Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. maaliskuuta 2011 Turkkia koskevasta vuoden 2010 edistymiskertomuksesta
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon komission antaman Turkkia koskevan vuoden 2010 määräaikaiskertomuksen (SEK(2010)1327),
– ottaa huomioon 27. syyskuuta 2006 Turkin liittymisvalmistelujen edistymisestä(1), 24. lokakuuta 2007 EU:n ja Turkin välisistä suhteista(2), 21. toukokuuta 2008 Turkkia koskevasta vuoden 2007 edistymiskertomuksesta(3), 12. maaliskuuta 2009 Turkkia koskevasta vuoden 2008 edistymiskertomuksesta(4) ja 10. helmikuuta 2010 Turkkia koskevasta vuoden 2009 edistymiskertomuksesta(5) antamansa aiemmat päätöslauselmat,
– ottaa huomioon 21. syyskuuta 2010 antamansa päätöslauselman kauppa- ja taloussuhteista Turkkiin(6),
– ottaa huomioon 3. lokakuuta 2005 hyväksytyn Turkin neuvottelukehyksen,
– ottaa huomioon neuvoston 18. helmikuuta 2008 tekemän päätöksen 2008/157/EY Turkin tasavallan liittymiskumppanuuden periaatteista, ensisijaisista tavoitteista ja ehdoista(7) (liittymiskumppanuus) sekä neuvoston aiemmat, vuosina 2001, 2003 ja 2006 tekemät liittymiskumppanuutta koskevat päätökset,
– ottaa huomioon 14. joulukuuta 2010 annetut neuvoston päätelmät,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,
A. ottaa huomioon, että liittymisneuvottelut Turkin kanssa aloitettiin 3. lokakuuta 2005 neuvoston hyväksyttyä neuvottelukehyksen ja että liittymisneuvottelujen aloittaminen käynnisti jatkuvan prosessin, jonka päättymisaika on avoin,
B. ottaa huomioon, että Turkki on sitoutunut uudistuksiin, hyviin naapuruussuhteisiin ja asteittaiseen mukautumiseen EU:n lainsäädäntöön ja että nämä toimet pitäisi nähdä Turkin mahdollisuutena nykyaikaistua,
C. ottaa huomioon, että Kööpenhaminan kriteerien täysimääräinen täyttäminen ja EU:n integraatiokyvyn ylläpitäminen joulukuun 2006 Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaisesti ovat edelleen Euroopan unioniin liittymisen perusta ja että EU on yhteisiin arvoihin perustuva yhteisö,
D. ottaa huomioon komission päätelmän, jonka mukaan Turkki on vuonna 2010 jatkanut poliittisten uudistusten toteuttamista, mutta toteaa, että tärkeimpien poliittisten puolueiden vuoropuhelun puute ja kompromissihaluttomuus vaikuttavat kielteisesti merkittävimpien poliittisten instituutioiden välisiin suhteisiin ja hidastavat poliittisia uudistustoimia,
E. ottaa huomioon, että Turkki ei ole vieläkään, viidentenä perättäisenä vuotena, pannut täytäntöön EY–Turkki-assosiaatiosopimuksen ja sen lisäpöytäkirjan määräyksiä,
1. antaa tunnustusta Turkin kansalaisille ja kansalaisyhteiskunnalle niiden antamasta tuesta Turkin demokratisoitumiskehitykselle ja niiden sitoutumisesta avoimeen ja moniarvoiseen yhteiskuntaan; ja kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita hyödyntämään täysimääräisesti kaikkia EU:n laajentumispolitiikan välineitä ehdokasvaltioiden hyväksi tässä asiassa;
2. panee merkille Turkin hitaan edistymisen uudistuksissa ja muistuttaa, että Turkin hallitus on sitoutunut toteuttamaan kattavia uudistuksia Kööpenhaminan kriteerien täyttämiseksi ja Turkin oman nykyaikaistamisen tähden; kehottaa hallitusta tehostamaan toimiaan tässä asiassa;
3. on huolissaan poliittisten puolueiden parhaillaan käynnissä olevista keskinäisistä kiistoista ja siitä, että hallituksella ja oppositiolla ei ole valmiuksia sopia tärkeimmistä uudistuksista; kehottaa kaikkia poliittisia toimijoita, hallitusta ja oppositiota tekemään yhteistyötä valtion laitosten poliittisen moniarvoisuuden lisäämiseksi ja edistämään valtion ja yhteiskunnan nykyaikaistamista ja demokratisoimista; kehottaa kaikkia oppositiovoimia osallistumaan rakentavasti uudistusten toteuttamiseen;
4. tähdentää sellaisen keskinäisen valvontajärjestelmän ratkaisevaa merkitystä nykyaikaisen demokraattisen valtion hallinnassa, joka perustuu vallanjaon periaatteeseen ja toimeenpano-, lainsäädäntö- ja tuomiovallan toimintojen tasapainoon, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien sekä erityisesti ilmaisun- ja lehdistönvapauden kunnioittamiseen ja osallistumista lisäävään poliittiseen kulttuuriin, joka todella ilmentää demokraattisen yhteiskunnan moniarvoisuutta;
5. korostaa Turkin kansalliskokouksen roolia instituutiona, jonka tulisi ratkaisevasti myötävaikuttaa keskinäisen valvontajärjestelmän vahvistamiseen ja tukea aktiivisesti ja rakentavasti puolueiden välisen sitoumuksen perusteella nykyaikaistamisuudistuksia siten, että samalla varmistetaan, että hallituksen toimintalinjoja valvotaan demokraattisesti;
6. suhtautuu myönteisesti perustuslain muutoksiin, jotka ovat askel oikeaan suuntaan, ja kehottaa painokkaasti panemaan ne asianmukaisesti täytäntöön noudattaen kaikilta osin Euroopan ihmisoikeussopimusta ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä; korostaa samalla kuitenkin pakottavaa tarvetta perustuslain kokonaisuudistukseen, jonka seurauksena Turkista tulee aidosti moniarvoinen yhteiskunta, jonka ytimenä ovat ihmisoikeuksien ja perusvapauksien puolustaminen; suhtautuu myönteisesti hallituksen ja opposition ilmoittamaan valmiuteen ryhtyä tällaiseen uudistukseen ja kehottaa hallitusta varmistamaan, että kaikki poliittiset puolueet ja kansalaisyhteiskunta osallistuvat tiiviisti perustuslakiprosessiin sen alusta loppuun asti; kehottaa panemaan täytäntöön perustuslakiuudistuspaketin; suosittelee, että myös Venetsian komissiota pyydetään osallistumaan siihen;
7. suhtautuu myönteisesti hallituksen symbolisiin ja hyvän tahdon eleisiin sekä niin ikään eräisiin konkreettisiin toimiin ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauden sekä vähemmistöjen ja kulttuuristen oikeuksien suojelun alalla; korostaa kuitenkin, että tarvitaan järjestelmällisiä parannuksia vähemmistöjen oikeuksien täysimääräiseksi tunnustamiseksi; kehottaa hallitusta antamaan uutta pontta erityisesti demokraattiselle avautumiselle ja kehottaa oppositiota tukemaan rakentavasti tätä prosessia ja sitoutumaan siihen;
Kööpenhaminan kriteerien täyttäminen
8. on huolissaan lehdistönvapauden heikkenemisestä, eräistä sensuuritoimenpiteistä ja Turkin tiedotusvälineiden lisääntyvästä itsesensuurista myös internetissä; kehottaa Turkin hallitusta pitämään kiinni lehdistönvapauden periaatteista; painottaa, että riippumaton lehdistö on ratkaisevan tärkeä demokraattisessa yhteiskunnassa, ja painottaa tässä yhteydessä oikeuslaitoksen keskeistä roolia, sillä sen tehtävänä on lisätä ja suojella lehdistönvapautta siten, että se takaa julkisen tilan vapaalle keskustelulle, sekä myötävaikuttaa keskinäisen valvontajärjestelmän asianmukaiseen toimintaan; korostaa tarvetta hyväksyä uusi viestintälaki, jossa puututaan muun muassa riippumattomuutta, omistajuutta ja hallinnollista valvontaa koskeviin seikkoihin; päättää seurata tiiviisti poliisin ahdistelun ja oikeudellisen ajojahdin kohteeksi joutuneiden Nedim Şenerin, Ahmet Şıkin ja muiden toimittajien tapauksia;
9. suhtautuu myönteisesti uusiin radio- ja televisiolakeihin, jotka synnyttävät useita positiivisia muutoksia, kuten nousun prosenttiosuudessa (25 prosentista 50 prosenttiin), jonka ulkomaalaiset tahot voivat laillisesti omistaa turkkilaisista mediayhtiöistä, mutta on huolissaan siitä, että lähetystoiminta saatetaan pysäyttää kansallisen turvallisuuden perusteella ilman tuomioistuimen määräystä tai tuomarin päätöstä; panee huolestuneena merkille käytännön, jossa ihmisoikeusrikkomuksista tai muista yleisen edun piiriin kuuluvista asioista todisteita esittäviä toimittajia vastaan voidaan nostaa rikossyyte erityisesti rikoslain 285 pykälän (rikostukinnan luottamuksellisuuden rikkominen) ja 288 pykälän (yritys vaikuttaa tuomioistuimeen) nojalla; pitää mielipiteiden kriminalisointia keskeisenä esteenä ihmisoikeuksien suojelulle Turkissa ja paheksuu ilmaisun-, yhdistymis- ja kokoontumisvapauden suhteetonta rajoittamista; kehottaa tässä yhteydessä Turkin viranomaisia tiukasti noudattamaan kansainvälisiä ihmisoikeusvelvoitteitaan muuttamalla asiaankuuluvaa lainsäädäntöä sekä kouluttamalla poliiseja ja oikeuslaitosta;
10. pitää valitettavana, että ilmaisunvapautta rajoitetaan edelleen monilla lain säännöksillä, joita ovat esimerkiksi rikoslain 301 ja 318 pykälän ja 220 pykälän 6 momentti yhdessä 314 pykälän 2 momentin kanssa, terrorismin vastaisen lain 7 pykälän 2 momentti ja 25. heinäkuuta 1951 säädetty laki N:o 5816, sekä hallituksen lausunnoilla ja syyttäjien toimilla; toistaa hallitukselle osoittamansa kehotuksen saattaa loppuun ilmaisunvapauden tarkistamisen oikeudellinen kehys ja yhdenmukaistaa se viipymättä Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön kanssa; toistaa tässä yhteydessä, että Turkin hallituksen olisi annettava syyttäjille selkeitä ohjeita ilmaisunvapauden rajoituksiin usein käytetyistä laeista; pitää valitettavana verkkosivujen yleistä ja kohtuutonta sulkemista ja kehottaa hallitusta valmistelemaan muutoksia internetiä koskevaan lakiin (N:o 5651), jotta voidaan varmistaa, ettei sillä enää rajoiteta ilmaisunvapautta ja kansalaisten oikeutta saada tietoa;
11. kehottaa painokkaasti hallitusta pitämään kokoontumisen ja yhdistymisen vapaudet voimassa, jotka on kirjattu Turkin perustuslain 33 ja 34 pykälään; pitää tässä yhteydessä valitettavana, että poliisi tukahdutti väkivaltaisesti opiskelijoiden mielenosoituksen Ankaran yliopistossa joulukuussa 2010, ja tuomitsee poliisin toiminnan;
12. toteaa, että kysymys romanien oikeuksista Turkissa saa nyt merkittävästi huomiota ja että sekä hallitus että oppositiopuolueet ovat sitoutuneet asiaan poliittisesti; kehottaa huolellisesti seuraamaan ja tarkistamaan hallituksen romaneja koskevan asuntosuunnitelman täytäntöönpanoa ja erityisesti ohjelman kestävyyttä ja menetelmiä; kehottaa hallitusta edistämään romaniyhteisöjen aktiivista osallisuutta ja heidän kuulemistaan uskottavalla tavalla kaikissa romanien osallisuutta koskevissa toimissa Turkissa;
13. arvostaa oikeuslaitoksen uudistamisessa saavutettua edistystä ja toistaa näkemyksensä, jonka mukaan oikeudellinen riippumattomuus ja puolueettomuus ovat ensiarvoisen tärkeitä moniarvoisen demokratian toiminnan kannalta; on huolissaan siitä, että Turkin oikeuslaitoksen menettelyjä ei ole vieläkään kohennettu riittävästi niin, että voitaisiin turvata oikeus oikeudenmukaiseen ja nopeaan oikeudenkäyntiin; pyytää hallitusta panemaan täytäntöön tämän alan osalta hyväksytyt perustuslain muutokset siten, että se noudattaa kaikilta osin toimeenpanoa ja lainsäädäntöä koskevaa vallanjakoa sekä oikeudellista riippumattomuutta ja puolueettomuutta EU:n standardien mukaisesti;
14. on kuitenkin huolissaan korkeimman oikeuden antamasta rikosprosessilain tulkinnasta, jolla tutkintavankeusaikaa pidennetään 10 vuoteen, mikä on selvästi asiaa koskevien EU:n normien vastaista; kehottaa Turkin kansalliskokousta uudistamaan asiaankuuluvan lain Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaiseksi; kiinnittää myös huomiota Turkin velvollisuuteen noudattaa tiukasti Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan mukaisia sitoumuksiaan oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä kohtuullisessa ajassa ja erityisesti luomaan oikeusjärjestelmäänsä muutoksenhakutuomioistuimia ja vahvistamaan korkeimpien tuomioistuimiensa kapasiteettia;
15. pitää myönteisenä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen 14. syyskuuta 2010 antamaa päätöstä asiassa Dink vastaan Turkki; kehottaa sen vuoksi Turkin viranomaisia kaikilta osin hyväksymään päätöksen seuraamukset ja panemaan täytäntöön tarvittavat toimenpiteet ilmaisunvapauden käyttämisen suojaamiseksi; on huolissaan siitä, että Turkin valtionhallinto asettaa keinotekoisia esteitä, jotka estävät paljastamasta todellisia aloitteentekijöitä armenialaisen journalistin Hrant Dinkin murhassa;
16. pitää myönteisenä sitä, että hyväksytyt perustuslain muutokset tarjoavat vihdoinkin perustan oikeusasiamieslaitoksen perustamiselle, ja kehottaa hallitusta valmistelemaan ja parlamenttia hyväksymään asiaa koskevan lainsäädännön, jolla mahdollistetaan demokraattiseen menettelyyn perustuva nimitys, jonka seurauksena uuteen virkaan astuva henkilö saa osakseen laajaa kunnioitusta; suhtautuu myönteisesti kansallisen ihmisoikeuselimen perustamista koskevaan ehdotukseen ja pyytää Turkin kansalliskokousta kuulemaan kansalaisyhteiskuntaa ja antamaan riittävät takeet tämän uuden elimen riippumattomuudelle ”Pariisin periaatteiden” mukaisesti;
17. antaa tunnustusta sotilas- ja siviiliviranomaisten suhteiden paranemisesta, erityisesti siviilivalvonnan lisääntymisestä siten, että rajoitetaan sotilastuomioistuimien tuomiovaltaa, korkeimman sotilasneuvoston päätöksien avaamisesta uudelleentarkastelulle ja järjestelyistä korkea-arvoisten upseerien syyttämiseksi siviilituomioistuimissa; toteaa, että tätä kehitystä on jatkettava siviilivalvonnan varmistamiseksi kaikilta osin, ja kehottaa Turkin parlamenttia ryhtymään aktiivisiin toimiin, joilla varmistetaan turvallisuusjoukkojen parlamentaarinen valvonta sekä puolustusbudjetin täydellinen valvonta;
18. korostaa, että väitettyjä vallankaappaussuunnitelmia koskevien tapausten, kuten Ergenekon-rikollisverkoston ja niin sanotun moukarisuunnitelman (”Sledgehammer”) tapaukset, tutkinnalla on osoitettava Turkin demokraattisten instituutioiden ja oikeuslaitoksen vahvuus sekä asianmukainen, riippumaton ja avoin toiminta; on huolissaan oikeudenkäyntiä edeltävistä liian pitkistä pidätysajoista ja korostaa, että kaikille epäillyille on taattava tehokkaat oikeudelliset takeet; on huolestunut siitä, että nämä tutkinnat eivät etene, ja panee merkille, että tunnettujen journalistien, kuten Nedem Şenerin ja Ahmet Şıkin, hiljattain tapahtunut pidättäminen voi johtaa siihen, että nämä oikeudenkäynnit menettävät uskottavuutensa, vaikka niiden pitäisi päinvastoin vahvistaa demokratiaa;
19. pitää valitettavana, että äskettäisen perustuslakiuudistuksen yhteydessä ehdotetut poliittisten puolueiden kieltämistä koskevat muutokset eivät saaneet taakseen enemmistöä Turkin kansalliskokouksessa, ja kehottaa kaikkia puolueita saattamaan asiaa koskevan lainsäädännön Venetsian komission asiaa koskevan näkemyksen mukaiseksi;
20. toistaa aikaisemmissa päätöslauselmissaan esittämänsä kehotuksen uudistaa vaalijärjestelmää alentamalla kymmenen prosentin vaalikynnystä, mikä vahvistaa puolueiden moniarvoisuutta ja ilmentää siten paremmin turkkilaisen yhteiskunnan moniarvoisuutta; pitää erityisen valitettavana sitä, ettei tätä koskevia uudistuksia toteutettu vuonna 2010; kehottaa toteuttamaan puolueiden rahoittamista ja vaalimenoja koskevan perusteellisen uudelleentarkastelun puolueiden sisäisen demokratian vahvistamiseksi ja avoimemman poliittisen järjestelmän edistämiseksi; kehottaa poliittisia puolueita lujittamaan sisäistä demokratiaansa ja edistämään sitä, että valitut jäsenet kantavat paremmin äänestäjien heille antamaa vastuuvelvollisuutta;
21. pitää valitettavana, että parlamentin jäsenten immuniteetin rajoittamisessa ei ole saavutettu edistystä korruptiorikosten osalta, ja toteaa, että samanaikaisesti huolta aiheuttaa se, onko väkivallattomalle mielipiteenilmaisulle taattu riittävä suoja parlamentissa; kehottaa sen vuoksi hallitusta ja parlamenttia sopimaan parlamentaarisen immuniteettijärjestelmän tarkoituksenmukaisesta uudistamisesta;
22. panee merkille, että Turkki on parhaillaan Euroopan neuvoston ministerikomitean puheenjohtaja, ja kannustaa Turkkia pohtimaan sitoutuneisuuttaan Euroopan neuvoston arvoihin sekä allekirjoittamaan ja ratifioimaan kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan puiteyleissopimuksen ja ratifioimaan myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen lisäpöytäkirjat;
23. pitää myönteisenä sitä, että Turkin kansalliskokous on ratifioinut YK:n kidutuksen vastaisen yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan, ja kehottaa Turkkia panemaan sen määräykset täytäntöön viipymättä ja tiiviissä yhteistyössä kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rankaisemisen estämistä käsittelevän alakomitean kanssa;
24. tukee hallituksen ja uskonnollisten yhteisöjen parhaillaan käynnissä olevaa vuoropuhelua, johon osallistuvat myös aleviitit, kreikkalaiset, armenialaiset ja aramealaiset sekä muut kristittyjen yhteisöt; on silti pettynyt sen vuoksi, että on saavutettu vain vähän edistystä näiden yhteisöjen toiminnan oikeudellisen kehyksen osalta varsinkaan kysymyksissä, jotka koskevat niiden mahdollisuuksia saada oikeushenkilöllisyys, perustaa ja ylläpitää uskonnonharjoittamispaikkoja, kouluttaa papistoa ja ratkaista omaisuuteen liittyviä ongelmia, joita ei ole saatu ratkaistua säätiölailla; panee merkille jatkuvat viivästymiset ja menettelyongelmat ja kehottaa toimimaan tehokkaasti ja jatkuvasti säätiölain täytäntöönpanemiseksi, sillä sen avulla on sallittava näiden uskonnollisten yhteisöjen toiminta ilman perusteettomia rajoituksia Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti; kehottaa hallitusta edelleen vahvistamaan tukeaan omantunnonvapaudelle ja uskonnolliselle moniarvoisuudelle Turkin yhteiskunnassa;
25. pyytää sen vuoksi, että hallitus ryhtyisi käsittelemään näitä asioita tarkistamalla lainsäädäntöä ja varmistamalla, että lainsäädäntöä sovelletaan asianmukaisesti hallinnon kaikilla tasoilla, myös kunnissa; viittaa tässä yhteydessä Venetsian komission keväällä 2010 antamiin suosituksiin, jotka koskivat uskonnollisten yhteisöjen oikeushenkilöllisyyttä ja kreikkalaisortodoksisen patriarkan kirkollista arvonimeä ”ekumeeninen”; pitää tervetulleena uskonnollisen yhteisön ”Foundations Assemblyn” hiljattain tekemää päätöstä Büyükadan kreikkalaisen poikien orpokodin siirtämisestä ekumeeniselle patriarkaatille Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksen mukaisesti ja Turkin kansalaisuuden myöntämistä useille kreikkalaisortodoksipapeille patriarkaatin ja Pyhän Synodin työn helpottamiseksi; pitää myönteisenä uskonnollista toimitusta Sümelan luostarimuseossa Trabzonissa ja toimitusta Akdamar-saaren kirkossa Vanin provinssissa; pitää valitettavana Turkin korkeimman oikeuden päätöstä Mor Gabrielin luostaria vastaan kylien ja Turkin valtionkassan välisessä maakiistassa; toistaa odottavansa, että kreikkalaisortodoksisen Halkin seminaarin uudelleenavaamista koskevista hallituksen ilmoituksista seuraa pian konkreettisia toimia ja toimenpiteitä, joilla varmistetaan pappien esteetön kouluttaminen kristittyjen yhteisöille; kehottaa hallitusta kiinnittämään erityistä huomiota koulujen oppimateriaaleihin, sillä niissä olisi otettava huomioon Turkin yhteiskunnan uskonnollinen moniarvoisuus, ja siihen, että tarvitaan puolueetonta oppimateriaalia;
26. tuomitsee jyrkästi PKK:n, joka on EU:n terroristijärjestöjen luettelossa, ja muiden terroristiryhmien Turkin maaperällä harjoittaman jatkuvan väkivallan; kannustaa Turkkia, EU:ta ja sen jäsenvaltioita lisäämään yhteistyötään terrorismin torjunnassa ja koordinoimaan sitä tiiviisti terrorismin torjunnan koordinaattorin ja Europolin kanssa noudattaen tiukasti ihmisoikeuksia koskevaa kansainvälistä lainsäädäntöä;
27. kehottaa hallitusta osana demokraattista avautumistaan elvyttämään toimiaan, joiden avulla kurdikysymystä voidaan käsitellä kattavasti rauhanomaisen ratkaisun löytämiseksi erityisesti siten, että varmistetaan sellaisten lakien johdonmukainen tulkinta, joilla sallitaan kurdin kielen käyttö poliittisessa ja julkisessa elämässä ja koulutuksessa, tarkistetaan terrorisminvastaista lainsäädäntöä, jotta vältetään väärinkäyttö tai liian väljä tulkinta, turvataan oikeudet ilmaisun-, yhdistymis-, ja kokoontumisvapauteen, ratkaistaan tehokkaasti muun muassa pitkään jatkuneen konfliktin vuoksi kotiseuduiltaan muualle siirtyneiden henkilöiden ongelmat ja parannetaan edelleen maan kaakkoisosan sosiaalis-taloudellista tilannetta; ilmaisee tässä yhteydessä olevansa huolestunut 151:ttä kurdien poliittista aktivistia vastaan parhaillaan käytävistä oikeudenkäynneistä Diyarbakirissa, joissa syytettyinä on myös kahdeksan toimessa olevaa valittua pormestaria, mikä on puuttumista lailliseen poliittiseen toimintaan;
28. suhtautuu myönteisesti oikeudellisen kehyksen vahvistamiseen perustuslakipaketin kautta, sillä sen avulla naisten oikeudet ja sukupuolten tasa-arvo toteutuvat; on huolissaan naisten työvoimaosuuden vähentymisestä, joka koskee jopa korkeasti koulutettuja naisia; kehottaa hallitusta, yritysmaailmaa ja kansalaisyhteiskuntaa ryhtymään kattaviin toimenpiteisiin, kuten naisten lukutaidon lisäämiseen, tyttöjen mahdollisuuksien aktiiviseen tukemiseen päästä keskiasteen koulutukseen ja lastenhoitopalvelujen tarjoamiseen, joiden avulla torjutaan naisten köyhyyttä, lisätään naisten sosiaalista osallisuutta ja osallistumista työmarkkinoille; kannustaa lisäksi ottamaan käyttöön kiintiöjärjestelmän, jonka avulla varmistetaan naisten tarkoituksenmukainen edustus liiketoiminnan, julkisen sektorin ja politiikan kaikilla tasoilla; kehottaa etenkin poliittisia puolueita käyttämään tulevien vaalien tarjoamaa mahdollisuutta vahvistaakseen naisten aktiivista osallistumista politiikkaan;
29. pitää erittäin valitettavina, itsepintaisen yleistä perheväkivaltaa, myös niin sanottuja kunniarikoksia, ja pakkoavioliittoja; pitää tähän liittyen myönteisinä naisliikkeiden tekemiä aloitteita, jotka antavat näkyvyyttä näille ongelmille, ja kehottaa hallitusta tehostamaan ehkäisytoimiaan kaikilla tasoilla etenkin panemalla täytäntöön perheen suojelusta annetun lain N:o 4320 ja valvomaan, miten poliisi ja oikeuslaitos sitä noudattavat, velvoittamalla yli 50 000 asukkaan kuntia tarjoamaan vaarassa oleville naisille ja alaikäisille riittävästi suojia, valvomalla tehokkaasti, että tätä velvollisuutta noudatetaan kaikilta osin ja ottamalla käyttöön seurantajärjestelmän, jonka avulla naisten ja alaikäisten tukemista jatketaan suojasta poistumisen jälkeen, jotta näille voidaan tarjota asianmukaista psykologista tukea, oikeusapua, terveydenhoitoa ja tukea palaamisessa yhteiskuntaan; kehottaa hallitusta luomaan riittävän ja tehokkaan järjestelmän, jolla voidaan valvoa, että kunnat noudattavat tätä velvoitetta; kehottaa oikeuslaitosta varmistamaan, että naisiin, alaikäisiin ja niin sanottuja kunniarikoksia vastustaviin henkilöihin kohdistuvasta väkivallasta rangaistaan johdonmukaisesti ja asianmukaisesti;
30. kehottaa Turkin hallitusta huolehtimaan siitä, että kaikkien tasapuolinen kohtelu sukupuolesta, rodusta tai etnisestä alkuperästä, uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumatta taataan lainsäädännöllä, joka todella myös pannaan täytäntöön; pitää valitettavina äskettäisiä oikeustoimia seksuaalivähemmistöjen yhdistyksiä vastaan mutta pitää myönteisenä, että tuomioistuimet hylkäsivät näiden tapausten käsittelyn; panee kuitenkin merkille, että tarvitaan homofobian ja seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän vastaisia lisätoimia, kuten on esitetty Euroopan neuvoston ministerikomitean suosituksessa jäsenvaltioille toimenpiteistä sukupuoliseen suuntautumiseen tai sukupuoli-identiteettiin perustuvan syrjinnän torjumiseksi; kehottaa Turkin hallitusta antamaan Turkin asevoimille määräyksen lopettaa homoseksuaalisuuden luokittamisen ”psykoseksuaaliseksi” sairaudeksi; pyytää, että lakiesitys syrjinnän torjuntaa ja tasa-arvoa käsittelevästä komiteasta yhdenmukaistetaan EU:n vaatimusten mukaiseksi myös sukupuolen tai seksuaalisen suuntautumisen perusteiden osalta; kehottaa kansallisia ja paikallisia viranomaisia tekemään lopun jatkuvista transihmisten sekä seksityöntekijöinä työskentelevien transihmisten murhista;
31. katsoo, että Turkin olisi kansainvälisen oikeuden mukaisten velvoitteidensa mukaisesti hyväksyttävä lainsäädäntöä, jolla siviili- tai sosiaalipalvelus otettaisiin käyttöön vaihtoehtona asepalvelukselle siten, että se ei ole rankaiseva pituudeltaan ja että se perustuu vapaaseen valintaan; pyytää Turkin hallitusta varmistamaan, että asiassa Ülke vastaan Turkki noudatetaan kaikilta osin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen antamaa tuomiota, ja muuttaman lainsäädäntöä niin, että lakkautetaan sellaisten henkilöiden syytteeseen asettaminen, jotka kieltäytyvät asepalveluksen suorittamisesta omantunnon syistä; kehottaa hallitusta tutkimaan omantunnon syistä asepalveluksen suorittamisesta kieltäytyvien henkilöiden väitteet näiden huonosta kohtelusta sotilasvankeudessa ja toteuttamaan toimia tällaisten väärinkäytösten ehkäisemiseksi tulevaisuudessa;
32. painottaa, että on tärkeää taata ihmisoikeusaktivistien tehokas suojelu; on huolestunut ihmisoikeusaktivisteihin kohdistuvista jatkuvista oikeudenkäynneistä ja näiden syytteeseen asettamisista ja kiinnittää erityistä huomiota Pinar Selekiä vastaan käytyyn oikeudenkäyntiin, joka on kestänyt kaksitoista vuotta kolmesta vapauttavasta tuomiosta huolimatta; kehottaa komissiota seuraamaan tiiviisti Pinar Selekin tapausta ja muita vastaavia tapauksia ja järjestelmällisesti olemaan läsnä tällaisissa oikeudenkäynneissä;
33. vaatii suurimpia poliittisia puolueita pyrkimään löytämään ratkaisun huivikieltoon yliopistoissa torjuakseen asian polarisoivaa vaikutusta Turkin yhteiskuntaan; tähdentää, että tämän ratkaisun on perustuttava naisten valinnanvapauden kunnioittamiseen;
34. toistaa painokkaasti – koska tähän mennessä Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen päätöslauselman N:o 1625 osalta ei ole tapahtunut edistystä – kehotuksensa Turkin hallitukselle toimien jatkamisesta Turkin saarten Gökçeadan (Imbros) ja Bozcaada (Tenedos) kahden kulttuurin säilyttämiseksi ja erityisesti kreikkalaisvähemmistön kohtaamien koulutusta ja omistusoikeuksia koskevien ongelmien ratkaisemiseksi;
Sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja vaurauden lisääminen
35. antaa tunnustusta Turkin talouden hyvälle valmiudelle selviytyä maailmanlaajuisesta talouskriisistä; painottaa, että tämä taloudellinen elvyttäminen on ainutlaatuinen tilaisuus lisätä työvoimaosuutta ja työllisyysastetta, jotka ovat edelleen hyvin matalia, hädin tuskin 50 prosenttiin yltäviä, ja käynnistää sosiaalista osallisuutta asteittain lisääviä toimia; korostaa hallituksen ja työmarkkinaosapuolten yhteistä vastuuta ja kannustaa niitä lisäämään yhteistyötä, jonka avulla ne voivat lujittaa sosiaalisen markkinatalouden asemaa;
36. kehottaa Turkin hallitusta ja EU:n jäsenvaltioiden hallituksia tarkastelemaan turkkilaista alkuperää olevien EU:n kansalaisten kotoutumista uusien kotimaidensa yhteiskuntiin pikemmin EU:n yhteiskunnille tarjoutuvana tulevaisuuden mahdollisuutena kuin uhkana ja esittämään sen myös tässä valossa;
37. panee merkille EU:n ja Turkin talouksien keskinäisen riippuvuuden ja viittaa siihen sisältyviin mahdollisuuksiin lisätä vaurautta sekä Turkissa että EU:ssa, kun Turkin integroituminen EU:n markkinoille etenee;
38. pitää myönteisinä perustuslain muutoksista seuranneita parannuksia sosiaalisen vuoropuhelun ja ammattiyhdistysten oikeuksien alalla; korostaa kuitenkin, että näiden lisäksi oikeudellinen kehys, keskeneräinen ammattiliittoja koskeva lainsäädäntö mukaan lukien, on saatettava EU:n ja ILO:n normien mukaiseksi; kannustaa kaikkia talous- ja sosiaalineuvoston osapuolia vahvistamaan sitoutumistaan ja yhteistyötään, jotta tähän tavoitteeseen päästään;
39. toistaa, että Turkin eri alueiden sekä maaseutu- ja kaupunkialueiden yhteenkuuluvuutta on lisättävä; korostaa tässä yhteydessä koulutuksen erityisasemaa ja tarvetta puuttua itsepintaisiin ja huomattaviin alueellisiin eroihin, jotka koskevat koulutuksen laatua ja koulutukseen osallistumisen astetta;
40. kehottaa hallitusta ottamaan kaikilta osin huomioon Kaakkois-Anatolia-hankkeen (GAP) yhteydessä toteutettavien uutta vesi- ja energiainfrastruktuuria koskevien suunnitelmien kestävyyden ja ympäristövaikutukset, sillä kyseinen hanke uhkaa tuhota useiden alueiden luontoa ja ainutlaatuista maisemaa, sekä erityisesti hankkeen vaikutukset naapurimaahan Irakiin; painottaa erityisesti tarvetta varmistaa, että luonnonsuojelua ja biologista monimuotoisuutta koskevaa lakiluonnosta tarkistetaan siten, että säilytetään kulttuuriperintö ja arkeologinen perintö eurooppalaisia normeja täysimääräisesti noudattaen, ja että vastuu luonnonsuojelusta annetaan yksiselitteisesti täytäntöönpanoviranomaisille; kehottaa hallitusta vahvistamaan tavoitteellisemman poliittisen toimintakehyksen, jota tuetaan konkreettisilla toimintasuunnitelmilla hiilidioksidipäästöjen kasvun estämiseksi;
Hyvien naapuruussuhteiden luominen
41. kehottaa Turkin hallitusta ja kaikkia asianosaisia tukemaan aktiivisesti parhaillaan käynnissä olevia neuvotteluja Kyproksen kysymyksestä ja myötävaikuttamaan konkreettisella tavalla sen kattavaan ratkaisemiseen ja kehottaa hallitusta helpottamaan suotuisan neuvotteluilmapiirin syntymistä aloittamalla välittömästi sotilasjoukkojen vetämisen Kyproksesta; kehottaa voimakkaasti Kyproksen molempia yhteisöjä työskentelemään tiiviisti YK:n pääsihteerin kehotuksen mukaisesti, jotta neuvotteluissa aiemmin saavutettua edistystä voidaan hyödyntää kestävän ratkaisun aikaansaamiseksi – YK:n turvallisuusneuvoston asiaa koskevien päätöslauselmien, erityisesti päätöslauselman 550 (1984), sekä EU:n perusperiaatteiden mukaisesti – Kyproksen kansalaisten, EU:n ja Turkin eduksi;
42. kannustaa Turkkia lisäämään Kyproksen kadonneiden henkilöiden komitealle osoittamaansa tukea helpottamalla etenkin sen mahdollisuuksia päästä sotilasalueille ja arkistoihin sekä ryhtymään Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaisesti kaikkiin tarvittaviin toimiin kadonneita henkilöitä koskevassa humanitaarisessa kysymyksessä;
43. kehottaa Turkkia ja Kyproksen turkkilaisia viranomaisia lopettamaan Turkin kansalaisten asuttamisen saarelle, sillä se muuttaisi väestötasapainoa entisestään ja vähentäisi yhteiseen menneisyyteen perustuvaa kansalaisten lojaaliutta tulevaa yhteistä valtiota kohtaan; kehottaa Turkkia käsittelemään kysymystä Turkin kansalaisten asuttamisesta saarelle Geneven yleissopimuksen ja kansainvälisen oikeuden periaatteiden mukaisesti;
44. kehottaa painokkaasti molempia osapuolia, Turkkia ja Armeniaa, ratifioimaan pöytäkirjat ilman ennakkoehtoja sekä avaamaan rajansa ja kehottaa Turkkia käyttämään alueellista painoarvoaan lisätäkseen luottamuksenrakentamistoimia;
45. panee merkille Turkin ja Kreikan kahdenvälisten suhteiden parantamiseen tähtäävien toimien lisääntymisen; pitää kuitenkin valitettavana, että Turkin kansalliskokous ei ole kumonnut Kreikalle julistamaansa casus belli -uhkausta; edellyttää, että Turkin hallitus lopettaa jatkuvat Kreikan ilmatilan loukkaukset ja sotilaslennot Kreikan saarten yli;
46. korostaa, että EU, sen 27 jäsenvaltiota ja kaikki muut ehdokasvaltiot ovat allekirjoittaneet Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen ja se on osa yhteisön säännöstöä; kehottaa siksi Turkin hallitusta allekirjoittamaan ja ratifioimaan sen viipymättä;
47. arvostaa Turkin ja Irakin välisten suhteiden syvenemistä, myös Irakin alueellisen kurdihallituksen kanssa, ja viittaa erityisesti Turkin osuuteen Irakin vakauttamisessa; vaatii Turkkia keskustelemaan Irakin hallituksen ja muiden naapurimaiden kanssa toimista Turkin hallituksen ilmoittaman patohankkeen kielteisten vaikutusten torjumiseksi;
EU:n ja Turkin yhteistyön edistäminen
48. pitää valitettavana, ettei EY–Turkki-assosiaatiosopimuksen lisäpöytäkirjaa ole pantu täytäntöön, mikä hankaloittaa jatkuvasti neuvottelujen edistymistä, ja kehottaa Turkin hallitusta panemaan pöytäkirjan kaikilta osin täytäntöön;
49. panee merkille Turkin saavuttaman edistyksen energiaa koskevan luvun osalta ja kehottaa neuvostoa jälleen kerran käynnistämään tätä lukua koskevat neuvottelut mahdollisimman pian; kehottaa Turkin hallitusta tehostamaan toimiaan Turkin liittymistä Euroopan energiayhteisöön koskevissa neuvotteluissa; suhtautuu myönteisesti hallitustenvälisen Nabucco-sopimuksen ratifioimiseen ja maakaasun toimittamiseen tarkoitetun Turkin, Kreikan ja Italian välisen yhdysputken (Interconnector Turkey-Greece-Italy, ITGI) toiminnasta tehdyn yhteisymmärryspöytäkirjan allekirjoittamiseen ja toteaa, että molemmat ovat tärkeitä hankkeita EU:n energiavarmuuden kannalta;
50. suhtautuu myönteisesti elintarviketurvallisuutta sekä eläinlääkintä- ja kasvinsuojelutoimia koskevasta luvusta käytäviin neuvotteluihin, jotka aloitettiin 30. kesäkuuta 2010; kannustaa Turkkia saattamaan päätökseen tarvittavat toimet tiettyjen lukujen, kuten yrityksiä ja teollisuuspolitiikkaa sekä eurooppalaisia liikenneverkkoja koskevien lukujen, sulkemiseksi;
51. suhtautuu myönteisesti Turkin ja EU:n välistä takaisinottosopimusta koskevien neuvottelujen loppuun saattamiseen, ja kehottaa Turkin hallitusta varmistamaan, että nykyisiä kahdenvälisiä sopimuksia sovelletaan kaikilta osin, kunnes edellä mainittu sopimus astuu voimaan; korostaa, että EU:n ja Turkin on lisättävä maahanmuuton hallintaa ja rajavalvontaa koskevaa yhteistyötään ottaen muun muassa huomioon, että Turkin kautta EU:n alueelle tulevien laittomien maahanmuuttajien prosenttiosuus on suuri; pitää myönteisenä kansalaisyhteiskunnan kuulemista kolmesta turvapaikkapolitiikkaa koskevasta lakiehdotuksesta ja kehottaa hallitusta saattamaan ehdotukset parlamentin käsiteltäviksi viipymättä; katsoo, että takaisinottosopimuksen tultua voimaan neuvoston olisi annettava komissiolle valtuudet aloittaa viisumikäytäntöä koskeva vuoropuhelu, jossa kiinnitetään erityistä huomiota EU:hun matkustavien yritysmaailman edustajien ja opiskelijoiden maahantuloedellytyksiin, mikä on välttämätöntä liikkuvuuden kannalta;
52. panee merkille Turkin entistä aktiivisemman ulkopolitiikan, jonka tavoitteena on vahvistaa Turkin asemaa alueellisena toimijana; kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa ottamaan tämän ulottuvuuden huomioon kaikilta osin ja ryhtymään päämäärien koordinoimiseen ja EU:n etujen asianmukaiseen edistämiseen tähtääviin toimiin Turkin kanssa; kehottaa Turkin hallitusta tehostamaan ulkopolitiikkansa koordinointia EU:n kanssa; pitää periaatteessa myönteisenä äskettäin julkituotua niin sanottua ongelmatonta politiikkaa (”zero-problems” policy) suhteessa Turkin naapureihin, mutta toteaa, että on säilytettävä Turkin selkeä sitoutuminen EU:n arvoihin ja etuihin; kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa tiivistämään nykyistä vuoropuhelua Turkin kanssa yhteistä etua koskevista ulkopoliittisista kysymyksistä; kannustaa voimakkaasti jatkamaan yhteisiä toimia Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan demokratisoitumiskehityksen ja muun kehityksen tukemiseksi ottaen huomioon, että maallinen demokratia Turkki, jonka väestön valtaosa on muslimeja, on innoituksena monille arabimaailmassa;
53. painottaa Mustanmeren alueen strategista merkitystä; katsoo, että Turkki on EU:n tärkeä kumppani tällä alueella, ja kehottaa Turkkia tukemaan EU:n toimintalinjoja ja toimia Mustanmeren alueella ja aktiivisesti edistämään niiden täytäntöönpanoa, mahdollinen EU:n Mustanmeren strategia mukaan lukien;
54. kehottaa Turkin hallitusta tukemaan kaikilta osin kansainvälisen yhteisön toimia, joilla pyritään estämään Irania hankkimasta ydinaseita, ja pitää valitettavana, että Turkki äänesti YK:n turvallisuusneuvoston asiaa koskevaa päätöslauselmaa vastaan; katsoo, että Turkki voisi myötävaikuttaa Iranin demokratisoitumiskehitykseen ja ihmisoikeuksien lujittamiseen koordinoimalla toimiaan EU:n kanssa;
55. katsoo, että Turkilla on tärkeä tehtävä Lähi-idän rauhanprosessia koskevien neuvottelujen ja Libanonin vakauttamisen edistämisessä, ja kehottaa sitä jälleen solmimaan tiiviit suhteet Israeliin, jatkamaan rakentavaa toimintaansa sovittelijana ja myötävaikuttamaan erityisesti palestiinalaishallinnon lujittamiseen;
56. arvostaa Turkin rakentavaa osallistumista transatlanttisten kumppaneiden toimien tukemiseen Afganistanissa ja Balkanilla; pitää kuitenkin valitettavana, että Turkin vastustuksen vuoksi Naton ja EU:n strategista yhteistyötä ei ole voitu vieläkään ulottaa ”Berliini plus” -järjestelyjä pidemmälle;
57. kehottaa Turkin hallitusta allekirjoittamaan Kansainvälisen rikostuomioistuimen perussäännön ja jättämään sen ratifioitavaksi, mikä vahvistaisi entisestään Turkin panosta maailmanlaajuiseen monenväliseen järjestelmään ja maan sitoutumista siihen;
58. panee merkille komission vuoden 2009 kertomuksessa liittymistä valmistelevan tukivälineen täytäntöönpanosta esitetyt päätelmät ja parannusehdotukset tavoitteiden priorisoimiseksi ja hankkeiden mukauttamiseksi liittymiskriteereihin tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa N:o 16/2009 esitetyn ehdotuksen mukaisesti; korostaa liittymistä valmistelevan tukivälineen täytäntöönpanon kokonaisvaltaista valvontaa, kun useita hankkeita ryhdytään toteuttamaan;
o o o
59. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan neuvoston pääsihteerille, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen presidentille, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Turkin tasavallan hallitukselle ja parlamentille.