Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 168 ja 184 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 35 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 23 artiklan, jonka mukaan naisten ja miesten välinen tasa-arvo on varmistettava kaikilla aloilla,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Solidaarinen terveydenhuolto: terveyserojen vähentäminen EU:ssa”, KOM(2009)0567,

–  ottaa huomioon terveysalan toisesta yhteisön toimintaohjelmasta (2008–2013) 23. lokakuuta 2007 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1350/2007/EY(1),

–  ottaa huomioon 26. marraskuuta 2009 tehdyn neuvoston päätöksen 2010/48/EY vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta(2),

–  ottaa huomioon sosiaalisen suojelun komitean lausunnon ”Solidaarinen terveydenhuolto: terveyserojen vähentäminen EU:ssa”,

–  ottaa huomioon 8. kesäkuuta 2010 annetut neuvoston päätelmät aiheesta ”Oikeudenmukaisuus ja terveys kaikissa politiikoissa: solidaarinen terveydenhuolto”,

–  ottaa huomioon kertomuksen sosiaalisen suojelun komitean ja komission toisesta yhteisestä arvioinnista talouskriisin ja poliittisten toimenpiteiden sosiaalisista vaikutuksista,

–  ottaa huomioon neuvoston päätelmät Euroopan unionin terveysjärjestelmien yhteisistä arvoista ja periaatteista(3),

–  ottaa huomioon nuorten terveydestä ja hyvinvoinnista 20. marraskuuta 2008 annetun neuvoston päätöslauselman,

–  ottaa huomioon terveyden sosiaalisia taustatekijöitä käsittelevän komission loppuraportin (WHO 2008),

–  ottaa huomioon alueiden komitean antaman lausunnon ”Solidaarinen terveydenhuolto: terveyserojen vähentäminen EU:ssa”(4),

–  ottaa huomioon 1. helmikuuta 2007 antamansa päätöslauselman vihreästä kirjasta ”Terveellisen ruokavalion ja liikunnan edistäminen: eurooppalainen ulottuvuus ylipainoisuuden, lihavuuden ja kroonisten sairauksien ehkäisemisessä”(5) sekä 25. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman valkoisesta kirjasta ravitsemukseen, ylipainoon ja lihavuuteen liittyviä terveyskysymyksiä koskevasta eurooppalaisesta strategiasta(6),

–  ottaa huomioon 9. lokakuuta 2008 antamansa päätöslauselman ”Yhdessä terveyden hyväksi: EU:n strateginen toimintamalli vuosiksi 2008–2013”(7),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön sekä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A7-0032/2011),

A.  ottaa huomioon, että universaalisuus, korkealaatuisen hoidon saanti, oikeudenmukaisuus ja yhteisvastuullisuus ovat yhteisiä arvoja ja periaatteita, joihin EU:n jäsenvaltioiden terveysjärjestelmät perustuvat,

B.  ottaa huomioon, että koska ihmiset elävät keskimäärin pidempään ja terveempinä kuin aiemmat sukupolvet, EU:lla on edessään väestön ikääntymiseen liittyvä suuri haaste, nimittäin EU:n jäsenvaltioiden välillä ja sisällä vallitsevat ja yhä kasvavat suuret fyysisen ja henkisen terveyden erot,

C.  ottaa huomioon, että alimpien ja ylimpien sosioekonomisten ryhmien välinen elinajanodotteen ero syntymähetkellä on miehillä 10 ja naisilla 6 vuotta,

D.  ottaa huomioon, että myös sukupuolen vaikutus elinajanodotteeseen on keskeinen haaste, jota on käsiteltävä terveyserojen yhteydessä,

E.  ottaa huomioon, että perintötekijöiden lisäksi terveyteen vaikuttavat ennen kaikkea ihmisten elintavat ja heidän mahdollisuutensa hoitaa terveyttään ja ehkäistä sairauksia sekä saada lyhyt- ja pitkäaikaishoitoa; toteaa, että alemmat sosioekonomiset ryhmät ovat alttiimpia huonolle ravitsemukselle ja tupakka- ja alkoholiriippuvuudelle, jotka vaikuttavat kaikki osaltaan merkittävästi moniin sairauksiin ja tiloihin, kuten sydän- ja verisuonisairauksiin ja syöpiin,

F.  ottaa huomioon, että kaikissa jäsenvaltioissa on havaittu terveyseroja koulutus-, ammatti- ja tulotasoltaan alempiin ja ylempiin sosiaaliryhmiin kuuluvien henkilöiden välillä,

G.  ottaa huomioon, että sukupuoli näyttää vaikuttavan aliravitsemuslukuihin, mistä voidaan päätellä, että naiset kärsivät enemmän aliravitsemuksesta, ja että alhainen sosioekonominen asema kasvattaa sukupuolten välistä eroa,

H.  ottaa huomioon, että sukupuolesta ja iästä johtuva epätasa-arvo biolääketieteellisessä tutkimuksessa ja naisten aliedustus kliinisissä tutkimuksissa heikentävät potilaiden hoitoa,

I.  katsoo, että tehokkaan toiminnan ensimmäisenä perusedellytyksenä on terveyserojen vertaileva mittaaminen,

J.  toteaa, että kuolleisuusaste on yleensä korkeampi niissä väestöryhmissä, joiden koulutustaso, ammattiasema ja tulot ovat alhaisia; toteaa lisäksi, että merkittäviä eroja on havaittavissa vammaisuuden erityismuotojen sekä erityisten kroonisten tarttumattomien sairauksien, suun sairauksien ja mielenterveysongelmien esiintymisessä,

K.  ottaa huomioon, että naisten ja erityisesti nuorten naisten tupakointi yleistyy nopeasti, millä on tuhoisia seurauksia heidän tulevalle terveydelleen; ottaa huomioon, että asiaa pahentaa se, että tupakoinnilla on naisiin monenlaisia haittavaikutuksia,

L.  toteaa komission panneen merkille, että sosiaalinen asema vaikuttaa terveydentilaan kaikissa EU:n jäsenvaltiossa (20. lokakuuta 2010 annettu komission tiedonanto ”Solidaarinen terveydenhuolto: terveyserojen vähentämisestä EU:ssa”), sekä toteaa, että Maailman terveysjärjestö määrittelee sosiaalisen aseman vaikutuksen sosioekonomisen eriarvoisuuden ja terveyteen ja terveyspalvelujen saantiin liittyvien erojen väliseksi yhteydeksi,

M.  ottaa huomioon, että useat hankkeet ja tutkimukset ovat vahvistaneet, että etenkin ylipainon ja lihavuuden puhkeamiselle ovat luonteenomaisia sosioekonomiseen ympäristöön liittyvät varhaiset erot ja että ylipainoa ja lihavuutta esiintyy eniten alemmissa sosioekonomisissa ryhmissä; toteaa, että tämä tilanne saattaa lihavuuteen liittyvien sairauksien riskin lisääntymisen vuoksi entisestäänkin kasvattaa terveyseroja ja sosioekonomista eriarvoisuutta,

N.  toteaa, että sosioekonomisen ja ympäristötilanteen parantuminen on pitkään yleisesti parantanut kansanterveyden tilaa mutta sellaisilla tekijöillä kuin hygienia, elin- ja työolot, aliravitsemus, koulutus, tulot, alkoholinkäyttö ja tupakanpoltto on yhä suora vaikutus terveyseroihin,

O.  ottaa huomioon, että ilmastonmuutoksella odotetaan olevan potentiaalisia terveysvaikutuksia, sillä se lisää äärimmäisiä sääilmiöitä, kuten helleaaltoja ja tulvia, saa aikaan muutoksia tartuntatautien esiintymisessä ja lisää altistusta uv-säteilylle; ottaa huomioon, että kaikki EU-maat eivät ole yhtä lailla valmistautuneita näihin haasteisiin,

P.  toteaa, että terveyserot eivät johdu pelkästään erilaisista taloudellisista sekä ympäristöön ja elintapoihin liittyvistä tekijöistä vaan myös terveyspalvelujen saatavuuteen liittyvistä ongelmista,

Q.  toteaa, että terveyserot liittyvät myös ongelmiin hoitoon pääsyssä sekä taloudellisista syistä (ei niinkään raskaissa hoidoissa, joiden kustannuksista jäsenvaltiot huolehtivat asianmukaisesti, vaan tavanomaisissa hoidoissa, kuten hammas- ja silmähoito, tai ennaltaehkäisyssä) että siksi, että terveydenhuollon resurssit jakautuvat huonosti tietyillä unionin alueilla,

R.  toteaa, että pula terveydenhoitoalan ammattilaisista ja heidän kykynsä siirtyä helposti muille unionin alueille on todellinen ongelma eräillä unionin alueilla ja että tämä tilanne aiheuttaa merkittävää eriarvoisuutta terveyspalvelujen saatavuudessa ja potilasturvallisuudessa,

S.  toteaa, että syrjäisillä alueilla ja saarialueilla asuvilla ihmisillä on edelleen rajalliset mahdollisuudet saada nopeasti laadukkaita terveydenhuoltopalveluja,

T.  toteaa, että potilaat, joilla on krooninen sairaus tai tila, muodostavat erityisryhmän, jonka mahdollisuudet diagnoosiin ja hoitoon sekä sosiaalisiin ja muihin tukipalveluihin ovat eriarvoiset, ja heidän asemaansa heikentävät muun muassa taloudelliset ja työnsaantiin liittyvät vaikeudet, sosiaalinen syrjintä ja leimautuminen,

U.  ottaa huomioon, että naisiin kohdistuva väkivalta on laajalle levinnyt ilmiö kaikissa maissa ja kaikissa yhteiskuntaluokissa ja että sillä on dramaattisia vaikutuksia naisten ja lasten fyysiseen ja emotionaaliseen terveyteen,

V.  ottaa huomioon, että hedelmättömyys on Maailman terveysjärjestön tunnustama terveysongelma, jolla on erityisiä seurauksia naisten terveydelle, ja että Yhdistyneessä kuningaskunnassa toteutettu National Awareness Survey -tutkimus osoitti, että yli 94 prosenttia hedelmättömyydestä kärsivistä naisista kärsii myös eriasteisesta masennuksesta,

W.  ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden välillä on huomattavia eroja hedelmättömyyshoitojen saannissa,

X.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin tilastotoimiston Eurostatin mukaan EU:n 27 jäsenvaltion työttömyysaste nousi syyskuussa 2010 9,6 prosenttiin ja että Euroopan unionin neuvoston sosiaalisen suojelun komitea ilmaisi 20. toukokuuta 2010 antamassaan lausunnossa huolensa siitä, että nykyinen talous- ja rahoituskriisi vaikuttaa kielteisesti ihmisten mahdollisuuksiin saada terveyspalveluja ja jäsenvaltioiden terveydenhuoltomenoihin,

Y.  ottaa huomioon, että nykyinen rahoitus- ja talouskriisi voi vaikuttaa merkittävästi sekä terveydenhuoltopalvelujen kysyntään että niiden tarjontaan useissa jäsenvaltioissa,

Z.  toteaa, että nykyisen talous- ja rahoituskriisin asettamat rajoitukset ja unionin ratkaistavaksi pian tulevan väestöpoliittisen haasteen vaikutukset saattavat vakavasti heikentää jäsenvaltioiden terveydenhuoltojärjestelmien taloudellista ja organisatorista kestävyyttä ja haitata näin yhtäläisiä mahdollisuuksia saada hoitoa niiden alueella,

AA.  toteaa, että köyhyys ja muut yksilön asemaa heikentävät tekijät, joita ovat esimerkiksi ikä (lapsuus tai vanhuus), vammaisuus tai vähemmistötausta, lisäävät terveyseroihin liittyviä riskejä entisestään ja että toisaalta sairaus saattaa johtaa köyhyyteen ja/tai sosiaaliseen syrjäytymiseen,

AB.  toteaa, että ensimmäisillä elinvuosilla on elinikäisiä vaikutuksia moniin terveyteen ja hyvinvointiin liittyviin näkökohtiin – lihavuudesta, sydänsairauksista ja mielenterveydestä aina koulutukseen, työelämän mahdollisuuksiin, taloudelliseen asemaan ja elämänlaatuun,

AC.  ottaa huomioon, että terveyseroilla on merkittäviä taloudellisia vaikutuksia EU:lle ja jäsenvaltioille; toteaa, että terveyseroista johtuvien menetysten on arvioitu laskevan BKT:tä noin 1,4 prosentilla,

AD.  toteaa, että monissa EU-maissa laittomille maahanmuuttajille ei ole taattu käytännössä eikä laissa yhdenvertaisia mahdollisuuksia saada terveyspalveluja,

AE.  toteaa, että jäsenvaltioissa eräät sosiaaliryhmät (esimerkiksi vammaiset henkilöt) kohtaavat edelleen esteitä, jotka liittyvät yhtäläiseen hoitoon pääsyyn terveydenhuoltolaitoksissa, mikä rajoittaa heidän mahdollisuuksiaan saada terveyspalveluja,

AF.  toteaa, että väestön ikääntyessä jäsenvaltiot joutuvat ratkomaan geriatrisen hoidon tarpeen lisääntymiseen liittyviä ongelmia; katsoo, että terveyspalvelujen järjestämistapaa on siksi muutettava; toteaa lisäksi, että ikääntyneiden terveyspalvelujen saantiin liittyvä eriarvoisuus on kasvussa,

1.  pitää myönteisinä komission tiedonantoon ”Solidaarinen terveydenhuolto: terveyserojen vähentäminen EU:ssa” sisältyviä tärkeimpiä ehdotuksia: (1) huolehtiminen terveyden tasapuolisemmasta jakautumisesta osana yleistä sosiaalista ja talouskehitystä; (2) terveyteen liittyvää sosiaalista eriarvoisuutta koskevan tiedon keruun parantaminen (mittaus-, seuranta-, arviointi- ja raportointimekanismit mukaan lukien); (3) koko yhteiskunnan sitouttaminen terveyserojen vähentämiseen; (4) muita heikommassa asemassa olevien ryhmien tarpeiden täyttäminen ja (5) EU:n politiikan panoksen lisääminen terveyserojen vähentämiseksi;

2.  korostaa sen merkitystä, että terveyspalveluista on huolehdittava perusoikeuksien mukaisesti; huomauttaa, että kaikkien oikeus terveydenhuoltojärjestelmien palveluihin ja kohtuuhintaiseen terveydenhuoltoon on säilytettävä ja sitä on parannettava;

3.  toteaa, että on tärkeää parantaa mahdollisuuksia saada sairauksien ennaltaehkäisyyn, terveyden edistämiseen sekä perus- ja erikoisterveydenhoitoon liittyviä palveluja ja vähentää eroja eri sosiaali- ja ikäryhmien välillä; korostaa, että nämä tavoitteet voitaisiin saavuttaa optimoimalla terveydenhuoltoon sekä sairauksien ehkäisyyn ja hoitoon tarkoitetut julkiset varat ja luomalla muita heikommassa asemassa oleville ryhmille kohdennettuja ohjelmia;

4.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan toimiaan sosioekonomiseen eriarvoisuuteen puuttumiseksi, minkä avulla on mahdollista tasoittaa jossain määrin terveydenhuoltoon liittyviä eroja; kehottaa lisäksi komissiota ja jäsenvaltioita kiinnittämään ihmisarvoa, vapautta, tasa-arvoa ja yhteisvastuullisuutta koskevien yleisten arvojen pohjalta huomiota muita heikommassa asemassa oleviin ryhmiin, kuten heikompiosaiset maahanmuuttajaryhmät ja etnisiin vähemmistöihin kuuluvat henkilöt, lapset ja nuoret, vammaiset ja erityisesti mielenterveysongelmaiset, potilaat, joilla on krooninen sairaus tai tila, vanhukset, köyhyydessä elävät ihmiset sekä alkoholismista ja huumausaineriippuvuudesta kärsivät henkilöt;

5.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevilla ryhmillä, kuten laittomilla maahanmuuttajilla, on yhdenvertainen oikeus saada terveyspalveluja; kehottaa jäsenvaltioita arvioimaan mahdollisuutta rahoittaa laittomien maahanmuuttajien terveydenhuolto julkisista varoista laatimalla määritelmä terveydenhuollon peruspalveluista kansallisessa lainsäädännössä määritellyn mukaisesti;

6.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan huomioon maahanmuuttajanaisten terveyden suojeluun liittyvät erityistarpeet ja varsinkin varmistamaan, että terveydenhuoltojärjestelmät järjestävät tarvittavat tulkkauspalvelut; katsoo, että kyseisissä järjestelmissä olisi laadittava koulutusaloitteita, joiden avulla lääkärit ja muut terveydenhuollon ammattilaiset voisivat omaksua kulttuurienvälisen lähestymistavan, joka perustuu monimuotoisuuden sekä eri maantieteellisiltä alueilta lähtöisin oleville ihmisille arkaluonteisten asioiden tunnustamiseen ja kunnioittamiseen; katsoo, että etusijalle on asetettava myös naisten sukupuolielinten silpomisen torjumiseen tähtäävät toimet ja tiedotuskampanjat, mukaan luettuina ankarat rangaistukset niitä suorittaville henkilöille;

7.  kehottaa Euroopan unionia ja jäsenvaltioita etsimään pikaisesti ratkaisuja etniseen alkuperään perustuvan syrjinnän torjuntaan, sillä tällaista syrjintää ilmenee erityisesti eräissä jäsenvaltioissa, joissa ei ole pantu täytäntöön tällaisen syrjinnän kieltämiseksi annettua neuvoston direktiiviä 2000/43/EY tai joissa etniseen vähemmistöön kuuluvilla naisilla ei ole lainkaan sosiaaliturvaa tai on vain heikko sosiaaliturva ja joissa he eivät saa terveyspalveluja tai saavat niitä heikosti;

8.  kehottaa jäsenvaltioita edistämään korkeatasoisen oikeusavun ja tiedon saatavuutta yhdessä kansalaisyhteiskunnan järjestöjen kanssa, jotta tavallisia ihmisiä, myös rekisteröimättömiä maahanmuuttajia, voidaan auttaa tuntemaan paremmin henkilökohtaiset oikeutensa;

9.  painottaa, että talous- ja rahoituskriisi ja jäsenvaltioiden säästötoimet voivat etenkin tarjonnan puolella johtaa kansanterveyden ja terveydenhuollon edistämiseen, sairauksien ennaltaehkäisyyn ja pitkäaikaishoitopalveluihin tarkoitettujen varojen vähentämiseen määrärahoja leikattaessa ja verotulojen alentuessa, kun sitä vastoin terveyspalvelujen ja pitkäaikaishoitopalvelujen kysyntä saattaa kasvaa niiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta, jotka osaltaan heikentävät väestön terveyttä;

10.  painottaa, että terveyserot EU:ssa muodostavat suuren rasitteen jäsenvaltioille ja niiden terveydenhuoltojärjestelmille ja että tehokkaasti toimivien sisämarkkinoiden sekä vahvojen ja mahdollisuuksien mukaan koordinoitujen julkisten ennaltaehkäisytoimien avulla voidaan saada aikaan parannuksia tällä alalla;

11.  painottaa, että ylipainon ja tupakoinnin jne. kaltaisten sosioekonomisten tekijöiden torjumista, terveydenhuoltojärjestelmien käyttömahdollisuuksia (joita heikentävät hoito- ja lääkekulujen jääminen korvaamatta, riittämätön ennaltaehkäisy ja terveydenhuollon henkilöstörakenteen pirstoutuminen) ja tehokasta taudinmääritystä olisi pidettävä keskeisinä näkökohtina terveyserojen poistamisessa ja että lääkehoitojen saatavuutta ja kohtuuhintaisuutta olisi niin ikään pidettävä keskeisenä näkökohtana tarkasteltaessa yksittäisten ihmisten terveyttä; kehottaakin jäsenvaltioita varmistamaan, että avoimuusdirektiiviä (89/105/ETY) sovelletaan asianmukaisesti ja että lääkealan toimialakohtaisesta tutkimuksesta vuonna 2008 annetussa komission tiedonannossa esitetyt päätelmät otetaan asianmukaisesti huomioon;

12.  korostaa, että terveydenhuolto ei ole tavanomainen hyödyke tai palvelu eikä sitä saisi sellaisena pitää;

13.  kehottaa neuvostoa ja jäsenvaltioita arvioimaan ja toteuttamaan uusia toimia, joilla pyritään parantamaan terveydenhuoltomenojen vaikuttavuutta ja investoimaan erityisesti ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon, jotta vältetään pidemmän aikavälin kustannukset ja sosiaaliset rasitteet, uudistamaan terveydenhuoltojärjestelmät, jotta voidaan tarjota yhdenvertaiset mahdollisuudet käyttää korkealaatuisia terveydenhuoltopalveluja (erityisesti perusterveydenhuollossa) ilman syrjintää kaikkialla EU:ssa, ja kehottaa komissiota tutkimaan olemassa olevien EU:n varojen käyttöä, jotta voidaan edistää investointeja terveydenhuoltoinfrastruktuuriin, tutkimukseen ja koulutukseen sekä edistää ja lisätä sairauksien ennaltaehkäisyä;

14.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että ikääntyvien potilaiden yhdenvertaiset mahdollisuudet saada terveydenhuoltopalveluja ja hoitoa sisällytetään niiden terveydenhuoltopolitiikkoihin ja -ohjelmiin, ja ottamaan ikääntyneiden ihmisten riittävän terveydenhuoltopalvelujen ja hoidon saannin yhdeksi aktiivisen ikääntymisen ja sukupolvien välisen solidaarisuuden eurooppalaisen teemavuoden 2012 prioriteeteista; kehottaa jäsenvaltioita edistämään aloitteita, joilla pyritään torjumaan iäkkäiden potilaiden sosiaalista eristäytymistä, koska sillä on merkittävä vaikutus potilaan pitkän aikavälin terveyteen; korostaa, että Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden on syytä ennakoida tarkoituksenmukaisessa pitkän aikavälin strategiassa Euroopan väestön ikääntymisen sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia, jotta voidaan varmistaa terveydenhuoltojärjestelmien taloudellinen ja organisatorinen kestävyys sekä hoidon yhdenvertainen ja keskeytymätön tarjonta potilaille;

15.  kehottaa jäsenvaltioita lisäämään kriisin terveydellisten ja sosiaalisten vaikutusten tarkkaan kansalliseen, alueelliseen ja paikalliseen seurantaan tarkoitettua kapasiteettiaan;

16.  kehottaa komissiota edistämään kokemusten keräämistä terveyden edistämisestä, terveyskasvatuksesta, terveellisten elämäntapojen edistämisestä, sairauksien ennaltaehkäisystä ja varhaisesta diagnosoinnista sekä asianmukaisista hoidoista, erityisesti alkoholin käytön, tupakoinnin, ruokavalion sekä liikalihavuuden ja huumausaineiden osalta; kehottaa jäsenvaltioita edistämään lapsille suunnattuja liikuntaan ja ravitsemukseen keskittyviä ohjelmia sekä ”Healthy Schools” -ohjelmia erityisesti muita heikommassa asemassa olevilla alueilla sekä lisäämään henkilökohtaista ja sosiaali- ja terveyskasvatusta terveempien ja myönteisempien elämäntapojen edistämiseksi;

17.  kannustaa kaikkia jäsenvaltioita investoimaan sosiaali-, koulutus-, ympäristö- ja terveydenhuoltoinfrastruktuuriin Terveys kaikkien politiikkojen osana -toimintaohjelman periaatteen mukaisesti samalla, kun ne koordinoivat toimia terveydenhuoltoalan ammattilaisten pätevyyden, koulutuksen ja liikkuvuuden osalta, jotta voidaan varmistaa terveydenhuoltoinfrastruktuurin ja työvoiman toimintaedellytykset ja kestävyys sekä EU:ssa että kansallisella tasolla;

18.  painottaa, että terveyseroja unionissa ei saada poistettua ilman EU:n terveydenhuoltohenkilöstöä koskevaa yhteistä ja kattavaa strategiaa, johon kuuluvat muun muassa koordinoidut toimintalinjat resurssien hallintaa, koulutusta ja täydennyskoulutusta, laatua ja turvallisuutta koskevia vähimmäisvaatimuksia ja ammattilaisten rekisteröitymistä varten;

19.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että terveyttä, terveellisiä elämäntapoja, terveydenhuoltoa, ennaltaehkäisymahdollisuuksia, sairauksien varhaista diagnosointia ja soveltuvaa hoitoa koskevaa tietoa on saatavilla sellaisessa muodossa ja sellaisilla kielillä, joita kaikki ymmärtävät, ja käyttämään uutta tieto- ja viestintätekniikkaa ja erityisesti online-terveyspalveluja;

20.  kehottaa jäsenvaltioita edistämään telelääketiedetekniikan käyttöönottoa, koska sillä voidaan merkittävästi vähentää tietyntyyppisen terveydenhuollon ja etenkin erikoissairaanhoidon käyttömahdollisuuksien maantieteellisiä eroja etenkin raja-alueilla;

21.  kehottaa jäsenvaltioita edistämään politiikkoja, joiden tarkoituksena on varmistaa terveelliset elinolot kaikille vauvoille, lapsille ja nuorille, mukaan luettuina hoito ennen hedelmöittymistä, äitiyshuolto ja toimet vanhempien ja erityisesti raskaana olevien ja imettävien naisten tukemiseksi, jotta varmistetaan, että kaikki vastasyntyneet saavat terveen alun elämälle ja vältetään myöhemmät terveyserot, ja tunnustamaan näin varhaislapsuuden kehitysvaiheisiin investoimisen ja elinkaariajattelun tärkeyden;

22.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikki raskaana olevat naiset sekä lapset ovat asemastaan riippumatta oikeutettuja kansallisessa lainsäädännössä esitetyn määritelmän mukaiseen sosiaaliturvaan ja saavat sitä käytännössä;

23.  palauttaa mieliin, että Euroopan unionilla on vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen nojalla velvollisuus varmistaa vammaisten henkilöiden oikeus nauttia mahdollisimman hyvästä terveydentilasta syrjimättä heitä vamman perusteella; korostaa, että vammaisuuden sisällyttäminen kaikkiin relevantteihin terveysindikaattoreihin on tärkeä askel kohti tämän velvollisuuden täyttämistä;

24.  kehottaa Euroopan unionia ja jäsenvaltioita sisällyttämään naisten terveydentilan ja ikääntymiskysymyksen (ikääntyneet naiset) sukupuolinäkökohtien valtavirtaistamisen osatekijöihin ja soveltamaan politiikkoihinsa ja terveysalan ohjelmiinsa sekä tutkimukseen sukupuolitietoista budjetointia aina niiden laadinnasta ja suunnittelusta alkaen vaikutustenarviointiin asti; kehottaa EU:n rahoittamia tutkimuksen puiteohjelmia sekä julkista rahoitusta saavia virastoja sisällyttämään politiikkoihinsa sukupuolivaikutusten arvioinnin ja huolehtimaan sukupuolen ja iän mukaan eriteltyjen tietojen keräämisestä ja analysoinnista niin, että voidaan yksilöidä miesten ja naisten väliset terveyserot, jotta voidaan tukea politiikan muutosta sekä ottaa käyttöön ja yhteensovittaa epidemiologisia välineitä, joiden avulla voidaan analysoida miesten ja naisten elinajanodotteen välisten erojen syitä;

25.  katsoo, että Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden olisi taattava naisille mahdollisuus saada helposti ehkäisyvälineitä sekä oikeus turvalliseen raskauden keskeytykseen;

26.  kehottaa komissiota tarjoamaan jäsenvaltioille esimerkkejä hyvistä ja parhaista käytännöistä edistääkseen hedelmättömyyshoitojen yhdenmukaisempaa saantia;

27.  kehottaa Euroopan unionia ja jäsenvaltioita painottamaan naisten ihmisoikeuksia erityisesti estämällä ja kieltämällä naisten pakkosterilisaation sekä sukupuolielinten silpomisen ja panemalla niihin syyllistyneet syytteeseen;

28.  kehottaa Euroopan unionia ja jäsenvaltioita tunnustamaan miesten naisiin kohdistaman väkivallan kaikissa ilmenemismuodoissaan kansanterveyden ongelmaksi;

29.  kehottaa Euroopan unionia ja jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet hedelmöityshoitojen saatavuuden alalla, jotta voidaan poistaa naisten syrjintä siviilisäädyn, sukupuolisen suuntautumisen tai etnisen tai kulttuurisen alkuperän perusteella;

30.  kehottaa jäsenvaltioita tunnustamaan Maailman terveysjärjestön tavoin, että liikalihavuus on krooninen sairaus ja luomaan sen ennaltaehkäisyyn suunnattuja ohjelmia ja takaamaan pääsyn hoitoon, jolla on todistetusti saavutettu myönteisiä lääketieteellisiä tuloksia hoitoa tarvitsevien liikalihavien kannalta, jotta voidaan myös ehkäistä liitännäissairauksien puhkeaminen;

31.  kehottaa Euroopan unionia ja jäsenvaltioita valtavirtaistamaan sukupuolinäkökohdan tupakoinnin torjuntaan tupakoinnin torjuntaa koskevan Maailman terveysjärjestön puitesopimuksen suositusten mukaisesti ja käynnistämään nuoriin tyttöihin ja naisiin kohdistuvia tupakoinninvastaisia kampanjoja;

32.  kehottaa jäsenvaltioita edistämään ja tukemaan lääketieteellistä ja lääkkeitä koskevaa tutkimusta, joka liittyy pääasiassa naisia koskettaviin sairauksiin kaikissa heidän elämänvaiheissaan eikä ainoastaan lisääntymisiän aikana;

33.  kehottaa jäsenvaltioita ratkaisemaan terveydenhuoltopalvelujen epätasa-arvoiseen saantiin liittyvät ongelmat, joilla on vaikutusta ihmisten jokapäiväiseen elämään, kuten hammaslääkäri- ja silmälääkäripalvelut;

34.  kehottaa Euroopan unionia ja jäsenvaltioita laatimaan yhtenäisiä politiikkoja ja tukitoimia niitä naisia varten, jotka eivät ole työelämässä tai jotka työskentelevät aloilla, joilla heillä ei ole henkilökohtaisen sairausvakuutuksen turvaa, ja etsimään keinoja näiden naisten saamiseksi vakuutuksen piiriin;

35.  kehottaa komissiota yhteistyössä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa edistämään lääkkeiden hinnoittelua ja niiden korvaamista koskevia parhaita käytänteitä, myös toteuttamiskelpoisia lääkkeiden hintojen eriyttämismalleja, jotta hinnoista tulisi mahdollisimman kohtuullisia ja vähennettäisiin eriarvoisuutta lääkkeiden saatavuudessa;

36.  muistuttaa, että yhteisöpatentin käyttöönotto yhdessä asianmukaisten kielijärjestelyjen ja yhtenäisen riitojenratkaisujärjestelmän kanssa on ratkaisevan tärkeä tekijä Euroopan talouden elvyttämisessä;

37.  panee merkille, että sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan muun muassa tuoteturvallisuuden ja mainonnan osalta jo tekemä työ on helpottanut terveyseroihin EU:ssa liittyviin tiettyihin näkökohtiin puuttumista, ja korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää seurata tarkasti tietoja, joita lääkeyhtiöt tarjoavat potilaille, erityisesti kaikkein heikoimmassa asemassa oleville ja vähiten asiantunteville ryhmille, ja että tarvitaan tehokas ja riippumaton lääketurvajärjestelmä;

38.  kehottaa jäsenvaltioita mukauttamaan terveydenhuoltojärjestelmiään kaikkein heikoimmassa asemassa olevien tarpeisiin siten, että kehitetään terveydenhuoltoalan työntekijöiden laskuttamien maksujen vahvistamista koskevia menetelmiä, joilla varmistetaan hoidon saanti kaikille potilaille;

39.  kehottaa komissiota tekemään kaikkensa kannustaakseen jäsenvaltioita tarjoamaan korvauksia potilaille ja tekemään kaiken tarvittavan, jotta voidaan vähentää eriarvoisuutta lääkehoidon saatavuudessa vaihdevuosien jälkeisen osteoporoosin ja Alzheimerin taudin kaltaisiin vaivoihin ja sairauksiin, jotka eivät ole korvattavia tietyissä jäsenvaltioissa, ja toimimaan tässä kiireellisesti;

40.  korostaa, että valtionhallinnon lisäksi alueviranomaisilla on monissa maissa tärkeä tehtävä kansanterveyttä, terveyden edistämistä, sairauksien ennaltaehkäisyä ja terveydenhuoltoa koskevien palvelujen alalla, ja niiden aktiivinen osallistuminen on tämän vuoksi varmistettava; toteaa, että myös alue- ja paikallisviranomaiset ja muut sidosryhmät voivat antaa merkittävän panoksen näiden erojen vähentämiseen, työpaikat ja koulut mukaan luettuina; katsoo, että tämä koskee erityisesti terveyskasvatusta, terveiden elintapojen edistämistä, sairauksien tehokasta ennaltaehkäisyä sekä varhaisessa vaiheessa tapahtuvaa sairauksien seulontaa ja diagnosointia;

41.  kehottaa jäsenvaltioita tukemaan paikallisen terveydenhuollon mallia ja tarjoamaan terveydenhuoltoa paikallisesti tai alueellisesti siten, että potilaita voidaan tukea paremmin heidän omassa sosiaalisessa ympäristössään;

42.  kannustaa kaikkia jäsenvaltioita arvioimaan uudelleen ne politiikkansa, joilla on merkittävää vaikutusta terveyseroihin, kuten tupakkaa, alkoholia, ravitsemusta ja lääkkeitä sekä kansanterveyttä ja terveydenhuollon tarjoamista koskevat politiikat;

43.  kehottaa jäsenvaltioita kehittämään raja-aluekumppanuuksia, jotta voidaan jakaa infrastruktuuri- ja henkilöstökustannuksia ja vähentää terveyteen liittyviä maantieteellisiä eroja ja erityisesti saada yhtäläinen mahdollisuus uusimpien laitteiden käyttöön;

44.  kehottaa komissiota tutkimaan, miten lääkkeiden ja lääketieteellisten laitteiden tehokkuudesta tehtyihin kansallisiin ja alueellisiin arviointeihin perustuvat päätökset vaikuttavat sisämarkkinoihin, myös potilaiden hoitoon pääsyyn sekä uusia tuotteita ja lääketieteellisiä käytäntöjä koskevaan innovointiin, jotka ovat keskeisiä terveystasa-arvoon vaikuttavia tekijöitä;

45.  katsoo, että rajatylittävässä terveydenhuollossa sovellettavia potilaiden oikeuksia koskevan direktiivin 2011/24/EU täytäntöönpanon jälkeen olisi tehtävä vaikutustenarviointi, jotta voidaan mitata mahdollisimman tarkasti direktiivin vaikutukset terveyserojen torjumiseen ja varmistaa, että sillä säilytetään kansalaisten suojelun riittävä taso ja taataan potilasturvallisuus erityisesti lääketieteellisten voimavarojen (sekä inhimillisten että aineellisten) maantieteellisen jakautumisen osalta;

46.  toteaa, että korkealaatuinen ja tehokas rajatylittävä terveydenhuolto edellyttää avoimempaa tiedottamista yleisölle, potilaille, sääntelyviranomaisille ja terveydenhuollon tarjoajille monista kysymyksistä, kuten potilaiden oikeuksista, oikeussuojan saatavuudesta ja terveydenhuollon ammattihenkilöstöä koskevista säännöksistä;

47.  pitää valitettavana, että rajatylittävää terveydenhuoltoa koskevan direktiiviin lisäksi ei ole esitetty terveydenhuollon ammattihenkilöstön liikkuvuutta koskevaa säädösehdotusta, jossa otettaisiin huomioon EU:n sisäisen aivovuodon vaara, joka lisäisi huolestuttavasti maantieteellistä eriarvoisuutta tietyissä jäsenvaltioissa, ja kehottaa komissiota korjaamaan asian mahdollisesti ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun direktiivin (2005/36/EY) tulevan tarkistamisen yhteydessä;

48.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun direktiivin (2005/36/EY) kaikilta osin täytäntöön; kehottaa komissiota direktiiviä arvioidessaan ja tarkistaessaan käsittelemään eräitä lainsäädännön puutteita, jotka saattavat aiheuttaa vahinkoa potilaille ja vaarantaa heidän oikeutensa turvalliseen hoitoon; kehottaa komissiota lisäksi harkitsemaan, voitaisiinko rekisteröinnistä sisämarkkinoiden tiedotusjärjestelmään tehdä pakollinen toimivaltaisille viranomaisille ja antaa toimivaltaisille viranomaisille laajemmat mahdollisuudet jakaa ennakoivasti terveydenhuollon ammattihenkilöstöä koskevia kurinpidollisia tietoja siten, että luodaan varoitusmekanismi;

49.  vaatii komissiota tulevassa ammattipätevyyden tunnustamista koskevassa säädösehdotuksessa etenemään kohti tehostettua mekanismia ammattipätevyyden tunnustamiseksi jäsenvaltioissa;

50.  panee merkille, että innovoinnin lisääntyminen parantaa usein hoidon saatavuutta, mikä on erityisen tärkeää syrjäseutujen tai maaseudun yhteisöille;

51.  kehottaa komissiota edistämään yhdessä jäsenvaltioiden kanssa telelääketiedepalvelujen kehittämistä keinona vähentää maantieteellisiä eroja terveydenhuollon tarjonnassa sekä alueellisesti että paikallisesti;

52.  kehottaa neuvostoa ja komissiota antamaan Eurooppa 2020 -strategiassa enemmän painoarvoa sille tosiasialle, että fyysinen ja henkinen terveys sekä hyvinvointi ovat avaintekijöitä pyrittäessä torjumaan syrjäytymistä, sisällyttämään sosioekonomisesta asemasta johtuvat vertailutekijät ja kansanterveyden tila Eurooppa 2020 -strategian seurantamenettelyihin, sekä ottamaan huomioon ikään perustuvan syrjinnän, ja erityisesti kliiniset tutkimukset, jotka koskevat iäkkäiden ihmisten tarpeisiin paremmin soveltuvia hoitoja;

53.  katsoo, että Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden on tuettava kansalaisyhteiskuntaa ja naisjärjestöjä, jotka edistävät naisten ihmisoikeuksia, mukaan luettuina naisten seksuaalisuuteen ja lisääntymisterveyteen liittyvät oikeudet, oikeus terveeseen elämäntapaan ja oikeus tehdä työtä, jotta voidaan varmistaa, että naisten ääni tulee esille eurooppalaisissa ja kansallisissa terveyspolitiikan kysymyksissä;

54.  kannustaa kaikkia jäsenvaltioita edistämään ja kehittämään kaikkien asianomaisten monialaisten sidosryhmien kapasiteettia ja kansainvälistä vaihtoa sekä yhteistyötä, kun kehitetään ja pannaan täytäntöön politiikkoja, joilla vähennetään terveyseroja;

55.  kehottaa jäsenvaltioita tukemaan ja toteuttamaan toimintapolitiikkojen laatimisessa yhtenäistä lähestymistapaa paikallisesti, alueellisesti ja kansallisesti pyrkien näin toteuttamaan HiAP-periaatetta (Terveys kaikissa politiikoissa);

56.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään yhteiset indikaattorit ikään, sukupuoleen, sosioekonomiseen asemaan ja maantieteelliseen sijaintiin perustuvien terveyserojen sekä alkoholismista ja huumausaineriippuvuudesta aiheutuvien riskien seurantaan sekä luomaan jäsenvaltioissa vallitsevan terveystilanteen seuraamiseen tarkoitetut menetelmät, joilla voidaan tunnistaa ja priorisoida parhaat käytännöt ja alat, joilla tarvitaan parannuksia;

57.  korostaa, että terveyserot perustuvat yhteiskunnalliseen eriarvoisuuteen asumisoloissa ja sosiaalisen käyttäytymisen malleissa ja liittyvät sukupuoleen, rotuun, koulutuksen tasoon, työllisyyteen sekä tulojen, mutta myös sairaanhoitoa, sairauksien ennaltaehkäisyä ja terveyden edistämistä koskevien palvelujen epätasaiseen jakautumiseen;

58.  korostaa, että muita heikommassa asemassa olevien (köyhien) yhteiskuntaluokkien jäsenten terveysriskit ovat terveysero-ongelman takana, kun otetaan huomioon, että nämä riskit vain pahenevat köyhyyden ja muiden ongelmien yhdistyessä;

59.  kehottaa komissiota varmistamaan, että terveyserojen vähentämistoimet sekä fyysisen ja henkisen terveyden palvelujen parantaminen otetaan täysipainoisesti huomioon ja sisällytetään tuleviin aloitteisiin, kuten aktiivisena ja terveenä ikääntymistä käsittelevä eurooppalainen kumppanuus sekä köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalainen foorumi, sekä tuleviin aloitteisiin, joissa käsitellään varhaislapsuutta ja nuorisoa koskevia opetukseen, koulutukseen ja työllisyyteen keskittyviä toimia;

60.  kehottaa parantamaan koordinointia niiden EU-virastojen välillä, joilla on merkittävä rooli terveyserojen torjumisessa, ja etenkin Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön, Euroopan tautien ehkäisy- ja valvontakeskuksen ja Euroopan työterveys- ja työturvallisuusviraston välillä;

61.  kehottaa komissiota auttamaan jäsenvaltioita, jotta ne voisivat paremmin käyttää avointa koordinointimenetelmää, jotta voidaan tukea hankkeita, joilla pyritään puuttumaan terveyserojen taustalla oleviin tekijöihin;

62.  kehottaa komissiota kehittämään tapoja osallistaa tärkeät Euroopan tason sidosryhmät ja saada ne edistämään kansanterveysalan hyvien käytäntöjen käyttöönottoa ja levittämistä;

63.  korostaa erityisesti monipuolisen ja laadukkaan ruokavalion merkitystä – muiden terveyden taustatekijöiden ohella – ja kehottaa tässä yhteydessä komissiota hyödyntämään enemmän YMP:hen kuuluvia tehokkaita ohjelmia (maidon ja hedelmien ilmainen jakelu kouluissa sekä ruuan jakaminen kaikkein heikoimmassa asemassa oleville ryhmille);

64.  kehottaa jäsenvaltioita perustamaan erityisten sosiaali-, terveys- ja neuvontapalvelujen verkoston, joka sisältää naisille, pariskunnille ja perheille tarkoitetut auttavat puhelimet ja jolla pyritään ehkäisemään perheväkivaltaa ja tarjoamaan pätevän ammattiauttajan apua ja tukea sitä tarvitseville yhteistyössä muiden alan elinten kanssa;

65.  kehottaa komissiota auttamaan jäsenvaltioita, jotta ne voisivat paremmin käyttää EU:n koheesiopolitiikkaa ja rakennerahastovaroja tukemaan hankkeita, jotka myötävaikuttavat terveyden sosiaalisten taustatekijöiden käsittelyyn ja terveyserojen vähentämiseen; kehottaa lisäksi komissiota auttamaan jäsenvaltioita hyödyntämään Progress-ohjelmaa paremmin;

66.  kehottaa jäsenvaltioita lopettamaan terveydenhuoltopalveluihin kohdistuvat julkisten menojen nykyiset leikkaukset, sillä kyseisillä palveluilla on keskeinen rooli korkeatasoisen terveyden suojelun tarjoamisessa naisille ja miehille.

67.  kehottaa komissiota sisällyttämään terveyden taloudelliset ja ympäristöön liittyvät taustatekijät ja periaatteen ”oikeudenmukaisuudesta ja terveydestä kaikissa politiikoissa” kaikkien EU:n sisäisten ja ulkoisten politiikkojen kehittämiseen erityisesti vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi ja erityisesti äitien hyvän terveyden edistämiseksi;

68.  kehottaa kaikkia jäsenvaltioita tunnustamaan terveyden merkityksen yhteiskunnassa ja näkemään muutakin kuin BKT-perusteisen menettelyn, kun mitataan yhteiskunnallista, yhteisöllistä ja yksilöllistä kehittymistä;

69.  kehottaa neuvostoa edistämään ponnisteluja, joilla pyritään poliittisena prioriteettina pienentämään terveyseroja kaikissa jäsenvaltioissa, ottaen huomioon terveyden sosiaaliset taustatekijät ja elämäntavoista johtuvat riskitekijät, kuten alkoholi, tupakka ja ravitsemus, ja toteuttamaan toimia aloilla, kuten kuluttajapolitiikka, työllisyys, asuminen, sosiaalipolitiikka, ympäristö, maatalous sekä elintarvikkeet, koulutus, toimeentulo, työskentelyolot ja tutkimus, terveysasioiden sisällyttämistä kaikkiin politiikan aloihin koskevan periaatteen mukaisesti;

70.  kehottaa komissiota tukemaan nykyisistä ja tulevista kansanterveyttä koskevista toimintasuunnitelmista rahoitettavia, terveyden sosiaalisia taustatekijöitä käsitteleviä toimia;

71.  kehottaa komissiota laatimaan suuntaviivat (jäsenvaltioiden välisten ja sisäisten) terveyserojen seurantaan EU:ssa tarkoitetun mekanismin parantamiseksi tehostamalla tietojen keruuta siten, että niitä kerätään järjestelmällisemmin ja että kerätään vertailtavissa olevia tietoja, jotka täydentävät terveyseroista jo saatuja tietoja, sekä seuraamalla ja analysoimalla niitä säännöllisesti;

72.  kehottaa komissiota harkitsemaan ehdotusta neuvoston suositukseksi tai muuta asianmukaista yhteisöaloitetta, jonka tarkoituksena on kannustaa ja tukea sitä, että jäsenvaltiot kehittävät kansallisia tai alueellisia terveyserojen vähentämiseen tähtääviä yhteisiä strategioita;

73.  kehottaa komissiota arvioimaan edistymiskertomuksissa terveyserojen vähentämistoimien tehokkuutta ja terveyden sosiaalisten, taloudellisten ja ympäristöllisten taustatekijöiden pohjalta toteutetuista toimista johtuvaa terveyden parantumista;

74.  kehottaa komissiota noudattamaan HiAP-periaatetta (Terveys kaikissa politiikoissa) unionin tason toimintapolitiikkojen laatimisessa ja toteuttamaan tehokkaita vaikutustenarviointeja, joissa otetaan huomioon oikeudenmukaisen terveyspolitiikan tulokset;

75.  on sitä mieltä, että avoimilla, kilpailukykyisillä ja asianmukaisesti toimivilla markkinoilla voidaan edistää innovointia, investointeja ja tutkimusta terveydenhuollon alalla, mutta katsoo, että siihen on liityttävä voimakas taloudellinen tuki julkiselle tutkimukselle, jotta voidaan kehittää edelleen kestäviä ja tehokkaita terveydenhoidon malleja ja edistää uusien teknologioiden ja niiden sovellusten kehittämistä alalla (esimerkiksi telelääketieteessä), sekä yhteisiä terveysteknologian arviointimenetelmiä, joiden olisi kaikkien hyödytettävä kaikkia yksilöitä, myös alempiin sosioekonomisiin ryhmiin kuuluvia, ja otettava huomioon väestön ikääntyminen;

76.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan julkisia tiedotus- ja valistusohjelmia ja lisäämään terveydenhuoltopalveluja koskevaa vuoropuhelua kansalaisyhteiskunnan, työmarkkinaosapuolten ja kansalaisjärjestöjen kanssa;

77.  pitää välttämättömänä, että terveyspolitiikan laatimiseen, ohjelmien suunnitteluun ja terveyspalvelujen tarjontaan osallistuvien naisten määrää lisätään;

78.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 301, 20.11.2007, s. 3. (2) EUVL L 23, 27.1.2010, s. 35. (3) EUVL C 146, 22.6.2006, s. 1. (4) EUVL C 232, 27.8.2010, s. 1. (5) EUVL C 250 E, 25.10.2007, s. 93. (6) EUVL C 8 E, 14.1.2010, s. 97. (7) EUVL C 9 E, 15.1.2010, s. 56.