Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon 24. marraskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/76/EU direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY muuttamisesta kaupankäyntivarastoa ja uudelleenarvopaperistamista koskevien pääomavaatimusten sekä palkka- ja palkkiopolitiikan valvontamenettelyn osalta(1),

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön ja sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan sekä oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnot (A7-0074/2011),

Lähestymistapa

1.  panee tyytyväisenä merkille komission vihreän kirjan ja mahdollisuuden parantaa hallinto- ja ohjausjärjestelmien rakennetta kaikkialla EU:ssa;

2.  painottaa, että sisämarkkinoiden moitteeton toiminta riippuu rahoitusjärjestelmän vakaudesta ja tähän liittyen myös Euroopan kansalaisten ja kuluttajien luottamuksesta rahoituslaitoksiin ja -tapahtumiin; toteaa, että tähänastiset palkka- ja palkkiokäytännöt ovat johtaneet epäasianmukaisiin rakenteisiin;

3.  tiedostaa rahoituskriisin paljastaneen selvästi, että rahoituspalvelualan kuluttajansuojan ja suojatoimenpiteiden laatua, etenkin valvontaa ja tarkastuksia, on parannettava kouriintuntuvasti ja voimakkaasti;

4.  katsoo, että rahoitusalan on tyydytettävä reaalitalouden tarpeet, myötävaikutettava kestävään kasvuun ja osoitettava suurempaa yhteiskuntavastuuta;

5.  panee merkille, että äskettäisen rahoituskriisin aikana monet rahoituslaitokset maailmalla menivät konkurssiin, mistä aiheutui veronmaksajille huomattavia kustannuksia; katsoo, että komissio on oikeassa tutkiessaan kaikkia mahdollisia syitä rahoituslaitosten konkursseihin, jotta uusi kriisi voidaan välttää;

6.  panee merkille arvojen ja etiikan puuttumisen tiettyjen rahoitusmarkkinoiden toimijoiden ja rahoituslaitosten toiminnassa; korostaa, että rahoitusmarkkinoiden ja -laitosten on osana yhteiskuntavastuutaan otettava huomioon kaikkien osapuolten, kuten niiden asiakkaidensa, osakkeenomistajiensa ja työntekijöidensä, edut;

7.  panee merkille Yhdysvaltojen preskriptiivisen Sarbanes–Oxley-lain tehottomuuden, sillä se ei onnistunut suojaamaan yhdysvaltalaisia rahoituslaitoksia rahoituskriisin aikana ja lisäsi samaan aikaan kaikkien pörssiyhtiöiden ja etenkin pk-yritysten kustannuksia vähentäen kilpailukykyä ja haitaten uusien pörssiyhtiöiden perustamista; painottaa, että nykyisen taloudellisen tilanteen ja kasvun tarpeen vuoksi on ehdottomasti vältettävä ”Sarbanes-Oxley”-vaikutusta EU:ssa;

8.  panee merkille erilaiset hallinto- ja ohjausjärjestelmien rakenteet Euroopan unionissa ja jäsenvaltioiden erilaiset lähestymistavat näiden rakenteiden sääntelyyn; myöntää, että täysin yhtenäinen lähestymistapa ei olisi sopiva ja se vahingoittaisi rahoituslaitosten kilpailukykyä; toteaa, että kansalliset valvojat tuntevat nämä erilaiset lähestymistavat ja ovat monissa tapauksissa soveltuvimpia tekemään EU:n periaatteiden mukaisia päätöksiä; painottaa kuitenkin, että tarvitaan tiukkoja vähimmäisstandardeja hyvän hallinnoinnin takaamiseksi koko rahoitusmarkkinoilla EU:ssa;

9.  toteaa, että hallinto- ja ohjausjärjestelmät kehittyvät koko ajan; katsoo, että oikeasuhteinen toimintamalli, johon on yhdistetty tasapuolisesti sekä kohdistettuja periaatteellisia määräyksiä että joustavia, parhaisiin käytäntöihin perustuvia comply or explain -säännöstöjä, on sopiva; korostaa, että sitä pitää täydentää säännöllisillä ulkoisilla tarkastuksilla ja asianmukaisella viranomaisvalvonnalla;

10.  katsoo, että tehostettu comply or explain -lähestymistapa, johon sisältyy valvontamenettely, voi kuitenkin muilla aloilla olla tarkoituksenmukaisempi sääntöjen noudattamista tai poikkeamisia koskevien erityisten oikeudellisten vaatimusten ja perusteellisempien tarkastusten vuoksi, ja että tarvitaan sekä laadullista että määrällistä arviointia, jotta sääntöjen noudattamisen valvomisesta ei tule pelkkää rastien ruutuun merkitsemistä;

11.  kehottaa komissiota arvioimaan kaikkien harkitsemiensa hallinto- ja ohjausjärjestelmien parannusehdotusten kustannukset ja hyödyt siten, että keskitytään tarpeeseen säilyttää rahoituslaitokset vahvoina, vakaina ja kilpailukykyisinä, jotta ne voivat tuottaa talouskasvua, sekä ottamaan samalla huomioon seuraukset, joita aiheutuu, jos rahoitusalan vakautta ja reaalitaloutta ei säännellä;

Riskit

12.  panee merkille, että tietyt rahoituslaitokset ja valvojat eivät ymmärtäneet, että niiden ottamien riskien luonne, laajuus ja kompleksisuus edistivät rahoituskriisiä; katsoo, että tehokas riskienhallinta on yksi tärkeimpiä keinoja tulevien kriisien välttämiseksi;

13.  kehottaa perustamaan kaikkiin rahoituslaitoksiin tehokkaan hallinto- ja ohjausjärjestelmän, johon sisältyy aisanmukainen riskienhallinta, sääntöjen noudattaminen, sisäiset tarkastustoiminnot (ja vakuutusten kyseessä ollessa vakuutusmatemaattiset toiminnot), strategiat ja politiikat sekä prosessit ja menettelyt;

14.  korostaa, että riskit ovat rahoitusalalla luontaisia ja että niitä tarvitaan maksuvalmiuden ja kilpailukyvyn lisäämiseksi, talouskasvun tuottamiseksi ja työpaikkojen luomiseksi; pitää rahoituskriisin toistumisen estämiseksi ehdottoman välttämättömänä, että hallintoneuvosto ymmärtää syvällisesti riskien luonnetta ja arvioi niitä;

15.  kehottaa perustamaan kaikkiin taloudellisesti merkittäviin rahoituslaitoksiin hallintoneuvostojen tasolle pakollisen riskikomitean tai vastaavan järjestelyn; kehottaa lisäksi perustamaan kaikkiin taloudellisesti merkittäviin rahoitusryhmittymiin emoyhtiöiden hallintoneuvoston tasolle pakollisen riskikomitean; katsoo, että EU-tason valvojien olisi asianomaisia kansallisia viranomaisia kuultuaan vahvistettava riskienhallinnasta vastaaville ylemmille toimihenkilöille ja kaikille merkittäville riskien ottajille tarkoitetut asianmukaiset henkilöitä ja menettelyä koskevat kriteerit ja prosessit, jotka rahoituslaitoksen on pantava täytäntöön, ja katsoo, että kansallisten viranomaisten olisi varmistettava kyseisten kriteereiden noudattaminen;

16.  katsoo, että riskikomitean tai sitä vastaavan elimen pitäisi vastata hallintoneuvostojen valvonnasta ja neuvonnasta kyseisen rahoituslaitoksen nykyisten riskien osalta ja sen pitäisi antaa neuvoja tulevasta riskistrategiasta, mukaan lukien käyttöpääoman ja maksuvalmiuden hallinnointia koskeva strategia, ottaen huomioon valvojien ja kansallisten pankkien kehittämät rahoitusvakausarvioinnit;

17.  korostaa, että hallintoneuvosto on viime kädessä vastuussa riskienhallinnasta ja että sen on myös otettava vastuu sääntöjen noudattamisen osoittamisesta ja elvytyssuunnitelmien laatimisesta;

18.  painottaa, että missä tahansa laitoksessa kohtuuton riskinotto on ristiriidassa pitkäjännitteisen ja kestävän liiketoimintastrategian noudattamisen eli laitoksen hallintoneuvoston jäsenten tärkeimmän velvollisuuden kanssa;

19.  katsoo, että yritysten olisi otettava käyttöön valvojan tarkistama sisäinen menettely käsitelläkseen riskienhallintayksikön ja operatiivisten yksikköjen välisiä mahdollisia kiistoja; toteaa, että hallintoneuvosto olisi lisäksi velvoitettava ilmoittamaan valvontaviranomaisille kaikista tietämistään merkittävistä riskeistä;

20.  kannattaa järjestelyjä yhtiön sisäisiä kiistoja tai epäasianmukaisia käytäntöjä koskevien tietojen välittämiseksi riskienvalvontatoimikunnalle tai ulkopuolisille valvontaelimille ja tunnustaa, että käytännöissä poiketaan toisinaan toimintalinjoista eikä yritysjohto aina ole tietoinen todellisista käytännöistä;

21.  toteaa, että riskienhallintatoiminnon ja hallintoneuvoston välistä tiedonkulkua olisi parannettava ottamalla käyttöön menettely, jolla ristiriidat tai ongelmat saatetaan korkeamman organisaatiotason ratkaistaviksi;

22.  painottaa, että riskienhallintajohtajalla olisi oltava suora yhteys yhtiön hallintoneuvostoon; toteaa, että riskienhallintajohtajan riippumattomuuden ja puolueettomuuden varmistamiseksi koko hallintoneuvoston on päätettävä hänen nimittämisestään ja erottamisestaan;

23.  ehdottaa lisäksi, että laaditaan tietojen kirjaamista koskevia menettelyjä sellaisia tapauksia varten, joissa riskikomitean kanta jätetään ottamatta huomioon, ja että tiedot toimitetaan tarkastajille ja valvontaviranomaisille;

24.  panee merkille avoimuusdirektiivin, jossa rahoituslaitoksia vaaditaan ilmoittamaan merkittävimmät riskinsä toiminta-analyysissään, sekä neljännen yhtiöoikeusdirektiivin, jossa rahoituslaitoksia vaaditaan kuvaamaan rahoitusriskejä koskevat sisäiset valvontajärjestelmänsä; toteaa, että rahoituslaitokset olisi velvoitettava julkistamaan elvytyssuunnitelmat ja niitä koskevat valvontakertomukset;

25.  katsoo, että rahoituslaitokset olisi velvoitettava laatimaan vuosittain kertomus sisäisen valvontajärjestelmän tarkoituksenmukaisuudesta ja toimivuudesta ja että hallintoneuvoston olisi hyväksyttävä se; toteaa, että kertomus olisi laadittava niin, että siitä aiheutuu mahdollisimman vähän byrokratiaa; katsoo lisäksi, että ulkoisten tilintarkastajien vuosittaiseen tilintarkastuskertomukseen olisi sisällytettävä vastaava kohta; pitää kuitenkin tarpeellisena välttää niin kutsuttu Sarbanes–Oxley-vaikutus EU:ssa;

26.  katsoo, että riskien tiedostamista lisäävien toimenpiteiden täytäntöönpanoon rahoituslaitoksissa olisi kiinnitettävä enemmän huomiota, sillä riskitietoisuuden lisääminen yhtiön kaikilla tasoilla – myös työntekijöiden keskuudessa – on tehostetun riskienhallinnan kannalta ratkaisevaa;

27.  on samaa mieltä siitä, että eturistiriidat estäviä EU:n tason toimia on lisättävä, jotta voidaan varmistaa hallintoneuvoston jäsenten näkemysten objektiivisuus ja riippumattomuus pankki-, arvopaperi- ja vakuutusalalla;

Hallintoneuvostot

28.  kehottaa EU-tason valvojia asianomaisia kansallisia viranomaisia kuultuaan kehittämään pätevyyskriteerit sellaista testiä varten, jolla arvioidaan yksilöiden soveltuvuutta valvottuihin tehtäviin, ottaen samalla huomioon rahoituslaitoksen luonne, kompleksisuus ja koko; katsoo, että valvojien on suoritettava arviointi- ja hyväksyntämenettely ripeästi ja tehokkaasti ja ottaen asianmukaisesti huomioon säänneltyjen yritysten arvioinnin; katsoo, että suurten ja järjestelmän kannalta tärkeiden rahoituslaitosten kyseessä ollessa valvojien olisi perusteellisesti tarkastettava hallintoneuvoston jäsenten soveltuvuus ja asiantuntemus sekä hallintoneuvoston kokoonpanon moninaisuus sekä yksilöinä että kollektiivisesti ja heidän sopivuutensa tehtävään sekä johtajien osalta hallintoelimen laajempi kokoonpano ja jäsenten ajankäyttö, siten että otetaan huomioon heidän muut tehtävänsä;

29.  kehottaa komissiota kehittämään lainsäädäntöä, jolla velvoitetaan suuret rahoituslaitokset teettämään säännöllisesti hallintoneuvostoaan koskevan ulkoisen arvioinnin, jolla yksittäisten jäsenten työpanoksen korkeatasoisuuden varmistamisen lisäksi varmistetaan, että koko hallintoneuvosto ja sen komiteat kykenevät noudattamaan laitoksen strategisia tavoitteita ja riskienhallintaa; vaatii, että suuret rahoituslaitokset vahvistavat vuosikertomuksessaan suorituttaneensa tällaisen arvioinnin, ilmoittavat ulkopuolisen arvioijan nimen, esittävät kuvauksen arvioinnin laajuudesta ja vahvistavat toimineensa arvioijan antamien suositusten mukaisesti; kehottaa Euroopan valvontaviranomaisia laatimaan ohjeet tällaisten arviointien laajuudesta kuullen tällöin kyseistä alaa, osakkeenomistajia ja sääntelyviranomaisia;

30.  katsoo, että toimitusjohtajan ja hallintoneuvoston puheenjohtajan tehtävät olisi pidettävä erillisinä, mutta toteaa, että tietyissä olosuhteissa yhdistetty rooli voisi olla tarpeellinen lyhyellä aikavälillä; painottaa lisäksi, että hallinto- ja ohjausjärjestelmissä ja palkka- ja palkkiopolitiikassa on noudatettava ja edistettävä perussopimuksissa ja direktiiveissä vahvistettuja periaatteita miesten ja naisten samapalkkaisuudesta ja tasa-arvoisesta kohtelusta;

31.  katsoo, että yksiportaisen hallintorakenteen tai hallintoneuvoston jäsenten keskuudessa pitäisi olla tuoretta ja asiaankuuluvaa ammatillista pätevyyttä, tietämystä ja kokemusta myös rahoitusalalta, jotta he voivat yhdessä johtaa rahoitusalan yritystä; vaatii, että kaikkien taloudellisesti merkittävien rahoituslaitosten hallintoneuvostossa on oltava toimivaan johtoon kuulumattomia jäseniä; katsoo kuitenkin, että kaikkien rahoituslaitosten hallintoneuvostoissa pitäisi olla monipuolista kokemusta, asiantuntemusta ja erilaisia ominaisuuksia omaavia henkilöitä järkevän ja vastuullisen hallinnoinnin takaamiseksi ja että nimitykset pitäisi tehdä ansioiden perusteella;

32.  korostaa, että hallintoneuvostojen moninaisempi kokoonpano vähentää kriisialttiutta ja edistää taloudellista vakautta; kehottaa komissiota esittämään suunnitelman sukupuolten tasa-arvoisemman edustuksen saavuttamiseksi asteittain ja pitämään tavoitteena, että rahoituslaitosten hallintoneuvostoissa on vähintään 30 prosenttia kumpaakin sukupuolta; kehottaa varmistamaan tämän tavoitteen saavuttamisen kohtuullisen ajan kuluessa ja pohtimaan toimia hallintoneuvostojen ammatillisen, sosiaalisen ja kulttuurisen moninaisuuden lisäämiseksi;

33.  painottaa, että hallintoneuvostojen jäsenpohjan monipuolistaminen johtaa todennäköisesti laadukkaampaan keskusteluun ja päätöksentekoon;

34.  korostaa, että on tärkeää ottaa hallintoneuvostoon työntekijöiden edustajia, etenkin koska yhtiön kestävä ja hyvä hallintotapa on heidän pitkän aikavälin etujensa mukaista ja koska heillä on kokemusta ja tietoa yhtiön sisäisestä rakenteesta;

35.  katsoo, että julkisessa omistuksessa olevien rahoituslaitosten ja rahoitusalan viranomaisten on taattava nimitysmenettelyjen avoimuus ja riippumattomuus;

36.  korostaa, että johtajien on osoitettava riittävästi aikaa tehtäviensä hoitamiseen ja että EU:n valvontaelinten olisi laadittava asiaan liittyvä ohjeistus, jonka noudattamista hallintoneuvoston ja kansallisten valvontaelinten olisi seurattava;

37.  katsoo, että yleisenä lähtökohtana olisi oltava, että kukaan ei saisi olla liian monen rahoitusryhmittymän hallintoneuvostossa;

38.  vaatii panemaan tehokkaasti täytäntöön säännökset, jotka koskevat eurooppayhtiön sääntöjen täydentämisestä annetun direktiivin 2001/86/EY mukaisesti valittujen työntekijöiden kuulemista ja osallistumista;

39.  katsoo, että sekä johdon että hallintoneuvoston tulisi olla tosiasiallisesti vastuussa hallinto- ja ohjausjärjestelmiä koskevien periaatteiden laatimisesta ja soveltamisesta yrityksen/yhtiön kaikilla tasoilla;

40.  pitää tarpeellisena, että vahvistetaan rahoituslaitosten hallintoneuvostojen jäsenten vastuuta koskevat eurooppalaiset vähimmäisvaatimukset;

41.  toteaa, että Euroopan keskuspankin, Euroopan investointipankin, Euroopan investointirahaston ja kaikkien jäsenvaltioiden keskuspankkien pääjohtajat ovat miehiä; toteaa, että jäsenvaltioiden keskuspankkien ja rahoituslaitosten johtotehtävissä on toistaiseksi hyvin vähän naisia;

42.  katsoo, että johtajilla olisi oltava yleinen huolellisuusvelvollisuus ja että heidät olisi velvoitettava ilmoittamaan merkittävistä riskeistä valvojille;

43.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan tasa-arvoa edistäviä toimia rahoituslaitosten ja Euroopan unionin toimielinten johtajia nimitettäessä;

44.  kannustaa komissiota edistämään toimia, joilla voidaan nykyisessä taloudellisessa tilanteessa auttaa rahoitusalan yrityksiä pitämään arvossa miesten ja naisten tasapuolisempaa edustusta päättävissä elimissä ja pyrkimään siihen;

45.  korostaa, että hallinto- ja ohjausjärjestelmissä ja palkka- ja palkkiopolitiikassa on noudatettava ja edistettävä perussopimuksissa ja direktiiveissä vahvistettuja periaatteita miesten ja naisten samapalkkaisuudesta ja tasa-arvoisesta kohtelusta;

Palkat ja palkkiot

46.  katsoo, että palkka- ja palkkiokäytäntöjen on perustuttava yksilön ja yrityksen pitkän aikavälin suorituksiin, jotta varmistetaan, että palkka- ja palkkiokäytännöt eivät osaltaan edistä liiallista riskinottoa, ja huomauttaa, että palkka- ja palkkiokäytännöt eivät saisi koskaan heikentää yrityksen vakautta;

47.  pitää myönteisinä rahoituslaitosten jo aloittamia palkka- ja palkkiopolitiikan muutoksia, joiden mukaan bonusten maksaminen on sidoksissa yhtiön pitkällä aikavälillä menestykselliseen toimintaan ja bonuksia voi saada aikaisintaan kolmen palvelusvuoden jälkeen; pitää myös hyvänä bonusten takaisinperinnän mahdollisuutta, jos taloudellisiin tavoitteisiin ei ylletä;

48.  korostaa, että kaikki osakeoptiot on ilmoitettava asianmukaisesti ja että niiden odotusajan on oltava vähintään kolme vuotta; katsoo, että ehdollisia pääomavälineitä olisi käytettävä enemmän osakkeiden sijasta, koska niihin liittyy vähemmän eturistiriitoja, jotka voivat johtaa lyhytnäköiseen ajatteluun;

49.  panee merkille, että rahoituslaitosten palkka- ja palkkiokäytäntöjä on käsitelty kolmannessa vakavaraisuusdirektiivissä;

50.  korostaa vakavaraisuusdirektiivin (CRD III) ja Solvenssi II -direktiivin mukaisen tiukan palkka- ja palkkiopolitiikan tärkeyttä; odottaa, että nämä ja muut jo aloitetut lainsäädäntötoimet pannaan joutuisasti täytäntöön vuosien 2011–2013 aikana; kehottaa komissiota julkaisemaan arviointiraportin vuonna 2015;

51.  myöntää, että rakenteelliset lähestymistavat vaihtelevat eri jäsenvaltioissa; kannustaa noudattamaan käytäntöjä, jotka vahvistavat rahoituslaitoksen hallinto- ja ohjausjärjestelmiä sen oikeudellisen muodon, koon, toiminnan luonteen, monitahoisuuden ja liiketoimintamallin mukaan;

52.  toteaa, että nykyisten suositusten soveltaminen pörssiyhtiöiden johtajien palkkoihin ja palkkioihin ei ole yhtenäistä eikä hyväksyttävää; kehottaa siksi komissiota esittämään pörssiyhtiöiden johtajien palkkoja ja palkkioita koskevia lainsäädäntöehdotuksia EU:n tasolla, jotta varmistetaan, että pörssiyhtiöiden palkka- ja palkkiokäytäntöjen rakenne ei kannusta liialliseen riskinottoon, sekä taataan yhtäläiset kilpailumahdollisuudet EU:ssa;

53.  on erityisen huolestunut siitä, että osakkeenomistajat eivät voi valvoa eivätkä nykyisin valvo asianmukaisesti rahoituslaitosten palkka- ja palkkiokäytäntöjä;

54.  painottaa, että täydellinen avoimuus on välttämätöntä, jotta osakkeenomistajien on mahdollista saada kokonaiskuva palkka- ja palkkiopolitiikasta, ja kehottaa erityisesti ilmoittamaan kaikkien rahoituslaitosten osalta yli miljoonan euron kokonaispalkkaa saavien työntekijöiden määrän vähintään miljoonan euron välein;

55.  katsoo, että osakkaiden pitäisi tukea kestävän palkka- ja palkkiopolitiikan määrittämistä ja että heillä pitää olla mahdollisuus ilmaista mielipiteensä äänestämällä ja mahdollisuus hylätä palkka- ja palkkiokomitean määrittämä palkka- ja palkkiopolitiikka yhtiökokouksessa;

Valvojat, tarkastajat ja rahoituslaitokset

56.  katsoo, että valvojien, (sisäisten ja ulkoisten) tarkastajien ja rahoituslaitosten tehostetun kolmenkeskisen vuoropuhelun avulla merkittävät tai järjestelmään liittyvät riskit havaittaisiin todennäköisemmin varhaisessa vaiheessa; rohkaisee valvojia, Euroopan järjestelmäriskineuvostoa, tarkastajia ja rahoituslaitoksia aloittamaan avoimet keskustelut ja lisäämään tapaamisiaan, jotta vakavaraisuusvalvontaa voidaan helpottaa; suosittelee lisäksi, että suurten rahoituslaitosten tarkastajat ja valvojat pitävät kahdenvälisiä kokouksia; katsoo, että on hallintoneuvoston ja sisäisen tarkastajan tehtävä varmistaa, että järjestelmään liittyvien riskien havaitsemiseksi tarvittavat sisäiset tarkastukset on otettu käyttöön, sekä laatia menettely, jota on noudatettava valvontaviranomaisille ja hierarkialle tiedottamiseksi, jotta vältetään kielteiset seuraukset;

57.  korostaa, että tarkastajan perustehtävää ei pitäisi tarpeettomasti vaarantaa lisätehtävillä, kuten sellaisen tarkastukseen kuulumattoman tiedon käsittelyllä ja arvioinnilla, joka ei kuulu hänen asiantuntemuksensa piiriin; katsoo, että tarkastajien olisi raportoitava suoraan valvojille tapauksissa, joissa he havaitsevat jotakin, joka on merkityksellistä valvonnan kannalta, ja että heidän olisi osallistuttava erityistarkastusten alojen väliseen arviointiin;

58.  vaatii, että julkisten viranomaisten, eurooppalaiset ja kansalliset valvojat mukaan lukien, on täytettävä riippumattomuutta sekä yritysten hallintoa koskevat tiukat vaatimukset;

Osakkeenomistajat ja vuosikokous

59.  rohkaisee institutionaalisia ja yksittäisiä osakkeenomistajia toimimaan aktiivisemmin hallintoneuvostoa ja sen noudattamaa strategiaa koskevien asianmukaisten vastuukysymysten osalta, jotta edunsaajien pitkän aikavälin edut tulisivat esiin;

60.  kehottaa laatimaan lainsäädäntöä, jolla velvoitetaan kaikki, joilla on lupa hoitaa EU:ssa investointeja kolmannen osapuolen laskuun, ilmoittamaan julkisesti, soveltavatko ne taloudenhoitoa koskevia sääntöjä ja julkistavatko ne tiedot, sekä myönteisessä tapauksessa ilmoittamaan, mitä sääntöjä ja miksi, ja kielteisessä tapauksessa, miksi ei;

61.  katsoo, että tiettyä ja kohtuullista tasoa suurempien huomattavien transaktioiden pitäisi edellyttää osakkeenomistajien erityishyväksyntää tai niistä pitäisi ilmoittaa osakkeenomistajille ennen kuin ne voidaan toteuttaa, edellyttäen että osakkeenomistajien osallistuminen on toteutettavissa, että luottamuksellisuusperiaatetta noudatetaan ja ettei rahoituslaitoksen päivittäistä liiketoimintaa haitata; katsoo, että Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen (EAMV) voi laatia suuntaviivat asianmukaisesta vertailuarvosta asianomaisia kansallisia viranomaisia kuultuaan;

62.  myöntää, että avoimuus on välttämätöntä lähipiirin transaktioiden osalta, että merkittävistä lähipiirin transaktioista pitäisi ilmoittaa toimivaltaiselle viranomaiselle ja että ilmoitukseen pitäisi liittää kirje riippumattomalta neuvonantajalta, joka vahvistaa, että transaktio on oikeudenmukainen ja kohtuullinen, tai lähipiiriin kuulumattomien osakkeenomistajien pitäisi äänestää siitä siten, että lähipiiriin kuuluva ei osallistu äänestykseen; katsoo, että Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen (EAMV) voi laatia suuntaviivat asianmukaisesta vertailuarvosta asianomaisia kansallisia viranomaisia kuultuaan;

63.  kehottaa valitsemaan kaikki hallintoneuvoston jäsenet vuosikokouksessa pakollisessa vaalissa ja vaatimaan, että hallintoneuvoston toimet hyväksytään tai sille myönnetään vastuuvapaus vuosittain, jotta hallintoneuvosto on tilivelvollisempi ja jotta edistetään laajempaa vastuukulttuuria;

64.  kehottaa teettämään tutkimuksen osakkeenomistajien suorittaman tehokkaan valvonnan esteistä sekä poistamaan sääntelyyn liittyvät järkevän yhteistyön esteet;

65.  kehottaa ottamaan käyttöön sähköisen äänestyksen keinona kannustaa osakkeenomistajia osallistumaan rahoituslaitoksen hallinto- ja ohjausjärjestelmään;

66.  katsoo, että kaikkien julkisesti noteerattujen yhtiöiden olisi voitava valita ohjesäännöissään, ovatko niiden osakkaat nimettömiä vai voidaanko heidät yksilöidä nimeltä ja että jälkimmäisessä tapauksessa on taattava lainsäädännöllä, että tällainen yksilöinti on tosiasiallisesti mahdollista;

o
o   o

67.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 329, 14.12.2010, s. 3.