Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2010/2159(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A7-0099/2011

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A7-0099/2011

Keskustelut :

PV 12/05/2011 - 9
CRE 12/05/2011 - 9

Äänestykset :

PV 12/05/2011 - 12.2
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2011)0231

Hyväksytyt tekstit
PDF 131kWORD 57k
Torstai 12. toukokuuta 2011 - Strasbourg
Varhaisoppiminen
P7_TA(2011)0231A7-0099/2011

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. toukokuuta 2011 varhaisoppimisesta Euroopan unionissa (2010/2159(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 165 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 14 artiklan,

–  ottaa huomioon lapsen oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen ja erityisesti sen 3, 18 ja 29 artiklan,

–  ottaa huomioon vammaisten oikeuksia koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon elinikäisen oppimisen toimintaohjelman perustamisesta 15. marraskuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen 1720/2006/EY(1),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Varhaiskasvatuksella parhaat mahdolliset lähtökohdat lasten tulevaisuudelle” (KOM(2011)0066),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille eurooppalaisten koulutusjärjestelmien tehokkuudesta ja tasapuolisuudesta (KOM(2006)0481),

–  ottaa huomioon 20. tammikuuta 2010 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon pienten lasten hoidosta ja koulutuksesta(2),

–  ottaa huomioon 11. toukokuuta 2010 annetut neuvoston päätelmät koulutuksen sosiaalisesta ulottuvuudesta(3),

–  ottaa huomioon 26. marraskuuta 2009 annetut neuvoston päätelmät maahanmuuttajataustaisten lasten koulutuksesta(4),

–  ottaa huomioon 12. toukokuuta 2009 annetut neuvoston päätelmät eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategisista puitteista (ET 2020)(5),

–  ottaa huomioon neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien 21. marraskuuta 2008 antamat päätelmät ”Nuorten valmistaminen 2000-lukuun: koulualan eurooppalainen yhteistyöohjelma”(6),

–  ottaa huomioon Barcelonassa 15. ja 16. maaliskuuta 2002 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon 23. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman opettajankoulutuksen laadun parantamisesta(7),

–  ottaa huomioon 24. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman monikielisyydestä: Euroopan voimavara ja samalla myös yhteinen sitoumus”(8),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön (A7-0099/2011),

A.  ottaa huomioon, että lasten varhaisoppiminen luo perustan menestyksekkäälle elinikäiselle oppimiselle, joka on keskeistä Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseksi,

B.  ottaa huomioon, että aivan pienet lapset ovat erityisen tiedonhaluisia, oppimiskykyisiä ja vastaanottavaisia ja että tuolloin kehittyvät tärkeät taidot, kuten kielelliset ja ilmaisutaidot, sekä sosiaaliset taidot; katsoo, että tässä iässä luodaan perusta tulevalle koulumenestykselle ja ammatilliselle uralle,

C.  toteaa, että varhaiskasvatus on järjestetty eri puolilla EU:ta eri tavoin ja että ”laadulla” on useita määritelmiä, joihin heijastuvat voimakkaasti jäsenvaltioiden ja alueiden kulttuuriset arvot ja niiden tulkinta ”lapsuudesta”,

D.  ottaa huomioon, että köyhyyden ja vähäosaisuuden ja heikon koulumenestyksen välillä on selvä yhteys, ja että tällaisen taustan omaavien perheiden on osoitettu hyötyvän eniten varhaiskasvatuspalveluista, toteaa, että vähäosaiset ryhmät käyttävät varhaiskasvatuspalveluja todennäköisesti muita vähemmän saatavuuteen ja kustannuksiin liittyvistä syistä,

E.  ottaa huomioon, että varhaiskasvatukseen kiinnitetään yleensä vähemmän huomiota ja siihen panostetaan vähemmän kuin muuhun koulutukseen, vaikka on selvää näyttöä siitä, että siihen panostaminen kannattaa,

F.  huomauttaa, että varhaiskasvatuksen tavoitteet ovat usein liian työmarkkinakeskeisiä, sillä niissä painotetaan liikaa tarvetta lisätä työssäkäyvien naisten määrää ja liian vähän lapsen tarpeita ja etua,

G.  toteaa, että monissa kotitalouksissa on hyvin vaikea yhdistää perhevelvollisuudet ja työssäkäynti erityisesti nykyisillä muuttuvilla työmarkkinoilla, joilla työntekijät joutuvat esimerkiksi noudattamaan epätyypillisiä ja joustavia työaikamalleja ja joilla epävarmojen työsuhteiden osuus on kasvanut,

H.  ottaa huomioon, että vanhempien ja lasten hyvinvoinnin ja pikkulapsille tarkoitettujen palvelujen määrällisen ja laadullisen tarjonnan välillä on selkeä yhteys,

I.  toteaa, että lastenhoito on perinteisesti nähty naiselle luonnostaan kuuluvana tehtävänä, minkä vuoksi naiset ovat yliedustettuina varhaiskasvatustyössä,

J.  huomauttaa, että varhaiskasvattajien pätevyys vaihtelee huomattavasti jäsenvaltioiden ja erityyppisten palveluntarjoajien välillä ja että useimmissa jäsenvaltioissa esiopetuksen järjestäjien ei ole pakko palkata työntekijöitä, joilla on tietty pätevyys,

K.  ottaa huomioon, että EU:n tasolla pienten lasten kasvatuksesta on tehty vain vähän tutkimuksia, joita voitaisiin käyttää tukena EU:n laajuisen varhaiskasvatuspolitiikan kehittämisessä ja harjoittamisessa,

Lapsikeskeinen näkökulma

1.  pitää myönteisinä Barcelonan Eurooppa-neuvoston päätelmissä asetettuja tavoitteita, joiden mukaan jäsenvaltioiden olisi tarjottava lastenhoitopalveluja vuoteen 2010 mennessä vähintään 90 prosentille kolmevuotiaista ja sitä vanhemmista alle kouluikäisistä lapsista ja vähintään 33 prosentille alle kolmevuotiaista lapsista; katsoo kuitenkin, että neuvoston ja komission on tarkistettava ja päivitettävä näitä tavoitteita asettamalla lapsen tarpeet ja etu varhaiskasvatuspolitiikan keskiöön;

2.  myöntää, että Eurooppa 2020 -strategia, jolla pyritään luomaan osallistava yhteiskunta nostamalla työllisyysastetta, pienentämällä koulunkäynnin keskeyttäneiden osuutta ja vähentämällä köyhyyttä, ei voi onnistua tavoitteissaan, jolleivät kaikki lapset saa hyviä lähtökohtia elämässään;

3.  panee merkille, että varhaislapsuus on ratkaisevan tärkeää aikaa kognitiiviselle, sensoriselle ja motoriselle kehitykselle sekä tunne-elämän ja persoonallisuuden kehitykselle ja kielen omaksumiselle ja että se luo perustan myös elinikäiselle oppimiselle; toteaa, että varhaiskasvatuksella tuetaan lasten mielen ja ruumiin terveyden kehitystä ja annetaan heille mahdollisuus tulla tasapainoisemmiksi ihmisiksi; suosittaa sen vuoksi, että jäsenvaltiot harkitsisivat koulun aloittamista edeltävän esikouluvuoden säätämistä pakolliseksi;

4.  korostaa, että varhain omaksutuilla terveellisillä elintavoilla, kuten terveellisillä ruokailutottumuksilla ja tarkoituksenmukaisella ja tasapainoisella liikunnalla, voi olla suuri vaikutus ruumiilliseen ja henkiseen kehitykseen ja ne voivat olla elinikäisen terveyden kannalta ratkaiseva tekijä; pitää huolestuttavana, että lapset omistautuvat liian varhain liian intensiivisesti tietyille urheilulajeille, joissa tärkeintä ovat hyvät tulokset;

5.  korostaa jälleen esikouluiässä tapahtuvan oppimisen yleistä merkitystä ja erityisesti sen merkitystä kielitaidolle, monikielisyydelle ja kielten moninaisuudelle;

6.  kannattaa innovatiivisten pedagogisten mallien soveltamista ja tukemista kieltenopetuksessa ja varsinkin monikielisissä päiväkodeissa ja esikouluissa, joilla on tarkoitus toteuttaa vuoden 2002 Barcelonan tavoitteet, joihin kuuluvat alueellisten ja vähemmistökielten sekä naapurialueiden kielten oppiminen;

7.  kiinnittää huomiota tarpeeseen lisätä kasvatuspalveluja (iltapäivähoitopaikkoja), joissa lapsista huolehditaan esikouluopetuksen jälkeen, sekä optimoida tällaiset palvelut;

8.  korostaa, että koulutuksen ja kasvatuksen lisäksi kaikilla lapsilla on oikeus lepoon, vapaa-aikaan ja leikkiin;

Varhaiskasvatuksen järjestäminen kaikille

9.  panee merkille, että 12. toukokuuta 2009 annettujen neuvoston päätelmien mukaan koulutukseen liittyvää eriarvoisuutta olisi purettava tarjoamalla laadukasta varhaiskasvatusta ja kohdennettua tukea ja tukemalla osallistavaa koulutusta;

10.  myöntää, että vaikka vähäosaiset yhteiskuntaryhmät voivat hyötyä lisäavusta, varhaiskasvatusta olisi mieluiten järjestettävä kaikille vanhemmille ja lapsille taustasta tai varallisuudesta riippumatta;

11.  korostaa, että vammaisten lasten olisi mahdollisuuksien mukaan saatava valtavirran varhaiskasvatuspalveluja ja että heille olisi tarvittaessa tarjottava asiantuntijoiden lisäapua;

12.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan YK:n vammaisten oikeuksia koskevan yleissopimuksen pikaisesti täytäntöön;

13.  painottaa, että jäsenvaltioiden olisi huolehdittava esikouluikäisille tarkoitetuista monipuolisista pedagogisista malleista esikoulujen opetusohjelmassa ja niihin liittyvästä käytännön toteutuksesta;

Vanhempien panos

14.  korostaa, että äideillä ja isillä on samanarvoisten kumppanien rooli varhaiskasvatuksessa; katsoo, että varhaiskasvatuspalvelujen olisi oltava täysin osallistavia ja niihin olisi otettava mukaan kaikki työntekijät, vanhemmat ja mahdollisuuksien mukaan myös itse lapset;

15.  korostaa, että riittävän pitkät äitiys- ja isyysvapaat sekä toimiva ja joustava työmarkkinapolitiikka ovat olennainen osa tehokasta varhaiskasvatuspolitiikkaa;

16.  kannustaa jäsenvaltioita panostamaan vanhempien erityiskoulutusohjelmiin ja tarvittaessa tarjoamaan muunlaista tukea, kuten kotikäytinpalveluja, vanhemmille, jotka tarvitsevat lisäapua; katsoo, että lisäksi vanhemmille olisi tarjottava päiväkodeissa helposti käytettävissä olevia ilmaisia neuvontapalveluja;

17.  korostaa, että kulttuurinen toiminta rikastuttaa lapsia ja edistää näin eri kulttuurien välistä vuoropuhelua sekä kehittää kykyä avoimuuteen ja suvaitsevaisuuteen; toistaa tässä yhteydessä, että on tärkeää, että lastenhoitoalan ammattihenkilöstö järjestää lapsille ja heidän vanhemmilleen monikulttuurista toimintaa;

18.  huomauttaa, että oleskeluluvattomien vanhempien lapset eivät pääse vieläkään kaikissa jäsenvaltioissa varhaiskasvatuksen piiriin;

19.  kehottaa jäsenvaltioita myöntämään turvapaikanhakijoiden, pakolaisten ja humanitaarisin perustein toissijaista suojelua saavien lapsille oikeuden varhaiskasvatukseen, jotta ei rajoiteta näiden lasten mahdollisuuksia heti alusta lähtien;

Yhdennetymmät palvelut

20.  kannustaa jäsenvaltioita yhdentämään varhaiskasvatuspalveluja ja tukemaan niiden perustamista ja niihin liittyvää toimintaa sekä parantamaan yhteistyötä ja koordinointia varhaiskasvatusta koskevista toimintalinjoista ja ohjelmista vastaavien elinten ja ministeriöiden välillä;

21.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan varhaiskasvatuspalvelujen riittävän autonomian, jotta niissä voidaan säilyttää omaehtoisuus ja luovuus lasten parhaaksi tähtäävien ratkaisujen valinnassa;

22.  korostaa innovatiivisten varhaiskasvatuspalvelujen merkitystä, sillä ne ovat luonteeltaan paikallisia ja tuovat yhteen yhteisön jäseniä terveydenhuollosta, sosiaalipalveluista, koulutus- ja kulttuurisektorilta ja muilta aloilta;

23.  kehottaa jäsenvaltioita edistämään ja rahoittamaan yhdessä paikallisviranomaisten ja voittoa tuottamattomien organisaatioiden kanssa toimia ja hankkeita, joiden tavoitteena on tarjota varhaiskasvatuspalveluja vähäosaisten väestöryhmien lapsille, sekä huolehtimaan palvelujen valvonnasta ja arvioinnista;

24.  katsoo, että on otettava huomioon perheiden elinolojen moninaisuus ja siitä johtuvat erilaiset tarpeet, ja toivoo varhaiskasvatukseen monipuolista, joustavaa ja innovatiivista tarjontaa;

25.  pyytää kehittämään varhaiskasvatuspalveluja koskevan eurooppalaisen kehyksen, jossa otetaan huomioon jäsenvaltioiden kulttuurinen moninaisuus ja korostetaan yhteisiä tavoitteita ja arvoja;

Taloudellinen hyöty

26.  korostaa, että nykyisissä epävakaissa taloudellisissa oloissa ei saa laiminlyödä investointeja varhaiskasvatukseen; korostaa, että jäsenvaltioiden olisi kohdennettava varhaiskasvatuspalveluihin riittävästi resursseja;

27.  toteaa jälleen, että varhaiskasvatukseen tehdyistä panostuksista on osoitettu olevan taloudellista ja yhteiskunnallista hyötyä, sillä ne ovat esimerkiksi lisänneet verotuloja työvoiman lisääntyessä ja vähentäneet tulevia terveydenhuoltokustannuksia, rikollisuutta ja epäsosiaalista käyttäytymistä; korostaa, että ennaltaehkäisy on tehokkaampaa ja tulee halvemmaksi kuin puuttuminen ongelmiin myöhemmässä vaiheessa;

28.  toteaa, että laadukas varhaiskasvatus voi osaltaan vähentää koulunkäynnin keskeyttämistä ja vähäosaisten sosiaaliryhmien lasten oppimisvaikeuksia sekä näistä johtuvaa sosiaalista eriarvoisuutta, ja toteaa, että kaikki nämä seikat vaikuttavat koko yhteiskuntaan; panee merkille, että vaarassa ovat erityisesti vähäosaisten yhteiskuntaryhmien nuoret;

29.  korostaa, että laadukkaat varhaiskasvatuspalvelut täydentävät eivätkä niinkään korvaa vahvaa sosiaalihuoltojärjestelmää, sillä niihin kuuluu monenlaisia köyhyyttä lievittäviä välineitä; kehottaa jäsenvaltioita puuttumaan yhteiskunnassa esiintyvään köyhyyteen;

Työntekijät ja laadukkaat palvelut

30.  korostaa, että esikouluikä on lapsen tunne-elämän ja sosiaalisen kehityksen kannalta tärkein vaihe ja että esikouluikäisten parissa työskentelevillä henkilöillä on sen vuoksi oltava asianmukainen pätevyys; korostaa, että lapsen hyvinvointi ja turvallisuus on äärimmäisen tärkeää henkilöstön palvelukseen ottamisessa;

31.  katsoo, että varhaiskasvatuksessa aloitettujen ohjelmien myönteiset vaikutukset säilyvät vain, jos varhaiskasvatusta seuraa laadukas perus- ja toisen asteen koulutus;

32.  katsoo, että pienten lasten parissa toimivilla pätevillä ja hyvin koulutetuilla työntekijöillä on suurin vaikutus varhaiskasvatuspalvelujen laatuun, ja pyytää sen vuoksi jäsenvaltioita parantamaan ammattitaitoa ottamalla käyttöön varhaiskasvattajien tunnustetut pätevyysvaatimukset; toteaa, että laatuun voivat vaikuttaa myös muut tekijät, kuten työntekijöiden määrä suhteessa lasten määrään, ryhmäkoot ja opetussuunnitelmat;

33.  pitää tärkeänä, että lisätään varhaiskasvattajien ja peruskoulun opettajien välisiä yhteyksiä ja menetelmien vaihtoa ja että keskitytään oppimismenetelmien jatkuvuuteen;

34.  kehottaa jäsenvaltioita luomaan mekanismeja, joilla voidaan arvioida varhaiskasvatuspalvelujen saavutuksia ja varmistaa laatuvaatimusten noudattaminen, jotta voidaan parantaa varhaiskasvatuspalveluja;

35.  vaatii, että eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen täytäntöönpanon yhteydessä otetaan huomioon koulutuksen laatu ja sitä myötä oppimistulokset; kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan jatkuvaa täydennyskoulutusta varhaiskasvattajille, jotta he voivat parantaa ja päivittää erityisvalmiuksiaan;

36.  kannustaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikki pätevät varhaiskasvattajat saavat mieluiten samansuuruisen palkan kuin perusasteen opettajat;

37.  pyytää jäsenvaltioita puuttumaan hoitotyön sukupuolistumisen ongelmaan toteuttamalla toimintalinjoja, joiden tarkoituksena on lisätä varhaiskasvattajiksi opiskelevien miesten määrää;

Tutkimus ja parhaiden käytäntöjen vaihto

38.  toteaa, että vaikka eräistä jäsenvaltioista on saatavana pieniä lapsia koskevaa empiiristä tietoa (jota ovat keränneet esimerkiksi National Association for the Education of Young Children, UNICEF, International Early Years Education Journal ja OECD), lisää tietoa ja tietämystä lasten kehityksestä tarvitaan edelleen; pyytää lisäämään tutkimusta kaikkialla EU:ssa ja vaihtamaan tuloksia EU:n laajuisesti sekä ottamaan huomioon jäsenvaltioiden kulttuurisen monimuotoisuuden;

39.  pitää valitettavana, että EU:n rakennerahastovaroja ja Comenius-ohjelman kaltaisia järjestelyjä, joiden avulla kasvattajat voivat osallistua EU:n laajuiseen vaihtoon, ei käytetä riittävästi; pyytää jäsenvaltioita tiedottamaan tällaisista järjestelyistä ja rahastoista varhaiskasvattajien keskuudessa;

40.  pitää myönteisenä komission varhaiskasvatustiedonannossaan esittämää aikomusta käyttää avointa koordinointimenetelmää tehokkaiden toimintamallien kartoituksessa ja levittämisessä ja suosittelee, että jäsenvaltiot tekisivät yhteistyötä ja vaihtaisivat parhaita käytäntöjä, jotta voidaan parantaa varhaiskasvatuksen nykyisiä ohjelmia;

o
o   o

41.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 327, 24.11.2006, s. 45.
(2) EUVL C 339, 14.12.2010, s. 1.
(3) EUVL C 135, 26.5.2010, s. 2.
(4) EUVL C 301, 11.12.2009, s. 5.
(5) EUVL C 119, 28.5.2009, s. 2.
(6) EUVL C 319, 13.12.2008, s. 20.
(7) EUVL C 8 E, 14.1.2010, s. 12.
(8) EUVL C 117 E, 6.5.2010, s. 59.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö