Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Lissabonin sopimuksen ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan, jotka tulivat voimaan 1. joulukuuta 2009,

–  ottaa huomioon 8. lokakuuta 2010 julkaistun komission tiedonannon järkevästä sääntelystä Euroopan unionissa (KOM(2010)0543),

–  ottaa huomioon 9. syyskuuta 2010 antamansa päätöslauselman paremmasta säädöskäytännöstä – Euroopan komission 15. vuosikertomus toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan 9 kohdan mukaisesti(1),

–  ottaa huomioon 21. lokakuuta 2008 antamansa päätöslauselman paremmasta säädöskäytännöstä 2006 – kertomus toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden sekä niiden soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan 9 artiklan mukaisesti(2),

–  ottaa huomioon 4. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman paremmasta säädöskäytännöstä 2005: toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden soveltamista koskevan pöytäkirjan 9 artiklan mukaisesti – (13. kertomus)(3),

–  ottaa huomioon 10. heinäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman lainsäädännöstä johtuvien hallintokustannusten vähentämisestä(4),

–  ottaa huomioon 16. toukokuuta 2006 antamansa päätöslauselman paremmasta säädöskäytännöstä 2004: toissijaisuusperiaatteen soveltaminen – 12. vuosikertomus(5),

–  ottaa huomioon 20. huhtikuuta 2004 antamansa päätöslauselman yhteisön lainsäädännön ja kuulemismenettelyjen vaikutusten arvioinnista(6),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 16. joulukuuta 2003 tekemän toimielinten välisen sopimuksen paremmasta lainsäädäntötyöstä,

–  ottaa huomioon vaikutustenarviointia koskevan toimielinten yhteisen lähestymistavan, josta parlamentti, neuvosto ja komissio sopivat marraskuussa 2005,

–  ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen N:o 3/2010,

–  ottaa huomioon tulokset teettämästään tutkimuksesta, joka koskee vaikutustenarviointia EU:n jäsenvaltioissa,

–  ottaa huomioon 15. tammikuuta 2009 päivätyt komission ohjeet vaikutustenarvioinnista liitteineen (SEC(2009)0092),

–  ottaa huomioon 5. kesäkuuta 2002 julkaistun komission tiedonannon vaikutustenarvioinnista (KOM(2002)0276),

–  ottaa huomioon parlamentin ja komission 20. lokakuuta 2010 tekemän puitesopimuksen,

–  ottaa huomioon 28. lokakuuta 2010 julkaistun komission tiedonannon ”Globalisaation aikakauden yhdennetty teollisuuspolitiikka: Kilpailukyky ja kestävyys keskeiselle sijalle” (KOM(2010)0614),

–  ottaa huomioon vaikutustenarviointilautakunnan vuoden 2010 kertomuksen, joka julkaistiin 24. tammikuuta 2011 (SEC(2011)0126),

–  ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan puheenjohtajan 16. marraskuuta 2010 päivätyn kirjeen, joka koski 20 viikon äitiysloman vaikutustenarvioinnista saatuja kokemuksia,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisen valiokunnan mietinnön ja talous- ja raha-asioiden valiokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan sekä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnot (A7-0159/2011),

A.  ottaa huomioon, että vaikutustenarviointi merkitsee lainsäädäntötyön odotettavissa olevien vaikutusten järjestelmällistä punnitsemista,

B.  katsoo, että avoimen, selkeän, tehokkaan ja laadukkaan sääntely-ympäristön luomisen olisi oltava Euroopan unionin politiikan ensisijainen tavoite,

C.  katsoo, että vaikutustenarviointi edistää yhteisön lainsäädännön laadun yleistä parantamista paremman lainsäädäntötyön hengessä,

D.  katsoo, että voimassa olevan unionin lainsäädännön täytäntöönpanossa ilmenevät ongelmat johtuvat muun muassa puutteellisesti laadituista lainsäädäntöteksteistä ja että kaikki eurooppalaiseen lainsäädäntötyöhön osallistuvat elimet kantavat tästä yhteisen vastuun,

E.  ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksessa on monialaisia sosiaalisia lausekkeita ja ympäristölausekkeita (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 9 ja 11 artikla), jotka on otettava huomioon unionin politiikan ja toiminnan määrittelyssä ja täytäntöönpanossa ja jotka edellyttävät kaikkien lainsäädäntöehdotusten sosiaalisten vaikutusten ja ympäristövaikutusten perusteellista analysointia,

F.  katsoo, että uusien säädöstekstien hyväksymisessä ja nykyisten säädöstekstien yksinkertaistamisessa ja uudistamisessa sovellettava vaikutustenarviointi parantaa yhteiskunnallisten, taloudellisten, ekologisten ja terveydellisten vaikutusten sekä yhteensopivuutta perusoikeuksien kanssa koskevaa arviointia ja saattaa edistää byrokratian purkamista ja varmistaa EU:n politiikan eri alojen johdonmukaisuuden pyrittäessä saavuttamaan Eurooppa-neuvoston asettamat kaikkia politiikan aloja koskevat tavoitteet,

G.  ottaa huomioon, että komissio pitää vaikutustenarviointilautakuntaa riippumattomana, vaikka se kuuluu komission puheenjohtajan alaisuuteen ja koostuu usean eri pääosaston korkeista virkamiehistä ja vaikka sen puheenjohtajana toimii komission apulaispääsihteeri; ottaa huomioon, että tämä johtaa tietojen systemaattiseen vääristymiseen ja näin rikotaan tarvittavaa tasapuolisuutta,

H.  toteaa kannattaneensa toistuvasti riippumattoman vaikutustenarvioinnin toteuttamista Euroopan unionissa,

I.  katsoo, että komission toteuttamat vaikutustenarvioinnit eivät ole tasalaatuisia ja että ne on tarkoitettu pikemminkin lainsäädäntöehdotuksen perusteluun kuin tosiasioiden objektiiviseen tarkasteluun,

J.  katsoo, että vaikutustenarviointeja voidaan käyttää luomaan tarpeetonta byrokratiaa, joka vaikeuttaa unionin lainsäädännön ja toimintalinjojen kehittämistä tai voimaantuloa,

K.  toteaa, että parlamentti, neuvosto ja komissio ovat sitoutuneet 16. joulukuuta 2003 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa, marraskuussa 2005 sovitussa vaikutustenarviointia koskevassa toimielinten yhteisessä lähestymistavassa sekä parlamentin ja komission 20. lokakuuta 2010 tekemässä puitesopimuksessa parempaa lainsäädäntötyötä koskevan esityslistan laatimiseen ja että tämä päätöslauselma sisältää konkreettisia ehdotuksia vaikutustenarvioinnin parantamiseksi,

L.  ottaa huomioon, että komissio noudattaa teollisuuspolitiikassaan uudenlaista lähestymistapaa, jossa analysoidaan perusteellisesti kaikkien poliittisten ehdotusten vaikutuksia talouteen ja sen kilpailukykyyn,

Yleiset vaatimukset Euroopan tasolla tehtävästä vaikutustenarvioinnista

1.  korostaa, että vaikutustenarviointi on tärkeä apuväline järkevän ja paremman lainsäädäntötyön toteuttamiseksi koko poliittisen syklin aikana ja että unionin lainsäädäntövallan käyttäjien olisi tulevaisuudessa hyödynnettävä sitä enemmän voidakseen arvioida paremmin toimintavaihtoehtojensa taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristöä ja terveyttä koskevia seurauksia sekä niiden vaikutuksia kansalaisten perusoikeuksiin pitäen mielessä, että yhtenä kriteerinä on kustannus-hyötyanalyysi;

2.  pitää järkevää sääntelyä koskevaa tiedonantoa myönteisenä ja korostaa, että vaikutustenarviointien olisi oltava keskeisessä asemassa koko poliittisen syklin ajan aina lainsäädännön suunnittelemisesta sen voimaan saattamiseen, arviointiin ja tarkistamiseen; korostaa huolellisesti harkitun ja kaikki tiedot sisältävän päätöksenteon merkitystä lainsäädäntöehdotusten laatimisvaiheessa, koska tämä voi sekä parantaa tulosten laatua että lyhentää lainsäädäntöprosessin kestoa;

3.  korostaa, että perusteellisten vaikutustenarviointien tekeminen on ennakkoedellytys laadukkaalle lainsäädäntötyölle ja säädösten moitteettomalle saattamiselle osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä samoin kuin niiden soveltamiselle ja täytäntöönpanolle;

4.  korostaa, että vaikutustenarviointi ei voi missään tapauksessa korvata poliittista keskustelua ja lainsäädäntövallan käyttäjien demokraattista päätöksentekoprosessia, koska se palvelee ainoastaan poliittisen päätöksen asiapitoista valmistelua;

5.  korostaa, että vaikutustenarviointi on toteutettava politiikan kehittämisen varhaisvaiheissa; tähdentää, että sen olisi oltava aina täydellisen riippumatonta ja perustuttava mahdollisten vaikutusten harkittuun ja objektiiviseen analyysiin;

6.  painottaa, että lainsäädäntövallan käyttäjät ovat sitoutuneet parempaa lainsäädäntöä koskevan toimielinten välisen sopimuksen mukaisesti tekemään vaikutustenarviointeja ennen merkittävien muutosten hyväksymistä pitäessään sitä aiheellisena ja tarpeellisena lainsäädäntömenettelyssä;

7.  pitää kaikkia asianomaisia politiikan aloja edustavien ulkoisten asiantuntijoiden sekä kaikkien sidosryhmien mukaan ottamista vaikutustenarviointiin hyödyllisenä ja tarpeellisena, jotta voidaan varmistaa riippumattomuus ja objektiivisuus; korostaa tässä yhteydessä julkisen kuulemisen ja riippumattoman vaikutustenarvioinnin välisiä perustavanlaatuisia eroja; muistuttaa, että Euroopan unionin toimielinten olisi edelleen huolehdittava vaikutustenarvioinnin lopullisista tuloksista ja sen laadun valvonnasta, jotta voidaan varmistaa samojen laadukkaiden standardien noudattaminen;

8.  kannattaa mahdollisimman suurta avoimuutta vaikutustenarvioinnin laatimisen suhteen, mukaan luettuna ehdotettua lainsäädäntöä koskevien kattavien etenemissuunnitelmien julkaiseminen varhaisessa vaiheessa sen varmistamiseksi, että kaikki sidosryhmät saavat yhdenvertaisesti tietoja lainsäädäntöprosessista; katsoo siksi, että komission nykyistä kuulemisprosessin kestoa olisi jatkettava 12 viikkoon;

9.  katsoo, että kun julkishallinto tai siitä riippuvaiset yritykset tukevat hankkeita tai lainsäädäntöä, asianomainen hallintoelin ei saa hyväksyä hankkeiden tai lainsäädännön vaikutustenarviointia;

10.  pitää olennaisena, että jäsenvaltiot tutkivat vaikutustenarviointeja tarkoin ennalta arvioidakseen ehdotetun lainsäädännön vaikutuksia kansallisiin lakeihin ja julkisen sektorin politiikkoihin; edellyttää, että jälkikäteisarviointia on lisättävä ja että on vielä harkittava pakollisten vastaavuustaulukkojen laatimista sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot ovat panneet EU:n lainsäädännön täytäntöön asianmukaisesti ja että lainsäädännöllä on saavutettu siinä asetetut tavoitteet;

11.  pitää vaikutustenarviointia sopivana välineenä tutkittaessa komission ehdotusten asianmukaisuutta ja erityisesti toissijaisuusperiaatteen ja suhteellisuusperiaatteen noudattamista; katsoo, että sen avulla voidaan myös selittää molemmille lainsäätäjille ja suurelle yleisölle entistä selvemmin syitä, jotka ovat vaikuttaneet tietyn toimen valitsemiseen;

12.  korostaa, että hyvän vaikutustenarvioinnin avainelementtejä ovat ongelmien tunnistaminen, asianomaisten osapuolten kuuleminen, saavutettavien tavoitteiden määritteleminen ja strategisten toimintavaihtoehtojen laatiminen;

13.  pitää tärkeänä, että uusista lainsäädäntöehdotuksista teetetään aina vaikutustenarviointi; huomauttaa, että yhteisön oikeuden yksinkertaistamiseen ja tarkistamiseen, delegoituihin säädöksiin ja täytäntöönpanosäädöksiin voidaan tarvittaessa soveltaa SEUT-sopimuksen 290 tai 291 artiklan säännöksiä;

14.  katsoo, että vaikutustenarviointi on ”elävä asiakirja” ja että se on osa lainsäädäntöprosessia; korostaa, että menettelyn on oltava tarpeeksi joustava, jotta uusia vaikutustenarviointeja voidaan tehdä lainsäädäntöprosessin aikana;

15.  kehottaa ottamaan vaikutustenarvioinnissa yhtenäistä lähestymistapaa koskevan periaatteen mukaisesti huomioon lukuisia kriteereitä eikä keskittymään pelkästään kustannus-hyötyanalyysiin, jotta lainsäädäntövallan käyttäjät saavat mahdollisimman kattavan käsityksen asiasta; muistuttaa tässä yhteydessä 16. joulukuuta 2003 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa ja vuoden 2005 yhteisessä lähestymistavassa tarkoitetuista taloudellisista, yhteiskunnallisista ja ekologisista näkökulmista, jotka on koottava arvioinnissa yhteen; korostaa tässä yhteydessä, että on varmistettava Euroopan unionin politiikkojen ja toimien johdonmukaisuus kaikki tavoitteet huomioon ottaen ja annetun toimivallan periaatetta noudattaen, kuten SEUT-sopimuksen 7 artiklassa määrätään;

16.  kehottaa toteuttamaan vaikutustenarvioinnissa aina kustannus-hyötyanalyysin, eli tarkastamaan menoja aiheuttavien ohjelmien ja toimenpiteiden kustannustehokkuuden, sekä kartoittamaan pk-yrityksiin mahdollisesti kohdistuvia vaikutuksia; edellyttää tässä yhteydessä, että vuoden 2008 eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevassa aloitteessa tarkoitettuja pk-yrityksiä koskevia testejä sovelletaan asianmukaisesti; muistuttaa tässä yhteydessä, että jokaista pk-yritystä kuormittavaa säädöstä kohden olisi arvioitava huolellisesti olemassa olevaa lainsäädäntöä pyrkien vähentämään sääntelystä pk-yrityksille aiheutuvaa kokonaiskuormitusta;

17.  kehottaa analysoimaan vaikutustenarvioinnissa intensiivisesti kaikkia uusia poliittisia ehdotuksia, joilla on tuntuvia vaikutuksia teollisuuden kilpailukykyyn; edellyttää lisäksi, että EU-säädösten vaikutuksia Euroopan talouden kilpailukykyyn arvioidaan myös jälkikäteen; muistuttaa, että myös komissio on tarkastellut tällaista menettelyä tiedonannossaan, joka koskee globalisaation aikakauden yhdennettyä teollisuuspolitiikkaa;

18.  korostaa, että on otettava oppia nykyisen lainsäädännön jälkiarvioinneista ja EU:n tuomioistuimen asiaa koskevasta oikeuskäytännöstä ja että on käytävä kunnollinen keskustelu tietyillä politiikan aloilla tarjolla olevista strategisista vaihtoehdoista, ennen kuin ehdotetaan uutta lainsäädäntöä;

19.  kehottaa tarkastelemaan Euroopan tason vaikutustenarvioinnissa myös sitä, millaista kustannussäästöinä ilmenevää eurooppalaista lisäarvoa eurooppalainen ratkaisu tuottaa tai mitä lisäkustannuksia jäsenvaltioille aiheutuu, jos eurooppalaiseen ratkaisuun ei päästä;

20.  katsoo, että vaikutustenarvioinneissa olisi otettava huomioon myös vaikutukset EU:n talouskumppanuuksiin sekä vaikutukset, jotka aiheutuvat siitä, että tietty eurooppalainen standardi valitaan jonkin kansainvälisen standardin asemesta;

21.  korostaa, että vaikutustenarvioinnissa on harkittava täysipainoisesti lainsäädäntövallan käyttäjien tarjolla olevia vaihtoehtoja ja että siinä olisi analysoitava vakavasti myös sitä vaihtoehtoa, että mitään toimia ei toteuteta;

22.  korostaa, että vaikutustenarviointi ei saa johtaa byrokratian lisääntymiseen ja lainsäädäntömenettelyjen tarpeettomaan pitkittymiseen; katsoo kuitenkin, että vaikutustenarviointiin on varattava riittävästi aikaa luotettavien tulosten aikaansaamiseksi; korostaa tässä yhteydessä, että vaikutustenarviointia ei saa väärinkäyttää epätoivottujen säädösten käsittelyn jäädyttämiseen; kehottaa siksi luomaan tekniset ja hallinnolliset edellytykset sille, että vaikutustenarviointi voidaan toteuttaa pikaisesti ja ajankohtaisesti esimerkiksi hyödyntämällä puitesopimusten kaltaisia välineitä, nopeuttamalla tarjouskilpailuja ja optimoimalla omien resurssien käyttö;

23.  kehottaa parhaita käytänteitä koskevan lähestymistavan hengessä turvautumaan vaikutustenarviointia jo vuosien ajan tehneistä maista saatuihin kokemuksiin, jotta vaikutustenarviointia voidaan parantaa Euroopan unionin tasolla;

24.  kehottaa pitämään vaikutustenarvioinnin ajan tasalla koko lainsäädäntöprosessin ajan, jotta prosessissa tehtävät muutokset voidaan ottaa huomioon;

25.  korostaa, että vaikutustenarviointi on tehtävä sekä ennen lainsäädäntötekstin hyväksymistä (ex ante) että erityisesti lainsäädäntötekstin hyväksymisen jälkeen (ex post); muistuttaa tämän olevan tarpeen, jotta voidaan paremmin arvioida, onko tiettyä normia koskevat tavoitteet todella saavutettu ja missä määrin säädöstä on mukautettava tai onko se pidettävä ennallaan; korostaa kuitenkin, että jälkikäteen tehtävä arviointi ei saisi koskaan syrjäyttää komission velvollisuutta ”perussopimusten valvojana” seurata tehokkaasti ja oikea-aikaisesti sitä, kuinka jäsenvaltiot soveltavat unionin lainsäädäntöä;

26.  korostaa komission ensisijaista vastuuta ehdotustensa laadukkaista vaikutustenarvioinneista, kun komissio käyttää perussopimuksen mukaista aloiteoikeuttaan;

Potentiaalinen parantaminen komission tasolla

27.  myöntää, että komission vaikutustenarvioinnin laatu on kohentunut viime vuosina, mutta sitä on parannettava edelleen;

28.  viittaa tässä yhteydessä vuonna 2006 perustettuun komission vaikutustenarviointilautakuntaan, joka vastaa komission oman vaikutustenarvioinnin jatkokehittämisestä;

29.  korostaa, että lautakunnan jäsenten riippumattomuus on pelkästään muodollista, koska komission puheenjohtaja nimittää heidät ja he ottavat tältä ohjeita, joten kyse ei ole todellakaan mistään täydellisestä riippumattomuudesta; edellyttää siksi, että Euroopan parlamentti ja neuvosto valvovat lautakunnan jäseniä ennen heidän nimittämistään ja että lautakunnan jäsenten velvollisuus ottaa vastaan ohjeita komission puheenjohtajalta poistetaan; korostaa, että lautakunnan ja asiantuntijoiden toiminnan olisi kuuluttava julkisiin tehtäviin, joihin sovelletaan mahdollisimman suurta avoimuutta, jotta heidän riippumattomuutensa voidaan todentaa käytännössä;

30.  kehottaa lisäksi ottamaan lautakunnan toimintaan mukaan kaikkia sidosryhmiä edustavien alojen asiantuntijoita; edellyttää, että nämä asiantuntijat ovat komission ulkopuolisia ja että he eivät ota vastaan ohjeita;

31.  kehottaa ottamaan Euroopan parlamentin ja etenkin sen kulloinkin asiasta vastaavat valiokunnat esimerkiksi tiedottamisen ja määräaikaisraporttien avulla hyvissä ajoin ja kattavasti mukaan koko vaikutustenarviointiprosessiin ja lautakunnan toimintaan; kehottaa komissiota laatimaan parlamentille ja neuvostolle kahdesta neljään sivun mittaisen tiivistelmän täydestä vaikutustenarvioinnista ja tarvittaessa selvityksen, miksi vaikutustenarviointia ei ole tehty, kun komissio toimittaa lainsäädäntöehdotuksen, jotta voidaan todentaa, että kaikkia relevantteja kysymyksiä on käsitelty vaarantamatta itse arvioinnin riippumattomuutta;

32.  toteaa, että komission olisi vaikutustenarviointeja laatiessaan kuultava myös jäsenvaltioita, koska jäsenvaltioiden on myöhemmin saatettava direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä ja koska kansalliset viranomaiset yleensä tietävät paremmin, miten säädökset toimivat käytännössä;

33.  painottaa, että EU:n toimielimet ja jäsenvaltiot jakavat edelleen vastuun täydelliseen ja puolueettomaan vaikutustenarviointiin perustuvasta järkevästä sääntelystä ja että komission on siksi myös otettava huomioon Euroopan parlamentilta, alueiden komitealta, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealta ja jäsenvaltioilta saamansa palaute;

34.  muistuttaa, että alustavat tulokset on aina arvioitava ulkoisesti ennen vaikutustenarvioinnin lopullista hyväksymistä; kehottaa asettamaan tulokset julkisesti saataville;

35.  muistuttaa Euroopan tilintarkastustuomioistuimen arvostelleen sitä, että komissio vie toisinaan lainsäädäntöaloitteita eteenpäin, vaikka vaikutustenarviointia ei ole vielä tehty; panee lisäksi merkille arvostelun, että kaikkiin toimintavaihtoehtoihin ei kiinnitetä yhtä paljon huomiota; korostaa, että vaikutustenarvioinnissa on harkittava täysipainoisesti kaikkia toimintavaihtoehtoja;

36.  vaatii avoimuuden lisäämistä siten, että julkaistaan tiedot kaikista asiantuntijoista ja muista vaikutustenarviointiin osallistuneista sekä heidän sidonnaisuuksistaan antamansa ilmoitukset;

37.  kehottaa julkisten kuulemisten yhteydessä tiedottamaan eturyhmille ajoissa kaavaillusta kuulemisen järjestämisestä; kehottaa lisäksi huolehtimaan, että etujärjestöillä on julkisissa kuulemisessa tilaisuus kommentoida vaikutustenarviointia ajoissa ennen kunkin komission ehdotuksen julkaisemista;

38.  edellyttää, että komission käyttämän tietomateriaalin on oltava luotettavaa ja vertailukelpoista;

39.  kehottaa komissiota tarkastelemaan vaikutustenarvioinneissa järjestelmällisesti lakiehdotuksista aiheutuvaa hallinnollista kuormitusta ja ilmoittamaan aina selkeästi, mikä tutkituista vaihtoehdoista vähentää eniten hallinnollista kuormitusta tai lisää vähiten byrokratiaa;

40.  muistuttaa, että on haitallista esittää vaikutustenarvioinnin tulokset samaan aikaan kuin itse lainsäädäntöehdotus, koska silloin vaikutelmaksi jää, että vaikutustenarviointi palvelee lähinnä komission ehdotuksen oikeuttamista; kannattaa siksi asiakirjojen varhaista julkistamista lainsäädäntöprosessin jokaisessa vaiheessa, mukaan luettuna komission lopullisten vaikutustenarviointien julkaiseminen, sellaisina kuin ne ovat lautakunnan hyväksyminä, ennen sisäisen lausuntokierroksen käynnistymistä;

41.  ehdottaa, että kaikki komission lopulliset vaikutustenarvioinnit olisi julkaistava komission erillisessä julkaisusarjassa, jotta niihin voidaan viitata helposti ja jotta kansalaiset voivat hakea niitä tarkoitukseen luodulla verkkosivustolla;

42.  edellyttää, että komissio arvioi jälkikäteen jo hyväksyttyjä säädöksiä; toistaa kuitenkin, että jälkikäteisen arvioinnin ei pitäisi koskaan korvata komission velvollisuutta valvoa, miten jäsenvaltiot soveltavat unionin lainsäädäntöä;

43.  kehottaa komissiota ottamaan kattavasti kantaa parlamentin toteuttamiin vaikutustenarviointeihin;

Potentiaalinen parantaminen Euroopan parlamentin tasolla

44.  kehottaa valiokuntiaan hyödyntämään johdonmukaisemmin jo käytössä olevia välineitä parlamentin oman vaikutustenarvioinnin toteuttamiseksi; muistuttaa, että vaikutustenarviointien laatimiselle on olemassa oma budjettikohtansa; pitää parlamentin tekemään vaikutustenarviointiin turvautumista erityisen tärkeänä, kun alkuperäiseen ehdotukseen on tehty mittavia muutoksia;

45.  muistuttaa lisäksi, että vaikutustenarvioinnin ei tarvitse välttämättä merkitä pitkällistä selvitystä, vaan se voidaan toteuttaa myös suppeampien selvitysten, työpajojen ja asiantuntijoiden kuulemisten avulla;

46.  katsoo, että parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselmiin olisi sisällytettävä järjestelmällisesti vakiolauseke, jossa viitataan siihen, että on otettava huomioon EU:n kaikkien toimielinten tekemät vaikutustenarvioinnit kyseisen lainsäädännön saralla;

47.  huomauttaa, että parlamentilla ja sen valiokunnilla on jo nyt käytettävissään mekanismeja komission tekemien vaikutustenarviointien tarkastelemiseksi; katsoo, että jos parlamentti esittelisi vaikutustenarvioinnin kulloinkin asiasta vastaavalle valiokunnalle, se olisi arvokas lisä parlamentin tekemän tarkastelun kannalta; toteaa, että tarkasteluun voidaan käyttää myös muita muotoja, kuten täydentäviä vaikutustenarviointeja, perusteellisempia analyyseja, ulkoisten asiantuntijoiden toteuttamia komission vaikutustenarviointien tarkastuksia ja riippumattomien asiantuntijoiden kanssa järjestettäviä erityistapaamisia; korostaa tässä yhteydessä, että sen omien erikoisalayksiköiden työtä olisi kehitettävä johdonmukaisemmin;

48.  korostaa, että parlamentin omaa vaikutustenarviointia voidaan pitää komission vaikutustenarviointia oikaisevana elementtinä;

49.  edellyttää komission vaikutustenarvioinnin järjestelmällistä ja mahdollisimman aikaista käsittelyä parlamentin ja etenkin valiokuntien tasolla;

50.  tähdentää, että parlamentin omaa vaikutustenarviointia koskeva päätös on tehtävä asiasta vastaavassa valiokunnassa esittelijän myötävaikutuksella; kehottaa muuttamaan työjärjestystä siten, että valiokunta voi tehdä vaikutustenarvioinnin, jos neljäsosa sen jäsenistöstä niin vaatii;

51.  kannustaa kaikkia valiokuntiaan järjestämään ennen lainsäädäntöehdotuksen käsittelyä komission kanssa perusteellisen keskustelun vaikutustenarvioinnista;

52.  korostaa, että vaikutustenarvioinnilla on merkitystä myös parlamentaarisessa lainsäädäntöprosessissa; kannustaa tarkastelemaan vaikutustenarvioinnin mahdollisuutta kaikissa lainsäädäntömenettelyn vaiheissa, jos kyse on merkittävistä tarkistuksista; muistuttaa, että tämä ei saa johtaa pitkiin viivästymisiin;

53.  pyytää lisäksi, että yksittäiset Euroopan parlamentin jäsenet voisivat pyytää pienimuotoisia selvityksiä, jotta he saisivat relevantteja tietoja tai tilastoja parlamentaariseen toimintaansa liittyviltä aloilta, ja ehdottaa, että Euroopan parlamentin kirjasto voisi tehdä tällaisia selvityksiä nykyisen toimenkuvansa täydennyksenä;

54.  kehottaa siksi parlamenttia hyväksymään kirjastoaan koskevia suunnitelmia näiden palvelujen järjestämiseksi jäsenilleen; korostaa, että kaikkien suunnitelmien olisi perustuttava parlamentin kirjastojen sekä jäsenvaltioiden parlamenttien kirjastojen parhaisiin käytänteisiin ja että suunnitelmat olisi toteutettava tiukkoja sääntöjä noudattaen ja täydessä yhteistyössä tutkimustehtäviä hoitavien yksiköiden kanssa;

Itsenäisen rakenteen luominen Euroopan parlamentin tekemää vaikutustenarviointia varten ja laajempi näkökulma

55.  korostaa yhtenäisen vaikutustenarviointia koskevan mekanismin merkitystä oman politiikkansa laadun ja johdonmukaisuuden kannalta;

56.  edellyttää siksi laaja-alaisen vaikutustenarviointiprosessin kehittämistä Euroopan parlamentissa; ehdottaa tässä yhteydessä vaikutustenarviointia koskevan yhteisen menettelyn perustamista kaikkien valiokuntien soveltaman yhteisen järjestelmän ja metodiikan perusteella;

57.  kehottaa uskomaan tämän tehtävän itsenäiselle rakenteelle, joka hyödyntää parlamentin omia resursseja, kuten kirjastoja ja erikoisalayksiköitä, ja ottaa mukaan ulkopuolisia asiantuntijoita, kuten kansallisista vaikutustenarviointilaitoksista lähetettyjä virkamiehiä, tekemään tilapäisesti yksilöllisiä vaikutustenarviointeja ja jonka olisi oltava vastuussa Euroopan parlamentille jäsenistä koostuvan valvontalautakunnan välityksellä;

58.  edellyttää tarvittavan hallinnollisen infrastruktuurin luomista tätä varten ja varmistamaan, että sillä ei ole talousarviovaikutuksia vaan käytetään jo olemassa olevia resursseja;

59.  korostaa, että pitkällä aikavälillä olisi pyrittävä vaikutustenarviointia koskevaan toimielinten yhteiseen lähestymistapaan; muistuttaa, että jo 16. joulukuuta 2003 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa ja marraskuussa 2005 sovitussa toimielinten yhteisessä lähestymistavassa määrätään toimielinten yhteisestä metodiikasta vaikutustenarvioinnin suhteen;

60.  pitää valitettavana, että komissio suhtautuu tällä haavaa torjuvasti ajatukseen, että toimielimet soveltaisivat samaa lähestymistapaa vaikutustenarviointiin;

61.  toteaa, että neuvosto ei ole toistaiseksi tehnyt juurikaan vaikutustenarviointeja; kehottaa siksi neuvostoa tehostamaan vaikutustenarviointien käyttöä edellä mainitun toimielinten yhteisen lähestymistavan mukaisesti, jotta se voi laadullisesti parantaa osallistumistaan eurooppalaiseen lainsäädäntötyöhön; korostaa, että täydelliseen ja objektiiviseen vaikutustenarviointiin perustuva järkevä sääntely pysyy Euroopan unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden yhteisellä vastuulla;

o
o   o

62.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0311. (2) EUVL C 15 E, 21.1.2010, s. 16. (3) EUVL C 187, 24.7.2008, s. 67. (4) EUVL C 175 E, 10.7.2008, s. 124. (5) EUVL C 297 E, 7.12.2006, s. 128. (6) EUVL C 104 E, 30.4.2004, s. 146.