Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon YK:n pääsihteerin asiantuntijaryhmän 31. maaliskuuta 2011 julkistaman raportin vastuunkannosta Sri Lankassa,

–  ottaa huomioon YK:n pääsihteerin 25. huhtikuuta 2011 antaman lausuman asiantuntijaryhmän Sri Lankaa koskevan raportin julkistamisesta,

–  ottaa huomioon yleissopimukset, joiden osapuoli Sri Lanka on ja joiden mukaan väitetyt kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja ihmisoikeuslainsäädännön loukkaukset on tutkittava ja niistä vastuulliset on asetettava syytteeseen,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Euroopan unionin puolesta 1. heinäkuuta 2010 antaman julkilausuman YK:n asiantuntijaryhmän nimittämisestä tutkimaan vastuukysymyksiä Sri Lankassa,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / korkean edustajan 10. toukokuuta 2011 antaman julkilausuman YK:n pääsihteerin asiantuntijaryhmän laatimasta, vastuuta Sri Lankassa koskevasta raportista,

–  ottaa huomioon 5. helmikuuta 2009(1), 12. maaliskuuta 2009(2) ja 22. lokakuuta 2009(3) antamansa päätöslauselmat Sri Lankasta,

–  ottaa huomioon neljännen Geneven yleissopimuksen toisen lisäpöytäkirjan kansainvälistä luonnetta vailla olevien aseellisten selkkausten uhrien suojelemisesta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan 5 kohdan,

A.  toteaa, että pitkään Sri Lankassa jatkunut selkkaus päättyi toukokuussa 2009, kun Tamil Eelamin vapautuksen tiikerit -ryhmä (LTTE) antautui ja sen johtaja kuoli; toteaa, että konfliktien päättyessä monia srilankalaisia oli joutunut siirtymään muualle maan sisällä etenkin maan pohjoisosassa,

B.  toteaa, että selkkauksen viimeisinä kuukausina kiivaat taistelut siviilien asuttamilla alueilla aiheuttivat arviolta tuhansien siviilien kuoleman ja loukkaantumisen,

C.  toteaa, että 23. toukokuuta 2009, jolloin Ban Ki-moon vieraili Sri Lankassa vähän konfliktin päättymisen jälkeen, presidentti Mahinda Rajapaksa ja Ban Ki-moon antoivat yhteisen lausuman, jossa YK:n pääsihteeri korosti vastuunkantoprosessin tärkeyttä ja Sri Lankan hallitus suostui toimiin sotalakien rikkomista koskevien väitteiden tutkimiseksi,

D.  toteaa, että 15. toukokuuta 2010 Sri Lankan hallitus nimitti kahdeksanjäsenisen sovintokomission (Lessons Learned and Reconciliation Commission) tutkimaan Sri Lankassa helmikuun 2002 ja toukokuun 2009 välillä sattuneita tapahtumia vastuunkannon, oikeuden ja sovinnon takaamiseksi maassa,

E.  panee merkille, että 22. kesäkuuta 2010 YK:n pääsihteeri ilmoitti häntä avustavan neuvoa-antavan asiantuntijaryhmän nimittämisestä käsittelemään vastuunkantoa liittyen väitettyihin kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja ihmisoikeuslainsäädännön loukkauksiin Sri Lankan konfliktin loppuvaiheessa,

F.  toteaa, että 25. huhtikuuta 2011 julkaistun YK:n raportin mukaan on uskottavia todisteita siitä, että sekä hallituksen joukot että tamilitiikerit suorittivat sotilaallisia toimia jättäen räikeästi huomiotta siviilien suojelun, oikeudet, hyvinvoinnin ja hengen ja rikkoen kansainvälisen oikeuden normeja,

G.  panee merkille, että kansainvälinen yhteisö kehotti konfliktin loppuvaiheessa toistuvasti Sri Lankan hallitusta sallimaan kansainvälisten tarkkailijoiden pääsyn maahan seuraamaan siviiliväestön humanitaarista tilannetta taistelujen keskellä,

H.  panee merkille myös ryhmän toteamuksen, jonka mukaan Sri Lankan toimet lähes kaksi vuotta konfliktin päättymisen jälkeen jäävät selvästi puutteellisiksi vastuuta koskeviin kansainvälisiin normeihin nähden,

1.  on huolissaan YK:n raportissa esitettyjen väitteiden vakavuudesta; korostaa, että näitä väitteitä ja niihin liittyvää vastuuta on käsiteltävä asianmukaisesti, ennen kuin Sri Lankassa voidaan saavuttaa pysyvä sovinto;

2.  toteaa, että asiantuntijaryhmä löysi uskottavia tietoja, jotka osoittautuessaan oikeiksi todistavat, että sekä Sri Lankan hallitus että LTTE syyllistyivät useisiin kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön vastaisiin vakaviin loukkauksiin, joista osaa voidaan pitää sotarikoksina ja rikoksina ihmisyyttä vastaan;

3.  pitää myönteisenä YK:n pääsihteerin aloitetta asiantuntijaryhmän nimittämisestä tutkimaan vastuunkantoa Sri Lankassa liittyen väitettyihin kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja ihmisoikeuslainsäädännön loukkauksiin aseellisen selkkauksen loppuvaiheessa;

4.  pitää myönteisenä Ban Ki-moonin päätöstä julkaista raportti 25. huhtikuuta 2011;

5.  korostaa, että ihmisoikeuksiin ja vastuuseen liittyvä sitoutuminen oli keskeinen kysymys Sri Lankan presidentin ja YK:n pääsihteerin 23. toukokuuta 2009 esittämässä yhteisessä lausumassa;

6.  pitää myönteisenä YK:n pääsihteerin päätöstä vastata myönteisesti ryhmän suositukseen, jonka mukaan tutkittaisiin YK:n toimia liittyen sen humanitaarisen ja suojelutehtävän toteuttamiseen Sri Lankan sodan aikana ja etenkin konfliktin loppuvaiheessa; panee merkille asiantuntijaryhmän esittämän suosituksen, että YK:n pääsihteerin olisi välittömästi perustettava riippumaton kansainvälinen mekanismi, mutta huomauttaa, että pääsihteerin saamien neuvojen mukaan tämä edellyttää isäntämaan suostumusta tai jäsenvaltioiden päätöstä jollakin sopivalla hallitustenvälisellä foorumilla;

7.  katsoo, että Sri Lankan oikeuden ja sovinnon nimissä YK:n asiantuntijaryhmän raportissa esitetyt väitteet edellyttävät täyttä puolueetonta ja avointa tutkintaa; kannustaa Sri Lankan hallitusta vastamaan rakentavasti asiantuntijaryhmän suosituksiin;

8.  on hyvin huolissaan oikeuslaitoksen riippumattomuuden puutteesta, sillä oikeuslaitos voisi täydentää riippumatonta tutkintaelintä; kehottaa Sri Lankan hallitusta takaamaan oikeudenmukaisen tilanteen palauttamiseen tähtäävän ja rankaisemiseen perustuvan oikeuden;

9.  kehottaa Sri Lankan hallitusta sen kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti ja maan sisäisen vastuunkannon tehostamiseksi edistämään jo toteutettuja toimia kattavan sovinnon aikaansaamiseksi;

10.  antaa tässä suhteessa tunnustuksen sille, että Sri Lankan hallitus on perustanut sovintokomission; kehottaa sovintokomissiota ottamaan YK:n raportti tarkoin huomioon; panee merkille, että sovintokomissiolla on valta pyytää tekemiensä havaintojen perusteella Sri Lankan yleistä syyttäjää käynnistämään rikosoikeudenkäynnin;

11.  pyytää sekä LTTE:tä että Sri Lankan hallitusta kantamaan vastuunsa kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja ihmisoikeuslainsäädännön väitetyistä loukkauksista;

12.  kehottaa Sri Lankan hallitusta toteuttamaan ryhmän suositukset aloittaen kiireellisistä toimista ja käynnistämään välittömästi todellisen tutkinnan kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja ihmisoikeuslainsäädännön loukkauksista, joihin aseellisen selkkauksen kummankin osapuolen väitetään syyllistyneen;

13.  kehottaa komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, neuvostoa ja komissiota tukemaan lisätoimia, joilla vahvistetaan Sri Lankan vastuunkantoprosessia ja tuetaan YK:n raporttia;

14.  kehottaa Sri Lankan hallitusta käsittelemään aktiivisesti maan tamilikansalaisten todellisia poliittisia, taloudellisia ja sosiaalisia ongelmia ja etuja; kehottaa vastaavasti Sri Lankan hallitusta ryhtymään aktiivisiin toimiin poliittiseen vallansiirtoon liittyen ja kannustamaan tamilien palkkaamista valtion palvelukseen sekä poliisi- ja asevoimiin niin, että tamilit tuntevat olonsa turvatuksi ja katsovat tamilitiikereiden tappion vapautukseksi sekä voivat odottaa hyvää tulevaisuutta ja hyvinvointia yhtäläisin ehdoin singaleesiväestöä edustavien kansalaisten kanssa;

15.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille sekä Sri Lankan presidentille, hallitukselle ja parlamentille.

(1) EUVL C 67 E, 18.3.2010, s. 141. (2) EUVL C 87 E, 1.4.2010, s. 127. (3) EUVL C 265 E, 30.9.2010, s. 29.