Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 15. helmikuuta 2011 esityksestä neuvoston päätökseksi kauppaa, kehitystä ja yhteistyötä koskevan sopimuksen muuttamista koskevan Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Etelä-Afrikan tasavallan välisen sopimuksentekemisestä (10297/2010 – C7-0190/2010 – 2010/0119(NLE))

P7_TA(2011)0043 A7-0018/2011

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (10297/2010),

–  ottaa huomioon luonnoksen Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Etelä-Afrikan tasavallan väliseksi sopimukseksi kauppaa, kehitystä ja yhteistyötä koskevan sopimuksen muuttamisesta (07437/2008),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 217 artiklan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C7-0190/2010),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 81 artiklan ja 90 artiklan 8 kohdan,

–  ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan suosituksen ja kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon (A7-0018/2011),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Etelä-Afrikan tasavallan hallituksille ja parlamenteille.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 15. helmikuuta 2011 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin sekä Islannin, Liechtensteinin ja Norjan välisen, vuosia 2009–2014 koskevasta ETA:n rahoitusjärjestelmästä tehdyn sopimuksen, Euroopan unionin ja Norjan välisen, vuosia 2009–2014 koskevasta Norjan rahoitusjärjestelmästä tehdyn sopimuksen, Euroopan talousyhteisön ja Islannin väliseen sopimukseen liitettävän tiettyjen kalojen ja kalastustuotteiden tuontia Euroopan unioniin vuosina 2009–2014 koskevan lisäpöytäkirjan sekä Euroopan talousyhteisön ja Norjan väliseen sopimukseen liitettävän tiettyjen kalojen ja kalastustuotteiden tuontia Euroopan unioniin vuosina 2009–2014 koskevan lisäpöytäkirjan tekemisestä (09902/2010 – C7-0225/2010 – 2010/0129(NLE))

P7_TA(2011)0044 A7-0372/2010

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (09902/2010),

–  ottaa huomioon luonnoksen Euroopan unionin sekä Islannin, Liechtensteinin ja Norjan väliseksi, vuosia 2009–2014 koskevasta ETA:n rahoitusjärjestelmästä tehdyksi sopimukseksi, luonnoksen Euroopan unionin ja Norjan väliseksi, vuosia 2009–2014 koskevasta Norjan rahoitusjärjestelmästä tehdyksi sopimukseksi, luonnoksen Euroopan talousyhteisön ja Islannin väliseen sopimukseen liitettäväksi tiettyjen kalojen ja kalastustuotteiden tuontia Euroopan unioniin vuosina 2009–2014 koskevaksi lisäpöytäkirjaksi sekä luonnoksen Euroopan talousyhteisön ja Norjan väliseen sopimukseen liitettäväksi tiettyjen kalojen ja kalastustuotteiden tuontia Euroopan unioniin vuosina 2009–2014 koskevaksi lisäpöytäkirjaksi (09899/2010),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 217 artiklan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C7–0225/2010),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 81 artiklan ja 90 artiklan 8 kohdan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan suosituksen sekä kalatalousvaliokunnan lausunnon (A7-0372/2010),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimusten ja lisäpöytäkirjojen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Islannin, Liechtensteinin ja Norjan hallituksille ja parlamenteille.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 15. helmikuuta 2011 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja Brasilian liittotasavallan välisen tiettyjä lentoliikenteen näkökohtia koskevan sopimuksen tekemisestä (13988/2010 – C7-0335/2010 – 2009/0115(NLE))

P7_TA(2011)0045 A7-0004/2011

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (13988/2010),

–  ottaa huomioon luonnoksen Euroopan unionin ja Brasilian liittotasavallan väliseksi sopimukseksi tietyistä lentoliikenteen näkökohdista (12922/2009),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 100 artiklan 2 kohdan, 218 artiklan 8 kohdan ensimmäisen alakohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C7-0335/2010),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 81 artiklan ja 90 artiklan 8 kohdan,

–  ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan suosituksen (A7-0004/2011),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Brasilian liittotasavallan hallituksille ja parlamenteille.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 15. helmikuuta 2011 esityksestä neuvoston päätökseksi vuosiksi 2007–2013 perustetun ulkorajarahaston täydentäviä sääntöjä koskevan Euroopan yhteisön ja Islannin tasavallan, Norjan kuningaskunnan, Sveitsin valaliiton ja Liechtensteinin ruhtinaskunnan sopimuksen tekemisestä Euroopan unionin puolesta (07853/2010 – C7-0101/2010 – 2009/0148(NLE))

P7_TA(2011)0046 A7-0007/2011

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (07853/2010),

–  ottaa huomioon luonnoksen Euroopan yhteisön ja Islannin tasavallan, Norjan kuningaskunnan, Sveitsin valaliiton ja Liechtensteinin ruhtinaskunnan sopimukseksi vuosiksi 2007–2013 perustetun ulkorajarahaston täydentävistä säännöistä (15954/2009),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 77 artiklan 2 kohdan d alakohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan v alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C7-0101/2010),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 81 artiklan ja 90 artiklan 8 kohdan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan suosituksen (A7-0007/2011),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Islannin tasavallan, Norjan kuningaskunnan, Sveitsin valaliiton ja Liechtensteinin ruhtinaskunnan hallituksille ja parlamenteille.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 15. helmikuuta 2011 esityksestä neuvoston päätöksiksi Liechtensteinin ruhtinaskunnan liittymisestä Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton väliseen sopimukseen, joka koskee Sveitsin valaliiton osallistumista Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen, Euroopan unionin, Euroopan yhteisön, Sveitsin valaliiton ja Liechtensteinin ruhtinaskunnan välillä tehtävän pöytäkirjan tekemisestä Euroopan unionin puolesta (06077/2010 – C7-0141/2010 – 2006/0251(NLE))

P7_TA(2011)0047 A7-0008/2011

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätöksiksi (06077/2010),

–  ottaa huomioon luonnoksen Euroopan unionin, Euroopan yhteisön, Sveitsin valaliiton ja Liechtensteinin ruhtinaskunnan väliseksi pöytäkirjaksi Liechtensteinin ruhtinaskunnan liittymisestä Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton väliseen sopimukseen Sveitsin valaliiton osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen (16462/2006),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 16 ja 74 artiklan, 77 artiklan 2 kohdan, 79 artiklan 2 kohdan a ja c alakohdan, 82 artiklan 1 kohdan b ja d alakohdan, 87 artiklan 2 ja 3 kohdan, 89 ja 114 artiklan sekä 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C7-0141/2010),

–  ottaa huomioon 8. heinäkuuta 2008 vahvistamansa kannan(1) komission ehdotuksesta KOM(2006)0752),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 81 artiklan ja 90 artiklan 8 kohdan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan suosituksen (A7-0008/2011),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden, Sveitsin valaliiton ja Liechtensteinin ruhtinaskunnan hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL C 294 E, 3.12.2009, s. 99.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 15. helmikuuta 2011 esityksestä neuvoston päätökseksi Liechtensteinin ruhtinaskunnan liittymistä Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton väliseen sopimukseen niistä perusteista ja menettelyistä, joilla ratkaistaan jäsenvaltiossa tai Sveitsissä jätetyn turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa oleva valtio, koskevan Euroopan unionin, Sveitsin valaliiton ja Liechtensteinin ruhtinaskunnan välisen pöytäkirjan tekemisestä (06242/2010 – C7-0140/2010 – 2006/0252(NLE))

P7_TA(2011)0048 A7-0013/2011

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (06242/2010),

–  ottaa huomioon luonnoksen Liechtensteinin ruhtinaskunnan liittymistä Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton väliseen sopimukseen niistä perusteista ja menettelyistä, joilla ratkaistaan jäsenvaltiossa tai Sveitsissä jätetyn turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa oleva valtio, koskevaksi Euroopan yhteisön, Sveitsin valaliiton ja Liechtensteinin ruhtinaskunnan väliseksi pöytäkirjaksi (16470/2006),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 78 artiklan 2 kohdan e alakohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C7-0140/2010),

–   ottaa huomioon 8. heinäkuuta 2008 vahvistamansa kannan(1) komission ehdotuksesta (KOM(2006)0754),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 81 artiklan ja 90 artiklan 8 kohdan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan suosituksen (A7-0013/2011),

1.  antaa hyväksyntänsä pöytäkirjan tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Sveitsin valaliiton ja Liechtensteinin ruhtinaskunnan hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL C 294 E, 3.12.2009, s. 100.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 15. helmikuuta 2011 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja Brasilian liittotasavallan välisen tavallisen passin haltijoiden lyhytaikaista oleskelua koskevan viisumivapaussopimuksen tekemisestä (16364/2010 – C7-0400/2010 – 2010/0228(NLE))

P7_TA(2011)0049 A7-0011/2011

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (16364/2010),

–  ottaa huomioon luonnoksen Euroopan unionin ja Brasilian liittotasavallan väliseksi tavallisen passin haltijoiden lyhytaikaista oleskelua koskevaksi viisumivapaussopimukseksi (13712/2010),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 77 artiklan 2 kohdan a alakohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C7-0400/2010),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 81 artiklan ja 90 artiklan 8 kohdan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan suosituksen (A7-0011/2011),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Brasilian liittotasavallan hallituksille ja parlamenteille.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 15. helmikuuta 2011 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja Brasilian liittotasavallan välisen diplomaatti-, virka- tai virkamatkapassin haltijoiden lyhytaikaista oleskelua koskevan viisumivapaussopimuksen tekemisestä (16362/2010 – C7-0399/2010 – 2010/0222(NLE))

P7_TA(2011)0050 A7-0010/2011

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (16362/2010),

–  ottaa huomioon luonnoksen Euroopan unionin ja Brasilian liittotasavallan väliseksi diplomaatti-, virka- tai virkamatkapassin haltijoiden lyhytaikaista oleskelua koskevaksi viisumivapaussopimukseksi (13708/2010),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 77 artiklan 2 kohdan a alakohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C7-0399/2010),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 81 artiklan ja 90 artiklan 8 kohdan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan suosituksen (A7-0010/2011),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Brasilian liittotasavallan hallituksille ja parlamenteille.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. helmikuuta 2011 palveludirektiivin 2006/123/EY täytäntöönpanosta (2010/2053(INI))

P7_TA(2011)0051 A7-0012/2011

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 9, 49 ja 56 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

–  ottaa huomioon palveluista sisämarkkinoilla 12. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/EY(1),

–  ottaa huomioon 18. toukokuuta 2010 päivätyn, palveludirektiivin täytäntöönpanon edistymistä koskevan komission muistion kilpailukykyneuvostolle,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti” (KOM(2010)0608),

–  ottaa huomioon komission puheenjohtajalle annetun raportin ”A new strategy for the single market”,

–  ottaa huomioon 20. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman kuluttajille ja kansalaisille tarkoitettujen yhtenäismarkkinoiden toteuttamisesta(2),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan ja 119 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan ja aluekehitysvaliokunnan lausunnot (A7-0012/2011),

A.  ottaa huomioon, että palveludirektiivin tavoitteena on palvelujen sisämarkkinoiden loppuunsaattaminen siten, että taataan samalla laadun ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden korkea taso,

B.  ottaa huomioon, että palveludirektiivi on Euroopan unionin kasvun väline ja että sen täytäntöönpanon on sisällyttävä Eurooppa 2020 -strategiaan ja sisämarkkinoiden toimenpidepakettiin,

C.  ottaa huomioon, että palvelujen tarjoamisen vapaus on kirjattu perussopimuksiin,

D.  ottaa huomioon, että palveludirektiivin saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä on merkittävä haaste jäsenvaltioille, julkishallinnolle ja paikallisviranomaisille, kun otetaan huomioon siinä esitetyt sijoittautumisoikeutta ja palvelujen tarjoamisen vapautta koskevat säännökset sekä keskitettyjen asiointipisteiden perustaminen palveluntarjoajien ja etenkin pk-yritysten auttamiseksi,

E.  ottaa huomioon, että palveludirektiivin vaikutusta talouteen, yrityksiin ja kansalaisiin voidaan arvioida vasta, kun se on täysimääräisesti ja asianmukaisesti saatettu osaksi EU:n kaikkien jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä,

F.  ottaa huomioon, että palveludirektiivin täytäntöönpanon laatu jäsenvaltioissa on aivan yhtä tärkeä seikka kuin täytäntöönpanolle asetettujen määräaikojen noudattaminen,

G.  ottaa huomioon, että palveludirektiivi auttaa huomattavasti itsenäisiä ammatinharjoittajia ja pieniä ja keskisuuria yrityksiä erityisesti harjoittamaan liiketoimintaa, käynnistämään uutta liiketoimintaa ja palkkaamaan uutta henkilöstöä toisessa jäsenvaltiossa,

H.  toteaa, että palveludirektiivin kattaman toiminnan osuus on 40 prosenttia EU:n bruttokansantuotteesta ja työpaikoista ja että se on siksi talouskasvun ja työttömyyden torjunnan kannalta ratkaisevan tärkeä sektori; toteaa, että palveludirektiivin tavoitteena on vapauttaa se valtava taloudellinen ja työpaikkojen luomiseen liittyvä potentiaali, joka piilee Euroopan palvelujen sisämarkkinoilla; toteaa, että palveluihin liittyvän potentiaalin osuus on arviolta 0,6–1,5 prosenttia EU:n bruttokansantuotteesta; toteaa lisäksi, että palveludirektiivillä pyritään saavuttamaan SEUT-sopimuksen 3 artiklassa mainitut tavoitteet,

I.  ottaa huomioon, että dynaamisempi ja työvoimavaltaisempi palveluala voisi auttaa ylläpitämään kasvua,

1.  muistuttaa, että palveludirektiivistä on käyty ennennäkemätöntä julkista ja poliittista keskustelua ja että Euroopan parlamentti on ollut kyseisessä keskustelussa avainroolissa; katsoo näin ollen, että Euroopan parlamentin olisi seurattava tehokkaasti sitä, miten jäsenvaltiot panevat kyseisen direktiivin täytäntöön; kehottaa komissiota tiedottamaan parlamentille säännöllisesti edistymisestä direktiivin saattamisessa osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä;

2.  painottaa, että palveludirektiivi on olennainen askel kohti palvelujen todellisten sisämarkkinoiden toteutumista, jonka myötä yritysten ja erityisesti pk-yritysten pitäisi voida tarjota kansalaisille parempia palveluja kilpailukykyiseen hintaan koko sisämarkkinoiden alueella; katsoo kuitenkin, että sen jälkeen kun palveludirektiivi on saatettu täysin osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä, on ratkaisevan tärkeää arvioida kattavasti direktiivin vaikutukset;

3.  pitää myönteisenä sitä, että palveludirektiivin täytäntöönpano saa aikaan kaikissa jäsenvaltioissa ennennäkemätöntä uudenaikaistamisen dynamiikkaa, joka ilmenee käytännössä uusina työ- ja arviointimenetelminä; korostaa työmarkkinaosapuolten ja ammattijärjestöjen keskeistä roolia direktiivin saattamisessa osaksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä; kehottaa komissiota ottamaan ammattijärjestöt täysimääräisesti mukaan keskinäisen arvioinnin vaiheeseen;

4.  panee merkille, että useimmat jäsenvaltiot ovat valinneet direktiivin saattamisen osaksi kansallista lainsäädäntöä horisontaalisen lainsäädännön muodossa; toteaa kuitenkin, että se, missä muodossa direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, riippuu jäsenvaltioiden sisäisten järjestelyjen erityispiirteistä; kehottaakin kyseisiä jäsenvaltioita varmistamaan laajemman avoimuuden etenkin parantamalla kansallisten parlamenttien osallistumista vastaavuustaulukkojen tuottamiseen;

5.  muistuttaa, että useimpien jäsenvaltioiden ei pitäisi ajatella palveludirektiivin täytäntöönpanoa pelkkänä menettelynä, jossa mekaanisesti ja horisontaalisesti poistetaan erityisiä säännöksiä ja määräyksiä, vaan sen sijaan mahdollisuutena saattaa lainsäädäntöä ajan tasalle ja yksinkertaistaa sitä sekä järjestää palvelutaloutta merkittävästi uudelleen ottamalla samalla huomioon yleisen edun suojaamisen tavoitteet, kuten itse direktiivissä säädetään;

6.  katsoo, että on varmistettava, että palveludirektiivi pannaan kaikissa jäsenvaltioissa täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti täytäntöön sekä oikeudellisesti että toiminnallisesti, jotta palveluntarjoajat saavat täyden hyödyn palveludirektiivistä;

7.  pyytää komissiota valvomaan tarkasti direktiivin täytäntöönpanoa kaikissa jäsenvaltioissa sekä laatimaan säännöllisiä selontekoja täytäntöönpanosta; katsoo, että näissä selonteoissa olisi otettava huomioon direktiivin todelliset keskipitkän ja pitkän aikavälin vaikutukset työllisyyteen EU:ssa;

8.  toivoo, että palveludirektiivillä olisi todellinen myönteinen vaikutus ihmisarvoisten, kestävien ja tasokkaiden työpaikkojen luomiseen ja tarjottavien palvelujen laadun ja turvallisuuden parantamiseen;

9.  arvostaa palveludirektiivin tarjoamia mahdollisuuksia jatkaa EU:n talouden yhdentämistä ja sisämarkkinoiden kehittämistä siten, että edistetään taloudellista hyvinvointia ja kilpailukykyä sekä myötävaikutetaan työllisyyteen ja työpaikkojen luomiseen, sillä palvelujen osuus BKT:stä ja työllisyydestä EU:ssa on merkittävä; katsoo, että koheesio- ja aluepolitiikan tavoitteiden saavuttamisen tärkeä edellytys on, että direktiivi pannaan nopeasti ja säännösten mukaisesti täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa, ja että täytäntöönpano voi lujittaa sisämarkkinoiden ja koheesiopolitiikan välistä molemminpuolisesti vahvistavaa suhdetta sekä myötävaikuttaa Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseen ja samalla auttaa poistamaan palvelualan sisämarkkinoiden nykyisen väsähtäneisyyden;

10.  toivoo, että direktiivin tavoitteita voidaan alkaa saavuttaa lähitulevaisuudessa ja että koko EU ja sen alueet voivat saada hyötyä, mikä edistää todellista taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta;

11.  pyytää komissiota valvomaan direktiivin vaikutusta alueilla tehokkaasti ja arvioimaan sitä alusta pitäen sekä varmistamaan kaikkien tämän direktiivin täytäntöönpanoon liittyvien toimintalinjojen tehokkaan yhteensovittamisen; kehottaa komissiota tukemaan alue- ja paikallisviranomaisille suunnattua tiedotuskampanjaa tämän direktiivin täytäntöönpanosta, jotta sen tavoitteet kyetään saavuttamaan helpommin;

12.  odottaa direktiivin voivan todella vähentää hallinnollista rasitusta ja oikeudellista epävarmuutta, erityisesti pk-yritysten kohdalla, joita valtaosa palvelualan yrityksistä on; katsoo, että hallinnollisen rasituksen vähentäminen helpottaa myös lisäpalvelujen kehittämistä maaseudulla sekä syrjäisillä ja syrjäisimmillä alueilla;

13.  kannattaa kansallisten strategioiden toteuttamista innovoivien pk-yritysten tukemiseksi, sillä talous- ja rahoituskriisi vaikuttaa niihin voimakkaimmin;

Arviointimenettely

14.  katsoo, että sijoittautumisvapautta ja palvelujen tarjoamisen vapautta koskevien kansallisten lainsäädäntöjen arviointimenettely on yksi direktiivin tukipilareista; toteaa, että arviointimenettelyn avulla on voitava uudenaikaistaa lupajärjestelmiä ja sijoittautumisvapauteen ja palvelujen tarjoamisen vapauteen liittyviä vaatimuksia palvelujen rajatylittävän tarjoamisen helpottamiseksi;

15.  on vakuuttunut, että keskinäinen arviointi myötävaikuttaa merkittävästi sisämarkkinasääntöjen laatuun ja tehokkuuteen siinä mielessä, että täytäntöönpanon järjestelmällinen arviointi ja siihen liittyvä täytäntöönpanon valvonta edellyttävät, että kansalliset viranomaiset kiinnittävät huomiota unionin vaatimuksiin ja niiden täytäntöönpanoon kansallisella tasolla;

16.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä palveluiden sisämarkkinoiden kehittämiseksi edelleen direktiivissä säädetyn keskinäisen arviointimenettelyn perusteella, jota jäsenvaltiot ovat parhaillaan toteuttamassa;

17.  muistuttaa, että jäsenvaltiot voivat pitää voimassa omat lupajärjestelmänsä ja tietyt vaatimukset vain, jos ne ovat selvästi tarpeellisia, oikeasuhteisia ja syrjimättömiä; korostaa tässä yhteydessä, että jäsenvaltiot ovat säilyttäneet joitakin lupajärjestelmiä tekemällä niistä helpompia noudattaa ja avoimempia palveluntarjoajien kannalta; pitää valitettavana, että jotkin jäsenvaltiot eivät ole olleet kunnianhimoisempia ja käyttäneet täysin hyväkseen palveludirektiivin tarjoamia mahdollisuuksia hallinnon ja sääntelyn yksinkertaistamiseen;

18.  korostaa ammattipätevyyden tunnustamisessa ilmenneitä ongelmia etenkin terveydenhuollon alalla; muistuttaa, ettei palveludirektiiviä voida soveltaa säännöksiin, jotka on jo katettu alakohtaisissa direktiiveissä; kehottaa komissiota selventämään tätä tilannetta ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun direktiivin tarkistamisen yhteydessä;

19.  muistuttaa sijoittautumisoikeutta ja palvelujen tilapäistä tarjoamista toisessa jäsenvaltiossa koskevien säännösten erityisluonteesta; kehottaa komissiota ottamaan arvioinnissaan täysimääräisesti huomioon niiden erityisluonteen;

20.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lopettamaan kuluttajiin heidän kansallisuutensa tai asuinosoitteensa perusteella kohdistetun perusteettoman syrjinnän, varmistamaan palveludirektiivin 20 artiklan 2 kohdan tehokkaan täytäntöönpanon ja sen, että kansalliset viranomaiset ja tuomioistuimet varmistavat niiden kansallisten säännösten asianmukaisen soveltamisen, joilla kyseinen syrjimättömyyttä koskeva määräys pannaan täytäntöön jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmissä; muistuttaa, että 20 artiklan 2 kohdan tarkoituksena ei ole estää yleisistä olosuhteista johtuvaa erilaista kohtelua, joka perustuu objektiivisiin näkökohtiin, kuten välimatkan pituuteen tai siihen, että kustannukset ovat korkeammat, kun palvelujen vastaanottaja on toisessa jäsenvaltiossa;

21.  korostaa, että direktiivin puitteissa käynnistetty arviointimenettely merkitsee kansallisille hallinnoille huomattavaa työmäärää ja että tämä työtaakka on otettava huomioon sen arvioinnissa, miten direktiivi on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä;

22.  panee merkille jäsenvaltioiden toimet keskinäisen arviointimenettelyn toteuttamiseksi; katsoo, että arviointiprosessi on tärkeä väline määritettäessä, missä vaiheessa jäsenvaltiot ovat kyseisen direktiivin täytäntöönpanossa; katsoo, ettei menettely ole vielä edennyt siinä määrin, että sen tehokkuutta voitaisiin arvioida; korostaa, että menettelyn avulla pitäisi voida tarkistaa, vastaavatko jäsenvaltioissa voimassa olevat säännöt sisämarkkinoiden vaatimuksia, ja varmistaa, etteivät ne luo uusia esteitä; toivoo, että komissio tutkii tarkasti tähän uuteen menettelyyn sisältyviä mahdollisuuksia sisämarkkinoiden toimenpidepaketin yhteydessä;

23.  pahoittelee sitä, ettei Euroopan parlamenttia ja kansallisia parlamentteja ole otettu enemmän mukaan keskinäiseen arviointimenettelyyn;

24.  kehottaa komissiota määrittämään, mitkä ammatit ja alat ovat ongelmallisia rajojen yli tapahtuvan palvelujen tarjonnan kannalta, ja arvioimaan perusteellisesti sovellettavan lainsäädännön ja syyt, joista ongelmat johtuvat;

Keskitetyt asiointipisteet

25.  katsoo, että keskitettyjen asiointipisteiden käyttöönotto kuuluu olennaisena osana direktiivin tehokkaaseen täytäntöönpanoon; tunnustaa, että direktiivi edellyttää huomattavia ponnisteluja jäsenvaltioilta niin taloudellisesti, teknisesti kuin järjestelyjenkin kannalta; painottaa olevan tarpeen ottaa työmarkkinaosapuolet ja elinkeinoelämän järjestöt mukaan kyseiseen prosessiin;

26.  kehottaa jäsenvaltioita kehittämään keskitetyistä asiointipisteistä portaaleja, jotka tarjoavat kattavasti sähköisiä viranomaispalveluita palveluntarjoajille, jotka haluavat perustaa yrityksen tai tarjota rajatylittäviä palveluita; kehottaa jäsenvaltioita parantamaan edelleen keskitettyjen asiointipisteiden helppokäyttöisyyttä muun muassa siten, että menettelyt on mahdollista hoitaa sähköisesti ja ilman henkilökohtaista asiointia asiointipisteessä, sekä parantamaan käyttäjille ja etenkin pk-yrityksille tarjottavien tietojen ja menettelyjen laatua ja tarkoituksenmukaisuutta, mukaan lukien tiedotus ja mahdollisuus hoitaa kaikki palveluntarjoajan kannalta merkitykselliset jäsenvaltioiden työ- ja vero-oikeuteen liittyvät hallinnolliset menettelyt, kuten arvonlisäveroon ja sosiaaliturvaan liittyvät menettelyt; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, että kaikki keskitettyjen asiointipisteiden tarjoamat tiedot ovat saatavilla myös muilla kuin kansallisilla kielillä ja että erityisesti naapurimaiden kielet otetaan huomioon;

27.  kehottaa jäsenvaltioita edistämään sitä, että menettelyt voidaan hoitaa sähköisesti ja että kaikki asiaankuuluvat lomakkeet käännetään; kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan keskitettyjen asiointipisteiden käyttäjille palveluita, joiden avulla nämä voivat seurata käynnissä olevien menettelyjen etenemistä;

28.  toteaa, että keskitetyillä asiointipisteillä on ollut ongelmia henkilöllisyyden todistamiseen, sähköisten allekirjoitusten käyttöön ja alkuperäisten asiakirjojen tai oikeaksi todistettujen jäljennösten toimittamiseen liittyvissä asioissa etenkin rajojen yli toimittaessa; pyytää komissiota ehdottamaan toimenpiteitä, joilla ongelmat saataisiin ratkaistua, jotta pk-yritykset saisivat hyötyä sisämarkkinoista ja välttyisivät oikeudellisilta ja teknisiltä epävarmuustekijöiltä;

29.  korostaa, että käyttäjäystävällisyyden kannalta on erityisen tärkeää selventää, mitkä vaatimukset koskevat yrityksen pysyvää perustamista ja mitkä puolestaan tilapäistä rajat ylittävää palvelujen tarjontaa;

30.  pahoittelee sitä, että keskitettyjen asiointipisteiden tarjoama neuvonta ei vielä tavoita mahdollisia palveluntarjoajia ja että se, miten keskitettyihin asiointipisteisiin otetaan yhteyttä, ei ole laajalti tiedossa; kehottaa komissiota osoittamaan vuoden 2012 talousarvioesityksessä riittävästi määrärahoja, jotta keskitettyjä asiointipisteitä tehdään kampanjan avulla laajalti tunnetuksi koko unionissa, jotta yleisö saisi tietoa mahdollisuuksista, joita ne tarjoavat palveluntarjoajille; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita yhteistyössä kaikkien sidosryhmien kanssa käynnistämään pikaisesti tarkasti kohdennettuja edistämis-, tiedotus- ja koulutuskampanjoja; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään eu-go-verkkotunnuksen näkyvyyttä ja tunnistettavuutta ja esittämään esimerkkejä keskitettyjä asiointipisteitä käyttävistä yrityksistä ja siitä, mitä etua palvelusta on niille ollut;

31.  katsoo, että asiointipisteiden parantamisen ja kehittämisen kannalta on erittäin tärkeää, että jäsenvaltiot käyvät vuoropuhelua ja vaihtavat parhaita käytäntöjä keskenään; korostaa, että niiden jäsenvaltioiden, joissa joko ei ole vielä tällaisia asiointipisteitä tai joissa ne eivät toimi asianmukaisesti, on kiireellisesti ryhdyttävä toimiin; kehottaa useimpia jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan, joilla pyritään varmistamaan, että kaikki tarvittavat menettelyt on mahdollista hoitaa asianmukaisesti keskitettyjen asiointipisteiden kautta;

32.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että keskitettyjen asiointipisteiden kansallisilla verkkosivustoilla julkaistaan palveluntarjoajia koskevat uudet tiedonantovelvoitteet kuluttajien edun varmistamiseksi;

33.  pyytää jäsenvaltioita säännöllisesti antamaan komissiolle keskitettyjen asiointipisteiden toiminnan ja niiden kansallisesti ja EU:n tasolla aikaansaaman vaikutuksen arvioimiseksi tarvittavat vertailtavissa olevat tilastotiedot etenkin rajatylittävien palvelujen osalta; kehottaa komissiota vahvistamaan selkeät keskitettyjen asiointipisteiden arviointikriteerit; katsoo, että näiden kriteerien olisi perustuttava sekä määrällisiin että laadullisiin indikaattoreihin;

34.  toteaa, että joidenkin jäsenvaltioiden on ratkaistava eräitä oikeudellisia ja teknisiä seikkoja, jotta keskitettyjen asiointipisteiden käyttäminen rajojen yli olisi mahdollista; kehottaa näitä jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet ja kiinnittämään erityistä huomiota sähköisten allekirjoitusten tunnustamiseen; kehottaa komissiota toimimaan sinnikkäästi sähköisten menettelyjen yhteentoimivuuden ja vastavuoroisen tunnustamisen edistämiseksi ja toteuttamaan tarvittavat tukitoimenpiteet, joilla helpotetaan rajojen yli tapahtuvaa keskitettyjen asiointipisteiden käyttöä; suosittelee, että komissio tarjoaa palveluntarjoajille kaikilla unionin virallisilla kielillä suoran sähköisen linkin jäsenvaltioiden keskitettyihin asiointipisteisiin;

35.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota lisäämään ponnistelujaan keskitettyjen asiointipisteiden täyden sähköisen yhteentoimivuuden varmistamiseksi; korostaa tämän yhteyttä sisämarkkinoiden toimenpidepaketin ehdotukseen nro 22, joka koskee sähköisiä allekirjoituksia sekä sähköistä varmentamista ja tunnistamista;

36.  muistuttaa, että jäsenvaltiot ovat velvollisia arvioimaan riskit varmistaakseen, että yritysten ei ole liian vaivalloista hoitaa menettelyjä sähköisesti; kehottaa komissiota arvioimaan yritysten mahdollisuuksia käyttää omia kansallisia sähköisiä tunnistamis- tai varmentamismenetelmiään, jos ne käyttävät muissa jäsenvaltioissa olevia keskitettyjä asiointipisteitä;

37.  katsoo, että koska lainsäädäntö on monimutkaista, jokaisella kansalaisella on oltava mahdollisuus pyytää neuvoa asiasta vastaavilta viranomaisilta saadakseen tarkat vastaukset kysymyksiinsä; katsoo, että hallinnollisten ennakkopäätösten määritelmää olisi siksi kehitettävä työlainsäädännön alalla sekä sosiaaliturvan alalla oikeudellisen epävarmuuden välttämiseksi; katsoo lisäksi, että tehdyt päätökset olisi avoimuuden takaamiseksi julkaistava;

Hallinnollinen yhteistyö

38.  muistuttaa hallinnollista yhteistyötä ja keskinäistä avunantoa koskevien säännösten tärkeydestä; katsoo, että kyseisten säännösten täytäntöönpano on edellytys tehokkaan valvonnan kohdistamiselle palveluntarjoajiin ja laadultaan ja turvallisuudeltaan korkeatasoisten palvelujen varmistamiselle Euroopan unionissa;

39.  pitää myönteisenä sitä, että yhä useammat palvelujen valvonnasta vastaavat kansalliset viranomaiset ovat kirjautuneet sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmään, mikä mahdollistaa suoran, nopean ja tehokkaan tietojenvaihdon; katsoo, että sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmää voidaan käyttää myös muiden asiaankuuluvien direktiivien yhteydessä;

40.  katsoo, että koska sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmä ja keskitetyt asiointipisteet edellyttävät suuressa määrin hallinnollista yhteistyötä kaikkien osallistuvien viranomaisten välillä, ne voivat tasoittaa tietä yhteentoimivuuden ja verkottumisen lisäämiselle kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla koko EU:ssa; toteaa, että niiden toimintaa koskevia sääntöjä ja menettelyjä vahvistettaessa on sovellettava tiettyä joustavuutta, jotta EU:n alueellisista eroista johtuvat vaatimukset voidaan ottaa huomioon, ja että tässä tarkoituksessa kaikki toimet on hyväksyttävä kumppanuuden hengessä ja paikallis- ja aluetasolla käytävän aidon vuoropuhelun perusteella;

41.  pitää jäsenvaltioiden viranomaisten muodostaman eurooppalaisen verkon puitteissa tehtävän yhteistyön ja palveluntarjoajien luotettavuutta koskevan keskinäisen tiedonvaihdon järjestämistä hyödyllisenä, jotta rajatylittävän toiminnan lisävalvontaa voidaan karsia;

42.  korostaa tarvetta kehittää koulutustoimintaa palvelujen valvonnasta vastaaville kansallisten ja aluehallintojen virkamiehille; toteaa, että jäsenvaltiot ovat jo pyrkineet parantamaan tilannetta tältä osin, ja kehottaa niitä lujittamaan edelleen sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmää koskevia kansallisia verkostoja seuraamalla jatkuvasti niiden toimintaa käytännössä ja huolehtimalla riittävästä koulutuksesta; muistuttaa, että sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmään on investoitava riittävästi yhteisön tasolla, jotta se voisi menestyä jatkossakin; kehottaa komissiota näin ollen perustamaan tätä tarkoitusta varten monivuotisen ohjelman ja ottamaan käyttöön sen sujuvuuden takaamiseksi tarvittavat resurssit;

43.  katsoo, että hallintomenettelyjä on tehostettava; pitää tässä yhteydessä tarkoituksenmukaisena, että keskitetyt asiointipisteet tekevät tiivistä yhteistyötä, jotta voidaan vaihtaa kokemuksia rajatylittävien palvelujen tarjoamisesta Euroopan eri alueilla;

Soveltamisala

44.  muistuttaa, että direktiivistä on suljettu pois useita aloja, erityisesti yleisiin muihin kuin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvät palvelut, terveydenhoitopalvelut ja suurin osa sosiaalipalveluista; toteaa, että direktiiviä ei sovelleta työlainsäädännössä eikä se myöskään vaikuta jäsenvaltioiden lainsäädäntöihin sosiaaliturvan alalla;

45.  panee merkille joissakin jäsenvaltioissa käydyn keskustelun direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jätetyistä palveluista; panee merkille, että suurimmalla osalla jäsenvaltioista ei ollut merkittäviä ongelmia palveludirektiivin soveltamisalan suhteen niiden pannessa sitä täytäntöön; muistuttaa, että kyseiset palvelut on jätetty soveltamisalan ulkopuolelle niiden erityisluonteisuuden vuoksi ja että niitä varten on joissakin tapauksissa ehkä laadittava alakohtainen yhteisön lainsäädäntökehys; panee merkille, että komission tiedonannossa sisämarkkinoiden toimenpidepaketista sitoudutaan antamaan vuonna 2011 täydentävä toimenpidepaketti yleistä etua koskevista palveluista;

46.  kehottaa valvomaan direktiivissä säädettyjen rajoitusten soveltamista yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen kohdalla asianmukaisesti ja perusteellisesti sekä kunnioittamaan jäsenvaltioiden kanssa tehtyä toimivaltuuksien jakoa; muistuttaa, että tällä direktiivillä ei puututa jäsenvaltioiden oikeuteen vahvistaa Euroopan unionin lainsäädännön mukaisesti, mitä palveluja ne pitävät yleistä taloudellista etua koskevina palveluina, miten ne järjestetään ja rahoitetaan valtiontukia koskevien säännösten mukaisesti ja millaisia erityisvelvoitteita niille olisi asetettava;

47.  edellyttää, että paikallista itsehallintoa koskevaan keskeiseen periaatteeseen kiinnitetään enemmän huomiota palveludirektiiviä täytäntöön pantaessa ja että yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen yhteydessä vältetään mahdollisimman pitkälle byrokraattista hallinnollista rasitusta ja päätösvallan rajoittamista paikallistasolla;

48.  katsoo, että palvelujen sisämarkkinoiden loppuunsaattamiseksi tarvittavat lisätoimenpiteet on sisällytettävä täysimääräisesti sisämarkkinoiden toimenpidepaketista käytävään keskusteluun;

o
o   o

49.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 376, 27.12.2006, s. 36. (2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0186.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 15. helmikuuta 2011 sovittelukomitean hyväksymästä yhteisestä tekstistä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi matkustajien oikeuksista linja-autoliikenteessä sekä asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta (PE-CONS 00063/2010 – C7-0015/2011 – 2008/0237(COD))

P7_TA(2011)0052 A7-0020/2011

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: kolmas käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon sovittelukomitean hyväksymän yhteisen tekstin (PE-CONS 00063/2010 – C7-0015/2011),

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 16. heinäkuuta 2009 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan(2) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2008)0817),

–  ottaa huomioon toisessa käsittelyssä vahvistamansa kannan(3) neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta(4),

–  ottaa huomioon komission lausunnon parlamentin tarkistuksista neuvoston ensimmäisen käsittelyn kantaan (KOM(2010)0469),

–  ottaa huomioon neuvoston toisen käsittelyn kannan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 13 kohdan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 69 artiklan,

–  ottaa huomioon sovittelukomiteavaltuuskunnan mietinnön (A7-0020/2011),

1.  hyväksyy yhteisen tekstin;

2.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 297 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

3.  kehottaa pääsihteeriä allekirjoittamaan säädöksen tarkistettuaan, että kaikki menettelyt on suoritettu asianmukaisesti, ja julkaisemaan sen yhteisymmärryksessä neuvoston pääsihteerin kanssa Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän lainsäädäntöpäätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1) EUVL C 317, 23.12.2009, s. 99. (2) EUVL C 184 E, 8.7.2010, s. 312. (3) Hyväksytyt tekstit 6.7.2010, P7_TA(2010)0256. (4) EUVL C 122 E, 11.5.2010, s. 1.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 15. helmikuuta 2011 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi päästönormien asettamisesta uusille kevyille hyötyajoneuvoille osana yhteisön kokonaisvaltaista lähestymistapaa kevyiden ajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi (KOM(2009)0593 – C7-0271/2009 – 2009/0173(COD))

P7_TA(2011)0053 A7-0287/2010

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2009)0593),

–  ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 175 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7-0271/2009),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle Lissabonin sopimuksen voimaantulon vaikutuksista käynnissä oleviin toimielinten päätöksentekomenettelyihin (KOM(2009)0665),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan ja 192 artiklan 1 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 14. heinäkuuta 2010 antaman lausunnon(1),

–  on kuullut alueiden komiteaa,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan sekä liikenne- ja matkailuvaliokunnan lausunnot (A7-0287/2010),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 15. helmikuuta 2011, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o .../2011 antamiseksi päästönormien asettamisesta uusille kevyille kuljetusajoneuvoille osana unionin kokonaisvaltaista lähestymistapaa kevyiden hyötyajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) N:o 510/2011)

(1) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 15. helmikuuta 2011 esityksestä neuvoston päätökseksi luvan antamisesta tiiviimpään yhteistyöhön yhtenäisen patenttisuojan luomiseksi (05538/2011 – C7-0044/2011 – 2010/0384(NLE))

P7_TA(2011)0054 A7-0021/2011

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi luvan antamisesta tiiviimpään yhteistyöhön yhtenäisen patenttisuojan luomiseksi (05538/2011),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 329 artiklan 1 kohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C7-0044/2011),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 74 g artiklan ja 81 artiklan 1 kohdan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan suosituksen (A7-0021/2011),

A.  ottaa huomioon, että komissio hyväksyi vuonna 2000 ehdotuksen neuvoston asetukseksi yhteisöpatentista (KOM(2000)0412); ottaa huomioon, että ehdotukseen sisältyi kuusi lukua: (i) Luku I: Yleiset säännökset, (ii) Luku 2: Patenttioikeus, (iii) Luku III: Yhteisöpatentin voimassapitäminen, raukeaminen ja mitättömyys, (iv) Luku IV: Toimivalta ja menettely yhteisöpatenttia koskevissa kanteissa, (v) Luku V: Vaikutus kansalliseen oikeuteen ja (vi) Luku VI: Loppusäännökset,

B.  ottaa huomioon, että edellä mainittu ehdotus perustui EY:n perustamissopimuksen 308 artiklan määräyksiin, jotka edellyttivät parlamentin kuulemista ja neuvoston yksimielisyyttä,

C.  ottaa huomioon, että parlamentti hyväksyi kuulemismenettelyä noudattaen ehdotuksesta neuvoston asetukseksi yhteisöpatentista 10. huhtikuuta 2002 vahvistamassaan kannassa(1) komission ehdotuksen tarkistettuna,

D.  ottaa huomioon, että kävi hyvin pian ilmi, että eräillä jäsenvaltioilla oli tiettyjä ongelmia, joiden vuoksi ne eivät voineet hyväksyä asetusehdotusta; toteaa, että eräät jäsenvaltiot eivät hyväksyneet yhteisöpatentin käännösjärjestelyjä, minkä vuoksi neuvosto katsoi, että kielikysymyksen vuoksi neuvoston oli mahdotonta päästä poliittiseen yhteisymmärrykseen komission ehdotuksesta, koska asiasta ei ollut yksimielisyyttä,

E.  ottaa huomioon, että komissio käynnisti 9. tammikuuta 2006 kuulemisen patenttialan tulevista toimista Euroopassa ja että parlamentti antoi asiasta päätöslauselman 12. lokakuuta 2006(2),

F.  ottaa huomioon, että keskustelut neuvostossa käynnistettiin uudelleen sen jälkeen, kun komissio oli 3. huhtikuuta 2007 antanut tiedonannon Euroopan patenttijärjestelmän parantamisesta (KOM(2007)0165),

G.  ottaa huomioon, että neuvosto antoi 4. joulukuuta 2009 päätelmät kaksipilarisen uuden patenttijärjestelmän pääpiirteistä: (i) yhtenäinen patenttioikeudenkäyntijärjestelmä ja (ii) EU-patentti oikeudelliseksi välineeksi koko EU-alueella voimassa olevien patenttien myöntämiseksi; toteaa neuvoston katsoneen, että mainitut päätelmät olisivat osa lopullista kokonaissopimusta toimenpidekokonaisuudesta tehostetuksi Euroopan patenttijärjestelmäksi, johon sisältyy eurooppa- ja EU-patenttituomioistuimen (EEUPT) luominen, EU-patentti, mukaan lukien erillinen asetus kääntämistä koskevista järjestelyistä, tehostettu kumppanuus Euroopan patenttiviraston ja jäsenvaltioiden teollisoikeuksien keskusvirastojen välillä sekä, siltä osin kuin se on tarpeen, Euroopan patenttisopimuksen muuttaminen,

H.  toteaa, että 1. joulukuuta 2009 voimaan tullut Lissabonin sopimus on aiheuttanut muutoksen EU-patentin luomisen oikeusperustaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 118 artiklan myötä, jossa määrätään, että ”sisämarkkinoiden toteuttamisen tai toiminnan yhteydessä Euroopan parlamentti ja neuvosto säätävät tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen toimenpiteistä, joilla luodaan eurooppalainen teollis- ja tekijänoikeuksien suoja yhdenmukaisen suojan varmistamiseksi unionissa ja joilla muodostetaan keskitetyt luvananto-, yhteensovittamis- ja valvontajärjestelmät unionin tasolla”,

I.  ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 118 artiklan ensimmäisen kohdan mukaisesti EU-patentista eurooppalaisena teollis- ja tekijänoikeuksien suojana säädetään tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen; ottaa kuitenkin huomioon, että SEUT-sopimuksen 118 artiklan toisen kohdan mukaisesti näiden oikeuksien suojaa koskevista kielijärjestelyistä säädetään erityistä lainsäätämisjärjestystä noudattaen ja neuvoston yksimielisyyttä edellyttäen,

J.  ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen komissio vahvisti vuoden 2000 ehdotuksensa(3); ottaa huomioon, että parlamentti vahvisti Lissabonin sopimuksen voimaantulon vaikutuksista käynnissä oleviin toimielinten päätöksentekomenettelyihin (KOM(2009)0665) – omnibus-tiedonanto 5. toukokuuta 2010 antamassaan päätöslauselmassa vuoden 2002 ensimmäisen käsittelyn kantansa(4), jotta menettely nopeutuisi ja neuvosto voisi muuttaa 4. joulukuuta 2009 antamansa päätelmät virallisesti neuvoston kannaksi, mikä olisi tavallisen lainsäätämisjärjestyksen seuraava vaihe; ottaa huomioon, että neuvosto ei ole vielä muuttanut päätelmiään kannaksi, minkä vuoksi EU-patenttia ei voida viedä eteenpäin komission vuoden 2000 ehdotuksen perusteella,

K.  ottaa huomioon, että komissio hyväksyi 30. kesäkuuta 2010 ehdotuksen neuvoston asetukseksi EU-patentin kääntämistä koskevista järjestelyistä (KOM(2010)0350), jotka perustuvat Euroopan patenttiviraston nykyisiin kielijärjestelyihin,

L.  ottaa huomioon, että neuvoston vuonna 2010 toteuttamista useista neuvottelukierroksista huolimatta kilpailuasioiden neuvosto totesi 10. joulukuuta 2010 pitämässään kokouksessa, että ylitsepääsemättömien vaikeuksien vuoksi ei tuolloin ollut eikä lähitulevaisuudessa olisi mahdollista päästä tarvittavaan yksimielisyyteen kääntämistä koskevista järjestelyistä eikä ehdotetun, koko Euroopassa yhtenäistä patenttisuojaa koskevan asetuksen tavoitteita pystyttäisi saavuttamaan kohtuullisessa ajassa perussopimusten asiaa koskevia määräyksiä soveltamalla,

M.  toteaa, että useat jäsenvaltiot ovat valmiita harkitsemaan mahdollisuutta ryhtyä tiiviimpään yhteistyöhön yhtenäisen patenttisuojan luomiseksi,

N.  ottaa huomioon, että tähän mennessä yli yhdeksän jäsenvaltiota on ilmaissut aikovansa aloittaa keskenään tiiviimmän yhteistyön yhtenäisen patenttisuojan luomiseksi esittämällä asiasta komissiolle SEUT-sopimuksen 329 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun pyynnön ja sen jälkeen komissio on antanut ehdotuksen neuvoston päätökseksi luvan antamisesta tiiviimpään yhteistyöhön yhtenäisen patenttisuojan luomiseksi,

O.  ottaa huomioon, että parlamentti on todennut ehdotuksen noudattavan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 20 artiklan ja SEUT-sopimuksen 326–334 artiklan määräyksiä,

P.  ottaa huomioon, että SEU-sopimuksen 20 artiklan nojalla vähintään yhdeksän jäsenvaltiota voi aloittaa keskenään tiiviimmän yhteistyön muulla kuin unionin yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvalla alalla ja käyttää unionin toimielimiä ja tätä toimivaltaa perussopimusten asiaa koskevia määräyksiä oikeudellisesti yhdenmukaisesti soveltaen sekä tässä artiklassa ja SEUT-sopimuksen 326–334 artiklassa tarkoitettuja rajoituksia ja menettelysääntöjä noudattaen,

Q.  toteaa, että yhtenäisen patenttisuojan luominen ei sisälly SEUT-sopimuksen 3 artiklan 1 kohdassa lueteltuihin aloihin, joilla unionilla on yksinomainen toimivalta; katsoo, että eurooppalaisen teollis- ja tekijänoikeuksien suojan luomisessa asianmukainen oikeusperusta on SEUT-sopimuksen 118 artikla, jossa viitataan sisämarkkinoiden toteuttamiseen ja toimintaan, minkä osalta unionilla on SEUT-sopimuksen 4 artiklan nojalla jäsenvaltioiden kanssa jaettu toimivalta; katsoo sen vuoksi, että yhtenäisen patenttisuojan luominen ja kääntämistä koskevat järjestelyt eivät kuulu unionin yksinomaisen toimivallan piiriin,

R.  ottaa erityisesti huomioon, että tiiviimmän yhteistyön voidaan katsoa edistävän unionin tavoitteiden saavuttamista, suojelevan sen etuja ja vahvistavan sen yhdentymiskehitystä SEU-sopimuksen 20 artiklassa tarkoitetulla tavalla, kun otetaan huomioon EU-patentin kääntämistä koskevista järjestelyistä annetun vuoden 2010 asetusehdotuksen yhteydessä komissiossa laadittu vaikutustenarviointi, jossa todettiin, että koko unionissa yhtenäisen patenttisuojan puuttuminen pirstaloittaa patenttijärjestelmää; katsoo, että tämän pirstaleisuuden syynä ovat suuret kustannukset ja suuri työ eurooppalaisten patenttien voimaansaattamisessa eri jäsenvaltioissa ja että tämä voi muodostaa 40 prosenttia patentoinnin kokonaiskustannuksista Euroopassa; katsoo, että jäsenvaltioiden ryhmän luoma yhtenäinen patenttisuoja parantaisi patenttisuojan tasoa, kun olisi mahdollista saada yhtenäinen patenttisuoja kaikkialla tiiviimpään yhteistyöhön osallistuvissa jäsenvaltioissa, ja se alentaisi kustannuksia ja vähentäisi työtaakkaa kyseisissä maissa ja edistäisi näin tieteen ja tekniikan kehitystä ja sisämarkkinoiden toimintaa,

S.  toteaa asiassa tehtyjen aiempien aloitteiden osoittavan, että päätösehdotus on tehty viimeisenä keinona ja että unioni ei kykenisi saavuttamaan yhteistyön tavoitteita kohtuullisessa ajassa,

T.  katsoo, että asiassa on noudatettu myös SEUT-sopimuksen 326–334 artiklan määräyksiä; katsoo, että tiiviimpi yhteistyö helpottaisi sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa, koska se poistaisi tavaroiden vapaan liikkuvuuden esteitä, auttaisi torjumaan patenttiloukkauksia, lisäisi mahdollisesti koko unionissa patenttisuojaa hakevien keksijöiden määrää, antaisi kaikille keksijöille, innovoiville yrityksille ja patentinhaltijoille yhdenvertaisen mahdollisuuden yhtenäiseen patenttisuojaan riippumatta siitä, tulevatko nämä tiiviimpään yhteistyöhön osallistuvasta jäsenvaltiosta vai muusta jäsenvaltiosta, toisi unionin kaikkien patentinhaltijoiden käyttöön lisävälineen, parantaisi innovoivien yritysten toimintaedellytyksiä koko unionissa ja poistaisi yhteistyöhön osallistuvien jäsenvaltioiden väliltä nykyisen pirstaleisuuden, joka johtuu jäsenvaltioiden välisistä ”patenttioikeusrajoista”,

U.  katsoo erityisesti, että tiiviimpi yhteistyö tällä alalla on perussopimusten ja unionin oikeuden mukaista, koska se ei vaikuta unionin säännöstöön, sillä tähän mennessä on hyväksytty vain muutamia SEUT-sopimuksen 288 artiklassa tarkoitettuja unionin säädöksiä eikä mikään niistä koske koko unionissa yhtenäisen suojan antavan eurooppalaisen teollis- ja tekijänoikeuksien suojan luomista; toteaa, että aineellista patenttioikeutta ei ole harmonisoitu unionin tasolla lukuun ottamatta bioteknologian keksintöjen oikeudellisesta suojasta 6. heinäkuuta 1998 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 98/44/EY(5) ja että kasvinsuojeluaineiden lisäsuojatodistuksen käyttöön ottamisesta 23. heinäkuuta 1996 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1610/96(6) ja lääkkeiden lisäsuojatodistuksesta 6. toukokuuta 2009(7) annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 469/2009 koskevat tietyntyyppisten patentoitujen kohteiden patenttiajan jatkamista; katsoo, että patenttialan tiiviimpi yhteistyö ei aiheuta syrjintää, sillä yhtenäinen patenttisuoja on avoin kaikille patenttijärjestelmän käyttäjille unionissa,

V.  ottaa huomioon, että tiiviimmässä yhteistyössä kunnioitetaan sen ulkopuolelle jäävien jäsenvaltioiden oikeuksia, toimivaltaa ja velvollisuuksia, koska mahdollisuus saada yhtenäinen patenttisuoja yhteistyöhön osallistuvien jäsenvaltioiden alueilla ei vaikuta patenttisuojan saatavuuteen tai ehtoihin yhteistyön ulkopuolelle jäävien jäsenvaltioiden alueilla,

W.  ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 328 artiklan 1 kohdan nojalla kaikki jäsenvaltiot voivat milloin tahansa liittyä tiiviimpään yhteistyöhön; katsoo, että komission ja tiiviimpään yhteistyöhön osallistuvien jäsenvaltioiden olisi pyrittävä jatkuvasti edistämään ja kannustamaan mahdollisimman monen jäsenvaltion osallistumista,

X.  toteaa, että parlamentin hyväksyntä koskee tiiviimpää yhteistyötä eikä ennakoi sitä, mitkä jäsenvaltiot osallistuvat tähän yhteistyöhön,

Y.  ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 333 artiklan 2 kohdan nojalla neuvosto (tai tiiviimpään yhteistyöhön osallistuvia jäsenvaltioita edustavat neuvoston jäsenet) voi tehdä päätöksen, jonka mukaan se tekee ratkaisunsa tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen eikä SEUT-sopimuksen 118 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettua erityistä lainsäätämisjärjestystä noudattaen, jolloin parlamenttia vain kuultaisiin,

1.  antaa hyväksyntänsä esitykselle neuvoston päätökseksi tämän kuitenkaan vaikuttamatta siihen, mitkä jäsenvaltiot osallistuvat;

2.  kehottaa neuvostoa tekemään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 333 artiklan 2 kohdan nojalla päätöksen, jonka mukaan se tekee ratkaisunsa ehdotuksesta neuvoston asetukseksi tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta yhtenäisen patenttisuojan luomiseksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 118 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettujen eurooppalaista teollis- ja tekijänoikeuksien suojaa koskevien kielijärjestelyjen osalta tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL C 127 E, 29.5.2003, s. 519. (2) EUVL C 308 E, 16.12.2006, s. 169. (3) KOM(2009)0665. (4) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0126. (5) EYVL L 213, 30.7.1998, s. 13. (6) EYVL L 198, 8.8.1996, s. 30. (7) EUVL L 152, 16.6.2009, s. 1.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 15. helmikuuta 2011 ehdotuksesta neuvoston asetukseksi (Euratom) elintarvikkeiden ja rehujen radioaktiivisen saastumisen sallituista enimmäistasoista ydinonnettomuuden tai muun säteilytilan jälkeen (uudelleenlaatiminen) (KOM(2010)0184 – C7-0137/2010 – 2010/0098(COD))

P7_TA(2011)0055 A7-0001/2011

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys – ensimmäinen käsittely – uudelleenlaatiminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2010)0184),

–  ottaa huomioon, että neuvosto on kuullut parlamenttia (C7-0137/2010),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan ja 168 artiklan 4 kohdan b alakohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 15. syyskuuta 2010 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon säädösten uudelleenlaatimistekniikan järjestelmällisestä käytöstä 28. marraskuuta 2001 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen(2),

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnalle työjärjestyksen 87 artiklan 3 kohdan mukaisesti osoittaman 29. kesäkuuta 2010 päivätyn kirjeen,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon ehdotetusta oikeusperustasta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 87, 55 ja 37 artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön (A7-0001/2011),

A.  toteaa, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän mukaan käsillä oleva ehdotus ei sisällä muita sisällöllisiä muutoksia kuin ne, jotka siinä on sellaisiksi yksilöity, ja siinä ainoastaan kodifioidaan aikaisemman säädöksen muuttumattomina säilyvät säännökset mainittujen muutosten kanssa niiden asiasisältöä muuttamatta,

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan sellaisena kuin se on mukautettuna Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän suositusten perusteella;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 15. helmikuuta 2011, Euroopan parlamentin ja neuvostonasetuksen (EU) N:o .../2011 antamiseksi elintarvikkeiden ja rehujen radioaktiivisen saastumisen sallituista enimmäistasoista ydinonnettomuuden tai muun säteilyhätätilanteen jälkeen (uudelleenlaadittu)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 168 artiklan 4 kohdan b alakohdan,

[Tarkistus 32]

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen, kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(3),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon(4),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä(5),

sekä katsovat seuraavaa

(1)  Elintarvikkeiden ja rehujen radioaktiivisen saastumisen sallituista enimmäistasoista ydinonnettomuuden tai muun säteilytilan jälkeen 22 päivänä joulukuuta 1987 annettua neuvoston asetusta (Euratom) N:o 3954/87(6) on muutettu huomattavilta osilta(7). Koska uusia muutoksia tehdään mainittuun asetukseen, se olisi selkeyden ja järkeistämisen takia uudelleenlaadittava yhdessä radioaktiivisen saastumisen sallittujen enimmäistasojen vahvistamisesta vähemmän käytetyille elintarvikkeille ydinonnettomuuden tai muun säteilytilan jälkeen 12 päivänä huhtikuuta 1989 annetun komission asetuksen (Euratom) N:o 944/89(8) ja radioaktiivisen saastumisen sallittujen enimmäistasojen vahvistamisesta rehuissa ydinonnettomuuden tai muun säteilytilan jälkeen 29 päivänä maaliskuuta 1990 annetun komission asetuksen (Euratom) N:o 770/90(9) kanssa.

▌

[Tarkistus 2]

(2)  Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 168 artiklan mukaan kaikkien unionin politiikkojen ja toimintojen määrittelyssä ja toteuttamisessa varmistetaan ihmisten terveyden korkeatasoinen suojelu.

[Tarkistus 3]

(3)  Neuvosto on 2 päivänä helmikuuta 1959 antanut direktiivit(10) perusnormien vahvistamisesta, jotka on korvattu perusnormien vahvistamisesta työntekijöiden ja väestön terveyden suojelemiseksi ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta 13 päivänä toukokuuta 1996 annetulla neuvoston direktiivillä 96/29/Euratom(11). Kyseisen direktiivin 50 artiklan 2 kohdassa edellytetään, että jäsenvaltiot säätävät interventiotasot onnettomuustapauksien varalle.

(4)  Tšernobylin ydinvoimalassa 26 päivänä huhtikuuta 1986 tapahtuneen onnettomuuden seurauksena huomattava määrä radioaktiivisia aineita levisi ilmakehään saastuttaen useimmissa Euroopan valtioissa elintarvikkeet ja rehut terveyden suojelun kannalta merkittävässä määrin; radioaktiivinen laskeuma saastutti myös maaperän, mikä lisäsi laskeuma-alueelta metsästä kerättävän ravinnon ja maataloustuotteiden radioaktiivisuutta.

[Tarkistus 4]

(5)  Toimenpiteitä(12) on toteutettu sen varmistamiseksi, että tiettyjä maataloustuotteita tuodaan unioniin ainoastaan yhteisten yksityiskohtaisten terveyden suojelua koskevien sääntöjen mukaisesti, jotka säilyttävät edelleen markkinoiden yhtenäisyyden ja välttävät kaupan vääristymät.

(6)  Ihmisten terveyden korkeatasoinen suojelu on yksi tavoitteista, jotka unionin on saavutettava määritellessään ja toteuttaessaan politiikkojaan. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 168 artiklan 4 kohdan b alakohdassa määrätään sellaisten yhteisten toimenpiteiden toteuttamisesta eläinlääkintäalalla, joiden välittömänä tarkoituksena on kansanterveyden suojeleminen. Jäsenvaltiot ovat velvollisia valvomaan tässä asetuksessa säädettyjen radioaktiivisen saastumisen sallittujen enimmäistasojen noudattamista erityisesti valvomalla elintarvikkeiden ja rehujen turvallisuusmääräyksiä.

[Tarkistus 5]

(7)  Vaikuttaa tarpeelliselta perustaa järjestelmä, joka antaa unionille mahdollisuuden vahvistaa sellaisen ydinonnettomuuden tai muun säteilyhätätilanteen jälkeen, joka saattaa aiheuttaa tai on aiheuttanut elintarvikkeiden tai rehujen huomattavan radioaktiivisen saastumisen, radioaktiivisen saastumisen sallitut enimmäistasot väestön terveyden korkeatasoisen suojelun varmistamiseksi.

[Tarkistus 6]

(8)  Komissiolle on ilmoitettava ydinonnettomuudesta tai poikkeavan korkeista radioaktiivisuuden tasoista yhteisön järjestelyistä nopeaksi tietojenvaihdoksi säteilyonnettomuuden yhteydessä 14 päivänä joulukuuta 1987 tehdyn neuvoston päätöksen 87/600/Euratom mukaisesti(13) tai 26 päivänä syyskuuta 1986 solmitun ydinonnettomuuksien nopeaa ilmoittamista koskevan Kansainvälisen atomienergiajärjestön yleissopimuksen mukaan.

(9)  Komission olisi sovellettava välittömästi ▌ennalta vahvistettuja radioaktiivisen saastumisen sallittuja enimmäistasoja ydinonnettomuuden tai muun säteilyhätätilanteen jälkeisessä tilanteessa.

[Tarkistus 7]

(10)  Komissiolle olisi siirrettävä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti valta antaa delegoituja säädöksiä elintarvikkeiden ja rehujen radioaktiivisen saastumisen sallittujen enimmäistasojen ja vähemmän käytettyjen elintarvikkeiden luettelon mukauttamiseksi tekniikan kehitykseen. On erityisen tärkeää, että komissio toteuttaa valmistelutyön aikana asianmukaisia kuulemisia, myös asiantuntijatasolla.

[Tarkistus 8]

▌

[Tarkistus 9]

(11)  Radioaktiivisen saastumisen sallittuja enimmäistasoja olisi tarkistettava säännöllisesti, jotta voidaan ottaa asianmukaisesti huomioon tieteen kehitys ja viimeisimmät kansainväliset tieteelliset lausunnot sekä tarve rauhoittaa väestöä ja varmistaa sen korkeatasoinen suojelu ja välttää poikkeamat kansainvälisistä määräyksistä.

[Tarkistus 10]

(12)  Ydinonnettomuuden tai muun säteilyhätätilanteen aiheuttamasta saastumisesta johtuvia radioaktiivisuuden tasoja olisi tarkasteltava yhdessä jo olemassa olevien luonnollisen radioaktiivisuuden tasojen kanssa, sillä nämä voivat itse ylittää vahvistetut turvallisuusrajat.

[Tarkistus 11]

(13)  Liitteissä I, II ja III olisi otettava huomioon radioaktiivisten isotooppien osittainen hajoaminen säilykkeen säilyvyysaikana. Säilykkeiden radioaktiivisuutta olisi valvottava jatkuvasti riippuen saastumisen tyypistä, esimerkiksi jodin isotoopeista johtuva saastuminen.

[Tarkistus 12]

▌

[Tarkistukset 13, 14 ja 15]

(14)  Vähemmän käytettyinä elintarvikkeina pidetään niitä elintarvikkeita, jotka eivät ole erityisen merkittäviä ja joita käytetään harvoin ihmisten ravintona.▌

[Tarkistus 16]

(15)  Sovelletaan elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä 28 päivänä tammikuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 178/2002(14) 5–21 artiklassa vahvistettuja elintarvikelainsäädäntöä koskevia yleisiä periaatteita. Radioaktiivisen saastumisen sallittujen enimmäistasojen noudattamista olisi valvottava asianmukaisesti ja jäsenvaltioiden virallisella valvonnalla mainitun asetuksen 17 artiklan mukaisesti,

[Tarkistus 17]

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

1.  Tässä asetuksessa säädetään menettelystä sellaisten elintarvikkeiden ja rehujen radioaktiivisen saastumisen sallittujen enimmäistasojen määrittämiseksi, joita voidaan saattaa markkinoille sellaisen ydinonnettomuuden tai muun säteilyhätätilanteen jälkeen, josta saattaa aiheutua tai joka on aiheuttanut elintarvikkeiden ja rehujen merkittävän radioaktiivisen saastumisen.

2.  Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

2 artikla

1.  Jos komissio saa, erityisesti joko nopean Euroopan atomienergiayhteisön tietojenvaihtojärjestelmän mukaisesti säteilyhätätilanteen tai ydinonnettomuuden yhteydessä tai 26 päivänä syyskuuta 1986 solmitun ydinonnettomuudesta tehtävää nopeaa ilmoitusta koskevan Kansainvälisen atomienergiajärjestön yleissopimuksen mukaan, sellaisia virallisia tietoja ydinonnettomuuksista tai muista säteilytiloista, jotka osoittavat, että liitteessä I vahvistetut elintarvikkeiden radioaktiivisen saastumisen sallitut enimmäistasot tai liitteessä III vahvistetut rehujen tällaiset sallitut enimmäistasot todennäköisesti ylittyvät tai ovat ylittyneet, komissio antaa päätöksen, jossa todetaan, että ydinonnettomuus tai muu säteilyhätätilanne on tapahtunut, ja määrätään, että näitä sallittuja enimmäistasoja on sovellettava.

[Tarkistus 18]

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetun päätöksen voimassaoloaika on ▌enintään kolme kuukautta ▌.

[Tarkistus 19]

3.  Tämän asetuksen soveltamisessa komissiota avustaa kansanterveyteen ja elintarvikkeiden turvallisuuteen erikoistuneista riippumattomista tieteellisistä asiantuntijoista koostuva komitea. Komitean jäsenet valitaan tieteellisten kriteereiden perusteella. Komissio julkistaa asiantuntijakomitean kokoonpanon ja sen jäsenten taloudellisia etuja koskevat ilmoitukset.

[Tarkistus 20]

▌

[Tarkistukset 21 ja 22]

3 artikla

▌Sen varmistamiseksi, että ▌otetaan huomioon uudet saatavilla olevat tieteelliset tiedot, tai tarvittaessa ydinonnettomuuden tai muun säteilyhätätilanteen jälkeen komissio mukauttaa liitteitä I, II ja III 4 artiklan mukaisilla delegoiduilla säädöksillä ja 5 ja 6 artiklassa säädettyjen ehtojen mukaisesti.

▌

[Tarkistus 23]

4 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.  Siirretään komissiolle viiden vuoden ajaksi … päivästä …kuuta …(15) lukien valta antaa 3 artiklassa tarkoitettuja delegoituja säädöksiä. Komissio esittää siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään kuusi kuukautta ennen viiden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto peruuta siirtoa 5 artiklan mukaisesti.

2.  Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, se antaa säädöksen tiedoksi samanaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

3.  Komissiolle siirrettyyn valtaan antaa delegoituja säädöksiä sovelletaan 5 ja 6 artiklassa säädettyjä ehtoja.

[Tarkistus 24]

5 artikla

Säädösvallan siirron peruuttaminen

1.  Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 3 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron.

2.  Toimielin, joka on aloittanut sisäisen menettelyn päättääkseen, peruuttaako se säädösvallan siirron, pyrkii ilmoittamaan asiasta toiselle toimielimelle ja komissiolle kohtuullisen ajan kuluessa ennen lopullisen päätöksen tekemistä sekä ilmoittaa samalla, mitä siirrettyä säädösvaltaa mahdollinen peruuttaminen koskee, ja mainitsee mahdolliset peruuttamisen syyt.

3.  Peruuttamispäätöksellä lopetetaan päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan joko välittömästi tai jonakin myöhempänä, siinä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta aiemmin annettujen delegoitujen säädösten voimassaoloon. Se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

[Tarkistus 25]

6 artikla

Delegoitujen säädösten vastustaminen

1.  Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat vastustaa delegoitua säädöstä kahden kuukauden kuluessa siitä, kun säädös on annettu tiedoksi.

Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta määräaikaa pidennetään kahdella kuukaudella.

2.  Jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole 1 kohdassa tarkoitetun määräajan umpeutuessa vastustanut delegoitua säädöstä, se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja se tulee voimaan siinä ilmoitettuna päivänä.

Delegoitu säädös voidaan julkaista Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja se voi tulla voimaan ennen kyseisen määräajan päättymistä, jos Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat ilmoittaneet komissiolle, etteivät ne aio vastustaa kyseistä säädöstä.

3.  Jos Euroopan parlamentti tai neuvosto vastustaa delegoitua säädöstä 1 kohdassa tarkoitetun määräajan kuluessa, se ei tule voimaan. Säädöstä vastustava toimielin esittää syyt, miksi se vastustaa delegoitua säädöstä.

[Tarkistus 26]

7 artikla

1.  Sellaisia elintarvikkeita tai rehuja, joiden saastuminen ylittää liitteissä I ja III vahvistetut radioaktiivisen saastumisen sallitut enimmäistasot, ei voida saattaa markkinoille.

Tätä asetusta sovelletaan myös elintarvikkeisiin ja rehuihin, jotka on tuotu kolmansista maista, jotka ovat ▌passitusmenettelyn alaisia tai jotka on tarkoitettu vientiin.

[Tarkistus 27]

2.  Kukin jäsenvaltio toimittaa komissiolle kaikki tämän asetuksen soveltamiseen tarvittavat tiedot ja erityisesti ne, jotka koskevat tapauksia, joissa radioaktiivisen saastumisen sallittuja enimmäistasoja ei ole noudatettu. Komissio välittää nämä tiedot muille jäsenvaltioille.

3.  Jäsenvaltioiden on valvottava radioaktiivisen saastumisen sallittujen enimmäistasojen noudattamista alueillaan. Tätä varten jäsenvaltioiden on asetuksen (EY) N:o 178/2002 17 artiklan mukaisesti ylläpidettävä elintarvikkeiden ja rehujen virallisen valvonnan järjestelmää ja toteutettava muita olosuhteiden edellyttämiä toimia, mukaan luettuna tiedottaminen elintarvikkeiden ja rehujen turvallisuudesta ja riskeistä.

[Tarkistus 28]

4.  Komissio toimittaa viimeistään maaliskuussa 2012 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen sellaisen mekanismin asianmukaisuudesta, jolla maksetaan korvausta viljelijöille, joiden elintarvikkeet tai rehut ovat saastuneet niin, että radioaktiivisen saastumisen sallitut enimmäistasot ylittyvät, eikä niitä näin ollen voida saattaa markkinoille. Tällaisen mekanismin olisi perustuttava saastuttaja maksaa -periaatteeseen. Kertomukseen liitetään tarvittaessa tällaisen mekanismin käyttöönottoa koskevat ehdotukset.

[Tarkistus 33]

8 artikla

Vähemmän käytettyjen elintarvikkeiden luettelo vahvistetaan liitteessä II.

▌

[Tarkistus 29]

9 artikla

1.  Komissio toimittaa viimeistään maaliskuussa 2012 Euroopan parlamentille ja neuvostolle raportin, jossa arvioidaan liitteissä I ja III vahvistettujen radioaktiivisen saastumisen sallittujen enimmäistasojen aiheellisuutta sekä liitteessä II vahvistettuja vähemmän käytettyjä elintarvikkeita koskevan luettelon ylläpidon aiheellisuutta.

2.  Raportissa tutkitaan erityisesti sitä, noudattavatko radioaktiivisen saastumisen sallitut enimmäistasot direktiivissä 96/29/Euratom säädettyä annosrajoitusta kansalaisille, joka on 1 mSv/vuosi, ja käsitellään muiden merkityksellisten radionuklidien mahdollista sisällyttämistä liitteisiin I ja III. Raportissa on näitä sallittuja enimmäistasoja arvioitaessa keskityttävä suojelemaan kaikkein herkimmässä asemassa olevia väestöryhmiä. erityisesti lapsia, ja selvitettävä, olisiko aiheellista asettaa sallittuja enimmäistasoja kaikille väestöryhmille tällä perusteella.

[Tarkistus 30]

10 artikla

Kumotaan neuvoston asetus (Euratom) N:o 3954/87 sekä komission asetukset (Euratom) N:o 944/89 ja N:o 770/90.

Viittauksia kumottuihin asetuksiin pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä V olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

11 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

LIITE I

ELINTARVIKKEIDEN RADIOAKTIIVISEN SAASTUMISEN SALLITUT ENIMMÄISTASOT (Bq/kg)

LIITE II

Luettelo vähemmän käytetyistä elintarvikkeista

Tässä liitteessä vahvistettujen vähemmän käytettyjen elintarvikkeiden radioaktiivisen saastumisen sallitut enimmäistasot ovat kymmenen kertaa suuremmat kuin liitteen I otsikkokohdassa ”muut elintarvikkeet, lukuun ottamatta vähemmän käytettyjä” vahvistetut sallitut enimmäistasot.

LIITE III

Rehujen radioaktiivisen saastumisen sallitut enimmäistasot (cesium 134 ja cesium 137)

LIITE IV

Kumotut asetukset

LIITE V

Vastaavuustaulukko

(1) EUVL C 48, 15.2.2011, s. 160. (2) EYVL C 77, 28.3.2002, s. 1. (3) EUVL C 48, 15.2.2011, s. 160. (4) EUVL L [...], [...], s. [...] (5) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 15. helmikuuta 2011. (6) EYVL L 371, 30.12.1987, s. 11. (7) Katso liite IV. (8) EYVL L 101, 13.4.1989, s. 17. (9) EYVL L 83, 30.3.1990, s. 78. (10) EYVL 11, 20.2.1959, s. 221/59. (11) EYVL L 159, 29.6.1996, s. 1. (12) Neuvoston asetukset (ETY) N:o 1707/86 (EYVL L 146, 31.5.1986, s. 88), (ETY) N:o 3020/86 (EYVL L 280, 1.10.1986, s. 79), (ETY) N:o 624/87 (EYVL L 58, 28.2.1987, s. 101) ja (ETY) N:o 3955/87 (EYVL L 371, 30.12.1987, s. 14). (13) EYVL L 371, 30.12.1987, s. 76. (14) EYVL L 31, 1.2.2002, s. 1. (15) * Virallinen lehti: lisätään tämän asetuksen voimaantulopäivä. (16) Tiivistettyihin ja kuivattuihin tuotteisiin sovellettava sallittu enimmäistaso lasketaan entistetyn kulutusvalmiin tuotteen perusteella. Jäsenvaltiot voivat antaa laimentamista koskevia suosituksia sen varmistamiseksi, että tässä asetuksessa vahvistettuja sallittuja enimmäistasoja noudatetaan. (17) Vauvanruoalla tarkoitetaan äidinmaidonkorvikkeita, vastikemaito mukaan luettuna, vieroitusvalmisteita ja vastaavia elintarvikkeita, jotka on tarkoitettu alle 12 kuukauden ikäisille lapsille ja jotka itsessään täyttävät tämän ryhmän ravintotarpeet ja jotka asetetaan myyntiin helposti tunnistettavissa pakkauksissa ja joissa on merkintä ”lastenruokavalmiste”.[Tarkistus 31] (18) Maitotuotteilla tarkoitetaan yhdistetyn nimikkeistön seuraaviin nimikkeisiin kuuluvia tuotteita, mukaan lukien tarvittaessa niihin mahdollisesti myöhemmin tehtävät mukautukset: 0401, 0402 (lukuun ottamatta 0402 29 11). (19) Vähemmän käytetyt elintarvikkeet ja niihin sovellettavat vastaavat sallitut enimmäistasot vahvistetaan liitteessä II. (20) Nestemäiset elintarvikkeet, sellaisena kuin ne on määriteltynä tullinimikkeissä NC 2009 ja yhdistetyn nimikkeistön 22 luvussa. Arvot lasketaan ottaen huomioon juoksevan veden kulutus, ja samoja arvoja olisi sovellettava juomavesivaroihin jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten harkinnan mukaan. (21) Hiili 14, tritium ja potassium 40 eivät kuulu tähän ryhmään. (22) Näiden sallittujen enimmäistasojen tarkoituksena on myötävaikuttaa elintarvikkeiden radioaktiivisen saastumisen sallittuihin enimmäistasoihin; ne eivät yksinään pysty varmistamaan tätä kaikissa olosuhteissa, ja ne eivät alenna velvoitetta tarkastaa olemassa olevien ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläintuotteiden tasoja. (23) Näitä sallittuja enimmäistasoja sovelletaan valmisrehuihin.