(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2007)0638),

–  ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 63 artiklan 3 kohdan a alakohdan ja 67 artiklan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0470/2007),

–  ottaa huomioon 20. marraskuuta 2008 vahvistamansa kannan(1),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle ”Lissabonin sopimuksen voimaantulon vaikutukset käynnissä oleviin toimielinten päätöksentekomenettelyihin” (KOM(2009)0665),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan ja 79 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 9. heinäkuuta 2008 antaman lausunnon(2),

–  ottaa huomioon alueiden komitean 18. kesäkuuta 2008 antaman lausunnon(3),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan ja 56 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon (A7-0265/2010),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1) EUVL C 16 E, 22.1.2010, s. 240. (2) EUVL C 27, 3.2.2009, s. 114. (3) EUVL C 257, 9.10.2008, s. 20.

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 79 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

▌

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(1),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon(2),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä(3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen asteittaista perustamista varten Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa määrätään turvapaikkaa, maahanmuuttoa ja kolmansien maiden kansalaisten oikeuksien suojelua koskevien toimenpiteiden toteuttamisesta.

(2)  Eurooppa-neuvosto tunnusti Tampereella 15 ja 16 päivänä lokakuuta 1999 pidetyssä erityisistunnossaan, että on tarpeen yhdenmukaistaa kansallisia lainsäädäntöjä kolmansien maiden kansalaisten maahanpääsyn ja oleskelun edellytyksistä. Samassa yhteydessä Eurooppa-neuvosto totesi erityisesti, että unionin on varmistettava jäsenvaltion alueella laillisesti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten oikeudenmukainen kohtelu ja että heille olisi pyrittävä takaamaan tehokkaamman kotouttamispolitiikan avulla unionin kansalaisten oikeuksiin ja velvollisuuksiin verrattavat oikeudet ja velvollisuudet. Tämän vuoksi Eurooppa-neuvosto pyysi neuvostoa hyväksymään pikaisesti oikeudelliset välineet komission ehdotusten pohjalta. Tarve saavuttaa Tampereella määritellyt tavoitteet vahvistettiin Tukholman ohjelmassa(4), jonka Eurooppa-neuvosto hyväksyi 10 ja 11 päivänä joulukuuta 2009.

(3)  ▌Säännökset yhden hakemuksen menettelystä oleskelu- ja työluvan kattavaa, yhtenä hallinnollisena asiakirjana esitettävää yhdistelmälupaa varten yksinkertaistaisivat ja yhdenmukaistaisivat jäsenvaltioissa nykyään sovellettavia ▌sääntöjä. Hakumenettelyjä onkin yksinkertaistettu jo useissa jäsenvaltioissa, ja tämän tuloksena menettelystä on tullut toimivampi niin maahanmuuttajien kuin näiden työnantajien kannalta ja oleskelun ja työskentelyn laillisuuden valvonta on helpottunut.

(4)  Jotta jäsenvaltiot voisivat sallia henkilön pääsyn alueelleen ensimmäisen kerran, niiden olisi voitava myöntää tarpeeksi ajoissa yhdistelmälupa tai siinä tapauksessa, että ne myöntävät kyseisiä lupia vain alueellaan, viisumi.

(5)  Olisi vahvistettava säännöt yhdistelmälupaa koskevien hakemusten tutkimusmenettelyä varten. Tutkimusmenettelyjen olisi oltava tehokkaita ja helposti toteutettavia jäsenvaltioiden hallintoviranomaisten tavanomainen työtaakka huomioon ottaen, ja niiden olisi oltava avoimia ja tasapuolisia, jotta asianomaisille henkilöille voitaisiin taata riittävä oikeusvarmuus.

(6)  Olosuhteiden ja kriteerien, joiden perusteella yhdistelmälupaa koskeva hakemus voidaan hylätä, olisi oltava puolueettomia, ja ne olisi vahvistettava kansallisessa oikeudessa; niihin kuuluu myös velvoite noudattaa unionin etuuskohtelun periaatetta, sellaisena kuin se ilmaistaan erityisesti 16 päivänä huhtikuuta 2003 ja 25 päivänä huhtikuuta 2005 tehtyjen liittymisasiakirjojen asianomaisissa määräyksissä. Hylkäävä päätös olisi perusteltava asianmukaisesti.

(7)  Yhdistelmäluvan olisi oltava kolmansien maiden kansalaisten oleskeluluvan yhtenäisestä kaavasta 13 päivänä kesäkuuta 2002 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1030/2002(5) vahvistetun oleskeluluvan yhdenmukaisen mallin mukainen, ja jäsenvaltiot voivat lisätä siihen tietoja, erityisesti maininnan siitä, onko henkilöllä työlupa. Jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava – myös maahanmuuton valvonnan tehostamiseksi – yhdistelmäluvassa ja kaikissa myönnetyissä oleskeluluvissa työskentelylupaan liittyvät tiedot riippumatta siitä, minkä tyyppisen luvan tai oleskeluun oikeuttavan asiakirjan perusteella kyseiselle kolmannen maan kansalaiselle on myönnetty pääsy johonkin jäsenvaltioon ja sen työmarkkinoille.

(8)  Jäsenvaltioiden velvollisuus päättää, onko kolmannen maan kansalaisen vai hänen työnantajansa tehtävä yhdistelmälupaa koskevan hakemus, ei saisi vaikuttaa mahdollisiin järjestelyihin, jotka edellyttävät näiden kummankin osallistumista menettelyyn. Jäsenvaltioiden olisi päätettävä, onko yhdistelmälupahakemus tehtävä isäntäjäsenvaltiossa vai kolmannesta maasta käsin. Kun kolmannen maan kansalainen ei saa tehdä hakemusta kolmannesta maasta käsin, jäsenvaltioiden olisi huolehdittava, että työnantaja voi tehdä hakemuksen isäntäjäsenvaltiossa.

(9)  Tämän direktiivin säännöksiä, jotka koskevat muuta tarkoitusta kuin työntekoa varten myönnettyjä oleskelulupia, olisi sovellettava ainoastaan tällaisten lupien muotoon, eivätkä ne saisi rajoittaa kansallisia tai unionin sääntöjä maahanpääsymenettelyistä ja tällaisten lupien myöntämistä koskevista menettelyistä.

(10)  Tämän direktiivin säännöksiä yhden hakemuksen menettelystä ja yhdistelmäluvasta ei saisi soveltaa yhdenmukaisiin viisumeihin eikä pitkäaikaista oleskelua varten myönnettyihin viisumeihin.

(11)  Ammattipätevyyden tunnustamisen tai viisumin myöntämisen vaatiman ajan ei pitäisi sisältyä hakemuksesta tehtävälle päätökselle asetettuun määräaikaan. Tämä direktiivi ei saisi rajoittaa tutkintotodistusten tunnustamista koskevien kansallisten menettelyjen soveltamista.

(12)  Tämän direktiivin mukaisen toimivaltaisen viranomaisen nimeäminen ei saisi rajoittaa muiden viranomaisten eikä soveltuvin osin työmarkkinaosapuolten tehtäviä ja vastuuta hakemuksen käsittelyn ja hakemuksesta tehtävän päätöksen osalta.

(13)  Tämän direktiivin säännökset eivät vaikuta jäsenvaltioiden toimivaltaan päättää maahanpääsystä, esimerkiksi siitä, kuinka paljon kolmansien maiden kansalaisia päästetään niiden alueelle työntekoa varten.

(14)  Kolmannen maan kansalaisen, jolla on voimassaoleva matkustusasiakirja ja jonkin Schengenin säännöstöä täysimääräisesti soveltavan jäsenvaltion myöntämä yhdistelmälupa, olisi voitava vapaasti päästä Schengenin säännöstöä täysimääräisesti soveltavien jäsenvaltioiden alueelle ja liikkua siellä vapaasti kolmen kuukauden ajan henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta yhteisön säännöstöstä 15 päivänä maaliskuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 562/2006 (Schengenin rajasäännöstö)(6) ja Schengenin säännöstön (tarkastusten asteittaisesta lakkauttamisesta yhteisillä rajoilla 14 päivänä kesäkuuta 1985 Benelux-talousliiton valtioiden, Saksan liittotasavallan ja Ranskan tasavallan hallitusten välillä tehdyn Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehty yleissopimus eli Schengenin yleissopimus)(7) 21 artiklan mukaisesti.

(15)  Koska asiasta ei ole annettu unionin lainsäädäntöä, kolmansien maiden kansalaisten oikeudet vaihtelevat riippuen siitä, missä jäsenvaltiossa he työskentelevät ja mikä on heidän kansalaisuutensa. ▌Johdonmukaisen maahanmuuttopolitiikan kehittämiseksi edelleen, unionin kansalaisten ja jäsenvaltiossa laillisesti työskentelevien kolmansien maiden kansalaisten oikeuksia koskevien erojen kaventamiseksi ja maahanmuuttokysymyksiin liittyvän voimassa olevan unionin säännöstön täydentämiseksi olisi vahvistettava tietyt sosiaaliset ja taloudelliset oikeudet ja työlainsäädäntöön liittyvät oikeudet ja tarkennettava erityisesti, millä osa-alueilla johonkin jäsenvaltioon laillisesti hyväksytyille kolmansista maista tulleille työntekijöille, joilla ei vielä ole pitkään oleskelleen henkilön asemaa, taataan tasavertainen kohtelu omiin kansalaisiin nähden. Säännöksillä halutaan luoda tasavertaiset toimintaedellytykset vähimmäistasolla koko unionin alueelle, tunnustaa, että jossakin jäsenvaltiossa laillisesti työskentelevät kolmansien maiden kansalaiset osallistuvat Euroopan talouden rakentamiseen tekemällä työtä ja maksamalla veroja, sekä estää kolmansien maiden kansalaisten hyväksikäytöstä aiheutuva epäoikeudenmukainen kilpailu näiden ja omien kansalaisten välillä. Tämän direktiivin ”kolmannesta maasta tulleen työntekijän” määritelmässä tarkoitetaan kolmannen maan kansalaista, jolle on myönnetty pääsy jäsenvaltion alueelle ja joka oleskelee kyseisessä jäsenvaltiossa laillisesti ja saa työskennellä siellä kansallisen lainsäädännön ja/tai kansallisen käytännön mukaisesti, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta muihin unionin säädöksiin sisältyvän työsuhteen käsitteen tulkintaan.[tark. 123]

(16)  Kaikilla jäsenvaltiossa laillisesti oleskelevilla ja työskentelevillä kolmansien maiden kansalaisilla olisi oltava samat yhtäläiset oikeudet tulla kohdelluksi tasavertaisesti isäntäjäsenvaltionsa omien kansalaisten kanssa riippumatta siitä, millä perusteella he ovat alun perin saaneet maahantuloluvan. Oikeus tasavertaiseen kohteluun tässä direktiivissä mainituilla aloilla olisi taattava jonkin jäsenvaltion alueelle työntekoa varten hyväksyttyjen kolmansien maiden kansalaisten lisäksi myös muuta tarkoitusta varten hyväksytyille henkilöille, joille on myönnetty pääsy asianomaisen jäsenvaltion työmarkkinoille kansallisen oikeuden tai unionin oikeuden nojalla; näitä henkilöitä ovat muun muassa oikeudesta perheenyhdistämiseen 22 päivänä syyskuuta 2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/86/EY(8) nojalla jäsenvaltioon hyväksytyt kolmannesta maasta tulleen työntekijän perheenjäsenet, kolmansien maiden kansalaisten opiskelua, opiskelijavaihtoa, palkatonta harjoittelua tai vapaaehtoistyötä varten tapahtuvan maahanpääsyn edellytyksistä 13 päivänä joulukuuta 2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/114/EY(9) mukaisesti jäsenvaltion alueelle hyväksytyt kolmansien maiden kansalaiset ja kolmansien maiden kansalaisten erityisestä maahanpääsymenettelystä tieteellistä tutkimusta varten 12 päivänä lokakuuta 2005 annetun neuvoston direktiivin 2005/71/EY(10) mukaisesti maahan hyväksytyt tutkijat.

(17)  Tämä direktiivi ei koske kolmannen maan kansalaisia, jotka ovat pitkään oleskelleita kolmannen maan kansalaisia neuvoston direktiivin 2003/109/EY(11) nojalla, koska heillä on etuoikeutetumpi asema ja erityinen ”pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen EY-oleskelulupa”.

(18)  Tätä direktiiviä ei sovelleta kolmansien maiden kansalaisiin, jotka ovat lähetettyinä työhön johonkin jäsenvaltioon. Tämä ei saisi estää niitä kolmansien maiden kansalaisia, jotka oleskelevat ja työskentelevät jäsenvaltiossa laillisesti ja jotka ovat lähetettyinä johonkin toiseen jäsenvaltioon, edelleenkin nauttimasta työkomennuksensa ajan yhdenvertaista kohtelua alkuperäjäsenvaltion kansalaisiin nähden niiden työehtojen osalta, joihin palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon 16 päivänä joulukuuta 1996 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 96/71/EY(12)soveltaminen ei vaikuta. [tark. 122 ja 124]

(19)  Direktiiviä ei tulisi soveltaa sellaisiin kolmansien maiden kansalaisiin, joille on myönnetty pääsy jonkin jäsenvaltion alueelle ▌kausiluonteista työtä varten, koska heidän asemansa on väliaikainen.

(20)  Oikeus tasavertaiseen kohteluun tietyillä aloilla olisi myönnettävä ainoastaan niille kolmansien maiden kansalaisille, joilla on laillinen oikeus oleskella jossakin jäsenvaltiossa ja joille on myönnetty pääsy sen työmarkkinoille, mikä ilmoitetaan oleskelu- ja työluvan sisältävässä yhdistelmäluvassa sekä sellaisissa muita tarkoituksia varten myönnetyissä oleskeluluvissa, joihin sisältyvät myös työlupaa koskevat tiedot.

(21)  Työoloilla tarkoitetaan tässä direktiivissä ainakin palkkaa ja irtisanomista, työterveyttä ja -turvallisuutta työpaikalla, työaikaa ja lomaa, ja niiden yhteydessä otetaan huomioon mahdolliset voimassa olevat työehtosopimukset. [tark. 122 ja 125]

(22)  Kolmannen maan kansalaisen toisessa jäsenvaltiossa hankkima ammattipätevyys olisi tunnustettava samaan tapaan kuin unionin kansalaisten ollessa kyseessä, ja jossakin kolmannessa maassa hankittu pätevyys olisi otettava huomioon ammattipätevyyden tunnustamisesta 7 päivänä syyskuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/36/EY(13) mukaisesti. Kolmansista maista tulleille työntekijöille myönnetty oikeus tasavertaiseen kohteluun asiaankuuluvien kansallisten menettelyjen mukaisesti tapahtuvan tutkintojen, todistusten ja muun ammattipätevyyden tunnustamisen osalta ei vaikuta jäsenvaltioiden toimivaltaan myöntää kyseisille kolmansista maista tulleille työntekijöille pääsy työmarkkinoilleen. [tark. 122 ja 126]

(23)  Kolmansista maista tulleita työntekijöitä olisi kohdeltava tasavertaisesti sosiaaliturva-asioissa. Sosiaaliturvan osa-alueet määritellään sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 883/2004(14). Tämän direktiivin säännöksiä, jotka koskevat tasavertaista kohtelua sosiaaliturvan osalta, sovelletaan myös kolmannesta maasta suoraan johonkin jäsenvaltioon tuleviin työntekijöihin. Jäsenvaltioiden rajat ylittävässä tilanteessa olevien kolmansista maista tulleiden työntekijöiden sosiaaliturvan osalta direktiivissä ei kuitenkaan pitäisi taata laajempia oikeuksia kuin mitä jo sisältyy unionin oikeuteen. Tällä direktiivillä ei myöskään tulisi antaa oikeuksia tapauksissa, jotka eivät kuulu unionin oikeuden soveltamisalaan, kuten esimerkiksi kolmannessa maassa asuvat perheenjäsenet. Tällä direktiivillä annettaan oikeuksia ainoastaan suhteessa niihin perheenjäseniin, jotka tulevat kolmansista maista tulleiden työntekijöiden mukana oleskelemaan jäsenvaltiossa perheiden yhdistämisen perusteella, tai niihin perheenjäseniin, jotka jo oleskelevat laillisesti jäsenvaltiossa kolmannesta maasta tulleen työntekijän kanssa.[tark. 122 ja 127]

(24)  Unionin oikeudessa ei rajoiteta jäsenvaltioiden toimivaltaa järjestää sosiaaliturvajärjestelmänsä. Koska asiaa ei ole yhdenmukaistettu unionin tasolla, kullakin jäsenvaltiolla on oikeus säätää lainsäädännössään niistä edellytyksistä, joiden mukaisesti sosiaaliturvaetuuksia myönnetään, sekä näiden etuuksien määrästä ja kestosta. Tätä toimivaltaa käyttäessään jäsenvaltioiden olisi kuitenkin noudatettava unionin oikeutta. [tark. 122 ja 128]

(25)  Jäsenvaltioiden olisi taattava tasavertainen kohtelu ainakin niille kolmansien maiden kansalaisille, jotka ovat työsuhteessa tai jotka on rekisteröity työttömiksi työnhakijoiksi sen jälkeen, kun he ovat olleet työsuhteessa. Mahdolliset tässä direktiivissä asetettavat rajoitukset, jotka koskevat tasavertaista kohtelua sosiaaliturvakysymyksissä, eivät saisi vaikuttaa asetuksen (EY) N:o 883/2004 ja asetuksen (EY) N:o 987/2009 ulottamisesta koskemaan niitä kolmansien maiden kansalaisia, joita nämä asetukset eivät yksinomaan heidän kansalaisuutensa vuoksi vielä koske, 24 päivänä marraskuuta 2010 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1231/2010(15) säädettyihin oikeuksiin. [tark. 130]

(26)  Kolmansista maista tulleiden työntekijöiden tasavertainen kohtelu ei kata ammatillisen koulutuksen alalla toteutettavia toimenpiteitä, jotka rahoitetaan sosiaaliavustusjärjestelmistä. [tark. 122 ja 129]

(27)  Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita eli vahvistaa yhden hakemuksen menettely yhdistelmäluvan myöntämiseksi kolmansien maiden kansalaisille jäsenvaltion alueella työskentelyä varten ja turvata jäsenvaltiossa laillisesti oleskelevien kolmansista maista tulleiden työntekijöiden oikeudet, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(28)  Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjasta ilmeneviä periaatteita Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan mukaisesti.

(29)  Tämän direktiivin soveltaminen ei saisi estää soveltamasta unionin lainsäädäntöön tai kansainvälisiin välineisiin sisältyviä suotuisampia säännöksiä.

(30)  Jäsenvaltioiden olisi pantava tämän direktiivin säännökset täytäntöön sukupuoleen, rotuun, ihonväriin, etniseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, geneettisiin ominaisuuksiin, kieleen, uskontoon tai vakaumukseen, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, varallisuuteen, syntyperään, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen katsomatta, ja erityisesti rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta 29 päivänä kesäkuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/43/EY(16) ja yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27 päivänä marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY(17) mukaisesti.

(31)  Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 21 olevan 1 ja 2 artiklan mukaisesti nämä jäsenvaltiot eivät osallistu tämän direktiivin hyväksymiseen, direktiivi ei sido näitä jäsenvaltioita eikä sitä sovelleta näihin jäsenvaltioihin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mainitun pöytäkirjan 4 artiklan soveltamista.

(32)  Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän direktiivin hyväksymiseen, direktiivi ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I luku

Yleiset säännökset

1 artikla

Kohde

Tämä direktiivi ei vaikuta jäsenvaltioiden toimivaltaan siltä osin kuin on kyse kolmansien maiden kansalaisten pääsystä niiden työmarkkinoille.

2 artikla

Määritelmät

3 artikla

Soveltamisala

1.  Tätä direktiiviä sovelletaan

2.  Tätä direktiiviä ei sovelleta niihin kolmansien maiden kansalaisiin,

3.  Jäsenvaltiot voivat päättää, että tämän direktiivin II lukua ei sovelleta kolmansien maiden kansalaisiin, joille on myönnetty lupa työntekoon jonkin jäsenvaltion alueella enintään kuudeksi kuukaudeksi tai joille on myönnetty pääsy jäsenvaltioon opiskelua varten.

4.  Tämän direktiivin II luvun säännöksiä ei sovelleta kolmansien maiden kansalaisiin, joilla on viisumin perusteella lupa työntekoon.

II luku

Yhden hakemuksen menettely ja yhdistelmälupa

4 artikla

Yhden hakemuksen menettely

1.  Hakemus yhdistelmälupaa varten tehdään yhden hakemuksen menettelyllä. Jäsenvaltioiden on määritettävä, onko kolmannen maan kansalaisen vai hänen työnantajansa tehtävä yhdistelmälupaa koskeva hakemus. Jäsenvaltiot voivat myös päättää, että hakemuksen voi tehdä jompikumpi näistä kahdesta. Jos kolmannen maan kansalaisen on tehtävä hakemus, jäsenvaltioiden on sallittava hakemuksen tekeminen kolmannesta maasta tai, jos kansallisessa lainsäädännössä näin säädetään, sen jäsenvaltion alueella, jonne hänelle on jo myönnetty pääsy laillisesti.

2.  Jäsenvaltiot käsittelevät hakemuksen ja tekevät myönteisen päätöksen yhdistelmäluvan myöntämisestä, muuttamisesta tai uusimisesta, mikäli hakija täyttää kansallisessa tai unionin lainsäädännössä asetetut vaatimukset. Yhdistelmäluvan myöntämistä, muuttamista tai uusimista koskeva päätös esitetään yhtenä hallinnollisena asiakirjana, joka sisältää sekä oleskelu- että työluvan.

3.  Yhden hakemuksen menettely ei vaikuta viisumimenettelyyn, joka saattaa olla ensimmäisen alueelle pääsyn edellytyksenä.

4.  Kun asetetut edellytykset on täytetty, jäsenvaltiot myöntävät yhdistelmäluvan niille kolmansien maiden kansalaisille, jotka hakevat pääsyä jäsenvaltion alueelle, ja niille kolmansien maiden kansalaisille, joille on jo myönnetty pääsy ja jotka hakevat oleskelulupansa uudistamista tai muuttamista sen jälkeen, kun kansalliset täytäntöönpanosäännökset ovat tulleet voimaan.

5 artikla

Toimivaltainen viranomainen

1.  Jäsenvaltiot nimeävät viranomaisen, jolla on toimivalta ottaa hakemus vastaan ja myöntää yhdistelmälupa.

2.  Toimivaltainen viranomainen käsittelee hakemuksen ja tekee siitä päätöksen mahdollisimman pian, kuitenkin viimeistään kolmen kuukauden kuluttua hakemuksen tekemisestä.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua määräaikaa voidaan pidentää, jos hakemuksen käsittely on poikkeuksellisen hankalaa.

Jos päätöstä ei ole tehty tässä artiklassa tarkoitetussa määräajassa, siitä aiheutuvat seuraukset määräytyvät asianomaisen jäsenvaltion kansallisen oikeuden mukaisesti.

3.  Toimivaltainen viranomainen ilmoittaa päätöksestä hakijalle kirjallisesti asianomaisessa kansallisessa lainsäädännössä vahvistettujen ilmoitusmenettelyjen mukaisesti.

4.  Jos hakemuksen liitteenä esitetyt tiedot tai asiakirjat ovat kansallisessa lainsäädännössä vahvistettujen perusteiden mukaisesti puutteelliset, toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava hakijalle kirjallisesti, mitä lisätietoja tai asiakirjoja tarvitaan, ja se voi asettaa kohtuullisen määräajan niiden toimittamiseksi. Edellä 2 kohdassa tarkoitetun määräajan kuluminen keskeytyy, kunnes viranomaiset ovat saaneet vaaditut lisätiedot. Jos lisätietoja tai asiakirjoja ei ole toimitettu määräajan kuluessa, hakemus voidaan hylätä.

6 artikla

Yhdistelmälupa

1.  Jäsenvaltiot myöntävät yhdistelmäluvan asetuksessa (EY) N:o 1030/2002 vahvistetun yhtenäisen kaavan mukaisesti ja ilmoittavat työlupaa koskevat tiedot asetuksen liitteessä olevan a kohdan 7.5–9 alakohdan mukaisesti.

2.  Yhdistelmäluvan myöntäessään jäsenvaltiot eivät saa myöntää muita lupia ▌todisteeksi siitä, että ne ovat myöntäneet henkilölle pääsyn työmarkkinoilleen.

7 artikla

Oleskeluluvat, jotka annetaan muuhun tarkoitukseen kuin työntekoa varten

8 artikla

Oikeussuojakeinot

1.  Jos yhdistelmälupahakemus hylätään tai sitä ei muuteta tai uusita taikka se peruutetaan kansallisessa lainsäädännössä tai unionin oikeudessa annettujen perusteiden vuoksi, syyt on esitettävä kirjallisessa ilmoituksessa.

2.  Kaikkiin päätöksiin, joilla yhdistelmähakemus hylätään tai sitä ei ▌muuteta tai uusita taikka se peruutetaan ▌lopullisesti, on voitava hakea muutosta asianomaisessa jäsenvaltiossa kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Kirjallisessa ilmoituksessa on täsmennettävä, miltä tuomioistuimelta tai hallintoviranomaiselta asianomainen henkilö voi hakea päätökseen muutosta, ja missä ajassa muutoksenhaku on tehtävä.

3.  Hakemus voidaan jättää tutkimatta perusteella, joka koskee sitä, kuinka paljon jäsenvaltion alueelle päästetään kolmansien maiden kansalaisia työntekoa varten, eikä hakemusta näin ollen tarvitse käsitellä.

9 artikla

Tietojen saatavuus

Jäsenvaltioiden on pyynnöstä toimitettava kolmannen maan kansalaiselle ja tulevalle työnantajalle asiaankuuluvat tiedot asiakirjoista, jotka on liitettävä hakemukseen ▌.

10 artikla

Maksut

Jäsenvaltiot voivat vaatia hakijoilta maksun. Tarvittaessa jäsenvaltiot perivät maksun tämän direktiivin mukaisesta hakemusten käsittelystä. Tällaisen maksun on oltava kohtuullinen ja sen perustana voidaan käyttää hakemusten käsittelemiseksi ja lupien myöntämiseksi tosiasiassa tarjottuja palveluja.

11 artikla

Yhdistelmäluvan takaamat oikeudet

III luku

Oikeus tasavertaiseen kohteluun

12 artikla

Oikeudet

1.  Edellä 3 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitettuja kolmansista maista tulleita työntekijöitä on kohdeltava tasavertaisesti oleskelujäsenvaltion kansalaisten kanssa ▌seuraavissa yhteyksissä:

2.  Jäsenvaltiot voivat rajoittaa kolmansien maiden kansalaisten tasavertaista kohtelua

Lisäksi jäsenvaltio voi päättää, että perhe-etuuksien osalta 1 kohdan e alakohtaa ei sovelleta kolmannen maan kansalaisiin, joilla on lupa työskennellä jäsenvaltion alueella enintään kuuden kuukauden ajan, kolmannen maan kansalaisiin, jotka ovat tulleet opiskelemaan, tai kolmannen maan kansalaisiin, joilla on lupa työskennellä viisumin perusteella.

▌[tark. 122 ja 137]

3.  Oikeus 1 kohdassa säädettyyn tasavertaiseen kohteluun ei rajoita jäsenvaltion oikeutta peruuttaa tämän direktiivin nojalla myönnetty oleskelulupa, muuta tarkoitusta kuin työntekoa varten myönnetty oleskelulupa tai jokin muu lupa työskennellä jäsenvaltiossa taikka kieltäytyä uusimasta lupaa.

4.  Kolmansista maista tulleet työntekijät, jotka muuttavat kolmanteen maahan, tai tällaisten työntekijöiden asemaan perustuvia oikeuksia hyödyntävät kolmansissa maissa asuvat edunsaajat saavat työntekijän aikaisempaan työskentelyyn perustuvat vanhuuteen, työkyvyttömyyteen tai kuolemaan liittyvät lakisääteiset eläkkeet, jotka on hankittu asetuksen (EY) N:o 883/2004 3 artiklan säännösten mukaisesti, samoin ehdoin ja samansuuruisina kuin kyseisen jäsenvaltion kansalaiset muuttaessaan kolmanteen maahan. [tark. 141]

13 artikla

Suotuisammat säännökset

1.  Tämä direktiivi ei estä soveltamasta suotuisampia säännöksiä, joita voi sisältyä

2.  Tämä direktiivi ei vaikuta jäsenvaltioiden oikeuteen hyväksyä tai pitää voimassa säännöksiä, jotka ovat suotuisampia sen soveltamisalaan kuuluvien henkilöiden kannalta.

IV luku

Loppusäännökset

14 artikla

Yleisölle tiedottaminen

Kunkin jäsenvaltion on saatettava yleisön saataville säännöllisesti ajan tasalle saatetut tiedot edellytyksistä, joita sovelletaan kolmansien maiden kansalaisten pääsyyn sen alueelle ja siellä oleskeluun työntekoa varten.

15 artikla

Raportointi

1.  Komissio toimittaa säännöllisin väliajoin ja ensimmäisen kerran viimeistään ...(20) Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän direktiivin soveltamisesta jäsenvaltioissa ja tekee tarpeellisiksi katsomansa muutosehdotukset.

2.  Jäsenvaltioiden on toimitettava muuttoliikkeitä ja kansainvälistä suojelua koskevista yhteisön tilastoista 11 päivänä heinäkuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 862/2007(21) mukaisesti vuosittain ja ensimmäisen kerran viimeistään 1 päivänä heinäkuuta …(22)* komissiolle ▌tilastotiedot niiden kolmansien maiden kansalaisten lukumääristä, joille on myönnetty yhdistelmälupa ▌edellisen kalenterivuoden aikana ▌.

16 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.  Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään …(23). Niiden on toimitettava komissiolle viipymättä kirjallisina nämä säännökset sekä kyseisiä säännöksiä ja tätä direktiiviä koskeva vastaavuustaulukko.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.  Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

17 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

18 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille perussopimusten mukaisesti.

Tehty

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

(1) EUVL C 27, 3.2.2009, s. 114. (2) EUVL C 257, 9.10.2008, s. 20. (3) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 24. maaliskuuta 2011. (4) EUVL C 115, 4.5.2010, s. 1. (5) EYVL L 157, 15.6.2002, s. 1. (6) EUVL L 105, 13.4.2006, s. 1. (7) EYVL L 239, 22.9.2000, s. 19. (8) EUVL L 251, 3.10.2003, s. 12. (9) EUVL L 375, 23.12.2004, s. 12. (10) EUVL L 289, 3.11.2005, s. 15. (11) EUVL L 16, 23.1.2004, s. 44. (12) EYVL L 18, 21.1.97, s. 1. (13) EUVL L 255, 30.9.2005, s. 22. (14) EUVL L 166, 30.4.2004, s. 1. (15) EUVL L 344, 29.12.2010, s. 1. (16) EYVL L 180, 19.7.2000, s. 22. (17) EYVL L 303, 2.12.2000, s. 16. (18) EUVL L 158, 30.4.2004, s. 77. (19) EUVL L 304, 30.9.2004, s. 12. (20) * Virallinen lehti: lisätään päivämäärä, joka on kolmen vuoden kuluttua 16 artiklassa mainitun määräajan päättymisestä. (21) EUVL L 199, 31.7.2007, s. 23. (22) ** Yksi vuosi sen päivän jälkeen, kun tämä direktiivi on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä. (23) * Virallinen lehti: lisätään päivämäärä, joka on ….