Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon yhteisön humanitaarista apua koskevan konsensuksen, jonka Euroopan unionin neuvoston puheenjohtaja, Euroopan parlamentin puhemies ja Euroopan komission puheenjohtaja allekirjoittivat 18. joulukuuta 2007,

–  ottaa huomioon 29. toukokuuta 2008 päivätyn komission yksiköiden valmisteluasiakirjan toimintasuunnitelmasta, joka sisältää konkreettisia toimenpiteitä konsensuksen panemiseksi täytäntöön (SEC(2008)1991),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen humanitaarista apua koskevan 214 artiklan,

–  ottaa huomioon humanitaarisesta avusta 20. kesäkuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1257/96(1),

–  ottaa huomioon kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamisen edistämiseksi 23. joulukuuta 2005 annetut Euroopan unionin suuntaviivat, joita on ajantasaistettu joulukuussa 2009, sekä 8. joulukuuta 2009 kokoontuneen neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon pelastuspalvelun rahoitusvälineen perustamisesta 5. maaliskuuta 2007 tehdyn neuvoston päätöksen 2007/162/EY(2), Euratom,

–  ottaa huomioon yhteisön pelastuspalvelumekanismin perustamisesta 8. marraskuuta 2007 tehdyn neuvoston päätöksen 2007/779/EY, Euratom(3),

–  ottaa huomioon neuvoston joulukuussa 2007 esittämät päätelmät, joissa kehotettiin komissiota hyödyntämään mahdollisimman hyvin yhteisön pelastuspalvelumekanismia ja vahvistamaan jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä,

–  ottaa huomioon korkean edustajan / Euroopan komission varapuheenjohtajan Catherine Ashtonin ja Euroopan komission jäsenen Kristalina Georgievan yhteisen asiakirjan, jossa käsitellään sitä, mitä Euroopan unionin toimista Haitin katastrofin aikaan on otettava opiksi,

–  ottaa huomioon komission 10. syyskuuta 2003 päivätyn tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille ”Euroopan unioni ja Yhdistyneet Kansakunnat: monenvälisyys” (KOM(2003)0526), jossa kehotetaan vahvistamaan huomattavasti EU:n ja YK:n suhteita ja ottamaan ne huomioon järjestelmällisellä poliittisella vuoropuhelulla, tiiviimmällä alan yhteistyöllä, paremmalla kriisien hallinnalla ja ehkäisemisellä sekä komission ja valikoitujen YK:n elinten strategisella kumppanuudella,

–  ottaa huomioon komission Euroopan parlamentille ja neuvostolle 5. maaliskuuta 2008 antaman tiedonannon Euroopan unionin katastrofivalmiuksien lujittamisesta (KOM(2008)0130) ja Euroopan parlamentin 19. kesäkuuta 2008 antaman päätöslauselman Euroopan unionin katastrofivalmiuksien lujittamisesta(4),

–  ottaa huomioon komission 23. helmikuuta 2009 päivätyn tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille ”Euroopan unionin tukistrategia kehitysmaiden katastrofiriskin vähentämiseksi” (KOM(2009)0084),

–  ottaa huomioon komission 31. maaliskuuta 2010 päivätyn tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille ”Humanitaarinen elintarvikeapu” (KOM(2010)0126),

–  ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan humanitaarisen avun pääosaston toimintastrategiasta vuonna 2010,

–  ottaa huomioon Michel Barnier'n toukokuussa 2006 julkistetun kertomuksen Euroopan pelastuspalvelujoukoista ”For a European civil protection force: Europe aid”,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksessa 10. joulukuuta 1948 hyväksytyn ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon vuonna 1949 tehdyt Geneven yleissopimukset ja niihin vuonna 1977 tehdyt lisäpöytäkirjat,

–  ottaa huomioon heinäkuussa 1951 hyväksytyn pakolaisten oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen ja sen valinnaisen, lasten osallistumista aseellisiin selkkauksiin koskevan pöytäkirjan, jotka hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa 20. marraskuuta 1989,

–  ottaa huomioon elintarvikeapua koskevan yleissopimuksen, joka allekirjoitettiin Lontoossa 13. huhtikuuta 1999 ja jossa Euroopan yhteisö sitoutui vastaamaan elintarvikkeita koskeviin hätätilanteisiin ja muihin elintarvikkeita koskeviin kehitysmaiden tarpeisiin(5),

–  ottaa huomioon vuonna 1994 hyväksytyt Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kansainvälisen liikkeen sekä kansalaisjärjestöjen pelastustoimintaohjelmia koskevat menettelysäännöt (Code of Conduct for the International Red Cross and Red Crescent Movement and NGOs in Disaster Response Programmes),

–  ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2003 Tukholmassa hyväksytyt hyvää humanitaarista apua koskevat periaatteet ja käytännöt (GHD),

–  ottaa huomioon kumppanuuden periaatteet, jotka Yhdistyneet kansakunnat ja humanitaariset järjestöt hyväksyivät vuonna 2007 maailmanlaajuisessa humanitaarisen avun foorumissa (Global Humanitarian Platform, GHP),

–  ottaa huomioon 27. marraskuuta 2006 annetut Yhdistyneiden kansakuntien tarkistetut ohjeet sotilas- ja siviilipuolustusvoimavarojen käytöstä YK:n humanitaarisen avustustoiminnan tukemiseen luonnonkatastrofeissa (Oslon suuntaviivat),

–  ottaa huomioon maaliskuussa 2003 annetut ohjeet sotilas- ja siviilipuolustusvoimavarojen käytöstä Yhdistyneiden kansakuntien humanitaarisen avustustoiminnan tukemiseen monitahoisissa hätätilanteissa (MCDA-suuntaviivat),

–  ottaa huomioon Kobessa (Hyogon maakunnan pääkaupungissa Japanissa) 18.–22. tammikuuta 2005 pidetyssä katastrofiriskien vähentämistä koskevassa maailmankonferenssissa hyväksytyn Hyogon toimintaohjelman (Hyogo Framework for Action),

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien humanitaaristen asioiden ja avustustoiminnan apulaispääsihteerin elokuussa 2005 teettämän katsauksen humanitaarisesta toiminnasta ”Humanitarian Response Review”,

–  ottaa huomioon vuotta 2010 koskevan humanitaarisen avun indeksin, jonka on määrittänyt tutkimusjärjestö DARA (Development Assistance Research Associates), joka tutkii ja luokittelee suurimpien avunantajamaiden tapaa vastata katastrofi-, konflikti- ja hätätilanteisiin joutuneiden ihmisten tarpeisiin,

–  ottaa huomioon Genevessä vuonna 2007 pidetyssä Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun 30. kansainvälisessä konferenssissa hyväksytyn kansainvälistä katastrofiapua koskevien lakien, sääntöjen ja periaatteiden ohjelman (”IDRL-suuntaviivat”) sekä sen, että Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat sitoutuneet yhdessä noudattamaan sitä,

–  ottaa huomioon 14. marraskuuta 2007 antamansa päätöslauselman humanitaarista apua koskevasta eurooppalaisesta konsensuksesta(6),

–  ottaa huomioon 10. helmikuuta 2010 antamansa päätöslauselman Haitin äskettäisestä maanjäristyksestä(7),

–  ottaa huomioon 14. joulukuuta 2010 antamansa suosituksen(8) neuvostolle Euroopan unionin nopeiden avustustehtävien valmiuksien luomisesta,

–  ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman Israelin sotilasoperaatiosta humanitaarista laivasaattuetta vastaan ja Gazan saarrosta(9),

–  ottaa huomioon Somalian humanitaarista kriisiä koskevan päätöslauselmaesityksen, jonka Oreste Rossi on laatinut työjärjestyksen 120 artiklan mukaisesti (B7-0489/2010),

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa humanitaarisen avun toimittamisesta kolmansiin maihin,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan mietinnön (A7-0375/2010),

A.  muistuttaa humanitaarista apua koskevasta yhteisestä visiosta, joka vahvistetaan humanitaarista apua koskevassa eurooppalaisessa konsensuksessa, jossa korostetaan Euroopan unionin haluavan tehdä tiivistä yhteistyötä tällä alalla tehokkuutensa optimoimiseksi, puolustaa ja edistää inhimillisyyttä, puolueettomuutta, tasapuolisuutta ja riippumattomuutta koskevia humanitaarisia perusperiaatteita ja puolustaa tarmokkaasti kansainvälistä humanitaarista oikeutta,

B.  ottaa huomioon, että konsensuksesta juontavat sitoumuksia koskevat sekä jäsenvaltioita että komissiota ja että komission ja jäsenvaltioiden on useimmissa tapauksissa toteutettava yhteistyössä toimintasuunnitelmaan sisältyvät toimenpiteet,

C.  ottaa huomioon, että erityisesti ihmisen toiminnasta johtuvasta ilmastonmuutoksesta aiheutuvien luonnonkatastrofien määrä ja rajuus ovat kasvaneet huomattavasti ja että teollisuusmaat ovat historiallisesti vastuussa tästä; ottaa huomioon, että monimutkaisten kriisien määrä on kasvanut eri syistä, mukaan luettuina konfliktien muuttuva luonne, huono hallinto, epävakaat tilanteet, kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkauksien paheneminen ja humanitaarisen toimintatilan kaventuminen,

D.  ottaa huomioon, että avun antamisesta on tulossa yhä vaikeampaa ja vaarallisempaa, että humanitaarisen avustushenkilökunnan turvattomuus lisääntyy ja että 122 humanitaarista avustustyöntekijää sai surmansa vuonna 2008,

E.  katsoo, että heikommassa asemassa oleviin ryhmiin, kuten naisiin, lapsiin ja asuinsijoiltaan siirtymään joutuneisiin henkilöihin, olisi kiinnitettävä entistä enemmän erityishuomiota ja että sukupuoleen perustuvan ja seksuaalisen väkivallan lisääntyminen on suuri ongelma humanitaarisissa kriisitilanteissa, joissa järjestelmällisiä raiskauksia käytetään toisinaan sodankäynnin aseena,

F.  katsoo, että muiden kuin humanitaaristen toimijoiden kasvava osallistuminen humanitaaristen kriisien torjuntatoimiin aiheuttaa merkittävän riskin, että sotilaalliset ja humanitaariset toimijat sekoitetaan toisiinsa, ja hämärtää puolueettoman, tasapuolisen ja riippumattoman humanitaarisen avun rajoja,

G.  katsoo, että Haitin ja Pakistanin viimeaikaiset tragediat ovat osoittaneet uudelleen, että Euroopan unionin käytettävissä olevien välineiden (humanitaarisen avun ja yhteisön pelastuspalvelumekanismin) tehokkuutta, nopeutta ja koordinointia on parannettava ja niiden näkyvyyttä on lisättävä katastrofeihin vastaamiseksi, ja katsoo, että nämä katastrofit ovat jälleen kerran korostaneet sitä, että EU:n on luotava nopeiden avustustehtävien valmiudet,

H.  katsoo, että maailmanlaajuinen humanitaarinen tilanne on huonontunut, että humanitaariset haasteet ja tarpeet ovat valtavia ja että konsensuksen ja sitä koskevan toimintasuunnitelman sekä maailmanlaajuisen koordinoinnin ja vastuunjaon täytäntöönpanoa on välttämätöntä tehostaa ottaen huomioon niiden maiden alueellinen vastuu, joiden mahdollisuudet antaa humanitaarista apua ovat suuret,

I.  ottaa huomioon, että komission ja erityisesti humanitaarisen avun pääosaston määrärahoja ei ole ainoastaan pidetty ennallaan vaan niiden todellinen arvo on laskenut jonkin verran viimeisten viiden vuoden aikana,

Eurooppalainen konsensus humanitaarisesta avusta ja sitä koskeva toimintasuunnitelma

1.  pitää valitettavana sitä, ettei humanitaarista apua koskevaa konsensusta tunneta edelleenkään riittävän hyvin muualla kuin humanitaaristen kumppaneiden keskuudessa, ja vaatii järjestämään sitä käsittelevää koulutusta erityisesti Euroopan ulkosuhdehallinnossa sekä jäsenvaltioiden diplomaattien ja sotilaallisten toimijoiden keskuudessa;

2.  pitää valitettavana sitä, etteivät jäsenvaltiot ole osallistuneet konsensuksen täytäntöönpanoon, ja katsoo, että humanitaarista apua ja elintarvikeapua käsittelevän neuvoston työryhmän (COHAFA) roolia pitäisi vahvistaa, jotta konsensuksen täytäntöönpanoa voidaan seurata paremmin – esimerkiksi järjestämällä erityisistuntoja konsensuksen sisällyttämisestä kansallisiin humanitaarisen avun strategioihin tai antamalla vuosittainen toimintakertomus – ja jotta työryhmä voi tehtävänsä mukaisesti puolustaa humanitaarista apua aktiivisemmin suhteissaan neuvoston muihin työryhmiin sekä poliittisten asioiden ja turvallisuusasioiden komiteaan (COPS) samalla kun keskitytään edelleen tehokkaaseen ja nopeaan koordinointiin;

3.  kannustaa kolmansissa maissa olevia unionin edustustoja edistämään aktiivisesti konsensuksen ja sen toimintasuunnitelman levittämistä ja täytäntöönpanoa jäsenvaltioiden edustustoissa;

4.  kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuutta vaihtaa vuosittain EU:n kansallisten parlamenttien kanssa parhaita käytäntöjä siitä, miten ne panevat täytäntöön konsensuksen sitoumuksia;

5.  kehottaa korottamaan humanitaarisen avun määrärahoja, sillä toiminta-alueiden määrä kasvaa, ja vaatii budjettivallan käyttäjää siirtämään hätäapuvarauksen määrän kokonaan tai osittain suoraan humanitaarisen avun pääosaston alkuperäiseen talousarvioon; korostaa, että on tärkeää saavuttaa vuoteen 2015 mennessä OECD ja kehitysapukomitean (Development Assistance Committee, DAC) tavoite, joka on 0,7 prosenttia BKTL:stä;

6.  kehottaa myös laatimaan realistisia talousarvioita, joissa luonnonkatastrofien hoitamiseen tai humanitaariseen toimintaan osoitetaan määrärahoja kustannuksista aikaisempina vuosina kertyneiden toistuvien kokemusten perusteella;

7.  vaatii toteuttamaan lisätoimia luonnonkatastrofien ja muiden katastrofien jälkeisten operaatioiden rahoittamisen vauhdittamiseksi ja päätöksentekoprosessin ja talousarvion toteuttamista koskevien valtuutusmenettelyjen yksinkertaistamiseksi; korostaa, että komission yksiköiden on toimittava tiiviissä yhteistyössä Euroopan ulkosuhdehallinnon pelastuspalvelurakenteen kanssa operaatioiden nopean rahoituksen mahdollistamiseksi niiden alkuvaiheessa;

8.  muistuttaa, että on tärkeää ylläpitää tasapainoisia avustustoimia samalla kun kiinnitetään erityistä huomiota niin kutsuttuihin unohdettuihin kriiseihin;

9.  kehottaa lisäämään rahoitusta ja tehostamaan valmiuksien ja resurssien kehittämistä, jotta varmistetaan, että humanitaarinen apu ja pelastuspalvelu säilyvät yksinomaan siviilitehtävinä;

10.  tukee humanitaarisen avun verkoston NOHAn (ensimmäinen yliopistojen verkosto, joka tarjoaa koulutusta humanitaarisen avun alalla Euroopan tasolla) tärkeää roolia toiminnassa, jolla tehdään tunnetuksi maailman humanitaarista tilannetta ja erityisesti EU:n politiikkaa, jolla vastataan heikommassa asemassa olevien tarpeisiin eurooppalaisille nuorille suunnatun koulutuksen avulla;

Humanitaariset periaatteet, kansainvälinen humanitaarinen oikeus sekä humanitaarisen toimintatilan turvaaminen

11.  vahvistaa konsensukseen sisältyvät humanitaarisen avun periaatteet ja tavoitteet; muistuttaa, ettei Euroopan unionin humanitaarinen apu ole kriisinhallintaväline, ja pitää valitettavana humanitaarisen avun kasvavaa politisointia ja sitä, miten asia vaikuttaa humanitaarisen toimintatilan kunnioittamiseen;

12.  katsoo, että Lissabonin sopimukseen kirjatun Euroopan unionin ulkosuhdehallinnon on noudatettava humanitaarista apua koskevassa konsensuksessa annettuja periaatteita ja sitoumuksia, ja katsoo, että unionin olisi tärkeimpänä kansainvälisenä avunantajana käytettävä poliittista painoarvoaan ja vaikutusvaltaansa edistääkseen tiukasti humanitaarisia periaatteita;

13.  pyytää myös humanitaarisiin toimiin tai operaatioihin osallistuvaa sotilas- ja siviilihenkilöstöä ja humanitaarista avustushenkilöstöä toimimaan puolueettomuuden, riippumattomuuden ja tasapuolisuuden periaatteiden mukaisesti;

14.  pitää myönteisenä sitä, että Euroopan unionin suuntaviivoja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamisen edistämiseksi tarkistettiin joulukuussa 2009, ja katsoo, että komissiolla ja jäsenvaltioilla on niiden täytäntöönpanossa poliittisesti merkittävä asema; toivoo myös, että Euroopan ulkosuhdehallinnossa tarjottaisiin erityiskoulutusta kansainvälisestä humanitaarisesta oikeudesta;

15.  pyytää komissiota varmistamaan toimintakohteissa, että varataan lisää määrärahoja toimiin, joilla edistetään kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamista aseellisten joukkojen, nuorten, poliitikkojen ja kansalaisyhteiskunnan keskuudessa;

16.  muistuttaa, että vuonna 2003 hyväksytyissä humanitaarisen avun periaatteissa ja hyvissä käytännöissä korostetaan, että on edistettävä vastuunkantoa ja humanitaarisissa kriiseissä toteutettujen kansainvälisten toimien säännöllistä arviointia, mukaan luettuna avunantajien tehokkuuden arviointi, ja korostaa, että näissä arvioinneissa on kuultava laajasti eri tahoja, erityisesti humanitaarisia toimijoita;

Avun antamisen yhteiset puitteet
Avun laatu

17.  muistuttaa, että apua on annettava yksinomaan tarpeen ja haavoittuvuuden asteen perusteella ja että avun laatuun ja määrään vaikuttaa ennen kaikkea alkuarviointi, jota on vielä parannettava, erityisesti haavoittuvuusperusteiden soveltamisen osalta varsinkin kun on kyse naisista, lapsista ja vammaisista henkilöistä;

18.  muistuttaa, että avunsaajien tehokas ja jatkuva mukanaolo avun hallinnoinnissa – ja jos mahdollista osallistuminen siihen – on yksi olennaisista edellytyksistä humanitaaristen toimien laadulle etenkin pitkäkestoisissa kriiseissä;

19.  katsoo, että luonnonkatastrofien tai ihmisen aiheuttamien katastrofien yhteydessä annettavalla unionin avulla olisi pyrittävä tukemaan paikallista talouselämää esimerkiksi siten, että hankitaan mahdollisimman paljon paikallisesti tai alueellisesti tuotettuja elintarvikkeita, sekä varmistamaan maanviljelijöille tarvittavat aineelliset resurssit;

20.  kehottaa yhtenäistämään eri toimijoiden käyttämiä menetelmiä ja kannustaa Yhdistyneiden kansakuntien humanitaarisen avun koordinointitoimistoa (Office for the Coordination of Humanitarian Affairs, OCHA) jatkamaan työtään sellaisten yhteisten menettelytapojen laatimiseksi, joissa asetetaan etusijalle paikallisten toimijoiden, myös valtioista riippumattomien toimijoiden, tehokas ja nopea toiminta ja otetaan ne mahdollisuuksien mukaan pysyvästi mukaan toimintaan;

21.  kannustaa komissiota voimakkaasti jatkamaan työtään ravitsemuksen, suojelun, naisten ja miesten tasa-arvon ja seksuaalisen väkivallan, pakolaisten, paluumuuttajien ja maansisäisten pakolaisten kaltaisissa asioissa ja kehottaa ottamaan sukupuolten välistä tasa-arvoa koskevat näkökohdat ja lisääntymisterveyteen liittyvät asiat järjestelmällisesti huomioon ensiapuna annettaviin terveydenhoitopalveluihin liittyvissä humanitaarisissa toimissa;

22.  kehottaa neuvostoa panemaan täytäntöön Barnier'n mietinnössä esitetyn suosituksen, että EU:n syrjäisimpiä alueita olisi käytettävä (ei kuitenkaan pelkästään) tukipisteinä, joilla helpotettaisiin elintärkeiden tuotteiden ja logistiikan ennakoivaa sijoittamista, mikä puolestaan helpottaisi käytettävissä olevien EU:n henkilöstön ja aineellisten voimavarojen käyttöönottoa, mikäli tulee tarvetta kiireelliselle humanitaariselle toiminnalle Euroopan unionin ulkopuolella;

23.  kannustaa komissiota tarkastelemaan jatkuvasti humanitaarisen avun mahdollista negatiivista vaikutusta avustettavilla alueilla ja erityisesti taloudellisten ja sosiaalisten rakenteiden mahdollista murtumista ja luonnonympäristöön kohdistuvia vaikutuksia ja kehottaa sitä laatimaan asianmukaisia strategioita, joilla mahdollistetaan tämän vaikutuksen huomioonottaminen jo hankkeen suunnitteluvaiheessa;

Moninaisuus ja laatu osana kumppanuutta

24.  kehottaa kunnioittamaan kansainvälisten humanitaaristen ohjelmien täytäntöönpanoon ja rahoittamiseen osallistuvien toimijoiden – kuten YK:n, Kansainvälisen Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun liikkeen sekä kansalaisjärjestöjen – moninaisuutta ja kannustaa parantamaan paikallisten toimijoiden toimintaedellytyksiä; kehottaa kaikkien mukana olevien toimijoiden väliseen todelliseen koordinointiin ja tietojenvaihtoon;

25.  pyytää kaikkia hallituksen elimiä kunnioittamaan kansalaisjärjestöjen tärkeää tehtävää varojen keräämisessä yksityisten lahjoitusten kautta;

26.  kannattaa humanitaaristen uudistusten jatkamista YK:ssa ja kehottaa vahvistamaan humanitaarisen avun koordinointijärjestelmää, lisäämään avoimuutta, ottamaan käyttöön vastaanottajalähtöisemmän tarkastelutavan, joustavoittamaan yhdistettyjen varojen (”pooled funds”) käyttömahdollisuuksia ja tekemään YK:n ihmisoikeusraporttien suosituksiin perustuen ja avoimuus- ja vastuuvelvollisuusperiaatteita vahvistaen niin sanottuun klusterijärjestelmään (alakohtainen vastuu) tiettyjä parannuksia, jotka liittyvät muun muassa yhteistyöhön paikallisten rakenteiden ja valtioista riippumattomien toimijoiden kanssa, alojen välisten näkökohtien huomioon ottamiseen sekä klustereiden väliseen koordinointiin;

Toimien koordinointi kansainvälisellä ja EU:n tasolla

27.  vahvistaa, että Yhdistyneillä kansakunnilla, erityisesti YK:n humanitaaristen asioiden koordinointitoimistolla, on keskeinen tehtävä kansainvälisten humanitaaristen toimien koordinoinnissa;

28.  suhtautuu myönteisesti aloitteisiin, joilla pyritään lisäämään EU:n kriisintorjuntavälineiden yhtenäisyyttä, ja pitää tervetulleena humanitaarisen avun ja pelastuspalvelun yhdistämistä samaan pääosastoon; vaatii kuitenkin, että niiden tehtävät, roolit ja voimavarat on pidettävä virallisesti erillään;

29.  kehottaa komissiota ja neuvostoa ottamaan käyttöön Euroopan ulkosuhdehallinnon ja komission välistä yhteistyötä ja koordinointia koskevat tarkat ja avoimet säännöt Euroopan unionin ulkopuolisten laajojen kriisien hallintaa varten ja kehottaa niitä myös työskentelemään aktiivisesti EU:n näkyvyyden lisäämiseksi paikan päällä käytettyjen voimavarojen ja valmiuksien osalta;

30.  muistuttaa, että Euroopan unionin ulkoisen strategian olisi lapsen oikeuksien alalla perustuttava ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa ja eritoten sen 3, 16, 18, 23, 25, 26 ja 29 artiklassa sekä lapsen oikeuksista tehdyssä YK:n yleissopimuksessa ja sen lisäpöytäkirjoissa määriteltyihin periaatteisiin ja arvoihin;

Pelastuspalvelujen ja sotilaallisten voimavarojen ja valmiuksien käyttö

31.  vahvistaa, että sotilaallisten toimijoiden ja humanitaaristen toimijoiden tehtävät on pidettävä selvästi erillään erityisesti luonnonkatastrofeista ja aseellisista konflikteista kärsineillä alueilla ja että sotilaallisia voimavaroja ja valmiuksia on hyvin tärkeää käyttää vain tarkkaan rajatuissa tapauksissa ja viimeisenä keinona tukea humanitaarisia avustusoperaatioita YK:n suuntaviivojen (MCDA-suuntaviivojen ja Oslon suuntaviivojen) mukaisesti(10);

32.  muistuttaa komissiolle ja jäsenvaltioille, että humanitaarista apua ja pelastuspalvelua on pidettävä kaikilta osin siviilitehtävinä ja ne on näin ollen toteutettava sellaisina;

33.  pyytää komissiota käynnistämään humanitaarisen avun erityisluonnetta Euroopan unionin ulkopolitiikassa käsitteleviä tiedotustoimia ja kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että niiden asevoimat noudattavat ja soveltavat YK:n suuntaviivoja, ja myös valvomaan sitä; pitää lisäksi sotilaallisten ja humanitaaristen toimijoiden välistä vuoropuhelua tarpeellisena keskinäisen ymmärryksen lisäämiseksi;

34.  vahvistaa, että pelastuspalvelun voimavarojen käytön humanitaarisissa kriiseissä täytyy perustua tarpeisiin, täydentää humanitaarista apua ja olla johdonmukaista humanitaarisen avun kanssa ja että luonnonkatastrofien tapauksessa näillä voimavaroilla voidaan tukea tietyin tavoin humanitaarisia toimia, jos niitä käytetään YK-järjestöjen välisen pysyvän komitean (Inter-Agency Standing Committee, IASC) asiaa koskevien periaatteiden mukaisesti;

35.  kehottaa komissiota esittämään kunnianhimoisia lainsäädäntöehdotuksia yhteisön nykyisen pelastuspalvelujärjestelmän optimointiin ja kansallisten olemassa olevien voimavarojen yhteiskäyttöön perustuvien eurooppalaisten pelastuspalvelujoukkojen perustamisesta, josta ei aiheudu huomattavia lisäkustannuksia ja jossa otetaan vaikutteita valmistelutoimien yhteydessä testatuista menettelytavoista; katsoo, että pelastuspalvelujoukkojen rahoituksen on täydennettävä humanitaarisen hätäavun rahoitusta;

36.  katsoo, että Euroopan pelastuspalvelujoukot voisivat käsittää tiettyjen jäsenvaltioiden sitoumuksen asettaa vapaaehtoisesti saataville ennalta määrättyjä asiaankuuluvia pelastuspalveluyksiköitä, jotka olisivat valmiita välittömiin toimiin seuranta- ja tiedotuskeskuksen (Monitoring and Information Centre, MIC) koordinoimissa unionin operaatioissa, ja katsoo myös, että useimmat, jo nyt kansallisella tasolla saatavilla olevat yksiköt jäisivät jäsenvaltioiden valvontaan ja että näiden valmiustilassa olevien yksiköiden käyttöönotto olisi unionin pelastuspalvelun keskus, josta käsin ryhdyttäisiin toimiin EU:ssa ja sen ulkopuolella tapahtuvissa katastrofeissa;

Avun jatkuvuus
Katastrofiriskin vähentäminen ja ilmastonmuutos

37.  pitää myönteisenä sitä, että helmikuussa 2009 hyväksyttiin EU:n uusi tukistrategia kehitysmaiden katastrofiriskin vähentämiseksi; vaatii komissiota kehittämään edunsaajamaissa kansallisten hallitusten, paikallisviranomaisten ja kansalaisjärjestöjen kanssa ohjelmia, joilla edistetään katastrofien ennaltaehkäisyä ja kykyä toimia hätätilanteissa, ja kehottaa panemaan tukistrategian täytäntöön nopeasti;

38.  pyytää toteuttamaan huomattavia toimia katastrofiriskin vähentämistä koskevan ulottuvuuden ottamiseksi järjestelmällisemmin osaksi kehitysapupolitiikkaa ja humanitaarisen avun politiikkaa;

39.  kehottaa korottamaan tätä ulottuvuutta varten varattuja määrärahoja huomattavasti ja korostaa, miten tärkeää on jatkaa pienimuotoista rahoitusta sen varmistamiseksi, että toimitaan kulloisenkin tilanteen mukaisesti ja että paikalliset toimijat sitoutuvat hankkeisiin;

40.  pyytää, että ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevien asioiden käsittely sovitettaisiin paremmin yhteen katastrofiriskin vähentämiseen tähtäävien toimien kanssa;

Hätäavun, kunnostustoimien ja kehitysyhteistyön niveltäminen

41.  pitää valitettavana sitä, että konkreettiset hankkeet hätäavun, kunnostustoimien ja kehitysyhteistyön niveltämisen alalla ovat edelleen rajallisia, vaikka poliittisten sitoumusten määrä onkin viime vuosina kasvanut;

42.  korostaa, että oikea-aikainen siirtyminen hätäavusta kehitystyöhön erityisten kriteerien ja perinpohjaisesti toteutetun tarvearvioinnin perusteella on tärkeää;

43.  vaatii lisäresursseja avun jatkuvuuden varmistamiseksi ja pyytää, että keskusteluissa keskityttäisiin olemassa olevien rahoitusvälineiden joustavuuteen ja keskinäiseen täydentävyyteen hätäavun ja kehitysyhteistyön välisten siirtymävaiheiden aikana;

44.  kehottaa parantamaan vuoropuhelua ja koordinointia toiminta-alueilla työskentelevien humanitaaristen järjestöjen ja kehitysyhteistyövirastojen välillä sekä EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden vastaavissa yksiköissä;

o
o   o

45.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä Yhdistyneiden kansakuntien humanitaarisen avun koordinointitoimistolle.

(1) EYVL L 163, 2.7.1996, s. 1. (2) EYVL L 71, 10.3.2007, s. 9. (3) EUVL L 314, 1.12.2007, s. 9. (4) EUVL C 286 E, 27.11.2009, s. 15. (5) EYVL L 163, 4.7.2000, s. 37. (6) EYVL C 282 E, 6.11.2008, s. 273. (7) EUVL C 341 E, 16.12.2010, s. 5. (8) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0465. (9) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0235. (10) MCDA-suuntaviivat: ohjeet sotilas- ja siviilipuolustusvoimavarojen käytöstä Yhdistyneiden kansakuntien humanitaarisen avustustoiminnan tukemiseen monitahoisissa hätätilanteissa; maaliskuu 2003.Oslon suuntaviivat: ohjeet sotilas- ja siviilipuolustusvoimavarojen käytöstä katastrofiapua annettaessa; marraskuu 2007.