Euroopan parlamentin suositus neuvostolle 20. tammikuuta 2011 EU:n ja Libyan puitesopimuksesta käytävistä neuvotteluista (2010/2268(INI))

P7_TA(2011)0020 A7-0368/2010

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Ana Gomesin S&D-ryhmän puolesta esittämän ehdotuksen suositukseksi neuvostolle EU:n ja Libyan puitesopimuksesta parhaillaan käytävistä neuvotteluista (B7-0615/2010),

–  ottaa huomioon 15. lokakuuta 2007 kokoontuneen yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston päätelmät neuvottelujen aloittamisesta EU:n ja Libyan välisestä puitesopimuksesta ja 18.–19. kesäkuuta sekä 29.–30. lokakuuta 2009 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät siirtolaisuuteen liittyvistä politiikoista,

–  ottaa huomioon komission jäsenen Ferrero-Waldnerin ja Eurooppa-asioiden sihteerin El Obeidin yhdessä 23. heinäkuuta 2007 allekirjoittaman yhteistyöpöytäkirjan,

–  ottaa huomioon EU:n ja Libyan puitesopimuksesta parhaillaan käytävät neuvottelut,

–  ottaa huomioon marraskuussa 2004 käyttöön otetun Bengasin HI-virustartuntoja koskevan toimintasuunnitelman,

–  ottaa huomioon EU:n ja Libyan nykyisen käytännön yhteistyön siirtolaisasioissa sekä siirtolaisuutta koskevan yhteistyöohjelman, jonka komissio ja Libya allekirjoittivat 4. lokakuuta 2010,

–  ottaa huomioon 10. joulukuuta 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon 28. heinäkuuta 1951 tehdyn Geneven yleissopimuksen ja 31. tammikuuta 1967 tehdyn pöytäkirjan pakolaisten asemasta,

–  ottaa huomioon, että Libya on allekirjoittanut useita kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia, kuten kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (1970), taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (1970), kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (1968), kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen (1989), kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen (1989), lasten oikeuksia koskevan yleissopimuksen (1993) ja yleissopimuksen siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelusta (2004),

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen 18. joulukuuta 2007 antaman päätöslauselman 62/149, jossa kehotetaan keskeyttämään kuolemanrangaistuksen käyttäminen, sekä Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen 18. joulukuuta 2008 antaman päätöslauselman 63/168, jossa kehotetaan panemaan täytäntöön vuoden 2007 yleiskokouksen päätöslauselma 62/149,

–  ottaa huomioon Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien peruskirjan sekä siihen liitetyn Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien tuomioistuinta koskevan pöytäkirjan, joista ensiksi mainitun Libya ratifioi 26. maaliskuuta 1987 ja toiseksi mainitun 19. marraskuuta 2003,

–  ottaa huomioon syyskuussa 1969 tehdyn Afrikan unionin yleissopimuksen Afrikan pakolaisongelman erityisistä näkökohdista sekä sen, että Libya on ollut yleissopimuksen osapuolena 17. heinäkuuta 1981 lähtien,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

–  ottaa huomioon 18. tammikuuta 2007 Libyassa työskennelleelle hoitohenkilökunnalle langetetusta kuolemantuomiosta(1) ja 17. kesäkuuta 2010 teloituksista Libyassa(2) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 121 artiklan 3 kohdan ja 97 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A7-0368/2010),

A.  ottaa huomioon, että jatkuvasta autoritäärisestä hallinnosta ja perusoikeuksia ja -vapauksia koskevien kansainvälisten yleissopimusten järjestelmällisestä rikkomisesta huolimatta Libyan kauppa- ja poliittiset suhteet EU:n jäsenvaltioiden kanssa lisääntyvät ja maa on EU:n Välimeren alueen sekä Afrikan kumppanina monissa eri kysymyksissä, jotka vaikuttavat turvallisuuteen ja vakauteen, kuten siirtolaisuus, kansanterveys, kehitys, kauppa- ja taloussuhteet, ilmastonmuutos, energia ja kulttuuriperintö,

B.  ottaa huomioon, että useilla EU:n jäsenvaltioilla on läheiset suhteet Libyaan ja että niiden yritykset ja pankit toimivat välineenä Libyan Euroopassa tekemille investoinneille, ja ottaa huomioon, että Italia allekirjoitti 30. elokuuta 2008 Libyan kanssa ystävyyssopimuksen, jolla hallinnoidaan suhteita eri aloilla, kuten siirtolaisuuden hallinnassa tehtävässä yhteistyössä sekä sotaan ja siirtomaahallintoon liittyvien taloudellisten korvausten maksamisessa; ottaa huomioon, että Italian parlamentti pyysi 9. marraskuuta 2010 hallitusta tarkistamaan kyseistä sopimusta,

C.  ottaa huomioon, että EU:n ja Libyan puitesopimuksesta parhaillaan käytävät neuvottelut kattavat monia eri osa-alueita, jotka ulottuvat poliittisen vuoropuhelun vahvistamisesta siirtolaisuuden hallintaan, kauppa- ja taloussuhteiden kehittämiseen, energiavarmuuteen ja yhteistyön parantamiseen eri aloilla; ottaa huomioon, että puitesopimuksen odotetaan tarjoavan mahdollisuuden Libyan ja EU:n välisen poliittisen vuoropuhelun tehostamiseen,

D.  ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien kunnioittaminen, demokratia ja oikeusvaltion periaate sekä kuolemanrangaistuksen vastustaminen ovat EU:n keskeisiä periaatteita; toteaa, että Euroopan parlamentti on vahvasti sitoutunut kuolemanrangaistuksen lakkauttamiseen kaikkialla maailmassa ja että se vaati toistuvasti kuolemantuomioiden peruuttamista sekä Libyassa useita vuosia vangittuina olleiden palestiinalaisen lääkärin ja viiden bulgarialaisen sairaanhoitajan vapauttamista vankilasta sen lisäksi, että se on tuominnut Libyan ja muiden maiden kansalaisten teloitukset, joita Libyassa on suoritettu,

E.  ottaa huomioon, että Libya on ratifioinut Afrikan unionin yleissopimuksen Afrikan pakolaisongelmien erityisistä näkökohdista ja että yleissopimuksen 8 artiklassa painotetaan, että yleissopimuksella täydennetään tehokkaasti Afrikan alueella Yhdistyneiden kansakuntien vuoden 1951 yleissopimusta pakolaisten asemasta ja että Afrikan unionin jäsenvaltiot toimivat yhteistyössä UNHCR:n kanssa; toteaa kuitenkin, ettei Libya ole ratifioinut vuoden 1951 YK:n pakolaissopimusta, joka on ainoa kansainvälinen yleissopimus, johon sisältyy kattava pakolaisten määritelmä ja jonka johdosta toteutetaan sitovia suojelutoimenpiteitä ja otetaan käyttöön erityinen mekanismi UNHCR:n viraston suorittamaa valvontaa varten,

F.  ottaa huomioon, että on olemassa kattavia todisteita Libyan siirtotyöläisiin näiden kansallisen tai etnisen alkuperän perusteella kohdistamasta laajamittaisesta syrjinnästä ja erityisesti sen afrikkalaisiin siirtotyöläisiin kohdistamasta rotusyrjinnästä, ja on syvästi huolissaan tiedoista, jotka koskevat naisiin kohdistuvaa seksuaalista väkivaltaa,

G.  ottaa huomioon, että EU:n perusoikeuskirjan 19 artiklan 2 kohdassa määrätään, että ketään ei saa palauttaa, karkottaa tai luovuttaa sellaiseen maahan, jossa häntä vakavasti uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu epäinhimillinen tai halventava rangaistus tai kohtelu,

H.  ottaa huomioon, että Libya valittiin 13. toukokuuta 2010 YK:n ihmisoikeusneuvostoon, että se on ratifioinut useita kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia ja että näin ollen sitä sitovat ihmisoikeuksien kunnioittamista koskevat kansainväliset velvoitteet, mutta se ei ole tähän mennessä vielä toteuttanut konkreettisia toimenpiteitä ihmisoikeustilanteensa parantamiseksi ja todellisen yhteistyön aloittamiseksi YK:n erityismenettelyjen ja perussopimuksen mukaisten elinten kanssa; ottaa huomioon, että ihmisoikeudet ovat jakamattomia ja että siitä huolimatta, että Libyan kansalaiset ja Libyassa asuvat ulkomaalaiset nauttivat valtion tulonsiirtojen ansiosta tiettyjä taloudellisia ja sosiaalisia etuuksia, he ovat vailla useimpia kansalais- ja poliittisia oikeuksia, kuten sanavapautta, kokoontumis- ja yhdistymisvapautta, oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, työoikeuksia, naisten oikeuksia sekä vapaita vaaleja, ja ottaa huomioon, että mielivaltaisia pidätyksiä, kidutusta, katoamisia ja syrjintää tapahtuu usein varsinkin siirtotyöläisten tapauksessa,

I.  ottaa huomioon, että Libyassa valtion vallankäyttö ei perustu oikeusvaltioperiaatteeseen eikä demokraattiseen vastuuvelvollisuuteen ja että se on johtanut mielivaltaiseen ja ennalta arvaamattomaan käytökseen ulkomaalaisia ja heidän etujaan kohtaan, kuten äskettäin tapahtui sveitsiläisten liikemiesten ja tavallisen rikollisuuden vuoksi teloitettujen ulkomaalaisten, joiden henkilöllisyyttä ei ole paljastettu, tapauksessa,

1.  esittää meneillään olevien puitesopimusneuvottelujen yhteydessä neuvostolle seuraavat suositukset:

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja tiedoksi komissiolle sekä Euroopan unionin jäsenvaltioiden hallituksille.

(1) EUVL C 244 E, 18.10.2007, s. 208. (2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0246.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. tammikuuta 2011 kristittyjen tilanteesta ja uskonnonvapaudesta

P7_TA(2011)0021 RC-B7-0039/2011

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa ja erityisesti 15. marraskuuta 2007 antamansa päätöslauselman vakavista tapahtumista, jotka uhkaavat kristillisten yhteisöjen ja muiden uskonnollisten yhteisöjen olemassaoloa(1), 21. tammikuuta 2010 antamansa päätöslauselman uskonnollisiin vähemmistöihin viime aikoina kohdistuneista hyökkäyksistä(2), 6. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman laajoista julmuuksista Nigerian Josissa(3), 20. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman uskonnonvapaudesta Pakistanissa(4) sekä 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman Irakista: kuolemanrangaistus (varsinkin Tariq Azizin tapaus) ja hyökkäykset kristittyjen yhteisöjä vastaan(5),

–  ottaa huomioon vuosittaiset kertomukset maailman ihmisoikeustilanteesta ja erityisesti 16. joulukuuta 2010 antamansa päätöslauselman vuosittaisesta ihmisoikeusraportista 2009 sekä Euroopan unionin ihmisoikeuspolitiikasta(6),

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 18 artiklan,

–  ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 18 artiklan,

–  ottaa huomioon vuonna 1981 annetun YK:n julistuksen kaikkinaisen uskontoon tai vakaumukseen perustuvan syrjinnän ja suvaitsemattomuuden poistamisesta,

–  ottaa huomioon uskonnon- ja uskonvapautta käsittelevän YK:n erityisedustajan kertomukset ja erityisesti 29. joulukuuta 2009, 16. helmikuuta 2010 ja 29. heinäkuuta 2010 päivätyt kertomukset,

–  ottaa huomioon vuonna 1950 tehdyn Euroopan ihmisoikeussopimuksen 9 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 10 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan 5 kohdan,

–  ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 17 artiklan,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Catherine Ashtonin julkilausuman Aleksandriassa Egyptissä 1. tammikuuta 2011 koptikirkon jäseniin kohdistetun iskun johdosta,

–  ottaa huomioon parlamentin puhemiehen Jerzy Buzekin julkilausuman egyptiläiskirkossa 1. tammikuuta 2011 tapahtuneen kuolettavan pommi-iskun johdosta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unioni on toistuvasti vakuuttanut olevansa sitoutunut uskonnon, omantunnon ja ajatuksen vapauteen ja korostanut, että hallituksilla on velvollisuus taata nämä vapaudet kaikkialla maailmassa; katsoo, että ihmisoikeuksien, demokratian ja kansalaisvapauksien kehittäminen on yhteinen perusta, jolle Euroopan unioni rakentaa suhteensa kolmansiin maihin, ja että siitä on määrätty demokratialausekkeella EU:n ja kolmansien maiden välisissä sopimuksissa,

B.  toteaa, että kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 18 artiklan mukaan kaikilla on oikeus ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen; toteaa tämän oikeuden sisältävän vapauden tunnustaa omavalintaista uskontoa tai uskoa taikka omaksua se, vapauden joko yksinään tai yhdessä muiden kanssa julkisesti tai yksityisesti harjoittaa uskontoaan tai uskoaan jumalanpalveluksissa, uskonnollisissa menoissa, hartaudenharjoituksissa ja opetuksessa,

C.  toteaa, että ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapaus koskee sekä uskontokuntiin kuuluvia että ateisteja, agnostikkoja ja uskonnottomia,

D.  toteaa, että kristittyjen yhteisöihin kohdistuvien hyökkäysten määrä on kasvanut maailmanlaajuisesti vuonna 2010 samoin kuin jumalanpilkan vuoksi nostettujen oikeusjuttujen ja annettujen kuolemantuomioiden määrä, ja panee merkille, että ne usein koskevat naisia; toteaa, että uskonnonvapautta koskevista tilastoista viime vuosien ajalta näkyy, että suurin osa uskontoon liittyvistä väkivaltaisuuksista kohdistuu kristittyihin, kuten kerrotaan Aid to the Church in Need -järjestön laatimassa uskonnonvapautta maailmassa koskevassa raportissa vuodelta 2009; korostaa, että joissakin tapauksissa kristittyjen yhteisöjen tilanne on sellainen, että niiden olemassaolon jatkuminen on uhattuna, mikä voi johtaa asianomaisten maiden uskonnollisen perinnön merkittävän osan katoamiseen,

E.  ottaa huomioon, että taas kerran tapettiin viattomia ihmisiä hirvittävissä hyökkäyksissä, joiden tarkoituksena oli iskeä kristittyjen yhteisöön Nigeriassa 11. tammikuuta 2011; ottaa huomioon, että useita kirkkoja vastaan hyökättiin 24. joulukuuta 2010 Maidugurissa ja 25. joulukuuta 2010 Josin kaupungissa Nigeriassa tehtiin pommihyökkäyksiä, joissa kuoli 38 siviiliä ja kymmeniä muita haavoittui; ottaa huomioon, että 21. joulukuuta 2010 Turun kaupungissa Nigeriassa miekoilla ja viidakkoveitsillä aseistautuneet miehet hyökkäsivät paikallisten kristittyjen kyläläisten kimppuun, surmasivat kolme ja haavoittivat kahta ihmistä; ottaa huomioon, että 3. joulukuuta 2010 Josin kaupungissa Nigeriassa tapahtuneessa hyökkäyksessä surmattiin seitsemän kristittyä, myös naisia ja lapsia, ja neljä muuta loukkaantui;

F.  toteaa, että Punjabin kuvernöörin Salmaan Taseerin salamurha 4. tammikuuta 2011 sekä Asia Noreenin tapaus Pakistanissa johtivat kansainvälisen yhteisön protestointiin,

G.  toteaa, että koptilaiskristittyihin Aleksandriassa 1. tammikuuta 2011 kohdistuneessa terrori-iskussa surmattiin ja vahingoitettiin viattomia siviilejä,

H.  ottaa huomioon, että 25. joulukuuta 2010 Filippiineillä Sulun kaupungissa sijaitsevassa kappelissa tehdyssä joulupäivän pommi-iskussa loukkaantui yhteensä 11 henkilöä, heidän joukossaan pappi ja yhdeksänvuotias tyttö,

I.  panee merkille, että Rizokarpason ja Ayia Triadan kylissä Pohjois-Kyproksessa 25. joulukuuta 2010 pidetty joulumessu keskeytettiin voimakeinoin,

J.  ottaa huomioon, että Bagdadin kristittyjen koteihin kohdistetuissa pommihyökkäysten sarjassa 30. joulukuuta 2010 jihadistiterroristit iskivät assyrialaisia kristittyjä perheitä vastaan, jolloin ainakin kaksi ihmistä kuoli ja 14 loukkaantui; ottaa huomioon, että 27. joulukuuta 2010 tienvarsipommi surmasi assyrialaisen kristityn naisen ja haavoitti tämän aviomiestä Irakin Dujailissa; panee merkille, että kaksi Irakin kristittyä surmattiin Mosulissa 22. marraskuuta 2010; ottaa huomioon, että kristittyjen alueille suunnattu iskujen sarja surmasi viattomia siviilejä Bagdadissa 10. marraskuuta 2010; ottaa huomioon, että Bagdadissa sijaitsevassa Syyrian katoliseen kuuluvassa Our Lady of Deliverance -kirkossa 1. marraskuuta 2010 tehdyssä joukkomurhassa kuoli 52 ihmistä, heidän joukossaan naisia ja lapsia,

K.  ottaa huomioon, että Iranin islamilaisen tasavallan hallitus on kiihdyttänyt kristittyjen vastaista kampanjaa maassa ja että yli sata ihmistä on pidätetty viime kuukausien aikana, monien on ollut pakko paeta maasta tai kohdata syytteitä rikoksista tai mahdollisesti kuolemantuomion,

L.  korostaa, että myös Vietnamissa katolisen kirkon ja muiden uskonnollisten yhteisöjen toimintaa on tukahdutettu voimakkaasti, mistä osoituksena on Vietnamin ”vuoristolaisyhteisöjen” vakava tilanne; katsoo kuitenkin, että voidaan pitää myönteisenä Vietnamin hallinnon mielenmuutosta Isä Nguyen Van Lyn tapauksessa, mikä johti tämän vapauttamiseen,

M.  katsoo, että väkivaltaisten ääri-islamistien hyökkäykset kohdistuvat myös kyseisten valtioiden nykyisiin hallituksiin ja että niillä pyritään luomaan sekasortoa ja aloittamaan sisällissota eri uskonnollisten ryhmien välillä,

N.  ottaa huomioon, että muun maailman tavoin myös Euroopassa loukataan uskonnonvapautta, kun uskonnollisiin vähemmistöihin kuuluviin henkilöihin kohdistetaan hyökkäyksiä heidän vakaumuksensa vuoksi ja harjoitetaan uskontoon perustuvaa syrjintää,

O.  katsoo, että yhteisöjen välinen vuoropuhelu on ratkaisevan tärkeää maailman kansojen välisen rauhan ja keskinäisen ymmärtämyksen edistämiseksi,

1.  tuomitsee kristittyjen yhteisöihin eri maissa kohdistuneet äskettäiset iskut ja ilmaisee myötätuntonsa uhrien perheille; on syvästi huolissaan kristittyjen yhteisöihin kohdistuvan suvaitsemattomuuden, painostuksen ja väkivallan lisääntymisestä etenkin Afrikan, Aasian, ja Lähi-idän maissa;

2.  pitää tervetulleina kyseisten maiden viranomaisten pyrkimyksiä saada selville kristittyjen yhteisöjä vastaan tehtyjen hyökkäysten suunnittelijat ja tekijät; kehottaa hallituksia varmistamaan, että kaikki näihin rikoksiin syyllistyneet ja henkilöt, jotka ovat vastuusta näistä iskuista sekä muista väkivaltaisuuksista kristittyjä tai muiden uskontojen tai vähemmistöjen edustajia kohtaan, saatetaan tuomioistuimen eteen ja tuomitaan asianmukaisesti;

3.  tuomitsee ankarasti kaiken väkivallan kristittyjä ja muita uskonnollisia yhteisöjä vastaan sekä kaikenlaisen uskontoon ja uskoon perustuvan syrjinnän ja suvaitsemattomuuden, joka kohdistuu uskonnon harjoittajiin, uskonnostaan luopuneisiin ja uskonnottomiin; korostaa jälleen kerran, että ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapaus on perusihmisoikeus;

4.  on huolestunut kristittyjen laajasta muutosta pois monista maista viime vuosina, erityisesti Lähi-idän maista;

5.  ilmaisee huolensa siitä, että Pakistanin jumalanpilkkalakia, jota edesmennyt kuvernööri Salman Taseer avoimesti vastusti, käytetään edelleen vainoamaan tiettyjä uskontokuntia, mukaan lukien kristittyjä, kuten Asia Noreenia, kristittyä viiden lapsen äitiä, joka on tuomittu kuolemaan, ja että kuvernööri Salman Taseerin murhaajaa pidetään Pakistanin yhteiskunnassa laajalti sankarina;

6.  on ilahtunut Egyptin suuren yleisön reaktiosta, kun se päättäväisesti tuomitsi terroriteon ja ymmärsi nopeasti, että hyökkäyksen tarkoituksena oli heikentää syvälle juurtuneita, perinteisiä yhteyksiä kristittyjen ja muslimien välillä Egyptissä; on tyytyväinen Egyptin koptikristittyjen ja muslimien yhteisistä mielenosoituksista hyökkäystä vastaan; on tyytyväinen myös siitä, että Egyptin presidentti Hosni Mubarak, Al-Azharin suursheikki ja Egyptin päämufti ovat tuominneet hyökkäyksen julkisesti;

7.  ei hyväksy, että Turkin viranomaiset keskeyttivät voimakeinoin joulupäivänä Kyproksen pohjoisosassa jäljellä olevien 300 kristityn pitämän joulumessun;

8.  on hyvin huolissaan siitä, että terroritekojen toteuttajat käyttävät uskontoa väärin monilla alueilla maailmassa; arvostelee ankarasti uskonnon välineellistämistä erilaisissa poliittisissa konflikteissa;

9.  kehottaa sellaisten valtioiden viranomaisia, joissa tiettyjä uskontokuntia vastaan on hyökätty hälyttävän usein, kantamaan vastuunsa siitä, että taataan kaikkien uskontokuntien jäsenille mahdollisuus harjoittaa uskontoaan normaalisti ja julkisesti, lisäämään pyrkimyksiään tarjota luotettavaa ja tehokasta suojelua maansa uskontokunnille sekä takaamaan maansa kaikkien uskontokuntien jäsenten henkilökohtaisen turvallisuuden ja fyysisen koskemattomuuden ja näin ollen noudattamaan velvoitteita, joihin he jo ovat sitoutuneet kansainvälisesti;

10.  korostaa jälleen, että ihmisoikeuksien ja kansalaisvapauksien kuten uskonnon- ja uskonvapauden kunnioittaminen kuuluu Euroopan unionin perusperiaatteisiin ja -tavoitteisiin ja muodostaa yhteisen perustan sen suhteille kolmansiin maihin;

11.  kehottaa neuvostoa, komissiota ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa / komission varapuheenjohtajaa kiinnittämään kolmansien maiden kanssa tehtävissä sopimuksissa ja yhteistyössä sekä ihmisoikeuskertomuksissa entistä enemmän huomiota uskonnonvapauteen ja uskonnollisten yhteisöjen, myös kristittyjen, asemaan;

12.  kehottaa 31. tammikuuta 2011 pidettävää tulevaa ulkoasiain neuvostoa keskustelemaan kristittyjen vainoista ja uskonnon- ja uskonvapaudesta ja katsoo, että keskustelun pitäisi synnyttää konkreettisia tuloksia, erityisesti välineitä, joita voidaan käyttää tarjoamaan turvaa ja suojelua uhattuina oleville kristittyjen yhteisöille kaikkialla maailmassa;

13.  kehottaa unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa / Euroopan komission varapuheenjohtajaa kehittämään kiireellisesti EU:n strategiaa panna uskonnonvapaus ihmisoikeutena täytäntöön, mukaan lukien luettelo toimista niitä valtioita vastaan, jotka tietoisesti jättävät suojelematta tiettyjä uskontokuntia;

14.  pyytää korkeaa edustajaa, viimeaikaisten tapahtumien valossa ja ottaen huomioon kasvavan tarpeen analysoida ja ymmärtää kulttuuriin ja uskontoon liittyvien seikkojen kehittymistä kansainvälisissä suhteissa ja nykyajan yhteiskunnissa, kehittämään Euroopan ulkosuhdehallinnon ihmisoikeuksia käsittelevään osastoon pysyvän valmiuden seurata hallitusten asettamia ja yhteiskunnallisia rajoituksia uskonnonvapaudelle ja liitännäisoikeuksille, ja raportoimaan niistä vuosittain parlamentille;

15.  kehottaa neuvostoa, komissiota ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa / Euroopan komission varapuheenjohtajaa ja parlamenttia lisäämään uskonnonvapautta koskevan luvun vuotuiseen ihmisoikeusraporttiinsa;

16.  kehottaa EU:n toimielimiä noudattamaan SEUT:n 17 artiklan mukaista velvoitetta pitää yllä avointa, läpinäkyvää ja säännöllistä vuoropuhelua kirkkojen ja uskonnollisten, filosofisten ja tunnustuksettomien organisaatioiden kanssa sen varmistamiseksi, että kristittyjen ja muiden uskonnollisten yhteisöjen vaino on ensisijainen asia, josta keskustellaan järjestelmällisesti;

17.  kehottaa Euroopan kaikkien uskonnollisten yhteisöjen johtajia tuomitsemaan hyökkäykset kristittyjen yhteisöjä ja muita uskonnollisia ryhmiä vastaan kaikkien uskontokuntien tasapuolisen kunnioituksen pohjalta;

18.  toistaa tukevansa kaikkia aloitteita, jolla pyritään edistämään uskonnollisten ja muiden yhteisöjen vuoropuhelua ja vastavuoroista kunnioitusta; kehottaa kaikkia uskonnollisia auktoriteetteja edistämään suvaitsemista ja tekemään aloitteita vihaa sekä väkivaltaisia ja radikaaleja ääriliikkeitä vastaan;

19.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle / komission varapuheenjohtajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Egyptin parlamentille ja hallitukselle, Iranin parlamentille ja hallitukselle, Irakin parlamentille ja hallitukselle, Nigerian parlamentille ja hallitukselle, Pakistanin parlamentille ja hallitukselle, Filippiinien parlamentille ja hallitukselle, Vietnamin parlamentille ja hallitukselle ja Islamilaisten maiden järjestölle.

(1) EUVL C 282 E, 6.11.2008, s. 474. (2) EUVL C 305 E, 11.11.2010, s. 7. (3) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0157. (4) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0194. (5) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0448. (6) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0489.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. tammikuuta 2011 Valko-Venäjän tilanteesta

P7_TA(2011)0022 RC-B7-0044/2011

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa Valko-Venäjän tilanteesta ja erityisesti 17. joulukuuta 2009 antamansa päätöslauselman(1),

–  ottaa huomioon tiettyihin Valko-Venäjän virkamiehiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä 25. lokakuuta 2010 tehdyn neuvoston päätöksen 2010/639/YUTP(2), jolla sekä rajoittavien toimenpiteiden että keskeytyksen voimassaoloa jatketaan 31. lokakuuta 2011 asti,

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2010 kokoontuneen ulkoasiainneuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston (ODIHR) ja Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen 20. joulukuuta 2010 esittämät alustavat havainnot ja päätelmät Valko-Venäjän presidentinvaaleista,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 4 kohdan,

A.  toteaa, että itäistä kumppanuutta koskevassa Prahan huippukokouksen julkilausumassa vahvistetaan muun muassa Valko-Venäjän sitoutuminen kansainvälisen oikeuden periaatteisiin ja perusarvoihin, myös demokratiaan, oikeusvaltion periaatteeseen sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamiseen,

B.  ottaa huomioon, että neuvosto kehotti 25. lokakuuta 2010 ”Valko-Venäjän viranomaisia varmistamaan, että (presidentin)vaalit järjestetään demokraattisia vaaleja koskevien kansainvälisten normien ja sääntöjen sekä Valko-Venäjän Etyjissä ja YK:ssa tekemien sitoumusten mukaisesti”,

C.  ottaa huomioon, että Valko-Venäjä oli sitoutunut harkitsemaan Etyjin ja ODIHR:n suosituksia, jotka koskevat vaalilakiin tehtäviä parannuksia, jotta se olisi demokraattisia vaaleja koskevien kansainvälisten normien mukainen, sekä kuulemaan Etyjiä ehdotetuista muutoksista; toteaa, että Valko-Venäjän kansalliskokous hyväksyi vaalilain uudistuksen kuulematta Etyjiä etukäteen,

D.  ottaa huomioon, että neuvosto ”on edelleen valmis syventämään suhteitaan Valko-Venäjään sen mukaan, miten Valko-Venäjä edistyy demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion alalla, ja auttamaan Valko-Venäjää saavuttamaan nämä tavoitteet. Mikäli Valko-Venäjällä edistytään näillä aloilla, neuvosto on valmis ryhtymään toimiin sopimusperusteisten suhteiden kohentamiseksi sen kanssa.”,

E.  ottaa huomioon, että arvioituaan Valko-Venäjän kehitystä neuvosto päätti jatkaa tiettyihin Valko-Venäjän virkamiehiin kohdistettavia rajoittavia toimenpiteitä mutta keskeyttää matkustuskiellon Euroopan unioniin 31. lokakuuta 2011 asti,

F.  ottaa huomioon, että Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen ja ODIHR:n lausunnossa Valko-Venäjän presidentinvaaleja koskevista alustavista havainnoista ja päätelmistä todettiin, että vaalien edellä toteutettiin joitakin uudistuksia, mutta vaalipäivänä tapahtuneet vakavat säännönvastaisuudet ja vuoden 2010 joulukuun 19. päivän iltana puhjenneet väkivaltaisuudet jättivät ne varjoonsa,

G.  ottaa huomioon, että yli 700 henkilöä pidätettiin heidän osallistuttuaan 19. joulukuuta 2010 Minskissä järjestettyyn mielenosoitukseen ja että useimmat heistä on vapautettu lyhyiden hallinnollisten rangaistusten jälkeen, kun taas 24:ää opposition aktivistia ja toimittajaa ja heidän joukossaan myös kuutta presidenttiehdokasta syytetään ”yleisten levottomuuksien järjestämisestä” ja niihin liittyneistä väkivaltaisista hyökkäyksistä ja aseellisesta vastarinnasta, mistä rangaistuksena saattaa olla jopa 15 vuoden vankeustuomio; ottaa huomioon, että syytteen saattaa saada vielä 14 muuta henkilöä,

H.  ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin puhemies, unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja ja YK:n pääsihteeri tuomitsivat jyrkästi sen, että poliisi hajotti mielenosoituksen 19. joulukuuta 2010, samoin kuin lainvalvontaviranomaisten muut demokraattisen opposition, vapaiden tiedotusvälineiden ja kansalaisyhteiskunnan aktivistien vastaiset toimet,

I.  ottaa huomioon, että mielenosoittajia ja poliittisen opposition edustajia ja heidän perheitään edustavat asianajajat ovat vaarassa menettää toimilupansa ja oikeutensa toimia ammatissaan,

1.  katsoo Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen ja ODIHR:n esittämissä alustavissa päätelmissä tehtyjen havaintojen perusteella, että 19. joulukuuta 2010 pidetyt presidentinvaalit eivät täyttäneet vapaiden, oikeudenmukaisten ja avoimien vaalien kansainvälisiä normeja; pitää näitä vaaleja jälleen yhtenä menetettynä tilaisuutena siirtyä demokratiaan Valko-Venäjällä ja pyytää ODIHR:n raportoimien lukuisten vakavien säännönvastaisuuksien vuoksi, että järjestettäisiin uudet vaalit Etyjin normien mukaisissa vapaissa ja demokraattisissa olosuhteissa;

2.  tuomitsee poliisin ja KGB-joukkojen vaalipäivänä harjoittaman raa'an väkivallan mielenosoittajia kohtaan ja on erityisen närkästynyt Nekljajeviin kohdistuneesta raa'asta hyökkäyksestä, ja katsoo kummankin tapahtuman osoittavan, että demokratian keskeisiä periaatteita, kuten kokoontumisvapautta ja ilmaisunvapautta, sekä ihmisoikeuksia on loukattu vakavasti; on myös erityisen huolissaan siitä, että Valko-Venäjän viranomaiset ovat yrittäneet ottaa 19. joulukuuta 2010 pidetyistä vaaleista lähtien vangittuina olleiden presidenttiehdokkaan Andrei Sannikovin ja tutkivan toimittajan Irina Halipin kolmevuotiaan pojan Danil Sannikovin valtion huostaan; on erityisen huolestunut viimeksi kuluneiden 31 päivän ajan nälkälakossa olleen Mikalay Statkevichin terveydentilasta;

3.  tuomitsee jyrkästi rauhanomaisten mielenosoittajien ja lähes kaikkien presidenttiehdokkaiden (kuten Uladzimir Nekljajev, Andrei Sannikov, Mikalay Statkevich ja Aleksey Michalevich), demokraattisen opposition johtajien (kuten Pavel Sevyarynets ja Anatoly Lebedko) ja useiden kansalaisyhteiskunnan aktivistien, toimittajien, opettajien ja opiskelijoiden pidätykset ja vangitsemisen, sillä heitä uhkaavat jopa 15 vuoden vankeustuomiot; vaatii suorittamaan näistä tapahtumista riippumattoman ja puolueettoman kansainvälisen tutkinnan Etyjin tuella; vaatii, että poliittisin perustein nostetuista syytteistä luovutaan välittömästi;

4.  tuomitsee kaiken painostuksen ja kehottaa Valko-Venäjän viranomaisia lopettamaan välittömästi kansalaisyhteiskunnan aktivistien kaikenlaisen häirinnän, pelottelun ja uhkailun, myös ratsiat, etsinnät ja aineiston takavarikoinnin yksityisasunnoissa, riippumattomien tiedotusvälineiden toimitiloissa ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen toimistoissa sekä karkotukset korkeakouluista ja työpaikoilta;

5.  vaatii vapauttamaan välittömästi ja ehdoitta kaikki vaalipäivänä ja sen jälkeen pidätetyt henkilöt, myös Amnesty Internationalin tunnustamat mielipidevangit; kehottaa samalla Valko-Venäjän viranomaisia päästämään pidätetyt tapaamaan esteettä omaisiaan ja tarjoamaan heille oikeusapua ja terveydenhoitoa;

6.  pahoittelee Valko-Venäjän viranomaisten päätöstä sulkea Etyjin toimisto maassa ja kehottaa Valko-Venäjän viranomaisia peruuttamaan tämän päätöksen;

7.  tuomitsee monien tärkeiden verkkosivustojen sulkemisen Valko-Venäjän vaalipäivänä, mukaan lukien verkostosivustot ja opposition sivustot; korostaa, että Valko-Venäjän nykyinen medialainsäädäntö ei ole kansainvälisten normien mukainen, ja kehottaa Valko-Venäjää näin ollen tarkistamaan ja muuttamaan sitä;

8.  kehottaa neuvostoa, komissiota ja korkeaa edustajaa tarkistamaan Euroopan unionin Valko-Venäjän–politiikkaa ja harkitsemaan myös kohdennettuja talouspakotteita ja kaiken Kansainvälisen valuuttarahaston lainojen kautta myönnetyn makrotaloudellisen avun sekä Euroopan investointipankin ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin lainaoperaatioiden jäädyttämistä; korostaa, että Euroopan naapuruuspolitiikan painopisteitä ja Valko-Venäjälle annettavaa kansallista apua olisi kohdennettava uudelleen sen varmistamiseksi, että kansalaisyhteiskuntaa tuetaan asianmukaisesti; toistaa, että demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevaa eurooppalaista rahoitusvälinettä on käytettävä tehokkaasti;

9.  pyytää komissiota tukemaan kaikin taloudellisin ja poliittisin keinoin Valko-Venäjän kansalaisyhteiskunnan, riippumattomien tiedotusvälineiden (kuten TV Belsat, European Radio for Belarus, Radio Racja) ja Valko-Venäjällä toimivien valtiosta riippumattomien järjestöjen ponnisteluja demokratian edistämiseksi ja nykyhallinnon vastustamiseksi; katsoo, että olisi tehostettava ja helpotettava Valko-Venäjän valtiosta riippumattomien järjestöjen ja kansainvälisten valtiosta riippumattomien järjestöjen suhteita; kehottaa komissiota samalla keskeyttämään nykyisen yhteistyön Valko-Venäjän valtion omistamien tiedotusvälineiden kanssa ja perumaan niille myönnetyn tuen; samalla komission olisi rahoitettava se, että Uladzimir Nekljajevin runokirjat, jotka Valko-Venäjän viranomaiset takavarikoivat ja polttivat hiljattain, painetaan uudelleen ja saatetaan jakeluun;

10.  kehottaa komissiota kehittämään rekisteröintijärjestelmän valtiosta riippumattomille järjestöille, joilta on poliittisista syistä evätty rekisteröintioikeus Valko-Venäjällä, jotta ne voisivat hyödyntää unionin ohjelmia;

11.  kehottaa komissiota jatkamaan ja lisäämään rahoitustukea Liettuan Vilnassa sijaitsevalle eurooppalaiselle humanistiselle yliopistolle, myöntämään kansalaisaktivismin vuoksi vainotuille ja yliopistoista erotetuille valkovenäläisille opiskelijoille enemmän stipendejä sekä tukemaan Varsovassa 2. helmikuuta 2011 järjestettävää tuenantajien ”Solidaarisuutta Valko-Venäjälle” -konferenssia ja seuraavaa Vilnassa 3.–4. helmikuuta 2011 järjestettävää konferenssia;

12.  kehottaa neuvostoa, komissiota ja korkeaa edustajaa soveltamaan välittömästi uudelleen viisumikieltoa Valko-Venäjän korkeisiin viranomaisiin ja laajentamaan sen koskemaan muita sellaisia valtion virkamiehiä, oikeuslaitoksen jäseniä ja turvallisuuspalvelun virkamiehiä, joiden voidaan katsoa olevan vastuussa vaalivilpistä ja vaaleja seuranneista opposition jäsenten vainosta ja pidätyksistä, sekä jäädyttämään heidän varansa; katsoo, että seuraamusten olisi oltava voimassa vähintään niin kauan, kunnes kaikki poliittiset vangit ja pidätetyt henkilöt ovat päässeet vapaiksi ja heidät on vapautettu syytteistä; on tyytyväinen Puolan hallituksen näyttämään hyvään esimerkkiin, koska se on asettanut omat matkustusrajoitteensa Minskin hallinnon edustajille mutta samalla helpottanut Valko-Venäjän kansalaisten pääsyä Euroopan unioniin;

13.  kehottaa neuvostoa harkitsemaan mahdollisuutta keskeyttää Valko-Venäjän osallistuminen itäistä kumppanuutta koskeviin toimiin viimeistään Budapestissa pidettävässä itäistä kumppanuutta koskevassa huippukokouksessa, jos Valko-Venäjän tilanteesta ei saada hyväksyttävää selvitystä ja se ei merkittävästi parane; toteaa, että tätä keskeyttämistä ei tule soveltaa valtiosta riippumattomiin järjestöihin ja kansalaisyhteiskuntaan;

14.  kehottaa komissiota ja neuvostoa tehostamaan työtään takaisinottoa koskevien sopimusten ja viisumihuojennuksien – joihin kuuluvat kohtuulliset viisumimaksut, jotta voidaan tehostaa suoria kansalaisyhteyksiä – neuvotteluohjeita varten;

15.  luottaa siihen, että Euroopan unionin jäsenvaltiot eivät heikennä unionin toimia sellaisilla kahdenvälisillä aloitteilla Valko-Venäjän hallinnon kanssa, jotka vaarantavat yhteisen ulkopolitiikan uskottavuuden ja tehokkuuden;

16.  katsoo, että vuoden 2014 jääkiekon MM-kisojen kaltaisia urheilutapahtumia ei pitäisi järjestää Valko-Venäjällä niin kauan kuin maassa on poliittisia vankeja;

17.  pitää valitettavana, että Venäjän federaatio pitää Valko-Venäjän puolia tunnustamalla vaalituloksen ja luonnehtimalla tukahduttamistoimia maan ”sisäiseksi asiaksi; suosittelee, että komissio käy käynnistää vuoropuhelun unionin ulkopuolisten Valko-Venäjän naapureiden kanssa, joilla on perinteisesti erityiset suhteet tähän maahan ja jotka ovat myös Euroopan unionin kumppaneita, kuulee niitä ja koordinoi politiikkaa niiden kanssa, jotta voidaan maksimoida Euroopan unionin Valko-Venäjän–politiikan tehokkuus ja tehdä yhteistyötä, jossa yhdistyvät asianmukaisesti demokratiavajeen ja ihmisoikeusrikkomusten torjunta ja tarve välttää eristämästä Valko-Venäjää kansainvälisesti;

18.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, korkealle edustajalle, Euroopan unionin jäsenvaltioille, Valko-Venäjän presidentille, hallitukselle ja parlamentille sekä Euroopan neuvoston ja Etyjin parlamentaarisille yleiskokouksille.

(1) EUVL C 286 E, 22.10.2010, s. 16. (2) EUVL L 280, 26.10.2010, s. 18.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. tammikuuta 2011 kilpailupolitiikkaa koskevasta kertomuksesta 2009 (2010/2137(INI))

P7_TA(2011)0023 A7-0374/2010

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission vuoden 2009 kertomuksen kilpailupolitiikasta (KOM(2010)0282) ja komission yksiköiden valmisteluasiakirjan, joka täydentää komission vuoden 2009 kertomusta kilpailupolitiikasta (SEC(2010)0666),

–  ottaa huomioon 16. joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta(1),

–  ottaa huomioon 20. tammikuuta 2004 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 yrityskeskittymien valvonnasta (EY:n sulautuma-asetus)(2),

–  ottaa huomioon komission 13. lokakuuta 2008 antaman tiedonannon valtiontukisääntöjen soveltamisesta maailmanlaajuisen finanssikriisin seurauksena rahoituslaitosten suhteen toteutettuihin toimenpiteisiin(3) (pankkitiedonanto),

–  ottaa huomioon komission 5. joulukuuta 2008 esittämän tiedonannon rahoituslaitosten pääomapohjan vahvistamisesta tämänhetkisessä finanssikriisissä: tuen rajaaminen välttämättömään vähimmäismäärään ja suojatoimet kilpailun kohtuuttoman vääristymisen estämiseksi(4) (pääomapohjan vahvistamista koskeva tiedonanto),

–  ottaa huomioon komission 25. helmikuuta 2009 esittämän tiedonannon arvoltaan alentuneiden omaisuuserien käsittelystä yhteisön pankkisektorilla(5) (alentuneita omaisuuseriä koskeva tiedonanto),

–  ottaa huomioon komission 23. heinäkuuta 2009 antaman tiedonannon elinkelpoisuuden palauttamisesta ja rahoitusalalla tämänhetkisessä kriisissä toteutettujen rakenneuudistustoimenpiteiden arvioinnista valtiontukisääntöjen perusteella(6) (rakenneuudistustiedonanto) ja käyttää näistä viimeksi mainituista neljästä komission tiedonannosta tästä lähin yhteisnimitystä ”neljä rahoitusalan tiedonantoa”,

–  ottaa huomioon komission 17. joulukuuta 2008 esittämän tiedonannon valtiontukitoimenpiteitä rahoituksen saatavuuden turvaamiseksi tämänhetkisessä finanssi- ja talouskriisissä koskevien tilapäisten yhteisön puitteiden muuttamisesta(7) (väliaikaiset puitteet),

–  ottaa huomioon komission 9. helmikuuta 2009 esittämän tiedonannon ”Ohjeita komission ensisijaisista täytäntöönpanotavoitteista sovellettaessa EY:n perustamissopimuksen 82 artiklaa yritysten määräävän aseman väärinkäyttöön”(8),

–  ottaa huomioon komission ilmoituksen valtiontukien valvonnassa sovellettavista käytännesäännöistä(9), komission tiedonannon yksinkertaistetusta menettelystä tietyntyyppisten valtiontukien käsittelyssä(10) ja komission ilmoituksen valtiontukilainsäädännön täytäntöönpanosta kansallisissa tuomioistuimissa (yksinkertaistamispaketti)(11),

–  ottaa huomioon yhteisön suuntaviivat valtiontuesta ympäristönsuojelulle(12),

–  ottaa huomioon valtiontuen tulostaulut keväällä 2009 (KOM(2009)0164), syksyllä 2009 (KOM(2009)0661) ja keväällä 2010 (KOM(2010)0255),

–  ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman kilpailupolitiikkaa koskevista kertomuksista 2006 ja 2007(13) ja 9. maaliskuuta 2010 antamansa päätöslauselman kilpailupolitiikkaa koskevasta kertomuksesta 2008(14),

–  ottaa huomioon 26. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman elintarvikkeiden hinnoista Euroopan unionissa(15),

–  ottaa huomioon 19. helmikuuta 2008 antamansa kannanoton Euroopan unionissa toimivien suurten supermarketien vallan väärinkäytön tutkimiseen ja siihen puuttumiseen(16),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan sekä liikenne- ja matkailuvaliokunnan lausunnot (A7-0374/2010),

A.  toteaa, että viimeisten kahden vuoden rahoitus- ja talouskriisiin liittyneet poikkeukselliset olosuhteet ovat edellyttäneet poikkeuksellisia toimia; katsoo, että komission toimet ovat auttaneet rahoitusmarkkinoiden vakauttamisessa suojellen samalla yhteismarkkinoiden yhtenäisyyttä,

B.  toteaa, että kriisiaikoina on olennaista varmistaa rahoituksellinen vakaus, palauttaa luottovirrat ja uudistaa rahoitusjärjestelmää, jotta markkinat toimisivat hyvin; katsoo, että kilpailusääntöjä olisi sovellettava joustavasti mutta tinkimättä,

C.  toteaa, että protektionismi ja kilpailusääntöjen noudattamatta jättäminen vain syventäisivät ja pidentäisivät kriisiä,

D.   toteaa, että kilpailupolitiikka on keskeinen väline, jolla mahdollistetaan EU:lle dynaamiset, tehokkaat ja innovatiiviset sisämarkkinat ja maailmanlaajuinen kilpailukyky sekä rahoituskriisistä selviäminen,

E.  toteaa, että kasvavat budjettivajeet ja yhä suurempi julkinen velka monissa jäsenvaltioissa voivat hidastaa talouden elpymistä ja talouden kasvua vielä monien vuosien ajan,

F.  toteaa, että jäsenvaltioiden hallitukset ovat vastauksena rahoituskriisiin myöntäneet huomattavia valtiontukia käyttäen esimerkiksi takuujärjestelmiä, pääomapohjan vahvistamista ja pankkien rahoituksen maksuvalmiustuen täydentäviä muotoja; toteaa, että tällaiset toimet ovat antaneet pankeille merkittävän rahoituslähteen ja toimineet vakuutuksena rahoitusalan tavallisesti kohtaamien riskien varalta,

G.  toteaa, että empiiriset analyysit viittaavat siihen, että tällainen valtionapu on aiheuttanut erilaisia vaikutuksia ja vääristymiä, kuten yksityisten velkakirjojen tuottoerojen pienenemisen, mikä on otettava huomioon harkittaessa avun ulottamista laajemmalle tai tällä hetkellä voimassa olevien poikkeussääntöjen pidentämistä,

H.  toteaa, että verohallinto on tärkeä tekijä pidettäessä yllä kilpailulle suotuisia olosuhteita ja parannettaessa sisämarkkinoiden toimintaa,

I.  katsoo, että kilpailu on edelleen epätäydellistä energia-alalla, maataloustuotannossa ja muilla aloilla,

J.  katsoo, että pk-yritysten menestyksekäs kehittyminen vapaassa kilpailutilanteessa on finanssikriisin ratkaisemisen perusedellytyksiä,

Yleisiä huomiota

1.  pitää myönteisenä kilpailupolitiikkaa koskevaa kertomusta 2009;

2.  panee tyytyväisenä merkille, että komissio reagoi kriisiin nopeasti; kiittää komissiota siitä, että se on käyttänyt kilpailupoliittisia toimia tehokkaasti poikkeuksellisissa olosuhteissa;

3.  tukee edelleen parlamentin entistä aktiivisempaa roolia kilpailupolitiikan määrittämisessä mahdollistamalla sen osallistuminen lainsäädäntään; vaatii saada säännöllisesti tietoja kaikista tätä alaa koskevista aloitteista;

4.  kehottaa jälleen komissiota, joka on ainoa EU:n laajuinen toimivaltainen kilpailuviranomainen, kertomaan parlamentille yksityiskohtaisesti ja vuosittain parlamentin suositusten seurannasta ja selittämään kaikki poikkeamat parlamentin suosituksista; huomauttaa, että komission vastaus parlamentin kilpailupolitiikkaa koskevaan vuoden 2008 kertomukseen on pelkkä tiivistelmä toteutetuista toimista eikä sen perusteella saada minkäänlaista kuvaa toimenpiteiden tehokkuudesta;

5.  korostaa, että avointen markkinoiden ja kaikilla aloilla vallitsevien tasavertaisten toimintaedellytysten periaatteisiin perustuva EU:n kilpailupolitiikka muodostaa toimivien sisämarkkinoiden kulmakiven ja on pysyvien ja tietoon perustuvien työpaikkojen luomisen edellytys;

6.  painottaa vaatimuksiaan varmistaa johdonmukaisuus kaikkien EU:n politiikkojen ja Eurooppa 2020 -strategiassa kasvulle ja työllisyydelle asetettujen ensisijaisten tavoitteiden välillä; tähdentää, että tämä on erityisen tärkeää kilpailupolitiikan osalta;

7.  painottaa yleishyödyllisten palvelujen merkitystä, sillä niiden avulla voidaan vastata kansalaisten keskeisiin tarpeisiin; pyytää komissiota tarkastelemaan Lissabonin sopimuksen antamaa kehystä sen saattaessa loppuun työnsä, joka liittyy EU:n kilpailusääntöjen soveltamiseen yleistä taloudellista etua koskeviin palveluihin; pyytää saada olla tiiviisti mukana, kun komissio jatkaa työtään yleiseen taloudelliseen etuun liittyvien palveluiden valtiontukisääntöjä koskevan avoimen kuulemisen jälkeen;

8.  korostaa tarvetta laatia selkeät, pk-yrityksiä tukevat ja hyödyttävät kilpailusäännöt;

9.  huomauttaa, että pk-yritykset ovat erityisen tärkeitä koko Euroopan taloudelle; painottaa lisäksi pk-yritysten suurta innovointipotentiaalia ja toistaa komissiolle aiemmin esittämänsä pyynnön sisällyttää kertomukseensa erityinen luku, jossa keskitytään oikeudenmukaisten ja syrjimättömien kilpailuolosuhteiden luomiseen pk-yrityksiä varten;

10.  kehottaa komissiota käyttämään riippumattomia ja luotettavia asiantuntijoita kilpailupolitiikan kehittämisen kannalta välttämättömiin arviointeihin ja tutkimuksiin; kehottaa sitä julkistamaan saadut tulokset;

11.  pyytää komissiota varmistamaan, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 12 artikla, jonka mukaan ”kuluttajansuojaa koskevat vaatimukset otetaan huomioon unionin muita politiikkoja ja muuta toimintaa määriteltäessä ja toteutettaessa”, pannaan täytäntöön tulevassa sisämarkkinalainsäädännössä;

12.  kehottaa komissiota tuomaan kilpailupolitiikkaa koskevassa vuosittaisessa kertomuksessaan paremmin esiin kilpailusta kuluttajille koituvat edut;

13.  panee kiinnostuneena merkille komission esittämän kertomuksen neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 toimivuudesta viisi vuotta sen voimaan astumisen jälkeen, ja vaikka parlamentti onkin samaa mieltä siitä, että asetus on kilpailusääntöjen uudistamisen kulmakivi, jonka varassa EU ja kansalliset viranomaisten voivat niin ikään koordinoida toimintaansa, se panee kuitenkin merkille tarpeen selvittää painopisteiden määrittelyyn liittyvät erimielisyydet, jotka koskevat kilpailupolitiikan kehittämiseen ja yhteistyömekanismien toimintaan liittyviä merkittäviä näkökulmia, jotta asetusta voitaisiin soveltaa tehokkaammin;

14.  korostaa, että on kehitettävä kilpailu- ja kuluttajasuojapolitiikan välisiä synergioita ja myös otettava kilpailulainsäädännön rikkomusten uhreja varten käyttöön eurooppalainen ryhmäkanne, joka perustuu opt-in-periaatteeseen ja jossa otetaan huomioon parlamentin 26. maaliskuuta 2009 antamassa päätöslauselmassa vahvistetut kriteerit, joiden mukaan vain todellinen vahinko olisi korvattava ja korvaus olisi maksettava yksilöidylle henkilöryhmälle tai näiden henkilöiden nimittämille henkilöille; kehottaa komissiota tarkastelemaan, miten kyseinen mekanismi voitaisiin sisällyttää voimassa olevaan kansalliseen oikeusjärjestelmään;

15.  muistuttaa 25. huhtikuuta 2007 antamastaan päätöslauselmasta(17) vihreästä kirjasta yhteisön kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvista vahingonkorvauskanteista ja korostaa, että siihen liittyvään käsiteltävänä olevaan lainsäädäntöehdotukseen olisi sisällytettävä 26. maaliskuuta 2009 yhteisön kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvia vahingonkorvauskanteita koskevasta valkoisesta kirjasta annetun parlamentin päätöslauselman(18) sisältö; toistaa kehotuksensa, jonka mukaan komission olisi tehtävä viipymättä lainsäädäntöaloite, jolla helpotettaisiin yksittäisiä ja yhteisiä vaateita korvauksen saamiseksi EU:n kilpailuoikeuden rikkomisesta aiheutuneista vahingoista, ja katsoo, että lainsäädäntöaloitetta ei ole syytä lieventää liikaa; kehottaa komissiota myös varmistamaan, että lainsäädäntöaloite on laaja-alainen, että siinä vältetään Pohjois-Amerikan järjestelmät ylilyönnit ja että se hyväksytään tavallisella lainsäätämisjärjestyksellä;

16.  korostaa, että se on tukenut komission pyyntöä saada vuoden 2011 talousarviossa lisää määrärahoja kilpailualalla toimivalle komission henkilöstölle; pyytää saada tietoja lisämäärärahojen käytöstä; pyytää jälleen, että komission nykyisen henkilöstön tehtävät määriteltäisiin uudelleen komission tärkeimpien toimivaltuuksien mukaisella tavalla;

17.  korostaa, että menestyksekkään kilpailupolitiikan täytäntöönpano ja sisämarkkinoiden rajoittamaton toimivuus ovat Euroopan unionin kestävän taloudellisen kasvun ratkaisevia perusedellytyksiä;

18.  korostaa, että jäsenvaltioiden olisi käytettävä nykyisiä pyrkimyksiä julkisen talouden vakauttamiseksi ja kestävän elpymisen toteuttamiseksi saavuttaakseen yhdenmukaisemmat julkisen talouden kilpailuedellytykset;

19.  katsoo, että kilpailupolitiikalla olisi edistettävä ja vahvistettava avoimia standardeja ja yhteentoimivuutta, jotta estetään tilanne, jossa markkinoiden toimijoiden pieni vähemmistö epää kuluttajilta ja asiakkailta mahdollisuuden päästä osalliseksi tekniikan kehityksestä;

Erikoisluku: kilpailupolitiikka sekä rahoitus- ja talouskriisi

20.  pitää myönteisenä väliaikaisia valtiontukea koskevia sääntöjä, jotka laadittiin vastauksena rahoitus- ja talouskriisiin, eli neljää rahoitusalan tiedonantoa sekä muita aloja koskevaa väliaikaista kehystä; panee merkille, että valtiontukea koskevien väliaikaisten toimenpiteiden soveltamista jatketaan vielä vuodella;

21.  on huolissaan siitä, että nämä väliaikaiset toimet eivät ehkä jääkään väliaikaisiksi; korostaa, että väliaikaiset toimet ja poikkeusjärjestelyt on kumottava mahdollisimman pian erityisesti autoteollisuudessa; kehottaa komissiota kertomaan selkeästi toimien vähittäistä käytöstäpoistoa koskevista perusteista, joiden avulla päätetään toimien mahdollisesta pidentämisestä;

22.  kehottaa komissiota arvioimaan uudestaan, auttaako nykyinen väliaikainen järjestelmä tehokkaasti takaamaan yhtäläiset toimintaedellytykset koko unionissa ja johtaako järjestelmän harkinnanvarainen soveltaminen tässä suhteessa parhaaseen mahdolliseen tulokseen;

23.  kehottaa komissiota laatimaan yksityiskohtaisen arvioinnin päätöksistä, jotka tehtiin rahoitus- ja talouskriisin ratkaisemiseksi toteutettujen väliaikaisten valtiontukitoimenpiteiden täytäntöönpanon puitteissa; kehottaa ottamaan siinä huomioon järjestelmään perustuvien toimien laajuuden, avoimuuden asteen ja johdonmukaisuuden ja kehottaa liittämään arvioinnin komission seuraavaan vuotuiseen kertomukseen kilpailupolitiikasta;

24.  pyytää jälleen komissiota julkaisemaan vuoden 2010 aikana kattavan kertomuksen vihreälle elvytysohjelmalle ja ympäristönsuojeluun myönnettyjen valtiontukien tehokkuudesta;

25.  korostaa, että sellaisten rahoituslaitosten kilpailuasema on palautettava, jotka eivät ole turvautuneet valtiontukea koskeviin tilapäissääntöihin;

26.  kehottaa komissiota varmistamaan, että pankit palauttavat valtiontuen heti, kun rahoitusala on elpynyt, ja varmistamaan näin tasavertaisen kilpailun sisämarkkinoilla sekä yhtäläiset tukitoimista irrottautumisen edellytykset;

27.  kehottaa komissiota antamaan selvityksen velvoittavista rakennemuutostoimenpiteistä, jotka liittyvät jäsenvaltioiden välisistä takaisinmaksamisehtojen eroista aiheutuvista mahdollisista vääristävistä vaikutuksista;

28.  korostaa kuitenkin, että käynnissä oleva pankkialan vakauttaminen on tosiasiallisesti kasvattanut monien tärkeiden rahoituslaitosten markkinaosuutta, ja kehottaa sen vuoksi komissiota seuraamaan edelleen tiivisti tätä alaa, jotta kilpailu EU:n pankkimarkkinoilla lisääntyy, ja laatimaan myös rakenneuudistussuunnitelmia, jotka edellyttävät pankkitoimintojen erottamista toisistaan, jos vähittäistalletuksia on käytetty korkeamman riskin pankkitoimintojen ristikkäistukemiseen;

Kriisin ratkaisemiseksi annettujen väliaikaisten valtiontukisääntöjen tarkistaminen

29.  kehottaa komissiota laatimaan selonteon, josta käy ilmi valtiontukitoimenpiteiden vaikutus talouteen;

30.  kehottaa komissiota toimittamaan parlamentille perinpohjaisen selvityksen valtiontuen vaikutuksista kilpailuun kriisin aikana;

31.  kehottaa komissiota tällaisen kattavan vaikutustenarvioinnin jälkeen panemaan vaadittaessa täytäntöön korjaavia toimenpiteitä, joilla varmistetaan yhtäläiset toimintaedellytykset yhtenäismarkkinoilla;

32.  kehottaa komissiota toteuttamaan perinpohjaisen selvityksen vastauksena kriisiin hyväksyttyjen tarkistettujen valtiontukimekanismien vaikutuksista ja tarkastelemaan erityisesti kilpailua, yhtäläisten toimintaedellytysten ylläpitämistä EU:ssa, rahoitusuudistusta sekä työpaikkojen luomista;

33.  kehottaa jäsenvaltioita tekemään komission kanssa aktiivista yhteistyötä, jonka avulla kehitetään ja arvioidaan rahoitus- ja talouskriisin ratkaisemiseksi käyttöön otettuja tilapäisiä sääntöjä antamalla ajantasaisia ja yksityiskohtaisia kertomuksia sääntöjen täytäntöönpanosta ja tehokkuudesta; kehottaa komissiota laatimaan arvion toimistaan ja selonteon kolmansien maiden hyväksymien toimenpiteiden vaikutuksesta Euroopan unioniin;

34.  kehottaa komissiota varmistamaan, että valtiontukea hyväksyttäessä ja divestointitoimia laadittaessa toimitaan mahdollisimman avoimesti ja syrjimättömyyden periaatetta tiukasti noudattaen;

35.  kehottaa komissiota laatimaan tutkimukseen, jossa tarkastellaan EKP:n maksuvalmiustuen mahdollisia vaikutuksia kilpailun vääristymiseen;

36.  kehottaa komissiota seuraamaan tarkoin liikkeellä olevaa rahamäärää (M3) suhteessa valtiontukeen, joka on hyväksytty kilpailua vääristävän yritysten tahattoman liiallisen pääoman käytön estämiseksi;

Valtiontuen valvonta

37.  toteaa, että valtiontukia koskeva politiikka on keskeinen osa kilpailupolitiikkaa ja että valtionavun valvonta heijastaa tarvetta pitää yllä yhtäläisiä toimintaedellytyksiä kaikille yrityksille, jotka toimivat yhtenäismarkkinoilla;

38.  korostaa, että komission on tärkeää valvoa valtiontuen käyttöä huolellisesti sen takaamiseksi, että tällaisia tukijärjestelyitä ei käytetä kansallisen teollisuuden suojaamiseen tavalla, joka heikentää sisämarkkinoita ja unionin kuluttajien asemaa;

39.  pitää olennaisena, että arvioitaessa valtiontuen yhteensopivuutta perustamissopimuksen kanssa löydetään oikea tasapaino valtiontuen kilpailulle ja julkistaloudelle aiheuttamien kielteisten vaikutusten ja yhteisiin etuihin kohdistuvien myönteisten vaikutusten välillä;

40.  kehottaa laatimaan selkeät perusteet divestoinneille ottaen huomioon divestointien keskipitkän aikavälin vaikutukset asianomaisiin yrityksiin erityisesti niiden kasvun, innovoinnin ja työpaikkojen osalta sekä tällaisten yritysten merkityksen vähenemisen globaaleilla markkinoilla;

41.  kehottaa komissiota arvioimaan tarkoin finanssipoliittisia valtiontukimenettelyjä, joita sovelletaan joissakin jäsenvaltioissa, ja kehottaa tarkistamaan, ovatko ne syrjimättömiä ja avoimia;

42.  kehottaa komissiota perustamaan uudelleen finanssipoliittisen valtiontukiyksikkönsä ja tehostamaan sen toimintaa;

43.   katsoo, että sen varmistamiseksi, että komissio voi paremmin yksilöidä haitallisia verokilpailujärjestelmiä, on erittäin tärkeää, että EU:n yritysverotuksen käytännesääntöjä käsittelevän työryhmän vuonna 2002 tekemä päätös veropäätösten automaattisesta ilmoittamisesta (neuvoston asiakirja 11077/02) pannaan asianmukaisesti täytäntöön jäsenvaltioissa;

44.  panee huolestuneena merkille, että laittoman valtiontuen takaisinperintä on pitkä ja hankala prosessi; kehottaa komissiota tiukentamaan menettelyjä entisestään ja jatkamaan jäsenvaltioiden ja erityisesti toistuvien rikkojien painostusta;

45.  kehottaa komissiota tutkimaan, missä määrin liian antelias Euroopan unionin vapaiden päästöoikeuksien jakaminen tietyillä aloilla voi vääristää kilpailua, kun otetaan huomioon, että nämä päästöoikeudet, joiden tehokkuus on vähentynyt taloudellisen toiminnan hidastuessa, ovat tuottaneet satunnaisvoittoja tietyille yrityksille ja vähentäneet niiltä kannustimia huolehtia omasta osuudestaan siirtymisessä kohti ekotehokasta taloutta;

46.  korostaa, että valtiontuki olisi ensisijaisesti ohjattava yhteistä etua unionissa ajaviin hankkeisiin, kuten laajakaista- ja energiainfrastruktuurin käyttöönottoon;

47.  pitää myönteisinä nyt hyväksyttyjä laajakaistaverkkojen suuntaviivoja, jotka kattavat valtiontuet peruslaajakaistaverkoille (ADSL-, kaapeli-, mobiili-, satelliitti- tai langattomat laajakaistapalvelut) sekä tuen erittäin nopeille seuraavan sukupolven NGA-verkoille (kuitupohjaiset tai nykyiset kehittyneet parannetut kaapeliverkot), ja pyytää komissiota ja jäsenvaltioita jakamaan ja edistämään parhaita käytäntöjä ja lisäämään kilpailua;

48.  kehottaa komissiota julkaisemaan – ottaen huomioon, että kaikkien liikennemuotojen sisämarkkinoiden toteuttaminen on tarpeen – kertomuksen, jossa esitetään katsaus kaikista julkisen liikenteen alalle tarjotuista valtiontuista;

49.  toistaa kannattavansa liikenteen alan valtiontukea ja ympäristönsuojelua koskevia komission suuntaviivoja, joiden tarkoituksena on parantaa Euroopan liikenteen kestävyyttä; rohkaisee komissiota tehostamaan liikenteen alalla hyväksyttyjen valtiontukien kannustavuuteen perustuvaa luonnetta;

Kilpailuoikeus

50.  pitää myönteisenä komission omaksumaa tiukkaa suhtautumista kilpailua vääristäviin toimiin viime vuosina;

51.  pitää myönteisenä vertikaalisen ryhmäpoikkeusasetuksen jatkamista, sillä sen avulla varmistetaan tasapaino valmistajien ja kauppiaiden välillä; panee kuitenkin merkille, että komissio ei ole ottanut riittävästi huomioon verkkokauppaan liittyviä erityisolosuhteita etenkään digitaalisten sisältöjen ja palvelujen osalta eikä sen nykyisten toimien osalta, jotka koskevat sisämarkkinoiden sähköisen kaupankäynnin toteuttamista;

52.  panee erityisesti merkille komission parhaillaan käynnissä olevien markkinavalvontatoimien yhteydessä heränneet kartellilainsäädäntöä koskevat epäilyt, jotka liittyvät kansainvälisellä tasolla toimivien suurten kauppaketjujen ostajaryhmiin;

53.  toteaa kuitenkin, että kilpailulausekkeiden ajallisen sitovuuden huomioimatta jättäminen ei käytännössä suinkaan ole epätavallista, ja kehottaa komissiota kiinnittämään erityistä huomiota tällaisiin väärinkäytöksiin;

54.  kehottaa komissiota harkitsemaan immateriaalioikeuksien suojelemista koskevan yhtenäisen lainsäädännöllisen kehyksen mukaisesti kilpailulainsäädännön käyttämistä välineenä immateriaalioikeuksien väärinkäytön ehkäisemiseksi;

55.  kehottaa komissiota kiinnittämään riittävästi huomiota kansallisten tuomioistuinten päätöksiin kilpailulainsäädännön täytäntöönpanossa, jotta varmistetaan sisämarkkinoiden asianmukainen toiminta ja kilpailuoikeudellisten sääntöjen yhdenmukainen soveltaminen EU:ssa, ja hyväksymään näin ollen kaikki tarpeelliset toimenpiteet tämän tavoitteen saavuttamiseksi;

56.  muistuttaa, että kartellit ovat yksi kilpailuoikeutta vakavimmin rikkovista tekijöistä; katsoo, että tällaiset kilpailuoikeuden rikkomiset ovat vastoin EU:n kansalaisten etuja, koska ne eivät anna kuluttajille mahdollisuutta hyötyä matalammista hinnoista;

57.  toistaa komissiolle esittämänsä pyynnön parantaa komission aloitteissa koordinointia kilpailulainsäädäntöön ja toisaalta kuluttajaoikeuteen liittyvän menettelyn välillä;

58.  kehottaa komissiota arvioimaan käyttäytymistä muuttavien toimien vaikutusta kilpailuun sekä niiden seurauksia asiakkaille ja kuluttajille;

59.  kehottaa komissiota tutkimaan tarkemmin taloudellisia seurannaisvaikutuksia sen arvioidessa mahdollista määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä, jos se havaitsee, että määräävää markkina-asemaa ei ole käytetty väärin;

60.  katsoo, että yhä korkeammat sakot ainoana välineenä kilpailuoikeuden rikkomisen käsittelyssä voi olla liian jäykkä menettely etenkin, kun otetaan huomioon mahdolliset työpaikkojen menetykset maksukyvyttömyyden seurauksena, ja pyytää laajempaa valikoimaa pitemmälle kehitettyjä välineitä, jotka kattavat sellaiset kysymykset kuin yritysten oma vastuu, avoimuus ja tilintekovelvollisuus, lyhyemmät menettelyt, oikeus puolustukseen ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, mekanismi sakkojen lieventämistä koskevien hakemusten tehokasta käsittelyä varten (erityisesti siksi, että voidaan korjata esitutkintaprosesseista Yhdysvalloissa aiheutuvat häiriöt), säännösten noudattamisohjelmat yrityksissä ja eurooppalaisten standardien kehittäminen; kannattaa keppi ja porkkana -strategiaa, jossa rangaistukset toimivat tehokkaana pelotteena ennen kaikkea rikkomisten uusijoille ja sääntöjen noudattamiseen kannustetaan;

61.  kehottaa uudelleen komissiota tarkistamaan sakkojen laskentaperusteen ja tarvittaessa sisällyttämään uudet sakottamisperiaatteet asetukseen (EY) N:o 1/2003;

62.  kehottaa komissiota käynnistämään rautamalmin hinnoittelua koskevan yleisen tutkimuksen;

Yrityssulautuminen valvonta

63.  korostaa, kun yrityskeskittymien valvontaa koskevan asetuksen (EY) N:o 139/2004 voimaantulosta on kulunut yli viisi vuotta, että on tärkeää tunnistaa, millä aloilla byrokratiaa voidaan vähentää ja kansallisia sääntöjä yhdenmukaistaa EU:n sääntöjen kanssa;

64.  korostaa, että käynnissä oleva talouskriisi ei oikeuta höllentämään yrityssulautumien valvontaa koskevaa EU:n menettelyä;

65.  korostaa, että kilpailusääntöjen soveltamista yrityssulautumiin on arvioitava koko sisämarkkinoiden kannalta;

Alakohtainen kehitys

66.  kehottaa komissiota seuraamaan perustuotteisiin liittyvien markkinoiden kehitystä Eurooppa-neuvoston kesäkuussa 2008 antamien päätelmien mukaisesti (40 kohta) ja puuttumaan keinotteluun tarvittaessa;

67.  toteaa, että pitkälle edennyt keskittyminen ja avoimuuden puute hyödykemarkkinoilla voivat haitata merkittävästi kilpailua ja vaikuttaa kielteisesti Euroopan teollisuuteen; kehottaa siksi komissiota tutkimaan hyödykemarkkinoita, kuten rautamalmin ja erityisesti komission määrittelemien 14:n kriittisen tärkeän raaka-aineen markkinoita, jotta selvitetään, missä määrin kyseisille markkinoille on saatava enemmän avoimuutta ja kilpailua, koska jotkut näistä raaka-aineista ovat huomattavan tärkeitä ekotehokkaiden teknologioiden (kuten aurinkopaneelien ja litiumioniparistojen) kehittämisen kannalta;

68.  vahvistaa, että avoimuus on rahoitusmarkkinoiden asianmukaisen toiminnan ehdoton edellytys; kehottaa komissiota tekemään kaikkensa varmistaakseen, että julkistettavat rahoitusmarkkinoita koskevat tiedot noudattavat tinkimättömästi EU:n kilpailulain säädöksiä, ja pitää tässä yhteydessä tervetulleena aloitteita, joiden avulla pyritään estämään ISIN- ja RIC-turvallisuustunnistekoodien väärinkäyttöä;

69.  kehottaa komissiota valvomaan yhteistä euromaksualuetta (single euro payments area, SEPA) varmistaakseen, että maksujärjestelmä on helposti käytettävissä, syrjimätön, avoin ja tehokas ja ettei se millään muulla tavalla estä kilpailua; kehottaa seuraamaan tiiviisti niitä järjestelmän näkökohtia, jotka vaikuttavat EU:n kilpailupolitiikkaan;

70.  kehottaa komissiota jatkamaan työtään varmistaakseen tehokkaan kilpailun maksukorttimarkkinoilla ja niiden toiminnan euromaksualueen periaatteiden mukaisesti, jotta rajatylittävät maksut helpottuvat ja sisämarkkinoiden mahdollisuudet saadaan maksimoitua; kehottaa seuraamaan järjestelmällisesti näiden markkinoiden kehitystä ja sisällyttämään tuleviin vuosittaisiin kilpailupolitiikkaa koskeviin kertomuksiin tähän liittyviä indikaattoreita;

71.  katsoo, että kilpailulainsäädännön rikkominen maksukorttimarkkinoilla vaikuttaa haitallisesti kuluttajiin; tukee komissiota sen pyrkimyksissä torjua epätavallisen korkeita rajat ylittävään monenväliseen vaihtoon liittyviä maksuja, joista on seurauksena kuluttajahintojen nousu;

72.  pahoittelee, että EU:n energiankuluttajat kärsivät edelleen vääristyneistä energiamarkkinoista; korostaa, että energia-alan tehokas kilpailu edistää innovointia, parantaa energiansaannin varmuutta entistä edullisemmin hinnoin ja vähentää ympäristövaikutuksia; panee merkille, että energia-alaa haittaavat edelleen muun muassa yhteyksien puute, siirtoverkko-operaattoreiden epäselvät menettelyt, joita ne käyttävät energian jakelemisessa tuottajille, sekä palvelun vastaanottajaryhmien määrittelyn erot eri jäsenvaltioissa;

73.  pyytää komissiota seuraamaan tarkasti energian vapauttamista koskevan kolmannen paketin toteuttamista jäsenvaltioissa ja arvioimaan sen tehokkuutta toimivien sisämarkkinoiden luomisessa; kehottaa komissiota käynnistämään uuden energia-alaa tarkastelevan selvityksen, mikäli arvioinnissa päädytään kielteisiin päätelmiin;

74.  korostaa tieto- ja viestintätekniikoiden merkitystä innovoinnille, digitaalitalouden mahdollisuuksien maksimoinnille ja tietoyhteiskunnan edistämiselle; katsoo, että on erittäin tärkeää varmistaa yhteentoimivuus, parantaa verkostojen kehittymistä ja pitää markkinat avoimina, jotta taloudelliset toimijat voivat kilpailla tuotteidensa ansioilla;

75.  muistuttaa, että digitaalinen konvergenssi ja yhteentoimivuuden ja standardien kasvava merkitys ovat avainkysymyksiä tieto- ja viestintätekniikan alalla sen toimiessa yhä tiiviimmin yhteenliitetyssä maailmanlaajuisessa ympäristössä; korostaa lisäksi, että on tärkeää pitää jatkuvasti huolta kilpailun vapaudesta TVT:n alalla uusien digitaalisten tuotteiden ja palveluiden ilmestyessä markkinoille; kehottaa siksi komissiota tarkastelemaan näitä kysymyksiä tulevien horisontaalisia yhteistyösopimuksia koskevien suuntaviivojen yhteydessä;

76.  tukee komission tukitoimia, joilla se pyrkii tarjoamaan riittävää laajakaistapeittoa kaikille EU:n kansalaisille kohtuuhinnoin ja kehottaa komissiota tehostamaan toimiaan, jotta se voi valvoa sähköisen viestinnän rajatylittävien verkkovierailumaksujen kehitystä ja antaa tähän liittyvästä edistyksestä tietoja tulevissa vuosittaisissa kilpailupolitiikkaa koskevissa kertomuksissaan;

77.  korostaa kilpailupolitiikan uutta ja tärkeää merkitystä digitaalisessa taloudessa; pyytää komissiota seuraamaan tarkasti teknologian kehitystä digitaalimarkkinoilla sekä reagoimaan tarvittaessa ripeästi digitaalisten alustojen pitämiseksi mahdollisimman avoimina soveltamalla kilpailusääntöjä tinkimättömästi;

78.  korostaa digitaalisten sisämarkkinoiden edistämisen tärkeyttä; painottaa tässä yhteydessä, että on tärkeää edistää sekä kuluttajien luottamusta verkkopalveluihin että niiden käytettävyyttä erityisesti parantamalla kuluttajien oikeuksia ja henkilötietojen suojelua sekä poistamalla viimeiset rajat ylittävää verkkokauppaa koskevat esteet;

79.  kehottaa komissiota varmistamaan, että kansalliset sääntelyviranomaiset noudattavat sen suositusta kohdeverkkomaksuista, jotta voidaan poistaa kilpailun vääristymät; kehottaa komissiota harkitsemaan lisätoimia, jos odotettuihin tuloksiin ei päästä eli jos kuluttajahinnat eivät laske;

80.  panee merkille verkkovierailuista yleisissä matkapuhelinverkoissa yhteisön alueella annetun asetuksen (EY) N:o 544/2009, jonka voimaantulo 1. heinäkuuta 2010 hyödyttää kuluttajia äänipuheluita ja tekstiviestejä koskevien verkkovierailupalveluiden hintojen alenemisen myötä; huomauttaa kuitenkin, että kilpailu ei vielä ole kehittynyt riittävästi verkkovierailumarkkinoilla ja että alalla on edelleen rakenteellisia ongelmia; pyytää komissiota sen arvioidessa asetusta vuonna 2011 uudelleen harkitsemaan vaihtoehtoa, jossa kaikista verkkovierailumaksuista EU:n alueella luovutaan;

81.  pitää valitettavina tapauksia, joissa uusia neljännen sukupolven matkapuhelintaajuuksia koskeva huutokauppa ei ole ollut avointa eräissä jäsenvaltioissa; rohkaisee komissiota jatkamaan jäsenvaltioiden toiminnan tiukkaa valvontaa tässä suhteessa ja vaatimaan, että jäsenvaltiot selvittävät perusteellisesti radiotaajuuspäätösten vaikutukset kilpailuun ja ryhtyvät aiheellisiin ja tarkistetun GSM-direktiivin mukaisiin toimiin kilpailua rajoittavien lopputulosten ehkäisemiseksi, jotta varmistetaan tasavertaiset toimintaedellytykset markkinatoimijoille ja uusille tulokkaille;

82.  ottaa huomioon julkisesta yleisradiotoiminnasta heinäkuussa 2009 annetun tarkistetun komission tiedonannon, jossa vahvistetaan jäsenvaltioiden toimivalta määritellä julkisen yleisradiotoiminnan tehtävät, rahoitus ja organisaatio samalla, kun myönnetään komission vastuu valvoa selviä virheellisyyksiä; kehottaa jäsenvaltioita säilyttämään tasapainon tarjolla olevien erilaisten digitaalisten mediapalvelujen välillä, varmistamaan oikeudenmukaisen kilpailun julkisen yleisradiotoiminnan ja yksityisten tiedotusvälineiden välillä ja säilyttämään näin verkkoympäristön elinvoimaisen mediakentän;

83.  kehottaa komissiota kertomaan tutkimuksistaan, jotka koskevat valtiontukea koskevien sääntöjen soveltamista postialaan, ja kehottaa jouduttamaan niitä;

84.  painottaa, että komission ja kansallisten kilpailuviranomaisten on tehtävä tiiviimpää yhteistyötä kehittääkseen elintarvikemarkkinoilla käytävää kilpailua koskevan yhteisen suunnitelman, joka perustuu jatkuvaan tietojenvaihtoon, ongelma-alueiden varhaiseen tunnistamiseen ja Euroopan kilpailuviranomaisten verkoston jäsenten väliseen tehokkaaseen tehtäväjakoon, koska elintarvikemarkkinat ovat pikemminkin kansallisesti rajoittuneet ja niillä on erilaisia oikeudellisia, taloudellisia ja kulttuurisia erityisominaisuuksia;

85.  painottaa, että tämän tehostetun yhteistyön tavoitteena olisi oltava johdonmukaisen menettelyn kehittäminen, kun on kyse kilpailusäännösten suojelusta, valvonnasta ja täytäntöönpanosta, niin että voidaan varmistaa oikeudenmukainen kilpailu elintarvikemarkkinoilla sekä elintarvikeketjun optimaalinen toiminta kuluttajien parhaaksi;

86.  katsoo, että komission olisi parhaillaan käynnissä olevat markkinavalvontatoimet huomioon ottaen tarkasteltava kriittisesti kansainvälisten kauppaketjujen ostajaryhmien toimintaa, koska ostovoiman ansiosta näin syntyviä hintaetuja ei ilmeisestikään siirretä kuluttajille alempina vähittäiskaupan hintoina;

87.  muistuttaa, että lokakuussa 2009 maitoalan tuottajia perinpohjaisesti ravisuttaneen kriisin yhteydessä perustettu korkean tason työryhmä on antanut suosituksensa, jotka koskevat muun muassa sopimussuhteita ja tuottajien neuvotteluvaltaa; kehottaa komissiota toimimaan välittömästi edistyksen tukemiseksi EU:n kilpailulainsäädännön mukaisesti;

88.  kehottaa komissiota yhteisyössä kansallisten kilpailuviranomaisten kanssa tutkimaan entistä tarkemmin maatalousalaan liittyvän kilpailun avoimuutta ja kuluttajahintojen kehitystä; pyytää komissiota tekemään tutkimuksen, jossa keskitytään erityisesti sellaisen markkinavoiman vaikutuksiin, joita suurimmilla elintarvikkeiden toimittajilla ja tukkujakelijoilla on ja jonka avulla ne voivat vaikuttaa elintarvikemarkkinoiden toimintaan;

89.  toistaa tässä yhteydessä aikaisemmat alakohtaiset tutkimuspyyntönsä verkkomainonnasta, hakukoneista ja elintarviketeollisuudesta; pyytää tutkimaan mediayhteenliittymiä ja myös kaikkia sisällönjakelukanavia, kuten painoteollisuutta, televisiota ja radiota sekä internetiä; pyytää komissiota esittämään analyysin kilpailusta telealalla ja autoteollisuudessa;

90.  katsoo, että maataloustuotannon alan kilpailu on matalampien kuluttajahintojen edellytys Euroopan unionissa, ja kehottaa komissiota tutkimaan entistä tarkemmin maatalousalaan liittyvän kilpailun tukemismahdollisuuksia ja kuluttajahintojen kehitystä;

91.  pitää valitettavana, että kilpailu lääkealalla ei ole lisääntynyt, ja kehottaa komissiota edistämään lääkkeiden sisämarkkinoiden päätökseen saattamista muun muassa antamalla Euroopan lääkevirastolle vahvemman aseman lääkkeiden keskitetyssä hyväksymisessä; pyytää komissiota torjumaan patenttiklustereiden järjestelmällisestä käytännöstä mahdollisesti aiheutuvia väärinkäytöksiä, sillä nämä hidastavat geneeristen lääkkeiden markkinoille pääsyä ja rajoittavat potilaiden mahdollisuuksia saada kohtuuhintaisia lääkkeitä; kehottaa komissiota ryhtymään rangaistustoimiin aina, jos geneerisiä lääkkeitä vastaan käydään harhaanjohtavia tiedotuskampanjoita;

92.  katsoo, että kilpailu terveydenhuoltoalalla voisi parantaa terveydenhuoltopalvelujen laatua ja siten hyödyttää eurooppalaisia potilaita; kehottaa komissiota valvomaan terveydenhuoltoalaa ja erityisesti julkisten ja yksityisten sairaaloiden välistä kilpailua; pyytää komissiota tutkimaan perusteellisemmin tapaukset, joissa yksityissairaalat valittavat julkisille sairaaloille maksettavista ristikkäistuista maissa, joissa terveydenhuoltoala on vapautettu säännöstelystä;

93.  korostaa, että on tarpeen luoda ja valvoa oikeudenmukaista kilpailua liikennemuotojen sisällä ja niiden välillä avoimien ja suorien hinnoittelurakenteiden ja -politiikkojen luomiseksi;

94.  kehottaa komissiota analysoimaan viime vuosina esimerkiksi autoteollisuudelle annetun huomattavan tuen vaikutuksia eri liikennemuotojen väliseen kilpailuun;

95.  kehottaa komissiota varmistamaan lähtö- ja saapumisaikojen jakamisen ja tehokkaan käytön avoimuuden, jotta varmistetaan, että lentoliikenteen alalla vallitsee todellinen kilpailu;

96.  kehottaa komissiota laatimaan katsauksen tapauksista, joissa halpalentoyhtiöt ovat muihin lentoyhtiöihin verrattuna hyötyneet niille myönnetyistä erityisehdoista tiettyjä lentokenttiä käyttäessään lentoyhtiöiden käynnistystuelle asetetun kolmen vuoden määräajan päätyttyä;

97.  korostaa, että on tarpeen asianmukaisesti rajoittaa konttiliikennettä harjoittavien merialan konsortioiden markkinaosuutta ja jakaa operatiiviset hyödyt – sekä meriliikenteen että sisämaan liikenteen palveluissa – oikeudenmukaista kilpailua koskevien EU:n yleisten sääntöjen ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan 3 kohdan soveltamista koskevassa asetuksessa (EY) N:o 906/2009 säädettyjen ehtojen mukaisesti; korostaa myös, että on tarpeen varmistaa operatiivinen yhteistyö ottaen huomioon varustamoiden yhteisesti tarjoamat linjaliikennepalvelut meriliikennepalveluiden tehokkuuden ja laadun takaamiseksi;

98.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan liikenteen sisämarkkinoiden toteuttamisen ja oikeudenmukaisen kilpailun liikenteen alalla ja samalla ottamaan huomioon muut Euroopan unionin poliittiset tavoitteet, kuten asianmukaisesti toimivat liikenne- ja liikkuvuuspalvelut, julkisten palveluiden, turvallisuuden ja ympäristönsuojelun alojen poliittiset tavoitteet sekä CO2-päästöjen vähentämistä ja öljyriippuvuutta koskevat Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet;

99.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan tasapuoliset toimintaedellytykset sekä eri liikennemuodoille että julkisten ja yksityisessä omistuksessa oleville yrityksille tietyn liikennemuodon puitteissa;

100.  kehottaa komissiota lisäämään valtion ja julkisessa omistuksessa olevien rautatieyhtiöiden ja niiden maantiekuljetuksiin erikoistuneiden tytäryhtiöiden välisten suhteiden sekä varojen siirtojen avoimuutta;

101.  kehottaa komissiota laatimaan katsauksen eri liikennemuotojen verotuksesta, maksuista, infrastruktuurin rahoittamisesta ja käyttömaksuista sekä alv-järjestelmistä ja yksittäisten jäsenvaltioiden osalta niiden vaikutuksista liikennemuotojen sisäiseen ja niiden väliseen kilpailuun ja esittämään siinä, miten pakolliset ja määrältään rajoittamattomat rautateiden käytöstä aiheutuvat maksut vaikuttavat verrattuna tieliikenteen infrastruktuurin käytöstä aiheutuviin vapaaehtoisiin ja määrältään rajoitettuihin maksuihin;

102.  kehottaa komissiota matkustajien oikeuksia ja viivästyksistä maksettavia korvauksia koskevaa lainsäädäntöä tarkistaessaan varmistamaan oikeudenmukaiset ja tasapuoliset viivästymisiin sovellettavat korvausjärjestelmät kaikissa liikennemuodoissa sekä perustamaan toimijoiden ja asiakkaiden väliset riippumattomat sovitteluelimet;

103.  korostaa, että vapautetulla maantieliikenteen alalla on tarpeellista ehkäistä vilpillistä kilpailua varmistamalla, että sosiaali-, turvallisuus- ja ympäristönormeja sovelletaan asianmukaisesti kiinnittäen erityistä huomiota näiden markkinoiden avaamiseen kabotaasi- ja polkumyyntikäytännöille;

104.  kehottaa komissiota saattamaan päätökseen raideliikenteen sisämarkkinat avaamalla kansalliset matkustajaliikenteen markkinat; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita ja komissiota ehdottamaan siirtymäajaksi vastavuoroisuuslauseketta niille jäsenvaltioille, jotka päättävät avata markkinansa etuajassa;

105.  kiinnittää huomiota kilpailun epäsuoriin esteisiin, jotka johtuvat erilaisuudesta liikenteen alalla, turvallisuutta koskevista säännöistä, yhteentoimivuudesta ja tyyppihyväksynnästä;

106.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita olemaan valppaina, jotta sekä EU:n tasolla että kansallisella tasolla tehtyjen päätösten avulla varmistetaan yhtenäinen ja yhdenmukainen kilpailusääntöjen täytäntöönpano rautatiealalla; korostaa erityisesti, että rautateiden valvontaviranomaisten (sääntelyviranomaiset) sekä kansallisten ja Euroopan kilpailuviranomaisten välillä tarvitaan johdonmukaisuutta;

107.  kannattaa vahvasti sitä, että luodaan EU-patentti ja koko EU:n kattava mekanismi patenttiriitojen ratkaisemiseksi, jotta voidaan torjua nykyisten patenttisäädösten aiheuttamia kilpailun vääristymiä;

108.  painottaa, että tieteellisten ja teknisten innovaatioiden, patenttien ja kulttuuriteollisuuden merkitys Euroopan talouden kilpailukyvyn ylläpitämiselle on valtava; kehottaa siksi jäsenvaltioita löytämään nopeasti ratkaisut yhteen ainoaan patenttijärjestelmään EU:ssa liittyviin avoimiin kysymyksiin; pitää tästä syystä tervetulleena Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahankkeessa ”Innovaatiounioni” asetettua tavoitetta, jonka mukaan ensimmäiset EU-patentit myönnetään vuonna 2014;

109.  toteaa jälleen, että EU:n kilpailukyky riippuu suuressa määrin innovointikapasiteetista, tutkimus- ja kehitysresursseista sekä innovaatioiden yhdistämisestä valmistusprosesseihin;

110.  korostaa tutkimuksen avainasemaa Euroopan kilpailukyvyn parantamisen kannalta; kehottaa näin ollen komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että tutkimus- ja kehitysinvestoinneille asetettu 3 prosentin tavoite saavutetaan;

o
o   o

111.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EYVL L 1, 4.1.2003, s. 1. (2) EUVL L 24, 29.01.2004, s. 1. (3) EUVL C 270, 25.10.2008, s. 8. (4) EUVL C 10, 15.1.2009, s. 2. (5) EUVL C 72, 26.3.2009, s. 1. (6) EUVL C 195, 19.8.2009, s. 9. (7) EUVL C 16, 22.01.2009, s. 1. (8) EUVL C 45, 24.2.2009, s. 7. (9) EUVL C 136, 16.6.2009, s. 13. (10) EUVL C 136, 16.6.2009, s. 3. (11) EUVL C 85, 9.4.2009, s. 1. (12) EUVL C 82, 1.4.2008, s. 1. (13) EUVL C 87 E, 1.4.2010, s. 43. (14) EUVL C 349 E, 22.12.2010, s. 16. (15) EUVL C 117 E, 6.5.2010, s. 180. (16) EUVL C 184 E, 6.8.2009, s. 23. (17) EUVL C 74 E, 20.3.2008, s. 653. (18) EUVL C 117 E, 6.5.2010, s. 161.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. tammikuuta 2011 pohjoisimpien alueiden kestävästä EU-politiikasta (2009/2214(INI))

P7_TA(2011)0024 A7-0377/2010

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 10. joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen (UNCLOS), joka tuli voimaan 16. marraskuuta 1994,

–  ottaa huomioon mannerjalustan rajaamista käsittelevän Yhdistyneiden kansakuntien toimikunnan,

–  ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) ja biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen (CBD),

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2007 annetun Yhdistyneiden kansakuntien alkuperäiskansojen oikeuksien julistuksen,

–  ottaa huomioon 19. syyskuuta 1996 allekirjoitetun Arktisen neuvoston perustamisjulistuksen (Declaration on the Establishment of the Arctic Council),

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen neljännen osan sekä Euroopan talousalueesta (ETA) tehdyn sopimuksen,

–  ottaa huomioon Kirkkoniemessä 11. tammikuuta 1993 allekirjoitetun julistuksen yhteistyöstä Barentsin euroarktisella alueella,

–  ottaa huomioon komission 20. marraskuuta 2008 antaman tiedonannon Euroopan unionista ja arktisesta alueesta (KOM(2008)0763),

–  ottaa huomioon 9. lokakuuta 2008 antamansa päätöslauselman arktisten alueiden hallinnasta(1),

–  ottaa huomioon 8. joulukuuta 2009 annetut neuvoston päätelmät arktista aluetta koskevista kysymyksistä(2) ja 8. joulukuuta 2008 annetut neuvoston päätelmät Euroopan unionista ja arktisesta alueesta(3),

–  ottaa huomioon Pohjoisen jäämeren konferenssissa 28. toukokuuta 2008 annetun Ilulissatin julistuksen,

–  ottaa huomioon Norjan, Yhdysvaltojen, Tanskan, Ranskan, Italian, Japanin, Alankomaiden, Yhdistyneen kuningaskunnan, Irlannin, Yhdistyneen kuningaskunnan merentakaisten dominioiden ja Ruotsin välillä 9. helmikuuta 1920 tehdyn Huippuvuorisopimuksen (Svalbardin sopimus),

–  ottaa huomioon pohjoisen ulottuvuuden politiikan ja sen kumppanuudet sekä EU:n ja Venäjän yhteiset alueet (Common Spaces),

–  ottaa huomioon EU:n ja Grönlannin kumppanuussopimuksen vuosiksi 2007–2012,

–  ottaa huomioon EU:n tutkimuksen ja teknologian kehittämisen viidennen, kuudennen ja seitsemännen puiteohjelman,

–  ottaa huomioon 27. kesäkuuta 1989 hyväksytyn Kansainvälisen työjärjestön yleissopimuksen 169,

–  ottaa huomioon marraskuussa 2005 esitetyn pohjoismaisen saamelaissopimuksen,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 13. syyskuuta 2007 hyväksymän alkuperäiskansojen oikeuksien julistuksen 61/295,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston 28. syyskuuta 2007 hyväksymän päätöslauselman 6/12, 14. joulukuuta 2007 hyväksymän päätöslauselman 6/36, 24. syyskuuta 2008 hyväksymän päätöslauselman 9/7, 1. lokakuuta 2009 hyväksymän päätöslauselman 12/13 ja 5. lokakuuta 2010 hyväksymän päätöslauselman 15/7,

–  ottaa huomioon 4. kesäkuuta 2010 hyväksytyn Suomen arktisen strategian,

–  ottaa huomioon Ruotsin valtiopäivien ulkoasiainvaliokunnan kannan komission tiedonantoon KOM(2008)0763(4),

–  ottaa huomioon toukokuussa 2008 hyväksytyn Tanskan ja Grönlannin yhteisen arktisen strategian siirtymäkautta varten,

–  ottaa huomioon vuonna 2007 hyväksytyn pohjoisimpia alueita koskevan Norjan hallituksen strategian ja sen maaliskuussa 2009 hyväksytyt seurantatoimet,

–  ottaa huomioon Nordregion raportin 2009:2 ”Strong, Specific and Promising – Towards a Vision for the Northern Sparsely Populated Areas in 2020”,

–  ottaa huomioon Pohjoismaiden ministerineuvoston arktisen yhteistyön ohjelman vuosiksi 2009–2011, Barentsin euroarktisen neuvoston (BEAC) ohjelman ja Arktisen neuvoston puheenjohtajavaltion ohjelman,

–  ottaa huomioon elokuussa 2009 hyväksytyn Kanadan pohjoisen strategian ja 20. elokuuta 2010 annetun Kanadan arktisia alueita koskevan ulkopolitiikan seurantajulkilausuman,

–  ottaa huomioon Kanadan lain, jolla muutetaan elokuussa 2009 hyväksyttyä arktisen alueen vesien saastumisen torjumista koskevaa lakia (Arctic Waters Pollution Prevention Act),

–  ottaa huomioon 18. syyskuuta 2008 hyväksytyt ”Puitteet Venäjän federaation arktisia alueita koskevalle politiikalle vuoteen 2020 ja sen jälkeen” ja toukokuussa 2009 hyväksytyn, vuoteen 2020 ulottuvan Venäjän kansallisen turvallisuusstrategian,

–  ottaa huomioon 9. tammikuuta 2009 annetun Yhdysvaltojen kansallista turvallisuutta koskevan presidentin direktiivin ja Yhdysvaltojen sisäistä turvallisuutta koskevan presidentin direktiivin,

–  ottaa huomioon vuonna 2010 hyväksytyn arktisten alueiden energiavarojen vastuullista kehittämistä koskevan Yhdysvaltojen lain (Responsible Arctic Energy Development Act),

–  ottaa huomioon vuonna 2009 hyväksytyn arktisilla alueilla tapahtuvien öljypäästöjen tutkimusta ja torjumista koskevan Yhdysvaltojen lain (Arctic Oil Spill Research and Prevention Act),

–  ottaa huomioon vuonna 2009 hyväksytyn arktisen merenkulun arvioinnin täytäntöönpanoa koskevan Yhdysvaltojen lain (Arctic Marine Shipping Assessment Implementation Act),

–  ottaa huomioon marraskuussa 2008 annetun Monacon julistuksen,

–  ottaa huomioon ensimmäisessä pohjoisen ulottuvuuden parlamentaarisessa foorumissa Brysselissä 26. syyskuuta 2009 annetun loppulausuman,

–  ottaa huomioon yhdeksännessä arktisen alueen parlamentaarikkojen konferenssissa 15. syyskuuta 2010 annetun julkilausuman,

–  ottaa huomioon NATOn uuden strategisen toimintaperiaatteen, jonka valtioiden ja hallitusten päämiehet hyväksyivät Lissabonin huippukokouksessa marraskuussa 2010, ja sen vaikutukset arktisen alueen turvallisuusnäkymiin, etenkin pohjoisimpien alueiden sotilaallisiin näkökohtiin,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A7-0377/2010),

A.  katsoo, että komission tiedonanto on ensimmäinen muodollinen vaihe sen vastauksessa Euroopan parlamentin kehotukseen hahmotella arktisia alueita koskevaa EU-politiikkaa; katsoo, että neuvoston päätelmiä arktista aluetta koskevista kysymyksistä olisi pidettävä lisätoimena, joka liittyy arktisia alueita koskevan EU:n politiikan määrittelyyn,

B.  toteaa, että Euroopan parlamentti on osallistunut aktiivisesti arktisen alueen parlamentaarikkojen pysyvän komitean työhön suhteista Sveitsiin, Islantiin ja Norjaan vastaavan valtuuskuntansa kautta noin kahden vuosikymmenen ajan ja että osallistuminen huipentui arktisen alueen parlamentaarikkojen konferenssin isännöintiin Brysselissä syyskuussa 2010,

C.  ottaa huomioon, että Tanska, Suomi ja Ruotsi ovat arktisia maita ja sekä Suomi että Ruotsi sijaitsevat osittain pohjoisen napapiirin pohjoispuolella; ottaa huomioon, että EU:n ainoa alkuperäiskansa saamelaiset elää Suomen ja Ruotsin sekä Norjan ja Venäjän arktisilla alueilla,

D.  katsoo, että EU:n on Islannin jäsenyyshakemuksen myötä otettava arktiset alueet geopoliittiselta kannalta entistä paremmin huomioon,

E.  ottaa huomioon, että luotettava kumppani Norja on osallisena EU:n toiminnassa ETA-sopimuksen kautta,

F.  katsoo, että EU on jo kauan ollut sitoutunut arktisiin alueisiin, koska se osallistuu yhteisen pohjoisen ulottuvuuden politiikan – arktinen ikkuna mukaan luettuna – täytäntöönpanoon Venäjän, Norjan ja Islannin kanssa, Barentsin alueen yhteistyöhön ja erityisesti Barentsin euroarktiseen neuvostoon, strategisiin kumppanuuksiin Kanadan, Yhdysvaltojen ja Venäjän kanssa (kaikkine niihin liittyvine seurauksineen) sekä aktiivisena tapauskohtaisena tarkkailijana Arktiseen neuvostoon,

G.  katsoo, että arktisia alueita koskevaa EU:n politiikkaa olisi hahmoteltava vaiheittain voimassa olevien kansainvälisten, monenvälisten ja kahdenvälisten oikeudellisten kehyksien tunnustamisen pohjalta – tällaisia kehyksiä ovat UNCLOS-merioikeusyleissopimuksessa vahvistetut kattavat säännöt ja lukuisat alakohtaiset, kahdenväliset ja monenväliset sopimukset, joilla säännellään jo nyt joitakin arktisen alueen kannalta tärkeitä seikkoja,

H.  katsoo, että EU ja sen jäsenvaltiot osallistuvat merkittävästi arktisen alueen tutkimiseen ja että seitsemännen puiteohjelman kaltaiset EU:n ohjelmat tukevat tärkeitä tämän alueen tutkimiseen liittyviä hankkeita,

I.  ottaa huomioon, että arvioiden mukaan noin viidesosa maailman löytämättä olevista hiilivetyvaroista sijaitsee arktisilla alueilla, mutta alueen kaasu- ja öljyvarojen määrän ja niiden hyödyntämisen taloudellisen kannattavuuden tarkempi määrittely edellyttää lisätutkimuksia,

J.  katsoo, että maailmanlaajuinen kiinnostus myös arktisten alueiden muihin uusiutuviin ja uusiutumattomiin luonnonvaroihin, kuten mineraaleihin, metsiin, kalavaroihin ja koskemattomiin matkailumaisema-alueisiin, on suuri,

K.  katsoo, että Kiinan kaltaisten arktisten alueiden ulkopuolella sijaitsevien toimijoiden kasvava kiinnostus arktisia alueita kohtaan ilmentää erilaista ja laajamittaisempaa geopoliittista kiinnostusta niitä kohtaan – Kiina on esimerkiksi tilannut ensimmäisen jäänmurtajansa, napa-alueiden tutkimusta varten on myönnetty rahoitusta ja Etelä-Korea, Kiina, Italia, EU, Japani ja Singapore ovat hakeneet pysyvän tarkkailijan asemaa Arktisessa neuvostossa,

L.  ottaa huomioon, että Grönlannin tuore itsehallinto, joka koskee olennaisia politiikan aloja, mukaan lukien ympäristölainsäädäntö ja luonnonvarat, sekä EU:n ja Grönlannin kumppanuussopimuksen päivittäminen jonkin aikaa sitten ovat lisänneet kiinnostusta Grönlannin ja sen mannerjalustan luonnonvarojen tutkimiseen ja hyödyntämiseen,

M.  katsoo, että pääasiassa muista kuin arktisiin alueisiin liittyvistä tekijöistä johtuvasta ilmastonmuutoksesta aiheutuvat seuraukset ja maailmantalouden globalisoituminen vaikuttavat kyseisiin alueisiin; katsoo, että erityisesti merijään vetäytymisestä sekä luonnonvarapotentiaalista ja uusien tekniikoiden mahdollisesta käytöstä aiheutuu todennäköisesti ennalta arvaamattomia ympäristövaikutuksia ja heijastusvaikutuksia muissa osissa maailmaa sekä merenkulun lisääntymistä varsinkin Euroopan, Aasian ja Pohjois-Amerikan välillä, kaasun, öljyn ja muiden mineraalien mutta myös kalavarojen kaltaisten luonnonvarojen tutkimisen ja hyödyntämisen ja merien geneettisten varojen hyödyntämisen lisääntymistä, kaivos- ja hakkuutoiminnan kasvamista sekä matkailun ja tutkimustoiminnan laajenemista; katsoo, että nämä seuraukset asettavat uusia haasteita mutta tarjoavat myös uusia mahdollisuuksia arktisilla alueilla ja muualla,

N.  ottaa huomioon, että ilmastonmuutosta hallitaan seurannan, lieventämisen ja sopeutumisen menetelmillä; katsoo, että kestävän kehityksen edistämistä luonnonvarojen käytössä ja uusien infrastruktuurien rakentamisessa hallitaan strategisilla suunnitteluprosesseilla,

EU ja arktiset alueet

1.  muistuttaa, että EU:n jäsenvaltioista kolme – Tanska, Suomi ja Ruotsi – on arktisia valtioita; toteaa, että yksikään EU:n nykyisistä jäsenvaltioista ei sijaitse Pohjoisen jäämeren rannalla; vahvistaa uudelleen EU:n ja muiden kolmansien valtioiden perustellun intressin asianosaisina tahoina niiden kansainvälisen oikeuden mukaisten oikeuksien ja velvoitteiden nojalla sekä sen nojalla, että EU on sitoutunut ympäristö- ja ilmastopolitiikkaan ja muuhun politiikkaan ja toteuttaa rahoitus- ja tutkimustoimia ja että sillä on taloudellisia intressejä, kuten merenkulku; muistuttaa lisäksi, että EU:lla on Suomessa ja Ruotsissa laajoja arktisia alueita, joita asuttaa Euroopan ainoa alkuperäiskansa, saamelaiset;

2.  ottaa huomioon, että arktiset politiikat vaikuttavat EU:hun sen pohjoisten jäsenvaltioiden ja ehdokasmaiden kautta ja se vaikuttaa vastaavasti arktisiin politiikkoihin, ja tunnustaa pohjoisen ulottuvuuden, joka on EU:n sekä Venäjän, Norjan ja Islannin yhteinen politiikka, monien kumppanuuksien puitteissa parhaillaan tehtävän työn;

3.  korostaa, että jotkin arktisiin alueisiin liittyvät politiikan alat, kuten meren biologisten luonnonvarojen säilyttäminen yhteisen kalastuspolitiikan puitteissa, kuuluvat yksinomaan unionin toimivaltaan, kun taas toisten politiikan alojen kohdalla toimivalta on osittain jaettu jäsenvaltioiden kanssa;

4.  korostaa, että EU on sitoutunut tekemään arktisia alueita koskevat poliittiset ratkaisunsa parhaan käytettävissä olevan, arktisiin alueisiin vaikuttavia prosesseja koskevan tieteellisen tiedon ja ymmärtämyksen pohjalta ja panostaa jo nyt melkoisesti tutkimukseen tuottaakseen pitäviä tieteellisiä todisteita politiikan tueksi;

5.  on tietoinen tarpeesta suojella arktisten alueiden herkkää ympäristöä sekä korostaa alueen yleisen vakauden ja rauhan merkitystä; korostaa, että EU:n olisi jatkettava sellaisten politiikkojen täytäntöönpanoa, joilla taataan, että ympäristöongelmiin puuttumiseksi toteutettavissa toimenpiteissä otetaan huomioon arktisen alueen asukkaiden, myös alkuperäisväestön, edut suojeltaessa ja kehitettäessä aluetta; korostaa komission tiedonannon ja arktisissa valtioissa laadittujen poliittisten asiakirjojen lähestymistavan, analyysin ja painopistealojen samankaltaisuutta; korostaa, että on tarpeen panna täytäntöön politiikkaa, jossa otetaan huomioon arktisen alueen maan ja meren uusiutumattomien ja uusiutuvien luonnonvarojen kestävään hallintaan ja käyttöön liittyvät edut – kyseiset luonnonvarat ovat nimittäin merkittäviä Euroopan kannalta ja alueen asukkaiden tärkeä tulonlähde;

6.  korostaa, että Islannin liittyminen EU:hun tulevaisuudessa muuttaisi unionin arktiseksi rannikkoalueeksi, ja huomauttaa samalla, että Islannin asema EU:n ehdokasmaana korostaa koordinoidun arktisen politiikan tarvetta EU:n tasolla ja merkitsee EU:lle strategista tilaisuutta saada aktiivisempi rooli ja osallistua monenväliseen hallintoon arktisella alueella; katsoo, että Islannin liittyminen EU:hun vahvistaisi edelleen EU:n näkyvyyttä Arktisessa neuvostossa;

7.  korostaa, että on tärkeää olla vuorovaikutuksessa arktisten yhteisöjen kanssa ja tukea toimintaedellytysten kehittämiseen keskittyviä ohjelmia alueen alkuperäis- ja paikallisyhteisöjen elämänlaadun parantamiseksi ja näiden yhteisöjen elinoloja ja kulttuureja koskevan ymmärryksen lisäämiseksi; kehottaa EU:ta edistämään vahvempaa vuoropuhelua alkuperäisväestön ja arktisen alueen paikallisten asukkaiden kanssa;

8 korostaa, että on tarpeen ottaa käyttöön yhteinen ja koordinoitu arktisia alueita koskeva EU:n politiikka, jossa on määritelty selkeästi sekä EU:n painopistealueet että mahdolliset haasteet ja strategia;
Uudet maailmanlaajuiset liikennereitit

9.  painottaa arktisten alueiden kautta kulkevien uusien maailmanlaajuisten kauppamerenkulun reittien turvallisuuden suurta merkitystä erityisesti EU:n ja sen jäsenvaltioiden talouden kannalta, koska ne hallitsevat 40:ää prosenttia maailman kauppamerenkulusta; pitää myönteisenä toimia, joita Kansainvälisessä merenkulkujärjestössä (IMO) on toteutettu napa-alueilla harjoitettavaa merenkulkua koskevan velvoittavan säännöstön (Polar Code for Shipping) edistämiseksi, sekä Arktisen neuvoston työryhmissä, erityisesti etsintä- ja pelastustoimia tarkastelevassa työryhmässä (Taskforce on Search and Rescue), toteutettuja toimia; painottaa, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden on aktiivisesti ylläpidettävä merten vapautta ja oikeutta liikkua vapaasti kansainvälisillä vesiteillä;

10.  korostaa Barentsin euroarktisen liikennealueen (BEATA) uusien rautatie- ja liikennekäytävien sekä pohjoisimpien alueiden lentoliikenneyhteyksien kehittämisen merkitystä kansainvälisen kaupan, kaivostoiminnan ja muun taloudellisen kehityksen kasvaviin tarpeisiin vastaamiseksi; kiinnittää tältä osin huomion uuteen pohjoisen ulottuvuuden liikenne- ja logistiikka-alan kumppanuuteen;

11.  ehdottaa, että arktisten alueiden ulkopuolella sijaitsevat merkittävät merenkulkuvaltiot, jotka käyttävät Pohjoista jäämerta, otettaisiin mukaan Arktisen neuvoston etsintä- ja pelastustyöaloitteen tuloksiin; kehottaa siten komissiota ja neuvostoa yhdessä Euroopan meriturvallisuusviraston (EMSA) kanssa koordinoimaan EU:n ja jäsenvaltioiden politiikkaa tällä alalla IMO:ssa, Arktisessa neuvostossa ja muissa järjestöissä;

12.  huomauttaa, että huolimatta ponnisteluista saada aikaan napa-alueilla harjoitettavaa merenkulkua koskeva velvoittava säännöstö (Polar Code for Shipping) nopeampi ratkaisu arktisten alueiden merenkulun turvallisuuskysymykseen voisi löytyä koordinoimalla ja yhdenmukaistamalla kansallista lainsäädäntöä, ja kehottaa Euroopan meriturvallisuusvirastoa panostamaan niin paljon kuin mahdollista arktisten alueiden merenkulkuun;

13.  pitää myönteisinä muita yhteistyöaloitteita, jotka koskevat arktisilla alueilla harjoitettavan merenkulun turvallisuutta ja paremman pääsyn takaamista pohjoisille merireiteille; painottaa, ettei tässä ole kyse ainoastaan kaupallisesta liikenteestä vaan myös laajasta ja kasvavasta EU:n kansalaisia kuljettavasta matkustajalaivaliikenteestä; vaatii lisätutkimuksia vaikutuksesta, joka ilmastonmuutoksella on arktisten alueiden navigointi- ja merenkulkureitteihin; kehottaa myös arvioimaan merenkulun ja kaupankäynnin, myös avomeren toimintojen, lisääntymisen vaikutusta arktiseen ympäristöön ja alueen asukkaisiin;

14.  kehottaa alueen valtioita varmistamaan, että kaikki nykyiset – ja mahdolliset tulevat – liikennereitit ovat avoimia kansainväliselle merenkululle, ja pidättymään ottamasta käyttöön mitään yksipuolisia mielivaltaisia esteitä, olivat ne sitten taloudellisia tai hallinnollisia, jotka voisivat vaikeuttaa merenkulkua arktisilla alueilla, lukuun ottamatta turvallisuuden tai ympäristönsuojelun lisäämiseksi kansainvälisesti sovittuja toimia;

Luonnonvarat

15.  on tietoinen siitä, että maailman kasvava väestömäärä vaatii luonnonvaroja, ja toteaa luonnonvarojen herättämän kiinnostuksen lisääntymisen, ja tunnustaa arktisten valtioiden kansainväliseen oikeuteen perustuvat suvereniteettioikeudet; suosittelee kaikille asianomaisille tahoille toimien toteuttamista sen varmistamiseksi, että luonnonvaroja tutkittaessa ja hyödynnettäessä noudatetaan mahdollisimman korkeita sosiaalisia, turvallisuus- ja ympäristönormeja;

16.  korostaa, että ympäristövaikutusten arvioinnin samoin kuin strategisten ja sosiaalisten vaikutusten arvioinnin prosessit ovat keskeisiä välineitä arktisten alueiden konkreettisten hankkeiden ja ohjelmien hallinnassa; kiinnittää huomion tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista annettuun direktiiviin 2001/42/EY(5) ja siihen, että Suomi, Ruotsi ja Norja ovat ratifioineet Euroopan talouskomission yleissopimuksen valtioiden rajat ylittävien ympäristövaikutusten arvioinnista (Espoon yleissopimus), joka antaa hyvän perustan vaikutustenarviointimenettelyjen aktiiviselle edistämiselle arktisilla alueilla; viittaa tässä yhteydessä myös OSPAR-komission ministerikokouksen 23.–24. syyskuuta 2010 antamaan Bergenin julistukseen;

17.  kehottaa alueen valtioita ratkaisemaan nykyiset ja mahdolliset tulevat konfliktit arktisten alueiden luonnonvarojen käytöstä rakentavan vuoropuhelun avulla, mahdollisesti Arktisessa neuvostossa, joka on hyvä foorumi tällaiselle keskustelulle; korostaa mannerjalustan rajaamista käsittelevän YK:n toimikunnan (CLCS) roolia etsittäessä ratkaisuja arktisten valtioiden välisiin konflikteihin, jotka liittyvät niiden yksinomaisten talousvyöhykkeiden rajaamiseen;

18.  viittaa erityisesti arktisten valtioiden velvollisuuteen varmistaa, että öljy-yhtiöillä, jotka suunnittelevat öljynporauksen aloittamista ulkomerellä näiden valtioiden merirajojen sisällä, on käytössä tarvittava turvallisuustekniikka ja -asiantuntemus ja että ne ovat taloudellisesti varautuneet ehkäisemään öljynporauslautoilla tapahtuvia katastrofeja ja öljyvahinkoja ja reagoimaan niihin; huomauttaa, että arktisten alueiden äärimmäisten sääolosuhteiden ja ympäristön herkkyyden takia kyseisten öljy-yhtiöiden on kehitettävä öljyvahinkojen ehkäisemistä ja käsittelyä alueella koskevaa erityisasiantuntemusta;

19.  pitää myönteisenä rajojen määrittämistä koskevaa uutta Norjan ja Venäjän välistä sopimusta(6), erityisesti ilmaistua halua toteuttaa tiiviimpää yhteistyötä varojen yhteisessä hallinnassa sekä kalakantojen yhteisen hallinnan jatkamista Barentsinmerellä, myös kestävyyttä koskevat seikat huomioon ottaen; katsoo erityisesti, että Norjan ja Venäjän kahdenvälinen yhteistyö on osoitus ympäristönsuojelun alalla käytettävissä olevien korkeimpien teknisten normien yhteisestä soveltamisesta etsittäessä öljyä ja kaasua Barentsinmerellä; toteaa, että suuri merkitys on etenkin erityisesti arktista ympäristöä varten kehitettyjen uusien tekniikoiden, kuten merenpohjan alaisiin asennelmiin liittyvän tekniikan, kiistanalaisella kehittämisellä;

20.  on tietoinen Huippuvuorisopimuksen (Svalbardin sopimus) erilaisista tulkinnoista siltä osin, mikä on sen sovellettavuus mannerjalustaan ja Huippuvuorten merialueeseen; ottaa huomioon mannerjalustassa sijaitsevien luonnonvarojen suhteellisen helpon saatavuuden ja pitäisi siksi myönteisenä mannerjalustan oikeudellista asemaa koskevaa sopimusta, jossa tunnustettaisiin mannerjalustan rannikkovaltioiden lakisääteiset oikeudet ja velvollisuudet; on vakuuttunut siitä, että mahdolliset tulevat kiistat käsitellään rakentavasti;

21.  muistuttaa EU:n asemasta arktisen alueen luonnonvarojen merkittävänä kuluttajana sekä eurooppalaisten talouden toimijoiden osallisuudesta; kehottaa komissiota jatkamaan yhteistyön ja teknologian siirron edistämistä, jotta varmistetaan korkeimpien normien ja asianmukaisten hallinnollisten menettelyjen noudattaminen, luodaan järkevä tieteellinen perusta arktisen alueen varoja, kuten kalavaroja, kaivostoimintaa, metsätaloutta ja matkailua, koskeville tuleville suuntauksille ja hallinnollisille tarpeille, ja hyödynnetään täysimääräisesti EU:n sääntelyvaltuuksia tältä osin; taloudellisen toiminnan lisääntyessä arktisilla alueilla kehottaa EU:ta tukemaan kestävän kehityksen periaatteita sen puitteissa;

22.  vaatii, että ennen kuin arktisilla alueilla käynnistetään uutta kaupallista kalastustoimintaa, on tehtävä luotettavia ja ennakoivia tieteellisiä arvioita kalakannoista, jotta voidaan määrätä kalastustasot, jotka säilyttävät kalastettavat kalakannat eivätkä johda muiden lajien kantojen heikentymiseen tai meriympäristön vakaviin vaurioihin, sekä pitää välttämättömänä, että kaikkea valtamerikalastusta sääntelee alueellinen kalastuksenhoitojärjestelmä, joka noudattaa tieteellisiä ohjeita ja jolla on vankka valvonta- ja seurantaohjelma hallintatoimenpiteiden noudattamisen varmistamiseksi, ja katsoo, että yksinomaisten talousvyöhykkeiden sisällä tapahtuvan kalastuksen on täytettävä samat normit;

23.  katsoo, että riittävän kokoisten ja monipuolisten merisuojelualueiden perustaminen ja valvonta on merkittävä väline meriympäristön suojelussa;

Ilmastonmuutos ja saasteista aiheutuvat seuraukset arktisella alueella

24.  myöntää, että EU, kuten kaikki maailman muut kehittyneet alueet, vaikuttaa huomattavasti ilmastonmuutokseen ja että sillä on siten erityinen vastuu, minkä vuoksi EU:n on oltava johtavassa asemassa tämän ilmiön torjumisessa;

25.  myöntää, että paras tapa suojella arktisia alueita on pitkän aikavälin kunnianhimoinen maailmanlaajuinen ilmastosopimus, mutta ymmärtää, että arktisten alueiden nopea lämpeneminen pakottaa lisäksi etsimään mahdollisia muita lyhyen aikavälin keinoja niiden lämpenemisen rajoittamiseksi;

26.  katsoo, että arktinen alue on herkkä alue, jossa ilmastonmuutoksen seuraukset ovat erityisen selvästi havaittavissa ja aiheuttavat vakavia heijastusvaikutuksia muihin maailman alueisiin; tukee näin ollen neuvoston päätelmiä yhteistyön lisäämisestä UNFCCC:n ja arktisen alueen kansainvälisten havainnointijärjestelmien (Sustained Arctic Observation Networks, SAON) kanssa sekä pyrkimyksiä toteuttaa Huippuvuorten integroitu tarkkailujärjestelmä (Svalbard Integrated Observation System, SIOS) ja Euroopan monitieteinen merenpohjan seurantaverkosto (EMSO), sillä näillä aloitteilla varmistetaan ainutlaatuinen eurooppalainen panostus arktisten alueiden ilmaston ja ympäristön muutosten ymmärtämiseen;

27.  myöntää, että nokipäästöt EU:sta ja muilta pohjoisen pallonpuoliskon alueilta aiheuttavat suhteettoman paljon arktisten alueiden lämpenemistä, ja korostaa tarvetta sisällyttää nokipäästöt YK:n Euroopan talouskomission ja EU:n asiaa koskeviin sääntelyjärjestelmiin, kuten valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskevaan yleissopimukseen ja kansallisia päästörajoja koskevaan direktiiviin;

28.  pitää myönteisenä, että Kansainvälisen merenkulkujärjestön meriympäristön suojelukomitean raskaan polttoöljyn käyttöä ja kuljetusta antarktisilla alueilla toimivilla aluksilla koskevan kiellon on määrä astua voimaan 1. elokuuta 2011; korostaa, että vastaava kielto saattaisi olla tarpeen arktisilla vesillä ympäristöön kohdistuvien riskien vähentämiseksi onnettomuuksien tapahtuessa;

29.  tukee yhteistyön lisäämistä arktisten valtioiden ja muiden valtioiden arktisten alueiden havainnointiverkoston (SAON) kehittämiseksi ja kannustaa Euroopan ympäristövirastoa jatkamaan arvokasta työtään ja edistämään yhteistyötä Euroopan ympäristötieto- ja seurantaverkoston (EIONET) kautta yhteisen ympäristötietojärjestelmän ohjaavia periaatteita noudattaen;

30.  korostaa EU:n ja napa-alueiden valtioiden tärkeää asemaa pyrittäessä torjumaan saastumista, jota pitkän matkan kuljetukset, muun muassa merenkulku, aiheuttavat arktisilla alueilla; painottaa tässä yhteydessä unionin lainsäädännön, kuten asetuksen (EY) N:o 1907/2006(7), täytäntöönpanon merkitystä; huomauttaa, että arktisella alueella tapahtuva ilmastonmuutos vaikuttaa merkittävästi Euroopan ja muiden maanosien rannikkoalueisiin sekä ilmastosta riippuvaisiin toimialoihin Euroopassa, kuten maatalouteen ja kalastukseen, uusiutuvaan energiaan, poronhoitoon, metsästykseen, matkailuun ja liikenteeseen;

Kestävä sosioekonominen kehitys

31.  myöntää, että jään sulamisesta ja korkeammista lämpötiloista aiheutuvat vaikutukset eivät pelkästään pakota alkuperäisväestöä siirtymään muualle ja siten uhkaa alkuperäistä elämäntapaa vaan luovat myös tilaisuuksia talouden kehittämiseksi arktisella alueella; tunnustaa arktisen alueen asukkaiden ja hallitusten, joilla on täysivaltaisen valtion oikeudet ja velvollisuudet, halun edistää jatkossakin kestävää taloudellista kehitystä suojellen samalla alkuperäiskansojen perinteisiä tulonlähteitä ja arktisen alueen ekosysteemien hyvin herkkää luonnetta ja ottaa huomioon niiden kokemuksen alueen eri luonnonvarojen käyttämisestä ja kehittämisestä kestävällä tavalla; suosittaa ekosysteemeihin perustuvan hallinnan periaatteiden soveltamista ympäristötieteellisen tiedon yhdistämiseksi sosiaalisiin arvoihin ja tarpeisiin;

32.  korostaa, että EU:n on tärkeää yhdessä alueen alueellisten edustajien kanssa keskustella rakennerahastojen merkityksestä kehitykselle ja yhteistyölle, jotta voidaan kohdata tulevat maailmanlaajuiset edistyksen haasteet ja pystytään tarttumaan alueen kehityspotentiaaliin;

33.  katsoo, että jotta voidaan tunnistaa tämän seudun erityinen potentiaali ja kehittää asianmukaisia asutusstrategioita siten, että otetaan huomioon alueelliset erot, tarvitaan kattavaa prosessia kansallisen ja EU:n tason avustuksella; uskoo, että kumppanuudet ja vuoropuhelu eri hallintotasojen välillä takaavat, että politiikat voidaan panna täytäntöön tasolla, jolla ne ovat tehokkaimpia;

34.  panee merkille arktisen alueen alkuperäisväestön erityisaseman ja tunnustaa alkuperäisväestön oikeudet sekä kiinnittää erityisesti huomiota alkuperäisväestön oikeudelliseen ja poliittiseen tilanteeseen arktisissa valtioissa ja niiden edustukseen Arktisessa neuvostossa; vaatii alkuperäisväestölle suurempaa osallisuutta päätöksenteossa; korostaa tarvetta ryhtyä erityistoimenpiteisiin alkuperäisväestön kulttuurin ja kielen ja maaoikeuksien suojelemiseksi ILO:n yleissopimuksessa 169 määritellyllä tavalla; kehottaa säännölliseen vuoropuheluun alkuperäisväestön edustajien ja EU:n toimielinten välillä ja kehottaa EU:ta ottamaan huomioon harvaan asuttujen syrjäseutujen erityistarpeet alueellisen kehityksen, elinkeinojen ja koulutuksen aloilla; korostaa, kuinka tärkeää on tukea toimia alkuperäisväestön kulttuurin, kielen ja tapojen edistämiseksi;

35.  huomauttaa, että alkuperäisväestön talous on suuressa määrin riippuvainen luonnonvarojen kestävästä käytöstä ja siten ilmastonmuutoksen ja sen vaikutusten vähentäminen sekä alkuperäisväestön oikeus puhtaaseen luontoon ovat myös ihmisoikeuskysymyksiä;

36.  pitää myönteisenä alkuperäisväestön ihmisoikeuksien ja perusvapauksien tilannetta käsittelevän YK:n erityisraportoijan työtä sekä alkuperäiskansojen oikeuksia käsittelevän YK:n asiantuntijamekanismin työtä;

37.  pitää myönteisenä asiantuntijamekanismin menestyksekkäästi päätökseen viemää väliraporttia tutkimuksesta alkuperäisväestöstä ja oikeudesta osallistua päätöksentekoon;

38.  kannustaa arktisia jäsenvaltioita käynnistämään neuvottelut uuden ratifioidun pohjoismaisen saamelaissopimuksen aikaan saamiseksi;

39.  kehottaa EU:ta edistämään aktiivisesti Pohjois-Venäjällä asuvien suomalais-ugrilaisten kansojen kulttuuri- ja kielioikeuksia;

40.  ottaa huomioon viimeaikaisen oikeudellisen kehityksen, joka liittyy EU:n asettamaan hyljetuotteita koskevaan kieltoon, ja erityisesti unionin yleisessä tuomioistuimessa vireillä olevan asetuksen (EY) N:o 1007/2009(8) kumoamiskanteen (asia T-18/10, Inuit Tapiriit Kanatami ym. v. parlamentti ja neuvosto); panee merkille kuulemismenettelyn, joka toteutetaan Maailman kauppajärjestön (WTO) tuella ja jota Kanada ja Norja ovat pyytäneet yhdessä Islannin kanssa WTO-sopimuksen liitteen 2 mukaisesti; toivoo, että osapuolten väliset erimielisyydet voidaan ratkaista unionin tuomioistuimen päätöksien ja WTO:n menettelyjen tuloksen mukaisesti;

41.  on tietoinen kasvavasta kiinnostuksesta luonnonvarojen hyödyntämiseen; huomauttaa siltä osin, että tarvitaan laajaa, kaiken kattavaa ekosysteemeihin perustuvaa lähestymistapaa, jonka avulla todennäköisesti parhaiten pystytään käsittelemään arktisten alueiden edessä olevia moninaisia haasteita, jotka liittyvät ilmastonmuutokseen, merenkulkuun, ympäristöriskeihin ja saasteisiin, kalastukseen ja muuhun ihmisen toimintaan, EU:n yhdennetyn meripolitiikan tai Norjan Barentsinmerta ja Lofoottien merialueita koskevan yhdennetyn hallintasuunnitelman linjojen mukaisesti; suosittelee jäsenvaltioille Arktisen neuvoston vuonna 2009 tarkistamien avomeren öljy- ja kaasuohjeiden (Offshore Oil and Gas Guidelines) tukemista;

Hallinto

42.  tunnustaa toimielimet sekä yleisen toimintakehyksen, joka muodostuu kansainvälisestä oikeudesta ja arktisen alueen kannalta tärkeitä aloja koskevista sopimuksista, kuten UNCLOS-yleissopimus (merenkulun vapauden ja viattoman kauttakulun perusperiaatteet mukaan luettuna), IMO, OSPAR-yleissopimus(9), Koillis-Atlantin kalastuskomission (NEAFC), CITES-yleissopimus(10) ja Tukholman yleissopimus sekä voimassa olevat lukuisat kahdenväliset sopimukset ja kehykset arktisissa valtioissa noudatettavien kansallisten säännöksien lisäksi; toteaa näin ollen, että arktista aluetta ei voida pitää oikeudellisena tyhjiönä vaan alueena, jolla on asianmukaisesti kehitettyjä hallintovälineitä; huomauttaa kuitenkin, että ilmastonmuutoksen ja talouskehityksen kasvun asettamien haasteiden vuoksi näitä voimassa olevia sääntöjä on jatkossakin kehitettävä ja lujitettava ja kaikkien osapuolien on pantava ne täytäntöön;

43.  korostaa, että vaikka valtiot ovat avainasemassa arktisten alueiden hallinnassa, myös muilla toimijoilla, kuten kansainvälisillä järjestöillä, alkuperäis- ja paikallisväestöillä ja alueellisilla viranomaisilla on tärkeä tehtävä; korostaa, että arktisiin alueisiin liittyviä oikeutettuja etuja omaavien toimijoiden välisen luottamuksen lisääminen osallistavien ja vuoropuheluun perustuvien menetelmien avulla on tärkeää yhteisen arktisia alueita koskevan näkemyksen kehittämiseksi;

44.  katsoo, että joidenkin tarkkailijoiden antama kuva ”ryntäyksestä” arktisille alueille ei edistä rakentavaa yhteisymmärrystä ja yhteistyötä alueella; huomauttaa, että arktiset valtiot ovat useassa yhteydessä julistaneet olevansa sitoutuneita ratkaisemaan ja ovat joissakin tapauksissa pyrkineet ratkaisemaan mahdolliset eturistiriidat kansainvälisen oikeuden periaatteiden mukaisesti;

45.  myöntää, että Arktinen neuvosto on tärkeässä asemassa koko arktisen alueen merkittävimpänä alueellisena yhteistyöfoorumina; palauttaa mieliin, että Arktisen neuvoston jäseninä olevien EU:n jäsenvaltioiden Tanskan, Ruotsin ja Suomen sekä ehdokasvaltio Islannin lisäksi EU:n jäsenvaltiot Saksa, Ranska, Yhdistynyt kuningaskunta, Alankomaat, Espanja ja Puola ovat aktiivisia pysyviä tarkkailijajäseniä; vahvistaa sitoumuksensa olla tukematta järjestelyjä, joilla suljetaan pois arktisen alueen EU-jäsenvaltioita, ehdokasmaita tai arktisen alueen ETA/EFTA-valtioita; tunnustaa Arktisen neuvoston työryhmissä tarkkailijoiden läsnä ollessa toteutetut konkreettiset toimet ja kehottaa komissiota ja EU:n virastoja osallistumaan jatkossa aktiivisesti kaikkiin asianomaisiin työryhmiin aina kun se on mahdollista; kannattaa Arktisen neuvoston oikeudellisen ja taloudellisen perustan vahvistamista;

46.  myöntää, että arktisten alueiden edessä olevat haasteet ovat maailmanlaajuisia ja niihin olisi siten otettava mukaan kaikki relevantit toimijat;

47.  pitää myönteisenä niiden merkittävien raporttien tuloksia, joita Arktisen neuvoston työryhmät ovat laatineet viime vuosina arktisten alueiden öljystä ja kaasusta, lämpenemisen vaikutuksista ja pikaisten toimien tarpeesta;

48.  pitää myönteisenä alkuperäisväestön edustajien laajaa poliittista järjestäytymistä saamelaisparlamenteissa ja saamelaisneuvostossa Pohjois-Euroopassa sekä useiden alkuperäisväestön järjestöjen välistä napa-alueita koskevaa yhteistyötä ja tunnustaa Arktisen neuvoston ainutlaatuisen roolin alkuperäisväestön osallistumisen edistämisessä; tunnustaa YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien julistuksessa määritellyt arktisten alueiden alkuperäiskansojen oikeudet ja kehottaa komissiota käyttämään demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevaa eurooppalaista rahoitusvälinettä arktisten alueiden alkuperäisväestön vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseen;

49.  pitää myönteisenä laaja-alaista yhteistyötä, jota tehdään muun muassa arktisen meriympäristön suojelun parissa (PAME-työryhmä) niin alueellisesti kuin kahdenvälisesti ja kansainvälisesti; pitää tässä yhteydessä etsintä- ja pelastustoimiin liittyviä Arktisen neuvoston toimia ensimmäisenä askeleena kohti sitovan päätöksenteon mahdollistavia järjestelyjä;

50.  pitää myönteisenä Arktisen neuvoston jatkuvaa oman työnsä laajuuden ja rakenteen arviointia ja on vakuuttunut siitä, että se jatkaa päätöksien hahmotteluprosessien perustan laajentamista ottaakseen mukaan sellaisia toimijoita, jotka eivät ole mukana neuvostossa;

51.  toivoo, että Arktinen neuvosto jatkaa tärkeän toimintansa kehittämistä ja laajentaa päätöksien hahmotteluprosessien perustaa ottaakseen mukaan sellaiset toimijat, jotka eivät sijaitse arktisilla alueilla ja jotka lisäävät läsnäoloaan arktisella alueella, ja siten hyödyntämään niiden tietämystä ja valmiuksia sekä ottamaan huomioon niiden kansainvälisen oikeuden mukaiset perustellut intressit, joskin samalla on korostettava arktisten valtioiden intressien selvästi suurempaa merkitystä; pitää myönteisenä Arktisen neuvoston sisäistä menettelyä, joka koskee tarkkailijoiden aseman ja Arktisen neuvoston tehtävien mahdollisen tulevan laajuuden tarkistamista;

52.  katsoo, että vahvistetun Arktisen neuvoston olisi toimittava johtoasemassa arktisella alueella tehtävässä yhteistyössä ja sen valmiuksia olisi näin ollen pikaisesti kehitettävä hallinnollisesti ja poliittisesti muun muassa perustamalla pysyvä sihteeristö, josta parhaillaan neuvotellaan, jakamalla kustannukset tasavertaisemmin jäsenten kesken, järjestämällä useammin ministerikokouksia ja vuosittain arktisen alueen huippukokous mahdollisimman korkealla tasolla, kuten Suomen – joka on myös Arktisen neuvoston jäsen – ulkoministeri on ehdottanut; pitäisi myönteisenä myös arktisten alueiden parlamentaarikkojen osallistumisen lisäämistä parlamentaarisen ulottuvuuden korostamiseksi ja arktisten alueiden ulkopuolisten toimijoiden osallistumisen varmistamiseksi; korostaa lisäksi, että valtioiden suljetun ydinryhmän jatkuvat korkean tason tapaamiset vain heikentävät Arktisen neuvoston asemaa ja roolia kokonaisuutena; toivoo Arktisen neuvoston säilyttävän avoimen ja osallistavan lähestymistapansa ja pysyvän siten avoimena kaikille sidosryhmille;

53.  katsoo pohjoisen ulottuvuuden olevan alueellisen yhteistyön polttopiste Pohjois-Euroopassa; huomauttaa, että neljä kumppania, nimittäin EU, Islanti, Norja ja Venäjän federaatio, sekä Arktinen neuvosto, Barentsin euroarktinen neuvosto, Itämeren valtioiden neuvosto, Pohjoismaiden ministerineuvosto, Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki, Euroopan investointipankki, Pohjoismaiden investointipankki ja Maailmanpankki ovat osallisina pohjoisessa ulottuvuudessa ja että sekä Kanadalla että Yhdysvalloilla on siinä tarkkailijan asema; painottaa, että on tarpeen yhdenmukaistaa pohjoisen ulottuvuuden politiikkaa ja EU:n kehittyvää arktista politiikkaa; panee merkille pohjoisen ulottuvuuden ns. arktisen ikkunan; korostaa arvokasta kokemusta, jota saadaan pohjoisen ulottuvuuden kumppanuuksista, erityisesti uudesta pohjoisen ulottuvuuden liikenne- ja logistiikka-alan kumppanuudesta, ja sen etuja arktisten alueiden yhteistyölle;

54.  vahvistaa kannattavansa ajatusta siitä, että EU:lle myönnetään pysyvän tarkkailijan asema Arktisessa neuvostossa; toteaa, että EU:n jäsenvaltiot ovat mukana Arktisen neuvoston työssä eri kansainvälisten järjestöjen (kuten IMO, OSPAR, NEAFC ja Tukholman yleissopimus) kautta ja korostaa tarvetta johdonmukaisuuteen kaikissa arktista aluetta koskevissa EU:n politiikoissa; kehottaa komissiota tiedottamaan parlamentille asianmukaisesti Arktisen neuvoston ja sen työryhmien kokouksista ja toiminnasta; painottaa kuitenkin, että EU ja sen jäsenvaltiot osallistuvat jo nyt jäseninä tai tarkkailijoina muiden kansainvälisten järjestöjen toimintaan, jotka ovat arktisen alueen kannalta merkittäviä, kuten IMO, OSPAR, NEAFC ja Tukholman yleissopimus, ja että huomiota olisi siten kiinnitettävä johdonmukaisemmin näissä järjestöissä toteutettaviin toimiin; korostaa tältä osin erityisesti johdonmukaisuuden tarvetta kaikissa arktista aluetta koskevissa EU:n politiikoissa; kannustaa Arktista neuvostoa ottamaan mukaan tiiviimmin myös kansalaisyhteiskunnan ja valtiosta riippumattomat järjestöt väliaikaisina tarkkailijoina;

55.  katsoo, että Barentsin euroarktinen neuvosto on tärkeä keskipiste Norjan, Ruotsin, Suomen, Tanskan, Venäjän ja Euroopan komission yhteistyölle; panee merkille sen työn terveys- ja sosiaalikysymysten, koulutuksen ja tutkimuksen, energian, kulttuurin sekä matkailun aloilla; panee merkille alkuperäiskansojen työryhmän (WGIP) neuvoa antavan roolin Barentsin euroarktisessa neuvostossa;

Päätelmät ja kehotukset

56.  kehottaa komissiota kehittämään nykyisestä yksikköjen välisestä ryhmästä pysyvän yksikköjen välisen rakenteen, jotta taataan johdonmukainen, yhteensovitettu ja yhtenäinen toimintatapa arktisen alueen kannalta merkittävillä ja keskeisillä politiikan aloilla, kuten ympäristö-, energia-, liikenne- ja kalastusalalla; suosittelee tämän rakenteen johtamisen antamista Euroopan ulkosuhdehallinnon ja meri- ja kalastusasioiden pääosaston yhteiseksi tehtäväksi jälkimmäisen toimiessa toimialojen välisenä koordinaattorina komission sisällä; suosittelee myös vastaavasti arktisen yksikön perustamista Euroopan ulkosuhdehallintoon;

57.  vaatii, että komissio ottaa neuvotteluissa kahdenvälisistä sopimuksista huomioon, että arktisen alueen herkkää ekosysteemiä on suojeltava, että alueen asukkaiden, myös alkuperäisväestöön kuuluvien ryhmien, edut on taattava ja että arktisen alueen luonnonvaroja on hyödynnettävä kestävästi, ja että komissio noudattaa kaikessa toiminnassaan näitä periaatteita;

58.  panee merkille, että tieteellinen aineisto osoittaa selvästi, että arktinen ekosysteemi käy parhaillaan läpi valtavia ilmastoon liittyviä muutoksia ja että tämä tilanne vaatii varovaisuusperiaatteen noudattamista ja tieteellisesti kestävää lähestymistapaa kaikissa arktisen alueen tulevissa kehityshankkeissa; kehottaa solmimaan monenkeskisen sopimuksen ja tekemään sen puitteissa tieteellisiä lisätutkimuksia, joiden tuloksilla voidaan vaikuttaa kansainväliseen ymmärrykseen arktisesta ekosysteemistä ja sitä koskevaan päätöksentekoon, ennen kuin aloitetaan uusia merkittäviä hankkeita luonnonvarojen hyödyntämiseksi;

59.  korostaa, että EU ja sen jäsenvaltiot ovat keskeisessä asemassa arktiseen alueeseen liittyvän tutkimuksen, alueellisen yhteistyön ja kyseisen alueen sekä muiden alueiden kannalta tärkeän teknisen kehityksen yhteydessä, ja kehottaa komissiota tarkastelemaan mahdollisuuksia kehittää napa-alueisiin liittyviä yhteisrahoitusta ja yhteistä ohjelmasuunnittelua koskevia aloitteita, jotta edistetään sujuvampaa ja tehokkaampaa yhteistyötä kyseisten maiden asiantuntijoiden välillä; kehottaa EU:ta edistämään yhteistoimintaa Yhdysvaltojen, Kanadan, Norjan, Islannin, Grönlannin ja Venäjän kanssa arktisten alueiden monitieteellisen tutkimuksen alalla ottaen samalla käyttöön koordinoituja rahoitusmekanismeja; kehottaa komissiota tulevan tutkimustoiminnan helpottamiseksi lisäksi luomaan keinon työskennellä suoraan arktisten jäsenvaltioiden, alkuperäisväestön järjestöjen ja arktisten tutkimuslaitosten kanssa EU:n informoimiseksi olennaisista kysymyksistä, tärkeistä tutkimusaiheista ja asioista, jotka koskevat arktisilla alueilla asuvia ja työskenteleviä;

60.  katsoo, että EU:n olisi jatkettava valmiuksiensa kehittämistä ja kehottaa komissiota tarkastelemaan arktisiin alueisiin liittyvien EU:n toimien toteuttamista ja jatkamista sekä raportoimaan asiasta – tällaisia toimia ovat napa-alueita koskeva yhteinen monenvälinen tutkimusrahoitusohjelma, jonka ansiosta on mahdollista tehdä yhteistyötä helpommin ja vähemmän byrokraattisesti, ja tutkimusyhteisön yhteiset hankkeet; kehottaa komissiota tutkimaan ensi sijassa EU:n arktisen tiedotuskeskuksen perustamista, minkä olisi oltava yhteinen verkostohanke, ja ottamaan huomioon sopivat ehdotukset; panee tähän liittyen merkille Lapin yliopiston ehdotuksen; katsoo, että tiedotuskeskuksen pitäisi pystyä luomaan pysyvä yhteys EU:n ja arktisen alueen keskeisten toimijoiden välille sekä välittämään arktista aluetta koskevaa tietoa EU:n toimielimille ja asianomaisille tahoille;

61.  korostaa, että arktisten alueiden ympäristössä tapahtuvien prosessien ja muutosten nopeuden objektiivista määrittelyä varten kansainvälisten tutkimusryhmien on voitava esteettä suorittaa tutkimuksia tällä maapallomme herkällä alueella; panee merkille, että Euroopan unioni vahvistaa läsnäoloaan ja sitoutumistaan erityisesti Eurooppaan kuuluvilla arktisilla alueilla rakentamalla yhteistä tutkimusinfrastruktuuria ja lisäämällä arktisilla alueilla toteutettavien tiedeohjelmien määrää; kannattaa erityisesti useita tieteenaloja edustavista tiedemiehistä koostuvia ja kaikkia asianomaisia valtioita edustavia tutkimusryhmiä; pitää myönteisenä useimmiten hyvää ja avointa tutkimusyhteystyötä ja katsoo, että tutkimuksen olisi oltava avointa ja sen tulokset olisi annettava koko kansainvälisen yhteisön käyttöön, mikä olisi myös sen etu;

62.  painottaa EU:n Euroopan alueellisen yhteistyön tavoitteen osuutta selvänä eurooppalaisena lisäarvona, erityisesti rajatylittävän yhteistyön Kolarctic- ja Karelia -ohjelmat sekä Itämeren allasta koskeva ohjelma, johon sisältyy Barentsin alue; kehottaa komissiota tutkimaan, miten asianmukaisesti parannetulla Pohjoinen periferia -ohjelmalla voisi olla samankaltainen vaikutus arktiseen strategiaan seuraavalla ohjelmakaudella;

63.  pyytää komissiota tukemaan ponnisteluja SIOS:n ja EMSO:n tarkkailukeskusten toteuttamiseksi nopeasti ja tehokkaasti, sillä ne ovat ainutlaatuinen mahdollisuus edistää arktisen ympäristön ymmärtämistä ja suojelua;

64.  pyytää komissiota laatimaan ehdotuksia siitä, miten Galileo-hanketta tai arktiseen alueeseen vaikuttavia hankkeita, kuten ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuista seurantaa (GMES), voitaisiin kehittää, jotta taataan turvallisempi ja nopeampi merenkulku arktisen alueen vesillä, investoiden erityisesti Koillisväylän turvallisuuteen ja käytettävyyteen ja pyrkien parantamaan jään liikkeiden ennustettavuutta ja arktisen alueen merenpohjan kartoittamista ja ymmärtämään alueen geodynamiikan kannalta keskeisiä prosesseja, jotka ovat tärkeitä maapallon geodynamiikalle ja arktisten vyöhykkeiden vedenkierrolle, ja syventämään ekosysteemejä koskevaa tietoamme;

65.  kehottaa kaikki hallituksia arktisella alueella, erityisesti Venäjän hallitusta, hyväksymään YK:n yleiskokouksen 13. syyskuuta 2007 hyväksymän alkuperäiskansojen oikeuksien julistuksen ja tukemaan sitä;

66.  vaatii jäsenvaltioita ratifioimaan kaikki keskeiset alkuperäiskansojen oikeuksia koskevat sopimukset, kuten Kansainvälisen työjärjestön yleissopimuksen 169;

67.  pyytää EU:ta ja sen jäsenvaltioita ehdottamaan IMO:ssa meneillään olevan, napa-alueilla harjoitettavaa merenkulkua koskevaa velvoittavaa säännöstöä koskevan työn puitteissa, että nokipäästöjä ja raskasta polttoöljyä pitäisi säännellä erityisesti; pyytää komissiota siinä tapauksessa, etteivät nämä neuvottelut kanna hedelmää, esittämään ehdotuksia säännöiksi, jotka koskevat aluksia, jotka käyvät EU:n satamissa arktisille alueille tehtyjen matkojen jälkeen tai ennen niitä, jotta voidaan luoda tiukka järjestelmä, jolla rajoitetaan nokipäästöjä ja raskaan polttoöljyn käyttöä;

o
o   o

68.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä arktisen alueen valtioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL C 9 E, 15.1.2010, s. 41. (2) Ulkoasiainneuvoston 2985. kokous. (3) Neuvoston 2914. kokous. (4) 2009/10:UU4. (5) EYVL L 197, 21.7.2001, s. 30. (6) Allekirjoitettu 15. syyskuuta 2010. (7) EUVL L 136, 29.5.2007, s. 3. (8) EUVL L 286, 31.10.2009, s. 36. (9) Yleissopimus Koillis-Atlantin merellisen ympäristön suojelusta. (10) Luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskeva yleissopimus.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. tammikuuta 2011 Mustaamerta koskevasta EU:n strategiasta (2010/2087(INI))

P7_TA(2011)0025 A7-0378/2010

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Mustanmeren synergia – uusi alueellinen yhteistyöaloite” (KOM(2007)0160),

–  ottaa huomioon neuvoston 14. toukokuuta 2007 antamat päätelmät Mustanmeren synergia -aloitteesta,

–  ottaa huomioon 17. tammikuuta 2008 antamansa päätöslauselman uudesta poliittisesta lähestymistavasta Mustanmeren alueeseen(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin ja Mustanmeren alueen valtioiden ulkoasiainministerien Kiovassa 14. helmikuuta 2008 antaman yhteisen julkilausuman,

–  ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2008 annetun komission tiedonannon ”Kertomus Mustanmeren synergian ensimmäisestä täytäntöönpanovuodesta” (KOM(2008)0391),

–  ottaa huomioon yhteisen julkilausuman, jolla käynnistettiin Mustanmeren synergian ympäristökumppanuus (Bryssel, 16. maaliskuuta 2010),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan naapuruuspolitiikan lujittamisesta (KOM(2006)0726) ja komission aikomuksen esittää Euroopan naapuruuspolitiikan (ENP) uudelleentarkastelu vuonna 2011,

–  ottaa huomioon Turkin kanssa solmitun liittymiskumppanuuden,

–  ottaa huomioon Armenian, Azerbaidžanin, Georgian, Moldovan tasavallan ja Ukrainan kanssa tehdyt kumppanuus- ja yhteistyösopimukset ja käynnissä olevat neuvottelut uusista assosiaatiosopimuksista sekä vastaavat ENP-toimintasuunnitelmat,

–  ottaa huomioon komission 12. toukokuuta 2010 hyväksymät Armeniaa, Azerbaidžania, Moldovan tasavaltaa, Georgiaa ja Ukrainaa koskevat kertomukset Euroopan naapuruuspolitiikan edistymisestä,

–  ottaa huomioon Venäjän federaation kanssa tehdyn kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen sekä käynnissä olevat neuvottelut uudesta EU:n ja Venäjän välisestä sopimuksesta,

–  ottaa huomioon 3. joulukuuta 2008 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle itäisestä kumppanuudesta (KOM(2008)0823),

–  ottaa huomioon 7. toukokuuta 2009 kokoontuneen itäistä kumppanuutta käsitelleen Prahan huippukokouksen yhteisen lausuman,

–  ottaa huomioon äskettäisen edistyksen viisumien myöntämisen helpottamista koskevassa vuoropuhelussa alueen maiden kanssa,

–  ottaa huomioon 15. marraskuuta 2007 antamansa päätöslauselman Euroopan naapuruuspolitiikan lujittamisesta(2),

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Moldovan tasavallasta, Venäjän federaatiosta, Turkista, Ukrainasta ja Etelä-Kaukasian valtioista sekä yhdennetystä meripolitiikasta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä kansainvälisen kaupan valiokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan ja aluekehitysvaliokunnan lausunnot (A7-0378/2010),

A.  ottaa huomioon, että Mustanmeren alue on strateginen silta, joka yhdistää Euroopan Kaspianmeren alueeseen, Keski-Aasiaan ja Lähi-itään ja myös Kaakkois-Aasian ja Kiinaan, ja että sille ovat ominaisia tiiviit siteet ja suuret mahdollisuudet, mutta myös erot ja kilpailu; toteaa, että alue käsittää EU:n jäsenvaltioista Bulgarian, Kreikan ja Romanian, ehdokasvaltio Turkin, Euroopan naapuruuspolitiikan kumppanit Armenian, Azerbaidžanin, Georgian, Moldovan tasavallan ja Ukrainan sekä Venäjän federaation, joka on strateginen kumppani,

B.  katsoo, että Mustanmeren alue on EU:n kannalta strategisesti merkittävä; ottaa huomioon, että Mustameri on osittain EU:n sisävesiin kuuluva ja maantieteellisesti suurimmalta osaltaan eurooppalainen meri, minkä vuoksi EU:lla ja alueen valtioilla on yhteisiä haasteita ja mahdollisuuksia sekä yhteinen tarve varmistaa, että Mustanmeren ympärillä on rauhan, demokratian, turvallisuuden, vakauden, alueellisen yhteistyön ja kestävän vaurauden alue; katsoo, että Mustanmeren alueella tarvitaan yhtenäistä ja kestävää strategiaa,

C.  ottaa huomioon, että Mustanmeren alue on sosiaalisesti, kulttuurisesti ja uskonnollisesti rikas ympäristö, jossa kulttuurien ja uskontojen välisellä vuoropuhelulla olisi oltava keskeinen rooli,

D.  katsoo, että Mustanmeren synergian ansiona on ollut, että siinä tunnustetaan Mustanmeren strateginen merkitys EU:n kannalta sekä tarve lisätä EU:n osallistumista alueella; toteaa, että Mustanmeren synergian tulokset ovat toistaiseksi olleet melko niukat eikä sen täytäntöönpanon tämänhetkisistä tuloksista ole selvää ja kattavaa kuvaa, mikä antaa aihetta arvostella EU:ta siitä, ettei sillä ole aluetta koskevaa strategista näkemystä ja että se soveltaa täytäntöönpanoon hajanaista lähestymistapaa,

E.  toteaa, että konkreettisia tavoitteita ja vertailukohtia sekä raportointi-, valvonta-, arviointi- ja seurantajärjestelmiä koskevaa toimintasuunnitelmaa ei ole laadittu, vaikka parlamentin ensimmäisessä Mustanmeren aluetta koskevassa päätöslauselmassa niin pyydettiin,

F.  toteaa, että on laadittu vain yksi edistymiskertomus, vuonna 2008, eikä sen jatkotoimena perustettu mitään säännöllistä raportointijärjestelmää; toteaa, että vain harvoja hankkeita on toteutettu ja että toistaiseksi on käynnistetty vain ympäristökumppanuus,

G.  toteaa, että vuoden 2008 jälkeen ei ole järjestetty ministerikonferenssia, mikä korostaa Mustanmeren synergia -aloitteen näkyvyyden, strategisen näkemyksen ja poliittisen ohjauksen puutetta,

H.  katsoo, että vaikka tähänastiset ponnistelut ovat olleet kiitettäviä, huono hallinnollinen organisointi, institutionaalisen ja poliittisen sitoutumisen puute sekä henkilöresurssien ja tähän tarkoitukseen osoitettujen rahoitusvarojen niukkuus ovat vakavasti haitanneet niitä,

I.  katsoo, että Mustanmeren alueella on tapahtunut paljon kehitystä vuoden 2008 jälkeen, ja vaikka alueellinen yhteistyö vaikuttaa etenevän eräillä ympäristön, koulutuksen, tutkimuksen ja teknologian kaltaisilla teknisillä aloilla samoin kuin sääntelyn yhdenmukaistamisessa, monet haasteet, kuten pitkäaikaiset konfliktit Kaukasuksella ja Transnistriassa, meriturvallisuus ja etsintä- ja pelastusoperaatiot, militarisoituminen ja demokraattisen hallinnon heikentyminen, ovat yhä olemassa ja jopa voimistuneet,

J.  ottaa huomioon, että puheenjohtajavaltio Ranskan ja jäsenvaltioiden toimet osoittavat, että EU on sitoutunut Georgian konfliktin hillitsemiseen ja ratkaisemiseen;

K.  ottaa huomioon, että Mustanmeren alue on geostrategisesti tärkeä EU:n energiavarmuuden ja erityisesti energiatoimitusten monipuolistamisen kannalta,

L.  katsoo, että muita EU:n aloitteita, jotka koskevat Mustanmeren alueen valtioita, ei tule pitää Mustanmeren synergian kanssa kilpailevina vaan pikemmin sitä täydentävinä aloitteina,

M.  toteaa, että komissiota on pyydetty laatimaan Tonavan aluetta koskeva EU:n strategia, jossa olisi otettava huomioon Tonavan alueen läheinen yhteys Mustan meren alueeseen,

1.  katsoo, että koska Mustanmeren alue on EU:n kannalta strategisesti merkittävä ja Mustanmeren synergian tulokset ovat melko niukat, olisi käynnistettävä strategia, jolla lisätään EU:n alueella toteuttamien toimien yhtenäisyyttä ja näkyvyyttä, ja että EU:n Mustanmeren strategian olisi oltava olennainen osa EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan laajempaa visiota;

2.  kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa (EUH) laatimaan Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelun kanssa samanaikaisesti Mustanmeren aluetta koskevan strategian, jossa määritellään tätä aluetta koskeva yhdennetty ja kattava EU:n lähestymistapa ja joka sisältää yksityiskohtaisen toimintasuunnitelman, selviä tavoitteita, lippulaiva-aloitteita ja vertailukohtia; katsoo, että strategia edistää toimien koordinointia ja tehtävien jakoa;

3.  toistaa komissiolle ja EUH:lle esittämänsä pyynnön, että ne tarkastelisivat säännöllisesti strategian täytäntöönpanoa perustamalla konkreettisia valvonta-, arviointi-, seuranta- ja raportointijärjestelmiä; vaatii, että asiaankuuluvia Euroopan parlamentin valiokuntia kuultaisiin tämän prosessin tärkeimmissä vaiheissa;

4.  suosittelee, että EU:n tason politiikan ja EU:n Mustanmeren alueen jäsenvaltioiden kansallisten strategioiden yhtenäisyys varmistetaan;

5.  korostaa, että EU:n jäsenvaltioiden on sovittava selkeistä painopisteistä, jotta myöhemmin voidaan laatia realistinen ja rahoitukseltaan terve toimintasuunnitelma ja siihen kuuluva tehokkuudenarvioimisjärjestelmä;

6.  korostaa, että uuden strategian tavoitteiden saavuttamiseen on osoitettava riittävästi henkilöresursseja erityisesti ottamalla strategia näkyvästi huomioon EUH:n organisaatiorakenteessa ja henkilöstössä;

7.  ilmaisee tyytyväisyytensä Eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineen (ENPI) rajat ylittävää yhteistyötä koskevan yhteisen toimintaohjelman käynnistämiseen Mustanmeren alueella ja katsoo, että vastaanotettujen hakemusten suuri määrä kuvastaa suurta kiinnostusta yhteistyöhankkeisiin alueella; pitää ilahduttavana sitä, että marraskuussa 2010 yhteinen seurantakomitea hyväksyi 16 uutta hanketta; katsoo kuitenkin, että hankkeen toiminnan hitaus heijastaa nykyisten rahoitusmekanismien puutteita; panee erityisesti merkille oikeudelliset ongelmat, joita liittyy osallistujien rahoittamiseen erilaisista rahoitusvälineistä, ja kehottaa komissiota laatimaan ratkaisuja tällaisten esteiden poistamiseksi; on sitä mieltä, että investointihankkeet voisivat myös kuulua tähän ohjelmaan;

8.  kehottaa laatimaan Mustanmeren alueen yhteisen toimintaohjelman seuraavaa ohjelmakautta varten, jotta voidaan käsitellä täysimääräisesti ja jatkaa kaikkia ponnisteluita, joilla pyritään saavuttamaan tavoitteet, jotka on mainittu Euroopan naapuruuden ja kumppanuuden välineeseen liittyvän rajatylittävän yhteistyöohjelman (ENPI CBC) strategia-asiakirjassa 2007–2013; painottaa, että olisi taattava yhdenmukaiset hakemuksia koskevat ehdot ja antaa tällä tavoin kaikille oikeushenkilöille mistä tahansa ohjelma-alueeseen osallistuvasta maasta mahdollisuus hakemuksen tekemiseen pääasiallisena osallistujana; katsoo, että kaikkien Mustanmeren yhteisen toimintaohjelman maiden olisi oltava mukana ja niitä olisi kannustettava osallistumaan aktiivisesti seuraavaan ohjelmakauteen;

9.  on sen vuoksi vakuuttunut siitä, että strategian onnistuminen riippuu riittävän ja tunnistettavan rahoituksen myöntämisestä; kehottaa perustamaan erityisen budjettikohdan Mustanmeren strategiaa varten sekä laatimaan alueen erityispiirteisiin mukautettuja tehokkaita menetelmiä varojen käyttöön antamiseksi ja valvomaan varojen käyttöä tehokkaasti; kehottaa rahoittamaan ensisijaisesti pieniä kehityshankkeita; kehottaa komissiota ja alueita edistämään ihmisten välisiä hankkeita rajatylittävän yhteistyön puitteissa ja mahdollistamaan pienhankerahaston rahoitusvälineen ja edistämään sitä;

10.  korostaa, että tarvitaan hankeperustaista lähestymistapaa, jotta voidaan ottaa paikalliset viranomaiset, liiketoimintayhteisöt, valtioista riippumattomat järjestöt ja muut kansalaisyhteiskunnan organisaatiot mukaan Mustanmeren strategian toimien suunnitteluun, yhteiseen vastuunkantoon ja täytäntöönpanoon; korostaa, että on tärkeää seurata Mustaamerta koskevan strategian mukaisia toimia määrittelemällä vertailukohtia tai muita asianmukaisia indikaattoreita;

11.  kannustaa kehittämään synergioita strategiaan liittyvien Euroopan unionin eri ohjelmien, erityisesti rakennerahaston, tutkimuksen ja kehittämisen puiteohjelman sekä Euroopan laajuisten liikenneverkkojen välille, jotta taataan rahoitettujen toimien kestävyys; katsoo, että tällä tavalla yhdellä taloudellista kehitystä koskevalla aloitteella luodut mahdollisuudet voidaan hyödyntää toisessa täydentävässä aloitteessa;

12.  pitää osallistavuutta ja alueellista vastuunottoa tärkeinä periaatteina aluetta koskevassa EU:n lähestymistavassa ja näkee Turkin ja Venäjän kumppaneina, jotka olisi hyvä ottaa asianmukaisella tavalla mukaan Mustanmeren alueelliseen yhteistyöhön; katsoo, että Bulgarian, Romanian ja Kreikan kaksoisrooli sekä rannikkovaltioina että EU:n jäsenvaltioina on oleellinen tekijä Mustanmeren aluetta koskevan EU:n politiikan onnistumisessa;

13.  katsoo, että näkyvyyden, strategisen ohjauksen ja korkean tason koordinoinnin aikaansaamiseksi olisi järjestettävä säännöllisesti EU:n ja Mustanmeren alueen valtioiden välisiä ministerikokouksia, joihin olisi kutsuttava kaikki alueen toimijat ja valtiot, mukaan luettuna Mustanmeren taloudellinen yhteistyöjärjestö, Mustanmeren suojelemista pilaantumiselta käsittelevä komissio, EBRD ja EIP; on vakuuttunut siitä, että institutionaalinen vuoropuhelu, joka tuo yhteen EU:n ja Mustanmeren taloudellisen yhteistyöjärjestön, voisi olla askel kohti aitoa kumppanuutta alueella; panee kuitenkin merkille, että Mustanmeren taloudellisella yhteistyöjärjestöllä näyttää olevan parhaillaan rakenteellisia ongelmia ja että se tarvitsee piristämistä ja uudistamista tullakseen tehokkaaksi alueelliseksi kumppaniksi;

14.  pahoittelee, että alueelliset jännitteet ovat vaikuttaneet haitallisesti vuoropuhelua ja kumppanuutta edistävään Mustanmeren foorumiin ja että sen vuoksi sitä ei ole vielä perustettu; katsoo, että tällaisella foorumilla voisi olla tärkeä tehtävä edistettäessä ideointia ja vuoropuhelua alueellisten toimijoiden keskuudessa;

15.  katsoo, että Mustanmeren strategiaa olisi toteutettava alueellisen yhteistyön kaikilla tasoilla; suhtautuu myönteisesti EU:n ja Mustanmeren valtioiden välillä alkaneeseen parlamentaariseen yhteistyöhön;

16.  toteaa, että alueelliset ja paikalliset viranomaiset sekä sidosryhmät ovat tärkeitä strategian suunnittelussa ja täytäntöönpanossa, kun otetaan huomioon niiden läheinen yhteys alueeseen ja ihmisiin; kehottaa sen vuoksi tunnistamaan heidän tarpeensa ja osallistamaan heidät kaikilta osin strategiaan;

17.  suhtautuu myönteisesti Mustanmeren kansalaisyhteiskunnan foorumin perustamiseen ja kannustaa tehostamaan yhteistyötä paikallisviranomaisten, kansalaisyhteiskunnan ja talouselämän välillä; kehottaa komissiota tarjoamaan tehokkaampaa tukea kansalaisyhteiskunnalle esimerkiksi kansalaisyhteiskunnan järjestöjen verkostoille; korostaa hallituksesta riippumattoman sektorin roolia sekä Mustanmeren strategiaan liittyvien toimien tehokkaassa täytäntöönpanossa että luottamusta edistävien toimenpiteiden onnistumisessa;

18.  korostaa Mustanmeren synergian ja itäisen kumppanuuden toisiaan täydentävää luonnetta ja kehottaa komissiota hyödyntämään näiden kahden aloitteen erilaisia lähestymistapoja ja täsmentämään kaikilla tasoilla, miten tätä olennaista täydentävyyttä voidaan hyödyntää; kehottaa varapuheenjohtajaa ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa varmistamaan, että EUH koordinoi tehokkaasti EU:n Mustanmeren alueella käyttöön ottamia eri aloitteita ja välineitä;

19.  suhtautuu myönteisesti Tonavan aluetta varten laadittavaan EU:n strategiaan, jonka on määrä valmistua tämän vuoden loppuun mennessä, ja kehottaa tukemaan sitä ja sen täytäntöönpanon aloittamista vuoden 2011 ensimmäisen puoliskon aikana; korostaa, että Tonavan aluetta koskevaa EU:n strategiaa olisi laajennettava Mustanmeren alueetta kohti; korostaa, että Tonavan alueen kestävä kehitys vahvistaa entisestään Mustanmeren alueen geostrategista merkitystä; katsoo sen johdosta, että niiden pitäisi täydentää ja vahvistaa toisiaan, mutta toteaa samalla, että kyseiset alueet ovat erilaisia ja niitä koskevilla strategioilla on erilainen maantieteellinen painopiste;

20.  painottaa, että Mustanmeren aluetta koskevan EU:n strategian tärkeimpänä tavoitteena olisi oltava sellaisen rauhan, demokratian, vaurauden ja vakauden alueen luominen, joka perustuu ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamiseen; katsoo, että hyvän hallintotavan, oikeusvaltion, ihmisoikeuksien kunnioittamisen edistämisen, muuttovirtojen hallinnan, energian, liikenteen, ympäristön sekä taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen olisi oltava ensisijaisia toiminta-aloja;

Turvallisuus ja hyvä hallintotapa

21.  muistuttaa, että Mustanmeren alue tarvitsee aktiivisia toimintatapoja ja pitkäaikaisia ratkaisuja, jotta voidaan kohdata siihen kohdistuvat huomattavat alueelliset ja kansainväliset haasteet, kuten pitkäaikaiset konfliktit, väestön siirtyminen, kahdenväliset kiistat, suljetut rajat ja militarisoitumiseen ja aseiden leviämiseen johtava strateginen kilpailu, heikot instituutiot ja hallinto sekä demokraattisen hallinnon huononeminen, rajat ylittävä rikollisuus ja ihmis-, ase- ja huumekauppa, rajaturvallisuus ja liikkuvuuden hallinta sekä huono meriturvallisuus;

22.  korostaa Mustanmeren valtioiden välisten hyvien naapurisuhteiden luomisen, edistämisen ja kehittämisen erittäin suurta merkitystä menestyksellisen yhteistyön lähtökohtana eikä voi hyväksyä sitä, että alueella kärsitään edelleen naapurien välisten rajojen kiinni pitämisestä johtuvista ongelmista;

23.  katsoo, että EU:lla voi ja sillä pitäisi olla aktiivisempi rooli Mustanmeren alueen turvallisuusympäristön muotoilemisessa; kehottaa EU:ta tehostamaan osallistumistaan alueelliseen strategiseen vuoropuheluun ja unionin strategisten kumppanien kanssa tehtävään EU:n turvallisuusyhteistyöhön sekä konfliktien ehkäisyyn ja ratkaisemiseen kansainvälisen oikeuden mukaisesti; korostaa, että Mustanmeren strategian täysi kehittyminen on myös yhteydessä todelliseen edistymiseen ratkaisemattomien konfliktien rauhanomaisessa ratkaisemisessa; kehottaa tämän vuoksi EU:ta osallistumaan välittömämmin rauhanprosesseihin ja ottamaan johtoaseman neuvotteluissa ja rauhanturvaamisprosesseissa, nopeuttamaan luottamuksen rakentamistoimia ja avustusohjelmia, jotta voidaan luoda perusta kestäville ja kattaville ratkaisuille ja lieventää paikalliseen väestöön kohdistuvia konfliktien seurauksia; kiittää EUBAMia ja EUMMia niiden tekemästä työstä;

24.  kehottaa varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa tehostamaan toimiaan Venäjän kannustamiseksi noudattamaan Sarkozyn kuuden kohdan suunnitelmaa, jotta Georgian konflikti voidaan vakauttaa ja ratkaista;

25.  painottaa, että olisi tehostettava valvontajärjestelmiä, ja kehottaa EU:ta kehittämään konfliktien varhaisvaroitusjärjestelmän konflikteja estäväksi ja luottamusta lisääväksi välineeksi Mustanmeren alueelle konfliktien laajentumisen estämiseksi; kehottaa kiinnittämään huomion konkreettisiin tapauksiin eikä yleisiin huolenilmaisuihin; pyytää kiinnittämään huomiota luottamusta edistäviin toimiin, kuten aseiden myynnin ja laivaston sotilastoimien julkistamiseen; on erityisen huolestunut Krimille sijoitetun Venäjän Mustanmeren laivaston satamasopimuksen jatkamisesta ja sen mahdollisista vaikutuksista alueen vakauteen;

26.  kehottaa EU:ta ryhtymään toimiin alueellisen oikeuskehyksen ja oikeudellisten mekanismien luomiseksi, jotta puututaan aseiden leviämiseen Mustanmeren alueella;

27.  kehottaa puuttumaan Mustanmeren strategiassa rajat ylittävään rikollisuuteen ja salakuljetukseen, erityisesti huumeiden ja ihmisten salakuljetukseen ja laittomaan maahanmuuttoon, ja kehottaa tehostamaan edelleen rajaturvallisuutta ja liikkuvuuden hallintaa koskevaa yhteistyötä;

28.  korostaa, että muuttovirtoja on hallittava paremmin Mustanmeren alueella ja alueelta tehostamalla maahanmuuttajien poliittista, taloudellista ja sosiaalista integroitumista EU:n siirtolaisuutta koskevan kokonaisvaltaisen lähestymistavan periaatteiden pohjalta;

29.  panee merkille, että viime vuosina merionnettomuuksien määrä on lisääntynyt ja että onnettomuudet ovat vaatineet ihmishenkiä sekä aiheuttaneet ympäristövahinkoja ja että rantavaltiot eivät ole kyenneet toteuttamaan koordinoituja ja menestyksellisiä pelastusoperaatioita; kehottaa tässä yhteydessä EU:ta käyttämään yhdennettyä meripolitiikkaa, jotta voidaan koordinoida etsintä-, pelastustoimia sekä onnettomuuksien ehkäisyä Mustanmeren alueella; kehottaa luomaan Mustanmeren valvontastrategian;

30.  katsoo, että Mustanmeren alueen turvallisuusstrategiaan olisi sisällytettävä myös hallintotavan parantamista, demokraattista hallintoa, ihmisoikeuksien kunnioittamista ja valtioiden toimintaedellytyksiä koskevat tavoitteet; kehottaa komissiota ja EUH:ta valtavirtaistamaan aloitteet instituutioiden ja demokraattisen hallinnon kehittämiseksi, sillä ne ovat välttämättömiä kaikille valtioille, jotka haluavat kehittyä menestyksellisesti; korostaa, että hallinnon parantamista, oikeusvaltiota ja valtion rakenteita alueen entisissä neuvosto-osavaltioissa koskeva tavoite on itsessään turvallisuusstrategia, sillä valtion täydellinen tai osittainen muuttuminen toimintakyvyttömäksi tai poliittinen pysähtyneisyys luovat olosuhteet ulkoiselle häirinnälle ja kansainvälisille uhkille;

31.  korostaa, että EU:n Mustanmeren alueen strategiassa on korostettava entistä enemmän ihmisoikeuksien puolustamista ja demokratian edistämistä alueen kaikissa osissa ja että siihen on kuuluttava menestyksellisen yhteistyön edistäminen alueen valtioista riippumattomien järjestöjen ja ihmisoikeuksien puolustajien keskuudessa;

32.  toteaa, että ihmisoikeuksien ja demokratian kunnioittamisen lisääminen kuuluu EU:n painopisteisiin; toteaa, että ihmisoikeuksien loukkauksia tapahtuu päivittäin miehitetyissä Etelä-Ossetiassa ja Abhasiassa; kehottaa sen vuoksi EU:ta ja erityisesti Euroopan ulkosuhdehallintoa vastaamaan aktiivisesti kaikkiin ihmisoikeuksien loukkauksiin Mustanmeren alueella;

33.  korostaa Etyjin merkittävää roolia alueella ja pitää tärkeänä, että EU toimii yhteistyössä Etyjin kanssa instituutioiden kehittämisen, oikeusvaltion, vaalitarkkailun, tiedotusvälineiden vapauden, demokratian ja ihmisoikeuksien aloilla;

Energia, liikenne ja ympäristö

34.  pitää toisaalta Mustanmeren aluetta strategisesti tärkeänä EU:n energiavarmuudelle ja energiatoimitusten monipuolistamiselle ja sen saavuttamiseksi toistaa tässä yhteydessä, että tarvitaan kiireellisesti johdonmukaista Mustanmeren alueen strategiaa; katsoo kuitenkin toisaalta, että energia-, liikenne- ja ympäristöalan yhteistyö on ratkaisevaa alueen harmonisen ja kestävän kehityksen kannalta; suhtautuu myönteisesti ympäristökumppanuuden käynnistämiseen, mutta odottaa samalla innokkaana kahden muun eli liikennettä ja energiaa koskevan kumppanuuden käynnistämistä; kehottaa panemaan ne nopeasti ja tehokkaasti täytäntöön; katsoo, että yhteisten oikeudellisten puitteiden luominen alueellisella tasolla olisi erittäin hyödyllistä, sillä se tehostaisi yhteistyötä ja loisi synergiaa näissä kysymyksissä; katsoo, että ammatillisten ja institutionaalisten verkostojen luominen ja tukeminen voisi lisätä valmiuksia yhteistyöhön perustuvaan ja tehokkaaseen päätöksentekoon;

35.  korostaa tarvetta tehostaa Mustanmeren alueella monenkeskistä energiayhteistyötä, jota koskevat keskeiset periaatteet on vahvistettu WTO:ssa ja Euroopan energiaperuskirjassa; kannattaa täydellistä markkinoiden ja sääntelyn integroimista EU:n energia- ja ympäristölainsäädännön pohjalta ja rohkaisee koko Mustanmeren alueen maita osallistumaan energiayhteisön perustamissopimukseen ja EU:ta, EIP:tä ja EBRD:tä tukemaan Mustanmeren alueen energiainfrastruktuurin nykyaikaistamista;

36.  korostaa, että on tärkeää, että jäsenvaltioilla on yhteinen Mustanmeren aluetta koskeva strategia, jotta pitkällä aikavälillä saavutetaan energian toimitusvarmuutta koskeva EU:n tavoite ja varmistetaan vakaus naapurialueilla;

37.  muistuttaa, että avoimien sekä kilpailuun ja sääntöihin perustuvien kaasualan markkinoiden edistämiseksi tarvitaan yhteistä sääntelykehystä ja komission voimakkaampia toimia kaasutoimitusten monipuolistamistoimenpiteiden tukemiseksi; kehottaa EU:ta samalla aktiivisesti kehittämään yhteistyötä Mustanveren alueen valtioiden kanssa ja tarjoamaan niille entistä parempia mahdollisuuksia tukea EU:lle tärkeitä energiahankkeita; suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti Moldovan, Turkin ja Ukrainan liittymiseen energiayhteisön jäseniksi;

38.  korostaa, että on pikaisesti perustettava Euronestin parlamentaarinen yleiskokous, jossa edistetään itäisen kumppanuuden tavoitteiden saavuttamista ja jolla on tämän vuoksi myönteinen vaikutus energiaturvallisuutta koskeviin kysymyksiin;

39.  muistuttaa, että EU:n tavoitteena on monipuolistaa toimitusreittejä ja -lähteitä sekä laatia EU:n yhteinen energiapolitiikka; korostaa jälleen eteläisten kaasulinjahankkeiden merkitystä ja erityisesti EU:n energian toimitusvarmuuden kannalta erittäin tärkeää EU:n ensisijaista strategista Nabucco-hanketta ja sen nopeaa toteuttamista; panee merkille South Stream -hankkeen; korostaa edelleen sitä, miten tärkeitä ovat nesteytetyn maakaasun (LNG) kuljettaminen Eurooppaan AGRI-hankkeen puitteissa sekä LNG-terminaalien rakentaminen Mustanmeren satamiin ja yleiseurooppalainen Constanta–Trieste-öljyputki;

40.  kehottaa komissiota tekemään Nabucco-kaasuputken potentiaalisten toimittajamaiden kanssa sopimukset vuoden 2011 loppuun mennessä;

41.  katsoo, että energiainfrastruktuuripaketissa, jonka komissio aikoo kohta esittää, on asetettava suuri painoarvo Mustanmeren alueen ehdotetuille energiahankkeille; kiinnittää huomiota siihen, että alueen valtioiden halki kulkevien kuljetusreittien avulla voidaan parantaa huomattavasti EU:n energian toimitusvarmuutta;

42.  korostaa uusiutuvien energialähteiden tarjoamaa potentiaalia Mustanmeren alueella, joka voi vaikuttaa merkittävästi turvalliseen energiansaantiin tulevaisuudessa ja kestävään talouskasvuun, ja kehottaa komissiota ja Mustanmeren rantavaltioita hyödyntämään tätä potentiaalia;

43.  kehottaa sisällyttämään EU:n ja Mustanmeren alueen kumppanuuteen tiedon ja teknologian siirron uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta sekä verkkojen suunnittelun teknistä tukea koskevilla aloilla ja korostaa, että energian säästäminen on energiavarmuuden parantamisen keskeinen edellytys; kannattaa, että tutkitaan vaihtoehtoisia energialähteitä ja erityisesti uusiutuvaa energiaa, energiatehokkuutta ja energian säästämistä, koska ne ovat välttämättömiä, jos halutaan kohdata ilmastonmuutoksen haasteet ja edistää maailmanlaajuisia pyrkimyksiä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi;

44.  kannattaa TRACECA- ja INOGATE-ohjelmiin kuuluvien aloitteiden kehittämistä edelleen; kehottaa EU:ta tehostamaan entisestään tukeaan alueen infrastruktuurihankkeille sekä suoraan että koordinoimalla muita rahoittajia ja investoijia;

45.  katsoo, että kansainvälisen kaupan ja öljytuotteiden kuljetusten vuoksi on tärkeää kehittää Mustanmeren rannalla sijaitsevia EU:n satamia ja Tonavan merisatamia, öljy- ja kaasuterminaalit sekä intermodaaliset liikenneinfrastruktuurit mukaan luettuina; pitää tärkeänä, että Mustanmeren alueen infrastruktuureja nykyaikaistetaan ja muodostetaan yhteydet Euroopan liikennekäytäviin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita nopeuttamaan yhteisön suuntaviivoista Euroopan laajuisen liikenneverkon kehittämiseksi tehdyn päätöksen 1692/96/EY muuttamisesta 29. huhtikuuta 2004 annetussa päätöksessä 884/2004/EY olevassa II liitteessä mainittujen, Euroopan laajuisiin tärkeimpiin liikennehankkeisiin kuuluvien reittien 7, 18, 21 ja 22 sekä yleiseurooppalaisten liikennekäytävien 8 ja 9 toteuttamista ja niiden asteittaista liittämistä TRACECA-käytävään (Euroopan, Kaukasuksen ja Keski-Aasian välinen liikennekäytävä) keskusväylän ja kansainväliseen liikenteeseen tarkoitettujen meriväylien avulla neuvostolle ja Euroopan parlamentille komission laatimassa tiedonannossa ”Euroopan laajuisten tärkeimpien liikennereittien jatkaminen naapurimaihin – Liikennettä koskevat suuntaviivat Euroopassa ja naapurialueilla” (KOM(2007)0032) määritetyllä tavalla;

46.  kehottaa Mustanmeren rantavaltioita laatimaan yhteisymmärryspöytäkirjan Mustanmeren merikäytävien kehittämisestä ja pyytää komissiota luomaan TEN-T-budjettikohdan, josta myönnetään rahoitusta Mustanmeren merikäytäville samoin kuin Itämeren, Pohjanmeren ja Välimeren jo olemassa oleville merikäytäville;

47.  suhtautuu myönteisesti toimiin, joilla pyritään laajentamaan EU:n yhteistä ilmailualuetta Mustanmeren maihin; kehottaa komissiota jatkamaan Moldovan tasavallan kanssa vuoropuhelua, joka koskee maan lentoliikenteen alan vapauttamista, ja käynnistämään pikaisesti neuvottelut Moldovan tasavallan liittymisestä EU:n yhteiseen ilmailualueeseen;

48.  korostaa Mustanmeren merkitystä luonnonvarana ja on erittäin huolissaan alueen ympäristön tilasta; korostaa, että tarvitaan tasapainoa talouskehityksen ja ympäristönsuojelun välillä ja yhteistä lähestymistapaa tähän haasteeseen; korostaa sen vuoksi, että olisi täysimääräisesti pantava täytäntöön yleissopimus Mustanmeren suojaamisesta pilaantumiselta;

49.  kehottaa komissiota asettamaan etusijalle energiatehokkuutta koskevat vaatimukset sekä luonnonsuojelun ja ilmastoasiat, kun se rahoittaa infrastruktuurihankkeita, joiden olisi perustuttava myönteiseen ympäristöarviointiin; palauttaa mieliin ilmastonmuutoksen vaikutukset Mustanmeren alueeseen ja kehottaa siksi lisäämään Mustanmeren rantavaltioiden yhteistyötä erityisesti hätätilanteiden ennaltaehkäisyssä;

50.  kehottaa EU:ta sisällyttämän Mustanmeren alueen yhdennettyyn meripolitiikkaan ja erityisesti yhteiseen kalastuspolitiikkaan yhdenvertaisesti Euroopan muiden vesialueiden kanssa; EU:n olisi toteutettava tarvittavat diplomaattiset toimet, jotta EU:n ulkopuoliset Mustanmeren alueen valtiot saadaan noudattamaan mahdollisimman hyvin yhteisen kalastauspolitiikan periaatteita; korostaa, että on tärkeää luoda Mustallemerelle erillinen kalakantojen hallintaelin ja soveltaa monivuotisia hoitosuunnitelmia koskevaa mekanismia;

Taloudellinen, sosiaalinen ja inhimillinen kehitys

51.  katsoo, että koko alueen taloudellista, sosiaalista ja inhimillistä kehitystä olisi edistettävä; kiinnittää erityistä huomiota ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamiseen alueella; panee merkille, että alueella on poikkeukselliset luonnonvarat, jotka voivat edistää nopeaa talouskasvua; painottaa, että näiden luonnonvarojen asianmukainen hallinta on erittäin tärkeää tällaisen kehityksen edistämiselle;

52.  korostaa, että kaupan vapauttamisen jatkaminen sekä alueen sisäisen kaupan tehostaminen ovat keskeisiä seikkoja alueen talouskehityksen kannalta; korostaa, että paikallisen väestön ja sen kauppakumppaneiden kannalta on tärkeää, että Mustanmeren alueelle luodaan taloudellisten mahdollisuuksien ja vaurauden alue; painottaa, että on tärkeä torjua petoksia ja korruptiota, jotta alueesta tulisi kiinnostavampi sijoittajille; korostaa yhteistyön merkitystä matkailualalla sekä satamien ja rannikon kehittämisessä; kannattaa EU:n yhdennettyä meripolitiikkaa, jonka tavoitteena on merellisten alueiden sosioekonominen kehitys, mutta pitää valitettavana, että Mustanmeren ulottuvuus on siinä varsin kehittymätön; pitää koulutus-, tutkimus- ja teknologia-alojen yhteistyössä saavutettuja tuloksia tervetulleina; kannustaa edelleen sosiaalisen kehityksen ja vahvan kansalaisyhteiskunnan kehittämisen edistämistä; korostaa, että EU:n olisi edettävä viisumien myöntämisen helpottamista koskevassa vuoropuhelussa alueen maiden kanssa;

53.  on vakuuttunut siitä, että EU:lla olisi oltava keskeisempi rooli Mustanmeren alueella ja sen olisi tarjottava alueen maille paremmat näkymät läheisempään integraatioon EU:n politiikkojen kanssa; korostaa, että olisi huolellisesti tarkasteltava, perusteellisesti tutkittava ja edistettävä mahdollisuuksia kaupan vapauttamiseen ja vapaakauppa-alueen luomiseen WTO:n periaatteiden mukaisesti;

54.  kiinnittää huomiota EU:n ja Venäjän pitkäaikaiseen strategiseen kumppanuuteen ja näiden kahden tahon yhteisiin etuihin, mitä tulee kahdenvälisen kaupan lisäämiseen, kaupankäynnin helpottamiseen ja vapauttamiseen globaalissa taloudessa sekä kilpailun lisäämiseen ja kehittämiseen myös Mustanmeren alueella;

55.  tunnustaa, että maailmanlaajuinen finanssikriisi on runnellut Mustanmeren aluetta pahasti, pysäyttänyt keskimäärin 6 prosentin vuotuisen kasvun ja Mustanmeren alueen valtioiden pidemmän aikavälin talouskehitykselle välttämättömän ulkomaisen pääoman virtauksen sekä ajanut alueen rahoitusjärjestelmän äärimmäisen paineen alle; korostaa, että asiaan on puututtava lujittamalla rahoitusta ja pankkitoimintaa koskevaa sääntelyä, parantamalla rahapolitiikan uskottavuutta ja avoimuutta sekä veropetosten, veronkierron ja korruption torjuntaa, tehostamalla alueellista yhteistyötä ja parantamalla Mustanmeren taloudellisen yhteistyöjärjestön (BSEC) kaltaisten alueellisten organisaatioiden välistä koordinointia;

56.  kannustaa soveltamaan strategian yhteydessä yhtenäistä lähestymistapaa ja EU:n koheesio- ja naapuruuspolitiikan vakiintuneita periaatteita, mikä voi auttaa tehokkaiden tulosten saavuttamisessa ja samalla helpottaa jälkeenjääneiden alueiden valmiuksien parantamista; katsoo erityisesti, että olisi edistettävä alueiden rajatylittävää yhteistyötä, jotta yhteisiin ongelmiin voidaan puuttua koordinoidun toiminnan avulla; toteaa, että eurooppalainen alueyhteistyöyhtymä (EAY) tarjoaa sopivan yhteistyökehyksen jäsennetylle monitasoiselle hallinnolle; kehottaa komissiota pohtimaan tapoja koordinoida paremmin erilaisia eurooppalaisia välineitä, jotka mahdollistavat rajatylittävän yhteistyön Euroopan unionin ulkorajoilla;

57.  toteaa, että alueiden välinen parhaiden käytänteiden vaihto on erittäin tärkeää kaikilla yhteistyöaloilla, sillä alueet, joilla on pitkä kokemus hankkeiden kehittämisessä ja täytäntöönpanossa, voisivat auttaa muita alueita parantamaan tuloksiaan;

58.  katsoo, että kaikkien Mustanmeren alueen paikallisten ja alueellisten sidosryhmien hallinnollisten valmiuksien parantaminen on ensiarvoisen tärkeää, sillä siten taataan EU:n hankkeiden tehokas täytäntöönpano ja järkevä varainhoito, laajempi avoimuus ja vastuu sekä vakaa alueellinen kehitys koko alueella;

59.  korostaa viisumin myöntämisen helpottamisen ja henkilöiden liikkuvuuden merkitystä alueella ja kehottaa komissiota harkitsemaan suosituimmuuteen perustuvien viisumijärjestelmien perustamista liikemiehiä, tutkijoita, nuoria henkilöitä, paikallistason virkamiehiä ja muita ryhmiä varten, jotta voidaan lisätä yhteyksiä koko alueella ja erityisesti lisätä luottamusta; kehottaa toteuttamaan EU:n suojeluksessa alueen kulttuuriperinnön edistämiseen ja matkailuun liittyviä yhteisiä hankkeita;

60.  katsoo, että kulttuurien ja uskontojen välistä vuoropuhelua edistävät ohjelmat tarvitsevat jatkuvaa kannustamista alueen yhteistyön edistämiseksi, että koulutuksen ja joukkotiedotuksen alalla tarvitaan kipeästi yhteisiä aloitteita, jotta voidaan luoda ja vahvistaa merkityksellisiä yhteyksiä alueen mielipidevaikuttajien välillä ja että Mustanmeren yliopistoverkoston kaltaiset aloitteet ovat hyviä esimerkkejä siitä, miten akateeminen vuorovaikutus voi synnyttää myönteistä synergiaa alueella; kehottaa vahvistamaan akateemisia ja opiskelijoiden verkostoja, sähköisiä infrastruktuureja ja yhteistyöhön perustuvia tutkimushankkeita; pitää ilahduttavana aloitetta Mustanmeren opiston perustamisesta edistämään alueellisen eliitin syntymistä, joka näkee yhteistyön luonnollisena menetelmänä yhteisten haasteiden käsittelemisessä;

61.  antaa tunnustusta Mustanmeren alueen alueellisen tutkimus- ja koulutusverkoston perustamiseen liittyvälle Black Sea Interconnection -hankkeelle sen tuloksista ja yhteyksistä GEANTiin ja kehottaa komissiota rahoittamaan edelleen sellaisia Mustanmeren alueen tutkimushankkeita kuin HP-SEE, SEE-GRID, SCENE, CAREN ja BSRN;

o
o   o

62.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle sekä jäsenvaltioiden ja kaikkien Mustanmeren alueen valtioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL C 41 E, 19.2.2009, s. 64. (2) EUVL C 282 E, 6.11.2008, s. 443.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. tammikuuta 2011 Pakistanista ja erityisesti kuvernööri Salmaan Taseerin murhasta

P7_TA(2011)0026 RC-B7-0041/2011

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa, jotka koskevat ihmisoikeuksia ja demokratiaa Pakistanissa ja erityisesti 20. toukokuuta 2010(1) sekä 12. heinäkuuta 2007(2), 25. lokakuuta 2007(3) ja 15. marraskuuta 2007(4) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon 16. joulukuuta 2010 antamansa päätöslauselman vuosittaisesta ihmisoikeusraportista 2009 sekä Euroopan unionin ihmisoikeuspolitiikasta(5),

–  ottaa huomioon neuvoston 16. marraskuuta 2009 tekemät päätelmät, jotka koskevat uskonnon tai vakaumuksen vapautta ja joissa korostetaan tämän vapauden ja uskonnollisen suvaitsemattomuuden torjumisen strategista merkitystä,

–  ottaa huomioon EU:n ja Pakistanin 4. kesäkuuta 2010 antaman yhteisen julkilausuman, jossa kumpikin osapuoli vakuutti päättäväisesti käsittelevänsä yhdessä alueellisia ja globaaleja turvallisuuskysymyksiä, edistävänsä ihmisoikeuksia ja tekevänsä yhteistyötä Pakistanin demokraattisten instituutioiden ja hallituksen vahvistamiseksi entisestään,

–  ottaa huomioon puhemiehen 19. marraskuuta 2010 antaman julkilausuman Asia Bibille langetetun kuolemantuomion johdosta,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 4. tammikuuta 2011 antaman lausuman kuvernööri Salmaan Taseerin murhasta ja 12. marraskuuta 2010 antaman lausuman Pakistanissa ilmenneestä kuolemanrangaistustapauksesta,

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 18 artiklan,

–  ottaa huomioon vuonna 1981 annetun YK:n julistuksen uskontoon tai uskoon perustuvan kaikkinaisen suvaitsemattomuuden ja syrjinnän poistamisesta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan 5 kohdan,

A.  katsoo, että Punjabin maakunnan kuvernööri Salmaan Taseer oli yksi Pakistanin jumalanpilkkalakien ja niitä väärin käyttävien ääriryhmien äänekkäimmistä ja näkyvimmistä arvostelijoista esimerkiksi Asia Bibin tapauksessa, kun tämä kristitty nainen tuomittiin kuolemaan jumalanpilkasta Pakistanin rikoslain 295 C osaston nojalla,

B.  ottaa huomioon, että yksi Salmaan Taseerin omista henkivartijoista, Malik Mumtaz Hussein Qadri, murhasi kuvernöörin 4. tammikuuta 2011, koska hän ei hyväksynyt, että Taseer vastusti Pakistanin jumalanpilkkalakeja,

C.  toteaa, että muut kuvernööri Taseerin murhaa todistamassa olleet henkivartijat eivät pyrkineet millään lailla estämään murhaajan tekoa; ottaa huomioon, että sadat lakimiehet osoittivat murhaajalle suosiota ja tukea tämän saapuessa oikeuteen ja että kymmenet tuhannet mielenosoittajat marssivat Karachin kaduilla osoittaakseen hyväksyvänsä tämän teon; toteaa, että johtavassa asemassa olevan imaamin on raportoitu langettaneen fatwan Pakistanin entistä ministeriä, uudistuspoliitikkoa ja tunnettua toimittajaa Sherry Rehmania vastaan ja tehneen tästä siten seuraavan kohteen murhaajille,

D.  ottaa huomioon, että tämän traagisen tapahtuman jälkeen maan papiston laaja allianssi, jonka äänenä toimi maltillista barelvi-koulukuntaa edustava Jamaat-e-Ahl-e-Sunnat Pakistan -järjestö, antoi lausunnon, jossa suvaittiin kuvernööri Taseerin murha ja kohdeltiin murhaajaa sankarina, sillä siinä todettiin, että kenenkään muslimin ei pitäisi osallistua Salmaan Taseerin hautajaisiin tai edes rukoilla hänen puolestaan taikka ilmaista minkäänlaista katumusta tai sympatiaa tämän tapahtuman johdosta, ja lisäksi vaadittiin, että kenenkään muslimin ei pitäisi tarjoutua johtamaan hautajaisrukousta eikä kenenkään papiston edustajan pitäisi järjestää murhatun kuvernöörin hautajaisia,

E.  ottaa huomioon, että Pakistanin vuoden 1973 perustuslain perusoikeuksia koskevassa luvussa taataan vapaus harjoittaa uskontoa ja johtaa uskonnollisia laitoksia (20 artikla), kaikkien kansalaisten yhdenvertaisuus (25 artikla) ja vähemmistöjen legitiimit oikeudet ja edut (26 artikla),

F.  ottaa huomioon, että presidentti Asif Ali Zardari toisti 25. joulukuuta 2009 Pakistanin kansanpuolueen sitoutuneen puolustamaan kaikkien vähemmistöjen oikeutta tulla kohdelluiksi yhdenvertaisina kansalaisina,

G.  toteaa, että vuosina 1982 ja 1986 käyttöön otetut jumalanpilkkalakeina tunnetut säännökset vesittävät perustuslaissa taatut keskeiset uskontoa koskevat oikeudet ja vähemmistöjen oikeudet, että ääriryhmät ja henkilökohtaista kaunaa kantavat käyttävät niitä väärin ja että ne ovat johtaneet uskonnollisiin vähemmistöihin kuuluviin ja epäoikeudenmukaisuutta arvostelemaan uskaltautuneita kansalaisia vastaan tehtyihin väkivaltaisuuksiin,

H.  ottaa huomioon, että suurin osa jumalanpilkkalakien nojalla syytteeseen asetetuista henkilöistä on muslimeja, mutta että vähemmistöuskontokuntiin kuuluviin henkilöihin kohdistuvat syytteet voivat laukaista suhteettomia väkivallantekoja, jotka kohdistuvat koko näiden yhteisöön,

I.  ottaa huomioon, että Pakistanin hallitus perui 30. joulukuuta 2010 julkisesti syrjivien lakien uudelleentarkastelua koskevan sitoumuksensa ilmoittaen, ettei se aio kumota eikä tarkistaa jumalanpilkkalakeja,

J.  toteaa, että jumalanpilkkatapauksia käsittelevät tuomarit ovat kuvernööri Taseerin murhan vuoksi huolissaan turvallisuudestaan, koska äärimuslimit ovat jo painostaneet Pakistanin alioikeuden tuomareita ja jopa korkeamman oikeusasteen tuomarit saattavat olla vastahakoisia antamaan puolueettomia tuomioita uskonnollista vainoa koskevissa tapauksissa, koska he pelkäävät joutuvansa terroristien murhayritysten kohteiksi,

K.  ottaa huomioon, että maltillisten äänenpainojen kannattajien, uskonnollisten vähemmistöjen ja ihmisoikeuksien puolustajien turvattomuuden tunne on lisääntynyt kuvernööri Taseerin murhan jälkeen,

L.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin perustamissopimuksen 3 artiklan 5 kohdassa todetaan, että demokratian edistäminen sekä ihmisoikeuksien ja kansalaisvapauksien kunnioittaminen ovat Euroopan unionin perusperiaatteita ja -tavoitteita ja muodostavat yhteisen perustan sen suhteille kolmansiin maihin; ottaa huomioon, että EU:n kaupankäyntiavun ja kehitysavun ehtona on ihmisoikeuksien ja vähemmistöjen oikeuksien kunnioittaminen,

1.  tuomitsee jyrkästi Islamabadin markkinoilla 4. tammikuuta 2011 tehdyn Punjabin maakunnan kuvernöörin Salmaan Taseerin raa'an murhan, kiittää Taseerin rohkeutta ja moraalista selkärankaa hänen otettuaan kantaa uskonnollisen suvaitsevaisuuden ja vallasta luopumaan joutuneiden humaanin kohtelun puolesta Pakistanin poliittisen ilmapiirin polarisoitumisesta huolimatta, ja ilmaisee surunvalittelunsa uhrin perheenjäsenille ja Pakistanin kansalaisille;

2.  kehottaa Pakistanin viranomaisia tutkimaan perinpohjaisesti kaikki murhaa koskevat näkökohdat ja saattamaan kaikki tämän rikoksen tekemiseen osallistuneet nopeasti oikeuden eteen noudattaen tinkimättä oikeusvaltion periaatteita;

3.  ottaa huomioon, että monet ihmisoikeusryhmät ovat arvostelleet sitä, että Pakistanin johtajat – olivatpa he sitten poliitikkoja tai armeijan edustajia – eivät ilmaisseet tukeaan kuvernööri Taseerin rohkeille kannanotoille, ja on tyrmistynyt ja erittäin huolissaan uskonnollisen suvaitsemattomuuden ja avoimen murhaan yllyttämisen saamasta laajasta kannatuksesta mielenosoituksissa ja tappajan saamasta julkisesta tuesta jopa oikeusalan ammattilaisten keskuudessa; kehottaa Pakistanin hallitusta huolehtimaan siitä, että ääriryhmät eivät vaienna maltillisia äänenpainoja;

4.  on erittäin huolissaan siitä, että osa armeijasta sekä oikeuslaitoksen edustajista ja politiikoista antaisi hiljaisen tai jopa avoimen tukensa Pakistanin poliittisia ja uskonnollisia ääriryhmiä koskevalle myönnytyspolitiikalle;

5.  esittää huolensa siitä, että Islamabadissa kuvernööri Taseerin murhannut henkilö oli poliisi, joka kuului hänen omiin turvajoukkoihinsa; pyytää Pakistanin hallitusta poistamaan ääri-islamistiset voimat Pakistanin turvallisuusjoukoista ja varmistamaan, että turvallisuusjoukot noudattavat perustuslakia ja oikeusvaltion periaatteita;

6.  antaa tukensa kaikille toimille, joita Pakistanin hallitus toteuttaa estääkseen väkivaltaisen ääriliikehdinnän leviämisen;

7.  on huolissaan siitä, että edesmenneen kuvernööri Taseerin julkisesti vastustamia Pakistanin jumalanpilkkalakeja käytetään edelleen kirkkokuntien, kuten kristittyjen, uskonnolliseen vainoamiseen, josta on osoituksena viiden lapsen äidin Asia Bibin saama kuolemantuomio;

8.  kehottaa Pakistanin viranomaisia vapauttamaan viipymättä Asia Bibin ja toteuttamaan toimia, joilla turvataan hänen piileksimään joutuvan perheensä turvallisuus; kehottaa presidentti Zadaria käyttämään hänelle perustuslaissa annettua valtaa armahtaa Asia Bibi sen jälkeen, kun hänen puolestaan tehdyn valituksen käsittely on saatettu päätökseen;

9.  pitää valitettavana, että Pakistanin kaksi suurinta uskonnollista puoluetta on julistanut, että Salmaan Taseer ansaitsi tulla tapetuksi näkemystensä vuoksi, mikä on entisestään lietsonut pelkoa ja merkinnyt sekä poliittisen että uskonnollisen terrorismin ja rikollisuuden hyväksymistä;

10.  on huolissaan Pakistanin sananvapauden mahdollisesta rajoittamisesta myös internetissä kuvernööri Taseerin murhan seurauksena, koska Jamaat-e Ahl-e Sunnat Pakistan -järjestön uskonoppineet ovat ilmaisseet julkisesti, että jumalanpilkkaajien tukijat ovat yhtä syyllisiä kuin itse jumalanpilkkaajat ja että poliitikkojen, tiedotusvälineiden ja muiden olisi otettava opikseen tästä esimerkin tarjoavasta kuolemantapauksesta;

11.  pitää myönteisenä, että huomattava osa Pakistanin lehdistöstä on tuominnut murhan, ja ottaa huomioon toimet, joita Pakistanin tiedotusvälineitä sääntelevät viranomaiset ovat toteuttaneet tiettyjä televisioasemia vastaan sen perusteella, miten laajasti ne ovat tiedottaneet tästä tapahtumasta;

12.  kannattaa Pakistanin veteraanitoimittajien vetoomusta, että tutkittaisiin tiedotusvälineiden roolia niiden tarjotessa foorumin äärioppia julistaville saarnaajille ja muille ääriaineksille, jotka ovat uhkailleet avoimesti Taseeria ja muita samalla tavoin ajattelevia julkisuuden henkilöitä;

13.  on vakavasti huolissaan siitä, että jumalanpilkkalait, jotka voivat Pakistanissa johtaa kuolemanrangaistukseen ja joita usein käytetään perusteena sensuurille, kriminalisoinnille, vainolle ja joissakin tapauksessa poliittisten tai uskonnollisten vähemmistöjen tai rotuvähemmistöjen jäsenten murhille, mahdollistavat väärinkäytökset, jotka vaikuttavat Pakistanissa kaikkien uskontojen edustajiin;

14.  kehottaa uudelleen Pakistanin hallitusta tarkistamaan perusteellisesti jumalanpilkkalakeja ja niiden tämänhetkistä soveltamista, mukaan lukien pakollinen kuolemanrangaistus tai elinkautinen vankeusrangaistus, joista säädetään maan rikoslain 295 C osastossa rangaistuksena syyllistymisestä profeetta Muhammedin pilkkaamiseen ja panemaan tässä tarkoituksessa täytäntöön tarkistuksia;

15.  kiittää erityisesti vähemmistöasioiden ministerin Shahbaz Bhattin pyrkimyksiä saada aikaan laki, jolla lopetettaisiin jumalanpilkkasyytteiden nojalla langetettavat kuolemantuomiot; odottaa Pakistanin viranomaisten tekevän kaikkensa suojellakseen kaikkien niiden henkeä, joita islamistiradikaalit ovat uhanneet heidän maallisten tai poikkeavien näkemystensä vuoksi, ja etenkin lakimiesten, tuomarien ja oikeusvaltion periaatteita puolustavien ihmisoikeusaktivistien henkeä;

16.  odottaa, että Pakistanin hallitus toteuttaa kaikki tarvittavat toimet taatakseen Pakistanin kaikkien tuomareiden turvallisuuden ja antamaan heille mahdollisuuden hoitaa perustuslailliset tehtävänsä joutumatta pelkäämään uhkailua, väkivaltaa tai ahdistelua;

17.  pitää myönteisenä, että Pakistan on allekirjoittanut taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan YK:n kansainvälisen yleissopimuksen ja kidutuksen vastaisen yleissopimuksen ratifiointivälineet; kehottaa Pakistanin hallitusta peruuttamaan näitä kahta sopimusta koskevat varauksensa ja takaamaan uskonnon vapauden sellaisena kuin se on kirjattu YK:n yleissopimukseen ja suojelemaan kansalaisiaan, jotta nämä voivat harjoittaa uskontoaan vapaasti;

18.  kehottaa Pakistanin hallitusta takaamaan vähemmistöjen ihmisoikeudet, jotka sisältyvät perustuslakiin ja yleismaailmalliseen ihmisoikeuksien julistukseen ja erityisesti sen 18 artiklaan, jonka mukaan ”kaikilla henkilöillä on ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus”;

19.  tukee kaikkia aloitteita, joilla pyritään edistämään yhteisöjen välistä vuoropuhelua ja keskinäistä kunnioitusta; kehottaa Pakistanin poliittisia ja uskonnollisia auktoriteetteja edistämään suvaitsevaisuutta ja toteuttamaan aloitteita vihaa ja väkivaltaisia ääriliikkeitä vastaan;

20.  kehottaa Pakistanin hallitusta panemaan täytäntöön koulutusjärjestelmän ehdotetut uudistukset sekä sääntelemään ja tarkistamaan madrassojen toimintaa; kehottaa Pakistanin viranomaisia poistamaan kaiken propagandan, jossa korostetaan vihaa, uskonnollista ylemmyyttä ja uskontojen halveksuntaa oppikirjoista, jotka opetusministeriön kansallinen opetussuunnitelmaosasto hyväksyy;

21.  kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa sisällyttämään yhteiskunnan uskonnollisen suvaitsevaisuuden Pakistanin kanssa käytävään poliittiseen vuoropuheluun, sillä tämä asia on keskeisen tärkeä uskonnollisen ääriliikehdinnän torjumiselle pitkällä aikavälillä;

22.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota jatkamaan taloudellista tukea ihmisoikeusjärjestöille ja ihmisoikeuksien puolustajille sekä hahmottelemaan käytännön toimenpiteitä, joilla tuetaan Pakistanin kansalaisyhteiskunnan liikehdintää jumalanpilkkalakeja ja muuta syrjivää lainsäädäntöä vastaan;

23.  kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa vaatimaan, että Pakistanin hallitus noudattaa Euroopan unionin ja Pakistanin islamilaisen tasavallan väliseen yhteistyösopimukseen kirjattua demokratia- ja ihmisoikeuslauseketta; kehottaa komissiota esittämään kertomuksen yhteistyösopimuksen sekä demokratia- ja ihmisoikeuslausekkeen täytäntöönpanosta;

24.  kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa auttamaan Pakistanin hallitusta, kun se kehittää ihmisoikeusministeriötään ja asettaa toimivan, riippumattoman ja arvovaltaisen kansallisen ihmisoikeuskomitean;

25.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Pakistanin hallitukselle ja parlamentille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0194. (2) EUVL C 175 E, 10.7.2008, s. 583. (3) EUVL C 263 E, 16.10.2008, s. 666. (4) EUVL C 282 E, 6.11.2008, s. 434. (5) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0489.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. tammikuuta 2011 Brasiliasta: Cesare Battistin luovuttaminen

P7_TA(2011)0027 RC-B7-0042/2011

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 5. helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman Brasilian kieltäytymisestä luovuttaa Cesare Battisti(1),

–  ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2009 antamansa suosituksen neuvostolle Euroopan unionin ja Brasilian strategisesta kumppanuudesta(2) ja etenkin sen 1 kohdan n alakohdan, jossa mainitaan nimenomaisesti tuomioistuinten lopullisten päätösten vastavuoroinen tunnustaminen,

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisön ja Brasilian liittotasavallan yhteistyötä koskevan puitesopimuksen,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja siinä esitetyt demokratiaa ja oikeusvaltiota koskevat periaatteet, joille Euroopan unioni rakentuu,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan 5 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että EU:n ja Brasilian välinen kumppanuus perustuu keskinäiseen luottamukseen ja demokratian, oikeusvaltion ja perusoikeuksien kunnioittamiseen,

B.  ottaa huomioon, että Brasilian ja Euroopan unionin väliset taloudelliset, poliittiset ja kauppasuhteet ovat erinomaiset ja elinvoimaiset ja ne perustuvat muun muassa ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion periaatteiden kaltaisten yhteisten periaatteiden noudattamiseen,

C.  ottaa huomioon, että Italian kansalainen Cesare Battisti on todettu syylliseksi seitsemässä oikeudenkäynnissä ja tuomittu Italian tuomioistuinten antamissa lopullisissa tuomioissa poissaolevana kahteen elinkautiseen vankeusrangaistukseen neljästä murhasta ja kuulumisesta aseelliseen ryhmittymään, ryöstöstä sekä tuliaseiden hallussapidosta,

D.  ottaa huomioon, että Cesare Battisti piileskeli, kunnes hänet pidätettiin Brasiliassa maaliskuussa 2007,

E.  ottaa huomioon, että Cesare Battisti teki Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle valituksen, joka koski hänen luovutustaan Italiaan, ja että joulukuussa 2006 päätettiin, että valitusta ei oteta tutkittavaksi,

F.  ottaa huomioon, että Italian ja Brasilian liittotasavallan välillä vuonna 1989 tehdyn, rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevan sopimuksen määräysten ja sääntöjen tarkoituksena on määritellä yhteistyöjärjestelyt, joita kyseisten kahden valtion viranomaiset noudattavat luovutusten alalla, kummassakin oikeusjärjestelmässä määrättyjä takeita täysimääräisesti kunnioittaen,

G.  ottaa huomioon, että Brasilian korkein oikeus päätti 18. marraskuuta 2009 sallia Cesare Battistin luovuttamisen ja antoi Brasilian liittotasavallan tuolloiselle presidentille luvan luovuttaa vanki Italiaan Italian ja Brasilian välisen, rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevan sopimuksen sääntöjen mukaisesti,

H.  ottaa huomioon, että tuolloinen presidentti päätti kieltää Cesare Battistin luovuttamisen 31. joulukuuta 2010,

I.  ottaa huomioon, että Italian hallitus on nostanut päätöstä koskevan kanteen Brasilian korkeimmassa oikeudessa,

J.  ottaa huomioon, että Cesare Battistin asianajajat ovat virallisesti anoneet samalta korkeimmalta oikeudelta hänen välitöntä vapauttamistaan,

K. ottaa huomioon, että Brasilian korkeimman oikeuden presidentti kielsi 6. tammikuuta 2011 Cesare Battistin välittömän vapauttamisen ja avasi virallisesti uudelleen tämän tapauksen, jota käsitellään helmikuussa, jolloin korkein oikeus aloittaa jälleen työnsä,

1.  tunnustaa, että tuomiovallan laillisuuden ja riippumattomuuden kunnioittaminen, johon kuuluu myös rikoksesta tuomittujen kansalaisten oikeudenmukainen kohtelu, on yksi Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden samoin kuin Brasilian perusarvoista;

2.  huomauttaa, että EU:n ja Brasilian liittotasavallan kumppanuus perustuu molemminpuoliseen ymmärrykseen, että kumpikin osapuoli noudattaa oikeusvaltion periaatetta ja perusoikeuksia, oikeus puolustukseen ja oikeudenmukaiseen ja puolueettomaan oikeudenkäyntiin mukaan luettuina;

3.  luottaa siihen, että Brasilian toimivaltaiset viranomaiset käyttävät näiden seikkojen valossa oikeuttaan – ja noudattavat velvollisuuttaan – käsitellä Italian hallituksen uusi pyyntö Cesare Battistin luovuttamista koskevan päätöksen uudelleentarkastelusta ja että ne pyrkivät huolehtimaan, että rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevaa kahdenvälistä sopimusta tulkitaan asianmukaisesti;

4.  kehottaa ulkosuhdehallintoa käymään poliittista vuoropuhelua Brasilian kanssa ja varmistamaan, että kaikissa asiasta tehtävissä päätöksissä noudatetaan täysimääräisesti Euroopan unionin perusperiaatteita ja vaalitaan hyviä suhteita jäsenvaltioihin;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Brasilian hallitukselle, Brasilian liittotasavallan presidentille, Brasilian kongressin puhemiehelle ja suhteista Mercosur-maihin vastaavan valtuuskunnan puheenjohtajalle.

(1) EUVL C 67 E, 18.3.2010, s. 146. (2) EUVL C 87 E, 1.4.2010, s. 168.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. tammikuuta 2011 Iranista ja Nasrin Sotoudehin tapauksesta

P7_TA(2011)0028 RC-B7-0043/2011

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Iranista, etenkin ihmisoikeuksia koskevat päätöslauselmat ja erityisesti 10. helmikuuta 2010(1) ja 8. syyskuuta 2010(2) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun Navi Pillayn 23. marraskuuta 2010 antaman julkilausuman, jossa tämä ilmaisi huolensa Nasrin Sotoudehin tapauksesta ja totesi, että kyse on paljon laajamittaisemmista tukahduttamistoimista ja että ihmisoikeuksien puolustajien tilanne Iranissa on käymässä kaiken aikaa hankalammaksi,

–  ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien puolustajista annetussa Yhdistyneiden kansakuntien julistuksessa, jonka YK:n yleiskokous yksimielisesti hyväksyi vuonna 1998, todetaan, että valtioiden on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet varmistaakseen, että toimivaltaiset viranomaiset suojelevat ihmisoikeuksien puolustajia väkivallalta, uhkauksilta, kostolta, tosiasialliselta tai oikeudelliselta haitalliselta syrjinnältä, painostukselta tai muilta mielivaltaisilta toimilta, joiden kohteeksi he voisivat joutua ihmisoikeuksien edistämistä koskevien oikeutettujen toimiensa seurauksena,

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen sekä lapsen oikeuksista tehdyn yleissopimuksen, joiden sopimuspuolena Iran on,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen 21. joulukuuta 2010 antaman päätöslauselman Iranin islamilaisen tasavallan ihmisoikeustilanteesta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan 5 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että tunnettu iranilainen ihmisoikeusjuristi Nasrin Sotoudeh tuomittiin 11 vuodeksi vankeuteen syytettynä ”kansallisen turvallisuuden vastaisesta toiminnasta”, iranilaisen Centre for Human Rights Defenders -ihmisoikeusjärjestön jäsenyydestä, siitä, ettei hän ollut käyttänyt hijabia (muslimien käyttämä asuste) videoidussa viestissä, ja ”hallituksen vastaisesta propagandasta”; toteaa, että häneltä evättiin myös oikeus harjoittaa lakimiehen ammattia ja oikeus matkustaa 20 vuoteen tuomion loppuun suorittamisen jälkeen,

B.  ottaa huomioon, että Sotoudeh, joka on kahden lapsen äiti, pidätettiin 4. syyskuuta 2010, häntä pidettiin pitkiä aikoja eristyksessä, tietojen mukaan häntä kidutettiin, hänen ei annettu ottaa yhteyttä perheeseensä eikä asianajajaan ja hän oli vähällä kuolla nälkälakkoon, johon hän oli ryhtynyt vastalauseena vankilaolosuhteille ja oikeusturvasäännösten rikkomiselle,

C.  ottaa huomioon, että Sotoudehin aviomies Reza Khandan kutsuttiin poliisin kuultavaksi 15. tammikuuta 2011 ja hän oli pidätettynä yön yli, hänet vapautettiin kolmannen henkilön antamaa takuuta vastaan ja häntä syytetään vaimonsa oikeuksien puolustamisesta,

D.  ottaa huomioon, että Nasrin Sotoudeh on ollut ashura-juhlan aikana järjestettyjen mielenosoitusten jälkeen 27. joulukuuta 2009 pidätetyn Alankomaiden kansalaisen Zahra Bahramin asianajaja ja että tämä tuomittiin hiljattain kuolemaan,

E.  toteaa, että Sotoudehin tuomio on osoitus ihmisoikeusjuristeihin ja -aktivisteihin Iranissa kohdistuvista järjestelmällisistä hyökkäyksistä, kuten myös ihmisoikeuksia puolustavien lehtimiesten komitean (Committee of Human Rights Reporters, CHRR) perustajiin kuuluvan tunnetun aktivistin Shiva Nazaraharinin tuomitseminen 7. tammikuuta 2011 neljäksi vuodeksi vankeuteen ja 74 raipaniskuun sekä tunnetun asianajajan Mohammad Seifzadehin tuomitseminen 30. lokakuuta 2010 yhdeksäksi vuodeksi vankeuteen ja asianajajan ammatin harjoittamisen kieltäminen tältä kymmeneksi vuodeksi; ottaa huomioon, että ihmisoikeusjuristi Mohammad Oliyafar suorittaa vuoden vankeusrangaistusta asiakkaidensa puolustamisen vuoksi; ottaa huomioon, että muita ihmisoikeuksien puolustajia, muun muassa Mohammad Ali Dadkhahia, Abdolfattah Soltania ja Houtan Kiania, uhkaa syytteeseenpano Iranissa,

F.  ottaa huomioon, että yli vuosi ashura-juhlan yhteydessä joulukuussa 2009 järjestettyjen mielenosoitusten jälkeen sadat pidätetyt Iranin kansalaiset viruvat vankilassa ja viranomaiset ovat jatkaneet pidätyksiä koko vuoden aikana erityisesti 7. joulukuuta 2010 järjestetyn vuosittaisen opiskelijoiden päivän yhteydessä ja että Amnesty International -järjestön antamien raporttien mukaan yli 70 opiskelijaa on yhä pidätettynä,

G.  toteaa, että toimittajat ja verkkopäiväkirjojen kirjoittajat ovat myös edelleen maalitauluna ja tietojen mukaan yli 30 toimittajaa on tällä hetkellä telkien takana ja sananvapaus on evätty jopa Iranin kulttuurielämän maineikkailta edustajilta, kuten elokuvaohjaaja Jafar Panahilta, jolta kiellettiin elokuvien tekeminen 20 vuodeksi ja joka tuomittiin kuudeksi vuodeksi vankeuteen joulukuussa 2010,

H.  ottaa huomioon, että pakottamalla saadut tunnustukset, vankien kidutus ja huono kohtelu, valvottaminen, eristäminen, salaiset pidätykset sekä julma, epäinhimillinen ja halventava kohtelu, fyysinen pahoinpitely sekä seksuaalinen väkivalta ja järjestysvallan edustajien rankaisematta jättäminen ovat edelleen yleisiä ilmiöitä Iranissa, mikä antaa aiheen epäillä vahvasti oikeuskäsittelyjen oikeudenmukaisuutta ja avoimuutta Iranissa,

I.  ottaa huomioon, että sen sijaan, että ilman oikeudenkäyntiä suoritetut teloitukset tutkittaisiin, teloitetun surevat omaiset saattavat joutua pidätetyksi, kuten kävi Mahdi Ramazanille, joka pidätettiin poikansa haudalla joulukuussa 2010 ja jolle määrättiin kohtuuttomat takuut, joita hänen on mahdotonta maksaa,

J.  ottaa huomioon, että Iran on luvannut kansainväliselle yhteisölle noudattavansa kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaa kansainvälistä yleissopimusta,

1.  kehottaa Iranin islamilaisen tasavallan hallitusta vapauttamaan välittömästi ja ehdoitta Nasrin Sotoudehin ja kaikki muut mielipidevangit ja katsoo, että Nasrin Sotoudehin tuomio on poliittinen ja sillä pyritään estämään yhtä Iranin johtavista ihmisoikeuksien puolustajista harjoittamasta toimintaansa;

2.  tuomitsee jyrkästi Nasrin Sotoudehille langetetun erityisen ankaran tuomion ja tämän aviomiehen pelottelun ja kiittää Sotoudehia tämän osoittamasta rohkeudesta ja sitoumuksesta;

3.  kehottaa Iranin islamilaista tasavaltaa noudattamaan lakimiesten asemaa koskevien YK:n perusperiaatteiden mukaisia vaatimuksia, joiden mukaan asianajajilla on oltava oikeus suorittaa työnsä ilman uhkailua, esteitä, häirintää tai asiatonta puuttumista ja joissa todetaan, että asianajajilla on oikeus sananvapauteen ja myös oikeus osallistua julkisiin keskusteluihin lakia, oikeudenkäyttöä sekä ihmisoikeuksien edistämistä ja suojaamista koskevissa asioissa;

4.  pitää oikeuskäsittelyjen oikeudenmukaisuuden ja avoimuuden puutetta erittäin valitettavana ja kehottaa Iranin viranomaisia ja huolehtimaan oikeusturvasta lainsäädännön ja käytännön tasolla; vetoaa Iranin oikeuslaitoksen korkeimpaan oikeusviranomaiseen ajatolla Sadegh Amoli Larijaniin, jotta tämä perustaisi riippumattoman toimikunnan, jonka tehtävänä olisi tutkia ihmisoikeusjuristien syytteeseenpanoa ja saattaa vastuuseen kaikki julkisen vallan edustajat, jotka ovat osallistuneet laittomiin menettelyihin;

5.  kehottaa viranomaisia toimimaan turvallisuusjoukkoihin kuuluvien ihmisoikeusloukkaajien rankaisemattomuutta vastaan; pyytää toistamiseen antamaan riippumattoman tahon tutkia väitteet kesäkuun presidentinvaalien jälkeen ilman oikeudenkäyntiä suoritetuista teloituksista ja saattamaan syyllisiksi epäillyt oikeuden eteen;

6.  kehottaa Iranin hallitusta tekemään täysipainoista yhteistyötä kaikkien kansainvälisten ihmisoikeusmekanismien kanssa, tutkimaan edelleen ihmisoikeuksiin ja oikeusalan uudistuksiin liittyvää yhteistyötä Yhdistyneiden kansakuntien kanssa sekä panemaan täysimääräisesti täytäntöön yleisen määräaikaisarvioinnin suositukset;

7.  kehottaa antamaan uudestaan mandaatin YK:n erityisraportoijalle, joka tutkii ihmisoikeuksiin liittyviä väärinkäytöksiä ja kannustaa siihen, että Iranissa ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyvät henkilöt saatetan vastuuseen;

8.  vetoaa Iranin viranomaisiin, jotta nämä myöntäisivät Punaiselle Puolikuulle pääsyn tapaamaan kaikkia vankeja ja antaisivat kansainvälisten ihmisoikeusjärjestöjen seurata maan tilannetta;

9.  kehottaa Iranin viranomaisia harkitsemaan uudelleen Zahra Bahramille langetettua tuomiota sekä myöntämään hänelle oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja antamaan hänelle Alankomaiden kansalaisena mahdollisuuden tavata Alankomaiden viranomaisia kansainvälisten normien mukaisesti;

10.  kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa suunnittelemaan Euroopan ihmisoikeus- ja demokratiavälineen (EIDHR) yhteyteen lisätoimia, joilla suojellaan aktiivisesti iranilaisia ihmisoikeuksien puolustajia, ja kannustaa jäsenvaltioita ja paikallisviranomaisia tukemaan EU:n turvapaikkakaupunkiohjelmaa, kansainvälistä turvakaupunkiverkostoa ja muita vastaavia aloitteita;

11.  vaatii, että nykyistä luetteloa henkilöistä ja organisaatioista, joihin sovelletaan EU:n matkustuskieltoa ja varojen jäädyttämistä, laajennetaan siten, että se koskee niitä Iranin viranomaisia, jotka ovat vastuussa ihmisoikeusloukkauksista, sorrosta ja vapauden rajoittamisesta Iranissa;

12.  kehottaa EU:n edustajia ja komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa aloittamaan uudelleen ihmisoikeusneuvottelut Iranin islamilaisen tasavallan kanssa;

13.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille, Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvostolle, Iranin korkeimman oikeuden presidentille sekä Iranin islamilaisen tasavallan hallitukselle ja parlamentille.

(1) EUVL C 341 E, 16.12.2010, s. 9. (2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0310.