Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission 18. marraskuuta 2010 antaman tiedonannon ”Yhteinen maatalouspolitiikka vuoteen 2020: Ruoka, luonnonvarat ja alueiden käyttö – miten hallita tulevat haasteet” (KOM(2010)0672),

–  ottaa huomioon komission 16. heinäkuuta 2010 antaman tiedonannon ”Toinen TSE-suunnitelma. Tarttuvia spongiformisia enkefalopatioita koskeva strategia-asiakirja vuosiksi 2010–2015” (KOM(2010)0384),

–  ottaa huomioon GATT-sopimukseen liittyvästä Euroopan talousyhteisön ja Amerikan yhdysvaltojen välisestä öljysiemeniä koskevasta yhteisymmärryspöytäkirjasta 8 päivänä kesäkuuta 1993 tehdyn neuvoston päätöksen 93/355/ETY(1), jolla hyväksyttiin Blair House -sopimus, jolla asetetaan yläraja öljykasvi- ja valkuaiskasvituotannolle Euroopan unionissa sekä kyseisten kasvien paljoustulleille,

–  ottaa huomioon LMC International -yrityksen komissiolle marraskuussa 2009 toimittaman raportin ”Arvio yhteisen maatalouspolitiikan mukaisesti valkuaiskasvialalla sovelletuista toimenpiteistä”(2),

–  ottaa huomioon neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1431/82(3) ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1251/1999(4), joilla säädettiin erityisistä toimenpiteistä valkuaiskasvialalla ja otettiin käyttöön taattu enimmäisala, neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003(5) ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009(6) 76–78 artiklat, joilla säädettiin valkuaiskasvien erityistuen asteittaisesta lakkauttamisesta, ja komission asetuksen (EY) N:o 1121/2009(7), jolla säädettiin valkuaiskasvipalkkiota koskevista yksityiskohtaisista säännöistä,

–  ottaa huomioon rehun markkinoille saattamisesta ja käytöstä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 767/2009(8),

–  ottaa huomioon neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 68 artiklan, jonka nojalla jäsenvaltiot voivat myöntää tukea alueensa valkuaiskasveille ja jota on käytetty erityisesti Ranskassa, Espanjassa, Puolassa ja Suomessa,

–  ottaa huomioon komission maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston tekemän tutkimuksen ”Economic Impact of Unapproved GMOs on EU Feed Imports and Livestock Production”, 2007,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman, elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) ja Maailmanpankin toteuttamassa maailmanlaajuista elintarvikehuoltoa koskevassa IAASTD-arvioinnissa (International Assessment of Agricultural Knowledge, Science and Technology) annetut suositukset tutkimuksen ja paikallistiedon asemasta, mukaan luettuna valkuaispalkokasvien asema,

–  ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan teettämät tutkimukset, jotka esiteltiin 11. lokakuuta 2010 järjestetyssä seminaarissa,

–  ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2008 antamansa päätöslauselman kestävästä maataloudesta ja biokaasusta: tarve tarkistaa EU:n lainsäädäntöä(9),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A7-0026/2011),

Perustiedot valkuaisvajeesta: tarjonta, kysyntä ja kansainvälinen kauppa

A.  ottaa huomioon, että tällä hetkellä koko EU:n valkuaiskasvituotantoon käytetään vain kolme prosenttia unionin peltomaasta ja siitä saadaan vain 30 prosenttia EU:ssa eläinten rehuna käytetyistä valkuaiskasveista ja että tämä vaje on ollut viime vuosikymmenen ajan kasvamaan päin,

B.  ottaa huomioon, että joissakin jäsenvaltioissa huomattavia maatalousmaa-alueita on kesantona vuosi toisensa jälkeen ja että niiden tuotantopotentiaali menee hukkaan,

C.  katsoo, että historiallisesti tämä huomattava valkuaiskasvituotannon vaje johtuu aiemmin erityisesti Yhdysvaltain kanssa tehdyistä kansainvälisistä kauppasopimuksista, joiden nojalla EU pystyi suojelemaan viljatuotantoaan ja salli vastineeksi valkuaiskasvien ja öljykasvien tullittoman tuonnin EU:hun (GATT ja vuoden 1992 Blair House -sopimus); ottaa huomioon, että tämä liittyy valkuaiskasvituotannon tehokkuudessa saavutettuun merkittävään edistykseen ja uuden teknologian käyttöön EU:n ulkopuolella, mikä on aiheuttanut kilpailuhaitan EU:n viljelijöille, jotka eivät pitäneet valkuaiskasvituotantoa taloudellisesti houkuttelevana,

D.  ottaa huomioon, että 70 prosenttia (42 miljoonaa tonnia vuonna 2009) EU:ssa käytetyistä kasvisvalkuaispitoisista raaka-aineista, erityisesti soijajauhoista, tuodaan pääasiassa Brasiliasta, Argentiinasta ja Yhdysvalloista ja että noin 60 prosenttia tästä tuonnista (26 miljoonaa tonnia) on sivutuotteita, jotka saadaan jalostetun kasviöljyn tuotannosta ja käytetään jauhona eläinten rehuksi (erityisesti soijajauho),

E.  ottaa huomioon, että tuotantomäärien vähäisyyden vuoksi eurooppalainen rehuseosteollisuus kuluttaa vuosittain vain 2 miljoonaa tonnia valkuaiskasveja, vaikka se arvionsa mukaan pystyisi kuluttamaan niitä lähes 20 miljoonaa tonnia vuodessa,

F.  ottaa huomioon, että kyseinen tuonti tarkoittaa 20 miljoonaa EU:n ulkopuolella viljeltyä hehtaaria tai yli kymmentä prosenttia EU:n peltomaasta ja että tähän tuotantoon ei sovelleta samoja ympäristönsuojelua, terveyttä ja geenimuunneltuja organismeja koskevia määräyksiä kuin EU-tuotteisiin,

G.  katsoo, että kun eteläamerikkalaisille toimittajille on ilmaantunut uusia asiakkaita, erityisesti Kiina, jotka ovat tuotanto-olojen suhteen vähemmän vaateliaita kuin Euroopan unioni ja joiden hankintastrategia ei ole kovin avoin, tämä voi heikentää markkinoiden vakautta ja unionin hankintaketjua,

H.  katsoo, että EU:n koko karjatalousala on erittäin altis hintojen vaihtelulle ja kaupan vääristymille sekä riippuvainen kohtuuhintaisten ja laadukkaiden valkuaiskasvien tuonnista; katsoo, että alan kilpailukykyä heikentävät rehuvalkuaiskasvien tuonnin lisäkustannukset, jotka johtuvat siitä, ettei EU:lla ole teknistä ratkaisua nykyiseen nollatoleranssipolitiikkaan, joka koskee kiellettyjen GMO:iden esiintymistä vähäisinä määrinä,

I.  ottaa huomioon, että tuontisoijan ja -maissin puute lisää EU:n karjatalous- ja rehualan kustannuksia ja vaarantaa kotimaisen lihantuotannon taloudellisen kannattavuuden,

J.  katsoo, että koska EU:ssa tuotetaan vain pieni osa rehupalkokasveista (sinimailanen, apila, esparsetti jne.) ja siemenkasveista (herne, soija, lupiini, härkäpapu, virna jne.), EU:ssa toteutettavien kasvivalkuaisia koskevien tutkimusohjelmien määrä on vähentynyt yli 50:stä vuonna 1980 15:een vuonna 2010 ja kotimaista valkuaiskasvituotantoa koskeva tutkimus ja kehitys, koulutus ja käytännön kokemuksen hankkiminen on laiminlyöty, minkä vuoksi innovointi on vähäistä ja alueellisesti mukautettu öljysiementuotanto EU:ssa on alhaisella tasolla,

K.  ottaa huomioon, että EU on suuresti riippuvainen soijapavuista ja maissista, joita tuodaan kolmansista maista, ja että Euroopan rehuteollisuudelle tulee erittäin kalliiksi, että näiden tuotteiden toimitukset keskeytyvät heti kun osoitetaan, että niissä esiintyy vähäisiäkin määriä kiellettyjä GMO:ita,

L.  ottaa huomioon, että tutkimuspolitiikka ei voi olla menestyksellistä, ellei se ole osa keskipitkän ja pitkän aikavälin sitoumuksia, ja valkuaiskasvien kohdalla asia ei tällä hetkellä ole näin,

M.  katsoo, että nyt saatetaan menettää viljelijöiden tietämys kestävistä käytännöistä, joissa kasvintuotanto ja karjatalous kytkeytyvät tiiviisti toisiinsa tasapainoisella viljelykierrolla ja asianmukaisella laidunmaiden käytöllä, ja katsoo, että kotimaisten valkuaiskasvien laatu ei myöskään vastaa eri eläintuotantoaloilla edellytettävää rehuseoksen laatua,

N.  katsoo, että jotta valkuaiskasvit voidaan ottaa kestävällä tavalla mukaan viljelyjärjestelmiin, tällaisesta tuotannosta saatavia tuloja on lisättävä lyhyellä aikavälillä erityisesti YMP:n mukaisen erityistuen avulla,

Perusnäkemykset valkuaisvajeen vähentämisen eduista

O.  katsoo, että EU:ssa viljojen, valkuaisten ja öljykasvien tarjonnan ja kulutuksen tasapainottamisella uudelleen voisi olla merkittäviä taloudellisia etuja viljelijöille ja elintarvike- ja rehuteollisuudelle ja että sillä voitaisiin myös parantaa kuluttajille tarjottavien terveellisten ja laadukkaiden elintarvikkeiden valikoimaa, jos tulevan YMP:n uudistuksen poliittisissa puitteissa käsiteltäisiin täysimääräisesti komission tiedonannossa korostettuja uusia haasteita,

P.  katsoo, että viljojen, valkuaiskasvien ja öljykasvien käyttöä ihmisravinnoksi olisi edistettävä erilaisilla myynninedistämistoimenpiteillä ja että näitä kasveja näitä olisi edelleen suojeltava maataloustuotteiden laatujärjestelmällä, joka kattaa maantieteellisten ja perinteisten tuotteiden suojelun, jotta siten edistettäisiin näistä hyödykkeistä valmistettujen paikallisten ja alueellisten ruokalajien säilymistä,

Q.  katsoo ilmastonmuutoksen osalta, että valkuaiskasvien tuotanto auttaa vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä, koska siinä tapahtuu typen assimilaatiota ja sitomista maaperään (jopa 100 kg N/ha kuukaudessa), jolloin voidaan käyttää vähemmän synteettistä typpilannoitetta, jonka sisältämän dityppioksidin lämmitysvaikutus on 310 kertaa suurempi kuin hiilidioksidin,

R.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin ”GL-pro”-ohjelma on osoittanut hiilidioksidipäästöjen vähenevän merkittävästi (noin 10–15 prosenttia) ja myös otsonin tuotannon vähenevän, kun valkuaiskasveja tuodaan vuoroviljelyyn kerran neljässä vuodessa,

S.  katsoo viljavuuden osalta, että viljelykierto- ja vuoroviljelyjärjestelmien runsaampi käyttö ja niiden yhteydessä viljeltyjen valkuaiskasvien suurempi osuus edistää ravinteiden tasapainoisempaa varastointia, vähentää maaperän happamoitumista, parantaa tautien vastustuskykyä, parantaa maaperän rakennetta (mukaan luettuna maaperäkäsittelyn energiatehokkuuden kasvu), vähentää torjunta-aineiden käyttöä ja edistää biologista monimuotoisuutta ja niin ollen myös pölytystä,

T.  ottaa huomioon, että viljelykierrossa käytettyjen viljelykasvien määrä vähentää tautiriskiä ja pienentää rikkakasvien leviämisen riskiä sekä vähentää näin ollen kasvinsuojeluaineiden käyttötarvetta, ja katsoo, että valkuaiskasvien suurempi osuus vuoroviljelystä voi auttaa vähentämään energiankulutusta 10 prosentilla,

U.  katsoo vesihuollon osalta, että erityisesti palkokasvien käyttö eläinrehun tuotantoon – esimerkiksi pysyvät apilanurmiseokset tai vilja- ja valkuaiskasvien seokset – ja pysyvä maanpeite voivat huomattavasti vähentää ravinteiden, erityisesti nitraattien ja fosfaattien, valumista pohjaveteen,

V.  katsoo maatalouden monimuotoisuuden osalta, että Euroopan ilmasto-oloihin mukautettujen valkuaiskasvien (esimerkiksi soija, pavut, linssit, lupiini, kahviherneet, sinimailanen/luserni, apila, hunajakukka, keltamaite ja esparsetti) laajennetulla käytöllä tasapainotetaan ja edistetään huomattavasti tuotantojärjestelmän monimuotoisuutta,

W.  katsoo valkuaistuotannon ja maailmanlaajuisen elintarviketurvan osalta, että kasvi- ja eläinvalkuaistuotanto on saatettava paremmin tasapainoon erityisesti suhteessa siihen, miten paljon eläinvalkuaisen tehotuotannossa käytetään tällä hetkellä energiaa, vettä ja tuotannontekijöitä verrattuna ihmisravinnoksi tarkoitettujen valkuaiskasvien tuotantoon, ja että maailman elintarviketasapainon on pysyttävä johtoajatuksena tätä tarkasteltaessa,

X.  ottaa huomioon, että monet unionin politiikat vaikuttavat unionin valkuaisvajeeseen ja että komission on myös analysoitava kysymyksiä, jotka koskevat GMO-tuotantoa Euroopan alueella ja sen ulkopuolella, biopolttoaineiden kehittämistä sekä rehuja koskevan eläinvalkuaisten täydellisen käyttökiellon uudelleenarviointia,

Y.  katsoo, että kotoperäisten valkuaiskasvien käytön lisäksi muiden kuin tuotujen rehuseosten laatua voidaan parantaa myös käyttämällä soijan, auringonkukan ja rapsin kaltaisten öljykasvien sivutuotteita,

Z.  katsoo, että rehupalkokasvien tai palkokasvien käyttäminen tuontivalkuaisen – lähinnä soijakakkujen – sijasta voi tuoda mukanaan merkittäviä muutoksia eläinten kasvattamiseen ja siten auttaa parantamaan tuottajien tuloja ja maataloustuotteiden laatua (siirtyminen standardituotteista sertifioituihin tuotteisiin eritelmiin tehtävin muutoksin),

AA.  ottaa huomioon, että eläinvalkuaisen käyttöä eläinten rehussa koskeva kielto otettiin käyttöön BSE-kriisin aikana estämään TSE-tartunnat; katsoo, että tämä kielto olisi kumottava ainoastaan tieteellisten tosiasioiden sekä riittävien varo- ja turvatoimien pohjalta; katsoo, että näiden ehtojen pohjalta yksimahaisten eläinten (siat ja siipikarja) teurasjätteestä saatavan eläinproteiinin käyttöä olisi harkittava sillä edellytyksellä, että ainesosat ovat peräisin lihasta, joka on hyväksytty ihmisravinnoksi, ja että lajin sisäisen kierrätyksen ja pakotetun kannibalismin kielto pidetään täysin voimassa ja sitä valvotaan,

Perusnäkemykset vastauksena komission tiedonantoon: ilmapiirin muokkaaminen suosituksia ja pyyntöjä varten

AB.  ottaa huomioon, että 17. marraskuuta 2010 annetussa komission tiedonannossa korostetaan selkeästi, että valkuaiskasvituotantoa on edistettävä yhtenäisemmässä viljelykiertojärjestelmässä,

AC.  ottaa huomioon, että monissa FAO:n, komission ja jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten tekemissä tutkimuksissa on korostettu, että kun valkuaiskasvien käyttöä EU:n maataloudessa kehitetään, eläinrehun toimittamisesta voidaan tehdä luotettavampaa hyödyntäen maatalouden ympäristötoimenpiteitä,

AD.  ottaa huomioon, että viljelijöiden on edullista viljellä valkuaiskasveja useilla eri aloilla: eläinrehutuotannossa, jossa käytetään viljojen ja papujen kaltaisia seoskasvustoja, ihmisten käyttöön tarkoitettujen valkuaisten tuotannossa, ja kaikentyyppisessä kestävässä maataloudessa,

AE.  ottaa huomioon, että jäsenvaltiot voivat tällä hetkellä antaa erityistukea valkuaiskasvituotannolle osana maatalouden ympäristöohjelmia ja ”68 artiklan” toimenpiteitä tuotantojärjestelmien ja elintarvikkeiden laadun parantamiseksi,

AF.  katsoo, että rehu- ja energiaviljan ja -maissin viljelyn ohella on tuettava laajennettujen viljelykiertojärjestelmien, tilalla tapahtuvan sekaviljelyn sekä apilanurmiseosten käyttöä, jolla voi olla suuria ympäristöön ja maatalouteen liittyviä etuja, koska palkokasvien viljelyllä osana kiertojärjestelmää voidaan estää tauteja ja uudistaa maaperää sekä vaikuttaa myönteisesti pölyttäjäpopulaatioihin ja suojella ilmastoa,

AG.  katsoo, että viljasatojen kasvu Keski-Euroopassa vapauttaa maatalousmaata joka puolella Eurooppaa ja tarjoaa mahdollisuuden uudelleensijoittaa viljelyä ja erityisesti valkuaiskasviviljelyä kaikkialle Eurooppaan,

AH.  ottaa huomioon, että maataloushyödykkeiden hintojen volatiliteetin viimeaikainen kasvu on nostanut esiin pelkoja Euroopan eläintuotantoalan kilpailukyvystä ja siitä, että se on suuressa määrin riippuvainen valkuaiskasvien tuonnista; ottaa huomioon, että EU tarvitsee aidon strategisen kehittämissuunnitelman kasvivalkuaisille ja niiden erityiselle roolille, kun pyritään vastaamaan YMP:n uusiin haasteisiin (ilmastonmuutos, luonnonvarojen parempi hallinta); ottaa huomioon, että valkuaisvajeen vähentäminen edellyttää myös merkittäviä ponnistuksia tutkimuksen ja jalostuksen alalla sekä toimenpiteitä, joilla luodaan riittävä infrastruktuuri valkuaiskasvien tuotantoa, varastointia ja jalostusta varten; ottaa huomioon, että öljykasvien ja biopolttoaineiden tuotannon sivutuotteita voitaisiin myös pitää rehuina sillä edellytyksellä, että noudatetaan tiukkoja sääntöjä sen varmistamiseksi, että varovaisuusperiaatetta ei rikota ja että eläinten ja ihmisten terveydelle ei aiheudu riskejä,

AI.  katsoo, että rehuntuontiin sovellettavaa nollatoleranssia koskevasta ongelmasta on keskusteltava enemmän ja on kehitettävä käytännön ratkaisuihin johtavia lähestymistapoja,

AJ.  ottaa huomioon, että maatalouden ja teollisuuden tuotteiden reitit kytkeytyvät toisiinsa monella tavoin ja että tietyt biopolttoainetuotannon sivutuotteet sopivat rehuksi,

1.  kehottaa komissiota omaksumaan keskipitkän ja pitkän aikavälin näkökulman, kun se tarkistaa valkuaisaineita koskevaa politiikkaansa, sekä varmistamaan, että sen YMP:n uudistusta koskevat lainsäädäntöehdotukset sisältävät riittäviä ja luotettavia uusia toimenpiteitä ja välineitä, joilla autetaan viljelijöitä kehittämään viljelykiertojärjestelmiä, jotta voidaan merkittävästi vähentää nykyistä valkuaisvajetta ja hintojen volatiliteettia;

2.  kehottaa komissiota toimittamaan ripeästi parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jonka aiheita ovat mahdollisuudet lisätä kotimaista valkuaiskasvituotantoa EU:ssa uusilla politiikan välineillä (siten, että huomioon otetaan öljykasvien ja niiden sivutuotteiden käyttö sekä tuonnin korvaamisen mahdollinen laajuus), mahdolliset vaikutukset viljelijöiden tuloihin, ilmastonmuutoksen lieventämisvaikutus, vaikutus luonnon monimuotoisuuteen ja maaperän viljavuuteen sekä mahdollisuudet vähentää kivennäislannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttöä;

3.  kehottaa komissiota esittämään kertomuksen siitä, miten tuontirehuihin sisältyvien Euroopassa kiellettyjen GMO:iden nollatoleranssia koskeva sääntely vaikuttaa, ja kiinnittämään tässä yhteydessä erityistä huomiota mahdollisuuteen ottaa käyttöön raja-arvoja sekä sellaisten soveltamiseen käytännössä;

4.  kehottaa komissiota säilyttämään kuivarehun yhteisen markkinajärjestelyn vuoteen 2013, jotta voidaan varmistaa tämän keskeisen alan jatkuva elinkelpoisuus, sillä se on elintärkeä karjanhoito-alan rehuproteiinien tuotannon kannalta;

5.  kehottaa komissiota tukemaan valkuaiskasvien siementen jalostamisen ja niiden saatavuuden tutkimusta EU:ssa, mukaan luettuna niiden panos tautien torjunnassa, sekä esittämään ehdotuksia, joiden pohjalta tutkitaan ja kehitetään tapoja parantaa neuvontapalveluja sekä maaseudun kehittämistä koskevan luvun puitteissa palveluja, joilla viljelijöitä koulutetaan viljelykierron, sekaviljelyn ja tilalla tapahtuvan rehutuotannon alalla;

6.  kehottaa komissiota esittämään maaseudun kehittämistoimenpiteitä, joilla lisätään eläinkantoja, joiden biologinen materiaali on arvokasta ja joilla on runsaasti tuotantopotentiaalia, sekä levittämään hyviä käytäntöjä optimaalisten ruokintamallien käyttöönotossa, jotta voitaisiin varmistaa rehuina viljeltävien valkuaiskasvien mahdollisimman tehokas hyödyntäminen;

7.  kehottaa komissiota ehdottamaan toimintakehystä maaseudun kehittämistoimenpiteille, joilla otetaan käyttöön paremmat hajautetut välineet eläinrehun tuotannolle, joka perustuu paikallisiin ja alueellisiin kasvilajikkeisiin, näiden lajikkeiden varastointiin sekä siementen valintaan ja kehittämiseen;

8.  kehottaa komissiota arvioimaan nykyisten tuontitariffien ja kauppasopimusten vaikutusta eri öljy- ja valkuaiskasveihin sekä esittämään parlamentille ja neuvostolle yksityiskohtaisen oikeudellisen tutkimuksen Blair House -sopimusten tämänhetkisestä soveltamisalasta Euroopan valkuaiskasvituotannossa;

9.  kehottaa komissiota varmistamaan esteettömät soijatoimitukset EU:n markkinoille ottamalla käyttöön teknisen ratkaisun, joka koskee elintarvike- ja rehutuotantoa varten EU:hun tuotavissa valkuaiskasveissa esiintyviä vähäisiä GMO-määriä; muistuttaa, että soijan tuonnin rajoittaminen aiheuttaa EU:n karjatalous- ja rehualalle ylimääräisiä kustannuksia ja vaarantaa kotimaisen lihantuotannon taloudellisen elinkelpoisuuden;

10.  kehottaa komissiota harkitsemaan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa mahdollisuutta lisätä uudistettua YMP:tä ja sen jälkeistä aikaa koskeviin lainsäädäntöehdotuksiin valkuaiskasveja käyttävän viljelykierron edistämisen keinona välttää kasvitauteja ja keinona osaltaan edistää parempia maatalouskäytäntöjä ja vastata uusiin haasteisiin, joita ovat muun muassa elintarviketurva, ilmastonmuutos ja luonnonvarojen hallinta;

11.  kehottaa komissiota toteuttamaan aiheellisia toimenpiteitä, jotta voidaan luoda markkinaolosuhteet, jotka suosivat paikallista tuotantoa suhteessa tuontituotteisiin ja jotka täyttävät rehuteollisuuden vaatimukset, mukaan lukien GMO:ista vapaiden lyhyiden toimitusketjujen ja sertifioidun tuotannon mallien käyttöönotto; tunnustaa, että paikallinen viljely ja lähiviljely ovat ympäristön kannalta edullisempia;

12.  kehottaa komissiota esittämään parlamentille ja neuvostolle lainsäädäntöehdotuksen, jolla sallitaan yksimahaisten eläinten (siat ja siipikarja) teurasjätteestä saatavan eläinproteiinin käyttö sillä edellytyksellä, että ainesosat ovat peräisin lihasta, joka on hyväksytty ihmisravinnoksi, ja että lajin sisäisen kierrätyksen ja pakotetun kannibalismin kielto pidetään täysin voimassa ja sitä valvotaan,

13.  kehottaa komissiota ottamaan käyttöön erityisen puiteohjelman hajautetulle maatalouden ja maaseudun kehittämisen tutkimukselle sekä kehittämään eurooppalaista ja kansainvälistä yhteistyötä, mukaan luettuina tiloilla toteutettavat koulutusohjelmat, joissa käsitellään paikallisesti mukautettujen valkuaiskasvien parannettua jalostusta ja joilla tehdään siitä innovointiala eri jäsenvaltioissa;

14.  kehottaa komissiota ehdottamaan johdonmukaista yleistä poliittista lähestymistapaa, joka koskee maatalouden ympäristönormien soveltamista unionissa myytäviin elintarvikkeisiin geenimuunneltujen valkuaiskasvien tuonnin osalta;

15.  kehottaa komissiota perustamaan Euroopan unioniin tuotavien valkuaiskasvien alkuperää koskevan seurantamekanismin, jolla selvitettäisiin erityisesti alkuperämaassa sovellettavien viljelykäytäntöjen kestävyys (kuten maankäytön muutokset ja veden käytön kestävyys) sekä maatalousteknologian käyttö; painottaa, että tätä varten tarvitaan myös itse paikalla tehtäviä säännöllisiä tarkastuksia;

16.  kehottaa komissiota harkitsemaan mahdollisuutta sisällyttää YMP:n uudistamista koskeviin lainsäädäntöehdotuksiinsa tuen maanviljelijöille, jotka viljelevät valkuaiskasveja viljelykiertojärjestelmissä, jotka auttavat vähentämään kasvihuonekaasuja ja EU:n valkuaiskasvivajetta ja parantavat sairauksien torjuntaa ja maaperän viljavuutta;

17.  pyytää komissiota esittämään kannustimiin perustuvia toimenpiteitä, joilla edistetään kesantomaan ottamista tuotantoon, mikä voisi edistää merkittävästi EU:n valkuaisvajeen vähentämistä;

o
o   o

18.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EYVL L 147, 18.6.1993, s. 25. (2) http://ec.europa.eu/agriculture/eval/reports/protein_crops/index_en.htm) (3) EYVL L 162, 12.6.1982, s. 28. (4) EYVL L 160, 26.6.1999, s. 1. (5) EUVL L 270, 21.10.2003, s. 1. (6) EUVL L 30, 31.1.2009, s. 16. (7) EUVL L 316, 2.12.2009, s. 27. (8) EUVL L 229, 1.9.2009, s. 1. (9) EUVL C 66 E, 20.3.2009, s. 29.