Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 21. lokakuuta 2010 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi vakautusvälineen perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1717/2006 muuttamisesta (KOM(2009)0195 – C7-0042/2009 – 2009/0058(COD))

P7_TA(2010)0378 A7-0066/2009

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2009)0195),

–  ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan, 179 artiklan 1 kohdan ja 181 a artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7-0042/2009),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle Lissabonin sopimuksen voimaantulon vaikutuksista käynnissä oleviin toimielinten päätöksentekomenettelyihin (KOM(2009)0665),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan ja 209 artiklan 1 kohdan sekä 212 artiklan,

–  ottaa huomioon yhteisöjen tuomioistuimen 20. toukokuuta 2008 asiassa C-91/05, komissio vastaan neuvosto, antaman tuomion, jolla kumotaan yhteisen toiminnan 2002/589/YUTP täytäntöönpanosta ja Euroopan unionin tuesta Länsi-Afrikan valtioiden talousyhteisölle pienaseita koskevan moratorion yhteydessä 2. joulukuuta 2004 tehty neuvoston päätös 2004/833/YUTP,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon (A7-0066/2009),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 21. lokakuuta 2010, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o .../2010 antamiseksi vakautusvälineen perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1717/2006 muuttamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 209 artiklan 1 kohdan ja 212 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä(1),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Vakautusvälineen perustamisesta 15 päivänä marraskuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1717/2006(2) tarkoituksena oli mahdollistaa se, että yhteisö tarjoaa kriisien tai puhkeamassa olevien kriisitilanteiden yhteydessä johdonmukaisen ja integroidun vastauksen yhden ainoan säädöksen avulla yksinkertaistettuja päätöksentekomenettelyjä soveltaen.

(2)  Asetuksen (EY) N:o 1717/2006 25 artiklan mukaisessa uudelleentarkastelussa on todettu, että on aiheellista ehdottaa joitakin asetukseen tehtäviä muutoksia.

(3)  Asetus (EY) N:o 1717/2006 on saatettava sopusointuun Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen 20 päivänä toukokuuta 2008 antaman tuomion(3) kanssa, jossa todettiin, että yhteisö voi toteuttaa pienaseiden ja kevyiden aseiden leviämisen ja laittoman käytön sekä saatavuuden torjumiseen suunnattuja toimenpiteitä kehityspolitiikkansa mukaisesti ja näin ollen asetuksen (EY) N:o 1717/2006 mukaisesti.

(4)  Asetuksen (EY) N:o 1717/2006 4 artiklan 3 kohdassa säädettyjen tavoitteiden saavuttamista ja johdonmukaisuutta olisi parannettava tekemällä mainitun asetuksen 4 artiklan 3 kohdan mukaiset hankinta- ja tukisopimusten tarjousmenettelyt maailmanlaajuisesti avoimiksi, kuten on jo laita 3 artiklan mukaisten toimenpiteiden osalta, jotta voidaan saattaa kriisitilanteisiin vastaamiseen tarkoitettuun apuun osallistumista ja alkuperäsääntöjä koskevat säännökset kriisivalmiuksia koskevien säännösten mukaisiksi.

(5)  Komissiolle olisi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti myönnettävä valta antaa delegoituja säännöksiä useaa maata koskevista ja aihekohtaista strategia-asiakirjoista ja monivuotisista maa- tai alueohjelmista, koska ne täydentävät asetusta (EY) N:o 1717/2006 ja ovat yleisesti sovellettavia. Erityisen tärkeää on, että valmisteluvaiheessa komissio toteuttaa asianmukaiset kuulemiset myös asiantuntijatasolla.

(6)  Asetuksen (EY) N:o 1717/2006 4 artiklan 1 kohdan mukaisiin toimenpiteisiin tarkoitettu, mainitun asetuksen 24 artiklassa vahvistettu osuus rahoituspuitteisiin sisältyvistä varoista on osoittautunut riittämättömäksi ja sitä olisi lisättävä. Soveltamisalaan kuuluvien alojen määrä on erittäin suuri ja moniin päämääriin tähtäävistä ohjelmista huolimatta vain muutamat voidaan käsitellä tehokkaasti käytettävissä olevilla vähillä varoilla. Tehokkaiden toimien kehittäminen elintärkeän infrastruktuurin ja kansanterveyteen kohdistuvien uhkien osalta sekä vastattaessa maailmanlaajuisesti alueiden rajat ylittäviin uhkiin edellyttää kouriintuntuvampia toimenpiteitä niiden todellisen vaikutuksen, näkyvyyden ja uskottavuuden varmistamiseksi. Lisäksi sellaisten alueiden rajat ylittävien toimien kehittäminen, jotka täydentävät kansallisia ja alueellisia toimia, edellyttää riittävää rahoitusta kriittisen massan saavuttamiseksi. Kokonaisrahoituspuitteiden perusteella asetuksen (EY) N:o 1717/2006 4 artiklan 1 kohdan mukaisiin toimenpiteisiin myönnettävä enimmäisprosenttiosuus olisi nostettava 7 prosentista 10 prosenttiin, jotta mainitun asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa vahvistetut tavoitteet voidaan saavuttaa.

(7)  Koska tämän asetuksen tavoitteita ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden toimin, vaan ne voidaan sen laajuuden takia saavuttaa paremmin unionin tasolla, unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi,

(8)  Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 1717/2006 olisi muutettava,

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetus (EY) N:o 1717/2006 seuraavasti:

1)  Korvataan 3 artiklan 2 kohdan i alakohta seuraavasti:"

2)  Muutetaan 4 artikla seuraavasti:

a)  Korvataan 1 kohdan a alakohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:"

b)  Lisätään 3 kohdan ensimmäiseen alakohtaan alakohta seuraavasti:"

c)  Lisätään 3 kohtaan alakohta seuraavasti:"

Tässä kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä voidaan tarvittaessa toteuttaa EU:n rauhanrakennuskumppanuuden avulla.

3)  Korvataan 6 artiklan 3 ja 4 kohta seuraavasti:"

3.  Jos poikkeuksellisen avustustoimenpiteen kustannukset ylittävät 20 000 000 euroa, komissio hyväksyy sen ottaen huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston kannat.

4.  Komissio voi hyväksyä siirtymävaiheen ohjelmia luodakseen tai palauttaakseen olennaiset edellytykset, jotka ovat tarpeen unionin ulkoisen yhteistyöpolitiikan tehokkaaksi toteuttamiseksi. Siirtymävaiheen ohjelmat perustuvat poikkeuksellisiin avustustoimenpiteisiin. Komissio hyväksyy ne ottaen huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston kannat.

4)  Muutetaan 7 artikla seuraavasti:

a)  Korvataan 3 kohta seuraavasti:"

3.  Komissio hyväksyy useaa maata koskevat ja aihekohtaiset strategia-asiakirjat sekä niitä koskevat tarkistukset tai niiden voimassaolon jatkamisen 22 artiklassa tarkoitetuilla delegoiduilla säädöksillä ja 22 a ja 22 b artiklan ehtoja noudattaen. Niiden alustava kesto on enintään yhtä pitkä kuin tämän asetuksen soveltamisaika, ja ne tarkistetaan niiden keston puolivälissä.

b)  Korvataan 7 kohta seuraavasti:"

7.  Komissio hyväksyy useaa maata koskevat ja aihekohtaiset strategia-asiakirjat sekä niitä koskevat tarkistukset tai niiden voimassaolon jatkamisen 22 artiklassa tarkoitetuilla delegoiduilla säädöksillä ja 22 a ja 22 b artiklan ehtoja noudattaen. Ne laaditaan tarvittaessa kyseistä kumppanimaata tai -aluetta kuullen.

5)  Korvataan 8 artiklan 3 kohta seuraavasti:"

3.  Komissio hyväksyy vuotuiset toimintaohjelmat ja niitä koskevat tarkistukset tai niiden voimassaolon jatkamisen ottaen huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston kannat.

6)  Korvataan 9 artiklan 3 ja 4 kohta seuraavasti:"

3.  Komissio hyväksyy erityistoimenpiteet, joiden kustannukset ovat yli 5 000 000 euroa ottaen huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston kannat.

4.  Komissio ilmoittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kuukauden kuluessa sellaisten erityistoimenpiteiden hyväksymisestä, joiden kustannukset ovat enintään 5 000 000 euroa.’

7)  Korvataan 17 artiklan 4 ja 5 kohta seuraavasti:"

4.  Edellä 6 artiklassa tarkoitettujen poikkeuksellisten avustustoimenpiteiden ja siirtymävaiheen ohjelmien osalta ja 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamiseksi toteutettavien toimenpiteiden osalta hankinta- ja tukisopimusten tarjousmenettely on avoin maailmanlaajuisesti.

5.  Edellä 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamiseksi toteutettujen toimenpiteiden osalta hankinta- ja avustussopimusten tarjousmenettelyihin voivat osallistua kaikki OECD:n määrittelemien kehitysmaiden tai siirtymätalouden maiden taikka muiden asianomaisen strategian perusteella tukikelpoisten maiden luonnolliset ja oikeushenkilöt, ja menettelyjä koskevat alkuperäsäännöt ulotetaan niihin.

8)  Korvataan 21 artikla seuraavasti:"

21 artikla

Arviointi

Komissio arvioi säännöllisesti politiikkojen ja ohjelmien tuloksia ja tehokkuutta sekä ohjelmasuunnittelun tehokkuutta varmistuakseen siitä, että tavoitteet on saavutettu, ja laatiakseen suosituksia tulevien toimien parantamista varten. Komissio toimittaa merkittävät arviointikertomukset Euroopan parlamentille ja neuvostolle keskustelua varten. Näitä tuloksia käytetään hyväksi ohjelmasuunnittelussa ja määrärahoja jaettaessa.

9)  Korvataan 22 artikla seuraavasti:

22 artikla

Säädösvallan siirtäminen

1.  Siirretään komissiolle tämän asetuksen soveltamisen ajaksi valta antaa 7 artiklan 3 kohdassa ja 7 artiklan 7 kohdassa tarkoitettuja delegoituja säädöksiä.

2.  Heti kun komissio on hyväksynyt delegoidun säädöksen, se antaa säädöksen tiedoksi samanaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

3.  Komissiolle siirrettyyn valtaan antaa delegoituja säädöksiä sovelletaan 22 a ja b artiklassa säädettyjä ehtoja.

22 a artikla

Siirretyn säädösvallan peruuttaminen

1.  Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 7 artiklan 3 kohdassa ja 7 artiklan 7 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron.

2.  Toimielin, joka on aloittanut sisäisen menettelyn päättääkseen, peruuttaako se säädösvallan siirron, pyrkii ilmoittamaan asiasta toiselle toimielimelle ja komissiolle kohtuullisessa ajassa ennen lopullisen päätöksen tekemistä sekä ilmoittaa samalla, mitä siirrettyä säädösvaltaa mahdollinen peruuttaminen koskee, ja mainitsee peruuttamisen mahdolliset syyt.

3.  Peruuttamispäätöksellä lopetetaan päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan joko välittömästi tai jonakin myöhempänä, siinä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta aiemmin annettujen delegoitujen säädösten voimassaoloon. Se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

22 b artikla

Delegoitujen säädösten vastustaminen

1.  Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat vastustaa delegoitua säädöstä kahden kuukauden kuluessa siitä, kun säädös on annettu tiedoksi.

Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta määräaikaa pidennetään kahdella kuukaudella.

2.  Jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole 1 kohdassa tarkoitetun määräajan umpeutuessa vastustanut delegoitua säädöstä, se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja se tulee voimaan siinä ilmoitettuna päivänä.

Delegoitu säädös voidaan julkaista Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja se voi tulla voimaan ennen kyseisen ajanjakson loppua, jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ilmoittaneet komissiolle aikeistaan olla vastustamatta säädöstä.

3.  Jos Euroopan parlamentti tai neuvosto vastustaa delegoitua säädöstä 1 kohdassa tarkoitetussa määräajassa, se ei tule voimaan. Delegoitua säädöstä vastustavan toimielimen on ilmoitettava perusteet vastustamiselle.”

10)  Korvataan 24 artikla seuraavasti:"

24 artikla

Rahoituspuitteet

Tämän asetuksen täytäntöönpanoon tarkoitetut rahoituspuitteet kaudelle 2007–2013 ovat 2 062 000 000 euroa. Budjettivallan käyttäjä myöntää vuotuiset määrärahat rahoituskehyksen rajoissa.

2 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

(1) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 21. lokakuuta 2010. (2) EUVL L 327, 24.11.2006, s. 1. (3) Asia C-91/05, komissio v. neuvosto, Kok. 2008, s. I-3651.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 21. lokakuuta 2010 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1905/2006 muuttamisesta sekä demokratian ja ihmisoikeuksien maailmanlaajuista edistämistä koskevasta rahoitusvälineestä annetun asetuksen (EY) N:o 1889/2006 muuttamisesta (KOM(2009)0194 – C7-0043/2009 – 2009/0060A(COD))

P7_TA(2010)0379 A7-0078/2009

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2009)0194),

–  ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan sekä 179 artiklan 1 kohdan ja 181 a artiklan ensimmäisen kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7-0043/2009),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle Lissabonin sopimuksen voimaantulon vaikutuksista käynnissä oleviin toimielinten päätöksentekomenettelyihin (KOM(2009)0665),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan sekä 209 artiklan 1 kohdan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–  ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan mietinnön (A7-0078/2009),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 21. lokakuuta 2010, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o .../2010 antamiseksi kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1905/2006 muuttamisesta ▌

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 209 artiklan 1 kohdan ▌,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä(1),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Yhteisön ulkoisen avun tehostamiseksi ja sen tekemiseksi avoimemmaksi avun suunnittelulle ja toimitukselle vahvistettiin vuonna 2006 uudet puitteet, jotka sisältävät liittymistä valmistelevasta tukivälineestä 17 päivänä heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1085/2006(2), eurooppalaista naapuruuden ja kumppanuuden välinettä koskevista yleisistä määräyksistä 24 päivänä lokakuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1638/2006(3), teollistuneiden ja muiden korkean tulotason maiden ja alueiden kanssa tehtävän yhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta 21 päivänä joulukuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1934/2006(4), vakautusvälineen perustamisesta 15 päivänä marraskuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1717/2006(5), välineen perustamisesta ydinturvallisuuteen liittyvää yhteistyötä varten 19 päivänä helmikuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (Euratom) N:o 300/2007(6), demokratian ja ihmisoikeuksien maailmanlaajuista edistämistä koskevasta rahoitusvälineestä 20 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1889/2006(7) ja kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta 18 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1905/2006(8).

(2)  Asetuksen (EY) N:o 1905/2006 täytäntöönpanossa on havaittu epäjohdonmukaisuuksia siltä osin kuin on kyse poikkeuksen myöntämisestä periaatteesta, jonka mukaan veroihin, maksuihin tai muihin kuluihin liittyvien kustannusten maksamiseen ei voida myöntää unionin rahoitusta. Tämän vuoksi ehdotetaan, että kyseisen asetuksen asian kannalta merkitykselliset säännökset muutetaan sen yhtenäistämiseksi muiden välineiden kanssa.

(3)   Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti maantieteellisistä strategia-asiakirjoista, monivuotisista tavoiteohjelmista ja aihekohtaisia ohjelmia koskevista strategia-asiakirjoista, koska ne täydentävät asetusta (EY) N:o 1905/2006 ja ovat soveltamisalaltaan yleisiä. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla.

(4)  Tässä asetuksessa ei Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti ylitetä sitä, mikä on asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(5)  Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 1905/2006 olisi muutettava,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetus (EY) N:o 1905/2006 seuraavasti:

1)  Korvataan 17 artiklan 2 kohdan toinen alakohta seuraavasti:"

Komissio antaa lisäohjeet kokonaismäärärahan jakamisesta avunsaajien kesken 35 artiklassa tarkoitetuilla delegoiduilla säädöksillä ja 35 a ja 35 b artiklan ehtoja noudattaen.

2)  Korvataan 21 artikla seuraavasti:"

21 artikla

Strategia-asiakirjojen ja monivuotisten tavoiteohjelmien hyväksyminen

Komissio hyväksyy 19 ja 20 artiklassa tarkoitetut strategia-asiakirjat ja monivuotiset tavoiteohjelmat sekä niiden 19 artiklan 2 kohdassa sekä 20 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tarkistukset samoin kuin 17 artiklassa tarkoitetut liitännäistoimenpiteet 35 artiklassa tarkoitetuilla delegoiduilla säädöksillä ja 35 a ja 35 b artiklan ehtoja noudattaen.

3)  Korvataan 22 artiklan 3 kohta seuraavasti:"

3.   Komissio hyväksyy vuotuiset toimintaohjelmat ottaen huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston kannat.

4)  Korvataan 23 artiklan 3 ja 4 kohta seuraavasti:"

3.   Jos tällaisten toimenpiteiden kustannukset ylittävät 10 miljoonaa euroa, komissio päättää niistä ottaen huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston kannat. Jos erityistoimenpiteiden kustannukset ovat alle 10 miljoonaa euroa, komissio toimittaa erityistoimenpiteitä koskevat päätökset Euroopan parlamentin ja neuvoston tiedoksi kuukauden kuluessa päätöksen tekemisestä.

4.   Erityistoimenpiteitä koskevat muutokset kuten tekniset mukautukset, täytäntöönpanoajan pidentäminen, määrärahojen uudelleenjakaminen alustavan kokonaismäärän puitteissa, kokonaismäärärahan kasvattaminen tai pienentäminen alle 20 prosentilla alustavasta kokonaismäärästä voidaan toteuttaa mikäli kyseiset muutokset eivät vaikuta alkuperäisiin tavoitteisiin sellaisina, kuin ne on vahvistettu komission tekemässä päätöksessä. Niistä on ilmoitettava kuukauden kuluessa Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5)  Korvataan 25 artiklan 2 kohta seuraavasti:"

2.  Unionin apua ei periaatteessa käytetä verojen tai maksujen maksamiseen avunsaajamaissa.

6)  Korvataan 33 artiklan 1 ja 2 kohta seuraavasti:"

1.   Komissio valvoo ja tarkistaa säännöllisesti ohjelmiaan sekä arvioi maantieteellisten ja aihekohtaisten politiikkojen ja ohjelmien sekä alakohtaisten politiikkojen täytäntöönpanon tuloksia sekä ohjelmasuunnittelun tehokkuutta – tarvittaessa riippumattomien ulkoisten arviointien avulla – tarkastaakseen tavoitteiden saavuttamisen ja laatiakseen suosituksia tulevia toimia varten. Euroopan parlamentin, kansallisten parlamenttien tai neuvoston riippumattomia ulkoisia arviointeja koskevat ehdotukset otetaan asianmukaisesti huomioon. Huomiota kiinnitetään erityisesti sosiaalialoihin ja vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisessa tapahtuneeseen edistymiseen.

2.   Komissio toimittaa arviointikertomukset tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Tuloksia hyödynnetään ohjelmasuunnittelussa ja määrärahojen kohdentamisessa.

7)  Korvataan 34 artiklan 1 kohta seuraavasti:"

1.   Komissio tarkastelee tämän asetuksen nojalla toteutettavien toimenpiteiden täytäntöönpanon edistymistä ja toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle vuosikertomuksen annetun avun täytäntöönpanosta ja tuloksista sekä mahdollisuuksien mukaan sen tärkeimmistä seurauksista ja vaikutuksista. Kertomus toimitetaan myös kansallisille parlamenteille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle.

8)  Korvataan 35 artikla seuraavasti:"

35 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.   Siirretään komissiolle tämän asetuksen soveltamisen ajaksi valta antaa 17 artiklan 2 kohdassa ja 21 artiklassa tarkoitettuja delegoituja säädöksiä.

2.   Heti kun komissio on hyväksynyt delegoidun säädöksen, se antaa säädöksen tiedoksi samanaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

3.   Komissiolle siirrettyyn valtaan antaa delegoituja säädöksiä sovelletaan 35 a ja 35 b artiklassa säädettyjä ehtoja.

35 a artikla

Säädösvallan siirron peruuttaminen

1.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 17 artiklan 2 kohdassa ja 21 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron.

2.   Toimielin, joka on aloittanut sisäisen menettelyn päättääkseen, peruuttaako se säädösvallan siirron, pyrkii ilmoittamaan asiasta toiselle toimielimelle ja komissiolle kohtuullisen ajan kuluessa ennen lopullisen päätöksen tekemistä sekä ilmoittaa, mitä siirrettyä säädösvaltaa mahdollinen peruuttaminen koskee ja mainitsee peruuttamisen mahdolliset syyt.

3.   Peruuttamispäätöksellä lopetetaan päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan joko välittömästi tai jonakin myöhempänä, siinä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta aiemmin annettujen delegoitujen säädösten voimassaoloon. Se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

35 b artikla

Delegoitujen säädösten vastustaminen

1.   Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat vastustaa delegoitua säädöstä kahden kuukauden kuluessa siitä, kun säädös on annettu tiedoksi.

Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta määräaikaa pidennetään kahdella kuukaudella.

2.   Jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole 1 kohdassa tarkoitetun määräajan päättyessä vastustanut delegoitua säädöstä, se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja se tulee voimaan siinä mainittuna päivänä.

Delegoitu säädös voidaan julkaista Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja se voi tulla voimaan ennen kyseisen määräajan päättymistä, jos Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat molemmat ilmoittaneet komissiolle, etteivät ne aio vastustaa kyseistä säädöstä.

3.   Jos Euroopan parlamentti tai neuvosto vastustaa delegoitua säädöstä 1 kohdassa tarkoitetussa määräajassa, se ei tule voimaan. Säädöstä vastustava toimielin esittää syyt, miksi se vastustaa delegoitua säädöstä.

2 artikla

▌

Tämä asetus tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puhenjohtaja

(1) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 21. lokakuuta 2010. (2) EUVL L 210, 31.7.2006, s. 82. (3) EUVL L 310, 9.11.2006, s. 1. (4) EUVL L 405, 30.12.2006, s. 41. (5) EUVL L 327, 24.11.2006, s. 1. (6) EUVL L 81, 22.3.2007, s. 1. (7) EUVL L 386, 29.12.2006, s. 1. (8) EUVL L 378, 27.12.2006, s. 41.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 21. lokakuuta 2010 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1905/2006 muuttamisesta sekä demokratian ja ihmisoikeuksien maailmanlaajuista edistämistä koskevasta rahoitusvälineestä annetun asetuksen (EY) N:o 1889/2006 muuttamisesta (KOM(2009)0194 – C7-0158/2009 – 2009/0060B(COD))

P7_TA(2010)0380 A7-0188/2010

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2009)0194),

–  ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan sekä 179 artiklan 1 kohdan sekä 181a artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7-0158/2009),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle Lissabonin sopimuksen voimaantulon vaikutuksista käynnissä oleviin toimielinten päätöksentekomenettelyihin (KOM(2009)0665),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan sekä 209 artiklan 1 kohdan ja 212 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A7-0188/2010),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 21. lokakuuta 2010, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o .../2010 antamiseksi ▌demokratian ja ihmisoikeuksien maailmanlaajuista edistämistä koskevasta rahoitusvälineestä annetun asetuksen (EY) N:o 1889/2006 muuttamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 209 artiklan 1 kohdan ja 212 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä(1),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Yhteisön ulkoisen avun tehostamiseksi ja sen tekemiseksi avoimemmaksi avun suunnittelulle ja toimitukselle vahvistettiin vuonna 2006 uudet puitteet, jotka sisältävät liittymistä valmistelevasta tukivälineestä 17 päivänä heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1085/2006(2), eurooppalaista naapuruuden ja kumppanuuden välinettä koskevista yleisistä määräyksistä 24 päivänä lokakuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1638/2006(3), teollistuneiden ja muiden korkean tulotason maiden ja alueiden kanssa tehtävän yhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta 21 päivänä joulukuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1934/2006(4), vakautusvälineen perustamisesta 15 päivänä marraskuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1717/2006(5), välineen perustamisesta ydinturvallisuuteen liittyvää yhteistyötä varten 19 päivänä helmikuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (Euratom) N:o 300/2007(6), demokratian ja ihmisoikeuksien maailmanlaajuista edistämistä koskevasta rahoitusvälineestä 20 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1889/2006(7) ja kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta 18 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1905/2006(8).

(2)  Näiden asetusten täytäntöönpanossa on havaittu epäjohdonmukaisuuksia siltä osin kuin on kyse poikkeuksen myöntämisestä periaatteesta, jonka mukaan veroihin, maksuihin tai muihin kuluihin liittyvien kustannusten maksamiseen ei voida myöntää unionin rahoitusta. Tämän vuoksi ehdotetaan, että asetuksen (EY) ▌ N:o 1889/2006 asian kannalta merkitykselliset säännökset muutetaan niiden yhtenäistämiseksi muiden välineiden kanssa.

(3)  Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti strategia-asiakirjoista, koska strategia-asiakirjat täydentävät asetusta (EY) N:o 1889/2006 ja ovat soveltamisalaltaan yleisiä. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla.

(4)  Tässä asetuksessa ei Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti ylitetä sitä, mikä on asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

▌

Muutetaan asetus (EY) N:o 1889/2006 seuraavasti:

(1)  Korvataan 5 artiklan 3 kohta seuraavasti:"

3.  Komissio hyväksyy strategia-asiakirjat ja niihin mahdollisesti tehtävät tarkistukset tai niiden täydennykset 17 a artiklassa tarkoitetuilla delegoiduilla säädöksillä ja 17 a ja 17 b artiklan ehtoja noudattaen.

(2)  Korvataan 6 artiklan 3 kohta seuraavasti:"

3.  Komissio hyväksyy vuotuiset toimintaohjelmat ja niihin mahdollisesti tehtävät tarkistukset tai niiden täydennykset ottaen huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston kannat.

(3)  Korvataan 7 artiklan 3 ja 4 kohta seuraavasti:"

Jos kyseisistä toimenpiteistä aiheutuvat kustannukset ovat vähintään 3 000 000 euroa, komissio vahvistaa toimenpiteet ottaen huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston kannat.

4.  Jos erityistoimenpiteiden kustannukset ovat vähemmän kuin 3 000 000 euroa, komissio lähettää niistä tiedon neuvostolle ja Euroopan parlamentille 10 työpäivän kuluessa niitä koskevan päätöksen tekemisestä.

(4)  Korvataan 9 artiklan 2 kohta seuraavasti:"

Komissio tiedottaa säännöllisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle toteutetuista ad hoc -toimenpiteistä.

(5)  Korvataan 13 artiklan 6 kohta seuraavasti:"

6.  Unionin apua ei periaatteessa käytetä verojen tai maksujen maksamiseen avunsaajamaissa.

(6)  Korvataan 16 artiklan 2 kohta seuraavasti:"

2.  Komissio toimittaa arviointikertomukset tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Käsittelyn tulokset on otettava huomioon ohjelmasuunnittelussa ja varojen jakamisessa.

(7)  Korvataan 17 artikla seuraavasti:"

17 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.  Siirretään komissiolle tämän asetuksen soveltamisen ajaksi valta antaa 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja delegoituja säädöksiä.

2.  Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, se antaa säädöksen tiedoksi samanaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

3.  Komissiolle siirrettyyn valtaan antaa delegoituja säädöksiä sovelletaan 17 a ja 17 b artiklassa säädettyjä ehtoja.

17 a artikla

Säädösvallan siirron peruuttaminen

1.  Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 5 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron.

2.  Toimielin, joka on aloittanut sisäisen menettelyn päättääkseen, peruuttaako se säädösvallan siirron, pyrkii ilmoittamaan asiasta toiselle toimielimelle ja komissiolle kohtuullisen ajan kuluessa ennen lopullisen päätöksen tekemistä sekä ilmoittaa, mitä siirrettyä säädösvaltaa mahdollinen peruuttaminen koskee ja mainitsee peruuttamisen mahdolliset syyt.

3.  Peruuttamispäätöksellä lopetetaan päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan joko välittömästi tai jonakin myöhempänä, siinä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta aiemmin annettujen delegoitujen säädösten voimassaoloon. Se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

17 b artikla

Delegoitujen säädösten vastustaminen

1.  Euroopan parlamentti tai neuvosto voi vastustaa delegoitua säädöstä kahden kuukauden kuluessa siitä, kun säädös on annettu tiedoksi.

Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta määräaikaa pidennetään kahdella kuukaudella.

2.  Jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole 1 kohdassa tarkoitetun määräajan päättyessä vastustanut delegoitua säädöstä, se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja se tulee voimaan siinä mainittuna päivänä.

Delegoitu säädös voidaan julkaista Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja se voi tulla voimaan ennen määräajan umpeutumista, jos Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat molemmat ilmoittaneet komissiolle, etteivät ne aio vastustaa kyseistä säädöstä.

3.  Jos Euroopan parlamentti tai neuvosto vastustaa delegoitua säädöstä, se ei tule voimaan. Säädöstä vastustava toimielin esittää syyt, miksi se vastustaa delegoitua säädöstä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

(1) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 21. lokakuuta 2010. (2) EUVL L 210, 31.7.2006, s. 82. (3) EUVL L 310, 9.11.2006, s. 1. (4) EUVL L 405, 30.12.2006, s. 41. (5) EUVL L 327, 24.11.2006, s. 1. (6) EUVL L 81, 22.3.2007, s. 1. (7) EUVL L 386, 29.12.2006, s. 1. (8) EUVL L 378, 27.12.2006, s. 41.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 21. lokakuuta 2010 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi teollistuneiden ja muiden korkean tulotason maiden ja alueiden kanssa tehtävän yhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1934/2006 muuttamisesta (KOM(2009)0197 – C7-0101/2009 – 2009/0059(COD))

P7_TA(2010)0381 A7-0052/2010

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2009)0197),

–  ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 181 a artiklan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C7-0101/2009),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle Lissabonin sopimuksen voimaantulon vaikutuksista käynnissä oleviin toimielinten päätöksentekomenettelyihin (KOM(2009)0665),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan ja 207 artiklan 2 kohdan sekä 209 artiklan 1 kohdan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan ja budjettivaliokunnan lausunnot (A7-0052/2010),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  katsoo, että ehdotus on monivuotisen rahoituskehyksen 2007–2013 mukainen; muistuttaa kuitenkin, että budjettivallan käyttäjä päättää kauden 2010–2013 vuotuisista määrärahoista vuotuisessa talousarviomenettelyssä;

3.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 21. lokakuuta 2010, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o .../2010 antamiseksi teollistuneiden ja muiden korkean tulotason maiden ja alueiden kanssa tehtävän yhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1934/2006 muuttamisesta

[tarkistus 3 jollei toisin ilmoiteta]

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 207 artiklan 2 kohdan ja 209 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä(1),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Yhteisö on helpottanut vuodesta 2007 alueellista yhteistyötä, jota se harjoittaa Aasian, Keski-Aasian ja Latinalaisen Amerikan kehitysmaiden sekä Irakin, Iranin, Jemenin ja Etelä-Afrikan kanssa, kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta 18 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1905/2006(2) nojalla.

(2)  Asetuksen (EY) N:o 1905/2006 ensisijaisena ja yleisenä tavoitteena on poistaa köyhyys saavuttamalla vuosituhannen kehitystavoitteet. Kyseisessä asetuksessa tarkoitettujen kehitysmaiden ja alueiden kanssa maantieteellisten ohjelmien puitteissa harjoitettavan yhteistyön soveltamisala rajoittuu lisäksi sellaisten toimenpiteiden rahoittamiseen, jotka on suunniteltu siten, että ne täyttävät Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön kehitysapukomitean (OECD/DAC) julkisen kehitysavun arviointiperusteet (ODA-arviointiperusteet).

(3)  On unionin edun mukaista syventää entisestään unionin suhteita kyseisiin kehitysmaihin, jotka ovat tärkeitä kahdenvälisiä kumppaneita ja toimijoita monenvälisillä foorumeilla ja globaalissa hallinnossa, sillä on unionin strategisten etujen mukaista tukea monipuolisten yhteyksien edistämistä näihin kumppaneihin ja toimijoihin erityisesti talouden, kaupan, korkeakoulutuksen, yritystoiminnan ja tieteen aloilla harjoitettavassa vaihtotoiminnassa. Unioni tarvitsee tämän vuoksi rahoitusvälineen, jotta se voi rahoittaa sellaisia toimenpiteitä, joita ei voida periaatteessa katsoa OECD:n vahvistamien julkisen kehitysavun (ODA) arviointiperusteiden mukaiseksi julkiseksi kehitysavuksi mutta joilla on ratkaiseva merkitys suhteiden lujittamisen kannalta ja jotka myötävaikuttavat merkittävästi kyseisten kehitysmaiden edistymiseen.

(4)  Tätä tarkoitusta varten vuosien 2007 ja 2008 talousarviomenettelyissä vahvistettiin neljä valmistelutointa tehostetun yhteistyön aloittamiseksi Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25 kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002(3)(varainhoitoasetus) 49 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti: nämä toimet olivat liiketoiminnan ja tieteen aloilla harjoitettava vaihto Intian kanssa, liiketoiminnan ja tieteen aloilla harjoitettava vaihto Kiinan kanssa, yhteistyö Aasiassa sijaitsevissa keskitulotasoryhmän maissa, ja yhteistyö Latinalaisessa Amerikassa sijaitsevissa keskitulotasoryhmän maissa. Kyseisessä varainhoitoasetuksen artiklassa säädetään, että valmistelutoimiin liittyvä lainsäädäntömenettely on saatettava päätökseen ennen kolmannen varainhoitovuoden päättymistä.

(5)  Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1934/2006(4) tavoitteet ja säännökset ovat tarkoituksenmukaisia tällaisen tiiviimmän yhteistyön harjoittamiseksi asetuksen (EY) N:o 1905/2006 soveltamisalaan kuuluvien maiden kanssa. Tämän vuoksi asetuksen (EY) N:o 1934/2006 maantieteellistä soveltamisalaa on tarpeen laajentaa ja on tarpeen säätää rahoituskehyksestä kyseisten kehitysmaiden kanssa harjoitettavaa yhteistyötä varten.

(6)  Kun asetuksen (EY) N:o 1934/2006 maantieteellistä soveltamisalaa laajennetaan, asianomaisiin kehitysmaihin sovelletaan kahta erilaista ulkopoliittista rahoitusvälinettä. Olisi varmistettava, että nämä kaksi rahoitusvälinettä pidetään tiukasti erillään toisistaan. Asetuksen (EY) N:o 1905/2006 mukaisesti rahoitetaan toimia, jotka täyttävät julkisen kehitysavun (ODA) arviointiperusteet, asetuksen (EY) N:o 1934/2006 mukaisesti ainoastaan sellaisia toimia, jotka periaatteessa eivät täytä mainittuja perusteita. Lisäksi olisi taattava, että tähän saakka asetuksen (EY) N:o 1934/2006 soveltamisalaan kuuluneet maat, eli teollistuneet ja muut korkean tulotason maat ja alueet, eivät joudu epäedulliseen asemaan etenkään taloudellisesti, kun asetuksen maantieteellistä soveltamisalaa laajennetaan.

(7)  Talouskriisin seurauksena taloudellinen tilanne on äärimmäisen kireä koko unionin alueella. Laajennettaessa soveltamisalaa koskemaan maita, jotka joissakin tapauksissa ovat yhtä kilpailukykyisiä kuin unionin maat ja ovat saavuttaneet keskimääräisen elintason, joka on lähellä joidenkin jäsenvaltioiden keskimääräistä elintasoa, on huolehdittava siitä, että unionin yhteistyössä otetaan huomioon, kuinka voimakkaasti edunsaajamaat pyrkivät kunnioittamaan Kansainvälisen työjärjestön kansainvälisiä sopimuksia ja osallistumaan maailmanlaajuisiin pyrkimyksiin vähentää kasvihuonekaasupäästöjä.

(8)  Ulkoisen toiminnan rahoitusvälineiden täytäntöönpanoa tarkasteltaessa on havaittu epäjohdonmukaisuutta säännöksissä, joiden nojalla veroihin, tullimaksuihin tai muihin kuluihin liittyvät kustannukset jätetään rahoituksen ulkopuolelle. Johdonmukaisuuden lisäämiseksi ehdotetaan, että kyseiset säännökset yhtenäistetään muiden välineiden kanssa.

(9)  Komissiolla olisi oltava valta antaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisia delegoituja säädöksiä monivuotisista yhteistyöohjelmista, koska nämä ohjelmat täydentävät asetusta (EY) N:o 1934/2006 ja niitä sovelletaan yleisesti. On erityisen tärkeää, että komissio toteuttaa valmistelutyön aikana asianmukaisia kuulemisia, myös asiantuntijatasolla.

(10)  Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 1934/2006 olisi muutettava vastaavasti,

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetus (EY) N:o 1934/2006 seuraavasti:

(1)  Korvataan asetuksen otsikko seuraavasti:"

Neuvoston asetus (EY) N:o 1934/2006, annettu 21 päivänä joulukuuta 2006, teollistuneiden ja muiden korkean tulotason maiden ja alueiden sekä muun toiminnan kuin julkisen kehitysavun kyseessä ollessa asetuksen (EY) N:o 1905/2006 soveltamisalaan kuuluvien kehitysmaiden kanssa tehtävän yhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta

(2)  Korvataan 1–3 artikla seuraavasti:"

1 artikla

Tavoite

1.   Tässä asetuksessa teollistuneilla ja muilla korkean tulotason mailla ja alueilla tarkoitetaan tämän asetuksen liitteessä I lueteltuja maita ja alueita ja kehitysmailla tämän asetuksen liitteessä II luetteloituja maita, jotka kuuluvat kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta 18 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1905/2006* soveltamispiiriin. Näistä maista käytetään jäljempänä nimitystä ’kumppanimaat’.

Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvalla unionin rahoituksella tuetaan unionin toimivallan piiriin kuuluvaa taloudellista yhteistyötä, rahoitusyhteistyötä sekä teknistä yhteistyötä, kulttuuriyhteistyötä ja akateemista yhteistyötä kumppanimaiden kanssa 4 artiklassa mainituilla aloilla. Asetuksella rahoitetaan toimia, jotka periaatteessa eivät täytä Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön kehitysapukomitean (OECD/DAC) vahvistamia julkisen kehitysavun (ODA) arviointiperusteita.

2.  Kumppanimaiden kanssa tehtävän yhteistyön ensisijaisena tavoitteena on vastata tarpeeseen vahvistaa yhteyksiä niihin ja toimia niiden kanssa entistä tiiviimmin kahdenväliseltä, alueelliselta tai monenväliseltä pohjalta, suotuisampien ja avoimempien olosuhteiden luomiseksi unionin ja kumppanimaiden välisten suhteiden kehittämiselle perussopimuksessa määrättyjen unionin ulkoista toimintaa koskevien periaatteiden mukaisesti. Tällä tarkoitetaan muun muassa demokratian, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen, oikeusvaltion, ihmisarvoisen työn, hyvän hallinnon sekä ympäristönsuojelun edistämistä siten, että myötävaikutetaan kumppanimaiden edistymiseen ja kestävään kehitykseen.

2 artikla

Soveltamisala

1.  Yhteistyön tavoitteena on toimia yhdessä kumppanimaiden kanssa vuoropuhelun ja lähentymisen tehostamiseksi ja samankaltaisten poliittisten, taloudellisten ja institutionaalisten rakenteiden ja arvojen edistämiseksi. Unionin on myös pyrittävä lisäämään yhteistyötä ja vuorovaikutusta vakiintuneiden tai entistä tärkeämpien kahdenvälisten kumppaneiden ja kansainvälisillä foorumeilla ja globaalissa hallinnossa vaikuttavien toimijoiden kanssa. Yhteistyö kattaa myös kumppanit, joihin luotavien yhteyksien edistäminen on unionin strategisten etujen ja sen perussopimuksessa määriteltyjen arvojen mukaista.

2.  ▌Komissio voi ▌asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa ja unionin rahoituksen johdonmukaisuuden ja tehokkuuden varmistamiseksi sekä alueellisen yhteistyön edistämiseksi päättää 6 artiklassa tarkoitettuja vuotuisia toimintaohjelmia hyväksyessään, että myös sellainen maa, jota ei ole mainittu liitteissä, voi hyötyä tämän asetuksen nojalla toteutettavista toimenpiteistä, jos toteutettava hanke tai ohjelma on luonteeltaan alueellinen tai rajat ylittävä. Tätä koskevia säännöksiä annetaan 5 artiklassa tarkoitetuissa monivuotisissa yhteistyöohjelmissa.

3.  Komissio muuttaa liitteissä I ja II olevia luetteloita OECD:n kehitysapukomitean kehitysmaaluettelon säännöllisten tarkistusten mukaisesti ja ilmoittaa muutoksista Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

4.  Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvaa unionin rahoitusta myönnettäessä kiinnitetään tarvittaessa erityistä huomiota siihen, kunnioittavatko kumppanimaat Kansainvälisen työjärjestön keskeisiä työelämän normeja ja pyrkivätkö ne vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä.

5.  Tämän asetuksen liitteessä II lueteltujen maiden osalta asetuksen (EY) N:o 1905/2006 sekä rahoitusvälineen perustamisesta elintarvikkeiden jyrkkään hinnannousuun liittyvää nopeaa toimintaa varten kehitysmaissa 16 päivänä joulukuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1337/2008** mukaisesti rahoitettuja toimia koskevien politiikkojen johdonmukaisuutta on noudatettava tarkasti.

3 artikla

Yleiset periaatteet

1.  Unionin perustana ovat vapauden, demokratian, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen periaatteet sekä oikeusvaltioperiaate, ja se pyrkii edistämään, kehittämään ja lujittamaan näihin periaatteisiin sitoutumista kumppanimaissa vuoropuhelun ja yhteistyön avulla.

2.  Tämän asetuksen täytäntöönpanossa noudatetaan tarvittaessa eriytettyä lähestymistapaa kumppanimaiden kanssa tehtävää yhteistyötä suunniteltaessa, niiden taloudellisten, sosiaalisten ja poliittisten olosuhteiden sekä unionin erityisten etujen, strategioiden ja painopisteiden huomioon ottamiseksi.

3.  Tämän asetuksen nojalla rahoitettavat toimenpiteet kattavat yhteistyöalat, jotka on määritelty erityisesti unionin ja kumppanimaiden välisissä asiakirjoissa, sopimuksissa, julkilausumissa ja toimintasuunnitelmissa, sekä alat, jotka liittyvät unionin erityisiin etuihin ja painopisteisiin, ja niiden on oltava johdonmukaisia näiden alojen kanssa.

4.  Yhteisö pyrkii tämän asetuksen nojalla rahoitettavissa toimenpiteissä johdonmukaisuuteen ulkosuhteiden alaan kuuluvien muiden toimien sekä muiden asiaan kuuluvien unionin politiikkojen ja erityisesti kehitysyhteistyön kanssa. Tämä varmistetaan politiikkojen määrittelyn, strategisen suunnittelun sekä toimenpiteiden ohjelmoinnin ja täytäntöönpanon avulla.

5.  Tämän asetuksen nojalla rahoitettavat toimenpiteet täydentävät jäsenvaltioiden ja unionin julkisten elinten toteuttamia toimia kauppasuhteiden ja kulttuuri-, korkeakoulu- ja tiedevaihdon alalla, ja tuovat niille lisäarvoa.

6.  Komissio huolehtii Euroopan parlamentille tiedottamisesta ja vaihtaa säännöllisesti näkemyksiä sen kanssa.

__________

* EUVL L 378, 27.12.2006, s. 41.

** EUVL L 354, 31.12.2008, s. 62.

(3)  Korvataan 4 artikla seuraavasti:

(4)  Korvataan 5 artiklan 2–3 kohta seuraavasti:"

2.  Monivuotiset yhteistyöohjelmat kattavat enintään tämän asetuksen voimassaoloajan. Niissä mainitaan unionin erityiset edut ja ensisijaiset tavoitteet, yleiset tavoitteet ja odotetut tulokset. Etenkin Erasmus Mundus -ohjelmaan liittyvissä ohjelmissa noudatetaan mahdollisimman tasapainoista maantieteellistä jakaumaa. Niissä mainitaan myös unionin rahoitusta saavat alat ja esitetään pääpiirteissään varojen alustava jakautuminen kyseisenä ajanjaksona kokonaisuudessaan, ensisijaisten alojen osalta sekä kumppanimaiden tai kumppanimaiden ryhmien osalta. Tämä voidaan esittää tarvittaessa vaihteluvälinä. Monivuotisia yhteistyöohjelmia tarkistetaan kauden puolivälissä tai tarvittaessa.

3.  Komissio hyväksyy monivuotiset yhteistyöohjelmat ja niiden mahdolliset tarkistukset 14 a artiklassa tarkoitetuilla delegoiduilla säädöksillä ja 14 b ja 14 c artiklan ehtoja noudattaen.

(5)  Muutetaan 6 artikla seuraavasti:

(6)  Muutetaan 7 artikla seuraavasti:

(7)  Korvataan 8 artiklan 3 kohta seuraavasti:"

3.  Unionin rahoitusta ei periaatteessa saa käyttää verojen, tullimaksujen eikä kulujen rahoittamiseen kumppanimaissa.

(8)  Muutetaan 9 artikla seuraavasti:

(9)  Korvataan artiklan 12 otsikko seuraavasti:

(10)  Korvataan 13 artikla seuraavasti:"

13 artikla

Arviointi

1.  Komissio arvioi säännöllisesti tämän asetuksen nojalla rahoitettavia toimia ja ohjelmia, tarvittaessa taikka Euroopan parlamentin tai neuvoston pyynnöstä teettämällä riippumattomia ulkopuolisia arviointeja, varmistaakseen, onko tavoitteet saavutettu, ja voidakseen laatia suosituksia tulevien toimien parantamiseksi. Tuloksia hyödynnetään ohjelmasuunnittelussa ja määrärahojen kohdentamisessa.

2.  Komissio toimittaa 1 kohdassa tarkoitetut arviointikertomukset tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

3.  Komissio kutsuu sidosryhmät, myös valtioista riippumattomat toimijat, joita asia koskee, osallistumaan tässä asetuksessa säädetyn unionin yhteistyön arviointiin.’

[2 kohta vastaa tarkistusta 5]

(11)  Korvataan 14 artikla seuraavasti:"

’14 artikla

Vuosittainen kertomus

Komissio tarkastelee tämän asetuksen nojalla toteutettavien toimenpiteiden täytäntöönpanon edistymistä ja antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle vuosittain yksityiskohtaisen kertomuksen tämän asetuksen täytäntöönpanosta. Kertomuksessa mainitaan talousarvion täytäntöönpanon tulokset sekä kaikki rahoitetut toimet ja ohjelmat ja mahdollisuuksien mukaan yhteistyötoimien ja -ohjelmien tärkeimmät tulokset ja vaikutukset.’

(12)  Lisätään artiklat seuraavasti:"

'14 a artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.  Siirretään komissiolle tämän asetuksen soveltamisen ajaksi valta antaa 5 artiklassa tarkoitettuja delegoituja säädöksiä.

2.  Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, se antaa säädöksen tiedoksi samanaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

3.  Komissiolle siirrettyyn valtaan antaa delegoituja säädöksiä sovelletaan 14 b ja 14 c artiklassa asetettuja ehtoja.

14 b artikla

Säädösvallan siirron peruuttaminen

1.  Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 5 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron.

2.  Toimielin, joka on aloittanut sisäisen menettelyn päättääkseen, peruuttaako se säädösvallan siirron, pyrkii ilmoittamaan asiasta toiselle toimielimelle ja komissiolle kohtuullisessa ajassa ennen lopullisen päätöksen tekemistä sekä ilmoittaa samalla, mitä siirrettyä säädösvaltaa mahdollinen peruuttaminen koskee, ja mainitsee peruuttamisen mahdolliset syyt.

3.  Peruuttamispäätös lopettaa päätöksessä mainitun säädösvallan siirron. Päätös tulee voimaan joko välittömästi tai jonakin myöhempänä, siinä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta aiemmin annettujen delegoitujen säädösten voimassaoloon. Se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

14 c artikla

Delegoitujen säädösten vastustaminen

1.  Euroopan parlamentti tai neuvosto voi vastustaa delegoitua säädöstä kahden kuukauden kuluessa siitä, kun säädös on annettu tiedoksi.

Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa pidennetään kuukaudella.

2.  Jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole 1 kohdassa tarkoitetun määräajan umpeutuessa vastustanut delegoitua säädöstä, se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja se tulee voimaan siinä mainittuna päivänä.

Delegoitu säädös voidaan julkaista Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja se voi tulla voimaan ennen kyseisen määräajan loppua, jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät aio vastustaa säädöstä.

3.  Jos Euroopan parlamentti tai neuvosto vastustaa delegoitua säädöstä 1 kohdassa tarkoitetussa määräajassa, se ei tule voimaan. Säädöstä vastustava toimielin esittää syyt, miksi se vastustaa delegoitua säädöstä.

(13)  Poistetaan 15 artikla. [tarkistus 6]

(14)  Korvataan 16 artikla seuraavasti:"

16 artikla

Rahoitusta koskevat säännökset

Rahoitusohje tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi kaudelle 2007–2013 on 172 miljoonaa euroa liitteessä I lueteltujen maiden osalta ja 176 miljoonaa euroa liitteessä II lueteltujen maiden osalta. Budjettivallan käyttäjä päättää kauden 2010–2013 vuotuisista määrärahoista vuotuisessa talousarviomenettelyssä. Komissio toimittaa budjettivallan käyttäjälle yksityiskohtaiset tiedot kaikista budjettikohdista ja vuotuisista määrärahoista, joita käytetään tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien toimenpiteiden rahoittamiseen. Budjettivallan käyttäjä myöntää kyseiset määrärahat rahoituskehyksen rajoissa. Olisi myös huolehdittava tarkasti siitä, että liitteessä I luetellut teollistuneet ja muut korkean tulotason maat ja alueet eivät joudu epäedulliseen asemaan sen seurauksena, että asetusta sovelletaan liitteessä II lueteltuihin maihin.

Asetuksen (EY) N:o 1905/2006 mukaisesti käytettäväksi suunniteltuja määrärahoja ei saa käyttää tähän tarkoitukseen.

[tarkistus 1 CP]

(15)  Korvataan liitteen otsikko seuraavasti:"

LIITE I – Luettelo tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvista teollistuneista ja muista korkean tulotason maista ja alueista

(16)  Lisätään uusi liite II, jonka teksti on tämän asetuksen liitteenä.

2 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

LIITE

’LIITE II

Luettelo tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvista kehitysmaista

Latinalainen Amerikka

1.  Argentiina

2.  Bolivia

3.  Brasilia

4.  Chile

5.  Kolumbia

6.  Costa Rica

7.  Kuuba

8.  Ecuador

9.  El Salvador

10.  Guatemala

11.  Honduras

12.  Meksiko

13.  Nicaragua

14.  Panama

15.  Paraguay

16.  Peru

17.  Uruguay

18.  Venezuela

Aasia

19.  Afganistan

20.  Bangladesh

21.  Bhutan

22.  Kambodža

23.  Kiina

24.  Intia

25.  Indonesia

26.  Korean kansantasavalta

27.  Laos

28.  Malesia

29.  Malediivit

30.  Mongolia

31.  Myanmar/Burma

32.  Nepal

33.  Pakistan

34.  Filippiinit

35.  Sri Lanka

36.  Thaimaa

37.  Vietnam

Keski-Aasia

38.  Kazakstan

39.  Kirgisia

40.  Tadžikistan

41.  Turkmenistan

42.  Uzbekistan

Lähi-itä

43.  Iran

44.  Irak

45.  Jemen

Etelä-Afrikka

46.  Etelä-Afrikka’

(1) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 21. lokakuuta 2010. (2) EUVL L 378, 27.12.2006, s. 41. (3) EYVL L 248, 16.9.2002, s. 1. (4) EUVL L 405, 30.12.2006, s. 41.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 21. lokakuuta 2010 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1905/2006 muuttamisesta (KOM(2010)0102 – C7-0079/2010 – 2010/0059(COD))

P7_TA(2010)0382 A7-0285/2010

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2010)0102),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 209 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7-0079/2010),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon kansallisten parlamenttien Euroopan parlamentin puhemiehelle toimittamat perustellut lausunnot siitä, onko säädösesitys toissijaisuusperiaatteen mukainen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–  ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan mietinnön ja budjettivaliokunnan lausunnon (A7-0285/2010),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  katsoo, että ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi ei anna riittäviä mahdollisuuksia vastata ja reagoida asianmukaisesti mahdollisesti syntyviin kriiseihin, koska siinä leikataan rajusti vuosien 2007–2013 monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeen 4 enimmäismäärän liikkumavaraa;

3.  katsoo, että koska banaanikauppaan liittyvä kysymys on ollut ratkaisematta jo pitkään, ehdotetut toimenpiteet olisi voitu sisällyttää monivuotiseen rahoituskehykseen jo aikaisemmassa vaiheessa;

4.  toteaa jälleen olevansa vakuuttunut, että mahdollisia uusia välineitä ei pitäisi rahoittaa uudelleenkohdentamisen avulla, koska se vaarantaa jo asetettujen ensisijaisten tavoitteiden saavuttamisen;

5.  muistuttaa, että talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen(1) 27 kohdassa tarkoitetun joustovälineen tavoitteena on rahoittaa ”tarkasti määriteltyjä menoja, joita ei voida kattaa (...) enimmäismäärien rajoissa käytettävissä olevista määristä”, ja katsoo, että banaanikauppaan liittyvät toimet ovat tähän kategoriaan kuuluvia liitännäistoimenpiteitä;

6.  katsoo näin ollen, että ehdotus ei ole monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeen 4 enimmäismäärän mukainen, ja kehottaa tarkistamaan rahoituskehystä kaikkien toimielinten välisen sopimuksen 21–23 kohdan mukaisesti käytettävissä olevien keinojen avulla tai muiden keinojen, kuten sopimuksen 25 ja 27 kohdassa tarkoitettujen keinojen, avulla;

7.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

8.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 21. lokakuuta 2010, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o .../2010 antamiseksi kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1905/2006 muuttamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 209 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen, kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä(2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Unionin kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteena on köyhyyden vähentäminen ja lopulta sen poistaminen.

(2)  Unioni on Maailman kauppajärjestön (WTO) sopimuspuolena sitoutunut kauppanäkökohtien sisällyttämiseen kehitysyhteistyöstrategioihin ja kansainvälisen kaupan edistämiseen tarkoituksenaan kehityksen tukeminen ja köyhyyden vähentäminen ja lopulta sen poistaminen maailmanlaajuisesti.

(3)  Unioni tukee Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maita (AKT-maat) niiden tiellä kohti köyhyyden vähentämistä ja kestävää taloudellista ja yhteiskunnallista kehitystä ja tunnustaa niiden perushyödykealojen tärkeyden.

(4)  Unioni on sitoutunut tukemaan kehitysmaiden kitkatonta ja asteittaista integroimista maailmantalouteen kestävän kehityksen varmistamiseksi. Tärkeimmät banaaneja vievät AKT-maat voivat kohdata haasteita, jotka liittyvät muuttuviin kauppajärjestelyihin, erityisesti suosituimmuustullin vapauttamiseen WTO:ssa ja kahdenvälisiin tai alueellisiin sopimuksiin, jotka unioni on tehnyt tai joita se on tekemässä Latinalaisen Amerikan maiden kanssa. Näin ollen kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta 18 päivänä joulukuuta 2006 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 1905/2006(3) olisi lisättävä AKT-maiden banaanialan liitännäistoimenpiteitä koskeva ohjelma.

(5)  Ohjelman nojalla hyväksyttävien taloudellisten tukitoimenpiteiden tavoitteena olisi oltava banaaninviljelyalueilla ja banaanin arvoketjuissa toimivan väestön, etenkin pienviljelijöiden ja pienten toimijoiden, elintason ja elinolojen parantaminen sekä työelämän normien, työterveys- ja työturvallisuusmääräysten sekä ympäristönormien, varsinkin torjunta-aineiden käyttöä ja niille altistumista koskevien normien, noudattamisen varmistaminen tukemalla banaaninviennistä riippuvaisten alueiden sopeutumista ja tarvittaessa myös uudelleenjärjestelyä alakohtaisella talousarviotuella tai hankekohtaisilla toimilla. Toimenpiteillä olisi pyrittävä edistämään yhteiskunnallista sopeutumiskykyä koskevia toimintalinjoja, talouden monipuolistamista tai investointeja kilpailukyvyn parantamiseksi, kun se on kestävää, neuvoston asetuksen (EY) N:o 2686/94(4) mukaisesti perustetusta erityisestä tukijärjestelmästä perinteisille banaanien AKT-toimittajavaltioille ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 856/1999(5) mukaisesti perustetusta erityisestä tukikehyksestä perinteisille banaanien AKT-toimittajavaltioille sekä komission asetuksesta (EY) N:o 1609/1999(6) saatujen tulosten ja kokemusten perusteella. Unioni vahvistaa, että on tärkeää edistää banaanialan tulojen oikeudenmukaisempaa jakautumista.

(6)  Ohjelman olisi täydennettävä sopeutumisprosessia AKT-maissa, jotka ovat vieneet merkittäviä määriä banaaneja unioniin viime vuosina ja joihin vaikuttavat vapauttaminen WTO:ssa(7)sekä kahdenväliset ja alueelliset sopimukset, jotka unioni on tehnyt tai joita se on tekemässä tiettyjen Latinalaisen Amerikan maiden kanssa. Ohjelma perustuu perinteisille banaanien AKT-toimittajavaltioille tarkoitettuun erityiseen tukikehykseen. Se on unionin WTO:n puitteissa antamien kansainvälisten velvoitteiden mukainen, ja sillä on ▌rakenneuudistukseen ja kilpailukyvyn parantamiseen liittyvä ja siten tilapäinen luonne ohjelman keston ollessa neljä vuotta (2010–2013).

(7)  Perinteisille banaanien AKT-toimittajavaltioille tarkoitetusta erityisestä tukikehyksestä 17 päivänä maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon päätelmissä todetaan, että aiemmat tukiohjelmat myötävaikuttivat huomattavasti siihen, että valmiudet menestykselliseen talouden monipuolistamiseen parantuivat, vaikka täyttä vaikutusta ei voida vielä ilmaista määrällisesti, ja että AKT-banaanien viennin kestävyydessä on edelleen puutteita.

(8)  Komissio on laatinut arvion erityistä tukikehystä koskevasta ohjelmasta mutta se ei ole tehnyt vaikutusarviointia banaanialan liitännäistoimenpiteistä.

(9)  Komission olisi huolehdittava siitä, että tämä ohjelma sovitetaan asianmukaisesti yhteen edunsaajamaissa toteutettavien alueellisten ja kansallisten tavoiteohjelmien kanssa, erityisesti talouden ja maatalouden alan sekä sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien tavoitteiden saavuttamisen osalta.

(10)  Reilun kaupan tuottajajärjestöt ovat sertifioineet lähes kaksi prosenttia banaanien maailmankaupasta. Reilun kaupan vähimmäishinnat asetetaan sellaisten ”kestävien tuotantokustannusten” perusteella, jotka vahvistetaan asianomaisten osapuolten kuulemisen jälkeen, jotta hintoihin voidaan sisällyttää asianmukaisten sosiaali- ja ympäristönormien noudattamisesta aiheutuvat kustannukset ja saada aikaan kohtuullinen tuotto, jonka ansiosta tuottajat voivat varmistaa toimintansa pitkän aikavälin vakauden.

(11)  Paikallisten työntekijöiden hyväksikäytön estämiseksi banaanialan tuotantoketjun toimijoiden olisi sovittava alan synnyttämien tulojen oikeudenmukaisesta jakamisesta.

(12)  Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti maantieteellisistä strategia-asiakirjoista, monivuotisista tavoiteohjelmista ja aihekohtaisia ohjelmia koskevista strategia-asiakirjoista sekä liitännäistoimenpiteistä, koska ne täydentävät asetusta (EY) N:o 1905/2006 ja ovat soveltamisalaltaan yleisiä. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla.

(13)  Sen vuoksi asetus (EY) N:o 1905/2006 olisi muutettava,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetus (EY) N:o 1905/2006 seuraavasti:

(1)  Korvataan 4 artikla seuraavasti:"

4 artikla

Unionin avun täytäntöönpano

Tämän asetuksen yleisen tarkoituksen ja soveltamisalan, tavoitteiden ja yleisten periaatteiden mukaisesti unionin apu toteutetaan 5–16 artiklassa olevien maantieteellisten ja aihekohtaisten ohjelmien sekä 17 ja 17 a artiklassa säädettyjen ohjelmien avulla.

(2)  Lisätään artikla seuraavasti:"

17 a artikla

Tärkeimmät banaanien AKT-toimittajavaltiot

1.  Banaanialan liitännäistoimenpiteitä sovelletaan liitteessä III a lueteltuihin banaanien AKT-toimittajavaltioihin. Unionin näille maille antamalla avulla pyritään tukemaan niiden sopeutumista tilanteeseen, joka on seurausta unionin banaanimarkkinoiden vapauttamisesta Maailman kauppajärjestön puitteissa. Unionin apua käytetään erityisesti köyhyyden torjuntaan parantamalla asianomaisten viljelijöiden ja henkilöiden, soveltuvissa tapauksissa pienten toimijoiden, elintasoa ja elinoloja, muun muassa varmistamalla työ- ja turvallisuusmääräysten ja ympäristönormien, mukaan luettuina torjunta-aineiden käyttöä ja niille altistumista koskevien normien, noudattaminen. Unionin avussa otetaan huomioon näiden maiden politiikat ja sopeutumisstrategiat sekä niiden alueellinen ympäristö (unionin syrjäisimpien alueiden sekä merentakaisten maiden ja alueiden läheisyys) ja erityistä huomiota kiinnitetään seuraaviin yhteistyöaloihin:

2.  Komissio vahvistaa liitteessä IV esitetyn määrän puitteissa kullekin 1 kohdassa tarkoitetulle banaanien AKT-toimittajavaltiolle ▌käytettävissä olevan enimmäismäärän seuraavien puolueettomien ja painotettujen indikaattoreiden perusteella:

Määrärahojen jakoperusteena käytetään edustavia tietoja vuotta 2010 edeltävältä ajalta, kuitenkin enintään viiden vuoden jaksolta, ja komission arviota siitä, miten AKT-maiden asemaan vaikuttavat WTO:ssa tehty sopimus sekä kahdenväliset ja alueelliset sopimukset, jotka unioni on tehnyt tai joita se on tekemässä Latinalaisen Amerikan suurimpien banaaninviejämaiden kanssa.

3.  Komissio hyväksyy monivuotiset tukistrategiat 19 artiklaa soveltuvin osin soveltaen ja 21 artiklan mukaisesti. Se varmistaa, että tällaiset strategiat täydentävät kyseisten maiden maantieteellisiä strategia-asiakirjoja ja että nämä banaanialan liitännäistoimenpiteet ovat luonteeltaan tilapäisiä.

Ohjelmaa ja maiden edistymistä arvioidaan 18 kuukautta ennen ohjelman päättymistä ja siihen sisällytetään suosituksia mahdollisista tulevista toimista ja niiden luonteesta.

(3)  Korvataan 21 artikla seuraavasti:"

21 artikla

Strategia-asiakirjojen ja monivuotisten tavoiteohjelmien hyväksyminen

Komissio hyväksyy 19 ja 20 artiklassa tarkoitetut strategia-asiakirjat ja monivuotiset tavoiteohjelmat sekä niiden 19 artiklan 2 kohdassa ja 20 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tarkistukset samoin kuin 17 ja 17 a artiklassa tarkoitetut liitännäistoimenpiteet 35 artiklassa tarkoitetuilla delegoiduilla säädöksillä ja 35 a ja 35 b artiklan ehtoja noudattaen.

(4)  Korvataan 22 artiklan 3 kohta seuraavasti:"

3.  Komissio hyväksyy vuotuiset toimintaohjelmat ottaen huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston kannat.

(5)  Korvataan 23 artiklan 3 ja 4 kohta seuraavasti:"

3.  Jos tällaisten toimenpiteiden kustannukset ylittävät 10 miljoonaa euroa, komissio päättää niistä ottaen huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston kannat. Jos erityistoimenpiteiden kustannukset ovat alle 10 miljoonaa euroa, komissio toimittaa erityistoimenpiteitä koskevat päätökset Euroopan parlamentin ja neuvoston tiedoksi kuukauden kuluessa päätöksen tekemisestä.

4.  Erityistoimenpiteitä koskevat muutokset kuten tekniset mukautukset, täytäntöönpanoajan pidentäminen, määrärahojen uudelleenjakaminen alustavan kokonaismäärän puitteissa, kokonaismäärärahan kasvattaminen tai pienentäminen alle 20 prosentilla alustavasta kokonaismäärästä voidaan toteuttaa, mikäli kyseiset muutokset eivät vaikuta alkuperäisiin tavoitteisiin sellaisina, kuin ne on vahvistettu komission tekemässä päätöksessä. Niistä on ilmoitettava kuukauden kuluessa Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

(6)  Korvataan 25 artiklan 2 kohta seuraavasti:"

2.  Unionin apua ei periaatteessa käytetä verojen tai maksujen maksamiseen avunsaajamaissa.

(7)  Korvataan 29 artiklan 1 kohta seuraavasti:"

1.  Maksusitoumukset tehdään 17 a artiklan 3 kohdan, 22 artiklan 1 kohdan, 23 artiklan 1 kohdan ja 26 artiklan 1 kohdan mukaisesti tehtyjen komission päätösten perusteella.

(8)  Korvataan 31 artiklan 1 kohdan kolmas alakohta seuraavasti:"

Jostakin 11–16 artiklassa määritellystä aihekohtaisesta ohjelmasta ja 17 ja 17 a artiklassa tarkoitetuista ohjelmista rahoitettavien hankinta- tai avustussopimusten myöntämismenettelyyn osallistuminen on avointa paitsi niille luonnollisille tai oikeushenkilöille, jotka ovat tukikelpoisia aihekohtaisen ohjelman tai 17 ja 17 a artiklassa tarkoitettujen ohjelmien mukaisesti, myös kaikille luonnollisille henkilöille, jotka ovat OECD/DAC:n määrittelemien ja liitteessä II lueteltujen kehitysmaiden kansalaisia, ja oikeushenkilöille, jotka ovat sijoittautuneet kyseisiin kehitysmaihin. Komissio julkaisee ja ajantasaistaa liitteen II OECD/DAC:n laatiman avunsaajaluettelon säännöllisten tarkistusten mukaisesti ja ilmoittaa tästä neuvostolle.

(9)  Korvataan 33 artiklan 2 kohta seuraavasti:"

2.  Komissio toimittaa arviointikertomukset tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Tuloksia hyödynnetään ohjelmasuunnittelussa ja määrärahojen kohdentamisessa.

(10)  Korvataan 35 artikla seuraavasti:"

35 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.  Siirretään komissiolle tämän asetuksen soveltamisen ajaksi valta antaa 17 artiklan 2 kohdassa sekä 17 a ja 21 artiklassa tarkoitettuja delegoituja säädöksiä.

2.  Heti kun komissio on hyväksynyt delegoidun säädöksen, se antaa säädöksen tiedoksi samanaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

3.  Komissiolle siirrettyyn valtaan antaa delegoituja säädöksiä sovelletaan 35 a ja 35 b artiklassa säädettyjä ehtoja.

35 a artikla

Säädösvallan siirron peruuttaminen

1.  Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 17 artiklan 2 kohdassa sekä 17 a ja 21 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron.

2.  Toimielin, joka on aloittanut sisäisen menettelyn päättääkseen, peruuttaako se säädösvallan siirron, pyrkii ilmoittamaan asiasta toiselle toimielimelle ja komissiolle kohtuullisen ajan kuluessa ennen lopullisen päätöksen tekemistä sekä ilmoittaa samalla, mitä siirrettyä säädösvaltaa mahdollinen peruuttaminen koskee, ja mainitsee peruuttamisen mahdolliset syyt.

3.  Peruuttamispäätöksellä lopetetaan päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan joko välittömästi tai jonakin myöhempänä, siinä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta aiemmin annettujen delegoitujen säädösten voimassaoloon. Se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

35 b artikla

Delegoitujen säädösten vastustaminen

1.  Euroopan parlamentti tai neuvosto voi vastustaa delegoitua säädöstä kahden kuukauden kuluessa siitä, kun säädös on annettu tiedoksi.

Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta määräaikaa pidennetään kahdella kuukaudella.

2.  Jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole 1 kohdassa tarkoitetun määräajan päättyessä vastustanut delegoitua säädöstä, se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja se tulee voimaan siinä mainittuna päivänä.

Delegoitu säädös voidaan julkaista Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja se voi tulla voimaan ennen kyseisen määräajan päättymistä, jos Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat molemmat ilmoittaneet komissiolle, etteivät ne aio vastustaa kyseistä säädöstä.

3.  Jos Euroopan parlamentti tai neuvosto vastustaa delegoitua säädöstä 1 kohdassa tarkoitetussa määräajassa, se ei tule voimaan. Säädöstä vastustava toimielin esittää syyt, miksi se vastustaa delegoitua säädöstä.

(11)  Korvataan 38 artiklan 1 ja 2 kohta seuraavasti:"

1.  Rahoitusohje tämän asetuksen täytäntöönpanoa varten kaudelle 2007–2013 on 17 087 miljoonaa euroa.

2.  Kullekin 5–10 artiklassa, 11–16 artiklassa ja 17 ja 17 a artiklassa tarkoitetuista ohjelmista alustavasti kohdennetuista määristä säädetään liitteessä IV. Määrät vahvistetaan kaudelle 2007–2013.

(12)  Lisätään tämän asetuksen liitteessä I oleva liite III a.

(13)  Korvataan liite IV tämän asetuksen liitteellä II.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

LIITE I

”LIITE III a

Tärkeimmät banaanien AKT-toimittajavaltiot

1.  Belize

2.  Dominica

3.  Dominikaaninen tasavalta

4.  Ghana

5.  Jamaika

6.  Kamerun

7.  Norsunluurannikko

8.  Saint Lucia

9.  Saint Vincent ja Grenadiinit

10.  Suriname”

LIITE II

”LIITE IV

Alustavat määrärahat ajanjaksoksi 2007–2013 (miljoonaa euroa)

(1) EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1. (2) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 21. lokakuuta 2010. (3) EUVL L 378, 27.12.2006, s. 41. (4) EYVL L 286, 5.11.1994, s. 1. (5) EYVL L 108, 27.4.1999, s. 2. (6) EYVL L 190, 23.7.1999, s. 14. (7) Geneven sopimus banaanien kaupasta, EUVL L 141, 9.6.2010, s. 3.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 21. lokakuuta 2010 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi tiettyjen kolmansista maista tuotavien tuotteiden alkuperämaan merkitsemisestä (KOM(2005)0661 – C7-0048/2010 – 2005/0254(COD))

P7_TA(2010)0383 A7-0273/2010

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2005)0661),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle Lissabonin sopimuksen voimaantulon vaikutuksista käynnissä oleviin toimielinten päätöksentekomenettelyihin (KOM(2009)0665),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 207 artiklan 2 kohdan, jonka mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille(C7-0048/2010),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön (A7-0273/2010),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 21. lokakuuta 2010, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o .../2011 antamiseksi tiettyjen kolmansista maista tuotavien tuotteiden alkuperämaan merkitsemisestä

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 207 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä(1),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Euroopan unionilla ei ole yhdenmukaisia säännöksiä tai yhtenäisiä käytäntöjä tuotteiden alkuperän merkitsemisestä unionissa lukuun ottamatta joitakin maatalousalan erityistapauksia.

(2)  Tätä asetusta olisi sovellettava maahantuotaviin teollisuustuotteisiin lukuun ottamatta kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä 17 päivänä joulukuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 104/2000(2) 1 artiklassa määriteltyjä kalastus- ja vesiviljelytuotteita ja elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä 28 päivänä tammikuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 178/2002(3) 2 artiklassa määriteltyjä elintarvikkeita.

(3)  Nykyisin monet yritykset unionissa käyttävät alkuperämerkintöjä jo vapaaehtoisesti.

(4)  Tiettyjen tuotteiden alkuperämaan merkitsemistä koskevien unionin sääntöjen puuttuminen ja jäsenvaltioissa voimassa olevien järjestelmien erot tässä suhteessa ovat johtaneet tilanteeseen, jossa useilla aloilla on voitu todeta, että merkittävässä osassa kolmansista maista tuoduista ja unionin markkinoilla myydyistä tuotteista ei ilmoiteta alkuperämaata tai kyseinen tieto on harhaanjohtava. Nämä erot aiheuttavat myös tilanteen, jossa merkittävä määrä kolmansista maista lähtöisin olevista kuljetuksista siirtyy sellaisiin tuontipaikkoihin unionissa, jotka ovat viejämaalle sopivimpia.

(5)  Komission järjestämä sidosryhmien (mukaan lukien teollisuus, maahantuojat, kuluttajajärjestöt, ammattiyhdistykset) kuuleminen, jonka aiheena oli mahdollisen alkuperämerkintöjä koskevan EU:n asetuksen kehittäminen, osoitti, että unionin kuluttajat pitävät alkuperämerkintöjä yleensä varsin tärkeinä niiden sisältämien turvallisuutta sekä sosiaalisia ja ekologisia näkökohtia koskevien tietojen vuoksi.

(6)  Unionin kansalaiset kokevat alkuperämerkintöjä koskevan EU:n lainsäädännön liittyvän läheisesti heidän terveytensä ja turvallisuutensa suojeluun.

(7)  EU asetti Lissabonin toimintasuunnitelmassa tavoitteekseen lujittaa unionin taloutta muun muassa parantamalla unionin teollisuuden kilpailukykyä maailmantaloudessa, ja myös Eurooppa 2020 -strategian on määrä perustua tarpeeseen parantaa kilpailukykyä. Tiettyjen kulutustavaroiden kilpailukyky saattaa perustua siihen, että niiden tuottamiseen Euroopan unionissa liitetään käsitys laadukkuudesta ja korkeista tuotantostandardeista.

(8)  Alkuperämerkintöjä koskevat unionin säännöt vahvistaisivat unionin yritysten ja koko unionin talouden kilpailukykyä, koska niiden ansiosta kansalaiset ja kuluttajat voivat tehdä tietoon perustuvia valintoja.

(9)  Muut tärkeät kauppakumppanit tunnustavat alkuperämerkintöjen taloudellisen merkityksen kuluttajien päätösten ja kaupan kannalta ja ovat antaneet määräyksiä alkuperämerkintöjen pakollisuudesta. Unionissa toimivien viejien on noudatettava näitä määräyksiä ja merkittävä kyseisille markkinoille vietäviin tuotteisiin niiden alkuperä.

(10)  Tiedossa on useita tapauksia, joissa kolmansista maista EU:hun tuoduista tuotteista on aiheutunut vaaraa terveydelle tai turvallisuudelle. Selkeä alkuperämerkintä antaa EU:n kansalaisille enemmän tietoa ja mahdollisuuden säädellä omia valintojaan ja siten estää heitä ostamasta tietämättään tuotteita, joiden laatu mahdollisesti on arveluttava.

(11)  Jäsenvaltioiden tulliviranomaisten olisi suoritettava tämän asetuksen täytäntöönpanoon liittyviä tarkastuksia ja valvontaa rajoilla yhtä yhdenmukaistettua menettelyä noudattaen hallinnollisen rasituksen vähentämiseksi.

(12)  Sen varmistamiseksi, että tämä asetus on tehokas, että siitä aiheutuu vain lieviä hallinnollisia rasituksia ja että sillä taataan samalla mahdollisimman suuri joustavuus unionin yrityksille, sen olisi oltava yhdenmukainen eri puolilla maailmaa käytössä olevien ”made in” -järjestelmien kanssa.

(13)  Unioni olisi saatettava yhdenvertaiseen asemaan kauppakumppaneidensa kanssa ottamalla käyttöön vastaava lainsäädäntö, joka samalla estää osaltaan tiettyjen tuontitavaroiden alkuperää koskevia virheellisiä tai harhaanjohtavia ilmoituksia.

(14)  Sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla 11 päivänä toukokuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY(4) mukaan tavaran maantieteellistä alkuperää koskevalla tiedolla voi olla kuluttajien kannalta kaupallista arvoa. Direktiivissä todetaan, että jos maantieteellistä alkuperää koskeva virheellinen tai harhaanjohtava tieto saa kuluttajan ostamaan tuotteen, jota hän ei olisi muuten ostanut, kyse saattaa olla sopimattomasta kaupallisesta menettelystä. Direktiivissä ei vaadita tavaroiden maantieteellisen alkuperän ilmoittamista eikä siinä määritellä alkuperän käsitettä.

(15)  Alkuperämerkintäjärjestelmä antaisi kuluttajille mahdollisuuden yhdistää tuotteet niihin sosiaalisiin ja ekologisiin normeihin sekä turvallisuusnormeihin, jotka yleisesti liitetään tiettyyn alkuperämaahan.

(16)  Yhteisen alkuperämääritelmän vahvistaminen alkuperämerkintöjä varten sekä alkuperän merkitsemistä koskevien sääntöjen ja yhteisten valvontasääntöjen antaminen loisivat tasapuoliset toimintaedellytykset, helpottaisivat kuluttajien valintoja sääntöjen soveltamisalaan kuuluvilla aloilla ja auttaisivat osaltaan vähentämään harhaanjohtavien alkuperätietojen määrää.

(17)  Alkuperämerkinnän käyttöönotolla voidaan vaikuttaa siihen, että unionin tiukat normit saadaan toimimaan unionin teollisuuden ja erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten eduksi, jotka usein näkevät aidosti vaivaa tuotteidensa laadun eteen ja säilyttävät perinteisiä ja käsityöammatteja ja perinteisiä käsityöhön perustuvia tuotantomenetelmiä mutta jotka ovat erittäin alttiita maailmanlaajuiselle kilpailulle, koska siitä puuttuvat säännöt eron tekemiseksi erilaisten tuotantomenetelmien välille. Lisäksi se auttaa estämään unionin tuotannonalan maineen tahraantumisen virheellisten alkuperätietojen johdosta. Avoimuuden parantaminen ja kuluttajille suunnatun tiedotuksen lisääminen sikäli kuin on kyse tavaroiden alkuperästä edistää siten Lissabonin toimintasuunnitelman ja Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamista.

(18)  Tullitariffeja ja kauppaa koskevan vuoden 1994 yleissopimuksen (GATT-sopimuksen) IX artiklan mukaan WTO:n jäsenet voivat hyväksyä ja toimeenpanna tuontitavaroiden alkuperämerkkejä koskevia lakeja ja säännöksiä erityisesti suojellakseen kuluttajia petollisilta tai harhaanjohtavilta ilmoituksilta.

(19)  Alkuperämerkintöjä koskevat säännöt tarjoavat myös tehokkaan suojan väärennöksiä ja vilpillistä kilpailua vastaan ja parantavat siten tulliviranomaisten toimenpiteistä epäiltäessä tavaroiden loukkaavan tiettyjä teollis- ja tekijänoikeuksia sekä tiettyjä teollis- ja tekijänoikeuksia loukkaavien tavaroiden suhteen toteutettavista toimenpiteistä 22 päivänä heinäkuuta 2003 annetun asetuksen (EY) N:o 1383/2003(5) tehokkuutta ja tarjoavat tärkeän lisävälineen unionin tuotannon suojelemiseen ja edistämiseen.

(20)  Euroopan yhteisön sekä ▌Turkin ja ETA-sopimuksen sopimuspuolten välisten sopimusten nojalla kyseisistä maista peräisin olevat tuotteet olisi jätettävä tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

(21)  Muuta kuin etuuskohteluun oikeuttavaa alkuperää koskevat unionin säännöt vahvistetaan yhteisön tullikoodeksista 12 päivänä lokakuuta 1992 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2913/92(6) ja sen soveltamissäännöksissä eli tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä 2 päivänä heinäkuuta 1993 annetussa komission asetuksessa (ETY) N:o 2454/93(7). Näitä alkuperäsääntöjä on suotavaa käyttää tuontitavaroiden alkuperän määrittämiseen tätä asetusta sovellettaessa. Kaupan alan toimijoiden ja viranomaisten jo hyvin tunteman käsitteen käyttäminen helpottanee sen käyttöönottoa ja soveltamista. Muuta kuin etuuskohteluun oikeutettavaa alkuperää koskevia sääntöjä olisi sovellettava kaikkien muuta kuin etuuskohtelua koskevien kauppapoliittisten välineiden yhteydessä. Päällekkäisyyksiä ilmoituksissa ja asiakirjoissa olisi vältettävä.

(22)  Teollisuudelle, kaupalle ja viranomaisille koituvien rasitteiden rajoittamiseksi alkuperämerkintä olisi säädettävä pakolliseksi niillä aloilla, joilla se komission suorittaman ennakkokuulemisen perusteella tuottaa lisäarvoa. ▌Olisi säädettävä siitä, että tietyille tuotteille voidaan myöntää poikkeuksia teknisistä ▌syistä tai siksi, että alkuperämerkintä on niiden tapauksessa muuten tarpeeton tämän asetuksen tavoitteiden kannalta. Näin voi olla erityisesti tapauksissa, joissa alkuperämerkintä vahingoittaisi asianomaisia tavaroita, tai kun kyse on tietyistä raaka-aineista.

(23)  Olisi annettava säännökset siitä, että toimivaltaisten viranomaisten suorittamissa tarkastuksissa saatuja/tarkistettuja tietoja tavaroiden alkuperästä voidaan vaihtaa, myös sellaisten viranomaisten sekä muiden henkilöiden ja yhteisöjen kanssa, joille jäsenvaltiot aikovat direktiivin 2005/29/EY mukaisesti antaa täytäntöönpanoon liittyviä tehtäviä. Tässä yhteydessä olisi otettava huomioon henkilötietojen suojaa, liikesalaisuuden ja teollisen salaisuuden suojaamista sekä ammatillista ja hallinnollista salassapitovelvollisuutta koskevat säännökset.

(24)  Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 291 artiklan mukaan yleiset säännöt ja periaatteet, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, on vahvistettava etukäteen tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen annetulla asetuksella. Ennen kyseisen uuden asetuksen antamista sovelletaan edelleen menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY(8) säännöksiä lukuun ottamatta valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä, jota ei sovelleta.

(25)  Komissio olisi valtuutettava antamaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä yksilöidäkseen tapaukset, joissa pakkaukseen tehty merkintä hyväksytään itse tavaroihin kiinnitettävän merkinnän sijasta tai joissa tavaroita ei voida tai ei tarvitse merkitä teknisistä syistä, sekä toteuttamaan toimia määrittääkseen muut säännöt, joita mahdollisesti tarvitaan, kun todetaan, että tavarat eivät täytä tämän asetuksen vaatimuksia, tai saattaakseen ajan tasalle asetuksen liitteen, jos arvio alkuperämerkinnän tarpeellisuudesta tietyllä alalla on muuttunut.

(26)  Matkustajien henkilökohtaisiin matkatavaroihin sisältyvät, heidän omaan käyttöönsä tarkoitetut tavarat olisi jätettävä tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle tullittomuuden myöntämistä koskevien säännösten asettamissa rajoissa ja sillä edellytyksellä, että mikään ei viittaa siihen, että tavaroita kuljetettaisiin osana kaupallista toimintaa. Olisi säädettävä siitä, että muut yhteisön tullittomuusjärjestelmän luomisesta 16 päivänä marraskuuta 2009 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1186/2009 (kodifioitu toisinto)(9) tarkoitetut tilanteet voidaan jättää tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle asiasta annettavilla soveltamissäännöksillä,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

1.  Tätä asetusta sovelletaan kulutushyödykkeisiin lukuun ottamatta asetuksen (EY) N:o 104/2000 1 artiklassa määriteltyjä kalastus- ja vesiviljelytuotteita ja asetuksen (EY) N:o 178/2002 2 artiklassa määriteltyjä elintarvikkeita.

2.  Alkuperämerkinnällä on varustettava ▌kolmansista maista tuotavat kulutushyödykkeet, jotka on tarkoitettu loppukäyttäjille ja jotka on lueteltu tämän asetuksen liitteessä, lukuun ottamatta tavaroita, jotka ovat peräisin Euroopan unionin, Turkin ja ETA-sopimuksen sopimuspuolten alueelta.

Alkuperämerkintää koskevasta velvollisuudesta voidaan myöntää poikkeus sellaisten kulutushyödykkeiden tapauksessa, joiden merkitseminen näyttää teknisistä ▌syistä mahdottomalta.

Tätä asetusta sovelletaan yksinomaan kulutushyödykkeisiin. Komissio voi laajentaa tämän asetuksen soveltamisalaa Euroopan parlamentin ja neuvoston hyväksynnällä.

Kun kyseessä ovat tekstiilit ja tekstiilitavarat (50–63 ryhmä), jalkineet, nilkkaimet ja niiden kaltaiset tavarat (64 ryhmä), vaatteet, vaatetustarvikkeet ja muut turkisnahasta valmistetut tavarat, tekoturkikset ja niistä valmistetut tavarat (CN-koodit 4303/4304), nahkatyöt, satula- ja valjasteokset, matkatarvikkeet, käsilaukut ja niiden kaltaiset säilytysesineet, suolesta valmistetut tavarat (CN-koodit 4104 41 / 4104 49 / 4105 30 / 4106 22 / 4106 32 / 4106 40 / 4106 92 / 4107–4114 / 4302 13 / ent. 4302 19 (35, 80)), ”kulutushyödykkeellä” tarkoitetaan valmista ja/tai puolivalmista tuotetta, joka vaatii vielä lisää valmistusvaiheita Euroopan unionissa ennen markkinoille saattamista.

3.  Käsitteillä ”alkuperä” ja ”peräisin oleva” viitataan yhteisön tullikoodeksin 22–26 artiklassa tarkoitettuun muuhun kuin etuuskohteluun oikeuttavaan alkuperään.

4.  ”Markkinoille saattamisella” tarkoitetaan loppukäyttöön tarkoitetun yksittäisen tuotteen asettamista saataville unionin markkinoilla jakelua ja/tai käyttöä varten joko maksua vastaan tai veloituksetta.

5.  ”Toimivaltaisilla viranomaisilla” tarkoitetaan viranomaisia, jotka osallistuvat tällaisten tavaroiden valvontaan joko maahantuonnin tai markkinoille saattamisen yhteydessä.

6.  Tätä asetusta ei sovelleta matkustajien henkilökohtaisiin matkatavaroihin sisältyviin, muihin kuin kaupallisiin tarkoituksiin tarkoitettuihin tavaroihin tullittomuuden myöntämistä koskevien säännösten asettamissa rajoissa ja sillä edellytyksellä, että mikään ei erityisesti viittaa siihen, että kyseisiä tavaroita kuljetettaisiin osana kaupallista toimintaa.

Kun tuontitavaroille voidaan myöntää tullittomuus asetuksen (EY) N:o 1186/2009 mukaisesti, eikä mikään erityisesti viittaa siihen, että kyseisiä tavaroita kuljetettaisiin osana kaupallista toimintaa, myös nämä tavarat jätetään tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

▌

7.  Tämän asetuksen on oltava yhdenmukainen eri puolilla maailmaa käytössä olevien ”made in” -järjestelmien kanssa sellaisen tehokkaan sääntelyn varmistamiseksi, josta aiheutuu vain lieviä hallinnollisia rasituksia ja jolla suodaan enemmän joustavuutta unionin yrityksille.

2 artikla

Tavaroiden maahantuonnin tai markkinoille saattamisen edellytyksenä on alkuperämerkintä tässä asetuksessa vahvistettujen edellytysten mukaisesti.

3 artikla

1.  Tavaroihin on merkittävä niiden alkuperämaa. Pakattujen tavaroiden osalta kyseinen merkintä on tehtävä erikseen myös pakkaukseen.

Komissio voi ▌vahvistaa delegoiduilla säädöksillä toimenpiteitä yksilöidäkseen tapaukset, joissa pakkaukseen tehty merkintä hyväksytään itse tavaroihin kiinnitettävän merkinnän sijasta. Näin olisi toimittava erityisesti silloin, kun lopullinen kuluttaja tai käyttäjä yleensä saa tavarat käyttöönsä niiden tavanomaisessa pakkauksessa. Komissio hyväksyy nämä toimenpiteet ja niiden tarkistamisen 7 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

2.  Tavaroiden alkuperä ilmoitetaan ”Valmistettu” -sanalla yhdistettynä alkuperämaan nimeen. Merkintä voidaan tehdä millä tahansa Euroopan unionin virallisella kielellä sillä edellytyksellä, että lopullisten asiakkaiden siinä jäsenvaltiossa, jossa tavaroita on tarkoitus pitää kaupan, on helppo ymmärtää kyseistä kieltä, tai englannin kielellä käyttäen ilmausta ”made-in” sekä alkuperämaan englanninkielistä nimeä.

3.  Alkuperämerkintä on tehtävä helposti luettavin ja pysyvin kirjaimin, sen on oltava näkyvissä tavanomaisen käsittelyn aikana ja erotuttava selvästi muista tiedoista, eikä se myöskään se saa olla harhaanjohtava eikä omiaan antamaan virheellistä vaikutelmaa tuotteen alkuperästä.

Alkuperämerkintää ei voida esittää muilla kirjaimilla kuin latinalaisilla aakkosilla niiden tuotteiden tapauksessa, joita pidetään kaupan maissa, joiden kieltä kirjoitetaan latinalaisin aakkosin.

4.  Tavaroissa on oltava vaadittava merkintä maahantuontihetkellä. Kyseistä merkintää ei saa poistaa eikä omavaltaisesti muuttaa, ennen kuin tavarat on myyty lopulliselle kuluttajalle tai käyttäjälle, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 5 artiklan 3 kohdan nojalla toteuttavia toimenpiteitä.

4 artikla

1.  Komissio voi 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistaa täytäntöönpanotoimenpiteitä erityisesti seuraavia tarkoituksia varten:

2.  Komissio voi hyväksyä delegoiduilla säädöksillä toimenpiteitä seuraavia tarkoituksia varten:

Komissio hyväksyy nämä toimenpiteet ja niiden tarkistamisen 7 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

5 artikla

1.  Tavarat eivät ole tämän asetuksen mukaisia, jos:

2.  Komissio voi 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistaa täytäntöönpanotoimenpiteitä, jotka koskevat tämän asetuksen noudattamisen osoittamiseksi esitettäviä ilmoituksia ja todistusasiakirjoja.

3.  Komissio tekee ehdotuksia tämän asetuksen säännösten rikkomisesta määrättäviä seuraamuksia koskevista yhteisistä vähimmäisvaatimuksista.

4.  Jäsenvaltioiden on säädettävä tämän asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista komission ehdottamien yhteisten vähimmäisvaatimusten perusteella ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ne pannaan täytäntöön. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä säännöksistä komissiolle viimeistään yhdeksän kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta, ja niiden on ilmoitettava komissiolle viipymättä myös mahdollisista niihin vaikuttavista myöhemmistä muutoksista. Komissio varmistaa, että jäsenvaltioiden seuraamusjärjestelmien kesken vallitsee ainakin yhdenmukaistamisen vähimmäistaso, jotta niiden väliset erot eivät johda siihen, että kolmansien maiden viejät suosivat tiettyjä unionin tuontipaikkoja toisiin nähden.

5.  Jos tavarat eivät ole tämän asetuksen mukaisia, jäsenvaltioiden on lisäksi toteutettava tarvittavat toimenpiteet velvoittaakseen tavaroiden omistajan tai kenen tahansa muun niistä vastuussa olevan henkilön merkitsemään tavarat tämän asetuksen mukaisesti ja omalla kustannuksellaan. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä toimenpiteistä komissiolle viimeistään …(10), ja niiden on viipymättä ilmoitettava sille myöhemmistä muutoksista.

6.  Jos se on tarpeen tämän asetuksen tehokkaan soveltamisen varmistamiseksi, toimivaltaiset viranomaiset voivat vaihtaa tämän asetuksen noudattamisen valvonnan yhteydessä saamiaan tietoja keskenään ja myös sellaisten viranomaisten ja muiden henkilöiden tai yhteisöjen kanssa, jotka ovat saaneet jäsenvaltioilta asiaan liittyviä valtuuksia direktiivin 2005/29/EY 11 artiklan mukaisesti.

6 artikla

1.  Komissiota avustaa alkuperämerkintäkomitea, jäljempänä ”komitea”. Komitea muodostuu jäsenvaltioiden, asianomaisten teollisuusalojen sekä järjestöjen edustajista.

2.  Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 3 ja 7 artiklaa.

▌

3.  Komitea vahvistaa työjärjestyksensä.

7 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.  Siirretään komissiolle valta antaa 3 artiklassa ja 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä tämän asetuksen soveltamiskauden ajaksi.

2.  Heti kun komissio antaa delegoidun säädöksen, se antaa säädöksen tiedoksi samanaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

3.  Komissiolle siirrettyyn valtaan antaa delegoituja säädöksiä sovelletaan 8 ja 9 artiklassa säädettyjä ehtoja.

8 artikla

Säädösvallan siirron peruuttaminen

1.  Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 3 artiklassa ja 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron.

2.  Se toimielin, joka on aloittanut sisäisen menettelyn päättääkseen, peruuttaako se säädösvallan siirron, pyrkii ilmoittamaan asiasta toiselle toimielimelle ja komissiolle kohtuullisessa ajassa ennen lopullisen päätöksen tekemistä sekä mainitsee samalla, mitä siirrettyä säädösvaltaa mahdollinen peruuttaminen koskee ja mitkä ovat peruuttamisen mahdolliset syyt.

3.  Peruuttamispäätöksellä lopetetaan päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan joko välittömästi tai jonakin myöhempänä, siinä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta aiemmin annettujen delegoitujen säädösten voimassaoloon. Se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

9 artikla

Delegoitujen säädösten vastustaminen

1.  Euroopan parlamentti tai neuvosto voi vastustaa delegoitua säädöstä kahden kuukauden kuluessa siitä, kun säädös on annettu tiedoksi.

Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa pidennetään kahdella kuukaudella.

2.  Jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole 1 kohdassa tarkoitetun määräajan umpeutuessa vastustanut delegoitua säädöstä, se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja se tulee voimaan siinä mainittuna päivänä.

Delegoitu säädös voidaan julkaista Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja se voi tulla voimaan ennen kyseisen määräajan päättymistä, jos Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat molemmat ilmoittaneet komissiolle, etteivät ne aio vastustaa kyseistä säädöstä.

3.  Jos Euroopan parlamentti tai neuvosto vastustaa delegoitua säädöstä 1 kohdassa tarkoitetussa määräajassa, se ei tule voimaan. Säädöstä vastustava toimielin esittää syyt, miksi se vastustaa delegoitua säädöstä.

10 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Asetuksen 2, 3 ja 5 artiklaa aletaan soveltaa 12 kuukautta tämän asetuksen voimaantulon jälkeen. Komissio voi 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen pidentää tätä määräaikaa sillä ajanjaksolla, jonka toimijat tarvitsevat voidakseen noudattaa täytäntöönpanosäännöksissä vahvistettuja alkuperämerkintävaatimuksia, ja joka tapauksessa vähintään kuudella kuukaudella.

Komissio tekee selvityksen tämän asetuksen vaikutuksista viimeistään ...(11).

Tämän asetuksen voimassaolo päättyy ...(12)*. Yksi vuosi ennen määräajan päättymistä Euroopan parlamentti ja neuvosto päättävät komission ehdotuksen pohjalta asetuksen voimassaolon jatkamisesta tai asetuksen muuttamisesta.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

LIITE

Tuotteet, joihin tätä asetusta sovelletaan, yksilöidään CN-koodien avulla.

(1) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 21. lokakuuta 2010. (2) EYVL L 17, 21.1.2000, s. 22. (3) EYVL L 31, 1.2.2002, s. 1. (4) EUVL L 149, 11.6.2005, s. 22. (5) EUVL L 196, 2.8.2003, s. 7. (6) EYVL L 302, 19.10.1992, s. 1. (7) EYVL L 253, 11.10.1993, s. 1. (8) EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23. (9) EUVL L 324, 10.12.2009, s. 23. (10) * Yhdeksän kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta. (11) * Kolme vuotta tämän asetuksen voimaantulosta. (12) ** Viisi vuotta tämän asetuksen voimaantulosta.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 21. lokakuuta 2010 eurooppalaisen standardoinnin tulevaisuudesta (2010/2051(INI))

P7_TA(2010)0384 A7-0276/2010

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan 23. kesäkuuta 2010 järjestämän julkisen kuulemisen eurooppalaisen standardoinnin tulevaisuudesta,

–  ottaa huomioon reaktiot, joita komissio sai järjestettyään (23. maaliskuuta–21. toukokuuta 2010) julkisen kuulemisen eurooppalaisen standardointijärjestelmän uudelleentarkastelusta,

–  ottaa huomioon standardointipaketin vaikutusten arviointia koskevan selvityksen, jonka komission yritys- ja teollisuustoiminnan pääosasto julkaisi 9. maaliskuuta 2010,

–  ottaa huomioon eurooppalaisen standardointijärjestelmän tarkistamisesta vastuussa olevan asiantuntijaryhmän (EXPRESS) selonteon standardoinnista kilpailukykyistä ja innovatiivista Eurooppaa varten: visio vuodelle 2020 (helmikuu 2010),

–  ottaa huomioon professori Mario Montin komission puheenjohtajalle 9. toukokuuta 2010 antaman selonteon, joka koskee uutta strategiaa yhtenäismarkkinoita varten,

–  ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 julkaistun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (KOM(2010)2020),

–  ottaa huomioon Euroopan standardointikomitean (CEN) ja Euroopan sähkötekniikan standardointikomitean (Cenelec) elokuussa 2009 teettämän selvityksen eurooppalaisen standardisoinnin saatavuudesta pk-yritysten kannalta ”Autetaan pieniä ja keskisuuria yrityksiä hyötymään enemmän standardeista ja standardointiin osallistumisesta”,

–  ottaa huomioon standardoinnin saatavuutta koskevan selvityksen, jonka komission yritys- ja teollisuustoiminnan pääosasto julkaisi 10. maaliskuuta 2009,

–  ottaa huomioon komission 21. joulukuuta 2009 julkaiseman kertomuksen direktiivin 98/34/EY toiminnasta vuosina 2006–2008 (KOM(2009)0690) ja sitä täydentävän komission henkilöstön työasiakirjan (SEC(2009)1704),

–  ottaa huomioon 3. heinäkuuta 2009 julkaistun valkoisen kirjan tieto- ja viestintätekniikan standardoinnin nykyaikaistamisesta EU:ssa – kehitysmahdollisuuksista (KOM(2009)0324),

–  ottaa huomioon neuvoston 25. syyskuuta 2008 antamat päätelmät standardoinnista ja innovoinnista,

–  ottaa huomioon 25. kesäkuuta 2008 annetun komission tiedonannon ”Pienet ensin” – Eurooppalaisia pk-yrityksiä tukeva aloite (”Small Business Act”) (KOM(2008)0394),

–  ottaa huomioon komission 11. maaliskuuta 2008 julkaiseman tiedonannon ”Standardoinnista lisää vauhtia innovointiin Euroopassa” (KOM(2008)0133),

–  ottaa huomioon komission 18. lokakuuta 2004 julkaiseman tiedonannon eurooppalaisen standardoinnin asemasta yhteisön politiikassa ja lainsäädännössä (KOM(2004)0674) ja sitä täydentävän komission henkilöstön työasiakirjan, joka koskee eurooppalaisen standardoinnin haasteita,

–  ottaa huomioon komission 25. helmikuuta 2004 julkistaman tiedonannon ympäristönäkökohtien sisällyttämisestä eurooppalaiseen standardointiin (KOM(2004)0130),

–  ottaa huomioon komission henkilöstön 26. heinäkuuta 2001 julkaiseman työasiakirjan, joka koskee kansainväliseen standardointiin sovellettavia eurooppalaisia poliittisia periaatteita (SEC(2001)1296),

–  ottaa huomioon 12. helmikuuta 1999 antamansa päätöslauselman komission kertomuksesta uuden lähestymistavan mukaisen eurooppalaisen standardoinnin tehokkuudesta ja avoimuudesta(1),

–  ottaa huomioon komission 13. toukokuuta 1998 antaman kertomuksen uuden lähestymistavan mukaisen eurooppalaisen standardoinnin tehokkuudesta ja avoimuudesta (KOM(1998)0291),

–  ottaa huomioon 24. lokakuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1673/2006/EY eurooppalaisen standardoinnin rahoituksesta(2),

–  ottaa huomioon 22. kesäkuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34/EY teknisiä standardeja ja määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä(3),

–  ottaa huomioon 22. joulukuuta 1986 tehdyn neuvoston päätöksen 87/95/ETY standardoinnista tietotekniikassa ja televiestinnässä(4),

–  ottaa huomioon kesäkuussa 1991 tehdyn Wienin sopimuksen ISOn ja CENin välisestä teknisestä yhteistyöstä ja syyskuussa 1996 tehdyn Dresdenin sopimuksen Cenelecin ja IEC:n välisestä teknisten tietojen vaihtamisesta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon (A7-0276/2010),

A.  katsoo, että eurooppalainen standardointijärjestelmä on ollut keskeinen tekijä yhtenäismarkkinoiden luomisessa etenkin, kun standardeja on käytetty uuteen lainsäädäntökehykseen sovellettavan uuden lähestymistavan mukaisilla tärkeillä lainsäädäntöaloilla,

B.  katsoo, että nykyinen lainsäädäntökehys on edistänyt eurooppalaisen standardoinnin menestymistä ja antanut mahdollisuuden kehittää eurooppalaisia standardeja, joita kaikki talouden toimijat tarvitsevat varmistaakseen sisämarkkinoiden sujuvan toiminnan, helpottaakseen maailmankauppaa ja markkinoille pääsyä ja edistääkseen kestävää kasvua ja kilpailukykyä,

C.  katsoo, että eurooppalainen standardointijärjestelmä on avainasemassa, kun eurooppalaisessa politiikassa ja lainsäädännössä reagoidaan kasvavaan tarpeeseen saada standardeja, joilla voidaan varmistaa tuoteturvallisuus, saatavuus, innovatiivisuus, yhteentoimivuus ja ympäristönsuojelu,

D.  ottaa huomioon, että pk-yrityksiä tukevan aloitteen periaatteessa VII korostetaan, että on tärkeää edistää pk-yritysten osallistumista standardointiin ja niiden etujen puolustamista siinä,

E.  toteaa, että eurooppalaisten standardien kehittäminen edistää maailmanlaajuisten standardien kehittämistä,

F.  katsoo, että nykyaikainen ja joustava eurooppalainen standardointijärjestelmä on ratkaiseva tekijä kunnianhimoisen ja uudistetun eurooppalaisen teollisuuspolitiikan kannalta,

G.  ottaa huomioon, että eurooppalainen standardointi tapahtuu maailmanlaajuisen järjestelmän puitteissa ja kytkeytyy siihen monin eri tavoin ja se perustuu erityisiin rakenteisiin ja vakiintuneisiin standardien kehittämisprosesseihin, joita CEN ja Cenelec panevat täytäntöön kansallisen delegoinnin periaatteen pohjalta ja European Telecom Standards Institute (ETSI) suoran jäsenyyden pohjalta,

H.  ottaa huomioon, että yhtenäismarkkinoiden uutta strategiaa koskevassa Montin selonteossa vahvistetaan, että standardointi on yhtenäismarkkinoiden hallinnan avain, ja korostetaan, että on tarpeen tarkistaa eurooppalaista standardointiprosessia, säilyttää nykyisen järjestelmän edut ja saavuttaa oikea tasapaino eurooppalaisen ja kansallisten näkökulmien välillä,

I.  katsoo, että eurooppalaisen standardoinnin on sopeuduttava globalisaatiosta, ilmastonmuutoksista, uusien talouksien kehittymisestä ja teknologian kehittymisestä aiheutuviin haasteisiin, jotta se voi vastata liike-elämän ja kuluttajien tuleviin tarpeisiin ja hyödyntää kaikkea potentiaaliaan julkisten ja yhteiskunnallisten tavoitteiden saavuttamiseksi,

J.  katsoo, että on kehitettävä strateginen lähestymistapa eurooppalaiseen standardointiin ja tarkistettava nykyistä järjestelmää, jotta se voi säilyä menestyksekkäänä ja vastata tulevan vuosikymmenen tarpeisiin, jolloin unioni voi säilyttää johtavan asemansa maailmanlaajuisessa standardointijärjestelmässä,

Johdanto

1.  pitää myönteisenä, että komissio aikoo tarkistaa eurooppalaista standardointijärjestelmää, säilyttää sen lukuisat edulliset elementit, korjata sen puutteet ja löytää oikean tasapainon eurooppalaisen, kansallisen ja kansainvälisen näkökulman välillä; korostaa, että ehdotetun tarkistamisen olisi keskityttävä nykyisen järjestelmän vahvuuksiin, jotka muodostavat vankan perustan parannuksille, ja olisi pidätyttävä kaikista radikaaleista muutoksista, jotka saattaisivat vesittää järjestelmän ydinarvot;

2.  kehottaa komissiota hyväksymään ja esittämään viipymättä ehdotuksen nykyaikaisesta ja yhdenmukaisesta standardointipolitiikasta ja kehottaa tarkistamaan teknisiä standardeja ja määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä annettua direktiiviä 98/34/EY, tieto- ja viestintätekniikan standardointia koskevaa päätöstä 87/95/ETY ja eurooppalaisen standardoinnin rahoituksesta annettua päätöstä N:o 1673/2006/EY komission vuoden 2010 työohjelman mukaisesti;

3.  painottaa, että eurooppalaisen standardointijärjestelmän tarkistamisen on edistettävä eurooppalaista innovointia ja kestävää kehitystä, parannettava Euroopan unionin kilpailukykyä ja vahvistettava sen asemaa kansainvälisessä kaupassa sekä oltava kansalaisten hyvinvointia hyödyttävää;

4.  kiittää eurooppalaisen standardointijärjestelmän tarkistamisesta vastuussa olevaa asiantuntijaryhmää (EXPRESS) sen selonteosta; kehottaa eurooppalaisia ja kansallisia standardointijärjestöjä, jäsenvaltioita ja komissiota toteuttamaan sen strategiset suositukset ja luomaan siten eurooppalaisen standardointijärjestelmän, jolla kyetään vastaamaan yhteiskunnallisiin ja taloudellisiin tarpeisiin ja säilyttämään sen johtava asema maailmanlaajuisessa standardointijärjestelmässä;

5.  kehottaa komissiota täydentämään ehdotusta eurooppalaista standardointia koskevan nykyisen lainsäädäntökehyksen tarkistamisesta strategia-asiakirjalla, jolla luodaan kattava kehys Euroopan ja kansallisen tason toimille ja esitetään konkreettisia ehdotuksia parannuksille, joita ei voida toteuttaa lainsäädäntöä tarkistamalla; tähdentää, että strategia-asiakirjassa ei pitäisi rajoittua pelkästään EXPRESSin selonteossa annettuihin suosituksiin;

6.  pitää tervetulleena komission valkoista kirjaa ”Tieto- ja viestintätekniikan standardoinnin nykyaikaistaminen EU:ssa − kehitysmahdollisuudet”; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota panemaan valkoisessa kirjassa esitetyt keskeiset suositukset täytäntöön sen varmistamiseksi, että eurooppalaisissa ja kansainvälisissä standardointijärjestelmissä voidaan kehittää relevantteja maailmanlaajuisia tieto- ja viestintätekniikan standardeja ja että niitä voidaan toteuttaa ja käyttää EU:n toiminnassa ja julkisissa hankinnoissa;

7.  kannattaa komission aietta sisällyttää eurooppalaisen standardoinnin lainsäädäntökehykseen periaatteet, jotka sisältyvät Maailman kauppajärjestön kaupan teknisistä esteistä tekemään sopimukseen (läpinäkyvyys, avoimuus, puolueettomuus, yksimielisyys, tehokkuus, relevanssi ja johdonmukaisuus), jotta niiden soveltamista eurooppalaisessa standardointijärjestelmässä voidaan tehostaa; katsoo, että näiden periaatteiden huomioonottamisen ei pitäisi lisätä tunnustettujen eurooppalaisten standardointijärjestöjen (ESO) määrää nykyisestä kolmesta (CEN, Cenelec ja ETSI);

8.  katsoo, että näitä periaatteita voitaisiin täydentää sellaisilla lisäominaisuuksilla kuin ylläpito, saatavuus, laatu, neutraalius ja vastuunalaisuus; uskoo, että kaikkia näitä periaatteita on edelleen täsmennettävä ja selkeytettävä ja että on otettava käyttöön erityinen valvontajärjestelmä varmistamaan niiden täytäntöönpano kansallisella tasolla ja Euroopan tasolla kehitettäessä EU:n politiikkoja ja lainsäädäntöä tukevia standardeja;

9.  korostaa kuitenkin, että nämä periaatteet eivät sinällään riitä varmistamaan, että kaikki sidosryhmät – etenkään terveyttä ja turvallisuutta, kuluttajien etuja ja ympäristöystävällisyyttä ajavat sidosryhmät – olisivat asianmukaisesti edustettuina eurooppalaisen standardointijärjestelmän standardointiprosessissa; katsoo siksi, että on otettava mukaan myös asianmukaisen edustuksen periaate, sillä yleisen edun ollessa kyseessä on hyvin tärkeää, että kaikkien sidosryhmien kannat otetaan asianmukaisesti huomioon, etenkin kehitettäessä standardeja, joilla on määrä tukea EU:n lainsäädäntöä ja politiikkaa, kun samalla tunnustetaan tarve kiinnittää sopivimmat tekniset asiantuntijat kuhunkin standardointihankkeeseen;

10.  korostaa, että vaikka pk-yritykset edustavatkin merkittävää osaa Euroopan markkinoista, ne eivät ole riittävässä määrin mukana standardointijärjestelmän toiminnassa eivätkä voi siten täysin hyödyntää standardoinnista saatavia hyötyjä; uskoo, että on olennaisen tärkeää parantaa niiden edustusta ja osallistumista järjestelmän toimintaan erityisesti kansallisen tason teknisissä komiteoissa; kehottaa komissiota osoittamaan eurooppalaisen standardointijärjestelmän tarkistamisen yhteydessä toteutettavan vaikutustenarvioinnin avulla parhaan tavan päästä tähän tavoitteeseen ja arvioimaan samalla, millaista rahoitusta tarvitaan pk-yritysten avuksi;

11.  korostaa, että vaikka standardit ovat kohentaneet merkittävästi tavaroiden laatua ja turvallisuutta, niin palvelualalla standardien saatavuus ei ole likimainkaan oikeassa suhteessa verrattuna alan taloudelliseen merkitykseen ja potentiaaliin; toteaa erityisesti, että Euroopassa palveluja varten kehitettyjen kansallisten standardien määrä ylittää selvästi alaa varten kehitettyjen eurooppalaisten standardien määrän;

12.  myöntää, että palvelualan standardeilla on usein reagoitu kansallisiin erityispiirteisiin ja että niiden kehittäminen on kytkeytynyt markkinoiden ja kuluttajien sekä yleisen edun mukaisiin tarpeisiin; tähdentää, että palveluista sisämarkkinoilla annetussa direktiivissä 2006/123/EY tarkoitettujen eurooppalaisten palvelualan standardien kehittämisen samoin kuin ammattialajärjestöjen omien laatusopimusten tai -merkintöjen laatimisen unionin tasolla pitäisi hyödyttää palvelualan yhdenmukaistamista entisestään ja se voisi lisätä eurooppalaisten palvelujen avoimuutta, laatua ja kilpailukykyä ja edistää kilpailua, innovatiivisuutta, kaupan esteiden vähentämistä ja kuluttajansuojaa;

13.  kannattaa siksi komission aietta sisällyttää palvelualan standardit eurooppalaisen standardoinnin lainsäädäntökehykseen, koska näin paitsi varmistetaan tiedon saanti kaikista sellaisista kansallisista palvelualan standardeista, jotka saattaisivat muodostua sisämarkkinoiden kaupan teknisiksi esteiksi, niin myös luodaan asianmukainen oikeudellinen perusta, johon komissio voi tukeutua pyytäessään eurooppalaisia standardointijärjestöjä kehittämään standardeja hyvin määritellyille ja tarkoin arvioiduille palvelualan osille; ehdottaa, että komissio kannustaa palveluntarjoajia kehittämään standardeja eurooppalaisten standardointijärjestöjen puitteissa, jotta voidaan välttää mahdollisimman suuressa määrin pirstaloituminen erilaisiksi kansallisiksi standardeiksi ja taata, että palveluita koskevat standardit liittyvät markkinoiden ja kuluttajien tarpeisiin sekä yleiseen etuun; tukee toimia, joita on toteutettu tarjottavien palvelujen laadun takaamiseksi ja joita ovat esimerkiksi ammattialajärjestöjen laatimat laatusopimukset ja laatumerkinnät, ja kehottaa kaikkia asianomaisia toimijoita osallistumaan eurooppalaiseen standardointiprosessiin;

Eurooppalaisen standardointijärjestelmän voimistaminen

(a)  Yleistä

14.  vahvistaa uudelleen, että ”uuden lähestymistavan” lainsäädäntöä tukeva eurooppalainen standardointi on osoittautunut hyväksi ja olennaiseksi välineeksi yhtenäismarkkinoiden loppuun saattamisessa; toteaa, että muiden kuin uuteen lähestymistapaan kuuluvien alojen lainsäädäntöä tukevien standardointitoimeksiantojen lukumäärä on lisääntynyt viime vuosina, mikä osoittaa, että malli on omaksuttu hyvin monella EU:n politiikan saralla; uskoo, että on suotavaa laajentaa standardien käyttöä yhtenäismarkkinoiden lisäksi myös muille unionin lainsäädäntöaloille ja politiikan aloille ottaen samalla huomioon kyseisten alueiden erityispiirteet paremman lainsäädäntötyön periaatteiden mukaisesti;

15.  pitää erittäin tärkeänä, että lainsäädäntö ja standardointi pidetään selvästi erillään, jotta lainsäädännön ja halutun suojelutason tavoitteista ei tehdä virheellisiä tulkintoja; korostaa, että eurooppalaisen lainsäädäntövallan käyttäjän on oltava erittäin valpas ja täsmällinen määritellessään sääntelyn olennaisia vaatimuksia ja että komission on määriteltävä toimeksiannoissaan selvästi ja täsmällisesti standardoinnin tavoitteet; korostaa, että standardoijien asema olisi rajattava siihen, että he määrittelevät tekniset keinot lainsäädäntövallan käyttäjän asettamien tavoitteiden saavuttamiseen sekä huolehtivat suojelun hyvästä tasosta;

16.  toistaa, että on olennaisen tärkeää, että eurooppalaisia standardeja kehitetään kohtuullisen ajan kuluessa erityisesti niillä aloilla, joilla standardeja tarvitaan nopeasti, jotta voidaan täyttää julkisen vallan toimien ja nopeasti muuttuvien markkinoiden vaatimukset; kehottaa siksi eurooppalaisia ja kansallisia standardointielimiä edelleen parantamaan toimivuuttaan ja tehokkuuttaan ottaen huomioon, että standardointiprosessin nopeuttamisesta ei saa aiheutua haittaa avoimuuden, laadun, läpinäkyvyyden ja kaikkien osapuolten yksimielisyyden periaatteille;

17.  toteaa, että standardien laatimisprosessia olisi yksinkertaistettava; kehottaa komissiota yhteistyössä sidosryhmien kanssa löytämään uusia tapoja eurooppalaisten standardien käytännön hyväksymisen optimoimiseksi;

18.  uskoo, että standardointiprosessia voidaan nopeuttaa osaltaan tehostamalla komission ja eurooppalaisten standardointijärjestöjen välisiä neuvotteluja ennen toimeksiannon antamista, jolloin nämä pystyvät ilmoittamaan nopeammin ja mieluiten kahden kuukauden kuluessa, voivatko ne ottaa standardointitehtävän;

19.  panee merkille direktiivin 98/34/EY mukaisen komitean tärkeyden komission ja jäsenvaltioiden välisenä foorumina keskusteltaessa kysymyksistä, jotka liittyvät teknisiin normeihin ja standardointiin; katsoo, että Euroopan parlamentin edustajat olisi kutsuttava tämän komitean (tai sen seuraajaelimen) kokouksiin, joiden olisi oltava avoimia eurooppalaisten ja kansallisten standardointielinten tarkkailijoille ja tarvittaessa myös Euroopan tason sidosryhmäjärjestöjen tarkkailijoille erityisesti keskusteltaessa standardointitoimeksiannoista;

20.  kehottaa komissiota kehittämään ja ottamaan käyttöön yhteistyössä eurooppalaisten standardointielinten kanssa standardointipolitiikan ja standardointitoiminnan koordinointiin soveltuvia parannettuja ja yhdenmukaisia järjestelmiä, joiden olisi katettava kaikki standardointiprosessin näkökohdat aina toimeksiantojen laatimisesta ja myöntämisestä, teknisten komiteoiden työn seurannan kautta – jolloin varmistetaan, että laaditut standardit ovat EU:n toimintalinjojen mukaisia ja täyttävät kulloisenkin lainsäädännön vaatimukset – standardien viralliseen hyväksymiseen, julkaisemiseen ja käyttöön asti; painottaa, että asianomaisilla sidosryhmillä voisi olla merkittävä asema komission neuvoa-antavana ryhmänä yhdenmukaistetun eurooppalaisen tieto- ja viestintätekniikan alan standardointialustan kehittämisessä;

21.  kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan koordinoitua standardointipolitiikkaa ja soveltamaan johdonmukaista menettelyä standardien käyttöön lainsäädännön tukena; kehottaa komissiota varmistamaan, että EU:n toiminnan tavoitteiden saavuttaminen ei ole vaarassa koordinoimattomien standardoimistoimien, kilpailevien tai tarpeettomien standardien tai liian monien sertifiointijärjestelmien vuoksi;

22.  kehottaa komissiota tarkistamaan ja järkeistämään prosessia, jossa eurooppalaisille standardointijärjestöille annetaan standardointitoimeksiantoja siten, että siihen sisällytetään sidosryhmien kuulemisvaihe ja perusteellinen analyysi, jolla osoitetaan uuden standardoinnin tarve, jotta varmistetaan standardoinnin aiheellisuus sekä vältetään päällekkäisyydet ja toisistaan poikkeavien standardien ja määritelmien leviäminen;

23.  kehottaa myös komissiota esittämään toimintasuunnitelman, jonka tavoitteena on yhdenmukaisempi EU:n standardointijärjestelmä, tehokkaampi standardien laatiminen, standardoinnin parempi saatavuus erityisesti pk-yrityksille, EU:n vahvempi asema standardien laatimisessa kansainvälisellä tasolla ja kestävämpi rahoitusjärjestelmä standardien kehittämiselle;

24.  korostaa, että ”uuden lähestymistavan konsulteilla” on merkittävä rooli todennettaessa, että yhdenmukaistetut standardit ovat vastaavan EU-lainsäädännön mukaisia; muistuttaa, että nykyisellään eurooppalaiset standardointijärjestöt valitsevat nämä palvelukseensa tulevat konsultit, mistä aiheutuu näille järjestöille huomattava hallinnollinen taakka, ja toisinaan sidosryhmät ovat huolissaan prosessin puolueettomuudesta ja riippumattomuudesta; kehottaa siksi komissiota arvioimaan, onko nykyisiä menettelyjä tarkistettava; uskoo lisäksi, että komission olisi yksilöitävä prosessi sen varmistamiseksi, että toimeksiannetut standardit ovat myös uuden lähestymistavan piiriin kuulumattomien EU:n politiikan alojen ja säädösten mukaisia; katsoo, että tämän olisi tapahduttava standardien kehittämisen yhteydessä, jotta vältetään jälkikäteen tapahtuvasta hylkäämisestä aiheutuvat viivytykset ja tehottomuus;

25.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkistamaan standardit perusteellisemmin niiden valmistuttua, jotta voidaan varmistaa, että ne täyttävät toimeksiannon vaatimukset erityisesti, kun standardeja käytetään ”uuden lähestymistavan” piiriin kuuluvan lainsäädännön tarkoituksiin siten, että samalla varmistetaan, että standardien hyväksymiseen ei liity merkittäviä lisäviipeitä; aikoo tutkia eurooppalaisen standardointijärjestelmän tulevan tarkistamisen yhteydessä mahdollisuutta antaa parlamentille komissiolla ja jäsenvaltioilla tällä hetkellä oleva oikeus riitauttaa yhdenmukaistettu standardi, joka ei näytä täysin täyttävän vastaavan lainsäädännön olennaisia vaatimuksia;

26.  kehottaa komissiota avoimuuden nimissä julkistamaan kootusti päätökset, jotka koskevat standardien muodollista vastustamista, ja asettamaan saataville päivitetyn taulukon kaikista muodolliseen vastustamiseen liittyvistä toimista; kehottaa komissiota myös esittämään vuotuisen kertomuksen standardointitoimeksiannoista ja niiden täyttämisen edistymisestä;

27.  kehottaa eurooppalaisia standardointijärjestöjä vahvistamaan nykyisiä valitusmekanismejaan, jotka on tarkoitettu käytettäviksi, jos standardista syntyy kiistaa; panee merkille, että nykyiset mekanismit eivät ehkä aina ole tehokkaita, koska niiden elinten kokoonpano heijastelee käytännössä standardin hyväksyneiden tahojen kantaa; ehdottaa siksi, että kokoonpanoa laajennetaan siten, että osallistua voivat myös ulkoiset asiantuntijat ja/tai eurooppalaiset yhteiskunnalliset sidosryhmät, jotka ovat tällä hetkellä eurooppalaisten standardointijärjestöjen liitännäisjäseniä tai yhteistyökumppaneita;

28.  tukee CENin/Cenelecin omistamaa vapaaehtoista eurooppalaista Keymark-laatumerkkiä, joka osoittaa eurooppalaisten standardien mukaisuuden; korostaa, että Keymark on arvokas vaihtoehto erilaisille kansallisille sertifiointijärjestelmille, jotka merkitsevät moninkertaista testaamista ja tuotteiden merkitsemistä useissa jäsenvaltioissa ja voivat siten muodostaa esteen sisämarkkinoilla käytävälle kaupalle sekä aiheuttaa pienille yrityksille merkittäviä kustannuksia, jotka voivat heijastua kuluttajahintojen nousuna; kannustaa siksi kansallisia standardointielimiä ja muita kansallisia sertifiointielimiä edistämään Keymark-merkin käyttöä kansallisten sertifiointijärjestelmien vaihtoehtona; kehottaa myös käynnistämään yleiseurooppalaisen kampanjan, jolla lisätään yritysten ja kuluttajien tietoisuutta Keymark-merkinnän eduista;

29.  on tietoinen siitä, että nykyinen eurooppalaista standardointia tukeva EU:n rahoitusjärjestelmä johtaa usein turhautumiseen sääntömuutosten, suurten tilintarkastuskustannusten ja maksujen hyväksymisen viivytysten vuoksi; korostaa, että on kiireellisesti vähennettävä näitä kustannuksia ja suurta hallinnollista rasitetta, jotka toisinaan kumoavat tarjotun taloudellisen tuen hyödyt, kuitenkin siten, että noudatetaan EU:n varainhoitoa koskevia säännöksiä; kehottaa komissiota ja kaikkia sidosryhmiä takaamaan järjestelmän taloudellisen kestävyyden esimerkiksi julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien ja monivuotisen rahoitussuunnittelun avulla, jotta pystytään varmistamaan sen tehokkuus ja vaikuttavuus maailmanlaajuisessa kilpailussa; katsoo, että komissio ja eurooppalaiset standardointijärjestöt voisivat parantaa yhteistyötään taatakseen eurooppalaisen standardointitoiminnan saamalle EU:n rahoitukselle vakaat ja käyttäjäystävälliset puitteet, jotka merkittävästi parantavat järjestelmän tehokkuutta;

(b)  Standardointiprosessiin osallistumisen helpottaminen

30.  myöntää, että kansallisen delegoinnin periaate on eurooppalaisen standardointijärjestelmän kulmakivi etenkin CENin ja Cenelecin standardien kehittämistyössä; toteaa kuitenkin, että yhteiskunnallisten sidosryhmien osallistuminen standardien laatimiseen jää useimmissa Euroopan maissa hyvin vähäiseksi tai peräti olemattomaksi, kuten standardoinnin saatavuutta koskevassa selonteossa vahvistetaan;

31.  kannustaa siksi eurooppalaisia ja kansallisia standardointielimiä edistämään ja helpottamaan kaikkien asianosaisten osapuolten, etenkin pk-yritysten ja kaikkien yleistä etua edustavien sidosryhmien, kuten kuluttajien (mukaan luettuina vammaiset henkilöt ja riskiryhmiin kuuluvat kuluttajat), ympäristöaktivistien, työntekijöiden ja muita yhteiskunnallisia etuja ajavien elinten, tehokasta osallistumista standardointiprosessiin;

32.  kehottaa myös komissiota tutkimaan syyt yhteiskunnallisten sidosryhmien ja pk-yritysten heikkoon kansallisen tason osallistumiseen ja tarvittaessa edistämään jäsenvaltioissa toimia, joilla annetaan yhteiskunnallisille sidosryhmille ja pk-yrityksille entistä paremmat mahdollisuudet osallistua kansalliseen standardointiprosessiin; pitää tervetulleena CEN/CENELECin ja kansallisten standardointielinten ponnisteluja standardoinnin saatavuutta pk-yrityksissä koskeneen tutkimuksen 58 suosituksen sekä EXPRESS-raportin suositusten täytäntöönpanossa kaikkien sidosryhmien osallistumisen parantamisen osalta;

33.  korostaa, että jo 1990-luvulla tunnustettiin tarve yhteiskunnallisten sidosryhmien suoran osallistumisen varmistamisesta Euroopan tasolla, jotta niiden näkökannat voitaisiin ottaa tehokkaammin huomioon, sillä niiden edustus kansallisissa teknisissä komiteoissa on useimmissa jäsenvaltioissa edelleen heikko; vahvistaa, että koska yhteiskunnallisten sidosryhmien kansallisen tason osallistumisessa ei ole saavutettu juuri minkäänlaista edistymistä, tällaisia sidosryhmiä edustavien eurooppalaisten järjestöjen rahoitustukea ja poliittista tukea on jatkettava ja lisättävä ainakin vuoteen 2020 saakka; kehottaa näitä järjestöjä toimimaan merkittävässä roolissa jäsenvaltioiden ja kansallisten sidosryhmäjärjestöjen neuvonantajina, jolloin vahvistetaan asianomaisten sidosryhmien mukanaoloa kansallisella tasolla;

34.  katsoo, että näiden yhteiskunnallisia etuja edustavien eurooppalaisten järjestöjen on saatava vahvempi asema eurooppalaisissa standardointijärjestöissä; kehottaa siksi komissiota ja eurooppalaisia standardointijärjestöjä edistämään erilaisia toimia tämän tavoitteen saavuttamiseksi ja kehottaa kansalliseen delegointiperiaatteeseen puuttumatta antamaan tällaisille järjestöille jäsenyyden ilman äänioikeutta kaikissa eurooppalaisissa standardointijärjestöissä edellyttäen, että ne ovat liittyneitä jäseniä tai yhteistyökumppaneita; katsoo, että kansallisten standardointielinten on oltava keskeisessä asemassa edistettäessä ja vahvistettaessa yhteiskunnan sidosryhmien osallistumista standardointiprosessiin, kun otetaan huomioon kansallisen delegointiperiaatteen ensisijaisuus;

35.  panee merkille Kansainvälisen standardisoimisjärjestön (ISO) viimeaikaisen kehityksen ja erityisesti yhteiskuntavastuuta koskevan ISO 26000 -standardin kehittämiseen käytetyn mallin, jossa kansalliset standardointielimet saivat nimittää kuhunkin työryhmään vain yhden edustajan kustakin yksilöidystä sidosryhmäluokasta (teollisuus, kuluttajat, hallitus, työntekijät, kansalaisjärjestöt sekä SSRO-ala (palvelu-, tuki-, tutkimusala ja muut)); katsoo, että eurooppalaisten standardointijärjestöjen ja komission olisi yhteistyössä kaikkien sidosryhmien kanssa tarkasteltava perinpohjaisesti samanlaisen mallin käyttämistä vaihtoehtona standardien laatimiselle sellaisilla alueilla, joilla on erityisen suuri merkitys yleisen edun kannalta, ja kehottaa välittämään arvioinnin tulokset parlamentille; pyytää komissiota ehdottamaan rahoituskeinoja tällaisen vaihtoehtoisen mallin tukemiseksi;

(c)  Kansallisen delegoinnin periaatteen tehostaminen

36.  korostaa, että vaikka kansalliset standardointielimet muodostavat eurooppalaisen standardointijärjestelmän ytimen, niiden resursseissa, teknisessä asiantuntemuksessa ja sidosryhmien standardointiprosessiin osallistumisessa on huomattavia eroja; korostaa, että nykyiset erot luovat merkittävästi epätasapainoa sen suhteen, miten tehokkaasti ne osallistuvat eurooppalaiseen standardointijärjestelmään, ja joidenkin kansallisten standardointielinten rajalliset resurssit voivat estää niiden tehokasta osallistumista standardointimenettelyyn;

37.  pyytää komissiota ja eurooppalaisia standardointijärjestöjä edistämään koulutusohjelmia ja toteuttamaan kaikki toimet, jotta heikommat kansalliset standardointielimet, jotka eivät nykyisellään osallistu eurooppalaiseen standardointityöhön taloudellista rakennettaan vastaavalla tavalla, kykenisivät osallistumaan aktiivisemmin standardointiprosessiin, jotta voidaan vahvistaa luottamusta sisämarkkinoilla ja taata yhtäläiset toimintaedellytykset; katsoo, että koulutusohjelmat ovat tarpeen myös pk-yrityksille, jotta voidaan tehostaa niiden osallistumista standardointiprosessiin ja lisätä standardoinnin merkitystä strategisena liiketoiminnan välineenä;

38.  pitää myönteisenä CENin ja Cenelecin aloitetta, jonka mukaan otetaan käyttöön vertaisarviointi, kun tutkitaan, ovatko kansalliset standardointielimet panneet asianmukaisesti täytäntöön WTO:n periaatteet (ja muut vaatimukset), sekä kannustetaan hyvien käytäntöjen jatkuvaa kehittämistä ja vaihtoa; korostaa, että tämän hankkeen olisi toimittava tehokkaana välineenä, jolla vahvistetaan kansallisia standardointielimiä ja parannetaan kaikkien relevanttien sidosryhmien osallistumista kansallisella tasolla; uskoo, että tähän hankkeeseen olisi otettava mukaan kaikki kansalliset standardointijärjestöt ja sitä olisi tuettava riippumattomilla tarkastuksilla; kehottaa CENiä ja Ceneleciä laatimaan ja julkistamaan raportin vertaisarviointiprosessin tuloksista;

39.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikki relevantit sidosryhmät ovat tehokkaasti edustettuina kansallisissa teknisissä komiteoissa ottamalla käyttöön seuranta- ja raportointimekanismeja ja järjestämään koulutusta ja taloudellista tukea heikommille yhteiskunnallisille sidosryhmille ja tarvittaessa pk-yritysten ja käsiteollisuusyritysten liitoille niiden tehokkaan osallistumisen varmistamiseksi; pitää tärkeänä sitä, että käyttäjät saavat standardeja koskevat tiedot sähköisessä muodossa;

40.  kehottaa eurooppalaisia standardointijärjestöjä ja jäsenvaltioita esittämään komissiolle säännöllisesti ja erityisten raportointivaatimusten pohjalta raportin toimistaan, joilla varmistetaan kaikkien sidosryhmien asianmukainen edustus teknisissä elimissä, jotka vastaavat toimeksiannettujen standardien kehittämisestä; korostaa, että näiden raporttien tiedot olisi sitten sisällytettävä komission kertomukseen eurooppalaisten ja kansallisten standardointielinten ponnisteluista ja saavutuksista;

41.  kehottaa kansallisia standardointielimiä tarjoamaan heikommille sidosryhmille vapaan pääsyn standardointikomiteoihin ja kehittämään välineitä sidosryhmien osallistumisen parantamiseksi, mukaan luettuna maksuton ja helppokäyttöinen online-kuulemismekanismi kaikkia uusia standardiehdotuksia varten; kannustaa tällaisia järjestöjä käyttämään täysipainoisesti hyväkseen tieto- ja viestintätekniikkaa vahvistaakseen sidosryhmien osallistumista Internetin kautta toteutettavin kokouksin ja keskusteluin; kannustaa myös kansallisia standardointijärjestöjä varmistamaan tiedonkulun yli järjestelmän rajojen erityisesti uusia standardia koskevien yleisten tiedustelujen osalta, koska yleiset tiedustelut on useimmiten osoitettu järjestelmän nykyisille osallistujille;

42.  pitää valitettavana, että useimpien jäsenvaltioiden viranomaiset eivät osoita suurta kiinnostusta standardien kehittämisprosessiin, vaikka standardointi on tärkeä lainsäädäntöä ja julkista politiikkaa tukeva väline; kehottaa jäsenvaltioita – kansalaisten etujen edustajina – ja erityisesti markkinatutkimusviranomaisia lähettämään edustajia kaikkiin kansallisiin teknisiin komiteoihin, jotka käsittelevät EU:n politiikkaa ja lainsäädäntöä tukevien standardien kehittämistä; korostaa, että kansallisten viranomaisten läsnäolo standardien kehittämisestä käytävissä keskusteluissa on välttämätöntä, jotta uuden lähestymistavan piiriin kuuluvien alojen lainsäädäntö toimisi asianmukaisesti ja jotta yhdenmukaistettuja standardeja vastaan ei esitettäisi jälkikäteen virallisia vastalauseita;

43.  kehottaa kansallisia standardointijärjestöjä sisämarkkinoiden oikeudenmukaisen kilpailun nimissä noudattamaan ISO:n eettisiä sääntöjä, jotta varmistetaan, että sertifioinnin tai akkreditoinnin kaltaiset muut toiminnot eivät vaaranna standardien puolueettomuutta; korostaa myös, että on tärkeää kehittää normeja ja ohjeita vaatimustenmukaisuuden arviointia varten ja edistää niiden hyväksyntää ja asianmukaista käyttöä erityisesti loukkaamattomuutta, objektiivisuutta ja puolueettomuutta koskevien vaatimusten suhteen;

(d)  Standardien saatavuuden helpottaminen

44.  tunnustaa, että eurooppalainen standardointi auttaa luomaan yhtäläiset toimintaedellytykset kaikille markkinoiden toimijoille ja erityisesti pk-yrityksille, jotka muodostavat Euroopan talouden selkärangan ja antavat järjestelmään keskeisen panoksensa; toteaa kuitenkin, ettei niiden osallistuminen standardointiin aina vastaa niiden taloudellista merkittävyyttä ja että standardien monimutkaisuus ja kustannukset voivat olla pk-yrityksille esteenä;

45.  korostaa, että standardit olisi suunniteltava ja niitä olisi mukautettava siten, että pk-yritysten ja etenkin pienten yritysten sekä mikro- ja käsiteollisuusyritysten erityispiirteet ja toimintaympäristö voidaan ottaa huomioon; pitää myönteisinä äskettäisiä aloitteita, joita eurooppalaiset ja kansalliset standardointielimet ovat käynnistäneet toteuttaakseen suositukset, jotka annettiin eurooppalaisen standardoinnin saatavuutta pk-yritysten kannalta käsittelevässä selonteossa, ja uskoo, että niitä on pidettävä parhaina käytäntöinä; panee tyytyväisenä merkille ja tukee Euroopan standardointikomitean ja Euroopan sähkötekniikan standardointikomitean (CEN-CENELEC) pk-yrityksiä koskevassa ohjelmassa ehdotettuja toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on tukea pk-yrityksiä standardien käytössä; korostaa, että olisi toteutettava lisätoimia sen varmistamiseksi, että pk-yritykset voivat osallistua täysipainoisesti standardien kehittämiseen ja että standardit ovat paremmin ja edullisemmin niiden saatavilla;

46.  painottaa erityisesti, että Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden olisi mahdollistettava pk-yritysten ja käsityöläisyritysten etujen parempi huomioon ottaminen standardeja laadittaessa panemalla täytäntöön eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevaan aloitteeseen (”Small Business Act”) sisältyvät toimet (EU:n rahoitustuki, standardien käyttökustannusten alentaminen, eurooppalaisten standardien tiivistelmien järjestelmällinen julkaiseminen ja standardointikomiteoiden tasapuolinen kokoonpano) tämän aloitteen seitsemännen periaatteen mukaisesti;

47.  kehottaa komissiota yksinkertaistamaan menettelyjä mahdollisuuksien mukaan ja aloittamaan tulevat muutokset ”pienyritykset ensin” -periaatteen mukaisesti; suosittelee, että komissio ottaisi standardoinnin aiheeksi seuraavalle pk-yritysten teemaviikolle;

48.  toteaa, että tärkeänä jatkotarkastelua edellyttävänä kysymyksenä on, miten EU:n politiikan ja lainsäädännön tukemiseksi kehitetyt standardit ovat käyttäjien saatavilla; katsoo, että olisi harkittava erilaisia hinnoittelujärjestelmiä yksityisiä/teollisia standardeja ja yhdenmukaistettuja/toimeksiannettuja standardeja varten; kehottaa erityisesti kansallisia standardointilaitoksia vähentämään kustannuksia erityishinnoin ja tarjoamalla standardieriä alennetuilla hinnoilla, sekä kartoittamaan lisäkeinoja saatavuuden parantamiseksi etenkin pk-yritysten kannalta;

49.  muistuttaa kuitenkin, että standardin ostohinta muodostaa vain pienen osan standardien käyttäjille aiheutuvista kokonaiskustannuksista, koska näiden on yleensä käytettävä huomattavasti enemmän resursseja pannakseen vaaditun standardin täytäntöön yritystoiminnassaan;

50.  korostaa, että standardien olisi oltava ymmärrettäviä, yksinkertaisia ja helppokäyttöisiä, jotta käyttäjät voisivat toteuttaa ne paremmin; pitää tärkeänä, että tarvittaessa vähennetään standardien välisten ristiinviittauksien liiallista määrää ja että tiettyä tuotetta tai prosessia koskevien standardiryhmien yksilöinnissä ilmenevät nykyiset hankaluudet ratkaistaan; kehottaa kansallisia ja eurooppalaisia standardointielimiä ja kauppajärjestöjä toimittamaan selkeitä standardien käyttöohjeita ja ilmaisia online-lyhennelmiä sekä tarjoamaan entistä paremman mahdollisuuden tutustua käsiteltäviin luonnoksiin verkossa ja käyttää yksinkertaisia sähköisiä hakutoimintoja;

51.  pitää tervetulleena eurooppalaisten standardointijärjestöjen käynnistämää aloitetta laatia ja julkaista verkossa ilman rajoituksia yhteenveto kaikista standardeistaan ja kehottaa viemään tämän hankkeen nopeasti päätökseen; korostaa kuitenkin, että tämä hanke olisi pantava täytäntöön myös kansallisella tasolla, jotta standardien käyttäjät voivat saada tietoa kunkin standardin piiriin kuuluvista asioista omalla kielellään kansallisen standardointijärjestön verkkosivustolta;

52.  korostaa, että on tärkeää tarjota standardit kaikilla EU:n virallisilla kielillä, jotta varmistetaan, että käyttäjät ymmärtävät ne oikein; kehottaa komissiota edelleen tukemaan ja yksinkertaistamaan yhdenmukaistettujen standardien kääntämisen rahoitusjärjestelyjä;

Innovatiivisuutta ja kestävää kehitystä globaalistuneessa ympäristössä tukeva standardointi

53.  toteaa, että eurooppalainen standardointi on tärkeä innovoinnin sekä tutkimuksen ja kehittämisen edistämisväline ja että se parantaa unionin kilpailukykyä ja edistää sisämarkkinoiden toimivuutta; painottaa sen tärkeitä taloudellisia hyötyjä, kun yritykset siirtävät tietoa nopeammin, kulut ja riskit vähenevät, markkinoille saattaminen nopeutuu ja innovaatioiden arvo kasvaa;

54.  myöntää, että vaikka standardointi voi edistää merkittävästi uusien teknologioiden hyödyntämistä, niitä koskevista tutkimus- ja kehittämistuloksista on vielä pitkä matka standardien kehittämiseen; korostaa, että standardointityötä tekevien, innovaattoreiden, yliopistomaailman ja tutkimusyhteisöjen on parannettava keskinäistä tuntemustaan ja yhteistyötään; tähdentää, että innovointia ja kilpailukykyä edistetään sisällyttämällä standardeihin uutta tietämystä, etenkin julkisilla varoilla rahoitetuista tutkimus- ja innovointiohjelmista saatua uutta tietämystä;

55.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita yhdessä kansallisten standardointielinten kanssa edistämään standardoinnin sisällyttämistä yliopistojen opinto-ohjelmiin sekä koulutuksen (esimerkkinä talous- ja teknisen alan oppilaitokset) ja elinikäisen oppimisen ohjelmiin, jotta voidaan parantaa talouden ja politiikan alojen nykyisten ja tulevien toimijoiden tietämystä standardien tärkeydestä ja hyödyistä; kehottaa kansallisia standardointielimiä lisäämään yhteistyötään kaupan alan järjestöjen kanssa ja antamaan pk-yrityksille vakuuttavaa tietoa standardien käytön tuomista taloudellisista eduista; kehottaa myös komissiota varmistamaan, että standardointikysymykset otetaan esille Erasmus nuorille yrittäjille -ohjelmassa; kannustaa toimenpiteisiin, joilla arvioidaan ja määritellään standardien taloudelliset ja sosiaaliset hyödyt ja tiedotetaan niistä;

56.  uskoo, että tutkimukseen, kilpailukykyyn ja innovointiin liittyvät eurooppalaiset puiteohjelmat voivat antaa tärkeän panoksen standardointiprosessille omistamalla yhden luvun standardoinnille; katsoo, että tällainen toimi lisäisi ymmärtämystä standardien eduista ja auttaisi edistämään järjestelmällistä ylemmän tason menettelyä tutkimuksen, innovoinnin ja standardoinnin välillä; kehottaa komissiota sisällyttämään ”standardointiin liittyvän relevanssin” EU:n rahoittamien tutkimus- ja kehittämishankkeiden arviointiperusteisiin, jotta voitaisiin edistää standardointiin liittyviä hankkeita ja parantaa hankkeita koskevaa tietämystä innovatiivisin keinoin;

57.  kehottaa komissiota kehittämään teknologian seuraamistoimia, jotta voidaan tunnistaa sellaiset tutkimuksen ja kehittämisen tulokset, joille voisi olla hyötyä standardoinnista, ja kehottaa lisäksi edistämään markkinoille saattamisen sekä tutkimuksen ja kehittämisen toiminnan kannalta välttämättömän tiedon kulkua ja sen avoimuutta; kehottaa lisäksi edistämään Internetistä helposti saatavia ja selkeitä arviointivälineitä;

58.  kehottaa jäsenvaltioita käyttämään julkisissa hankinnoissaan eurooppalaisia standardeja etenkin julkisten palvelujen laadun parantamiseksi ja innovatiivisten teknologioiden edistämiseksi; korostaa kuitenkin, että standardien käyttö ei saisi johtaa lisäesteisiin etenkään pienyrityksille, jotka pyrkivät osallistumaan julkisia hankintoja koskeviin menettelyihin;

59.  vahvistaa, että ilmastonmuutokseen ja muihin tuleviin maailmanlaajuisiin energia- ja ympäristöhaasteisiin vastaaminen edellyttää puhtaiden teknologioiden ja vihreiden tuotteiden kehittämistä ja markkinointia; katsoo siksi, että on kiireellisesti sisällytettävä ympäristönäkökohdat kaikkiin relevantteihin tuotteisiin ja palveluihin ja että Euroopan standardointijärjestelmän on kehitettävä parannettu järjestelmä, jolla varmistetaan, että tällaiset seikat otetaan aiheellisella tavalla huomioon standardeja kehitettäessä; korostaa tarvetta tukea sitä, että ympäristöjärjestöt ja ympäristönsuojelusta vastaavat viranomaiset osallistuvat kansallisella ja eurooppalaisella tasolla standardointikomiteoiden toimintaan; painottaa, että standardointimallien uusien ohjeiden laatimisessa on myös otettava huomioon tarve sellaisille eurooppalaisille innovaatiohankkeille, jotka myötävaikuttavat ilmastonmuutokseen torjumiseen liittyviin maailmanlaajuisiin strategioihin sekä vastaavat energian saantiin, yhteiskuntaan ja ympäristöön liittyviin haasteisiin;

60.  korostaa, että ihmisten terveyden ja elinolojen parantaminen edellyttää sellaisten tuotteiden kehittämistä, jotka voivat tukea väestön tervettä kehitystä ja parantaa käyttömahdollisuuksia erityisesti lasten ja haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden kannalta; katsoo siksi, että on kiireellisesti sisällytettävä terveysnäkökohdat kaikkiin relevantteihin tuotteisiin ja palveluihin ja että Euroopan standardointijärjestelmän on kehitettävä parannettu järjestelmä, jolla varmistetaan, että tällaiset seikat otetaan aiheellisella tavalla huomioon standardeja kehitettäessä; kehottaa tähän liittyen esimerkiksi vahvistamaan eurooppalaiset standardit ortopedisesti oikeaoppisille lasten jalkineille; korostaa tarvetta edistää terveysalan asiantuntijoiden ja terveysasioista vastaavien julkisten viranomaisten aktiivista osallistumista standardointikomiteoihin;

61.   korostaa, että standardoinnilla voitaisiin poistaa esteitä, jotka estävät vammaisia ja ikääntyneitä henkilöitä käyttämästä kykyjään ja osallistumasta tasavertaisin ehdoin toimintaan kaikilla elämän alueilla; kehottaa sen vuoksi laatimaan standardeja, joissa otetaan huomioon väestön erilaiset tarpeet ja joilla luodaan yrityksille uusia tilaisuuksia tuoda markkinoille innovatiivisia ratkaisuja, jotta voidaan edistää kaikkien saatavilla olevien tuotteiden, palvelujen ja infrastruktuurin kehittämistä; korostaa kaikkien tarpeet huomioon ottavan suunnittelun (Design for All -periaate) merkitystä, sillä se tarjoaa luovan ja eettisen haasteen standardoijille, suunnittelijoille, yrittäjille, viranomaisille ja poliittisille päättäjille, koska sen tarkoituksena on luoda kaikille tasapuoliset mahdollisuudet muun muassa seuraavissa: rakennettu ympäristö, liikennevälineet, koulutus, työpaikat, asuminen, terveydenhuolto, tiedotus ja viestintä, kulttuuri, vapaa-aika sekä kulutustuotteet ja -palvelut;

62.   kehottaa komissiota ja eurooppalaisia standardointijärjestöjä noudattamaan standardointitoimissa järjestelmällistä menettelytapaa, jotta varmistetaan, että standardeihin sisältyy asianmukaiset esteettömyyden vaatimukset ja että niissä noudatetaan kaikkien tarpeet huomioon ottavaa Design for All -periaatetta, mukaan lukien asianmukainen tarkistusmekanismi, jolla varmistetaan, että standardit ilmentävät asianmukaisesti vammaisten ja ikääntyneiden henkilöiden tarpeita; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja eurooppalaisia ja kansallisia standardointijärjestöjä kehittämään ja tukemaan vammaisille henkilöille järjestettävää koulutusta, jolla voidaan lisätä heidän aktiivista osallistumistaan standardointitoimintaan, sekä standardoijille järjestettävää koulutusta, jolla voidaan perehdyttää heitä vammais- ja esteettömyyskysymyksiin;

63.   kehottaa kaikkia jäsenvaltioita ratifioimaan viipymättä vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen ja panemaan täytäntöön sen määräykset, jotka koskevat yleisten suunnitteluperiaatteiden edistämistä standardointiprosessissa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan nykyisiä tarjouskilpailusääntöjä, jotta voidaan edistää esteettömyyslausekkeiden sisällyttämistä julkisiin hankintamenettelyihin ja edistää näin esteettömyyttä ja luoda valmistajille kannustimia esteettömien tuotteiden ja palvelujen kehittämiseen ja tarjoamiseen; kehottaa edistämään unionin rahoittamia tutkimus- ja kehityshankkeita innovatiivisten teknisten apuvälineiden kehittämiseksi ja asettamaan esteettömyyden kansallisen ja alueellisen tason rakennerahoituksen saamisen ehdoksi;

64.  korostaa, että yleisestä tuoteturvallisuudesta annettuun direktiiviin liittyvien standardien kehittäminen olisi asetettava etusijalle kuluttajansuojan parantamiseksi edelleen;

65.  kiinnittää huomiota sähköautoista 6. toukokuuta 2010 annettuun Euroopan parlamentin päätöslauselmaan, jossa korostetaan tehokkaiden standardointiprosessien tarvetta eri aloilla, jotta nopeutettaisiin sähköautojen markkinoille tuloa kilpailukyvyn ja ympäristönsuojelun edistämiseksi;

66.  korostaa, että sekä immateriaalioikeudet että standardointi edistävät innovointia ja helpottavat teknologian levittämistä; korostaa, että olisi löydettävä oikea tasapaino standardien käyttäjien sekä immateriaalioikeuksien haltijoiden välillä; kehottaa eurooppalaisia ja kansallisia standardointielimiä olemaan erityisen valppaina, kun kehitetään immateriaalioikeuksien piiriin kuuluviin teknologioihin perustuvia standardeja, jotta mahdollistetaan laaja käytettävyys; korostaa, että on varmistettava, että kaikkia standardeihin sisältyviä keskeisiä immateriaalioikeuksia koskevat lisenssit myönnetään oikeudenmukaisella, kohtuullisella ja syrjimättömällä tavalla;

67.  myöntää, että foorumit ja konsortiot edistävät standardointijärjestelmää merkittävästi tarjoamalla kokonaisvaltaisesti relevantteja eritelmiä, joita usein voidaan käyttää innovatiivisissa teknologioissa; korostaa, että etenkin tieto- ja viestintäliikenteen alalla eräät foorumit ja konsortiot ovat kehittyneet globaaleiksi organisaatioiksi, jotka laativat laajalti käyttöön otettavia eritelmiä avoimissa ja yhteisymmärrykseen perustuvissa kehitysprosesseissa; katsoo, että eurooppalaisten standardointijärjestöjen sekä foorumien ja konsortioiden on kehitettävä toimintojen suunnittelua koskevia yhteistyömenetelmiä siirtämällä standardit soveltuvimmalle (joko kansainväliselle tai eurooppalaiselle) tasolle, jotta voidaan varmistaa johdonmukaisuus ja välttää pirstaloituminen tai päällekkäisyydet;

68.  kehottaa myös eurooppalaisia standardointijärjestöjä kehittämään ja soveltamaan parannettua mekanismia, jolla foorumien ja konsortioiden eritelmät hyväksytään eurooppalaisiksi standardeiksi, ja toteaa, että tällöin on taattava kaikkien sidosryhmien yksimielisyys käyttämällä vakiintuneita menettelyjä kaikkien tahojen kuulemiseksi kansallisen delegaatioperiaatteen mukaisesti; korostaa, ettei tämän pidä rajoittaa mahdollisuutta välittää foorumien ja konsortioiden eritelmiä suoraan kansainvälisille standardointijärjestöille entistä globaalimman aseman hankkimiseksi edellyttäen, että noudatetaan teknisistä kaupan esteistä tehdyssä Maailman kauppajärjestön sopimuksessa vahvistettuja periaatteita (läpinäkyvyys, avoimuus, puolueettomuus, yksimielisyys, tehokkuus, relevanssi ja johdonmukaisuus);

69.  tunnustaa, että yhteentoimivuus on keskeistä innovoinnin ja kilpailukyvyn kannalta erityisesti tieto- ja viestintäteknologian alalla, jolla foorumeilla ja yhteenliittymillä on merkitystä; korostaa, että yhteentoimivuus riippuu paitsi standardien/eritelmien kehittämisestä myös siitä, miten käyttäjät noudattavat niitä; myöntää käyttäjäfoorumien ja käyttäjien yhteenliittymien tärkeän roolin yhteentoimivuuden saavuttamisen kannalta; kehottaa komissiota parantamaan koordinaatiota tieto- ja viestintätekniikan alan foorumien ja konsortioiden sekä standardeja kehittävien virallisten elinten välillä, mikä voisi parantaa yhteentoimivuutta ja minimoida päällekkäisyyksien riskiä sekä ristiriitaa tieto- ja viestintätekniikan alan eri standardien välillä;

70.  painottaa, että tieto- ja viestintätekniikan alan standardointipolitiikka on ehdottomasti sopeutettava markkinoiden ja toimintatapojen muutoksiin, jotka johtavat tärkeisiin yhteentoimivuutta edellyttäviin EU:n tason toiminnan tavoitteisiin, joita ovat esimerkiksi sähköiset terveyspalvelut, esteettömyys, turvallisuus, sähköinen liiketoiminta, sähköinen viranomaisasiointi ja liikenne, ja edistävät henkilötietojen suojaamiseen liittyvien standardien luomista;

71.  kehottaa komissiota panemaan täytäntöön EU:n muun toiminnan tukemiseksi tietotekniikan alalla uudistetun ja laajennetun EU:n standardointipolitiikan, jonka pitäisi muun muassa taata yhteentoimivuus, oikeusvarmuus ja asiaankuuluvat suojatoimet ja että se myös pyrkisi pitämään lisärasitteet liiketoiminnalle, käyttäjien riskit sekä esteet tietotekniikan vapaalle liikkuvuudelle mahdollisimman pieninä;

72.  kehottaa komissiota hyödyntämään tehokkaasti olemassa olevia oikeusperustoja tietotekniikan standardoimiseksi, kehottaa tunnistamaan muita tietotekniikan aloja tai sovelluksia, joissa EU:n standardointia voitaisiin käyttää EU:n politiikan tukena, ja kehottaa tekemään niihin liittyviä asianmukaisia ehdotuksia; kehottaa myös komissiota harkitsemaan tarvittaessa uutta toimintatapaa ja uutta lainsäädäntökehystä mallina uudistetulle tieto- ja viestintätekniikan standardointipolitiikalle EU:n politiikan tukemiseksi;

73.  korostaa, että kansainvälisten standardien ansiosta maailmanlaajuisilla markkinoilla voidaan käyttää useassa maassa samaa standardia ja ”suorituslähtöistä” toimintatapaa, mikä edistää kuluttajien markkinatietoutta ja -luottamusta;

74.  korostaa, että sääntelyä koskeva vuoropuhelu on sisämarkkinoiden ulkoisen ulottuvuuden kannalta tärkeä näkökohta, minkä vuoksi Euroopan standardointijärjestelmän asema kansainvälisessä standardointiympäristössä on turvattava ja sitä on vahvistettava, jotta voidaan edistää aidolla tavalla globaalisti merkityksellisten kansainvälisten standardien kehittämistä, helpottaa kauppaa ja lisätä Euroopan kilpailukykyä siten, että samalla otetaan huomioon kehitysmaiden legitiimit edut ja vältetään tekemästä tarpeettomasti uudelleen työtä, joka jo on tehty kansainvälisellä tasolla;

75.  tukee kahden eurooppalaisen standardointiasiantuntijan lähettämistä Kiinaan ja Intiaan tavoitteena tukea eurooppalaisia standardointijärjestöjä, markkinoida eurooppalaisia standardeja ja antaa palautetta näiden maiden standardointijärjestelmistä; pyytää komissiota tarkastelemaan mahdollisuutta lähettää standardointiasiantuntijoita muualle maailmaan eurooppalaisen standardointijärjestelmän tuen jatkamiseksi;

76.  kehottaa komissiota koordinoimaan standardointitoimiaan kansainvälisten kumppaneiden kanssa esimerkiksi transatlanttisen vuoropuhelun kautta; kehottaa komissiota ottamaan tämän huomioon ja harkitsemaan ja toteuttamaan tarvittavia toimenpiteitä vahvistaakseen eurooppalaisen standardoinnin vaikutusta maailmanlaajuisesti, jotta eurooppalaisten tuotteiden ja palvelujen kilpailukyky kansainvälisessä kaupassa parantuisi;

77.  edellyttää, että eurooppalaiset sidosryhmät ja kansalliset standardointielimet sitoutuvat uudelleen kansalliseen standardointityöhön, jotta Euroopan johtajuutta voidaan hyödyntää ja saada edelläkävijälle globaaleilla markkinoilta koituvat edut; tähdentää, että eurooppalaisten sidosryhmien ja kansallisten standardointielinten on sovitettava toimintansa kansainvälisessä standardointityössä paremmin yhteen teknisellä ja poliittisella tasolla;

o
o   o

78.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EYVL C 150, 28.5.1999, s. 624. (2) EUVL L 315, 15.11.2006, s. 9. (3) EYVL L 204, 21.7.1998, s. 37. (4) EYVL L 36, 7.2.1987, s. 31.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 21. lokakuuta 2010 Moldovan tasavallan tilanteesta ja maassa toteutetuista uudistuksista

P7_TA(2010)0385 RC-B7-0572/2010

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Moldovan tasavallan ja Euroopan unionin kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen, joka allekirjoitettiin 28. marraskuuta 1994 ja joka tuli voimaan 1. heinäkuuta 1998,

–  ottaa huomioon 21. joulukuuta 2009 kokoontuneen EU:n ja Moldovan yhteistyöneuvoston yhteisen lausuman,

–  ottaa huomioon käynnissä olevat neuvottelut, jotka koskevat Moldovan tasavallan ja Euroopan unionin uutta assosiaatiosopimusta sekä neuvottelut Moldovan tasavallan ja Euroopan unionin välisen viisumijärjestelmän vapauttamisesta,

–  ottaa huomioon komission 12. toukokuuta 2010 antaman Moldovaa koskevan edistymiskertomuksen (KOM(2010)0207),

–  ottaa huomioon unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 17. toukokuuta 2010 Moldovasta/Transnistriasta ja 27. syyskuuta 2010 Transnistrian alueen johtoon kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä antamat julkilausumat sekä sen, että Moldovan tasavalta ratifioi 14. lokakuuta 2010 kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön,

–  ottaa huomioon 29. heinäkuuta 2009 pidettyjen parlamenttivaalien tuloksen ja perustuslakiuudistuksesta 5. syyskuuta 2010 pidetyn kansanäänestyksen tulokset ja päätöksen järjestää ennenaikaiset parlamenttivaalit 28. marraskuuta 2010,

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Moldovan tasavallasta ja Transnistrian alueesta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Euroopan naapuruuspolitiikassa (ENP) ja toukokuussa 2009 käynnistetyssä itäisen kumppanuuden ohjelmassa tunnustetaan Moldovan EU-jäsenyyspyrkimykset ja Moldovan merkitys maana, jolla on lujat historialliset, kulttuuriset ja taloudelliset yhteydet Euroopan unionin jäsenvaltioihin,

B.  ottaa huomioon, että assosiaatiosopimuksella, josta EU ja Moldovan tasavalta parhaillaan neuvottelevat, olisi merkittävästi parannettava EU:n ja Moldovan tasavallan välistä yhteistä institutionaalista kehystä, helpotettava suhteiden syvenemistä kaikilla alueilla, vahvistettava poliittista assosiaatiota ja taloudellista yhdentymistä, joka sisältää vastavuoroisia oikeuksia ja velvollisuuksia,

C.  katsoo, että EU:n ja Moldovan suhteet ovat kehittyneet merkittävästi viimeksi kuluneen vuoden aikana, minkä Euroopan komissio tunnusti 12. toukokuuta 2010 antamassaan edistymiskertomuksessa, jossa todettiin, että edistystä saavutettiin useimmilla Euroopan naapuruuspolitiikkaa koskevan toimintasuunnitelman kattamilla aloilla,

D.  ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksen voimaantulo, unionin ulkosuhdehallinnon perustaminen ja varapuheenjohtajan / korkean edustajan nimittäminen antavat Euroopan unionille uutta voimaa edistää aktiivisemmin lukkiutuneiden konfliktien ratkaisemista omilla naapurialueillaan, Transnistrian kysymys mukaan luettuna,

1.  ilmaisee tyytyväisyytensä Moldovan tasavallan edistymiseen viimeksi kuluneen vuoden aikana ja toivoo, että vaalit voivat entisestään vahvistaa demokraattisia instituutioita sekä oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien kunnioittamista Moldovassa; odottaa Moldovan viranomaisten jatkavan tarvittavia uudistuksia ja noudattavan sitoumustaan pitää Moldovan tasavalta vakaasti Euroopan yhdentymisen tiellä;

2.  suhtautuu myönteisesti Euroopan unionin ja Moldovan tasavallan välisestä assosiaatiosopimuksesta käytävien neuvotteluiden aloittamiseen 12. tammikuuta 2010 ja panee tyytyväisenä merkille erittäin hyvät tulokset, jotka komissio on saanut Moldovasta tässä prosessissa;

3.  kehottaa neuvostoa pyytämään komissiota laatimaan nopeasti viisumivapautta koskevan toimintasuunnitelman seuraavassa kokouksessaan 25. lokakuuta 2010, jolloin päästään toiminnalliseen vaiheeseen viisumiasioista käytävässä vuoropuhelussa, joka perustuu Moldovan edistykseen viisumiasioista käytävän vuoropuhelun neljää asiakokonaisuutta koskeneissa tunnustelevissa neuvotteluissa;

4.  pitää ilahduttavana enintään 90 miljoonan euron makrotaloudellisen tuen myöntämistä avustuksena Moldovan tasavallalle talouden vakauttamisen tukemiseksi ja maan maksutaseen ja budjettitarpeiden helpottamiseksi sen mukaisesti, mitä nykyisessä IMF:n ohjelmassa on määritelty; korostaa, että Moldovan tasavallan olisi tehostettava toimiaan rakenneuudistuksen täytäntöönpanemiseksi tehokkaasti erityisesti oikeusvaltion periaatteen, korruption torjunnan sekä liike-elämän ja investointien ilmapiirin osalta;

5.   pitää parannuksia liiketoimintaympäristössä ja yritystoiminnan sääntelypuitteissa investointien houkuttamisen kannalta ratkaisevana ja luottaa siihen, että assosiaatiosopimuksen osana vapaakauppa-alueesta EU:n kanssa käytävät neuvottelut etenevät ripeästi;

6.  tukee ”Moldovan ystävien”, joihin kuuluu useita jäsenvaltioiden ulkoministereitä sekä laajentumisesta ja Euroopan naapuruuspolitiikasta vastaava komission jäsen Štefan Füle, aloitetta, jolla pyritään ilmaisemaan EU:n selvä tuki ja solidaarisuus Moldovan tasavallalle ja antamaan selvä signaali voimakkaasta sitoutumisesta maan tukemiseen, kun se vastaa edessään oleviin haasteisiin; uskoo, että tällä aloitteella autetaan tehokkaasti Moldovan tasavaltaa panemaan täytäntöön sisäisiä uudistuksia ja lähentämään maata Euroopan unioniin;

7.  katsoo, että EU voi osaltaan vaikuttaa Transnistrian ongelman ratkaisuun edistämällä luottamuksen rakentamista ja etenkin tukemalla yhteistyössä paikallisyhteisöjen ja kansalaisyhteiskunnan kanssa sellaisten hankkeiden toteuttamista, jotka vastaavat väestön yhteisiin tarpeisiin, ja myöntämällä tukea talouskriisin lievittämiseksi Dnestr-joen molemmilla rannoilla;

8.  korostaa, että Transnistrian kysymyksen ratkaiseminen on avaintekijä pyrittäessä edistämään Moldovan tasavallan ja koko alueen poliittista vakautta ja taloudellista hyvinvointia; toistaa tukevansa Moldovan tasavallan alueellista koskemattomuutta ja huomauttaa, että EU:lla on oltava entistä vahvempi asema Transnistrian kysymyksen ratkaisemisessa, sillä tämän kysymyksen pitkittyminen ei saisi haitata Moldovan lähentymistä EU:hun;

9.  panee tyytyväisenä merkille epäviralliset tapaamiset, joita on järjestetty 5+2-kokoonapanossa Transnistrian tilanteen ratkaisemiseksi kesäkuusta 2009 alkaen ja kehottaa osapuolia palaamaan mahdollisimman pian tässä kokoonpanossa virallisiin neuvotteluihin ja panee tyytyväisenä merkille Saksan liittokansleri Angela Merkelin ja Venäjän presidentin Dmitri Medvedevin tekemän Meseberg-aloitteen Transnistrian konfliktin ratkaisemiseksi ja uskoo, että ulkoministeritason turvallisuusfoorumi voisi edesauttaa konfliktin kestävän ratkaisun saavuttamista yhdessä kumppanien kanssa;

10.  korostaa tarvetta vahvistaa ihmisten luottamusta valtion instituutioihin ja oikeusviranomaisiin erityisesti joidenkin lainvalvontaviranomaisten ja -virkamiesten osallistuttua väkivaltaisuuksiin huhtikuun 2009 tapahtumien yhteydessä, ja odottaa, että kaikki väkivaltaisuuksiin syyllistyneet tuodaan oikeuden eteen;

11.  kannustaa kaikkia demokraattisia poliittisia voimia ja etnis-kulttuurisia yhteisöjä välttämään tarpeettomia yhteenottoja ja keskittymään siihen, että Moldovan tasavallalle luodaan laaja-alainen visio, jotta voidaan ohjata maa kohti sen Eurooppaa koskevien tavoitteiden täyttymistä;

12.  toivoo, että tulevat vaalit, jotka on määrä pitää 28. marraskuuta 2010, toimitetaan kokonaisuudessaan kansainvälisten normien mukaisesti, ja muistuttaa kaikkia osapuolia siitä, että vaaleja edeltävissä kampanjoissa kaikille poliittisille voimille on annettava yhtäläiset mahdollisuudet; odottaa, että ulkomailla asuvien Moldovan kansalaisten äänioikeuden toteutumisen takaamiseksi ryhdytään toimiin ja toteaa, että Moldovasta irtautuneen Transnistrian alueen valtaapitävillä viranomaisilla ei ole oikeutta estää Moldovan kansalaisia osallistumasta vaaleihin;

13.  kehottaa Moldovan tasavallan parlamenttia osallistumaan Euronestin parlamentaariseen edustajakokoukseen sen perustamisasiakirjan mukaisesti;

14.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioille, unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle sekä Moldovan tasavallan hallitukselle ja parlamentille.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 21. lokakuuta 2010 yhdennetystä meripolitiikasta – edistyksen arviointi ja uudet haasteet (2010/2040(INI))

P7_TA(2010)0386 A7-0266/2010

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista 17. kesäkuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/56/EY(1),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Euroopan unionin yhdennetty meripolitiikka” (KOM(2007)0575),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Kertomus EU:n yhdennetyn meripolitiikan edistymisestä” (KOM(2009)0540),

–  ottaa huomioon komission yksiköiden työasiakirjan, joka on liitetty kertomukseen EU:n yhdennetyn meripolitiikan edistymisestä (SEC(2009)1343),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Kohti yhdennettyä meripolitiikkaa hallintotapojen parantamiseksi Välimerellä” (KOM(2009)0466),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Euroopan unionin yhdennetyn meripolitiikan kansainvälisen ulottuvuuden kehittäminen” (KOM(2009)0536),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Merivalvonnan yhdentäminen: EU:n merialalle yhteinen tietojenvaihtoympäristö” (KOM(2009)0538),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan rajavalvontajärjestelmän (Eurosur) luomisesta (KOM(2008)0068),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (KOM(2010)2020),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Komission työohjelma 2010 – Tekojen aika” (KOM(2010)0135),

–  ottaa huomioon komission valkoisen kirjan ”Ilmastonmuutokseen sopeutuminen: Kohti eurooppalaista toimintakehystä” (KOM(2009)0147),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Merten aluesuunnittelua koskeva toimintasuunnitelma yhteisten periaatteiden saavuttamiseksi EU:ssa” (KOM(2008)0791),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Meripolitiikkaan sovellettavaa yhdennettyä lähestymistapaa koskevat suuntaviivat: kohti parasta toimintatapaa meriasioiden yhdennetyssä hallinnoinnissa ja sidosryhmien kuulemisessa” (KOM(2008)0395),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Euroopan unionin strategia Itämeren aluetta varten” (KOM(2009)0248),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Euroopan unioni ja arktinen alue” (KOM(2008)0763),

–  ottaa huomioon komission yksiköiden työasiakirjan, joka koskee meriasioihin liittyvän osaamisen eurooppalaisen infrastruktuurin kehittämistä sekä toimintasuunnitelmaa Euroopan meripoliittisen seurantakeskuksen ja tietoverkon perustamiseksi (”Building a European marine knowledge infrastructure: Roadmap for a European Marine Observation and Data Network”) (SEC(2009)0499),

–  ottaa huomioon Euroopan komission yksiköiden työasiakirjan merenkulkualan tietoinfrastruktuurista ja julkisen kuulemisen tuloksista (”Marine data infrastructure, outcome of public consultation”) (SEC(2010)0073),

–  ottaa huomioon Euroopan komission yksiköiden työasiakirjan merivalvonnasta (”Non-paper on Maritime surveillance”) (SEC(2008)2337),

–  ottaa huomioon Euroopan komission tiedonannon ”Eurooppalainen strategia merien ja merenkulkualan tutkimusta varten: johdonmukaiset puitteet eurooppalaisella tutkimusalueella harjoitettavalle tutkimukselle merien kestävän käytön tukemiseksi” (KOM(2008)0534),

–  ottaa huomioon Euroopan komission tiedonannon ”EU:n meriliikennepolitiikka vuoteen 2018 saakka: strategiset tavoitteet ja suositukset” (KOM(2009)0008),

–  ottaa huomioon 16. marraskuuta 2009 annetut neuvoston päätelmät yhdennetystä meripolitiikasta,

–  ottaa huomioon 17. marraskuuta 2009 annetut neuvoston päätelmät yhdennetystä merivalvonnasta,

–  ottaa huomioon 14. kesäkuuta 2010 annetut neuvoston päätelmät yhdennetystä meripolitiikasta,

–  ottaa huomioon Välimeren suojelemista pilaantumiselta koskevan yleissopimuksen ja sen pöytäkirjat(2),

–  ottaa huomioon 17.–18. kesäkuuta 2009 annetun alueiden komitean lausunnon meri- ja rannikkopaketista,

–  ottaa huomioon 12. heinäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman vihreästä kirjasta ”Euroopan unionin tuleva meripolitiikka: Meriä ja valtameriä koskeva eurooppalainen näkemys”(3),

–  ottaa huomioon 20. toukokuuta 2008 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin yhdennetystä meripolitiikasta(4),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön sekä kalatalousvaliokunnan ja aluekehitysvaliokunnan lausunnot (A7-0266/2010),

A.  ottaa huomioon, että valtameret ja meret ovat erittäin monimutkaisia kokonaisuuksia, joihin vaikuttavat monet eri toiminnot, etunäkökohdat ja politiikat; ottaa huomioon, että meriasioihin liittyviin moninaisiin haasteisiin vastaamiseksi tarvittava asiantuntemus ja myös niiden ratkaisemiseksi vaadittava toimivalta on jakautunut useille julkisen ja yksityisen sektorin toimijoille, jotka edustavat eri hallintotasoja,

B.  ottaa huomioon, että maailman valtameret ja meret ovat kytköksissä toisiinsa ja riippuvaisia toisistaan ja että tämän lisäksi esimerkiksi merenkulku-, kalastus-, energia-, matkailu- ja tutkimusalalla yhä intensiivisemmin harjoitettava valtamerten ja merten hyödyntäminen on yhdessä ilmastonmuutoksen kanssa lisännyt meriympäristöön kohdistuvaa painetta,

C.  katsoo, että merenkulku ja laivanrakennusteollisuus edistävät merkittävästi EU-valtioiden taloudellista hyvinvointia ja tarjoavat arvokasta palvelua Euroopan ja koko maailman teollisuudelle sekä kuluttajille,

D.  katsoo, että yhdennetyn meripolitiikan edustama lähestymistapa tarjoaa selkeän vastauksen siihen, miten voidaan lisätä yhtenäisyyttä merillä ja rannikkoalueilla vaikuttavien eri politiikkojen yhteydessä toteutettavien toimien ja sen välillä, että näiden ekosysteemien luonnonvaroja on käytettävä ympäristöystävällisesti,

E ottaa huomioon, että meristrategian puitedirektiivi muodostaa EU:n tulevan meripolitiikan ympäristöpilarin; katsoo, että tämä lähestymistapa olisi liitettävä paremmin muihin politiikan aloihin,

F.  katsoo, että yhdennetyn meripolitiikan onnistuminen edellyttää, että se perustuu huippuosaamiseen meriä koskevan tieteellisen tutkimuksen, teknologian ja innovaation aloilla ja johtaa keskitettyyn lähestymistapaan päätöksenteossa ja tätä kautta kaksinkertaisen sääntelyvallan vähentämiseen niin, että samalla otetaan huomioon alueelliset ja paikalliset erityispiirteet,

G.  katsoo, että integroitujen merihallintorakenteiden olisi parannettava kilpailevien merialan toimintojen koordinoitua suunnittelua, merialan strategista hallinnointia, valvontatoimien laatua sekä lakien täytäntöönpanon valvontaa, ja että näitä tavoitteita varten on kartoitettava hyvin kyseiset rakenteet, taattava niiden näkyvyys ja parannettava niiden välistä yhteistyötä avoimesti ja johdonmukaisesti,

H.  ottaa huomioon, että Euroopan unioni on maailman johtava merivalta ja sen olisi nojattava yhdennettyyn meripolitiikkaan ja sen saavutuksiin toimiakseen liikkeellepanevana voimana kansainvälisellä tasolla, jotta voitaisiin parantaa meriä koskevien toimien suunnittelua, ympäristön suojelua ja meriä koskevien hyvien toimintatapojen edistämistä kansainvälisillä areenoilla,

I.  katsoo, että Euroopan rannikot ja syrjäisimmät saaret ovat erityisen merkittävässä asemassa, kun on kyse turvallisuudesta ja suojasta ympäristöuhkia ja rikollisuutta vastaan,

Yleistä

1.  panee tyytyväisenä merkille komission lokakuussa 2009 hyväksymän paketin yhdennetystä meripolitiikasta ja katsoo, että siinä kartoitetaan oikea-aikaisesti ja rohkaisevasti vuonna 2007 hyväksytyn toimintasuunnitelman eli ns. sinisen kirjan täytäntöönpanoa, ja panee samalla merkille, että jo käynnistetyt ja suunnitteilla olevat uudet aloitteet noudattavat kaikilta osin sinisen kirjan tavoitteita ja ovat niiden looginen jatkumo; vahvistaa meriasioita koskevan yhdennetyn lähestymistavan hyödyllisyyden;

2.  yhtyy komission näkemykseen, että vahva merenkulkuperinne on yksi Euroopan vahvuuksista; kehottaakin komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään edelleen eri merialojen tarjoamia mahdollisuuksia laatimalla kunnianhimoisen ”sinisen kasvun” strategian; katsoo, että yhdennetyllä meripolitiikalla olisi pyrittävä kilpailukykyiseen, sosiaaliseen ja kestävään unioniin; on tässä yhteydessä sitä mieltä, että yhdennetyn meripolitiikan kehittämiseen on sisällytettävä saumattomasti talouskehitykselle, korkealle työllisyydelle – erityisesti tekemällä alasta kiinnostavamman nuorten koulutustoimilla ja ”meri-Erasmus” -ohjelmalla – ja ympäristönsuojelulle asetetut tavoitteet; toteaa siksi, että yhdennetty meripolitiikka olisi liitettävä Eurooppa 2020 -strategian tavoitteisiin ja aloitteisiin;

3.  pyytää komissiota tämän vuoksi esittämään vuoteen 2013 mennessä merialojen ja rannikkoalueiden kestävää kehitystä koskevan laajan, eri aloille ulottuvan strategian, joka perustuu mahdollisuuksien ja toimintatapojen laaja-alaiseen tutkimukseen sekä sidosryhmien laajaan kuulemiseen; katsoo, että kyseisen strategian yhtenä osatekijänä olisi oltava yhdennetty lähestymistapa siihen, että vahvistetaan Euroopan maailmanlaajuista johtoasemaa merien ja merenkulkualan tutkimuksessa, teknologian kehittämisessä sekä laivakonetekniikassa eri aloilla, esimerkiksi laivanrakennuksessa, merivarojen kestävässä kehityksessä, puhtaassa merenkulussa, merellä tapahtuvassa energiantuotannossa ja teknologioissa; katsoo, kansainvälisellä tasolla on löydettävä ratkaisuja epäreilujen kilpailukäytäntöjen kitkemiseksi laivanrakennusteollisuudesta;

4.  kehottaa komissiota ryhtymään toimiin Meksikonlahdella tapahtuneen öljykatastrofin jälkeen ja luomaan oikeusvarmuuden Euroopan avomerillä tapahtuvan öljyntuotannon alalla esittämällä kansainvälisellä tasolla erityisesti rajatylittävien saastumistapausten yhteydessä yhdenmukaisen EU:n hätätoimintasuunnitelman porauslautoilla ja öljytankkereilla mahdollisesti tapahtuvien havereiden varalta; kehottaa komissiota kannustamaan jäsenvaltioita panemaan kaikilta osin täytäntöön jo voimassa olevan kansainvälisen lainsäädäntökehyksen sellaisena kuin se on määriteltynä asiaa koskevissa IMO:n kansainvälisissä yleissopimuksissa ja samalla kartoittamaan kaikki mahdolliset toimet tällaisten onnettomuuksien estämiseksi sekä kaikki EU:n ja jäsenvaltioiden lainsäädännöissä mahdollisesti olevat aukkokohdat ja tekemään EU:n toimiin ja lainsäädäntöön mahdollisimman nopeasti tarvittavat muutokset ottaen huomioon erilaiset olosuhteet Meksikonlahdella ja EU:n rannikkoalueilla ja merillä;

5.  kehottaa komissiota ulottamaan Euroopan meriturvallisuusviraston EMSA:n toimivaltuudet siitä annetun asetuksen tarkistamisen yhteydessä offshore-laitteistojen turvatarkastuksiin ja öljypäästöjen puhdistukseen;

6.  katsoo tässä yhteydessä, että ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemisen ja korjaamisen osalta annetun direktiivin (2004/35/EY) tarkistamisen yhteydessä on ryhdyttävä kiireesti toimiin, sillä direktiivissä ei säädetä vastuuvelvollisuudesta ”saastuttaja maksaa” -periaatteen mukaisesti avomerellä tapahtuvan öljynporauksen yhteydessä;

7.  kehottaa komissiota tässä yhteydessä selvittämään, olisiko Euroopan meriturvallisuusviraston toimivaltuuksia lisättävä ja olisiko turvallisuutta koskevien vähimmäisvaatimusten noudattamisen valvonta avomerellä tapahtuvassa öljynporauksessa sekä hätäsuunnitelmien tarkistaminen siirrettävä tässä yhteydessä sen vastuulle;

8.  panee tyytyväisenä merkille komission selvityksen merialueilla toteutettavia EU:n rahoittamia hankkeita koskevasta tietokannasta (”Database on EU-funded projects in maritime regions”)(5) ja kehottaa komissiota yhdennetyn meripolitiikan seuraavassa edistymiskertomuksessa esittämään täydellisen ja järjestelmällisen kokonaiskuvan kaikesta siitä rahoituksesta, joka eri budjettikohdista on myönnetty merialoihin, rannikkoalueisiin ja meriin liittyvään toimintaan;

9.  pyytää komissiota varmistamaan, että uuteen yhdennettyyn meripolitiikkaan osoitetaan seuraavissa rahoitusnäkymissä tarvittavat määrärahat, ja tutkimaan yhtenä vaihtoehtona alueiden komitean ehdotusta rannikkorahastosta ja erilaisten rahoitusjärjestelyjen koordinoinnista;

10.  tukee komission ilmoittamaa aikomusta käyttää 50 miljoonaa euroa yhdennetyn meripolitiikan rahoittamiseen kahden seuraavan vuoden aikana eri toimia, hallintaa, kestävyyttä ja valvontaa koskevien aikaisempien hankkeiden edelleen kehittämiseen;

Meriasioiden hallinnointi

11.  antaa tunnustusta niille jäsenvaltioille ja alueille, jotka ovat jo perustaneet meriasioiden hallinnointia koskevia yhdennettyjä toimintalinjoja ja rakenteita; pyytää kaikkia niitä jäsenvaltioita, joiden yhdennettyä meripolitiikkaa koskevat hallinnolliset rakenteet ovat vielä hajanaiset, luomaan viipymättä yhdenmukaisia yhdennetyn meriasioiden hallinnoinnin rakenteita;

12.  yhtyy meriasioiden hallinnointia koskeviin komission suuntaviivoihin sekä komission analyysiin viime vuosina tapahtuneesta edistyksestä, jota se pitää lupaavana mutta ei edelleenkään riittävänä;

13.  kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja rannikkoalueita tehostamaan toimiaan yhdennettyä meripolitiikkaa koskevien toimintalinjojen määrittelyssä ja meriasioiden hallinnointia koskevien asianmukaisten rakenteiden perustamisessa, jolloin päätökset voitaisiin tehdä parhaan käytettävissä olevan tiedon perusteella, ja ottamaan tässä yhteydessä mukaan kaikki osapuolet, jolloin erilaisia poliittisia tavoitteita voitaisiin kunnioittaa paremmin;

14.  korostaa tarvetta kannustaa räätälöityihin paikallisiin kehitysstrategioihin, jotka perustuvat alhaalta ylöspäin suuntautuvaan kuulemisprosessiin, ja välttää ”yhden koon” ratkaisuja; pitääkin meriasioiden yhdennettyä hallinnointia olennaisen tärkeänä, jotta voidaan välttää eri hallintotasojen toimivaltuuksien päällekkäisyyksiä sekä parantaa yhteistyötä ja vuoropuhelua paikallis- ja alueviranomaisten, rannikkoalueiden yhteisöjen, kansalaisyhteiskunnan toimijoiden ja muiden merialan sidosryhmien kanssa; kannattaa sellaisten EU:n merellisiä makroalueita koskevien strategioiden luomista ja kehittämistä, joilla pyritään tarkastelemaan kaikkea merialan toimintaa merialueisiin liittyvien strategisten linjausten laatimisen yhteydessä;

15.  kehottaa komissiota arvioimaan yksityiskohtaisemmin ja tulosten perusteella meriasioiden hallinnointia koskevien rakenteiden laatua jäsenvaltioiden ja alueiden tasolla sekä vaihtamaan hyviä toimintatapoja yhdennetyn meripolitiikan tavoitteiden saavuttamiseksi; on sitä mieltä, että meriasioiden yhdennetty ja avoin hallinnointi takaa optimaalisen suunnittelun, luo lukuisia synergiaetuja ja edistää Euroopan rajattoman merialueen syntymistä;

16.  yhtyy komission näkemykseen siitä, että myös sidosryhmien osallistuminen meripoliittiseen päätöksentekoon olisi sisällytettävä pysyvämmässä muodossa hallintorakenteisiin; pyytää tätä varten kaikkia niitä rannikkojäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole tätä tehneet, nimeämään mahdollisimman pian yhdennetystä meripolitiikasta vastaavan kansallisen yhteyspisteen ja siten toimimaan komission pyynnön mukaisesti; korostaa, että tämä operatiivinen verkosto on saatava toimintaan mahdollisimman pian; kannattaa sellaisen monialaisen foorumin kehittämistä, jolla sidosryhmät voivat vaihtaa näkemyksiä meriasioista; pyytää ottamaan käyttöön komission ja alueiden kumppanuutta koskevia käytännön järjestelyjä ja vahvistaa tukensa Euroopan meripäivälle sekä pyytää, että kaikkien yhdennettyyn meripolitiikkaan liittyvien näkökohtien yhteydessä kiinnitetään enemmän huomiota säädöksiin, jotka koskevat EU:n kansalaisille tiedottamista ja yleisön osallistumista;

17.  suhtautuu myönteisesti eurooppalaiseen meriklusteriverkostoon ja pyytää komissiota, jäsenvaltioita ja alueita tukemaan kyseisiä uusia organisaatioita kaikilla tasoilla erityisesti siten, että tuetaan niiden innovaatiokapasiteettia, niiden sisällyttämistä politiikkoihin ja kansallisiin ja yhteisön ohjelmiin, vahvistetaan valtioiden rajat ylittävää yhteistyötä, parannetaan pk-yritysten osallistumismahdollisuuksia ja parannetaan niiden näkyvyyttä;

18.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota vahvistamaan yhdennetystä meripolitiikasta ja muista meriaiheista toimivaltaisissa elimissä käymäänsä kansainvälistä vuoropuhelua, myös YK:n merioikeusyleissopimuksen ratifiointia ja täytäntöönpanoa koskevaa vuoropuhelua; ehdottaa, että Välimeren unionin jäsenvaltioiden olisi kokoonnuttava ministeritasolla vähintään kerran vuodessa käsittelemään yhdennettyä meripolitiikkaa;

19.  kehottaa tästä syystä Euroopan unionia edistämään Välimeren unionissa sitä, että tämän uuden kansainvälisen järjestön ohjelmaan sisällytetään kalastus- ja vesiviljelyalalla esitys yhteiseksi hyvien käytäntöjen säännöstöksi;

20.  kehottaa komissiota lujittamaan yhdennetyn meripolitiikan kansainvälistä ulottuvuutta ja kiinnittää komission ja jäsenvaltioiden huomiota siihen, että kansainvälisissä elimissä olisi esitettävä parannuksia merellä työskentelevien työoloihin, alusten turvallisuuteen ja ympäristöominaisuuksiin ja nämä olisi ratifioitava satama-, rekisteröinti- ja rannikkovaltioiden kansainvälisissä sopimuksissa, jotta merenkulkua voidaan parantaa kaikkialla maailmassa;

21.  pyytää komissiota ja neuvostoa tukemaan yhdennetyn meripolitiikan sisällyttämistä rahoitusavun välineisiin sekä EU:n ulkopolitiikan eri tavoitteisiin siten, että hyväksytään saastumisen, laittoman kalastuksen ja merirosvouksen kaltaisten ongelmien torjuntaa koskevia asianmukaisia aloitteita;

Merialuekohtaiset aloitteet ja strategiat

22.  panee tyytyväisenä merkille komission tähän mennessä ehdottamat alueelliset merialuekohtaiset aloitteet ja strategiat, sekä mereen liittyvät makroalueelliset strategiat; myöntää, että yhdennetyn meripolitiikan periaatteiden täytäntöönpano edellyttää niiden siirtämistä kohdennetuiksi strategioiksi ja kunkin merialueen – ja Välimeren tapauksessa monien eri osa-alueiden – erityispiirteiden mukaan räätälöidyiksi toimenpiteiksi; kehottaa jatkamaan vuoropuhelua ja yhteistyötä, jotta voidaan parantaa meri- ja rannikkoalueiden hallinnointia monitasoisen lähestymistavan puitteissa eri merialueilla, esimerkiksi Pohjanmeren, Itämeren, Atlantin, Mustanmeren sekä Välimeren alueella, ja pyytää komissiota ryhtymään jäsenvaltioiden kanssa pikaisesti yhteistyöhön laatiakseen ja toteuttaakseen toimia näillä alueilla;

23.  kehottaa komissiota kiinnittämään erityistä huomiota erityispiirteisiin Euroopan unionin syrjäisimmillä alueilla, joiden aluevesien ansiosta Euroopan unionin merialue muodostaa maailman suurimman yksinomaisen talousvyöhykkeen; katsoo tästä syystä, että näillä alueilla voisi olla ratkaiseva rooli yhdennetyn meripolitiikan kansainvälisessä ulottuvuudessa, ja kehottaa komissiota sisällyttämään merialueita koskevan ulottuvuuden alueellisten alaryhmien kanssa tekemiinsä kansainvälisiin sopimuksiin;

24.  toteaa, että suuri osa Välimeren ja Mustanmeren vesistä jää rannikkovaltioiden lainkäyttövaltaan kuuluvien alueiden ulkopuolelle, minkä vuoksi kyseisillä valtioilla ei ole määräys- ja täytäntöönpanovaltuuksia säännellä yhdennetysti ihmisten toimia kyseisten alueiden ulkopuolella;

25.  pyytää tämän vuoksi asianomaisia rannikkojäsenvaltioita ratkaisemaan rajakysymykset YK:n merioikeusyleissopimuksen perusteella ja sopimaan merivyöhykkeistään;

Merten aluesuunnittelu

26.  ymmärtää, että merialueiden hallinnon vakaus, ennustettavuus ja avoimuus ovat ratkaisevan tärkeitä taloudellisen toiminnan optimaalisen ja kestävän kehityksen sekä uuden kasvun ja työpaikkojen varmistamiseksi merillä, mukaan lukien uusiutuvien energiamuotojen, esimerkiksi tuuli- ja aaltovoiman, jatkokehitys, mikä ei kuitenkaan rajoita perinteisempiä toimia;

27.  on sitä mieltä, että yhä tehokkaampien ja keskenään kilpailevien merten hyödyntämistapojen hallinnointi ekosysteemiin perustuvan lähestymistavan mukaisesti edellyttää koordinoitua, virtaviivaistettua ja rajat ylittävää merten aluesuunnittelua, ja katsoo, että tämä olisi neutraali väline, joka voi omalta osaltaan edistää merkittävästi meristrategiapuitedirektiivin täytäntöönpanoa ja helpottaa meren eri käyttötarkoitusten rauhanomaista rinnakkaiseloa;

28.  panee tyytyväisenä merkille merten aluesuunnittelua koskevan toimintasuunnitelman, joka pohjautuu ekosysteemiperusteiseen lähestymistapaan, sekä kymmenen suunnittelua koskevan periaatteen kehittämisen, ja pitää tätä monialaista poliittista välinettä keskeisenä yhdennetyn meripolitiikan täytäntöönpanon kannalta; pyytää komissiota esittämään merten aluesuunnittelua koskevan direktiiviluonnoksen vuonna 2011 tai esittämään välinettä, jolla parhaiten taataan merten aluesuunnittelun ja muiden nykyisten välineiden (rannikkoalueiden yhdennetty käyttö ja hoito, Natura 2000, meristrategiapuitedirektiivi) johdonmukaisuus;

29.  ehdottaa, että merialueen yhteiskäyttömahdollisuuksia olisi arvioitava eri aloilla (esim. merenkulku, uusiutuvat energiamuodot / tuulienergia ja vesiviljely);

30.  pitää Euroopan merialueita koskevaa suunnittelua sekä soveltamista rannikkoalueilla ja erityisesti syrjäisimmillä alueilla ensisijaisen tärkeänä ja tähdentää, että haavoittuvimpien biologisten ja maantieteellisten alueiden suojelua on edistettävä ja annettava samalla kalastusalalle mahdollisuus kalavarojen kestävään pyyntiin;

Merivalvonta

31.  odottaa, että hyvin koordinoitu ja integroitu pilarienvälinen, monialainen ja rajatylittävä lähestymistapa merivalvontaan parantaa jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin etujen suojelua samoin kuin meren pilaantumisen sekä laittoman toiminnan ehkäisemistä, sillä se antaa merillä toimivien viranomaisten käyttöön seuranta- ja valvontatietoja monilta asiaankuuluvilta toiminnan aloilta, mikä lisää tehokkuutta;

32.  kehottaa tästä syystä komissiota, jäsenvaltioita, EU:n virastoja sekä erityisesti EMSA:a samoin kuin alalla toimivia organisaatioita tehostamaan toimiaan yhteistyön ja koordinoinnin parantamiseksi sekä tarvittavien muutosten tekemiseksi lainsäädäntöön;

33.  kehottaa komissiota yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa kartoittamaan EU:n ja kansallisissa lainsäädännöissä sekä virastojen toimeksiannoissa olevat esteet, jotka vaikeuttavat tietojenvaihtoa, ottamaan oppia alueellisista ja kansallisista aloitteista, tutkimus- ja kokeiluhankkeista sekä merivalvontaa koskevista ja YTPP-operaatioista saaduista kokemuksista, jotta voidaan esittää vuonna 2010 yhdennettyä merivalvontaa koskeva toimintasuunnitelma sekä selvittää, millä aloilla voitaisiin tehdä yhteistyötä kolmansien maiden, erityisesti niiden Välimeren maiden, jotka ovat ratifioineet Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen, sekä alalla toimivien organisaatioiden kanssa;

34.  pyytää komissiota kartoittamaan sekä EU:n että jäsenvaltioiden etujen mukaisesti hyvissä ajoin ennen seuraavaa rahoituskehystä, kuinka paljon lisärahoitusta yhteisen tietojenvaihtoympäristön perustamiseksi yhdennetyn merivalvonnan yhteydessä tarvitaan;

35.  kehottaa komissiota esittämään merivalvonnan yhdentämistä koskevan lainsäädäntökehyksen yhteisen tietojenvaihtoympäristön perustamiseksi;

36.  toistaa tukevansa jäsenvaltioiden kansallisten tarkastuslaitosten, rannikkovartiolaitosten ja laivastojen yhteistyön parantamista ja muistuttaa komissiota parlamentin aikaisemmin direktiivin 2005/35/EY suhteen esittämästä vaatimuksesta, että sen on tehtävä toteutettavuustutkimus eri rannikkovartiolaitosten tiiviimmästä yhteistyöstä tai yhdentämisestä sekä eri valvontajärjestelmien paremmasta yhteentoimivuudesta, kun valmistaudutaan Euroopan rannikkovartioston täytäntöönpanoon lähitulevaisuudessa; katsoo, että näin voitaisiin kytkeä Euroopan meriturvallisuusvirasto tiiviimmin rannikkoalueiden valvontaan, ja antaa jäsenvaltioille lisää tukea merensaastumisen syiden selvittämiseksi;

Muut asiat

37.  toistaa EU:n meriliikennepolitiikkaa vuoteen 2018 saakka koskevista strategisista tavoitteista ja suosituksista antamassaan päätöslauselmassa ilmaisemansa kannan ja pyynnöt;

38.  pyytää komissiota liikenteen tulevaisuudesta annettavassa valkoisessa kirjassa ottamaan huomioon merirahtiliikenteen ratkaisevan tärkeän merkityksen nykypäivän kaupalle, edistämään toissijaisten ja vähemmän ruuhkaisten satamien kehittämistä sekä käsittelemään asianmukaisella tavalla kysymystä, joka koskee merikuljetusten turvallisuustoimia EU:ssa ja sen ulkopuolella, siten että investoidaan vaarallista rahtia ja sen tarkastuksia varten tarkoitettujen monikerroksisten riskinhallintajärjestelmien parantamiseen;

39.  pitää esteetöntä merialuetta erittäin tärkeänä, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita

40.  pyytää komissiota yhdistämään EU:n meripolitiikan ja sisävesipolitiikat, jotta voidaan maksimoida vesiliikenteen mahdollisuudet ja luoda tehokkaita ja monipuolisia liikennemuotoja;

41.  kannustaa komissiota, jäsenvaltioita ja teollisuudenalaa tehostamaan tutkimus- ja kehittämistoimiaan, jotka koskevat uusiutuvien energiamuotojen käyttöä ja soveltamista sekä alusten käyttövoimana että aluksilla käytettävänä sähkövoimana;

42.  kehottaa komissiota parantamaan asianmukaisilla toimilla merenkulkijoiden työoloja, panemaan ILO:n merityötä koskevan yleissopimuksen täytäntöön yhteisön lainsäädännössä ja ehdottamaan merenkulkijoiden ammattitaidon parantamista ja kouluttamista koskevaa ohjelmaa, jolla pyritään ottamaan työhön nuoria ja myös kolmansien maiden nuoria;

43.  pyytää komissiota harkitsemaan yhteistä eurooppalaista teollisuuspoliittista aloitetta, joka parantaisi kilpailukykyä, tukisi Euroopan laivanrakennusalan vahvuuksia ja merenkulkualan turvallisuutta, ympäristötoimien tehokkuutta ja kilpailukykyä yhteisellä merialueella, jolla ei ole sisäisiä rajoja, ja hyödyntämään tässä yhteydessä täysimääräisesti Euroopan kilpailukykyistä laivanrakennuskapasiteettia siten, että käytetään ympäristöystävällisiä teknologioita ja vaihtoehtoisia meriliikenteen polttoaineita ympäristöystävällisen merenkulun periaatteiden mukaisesti; pyytää jäsenvaltioita ratifioimaan alusten turvallista ja ympäristöystävällistä kierrätystä koskevan Hongkongin kansainvälisen yleissopimuksen (vuodelta 2009);

44.  huomauttaa, että SEUT-sopimuksessa viitataan alueelliseen koheesioon, ja pitää kulkuyhteyksien parantamiseksi olennaisen tärkeänä, että matkustajien ja tavaroiden liikkuvuus säilytetään sisämarkkinapolitiikan olennaisena osana edistämällä lähimerenkulkua ja alueiden välistä meriliikenteen kabotaasia ja huolehtimalla samalla perifeeristen merellisten alueiden, syrjäisimpien alueiden ja saarten sekä mantereen ja talouskeskusten välisten yhteyksien parantamisesta; huomauttaa samassa yhteydessä, että on ratkaisevan tärkeää puuttua EU:n saarialueiden, erityisesti pienten saariyhteisöjen, henkilö- ja tavaraliikenteen ongelmiin tukemalla meriyhteyksiä, joiden liikennöinnistä markkinat eivät huolehdi asianmukaisesti, ja takaamalla, että henkilöliikenteen kilometrikustannukset ovat samat sijaintipaikasta riippumatta; kehottaa ryhtymään syrjäisimpiä alueita koskeviin konkreettisiin toimiin ottaen huomioon niiden erityispiirteet;

45.  kiinnittää huomiota meritalouden erityiseen merkitykseen niille jäsenvaltioille, joilla on laajoja yksinomaisia talousvyöhykkeitä, ja tarpeeseen edistää meritalousklustereita ja vahvistaa niiden vaikutusta Eurooppa 2020 -strategian mukaiseen kasvuun ja työllisyyteen;

46.  korostaa, että kalastuksella ja vesiviljelyllä on paikkansa meritaloudessa ja usein sellaisten syrjäisten rannikkoalueiden kehittämisessä, joiden taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristön kehittämisen vahvistamiseen yhdennetyllä meripolitiikalla pyritään;

47.  kehottaa ottamaan yhdennetyssä meripolitiikassa huomioon kalastus- ja vesiviljelyalan vaikeudet ja erityispiirteet, jotka liittyvät meren hyödyntämiseen ja etenkin kyseisen toiminnan harjoittamiseen tarvittavien alueiden saatavuuteen sekä tarpeeseen suojella meren elinympäristöjä perustamalla merisuojelualueita ja muilla vastaavilla toimilla siten, että kiinnitetään erityistä huomiota paremmin suunniteltuun tutkimukseen ja huomioidaan täysin merialueiden maantieteelliset ja ilmastolliset erot;

48.  muistuttaa, että rannikkoalueet ja saaret ovat erityisen alttiita ilmastonmuutoksen vaikutukselle; korostaa, että kaikessa unionin pitkää rantaviivaa ja myös siihen liittyvää sisämaata koskevassa kehittämissuunnittelussa on otettava huomioon ilmastonmuutoksen seuraukset; ehdottaa, että alttius ilmastonmuutokselle otetaan huomioon tulevaisuuden aluepolitiikkaa suunniteltaessa, jottei yhdennetyn meripolitiikan toimeenpano vaarannu;

49.  kehottaa komissiota sisällyttämään johdonmukaisesti hiilidioksidipäästöjen vähennystavoitteet merenkulkualalle ja ottamaan käyttöön päästökauppajärjestelmän kaltaisia markkinapohjaisia ohjauskeinoja; 27. syyskuuta 2010–1. lokakuuta 2010 pidetyn Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) meriympäristön suojelukomitean 61. kokouksen tulosten mukaisesti ja kehottaen edelleen pyrkimään merkittävään edistymiseen IMO:n yhteydessä muistuttaa, että komissiolla on velvollisuus toimia päästökauppajärjestelmää koskevassa direktiivissä (2009/29/EY) tehtyjen sitoumusten nojalla; pyytää komissiota ilmastonmuutosta koskevan valkoisen kirjan seurantatoimena kehittämään strategian ilmastonmuutoksen erityisten vaikutusten vähentämiseksi rannikko- ja saarialueilla;

50.  vahvistaa, että ekosysteemiin perustuvan yhdennetyn lähestymistavan yhteydessä on tarpeen vähentää meriympäristöön kohdistuvaa rannikkomaista lähtöisin olevaa rasitusta, kuten teollisuuden päästöjä ja maatalouden valumia sekä rannikkovyöhykkeiden huonoa hallintaa;

51.  kehottaa jäsenvaltioita täyttämään velvoitteet, jotka niille on säädetty meristrategiapuitedirektiivissä, ja suorittamaan 15. heinäkuuta 2012 mennessä arvioinnin merivesiensä ekologisesta tilasta, asettamaan ympäristötavoitteita ja käynnistämään seurantaohjelmia; kehottaa jäsenvaltioita lisäksi käynnistämään kunnianhimoisia toimenpideohjelmia, jotta saavutettaisiin vesistöjen hyvä ekologinen tila;

52.  kehottaa jäsenvaltioita täyttämään velvoitteet, jotka niille on säädetty meristrategiapuitedirektiivin 13 artiklassa, ja nimeämään merisuojelualueita; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita varmistamaan tehokkaalla tavalla, että suojelutoimia noudatetaan;

53.  panee merkille, että Englannin kanaalissa sekä Pohjanmerellä ja Itämerellä on ollut 1. heinäkuuta 2010 alkaen voimassa uudet, laivojen polttoaineiden rikkidioksidipitoisuutta koskevat raja-arvot, kun kyseiset merialueet julistettiin IMO:n päätöksellä rikkipäästöjä koskeviksi valvonta-alueiksi; katsoo siksi, että kaikkia Euroopan rannikkoalueita olisi suojeltava vastaavalla tavalla ja että rikkidioksidipitoisuuksia koskevien uusien raja-arvojen soveltaminen vain tietyillä alueilla saattaa johtaa kilpailun vääristymiseen; katsoo, että olisi asetettava etusijalle yhdenmukainen sääntely koko EU:ssa ja vältettävä kaikin tavoin kuljetusten siirtymistä meriliikenteestä maanteille;

54.  panee merkille, että meristä on tullut kaatopaikkoja, jonne hylätään valtavia ja yhä kasvavia määriä erilaisia jätteitä, joista suuri osa on muovia, sekä kontteja; kehottaa komissiota edistämään eurooppalaista ja kansainvälistä vuoropuhelua, jotta löydettäisiin keinoja vähentää tätä;

55.  pyytää komissiota laatimaan kestävää rannikko-, saaristo- ja merimatkailua koskevan strategian, jotta näiden alueiden kestävyyttä ja houkuttavuutta asukkaiden ja matkailijoiden kannalta voidaan parantaa, mikä on yksi Waddenzeen kaltaisten merialueiden luonnon suojelemista koskevia tavoitteita; pyytää komissiota tässä yhteydessä hyödyntämään täysimääräisesti Lissabonin sopimukseen sisältyviä matkailua koskevia uusia määräyksiä ja edistämään Eden-verkoston kaltaisia lupaavia aloitteita;

56.  huomauttaa, että kun otetaan huomioon meri- ja rannikkomatkailun ja siihen kytkeytyvien alojen valtavat kehitys- ja kasvumahdollisuudet, niin rannikkoalueet muodostavat Euroopan pääasiallisen matkailukohteen; pyytää komissiota sisällyttämään kyseiset aiheet kestävää rannikko- ja merimatkailua koskevaan strategiaansa;

57.  korostaa merenkulku- ja meripolitiikan tuottaman lisäarvon merkitystä lisättäessä yhteistyötä naapurivaltioiden ja erityisesti jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden välillä;

58.  panee tyytyväisenä merkille eurooppalaisen strategian merien ja merenkulkualan tutkimusta varten sekä valtamerten tulevaisuutta koskevan tutkimuksen puiteohjelman (”Oceans of Tomorrow”) yhteydessä esitetyt yhteiset kehotukset, sillä ne ovat konkreettisia merkkejä yhdennetystä lähestymistavasta yhdennetyn meripolitiikan täytäntöönpanoon; ehdottaa, että meritieteet olisi otettava keskeiseksi aiheeksi tutkimuksen 8. puiteohjelmassa ja Euroopan merentutkimuslaitoksen perustamisen yhteydessä;

59.  yhtyy näkemykseen, että Euroopan meristä ja rannikoista on olennaisen tärkeää koota monitieteellinen tiede- ja teknologiatietokanta; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita arvioimaan yhteistyössä alueellisten ja paikallisten toimijoiden kanssa nykyisiä tietokantoja sekä havainnointiohjelmia ja nopeuttamaan toimintaansa, jotta Euroopan meripoliittinen seurantakeskus ja tietoverkko saataisiin toimiviksi mahdollisimman pian;

60.  kehottaa komissiota auttamaan jäsenvaltioita käynnistämään hylkyjen ja vedenalaisten arkeologisten paikkojen kartoittamisohjelman – kun otetaan huomioon, että ne ovat tärkeä osa yhteisön historiallista kulttuuriperintöä – jolla edistettäisiin kyseisten paikkojen tuntemusta ja tutkimusta, estettäisiin niiden joutumista ryöstelyn kohteeksi ja mahdollistettaisiin siten niiden tarkoituksenmukainen suojelu;

61.  on tyytyväinen komission äskettäin laatimaan Euroopan merikartastoon ja kannustaa sidosryhmiä tekemään merifoorumista uuden yhteistyövälineen ja lisäämään suuren yleisön kiinnostusta sitä kohtaan;

o
o   o

62.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja Euroopan komissiolle.

(1) EUVL L 164, 25.6.2008, s. 19. (2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0128. (3) EUVL C 175 E, 10.7.2008, s. 531. (4) EUVL C 279 E, 19.11.2009, s. 30. (5) Loppuraportti. Puitesopimus FISH/2007/04, sopimus nro 4, joulukuu 2009.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 21. lokakuuta 2010 Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan kauppasuhteista (2010/2026(INI))

P7_TA(2010)0387 A7-0277/2010

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 1. joulukuuta 2005 antamansa päätöslauselman Hongkongissa järjestettävän Maailman kauppajärjestön kuudennen ministerikokouksen valmisteluista(1), 4. huhtikuuta 2006 antamansa päätöslauselman Dohan kierroksen arvioinnista Hongkongissa järjestetyn Maailman kauppajärjestön ministerikokouksen jälkeen(2), 1. kesäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman kaupasta ja köyhyydestä: kauppapolitiikan suunnittelu kaupan myötävaikutuksen maksimoimiseksi köyhyyden lieventämisessä(3), 27. huhtikuuta 2006 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan kumppanuuden lujittamisesta(4), 12. lokakuuta 2006 antamansa päätöslauselman EU:n ja Mercosurin talous- ja kauppasuhteista alueiden välisen assosiaatiosopimuksen tekemiseksi(5), 23. toukokuuta 2007 antamansa päätöslauselman EU:n avusta kaupan kehittämiseksi(6), 12. heinäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman TRIPS-sopimuksesta ja lääkkeiden saatavuudesta(7), 29. marraskuuta 2007 antamansa päätöslauselman kaupasta ja ilmastonmuutoksesta(8), 24. huhtikuuta 2008 antamansa päätöslauselman Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen ja Euroopan unionin viidennestä huippukokouksesta Limassa(9) ja 24. huhtikuuta 2008 antamansa päätöslauselman ”Kohti uudistettua Maailman kauppajärjestöä”(10), 20. toukokuuta 2008 antamansa päätöslauselman raaka-aineiden ja hyödykkeiden kaupasta(11), 25. maaliskuuta 2010 maailmanlaajuisen rahoitus- ja talouskriisin vaikutuksista kehitysmaihin ja kehitysyhteistyöhön antamansa päätöslauselman(12) ja 5. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman Latinalaista Amerikkaa koskevasta EU:n strategiasta(13),

–  ottaa huomioon EU:n ja Latinalaisen Amerikan parlamentaarisen edustajakokouksen päätöslauselmat ja erityisesti 19. joulukuuta 2007 annetun päätöslauselman globalisaation Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan valtioiden talous- ja kauppasuhteille aiheuttamista haasteista ja mahdollisuuksista, 1. toukokuuta 2008 annetun päätöslauselman Dohan kierroksen haasteista ja mahdollisuuksista, 8. huhtikuuta 2009 annetun päätöslauselman kaupasta ja ilmastonmuutoksesta ja 14. toukokuuta 2010 annetun päätöslauselman WTO:n uudistamisesta,

–  ottaa huomioon WTO:ta käsitelleen parlamentaarisen konferenssin loppujulkilausumat, jotka hyväksyttiin Genevessä 18. helmikuuta 2003, Cancúnissa 12. syyskuuta 2003, Brysselissä 26. marraskuuta 2004, Hongkongissa 15. joulukuuta 2005 ja Genevessä 2. joulukuuta 2006 ja 12. syyskuuta 2008,

–  ottaa huomioon Latinalaisen Amerikan, Karibian ja Euroopan unionin valtion- ja hallitusten päämiesten julkilausumat kuudesta huippukokouksesta, jotka pidettiin Rio de Janeirossa 28.–29. kesäkuuta 1999, Madridissa 17.–18. toukokuuta 2002, Guadalajarassa 28.–29. toukokuuta 2004, Wienissä 12.–13. toukokuuta 2006, Limassa 16.–17. toukokuuta 2008 ja Madridissa 18. toukokuuta 2010,

–  ottaa huomioon EU:n ja Meksikon viidennessä huippukokouksessa (16. toukokuuta 2010), EU:n ja Mercosurin neljännessä huippukokouksessa (17. toukokuuta 2010), EU:n ja Chilen neljännessä huippukokouksessa (17. toukokuuta 2010), EU:n ja Cariforumin neljännessä huippukokouksessa (17. toukokuuta 2010), EU:n ja Keski-Amerikan (19. toukokuuta 2010) sekä EU:n ja Andien yhteisön huippukokouksessa (19. toukokuuta 2010) annetut yhteiset tiedonannot,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin sekä Brasilian, Costa Rican, Ecuadorin, Guatemalan, Hondurasin, Kolumbian, Meksikon, Nicaraguan, Panaman, Perun ja Venezuelan välillä banaanien kaupasta tehdyn Geneven sopimuksen sekä Euroopan unionin ja Amerikan yhdysvaltojen välisen banaanikauppasopimuksen,

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Chilen tasavallan välisen assosiaatiosopimuksen sekä EU:n ja Chilen kehitys- ja innovaatioassosiaation,

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Meksikon yhdysvaltojen taloudellista kumppanuutta, poliittista yhteensovittamista sekä yhteistyötä koskevan sopimuksen ja Meksikon ja EU:n strategisen kumppanuuden,

–  ottaa huomioon EU:n ja Keski-Amerikan välisten assosiaatiosopimusneuvottelujen loppuun saattamisen,

–  ottaa huomioon EU:n sekä Kolumbian ja Perun välisten useamman osapuolen kauppasopimusneuvottelujen loppuun saattamisen,

–  ottaa huomioon uudelleen käynnistetyt neuvottelut EU:n ja Mercosurin kunnianhimoisesta ja tasapainoisesta assosiaatiosopimuksesta, joka voisi johtaa entistä syvällisempiin suhteisiin ja tarjota suuria poliittisia ja taloudellisia etuja kummallekin osapuolelle,

–  ottaa huomioon AKT:n ja EU:n yhteisessä parlamentaarisessa edustajakokouksessa 1. huhtikuuta 2010 hyväksytyn julkilausuman EU:n ja Latinalaisen Amerikan banaanialan sopimuksesta ja sen vaikutuksista AKT-maiden ja Euroopan unionin tuottajiin,

–  ottaa huomioon EU:n ja Rion ryhmän Prahassa 11.–14. toukokuuta 2009 pitämän 14. ministerikokouksen yhteisen julkilausuman,

–  ottaa huomioon 30. syyskuuta 2009 päivätyn komission tiedonannon ”Euroopan unioni ja Latinalainen Amerikka: globaalien toimijoiden kumppanuus” (KOM(2009)0495),

–  ottaa huomioon 2. kesäkuuta 2010 päivätyn muistion, jolla komissio käynnisti julkisen kuulemisen EU:n kauppapolitiikan tulevista linjauksista,

–  ottaa huomioon 8. joulukuuta 2009 annetut Euroopan unionin neuvoston päätelmät Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan suhteista,

–  ottaa huomioon 5. kesäkuuta 2008 vahvistamansa kannan ehdotukseen neuvoston asetukseksi yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta 1 päivästä tammikuuta 2009 alkaen 31 päivään joulukuuta 2011 sekä asetusten (EY) N:o 552/97 ja (EY) N:o 1933/2006 ja komission asetusten (EY) N:o 964/2007 ja (EY) N:o 1100/2006 muuttamisesta(14),

–  ottaa huomioon yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta 1 päivästä tammikuuta 2009 alkaen 31 päivään joulukuuta 2011 sekä asetusten (EY) N:o 552/97 ja (EY) N:o 1933/2006 ja komission asetusten (EY) N:o 1100/2006 ja (EY) N:o964/2007 muuttamisesta 22. heinäkuuta 2008 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 732/2008(15),

–  ottaa huomioon Maailman kauppajärjestön perustamisesta tehdyn Marrakeshin sopimuksen,

–  ottaa huomioon Dohassa 14. marraskuuta 2001 ja Hongkongissa 18. joulukuuta 2005 hyväksytyt WTO:n ministerikokouksen julkilausumat ja Genevessä 2. joulukuuta 2009 hyväksytyn puheenjohtajan yhteenvedon,

–  ottaa huomioon Peter Sutherlandin johdolla toimineen neuvottelukunnan tammikuussa 2005 laatiman raportin WTO:n tulevaisuudesta(16),

–  ottaa huomioon 8. syyskuuta 2000 annetun YK:n vuosituhatjulistuksen, jossa esitetään kansainvälisen yhteisön yhteisesti laatimat vuosituhannen kehitystavoitteet köyhyyden nujertamiseksi,

–  ottaa huomioon vuosituhannen kehitystavoitteita koskevan raportin 2009 ja YK:n pääsihteerin 12. helmikuuta 2010 esittämän raportin vuosituhatjulistuksen täytäntöönpanosta ”Keeping the promise: a forward-looking review to promote an agreed action agenda to achieve the Millennium Development Goals by 2015”,

–  ottaa huomioon YK:n ilmastonmuutospuitesopimuksen (UNFCCC), siihen liitetyn Kioton pöytäkirjan sekä Kööpenhaminassa pidetyn UNFCCC:n sopimuspuolten 15. konferenssin tulokset(17),

–  ottaa huomioon UNFCCC:n sopimuspuolten Meksikossa pidettävän 16. konferenssin,

–  ottaa huomioon YK:n peruskirjan, ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen, kansainväliset ihmisoikeusyleissopimukset, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon Lissabonin sopimuksen ja erityisesti sen 3 ja 21 artiklan sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

–  ottaa huomioon EU:n kolmansien maiden kanssa tekemiin sopimuksiin sisältyvät ihmisoikeuslausekkeet,

–  ottaa huomioon ILO:n ihmisarvoisen työn toimintaohjelman ja ILO:n kansainvälisen työllisyyssopimuksen, jotka hyväksyttiin yksimielisesti kansainvälisessä työkonferenssissa 19. kesäkuuta 2009,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 1979 hyväksymän yleissopimuksen kaikkinaisen naisiin kohdistuvan syrjinnän poistamisesta (CEDAW) sekä sen valinnaisen pöytäkirjan,

–  ottaa huomioon Stiglitzin raportin ja kansainvälistä talous- ja rahoituskriisiä ja sen vaikutuksia kehitykseen käsitelleen konferenssin (24.–26. kesäkuuta 2009) loppuasiakirjan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön (A7-0277/2010),

A.  ottaa huomioon, että Latinalainen Amerikka ja Euroopan unioni eivät pelkästään jaa historiallisia ja kulttuurisia arvoja, vaan lisäksi ne muodostavat strategisen kumppanuuden,

B.  ottaa huomioon, että Latinalainen Amerikka on monipuolistanut kansainvälisiä suhteitaan huomattavasti viimeisten 30 vuoden kuluessa ja pyrkinyt vähentämään riippuvuuttaan,

C.  ottaa huomioon, että EU on vahvistanut talous- ja kauppasuhteitaan Latinalaiseen Amerikkaan ja että siitä on tullut Latinalaisen Amerikan toiseksi tärkein kauppakumppani ja Mercosurin ja Chilen johtava kauppakumppani; ottaa huomioon, että Eurostatin mukaan kauppaa koskevat luvut ovat kaksinkertaistuneet vuosien 1998 ja 2008 välillä siten, että tavaroiden tuonti Latinalaisesta Amerikasta EU:hun on noussut 96,14 miljardiin euroon ja vienti alueelle on noussut 76,81 miljardiin euroon samalla, kun palveluiden kauppa on lisääntynyt tasaisesti; ottaa huomioon, että rahoitus- ja talouskriisin dramaattisista vaikutuksista johtuen vuonna 2009 nämä luvut putosivat 70,11 miljardiin (tuonti) ja 61,57 miljardiin (vienti) euroon, mutta vuonna 2010 ne ovat alkaneet jälleen kasvaa; ottaa huomioon, että Euroopan maat ovat Latinalaisessa Amerikassa suurin suorien ulkomaisten investointien lähde,

D.  ottaa huomioon, että vaikka Latinalaisella Amerikalla on paljon luonnonvaroja, se kuuluu niihin alueisiin, jotka eivät ole pystyneet kasvattamaan osuuttaan kansainvälisestä kaupasta, ja että se on hävinnyt Aasian kilpailukykyisemmille ja dynaamisemmille talouksille,

E.  ottaa huomioon, että eräät Latinalaisen Amerikan maat on luokiteltu kolmen ilmastonmuutokselle altteimman maan joukkoon maailmassa, ja ottaa huomioon aavikoitumisen ja metsien häviämisen merkittävät vaikutukset sekä sen, että Latinalaiseen Amerikkaan suuressa määrin vaikuttavat ilmiöt, kuten pyörremyrskyt ja lajien sukupuuttoon kuoleminen, ovat yleistyneet, sekä lisäksi ilmastonmuutoksen aiheuttaman maailmanlaajuisen uhkan konkreettiset, hälyttävät ja erittäin merkitykselliset esimerkit, kuten Amazonin sademetsän tilan tai Andien jäätiköistä aiheutuvan vaaran,

F.  ottaa huomioon, että Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden talouskomission (ECLAC) mukaan on voitu saavuttaa huomattavaa menestystä köyhyyden vähentämisessä, sillä vuodesta 2003 vuoteen 2010 Latinalaisen Amerikan köyhyysaste on laskenut 44,4 prosentista 33 prosenttiin, vaikka köyhyys ja siirtolaisuus koskevat enenevässä määrin naisia, ja ottaa huomioon, että ECLACin ja Unicefin mukaan lähes 63 prosenttia Latinalaisen Amerikan lapsista ja nuorista elää köyhyydessä,

G.  ottaa huomioon, että erilaiset kehitystasot selittävät sen, että tiettyjen EU-maiden ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden (LAC) välinen kauppa on epäsuhtaista vietävien tavaratyyppien osalta; ottaa huomioon, että näiden kahden alueen välinen kauppavaihto on hyvin keskittynyttä ja koska se on vuodesta 1990 lähtien enemmän kuin kaksinkertaistunut, se kehittyy hitaammin kuin kyseisten alueiden ja maailman muiden osien välinen kauppavaihto,

H.  ottaa huomioon, että EU:n ja LAC:n Limassa 2008 pidetyssä huippukokouksessa määriteltiin alueiden strategisen kumppanuuden tärkeimmät toimintalinjat tavoitteena luoda EU:n ja LAC:n yhdentyvien alueryhmittymien välisten assosiaatiosopimusten verkosto; ottaa huomioon, että EU:n ja LAC:n Madridissa toukokuussa 2010 pidetyssä huippukokouksessa otettiin merkittävä edistysaskel tämän tavoitteen saavuttamiseksi ja mahdollistettiin se, että kaikki LAC:n kanssa käytävät kauppaneuvottelut, jotka ovat olleet viime vuosina pysähdyksissä, voidaan käynnistää uudelleen,

I.  ottaa huomioon, että perustetulla kattavien sopimusten verkostolla, joka koskee Latinalaisen Amerikan maiden ryhmien kanssa tehtyjä sopimuksia, jotka ovat jo voimassa, joita koskevat neuvottelut on saatu päätökseen tai joista neuvotellaan, pyritään tehostamaan kahden mantereen välistä yhteistyötä ja sallimaan samalla eri tahtiin toimivat alueelliset integraatioprosessit,

J.  ottaa huomioon, että BKT asukasta kohti alueella vaihtelee 1211:stä Yhdysvaltain dollarista Haitissa tai 2635:stä Yhdysvaltain dollarista Nicaraguassa 11225:een Yhdysvaltain dollariin Brasiliassa tai noin 15000:een Yhdysvaltain dollariin Argentiinassa, Chilessä tai Meksikossa,

K.  ottaa huomioon, että valtion varojen hallinnan huomattavasta edistyksestä huolimatta velkataakka, joka on usein perintöä aikaisemmalta ajanjaksolta, on yksi vakavimmista tekijöistä, joka estää kauppaan liittyvät investoinnit, kehityksen ja monen Latinalaisen Amerikan maan julkisen talouden tervehdyttämisen,

L.  ottaa huomioon, että Latinalainen Amerikka on yleisesti halukas lisäämään alueen taloudellista merkitystä globaalissa taloudessa, ja ottaa huomioon, että Latinalainen Amerikka on vähentänyt taloudellista riippuvuuttaan monipuolistamalla aktiivisesti taloussuhteitaan; katsoo, että Euroopan olisi toimittava viisaasti, jotta se vahvistaisi rooliaan hyvin tärkeänä kauppakumppanina tässä suhteessa, ja ottaa huomioon, että Eurooppa ja Latinalainen Amerikka noudattavat edelleen sitoumustaan jatkaa yhteisiin periaatteisiin, arvoihin ja etuihin perustuvan strategisen suhteensa edistämistä ja vahvistamista,

M.  ottaa huomioon, että Eurooppa 2020 -strategiaan mukautetussa EU:n uudessa kauppapolitiikassa olisi otettava huomioon Latinalaisen Amerikan alueen erityistilanne,

N.  ottaa huomioon, että Eurooppa 2020 -strategiassa esitettyjen älykkäiden ja laadukkaiden tuotteiden vienti edellyttää maksukykyisiä asiakkaita; ottaa huomioon, että kummankin sopimuspuolen edun mukaisesti Latinalaisen Amerikan ja EU:n välisten sopimusten on edelleen tuotettava konkreettisia etuja yhteiskunnilleen,

O.  ottaa huomioon, että 750 miljoonan kuluttajan vapaakauppa-alueen perustamista koskevat neuvottelut keskeytettiin vuonna 2004, mikä johtui erimielisyyksistä, jotka liittyivät suurelta osin Mercosurin viejien pääsyyn Euroopan maatalousmarkkinoille,

1.  korostaa, että Lissabonin sopimuksessa määritellään EU:n kauppapolitiikka erottamattomaksi ja olennaiseksi osaksi unionin ulkoista toimintaa ja että kauppapolitiikan rooli voi olla ratkaiseva ja myönteinen, kun luodaan vaurautta, parannetaan kansojen ja maiden välisiä taloudellisia ja poliittisia suhteita, varmistetaan rauha ja käsitellään kehitys- ja ympäristötavoitteita sekä sosiaalisia tavoitteita, ja että näiden politiikkojen on täydennettävä toisiaan vastavuoroisesti, jotta saavutetaan Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa vahvistetut tavoitteet; katsoo, että modernilla EU:n kauppapolitiikalla voi olla tärkeä rooli YK:n vuosituhattavoitteiden saavuttamisessa ja ihmisoikeuksista, elintarviketurvasta ja ympäristön kestävyydestä annettujen kansainvälisten sitoumusten täyttämisessä;

2.  pitää myönteisenä sitä, että kauppasuhteista Latinalaisen Amerikan kumppaneiden kanssa on tullut ensisijainen painopistealue Euroopan unionille;

3.  korostaa, että kauppapolitiikka on Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan alueiden välisen strategisen kumppanuuden tavoitteiden saavuttamisen kannalta merkittävä väline; kannattaa tämän vuoksi Euroopan ja Latinalaisen Amerikan alueiden välisen kumppanuuden perustamista noudattaen Maailman kauppajärjestön sääntöjen mukaista regionalismin tavoitteet huomioivaa mallia;

4.  huomauttaa, että EU:n ja Latinalaisen Amerikan syvemmän taloudellisen yhdentymisen tavoitteena on molempia osapuolia hyödyttävä tilanne; korostaa, että reilujen kauppasuhteiden tiivistämisellä olisi luotava uusia ja parempia työpaikkoja molemmille alueille ja sillä on tuettava tavoitteena olevia luonnonvaroja tehokkaasti hyödyntäviä ja entistä vihreämpiä talouksia; huomauttaa kuitenkin, että kasvava kauppa ei saisi johtaa metsien hävittämiseen ja kasvihuonekaasupäästöjen lisääntymiseen;

5.  kehottaa komissiota tukemaan aktiivisesti vapaakauppajärjestelmien ja kestävästi hallituilla luonnonvaroilla käytävän kaupan kehittämistä;

6.  pitää myönteisenä, että Madridin julistuksessa tunnustetaan nimenomaisesti valtioiden oikeus hallita ja säännellä luonnonvarojaan itsenäisesti, ja todetaan, että kestävyyttä koskevat kriteerit olisi otettava huomioon;

7.  painottaa, että kaikilla mailla on oikeus perustaa tarvittavat mekanismit elintarviketurvansa puolustamiseksi sekä pienten ja keskisuurten elintarviketuottajien toiminnan säilymisen ja kehityksen varmistamiseksi;

8.  katsoo, että jotta Latinalainen Amerikka voi hyötyä entistä enemmän kauppasuhteistaan ja jakaa kaupasta saadut hyödyt asianmukaisesti väestölle, hallitusten on kummallakin alueella otettava kyseiset hyödyt käyttöön parantaakseen sosiaalista hyvinvointia ja tuettava kauppapolitiikkaa toteuttamalla erityisesti sosiaalialaa ja verotusta koskevat asianmukaiset sisäiset ja rakenteelliset uudistukset ja parannettava ja tehostettava kauppaan liittyviä institutionaalisia valmiuksia;

9.  korostaa, että on tarpeellista edistää maakohtaisten täydentävien politiikkojen täytäntöönpanoa, jotta parannetaan kauppavaihdon mahdollisuuksia sidosryhmien keskuudessa erityisten kehitystavoitteiden mukaisesti; katsoo, että on olennaisen tärkeää käynnistää kauppaa tukeva apu ja tehostaa kauppaa kehityksen hyväksi;

10.  pitää myönteisenä positiivista kehitystä useimmissa Latinalaisen Amerikan maissa, joissa uusi kauppaa ja luonnonvaroja koskeva politiikka, jota tuetaan sisäisin uudistuksin, on vähentänyt osaltaan köyhyyttä ja epätasa-arvoa, kuten niiden Gini-kertoimien tehostuminen on osoittanut ja katsoo, että nämä ovat esimerkkejä edellytyksistä, joiden vallitessa kauppapolitiikka saattaa vaikuttaa myönteisesti hyvinvoinnin oikeudenmukaisempaan jakautumiseen;

11.  suhtautuu myönteisesti siihen, että Latinalaisessa Amerikassa tutkitaan uusia ja kunnianhimoisia taloudellisen yhteistyön muotoja, jotka liittyvät sosiaali- ja talouspolitiikkoihin; kehottaa komissiota tukemaan tällaisia etelä–etelä-yhdentymiseen liittyviä menettelyitä ja välttämään EU:n kauppasopimuksissa lausekkeita, jotka heikentäisivät kunkin yhdentymiseen tähtäävän lähestymistavan myönteisiä vaikutuksia;

12.  korostaa, että on käytettävä varoja ja teknistä apua sellaisten ohjelmien määrittämiseksi ja rahoittamiseksi, jotka luovat paikallisia ja alueellisia tuotantomahdollisuuksia elintarviketurvan varmistamiseksi sekä mahdollistavat syrjäytyneille, sosioekonomisen asteikon alapäähän sijoittuville yhteisöille ja pk-yrityksille kestävän pääsyn markkinoille;

13.  katsoo, että kauppaan liittyvä apu auttaisi tuottajia vähentämään liiketoimien kustannuksia, joita aiheutuu sääntelynormeista ja laatustandardeista, ja että olisi kehitettävä ohjelmia, joilla yrityksiä autetaan tarkastukseen, testaukseen ja viralliseen sertifiointiin liittyvissä ongelmissa;

14.  korostaa, että on tärkeää asettaa EU:n ja Latinalaisen Amerikan välisten sopimusten puitteissa tuotaville maataloustuotteille ympäristöä, jäljitettävyyttä ja elintarviketurvallisuutta koskevia vaatimuksia;

15.  pitää erittäin tärkeänä, että Latinalainen Amerikka monipuolistaa entisestään kauppaansa, joka perustuu pääasiassa raaka-aineisiin, ja jatkaa siirtymistä kohti kestävää, tavaroiden ja palveluiden kauppaa, jonka lisäarvo on suurempi voidakseen kilpailla maailmanlaajuisesti; katsoo, että nykyisiin toimitusketjuihin ja työnjakoon liittyvässä kansainvälisessä kuljetustoiminnassa olisi otettava ympäristönäkökohdat huomioon;

16.  kehottaa tiivistämään EU:n ja Latinalaisen Amerikan maiden yhteistyötä Madridin julistuksessa annettujen sitoumusten mukaisten ponnistelujen koordinoimiseksi, jotta saadaan pikaisesti tehtyä kunnianhimoinen, oikeudenmukainen ja kattava WTO-sopimus; korostaa, että avoimella ja oikeudenmukaisella sääntöihin perustuvalla monenvälisellä kauppajärjestelmällä tuetaan maailman talouksien toipumista talouskriisistä ja edistetään kasvua ja kehitystä poistamalla asteittain ja tasapainoisesti tulleja ja muita kuin tariffeihin perustuvia kaupan esteitä, mikäli se on asianmukaista ja sopusoinnussa kehitysmaiden erityis- ja poikkeuskohtelun periaatteiden kanssa, ja vähennetään samalla tehokkaasti köyhyyttä;

17.  pahoittelee joidenkin Latinalaisen Amerikan maiden, erityisesti Argentiinan, rahoituskriisin aikana toteuttamia protektionistisia toimenpiteitä; kehottaa komissiota käsittelemään säännöllisesti markkinoille pääsyä koskevaa kysymystä Latinalaisen Amerikan maiden kanssa;

18.  korostaa, että kaikkien kahdeksan YK:n vuosituhattavoitteen saavuttamisen olisi oltava ensisijainen tavoite nykyisissä kahden- ja monenvälisen kaupan neuvotteluissa; painottaa, että vuosituhannen kehitystavoitteita koskevien, Madridin julistuksessa uudistettujen sitoumusten täyttyminen ja maailman köyhyyden poistaminen edellyttävät sellaisia kaupankäynnin toimintaolosuhteita, joissa Latinalaisen Amerikan kehitysmaat todella pääsevät kehittyneiden maiden markkinoille ja voivat ylläpitää ja kehittää omaa kilpailukykyistä valmistus- ja jalostusteollisuutta, katsoo, että tällaisessa ympäristössä on sovellettava ympäristönsuojeluun ja sosiaalisiin oikeuksiin entistä tasa-arvoisempia kauppakäytäntöjä ja tehokkaita sääntöjä;

19.  katsoo, että Euroopan unionin olisi tehtävä houkuttelevampia tarjouksia, joiden tarkoituksena on palvella sen kauppakumppaneiden taloudellista kehitystä koskevia etuja, jotta varmistetaan unionin läsnäolo alueella USA:n ja Kiinan ohella; katsoo, että tähän olisi sisällyttävä täydentäviä, esimerkiksi valmiuksien lisäämistä ja teknologian siirtoja koskevia tarjouksia; korostaa, että kumppaneita olisi myös kohdeltava kunnioittavasti ja osapuolten tarpeiden epäsymmetria olisi huomioitava;

20.  toistaa, että on tärkeää sisällyttää ihmisoikeuslausekkeet sekä ympäristönormit ja sosiaaliset normit kaikkiin EU:n ja kolmansien maiden kanssa tehtäviin kauppasopimuksiin, Latinalaisen Amerikan maat mukaan luettuina, jotta saadaan johdonmukaisesti toteutettua ulkoinen toiminta, jossa otetaan huomioon sekä EU:n taloudelliset edut että sen perusarvojen edistäminen;

21.  korostaa, että koko arvoketjun positiivisen markkinakehityksen olisi nostettava tulot asianmukaisille tasoille ja että voittomarginaalien olisi hyödytettävä kaikkia arvoketjuun kuuluvia toimijoita;

22.  katsoo, että on tarpeellista antaa kauppakumppanuudelle aidosti eurooppalainen ulottuvuus kasvattamalla Latinalaisen Amerikan maiden ja kaikkien muiden maiden välistä kauppavaihtoa, Keski- ja Itä-Euroopan maat mukaan luettuina; pitää tarpeellisena, että kauppavaihtoon otetaan mukaan entistä laajempi kirjo talouden aloja;

23.  korostaa, että Latinalaisessa Amerikassa toimivien EU-alueen yritysten olisi toimittava rakentavasti noudattamalla eurooppalaisia ympäristönormeja, sosiaalisen suojelun normeja ja laadunhallinnan normeja ja maksamalla kunnollista palkkaa ja turvaamalla työpaikat;

24.  on tietoinen siitä, että Latinalaisessa Amerikassa toimivissa yrityksissä on havaittu tapahtuneen rikkomuksia, kuten ympäristön pilaamista, työvoiman hyväksikäyttöä sekä vakavia ihmisoikeusloukkauksia; muistuttaa, että koko EU:n ja Latinalaisessa Amerikassa toimivien EU-alueen yritysten on toimittava yhteiskunnallis-ammatillisen ja ympäristöllisen käyttäytymisen mallina avoimissa ja ihmisoikeuksia kunnioittavissa puitteissa, joilla varmistetaan kaikkien toimijoiden suojelu; korostaa, että eurooppalaiset monikansalliset yritykset ovat merkittävä osa EU:n imagoa alueella ja niiden on edistettävä unionin arvoja yritysten sosiaalisen vastuun periaatteita kunnioittaen;

25.  myöntää, että banaanien kauppaa koskevien WTO-sopimusten tekeminen päättää Latinalaisen Amerikan ja AKT-kumppanimaiden banaanintuottajien kanssa käydyn pitkäkestoisen kiistelyn, se voi helpottaa Dohan kierroksen neuvotteluiden edistämistä ja edistää sitä, että lukuisia Keski-Amerikan, Kolumbian ja Perun kanssa tehtäviä sopimuksia koskevat neuvottelut on saatu päätökseen; kehottaa kuitenkin ottamaan huomioon AKT-kumppaneille annetut sitoumukset ja EU:n tuottajien edut; kehottaa kiistojen välttämiseksi kohtelemaan oikeudenmukaisesti kaikkia kauppakumppaneita Latinalaisessa Amerikassa, mukaan luettuina ne, jotka eivät ole tehneet kauppasopimusta EU:n kanssa;

26.  huomauttaa, että WTO:ssa tehdyillä sopimuksilla ja tietyillä Latinalaisen Amerikan maiden kanssa voimassa olevilla kahdenvälisillä sopimuksilla on vaikutuksia syrjäisimpien alueiden haavoittuviin talouksiin, koska niiden ja Latinalaisen Amerikan mantereen maatalousalat ovat samankaltaisia; tukee sen vuoksi lähestymistapaa, jonka mukaisesti EU:n ja Latinalaisen Amerikan kauppasuhteissa säilytetään syrjäisimpien alueiden strategiset ja perinteiset alat, niille myönnetään asianmukaisia korvauksia ja niihin kiinnitetään erityistä huomiota, jotta ei jätettäisi noudattamatta näitä alueita koskevia velvoitteita, jotka EU on hyväksynyt syrjäisimpiä alueita koskevassa eurooppalaisessa strategiassaan 2009;

27.  korostaa, että kaikkien assosiaatiosopimusten täytäntöönpanossa on otettava huomioon asianomaisten ihmisten edut ja että parlamenttien on ratifioitava ne siten, että niiden kaikkia pilareita, eli poliittista vuoropuhelua, yhteistyötä ja kauppaa, kunnioitetaan;

28.  panee merkille, että EU:n ja Keski-Amerikan maiden välistä assosiaatiosopimusta koskevat neuvottelut saatiin myönteiseen päätökseen, ja katsoo, että sopimuksen olisi ensimmäisenä esimerkkinä alueiden välisestä sopimuksesta edistettävä asianmukaisin tukitoimin vaurauden lisäämisen ohella myös Keski-Amerikan maiden tiiviimpää yhdentymistä; panee merkille Panaman päätöksen käynnistää menettely Keski-Amerikan taloudellisen yhdentymisen järjestelmään liittymisestä;

29.  panee merkille, että neuvottelut EU:n sekä Kolumbian ja Perun välisestä useamman osapuolen kauppasopimuksesta on saatu myönteiseen päätökseen; panee merkille, että Bolivia on päättänyt peruuttaa monenkeskistä kauppasopimusta koskevan kanteensa, jonka se on nostanut Andien yhteisön tuomioistuimessa; kehottaa sen vuoksi asianomaisia osapuolia siirtymään kohti tulevaa assosiaatiosopimusta, josta neuvotellaan kaikkien Andien yhteisön maiden kanssa;

30.  kannattaa, että EU:n ja Mercosurin assosiaatiosopimusta koskevat neuvottelut aloitetaan uudelleen – ottaen huomioon, että tämänkaltainen assosiaatiosopimus, joka on erittäin tärkeä ja vaikuttaa 700 miljoonaan ihmiseen, olisi nopeasti tehtynä maailman kunnianhimoisin kahden alueen välinen sopimus – ja korostaa sen vuoksi, että Euroopan parlamentin on oltava tiiviisti mukana neuvotteluiden kaikissa vaiheissa; on tietoinen, että maatalouskysymykset ovat todennäköisesti neuvotteluiden hankalimpia aiheita; vaatii, että maataloustuotteiden tuonnissa EU:hun on edellytettävä, että siinä noudatetaan eurooppalaisia kuluttajansuoja-, eläinsuojelu- ja ympäristönsuojelunormeja sekä sosiaalisia vähimmäisnormeja; korostaa, että kummankin osapuolen kannalta tasapainoinen tulos on saavutettava loppujen lopuksi niin, että varmistetaan, että neuvotteluissa otetaan täysin huomioon viimeaikaiset tapahtumat maailmantaloudessa, globaalit ympäristöhaasteet, kuten ilmastonmuutos, ja Euroopan parlamentin esittämät vaatimukset ja huolenaiheet;

31.  kehottaa komissiota ottamaan parlamentin tiiviisti mukaan neuvotteluihin, jotka liittyvät Chilen ja Meksikon kanssa tehtyjen sopimusten välttämättömään päivittämiseen;

32.  tukee päättäväisesti Meksikon ja EU:n strategisen kumppanuuden yhteistä täytäntöönpanosuunnitelmaa ja neuvotteluita, joiden tarkoituksena on uudistaa kunnianhimoisesti kauppasuhteita ja hyödyntää kokonaisuudessaan EU:n ja Meksikon assosiaatiosopimusta, jonka voimaantulon jälkeen kauppavirtoja on voitu kasvattaa 122 prosentilla;

33.  tukee päättäväisesti Chilen ja EU:n kehitys- ja innovaatioassosiaation etenemissuunnitelmaa ja työohjelmaa sekä sitä, että syvennetään assosiaatiosopimuksen mukaista tavaroiden ja palveluiden alan kauppaa, koska sopimus on mahdollistanut sen, että vuodesta 2003 alkaen EU:n ja Chilen välinen kauppa on yli kaksinkertaistunut;

34.  korostaa, että Mercosurin kanssa tehtävän sopimuksen vaikutuksista Eurooppaan on tehtävä ennakkotutkimus, koska naudanlihan tuonnin ennakoidaan kasvavan 70 prosenttia ja siipikarjan lihan 25 prosenttia, mikä johtuu alhaisemmista tuotantokustannuksista, koska terveys-, ympäristö- ja sosiaalinormit ovat väljempiä;

35.  kehottaa komissiota ja sen latinalaisamerikkalaisia kumppaneita ottamaan kansalaisyhteiskunnan edustajat mukaan arvioimaan kauppasopimuksiin sisältyvien työ-, ihmisoikeus- ja ympäristönormien noudattamista ja edistämään assosiaatiosopimusten mukaisen, kansalaisyhteiskunnan kanssa käytävän säännöllisen vuoropuhelun järjestämistä;

36.  on syvästi huolestunut Argentiinan viranomaisten viime aikoina toteuttamista rajoittavista toimenpiteistä, jotka koskevat elintarvikkeita, joita tuodaan kolmansista maista, Euroopan unioni mukaan luettuna; pitää näitä toimenpiteitä todellisina, tullien ulkopuolisina kaupan esteinä, jotka eivät ole WTO:n velvoitteiden mukaisia; kehottaa tämän vuoksi Argentiinan viranomaisia poistamaan tämän elintarvikkeita koskevan laittoman rasitteen, joka voisi olla huono merkki ja vakava este parhaillaan käytäville EU–Mercosur-neuvotteluille;

37.  kehottaa komissiota tekemään kauppaneuvotteluista entistä avoimempia antamalla tärkeät asiakirjat ja sopimusluonnokset aikaisessa vaiheessa kaikille työmarkkinaosapuolille aloilla, joihin kauppasopimusten tulos mahdollisesti vaikuttaa, ja soveltamaan samalla standardimenettelyitä luottamuksellisiin asiakirjoihin sekä perustamaan jatkuvan ja virallisen menettelyn osapuolten kuulemiseksi;

38.  katsoo, että Etelä-Amerikan kansakuntien unionilla (UNASUR) on tärkeä rooli;

39.  kehottaa komissiota harkitsemaan mahdollisuutta tehdä näiden kahden mantereen välistä tiivistä yhteistyötä Latinalaisen Amerikan uuden rautatieverkoston kehittämiseksi;

40.  panee merkille päätöksen Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden välisen yhteisön (CELAC) perustamisesta; korostaa, että alueellinen yhdentyminen on olennainen prosessi, jolla autetaan Latinalaista Amerikkaa mukautumaan uusiin maailmanlaajuisiin haasteisiin;

41.  katsoo, että kauppaa, energiaa ja ilmastonmuutosta koskevien puiteohjelmien olisi oltava toisiaan tukevia;

42.  kehottaa komissiota tukemaan kumppaneitaan Latinalaisessa Amerikassa kilpailukykyisten ja lisäarvoa tuottavien tuotantolaitosten perustamisessa; ehdottaa perustamaan sekä Latinalaisen Amerikan alueille että kaikkialle EU:n jäsenvaltioihin kaupan alan oppilaitoksia, joiden tavoitteena on lisätä pk-yritysten valmiuksia järjestämällä koulutustilaisuuksia kumppanialueen kanssa käytävän maataloustuotteiden, tavaroiden ja palveluiden kaupan ehdoista;

43.  kehottaa Latinalaisen Amerikan maita ryhtymään vilpittömiin ponnisteluihin ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja erityisesti metsien katoamisen pysäyttämiseksi;

44.  rohkaisee EU:ta tukemaan Euroopan ja Latinalaisen Amerikan eri maissa järjestettäviä EU:n ja Latinalaisen Amerikan messuja, jotta saataisiin aikaan foorumi erityisesti pk-yritysten kontakteja ja kumppanuussopimuksia varten;

45.  katsoo, että yleisen tullietuusjärjestelmän (GSP) seuraavassa uudistuksessa siitä on tehtävä tehokkaampi ja vakaampi, jotta varmistetaan, että Latinalaisen Amerikan tuottajat hyötyvät tämän etuuskohteluun perustuvan järjestelmän eduista; katsoo, että kauppasopimusneuvotteluissa sellaisten maiden kanssa, jotka jo hyötyvät GSP+-järjestelmästä, olisi noudatettava vastaavuutta, jossa otetaan huomioon laajassa mielessä GSP+-järjestelmän mukainen etuuskohtelun taso; korostaa, että kaikki maat voivat vapaasti jäädä neuvotteluiden ulkopuolelle ja siksi hyötyä edelleen GSP+-järjestelmästä niin kauan kuin ne täyttävät asiaa koskevat ehdot;

46.  panee merkille EU:n ehdottaman uuden Latinalaisen Amerikan investointivälineen perustamisen, jonka tärkeimpänä tavoitteena olisi oltava se, että käynnistetään rahoitushankkeita ja monipuolistetaan siten uusia Latinalaiseen Amerikkaan kohdistuvia sijoituksia, joilla tuetaan eniten apua tarvitsevien alojen kehitystä ja joita ovat esimerkiksi toimivat joukkoliikenteen ja liikkuvuuden järjestelmät, energiansäästö, uusiutuvat energiat, koulutus ja tutkimus;

47.  suhtautuu myönteisesti päätökseen perustaa EU–LAC-säätiö, joka on myös kaupallisella tasolla hyödyllinen alueiden välisen kumppanuuden vahvistamisen, sen näkyvyyden lisäämisen ja kaikkien sen mahdollisuuksien levittämisen kannalta;

48.  katsoo, että kauppasopimusten sanamuodoilla investointien suojasta on edistettävä investointien kehittämisen oikeusvarmuutta rajoittamatta hallitusten toimintamahdollisuuksia, jotta ne voivat huolehtia kansalaistensa ympäristö- ja terveystarpeista sekä sosiaalisista tarpeista;

49.  tunnustaa Ecuadorin ulkomaanvelkaa koskevan, kansainvälisen komission tekemän tilintarkastuksen merkityksen ja rohkaisee muita maita ryhtymään vastaaviin toimiin; kehottaa komissiota ja neuvostoa nopeuttamaan joidenkin Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen maiden ulkomaanvelkaa koskevien ongelmien ratkaisemista sekä kahdenvälisesti että kansainvälisissä rahoituslaitoksissa;

50.  kehottaa Euroopan unionia tukemaan uutta käsitettä, jonka mukaisesti ympäristönsuojelua tuetaan korvaamalla kaupasta mahdollisesti saatavien tulojen menetys, ja osarahoittamaan Ecuadorin hallituksen ehdottamaa, YK:n kehitysohjelman alaisuuteen perustettavaa Yasuni–ITT-rahastoa, josta on tarkoitus maksaa Ecuadorin kansalle korvausta siitä, että he pidättäytyvät ottamasta talteen öljyä Yasunin kansallispuiston alueella sijaitsevilta öljykentiltä;

51.  toistaa, että EU:n olisi tuettava aktiivisesti ja konkreettisesti niitä kehitysmaita, jotka hyödyntävät TRIPS-sopimuksen niin kutsuttuja joustovälineitä pystyäkseen hankkimaan kohtuuhintaisia lääkkeitä kansanterveysalan ohjelmiensa puitteissa;

52.  kehottaa komissiota panemaan EU:n uudessa kauppapolitiikassa täytäntöön tässä mietinnössä esitetyt suositukset, erityisesti EU:n ja LAC:n välisen kaupan tulevaisuutta koskevat suositukset;

53.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL C 285 E, 22.11.2006, s. 126. (2) EUVL C 293 E, 2.12.2006, s. 155. (3) EUVL C 298 E, 8.12.2006, s. 261. (4) EUVL C 296 E, 6.12.2006, s. 123. (5) EUVL C 308 E, 16.12.2006, s. 182. (6) EUVL C 102 E, 24.4.2008, s. 291. (7) EUVL C 175 E, 10.7.2008, s. 591. (8) EUVL C 297 E, 20.11.2008, s. 193. (9) EUVL C 259 E, 29.10.2009, s. 64. (10) EUVL C 259 E, 29.10.2009, s. 77. (11) EUVL C 279 E, 19.11.2009, s. 5. (12) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0089. (13) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0141. (14) EUVL C 285 E, 26.11.2009, s. 126. (15) EUVL L 211, 6.8.2008, s. 1. (16) ”The Future of the WTO - Addressing Institutional Challenges in the New Millennium”, neuvottelukunnan raportti pääjohtaja Supachai Panitchpakdille (WTO, tammikuu 2005). (17) UNFCCC:n päätösluonnos -/CP.15, Kööpenhaminan sitoumus, FCCC/CP/L.7.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 21. lokakuuta 2010 Zimbabwen pakkohäädöistä

P7_TA(2010)0388 RC-B7-0583/2010

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon lukuisat aikaisemmat Zimbabwesta antamansa päätöslauselmat, joista viimeisin on 8. heinäkuuta 2010 annettu päätöslauselma(1),

–  ottaa huomioon taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan YK:n kansainvälisen yleissopimuksen 11 artiklan, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 17 artiklan, lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen 27 artiklan 3 kohdan, kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen 14 artiklan 2 kohdan ja Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön 7 artiklan 1 kohdan d alakohdan ja 7 artiklan 2 kohdan d alakohdan,

–  ottaa huomioon 15. helmikuuta 2010 annetun neuvoston päätöksen 2010/92/YUTP(2), jolla jatketaan yhteisessä kannassa 2004/161/YUTP(3) Zimbabween kohdistettuja rajoittavia toimenpiteitä 20. helmikuuta 2011 saakka, ja 8. joulukuuta 2008 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1226/2008(4), jolla muutetaan neuvoston asetusta (EY) N:o 314/2004 tietyistä Zimbabwea koskevista rajoittavista toimenpiteistä,

–  ottaa huomioon 22. helmikuuta 2010 annetut ulkoasiainneuvoston päätelmät Zimbabwesta sekä Euroopan unionin ja Etelä-Afrikan kymmenennen ministeritason poliittisen vuoropuhelun yhteydessä 11. toukokuuta 2010 hyväksytyt päätelmät Zimbabwesta,

–  ottaa huomioon Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien peruskirjan, jonka Zimbabwe on ratifioinut,

–  ottaa huomioon YK:n pääsihteerin asuinyhdyskunnista vastaavan erityislähettilään Anna Tibajukan heinäkuussa 2005 julkaistun raportin,

–  ottaa huomioon 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun AKT:n ja EU:n kumppanuussopimuksen (Cotonoun sopimus),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan 5 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että jopa 20 000 Hararen laitamilla sijaitsevan epävirallisen Hatcliffe Extension -asuinyhdyskunnan asukasta on uhattu häätää pakolla, koska he eivät ole maksaneet viranomaisten vaatimaa kohtuuttoman korkeaa vuokrasopimuksen uusimismaksua,

B.  ottaa huomioon, että Zimbabwen hallitus vaatii asukkailta jopa 140 Yhdysvaltojen dollarin suuruista maksua vuokrasopimuksen uusimisesta ja että asukkaiden kanssa ei ole neuvoteltu maksuista tai uusimismenettelystä, joten vuokrasopimusten uusimiseen tai häätöön reagoimiseen jää kohtuuttoman vähän aikaa, muistuttaa, että pienituloisille soveltuvien asuntojen vähäisyys johtaa pihamökkien tai laajennusosien rakentamiseen takapihoille ja tällaiset laajennukset ovat nyt selvästi rakennusmääräysten vastaisia,

C.  ottaa huomioon, että Hatcliffe Extensionin asukkaat ovat Zimbabwen köyhimpiä ihmisiä ja että Zimbabwessa tulot henkeä kohden ovat alle 100 Yhdysvaltojen dollaria ja pitkäaikaistyöttömiä on noin 90 prosenttia; ottaa huomioon, että pakkohäädöt vaikuttavat tuhoisasti myös epävirallisen sektorin työllisyyteen ja vievät näin ihmisiltä vakituiset tulot,

D.  ottaa huomioon, että useimmille asukkaille annettiin maatontti sen jälkeen kun viranomaiset olivat häätäneet heidät pakolla, kun maassa toteutettiin vuonna 2005 pakkohäätöohjelma ”Operaatio Murambatsvina”, jonka johdosta 700 000 ihmistä menetti kotinsa ja toimeentulonsa,

E.  ottaa huomioon, että ”Operaatio Garikai”, jonka tarkoituksena oli huolehtia häätöjen uhreista, oli täysin riittämätön korjaamaan tilannetta, johon päädyttiin, kun ”Operaatio Murambatsvinan” aikana rikottiin vakavasti ihmisten oikeutta riittävään asuntoon,

F.  ottaa huomioon, että viisi vuotta pakolla tehtyjen joukkohäätöjen jälkeen ”Operaatio Garikain” mukaisesti perustettujen asutusalueiden asukkaat elävät kurjissa oloissa ilman mahdollisuutta peruspalveluihin,

G.  ottaa huomioon, että kohtuuttomien vuokramaksujen periminen ei rajoitu Hatcliffeen vaan myös muiden eri puolella maata sijaitsevien epävirallisten asuinyhdyskuntien asukkaat ovat valtion hyväksymän pakkohäädön uhkaamia,

H.  ottaa huomioon, että Zimbabwen järkyttävä humanitaarinen, poliittinen ja taloudellinen tilanne huononee koko ajan ja miljoonia zimbabwelaisia uhkaa jatkuvasti nälkiintyminen ja he elävät elintarvikeavun varassa; ottaa huomioon, että tämä tapahtuu maassa, jossa on maailman neljänneksi korkein hivin esiintyvyys, polttoaineista on puutetta ja lapsikuolleisuus on lisääntynyt merkittävästi,

1.  vaatii lopettamaan välittömästi laajoilla pakkohäädöillä uhkaamisen Zimbabwessa ja vaatii myös avustus- ja humanitaaristen järjestöjen rajoittamatonta pääsyä auttamaan uhanalaisessa asemassa olevia ja muita maan sisällä siirtymään joutuneita;

2.  kehottaa Zimbabwen hallitusta viipymättä hylkäämään mielivaltaisesti määrätyt vuokrasopimusten uusimismaksut, joita asukkailla yksinkertaisesti ei ole varaa maksaa; vaatii tässä mielessä Zimbabwen viranomaisia lopettamaan pakkohäätöihin kytkeytyvän kaavoituslain käyttämisen puoluepoliittisen edun tavoitteluun, kuten tapahtui vuonna 2005 toteutetun ”Operaatio Murambatsvinan” aikana; kehottaa näin ollen Zimbabwen hallitusta kehittämään asuntopolitiikkaa siten, että se täyttää asukkaiden tarpeet, ja tekemään tämän kaikkien pakkohäätöjen uhrien kanssa neuvotellen;

3.  muistuttaa Zimbabwen hallitusta sen kansainvälisten yleissopimusten mukaisesta velvoitteesta huolehtia siitä, että kaikilla pienituloisilla kodeistaan pakolla häädetyillä ihmisillä on mahdollisuus riittävään asuntoon ja että heidän oikeuttaan elämään, turvallisuuteen ja ruokaan kunnioitetaan, minkä lisäksi sen on suojeltava kansalaisiaan turvattomuuden kierteeltä ja uusilta rikkomuksilta tarjoamalla turvallisia asuntojen hallintamuotoja ja vuokrasopimuksia koskevia kohtuullisia maksusuunnitelmia, ja käytettävä myös kaivosteollisuuden tuloja ihmisten tarpeiden täyttämiseksi;

4.  ehdottaa, että Zimbabwen hallitus tekee arvion niistä aineellisista ja sosiaalisista menetyksistä, joita ”Operaatio Murambatsvina” ja muut pakkohäädöt ovat aiheuttaneet, voidakseen tarjota hyvitystä kaikille niille, jotka ovat menettäneet kotinsa, toimeentulonsa ja sosiaaliset verkostonsa, mukaan lukien Marangen timanttikenttien alueella tai niiden tuntumassa elävät, ja kehottaa sitä neuvottelemaan paikallisyhteisöjen kanssa ennen päätösten tekemistä;

5.  vaatii, että Zimbabwen hallitus tarkastelee uudelleen ”Operaatio Garikaita” ja tarkistaa sitä neuvotellen vilpittömästi operaation kohteeksi joutuneiden kanssa, jotta se voi ottaa huomioon kaikkien ”Operaatio Murambatsvinan” kohteeksi joutuneiden asunnontarpeen;

6.  pitää erittäin valitettavana, että joukkohäädöt entisestäänkin vaarantavat Zimbabwen pyrkimykset saavuttaa vuosituhannen tavoitteet, joiden toteutuminen jo nyt on vaakalaudalla;

7.  muistuttaa, että hallituksen häätöohjelma ja sen muu väkivaltainen toiminta on vaikeuttanut terveyspalveluiden käyttöä ja koulutukseen pääsyä ja vaarantanut näin pyrkimykset torjua hiviä ja aidsia ja vähentää äitiyskuolleisuutta;

8.  vaatii Etelä-Afrikkaa ja eteläisen Afrikan kehitysyhteisöä (SADC) oman etunsa ja Zimbabwen ja laajemmin eteläisen Afrikan edun nimissä edelleen toimimaan siten, että täysi demokratia voidaan palauttaa Zimbabween ja oikeusvaltioperiaatetta noudatetaan ja myös zimbabwelaisten ihmisoikeudet turvataan; toteaa, että Mugabe ja hänen läheiset kannattajansa ovat edelleen jatkuvasti poliittisen ja taloudellisen jälleenrakennuksen ja sovinnon kompastuskivenä Zimbabwessa, koska he ryöstävät maan taloudellisia voimavaroja omaksi hyödykseen;

9.  korostaa Euroopan unionin ja Zimbabwen välisen vuoropuhelun merkitystä ja pitää tervetulleena tässä saavutettua edistystä;

10.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden ja jäsenehdokasvaltioiden hallituksille, ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle / komission varapuheenjohtajalle, Zimbabwen ja Etelä-Afrikan hallituksille ja parlamenteille, AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen yhteispuheenjohtajille, yleisafrikkalaiselle parlamentille ja muille Afrikan unionin toimielimille, YK:n pääsihteerille, SADC:n pääsihteerille ja Kansainyhteisön pääsihteerille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0288. (2) EUVL L 41, 16.2.2010, s. 6. (3) EUVL L 50, 20.2.2004, s. 66. (4) EUVL L 331, 10.12.2008, s. 11.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 21. lokakuuta 2010 Kambodžasta ja erityisesti Sam Rainsyn tapauksesta

P7_TA(2010)0389 RC-B7-0550/2010

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 13. tammikuuta 2005 nais- ja lapsikaupasta Kambodžassa antamansa päätöslauselman(1), 10. maaliskuuta 2005 Kambodžasta antamansa päätöslauselman(2), 1. joulukuuta 2005 ihmisoikeustilanteesta Kambodžassa, Laosissa ja Vietnamissa antamansa päätöslauselman(3), 19. tammikuuta 2006 poliittisista rankaisutoimista Kambodžassa antamansa päätöslauselman(4) ja 15. maaliskuuta 2007 Kambodžasta antamansa päätöslauselman(5),

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisön ja Kamputsean yhteistyösopimuksen vuodelta 1997(6) ja erityisesti sen 1 artiklan (ihmisoikeuksien kunnioittaminen), 19 artiklan (sopimuksen keskeyttäminen, jos jompikumpi osapuolista rikkoo 1 artiklaa) ja 19 artiklaa koskevan liitteen I,

–  ottaa huomioon YK:n vuonna 1998 antaman julistuksen ihmisoikeuksien puolustajista,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien puolustajia koskevat EU:n suuntaviivat, jotka neuvosto hyväksyi 14. kesäkuuta 2004 ja päivitti vuonna 2008,

–  ottaa huomioon taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen sekä kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2010 annetun Kambodžan ihmisoikeustilannetta seuraavan Yhdistyneiden kansakuntien erityistarkkailijan raportin, jossa pahoitellaan ulkopuolisten tahojen puuttumista tuomioistuimen työhön(7),

–  ottaa huomioon parlamenttienvälisen liiton parlamentin jäsenten ihmisoikeuksista vastaavan komitean 12.–15. heinäkuuta 2010 järjestetyssä kokouksessa tekemän päätöksen,

–  ottaa huomioon parlamenttienvälisen liiton yleishallintoneuvoston 6. lokakuuta 2010 hyväksymän päätöslauselman,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan 5 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että huolestuttava autoritaarinen suuntaus on ollut havaittavissa Kambodžassa viime vuosien aikana; toteaa, että se ilmenee ihmisoikeustilanteen heikkenemisenä, perusvapauksien tukahduttamisena, raakana maananastuksena, joka vaikuttaa pääasiallisesti köyhiin, kaikenlaisen kritiikin ja vastalauseiden kieltämisenä, parlamentaarisen opposition ja kansalaisyhteiskunnan toimijoiden vainoamisena, tuomioistuimen vallan käyttämisenä poliittisien tarkoitusperien saavuttamiseksi ja ajautumisena yksipuoluejärjestelmään,

B.  ottaa huomioon, että Kambodžan parlamentin jäsen ja maan toiseksi suurimman poliittisen puolueen johtaja Sam Rainsy on ollut maan autoritaarisen hallitsevan puolueen ja Kambodžan hallituksen vainon kohteena,

C.  ottaa huomioon, että Phnom Penhin aluetuomioistuin tuomitsi 23. syyskuuta 2010 oppositiojohtaja Sam Rainsyn poissaolevana kymmenen vuoden vankeuteen syytettynä harhaanjohtamisesta ja julkisten asiakirjojen väärentämisestä; ottaa huomioon, että hänen tuomitsemisensa perustui kansalaistottelemattomuudeksi luettavaan tekoon, sillä hän poisti kuusi tilapäistä rajapylvästä Vietnamin ja Kambodžan väliseltä rajalta, josta maat edelleen kiistelevät; ottaa huomioon, että teon tarkoituksena oli tukea kyläläisiä, jotka väittivät olevansa maananastuksen uhreja, sillä heidän mukaansa vietnamilaiset olivat laittomasti siirtäneet rajapylväitä Kambodžan alueen puolelle kyläläisten riisipelloille eivätkä heidän viranomaisille tekemänsä valitukset olleet tuottaneet tulosta,

D.  ottaa huomioon, että Phnom Penhin vetoomustuomioistuin päätti 13. lokakuuta 2010 pitää voimassa Svay Riengin hallinto-oikeuden Sam Rainsylle 27. tammikuuta 2010 poissaolevana langetettaman kahden vuoden tuomion, joka liittyi vastalauseena vietnamilaisten väitetylle tunkeutumiselle Kambodžan alueelle järjestettyyn protestiin, mutta päätti vapauttaa kaksi Sam Rainsyn kanssa samanaikaisesti tuomittua kyläläistä sen jälkeen, kun nämä olivat olleet vangittuina yhdeksän kuukautta ja 20 päivää,

E.  ottaa huomioon, että Kambodžan hallitsevan puolueen strategia on käyttää poliittisesti alistettua tuomioistuinta tukahduttaakseen kaiken hallituksenvastaisen kritiikin,

F.  ottaa huomioon, että Kambodžassa on hälyttävä määrä ihmisiä pidätettynä, mikä johtuu erilaisista rikostuomioistuinjärjestelmän toiminnan puutteista, eikä oikeusistuimen riippumattomuudesta tai puolueettomuudesta ole edelleenkään takeita,

G.  ottaa huomioon, että ihmisoikeusalan kansalaisjärjestöjen arvioiden mukaan hallitus on käyttänyt tuomioistuimia vaientaakseen kritiikin, jota sen maananastusta, korruptiota ja rajakiistoja koskevat vastaukset ovat herättäneet,

H.  ottaa huomioon, että Takeon hallinto-oikeus määräsi 30. elokuuta 2010 Licadho-kansalaisjärjestön henkilöstöön kuuluvalle Leang Sokchoeunille kahden vuoden vankeustuomion sillä perusteella, että tämä oli väitteiden mukaan jakanut hallituksenvastaisia lentolehtisiä tammikuussa 2010; toteaa kuitenkin, että oikeudenkäyntiin liittyi vakavia menettelyvirheitä,

I.  ottaa huomioon, että oppositiota edustava parlamentin jäsen Mu Sochua on tuomittu pääministerin halventamisesta,

J.  ottaa huomioon, että toimittaja Hang Chakra pidätettiin yhdeksäksi kuukaudeksi sen jälkeen, kun hän oli paljastanut korruptiotapauksen varapresidentti Sok Anin lähipiirissä,

K.  ottaa huomioon, että Sam Rainsy erotettiin vuonna 1995 kansalliskokouksen edustajainhuoneesta perustuslain vastaisesti, mutta hän onnistui saamaan parlamenttipaikkansa takaisin seuraavissa vaaleissa; ottaa huomioon, että hän on onnistunut välttämään useat murhayritykset, kuten hengenvaarallisen granaatti-iskun vuonna 1997, mutta arviolta 80 Rainsyn kannattajaa on murhattu,

L.  ottaa huomioon, että hallitseva puolue riisti häneltä parlamentaarisen koskemattomuuden kolmesti kyseenalaisin perustein, jotta hänelle voitiin määrätä vankeusrangaistus,

M.  ottaa huomioon, että EU on Kambodžan suurin yksittäinen tuen antaja,

1.  tuomitsee kaikki opposition ja kansalaisjärjestöjen edustajille poliittisin perustein määrätyt tuomiot ja erityisesti Sam Rainsylle 23. syyskuuta 2010, 13. lokakuuta 2010 ja 27. tammikuuta 2010 annetut tuomiot, Leang Sokchoeunille 30. elokuuta 2010 annetun tuomion sekä Mu Sochualle ja toimittaja Hang Chakralle annetut tuomiot;

2.  muistuttaa Kambodžan hallitusta siitä, että sen on täytettävä demokraattisia periaatteita ja perustavia ihmisoikeuksia koskevat velvoitteensa ja sitoumuksensa, jotka kuuluvat keskeisesti edellä mainittuun yhteistyösopimukseen, sellaisina kuin ne on määritelty kyseisen sopimuksen 1 artiklassa;

3.  kehottaa Kambodžan viranomaisia varmistamaan, että parhaillaan valmisteilla olevalla kansalaisjärjestöjä koskevalla lailla ei rajoiteta Kambodžan kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden toimintaa mielivaltaiseen tulkintaan perustuen ja että sitä ei sovelleta siten, että se saattaa kansalaisyhteiskunnan ja opposition epäedulliseen asemaan;

4.  kehottaa kaikkia poliittisia vaikuttajia vaalimaan hyviä naapuruussuhteita edistäviä menettelytapoja alueella ja politiikkaa, jolla tuetaan etnisten ja kulttuuristen ryhmien sovinnon aikaansaamista Kambodžassa;

5.  panee merkille, että YK:n erityistarkkailija on kiinnittänyt huomiota Kambodžan hallituksen saavuttamaan edistykseen ja sen toteuttamiin toimiin, ja toivoo näkevänsä sellaisia käytännön toimia, joilla saadaan aikaan huomattavaa ja kestävää parannusta ihmisoikeustilanteeseen ja oikeusistuimien riippumattomuuteen;

6.  kehottaa Kambodžan viranomaisia

7.  on erittäin huolissaan oppositiojohtajaa Sam Rainsya vastaan nostetuista syytteistä ja tälle langetetusta 12 vuoden vankeustuomiosta, jotka määrättiin eleestä, jota se pitää symbolisena ja puhtaasti poliittisena;

8.  on erittäin huolestunut siitä, että jos päätös pidetään voimassa, se estää Sam Rainsyä osallistumasta vuoden 2013 parlamenttivaaleihin ja sillä on vaikutuksia, jotka ulottuvat vielä Sam Rainsyn tapausta pidemmälle, koska sillä saattaa olla vaikutusta oppositioon kokonaisuudessaan, etenkin siksi, että useiden avoimesti mielipiteensä ilmaisseiden opposition jäsenten syytteeseenpano on jo kaventanut poliittista liikkumatilaa, ja näin ollen se vahingoittaisi Kambodžan demokratisoitumiskehitystä;

9.  kehottaa sen vuoksi viranomaisia selvittämään keinoja nykyisten ongelmien ratkaisemiseksi poliittisen vuoropuhelun avulla ja antamaan Sam Rainsylle luvan jatkaa parlamentaarista toimintaansa mahdollisimman pian;

10.  kehottaa Kambodžan viranomaisia ottamaan huomioon Kambodžan ihmisoikeustilannetta seuraavan Yhdistyneiden kansakuntien erityistarkkailijan suositukset; kehottaa Kambodžan parlamenttia keskustelemaan raportista parlamentissa ja ryhtymään tarvittaviin toimiin, jotta edellä mainittujen suositusten täytäntöönpano taataan;

11.  kehottaa Euroopan unionia ryhtymään toimiin, joiden avulla varmistetaan, että perusvapauksia, sellaisena kuin ne on vahvistettu edellä mainitun yhteistyösopimuksen 1 artiklassa, kunnioitetaan ja että kansalaisvapauksien loukkaamisesta koituu seurauksia; kehottaa Euroopan unionia myös asettamaan rahoitustuen jatkamisen ehdoksi, että Kambodžan ihmisoikeustilanne paranee;

12.  kehottaa ottamaan käyttöön EU:n tukeman ja YK:n koordinoiman humanitaarisen pelastussuunnitelman, jonka avulla tuetaan kambodžalaisia, joita kriisi on koetellut ankarimmin, etenkin niitä, jotka työskentelevät tekstiili- ja rakennusteollisuuden alalla ja ovat menettäneet työpaikkansa;

13.  kehottaa suhteista Kaakkois-Aasian maihin vastaavaa valtuuskuntaa, Kaakkois-Aasian maiden liittoa (ASEAN) ja ulkoasiainvaliokuntaa seuraamaan kehitystä;

14.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, ASEANin ja ASEMin jäsenvaltioiden hallituksille, ASEMin sihteeristölle, YK:n pääsihteerille, YK:n ihmisoikeusvaltuutetulle ja Kambodžan kuningaskunnan hallitukselle ja kansalliskokoukselle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2005)0012. (2) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2005)0081. (3) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2005)0462. (4) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0032. (5) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0085. (6) EYVL L 269, 19.10.1999, s. 18. (7) http://www.un.org.kh/index.php?option=com_content&view=article&id=330:united-nations-special-rapporteur-on-the-situation-of-human-rights-in-cambodia-statement&catid=44:un-speeches-and-statements&Itemid=77

Euroopan parlamentin päätöslauselma 21. lokakuuta 2010 ihmisoikeustilanteesta Pohjois-Kaukasiassa (Venäjän federaatiossa) ja rikosoikeudenkäynnistä Oleg Orlovia vastaan

P7_TA(2010)0390 RC-B7-0549/2010

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin 17. syyskuuta 2009 antaman päätöslauselman ihmisoikeusaktivistien murhista Venäjällä(1),

–  ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin Saharov-palkinto myönnettiin 16. joulukuuta 2009 Oleg Orloville, Sergei Kovaleville ja Ljudmila Aleksejevalle Memorial-ihmisoikeusjärjestön ja kaikkien muiden Venäjän ihmisoikeuksien puolustajien puolesta,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin ja Venäjän federaation välisen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen, joka tuli voimaan vuonna 1997 ja jota on jatkettu odotettaessa sen korvaamista uudella sopimuksella,

–  ottaa huomioon käynnissä olevat neuvottelut uudesta sopimuksesta, jolla otetaan käyttöön uusi ja kattava EU:n ja Venäjän suhteita koskeva järjestelmä,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen, ihmisoikeuksien puolustajia koskevan YK:n julistuksen ja YK:n julistuksen yksilöiden, ryhmien ja yhteiskuntaelinten oikeudesta ja velvollisuudesta edistää ja suojella yleismaailmallisesti tunnustettuja ihmisoikeuksia ja perusvapauksia,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan 5 kohdan,

A.  toteaa, että Venäjä on Euroopan neuvoston ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön jäsenenä ja YK:n julistusten allekirjoittajana sitoutunut ihmisoikeuksien, perusvapauksien ja oikeusvaltion periaatteiden suojelemiseen ja edistämiseen,

B.  ottaa huomioon, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa on vireillä 20 000 kannetta, jotka ovat peräisin Venäjän federaatiosta, pääasiassa Pohjois-Kaukasian alueelta, ottaa huomioon, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on tuominnut Venäjän federaation vakavista ihmisoikeuksien loukkauksista yli 150 tuomiossa, ja painottaa, että näiden tuomioiden nopea ja täysimääräinen täytäntöönpano on tärkeää,

Ihmisoikeustilanne Pohjois-Kaukasiassa

C.  ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien puolustajien tilanne on hälyttävä Pohjois-Kaukasian alueella, erityisesti Tšetšenian tasavallassa, Ingušiassa ja Dagestanissa; ottaa huomioon, että riippumattomat toimittajat, kansalaisyhteiskunnan aktivistit, lakimiehet ja ihmisoikeuksien puolustajat ovat usein joutuneet uhkausten ja väkivallan, ahdistelun ja pelottelun uhreiksi ja lainvalvontaviranomaiset ovat rajoittaneet heidän toimintaansa; ottaa huomioon, että ihmisoikeusrikkomuksista ei edelleenkään rangaista eikä oikeusvaltioperiaatetta noudateta; ottaa huomioon, että siviiliväestö on edelleen alttiina sekä aseistettujen oppositioryhmittymien että lainvalvontaelinten väkivallalle; ottaa huomioon, että kidutus, vihamielinen kohtelu ja mielivaltaiset pidätykset ovat yleisiä, ja korostaa kansallisista hallituksista riippumattomien kansalaisjärjestöjen merkitystä kansalaisyhteiskunnan kehitykselle,

D.  ottaa huomioon, että Tšetšeniassa vallitsee yleinen pelon ilmapiiri huolimatta jälleenrakennuksessa ja alueen infrastruktuurin parantamisessa saavutetusta kiistämättömästä edistyksestä; ottaa huomioon, että ihmisoikeustilanne ja oikeuslaitoksen ja demokraattisten instituutioiden toiminta herättävät yhä äärimmäisen vakavaa huolta,

E.  ottaa huomioon, että hallituksen vastustajien ja ihmisoikeuksien puolustajien jatkuvat katoamiset jäävät yhä suurelta osin rankaisematta eikä niitä selvitetä huolellisesti,

F.  ottaa huomioon, että huolimatta Ingušiassa viranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan välillä kehittyneestä rakentavasta vuoropuhelusta uuden presidentin valtaantulon jälkeen, väkivaltaisuuksia on puhjennut uudelleen vuoden 2009 jälkeen ja joissain tapauksissa ne ovat johtaneet hallituksen vastustajien ja toimittajien murhiin ja katoamisiin ilman, että tähän mennessä olisi nostettu yhtään syytettä,

G.  ottaa huomioon, että Pohjois-Kaukasian tasavalloissa on kasvava määrä kadonneita, jotka on ilmeisesti siepattu muille Venäjän alueille, ottaa huomioon, että Ali Džanijevin, Yusup Dobrijevin, Junus Dobrijevin ja Magomed Adžievin olinpaikka on edelleen tuntematon heidän Pietarissa 28. joulukuuta 2009 keskiyön maissa tapahtuneen katoamisensa jälkeen ja että viisi henkilöä, Zelimhan Ahmetovitš Tšibijev, Magomed Hajbulajevitš Israpilov, Džamal Zijanidovitš Magomedov, Akil Džavathanovitš Abdullajev ja Dovar Nazimovitš Asadov, joista kolme on Pohjois-Kaukasian asukkaita, ovat olleet kateissa vuoden 2010 syyskuun 24. ja 25. päivän välisestä yöstä lähtien, jolloin he olivat lähteneet käymään Moskovan historiallisessa moskeijassa,

H.  ottaa huomioon, että Pohjois-Kaukasiassa on edelleen noin 80 000 sisäistä pakolaista yli 18 vuotta sen jälkeen kun he joutuivat pakenemaan kodistaan Ingušian ja Pohjois-Ossetian välisen vuoden 1992 sodan ja Tšetšeniassa vuosina 1994 ja 1999 käytyjen sotien takia; katsoo, että näillä ihmisillä on vaikeuksia asunnon löytämisessä ja oleskelulupansa jatkamisessa, mikä rajoittaa sosiaalipalveluiden saantia, sisäisten passien uusimista ja ”pakkosiirtolaisen” aseman saamista, jota he tarvitsevat voidakseen tehdä työtä ja saada sosiaalipalveluita ja etuuksia,

I.  ottaa huomioon, että presidentti Buzek ilmaisi 3. syyskuuta 2010 solidaarisuutensa Beslanin tragedian uhrien perheille ja kehotti Venäjän federaation presidenttiä varmistamaan, että heidän oikeuksiaan kunnioitetaan täysin ja että totuus syyskuun 2004 tapahtumista lopulta selvitetään kokonaan,

J.  ottaa huomioon, että silmittömän väkivallan käyttämistä siviiliväestöä kohtaan ei voi puolustella millään syyllä,

K.  ottaa huomioon Venäjän ja kansainvälisen kansalaisyhteiskunnan aloitteen Natalia Estemirovan dokumentaatiokeskuksen perustamisesta mahdollisia sotarikoksia ja muita Tšetšenian sotien aikana tehtyjä vakavia ihmisoikeusloukkauksia varten,

Rikostutkinta Oleg Orlovia vastaan

L.  katsoo, että Memorialin kaltaisten ihmisoikeusjärjestöjen toiminta on olennaisen tärkeää vakaan ja vapaan yhteiskunnan luomiseksi Venäjälle ja erityisesti todellisen ja kestävän vakauden saamiseksi Pohjois-Kaukasiaan; katsoo, että Venäjän hallitus ja Pohjois-Kaukasian tasavaltojen hallitukset voivatkin olla ylpeitä tällaisten järjestöjen merkittävästä roolista,

M.  ottaa huomioon, että Tšetšeniassa Memorial-järjestön toimintaa johtanut Natalia Estemirova siepattiin Groznyssa 15. heinäkuuta 2009 ja löydettiin kuolleena naapurimaasta Ingušiasta; ottaa huomioon, että hänen murhansa tutkinta murhaajien ja murhasta vastuussa olevien löytämiseksi ei ole edistynyt lainkaan,

N.  ottaa huomioon, että Moskovan kaupungin siviilituomioistuin tuomitsi 21. tammikuuta 2010 Oleg Orlovin ja Memorial-ihmisoikeusjärjestön maksamaan korvauksia Tšetšenian presidentille Ramzan Kadyroville,

O.  ottaa huomioon, että Ramzan Kadyrov ilmoitti julkisesti 9. helmikuuta 2010 peruvansa Memorial-ihmisoikeusjärjestön hallintoneuvoston puheenjohtajaa Oleg Orlovia ja Moskovan Helsinki-ryhmän puheenjohtajaa Ljudmila Aleksejevaa vastaan kunnianloukkauksesta nostetut rikosoikeudenkäynnit,

P.  ottaa huomioon, että Oleg Orlovia syytettiin 6. heinäkuuta 2010 Venäjän rikoslain 129 pykälän nojalla ja häntä uhkaa pahimmillaan kolmen vuoden vankeustuomio, jos hänet todetaan syylliseksi,

Q.  ottaa huomioon, että Venäjän federaation rikosprosessilakia (erityisesti 72 pykälää) rikottiin vakavasti Oleg Orlovia koskeneessa rikostutkinnassa,

R.  ottaa huomioon, että useiden johtavien ihmisoikeusjärjestöjen, kuten Memorialin, toimistoissa suoritettiin etsintä 13.–16. syyskuuta 2010 ja että järjestöt määrättiin toimittamaan lyhyellä varoitusajalla suuri määrä asiakirjoja omasta toiminnastaan,

1.  tuomitsee kaikki terroriteot ja korostaa, että silmittömän väkivallan käyttämistä siviiliväestöä kohtaan ei voi puolustella millään syyllä, ilmaisee myötätuntonsa kaikkien väkivallantekojen, myös äskeisten Moskovan metrossa tehtyjen pommi-iskujen, uuden Tšetšenian parlamenttiin tehdyn iskun ja lukemattomien Kaukasian tasavaltojen asukkaisiin kohdistuneiden jatkuvien terroritekojen uhrien ystäville ja omaisille;

2.  pitää erittäin huolestuttavana, että väkivalta ja terroriteot ovat alkaneet uudelleen Pohjois-Kaukasiassa; vaatii terroritekojen lopettamista ja toisaalta vaatii, että Venäjän viranomaiset tekevät lopun alueella yleisestä ihmisoikeusrikkomusten rankaisemattomuudesta ja oikeusvaltion puutteesta;

3.  tunnustaa, että Venäjällä on oikeus taistella todellista terrorismia ja aseellista kapinaliikettä vastaan Pohjois-Kaukasiassa, mutta kehottaa viranomaisia noudattamaan toiminnassaan kansainvälistä ihmisoikeuslainsäädäntöä; varoittaa, että jatkuvat väärinkäytökset ja taistelussa kapinallisia vastaan käytetyt laittomat menetelmät lisäävät entisestään asukkaiden vihamielisyyttä ja vakauden sijasta ne aiheuttavat väkivallan leviämistä alueella;

4.  kehottaa Venäjän viranomaisia tekemään kaiken voitavansa varmistaakseen ihmisoikeuksien puolustajien suojan sellaisena kuin se on vahvistettu YK:n julistuksessa yksilöiden, ryhmien ja yhteiskuntaelinten oikeudesta ja velvollisuudesta edistää ja suojella yleismaailmallisesti tunnustettuja ihmisoikeuksia ja perusvapauksia;

5.  korostaa, että jatkuvan rankaisemattomuuden ilmapiiri Tšetšeniassa luo epävakautta koko Pohjois-Kaukasian alueelle;

6.  tuomitsee jyrkästi kaikki kollektiivisen rankaisun muodot, joita kohdistetaan ihmisiin, joita epäillään yhteyksistä kapinallisiin, mukaan lukien aseellisen opposition aktiivistien tai väitettyjen jäsenten perheiden kotien polttamisen; pyytää viranomaisia ryhtymään toimiin tällaisten loukkausten estämiseksi ja niihin syyllistyneiden kaikkien eri tasojen viranomaisten rankaisemiseksi;

7.  vaatii Venäjää järjestämään kansainvälisille ihmisoikeusjärjestöille, tiedotusvälineille ja kansainvälisille julkisille instituutioille, kuten Euroopan neuvostolle, Punaisen Ristin kansainväliselle komitealle, Ety-järjestölle ja YK:lle esteettömän pääsyn Pohjois-Kaukasiaan; kehottaa erityisesti asiasta vastaavia viranomaisia luomaan olosuhteet, jotta Memorial ja muut ihmisoikeusjärjestöt voivat jatkaa täysipainoisesti toimintaansa Tšetšeniassa turvallisessa ympäristössä;

8.  pitää erittäin huolestuttavana, että Pohjois-Kaukasian tasavalloissa on kasvava määrä kadonneita, jotka on ilmeisesti siepattu muille Venäjän alueille, ja odottaa, että Venäjän yleinen syyttäjä selvittää ja vahvistaa näiden henkilöiden olinpaikan;

9.  vaatii Venäjän federaation viranomaisia varmistamaan, että maan sisäisiä pakolaisia koskevat pitkän aikavälin ratkaisut pannaan myös täytäntöön; kehottaa hallitusta tukemaan tehokkaammin YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun toimia, joilla jatketaan sisäisten pakolaisten asunto-ohjelmia ja parannetaan palvelujen ja etuuksien saatavuutta sisäisille pakolaisille; painottaa, että sisäisten pakolaisten jatkuva seuranta on tarpeen, jotta voidaan varmistaa, että heidän oikeuksiaan ei enää loukata; kehottaa Venäjän hallitusta tunnustamaan virallisesti maan sisäisen pakolaisen käsitteen ja mukauttamaan lainsäädäntöään vastaavasti;

10.  kehottaa Venäjän federaation viranomaisia tutkimaan Natalia Estemirovan murhan ripeästi, perinpohjaisesti ja tehokkaasti ja saattamaan tähän julmaan murhaan sekaantuneet ja siitä vastuussa olevat oikeuteen;

11.  torjuu ja tuomitsee kyyniset ja mielettömät yritykset syyttää Memorial-järjestöä rikollisesta avunannosta terroristijärjestöille;

12.  tuomitsee Oleg Orlovia koskevan rikostutkinnan käynnistämisen ja vaatii toimivaltaisia viranomaisia harkitsemaan uudelleen päätöstä aloittaa rikosoikeudenkäynti; korostaa, että Oleg Orlovin lausunnon kaltaiset puheenvuorot ovat demokratiassa täysin hyväksyttäviä eikä niistä pitäisi langettaa siviilioikeudellisia eikä rikosoikeudellisia rangaistuksia;

13.  kehottaa Venäjän viranomaisia varmistamaan, jos oikeudenkäynti jatkuu, että Oleg Orloviin kohdistuvassa tutkinnassa ja tuomioistuinkäsittelyssä ei enää rikota lakia ja noudattamaan kaikissa tilanteissa ihmisoikeuksien puolustajista annettua YK:n julistusta, ihmisoikeuksien yleismaailmallista julistusta ja Venäjän ratifioimia kansainvälisiä ja alueellisia ihmisoikeussopimuksia;

14.  muistuttaa, että Oleg Orloville myönnettiin Euroopan parlamentin Saharov-palkinto vuonna 2009 ja hän nauttii näin ollen Euroopan parlamentin erityistä moraalista ja poliittista suojelua; kehottaa Venäjän hallitusta päästämään Oleg Orlov vuoden 2010 Saharov-palkinnon luovutustilaisuuteen Strasbourgiin ilman esteitä;

15.  tuomitsee ihmisoikeusjärjestöjen toimistoissa pelottelutarkoituksessa suoritetun etsinnän ja odottaa, että näiden toimien laillisuus ja tavoitteet selvitetään;

16.  pahoittelee, että jatkuvat ihmisoikeusloukkaukset vaikuttavat erittäin kielteisesti Venäjän julkiseen kuvaan ja sen uskottavuuteen maailmassa ja varjostavat Euroopan unionin ja Venäjän federaation suhteita, jotka ovat tärkeitä ja joiden tulisi kehittyä strategiseksi kumppanuudeksi ottaen huomioon osapuolten riippuvuus toisistaan ja monet yhteiset edut, erityisesti poliittisessa, turvallisuuspoliittisessa, taloudellisessa ja energia-alan yhteistyössä, mutta myös demokraattisten periaatteiden ja menettelytapojen ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen osalta;

17.  kannattaa voimakkaasti Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen Pohjois-Kaukasian ihmisoikeusloukkausten uhrien oikeuskeinoista 22. kesäkuuta 2010 antaman päätöslauselman suosituksia, jotka voivat auttaa huomattavasti ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneiden nauttiman rankaisemattomuuden lopettamisessa ja palauttaa ihmisten luottamuksen lainvalvontaelimiin;

18.  kehottaa Venäjän viranomaisia noudattamaan kaikkia Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomioita ja toteuttamaan toimenpiteitä loukkausten rankaisemiseksi yksittäisissä tapauksissa, esimerkiksi varmistamalla tehokkaiden tutkimusten suorittaminen ja saattamalla syylliset vastuuseen ja ottamalla käyttöön yleisiä toimia tuomioiden täytäntöön panemiseksi, myös muuttamalla toimintaa ja lakeja vastaavanlaisten loukkausten toistumisen ehkäisemiseksi;

19.  suosittaa, että valtiolliset viranomaiset liittovaltion, alueiden ja kuntien tasolla aloittavat rakentavan vuoropuhelun kansalaisyhteiskunnan aktivistien kanssa, jotta toimivat demokratian rakenteet pääsevät kehittymään;

20.  kehottaa nopeuttamaan EU:n ja Venäjän ihmisoikeusneuvotteluja ja vaatii, että Euroopan parlamentti, duuma, Venäjän oikeusviranomaiset ja kansalaisyhteiskuntaa edustavat järjestöt ja ihmisoikeusjärjestöt voivat osallistua tähän prosessiin tehokkaasti; kehottaa Venäjää noudattamaan kaikkia velvoitteitaan Etyj:n ja Euroopan neuvoston jäsenenä;

21.  kiinnittää erityistä huomiota EU:n jäsenvaltioissa asuvien tuhansien Pohjois-Kaukasian pakolaisten tilanteeseen, ennen kaikkea Itävallan tšetšeeniyhteisöön, johon kuuluu vähintään 20 000 ihmistä, joista monet ovat lapsia; ilmaisee vakavan huolensa tässä yhteydessä Wienissä toukokuussa 2010 tapahtuneesta tšetšeenipakolaisen murhasta ja vakavista syytöksistä, että Tšetšenian presidentti olisi sekaantunut tähän rikokseen; kehottaa EU:n jäsenvaltioita toteuttamaan paremmin koordinoitua, johdonmukaisempaa ja näkyvämpää politiikkaa suhteessa Euroopassa asuviin Pohjois-Kaukasian pakolaisiin humanitaaristen ja ihmisoikeuksia koskevien velvoitteidensa mukaisesti;

o
o   o

22.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille, Venäjän federaation hallitukselle ja parlamentille, Etyj:lle sekä Euroopan neuvostolle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2009)0022.