukaisesti;

24.  on huolissaan, että kalastus- ja vesiviljelytuotteiden vyöry kolmansista maista unionin markkinoille saattaa vaikuttaa kuluttajien ostotottumuksiin;

25.  katsoo, että Euroopan unionin kalakantojen säilyttämistä ja kestävää kalastusta koskevat, YKP:n puitteissa toteutettavat toimet ovat ristiriidassa sen kanssa, että kalastus- ja vesiviljelytuotteita tuodaan maista, jotka lisäävät kalastustaan huolehtimatta sen kestävyydestä ja tavoitellen ainoastaan nopeita voittoja;

26.  korostaa, että luonnonvarojen säilyttämistä koskevan yhteisön politiikan avulla edistetään osaltaan erityisesti elvytys- ja hallinnointisuunnitelmien avulla kolmansista maista peräisin olevien kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tuontia ja mahdollistetaan, että ne usein peruuttamattomasti korvaavat yhteisön tuotannon; pyytää komissiota ottamaan kyseisiä suunnitelmia laatiessaan asianmukaisesti huomioon tämän riskin;

27.  pelkää, että asiaa koskevan määrätietoisen politiikan puuttuessa yhteisön kalastus- ja vesiviljelytuotteiden markkinat saattavat olla varteenotettava houkutin, joka yllyttää kyseisiä maita jatkuvaan liikakalastukseen ottaen huomioon, että yhteisön markkinoille pääsy on huomattavan helppoa ja niiden kysyntä on selvästi nousussa;

28.  panee tyytyväisenä merkille laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen (LIS-kalastuksen) torjumista koskevien säännösten voimaantulon, sillä niissä vaaditaan kaikkien yhteisön markkinoille saatettujen tuotteiden sertifioimista; kehottaa panemaan kyseiset säännökset toimeen tiukasti ja tehokkaasti, mutta ottaa kuitenkin samalla huomioon, että monet kehitysmaat tarvitsevat apua voidakseen noudattaa asetusta asianmukaisesti ja taistella laitonta kalastusta vastaan; muistuttaa kuitenkin, että kyse on vähimmäisvaatimuksesta, joka ei riitä turvaamaan kestävää kalastustoimintaa, josta kyseiset tuotteet saadaan;

29.  katsoo, että sen lisäksi, että sovelletaan yhteisön säännöksiä laittomaan, ilmoittamattomaan ja sääntelemättömään kalastukseen, on valvottava tiukemmin tällaisen kalan markkinointia toimitusketjun loppupäässä, erityisesti toteuttamalla perusteellisempia tarkastuksia jäsenvaltioissa ja yrityksissä, joiden epäillään toimittavan laittomasta kalastuksesta peräisin olevia tuotteita;

30.  kehottaa komissiota panemaan toimeen kaikki sen käytössä olevat keinot, jotta varmistetaan, että EU:n tuonnin kannalta tärkeimmät kalastus- ja vesiviljelytuotteiden vientimaat noudattavat Johannesburgissa tehtyjä sitoumuksia ja että kyseiset maat soveltavat luonnonvarojen säilyttämistä koskevia tiukkoja käytänteitä; kannustaa komissiota tekemään yhteistyötä kyseisten maiden sekä erityisesti alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen kanssa kaikilla asianmukaisilla foorumeilla;

31.  katsoo toisaalta, että Euroopan unionin on vahvistettava näitä sitoumuksia varmistaakseen, että kaikki Euroopan unioniin tuotavat tuotteet ovat poikkeuksetta peräisin maista, jotka ovat ratifioineet keskeiset kansainväliset merioikeussopimukset, erityisesti kansainvälisen merioikeussopimuksen (UNCLOS) ja yleissopimuksen yksinomaisten talousvyöhykkeiden ulkopuolella liikkuvista kalakannoista ja laajasti vaeltavista kalakannoista, ja että maat ovat alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen sopimuspuolia, mikäli tuotavat tuotteet ovat peräisin jonkin näistä järjestöistä sääntelemiltä merialueilta;

32.  korostaa, että yhteisön kalastajat, vesiviljelijät ja jalostajat kärsivät eräiden kolmansien maiden kanssa käytävässä kilpailussa huomattavista haitoista, jotka johtuvat siitä, että työvoiman kustannukset ovat kyseisissä maissa paljon vaatimattomampia ja niiden käytössä olevat sosiaalialan normit lievempiä;

33.  arvioi, että sosiaalialan sääntöjen laiminlyöntiä koskeva ongelma, jota esiintyy monilla muillakin talouden aloilla, on erityisen korostunut kalastus- ja vesiviljelyaloilla etenkin jalostustoiminnassa, jossa työvoimaa käytetään runsaasti;

34.  kehottaa komissiota panemaan toimeen kaikki sen käytettävissä olevat keinot, jotta varmistetaan vähintään se, että EU:n tuonnin kannalta tärkeimmät kalastus- ja vesiviljelytuotteiden vientimaat noudattavat ILO:n työntekijöiden perusoikeuksia koskevaa kahdeksaa sopimusta;

35.  vaatii, että kaikkien EU:n myöntämien, kalastus- ja vesiviljelytuotteita koskevien kauppaetuuksien ehdottomaksi myöntämisehdoksi asetetaan ympäristöä ja sosiaalisia normeja koskevien tiukkojen vaatimusten täyttäminen; vaatii lisäksi, että tehtyjen sopimusten tätä tarkoitusta varten annettuihin määräyksiin sisältyy uskottavia mekanismeja, joilla voidaan valvoa tehtyjen sitoumusten noudattamista sekä lakkauttaa tai yksiselitteisesti ja yksinkertaisesti peruuttaa etuudet rikkomustapauksissa; kehottaa kehitysmaiden kohdalla panemaan täytäntöön ohjelmia, jotka on erityisesti suunniteltu teknisen tuen ja tarvittaessa rahoitustuen antamiseksi, jotta kyseiset valtiot voivat täyttää sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät vaatimuksensa;

36.  korostaa, että kalastus- ja vesiviljelytuotteiden, rehu ja rehun raaka-aineet mukaan lukien, tuontiin on sovellettava tiukasti ja kaikilta osin terveysnormeja ja -tarkastuksia koskevaa yhteisön lainsäädäntöä (elintarvikkeiden turvallisuus, jäljitettävyys, ennaltaehkäisy jne.), jotka ovat keskeisiä näkökohtia kuluttajien suojelussa; tässä mielessä vaatii komissiota parantamaan tarkastusohjelmaansa kolmansissa maissa kehittämällä EU:n elintarvike- ja eläinlääkintätoimiston tarkastuskierroksia erityisesti lisäämällä kullakin tarkastuskierroksella tarkastettavien laitosten määrää, jotta voidaan saada kolmannen maan tilannetta paremmin vastaavia tuloksia;

37.  kehottaa erityiseen varovaisuuteen, kun tietyissä kolmansissa maissa sovellettavat vaatimukset tunnustetaan EU:n jäsenvaltioiden vaatimuksia vastaaviksi siltä osin, kun niillä pyritään samoihin edellä mainitussa lainsäädännössä esitettyihin tavoitteisiin, sekä noudattamaan samaa varovaisuutta sellaisia maita ja laitoksia koskevien luetteloiden hyväksymisessä, joille se myöntää luvan viedä kalastus- ja vesiviljelytuotteita EU:hun; katsoo, että terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston pitäisi pystyä poistamaan yksittäiset alukset tai jalostuslaitokset näistä luetteloista, jos ne eivät täytä vähimmäisstandardeja;

38.  kehottaa noudattamaan erittäin suurta varovaisuutta tuotteissa, joita tuotetaan etenkin tietyillä maapallon alueilla harjoitettavan vesiviljelyn uusilla muodoilla, ja tutkimaan kriittisesti tekniikoita ja menettelyjä, joita käytetään näiden viljelmien tuotannon lisäämisessä, ja niiden mahdollisia terveysvaikutuksia sekä niiden sosiaalista ja ympäristöön liittyvää paikallista vaikutusta;

39.  vaatii, että kaikilla tasoilla toteutetuissa tarkastuksissa noudatetaan tarkkuutta, erityisesti rajoilla suoritettavissa tehokkaasti yhdenmukaistetuissa ja avoimissa tarkastuksissa, ja että niitä suoritetaan riittävän usein, että ne suhteutetaan kyseessä oleviin tuotteisiin sisältyviin riskeihin ja että erityishuomiota kiinnitetään tuotteiden laatuun ja alkuperään; pyytää jäsenvaltioita myöntämään tätä tarkoitusta varten kaikki tarvittavat taloudelliset ja inhimilliset voimavarat;

YMJ:n uudistaminen

40.  muistuttaa useista kuudennen vaalikauden kuluessa hyväksytyistä päätöslauselmista, joissa komissiota kehotetaan ryhtymään viipymättä kalataloustuotteiden nykyistä YMJ:tä koskeviin kunnianhimoisiin uudistustoimiin, jotta sen myötävaikutuksella varmistetaan alan tulot, markkinoiden vakaus, kalataloustuotteiden entistä parempi markkinointi ja niiden lisäarvon nousu; pitää valitettavana, että tässä asiassa on viivästytty; viittaa kyseessä oleviin päätöslauselmiin, joissa pohditaan, millaisia tällaisen uudistuksen suurten linjojen tulisi olla;

41.  korostaa, että tässä yhteydessä käyttöön otetuissa uusissa mekanismeissa on otettava huomioon ympäristölle vahingollisesta toiminnasta tai sosiaalisesta polkumyynnistä aiheutuvaan halpatuontiin liittyvän kilpailun ylitsepääsemättömät tosiseikat ja pyrittävä tästä huolimatta takaamaan yhteisön normaali tuotanto riittävän kannattavilla hinnoilla;

Kuluttajille tiedottaminen

42.  on vakuuttunut siitä, että EU:n kuluttajat valitsisivat usein toisin, jos heillä olisi parempaa tietoa markkinoilla tarjolla olevien tuotteiden todellisesta luonteesta, maantieteellisestä alkuperästä ja tuotanto- ja pyyntiolosuhteista ja niiden laadusta;

43.  korostaa, että on otettava kiireesti käyttöön EU:n kalastus- ja vesiviljelytuotteiden laatua ja jäljitettävyyttä koskevat tiukat ja avoimet sertifiointi- ja merkintäperusteet ja edistettävä erityisesti näitä tuotteita varten tarkoitetun ympäristömerkin mahdollisimman pikaista käyttöönottoa yksityisten sertifikaatiojärjestelmien hallitsemattoman leviämisen pysäyttämiseksi;

44.  uskoo, että kalastus- ja vesiviljelytuotteiden ympäristösertifioinnin ja -merkitsemisen pitäisi olla avoin ja kuluttajille helposti ymmärrettävissä oleva prosessi ja sen pitäisi olla poikkeuksetta koko alan saatavilla edellyttäen, että noudatetaan tiukasti keskeisiä myöntämiskriteereitä;

Vesiviljely

45.  korostaa vesiviljelytuotteiden kasvavaa osuutta Euroopan unionin tuonnissa;

46.  katsoo, että kyseinen ilmiö on seurausta vesiviljelyn tuotannon huomattavasta kasvusta tietyissä maapallon osissa kuluneiden kymmenen vuoden aikana, kun taas yhteisön vesiviljely, jonka osuus maapallon tuotannosta on enää noin kaksi prosenttia, on ollut pysähdyksissä;

47.  panee merkille, että yhteisöstä peräisin olevien tuoretuotteiden ja eräiden maahantuotujen vesiviljelytuotteiden välillä on huomattavia korvausvaikutuksia kuluttajien tottumuksissa ja EU:n jakeluyritysten kysynnässä;

48.  arvioi, että yhteisön kestävän ja vähän ympäristöä kuormittavan vesiviljelyn kehittämiseen tähtäävä aktiivinen tukipolitiikka on eräs poliittisista ratkaisukeinoista, jolla voidaan pyrkiä vähentämään tuontiriippuvuutta kalastus- ja vesiviljelytuotteiden alalla, suosimaan kyseistä toimintaa Euroopan unionin alueella ja tyydyttämään voimakkaasti kasvava kysyntä runsaammalla ja monipuolisemmalla tarjonnalla; painottaa tässä yhteydessä tarvetta jatkaa määrätietoisesti tutkimusta ja kehittämistä Euroopan vesiviljelytuotteiden alalla;

49.  viittaa tämän kysymyksen osalta 17. kesäkuuta 2010 antamaansa päätöslauselmaan ”Uutta pontta yhteisön vesiviljelyalan kestävää kehittämistä koskevalle strategialle”;

50.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan huomioon tässä mietinnössä esitetyt keskeiset suositukset tehdessään yhteisen kalastuspolitiikan uudistamiseen liittyviä ehdotuksia ja päätöksiä;

o
o   o

51.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EYVL L 358, 31.12.2002, s. 59.
(2) EYVL L 17, 21.1.2000, s. 22.
(3) EUVL C 323 E, 18.12.2008, s. 271.
(4) EUVL L 286, 29.10.2008, s. 1.
(5) EUVL L 27, 30.1.2010, s. 1.
(6) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0039.
(7) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0243.
(8) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0373.


Zimbabwe ja erityisesti Farai Maguwun tapaus
PDF 118kWORD 40k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. heinäkuuta 2010 Zimbabwesta ja erityisesti Farai Maguwun tapauksesta
P7_TA(2010)0288RC-B7-0415/2010

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon lukuisat aikaisemmat päätöslauselmansa Zimbabwesta, joista viimeisin on 17. joulukuuta 2008 annettu päätöslauselma(1),

–  ottaa huomioon 15. helmikuuta 2010 hyväksytyn neuvoston yhteisen kannan 2010/92/YUTP(2) yhteisellä kannalla 2004/161/YUTP(3) asetettujen Zimbabwea koskevien rajoittavien toimenpiteiden uusimisesta 20. helmikuuta 2011 saakka sekä 8. joulukuuta 2008 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1226/2008(4) yhteisen kannan muuttamisesta,

–  ottaa huomioon ulkoasioiden neuvoston 22. helmikuuta 2010 hyväksymät päätelmät Zimbabwesta sekä Euroopan unionin ja Etelä-Afrikan kymmenennen ministeritason poliittisen vuoropuhelun yhteydessä 11. toukokuuta 2010 hyväksytyt päätelmät Zimbabwesta,

–  ottaa huomioon aiemmat Yhdistyneiden Kansakuntien päätöslauselmat nk. konfliktitimanteista ja erityisesti YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1459 (vuodelta 2003) Kimberleyn prosessin sertifiointijärjestelmästä,

–  ottaa huomioon Kimberleyn prosessin sertifiointijärjestelmän, jonka jäsenten on todistettava, että raakatimanteilla ei rahoiteta aseellisia konflikteja,

–  ottaa huomioon Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien peruskirjan, jonka Zimbabwe on ratifioinut,

–  ottaa huomioon Kimberleyn prosessin sertifiointijärjestelmän seitsemännen täysistunnon, joka pidettiin Swakopmundissa Namibiassa 5. marraskuuta 2009, erityisesti sen 13, 14 ja 22 artiklan,

–  ottaa huomioon Kimberleyn prosessin istuntojen välillä pidettävän kokouksen, joka pidettiin Tel Avivissa Israelissa 21.–24. kesäkuuta 2010,

–  ottaa huomioon 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun AKT:n ja EU:n Cotonoun kumppanuussopimuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan 5 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Zimbabwe on liittynyt vapaaehtoisesti Kimberleyn prosessin sertifiointijärjestelmään ja että tämän jäsenet voivat myydä raakatimantteja legitiimeillä kansainvälisillä markkinoilla sillä edellytyksellä, että niiden kaupalla ei rahoiteta aseellisia konflikteja,

B.  ottaa huomioon, että Kimberleyn prosessi ei tällä hetkellä puutu ihmisoikeusrikkomuksiin,

C.  ottaa huomioon arvion, jonka mukaan Zimbabwesta voisi lähivuosina tulla yksi maailman suurimmista timantintuottajista, jos Manicalandin maakunnassa sijaitseva Marangen (Chiadzwa) timanttikenttä kehitettäisiin täyteen mittaansa, ja että siitä saatavat voitot voisivat nousta miljardeihin euroihin,

D.  ottaa huomioon, että marraskuussa 2009 Swakopmundissa Namibiassa Zimbabwe lupasi toteuttaa joukon toimenpiteitä, joilla timanttien louhinta Marangessa saatetaan Kimberleyn prosessin sertifiointijärjestelmän mukaiseksi,

E.  ottaa huomion, että Tel Avivissa 21.–23. kesäkuuta 2010 pidetyssä Kimberleyn prosessin istuntojen välisessä kokouksessa ei päästy yhteisymmärrykseen ihmisoikeuskysymysten mahdollisesta sisällyttämisestä Kimberleyn prosessiin,

F.  ottaa huomioon, että lukuisat kansainväliset valtiosta riippumattomat järjestöt (esimerkiksi Human Rights Watch, Global Witness sekä Partnership for Africa-Canada) ovat ilmaisseet vakavan huolenaiheensa Chiadzwan ihmisoikeustilanteesta, erityisesti ihmisoikeusrikkomuksista, joihin Zimbabwen turvallisuusjoukkojen jäsenet ovat syyllistyneet,

G.  ottaa huomioon, että Farai Maguwu, joka on Zimbabwen kansalainen ja Manicalandin maakunnassa päämajaansa pitävän ihmisoikeuskansalaisjärjestön tutkimus- ja kehityskeskuksen CRD:n perustaja/johtaja, on yksilöinyt lukuisia ihmisoikeusrikkomuksia, joihin Zimbabwen valtion turvallisuusjoukot ovat syyllistyneet useilla Zimbabwen timanttikentillä, erityisesti Chiadzwassa,

H.  ottaa huomioon, että Zimbabwen viranomaiset pidättivät Farai Maguwun 3. kesäkuuta 2010 syytettynä Zimbabwen valtiolle vahingollisen tiedon julkaisemisesta, ja Maguwu on tästä saakka ollut pidätettynä kehnoissa oloissa ja hänelle ei ole annettu elintärkeitä lääkkeitä ja häneltä on evätty oikeus tulla tuomarin kuulemaksi 48 tunnin kuluessa pidätyksestä sekä oikeus päästä vapaaksi takuita vastaan,

1.  pyytää vapauttamaan Farai Maguwun välittömästi ja ehdoitta ja tuomitsee olosuhteet, joissa Maguwu pidätettiin ja häntä pidetään pidätettynä;

2.  vaatii Zimbabwen viranomaisia kunnioittamaan Swakopmundin kokouksessa tekemiään Kimberleyn prosessin sitoumuksia, vetämään sotilasjoukot Marangen timanttikentiltä ja toteuttamaan asianmukaiset toimenpiteet lain ja järjestyksen ylläpitämiseksi siten, että samalla kunnioitetaan paikallisten ihmisten oikeuksia;

3.  kehottaa tarkistamaan Kimberleyn prosessia siten, että siinä otetaan asianmukaisesti huomioon ihmisoikeusperiaatteet;

4.  vaatii Zimbabwen hallitusta käyttämään Chiadzwan timanttikentän todennäköisesti tuottamat merkittävät voitot Zimbabwen kokonaistalouden elvyttämiseen sekä terveys-, koulutus- ja sosiaalialalle, jotka ovat tällä hetkellä kansainvälisten avunantajien varassa, ja kehottaa hallitusta tätä varten perustamaan itsenäisen timanttirahaston, joka asetettaisiin Zimbabwen kansan palvelukseen;

5.  kehottaa Zimbabwen hallitusta takaamaan Zimbabwessa rajoittamattoman sananvapauden ja puolustamaan sitä, jotta valtiosta riippumattomat järjestöt (kuten Farai Maguwun tutkimus- ja kehityskeskus CRD) voivat ilmaista vapaasti mielipiteitä pelkäämättä vainotuksi tai vangituksi joutumista;

6.  kehottaa Kimberleyn prosessia varmistamaan, että Zimbabwea valvova viranomainen toimii täysin riippumattomasti, yhtenäisesti ja kunnioittaa ihmisoikeuksia;

7.  kehottaa Etelä-Afrikkaa ja eteläisen Afrikan kehitysyhteisöä (SADC) sekä omien että Zimbabwen ja muun eteläisen Afrikan alueen etujen nimissä ryhtymään aktiivisiin toimiin, joilla kannustetaan Zimbabwea palaamaan demokratiaan ja kunnioittamaan oikeusvaltioperiaatetta sekä Zimbabwen kansan ihmisoikeuksia; tunnustaa, että Mugabe ja tämän lähimmät tukijat ovat edelleen esteenä Zimbabwen poliittisen ja taloudellisen jälleenrakentamisen ja sovituksen tiellä, sillä nämä ryöväävät maan taloudelliset resurssit omiin taskuihinsa;

8.  suhtautuu myönteisesti siihen, että Euroopan unionin musta lista henkilöistä ja yhteisöistä, joilla on yhteyksiä Mugaben hallintoon, uusittiin äskettäin (helmikuussa 2010); korostaa, että kyseiset rajoittavat toimenpiteet kohdistuvat ainoastaan Zimbabwen hallintoon eivätkä ne vaikuta Zimbabwen kansaan kokonaisuudessaan;

9.  korostaa Euroopan unionin ja Zimbabwen vuoropuhelun merkitystä ja panee tyytyväisenä merkille tässä tapahtuneen edistyksen;

10.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden hallituksille, unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle / Euroopan komission varapuheenjohtajalle, Zimbabwen ja Etelä-Afrikan hallituksille ja parlamenteille, AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen yhteispuheenjohtajille, Afrikan unionin toimielimille, myös yleisafrikkalaiselle parlamentille, YK:n pääsihteerille, eteläisen Afrikan yhteistyöjärjestön pääsihteerille, Kimberleyn prosessin kiertävälle puheenjohtajalle (Israelille) sekä Kansainyhteisön pääsihteerille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0640.
(2) EUVL L 41, 16.2.2010, s. 6.
(3) EUVL L 50, 20.2.2004, s. 66.
(4) EUVL L 331, 10.12.2008, s. 11.


Venezuela ja erityisesti María Lourdes Afiunin tapaus
PDF 118kWORD 39k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. heinäkuuta 2010 Venezuelasta ja erityisesti Maria Lourdes Afiunin tilanteesta
P7_TA(2010)0289RC-B7-0414/2010

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Venezuelan tilanteesta ja etenkin 11. helmikuuta 2010, 7. toukokuuta 2009, 23. lokakuuta 2008 ja 24. toukokuuta 2007 antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan 5 kohdan,

A.  toteaa, että vallanjako muodostaa demokraattisen ja perustuslaillisen valtion perustan,

B.  ottaa huomioon, että 10. joulukuuta 2009 Venezuelan lakien mukaisesti toimien ja YK:n mielivaltaisia pidätyksiä käsittelevän työryhmän lausunnon saatuaan Caracasin valvontatuomari Maria Lourdes Afiuni päästi ehdonalaiseen vapauteen (tiukoin rajoituksin, joihin kuuluu passin talteenottaminen) Eligio Cedeñon, joka oli ollut tutkintavankeudessa helmikuusta 2007 lähtien,

C.  ottaa huomioon, että tutkintavankeuden kesto on Venezuelan laissa rajoitettu kahteen vuoteen ja että päätöksen tehdessään tuomari Afiuni piti voimassa perusoikeuksia, joita Venezuelan laki ja kansainvälinen oikeus suojelevat,

D.  ottaa huomioon, että tiedustelu- ja suojeluvirasto DISIPin virkailijat pidättivät tuomari Afiunin välittömästi oikeussalista ilman syytettä ja että 12. joulukuuta 2009 hänet siirrettiin erityisvankila INOFiin (Instituto Nacional de Orientación Femenina), jossa hän nyt yli kuusi kuukautta myöhemmin on yhä olosuhteissa, jotka aiheuttavat jatkuvaa vaaraa hänen fyysiselle ja henkiselle hyvinvoinnilleen, sillä vankilassa on jopa 24 vankia, jotka hän itse on tuominnut esimerkiksi murhista, huumeiden salakuljetuksesta ja ihmisryöstöstä; toteaa, että pidätettynä olevaa lähtien Afunia on pilkattu ja uhattu, häntä vastaan on hyökätty verbaalisesti ja fyysisesti ja hänet on yritetty tappaa,

E.  ottaa huomioon, että 11. joulukuuta 2009 televisioidussa puheessaan presidentti Hugo Chávez nimitti Afiunia rosvoksi ja kehotti yleistä syyttäjää antamaan maksimirangaistuksen sekä kehotti jopa kansalliskokousta säätämään uuden lain, jolla kovennetaan rangaistuksia tämäntyyppisestä käyttäytymisestä ja jota sovelletaan takautuvasti,

F.  ottaa huomioon, että Venezuelan perustuslain 26 artiklassa säädetään, että oikeuslaitoksen on oltava autonominen ja riippumaton, ja toteaa, että Venezuelan tasavallan presidentin on turvattava oikeuslaitoksen riippumattomuus,

G.  toteaa, että presidentin annettua lausuntonsa tuomari Afiunia vastaan tätä syytetään vallan väärinkäytöstä, korruptiosta, salaliitossa ja paossa avustamisesta ja että Afiuni on edellen vankilassa, vaikka syyttäjä on osoittanut, että hän ei ole ottanut vastaan rahaa, joten korruptiosta ei siten ole näyttöä,

H.  ottaa huomioon, että tuomari Afiunin tapauksesta on annettu monia raportteja, julkilausumia ja lausuntoja, joissa tuomitaan Venezuelan viranomaiset, ja että solidaarisuuden osoituksena hänelle lakimiehet ja tuomariston jäsenet kaikkialta maailmasta sekä kansalaisjärjestöt, kuten Amnesty International ja Human Rights Watch, sekä Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeusvaltuutettu ovat ilmaisseet huolestumisensa hänen tilanteestaan ja todenneet, että hänet on vangittu rehellisyytensä takia ja siksi, että hän on puolustanut oikeuslaitoksen riippumattomuutta; ottaa huomioon, että Amerikan ihmisoikeuskomissio vaatii toteuttamaan varotoimia, joilla varmistetaan hänen turvallisuutensa,

I.  ottaa huomioon, että tuomari Afiunin tapaus ei ole yksittäinen poliittisen johdon hyökkäys oikeuslaitosta vastaan, sillä jotkut tuomarit on erotettu tehtävistään ja jotkut taas lähtivät maanpakoon,

J.  ottaa huomioon, että demokratian rapistuminen Venezuelassa näkyy myös muilla alueilla, erityisesti lehdistön ja internetin vapaudessa, joita vastaan hallitus on jatkuvasti hyökännyt ja joita vastaan on toteutettu monenlaisia toimenpiteitä, mukaan luettuna sanomalehtien, radiokanavien, verkkosivustojen ja televisioasemien sulkemiset,

K.  ottaa huomioon, että tiedotusvälineiden vapaus on erittäin tärkeää demokratian ja perusvapauksien kunnioittamisen kannalta, sillä sen oleellisena tehtävänä on taata mielipiteiden ja ajatusten ilmaisemisen vapaus siten, että samalla kunnioitetaan vähemmistöjen oikeuksia, myös poliittisen opposition oikeuksia, ja että se edistää kansalaisten tehokasta osallistumista demokraattiseen prosessiin ja tekee mahdolliseksi vapaat ja oikeudenmukaiset vaalit,

L.  ottaa huomioon, että 26. syyskuuta 2010 pidettäviä parlamenttivaaleja silmällä pitäen kansallinen keskusvaalilautakunta on hallituksen pyynnöstä muuttanut vaalipiirejä, joista valitaan 167 kansalliskokousedustajaa, ja että kyseiset muutokset vaikuttavat jopa 80 prosenttiin opposition hallitsemista osavaltioista,

M.  ottaa huomioon, että mielivaltaisten takavarikoimisten ja pakkolunastusten kaltaiset toimet, jotka vuodesta 2005 ovat kohdistuneet 760 yritykseen ja joista eräät ovat vahingoittaneet Euroopan unionin etuja, murentavat kansalaisten yhteiskunnallisia ja taloudellisia perusoikeuksia,

N.  ottaa huomioon, että Venezuelan kireä poliittinen tilanne, joka ilmenee demokraattiseen oppositioon ja sen edustajiin, demokraattisesti valittuihin kaupunginjohtajiin ja kuvernööreihin, opiskelijaliikkeeseen, armeijan jäseniin ja oikeudenkäyttövaltaan, Chavezin virallisesta politiikasta toisin ajatteleviin, journalisteihin ja tiedotusvälineisiin kohdistuvana häirintänä, pelotteluna ja poliittisena ja rikosoikeudellisena vainona, on johtanut siihen, että monet opposition edustajat ovat joutuneet vankilaan poliittisista syistä,

1.  tuomitsee oikeuslaitoksen riippumattomuuteen kohdistuneet hyökkäykset; ilmaisee huolensa tuomari Afiunin pidätyksen vuoksi ja katsoo sen loukkaavan hänen perusoikeuksiaan ja uhkaavan hyvin vakavasti oikeuslaitoksen riippumattomuutta, joka on oikeusvaltion periaatteiden peruspilari;

2.  vaatii Afiunin vapauttamista ja kehottaa Venezuelan hallitusta sitoutumaan oikeusvaltion arvoihin ja järjestämään oikeudenmukaisen ja nopean oikeudenkäynnin, jossa käytössä ovat kaikki tarvittavat oikeudelliset takuut;

3.  on huolissaan oloista, joissa tuomari Afiuni on pidätettynä, sillä ne uhkaavat hänen fyysistä ja henkistä koskemattomuuttaan, ja kehottaa vankilaviranomaisia soveltamaan tiukasti ja välittömästi toimia ja suosituksia, jotka Amerikan valtioiden ihmisoikeustoimikunta antoi 11. tammikuuta 2010 Afiunin olojen vuoksi;

4.  tuomitsee Venezuelan tasavallan presidentin julkiset lausunnot, joissa tuomari Afiunia parjataan ja mustamaalataan, vaaditaan hänelle maksimirangaistusta ja pyydetään muuttamaan lakia, jotta voitaisiin soveltaa ankarampaa rangaistusta; katsoo, että nämä lausunnot heikentävät Afiunin vankeusolosuhteita ja merkitsevät tasavallan presidentin hyökkäystä oikeuslaitoksen riippumattomuutta vastaan, vaikka hänen pitäisi olla sen ensimmäinen suojelija;

5.  muistuttaa Venezuelan bolivariaanisen tasavallan hallitusta sen velvollisuudesta kunnioittaa ilmaisun- ja mielipiteenvapautta, lehdistönvapautta ja oikeuslaitoksen riippumattomuutta sekä täyttämään sen omasta perustuslaista ja erilaisista kansainvälisistä ja alueellisista yleissopimuksista ja peruskirjoista, joiden allekirjoittajamaa Venezuela on, johtuvat velvoitteensa; katsoo, että Venezuelan tiedotusvälineiden olisi turvattava maan poliittisen ja yhteiskunnallisen elämän moniarvoisen käsittelemisen;

6.  kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa ottamaan yhteyttä Venezuelan viranomaisiin ja osoittamaan EU:n huolestuneisuuden tämän eteläamerikkalaisen maan ihmisoikeuksista, demokratiasta ja oikeusvaltion periaatteista ja puolustamaan päättäväisesti Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansalaisten ja yhtiöiden etuja ja omaisuutta;

7.  muistuttaa, että Amerikan valtioiden järjestön Amerikan maiden demokratian peruskirjan mukaan demokratiassa kiistämätön ja tarpeellinen valtaan pääsyn oikeutus saavutetaan alun perin vaaleissa, mutta sen lisäksi on oltava myös vallan käyttämisen legitiimiys, joka pitää vahvistaa kunnioittamalla moniarvoisuutta ja noudattamalla annettuja pelisääntöjä, voimassa olevaa perustuslakia ja muita lakeja ja oikeusvaltion periaatteita täyden demokratian takeena, ja että tähän täytyy liittyä rauhanomaisen ja demokraattisen poliittisen opposition kunnioittaminen, varsinkin jos opposition edustaja on valittu virkaansa yleisillä vaaleilla;

8.  kehottaa Venezuelan hallitusta 26. syyskuuta 2010 pidettäviä parlamenttivaaleja silmällä pitäen kunnioittamaan demokratian sääntöjä sekä ilmaisun-, kokoontumis- ja yhdistymisvapauden periaatteita ja vapaita vaaleja sekä kutsumaan Euroopan unionia ja kansainvälisiä järjestöjä tarkkailemaan kyseisiä vaaleja;

9.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle /ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Venezuelan bolivariaanisen tasavallan hallitukselle ja kansalliskokoukselle, Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan parlamentaariselle edustajakokoukselle ja Amerikan valtioiden järjestön pääsihteerille.


Pohjois-Korea
PDF 121kWORD 46k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. heinäkuuta 2010 Pohjois-Koreasta
P7_TA(2010)0290RC-B7-0416/2010

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Korean niemimaasta,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan, ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen, kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja muut ihmisoikeusvälineet,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvoston 25. maaliskuuta 2010 antaman ja EU:n jäsenvaltioiden tukeman Korean demokraattisen kansantasavallan (Pohjois-Korean) ihmisoikeustilannetta koskevan päätöslauselman, jossa tuomitaan kansalaisoikeuksien ja poliittisten, taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien ja ihmisoikeuksien järjestelmällinen, laajamittainen ja vakava rikkominen Pohjois-Koreassa,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 1718 (2006) ja 1874 (2009),

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen kolmannen komitean 64. istunnossa 19. marraskuuta 2009 hyväksymän päätöslauselman Pohjois-Korean ihmisoikeustilanteesta,

–  ottaa huomioon 22. joulukuuta 2009 tehdyn neuvoston päätöksen 2009/1002/YUTP,

–  ottaa huomioon 7. marraskuuta 2009 päivätyn raportin (”Universal Peer Report”) Pohjois-Koreasta sekä sen, että Pohjois-Korea on suostunut tarkastelemaan 117:ää suositusta, jotka sisältyivät ihmisoikeusneuvoston työryhmän määräaikaisarviointia koskevaan, 18. maaliskuuta 2010 hyväksyttyyn raporttiin,

–  ottaa huomioon Pohjois-Korean ihmisoikeustilannetta seuraavan erityisraportoijan Vitit Muntarbhornin 17. helmikuuta 2010 päivätyn raportin,

–  ottaa huomioon Madridissa 29. kesäkuuta 2010 pidetyn EU:n ja Kiinan ihmisoikeusvuoropuhelun 29. neuvottelukierroksen, jossa keskusteltiin Pohjois-Korean pakolaisista,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan 5 kohdan,

A.  katsoo, että Pohjois-Korean ihmisoikeustilanne on edelleen erittäin huolestuttava ja maan humanitaarinen tilanne herättää vakavaa huolta,

B.  ottaa huomioon, että Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvoston 25. maaliskuuta 2010 antamassa Pohjois-Korean ihmisoikeustilannetta koskevassa päätöslauselmassa ilmaistaan syvä huoli jatkuvista raporteista, jotka koskevat kansalaisoikeuksien ja poliittisten, taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien järjestelmällisiä, laajamittaisia ja vakavia rikkomuksia Pohjois-Koreassa,

C.  ottaa huomioon, että Pohjois-Korean ihmisoikeustilannetta seuraava Yhdistyneiden kansakuntien erityisraportoija kuvasi YK:n ihmisoikeusneuvostolle laatimassaan vuosiraportissa maan ihmisoikeustilannetta pohjattoman epätoivoiseksi,

D.  ottaa huomioon, että Pohjois-Korean hallitus ei hyväksy Pohjois-Korean ihmisoikeustilannetta seuraavan erityisraportoijan valtuuksia, on evännyt tältä pääsyn maahan eikä suostu yhteistyöhön YK:n ihmisoikeusmekanismien kanssa,

E.  ottaa huomioon, että YK:n erityisraportoijan raportissa todettiin, että siinä vaiheessa, kun käynnistetään uudelleen kuuden osapuolen ydinvoimasta luopumista koskevat keskustelut, esiin voitaisiin ottaa myös ihmisoikeustilanteen parantaminen,

F.  ottaa huomioon, että YK:n erityisraportoija on ehdottanut, että turvallisuusneuvosto käsittelisi Pohjois-Korean ihmisoikeusrikkomuksia ja että perustettaisiin tutkintalautakunta, joka selvittäisi rikkomukset, joita Pohjois-Korean hallitus on väitteiden mukaan tehnyt ihmiskuntaa vastaan,

G.  ottaa huomioon, että useat kansainväliset ihmisoikeuksiin erikoistuneet kansalaisjärjestöt ovat vaatineet, että Euroopan unioni kohdistaisi enemmän huomiota Pohjois-Korean ihmisoikeuskysymyksiin,

H.  ottaa huomioon, että Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvoston päätöslauselmassa tuomitaan Pohjois-Korean vakavat, laajamittaiset ja järjestelmälliset ihmisoikeusrikkomukset ja etenkin poliittisten vankien ja pakkopalautettujen Pohjois-Korean kansalaisten kiduttaminen ja lähettäminen työleireille,

I.  ottaa huomioon, että Pohjois-Korean valtiolliset viranomaiset panevat järjestelmällisesti täytäntöön laittomia teloituksia, mielivaltaisia pidätyksiä ja katoamisia;

J.  ottaa huomioon, että oikeusjärjestelmä on alistettu valtiolle, valtion vastaisista rikoksista määrätään hyvin usein kuolemanrangaistus, kuolemanrangaistuksen käyttöä laajennetaan rikoslaissa jatkuvasti ja kansalaiset, lapset mukaan luettuina, pakotetaan seuraamaan julkisia teloituksia,

K.  ottaa huomioon, ettei Pohjois-Korean hallitus salli poliittisen opposition järjestäytymistä, vapaita ja oikeudenmukaisia vaaleja, tiedotusvälineiden vapaata toimintaa, uskonnonvapautta, yhdistymisvapautta eikä työehdoista neuvottelua,

L.  ottaa huomioon, että Japanista, Korean tasavallasta ja muista maista, mahdollisesti myös EU:sta, lähtöisin olevien kolmansien maiden kansalaisten panttivanki- ja kaappaustapauksia ei ole vielä saatu ratkaistua ja että kansainvälisen yhteisön on puututtava niihin päättäväisesti,

M.  ottaa huomioon, että huomattava määrä pohjoiskorealaisia on paennut Kiinan kansantasavaltaan, jossa monien naisten kerrotaan joutuneen ihmiskaupan uhreiksi ja pakkoavioliittoihin, ja että Kiinan kansantasavallan kerrotaan pakkopalauttavan pohjoiskorealaisia pakolaisia Pohjois-Koreaan vastoin kansainvälisiä palauttamiskiellon sääntöjä ja sen väitetään myös estävän Pohjois-Korean kansalaisten hakeutumista UNHCR:n turvapaikkamenettelyihin, mikä on vastoin YK:n vuonna 1951 antamaa pakolaissopimusta ja siihen liittyvää vuonna 1967 annettua pöytäkirjaa, jotka Kiinan kansantasavalta on hyväksynyt, ja ottaa huomioon, että pakkopalautettujen kansalaisten kohtaloista on saatu levottomuutta herättäviä tietoja,

N.  ottaa huomioon valtion harjoittaman syyllisyyspolitiikan, jonka johdosta kokonaisia perheitä, lapset ja isovanhemmat mukaan luettuina, viedään vankeuteen; ottaa huomioon, että vangit joutuvat törkeiden ihmisoikeusloukkausten, kidutusten, nälkiinnyttämisen ja orjuutuksen kohteiksi ja että arviolta 100 000 vankia on jo saattanut menehtyä, usein nääntymyksestä tai hoitamattomien sairauksien vuoksi,

O.  ottaa huomioon, että satelliittikuvat ja useat pohjoiskorealaisten loikkareiden kertomukset vahvistavat todeksi, että Pohjois-Koreassa on vähintään kuusi keskitysleiriä, joilla on yli 150 000 poliittista vankia, ja että kun tähän lisätään kaikki muut vangit, kuten Kiinasta pakkopalautetut henkilöt, keskitysleireillä on vangittuina arviolta yli 200 000 henkeä,

P.  ottaa huomioon, että suuri osa väestöstä kärsii nälkää ja on paljolti riippuvainen kansainvälisestä ruoka-avusta ja että Maailman elintarvikeohjelma raportoi syyskuussa 2009, että kolmannes Pohjois-Korean naisista ja lapsista kärsii aliravitsemuksesta,

Q.  ottaa huomioon, että yhteiskuntaa hallitsee sotilaallisen voiman ensisijalle asettava politiikka ja juche-ideologia, joka vaatii palvomaan maan johtajaa,

R.  ottaa huomioon, että loikkareiden uskottavien kertomusten mukaan väestö joutuu alistumaan pakkotyökampanjoihin ja ihmisten koulutus- ja työnsaantimahdollisuudet määräytyvät heidän sosiaalisen asemansa mukaan, joka perustuu heidän tai heidän perheidensä lojaalisuuteen hallintoa kohtaan;

S.  ottaa huomioon, että 30. marraskuuta 2009 tehty valuuttauudistus on aiheuttanut vakavaa vahinkoa jo ennestäänkin heikolle taloudelle ja johtanut siihen, että heikommassa asemassa olevat yhteiskuntaryhmät ovat köyhtyneet entisestään ja sosiaalinen tyytymättömyys on suurta,

T.  ottaa huomioon, että Pohjois-Korea ei myönnä yhdellekään ulkomaiselle toimittajalle vapaata pääsyä maahan, päätietotoimisto on ainoa tiedonlähde kaikille Pohjois-Korean tiedotusvälineille, radio- ja tv-asemat voivat vastaanottaa signaalia ainoastaan hallitusten alaisilta asemilta ja ulkomaisten lähetysten vastaanotto on jyrkästi kielletty vakavien seuraamusten uhalla; ottaa huomioon, että suurella osalla väestöstä ei ole internet-yhteyttä,

1.  vaatii, että Pohjois-Korea lopettaa välittömästi meneillään olevat, omaan kansaan kohdistetut vakavat, laajamittaiset ja järjestelmälliset ihmisoikeusloukkaukset, jotka saattavat osoittautua rikoksiksi ihmiskuntaa vastaan ja kuulua siten kansainväliseen rikoslainsäädäntöön;

2.  kehottaa Pohjois-Koreaa lopettamaan välittömästi ja pysyvästi julkiset teloitukset ja lakkauttamaan kuolemanrangaistuksen maassa;

3.  kehottaa Pohjois-Koreaa lopettamaan laittomat teloitukset ja pakkokatoamiset, kidutuksen ja pakkotyövoiman käytön, vapauttamaan poliittiset vangit ja antamaan kansalaisilleen matkustusvapauden;

4.  kehottaa Pohjois-Korean viranomaisia varmistamaan, että kaikki kansalaiset saavat tarpeidensa mukaan elintarvikkeita ja humanitaarista apua;

5.  kehottaa Pohjois-Koreaa sallimaan sananvapauden ja lehdistönvapauden sekä sensuroimattoman pääsyn internetiin kaikille kansalaisilleen;

6.  kehottaa EU:ta tukemaan YK:n tutkintalautakunnan perustamista, joka arvioi Pohjois-Korean aiempia ja nykyisiä ihmisoikeusloukkauksia ja määrittelee, missä määrin tällaiset loukkaukset ja väärinkäyttöihin liittyvä rankaisemattomuus on rikos ihmiskuntaa vastaan, ja kehottaa EU:n jäsenvaltioita tukemaan YK:n yleiskokouksen tästä asiasta antamaa päätöslauselmaa;

7.  kehottaa Euroopan unionia nimittämään tilanteen vakavuuden vuoksi Pohjois-Korean erityisedustajan, joka varmistaa pysyvän huomion ja koordinoinnin sekä Euroopan unionissa että avainkumppaneiden kuten Yhdysvaltojen ja Etelä-Korean kanssa;

8.  kehottaa Pohjois-Korean viranomaisia noudattamaan ihmisoikeusneuvoston työryhmän määräaikaisarviointia koskevaan raporttiin sisältyviä suosituksia ja sallimaan aluksi sen, että Punaisen ristin kansainvälinen komitea ja jokin muu riippumaton kansainvälinen asiantuntijaelin tutkii kaikentyyppiset pidätyskeskukset, sekä sen, että YK:n erityisraportoijat käyvät maassa;

9.  kehottaa Pohjois-Korean hallitusta varmistamaan, että tutkimukset ovat kattavia ja johtavat avoimeen ja tyydyttävään tulokseen ja antamaan lopulliset ja kattavat tiedot niistä EU:n ja kolmansien maiden kansalaisista, joiden epäillään joutuneen Pohjois-Korean valtion agenttien sieppaamiksi viime vuosikymmenten aikana, sekä vapauttamaan välittömästi maassa edelleen pidetyt kaapatut henkilöt;

10.  vaatii EU:n jäsenvaltioita myöntämään jatkossakin Pohjois-Koreasta tuleville pakolaisille turvapaikan ja järjestämään systemaattisemmin eurooppalaisen ja kansainvälisen suojelun maasta toivottoman tilanteen vuoksi pakeneville pohjoiskorealaisille ja kehottaa komissiota jatkamaan tukeaan Pohjois-Korean pakolaisia avustaville kansalaisjärjestöille;

11.  kehottaa Kiinan kansantasavaltaa lopettamaan pohjoiskorealaisten pakolaisten pidätykset ja palauttamisen Pohjois-Koreaan, täyttämään vuoden 1951 pakolaissopimuksen ja sen vuoden 1967 pöytäkirjan mukaiset velvoitteensa, antamaan pohjoiskorealaisille pakolaisille mahdollisuuden turvautua UNHCR:ään, jotta heidän asemansa voitaisiin määritellä ja jotta he voisivat asettautua uudelleen turvallisesti, sekä myöntämään Kiinan kansantasavallan kansalaisten kanssa naimisiin menneille pohjoiskorealaisille naisille laillisen oleskeluluvan;

12.  kehottaa Kiinan kansantasavaltaa hyödyntämään läheisiä suhteitaan Pohjois-Koreaan edistääkseen maan talous- ja sosiaaliuudistuksia ja Pohjois-Korean väestön elinolojen ja sosiaalisten oikeuksien parantamista;

13.  kehottaa komissiota ottamaan Pohjois-Korean ihmisoikeustilanteen ja Kiinaan paenneiden pohjoiskorealaisten pakolaisten kysymyksen esille kaikissa EU:n ja Kiinan välisissä keskusteluissa sekä EU:n ja Kiinan ihmisoikeusvuoropuhelussa;

14.  kehottaa komissiota jatkamaan nykyisiä humanitaarisen avun ohjelmia ja säilyttämään olemassa olevat viestintäkanavat Pohjois-Korean kanssa sekä valvomaan tarkkaan elintarvike- ja humanitaarisen avun jakamista Pohjois-Koreassa, jotta täytettäisiin kansainväliset avoimuutta ja vastuuta koskevat standardit;

15.  kehottaa komissiota ja EU:n jäsenvaltioita jatkamaan aktiivista vuoropuhelua ja tukeaan valtioista riippumattomille järjestöille ja kansalaisyhteiskunnan toimijoille, jotka yrittävät luoda yhteyksiä Pohjois-Koreaan, ja rohkaisemaan näin ihmisoikeusympäristöä parantaviin muutoksiin;

16.  kehottaa komissiota sisällyttämään EU:n ja Korean tasavallan väliseen vapaakauppasopimukseen lausekkeen Pohjois-Koreassa sijaitsevan Kaesongin teollisuusalueen työläisten oikeuksien valvonnasta;

17.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman jäsenvaltioille ja ehdokasmaille, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, Korean tasavallan ja Korean demokraattisen kansantasavallan hallituksille, Kiinan kansantasavallan hallitukselle sekä YK:n pääsihteerille.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö