Euroopan parlamentti, joka

–  ottavat huomioon jätteistä 15. heinäkuuta 1975 annetun neuvoston direktiivin 75/442/ETY(1) ja erityisesti sen 4 artiklan,

–  ottavat huomioon vaarallisista jätteistä 12. joulukuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/689/ETY(2) ja erityisesti sen 2 artiklan,

–  ottavat huomioon kaatopaikoista 26. huhtikuuta 1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/31/EY(3) ja erityisesti sen 11 artiklan ja liitteen II,

–  ottaa huomioon muutetun jätepuitedirektiivin (2008/98/EY)(4) ja erityisesti sen 17 ja 18 artiklan,

–  ottaa huomioon 19. marraskuuta 2003 antamansa päätöslauselman komission kertomuksesta neuvoston direktiivin 75/442/ETY (jätepuitedirektiivi) täytäntöönpanosta(5),

–  ottaa huomioon 16. syyskuuta 1998 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta Euroopan parlamentille ja neuvostolle jätehuoltoa koskevien direktiivien soveltamisesta(6),

–  ottaa huomioon vetoomusvaliokunnan Italian Campaniaan 28.–30. huhtikuuta 2010 tekemää tiedonhankintamatkaa koskevan työasiakirjan(7),

–  ottaa huomioon 14. heinäkuuta 2008 vahvistetun Italian tasavallan lain 123/2008,

–  ottaa huomioon ympäristönsuojelusta rikosoikeudellisin keinoin 19. marraskuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/99/EY(8),

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen 26. huhtikuuta 2007 antaman tuomion asiassa C-135/05,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 4. maaliskuuta 2010 antaman tuomion asiassa C-297/08,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 191 ja 260 artiklan,

–  ottaa huomioon yleisön osallistumisesta tiettyjen ympäristöä koskevien suunnitelmien ja ohjelmien laatimiseen 26. toukokuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/35/EY(9) ja erityisesti sen 2 artiklan,

–  ottaa huomioon Århusin yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Campanian jätekriisi on monimutkaisin vaihe Italian monien osien, esimerkiksi Lazion, Calabrian ja Sisilian, jätehuollon ongelmien historiassa, että 1990-luvulla jätehuollon alalla julistettiin kriisitila ja että hallitus nimitti erityisvaltuutettuja, joille myönnettiin erityiset valtuudet ja toimintavarat,

B.  ottaa huomioon että Italian tasavallan 31. joulukuuta 2009 antamassa asetuksessa N:o 195 hätätila julistettiin virallisesti päättyneeksi ja vastuu jätehuollosta siirrettiin maakuntaviranomaisille,

C.  ottaa huomioon, että parlamentin vetoomusvaliokunta hyväksyi 5. lokakuuta 2010 työasiakirjan, jossa käsiteltiin valiokunnan Italiaan Campaniaan 28.–30. huhtikuuta 2010 tekemää matkaa tietojen keräämiseksi lukuisista alueen jätehuolto-ongelmiin liittyvistä vetoomuksista,

D.  ottaa huomioon, että kesän 2007 kriisin jälkeen puhkesi uusi kriisi pian sen jälkeen, kun vetoomusvaliokunnan tiedonkeruumatkaa koskeva raportti oli hyväksytty; ottaa huomioon, että hätätilasta johtuvista poikkeuksellisista toimista kuten uusien kaatopaikkojen avaamisesta ilmoittaminen aiheutti massiivisia mielenosoituksia,

E.  ottaa huomioon, että alkuperäinen ratkaisu, johon kuului jätepaalien ja orgaanisen jätteen tuottaminen, toteutettiin virheellisesti, minkä vuoksi jätepaaleja ei ole voitu hävittää; ottaa huomioon, että jätteiden suodattamisen ja lajittelun puuttumisen vuoksi arviolta yli seitsemän miljoonaa tonnia jätepaaleja oli laadultaan ala-arvoisia,

F.  ottaa huomioon, että Acerran ensimmäinen jätteidenpolttolaitos käynnistettiin vasta maaliskuussa 2010 ja että sen toimintakykyä on heikentänyt jätteiden erottelun ja käsittelyn asianmukaisten järjestelyjen puuttuminen, minkä lisäksi jätteiden polttamisesta syntyvän myrkyllisen tuhkan käsittely on edelleen huolen aiheena,

G.  ottaa huomioon, että edistyminen jätteiden vähentämisessä ja kotitalousjätteen kierrättämisessä on ollut minimaalista ja että lajittelematonta kotitalousjätettä ja muuta jätettä tuodaan edelleen kaatopaikoille ja joissakin tapauksessa erityyppisiin teollisuusjätteisiin sekoitettuna,

H.  ottaa huomioon, että monet kaatopaikat on julistettu strategisesti tärkeiksi kohteiksi, minkä vuoksi kansalaiset, pormestarit ja paikallisviranomaiset sen enempää kuin poliisikaan eivät ole päässeet tutkimaan, mitä niille todellisuudessa tuodaan,

I.  ottaa huomioon, että jätekriisin hoitamisessa keskeisenä tekijänä on asetuksista ja valvontatoimista poikkeaminen, esimerkiksi ympäristövaikutusten arviointien tekemistä ja julkisia hankintamenettelyjä koskevan lainsäädännön noudattamista koskeva poikkeus; ottaa huomioon, että erityisvaltuutettujen nimittämisen yhteydessä heille annettiin valtuudet päättää niin laitosten, kaatopaikkojen ja polttolaitosten sijainnista kuin urakoitsijoiden valinnastakin ilman velvollisuutta kuulla paikallisia viranomaisia ja asukkaita tai tiedottaa heille tekemistään päätöksistä; ottaa huomioon, että jätehuollon antamista hätävaltuutettujen tehtäväksi on arvosteltu ankarasti ja useita sitä koskevia oikeustoimia on pantu vireille ja itse asiassa suuri osa väestöstä pitää järjestelmää avoimuuden ja institutionaalisen valvonnan puutteen vuoksi osana ongelmaa eikä suinkaan sen ratkaisuna,

J.  ottaa huomioon, että Århusin yleissopimuksen mukaisesti kansalaisilla on oikeus saada tietoja oman alueensa tilanteesta ja viranomaiset ovat velvoitettuja antamaan tietoja ja huolehtimaan kansalaisten asenteiden ja käyttäytymisen vastuullisuudesta; ottaa huomioon, että direktiivin 2003/35/EY mukaisesti jäsenvaltiot ovat velvollisia varmistamaan, että kansalaiset voivat varhaisessa vaiheessa ja tehokkaasti osallistua laadittavien suunnitelmien tai ohjelmien valmisteluun, muuttamiseen tai tarkistamiseen,

K.  ottaa huomioon, että tilanteen johdosta mieltään osoittaneet tai vaihtoehtoisia toimintatapoja ehdottaneet kansalaiset eivät saaneet osakseen asianmukaista huomiota; ottaa huomioon, että kansalliset poliittiset päättäjät ovat määränneet armeijan valvomaan tiukasti jätteiden sijoituspaikkoja ja Acerran polttolaitosta; ottaa huomioon, että asiaa koskevien julkisten mielenosoitusten yhteydessä on tehty äskettäin pidätyksiä, mikä osoittaa, että kansalaisten ja viranomaisten väliset suhteet ovat tilanteen johdosta tulehtuneet ja että kansalaisten tyytymättömyys lisääntyy,

L.  ottaa huomioon, että komissio päätti vuonna 2007 keskeyttää rahoituskauden 2006–2013 jätteisiin liittyville hankkeille osoitettujen 135 miljoonan euron suuruisten määrärahojen ja rahoituskauden 2000–2006 10,5 miljoonan euron suuruisten määrärahojen maksamisen kunnes erityisvaltuutettujärjestelmä on lopetettu,

M.  ottaa huomioon, että useimmissa kaupungeissa edistyminen jätteiden vähentämisessä ja kotitalousjätteen kierrättämisessä on ollut minimaalista; ottaa huomioon, että eräissä kaupungeissa on kuitenkin edistytty huomattavasti kotitalousjätteen erottelussa ja keräämisessä, vaikka nykyinen jätesykli perustuu yhä pitkälti kaatopaikkojen ja polttolaitosten käyttämiseen, mikä on vastoin uudessa jätepuitedirektiivissä (2008/98/EY) annettuja suuntaviivoja; ottaa huomioon, että tällä hetkellä jätehuoltosuunnitelmaa arvioidaan sillä perusteella, miten siinä noudatetaan EU:n jätelainsäädännössä vahvistettuja periaatteita jätteiden käsittelyhierarkian ja kaatopaikkojen ja polttolaitosten turvallisen käytön osalta,

N.  ottaa huomioon, että kotitalousjätteiden laatua ja vaarallisen jätteen kuljettamista laittomille kaatopaikoille ei valvota ja että riittämätön perehtyminen geologisiin ja hydrologisiin tekijöihin päätettäessä kaatopaikkojen sijoittamisesta esimerkiksi Chiaianon alueella on aiheuttanut suuren ympäröivään maaperään ja pohjaveteen kohdistuvan saastumisriskin; toteaa, että tämä on vastoin jätepuitedirektiivin 17 ja 18 artiklaa sekä kaatopaikkadirektiiviä,

O.  ottaa huomioon, että yhteisöjen tuomioistuin totesi 26. huhtikuuta 2007 asiassa C-135/05 antamassaan tuomiossa, että Italian tasavalta ei ollut noudattanut yhteisön lainsäädännön mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ollut toteuttanut kaikkia tarpeellisia toimenpiteitä varmistaakseen erityisesti, että jätteet hyödynnetään tai niistä huolehditaan vaarantamatta ihmisten terveyttä ja käyttämättä menettelyjä tai menetelmiä, joista voi aiheutua vahinkoa ympäristölle, eikä se ollut estänyt jätteiden hylkäämistä, upottamista tai valvomatonta loppukäsittelyä; ottaa huomioon, että asiassa C-297/08 4. maaliskuuta 2010 antamassaan tuomiossa tuomioistuin katsoi, että Italian tasavalta ei ole Campanian alueella toteuttanut kaikkia tarvittavia toimenpiteitä noudattaakseen direktiivin 2006/12/EY 4 ja 5 artiklan mukaisia velvoitteitaan,

P.  ottaa huomioon, että komissio ei ole saanut Campanian alueen jätehuoltosuunnitelman lopullista versiota tuomioistuimen tuomion mukaisesti; on kuitenkin pannut merkille luonnoksen jätehuoltosuunnitelmasta, joka esitettiin 31. joulukuuta 2010 päättyneen määräajan jälkeen,

Q.  huomauttaa vaatineensa jo jätehuoltodirektiivien soveltamisesta 16. syyskuuta 1998 antamassaan päätöslauselmassa järjestelmällistä rikkomusmenettelyjen käynnistämistä niitä jäsenvaltioita vastaan, jotka eivät ole noudattaneet kaikkia direktiivien säännöksiä, sekä neljännesvuosittaisen luettelon toimittamista jäsenvaltioita koskevista laiminlyöntikanteista, jotka on nostettu Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa, mukaan lukien luettelon tuomioistuimen jo ratkaisemien tapausten tuloksista ja luettelon tuomioistuimen määräämistä sakoista; ottaa huomioon, että 19. marraskuuta 2003 antamassaan päätöslauselmassa jätteistä annetun direktiivin täytäntöönpanoa koskevasta kertomuksesta Euroopan parlamentti edellytti nykyisen jätelainsäädännön täytäntöönpanon perusteellista ja jatkuvaa seurantaa ja koordinointia,

1.  vaatii löytämään pikaisesti EU:n vaatimusten mukaisen kestävän ratkaisun eli panemaan täytäntöön jätehuoltosuunnitelman, joka direktiivin 2008/98/EY mukaisesti perustuu jätehierarkian noudattamiseen; pyytää komissiota tiedottamaan parlamentille asian kehittymisestä, myös jätehuoltosuunnitelmasta sekä tuomioistuimen 4. maaliskuuta 2010 tekemän ratkaisun sekä EU:n säännösten noudattamisesta;

2.  huomauttaa, että EU:n jätelainsäädännön noudattaminen Campaniassa vaatii tarmokkaita ponnisteluja, jotta jätteen määrä saadaan vähenemään ja toiminnan painopiste siirtymään jätteen syntymisen ehkäisyyn, jätteen vähentämiseen, uudelleenkäyttöön ja kierrätykseen tarjoamalla asianmukainen infrastruktuuri, ja panee merkille, että on korostettava enemmän orgaanisen jätteen hyödyntämistä erityisesti tällä enimmäkseen maatalousvaltaisella alueella; suosittelee tietojen todentamista ja parhaiden käytänteiden vaihtojärjestelmän käyttöönottoa;

3.  katsoo, että Italian viranomaisten pitkäkestoiset poikkeustoimet, mukaan lukien erityisvaltuutettujen nimittäminen tai jätteiden sijoituspaikkojen määrittäminen ”strategisesti tärkeiksi” ja niiden antaminen armeijan valvontaan, ovat olleet vain haitaksi, ja pelkää, että julkisten laitosten vakiintunut avoimuuden puute jätehuollossa on helpottanut järjestäytyneiden rikollisryhmien läsnäolon lisääntymistä sekä alueen virallisessa jätehuollossa että teollisuusjätteen laittomassa loppukäsittelyssä sen sijaan, että se olisi estänyt sitä; kehottaa täten asiasta vastaavia eri viranomaisia paljon suurempaan avoimuuteen;

4.  korostaa, että on tärkeää rakentaa uudelleen luottamus toisaalta kansalaisten ja eri viranomaisten välisellä ja toisaalta hallinnon eri tasojen keskinäisellä jäsennellyllä vuoropuhelulla; pitää valitettavana, että viranomaiset nostivat rikossyytteitä kansalaisia vastaan, jotka osoittivat rauhanomaisesti mieltään uusien kaatopaikkojen avaamista vastaan, ja että turvallisuusjoukot kohtelivat heitä väkivaltaisesti; on vakuuttunut, että alueen jäteongelmiin löydetään ajan myötä kestävä ratkaisu ainoastaan ottamalla kansalaiset aktiivisesti mukaan koko prosessiin ja tiedottamalla heille;

5.  muistuttaa, että komissio on jäädyttänyt EU:n rakennerahastoista Campanialle myönnetyt varat ja ne vapautetaan vasta, kun jätehuoltosuunnitelma on EU:n säännöstön mukainen;

6.  kiinnittää huomion siihen, että 7 miljoonaa tonnia jätepaaleja, joiden sisältöä parhaillaan tutkitaan, on kasaantunut varastointialueille, eritoten paikkaan nimeltä Taverna del Ré, ja korostaa, että nämä jätepaalit on ehdottomasti siirrettävä muualle ja loppukäsiteltävä, kunhan niiden tarkka sisältö on asianmukaisesti arvioitu; vaatii, että jätepaalien loppukäsittelyn on tapahduttava asianmukaisesti ja noudattaen jätehuoltosuunnitelmaa, jossa määritetään tarkasti paikat kullekin käsittelylle ja joka perustuu laillisille käytännöille;

7.  toteaa, että olisi kiireesti kiinnitettävä huomiota sekajätteen ja tunnistamattoman jätteen avoimeen ja laittomaan kuljettamiseen Ferandellen lähelle, ja kehottaa ottamaan käyttöön tiukat jätehuollon valvontatoimet; muistuttaa toimivaltaisia viranomaisia, että teollisuuden päästöistä ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi annetun direktiivin 2010/75/EU noudattamiseksi täysimääräisesti viranomaisten on otettava käyttöön tietyn tyyppisten teollisuusjätteiden käsittelyn tiukka valvonta jätteen alkuperästä riippumatta; huomauttaa myös, että on perustettava erityisesti valittuja paikkoja, jotka ovat EU:n asiaa koskevien direktiivien säännösten mukaisia, ja näin varmistettava, että kehitetään asianmukainen infrastruktuuri teollisuusjätteelle, ongelmajätteelle ja myrkylliselle jätteelle; pyytää selitystä sille, miksi orgaanisen jätteen vastaanottoa varten suunniteltua paikkaa ei käytetä, ja vaatii sen käyttöön ottamista, sillä edellytyksellä että se täyttää jätehuoltodirektiivissä säädetyt vaatimukset; kehottaakin tästä syystä valvomaan yksityisiä kaatopaikkoja, joilla ei ole asianmukaisia lupia, ja ryhtymään tarvittaviin toimiin EU:n säännösten noudattamisen varmistamiseksi;

8.  pitää valitettavana aiempaa päätöstä avata kaatopaikkoja Vesuviuksen luonnonpuiston suojelluille alueille, muun muassa Terzignoon; vastustaa voimakkaasti suunnitelmia näiden kaatopaikkojen laajentamiseksi ja pitää myönteisenä päätöstä olla avaamatta toista kaatopaikkaa Terzignossa (Cava Vitiellossa);

9.  panee merkille komission lausunnon, jonka mukaan kaatopaikkojen perustaminen Natura 2000 -alueille ei sellaisenaan ole ristiriidassa EU:n säännöstön kanssa, ja panee merkille, että eräitä alueita on jo osoitettu tai eräitä käytetään jo kaatopaikkoina kansallispuistoissa, Natura 2000 -alueilla tai Unescon maailmanperintökohteissa EU:n lainsäädännön mukaisesti; nostaa esiin kysymyksen, aiheuttaako edellä mainittu ympäristö- tai terveysriskejä; katsoo, että kaatopaikkojen perustaminen luonnonsuojelualueille tai kulttuurikohteisiin on ristiriidassa ympäristölainsäädännön kanssa; pyytää komissiota tarkistamaan EU:n jätelainsäädäntöä siten, että kaatopaikkojen perustaminen Natura 2000 -alueille kielletään selkeästi; ehdottaa komissiolle, että tämä pyytää unionin tuomioistuimelta kieltotuomiota, jos nykyisiä luonnonsuojelualueilla sijaitsevia kaatopaikkoja laajennetaan tai uusia avataan Natura 2000 -alueilla;

10.  kehottaa Italian hallitusta toimimaan tässä asiassa EU:n lainsäädännön ja erityisesti unionin tuomioistuimen kahden viimeisimmän tuomion mukaisesti, noudattamaan komission asettamia noudattamisen määräaikoja ja korjaamaan kaikki todetut EU:n lainsäädännön rikkomiset ja muistuttaa velvoitteesta ryhtyä toimiin sen varmistamiseksi, että EU:n lainsäädäntöä noudatetaan kaikilla tasoilla;

11.  kehottaa komissiota tekemään kaikkensa toimivaltansa puitteissa sen valvomiseksi, että Italian toimivaltaiset viranomaiset todellakin varmistavat, että jäte kerätään, lajitellaan ja käsitellään asianmukaisesti, esimerkiksi järjestelmällisten tarkastusten avulla ja että alueviranomaiset esittävät uskottavan jätehuoltosuunnitelman; kehottaa komissiota ottamaan Euroopan parlamentin valtuuskunnan mukaan tarkastuskäynnille;

12.  korostaa, että Italian viranomaiset ovat vastuussa jätehuollon suunnittelusta ja täytäntöönpanosta; katsoo, että erilaisten jätteiden saastuttamien alueiden puhdistamisesta koituvan taakan Campaniassa ei tulisi jäädä veronmaksajien harteille, vaan saastuttaja maksaa -periaatteen mukaisesti saastumisen aiheuttajien olisi vastattava siitä;

13.  panee merkille, että Italia ei ilmoittanut ympäristönsuojelusta rikosoikeudellisin keinoin annetun direktiivin 2008/99/EY saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä määräaikaan 26. joulukuuta 2010 mennessä, mutta odottaa Italian noudattavan direktiiviä täysimääräisesti ja langettavan seuraamuksia direktiivissä luetelluista jätteisiin liittyvistä rikoksista myös oikeushenkilöille, kun niitä koskevat edellytykset täyttyvät;

14.  kehottaa komissiota valvomaan tilanteen kehitystä ja käyttämään valtuuksiaan, myös valtaa nostaa kanne taloudellisten seuraamusten määräämiseksi (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 260 artiklan nojalla), jotta varmistetaan, että Campanian viranomaiset noudattavat viipymättä asianomaista tuomiota sen mukaisesti, mitä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-304/02, komissio v. Ranska, 12. heinäkuuta 2005 antamassa tuomiossa (Kok. 2005, s. I-6263) määrätään, ja huolehtivat erityisesti siitä, että nykyiset kaatopaikat ovat EU:n lainsäädännön mukaisia;

15.  kehottaa puhemiestä välittämään kantansa neuvostolle, komissiolle ja Italian hallitukselle ja parlamentille.

(1) EYVL L 194, 25.7.1975, s. 39. (2) EYVL L 377, 31.12.1991, s. 20. (3) EYVL L 182, 16.7.1999, s. 1. (4) EUVL L 312, 22.11.2008, s. 3. (5) EUVL C 87 E, 7.4.2004, s. 400. (6) EYVL C 313, 12.10.1998, s. 99. (7) PETI_DT(2010)442870. (8) EUVL L 328, 6.12.2008, s. 28. (9) EUVL L 156, 25.6.2003, s. 17.