Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. joulukuuta 2010 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi joustovälineen varojen käyttöön ottamisesta (KOM(2010)0760 – C7-0398/2010 – 2010/2293(BUD))

P7_TA(2010)0474 A7-0367/2010

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2010)0760 – C7-0398/2010),

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(1) ja erityisesti sen 27 kohdan,

–  ottaa huomioon talousarvioesityksen 2011 ensimmäisen käsittelyn 20. lokakuuta 2010(2),

–  ottaa huomioon tulokset sovittelukokouksesta 15. marraskuuta 2010,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A7-0367/2010),

A.  ottaa huomioon, että monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärät, etenkin alaotsakkeessa 1 a ja otsakkeessa 4, eivät anna mahdollisuutta rahoittaa EU:n painopisteitä vaarantamatta olemassa olevia välineitä ja politiikkoja,

B.  ottaa huomioon, että sovittelussa budjettivallan käyttäjät sopivat, että otetaan käyttöön joustovälineen varoja, joista hyvitetään näiden kahden otsakkeen tiettyjen painopisteiden määrärahojen lisäykset edellyttäen, että kaikista keskeneräisistä kysymyksistä päästään yleiseen sopimukseen,

1.  panee merkille, että huolimatta joidenkin harvojen budjettikohtien maksusitoumusmäärärahojen maltillisesta lisäyksestä alaotsakkeen 1 a ja otsakkeen 4 enimmäismäärät eivät anna mahdollisuutta rahoittaa parlamentin ja neuvoston valitsemia painopisteitä asianmukaisesti;

2.  pitää sen tähden tervetulleena sovittelussa tehtyä sopimusta yhteensä 105 miljoonan euron joustovälineen käytöstä elinikäisen oppimisen ohjelman ja kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman rahoittamiseen alaotsakkeessa 1 a sekä Palestiinan, rauhanprosessin ja UNRWA:n rahoitustukeen otsakkeessa 4;

3.  muistuttaa, että nämä taloudelliselle toiminnalle uutta pontta antavat ohjelmat ovat erittäin tärkeitä sekä unionin tulevaisuudelle että unionin roolille maailmassa;

4.  toistaa, että joustovälineen käyttöönotto 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen 27 kohdan mukaisesti tuo jälleen kerran korostetusti esiin sen, että EU:n talousarviossa tarvitaan yhä enemmän joustavuutta;

5.  hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan päätöksen;

6.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan päätöksen neuvoston puheenjohtajan kanssa ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

7.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman liitteineen neuvostolle ja komissiolle.

LIITE

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS

joustovälineen varojen käyttöön ottamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(3) ja erityisesti sen 27 kohdan viidennen alakohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

OVAT HYVÄKSYNEET SEURAAVAN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Joustovälineestä otetaan 34 miljoonaa euroa alaotsakkeeseen 1 a sisältyvinä maksusitoumusmäärärahoina ja 71 miljoonaa euroa otsakkeeseen 4 sisältyvinä maksusitoumusmäärärahoina Euroopan unionin varainhoitovuoden 2011 yleiseen talousarvioon.

2 artikla

Tämä päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tehty

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

(1) EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1. (2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0372. (3) EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. joulukuuta 2010 neuvoston muuttamasta esityksestä Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2011, kaikki pääluokat (17635/2010 – C7-0411/2010 – 2010/2290(BUD))

P7_TA(2010)0475 A7-0369/2010

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan ja Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen omien varojen järjestelmästä 7. kesäkuuta 2007 tehdyn neuvoston päätöksen 2007/436/EY, Euratom(1),

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25. kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002(2),

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen(3),

–  ottaa huomioon vuoden 2011 talousarvion painopisteistä 25. maaliskuuta 2010 antamansa päätöslauselman(4),

–  ottaa huomioon vuoden 2011 talousarvioesitystä käsittelevän kolmikantakokouksen neuvotteluvaltuuksista 15. kesäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman(5),

–  ottaa huomioon neuvoston kannasta esitykseen Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2011 – kaikki pääluokat 20. lokakuuta 2010 antamansa päätöslauselman(6),

–  ottaa huomioon vuoden 2011 talousarviosta käytävistä neuvotteluista 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman(7),

–  ottaa huomioon komission 26. marraskuuta 2010 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan 8 kohdan mukaisesti esittämän uuden esityksen Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2011 (KOM(2010)0750),

–  ottaa huomioon 6. joulukuuta 2010 pidetyn talousarviota koskevan kolmikantakokouksen tulokset,

–  ottaa huomioon neuvoston 10. joulukuuta 2010 vahvistaman kannan esitykseen Euroopan unionin talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2011 (17635/2010 – C7-0411/2010),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 75 b ja 75 e artiklan,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A7-0369/2010),

1.  katsoo, että vaikka neuvoston muuttama talousarvioesitys ei kaikilta osiltaan vastaa kestävän, johdonmukaisen ja tehokkaan unionin talousarvion todellista tarvetta, parlamentin tavoitteena on saada aikaan unionin talousarvio, jota voidaan toteuttaa täysimääräisesti ja odotetusti varainhoitovuoden alusta alkaen;

2.  katsoo, että EU:n omien varojen järjestelmän uudistaminen on tärkeämpää kuin koskaan, kun ajatellaan, miten se on ajan myötä kehittynyt ja miten sitä vähitellen korvataan jäsenvaltioiden rahoitusosuuksilla, minkä seurauksena sitä pidetään liiallisena taakkana jäsenvaltioiden julkisille talouksille; panee merkille komission julkilausuman; toistaa kuitenkin, että on tärkeää, että komissio esittää Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 311 artiklan perusteella 1. heinäkuuta 2011 mennessä kouriintuntuvia ehdotuksia EU:n omista varoista; pyytää lisäksi, että neuvosto sitoutuu keskustelemaan näistä ehdotuksista parlamentin kanssa seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä käytävissä neuvotteluissa 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen julistuksen nro 3 mukaisesti;

3.  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan 4 kohdan ja pitää joitakin määrärahavarauksia tarpeellisina, jotta komissio voi parantaa tietojen avoimuutta ja talousarvion pääluokan III määrärahojen toteutusta; hyväksyy neuvoston kannalla muutetun talousarvioesityksen varainhoitovuodeksi 2011;

4.  hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan yhteisen lausuman maksumäärärahoista;

5.  kehottaa puhemiestä julistamaan talousarvion lopullisesti hyväksytyksi ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

6.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä asianomaisille muille toimielimille ja elimille.

LIITE

YHTEINEN LAUSUMA MAKSUMÄÄRÄAHOISTA

”Ottaen huomioon jäsenvaltioissa käynnissä olevat julkisen talouden vakauttamistoimet Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyvät vuoden 2011 maksumäärärahat 26 päivänä marraskuuta 2010 annetun komission talousarvioesityksen mukaisina. Ne pyytävät komissiota esittämään lisätalousarvion siinä tapauksessa, että varainhoitovuoden 2011 talousarvion määrärahat eivät riitä kattamaan alaotsakkeesta 1 a (Kasvua ja työllisyyttä edistävä kilpailukyky), alaotsakkeesta 1 b (Kasvua ja työllisyyttä edistävä koheesio), otsakkeesta 2 (Luonnonvarojen suojelu ja hallinta), otsakkeesta 3 (Kansalaisuus, vapaus, turvallisuus ja oikeus ) ja otsakkeesta 4 (EU maailmanlaajuisena toimijana) johtuvia menoja.

Erityisesti Euroopan parlamentti ja neuvosto kehottavat komissiota esittämään syyskuun 2011 loppuun mennessä alaotsakkeen 1 b (Kasvua ja työllisyyttä edistävä koheesio) ja otsakkeeseen 2 (Luonnonvarojen suojelu ja hallinta) kuuluvan maaseudun kehittämisen osalta maksumäärärahojen tilannetta ja arvioita koskevat tuoreimmat ajantasaistetut luvut ja esittämään tarvittaessa lisätalousarvioesityksen tätä nimenomaista tarkoitusta varten.

Euroopan parlamentti ja neuvosto muodostavat kantansa mahdollisiin lisätalousarvioesityksiin mahdollisimman nopeasti, jottei maksumäärärahoihin synny vajeita. Lisäksi Euroopan parlamentti ja neuvosto sitoutuvat käsittelemään nopeasti mahdolliset maksumäärärahojen siirrot, mukaan lukien rahoituskehyksen otsakkeiden välillä, jotta talousarvioon otetut maksumäärärahat hyödynnettäisiin parhaalla mahdollisella tavalla ja jotta ne vastaisivat tosiasiallista toteuttamista ja tarpeita.”

(1) EUVL L 163, 23.6.2007, s. 17. (2) EYVL L 248, 16.9.2002, s. 1. (3) EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1. (4) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0086. (5) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0205. (6) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0372. (7) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0433.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. joulukuuta 2010 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen 28 kohdan mukaisesti (hakemus EGF/2010/012 NL/Noord Holland ICT, Alankomaat) (KOM(2010)0685 – C7-0389/2010 – 2010/2279(BUD))

P7_TA(2010)0476 A7-0353/2010

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2010)0685 – C7-0389/2010),

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(1) ja erityisesti sen 28 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan globalisaatiorahaston perustamisesta 20. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1927/2006(2) (EGR-asetus),

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan kirjeen,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A7-0353/2010),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unioni on ottanut käyttöön asianmukaiset lainsäädäntö- ja budjettivälineet voidakseen tarjota lisätukea työntekijöille, jotka kärsivät maailmankaupassa tapahtuneiden merkittävien rakennemuutosten seurauksista, ja auttaakseen heitä integroitumaan uudelleen työmarkkinoille,

B.  ottaa huomioon, että EGR:n toimialaa laajennettiin niin, että tukea voi 1. toukokuuta 2009 alkaen hakea myös työntekijöille, jotka on irtisanottu maailmanlaajuisen rahoitus- ja talouskriisin välittömänä seurauksena,

C.  katsoo, että Euroopan unionin taloudellisen tuen irtisanotuille työntekijöille olisi oltava dynaamista ja sitä olisi tarjottava mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti 17. heinäkuuta 2008 pidetyssä neuvottelukokouksessa hyväksytyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteisen lausuman mukaisesti ja ottaen asianmukaisesti huomioon, mitä 17. toukokuuta 2006 tehdyssä toimielinten sopimuksessa on sovittu EGR:n varojen käyttöönottoa koskevasta päätöksenteosta,

D.  ottaa huomioon, että Alankomaat on pyytänyt apua tapauksissa, jotka koskevat 613 työntekijän irtisanomista NACE Rev. 2:n kaksinumerotasolla 46 (tukkukauppa, pl. moottoriajoneuvojen ja moottoripyörien kauppa) toimivissa kahdessa yrityksessä NUTS II -alueella Pohjois-Hollannin provinssissa,

E.  ottaa huomioon, että hakemus täyttää EGR-asetuksessa vahvistetut tukikelpoisuuskriteerit,

1.  pyytää asianomaisia toimielimiä ryhtymään tarvittaviin toimiin EGR:n varojen käyttöönoton nopeuttamiseksi;

2.  palauttaa mieliin, että toimielimet ovat sitoutuneet varmistamaan, että EGR:n varojen käyttöönottoa koskevien päätösten tekemiseen sovelletaan sujuvaa ja nopeaa menettelyä, jotta globalisaation ja rahoitus- ja talouskriisin seurauksena irtisanotuille yksittäisille työntekijöille voidaan tarjota kertaluonteista ja ajallisesti rajoitettua tukea; korostaa tässä yhteydessä, että EGR:n rooli voi olla ratkaiseva irtisanottujen työntekijöiden uudelleen integroitumisessa työmarkkinoille;

3.  korostaa, että EGR-asetuksen 6 artiklan mukaisesti olisi varmistettava, että EGR:stä tuetaan työttömäksi jääneiden yksittäisten työntekijöiden integroitumista uudelleen työelämään; toistaa, että EGR:n tuki ei saa korvata toimia, jotka kuuluvat kansallisen lainsäädännön tai työehtosopimusten nojalla yritysten vastuulle, eikä EGR:stä rahoiteta myöskään yritysten tai toimialojen rakenneuudistuksia;

4.  toteaa, että EGR:stä rahoitettavasta koordinoidusta yksilöllisten palvelujen paketista annetuissa tiedoissa selvitetään yksityiskohtaisesti myös toimien täydentävyys rakennerahastoista rahoitettujen toimien kanssa; toistaa kehotuksensa esittää myös vuosikertomuksessa näiden tietojen vertaileva arviointi;

5.  panee tyytyväisenä merkille komission ehdottaneen, että käyttämättä jääneiden Euroopan sosiaalirahaston varojen sijasta EGR:n varoja käyttöön otettaessa hyödynnettäisiin vaihtoehtoista maksumäärärahojen lähdettä, ottaen huomioon, että Euroopan parlamentti on useita kertoja muistuttanut, että EGR luotiin erilliseksi erityisvälineeksi, jolla on omat tavoitteet ja määräajat, ja että siirtoja varten on näin ollen määritettävä asianmukaiset budjettikohdat;

6.  panee kuitenkin merkille, että tässä tapauksessa EGR:n varoja otetaan käyttöön siirtämällä maksumäärärahoja pk-yritysten ja innovoinnin tukemiseen tarkoitetusta budjettikohdasta; pitää kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmien toteuttamisessa komissiossa ilmenneitä vakavia puutteita valitettavina etenkin talouskriisin aikana, sillä tällainen kriisi pikemminkin lisää merkittävästi tuen tarvetta;

7.  palauttaa mieliin, että EGR:n toimivuutta ja lisäarvoa olisi arvioitava 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen mukaisten ohjelmien ja muiden välineiden yleisarvioinnissa samalla, kun kauden 2007–2013 monivuotisesta rahoituskehyksestä tehdään väliarviointi;

8.  pitää komission ehdotuksen uutta mallia myönteisenä, koska sen perusteluissa esitetään selvät ja yksityiskohtaiset tiedot hakemuksesta, analysoidaan tukikelpoisuuskriteerit ja selitetään hyväksymiseen johtaneet syyt parlamentin vaatimusten mukaisesti;

9.  hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan päätöksen;

10.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan päätöksen neuvoston puheenjohtajan kanssa ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

11.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman liitteineen neuvostolle ja komissiolle.

LIITE

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS

Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen 28 kohdan mukaisesti (hakemus EGF/2010/012 NL/Noord Holland ICT, Alankomaat)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottavat huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(3) ja erityisesti sen 28 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan globalisaatiorahaston perustamisesta 20 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1927/2006(4) ja erityisesti sen 12 artiklan 3 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Euroopan globalisaatiorahasto, jäljempänä ”EGR”, on perustettu lisätuen tarjoamiseksi globalisaatiosta johtuvien maailmankaupan huomattavien rakenteellisten muutosten vuoksi työttömiksi jääneille työntekijöille ja heidän auttamisekseen työelämään uudelleen integroitumisessa.

(2)  EGR:n toimialaa laajennettiin niin, että 1 päivästä toukokuuta 2009 alkaen toimitettujen hakemusten johdosta tukea voidaan myöntää myös työntekijöille, jotka on vähennetty maailmanlaajuisen rahoitus- ja talouskriisin välittömänä seurauksena.

(3)  Toukokuun 17 päivänä 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen mukaisesti EGR:n varoja voidaan ottaa käyttöön vuosittain enintään 500 miljoonaa euroa.

(4)  Alankomaat esitti 8 päivänä huhtikuuta 2010 hakemuksen EGR:n varojen käyttöönottamiseksi työntekijävähennysten vuoksi, jotka on toteutettu Noord-Hollandin NUTS II -alueella (NL32), NACE Rev. 2:n kaksinumerotason 46 (tukkukauppa, pl. moottoriajoneuvojen ja moottoripyörien kauppa) piirissä toimivissa kahdessa yrityksessä, ja täydensi hakemusta lisätiedoin 5 päivään elokuuta 2010 asti. Hakemus on asetuksen (EY) N:o 1927/2006 10 artiklassa säädettyjen rahoitustuen vahvistamista koskevien vaatimusten mukainen. Näin ollen komissio ehdottaa, että varoja otetaan käyttöön 2 557 135 euroa.

(5)  Tämän vuoksi EGR:stä olisi otettava käyttöön varoja rahoitustuen antamiseksi Alankomaiden hakemuksen perusteella,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Euroopan globalisaatiorahastosta otetaan käyttöön 2 557 135 euroa maksusitoumusmäärärahoina ja maksumäärärahoina osana varainhoitovuotta 2010 koskevaa Euroopan unionin yleistä talousarviota.

2 artikla

Tämä päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tehty

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

(1) EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1. (2) EUVL L 406, 30.12.2006, s. 1. (3) EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1. (4) EUVL L 406, 30.12.2006, s. 1.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 15. joulukuuta 2010 ehdotuksesta neuvoston asetukseksi tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta avio- ja asumuseroon sovellettavan lain alalla (KOM(2010)0105 – C7-0315/2010 – 2010/0067(CNS))

P7_TA(2010)0477 A7-0360/2010

(Erityinen lainsäätämisjärjestys – kuuleminen – tiiviimpi yhteistyö)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2010)0105),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 81 artiklan 3 kohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C7-0315/2010),

–  ottaa huomioon 16. kesäkuuta 2010 esittämänsä kannan(1), jolla se antoi hyväksyntänsä luonnokselle neuvoston päätökseksi tiiviimmän yhteistyön hyväksymisestä avio- ja asumuseroon sovellettavan lain alalla,

–  ottaa huomioon 12. heinäkuuta 2010 annetun neuvoston päätöksen 2010/405/EU luvan antamisesta tiiviimmälle yhteistyölle avio- ja asumuseroon sovellettavan lain alalla(2),

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 14. heinäkuuta 2010 antaman lausunnon,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan ja 74 g artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A7-0360/2010),

1.  hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.  kehottaa komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 293 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

3.  kehottaa komissiota tekemään ehdotuksen asetuksen (EY) N:o 2201/2003 muuttamisesta siten, että siihen pelkästään lisätään kiireellisesti varatoimivaltaa (forum necessitatis) koskeva lauseke ennen kyseisen asetuksen luvattua yleistä tarkistamista;

4.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

5.  pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

6.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille.

Komission teksti   Tarkistus Tarkistus 1 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 2 viite ottaa huomioon tiiviimmän yhteistyön hyväksymisestä avio- ja asumuseroon sovellettavan lain alalla [...] tehdyn neuvoston päätöksen [...]7, ottaa huomioon tiiviimmän yhteistyön hyväksymisestä avio- ja asumuseroon sovellettavan lain alalla 12 päivänä heinäkuuta 2010 tehdyn neuvoston päätöksen 2010/405/EU1, __________ 7 EUVL L […], […], s. […]. __________ 1 EUVL L 189, 22.7.2010, s. 12. Tarkistus 2 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 1 kappale (1)  Unioni on asettanut tavoitteekseen pitää yllä ja kehittää vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvaa aluetta, jolla taataan henkilöiden vapaa liikkuvuus. Tällaisen alueen luomiseksi asteittain unionin on määrä toteuttaa toimenpiteitä, jotka koskevat oikeudellista yhteistyötä yksityisoikeudellisissa asioissa, joiden vaikutukset ulottuvat rajojen yli. (1)  Unioni on asettanut tavoitteekseen pitää yllä ja kehittää vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvaa aluetta, jolla taataan henkilöiden vapaa liikkuvuus. Tällaisen alueen luomiseksi asteittain unionin on määrä toteuttaa toimenpiteitä, jotka koskevat oikeudellista yhteistyötä yksityisoikeudellisissa asioissa, joiden vaikutukset ulottuvat rajojen yli, erityisesti kun sisämarkkinoiden moitteeton toiminta sitä edellyttää. Tarkistus 3 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 2 kappale (2)  Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 81 artiklan 3 kohdan mukaisesti neuvosto säätää perheoikeudellisista toimenpiteistä, joilla on rajatylittäviä vaikutuksia. (2)  Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 81 artiklan mukaisesti näihin toimenpiteisiin on määrä sisältyä toimia, joiden tarkoituksena on lainvalintaa koskevien jäsenvaltioissa sovellettavien sääntöjen yhteensopivuuden varmistaminen. Tarkistus 4 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 6 kappale (6)  Bulgaria, Kreikka, Espanja, Ranska, Italia, Luxemburg, Unkari, Itävalta, Romania ja Slovenia esittivät lopulta komissiolle pyynnön, jossa ne ilmoittivat aikovansa ryhtyä toteuttamaan välillään tiiviimpää yhteistyötä avioliittoasioissa sovellettavan lain suhteen ja pyysivät komissiota esittämään neuvostolle tätä koskevan ehdotuksen. (6)  Belgia, Bulgaria, Saksa, Kreikka, Espanja, Ranska, Italia, Latvia, Luxemburg, Unkari, Malta, Itävalta, Portugali, Romania ja Slovenia esittivät sittemmin komissiolle pyynnön, jossa ne ilmoittivat aikovansa ryhtyä toteuttamaan välillään tiiviimpää yhteistyötä avioliittoasioissa sovellettavan lain suhteen. Kreikka perui pyyntönsä 3 päivänä maaliskuuta 2010. Tarkistus 5 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 7 kappale (7)  Neuvosto antoi […] päivänä […]kuuta […] päätöksen [.../…] tiiviimmän yhteistyön hyväksymisestä avio- ja asumuseroon sovellettavan lain alalla. (7)  Neuvosto antoi 12 päivänä heinäkuuta 2010 päätöksen 2010/405/EU tiiviimmän yhteistyön hyväksymisestä avio- ja asumuseroon sovellettavan lain alalla. Tarkistus 6 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 8 kappale (8)  Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 328 artiklan 1 kohdan mukaan tiiviimpään yhteistyöhön voivat sitä aloitettaessa liittyä kaikki jäsenvaltiot edellyttäen, että ne täyttävät siihen luvan antamista koskevassa päätöksessä vahvistetut mahdolliset osallistumisehdot. Ne voivat myös milloin tahansa liittyä siihen edellyttäen, että ne mainittujen ehtojen lisäksi noudattavat yhteistyön yhteydessä jo annettuja säädöksiä. (8)  Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 328 artiklan 1 kohdan mukaan tiiviimpään yhteistyöhön voivat sitä aloitettaessa liittyä kaikki jäsenvaltiot edellyttäen, että ne täyttävät siihen luvan antamista koskevassa päätöksessä vahvistetut mahdolliset osallistumisehdot. Ne voivat myös milloin tahansa liittyä siihen edellyttäen, että ne mainittujen ehtojen lisäksi noudattavat yhteistyön yhteydessä jo annettuja säädöksiä. Komission ja tiiviimpään yhteistyöhön osallistuvien jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että ne edistävät mahdollisimman monien jäsenvaltioiden osallistumista. Tämän asetuksen olisi oltava kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä olisi sovellettava sellaisenaan ainoastaan osallistuvissa jäsenvaltioissa perussopimusten mukaisesti. Tarkistus 7 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 9 a kappale (uusi) (9 a)  Tämän asetuksen aineellisen soveltamisalan ja artiklaosan olisi oltava yhdenmukaisia asetuksen (EY) N:o 2201/2003 kanssa. Sitä ei kuitenkaan tulisi soveltaa avioliiton pätemättömäksi julistamiseen. Tätä asetusta olisi sovellettava vain aviosuhteen purkautumiseen tai raukeamiseen. Tämän asetuksen lainvalintaa koskevien sääntöjen perusteella määriteltävää lakia olisi sovellettava avioeron ja asumuseron perusteisiin. Esikysymykset asioista, joita ovat avioliiton oikeuskelpoisuus tai pätevyys ja sellaiset asiat kuin avio- tai asumuseron varallisuusoikeudelliset vaikutukset, nimi, vanhempainvastuu, elatusvelvollisuus tai mahdolliset muut liitännäistoimenpiteet, olisi määriteltävä asianomaisessa osallistuvassa jäsenvaltiossa sovellettavien lainvalintaa koskevien sääntöjen mukaisesti. Tarkistus 8 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 10 kappale (10)  Tämän asetuksen alueellisen soveltamisalan rajaamista varten olisi määritettävä, mitkä jäsenvaltiot osallistuvat tiiviimpään yhteistyöhön. (10)  Tämän asetuksen alueellisen soveltamisalan rajaamista varten olisi määritettävä 1 artiklan 2 kohdan mukaisesti, mitkä jäsenvaltiot osallistuvat tiiviimpään yhteistyöhön. Tarkistus 9 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 10 a kappale (uusi) (10 a)  Tämän asetuksen olisi oltava luonteeltaan yleispätevä siten, että sen yhdenmukaisten lainvalintasääntöjen nojalla voitaisiin osoittaa jonkin osallistuvan jäsenvaltion laki, jonkin muun jäsenvaltion laki tai jonkin Euroopan unionin ulkopuolisen valtion laki. Tarkistus 10 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 11 kappale (11)  Tätä asetusta olisi sovellettava riippumatta siitä, millaisessa tuomioistuimessa asiaa käsitellään. (11)  Tätä asetusta olisi sovellettava riippumatta siitä, millaisessa tuomioistuimessa asiaa käsitellään. Tarvittaessa asian olisi katsottava tulleen vireille tuomioistuimessa asetuksen (EY) N:o 2201/2003 mukaisesti. Tarkistus 11 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 12 kappale (12)  Jotta puolisoille voidaan tarjota mahdollisuus nimetä sovellettava laki, johon heillä on läheinen liittymä, tai siinä tapauksessa, että he eivät ole tällaista valintaa tehneet, taata, että heidän avioero- tai asumuseromenettelyynsä sovelletaan tällaista lakia, tätä lakia olisi sovellettava myös siinä tapauksessa, että se ei ole minkään osallistuvan jäsenvaltion laki. Jos nimetään toisen jäsenvaltion laki, siviili- ja kauppaoikeuden alan Euroopan oikeudellisen verkoston perustamisesta 28 päivänä toukokuuta 2001 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2001/470/EY1 perustettu Euroopan oikeudellinen verkosto voi osaltaan auttaa tuomioistuimia tulkitsemaan ulkomaisen lain sisältöä. (12)  Jotta puolisoille voidaan tarjota mahdollisuus nimetä sovellettava laki, johon heillä on läheinen liittymä, tai siinä tapauksessa, että he eivät ole tällaista valintaa tehneet, taata, että heidän avioero- tai asumuseromenettelyynsä voidaan soveltaa tällaista lakia, tätä lakia olisi sovellettava myös siinä tapauksessa, että se ei ole minkään osallistuvan jäsenvaltion laki. Jos nimetään toisen jäsenvaltion laki, siviili- ja kauppaoikeuden alan Euroopan oikeudellisen verkoston perustamisesta 28 päivänä toukokuuta 2001 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2001/470/EY1,sellaisena kuin se on muutettuna 18 päivänä kesäkuuta 2009 tehdyllä päätöksellä N:o 568/2009/EY2, se voisi osaltaan auttaa tuomioistuimia tulkitsemaan ulkomaisen lain sisältöä. __________ 1 EYVL L 174, 27.6.2001, s. 25. __________ 1 EYVL L 174, 27.6.2001, s. 25. 2 EYVL L 168, 30.6.2009, s. 35. Tarkistus 12 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 13 kappale (13)  Kansalaisten liikkuvuuden lisääminen edellyttää yhtäältä joustavuuden ja toisaalta oikeusvarmuuden lisäämistä. Sen vuoksi tällä asetuksella olisi vahvistettava osapuolten tahdonautonomiaa avioero- ja asumuseroasioissa antamalla heille tietynasteinen mahdollisuus valita laki, jota heidän avioero- tai asumuseromenettelyynsä sovelletaan. Tällaista mahdollisuutta ei pitäisi ulottaa avioliiton pätemättömäksi julistamiseen, joka on läheisesti sidoksissa avioliiton pätevyyden edellytyksiin ja jossa osapuolten tahdonautonomia ei ole tarkoituksenmukainen. (13)  Kansalaisten liikkuvuuden lisääminen edellyttää yhtäältä joustavuuden ja toisaalta oikeusvarmuuden lisäämistä. Sen vuoksi tällä asetuksella olisi vahvistettava osapuolten tahdonautonomiaa avioero- ja asumuseroasioissa antamalla heille tietynasteinen mahdollisuus valita laki, jota heidän avioero- tai asumuseromenettelyynsä sovelletaan. Tarkistus 13 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 14 kappale (14)  Puolisoiden olisi voitava valita avioero- tai asumuseromenettelyynsä sovellettavaksi laiksi sellaisen maan laki, johon heillä on erityiset siteet, tai tuomioistuinvaltion laki. Puolisoiden valitseman lain tulee noudattaa perussopimuksissa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa määriteltyjä perusoikeuksia. Mahdollisuus valita avioero- ja asumuseromenettelyyn sovellettava laki ei saa vaikuttaa lapsen etuun. (14)  Puolisoiden olisi voitava valita avioero- tai asumuseromenettelyynsä sovellettavaksi laiksi sellaisen maan laki, johon heillä on erityiset siteet, tai tuomioistuinvaltion laki. Puolisoiden valitseman lain tulee noudattaa perussopimuksissa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustettuja perusoikeuksia. Tarkistus 14 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 15 kappale (15)  Ennen sovellettavan lain valintaa puolisoiden on tärkeää saada ajantasaista tietoa avio- ja asumuseroa koskevan kansallisen ja unionin oikeuden ja menettelyjen keskeisistä näkökohdista. Varmistaakseen tällaisten laadukkaiden tietojen saatavuuden komissio päivittää niitä säännöllisesti neuvoston päätöksellä 2001/470/EY perustetulla julkisella internetsivustolla. (15)  Ennen sovellettavan lain valintaa puolisoiden on tärkeää saada ajantasaista tietoa avio- ja asumuseroa koskevan kansallisen ja unionin oikeuden ja menettelyjen keskeisistä näkökohdista. Varmistaakseen tällaisten laadukkaiden tietojen saatavuuden komissio päivittää niitä säännöllisesti päätöksellä 2001/470/EY, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä N:o 568/2009/EY, perustetulla julkisella internetsivustolla. Tarkistus 15 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 15 a kappale (uusi) (15 a)  Jos puolisot eivät pääse yksimielisyyteen lainvalinnasta, heidän olisi käytävä läpi sovittelumenettely, johon kuuluu ainakin yksi tapaaminen valtuutetun sovittelijan kanssa. Tarkistus 16 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 16 kappale (16)  Puolisoiden tietoinen valinta on tämän asetuksen keskeinen periaate. Kummankin puolison tulisi tuntea täsmällisesti lainvalinnan oikeudelliset ja sosiaaliset seuraukset. Mahdollisuus valita sovellettava laki yhteisellä sopimuksella ei saisi vaikuttaa puolisoiden oikeuksiin ja yhdenvertaisiin mahdollisuuksiin. Tätä varten kansallisten tuomareiden olisi tiedostettava, miten tärkeää puolisoiden on tehdä lakivalinta tietoisina sitä koskevan sopimuksen oikeudellisista seurauksista. (16)  Puolisoiden tietoinen valinta on tämän asetuksen keskeinen periaate. Kummankin puolison tulisi tuntea täsmällisesti lainvalinnan oikeudelliset ja sosiaaliset seuraukset. Mahdollisuus valita sovellettava laki yhteisellä sopimuksella ei saisi vaikuttaa puolisoiden oikeuksiin ja yhdenvertaisiin mahdollisuuksiin. Tätä varten osallistuvien jäsenvaltioiden tuomareiden olisi tiedostettava, miten tärkeää on, että puolisot ovat tietoisia tekemänsä lainvalintasopimuksen oikeudellisista seurauksista. Tarkistus 17 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 17 kappale (17)  Olisi otettava käyttöön tiettyjä takeita, jotta voidaan varmistaa, että puolisot ovat tietoisia valintansa seurauksista. Lainvalintasopimus olisi vähintään tehtävä kirjallisena, ja molempien osapuolten olisi allekirjoitettava ja päivättävä se. Jos kuitenkin sen osallistuvan jäsenvaltion lainsäädännössä, jossa molempien puolisoiden vakinainen asuinpaikka on, edellytetään muitakin muotovaatimuksia, kyseiset vaatimukset olisi täytettävä. Tällaisia muita muotovaatimuksia saattaa olla esimerkiksi sellaisessa osallistuvassa jäsenvaltiossa, jossa lainvalintasopimus liitetään avioehtosopimukseen. (17)  Aineellista ja muodollista pätevyyttä koskevat vaatimukset olisi määriteltävä niin, että puolisoiden tietoon perustuva lainvalinta helpottuu ja että heidän yhteistä hyväksyntäänsä kunnioitetaan oikeusvarmuuden ja paremman oikeussuojan saatavuuden varmistamiseksi. Muodollisen pätevyyden osalta olisi otettava käyttöön tiettyjä takeita, jotta voidaan varmistaa, että puolisot ovat tietoisia valintansa seurauksista. Lainvalintasopimus olisi vähintään tehtävä kirjallisena, ja molempien osapuolten olisi allekirjoitettava ja päivättävä se. Jos kuitenkin sen osallistuvan jäsenvaltion lainsäädännössä, jossa molempien puolisoiden vakinainen asuinpaikka on sopimuksen tekohetkellä, edellytetään muitakin muotovaatimuksia, kyseiset vaatimukset olisi täytettävä. Tällaisia muita muotovaatimuksia saattaa olla esimerkiksi sellaisessa osallistuvassa jäsenvaltiossa, jossa lainvalintasopimus liitetään avioehtosopimukseen. Jos puolisoiden vakinaiset asuinpaikat ovat sopimuksen tekohetkellä eri osallistuvissa jäsenvaltioissa, joissa edellytetään eri muotovaatimuksia, riittäisi, että noudatetaan jommankumman valtion muotovaatimuksia. Jos puolisoista vain toisen vakinainen asuinpaikka on sopimuksen tekohetkellä jossakin osallistuvassa jäsenvaltiossa, joka edellyttää muita muotovaatimuksia, niitä olisi noudatettava. Tarkistus 19 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 19 kappale (19)  Jos lakivalintaa ei ole tehty, tällä asetuksella olisi otettava käyttöön yhdenmukaistettuja lainvalintasääntöjä, jotka perustuvat perättäin sovellettavien liittymäperusteiden asteikon nojalla määritettävään puolisoiden ja asianomaisen lain väliseen läheiseen liittymään, jotta voidaan taata oikeusvarmuus ja ennakoitavuus sekä estää tilanne, jossa toinen puolisoista hakee avioeroa ensimmäisenä varmistaakseen, että menettelyyn sovelletaan tiettyä lakia, jonka hän arvelee suojaavan paremmin omia etujaan. Nämä liittymäperusteet on valittu siten, että avioero- tai asumuseromenettelyyn sovelletaan lakia, johon puolisoilla on läheiset siteet. Ne perustuvat ensisijaisesti puolisoiden asuinpaikan lakiin. (19)  Jos lakivalintaa ei ole tehty, tällä asetuksella olisi otettava käyttöön yhdenmukaistettuja lainvalintasääntöjä, jotka perustuvat perättäin sovellettavien liittymäperusteiden asteikon nojalla määritettävään puolisoiden ja asianomaisen lain väliseen läheiseen liittymään, jotta voidaan taata oikeusvarmuus ja ennakoitavuus sekä estää tilanne, jossa toinen puolisoista hakee avioeroa ensimmäisenä varmistaakseen, että menettelyyn sovelletaan tiettyä lakia, jonka hän arvelee suojaavan paremmin omia etujaan. Tällaiset liittymäperusteet olisi valittava sen varmistamiseksi, että avio- tai asumuseroa koskevissa menettelyissä sovelletaan lakia, johon puolisoilla on läheiset siteet. Tarkistus 20 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 19 a kappale (uusi) (19 a)  Kun tässä asetuksessa viitataan jonkin valtion lain soveltamiseksi kansalaisuuteen liittymäperusteena, monikansalaisuustapausten käsittelyn olisi määräydyttävä kansallisen oikeuden mukaan, noudattaen täysin Euroopan unionin yleisiä periaatteita. Tarkistus 21 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 19 b kappale (uusi) (19 b)  Jos asia pannaan vireille tuomioistuimessa asumuseron avioeroksi muuntamista koskevan hakemuksen perusteella ja osapuolet eivät ole valinneet sovellettavaa lakia, asumuseroon sovellettua lakia olisi sovellettava myös avioeroon. Tällainen jatkuvuus parantaisi ennakoitavuutta osapuolien kannalta ja lisäisi oikeusvarmuutta. Jos asumuseroon sovellettavassa laissa ei säädetä asumuseron muuntamisesta avioeroksi, avioeroon olisi sovellettava lainvalintasopimuksen puuttuessa sovellettavia lainvalintasääntöjä. Tämä ei saisi estää puolisoita hakemasta avioeroa muiden tämän asetuksen säännösten mukaisesti. Tarkistus 22 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 20 kappale (20)  Tietyissä tilanteissa olisi kuitenkin sovellettava tuomioistuinvaltion lakia, jos sovellettavassa laissa ei säädetä avioerosta tai jos toiselle puolisoista ei kyseisessä laissa anneta hänen sukupuolensa vuoksi yhtäläistä mahdollisuutta saada avio- tai asumusero. (20)  Tietyissä tilanteissa olisi kuitenkin sovellettava tuomioistuinvaltion lakia, jos sovellettavassa laissa ei säädetä avioerosta tai jos toiselle puolisoista ei kyseisessä laissa anneta hänen sukupuolensa vuoksi yhtäläistä mahdollisuutta saada avio- tai asumusero. Tämä ei kuitenkaan saisi rajoittaa oikeusjärjestyksen perusteita (ordre public) koskevan lausekkeen soveltamista. Tarkistus 23 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 21 kappale (21)  Osallistuvien jäsenvaltioiden tuomioistuimille olisi annettava yleistä etua koskevien seikkojen perusteella poikkeustilanteissa mahdollisuus olla soveltamatta ulkomaista lakia, jos tämä olisi tietyssä tapauksessa selvästi vastoin tuomioistuinvaltion oikeusjärjestyksen perusteita (ordre public). Tuomioistuinten ei kuitenkaan pitäisi voida soveltaa oikeusjärjestyksen perusteisiin liittyvää poikkeusta välttääkseen toisen jäsenvaltion lain soveltamisen silloin kun se olisi vastoin Euroopan unionin perusoikeuskirjaa ja erityisesti sen 21 artiklaa, jossa kielletään kaikenlainen syrjintä. (21)  Osallistuvien jäsenvaltioiden tuomioistuimille olisi annettava yleistä etua koskevien seikkojen perusteella poikkeustilanteissa mahdollisuus olla soveltamatta ulkomaisen lain säännöstä, jos tämä olisi tietyssä tapauksessa selvästi vastoin tuomioistuinvaltion oikeusjärjestyksen perusteita (ordre public). Tuomioistuinten ei kuitenkaan pitäisi voida soveltaa oikeusjärjestyksen perusteisiin liittyvää poikkeusta ollakseen soveltamatta toisen jäsenvaltion lain säännöstä silloin, kun se olisi vastoin Euroopan unionin perusoikeuskirjaa ja erityisesti sen 21 artiklaa, jossa kielletään kaikenlainen syrjintä. Tarkistus 24 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 21 a kappale (uusi) (21 a)  Kun tässä asetuksessa viitataan tapaukseen, jossa sen osallistuvan jäsenvaltion, jonka tuomioistuimessa asia pannaan vireille, laissa ei säädetä avioerosta, tätä olisi tulkittava siten, että tämän avioeron käsite ei sisälly asianomaisen jäsenvaltion lakiin. Tällaisessa tapauksessa tuomioistuimen ei tulisi olla velvollinen tuomitsemaan avioeroon tämän asetuksen nojalla. Kun asetuksessa viitataan tapaukseen, jossa sen jäsenvaltion laissa, jonka tuomioistuimessa asia pannaan vireille, ei pidetä kyseessä olevaa avioliittoa pätevänä avioeromenettelyssä, tämä olisi tulkittava muun muassa niin, että tällaista avioliittoa ei ole olemassa kyseisen jäsenvaltion laissa. Tällaisessa tapauksessa tuomioistuimen ei tulisi olla velvollinen tuomitsemaan avioeroon tai asumuseroon tämän asetuksen nojalla. Tarkistus 25 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 22 kappale (22)  Koska eräissä valtioissa ja osallistuvissa jäsenvaltioissa on käytössä kaksi oikeusjärjestelmää tai säännöstöä tai useita oikeusjärjestelmiä tai säännöstöjä, joita sovelletaan tällä asetuksella säänneltäviin kysymyksiin, olisi säädettävä, missä määrin tämän asetuksen säännöksiä sovelletaan näiden valtioiden ja osallistuvien jäsenvaltioiden eri alueilla. (22)  Koska eräissä valtioissa ja osallistuvissa jäsenvaltioissa on käytössä kaksi tai useampia oikeusjärjestelmiä tai säännöstöjä, joita sovelletaan tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa, olisi säädettävä, missä määrin tämän asetuksen säännöksiä sovelletaan näiden valtioiden ja osallistuvien jäsenvaltioiden eri alueilla, tai missä määrin tätä asetusta sovelletaan näiden valtioiden ja osallistuvien jäsenvaltioiden eri henkilöluokkiin. Tarkistus 26 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 22 a kappale (uusi) (22 a)  Jos sääntöjä sovellettavan lain nimeämisestä ei ole, puolisoiden, jotka valitsevat jommankumman kansallisuusvaltion lain, olisi samalla ilmoitettava minkä alueen laista he ovat sopineet siinä tapauksessa, että valtio, jonka laki valitaan, koostuu useasta alueesta, joilla kullakin on oma oikeusjärjestelmä tai avioeroa koskeva säännöstö. Tarkistus 29 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 1 a kohta (uusi) 1 a.  Tätä asetusta ei sovelleta seuraaviin seikkoihin, vaikka ne tulisivat esille vain esikysymyksenä avioero- tai asumuseromenettelyn yhteydessä: a) luonnollisten henkilöiden oikeuskelpoisuus; b) avioliiton voimassaolo, pätevyys tai sen tunnustaminen; c) avioliiton pätemättömäksi julistaminen; d) puolisoiden nimi; e) avioliiton varallisuusoikeudelliset vaikutukset; f) vanhempainvastuu; g) elatusvelvoitteet; h) tarkoitemääräykset tai perinnöt. Tarkistus 30 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 2 kohta 2.  Tässä asetuksessa tarkoitetaan ”osallistuvalla jäsenvaltiolla” jäsenvaltiota, joka osallistuu tiiviimpään yhteistyöhön avio- ja asumuseroon sovellettavan lain alalla tiiviimmän yhteistyön hyväksymisestä avio- ja asumuseroon sovellettavan lain alalla [...] päivänä [...]kuuta [...] tehdyn neuvoston päätöksen [...] nojalla. 2.  Tässä asetuksessa tarkoitetaan ”osallistuvalla jäsenvaltiolla” jäsenvaltiota, joka osallistuu tiiviimpään yhteistyöhön avio- ja asumuseroon sovellettavan lain alalla tiiviimmän yhteistyön hyväksymisestä avio- ja asumuseroon sovellettavan lain alalla 12 päivänä heinäkuuta 2010 tehdyn neuvoston päätöksen 2010/405/EU nojalla tai Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 331 artiklan 1 kohdan toisen tai kolmannen alakohdan mukaisesti hyväksytyn päätöksen nojalla. Tarkistus 31 Ehdotus asetukseksi 1 a artikla (uusi) 1 a artikla Suhde asetukseen (EY) N:o 2201/2003 Tämä asetus ei vaikuta asetuksen (EY) N:o 2201/2003 soveltamiseen. Tarkistus 32 Ehdotus asetukseksi 1 b artikla (uusi) 1 b artikla Määritelmä Tässä asetuksessa tarkoitetaan ”tuomioistuimella” osallistuvien jäsenvaltioiden kaikkia toimivaltaisia viranomaisia tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa. Tarkistus 34 Ehdotus asetukseksi 3 artikla – 1 kohta – johdantokappale 1.  Puolisot voivat yhteisellä sopimuksella valita avio- ja asumuseroon sovellettavan lain, edellyttäen että laki on perussopimuksissa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa määriteltyjen perusoikeuksien ja oikeusjärjestyksen perusteiden (ordre public) mukainen, seuraavista vaihtoehdoista: 1.  Puolisot voivat sopia avio- ja asumuseroon sovellettavasta laista edellyttäen, että se on jokin seuraavista: Tarkistus 39 Ehdotus asetukseksi 3 artikla – 3 kohta 3.  Edellä 2 kohdassa tarkoitettu sopimus on tehtävä kirjallisesti ja päivättävä, ja kummankin puolison on allekirjoitettava se. Kirjallisena pidetään myös kaikkea sähköisin keinoin tapahtunutta viestintää, josta jää pysyvä tallenne sopimuksesta. 3.  Jos tuomioistuinvaltion laissa niin säädetään, puolisot voivat myös valita lain, jota tuomioistuimessa sovelletaan menettelyn aikana. Siinä tapauksessa tuomioistuin kirjaa lainvalinnan tuomioistuinvaltion lain mukaisesti. Jos kuitenkin sen osallistuvan jäsenvaltion lainsäädännössä, jossa molempien puolisoiden vakinainen asuinpaikka on sopimuksen tekohetkellä, säädetään muista tällaisia sopimuksia koskevista muotovaatimuksista, kyseiset vaatimukset on täytettävä. Jos puolisoiden vakinainen asuinpaikka on eri osallistuvissa jäsenvaltioissa ja kummankin jäsenvaltion lainsäädännössä säädetään erilaisista muotovaatimuksista, sopimus on muodollisesti pätevä, jos se täyttää näistä jommankumman lainsäädännön vaatimukset. Tarkistus 40 Ehdotus asetukseksi 3 artikla – 4 kohta 4.  Puolisot voivat myös nimetä sovellettavan lain tuomioistuimessa menettelyn aikana, jos tuomioistuinvaltion laissa niin säädetään. Siinä tapauksessa tuomioistuin kirjaa lakivalinnan tuomioistuinvaltion lain mukaisesti. Poistetaan. Tarkistus 41 Ehdotus asetukseksi 3 a artikla (uusi) 3 a artikla Hyväksyntä ja aineellinen pätevyys 1.  Lainvalintasopimuksen tai jonkin sen sopimusehdon olemassaolo ja pätevyys määräytyvät sen lain mukaan, jota lainvalintasopimukseen tai sopimusehtoon olisi tämän asetuksen nojalla sovellettava, jos se olisi pätevä. 2.  Jos olosuhteista kuitenkin ilmenee, että puolison menettelyn vaikutusten määrittäminen 1 kohdassa tarkoitetun lain mukaan ei olisi kohtuullista, tämä puoliso voi kuitenkin osoittaakseen, ettei ole antanut hyväksyntäänsä, vedota sen maan lakiin, jossa hänen asuinpaikkansa on sillä hetkellä, kun asia pannaan vireille tuomioistuimessa. Tarkistus 42 Ehdotus asetukseksi 3 b artikla (uusi) 3 b artikla Muodollinen pätevyys 1.  Edellä 3 artiklan 1 ja 2 alakohdassa tarkoitettu sopimus on tehtävä kirjallisesti ja päivättävä, ja kummankin puolison on allekirjoitettava se. Kirjallisena pidetään myös kaikkea sähköisin keinoin tapahtunutta viestintää, josta jää pysyvä tallenne sopimuksesta. 2.  Jos kuitenkin sen osallistuvan jäsenvaltion lainsäädännössä, jossa puolisoiden vakinainen asuinpaikka on sopimuksen tekohetkellä, säädetään tällaisia sopimuksia koskevia muita muotovaatimuksia, näitä vaatimuksia sovelletaan. 3.  Jos puolisoiden vakinainen asuinpaikka on sopimuksen tekohetkellä eri osallistuvissa jäsenvaltioissa ja kyseisten valtioiden lainsäädännössä säädetään erilaisista muotovaatimuksista, sopimus on muodollisesti pätevä, jos se täyttää näistä jommankumman lainsäädännön vaatimukset. 4.  Jos puolisoista vain toisen vakinainen asuinpaikka on sopimuksen tekohetkellä osallistuvassa jäsenvaltiossa ja jos tämä valtio edellyttää muita muotovaatimuksia tämän tyyppistä sopimusta varten, näitä vaatimuksia sovelletaan. Tarkistus 43 Ehdotus asetukseksi 4 a artikla (uusi) 4 a artikla Asumuseron muuntaminen avioeroksi 1.  Jos asumusero muunnetaan avioeroksi, avioeroon sovelletaan asumuseroon sovellettua lakia, mikäli osapuolet eivät ole toisin sopineet 3 artiklan mukaisesti. 2.  Jos asumuseroon sovellettavassa laissa ei kuitenkaan säädetä asumuseron muuntamisesta avioeroksi, sovelletaan 4 artiklaa, mikäli osapuolet eivät ole toisin sopineet 3 artiklan mukaisesti. Tarkistus 45 Ehdotus asetukseksi 7 a artikla (uusi) 7 a artikla Kansallisten lainsäädäntöjen erot Tämä asetus ei millään tavoin velvoita sellaisen jäsenvaltion tuomioistuimia, jonka lainsäädännössä ei säädetä avioerosta tai tunnusteta kyseessä olevaa avioliittoa avioeromenettelyjen osalta, antamaan avioeropäätöstä tämän asetuksen nojalla. Tarkistus 46 Ehdotus asetukseksi 8 artikla Valtiot, joissa on kaksi tai useampia oikeusjärjestelmiä Valtiot, joissa on kaksi alueellista tai useampia alueellisia oikeusjärjestelmiä 1.  Jos valtioon kuuluu useita alueellisia hallintoyksiköitä, joilla kullakin on omat avio- ja asumuseroa koskevat oikeussääntönsä, tämän asetuksen nojalla sovellettavaa lakia määritettäessä kutakin alueellista hallintoyksikköä pidetään valtiona. 1.  Jos valtioon kuuluu useita alueellisia hallintoyksiköitä, joilla kullakin on omat avio- ja asumuseroa koskevat oikeussääntönsä, tämän asetuksen nojalla sovellettavaa lakia määritettäessä kutakin alueellista hallintoyksikköä pidetään valtiona. 1 a.  Tällaisen valtion osalta: a) viittauksella asuinpaikkaan kyseisessä valtiossa tarkoitetaan asuinpaikkaa asianomaisella alueella kyseisessä valtiossa; b) viittauksia kansalaisuuteen pidetään viittauksina tämän valtion laissa nimettyihin alueisiin tai, jos asiaa koskevia sääntöjä ei ole, osapuolten valitsemiin alueisiin, tai jos valintaa ei ole tehty, alueisiin, johon puolisolla tai puolisoilla on läheisin liittymä. Tarkistus 47 Ehdotus asetukseksi 8 a artikla (uusi) 8 a artikla Valtiot, joissa on kaksi tai useampia oikeusjärjestelmiä – henkilöiden välinen lainvalinta Jos valtiossa on kaksi tai useampia oikeusjärjestelmiä tai säännöstöjä, joita sovelletaan eri henkilöluokkiin tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa, viittaus tällaisen valtion lakiin katsotaan viittaukseksi tässä valtiossa voimassa olevien sääntöjen määrittämään oikeusjärjestelmään. Jos tällaisia sääntöjä ei ole, sovelletaan oikeusjärjestelmää tai säännöstöjä, joihin puolisolla tai puolisoilla on läheisin liittymä. Tarkistus 48 Ehdotus asetukseksi 8 b artikla (uusi) 8 b artikla Tämän asetuksen soveltamatta jättäminen sisäiseen lainvalintaan Osallistuva jäsenvaltio, jossa on erilaisia oikeusjärjestelmiä tai tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia asioita koskevat säännöstöt, ei ole velvollinen soveltamaan tätä asetusta yksinomaan eri oikeusjärjestelmiä tai säännöstöjä koskevaan lainvalintaan. Tarkistus 49 Ehdotus asetukseksi 9 artikla – 1 kohta – a alakohta a) sovellettavan lain valintaa koskevien sopimusten muotovaatimuksia; sekä a) sovellettavan lain valintaa koskevien sopimusten muotovaatimuksia 3 b artiklan 2–4  kohdan mukaisesti; sekä Tarkistus 51 Ehdotus asetukseksi 10 artikla – 1 kohta – 2 alakohta Myös sellainen sovellettavan lain valintaa koskeva sopimus, joka on tehty osallistuvan jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti ennen kuin tätä asetusta on alettu soveltaa, on kuitenkin voimassa, edellyttäen, että se täyttää 3 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetyt edellytykset. Myös sellainen sovellettavan lain valintaa koskeva sopimus, joka on tehty ennen kuin tätä asetusta on alettu soveltaa, on kuitenkin voimassa, edellyttäen, että se on 3 a ja 3 b artiklan mukainen. Tarkistus 52 Ehdotus asetukseksi 11 artikla – 1 kohta 1.  Tämä asetus ei vaikuta sellaisten tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia kysymyksiä koskevien, kahden- tai monenvälisten yleissopimusten soveltamiseen, joiden sopimuspuoli yksi tai useampi osallistuva jäsenvaltio on tätä asetusta annettaessa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 351 artiklan mukaisia osallistuvien jäsenvaltioiden velvoitteita. 1.  Tämä asetus ei vaikuta sellaisten kansainvälisten yleissopimusten soveltamiseen, joissa yksi tai useampi osallistuva jäsenvaltio on sopimuspuolena, kun tämä asetus tai 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu päätös hyväksytään, ja joissa vahvistetaan avio- ja asumuseroon liittyvät lainvalintasäännöt. Tarkistus 53 Ehdotus asetukseksi 11 artikla – 2 kohta 2.  Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, tätä asetusta sovelletaan osallistuvien jäsenvaltioiden välisissä suhteissa ensisijaisena sellaisiin tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia kysymyksiä koskeviin yleissopimuksiin nähden, joiden sopimuspuolia osallistuvat jäsenvaltiot ovat. 2.  Tällä asetuksella on kuitenkin osallistuvien jäsenvaltioiden välillä etusija yksinomaan kahden tai useamman jäsenvaltion välillä tehtyihin yleissopimuksiin nähden siltä osin kuin yleissopimukset koskevat tällä asetuksella säänneltyjä asioita. Tarkistus 54 Ehdotus asetukseksi 12 artikla – 1 kohta Komissio antaa viimeistään [viiden vuoden kuluttua tämän asetuksen soveltamisen alkamisesta] Euroopan parlamentille, neuvostolle sekä Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle kertomuksen tämän asetuksen soveltamisesta. Kertomukseen liitetään tarvittaessa ehdotuksia asetuksen mukauttamiseksi. 1.  Komissio antaa viimeistään viiden vuoden kuluttua tämän asetuksen soveltamisen alkamisesta ja sen jälkeen viiden vuoden välein Euroopan parlamentille, neuvostolle sekä talous- ja sosiaalikomitealle kertomuksen tämän asetuksen soveltamisesta. Kertomukseen liitetään tarvittaessa ehdotuksia asetuksen mukauttamiseksi. Tarkistus 55 Ehdotus asetukseksi 12 artikla – 1 a kohta (uusi) 1 a.  Tätä varten osallistuvat jäsenvaltiot antavat komissiolle asianmukaisen ilmoituksen tämän asetuksen soveltamisesta tuomioistuimissa. Tarkistus 56 Ehdotus asetukseksi 13 artikla – 2 a kohta (uusi) Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 331 artiklan 1 kohdan toisen tai kolmannen alakohdan mukaisesti tehdyn päätöksen nojalla osallistuvien jäsenvaltioiden osalta tätä asetusta sovelletaan kyseisessä päätöksessä ilmoitetusta päivästä alkaen.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0216. (2) EUVL L 189, 22.7.2010, s. 12.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 15. joulukuuta 2010 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi luottoluokituslaitoksista annetun asetuksen (EY) N:o 1060/2009 muuttamisesta (KOM(2010)0289 – C7-0143/2010 – 2010/0160(COD))

P7_TA(2010)0478 A7-0340/2010

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2010)0289),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 114 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7-0143/2010),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan keskuspankin 19. marraskuuta 2010 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 8. joulukuuta 2010 antaman lausunnon(2),

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 8. joulukuuta 2010 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon (A7-0340/2010),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 15. joulukuuta 2010, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o .../2011 antamiseksi luottoluokituslaitoksista annetun asetuksen (EY) N:o 1060/2009 muuttamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) N:o 513/2011)

(1) EUVL C 337, 14.12.2010, s. 1. (2) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 15. joulukuuta 2010 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi metrologiaa koskevien neuvoston direktiivien 71/317/ETY, 71/347/ETY, 71/349/ETY, 74/148/ETY, 75/33/ETY, 76/765/ETY, 76/766/ETY ja 86/217/ETY kumoamisesta (KOM(2008)0801 – C6-0467/2008 – 2008/0227(COD))

P7_TA(2010)0479 A7-0050/2010

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2008)0801),

–  ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 95 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0467/2008),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle Lissabonin sopimuksen voimaantulon vaikutuksista käynnissä oleviin toimielinten päätöksentekomenettelyihin (KOM(2009)0665),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan ja 114 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 14. toukokuuta 2009 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 10. marraskuuta 2010 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön (A7-0050/2010),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  hyväksyy tähän päätöslauselmaan liitetyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission lausuman, joka julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä yhdessä lopullisen säädöksen kanssa;

3.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 15. joulukuuta 2010, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/.../EU antamiseksi metrologiaa koskevien neuvoston direktiivien 71/317/ETY, 71/347/ETY, 71/349/ETY, 74/148/ETY, 75/33/ETY, 76/765/ETY, 76/766/ETY ja 86/217/ETY kumoamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, direktiiviä 2011/17/EU)

LIITE

Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission lausuma

Mittauslaitedirektiivin 2004/22/EY 25 artiklan mukaisesti Euroopan parlamentti ja neuvosto pyytävät komissiota antamaan ennen 30. huhtikuuta 2011 kertomuksen direktiivin täytäntöönpanosta ja tekemään tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen.

Tässä yhteydessä ja paremman lainsäädännön periaatteiden mukaisesti (mukaan luettuna tarvittaessa vaikutusten arviointi ja avoin kuuleminen) arvioidaan, olisiko direktiivin 2004/22/EY soveltamisalaa laajennettava – ja jos olisi, niin missä määrin – sisältämään mittauslaitteet, joita nykyisin säännellään direktiiveillä 71/317/ETY, 71/347/ETY, 74/148/ETY, 75/33/ETY, 76/765/ETY, 76/766/ETY ja 86/217/ETY.

Tämän arvioinnin tuloksen perusteella tarkastellaan uudelleen myös näiden direktiivien kumoamiselle asetettua ajankohtaa, jotta voidaan varmistaa yhdenmukaisuus mittauslaitteita koskevassa unionin lainsäädännössä.

(1) EUVL C 277, 17.11.2009, s. 49.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 15. joulukuuta 2010 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kansalaisaloitteesta (KOM(2010)0119 – C7-0089/2010 – 2010/0074(COD))

P7_TA(2010)0480 A7-0350/2010

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2010)0119),

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 11 artiklan 4 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 24 artiklan ensimmäisen kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7-0089/2010),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 14. heinäkuuta 2010 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon alueiden komitean 10. kesäkuuta 2010 antaman lausunnon(2),

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 8. joulukuuta 2010 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–  ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnön sekä vetoomusvaliokunnan, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnot (A7-0350/2010),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  panee merkille neuvoston puheenjohtajamaan lausuman ja komission lausumat, jotka on liitetty tähän päätöslauselmaan;

3.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 15. joulukuuta 2010, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o .../2011 antamiseksi kansalaisaloitteesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) N:o 211/2011)

LIITE

Lausumat

Komission lausumat

–I –

Komissio tarjoaa täsmällistä tietoa kansalaisaloitteesta. Se muun muassa laatii kattavan ja käyttäjäystävällisen kansalaisaloiteoppaan, jonka se pitää ajan tasalla. Opas on saatavilla kansalaisaloitetta käsittelevillä komission verkkosivuilla kaikilla unionin virallisilla kielillä. Komissio antaa kansalaisaloitteiden rekisteröinti- ja käsittelyprosessin aikana aloitteen järjestäjille tarvittaessa tukea ja opastusta. Lisäksi komissio tiedottaa pyynnöstä aloitteen järjestäjille sellaisista jo tehdyistä tai suunnitteilla olevista säädösehdotuksista, jotka koskevat kyseisessä aloitteessa esiin otettuja asioita.

–II –

Kun aloite on rekisteröity yhdellä virallisella kielellä, aloitteen järjestäjät voivat pyytää komissiota milloin tahansa tuenilmaisujen keräämisen aikana rekisteröimään aloitteen käännöksiä muille virallisille kielille. Käännökset ovat aloitteen järjestäjien vastuulla. Ennen kuin komissio rekisteröi uusia kieliversioita, se tarkistaa, että alkuperäisen tekstin ja uusien käännösversioiden otsikon, asiasisällön ja tavoitteiden välillä ei ole selviä ja merkittäviä ristiriitoja.

Puheenjohtajavaltio Belgian lausuma

Puheenjohtajavaltio pyrkii varmistamaan, että kyseisen asetuksen soveltamiseen tarvittavat toimenpiteet ovat käytössä mahdollisimman pian ja viimeistään vuoden kuluttua asetuksen voimaantulosta asetuksessa tarkoitetulla tavalla.

(1) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä. (2) EUVL C 267, 1.10.2010, s. 57.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. joulukuuta 2010 komission tiedonannosta työohjelmastaan vuodelle 2011

P7_TA(2010)0481 RC-B7-0688/2010

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission tiedonannon työohjelmastaan 2011 (KOM(2010)0623),

–  ottaa huomioon tuoreimman puitesopimuksen Euroopan parlamentin ja komission välisistä suhteista ja erityisesti sen liitteen 4,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 4 kohdan,

A.  katsoo, että on ratkaisevan tärkeää, että Euroopan parlamentin ja komission välinen vuoropuhelu käydään hyvissä ajoin, jotta toimet voidaan keskittää EU:n ensi vuoden ja tulevien vuosien tärkeimpiin strategisiin tavoitteisiin,

B.  katsoo, että poliittiset tavoitteet olisi asetettava käytettävissä olevien varojen mukaisesti,

C.  katsoo, että toissijaisuusperiaatteen mukaisella EU:n politiikalla ja jäsenvaltioiden kanssa yhteisymmärryksessä toteutettavilla toimilla voidaan auttaa kansalaisia varautumaan ja reagoimaan nopeasti muuttuvaan yhteiskuntaan ja vaikuttamaan näihin seikkoihin käytännössä,

D.  ottaa huomioon, että vuosi 2011 on ratkaisevan tärkeä unionin menestyksekkään tulevaisuuden kannalta ja erittäin haasteellinen sekä Euroopan komissiolle että koko unionille,

E.  ottaa huomioon, että finanssikriisi vaikuttaa edelleen voimakkaasti jäsenvaltioiden talouksiin ja että niin jäsenvaltioissa kuin EU:ssa on toteutettava huomattavia sopeuttamistoimia, katsoo, että täydellinen toipuminen edellyttää yhteistä eurooppalaista strategiaa kestävän kasvun ja työpaikkojen luomiseksi ja että strategian tueksi tarvitaan riittäviä toimivaltuuksia ja resursseja,

1.  panee merkille, että kyseessä on ensimmäinen uuden ohjelmointikierroksen puitteissa hyväksyttävä työohjelma, ja korostaa, että komission kanssa käytävää vuoropuhelua on syvennettävä, jotta poliittisten tavoitteiden ja niiden rahoittamiseen tarkoitetun talousarvion välistä selvää yhteyttä voidaan parantaa EU:n tasolla;

2.  kehottaa komissiota sitoutumaan sellaisen realistisen ja toiminnallisen ohjelmasuunnittelun toteuttamiseen, jonka on oltava tehokas ja käytäntöön sovellettava ja joka on pantava täytäntöön aikaisempia paremmin; kehottaa laatimaan selkeämmän aikataulun tärkeimmille toimenpide-ehdotuksille;

3.  kehottaa komissiota mukauttamaan unionin säännöstön SEUT:n 290 ja 291 artiklan säännöksiin mahdollisimman pian selkeän aikataulun mukaisesti;

Johdanto

4.  kehottaa komissiota käyttämään oikeudellista toimivaltaansa ja poliittista arvovaltaansa niiden täydessä laajuudessa; toteaa, ettei Euroopan unioni voi toimia tehokkaasti, ellei komissio määritä, ilmaise ja edistä unionin ja kansalaisten yleistä etua ja suorita tehokkaasti sille uskottua perussopimusten ja EU:n lainsäädännön soveltamisen valvontatehtävää;

5.  toteaa, että finanssikriisin ratkaisemiseksi ja Euroopan talouden elvyttämiseksi tähän mennessä toteutetut toimet eivät ole olleet läheskään riittäviä; pahoittelee, ettei työohjelma sisällä lisätoimia uusien työpaikkojen luomiseksi; kehottaa siksi komissiota vastaamaan yksityiskohtaisesti siihen, miten sen aloitteilla ja ehdotuksilla vastataan haasteeseen;

6.  katsoo, että EU:n on ryhdyttävä toteuttamaan rakenneuudistusta mahdollisimman pian parantaakseen kilpailukykyään ja käynnistääkseen uudelleen kasvukehityksen; katsoo myös, että tämä merkitsee infrastruktuurin (mukaan lukien laajakaistan) uudenaikaistamista, lisätoimia tutkimuksen, kehityksen ja innovoinnin alalla sekä politiikkaa, jolla varmistetaan riittävä, taloudellinen ja saasteeton energiansaanti, joiden lisäksi uusien teknologioiden sekä koulutuksen laadun kehittäminen ovat strategian keskeisiä osa-alueita;

7.  pitää myönteisenä, että painopisteeksi on otettu Euroopan talouden ohjausjärjestelmän uudistaminen; varoittaa, että jollei EU pysty erityisesti euroalueella saamaan aikaan uskottavaa talouden ohjausjärjestelmää, jonka avulla voidaan taata terve finanssipolitiikka ja palauttaa kasvu, euron tulevaisuus on vaarassa; vaatii, että tällaisessa uudistuksessa on otettava täysimääräisesti huomioon parlamentin 20. lokakuuta 2010 antamassa päätöslauselmassa esitetyt kannanotot ja että siinä on asetettava tavoitteeksi Lissabonin sopimuksen 3 artiklaan sisältyvien unionin taloudellisten ja sosiaalisten tavoitteiden edistäminen;

8.  palauttaa mieliin, että parlamentin ja neuvoston olisi budjettivallan käyttäjinä voitava osallistua tasavertaisina Euroopan rahoitusvakausmekanismin käyttöön; pyytää esittämään nopeasti ehdotuksia, jotta kriisinratkaisujärjestelmästä voitaisiin tehdä pysyvä (esim. Euroopan valuuttarahasto); kehottaa sisällyttämään EU 2020 -strategian täydellisesti pitkän aikavälin makrotaloudelliseen kehykseen, kehottaa ottamaan ensimmäiset askeleet kohti valtion velkakirjojen vastavuoroista liikkeeseenlaskemista ja tällaisten obligaatioiden käyttöönottoa Euroopan parlamentin aiemmissa mietinnöissä kuvatulla tavalla ja kehottaa takaamaan euroalueen yhden yhteisen ulkoisen edustuksen; kannattaa perussopimuksen syvälliseen tarkistamiseen turvautumisen sijasta perussopimukseen tehtävää pientä muutosta, jolla tarjotaan oikeusperusta tällaiselle mekanismille;

9.  katsoo, että komission on pikaisesti esitettävä ehdotuksia nykyisen rahoituskehyksen tarkistamiseksi; katsoo, että vuoden 2013 jälkeisen monivuotisen rahoituskehyksen on myös vastattava tällaisten vastuiden laajenemista; kehottaa komissiota esittämään kunnianhimoisen sijoitusehdotuksen, jotta voitaisiin saavuttaa EU 2020 -strategian tavoitteet ja luoda työpaikkoja, edistää kasvua ja taata unionin kansalaisten turvallisuus; pitää tässä kehyksessä olennaisen tärkeänä joustavuutta sekä sitä, että EU:n talousarvio sallii vaihtoehtoisten rahoituslähteiden käyttöönoton (kohdentaminen, hankkeiden rahoittamiseen käytettävät joukkovelkakirjalainat jne.);

10.  monivuotista rahoituskehystä koskevan asetuksen hyväksyminen edellyttää Euroopan parlamentin suostumusta; kehottaa komissiota tukemaan sellaisen toimielinten välisen sopimuksen nopeaa hyväksymistä, joka koskee Euroopan parlamentin roolia seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen valmistelussa ja siitä neuvoteltaessa;

11.  kehottaa painokkaasti komissiota esittämään uutta rahoituskehystä koskevan parlamentin kannan hyväksymisen jälkeen kesäkuussa 2011 rohkeita ja innovatiivisia ehdotuksia omien varojen järjestelmän merkittävästä tarkistamisesta, jotta voidaan luoda EU:n kansalaisten verotaakkaan liittyvä oikeudenmukainen, selkeä, seurattava ja neutraali järjestelmä; on vakaasti sitä mieltä, että monivuotinen rahoituskehys ja omia varoja koskeva kysymys liittyvät toisiinsa, niistä olisi päätettävä samanaikaisesti toimielinten välisen avoimen keskustelun perusteella ja kansallisten parlamenttien vahvalla panoksella, eikä asiaa voida lykätä enempää;

12.  korostaa, että koheesiopolitiikka kuuluu EU:n tärkeimpiin talouskriisin ratkaisemisvälineisiin, sillä sen avulla edistetään investointeja reaalitalouteen; suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti komission ensimmäiseen arvioon, joka koskee koheesiopolitiikkaan liittyvien toimenpiteiden täytäntöönpanoa Euroopan talouden elvytyssuunnitelman puitteissa ja jossa korostetaan tämän politiikan tärkeää merkitystä kriisin vaikutusten torjumisessa; korostaa koheesiopolitiikan ja Eurooppa 2020 -strategian kolmen tärkeimmän painopisteen kiistatonta kytköstä, jolla helpotetaan parempaa, älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua ja edistetään samalla sopusointuista kehitystä unionin kaikilla 271 alueella;

Työllisyyttä edistävän kasvun palauttaminen Eurooppa 2020 -uudistusohjelman täytäntöönpanoa nopeuttamalla

13.  panee merkille EU-ohjausjakson käyttöönoton; katsoo, että Euroopan parlamentin valiokunnilla on oltava merkittävämpi rooli, jotta ne voivat osoittaa asiantuntemuksensa esittämällä vuoden päätteeksi mietintöjä tärkeisiin tavoitteisiin liittyvästä edistymisestä, minkä jälkeen poliittiset ryhmät antavat (yhteisiä) päätöslauselmia;

14.  pitää valitettavana, että EU-ohjausjaksosta ja talouden ohjausjärjestelmäpaketista tehdyissä ehdotuksissa ei ole kovin paljon sijaa demokraattiselle valvonnalle, ja vaatii parlamentin saada osallistua molempiin hankkeisiin;

Rahoitusalan sääntely: uudistukset valmiiksi

15.  kehottaa komissiota tekemään mahdollisimman pian ehdotukset markkinoiden väärinkäyttöä koskevan direktiivin ja rahoitusmarkkinadirektiivin uudelleenlaatimisesta; toteaa, että komission on pidettävä mielessä sen tekemien ehdotusten mahdollinen kumulatiivinen vaikutus, jotta voidaan taata ehdotusten parantavan rahoitusalan vakautta, avoimuutta ja seurattavuutta sekä sen kykyä palvella reaalitaloutta kasvun ja työpaikkojen kautta;

16.  pyytää sovittamaan pankkialan kriisin ratkaisua koskevan lainsäädäntöaloitteen yhteen kilpailupolitiikan sääntöjen kanssa, jotta kriisinhallinnalle voidaan luoda kattava kehys, joka kattaa sekä yksityiset että julkiset toimijat suojelee veronmaksajia; katsoo, että luottoluokituslaitoksia koskevan asetuksen tarkistamisen yhteydessä on käsiteltävä kilpailun puutetta alalla; pyytää komissiota toimimaan parlamentin äskettäin esittämän pyynnön mukaisesti ja tarkastelemaan mahdollisuutta luoda riippumaton Euroopan luottoluokituslaitos ja saada riippumattomat julkiset laitokset entistä voimakkaammin mukaan luottoluokitusten antamiseen;

Älykäs kasvu

17.  kehottaa komissiota esittämään kattavan toimintasuunnitelman, aikataulun ja tavoitteita, jotta voidaan luoda verkkosisältöjen ja -palveluiden sisämarkkinat avoimen ja kukoistavan digitaalisen yhteiskunnan edistämiseksi ja jotta voidaan kuroa umpeen digitaalinen kuilu;

18.  painottaa, että digitaalistrategia ja investoinnit tieto- ja viestintätekniikkaan ovat ratkaisevan tärkeitä Euroopan pitkän aikavälin kilpailukyvyn kannalta, ja kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota jatkamaan seuraavan sukupolven verkkojen ja niiden käyttöyhteyksien tuomista markkinoille vapauttamalla edelleen viestinnän sisämarkkinoita EU:ssa tapahtuvan innovoinnin vauhdittamiseksi;

19.  kehottaa päättäväisesti komissiota edistämään osaamista ja innovointia kahdeksannessa puiteohjelmassa väliarvioinnin jälkeen, ja muistuttaa, että parlamentin on tärkeää saada mahdollisuus ilmaista omat painopisteensä ennen kahdeksannen puiteohjelman hyväksymistä vuonna 2012;

20.  on tyytyväinen komission korkeisiin tavoitteisiin, jotka liittyvät innovaatiounioniin ja joiden yhteydessä suoritetaan tutkimusta ja kehitystä sekä innovointia koskeviin puitteisiin tarkoitettujen valtiontukien uudelleentarkastelu niin, että lisätään EIP:n ja pääomarahoituksen roolia; panee merkille myös merkityksen, joka julkisilla hankinnoilla voi olla innovoinnin edistämisessä;

21.  kehottaa komissiota keventämään tutkimus- ja kehitysohjelmiensa byrokratiaa ja lisäämään innovatiivisten yritysten osallistumista hankkeisiin; katsoo, että komission olisi tuettava entistä enemmän julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia eurooppalaisen tutkimuksen, kehityksen ja innovoinnin edistämiseksi;

22.  korostaa, että on kiinnitettävä huomiota vuoden 2013 jälkeistä aikaa koskeviin koulutus-, kulttuuri-, audiovisuaali- ja nuorisoalan sekä kansalaisuutta koskeviin monivuotisiin ohjelmiin, jotka on tarkoitus esitellä vuonna 2011; katsoo, että näihin ohjelmiin liittyvien toimien ja toimenpiteiden on vastattava EU:n kansalaisten tarpeisiin ja niiden on perustuttava riittävään ja tehokkaaseen talousarviokehykseen; katsoo, että aloite ”Nuoriso liikkeellä” korostaa näiden ohjelmien tärkeyttä;

Kestävä kasvu

23.  korostaa resurssitehokkuutta koskevan lippulaivahankkeen strategista merkitystä ja kehottaa komissiota tekemään joutuisasti kunnianhimoisia ehdotuksia, joiden tarkoituksena on saada aikaan sitovia tavoitteita ja konkreettisia arviointiperusteita Eurooppa 2020 -strategiaan kuuluvan talouspolitiikan EU-ohjausjakson puitteissa; kehottaa komissiota esittämään lainsäädäntöä EU:n päästöjen vähentämiseksi entisestään;

24.  katsoo, että käytössä olevien välineiden, kuten kolmannen energiapaketin, tarkoituksenmukainen ja tehokas täytäntöönpano on asetettava etusijalle, ja tukee täysin vuoden 2050 strategiaa, älykkäitä verkkoja ja toimitusvarmuutta koskevia aloitteita;

25.  korostaa, että energiavarmuus on talouskasvun kestävyyden kannalta ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan varmistaa keskeytymättömät toimitukset, sopimusten noudattaminen ja oikeudenmukaiset markkinahinnat ja välttää riippuvaisuus liian harvoista tuottajista;

26.  katsoo, että unionin uutta teollisuuspolitiikkaa koskevaan tiedonantoon olisi liitettävä tehokkaita toimia erityisesti, jotta voitaisiin saavuttaa haluttu siirtymä kohti vähähiilistä ja kestävää taloutta ja taata EU:n 20 prosentin energiatehokkuustavoitteen saavuttaminen;

27.  korostaa, että tärkeä painopistealue on myös ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen, mikä hyödyttää myös unionin teollisuuden ja pk-yritysten kilpailukykyä;

28.  suhtautuu myönteisesti valkoisen kirjan julkaisemista koskeviin ensisijaisiin tavoitteisiin ja kehottaa komissiota nopeuttamaan TEN-T-suuntaviivojen muuttamista ja sen uudistettua rahoitusjärjestelmää koskevaa valmistelua Eurooppa 2020 -strategian ja EU:n talousarvion uudelleentarkastelun mukaisesti;

29.  korostaa lähtökohtaisesti, että YMP:n uudistuksen on johdettava vahvaan, oikeudenmukaiseen, aidosti yhteiseen ja monitoiminnalliseen politiikkaan, joka vastaa kuluttajien ja tuottajien odotuksia ja tarjoaa tehokkaasti ”julkishyödykkeitä” ja erityisesti elintarviketurvaa ja jolla varmistetaan EU:n elintarvikeomavaraisuus;

30.  muistuttaa, että yhteisen maatalouspolitiikan tulevaisuudesta vuoden 2013 jälkeen 8. heinäkuuta 2010 annetussa päätöslauselmassa parlamentti korosti, että YMP:n määrärahat on säilytettävä vähintään vuoden 2013 talousarvion tasolla myös seuraavalla rahoitussuunnittelukaudella;

31.  vaatii, että kolmansista maista tulevien maataloustuotteiden tuonti EU:hun olisi sallittava ainoastaan, jos ne on tuotettu tavalla, joka vastaa EU:n kuluttajansuojan, eläinten hyvinvoinnin ja ympäristönsuojelun standardeja sekä sosiaalisia vähimmäisstandardeja; korostaa, että kahden- tai monenkeskisten kauppasopimusten tekemisen ei pitäisi aiheuttaa vahinkoa EU:n maataloustuottajille;

32.  kehottaa komissiota sokerimarkkinoiden uudistamista koskevan tilintarkastustuomioistuimen raportin havaintojen valossa tarkistamaan vaikutustenarviointimenettelyjään varmistaakseen, että arviointeja valmisteltaessa käytetään parhaita ja ajankohtaisimpia tietoja, mikä on ratkaisevan tärkeää arvioitaessa tulevien kahdenvälisten kauppasopimusten vaikutusta EU:n talouden tärkeimpiin aloihin;

33.  suhtautuu myönteisesti yhdennetyn meripolitiikan käyttöönottamiseen tähtääviin komission tuleviin ehdotuksiin, kuten merten aluesuunnittelua koskevaan suunnitelmaan, rannikkoalueiden ja merielinkeinojen kestävää kasvua koskevaan tiedonantoon sekä merivalvonnan yhdentämistä koskevaan tiedonantoon; korostaa kuitenkin, että yhdennetyn meripolitiikan täytäntöönpanoon tarvittava rahoitus on varmistettava yhteisön talousarviossa siten, että kaikki alat, joita tämä politiikka koskee, osallistuvat rahoitukseen suhteellisella osuudella;

Osallistava kasvu

34.  katsoo, että osallistava kasvu on mahdollista vain, jos kaikkia työntekijöitä kohdellaan työpaikoilla yhdenvertaisesti ja jos kaikille yrityksille luodaan yhtäläiset toimintaedellytykset; katsoo, että komission työohjelman pitäisi käsittää ehdotuksia näiden periaatteiden takaamiseksi, ja vaatii, että työntekijöiden lähettämisen toteuttamisesta annettavalla säädösehdotuksella, joka sisältyy tiedonantoon sisämarkkinoiden toimenpidepaketista, on selvennettävä sosiaalisten perusoikeuksien nauttimista;

35.  kehottaa esittämään komission ehdotuksen työntekijöiden taloudellisesta osallistumisesta yrityksen tuloihin;

36.  kehottaa komissiota ottamaan uutta osaamista ja työllisyyttä sekä köyhyydentorjuntafoorumia koskevissa kertomuksissaan huomioon naisten erityiset vaikeudet ja etenkin edistämään tasa-arvoa työssä keinona voittaa köyhyys, ja kehottaa kannustamaan naisia yrittäjyyteen toteuttamalla parhaiden käytäntöjen jakamiseen liittyviä toimia;

37.  on vakaasti sitä mieltä, että miesten ja naisten palkkaerojen poistaminen on edelleen merkittävä haaste, johon on vastattava, ja toistaa parlamentin vuonna 2008 esittämässä päätöslauselmassa komissiolle esitetyt pyynnöt miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatetta koskevaa nykyisen lainsäädännön tarkistamista koskevan säädösehdotuksen esittämisestä parlamentille ottaen huomioon parlamentin vuoden 2008 päätöslauselmaan liitetyt suositukset;

38.  kehottaa komissiota ottamaan huomioon työmarkkinaosapuolten näkemykset eläkeasioista ja varmistamaan, että valkoinen kirja ilmentää molemman osapuolen odotuksia, ensimmäisen pilarin lujittaminen mukaan luettuna;

39.  pitää myönteisenä EURES-työpaikkaportaalin uudistamista, jonka ansiosta nuorten työntekijöiden on helpompi saada tietoa ja neuvoja, mutta pitää valitettavana ehdotuksen lykkäämistä vuoteen 2012, sillä nuoret tarvitsevat sitä nyt;

40.  kehottaa lisäämään tehokkuutta ja parantamaan tavoitteiden saavuttamista EU:n kahdessa tärkeässä koulutuksen alan virastossa – Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskuksessa (Cedefop) ja Euroopan koulutussäätiössä (ETF);

Sisämarkkinoiden kasvupotentiaalin hyödyntäminen

41.  kannattaa voimakkaasti markkinoiden entistä suurempaa yhdentymistä, jonka tarkoituksena on kohdistaa toimet niihin merkittäviin jäljellä oleviin aukkoihin, jotka professori Monti on tuonut esiin, ja lisätä Euroopan kansalaisten, työntekijöiden, pienyritysten ja kuluttajien luottamusta; pitää myönteisenä sisämarkkinoiden toimenpidepaketin julkaisemista, mutta katsoo, että ehdotusten olisi oltava kunnianhimoisempia ja konkreettisempia; kehottaa komissiota esittämään mahdollisimman pian selkeitä prioriteetteja ja lainsäädäntöehdotuksia;

42.  kehottaa nykyaikaistamaan julkisia hankintoja koskevaa EU:n lainsäädäntöä yhdenmukaistamalla direktiivejä ja julkisia hankintoja koskevaa sopimusta ja kehottaa laatimaan selkeämmän aikataulun ensi vuotta varten;

43.  kehottaa komissiota varmistamaan Euroopan sopimusoikeuden ja kuluttajansuojadirektiivin keskinäisen johdonmukaisuuden; pitää keskeisenä, että kuluttajia koskevaa selkeää komission poliittista strategiaa käsitellään integroidusti ja pikaisesti jo vuonna 2011 eikä vasta vuonna 2014, kuten nyt on ehdotettu;

44.  kannattaa matkapaketeista annetun direktiivin tarkistamista ja yleisestä tuoteturvallisuudesta annetun direktiivin tarkastelua uudelleen keskittyen markkinoiden seurantaan;

45.  korostaa, että unionissa tarvitaan tehokas oikeudellinen kehys tuoteturvallisuusasioille; tukee sitä, että yleistä tuoteturvallisuusdirektiiviä tarkastellaan uudelleen, mikä edellyttää selkeän aikataulun määrittämistä uuden lainsäädäntökehyksen uudelleentarkastelua vastaavalla tavalla; kehottaa komissiota tarkastelemaan CE-merkintäjärjestelmä sen takaamiseksi, että kuluttajat voivat pitää CE-merkintää turvamerkintänä;

46.  korostaa, että siviilioikeudelliset aloitteet ovat ratkaisevan tärkeitä sisämarkkinoiden elvyttämisessä; tukee komission toimia siltä osin kuin ne koskevat siviilioikeutta ja kehottaa tekemään siviilioikeudellisista välineistä sähköisen oikeuden kannalta käyttökelpoisempia;

47.  kehottaa etsimään lopullista ratkaisua unionin patentin käyttöönottoa koskeviin ongelmiin ja kehottaa komissiota tarvittaessa tekemään tiiviimpää yhteistyötä koskevan ehdotuksen;

48.  pitää erittäin valitettavana, ettei kabotaasista ole tehty lainsäädäntöaloitetta ja että rautatiemarkkinoille pääsyä ja kotimaan matkustajaliikenteen markkinoiden avaamista koskevaa asiaa on lykätty vuoteen 2012; toistaa parlamentin lujan vakaumuksen, jonka mukaan matkustajien oikeuksia koskeva EU:n kattava politiikka on säilytettävä ja sitä on kehitettävä;

Toteutetaan kansalaisten toimintasuunnitelma: vapaus, turvallisuus ja oikeus

49.  on erittäin huolestunut siitä, ettei työohjelmaan sisälly konkreettisia ehdotuksia perusoikeuksista tai horisontaalisesta syrjimättömyysdirektiivistä eikä syrjimättömyyttä ole edes mainittu; kehottaa komissiota toimimaan pikaisesti syrjimättömyysdirektiivin saamiseksi käsittelyyn;

50.  kannattaa ehdotusta tiedonannosta unionin sisäisen yhteisvastuun tehostamisesta turvapaikka-asioissa, mutta pitää valitettavana turvapaikkasäädösehdotuksen puuttumista, varsinkin kun unionin tavoitteena on saada aikaan yhteinen turvapaikkapolitiikka vuoteen 2012 mennessä;

51.  kehottaa tekemään ehdotuksia maahanmuuttoasioista; palauttaa mieliin, että ehdotetun maahantulo- ja maastapoistumisjärjestelmän moitteeton toiminta riippuu VIS- ja SIS II -järjestelmien onnistumisesta, vaikka SIS II -järjestelmä ei olekaan vielä täysin toiminnassa;

52.  korostaa, että Lissabonin sopimuksen voimaantulon seurauksena tarvitaan perusoikeuksia koskeva kunnianhimoinen politiikka ja että perusoikeuskirjassa vahvistetuista perusoikeuksista on tehtävä mahdollisimman tehokkaita; kehottaa komissiota varmistamaan, että säädösaloitteet ovat perusoikeuksien mukaisia ja että jäsenvaltiot noudattavat perusoikeuskirjaa EU:n lainsäädäntöä soveltaessaan; kehottaa vahvistamaan valmiuksia valvoa perusoikeuskirjan loukkauksia ja kehottaa soveltamaan loukkauksiin perustamissopimuksen mekanismeja;

53.  korostaa, että terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa olisi kunnioitettava täydellisesti EU:n kansalaisten oikeuksia ja vapauksia ja että tietosuoja ja muutoksenhakuoikeus ovat keskeisiä tekijöitä luotaessa luotettava ja tehokasta turvallisuuspolitiikkaa; katsoo, että rikollisuuden lisääntymisen vuoksi tarvitaan enemmän järjestäytynyttä rikollisuutta ja tietoverkkoturvallisuutta koskevia yhteisösuunnitelmia;

54.  pitää myönteisenä ehdotusta rikosten uhrien oikeuksista ja varsinkin oikeudesta oikeusapuun, mutta pitää valitettavana, että tämä on ainut kaavailtu toimenpide; kehottaa laatimaan selkeän aikataulun menettelyllisiä oikeuksia koskevaan etenemissuunnitelmaan sisältyville muille toimille;

55.  pitää myönteisenä, että vuonna 2011 otetaan käyttöön uusi kattava oikeudellinen kehys henkilötietojen suojaamiseksi EU:ssa; korostaa tutkivansa tarkkaan kaikki ehdotukset, kuten EU-PNR:n ja EU-TFTP:n, taatakseen, että niissä noudatetaan perusoikeuksia;

56.  pitää myönteisinä siviililainsäädäntöä koskevia ehdotuksia, mutta EU:n kansalaisia kaikissa jäsenvaltioissa koskevien yhteisten normien saavuttamiseksi pyytää komissiota harkitsemaan säännöstön tarkistamisen nopeuttamista siviili- ja rikoslainsäädännön alalla ja raportoimaan asiasta parlamentille;

57.  kannattaa aloitteita, joiden tarkoituksena on sovittaa työ- ja perhe-elämä paremmin yhteen muun muassa toimenpiteillä, jotka koskevat perhevapaan vähimmäiskestoa, naisten ja miesten joustavien työaikajärjestelyjen tukemista ja omaishoitajille tarjottavaa apua työn ja hoitovastuun yhdistämiseksi;

58.  pitää valitettavana komission viivyttelyä säädösehdotuksissa, jotka koskevat rikosasioissa tehtävän poliisi- ja oikeudellisen yhteistyön nykyisen säännöstön mukauttamista Lissabonin sopimuksen määräyksiin ja jotka ovat kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden prioriteetti;

59.  toteaa, että Lissabonin sopimuksen hyväksymisen jälkeen Europolin ja Eurojustin oikeudellista kehystä on tarkistettava, ja pitää valitettavana, että tätä tarkistusta on ehdotettu toteutettavaksi vasta kaudella 2012–2013; vaatii, että kaikkien oikeus- ja sisäasioiden alalla toimivien virastojen on oltava tehokkaita ja ennen kaikkea vastuullisia;

Eurooppa maailmassa: painoarvomme lisääminen maailmannäyttämöllä

60.  tähdentää, että ihmisoikeuksien edistäminen koko maailmassa on Euroopan unionin keskeinen tavoite maailmanlaajuisissa yhteyksissä ja että parantamalla kauppasuhteita ja lisäämällä kehitysapua voidaan tukea tämän alan kehitystä;

61.  kehottaa komissiota pitämään yllä laajentumisprosessin vauhtia;

62.  korostaa, että seuraavia asioita koskevat aloitteet olisivat tervetulleita:

63.  uskoo, että EU:n on tuettava nuoria demokratioita koko Euroopassa ja lujitettava suhteita kumppaneihinsa voidakseen tuoda esiin arvojaan ja periaatteitaan ja edistääkseen poliittista vakautta ja talouskehitystä naapurustossaan; kehottaa komissiota saattamaan päätökseen eurooppalaisen naapuruuspolitiikan tarkistamisen, jotta varmistetaan, että tavoitteet ja rahoitusvälineet ovat paremmin linjassa keskenään; katsoo, että naapuruussuhteissa olisi tiukennettava ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevia ehtoja;

64.  kehottaa komissiota kiinnittämään entistä enemmän huomiota elintarvikevarmuuteen koko Afrikan alueella; korostaa tarvetta vahvistaa Afrikan maataloutta kestävällä tavalla; kehottaa tässä yhteydessä komissiota varmistamaan köyhille paremmat mahdollisuudet rahoituksen saamiseen ja rahoituspalveluiden käyttämiseen Afrikassa; kehotta komissiota edistämään Afrikan mantereen sisäisen kaupan lisäämiseen tähtääviä toimia sekä alueellisten talousyhteisöjen käyttöön ja Afrikan mantereen infrastruktuurien parantamiseen tarkoitettuja parannettuja tukipaketteja;

65.  kehottaa komissiota antamaan vuosittain kertomuksen EU:n edistymisestä vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisessa vuoteen 2015 mennessä ja toteuttamaan toimia sen takaamiseksi, että jäsenvaltiot velvoitetaan täyttämään virallista kehitysapua koskevan sitoumuksensa eli 0,7 prosenttia bruttokansantulosta ja seuraaman sitoumusten täyttymistä;

66.  korostaa, että meneillään olevien talouskumppanuussopimusneuvottelujen yhteydessä olisi keskityttävä uudelleen kehitysulottuvuuteen;

67.  kehottaa komissiota toimimaan aktiivisesti sen puolesta, että WTO-neuvotteluissa päästäisiin konkreettisesti eteenpäin, jotta Dohan kierros saataisiin päätökseen mahdollisimman pian; korostaa, että on erittäin tärkeää vahvistaa nykyisiä ja tehdä uusia kahdenvälisiä ja alueellisia vapaakauppasopimuksia, mutta katsoo, että tätä on pidettävä täydentävänä strategiana eikä vaihtoehtona monenvälisille puitteille;

68.  palauttaa mieliin, että monenvälisyyden on pysyttävä EU:n prioriteettina, ja vaatii, että meneillään olevissa ja uusissa kauppaneuvotteluissa on noudatettava kehitysmaiden erityis- ja erilliskohtelun periaatetta; uskoo vakaasti, että tarvitaan tehokas ja uudistettu monenvälinen kauppakehys, jotta voidaan luoda entistä tasapainoisempi ja oikeudenmukaisempi talousjärjestelmä osana uutta globaalia hallintoa, joka palvelee kehitystä ja köyhyyden kitkemistä;

69.  korostaa, että kolmansista maista tuotavat tuotteet olisi saatettava EU:n markkinoille ainoastaan, jos ne ovat EU:n kuluttajansuojan mukaisia; katsoo, että komission olisi kansainvälisissä neuvotteluissa vaadittava, että kauppakumppanimme täyttävät unionin ympäristö-, sosiaali- ja työnormit;

70.  kehottaa sisällyttämään yritysten yhteiskunnallista vastuuta koskevan lausekkeen EU:n allekirjoittamiin kansainvälisiin kauppasopimuksiin; katsoo, että tämän tulee käsittää se, että yritykset raportoivat asioista ja toimivat avoimesti ja että yritykset ja yritysryhmät toimivat asianmukaisesti, tutkimukset yhteiskuntavastuusitoumusten rikkomistapauksissa ja yritysten toimien uhrien oikeus saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa;

71.  pyytää komissiota esittämään Yhdysvaltain Conflict Minerals -säädöstä vastaavan säädösehdotuksen, jotta voidaan lisätä kehitysmaiden kaivannaisteollisuuden avoimuutta ja hyvää hallintoa; kehottaa komissiota tehostamaan korruption torjuntaa maissa, joissa rikotaan ihmisoikeuksia ja hyvää hallintotapaa;

Siirrytään panostamisesta vaikuttamiseen: hyödynnetään EU:n toimia parhaalla mahdollisella tavalla

72.  kehottaa komissiota tekemään nopeasti ehdotukset Euroopan petostentorjuntavirastoa koskevien asetusten muuttamisesta;

73.  korostaa, että komission olisi pyrittävä avoimemmin edistämään myönteistä suhtautumista valtiovarainministerien allekirjoittamiin kansallisiin hallinnointia koskeviin ilmoituksiin; korostaa, että komission olisi kehotettava jäsenvaltioita tekemään tällaiset ilmoitukset; kehottaa ottamaan käyttöön kattavia ja käyttäjäystävällisiä verkkotietokantoja;

74.  kehottaa siksi laatimaan EU:n ohjelmista – sekä sisäisistä politiikoista että kehitysavusta – järjestelmälliset, säännölliset ja riippumattomat arvioinnit, jotta voidaan varmistaa, että niillä saavutetaan halutut tulokset ja että se tapahtuu kustannustehokkaasti, jotta voidaan:

75.  on vahvasti sitä mieltä, että EU:n direktiivien moitteeton ja oikea-aikainen saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä on erittäin tärkeää, jotta kansalaisten luottamuspula EU:n toimintaan saadaan karistetuksi; katsoo, että tämä edellyttää komission ja jäsenvaltioiden välistä tehokasta yhteistyötä;

76.  kehottaa yksinkertaistamaan EU:n lainsäädäntöä ja korostaa, että lainsäädäntöä edeltävää vaikutustenarviointia on käytettävä puolueettomasti ja tehokkaasti ottaen huomioon myös täytäntöönpano; tukee voimakkaasti komission jatkuvia toimia järkevään sääntelyyn liittyvän hankkeen yhteydessä;

77.  suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio aikoo vaikutustenarvioinneissa kiinnittää enemmän huomiota kilpailukykyyn, ja korostaa, että on tärkeää arvioida yhdistettyjen säädösten kumulatiivista vaikutusta kilpailukykyyn;

o
o   o

78.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. joulukuuta 2010 EU:n ja Afrikan strategisen kumppanuuden tulevaisuudesta kolmannen EU:n ja Afrikan huippukokouksen jälkeen

P7_TA(2010)0482 RC-B7-0693/2010

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon valtion- ja hallitusten päämiesten 30. marraskuuta 2010 antaman Tripolin julistuksen,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja yleisafrikkalaisen parlamentin valmistelevan parlamentaarisen huippukokouksen 27. marraskuuta 2010 antaman julkilausuman,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 177 ja 181 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Afrikan ja Euroopan unionin kumppanuus perustuu niiden yhteiseen etuun niiden yhdistettyjen voimavarojen hyödyntämisessä,

B.  ottaa huomioon, että Tripolin julistuksesta ilmenee eri johtajien halukkuus lujittaa kahden mantereen välille kolme vuotta sitten perustettua strategista kumppanuutta, jolla pyritään yhdessä vastaamaan yhteisiin haasteisiin ja edistämään kestävää talouskasvua kaikkien afrikkalaisten eduksi,

C.  ottaa huomioon, että Euroopan unioni vastaa yli puolesta kehitysavusta ja on edelleen Afrikan merkittävin kauppakumppani,

D.  ottaa huomioon, että Afrikka monipuolistaa kumppanuuksiaan erityisesti Aasian ja Latinalaisen Amerikan suurten maiden kanssa,

1.  pitää myönteisenä strategisen toimintasuunnitelman 2010–2013 ja sen kumppanuuksien hyväksymistä ja toivoo, että se tuo mukanaan lisäarvoa Cotonoun sopimukseen ja Välimeren unioniin nähden ja että siinä konkretisoituvat mannertenvälisten suhteiden kunnianhimoiset pyrkimykset;

2.  painottaa, että Afrikan ja EU:n yhteisen strategian perusperiaatteet olisi suunniteltava siten, että niillä tuetaan kehitysmaiden kestäviä tarpeita, jotta voidaan torjua köyhyyttä, turvata ihmisarvoiset tulot ja toimeentulo sekä taata perusihmisoikeuksien toteutuminen, sosiaaliset, taloudelliset ja ympäristöön liittyvät oikeudet mukaan luettuina;

3.  toivoo, että ensimmäisen toimintasuunnitelman (2008–2010) vaikeuksista otetaan opiksi ja että valtion- ja hallitusten päämiesten loppujulistukseen sisältyneet periaatteelliset aikomukset toteutetaan käytännössä;

4.  ottaa huomioon, että sekä yksityisen sektorin että kansalaisyhteiskunnan, erityisesti Afrikassa, voitaisiin antaa osallistua kyseiseen strategiaan tähänastista huomattavasti aktiivisemmin;

Kumppanuus 1. Rauha ja turvallisuus

5.  tunnustaa myös alueellisen yhdentymisen merkityksen kasvun ja kehityksen kannalta ja korostaa erityisesti Tripolin julistukseen sisältyvää sitoumusta saattaa Afrikan rauhan ja turvallisuuden rakenteet toden teolla toimintavalmiiksi tiiviissä yhteistyössä alueellisten järjestöjen kanssa;

6.  pitää myönteisenä edistystä Afrikan rauhan ja turvallisuuden rakenteiden täytäntöönpanossa, joka auttaa selviytymään Afrikan mantereen rauhan ja turvallisuuden haasteista; korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää rahoittaa rauhantukitoimia Afrikassa ennustettavasti ja kestävästi ja on tarpeen rakentaa paikallista kapasiteettia vastoinkäymisistä selviytymiseksi sekä pyrkiä suojelemaan siviilejä aseellisissa selkkauksissa;

7.  katsoo, että konfliktien ehkäiseminen on pysyvän rauhan keskeinen edellytys ja että konfliktien perimmäisiin syihin olisi puututtava toteuttamalla kestävää kehityspolitiikkaa Afrikan väestön perustarpeiden täyttämiseksi ja työttömyyden sekä sosiaalisen ja taloudellisen epäoikeudenmukaisuuden torjumiseksi;

8.  katsoo, että konfliktialueiden mineraaleja koskevan Yhdysvaltojen uuden lain (”Conflict Minerals” Law”) hyväksyminen on valtava edistysaskel, jolla voidaan torjua Afrikassa mineraalien laitonta hyödyntämistä, joka lietsoo sisällissotia ja konflikteja; katsoo, että komission ja neuvoston pitäisi esittää samanlaisia ehdotuksia, joilla taattaisiin EU:n markkinoille tuotujen mineraalien jäljitettävyys ja otettaisiin samalla huomioon kaivosteollisuuden avoimuutta ajava hanke (Extractive Industries” Transparency Initiative, EITI);

Kumppanuus 2. Demokraattinen hallintotapa ja ihmisoikeudet

9.  kehottaa Euroopan unionia ja Afrikan unionia puuttumaan yhdessä tärkeimpiin yhteisen edun mukaisiin aiheisiin, kuten poliittisiin kriiseihin reagointiin, ja tukemaan taloushallintoa, jotta asiassa voidaan asettaa yhteiset ensisijaiset tavoitteet hallintotapaa ja ihmisoikeuksia koskevan uudenlaisen vuoropuhelun avulla;

10.  on tyytyväinen Afrikan ja EU:n yhteiseen sitoumukseen noudattaa perusperiaatteita, joihin kuuluvat ihmisoikeuksien, demokraattisten periaatteiden ja oikeusvaltion kunnioittaminen sekä terrorismin tuomitseminen kaikissa muodoissaan;

11.  panee merkille, että valtion- ja hallitusten päämiehet ilmoittivat julistuksessaan yhdistävänsä voimansa ihmisoikeuksien suojelemiseksi kummallakin mantereella; painottaa kyseisten oikeuksien yleismaailmallisuuden periaatetta sekä sitä, että erityisesti demokraattista hallintotapaa ja ihmisoikeuksia koskevan kumppanuuden puitteissa toteutettavien toimien on oltava tämän periaatteen mukaisia;

12.  pitää erittäin valitettavana, että huolimatta jatkuvista sitoumuksista demokraattiseen hallintotapaan ja ihmisoikeuksiin Robert Mugabe sai kutsun ja osallistui aktiivisesti kolmanteen EU–Afrikka-huippukokoukseen; kehottaa kaikkia toimijoita ottamaan voimakkaamman poliittisen kannan tulevaisuudessa, jotta lujasta uskostamme oikeusvaltioperiaatteeseen ja demokratiaan lähetettäisiin selkeä viesti;

13.  vaatii painokkaasti, että kaikki eri kumppanuuksien puitteissa toteutettavat toimet toteutetaan ilman minkäänlaista sukupuoleen, rotuun tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvaa tai HI-virusta/aidsia sairastaviin henkilöihin kohdistuvaa syrjintää;

14.  kehottaa yleisafrikkalaisen parlamentin tavoin kaikkia Afrikan unionin jäsenvaltioita ratifioimaan Afrikan unionin demokratiaa, vaaleja ja hallintoa koskevan peruskirjan;

15.  korostaa Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajan Herman Van Rompuyn kehotusta Afrikan johtajille tukea Kansainvälistä tuomioistuinta ja noudattaa ehdottomasti periaatetta, jonka mukaan rankaisematta jättämistä on torjuttava;

16.  kehottaa Euroopan unionia ja Afrikan unionia sitoutumaan yhteistyöhön, jotta Afrikka ja Eurooppa tekisivät tehokkaampaa yhteistyötä merkittävissä kansainvälisissä elimissä, kuten YK:ssa;

Kumppanuus 3. Kauppa, alueellinen yhdentyminen ja infrastruktuuri

17.  pitää myönteisenä Euroopan unionin ja Afrikan unionin välillä tehtyä sopimusta poliittisen vuoropuhelun käynnistämiseksi, jolla pyritään löytämään ratkaisut talouskumppanuussopimuksia koskeviin yhteisiin huolenaiheisiin; toteaa, että alueellinen integraatio, kauppa ja investoinnit ovat erittäin tärkeitä taloudellisen vakauden ja kestävän kasvun kannalta;

18.  kehottaa Euroopan unionia ja Afrikan unionia tekemään yhteistyötä raaka-aineiden hyödyntämisen alalla ja tähdentämään erityisesti osaamisen, hallinnon, infrastruktuurin kehityksen, investointien, geologisen osaamisen ja ammattitaidon tehostamista sekä kaivossopimusten avoimuutta; kehottaa tässä yhteydessä laatimaan ympäristön kannalta vakaita ja sosiaalisesti kestäviä raaka-aineita koskevia toimintatapoja, jotka myös hyödyttävät paikallisväestöä;

19.  pyytää kaikkia Afrikan unionin jäsenvaltioita yhtäältä edistämään asianmukaisen oikeudellisen ja verotuksellisen kehyksen luomista, joka edistää talouskasvua ja houkuttelee suoria ulkomaisia investointeja, ja toisaalta kitkemään korruptiota ja vähentämään hallinnollista byrokratiaa ja huonoa hallintoa;

20.  kehottaa Afrikan ja EU:n johtajia kunnioittamaan Tripolin sitoumusta ja käyttämään strategiaa välineenä edistää mannertenvälistä Afrikan-kauppaa sekä alueellisten talousyhteisöjen käyttöön ja Afrikan mantereen infrastruktuurin kohentamiseen tarkoitettuja parannettuja tukipaketteja;

Kumppanuus 4. Vuosituhannen kehitystavoitteet

21.  toteaa Euroopan unionin jäsenvaltioiden uudistaneen sitoumuksensa antaa 0,7 prosenttia bruttokansantulostaan kehitysapuun vuoteen 2015 mennessä, mikä on olennaisen tärkeää, jos vuosituhannen kehitystavoitteet halutaan saavuttaa vuoteen 2015 mennessä;

22.  pitää erityisen tärkeänä sitä, että vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttaminen on kaikkien kumppanuuksien toteuttamisen keskiössä;

23.  muistuttaa, että vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttaminen edellyttää erityistoimia odottavien äitien terveyden, vastasyntyneiden terveyden, lasten terveyden, naisten ja miesten tasa-arvon, koulutuksen, maanomistuksen, kestävän kehityksen, vedensaannin ja jätevesihuollon järjestämisen sekä vammaisten tukemisen aloilla; kehottaa jatkamaan ohjelmia koulutuksen ja terveydenhuollon aloilla;

24.  korostaa elintarviketurvan takaamisen merkitystä kaikkialla Afrikassa ja painottaa tarvetta vahvistaa maa- ja kalatalousalaa Afrikassa kestävällä tavalla ja erityisesti pienviljelijöiden ja -kalastajien asemaa;

25.  muistuttaa maatalouden hallitsevasta asemasta Afrikan maiden taloudessa; korostaa tästä syystä terveys- ja kasvinsuojelunormien yhdenmukaistamisen sekä Afrikan maatalousalan tuotantokyvyn lujittamisen keskeistä merkitystä;

26.  pitää valitettavana, että huippukokouksessa ei puututtu hallitusten tukemien ulkomaisten sijoittajien Afrikassa tekemiin viljelymaahankintoihin, jotka uhkaavat heikentää paikallista elintarviketurvaa ja aiheuttaa vakavia ja kauaskantoisia seurauksia, jos niihin ei puututa asian vaatimalla tavalla;

27.  uskoo, että Afrikan ja Euroopan unionin johtajien pitäisi osoittaa aito sitoutuneisuutensa ja perustaa mekanismi laittoman pääomakadon ja veropetosten pysäyttämiseksi, täyden avoimuuden sekä maakohtaisen raportointijärjestelmän edistämiseksi ja kansainvälisen painostuksen lisäämiseksi kaikkea sellaista oikeudenkäyttöä kohtaan, joka saattaa mahdollistaa veronkierron tai veropetokset Afrikassa;

Kumppanuus 5. Energia

28.  uskoo, että uusiutuva energia on elintärkeä Afrikan talouden ja sosiaalisen kehityksen kannalta, ja korostaa puheenjohtaja Barroson kehotusta käynnistää Afrikassa aktiivinen vihreä vallankumous;

29.  pitää myönteisenä uusiutuvia energialähteitä koskevaa Afrikan ja EU:n yhteistyöohjelmaa sekä syyskuussa 2010 Wienissä pidetyssä energiaa käsitelleessä korkean tason kokouksessa asetettuja vuoteen 2020 mennessä saavutettavia poliittisia tavoitteita, jotka koskevat muun muassa nykyaikaisten ja kestävien energiapalvelujen saannin varmistamista edelleen sadalle miljoonalle afrikkalaiselle, rajatylittävien sähköverkkoyhteyksien kapasiteetin kaksinkertaistamista ja maakaasun käytön kaksinkertaistamista Afrikassa, uusiutuvien energialähteiden käytön tehostamista Afrikassa sekä energiatehokkuuden parantamista kaikilla aloilla tällä mantereella;

Kumppanuus 6. Ilmastonmuutos

30.  kehottaa Euroopan unionia ja Afrikan unionia yhdistämään ponnistelunsa vähentääkseen päästöjä, jotka johtuvat metsäkadosta ja metsien tilan heikkenemisestä;

31.  muistuttaa Euroopan unionin sitoumuksesta myöntää 7,2 miljardia euroa ajanjaksolla 2010–2012 pikaisesti käynnistettäviin ilmastonmuutoshankkeisiin ja -aloitteisiin siten, että huomattava osa summasta on varattu Afrikalle;

32.  painottaa, että maailman köyhimmät ihmiset kärsivät ilmastonmuutoksesta ensimmäisinä ja eniten, ja kehottaa kaikkia toimijoita tukemaan kehitysmaita sopeutumaan ilmastonmuutoksen vaikutuksiin ja luomaan kasvua hiiltä vähän kuluttavalla tavalla, jotta köyhyys saataisiin poistettua;

33.  panee merkille, että maailman ilmastonmuutossopimuksen edistyminen on elintärkeää maailmanlaajuisen köyhyyden torjumiseksi, ja painottaa tässä yhteydessä luonnonvarojen – auringon, tuulen, jokien ja vuorovesien – suurta potentiaalia, jota Afrikan mailla usein on runsaasti käytössään;

Kumppanuus 7. Maahanmuutto, liikkuvuus ja työllisyys

34.  panee merkille maahanmuuton myönteiset vaikutukset ja korostaa tarvetta luoda yhteinen strategia, johon liittyy aikataulu sekä kohdennettuja hankkeita, joilla vähennetään laittoman maahanmuuton kielteisiä vaikutuksia;

35.  muistuttaa kaikkien kumppaneiden sitoumuksesta pyrkiä luomaan enemmän ja korkealaatuisempia työpaikkoja edistämällä kestävää ja kaikkia hyödyntävää kasvua;

36.  pitää myönteisenä opiskelijoiden ja yliopiston opettajien liikkuvuuden edistämiseen tarkoitettujen ohjelmien lujittamista ja sellaisia hankkeita, kuten yleisafrikkalainen yliopisto sekä hanke, jolla pyritään yhdenmukaistamaan opetusrakenteet ja -ohjelmat;

37.  katsoo, että aivovuoto on suuri ongelma Afrikalle ja että maansa jättäneille ammattilaisille pitäisi antaa vahvoja kannustimia palata ja hyödyntää koulutustaan alkuperämaissaan;

Kumppanuus 8. Tiede, tietoyhteiskunta ja avaruus

38.  pitää ilahduttavana korkean tason (korkeat viranomaiset ja ministerit) vuoropuhelun käynnistämistä tieteen ja tekniikan aloilla, jotta voidaan lujittaa tieteellistä ja teknistä yhteistyötä siten, että vauhditetaan Afrikan talouskasvua ja yhteiskunnallista kehitystä;

Yleiset huomiot

39.  panee merkille, ettei Sudan ole edustettuna sen viranomaisten katsottua, ettei valtion- ja hallitusten päämiesten Tripolissa antama julistus sido heitä, ja toivoo julistuksen mukaisesti, että vuoden 2005 rauhansopimuksen kaikki osa-alueet pannaan täytäntöön, mukaan lukien tammikuussa 2011 pidettäväksi suunniteltu kansanäänestys, jonka ansiosta Etelä-Sudanin väestö voisi päättää kohtalostaan rauhanomaisesti;

40.  pitää valitettavana, etteivät tietyt Euroopan unionin tärkeimpien jäsenvaltioiden valtion- ja hallitusten päämiehet voineet osallistua Euroopan unionin ja Afrikan huippukokoukseen;

41.  pahoittelee, ettei Afrikan ja EU:n yhteiseen strategiaan ole liitetty rahoitussuunnitelmaa, ja pyytää jälleen kerran Euroopan kehitysrahaston (EKR) sisällyttämistä EU:n talousarvioon, jotta voidaan varmistaa erilaisten kumppanuuksien toteutukseen käytettyjen eri rahoitusvälineiden parlamentaarinen valvonta;

42.  toivoo, että ministeriöiden tasolla osallistuttaisiin laajemmin strategian täytäntöönpanoon;

43.  pyytää, että yleisafrikkalainen parlamentti ja Euroopan parlamentti voisivat harjoittaa strategisen toimintasuunnitelman täytäntöönpanon valvontatehtäväänsä;

44.  pyytää kaikkien Afrikan ja Euroopan unionin maiden kansallisia parlamentteja tarkastelemaan strategista toimintasuunnitelmaa ja keskustelemaan siitä;

o
o   o

45.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, Afrikan unionin neuvostolle ja komissiolle, unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, AKT:n ja EU:n yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle ja yleisafrikkalaiselle parlamentille (PAP).

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. joulukuuta 2010 perusoikeuksien tilanteesta Euroopan unionissa (2009) ja tehokkaasta täytäntöönpanosta Lissabonin sopimuksen jälkeen (2009/2161(INI))

P7_TA(2010)0483 A7-0344/2010

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen johdanto-osan ja erityisesti sen 2 ja 4–7 kappaleen,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklan, 3 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan, 6 artiklan ja 7 artiklan,

–  ottaa huomioon 7. joulukuuta 2000 allekirjoitetun Euroopan unionin perusoikeuskirjan, josta annettiin juhlallinen julistus 12. joulukuuta 2007 Strasbourgissa,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevan yleissopimuksen (Euroopan ihmisoikeussopimus),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan unionin strategiasta perusoikeuskirjan panemiseksi tehokkaasti täytäntöön (KOM(2010)0573),

–  ottaa huomioon kaikki perusoikeuksia koskevat Euroopan neuvoston ja Yhdistyneiden kansakuntien, myös erikoistuneiden valvontaelinten, yleissopimukset ja suositukset,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätökset ja oikeuskäytännön,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston ja Euroopan unionin välisen yhteisymmärryspöytäkirjan(1),

–  ottaa huomioon Tukholman ohjelman – Avoin ja turvallinen Eurooppa kansalaisia ja heidän suojeluaan varten,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeusviraston toiminnan ja vuosikertomukset,

–  ottaa huomioon kansalaisjärjestöjen ihmisoikeusraportit,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin 21. ja 22. kesäkuuta 2010 järjestämän julkisen kuulemistilaisuuden perusoikeuskirjan vaikutuksista Euroopan vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen kehittymiseen,

–  ottaa huomioon 14. tammikuuta 2009 antamansa päätöslauselman(2) perusoikeuksien tilanteesta Euroopan unionissa 2004–2008,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A7-0344/2010),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklan mukaan unioni perustuu sellaisille jakamattomille ja yleismaailmallisille arvoille kuin ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, demokratia, tasa-arvo, yhteisvastuu, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, mikä koskee kaikkia Euroopan unionin alueella eläviä henkilöitä, myös vähemmistöihin kuuluvia; katsoo, että oikeuksien tehokkaan suojaamisen ja edistämisen on oltava kaikkien unionin toimintalinjojen, niiden ulkoinen ulottuvuus mukaan luettuna, yleistavoite ja olennainen edellytys sellaisen Euroopan unionin lujittamiselle, joka osaltaan edistää rauhaa, ihmisoikeuksiin ja perusvapauksiin liittyviä arvoja ja periaatteita ja ihmisten hyvinvointia,

B.  katsoo, että Lissabonin sopimuksen voimaantulo loi EU:ssa uuden tilanteen ihmisoikeuksien alalla, sillä se teki perusoikeuskirjasta oikeudellisesti sitovan ja muutti perusarvot konkreettisiksi oikeuksiksi; ottaa huomioon, että perusoikeuskirjasta on sen hyväksymisen jälkeen muodostunut tuomioistuinten oikeuskäytännön inspiraation lähde; ottaa huomioon, että komissio on antanut vuosikertomuksen perusoikeuskirjan täytäntöönpanosta ja että perusoikeusviraston vuosikertomuksissa on käsiteltävä perusoikeuskirjaan perustuvien perusoikeuksien edistämistä ja täytäntöönpanoa,

C.  katsoo, että on kehitettävä aito perusoikeuskulttuuri ja edistettävä ja lujitettava sitä paitsi unionin toimielimissä myös jäsenvaltioissa, kun ne soveltavat ja panevat täytäntöön unionin lainsäädäntöä sekä unionin sisällä että suhteissa kolmansiin maihin,

D.  ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin työjärjestyksen mukaan se voi tarkastella ja arvioida perusoikeuksien tilannetta vuosittain ja antaa suosituksia,

Lissabonin sopimuksen jälkeinen uusi perusoikeuksia koskeva rakenne

1.  korostaa, että ihmisoikeuksien ja perusvapauksien tehokas suojelu ja edistäminen on demokratian ja oikeusvaltion keskeinen periaate Euroopan unionissa ja olennaisen tärkeä edellytys vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen lujittamiselle ja että sen puolesta on toimittava monilla tasoilla (kansainvälisellä, eurooppalaisella, kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla); korostaa lisäksi alue- ja paikallisviranomaisten roolia näiden oikeuksien konkreettisessa täytäntöönpanossa ja edistämisessä; kehottaa siksi kaikkia EU:n toimielimiä sekä jäsenvaltioiden hallituksia ja parlamentteja kehittämään unionille Lissabonin sopimuksella luotujen uusien institutionaalisten ja oikeudellisten puitteiden pohjalta kattavan sisäisen ihmisoikeuspolitiikan, jolla taataan, että niin kansallisella kuin EU:n tasolla on vastuuvelvollisuutta koskevia tehokkaita mekanismeja ihmisoikeusloukkauksiin puuttumiseksi;

2.  kiinnittää huomiota päätöslauselmiinsa ja suullisiin kysymyksiinsä, joista keskusteltiin, sekä valtuuskuntamatkoilla vuonna 2009 tehtyihin havaintoihin konkreettisista perusoikeuksiin liittyvistä tapauksista, joissa aiheena olivat esimerkiksi yksityisyys, ihmisarvo ja tietosuoja, kidutuksen kieltäminen, ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapaus, sananvapaus ja tiedonvälityksen vapaus, lehdistönvapaus ja tiedotusvälineiden vapaus, syrjimättömyys, vähemmistökielten käyttö, romanien tilanne ja vapaa liikkuvuus, romaninaiset, samaa sukupuolta olevien henkilöiden välisten rekisteröityjen parisuhteiden ja avioliittojen syrjintä, alaikäiset, maahanmuuttajien säilöönottokeskukset sekä väitetyt vankien laittomat säilytykset poikkeuksellisia luovutuksia koskevassa CIA:n ohjelmassa; painottaa, että kaikki nämä päätöslauselmat kuvastavat perusoikeuskirjaan sisältyviä arvoja, osoittavat selvän sitoutumisen perusoikeuksien jokapäiväiseen suojeluun ja lähettävät poliittisen viestin kaikille ihmisille Euroopan unionissa samoin kuin jäsenvaltioille ja EU:n toimielimille sekä kansainvälisille kumppaneille;

3.  pitää valitettavana, etteivät neuvosto ja komissio ole noudattaneet yhtään niistä suosituksista, jotka sisältyvät Euroopan maiden alueen epäillystä käytöstä CIA:n vankikuljetuksiin ja laittomaan vankien säilyttämiseen vuonna 2007 annettuun Euroopan parlamentin mietintöön(3), eivätkä antaneet Euroopan parlamentille tietoa tästä aiheesta käydyistä EU:n ja Yhdysvaltojen keskusteluista;

4.  katsoo, että on pohdittava perusoikeuksien suojelun kehitystä Lissabonin sopimuksen jälkeisenä aikana, ja aikoo siltä osin selventää tässä päätöslauselmassa rooleja, jotka kullakin toimielimellä ja mekanismilla olisi oltava uudessa eurooppalaisessa perusoikeuksia koskevassa rakenteessa;

5.  toistaa, että Lissabonin sopimuksen voimaantulo 1. joulukuuta 2009 on tuonut perusteellisia oikeudellisia muutoksia EU:hun, jonka olisi yhä lujemmin vahvistettava asemaansa yhteisönä, jolla on yhteiset arvot ja periaatteet; pitää sen vuoksi myönteisenä EU:n uutta monitasoista perusoikeuksien suojelua koskevaa järjestelmää, joka on peräisin monista lähteistä ja jota valvotaan monin mekanismein, mukaan luettuina oikeudellisesti sitova perusoikeuskirja, Euroopan ihmisoikeussopimuksessa taatut oikeudet, joiden tunnustaminen johtuu unionin velvollisuudesta liittyä tähän yleissopimukseen, ja jäsenvaltioiden valtiosääntöperinteisiin perustuvat oikeudet sekä niiden tulkinta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä;

6.  vahvistaa, että perusoikeuskirjalla on sama oikeudellinen arvo kuin perussopimuksilla ja että se edustaa kaikkein nykyaikaisinta perusoikeuksien sääntökokoelmaa, että oikeudet ja yhteisvastuullisuus ovat siinä hyvässä tasapainossa ja että se sisältää kansalaisoikeudet, poliittiset, taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriin liittyvät oikeudet samoin kuin ”kolmannen sukupolven” oikeudet (toisin sanoen oikeuden hyvään hallintoon, tiedonvälityksen vapauteen, terveelliseen ympäristöön ja kuluttajansuojaan); katsoo, että EU:n olisi kehitettävä sääntelykehys, joka koskee suojelua yritysten tekemiltä perusoikeusloukkauksilta;

7.  painottaa, että perusoikeuskirjan sisällyttäminen EU:n primaarioikeuteen unionin toimivaltuuksia laajentamatta ja sen 51 artiklassa määriteltyä toissijaisuusperiaatetta noudattaen luo uusia vastuita päätöksenteko- ja täytäntöönpanoelimille samoin kuin jäsenvaltioille, kun ne soveltavat EU:n lainsäädäntöä kansallisesti, ja että perusoikeuskirjan määräyksistä on näin tullut suoraan sellaisia, jotka Euroopan unionin tuomioistuin ja kansalliset tuomioistuimet voivat panna täytäntöön; kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita lisäämään johdonmukaisuutta valvonnasta ja täytäntöönpanosta vastaavien eri elintensä välillä, jotta luotua kattavaa kehystä voidaan soveltaa tehokkaasti, sekä vahvistamaan EU:n laajuista valvontamekanismia ja ennakkovaroitusjärjestelmää, joihin kuuluu esimerkiksi yleinen määräaikaisarviointi;

8.  muistuttaa, että EU:n perusarvojen kunnioittamisen edistäminen ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojelu ja edistäminen muodostavat yhteisen perustan unionin suhteille kolmansien maiden kanssa, ja korostaa, että EU:n on toimittava perusoikeuskirjan mukaisesti myös tässä yhteydessä; muistuttaa, että demokratian ja oikeusvaltion edistäminen liittyy tiiviisti ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamiseen, suojeluun ja edistämiseen; painottaa, että EU:n uuden toimielinrakenteen sisällä Euroopan ulkosuhdehallinto voi tarjota mahdollisuuden lisätä ulkopolitiikan johdonmukaisuutta ja tehokkuutta ihmisoikeuksien ja demokratian edistämistä koskevissa toimissa vain, jos ihmisoikeusnäkökulma halutaan ottaa huomioon ulkosuhdehallinnon rakenteessa, resursseissa ja toiminnassa; tähdentää, että unionilla on johtava asema ihmisoikeuksien edistämisessä maailmassa; pyytää EU:ta huolehtimaan kansainvälisiin sopimuksiin sisältyvien ihmisoikeuslausekkeiden tehokkaasta täytäntöönpanosta ja ottamaan huomioon perusoikeuskirjan periaatteet tehdessään sopimuksia kolmansien maiden kanssa sekä säilyttämään sisäisen ja ulkoisen ihmisoikeuspolitiikkansa keskinäisen johdonmukaisuuden;

9.  vahvistaa, että EU:n liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen muodostaa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojelun vähimmäistason Euroopassa ja antaa lisävälineen ihmisoikeuksien toteuttamiseen eli mahdollisuuden valittaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle ihmisoikeusloukkauksesta, joka johtuu EU:n oikeutta täytäntöönpanevan EU:n toimielimen tai jäsenvaltion teosta, jos se kuuluu Euroopan ihmisoikeussopimuksen soveltamisalaan; toteaa, että unionin tuomioistuimen tätä alaa koskevan oikeuskäytännön lisäksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö edistää näin ollen entisestään EU:n nykyistä ja tulevaa toimintaa, joka koskee perusvapauksien kunnioittamista ja edistämistä kansalaisvapauksien ja oikeus- ja sisäasioiden alalla;

10.  pyytää kaikkia EU:n ja Euroopan neuvoston jäsenvaltioita ilmaisemaan selvästi olevansa poliittisesti sitoutuneita liittymisprosessiin ja itse sopimukseen ja haluavansa tukea niitä; pyytää niitä niin ikään varmistamaan liittymisprosessin avoimuuden ja korostaa samalla, että asianomaisia sidosryhmiä on kuultava asianmukaisesti; kehottaa komissiota saattamaan päätökseen sisäiset kuulemisensa ja neuvottelut Euroopan neuvoston kanssa ja löytämään asianmukaiset ratkaisut tärkeimpiin teknisiin kysymyksiin, jotta liittymisprosessi saadaan päätökseen kohtuullisen ajan kuluessa ja jotta varmistetaan, että ihmisoikeuksien suojelu Euroopassa on mahdollisimman korkeatasoista;

11.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään tietoisuutta Euroopan ihmisoikeussopimukseen liittymisen eduista ja hakijoille asetetuista vaatimuksista laatimalla suuntaviivoja tämän lisävälineen asianmukaisesta soveltamisesta ja vaikutuksista, jotta sitä voidaan käyttää tehokkaasti, sekä sisällyttämällä se kaikkien asiaankuuluvien ammattihenkilöiden koulutukseen;

12.  on lisäksi tyytyväinen Lissabonin sopimuksen luomiin uusiin horisontaalisiin velvollisuuksiin, joita ovat sosiaalisen syrjäytymisen ja syrjinnän torjuminen sekä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja suojelun, naisten ja miesten tasa-arvon, yksityis- ja perhe-elämän kunnioituksen, sukupolvien välisen solidaarisuuden ja lasten oikeuksien suojelun edistäminen samoin kuin yhteisen turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikan kehittäminen ja ihmiskaupan torjuminen, sekä siihen, että sopimuksessa mainitaan nimenomaisesti vähemmistöihin kuuluvat henkilöt, mikä kuvastaa yhtä unionin perustana olevaa arvoa; on tyytyväinen siihen, että unioni on saanut oikeushenkilön aseman, mikä on mahdollistanut sen liittymisen kansainvälisiin sopimuksiin, ja siihen, että on parannettu oikeussuojaa ulottamalla unionin tuomioistuimen oikeudenkäyttövalta aloille, joilla on ilmeistä merkitystä perusoikeuksien suojelulle (kuten poliisiyhteistyö ja rikosasioissa tehtävä oikeudellinen yhteistyö); on tyytyväinen myös Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien vahvistettuun rooliin unionin päätöksentekoprosessissa, etenkin arvioitaessa EU:n politiikkojen soveltamista vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella, sekä Euroopan kansalaisten kasvaneeseen rooliin nyt, kun heillä on valta tehdä aloitteita EU:n lainsäädännöksi eurooppalaisen kansalaisaloitteen avulla, sekä velvollisuuteen käydä avointa ja säännöllistä vuoropuhelua etujärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan kanssa (SEU-sopimuksen 11 artiklan 2 kohta);

13.  vaatii toteuttamaan Tukholman ohjelman täysipainoisesti ja yhdenmukaisesti kansainvälistä ja Euroopan ihmisoikeuslainsäädäntöä noudattaen; toteaa, että ohjelmalla saatetaan Lissabonin sopimuksesta aiheutuvat velvoitteet ja periaatteet käytäntöön asettamalla strategiset suuntaviivat vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueelle;

Toimielimet, jotka soveltavat uutta perusoikeuksia koskevaa rakennetta

14.  katsoo, että unionin toimielimet ovat usein toimineet perusoikeuksien suojelussa rinnakkain, ja pyytää tämän vuoksi arvioimaan toimia ja lisäämään yhteistyötä toimielinten välillä niin, että kukin toimielin voi käyttää pohjana toisten toimielinten kertomuksia; toteaa, että yhtenä esimerkkinä toimielinten yhteistyöstä on vakiintunut yhteistyö EU:n ihmisoikeustilanteen vuosittaisessa seurannassa;

15.  panee merkille uuden oikeus-, perusoikeus- ja kansalaisasioita koskevan kokonaisuuden perustamisen komissioon merkkinä komission sitoumuksesta lisätä toimiaan perusoikeuksien ja -vapauksien alalla ja myönteisenä vastauksena parlamentin toistamiin pyyntöihin; katsoo, että oikeus- ja turvallisuusasioiden erottaminen tällä tavalla ei saisi vahvistaa sitä väärin tulkittua kahtiajakoa, jossa tarve suojella kaikkien ihmisten ihmisoikeuksia ja tarve taata heidän turvallisuutensa asetetaan vastakkain; katsoo, että uuden komission jäsenen olisi kiinnitettävä erityistä huomiota EU:n toimintalinjoihin, joilla pyritään torjumaan laitonta maahanmuuttoa ja terrorismia, ja katsoo, että komission jäsenten kollegion täysi tuki on ratkaisevan tärkeä, jotta uusi komission jäsen saisi äänensä kuuluville;

16.  kehottaa komissiota nimeämään vuoden 2013 Euroopan kansalaisten teemavuodeksi, jotta herätettäisiin keskustelua Euroopan kansalaisuudesta ja tiedotettaisiin kansalaisille heidän oikeuksistaan ja erityisesti uusista, Lissabonin sopimuksen voimaantulosta johtuvista oikeuksista;

17.  odottaa asiasta vastaavalta uudelta komission jäseneltä konkreettisia toimia, jotka ovat samansuuntaisia jo julkistettujen aikomusten kanssa: pitää erityisen myönteisenä ennen kaikkea, että otetaan käyttöön kaikkien uusien lainsäädäntöehdotusten osalta perusoikeuksia koskevien vaikutusten arviointi, että valvotaan lainsäädäntöprosessia sen varmistamiseksi, että syntyvät lopulliset tekstit ovat perusoikeuskirjan mukaisia, että sovelletaan nollatoleranssia perusoikeuskirjan rikkomiseen toteuttamalla perinpohjaisia tutkimuksia ja panemalla alulle rikkomismenettely, kun jäsenvaltiot rikkovat ihmisoikeuksia koskevia velvollisuuksiaan EU:n lainsäädännön täytäntöönpanossa, ja että varmistetaan, että EU:n kansalaiset saavat asianmukaisesti tietoa uudesta perusoikeuksia koskevasta rakenteesta; kehottaa jatkamaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 7 artiklasta vuonna 2003 annetussa tiedonannossa (KOM(2003)0606) aloitettua työtä ja määrittämään avoimen ja johdonmukaisen tavan käsitellä mahdollisia ihmisoikeusrikkomuksia sekä käyttämään Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 7 artiklaa asianmukaisesti uuden perusoikeuksia koskevan rakenteen pohjalta;

18.  muistuttaa komissiota siitä, että sen on valvottava, että kaikki uudet lainsäädäntöehdotukset ovat perusoikeuskirjan mukaisia, ja tarkistettava olemassa olevia välineitä tältä osin; ehdottaa, että komission ehdotuksiin liittyvissä vaikutustenarvioinneissa olisi selvästi ilmoitettava, ovatko ehdotukset perusoikeuskirjan mukaisia, niin että tästä näkökohdasta tulee erottamaton osa lainsäädäntöehdotusten esittämistä; muistuttaa komissiota siitä, että sen tehtävänä on nimenomaan ottaa mukaan kaikki asianomaiset osapuolet järjestämällä laajoja kuulemisia, jotta voidaan varmistaa unionin toimien johdonmukaisuus ja avoimuus (SEU-sopimuksen 11 artiklan 3 kohta); korostaa tässä yhteydessä perusoikeusviraston muodostaman foorumin merkitystä, sillä tämä on tärkeä voimavara kyseisen tehtävän täyttämisessä;

19.  muistuttaa komissiota puolueettomien tutkimusten tekemisestä ja rikkomismenettelyn aloittamisesta, jos jäsenvaltio EU-lainsäädäntöä täytäntöönpannessaan rikkoo perusoikeuskirjassa määrättyjä oikeuksia; muistuttaa komissiota myös siitä, että sen pitää pyytää jäsenvaltioita toimittamaan luotettavaa tietoa ja faktoja ja kerätä tietoja myös valtiosta riippumattomista lähteistä sekä pyytää perusoikeusvirastoa ja muita ihmisoikeuksia käsitteleviä elimiä antamaan tähän panoksensa;

20.  kiinnittää huomiota nationalismin, muukalaisvihan ja syrjinnän uuteen nousuun viime aikoina joissakin jäsenvaltioissa ja korostaa, että Euroopan komission olisi toimittava keskeisessä asemassa, jotta voidaan ennaltaehkäistä ja torjua näitä mahdollisia perusoikeuksien loukkauksia;

21.  korostaa, kuinka tärkeää on komission vuotuinen valvonta, joka koskee perusoikeuskirjan noudattamista, ja toteaa, että sen valvontakertomuksiin olisi sisällytettävä taattujen oikeuksien täytäntöönpanon arviointi, kiistanalaisimpien asioiden sekä unionissa heikoimmassa asemassa olevien ryhmien tilanteen arviointi sekä jäsenvaltioiden ja EU:n tasolla suojelussa nykyisin olevien puutteiden, tärkeimpien kehityssuuntien ja rakenteellisten ongelmien arviointi, jotta voidaan ehdottaa konkreettisia aloitteita ja toimia, ja suosittelee hyvien käytäntöjen jakamista jäsenvaltioille;

22.  panee tyytyväisenä merkille komission tiedonannon Euroopan unionin strategiasta perusoikeuskirjan panemiseksi tehokkaasti täytäntöön ja viittaa muun muassa tehokasta täytäntöönpanoa koskevaan komission ennaltaehkäisevään lähestymistapaan, perusoikeuksista järjestettävän sisäisen koulutuksen merkitykseen, siihen, että vaikutustenarviointilautakunta tarkastaa järjestelmällisesti kaikki perusoikeuksiin liittyvät näkökohdat sille toimitetuista vaikutustenarviointiluonnoksista, samoin kuin siihen, että suunnitteilla on eri tilanteisiin räätälöityjä viestintätoimia, joita tässä asiassa tarvitaan; suhtautuu lisäksi myönteisesti siihen, että edellä mainitussa komission tiedonannossa painotetaan Eurooppa-neuvoston Kööpenhaminassa vuonna 1993 vahvistamia poliittisia jäsenyysehtoja, joissa edellytetään, että ehdokasmaalla on vakaat demokratian takaavat instituutiot ja että se toimii oikeusvaltioperiaatteella sekä kunnioittaa ihmisoikeuksia ja suojelee vähemmistöjä; katsoo, että näiden kriteerien säilyttäminen tukee perusoikeuksien suojelua tulevissa jäsenvaltioissa;

23.  kehottaa komissiota saattamaan voimaan Lissabonin sopimuksessa ja perusoikeuskirjassa määrätyt arvot ja periaatteet ja Tukholman ohjelmassa esitetyn strategian konkreettisilla lainsäädäntöehdotuksilla ja ottamaan samalla huomioon Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön näitä toimia toteuttaessaan; vaatii lisäksi oikeudellisen ja poliisiyhteistyön alan nykyisen säännöstön ”lissabonisaatiota” sekä demokraattisen vastuuvelvollisuuden vahvistamista vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella;

24.  ehdottaa, että luodaan yhteistyösuhde oikeus-, perusoikeus- ja kansalaisasioista sekä sisäasioista vastaavien komission jäsenten ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan välille siten, että komission jäsenet kutsutaan säännöllisesti valiokunnan kokouksiin keskustelemaan perusoikeuksiin liittyvistä ajankohtaisista aiheista ja kehityskuluista;

25.  korostaa, että myös Euroopan parlamentin olisi vahvistettava perusoikeuksia koskevaa omaa vaikutustenarviointiaan käsiteltävänä olevien säädösehdotusten ja tarkistusten yhteydessä, jotta vaikutustenarviointi olisi järjestelmällisempi, erityisesti siten, että laajennetaan parlamentin työjärjestyksen 36 artiklassa nykyään vahvistettuja mahdollisuuksia, jotka koskevat perusoikeuskirjan noudattamista, ja pyydettävä oikeudelliselta yksiköltä lausuntoja oikeudellisista kysymyksistä, jotka liittyvät EU:n perusoikeuskysymyksiin;

26.  kehottaa neuvostoa mukautumaan Lissabonin sopimuksessa edellytettyihin muutoksiin ja noudattamaan perusoikeuskirjaa säädöksiä laatiessaan; pitää näin ollen tervetulleena perusoikeuksia, kansalaisoikeuksia ja ihmisten vapaata liikkuvuutta käsittelevän pysyvän neuvoston työryhmän perustamista ja korostaa, että tällä uudella elimellä on tärkeää olla laajat valtuudet käsitellä perusoikeuksia koskevia aiheita, joilla on merkitystä EU:n ja jäsenvaltioiden kannalta, ja että sen on tärkeää tarjota foorumi neuvostossa käytäville keskusteluille sisäisistä ihmisoikeuskysymyksistä; toteaa lisäksi, että uuden elimen työn on oltava avointa ja tehokasta myös suhteessa Euroopan parlamenttiin;

27.  vahvistaa vaikutustenarviointia koskevan toimielinten yhteisen lähestymistavan(4), johon viitataan komission tiedonannossa Euroopan unionin strategiasta perusoikeuskirjan panemiseksi tehokkaasti täytäntöön, jossa vahvistetaan, että parlamentti ja neuvosto ovat velvollisia arvioimaan omien muutostensa vaikutukset;

28.  kehottaa neuvostoa varmistamaan, että perusoikeuksia, kansalaisoikeuksia ja ihmisten vapaata liikkuvuutta käsittelevällä työryhmällä neuvostossa on laajat valtuudet, että se voisi esimerkiksi keskustella perusoikeusviraston raporteista (YK:n sopimuselinten suositusten, erityismenettelyjen ja -mekanismien lisäksi) ja vastata niihin virallisesti, arvioida EU:n välineiden ja toimintalinjojen ulkoista vaikutusta ihmisoikeuksiin yhdessä neuvoston ihmisoikeustyöryhmän (COHOM) kanssa, varmistaa koordinoinnin sellaisten virastojen kanssa, joilla ei ole valtuuksia toimia ihmisoikeuksien alalla mutta jotka vaikuttavat ihmisoikeuksiin (esim. EIP tai Frontex), tutkia sitä, mitä kansainvälisiä ihmisoikeussäädöksiä EU ja jäsenvaltiot allekirjoittavat, ratifioivat ja noudattavat, sekä tarjota foorumin neuvostossa käytäville keskusteluille sisäisistä ihmisoikeuskysymyksistä;

29.  vaatii kunnioittamaan perussopimuksiin perustuvaa oikeuttaan demokraattiseen valvontaan; korostaa avoimuuden ja EU:n toimielinten asiakirjojen keskinäisen saatavuuden tehostamistarvetta toimielinten välisen yhteistyön tehokkuuden lisäämiseksi muun muassa, kun on kysymys vastuuvelvollisuudesta perusoikeuksiin liittyvissä asioissa; korostaa rooliaan ihmisoikeuskysymyksistä EU:ssa antamiensa päätöslauselmien seurannassa sekä rooliaan muiden EU:n toimielinten toimien tai toimimatta jättämisen arvioinnissa tarkastellessaan alan kehitystä (esimerkiksi vuosikertomusten avulla); toteaa, että tässä työssä se pyrkii yhdistämään poliittiset viestit tosiasiapohjaiseen lähestymistapaan; korostaa SEUT-sopimuksen 218 artiklan 10 kohdassa vahvistettua velvoitetta, että Euroopan parlamentille tiedotetaan välittömästi ja täysimääräisesti menettelyn kaikissa vaiheissa, kun on kyse unionin ja kolmansien maiden tai kansainvälisten järjestöjen välisistä sopimuksista;

30.  katsoo, että unionin tuomioistuimella on korostunut rooli sen varmistamisessa, että kaikki EU:n lainsäädäntöä soveltavat EU:n toimielimet, virastot ja jäsenvaltiot noudattavat perusoikeuskirjaa, ja huomauttaa, että tämän ansiosta tuomioistuin voi vahvistaa ja kehittää edelleen perusoikeuksia koskevaa omaa oikeuskäytäntöään; korostaa tarvetta kansallisten tuomioistuinten, unionin tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeusistuimen vakiintuneeseen yhteistyöhön alan yhtenäisen oikeuskäytännön kehittämiseksi edelleen;

31.  korostaa, että perusoikeusvirasto on analyysien laatijana ja avun ja asiantuntemuksen tarjoajana tärkeässä asemassa unionin perusoikeustilanteen ja Lissabonin sopimuksesta tälle alalle aiheutuvien vaikutusten jatkuvassa seurannassa, ja toteaa, että tehtävä edellyttää siltä tasokkuutta, puolueettomuutta, todellista riippumattomuutta ja avoimuutta; pyytää komissiota tarkistamaan ja vahvistamaan perusoikeusviraston valtuuksia siten, että ne ovat Lissabonin sopimukseen ja perusoikeuskirjaan perustuvien uusien vaatimusten mukaiset; huomauttaa, että tarkistetuissa valtuuksissa sen valvontatehtävä olisi ulotettava unioniin liittyviin maihin; katsoo, että perusoikeusviraston on tämän vuoksi saatava riittävät resurssit perusoikeuskirjan voimaantulon jälkeen lisääntyneiden tehtäviensä hoitoa varten; toistaa pyyntönsä päästä täysipainoisesti mukaan perusoikeusviraston monivuotisen ohjelman tarkistamiseen; pitää myönteisenä, että perusoikeusviraston vuosikertomukseen on sisällytetty liite, jossa ilmoitetaan, mitä kansainvälisiä ihmisoikeusvälineitä jäsenvaltiot ovat ratifioineet;

32.  korostaa, että perusoikeusviraston päätehtävä on tarjota päätöksiä tekeville toimielimille faktoja ja tietoja perusoikeuksiin liittyvistä asioista ja että tätä varten se kerää ja analysoi tietoa ja lisää yleisön tietoisuutta toteuttamalla perinpohjaisiin menetelmiin perustuvia tieteellisiä tutkimuksia ja kyselyjä, julkaisemalla aihekohtaisia raportteja ja vuosikertomuksia sekä verkostoitumalla ja edistämällä vuoropuhelua kansalaisyhteiskunnan kanssa; pitää myönteisenä viraston vuoden 2009 vuosikertomusta ja siinä esitettyä vertailevaa katsausta sekä esiin tuotuja hyviä käytäntöjä 27 jäsenvaltiossa;

33.  kehottaa EU:n päättäviä toimielimiä käyttämään perusoikeusviraston keräämiä tietoja lainsäädännön valmisteluvaiheessa ja päätöksenteko- ja/tai valvontaprosesseissa sekä tekemään jatkuvasti tiivistä yhteistyötä perusoikeusviraston kanssa ja ottamaan sen kansalaisjärjestöjen foorumin mukaan toimintaan;

34.  kehottaa kaikkia EU:n virastoja noudattamaan sitoumuksiaan suojella perusoikeuksia ja sisällyttää perusoikeusnäkökulma kaikkeen toimintaansa; pyytää lisäksi EU:ta varmistamaan, että sen virastot ottavat tältä osin täyden oikeudellisen vastuun;

35.  katsoo, että Frontexin olisi toteutettava rakenteellista yhteistyötä perusoikeus-, siirtolaisuus- tai turvapaikka-asioita käsittelevien virastojen ja UNHCR:n kanssa, jotta voidaan helpottaa operaatioita, joilla on vaikutuksia ihmisoikeuksien suojaamiseen; pitää myönteisenä, että Frontex ja perusoikeusvirasto allekirjoittivat yhteistyösopimuksen vuonna 2010;

36.  painottaa, että EU:lla ja jäsenvaltioilla on yhteisiä velvoitteita ihmis- ja perusoikeuksien toteuttamisen ja/tai voimaan saattamisen alalla omien vastuualueidensa mukaan ja toissijaisuusperiaatteen mukaisesti ja että tämä jaettu vastuu ja toimivalta on sekä mahdollisuus että velvollisuus jäsenvaltioille ja EU:n toimielimille; korostaa Lissabonin sopimuksessa määrättyä kansallisten parlamenttien kasvanutta roolia ja tukee virallisen, jatkuvan vuoropuhelun luomista Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien välille;

37.  muistuttaa jäsenvaltioita siitä, että ne ovat velvollisia toimittamaan perussopimusten valvojana toimivalle komissiolle luotettavaa tietoa ja faktoja tämän pyytäessä;

38.  tähdentää jäsenvaltioiden oikeudellisten elinten merkitystä ja katsoo, että niillä on ensisijainen asema ihmisoikeuksien noudattamisen takaamisessa ja niiden toteutumisen valvonnassa, ja kehottaa tämän vuoksi helpottamaan kohtuullisessa ajassa hoidettavan tuomioistuinkäsittelyn mahdollisuutta keinona vahvistaa ihmis- ja perusoikeuksien suojelua; vaatii jäsenvaltioita panemaan voimavaroja meneillään olevaan kansallisten tuomareiden kouluttamiseen perusoikeuksista ja -vapauksista, mukaan luettuina Lissabonin sopimuksesta aiheutuvat alan uudet näkökohdat;

39.  katsoo, että EU:n toimilla olisi sekä puututtava jo tapahtuneisiin ihmisoikeusloukkauksiin että pyrittävä estämään uudet ihmisoikeusloukkaukset; kehottaa siksi harkitsemaan mekanismia, jolla EU:ssa ja sen jäsenvaltioissa tapahtuvat mahdolliset perusoikeuksien loukkaukset voidaan havaita varhaisessa vaiheessa, keskeyttämään väliaikaisesti tällaisiin loukkauksiin johtavat toimet ja nopeuttamaan oikeudellisia menettelyjä sen määrittämiseksi, ovatko jotkin toimet EU:n perusoikeuksien vastaisia, ja määräämään seuraamuksia siltä varalta, että kyseisiä toimia kuitenkin toteutetaan vastoin EU:n lainsäädäntöä;

40.  kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita lisäämään edelleen pyrkimyksiään, joiden tavoitteena on asianmukainen tiedottaminen ja tietoisuuden lisääminen, sillä perusoikeuksia voidaan suojella tehokkaammin, jos kansalaiset itse ovat tietoisia oikeuksistaan ja käytettävissä olevista kansalaisten suojelumekanismeista; vaatii käyttämään aktiivisesti kansalaisyhteiskunnan elinten ja asianomaisten kansalaisjärjestöjen kokemusta ja säilyttämään nykyiset työyhteydet kaikkien näiden elinten kanssa toteutettaessa perusoikeuksien uutta rakennetta ja tarkasteltaessa erityistapauksia;

41.  toteaa, että sillä on oikeus antaa vuosittain EU:n perusoikeustilanteesta mietintö, jossa käsitellään perusoikeusasioita EU:n toimielimissä, virastoissa tai jäsenvaltioissa;

Yhteistyö kansainvälisten järjestöjen kanssa uudessa perusoikeuksia koskevassa rakenteessa

42.  ehdottaa, että etsitään keinot EU:n toimielinten ja virastojen paremman yhteistyön saavuttamiseksi perusoikeuksien ja -vapauksien suojeluun sitoutuneiden kansainvälisten järjestöjen kanssa ja alalla hankitun kokemuksen tulosten hyödyntämiseksi paremmin ja kanavoimiseksi tehokkaammin;

43.  kehottaa EU:n toimielimiä käyttämään täysipainoisesti hyödyksi Euroopan neuvoston ja EU:n välistä yhteisymmärryspöytäkirjaa suurempien yhteisvaikutusten ja suuremman johdonmukaisuuden saavuttamiseksi Euroopan tasolla ja ehdottaa, että hyödynnettäisiin paremmin Euroopan neuvoston kehittämien ihmisoikeuksien valvontaa koskevien mekanismien, standardien ja tulosten tuomaa asiantuntemusta ja vältettäisiin näin päällekkäinen työ; toteaa jälleen, että unionin on oltava enemmän mukana Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun työssä ja että EU:n on otettava tämä työskentely paremmin huomioon toteuttaessaan toimintalinjojaan vapauden, oikeuden ja turvallisuuden aloilla;

44.  kehottaa EU:n jäsenvaltioita allekirjoittamaan ja ratifioimaan Euroopan neuvoston ja Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuksia koskevat yleissopimukset ja niiden valinnaiset pöytäkirjat; toteaa, että niitä ovat muun muassa (tarkistettu) Euroopan sosiaalinen peruskirja, yleissopimus ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta, kansallisten vähemmistöjen suojelua koskeva puiteyleissopimus, ja alueellisia kieliä ja vähemmistökieliä koskeva eurooppalainen peruskirja, jotka ovat Euroopan neuvoston asiakirjoja, sekä kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastainen YK:n yleissopimus, pakolaisten oikeusasemaa koskeva YK:n yleissopimus, YK:n yleissopimus siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksista, järjestäytynyttä rikollisuutta koskeva YK:n yleissopimus ja siinä olevat kaksi ihmiskaupan ja salakuljetuksen vastaista pöytäkirjaa, kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva YK:n yleissopimus, YK:n yleissopimus lasten oikeuksista ja YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista; ehdottaa lisäksi, että unionin lainsäädäntäprosessissa otettaisiin enemmän huomioon kansainväliset asiakirjat ja viitattaisiin niihin useammin;

45.  painottaa, että YK:n eri valvontamenetelmät ja sen ihmisoikeuselinten työn tulokset olisi otettava asianmukaisesti huomioon, ja ehdottaa, että seurataan tarkoin näiden elinten antamia suosituksia, joilla on merkitystä jäsenvaltioille; korostaa, miten tärkeää on Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvoston yleinen määräaikaisarviointi; suosittaa yhteistyötä YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston ja YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun viraston kanssa; pitää tervetulleena, että Brysselissä avataan Euroopan ensimmäinen YK:n ihmisoikeusvaltuutetun alueellinen toimisto;

46.  painottaa demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston (ODIHR), ETYJ:n lehdistönvapautta edistävän erityisedustajan ja ihmiskaupan vastaisen erityisedustajan sekä vähemmistövaltuutetun merkittäviä rooleja ja aktiivista toimintaa;

47.  kehottaa YK:n turvallisuusneuvostossa olevia jäsenvaltioita varmistamaan, että terrorismista epäiltyjen henkilöiden tai ryhmien luetteloon sisällyttämisessä tai siitä poistamisessa noudatetaan prosessuaalisia oikeuksia, kuten tuomioistuimen asiaa koskevassa oikeuskäytännössä edellytetään;

Uuden aikakauden kiireellisimmät haasteet

48.  korostaa, että edellä mainittua uutta rakennetta mitataan sitä taustaa vasten, kuinka tehokkaasti vastuussa olevat toimielimet käsittelevät nykyisiä, kaikkein kiireellisimpiä perusoikeuksia koskevia asioita ja räikeimpiä rikkomuksia sekä jäsenvaltioissa että EU:ssa, myös EU:n ulkosuhteiden yhteydessä;

49.  muistuttaa tämän vuoksi kaikista perusoikeusasioita koskevista päätöslauselmistaan ja keskusteluistaan sekä valtuuskuntamatkoilla vuonna 2009 tehdyistä havainnoista ja katsoo, että niistä on käynyt ilmi, että on paljon ihmisoikeusrikkomuksiin liittyviä ratkaisemattomia asioita ja erityistapauksia, jotka edellyttävät nopeita toimia, keskipitkän aikavälin strategioita ja pitkän aikavälin ratkaisuja sekä EU:n toimielinten toteuttamaa seurantaa, kuten

o
o   o

50.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Yhdistyneille kansakunnille, Euroopan neuvostolle sekä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestölle.

(1) CM(2007)74. (2) EUVL C 46 E, 24.2.2010, s. 48. (3) EUVL C 287, E, 29.11.2007, s. 309. (4) Neuvoston asiakirja 14901/05, 24.11.2005.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. joulukuuta 2010 mainonnan vaikutuksesta kuluttajien käyttäytymiseen (2010/2052(INI))

P7_TA(2010)0484 A7-0338/2010

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla 11. toukokuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY(1),

–  ottaa huomioon harhaanjohtavasta ja vertailevasta mainonnasta 12. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/114/EY(2),

–  ottaa huomioon audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista koskevien jäsenvaltioiden tiettyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 10. maaliskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/13/EU (audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi)(3),

–  ottaa huomioon kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä 27. lokakuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 (asetus kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä)(4),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 7 artiklan (yksityis- ja perhe-elämän kunnioittaminen) ja 8 artiklan (henkilötietojen suoja),

–  ottaa huomioon yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24. lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY(5),

–  ottaa huomioon henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla 12. heinäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/58/EY(6),

–  ottaa huomioon tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8. kesäkuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY(7),

–  ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2010 antamansa päätöslauselman kuluttajien suojelusta(8),

–  ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2010 antamansa päätöslauselman sisämarkkinoiden tulostaulusta(9),

–  ottaa huomioon 13. tammikuuta 2009 antamansa päätöslauselman sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla annetun direktiivin 2005/29/EY sekä harhaanjohtavasta ja vertailevasta mainonnasta annetun direktiivin 2006/114/EY saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä, täytäntöönpanosta ja voimaansaattamisesta(10),

–  ottaa huomioon 18. marraskuuta 2008 antamansa päätöslauselman kuluttajamarkkinoiden tulostaulusta(11),

–  ottaa huomioon 3. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman naisten ja miesten tasa-arvoon vaikuttavasta markkinoinnista ja mainonnasta(12),

–  ottaa huomioon 28. tammikuuta 2009 annetun komission tiedonannon ”Yhtenäismarkkinoiden seuranta kuluttajan kannalta: toinen kuluttajamarkkinoiden tulostaulu” (KOM(2009)0025) ja siihen liittyvän komission valmisteluasiakirjan ”Toinen kuluttajamarkkinoiden tulostaulu” (SEC(2009)0076),

–  ottaa huomioon 29. maaliskuuta 2010 päivätyn komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Kuluttajamarkkinoiden tulostaulu – kuluttajat kotonaan sisämarkkinoilla: Vähittäiskaupan sisämarkkinoiden yhdentymisen seuranta ja jäsenvaltioiden kuluttajaympäristön vertailu” (SEC(2010)0385),

–  ottaa huomioon komission lokakuussa 2008 Eurobarometrin erikoisnumerossa (Special Eurobarometer 298) julkaiseman kertomuksen kuluttajien suojelusta sisämarkkinoilla,

–  ottaa huomioon komission maaliskuussa 2010 Eurobarometrissä (Flash Eurobarometer 282) julkaiseman analyyttisen selonteon rajatylittävää kaupankäyntiä ja kuluttajien suojelua koskevista asenteista,

–  ottaa huomioon medialukutaitoa digitaalisessa ympäristössä koskevan eurooppalaisen toimintamallin (KOM(2007)0833),

–  ottaa huomioon komission suuntaviivat sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla annetun direktiivin soveltamisesta (SEC(2009)1666),

–  ottaa huomioon 29 artiklan mukaisen tietosuojatyöryhmän 22. kesäkuuta 2010 antaman lausunnon 2/2010 käyttötottumuksia seuraavasta Internet-mainonnasta,

–  ottaa huomioon 29 artiklan mukaisen tietosuojatyöryhmän 12. kesäkuuta 2009 antaman lausunnon 5/2009 sähköisistä sosiaalisista verkostoista,

–  ottaa huomioon Ranskan tietosuojaviranomaisen (Commission nationale de l'informatique et des libertés, CNIL) 5. helmikuuta 2009 antaman tiedonannon ”La publicité ciblée en ligne” (”Kohdennettu Internet-mainonta”),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon (A7-0338/2010),

A.  katsoo, että mainonnalla edistetään kilpailua ja parannetaan kilpailukykyä, todennäköisesti vähennetään määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä ja kannustetaan innovaatioihin sisämarkkinoilla, joten kuluttajat hyötyvät siitä etenkin siten, että valinnanmahdollisuudet lisääntyvät, hinnat laskevat ja he saavat tietoa uusista tuotteista,

B.  ottaa huomioon, että mainonta on tärkeä ja usein ratkaiseva rahoituksen lähde dynaamiselle ja kilpailukykyiselle viestintäympäristölle ja edistää aktiivisesti monimuotoisen ja riippumattoman lehdistön säilymistä Euroopassa,

C.  katsoo, että joillakin mainonnan käytänteillä voi kuitenkin olla kielteinen vaikutus sisämarkkinoihin ja kuluttajiin ja että syynä tähän ovat sopimattomat menettelyt, julkiseen tai yksityiseen tilaan tunkeutuminen, henkilöihin kohdennettu mainonta, sisämarkkinoille pääsyn estäminen ja sisämarkkinoiden vääristyminen,

D.  katsoo, että mainonnassa on edelleen torjuttava sopimattomia kaupallisia menettelyjä, jotka ovat Eurobarometrin erikoisnumeron 29 mukaan yhä yleisiä,

E.  ottaa huomioon viestimien kehittymisen huomattavan vaikutuksen mainontaan etenkin Internetin, sosiaalisten verkostojen, foorumien ja blogien kehityksen, käyttäjien lisääntyvän liikkuvuuden ja digitaalisten tuotteiden runsastumisen myötä,

F.  ottaa huomioon, että kuluttajat ovat melko väsyneitä mainosten runsauteen ja että nykyisin onkin houkutuksena levittää uusien viestintävälineiden kautta kaupallisia viestejä, joita ei ole selvästi merkitty kaupallisiksi ja jotka siksi saattavat johtaa kuluttajaa harhaan,

G.  katsoo, että uusien Internetissä ja matkaviestimissä käytettävien mainontakäytäntöjen kehitys luo erilaisia ongelmia, joihin on puututtava, jotta taataan käyttäjien korkeatasoinen suoja,

H.  ottaa huomioon, että verkkomainonnalla on suuri taloudellinen merkitys etenkin siksi, että sillä rahoitetaan ilmaispalveluja, ja että se on kasvanut eksponentiaalisesti,

I.  ottaa huomioon, että (asiayhteyden, henkilöstä saatujen tietojen tai käyttötottumusten perusteella) kohdennettu mainonta, joka on räätälöity Internetin käyttäjien tarpeisiin, loukkaa vakavasti yksityiselämää, kun se perustuu yksittäisten henkilöiden seurantaan (evästeet, käyttäjäprofiilin ja asuinpaikkakunnan määrittely) eikä kuluttaja ole antanut siihen etukäteen vapaaehtoista ja nimenomaista suostumustaan,

J.  katsoo, ettei mainosviestien räätälöinti saa johtaa tunkeilevaan mainontaan, joka rikkoo tietosuojasta ja yksityiselämän suojasta annettua lainsäädäntöä,

K.  katsoo, että erityisesti on suojeltava henkilöitä, jotka ovat psyykkisen tai fyysisen vamman, iän tai herkkäuskoisuuden takia muita haavoittuvampia, kuten lapsia, nuoria, ikääntyneitä henkilöitä tai henkilöitä, jotka ovat muita heikommassa asemassa sosio-ekonomisen tilanteensa vuoksi (esimerkiksi ylivelkaantuneet),

L.  toteaa, että edelleenkään ei ole tarpeeksi tietoa uusien, läpitunkevampien ja laajemmalle levinneiden mainonnan muotojen tarkoista sosio-psykologisista vaikutuksista etenkin sellaisten ihmisten tilanteeseen, joilla ei ole varaa ostaa tällaisissa mainoksissa mainostettuja tavaroita ja palveluita,

M.  ottaa huomioon, että tiettyjen tuotteiden, kuten tupakan, alkoholin, lääkkeiden ja online-rahapelien, Internet-mainontaa on niiden erityisluonteen vuoksi säänneltävä asianmukaisesti, jotta vältetään väärinkäyttö, riippuvuus ja väärentäminen,

N.  pitää mielessä, että mainonta voi olla tehokas keino torjua rasismiin, seksismiin ja muukalaisvihaan perustuvia stereotypioita ja ennakkoluuloja,

O.  pitää mielessä, että mainosten sanoma on usein yksipuolinen ja/tai halventava ja kasvattaa sukupuoleen liittyviä stereotyyppisiä ennakkoluuloja, mikä heikentää eriarvoisuuden poistamiseen tähtäävien tasa-arvostrategioiden vaikutusta,

Arvio nykyisestä sääntelykehyksestä

1.  katsoo, että sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla annettu direktiivi tarjoaa riittävät oikeudelliset puitteet harhaanjohtavan ja aggressiivisen mainonnan torjuntaan yritysten ja kuluttajien välisissä suhteissa; toteaa, että vaikka ei voida vielä arvioida kattavasti sen toimivuutta, sen täytäntöönpanossa ja tulkinnassa on jo ilmennyt useita vaikeuksia (erityisesti mainonnan uusien, läpitunkevampien muotojen osalta), josta osoituksena ovat Euroopan unionin tuomioistuimen nykyiset kansalliset toimet tuomitsevat päätökset, koska nämä toimet menevät sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla annetun direktiivin säännöksiä pidemmälle, mikä saattaa kyseenalaistaa direktiivin tehokkuuden;

2.  korostaa, että direktiivin tulkinnassa ja täytäntöönpanossa jäsenvaltioissa ilmenneiden erojen vuoksi ei ole saavutettu toivottua yhdenmukaisuutta, mikä luo oikeudellista epävarmuutta ja haittaa rajatylittävää kaupankäyntiä sisämarkkinoilla;

3.  kehottaa komissiota säännöllisesti ajantasaistamaan, selventämään ja vahvistamaan sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla annetun direktiivin täytäntöönpanoa koskevia suuntaviivojaan sekä käännättämään ne EU:n virallisille kielille; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan nämä suuntaviivat mahdollisimman hyvin huomioon;

4.  suhtautuu myönteisesti komission aikeeseen saada valmiiksi ja julkistaa marraskuussa 2010 tietokanta sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla annetun direktiivin täytäntöönpanemiseksi toteutetuista kansallisista toimenpiteistä, niihin liittyvästä oikeuskäytännöstä ja muista asiaan liittyvistä asiakirjoista;

5.  muistuttaa, että sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla annetun direktiivin soveltamisala rajoittuu yritysten ja kuluttajien välisiin suhteisiin, kun taas harhaanjohtavasta ja vertailevasta mainonnasta annettu direktiivi käsittelee yritysten välisiä suhteita; korostaa, että tietyt yhteisöt, kuten kansalaisjärjestöt tai eturyhmät, eivät kuulu kummankaan direktiivin soveltamisalaan; kehottaa siksi komissiota suorittamaan harhaanjohtavien mainontakäytäntöjen vaikutuksista erillisen arvioinnin, jossa käsitellään ryhmiä, jotka eivät vaikuta kuuluvan kummankaan direktiivin piiriin; kehottaa jäsenvaltioita parantamaan keskinäistä koordinointiaan ja tarjoamaan asianmukaisia ratkaisuja ryhmille, joihin on kohdistettu EU:n sisäisiä rajatylittäviä harhaanjohtavia mainontakäytäntöjä;

6.  pitää myönteisinä jäsenvaltioiden toteuttamia koordinoituja valvontatoimia (”Sweep”); kehottaa toteuttamaan uudelleen tämäntyyppisiä toimia ja laajentamaan niiden soveltamisalaa; kehottaa komissiota ilmoittamaan valvontatoimien tulokset parlamentille ja valmistelemaan tarvittaessa lisätoimia sisämarkkinoiden parantamiseksi kuluttajien kannalta;

7.  kehottaa jäsenvaltioita antamaan toimivaltaisille viranomaisilleen näiden toimien tehokkaaseen toteuttamiseen tarvittavat taloudelliset ja tekniset resurssit ja välineet sekä henkilöstöresurssit; kehottaa komissiota helpottamaan kuluttajansuoja-asioiden yhteistyöverkostosta saadun kokemuksen pohjalta edelleen kansallisten viranomaisten yhteistyötä ja parantamaan niiden valvonnan tehokkuutta;

8.  pyytää komissiota laatimaan analyysin kansallisten kuluttajaviranomaisten velvoitteista ja valvontatehtävistä ja jakamaan hyviä käytäntöjä, jotta niiden työtä voitaisiin tehostaa;

9.  pyytää komissiota ulottamaan asetuksen (EY) N:o 2006/2004 soveltamisalan koskemaan väärentämistä ja laittomia tuotteita sekä sujuvoittamaan jäsenvaltioiden asetuksen nojalla toteuttamaa tiedonvaihtoa, jotta laittomaan mainontaan liittyviä petoksia voitaisiin torjua paremmin;

10.  katsoo, että itsesääntelyllä voidaan dynaamisesti, joustavasti ja vastuullisesti täydentää olemassa olevaa lainsäädäntöä; ehdottaa, että ne jäsenvaltiot, joilla ei vielä ole itsesääntelyelimiä, helpottavat niiden perustamista muiden jäsenvaltioiden hyvien käytäntöjen pohjalta ja/tai niiden virallista tunnustamista;

11.  painottaa kuitenkin itsesääntelyn rajoja ja sitä, että se ei missään tapauksessa voi korvata lainsäädäntöä, erityisesti kun on kyse kuluttajien henkilötietojen suojaa koskevien normien laatimisesta ja sanktioista, joita sovelletaan, mikäli näitä normeja ei noudateta;

12.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita arvioimaan viestimiin ja uusiin tieto- ja viestintätekniikoihin liittyvien kansallisten käytännesääntöjen täytäntöönpanoa; kehottaa jäsenvaltioita arvioimaan kansallisten itsesääntelyelinten tehokkuutta;

13.  korostaa laajamittaisen ja läpitunkevan mainonnan vaikutuksesta ja vaikutusalasta johtuvaa yhteiskuntavastuuta ja painottaa mainostoimistojen roolia yritysten tietoisuuden ja vastuun kehittämisessä;

14.  kannustaa lainsäädännön kehittämiseen osallistuvien eri sidosryhmien kuulemiseen;

15.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan asianmukaisesti, että viestinnän ja mainonnan ammattilaiset kunnioittavat ihmisarvoa ja vastustavat suoraan tai välillisesti syrjiviä tai stereotypioihin perustuvia kuvia tai kiihottamista vihaan sukupuolen, rodun, etnisen alkuperän, iän, uskonnon tai muun vakaumuksen, sukupuolisen suuntautumisen, vammaisuuden tai sosiaalisen aseman perusteella;

16.  kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole panneet audiovisuaalisia mediapalveluja koskevaa direktiiviä täytäntöön, tekemään sen viipymättä; odottaa kiinnostuneena audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin täytäntöönpanoa koskevan komission kertomuksen julkaisemista ja korostaa, että on otettava huomioon uuden tekniikan käyttö (esim. Internet-televisio);

Internetin ja uuden tekniikan kehitykseen liittyvät ongelmat

17.  pitää valitettavana Internetissä lisääntyvää piilomainontaa, joka ei kuulu sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla annetun direktiivin soveltamisalaan (kuluttajien välinen kaupankäynti) ja joka ilmenee sosiaalisissa verkostoissa, foorumeilla ja blogeissa esitettyinä kommentteina, joita on vaikea erottaa tavallisista mielipiteistä; katsoo näin ollen vaarana olevan, että kuluttajat tekevät vääriä päätöksiä siinä uskossa, että tieto, jonka perusteella päätökset tehdään, on peräisin objektiivisesta lähteestä; tuomitsee tapaukset, joissa tietyt yritysten edustajat rahoittavat suoraan tai välillisesti toimia edistääkseen sitä, että lähetetään viestejä tai kommentteja, jotka vaikuttavat tulevan kuluttajilta itseltään, vaikka todellisuudessa kyse on mainoksista tai kaupallisista viesteistä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla annettu direktiivi pannaan tältä osin asianmukaisesti täytäntöön;

18.  kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan ottamaan käyttöön tarkkailijoita/välittäjiä, jotka on koulutettu tunnistamaan piilomainontaan liittyvät riskit, ja laatimaan tiedotuskampanjoita, joiden avulla kuluttajia varoitetaan tällaisista piilomainonnan muodoista;

19.  muistuttaa, että piilomainonnan torjunta unionin tasolla on erittäin tärkeää markkinoiden tervehdyttämiseksi ja kuluttajien luottamuksen vahvistamiseksi, sillä tietyille elinkeinonharjoittajille kyseessä voi olla keino vääristää kilpailun pelisääntöjä nostamalla keinotekoisesti ja ilman kustannuksia oman yrityksensä arvostusta tai panettelemalla epäoikeudenmukaisesti kilpailijaa;

20.  on huolestunut käyttötottumuksiin perustuvan mainonnan arkistumisesta ja kuluttajien yksityisyyttä loukkaavien tunkeilevien mainontakäytäntöjen kehittymisestä (sähköpostien lukeminen, sosiaalisten verkostojen ja maantieteellisen sijainnin hyödyntäminen, toistuva kohdennettu mainonta);

21.  korostaa riskiä, joka liittyy yrityksiin, jotka ovat sekä sisällön tuottajia että mainostajia (näissä toiminnoissa kerättyjen tietojen mahdollinen yhteiskäyttö); kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan eri toiminnoissa kerättyjen tietojen pitämisen erillään;

22.  korostaa, että kuluttajille on tiedotettava selkeästi, ymmärrettävästi ja perusteellisesti siitä, miten heitä koskevia tietoja kerätään, käsitellään ja käytetään, ja kehottaa mainostajia pyrkimään siihen, että tavanomaiseksi käytännöksi tulee kuluttajaystävällinen opt-in-periaate; toteaa, että näitä henkilötietoja saisi säilyttää ja käyttää ainoastaan kuluttajan nimenomaisella suostumuksella;

23.  korostaa, että kuluttajalle on annettava riittävästi tietoa, kun hän suostuu vastaanottamaan mainoksia käyttötottumuksiin perustuvan markkinoinnin perusteella annettujen hinnanalennusten vastineeksi;

24.  korostaa tarvetta sisällyttää yksityisyyskysymykset oletusarvoisesti tuleviin teknisiin ratkaisuihin, joihin liittyy henkilötietojen käsittelyä; katsoo, että uuden tekniikan kehittäjien on heti kehitysprosessin alusta alkaen otettava huomioon tietoturvaan ja tietosuojaan liittyvät tiukimmat mahdolliset vaatimukset ja viitattava sisäänrakennettuun yksityisyyden suojaan;

25.  pyytää komissiota tarkastelemaan erilaisia lainsäädännöllisiä ja muita keinoja sekä tutkimaan teknisiä mahdollisuuksia varmistaa, että Euroopan unionissa pannaan tehokkaasti täytäntöön seuraavat toimet:

Haavoittuvien ryhmien suojelu

26.  kehottaa komissiota teettämään vuoteen 2012 mennessä yksityiskohtaisen tutkimuksen harhaanjohtavan ja aggressiivisen mainonnan vaikutuksista haavoittuviin kuluttajaryhmiin, erityisesti lapsiin ja nuoriin, sekä takaamaan lasten ja nuorten suojelemiseksi annettujen säännösten asianmukaisen soveltamisen;

27.  kehottaa komissiota toteuttamaan ensisijaisena hankkeena perusteellisen tutkimuksen mainonnan tarkoista sosio-psykologisista vaikutuksista ottaen huomioon uudet, pidemmälle kehitetyt tekniikat, joita ollaan ottamassa käyttöön;

28.  korostaa, että lapset ja nuoret ovat erityisen haavoittuvia ryhmiä, koska he ovat hyvin vastaanottavaisia ja uteliaita ja koska heidän arvostelukykynsä ei ole vielä kehittynyt, heillä on rajallisesti omaa tahtoa ja heihin on helppo vaikuttaa etenkin viestinnän ja tekniikan uusien välineiden avulla;

29.  kehottaa jäsenvaltioita edistämään muita heikommassa asemassa olevien kuluttajien, kuten lasten, suojelun parantamista ja kannustamaan viestimiä rajoittamaan pääasiassa lasten ja nuorten katsomien ohjelmien (kuten lasten opetusohjelmien ja piirrettyjen) aikana esitettävää lapsiin kohdistuvaa tv-mainontaa pitäen mielessä, että samanlaisia toimenpiteitä on jo käytössä joissakin jäsenvaltioissa;

30.  vaatii, ettei kehenkään lapseen kohdisteta hänen keskeisiin kiinnostuksenkohteisiinsa perustuvaa mainontaa;

31.  kiinnittää huomiota siihen, että jäljittely on tyypillistä kuluttajille, mikä saattaa johtaa epäsopiviin käyttäytymismalleihin, väkivaltaan, jännitteisiin, pettymyksiin, ahdistukseen, vahingolliseen riippuvuuteen (tupakointi ja huumeet), syömishäiriöihin, kuten anoreksia nervosaan ja bulimiaan, ja henkisen tasapainon järkkymiseen; kehottaa kaikkia mainostoimistoja ja viestinnän ammattilaisia harkitsemaan uudelleen äärimmäisen laihojen mallien (sekä miesten että naisten) käyttämistä, jotta voitaisiin välttää levittämästä vahingollisia viestejä ulkonäöstä, kehon epätäydellisyydestä, iästä ja painosta ottaen huomioon mainonnan vaikutukset lapsiin ja nuoriin;

Sukupuolten tasa-arvon ja ihmisarvon kunnioittaminen mainonnassa

32.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan asianmukaisin keinoin, että markkinoinnissa ja mainonnassa taataan ihmisarvon kunnioittaminen eikä niissä esiinny sukupuoleen, uskontoon, vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää;

33.  katsoo, että mainonta voi olla tehokas väline stereotypioiden haastamiseksi ja vastustamiseksi ja nykyajan monikulttuurisissa yhteiskunnissa tarpeellinen keino rasismia, seksismiä ja syrjintää vastaan; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja mainonnan ammattilaisia parantamaan valistus- ja koulutustoimiaan, jotta päästäisiin eroon stereotypioista, torjuttaisiin syrjintää ja edistettäisiin sukupuolten tasa-arvoa erityisesti nuorten keskuudessa; kehottaa jäsenvaltioita erityisesti ryhtymään läheiseen yhteistyöhön nykyisten markkinoinnin, viestinnän ja mainonnan alan oppilaitosten kanssa ja lujittamaan yhteistyötä edistääkseen alan tulevan työvoiman asianmukaista koulutusta;

34.  vaatii komissiota edistämään jäsenvaltioissa vertailevaa tutkimusta ja dokumentointia siitä, miten nainen esitetään mainonnassa ja markkinoinnissa, jotta voidaan määrittää tehokkaan ja sukupuolinäkökulmat huomioon ottavan mainonnan hyvät käytännöt;

35.  vaatii komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan sellaisten käyttäjä- ja/tai kuluttajajärjestöjen roolia, jotka arvioivat mainonnan vaikutusta esimerkiksi sukupuolten tasa-arvoon, ja edistämään niiden kuulemista;

36.  painottaa, että mainonnassa välitetään usein erilaisiin sukupuolistereotypioihin perustuvia syrjiviä ja/tai halventavia viestejä, jotka haittaavat sukupuolten tasa-arvoon pyrkiviä strategioita; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja kansalaisyhteiskuntaa sekä mainonnan alan itsesääntelyelimiä tekemään tiivistä yhteistyötä tällaisten käytäntöjen torjumiseksi eritoten käyttämällä tehokkaita välineitä, joilla varmistetaan, että markkinoinnissa ja mainonnassa kunnioitetaan ihmisarvoa ja nuhteettomuutta;

37.  painottaa, että koska kulutustuotteiden mainonta liittyy suoraan lehdistöön, radioon ja televisioon, joiden erottamaton osa se on, sekä välillisesti elokuvateollisuuteen ja televisiosarjoihin tuotesijoittelun kautta, turvallisella mainonnalla ja terveiden roolimallien edistämisellä voi olla myönteinen vaikutus yhteiskunnassa vallitseviin ajatusmalleihin esimerkiksi sukupuolirooleista, ihmisruumiin ulkonäöstä tai normaaliudesta; kannustaa mainostajia kehittämään mainoksiaan rakentavammiksi, jotta voidaan edistää naisten ja miesten myönteistä roolia yhteiskunnassa, työelämässä, perheessä ja julkisessa elämässä;

Eri sidosryhmien koulutus ja heille tiedottaminen

38.  painottaa, että avoimuus ja kuluttajille tiedottaminen ovat ratkaisevia tekijöitä mainonnan alalla ja että on kehitettävä kuluttajien kykyä arvioida kriittisesti median sisällön laatua;

39.  kehottaa komissiota

40.  kehottaa komissiota laatimaan yhteiset suuntaviivat pk-yrityksille sekä jäsenvaltioita kannustamaan kansallisia viranomaisia ja/tai itsesääntelyelimiä tarjoamaan neuvontapalveluja pk-yrityksille sekä järjestämään tiedotuskampanjoita, joissa tiedotetaan pk-yrityksille niiden oikeudellisista mainontaan liittyvistä velvoitteista;

o
o   o

41.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 149, 11.6.2005, s. 22. (2) EUVL L 376, 27.12.2006, s. 21. (3) EUVL L 95, 15.4.2010, s. 1. (4) EUVL L 364, 9.12.2004, s. 1. (5) EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31. (6) EYVL L 201, 31.7.2002, s. 37. (7) EYVL L 178, 17.7.2000, s. 1. (8) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0046. (9) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0051. (10) EUVL C 46 E, 24.2.2010, s. 26. (11) EUVL C 16 E, 22.2.2010, s. 5. (12) EUVL C 295 E, 4.12.2009, s. 43. (13) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0051.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. joulukuuta 2010 energiatehokkuustoimintasuunnitelman tarkistamisesta (2010/2107(INI))

P7_TA(2010)0485 A7-0331/2010

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 19. lokakuuta 2006 päivätyn komission tiedonannon ”Energiatehokkuuden toimintasuunnitelma: Mahdollisuuksien toteuttaminen” (KOM(2006)0545),

–  ottaa huomioon 23. tammikuuta 2008 annetun komission tiedonannon ”Kaksi kertaa 20 vuonna 2020: ilmastonmuutostoimet – mahdollisuus Euroopalle” (KOM(2008)0030),

–  ottaa huomioon 13. marraskuuta 2008 annetun komission tiedonannon ”Energiatehokkuus: 20 prosentin tavoitteen saavuttaminen” (KOM(2008)0772),

–  ottaa huomioon 10. tammikuuta 2007 annetun komission tiedonannon ”Energiapolitiikka Euroopalle” (KOM(2007)0001) sekä sen jälkeen 13. marraskuuta 2008 annetun komission tiedonannon ”Toinen strateginen energiakatsaus – energian toimitusvarmuutta ja energia-alan solidaarisuutta koskeva EU:n toimintasuunnitelma” (KOM(2008)0781) ja siihen liittyvät asiakirjat,

–  ottaa huomioon yhteisön rahoitustukea energia-alan hankkeille koskevasta talouden elvytysohjelmasta (Euroopan energia-alan elvytysohjelma) 13. heinäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 663/2009)(1),

–  ottaa huomioon energian loppukäytön tehokkuudesta ja energiapalveluista sekä neuvoston direktiivin 93/76/ETY kumoamisesta 5. huhtikuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/32/EY (”energiapalveludirektiivi”)(2),

–  ottaa huomioon energiaan liittyvien tuotteiden energian ja muiden voimavarojen kulutuksen osoittamisesta merkinnöin ja yhdenmukaisin tuotetiedoin 19. toukokuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/30/EU(3),

–  ottaa huomioon renkaiden merkitsemisestä polttoainetaloudellisuuden ja muiden keskeisten ominaisuuksien osalta 25. marraskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1222/2009(4),

–  ottaa huomioon energiaan liittyvien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavien vaatimusten puitteista 21. lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/125/EY(5),

–  ottaa huomioon rakennusten energiatehokkuudesta 19. toukokuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/31/EU(6),

–  ottaa huomioon uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä sekä direktiivien 2001/77/EY ja 2003/30/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta 23. huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/28/EY(7),

–  ottaa huomioon tieliikenteen älykkäiden liikennejärjestelmien käyttöönoton sekä tieliikenteen ja muiden liikennemuotojen rajapintojen puitteista 7. heinäkuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/40/EU(8),

–  ottaa huomioon komission 7. toukokuuta 2010 antaman tilannekatsausasiakirjan ”Kohti uutta Euroopan energiastrategiaa kaudelle 2011–2020”,

–  ottaa huomioon komission teettämän riippumattoman tutkimuksen ”Työsuhdeautojen verotus: Tuet, talous ja hyvinvointi”(9),

–  ottaa huomioon 3. helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman toisesta strategisesta energiakatsauksesta(10),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 170 artiklan 1 kohdan, jonka mukaan unioni myötävaikuttaa Euroopan laajuisten verkkojen perustamiseen ja kehittämiseen liikenteen, teletoiminnan ja energian infrastruktuurien aloilla,

–  ottaa huomioon tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämisestä siirtymisessä energiatehokkaaseen ja vähähiiliseen talouteen 6. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman(11),

–  ottaa huomioon EU:n perusoikeuskirjan 34 artiklan 3 kohdan, joka koskee yhteiskunnallisen syrjäytymisen ja köyhyyden torjumista ja jossa todetaan, että unioni turvaa ihmisarvoisen elämän jokaiselle, jolla ei ole riittävästi varoja,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 194 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan ja aluekehitysvaliokunnan lausunnot (A7-0331/2010),

A.  ottaa huomioon, että energiatehokkuus ja energiansäästö ovat kustannustehokkain ja nopein keino vähentää hiilidioksidipäästöjä ja muita päästöjä ja parantaa toimitusvarmuutta; ottaa huomioon, että energiaköyhyyttä voidaan torjua strategisesti kehittämällä rakennusten ja laitteiden energiatehokkuutta; ottaa huomioon, että energiatehokkuus on yksi Eurooppa 2020 -strategian ja Euroopan energiastrategian 2011–2020 ensisijaisista tavoitteista mutta että julkisten laitosten resurssit eivät tällä hetkellä ole tämän tavoitteen tasolla,

B.  katsoo, että energiansäästö on energiavarmuuden parantamisen keskeinen edellytys, sillä esimerkiksi 20 prosentin energiansäästötavoitteen toteuttaminen säästäisi energiaa saman verran kuin 15 Nabucco-putkea pystyisi toimittamaan,

C.  katsoo, että energiansäästö voi tuoda käyttäjille ja koko kansantaloudelle merkittävää taloudellista etua ja sosiaalista etua, mukaan luettuna jopa miljoonan työpaikan syntyminen vuoteen 2020 mennessä; ottaa huomioon, että energian tuonti EU:hun lisääntyy ja että vuonna 2007 sen arvo oli 332 miljardia euroa ja että komission selvityksen mukaan energiansäästöstä saatava taloudellinen hyöty voi olla kotitaloutta kohti vuosittain yli 1 000 euroa, jotka sijoitettaisiin uudelleen muualle talouteen, ja saavuttaessaan energiansäästötavoitteensa EU voi säästää noin 100 miljardia euroa ja vähentää päästöjään lähes 800 miljoonaa tonnia vuodessa; katsoo siksi, että energiansäästöön ja energiatehokkuuteen tähtäävät politiikat ovat keinoja vähentää energiaköyhyyttä,

D.  ottaa huomioon, että energian tuleva hintakehitys kannustaa kuluttajia vähentämään energiankulutustaan; katsoo siksi, että energiatehokkuutta voidaan merkittävästi edistää luomalla kannustimia rakennusten, lämmitysjärjestelmien ja liikennealan tehokkaammille yhteisille infrastruktuureille, joiden suhteen yksittäiset kuluttajat tai yritykset eivät voi muuten vaikuttaa energian käytön tehostamista koskeviin päätöksiin,

E.  katsoo tutkimustulosten osoittavan selvästi, että ponnisteluja on lisättävä myös alueellisella ja paikallisella tasolla, jotta energiatehokkuutta voidaan parantaa 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä, koska nykyisellä edistymisvauhdilla vuoteen 2020 mennessä saavutetaan vain noin puolet tästä tavoitteesta, vaikka käytännöt ja teknologiat tämän tavoitteen saavuttamista varten ovat jo olemassa,

F.  ottaa huomioon, että vaikka EU:n ja kansallisella tasolla on lukuisia lainsäädännöllisiä vaatimuksia, joiden on tarkoitus johtaa energiansäästöön, ne eivät aina kuitenkaan tuota toivottua tulosta,

G.  ottaa huomioon, että energiatehokkuusinvestointien takaisinmaksuaika on suhteellisen lyhyt verrattuna muihin investointeihin ja että investoinneilla voidaan luoda sekä maaseutu- että kaupunkialueille merkittävä määrä uusia työpaikkoja, joista suurinta osaa ei voida ulkoistaa etenkään rakennusalalla ja pk-yrityksissä, mutta että tämän toteuttamiseen tarvitaan yleistä tietoisuutta ja ammattitaitoisia työntekijöitä,

H.  ottaa huomioon, että budjettirajoitusten aikana on edullista käyttää julkisia varoja automaattisesti uusiutuviin rahoitusvälineisiin, joilla kannustetaan taloudellisesti energiatehokkuustoimia, koska silloin suurin osa näistä varoista voidaan käyttää pitkällä aikavälillä,

I.  ottaa huomioon, että kysynnällä on merkittävä vaikutus energiankulutuksen lisääntymiseen ja että energiatehokkaampien tuotteiden ja laitteiden markkina- ja sääntelyesteisiin on todella puututtava ja niiden käyttöä edistettävä, jotta energian kulutus voidaan irrottaa talouskasvusta,

J.  ottaa huomioon, että energiansäästömahdollisuuksien täyttä hyödyntämistä hankaloittavat monet esteet, kuten alkuinvestointikustannukset ja sopivan rahoituksen puuttuminen, tietojen puutteellisuus, kannustimien jakautuminen esimerkiksi vuokraisännän ja vuokralaisten välillä sekä epäselvyys siitä, kuka vastaa energiansäästöjen toteuttamisesta,

K.  ottaa huomioon, että pakolliset tavoitteet ovat uusiutuvan energian ja ilmanlaadun kaltaisilla muilla painopistealoilla mahdollistaneet sekä EU:n tasolla että kansallisesti määrätietoisuuden, omakohtaisuuden ja keskittymisen, joita alakohtaisten politiikkojen riittävä tavoitteellisuus ja huolellinen täytäntöönpano edellyttävät,

L.  katsoo, että energiansäästöjen kehittämistä hidastaa 20 prosentin tavoitteen toteuttamista koskevan vastuun puuttuminen ja sitoutumattomuus tavoitteen toteuttamiseen,

M.  ottaa huomioon, että rakennusten osuus energiankulutuksesta on noin 40 prosenttia ja EU:n kasvihuonekaasupäästöistä noin 36 prosenttia ja että rakentamisen osuus EU:n taloudesta on merkittävä, koska sen osuus EU:n BKT:sta on noin 12 prosenttia; ottaa huomioon, että nykyisten rakenteiden remontointiaste on liian alhainen ja että riittäviä toimenpiteitä nykyisten rakennusten energiankulutuksen alentamiseksi ei vieläkään ole toteutettu; katsoo, että nykyisen rakennuskannan peruskorjausten määrän ja tason lisääminen on keskeinen edellytys EU:n vuosien 2020 ja 2050 ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttamiseksi ja että samalla luotaisiin huomattava määrä työpaikkoja, mikä edistäisi merkittävästi EU:n talouden elpymistä, ja katsoo, että energiatehokkaita eristämis- ja valvontaratkaisuja ja teknisiä ratkaisuja on jo olemassa ja niitä voidaan toteuttaa sekä nykyisissä että uusissa rakennuksissa ja niiden avulla saadaan aikaan merkittäviä energiansäästöjä,

N.  ottaa huomioon, että kotitaloudet eivät ole varautuneet ilmastonmuutokseen: kaikissa jäsenvaltioissa on koteja, jotka eivät ole riittävän viileitä kesäaikaan, ja joissain jäsenvaltioissa on koteja, jotka eivät ole riittävän lämpimiä talvella (yli 15 prosenttia Italiassa, Latviassa, Puolassa, Kyproksessa ja 50 prosenttia Portugalissa) ja esimerkiksi Kyproksessa ja Italiassa taloja ei ole varustettu kylmiin talviin,

O.  ottaa huomioon, että teollisuuden sähkömoottorit kuluttavat 30–40 prosenttia maailman sähköntuotannosta ja että teollisuus voi vähentää energiankulutustaan 30–60 prosenttia optimoimalla sähkömoottorijärjestelmiensä toiminnan, mikä tarkoittaa nopeuden säätöä ja muuta tekniikkaa,

P.  ottaa huomioon, että 50–125 miljoonaa eurooppalaista elää energiaköyhyydessä ja että tämä määrä voi kasvaa talouskriisin ja energian hintojen nousun myötä; ottaa huomioon, että energiaköyhyyteen vaikuttavat kaikkialla EU:ssa samat syyt, joissa yhdistyvät kotitalouden pienet tulot, huonot lämmitys- ja eristysstandardit ja liian korkeat energian hinnat; korostaa, että energian säästöön ja energiatehokkuuteen tähtäävät politiikat ovat strategisia keinoja vähentää energiaköyhyyttä,

Q.  ottaa huomioon, että liikenne aiheuttaa lähes 30 prosenttia kaikista Euroopan kasvihuonepäästöistä ja että siirtyminen perinteisistä fossiilisia polttoaineita käyttävistä autoista uusiutuvalla energialla toimiviin vihreän teknologian autoihin vähentäisi hiilidioksidipäästöjä merkittävästi ja loisi vaihtoehtoisen energiavaraston, jonka ansiosta energianjakeluverkot selviytyisivät uusiutuvien energianlähteiden tuotannon vaihteluista,

R.  ottaa huomioon, että arvioiden mukaan 69 prosenttia Euroopan asuntokannasta on omistajan käytössä ja 17 prosenttia on vuokrattu yksityisesti pääasiassa yksittäisten vuokraisäntien toimesta ja että taloudelliset rajoitteet vaikeuttavat energiatehokkuutta parantavia kunnostustöitä yksityisellä asuntoalalla,

S.  katsoo, että nykyinen talouskriisi voisi nopeuttaa siirtymistä vähähiiliseen ja energiatehokkaaseen talouteen ja edistää kansalaisten käyttäytymisen muuttumista energian kulutuksen suhteen,

T.  katsoo, että kestävän energiantuotannon ja tehokkaamman energiankäytön kannalta on välttämätöntä kehittää ja kaupallistaa uutta energiansiirtotekniikkaa,

U.  katsoo, että sitova tavoite, jonka mukaan uusiutuvan energian osuuden tulisi olla vuoteen 2020 mennessä 20 prosenttia kokonaisenergiankulutuksesta, voidaan saavuttaa vain, jos olemassa olevan rakennuskannan ongelmiin puututaan,

V.  ottaa huomioon, että eurooppalaiset yritykset ovat huomattavalla tavalla vähentäneet kasvihuonekaasupäästöjään ja ennen kaikkea edistäneet innovatiivisilla tuotteillaan ja ratkaisuillaan päästöjen vähentämistä kaikkialla eurooppalaisessa yhteiskunnassa ja koko maailmassa,

W.  katsoo, että tavoitteena on oltava kansainvälisesti kilpailevien energiaintensiivisten eurooppalaisten yritysten kilpailukyvyn säilyttäminen,

Voimassa olevan lainsäädännön noudattaminen ja täytäntöönpano

1.  vaatii jäsenvaltioita, paikallisviranomaisia ja erityisesti komissiota antamaan energiatehokkuudelle sen ansaitseman huomion ja luomaan tavoitteitaan vastaavat resurssit (henkilöstö ja rahoitus);

2.  korostaa, että energiatehokkuus olisi integroitava kaikkiin asiaankuuluviin politiikan aloihin, mukaan luettuina rahoitus, alue- ja kaupunkikehitys, liikenne, maatalous, teollisuuspolitiikka ja koulutus;

3.  kehottaa komissiota esittämään riittävän ajoissa ennen 4. helmikuuta 2011 järjestettävää energiahuippukokousta tarkistetun energiatehokkuustoimintasuunnitelmansa yhteydessä arvion nykyisen lainsäädännön täytäntöönpanosta; katsoo, että arvioinnin tulosten perusteella energiatehokkuustoimintasuunnitelman olisi sisällettävä toimenpiteitä, joita komissio esittää tämän puutteen korjaamiseksi, jotta yleinen energiatehokkuustavoite voidaan saavuttaa vuoteen 2020 mennessä, kuten yksilölliset energiatehokkuustavoitteet, jotka vastaavat vähintään energiatehokkuuden parantumista 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä EU:n tasolla, ja joissa otetaan huomioon suhteelliset lähtökohdat ja kansalliset olosuhteet, sekä kunkin jäsenvaltion kansallisten energiatehokkuutta koskevien suunnitelmien etukäteishyväksyntä; katsoo, että tällaisten lisätoimenpiteiden olisi oltava oikeudenmukaisia ja mitattavia ja niiden pitäisi vaikuttaa tehokkaasti ja suoraan kansallisten energiatehokkuussuunnitelmien täytäntöönpanoon; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sopimaan kansallisten energiatehokkuustavoitteiden mittaamista ja niiden toteutumisen valvomista koskevista yhteisistä menettelytavoista;

4.  pitää erittäin tärkeänä Euroopan tason suunnitteluprosesseja; katsoo, että energiatehokkuuteen olisi kiinnitettävä asianmukaista huomiota energiatoimintasuunnitelmassa 2011–2020; katsoo, että uusi Euroopan energiatehokkuustoimintasuunnitelma olisi esitettävä mahdollisimman pian ja energiatehokkuudella olisi oltava merkittävä asema tulevassa etenemissuunnitelmassa kohti vähähiilistä energiajärjestelmää ja taloutta vuoteen 2050 mennessä;

5.  kehottaa EU:ta asettamaan sitovaksi tavoitteeksi energiatehokkuuden lisäämisen vähintään 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä ja siten edistämään siirtymistä kestävään ja vihreään talouteen;

6.  katsoo, että energiatehokkuustoimintasuunnitelman olisi oltava kunnianhimoinen ja keskityttävä koko energiantoimitusketjuun ja että sillä olisi mitattava kaikkien vuoden 2006 toimintasuunnitelmaan sisältyneiden toimien edistymistä sekä vahvistettava vuoden 2006 toimintasuunnitelmassa jo esitettyjä, vielä käynnissä olevia energiatehokkuustoimia, ja sen olisi sisällettävä kustannustehokkaita lisätoimenpiteitä ja asianmukaisia periaatteita, jotka vastaavat toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita ja joita tarvitaan vuotta 2020 koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi;

7.  kehottaa komissiota laatimaan uuden energiatehokkuustoimintasuunnitelman siten, että siinä otetaan huomioon haavoittuvien energiankuluttajien tarpeet; toteaa, että energian kuluttajat hyötyisivät eniten energiatehokkuuden parantamisesta, mutta että heillä ei ole varaa tarvittaviin investointeihin; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan energiaköyhyyden vähentämiseksi kansallisten toimintasuunnitelmien tai kohdennettujen sosiaalisten toimenpiteiden kaltaisia asianmukaisia toimenpiteitä ja tehokkaita politiikkoja sekä raportoimaan säännöllisesti tämän kysymykseen ratkaisemiseen tähtäävistä toimistaan; pitää tervetulleena sitä, että energianeuvosto käsittelee energiaköyhyyden muodostamaa ongelmaa, ja tukee puheenjohtajavaltio Belgian tätä koskevia ponnisteluja; kehottaa komissiota puuttumaan kaikissa energiapolitiikoissa energiaköyhyyteen;

8.  kehottaa esittämään vuonna 2011 tarkistetun energiapalveludirektiivin, joka sisältää laajennetun ajallisen kehyksen vuoteen 2020 asti ja kriittisen arvion kansallisista energiatehokkuustoimintasuunnitelmista ja niiden täytäntöönpanosta, mukaan luettuna yhteiset raportointistandardit, joihin sisältyy sitovia vähimmäisvaatimuksia esim. kaikista relevanteista energiatehokkuuspolitiikoista, mukaan luettuna ei-sitovat ja tukevat välineet, kuten rahoitus, jäsenvaltioiden toimien arviointi ja paremmuusjärjestys sekä energiapalveludirektiiviä, energiamerkintöjä ja ekologista suunnittelua koskevat yhteiset raportointivaatimukset tarpeen mukaan ja kun sen osoitetaan keventävän jäsenvaltioiden taakkaa;

9.  kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan nopeasti ja tehokkaasti markkinavalvontaan ja säännösten noudattamisen valvontaan keskittyviä seurantaohjelmia, jotka koskevat energiaan liittyvien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavien vaatimusten puitteista annettua direktiiviä 2009/125/EY, energiaan liittyvien tuotteiden energian ja muiden voimavarojen kulutuksen osoittamisesta merkinnöin ja yhdenmukaisin tuotetiedoin annettua direktiiviä 2010/30/EU sekä renkaiden merkitsemisestä polttoainetaloudellisuuden ja muiden keskeisten ominaisuuksien osalta annettua asetusta (EY) N:o 1222/2009, ja kehottaa komissiota helpottamaan ja seuraamaan mainittujen ohjelmien täytäntöönpanoa ja tarvittaessa käynnistämään rikkomusmenettelyjä;

10.  ehdottaa, että koska kansalliseen toimivaltaan kuuluva markkinavalvonta on haasteellista ja tärkeää, komission olisi helpotettava jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja tiedonvaihtoa erityisesti luomalla avoin EU:n tietokanta, joka sisältää testitulokset ja jäsenvaltioissa vaatimusten vastaisiksi todetut tuotteet, sekä toteuttamalla toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että yhdessä jäsenvaltiossa vaatimusten vastaiseksi todettu tuote poistetaan nopeasti kaikkien 27 jäsenvaltion markkinoilta;

11.  kehottaa komissiota arvioimaan tarkistetun energiamerkintöjä koskevan direktiivin voimaantulon jälkeen ja ennen direktiivissä asetettua vuoden 2014 takarajaa, missä määrin uusi energiamerkintämalli ja pakollinen viittaus energiamerkintäjärjestelmään mainoksissa vaikuttavat kuluttajien käyttäytymiseen, ja ryhtymään tarvittaessa lisätoimenpiteisiin niiden vaikuttavuuden parantamiseksi;

12.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään toimenpiteitä, joilla lisätään tietoisuutta ja osaamista energiatehokkuuteen liittyvien kysymysten alalla kaikkien relevanttien sidosryhmien ja kaikkien ammatillisten toimijoiden keskuudessa kaikilla tasoilla (nykyisen energiatehokkuuden arviointi, energiatehokkaiden sovellusten suunnittelu ja täytäntöönpano, energiatehokas käyttö ja ylläpito);

13.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan energian säästämiseksi ja energiatehokkuuden parantamiseksi annettujen säädösten toimivuutta;

14.  katsoo, että pitkäaikaiset sopimukset teollisuuden kanssa takaavat energiatehokkuusvaatimusten laajan noudattamisen ja voivat siten parantaa energiatehokkuutta vuosittain 2 prosentilla;

Energiainfrastruktuuri (tuotanto ja siirto)

15.  katsoo, että on keskityttävä voimakkaammin järjestelmäinnovaatioihin, jollaisia ovat älyverkot (sähkö mutta myös lämmitys ja jäähdytys), älykkäät mittausjärjestelmät, kaasuverkot, joihin on integroitu biokaasu, sekä energian varastointi, joka voi parantaa energiatehokkuutta vähentämällä pullonkauloja, harventamalla toimituskatkoja ja helpottamalla uusiutuvan teknologian integrointia, mukaan luettuina hajautettu tuotanto, kevyemmät varatuotantovaatimukset ja suurempi ja joustavampi varastointikapasiteetti; kehottaa varmistamaan, että oikeudenmukainen osuus näistä eduista hyödyttää loppukäyttäjiä;

16.  korostaa, että kaukolämpö- ja kaukojäähdytysverkot auttavat osaltaan saavuttamaan energiatehokkaan talouden vuoteen 2050 mennessä, ja korostaa, että lämmön tuotantoa ja käyttöä (teollisuus, kotitaloudet, jäähdytys) varten tarvitaan nimenomainen ja kattava strategia (mukaan luettuna kaukolämpö- ja kaukojäähdytysverkkoja koskevat vertailuarvot eri polttoaineille), joka perustuu sektorien väliseen synergiaan; kehottaa komissiota toteuttamaan niiden tehokkuuden parantamista koskevan tutkimuksen; korostaa, että näiden verkkojen tulee olla avoimia kilpailulle; toteaa, että rakennuskannan energiatehokkuuden parantaminen johtaa lämmöntarpeen vähenemiseen, mikä pitäisi ottaa huomioon arvioitaessa kaukolämpökapasiteettia;

17.  korostaa energian toimittajien energiatehokkuuden merkitystä; huomauttaa, että energiansiirto ja -jakelu aiheuttavat merkittävää energiahäviötä (erityisesti generaattorit ja muuntajat sekä häviöt, jotka aiheutuvat liian korkeasta siirtovastuksesta), ja että suuria säästöjä saadaan aikaan lyhentämällä liian pitkiä konversioketjuja, joissa energiaa muunnetaan toiseen muotoon; korostaa, että mikrotuotannolla sekä hajautetulla ja monipuolisella tuotannolla voi olla tärkeä rooli tuotantovarmuuden takaamisessa ja häviöiden vähentämisessä; katsoo, että olisi luotava aloitteita, joilla pyritään infrastruktuurin parantamiseen, ja kehottaa komissiota esittämään ehdotuksia käyttämättömän säästöpotentiaalin vapauttamiseksi muun muassa ottamalla käyttöön voimaloita koskevat kestävyysraportit ja toteuttamalla toimenpiteitä voimaloihin tehtävien jälkiasennusten ja niiden nykyaikaistamisen helpottamiseksi;

18.  korostaa, että energiatehokkuuden (ts. energian primaarituotannon tehokkuuden) parantamisen ohella painopisteeksi olisi asetettava verkossa siirron aikana tapahtuvien (sähkö)energian häviöiden vähentäminen; katsoo, että hajautetummat tuotantojärjestelmät pienentäisivät siirtovälimatkoja ja siten siirron aikaista energiahäviötä;

19.  kehottaa koko EU:n (petro)kemian teollisuutta edistämään energian talteenottoa soihdutuksen aikana;

20.  katsoo, että on suuremmassa määrin keskityttävä energiajärjestelmän yleisen tehokkuuden edistämiseen ja erityisesti lämpöhäviöiden vähentämiseen; kehottaa siksi tarkistamaan vuoden 2011 työohjelmassa sähkön ja lämmön yhteistuotantoa koskevaa direktiiviä siten, että sillä edistetään sähkön ja lämmön erittäin tehokasta yhteistuotantoa, sähkön ja lämmön mikroyhteistuotantoa, teollisuuden hukkalämmön käyttöä ja kaukolämpöä tai -jäähdytystä kannustamalla jäsenvaltioita ottamaan käyttöön vakaa ja suotuisa sääntelykehys, jossa sovelletaan lämmitys- ja jäähdytyssähkön kysynnän integroitua suunnittelua, tarjoamalla sähkön ja lämmön yhteistuotannolle etuoikeutettu pääsy sähköverkkoon ja käyttämällä teollisuuden lämpöä sekä edistämällä sähkön ja lämmön erittäin tehokasta yhteistuotantoa, mikroyhteistuotantoa sekä rakennusten kaukolämpöä ja yhteistuotannon kestävää rahoitusta esimerkiksi rohkaisemalla jäsenvaltioita ottamaan käyttöön rahoituskannustimia;

21.  painottaa lämmön ja sähkön yhteistuotantoverkon tai kolmoistuotantoverkon tärkeyttä, sillä se mahdollistaa käytännössä kokonaisenergiatehokkuuden kaksinkertaistamisen; huomauttaa lisäksi, että lämmön tai kylmyyden varastointi voisi lisätä verkon joustavuutta huippukulutuksen aikana ja mahdollistaa sähkön ja lämmön varastoinnin silloin, kun tuotanto ylittää paikalliset tarpeet;

22.  kehottaa jäsenvaltioita tukemaan erittäin tehokasta teollisuuden sähkön ja lämmön yhteistuotantoa, mukaan luettuna siirtyminen fossiilisista polttoaineista biomassaan; kehottaa niitä jäsenvaltioita, joissa on kaukolämpöinfrastruktuuri, edistämään yhteistuotannon käyttöä tukemalla kaukolämpöjärjestelmien rakentamista ja kunnostamista asianmukaisin rahoitus- ja sääntelytoimenpitein;

23.  pitää välttämättömänä, että jätteenkäsittelyprosesseissa vältetään biokaasu- ja lämpöhäviöitä ottamalla talteen höyry ja/tai sähkö ja käyttämällä se tuotantoon; katsoo, että jätteenkäsittelylaitoksille, joilla ei ole minkäänlaista lämmön talteenottoa tai energiantuotantoa, ei pidä myöntää lupia;

24.  pitää myönteisenä älyverkkoja ja älykkäitä sähkömittareita koskevaa komission valmistelutyötä; pitää tärkeänä, että älyverkoille ja älykkäille sähkömittareille varmistetaan pitkän aikavälin vakaa ja yhdenmukaistettu sääntely-ympäristö; kehottaa komissiota tukemaan ja kannustamaan älyverkkojen ja älykkäiden sähkömittareiden kehittämistä vahvistamalla yhteiset standardit, joihin on sisällytettävä yksityisyyttä, tietoja ja taajuuksia koskevia vaatimuksia; suosittelee, että komission älyverkkotyöryhmä ottaa aiheellisella tavalla huomioon kaikkien sidosryhmien näkemykset; pyytää komissiota toimittamaan työstään parlamentille säännöllisesti seurantaraportteja;

25.  suhtautuu myönteisesti komission ”Towards a single energy network” -aloitteeseen liittyvään työhön ja kehottaa komissiota tässä yhteydessä tekemään konkreettisia ehdotuksia ensisijaisten infrastruktuurihankkeiden hyväksymismenettelyjen yksinkertaistamiseksi ja nopeuttamiseksi;

26.  kehottaa komissiota lisäämään yhteistyötä EU:n ja energiaverkko-operaattorien välillä (ENTSOn roolin vahvistaminen) rajatylittävien verkkoyhteyksien ja suorituskyvyn vahvistamiseksi;

27.  kehottaa komissiota tukemaan ja edistämään sellaisen suurjännitetasasähkönsiirtoon (HVCD) tarkoitetun Euroopan laajuisen verkon perustamista ja kehitystä, jolla kyetään optimoimaan uusiutuvien energialähteiden, erityisesti tuulen ja vesivoiman, valjastaminen; katsoo, että tämä verkko tarjoaisi pitkien välimatkojen energiansiirtoa alhaisella energiahäviöllä ja mahdollistaisi samalla kaikkien uusiutuvien energialähteiden välisen synergian;

Kaavoitus ja rakennukset

28.  tukee monitasoista ja hajautettua lähestymistapaa energiatehokkuuspolitiikkaan; korostaa, että energiatehokkuudella voi olla merkittävä asema kaupunki- ja maaseutualueiden kehittämisessä; korostaa tarvetta lisätä tukea kaupunginjohtajien sopimuksen ja älykkäitä kaupunkeja koskevan aloitteen kaltaisille hankkeille, jotka keskittyvät energiatehokkuuden parantamiseen ja kasvihuonekaasujen päästöjen vähentämiseen paikallisella ja alueellisella tasolla; korostaa energiatehokkuutta koskevien parhaiden käytänteiden edistämis- ja täytäntöönpanopotentiaalia kunta- ja aluehallinnon tasolla; katsoo lisäksi, että koheesiopolitiikan saattaminen Eurooppa 2020 -strategian yhteyteen voi osaltaan edistää älykästä ja kestävää kasvua jäsenvaltioissa ja alueilla;

29.  kehottaa komissiota arvioimaan olemassa olevien rakennusten energiatehokkuuspotentiaalia aloittamalla julkisista rakennusta, mukaan luettuna koulut, ja ehdottamaan kustannustehokasta tavoitetta rakennusten primaarienergian kulutuksen vähentämiseksi; kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön käytännöllisiä ohjelmia, joilla tuetaan peruskorjauksia, joilla energian kysyntää voidaan aluksi alentaa yli 50 prosentilla remonttia edeltävään tasoon verrattuna ja siten, että rahoituksellisen ja/tai verotuksellisen ja muun tuen taso on suhteessa parannuksen tasoon; pyytää, että jäsenvaltioita vaaditaan sisällyttämään kansallisiin energiatehokkuussuunnitelmiinsa vuosittaiset peruskorjaustavoitteet, ja kehottaa komissiota ehdottamaan vaihtoehtoisia tapoja saavuttaa lähellä nollatasoa oleva rakennuskanta vuotta 2050 koskevan energiasuunnitelman yhteydessä;

30.  kehottaa komissiota laajentamaan rakennuspolitiikan soveltamisalaa ekoalueisiin, jotta varmistetaan, että paikallisella tasolla tapahtuva resurssien optimointi alentaa primäärienergian käyttöä rakennuksissa ja vähentää kuluttajille aiheutuvia kustannuksia;

31.  pitää erittäin tärkeänä sitä, että energiaköyhien koteja kunnostetaan vastaamaan mahdollisimman korkeita energiatehokkuusstandardeja lisäämättä energiaköyhien päivittäisiä kuluja; korostaa, että tämä vaatii monissa tapauksissa huomattavia investointeja koteihin, mutta saa samalla aikaan monia energiaan liittymättömiä hyötyjä muun muassa vähentämällä kuolleisuutta, kohentamalla yleistä hyvinvointia, lieventämällä velkaantuneisuutta ja vähentämällä terveydenhoitokuluja sisäilman saastumisen ja lämpöstressin vähentyessä;

32.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita arvioimaan energiatehokkuustodistusten laatua käyttäen apunaan investointitason tarkistuksia; kehottaa komissiota laatimaan näiden arvioiden perusteella jäsenvaltioille suuntaviivoja, joilla varmistetaan niiden energiatehokkuustodistusten laatu sekä näissä energiatehokkuustodistuksissa esitettyjen suositusten perusteella toteutettujen toimenpiteiden energiatehokkuuden laatu;

33.  on vakuuttunut siitä, että energiansäästötavoitteen saavuttamisen kannalta tärkeintä on se, että kansalliset, alueelliset ja paikalliset viranomaiset toimivat suunnannäyttäjinä; kehottaa viranomaisia ylittämään rakennusten energiatehokkuudesta annetussa direktiivissä asetetut tavoitteet erityisesti kunnostamalla koko olemassa olevan rakennuskantansa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa lähes nollaenergiatasoa vastaavalle tasolle, mikäli se on teknisesti ja taloudellisesti mahdollista; tunnustaa toisaalta, että erityisesti paikalliset ja alueelliset budjettirajoitukset rajoittavat monessa tapauksessa julkisten laitosten kykyä etukäteisinvestointeihin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita helpottamaan ja tukemaan innovatiivisten ratkaisujen löytämistä mainittuun ongelmaan, mukaan luettuna energiatehokkuuteen perustuva kilpailuttaminen tai markkinapohjaiset välineet, sekä kehottamalla viranomaisia harkitsemaan kustannussäästöjä monivuotisessa budjettikehyksessä, jos näin ei jo tehdä;

34.  tunnustaa Euroopan unionin edelläkävijäroolin; uskoo, että EU:n toimielinten ja virastojen olisi näytettävä esimerkkiä erityisesti niissä rakennuksissa, joilla on osoitettu olevan energiatehokkuuspotentiaalia, ja remontoimaan nämä rakennukset kustannustehokkaasti lähes nollatasolle vuoteen 2019 mennessä osana toimielinten energiankulutuksen laajempaa tarkastelua;

35.  tunnustaa rakennusten energiansäästöpotentiaalin sekä kaupungeissa että maaseudulla; toteaa, että energiansäästöremonteilla on erityisesti asumisen alalla lukuisia esteitä, kuten etukäteiskustannukset, kannustinten jakautuminen ja asunto-osakeyhtiöiden monimutkaiset neuvottelut; kehottaa poistamaan nämä esteet innovatiivisilla ratkaisuilla, kuten alueellisilla remontointisuunnitelmilla, taloudellisilla kannustimilla ja teknisellä tuella; korostaa, että EU:n ohjelmista olisi tarjottava kannustimia siihen, että rakennukset varustetaan jälkikäteen ylittämään lain mukaiset vähimmäisvaatimukset, ja tuettava vain rakennuksia, joilla on energiatehokkuuspotentiaalia; kehottaa edistämään remontointitekniikoita, jotka ovat taloudellisempia ja mahdollistavat korkean säästötason;

36.  korostaa, että on tärkeää vähentää köyhimpien kotitalouksien korkeita polttoainekustannuksia tukemalla peruskorjauksia, joiden avulla energiankulutusta ja energiakustannuksia voidaan pienentää; kehottaa toimivaltaisia paikallisia, alueellisia, kansallisia ja EU:n viranomaisia kiinnittämään erityistä huomiota sosiaaliseen asuntotuotantoon varmistamalla, että energian säästämiseen tähtäävistä investoinneista aiheutuvat lisäkulut eivät siirry haavoittuvassa asemassa oleville asukkaille;

37.  pyytää komissiota edistämään uusia aloitteita, joilla tulevassa innovaatiostrategiassa tuetaan rakennusten remontointia muun muassa energiatehokkuutta koskevilla innovaatiokumppanuuksilla energiatehokkaissa tai päästöttömissä kaupungeissa;

38.  kannustaa jäsenvaltioita edistämään joidenkin tehottomien, kulttuuriperintöön kuulumattomien rakennusten korvaamista, mikäli niiden kunnostaminen ei olisi kestävä tai kustannustehokas ratkaisu;

39.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan nopeammin käyttöön energiatehokkuustodistukset, joita pätevät ja/tai hyväksytyt asiantuntijat myöntävät riippumattomasti, sekä luomaan yhden palvelupisteen järjestelmiä, joiden kautta voidaan hakea teknistä apua ja tukea sekä taloudellisia kannustimia alueellisella, kansallisella ja eurooppalaisella tasolla;

40.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan energiakatselmusten ja energianhallinnan strukturoitujen prosessien laajemman käytön yrityksissä ja teollisuusrakennuksissa sekä kehittämään pk-yritysten avustusmekanismeja; katsoo, että tällä tuetaan kansallisten järjestelmien tai vapaaehtoisten sopimusten vahvistamista tai perustamista;

41.  kehottaa jäsenvaltioiden vastustuksen välttämiseksi komissiota järjestämään kaikkien tarvittavien resurssien avulla laajamittaisia kuulemisia ennen kuin se esittää 30. kesäkuuta 2011 mennessä vertailumenetelmäkehyksensä energiatehokkuutta koskevien vähimmäisvaatimusten kustannusoptimaalisten tasojen laskemista varten rakennusten energiatehokkuudesta annetun direktiivin mukaisesti; uskoo, että kun vertailumenetelmä otetaan käyttöön, se motivoi markkinatoimijoita investoimaan energiatehokkaisiin ratkaisuihin;

42.  kehottaa komissiota ehdottamaan energiaviitearvoja tai vaatimuksia, jotka koskevat viranomaisten katuvaloasennuksia, mukaan luettuna älykkäämpi ohjaus ja energiaa säästävät toiminnot vuoteen 2012 mennessä; kehottaa sisällyttämään näihin toimenpiteisiin erittelyn kaikkien valaistuslaitteita koskevien julkisten hankintojen elinkaarikustannuksista;

43.  vaatii jäsenvaltioita turvautumaan systemaattisesti energiatehokkuuden huomioon ottaviin hankintamenettelyihin; katsoo, että energiatehokkuuden määritteleminen järjestelmällisesti yhdeksi julkisten hankintojen myöntämisperusteista ja sen asettaminen julkisesti rahoitettavien hankkeiden ehdoksi antaisi merkittävän sysäyksen tälle politiikalle;

TVT ja tuotteet

44.  kehottaa komissiota luomaan tuotepolitiikan, jolla varmistetaan ympäristöön liittyvien tuotepolitiikkojen parempi johdonmukaisuus koordinoimalla paremmin eri välineiden niveltyminen, tarkistaminen ja täytäntöönpano, jotta voidaan edistää markkinoiden kehittymisen dynamiikkaa ja tarjota kuluttajille asianmukaisempaa tietoa energiansäästöistä; kehottaa komissiota sen tähden tarkistamaan ekologista suunnittelua ja energiamerkintöjä koskevia direktiivejä samanaikaisesti (esimerkiksi aikaistamalla energiamerkintädirektiivin tarkistusajankohtaa); pitäisi suotavana, että samanaikaisesti tarkistettaisiin myös ekosuunnittelua ja ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja koskevia sääntöjä ja tarkistus pantaisiin täytäntöön koordinoidusti ekologista suunnittelua ja energiamerkintöjä koskevien toimenpiteiden kanssa;

45.  vaatii ekologista suunnittelua ja energiamerkintöjä koskevien direktiivien nopeaa ja asianmukaista täytäntöönpanoa ja pahoittelee pitkiä viivytyksiä; esittää, että hyväksymiselle asetetaan selkeämmät ja tiukemmat määräajat ehdottamalla täytäntöönpanosäädöksiä tai delegoituja säädöksiä, jotka kattavat uudet energiaan liittyvät tuotteet; pitää valitettavana, että komissio ei ole toistaiseksi hyödyntänyt täysin ekologista suunnittelua koskevan direktiivin mahdollisuuksia, ja uskoo vahvasti, että sen olisi nyt katettava enemmän tuotteita, mukaan luettuna tarpeen mukaan uudet kodinkoneet, tieto- ja viestintätekniset laitteet, rakennuksissa käytettävät energiaan liittyvät tuotteet (kuten teollisuuden sähkömoottorit, koneet, ilmastointilaitteet, lämmönvaihtimet, lämmitys- ja valaistuslaitteet ja pumput), teollisuus- ja maatalouskoneet, rakennusmateriaalit sekä veden tehokkaaseen käyttöön tarkoitetut tuotteet; kehottaa komissiota ottamaan huomioon kuluttajatuotteiden ja sijoitustuotteiden eron, kun se hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, ja osoittamaan energiansäästöpotentiaalin ja toteutettavuuden ennen täytäntöönpanosäädösten antamista; vaatii, että ekologista suunnittelua koskevan direktiivin energiatehokkuutta koskeviin vähimmäisvaatimuksiin sisällytetään erittely kaikkien tuotteiden elinkaarikustannuksista ja kokonaispäästöistä, mukaan luettuna kierrätysprosessi;

46.  kehottaa komissiota yhdistämään nykyistä unionin lainsäädäntöä (esimerkiksi ekologista suunnittelua ja energiankulutusmerkintöjä koskevat direktiivit), jotta unionin lainsäädännön täytäntöönpano olisi mahdollisimman tehokasta ja jotta saavutettaisiin synergiaetuja erityisesti kuluttajien kannalta;

47.  kehottaa komissiota tekemään konkreettisia aloitteita tuotteiden resurssitehokkuuden parantamiseksi esimerkiksi säädöksillä; toteaa, että resurssitehokkuuden parantaminen johtaisi myös energiatehokkuuden merkittävään lisäykseen;

48.  korostaa, että olisi kiinnitettävä enemmän huomiota energiatehokkuusnormien vaikutusten analysointiin, mukaan luettuina lopputuotteen hinta/laatu-suhde, sen vaikutukset energiatehokkuuteen ja kuluttajalle koituvat edut; myöntää, että komissio analysoi kaikkia näitä vaikutuksia, mutta vaatii, että komission ja jäsenvaltioiden on panostettava enemmän viestintään ja kaikkien tuotteiden, myös energiansäästölamppujen kaltaisten tuontituotteiden, valvontaan;

49.  katsoo tässä yhteydessä, että yhtenäiset tekniset standardit ovat sopiva keino lisätä energiatehokkaiden tuotteiden, pumppujen ja moottorien jne. markkinaosuutta;

50.  kehottaa komissiota varmistamaan, että lainsäädäntö ulottuu tuotteisiin, järjestelmiin ja niiden energiankäyttöön, ja katsoo, että on lisättävä EU:n kansalaisten, mukaan luettuna kyseinen myyntihenkilöstö, tietoisuutta kulutustuotteiden ja energiatuotteiden energiatehokkuudesta ja resurssitehokkuudesta; katsoo, että energiankulutuksen arvioinnin yhteydessä yksittäisiä tuotteita ja komponentteja olisi käsiteltävä kokonaisuuksina eikä erikseen;

51.  korostaa, että Euroopan olisi oltava huipulla energiaan liittyvän internet-teknologian ja tieto- ja viestintätekniikan vähähiilisten sovellusten kehittämisessä; korostaa, että tieto- ja viestintätekniikalla voi ja pitäisi olla merkittävä rooli edistettäessä vastuullista energiankulutusta kotitalouksissa, liikenteessä, sähköntuotannossa ja -jakelussa sekä itse tieto- ja viestintätekniikan alalla (jonka osuus sähkönkulutuksesta on noin kahdeksan prosenttia); kehottaa siksi arvioimaan erityisesti tietokonekeskusten energiansäästöpotentiaalin; katsoo, että samalla kun tehostetaan innovointitukea, on kevennettävä myös hakijoiden byrokraattista taakkaa; katsoo, että on tuettava kumppanuuksia TVT-alan ja päästöjä eniten tuottavien alojen välillä, jotta näiden alojen energiatehokkuutta parannettaisiin ja päästöjä vähennettäisiin;

52.  korostaa, että älykkäiden mittausjärjestelmien menestyksen kannalta on olennaisen tärkeää, että yhteiskunnalle annetaan tietoja niiden eduista; palauttaa mieliin, että parlamentin valiokunta-aloitteisessa mietinnössä ”Euroopan uusi digitaalinen asialista: 2015.eu” asetetaan päämääräksi, että 50 prosenttia Euroopan kotitalouksista olisi varustettu älykkäillä mittareilla vuoteen 2015 mennessä; pitää myönteisenä älykkäitä mittareita käsittelevän työryhmän työtä ja pyytää komissiota esittämään ennen vuoden 2011 päättymistä suosituksia varmistaakseen, että:

53.  toteaa, että tekninen kehitys voi auttaa pääsemään energiatehokkuuteen nopeammin; kehottaa komissiota sisällyttämään SET-suunnitelmaan osion, joka koskee sitä, miten kehitetään ja tuetaan teknologiaa ja esimerkiksi rakennusalalla ja koneenrakennuksessa käytettäviä materiaaleja ja tuotteita, kuten erittäin vähän energiaa kuluttava valaistus tai tulostettava elektroniikka, millä edistetään energia- ja resurssitehokkuutta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita esittämään aloitteita ja ohjelmia, jotka koskevat erityisen innovatiivisia teknologioita, mukaan luettuna kohdistettu T&K, pienten volyymien tuotanto jne.;

54.  vaatii, että komissio energiatehokkuuden parantamiseksi yhdessä kansallisten energiasääntelyviranomaisten kanssa yhdistää älykkäitä verkkoja ja älykkäitä sähkömittareita koskevaan työhön hintakannustimet (muuttuva hinnoittelu) ja kansallisten tariffien joustavuuden lisäämisen esimerkiksi tuntikohtaiselta pohjalta, ja palauttaa mieleen jäsenvaltioille kolmannessa energiapaketissa asetetun velvollisuuden kehittää innovatiivisia hinnoittelumalleja;

55.  kehottaa toteuttamaan toimenpiteitä bumerangi-ilmiön torjumiseksi ja varmistamaan, ettei teknisten parannusten vaikutusta tehdä tyhjäksi energianhintojen alentamispaineilla ja lisääntyvällä kulutuksella;

Liikenne

56.  pyytää komissiota julkaisemaan liikennettä koskevan kunnianhimoisen valkoisen kirjan, jotta voitaisiin kehittää kestävä eurooppalainen liikennepolitiikka, joka edistää energiatehokkaan uuden teknologian käyttöönottoa ja vähentää riippuvuutta fossiilisista polttoaineista ja erityisesti öljystä mahdollisesti sähköistämällä ja muilla keinoin; tukee tässä mielessä energiatietoisuuden parantamista infrastruktuurin ja aluesuunnittelun yhteydessä;

57.  katsoo, että liikenteen päästöjen torjumiseksi tarvitaan kiireesti kaikkia mahdollisia välineitä, mukaan luettuina ajoneuvo- ja polttoaineverotus, merkinnät, vähimmäistehokkuusnormit sekä toimet julkisen liikenteen parantamiseksi ja lisäämiseksi;

58.  korostaa, että tieto- ja viestintätekniikoiden soveltaminen tieliikennealalle ja sen rajapintoihin muiden liikennemuotojen kanssa on erittäin tärkeää tieliikenteen energiatehokkuuden ja turvallisuuden parantamisen kannalta erityisesti jos se yhdistetään logistisiin parannuksiin ja muihin liikenteen järkeistämistoimiin, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että eFreight-hanketta ja älykkäitä liikennejärjestelmiä käytetään koordinoidusti ja tehokkaasti koko unionissa;

59.  korostaa, että edellä mainittujen energiatehokkuustavoitteiden saavuttamiseksi on erittäin tärkeätä investoida kuljetusalaan, erityisesti rautatie- ja kaupunkiliikennejärjestelmiin, enemmän energiaa vaativien järjestelmien käytön minimoimiseksi;

60.  korostaa, että energiatehokkuutta on lisättävä koko liikennealalla siirtymällä energiaintensiivisistä liikennemuodoista, kuten rekoista ja autoista, matalaenergisiin liikennemuotoihin, kuten juniin, polkupyöriin tai kävelyyn henkilöliikenteessä tai juniin ja ympäristöystävällisiin laivoihin rahtiliikenteessä;

61.  tunnustaa, että ajoneuvojen parempi energiatehokkuus voi alentaa polttoaineen kulutusta merkittävästi, ja kehottaa komissiota arvioimaan, miten eri liikennemuotojen päästövähennysten saavuttamisessa on edistytty, ja varmistamaan pitkän aikavälin suunnitteluhorisontin erityisesti auto- ja tieliikennealalla asettamalla tarvittaessa lisätavoitteita ja edistämällä uusia energiatehokkuusstandardeja esimerkiksi ajoneuvojen ilmastointilaitteiden alalla, ja katsoo, että EU:n olisi pyrittävä toteuttamaan maailman suurimmat tehokkuussäästöt; huomauttaa, että kuluttajavalistus ja mainonta voivat olla tärkeitä, kun kuluttajia ohjataan kohti valistuneempia hankintapäätöksiä ja ajotapoja;

62.  kehottaa komissiota edistämään energiatehokkuutta parantavien innovatiivisten laitteiden kehittämistä ja käyttöä (esim. kuorma-autojen ilmanohjaimet ja muut aerodynamiikan tai toiminnan parannukset) kaikkia liikennevälineitä varten kustannustehokkaasti;

63.  kannattaa tässä yhteydessä energiatehokkaiden renkaiden käytön edistämistä turvallisuutta vaarantamatta, ja pyytää komissiota määräämään viranomaisten käyttöön hankittuja ajoneuvoja ja niihin asennettuja renkaita koskevista energiatehokkuuden vähimmäisvaatimuksista; pyytää komissiota esittämään vuoden 2011 loppuun mennessä strategian raskaiden ajoneuvojen polttoaineen kulutuksen ja hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi, johon puututaan tällä hetkellä tuskin lainkaan;

64.  kehottaa komissiota tutkimaan, voitaisiinko ottaa käyttöön henkilöliikenteen ajoneuvoihin sovellettava yhtenäinen, pakollinen yleiseurooppalainen merkintäjärjestelmä, jolla vähennettäisiin markkinoiden vääristymiä, lisättäisiin Euroopassa kansalaisten tietoisuutta ja tuettaisiin energiankulutuksen ja ajoneuvojen päästöjen vähentämistä edistävän teknologian kehittämistä; kehottaa komissiota tutkimaan myös, voidaanko kyseinen yhtenäinen merkintäjärjestelmä ulottaa koskemaan myös sähkö- ja hybridiajoneuvoja;

65.  kehottaa komissiota varmistamaan viimeistään vuoden 2011 puoliväliin mennessä sähköajoneuvojen kehittämisen perusedellytykset erityisesti infrastruktuurin ja latausteknologian standardisoinnin osalta, koska näin varmistetaan infrastruktuurien yhteentoimivuus ja turvallisuus ja edistetään latausinfrastruktuurin käyttöönottoa jäsenvaltioissa; kehottaa lisäksi komissiota asettamaan yhdenmukaiset vaatimukset sähköautojen hyväksynnälle ottaen erityisesti huomioon sekä työntekijöiden että loppukäyttäjien terveyden ja turvallisuuden suojelun; kehottaa komissiota varmistamaan vastaavat olosuhteet polttokennoja tai muita kestäviä energialähteitä käyttävien ajoneuvojen kehitykselle;

66.  toistaa, että energian säästäminen liikenteen alalla edellyttää intermodaalisia liikenneratkaisuja sekä älykkäiden liikennejärjestelmien kehittämistä (mukaan luettuina ruuhkamaksut, liikenteen hallinnan tietotekniikka, rautateiden infrastruktuuri jne.);

67.  pyytää jäsenvaltioita lakkauttamaan polttoainetehottomien autojen ostamista kannustavat verojärjestelyt ja korvaamaan ne verojärjestelyillä, jotka kannustavat ostamaan vähän kuluttavia ajoneuvoja;

68.  panee merkille, että moduulirekkojen käyttö on maantieliikenteen energiatehokkuutta parantava kestävä ratkaisu; toteaa myös, että tämän maantiekuljetusmuodon käytön lisäämistä haittaavat moninaiset säännöt, joita moduulirekoille asetetaan rajanylityksessä; kehottaa komissiota tutkimaan, mitkä sääntöjen eroista ovat sellaisia, jotka voitaisiin helposti poistaa, ja miten voidaan varmistaa, että moduulirekkojen käyttöä rajat ylittävässä liikenteessä lisätään;

69.  uskoo, että hintasignaalit ovat ratkaisevan tärkeitä energiatehokkuuden lisäämisessä ja että tarkistetun energiaverotuksen olisi oltava osa tarkistettua energiatehokkuustoimintasuunnitelmaa, koska taloudelliset välineet ovat kustannustehokkain tapa edistää energiansäästöjä;

Kannustimet ja rahoitus

70.  muistuttaa komissiota ja jäsenvaltioita trias energetica -mallista, jonka mukaisesti energian kysyntää olisi vähennettävä, ennen kuin tehdään investointeja energiatarjonnan laajentamiseen;

71.  kehottaa komissiota antamaan kertomuksen taloudellisen lisätuen tarpeesta nykyisen rakennuskannan energiatehokkuuden lisäämiseksi ja sisällyttämään kertomukseen arvion nykyisistä rahoitusvälineistä; toteaa, että komission olisi annettava ehdotuksia siitä, kuinka EU:n tasolla voidaan ottaa käyttöön uusiutuvat rahoitusvälineet, joilla annetaan tukea tai takuut täydentäville energiatehokkuustoimille, nykyisille kansallisille järjestelyille ja jakelukanaville (esimerkiksi riskinjaon avulla) ja edistetään energiatehokkuusjärjestelyjen käyttöönottoa ja parantamista jäsenvaltioissa; kehottaa komissiota esittämään kansallisia energiatoimintasuunnitelmia koskevien toimintalinjojen puitteissa, miten varmistetaan, että energiatehokkuusvaroja on käytettävissä kansallisella, alueellisella tai paikallisella tasolla; katso, että näillä varoilla voitaisiin rahoituksen välittäjien kautta merkittävällä tavalla kehittää välineitä, jotka antaisivat rahoitusmahdollisuuksia yksityisille kiinteistönomistajille, pk-yrityksille ja energiapalveluyrityksille; tukee ajatusta siitä, että tällaiset välineet tarjoavat enemmän tukea vaativampiin energiansäästötoimenpiteisiin;

72.  katsoo, että tätä kehystä kehitettäessä olisi kiinnitettävä huomiota kaikkiin jäsenvaltioissa käytettävissä oleviin rahoitusresursseihin, jotta luodaan synergiaa ja vältetään päällekkäisyyttä muiden rahoitusvälineiden kanssa;

73.  pitää myönteisenä, että Eurooppa 2020 -strategiassa tuetaan verotaakan siirtämistä työvoiman verotuksesta energia- ja ympäristöveroihin, millä voidaan kannustaa kuluttajia ja elinkeinoelämää energiatehokkuuteen ja työpaikkojen luomiseen; kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan energiatehokkuuden lisäämiseen tarkoitettujen nykyaikaistamistoimien alv-asteen alentamista;

74.  kehottaa komissiota esittämään vuosittain kertomuksen siitä, onko ja miten jäsenvaltioissa on luotu (verotukseen tai tukiin liittyviä) kannustimia, kuten esimerkiksi yksityisellä sektorilla ja pk-yrityksissä pienistä, alle 10 000 euroa maksavista laitteista ja varusteista tehtävät poistot, tai teollisuudessa progressiivisesti tehtävät 50 prosentin poistot ensimmäisen vuoden aikana, tai vastaavien investointikannusteiden ja tutkimuspalkkioiden luominen energiatehokkuutta koskevien toimien edistämiseksi;

75.  korostaa EU:n päästökauppajärjestelmän merkitystä suunnattomana resurssipotentiaalina energiatehokkuusinvestoinneille; tunnustaa, että EU:n päästöoikeuksien huutokaupalla kootaan miljardeja euroja; muistuttaa, että päästökauppadirektiivin mukaan vähintään 50 prosenttia näistä tuloista olisi käytettävä mukauttamis- ja lievittämistoimenpiteisiin, mukaan luettuna energiatehokkuus; korostaa, että nämä tulot sekä hiilidioksidiverosta saatavat tulot olisi ensi sijassa käytettävä kustannustehokkaan energiatehokkuuden rahoittamiseen ja teknologian levittämiseen; toteaa lisäksi, että EU:n yritykset ostavat miljoonia CDM-hyvityksiä lähinnä Kiinassa ja Intiassa, vaikka ne voisivat investoida vähiten kehittyneiden maiden CDM-hyvityksiin tai energiatehokkuuteen EU:ssa;

76.  katsoo, että tässä kehyksessä olisi otettava huomioon kokemukset julkisten rahoituslaitosten tarjoamista uusiutuvista rahoitusvälineistä, hyödynnettävä EU:n nykyisiä resursseja ja suunniteltava järjestelmä siten, että saadaan muuta julkista tai yksityistä rahoitusta mahdollisimman suuren vipuvaikutuksen aikaansaamiseksi; katsoo, että komissio ei aina voi olla ainoa rahoituslähde; kehottaa komissiota ottamaan avainroolin julkisissa ja yksityisissä rahoituslaitoksissa käytettävissä olevan rahoituksen vapauttamiseksi ja mobilisoimiseksi; katsoo, että komission olisi kannustettava rahoituslaitoksia ja rahoitusohjelmia, kuten Euroopan investointipankkia, asettamaan innovatiiviset energiatehokkuusaloitteet etusijalle erityisesti kun nämä edistävät myös muiden EU:n tavoitteiden, kuten työllisyyden kasvun, saavuttamista;

77.  tunnustaa, että etukäteisrahoituksen puuttuminen on merkittävä este asuinrakennusten sekä pk-yritysten rakennusten nykyaikaistamiselle, ja kehottaa komissiota laatimaan luettelon innovatiivisista ratkaisuista ja parhaista käytännöistä tämän ongelman ratkaisemiseksi; toteaa, että tällaisia käytäntöjä ovat muun muassa menestyksekäs ”pay as you save” -mekanismi, uusiutuvat rahoitusvälineet ja (saksalaisen Kreditanstalt für Wiederaufbau tai ranskalaisen Caisse Depots -mallin mukaiset) ”vihreät” investointipankit;

78.  tunnustaa, että etukäteisinvestointien tarve on yksi suurimmista esteistä paikallisen ja alueellisen tason energiatehokkuutta koskevien toimien toteuttamisessa; on vakuuttunut, että kaikissa EU:n tason toimissa on otettava huomioon kunnille ja alueille aiheutuvat seuraukset ja budjettirajoitukset; suosittelee siksi, että komissio kuulee paikallisia ja alueellisia edustajia energia-alan kehittämistä koskevien suuntaviivojen asettamiseksi ja myöntää paikallisille ja alueellisille hankkeille taloudellista tukea innovatiivisilla ohjelmilla, joissa hyödynnetään nykyisiä energiavaroja ja rakennerahastoja;

79.  pitää tervetulleena parlamentin ja neuvoston välistä sopimusta käyttää EEPR-asetuksen käyttämättömiä varoja luomaan erityinen rahoitusväline, jolla tuetaan energiatehokkuutta ja uusiutuvaan energiaan liittyviä aloitteita paikallisella ja alueellisella tasolla; panee samalla merkille, että energiatehokkuusinvestointeja tuetaan Euroopan talouden elvytyssuunnitelmassa aivan liian vähän, vaikka niillä voitaisiin luoda paljon työpaikkoja;

80.  korostaa EAKR:n ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston rahoittamien energiatehokkuustoimien kaltaisten EU:n rahoitustoimien täytäntöönpanon tehostamisen tarvetta; vaatii jäsenvaltioita asettamaan energiatehokkuuden etusijalle toimintaohjelmissaan ja kehottaa komissiota ja kansallisia viranomaisia kehittämään tapoja, joilla helpotetaan rakennerahastovarojen käyttämistä energiatehokkuustoimiin, kuten paikallistason parempaan tiedonkulkuun tai keskitettyjen palvelupisteiden perustamiseen, ja muistuttaa lopuksi, että näitä toimenpiteitä olisi arvioitava ja että energiatehokkuuden parannukset ovat tärkeä tekijä tässä arvioinnissa;

81.  kehottaa koheesio- ja aluepolitiikan sekä EU:n rahoitusnäkymien tulevaa tarkistamista ajatellen sisällyttämään energian säästämisen EU:n tuen myöntämisen ehtoihin ja kiinnittämään huomiota mahdollisuuteen suunnata kansallisista määrärahoista entistä suurempi osa energiatehokkuuteen ja uusiutuvaan energiaan liittyviin toimiin;

82.  kehottaa komissiota käyttämään väliarviointia kohdentaakseen lisää varoja energiatehokkuusohjelmiin ja edistääkseen mahdollisuutta käyttää jopa 15 prosenttia EAKR:n varoista energiatehokkuuteen;

83.  korostaa tarvetta kehittää teknistä tukea ja rahoitusneuvontaa paikallisten ja alueellisten viranomaisten tasolla paikallisten toimijoiden tukemiseksi hankkeiden käynnistämisessä esimerkiksi Euroopan investointipankin teknisen avun välineen (ELENA, European Local Energy Assistance) avulla ja käyttämällä hyödyksi energiapalveluyrityksistä (ESCO) saatuja kokemuksia;

84.  kehottaa komissiota vahvistamaan (Elenan kaltaisia) rahoitusvälineitä ja harkitsemaan täydentävien välineiden käyttöönottoa älykästä energiahuoltoa koskevan ohjelman puitteissa;

85.  toteaa, että energiatehokkuutta lisäävissä toimissa olisi pyrittävä saamaan niihin mukaan mahdollisimman monta julkista ja yksityistä osapuolta, jotta saavutetaan mahdollisimman suuri vipuvaikutus, luodaan työpaikkoja, edistetään ympäristöystävällistä kasvua ja kannustetaan luomaan kilpailukykyiset, yhdistetyt ja kestävät energiatehokkuuden eurooppalaiset markkinat;

86.  toteaa, että energiayritysten velvoittaminen täyttämään energiansäästövaatimukset voisi tuottaa lisävaroja energiatehokkuustoimien rahoittamiseen; toteaa, että tällaisia tuloja voisivat olla muun muassa siirtoverkko-operaattoreilta tai jakeluverkonhaltijoilta perittävät verkkomaksut, velvollisuutensa täyttäneiltä toimittajilta saadut tulot tai vaatimusten täyttämättä jättämisestä maksettavat sakot;

87.  toteaa, että vaikka suuren osan energiansäästöinvestointeihin etukäteen tarvittavasta pääomasta on tultava yksityissektorilta, julkisia toimia tarvitaan markkinahäiriöiden eliminoimiseksi sekä sen varmistamiseksi, että siirtyminen vähähiiliseen yhteiskuntaan tapahtuu ajoissa, niin että uusiutuvaa energiaa ja päästöjen vähentämistä koskevat EU:n tavoitteet saavutetaan;

88.  kehottaa komissiota edistämään kokeneiden (kansallisten ja kansainvälisten) rahoitusalan toimijoiden tarjoamaa teknistä apua tukevia EU:n toimia, joiden tarkoituksena on:

89.  tunnustaa, että toimivat energiamarkkinat kannustavat energiansäästöihin; kehottaa komissiota arvioimaan energiayhtiöiden, mukaan luettuina energiapalveluyritykset, roolia energiatehokkuuden edistämisessä ja antamaan siitä selvityksen, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehokkaisiin toimenpiteisiin, joilla energiayhtiöt saadaan investoimaan energiatehokkuuteen ja helpottamaan loppukäyttäjien energiatehokkuuden lisäämiseen tarkoitettuja toimia; kehottaa komissiota esittämään parhaisiin käytäntöihin perustuvia ehdotuksia, joista jäsenvaltiot voivat valittaa omaan tilanteeseensa sopivimman mallin, kuten valkoisten todistusten järjestelmä, verohelpotukset, suorat kannustimet jne.;

90.  kehottaa komissiota, jäsenvaltioita sekä kaikkia paikallisia ja alueellisia hallinnon tasoja lisäämään ponnistelujaan kaikenlaisten energiatehokkuusasiantuntijoiden mutta erityisesti keskiasteen teknisen henkilöstön koulutuksen parantamiseksi kaikilla aloilla mutta erityisesti koko rakennusalan arvoketjussa ja pk-yrityksissä rakennusalan henkilöstön ammattitaidon lisäämiseksi; katsoo, että tällä luodaan paikallisia vihreitä työpaikkoja ja helpotetaan samalla kunnianhimoisen energiatehokkuuslainsäädännön täytäntöönpanoa; kehottaa tässä yhteydessä käyttämään rakenne- ja koheesiorahastoja täysimääräisesti ja entistä enemmän koulutustarkoituksiin;

91.  kehottaa komissiota tutkimaan, voidaanko soveltaa innovatiivisia sääntelyn muotoja, joilla uusien jäsenvaltioiden huomattavat energiansäästövalmiudet voidaan tehokkaasti yhdistää kehittyneempien jäsenvaltioiden taloudellisiin ja teknologisiin valmiuksiin;

92.  korostaa, että energiapalvelumarkkinoiden kehitystä on parannettava; kehottaa komissiota energiapalveludirektiivin tarkistamisen yhteydessä harkitsemaan toimenpiteitä, joilla edistetään energiatehokkuuteen perustuvaa kilpailuttamista julkisella ja yksityisellä sektorilla; katsoo, että energiapalveluyritykset ovat monessa suhteessa parhaassa asemassa auttamaan kotitalouksia, pk-yrityksiä ja julkista sektoria selviämään korkeista ennakkokustannuksista, jotka liittyvät nykyisen rakennuskannan remontointiin energiatehokkuuden parantamiseksi; kehottaa komissiota laatimaan tutkimuksen jäsenvaltioiden parhaiden käytänteiden arvioimiseksi sekä yksilöimään esteet ja vaikeudet, jotka hankaloittavat rahoitusvälineen täyden potentiaalin hyödyntämistä;

93.  huomauttaa, että yrityksillä on innovointitoimiensa ansiosta merkittävä asema energiansäästötoimien suunnittelussa ja toteuttamisessa; toivoo, että rakennerahastovarojen avulla kannustetaan yrityksiä osallistumaan aktiivisesti energiatehokkuutta koskeviin hankkeisiin;

94.  toistaa pyyntönsä, jonka mukaan energiatehokkuutta koskevaa lukua olisi vahvistettava Euroopan naapuruuspolitiikassa ja se olisi sisällytettävä systemaattisesti EU:n ja kolmansien maiden väliseen vuoropuheluun;

95.  tunnustaa ne mahdollisuudet, joita energiatehokkaan teknologian kehittäminen, tuotanto ja markkinointi tarjoaa yrityksille (esim. sovellukset moottoreissa ja käyttölaitteissa, valaistuksessa, sähkölaitteissa jne.);

96.  pitää tässä yhteydessä innovatiivisen teknologian kehittämistä ja markkinoille saattamista edellytyksenä energiatehokkuuden lisäämiselle kaikilla sovellusaloilla kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi ja uusiutuvan energian osuuden lisäämiseksi;

97.  tähdentää, että energiatehokkuuden on oltava yksi tutkimuksen kahdeksannen puiteohjelman ensisijaisista tavoitteista;

98.  kehottaa komissiota tekemään energiatehokkuudesta yhden tutkimuksen kahdeksannen puiteohjelman ensisijaisista tavoitteista ja myöntämään energiatehokkuutta koskeville aliohjelmille yhtä suuren rahoitusosuuden kuin nykyiselle älykästä energianhuoltoa koskevalle ohjelmalle; korostaa tarvetta lisätä energia-alaa koskevia tutkimus-, kehitys- ja esittelymäärärahoja nykyiseen tasoon verrattuna vuoteen 2020 mennessä ja erityisesti tarvetta korottaa EU:n tulevassa talousarviossa uusiutuvaa energiaa, älykkäitä verkkoja ja energiatehokkuutta koskevia määrärahoja merkittävästi;

99.  katsoo, että energiansäästötoimille olisi pantava enemmän painoa kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa; on vakuuttunut siitä, että kunnianhimoisia energiatehokkuuden lisäämistä koskevia toimia voidaan panna helpommin täytäntöön ja että ne vaikuttavat vähemmän kilpailukykyyn, jos ne on mukautettu toisiinsa kansainvälisesti; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita pyrkimään tulevissa Cancúnissa pidettävissä neuvotteluissa saamaan EU:n kansainväliset kumppanit vakuuttuneiksi koordinoitujen energiatehokkuustoimien välttämättömyydestä;

100.  kannattaa G20-maiden 27. kesäkuuta 2010 Toronton huippukokouksessa antamaan julistukseen sisältyvää kehotusta fossiilisten polttoaineiden tukien asteittaisesta vähentämisestä keskipitkällä aikavälillä ja toteaa, että tämä vapauttaisi miljardeja euroja, jotka voitaisiin suunnata energiatehokkuustoimien tukemiseen, ja että niillä siten edistettäisiin paljon paremmin kestävyyttä, kilpailukykyä ja toimitusvarmuutta koskevien EU:n strategisten energiatavoitteiden saavuttamista;

101.  katsoo, että energiavuoropuhelun sosiaalinen ulottuvuus, johon sisältyvät muun muassa ihmisoikeudet, energiaköyhyys ja pienituloisten kuluttajien suojelu, olisi aina otettava huomioon energiastrategioita kehitettäessä;

102.  tunnustaa, että energiatehokkuutta koskevissa toimintalinjoissa ei tähän mennessä ole riittävästi pyritty hankkimaan energiankulutuksen vähentämiselle yhteiskunnallista hyväksyntää; korostaa, että käyttäjien käyttäytyminen on ratkaisevaa energiatehokkuustoimien onnistumiseksi mutta että myös kuluttajien luottamusta olisi lisättävä; vaatii, että tulevaan energiatehokkuustoimintasuunnitelmaan sisällytetään ylimääräisiä tukitoimia yhteiskunnallisen hyväksynnän lisäämiseksi; korostaa paikallisen ja alueellisen tason merkittävää asemaa yhteisymmärryksen saavuttamisessa;

103.  korostaa, että komission ja jäsenvaltioiden on tehostettava tiedotuspolitiikkaansa, jolla kaikille sidosryhmille tiedotetaan energiatehokkuutta ja energiansäästöjä koskevista kysymyksistä, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan ja helpottamaan energiatehokkuutta ja energiansäästöjä koskevan tiedon saantia;

o
o   o

104.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 200, 31.7.2009, s. 31. (2) EUVL L 114, 27.4.2006, s. 64. (3) EUVL L 153, 18.6.2010, s. 1. (4) EUVL L 342, 22.12.2009, s. 46. (5) EUVL L 285, 31.10.2009, s. 10. (6) EUVL L 153, 18.6.2010, s. 13. (7) EUVL L 140, 5.6.2009, s. 16. (8) EUVL L 207, 6.8.2010, s. 1. (9) Copenhagen Economics, http://ec.europa.eu/taxation_customs/resources/documents/taxation/gen_info/economic_analysis/tax_papers/taxation_paper_22_en.pdf (10) EUVL C 67 E, 18.3.2010, s. 16. (11) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0153.