Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon kansainvälisen arvopaperimarkkinavalvojien yhteisön (IOSCO) maaliskuussa 2009 julkaiseman muistion ”International cooperation in oversight of credit rating agencies”,

–  ottaa huomioon yhteisen foorumin (Joint Forum) kesäkuussa 2009 julkaiseman raportin ”Stocktaking on the use of credit ratings”,

–  ottaa huomioon finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän G20-ryhmän johtajille 25. syyskuuta 2009 antaman raportin ”Improving financial regulation”,

–  ottaa huomioon Kansainvälisen valuuttarahaston 29. lokakuuta 2010 antaman raportin ”Global Financial Stability Report: Sovereigns, Funding and Systemic Liquidity”,

–  ottaa huomioon G20-ryhmän Toronton huippukokouksessa 26. ja 27. kesäkuuta 2010 antaman julkilausuman,

–  ottaa huomioon finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän 27. lokakuuta 2010 antaman raportin ”Principles for reducing reliance on CRA ratings”,

–  ottaa huomioon komission 5. marraskuuta 2010 käynnistämän julkisen kuulemisen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A7-0081/2011),

A.  toteaa pitävänsä myönteisenä luottoluokituslaitosten sääntelyyn liittyvää työtä globaalilla, kansainvälisellä ja unionin tasolla,

B.  ottaa huomioon, että luottoluokituslaitosten on tarkoitus olla tiedonvälittäjiä, jotka vähentävät informaation epäsymmetrisyyttä pääomamarkkinoilla ja helpottavat pääsyä maailmanlaajuisille markkinoille, vähentävät informaation kustannuksia ja laajentavat potentiaalisten luotonottajien ja sijoittajien määrää, mikä lisää markkinoiden likviditeettiä ja avoimuutta ja auttaa löytämään oikean hinnan,

C.  ottaa huomioon, että luottoluokituslaitoksille on nyt annettu lainsäädännössä toinen tehtävä, jota voidaan kutsua ”sertifioinniksi” ja joka ilmentää sitä, että luokitukset ovat yhä tiiviimpi osa lakisääteisiä pääomavaatimuksia,

D.  katsoo, että rahoitusalan toimijat ovat luottaneet liikaa luottoluokituslaitosten arviointikykyyn,

E.  ottaa huomioon, että luottoluokituslaitokset antavat luokituksia kolmelle eri sektorille, julkiselle sektorille, yrityksille ja strukturoiduille rahoitusvälineille, ja että luottoluokituslaitokset vaikuttivat merkittävästi finanssikriisin puhkeamiseen, kun ne myönsivät strukturoiduille rahoitusvälineille virheellisiä luokituksia, joita piti laskea keskimäärin kolmesta neljään pykälää kriisin aikana,

F.  ottaa huomioon, että asetus (EY) N:o 1060/2009 oli ensimmäinen reaktio finanssikriisiin ja siinä käsitellään jo kiireellisimpiä kysymyksiä ja asetetaan luottoluokituslaitokset valvonnan ja sääntelyn alaisiksi; ottaa kuitenkin huomioon, ettei siinä puututa kaikkiin perusongelmiin ja itse asiassa siinä luodaan uusia pääsyn esteitä,

G.  toteaa, että sääntelyvarmuuden puuttuminen tällä alalla vaarantaa EU:n finanssimarkkinoiden moitteettoman toiminnan, ja edellyttää sen vuoksi, että komissio selvittää asianmukaisesti uuden kehyksen puutteet, ennen kuin se ehdottaa uusia muutoksia asetukseen (EY) N:o 1060/2009, ja että se tekee vaikutustenarvioinnin kaikista näiden puutteiden korjaamiseksi saatavilla olevista vaihtoehdoista ja myös mahdollisista uusista säädösehdotuksista,

H.  toteaa, että luottoluokitusalalla on monia ongelmia, joista suurimpia ovat kilpailun puute, harvojen toimijoiden hallinnassa olevat rakenteet sekä seurattavuuden ja avoimuuden puute; katsoo, että hallitsevien luottoluokituslaitosten ongelmana on erityisesti maksumalli ja että sääntelyjärjestelmän keskeinen ongelma on liiallinen luottaminen ulkoisiin luottoluokituksiin,

I.  katsoo, että kilpailua voitaisiin parhaiten tehostaa luomalla sääntely-ympäristö, jossa edistetään tehokkaasti markkinoille pääsyä, ja analysoimalla perusteellisemmin nykyisiä markkinoille pääsyn esteitä ja muita kilpailuun vaikuttavia tekijöitä,

J.  ottaa huomioon, että hyvinä aikoina markkinatoimijat erehtyvät helposti siitä, mikä on luottoluokitusten taustalla oleva metodologia ja niiden tarkoitus, tai eivät piittaa siitä, että niiden tarkoituksena on luottoriskin todennäköisyyden selvittäminen,

K.  ottaa huomioon, että euron kriisin viimeaikaiset vaiheet ovat tuoneet esiin valtioiden velkaluokituksen merkittävän aseman sekä sen, että luokitusten lakisääteinen käyttö on epäjohdonmukaista ja myötäsyklistä,

L.  katsoo, että luokitusten riippumattomuus markkinoista ja poliittisesta puuttumisesta on erittäin tärkeää ja se on taattava mahdollisesti syntyvistä uusista rakenteista ja liiketoiminnan malleista riippumatta talouden ohjaamisen ja stressitestien yhteydessä,

M.  toteaa, että luokitukset voivat muuttua ja muuttuvatkin riskiprofiilin perusluonteisten mukautusten tai uusien tietojen seurauksena, mutta ne olisi suunniteltava siten, että ne ovat vakaita eivätkä vaihtele markkinatunnelmien perusteella,

N.  toteaa, että Basel II -järjestelmä on johtanut liialliseen riippuvuuteen ulkoisista luokituksista, jolloin pankit ovat joissakin tapauksissa päättäneet olla toteuttamatta riippumattomia arviointeja riskeistään,

O.  ottaa huomioon, että luottoluokituslaitoksia koskevassa Yhdysvaltain uudessa sääntelyssä (nk. Dodd-Frank Act) on vähennetty lakisääteistä riippuvuutta luottoluokituslaitosten arvioista,

Makrotaso: rahoitusmarkkinoiden sääntely
Liiallinen riippuvuus luokituksista

1.  ottaa huomioon, että luottoluokitusten käyttö on muuttunut siten, että liikkeeseenlaskijalle annetaan luokitus, jotta se saa suosituimmuuskohtelun sääntelyjärjestelmässä, eikä siksi, että se pääsisi globaaleille pääomamarkkinoille, ja katsoo, että globaalin rahoitusalan sääntelyjärjestelmän liiallista riippuvuutta ulkoisista luottoluokituksista on tämän vuoksi vähennettävä mahdollisimman paljon ja realistisessa aikataulussa;

2.  katsoo, että on vähennettävä kilpailun vääristymistä, joka aiheutuu siitä yleisestä käytännöstä, että luottoluokituslaitokset arvioivat markkinatoimijoita ja saavat niiltä samanaikaisesti toimeksiantoja;

3.  hyväksyy finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän lokakuussa 2010 vahvistamat periaatteet, joissa annetaan yleisiä ohjeita siitä, miten vähennetään riippuvuutta ulkoisista luottoluokituksista, ja pitää myönteisenä komission julkista kuulemista, joka alkoi marraskuussa 2010; pyytää komissiota tarkastelemaan, käyttävätkö jäsenvaltiot luokituksia sääntelytarkoituksiin ja miten ne niitä käyttävät, jotta voidaan vähentää rahoitusalan sääntelyjärjestelmän yleistä liiallista riippuvuutta niistä;

4.  huomauttaa, että Basel-sääntelykehyksen standardimenetelmä on puutteellinen, sillä se mahdollistaa rahoituslaitosten lakisääteisten pääomavaatimusten vahvistamisen ulkoisten luottoluokitusten perusteella; katsoo, että on tärkeää luoda pääoman riittävyyttä koskeva kehys, jonka avulla voidaan tehostaa sisäistä riskinarviointia, parantaa tällaisen riskinarvioinnin valvontaa ja lisätä luottojen kannalta tärkeiden tietojen saatavuutta; tukee tässä suhteessa sisäisten luottoluokitusten menetelmän (IRB) käytön lisäämistä, kunhan se on luotettava ja turvallinen ja rahoituslaitoksen koko, kapasiteetti ja ammattimaisuus mahdollistavat asianmukaisen riskinarvioinnin; katsoo, että tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamiseksi on tärkeää, että sisäisissä malleissa noudatetaan EU:n sääntelyssä vahvistettuja parametreja ja että ne todennetaan tehokkaan valvonnan avulla; toteaa kuitenkin samalla, että pienempien, vähemmän ammattimaisten ja kapasiteetiltaan pienempien toimijoiden pitäisi voida käyttää ulkoisia luokituksia, jos sisäinen luottoriskin arviointi ei ole toteuttamiskelpoinen, kunhan ne täyttävät asianmukaista huolellisuutta (due diligence) koskevat vaatimukset;

5.  huomauttaa, että tältä osin on tärkeää seurata Basel III -kehyksen tilannetta ja meneillään olevaa vakavaraisuusdirektiivien neljännen muutospaketin laadintaa;

6.  katsoo, että sijoittajille on tarpeen antaa jälleen mahdollisuus suorittaa omia huolellisuusvelvoitteen mukaisia tarkastuksiaan ennakkoehtona sille, että voidaan lisätä omien sisäisten luottoriskin arviointimallien käyttöä; ehdottaa, että pankit ja muut rahoitusalan toimijat käyttäisivät asianmukaisia sisäisiä riskinarviointeja selvästi nykyistä useammin;

7.  korostaa, ettei markkinatoimijoiden pitäisi sijoittaa strukturoituihin tai muihin tuotteisiin, jos ne eivät voi itse arvioida niihin sisältyvää luottoriskiä, tai vaihtoehtoisesti että niiden olisi käytettävä korkeinta riskipainotusta;

8.  pyytää Euroopan keskuspankkia ja kansallisia keskuspankkeja tarkastelemaan uudelleen ulkoisten luokitusten käyttöään ja kehottaa niitä vahvistamaan asiantuntemustaan, jotta ne voivat laatia omia mallejaan, joiden avulla arvioidaan likviditeettiä lisäävien operaatioiden vakuutena olevien vakuuskelpoisten omaisuuserien luottokelpoisuutta, sekä vähentämään ulkoisten luokitusten käyttöä;

9.  pyytää komissiota arvioimaan tarkoin mahdollista vaihtoehtoisten välineiden käyttöä luottoriskin arviointiin;

Valvontaviranomaisten valmiuksien parantaminen

10.  on tietoinen eturistiriidasta, joka liittyy siihen, että markkinatoimijat laativat sisäisiä luottoriskiarvioita omia lakisääteisiä pääomavaatimuksiaan varten, ja pitää siksi tarpeellisena lisätä sisäisten mallien asianmukaisuuden seurantaan, arviointiin ja valvontaan sekä toiminnan vakauden valvontaa koskevien toimien toteuttamiseen liittyviä valvontaviranomaisten vastuuta, valmiuksia, toimivaltaa ja resursseja; katsoo, että jos valvontaviranomainen ei pysty arvioimaan sisäistä mallia asianmukaisesti sen monimutkaisuuden vuoksi, tällaista mallia ei voida hyväksyä sääntelyssä käytettäväksi; katsoo, että myös riippumattomiin akateemisiin arvioihin käytettävien oletusten avoimuudella on tässä oma osuutensa;

11.  toteaa, että jotta Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) voisi tehokkaasti käyttää valvontavaltuuksiaan, sillä olisi oltava oikeus suorittaa ennalta ilmoittamattomia tutkimuksia ja paikalla tehtäviä tarkastuksia; huomauttaa, että käyttäessään valvontavaltuuksiaan Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi varattava henkilöille, joita menettely koskee, tilaisuus esittää huomautuksensa, jotta kunnioitettaisiin kyseisten henkilöiden puolustautumisoikeuksia;

Tasapuoliset toimintaedellytykset

12.  korostaa luottoluokitusalan globaalia luonnetta ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään yhdessä muiden G20-maiden kanssa korkeimpiin normeihin perustuvaa globaalia toimintamallia niin luottoluokituslaitoksia koskevassa sääntelyssä kuin toiminnan vakauden valvontaa ja markkinoita koskevassa sääntelyssä luokitusten osalta, jotta voidaan vähentää liiallista riippuvuutta ulkoisista luottoluokituksista ja jotta säilytetään tasapuoliset toimintaedellytykset ja estetään sääntelyn katvealueiden hyväksikäyttö mutta pidetään kuitenkin markkinat avoimina;

13.  pitää kilpailun lisäämistä, avoimuuden edistämistä ja tulevaa maksumallia tärkeimpinä tehtävinä, kun taas luottoluokituslaitoksen alkuperän olisi oltava toissijainen seikka;

14.  toteaa jälleen, että asetuksessa (EY) N:o 1060/2009 säädetään kahdesta järjestelmästä, joilla käsitellään kolmansissa maissa tehtyjä ulkoisia luottoluokituksia ja että vahvistamisjärjestelmän tarkoituksena oli sallia kolmansissa maissa tehtyjen luottoluokitusten, joita ei katsottu vastaaviksi, käyttäminen Euroopan unionissa edellyttäen, että vahvistavalle luottoluokituslaitokselle asetettiin selkeä vastuu;

Välitaso: alan rakenne
Kilpailu

15.  korostaa, että alan lisääntynyt kilpailu ei välttämättä merkitse luokitusten entistä parempaa laatua, ja toistaa, että kaikkien luottoluokituslaitosten on noudatettava riippumattomuuden, tietojen julkistamisen ja avoimuuden sekä eturistiriitojen hallinnan suhteen tiukimpia normeja asetuksen (EY) N:o 1060/2009 vaatimusten mukaisesti, jotta voidaan taata luokitusten laatu ja välttää parhaan luokituksen etsintä;

Euroopan luottoluokitussäätiö

16.  pyytää komissiota toteuttamaan yksityiskohtaisen vaikutustenarvioinnin ja toteutettavuustutkimuksen sellaisen täysin riippumattoman Euroopan luottoluokitussäätiön kustannuksista, hyödyistä ja mahdollisesta hallintorakenteesta, jonka asiantuntemus kattaisi kaikki kolme luokitusalaa; katsoo, että komission olisi harkittava käynnistysvaiheen rahoituskustannuksien kattavan säätiön ensimmäiset kolme ja enintään viisi toimintavuotta ja kustannuksia on arvioitava tarkoin; korostaa, että tähän mahdollisesti liittyvät säädösehdotukset on laadittava erittäin huolellisesti, jotta niistä ei koidu haittaa kahdelle rinnakkaiselle poliittiselle aloitteelle, eli luokituksia koskevan liiallisen riippuvuuden vähentämiselle ja uusien luottoluokituslaitosten markkinoille pääsyn edistämiselle;

17.  pyytää komissiota esittämään 9 kohdassa tarkoitetun työn yhteydessä yksityiskohtaisen vaikutustenarvioinnin, toteutettavuusanalyysin ja kustannusarvion tähän tarvittavasta rahoituksesta; on vahvasti sitä mieltä, että rahoituskustannukset eivät missään tapauksissa saa tulla veronmaksajien kannettaviksi, ja katsoo, ettei lisärahoitusta pidä antaa ja että uuden Euroopan luottoluokitussäätiön pitäisi olla täysin omavarainen niin, että se rahoittaisi itse oman budjettinsa käynnistysvaiheen jälkeen;

18.  katsoo, että uuden säätiön uskottavuuden varmistamiseksi sen johdon, henkilöstön ja hallintorakenteen on oltava täysin riippumattomia ja itsenäisiä, eli niitä eivät saa sitoa jäsenvaltioista, komissiosta ja kaikista muista julkisista elimistä sekä rahoitusalalta ja muista luottoluokituslaitoksista tulevat ohjeet ja niiden on toimittava muutetun asetuksen (EY) N:o 1060/2009 mukaisesti;

19.  pyytää komissiota suorittamaan yksityiskohtaisen tutkimuksen tällaisen Euroopan luottoluokituslaitosten verkoston kustannuksista, hyödyistä ja hallintorakenteesta ja tarkastelemaan samalla myös, miten kansallisella tasolla toimivia luottoluokituslaitoksia voitaisiin kannustaa osallistumaan kumppanuuksiin tai yhteisiin verkostoihin, jotta ne voivat hyödyntää olemassa olevia resursseja ja henkilövoimavaroja, jolloin ne mahdollisesti voivat kattaa laajemman alan ja kilpailla kansainvälisesti toimivien luottoluokituslaitosten kanssa; ehdottaa, että komissio tutkisi tapoja tukea luottoluokituslaitosten verkkoa, mutta katsoo, että tällaisen verkon pitäisi olla alan itsensä ajama aloite;

20.  pitää mahdollisena, että tällaisen verkoston perustamista on alussa tuettava, mutta katsoo, että verkoston olisi oltava omavarainen ja kannattava ja katettava menonsa omista tuloistaan; pyytää komissiota arvioimaan käynnistysvaiheen rahoituksen tarpeen ja potentiaaliset rahoitustavat sekä hankkeen mahdolliset oikeudelliset rakenteet;

21.  katsoo, että komission olisi harkittava ja arvioitava myös aidosti riippumattoman eurooppalaisen luottoluokituslaitoksen perustamista; kehottaa komissiota tarkastelemaan erityisesti tällaisen henkilöstöä, jonka olisi oltava ehdottomasti riippumaton, sekä laitoksen rahoitusta, jonka olisi tultava yksityiseltä rahoitussektorilta;

Tietojen ilmoittaminen ja tiedonsaanti

22.  katsoo, että luottoluokitusten tarkoituksena on oltava lisätä markkinoille annettavia tietoja siten, että sijoittajat saavat johdonmukaisen arvion luottoriskeistä eri aloilla ja eri maissa; pitää tärkeänä huolehtia siitä, että käyttäjät voivat valvoa luottoluokituslaitoksia paremmin, ja tähdentää tässä yhteydessä niiden toiminnan avoimuuden lisäämisen keskeistä merkitystä;

23.  huomauttaa, että strukturoiduista rahoitusvälineistä on annettava enemmän tuotetietoa, jotta sijoittajat voivat arvioida riskejä asianmukaisesti ja täyttää huolellisuus- ja luottamusvelvollisuutensa sekä tehdä tietoon perustuvia päätöksiä; katsoo, että ammattimaisten sijoittajien pitäisi voida antaa luotoille luokitus, jonka perusteella ne voivat sitten arvioida arvopaperistetun tuotteen riskin; tukee EKP:n ja muiden tahojen nykyisiä aloitteita, joiden mukaan strukturoiduista rahoitusvälineistä annettaisiin tässä suhteessa entistä enemmän tietoja; kehottaa komissiota arvioimaan tarvetta lisätä tietojen esittämistä kaikkien rahoitusvälineisiin kuuluvien tuotteiden osalta;

24.  huomauttaa, että luokitustoimintansa lisäksi useimmat luottoluokituslaitokset laativat erilaisia tulevaisuudennäkymiä, arviointeja, varoituksia ja seurantaraportteja, joilla on merkittävä vaikutus markkinoihin; katsoo, että ne olisi julkistettava ennalta määrättyjen, avoimuuden ja luottamuksellisuuden varmistavien kriteereiden ja menettelyiden mukaisesti;

25.  pyytää komissiota ehdottamaan direktiivin 2003/71/EY ja direktiivin 2004/109/EY tarkistamista, jotta varmistetaan, että strukturoiduista rahoitusvälineistä on entistä laajemmin saatavilla riittävän tarkkaa ja täydellistä tietoa;

26.  katsoo tässä yhteydessä olevan keskeisen tärkeää, että mahdollisissa tulevissa toimenpiteissä tietosuojanäkökohdat on otettu täysimääräisesti huomioon;

27.  pohtii, kannattaisiko liikkeeseenlaskijat velvoittaa keskustelemaan strukturoidun rahoitusvälineen sisällöstä ja sen perustana olevasta menetelmästä kolmannen osapuolen kanssa, joka on laatimassa joko tilaamatonta luottoluokitusta tai sisäistä riskinarviointia;

28.  toistaa muutetun asetuksen (EY) N:o 1060/2009 johdanto-osan 5 kappaleessa komissiolle asetetun vaatimuksen, joka koskee tietojen avoimuutta; pyytää komissiota suorittamaan tarvittavan analyysin, jotta tulos ja mahdolliset lainsäädännön muutokset voidaan esittää parlamentille ja neuvostolle osana komission parhaillaan suorittamaa asetuksen (EY) N:o 1060/2009 uudelleentarkastelua;

29.  panee merkille luottoluokituslaitoksia koskevien asetusten muutospaketissa avoimuuden ja ilmoittamisvelvollisuuden osalta otetut edistysaskeleet; rohkaisee komissiota toteuttamaan näitä asetuksia koskevan vaikutustenarvioinnin sen jälkeen, kun luottoluokituslaitosten rekisteröintiprosessi on saatettu päätökseen, jotta selviää, millä aloilla tiedotuksen lisääminen tulevaisuudessa voi hyödyttää käyttäjiä;

30.  kehottaa sen ohella, että luokitusprosessin ja siihen liittyvän sisäisen tarkastuksen avoimuutta lisätään, EU:n valvontaviranomaisia tiukentamaan luottoluokituslaitoksiin kohdistamaansa valvontaa sekä kansallisia valvontaviranomaisia valvomaan perusteellisemmin, miten rahoituslaitokset käyttävät luokituksia ja ovat niistä riippuvaisia;

Kaksi pakollista luokitusta

31.  katsoo, että komission olisi harkittava, olisiko joissakin tilanteissa asianmukaista käyttää kahta pakollista luokitusta esimerkiksi strukturoitujen rahoitusvälineiden ja sääntelytarkoituksiin käytettävien ulkoisten luottoluokitusten yhteydessä ja olisiko kaikkein konservatiivisinta eli heikointa ulkoista luottoluokitusta pidettävä viitteenä sääntelyn yhteydessä; pyytää komissiota esittämään kahden pakollisen luottoluokituksen mahdollista käyttöä koskevan vaikutustenarvioinnin;

32.  katsoo, että liikkeeseenlaskijan olisi vastattava kummankin luokituksen kustannuksista ja että ensimmäinen ulkoinen luokitus olisi annettava liikkeeseenlaskijan itse valitseman luottoluokituslaitoksen tehtäväksi, jolloin toisen ulkoisen luokituksen osalta olisi harkittava useita eri toimeksiantovaihtoehtoja, kuten sitä, että Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen (EAMV) antaa sen tehtäväksi erityisten, määritettyjen ja objektiivisten perusteiden pohjalta ottaen huomioon aiemmat tulokset ja tukien uusien luottoluokituslaitosten perustamista niin, että samalla vältetään kilpailun vääristyminen;

33.  huomauttaa, että sääntelijä ei voi määrätä hyvää mainetta, vaan jokainen uusi luottoluokituslaitos hyväksytään vain, jos se saa hankittua uskottavuutta;

Valtioiden velkaluokitukset

34.  on tietoinen siitä, että markkinatoimijat eivät pidä herkästi muuttuvista luottoluokituksista, koska luokitusten muuttamisesta aiheutuu paljon kustannuksia (kun niiden perusteella tehdään myynti- tai ostopäätöksiä); katsoo kuitenkin, että luokitukset ovat näin ollen todennäköisemmin myötäsyklisiä ja yleensä jäljessä rahoitusmarkkinoiden kehityksestä;

35.  panee merkille, että luottoluokituslaitosten on sovellettava selkeitä kriteereitä maiden toimintaa luokitellessaan, ja on tietoinen siitä, että lopullinen luokitus ei ole näiden tekijöiden mekaanisen painottamisen tulos; pyytää alaa tekemään selkoa siitä, mitä menetelmiä ja arviointeja käytetään valtioiden velkaluokitusten kalibroimiseen, ja selittämään poikkeamat näistä mallien tuottamista luokituksista ja merkittävien kansainvälisten rahoituslaitosten laatimista ennusteista;

36.  panee merkille, että IMF:n mukaan jopa liki 70 prosenttia luottoriskinvaihtosopimusten (CDS) kurssieroista saattaa johtua luokituksista; on huolestunut luokitusten mahdollisista myötäsyklisistä vaikutuksista ja vaatii kiinnittämään erityistä huomiota näihin arkaluonteisiin kysymyksiin;

37.  katsoo, että jotta voidaan vaimentaa luokitusten muutosten hintoihin ja kurssieroihin aiheuttamia negatiivisia ”jyrkännevaikutuksia”, olisi osto- ja myyntipäätökset aukottomasti luokituksiin sitova sääntö poistettava;

38.  katsoo, että koska melkein kaikki tiedot valtionveloista ovat julkisesti saatavilla, kyseisiin tietoihin pitäisi voida tutustua helpommin, yhdenmukaisemmin ja vertailukelpoisemmin, jotta suurempia ja ammattimaisempia markkinatoimijoita kannustetaan käyttämään omaa harkintaa valtionvelkojen luottoriskin arvioinnissa;

39.  katsoo, että ottaen huomioon valtionvelkojen luottoluokitusten mahdolliset markkinavaikutukset, olisi tällä alalla lisättävä päätöksiin liittyvien menetelmien ja perusteiden avoimuutta sekä luottoluokituslaitosten vastuuta; kehottaa tarkastelemaan, voitaisiinko tällaiseen luokitukseen ottaa mukaan tuleva eurooppalainen säätiö ja tuleva riippumaton eurooppalainen luottoluokituslaitos;

40.  kannattaa sitä, että luottoluokituslaitosten soveltamista menetelmistä, malleista ja keskeisistä luokitusoletuksista julkistetaan enemmän tietoja ja selityksiä, pitäen mielessä myös ne koko järjestelmää koskevat vaikutukset, jotka valtionvelan luokituksen alentaminen voi aiheuttaa;

Euroopan luottoluokitusindeksi (EURIX)

41.  pitää arvokkaana asiana, että voimassa olevien, valtuutettujen luottoluokituslaitosten laatimien ulkoisten luottoluokitusten keskiarvosta on saatavilla julkista tietoa; ehdottaa näin ollen, että otetaan käyttöön Euroopan luottoluokitusindeksi (EURIX), joka sisältää kaikki markkinoilla saatavilla olevat rekisteröityjen luottoluokituslaitosten laatimat luokitukset;

Mikrotaso: liiketoimintamalli
Maksumallit

42.  tukee alan erilaisten maksumallien olemassaoloa, mutta korostaa eturistiriitoihin liittyviä riskejä, joita on käsiteltävä asianmukaisin avoimin ja sääntelyllisin keinoin niin, ettei vaadita noudattamaan mallia, joka ei ole perusteltavissa; pyytää komissiota esittämään äskettäisen kuulemisen pohjalta ehdotuksia vaihtoehtoisiksi toteuttamiskelpoisiksi maksumalleiksi, joissa sekä liikkeeseenlaskijat että käyttäjät ovat mukana; pyytää komissiota tässä suhteessa kiinnittämään erityistä huomiota ”sijoittaja maksaa” -mallin mahdolliseen käyttöön sekä sen etuihin ja haittoihin, jotta vähennettäisiin luokituksiin liittyvien eturistiriitojen vaaraa;

43.  katsoo, että luottoluokituslaitosten hyvä hallinto on keskeisen tärkeää luokitusten laadun varmistamiseksi, ja vaatii luottoluokituslaitoksilta ehdotonta avoimuutta soveltamistaan hallintojärjestelyistä;

Yksityisoikeudellinen ja yleinen vastuu

44.  korostaa, että EAMV vastaa sen täytäntöönpanosta ja valvonnasta, että luottoluokituslaitokset noudattavat asetusta (EY) N:o 1060/2009; katsoo, että jos luottoluokituksia tehdään sääntelytarkoituksessa, niitä ei pitäisi luokitella pelkiksi lausunnoiksi ja että luottoluokituslaitosten olisi oltava vastuussa niiden pohjana olevan menettelyn johdonmukaisesta soveltamisesta; suosittelee siksi, että luottoluokituslaitosten yksityisoikeudellinen vastuu vakavista laiminlyönneistä ja virheellisestä toiminnasta määritetään yhdenmukaisella tavalla koko EU:ssa ja että komissio määrittäisi keinot, joilla tällainen vastuu voidaan kirjata jäsenvaltioiden yksityisoikeuteen;

45.  huomauttaa, että lopullinen vastuu sijoituspäätöksestä on rahoitusmarkkinoiden toimijalla eli varainhoitajalla, rahoituslaitoksella tai ammattimaisella sijoittajalla; toteaa, että vastuullisuutta parantaa entisestään myös luottoluokituslaitoksia koskevien asetusten muutospaketissa perustettu keskusrekisteri (CEREP), jossa julkistetaan vakiomuotoisia tietoja EU:ssa rekisteröityjen luottoluokituslaitosten antamien luokitusten tuloksista, minkä avulla sijoittajat voivat tehdä omat arvionsa tietyistä luottoluokituslaitoksista ja näin aiheuttaa entistä enemmän maineeseen kohdistuvaa painetta; katsoo, että sijoittajilla olisi oltava tehokkaita ja asianmukaisen viranomaisvalvonnan alaisia riskinhallintavalmiuksia;

46.  ehdottaa, että kukin rekisteröity luottoluokituslaitos tarkastelee vuosittain aiempaa luottoluokitustoimintaansa ja kokoaa arviointitiedot vastuuraporttiin valvontaviranomaista varten; ehdottaa, että EAMV tarkastaa säännöllisesti vastuuraportteja pistokokein varmistaakseen luottoluokitusten korkean laatutason;

o
o   o

47.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille parlamenteille.