Euroopan parlamentin päätöslauselma 3. helmikuuta 2011 banaanien kaupasta tehdyn Geneven sopimuksen tekemisestä Euroopan unionin sekä Brasilian, Costa Rican, Ecuadorin, Guatemalan, Hondurasin, Kolumbian, Meksikon, Nicaraguan, Panaman, Perun ja Venezuelan välillä sekä banaanikauppasopimuksen tekemisestä Euroopan unionin ja Amerikan yhdysvaltojen välillä
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon 1. joulukuuta 2005 antamansa päätöslauselman Hongkongissa järjestettävän Maailman kauppajärjestön kuudennen ministerikokouksen valmisteluista(1), 4. huhtikuuta 2006 antamansa päätöslauselman Dohan kierroksen arvioinnista Hongkongissa järjestetyn Maailman kauppajärjestön ministerikokouksen jälkeen(2), 27. huhtikuuta 2006 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan kumppanuuden lujittamisesta(3), 7. syyskuuta 2006 antamansa päätöslauselman Dohan kehitysohjelmaa koskevien neuvottelujen keskeyttämisestä(4), 12. lokakuuta 2006 antamansa päätöslauselman EU:n ja Mercosurin talous- ja kauppasuhteista alueiden välisen assosiaatiosopimuksen tekemiseksi(5), 23. toukokuuta 2007 antamansa päätöslauselman talouskumppanuussopimuksista(6), 12. joulukuuta 2007 antamansa päätöslauselman talouskumppanuussopimuksista(7), 24. huhtikuuta 2008 antamansa päätöslauselmat Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen ja Euroopan unionin viidennestä huippukokouksesta Limassa(8) ja ”Kohti uudistettua Maailman kauppajärjestöä”(9), 9. lokakuuta 2008 antamansa päätöslauselman WTO:n Dohan kehityskierroksen keskeyttämisestä ja Dohan kehitysohjelman tulevaisuudesta(10), 25. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman Cariforumin jäsenvaltioiden sekä Euroopan yhteisöjen ja sen jäsenvaltioiden välisestä talouskumppanuussopimuksesta(11), 25. maaliskuuta 2009 vahvistamansa kannan ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Cariforum-valtioiden sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden talouskumppanuussopimuksen tekemisestä(12), 5. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman Latinalaista Amerikkaa koskevasta EU:n strategiasta(13) ja 21. lokakuuta 2010 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan kauppasuhteista(14),
– ottaa huomioon Euroopan unionin sekä Brasilian, Costa Rican, Ecuadorin, Guatemalan, Hondurasin, Kolumbian, Meksikon, Nicaraguan, Panaman, Perun ja Venezuelan välillä banaanien kaupasta tehdyn Geneven sopimuksen sekä Euroopan unionin ja Amerikan yhdysvaltojen välisen banaanikauppasopimuksen (jäljempänä ”banaanikauppasopimukset”),
– ottaa huomioon Maailman kauppajärjestön perustamisesta tehdyn Marrakeshin sopimuksen,
– ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren (AKT) valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun kumppanuussopimuksen (Cotonoun sopimus),
– ottaa huomioon Cariforum-valtioiden sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen talouskumppanuussopimuksen,
– ottaa huomioon EU:n ja Keski-Amerikan välisten assosiaatiosopimusneuvottelujen loppuun saattamisen,
– ottaa huomioon EU:n sekä Kolumbian ja Perun välillä useamman osapuolen kauppasopimuksesta käytyjen neuvottelujen loppuun saattamisen,
– ottaa huomioon Dohassa 14. marraskuuta 2001 ja Hongkongissa 18. joulukuuta 2005 hyväksytyt WTO:n ministerikokouksen julkilausumat ja Genevessä 2. joulukuuta 2009 hyväksytyn puheenjohtajan yhteenvedon,
– ottaa huomioon Dohassa marraskuussa 2001 myönnetyn poikkeusluvan olla soveltamatta GATT-sopimuksen 1 artiklaa Cotonoun sopimuksen etuuskohtelun osalta (Dohan poikkeuslupa), joka kestää yhtä pitkään kuin etuuskohtelu, eli 31. joulukuuta 2007 asti,
– ottaa huomioon Yhdysvaltain ja EU:n 11. huhtikuuta 2001 tekemän banaanialaa koskevan tulkintasopimuksen,
– ottaa huomioon Maailman kauppajärjestön (WTO) pääjohtajan (sääntöjä ja menettelyjä koskevan sopimuksen (DSU) 3 artiklan 12 kohdan perusteella) 22. joulukuuta 2009 laatiman raportin vaikutusvaltansa käyttämisestä Kolumbian aloittamassa kiistassa EY – banaanin tuontijärjestelmä (DS361) ja Panaman aloittamassa kiistassa EY – banaanin tuontijärjestelmä (DS364),
– ottaa huomioon banaani-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 13. helmikuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 404/93,
– ottaa huomioon AKT:n ja EU:n yhteisessä parlamentaarisessa edustajakokouksessa 1. huhtikuuta 2010 hyväksytyn julkilausuman EU:n ja Latinalaisen Amerikan banaanialan sopimuksesta ja sen vaikutuksista AKT-maiden ja Euroopan unionin tuottajiin,
– ottaa huomioon 24. tammikuuta 2011 neuvostolle (O-0012/2011 – B7-0007/2011) ja komissiolle (O-0013/2011 – B7-0008/2011) esitetyt kysymykset banaanien kaupasta tehdyn Geneven sopimuksen tekemisestä,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,
A. ottaa huomioon, että banaanikauppasopimuksilla ratkaistaan pisimpään koskaan jatkunut kiista EU:n ja Latinalaisen Amerikan suosituimmuuskohtelun alaisten banaaninviejien välillä; ottaa huomioon, että niillä ratkaistaan meneillään oleva Yhdysvaltain ja EU:n välinen erityisen katkera kiista ja poistetaan mahdollisuus haitallisiin sanktioihin Yhdysvaltojen taholta; ottaa huomioon, että niillä ratkaistaan myös kaikkien suosituimmuuskohtelun piiriin kuuluvien latinalaisamerikkalaisten toimittajien EU:n kolmen viimeisen laajentumisen yhteydessä esittämät vaatimukset,
B. ottaa huomioon, että 1. heinäkuuta 1993 asti kullakin EU:n jäsenvaltiolla oli oma banaanintuontijärjestelmä ja eräillä jäsenvaltioilla oli erityisjärjestelyitä, joilla suosittiin maita, joiden kanssa niillä oli vahvat historialliset siteet,
C. ottaa huomioon, että banaani-alan yhteisestä markkinajärjestelystä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 404/93 antamisen jälkeen useat WTO:n jäseninä olevat Latinalaisen Amerikan maat, jotka toimittavat banaaneja EU:hun suosituimmuuskohtelun mukaan, sekä Yhdysvallat käynnistivät EU:ta vastaan WTO:ssa riitojenratkaisumenettelyjä, koska eri toimittajien Euroopan unioniin tuomia banaaneja kohdeltiin eri tavalla,
D. ottaa huomioon, että eräät Euroopan yhteisöjen banaanintuontijärjestelmän osat on katsottu WTO:n sääntöjen vastaisiksi,
E. ottaa huomioon, että valituksia tehneet maat ovat hylänneet monia EY:n ehdotuksia, joilla sen järjestelmää on pyritty muuttamaan WTO:n riitojenratkaisuelimen (DSB) päätösten ja suositusten mukaiseksi,
F. ottaa huomioon, että 1. tammikuuta 2006 käyttöön otetun EY:n uuden banaanijärjestelmän katsottiin olevan vieläkin EU:n WTO-velvoitteiden vastainen,
G. ottaa huomioon, että kansainvälisen kaupan piirissä on noin 20 prosenttia maailman banaanintuotannosta, sillä suurin osa banaanintuotannosta on kotimarkkinoita varten,
H. ottaa huomioon, että banaanintuotannon tuottavuudessa ja kilpailukyvyssä on suuria eroja maiden välillä ja sisällä; ottaa huomioon, että Latinalaisen Amerikan maat ja Filippiinit ovat kilpailukyisimpiä ja suurimpia viejiä,
I. ottaa huomioon, että EU saattoi loppuun neuvottelut useamman osapuolen kauppasopimuksesta sekä Kolumbian että Perun kanssa ja assosiaatiosopimusneuvottelut kuuden Keski-Amerikan maan kanssa,
J. ottaa huomioon, että EU:n oman syrjäisimpien alueiden tukiohjelman POSEIn (syrjäisestä sijainnista ja saaristoasemasta johtuvia erityisiä valinnaisia toimenpiteitä koskeva ohjelma) kautta tuetaan EU:n syrjäisten alueiden tuottajia,
K. ottaa huomioon, että banaani on maailman neljänneksi merkittävin maatalouden vientituote ja että EU on maailman suurin banaanin nettotuoja, ja sen tuonti oli lähes 5 miljoonaa tonnia vuonna 2007,
L. ottaa huomioon, että banaanintuotannolla on suuri merkitys paikallisyhteisöille, ei pelkästään taloudellisesti, vaan myös ympäristön, muuttoliikkeen ja työelämän normien kannalta,
M. ottaa huomioon, että Latinalaisessa Amerikassa toimivilla monikansallisilla yhtiöillä on hallussaan yli 80 prosenttia maailmanmarkkinoista,
N. ottaa huomioon, että EU:n tariffikiintiöjärjestelmä on luonut AKT-maille edellytykset viedä huomattavia määriä banaania unioniin ja myös rajoittanut kauppasopimusten vaikutuksia EU:n tuottajiin sekä turvannut suuren määrän toimialaan liittyviä työpaikkoja,
O. ottaa huomioon, että sopimus merkitsee huomattavia tullinalennuksia (35 prosenttia vuosina 2010–2017) tuonnille muista kuin AKT-maista; ottaa huomioon, että tämän seurauksena AKT-maiden ja EU:n tuottajat joutuvat varmuudella sopeutumaan uuteen tilanteeseen kansainvälisillä markkinoilla,
1. panee merkille banaanikauppasopimukset ja on tyytyväinen, että eräs teknisesti mutkikkaimmista, poliittisesti arkaluonteisimmista ja kaupallisesti merkityksellisimmistä kiistoista koko WTO:n historiassa on saatu päätökseen;
2. katsoo, että saavutettu yhteisymmärrys ratkaisee tilanteen, mutta siinä ei pystytty ottamaan kokonaan huomioon kaikkien osapuolien legitiimejä etuja; kehottaa tämän vuoksi komissiota tekemään mahdollisimman pian ehdotuksen vaikutusten arvioinnista, joka koskee sopimusten vuoteen 2020 ulottuvia vaikutuksia banaaneja tuottaviin kehitysmaihin ja EU:n syrjäisiin alueisiin;
3. panee tyytyväisenä merkille, että sopimus banaanien kaupasta muodostaa banaanien markkinoille pääsyä koskevat EU:n lopulliset sitoumukset, jotka on sisällytettävä seuraavien maataloustuotteiden markkinoille pääsyä koskevien WTO:ssa onnistuneesti päätökseen saatavien monenvälisten neuvotteluiden (Dohan kierros) lopullisiin tuloksiin;
4. korostaa, että saavutettu sopimus merkitsee askelta eteenpäin Dohan kierroksen neuvotteluissa, mutta kuitenkin rajallista askelta, sillä kohdatut vaikeudet ovat paljon laaja-alaisempia kuin banaanikysymys;
5. korostaa, että banaanien kaupasta tehdyn Geneven sopimuksen sertifioinnin myötä kaikki avoinna olevat kiistat ja kaikkien suosituimmuuskohtelun piirissä olevien Latinalaisen Amerikan banaanintoimittajien ennen 15. joulukuuta 2009 esittämät EU:n banaanikauppajärjestelmää koskevat vaatimukset on ratkaistu;
6. panee merkille, että vuoden 2010 luvut osoittavat, että banaanin kuluttajahinnat EU:ssa ovat olleet vakaita tai jopa hieman nousseet;
7. korostaa, että EU leikkaa asteittain Latinalaisen Amerikan banaanien tuontitulleja nykyisestä 176 eurosta tonnilta 114 euroon tonnilta vuoteen 2017 mennessä ja siten vaarantaa AKT-maiden, EU:n ja sen syrjäisimpien alueiden (joiden työttömyysaste on korkeimpia Euroopassa) pienten ja keskisuurten tuottajien toiminnan;
8. korostaa, että banaanikauppasopimusten myötä banaaniala voidaan irrottaa Dohan kierroksen trooppisia tuotteita koskevista neuvotteluista; korostaa, että samalla kun trooppisten tuotteiden tulleja alennetaan lisää, AKT-maiden etujen mukaisten ”tuotteiden, joita koskevien etuisuuksien merkitys on vähenemässä”, tullien alennukset toteutetaan suhteellisesti pidemmän ajan kuluessa kuin neuvotteluissa sovellettava yleinen kaava; korostaa kuitenkin, että banaanikauppasopimukset eivät todennäköisesti tuo hyväksyttävää sopimusta AKT-maille trooppisia tuotteita ja etuuskohtelun rapautumista koskevissa neuvotteluissa, koska useat suuret kehittyvät taloudet ovat jo hylänneet banaanikauppasopimusten aikaan tehdyt ehdotukset, mikä kävi ilmi Intian ja Pakistanin reaktioista WTO:n yleisneuvoston kokouksessa joulukuussa 2009;
9. huomauttaa, että EU on perinteisesti tarjonnut erityisiä tullietuuksia AKT-maiden banaaneille; palauttaa mieliin, että eräät WTO:n jäsenet ovat toistuvasti vastustaneet tällaista etuuskohtelua WTO:n sääntöjen vastaisena; korostaa, että WTO:n riidanratkaisuelimet, sovitteluelin ja erityisvälittäjät ovat antaneet useita oikeudellisia päätöksiä, joissa vaaditaan muutosta nykyiseen järjestelmään;
10. pahoittelee, että alkuperäisestä alueellisesta lähestymistavasta ei kyetty pitämään kiinni neuvotteluissa useamman osapuolen sopimuksesta Andien alueen maiden kanssa, joten Ecuador joutui tilanteeseen, jossa se ei saanut samoja tulleja kuin Kolumbia ja Peru;
11. tähdentää, että vuodesta 2008 AKT-maiden banaaneilla on ollut tulliton ja kiintiötön pääsy EU:n markkinoille nykyisten sopimusten ansiosta;
12. korostaa, että rinnakkaisissa keskusteluissa AKT-maiden kanssa päästiin sopimukseen, että tavanomaisen EU:n avun lisäksi tärkeimmät banaaneja vievät AKT-maat saavat erityistukea uudesta tukiohjelmasta, ns. banaanialan liitännäistoimenpiteistä; korostaa, että banaanialan liitännäistoimenpiteiden määrärahat saattavat olla riittämättömiä ja niiden toteuttamisaika on liian lyhyt, jotta ne voisivat tehokkaasti auttaa AKT-maiden banaanintuottajia sopeutumaan EU:n banaanintuontijärjestelmän muutosten vaikutuksiin; pyytää komissiota osoittamaan selvästi, että ne koostuvat nykyisten yhteistyövarojen lisäksi myönnettävistä määrärahoista ja että kyse ei ole vain kansallisten budjettien tukemisesta varoilla, joita ei voi kohdistaa tiettyihin ohjelmiin kuten koulutukseen ja tuotannon monipuolistamiseen; pyytää komissiota esittämään uuden monivuotisen rahoitusratkaisun;
13. kehottaa tämän vuoksi komissiota tekemään arvion banaanialan liitännäistoimenpiteistä 18 kuukautta ennen ohjelman päättymistä ja sisällyttämään siihen suosituksia muista mahdollisesti toteutettavista toimenpiteistä ja niiden luonteesta;
14. torjuu tiukasti kaikki yritykset rahoittaa AKT-banaanintuottajamaille tarkoitettua ohjelmaa käyttämällä siihen kehitysyhteistyöhön tarkoitettujen budjettikohtien varoja;
15. huomauttaa, että banaanialan liitännäistoimenpiteiden varat on jaettava kullekin maalle sen perusteella, kuinka paljon niiden odotetaan menettävän banaanin viennissä ja tuotannossa, sekä niiden kehitystason, painotettujen indikaattorien ja EU:n kanssa käytävän banaanikaupan perusteella; korostaa, että on löydettävä oikea tasapaino tarjolla olevien kolmen tyyppisten toimien välillä, jotka eivät ole toisiaan poissulkevia: toimet, joilla tehostetaan nykyistä tuotantoa, toimet joilla kasvatetaan lisäarvoa paikallisesti ja toimet, joilla tuetaan banaanintuotannon vaihtoehtoja;
16. kehottaa unionia ja AKT-maita esittämään toimia, joilla autetaan banaanista erittäin riippuvaisia valtioita monipuolistamaan talouksiaan, myös lisäämällä kauppaa tukevaa apua;
17. korostaa, että banaani on yksi tärkeimmistä viljelykasveista unionin tietyillä syrjäisimmillä alueilla, erityisesti Ranskan merentakaisissa departementeissa Guadeloupella ja Martiniquella sekä Azoreilla, Madeiralla ja Kanariansaarilla;
18. suosittaa kiinnittämään huomiota banaanialan sosiaalis-taloudelliseen merkitykseen EU:n syrjäisimmille alueille ja siihen, että se myötävaikuttaa taloudelliseen ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen synnyttämällä tuloja ja työpaikkoja, edistää muuta taloudellista toimintaa sekä ekologisen ja maisemallisen tasapainon säilyttämistä, mikä rohkaisee kehittämään matkailua;
19. panee merkille, että tukiohjelma POSEIsta päätettiin vuonna 2006 WTO:ssa sovitun Euroopan markkinoille pääsyyn sovellettavan tullin perusteella, joka oli 176 euroa tonnilta, joten WTO:n banaanikauppasopimuksia ei ole otettu vielä huomioon POSEI-ohjelmassa; kannustaa asiasta vastaavia EU:n toimielimiä mukauttamaan POSEI-ohjelman määrärahoista EU:n omille tuottajille osoitettua tukipakettia ja ryhtymään muihin toimiin, jotta varmistetaan, että rinnakkain maailmanlaajuisen banaanikaupan vapauttamiskehityksen kanssa EU:n omat tuottajat pystyvät jatkamaan markkinoilla ja että heidän perinteistä elinkeinoaan voidaan tukea;
20. katsoo, että banaanikauppasopimukset saattavat vaikuttaa huomattavasti AKT-maiden, EU:n ja sen syrjäisimpien alueiden tuottajiin; kehottaa sen vuoksi komissiota lisäämään tukea näille tuottajille ja jatkamaan sitä tarvittaessa vuoteen 2020 asti;
21. panee merkille, että banaanintuotannossa EU:n syrjäisimmillä alueilla noudatetaan korkeatasoisempia sosiaalisia ja ympäristönormeja kuin useimmissa Latinalaisen Amerikan maissa; kiinnittää huomiota siihen, että syrjäisimmillä alueilla erilaisia vaikuttavia aineita, esimerkiksi torjunta-aineita, käytetään 20–40 kertaa pienempinä annostuksina kuin Etelä- ja Keski-Amerikan tuotannossa ja että kasvinsuojeluaineiden osalta useimmat EU:n lainsäädännössä elintarvikkeiden turvallisuuden varmistamiseksi kielletyt vaikuttavat aineet ovat laajassa käytössä Etelä- ja Keski-Amerikan viljelmillä;
22. panee merkille, että viimeisimmissä banaanintuottajien kanssa tekemissään kahdenvälisissä sopimuksissa (useamman osapuolen kauppasopimus Kolumbian ja Perun kanssa ja assosiaatiosopimus Keski-Amerikan kanssa) EU sitoutui alentamaan vähitellen kyseisistä maista tuotavien banaanien tullia 75 euroon tonnilta 1. tammikuuta 2020 mennessä;
23. panee merkille, että sopimuksilla myönnetty etuusmarginaali, joka on 39 euroa tonnilta, parantaa huomattavasti kahdeksan Andien alueen ja Keski-Amerikan maan ja alueella toimivien monikansallisten yhtiöiden kilpailukykyä EU:n markkinoilla muihin viejiin verrattuna; korostaa, että vuodesta 2020 alkaen unioniin jo nyt banaania vievien maiden saama hyöty tulee olemaan huomattava, kun sekä vienti että banaaneista saatava hinta kasvavat;
24. korostaa, että muut etuuskohteluun piirissä olevat viejät (ylivoimaisesti tärkein niistä on Ecuador) sekä AKT-maat ja vähiten kehittyneet maat saattavat nähdä suhteellisen kilpailukykynsä laskevan EU:n markkinoilla allekirjoittajamaihin verrattuna;
25. katsoo, että EU:n markkinoille on päästettävä ainoastaan tuottajat, jotka noudattavat Kansainvälisen työjärjestön (ILOn) ihmisarvoisen työn toimintaohjelmaa sekä ihmisoikeuksia ja ympäristösääntöjä;
26. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden ja Brasilian, Costa Rican, Ecuadorin, Guatemalan, Hondurasin, Kolumbian, Meksikon, Nicaraguan, Panaman, Perun, Venezuelan ja Yhdysvaltojen sekä AKT-maiden hallituksille ja parlamenteille.