Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Tiistai 7. syyskuuta 2010 - Strasbourg
Työntekijöiden vapaa liikkuvuus unionin alueella ***I
 Eurokolikoiden aitouden tarkistaminen ja kiertoon kelpaamattomien eurokolikoiden käsittely ***I
 Makrotaloudellisen rahoitusavun myöntäminen Moldovan tasavallalle ***I
 Yhteisen tullitariffin autonomisten tullien tilapäinen suspensio eräiden teollisuustuotteiden tuonnissa Madeiralle ja Azoreille *
 Lisätalousarvioesitys nro 2/2010: BEREC (sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelin)
 Viktor Uspaskichin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö
 EU:n ja Japanin välinen sopimus keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa ***
 Kaupparekistereiden yhteenliittäminen
 Uuden kestävän talouden työllisyyspotentiaalin kehittäminen
 ETA-Sveitsi: Sisämarkkinoiden täysimääräisen täytäntöönpanon esteet
 EU:n ja Korean vapaakauppasopimuksen kahdenvälinen suojalauseke ***I
 Oikeudenmukaiset tulot maanviljelijöille: toimivampi elintarvikeketju Eurooppaan
 Euroopan globalisaatiorahaston rahoitus ja toiminta
 Tuomioistuimen toimivalta sekä tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano siviili- ja kauppaoikeuden alalla
 Etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvien naisten sosiaalinen integraatio
 Naisten asema ikääntyvässä yhteiskunnassa
 Journalismi ja uusi media – julkisen alueen luominen Eurooppaan

Työntekijöiden vapaa liikkuvuus unionin alueella ***I
PDF 190kWORD 36k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 7. syyskuuta 2010 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta unionin alueella (kodifikaatio) (KOM(2010)0204 – C7-0112/2010 – 2010/0110(COD))
P7_TA(2010)0291A7-0222/2010

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys – kodifiointi)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2010)0204),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 46 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7-0112/2010),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon kansallisten parlamenttien Euroopan parlamentin puhemiehelle toimittamat perustellut lausunnot siitä, onko säädösesitys toissijaisuusperiaatteen mukainen,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 14. heinäkuuta 2010 antaman lausunnon,

–  ottaa huomioon nopeutetusta menetelmästä säädöstekstien viralliseksi kodifioimiseksi 20. joulukuuta 1994 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen(1),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 86 ja 55 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A7-0222/2010),

A.  toteaa, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän mukaan käsillä olevassa ehdotuksessa ainoastaan kodifioidaan aikaisemmat säädökset niiden asiasisältöä muuttamatta,

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 7. syyskuuta 2010, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o .../2011 antamiseksi työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta unionin alueella (kodifikaatio)

P7_TC1-COD(2010)0110


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) N:o .../2011.)

(1) EYVL C 102, 4.4.1996, s. 2.


Eurokolikoiden aitouden tarkistaminen ja kiertoon kelpaamattomien eurokolikoiden käsittely ***I
PDF 187kWORD 35k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 7. syyskuuta 2010 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi eurokolikoiden aitouden tarkistamisesta ja kiertoon kelpaamattomien eurokolikoiden käsittelystä (KOM(2009)0459 – C7-0207/2009 – 2009/0128(COD))
P7_TA(2010)0292A7-0212/2010

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2009)0459),

–  ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 123 artiklan 4 kohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C7-0207/2009),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle Lissabonin sopimuksen voimaantulon vaikutuksista käynnissä oleviin toimielinten päätöksentekomenettelyihin (KOM(2009)0665 ja siihen tehdyn lisäyksen KOM(2010)0147),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan ja 133 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan keskuspankin 16. marraskuuta 2009 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A7-0212/2010),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 7. syyskuuta 2010, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o .../2010 antamiseksi, eurometallirahojen aitouden tarkistamisesta ja kiertoon kelpaamattomien eurometallirahojen käsittelystä

P7_TC1-COD(2009)0128


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) N:o 1210/2010.)

(1) EUVL C 284, 25.11.2009, s. 6.


Makrotaloudellisen rahoitusavun myöntäminen Moldovan tasavallalle ***I
PDF 182kWORD 32k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 7. syyskuuta 2010 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi makrotaloudellisen avun myöntämisestä Moldovan tasavallalle (KOM(2010)0302 – C7-0144/2010 – 2010/0162(COD))
P7_TA(2010)0293A7-0242/2010

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen parlamentille ja neuvostolle (KOM(2010)0302),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 212 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7-0144/2010),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön (A7–0242/2010),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 7. syyskuuta 2010, Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o .../2010/EU antamiseksi makrotaloudellisen avun myöntämisestä Moldovan tasavallalle

P7_TC1-COD(2010)0162


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, päätöstä N:o 938/2010/EU.)


Yhteisen tullitariffin autonomisten tullien tilapäinen suspensio eräiden teollisuustuotteiden tuonnissa Madeiralle ja Azoreille *
PDF 194kWORD 43k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 7. syyskuuta 2010 ehdotuksesta neuvoston asetukseksi yhteisen tullitariffin autonomisten tullien tilapäisestä suspensiosta eräiden teollisuustuotteiden tuonnissa Madeiran ja Azoreiden autonomisille alueille (09109/2010 – C7-0106/2010 – 2009/0125(CNS))
P7_TA(2010)0294A7-0232/2010

(Erityinen lainsäätämisjärjestys – uudelleen kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon neuvoston esityksen (09109/2010),

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2009)0370),

–  ottaa huomioon kantansa 20. tammikuuta 2010(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 artiklan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut sitä uudelleen (C7-0106/2010),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan ja 59 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön (A7-0232/2010),

1.  hyväksyy neuvoston esityksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.  pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 293 artiklan mukaisesti;

3.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.  pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia esitykseen tai korvata sen uudella tekstillä;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Neuvoston esitys   Tarkistus
Tarkistus 1
Ehdotus asetukseksi
6 a artikla – 2 kohta
2.  Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, se antaa säädöksen tiedoksi neuvostolle.
2.  Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, se antaa säädöksen tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle.
Tarkistus 2
Ehdotus asetukseksi
6 b artikla – 2 kohta
2.  Jos neuvosto on aloittanut sisäisen menettelyn päättääkseen, peruuttaako se säädösvallan siirron, se pyrkii ilmoittamaan asiasta komissiolle kohtuullisessa ajassa ennen lopullisen päätöksen tekemistä sekä ilmoittaa samalla, mitä siirrettyä säädösvaltaa mahdollinen peruuttaminen koskee, ja mainitsee peruuttamisen syyt.
2.  Jos neuvosto on aloittanut sisäisen menettelyn päättääkseen, peruuttaako se säädösvallan siirron, se pyrkii ilmoittamaan asiasta Euroopan parlamentille ja komissiolle kohtuullisessa ajassa ennen lopullisen päätöksen tekemistä sekä ilmoittaa samalla, mitä siirrettyä säädösvaltaa mahdollinen peruuttaminen koskee, ja mainitsee peruuttamisen syyt.
Tarkistus 3
Ehdotus asetukseksi
6 c artikla – 1 kohta
1.  Neuvosto voi vastustaa delegoituja säädöksiä kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun säädös on annettu tiedoksi.
1.  Neuvosto voi vastustaa delegoituja säädöksiä kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun säädös on annettu tiedoksi. Jos neuvosto aikoo vastustaa delegoitua säädöstä, se pyrkii ilmoittamaan asiasta Euroopan parlamentille kohtuullisessa ajassa ennen kuin se tekee lopullisen päätöksen ja ilmoittaa samalla, mitä delegoitua säädöstä se aikoo vastustaa, ja mainitsee vastustamisen syyt.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0002.


Lisätalousarvioesitys nro 2/2010: BEREC (sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelin)
PDF 192kWORD 33k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 7. syyskuuta 2010 neuvoston kannasta Euroopan unionin lisätalousarvioesitykseen nro 2 vuoden 2010 yleiseen talousarvioon, pääluokka III – Komissio (12583/2010 – C7-0194/2010 – 2010/2046(BUD))
P7_TA(2010)0295A7-0240/2010

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 314 artiklan sekä Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 106 a artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25. kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002(1) ja erityisesti sen 37 ja 38 artiklan,

–  ottaa huomioon 17. joulukuuta 2009 lopullisesti vahvistetun Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2010(2),

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(3),

–  ottaa huomioon komission 19. maaliskuuta 2010 esittämän alustavan esityksen Euroopan unionin lisätalousarvioksi nro 2/2010 varainhoitovuodeksi 2010 (KOM(2010)0108),

–  ottaa huomioon komission jäsenen Janusz Lewandowskin puhemies Buzekille lähettämän, 9. heinäkuuta 2010 päivätyn kirjeen,

–  ottaa huomioon neuvoston 26. heinäkuuta 2010 vahvistaman kannan lisätalousarvioesitykseen nro 2/2010 (12583/2010 – C7-0194/2010),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 75 b ja 75 e artiklan,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A7-0240/2010),

A.  ottaa huomioon, että vuoden 2010 yleiseen talousarvioon tehtävää lisätalousarvioesitystä nro 2 koskeva neuvoston kanta kattaa Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen (BEREC) viraston henkilöstötaulukon,

B.  ottaa huomioon, että lisätalousarvioesityksen nro 2/2010 tarkoituksena on ottaa tämä mukautus virallisesti vuoden 2010 talousarvioon,

C.  ottaa huomioon, että neuvosto hyväksyi kantansa 26. heinäkuuta 2010,

1.  panee merkille lisätalousarvioesityksen nro 2/2010;

2.  hyväksyy neuvoston kannan lisätalousarvioesitykseen nro 2/2010 sellaisenaan ja kehottaa puhemiestä julistamaan lisätalousarvion nro 3/2010 lopullisesti vahvistetuksi ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EYVL L 248, 16.9.2002, s. 1.
(2) EUVL L 64, 12.3.2010.
(3) EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1.


Viktor Uspaskichin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö
PDF 109kWORD 33k
Euroopan parlamentin päätös 7. syyskuuta 2010 Viktor Uspaskichin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä (2009/2147(IMM))
P7_TA(2010)0296A7-0244/2010

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Liettuan oikeusviranomaisten välittämän, 14. heinäkuuta 2009 päivätyn pyynnön Viktor Uspaskichin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämiseksi, josta ilmoitettiin täysistunnossa 7. lokakuuta 2009,

–  on kuullut Viktor Uspaskichia työjärjestyksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon perussopimuksiin liitetyn, Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan (N:o 7) 8 ja 9 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 12. toukokuuta 1964 ja 10. heinäkuuta 1986 antamat tuomiot(1),

–  ottaa huomioon Liettuan tasavallan perustuslain 62 pykälän,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 6 artiklan 2 kohdan ja 7 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A7-0244/2010),

A.  toteaa, että Euroopan parlamentin jäsentä Viktor Uspaskichia vastaan on aloitettu rikosoikeudellinen menettely ja että häntä syytetään Vilnan alueellisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa oikeudenkäynnissä rikoksista, joita tarkoitetaan Liettuan rikoslain 24 pykälän 4 momentissa luettuna yhdessä 222 pykälän 1 momentin ja 220 pykälän 1 momentin kanssa, 24 pykälän 4 momentissa luettuna yhdessä 220 pykälän 1 momentin ja 205 pykälän 1 momentin kanssa sekä 24 pykälän 4 momentissa luettuna yhdessä 205 pykälän 1 momentin kanssa,

B.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan 9 artiklan mukaisesti Euroopan parlamentin istuntojen ajan sen jäsenillä on oman valtionsa alueella kansanedustajille myönnetty koskemattomuus ja että koskemattomuuteen ei voida vedota silloin, kun jäsen tavataan itse teosta, eikä se estä Euroopan parlamenttia käyttämästä oikeuttaan pidättää koskemattomuuden yhden jäsenen osalta,

C.  ottaa huomioon, etteivät Uspaskichia vastaan nostetut syytteet liity hänen Euroopan parlamentin jäsenen tehtäviään hoitaessaan ilmaisemiinsa mielipiteisiin tai äänestyksiin,

D.  toteaa, että Liettuan tasavallan perustuslain 62 pykälän mukaan maan parlamentin (Seimas) jäsentä ei voida saattaa rikosoikeudelliseen vastuuseen tai pidättää eikä hänen vapauttaan voida muuten rajoittaa ilman Seimasin suostumusta,

E.  toteaa, että 62 pykälän mukaan Seimasin jäsentä ei myöskään voida haastaa oikeuteen hänen äänestystensä tai Seimasissa käyttämiensä puheenvuorojen perusteella, vaikka hänet voidaankin saattaa vastuuseen kunnianloukkausta koskevan yleisen menettelyn mukaan,

F.  huomauttaa, että Uspaskichia syytetään lähinnä puolueen rahoitusta koskevasta kirjanpitorikoksesta ennen hänen valitsemistaan Euroopan parlamenttiin,

G.  ottaa huomioon, ettei tarkoitushakuisesta syytteestä (fumus persecutionis) ole esitetty vakuuttavia todisteita ja etteivät rikokset, joista Uspaskichia syytetään, liity millään tavoin hänen työhönsä Euroopan parlamentin jäsenenä,

H.  katsoo, että on siksi aiheellista pidättää hänen parlamentaarinen koskemattomuutensa,

1.  päättää pidättää Viktor Uspaskichin parlamentaarisen koskemattomuuden;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä Liettuan tasavallan toimivaltaiselle viranomaiselle.

(1) Asia 101/63, Wagner v. Fohrmann ja Krier, Kok. 1964, s. 383, Kok. Ep. I, s. 203, ja asia 149/85, Wybot v. Faure ym., Kok. 1986, s. 2391, Kok. Ep. VIII, s. 729.


EU:n ja Japanin välinen sopimus keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa ***
PDF 180kWORD 29k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 7. syyskuuta 2010 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja Japanin välisen keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskevan sopimuksen tekemisestä (05308/2010 – C7-0029/2010 – 2009/0188(NLE))
P7_TA(2010)0297A7-0209/2010

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi (05308/2010),

–  ottaa huomioon luonnoksen Euroopan unionin ja Japanin väliseksi sopimukseksi keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa (15915/2009),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 82 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan d alakohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntäpyynnön (C7-0029/2010),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 81 artiklan ja 90 artiklan 8 kohdan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan suosituksen (A7-0209/2010),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Japanin hallituksille ja parlamenteille.


Kaupparekistereiden yhteenliittäminen
PDF 127kWORD 54k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 7. syyskuuta 2010 kaupparekistereiden yhteenliittämisestä (2010/2055(INI))
P7_TA(2010)0298A7-0218/2010

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission 4. marraskuuta 2009 antaman vihreän kirjan kaupparekistereiden yhteenliittämisestä (KOM(2009)0614) sekä siihen liitetyn tilannekatsauksen,

–  ottaa huomioon 9. maaliskuuta 1968 annetun ensimmäisen neuvoston direktiivin 68/151/ETY(1) niiden takeiden yhteensovittamisesta samanveroisiksi, joita jäsenvaltioissa vaaditaan perustamissopimuksen 58 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilta yhtiöiltä niiden jäsenten sekä ulkopuolisten etujen suojaamiseksi sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston 15. heinäkuuta 2003 antamalla direktiivillä 2003/58/EY(2),

–  ottaa huomioon 21. joulukuuta 1989 annetun yhdennentoista neuvoston direktiivin 89/666/ETY(3) julkistamisvaatimuksista, jotka koskevat toisen valtion lainsäädännön alaisten, yhtiömuodoltaan tietynlaisten yhtiöiden jäsenvaltioon avaamia sivuliikkeitä,

–  ottaa huomioon säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteeksi otettavien arvopaperien liikkeeseenlaskijoita koskeviin tietoihin liittyvien avoimuusvaatimusten yhdenmukaistamisesta ja direktiivin 2001/34/EY muuttamisesta 15. joulukuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/109/EY(4),

–  ottaa huomioon pääomayhtiöiden rajatylittävistä sulautumisista 26. lokakuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/56/EY(5),

–  ottaa huomioon eurooppayhtiön (SE) säännöistä 8. lokakuuta 2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2157/2001(6),

–  ottaa huomioon eurooppaosuuskunnan (SCE) säännöistä 22. heinäkuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1435/2003(7),

–  ottaa huomioon 18. joulukuuta 2008 komissiolle antamansa päätöslauselman sähköistä oikeudenkäyntiä koskevista suosituksista(8),

–  ottaa huomioon 22. huhtikuuta 2009 antamansa päätöslauselman tuomioiden tehokkaasta täytäntöönpanosta Euroopan unionissa: velallisen omaisuuden läpinäkyvyys(9),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan ja sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnot (A7-0218/2010),

A.  ottaa huomioon, että kaupparekistereihin rekisteröidään, niiden avulla selvitetään ja niissä säilytetään tietoja muun muassa yhtiön oikeudellisesta muodosta, kotipaikasta ja pääomasta, yhtiön oikeudellisten edustajien nimittämisestä, toimikauden päättymisestä, valtuuksista ja muista tehtävistä ja että niissä lisäksi säilytetään kunkin varainhoitovuoden tilinpäätösasiakirjat ja mahdollisesti tiedot yhtiön lakkauttamisesta sekä saatetaan tiedot julkisesti saataville,

B.  ottaa huomioon, että kaupparekisterejä hallinnoidaan EU:ssa kansallisella tai alueellisella tasolla ja että niihin rekisteröidään vain niiden vastuualueella rekisteröityjen yhtiöiden tietoja,

C.  ottaa huomioon, että yritystietoja halutaan saada käyttöön entistä enemmän yli kansallisten rajojen joko kaupallisessa tarkoituksessa tai oikeussuojan saatavuuden parantamiseksi; ottaa edelleen huomioon, että velkojille ja täytäntöönpanoviranomaisille on olennaisen tärkeää, että heillä on käytettävissään luotettavia ja ajantasaisia tietoja velallisista ja näiden omaisuudesta; ottaa huomioon, että tiettyjen yksityiskohtien julkistaminen on välttämätöntä, jotta voidaan varmistaa EU:n yhtiöoikeudessa säädettyjen työntekijöiden oikeuksien kunnioittaminen,

D.  ottaa huomioon, että kaupparekistereiden yhteenliitettävyyden puuttuminen aiheuttaa taloudellisia tappioita kaikille osapuolille, sekä yrityksille että niiden työntekijöille, kuluttajille ja suurelle yleisölle, erityisesti avoimuuden, tehokkuuden ja oikeusvarmuuden osalta; ottaa huomioon, että kaikkia jäsenvaltioita koskevien luotettavien ja ajantasaisten yritystietojen helpompi saatavuus yli kansallisten rajojen lisää avoimuutta ja oikeusvarmuutta sisämarkkinoilla ja voi auttaa palauttamaan luottamuksen markkinoihin talouskriisin jälkeen,

E.  ottaa huomioon, että kaupparekistereihin sisältyvät tiedot on 1. tammikuuta 2007 lähtien tallennettu sähköisesti ja että ne ovat käytettävissä Internetissä kaikissa jäsenvaltioissa; ottaa huomioon, että vaikka kaikki tärkeät yritystiedot ovat saatavissa Internetistä, rekistereitä koskevat standardit vaihtelevat ja tiedonhakijoiden on käytettävä eri kieliä sekä eri hakuehtoja ja rakenteita,

F.  ottaa huomioon, että eri rekistereiden sisältö, mielekkyys ja oikeudellinen merkitys poikkeavat toisistaan ja että näin ollen oikeudelliset seuraukset saattavat olla erilaisia eri jäsenvaltioissa,

G.  ottaa huomioon, että yksi ainoa portaali, jonka kautta saisi keskitetysti tietoja kaikista eurooppalaisista yrityksistä, säästäisi yritysten aikaa ja rahaa; katsoo, että tavoitteen saavuttamiseksi olisi harkittava kaikkien jäsenvaltioiden pakollista osallistumista portaaliin,

H.  katsoo, että tämän yhden ainoan portaalin kautta olisi saatava korkealaatuisia tietoja kaikista jäsenvaltioista; katsoo, että näiden tietojen olisi oltava luotettavia ja ajantasaisia ja että ne olisi ilmoitettava standardimuodossa kaikilla EU:n kielillä; katsoo, että komission olisi seurattava portaalia aktiivisesti,

I.  ottaa huomioon, että komissio tiedonantoon ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” sisältyvässä lippulaiva-aloitteessaan ”Globalisaation aikakauden teollisuuspolitiikka” pyrkii ”parantamaan erityisesti pk-yritysten liiketoimintaympäristöä muun muassa vähentämällä liiketoimintakustannuksia Euroopassa”,

J.  ottaa huomioon 25.–26. toukokuuta 2010 annetut neuvoston päätelmät, joissa perustellusti korostetaan tiedon laadun tärkeyttä ja tarvetta yksinkertaistaa tietojen saatavuutta, jotta voidaan lisätä sidosryhmien luottamusta ja sisämarkkinoiden toimivuutta, sekä kaikkien jäsenvaltioiden osallistumista tiedon keskitetyn saatavuuden varmistamiseen,

K.  katsoo, että kaupparekistereiden välinen yhteistyö on olennaisen tärkeää, kun on kyse rajat ylittävistä sulautumista, yrityksen kotipaikan siirroista tai rajat ylittävistä maksukyvyttömyysmenettelyistä; ottaa huomioon, että yhteistyötä nimenomaisesti edellytetään useissa yritysoikeutta koskevissa oikeudellisissa välineissä, kuten direktiivissä 2005/56/EY, asetuksessa (EY) N:o 2157/2001 ja asetuksessa (EY) N:o 1435/2003,

L.  ottaa huomioon, että yhdennessätoista yhtiöoikeusdirektiivissä (direktiivi 89/666/ETY) säädetyt ulkomaisia sivuliikkeitä koskevat julkistamisvaatimukset tekevät kaupparekisteriviranomaisten välisestä yhteistyöstä käytännössä erittäin tärkeän; ottaa huomioon, että yhteistyötä ei tulisi rajoittaa vain aikaan, jolloin sivuliike avataan, vaan että sillä olisi myös varmistettava, että asianomaiset tiedot ovat oikeita ja ajantasaisia, jotta sivuliikettä koskevat tiedot sisältävä rekisteri olisi yhtäpitävä emoyhtiötä koskevat tiedot sisältävän rekisterin kanssa,

M.  ottaa huomioon, että rajatylittävää yhteistyötä edellyttävien tapausten määrä saattaa nousta huomattavasti yksityisen eurooppayhtiön sääntöjen (KOM(2008)0396) hyväksymisen jälkeen,

N.  ottaa huomioon, että kaupparekisteriviranomaisten välistä yhteistyötä varten on jo olemassa useita mekanismeja, kuten eurooppalainen kaupparekisteripalvelu (EBR), BRITE-hanke (Business Register Interoperability Throughout Europe) ja sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmä (IMI); ottaa huomioon, että EBR ja BRITE ovat vapaaehtoisia ja etteivät kaikki jäsenvaltiot siksi osallistu niihin; toteaa lisäksi, että BRITE on vain tutkimushanke,

O.  ottaa huomioon pitäneensä 18. joulukuuta 2008 antamassaan päätöslauselmassa myönteisenä sähköisen oikeuden portaalin luomista; ottaa huomioon, että Euroopan sähköisen oikeuden toimintasuunnitelmassa (2009–2013) EBR liitetään Euroopan sähköisen oikeuden portaaliin,

1.  katsoo, että hankkeesta on hyötyä Euroopan talousalueen yhdentymiselle vain, jos kaikki jäsenvaltiot osallistuvat siihen, ja että sen vuoksi olisi harkittava kaikkien jäsenvaltioiden pakollista osallistumista;

2.  katsoo, että ensin on edistettävä EBR-aloitetta ja BRITE-hanketta ja että osallistuminen olisi tehtävä pakolliseksi; korostaa sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmän (IMI) merkitystä sisämarkkinalainsäädännön paremmassa täytäntöönpanossa, sillä se on jo osoittautunut menestyksekkääksi välineeksi ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun direktiivin(10) ja palveludirektiivin(11) täytäntöönpanossa; muistuttaa, että kaikki jäsenvaltiot käyttävät jo sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmää ja että sitä voitaisiin laajentaa entistä useampiin menettelyihin ilman, että jäsenvaltiot joutuvat tekemään mittavia investointeja;

3.  toteaa, että rekistereihin sisältyviä tietoja ei voida verrata luonteeltaan puhtaasti taloudellisiin tietoihin; katsoo tästä syystä, että luotettavat ja ajantasaiset tiedot olisi asetettava yleisön saataville yhden ainoan virallisen portaalin välityksellä; korostaa, että tämä parantaa avoimuutta, tehokkuutta ja oikeusvarmuutta yritysten ja niiden työntekijöiden, kuluttajien ja koko järjestelmän eduksi;

4.  kehottaa komissiota edistämään kaikkien jäsenvaltioiden liittymistä tähän yhteiseen tietoportaaliin antamalla teknistä tukea ja lisää resursseja; pyytää komissiota selvittämään, mitä hyötyjä ja haittoja on kaikkien jäsenvaltioiden pakollisesta osallistumista tähän yhteiseen tietoportaaliin;

5.  toteaa, että eri kaupparekistereissä olevien tietojen merkityksellisyys voi olla erilainen, mistä puolestaan voi koitua sekä yrityksille että niiden työntekijöille ja kuluttajille oikeudellisia seurauksia, jotka voivat olla erilaisia eri jäsenvaltioissa;

6.  katsoo, että yritysten rekisteröintiä koskevat tiedot ovat tärkeitä myös työntekijöille erityisesti yrityksissä, joissa sovelletaan EU:n yhtiöoikeutta eli asetusta (EY) N:o 2157/2001, asetusta (EY) N:o 1435/2003 ja direktiiviä 2005/56/EY; katsoo, että tiedot ovat tärkeitä myös direktiivin 2003/72/EY(12) ja direktiivin 2001/86/EY(13) säännösten kannalta, koska niillä turvataan työntekijöiden olemassa olevat osallistumisoikeudet yhteenliittämisen tuloksena muodostetuissa yrityksissä;

7.  korostaa siksi, että on tärkeää ilmoittaa rekisteritietoja hakeville käyttäjille, että tietojen oikeudellinen merkitys ja sitovuus voi olla erilainen eri jäsenvaltioissa;

8.  toteaa, että tietojen yhteenliittämisen automatisoinnin parantaminen olisi merkityksellistä emoyhtiön ja sivuliikkeiden rekisteröityjen tietojen vaihdon kannalta;

9.  ottaa huomioon, että rekisteröidyt tiedot eivät sisällöltään aina ole tarpeeksi yhdenmukaisia;

10.  katsoo, että sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi on välttämätöntä asettaa yleisön saataville virallista ja luotettavaa tietoa EU:ssa toimivista yrityksistä; pitää siksi komission vihreää kirjaa kaupparekistereiden yhteenliittämisestä myönteisenä;

11.  toteaa, että sisämarkkinoiden avoimuuden lisääminen voisi lisätä rajat ylittäviä investointeja;

12.  on vakuuttunut siitä, että on tarpeen tehostaa ja helpottaa tietojen saatavuutta pienten ja keskisuurten yritysten auttamiseksi, koska ne ovat olennainen osa Euroopan talouden selkärankaa sekä tärkein työpaikkoja, talouskasvua ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta lisäävä tekijä Euroopassa ja koska siten voidaan keventää niiden hallinnollista taakkaa;

13.  korostaa, että sulautumisia, yritysten kotipaikan siirtoja tai muita ylikansallisia menettelyjä koskevien luotettavien tietojen helppo saatavuus on välttämätöntä eurooppalaisille yrityksille ja että sillä parannetaan entisestään sisämarkkinoiden kilpailukykyä ja toiminnan sujuvuutta vahvistamalla niiden tärkeimpiä vapauksia eli pääomien, palvelujen ja henkilöiden vapaata liikkuvuutta;

14.  katsoo, että kriisistä selviytymiseen ja sisämarkkinoiden toiminnan tehostamiseen tähtääviin strategioihin on sisällytettävä entistä suurempi avoimuus ja rajat ylittävien mekanismien puitteissa tehtävä yhteistyö, mikä vahvistaa 500 miljoonan eurooppalaiskuluttajan luottamusta;

15.  tunnustaa eri yhteistyömekanismien ja -aloitteiden pohjalta tehdyn työn;

16.  painottaa kuitenkin, että on toteutettava lisätoimia ja että markkinoiden avoimuus edellyttää toisaalta, että 27 jäsenvaltion kaupparekistereihin sisältyvien tietojen olisi oltava helposti saatavilla yhden ainoan aktiivisesti seuratun portaalin välityksellä, ja toisaalta että niiden olisi oltava luotettavia ja ajantasaisia ja että ne olisi ilmoitettu standardimuodossa ja kaikilla EU:n virallisilla kielillä; katsoo, että ensin olisi arvioitava, miten paljon tästä aiheutuisi uusia käännöskustannuksia, ja että olisi harkittava kaikkien jäsenvaltioiden pakollista osallistumista;

17.  kehottaa varmistamaan, että tätä yhteistä tietoportaalia tehdään tehokkaasti tunnetuksi, jotta kaikki sidosryhmät voivat käyttää sitä saadakseen selkeää ja luotettavaa tietoa eurooppalaisista yrityksistä;

18.  toteaa, että hallinnollisiin rasitteisiin liittyviä kysymyksiä käsittelevän riippumattomien sidosryhmien korkean tason ryhmän (Stoiberin ryhmä) mukaan yritystietojen rajat ylittävää sähköistä saatavuutta helpottamalla voitaisiin säästää vuosittain yli 160 miljoonaa euroa;

19.  korostaa eurooppalaisia yrityksiä koskevien tietojen saatavuuden merkitystä erityisesti palveludirektiivin ja yksityisen eurooppayhtiön tulevien sääntöjen kannalta;

20.  toteaa kuitenkin, että toteutettavista toimista ei saisi aiheutua lisää hallinnollisia rasitteita yrityksille eikä varsinkaan pk-yrityksille;

21.  odottaa sähköisen oikeuden portaalin käyttöönottoa ja toteaa, että portaalin on oltava yksityishenkilöiden, yritysten, oikeudenkäyttäjien ja oikeuslaitoksen käytettävissä ja että sen on oltava helppokäyttöinen; kannattaa ajatusta EBR:n liittämisestä portaaliin;

22.  korostaa, että on tärkeää yhdistää vastaisuudessa BRITE-hankkeen, sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmän ja eurooppalaisen kaupparekisteripalvelun tiedot ja järjestelmät yhden ainoan portaalin luomiseksi sisämarkkinoiden sidosryhmiä ja kuluttajia varten, koska näin voidaan tietojen keskittämisen ansiosta vähentää sekä tuottajille että kuluttajille aiheutuvia liiketoimintakustannuksia ja edistää rajat ylittävää kaupankäyntiä, erityisesti rajat ylittävää sähköistä kaupankäyntiä, ja talouskasvua unionissa;

23.  kannattaa ajatusta, että tällä välin luodaan pakollisia mekanismeja kaupparekisteriviranomaisten yhteistyötä varten, erityisesti kun on kyse sellaisten ulkomaisia sivuliikkeitä koskevien tietojen säännöllisestä päivittämisestä, jotka on julkaistava; suosittelee, että yhteistyöhön liittyviä käytännön kysymyksiä käsitellään yksityiskohtaisesti jäsenvaltioiden ja/tai niiden kaupparekistereiden välisessä hallinnollisessa sopimuksessa;

24.  katsoo, että kaupparekisteriverkoston yhdistäminen avoimuusdirektiivin nojalla luotuun sähköiseen verkostoon mahdollistaa pörssiyhtiöitä koskevien oikeudellisten ja rahoituksellisten tietojen helpon saatavuuden sekä tuottaa lisäarvoa sijoittajille;

25.  vaatii, että eurooppalaisella ratkaisulla on taattava kansalaisille ja yrityksille riittävä henkilötietojen ja liiketoimintaan liittyvien tietojen suoja tietojen väärinkäytön estämiseksi ja turvattava oikeusvarmuus arkaluontoisten tietojen kyseessä ollessa;

26.  korostaa, että eurooppalaisessa ratkaisussa on erityisesti otettava huomioon, missä määrin kansallisia rekisterejä sekä joitakin talouden aloja kattavia eurooppalaisia rekisterejä voitaisiin lakkauttaa, mukauttaa tai sulauttaa, jotta vältetään päällekkäisyydet byrokratian vähentämistä koskevan tavoitteen mukaisesti ja taataan selkeys ja yksinkertaisuus;

27.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EYVL L 65, 14.3.1968, s. 8.
(2) EUVL L 221, 4.9.2003, s. 13.
(3) EYVL L 395, 30.12.1989, s. 36.
(4) EUVL L 390, 31.12.2004, s. 38.
(5) EUVL L 310, 25.11.2005, s. 1.
(6) EYVL L 294, 10.11.2001, s. 1.
(7) EUVL L 207, 18.8.2003, s. 1.
(8) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0637.
(9) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0238.
(10) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/36/EY, annettu 7 päivänä syyskuuta 2005, ammattipätevyyden tunnustamisesta (EUVL L 255, 30.9.2005, s. 22).
(11) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/123/EY, annettu 12 päivänä joulukuuta 2006, palveluista sisämarkkinoilla (EUVL L 376, 27.12.2006, s. 36).
(12) Neuvoston direktiivi 2003/72/EY, annettu 22 päivänä heinäkuuta 2003, eurooppaosuuskunnan sääntöjen täydentämisestä henkilöstöedustuksen osalta (EUVL L 207, 18.8.2003, s. 25).
(13) Neuvoston direktiivi 2001/86/EY, annettu 8 päivänä lokakuuta 2001, eurooppayhtiön sääntöjen täydentämisestä henkilöstöedustuksen osalta (EYVL L 294, 10.11.2001, s. 22).


Uuden kestävän talouden työllisyyspotentiaalin kehittäminen
PDF 180kWORD 99k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 7. syyskuuta 2010 uuden kestävän talouden työllisyyspotentiaalin kehittämisestä (2010/2010(INI))
P7_TA(2010)0299A7-0234/2010

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (KOM(2010)2020),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Kestävän kehityksen valtavirtaistaminen EU:n politiikoissa: Euroopan unionin kestävän kehityksen strategian tarkastelu vuonna 2009” (KOM(2009)0400),

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvoston päätökseksi jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista – Eurooppa 2020 -strategian yhdennettyjen suuntaviivojen II osa (KOM(2010)0193),

–  ottaa huomioon 15. tammikuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 106/2008 toimistolaitteiden energiatehokkuutta osoittavia merkintöjä koskevasta yhteisön ohjelmasta(1),

–  ottaa huomioon rakennusten energiatehokkuudesta 19. toukokuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/31/EU(2),

–  ottaa huomioon 23. huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/28/EY uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä sekä direktiivien 2001/77/EY ja 2003/30/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta(3),

–  ottaa huomioon komission valkoisen kirjan ”Ilmastonmuutokseen sopeutuminen: kohti eurooppalaista toimintakehystä” (KOM(2009)0147) ja 6. toukokuuta 2010 hyväksymänsä päätöslauselman aiheesta(4),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Ympäristöystävällisempi liikenne” (KOM(2008)0433),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Strategia ulkoisten kustannusten sisällyttämiseksi hintoihin” (KOM(2008)0435),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Energiapolitiikka Euroopalle” (KOM(2007)0001),

–  ottaa huomioon 10.–11. joulukuuta 2009 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät, erityisesti niiden 21–24 kohdan,

–  ottaa huomioon neuvoston puheenjohtajavaltion selvityksen EU:n kestävän kehityksen strategian uudelleentarkastelusta vuonna 2009(5),

–  ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen (UNFCCC) ja UNFCCC:n Kioton pöytäkirjan,

–  ottaa huomioon hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin asiakirjan vuodelta 2007 ”Climate Change 2007: Synthesis Report, Contribution of Working Groups I, II and III to the Fourth Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change”,

–  ottaa huomioon vuonna 2006 laaditun Sternin raportin ilmastonmuutoksen talousvaikutuksista,

–  ottaa huomioon YK:n ympäristöohjelman (UNEP), Kansainvälisen työjärjestön (ILO), Maailman eläintautijärjestön (IOE) ja ammattiyhdistysliikkeen maailmanjärjestön (ITUC) ”vihreää työtä” koskevan aloitteen ”Green Jobs: Towards Decent Work in a Sustainable, Low-Carbon World” vuodelta 2008,

–  ottaa huomioon ILO:n tausta-asiakirjan ”Global Challenges for Sustainable Development: Strategies for Green Jobs”, joka luovutettiin Niigatassa, Japanissa 11.–13. toukokuuta 2008 kokoontuneelle G8-maiden työministerien konferenssille,

–  ottaa huomioon OECD:n julistuksen vihreästä kasvusta, joka hyväksyttiin ministeritason neuvoston tapaamisessa 25. kesäkuuta 2009, sekä sen jatkuvan vihreän kasvun strategian,

–  ottaa huomioon Greenpeacen ja Euroopan uusiutuvan energian neuvoston (EREC) raportin ”Working for the climate: renewable energy and the green job revolution”,

–  ottaa huomioon Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY) ja sosiaalisen kehityksen viraston (SDA) raportin ”Climate Change and Employment: Impact on employment in the European Union-25 of climate change and CO2 emission reduction measures by 2030”,

–  ottaa huomioon Ruhr Economic Papers -sarjan julkaisun n:o 156 ”Economic impacts from the Promotion of Renewable Energy Technologies, The German Experience”,

–  ottaa huomioon CEPOSin julkaisun ”Wind Energy, the case of Denmark”,

–  ottaa huomioon Universidad Rey Juan Carlosin julkaisun ”Study of the effects on employment of public aid to renewable energy sources”,

–  ottaa huomioon komission 14. joulukuuta 2007 antaman tiedonannon esikaupallista hankinnoista (KOM(2007)0799),

–  ottaa huomioon komission raportin ”Työllisyys Euroopassa 2009” ja erityisesti sen luvun 3: Ilmastonmuutoksen työmarkkinavaikutukset,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Euroopan talouden elvytyssuunnitelma” (KOM(2008)0800) ja 11. maaliskuuta 2009 hyväksymänsä päätöslauselman aiheesta(6),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Elvytys Euroopassa” (KOM(2009)0114),

–  ottaa huomioon 18. lokakuuta 2007 laaditun Euroopan työmarkkinaosapuolten yhteisen analyysin ”Euroopan työmarkkinoiden tärkeimmät haasteet”,

–  ottaa huomioon Euroopan työmarkkinaosapuolten vuonna 2002 sopimat ”toimintapuitteet ammattitaidon ja pätevyyden elinikäistä kehittämistä varten”,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Uudet taidot uusia työpaikkoja varten – Työmarkkinoiden ja ammattitaitotarpeiden ennakoiminen ja yhteensovittaminen” (KOM(2008)0868) ja helmikuussa 2010 julkaistun asiantuntijaryhmän kertomuksen ”New Skills for New Jobs: Action Now”,

–  ottaa huomioon Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskuksen (CEDEFOP) vuonna 2009 tekemän tutkimuksen ”Future Skills Needs for the Green Economy”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon työllisyys- ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan, aluekehitysvaliokunnan sekä naisten oikeuksien ja tasa-arvoasioiden valiokunnan lausunnot (A7-0234/2010),

A.  ottaa huomioon, että Eurooppa-neuvosto vahvisti vuonna 2009 kestävän kehityksen Lissabonin sopimuksen keskeiseksi tavoitteeksi; katsoo, että EU:n kestävyysstrategian ohjaaviin periaatteisiin kuuluvat taloudellisten, sosiaalisten ja ekologisten seikkojen kokonaisvaltainen tarkastelu, sosiaalisen vuoropuhelun lisääminen, yritysten yhteiskunnallisen vastuun vahvistaminen sekä ennalta varautumisen periaate ja aiheuttamisperiaate,

B.  katsoo, että yksi Eurooppa 2020 -strategian painopisteistä on sosiaalisen, resurssitehokkaan, vihreän ja kilpailukykyisen talouden edistäminen,

C.  katsoo, että teollisuusmaiden on Kööpenhaminan sitoumuksen mukaan vuoteen 2050 mennessä vähennettävä hiilidioksidipäästöjään 80–90 prosenttia vuoden 1990 tasoon verrattuna,

D.  ottaa huomioon, että ilmastonmuutos vaikuttaa Euroopassa alueisiin eri tavoin; panee merkille, että komission erään tutkimuksen(7) mukaan Etelä- ja Itä-Euroopan alueisiin, joilla asuu yli kolmannes EU:n väestöstä, kohdistuu erityisiä ilmastonmuutospaineita; ottaa huomioon, että heikoimmassa asemassa olevat väestöryhmät kärsivät eniten; katsoo, että tämä voi kärjistää alueellista ja sosiaalista epätasapainoa,

E.  katsoo, että siirtyminen kestävämpään talouteen vaikuttaa eri aloihin eri tavalla myönteisesti, nimittäin työpaikkoja syntyy, niiden tilalle tulee uusia ja osa niistä häviää; katsoo, että kaikki työpaikat on mukautettava kestävään, resurssitehokkaaseen tuotanto- ja työtapaan ja että eniten mukauttamistarvetta on siksi nykyisissä työsuhteissa ja että joustavat työsuhteet ovat suotavia,

F.  ottaa huomioon, että väestörakenteen muutoksia koskevan vihreän kirjan (KOM(2005)0094) tiedoista käy ilmi, että EU:n työikäisen väestön määrä putoaa 20,8 miljoonalla (6,8 prosenttia) henkilöllä vuosina 2005–2030 ja että yli 60-vuotiaiden määrä kasvaa nykyisin kaksi kertaa niin nopeasti kuin ennen vuotta 2007 – eli noin kahdella miljoonalla vuosittain, kun aikaisemmin vuosikasvu oli miljoona,

G.  katsoo, että muutos johtaa potentiaalisesti työllisyyden vakautumiseen ja työpaikkojen lisääntymiseen, johon liittyy merkittäviä heijastusvaikutuksia; ottaa huomioon, että siellä, missä toteutetaan luotettava toimintaympäristö, työllisyysmahdollisuudet ja turvatut työpaikat lisääntyvät jatkuvasti, ja kasvava vienti vakauttaa sitä,

H.  ottaa huomioon, että tarvittavaa talouskasvua ja siitä seuraavaa työllisyyden paranemista innovaatioperusteisessa taloudessa ei saavuteta, jos eurooppalaiset tutkijat ja yritykset eivät kykene muuntamaan tutkimustuloksiaan kaupallisiksi tuotteiksi; ottaa huomioon, että komission innovaatiotulostaulu osoittaa, että innovaatiokuilu verrattuna Yhdysvaltoihin on 30 prosenttia ja Japaniin 40 prosenttia,

I.  ottaa huomioon, että joillakin uusilla talouden aloilla ei ole vielä sosiaalisen vuoropuhelun rakenteita; ottaa huomioon, että on olemassa esimerkkejä uusista aloista, joilla ei ole työehtosopimuksia tai olemassa olevia työehtosopimuksia ei noudateta ja että alan eettisiä normeja ei myöskään ole; ottaa huomioon, että kaikilla taloudenaloilla on suuria kilpailukyvyn lisäämispaineista ja että korkean työttömyyden alueilla paine hyväksyä huonoja työehtoja on suuri,

J.  panee merkille, että pitkäaikaiset työpaikat ovat muuttuneet epävarmoiksi EU:n työmarkkinoilla kahden viime vuosikymmenen aikana ja että erityisesti nuorilla työntekijöillä on yhä useammin lyhytaikainen työsopimus ja huonommat työehdot; katsoo, että näissä olosuhteissa luodut uudet työpaikat eivät ole kestäviä; katsoo, että nämä rakenteelliset puutteet olisi korjattava tähdättäessä uuden kestävän talouden työllistämispotentiaalin kehittämiseen,

K.  katsoo, että uuteen kestävään talouteen siirtymistä ei pitäisi käyttää tekosyynä sulkea heikoimmassa asemassa olevia ja vähiten koulutettuja työntekijöitä työmarkkinoiden ulkopuolelle, ja katsoo myös, että olisi varottava kuorimasta vain kermoja päältä, koska silloin vähiten koulutetut työntekijät kärsivät ensimmäisinä,

L.  katsoo, että sukupuolten tasa-arvo on vahvistettu tavoitteeksi Lissabonin sopimuksessa ja että se on yksi vuosituhannen kehitystavoitteista; katsoo, että naiset ovat aliedustettuina monilla eri aloilla eivätkä siksi hyödy yhtä paljon uuden kestävän talouden työllisyyden kasvusta,

M.  ottaa huomioon, että uusi talous kehittyy yhteiskunnan ikääntyessä ja työvoiman vähentyessä, joten on välttämätöntä saada enemmän naisia palkkatyöhön mukauttamalla työn organisointia ja valmistamalla kaikkien alojen työnantajia monimuotoisempaan työvoimaan,

N.  ottaa huomioon, että viimeaikaisten tutkimusten mukaan naisten edustus kaikilla vastuutasoilla tuo lisäarvoa yrityksille ja parantaa erityisesti niiden taloudellista tulosta,

O.  toteaa, että EU:ssa yliopistotutkinnon suorittaneista valtaosa on naisia ja että myös kauppa-, hallinto- ja oikeustieteellisten tiedekuntien opiskelijoista enemmistö on naisia, mutta siitä huolimatta naiset ovat edelleen vähemmistönä yritysten ja julkisten elinten vastuutehtävissä,

P.  katsoo, että erityisesti koulutuksessa ja yhteiskunnassa vallitsevien sukupuolistereotypioiden vuoksi naiset ovat aliedustettuina aloilla, joita pidetään väärin perustein miesten aloina, esimerkiksi tietojenkäsittelyssä, insinöörityössä, fysiikassa ja teknisillä aloilla kuten konetekniikassa ja muuraustyössä,

Q.  ottaa huomioon, että työttömyys kasvaa ikääntyvien työntekijöiden keskuudessa, että 55 vuoden iän jälkeen sosiaalinen syrjäytyminen on heille erityisen vakava ongelma ja että viimeisten kymmenen vuoden aikana saavutetusta edistyksestä huolimatta vuonna 2008 vain hieman yli kolmannes 55–64-vuotiaista naisista oli töissä, kun taas 55 prosenttia samanikäisistä miehistä kävi töissä,

Työllisyysstrategia uudelle kestävälle taloudelle

1.  katsoo, että kestävä kehitys edellyttää pitkän aikavälin näkemystä, jossa talouskasvu, sosiaalinen yhteenkuuluvuus ja ympäristönsuojelu toteutuvat rinnakkain ja tukevat toisiaan; korostaa vihreiden työpaikkojen luomisen mahdollisuuksia kestävässä taloudessa;

2.  pitää kriisin jälkeistä taloutta suurena mahdollisuutena kestävälle kasvulle, joka perustuu sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja ekotehokkuuteen; toteaa, että Euroopan talouden muutos saastuttavasta ekotehokkaaksi johtaa suuriin muutoksiin tuotannossa, jakelussa ja kulutuksessa, mitä olisi pidettävä mahdollisuutena siirtyä kohti todellista kestävää kehitystä vaarantamatta hyvinvointia tai työpaikkoja; katsoo, että siirtymistä saastuttamattomiin energialähteisiin perustuvaan talouteen on pidettävä tilaisuutena investoida kestävään kehitykseen eikä vain julkisiin ja yksityisiin varoihin kohdistuvana rasitteena;

3.  korostaa maaseudulla toteutettavien, kasvua ja työllisyyttä edistävien toimenpiteiden merkitystä maaltapaon torjumiseksi;

4.  toteaa, että tavaroiden ja palvelujen tuotannon kestävyyttä on parannettava ja että investoinnit uuteen kestävään talouteen merkitsevät suurta kasvupotentiaalia työmarkkinoille ja uusia tulonsaantimahdollisuuksia; panee merkille, että myönteisen kokonaistuloksen takana on joillakin toimialoilla menetyksiä ja että uusien taitojen hankkimista ja uudelleen kouluttautumista pitäisi siksi edistää;

5.  katsoo, että nykyinen maailmanlaajuinen taloudellinen ja sosiaalinen kriisi, joka on hidastanut energiankäytön muutoksia ja hiilipäästöjen vähentymistä, ei saisi estää jäsenvaltioita siirtymästä kilpailukykyiseen ja kestävämpään, vähän hiilipäästöjä tuottavaan, resursseja tehokkaasti käyttävään talouteen, koska siihen siirtyminen tekee niistä elinvoimaisempia ja kilpailukykyisempiä sekä vähentää niiden riippuvuutta yhä kalliimmista tuontituotteista;

6.  katsoo, että ulkoiset kustannukset olisi pyrittävä entistä paremmin sisällyttämään hintoihin; kehottaa komissiota käyttämään nykyisiä poliittisia välineitä tai kehittämään tarvittaessa uusia välineitä kustannusten alkuperän tunnistamiseksi ja varmistamaan, että tulokset otetaan huomioon tulevissa ehdotuksissa;

7.  uskoo, että EU:n uuden kestävän talouden on varmistettava tasapainoinen taloudellinen ja sosiaalinen kehitys; kehottaa harjoittamaan kunnianhimoista ja kestävää teollisuuspolitiikkaa, jossa painotetaan resurssien tehokasta käyttöä; korostaa, että vihreässä taloudessa on tarjottava mahdollisuuksia kunnollisiin, hyvin palkattuihin töihin ja painotettava ympäristönsuojelua;

8.  uskoo vakaasti, että markkinatalouteen perustuvasta ympäristönsuojelupolitiikasta voi tulla kaikilla toimialoilla kasvun ja työllisyyden moottori, ja korostaa, että ennustettavat ja investointeja suosivat puitteet ovat edellytyksenä sille, että innovatiiviset yritykset voivat hyödyntää näitä mahdollisuuksia optimaalisesti ympäristön ja työntekijöiden eduksi;

9.  kehottaa ottamaan teollisuuden mukaan ekoinnovointiin, sillä yrittäjillä on erittäin tärkeä osuus ekoinnovaatioiden levittämisessä; toteaa, että yrittäjille tiedottaminen – kertomalla uusista liiketoimintamahdollisuuksista – on ratkaisevaa luonnonvaroja tehokkaasti käyttävän talouden ja kestävien toimialojen kehittämiseen pyrkivän strategian onnistumisessa;

10.  tukee komission lippulaivahanketta Eurooppa 2020 -strategiassa eli kestävään talouteen siirtymisen toteuttamista nyt, talouskasvun riippuvuuden vähentämistä resurssien ja energian käytöstä, ilmaston kannalta haitallisten päästöjen vähentämistä ja siten ilmaston lämpenemisen ehkäisemistä; suhtautuu myönteisesti aikeeseen sovittaa sääntely-ympäristö, markkinataloudelliset kannustimet, tuet ja julkiset hankinnat yhteen tämän tavoitteen kanssa; pahoittelee kuitenkin sitä, että Eurooppa 2020 -strategiassa komissio ei käytä hyväksi tilaisuutta käsitellä kestävän talouden työmarkkinamahdollisuuksia;

11.  toteaa, että Eurooppa 2020 -strategian työllisyystavoitteiden saavuttamiseksi, kestävän talouden työllisyyspotentiaalin käyttämiseksi ja tavaroiden ja palveluiden tuottamiseksi kestävämmin on parannettava asumisen ja rakentamisen energiatehokkuutta, lisättävä uusiutuvien energioiden osuutta, edistettävä ympäristöteknologiaa, kestävää liikennettä ja liikkuvuutta, kestävää maataloutta, metsätaloutta ja kalastusta sekä parannettava neuvonnan saantia ympäristöpalveluilta sekä edistettävä kierrätystä, vähän resursseja käyttäviä tuotantoprosesseja ja suljetun materiaalikierron järjestelmiä; toteaa, että myös palvelualalla ja yhteisötalouden alalla on paljon vihreää työllisyyspotentiaalia;

12.  korostaa julkisen sektorin merkitystä esimerkin näyttäjänä, edistyksellisten hankintanormien hyväksyjänä sekä kannustajana ja tiedottajana erityisesti energian, infrastruktuurien ja laitteiden rakentamisen sekä liikenteen ja viestinnän aloilla sellaisten työpaikkojen luomiseksi, joissa otetaan huomioon työntekijöiden oikeudet; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään erityisesti esikaupallisissa julkisissa hankinnoissa ympäristö- ja sosiaalinormien ja paikallista sisältöä koskevien lausekkeiden sisällyttämistä sopimuksiin ja suosimaan kestävässä ja osallisuutta edistävässä taloudessa toimivia yrityksiä, erityisesti pk-yrityksiä;

13.  kehottaa jäsenvaltioita vaihtamaan keskenään työllistymismahdollisuuksia koskevia kokemuksia ja hyviä käytäntöjä, kun kyse on ilmastonmuutoksen taloudellisista, sosiaalisista ja ympäristöä koskevista vaikutuksista;

14.  on vakuuttunut siitä, että kestävät ”vihreät työpaikat” eivät saa jäädä yksittäiseksi oheisilmiöksi vaan että koko talous ja yhteiskunta on muutettava kestävämmäksi; on tietoinen siitä, että ei ole olemassa sellaista erillistä teollisuudenalaa kuin ”ympäristönsuojelu” tai ”ympäristöteollisuus”, koska ympäristönsuojelutalous ulottuu monille perinteisille aloille, kuten tuotantosektori, rakennusteollisuus tai palvelusektori; kehottaa sen vuoksi omaksumaan tilapäisenä määritelmänä ILO:n määritelmän, jonka mukaan kaikki työpaikat, jotka edistävät kestävää kehitystä, ovat kestäviä vihreitä työpaikkoja; toteaa, että määritelmä kattaa yhtäältä työpaikat, jotka vähentävät suoraan energian- ja raaka-aineiden kulutusta, suojelevat ekosysteemejä ja luonnon monimuotoisuutta sekä vähentävät mahdollisimman paljon jätteiden tuottamista ja ilman pilaantumista, ja toisaalta työpaikat, jotka pienentävät ekologista jalanjälkeä; myöntää, että määritelmän suhteellisuuden takia työllisyyspotentiaalia ei voida lopullisesti määrittää;

15.  katsoo, että on huomattavasti lisättävä tutkimusta, jotta voidaan mitata ilmasto- ja ympäristöpolitiikan vaikutuksia työpaikkojen nettolisäykseen; kehottaa komissiota asettamaan tämän asian etusijalle kahdeksannessa puiteohjelmassa;

16.  korostaa, että kaikkien työpaikkojen on tavoiteltava kestävän kehityksen edistämistä ja tuotanto- ja työtapojen on oltava mahdollisimman resurssi-, materiaali- ja energiatehokkaita; korostaa, että tämän lähestymistavan on koskettava koko toimitusketjua ja että ei ole järkevää tehdä eroa hyvien ja pahojen teollisuudenalojen välillä, koska kaikkien teollisuudenalojen kestävyyttä voidaan parantaa;

17.  katsoo, että on erittäin tärkeää, että uusilla yhteisön puitteilla ja riittävillä määrärahoilla tuetaan julkisia tutkimusohjelmia ja saatetaan tutkimustulokset yksinkertaisesti ja epäbyrokraattisesti saataville niin, että kaikki yritykset, mukaan lukien mikroyritykset ja pk-yritykset, voivat tehdä energiatehokkuutta, uusien energialähteiden käyttöä, uusia tuotantomenetelmiä sekä kierrätystä ja resurssien tehokkaampaa hyödyntämistä koskevia muutoksia ja luoda työpaikkoja asiaankuuluvine oikeuksineen;

Työllisyyspotentiaalin optimoiminen

18.  kehottaa kehittämään kestävälle taloudelle eurooppalaisen työllisyysstrategian, joka on osa Eurooppa 2020 -strategiaa ja jonka tavoitteena on työllisyyspotentiaalin optimoiminen; kehottaa samalla kiinnittämään erityistä huomiota ihmisarvoiseen työhön, työntekijöiden terveyteen ja turvallisuuteen, ammattitaitotarpeisiin ja sosiaalisesti oikeudenmukaiseen siirtymään; korostaa, että kestävän talouden periaatteen on käsitettävä sosiaalinen, teknologinen, taloudellinen ja ekologinen kestävyys; korostaa, että tällaisen kestävän työllisyysstrategian olisi oltava yksi keskeisistä osatekijöistä työllisyyden suuntaviivoissa;

19.  suosittelee, että alueelliset viranomaiset omaksuvat Eurooppa 2020 -strategian tavoitteita vastaavia kehitysstrategioita, jotta voidaan luoda uusia työpaikkoja kestävän talouden piirissä;

20.  kehottaa komissiota esittämään vuoteen 2011 mennessä lainsäädännöllisiä ja muita toimenpiteitä sisältävän strategian, jolla edistetään vihreitä työpaikkoja, jotka ovat yhdenvertaisen kasvun ja hyvinvoinnin lähde;

21.  korostaa, että eurooppalaiset yritykset ovat innovatiivisuutensa ansiosta kehittyneet maailmanlaajuisiksi edelläkävijöiksi ympäristönsuojelun alalla; on kuitenkin huolissaan siitä, että tuotantoa siirretään edelleen laajamittaisesti EU:sta kolmansiin maihin, joissa ympäristönsuojelunormit eivät ole läheskään yhtä tiukat kuin EU:ssa; kehottaa EU:n komissiota ja jäsenvaltioita torjumaan tätä ilmiötä pikaisesti ja ponnekkaasti käyttämällä maailmanlaajuista, monenvälistä ratkaisumallia, jolla varmistetaan vertailukelpoisten velvoitteiden noudattaminen maailmanlaajuisessa kilpailussa;

22.  korostaa, että vakaa ja kunnianhimoinen pitkän aikavälin sääntelykehys on edellytys täysimääräisen vihreän työllisyyspotentiaalin saavuttamiseksi; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan ympäristönormeja ja taloudellisia kannustimia, jotka luovat luotettavan toimintaympäristön vähintään kymmeneksi vuodeksi ja siten oikeus- ja suunnitteluvarmuuden; vaatii, että nykyisiä rahoitusvälineitä käytetään kestävyyden edistämiseen ja että taloudellisen toiminnan ja tuotannon kestävyyden parantaminen asetetaan eri rahastojen tavoitteeksi, rakennerahastot ja koheesiorahasto mukaan luettuina;

23.  korostaa tässä yhteydessä integroidun kaupunkisuunnittelun käsitteen merkitystä ja sitä, että epäedullisessa asemassa olevien kaupunginosien kestävä kunnostaminen voisi näyttää tietä muille hankkeille; pitää tämän edellytyksenä selkeitä toimintalinjauksia, joihin sisältyy rakennerahastojen kaupunkiulottuvuuden tukeminen;

24.  toteaa, että tarvitaan rahoitusta nykyisistä ohjelmista, jotta EU:n heikoimmassa asemassa olevilla alueilla voidaan tehdä kohdennettuja tutkimuksia strategisten tavoitteiden asettamiseksi ja sen määrittämiseksi, millaiset toimenpiteet ovat tarpeen suotuisten olosuhteiden luomiseksi kestävien paikallistalouksien kehittämiselle, kun erityistavoitteena on luoda uusia vihreitä työpaikkoja ja toteuttaa kokonaisvaltaisia toimenpiteitä uusien vihreiden yritysten houkuttelemiseksi ja jo olemassa olevien tukemiseksi;

25.  korostaa, että EU:n heikoimmassa asemassa olevien alueiden ekologiseen muutokseen kohdistuvat investoinnit ovat yksi hyödyllisimmistä keinoista saavuttaa alueellisen lähentymisen ja alueellisen koheesion kaltaiset strategiset tavoitteet;

26.  korostaa Euroopan aluekehitysrahaston merkitystä pyrittäessä muodostamaan alueellisia klustereita, joissa tutkimus, innovointi ja infrastruktuurit yhdistyvät paikan päällä esimerkiksi uusiutuviin energialähteisiin ja energiatehokkuuteen liittyvien uusien teknologioiden yhteydessä; korostaa lisäksi, että alue- ja paikallisviranomaisilla on erityisesti kaupunkialueilla parhaat mahdollisuudet ja edellytykset luoda olosuhteet, jotka ovat tarpeen, jotta voidaan muodostaa innovatiivisten yritysten klustereita; toteaa, että tällainen klusterien muodostuminen voi viedä paikallista taloudellista kehitystä ratkaisevalla tavalla eteenpäin ja luoda alueille uusia työpaikkoja;

27.  tietää, että EU:n, jäsenvaltioiden ja eri alueiden rahoitusjärjestelmät eivät edelleenkään ole hyvin koordinoituja, ja painottaa siksi, että ohjelmia ja tukea on koordinoitava paremmin monella tasolla, jotta voidaan lisätä niiden yhteisten poliittisten toimien yhteisvaikutuksia, jotka toteutetaan rakennerahastojen, maatalous- ja maaseudunkehittämisrahastojen, tutkimuksen puiteohjelman sekä kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman (CIP) avulla kestävän ja resursseja tehokkaasti hyödyntävän talouden saavuttamiseksi; katsoo, että yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksen yhteydessä olisi harkittava enemmän siirtymistä suorista tukimekanismeista maaseudun kehittämiseen ja ympäristön kannalta kestävän maatalouden kehittämiseen;

28.  kehottaa jälleen komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään jälleenrakennusrahastosta saatuja hyviä kokemuksia ja laatimaan uuden pilottihankkeita sisältävän unionin aloitteen uuteen ja kestävään talouteen siirtymistä varten;

29.  palauttaa mieliin, että 21. lokakuuta 2009 annettujen neuvoston päätelmien 8 kohdassa pyydetään komissiota tarkistamaan mahdollisimman pian alakohtaisesti tuet, joilla on kielteisiä ympäristövaikutuksia ja jotka eivät ole kestävän kehityksen mukaisia; kehottaa komissiota panemaan päätelmät viipymättä täytäntöön ja selvittämään mahdollisuuksia siirtää näitä tukia talousarvion sisällä kestävään talouteen liittyvän uuden toiminnan tukemiseksi;

30.  kehottaa kehittämään tehokkaita rahoitusjärjestelmiä ja verokannustimia, joiden avulla pk-yritykset voivat siirtyä kohti vihreää työllisyyspolitiikkaa ja varmistaa vihreiden innovaatioiden sekä vihreän tuotannon jatkumisen;

31.  katsoo, että EU:n nykyisellä ja ehdotetulla ympäristölainsäädännöllä on huomattavat mahdollisuudet luoda uusia työpaikkoja sellaisille aloille kuin ilmaliikenne, maaperän käyttö, vesi, energia, julkiset palvelut, maanviljely, liikenne, metsätalous ja ympäristöasioiden hallinta; kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön EU:n lainsäädännön, joka voi johtaa ympäristöystävällisiin tekniikoihin ja työpaikkoihin tehtäviin uusiin investointeihin;

32.  palauttaa mieliin, että julkisilla hankinnoilla on suuri osuus markkinoista ja että niistä voitaisiin saada merkittäviä kannustimia talouden viherryttämiseksi; kehottaa sen vuoksi edellyttämään kaikissa julkisissa hankinnoissa korkeita ympäristönormeja;

33.  kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita ennakoimaan muutosta eli poistamaan tiedon puutteen ja epätietoisuuden ja edistämään tietoisuutta, sosiaalisen oppimisen prosesseja ja muutoksia kulutusmalleissa; toteaa, että tarvitaan lisää kannustimia, jotta yritykset saadaan aiempaa enemmän sijoittamaan puhtaaseen teknologiaan, ja että työntekijät ovat aikaisempaa halukkaampia kohtaamaan muutoksen, jos muutosten seurauksena työllistymismahdollisuudet kasvavat ja turvaverkko on olemassa;

34.  painottaa, että uuden kestävän talouden tarjoamien laadukkaiden työllistymismahdollisuuksien kehittäminen edellyttää innovatiivisten ratkaisujen löytämistä yhteiskuntamme suurimpiin haasteisiin, kuten työttömyyteen ja köyhyyteen, ilmastonmuutokseen, väestön ikääntymiseen ja resurssien niukkuuteen; painottaa avoimeen innovointiin ja yrityskeskittymiin perustuvan teollisuus- ja tutkimuspolitiikan merkitystä julkisten ja yksityisten taloudellisten toimijoiden tietämyksen yhteisen hyödyntämisen ja innovoinnin edistämiseksi; kehottaa tämän vuoksi komissiota kehittämään vähän resursseja käyttävien teollisuudenalojen eurooppalaisen teknologiayhteisön;

35.  suosittelee, että jos jokin jäsenvaltio päättää tukea esimerkiksi tuulivoiman, bioenergian tai aurinkoenergian tuotannon lisäämistä, tukien määrä määritettäisiin kokemusperäisten tietojen tieteellisen arvioinnin pohjalta ja että puitteet ja turvallisuus mahdollisten sijoittajien investoinneille taattaisiin kohtuullisesti tukien avulla; kehottaa ottamaan perusteellisesti huomioon tukien avulla luotujen työpaikkojen nettomäärän kasvun, energian hinnan, kasvihuonekaasupäästöjen ja muiden epäpuhtauksien nettovaikutuksen ja muut vastaavat tekijät sekä pyrkimään kestävyyden parantamiseen parhaalla mahdollisella tavalla;

36.  toteaa, ettei toistaiseksi ole yhtenäistä käsitystä siitä, millaiset teknologiat olisivat ympäristön kannalta, taloudellisesti tai sosiaalisesti kestävin vaihtoehto maailmanlaajuisessa kilpailutilanteessa; toteaa, että on otettava huomioon monia muuttujia, kun verrataan esimerkiksi seuraavien energiantuotannon vaihtoehtojen kestävyyttä: tuulimyllyt, aurinkopaneelit, hiilenpoltto ottamalla talteen ja varastoimalla hiilidioksidi, ydinreaktorit tai muut teknologiat; kehottaa sen vuoksi lisäämään tieteellistä tutkimusta tästä aiheesta ja vertaamaan tuotannon kaikkia vaiheita sekä kehottaa parantamaan kaikkien tuotantoprosessien resurssitehokkuutta;

Naisten ja miesten työllisyyspotentiaali uudessa kestävässä taloudessa

37.  painottaa, että vain lisäämällä naisten osallistumista eurooppalaisille työmarkkinoille voidaan hyödyntää täysipainoisesti uuden talouden kasvu- ja työllistämispotentiaalia, sillä naisten ja miesten työllisyysasteen välisen eron kaventuminen selittää puolet koko Euroopan työllisyysasteen noususta ja neljänneksen vuosittaisesta talouskasvusta vuodesta 1995 alkaen, mikä on edellytys kestävän kasvun varmistamiseksi ja ekologisen muutoksen vaatimusten täyttämiseksi ikääntyvässä yhteiskunnassa;

38.  kehottaa käynnistämään EU-tason aloitteen työnantajien tietoisuuden lisäämiseksi erityisesti perinteisillä miesvaltaisilla aloilla monimuotoisemman työvoiman tarpeesta ja hyödyistä ikääntyvässä yhteiskunnassa ja kehottaa tarjoamaan työnantajille välineet, joilla ne voivat valmistautua monimuotoisuuden lisäämiseen;

39.  kehottaa EU:ta, jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia torjumaan syrjintää ja edistämään sukupuolten tasa-arvoa kestävässä taloudessa, luomaan työympäristöjä, jotka houkuttelevat naisia näille aloille ja pitävät heidät siellä, tukemaan työn ja perhe-elämän yhteensovittamista riittävän ja hyvälaatuisen päivähoidon avulla sekä edistämään työpaikkojen muuttamista perhemyönteisemmiksi, luomaan mahdollisuuksia ja edellytyksiä miesten ja naisten tasavertaiseen osallistumiseen työmarkkinoille, edistämään naisten osallistumista miesvaltaisiin edustusrakenteisiin ja vähentämään sukupuoleen perustuvaa työpaikkojen jakautumista ja palkkakuiluja;

40.  toteaa, että investointi sosiaalisiin perusrakenteisiin tarjoaa tilaisuuden Euroopan nykyaikaistamiseen ja tasa-arvon edistämiseen ja että se voidaan nähdä rinnakkaisstrategiana investoinnille vihreään teknologiaan, jolla nykyaikaistetaan fyysisiä perusrakenteita; katsoo, että sukupuolten tasa-arvon olisi siksi oltava toiminnassa etusijalla ja olennaisen tärkeä väline;

41.  korostaa, että entistä tavoitteellisemmat toimet naisten pääsyn takaamiseksi kaikille koulutustasoille sekä toimet sukupuolistereotypioiden torjumiseksi ja elinikäisen oppimisen tarjoaminen ovat olennaisia, jotta voidaan vähentää sukupuoleen perustuvaa työmarkkinoiden eriytymistä; pyytää tarjoamaan asianmukaista koulutusta, jotta naispuoliset työntekijät eivät olisi aliedustettuina vihreissä työpaikoissa, ja muistuttaa, että mikäli naisia jäisi paljon pois tiedealoilta ja teknisiltä aloita, se haittaisi Euroopan kasvua ja kestävyyttä ja moni lahjakas ja koulutettu nuori nainen joutuisi työelämässä vähäpätöiseen asemaan ja kärsisi taloudellisesta epävarmuudesta;

42.  kehottaa käynnistämään erityisen EU:n aloitteen tyttöjen houkuttelemiseksi teknisille aloille (matematiikka, tietojenkäsittely, luonnontieteet ja teknologia) ja näillä aloilla edelleen vallitsevien stereotypioiden torjumiseksi; painottaa, että viestimet ja koulutus ovat olennaisen tärkeitä stereotypioiden torjunnassa;

43.  painottaa, että nuoret naiset pitäisi siirtymävaiheessa koulun ja työelämän välillä ohjata oppisopimuskoulutukseen, jossa he ovat aliedustettuina, ja katsoo, että tätä pitäisi edistää koulujen, yliopistojen ja koulutuslaitosten ja/tai yritysten yhteisellä suunnittelulla, niin että he oppivat erityisiä taitoja ja valmiuksia – myös ylemmän tason valmiuksia ja erikoisvalmiuksia – työkokemuksen kautta ja työskentelemällä epävarmojen työsuhteiden sijaan normaalissa työsuhteessa ja siten, että he voivat saada työstään tyydytystä;

44.  kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita asettamaan Euroopan sosiaalirahaston (ESR) ohjelmissa etusijalle vihreät työpaikat naisille ja ottamaan huomioon, että ESR rahoittaa koulutusohjelmia sellaisilla aloilla kuin uusiutuvat energialähteet ja ekoturismi; korostaa, että tarvitaan enemmän toimia, jotta voidaan lisätä naisten osallistumista ESR:n tukemiin ohjelmiin, sillä osuus on tällä hetkellä alle 10 prosenttia; kehottaa ottamaan käyttöön sukupuolinäkökohdat huomioon ottavan budjetoinnin ESR:ssa sekä elvytyssuunnitelmissa ja rakennesopeutusohjelmissa, jotta voidaan taata, että kyseiset ohjelmat houkuttelevat ja osallistavat yhdenvertaisesti naisia;

45.  korostaa, että talouden uutta siirtymävaihetta ei saa käyttää verukkeena erilaisten sukupuolten tasa-arvoa edistävien toimenpiteiden rajoittamiselle, vaan sen sijaan sitä pitää tarkastella ainutlaatuisena mahdollisuutena kasvattaa naisten osuutta työmarkkinoilla EU:ssa, koska se on kestävän kasvun, työllisyyspotentiaalin optimaalisen hyödyntämisen ja kilpailukyvyn lisäämisen edellytys;

Ihmisarvoinen työ

46.  kehottaa komissiota kiinnittämään erityistä huomiota korkeasti koulutetuille työntekijöille syntyvien työpaikkojen määrän ohella moniin keskiasteen koulutusta ja vähäistä koulutusta vaativiin työpaikkoihin kestävässä taloudessa sekä kouluttamattomiin, mutta erikoistuneisiin työntekijöihin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kiinnittämään työllisyyden suuntaviivoissa erityistä huomiota näihin seikkoihin; kehottaa jäsenvaltioita nostamaan keskiasteen koulutusta ja vähäistä koulutusta vaativien työpaikkojen arvoa ja varmistamaan niissä ”ihmisarvoisen työn”;

47.  korostaa, että on kiinnitettävä erityistä huomiota ihmisarvoiseen työhön, ammattitaitotarpeisiin ja sosiaalisesti oikeudenmukaiseen siirtymiseen; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia varmistamaan, että kaikki EU:n kansalaiset hyötyvät kestävän talouden työllisyysstrategiasta; korostaa, että strategiaan on sisällytettävä kaikenlaiset työpaikat, niin korkeaa pätevyyttä kuin myös keskitason tai alhaista ammattitaitoa vaativat työpaikat; kehottaa parantamaan koulutus-, tutkimus- ja kehittämismahdollisuuksia; kehottaa lisäksi kiinnittämään työllisyyden suuntaviivoissa ja Euroopan komission New Skills for New Jobs -ohjelmassa päähuomion erityisesti ihmisiin, jotka ovat kauimpana työmarkkinoilta, ja kaikkein haavoittuvimpiin, etenkin vammaisiin ja vähemmän koulutettuihin työntekijöihin sekä näiden suojelemiseen;

48.  katsoo, että työllisyyspolitiikka on keskeisessä asemassa köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnassa, ja vaatii sen vuoksi ILO:n ”Decent Work” -ohjelman mukaisesti laadukkaita työehtoja ja palkkausta, joka sekä turvaa toimeentulon että on kohtuullinen osuus BKT:stä;

49.  toteaa, että joidenkin uusien alojen työntekijä- ja työnantajapuolen usein muita alhaisempaan järjestäytymisasteeseen epävarmojen työsuhteiden ja huonojen työehtojen riski; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita luomaan edellytykset edustusrakenteiden vakiinnuttamiselle uusilla aloilla; kehottaa työmarkkinaosapuolia järjestäytymään ja kehottaa komissiota edistämään EU:n laajuista parhaiden käytäntöjen vaihtoa erityisesti työntekijöille tiedottamisen ja heiden kuulemisensa tehostamisen sekä eurooppalaisten yritysneuvostojen perustamisen suhteen;

50.  panee merkille, että on toteutettava lisätoimia, jotta varmistetaan työntekijöiden terveyteen ja turvallisuuteen vaikuttavia työaikajärjestelyjä koskevien vähimmäisvaatimusten tehokas yhdenmukaistaminen EU:ssa;

51.  kehottaa jäsenvaltioita laatimaan yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa kokonaisvaltaisia suunnitelmia ekologisten muutosten arvioimiseksi sekä paikallisesti että kansallisesti; kehottaa työmarkkinaosapuolia valvomaan työntekijöiden osallistumista kestävän kehityksen strategiaan sekä ehdottamaan ja myöhemmin hyväksymään menettelytapoja todellisen osallistumisen vahvistamiseksi työntekijöiden kestävän liikkuvuuden ja vihreän kasvun alalla;

52.  kehottaa työmarkkinaosapuolia avautumaan uusille aloille ja kehittämään strategioita toimialakohtaisten järjestöjen ottamiseksi mukaan työmarkkinaosapuolten kumppanuuteen;

53.  kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita sitomaan julkiset tuet ja julkiset hankinnat entistä tiiviimmin sosiaalisiin vähimmäisnormeihin jäsenvaltioiden tasolla ja edistämään työmarkkinaosapuolten edustusrakenteiden vakiinnuttamista;

54.  muistuttaa, että yritysten tai alojen tuotantomenetelmien muutoksista johtuvien työntekijöiden kouluttaminen ja elinikäinen oppiminen myös luo uusia työpaikkoja; kehottaa EU:ta kehittämään puitteet erityisesti tuotannon muutoksen ja rakenneuudistuksen ennakoimiselle ja antamaan kaikille asianomaisille työntekijöille oikeuden osallistua koulutukseen ja elinikäisen oppimisen ohjelmiin; kehottaa jäsenvaltioita, työnantajia ja työntekijöitä tunnustamaan osaamisen johtamisen, koulutuksen ja elinikäisen oppimisen olevan yhteinen velvollisuus, kuten todetaan työmarkkinaosapuolten vuonna 2002 tekemässä puitesopimuksessa elinikäisestä oppimisesta; kehottaa komissiota sisällyttämään elinikäisen oppimisen viitekehykseen yhdeksännen avaintaidon, joka koskee ympäristöä, ilmastonmuutosta ja kestävää kehitystä, sillä tämä on olennaista tietoyhteiskunnassa; kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään kestävyyden käsitteen perus- ja jatkokoulutukseen;

55.  kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia tehostamaan toimiaan, jotta ne voivat torjua tuloksekkaasti rakenneuudistuksen haittavaikutuksia sekä paikallistaloudessa että työllisyyden alalla; korostaa tarvetta levittää ohjeita muutoksen ja sen sosiaalisten seurausten hallinnasta;

Ammattitaitotarpeisiin vastaaminen

56.  huomauttaa, että jäsenvaltioiden on mukautettava koulutusjärjestelmänsä ja suunniteltava ja toteutettava kohdennettuja toimintasuunnitelmia työntekijöiden kouluttamiseksi uudelleen aloilla, joihin vaikuttaa paikallisten talouksien siirtyminen kohti uutta kestävää taloutta, varmistaakseen, että nämä työntekijät voivat saada uusia vihreitä työpaikkoja ja että työvoima voi sopeuttaa ammattitaitonsa entistä kestävämmän talouden työmarkkinoiden tarpeisiin, jotka pohjautuvat osaamiseen perustuviin koulutusperiaatteisiin; kannattaa tässä yhteydessä komission aloitetta ”Uudet taidot uusia työpaikkoja varten” ja katsoo yhteistyön EU:n jäsenvaltioiden kanssa olevan askel oikeaan suuntaan; huomauttaa kuitenkin, että tämä aloite on nivottava tiiviimmin yhteen kestävää kehitystä koskevan neuvoston päätöksen tavoitteiden kanssa ja on jatkettava konkreettisia toimia sekä EU:n tasolla että EU:n jäsenvaltioissa;

57.  korostaa, että avointa koordinointimenetelmää ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa on vahvistettava kestävän kehityksen, vihreiden työpaikkojen ja elinikäisen oppimisen alalla talouden muutoksen ja siten myös tällaisesta muutoksesta johtuvien uusien koulutustarpeiden ja sosiaalisten haittavaikutusten onnistuneen ja tehokkaan hallinnan varmistamiseksi;

58.  kehottaa jäsenvaltioita torjumaan ikään perustuvaa syrjintää ja mukauttamaan koulutustarjonnan ja elinikäisen oppimisen strategiat iäkkäämpien työntekijöiden tarpeisiin varmistaakseen myös yli 55-vuotiaiden työntekijöiden aktiivisemman osallistumisen, yli 55-vuotiaat naiset mukaan lukien;

59.  kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita laatimaan vihreän talouden, kilpailukyvyn ja vaurauden pohjaksi innovointiin ja luovuuteen liittyviä yksityiskohtaisia politiikkoja etenkin koulutuksen, myös ammatillisen koulutuksen, alalla;

60.  toteaa, että kriisiaikoina on hyvin tärkeää houkutella nuoria uudenlaisiin vihreisiin työpaikkoihin ja varmistaa, että nuoret pääsevät työmarkkinoille ammattitaidon parantamista koskevien ohjelmien avulla, jotta he voivat hyödyntää työllisyyspotentiaalia ja jotta näin voidaan torjua alle 25-vuotiaiden kansalaisten suurta työttömyyttä sekä hyödyntää nuoren sukupolven uuden teknologian käyttämiseen liittyvää osaamista; pahoittelee, että Eurooppa 2020 -strategiaan kuuluvaan lippulaiva-aloitteeseen ”Nuoret liikkeellä” ei oteta mukaan nuoria, jotka eivät osallistu korkea-asteen koulutukseen; korostaa, että todellisen muutoksen aikaansaamiseksi on asetettava etusijalle muita heikommassa asemassa olevat ja köyhyysrajalla elävät nuoret;

61.  kehottaa jäsenvaltioita yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa suunnittelemaan ja toteuttamaan yhdessä nuorille suunnattuja, tieteen ja teknologian aloihin keskittyviä uraohjausohjelmia edistääkseen elinkelpoisen ja kestävän talouden kehittymistä sekä ekologisiin kysymyksiin ja ympäristökysymyksiin liittyviä tiedotus- ja valistustoimenpiteitä sekä osana virallista opetusjärjestelmää että paikallis- ja alueviranomaisten toimenpiteiden yhteydessä;

62.  kehottaa komissiota tekemään tiiviimpää yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa ja laatimaan keskipitkän ja pitkän aikavälin ennusteita työmarkkinoilla tarvittavista taidoista sekä kannustamaan yliopistojen ja liike-elämän välisiin kumppanuuksiin edistääkseen nuorten siirtymistä työmarkkinoille ja auttaakseen tietoon perustuvan yhteiskunnan luomista ja sovelletun tutkimuksen kehittämistä sekä luodakseen vastavalmistuneille paremmat mahdollisuudet työmarkkinoilla;

63.  kehottaa jäsenvaltioita sekä työmarkkinaosapuolia asettamaan tavoitteita, joilla saavutetaan naisten ja miesten yhdenvertainen osallistuminen, tarjotaan naisille, maahanmuuttajille, pitkäaikaistyöttömille ja muille työmarkkinoilla syrjinnän kohteeksi joutuville ryhmille yhtäläiset mahdollisuudet koulutukseen, kohdennettuihin rekrytointiohjelmiin, erikoistuneisiin oppisopimuskoulutuksiin ja koulutusaloitteisiin;

64.  rohkaisee jäsenvaltioita käyttämään Euroopan globalisaatiorahastoa Euroopan unionin tavoitteiden saavuttamiseen ja edistämään sen avulla myös uusien, kestävien, ”vihreiden” ja laadukkaiden työpaikkojen edellyttämiä uusia taitoja;

65.  kehottaa asiasta vastaavia toimijoita seuraamaan työelämää ammatillisen peruskoulutuksen ja elinikäisen oppimisen merkityksellisyyden lisäämiseksi; kehottaa tässä yhteydessä jäsenvaltioita arvioimaan ammattitaitotarpeiden hallintaa varten tarkoitettujen siirtymärahastojen toteuttamiskelpoisuutta;

66.  kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita sisällyttämään kestävään talouteen sopeutumista edistäviä toimenpiteitä Euroopan sosiaalirahaston tavoitteisiin taloudellisen toiminnan kestävyyden lisäämiseksi ja infrastruktuurin kehittämiseksi;

67.  muistuttaa, että kestävyysulottuvuutta ei pidä rajoittaa ympäristöalan työpaikkojen koulutukseen vaan se on sisällytettävä kaikkiin koulutusohjelmiin kestävän kehityksen ja ympäristötietoisuuden kulttuurin edistämiseksi;

68.  korostaa elinikäisen oppimisen lisäarvoa ja kehottaa jäsenvaltioita perusteellisesti kartoittamaan paikallisen potentiaalin, jotta voidaan järjestää kysyntään perustuvaa koulutusta, joka sovittaa käytettävissä olevat resurssit todellisia tarpeita vastaaviksi, ja palauttaa toisen asteen ammattikoulutuksen arvostus tarjoamalla korkeatasoista koulutusta erityisesti alueilla, joilla paikallinen potentiaali ja perinteiset työskentelyalat edellyttävät kehittynyttä erityisosaamista ja -tietoa; kehottaa komissiota tarjoamaan jäsenvaltioille riittävää teknistä tukea paikallisten tarpeiden kartoittamiseen ja toteaa, että paikalliset korkeatasoiset ammattioppilaitokset voisivat auttaa vähentämään vastavalmistuneiden työttömyyttä ja johtaa kestävään työllisyyteen;

69.  pitää tärkeänä, että jäsenvaltiot käyttävät Euroopan sosiaalirahastoa investointeihin, jotka kohdistuvat osaamiseen, työllisyyteen, koulutukseen ja uudelleenkoulutukseen, jotta voidaan luoda enemmän parempia työpaikkoja kansallisten, alueellisten ja paikallisten hankkeiden avulla; uskoo, että ikääntyvien ihmisten ammatillista kokemusta voidaan myös hyödyntää näissä aloitteissa, kun otetaan huomioon ikääntyvien kasvava osuus EU:n väestöstä; suosittelee, että alue- ja paikallisviranomaisilla olisi oltava asianmukaiset pysyvät yhteydet elinkeinoelämään, työnantajajärjestöihin, ammattiliittoihin ja kansalaisjärjestöihin, jotta voidaan ennakoida työmarkkinoiden keskipitkän ja pitkän aikavälin tarpeita;

70.  tunnustaa paikallis- ja alueviranomaisten tärkeän aseman koulutuksessa, joka on perusta uusien tulevaisuuteen suuntautuneiden taitojen hankkimiselle, mukaan luettuna elinikäinen oppiminen ja uudelleenkoulutus; toteaa, että peruskoulutuksen sekä päästötodistusta vaille jääneiden koulupudokkaiden ja muiden nuorten jatkokoulutuksen yleiset puitteet ovat useissa maissa alue- ja paikallisviranomaisten vastuulla; kannustaa siksi alueita hyödyntämään rakennerahastoja siihen, että erityisesti epäedullisessa asemassa oleville kaupunginosille ja alueille voidaan tarjota koulutusinfrastruktuureja ja näiden kautta mahdollistaa kattava ja inklusiivinen koulutus; toteaa, että paikallis- ja alueviranomaisten sekä yritysten ja yhdistysten verkostoitumiseen sisältyy merkittävästi (koulutus)potentiaalia kestävien työpaikkojen luomiseksi julkisessa lähiliikenteessä, kaupunkien sisäisessä liikkuvuudessa ja koulutuksessa sekä tutkimuksessa ja kehittämisessä yhdenvertaisia mahdollisuuksia korostaen;

71.  panee merkille, että jäsenvaltioiden, työmarkkinaosapuolten ja korkeakoulujen on tehtävä keskenään yhteistyötä perus- ja jatko-opintoihin kuuluvien kurssien käynnistämiseksi sekä talouksien ekologista muutosta edistävien aineiden luomiseksi;

72.  katsoo, että väestökehitykseen liittyvät haasteet edellyttävät laajempaa strategiaa, jossa yhdistetään työpaikkojen luominen Euroopan työmarkkinoiden uusiin ja tuleviin haasteisiin vastaamiseen; katsoo, että EU:n työntekijöiden liikkuvuutta on edelleen lisättävä, mukaan lukien tutkijat ja muut ammattitaitoiset henkilöt, jotta saadaan luotua Eurooppa, jossa EU:n sisämarkkinoilla ei ole liikkuvuuden esteitä;

Sosiaalisesti oikeudenmukainen muutos

73.  toteaa, että taloudellisen toiminnan kestävyyden parantaminen voi käsittää muutoksia kokonaisilla teollisuuden aloilla; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, että vältytään sosiaalisilta uhrauksilta siirryttäessä kestävään talouteen ja mahdollistetaan sosiaalisesti oikeudenmukainen muutos siten, että minimoidaan muutoksen riskit ja optimoidaan hyödyt kaikkien työntekijöiden kohdalla; korostaa, että muutoksen sosiaalinen oikeudenmukaisuus on kestävän kehityksen perusta ja edellytys sille, että eurooppalaiset tukevat muutosta;

74.  korostaa, että muutoksen puutteellisesta hallinnasta aiheutuvat kustannukset voivat olla moninkertaisesti suuremmat kuin ennakoivat investoinnit; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia ottamaan yhdessä vastuun ennalta ehkäisevästä muutoksen hallinnasta;

75.  korostaa, että kestävä talous on sisällytettävä osaksi yritysten yhteiskunta- ja ympäristövastuuta ja että kestävän kehityksen kulttuuria ja kestävää taloutta voidaan edistää järjestämällä yritysten yhteiskuntavastuuseen liittyviä koulutusohjelmia;

76.  muistuttaa, että tarvittavien edellytysten luominen sille, että työntekijät voivat hankkia täydennyskoulutusta ja sopeutua uuden teknologian käyttöön, työpaikkojen menettämisen ehkäisemiseksi, ja työehtosopimusten edistäminen ja tukeminen muutoksen ennakoimiseksi ja työttömyyden välttämiseksi ovat ratkaisevia ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä yhdessä sosiaaliturvan vahvistamisen, toimeentulotukijärjestelmien ja ennakoivien toimialakohtaisten koulutusaloitteiden kanssa;

77.  kehottaa Euroopan komissiota tukemaan Euroopan tasoista tulevaisuuden ammattien tutkimusta, jotta voitaisiin estää taloudellisista syistä tapahtuvat irtisanomiset ja säilyttää työpaikat Euroopan unionissa;

78.  korostaa, että on tehtävä tiivistä ja tehokasta yhteistyötä ja että kansainvälisten järjestöjen on täydennettävä toisiaan, ja kehottaa Maailman kauppajärjestöä ryhtymään toimiin investointien ja kaupan sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien näkökohtien suhteen;

79.  toteaa, että kansalaisjärjestöillä ja ammattiyhdistyksillä on tärkeä asema vihreän työllisyyspotentiaalin kehittämisessä, sillä ne vaikuttavat päätöksentekoon työnantajina ja yleisen tietoisuuden lisääjinä;

80.  huomauttaa, että ne organisaatiot, jotka investoivat ekotehokkaisiin toimintatapoihin, auttavat parantamaan työympäristöä työntekijöille ja näin ollen voivat jopa lisätä tuottavuuttaan; kehottaa jäsenvaltioita edistämään yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmää (EMAS) ja kannustamaan kaikkia elinkeinoelämän aloja, jotta ne pyrkisivät saamaan EMAS-rekisteröinnin; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia ottamaan keskeiset ympäristökysymykset osaksi sosiaalista vuoropuhelua kaikilla kuulemisen tasoilla, erityisesti alakohtaisia neuvotteluja; korostaa, että siirtymän sosiaalisen oikeudenmukaisuuden varmistamiseksi työntekijöiden olisi oltava prosessissa mukana osallistuvina kumppaneina; kehottaa ottamaan mukaan työntekijöiden edustajat, jotka ovat vastuussa työpaikkojen muuttamisesta vihreiksi ILO:n määrittelemällä tavalla kansallisten käytäntöjen mukaisesti, jotta työpaikoista, yrityksistä ja teollisuudenaloista tulee entistä kestävämpiä; kehottaa jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia tekemään ohjattua yhteistyötä siirtymän hallinnassa ympäristöalan sidosryhmien ja asiantuntijoiden kanssa ja hyödyntämään niiden antamia neuvoja;

81.  kehottaa EU:ta käynnistämään työmarkkinaosapuolten avustuksella järjestelmällisen vuoropuhelun ulkosuhteissaan, jotta kestävään kehitykseen sovellettaisiin samanlaista lähestymistapaa maailman muissa osissa samojen kehitysolosuhteiden turvaamiseksi ja sen varmistamiseksi, ettei teollisuuden kilpailukyky vaarannu; tasapuolisen kilpailun varmistaminen vihreillä teollisuudenaloilla vaikuttaa myönteisesti parantamalla vihreää työtä tekevien työntekijöiden suojelua ja työolosuhteita;

82.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käynnistämään tiedotuskampanjoita vihreiden työpaikkojen kehittämisestä kestävässä taloudessa;

o
o   o

83.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 39, 13.2.2008, s. 1.
(2) EUVL L 153, 18.6.2010, s. 13.
(3) EUVL L 140, 5.6.2009, s. 16.
(4) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0154.
(5) Neuvoston asiakirja 16818/09, 1.12.2009.
(6) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0123.
(7) Komission yksiköiden valmisteluasiakirja ”Regions 2020 – An Assessment of Future Challenges for EU Regions” (marraskuu 2008), saatavilla osoitteessa http://ec.europa.eu/regional_policy/sources/docoffic/working/regions2020/pdf/regions2020_en.pdf.


ETA-Sveitsi: Sisämarkkinoiden täysimääräisen täytäntöönpanon esteet
PDF 206kWORD 50k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 7. syyskuuta 2010 ETA–Sveitsi: Sisämarkkinoiden täysimääräiseen täytäntöönpanoon liittyvistä esteistä (2009/2176(INI))
P7_TA(2010)0300A7-0216/2010

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 22. heinäkuuta 1972 tehdyn Euroopan talousyhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen vapaakauppasopimuksen,

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton välillä 21. kesäkuuta 1999 tehdyn sopimuksen henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta ja erityisesti sen liitteen I henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta ja sen liitteen III ammattipätevyyden tunnustamisesta,

–  ottaa huomioon 25. kesäkuuta 2009 tehdyn Euroopan talousyhteisön ja Sveitsin valaliiton sopimuksen tavarakuljetusten tarkastusten ja muodollisuuksien helpottamisesta ja turvallisuuteen liittyvistä tullitoimenpiteistä,

–  ottaa huomioon 21. kesäkuuta 1999 tehdyn Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton sopimuksen vaatimustenmukaisuuden arvioinnin vastavuoroisesta tunnustamisesta,

–  ottaa huomioon 21. kesäkuuta 1999 tehdyn Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton sopimuksen tietyistä julkisiin hankintoihin liittyvistä näkökohdista,

–  ottaa huomioon 27. toukokuuta 2008 tehdyn pöytäkirjan Bulgarian tasavallan ja Romanian osallistumisesta sopimuspuolina niiden Euroopan unioniin liittymisen johdosta Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton väliseen henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehtyyn sopimukseen,

–  ottaa huomioon 26. lokakuuta 2004 tehdyn Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton sopimukseen henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta liitetyn pöytäkirjan Tšekin tasavallan, Viron tasavallan, Kyproksen tasavallan, Latvian tasavallan, Liettuan tasavallan, Unkarin tasavallan, Maltan tasavallan, Puolan tasavallan, Slovenian tasavallan ja Slovakian tasavallan osallistumisesta Euroopan unioniin liittymisensä johdosta sopimuspuolina kyseiseen sopimukseen,

–  ottaa huomioon Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen,

–  ottaa huomioon palveluista sisämarkkinoilla 12. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/EY (palveludirektiivi)(1),

–  ottaa huomioon ammattipätevyyden tunnustamisesta 7. syyskuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/36/EY(2),

–  ottaa huomioon ETAn parlamentaarisen sekavaliokunnan 33. kokouksessa hyväksytyn Euroopan talousalueen parlamentaarisen sekakomitean päätöslauselman,

–  ottaa huomioon Euroopan talousalueen parlamentaarisen sekakomitean kertomuksen ETA-sopimuksen toiminnasta vuonna 2008,

–  ottaa huomioon 2. syyskuuta 2009 julkistetun Sveitsin ulkopolitiikkaa koskevan kertomuksen,

–  ottaa huomioon ETAan kuuluvien EFTA-valtioiden sisämarkkinoiden 25. tulostaulun,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 217 artiklan, joka valtuuttaa unionin tekemään kansainvälisiä sopimuksia,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön (A7-0216/2010),

A.  ottaa huomioon, että neljä Euroopan vapaakauppa-alueen (EFTA) jäsenvaltiota (Islanti, Liechtenstein, Norja ja Sveitsi) ovat Euroopan unionin merkittäviä kauppakumppaneita ja että kaupan volyymin perusteella Sveitsi on EU:n neljänneksi suurin ja Norja viidenneksi suurin kauppakumppani,

B.  ottaa huomioon, että EU:n ja kolmen EFTAn jäsenvaltion (Islannin, Liechtensteinin ja Norjan) väliset suhteet perustuvat Euroopan talousalueeseen (ETA), joka mahdollistaa hallitun ja valvotun täysimääräisen osallistumisen sisämarkkinoille erittäin pitkälle institutionaalisesti hallitun ja valvotun ETA-sopimuksen perusteella,

C.  ottaa huomioon, että Sveitsin osallistuminen ETAan torjuttiin kansanäänestyksessä vuonna 1992 ja että sen vuoksi Sveitsin ja EU:n nykyiset suhteet perustuvat yli 120 kahdenväliseen ja alakohtaiseen sopimukseen, jotka mahdollistavat laajan yhdentymisen mutta eivät täyttä osallistumista sisämarkkinoille,

Johdanto

1.  katsoo, että ETA-sopimus on merkittävä talouskasvun edistäjä; pitää myönteisinä ETAan kuuluvien EFTA-valtioiden edistymistä sisämarkkinasäännösten täytäntöönpanossa, minkä myös näiden valtioiden sisämarkkinatulostaulu osoittaa; panee merkille, että henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevan sopimuksen täytäntöönpano aiheuttaa paljon enemmän haasteita EU:n ja Sveitsin välisille suhteille;

2.  panee merkille, että kahdenväliset sopimukset eivät luo mitään automaattista mekanismia, jolla niiden sisältö voitaisiin mukauttaa asiaa koskevaan säännöstön myöhempään kehittymiseen; tunnustaa, että kansallisen säännöstön autonominen mukauttaminen EU:n säännöstöön kahdenvälisten sopimusten piiriin kuuluvulla aloilla perustuu Sveitsin kansan suvereeniin päätökseen olla liittymättä ETAan, mitä olisi kunnioitettava täydellisesti;

Sisämarkkinasääntöjen täytäntöönpano: ETAan kuuluvat EFTA-valtiot

3.  pitää myönteisenä ETAan kuuluvia EFTA-valtioita koskevien parannettujen tietojen sisällyttämistä vuosittaiseen kuluttajamarkkinatulostauluun; kehottaa EFTAn valvontaviranomaista jatkamaan komission avulla ja yhteistyössä komission kanssa sisämarkkinalainsäädännön täytäntöönpanon järjestelmällisen seurannan edelleen kehittämistä;

4.  panee merkille, että Lissabonin sopimuksen voimaantulon seurauksena on epävarmaa, mitkä EU:n lainsäädännön osat ovat ETAn kannalta merkityksellisiä; katsoo, että edellä mainittu saattaa hidastaa sisämarkkinalainsäädännön täytäntöönpanoa ETAan kuuluvissa EFTA-valtioissa; kehottaa komissiota arvioimaan tilannetta;

5.  panee merkille, että Lissabonin sopimus tehostaa kansallisten parlamenttien roolia EU:n päätöksenteossa; katsoo, että yhdenmukaisuuden vuoksi ETAan kuuluvien EFTA-valtioiden parlamenttien olisi osallistuttava nykyistä läheisemmin EU:n lainsäädäntöprosessiin ETAn kannalta merkityksellisten ehdotusten osalta; kehottaa komissiota toimittamaan ETAan kuuluvien EFTA-valtioiden kansallisille parlamenteille säädösehdotukset, jotka lähetetään EU:n jäsenvaltioiden kansallisille parlamenteille kommentoitaviksi;

6.  kehottaa komissiota virallistamaan ETA-sopimuksen soveltamisalaan kuuluvien EU:n uusien sääntöjen ja säädösten ilmoitusprosessin, jotta voidaan vähentää uuden säännöstön hyväksymisen ja sen ETAan kuuluvissa EFTA-valtioissa tapahtuvan täytäntöönpanon välistä eroa;

7.  kehottaa ETAan kuuluvia EFTA-valtioita varmistamaan riittävät resurssit sisämarkkinalainsäädännön täytäntöönpanoa varten; toteaa, että palveludirektiivin täytäntöönpano ja erityisesti keskitettyjen asiointipisteiden määrittäminen on tässä yhteydessä erittäin tärkeää;

8.  tunnustaa, että sisämarkkinalainsäädännön täytäntöönpano tapahtuu ETAan kuuluvissa EFTA-maissa institutionaalisista syistä väistämättä hitaammin kuin EU:ssa; toteaa, että valtioilla on näistä erilaisista edellytyksistä ja myös ETAan kuuluvissa EFTA-valtioissa saavutetusta kaiken kaikkiaan hyvästä täytäntöönpanoasteesta huolimatta vielä mahdollisuuksia vähentää täytäntöönpanovajetta;

9.  panee merkille, että muista tärkeistä sisämarkkinasäädösehdotuksista, kuten kuluttajan oikeuksia koskevasta komission direktiiviehdotuksesta, keskustellaan parhaillaan; kehottaa komissiota lisäämään ETAan kuuluvien EFTA-valtioiden osallistumista mainittuihin keskusteluihin;

Sisämarkkinasääntöjen täytäntöönpano: Sveitsi

10.  pitää myönteisenä edistymistä EU:n ja Sveitsin välisen rajatylittävien palvelujen tarjoamisen vapauttamisessa ja erityisesti henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehdyn sopimuksen myönteisiä vaikutuksia, kuten Sveitsissä toimivien EU:sta lähetettyjen työntekijöiden ja EU:sta peräisin olevien itsenäisten ammatinharjoittajien määrän jatkuva lisääntyminen vuosina 2005–2009 osoittaa; panee merkille, että edellä mainittu edustaa kummankin osapuolen kannalta hyödyllistä kehitystä;

11.  panee merkille, että henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehdyn sopimuksen ohella Sveitsi on hyväksynyt useita tukitoimenpiteitä, joiden tarkoituksena on suojella työntekijöitä palkkojen polkemiselta ja sosiaaliselta polkumyynniltä, edistää sveitsiläisten ja EU:n jäsenvaltioista tulevien palveluntarjoajien yhdenvertaista kohtelua sekä varmistaa se, että kansalaiset hyväksyvät sopimuksen; panee merkille, että nämä toimet voivat estää EU:n yritysten, erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten palvelujen tarjoamista Sveitsin alueella; panee merkille, että EU:n tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan monet mainituista tukitoimista ovat hyväksyttäviä vain sillä ehdolla, että ne turvaavat suhteutetulla tavalla yleisen edun niiltä osin, joilta sitä ei ole turvattu palvelujen tarjoajien kotivaltiossa;

12.  toteaa, että erityisesti seuraavat tukitoimet ovat vapaata liikkuvuutta koskevaan sopimukseen nähden suhteettomia ja vaikeuttavat pk-yritysten palvelujen tuottamista Sveitsissä: Sveitsissä voimassa oleva kahdeksan päivän ennakkoilmoitusta koskeva vaatimus, velvollisuus osallistua kolmikantakomiteoiden toimintakuluihin sekä kohtuuttoman tiukka täytäntöönpanokäytäntö; pyytää tässä yhteydessä Sveitsin vianomaisia kumoamaan säännökset, joilla velvoitetaan rajatylittäviä palveluja tarjoavat yritykset antamaan takuun taloudellisista toimintaedellytyksistään;

13.  on huolestunut äskettäisistä tapahtumista Zürich-Klotenin lentoasemalla, jossa Sveitsin viranomaiset kielsivät saksalaisia ja itävaltalaisia takseja ottamasta matkustajia, ja epäilee vakavasti, onko tämä toimenpide henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevan sopimuksen mukainen; kehottaa komissiota tarkastelemaan tätä asiaa perusteellisesti;

14.  kehottaa komissiota tutkimaan toimia, jotka estävät sisämarkkinoiden toimintaa EU:n alueella ja jotka aiheuttavat ongelmia myös Sveitsin palvelujen tarjoajille, ja ryhtymään asianmukaisiin toimiin tarvittaessa;

15.  kannustaa Sveitsin hallitusta ja kantoneja hyödyntämään EU:n ja ETA:n kokemuksia palvelualan avaamisesta palveludirektiivin täytäntöönpanon avulla; painottaa, että talouden kannalta palveludirektiivillä näyttää olevan markkinoita liberalisoiva vaikutus sekä jäsenvaltioiden välillä että niiden sisällä ja että tämä perustuu kansallisen lainsäädännön tarkistamisprosessiin tarpeettomien sijoittautumisen esteiden poistamiseksi ja vertaisarviointiin, jolla jäsenvaltiot ovat perustelleet kaikkia lisärajoituksia yleisen edun nimissä; katsoo siksi, että samantapainen käytäntö voisi osoittautua hyödylliseksi pyrittäessä lisäämään rajat ylittävien palvelujen tarjoamista EU:n ja Sveitsin välillä;

16.  pitää myönteisenä Sveitsin hallituksen toimia, jotka koskevat EU:sta peräisin oleville yrityksille tarkoitettujen tietojen saatavuuden parantamista;

17.  pitää myönteisenä Sveitsin liittoneuvoston päätöstä ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun direktiivin 2005/36/EY saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä ja pyytää Sveitsiä ja komissiota pyrkimään sopimukseen direktiivin täytäntöönpanosta mahdollisimman pikaisesti;

18.  panee merkille, että henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehty sopimus ei sisällä kattavaa sopimusta palvelujen vapaasta liikkuvuudesta, josta säädetään vain hyvin valikoivasti erityisissä kahdenvälisissä sopimuksissa; korostaa, että palvelujen vapaata liikkuvuutta koskevasta laaja-alaisesta sopimuksesta olisi merkittäviä taloudellisia etuja molemmille osapuolille; kehottaa komissiota ja Sveitsiä siksi tutkimaan mahdollisuutta käynnistää neuvottelut, joiden tarkoituksena on palvelujen vapaata liikkuvuutta koskevan kattavan sopimuksen tekeminen;

19.  katsoo, että olisi pyrittävä varmistamaan, että identtisiä ja rinnakkaisia sisämarkkinasääntöjä, muun muassa palvelujen vapaata liikkuvuutta koskevia sääntöjä, tulkitaan ja sovelletaan yhtäläisesti EU:ssa ja Sveitsissä, jotta voidaan varmistaa Sveitsin samanlainen osallistuminen sisämarkkinoihin; kunnioittaa samalla kuitenkin täydellisesti Sveitsin ja EU:n välisten suhteiden erityisen luonteen perusteita;

20.  korostaa, että henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehdyn sopimuksen täytäntöönpanon yhdenmukaisuuden lisääminen ja Sveitsin lainsäädännön ja EU:n sisämarkkinalainsäädännön nopeampi lähentyminen, mikä loisi kummankin osapuolen taloudellisille toimijoille avoimemman ja ennustettavamman toimintaympäristön, on sekä EU:n ja Sveitsin etujen mukaista;

21.  pitää myönteisenä käytäntöä, jonka mukaisesti Sveitsin viranomaiset ottavat omasta aloitteestaan huomioon EU:n tuomioistuimen oikeuskäytännön henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehdyn sopimuksen voimaantulosta lähtien; pitää myönteisenä sitä, että Sveitsi on äskettäin sisällyttänyt lainsäädäntöönsä Cassis de Dijon -periaatteen;

22.  kannustaa komissiota ja Sveitsiä pyrkimään kahdenvälisistä sopimuksista, myös tuoteturvallisuutta koskevasta sopimuksesta, parhaillaan käytävissä neuvotteluissa pikaiseen sopimukseen; kehottaa komissiota ja Sveitsiä tekemään näistä ja tulevista sopimuksista mahdollisimman yksiselitteisiä ja ennakoivia, jotta mahdollisuudet niiden epäyhtenäiseen soveltamiseen rajataan jo etukäteen hyvin vähäisiksi;

23.  kehottaa komissiota ja Sveitsiä tutkimaan sellaisen mekanismin kehittämistä, jolla henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehty sopimus voitaisiin nykyistä nopeammin mukauttaa sen soveltamisalaa koskevan säännöstön kehittymiseen;

24.  kehottaa komissiota ja Sveitsiä tutkimaan lyhyellä aikavälillä mahdollisuuksia löytää horisontaalisia ratkaisuja tiettyihin institutionaalisiin kysymyksiin, vähentää päätöksentekojärjestelmän hajanaisuutta ja tehdä se avoimemmaksi, parantaa sekakomiteoiden välistä tiedonkulkua ja harkita tehokkaan riitojenratkaisumenettelyn käyttöönottoa;

25.  kehottaa lisäämään Euroopan parlamentin ja Sveitsin välistä tietojenvaihtoa ja esittää, että Sveitsin edustajien olisi osallistuttava nykyistä enemmän Euroopan parlamentin ja sen elinten työhön;

26.  toteaa, että useita politiikan aloja, muun muassa kuluttajansuojaa, koskevissa meneillään olevissa ja tulevissa neuvotteluissa ilmenevät haasteet huomioon ottaen on keskusteltava mahdollisuudesta ylittää nykyiset institutionaaliset rajat ja tehdä kaiken kattava, sekä Sveitsiä että EU:ta hyödyttävä kahdenvälinen sopimus;

o
o   o

27.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 376, 27.12.2006, s. 36.
(2) EUVL L 255, 30.9.2005, s. 22.


EU:n ja Korean vapaakauppasopimuksen kahdenvälinen suojalauseke ***I
PDF 303kWORD 196k
Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi EU:n ja Korean vapaakauppasopimuksen kahdenvälisen suojalausekkeen täytäntöönpanosta (KOM(2010)0049 – C7-0025/2010 – 2010/0032(COD))
P7_TA(2010)0301A7-0210/2010

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Ehdotusta tarkistettiin 7. syyskuuta 2010 seuraavasti(1):

Komission teksti   Tarkistus
Tarkistus 1
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 3 a kappale (uusi)
(3 a)  Kauppakumppanin kotimarkkinoilla olevilla kaupan esteillä pyritään tukemaan vientiä ulkomaille niiltä markkinoilta, ja jos vienti suuntautuu EU:hun, esteet voivat luoda edellytykset suojalausekkeen käytölle.
Tarkistus 2
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 5 kappale
(5)  Suojatoimenpiteitä voidaan harkita ainoastaan, jos kyseistä tuotetta tuodaan unioniin sellaisina kasvaneina määrinä ja sellaisissa olosuhteissa, jotka aiheuttavat tai uhkaavat aiheuttaa samankaltaisten tai suoraan kilpailevien tuotteiden tuottajille unionissa vakavaa haittaa, kuten sopimuksen kolmannen luvun 3.1 artiklassa määrätään.
(5)  Suojatoimenpiteitä voidaan harkita ainoastaan, jos kyseistä tuotetta tuodaan unioniin sellaisina kasvaneina määrinä tai jos kyseinen taloudellinen toiminta on kasvanut siinä määrin ja sellaisissa olosuhteissa, jotka aiheuttavat tai uhkaavat aiheuttaa samankaltaisten tai suoraan kilpailevien tuotteiden tuottajille tai taloudelliselle toiminnalle unionissa vakavaa haittaa, kuten sopimuksen kolmannen luvun 3.1 artiklassa määrätään.
Tarkistus 3
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 5 a kappale (uusi)
(5 a)  Vakava haitta tai vakavan haitan uhka unionin tuottajille voi aiheutua myös sitä kautta, että ei noudateta sopimuksen 13 luvusta johtuvia velvoitteita, erityisesti siinä vahvistettuja sosiaali- ja ympäristönormeja, minkä vuoksi on tarpeen määrätä suojatoimenpiteitä.
Tarkistus 4
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 5 b kappale (uusi)
(5 b)  Vakava haitta tai vakavan haitan uhka unionin tuottajille tai yksittäisille tuotannonaloille määräytyy myös sen perusteella, noudatetaanko sopimuksessa sovittuja sääntöjä muista kuin tulleihin liittyvistä kaupan esteistä. Suojatoimenpiteiden määrääminen voi olla tarpeen.
Tarkistus 5
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 6 a kappale (uusi)
(6 a)  Sopimuksen seurannan ja tarkistamisen sekä mahdollisten suojatoimenpiteiden määräämisen olisi oltava mahdollisimman avointa ja tapahduttava kansalaisyhteiskunnan edustajien myötävaikutuksella. Siksi on tarpeen ottaa joka vaiheessa mukaan toimintaan EU:n alueen neuvoa-antava ryhmä (Domestic Advisory Group) ja kansalaisyhteiskuntafoorumi (Civil Society Forum).
Tarkistus 6
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 6 b kappale (uusi)
(6 b)  Komission olisi esitettävä vuosittain kertomus sopimuksen soveltamisesta ja täytäntöönpanosta sekä suojatoimenpiteiden käytöstä. Mikäli suojatoimenpiteet osoittautuvat riittämättömiksi, komission olisi esitettävä välittömästi ehdotus laajemmista suojatoimenpiteistä, joita ovat esimerkiksi määrälliset rajoitukset, kiintiöt, tuontiluvat tai muut korjaavat toimenpiteet.
Tarkistus 7
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 7 a kappale (uusi)
(7 a)  Unionin koko teollisuuden ja sen eri alojen kannalta on erittäin tärkeää, että kaikki Koreasta Euroopan unioniin tapahtuva tuonti on tilastoitu luotettavasti niin, että mahdollinen vakavan haitan uhka voidaan määrittää sopimuksen voimaantulopäivästä alkaen.
Tarkistus 8
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 13 a kappale (uusi)
(13 a)  Tiivis seuranta ja säännölliset arvioinnit helpottavat ja lyhentävät menettelyjen aloittamista ja tutkimusvaihetta. Komission olisi siksi seurattava säännöllisesti tuonti- ja vientitilastoja ja arvioitava vapaakauppasopimuksen vaikutusta eri aloihin sopimuksen voimaantulopäivästä alkaen.
Tarkistus 9
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 13 b kappale (uusi)
(13 b)  Komission, jäsenvaltioiden sekä unionin tuottajien olisi sopimuksen voimaantulopäivästä alkaen seurattava ja arvioitava jatkuvasti sopimuksen piiriin kuuluvien arkojen tuotteiden tuotantolinjojen tuonti- ja vientitilastoja, jotta voidaan ajoissa todeta vakava haitta tai vakavan haitan uhka unionin tuottajille.
Tarkistus 10
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 13 c kappale (uusi)
(13 c)  On tarpeen säätää tietyistä menettelyistä, jotka liittyvät sopimukseen liitetyn käsitteen ”peräisin olevat tuotteet” (”alkuperätuotteet”) määrittelyä ja hallinnollisen yhteistyön menetelmiä koskevan pöytäkirjan, jäljempänä ”alkuperäsääntöpöytäkirja”, 14 artiklan (Tullinpalautus tai tulleista vapauttaminen) soveltamiseen, jotta varmistetaan siinä määrättyjen mekanismien tehokas toiminta ja mahdollistetaan kattava tiedonvaihto sidosryhmien kanssa.
Tarkistus 11
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 13 d ja 13 e kappale (uusi)
(13 d)  Koska tullinpalautuksen rajoittaminen on mahdollista vasta viiden vuoden kuluttua sopimuksen voimaantulosta, voi olla tarpeen turvautua tämän asetuksen perusteella suojatoimenpiteisiin, jos tullinpalautuksista tai tulleista vapauttamisesta aiheutuu vakava haitta tai vakavan haitan uhka unionin tuottajille. Sen vuoksi komission olisi sopimuksen voimaantulopäivästä alkaen seurattava erityisen tarkasti etenkin herkillä aloilla, missä määrin Korean tasavallasta tuoduissa tuotteissa on kolmansista maista peräisin olevia osia ja materiaaleja, millaisia muutoksia tarvitaan ja miten asia vaikuttaa markkinatilanteeseen.
(13 e)  Komission olisi siksi seurattava sopimuksen voimaantulopäivästä alkaen Korean ja kolmansien osapuolten tilastoja ja luetteloida tuoteryhmät, joihin tullinpalautus saattaa vaikuttaa.
Tarkistus 12
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 13 f kappale (uusi)
(13 f)  Jos komission tutkimuksessa todetaan, että unionin teollisuudelle on tapahtunut vahinkoa EU:n ja Korean vapaakauppasopimuksen seurauksena, silloin ainoastaan Euroopan globalisaatiorahaston perustamisesta 20 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen No (EY) 1927/20061, jäljempänä ”EGR-asetus”, osalta tarkoitetaan, että
a)  EGR-asetuksen 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin ”globalisaatiosta johtuviin maailmankaupan huomattaviin rakenteellisiin muutoksiin” sisältyy tuonnin lisääntyminen Koreasta Eurooppaan tai viennin epäonnistuminen EU:sta Koreaan;
b) autoteollisuuden
– irtisanomisilla on EGR-asetuksen 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ”huomattava haitallinen vaikutus alueelliseen tai paikalliseen talouteen” ja EGR-asetuksen 2 artiklan c alakohdassa tarkoitettu ”vakava vaikutus työllisyyteen ja paikalliseen talouteen” sekä
– irtisanomiset ovat EGR-asetuksen 2 artiklan c kohdassa tarkoitettuja ”poikkeuksellisia olosuhteita”.
__________
¹ EUVL L 406, 30.12.2006, s. 1.
Tarkistus 13
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 13 g kappale (uusi)
(13 g)  Jotta voidaan välttää vakavan haitan tai vakavan haitan uhkan aiheutuminen unionin tuottajille tai tuotannonaloille, komission olisi tarkkailtava huolellisesti tuotantokapasiteetteja sekä ILO:n ja YK:n sosiaali- ja työnormien ja ympäristönormien noudattamista niissä kolmansissa maissa, joista peräisin olevia osia tai materiaaleja käytetään sopimuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden kaupassa.
Tarkistus 14
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 13 h–j kappale (uusi)
(13 h)  Sopimuksen yhdennentoista luvun 11.1 artiklan 2 kohdassa määrätään, että osapuolet pitävät alueillaan voimassa kattavan kilpailulainsäädännön, jonka avulla tehokkaasti torjutaan yhden tai useamman yrityksen rajoittavia sopimuksia, yhdenmukaistettuja menettelytapoja ja määräävän aseman väärinkäyttöä.
(13 i)  Yhdennentoista luvun 11.6 artiklan 2 kohdassa säädetään osapuolten velvollisuudesta tehdä yhteistyötä täytäntöönpanoa koskevien toimintalinjojen ja kilpailulainsäädännön täytäntöönpanon osalta myös kilpailunvastaista toimintaa koskevasta yhteistyöstä 23 päivänä toukokuuta 2009 allekirjoitetun Euroopan yhteisön ja Korean tasavallan hallituksen väliseen sopimukseen (”yhteistyösopimukseen”) perustuvien täytäntöönpanoyhteistyön, ilmoitusten, kuulemisen ja muiden kuin luottamuksellisten tietojen vaihdon kautta.
(13 j)  Yhteistyösopimuksen tarkoituksena on auttaa panemaan tehokkaasti täytäntöön kunkin osapuolen kilpailulainsäädäntö edistämällä osapuolten kilpailuviranomaisten välistä yhteistyötä ja koordinaatiota.
Tarkistus 15
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 14 kappale
(14)  Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY mukaisesti.
(14)  Sopimuksen kahdenvälisen suojalausekkeen soveltaminen edellyttää, että komissio päättää yhdenmukaisista edellytyksistä väliaikaisten suojatoimenpiteiden ja lopullisten suojatoimenpiteiden toteuttamiselle, valvontatoimenpiteiden toteuttamiselle ja tutkimusten ja menettelyjen päättämiselle ilman toimenpiteitä. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 291 artiklan mukaan ne yleiset säännöt ja periaatteet, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, vahvistetaan etukäteen tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen annetulla asetuksella. Ennen kyseisen uuden asetuksen antamista olisi edelleen sovellettava menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehtyä neuvoston päätöstä 1999/468/EY, lukuun ottamatta valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä, jota ei sovelleta.
Tarkistus 16
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 14 a kappale (uusi)
(14 a)  Tätä asetusta olisi sovellettava yksinomaan tavaroihin, jotka valmistetaan Euroopan unionissa ja Korean tasavallassa. Soveltamisalasta olisi suljettava pois tuotteet, osat ja komponentit, jotka valmistetaan erityistalousalueilla, kuten Kaesong. Ennen kuin soveltamisala voidaan ulottaa koskemaan myös erityistalousalueilla valmistettavia tavaroita, tätä asetusta olisi muutettava tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen. Soveltamisalan laajentamisen yhteydessä olisi varmistettava erityisesti sopimuksen 13 luvusta johtuvien velvoitteiden noudattaminen myös erityistalousalueilla.
Tarkistus 17
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – a alakohta
(a) ”unionin tuotannonalalla” unionin alueella toimivia samankaltaisten tai suoraan kilpailevien tuotteiden unionin tuottajia kokonaisuudessaan tai niitä unionin tuottajia, joiden yhteinen samankaltaisten tai suoraan kilpailevien tuotteiden tuotanto vastaa pääosaa kyseisten tuotteiden kokonaistuotannosta unionissa;
a) ”unionin tuotannonalalla” unionin alueella toimivia samankaltaisten tai suoraan kilpailevien tuotteiden unionin tuottajia kokonaisuudessaan tai niitä unionin tuottajia, joiden yhteinen samankaltaisten tai suoraan kilpailevien tuotteiden tuotanto vastaa pääosaa kyseisten tuotteiden kokonaistuotannosta unionissa. Jos samankaltainen tai suoraan kilpaileva tuote on vain yksi useasta tuotteesta, joita unionin tuotannonalan muodostavat tuottajat valmistavat, tuotannonala on määriteltävä samankaltaisen tai suoraan kilpailevan tuotteen valmistuksessa mukana olevaksi erityistoiminnaksi;
Tarkistus 18
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – c alakohta
(c) ”vakavan haitan uhalla” selvästi toteutumassa olevaa vakavaa haittaa; vakavan haitan uhkan määrittämisen on perustuttava tosiseikkoihin eikä pelkästään väitteeseen, arveluun tai vähäiseen mahdollisuuteen;
c) ”vakavan haitan uhalla” selvästi toteutumassa olevaa vakavaa haittaa; vakavan haitan uhkan määrittämisen on perustuttava todennettaviin tosiseikkoihin eikä pelkästään väitteeseen, arveluun tai vähäiseen mahdollisuuteen; vakavan haitan uhkan määrittämisessä olisi otettava huomioon muun muassa 4 artiklan 5 kohdassa säädettyjen tekijöiden perusteella tehdyt ennusteet, arviot ja analyysit;
Tarkistus 19
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – e a alakohta (uusi)
e a) ”asianomaisilla osapuolilla” osapuolia, joihin kyseisen tuotteen tuonti vaikuttaa.
Tarkistus 20
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – e b alakohta (uusi)
e b) ”tuotteilla” tavaroita, jotka valmistetaan Euroopan unionissa ja Korean tasavallassa. Tähän eivät kuulu tavarat, osat ja komponentit, jotka valmistetaan erityistalousalueilla. Ennen kuin soveltamisala voidaan ulottaa koskemaan myös erityistalousalueilla valmistettavia tuotteita, tätä asetusta on muutettava tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen.
Tarkistus 21
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – e c alakohta (uusi)
e c) ”olosuhteilla, jotka aiheuttavat tai uhkaavat aiheuttaa vakavaa haittaa” sellaisia tekijöitä kuin tuotantokapasiteetti, käyttöasteet, valuuttaa koskevat menettelytavat ja kolmannen maan työolot, jotka koskevat kyseiseen tuotteeseen sisällytettävien komponenttien valmistamista ja materiaaleja;
Tarkistus 22
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – e d alakohta (uusi)
e d) ”alueella tai alueilla” yhtä tai useampaa unionin jäsenvaltiota.
Tarkistus 23
Ehdotus asetukseksi
2 artikla – 1 kohta
1.  Suojatoimenpide voidaan määrätä tässä asetuksessa annettujen säännösten mukaisesti, kun Koreasta peräisin olevaa tuotetta tuodaan kyseistä tuotetta koskevien tullien alentamisen tai poistamisen seurauksena unioniin sellaisina lisääntyneinä määrinä joko absoluuttisesti mitattuna tai suhteessa kotimaiseen tuotantoon ja sellaisissa olosuhteissa, että tuonti aiheuttaa tai uhkaa aiheuttaa vakavaa haittaa kyseisen tuotteen kanssa samankaltaisia tai sen kanssa suoraan kilpailevia tuotteita tuottavalle unionin tuotannonalalle.
1.  Suojatoimenpide voidaan määrätä tässä asetuksessa annettujen säännösten mukaisesti, kun Koreasta peräisin olevaa tuotetta tai taloudellista toimintaa tuodaan kyseistä tuotetta tai toimintaa koskevien tullien alentamisen tai poistamisen seurauksena unioniin sellaisina lisääntyneinä määrinä joko absoluuttisesti mitattuna tai suhteessa kotimaiseen tuotantoon ja sellaisissa olosuhteissa, että tuonti aiheuttaa tai uhkaa aiheuttaa vakavaa haittaa kyseisen tuotteen kanssa samankaltaisia tai sen kanssa suoraan kilpailevia tuotteita tai toimintaa tuottavalle unionin tuotannonalalle.
Tarkistus 24
Ehdotus asetukseksi
2 artikla – 1 a kohta (uusi)
Kun erityisesti 4 artiklan 5 kohdassa tarkoitettujen arviointitekijöiden perusteella on ilmeistä, että 2 artiklan 1 kohdan nojalla säädetyt edellytykset toimenpiteiden toteuttamiseksi täyttyvät yhdellä tai useammalla unionin alueella, komissio voi vaihtoehtoisia ratkaisuja tarkasteltuaan sallia poikkeuksellisesti valvonta- tai suojatoimenpiteiden rajoitetun soveltamisen tällä alueella tai näillä alueilla, jos se katsoo, että nämä tällä tasolla sovellettavat toimenpiteet ovat aiheellisempia kuin koko unionin alueella sovellettavat toimenpiteet.
Näiden toimenpiteiden on oltava väliaikaisia ja niiden on häirittävä mahdollisimman vähän sisämarkkinoiden toimintaa. Ne toteutetaan 2 artiklan 2 kohdassa säädettyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti.
Tarkistus 25
Ehdotus asetukseksi
2 artikla – 2 a ja 2 b kohta (uusi)
2 a.  Komissio (Eurostat) esittää vuosittain seurantakertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle ajan tasalle saatetuista tilastoista, jotka koskevat EU:n herkkiin aloihin vaikuttavaa sopimukseen perustuvaa tuontia Koreasta.
2 b.  Jos unionin tuotannonala ilmoittaa komissiolle todistetusta haitan uhkasta, komissio voi harkita seurannan alan laajentamista muille aloille, joihin vaikutus kohdistuu (asianomaiset osapuolet).
Tarkistus 26
Ehdotus asetukseksi
2 a artikla (uusi)
2 a artikla
Seuranta
Komissio seuraa korealaisten tuotteiden tuonti- ja vientitilastojen kehitystä sekä toimii yhteistyössä ja vaihtaa säännöllisesti tietoja jäsenvaltioiden ja unionin tuotannonalan kanssa. Komissio varmistaa, että jäsenvaltiot toimittavat tunnollisesti asianmukaisia ja laadukkaita tilastotietoja.
Komissio seuraa sopimuksen voimaantulopäivästä alkaen tiiviisti Korean ja kolmansien osapuolten tilastoja ja ennusteita tuoteryhmistä, joihin tullinpalautus saattaa vaikuttaa.
Tarkistus 27
Ehdotus asetukseksi
3 artikla – 1 kohta
1.  Tutkimus on aloitettava jäsenvaltion pyynnöstä tai komission omasta aloitteesta, jos komission mukaan on ilmeistä, että tutkimuksen aloittamista varten on riittävä näyttö.
1.  Tutkimus on aloitettava jäsenvaltion, Euroopan parlamentin, EU:n alueen neuvoa-antavan ryhmän taikka unionin tuotannonalan puolesta toimivan ja sitä vähintään 25 prosentin osuudella edustavan minkä tahansa luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön tai minkä tahansa yhteenliittymän, jolla ei ole oikeushenkilön asemaa, pyynnöstä tai komission omasta aloitteesta, jos komission mukaan on ilmeistä, että tutkimuksen aloittamista varten on riittävä alustava näyttö, joka määritetään 4 artiklan 5 kohdassa säädettyjen tekijöiden perusteella.
Tarkistus 28
Ehdotus asetukseksi
3 artikla – 1 a kohta (uusi)
1 a.  Tutkimusten aloittamista koskevaan pyyntöön on sisällyttävä todisteita suojatoimenpiteiden soveltamista koskevien 2 artiklan 1 kohdan mukaisten edellytysten täyttymisestä. Pyyntöön on yleisesti sisällyttävä seuraavat tiedot: kyseisen tuotteen tuonnin osuuden ja määrän kasvu absoluuttisesti ja suhteellisesti ilmaistuna, lisääntyneen tuonnin kattama osuus kotimaan markkinoista sekä myynnin, tuotannon, tuottavuuden, kapasiteetin käyttöasteen, voittojen ja tappioiden ja työllisyyden tason muutokset.
Tarkistus 29
Ehdotus asetukseksi
3 artikla – 1 b kohta (uusi)
1 b.  Edellä olevaa 1 kohtaa sovellettaessa komissio tarkastelee viiden vuoden ajan sopimuksen voimaantulosta erityisesti niitä Korean tasavallasta tuotuja valmiita tuotteita, joiden lisääntynyt tuonti Euroopan unioniin perustuu siihen, että valmiissa tuotteissa käytetään paljon osia tai komponentteja, jotka tuodaan Korean tasavaltaan kolmansista maista, joiden kanssa unionilla ei ole vapaakauppasopimusta ja joihin sovelletaan tullinpalautusta tai tulleista vapauttamista.
Tarkistus 30
Ehdotus asetukseksi
3 artikla – 2 kohta
2.  Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle, jos Korean tasavallasta tulevan tuonnin kehitys näyttää antavan aihetta suojatoimenpiteiden käyttöönottoon. Tämän ilmoituksen on sisällettävä 4 artiklassa säädettyjen tekijöiden perusteella määritettävä saatavilla oleva näyttö. Komissio toimittaa tiedot kaikille jäsenvaltioille kolmen työpäivän kuluessa.
2.  Jäsenvaltioiden tai unionin tuotannonalan on ilmoitettava komissiolle, jos Korean tasavallasta tulevan tuonnin kehitys näyttää antavan aihetta suojatoimenpiteiden käyttöönottoon. Tämän ilmoituksen on sisällettävä 4 artiklan 5 kohdassa säädettyjen tekijöiden perusteella määritettävä saatavilla oleva näyttö. Komissio siirtää tiedot kolmen työpäivän kuluessa 9 artiklassa tarkoitettuun verkkofoorumiin ja lähettää kaikille jäsenvaltioille, unionin tuotannonalalle ja Euroopan parlamentille ilmoituksen tietojen siirtämisestä.
Tarkistus 31
Ehdotus asetukseksi
3 artikla – 3 kohta
3.  Jäsenvaltioiden kuuleminen järjestetään kahdeksan työpäivän kuluessa siitä, kun komissio on 2 kohdan mukaisesti toimittanut tiedot jäsenvaltioille 10 artiklassa tarkoitetussa komiteassa 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti. Jos kuulemisen jälkeen on ilmeistä, että menettelyn aloittamiseen on riittävä näyttö, komissio julkaisee ilmoituksen Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Menettely aloitetaan kuukauden kuluessa jäsenvaltion antaman ilmoituksen vastaanottamisesta.
3.  Jäsenvaltioiden kuuleminen järjestetään kahdeksan työpäivän kuluessa siitä, kun komissio on 2 kohdan mukaisesti toimittanut tiedot 10 artiklassa tarkoitetussa komiteassa 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti. Jos kuulemisen jälkeen on ilmeistä, että menettelyn aloittamiseen on 4 artiklan 5 kohdassa säädettyjen tekijöiden perusteella määritetty riittävä näyttö, komissio julkaisee ilmoituksen verkkofoorumissa ja Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Menettely aloitetaan kuukauden kuluessa jäsenvaltion, Euroopan parlamentin tai unionin tuotannonalan pyynnön esittämisestä.
Tarkistus 32
Ehdotus asetukseksi
3 artikla – 4 a kohta (uusi)
4 a.  Näyttöä, joka kootaan menettelyn aloittamisen yhteydessä sopimuksen liitteenä olevan alkuperäsääntöpöytäkirjan 14 artiklan 2 kohdan mukaisesti (Tullinpalautus ja tulleista vapauttaminen), voidaan käyttää myös suojatoimenpiteitä koskevien tutkimusten aloittamiseksi, jos tämän artiklan edellytykset täyttyvät.
Tarkistus 33
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 1 kohta
1.  Kun menettely on aloitettu, komissio käynnistää tutkimuksen.
1.  Kun menettely on aloitettu, komissio käynnistää tutkimuksen. Jäljempänä 4 artiklan 3 kohdassa säädetty tutkimusajanjakso alkaa päivästä, jona päätös tutkimuksen aloittamisesta julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Tarkistus 34
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 2 kohta
2.  Komissio voi pyytää jäsenvaltioita toimittamaan tietoja, jolloin jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet pyynnön noudattamiseksi. Jos tiedoilla on yleistä merkitystä tai jos jokin jäsenvaltio on pyytänyt ne toimittamaan, komissio toimittaa tiedot kaikille jäsenvaltioille sillä edellytyksellä, että ne eivät ole luottamuksellisia. Jos tiedot ovat luottamuksellisia, komissio toimittaa niistä tiivistelmän, joka ei ole luottamuksellinen.
2.  Komissio voi pyytää jäsenvaltioita toimittamaan tietoja, jolloin jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet pyynnön noudattamiseksi. Jos tiedoilla on yleistä merkitystä tai jos jokin jäsenvaltio, Euroopan parlamentti tai unionin tuotannonala on pyytänyt ne toimittamaan, komissio siirtää tiedot verkkofoorumiin sillä edellytyksellä, että ne eivät ole luottamuksellisia. Jos tiedot ovat luottamuksellisia, komissio siirtää niistä verkkofoorumiin tiivistelmän, joka ei ole luottamuksellinen.
Tarkistus 35
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 3 kohta
3.  Tutkimus päätetään mahdollisuuksien mukaan kuuden kuukauden kuluessa sen aloittamisesta. Poikkeusolosuhteissa, jotka komissio perustelee asianmukaisesti, määräaikaa voidaan pidentää kolmella kuukaudella.
3.  Tutkimus päätetään 200 päivän kuluessa sen aloittamisesta.
Tarkistus 36
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 5 kohta
5.  Komissio arvioi tutkimuksessa kaikki asian kannalta merkitykselliset objektiiviset ja mitattavissa olevat tekijät, joilla on vaikutusta unionin tuotannonalan tilanteeseen, erityisesti kyseisen tuotteen tuonnin osuuden ja määrän kasvu absoluuttisesti ja suhteellisesti ilmaistuna, lisääntyneen tuonnin kattama osuus kotimaan markkinoista sekä myynnin, tuotannon, tuottavuuden, kapasiteetin käyttöasteen, voittojen ja tappioiden ja työllisyyden tason muutokset.
5.  Komissio arvioi tutkimuksessa kaikki asian kannalta merkitykselliset objektiiviset ja mitattavissa olevat tekijät, joilla on vaikutusta unionin tuotannonalan tilanteeseen, erityisesti kyseisen tuotteen tuonnin osuuden ja määrän kasvu absoluuttisesti ja suhteellisesti ilmaistuna, lisääntyneen tuonnin kattama osuus kotimaan markkinoista sekä myynnin, tuotannon, tuottavuuden, kapasiteetin käyttöasteen, voittojen ja tappioiden ja työllisyyden tason muutokset. Luettelo ei ole tyhjentävä, ja komissio voi ottaa haitan määrittelyssään huomioon myös muut olennaiset tekijät kuten varastot, hinnat, sijoitetun pääoman tuoton, kassavirran ja muut tekijät, jotka aiheuttavat tai voivat aiheuttaa vakavaa haittaa tai vakavan haitan uhkaa. Jos kolmannen maan osuus on yleisesti ottaen merkittävä kyseisen tuotteen valmistuskustannuksista, komission olisi arvioitava, samalla tavoin kuin unionin tuotannonalan osalta, myös tuotantokapasiteetin, käyttöasteen, valuuttaa koskevat menettelytavat ja kyseisten kolmansien maiden työolot.
Tarkistus 37
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 5 a kohta (uusi)
5 a.  Lisäksi komissio arvioi tutkimuksessa erityisesti, miten Korean tasavalta noudattaa sopimuksen 13 luvussa vahvistettuja sosiaali- ja ympäristönormeja, ja asian mahdollisia vaikutuksia hinnanmuodostukseen sekä kohtuuttomia kilpailuetuja ja näin ollen vakavan haitan tai vakavan haitan uhkan aiheutumista unionin tuottajille tai yksittäisille tuotannonaloille.
Tarkistus 38
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 5 b kohta (uusi)
5 b.  Komissio arvioi tutkimuksessa myös sopimuksessa muista kuin tulleihin liittyvistä kaupan esteistä sovittujen sääntöjen noudattamista ja tästä unionin tuottajille tai yksittäisille tuotannonaloille mahdollisesti aiheutuvaa vakavaa haittaa tai vakavan haitan uhkaa.
Tarkistus 39
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 6 kohta
6.  Asianomaiset osapuolet, jotka ovat ilmoittautuneet kirjallisesti 3 artiklan 4 kohdan b alakohdan mukaisesti, ja Korean tasavallan edustajat voivat kirjallisesta pyynnöstä tutkia kaikki komissiolle tutkimuksen yhteydessä toimitetut tiedot, lukuun ottamatta unionin tai sen jäsenvaltioiden viranomaisten laatimia sisäisiä asiakirjoja, jos tiedot ovat merkityksellisiä heidän etujensa puolustamiseksi eivätkä ne ole 9 artiklassa tarkoitettuja luottamuksellisia tietoja ja jos komissio käyttää niitä tutkimuksessa. Asianomaiset osapuolet, jotka ovat ilmoittautuneet, voivat esittää komissiolle näitä tietoja koskevat huomautuksensa. Huomautukset voidaan ottaa huomioon, jos niiden tueksi on esitetty riittävästi todisteita.
6.  Asianomaiset osapuolet, jotka ovat ilmoittautuneet kirjallisesti 3 artiklan 4 kohdan b alakohdan mukaisesti, ja Korean tasavallan edustajat voivat kirjallisesta pyynnöstä tutkia kaikki komissiolle tutkimuksen yhteydessä toimitetut tiedot, lukuun ottamatta unionin tai sen jäsenvaltioiden viranomaisten laatimia sisäisiä asiakirjoja, jos tiedot ovat merkityksellisiä heidän etujensa puolustamiseksi eivätkä ne ole 9 artiklassa tarkoitettuja luottamuksellisia tietoja ja jos komissio käyttää niitä tutkimuksessa. Asianomaiset osapuolet, jotka ovat ilmoittautuneet, voivat esittää komissiolle näitä tietoja koskevat huomautuksensa. Huomautukset on otettava huomioon, jos niiden tueksi on esitetty riittävästi todisteita.
Tarkistus 40
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 7 kohta
7.  Komissio voi kuulla asianomaisia osapuolia. Niitä on kuultava, jos ne ovat tehneet kuulemista koskevan kirjallisen pyynnön Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistussa ilmoituksessa vahvistetussa määräajassa ja jos pyynnössä osoitetaan, että tutkimuksen lopputulos saattaa vaikuttaa niihin ja että on erityisiä syitä, joiden vuoksi niitä pitäisi kuulla suullisesti.
7.  Komissio kuulee asianomaisia osapuolia. Niitä on kuultava, jos ne ovat tehneet kuulemista koskevan kirjallisen pyynnön Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistussa ilmoituksessa vahvistetussa määräajassa ja jos pyynnössä osoitetaan, että tutkimuksen lopputulos saattaa vaikuttaa niihin ja että on syitä, joiden vuoksi niitä pitäisi kuulla suullisesti.
Komissio kuulee osapuolia uudelleen, jos tähän on erityisiä syitä.
Tarkistus 41
Ehdotus asetukseksi
4 a artikla (uusi)
4 a artikla
Valvontatoimenpiteet
1.  Jos Korean tasavallasta peräisin olevan tuotteen tuonnin kehitys on sensuuntaista, että tuonti voi aiheuttaa jonkin 2 artiklassa tarkoitetuista tilanteista, kyseisen tuotteen tuonti voidaan asettaa Euroopan unionin ennakkovalvontaan.
2.  Komissio tekee päätöksen valvontaan asettamisesta 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.
3.  Valvontatoimenpiteet ovat voimassa rajoitetun ajan. Jos ei toisin säädetä, niiden voimassaoloaika päättyy sitä puolivuotiskautta, jona toimenpiteet on otettu käyttöön, seuraavan puolivuotiskauden lopussa.
4.  Valvontatoimenpiteet voidaan rajata koskemaan yhtä tai useampaa unionin aluetta.
Tarkistus 42
Ehdotus asetukseksi
5 artikla – 1 kohta
1.  Väliaikaisia suojatoimenpiteitä on sovellettava kriittisissä olosuhteissa, joissa viivytykset aiheuttaisivat vaikeasti korjattavissa olevaa vahinkoa, kun alustavan määrityksen perusteella on ensin saatu selkeää näyttöä siitä, että Korean tasavallasta peräisin olevien tavaroiden tuonti on lisääntynyt sopimuksen mukaisen tullien alentamisen tai poistamisen seurauksena ja että tällainen tuonti aiheuttaa tai uhkaa aiheuttaa vakavaa haittaa kotimaiselle tuotannonalalle. Väliaikaiset toimenpiteet toteutetaan 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun menettelyn pohjalta.
1.  Väliaikaisia suojatoimenpiteitä on sovellettava kriittisissä olosuhteissa, joissa viivytykset aiheuttaisivat vaikeasti korjattavissa olevaa vahinkoa, kun 4 artiklan 5 kohdassa säädettyjen tekijöiden perusteella tehtävän alustavan määrityksen perusteella on ensin saatu riittävää näyttöä siitä, että Korean tasavallasta peräisin olevien tavaroiden tuonti on lisääntynyt sopimuksen mukaisen tullien alentamisen tai poistamisen seurauksena ja että tällainen tuonti aiheuttaa tai uhkaa aiheuttaa vakavaa haittaa kotimaiselle tuotannonalalle. Väliaikaiset toimenpiteet toteutetaan 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun menettelyn pohjalta.
Tarkistus 43
Ehdotus asetukseksi
5 artikla – 2 kohta
2.  Jos jäsenvaltio pyytää komissiota toimimaan välittömästi ja jos 1 kohdan mukaiset edellytykset täyttyvät, komissio tekee päätöksen viiden työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta.
2.  Jos jäsenvaltio, Euroopan parlamentti tai unionin tuotannonala pyytää komissiota toimimaan välittömästi ja jos 1 kohdan mukaiset edellytykset täyttyvät, komissio tekee päätöksen viiden työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta. Jäljempänä 4 artiklan 3 kohdassa säädetty tutkimusajanjakso alkaa päivästä, jona päätös väliaikaisten suojatoimenpiteiden soveltamisesta tehdään.
Tarkistus 44
Ehdotus asetukseksi
5 artikla – 4 a kohta (uusi)
4 a.  Tässä artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä sovelletaan kaikkiin niiden voimaantulon jälkeen vapaaseen liikkeeseen luovutettuihin tuotteisiin. Nämä toimenpiteet eivät kuitenkaan estä unioniin matkalla olevien tuotteiden luovutusta vapaaseen liikkeeseen, jos näiden tuotteiden määräpaikkaa ei voida muuttaa.
Tarkistus 45
Ehdotus asetukseksi
6 artikla
Jos kahdenvälisiä suojatoimenpiteitä ei pidetä tarpeellisina, tutkimus ja menettely päätetään 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn pohjalta.
1.  Jos kahdenväliset suojatoimenpiteet eivät täytä tämän asetuksen vaatimuksia, tutkimus ja menettely päätetään 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun menettelyn pohjalta.
2.  Jos Euroopan parlamentti vastustaa päätösehdotusta kahdenvälisten suojatoimenpiteiden soveltamatta jättämisestä sillä perusteella, että kyseinen päätös olisi vastoin lainsäätäjän tarkoitusta, komissio käsittelee päätösesityksen uudelleen, tämän kuitenkaan vaikuttamatta 1 kohdan soveltamiseen. Vastalauseen perusteet huomioon ottaen ja käynnissä olevan menettelyn määräaikoja noudattaen komissio voi tehdä komitealle uuden päätösehdotuksen tai antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle perussopimuksen mukaisen ehdotuksen. Komissio ilmoittaa Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komitealle toimet, joita se aikoo toteuttaa, sekä menettelynsä perustelut.
3.  Komissio julkaisee kertomuksen, jossa se esittää havaintonsa ja perustellut päätelmänsä, jotka se on tehnyt kaikista asiaankuuluvista tosiseikoista ja oikeudellisista seikoista ottaen asianmukaisesti huomioon luottamuksellisten tietojen suojan 9 artiklan mukaisesti.
Tarkistus 46
Ehdotus asetukseksi
7 artikla
Jos lopullisesti vahvistetut tosiseikat osoittavat, että 2 artiklan 1 kohdan mukaiset edellytykset täyttyvät, päätös lopullisten kahdenvälisten suojatoimenpiteiden käyttöönotosta tehdään 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.
Jos lopullisesti vahvistetut tosiseikat osoittavat, että 2 artiklan 1 kohdan mukaiset edellytykset täyttyvät, päätös lopullisten kahdenvälisten suojatoimenpiteiden käyttöönotosta tehdään 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.
Komissio julkaisee 9 artiklan mukaisen luottamuksellisten tietojen suojaamisen tarpeen huomioon ottaen kertomuksen, joka sisältää yhteenvedon määritystä koskevista olennaisista tosiasioista ja huomioista.
Tarkistus 47
Ehdotus asetukseksi
8 artikla – 1 a kohta (uusi)
1 a.  Suojatoimenpiteet ovat voimassaolon pidentämistä koskevan vaiheen aikana voimassa tarkastelun tuloksia odotettaessa.
Tarkistus 48
Ehdotus asetukseksi
9 artikla – 1 a kohta (uusi)
1 a.  Komissio varmistaa, että kaikki tutkimusta varten tarvittavat tiedot ja tilastot ovat käytettävissä ja että ne ovat ymmärrettäviä, avoimia ja todennettavia. Heti kun tekniset edellytykset sen mahdollistavat, komissio sitoutuu perustamaan oman hallintonsa alaisuuteen salasanasuojatun verkkofoorumin, jonka kautta välitetään kaikki olennaiset tiedot, jotka eivät ole tässä artiklassa tarkoitettuja salassa pidettäviä tietoja. Jäsenvaltioille, rekisteröityneelle unionin tuotannonalalle, EU:n alueen neuvoa-antavalle ryhmälle ja Euroopan parlamentille on myönnettävä pyynnöstä pääsy tähän verkkofoorumiin. Näitä tietoja ovat muun muassa tilastotiedot, jotka ovat merkityksellisiä määritettäessä, täyttääkö näyttö 2 artiklan 1 kohdan mukaiset edellytykset, sekä kaikki muut tutkimuksen kannalta merkitykselliset tiedot.
Tämän verkkofoorumin kautta saatuja tietoja saa käyttää ainoastaan siihen tarkoitukseen, jota varten ne on pyydetty. Mitään tämän asetuksen nojalla saatuja luottamuksellisia tietoja tai luottamuksellisesti toimitettuja tietoja ei ilmoiteta muutoin kuin tiedot toimittaneen nimenomaisella luvalla.
Tarkistus 49
Ehdotus asetukseksi
10 artikla
Komissiota avustaa tuontiin sovellettavasta yhteisestä järjestelmästä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 260/2009 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu komitea. Asetuksen (EY) N:o 260/2009 4 artiklaa sovelletaan soveltuvin osin.
Komissiota avustaa tuontiin sovellettavasta yhteisestä järjestelmästä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 260/2009 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu komitea.
Tarkistus 50
Ehdotus asetukseksi
10 a artikla (uusi)
10 a artikla
Kertomus
1.  Komissio julkaisee vuosittain kertomuksen sopimuksen soveltamisesta ja täytäntöönpanosta. Kertomuksessa annetaan tietoa sopimuksen soveltamisen ja täytäntöönpanon valvonnasta sekä sopimusvelvoitteiden, myös kaupan esteitä koskevien velvoitteiden, täyttämisestä vastuussa olevien eri elinten toiminnasta.
2.  Kertomukseen sisältyy erityinen osa, jossa käsitellään sopimuksen 13 luvusta johtuvien velvoitteiden noudattamista sekä EU:n alueen neuvoa-antavan ryhmän ja kansalaisyhteiskuntafoorumin toimintaa.
3.  Kertomuksessa esitetään myös yhteenveto Korean kanssa käytävää kauppaa koskevista tilastoista ja kaupan kehittymisestä. Kertomuksessa mainitaan erityisesti tullinpalautuksen seurannan tulokset.
4.  Euroopan parlamentti tai neuvosto voi kutsua komission kuukauden kuluessa Euroopan parlamentin asiasta vastaavan valiokunnan tai neuvoston asiaa käsittelevään erilliseen kokoukseen esittämään ja selittämään kaikki seikat, jotka liittyvät vapaakauppasopimuksen täytäntöönpanoon.
Tarkistus 51
Ehdotus asetukseksi
11 artikla – 2 kohta
2.  Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 4 ja 7 artiklaa.
Poistetaan.
Tarkistus 52
Ehdotus asetukseksi
11 artikla – 3 kohta
3.  Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa säädetty määräaika vahvistetaan yhdeksi kuukaudeksi.
Poistetaan.
Tarkistus 53
Ehdotus asetukseksi
11 a artikla (uusi)
11 a artikla
Raportointi
1.  Komissio julkaisee vuosittain kertomuksen suojalausekkeen soveltamisesta ja toimivuudesta. Kertomukseen sisältyy yhteenveto menettelyjen aloittamista koskevista pyynnöistä, tutkimuksista ja niiden tuloksista, tutkimusten ja menettelyjen päättämisestä ilman toimenpiteitä sekä väliaikaisten suojatoimenpiteiden tai lopullisten suojatoimenpiteiden käyttöönotosta samoin kuin perustelut kullekin näitä seikkoja koskevalle päätökselle ja päätöksen kannalta merkityksellisiä tietoja ja tosiseikkoja koskeva yhteenveto.
2.  Kertomuksessa esitetään myös yhteenveto Korean kanssa käytävää kauppaa koskevista tilastoista ja kaupan kehittymisestä. Kertomuksessa mainitaan erityisesti tullinpalautuksen seurannan tulokset.
3.  Euroopan parlamentti tai neuvosto voi kutsua komission kuukauden kuluessa Euroopan parlamentin asiasta vastaavan valiokunnan tai neuvoston asiaa käsittelevään erilliseen kokoukseen esittämään ja selittämään seikkoja, jotka liittyvät suojalausekkeen soveltamiseen, tullinpalautukseen tai yleensä vapaakauppasopimukseen.
Tarkistus 54
Ehdotus asetukseksi
11 b artikla (uusi)
11 b artikla
Alkuperäsääntöpöytäkirjan 14 artiklan soveltamista koskeva menettely
1.  Alkuperäsääntöpöytäkirjan 14 artiklan (Tullinpalautus tai tulleista vapauttaminen) soveltamiseksi komissio seuraa tiiviisti tuonnin ja viennin arvoa ja tarvittaessa niiden määrää kuvaavia tilastoja ja toimittaa nämä tiedot säännöllisesti Euroopan parlamentille, neuvostolle ja unionin asianomaisille tuotannonaloille sekä ilmoittaa niille päätelmistään. Seuranta alkaa väliaikaisen soveltamisen alkamisajankohdasta, ja tiedot toimitetaan kahden kuukauden välein.
Alkuperäsääntöpöytäkirjan 14 artiklan 1 kohtaan sisältyvien tullinimikkeiden lisäksi komissio laatii yhteistyössä unionin tuotannonalan kanssa luettelon sellaisista tärkeimmistä tullinimikkeistä, jotka eivät nimenomaisesti liity ajoneuvoalaan mutta jotka ovat tärkeitä autoteollisuuden ja muiden siihen liittyvien alojen kannalta. Erityisvalvontaa on suoritettava alkuperäsääntöpöytäkirjan 14 artiklan 1 kohdan määräysten mukaisesti.
2.  Komissio tutkii välittömästi jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan, täyttyvätkö alkuperäsääntöpöytäkirjan 14 artiklan soveltamisen edellytykset, ja ilmoittaa päätelmistään kymmenen työpäivän kuluessa pyynnön tekemisestä. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan 3 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitetussa erityiskomiteassa suoritettujen kuulemisten jälkeen komissio pyytää kuulemisten aloittamista Korean kanssa aina, kun alkuperäsääntöpöytäkirjan 14 artiklan soveltamisen edellytykset täyttyvät. Komissio katsoo ehtojen täyttyvän muun muassa silloin, kun 3 kohdassa tarkoitetut kynnysarvot saavutetaan.
3.  Arvioitaessa osien tai komponenttien Koreaan suuntautuvan tuonnin kasvua suhteessa Koreasta peräisin olevien lopputuotteiden unioniin suuntautuvan viennin kasvuun 10 prosenttiyksikön eroa pidetään alkuperäsääntöpöytäkirjan 14 artiklan 2.1 kohdan a alakohdan soveltamisen kannalta ”merkittävänä”. Arvioitaessa Koreasta peräisin olevien lopputuotteiden unioniin suuntautuvan viennin lisääntymistä absoluuttisina lukuina tai suhteessa kotimarkkinatuotantoon 10 prosenttiyksikön lisäystä pidetään alkuperäsääntöpöytäkirjan 14 artiklan 2.1 kohdan b alakohdan soveltamisen kannalta ”merkittävänä”. Myös nämä kynnysarvot alittavaa kasvua voidaan tapauskohtaisesti pitää ”merkittävänä”.

(1) Tarkistusten hyväksymisen jälkeen asia päätettiin palauttaa valiokuntakäsittelyyn työjärjestyksen 57 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti (A7-0210/2010).


Oikeudenmukaiset tulot maanviljelijöille: toimivampi elintarvikeketju Eurooppaan
PDF 149kWORD 77k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 7. syyskuuta 2010 oikeudenmukaisista tuloista maanviljelijöille: toimivampi elintarvikeketju Eurooppaan (2009/2237(INI))
P7_TA(2010)0302A7-0225/2010

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Toimivampi elintarvikeketju Eurooppaan” (KOM(2009)0591) sekä lukuisat tämän tiedonannon liitteenä olevat tiedonannot,

–  ottaa huomioon elintarviketeollisuuden kilpailukykyä käsittelevän korkean tason työryhmän lopulliset suositukset 17. maaliskuuta 2009(1),

–  ottaa huomioon 26. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman elintarvikkeiden hinnoista Euroopassa(2),

–  ottaa huomioon 19. helmikuuta 2008 päivätyn kannanottonsa Euroopan unionissa toimivien suurten supermarkettien vallan väärinkäytön tutkimiseen ja tilanteen korjaamiseen(3),

–  ottaa huomioon neuvoston 29. maaliskuuta 2010 hyväksymät päätelmät toimivammasta elintarvikeketjusta Eurooppaan(4),

–  ottaa huomioon oikeutta ruokaan käsittelevän Yhdistyneiden kansakuntien erityisraportoijan raportin ”Agribusiness and the right to food”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan ja sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnot (A7-0225/2010),

A.  ottaa huomioon, että ruoan ja hyödykkeiden hintavaihtelut ovat aiheuttaneet suurta huolestuneisuutta Euroopan ja maailman elintarvikeketjujen toiminnasta,

B.  ottaa huomioon, että elintarvikkeiden hinnat ovat nousseet vuodesta 1996 lähtien 3,3 prosenttia vuodessa, mutta viljelijöille maksettavat hinnat ovat nousseet vain 2,1 prosenttia ja samaan aikaan tilojen tuotantokulut ovat nousseet 3,6 prosenttia, mikä osoittaa, ettei elintarvikeketju toimi asianmukaisesti,

C.  ottaa huomioon, että komission tiedonannossa myönnetään, että ”hintavaihtelu on ajanut maataloustuottajat ahdinkoon, ja se on paljastanut, että kuluttajan etu ei toteudu”(5),

D.  ottaa huomioon, että loppukäyttäjien maksamat hinnat pysyivät keskimäärin vakaina tai jopa nousivat huolimatta maataloushyödykkeiden hintojen jyrkästä laskusta vuonna 2008,

E.  ottaa huomioon, että tasapainoiset liiketoimintasuhteet paitsi parantaisivat elintarviketuotantoketjun toimintaa myös hyödyttäisivät viljelijöitä,

F.  ottaa huomioon, että hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen yleistyminen uhkaa nykyisin viljelijöiden kykyä innovoida ja investoida (erityisesti ympäristöä säästävään teknologiaan, ilmastonmuutoksen lieventämiseen ja uusiutuviin energianlähteisiin, kun viljelijöitä vaaditaan täyttämään korkeat ympäristönormit, ja näitä vaatimuksia vahvistetaan edelleen vuoden 2013 jälkeisessä yhteisessä maatalouspolitiikassa),

G.  panee merkille, että elintarvikeketjusta peräisin oleva maataloustuotteiden lisäarvon osuus on vuosina 1995–2005 pudonnut 31 prosentista 24 prosenttiin 25 jäsenvaltion EU:ssa, ja ottaa huomioon, että seuraavien vuosien alustavat luvut osoittavat viljelijöille palaavan osuuden laskevan edelleen jalostajien, tukku- ja/tai vähittäismyyjien sekä elintarvikeketjun ulkopuolisten taloudellisten toimijoiden jatkuvasti kasvaviin voittoihin verrattuna,

H.  ottaa huomioon, että viljelijän keskimääräiset tulot vähenivät yli 12 prosentilla 27 jäsenvaltion EU:ssa vuonna 2009, mikä tarkoittaa, että viljelijät eivät voi enää saada kohtuullisia tuloja työstään ja että tästä huolimatta viljelijöiden ja maatalouselintarvikealan on jatkettava hyvin vaativat laatunormit täyttävien ja kuluttajille riittävän edullisten elintarvikkeiden tuotantoa yhteisessä maatalouspolitiikassa asetettujen tavoitteiden mukaisesti,

I.  ottaa huomioon, että elintarvikeketjuun kuuluvat viljelijät, viljelijöiden osuuskunta- ja tuotanto-organisaatiot, elintarvikkeiden jalostusteollisuus, tukkumyyjät, vähittäismyyjät, kauppaketjut, laitosruokalat, ravintolat, suorat toimitukset kotitarpeisiin ja yksityinen tuotanto sekä kuluttajat, mutta myös elintarvikeketjun ulkopuoliset taloudelliset toimijat, kuten viestintä- ja mainosyritykset, kuljetus- ja logistiikkapalvelut, energia-, sähkö-, kaasu- ja vesiyhtiöt, pakkauspalvelut, teknisten välineiden tarjoajat, lisäpalvelut, teknologioiden toimittajat sekä konsultointipalvelut; katsoo, että tämä mutkikas tilanne ja huomattava monimuotoisuus on otettava huomioon koko ketjun kestävyyden parantamiseksi,

J.  katsoo, että komission tiedonannossa tunnistetaan sellaiset vakavat ongelmat kuten ostajan valta-aseman väärinkäyttö, hyvän kauppatavan vastaiset sopimuskäytännöt – kuten maksun viivästyminen, sopimusten yksipuolinen muuttaminen ja neuvotteluihin pääsemiseksi vaadittavat etukäteismaksut – rajoitettu markkinoillepääsy, hinnanmuodostusta koskevien tietojen puute ja voittomarginaalien jakautuminen elintarvikeketjussa, mikä liittyy läheisesti entistä suurempaan keskittymiseen tuotantopanos-, tukkumyynti- ja vähittäismyyntialoilla,

K.  ottaa huomioon, että 28. lokakuuta 2009 annetussa komission tiedonannossa suositellaan, että maatalousalan rakenneuudistusta ja vakauttamista on edistettävä ja helpotettava tukemalla vapaaehtoisten tuottajaorganisaatioiden perustamista,

L.  ottaa huomioon, että globalisaatio ja erityisesti vähittäismyynnin keskittyminen on johtanut elintarvikeketjun toimijoiden väliseen epätasapainoon ja että todellisuudessa vähittäismyyjiä on lukumääräisesti hyvin vähän mutta niillä on paljon vaikutusvaltaa ja ne neuvottelevat suoraan tai välillisesti 13,4 miljoonan viljelijän ja 310 000 elintarviketeollisuuden alan yrityksen kanssa koko Euroopan unionissa,

M.  katsoo, että liiallinen keskittyminen johtaa tuotevalikoiman monipuolisuuden, kulttuuriperinnön, vähittäismyymälöiden, työpaikkojen ja elinkeinojen vähenemiseen,

N.  ottaa huomioon, että komission mukaan hankintasuhteiden epätasapaino ja erisuuruiset neuvotteluvoimat vaikuttavat kielteisesti elintarvikeketjun kilpailukykyyn, sillä pienemmät mutta tehokkaat toimijat saattavat kärsiä kannattavuusongelmista, jotka rajoittavat niiden kykyä ja halukkuutta investoida tuotelaadun parantamiseen ja tuotantoprosessien uudistamiseen,

O.  ottaa huomioon, että elintarvikkeilla käydään vapaasti kauppaa sisämarkkinoilla ja tuottajien (järjestöjen), jalostajien sekä tukku- ja vähittäismyyjien välisten hintaneuvottelujen tulokset perustuvat usein hintojen kehittymiseen maailmanmarkkinoilla,

P.  katsoo, että viljelijöiden ja vähittäismyyjien lukumäärän ja taloudellisen vaikutusvallan välillä on valtava ero, mikä osoittaa selvästi elintarvikeketjun olevan epätasapainoinen ja katsoo, että määrän saamiseksi tasapainoon on välttämätöntä edistää viljelijöiden taloudellisten järjestöjen kehittämistä; katsoo, että osuuskunnilla on keskeinen asema viljelijöiden vaikutusvallan ja neuvotteluvoiman lisäämisessä,

Q.  panee merkille, että Euroopan unioni on mukana maailmankaupan verkostoissa ja sitä sitovat maailmankauppaa koskevat sopimukset,

R.  panee merkille, että Euroopan unioni on maailman suurin maataloustuotteiden tuoja ja viejä ja että EU:n maataloustuotteiden tuonti kasvoi vuonna 2008 reilut kymmenen prosenttia 98,6 miljardiin euroon ja vienti lähes 11 prosenttia 75,2 miljardiin euroon,

S.  katsoo, että Euroopan unioni tekee jo erittäin paljon myönnytyksiä kehitysyhteistyöpolitiikassaan ja ettei kahdenvälisiä sopimuksia saa tehdä yksipuolisesti eurooppalaisen maatalouden vahingoksi,

1.  pitää myönteisenä 28. lokakuuta 2009 annettua komission tiedonantoa ”Toimivampi elintarvikeketju Eurooppaan” (KOM(2009)0591), koska siinä tunnustetaan eri toimijoiden välisten voimasuhteiden epätasapaino, mutta katsoo, että tiedonannossa ehdotetut toimet ovat riittämättömiä ongelmien ratkaisemiseksi;

2.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käsittelemään pikaisesti elintarvikeketjun voittojen epäoikeudenmukaista jakautumista koskevaa ongelmaa erityisesti viljelijöiden asianmukaiset tulot huomioon ottaen; tunnustaa, että kestävien ja eettisten tuotantojärjestelmien edistämiseksi viljelijöille on korvattava tällä alalla tehdyt investoinnit ja sitoumukset; korostaa, että keskinäisten riitojen tilalle on saatava vakiinnutettua yhteistyösuhteet;

3 toteaa, että kaikki Rooman sopimuksessa mainitut maatalouteen liittyvät tavoitteet (tuottavuuden lisääminen, elintarvikkeiden riittävä tarjonta, kohtuulliset kuluttajahinnat, markkinoiden vakauttaminen) on saavutettu, paitsi tavoite varmistaa kohtuullinen elintaso maataloudessa työskenteleville; kehottaa siksi komissiota ottamaan asian asianmukaisesti huomioon kaikissa talousarvioehdotuksissa;

4.  pitää tarpeellisena vakaata, turvallista ja voittoa tuottavaa tuottajasektoria, joka on ratkaiseva tekijä elintarvikeketjussa; toteaa kuitenkin myös, että elintarvikeketju koostuu useista sidosryhmistä – viljelijöistä, jalostajista, tehtailijoista, toimittajista ja vähittäismyyjistä – jotka kaikki tuottavat lisäarvoa ja jotka myös tarvitsevat tietyn määrän varmuutta;

Hinnoittelun avoimuus

5.  kehottaa komissiota parantamaan eurooppalaista elintarvikkeiden hintojen seurantavälinettä ja tekemään siitä käyttäjäystävällisemmän ottamalla käyttöön monikielisen käyttöliittymän, jossa on useampia elintarviketuotteita, ja helpottamalla elintarvikeketjun hintavertailua jäsenvaltioissa ja niiden välillä siten, että elintarvikkeiden hinnoittelu muuttuisi avoimemmaksi kuluttajien ja viljelijöiden tarpeiden mukaisesti;

6.  pahoittelee Euroopan komission vastahakoisuutta tehdä sovittua tutkimusta voittomarginaalien jakautumisesta elintarvikeketjussa vuoden 2009 talousaviomenettelyn osalta;

7.  huomauttaa, että tilojen ja elintarvikeketjussa niitä edeltävien ja seuraavien toimijoiden välisellä liiketaloudelliseen avoimuuteen liittyvällä epätasapainolla voi olla kielteisiä vaikutuksia viljelijöiden ja tuottajayhteisöjen neuvotteluasemiin;

8.  kehottaa komissiota pikaisesti toteuttamaan maataloushintojen ja -marginaalien seurantakeskuksen perustamista koskevan kokeiluhankkeen – ja täydentämään tätä välinettä hintoja, voittomarginaaleja ja volyymeja koskevilla tiedoilla – jota varten Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyivät 1,5 miljoonan euron määrärahan vuoden 2010 talousarvioon;

9.  kehottaa komissiota säilyttämään elintarvikeketjua käsittelevän korkean tason työryhmän pysyvänä keskusteluelimenä, koska sen työ on ollut hyvin tärkeä ongelmien selvittämisessä, suositusten antamisessa ja strategioiden laatimisessa nykyisen epätasapainoisen tilanteen korjaamiseksi;

10.  kehottaa komissiota ehdottamaan pakollista vuosittaista menettelyä, jonka mukaan Euroopan johtavat kauppiaat, jalostajat sekä tukku- ja vähittäismyyjät ilmoittavat markkinaosuutensa (yksityisiä tuotemerkkejä koskevin tiedoin) tärkeimmistä elintarviketuotteista ja kuukauden myyntimääränsä, jotta kaikki markkinoilla toimijat voivat arvioida kysyntää, tarjontaa ja hintakehitystä koskevia suuntauksia elintarvikeketjussa;

11.  toteaa, että joissakin maissa elintarvikkeita jalostava teollisuus saa elintarvikeketjussa suurimmat marginaalit, minkä myös komissio on vahvistanut; vaatii siksi tarkkailemaan ja tutkimaan erityisesti jalostavaa teollisuutta hintojen avoimuuden takaamiseksi;

12.  pitää tarpeellisena lisätä markkinoiden avoimutta ja kuluttajille annettavia tietoja ehdottomana edellytyksenä tuotteiden ominaislaadun osoittamisessa, taata elintarvikkeiden sekä maatalouden elintarviketuotteiden ja muiden tuotteiden monipuolisuus monien eri alueiden historian ja kulttuurin ja jokaisen jäsenvaltion maataloudelle ”ominaisen” luonteen ilmentymänä;

13.  kehottaa komissiota teettämään vaikutustenarvioinnin yksityisiä laatumerkintöjä ja omia merkkejä koskevan oikeudellisen kehyksen parantamisesta siten, että näiden merkintöjen ja merkkien lukumäärän paisuminen vältetään, jolloin kuluttajien on helpompi vertailla elintarvikkeita ja tuottajien on helpompi päästä markkinoille;

14.  korostaa, että on parannettava EU:n maatalouden elintarviketuotannon lisäarvoa ja käynnistettävä kuluttajille suunnattuja tiedotuskampanjoita, joissa kerrotaan viljelijöiden ja teollisuuden toimista ympäristön, elintarviketurvan ja eläinten hyvinvoinnin hyväksi;

Kilpailu

15.  kehottaa kansallisia ja eurooppalaisia kilpailuviranomaisia sekä muita tuotannosta ja kaupasta vastaavia sääntelyviranomaisia puuttumaan päättäväisesti elintarviketuotantoketjussa toimivien maatalouskaupan tukkumyyjien, tuotantotarvikeyritysten, jalostajien ja vähittäismyyjien määrääviin markkina-asemiin ja huomattaviin markkinaosuuksiin; vaatii kyseisiä viranomaisia torjumaan kaikkia kohtuuttomia ostokäytäntöjä, jotka asettavat viljelijät äärimmäisen epätasa-arvoiseen neuvotteluasemaan;

16.  kehottaa komissiota luomaan uuden yhteyden kilpailusääntöjen ja yhteisen maatalouspolitiikan välille, jotta viljelijät ja viljelijöiden alakohtaiset järjestöt saavat keinoja neuvotteluasemansa parantamiseen;

17.  vaatii komissiota tutkimaan yksittäisen vähittäismyyjän tai muutamien vähittäismyyjien merkittävän markkinaosuuden vaikutuksia yksittäisessä jäsenvaltiossa; vaatii komissiota harkitsemaan mahdollisuutta korjaavien toimenpiteiden toteuttamiseen tuottajien ja kuluttajien hyväksi, jos vähittäismyyjän menettelyjen tai markkinaosuuden katsotaan haittaavan kilpailua;

18.  kehottaa komissiota antamaan Euroopan parlamentille vuoden 2010 loppuun mennessä kertomuksen, jossa esitetään tietoja ostajan valta-aseman väärinkäytöstä EU:ssa, kilpailunvastaisesta toiminnasta ja hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä kaikkialla elintarvikeketjussa tuotantotarviketeollisuudesta kuluttajiin saakka ja ehdotetaan asianmukaisia vastatoimia;

19.  kehottaa jäsenvaltioita tarpeen mukaan suomaan kansallisille kilpailuviranomaisilleen laajemmat toimintamahdollisuudet vakiinnuttamalla yksinkertaisia mekanismeja sen todentamiseksi, että kilpailu on vääristynyttä sopimattomien sopimuskäytäntöjen vuoksi;

20.  katsoo, että unionin tasolla on kiellettävä myynti maataloustuotteiden hankintahintaa alhaisemmalla hinnalla;

21.  vaatii komissiota aloittamaan koko alan kattavan tutkimuksen elintarviketuotantoketjusta ja määrittämään alalla vallitsevan ostajan valta-aseman väärinkäytön asteen; tuo esiin, että vuonna 2009 toteutettu lääkealan kilpailututkimus oli onnistunut;

22.  kehottaa komissiota tarkistamaan vaatimuksia, joita parhaillaan käytetään kilpailun vastaisen toiminnan arvioinnissa (Herfindahl Index); tällä monopoliriskien arvioinnissa hyödylliseksi todetulla indeksillä ei kyetä kuvamaan sellaisten kilpailun vastaisten käytäntöjen todellista laajuutta, joihin liittyy salaisia sopimuksia ja oligopolistisia piirteitä, kuten suurten myymäläketjujen tapauksessa vaikuttaa ainakin osittain tapahtuvan;

23.  kehottaa komissiota huolehtimaan kilpailusääntöjen täsmällisemmästä soveltamisesta elintarvikeketjussa ja harkitsemaan lainsäädäntöehdotusten antamista parlamentille ja neuvostolle, jotta rajoitettaisiin tehokkaasti määräävän markkina-aseman muodostumista tuotantotarviketeollisuudessa, elintarvikkeita jalostavassa teollisuudessa ja vähittäiskaupan alalla ja vahvistettaisiin viljelijöiden yhteisillä toimilla saavutettavaa neuvotteluvoimaa markkinatoimijoita vastaan tehokkaiden tuottajajärjestöjen, alakohtaisten järjestöjen ja pk-yritysten avulla;

24.  katsoo, että maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä annettua asetusta (EY) N:o 1234/2007 on tarkistettava mahdollisimman pikaisesti kyseisten järjestöjen lujittamiseksi ja että tämän asetuksen soveltamisalaa olisi laajennettava siten, että kestävistä tuotantokäytännöistä tulisi ennakkoehto Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan mukaiselle poikkeukselle;

25.  katsoo, että EU:n tasolla tarvitaan tietty määrä kansallisten toimien koordinointia ja yhtenäistämistä hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjumiseksi;

26.  kehottaa komissiota soveltamaan standardoituihin tuotteisiin erilaisia sääntöjä kuin sellaisiin tuotteisiin, joilla on vahva alueellinen sidonnaisuus ja jotka erottuvat erityispiirteidensä tai -ominaisuuksiensa, paikallisuutensa tai alueellisuutensa ansiosta;

27.  kehottaa komissiota esittämään toimenpiteitä erilaisten ravitsemuksellisten, ympäristöllisten ja terveydellisten ominaisuuksien säilymisen takaamiseksi sekä varmistamaan, että tällaisiin monipuolisiin tuotteisiin sovelletaan kohtuullisia hintoja; kilpailua on siis kehitettävä myös erilaisten laadullisten ominaisuuksien pohjalta, ja näiden ominaisuuksien on oltava tarkoituksenmukaisesti mitattavissa;

Ostajan valta-aseman väärinkäyttö ja sopimusten teko

28.  kehottaa komissiota varmistamaan, että Euroopan kilpailulainsäädäntöä ei kierretä eikä vääristetä elintarvikeketjussa ilmenevällä ostajan valta-aseman väärinkäytöllä, joka tapahtuu usein viljelijöille suoritettavien maksujen viivästymisen, sopimusehtojen muuttamisen jälkikäteen, pakollisten alennusten, tappiollisen jälleenmyynnin, suurten määrällisten vaatimusten ja epäoikeudenmukaisten valikoimaan ottamista koskevien maksujen kautta; kehottaa antamaan riittäviä lainsäädäntöehdotuksia tarvittaessa;

29.  vaatii erityisesti, että elintarvikeketjun maksuajat lyhennettäisiin enintään 30 vuorokauteen kaikkien elintarvikkeiden osalta ja vieläkin lyhyemmiksi helposti pilaantuvien elintarviketuotteiden osalta osana kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjumisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/35/EY meneillään olevaa tarkistamista (poikkeuksia olisi harkittava tuottajajärjestöjen ja -osuuskuntien tapauksissa);

30.  vaatii komissiota ehdottamaan Euroopan kilpailulainsäädännön nykyisen kapea-alaisen soveltamisalan laajentamista koskemaan kuluttajien hyvinvointia ja elintarvikkeiden hintojen pitämistä alhaalla;

31.  kehottaa komissiota tarkistamaan, voivatko yksittäisten vähittäismyyntiketjujen vaatimat, lainsäädännössä vahvistettuja sääntöjä tiukemmat määräykset hedelmiä ja vihanneksia koskevista maatalouden tuotantokäytännöistä ja kasvinsuojeluaineiden jäämistä rajoittaa vapaata kauppaa ja vahvistaa perusteettomasti kauppiaiden asemaa elintarvikeketjussa;

32.  vaatii Euroopan unionia laatimaan luettelon hyvän kauppatavan vastaisista markkinakäytännöistä, joita ovat esimerkiksi tappiolla myyminen ja myyntiprovisiot, ja kieltämään ne nimenomaisesti; kehottaa laatimaan julkisen luettelon sääntöjä rikkovista yrityksistä ja ottamaan käyttöön järjestelmän, jossa rikkomisista rangaistaan;

33.  kehottaa komissiota analysoimaan, johtavatko, ja missä määrin, suurten kauppaketjujen omien merkkien väärinkäyttö ja ostoliittymäkäytännöt maataloustuottajiin kohdistuvaan epäoikeudenmukaiseen kilpailuun ja paineeseen sekä tuottajahintojen järjestelmälliseen alentamiseen; korostaa, että omien merkkien väärinkäytöllä on käänteinen vaikutus tuottajien (etenkin pientuottajien) innovointikykyyn; vaatii komissiota ryhtymään toimiin tässä asiassa siten, että viljelijöitä ja tuottajaryhmiä kohdellaan oikeudenmukaisesti hinnoitteluprosessissa;

34.  on sitä mieltä, että komission suositukset elintarviketeollisuuden alakohtaisen yhdentymisen lisäämiseksi eivät aina heijastele viljelijöiden, kauppiaiden ja elintarviketeollisuuden välisen neuvotteluvoiman uudelleen tasapainottamista koskevaa tarvetta, joten kyseisiin strategioihin on liitettävä hyvän kauppatavan käytäntöjä hillitseviä toimenpiteitä;

35.  varoittaa, että ostajien edellyttämä sopimusviljely, alakohtainen yhdentyminen ja futuurit saattavat vähentää kilpailua sekä heikentää viljelijöiden neuvotteluasemia; kehottaa siksi komissiota tarkastelemaan tämän tyyppisten sopimusjärjestelyjen vaikutuksia ja ryhtymään tarvittaessa asian edellyttämiin toimiin;

36.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään elintarvikeketjun kaikkien toimijoiden välistä oikeudenmukaista sopimista, joka perustuu viljelijöiden ja tuottajajärjestöjen sekä alakohtaisten järjestöjen kanssa neuvoteltuihin ehtoihin, jotta parannetaan kestäviä viljelykäytäntöjä ja varmistetaan tuotteiden paras laatu niin, että tuotantopanoksia voitaisiin hankkia mahdollisimman edullisesti ja turvata oikeudenmukaiset hinnat sekä saada aikaan helppokäyttöinen järjestelmä, jolla valvotaan ostajien sopimusrikkomuksia; katsoo, että normisopimukset voisivat olla hyödyllisiä välineitä, joiden täytäntöönpano olisi tehtävä pakolliseksi tietyillä aloilla; tukee jäsenvaltioiden välisten sopimuskäytäntöjen ilmoittamista koskevien parhaiden käytäntöjen vaihtoa, komissiolle ilmoittaminen mukaan luettuna;

37.  pitää myönteisenä ja kannattaa elintarvikkeiden vähittäiskauppavaltuutetun virkojen perustamista ja muita välimiesmenettelyjä, joilla pyritään takaamaan sopimusten noudattaminen; kehottaa komissiota tarkastelemaan tästä saatuja kokemuksia EU:n elintarvikkeiden vähittäiskauppavaltuutetulle, jonka tehtäviin kuuluisi valvoa eri jäsenvaltioiden toimijoiden käytännesääntöjen, parhaiden käytäntöjen ja liiketoimintasopimusten noudattamista;

38.  kehottaa komissiota tuomaan esiin hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä, joihin liittyy valikoimaan ottamista koskevia ja muita markkinoille saattamista koskevia maksuja, ja tarkistamaan, ovatko ne kilpailuoikeuden mukaisia; kehottaa komissiota ehdottamaan valikoimaan ottamista koskevien ja markkinoille saattamista koskevien maksujen käyttöön liittyviä yhtenäisiä sääntöjä ja ryhtymään toimiin erityisesti kauppiaiden vaatimia kohtuuttomia maksuja vastaan;

39.  katsoo, että komission on edistettävä Euroopan laajuista mittavaa tiedotuskampanjaa, jossa viljelijöille kerrotaan heidän oikeuksistaan, heihin kohdistuvista sopimattomista menettelyistä ja heidän käytettävissään olevista keinoista sopimattomien menettelyjen paljastamiseksi;

Keinottelu

40.  kehottaa Euroopan unionia käyttämään painostusta sen puolesta, että perustetaan riippumaton maailmanlaajuinen sääntelytoimisto, joka asettaa hyödykefutuureja ja optioita koskevat säännöt ja toteuttaa tiukkoja sääntelytoimenpiteitä elintarvikehyödykkeillä käytävää maailmanlaajuista keinottelua vastaan;

41.  pyytää markkinasuuntautuneisuuden lisääntymisen vuoksi toteuttamaan toimenpiteitä, joilla torjutaan hintojen äärimmäistä vaihtelua, sillä jotkin elintarvikeketjun toimijoista hyötyvät hintavaihtelusta, kun taas toisille siitä on selkeästi haittaa; kehottaa siksi komissiota ehdottamaan lainsäädäntöä, jolla hillitään hintavaihteluja tuottajien haavoittuvuuden vähentämiseksi;

42.  kehottaa komissiota lisäämään raaka-ainepörssejä valvovien eurooppalaisten viranomaisten valtuuksia, jotta ehkäistään elintarvikehyödykkeillä harjoitettavaa keinottelua ja työskennellään sen puolesta, että toteutetaan asianmukaiset EU:n toimenpiteet, joilla ehkäistään muilla kuin maataloushyödykkeillä harjoitettavaa keinottelua maatalousfutuureihin vaikuttamiseksi;

43.  kehottaa komissiota parantamaan maataloushyödykkeiden johdannaismarkkinoiden valvontaa ja yleistä avoimuutta ja lisäämään myös pörssin ulkopuolella harjoitetun kaupan avoimuutta markkinoiden väärinkäytöstä annetun direktiivin ja muun asiaan kuuluvan lainsäädännön tulevan tarkistamisen yhteydessä;

Itsesääntely

44.  kehottaa neuvostoa edistämään entisestään itsesääntelyä koskevia aloitteita ja mahdollisuutta perustaa keskinäisiä rahastoja taloudellisten riskien varalta viljelijöiden neuvotteluasemien vahvistamiseksi erityisesti tukemalla taloudellisia järjestöjä, tuottajajärjestöjä, alakohtaisia järjestöjä ja viljelijöiden osuuskuntia;

45.  kannustaa jäsenvaltioita laatimaan elintarvikeketjulle hyvää kauppatapaa koskevia sääntöjä, mukaan luettuna valitusmenettelyt ja epäoikeudenmukaisista käytännöistä aiheutuvat rangaistukset; kehottaa komissiotta ehdottamaan EU:n yhteistä säännöstöä, jolla tasapainotettaisiin elintarvikeketjun sisäisiä suhteita; kehottaa Euroopan komissiota ehdottamaan Euroopan unionin laajuista mekanismia, jonka avulla tähän erikoistuneet jäsenvaltioiden elimet voivat seurata määräävässä asemassa olevien vähittäiskauppiaiden ja niiden tavarantoimittajien välisiä suhteita;

46.  katsoo välttämättömäksi lisätä elintarvikeketjun eri lenkkien yhdistymistä alakohtaisissa järjestöissä ja vapaaehtoisten sopimusmallien laatimista, niin että jäsenvaltiot voivat velvoittaa noudattamaan sopimusmalleja tietyissä tapauksissa, erityisesti kun on kyse pilaantuvista tuotteista;

Kestävät elintarvikeketjut, elintarvikkeiden laatu

47.  pahoittelee sitä, ettei komissio tiedonannossaan tuo enempää esiin maatalouden merkitystä kansantaloudelliselle lisäarvoketjulle tuotantopanosten ja elintarviketeollisuuden alalla; korostaa alhaisten tuottajahintojen ja tuotannon rakenteellisen ylijäämän välisiä suhteita ja niiden vaikutuksia kestävyyteen, elintarvikkeiden laatuun, eläinten hyvinvointiin, maatalouden innovaatioihin ja työllisyyteen epäsuotuisilla alueilla;

48.  kehottaa komissiota ehdottamaan välineitä, joilla tuetaan ja edistetään viljelijöiden johtamia elintarvikeketjuja, lyhyitä tuotantoketjuja sekä maatilatoreja, jotta kuluttajien kanssa voidaan luoda suora yhteys ja tarjota viljelijöille mahdollisuus saada nykyistä oikeudenmukaisempi osuus lopullisen myyntihinnan arvosta, kun tuotteiden paikasta toiseen siirtymisten ja välitysten määrä vähenee;

49.  kehottaa komissiota ottamaan toimissaan erityisesti huomioon tilanteen kehittyvissä maissa ja olemaan vaarantamatta elintarvikeomavaraisuutta näissä kolmansissa maissa;

50.  kehottaa komissiota tarkastelemaan uudelleen paikallista markkinointia tai etämyyntiä sekä tuotteiden säilyvyyttä koskevia EU:n hygieniavaatimuksia hajauttamisen edistämiseksi sekä sertifioinnin ja valvontajärjestelmien yksinkertaistamiseksi ja edistämään tuottajan ja kuluttajan välisiä suoria suhteita ja lyhyitä elintarvikeketjuja;

51.  tunnustaa maataloustuotteiden laatua koskevan vakaan lainsäädännön merkityksen ja välttämättömyyden; palauttaa tältä osin mieleen Euroopan parlamentin 25. maaliskuuta 2010 antaman päätöslauselman maataloustuotteiden laatupolitiikasta, ja vakuuttaa, että tuontituotteiden on oltava ehdottomasti kaikkien laatua ja valmistusta koskevien normien mukaisia, jotta vältetään vilpillinen kilpailu eurooppalaisten tuotteiden kanssa;

52.  muistuttaa, että viljelijöiden vakaa tulotaso määrittää heidän kykynsä panostaa vihreään teknologiaan, ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja uusiutuviin energialähteisiin sekä kestävän maatalouden ympäristönsuojelutoimiin ja että lisäksi heidän on noudatettava tiukkoja ympäristövaatimuksia;

53.  katsoo, että on tärkeää parantaa ja järkeistää elintarvikeketjun toimintaa, jotta voidaan vähentää elintarvikkeiden kuljetuksen ympäristövaikutuksia (kuljetusmatkaa) ja edistää paikallisten elintarvikkeiden myyntiä;

54.  korostaa, että investointi maataloustuotteiden säilytys- ja pakkauslaitoksiin saattaa olla tärkeää oikeudenmukaisten hintojen takaamiseksi näille tuotteille;

55.  korostaa, että on välttämätöntä taata maaseudun elinkeinojen kestävä kehitys edistämällä maataloustuotteiden jalostustoimintoja maatiloilla, mutta myös muita kuin maatalouteen liittyviä toimintoja työpaikkojen määrän ja ylimääräisten tulojen kasvattamiseksi;

56.  kehottaa komissiota tukemaan elintarvikkeiden markkinointiin liittyviä paikallisia ja alueellisia aloitteita ja välttämään niiden kuormittamista liiallisella lainsäädännöllä ja byrokratialla, sillä ne osallistuvat merkittävällä tavalla maatilojen lisäarvon tuottamiseen;

Omavaraisuus, julkiset ravitsemuspalvelut ja elintarvikkeiden haaskaus

57.  vaatii komissiota ottamaan EU:n vaatimuksia tarkastellessaan asianmukaisesti huomioon paikallistason elintarviketuottajat, kuten esimerkiksi omavaraisviljelyyn perustuvan tuotannon;

58.  kehottaa komissiota arvioimaan ravitsemuspalveluiden julkisia hankintamenettelyitä koskevien sääntöjen muuttamista kestävien maatalouskäytäntöjen ja eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi sekä kausiluontoisten ja paikallisten elintarvikkeiden kehittämiseksi;

59.  katsoo, että pienille paikallisille tuottajille ja paikallisille tuottajaryhmille täytyy taata pääsy julkisten hankintojen markkinoille, esimerkiksi kouluissa toteutettavien maitotuotteita ja hedelmiä ja vihanneksia koskevien erityisohjelmien puitteissa;

60.  katsoo, että on tuettava sellaisia maatalousmarkkinoita, joita hallinnoivat suoraan viljelijät, sellaisten markkinointipisteiden luomista, joissa tuottajat voivat myydä tuotteita suoraan kuluttajille sekä paikallismarkkinoilla myyntiä edistävien ohjelmien perustamista;

61.  kehottaa komissiota analysoimaan Euroopan parlamentille ja komissiolle antamassaan kertomuksessa elintarvikeketjussa tapahtuvaa valtavaa ruoan haaskausta, jonka määrä useimmissa jäsenvaltioissa on jopa 30 prosenttia tuotetusta ruoasta, ja muistuttamaan tiedotuskampanjalla kansalaisten mieliin elintarvikkeiden todellisen arvon;

62.  pitää tärkeänä elintarvikeohjelmien kehittämistä niitä tarvitseville Euroopan kansalaisille, kuten vähäosaisille, ikäihmisille ja nuorille;

o
o   o

63.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) http://ec.europa.eu/enterprise/sectors/food/files/high_level_group_2008/documents_hlg/ final_recommendations_hlg_17_03_09_en.pdf
(2) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0191.
(3) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0054.
(4) Neuvoston asiakirja 8099/10.
(5) Johdanto KOM(2009)0591.


Euroopan globalisaatiorahaston rahoitus ja toiminta
PDF 134kWORD 58k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 7. syyskuuta 2010 Euroopan globalisaatiorahaston rahoituksesta ja toiminnasta (2010/2072(INI))
P7_TA(2010)0303A7-0236/2010

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(1) ja erityisesti sen 28 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan globalisaatiorahaston perustamisesta 20. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1927/2006(2) (EGR-asetus),

–  ottaa huomioon Euroopan globalisaatiorahaston perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1927/2006 muuttamisesta 18. kesäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 546/2009(3),

–  ottaa huomioon päätöslauselmat, joita se on hyväksynyt 23. lokakuuta 2007 alkaen, ehdotuksista Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen 28 kohdan mukaisesti(4),

–  ottaa huomioon 2. heinäkuuta 2008 (KOM(2008)0421) ja 28. heinäkuuta 2009 (KOM(2009)0394) päivätyt komission tiedonannot Euroopan parlamentille ja neuvostolle Euroopan globalisaatiorahaston toiminnasta vuosina 2007 ja 2008,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan ja talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnot (A7-0236/2010),

A.  toteaa, että lievittääkseen joukkoirtisanomisten kohteeksi joutuneiden työntekijöiden kokemia globalisaation kielteisiä vaikutuksia ja osoittaakseen näille työntekijöille solidaarisuutta Euroopan unioni on uudelleentyöllistämisen tukemisen lisäksi perustanut Euroopan globalisaatiorahaston (jäljempänä ”EGR”), josta annetaan taloudellista tukea yksilöllisille työelämään palauttamisohjelmille; ottaa huomioon, että rahaston varojen vuotuinen enimmäismäärä on 500 miljoonaa euroa, joka voidaan ottaa edellisen vuoden kokonaismenojen enimmäismäärään nähden jäljellä olevasta liikkumavarasta tai kahden edellisen varainhoitovuoden aikana peruutetuista maksusitoumusmäärärahoista, lukuun ottamatta rahoituskehyksen otsakkeeseen 1 b liittyviä tällaisia määrärahoja; ottaa huomioon, että EGR perustettiin joustavaksi tapauskohtaisen tuen välineeksi, jolla oli määrä reagoida nopeammin ja tehokkaammin maailmankaupan muutoksista aiheutuvien irtisanomisten piiriin joutuvien työntekijöiden palauttamiseen työmarkkinoille,

B.  toteaa, että voidakseen vastata talous- ja rahoituskriisin aiheuttamaan työttömyyden lisääntymiseen ja hyödyntää vuosien 2007 ja 2008 kokemukset Euroopan unioni muutti EGR:n käytön sääntöjä kesäkuussa 2009; toteaa, että muutoksia sovelletaan kaikkiin ennen 31. päivää joulukuuta 2011 toimitettuihin hakemuksiin ja niillä laajennettiin EGR:n soveltamisalaa, joustavoitettiin ja täsmennettiin toimintakriteerejä, nostettiin yhteisrahoitusosuutta ja pidennettiin aikaa, jona jäsenvaltiot voivat käyttää rahaston rahoitustuen,

C.  toteaa, että vuoden 2007 alun ja vuoden 2009 ensimmäisen vuosipuoliskon lopun välillä käyttöön otettujen EGR-varojen arviointi paljastaa kohdennettujen varojen vaatimattoman käyttöasteen, sillä käytettävissä olleista yhteensä 1,5 miljardin euron rahavaroista käytettiin vain 80 miljoonaa euroa 18 ehdokashankkeeseen, jotka hyödyttivät 24 431:tä työntekijää kahdeksassa jäsenvaltiossa vain muutamalla taloudenalalla (etenkin tekstiili- ja autoteollisuudessa); toteaa, että kyseisiä puutteita kuvastaa myös ero alun perin myönnettyjen ja lopulta toteutuneiden määrien välillä, sillä 11 ensimmäisen tapauksen määrärahoista maksettiin takaisin 24,8 miljoonaa euroa eli 39,4 % käyttöönotetuista varoista,

D.  toteaa, että vaikkei EGR:n muutetun asetuksen mukaista toimintaa vielä voida arvioida, toukokuusta 2009 alkaen esitettyjen, päätöstä odottavien tai toteutusvaiheessa olevien tukihakemusten perusteella voidaan jo nyt todeta EGR-varojen käytön selvästi lisääntyneen, mikä osoittaa tehdyt muutokset hyviksi; toteaa, että toukokuun 2009 ja huhtikuun 2010 välillä esitettyjen hakemusten määrä kasvoi 18:ta 46:een, haetun tuen määrä kasvoi 80 miljoonasta eurosta 197 miljoonaan euroon, hakemuksen esittäneiden jäsenvaltioiden määrä 8:sta 18:aan, tukea saaneiden työntekijöiden määrä lähes kaksinkertaistui (36 712 työntekijän lisäys) ja tukea annettiin yhä moninaisemmilla talouden aloilla,

E.  panee kuitenkin merkille, että 9 jäsenvaltiota ei ole vieläkään käyttänyt EGR:a, että käyttöönotetut määrät jäävät tuntuvasti alle vuosittain käytettävissä olevan 500 miljoonan euron enimmäismäärän ja että pääosa hakemuksista koskee alueita, joiden BKT asukasta kohti ylittää EU:n keskiarvon ja joilla työttömyysaste on pysynyt melko alhaisena; katsoo, että tästä voidaan päätellä, että vaikka alkuperäiseen asetukseen tehdyt muutokset olivat merkittäviä, ne ovat viime vuosina havaittuun joukkoirtisanomisten määrän lisääntymiseen nähden riittämättömiä,

F.  arvelee sen, että hakemusten määrän kasvun selittää osaltaan se, että yhteisrahoitusosuus nostettiin 50 prosentista 65 prosenttiin kesäkuun 2009 tarkistamisen yhteydessä,

G.  uskoo, että EGR:n vähäinen käyttö unionin köyhimmillä alueilla liittyy siihen, että jäsenvaltiot soveltavat erilaisia strategioita, sekä vaikeuksiin kehittää hankkeita ennen kuin unionin toimielimet ovat tehneet päätöksen,

H.  panee merkille, että huolimatta Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 17. heinäkuuta 2008 antamasta yhteisestä lausumasta, jossa vedottiin EGR:n mahdollisimman nopean ja tehokkaan rahoitustuen puolesta, koko prosessi joukkoirtisanomisesta siihen, että EGR antaa tuen sitä hakeneelle jäsenvaltiolle, vie yhä noin 12–17 kuukautta; katsoo, että tämä viive selittää osaltaan eroa niiden työntekijöiden määrän, joita varten EGR-tukea on haettu, ja tukea tosiasiallisesti saaneiden työntekijöiden määrän välillä,

I.  huomauttaa, että luonnoksessa Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission toimielinten väliseksi sopimukseksi budjettiyhteistyöstä(5) muutetaan EGR:n varojen käyttöönottomenettelyä vain marginaalisesti tekemällä kolmikantaneuvotteluista harkinnanvaraisia, niin kuin ne käytännössä ovatkin; katsoo, että tämä muutos ei poista menettelyn raskautta ja hitautta,

J.  toteaa, että talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta tehdyn toimielinten sopimuksen toiminnan arvioinnista laaditun komission kertomuksen(6) mukaan menettelyä hidastaa muun muassa se, että budjettivallan käyttäjien on tehtävä EGR:n käyttöönotosta erityinen päätös; katsoo, että tämän ei pitäisi estää EGR:n käyttöönottopäätösten joutuisampaa tekemistä,

K.  toteaa, että EGR:n toteutuksesta vuoden 2009 muutosten jälkeen ei ole vielä saatavilla luotettavia ja yhtenäisiä tietoja, ja pitää ehdottoman välttämättömänä velvoittaa toimijat avoimuuteen ja säännölliseen selontekoon,

L.  toteaa, että vuoden 2007 alun ja huhtikuun 2010 välillä tehdyistä 27 päätöksestä jokainen oli myönteinen ja vastasi määrältään komission ehdotuksia,

M.  toteaa, että globalisaatio ja talouskriisin vaikutukset työllisyyteen tuntuvat vielä vuoden 2013 jälkeenkin ja tämän johdosta on todennäköistä, että hakemusten määrän kasvusuuntaus voimistuu tulevina vuosina; katsoo kuitenkin, että rahaston tarkoituksena ei ole korvata innovoinnin puutetta,

1.  katsoo, että EGR:n lisäarvo Euroopan unionin sosiaalipolitiikan välineenä tulee sen näkyvästä, erityisestä, kertaluonteisesta ja tilapäisestä rahoitustuesta yksilöllisille ohjelmille, joilla helpotetaan joukkoirtisanomisen kohteeksi joutuneiden työntekijöiden työelämään palaamista ja uudelleenkoulutusta aloilla tai alueilla, joihin kohdistuu äkillinen vakava talouden ja yhteiskunnan häiriötila;

2.  katsoo, että koska EGR-tukihakemusten määrä on kääntynyt kasvuun ja rahaston käyttöönotto- ja toteutusmenetelmää on vaikea soveltaa, sen menettely- ja talousarviomääräyksiä on kiireesti muutettava; korostaa, että komission olisi parannettava tietoisuutta EGR:stä ja sen näkyvyyttä jäsenvaltioiden ja rahaston mahdollisten edunsaajien keskuudessa; pyytää siksi komissiota esittämään väliarviointinsa suunniteltua aiemmin eli jo 30. kesäkuuta 2011 ja antamaan sen yhteydessä ehdotuksen EGR-asetuksen muuttamisesta, jotta rahaston selkeimmät puutteet saadaan korjattua ennen nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen päättymistä;

3.  kehottaa komissiota arvioimaan väliarvioinnissaan myönnettyjä tukia seuraavista laatunäkökohdista:

   a) työelämään palaamisen onnistumisprosentti ja arvio edunsaajien taitojen kehittymisestä;
   b) vertaileva analyysi kunkin EGR-hakemuksen perusteella rahoitetuista toimenpiteistä ja tuloksista työelämään palaamisen pohjalta;
   c) syrjimättömyysvaatimuksen noudattaminen irtisanottujen työntekijöiden työsuhdetyypin mukaan ja niiden työntekijöiden suhteen, jotka käyttävät oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen unionin sisällä;
   d) hakemusten valmistelussa mahdollisesti sovelletut työmarkkinaosapuolten kuulemismenettelyt ja niiden toteuttamisen valvonta;
   e) EGR:n vaikutus edunsaajien verkostoihin sekä pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, joihin irtisanomisjärjestelyt saattavat vaikuttaa ja joiden työntekijät voisivat saada etua rahastosta;
   f) analyysi erilaisten EGR-ehdokkaiden vaikutuksista niiden hallinnosta vastaavien kansallisten laitosten suhteen;
   g) EGR-varojen vaikutus ikäryhmittäin tukea saavissa jäsenvaltioissa ja tukea saavilla aloilla;

4.  kehottaa komissiota arvioimaan väliarvioinnissaan myönnettyjä tukia talousarvionäkökulmasta ja ottamaan tuloksissa erityisesti huomioon seuraavat seikat:

   a) mistä aiheutuu suuri ero EGR:stä pyydettyjen varojen ja edunsaajajäsenvaltion maksamien summien välillä, kun tukea on jo annettu;
   b) mitä rahoitettuja ohjelmia ja toimenpiteitä ei toteutettu, kun jäsenvaltiot ovat suorittaneet maksuja;
   c) mistä aiheutuvat suuret erot jäsenvaltioiden välillä eri EGR-hakemuksista työntekijää kohden annetussa rahoituksessa;
   d) analyysi erilaisten Euroopan tasolla rahoitettujen ohjelmien (mukaan luettuna ESR-tuki) koordinoinnista, kun niitä on kohdennettu samalle alueelle, jota koskevia EGR-hakemuksia käsitellään tai on käsitelty;
   e) analyysi komission kokonaisrahoitusosuuden suhteesta muihin kansallisiin ja yrityskohtaisiin tukitoimiin;

5.  katsoo, että asetuksen tarkistamisen yhteydessä olisi otettava aiheellisella tavalla huomioon EGR:n toiminnasta tehtyjen arvioiden tulokset ja saadut kokemukset sekä esiteltävä toimenpiteet, jotka voivat merkittävästi lyhentää EGR:n käyttöönottoon kuluvaa aikaa;

6.  kehottaa komissiota ehdottamaan, että EGR-asetukseen lisätään jäsenvaltioiden velvollisuus tukea työntekijäjärjestöjen osallistumista asetuksen täytäntöönpanon aikana; kehottaa komissiota järjestämään kokemusten ja hyvien käytäntöjen vaihtoa siitä, miten työntekijät osallistuvat EGR:n täytäntöönpanoon, jotta työntekijät nykyisissä ja tulevissa tapauksissa voivat hyötyä aiemmista tapauksista saaduista kokemuksista;

7.  korostaa, että EGR:n käyttöönoton vaatima aika voitaisiin puolittaa, jos seuraavat toimenpiteet muotoillaan ja toteutetaan:

   a) jäsenvaltioiden olisi laadittava EGR:n käyttöönottoa koskevat hakemukset heti kun joukkoirtisanomisista on ilmoitettu eikä niiden toteuttamisen jälkeen;
   b) komission olisi tiedotettava jäsenvaltioille, että hakemus voidaan esittää heti kun interventiokriteerit täyttyvät;
   c) olisi kaikin tavoin pyrittävä mahdollistamaan nopea ja tehokas tietojen vaihto prosessiin osallistuvan jäsenvaltion kanssa;
   d) jäsenvaltioiden hakemusten jättäminen omalla kielellään ja yhdellä unionin toimielinten työkielellä voisi auttaa hakemusten arvioinnista komissiossa vastaavaa yksikköä ryhtymään työhön viipymättä;
   e) komissiolla olisi oltava riittävästi työvoimaa ja teknistä kapasiteettia, jotta se voi tehokkaasti ja nopeasti käsitellä jäsenvaltioiden esittämät hakemukset siten että kunnioitetaan budjettineutraalia periaatetta;
   f) komission olisi tehtävä päätös EGR:n käyttöönotosta 3–4 kuukauden kuluessa siitä, kun se on vastaanottanut jäsenvaltion hakemuksen, mukaan luettuna kaikki tarvittavat tiedot; tapauksissa, joissa hakemuksen arviointi voi kestää kauemmin kuin 4 kuukautta, komission olisi tiedotettava EP:lle mahdollisimman pian ja ilmoitettava tällaisen viivytyksen syyt;

8.  kehottaa komissiota antamaan jäsenvaltioille ohjeistusta EGR-tukihakemusten laadinnassa ja toteutuksessa tavoitteena nopea hakumenettely ja sidosryhmien laaja yksimielisyys sovellettavasta strategiasta ja toteutettavista toimenpiteistä, joilla työntekijät voidaan integroida tehokkaasti uudelleen työmarkkinoille; kehottaa jäsenvaltioita nopeuttamaan menettelyä ennakkorahoittamalla toimia, jotka olisi käynnistettävä soveltamispäivästä lähtien, jotta EGR:n täytäntöönpanoaika voidaan käyttää täysimääräisesti asianomaisten työntekijöiden eduksi;

9.  muistuttaa jäsenvaltioita siitä, että ne ovat toisaalta velvollisia ottamaan työmarkkinaosapuolet alusta alkaen mukaan hakemusten valmisteluun EGR-asetuksen 5 artiklan mukaisesti ja toisaalta noudattamaan asetuksen 9 artiklaa, jonka mukaan jäsenvaltion on tiedotettava rahoitettavista toimista ja tehtävä niitä tunnetuiksi ja kohdistettava tiedotus asianomaisille työntekijöille, paikallis- ja aluehallinnon viranomaisille ja työmarkkinaosapuolille sekä yhdenmukaistettava menettelyjä; kehottaa jäsenvaltioita varmistumaan yritysneuvostojen osallistumisesta aina ennen ohjelmien käynnistymistä, jotta voidaan varmistaa, että työmarkkinaosapuolet ovat aidosti mukana sellaisten rakenneuudistusohjelmien määrittelyssä, joissa yritysten tarpeiden sijasta otetaan huomioon työntekijöiden tarpeet;

10.  pyytää jäsenvaltioita perustamaan EGR:a koskevasta tiedottamisesta ja sen hallinnosta vastaavan kansallisen elimen, joka toimisi kaikkien osapuolten ja erityisesti työmarkkinaosapuolten yhteyspisteenä, ja vaihtamaan parhaita käytäntöjä unionin tasolla, mikä mahdollistaa EGR:n nopean ja tehokkaan reagoinnin joukkoirtisanomisiin;

11.  huomauttaa, että asetuksen (EY) N:o 1927/2006 mukaan useat jäsenvaltiot voivat jättää yhdessä EGR:n rahoitustukea koskevan hakemuksen, kun tietyllä maantieteellisellä alueella tai tietyllä alalla irtisanotut työntekijät eivät ole keskittyneet yhteen ainoaan jäsenvaltioon;

12.  katsoo, että menettelyjen nopeuttamiseksi ja yksinkertaistamiseksi on varmistettava tehokkaampi koordinointi komission ja Euroopan parlamentin välillä, jotta päätöksenteon aikarajaa voidaan lyhentää ilman että se heikentää parlamentin asiasta vastaavien valiokuntien suorittamaa hakemusten arviointia, ja siksi:

   a) päätöksentekoprosessin nopeuttamiseksi komission on esitettävä ehdotuksensa hyvissä ajoin siten, että otetaan asianmukaisesti huomioon Euroopan parlamentin kokouskalenteri ja budjettivaliokunnan kokousten ja istuntojaksojen ajankohdat;
   b) komission on tiedotettava parlamentille ajoissa jäsenvaltioiden hakemusten käsittelyn yhteydessä ilmenevistä vaikeuksista ja/tai keskeytyksistä;
   c) toisaalta työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta sekä budjettivaliokunta tekevät voitavansa varmistaakseen, että päätökset voidaan tehdä valiokunnassa saavutettua hyväksyntää seuraavassa täysistunnossa;

13.  toteaa, että nämä välittömät EGR:n käyttöönottomenettelyn yksinkertaistamis- ja joustavoittamistoimet voitaisiin sisällyttää asetukseen, kun sitä muutetaan, jos se katsotaan perustelluksi siihen mennessä saadun kokemuksen perusteella; katsoo, että millään näistä toimista ei saa millään tavoin rajoittaa tai vähentää Euroopan parlamentin valtuuksia toisena budjettivallan käyttäjänä rahaston käyttöönotosta päätettäessä;

14.  katsoo, että menettelyn parantamisen lisäksi on jatkettava nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen loppuun saakka kesäkuussa 2009 hyväksyttyä poikkeusta, jonka nojalla tukea myönnetään työntekijöille, jotka ovat menettäneet työpaikkansa talous- ja rahoituskriisin vuoksi, ja että yhteisrahoitusosuus on siksi säilytettävä 65 prosentissa, koska tuen myöntämisen syyt eivät ole lähimainkaan poistuneet;

15.  panee merkille, että esitykseen komission talousarvioksi vuodelle 2011 on otettu ensimmäisen kerran maksumäärärahoja EGR:a varten, ja katsoo, että tämä on tärkeää, kun tarkastellaan yleisesti rahaston hallintoa ja näkyvyyttä; toteaa kuitenkin, että nämä maksusitoumusmäärärahat eivät välttämättä riitä kattamaan vuoden 2011 EGR-hakemusten edellyttämiä summia; pyytää siksi jälleen, ettei EGR-hakemuksia rahoitettaisi yksinomaan ESR:n budjettikohdista tehtävin siirroin, ja kehottaa komissiota yksilöimään tähän tarkoitukseen soveltuvat budjettikohdat ja ottamaan ne viipymättä käyttöön;

16.  painottaa, että EGR:n tulevaisuudesta päätetään seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä käytävissä neuvotteluissa; katsoo, että tätä varten voitaisiin tarkastella useita vaihtoehtoja; korostaa, että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä mahdollisuuteen luoda riippumaton rahasto, jolla on omat maksusitoumus- ja maksumäärärahansa, ja kehottaa komissiota esittämään ehdotuksen tällaisen rahaston rahoittamisesta; uskoo, että EGR:n kaikissa tulevissa uudistuksissa olisi säilytettävä rahaston joustavuus, joka on nykytilanteessa etu EU:n rakennerahastoihin verrattuna;

17.  painottaa, että EGR:n nykyisten toimien muuttaminen pysyväksi aktiivisten työnhakutoimien tukivälineeksi olisi osoitus poliittisesta tahdosta luoda jäsenvaltioiden sosiaalipolitiikkaa täydentävä eurooppalainen sosiaalinen tukipilari, jolla voitaisiin uudistaa ammatillista koulutusta koskeva unionin toimintamalli; toteaa tässä yhteydessä, että EGR:n olisi säilyttävä tavoitteiltaan erilaisena kuin ESR ja unionin elinikäisen oppimisen ohjelmien toimet, sillä EGR keskittyy hyödyntämään kunkin tukea saavan työntekijän kykyjä eikä vastaamaan yritysten huoliin tai tarjoamaan oppilaitoksille monialaisia palveluja;

18.  kehottaa jäsenvaltioita EGR:n tukea hyödyntäen luomaan EGR:n, ESR:n ja mikroluototuksen välisiä synergioita, jotta saadaan ihanteellinen ja kuhunkin yksittäistapaukseen parhaiten sopiva ratkaisu;

19.  kehottaa jäsenvaltioita käyttämään EGR:n tukea Euroopan unionin tavoitteiden saavuttamiseen asianomaisilla alueilla ja edistämään sen avulla uudenlaisten, kestävien, vihreiden ja laadukkaiden työpaikkojen edellyttämien uusien taitojen hankkimista, yrittäjyyttä ja elinikäistä oppimista työntekijöiden urakehityksen ja unionin kilpailukyvyn parantamiseksi globaalistuvassa toimintaympäristössä;

20.  pyytää komissiota tekemään paremmin selkoa EGR:n käytöstä: laajentamaan vuosittaisten tiedonantojen sisältöä ja toimittamaan Euroopan parlamentille säännöllisesti tietoa rahoitustuen täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa;

21.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1.
(2) EUVL L 406, 30.12.2006, s. 1.
(3) EUVL L 167, 29.6.2009, s. 26.
(4) Hyväksytyt tekstit, 25.3.2010 (P7_TA(2010)0071 ja P7_TA(2010)0070), 9.3.2010 (P7_TA(2010)0044, P7_TA(2010)0043 ja P7_TA(2010)0042), 16.12.2009 (P7_TA(2009)0107), 25.11.2009 (P7_TA(2009)0087), 20.10.2009 (P7_TA(2009)0049), 15.9.2009 (EUVL C 224 E, 19.8.2010, s. 46), 5.5.2009 (EUVL C 212 E, 5.8.2010, s. 165), 18.11.2008 (EUVL C 16 E, 22.1.2010, s. 84), 21.10.2008 (EUVL C 15 E, 21.1.2010, s. 117), 10.4.2008 (EUVL C 247 E, 15.10.2009, s. 75), 12.12.2007 (EUVL C 323 E, 18.12.2008, s. 260) ja 23.10.2007 (EUVL C 263 E, 16.10.2008, s. 155).
(5) KOM(2010)0073, 3.maaliskuuta 2010.
(6) KOM(2010)0185, 27. huhtikuuta 2010.


Tuomioistuimen toimivalta sekä tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano siviili- ja kauppaoikeuden alalla
PDF 155kWORD 76k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 7. syyskuuta 2010 tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 täytäntöönpanosta ja tarkistamisesta (2009/2140(INI))
P7_TA(2010)0304A7-0219/2010

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 81 artiklan,

–  ottaa huomioon tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001(1) (jäljempänä ”Bryssel I -asetus” tai ”asetus”),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen asetuksen soveltamisesta (KOM(2009)0174),

–  ottaa huomioon 21. huhtikuuta 2009 esitetyn komission vihreän kirjan asetuksen tarkistamisesta (KOM(2009)0175),

–  ottaa huomioon Heidelbergin raportin (JLS/2004/C4/03) Bryssel I -asetuksen soveltamisesta jäsenvaltioissa ja kannanotot komission vihreään kirjaan,

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2009 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta Euroopan parlamentille ja neuvostolle ”Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue kansalaisia varten” – Tukholman ohjelma(2) ja erityisesti sen luvut ”Kansalaisten ja yritysten yksityisoikeudellisten oikeussuojan saatavuuden parantaminen” ja ”Eurooppalaisen oikeuskulttuurin kehittäminen”,

–  ottaa huomioon, että unioni on liittynyt kansainvälistä yksityisoikeutta käsittelevään Haagin konferenssiin 3. huhtikuuta 2007,

–  ottaa huomioon oikeuspaikkasopimuksista 30. kesäkuuta 2005 tehdyn Haagin yleissopimuksen allekirjoittamisen unionin puolesta 1. huhtikuuta 2009,

–  ottaa huomioon tuomioistuimen oikeuskäytännön, erityisesti seuraavat asiat: Gambazzi v. DaimlerChrysler Canada(3), the Lugano opinion(4), West Tankers(5), Gasser v. MISAT(6), Owusu v. Jackson(7), Shevill(8),Owens Bank v. Bracco(9), Denilauer(10), St Paul Dairy Industries(11) ja Van Uden(12),

–  ottaa huomioon 27. syyskuuta 1968 tehdyn Brysselin yleissopimuksen tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla(13), 21. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 805/2004 riitauttamattomia vaatimuksia koskevan eurooppalaisen täytäntöönpanoperusteen käyttöönotosta(14), 12. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1896/2006 eurooppalaisen maksamismääräysmenettelyn käyttöönotosta(15), 11. heinäkuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 861/2007 eurooppalaisesta vähäisiin vaatimuksiin sovellettavasta menettelystä(16), 18. joulukuuta 2008 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 4/2009 toimivallasta, sovellettavasta laista, päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta sekä yhteistyöstä elatusvelvoitteita koskevissa asioissa(17) ja 27. marraskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/2003 tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta(18),

–  ottaa huomioon 11. heinäkuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 864/2007 sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavasta laista (Rooma II)(19),

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 16. joulukuuta 2009 antaman lausunnon,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan ja 119 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A7-0219/2010),

A.  pitää asetusta (EY) N:o 44/2001 ja sen edeltäjää Brysselin yleissopimusta EU:n lainsäädännön onnistuneimpina osina; ottaa huomioon, että asetuksella luotiin perusta Euroopan oikeudelliselle alueelle, ja katsoo, että asetus on palvellut kansalaisia ja yrityksiä, koska oikeusvarmuus ja päätösten ennustettavuus on yhtenäisten eurooppalaisten säädösten – ja niitä täydentävän merkittävän oikeuskäytännön – ansiosta parantunut, koska näin on pystytty välttämään rinnakkaisia oikeusmenettelyitä ja koska asetukseen viitataan ja sitä käytetään välineenä muiden välineiden yhteydessä,

B.  toteaa, että tästä huolimatta asetusta on arvosteltu tuomioistuimen ratkaisujen seurauksena ja että se kaipaa päivittämistä,

C.  katsoo, että eksekvatuurimenettelystä luopuminen – mikä on komission päätavoite – nopeuttaisi oikeuden päätösten vapaata liikkuvuutta ja muodostaisi Euroopan oikeudellisen alueen rakentamisen kannalta tärkeän virstanpylvään,

D.  toteaa, että eksekvatuurimenettelyä koskevia hakemuksia hylätään harvoin: ainoastaan 1–5 prosenttiin hakemuksista haetaan muutosta, ja nämä muutoksenhakupyynnöt hyväksytään harvoin; toteaa, että sisämarkkinoilla on vaikeaa perustella sitä, että ulkomaisen tuomion tunnustamiseen ja täytäntöönpanoon kuluu paljon aikaa ja rahaa, ja että tämä voi olla erityisen harmillista silloin, kun kantaja hakee velallisen omaisuutta koskevan tuomion täytäntöönpanoa useilla lainkäyttöalueilla,

E.  ottaa huomioon, että monissa EU-säädöksissä – eurooppalaista täytäntöönpanoperustetta koskevassa asetuksessa, eurooppalaista maksumääräystä koskevassa asetuksessa, eurooppalaista vähäisten vaatimusten menettelyä koskevassa asetuksessa ja elatusvelvollisuutta koskevassa asetuksessa(20) – ei vaadita eksekvatuurimenettelyä,

F.  ottaa huomioon, että eksekvatuurimenettelyn lakkauttaminen olisi toteutettava säätämällä, että oikeuden päätös, joka on tunnustettavissa ja täytäntöönpantavissa sen asetuksen nojalla, joka on täytäntöönpanokelpoinen siinä jäsenvaltiossa, jossa se on annettu, on täytäntöönpanokelpoinen kaikkialla EU:ssa; katsoo, että tähän olisi yhdistettävä poikkeuksellinen menettely, joka on sen osapuolen käytettävissä, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, jotta velallisille voidaan tarjota asianmukainen oikeus vedota täytäntöön panevan valtion tuomioistuimiin siinä tapauksessa, että kyseinen osapuoli haluaa valittaa täytäntöönpanosta asetuksessa säädettyjen perusteiden mukaisesti; katsoo, että on huolehdittava siitä, etteivät ennen uudelleentarkasteluhakemusta koskevan määräajan umpeutumista toteutetut täytäntöönpanotoimet ole peruuttamattomia,

G.  katsoo, että asetuksessa (EY) N:o 44/2001 säädetty vähimmäisturva on säilytettävä,

H.  katsoo, että virkamiesten ja haastemiesten vastaanottavassa jäsenvaltiossa on kyettävä sanomaan, onko asiakirja, jonka perusteella täytäntöönpanoa haetaan, kansallisen tuomioistuimen antama virallinen ja lainvoimainen tuomio,

I.  katsoo, että välimiesmenettelyä käsitellään tyydyttävästi New Yorkin yleissopimuksessa vuodelta 1958 sekä kansainvälisestä kauppaoikeuden alalla sovellettavasta sovittelusta vuonna 1961 tehdyssä Geneven yleissopimuksessa; toteaa, että kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat näiden yleissopimusten sopimuspuolia; katsoo, että välimiesmenettely on suljettava edelleen asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle,

J.  ottaa huomioon, että New Yorkin yleissopimuksen säännöt ovat vähimmäissääntöjä ja että sopimusvaltioiden lainsäädäntö saattaa olla suopeampi välimiesmenettelyn toimivallan pätevyyden tai välitystuomion suhteen,

K.  katsoo lisäksi, että sääntö, jonka mukaan yksinomainen toimivalta olisi oltava tuomioistuimilla jäsenvaltiossa, jossa välimiesoikeus sijaitsee, voisi aiheuttaa huomattavia ongelmia,

L.  ottaa huomioon, että ehdotus tuomioistuinkäsittelyä koskevasta yksinomaisesta lainkäyttövallasta, joka tukee välimiesmenettelyä jäsenvaltioiden siviilituomioistuimissa, on herättänyt kiihkeätä keskustelua, josta käy ilmi, että jäsenvaltiot eivät ole saavuttaneet yhteistä kantaa, ja että maailman kilpailutilanne tällä alalla huomioon ottaen olisi vahingollista pyrkiä painostamaan niitä,

M.  katsoo, että erilaisten kansallisten menettelytapojen, jotka on kehitetty suojelemaan välimiesmenettelyn tuomiovaltaa (oikeudenkäyntikiellot), kunhan ne ovat yhdenmukaisia henkilöiden vapaan liikkuvuuden ja perusoikeuksien kanssa, välityslausekkeen hyväksymistä koskevan lausuman, välityslausekkeen rikkomista koskevien vahingonkorvausten, Kompetenz-Kompetenz-periaatteen kielteisen vaikutuksen tai muiden vastaavien on edelleenkin oltava käytettävissä, ja että tällaisten menettelyiden vaikutus ja niistä seuraavat tuomioistuimen päätökset muissa jäsenvaltioissa on jätettävä kyseisten jäsenvaltioiden lainsäädännön alaisuuteen, kuten oli kantana ennen tuomiota asiassa West Tankers,

N.  katsoo, että osapuolten itsenäisyys on keskeinen asia ja että vireilläolovaikutusta koskevan säännöksen soveltaminen tuomioistuimen tukemalla tavalla (esimerkiksi Gasser) mahdollistaa sen, että oikeuspaikan valintaa koskevia lausekkeita voidaan heikentää torpedoinnilla,

O.  ottaa huomioon, että kolmansia osapuolia saattaa sitoa (esimerkiksi konossementtiin sisältyvä) oikeuspaikkasopimus, jota he eivät ole erikseen hyväksyneet, ja että tämä saattaa vaikuttaa kielteisesti heidän oikeussuojansa saatavuuteen ja olla selvästi epäoikeudenmukaista, ja katsoo, että sen vuoksi kolmansia osapuolia koskevia oikeuspaikkasopimuksia on tarpeen käsitellä asetuksen erillisessä säännöksessä,

P.  toteaa, että vihreässä kirjassa ehdotetaan, että monia asetuksen soveltamisen yhteydessä havaittuja ongelmia voitaisiin helpottaa parantamalla tuomioistuimien välistä viestintää; katsoo, että käytännössä on mahdotonta säätää tuomareiden välisen viestinnän parantamisesta kansainvälisen yksityisoikeuden välineessä mutta että viestintää voidaan edistää osana eurooppalaisen oikeuskulttuurin luomista koulutuksen ja verkostoitumisen avulla (Euroopan juridinen koulutusverkosto, Euroopan tuomarineuvostojen verkosto, Euroopan unionin korkeimpien oikeuksien presidenttien verkosto, siviili- ja kauppaoikeuden alan Euroopan oikeudellinen verkosto),

Q.  katsoo, että kun kyse on henkilöllisyyteen liittyvistä oikeuksista, on tarpeen rajoittaa mahdollisuutta valita edullisin oikeuspaikka korostamalla, että periaatteessa tuomioistuinten olisi hyväksyttävä lainkäyttövallan harjoittaminen vain silloin, kun kanteella on riittävä, olennainen ja merkittävä yhteys kyseiseen maahan, koska tämä olisi hyödyllistä siksi, että erityisesti osapuolten väliset edut, jotka liittyvät mielipiteen vapauden suojaan, yksityiselämän oikeuteen ja oikeuteen nauttia hyvästä maineesta, saataisiin entistä paremmin tasapainoon; toteaa, että sovellettavan lainsäädännön ongelmaa käsitellään erityisesti Rooma II -asetusta koskevassa lainsäädäntöaloitteessa; katsoo, että tarkistetussa asetuksessa kansallisille tuomioistuimille olisi annettava joitakin ohjeita,

R.  katsoo, että väliaikaisten toimenpiteiden osalta olisi selkeytettävä Denilauerin asiaan liittyvää oikeuskäytäntöä tekemällä selväksi, että ex parte -menettelyt voidaan tunnustaa ja ne voidaan panna täytäntöön asetuksen perusteella edellyttäen, että vastaajalla on ollut mahdollisuus valittaa niistä,

S.  ottaa huomioon, että on epäselvää, missä määrin turvamääräykset, joiden tarkoituksena on tiedon ja todisteiden hankkiminen, on jätetty asetuksen 31 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle,

Kansainvälisen yksityisoikeuden kokonaisvaltainen toimintaperiaate

1.  rohkaisee komissiota tarkastelemaan toimivaltaa, täytäntöönpanoa ja sovellettavaa lainsäädäntöä koskevien asetusten välisiä suhteita; katsoo, että yleisen tavoitteen olisi oltava oikeudellinen kehys, joka on johdonmukaisesti jäsennelty ja helposti käytettävissä; katsoo, että tätä tarkoitusta varten kaikkia asiakysymyksiä koskeva terminologia, kaikki käsitteet ja kaikki vaatimukset samanlaisista säännöistä kaikissa asiakysymyksissä olisi yhdenmukaistettava ja harmonisoitava (esim. vireilläolovaikutus, toimivaltaista tuomioistuinta koskevat lausekkeet jne.), ja lopullinen tavoite voisi olla kansainvälisen yksityisoikeuden kattava kodifiointi;

Eksekvatuurimenettelystä luopuminen

2.  kehottaa lakkauttamaan eksekvatuurimenettelyä koskevan vaatimuksen mutta katsoo, että tämä on tasapainotettava sen osapuolen oikeuksien turvaamiseen tarkoitetuilla asianmukaisilla varotoimilla, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan; katsoo, että sen vuoksi on otettava käyttöön poikkeuksellinen menettely, joka on käytettävissä siinä jäsenvaltiossa, jossa täytäntöönpanoa haetaan; katsoo, että tämän menettelyn pitäisi olla käytettävissä sen osapuolen hakemuksesta, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan asetuksen liitteessä III luetellulta tuomioistuimelta; katsoo, että tämän poikkeusmenettelyn mukaisen hakemuksen perusteiden olisi oltava seuraavat: (a) tunnustaminen on selvästi vastoin sen jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita, jossa tunnustamista pyydetään; (b) jos tuomio on annettu poisjäänyttä vastaajaa vastaan eikä haastehakemusta tai vastaavaa asiakirjaa ole annettu tiedoksi niin hyvissä ajoin ja sillä tavalla, että vastaaja olisi voinut valmistautua vastaamaan asiassa, paitsi jos vastaaja ei ole hakenut muutosta tuomioon, vaikka hänellä olisi ollut mahdollisuus siihen; (c) jos tuomio on ristiriidassa sellaisen tuomion kanssa, joka on annettu samojen asianosaisten välillä siinä valtiossa, jossa tunnustamista pyydetään, ja (d) tuomio on ristiriidassa toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa valtiossa samaa asiaa koskevan ja samojen asianosaisten välillä aikaisemmin annetun tuomion kanssa, ja viimeksi mainittu tuomio täyttää ne edellytykset, jotka ovat tarpeen sen tunnustamiseksi siinä valtiossa, jossa tuomioon vedotaan; katsoo lisäksi, että hakemus olisi voitava esittää tuomarille jopa ennen kuin täytäntöönpanotoimenpiteitä toteutetaan ja että jos tuomari päättää, että hakemus perustuu vakaviin syihin, hakemuksen esittäjän olisi saatettava asia liitteessä III olevassa luettelossa ilmoitettuun tuomioistuimeen uudelleentarkasteltavaksi edellä säädettyjen arviointiperusteiden mukaisesti; kannattaa sitä, että johdanto-osaan lisätään kappale, jonka mukaan kansallinen tuomioistuin voi rangaista kiusantekomielessä tehdyn tai kohtuuttoman hakemuksen muun muassa oikeudenkäyntikulujen korvaamiseksi;

3.  kehottaa aloittamaan julkisen keskustelun oikeusjärjestyksen ja kansainvälisen yksityisoikeuden välineiden yhteydestä;

4.  katsoo, että kyseistä 2 kohdassa tarkoitettua poikkeusmenettelyä varten on luotava yhdenmukainen menettelyä koskeva määräaika, jotta varmistetaan sen mahdollisimman nopea toteuttaminen; katsoo, että on myös huolehdittava siitä, etteivät mahdollisesti ennen poikkeusmenettelyhakemusta tai poikkeusmenettelyä koskevan määräajan umpeutumista toteutetut täytäntöönpanotoimet ole peruuttamattomia; vaatii erityisesti, ettei ulkomailla annettua tuomiota saisi panna täytäntöön, jos siitä ei ole asianmukaisesti ilmoitettu velalliselle;

5.  katsoo, että virallisen todistuksen vaatimuksen on oltava menettelyn tukena tunnustamisen varmistamiseksi, mutta että sitä varten olisi myös oltava vakiolomake; katsoo tässä yhteydessä, että liitteessä V tarkoitettua todistusta olisi parannettava ja samalla vältettävä mahdollisimman hyvin kaikenlainen kääntämisen tarve;

6.  katsoo, että kustannusten säästämiseksi täytäntöön pantavasta päätöksestä voitaisiin kääntää vain perusteen loppu (tuomiolauselma ja yhteenveto perusteluista), paitsi silloin, kun on kyse poikkeusmenettelyä koskevasta hakemuksesta, jolloin koko teksti on käännettävä;

Viralliset asiakirjat

7.  katsoo, että virallisia asiakirjoja ei pitäisi panna suoraan täytäntöön ilman, että sen valtion oikeusviranomaisten, jossa täytäntöönpanoa on haettu, on mahdollista hakea niihin muutosta; katsoo sen vuoksi, että käyttöön otettavaa poikkeusmenettelyä ei pitäisi soveltaa pelkästään tapauksiin, joissa virallisen asiakirjan täytäntöönpano olisi selkeästi vastoin sen jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita, missä täytäntöönpanoa pyydetään, koska on mahdollista kuvitella tilanne, jossa virallinen asiakirja voi olla ristiriidassa aiemmin annetun tuomion kanssa, ja virallisen asiakirjan pätevyys (eri asia kuin virallisuus) voidaan riitauttaa sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, josta virhe tai virheellinen tulkinta on lähtöisin, myös asiakirjan täytäntöönpanon aikana;

Asetuksen soveltamisala

8.  katsoo, että asetuksen (EY) N:o 4/2009/EY soveltamisalan mukainen elatusvelvollisuus pitäisi jättää asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle, mutta toteaa, että lopullisena tavoitteena olisi oltava kattava säännöstö, johon sisältyvät kaikki asiakysymykset;

9.  vastustaa jyrkästi välimiesmenettelyn sisällyttämistä (edes osittain) asetuksen soveltamisalaan;

10.  katsoo, että asetuksen 1 artiklan 2 kohdan d alakohdassa olisi tehtävä selväksi, etteivät pelkästään välimiesmenettelyt, vaan myös oikeudelliset menettelyt, jotka koskevat välimiesmenettelyn toimivallan pätevyyttä tai laajuutta pääasiana tai vireille pantavana asiana tai esikysymyksenä, on jätettävä asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle; katsoo lisäksi, että 31 artiklaan olisi lisättävä kohta, jossa säädetään, että tuomiota ei tunnusteta, jos päätöstä tehdessään tuomion antaneen jäsenvaltion tuomioistuin on päättäessään kysymyksestä, joka liittyy välityslausekkeen pätevyyteen tai laajuuteen, jättänyt huomiotta välimiesmenettelyä koskevan lainsäädännön jäsenvaltiossa, jossa täytäntöönpanoa haetaan, paitsi jos kyseisen jäsenvaltion tuomio tuottaa saman tuloksen aivan kuin olisi sovellettu välimiesmenettelyä koskevaa lainsäädäntöä jäsenvaltiossa, jossa täytäntöönpanoa haettiin;

11.  katsoo, että tätä pitäisi myös selventää asetuksen johdanto-osassa;

Oikeuspaikan valinta

12.  katsoo, että torpedointiongelma voitaisiin ratkaista siten, että oikeuspaikkasopimuksessa nimetty tuomioistuin vapautetaan velvoitteestaan lykätä asian käsittelyä vireilläolovaikutusta koskevan säännöksen nojalla; katsoo, että tähän pitäisi yhdistää vaatimus, että valitun tuomioistuimen pitäisi päättää nopeasti ennakkokysymyksenä kaikista toimivaltakiistoista; katsoo, että tämän tueksi asetuksen johdanto-osassa olisi painotettava osapuolten itsenäisyyden tärkeyttä;

13.  katsoo, että asetukseen olisi sisällytettävä uusi määräys, joka koskee mahdollisuutta vastustaa oikeuspaikkasopimusta kolmansia osapuolia vastaan; katsoo, että tällaisella säännöksellä voitaisiin määrätä, että henkilöä, joka ei ole sopimuksen osapuoli, sitoo yksinomainen oikeuspaikkasopimus, joka on tehty asetuksen mukaisesti, ainoastaan, jos (a) sopimus sisältyy kirjalliseen asiakirjaan tai sähköiseen tallenteeseen; (b) henkilölle annetaan ajoissa riittävä ilmoitus tuomioistuimesta, jossa asia käsitellään; (c) tavarankuljetussopimuksissa valittu tuomioistuin on (i) tavarankuljettajan kotipaikka; (ii) tavarankuljetussopimuksessa sovittu vastaanottopaikka; (iii) tavarankuljetussopimuksessa sovittu toimituspaikka tai (iv) satama, jossa tavarat on alun perin lastattu laivaan, tai satama, jossa tavarat lopullisesti puretaan laivasta; katsoo, että lisäksi olisi säädettävä, että kaikissa muissa tapauksissa kolmas osapuoli voi nostaa kanteen muutoin asetuksen mukaisesti toimivaltaisessa tuomioistuimessa, jos käy ilmi, että kyseisen osapuolen sitominen valittuun oikeuspaikkaan olisi selvästi epäoikeudenmukaista;

Forum non conveniens

14.  ehdottaa, että asiassa Owusu vastaan Jackson esiin tulleen ongelman välttämiseksi asetuksen (EY) N:o 2201/2003 15 artiklan mukaista ratkaisua, jossa sallitaan se, että jonkin jäsenvaltion tuomioistuimet, joilla on toimivalta pääasiassa, voisivat lykätä asian käsittelyä katsoessaan toisen jäsenvaltion tai kolmannen maan tuomioistuimella olevan paremmat edellytykset käsitellä asia tai sen jokin osa, niin että osapuolet voisivat nostaa kanteen kyseisessä tuomioistuimessa tai että tuomioistuin, jossa kanne on nostettu, voisi siirtää asian kyseiselle tuomioistuimelle asianomaisten osapuolten suostumuksella(21);

Asetuksen toimivuus kansainvälisessä oikeusjärjestyksessä

15.  katsoo, että toisaalta kysymystä, olisiko asetuksen säännöksillä oltava vastavuoroinen vaikutus, ei ole riittävästi pohdittu ja että olisi ennenaikaista ottaa tämä askel ilman kattavaa tutkimusta, laajoja kuulemisia ja poliittista keskustelua, joissa parlamentilla olisi oltava johtava rooli, ja kehottaa komissiota käynnistämään tämän prosessin; katsoo toisaalta, että ottaen huomioon jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisten kahdenkeskisten sopimusten suuren määrän sekä vastavuoroisuutta ja toisen maan lakien huomioon ottamista koskevat kysymykset voidaan puhua globaalista ongelmasta ja että ratkaisua siihen olisi myös haettava samanaikaisesti Haagin konferenssissa aloittamalla uudelleen neuvottelut kansainvälisiä tuomioita koskevasta yleissopimuksesta; valtuuttaa komission tekemään parhaansa saadakseen käyntiin tämän hankkeen, joka on kuin Graalin malja kansainväliselle yksityisoikeudelle; kehottaa komissiota selvittämään, miten laajalti vuonna 2007 tehty Luganon yleissopimus(22) voisi toimia mallina ja inspiraation lähteenä tällaiselle yleissopimukselle;

16.  katsoo, että yksinomaista toimivaltaa koskevat yhteisön säännöt voitaisiin ulottaa koskemaan kolmannessa maassa nostettuja kanteita, kun kyse on esineoikeuksista kiinteään omaisuuteen tai kiinteän omaisuuden vuokraamisesta;

17.  suosittaa, asetuksen tarkistamista niin, että on mahdollista soveltaa vastavuoroisuutta yksinomaisiin oikeuspaikkasopimuksiin kolmansien maiden tuomioistuinten hyväksi;

18.  katsoo, että kysymystä säännöksestä, jonka nojalla asian Owens Bank vastaan Bracco ratkaisu kumottiin, olisi tarkasteltava erikseen;

Luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden kotipaikan määritelmä

19.  katsoo, että (viime kädessä kaikkiin unionin säädöksiin sovellettava) luonnollisten henkilöiden kotipaikka olisi syytä määritellä Euroopan unionin tasolla, jotta voidaan välttää erityisesti sellaiset tilanteet, joissa henkilöillä on useampi kuin yksi kotipaikka;

20.  torjuu yritysten kotipaikkaa koskevan yhdenmukaisen määritelmän Bryssel I -asetuksessa, koska määritelmästä, jolla on näin kauaskantoiset seuraukset, olisi keskusteltava ja siitä olisi päätettävä kehitettävän eurooppalaisen yritysoikeuden soveltamisalan puitteissa;

Korot

21.  katsoo, että asetuksessa olisi säädettävä, että täytäntöön paneva tuomioistuin ei voi kieltäytyä noudattamasta tuomion antaneen tuomioistuimen maassa sovellettavia automaattisia korkosääntöjä ja soveltaa sen sijaan kansallista korkoastetta ainoastaan täytäntöönpanoperusteen antamispäivästä lähtien poikkeusmenettelyn mukaisesti;

Teollisoikeudet

22.  katsoo, että niin sanottuja torpedointitoimia koskevan ongelman ratkaisemiseksi tuomioistuin, jossa kanne on nostettu myöhemmin, olisi vapautettava velvoitteestaan lykätä asian käsittelyä vireilläolovaikutusta koskevan säännön nojalla silloin kun tuomioistuin, jossa kanne on ensin nostettu, ei selvästi ole toimivaltainen; torjuu kuitenkin ajatuksen, että aikaisempia tapahtumia koskevaa sääntöä ei sovellettaisi lainkaan kielteistä vahvistuskannetta koskeviin pyyntöihin siksi, että tällaisilla pyynnöillä saattaa olla oikeutettu kaupallinen tarkoitus; katsoo kuitenkin, että kysymykset, jotka koskevat toimivaltuutta, olisi parasta ratkaista niiden ehdotusten puitteissa, joilla perustetaan yhdistetty patenttioikeudenkäyntijärjestelmä;

23.  katsoo, että terminologiset ristiriitaisuudet asetuksen (EY) N:o 593/2008 (Rooma I)(23) ja asetuksen (EY) N:o 44/2001 olisi poistettava sisällyttämällä Bryssel I -asetuksen 15 artiklan 1 kohtaan ”ammattilaisen” määritelmä, joka on sisällytetty Rooma I -asetuksen 6 artiklan I kohtaan, ja korvaamalla Bryssel I -asetuksen 15 artiklan 3 kohdan ilmaus ”sopimukset, jotka koskevat yhteishintaan tarjottavia kuljetus- ja majoituspalvelujen yhdistelmiä” viittauksella matkapakettidirektiiviin 90/314/ETY(24) kuten Rooma I -asetuksen 6 artiklan 4 kohdan b alakohdassa;

Yksittäisiä työsopimuksia koskeva toimivalta

24.  kehottaa komissiota pohtimaan Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö huomioon ottaen, että voitaisiinko löytää entistä suurempaa oikeusvarmuutta ja sopivampaa suojaa haavoittuvammalle osapuolelle tarjoava ratkaisu työntekijöille, jotka eivät suorita työtään yhdessä ainoassa jäsenvaltiossa (esim. kuorma-autoilijat, lentoliikenteen matkustamohenkilöstö);

Henkilöllisyyteen liittyvät oikeudet

25.  katsoo, että asiassa Shevill tehtyyn ratkaisuun on suhtauduttava varauksin; katsoo sen vuoksi, että vähentääkseen tiettyjen lainkäyttöalueiden tuomioistuinten taipumusta hyväksyä alueellinen toimivalta, vaikka kanteella ja maalla, jossa kanne on nostettu, on vain heikko yhteys, asetuksen johdanto-osaan olisi lisättävä kappale, jossa selvennetään, että periaatteessa kyseisen maan tuomioistuinten olisi hyväksyttävä lainkäyttövallan harjoittaminen vain silloin, kun kanteella on riittävä, olennainen ja merkittävä yhteys kyseiseen maahan; katsoo, että tämä olisi hyödyllistä siksi, että osapuolten edut saataisiin entistä paremmin tasapainoon;

Väliaikaiset toimenpiteet

26.  katsoo, että jotta varmistettaisiin entistä parempi oikeussuojan saatavuus, turvaamismääräykset, joiden tarkoituksena on tiedon ja todisteiden hankkiminen tai todisteiden säilyttäminen, olisi katettava väliaikaisten ja suojaavien toimenpiteiden käsitteellä;

27.  katsoo, että asetuksessa olisi määriteltävä tällaisia toimenpiteitä koskeva toimivalta niiden jäsenvaltioiden tuomioistuimissa, joissa pyydetty tieto tai todiste sijaitsee, sen toimivallan ohella, joka on tuomioistuimilla, jotka ovat toimivaltaisia asian suhteen;

28.  katsoo, että ”väliaikainen toimenpide tai turvaamistoimi” olisi määriteltävä johdanto-osan kappaleessa termein, joita on käytetty asiassa St Paul Dairy;

29.  katsoo, että asiassa Van Uden tehty ero niiden tapausten välillä, joissa toimenpiteen sallivalla tuomioistuimella on toimivalta asiassa, ja tapauksissa, joissa sillä ei sitä ole, olisi korvattava testillä, joka perustuu kysymykseen, pyydetäänkö toimenpiteitä niiden oikeudenkäyntien tueksi, joita käydään tai on määrä käydä kyseisessä jäsenvaltiossa tai muussa valtiossa kuin jäsenvaltiossa (jolloin 31 artiklan mukaisia rajoituksia ei olisi noudatettava) vai toisessa jäsenvaltiossa käytävän oikeudenkäynnin tueksi (jolloin 31 artiklan mukaisia rajoituksia olisi noudatettava);

30.  kehottaa, että tekstiin sisällytetään johdanto-osan kappale, jotta voitetaan vaikeudet, jotka aiheutti asiassa Van Uden tunnustettu vaatimus, joka koskee ”todellista yhteyttä” alueelliseen toimivaltaan jäsenvaltiossa, jonka tuomioistuin hyväksyy tällaisen toimenpiteen, jolla tehdään selväksi, että kun päätetään, hyväksytäänkö, uudistetaanko, muutetaanko tai hylätäänkö väliaikainen toimenpide, joka on hyväksytty toisessa jäsenvaltiossa käytävän oikeudenkäynnin tueksi, jäsenvaltion tuomioistuimen olisi otettava huomioon kaikki olosuhteet, mukaan luettuina (i) lausunnot jäsenvaltion tuomioistuimelta, joka käsittelee pääasiallista riita-asiaa, joka liittyy kyseiseen toimenpiteeseen tai samankaltaisiin toimenpiteisiin, (ii) se onko olemassa todellista yhteyttä pyydetyn toimenpiteen ja sen jäsenvaltion alueen välillä, jossa sitä pyydetään ja (iii) toimenpiteen todennäköinen vaikutus meneillään oleviin oikeudenkäynteihin tai muussa jäsenvaltiossa käytäviin oikeudenkäynteihin;

31.  torjuu komission ajatuksen, että pääasiaa käsittelevän tuomioistuimen olisi voitava hylätä, muuttaa tai mukauttaa väliaikaisia toimenpiteitä, jotka toisen jäsenvaltion tuomioistuin on hyväksynyt, koska tämä ei olisi tässä asetuksessa esitetyn keskinäisen luottamuksen vahvistamista koskevan periaatteen hengen mukaista; katsoo lisäksi, että on epäselvää, millä perusteella tuomioistuin voisi tarkistaa päätöstä, jonka on tehnyt tuomioistuin, jolla on erilainen toimivalta, ja mitä lainsäädäntöä noudatettaisiin näissä olosuhteissa ja että tämä lisäisi todellisia käytännön ongelmia esimerkiksi kustannusten suhteen;

Kollektiiviset oikeussuojakeinot

32.  korostaa, että kollektiivisia oikeussuojakeinoja koskevassa komission tulevassa työssä voi olla tarpeellista pohtia erityistä toimivaltaa koskevia säännöksiä kollektiivisten toimien osalta;

Muita kysymyksiä

33.  katsoo, että ottaen huomioon kansainvälisen yksityisoikeuden erityisongelmat, unionin lakiristiriitoja koskevan lainsäädännön merkitys yrityksille, kansalaisille ja kansainvälisissä riita-asioissa sekä johdonmukaisen oikeuskäytännön tarpeen, on korkea aika perustaa tuomioistuimeen erityinen jaosto, joka käsittelee kansainvälisen yksityisoikeuden alaan liittyviä ennakkoratkaisupyyntöjä;

o
o   o

34.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EYVL L 12, 16.1.2001, s. 1.
(2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2009)0090.
(3) Asia C-394/07, Gambazzi v. DaimlerChrysler Canada, Kok. 2009, s. I-2563.
(4) Lausunto 1/03, Kok. 2006, s. I-1145.
(5) Asia C-185/07, Allianz SpA v. West Tankers Inc., Kok. 2009, s. I-663.
(6) Asia C-116/02, Gasser GmbH v. MISAT Srl, Kok. 2003, s. I-14693.
(7) Asia C-281/02, Owusu v. Jackson, Kok. 2005, s. I-1383.
(8) Asia C-68/93, Shevill ja muut v. Presse Alliance, Kok. 1995, s. I-415.
(9) Asia C-129/92, Owens Bank Ltd v. Fulvio Bracco ja Bracco Industria Chimica SpA, Kok. 1994, s. I-117.
(10) Asia 125/79, Denilauer v. Couchet Frères, Kok. 1980, s. 1553.
(11) Asia C-104/03, St Paul Dairy Industries v. Unibel, Kok. 2005, s. I-3481.
(12) Asia C-391/95, Van Uden v. Deco-Line, Kok. 1998, s. I-7091.
(13) Koonnos julkaistu virallisessa lehdessä EYVL C 27, 26.1.1998, s. 1.
(14) EUVL L 143, 30.4.2004, s. 15.
(15) EUVL L 399, 30.12.2006, s. 1.
(16) EUVL L 199, 31.7.2007, s. 1.
(17) EUVL L 7, 10.1.2009, s. 1.
(18) EUVL L 338, 23.12.2003, s. 1.
(19) EUVL L 199, 31.7.2007, s. 40.
(20) Katso johdanto-osan yhdeksäs kappale.
(21) KOM(2009)0154, 5 artikla.
(22) EUVL L 147, 10.6.2009, s. 5.
(23) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 593/2008, annettu 17 päivänä kesäkuuta 2008, sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista (Rooma I) (EUVL L 177, 4.7.2008, s. 6).
(24) Kesäkuun 13. päivänä 1990 matkapaketeista, pakettilomista ja pakettikiertomatkoista annettu neuvoston direktiivi 90/314/ETY (EYVL L 158, 23.6.1990, s. 59).


Etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvien naisten sosiaalinen integraatio
PDF 134kWORD 58k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 7. syyskuuta 2010 etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvien naisten sosiaalisesta integraatiosta (2010/2041(INI))
P7_TA(2010)0305A7-0221/2010

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 ja 3 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen toisen osan, jossa Euroopan unionille asetetaan velvoite torjua syrjintää,

–  ottaa huomioon rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta 29. kesäkuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/43/EY(1), yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27. marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY(2), miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY(3) ja miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta tavaroiden ja palvelujen saatavuuden ja tarjonnan alalla 13. joulukuuta 2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/113/EY(4),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan, erityisesti sen 21 artiklan,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen(5), kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan YK:n yleissopimuksen (CEDAW)(6) ja YK:n julistuksen kansallisiin tai etnisiin, uskonnollisiin ja kielellisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeuksista(7),

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen (Euroopan ihmisoikeussopimus),

–  ottaa huomioon Tukholman ohjelman(8),

–  ottaa huomioon Lissabonin strategian sekä parhaillaan kehitteillä olevan Eurooppa 2020 -strategian,

–  ottaa huomioon terveysalan toisesta yhteisön toimintaohjelmasta (2008–2013) 23. lokakuuta 2007 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1350/2007/EY(9),

–  ottaa huomioon 1. kesäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman romaninaisten tilanteesta Euroopan unionissa(10),

–  ottaa huomioon 27. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta(11),

–  ottaa huomioon 24. lokakuuta 2006 antamansa päätöslauselman naisten maahanmuutosta: naispuoliset maahanmuuttajat ja heidän asemansa Euroopan unionissa(12),

–  ottaa huomioon 14. tammikuuta 2009 antamansa päätöslauselman perusoikeuksien tilanteesta Euroopan unionissa 2004–2008(13),

–  ottaa huomioon 6. toukokuuta 2009 antamansa päätöslauselman työmarkkinoilta syrjäytyneiden aktiivisen osallisuuden edistämisestä(14),

–  ottaa huomioon 10. helmikuuta 2010 antamansa päätöslauselman naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa – 2009(15),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön (A7-0221/2010),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa esitetään arvot, joille Euroopan unioni perustuu, mutta käytännössä perusoikeuskirjassa määritellyt oikeudet eivät täysimääräisesti hyödytä kaikkia Euroopan unionissa asuvia ihmisiä, erityisesti etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvia naisia, mukaan lukien väkivallan, ihmiskaupan ja köyhyyden uhrit; katsoo myös, että nämä ovat yhteisiä arvoja kaikkien jäsenvaltioiden yhteiskunnille, joille on ominaista moniarvoisuus, syrjimättömyys, suvaitsevaisuus, oikeudenmukaisuus, yhteisvastuu sekä naisten ja miesten tasa-arvo,

B.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 artiklassa kielletään kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen perustuva syrjintä; ottaa huomioon, että silti monet EU:ssa asuvat etniset vähemmistöyhteisöt ovat yhä syrjinnän, sosiaalisen syrjäytymisen ja eristämisen uhreja,

C.  ottaa huomioon, että yhtäläinen kohtelu on kaikkien kansalaisten perusoikeus eikä erioikeus ja että suvaitsevaisuuden pitäisi olla yleinen elämänasenne eikä joillekin suotu suosionosoitus; katsoo, että kaikkia syrjinnän muotoja on torjuttava samalla voimakkuudella,

D.  ottaa huomioon, että etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvat naiset eivät ole heikommassa asemassa pelkästään valtaväestöön kuuluviin naisiin verrattuna vaan myös etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluviin miehiin verrattuna,

E.  katsoo, että EU:n yhtenäinen lähestymistapa on keskeisen tärkeä johdonmukaisen politiikan luomiseksi etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvien naisten sosiaalisen osallistamisen alalla siten, että katetaan syrjinnänvastaiset toimet ja helpotetaan asunnon saamista, työllisyyttä, koulutusta, terveydenhuoltoa, sosiaalipalveluja sekä edistetään perusoikeuksien kunnioittamista koskevia toimia,

F.  ottaa huomioon, ettei etnisille vähemmistöryhmille ole olemassa yleismaailmallisesti hyväksyttyä oikeudellista määritelmää; katsoo, että yhdenvertaisia mahdollisuuksia ja yhdenvertaista kohtelua koskevan periaatteen, joka perustuu keskinäiseen kunnioitukseen, ymmärtämykseen ja hyväksyntään, pitäisi olla EU:n kaikkia sen asukkaita koskevan politiikan kulmakivi asukkaiden taustasta riippumatta,

G.  ottaa huomioon, että kaikkien yhdenvertaiset mahdollisuudet päästä laadukkaaseen koulutukseen edistävät osallistumista työmarkkinoille ja yleisesti parempaa elämänlaatua; ottaa kuitenkin huomioon, että joissakin jäsenvaltioissa etnisten vähemmistöryhmien edustajilta evätään täysi ja tasa-arvoinen osallistuminen valtavirtaa edustaviin koulutusjärjestelmiin; ottaa huomioon, että demokraattisen ja ennakkoluulottoman EU:n yhteiskunnan kehittämisen varmistamiseksi koulutusjärjestelmien on välitettävä suvaitsevaisuuden ja tasa-arvon arvoja,

H.  ottaa huomioon, että kolmansien maiden kansalaisia koskeva integraatiopolitiikka hyötyy siitä, että sukupuolinäkökulma otetaan enemmän esille, mikä on tarpeen, jotta varmistettaisiin etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvien maahanmuuttajanaisten erityistarpeiden huomioon ottaminen,

I.  ottaa huomioon, että maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan ja -lainsäädännön olisi edistettävä etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvien naisten sosiaalista osallisuutta,

J.  ottaa huomioon, että etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvien naisten sosiaalisen osallisuuden kohdennettu hoitaminen on tarpeen moninkertaisen syrjinnän, stereotypioiden, leimautumisen ja etnisen erottelun välttämiseksi,

K.  ottaa huomioon, että kulttuuriin, perinteisiin ja/tai uskontoon liittyvien erojen ei pitäisi olla esteenä etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvien naisten osallistamiselle,

L.  ottaa huomioon, että eriytettyjen tietojen kerääminen on perusedellytys naisten ja etnisten vähemmistöryhmien ihmisoikeuksien suojelemiseksi ja edistämiseksi, ja ottaa huomioon, että tilastojen puuttuessa useita ongelmia ei pystytä tunnistamaan eikä niihin siksi kohdisteta toimia,

M.  ottaa huomioon, että on olemassa monia välineitä ja menettelytapoja etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvien naisten osallistamiseen mutta että niitä ei panna kansallisella tasolla täytäntöön eikä koordinoida EU:n tasolla,

N.  ottaa huomioon, että etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvat naiset kohtaavat usein moninkertaista syrjintää ja ovat alttiimpia sosiaaliselle syrjäytymiselle, köyhyydelle ja äärimmäisille ihmisoikeusrikkomuksille, kuten ihmiskaupalle ja pakkosterilisaatiolle, kuin valtavirtayhteiskuntaan kuuluvat naiset ja vähemmistöryhmiin kuuluvat miehet,

O.  ottaa huomioon, että monien etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvien naisten alempi sosioekonominen asema johtaa käytännössä siihen, että heidän perusoikeuksiensa nauttimista rajoitetaan ja että heidän on vaikea päästä palvelujen piiriin, mukaan lukien lisääntymis- ja seksuaaliterveyteen liittyvät palvelut, ja vaikeuttaa heidän integroitumistaan,

P.  ottaa huomioon, että naisten terveydentila ei vaikuta ainoastaan heihin itseensä vaan myös heidän lastensa terveydentilaan,

Q.  ottaa huomioon, että naisten aktiivisella osallistumisella yhteiskuntaan ja naisten menestyksekkäällä osallistamisella on myönteinen vaikutus heidän lapsiinsa ja tuleviin sukupolviin,

R.  ottaa huomioon, että etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvien naisten sosiaalinen syrjäytyminen voi johtaa vaikeuksiin taloudellisen riippumattomuuden suhteen, mikä saattaa aiheuttaa huomattavia suoria ja välillisiä kustannuksia yhteisölle ja julkiselle taloudelle,

S.  ottaa huomioon, että etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvat naiset ovat alttiimpia miesten harjoittamalle väkivallalle ja hyväksikäytölle silloin, kun he ovat vähemmän integroituneita kuin valtavirtayhteiskuntaan kuuluvat naiset,

T.  ottaa huomioon, että etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvien naisten sosiaalinen osallistaminen helpottuisi, jos näitä naisia kuultaisiin enemmän ja säännöllisesti paikallisella, alueellisella, kansallisella ja EU:n tasolla,

1.  korostaa, että etnisille vähemmistöryhmille ei ole olemassa yleismaailmallisesti hyväksyttyä oikeudellista määritelmää ja että tämä käsite kattaa laajan skaalan erilaisten etnisten vähemmistöryhmien tilanteita EU:n jäsenvaltioissa;

2.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toimimaan yhteistyössä kansalaisjärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan ryhmittymien kanssa ja esittämään tiedonkeruuta ja analysointia varten säännöllisesti sukupuolen ja etnisyyden mukaan eriteltyjä tietoja jäsenvaltioiden henkilötietojen suojelua koskevien sääntöjen mukaisesti sosiaaliseen osallisuuteen liittyvistä aiheista ja analyysejä niistä, kuten koulutusmahdollisuuksista, työmarkkinoista, sosiaaliturvasta, terveydenhuollosta ja asumisesta;

3.  katsoo, että on ensiarvoisen tärkeää panna nykyinen lainsäädäntö täytäntöön hyvissä ajoin ja näin ollen saattaa direktiivit osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä; katsoo, että etnisiä vähemmistöryhmiä koskevan EU:n, kansallisen, alueellisen ja paikallisen politiikan koordinaation on oltava jäsentyneempää, jotta unionissa, kansallisesti, alueellisesti ja paikallisesti saadaan aikaan pysyvä vaikutus ja parempia menettelytapoja; kehottaa poliittisia päättäjiä kaikilla tasoilla kuulemaan naisia, joiden oikeudet ovat kyseessä, heidän tällä alalla toimivia yhteisöjään ja järjestöjään niistä toimintalinjoista ja toimenpiteistä, joilla pyritään parantamaan etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvien naisten sosiaalista osallisuutta;

4.  painottaa, että on tärkeää antaa valistusta erilaisten kulttuurien hyväksymisestä sekä syrjinnän ja ennakkoluuloisuuden vaikutuksesta; katsoo, että vastuu tehokkaasta osallistamisesta kuuluu sekä etnisille vähemmistöryhmille että valtavirtayhteiskunnalle ja että molempien on pyrittävä integroitumaan keskenään, jotta sosiaalinen yhtenäisyys voi toteutua;

5.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyväksymään toimia, joilla pyritään välttämään etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvien naisten ammattitaidon menettäminen tarjoamalla paremmat mahdollisuudet päästä työmarkkinoille, mukaan lukien edullinen ja korkealaatuinen lastenhoito, sekä varmistamalla pääsy yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen; kehottaa panemaan tehokkaasti täytäntöön etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluville naisille kohdennettuja toimintalinjoja ja ottamaan käyttöön selkeitä ja nopeita ammattitaidon ja pätevyyden tunnustamismenettelyjä;

6.  panee merkille esikuvien merkityksen integraatiolle ja tukee parhaiden käytäntöjen vaihtamista sellaisten jäsenvaltioiden kanssa, joilla on enemmän kokemusta sosiaalisen syrjäytymisen torjunnasta; kannustaa EU:n, kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason poliittisia päättäjiä kuulemaan etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvien naisten järjestöjä toimintalinjoista ja toimenpiteistä, joilla pyritään etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvien naisten sosiaaliseen osallisuuteen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ehdottamaan toimia, joilla edistetään kulttuurien välisten ja sosiokulttuuristen sovittelijoiden käyttöönottoa Euroopan unionissa;

7.  katsoo, että osallistamisprosessi on käynnistettävä jo aikaisessa elämänvaiheessa, jotta köyhyydelle ja sosiaaliselle syrjäytymiselle voidaan tarjota todellisia vaihtoehtoja; katsoo siksi, että lapsille ja perheille on tarjottava järjestäytyneet yhteisöperustaiset sosiaali- ja opetuspalvelut, jotka täyttävät alueelliset ja henkilökohtaiset tarpeet ja takaavat yhtäläisen pääsyn korkealaatuisiin palveluihin; kehottaa komissiota antamaan tämän vuoksi erityistä tukea varhaiseen osallistamiseen keskittyville ohjelmille;

8.  kehottaa komissiota Euroopan sosiaalirahaston kautta ja jäsenvaltioita omien sosiaalirahastojensa kautta edistämään yrittäjämahdollisuuksia, jotka on erityisesti suunnattu etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluville naisille, helpottamalla yrittäjäseminaarien ja työpajojen järjestämistä sekä julkistamalla kehityshankkeita;

9.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita yhteistyössä kansalaisjärjestöjen kanssa toteuttamaan valistuskampanjoita, jotka on suunnattu etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluville naisille sekä suurelle yleisölle, ja varmistamaan asiaankuuluvien säännösten täyden täytäntöönpanon, joilla pyritään torjumaan syrjiviä kulttuurinormeja ja patriarkaalisia roolimalleja ja estämään polarisaatiota ja käsittelemään vallitsevia seksistisiä stereotypioita ja sosiaalista leimaamista, jotka pahentavat naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, sekä varmistamaan, ettei väkivaltaa voida perustella tapojen, perinteiden tai uskonnollisten katsomusten pohjalta;

10.  korostaa, että tarvitaan enemmän eri alojen välistä tutkimusta ja indikaattoreita syrjinnän ja sosiaalisen syrjäytymisen vaikutuksista vähemmistöryhmiin kuuluviin naisiin EU:ssa, jotta voidaan vaikuttaa kohdennettuun integraatiopolitiikkaan; kannustaa siksi komissiota ja etenkin tutkimuksen pääosastoa tällaisten tutkimushankkeiden rahoittamiseen;

11.  kannustaa etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvien naisten aktiivista poliittista ja sosiaalista osallistumista kaikille yhteiskunnan aloille ja myös politiikan johtoon, koulutukseen ja kulttuuriin nykyisen aliedustuksen torjumiseksi;

12.  huomauttaa, että naisten taloudellinen riippumattomuus ja taloudelliset vaikutusmahdollisuudet ovat keskeinen tekijä varmistettaessa naisten täysi osallistuminen valtavirtayhteiskuntaan;

13.  kehottaa jäsenvaltioita kunnioittamaan kaikkien naisten eli myös etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvien naisten perusoikeuksia ja erityisesti huolehtimaan, että heidän saatavillaan on terveydenhuoltoa, oikeussuojaa, oikeusapua, oikeudellisia tietoja ja asuntoja;

14.  kannustaa komissiota, jäsenvaltioita ja alue- ja paikallisviranomaisia pyrkimään aktiivisesti parantamaan ja helpottamaan etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvien pääsyä koulutukseen – kiinnittäen erityistä huomiota kielten ja varsinkin maan virallisten kielten oppimiseen sekä naisten ja tyttöjen pääsyyn elinikäiseen oppimiseen ja korkeakoulutukseen – jotta voidaan välttää sukupuolten välinen kuilu koulutustasoissa, joka voi johtaa syrjäytymiseen työmarkkinoilta ja köyhyyteen;

15.  korostaa, että etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvat naiset tarvitsevat tietoja terveyspalveluista useilla kielillä; korostaa terveydenhuollon ammattilaisille – yhteistyössä etnisiin vähemmistöihin kuuluvia naisia edustavien ryhmien kanssa – annettavan kulttuurienvälisyyskoulutuksen merkitystä;

Sukupuolten tasa-arvo

16.  kehottaa komissiota ottamaan sukupuolinäkökohdan huomioon päätettäessä sosiaalista osallistamista koskevista menettelytavoista ja toimista;

17.  kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään toimiin varmistaakseen, että naiset saavat tukea sukupuoleen perustuvan väkivallan estämiseksi tai siltä suojelemiseksi riippumatta siitä, mikä heidän oikeudellinen asemansa, rotunsa, ikänsä, seksuaalinen suuntautumisensa, etninen alkuperänsä tai uskontonsa on;

18.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että olemassa oleva tasa-arvoa edistävä ja syrjinnän vastainen lainsäädäntö pannaan täysimääräisesti täytäntöön, antamalla resursseja kohdennettuun koulutukseen ja valistustoimiin etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvien naisten nykyisistä oikeuksista sekä tavoista, joilla he voivat puuttua tilanteeseen, jos heidän oikeuksiaan rikotaan;

19.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että uhreja suojataan moninkertaiselta syrjinnältä, josta etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvat naiset usein kärsivät, lisäämällä oikeusjärjestelmäänsä yksitulkintaisia lausekkeita ja sitovia määräyksiä moninkertaisesta syrjinnästä;

20.  vaatii, että Euroopan tasa-arvoinstituutti osallistuu aktiivisesti etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvia naisia koskevien tietojen keruuseen ja heidän integraatiokysymyksiään koskevaan tutkimukseen ja soveltaa järjestelmällisesti sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen periaatetta ja edistää sosiaalisen osallistamisen ensisijaisia tavoitteita;

21.  kehottaa perusoikeusvirastoa sisällyttämään tasa-arvoa ja naisten oikeuksia koskevan laaja-alaisen näkökulman kaikkiin monivuotisen kehyksen osa-alueisiin ja toimiinsa, myös etnistä syrjintää ja romanien perusoikeuksia koskeviin toimiin;

22.  kehottaa Euroopan tasa-arvoinstituuttia keräämään järjestelmällisesti sukupuolen ja etnisyyden sekä muiden perusteiden mukaan eriteltyä tietoa ja esittämään sukupuolen ja etnisyyden mukaan eritellyt tulokset; korostaa soveltuvien tiedonkeruu- ja tietosuojamekanismien tarvetta, jotta estettäisiin tietojen väärinkäyttö, esimerkiksi rotuun perustuva profilointi;

23.  huomauttaa, että kansallisilla tasa-arvoelimillä on ratkaisevan tärkeä rooli tuen ja avun antamisessa syrjinnän uhreille ja tietojen antamisessa heidän oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kansalliset tasa-arvoelimet ovat tehokkaita ja riippumattomia sekä antamaan niille riittävät taloudelliset ja inhimilliset resurssit kunkin syrjinnän muodon ja moniperustaisen syrjinnän torjumista varten; kehottaa kansallisia tasa-arvoelimiä kehittämään moniperustaista syrjintää koskevia välineitä ja koulutusta, mukaan lukien etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvien naisten erityistilannetta varten;

o
o   o

24.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EYVL L 180, 19.7.2000, s. 22.
(2) EYVL L 303, 2.12.2000, s. 16.
(3) EUVL L 204, 26.7.2006, s. 23.
(4) EUVL L 373, 21.12.2004, s. 37.
(5) Hyväksytty YK:n yleiskokouksen 10. joulukuuta 1948 antamalla päätöslauselmalla 217A (III).
(6) Hyväksytty YK:n yleiskokouksen 18. joulukuuta 1979 antamalla päätöslauselmalla 34/180.
(7) Hyväksytty YK:n yleiskokouksen 18. joulukuuta 1992 antamalla päätöslauselmalla 47/135.
(8) Neuvoston asiakirja N:o 5731/10, 3. maaliskuuta 2010.
(9) EUVL L 301, 20.11.2007, s. 3.
(10) EUVL C 298 E, 8.12.2006, s. 283.
(11) EUVL C 219 E, 28.8.2008, s. 317.
(12) EUVL C 313 E, 20.12.2006, s. 118.
(13) EUVL C 46 E, 24.2.2010, s. 48.
(14) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0371.
(15) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0021.


Naisten asema ikääntyvässä yhteiskunnassa
PDF 137kWORD 61k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 7. syyskuuta 2010 naisten asemasta ikääntyvässä yhteiskunnassa (2009/2205(INI))
P7_TA(2010)0306A7-0237/2010

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission 29. huhtikuuta 2009 esittämän tiedonannon EU:n väestön ikääntymisen vaikutusten käsittelystä (väestön ikääntymistä koskeva kertomus 2009) (KOM(2009)0180),

–  ottaa huomioon komission yksiköiden 11. toukokuuta 2007 esittämän valmisteluasiakirjan ”Euroopan väestönkehitys faktoina ja lukuina” (SEC(2007)0638),

–  ottaa huomioon 10. toukokuuta 2007 annetun komission tiedonannon ”Sukupolvien välisen solidaarisuuden edistäminen” (KOM(2007)0244),

–  ottaa huomioon 12. lokakuuta 2006 annetun komission tiedonannon ”Euroopan väestökehitys – haasteista mahdollisuuksiin” (KOM(2006)0571),

–  ottaa huomioon 1. maaliskuuta 2006 annetun komission tiedonannon ”Naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelma 2006–2010” (KOM(2006)0092),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 23 ja 25 artiklan miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta ja ikääntyneiden henkilöiden oikeuksista sekä perusoikeuskirjan 34, 35 ja 36 artiklan, joissa määritellään erityisesti oikeus toimeentuloturvaan ja asumisen tukeen, terveyden korkeatasoiseen suojeluun ja mahdollisuuteen käyttää yleistä taloudellista etua koskevia palveluja,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklan, jossa korostetaan jäsenvaltioiden yhteisiä arvoja kuten moniarvoisuus, syrjimättömyys, suvaitsevaisuus, oikeudenmukaisuus, yhteisvastuu sekä naisten ja miesten tasa-arvo,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 19 artiklan, jossa viitataan sukupuoleen, rotuun, etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän torjuntaan,

–  ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston maaliskuussa 2006 hyväksymän Euroopan tasa-arvosopimuksen(1),

–  ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön (ILO) ikääntyvistä työntekijöistä vuonna 1980 antaman suosituksen R 162,

–  ottaa huomioon vuonna 1979 hyväksytyn kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan YK:n yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon 3. helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman sukupuoleen perustuvasta syrjimättömyydestä ja sukupolvien välisestä solidaarisuudesta(2),

–  ottaa huomioon 15. tammikuuta 2009 antamansa päätöslauselman miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä työoloissa annetun direktiivin 2002/73/EY saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä ja soveltamisesta(3),

–  ottaa huomioon 21. helmikuuta 2008 antamansa päätöslauselman Euroopan väestönkehityksestä(4),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön (A7-0237/2010),

A.  katsoo, että yhteiskunnan ikääntymistä pidetään liian usein kielteisenä ilmiönä, eli keskitytään työvoiman ikärakenteeseen kohdistuviin haasteisiin sekä sosiaaliturvan ja terveydenhoidon kestävyyteen, vaikka ikääntyneet ovat myös taloudellinen voimavara, heillä on runsaasti kokemusta ja he antavat keskeistä tukea yhteiskunnalle ja perheille huollettavien hoitajina ja työelämän asiantuntijoina laajan ammatillisen kokemuksensa ansiosta sekä auttavat maaseutuyhteisöjen säilyttämisessä,

B.  katsoo, että naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelmassa 2006–2010 on korostettu puutteita sukupuolten täydellisen tasa-arvon saavuttamisessa ja että suunnitelma on joissakin tapauksissa vienyt tasa-arvoa eteenpäin, mutta kokonaisedistys on ollut vähäistä,

C.  katsoo, että tämänhetkisellä taloudellisella ja sosiaalisella kriisillä on erityisen vakavia vaikutuksia naisten ja etenkin ikääntyneiden naisten tilanteeseen ja heille tarjottaviin palveluihin, koska se lisää epätasa-arvoa ja syrjintää, joka ei perustu ainoastaan sukupuoleen vaan myös ikään ja terveydentilaan,

D.  ottaa huomioon, että ikääntyneillä on suurempi vaara köyhtyä kuin muulla väestöllä ja että EU:n 27 maassa 65-vuotiaista ja sitä vanhemmista köyhiä oli 19 prosenttia vuonna 2008, 19 prosenttia vuonna 2005 ja 17 prosenttia vuonna 2000, ja ottaa myös huomioon, että yli 65-vuotiailla naisilla on suuri vaara köyhtyä (köyhyysriski on 22 prosenttia eli viisi prosenttia korkeampi kuin miesten),

E.  toteaa, että EU:n 27 jäsenvaltion väestön odotetaan ikääntyvän niin, että yli 65-vuotiaiden ja sitä vanhempien osuus kasvaa 17,1 prosentista vuonna 2008 aina 30 prosenttiin vuonna 2060 ja että 80-vuotiaiden ja sitä vanhempien osuus kasvaa samana aikana 4,4 prosentista 12,1 prosenttiin,

F.  ottaa huomioon, että työssä käyvien määrän ennustetaan vähenevän suhteellisesti ja että nyt työelämän ulkopuolella olevien ryhmien ottamisesta mukaan työmarkkinoille tulee yhä tärkeämpää,

G.  toteaa, että sukupuoli on tärkeä tekijä ikääntymisessä, koska naisten eliniänodote on noin kuusi vuotta suurempi kuin miehillä, ja että EU:n 27 jäsenvaltiossa miehet elävät keskimäärin 76-vuotiaiksi ja naiset 82-vuotiaiksi, mutta toteaa kuitenkin, että Eurostatin lukujen mukaan terveen elinajan odotteen välinen ero miesten ja naisten välillä on paljon pienempi, sillä se on 61,6 vuotta miehillä ja 62,3 vuotta naisilla,

H.  ottaa huomioon, että naisilla on perinteisesti suurempi vaara köyhtyä ja saada alhaista eläkettä, erityisesti yli 65-vuotiailla naisilla, jotka saavat usein hädin tuskin vähimmäistoimentulon kattavaa eläkettä eri syistä, joita ovat esimerkiksi suoraan eläkeoikeuksiin vaikuttavat naisten ja miesten huomattavat palkkaerot, ammatillisen toiminnan lopettaminen tai sen keskeyttäminen perheestä huolehtimiseksi tai työskentely puolison yrityksessä pääasiassa kaupan ja maatalouden aloilla ilman palkkaa ja ilman sosiaaliturvaa, ja ottaa huomioon, että taloudellisen taantuman aikana näiden naisten vaara köyhtyä on vielä suurempi,

1.  pitää myönteisenä komission tiedonantoa väestön ikääntymisen aiheuttamien vaikutusten käsittelystä, mutta pahoittelee kuitenkin, että määritelmät, tilastot ja esimerkkitapaukset eivät riittävässä määrin perustu tiedostettuun ikääntyviä henkilöitä koskevaan sukupuolten väliseen epätasa-arvoon, joka johtuu pääasiallisesti koko eliniän aikana kertyvistä sukupuoleen perustuvista haitoista;

2.  tukee sitä, että komissio keskittyy vuonna 2001 pidetyn Tukholman Eurooppa-neuvoston kokouksen päättämään strategiaan(5) pitkän aikavälin ohjeena sellaisten haasteiden ja mahdollisuuksien käsittelemiseksi, joita ikääntyminen yhteiskunnissa aiheuttaa; kannattaa myös komission ehdotusta, jonka mukaan olisi suhtauduttava kokonaisvaltaisesti ja monialaisesti ikääntymiseen ja mahdollisuuksien luomiseen erityisesti markkina-aloilla, joilla tuotetaan tuotteita ja palveluja, jotka on tarkoitettu vastaamaan ikääntyvien ihmisten ja omaishoitajien tarpeisiin; kehottaa komissiota kiinnittämään erityistä huomiota ikääntyneiden ihmisten kuluttajanoikeuksien suojeluun, koska heitä johdetaan liian usein harhaan tai käytetään hyväksi;

3.  kehottaa toimielimiä luomaan entistä myönteisemmän asenteen ikääntymistä kohtaan ja kehottaa lisäämään EU:n kansalaisten tietoisuutta ikääntymiseen liittyvistä kysymyksistä ja ikääntymisen todellisista vaikutuksista; vaatii komissiota torjumaan asennetta, jossa ikääntymistä pidetään taakkana, esimerkiksi alkamalla tutkia, mitä vaikutuksia ja mahdollisuuksia voi olla senioritaloudella, jossa ikääntyneet naiset ovat aktiivisia toimijoita; pitää erittäin myönteisenä komission aloitetta julistaa vuosi 2012 aktiivisen ikääntymisen ja sukupolvien välisen yhteisvastuun vuodeksi;

4.  katsoo, että ikäpolitiikassa olisi jatkossa otettava käyttöön kaikkia elämänvaiheita koskeva malli, jossa otetaan huomioon ikääntymisen ja sukupuolen väliset yhteydet; katsoo myös, että ikä- ja tasa-arvoasioita olisi tarkasteltava siten, että iän ja sukupuolten tasa-arvon huomioon ottaminen kaikissa toimissa nähdään pakollisena toimintatapana ja välineenä poliittisessa päätöksenteossa kaikilla olennaisilla aloilla (talous, sosiaaliala, työllisyys, kansanterveys, elintarviketurvallisuus, kuluttajien oikeudet, digitaaliset sisällöt ja palvelut, maaseudun ja kaupunkien kehittäminen jne.), jotta voidaan lisätä sosiaalista osallistumista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta;

Ikäsyrjinnän käsittely

5.  kehottaa hyväksymään syrjinnän kieltävän direktiivin mahdollisimman pian;

6.  tunnustaa, että ikäsyrjintää on käsiteltävä myös nykyistä tehokkaampien oikeudellisten toimien ja helppokäyttöisempien menettelyjen avulla erityisesti työsyrjintätapauksissa, joita koskee erityinen lainsäädäntö ja joiden yhteydessä yksilön tukeminen ja olosuhteiden tutkiminen on keskeisellä sijalla; kehottaa siksi jäsenvaltioita varmistamaan, että ikäsyrjintää ja syrjinnän muita muotoja torjuvaa lainsäädäntöä pannaan tehokkaasti täytäntöön;

7.  kehottaa soveltamaan ikääntymiseen entistä enemmän oikeuksiin perustuvaa lähestymistapaa niin, että ikääntyneet voivat olla vaikuttamaan pystyviä toimijoita kohteiden asemesta;

8.  pyytää lisäämään resursseja ja tutkimusta sekä nykyisten seurantamekanismien kehittämistä, koska ikäsyrjintä tunnistetaan ja siihen puututaan harvoin; katsoo, että tietoisuutta asiasta on parannettava jäsenvaltioissa, ja pitäisi myönteisenä perusoikeusviraston ja uuden Euroopan tasa-arvoinstituutin panosta;

9.  korostaa tarvetta tunnistaa ikääntyvien naisten yhteiskunnassa kohtaama moninkertainen syrjintä, kun heitä syrjitään iän, sukupuolen, terveydentilan ja vammaisuuden vuoksi;

10.  on hyvin huolissaan siitä, missä määrin moninkertaista syrjintää kohtaavat kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat naisryhmät, joita ovat maahanmuuttajanaiset, vammaiset naiset, homoseksuaalit naiset, vähemmistöryhmiin kuuluvat naiset, vähän ammatillista koulutusta saaneet naiset ja ikääntyneet naiset, sillä he kärsivät syrjinnästä iän, sukupuolen, etnisen taustan ja seksuaalisen suuntautumisen tai uskonnon jne. vuoksi, ja kehottaa toteuttamaan positiivista syrjintää;

11.  kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan todellisia valistuskampanjoita ikääntyneiden perimmäisestä roolista yhteiskunnassa ja siitä, että ikääntyneiden naisten on voitava toimia aktiivisesti, siten että muun muassa edistetään pienimuotoista liiketoimintaa ja käsityöammatteja;

12.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan huomioon ikääntyneiden lesbo-, bi- ja transnaisten erityistilanteen;

Työn ja hoitotyön yhteensovittaminen

13.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön vanhempainvapaan ohella muita uudentyyppisiä poissaolojärjestelyjä, joiden avulla työntekijä voi saada palkallista vapaata erilaisia hoitotehtäviä varten, ja edistämään palkattoman hoitotyön tasaisempaa jakaantumista naisten ja miesten kesken, koska omaishoito rajoittaa hoitajan mahdollisuuksia työhön kodin ulkopuolella; katsoo, että yksi keino vähentää köyhyyttä ikääntyneiden naisten parissa on tukea osa-aikatyön ja työn jakamisen kaltaisia järjestelyjä, joilla mahdollistetaan joustava työ; korostaa kuitenkin, että joustavia työaikajärjestelyjä noudattavien työntekijöiden työsuhteeseen liittyvien oikeuksien on vastattava täysiaikaisten työntekijöiden oikeuksia; muistuttaa, että Eurooppa 2020 -strategian työllisyystavoitteiden saavuttaminen edellyttää ikääntyneiden naisten työttömyysongelman ratkaisemista;

14.  pyytää jäsenvaltioita kehittämään mekanismeja, joilla taataan riittävä eläkekertymä myös ajalta, jolloin hoitaja saa vähemmän palkkaa antamansa hoidon vuoksi, mikä koskee etupäässä naisia; pyytää komissiota käynnistämään tutkimuksen jäsenvaltioiden eläkejärjestelmien erilaisista vaikutuksista naisiin ja miehiin;

15.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan sukupuoliulottuvuuden huomioon eläkejärjestelmiä uudistaessaan ja eläkeikää mukauttaessaan siten, että ne panevat merkille naisten ja miesten väliset erot työjärjestelyissä ja ikääntyneiden naisten suuremman syrjintävaaran työmarkkinoilla;

16.  kehottaa jäsenvaltioita edistämään vastavuoroisen avun malleja, jotka kaventavat nuorten ja ikääntyneiden ihmisten välistä kuilua yhdistämällä edellisten innon ja jälkimmäisten kokemuksen;

Terveys-, hoiva- ja sosiaalipalvelut

17.  kehottaa noudattamaan oikeuksiin perustuvaa lähestymistapaa, jotta ikääntyneet voisivat toimia aktiivisesti, kun tehdään päätöksiä heille tarjottavista hoiva- ja sosiaalipalveluista ja hoitotoimenpiteistä sekä niiden luonteesta aina, kun vaihtoehtoja on olemassa; kehottaa noudattamaan myös kysyntäperusteista lähestymistapaa kaikentyyppisten hoivapalvelujen tarjoamisessa, jotta ikääntyneet ihmiset voivat elää itsenäisesti niin pitkään kuin haluavat;

18.  kehottaa edistämään ydinperheiden tukimuotoja, jotka mahdollistavat, että perheet voivat päättää, hoitavatko ne itse ikääntyneitä perheenjäseniään vai pyytävätkö ne täydentäviä sosiaalipalveluja; katsoo, että kummankin tyyppisestä avusta olisi tarjottava yhtäläinen korvaus;

19.  korostaa, että yksityisen ja julkisen sektorin palveluiden olisi oltava helposti ikääntyneiden saatavissa, niiden olisi oltava korkealaatuisia ja kohtuuhintaisia ja niiden olisi mahdollistettava mahdollisimman pitkä kotihoito;

20.  katsoo, että tarvitaan kattavaa omaishoitajien (joista suurin osa on naisia) tukipolitiikkaa, joka käsittää hoitajien aseman, edut ja sosiaaliturvaan liittyvät oikeudet sekä sosiaali- ja tukipalveluiden tarjoamisen, ammattihoitopalveluiden saatavuuden jne.;

21.  korostaa, että usein naisten vastuulla olevan vapaaehtoistyön tai omaishoitotyön ei pitäisi olla korvike puutteellisille sosiaalipalveluille, ja pyytää toteuttamaan todellisia sosiaalisia toimenpiteitä, jotta naiset voivat tehdä valitsemaansa palkkatyötä;

22.  kehottaa luomaan jäsenvaltioiden tasolla avustuspaketteja, jotka käsittävät toimenpideohjelmia, joilla tehostetaan työllistymistä, lievitetään työttömyyden vaikutuksia ja nostetaan yli 50-vuotiaiden työllisyysastetta;

23.  toteaa, että hoidon laatu olisi taattava, jotta voidaan parantaa vanhuuden laatua ja myös välttää fyysinen, seksuaalinen, henkinen ja taloudellinen huono kohtelu, jollaista ikääntyneisiin usein kohdistuu; korostaa, että julkisissa ja yksityisissä ikääntyneiden hoitolaitoksissa elävillä ihmisillä olisi oltava oikeus osallistua laitosten päätöksentekoon johtokunnan tai hallintorakenteiden kautta; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi taattava, että ikääntyneiden hoidosta julkisella ja yksityisellä sektorilla vastaavat henkilöt saavat jatkuvaa koulutusta ja että heidän toimintaansa arvioidaan säännöllisesti ja että heidän työtään arvostetaan taloudellisesti enemmän, mukaan lukien palkkaus-, vakuutus- ja työolosuhteet;

24.  kehottaa jäsenvaltioita tukemaan koulutusta, joka liittyy ikäihmisille tarkoitettuun henkiseen ja fyysiseen tukeen, sekä asianmukaisten tilojen tarjoamista;

25.  kannustaa tavallisesti sairaaloina toimivien hoitokotien muuntamista miellyttäviksi perhemallia soveltaviksi laitoksiksi, jotta voidaan välttää laitostuminen;

26.  ehdottaa, että Alzheimerin tautia koskevassa unionin toimintaohjelmassa tunnustetaan asianmukaisesti ikääntyneiden naisten rooli dementiapotilaiden hoidossa ja että ohjelma pannaan ripeästi täytäntöön; katsoo lisäksi, että tarvitaan kansallisia ohjelmia sen selvittämiseksi, millaisia toimia voitaisiin toteuttaa ikääntyneiden naisten elämänlaadun parantamiseksi; ehdottaa, että Alzheimer-yhdistyksiä olisi kuultava kyseisten toimien kartoittamisessa ja täytäntöönpanossa;

27.  pyytää, että sukupuoli otettaisiin huomioon lääketieteellisiä diagnooseja tehtäessä, jotta voitaisiin varmistaa, että diagnoosit ovat tarkkoja ja ihmiset saavat asianmukaista hoitoa; pyytää, että diagnoosivälineitä, terveydenhuoltoa ja hoitoa ei rajoiteta pelkästään potilaan iän ja sukupuolen vuoksi, jotta ikääntyneillä naisilla olisi mahdollisuus esimerkiksi rintasyövän, kohdunkaulan syövän, keuhkosyövän ja paksusuolen syövän sekä sydänsairauksien seulontaan; pyytää lisäksi, että kiinnitettäisiin enemmän huomiota erityisesti ikääntyneitä naisia vaivaavien sairauksien, esimerkiksi osteoporoosin ja nivelreuman, ennaltaehkäisyyn ja hoitoon;

28.  pyytää ottamaan sukupuolen ja iän huomioon ravintosuosituksissa; pyytää lisäksi ottamaan sukupuolen ja iän huomioon elintarvikkeiden turvallisuutta koskevissa kysymyksissä, joista voidaan mainita esimerkkeinä elintarvikkeiden merkinnät, terveysväittämät, REACH-asetus sekä uuselintarvikkeet;

29.  toteaa, että teknologia ja tekniset parannukset voivat olla tärkeitä mukautettaessa yhteiskuntaa ikääntyvän väestön tarpeiden mukaisesti; kehottaa lisäämään tiiviissä yhteistyössä ikääntyneiden kanssa kehitettyjen innovaatioiden käyttöä, jotta ne leviäisivät entistä laajemmalle, mistä esimerkkejä ovat yksinkertaistetut matkapuhelimet ja Internet-yhteydet, tietyissä tuotteissa käytettävät onnettomuuksia vähentävät älykkäät anturit ja esimerkiksi muistihäiriöitä aiheuttavista sairauksista kärsiviä henkilöitä avustavat koirat jne., ja kehottaa valtioita tukemaan ohjelmia, jotka on erityisesti suunniteltu ikääntyville ihmisille elinikäisen oppimisen pohjalta;

30.  kehottaa testaamaan kehitteillä olevia lääkkeitä, jotta voidaan tutkia niiden vaikutuksia paitsi miesten niin myös naisten elimistöihin;

31.  ehdottaa, että olisi tehtävä tilastokyselyjä ikääntyneisiin kohdistuvan väkivallan lisääntymisestä, jotta voitaisiin valottaa tätä vakavaa ongelmaa, josta ikääntyneet eivät yleensä kykene ilmoittamaan, sillä he saattavat hyväksyä kärsimänsä huonon kohtelun osana sitä, että he ovat vanhoja ja riippuvaisia, ja katsoo, että ikääntyneiden hyväksikäyttöä olisi torjuttava tehokkaammin ja siten, että koko yhteiskunta sitoutuu siihen tiiviimmin;

32.  kehottaa perustamaan kohdennettuja kulttuuri- ja koulutusohjelmia sekä ottamaan ikääntyneet naiset mukaan paikallisyhteisöaloitteisiin, jotta saataisiin estettyä ikääntyneiden naisten jääminen yhteiskunnan ulkopuolelle;

Jatkotoimia

33.  pyytää komissiota ehdottamaan vuoden 2011 loppuun mennessä toimintaohjelmaa, joka sisältää seuraavia osia:

   sen arviointi, tarvitaanko lisää resursseja ikääntymistä koskevaan tieteelliseen tutkimukseen,
   toimet, joilla taataan hoidon laatu sekä hoitajien työolojen laatu,
   muutokset sosiaaliturvan yhdenmukaisuuden lisäämiseksi ottaen huomioon eläkejärjestelmät, hoitovapaat ja osa-aikatyöhön liittyvät järjestelyt,
   sukupuolen huomioon ottava ikään liittyvien sairauksien ymmärtäminen ja toimenpiteet niiden optimaaliseksi tunnistamiseksi ja hoitamiseksi,
   vuosittainen kertomus ikääntyneiden oikeuksien loukkauksista ja toimista, joita toteutetaan EU:n tasolla ja kansallisesti suoran syrjinnän ja piilosyrjinnän poistamiseksi; kertomuksen olisi perustuttava Euroopan unionin perusoikeuskirjan periaatteisiin, ja sen hallinnoinnin olisi kuuluttava toimielintasolla perusoikeusvirastolle ja jäsenvaltioissa kansallisille virastoille,
   muut kuin lainsäädännölliset toimet ikäsyrjinnän käsittelemiseksi esimerkiksi tietoisuutta parantavilla kampanjoilla,
   ikääntyneitä maahanmuuttajia sekä lesboja, homoja, biseksuaaleja ja transsukupuolisia henkilöitä koskevan näkökulman sisällyttäminen kaikkiin politiikkoihin,
   sukupolvien välistä solidaarisuutta tukevat toimet, joista voidaan mainita esimerkkeinä suunnitelmat niiden naisten tukemiseksi, jotka hoitavat lastenlapsia vanhempien ollessa poissa työn takia,
   toimet ikääntyneiden tiedon ja ammatillisen kokemuksen hyödyntämiseksi esimerkiksi siten, että perustetaan ikääntyneiden yhdistyksiä, jotka tarjoavat neuvontaa työnhakijoille,
   hyvien käytäntöjen vaihto;

34.  pyytää komissiota ennen vuoden 2012 loppua päivittämään ja vahvistamaan seurantamekanismeja, jotka koskevat perusoikeuskysymysten toteuttamista; kehottaa myös lisäämään tietämystä näistä usein liian vähän käytetyistä mekanismeista, sillä ikääntyneet ihmiset yleensä, erityisesti naiset, ovat tietämättömiä oikeuksistaan;

35.  vahvistaa, että jokaisella miehellä ja naisella EU:ssa on oltava oikeus riittäviin, kohtuuhintaisiin ja laadukkaisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin erityistarpeitaan ja -mieltymyksiään vastaavasti; kehottaa komissiota esittämään peruspalveludirektiiviä, jossa otetaan huomioon kansalliset olosuhteet; korostaa, että ikääntyneet naiset ovat erityisen haavoittuvia, ja kehottaa komissiota harkitsemaan järjestelmää, jossa kaikilla miehillä ja naisilla EU:ssa on oikeus oman jäsenvaltionsa elintasosta riippuvaiseen perustuloon;

36.  kehottaa komissiota pyrkimään varmistamaan, että unionin rahoitusta varataan hankkeisiin, joihin osallistuu muun muassa sosiaalisesti epäedullisessa asemassa olevia naimattomia ja ikääntyneitä naisia;

o
o   o

37.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EU:n tiedote 3/2006, I.13 kohta.
(2) EUVL C 67 E, 12.3.2010, s. 31.
(3) EUVL C 46 E, 24.2.2010, s. 95.
(4) EUVL C 184 E, 6.8.2009, s. 75.
(5) Puheenjohtajavaltion päätelmät Tukholmassa 23. ja 24. maaliskuuta 2001 kokoontuneesta Eurooppa-neuvoston kokouksesta.


Journalismi ja uusi media – julkisen alueen luominen Eurooppaan
PDF 227kWORD 64k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 7. syyskuuta 2010 aiheesta journalismi ja uusi media – julkisen alueen luominen Eurooppaan (2010/2015(INI))
P7_TA(2010)0307A7-0223/2010

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen toisen osaston,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11, 41 ja 42 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteisen julkilausuman ”Kumppanuuteen perustuva EU-viestintä”, joka on allekirjoitettu 22. lokakuuta 2008(1),

–  ottaa huomioon 2. huhtikuuta 2008 annetun komission tiedonannon ”Debate Europe – hyödynnetään ”K-suunnitelmasta' (kansanvalta, kuunteleminen ja keskustelu) saatua kokemusta' (KOM(2008)0158),

–  ottaa huomioon 24. huhtikuuta 2008 annetun komission tiedonannon audiovisuaalisesta EU-viestinnästä (Communicating Europe through audiovisual media, SEC(2008)0506),

–  ottaa huomioon 21. joulukuuta 2007 annetun komission tiedonannon EU-viestinnästä internetin kautta (Communicating about Europe via the Internet – Engaging the citizens, SEC(2007)1742),

–  ottaa huomioon 3. lokakuuta 2007 annetun komission tiedonannon kumppanuuteen perustuvasta EU-viestinnästä (KOM(2007)0569),

–  ottaa huomioon 12. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1904/2006/EY vuosina 2007–2013 toteutettavasta Kansalaisten Eurooppa -ohjelmasta(2), jonka tarkoituksena on aktiivisen Euroopan kansalaisuuden edistäminen,

–  ottaa huomioon 1. helmikuuta 2006 annetun komission valkoisen kirjan eurooppalaisesta viestintäpolitiikasta (KOM(2006)0035),

–  ottaa huomioon 16. marraskuuta 2006 antamansa päätöslauselman eurooppalaisesta viestintäpolitiikasta(3),

–  ottaa huomioon 13. lokakuuta 2005 annetun komission tiedonannon ”Komission panos Euroopan tulevaisuutta koskevaan pohdintaan ”K-suunnitelma”: kansanvalta, kuunteleminen ja keskustelu” (KOM(2005)0494),

–  ottaa huomioon 12. toukokuuta 2005 antamansa päätöslauselman eurooppalaisesta viestintäpolitiikasta(4),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön (A7-0223/2010),

A.  ottaa huomioon, että kansalaisten mahdollisuus saada tietoa ja poliitikkojen ja äänestäjien välinen viestintä ovat demokraattisten yhteiskuntiemme keskeisiä elementtejä ja perusedellytyksiä sille, että voidaan toteuttaa yleisön oikeutta täysipainoiseen ja tietoon perustuvaan demokraattiseen osallistumiseen kansalliseen ja Euroopan unionin julkiseen elämään,

B.  ottaa huomioon, että kansalaisilla on oikeus saada tietoa Euroopan unionista ja sen erityishankkeista, ilmaista kantansa unioniin ja tulla kuulluiksi; ottaa huomioon, että tiedottajien haasteena on erityisesti vuoropuhelun edesauttaminen,

C.  ottaa huomioon, että edelliset Euroopan parlamentin vaalit eivät vaikuttaneet laskevaan äänestysaktiivisuuteen, mikä korostaa tarvetta jatkaa ponnisteluja EU:n ja sen kansalaisten välisen etäisyyden poistamiseksi,

D.  ottaa huomioon, että on selviä todisteita siitä, ettei kansalaisilla ole riittävästi tietoa Euroopan unionin politiikasta ja eurooppalaisista asioista ja että he toivovat saavansa sitä lisää, mikä käy ilmi useiden Eurobarometri-mielipidetutkimuksien tuloksista; ottaa huomioon, että samojen mielipidetutkimusten mukaan tiedon puute on eräs tärkeimmistä syistä siihen, että kansalaiset eivät äänestä eivätkä luota EU:n toimielimiin,

E.  ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksella annettiin parlamentille enemmän EU:n päätöksentekovaltaa, jolloin on vieläkin tärkeämpää, että EU:n kansalaiset ovat tietoisia vaaleilla valittujen edustajiensa työstä,

F.  ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksella otetaan käyttöön kansalaisten Euroopan unionin politiikkaan osallistumisen uusi muoto, Euroopan kansalaisaloite; ottaa huomioon, että kansalaisten mahdollisuus saada tietoa ja ymmärtää sitä kriittisesti ovat keskeisen tärkeitä Euroopan kansalaisaloitteen onnistumisen kannalta,

G.  katsoo, että julkista aluetta voidaan pitää toimintaympäristönä, jossa julkista politiikkaa voidaan ymmärtää paremmin ja jossa siitä voidaan keskustella kaikkien unionin kansalaisten ja kaikkien moninaisten väestöryhmien edustajien kanssa niin, että heidän odotuksiinsa voidaan vastata tehokkaammin, ja katsoo, että tämän toimintaympäristön on oltava sellainen, jossa on tarjolla tietoa ja jossa kansalaisia kuullaan laajalti kansallisten rajojen yli ja edistetään tunnetta yhteisestä julkisesta edusta EU:n tasolla,

H.  ottaa huomioon, että termiä ”uusi media” käytetään kuvaamaan verkostoitunutta digitaalista tieto- ja viestintäteknologiaa; katsoo, että tällä uudella teknologialla parannetaan tiedon levittämistä ja lisätään mielipiteiden moninaisuutta sekä edistetään neuvottelevamman demokratian kehittymistä; ottaa huomioon, että sähköinen sosiaalinen media luo uudenlaisia yleisöjä, jotka ovat fyysisesti hajautuneita, mutta jotka ovat kiinnostuneita samasta aiheesta, jolloin voi syntyä uusia kansallisuusrajat ylittäviä julkisia alueita,

I.  ottaa huomioon, että sosiaalisen median hyödyntäminen vuoden 2009 EU-vaalikampanjassa lisäsi aktiivisten käyttäjien määrää etenkin nuorten keskuudessa,

J.  ottaa huomioon, että on tapahtunut muutos siinä, miten nuoret hahmottavat, käyttävät ja hyödyntävät mediaa; ottaa huomioon, että nuoret käyttävät uusia teknologioita laajasti viestinnän välineinä,

K.  ottaa huomioon, että eurooppalaisen julkisen alueen luominen liittyy läheisesti yleiseurooppalaisten tai valtakuntien rajat ylittävien mediarakenteiden olemassaoloon; ottaa huomioon, ettei tällä hetkellä ole olemassa kattavaa eurooppalaista julkista aluetta, mutta sen sijaan on olemassa hyvin elinvoimaisia kansallisia julkisia alueita, joiden välille olisi kehitettävä synergiaa samaan tapaan kuin esimerkiksi ranskalais-saksalaisen televisiokanavan Arten tapauksessa,

L.  ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden yleisradiotoimintaa koskevan Amsterdamin sopimuksen pöytäkirjan(5) mukaan jäsenvaltioiden tehtävänä on määritellä julkisen palvelun yleisradioyhtiöiden tehtävät ja järjestää niiden toiminta,

M.  ottaa huomioon, että mediamarkkinoita koskevassa oikeudellisessa sääntelyssä on suuria eroja yksittäisten jäsenvaltioiden välillä ja että tämä on otettava huomioon,

N.  ottaa huomioon, että kansallisella medialla ja erityisesti yleisradiotoiminnan harjoittajilla on erityinen vastuu antaa kansalaisille kattavasti tietoja poliittisesta päätöksenteosta ja hallinnosta, minkä tulisi kattaa myös EU:n asiat,

O.  ottaa huomioon, että kansalaisten EU:ta koskevien tietojen parantaminen edellyttää, että koulujen opetukseen sisällytetään EU-opintoja,

P.  ottaa huomioon, että journalismi on tärkeä demokratian mittari ja että siinä on turvattava monien erilaisten näkemysten esille pääsy; ottaa huomioon median ja journalistien johtavan roolin Euroopan yhdentymisprosessissa,

Q.  ottaa huomioon, että pyrkiessään olemaan legitiimi jäsenvaltioiden kansalaisten silmissä Euroopan unionin olisi edistettävä sellaisen ylikansallisen median syntymistä, joka kykenee antamaan Euroopalle uuden demokraattisen ja riippumattoman ulottuvuuden, ja samalla on vahvistettava sääntöjä, joilla pyritään turvaamaan moniarvoisuus ja torjumaan median omistuksen keskittymistä,

R.  ottaa huomioon, että uusien viestintävälineiden syntyminen on muuttanut kaikkia journalismin ja mediateollisuuden aloja ja saanut miettimään uudelleen alalla perinteisesti käytettyjä menetelmiä, kun kuka tahansa voi luoda ja jakaa sisältöä verkkopäiväkirjoissa (blogeissa); ottaa huomioon, että sosiaalisista verkostoista on tullut keskeinen osa Web 2.0:aa ja että ne ovat muuttaneet käyttäytymistä ja tuoneet uutistarjontaan uuden ulottuvuuden, kun journalistit käyttävät näitä verkostoja yhä useammin tiedon lähteenä tai tiedon levittämisen kanavana; ottaa huomioon, että sosiaalista mediaa käytetään jossakin määrin tutkimukseen ja erityyppisten artikkelien tuottamiseen ja että journalistit käyttävät sitä artikkeliensa julkaisemiseen, jakamiseen ja tunnetuksi tekemiseen,

1.  pitää lähtökohtanaan sitä, että EU:n toimielimien tavoitteena on oltava sellaisen eurooppalaisen julkisen alueen luominen yhdessä, jolle on ominaista, että kaikilla EU:n kansalaisilla on mahdollisuus osallistua, ja jonka perustana on vapaa, ilmainen pääsy kaikkiin komission, neuvoston ja Euroopan parlamentin julkisiin tietoihin kaikilla EU:n kielillä;

2.  on tyytyväinen Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteiseen julkilausumaan ”Kumppanuuteen perustuva EU-viestintä” ja kehottaa EU:n toimielimiä noudattamaan ja toteuttamaan tätä julkilausumaa;

3.  katsoo, että EU:ta koskevia uutisia on tarjottava kaikissa erilaisissa viestimissä, erityisesti joukkoviestimissä, ja että uutisoinnin täytyy olla avointa, tosiasioihin perustuvaa ja riippumatonta, mikä on keskeinen edellytys yleiseurooppalaisen keskustelun ja eurooppalaisen julkisen alueen luomiselle;

4.  panee merkille, että ongelmana ei ole EU:ta tai sen toimielimiä koskevien internet-uutisten ja tietojen puuttuminen, vaan pikemminkin se, että saatavana on laaja kirjo tietoa, joka ei ole missään todellisessa tärkeysjärjestyksessä, mikä johtaa tilanteeseen, joissa liika tieto tappaa tiedon; panee merkille, että kaikki toimielimet ovat avanneet omat uutissivustonsa, jotka eivät kuitenkaan kiinnosta laajaa yleisöä, sillä useissa tapauksissa kyseiset sivustot eivät ole riittävän selkeitä, mielenkiintoisia tai ymmärrettäviä, koska monissa tapauksissa niissä käytetään liian teknistä kieltä, joka aiheuttaa hyvin torjuvia reaktioita niissä, jotka eivät ole perehtyneet eurooppalaisiin kysymyksiin; katsoo, että sivustoissa olisi oltava opetuksellinen portaali, jossa selitetään unionin kaikkien toimielimien toimintaa;

5.  katsoo, että viestinnän olisi perustuttava aitoon vuoropuheluun suuren yleisön ja poliittisten päättäjien välillä ja rauhalliseen poliittiseen keskusteluun yleisön edustajien kesken; toivoo näkevänsä enemmän interaktiivista keskustelua, joka ei perustu niin suuressa määrin institutionaaliseen viestintään, joka on usein vieraannuttavaa ja liian etäällä kansalaisten jokapäiväisestä elämästä;

6.  uskoo, että tehokkaassa viestinnässä on tehtävä selväksi, että EU:n tasolla tehtävillä poliittisilla päätöksillä on suoraa vaikutusta EU:n kansalaisten jokapäiväiseen elämään, vaikka kansalaiset yhä pitävät unionia liian etäisenä ja merkityksettömänä todellisten ongelmiensa ratkaisemisessa;

7.  kehottaa komissiota vahvistamaan viestintäpolitiikkaansa ja ottamaan sen yhdeksi tärkeimmistä painopistealoistaan, kun vuoden 2013 jälkeistä monivuotista rahoituskehystä koskevat neuvottelut alkavat;

Jäsenvaltiot

8.  muistuttaa, että SEU-sopimuksen uuden 12 artiklan mukaan kansalliset parlamentit osallistuvat EU:n päätöksentekoon entistä varhaisemmassa vaiheessa, ja kannustaa tähän osallistumiseen EU:n politiikasta käytävän keskustelun lisäämiseksi kansallisella tasolla; korostaa kansallisten parlamenttien jäsenten ottamista mukaan EU:n päätöksentekoon ja on tyytyväinen aloitteisiin, kuten kansallisten parlamenttien jäsenten osallistuminen valiokuntien kokouksiin suoratoistolähetysten välityksellä;

9.  korostaa poliittisten puolueiden merkittävää roolia yleisen mielipiteen muodostamisessa Euroopan unionia koskevista asioista; korostaa, että poliittisilla puolueilla on johtava asema keskusteluun rohkaisemisessa ja eurooppalaisen julkisen alueen edistämisessä; katsoo, että niiden olisi annettava EU-asioille keskeisempi asema ohjelmissaan;

10.  katsoo, että kansalaisyhteiskunnan organisaatioilla on merkittävä rooli eurooppalaisessa keskustelussa; katsoo, että tätä roolia olisi laajennettava julkisen viestinnän alan kohdennetuilla yhteistyöhankkeilla;

11.  korostaa, että jäsenvaltioissa tarvitaan Euroopan unionin asioihin erikoistunut yksikkö, jonka palveluksessa on henkilö, joka vastaa unionin politiikkojen paikallisten, alueellisten ja kansallisten vaikutusten selittämisestä ja jolle kansalaiset voivat kohdistaa unionin asioihin liittyvän mielenkiintonsa;

12.  korostaa, miten tärkeää on, että komission edustustojen ja Euroopan parlamentin tiedotustoimistojen tiedottajat ovat media-alan ammattilaisia, joiden tehtävänä on osallistua aktiivisesti ja näkyvästi Euroopan unionin asioita koskeviin kansallisiin keskusteluihin;

13.  korostaa, että Euroopan yhdentymisprosessi on tuotava lähemmäs nuoria, ja jotta oppilaat voivat tutustua unionin toimielimiin, kehottaa jäsenvaltioita ja alueita harkitsemaan EU-asioiden sisällyttämistä aiempaa laajemmin kaikkien koulujen opetusohjelmiin keskittyen EU:n historialliseen taustaan, tarkoitukseen ja toimintaan, ja kannustaa niitä vaihtamaan tähän liittyviä parhaita käytäntöjä EU:n tasolla; uskoo, että koulujen täysimääräinen osallistuminen on oleellisen tärkeää EU:n viestintäpolitiikalle, jotta nuoret voidaan tavoittaa ja saada sitoutumaan;

Media ja EU

14.  on tyytyväinen komission ja parlamentin toimittajille järjestämiin koulutusohjelmiin Euroopan unionin asioista ja pyytää, että niitä laajennetaan vastaamaan kasvavaa kysyntää; on huolissaan komission tiedotusmäärärahojen, varsinkin tiedotusvälineille suunnattua tiedotusta koskevan ohjelman määrärahojen, leikkauksista;

15.  toteaa olevan tärkeää, että Euronews-kanava laajentaa kielivalikoimaansa niin, että se kattaa kaikkien EU:n jäsenvaltioiden kielet (ja muitakin) ja että kanava pysyy riippumattoman televisiojournalismin mallina, joka edistää uutisoinnin objektiivisuutta, politiikan laatua ja mainonnan avoimuutta;

16.  korostaa, että on oleellisen tärkeää kunnioittaa median vapautta ja toimituksellista riippumattomuutta sekä EU:n että kansallisella tasolla ja erityisesti julkisen palvelun yleisradiotoiminnan harjoittajien oikeutta suunnitella ohjelmansa oman harkintansa mukaan, sillä niiden ohjelmatuotannon riippumattomuus kuuluu Euroopan unionin ja sen mediamaiseman perusarvoihin ja on äärimmäisen tärkeä tekijä, jotta vapaa, avoin ja demokraattinen yhteiskunta voi kukoistaa;

17.  huomauttaa, että sosiaalinen media on erittäin tehokas keino saavuttaa nuoret, ja kannustaa sen vuoksi komissiota ja parlamenttia vahvistamaan toimituksellisesti riippumatonta tiedotusvälineiden uutisointia, jota toteutetaan erillään valtiosta;

18.  ottaa huomioon median erityisen roolin demokraattisen tahdon ja kansalaismielipiteen muodostuksessa ja korostaa, että tarvitaan luotettavaa poliittista tietoa, myös uuden median alalla; korostaa, että on tärkeää vahvistaa julkisen ja yksityisen median välisiä kumppanuuksia, jotta voidaan saavuttaa suurempi osuus yleisöstä;

19.  kannustaa komissiota ja parlamenttia vahvistamaan edelleen sitoutumistaan henkilöstönsä viestintätaitojen kehittämiseen ja harjaannuttamiseen, jotta nämä voivat viestiä median ja kansalaisten kanssa niin, että voidaan parantaa Euroopan unionin toimielimien viestintää ja tiedottamista; katsoo, että viestinnän ammattilaisten tehostettu palvelukseen ottaminen on oleellisen tärkeää näiden vaatimusten täyttämisessä;

20.  kehottaa komissiota olemaan avoin kaikille viestintämenetelmille, lisäämään kontaktejaan journalisteihin ja mediaan ja tukemaan kaikkia hankkeita ja aloitteita, joilla pyritään tiedottamaan paremmin EU:n asioista yleisölle;

21.  ehdottaa, että komissio edistäisi ja rahoittaisi Euroopan unionia koskevan uutisoinnin parhaiden käytäntöjen vaihtoa yleisradiotoiminnan harjoittajien ja muiden media-ammattilaisten välillä, ja että tässä olisi mukana myös julkiselle ja yksityiselle media-alalle annettu koulutus;

22.  on erittäin huolissaan Brysselissä toimivien valtuutettujen toimittajien määrän viimeaikaisesta vähenemisestä ja katsoo, että tämä kehitys ei ole EU:n toimielimien eikä Brysseliin valtuutetun lehdistön edun mukaista; kehottaa sen vuoksi EU:n toimielimiä toimimaan tiiviimmässä yhteistyössä tällä hetkellä Brysseliin sijoittautuneiden lehdistön edustajien kanssa näiden tukemiseksi ja osoittamaan heitä kohtaan suurempaa avoimuutta; ehdottaa tässä yhteydessä, että toteutetaan toimia journalistien akkreditointijärjestelyjen helpottamiseksi;

23.  pitää ilahduttavana, että monet media-alan toimijat ja erityisesti julkisen palvelun yleisradiotoiminnan harjoittajat ovat investoineet merkittävästi uusiin interaktiivisiin, ei-lineaarisiin mediapalveluihin, joissa tarjotaan, etenkin Internetissä, uutisia ja ajankohtaisohjelmia myös Euroopan unionia koskevista aiheista, ja että sen seurauksena ne tavoittavat ennen kaikkea aiempaa nuorempaa yleisöä;

24.  tunnustaa, että julkisen palvelun yleisradiotoiminnan harjoittajat eivät ole ainoa kanava, jota voidaan käyttää EU:n viestien välittämiseen kansalaisille, sillä empiiriset todisteet viittaavat siihen, että myös yksityiset yleisradiotoiminnan harjoittajat ovat keskeisiä EU-uutisoinnissa ja voivat auttaa kehittämään ja edistämään eurooppalaista julkista aluetta;

25.  on tyytyväinen kokeiluhankkeeseen, joka koskee rajat ylittävälle tutkivalle journalismille myönnettäviä apurahoja; katsoo, että valintalautakunnan jäsenten riippumattomuus on ratkaisevan tärkeää toimituksellisen riippumattomuuden varmistamiselle;

26.  rohkaisee käynnistämään eurooppalaisen aloitteen, jolla perustetaan erityisesti nuorille journalisteille tarkoitettuja EU-asioita koskevia koulutusohjelmia; katsoo, että olisi toteutettava toimia, joilla journalisteja kannustetaan tuottamaan säännöllisin väliajoin uutisia EU:n toimielimien työstä; kannustaa jäsenvaltioita sisällyttämään koulujensa opetusohjelmiin uutta mediaa käyttäviä journalismikursseja;

Julkisen palvelun viestimet

27.  painottaa, että Amsterdamin sopimukseen liitetyn pöytäkirjan mukaan jäsenvaltioilla on toimivalta määritellä, järjestää ja rahoittaa julkisen palvelun yleisradiotoiminta; kannustaa näin ollen jäsenvaltioita sisällyttämään tähän tarvittaessa EU-asioiden raportoinnin toimituksellisen riippumattomuuden ja journalistien etiikan mukaisesti;

28.  korostaa, että kansallisilla ja alueellisilla julkisen palvelun yleisradiotoiminnan harjoittajilla on erityinen vastuu antaa kansalaisille tietoja EU-tason politiikasta ja päätöksenteosta; korostaa, että julkisen palvelun yleisradiotoiminnan harjoittajien on tältä osin tarkasteltava omaa EU-uutisointiaan kriittisesti ja määritettävä kunnianhimoiset tavoitteet, kuitenkin siten, että toimituksellinen vapaus säilyy täysin;

29.  korostaa, että jäsenvaltioiden tulisi varmistaa julkisen palvelun yleisradiotoiminnan harjoittajien riippumattomuus ja korostaa samalla, että niillä on vastuu käsitellä myös EU:ta osana julkista tehtäväänsä tiedottajina ja kansalaisuuden sekä kansalaisyhteiskunnan tukijoina;

30.  korostaa, että julkisen median olisi otettava käyttöön uuteen mediaan perustuvia viestintätekniikkoja, jotta se voi vahvistaa uskottavuuttaan yleisön vapaan osallistumisen kautta; kannustaa julkisen palvelun yleisradiotoiminnan harjoittajia esimerkiksi luomaan suoratoistolähetyksiä hyödyntäviä Internet-foorumeja, joiden avulla kansalaiset voivat seurata kansallisten parlamenttien ja Euroopan parlamentin keskusteluja ja keskustella niistä;

EU/paikallinen taso

31.  korostaa, että on tärkeää varmistaa, että EU:n toimielimet työskentelevät yhdessä viestintätoimien parantamiseksi; katsoo, että EU:n toimielinten olisi autettava hajauttamaan EU-viestintää, jotta sille voitaisiin antaa paikallinen ja alueellinen ulottuvuus ja jotta viestinnän eri tasot saataisiin tuotua lähemmäksi toisiaan, ja katsoo, että toimielinten olisi kannustettava jäsenvaltioita tarjoamaan yleisölle enemmän tietoa EU-asioista;

32.  kehottaa komissiota jatkamaan Going Local -lähestymistapaa, jotta EU:sta tulisi näkyvämpi paikallisella tasolla;

33.  panee tältä osin merkille komission paikallisten radio- ja TV-verkkojen suhteen tekemän työn ja niille antaman rahoituksen; huomauttaa, että viestimillä on oltava täysi toimituksellinen vapaus;

Euroopan parlamentti

34.  ehdottaa, että Euroopan parlamenttiin perustetaan tilapäinen työryhmä, joka selvittää olemassa olevia uuden median ratkaisuja ja antaa ehdotuksia siitä, miten kansallisten tai alueellisten parlamenttien ja Euroopan parlamentin välille voitaisiin luoda suhteita;

35.  tunnustaa kansallisten parlamenttien aiempaa merkittävämmän roolin ja täten parlamentin jäsenvaltioissa sijaitsevien tiedotustoimistojen merkityksen; huomauttaa kuitenkin, että niiden on näkyvyyttään parantaakseen muutettava toiminta-ajatustaan siten, että toimintaan sisältyy yhteyksien vahvistaminen kansallisiin parlamentteihin, paikallis- ja alueviranomaisiin sekä kansalaisyhteiskunnan edustajiin;

36.  korostaa, että tiedotustoimistojen olisi toimittava paikallisella tasolla ja tarjottava yleisölle kohdennettua tietoa Euroopan parlamentin päätöksistä ja toimista; ehdottaa, että harkitaan tiedotustoimistojen riippumattomuuden lisäämistä siinä, miten ne päättävät kommunikoida yleisön kanssa;

37.  katsoo, että parlamentin tiedotustoimistoilla jäsenvaltioissa olisi oltava vahvempi rooli kansallisen, paikallisen ja alueellisen median ottamisessa mukaan asioiden käsittelyyn; ehdottaa parlamentin tiedotustoimistojen budjettirahoituksen lisäämistä niin, että pyritään erityisesti varmistamaan onnistuneempi viestintä;

38.  katsoo, että olisi tehtävä arvio EuroparlTV:n kustannustehokkuudesta sen katsojatilastoista ja peitosta tehdyn kattavan selvityksen perusteella; katsoo, että EuroparlTV:n toimintaa olisi tehostettava jatkamalla edelleen sen integroimista parlamentin Internet-strategiaan muuttamalla samalla sen asemaa asianmukaisesti niin, että varmistetaan sen toimituksellinen riippumattomuus ja saattamalla sen sisältö mahdollisimman laajasti niiden TV-kanavien ja Internet-viestimien käyttöön, jotka haluavat sitä käyttää;

39.  pitää myönteisenä, että Euroopan parlamentin journalismipalkintoon sisältyy uuden median luokka;

Journalismi ja uusi media

40.  kehottaa journalisteja ja muita median ammattilaisia toimimaan yhteistyössä niin, että voidaan keskustella eurooppalaisen journalismin tulevaisuudesta ja miettiä sitä yhdessä;

41.  painottaa, että jäsenvaltioiden on luotava toteuttamiskelpoisia EU-median malleja, jotka ylittävät pelkän tiedon välittämisen ja jotka antavat jäsenvaltioille mahdollisuuden osallistua täysimääräisesti EU:n kulttuuriseen ja kielelliseen monimuotoisuuteen;

42.  korostaa, että vaikka sosiaaliset verkostot ovat suhteellisen hyvä tapa tiedon nopeaan levittämiseen, niiden luotettavuutta tiedonlähteinä ei aina voida taata riittävällä tavalla, eikä niitä voida pitää ammattimediana; korostaa, että tapa, jolla tietoa käsitellään sosiaalisissa verkostoissa, voi monessa tapauksessa olla vaarallinen ja sisältää vakavia journalistisia virheitä, ja katsoo, että siksi näitä uusia välineitä olisi alettava käyttää varoen; korostaa, että on tärkeää laatia uuteen mediaan sovellettavat eettiset säännöt;

43.  toteaa, että journalistin ammatin muuttuminen avaa tietä avoimemmalle, sitoutuneemmalle medialle, joka palvelee yhä paremmin asioista perillä olevia yhteisöjä, mutta katsoo, että tämän on tapahduttava journalismin yleisen edun mukaisesti ja niin, että journalistien asema säilyy muuttumattomana;

44.  korostaa, että journalistien ja median ammattilaisten on pysyttävä valppaina ammattinsa jatkuville muutoksille ja käytettävä hyväksi sosiaalisten verkkojen tarjoamia mahdollisuuksia, joiden avulla journalistit todennäköisesti voivat laajentaa tietoverkostoaan ja tarjota jotakin, jota voisimme kutsua ”verkkoseurannaksi”; panee kiinnostuneena merkille, että sosiaalisten verkkojen peruuttamattomasta esiinmarssista huolimatta journalismi on säilyttänyt keskeisen paikkansa uutisten välittämisessä, koska journalistit käyttävät näitä erittäin moninaisia verkostoja perusteellisten tutkimusten tekemiseen ja tosiasioiden tarkistamiseen ja luovat siten uuden osallistavan journalismin mallin ja edistävät tiedon levittämistä;

45.  korostaa journalistien keskeistä roolia modernissa, tietoa tulvivassa yhteiskunnassa, sillä vain he voivat ammattitaitonsa, etiikkansa, tehokkuutensa ja uskottavuutensa ansiosta tuoda tietoon merkittävää lisäarvoa niin, että uutiset tulevat ymmärretyiksi; panee merkille, että median laatu ja riippumattomuus voidaan taata ainoastaan korkeiden ammatillisten ja sosiaalisten normien avulla;

o
o   o

46.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EYVL C 13, 20.1.2009, s. 3.
(2) EUVL L 378, 27.12.2006, s. 32.
(3) EUVL C 314 E, 21.12.2006, s. 369.
(4) EUVL C 92 E, 20.4.2006, s. 403.
(5) EYVL C 340, 10.11.1997, s. 109.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö