Euroopan parlamentin päätöslauselma 21. syyskuuta 2010 neuvoston kannasta esitykseen Euroopan unionin lisätalousarvioksi nro 5/2010 varainhoitovuodeksi 2010, pääluokka III – Komissio (13473/2010 – C7-0260/2010 – 2010/2091(BUD))

P7_TA(2010)0319 A7-0249/2010

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 314 artiklan yhdessä Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 106 A artiklan kanssa,

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25. kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002(1) ja erityisesti sen 37 ja 38 artiklan,

–  ottaa huomioon 17. joulukuuta 2009 lopullisesti hyväksytyn Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2010(2),

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(3),

–  ottaa huomioon komission 15. kesäkuuta 2010 esittämän esityksen Euroopan unionin lisätalousarvioksi nro 5/2010 varainhoitovuodeksi 2010 (KOM(2010)0320),

–  ottaa huomioon neuvoston 13. syyskuuta 2010 vahvistaman kannan lisätalousarvioesitykseen nro 5/2010 (13473/2010 – C7-0260/2010),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 75 b ja 75 e artiklan,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A7-0249/2010),

A.  ottaa huomioon, että neuvoston kanta esitykseen Euroopan unionin lisätalousarvioksi nro 5/2010 kattaa OLAFin henkilöstötaulukkoon tehtävät muutokset, jotka eivät edellytä uusia määrärahoja, ja sekä perinteisten omien varojen (tullimaksuja ja sokerialan maksuja) että alv- ja BKTL-maksujen määräytymisperusteita koskevien ennakkoarvioiden tarkistamisen, Yhdistyneen kuningaskunnan hyväksi tehtävien korjausten ottamisen talousarvioon ja varojen osoittamisen niiden rahoittamiseen sekä Alankomaiden ja Ruotsin BKTL-maksuosuuksiin vuonna 2010 tehtyjen vähennysten rahoituslaskelman tarkistamisen; nämä toimenpiteet muuttavat EU:n talousarvioon sisältyvien omien varojen jäsenvaltiokohtaisia rahoitusosuuksia,

B.  ottaa huomioon, että lisätalousarvioesityksen nro 5/2010 tarkoituksena on ottaa tämä mukautus virallisesti vuoden 2010 talousarvioon,

C.  ottaa huomioon, että neuvosto vahvisti kantansa 13. syyskuuta 2010,

1.  panee merkille lisätalousarvioesityksen nro 5/2010;

2.  hyväksyy neuvoston kannan lisätalousarvioesitykseen nro 5/2010 sellaisenaan ja kehottaa puhemiestä toteamaan lisätalousarvion nro 4/2010 lopullisesti hyväksytyksi ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EYVL L 248, 16.9.2002, s. 1. (2) EUVL L 64, 12.3.2010. (3) EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 21. syyskuuta 2010 sisämarkkinoiden täydentämisestä sähköistä kaupankäyntiä ajatellen (2010/2012(INI))

P7_TA(2010)0320 A7-0226/2010

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon EY:n tuomioistuimen tuomiot Googlen asiasta (yhdistetyt asiat C-236/08 – C-238/08, tuomio 23. maaliskuuta 2010) ja BergSpechten asiasta (asia C-278/08, tuomio 25. maaliskuuta 2010), joissa ”normaalisti asioista perillä oleva ja kohtuullisen huomiokykyinen internetin käyttäjä” määritellään tyypilliseksi internetin käyttäjäksi,

–  ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2010 antamansa päätöslauselman kuluttajansuojasta(1),

–  ottaa huomioon SOLVIT-verkon vuosikertomuksen 2008 SOLVIT-verkon kehityksestä ja toiminnasta (SEC(2009)0142), komission 8. toukokuuta 2008 antaman valmisteluasiakirjan toimintasuunnitelmasta kansalaisille ja yrityksille tarjottavien yhtenäismarkkinoiden neuvontapalvelujen integroidusta lähestymistavasta (SEC(2008)1882) ja parlamentin 9. maaliskuuta 2010 SOLVIT-verkosta antaman päätöslauselman(2),

–  ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (KOM(2010)2020),

–  ottaa huomioon 3. joulukuuta 2009 päivätyn komission valmisteluasiakirjan, joka koskee sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin 2005/29/EY täytäntöönpanoa/soveltamista (SEC(2009)1666),

–  ottaa huomioon komission 22. lokakuuta 2009 antaman tiedonannon ”Elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisestä rajatylittävästä sähköisestä kaupankäynnistä EU:ssa” (KOM(2009)0557),

–  ottaa huomioon YouGovPsychonomicsin terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston toimeksiannosta laatiman ja 20. lokakuuta 2009 julkaistun tutkimuksen ”Mystery shopping evaluation of cross-border e-commerce in the EU”,

–  ottaa huomioon 22. syyskuuta 2009 päivätyn komission valmisteluasiakirjan, joka koskee kuluttajamarkkinoiden tulostaulua ja vähittäisrahoituspalvelujen seurantaa (SEC(2009)1251),

–  ottaa huomioon 7. heinäkuuta 2009 annetun komission tiedonannon yhdenmukaisesta menetelmästä kuluttajavalitusten luokittelua ja ilmoittamista varten (KOM(2009)0346) ja asiaa koskevan komission suositusluonnoksen (SEC(2009)0949),

–  ottaa huomioon 2. heinäkuuta 2009 annetun komission tiedonannon kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön täytäntöönpanosta (KOM(2009)0330),

–  ottaa huomioon 2. heinäkuuta 2009 annetun komission kertomuksen kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä 27. lokakuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 (”asetus kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä”) soveltamisesta (KOM(2009)0336),

–  ottaa huomioon 5. maaliskuuta 2009 laaditun komission valmisteluasiakirjan ”Rajatylittävä sähköinen kaupankäynti EU:ssa” (SEC(2009)0283),

–  ottaa huomioon 5. helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman kansainvälistä kaupasta ja Internetistä(3),

–  ottaa huomioon 28. tammikuuta 2009 annetun komission tiedonannon yhteismarkkinoiden seurannasta kuluttajan kannalta: toinen kuluttajamarkkinoiden tulostaulu (KOM(2009)0025) ja samaa asiaa tarkemmin käsittelevän komission valmisteluasiakirjan ”Toinen kuluttajamarkkinoiden tulostaulu” (SEC(2009)0076),

–  ottaa huomioon 21. kesäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman kuluttajien luottamuksesta digitaaliseen ympäristöön(4),

–  ottaa huomioon 12. joulukuuta 2006 palveluista sisämarkkinoilla annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/EY 20 artiklan 2 kohdan(5),

–  ottaa huomioon 12. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/114/EY harhaanjohtavasta ja vertailevasta mainonnasta (kodifioitu toisinto)(6),

–  ottaa huomioon 23. maaliskuuta 2006 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Euroopan sopimusoikeus ja yhteisön säännöstön tarkistaminen: Jatkotoimet”(7) ja 7. syyskuuta 2006 antamansa päätöslauselman Euroopan sopimusoikeudesta(8),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin voimassa olevan kuluttajansuojaa, sähköistä kaupankäyntiä ja tietoyhteiskunnan kehitystä koskevan lainsäädännön,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevan EU:n sääntelyjärjestelmän uudelleentarkastelusta (KOM(2006)0334),

–  ottaa huomioon 21. marraskuuta 2003 annetun sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin (KOM(2003)0702) ensimmäisen soveltamiskertomuksen,

–  ottaa huomioon 23. syyskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/65/EY kuluttajille tarkoitettujen rahoituspalvelujen etämyynnistä ja neuvoston direktiivin 90/619/ETY sekä direktiivien 97/7/EY ja 98/27/EY muuttamisesta(9),

–  ottaa huomioon sähköistä kaupankäyntiä koskevan Uncitralin lakimallin vuodelta 2006, sähköisiä allekirjoituksia koskevan Uncitralin lakimallin vuodelta 2006 ja sähköisen viestinnän käyttöä kansainvälisissä sopimuksissa koskevan Uncitralin yleissopimuksen vuodelta 2005(10),

–  ottaa huomioon SEUT:n 11 artiklan, jossa määrätään, että ”ympäristönsuojelua koskevat vaatimukset on sisällytettävä unionin politiikan ja toiminnan määrittelyyn ja toteuttamiseen, erityisesti kestävän kehityksen edistämiseksi”,

–  ottaa huomioon SEUT:n 12 artiklan, jossa määrätään, että ”kuluttajansuojaa koskevat vaatimukset otetaan huomioon unionin muita politiikkoja ja muuta toimintaa määriteltäessä ja toteutettaessa”,

–  ottaa huomioon SEUT:n 14 artiklan ja sen pöytäkirjan N:o 26 yleistä (taloudellista) etua koskevista palveluista,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan ja oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnot (A7-0226/2010),

A.  katsoo, että Euroopan unionin ei tule pyrkiä vain sähköisen kaupankäynnin sisämarkkinoiden kehittämisen jatkamiseen vaan että EU:n tulee tutkia myös sitä, kuinka sähköisen kaupankäynnin kehittäminen voisi edistää sisämarkkinoiden kestävää elpymistä,

B.  ottaa huomioon, että Mario Monti korostaa 9. toukokuuta 2010 päivätyssä raportissaan ”A new Strategy for the Single Market” (uusi sisämarkkinastrategia), että sisämarkkinoiden kansansuosio on ennätyksellisen alhaisella tasolla, vaikka niitä tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan; ottaa huomioon, että raportissa pannaan merkille sähköisen kaupankäynnin tarjoavan tulevaisuudessa yhdessä innovatiivisten palveluiden ja ekoteollisuuden kanssa parhaat kasvu- ja työllisyysnäkymät ja muodostavan siksi sisämarkkinoiden uuden eturintaman,

C.  ottaa huomioon, että sähköinen kaupankäynti on merkittävä internetin käyttömuoto ja että se edistää merkittävällä tavalla Eurooppa 2020 -strategian sisämarkkinoita koskevien tavoitteiden saavuttamista; korostaa sen merkitystä, että kaikkien toimijoiden on toimittava yhteistyössä jäljellä olevien esteiden poistamiseksi,

D.  ottaa huomioon, että sähköinen kaupankäynti helpottaa ja edistää sellaisten uusien markkinarakojen kehittämistä pk-yrityksille, joita ei muuten olisi olemassa,

E.  katsoo, että EU:n sisämarkkinoiden koko potentiaalin vapauttamiseksi sähköisen kaupankäynnin harjoittajia olisi rohkaistava edistämään tuotteidensa myyntiä kaikissa EU:n jäsenvaltioissa suoramarkkinoinnin tai muiden viestintäkeinojen avulla,

F.  ottaa huomioon, että sähköinen kaupankäynti muodostaa Euroopan unionille keskeiset markkinat 21. vuosisadalla ja että sen avulla voidaan muokata unionin sisämarkkinoita, tukea tietoon perustuvaa taloutta, tarjota lisäarvoa ja mahdollisuuksia Euroopan kuluttajille ja liikeyrityksille näinä taloudellisesti vaikeina aikoina sekä antaa merkittävä ja myönteinen panos työllisyyden ja kasvun edistämiseen; katsoo, että sähköisen kaupankäynnin kehittäminen, mukaan lukien uusien yrittäjyysmuotojen kehittäminen pienille ja keskisuurille yrityksille ja niiden edistäminen, voi parantaa EU:n taloudellista kilpailukykyä komission Eurooppa 2020 -strategian puitteissa,

G.  katsoo, että on ratkaisevan tärkeää saavuttaa sisämarkkinoiden tehokas toiminta, jotta voidaan täyttää Lissabonin esityslistan tavoitteet kasvun, työllisyyden ja kilpailukyvyn parantamisesta ja osallistavien ja kilpailukykyisten työpaikkojen luomisesta EU:n 500 miljoonan kuluttajan ja heidän hyvinvointinsa palvelemiseksi; ottaa huomioon, että rajat ylittävä sähköinen kaupankäynti tarjoaa eurooppalaisille kuluttajille merkittäviä sosiaalis-taloudellisia etuja, kuten käyttömukavuuden ja vaikutusmahdollisuuksien lisääntyminen, kuluttajien oikeuksien vahvistuminen, avoimuuden ja kilpailun lisääntyminen, vertailtavien ja valittavien tuotteiden ja palveluiden tarjonnan laajeneminen sekä mahdollisuus huomattavien säästöjen toteuttamiseen,

H.  katsoo, että meneillään olevan talouskriisin aikana digitaalisen yhteiskunnan kehittäminen ja tieto- ja viestintätekniikan (TVT) sisämarkkinoiden loppuun saattaminen ovat mahdollistaneet sähköisen kaupan kasvun jatkumisen ja työpaikkojen luomisen ja niiden avulla verkkoyritykset ovat voineet pysyä taloudellisesti aktiivisina ja kuluttajat ovat voineet hyötyä entistä suuremmasta valikoimasta ja paremmista hinnoista, toteaa, että rajat ylittävä sähköinen kaupankäynti tarjoaa monia etuja EU:n yrityksille ja etenkin pk-yrityksille, jotka voivat tuottaa innovatiivisia, korkealaatuisia ja kuluttajaystävällisiä palveluja ja tuotteita Euroopan sisäisten sähköisten markkinoiden kautta, vahvistaa asemaansa ja säilyttää kilpailukykynsä maailmantaloudessa,

I.  ottaa huomioon, että sähköinen kaupankäynti tarjoaa enemmän valinnanvaraa erityisesti huonojen kulkuyhteyksien päässä ja kaukaisilla ja syrjäisillä alueilla asuville ja liikuntarajoitteisille kuluttajille, joiden saatavilla ei muutoin ole laajaa tavaravalikoimaa; ottaa huomioon, että sähköisestä kaupankäynnistä hyötyvät erityisesti maaseudulla ja kaukaisilla ja syrjäisillä alueilla asuvat kansalaiset, jotka eivät ehkä muutoin voi tutustua laajaan tavaravalikoimaan yhtä helposti tai yhtä edullisesti,

J.  ottaa huomioon, että sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin toinen soveltamiskertomus on viivästynyt viidellä vuodella, koska sen määräaika oli vuonna 2005 (direktiivin 2000/31/EY 21 artikla),

K.  ottaa huomioon, että Euroopan digitaalistrategiassa asetetaan nopean ja ultranopean laajakaistan kattavuudelle ja sähköisen kaupankäynnin käyttöönotolle kohtuulliset suoritustavoitteet,

L.  ottaa huomioon, että eurooppalaisten kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien luottamus digitaaliseen ympäristöön on alhainen, mikä johtuu sähköisen kaupankäynnin tarpeettomista esteistä, kuten EU:n markkinoiden sirpaleisuudesta ja kuluttajien epävarmuudesta, kun on kyse tietojen luottamuksellisuudesta, maksuliikenteen turvallisuudesta ja kuluttajien oikeuksista ongelmatilanteissa, ja että joiltakin osin Euroopan sähköinen kaupankäynti on jäljessä Yhdysvalloista ja Aasiasta; katsoo, että kansalliset rajat ylittäviä verkkoympäristössä tapahtuvia liiketoimia edistävien ”digitaalisten sisämarkkinoiden” luominen kaikkia kuluttajia varten kaikkialla Euroopan unionissa on tärkeä osa sisämarkkinoiden elvyttämistä, sillä näin kansalaisille on tarjolla laajempi tuote- ja palveluvalikoima; katsoo, että rajat ylittävää sähköistä kaupankäyntiä koskevien esteiden raivaaminen ja kuluttajien luottamuksen lisääminen on olennaisen tärkeää houkuttelevien ja yhtenäisten Euroopan digitaalisten sisämarkkinoiden toteuttamiseksi ja kuluttajamarkkinoiden ja talouden yleensäkin piristämiseksi,

M.  ottaa huomioon komission tiedonannon digitaalistrategiasta, jossa tunnustetaan, että EU:n kuluttajat päättävät usein käydä kauppaa EU:n ulkopuolisten, esimerkiksi Yhdysvalloissa sijaitsevien yritysten kanssa, mikä seikka osoittaa, että on kehitettävä politiikka sähköisen kaupankäynnin yleismaailmallisten muotojen edistämiseksi ja korostettava internetin hallinnon kansainvälistämisen merkitystä Tunisin toimintaohjelman mukaisesti; ottaa huomioon, että kuluttajat ja yritykset eivät voi hyötyä digitaalisista sisämarkkinoista, koska hyvin harvat verkossa toimivat vähittäiskauppiaat myyvät tuotteitaan tai palveluitaan toisiin jäsenvaltioihin ja koska useimmat niistä myyvät ainoastaan joihinkin jäsenvaltioihin; katsoo, että on tarpeen käsitellä kuluttajia koskevaa syrjintää, maksuajankohta mukaan luettuna, varmistamalla, että maksamista ja maksun saamista sekä toimitusta koskevat määräykset on pantu täytäntöön; ottaa huomioon, että sähköinen kaupankäynti on nykyisin talouden valtavirran merkittävä osatekijä ja että yritykset ja kuluttajat hyödyntävät yhä useammin sekä verkossa että verkon ulkopuolella sovellettavia kaupallisia käytäntöjä parhaiden etujen saamiseksi,

N.  ottaa huomioon, että sähköinen kaupankäynti on kansainvälistä ja että sitä ei voida rajoittaa ainoastaan EU:ssa tapahtuvaksi,

O.  ottaa huomioon, että Euroopan digitaalistrategiassa asetetaan nopean ja ultranopean laajakaistan kattavuudelle ja sähköisen kaupankäynnin käyttöönotolle kohtuulliset suoritustavoitteet,

P.  ottaa huomioon, että unionin säännöstössä asetetut oikeudet vaarantuvat, koska tietyiltä osin EU:n sähköisen kaupankäynnin markkinat ovat hajanaisia,

Q.  ottaa huomioon, että eurooppalaisten kuluttajien ja yritysten oikeusturva on puutteellinen rajatylittävässä sähköisessä kaupankäynnissä ja että yhtä yksittäistä maksutapahtumaa säännellään monella säädöksellä, joissa asetetaan toisistaan poikkeavia vaatimuksia, mistä syystä elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien säännöt ovat epäselviä ja niiden täytäntöönpanon valvonta on vaikeaa,

R.  katsoo, että sama pätee myös Euroopan ulkopuoliseen sähköiseen kaupankäyntiin, sillä eurooppalaiset kuluttajat eivät usein tee eroa eurooppalaisten ja kolmansien maiden välillä ostaessaan ja myydessään verkon välityksellä; katsoo, että siksi on tarpeen sisällyttää myös kolmannet maat pyrkimyksiin muuttaa sähköinen kaupankäynti avoimemmaksi, luotettavammaksi ja vastuullisemmaksi,

S.  ottaa huomioon, että kuluttajamarkkinoiden rajat ylittävän ulottuvuuden voimistuminen aiheuttaa uusia haasteita valvontaviranomaisille, joiden toimintaa toimivaltarajat ja sääntely-ympäristön pirstaloituminen rajoittavat,

T.  ottaa huomioon, että laittomien verkkopalvelujen olemassaolo haittaa vakavasti laillisten markkinoiden kehittämistä tietyille digitaalisille palveluille, erityisesti musiikin ja elokuvien ja yhä enemmän myös kirjojen ja lehtien osalta; katsoo, että teollis- ja tekijänoikeuksien merkitys on ratkaiseva digitaalisessa maailmassa ja että niiden suojaaminen erityisesti internetissä on edelleen erityinen haaste,

U.  katsoo, että vaikka sähköisen kaupankäynnin asiakkailla on oikeus korvauksiin, kun he ovat joutuneet laittomien käytänteiden uhreiksi, oikeustoimiin ryhtymistä hankaloittavat merkittävät esteet, jotka johtuvat eri jäsenvaltioissa sovellettua lainsäädäntöä koskevan tiedon puutteesta, menettelyjen pituudesta ja monimutkaisuudesta sekä oikeustoimien riskeistä, erityisesti rajatylittävissä tapauksissa, sekä korkeista kustannuksista,

V.  ottaa huomioon, että yksityisyyttä ja henkilötietojen suojaa koskevan perusoikeuden noudattaminen on sähköisen kaupankäynnin tärkeä edellytys,

W.  ottaa huomioon, että vaihtoehtoisen riitojenratkaisun mahdollisuudesta huolimatta tällaista riidanratkaisua soveltaa vain viisi prosenttia jälleenmyyjistä ja että 40 prosenttia jälleenmyyjistä ei tiedä mainittujen välineiden käyttömahdollisuuksista,

X.  ottaa huomioon, että kuluttajan ensisijaisten oikeuksien ja postitus- ja pankkikustannusten, tekijänoikeusmaksujen, alv-menettelyjen sekä tietosuojakäytäntöjen yhdenmukaistaminen edistäisi merkittävästi liiketoiminnan harjoittajien ja kuluttajien todellisten sisämarkkinoiden luomista; korostaa, että jäsenvaltioiden on säilytettävä toimivaltansa alv-menettelyjen suhteen,

Y.  katsoo, että jäsenvaltioiden erilaisia tekijänoikeusmaksujen keräämisjärjestelmiä on yksinkertaistettava ja selvennettävä, jotta verkossa toimivien tavarantoimittajien ja palvelujen tarjoajien on helpompi saattaa tuotteensa ja palvelunsa eri jäsenvaltioiden kuluttajien käyttöön; katsoo, että tekijänoikeusmaksujen keräämisjärjestelmien tarkistaminen parantaisi verkossa toimivien tavarantoimittajien ja palvelun tarjoajien oikeusvarmuutta heidän tarjotessaan tuotteitaan ja palvelujaan kuluttajille; katsoo, että on ratkaisevan tärkeää varmistaa kuluttajansuojan korkea taso verkossa tarjottavia tavaroita ja palveluja koskevan luottamuksen lisäämiseksi, ja samalla on varmistettava, että verkkokauppapaikka noudattaa hyviä kauppatapoja; ottaa huomioon, että sähköisen kaupankäynnin täysin toimintakykyisten EU:n sisämarkkinoiden tiellä on edelleen eräitä vakavia rakenteellisia ja sääntelyyn liittyviä esteitä, kuten kuluttajansuojaan ja arvonlisäveroon, kierrätysmaksuihin ja tekijänoikeusmaksuihin liittyvien sääntöjen pirstoutuminen kansallisten rajojen mukaisesti sekä yksinmyyntiä ja valikoivaa jakelua koskevista sopimuksista tehtyjen sääntöjen rikkominen,

Z.  katsoo, että kohtuuhintaisten, luotettavien ja korkealaatuisten postipalvelujen saatavuus kaikkialla Euroopan unionissa on ensisijaisen tärkeää tehokkaiden sähköisen kaupankäynnin sisämarkkinoiden toteuttamisen kannalta; ottaa huomioon, että nykyisiä vertikaalisia jakelusopimuksia sovelletaan usein verkkomyynnin välttämiseen tai rajoittamiseen, jolloin estetään vähittäismyyjien pääsy aiempaa laajemmille markkinoille, heikennetään kuluttajien oikeutta hyötyä suuremmista valikoimista ja edullisemmista hinnoista ja luodaan esteitä kaupankäynnin laajentumiselle; ottaa huomioon, että rajat ylittävä yritysten välinen sähköinen kaupankäynti voi parantaa eurooppalaisten yhtiöiden kilpailukykyä, kun ne voivat helposti hakea osia, palveluja ja tietotaitoa mistä tahansa sisämarkkinoilta (luoden samalla uusia mittakaavaetuja), ja se tarjoaa erityisesti pk-yrityksille tilaisuuden muuttaa asiakaspohjaansa kansainvälisemmäksi ilman, että niiden tarvitsee investoida fyysisten rakenteiden perustamiseen toisessa jäsenvaltiossa,

AA.  ottaa huomioon, että sähköinen kaupankäynti edistää ekologisten sisämarkkinoiden kehittämistä vähähiilisen ja ympäristöystävällisen teknologian, standardien, merkintöjen, tuotteiden ja palvelujen avulla,

AB.  katsoo, että ostajan oikeussuojaa sähköisessä kaupankäynnissä ja ostajan luottamusta siihen olisi vahvistettava, mutta että tässä yhteydessä ei pidä unohtaa, että myös myyjät ja elinkeinonharjoittajat tarvitsevat oikeusvarmuutta,

AC.  katsoo, että markkinoiden joustavuus on tehokkain keino edistää kasvua; katsoo, että unionin toimielinten olisi varmistettava, että verkkokaupan markkinat ovat mahdollisimman joustavat, jotta yrittäjyys voisi lisääntyä alalla ja ala voisi laajentua; katsoo, että digitaaliset sisämarkkinat voidaan toteuttaa ainoastaan siten, että merkittävä sisämarkkinalainsäädäntö, palveludirektiivi mukaan luettuna, pannaan asianmukaisesti täytäntöön kaikissa EU:n jäsenvaltioissa; katsoo, että on ratkaisevan tärkeää huolehtia oikeusvarmuudesta ja avoimuudesta oikeuksia selvitettäessä, kun verkossa toimiva vähittäiskauppias lataa tekijänoikeuksilla suojattua sisältöä verkkosivustolle; ottaa huomioon, että vaikka internet on nopeimmin kasvava vähittäismyyntikanava ja sähköinen kaupankäynti lisääntyy jatkuvasti kansallisella tasolla, kansallisen ja rajat ylittävän sähköisen kaupankäynnin välinen ero suurenee EU:ssa ja eurooppalaiset kuluttajat joutuvat eräissä EU:n jäsenvaltioissa tyytymään maantieteellisesti, teknisesti ja kaupan järjestelyjen kannalta rajoitettuihin valinnanmahdollisuuksiin,

AD.  katsoo, että komission ”kuluttajamarkkinoiden tulostaulu” on hyvä väline EU:n rajat ylittävän sähköisen kaupankäynnin tilanteen seuraamiseen, koska se osoittaa, missä määrin kuluttajat voivat hyödyntää tavaroita ja palveluja sisämarkkinoilla,

AE.  katsoo, että internet-laajakaistapalveluiden käyttöönotto kaikissa EU:n jäsenvaltioissa tavoitteen mukaisesti vuoteen 2013 mennessä on olennaisen tärkeää, koska se tuo digitaalisen talouden niin kuluttajien kuin yritystenkin ulottuville,

Johdanto

1.  pitää myönteisenä komission 22. lokakuuta 2009 antamaa tiedonantoa sähköisestä kaupankäynnistä EU:ssa;

2.  suhtautuu myönteisesti komission 19. toukokuuta 2010 antamaan tiedonantoon Euroopan digitaalistrategiasta, jossa komissio esittelee strategiansa, jolla se pyrkii muun muassa yksinkertaistamaan rajat ylittävää verkkokauppaa ja lisäämään luottamusta digitaalisiin palveluihin;

3.  kehottaa komissiota vastaamaan asianmukaisin toimin Mario Montin raporttiin ”A New Strategy for the Single Market”, jossa esitetään päätelmä, jonka mukaan EU:n pitäisi sisämarkkinoiden tulevaisuuden kannalta keskeisenä keinona kiireesti poistaa Euroopan laajuisten verkkovähittäiskaupan markkinoiden viimeisetkin esteet vuoteen 2012 mennessä;

4.  pitää tervetulleena, että Eurooppa 2020 -strategiassa edistetään tietoon perustuvaa taloutta ja rohkaisee komissiota ryhtymään pikaisesti toimiin laajakaistapalveluiden nopeuden lisäämiseksi sekä kyseisiin palveluihin liittyvien maksujen järkeistämiseksi koko unionissa, jotta sähköisen kaupankäynnin sisämarkkinoiden toteuttaminen helpottuisi;

5.  kehottaa komissiota yhdenmukaistamaan kaikki tätä alaa koskevat keskeiset määritelmät kohtuullisen ajan kuluessa, ja tunnustaa tähän saakka toteutettujen sähköisen kaupankäynnin edistämistä koskeneiden toimien merkityksen;

6.  korostaa, että sähköisen kaupankäynnin sisämarkkinoiden toteuttaminen edellyttää, että komissio soveltaa horisontaalista lähestymistapaa, jossa pääosastojen toiminta on koordinoitu tehokkaasti; pitää siksi myönteisenä, että komissio on (eurooppalaisen digitaalistrategian tiedonannossaan) hiljan sitoutunut perustamaan ”komissaarien ryhmän” politiikkojen tehokkaan koordinoinnin varmistamiseksi;

7.  huomauttaa, että sähköistä kaupankäyntiä olisi pidettävä lisäkeinona, jolla pk-yritykset voivat parantaa kilpailukykyään, eikä itsenäisenä tavoitteena;

8.  korostaa, että on tärkeää hyödyntää sähköisen kaupankäynnin mahdollisuudet täysimääräisesti osana pyrkimystä parantaa EU:n kilpailukykyä maailmanlaajuisesti;

9.  kehottaa komissiota edistämään kiireesti tavaroiden ja palvelujen hyvin toimivia digitaalisia sisämarkkinoita, jotta niihin sisältyvä valtava ja toistaiseksi koskematon kasvu- ja työllisyyspotentiaali voidaan hyödyntää;

10.  korostaa, että tarvitaan aktiivista kuluttaja- ja yrityspolitiikkaa, jonka avulla kuluttajat voivat hyötyä täysimääräisesti sisämarkkinoista, jotka tarjoavat laadukkaita tavaroita ja palveluja kilpailukykyisillä hinnoilla; katsoo, että edellä mainittu on entistä tärkeämpää nykyisessä talouskriisissä epätasa-arvoisuuden torjumiseksi ja heikommassa asemassa olevien, syrjäisillä alueilla asuvien tai liikuntarajoitteisten kuluttajien ja pienituloisten ryhmien sekä pienten ja keskisuurten yritysten – joita sähköisen kaupankäynnin maailmaan liittyminen erityisesti koskee – suojelemiseksi;

Sähköisten sisämarkkinoiden hajanaisuuden ehkäiseminen

11.  vaatii tehostamaan sähköisessä kaupankäynnissä ennen sopimuksen tekoa annettavien tietojen yhdenmukaistamista korkeatasoisen kuluttajansuojan varmistamiseksi ja siten, että yhdenmukaistaminen voidaan tehdä sovitetusti, jotta varmistetaan suurempi avoimuus ja luottamus kuluttajien ja myyjien välillä ja samalla säilytetään mahdollisimman vähäinen yhdenmukaistaminen tietyillä aloilla;

12.  palauttaa mieleen, että etäkauppiaiden soveltamissa säännöissä ja käytännöissä on merkittäviä eroja oman jäsenvaltion rajojen sisä- ja ulkopuolella luvatuissa takuissa ja vastuissa, ja että sääntöjen ja käytäntöjen harmonisointi hyödyttäisi heitä; kehottaa toteuttamaan perusteellisen vaikutusten arvioinnin, jossa tarkastellaan sähköiselle kaupankäynnille koituvia seurauksia, jos laillisen takuun vastaavuutta voimassa olevan kansallisen lainsäädännön kanssa koskevat säännöt yhdenmukaistetaan;

13.  vaatii sääntöjen ja käytäntöjen yhdenmukaistamista, jotta etäkauppiaat voivat tarjota takuut ja vastuut myös oman jäsenvaltionsa rajojen ulkopuolella;

14.  kannattaa sellaisen asianmukaisen, tehokkaan, turvallisen ja innovatiivisen verkkomaksujärjestelmän kehittämistä, joka antaa kuluttajille vapauden valita maksutavan, johon ei sisälly valinnanvaraa heikentäviä tai rajoittavia maksuja ja jolla varmistetaan kuluttajaa koskevien tietojen suojeleminen;

15.  korostaa, että on tärkeää lisätä luottamusta rajat ylittäviin internet-maksujärjestelmiin (kuten luotto- ja pankkikortit ja elektroniset kukkarot) edistämällä vaihtoehtoisia maksumenetelmiä, parantamalla yhteentoimivuutta ja yhteisiä standardeja, poistamalla teknisiä esteitä, tukemalla turvallisimpia sähköisiä maksunsiirtoteknologioita, yhdenmukaistamalla ja tiukentamalla yksityisyys- ja turvallisuuskysymyksiä koskevaa lainsäädäntöä, torjumalla petoksia ja jakamalla valistusta ja tietoa kansalaisille;

16.  kehottaa komissiota tekemään ehdotuksen eurooppalaisen rahoitusvälineen luomisesta luotto- ja pankkikorteille korttitapahtumien verkkokäsittelyn helpottamiseksi;

17.  toistaa, että rajat ylittävä yritysten välinen sähköinen kaupankäynti tarjoaa eurooppalaisille yhtiöille ja etenkin pk-yrityksille keinon lisätä kasvua, parantaa kilpailukykyä ja luoda entistä innovatiivisempia tuotteita ja palveluita; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita perustamaan asianmukaisen ja vakaan oikeudellisen kehyksen ja sääntelykehyksen, jotta yhtiöt saavat tarvitsemansa takuut voidakseen luottavaisin mielin toteuttaa yritysten välisiä rajat ylittäviä sähköisiä kauppoja;

18.  pitää tervetulleena komission ehdotusta sähköisen laskutuksen edistämiseksi ja kehottaa neuvostoa sopimaan pikaisesti asiasta Euroopan parlamentin kanssa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita myös ehdottamaan toimia ja tekemään sopimuksia, joiden tarkoituksena on yksinkertaistaa ja keventää rajatylittävän sähköisen kaupankäynnin alv-raportointivelvollisuuksia sekä yksinkertaistaa alv-rekisteröintimenettelyjä;

19.  panee tyytyväisenä merkille komission ehdotuksen, joka koskee alv-raportointivelvollisuuksien yksinkertaistamista ja etämyynnin ”yksinkertaistettua laskutusta”, ja korostaa, että verolainsäädännön alalla, arvonlisävero mukaan luettuna, olisi noudatettava toissijaisuusperiaatetta;

20.  kehottaa komissiota asettamaan saataville yhtenäisen arvonlisäveron keräysjärjestelmän, jotta kannustetaan pk-yrityksiä käymään rajatylittävää kauppaa aikaisempaa alhaisemmin hallinnollisin kustannuksin;

21.  korostaa tarvetta selventää alv-paketin vaikutukset rajat ylittäviin postipalveluihin, jotta vältytään oikeudelliselta epävarmuudelta ja hintojen korotuksilta; katsoo, että postin yleispalveluun EU:n alv-direktiivin mukaisesti sovellettavaan alv-vapauteen ei saa puuttua uudella, palvelun suorituspaikkaa koskevalla veromääräyksellä;

22.  kehottaa komissiota toteuttamaan vaikutusten arvioinnin sellaisten kansallisten viranomaisten perustamisesta tai nimittämisestä, jotka käsittelevät oman jäsenvaltionsa yhtiöiden tai yrittäjien esittämiä, rajat ylittävää verkkokauppaa koskevia rekisteröintipyyntöjä, ja kehottaa tutkimaan samalla tavoin kansallisia viranomaisia koordinoivan unionin viranomaisen perustamista, jotta sisämarkkinat voidaan saattaa loppuun nopeasti;

23.  korostaa tarvetta yksinkertaistaa ja keventää toimia, jotka koskevat sähkö- ja elektroniikkalaiteromua, tallentamattomien tallennusvälineiden ja tallennuslaitteiden myynnistä perittävien tekijänoikeusmaksujen kansainvälistä hallinnointia, sisällön EU:n laajuista lisensointia sekä etämyyntiä koskevaa rajat ylittävää sähköistä laskutusta koskevia EU:n sääntöjä;

24.  kannattaa nykyisten tekijänoikeusmaksujen yksinkertaistamista, koska nykyinen järjestelmä aiheuttaa kuluttajille vakavaa haittaa ja esteitä sisämarkkinoiden toiminnalle;

25.  kehottaa komissiota esittämään toimia sähköistä laskutusta koskevan aloitteen tukemiseksi, jotta voidaan varmistaa sähköisten laskujen käyttö koko unionissa vuoteen 2020 mennessä;

26.  ehdottaa ”yhden luukun järjestelmän” luomista unionin tasolle, jotta löydetään rajat ylittävät ratkaisut jäsenvaltioiden erilaisten sääntöjen ja määräysten soveltamiselle, esimerkiksi kun on kyse alv-ilmoituksista ja -maksuista tai muista sovellettavista veroista;

27.  kehottaa komissiota tutkimaan vaihtoehtoja, miten parantaa musiikin ja audiovisuaalisten teosten kaltaisen luovan sisällön saatavuutta internetissä ja miten vastata kansalaisten vaatimuksiin rajat ylittävien palveluiden muuttamiseksi kuluttajaystävällisiksi;

28.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota yhdistämään tehokkaammin yhtenäismarkkinakeskukset ja sisällyttämään niihin SOLVIT-verkon, (palveludirektiivin vaatimusten mukaiset) keskitetyt asiointipisteet, (vastavuoroista tunnustamista koskevassa asetuksessa säädetyt) tuoteyhteyspisteet sekä lisätiedot, myös lainsäädännön asettamat vaatimukset, joita yritykset tarvitsevat voidakseen myydä tuotteitaan rajojen yli ja internetissä; korostaa, että tämän yhden luukun järjestelmän toiminta on olennaisen tärkeää sähköisen kaupankäynnin sisämarkkinoiden toteuttamiseksi;

29.  muistuttaa komissiota, että sähköisten palveluiden säädöskehyksessä on edelleen aukkoja, ja kehottaa komissiota tekemään kohdennettuja lainsäädäntöehdotuksia, jotta voidaan parantaa verkossa myytävien tuotteiden ja palvelujen saatavuutta kuluttajien kannalta sekä kuluttajien luottamusta näihin ja tarjota kuluttajille yksinkertainen yhden luukun periaatteeseen pohjautuva toimintatapa;

30.  huomauttaa, että on tärkeää selkiyttää rajat ylittäviä sääntöjä ja alentaa vähittäismyyjien ja yrittäjien mukautumiskustannuksia tarjoamalla tarkoituksenmukaisia ratkaisuja alv-raportoinnin ja -laskutuksen, sähkö- ja elektroniikkalaiteromun, kierrätysmaksujen, tekijänoikeusmaksujen, kuluttajansuojelun, pakkausmerkintöjen ja alakohtaisten erityissääntöjen kaltaisiin kysymyksiin; kehottaa tämän vuoksi perustamaan yhden luukun järjestelmiä sekä edistämään rajat ylittäviä sähköisen hallinnon ratkaisuja, kuten sähköistä laskutusta ja sähköisiä hankintoja;

31.  pitää valitettavana, että eräissä jäsenvaltioissa ei ole vieläkään pantu palveludirektiiviä täysimääräisesti täytäntöön; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lopettamaan kuluttajiin heidän verkko- tai asuinosoitteensa perusteella kohdistetun maantieteellisen syrjinnän, varmistamaan palveludirektiivin 20 artiklan 2 kohdan tehokkaan täytäntöönpanon ja sen, että kansalliset viranomaiset ja tuomioistuimet varmistavat niiden kansallisten säännösten asianmukaisen soveltamisen, joilla kyseinen syrjimättömyyttä koskeva määräys pannaan täytäntöön jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmissä;

32.  korostaa tavaroiden ja palveluiden vapaan liikkuvuuden merkitystä sähköisen kaupankäynnin tulevan kehityksen kannalta, minkä yhteydessä on keskityttävä erityisesti sisämarkkinoilla noudatettavaan, vastaanottajan asuinpaikkaan tai kansalaisuuteen perustuvan syrjimättömyyden periaatteeseen; toistaa, että tällainen syrjimättömyysperiaate ei sovi yhteen lainsäädännöllisten ja hallinnollisten lisävaatimusten asettamisen kanssa sellaisille muiden jäsenvaltioiden kansalaisille, jotka pyrkivät hyötymään palvelusta tai edullisemmista ehdoista tai hinnoista; kehottaa siksi komissiota torjumaan tällaista syrjintää palveludirektiivin 20 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

33.  korostaa, että on tärkeätä poistaa kuluttajiin ja heidän alkuperämaihinsa kohdistuva syrjintä verkossa mahdollistamalla online-maksut kaikista EU:n 27 jäsenvaltiosta, mukaan luettuna kuluttajien mahdollisuus valita erilaisista verkkomaksutavoista;

34.  kehottaa soveltamaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa toteutettaessa kaikki liikennemuodot (maanteiden kabotaasiliikenne, rautateiden rahtiliikenne jne.) kattavat liikenteen sisämarkkinat ja annettaessa ympäristölainsäädäntöä, jotta vältetään toimitusketjun tehottomuusongelmat ja etäkauppiaiden ja sähköisen kaupankäynnin asiakkaiden kulujen tarpeeton lisääntyminen;

35.  uskoo, että uudistamalla postialaa ja edistämällä postijärjestelmien ja -palveluiden yhteentoimivuutta ja niiden välistä yhteistyötä voidaan vaikuttaa merkittävästi rajat ylittävän sähköisen kaupankäynnin kehitykseen, mikä edellyttää sitä, että tuotteita voidaan jakaa ja seurata edullisesti ja tehokkaasti; painottaa näin ollen tarvetta panna kolmas postidirektiivi (2008/6/EY) nopeasti täytäntöön;

Sisämarkkinoiden päätökseen saattaminen sähköisen kaupankäynnin avulla

36.  vaatii toimia internetin käyttäjien lukumäärän lisäämiseksi ja verkon laadun, hinnan ja nopeuden parantamiseksi niissä EU:n jäsenvaltiossa ja EU:n alueilla, joilta hyvänlaatuiset yhteydet puuttuvat, varmistaen, että laajakaistayhteydet ovat saatavilla kaikkialla EU:ssa vuoteen 2013 mennessä; korostaa tarvetta kehittää laajakaistan saatavuutta kaikille EU:n kansalaisille ja korostaa, että maaseudulla ja kaukaisilla ja syrjäisillä alueilla olisi myös oltava mahdollista hyödyntää nopeita internet-yhteyksiä; kiinnittää erityistä huomiota kuluttajiin ja yrityksiin vuoristo- ja saaristoalueilla, joissa internetin heikomman saatavuuden ohella postimaksut ovat hyvin korkeat ja ostettujen ja myytyjen tavaroiden toimitusajat ovat hyvin pitkät;

37.  toteaa, että nopeiden ja kohtuuhintaisten laajakaistayhteyksien jatkokehittämisen asettaminen etusijalle yleisen palveludirektiivin tarkistamisen yhteydessä on keskeisen tärkeää sähköisen kaupankäynnin kehityksen kannalta, sillä internet-yhteyksien puuttuminen muodostaa yhä yhden merkittävimmistä esteistä unionin kansalaisten käymälle sähköiselle kaupalle;

38.  tukee komission laajakaistatavoitteita, joiden mukaisesti kaikilla EU:n kansalaisilla olisi oltava mahdollisuus käyttää peruslaajakaistaa vuoteen 2013 mennessä ja vuoteen 2020 mennessä laajakaistaa, jonka nopeus on vähintään 30 Mbit/s, ja puolella heistä olisi oltava käytettävissään 100 Mbit/s -nopeudella toimiva laajakaista, ja kehottaa toteuttamaan konkreettisia toimia näiden tavoitteiden saavuttamisen varmistamiseksi; painottaa, että olisi otettava käyttöön erityisiä toimia lasten ja nuorten suojelemiseksi etenkin kehittämällä iäntarkastusjärjestelmiä ja kieltämällä sellaiset verkkomarkkinoinnin käytännöt, joilla on kielteinen vaikutus lasten käyttäytymiseen;

39.  kehottaa komissiota käynnistämään eurooppalaisten normien laatimisen, jotta voidaan edistää rajatylittävää kaupankäyntiä, vähentää eri jäsenvaltioissa voimassa olevien lakien eroavuutta sekä poistaa valikoivissa jakeluverkostoissa sovellettu vaatimus, joka edellyttää tavanomaista myyntiä ennen verkkomyynnin käynnistämistä tapauksissa, joissa on osoitettu, että kyseinen vaatimus on kilpailulainsäädännön vastainen tai perusteeton myytyjen tavaroiden tai palveluiden luonteen johdosta, jotta pk-yritykset voivat käyttää täysin hyväkseen sähköisen kaupankäynnin sisämarkkinapotentiaalia; on huolestunut komission päätöksestä, jossa edellytetään tavanomaista myyntiä ennen verkkomyynnin käynnistämistä, sillä tämä heikentää verkkomyyntiä merkittävästi;

40.  katsoo, että verkkoalustat ovat olleet merkittävässä asemassa (erityisesti rajat ylittävän) sähköisen kaupankäynnin edistämisessä Euroopassa, koska ne ovat mahdollistaneet satojen tuhansien pk-yritysten pääsyn markkinoille ja laajentaneet kuluttajille tarjottuja valikoimia samalla kun niillä on otettu käyttöön monia esimerkkejä hyvistä käytännöistä luottamuksen parantamiseksi, oikeuksia ja velvollisuuksia koskevasta avoimesta tiedottamisesta sekä tarvittaessa verkkokaupan osapuolten välisten kiistojen ratkaisemisesta; kehottaa verkkoalustoja tarjoamaan tavaroitaan ja palvelujaan kaikille Euroopan kuluttajille ilman jäsenvaltioon perustuvaa alueellista syrjintää;

41.  korostaa asiakirjojen vaihdossa käytettävän formaatin avoimuuden merkitystä yritysten sähköisen yhteentoimivuuden kannalta ja kehottaa komissiota ryhtymään konkreettisiin toimiin tukeakseen sen kehittymistä ja leviämistä;

42.  korostaa, että on tärkeää parantaa pk-yrityksille suunnattua ohjeistusta ja helpottaa niiden rahoituksen saantia, jotta ne saavat apua sähköisen kaupankäynnin käynnistämiseksi tavanomaisen myymälänsä ohella;

43.  korostaa nopean internetin avoimen ja neutraalin käyttömahdollisuuden merkitystä, sillä ilman sitä sähköinen kaupankäynti ei olisi mahdollista;

44.  painottaa, että sähköisen kaupankäynnin sisämarkkinoiden toteuttamista ei pidä rajoittaa lainsäädännöllisiin toimiin ja lainsäädännön valvontaan, vaan sen lisäksi on vahvistettava internetin muita aloja, kuten sähköinen hallinto ja tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntävä oppiminen (e-learning);

45.  korostaa tarvetta valvoa 20. huhtikuuta 2010 annetussa komission asetuksessa (EU) N:o 330/2010 hyväksyttyjen yksinmyyntiä ja valikoivaa jakelua koskevien sääntöjen noudattamista asianomaisilta osapuolilta ja kansallisilta kilpailuviranomaisilta saadun markkinatiedon perusteella ja tarvittaessa tarkistaa kyseisiä sääntöjä verkkomyynnin esteiden vähentämiseksi; kehottaa komissiota esittämään ehdotuksia näiden ongelmien ratkaisemiseksi vuoden 2011 loppuun mennessä;

46.  kehottaa komissiota lujittamaan kuluttajien yksityisyyden suojaa sekä varmistamaan, että kaikki kuluttajatiedot, myös osto- ja tutustumistiedot ovat pyynnöstä kuluttajien saatavilla ja että toimittajat säilyttävät kyseiset tiedot EU:n lainsäädännön mukaisen ajan;

47.  kehottaa lisäksi komissiota pyrkimään luomaan sääntöjä ja standardeja, joilla varmistetaan, että kaupallisten ja sosiaalisten verkkoyhteisöjen internet-sivustojen ohjelmistojen yhteentoimimattomuus ei estä kuluttajia vaihtamasta ostovalintojaan;

48.  korostaa sähköisten allekirjoitusten ja julkisen avaimen infrastruktuurin (PKI) merkitystä yleiseurooppalaisten turvallisten sähköisten hallintopalvelujen kannalta ja kehottaa komissiota perustamaan validointiviranomaisten eurooppalaisen portaalin, jolla varmistetaan sähköisten allekirjoitusten rajatylittävä yhteentoimivuus;

49.  muistuttaa sisämarkkinoiden koko potentiaalin toteuttamisen tärkeydestä ja kehottaa siihen liittyen komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että vuoteen 2015 mennessä vähintään 50 prosenttia kaikista julkisia hankintoja koskevista menettelyistä toteutetaan sähköisesti, kuten Manchesterissa vuonna 2005 järjestetyssä sähköistä viranomaisasiointia käsitelleessä ministerikokouksessa hyväksytyssä toimintasuunnitelmassa todetaan;

50.  on sitä mieltä, että langaton kaupankäynti voi muodostaa merkittävän osan sähköisestä kaupankäynnistä ja tavoittaa miljoonia Euroopan kansalaisia, jotka käyttävät matkapuhelinta, mutta joilla ei ole tietokonetta, ja että langaton kaupankäynti tukee siten internetin ja matkapuhelinteknologioiden lähentymistä ja lujittaa EU:n etumatkaa matkapuhelinviestinnän alalla;

51.  uskoo, että yhteisten ja avointen teknisten ja toiminnallisten (muun muassa yhdenmukaisuutta, yhteentoimivuutta, käytettävyyttä, turvallisuutta, logistiikkaa ja jakelua koskevien) erittelyjen ja standardien kehittäminen ja tukeminen edistää rajat ylittävää sähköistä kaupankäyntiä, koska niillä avustetaan erityisesti haavoittuvassa asemassa olevia ja tietokoneen käyttöön harjaantumattomia kuluttajia ja ylitetään eri jäsenvaltioiden väliset toiminnalliset, tekniset, kulttuuriset ja kielelliset esteet;

52.  toteaa, että erityisiä oikeudellisia haasteita liittyy sellaisten langattoman kaupankäynnin sisämarkkinoiden kehittämiseen, joilla voidaan taata kuluttajien oikeudet, yksityisyyden suoja ja alaikäisten asiakkaiden suojelu; kehottaa komissiota tarkastelemaan tätä kysymystä perusteellisesti;

53.  korostaa tarvetta lisätä sähköisen kaupankäynnin toimitusketjun avoimuutta, jotta kuluttaja on aina tietoinen toimittajan identiteetistä sekä tämän toiminimestä, maantieteellisestä osoitteesta, yhteystiedoista ja verorekisterinumerosta ja siitä, onko toimittaja välikäsi vai lopullinen toimittaja, mikä on erityisen tärkeää internetissä järjestettyjen huutokauppojen yhteydessä;

54.  kehottaa komissiota asettamaan rajat ylittävää sähköistä kaupankäyntiä EU:n tasolla koskevat tarvittavat selkeät standardit, kuten kauppiaita koskevan vaatimuksen, jonka mukaan niiden on tarjottava asiakkailleen ja julkisille viranomaisille helppokäyttöinen, suora, pysyvä ja ilmainen mahdollisuus tutustua kauppiaan tai palveluntarjoajan nimeä ja rekisterinumeroa, tarjottujen tavaroiden ja palveluiden hintoja sekä laskua mahdollisesti kasvattavia toimituskuluja koskeviin tietoihin;

55.  kehottaa komissiota laatimaan vaatimukset vakiosopimuksia ja vakiomuotoisia kaupan ehtoja vapaaehtoisesti käyttäviä yrittäjiä varten korostaakseen niistä poikkeavia säännöksiä;

56.  katsoo, että etäsopimuksia koskevia sääntöjä olisi sovellettava myös kuluttajien ja ammattimaisten elinkeinonharjoittajien verkkohuutokaupoissa tekemiin sopimuksiin, ja kehottaa komissiota tarkastelemaan ja arvioimaan edelleen erityisiä yksilöllisesti internetin välityksellä tilattuja matkailupalveluja koskevia etäsopimuksia (lentoliput, hotellimajoitus, autonvuokraus, vapaa-ajan palvelut jne.) sääteleviä sääntöjä, ensisijaisesti verkkohuutokauppojen vastuun lisäämiseksi kuluttajien oikeuksien suojelemisen tehostamista varten;

57.  kehottaa komissiota selventämään sääntöjä, jotka koskevat (suoraa tai epäsuoraa) verkkomyyntiä muissa jäsenvaltioissa;

Käyttäjien oikeudellisen suojan parantaminen rajatylittävässä kaupankäynnissä

58.  vaatii ulkoista tilintarkastusta koskevien vaatimusten käyttöön ottamista siten, että tarkastus koskee tiettyjä sähköisten palveluiden lajeja, joissa on olemassa muita suurempi tarve varmistaa kyseisten palvelujen täydellinen turvallisuus sekä suojella henkilötietoja ja informaatiota (esimerkiksi verkkopankkipalvelujen yhteydessä);

59.  korostaa, että käyttäjät (kuluttajat ja myyjät) tarvitsevat oikeusvarmuutta verkossa toimiessaan ja suhtautuu myönteisesti komission tiedonannossaan ”Euroopan digitaalistrategia” sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin yhteydessä esittämään ehdotukseen saattaa tietoyhteiskuntapalveluihin liittyvää rajoitettua vastuuta koskevat säännökset ajan tasalle tekniikan kehityksen huomioon ottamiseksi (katso tiedonannon alaviite 13);

60.  kehottaa komissiota ryhtymään toimiin taatakseen oikeusvarmuuden ja torjuakseen tekijänoikeuksien selvittämisessä ja jäsenvaltioiden lainkäyttöalueen määrittelyssä ilmenevää vakavaa hajaannusta, kun on kyse mediasisällön lataamisesta verkkosivustoille;

61.  katsoo, että ensisijaisesti olisi pyrittävä poistamaan rajat ylittävän sähköisen kaupankäynnin hallinnolliset ja sääntelyyn liittyvät esteet vuoteen 2013 mennessä ottamalla käyttöön kaikkia kuluttajia ja liikeyrityksiä EU:n 27 jäsenvaltiossa koskevat yhtenäiset säännöt, joilla luodaan suotuisa digitaalinen ympäristö, huolehditaan niin yrityksiä kuin kuluttajiakin koskevasta oikeusvarmuudesta, yksinkertaistetaan menettelyjä, vähennetään mukautumiskustannuksia ja epäoikeudenmukaista kilpailua sekä vapautetaan EU:n sähköisen kaupankäynnin markkinoissa piilevät mahdollisuudet; korostaa, että tässä mielessä kuluttajien oikeuksia koskevan direktiivin, sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin (2000/31/EY), palveludirektiivin 20 artiklan 2 kohdan (2006/123/EY) ja sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin (2005/29/EY) kaltaisten lainsäädännöllisten välineiden yhdenmukainen tulkinta ja soveltaminen voi olla hyvin tärkeää; kehottaa siksi komissiota viemään pidemmälle käynnissä olevan arviointinsa, joka kohdistuu digitaalisia yhtenäismarkkinoita koskevaan yhteisön säännöstöön, ja ehdottamaan kohdennettuja lainsäädäntötoimia keskeisten esteiden poistamiseksi;

62.  pitää markkinatutkimuksen, sääntöjen läpinäkyvyyden ja kuluttajien luottamusta vahvistavien mekanismien tehostamista ratkaisevina, koska kulutuskysyntä on tärkeässä asemassa talouden elpymisen kannalta; katsoo, että viranomaisille on annettava lisää resursseja laittoman kaupallisen toiminnan tutkimiseksi ja viime kädessä sen lopettamiseksi; kehottaa komissiota luomaan eurooppalaisen varhaisvaroitusjärjestelmän sekä siihen liittyvän tietokannan petollisen toiminnan torjumiseksi digitaalisilla markkinoilla; kehottaa komissiota tarvittaessa tarkistamaan RAPEX-järjestelmää (nopeaa hälytysjärjestelmää); korostaa, että kyseisissä aloitteissa on noudatettava tietosuojaa koskevia sääntöjä;

63.  pyytää viranomaisia ryhtymään pikaisesti toimiin epärehellisten verkkosivustojen torjumiseksi kiinnittämällä enemmän huomiota kuluttajien oikeuksiin, myös toimiin turvallisille verkkosivustoille myönnettävien merkkien käyttöön ottamiseksi, ja varmistamalla, että sponsoroituja mainospalveluja tarjoavat yritykset eivät mainosta laittomia verkkosivustoja;

64.  katsoo, että kuluttajien luottamus voidaan saavuttaa standardein ja käytännesäännöin, joiden avulla sähköisten palveluiden tuottajien on mahdollista pysyä nopeasti muuttuvan teknisen kehityksen tasalla;

65.  korostaa, että verkossa tapahtuvassa kohdentamisessa ja profiloinnissa on noudatettava tinkimättä tietosuojaa koskevia sääntöjä;

66.  korostaa tarvetta varmistaa tietosuojaa koskevien EU:n sääntöjen yhdenmukainen tulkinta, jotta varmistetaan entistä parempi tietosuoja ja lisätään kuluttajien luottamusta verkkopohjaisiin maksujärjestelmiin;

67.  katsoo, että parantamalla kuluttajansuojajärjestelmiä, myös luottokorttipetoksilta suojelua, kaikkialla EU:ssa voidaan varmistaa kuluttajien luottamus verkossa tapahtuviin rajat ylittäviin liiketoimiin;

68.  kehottaa komissiota huolehtimaan siitä, että tekijänoikeuksien johdonmukaista täytäntöönpanoa ei laiminlyödä sähköisen kaupankäynnin yhteydessä;

69.  katsoo, että rajat ylittävien verkkohakujen ja -mainonnan pitäisi antaa kuluttajille ja kauppaa käyville entistä parempaa tietoa ja parantaa heidän mahdollisuuksiaan tehdä vertailuja ja panna merkille tarjoukset; on tässä suhteessa huolissaan mahdollisesta kilpailun vääristymisestä, jota kuluttajille ja yrittäjille voi aiheutua joissakin EU:n jäsenvaltioissa; kehottaa komissiota yhteistyössä alan toimijoiden kanssa käsittelemään verkon haku- ja ilmoitussivujen puutteita ja edistämään niiden rajat ylittävää toimintaa esimerkiksi edistämällä .eu-verkkotunnuksen käyttöä;

70.  kehottaa komissiota varmistamaan valvonnan avulla, että sähköisessä kaupankäynnissä ei kierretä teollis- ja tekijänoikeuksien yhdenmukaista soveltamista;

71.  pyytää komissiota ottamaan aloitteen käsiinsä ja suorittamaan pikaisesti vaikutusten arvioinnin sopivimmista tavoista tekijänoikeusmaksujen hoitamiseksi, mukaan luettuna mahdollisuus periä maksu silloin kun ja siellä missä tuote saatetaan ensi kertaa markkinoille Euroopan unionissa, koska sidosryhmät eivät pysty pääsemään sopimukseen;

72.  on samaa mieltä komission kanssa siitä, että vaihtoehtoiset kiistojenratkaisujärjestelmät, kuten sovittelu ja tuomioistuinten ulkopuoliset järjestelyt, voivat olla edullinen ja houkutteleva vaihtoehto kuluttajille; panee merkille, että eräät verkkoalustojen kaltaiset yksityiset toimijat ovat käynnistäneet aloitteita, joilla on onnistuttu lisäämään kuluttajien luottamusta sisäisten kiistojenratkaisukeinojen avulla; kehottaa jäsenvaltioita edistämään vaihtoehtoisten kiistojenratkaisujärjestelmien kehittämistä kuluttajansuojan tason nostamiseksi ja lainsäädännön noudattamisen maksimoimiseksi; muistuttaa mieliin SOLVITista ja eurooppalaisten kuluttajaneuvontakeskusten verkosta saadut myönteiset kokemukset; vaatii sellaisen sähköistä kaupankäyntiä koskevan eurooppalaisen kuluttajaneuvontajärjestelmän luomista, joka tarjoaa yksityiskohtaisia ohjeita ja tietoja oikeuksista ja velvollisuuksista sähköisillä markkinoilla; korostaa kuitenkin, että mainittujen mekanismien olisi täydennettävä, ei korvattava oikeudellisia tai hallinnollisia täytäntöönpanon valvontakeinoja;

73.  toteaa, että on tärkeää lujittaa kuluttajien nykyisin vähäistä luottamusta rajat ylittäviin kauppoihin vahvistamalla voimassaolevien sääntöjen noudattamisen valvontaa verkossa sekä rajat ylittävää valvontaa lisäämällä kuluttajien suojelemisesta vastaavien viranomaisten toimivaltaa, edistämällä viranomaisten välistä yhteistyötä sekä luomalla tehokkaita EU:n laajuisia järjestelmiä markkinoiden seurannan ja tarkastustoiminnan, valitusten käsittelyn ja riidanratkaisumenettelyiden alalla;

74.  kannustaa käyttämään vaihtoehtoisia riitojenratkaisumekanismeja, joita on mahdollista käyttää myös internetin kautta ja jotka ovat käytettävissä viivytyksettä Euroopan sähköisen oikeuden portaalissa, kun se on saatavilla;

75.  korostaa tarvetta kehittää ja standardoida säännöt, jotka tarjoavat korkeatasoisen oikeussuojan alaikäisille, ja edistää vanhemmille, opettajille ja huoltajille suunnattuja tiedotus- ja koulutuskampanjoita, joilla lisätään edellä mainittujen tietoisuutta vastuustaan saada lapset ymmärtämään verkkokaupankäyntiin liittyvät riskit ja joilla korostetaan lasten internetin käytön valvonnan merkitystä;

76.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään pikaisiin toimiin sellaisten laittomien verkkopalveluiden torjumiseksi, jotka eivät noudata kuluttajansuojaa, alaikäisten suojelemista, tekijänoikeuksia tai verotusta koskevia sääntöjä tai useimpia muita sovellettavia säädöksiä;

77.  korostaa, että olisi huolehdittava siitä, että vältetään internetissä välitettyihin laittomiin tuotetarjouksiin liittyvät riskit, erityisesti kun on kyse väärennetyistä lääkkeistä ja terveydenhoitotuotteista, edistämällä terveysosaamista ja kiinnittämällä huomiota harhaanjohtaviin tietoihin .eu-verkkotunnusta käyttävillä erityisillä verkkosivustoilla;

78.  kehottaa komissiota laatimaan ehdotuksen, jossa käsitellään asianmukaisia toimenpiteitä tai sanktioita, jotka koskevat väärennettyjen tavaroiden ja lääkkeiden sähköistä kaupankäyntiä, mukaan lukien turvallisille verkkosivustoille myönnettävät merkit, kuten valtuutettujen apteekkien merkitsemiskäytännöt;

79.  korostaa, että virkamiehille ja oikeusviranomaisille on annettava asianmukaista koulutusta EU:n kuluttajansuojasäännöksistä;

Sähköisen kaupankäynnin käyttäjien luottamuksen lisäämisstrategia

80.  kehottaa laatimaan sähköiseen kaupankäyntiin sovellettavien sääntöjen selkeyttämiseksi oikeusvälineen, jossa nykyään voimassa olevat eri tekstit yhdistetään; suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen kuluttajien oikeuksia koskevan direktiivin antamisesta ja vaatii yhdenmukaistamisen asianmukaista tasoa kuluttajasopimusoikeuden tietyissä osissa, erityisesti takuukysymysten käsittelemisen osalta; katsoo, että edellä mainittuun olisi sisällytettävä muita direktiivejä, kuten rahoituspalvelujen etämyyntiä ja sähköistä kaupankäyntiä koskevat direktiivit;

81.  kehottaa komissiota arvioimaan, voitaisiinko luomalla komission valvoman sähköisen kaupankäynnin portaali, johon sidosryhmät ja jäsenvaltiot osallistuvat, edistää paremmin parhaiden käytäntöjen ja tiedon levittämistä ja näin parantaa kuluttajien luottamusta ja lisätä rajojen yli tapahtuvaa sähköistä kaupankäyntiä;

82.  kehottaa komissiota jatkamaan niiden syiden selvittämistä, joiden vuoksi kuluttajat torjuvat sähköisen kaupankäynnin, jotta se voi laatia tehokkaita suuntaviivoja asianmukaisen lainsäädännön antamiseksi, ja ehdottaa yksinomaan sähköiselle kaupankäynnille omistetun ”tulostaulun” luomista, jotta verkossa asioivan kuluttajan käyttäytymisestä saadaan käsitys ja jotta kyseisten kuluttajien valintoihin vaikuttavat ja valinnat ratkaisevat tekijät voidaan määrittää;

83.  myöntää, että jos kansalaiset eivät luota riittävästi uuden digitaalisen maailman oikeudelliseen kehykseen, he pidättäytyvät vuorovaikutuksesta, eivät ilmaise vapaasti mielipidettään eivätkä käy kauppaa verkossa; katsoo, että tähän liittyvien perusoikeuksien takaaminen ja täytäntöönpano on välttämätön edellytys kansalaisten luottamuksen saavuttamiselle; katsoo, että immateriaalioikeuksien ja muiden oikeuksien suojan takaaminen on olennainen edellytys yritysten luottamuksen saavuttamiselle;

84.  kehottaa komissiota poistamaan vaatimuksen, joka edellyttää tavanomaista myyntiä ennen verkkomyynnin käynnistämistä, sillä kyseinen ehto vaikeuttaa verkkomyyntiä olennaisesti;

85.  painottaa, että rajat ylittävän sähköisen kaupankäynnin tulevan kehityksen kannalta on tärkeää luoda yhteisön säännöstön puitteissa teollis- ja tekijänoikeuksien suojelemista ja noudattamisen valvomista koskeva yhdenmukainen EU:n laajuinen oikeudellinen kehys, tehostaa laittomien ja väärennettyjen tavaroiden torjuntaa sekä lisätä näitä kysymyksiä koskevaa tietoisuutta eurooppalaisten kuluttajien keskuudessa;

86.  huomauttaa, että on otettava käyttöön kaikkiin sähköisiin maksutapahtumiin sovellettavaa lainsäädäntöä, mikä on olennaista sähköisen kaupankäynnin palveluiden käyttäjien oikeuksien suojelemiseksi;

87.  kehottaa kehittämään tutkimuksen puiteohjelman yhteydessä innovatiivisia tutkimushankkeita, joilla pyritään edistämään ja yhtenäistämään EU:n sähköisen kaupankäynnin markkinoita lisäämällä kuluttajien luottamusta digitaaliseen ympäristöön ja heidän vaikutusvaltaansa ja valinnanmahdollisuuksiaan siinä;

88.  kehottaa valvomaan tarkasti sähköisen kaupankäynnin oikeudellista, teknistä ja taloudellista kehitystä ja huomauttaa, että kaikkien digitaalisia sisämarkkinoita ja tietoyhteiskuntaa koskevien päätösten vaikutukset on arvioitava; katsoo, että Euroopan digitaalisen verkkokaupan markkinaympäristöä arvioiva ”sähköisen kaupan tulostaulu” olisi merkittävä väline tässä yhteydessä;

89.  katsoo, että kuluttajien luottamusta voidaan parantaa poistamalla rajat ylittävän sähköisen kaupankäynnin esteitä pitäen samalla kiinni kuluttajansuojan mahdollisimman korkeasta tasosta ja että sitä voidaan lisätä eurooppalaisilla luottamusta nauttivilla viranomaisilla tai luottamusmerkinnöillä, jotka takaavat rajatylittävillä sähköisillä markkinoilla tarjottavien tavaroiden laadun ja luotettavuuden; korostaa, että on otettava käyttöön selkeisiin ja avoimiin sääntöihin perustuva kestävä eurooppalainen luottamusmerkintä, jonka soveltamista komissio valvoo; katsoo, että tällaisen eurooppalaisen luottamusmerkinnän tueksi on luotava mekanismi standardien valvomiseksi tai niiden noudattamisen varmistamiseksi, kuten jo on tehty kansallisella tasolla eräissä jäsenvaltioissa; myöntää, että rajat ylittävää eurooppalaista luottamusmerkintää koskeva järjestelmä voi toimia ainoastaan, jos annetaan EU:n lainsäädäntöä, johon eurooppalainen luottamusmerkintä voi perustua; katsoo, että eurooppalaista luottamusmerkintää koskevasta järjestelmästä on tehtävä perusteellinen vaikutusten arviointi ja se on pantava täytäntöön yhteistyössä jäsenvaltioissa käytössä olevien luottamusmerkintäjärjestelmien kanssa;

90.  korostaa EU:n laajuisten logojen, luotettavuusmerkintöjen ja laatuleimojen edistämisen ja toteuttamisen merkitystä, sillä niiden avulla kuluttajat voivat helpommin tunnistaa luotettavat verkkokaupat ja voidaan palkita parhaita käytäntöjä sekä rohkaista innovointia, jolla tuetaan EU:n yritysten pyrkimyksiä saada jalansijaa kotimarkkinoidensa ulkopuolelta;

91.  korostaa, että verkkoympäristössä, jossa ostaja ja myyjä ovat kaukana toisistaan ja ostajan mahdollisuudet arvioida tuotteen fyysistä laatua ovat vähäiset, tarkan ja selvän tiedon saatavuus on olennaista avoimuuden kannalta;

92.  korostaa, että komissio ja kansalliset postin sääntelyviranomaiset pyrkivät panemaan kolmannen postipalveludirektiivin (2008/6/EY) asianmukaisesti ja oikea-aikaisesti täytäntöön 27 jäsenvaltioissa kilpailun lisäämiseksi, hintojen alentamiseksi, palvelun parantamiseksi ja rajat ylittävän sähköisen kaupankäynnin avulla ostettujen tavaroiden toimitusehtojen kohentamiseksi; tähdentää myös pakettitoimituksia koskevien vakuutuspalveluiden saatavuuden varmistamisen merkitystä;

93.  vaatii ohjelman perustamista ja nykyisten rahoitusvälineiden hyödyntämistä sellaisia hankkeita varten, joilla lisätään kuluttajien luottamusta sähköiseen kaupankäyntiin, mukaan lukien sekä Euroopan että kansallisen tason koulutus- ja tiedotuskampanjat sekä hankkeet, joilla valvotaan verkkopalveluita käytännössä (kuten ”haamuasiointi”); korostaa tarvetta kehittää verkossa käytettäviä välineitä, joilla kuluttajia koulutetaan sähköiseen kaupankäyntiin ja uusiin digitaaliteknologioihin liittyvissä kysymyksissä (kuluttajien pääasialliset oikeudet internetissä, sähköinen kaupankäynti, tietosuojaa koskevat säännökset...), kuten Dolceta-hanke (Development of On-Line Consumer Education Tools for Adults), joiden avulla kansalaiset voivat parantaa digitaalisia taitojaan sekä oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskevaa tietämystään ja hyödyntää sähköisen kaupankäynnin etuja digitaalisessa yhteiskunnassa;

94.  uskoo, että kuluttajien luottamusta voidaan myös lisätä varmistamalla, että kansalaiset voivat luottaa verkkoympäristöön, ottamalla huomioon henkilötietojen suojaan liittyvät huolenaiheet, sääntelemällä tietojen keräämistä, kuluttajakäyttäytymisen perusteella tehtyä kohdentamista, profilointia ja mainontaa sekä lisäämällä kuluttajien tietämystä valistus- ja tiedotuskampanjoiden avulla; kehottaa komissiota esittämään ehdotuksen tietosuojadirektiivin mukauttamiseksi nykyiseen digitaaliseen ympäristöön;

95.  korostaa, että rajat ylittävän verkkokaupan toimitusketjuista ja sen ehdoista on tehtävä yksinkertaisempia ja avoimempia vahvistamalla sellaisia tapauksia koskevat säännöt, joissa kuluttajien oikeuksista, kokonaiskustannuksista ja myyjän yhteystiedoista annetaan harhaanjohtavia tai puutteellisia tietoja, ja edistämällä sähköisen kaupankäynnin alan parhaita ja oikeudenmukaisia käytäntöjä, suosituksia ja ohjeita; pitää tässä suhteessa EU:n ponnistuksia lentoja koskevien ehtojen ja hintojen selkiyttämiseksi myönteisenä esimerkkinä, jota olisi seurattava;

96.  pitää erittäin tärkeänä kesäkuussa 2010 käyttöön otettavan eurooppalaisen Progress-mikrorahoitusjärjestelyn nopeaa ja tehokasta toteutusta, sillä se antaisi uutta pontta verkkoyritysten edistämiselle etenkin hiljattain työttömiksi joutuneiden keskuudessa;

97.  katsoo, että valveutunut medialukutaito ja tietokoneen käyttötaito ovat olennaisia edellytyksiä eurooppalaisen digitaalisen ympäristön kehitykselle; kehottaa siksi käynnistämään EU:ssa ja jäsenvaltioissa ”digitaalista lukutaitoa ja osallisuutta koskevan toimintasuunnitelman”, johon kuuluu ennen kaikkea erityisiä digitaalisen lukutaidon edistämiseksi tarkoitettuja koulutusmahdollisuuksia työttömille ja syrjäytymisvaarassa oleville ryhmille, kannustimia yksityisen sektorin aloitteisiin, joiden tarkoituksena on tarjota digitaalitaitokoulutusta kaikille työntekijöille, Euroopan laajuinen ”Tolkkua verkkoon!” -aloite, jonka avulla opiskelijat, elinikäisen oppimisen ohjelmien ja ammattikoulutuksen osallistujat mukaan lukien, tutustutetaan TVT:n ja verkkopalvelujen turvalliseen käyttöön, ja yhteinen EU-tason TVT-sertifikaattijärjestelmä;

98.  pitää myönteisenä komission sitoumusta antaa vuoteen 2012 mennessä verkko-oikeuksia ja koskeva EU:n säännöstö, jossa esitetään tiivistelmä EU:n nykyisistä käyttäjien digitaalioikeuksista ja -velvollisuuksista selkeässä ja helposti saatavilla olevassa muodossa ja jota täydennetään yhteistoiminnassa kuluttajasuojavirastojen eurooppalaisen verkoston kanssa tehtävällä vuotuisella selvityksellä kuluttajansuojalain rikkomisista verkossa ja asianmukaisista lainvalvontatoimenpiteistä;

99.  uskoo, että alakohtaisten ja ammatillisten järjestöjen ja kuluttajajärjestöjen toteuttama itsesääntelyyn tarkoitettujen käytännesääntöjen laatiminen ja parlamentin mietinnössä ”Euroopan uudesta digitaalisesta asialistasta: 2015.eu” annettujen ehdotusten toteuttaminen, kuten kansalais- ja kuluttajaoikeuksia digitaalisessa ympäristössä käsittelevän eurooppalaisen peruskirjan luominen sekä sisällön ja tiedon vapaan liikkuvuuden mahdollistavan ”viidennen vapauden” kehittäminen lisäisivät kuluttajien luottamusta sähköiseen kaupankäyntiin, koska ne selkiyttäisivät kaikkien tietoyhteiskunnan toimijoiden oikeudet ja velvollisuudet;

100.  kehottaa komissiota toimimaan ripeästi ja antamaan vuonna 2012 kertomuksen siitä, miten se on edistynyt niiden kymmenen rajat ylittävän sähköisen kaupankäynnin esteen poistamisessa, jotka se määritteli 22. lokakuuta 2009 antamassaan tiedonannossa elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisestä rajatylittävästä sähköisestä kaupankäynnistä EU:ssa (KOM(2009)0557); kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan kuluttajansuojan korkean tason sähköisessä kaupankäynnissä sekä sen, että komission vuonna 2010 julkistamassa digitaalistrategiassa ja vuonna 2009 elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisestä rajatylittävästä sähköisestä kaupankäynnistä EU:ssa antamassa tiedonannossa määritetyt sähköisen kaupankäynnin kehityksen tiellä olevat esteet poistetaan sekä lainsäädännöllisiä että muita kuin lainsäädännöllisiä keinoja käyttäen; kehottaa komissiota käynnistämään Yhdysvaltojen ja sidosryhmien välisen vuoropuhelun, jossa keskustellaan keinoista sähköisen kaupankäynnin transatlanttisten markkinoiden kehittämiseksi;

o
o   o

101.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0046. (2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0047. (3) EUVL C 67 E, 18.3.2010, s. 112. (4) EUVL C 146 E, 12.6.2008, s. 370. (5) EUVL L 376, 27.12.2006, s. 36. (6) EUVL L 376, 27.12.2006, s. 21. (7) EUVL C 292 E, 1.12.2006, s. 109. (8) EUVL C 305 E, 14.12.2006, s. 247. (9) EYVL L 271, 9.10.2002, s. 16. (10) http://www.un.or.at/unictral.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 21. syyskuuta 2010 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi siviili-ilmailun onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkinnasta ja ehkäisystä (KOM(2009)0611 – C7-0259/2009 – 2009/0170(COD))

P7_TA(2010)0321 A7-0195/2010

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2009)0611),

–  ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 80 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7-0259/2009),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle Lissabonin sopimuksen voimaantulon vaikutuksista käynnissä oleviin toimielinten päätöksentekomenettelyihin (KOM(2009)0665),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan ja 100 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean 27. toukokuuta 2010 antaman lausunnon(1),

–  on kuullut alueiden komiteaa,

–  ottaa huomioon Euroopan tietosuojavaltuutetun 4. helmikuuta 2010 antaman lausunnon(2),

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 30. kesäkuuta 2010 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–  ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön (A7-0195/2010),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 21. syyskuuta 2010, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o .../2010 antamiseksi siviili-ilmailun onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkinnasta ja ehkäisemisestä ja direktiivin 94/56/EY kumoamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) N:o 996/2010)

(1) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä. (2) 2 EUVL C 132, 21.5.2010, s. 1.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 21. syyskuuta 2010 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi toimista kaasunsaannin turvaamiseksi ja direktiivin 2004/67/EY kumoamisesta (KOM(2009)0363 – C7-0097/2009 – 2009/0108(COD))

P7_TA(2010)0322 A7-0112/2010

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2009)0363),

–  ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 95 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7-0097/2009),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle Lissabonin sopimuksen voimaantulon vaikutuksista käynnissä oleviin toimielinten päätöksentekomenettelyihin (KOM(2009)0665),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan ja 194 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean 20. tammikuuta 2010 antaman lausunnon(1),

–  on kuullut alueiden komiteaa,

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 25. kesäkuuta 2010 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön ja ulkoasiainvaliokunnan, talous- ja raha-asioiden valiokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan sekä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnot (A7-0112/2010),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  panee merkille tämän päätöslauselman liitteenä olevat komission lausumat;

3.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 21. syyskuuta 2010, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o .../2010 antamiseksi toimista kaasunsaannin turvaamiseksi ja neuvoston direktiivin 2004/67/EY kumoamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) N:o 994/2010)

LIITE

Komission lausuma pitkän aikavälin toimitusvarmuustoimenpiteistä, joita ovat muun muassa kaasun toimituslähteiden ja -reittien monipuolistaminen, alueellinen yhteistyö sekä kansainvälinen yhteistyö energiatehokkuuskysymyksissä

Komissio korostaa, että kaasun toimituslähteiden ja -reittien monipuolistaminen EU:ssa on edellytys kaasun toimitusvarmuuden parantamiselle yksittäisissä jäsenvaltioissa ja koko unionissa.

Komissio tunnustaa tarpeen kehittää pitkän aikavälin toimitusvarmuusstrategia ja aikoo siksi vahvistaa vuoden 2010 loppuun mennessä kattavan energiainfrastruktuuripaketin, jossa se arvioi kaasuinfrastruktuurien tulevien vuosikymmenten kehittämispainopisteitä sekä toisessa strategisessa energiakatsauksessa yksilöityjen painopisteiden suhteen saavutettuja tuloksia. Energiainfrastruktuuripaketissa yksilöidään välineet ja toimenpiteet, joilla edesautetaan investointeja kaasuinfrastruktuureihin ja erityisesti toimitusreittien monipuolistamista, ns. kaasusaarekkeiden integrointia, nesteytetyn maakaasun laitteistojen käyttöönottoa sekä varastointikapasiteettia.

Komissio tukee myös kaikkien sidosryhmien – jäsenvaltioiden, riippumattomien sääntelyviranomaisten, kaasuteollisuuden ja kuluttajien – tiivistä yhteistyötä kaikilla tasoilla alueellisissa aloitteissa. Komissio julkaisee vuonna 2010 alueellisia aloitteita koskevan tiedonannon antaakseen suuntaviivoja parhaista tavoista saada aikaan edistystä ja edelleenkehittää nykyisiä alueellisia yhteistyöaloitteita. Tiivis alueellinen yhteistyö on edellytys täysin toimivien energian sisämarkkinoiden aikaansaamiselle. Alueellisia aloitteita koskevassa tiedonannossa ehdotetaan yhteisiä tavoitteita ja parhaita toimintatapoja.

Komissio toteaa myös, että energiatehokkuudella on tärkeä merkitys pitkän aikavälin energiavarmuuden varmistamisessa. Komissio aikoo viedä eteenpäin tiivistä yhteistyötä kolmansien maiden kanssa energiatehokkuuden edistämiseksi seuraavin keinoin: tiedonvaihto energiansäästöstrategioista, energiatehokkaita teknologioita koskeva tutkimus ja parhaiden toimintatapojen vaihto, energiatehokkuusyhteistyötä koskeva kansainvälinen kumppanuus (IPEEC) ja kahdenväliset järjestelyt.

Johdanto-osan 45 kappaleeseen liittyvä komission lausuma kilpailusta

Komissio katsoo, että johdanto-osan 45 kappaleen viittaus kilpailunvääristymiin kattaa kaikki kilpailun rajoittamisen muodot, muun muassa rajoittavat sopimuslausekkeet, joihin kuuluvat myös ns. määränpäälausekkeet.

Komissio myös vahvistaa, että SEUT-sopimuksen 101 artiklan soveltamisesta johdanto-osan 45 kappaleessa tarkoitettuihin olosuhteisiin vastaa soveltuvin osin komissio tai yhden tai useamman jäsenvaltion toimivaltainen kilpailuviranomainen perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16 päivänä joulukuuta 2002 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1/2003(2) säädetyllä tavalla.

(1) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä. (2) EYVL L 1, 4.1.2003, s. 1.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 21. syyskuuta 2010 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja Pakistanin islamilaisen tasavallan välisen luvattomasti maassa oleskelevien henkilöiden takaisinottamista koskevan sopimuksen tekemisestä (05942/2010 – C7-0264/2009 – 2009/0036(NLE))

P7_TA(2010)0323 A7-0231/2010

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon luonnoksen Euroopan yhteisön ja Pakistanin islamilaisen tasavallan välillä luvattomasti maassa oleskelevien henkilöiden takaisinottamisesta tehtäväksi sopimukseksi (08793/2009),

–  ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi (KOM(2009)0106),

–  ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 63 artiklan ensimmäisen kohdan 3 alakohdan b alakohdan ja 300 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäisen virkkeen ja 300 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan, joiden mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C7-0264/2009),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle Lissabonin sopimuksen voimaantulon vaikutuksista käynnissä oleviin toimielinten päätöksentekomenettelyihin (KOM(2009)0665),

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (05942/2010),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 79 artiklan 3 kohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan v alakohdan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 81 artiklan ja 90 artiklan 8 kohdan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan suosituksen sekä ulkoasiainvaliokunnan lausunnon (A7-0231/2010),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  panee merkille tämän päätöslauselman liitteenä olevan komission julistuksen;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Pakistanin islamilaisen tasavallan hallituksille ja parlamenteille.

LIITE

KOMISSION LAUSUMA

Komissio muistuttaa EU:n oikeuden edellyttävän, että jäsenvaltiot varmistavat, että niiden alueella oleskelevat kolmansien maiden kansalaiset voivat niin tahtoessaan hakea kansainvälistä suojelua, ja että erityisesti perussopimuksessa sekä turvapaikan saamisen edellytyksiä ja palauttamista koskevissa direktiiveissä tehdään selväksi, että jäsenvaltioiden on noudatettava palauttamiskieltoa koskevaa periaatetta niiden kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti.

Komissio muistuttaa myös, että jäsenvaltiot ovat erityisesti velvollisia varmistamaan kaikissa tapauksissa, että palauttaminen ei ole vastoin Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklaa ja EU:n perusoikeuskirjan 19 artiklaa, joissa jäsenvaltiot velvoitetaan varmistamaan, ettei henkilöä palauteta, jos hän saattaisi todennäköisesti kärsiä vakavaa vahinkoa palatessaan alkuperä- tai kauttakulkumaahansa.

Pakistan on vastaanottanut ajoittain yli kolme miljoonaa pakolaista Afganistanin konfliktin takia ja on siis huolehtinut pakolaisten vastaanottamisesta enemmän kuin monet muut YK:n jäsenvaltiot. Komissio tunnustaa Pakistanin saavutukset tällä alalla, mutta on valmis kehottamaan edelleen Pakistania ratifioimaan Geneven pakolaissopimuksen (pakolaisten oikeusasemaa koskeva YK:n yleissopimus vuodelta 1951 ja sen pöytäkirja vuodelta 1967).

Euroopan parlamentin päätöslauselma 21. syyskuuta 2010 kauppa- ja taloussuhteista Turkin kanssa (2009/2200(INI))

P7_TA(2010)0324 A7-0238/2010

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission laatiman Turkkia koskevan vuoden 2009 edistymiskertomuksen (SEC(2009)1334),

–  ottaa huomioon 12. syyskuuta 1963 tehdyn Euroopan talousyhteisön ja Turkin assosiaatiosopimuksen,

–  ottaa huomioon sopimukseen 23. marraskuuta 1970 liitetyn lisäpöytäkirjan ja etenkin sen 41 artiklan 1 kohdan (vallitsevan tilan säilyttämiseen liittyvä lauseke),

–  ottaa huomioon EY–Turkki-assosiaationeuvoston 19. syyskuuta 1980 tekemän päätöksen N:o 1/80,

–  ottaa huomioon tulliliiton viimeisen vaiheen aloittamisesta 22. joulukuuta 1995 tehdyn EY–Turkki-assosiaationeuvoston päätöksen N:o 1/95 (96/142/EY),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen neljästä perusvapaudesta antamat tuomiot, erityisesti tapauksissa Demirel, Sevince, Savas, Abatay-Sahin, Tum-Dari ja Soysal,

–  ottaa huomioon vuonna 2007 julkaistun viimeisimmän Turkkia koskevan WTO:n kauppapoliittisen maatutkinnan,

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Turkista,

–  ottaa huomioon kyseisen politiikkayksikön tekemän analyysin liittymistä valmistelevan tukivälineen yhteydessä laaditusta Turkkia koskevasta vuoden 2009 ohjelmasta vuoden 2009 laajentumispaketin yhteydessä,

–  ottaa huomioon neuvoston 11. joulukuuta 2006 tekemät päätelmät,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön (A7-0238/2010),

A.  ottaa huomioon, että tulliliitto Turkin kanssa on edelleen pisimmälle meneviä ja läheisimpiä kauppasuhteita, joita EU:lla on kolmannen maan kanssa,

B.  ottaa huomioon, että Turkki on Maailmanpankin tilastojen mukaan maailman 17. suurin talous ja että se on Euroopan kuudenneksi suurin talous, jonka viennistä teollisuustuotteiden osuus on yli 90 prosenttia; ottaa huomioon, että Turkki oli 20. tilalla suorien ulkomaisten investointien kohteiden luettelossa ja että suorat ulkomaiset investoinnit Turkissa olivat 18 miljardia vuonna 2008,

C.  ottaa huomioon, että Turkista on tullut EU:n seitsemänneksi suurin kauppakumppani ja että EU on Turkin suurin kauppakumppani,

D.  ottaa huomioon, että Turkin vienti Euroopan unioniin on 33,6 miljardia euroa ja tuonti unionista 40,4 miljardin euroa,

E.  toteaa, että keskimääräinen työttömyys Turkissa on noussut huolestuttavaan 12,5 prosenttiin vuonna 2009 ja laskenut 10,8 prosenttiin huhtikuussa 2010 OECD:n tietojen mukaan, että nuorisotyöttömyys on 25 prosenttia ja että Turkin vuosituhattavoitteita koskevan raportin 2010 mukaan äärimmäisen köyhyyden suhteellinen osuus on 17,1 prosenttia,

1.  panee tyytyväisenä merkille, että EU:n kauppasuhteet Turkin kanssa ovat edistyneellä tasolla; pyytää Turkkia yksinkertaistamaan menettelyitä ja byrokratiaa ja poistamaan jäljellä olevat tullit ja muut kuin tulleihin liittyvät esteet; painottaa rakentavan vuoropuhelun tärkeyttä osapuolten välillä, jotta suhteita voidaan vielä parantaa;

2.  muistuttaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 205 artiklan ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklan mukaan unionin ulkoisessa toiminnassa, yhteinen kauppapolitiikka mukaan lukien, pyritään edistämään seuraavia periaatteita: demokratia, oikeusvaltio, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallisuus ja jakamattomuus, ihmisarvon kunnioittaminen, tasa-arvo ja yhteisvastuu sekä Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan periaatteiden ja kansainvälisen oikeuden noudattaminen, samoin kuin rakentamaan kumppanuuksia sellaisten kolmansien maiden kanssa, jotka noudattavat edellä mainittuja periaatteita;

3.  kehottaa komissiota jatkamaan sitoutumistaan ja vuoropuheluaan Turkin kanssa kaupan alalla ja erityisesti yhteisessä neuvoa-antavassa komiteassa ja EU:n ja Turkin tulliliiton sekakomiteassa; kannustaa molempia osapuolia käyttämään näitä foorumeja tehokkaammin hyväksi ja ratkaisemaan nopeasti jäljellä olevat ongelmat, kuten Turkin asettaman kiellon tuoda maahan naudanlihaa, eläviä nautaeläimiä ja niistä jalostettuja tuotteita sekä joidenkin EU:n jäsenvaltioiden asettamat tieliikennekiintiöt, joita sovelletaan Turkissa rekisteröityihin ajoneuvoihin;

4.  panee merkille Turkin pitkän aikavälin kasvupotentiaalin ja väestöön liittyvät erityispiirteet; kannustaa sekä unionia että Turkkia kiinnittämään riittävästi huomiota talouden keskinäisiin sidoksiin, ylläpitämään avoimia kauppa- ja investointijärjestelmiä ja kykyään sietää kotimaan protektionistisia paineita eri kansainvälisillä foorumeilla tekemiensä sitoumusten mukaisesti ja hyödyntämään kaupan suojavälineitä WTO:n sääntöjen mukaisesti;

5.  on huolissaan naisten vähäisestä osuudesta työmarkkinoilla ja heidän työllistymisestään epävirallisen talouden piirissä; kehottaa Turkkia asettamaan naisten työllisyyden talous-, sosiaali- ja työllisyyspolitiikkansa keskiöön;

6.  korostaa nuorten työllisyystilanteen vakavuutta ja ongelman ratkaisemiseksi tarvittavien erityistoimien puutetta; viittaa äskettäiseen ILOn tutkimukseen, jossa kuvataan työpaikkojen luomista yleensä ja naisten ja nuorten työllistämistä erityisesti tärkeimpänä työmarkkinoiden haasteena Turkin kehityksen kannalta; vaatii näin ollen työllisyysstrategiaa, jossa paneudutaan nuorisotyöllisyyteen yleensä ja nuorten naisten tilanteeseen erityisesti;

7.  panee tyytyväisenä merkille vuonna 1996 perustetun tulliliiton, joka on helpottanut markkinoille pääsyä ja jonka ansiosta EU:n ja Turkin kaupan määrä on noussut vuoden 2008 huippuarvona 100 miljardiin euroon vuodessa;

8.  korostaa, että tulliliitto koskee teollisuustuotteita ja jalostettuja maataloustuotteita; odottaa maataloustuotteiden ottamista tulliliiton piiriin mahdollisimman pian; katsoo, että tulliliittoa voidaan syventää ottamalla sen piiriin muitakin aloja, kuten palvelut ja julkiset hankinnat;

9.  pitää valitettavana, että viimeisimmän WTO:n maatutkinnan mukaan Turkin soveltama keskimääräinen maataloustuotteiden tulli on suhteellisen korkea ja joissakin tapauksissa erittäin korkea (esimerkiksi maissin tulli on 130 prosenttia); pyytää Turkin hallitusta alentamaan näitä kaupan esteitä huomattavasti;

10.  panee tyytyväisenä merkille Turkin tullikoodeksin yhdenmukaistamisen EU:n tullikoodeksin kanssa ja erityisesti yleisen tullietuusjärjestelmän (GSP) hyväksymisen; kehottaa lisäämään Turkin lainsäädännön mukauttamista yhteisön säännöstöön, kun on kyse vapaakaupasta, väärennösten torjunnasta sekä lupien myöntämisestä verovapaille liikkeille ja niiden jälkitarkastuksista;

11.  pahoittelee, että Turkki ei ole vieläkään, viidentenä peräkkäisenä vuonna, pannut täytäntöön EY–Turkki-assosiaatiosopimuksen lisäpöytäkirjaa eikä poistanut kaikkia tavaroiden vapaan liikkuvuuden esteitä; kehottaa Turkkia välittömästi täyttämään kaikki tästä pöytäkirjasta johtuvat velvoitteet syrjimättömällä tavalla, mikä myötävaikuttaa sen kauppasuhteiden myöhempään kehitykseen kaikkien EU:n jäsenvaltioiden kanssa ja muistuttaa, että täytäntöönpanon laiminlyönti voi vaikeuttaa neuvotteluprosessia entisestään;

12.  toistaa, että on olennaisen tärkeää, että Turkki täyttää tulliliittoon liittyvät sitoumuksensa täysimääräisesti; katsoo lisäksi, että Turkin lainsäädäntöä on edelleen mukautettava yhteisön säännöstöön tietyillä aloilla, kuten vapaakauppa-alueet ja tullinalennukset;

13.  korostaa, että tulliliitto hyötyisi suuresti riitojenratkaisumenettelyn tarkistamisesta, sillä sen avulla voitaisiin ratkaista nopeasti ja oikeudenmukaisesti avoinna olevat kysymykset;

14.  kannustaa poistamaan kaikki EU:n ja Turkin välisen kaupan tarpeettomat esteet, mukaan lukien tekniset esteet, kuten hyväksynnän tunnustamisen, päällekkäisen testauksen, päällekkäiset tarkastukset sekä pakolliset tekniset standardit ja määräykset WTO:n sääntöjen mukaisesti; kehottaa myös komissiota levittämään tätä alaa koskevia hyviä käytäntöjä;

15.  tunnustaa, että Turkilla on ollut vaikeuksia tehdä vapaakauppasopimuksia kolmansien maiden kanssa ja että tästä on aiheutunut haittaa Turkin taloudelle, koska on sallittu yksipuolinen, etuuskohteluun perustuva pääsy Turkin markkinoille EU:n vapaakauppakumppaneille, joiden kanssa Turkki ei vielä ole voinut allekirjoittaa vapaakauppasopimuksia; kehottaa komissiota ja neuvostoa varmistamaan, että Turkki sisällytetään EU:n ja kolmansien maiden välisiä tulevia vapaakauppasopimuksia koskeviin vaikutustenarviointitutkimuksiin, ja parantamaan entisestään tiedonkulkua EU:n kannoista ja vapaakauppaneuvottelujen tilanteesta; kehottaa komissiota ottamaan vapaakauppaneuvotteluissa huomioon EU:n ja Turkin tulliliiton;

16. kehottaa Turkkia poistamaan jäljellä olevat tavaroiden tuontilisenssit, jotka eivät ole tulliliiton sitoumusten mukaisia, ja hyväksymään kaupan teknisten esteiden poistamista koskevan EY–Turkki-assosiaationeuvoston päätöksen 2/97 saattamisen ajan tasalle;

17.  panee tyytyväisenä merkille ulkomaankaupan standardeja koskevan lainsäädännön, jonka Turkin hallitus hyväksyi vuonna 2009; toteaa kuitenkin, että vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt ja fyysiset tullitarkastukset on otettu käyttöön; rohkaisee sekä EU:ta että Turkkia noudattamaan täysimääräisesti vastavuoroisen tunnustamisen periaatteita;

18.  pyytää Turkkia poistamaan raskaat tuontimenettelyt ja mukauttamaan jalostettuja maataloustuotteita koskevan tullittoman kiintiöjärjestelmän, sillä ne ovat tulliliiton vastaisia;

19.  panee tyytyväisenä merkille viimeisimmän Turkkia koskevan WTO:n maatutkinnan päätelmät; kehottaa Turkin hallitusta kuitenkin ryhtymään tarvittaviin toimiin sen suositusten toteuttamiseksi ja rakenteellisten ja lainsäädännöllisten uudistusten nopeuttamiseksi;

20. kehottaa Turkkia vetämään takaisin hyviä valmistuskäytäntöjä koskevat uudet vaatimukset, koska niillä tosiasiassa kielletään tiettyjen lääkevalmisteiden tuonti, sekä osallistumaan ja liittymään kansainvälisiin aloitteisiin hyviä valmistuskäytäntöjä koskevien menettelyjen ja standardien, kuten WHO:n ja EU:n standardien, yhdenmukaistamiseksi;

21.  panee merkille Turkin dynaamisen kansainvälisen kaupan strategian ja sen, että maa on tähän mennessä tehnyt jo 16 vapaakauppasopimusta; kannustaa Euroopan unionia ja Turkkia työskentelemään yhdessä kauppasuhteiden syventämiseksi Keski-Aasian kanssa;

22.  panee merkille, että 88 prosenttia Turkin suorista ulkomaisista investoinneista on peräisin Euroopan unionista; huomauttaa kuitenkin, että suorien ulkomaisten investointien osuus Turkin BKT:sta on suhteellisen pieni;

23.  panee merkille Turkin aseman alueellisissa foorumeissa kuten Mustanmeren taloudellisen yhteistyön järjestössä, Mustanmeren kauppa- ja kehityspankissa sekä Kaakkois-Euroopan yhteistyöprosessissa; kannustaa Turkkia ottamaan johtavan roolin avoimen ja oikeudenmukaisen kaupan edistämisessä ja ottamaan asianmukaisesti huomioon sosiaalisen, taloudellisen ja ympäristön hyvinvoinnin;

24.  panee merkille Turkin merkittävän aseman Välimeren alueella, sillä se on yksi Barcelonan prosessin alullepanijoista, ja kehottaa Turkkia kunnioittamaan kaikkia valtioita, jotka ovat mukana prosessissa; korostaa, että Turkin Välimeren alueen kanssa käymässä kaupassa on vielä runsaasti kehittämisen varaa;

25.  panee merkille, että vaikka EU on edelleen Turkin suurin kauppakumppani, Venäjä, Kiina, Yhdysvallat ja Iran ovat olleet Turkin tärkeimpien kauppakumppanien joukossa vuodesta 2009 alkaen; korostaa, että Turkin ja EU:n välisen kaupan määrä väheni vuonna 2009, mutta suuntaus on ollut kasvava vuoden 2010 kahden ensimmäisen neljänneksen aikana; panee merkille myös, että Turkki pyrkii monipuoliseen kauppakumppanuuteen; pyytää komissiota tekemään tutkimuksen syistä, joiden vuoksi EU:n osuus Turkin ulkomaankaupasta on vähentymässä ja mitä taloudellisia vaikutuksia tällä on; katsoo, että yksi mahdollinen syy on talouskriisi;

26.  panee merkille, että Turkilla ja EU:lla on samantapaisia haasteita energiansaannissa; korostaa Nabucco-hankkeen merkitystä EU:n energiansaannin turvallisuuden kannalta, ja kehottaa tämän vuoksi Turkkia tekemään aloitteen ja panemaan viipymättä täytäntöön hallitustenvälisen Nabucco-sopimuksen; painottaa, että on määritettävä yhteinen ulkoinen energiastrategia ja avattava energiaa koskeva neuvotteluluku, mikä lisäisi energia-alan yhteistyötä entisestään; kehottaa Turkkia ratifioimaan energiaperuskirjasta tehdyn sopimuksen kauppaa koskevan muutoksen, ja kannustaa Turkkia investoimaan valtavaan uudistuvien energialähteiden potentiaaliinsa;

27.  panee merkille, että GATS 4 -sopimuksen neljännen toimitusmuodon aiheuttamat viisumiongelmat rajoittavat merkittävästi Turkin liikemiesten ja kuorma-autonkuljettajien liikkumista EU:ssa; korostaa EU:n tuomioistuimen tähän liittyviä tuomioita, ja pyytää komissiota varmistamaan, että jäsenvaltiot noudattavat näitä tuomioita; pyytää komissiota ja neuvostoa tarkastelemaan uudelleen viisumimenettelyjä, jotta kaupan esteet voitaisiin poistaa;

28.  pitää valitettavana, että lainsäädäntöä, jolla taataan ammatilliseen järjestäytymiseen liittyvien oikeuksien täysi noudattaminen asiaa koskevien EU:n vaatimusten ja ILOn yleissopimusten mukaisesti, ei vielä ole saatu valmiiksi, erityisesti mitä tulee oikeuksiin ammattiyhdistystoimintaan ja työehtosopimuksiin sekä lakko-oikeuteen;

29.  kehottaa Turkkia välttämään ulkomaisten yritysten syrjintää antamalla turkkilaisille tarjoajille 15 prosentin hintaedun julkisissa hankinnoissa; kehottaa Turkkia liittymään Maailman kauppajärjestön julkisia hankintoja koskevaan sopimukseen (GPA);

30.  painottaa, että väärennetyt tuotteet, mukaan lukien lääkkeet ja kosmetiikka, ovat ongelma EU:n ja Turkin kauppasuhteissa ja että ne heikentävät Turkin houkuttelevuutta suorien ulkomaisten investointien kohteena; rohkaisee Turkkia saattamaan voimaan uuden teollis- ja tekijänoikeuksia koskevan lainsäädännön, niin että se voi syventää kauppasuhteita EU:n kanssa; korostaa, että kehitettäessä teollis- ja tekijänoikeuksia koskevaa järjestelmää on saatava aikaan parempi tasapaino teollis- ja tekijänoikeuksia koskevan lainsäädännön kansainvälisten vaatimusten ja kotimaan taloudellisen kehityksen tarpeiden välille;

31.  panee merkille, että pk-yritysten osuus Turkin yrityksistä on 99 prosenttia ja että ne työllistävät 70 prosenttia maan työvoimasta; rohkaisee Turkkia parantamaan pk-yritysten rahoitusmahdollisuuksia; panee tyytyväisenä merkille Turkin yhdeksännen kehityssuunnitelman, jossa keskitytään pk-yritysten kilpailukyvyn parantamisen kannalta ratkaisevan tärkeisiin tutkimus- ja kehitysmenoihin;

32.  pitää myönteisenä kansanäänestyksessä hyväksyttyä perustuslain muutosta;

33.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä Turkin hallitukselle.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 21. syyskuuta 2010 biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä koskevan EU:n lainsäädännön täytäntöönpanosta (2009/2108(INI))

P7_TA(2010)0325 A7-0241/2010

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Biologisen monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttäminen vuoteen 2006 mennessä – ja sen jälkeen – Ekosysteemipalvelujen säilyttäminen ihmisten hyvinvoinnin varmistamiseksi” (KOM(2006)0216),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Väliarviointi biologista monimuotoisuutta koskevan EY:n toimintasuunnitelman täytäntöönpanosta” (KOM(2008)0864 lopullinen),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Vaihtoehtoja biologista monimuotoisuutta koskevaksi EU:n visioksi ja tavoitteeksi vuoden 2010 jälkeen” (KOM(2010)0004),

–  ottaa huomioon komission yhteenvetokertomuksen luontodirektiivin 17 artiklassa tarkoitetusta luontotyyppien ja lajien suojelun tasosta (KOM(2009)0358),

–  ottaa huomioon luonnonvaraisten lintujen suojelusta 2. huhtikuuta 1979 annetun neuvoston direktiivin 79/409/ETY(1) (lintudirektiivi) ja 17. tammikuuta 2001 antamansa päätöslauselman(2) luontotyyppien suojelusta 21. toukokuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY(3) (luontodirektiivi) täytäntöönpanosta,

–  ottaa huomioon ympäristöneuvoston 25. kesäkuuta 2009 antamat päätelmät ”Väliarviointi biologista monimuotoisuutta koskevan EU:n toimintasuunnitelman täytäntöönpanosta” ja ”Tavoitteena haitallisia vieraslajeja koskeva EU:n strategia”,

–  ottaa huomioon Madridissa 26. ja 27. tammikuuta 2010 pidetyn neuvoston epävirallisen kokouksen, jossa hyväksyttiin niin kutsutut Cibeles-prioriteetit, ja ympäristöneuvoston 15. maaliskuuta 2010 antamat päätelmät biologisesta monimuotoisuudesta: Vuoden 2010 jälkeinen aika – EU:n ja maailmanlaajuinen visio ja tavoitteet sekä perintöaineksen saatavuutta ja hyötyjen jakoa koskeva kansainvälinen järjestelmä,

–  ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 25. ja 26. maaliskuuta 2010 antamat päätelmät ja erityisesti niiden 14 kohdan,

–  ottaa huomioon 22. toukokuuta 2007 antamansa päätöslauselman biologisen monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttämisestä vuoteen 2010 mennessä(4),

–  ottaa huomioon Göteborgissa vuonna 2001 pidetyn Eurooppa-neuvoston kokouksen, jossa sovittiin biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämisestä vuoteen 2010 mennessä osana kestävän kehityksen strategiaa,

–  ottaa huomioon ekosysteemien ja biologisen monimuotoisuuden taloudellisia näkökohtia koskevan tutkimuksen (http://www.teebweb.org),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Tavoitteena haitallisia vieraslajeja koskeva EU:n strategia” (KOM(2008)0789),

–  ottaa huomioon tiedonannon Euroopan unionin yhdennetystä meripolitiikasta (KOM(2007)0575 ja SEC(2007)1278) sekä yhteisen kalastuspolitiikan uudistamista koskevat valmistelut,

–  ottaa huomioon yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) ”terveystarkastukseen” kuuluvat toimet, joilla pyritään suojelemaan luontoa ja biologista monimuotoisuutta, ja parhaillaan käsiteltävänä olevan YMP:n uudistuksen tarjoamat mahdollisuudet,

–  ottaa huomioon neuvoston luontotyyppidirektiivin kansallista täytäntöönpanoa käsittelevässä riippumattomien asiantuntijoiden tutkimuksessa (tutkimus PE 410.698 – toimialayksikkö C, 2009) esittämät tulokset erityisesti siltä osin kuin ne koskevat hankkeiden vaihtoehtojen ja kumulatiivisten vaikutusten puutteellista arviointia ja riittämätöntä paikalla tapahtuvaa valvontaa sekä silloin, kun korvaavista toimenpiteistä päätetään, näiden toimien todentamatta jättämistä ja sitä, että jos toimia ollenkaan toteutetaan, ne toteutetaan usein liian myöhään,

–  ottaa huomioon, että Yhdistyneet Kansakunnat on julistanut vuoden 2010 kansainväliseksi biodiversiteetin vuodeksi,

–  ottaa huomioon Dohassa, Qatarissa 13.–25. maaliskuuta 2010 pidetyn luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskevan yleissopimuksen (CITES) sopimuspuolten konferenssin 15. kokouksen tulokset,

–  ottaa huomioon Cartagenan bioturvallisuuspöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivan osapuolten konferenssin tulevan viidennen kokouksen ja biologista monimuotoisuutta koskevan YK:n yleissopimuksen sopimuspuolten konferenssin tulevan kymmenennen kokouksen,

–  ottaa huomioon Euroopan ympäristökeskuksen raportin nro 4/2009 ”Progress towards the European 2010 biodiversity target” ja erityisesti sen liitteen ”SEBI 2010 Biodiversity indicator”,

–  ottaa huomioon komission ohjeasiakirjan ”Guidelines for the establishment of the Natura 2000 network in the marine environment – Application of the Habitats and Birds Directives” (toukokuu 2007),

–  ottaa huomioon Eurooppa 2020 -strategian,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien Global Biodiversity Outlook -asiakirjan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön sekä kalatalousvaliokunnan ja vetoomusvaliokunnan lausunnot (A7-0241/2010),

A.  ottaa huomioon, että unionin lainsäädännöllä, kuten vesipolitiikan puitedirektiivillä (2000/60/EY) tai meriympäristöpolitiikan puitedirektiivillä (2008/56/EY), olisi oltava vaikutus biologiseen monimuotoisuuteen,

B.  toteaa komission tiedonantojen osoittavan selvästi, ettei EU ole saavuttanut biologista monimuotoisuutta koskevaa tavoitettaan vuodeksi 2010,

C.  katsoo, että luontodirektiivillä suojeltujen lajien ja luontotyyppien ”terveystarkastus” osoittaa, että useimpien lajien ja luontotyyppien suojelun taso on epäsuotuisa, että sukupuuttonopeus on huolestuttava – eräiden arvioiden mukaan biologinen monimuotoisuus on vähentynyt 30 prosenttia 40 viime vuoden aikana – ja että biologisen monimuotoisuuden liiallista köyhtymistä aiheuttavat tekijät eivät ole vähenemässä; katsoo, että ihmisen toiminnan aiheuttama ilmastonmuutos saattaa uhata EU:n luontotyyppejä ja lajeja; toteaa, että tutkijoiden arvioiden mukaan monia lajeja on vielä löytämättä, joten biologisen monimuotoisuuden vähenemisen täyttä laajuutta on mahdoton mitata,

D.  katsoo, että useat tekijät ovat estäneet EU:ta saavuttamasta vuoden 2010 tavoitettaan, kuten kyvyttömyys tunnistaa biologisen monimuotoisuuden vähenemisen taustalla olevia tekijöitä ja puuttua niihin, lainsäädännön puutteellinen täytäntöönpano, tavoitteiden puutteellinen ja vähäinen huomioon ottaminen alakohtaisissa politiikoissa, tieteellisen tiedon riittämättömyys ja aukot tiedoissa, poliittisen tahdon puuttuminen, riittämätön rahoitus ja erityisongelmien, kuten haitallisten vieraslajien, ratkaisemiseen tarvittavien tehokkaasti kohdennettujen lisävälineiden puute,

E.  katsoo, että biologinen monimuotoisuus, joka on maailman luonnonpääomaa, vaikuttaa sekä suoraan että välillisesti keskeisellä tavalla inhimillisen elämän säilymiseen maapallolla ja yhteiskuntien hyvinvointiin tuottamiensa ekosysteemipalvelujen välityksellä; katsoo, että biologinen monimuotoisuus on keskeisessä asemassa pyrittäessä maailmanlaajuisesti torjumaan nälkää ja takaamaan elintarviketurva; toteaa, että biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen ja kestävä käyttö ovat edellytyksenä ilmastonmuutoksen hillitsemiselle ja siihen sopeutumiselle,

F.  toteaa, että biologinen monimuotoisuus on korvaamaton pilari, jonka varassa ihmiskunta on kehittynyt, ja että sen väheneminen ja siihen liittyvä luonnonperinnön köyhtyminen synnyttää epätasapainoa sekä aiheuttaa mittavat taloudelliset tappiot ja heikentää hyvinvointia suurin piirtein saman verran kuin ilmastonmuutosta torjuvien toimien laiminlyönnistä aiheutuisi kustannuksia,

G.  toteaa, että biologisen monimuotoisuuden köyhtyminen aiheuttaa mittavat taloudelliset tappiot ja heikentää hyvinvointia myös ekosysteemien ja biologisen monimuotoisuuden taloudellisia näkökohtia koskevan tutkimuksen (TEEB) mukaan,

H.  toteaa äskettäisen Eurobarometri-tutkimuksen osoittavan, etteivät EU:n kansalaiset yleensä ole perillä biologisen monimuotoisuuden käsitteestä eivätkä sen köyhtymisen seurauksista,

I.  katsoo, että lajien katoaminen voi rikkoa muiden kasvi- ja eläinlajien eloonjäämisen kannalta välttämättömän ravintoketjun, joka on korvaamattoman tärkeä elintarviketuotannolle, ilmasto-oloihin sopeutumiselle, ulkoisten tekijöiden sietokyvylle ja geneettisten arvojen säilymiselle,

Yleishuomioita

1.  on syvästi huolissaan ihmisen aiheuttaman biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen erittäin nopeasta tahdista, sillä jos se jatkuu samanlaisena kuin viime vuosikymmeninä, luonto köyhtyy pahasti ja vahingoittuu peruuttamattomasti vuoteen 2050 mennessä, ja korostaa, että toimivat ekosysteemit ovat eloonjäämisemme edellytys;

2.  korostaa, että biologinen monimuotoisuus on tärkein indikaattori ympäristön hyvästä tilasta;

3.  on tietoinen siitä, että kyvyttömyys biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseen on kestämätöntä eettiseltä, ekologiselta ja taloudelliselta kannalta, koska samalla riistetään tulevilta sukupolvilta rikkaan ja luonnollisen biologisen monimuotoisuuden ekosysteemipalvelut ja hyvinvointinäkökohdat; pyytää sen vuoksi komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan biologisen monimuotoisuuden hallintaa ja sitä koskevien vaatimusten noudattamista niin sisäisissä kuin ulkoisissakin suhteissa;

4.  on myös tietoinen siitä, että elintarviketurvaa, biologisen monimuotoisuuden vähenemistä ja ilmastonmuutosta koskevan kolmitahoisen kriisin menestyksekäs ratkaiseminen edellyttää johdonmukaista lähestymistapaa sekä biologista monimuotoisuutta koskevaa EU:n tulevaa strategiaa, joka yhdennetään täysin köyhyyden ja nälän torjumista sekä ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista koskeviin strategioihin;

5.  katsoo, että kansalaisjärjestöillä on tärkeä tehtävä biologisen monimuotoisuuden suojelussa, sillä ne osallistuvat päätöksentekoon, toimivat ruohonjuuritasolla ja lisäävät tietoisuutta;

6.  korostaa, että käynnissä olevissa tutkimuksissa, kuten ekosysteemien ja luonnon monimuotoisuuden taloudellisia näkökohtia koskevassa TEEB-tutkimuksessa, on arvioitu, että biologisen monimuotoisuuden köyhtyminen heikentää hyvinvointia nykyisellään noin 50 miljardin euron arvosta vuosittain (hieman alle 1 prosentti bkt:stä) ja että määrä nousee 14 biljoonaan euroon tai 7 prosenttiin vuoden 2050 arvioidusta bkt:stä;

7.  on kuitenkin TEEB-tutkimuksen kanssa samaa mieltä siitä, että biologisen monimuotoisuuden taloudellisen arvon mittaamiseen liittyy menetelmiä koskevia rajoituksia eikä sen takia saisi sivuuttaa biologisen monimuotoisuuden säilyttämisen eettisiä ja sukupolvien välisiä näkökohtia;

8.  on syvästi huolissaan siitä, ettei kansainvälisellä poliittisella asialistalla ymmärretä, että biologisen monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttämisellä on kiire;

EU ja biologinen monimuotoisuus

9.  pitää erittäin valitettavana, että Göteborgissa vuonna 2001 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa asetettua tavoitetta biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämisestä vuoteen 2010 mennessä ei ole kyetty saavuttamaan, ja on tästä monien Euroopan parlamentille vetoomuksen esittäneiden lailla huolissaan;

10.  panee tyytyväisenä merkille komission tiedonannon ”Vaihtoehtoja biologista monimuotoisuutta koskevaksi EU:n visioksi ja tavoitteeksi vuoden 2010 jälkeen”;

11.  panee tyytyväisenä merkille myös ympäristöneuvoston 15. maaliskuuta 2010 antamat päätelmät, kuten uuden yleistavoitteen, jonka mukaan EU:n biologisen monimuotoisuuden köyhtyminen ja ekosysteemipalvelujen heikentyminen on pysäytettävä vuoteen 2020 mennessä ja palautettava biologinen monimuotoisuus ja ekosysteemipalvelut mahdollisuuksien mukaan ennalleen, sekä 25. ja 26. maaliskuuta 2010 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät, joiden mukaan jatkuvassa biologisen monimuotoisuuden köyhtymiseen ja ekosysteemien rappeutumiseen johtavassa kehityksessä on ehdottomasti saatava aikaan täyskäännös;

12.  katsoo, että biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttäminen on ehdoton vähimmäistavoite, joka on saavutettava viimeistään vuonna 2020;

13.  korostaa biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen elvyttämiseen tähtääviä arvokkaita aloitteita ja uskoo, että näistä elvytystoimista on tehtävä myös yksi vuoden 2020 yleistavoitteista;

14.  katsoo, että perusteellinen ympäristövaikutusten sekä taloudellisten ja sosiaalisten vaikutusten arviointi on tarpeen silloin, kun tietoja puuttuu;

15.  toteaa, että biologinen monimuotoisuus ja ekosysteemipalvelut ovat luonteeltaan maailmanlaajuisia ja niillä on keskeinen tehtävä kestävän kehityksen, köyhyyden ja nälän vähentämisen sekä terveyden ja ihmisten hyvinvoinnin parantamisen maailmanlaajuisten tavoitteiden kannalta, ja uskoo sen vuoksi, että EU:n tulevassa strategiassa on vauhditettava myös EU:n kansainvälisiä toimia biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen torjumiseksi – sillä esimerkiksi TEEB-tutkimuksesta on saatu riittävästi näyttöä siitä, että tämä on kustannustehokasta ja toteutettavissa – ja siten tehokkaasti edistettävä vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista vuoteen 2015 mennessä;

16.  korostaa lisäksi, että biologisen monimuotoisuuden suojelemiseen ja parantamiseen tähtäävässä politiikassa tarvitaan EU:n yhteistä politiikkaa haitallisten vieraslajien muodostaman ongelman ratkaisemiseksi, ja huomauttaa erityisesti, että liikennekäytävien ja vieraslajien laajamittaisen ilmaantumisen välillä on läheinen yhteys;

Natura 2000

17.  myöntää, että Natura 2000 -lainsäädännön täysimääräinen ja asianmukainen täytäntöönpano on merkittävä tekijä biologista monimuotoisuutta, ilmastonmuutosta ja kestävää kehitystä koskevien EU:n tavoitteiden saavuttamiseksi; pitää tältä osin välttämättömänä, että tulevaa yhteistyötä maankäyttäjien kanssa Natura 2000:n toteutuksessa lujitetaan perusteellisesti; korostaa, että Natura 2000 -toimissa on jo saavutettu huomattavaa menestystä;

18.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita panemaan täysimääräisesti täytäntöön luontodirektiivin 6 artiklan;

19.  toteaa olevansa edelleen huolissaan Natura 2000 -lainsäädännön täysimääräisestä ja perusteellisesta täytäntöönpanosta, vaikka useiden lajien suojelun tasossa on joissakin jäsenvaltioissa saatu aikaan myönteisiä ja konkreettisia tuloksia; kehottaa jäsenvaltioita entisestään korostamaan Natura 2000:n täytäntöönpanoa;

20.  pitää myönteisenä, että Natura 2000 -verkosto muodostaa 18 prosenttia EU:n maa-alasta ja että suojelutoimien tai hoitosuunnitelmien laatimisessa on edistytty jo varhaisessa vaiheessa; on tyrmistynyt siitä, etteivät jäsenvaltiot ole noudattaneet direktiiveissä säädettyjä määräaikoja; kehottaa sen vuoksi jäsenvaltioita ryhtymään pikaisesti toimiin, jotta lintu- ja luontodirektiivit pannaan täysimääräisesti täytäntöön;

21.  on huolissaan siitä, ettei meriympäristön Natura 2000 -verkoston perustamisessa ole edistytty, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita nopeuttamaan tarvittavia menettelyjä;

22.  kehottaa komissiota ottamaan käyttöön suojeltuja merialueita koskevan verkostomallin, jonka avulla ympäristönsuojelu voidaan sovittaa yhteen kestävän kalastuksen harjoittamisen kanssa; pyytää komissiota raportoimaan säännöllisesti jäsenvaltioiden edistymisestä luonto- ja lintudirektiivien täytäntöönpanossa ja erityisesti meriympäristön Natura 2000 -verkoston perustamisessa, koska nykyisin alle 10 prosenttia suojelualueista on merialueita, sekä tiedottamaan myös jäsenvaltioiden raportointi- ja seurantavelvoitteista;

23.  panee merkille, että biologista monimuotoisuutta koskevassa EU-lainsäädännössä merialueiden lajeja ja luontotyyppejä suojellaan vähemmän kuin maa-alueiden lajeja ja luontotyyppejä, ja kehottaa siksi komissiota arvioimaan lainsäädännön ja sen soveltamisen heikkouksia ja kehittämään suojeltuja merialueita, joissa taloudellista toimintaa, kuten kalastusta, hallinnoidaan ekosysteemiin perustuvalla tehostetulla hoitotavalla;

24.  panee lisäksi merkille, että EU:n aluemeriä koskevat erilaiset yleissopimukset, kuten OSPAR, HELCOM ja Barcelonan yleissopimus, muodostavat tärkeän viitekehyksen merten ekosysteemien suojelemista varten;

25.  katsoo, että jäsenvaltioiden on saatava tehdä aloitteita, joilla merten biologista monimuotoisuutta suojellaan EU-lainsäädäntöä tiukemmin toimin;

26.  palauttaa mieliin, että johdonmukaisen Natura 2000 -verkoston perustaminen edellyttää luonnonvaraisten kasvien ja eläinten kannalta erittäin tärkeiden maiseman piirteiden säilyttämistä; kehottaa sen vuoksi komissiota ja jäsenvaltioita osallistumaan aktiivisesti niin maalla kuin merelläkin sijaitsevien suojelualueiden sekä luonnonarvoltaan merkittävien viljelyalueiden liitettävyyden säilyttämiseen ja kehittämiseen;

27.  yhtyy Euroopan ympäristökeskuksen havaintoihin siitä, että EU:n luontodirektiivillä suojeltujen lajien ja luontotyyppien suojelun taso antaa aihetta huoleen ja että kaikkia pyrkimyksiä ei pitäisi keskittää biologisen monimuotoisuuden saarekkeiden säilyttämiseen samalla kun luontoa katoaa kaikkialla muualla, koska tämä ilmentää Euroopan kansalaisten Euroopan parlamentille lähettämissä vetoomuksissa hyvin usein ilmaisemia näkemyksiä;

28.  muistuttaa komissiota ja jäsenvaltioita siitä, että meriympäristöpolitiikan puitedirektiivillä ei rajoiteta suojeltuja merialueita vain Natura 2000 -verkostoon, ja pyytää siksi jäsenvaltioita ja komissiota ottamaan huomioon kaikki suojellut merialueet ja luomaan kytköksiä niiden välille, aluemeriä koskevissa yleissopimuksissa määrätyt alueet mukaan luettuina, yhtenäisen ja kattavan verkoston luomiseksi;

29.  panee merkille, että EU:n ympäristölainsäädännössä on väistämättä tietynasteista toissijaisuutta, mutta on huolissaan siitä, että jäsenvaltiot voivat käyttää väärin tällaista joustavuutta lainsäädännön täytäntöönpanossa; pitää valitettavana, että jäsenvaltioiden välillä on hätkähdyttäviä eroja siinä, miten ne suhtautuvat esimerkiksi Natura 2000 -alueiden ”ulkoiseen vaikutukseen”, tiettyjä toimintoja koskeviin ryhmäpoikkeuksiin tai ennalta varautumisen periaatteen soveltamiseen; pyytää selvittämään siltä varalta, että tällaisia hätkähdyttäviä eroja esiintyy, laiminlyövätkö kyseiset jäsenvaltiot sääntöjen soveltamisen siten, että biologista monimuotoisuutta koskevien tavoitteiden saavuttaminen käytännössä estyy;

30.  pyytää näiden jäsenvaltioiden erojen vuoksi komissiota täsmentämään tarvittaessa direktiivejä tai antamaan ohjeita siten, että tällaiset täsmennykset tai ohjeet perustuvat mieluiten parhaisiin käytäntöihin ja/tai ilmentävät niitä;

31.  korostaa, että on tärkeää soveltaa ennalta varautumisen periaatetta biologisen monimuotoisuuden osalta Euroopan unionin tuomioistuimen päätösten mukaisesti;

32.  kannustaa jäsenvaltioita varmistamaan, että ympäristövaikutusten arvioinnit ja strategiset ympäristöarvioinnit ovat biologisen monimuotoisuuden osalta riittävän laadukkaita, jotta voidaan taata Natura 2000 -lainsäädännön asianmukainen täytäntöönpano;

33.  kehottaa lujittamaan ympäristövaikutusten arviointia koskevaa direktiiviä ja tulkitsemaan sen tavoitteita paljon tiukemmin, jotta biologinen monimuotoisuus ei vähenisi nettomääräisesti ja jotta se mahdollisuuksien mukaan lisääntyisi, sekä ottamaan käyttöön erityisvaatimuksia hankkeiden biologiseen monimuotoisuuteen kohdistuvien vaikutusten ja hillitsemistoimien vaikuttavuuden jatkuvaa seurantaa varten samoin kuin asianmukaisia säännöksiä tällaisten tietojen saannista ja vaatimusten täytäntöönpanosta;

34.  katsoo, että rajat ylittävän yhteistyön parantaminen voisi merkittävästi edistää Natura 2000 -tavoitteiden saavuttamista;

35.  on lisäksi huolissaan rajat ylittävän yhteistyön puuttumisesta, koska se voi johtaa siihen, että samanlaisia alueita kohdellaan eri tavoin, ja korostaa, että tässä olisi hyödyllistä soveltaa nykyisiä välineitä, kuten eurooppalaisen alueellisen yhteistyön yhtymän (EAYY) oikeudellista välinettä;

36.  kehottaa komissiota keskittymään tulevassa biologista monimuotoisuutta koskevassa strategiassa ja Natura 2000:n yhteydessä entistä enemmän ekosysteemipalveluihin ja samalla kehittämään ja lujittamaan toimia lajien ja luontotyyppien suotuisan suojelun tason saavuttamiseksi;

Sisällyttäminen muihin politiikan aloihin

37.  on vakuuttunut siitä, ettei maa- ja merialueiden Natura 2000 -verkosto ole EU:n ainoa väline biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseen vaan että EU:n biologista monimuotoisuutta koskevan politiikan on oltava kokonaisvaltaista, jotta se olisi menestyksekästä;

38.  kehottaa sen vuoksi komissiota varmistamaan, että biologinen monimuotoisuus otetaan huomioon EU:n politiikan muilla aloilla – kuten maa-, metsä- ja kalataloudessa, alue- ja koheesiopolitiikassa, energia-asioissa, teollisuudessa, liikenteessä, matkailussa, kehitysyhteistyössä, tutkimuksessa ja innovoinnissa – toisiaan tukevalla tavalla ja että EU:n alakohtaisen politiikan ja talousarviopolitiikan johdonmukaisuutta parannetaan; korostaa, että etenkin yhteisessä maatalouspolitiikassa, aluepolitiikassa ja yhteisessä kalastuspolitiikassa on suuria mahdollisuuksia entisestään painottaa biologista monimuotoisuutta;

39.  korostaa, että vesivarojen hoidon ja biologisen monimuotoisuuden välinen yhteys on olennainen tekijä elämän ylläpitämisessä ja kestävässä kehityksessä;

40.  katsoo, että maanviljelijöillä on keskeinen tehtävä EU:n biologista monimuotoisuutta koskevan tavoitteen saavuttamisessa; huomauttaa, että vuonna 1992 annettiin alkusysäys biologisen monimuotoisuuden suojelun sisällyttämiseksi yhteiseen maatalouspolitiikkaan (YMP) ja että sen jälkeen otettiin vuoden 2003 uudistuksen yhteydessä käyttöön eräitä toimenpiteitä, kuten täydentävät ehdot, tilatuki (tuotantomääristä riippumaton tuki) ja maaseudun kehittäminen, joilla edistetään biologista monimuotoisuutta;

41.  on kuitenkin huolissaan EU:n maanviljelijöiden kyvystä jatkossakin tuottaa laadukkaita elintarvikkeita kilpailukykyisesti; katsoo, että YMP:n uudistuksessa olisi asianmukaisesti palkittava EU:n maanviljelijöitä toimista EU:n biologista monimuotoisuutta koskevan tavoitteen saavuttamiseksi;

42.  huomauttaa, että Euroopan maa- ja metsätalouteen liittyvä toiminta on merkittävästi edistänyt lajien ja luontotyyppien monimuotoisuutta sekä vaihtelevaa kulttuurimaisemaa, jonka katsotaan nyt olevan suojelun tarpeessa; korostaa sen vuoksi, että kulttuurimaisema ja biologinen monimuotoisuus voidaan säilyttää EU:ssa pitkällä aikavälillä ainoastaan maa- ja metsätalouteen liittyvän toiminnan avulla;

43.  pitää myönteisinä aiempia pyrkimyksiä ympäristönäkökohtien sisällyttämiseksi yhteiseen maatalouspolitiikkaan (YMP), kuten maatalouden ympäristötoimien sekä hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimusten käyttöönottoa; kehottaa komissiota hyödyntämään YMP:n uudistusta tilaisuutena voimistaa tätä suuntausta ja edistämään EU:ssa täysin kestävää viljelyä, jossa ohjenuorana on luonnolle koituva hyöty, esimerkiksi ottamalla käyttöön korvaus ekopalveluista tai täsmällisesti määriteltyjen julkisten hyödykkeiden tarjoamisesta, kuten kestävästä viljelystä ekologisesti herkillä alueilla (kuten Natura 2000 -alueilla), jotta voidaan varmistaa, että tulevaisuudessa rahoitetaan kestäviä viljelytapoja, että hyvistä käytännöistä palkitaan asianmukaisesti ja niihin kannustetaan ja että maanviljelijät eivät ole taloudellisesti eivätkä muuten heikossa asemassa, jolloin luodaan edellytykset siihen, että tiloilla voidaan jatkossakin edistää biologista monimuotoisuutta;

44.  pyytää komissiota kiinnittämään entistä enemmän huomiota siihen, että kaikkia, erityisesti biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä koskevia EU:n asetuksia ja direktiivejä noudatetaan;

45.  toteaa, että EU:n maatalouspolitiikassa on vahvistettu täydentäviä ehtoja, joiden avulla biologinen monimuotoisuus voidaan säilyttää, mutta pahoittelee, ettei niitä usein panna täytäntöön eikä valvota koko EU:n alueella;

46.  on tietoinen siitä, että myös maankäyttöpolitiikka on olennainen osa ympäristönsuojelua, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edelleen parantamaan biologista monimuotoisuutta koskevien perusteiden sisällyttämistä päätöksentekoon paikallis- ja aluetasolla asioissa, jotka koskevat maankäyttö- ja aluesuunnittelupolitiikkaa, mukaan luettuna alue- ja koheesiopolitiikka;

47.  korostaa, etteivät maankäyttö ja biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen ole ristiriidassa keskenään ja että integroitu käyttö luo luontotyyppejä biologista monimuotoisuutta varten;

48.  korostaa, että on tärkeää pysäyttää viljeltyjen kasvilajien ja -lajikkeiden monimuotoisuuden väheneminen, sillä se köyhdyttää geneettistä perustaa, josta ihmisten ja eläinten ravinto on riippuvainen; katsoo, että on tarpeen edistää tiettyjen alueiden omien perinteisten viljelylajikkeiden käyttöä;

49.  kehottaa komissiota maanviljelyyn ja karjankasvatukseen liittyvän geneettisen monimuotoisuuden taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristöllisen arvon huomioon ottaen määrittelemään erityisiä ensisijaisia tavoitteita geneettisen monimuotoisuuden ja kotoperäisten lajien vähenemisen pysäyttämiseksi; pyytää myös ottamaan käyttöön kotoperäisten ja muiden kuin kotoperäisten lajien määritelmän sekä toteuttamaan toimia niiden säilyttämiseksi;

50.  katsoo, että YMP:ssä on annettava korvaus maanviljelijöille, jotka tarjoavat täydentäviä ekosysteemipalveluja biologisen monimuotoisuuden säilyttämisen hyväksi, maksamalle heille EU:n rahoittamaa täydentävää suoraa pinta-alatukea; toistaa pyyntönsä täydentävästä bonusehdosta, joka merkitsee bonuspisteiden myöntämistä maanviljelijöille silloin, kun nämä ovat toteuttaneet biologista monimuotoisuutta edistäviä toimia maatalouden hyviä ympäristötoimenpiteitä koskevien täydentävien ehtojen lisäksi;

51.  toteaa, että ympäristölainsäädännössä on saavutettu paljon edistymistä, kuten integroidun torjunnan käyttöönotto ja torjunta-aineita koskeva EU:n uusi lainsäädäntö, jonka nojalla voidaan kohdentaa torjunta haitallisiin eliöihin ja siten suojella hyödyllisiä eliöitä;

52.  pitää myönteisenä, että yhteisen kalastuspolitiikan uudistusta ollaan valmistelemassa, ja pyytää komissiota sisällyttämään tuleviin lainsäädäntöehdotuksiinsa biologista monimuotoisuutta koskevia perusteita; toteaa lisäksi, että kalastukselle vaihtoehdon tarjoavia kestäviä vesiviljelyn malleja olisi kehitettävä vesiviljelyn kestävän tulevaisuuden turvaamista koskevassa komission tiedonannossa (KOM(2009)0162) ehdotettujen suuntaviivojen mukaisesti ja ottaen huomioon Euroopan parlamentin 17. heinäkuuta 2010 antamassa päätöslauselmassaan ilmaiseman kannan;

53.  toteaa, että luonto- ja lintudirektiivien ohella rannikkovesialueita koskeva vesipolitiikan puitedirektiivi ja kaikkia merivesiä koskeva meriympäristöpolitiikan puitedirektiivi ovat tärkeimmät välineet biologista monimuotoisuutta koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi;

54.  katsoo, että poisheitettyjen määrien vähentämisen on oltava YKP:n tärkein tavoite, ja kehottaa komissiota määrittämään saaliiden pois heittämisen syyt ja laatimaan erityisratkaisuja jokaista kalastusaluetta varten ottamalla käyttöön useita lajeja tai biomassaa koskevia kiintiöitä pyydysten valikoivuuden avulla, kuten ottamalla yleisesti käyttöön neliösilmät, ja kantojen aluehallinnalla;

55.  katsoo, että alueelliset kalastuksenhoitojärjestöt ovat vastuussa kalastuksen hoidosta ja takaavat vastuullisen kalastuksen avomerellä; katsoo tämän vuoksi, että niiden toimivaltuuksia on vahvistettava erityisesti valvonnan ja ennaltaehkäisevien seuraamusten osalta ja että alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen vastuulle on ensi tilassa asetettava tiettyjen kaupallisesti tärkeiden merilajien kantojen hallinnointi ja saalistodistusten käytön vaatiminen;

56.  painottaa lisätoimien tarvetta rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon sekä merisuunnittelun alalla, sillä ne saattavat olla merkittäviä osatekijöitä ekosysteemiperustaisessa osallistavassa lähestymistavassa, jolla varmistetaan merivarojen ja rannikkoalueiden varojen säilyttäminen ja niiden kestävä hoito siten, että otetaan huomioon luonnolliset prosessit ja ekosysteemien sietokyky;

57.  korostaa vesistöjen biologisen monimuotoisuuden merkittävän vähenemisen ja makean veden ekosysteemien huonontumisen huomioon ottaen, että on tärkeää varmistaa vesipolitiikan puitedirektiivin täysimääräinen täytäntöönpano ja että biologisen monimuotoisuuden vähenemiseen on puututtava vesipiirien hoitosuunnitelmissa;

58.  kehottaa jäsenvaltioita suunnittelemaan metsäpolitiikkansa tavalla, jossa otetaan täysimääräisesti huomioon metsien asema biologisen monimuotoisuuden varantona, maaperän pidätyskyvyssä ja muodostumisessa, hiilen sitoutumisessa ja ilman puhdistumisessa sekä virkistyskäytössä;

59.  pitää myönteisenä komission tiedonantoa ”Metsäkadon ja metsien tilan heikkenemisen torjuminen ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi” (KOM(2008)0645), jossa vaaditaan maapallon metsäkadon pysäyttämistä viimeistään vuoteen 2030 mennessä;

60.  huomauttaa, että agropolttoaineiden kysynnän kasvu ja siitä johtuva lisääntynyt paine niiden tuotantoon uhkaa biologista monimuotoisuutta erityisesti kehitysmaissa luontotyyppien ja ekosysteemien, kuten kosteikkojen ja metsien, tilan huonontumisen ja niiden muuntamisen vuoksi;

61.  korostaa, että kahdeksannessa puiteohjelmassa on lisättävä ympäristöä ja biologista monimuotoisuutta koskevan tutkimuksen määrärahoja tavalla, joka vastaa biologisen monimuotoisuuden köyhtymiseen ja ilmastonmuutokseen liittyviä valtavia tarpeita ja haasteita;

62.  palauttaa mieliin, että 21. lokakuuta 2009 annettujen neuvoston päätelmien 8 kohdassa pyydetään komissiota tarkistamaan mahdollisimman pian alakohtaisesti tuet, joilla on kielteisiä ympäristövaikutuksia; pyytää komissiota toimimaan välittömästi kyseisten päätelmien mukaisesti, jotta voidaan välttää tuet toimintalinjoille, joilla on kielteinen vaikutus Euroopan biologiseen monimuotoisuuteen;

63.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioita seitsemännen ympäristöä koskevan toimintaohjelman valmisteluvaiheessa edistämään keskustelua ja erityistoimia, jotka koskevat biologista monimuotoisuutta EU:ssa;

Biologinen monimuotoisuus ja ilmastonmuutos

64.  korostaa biologisen monimuotoisuuden ja vastustuskykyisten ekosysteemien merkitystä ilmastonmuutoksen hillitsemisessä ja siihen sopeutumisessa, koska maan ja merten ekosysteemit ottavat nykyisin talteen noin puolet ihmisen toiminnan aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä;

65.  pitää myönteisenä, että ilmastonmuutoksen vaikutuksia vähentävät toimet, joista biologinen monimuotoisuuskin voi hyötyä, saavat entistä enemmän tukea, mutta katsoo, ettei näiden toimien pitäisi vaikuttaa kielteisesti biologista monimuotoisuutta koskevaan rahoitukseen;

66.  kehottaa komissiota varmistamaan, ettei ilmastonmuutoksen hillitsemisen ja siihen sopeutumisen yhteydessä toteutetuilla toimilla ole haitallisia vaikutuksia merten ja maan biologiseen monimuotoisuuteen;

67.  korostaa, että maaperällä on keskeinen tehtävä EU:n biologista monimuotoisuutta koskevan tavoitteen saavuttamisessa; toteaa, että maaperän huonontumisen syyt ja vaikutukset ovat pääasiassa paikallisia ja alueellisia ja että sen vuoksi olisi sovellettava toissijaisuusperiaatetta; pyytää kaikkia jäsenvaltioita täyttämään maaperän laadun takaamista ja sen hyvän kunnon säilyttämistä koskevat velvoitteensa ja kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät ole antaneet maaperän suojelua koskevia säädöksiä, kantamaan oman vastuunsa;

Biologisen monimuotoisuuden taloudellinen arvo

68.  muistuttaa, että kalastuksella on tärkeä taloudellinen ja sosiaalinen tehtävä rannikkoalueiden kehittämisessä ja sillä on myös merkittävä ympäristövaikutus meren ekosysteemeihin; katsoo, että estämisen sijasta YKP:n pitäisi helpottaa biologista monimuotoisuutta koskevan lainsäädännön noudattamista jäsenvaltioissa, erityisesti riittävien suojelutoimien toteuttamista Natura 2000 -merialueilla;

69.  toteaa, että kestävän talouden ja ympäristöystävällisen infrastruktuurin kehittämiseen liittyy huomattavia työllistämismahdollisuuksia ja että käytännössä tämä tarkoittaisi paikallisia työpaikkoja (joita ei voida siirtää kolmansiin maihin), mikä edistäisi huomattavasti Eurooppa 2020 -strategiaa;

70.  uskoo lisäksi vakaasti, että resurssitehokkuus, kestävä talouskehitys ja luonnonsuojelu voivat ja niiden pitäisi kulkea käsi kädessä; kiinnittää erityistä huomiota eko- ja maatilamatkailun kehittämiseen siten, että virkistys ja suojelu tukevat toinen toisiaan;

71.  korostaa biologisen monimuotoisuuden säilyttämisen merkitystä Eurooppa 2020 -strategian täytäntöönpanossa paitsi siksi, että sen avulla voidaan luoda työpaikkoja, myös siksi, että se edistää resurssien tehokasta ja kestävää käyttöä; toteaa, että raaka-aineiden tuotannon, kaupan ja kulutuksen lisääntyminen on merkittävä tekijä biologisen monimuotoisuuden vähenemisessä, ja kehottaa sen vuoksi komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään toimiin, joiden avulla edistetään ja kehitetään resurssitehokkuutta sekä kestävää kulutusta ja tuotantoa koskevia toimintalinjoja;

Rahoitus

72.  ottaa huomioon, että komissio arvioi vuonna 2004 Natura 2000 -verkoston hoidon vuosikustannuksiksi 6,1 miljardia euroa; huomauttaa kuitenkin, että TEEB-tutkimuksen mukaan biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseen tehtyjen investointien tuotto on jopa satakertainen;

73.  pitää kuitenkin valitettavana, ettei komissio ole antanut käyttöön lisärahoituslähteitä Natura 2000 -direktiivien täytäntöönpanoa varten ja että EU:ssa vuosittain biologisen monimuotoisuuden suojelemiseen käytettyjen varojen jakaumasta ei ole tarkkaa tietoa, ja kannustaa jäsenvaltioita ja komissiota yhteistyöhön täsmällisemmän käsityksen saamiseksi;

74.  katsoo, että yhteisön olisi lisättävä vastuutaan Natura 2000 -verkoston luonnonarvojen säilyttämisestä erityisesti rahoituksen osalta;

75.  pitää myönteisenä, että Life+-ohjelman määrärahoja on lisätty (+8 prosenttia vuoden 2011 talousarvioesityksessä), mutta tähdentää, että tämän välineen osuus EU:n talousarviosta on edelleen hyvin pieni (0,2 prosenttia); toteaa myös, ettei EU:n rahoittamia suojelutoimia aina jatketa sen jälkeen, kun yhteisön rahoitus päättyy; kehottaa komissiota ottamaan huomioon myös hankkeiden kestävyyteen liittyvät erilaiset tekijät ja aloittamaan hankkeiden järjestelmällisen seurannan loppumaksun jälkeen;

76.  on tietoinen siitä, että biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseen voidaan saada lisärahoitusta muista välineistä, kuten rakennerahastoista ja maaseuturahastosta, mutta pitää valitettavana, että useimmat jäsenvaltiot hyödyntävät tätä mahdollisuutta perin rajallisesti; palauttaa mieliin, että suurin osa biologiseen monimuotoisuuteen osoitettavasta rahoituksesta saadaan nykyisin maaseuturahaston kautta;

77.  arvelee, että talousarviorajoitusten vuoksi on entistäkin välttämättömämpää saada runsaasti lisäarvoa EU:n menoille, myös biologiseen monimuotoisuuteen kohdistuville menoille, ja lisätä niiden vaikuttavuutta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tulevia keskusteluja ja päätöksiä uudesta monivuotisesta rahoituskehyksestä (vuodesta 2014 eteenpäin) ja nykyisen talousarviokehyksen (2007–2013) välitarkistusta;

78.  korostaa sen vuoksi, että biologiseen monimuotoisuuteen kohdistuvien menojen vaikuttavuudesta on saatava entistä parempi käsitys, ja kehottaa komissiota antamaan esimerkkejä vaikuttavuutta ja lisäarvoa koskevista hyvistä käytännöistä;

79.  suhtautuu myönteisesti Luonnon ja luonnonvarojen suojelua koskevan kansainvälisen liiton (IUCN) suositukseen, jonka mukaan 0,3 prosenttia BKT:stä olisi käytettävä biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä koskeviin kansallisiin toimiin;

80.  on huolestunut siitä, että useissa jäsenvaltioissa Life+-ohjelmasta vuosittain rahoitettujen hankkeiden määrärahat jäävät ohjeellisten määrärahojen alapuolelle; kehottaa komissiota arvioimaan vajaakäytön syitä ja ehdottamaan tarvittaessa muutoksia ohjelmaa koskevaan asetukseen erityisesti yhteisrahoitettujen määrien osalta;

81.  uskoo, että EU:n yleistavoitteen saavuttamiseen tarvitaan muitakin kuin julkisia varoja, ja korostaa, miten tärkeää on, että myös yritykset ottavat vastuuta biologisesta monimuotoisuudesta; pyytää komissiota tutkimaan, miten voitaisiin toteuttaa toimintalinjoja, joiden avulla kannustetaan myönteisiä investointeja biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseen ja estetään biologista monimuotoisuutta vähentäviä investointeja niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla; pitää tältä osin myönteisenä, että komissio on perustanut liiketoimintaa ja biologista monimuotoisuutta käsittelevän foorumin, jotta yksityinen sektori saadaan mukaan biologista monimuotoisuutta koskeviin toimiin;

82.  suosittelee, että biologiseen monimuotoisuuteen liittyvien hankkeiden rahoituksen saatavuutta koskevien sääntöjen joustavuutta lisätään ja että kaikkia asiaankuuluvia toimijoita kannustetaan hakemaan sitä;

83.  korostaa lisäksi, että markkinoilla olevien tuotteiden hintoihin on sisällytettävä ulkoiset kustannukset, riskit ja vaikutukset, kuten kulttuurimaiseman säilyttäminen, biologiselle monimuotoisuudelle aiheutetun vahingon korvaaminen tai biologisen monimuotoisuuden tukemisesta aiheutuvat kustannukset; toteaa erityisesti, että tämä on yritysten omien pitkän aikavälin etujen mukaista, jos ne haluavat jatkossakin saada käyttöönsä luonnonvaroja; kehottaa komissiota julkaisemaan lupaamansa tiedonannon Natura 2000:n tulevasta rahoituksesta mahdollisimman pian ja joka tapauksessa vuonna 2010, jotta tätä näkökohtaa voidaan tarkastella yhdessä vuoteen 2020 ulottuvan uuden biologista monimuotoisuutta koskevan strategian kanssa;

Tietopohja

84.  korostaa integroidun ympäristötilinpidon merkitystä, sillä sen avulla voidaan analysoida ympäristön ja talouden välistä yhteyttä eurooppalaisella, kansallisella ja alueellisella tasolla sekä arvioida tuotanto- ja kulutusmallien vaikutuksia luonnonvaroihin, ja kehottaa jäsenvaltioita säännöllisesti toimittamaan Eurostatille ja Euroopan ympäristökeskukselle tarvittavia tietoja;

85.  korostaa, että tutkimus ja kehittäminen ovat erittäin tärkeitä, jotta voidaan paikata tiedoissa olevia nykyisiä aukkoja ja varmistaa biologisen monimuotoisuuden suuntausten säännöllinen seuranta sekä kehittää politiikan välineitä biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseksi;

86.  suhtautuu myönteisesti vuosia 2001–2006 koskevaan komission yhteenvetokertomukseen, jossa arvioidaan suojeltujen luontotyyppien ja lajien suojelun tasoa EU:ssa sekä jäsenvaltioiden edistymistä Natura 2000 -lainsäädännön täytäntöönpanossa, mutta pitää ”tuntemattomien” muuttujien suurta määrää valitettavana; kehottaa jäsenvaltioita parantamaan raportointiaan ja Euroopan ympäristökeskusta ja komissiota varmistamaan, että tietojen luotettavuutta ja vertailukelpoisuutta parannetaan tulevissa kertomuksissa;

87.  korostaa, että on luotava selvä vertailukohta, jonka perusteella komissio mittaa edistymistä kohti (ala)tavoitteita; pitää myönteisenä Euroopan ympäristökeskuksen työtä, joka liittyy biologista monimuotoisuutta käsittelevään eurooppalaiseen tietojärjestelmään (BISE) ja biologista monimuotoisuutta koskeviin vertailutietoihin, sillä näin saadaan hyödyllisiä välineitä biologista monimuotoisuutta koskevan päätöksenteon parantamiseksi ja hiomiseksi erityisesti komission parhaillaan kehittämän strategisen suunnitelman osalta; korostaa, että tässä olisi pikemminkin käytettävä olemassa olevia tietoja kuin vaadittava uusien tietojen keräämistä;

88.  pitää komission tiedotuskampanjaa myönteisenä, koska suuri yleisö ei ole tietoinen biologisen monimuotoisuuden merkityksestä, ja kehottaa jäsenvaltioita lisäämään toimintaansa tuntuvasti ja vaihtamaan parhaita käytäntöjä;

Kansainväliset näkökohdat

89.  on huolissaan siitä, että vuoden 2002 kestävän kehityksen huippukokouksessa asetettua maailmanlaajuista tavoitetta biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen vähentämisestä vuoteen 2010 mennessä ei ole kyetty toteuttamaan eikä edes lähestymään, sekä biologisen monimuotoisuuden jatkuvan vähenemisen ja ekosysteemien rappeutumisen vaikutuksista vuosituhannen kehitystavoitteisiin sekä vuodeksi 2015 asetettuun tavoitteeseen, jonka mukaan vähennetään köyhyyttä ja nälkää sekä parannetaan terveyttä ja ihmisten hyvinvointia, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan biologisen monimuotoisuuden sisällyttämistä maailmanlaajuisiin prosesseihin, kuten vuosituhannen kehitystavoitteisiin;

90.  pitää myönteisenä, että Nagoyassa järjestetään lokakuussa 2010 biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen sopimuspuolten konferenssi, ja kehottaa EU:ta lähettämään sinne laajan, hyvin valmistautuneen ja koordinoidun valtuuskunnan; korostaa, että EU:n on määriteltävä vahva ja johdonmukainen kanta jo alkuvaiheessa; on kuitenkin huolissaan siitä, että konferenssiin osallistuu vain ympäristöministereitä, vaikka edistyminen biologista monimuotoisuutta koskevissa maailmanlaajuisissa toimissa edellyttää monialaista lähestymistapaa;

91.  kehottaa komissiota tukemaan hallitustenvälisen foorumin perustamista biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen tutkimusta koskevia toimintalinjoja varten Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristöohjelman alaisuudessa ja auttamaan kyseisen foorumin perustamisessa;

92.  tukee Ranskan puheenjohtajakaudella heinäkuussa 2008 pidetyssä kokouksessa esitettyä ajatusta Natura 2000 -tyyppisten verkostojen kehittämisestä EU:n merentakaisia maita ja alueita sekä syrjäisimpiä alueita varten, missä on joitakin maailman merkittävimpiä biologisen monimuotoisuuden esiintymiä, ja korostaa, että tätä kehitystä on tuettava EU:n poliittisten välineiden, kuten kehitysyhteistyöpolitiikan, avulla;

93.  huomauttaa, että metsäkadosta aiheutuu enemmän hiilidioksidipäästöjä kuin liikenteestä yhteensä ja että metsien suojelu on yksi keskeisistä tekijöistä biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen säilyttämisessä maailmanlaajuisesti;

94.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehokkaasti sisällyttämään ympäristön kestävyyden kolmansien maiden kanssa ylläpidettäviin suhteisiin siten, että kunnioitetaan sosiaalisia oikeuksia sekä taataan paikallisyhteisöjen ja alkuperäiskansojen suojelu ja osallistuminen erityisesti maankäyttöä ja metsien suojelua koskevaan päätöksentekoon, ja jatkamaan ”vihreää diplomatiaa”; pyytää jäsenvaltioita ja komissiota varmistamaan, että EU:n kaksitoistakohtaisessa toimintasuunnitelmassa vuosituhannen kehitystavoitteiden tukemiseksi tunnustetaan, että ympäristön kestävyys on sisällytettävä osaksi kehitysyhteistyötä ja ulkoisia toimia, ja että siinä kohdennetaan rahoitusta biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen tukemiseksi;

95.  korostaa, että tarvitaan innovatiivisia rahoitusjärjestelmiä, jotta voidaan edistää biologisen monimuotoisuuden (taloudellisen) arvon tunnustamista; kannustaa jäsenvaltioita ja komissiota aloittamaan maailmanlaajuisen keskustelun ekosysteemipalvelujen innovatiivisten maksujärjestelmien tarpeesta ja mahdollisista toteutustavoista;

96.  pitää kiinni siitä, että kaupankäynnin kohteena olevien tuotteiden kestävyys on yksi kansainvälisten kauppasopimusten tärkeimmistä osista; korostaa tässä yhteydessä, että kaikkiin tuleviin WTO-sopimuksiin on sisällytettävä lausekkeita muista kuin kauppaa koskevista seikoista, tuotantomenetelmät ja biologisen monimuotoisuuden kunnioittaminen mukaan luettuina;

97.  pitää CITES-konferenssin tulosta erittäin valitettavana, koska siinä ei otettu huomioon EU:n neuvotteluvaltuutuksen tärkeimpiä osia, kuten kaupallisesti erittäin arvokkaiden merilajien suojelua;

98.  kehottaa painokkaasti komissiota ja jäsenvaltioita nopeuttamaan ja tehostamaan sisäisiä päätöksentekomenettelyjään ja osoittamaan entistä enemmän resursseja ja aikaa kolmansia maita koskeviin diplomaattisiin toimiin sekä lujittamaan valmiuksia ja yleissopimusten yhteisvaikutuksia; katsoo, että koska pilaantuminen vaikuttaa suoraan tai välillisesti moniin Natura 2000 -suojelualueisiin ja koska ympäristövahingot voivat myös olla peräisin Euroopan ulkopuolelta, on korostettava tarvetta sisällyttää EU:n ympäristövaatimukset naapurimaiden kanssa tehtäviin kumppanuussopimuksiin;

o
o   o

99.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EYVL L 103, 25.4.1979, s. 1; direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2006/105/EY (EUVL L 363, 20.12.2006, s. 368). (2) EYVL C 262, 18.9.2001, s. 132. (3) EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7; direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2006/105/EY. (4) EUVL C 102 E, 24.4.2008, s. 117.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 21. syyskuuta 2010 komission tiedonannosta ”Luonnonkatastrofien ja ihmisen aiheuttamien katastrofien ehkäisyyn sovellettava yhteisön lähestymistapa” (2009/2151(INI))

P7_TA(2010)0326 A7-0227/2010

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 23. helmikuuta 2009 annetun komission tiedonannon ”Luonnonkatastrofien ja ihmisen aiheuttamien katastrofien ehkäisyyn sovellettava yhteisön lähestymistapa”(1) ja siihen liittyvän vaikutustenarvioinnin(2) sekä 14. joulukuuta 2007 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan varhaisvaroitusjärjestelmien vahvistamisesta Euroopassa(3),

–  ottaa huomioon 16. syyskuuta 2009 antamansa päätöslauselman metsäpaloista kesällä 2009(4), 4. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman tämän kesän luonnonkatastrofeista(5), 7. syyskuuta 2006 antamansa päätöslauselman metsäpaloista ja tulvista(6), 5. syyskuuta 2002 antamansa päätöslauselman Keski-Euroopan tulvakatastrofeista(7), 14. huhtikuuta 2005 antamansa päätöslauselman kuivuudesta Portugalissa(8), 12. toukokuuta 2005 antamansa päätöslauselman kuivuudesta Espanjassa(9), 8. syyskuuta 2005 antamansa päätöslauselman tämän kesän luonnononnettomuuksista (tulipaloista ja tulvista) Euroopassa(10), 18. toukokuuta 2006 antamansa päätöslauselmat luonnonkatastrofeista (tulipalot, kuivuus ja tulvat) – maataloutta koskevat näkökohdat(11), aluekehitystä koskevat näkökohdat(12) ja ympäristönäkökohdat(13) –, 11. maaliskuuta 2010 antamansa päätöslauselman Madeiran autonomisella alueella tapahtuneesta suuresta luonnonkatastrofista ja Xynthia-myrskyn vaikutuksista Euroopassa(14) ja 18. toukokuuta 2006 vahvistamansa kannan ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan unionin solidaarisuusrahastosta(15),

–  ottaa huomioon 16. kesäkuuta 2008 annetut neuvoston päätelmät unionin katastrofivalmiuksien lujittamisesta(16) ja Brysselissä 15.–16. kesäkuuta 2006 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmien 12–15 kohdan, joissa käsitellään Euroopan unionin valmiuksia reagoida hätätilanteisiin, kriiseihin ja suuronnettomuuksiin(17),

–  ottaa huomioon pelastuspalvelun rahoitusvälineen perustamisesta 5. maaliskuuta 2007 tehdyn päätöksen 2007/162/EY, Euratom(18),

–  ottaa huomioon vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta 9 päivänä joulukuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/82/EY (Seveso II -direktiivi)(19),

–  ottaa huomioon tulvariskien arvioinnista ja hallinnasta 23 päivänä lokakuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/60/EY (tulvadirektiivi)(20),

–  ottaa huomioon tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 27 päivänä kesäkuuta 1985 annetun neuvoston direktiivin 85/337/ETY(21) (EIA-direktiivi),

–  ottaa huomioon Kobessa 22. tammikuuta 2005 hyväksytyn Hyogon toimintakehyksen vuosille 2005–2015: ”Building the Resilience of Nations and Communities to Disasters”(22),

–  ottaa huomioon Rio de Janeirossa 5. kesäkuuta 1992 hyväksytyn biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 196 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön sekä aluekehitysvaliokunnan, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnot (A7-0227/2010),

A.  katsoo, että katastrofien ehkäisemisen on oltava yhä tärkeämpi osa katastrofien hallintaprosessia ja sen on noustava oleellisempaan asemaan yhteiskunnassa,

B.  katsoo, että luonnonkatastrofit vaarantavat ekosysteemit ja biologisen monimuotoisuuden, vahingoittavat kestävää kehitystä ja vaarantavat sosiaalisen yhteenkuuluvuuden,

C.  katsoo, että esimerkiksi intensiivinen maankäyttö, teollisuuden ja kaupunkien leviäminen hallitsemattomalla tavalla, maaseudun autioituminen, aavikoituminen ja äärimmäisten sääilmiöiden yleistyminen tekevät jäsenvaltioista ja erityisesti lähentymisalueista alttiimpia sekä luonnonkatastrofeille että ihmisen aiheuttamille katastrofeille,

D.  katsoo, että ilmastonmuutos on yhä useammin syynä ihmishenkien menetyksiä sekä vakavia ympäristöllisiä, taloudellisia ja sosiaalisia vahinkoja aiheuttaviin luonnonkatastrofeihin (tulvat, äärimmäinen kuivuus ja metsäpalot),

E.  katsoo, että katastrofit johtuvat tavallisesti monista eri syistä, jotka eivät aina liity yksin luonnon ääri-ilmiöihin vaan usein ihmisen ja ympäristön epäasianmukaiseen suhteeseen,

F.  katsoo, että katastrofit voivat johtua teknologisista ja teollisuusonnettomuuksista, joiden seurauksena voi vapautua vaarallisia kemiallisia, biologisia, säteily- ja ydinaineita (CBRN), joilla on merkittäviä vaikutuksia terveyteen, infrastruktuuriin, viljelykasveihin ja karjaan,

G.  katsoo, että luonnonkatastrofeista ja ihmisen aiheuttamista katastrofeista johtuvat vahingot olisi usein pystytty suurelta osin ehkäisemään; katsoo myös, että on luotava EU:n politiikkoihin perustuvat yhdenmukaiset kannustimet, joilla kansallisia, alueellisia ja paikallisia viranomaisia kannustetaan kehittämään, rahoittamaan ja panemaan täytäntöön entistä tehokkaampia ennaltaehkäisy- ja suojelupolitiikkoja,

H.  katsoo, että katastrofien ehkäisemiseen sovellettavan kattavan, ennakoivan, tiedonhallintaan perustuvan ja tehokkaan lähestymistavan on sisällettävä yhteistyötä eri tasoilla paikallisten, alueellisten ja kansallisten viranomaisten kesken ja että lähestymistavassa on huomioitava alueisiin sidoksissa olevat ja näin ollen alueet tuntevat toimijat,

I.  katsoo, että käytössä olevat ehkäisemistoimenpiteet ovat osoittautuneet riittämättömiksi ja että Euroopan parlamentin aiempia ehdotuksia ei ole vielä pantu täytäntöön kokonaisuudessaan, mikä haittaa luonnonkatastrofien ja ihmisen aiheuttamien katastrofien ehkäisemistä koskevan unionin yhteisen strategian toteuttamista,

J.  katsoo, että kuivuus ja jatkuvat metsäpalot nopeuttavat aavikoitumista erityisesti Etelä-Euroopassa ja vahingoittavat erityisesti Välimeren alueen metsärakenteita ja suuria yksilajisia, ei-kotoperäisiä ja metsäpaloalttiita metsäalueita, mikä puolestaan asettaa kansalaisten hengen ja vahingoista kärsivän väestön elämänlaadun vaaralle alttiiksi,

K.  katsoo, että maan tasapuolinen jakautuminen/käyttö, talouden ja yhteiskunnan kehittyminen tasapainossa luonnon kanssa, energian, luonnonvarojen ja ympäristön arvostaminen, koheesion vahvistaminen Euroopan unionissa, maaseudun väestökadon, aavikoitumisen ja eroosion torjunta ja ympäristön kannalta kestävän viljelytoiminnan ylläpitäminen ovat joitakin keskeisiä tekijöitä katastrofien ehkäisemisessä,

L.  katsoo, että metsät ovat hiilen ja veden kierrossa luomansa tasapainon vuoksi erittäin tärkeitä ympäristönsuojelun kannalta,

1.  toteaa, että luonnonkatastrofeilla ja ihmisen aiheuttamilla katastrofeilla voi olla hyvin vakavia seurauksia alueiden ja jäsenvaltioiden taloudelliselle ja sosiaaliselle kehitykselle; korostaa, että katastrofien ehkäisemisen päätavoitteena on ihmishenkien suojeleminen sekä ihmisten, ihmisen perusoikeuksien, ympäristön, talouden ja yhteiskunnan rakenteiden, myös perushyödykkeiden, asumusten, viestinnän, liikenteen ja kulttuuriperinnön turvaaminen ja säilyminen koskemattomina;

2.  painottaa, että ennakoiva toiminta on pelkkää katastrofeihin reagointia tehokkaampaa ja edullisempaa; pitää eri alueiden paikallisen maantieteellisen, taloudellisen ja yhteiskunnallisen tilanteen tuntemusta olennaisen tärkeänä luonnonkatastrofien ja ihmisen aiheuttamien katastrofien ehkäisyssä;

3.  pane tyytyväisenä merkille komission sitoumuksen varmistaa, että katastrofien ehkäisytoimet otetaan huomioon entistä yhdenmukaisemmin EU:n toimintalinjoissa ja ohjelmissa, ja korostaa, että katastrofien ehkäisyssä on noudatettava kokonaisvaltaista lähestymistapaa; muistuttaa, että on otettava huomioon kaikentyyppiset luonnonkatastrofit ja ihmisen aiheuttamat katastrofit ja että tällaisia uhkia ovat muun muassa(23) tulvat, myrskyt, kuivuus, tsunamit, maanjäristykset, metsäpalot, äärimmäiset lämpötilat, tulivuorenpurkaukset, lumivyöryt, maanvyörymät sekä teknologiset ja teollisuusonnettomuudet, eroosio, maaperän ja pohjaveden saastuminen sekä merten, järvien ja jokien pilaantuminen;

4.  pyytää komissiota edistämään ihmisen aiheuttamien katastrofien ehkäisemistä koskevien hyvien käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden välillä ja kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että alueviranomaiset käyvät katastrofihallintakoulutuksen;

5.  katsoo, että katastrofien laajuuden ja mahdollisen rajatylittävän luonteen vuoksi on oleellista ja välttämätöntä vahvistaa yhteistyötä sekä alueellisesti että Euroopan unionissa siten, että yhteistyö perustuu toimien täydentävyyteen, parhaiden käytänteiden levittämiseen ja jäsenvaltioiden välisen solidaarisuuden periaatteeseen;

6.  panee merkille ehdotuksen kaikkien jäsenvaltioiden toimivaltaisten kansallisten elinten edustajista koostuvan verkoston perustamisesta; korostaa, että verkoston olisi palveltava katastrofin hallintaprosessista, maankäytön suunnittelusta ja riskien ja vaarojen kartoittamisesta vastaavien kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten välistä yhteistyötä; painottaa tämän verkoston käyttöä kokemusten ja ehkäisemistoimien vaihdossa sekä vaarojen ja riskien kartoitusta koskevien EU:n yhteisten menetelmien ja vähimmäisvaatimusten vahvistamisessa; kehottaa sisällyttämään tähän verkostoon maatalouden edustajia ja harkitsemaan myös UNEPin, alalla toimivien yhteiskunnallisten järjestöjen ja kansalaisjärjestöjen ja muiden sellaisten toimijoiden kuulemista, joilla on siteitä maahan ja siten tietämystä siitä;

7.  katsoo, että yhteistyö tietojen ja kokemuksen sekä teknisten ja tieteellisten sovellusten levittämiseksi sekä interventiokapasiteettien kehittämisstrategioiden koordinoimiseksi on välttämätöntä;

8.  kehottaa alueita hyödyntämään jo olemassa olevia alueellisia ja rajat ylittäviä koordinaatioverkostoja, jotta yhteistyötä voidaan kohdistaa erityisesti katastrofien ehkäisemiseen; katsoo, että rajat ylittävät yhteistyörakenteet, kuten suuralueet, jotka harjoittavat toiminnallista yhteistyötä, voivat toimia tehokkaina malleina katastrofien ehkäisyyn tähtäävässä yhteistyössä; kannattaa sitä, että tällä alalla aiemmin osana yhteisön INTERREG-aloitetta toteutetuissa hankkeissa saatua arvokasta kokemusta hyödynnetään;

9.  katsoo, että vain kriisinhallintaan osallistuvien jäsenvaltioiden, eri alojen ja eri toimijoiden koordinoidut toimet ja strategiat voivat johtaa todelliseen edistymiseen katastrofien ehkäisemisessä; korostaa vapaaehtoistyön asemaa näissä strategioissa, ja kehottaa jäsenvaltioita edistämään tähän tähtäävää kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason yhteistyötä; ehdottaa, että Euroopan vapaaehtoistyön teemavuoden 2011 yhteydessä arvioidaan mahdollisuutta järjestää kriisien ehkäisemistä koskevaa vapaaehtoistoimijoiden yhteistyötä jäsenvaltiotasolla;

10.  kehottaa EU:n jäsenvaltioita ja naapurivaltioita sekä kehitysmaita tekemään yhteistyötä EU:n naapuruuspolitiikan ja kehitysavun ohjelmien yhteydessä järjestettävissä hyvien käytäntöjen jakamista ja käytännön tietojen levittämistä koskevissa rajat ylittävissä hankkeissa;

11.  korostaa, että avunannossa on noudatettava syrjimättömyysperiaatetta; toteaa, että apua on tarjottava tarpeiden mukaan ja ilman avunsaajien rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun kantaan, kansalaisuuteen tai sosiaaliseen alkuperään, varallisuuteen, syntyperään tai muuhun asemaan perustuvaa syrjintää;

12.  huomauttaa, että ilmastonmuutoksen aiheuttamat ja pahentamat ympäristöongelmat ovat tällä hetkellä syynä kasvavaan pakkosiirtolaisuuteen, ja haluaa siksi kiinnittää huomiota yhä tiiviimpään yhteyteen turvapaikanhakijoiden ja sellaisten alueiden välillä, joilla ympäristön tila on huonontunut; kehottaa tehostamaan ”ilmastopakolaisten” suojelua ja uudelleensijoittamista;

13.  korostaa, että alueet ja paikallisyhteisöt kärsivät luonnonkatastrofeista eniten ja että yleisesti ottaen niiden materiaali- ja henkilöresurssit sekä niiden taitotieto ja taloudelliset resurssit eivät riitä tällaisten katastrofien käsittelyyn pelkästään kansallisen ja/tai alueellisen toiminnan avulla; katsoo, että tällaiset katastrofit edellyttävät tehokasta ja yhteisvastuuseen perustuvaa unionin tason toimintaa;

14.  korostaa, että nykyistä alueiden ja jäsenvaltioiden välistä eriarvoisuutta niiden väestön ja omaisuuden, myös kulttuuriperinnön, suojelua koskevissa valmiuksissa on tärkeää kaventaa erityisesti niillä alueilla ja niissä jäsenvaltioissa, joissa katastrofiriski on suuri; vaatii, että kiinnitetään erityistä huomiota kaikkein eristäytyneimpiin, harvimmin asuttuihin, vuoristoisiin, unionin ulkorajoilla sijaitseviin ja taloudellisesti heikoimmassa asemassa oleviin EU:n alueisiin;

15.  korostaa, että olisi tunnustettava ja otettava asianmukaisesti huomioon eristyneiden, vuoristoisten, harvaan asuttujen ja väestökadosta kärsivien, syrjäisten ja syrjäisimpien alueiden, saarialueiden, luonnonoloiltaan epäsuotuisien ja monille eri riskeille alttiiden alueiden erityispiirteet ja luonnon asettamat rajoitteet; kiinnittää huomiota näiden alueiden ylimääräisiin vaikeuksiin katastrofien jälkihoidossa; vaatii näiden alueiden erityistä huomioimista erilaisten käytettävissä olevien rahoitusvälineiden avulla ja pyytää muuttamaan solidaarisuusrahaston käyttöehtoja joustavammiksi näitä alueita varten;

16.  toteaa, että Euroopn unionin solidaarisuusrahastoa (EUSR) koskevaa asetusta on tarkistettava muuttamalla tukikelpoisuuden edellytyksiä kunkin alueen ja katastrofin ominaispiirteiden mukaisesti, mukaan lukien hitaasti kehittyvät katastrofit kuten kuivuus, ja on kiinnitettävä erityistä huomiota tuotantoaloihin, eniten alttiisiin alueisiin ja katastrofin kohteeksi joutuneeseen väestöön siten, että varat saadaan käyttöön joustavammin ja oikea-aikaisemmin; katsoo, että EUSR:n 4 artiklassa luetellut tukikelpoiset toimet ovat liian rajallisia; katsoo, että kun tukikelpoisuuden kynnysarvoja määritellään, alueellisen ulottuvuuden huomioon ottaminen on ratkaisevan tärkeää, koska muussa tapauksessa erittäin vakavia katastrofeja kohtaavat alueet voivat jäädä tuen ulkopuolelle, kun koko jäsenvaltiolle asetettua kynnysarvoa ei saavuteta;

17.  korostaa, että katastrofien ehkäisemiselle ja torjunnalle on luotava sopiva rahoituskehys ja riittävä rahoitus, jolla voidaan vahvistaa ja jäsentää koheesiopolitiikan, maaseudun ja kaupunkien kehittämispolitiikan, aluepolitiikan, solidaarisuusrahaston, seitsemännen puiteohjelman ja Life+-ohjelman kaltaisia nykyisiä välineitä; pyytää ottamaan katastrofien ehkäisyn tältä osin huomioon vuosien 2014–2020 rahoituskehyksessä; kehottaa Euroopan komissiota arvioimaan mahdollisuuksia esittää käytettävissä olevien resurssien järjestelmällisempää yhteiskäyttöä unionin ehkäisemistoimenpiteiden tehostamiseksi;

18.  kehottaa komissiota varmistamaan, ettei katastrofien ehkäisytoimenpiteisiin käytettäviä varoja supisteta nykyisten kriisistä johtuvien talousarviopaineiden vuoksi, sekä arvioimaan meneillään olevan talousarvion kokonaistarkastelun yhteydessä huolellisesti katastrofien ehkäisyssä mahdollisesti olevia puutteita ja tutkimaan, kattavatko käytettävissä olevat välineet erityyppiset katastrofit;

19.  toteaa, että koheesiopolitiikka on tärkeä väline luonnonkatastrofiriskien ehkäisyssä; katsoo, että erilaisten rahastojen ja välineiden toiminnan on oltava joustavaa ja koordinoitua tämän politiikan toiminnan parantamiseksi ja tehostamiseksi; korostaa, että riskien ehkäisyä on koordinoitava myös muiden ehkäisemiseen tähtäävien politiikanalojen kanssa, jotta voidaan estää toimien pirstaleisuus, parantaa niiden tehokkuutta ja kasvattaa niiden lisäarvoa;

20.  vahvistaa, että on varmennettava, onko EU:n varoja käytetty asianmukaisesti, ja että vääriin tarkoituksiin käytetyt varat on maksettava takaisin;

21.  korostaa, että katastrofien ehkäiseminen kuuluu ensisijaisesti jäsenvaltioiden toimivaltaan ja toissijaisuusperiaatetta on noudatettava tällä alueella tulevaisuudessakin;

22.  kehottaa maankäytöstä vastuussa olevia jäsenvaltioita ottamaan käyttöön kriteerejä ja lainsäädäntöä, joilla pyritään ehkäisemään katastrofeja tulville ja maanvyörymille sekä muille geologisille riskeille alttiina olevilla alueilla, ottamaan huomioon umpimähkäisen metsän hävittämisen aiheuttamat ongelmat ja lisäksi estämään rakentamista näille alueille;

23.  pyytää jäsenvaltioita arvioimaan mahdollisuutta parantaa katastrofien ehkäisemistoimien sisällyttämistä kansallisiin EU-rahoitusta koskeviin toimintasuunnitelmiinsa sekä kansallisiin, alueellisiin ja paikallisiin toimintasuunnitelmiin; katsoo, että kaikki ympäristönsuojeluun osallistuvat julkiset tahot olisi otettava mukaan ja niiden tulisi osallistua tehokkaasti tähän prosessiin; kehottaa komissiota tukemaan toimintasuunnitelmien uudistamiseen tältä osin liittyviä jäsenvaltioiden tarpeita; kehottaa komissiota kokemusten vaihtamiseksi pyytämään, että jäsenvaltiot toimittavat tiedot luonnonkatastrofien ja ihmisen aiheuttamien katastrofien sattuessa soveltamistaan toimintaohjelmista;

24.  katsoo, että EU:n on tuettava jäsenvaltioissa ensisijaisesti muun muassa seuraavia ehkäisemistoimia:

25.  kehottaa komissiota tukemaan jäsenvaltioita ehkäisemistä ja hyvien käytäntöjen käyttöönottoa koskevissa tiedotuskampanjoissa ja niiden välittäessä kaikille kansalaisille helposti käytettävissä olevien kanavien avulla ajan tasalla olevia tietoja ja koulutusta yksilöidyistä riskeistä ja noudatettavista menettelyistä luonnonkatastrofien tai ihmisen aiheuttamien katastrofien sattuessa; vaatii, että väestön kouluttamisessa on kiinnitettävä erityistä huomiota nuorten kouluttamiseen kouluiästä alkaen ja maaseutuväestön kouluttamiseen; korostaa yleisen tietoisuuden lisäämisen yhteydessä yhteisen eurooppalaisen hätänumeron ”112” merkitystä ja sitä, että numeron tunnettuutta on lisättävä;

26.  palauttaa mieliin, että vesi on – usein suunnitteluvirheistä aiheutuvien – tulvien ohella usein osallisena muissakin luonnonkatastrofeissa, kuten pakkasen, rakeiden ja saastuneiden jokien aiheuttamissa vahingoissa, minkä lisäksi veden puute voi aiheuttaa merkittäviä tuhoja, kuten Etelä-Euroopan ja eteläisen Itä-Euroopan suurilla aavikoitumisesta kärsivillä alueilla on tapahtunut;

27.  korostaa, että jatkuvat kuivat kaudet ovat lisänneet viime vuosina Euroopan metsäpalojen määrää ja lisänneet samalla aavikoitumista monilla alueilla;

28.  ottaa huomioon kuivuuden, metsäpalojen ja aavikoitumisen välisen suhteen, ja pyytää komissiota esittämään ehdotuksen tulvadirektiivin kaltaiseksi direktiiviksi, jossa suosittaisiin vesivarojen niukkuutta, kuivuutta ja ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevan yhteisön politiikan hyväksymistä;

29.  kehottaa uudelleen komissiota edistämään toimia, joiden tarkoituksena on ottaa käyttöön eurooppalainen kuivuuden ja aavikoitumisen seurantakeskus, joka vastaisi kuivuuden ja aavikoitumisen vaikutusten tutkimuksesta, lievittämisestä ja seurannasta, mikä tukisi asianmukaista strategista päätöksentekoa ja jäsenvaltioiden toimien parempaa koordinointia; katsoo, että olisi otettava huomioon kuivuuden, metsäpalojen, aavikoitumisen ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen välinen suhde ja että olisi määriteltävä kunnianhimoiset ja solidaariset tavoitteet osana kuivuuden estämistä ja kuivuuteen liittyvien riskien hallintaa koskevaa politiikkaa;

30.  katsoo, että metsät ovat puuntuotannon ohella tärkeitä myös luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen, tulvien, lumivyöryjen ja eroosion estämisen kannalta sekä pohjavesivarantojen hallinnon ja hiilipäästöjen neutraloitumisen kannalta, minkä vuoksi metsäpalot tulisi nähdä vaarana kaikissa jäsenvaltioissa; kehottaa komissiota näin ollen esittelemään ja saattamaan päätökseen yhdessä jäsenvaltioiden kanssa metsiensuojeluun ja metsäpalojen ennaltaehkäisyyn liittyviä lainsäädäntöehdotuksia ja -aloitteita; katsoo, että metsityshankkeita on tuettava asettamalla etusijalle kotimaiset lajit ja sekametsät, mikä edistää biologista monimuotoisuutta ja auttaa metsiä kestämään paremmin metsäpaloja, myrskyjä ja tauteja, sekä metsätalousjätteistä peräisin olevan biomassan – uusiutuvan energianlähteen – kestävä keruu ja hyödyntäminen; katsoo, että osana tämän alan tehokasta yhteistyötä olisi jatkettava tietojen säännöllistä keruuta, riskikarttojen laatimista, metsäpaloihin liittyvien riskienhallintasuunnitelmien valmistelua, tarvittavien resurssien ja 27 jäsenvaltion käytössä olevien välineiden kartoittamista ja koordinointia eri tasoilla;

31.  pyytää tahallisesti sytytettyjen metsäpalojen ympäristörikollisen luonteen ja yleistymisen vuoksi komissiota tutkimaan ja ehdottamaan neuvostolle ja Euroopan parlamentille sellaisten uhkakeinojen soveltamismalleja, jotka ehkäisevät laiminlyöntien seurauksena aiheutuvia ja tarkoituksellisesti sytytettyjä metsäpaloja;

32.  painottaa, että katastrofien ehkäisemistä on tärkeää tarkastella monialaisesta näkökulmasta ja siihen on otettava mukaan asiaan kuuluvat alakohtaiset politiikat väestön tasapuolisen jakautumisen ja yhdenmukaisen taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen edistämiseksi tasapainossa luonnon kanssa;

33.  tiedostaa, että tietyt alakohtaiset politiikat lisäävät riskeille altistumista tietyillä alueilla, edistävät maaseudun autioitumista ja väestön liiallista keskittymistä kaupunkialueille;

34.  katsoo, että maa- ja metsätalous ovat alttiita sääilmiöille, kuten kuivuudelle, pakkaselle, jäälle, rakeille, metsäpaloille, tulville, rankkasateille ja myrskyille, terveysriskeille, kuten tuhoeläinsaastunnoille, eläintaudeille, epidemioille ja eläinkulkutaudeille, villieläinten aiheuttamille tuhoille sekä ihmisen toiminnan seurauksille, kuten ilmastonmuutokselle, saasteille, happosateille ja tahattomille ja tahallisille geneettisille kontaminaatioille, kaupunki- ja aluesuunnittelun ongelmista johtuville maanvyöryille, teknologisille ja kuljetuksiin liittyville vaaroille, vuoristoalueiden aavikoitumiselle, metsänhoidon laiminlyömisestä ja rikollisesta toiminnasta johtuville metsäpaloille sekä tehtaiden kemikaalipäästöistä, ravinnehävikistä ja metsässä liikkuvien ihmisten varomattomuudesta johtuville jokien pilaantumiselle;

35.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita rohkaisemaan hyvien maatalouskäytäntöjen soveltamista, jonka ansiosta typpiperusteisten lannoitteiden osuutta on voitu vähentää eräissä jäsenvaltioissa puoleen ilman satojen vähenemistä;

36.  katsoo, että luonnonkatastrofien tehokkaan ehkäisemisen kannalta tärkeää on sosiaalisesti ja ympäristöllisesti tasapainoinen maatalouspolitiikka, jossa on otettu huomioon tarve tukea ja tehostaa kestävää maataloustuotantoa ja maaseudun kehittämistä useissa eri maissa ja useilla eri alueilla; kannattaa ekosysteemien suojelun kannalta olennaisena tekijänä ympäristöön ja maaseutuun liittyviä maatalouden tehtäviä ja maaseutualueiden asuttamisen edistämistä koskeville aloitteille annettavan tuen vahvistamista näiden alueiden nykyisin kärsimän autioitumisen ja köyhtymisen torjumiseksi ja kaupunkialueille kohdistuvan paineen vähentämiseksi; korostaa viljelijöiden roolia Euroopan unionin maisemien suojelijoina, ja pahoittelee, että komission tiedonannossa maatalousalan tärkeimpiä osa-alueita on käsitelty riittämättömästi;

37.  kannattaa eurooppalaisen maatalousalan julkisen vakuutusjärjestelmän luomista; vaatii komissiota antamaan ehdotuksen Euroopan laajuiseksi julkiseksi vakuutusjärjestelmäksi, jolla viljelijät voivat paremmin varautua luonnonkatastrofeihin ja ihmisen aiheuttamiin katastrofeihin ja niistä aiheutuviin riskeihin ja tulojen epävakaisuuteen; korostaa, että sen on oltava nykyisin voimassa olevaa mallia tavoitteellisempi, jotta vältettäisiin EU:n erilaisten vakuutusjärjestelmien moninaisuus, joka aiheuttaa suunnattoman suuria eroavaisuuksia viljelijöiden tuloihin; pitää erittäin tärkeänä, että kaikkien jäsenvaltioiden viljelijöillä on käytettävissään luonnonkatastrofeihin tai ihmisen aiheuttamiin katastrofeihin liittyvä vähimmäiskorvausjärjestelmä;

38.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään maatalouden ympäristöpalkkioita koskeviin laskelmiin lisäkustannukset, joita viljelijöille koituu metsäpalojen ehkäisemiseen tarkoitettujen toimien käyttöönotosta (esimerkiksi palonkatkaisulinjojen puhdistaminen, kuolleiden kasvien poistaminen ja maaperän muokkaaminen maapalstojen rajojen mukaan) sekä vesien johtamisesta (kokoojaojien ja kanavien puhdistaminen);

39.  korostaa, että äärimmäisten sääilmiöiden yleistyessä ja niiden laajuuden kasvaessa eri puolilla maailmaa on tärkeää tutkia maaseudun ja kaupunkien sopeutumistoimenpiteitä; katsoo, että ilmastonmuutoksen ennakoitavissa olevat tuhoisat vaikutukset lisäävät entisestään maataloustoimintaan sekä elintarviketurvallisuuteen ja -omavaraisuuteen kohdistuvia rasitteita, ja korostaa, että ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumisen ja sen tuhoisien vaikutusten vähentämisen yhteydessä on vastattava tähän ja muihin haasteisiin;

40.  painottaa julkisen tutkimus- ja kehittämistoiminnan tärkeyttä katastrofien ehkäisemisessä ja hallinnassa ja kehottaa lisäämään koordinointia ja yhteistyötä etenkin samankaltaisille riskeille altistuvien jäsenvaltioiden tutkimus- ja kehittämislaitosten välillä; kehottaa vahvistamaan varhaisvaroitusjärjestelmiä jäsenvaltioissa sekä luomaan uusia ja vahvistamaan olemassa olevia yhteyksiä eri varhaisvaroitusjärjestelmien välillä; suosittelee, että komissio ottaisi nämä tarpeet sekä riittävän rahoituksen asianmukaisesti huomioon;

41.  korostaa tarvetta valmistella jäsenvaltioiden terveysjärjestelmiä henkilöresurssien, hyvien käytäntöjen ja riskien tunnistuksen osalta, jotta ne kestävät katastrofitilanteet;

42.  korostaa, että on tärkeää kerätä kattavasti tietoa katastrofiriskeistä ja niiden aiheuttamista kustannuksista ja jakaa tiedot unionin laajuisesti, jotta voidaan laatia vertailevia tutkimuksia ja määrittää katastrofien todennäköisiä rajatylittäviä vaikutuksia, minkä myötä jäsenvaltiot voivat koota yhteen kansallisia pelastuspalveluvalmiuksiaan ja lääkintäresurssejaan koskevat tiedot, ja olisi hyödynnettävä ja kehitettävä jo olemassa olevia rakenteita kuten seuranta- ja tiedotuskeskusta (MIC) uusien rakenteiden luomisen asemesta;

43.  pitää valitettavana, että komissio ei ole vielä suorittanut 23. helmikuuta 2009 antamassaan tiedonannossa ”Luonnonkatastrofien ja ihmisen aiheuttamien katastrofien ehkäisyyn sovellettava yhteisön lähestymistapa” tarkoitettua tutkimusta vaaroja ja riskejä koskevista kartoituskäytännöistä jäsenvaltioissa; kehottaa komissiota huolehtimaan tästä sitoumuksesta tehokkaasti vuoden 2010 ensimmäisellä puoliskolla;

44.  katsoo, että on vahvistettava vaarojen ja riskien kartoitusta koskevat EU:n yhteiset menetelmät ja vähimmäisvaatimukset;

45.  korostaa standardien laatimisen tärkeyttä katastrofien sosioekonomisen vaikutuksen analysointia ja ilmaisemista varten;

46.  suosittelee, että katastrofien ehkäisemiseen liittyvät kysymykset otettaisiin kattavammin huomioon ympäristövaikutusten arvioinnista annettua direktiiviä tarkistettaessa erityisesti riskien arvioinnin, riskeistä tiedottamisen ja riskien julkistamisen osalta;

47.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille.

(1) KOM(2009)0082. (2) SEC(2009)0202. (3) SEC(2007)1721. (4) EUVL C 224 E, 19.8.2010, s. 1. (5) EUVL C 187 E, 24.7.2008, s. 55. (6) EUVL C 305 E, 14.12.2006, s. 240. (7) EUVL C 272 E, 13.11.2003, s. 471. (8) EUVL C 33 E, 9.2.2006, s. 599. (9) EUVL C 92 E, 20.4.2006, s. 414. (10) EUVL C 193 E, 17.8.2006, s. 322. (11) EUVL C 297 E, 7.12.2006, s. 363. (12) EUVL C 297 E, 7.12.2006, s. 369. (13) EUVL C 297 E, 7.12.2006, s. 375. (14) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0065. (15) EUVL C 297 E, 7.12.2006, s. 331. (16) 10128/08. (17) 10633/1/06. (18) EUVL L 71, 10.3.2007, s. 9. (19) EYVL L 10, 14.1.1997, s. 13. (20) EUVL L 288, 6.11.2007, s. 27. (21) EYVL L 175, 5.7.1985, s. 40. (22) A/CONF.206/6. (23) Kyseessä on suuntaa-antava luettelo luonnonkatastrofeista ja ihmisen aiheuttamista katastrofeista; näin ollen luetteloon voidaan sisällyttää myös muuntyyppisiä kuin tässä mietinnössä mainittuja luonnonkatastrofeja ja ihmisen aiheuttamia katastrofeja.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 21. syyskuuta 2010 köyhyyden vähentämisestä ja työpaikkojen luomisesta kehitysmaissa: jatkotoimet (2009/2171(INI))

P7_TA(2010)0327 A7-0192/2010

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 8. syyskuuta 2000 annetun Yhdistyneiden Kansakuntien Vuosituhannen julistuksen, jossa esitellään kansainvälisen yhteisön yhteisesti laatimat vuosituhannen kehitystavoitteet köyhyyden nujertamiseksi,

–  ottaa huomioon Gleneaglesissa vuonna 2005 pidetyssä G8-huippukokouksessa tehdyt tuen määrää, Saharan eteläpuolisen Afrikan tukea ja tuen laatua koskevat sitoumukset,

–  ottaa huomioon 2. maaliskuuta 2005 annetun Pariisin julistuksen avun tuloksellisuudesta sekä Pariisin julistuksen seurannasta Accrassa 2.–4. syyskuuta 2008 järjestetyn korkean tason foorumin päätelmät,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”EU:n kehitysavun määrän lisääminen, laadun parantaminen ja täytäntöönpanon nopeuttaminen” (KOM(2006)0087),

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien raportin ”Rethinking poverty: Report on the World Social Situation 2010”,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin laatimat vuosituhatjulistuksen täytäntöönpanoa koskevat vuosikertomukset,

–  ottaa huomioon neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, Euroopan parlamentin ja komission yhteisen julkilausuman Euroopan unionin kehityspolitiikasta: ”Eurooppalainen konsensus”(1), joka allekirjoitettiin 20. joulukuuta 2005,

–  ottaa huomioon 18. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1905/2006 kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta(2) (kehitysyhteistyön rahoitusväline, DCI),

–  ottaa huomioon 27. huhtikuuta 2001 annetun Afrikan valtion- ja hallitusten päämiesten Abujan julistuksen HI-viruksesta/aidsista, tuberkuloosista ja muista vastaavista tartuntataudeista,

–  ottaa huomioon 20. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1889/2006 demokratian ja ihmisoikeuksien maailmanlaajuista edistämistä koskevasta rahoitusvälineestä(3),

–  ottaa huomioon neuvoston 21. kesäkuuta 2007 antamat päätelmät ”Työllisyyden edistäminen EU:n kehitysyhteistyön avulla”,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille ”Euroopan unionin tehtävä ihmisoikeuksien ja demokratisoitumisen edistämisessä kolmansissa maissa” (KOM(2001)0252),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Koulutus ja köyhyyden vähentäminen kehitysmaissa” (KOM(2002)0116),

–  ottaa huomioon 3. joulukuuta 2009 pidetyn AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen päätöslauselman globaalista hallinnosta ja kansainvälisten instituutioiden uudistuksesta,

–  ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2009 kansainvälisessä työkonferenssissa yksimielisesti hyväksytyt ILO:n laatiman ihmisarvoisen työn toimintaohjelman ja ILO:n kansainvälisen työllisyyssopimuksen,

–  ottaa huomioon joulukuussa 2009 julkaistun ILO:n raportin ”World of Work Report 2009: The Global Jobs Crisis and Beyond”,

–  ottaa huomioon 24. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman vuosituhattavoitesopimuksista(4),

–  ottaa huomioon 6. huhtikuuta 2006 antamansa päätöslauselman kehitysavun tehokkuudesta ja korruptiosta kehitysmaissa(5),

–  ottaa huomioon 23. toukokuuta 2007 antamansa päätöslauselman ihmisarvoisesta työstä kaikille(6),

–  ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman lähestymistavasta Saharan eteläpuolisen Afrikan maille myönnettävään terveydenhuoltopalveluihin liittyvään EY:n kehitysyhteistyötukeen(7),

–  ottaa huomioon yhteisen maatalouspolitiikan ja yhteisen kalastuspolitiikan nykyiset uudistukset,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan mietinnön ja työllisyys- ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon (A7-0192/2010),

A.  katsoo, että vakaassa, yrityksille suotuisassa ympäristössä aikaan saatu vahva ja kestävä talouskasvu auttaa luomaan vaurautta ja työpaikkoja ja on sen vuoksi varmin ja kestävin tie ulos köyhyydestä,

B.  pitää turvallista, korruptoitumatonta oikeudellista ympäristöä olennaisen tärkeänä, jotta liike-elämä menestyisi,

C.  ottaa huomioon, että EU:n 15 jäsenvaltiota ovat sitoutuneet käyttämään 0,7 prosenttia bruttokansantulostaan julkiseen kehitysapuun vuoteen 2015 mennessä; ottaa huomioon, että julkisen kehitysavun määrät ovat nykyisellään noin 0,4 prosenttia,

D.  ottaa huomioon, että köyhyyden vähentäminen ja kehityspolitiikan johdonmukaisuus ovat nyt EU-sopimuksessa selkeästi ilmaistuja velvoitteita,

E.  katsoo, että kehitysmaita olisi tuettava niiden pyrkiessä saamaan tuotteilleen mahdollisimman suuren lisäarvon omassa maassaan, mikä vaatii teollisuuden kehittämissuunnitelmaa, jonka kuitenkin tulee olla kestävän kehityksen ja erityisesti ympäristön suojelun vaatimusten mukainen,

F.  ottaa huomioon, etteivät EU-rahoittajat eivätkä kehitysmaiden hallitukset ole onnistuneet täyttämään niille asetettuja määrärahojen viitearvoja terveydenhuollon ja koulutuksen osalta,

G.  ottaa huomioon, että kehitysmaissa on ankara pula terveysalan ammattilaisista; ottaa huomioon, että pula terveysalan ammattilaisista teollisuusmaissa on yksi tekijöistä, jotka pahentavat kehitysmaiden terveydenhuoltojärjestelmien vaikeaa tilannetta ja että monet terveysalan ja muiden alojen ammattitaitoiset työntekijät eivät eri syistä palaa kotiin hyödyttämään omia yhteisöjään,

H.  katsoo, että äskettäinen elintarvikkeiden hintakriisi paljasti maatalouden ja elintarviketurvan suuren merkityksen köyhien maiden kannalta,

I.  ottaa huomioon, että 90 prosenttia EU:n kansalaisista kannattaa kehitysyhteistyötä, vaikka taantuma uhkaakin heikentää tätä tukea,

J.  ottaa huomioon, että G20-maat ovat luvanneet ryhtyä ankariin toimenpiteisiin murtaakseen veroparatiisit,

K.  ottaa huomioon, että veronkierto ja laittomat pääomapaot kehitysmaista vastaavat moninkertaisesti kehitysavun määrää,

L.  ottaa huomioon, että maastamuuttajien rahalähetykset tuovat enemmän pääomaa kehitysmaihin kuin julkinen kehitysapu,

M.  ottaa huomioon, että 2,7 miljardia ihmistä on luotonsaannin ulottumattomissa,

N.  katsoo, että köyhyyden vähentämiseksi on sekä parannettava työllisyyttä että luotava laadukkaita työpaikkoja,

O.  ottaa huomioon, että köyhimmät maat ovat merkittävästi aliedustettuina kansainvälisissä instituutioissa ja maailmanlaajuisilla foorumeilla,

P.  ottaa huomioon, että sosiaaliturvajärjestelmät ovat osoittautuneet hyödyllisiksi keinoiksi vähentää köyhyyttä ja lisätä sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja ettei valtaosalla maailman väestöstä ole riittävää sosiaaliturvaa,

Kehitysmaiden haasteet
Taloudelliset haasteet

1.  kehottaa kehitysmaiden hallituksia monipuolistamaan talouksiaan kehittämällä teollisuuttaan ja välttämään varsinkin työpaikkoja ja kasvua luovien pienten ja keskisuurten yritysten liiallista kuormittamista byrokratialla;

2.  kehottaa kaikkia kehitysmaita allekirjoittamaan ILO:n ihmisarvoisen työn toimintaohjelman ja YK:n sosiaalisen perusturva-aloitteen (UN Social Protection Floor Initiative) sekä takaamaan tyydyttävät työnormit, korkeatasoisen ja kattavan sosiaaliturvan myös köyhimmille ja syrjäytyneimmille sekä todellisen sosiaalisen vuoropuhelun ja erityisesti toteuttamaan työvoimavaltaisia hankkeita;

3.  korostaa, miten tärkeää on allekirjoittaa ja panna täytäntöön ILO:n eri yleissopimukset kansainvälisistä työnormeista, ja kehottaa noudattamaan ILO:n päätöslauselman ”Recovering from the crisis: A Global Jobs Pact” määräyksiä;

4.  vaatii panemaan täytäntöön pakkotyön kiellon ja erityisesti lapsityövoiman kieltämisen poikkeuksetta, sillä ilman koulutusta lapset tuomitaan elämään köyhyydessä;

5.  vaatii erityisen painokkaasti torjumaan lapsityövoiman käyttöä ja luomaan sen sijaan työpaikkoja aikuisille ja tekemään asianmukaisen koulusivistyksen mahdolliseksi lapsille;

6.  pyytää hallituksia pitämään ensisijaisina tavoitteina sosiaalisten perustarpeiden tyydyttämistä sekä edistämään kriisin vaikutuksista vakavasti kärsineiden ja muita heikommassa asemassa olevien lasten ja naisten, syrjäytymisvaarassa olevien nuorten, ammattitaidottomien ja pienipalkkaisten työntekijöiden sekä vierastyöläisten, maatalousalan työntekijöiden ja vammaisten suojelua;

7.  muistuttaa, että erityisesti maatalousalan pienet yritykset ja mikroyritykset tarvitsevat asianmukaista rahoitusta nykyisten työpaikkojen säilyttämiseksi ja uusien työpaikkojen luomiseksi; rohkaisee kehitysmaita edistämään säästämistä ja luotonsaantia käyttämällä mikroluottoja, mikrovakuutuksia ja innovatiivisia luotonantopalveluja, kuten maaseudun postitoimistoja tai mobiilipankkipalveluja;

8.  kehottaa EU:ta antamaan tunnustusta sille, miten yhteisötalous (esimerkiksi osuuskunnat) on edistänyt työpaikkojen syntymistä ja ihmisarvoista työtä kehitysmaissa, sekä sisällyttämään yhteisötalouden EU:n kehitysohjelmiin ja yhteistyöstrategioihin;

9.  kehottaa kehitysmaita laajentamaan köyhien ja riistettyjen maanomistusta esimerkiksi antamalla hökkelikylien asukkaille oikeudet asuttamaansa maa-alueeseen;

10.  kehottaa kehitysmaita monipuolistamaan mahdollisimman paljon talouksiaan, jotta ne eivät olisi täysin riippuvaisia hyvin rajallisesta määrästä tuotteita, erityisesti vientiin tarkoitetuista maataloustuotteista;

11.  muistuttaa kehitysmaita siitä, että niiden on kunnioitettava paikallisia perinteitä, jotka koskevat yhteisen maan käyttöä maataloutta varten, jotta ne voivat tukea ja suojella olemassa olevia pienviljelmiä;

12.  kehottaa kehitysmaita pitämään maakohtaisten strategia-asiakirjojen ja maaohjelmien laatimisessa ensisijaisen tärkeinä maatalousalan ja elintarviketurvan kehittämistä;

13.  muistuttaa, että hyvä hallintotapa sisältyy oikeudenmukaisen valtion ideaan, eli sellaisen valtion, joka turvaa demokratian ja kansalaisten oikeudet; katsoo, että oikeudenmukainen valtio on sellainen, joka huolehtii valtiollisista tehtävistä, kuten oikeusavun saatavuudesta, terveydenhuollosta, koulutuksesta ja hallinnosta ja joka edistää ja suojelee ihmisoikeuksia sekä perusvapauksia;

Kansalaisuutta ja hallintoa koskevat haasteet

14.  kehottaa kaikkia kehitysmaita allekirjoittamaan kiireellisesti YK:n korruption vastaisen yleissopimuksen ja panemaan sen määräykset tehokkaasti täytäntöön; kehottaa myös EU:n jäsenvaltioita ja EU:n yrityksiä noudattamaan YK:n yleissopimusta;

15.  katsoo, että EU:n jäsenvaltioiden pitäisi näyttää kehitysmaille esimerkkiä budjettikurin, veronkannon ja hyvän hallinnon aloilla;

16.  katsoo, että korruptionvastaisen toiminnan olisi kohdistuttava myös yksityiseen sektoriin ja kansainvälistä yhteistyötä olisi lisättävä esimerkiksi tietojenvaihdon ja varallisuuden takaisinhankintaohjelmien avulla;

17.  kehottaa kaikkia kehitysmaita edistämään parlamenttien riippumattomuutta, jotta ne voisivat tehokkaasti syventää demokratiaa harjoittamalla vapaasti lainsäädäntö-, budjetti- ja valvontavaltaansa; kiinnittää myös huomiota itsenäisesti toimivan ja asianmukaisesti kehitetyn oikeusjärjestelmän suunnattoman suureen merkitykseen;

18.  rohkaisee kehitysmaiden hallituksia hyödyntämään kansalaisjärjestöjä mahdollisimman paljon yleistä järjestystä koskevassa suunnittelussa ja valvonnassa;

19.  korostaa, että työmarkkinaosapuolilla on tärkeä rooli taloudellisessa kehityksessä ja että ne voivat vahvistaa sosiaalista yhteenkuuluvuutta, mistä syystä vastaavien edustuksellisten järjestöjen perustamista ja kehittämistä on tuettava;

20.  vaatii panemaan täytäntöön ammattiyhdistysten yhdistymisvapauden sekä oikeuden työehtosopimusneuvotteluihin ilman poikkeuksia ihmisarvoisten työolojen vahvistamiseksi, parantamiseksi ja turvaamiseksi;

21.  kehottaa vakavasti kaikkia valtioita, jotka ovat ottaneet käyttöön kansalaisjärjestöjen vapautta rajoittavia lakeja, kumoamaan nämä lait;

22.  vaatii syrjimättömyyden täytäntöönpanoa eli oikeutta työskennellä ja tulla kohdelluksi samanarvoisesti sukupuolesta, etnisestä alkuperästä, iästä, vammasta tai seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta ja tämän pitämistä pääperiaatteena köyhyyden torjunnassa;

23.  vaatii naisten oikeudellisen ja sosiaalisen aseman huomattavaa vahvistamista syrjinnän ehkäisemiseksi ja naisten potentiaalin käyttämiseksi taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen kehitykseen;

24.  tukee kehitysmaita niiden pyrkiessä vahvistamaan ja syventämään alueellista yhdentymistä muun muassa vapaakauppa-alueiden, alueellisten talousyhteisöjen ja alueellisten kehityspankkien avulla;

Yhteiset haasteet

25.  toistaa kehotuksensa, että vähintään 20 prosenttia kehitysmaiden kansallisista talousarvioista ja EU:n kehitysavusta kohdennettaisiin terveydenhuoltoon ja perusopetukseen;

26.  kehottaa miettimään uudelleen yksityistämistoimia, erityisesti kun on kyse vedestä, sanitaatiosta ja yleishyödyllisistä palveluista, ja harkitsemaan uudelleen valtioiden sosiaalista roolia kehitystoimien hallinnoinnissa, mukaan luettuna valtionyritysten rooli työnantajina ja sosiaalipalvelujen tarjoajina;

27.  kehottaa kiinnittämään huomiota sosiaaliturvajärjestelmien olennaisen tärkeään rooliin, kuten ILO:n kansainvälisessä työllisyyssopimuksessa ja YK:n perusturva-aloitteessa todetaan; kehottaa tästä syystä painottamaan entistä voimakkaammin sosiaaliturvajärjestelmiä, sillä niiden avulla ehkäistään lisääntyvää köyhyyttä ja puututaan sosiaalisiin vaikeuksiin samanaikaisesti kun vakautetaan taloutta sekä ylläpidetään ja edistetään työllistyvyyttä;

28.  pyytää kaikille täysipainoista mahdollisuutta saada ilmaista koulutusta eli perus- ja korkeakoulutusta sekä ammattikoulutusta, jotta paikallinen väestö voisi valmistua osaaviksi työntekijöiksi;

29.  korostaa, että niin avunantajamaiden kuin kehitysmaidenkin on pidettävä kiinni lupauksistaan toteuttaa vuosituhannen kehitystavoitteet vuoteen 2015 mennessä;

30.  kannattaa toimia, joilla kannustetaan paikallisia tutkijoita ja muita osaavia työntekijöitä jäämään työhön omaan yhteisöönsä ja joilla tuetaan kaikkien käytettävissä olevia terveydenhuoltojärjestelmiä, kuten esimerkiksi palkkatukia sekä työ- ja harjoittelumahdollisuuksia;

31.  kannattaa uusien työpaikkojen luomista kehitysmaihin;

32.  kannattaa toimia, joilla panostetaan julkisiin palveluihin yleensä ja kehitetään niitä työpaikkojen luomiseksi ja valtion voimavarojen ja mahdollisuuksien sekä sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lujittamiseksi, kuten YK:n raportissa ”Rethinking poverty” todetaan;

33.  kehottaa kiinnittämään enemmän huomiota käytännön terveydenhuoltoon, kuten veren analysointilaitteiden jakeluun ja paikallisten ihmisten kouluttamiseen niiden käyttöön, ja antamaan väestölle enemmän tietoa lääketieteellisen hoidon eduista;

34.  korostaa, että inhimillisten voimavarojen kehittäminen on välttämätöntä kaikissa kehitysstrategioissa ja ratkaisevaa työpaikkojen luomisen kannalta; kehottaa EU:ta ja kehitysmaita analysoimaan työllisyystarpeita ja työmarkkinoita, laatimaan ennusteita ja ennakoimaan, millaisia suuria haasteita liittyy ammatillisen koulutuksen mukauttamiseen työllisyystilannetta vastaavaksi;

35.  katsoo, että kaikissa kehitysstrategioissa olisi kiinnitettävä erityishuomiota heikoimmassa asemassa oleviin ja syrjäytyneimpiin, erityisesti naisiin, lapsiin, ikääntyneisiin ja vammaisiin;

36.  pitää perustarpeiden tyydyttämistä välttämättömänä ja näin ollen elintarviketurvaa ja juomaveden saatavuutta koskevia toimia erityisen ensisijaisina;

37.  korostaa lapsityön olevan ongelma ja toteaa, että lapsityö on yksi suurimmista esteistä yleismaailmallisen perusopetuksen toteutumiselle ja köyhyyden vähentämiselle ja että se estää lasten terveellisen kasvun ja tarpeellisen kouluttautumisen; kehottaa edistämään virastojen välistä koordinointia ja yhdenmukaistamista koulutuksen tukemisen ja lapsityötä koskevan politiikan aloilla vahvistamalla olemassa olevia mekanismeja, joihin kuuluu myös lapsityötä ja koulutusta käsittelevä maailmanlaajuinen työryhmä; kehottaa lopuksi kansainvälistä yhteisöä, kaikkia asianomaisia valtioita ja EU:ta sitoutumaan tekemään kaikkensa lapsityön poistamiseksi kiireesti ja määrätietoisin toimin;

38.  huomauttaa sukupuolten tasa-arvon olevan valtioiden taloudelliselle menestykselle tärkeää ja pyytää siksi merkittävämpiä toimia sukupuolten tasa-arvon takaamiseksi myös taloudessa;

39.  vaatii, että avunantajat ja kumppanimaat varmistavat, että maataloutta, erityisesti pientilaviljelyä sekä pientä ja keskisuurta ekologista maatalousteollisuutta, painotetaan kehitysohjelmassa;

40.  korostaa, että pientilaviljely, joka perustuu hajautettuihin, vihreisiin ja kestäviin tuotantotapoihin, edistää työpaikkojen luomista ja kestävää kehitystä, koska pienet tilat työllistävät hehtaaria kohden useampia henkilöitä kuin suuret tilat, ja niiden maanviljelijät ja työntekijät kuluttavat suhteessa enemmän työvoimaintensiivisiin muualla kuin maatiloilla tuotettuihin maaseututuotteisiin;

41.  vaatii antamaan tehokkaampaa tukea työpaikoille ja työpaikkojen luomiselle koordinoimalla työllisyyspolitiikkaa ja makrotalouspolitiikkaa, ottaen huomioon, että viimeksi mainitulla ei pidä pelkästään rajoittaa inflaatiota sekä kauppavajetta ja julkisen talouden vajetta, vaan siinä on keskityttävä myös todellisten tuottojen, tulojen ja työllisyyden vakauteen;

42.  tukee ”vihreisiin työpaikkoihin” ja vihreään teollisuuteen panostamista, esimerkiksi rakentamalla köyhiin maihin uusiutuvalla energialla toimivia järjestelmiä ja energiatehokkuusjärjestelmiä, paikallisia yhteisöjä hyödyttävät aurinkovoimalat mukaan luettuina, koska näin turvataan kestävät energialähteet ja luodaan samanaikaisesti työpaikkoja sekä suojellaan samalla ympäristöä;

43.  pyytää lisäämään yhtäläisiä mahdollisuuksia ja yhtäläistä pääsyä osaamisen kehittämiseen, laadukkaaseen koulutukseen ja opetukseen; pyytää, että lainojen saatavuutta parannetaan (mikrorahoitus mukaan luettuna) työpaikkojen synnyttämiseksi;

44.  odottaa Euroopan parlamentin ja kehitysmaiden vastaavien toimielinten yhteistyön lisääntyvän;

45.  korostaa, että kehitysmaiden sosiaalisen kehityksen mittaamiseksi on edistettävä muiden indikaattorien kuin BKT:n käyttöä erityisesti Joseph Stiglitzin johtaman, taloudellista toimintaa ja sosiaalista kehitystä käsittelevän komitean ehdotusten valossa;

46.  kehottaa laatimaan maa- ja aluekohtaisesti maailmanlaajuista talouskriisiä käsitteleviä ohjelmia ja sisällyttämään niihin kansainvälisen työjärjestön (ILO) kansainvälisessä työllisyyssopimuksessa (”A Global Jobs Pact”) mainitut keinot helpottaakseen investointeja työvoimavaltaisiin ja ympäristöystävällisiin aloihin sekä sosiaaliturvajärjestelmiin;

Avunantajien haasteet
Tuki

47.  kehottaa kaikkia rikkaita maita, erityisesti EU:n jäsenvaltioita, pitämään kiinni lupaamastaan tuesta, joka on vähintään 0,7 prosenttia BKT:stä vuoteen 2015 mennessä;

48.  pyytää jäsenvaltioiden yhteistä köyhyyden määritelmää asiaankuuluvien työskentelyalojen sekä EU:n kehitysapuun oikeutettujen edunsaajien määrittelemiseksi;

49.  uskoo, että johdonmukaisella politiikalla voidaan saada aikaan hyviä tuloksia työpaikkojen luomisen alalla kehitysmaissa; kehottaa siksi muuttamaan EU:n ulkopolitiikkaa, sillä se vaikuttaa suoraan kehitysmaiden talouksiin ja sitä pitäisi kehittää niin, että se tukisi kehitysmaiden kestäviä tarpeita köyhyyden torjumiseksi, asianmukaisen toimeentulon ja elannon takaamiseksi sekä perusihmisoikeuksien kunnioittamiseksi, sosiaaliset ja taloudelliset oikeudet ja ympäristönsuojelu mukaan luettuina;

50.  kehottaa myöntämään huomattavasti lisävaroja ilmastonmuutoksen ja maailman talouskriisin vaikutusten lievittämiseen kehitysmaissa;

51.  pyytää, että perusopetus ja kansanterveys olisivat kehityspolitiikan perusta, ja korostaa, että tämänhetkisellä tilanteella ei voida perustella valtion menojen ja kansainvälisten tukien alentamista näillä aloilla;

52.  kehottaa EU:ta täyttämään kauppaa tukevaa apua koskevat sitoumuksensa;

53.  korostaa, että EU:n on tarkistettava tukipolitiikkansa, varsinkin maatalousalalla ja EU:n pienten ja keskisuurten maatilojen tarpeiden mukaisesti, tarjotakseen kehitysmaille oikeudenmukaiset kaupankäyntiolosuhteet;

54.  pyytää jälleen kerran kaikkia avunantajia noudattamaan paremmin avun tuloksellisuutta koskevia tavoitteita, erityisesti avunantajien koordinoinnin ja seurattavuuden osalta;

55.  vaatii komissiota varmistamaan, että yhteisen kalastuspolitiikan nykyisen uudistuksen ulkoinen ulottuvuus sisällytetään EU:n kehityspolitiikkaan, sillä ne liittyvät suoraan kehitysmaiden väestön toimeentuloon;

56.  painottaa, että kalastusala on monissa maissa keskeinen työllisyyden ja elintarviketurvan kannalta ja siksi kaikkien kehitysmaiden pitäisi olla oikeutettuja EU:n alakohtaiseen tukeen, jotta ne voisivat kehittää omaa kestävää kalataloutta, tutkimusta, valvontaa ja sääntöjen noudattamista laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen torjumiseksi EU:n kanssa tehdyistä kalastussopimuksista riippumatta;

57.  korostaa, että alakohtaisella tuella, jota EU myöntää kolmansien maiden kalastusalalle, pyritään varustamaan näiden maiden satamia asianmukaisella infrastruktuurilla kalasaaliin paikallisen purkamisen ja prosessoinnin helpottamiseksi ja uusien työpaikkojen luomiseksi; kehottaa komissiota seuraamaan ja varmistamaan, että nämä tavoitteet saavutetaan, sekä tarjoamaan taloudellista ja teknistä tukea, jolla voidaan parantaa kolmansien maiden kykyä seurata niiden vesillä tapahtuvaa kalastustoimintaa ja pidättää aluksia, joiden on havaittu syyllistyvän rikkomuksiin;

58. vaatii, että EU yksinkertaistaa avun arkkitehtuuria ja tukeen liittyviä menettelyjä;

59.  pyytää tehostamaan komission ja EU:n jäsenvaltioiden kehitysyhteistyöpoliittista yhteistyötä, jotteivät eriävistä politiikoista johtuvat toimet vaikuttaisi kielteisesti vuosituhattavoitteiden saavuttamiseen;

60.  edellyttää, että EU:n toimet esimerkiksi maatalouden, kaupan, siirtolaisuuden ja kalastuksen aloilla eivät millään tavoin horjuta kehityspyrkimyksiä, koska kehityspolitiikan johdonmukaisuus on nyt perustamissopimukseen kirjattu vaatimus; aikoo seurata tiiviisti, miten EU täyttää tämän velvoitteen;

61.  kehottaa avunantajia investoimaan viisaasti kansalaistensa kehitysyhteistyökasvatukseen;

62.  kehottaa avunantajavaltioita käyttämään tätä kriisiä kehitykseen tarkoitettujen uusien ja innovatiivisten rahoituslähteiden tuomien mahdollisuuksien perinpohjaiseen tutkimiseen ja sellaisten uusien rahoituslähteiden tunnistamiseen, joiden avulla kehitysmaat voivat monipuolistaa tulolähteensä ja panna toimeen tehokkaita, konkreettisia ja toimivia meno-ohjelmia;

63.  kehottaa komissiota ja EU:n jäsenvaltioita tukemaan kestäviä yrityksiä, jotka luovat ihmisarvoisia työpaikkoja, kehitysyhteistyön erityisalana vuonna 2005 määritellyn, kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen mukaisesti, ja edistämään konsensuksen sisällyttämistä perinteisempiin kehitysyhteistyöaloihin, kuten infrastruktuuriin, maaseudun kehittämiseen, hallintoon ja kauppaan liittyvään avustustoimintaan;

Uudet rahoituslähteet

64.  kehottaa G20-valtioita täyttämään lupaukset tehdä loppu veroparatiiseista, kiristää rahoitusmarkkinoiden valvontaa ja ottaa käyttöön verotietojen vaihto; katsoo lisäksi, että G20:n pitäisi kehottaa kansainvälistä tilinpäätösstandardilautakuntaa hyväksymään uuden standardin, joka käsittää maakohtaisen raportoinnin;

65.  kehottaa G20-valtioita ja EU:n jäsenvaltioita ryhtymään toimiin, jotta maastamuuttajien rahalähetykset voitaisiin lähettää edullisemmin ja helpommin;

66.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään kehitysmaiden pienille yrityksille ja mikroyrityksille sekä maanviljelijöille tarkoitettua julkista rahoitustukea, epävirallinen sektori mukaan lukien, kuten ILO:n kansainvälisessä työllisyyssopimuksessa vaaditaan köyhyyden ja työttömyyden torjumiseksi;

Toimintaedellytykset ja globaali hallinta

67.  kehottaa EU:ta kohdistamaan tukensa toimintaedellytysten parantamiseen alueilla, jotka hyödyttävät suoraan kumppanimaiden taloudellista rakennetta ja tuovat lisää työpaikkoja, esimerkiksi niiden tuotantokapasiteetin kehittäminen, tehokkaiden verojärjestelmien luominen, korruption torjunta, instituutioiden ja kansalaisyhteiskunnan vahvistaminen, mikroluottojen ja muun rahoituksen saannin helpottaminen jne.;

68.  vaatii, että kaikessa työpaikkojen luomiseen ja köyhyyden vähentämiseen tähtäävässä EU:n kehitysyhteistyötoiminnassa keskitytään toimiin, jotka edellyttävät hallituksilta, kansalaisyhteiskunnalta, yrityksiltä, säätiöiltä ja paikallisilta yhteisöiltä YK:n vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista vuoteen 2015 mennessä;

69.  kehottaa EU:ta kohdentamaan apunsa myös sosiaaliturvajärjestelmien kehittämiseen kehitysmaissa tärkeänä ja tehokkaana keinona vähentää köyhyyttä;

70.  pyytää asettamaan etusijalle opetuksen, nuorten seurannan heidän päätettyään koulunkäynnin, ammatillisen ja teknisen koulutuksen, ammattitaitokoulutuksen, elinikäisen oppimisen, rahoituksen saatavuuden, asianomaisia hyödyttävien ja laadukkaiden harjoittelujaksojen täytäntöönpanon, terveyden ja turvallisuuden sekä ensisijaisesti pienten ja mikroyritysten yrittäjyyshankkeiden kannustamisen kestävän työvoimaperustan luomiseksi keskittyen tällöin erityisesti nuoriin, ikääntyneisiin, vammaisiin, asuinseuduiltaan siirtymään joutuneisiin henkilöihin, naisiin ja muihin syrjäytyneisiin ryhmiin;

71.  katsoo, että EU:n olisi otettava huomioon ihmisoikeuksia ja hallintoa koskevat kriteerit tehdessään kauppasopimuksia kehitysmaiden kanssa ja määrättävä epäröimättä seuraamuksia, kun valtiot laiminlyövät hallintoa koskevat velvoitteensa; muistuttaa, että täydentävien ehtojen kriteerejä sovelletaan sekä Euroopan kehitysrahastoon että kehitysyhteistyön rahoitusvälineeseen;

72.  pyytää unionia valvomaan tinkimättä ehdollisuuden periaatteen noudattamista Cotonoun sopimuksen mukaisesti;

73.  muistuttaa, että sekä Euroopan kehitysrahaston että kehitysyhteistyön rahoitusvälineen on oltava samojen ehdollisuusperiaatteen noudattamista koskevien kriteerien mukaisia;

74.  kehottaa komissiota edistämään asianmukaisia menetelmiä ja aikatauluja, joilla valvotaan ulkomailla toimivien eurooppalaisten yritysten tuotantoketjuja, jotta voidaan varmistaa lapsityön kitkeminen ja ILO:n yleissopimusten mukaisten työnormien kunnioittaminen, ja edistämään pääsyä koulutukseen, mikä on ratkaiseva tekijä köyhyyden torjunnassa;

75.  vaatii luomaan luotettavan verkoston kehitysmaiden köyhyyden vähentämiseksi toimivien tärkeimpien valtiollisten ja valtiosta riippumattomien laitosten ja järjestöjen tiiviitä suhteita varten, jotta voidaan vaihtaa mielipiteitä ja kokemuksia EU:n avun muodosta, toteutuksesta ja seurannasta;

76.  kannattaa kansallisten ja EU:n tietokantojen perustamista kehitysmaiden köyhyyttä koskevien perustietojen keräämiseksi ja vertaamiseksi keinona edistää ja lisätä toimia köyhyyden vähentämiseksi;

77.  korostaa, että nykyistä kansainvälisten ja kansallisten organisaatioiden välistä koordinointia on vahvistettava ylimääräisenä keinona tarjota teknistä tukea köyhyyden vähentämistä koskevan EU:n toimintasuunnitelman täytäntöönpanoon ja seurantaan;

78.  toteaa tarpeen perustaa tiettyihin kysymyksiin keskittyviä ”neuvoa-antavia ryhmiä” konkreettisena ja luotettavana keinona tarjota teknistä tukea, jotta kehitysmaiden köyhyyden vähentämistä koskevaan EU:n toimintasuunnitelmaan sisältyvien tavoitteiden täytäntöönpanoa voidaan jatkaa;

79.  hyväksyy budjettituen käytön vain silloin, kun on vedenpitävät takeet siitä, että varat menevät aiottuun kohteeseensa ja täyttävät alkuperäisen tarkoituksensa, ja kun tuen vastaanottajat täyttävät ihmisoikeuksia ja demokraattista hallintoa koskevat kriteerit; edellyttää budjettituen arvioinnin ja valvonnan tehostamista, jotta voidaan analysoida, onko sen tavoite saavutettu ja ovatko tuensaajamaiden hallitukset täyttäneet edellä mainitut kriteerit; kehottaa komissiota laatimaan Euroopan parlamentin valvonnassa tietotekniikkaan perustuvan tulostaulun, jolla arvioidaan yhteisön tuen tehokkuutta köyhyyden vähentämisen, koulutuksen ja työpaikkojen luomisen alalla, ja katsoo, että tulostaulun olisi perustuttava odotettujen taloudellisten suhdelukujen ja tavoitteiden noudattamisasteeseen;

80.  kehottaa komissiota esittelemään Euroopan parlamentille johdonmukaisen ja uskottavan ehdotuksen EU:n vaalien jälkeisestä politiikasta, jossa kunnioitetaan kunkin maan kansalaisten vapaata valintaa, ja pelkää, että nykyinen vaalien jälkeisen johdonmukaisen politiikan puuttuminen murentaa voimakkaasti EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien uskottavuutta;

81.  tukee kehitysmaiden demokraattisempaa edustusta kansainvälisissä elimissä;

82.  kehottaa kansainvälisiä rahoituslaitoksia tarkistamaan lainanantopolitiikkaansa, jotta se tukisi kehitysmaiden demokraattisia ja kestävää talouskehitystä koskevia valintoja;

83.  kehottaa EU:ta ja G20-maita ryhtymään konkreettisiin toimiin kitkeäkseen veroparatiisien väärinkäytön, veropetokset ja laittomat pääomapaot kehitysmaista ja edistämään näiden varojen investointia kehitysmaihin;

84.  pyytää uutta sitovaa maailmanlaajuista rahoitussopimusta, jonka perusteella monikansallisten yhtiöiden olisi ilmoitettava automaattisesti maakohtaisesti tekemänsä tulos ja maksamansa verot;

85.  kehottaa EU:ta tukemaan YK:n perusturva-aloitetta kestävien sosiaaliturvajärjestelmien laajentamiseksi tai perustamiseksi kehitysmaissa varmistamalla, että sen ulkopolitiikka on johdonmukaisempaa, ja laatimalla tiedonannon sosiaaliturvasta kehitysyhteistyössä, kuten ehdotetaan neuvoston päätelmissä työllisyyden edistämisestä EU:n kehitysyhteistyön avulla;

Koulutus

86.  on komission kanssa samaa mieltä siitä, että työnteko on paras tapa välttää köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä; katsoo, että koulutuseroihin puuttuminen kehitysmaissa on yksi tehokkaimmista keinoista murtaa köyhyyden ja työttömyyden kierre;

87.  suhtautuu myönteisesti nopean toiminnan rahoitusaloitteeseen ”Koulutusta kaikille” ja siihen, että komissio tukee sitä periaatteessa; kehottaa komissiota selventämään, mitä varoja se tarjoaa tällä hetkellä aloitteen piiriin kuuluville maille ja mihin tarkoituksiin erityisesti seuraavilla aloilla:

88.  vaatii EU:ta ottamaan käyttöön vanhempien tukiohjelmia eri aloilla, joilla köyhyys aiheuttaa lasten kasvatusta koskevaa tiedonpuutetta, jotta voidaan varmistaa, että kehitysmaiden lapset saavat todellisia mahdollisuuksia;

89.  huomauttaa, että henkisen ja fyysisen terveyden laatu ei riipu ainoastaan opetuksesta, koulutuksesta ja uudesta tietotekniikasta vaan myös veden, ruoan ja lääkkeiden saatavuudesta, minkä vuoksi EU:n pitäisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, että ilmaiset opetusmateriaalit, ilmaiset ateriat, ilmaiset koulukuljetukset ja ilmaiset tutkinnot yhdistetään kokonaisvaltaisiksi avustushankkeiksi; vaatii ehdottomasti selvää keskinäistä suhdetta EU:n rahoittamien koulupohjaisten hankkeiden sekä kehitysmaiden ruoka- ja terveydenhuolto-ohjelmien välille;

90.  kehottaa EU:ta keskittymään toimissaan sellaisten alojen määrittelemiseen, joilla kehitysmailla on kilpailuetua, sillä työpohjaisten oppisopimusten luominen näille aloille on yksi EU:n kehitysavun päätavoitteista;

91.  kehottaa EU:ta tarjoamaan enemmän koulutusmahdollisuuksia kehitysmaiden opiskelijoille, mutta kannustamaan heitä palaamaan opintojen jälkeen kotiinsa hyödyttämään omia yhteisöjään;

Pääsy markkinoille

92.  huomauttaa, että kehitysmaille kerrotaan, että niiden tuotteiden on kilpailtava avoimilla markkinoilla, vaikka samaa periaatetta ei useinkaan sovelleta teollisuusmaissa;

93.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään johdonmukaisen lähestymistavan, jossa kunnioitetaan vapaiden markkinoiden perustekijöitä ja jolla taataan vastavuoroisuus kaupan alalla;

94.  korostaa, että monille kehitysmaille ja erityisesti niiden maatalousalalle on ominaista luontaistalous ja että luontaistalous on usein tulon ja elannon ainut lähde;

o
o   o

95.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja ILO:lle.

(1) EUVL C 46, 24.2.2006, s. 1. (2) EUVL L 378, 27.12.2006, s. 41. (3) EUVL L 386, 29.12.2006, s. 1. (4) EUVL C 117 E, 6.5.2010, s. 15. (5) EUVL C 293 E, 2.12.2006, s. 316. (6) EUVL C 102 E, 24.4.2008, s. 321. (7) EUVL C 87 E, 1.4.2010, s. 162.