Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon yleisestä tuoteturvallisuudesta 3. joulukuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/95/EY(1),

–  ottaa huomioon tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvää akkreditointia ja markkinavalvontaa koskevista vaatimuksista ja neuvoston asetuksen (ETY) N:o 339/93 kumoamisesta 9. heinäkuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 765/2008(2),

–  ottaa huomioon tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvistä yhteisistä puitteista ja päätöksen 93/465/ETY kumoamisesta 9. heinäkuuta 2008 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 768/2008/EY(3),

–  ottaa huomioon 16. joulukuuta 2009 annetun komission päätöksen 2010/15/EU direktiivin 2001/95/EY (yleisestä tuoteturvallisuudesta annettu direktiivi) 12 artiklan nojalla perustetun yhteisön nopean tietojenvaihtojärjestelmän (RAPEX) ja 11 artiklan nojalla perustetun ilmoitusmenettelyn hallinnointia koskevista ohjeista(4),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle yleisestä tuoteturvallisuudesta 3. joulukuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/95/EY täytäntöönpanosta (KOM(2008)0905),

–  ottaa huomioon komission terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston 18. toukokuuta 2010 julkaiseman työasiakirjan tuoteturvallisuutta koskevan direktiivin tarkistamisesta ja työasiakirjaan sisältyvän tiivistelmän kaavailluista toimista (”Revision of the General Product Safety Directive: Summary envisaged actions”),

–  ottaa huomioon komission yritys- ja teollisuustoiminnan pääosaston 15. huhtikuuta 2010 julkaiseman etenemissuunnitelman, joka koskee mukautusta uuteen lainsäädäntökehykseen (päätös N:o 768/2008/EY) (”Alignment to the New Legislative Framework”),

–  ottaa huomioon komission terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston 25. maaliskuuta 2010 julkaiseman etenemissuunnitelman, joka koskee yleisestä tuoteturvallisuudesta 3. joulukuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/95/EY tarkistamista,

–  ottaa huomioon komission terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston 2. maaliskuuta 2010 julkaiseman työasiakirjan yleisestä tuoteturvallisuudesta annetun direktiivin 2001/95/EY ja asetukseen (EY) N:o 765/2008 sisältyvien markkinavalvontaa koskevien säännösten välisestä suhteesta,

–  ottaa huomioon komission terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston 15. syyskuuta 2009 julkaiseman työasiakirjan tuoteturvallisuutta koskevan direktiivin tarkistamisesta ja siinä kartoitetut tärkeimmät kysymykset (”Revision of the General Product Safety Directive: Identification of the Key Issues”),

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan tilaaman, lokakuussa 2009 julkaistun muistion markkinavalvonnasta jäsenvaltioissa,

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan tilaaman, syyskuussa 2010 julkaistun muistion yleisestä tuoteturvallisuudesta annetun direktiivin tarkistamisesta ja markkinavalvonnasta,

–  ottaa huomioon yleisestä tuoteturvallisuudesta annetun direktiivin tarkistamisesta ja markkinavalvonnasta 30. syyskuuta 2010 järjestetyn seminaarin,

–  ottaa huomioon EU:n, Yhdysvaltojen ja Kiinan kolmenvälisen huippukokouksen, joka järjestettiin Shanghaissa 25. ja 26. lokakuuta 2010,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön sekä kansainvälisen kaupan valiokunnan ja teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnot (A7-0033/2011),

A.  katsoo, että on olennaisen tärkeää varmistaa, että kaikki EU:n markkinoille saatetut tuotteet ovat turvallisia, jotta voidaan taata korkeatasoinen suoja muun muassa kuluttajille,

B.  ottaa huomioon, että uusi lainsäädäntökehys hyväksyttiin heinäkuussa 2008 ja markkinavalvonnasta annettua asetusta (EY) N:o 765/2008 on sovellettu 1. tammikuuta 2010 alkaen,

C.  katsoo, että yleisestä tuoteturvallisuudesta annettua direktiiviä 2001/95/EY (jäljempänä: tuoteturvallisuusdirektiivi), jolla vahvistetaan yhteisön tasolla kulutustuotteiden yleiset turvallisuusvaatimukset, on tarkistettava ja se on saatettava integroimalla uuden lainsäädäntökehyksen, erityisesti markkinavalvonnasta annetun asetuksen, mukaiseksi,

D.  ottaa huomioon, että tuoteturvallisuutta ja markkinavalvontaa koskeva lainsäädäntökehys koostuu kolmesta säädöksestä (tuoteturvallisuusdirektiivi, uusi lainsäädäntökehys ja alakohtaiset yhdenmukaistamisdirektiivit), mikä aiheuttaa epävarmuutta ja sekaannusta sisämarkkinoilla,

E.  ottaa huomioon, että markkinavalvonnan taso vaihtelee huomattavasti jäsenvaltiosta toiseen ja monet niistä eivät osoita tarvittavia resursseja tehokkaaseen markkinavalvontaan ja tulkitsevat eri tavalla käsitettä ”vakavan vaaran aiheuttava tuote”, mikä voi luoda esteitä tavaroiden vapaalle liikkuvuudelle, häiritä kilpailua ja vaarantaa kuluttajien turvallisuuden sisämarkkinoilla,

F.  pitää markkinavalvontaviranomaisten yhteistyötä ja yhteistä markkinavalvontaa olennaisen tärkeinä ja katsookin, että niitä olisi vahvistettava entisestään ja että tähän olisi osoitettava resursseja,

G.  katsoo, että asetusten etuna direktiiveihin nähden ovat selvyys, ennakoitavuus ja tehokkuus, kuten myös Montin mietinnössä todetaan,

Markkinavalvonta
Johdanto

1.  katsoo, että markkinavalvontaa koskeva nykyinen lainsäädäntökehys ei mahdollista riittävää johdonmukaisuutta ja että sen vuoksi sitä olisi tarkistettava ja koordinoitava edelleen;

2.  ehdottaa komissiolle, että markkinavalvonnalle olisi luotava yhteinen eurooppalainen kehys, joka koskee kaikkia sisämarkkinoilla olevia tai EU:n markkinoille tulevia tuotteita; kehottaa komissiota edistämään aktiivisemmin Euroopan markkinavalvontaviranomaisten, tulliviranomaisten ja jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten toimien koordinointia;

3.   kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota ottamaan käyttöön riittävät resurssit tehokkaisiin markkinavalvontatoimiin; korostaa, että toimimattomat markkinavalvontajärjestelmät voisivat vääristää kilpailua, vaarantaa kuluttajien turvallisuuden ja heikentää kansalaisten luottamusta sisämarkkinoihin; huomauttaa, että on tärkeää varmistaa sisämarkkinoiden ulkorajat ja erityisesti tärkeimmät satamat, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan toimia kolmansista maista tulevia laittomia tuotteita vastaan; ehdottaa, että komissio tekee kattavan arvioinnin tuotteiden tuloväylistä EU:n markkinoille, mukaan lukien arviointi voimavaroista, joita tarvitaan riittävän valvonnan takaamiseksi;

4.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan koordinoidulla tavalla käyttöön pakotteita kuten raskaiden sakkojen määrääminen niille talouden toimijoille, jotka tarkoituksellisesti tuovat yhtenäismarkkinoille vaarallisia tai vaatimusten vastaisia tuotteita; ehdottaa, että tuotteita koskevat kiellot julkistettaisiin mahdollisimman usein, jotta voidaan lisätä rajavalvonnan näkyvyyttä ja markkinavalvontaa ja estää rikollisten markkinatoimijoiden toimintaa;

5.  kehottaa komissiota yhdessä markkinavalvontaviranomaisten ja tulliviranomaisten kanssa rahoittamaan markkinavalvontaa koskevat yhteiset lisätoimet;

6.  korostaa, että jäsenvaltioiden on vaihdettava parhaita käytäntöjä; kehottaa markkinavalvontaviranomaisia tekemään yhteistyötä, yhdistämään taitotietoa ja jakamaan parhaita käytäntöjä; muistuttaa tulli- ja markkinavalvontaviranomaisten yhteistyön tärkeydestä ulkorajoilla, jotta yhteisöön tulevat tuotteet tarkastetaan asianmukaisesti; tunnustaa Prosafe-verkoston nykyisen merkittävän panoksen yhteisten markkinavalvontatoimien koordinoinnissa ja koeteltujen ja testattujen käytänteiden vaihdossa tuoteturvallisuusdirektiivin puitteissa; kehottaa tämän vuoksi komissiota harkitsemaan, missä olosuhteissa Prosafe-verkosto voisi toimia foorumina jäsenvaltioiden väliselle laajennetulle koordinoinnille yhdenmukaistettujen ja yhdenmukaistamattomien tuotteiden osalta; katsoo, että on luotava oikeusperusta ja myönnettävä riittävät resurssit, jotta Prosafe voi suoriutua tästä tehtävästä; panee kuitenkin merkille, että tällä hetkellä Prosafen resurssien vähyys ja epävirallinen rakenne rajoittavat sen kautta tapahtuvaa koordinointia;

7.  kehottaa EU:n jäsenvaltioita jakamaan tuoteturvallisuutta koskevat selvitykset ja tutkimukset muiden jäsenvaltioiden kanssa; katsoo, että kyseessä olevien tuotteiden referenssinumerot olisi mainittava, jotta muiden viranomaisten on helpompi tunnistaa tuotteet ja jotta he voivat hyötyä tutkimuksista tekemällä niistä käännöksiä ja hyödyntämällä niiden tietoja; kehottaa jäsenvaltioita sallimaan, että niiden toimivaltaiset viranomaiset toteuttavat markkinavalvontatoimia muiden jäsenvaltioiden toimittamien testitulosten tai selvitysten perusteella ja siten välttävät työn päällekkäisyyttä;

8.  ehdottaa, että olisi perustettava esimerkiksi tuoteyhteyspisteissä toimivia toimistoja, jotka järjestävät koulutusta tuoteturvallisuudesta, sillä nämä voivat helpottaa koulutusta ja siirtää tietoa toimialojen kesken;

9.  kehottaa komissiota perustamaan julkisen tietokannan, johon kerätään tietoja kulutustuotteiden turvallisuudesta ja jossa on foorumi valituksia varten ja joka perustuu mahdollisuuksien mukaan jäsenvaltioiden nykyisiin alueellisiin ja kansallisiin järjestelmiin; katsoo, että tämä lisää tietoisuutta vaarallisista tuotteista yli rajojen sisämarkkinoilla ja antaa kuluttajille mahdollisuuden ilmoittaa vaarallisista tuotteista sähköisesti toimivaltaisille viranomaisille; katsoo, että tietokanta voitaisiin muodostaa kehittämällä nykyisiä tietokantoja, kuten markkinavalvonnan tietojenvaihtojärjestelmää (ICSMS) tai tapaturmatietokantaa (IDB); painottaa, että tietokannalla on oltava oikeusperusta ja että jäsenvaltioiden tiedottamisen on oltava pakollista; kehottaa perustamaan tähän tietokantaan perustuvan onnettomuustilastojärjestelmän, josta on julkaistava vuosittain raportti; vaatii, että tietokanta on julkinen siten, että samalla varmistetaan yrityksille tarvittava luottamuksellisuus;

10.  toteaa, että globalisaatio, ulkoistamisen lisääntyminen ja kansainvälisen kaupan kasvu merkitsevät, että yhä enemmän tuotteita on kaupan markkinoilla kaikkialla maailmassa; katsoo, että kulutustuotteiden turvallisuuden alalla tarvitaan läheistä yhteistyötä kansainvälisten sääntelyelinten ja muiden toimijoiden välillä, jotta voidaan vastata monimutkaisten toimitusketjujen ja kaupan volyymin kasvun haasteisiin;

11.  kehottaa komissiota tehostamaan kansainvälistä yhteistyötä kansainvälisessä kulutustuotteiden turvallisuusryhmässä, jotta voidaan vaihtaa koeteltuja ja testattuja käytänteitä ja yhdessä estää Euroopan sisämarkkinoille vietäväksi tarkoitettujen vaarallisten aineiden valmistaminen kolmansissa maissa;

Yleisestä tuoteturvallisuudesta annetun direktiivin tarkistaminen
Tuoteturvallisuusdirektiivin ja uuden lainsäädäntökehyksen lähentäminen – uusi yleistä tuoteturvallisuutta ja markkinoiden valvontaa koskeva asetus

12.  kannattaa tuoteturvallisuusdirektiivin ja asetuksen (EY) N:o 765/2008 tarkistamista päätöksessä N:o 768/2008/EY esitettyjen taloudellisten toimijoiden ja velvoitteiden määritelmien osalta siten, että samalla vältetään lisäämästä tarpeettomia hallinnollisia rasitteita etenkin pk-yrityksille; katsoo, että vain yhtenäisellä asetuksella voidaan luoda yhtenäinen kaikkia tuotteita koskeva markkinavalvontajärjestelmä; kehottaa tämän vuoksi komissiota luomaan yhtenäisen kaikkia tuotteita koskevan markkinavalvontajärjestelmän, joka perustuu yhteen säädökseen, joka kattaa sekä tuoteturvallisuusdirektiivin että asetuksen (EY) N:o 765/2008; katsoo, että tämä uusi säädös olisi luotava, jotta saavutetaan tuoteturvallisuuden ja markkinavalvonnan korkea taso, selvennetään oikeusperusta ja otetaan huomioon säännökset, joita kehitetään laajamittaisemmin kahdessa nykyisessä säädöksessä;

13.  kehottaa lähentämään tuoteturvallisuusdirektiivin ja uuden lainsäädäntökehyksen jäljitettävyyttä koskevia vaatimuksia, jotta voidaan taata johdonmukainen jäljitettävyysjärjestelmä;

14.  pyytää komissiota harkitsemaan mahdollisuutta kehittää arviointiperusteita, joilla voidaan arvioida sellaisten tuotteiden turvallisuutta ja riskejä, joissa ei ole noudatettu EU:n lainsäädäntöä;

Yleisestä tuoteturvallisuudesta annettuun direktiiviin tehtävät erityiset lisämuutokset

15.  pitää ongelmallisena sitä, että palveluntarjoajien käyttämät tuotteet eivät kuulu nykyisen tuoteturvallisuusdirektiivin piiriin eli että yleisiä turvallisuusvaatimuksia sovelletaan, kun kuluttaja käsittelee tuotetta palveluntarjoajan tiloissa, mutta niitä ei sovelleta, jos samaa tuotetta käsittelee palveluntarjoaja; korostaa, että tämä lainsäädännön porsaanreikä on korjattava;

16.  kehottaa yksinkertaistamaan EU:n tuoteturvallisuuslainsäädäntöä erityisesti komission tiedonannossa sisämarkkinoiden toimenpidepaketista esitettyjen komission tavoitteiden ”parempi lainsäädäntö” ja ”pienet ensin” osalta ja kehottaa sisällyttämään tarkistettuun ehdotukseen säännöksiä elintarvikkeita jäljittelevistä tuotteista;

17.  kehottaa ottamaan käyttöön viittauksen ”vammaisiin” (vrt. jo käytössä olevat viittaukset ”lapsiin” ja ”vanhuksiin”), jotta voidaan varmistaa mahdollisimman monen erityisen heikossa asemassa olevan kuluttajan turvallisuus;

18.  kehottaa komissiota sisällyttämään ehdotukseen velvollisuuden, jonka mukaan valmistajien on tehtävä riskianalyysi suunnitteluvaiheessa; vaatii, että mahdolliset tunnistetut vaarat olisi dokumentoitava ja asetettava julkisten viranomaisten saataville;

Kiireelliset yhteisön toimet

19.  korostaa, että tarvitaan tehokkaampi sääntelykehys, joka mahdollistaa nopean puuttumisen asioihin ja luotettavat pitkän aikavälin ratkaisut ilman, että poliittisia päätöksiä siirretään standardointielimille tai komissiolle asettamatta selkeitä ja välttämättömiä toimintapolitiikkaa koskevia vaatimuksia, kuten tehdään yhdenmukaistetun lainsäädännön tapauksessa;

Jäljitettävyys

20.  korostaa, että vakavan vaaran aiheuttavat tuotteet on vedettävä pysyvästi markkinoilta tai ne on pyydettävä palauttamaan mahdollisimman pian ja että toimitusketjun kaikissa vaiheissa on taattava jäljitettävyys, mikä edellyttää, että markkinavalvontaviranomaisilla on riittävät resurssit;

21.  korostaa, että tuotteen luotettava jäljitettävyys on taattava tuotteen koko elinkaaren ajan varmistaen kuitenkin samalla, ettei tällä tavalla lisätä hallinnollisia rasitteita;

22.  korostaa tuotteen jäljitettävyyden ja merkintöjen seurannan merkitystä tuotteen alkuperämaan ja tuotteesta vastuussa olevan valmistajan määrittämisen kannalta;

23.  pitää ehdottoman välttämättömänä, että jo käytössä olevien tunnistamismenetelmien täytäntöönpanoa valvotaan tehokkaasti; rohkaisee komissiota tekemään selvityksiä ja arviointeja uusien teknologioiden käytöstä, mutta katsoo kuitenkin, että uusien teknologioiden käytön olisi oltava oikeasuhteista eikä niillä saisi vaarantaa kuluttajan yksityisyyttä, turvallisuutta ja suojaa;

24.  korostaa kuitenkin, että yhtä pakollista teknistä ratkaisua ei saa asettaa viralliseksi jäljitettävyysjärjestelmäksi/-menetelmäksi EU:n markkinoille, ja kehottaa yleiseen suhteellisuuteen;

25.  korostaa, että on parannettava ja entisestään vahvistettava RAPEX-tiedonvaihtoa kolmansista maista (Kiina/Intia) tulevista vaarallisista tuotteista ja arvioitava RAPEXin uusimpia tutkimuksia;

RAPEX

26.  tunnustaa, että RAPEX on hyödyllinen ja tehokas väline, jolla jäsenvaltiot voivat jakaa tietoja vaarallisten tuotteiden yhteydessä toteuttamistaan toimista, mutta katsoo, että kyseisessä välineessä on vielä parantamisen varaa;

27.  kehottaa komissiota varmistamaan, että tuoteturvallisuuden ammattilaisilla, tuottajilla, kaupan järjestöillä, kuluttajajärjestöillä ja kansallisilla viranomaisilla on oikeus tutustua kaikkiin asian kannalta merkityksellisiin tietoihin niin, että samalla varmistetaan tarvittava luottamuksellisuus; kehottaa komissiota parantamaan EU:n ulkopuolella tietoisuutta RAPEXista ja EU:n palautusjärjestelmistä;

28.  panee tyytyväisenä merkille RAPEXia koskevat uudet ohjeet, jotka omalta osaltaan parantavat RAPEXin toimintaa; pyytää komissiota muotoilemaan uuden riskinarviointimenetelmän jo käytössä olevien yhdenmukaistettuja tuotteita koskevien menetelmien mukaiseksi, jotta voidaan auttaa markkinavalvontaviranomaisia näiden työssä;

29.  kehottaa komissiota perustelemaan tuotteiden luokittelemisen ”vakavan vaaran aiheuttaviksi” RAPEX-ilmoituksissa;

30.  panee merkille, että Euroopan sisämarkkinoille tuodut kulutustuotteet ovat yhä useammin peräisin kolmansista maista; on erityisen huolissaan siitä, että Kiinasta peräisin olevia tuotteita koskevia RAPEX-ilmoituksia on vuosi vuodelta enemmän ja että ne muodostavat yli puolet kaikista RAPEX-ilmoituksista, sekä siitä, että 20 prosentissa tapauksista kyseisten tuotteiden valmistajaa ei kyetä saamaan selville; kehottaakin lisäämään toimia kansainvälisellä tasolla ja panee tyytyväisenä merkille EU:n, Kiinan ja Yhdysvaltojen yhteistyön tuotteiden jäljitettävyyttä koskevien strategioiden yhteydessä; suhtautuu myönteisesti kaikkeen mahdolliseen EU:n ja Kiinan viranomaisten tarjoamaan tukeen, koulutukseen ja seminaareihin tuoteturvallisuuden parantamiseksi; korostaa, että näiden haasteiden kohtaamiseksi ei tarvita monivuotisia ohjelmia;

31.  kehottaa komissiota miettimään, olisiko hyödyllistä perustaa RAPEX/Kiina-järjestelmän kaltainen järjestelmä myös muita kauppakumppaneita varten, etenkin jos niiden tuotteista on ilmoitettu RAPEX-järjestelmässä;

32.  pyytää komissiota sisällyttämään RAPEXiin, tai mihin tahansa muuhun EU-tason asianmukaiseen järjestelmään, jäsenvaltioiden rikkomuksista seuraavia rankaisutoimia, jotta varmistetaan avoimuus ja kannustimet kaikkien sidosryhmien osalta;

Verkkokauppa ja tullit

33.  on huolissaan vaikeuksista, joita markkinavalvontaviranomaiset kohtaavat toteuttaessaan toimia internetissä myytäviä vaarallisia tuotteita vastaan;

34.  panee tyytyväisenä merkille komission tuoteturvallisuushankkeen C2013, jolla laaditaan EU:n tullitarkastuksia koskevat ohjeet; kehottaa komissiota tuottamaan tulliviranomaisten käyttöön konkreettisia välineitä, jotta nämä pystyvät vastaamaan haasteisiin, joita asianmukaisten tarkastusten järjestäminen maahan tuotaville tuotteille tuo mukanaan; kehottaa lisäämään edelleen täytäntöönpanoviranomaisten yhteistyötä;

35.  ottaa huomioon, että kuluttajat ostavat internetin kautta yhä enemmän kolmansista maista peräisin olevia tuotteita, jotka eivät täytä eurooppalaisia vaatimuksia ja vaarantavat näin ollen kuluttajien turvallisuuden ja terveyden; pyytää komissiota lisäämään ja yhdenmukaistamaan internetistä ostettujen tuotteiden tullitarkastuksia ja valvomaan markkinoita kiinnittäen erityistä huomiota lääkkeisiin ja elintarvikkeisiin sekä muihin tuotteisiin, jotka voivat aiheuttaa kuluttajille välitöntä vahinkoa; kehottaa komissiota tutkimaan tämän ongelman ratkaisumahdollisuuksia, jotta voidaan vahvistaa kuluttajien luottamusta sähköiseen kaupankäyntiin;

36.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioiden viranomaisia varmistamaan henkilöstön asianmukaisen koulutuksen, jotta vaarallisia tuotteita voidaan löytää useammin; kehottaa parantamaan tulli- ja markkinavalvontaviranomaisten yhteistyötä, ennen kuin tuotteet päästetään markkinoille, mikä edellyttää myös tässä monivuotista ohjelmaa;

37.  kehottaa komissiota ja kansallisia toimivaltaisia viranomaisia edelleen kehittämään kuluttajille suunnattuja valistuskampanjoita, jotta kuluttajille voidaan tiedottaa erityisesti verkkokaupasta tapahtuvaan väärennettyjen tuotteiden ostamiseen liittyvistä vaaroista;

Standardointi

38.  korostaa, että markkinavalvontaviranomaisten on järjestelmällisesti osallistuttava turvallisuuden kannalta merkityksellisten standardien laatimiseen, sillä tämä on sopiva tapa varmistaa, että viranomaisten tietämys auttaa standardointiprosessissa ja lisää standardeja koskevaa ymmärtämistä ja siten auttaa varmistamaan, että standardien vapaaehtoinen soveltaminen osaltaan lisää kuluttajien turvallisuutta ja edistää heidän terveyttään sekä parantaa oikeusvarmuutta, kun jäsenvaltioiden viranomaisilla on mahdollisuus tulkita oikein ja soveltaa eurooppalaisia standardeja;

39.  kehottaa komissiota selkiyttämään standardeja koskevia toimeksiantoja ja harkitsemaan muita kehityskelpoisia keinoja, joiden avulla voidaan parantaa kansallisia ja EU:n standardointijärjestelmiä ja sisällyttää ne yhdenmukaistamattomille aloille, ottaen etenkin huomioon pk-yritysten osallistumisen siten, että säilytetään kuitenkin nykyisen rakenteen tärkeimmät osat;

40.  kehottaa parantamaan eurooppalaisten standardien kehittämistä koskevien toimivaltuuksien vahvistamiseen nykyisin sovellettavia komission menettelyjä, jotta voidaan varmistaa, että uusiin tai kehittymässä oleviin vaaroihin voidaan reagoida ajoissa tehokkaammin; korostaa kuitenkin, että uusiin tai tarkistettuihin menetelmiin olisi myös sisällyttävä parlamentaarinen valvonta; korostaa, että parlamentilla olisi myös oltava oikeus valvoa menetelmiä, kun siirrytään kansainvälisiin Euroopan ulkopuolisiin ja muihin standardeihin tai ryhdytään soveltamaan niitä;

41.  kehottaa eurooppalaisia standardointijärjestöjä ja komissiota tutkimaan kaikki järjestelmät, jotka mahdollisesti kykenevät nopeuttamaan standardien kehittämistä – varmistaen samalla kaikkien sidosryhmien asianmukaisen osallistumisen – esimerkiksi ottamalla käyttöön nopeutetun menettelyn tai mahdollisuuden, jossa komissio julkaisee olemassa olevat eurooppalaiset tai ISO-standardit, joita on kehitetty yhteisön toimivallan ulkopuolella, mikäli kyseisten standardien katsotaan tarjoavan paremman kuluttajansuojan tason tai vastaavan tiettyyn riskiin väliaikaisena toimenpiteenä, kunnes pysyvä ratkaisu tulee saataville;

42.  katsoo, että komission standardointia koskevia toimeksiantoja olisi parannettava, jotta eurooppalainen standardointijärjestö voi kehittää eurooppalaisia standardeja, jotka täyttävät tekniset vaatimukset, joiden mukaisesti voidaan noudattaa poliittista päätöstä tai arvioida sen noudattamista; katsoo tässä yhteydessä, että laatimisprosessissa tarvitaan laajempaa Euroopan komission ja eurooppalaisten standardointijärjestöjen välistä yhteistyötä ja osallistumista; pitää mielessä, että näiden järjestöjen työssä yhteisymmärrys on keskeistä, ja katsoo, että järjestelmän asianmukaisen toiminnan kannalta on ratkaisevan tärkeää, että poliittiset kysymykset käsitellään poliittisessa päätöksenteossa eikä Euroopan komissiossa, standardointielimissä tai täytäntöönpanosta vastaavissa hallintoelimissä;

43.  kehottaa sisällyttämään tuoteturvallisuusdirektiiviin yksittäistä standardia koskevan virallisen vastalauseen esittämismenettelyn, kuten päätöksessä N:o 768/2008/EY; katsoo, että tämän menettelyn käyttämisen pitäisi olla mahdollista jo ennen kuin standardi on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, mutta sillä ei saisi korvata sitä, että jäsenvaltiot lisäävät merkittävästi markkinavalvontaviranomaistensa osallistumista standardointijärjestelmään;

44.  kehottaa komissiota ja kaikkia sidosryhmiä varmistamaan EU:n standardointijärjestelmän rahoituksen kestävyyden esimerkiksi julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien ja monivuotisen rahoitussuunnittelun avulla, koska tämä on olennaista järjestelmän tehokkuuden ja vaikuttavuuden varmistamisen kannalta;

45.  kehottaa komissiota ryhtymään uuden lainsäädäntökehyksen mukaisiin lisätoimiin, jotta tarvittavia tarkistuksia voidaan lisätä;

o
o   o

46.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EYVL L 11, 15.1.2002, s. 4. (2) EUVL L 218, 13.8.2008, s. 30. (3) EUVL L 218, 13.8.2008, s. 82. (4) EUVL L 22, 26.1.2010, s. 1.