Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. maaliskuuta 2011 vuoden 2012 talousarviomenettelyn suuntaviivoista, pääluokka I – Euroopan parlamentti, pääluokka II – Neuvosto, pääluokka IV – Tuomioistuin, pääluokka V – Tilintarkastustuomioistuin, pääluokka VI – Euroopan talous- ja sosiaalikomitea, pääluokka VII – Alueiden komitea, pääluokka VIII – Euroopan oikeusasiamies, pääluokka IX – Euroopan tietosuojavaltuutettu, pääluokka X – Euroopan ulkosuhdehallinto (2011/2017(BUD))

P7_TA(2011)0088 A7-0049/2011

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan,

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(1),

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen omien varojen järjestelmästä 7. kesäkuuta 2007 tehdyn neuvoston päätöksen 2007/436/EY, Euratom(2),

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25. kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002(3),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2009 ja tarkastettujen toimielinten vastaukset(4),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 23 artiklan 7 kohdan ja 79 artiklan,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A7-0049/2011),

A.  ottaa huomioon, että EU:n nykyinen rahoitus- ja taloustilanne sekä yhteiskunnallinen tilanne edellyttävät toimielimiltä laadukkaita ja tehokkaita vastauksia ja toimielinten on otettava käyttöön tiukkoja hallintomenettelyjä, jotta saadaan aikaan säästöjä,

B.  katsoo, että toimielimille olisi annettava riittävästi resursseja mutta nykyisessä taloustilanteessa näiden resurssien hallinnan olisi oltava kurinalaista ja tehokasta,

C.  toteaa, että vuotuisen menettelyn tässä vaiheessa parlamentti odottaa muiden toimielinten ennakkoarvioita ja oman puhemiehistönsä ehdotuksia vuoden 2012 talousarvioksi,

D.  katsoo, että budjettivaliokunnan ja puhemiehistön on erityisen suotavaa jatkaa tiiviimpää yhteistyötään, jota tehdään vuoden 2012 talousarviomenettelyssä neljättä vuotta,

E.  ottaa huomioon, että työjärjestyksen 23 artiklan mukaan puhemiehistön vastuulle kuuluu ratkaista parlamentin sisäistä organisaatiota koskevat taloudelliset, organisatoriset ja hallinnolliset kysymykset ja budjettivaliokunnan vastuulle kuuluu laatia parlamentin ennakkoarvioesitys tuloista ja menoista vuotuisessa menettelyssä,

F.  ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksen voimaantulon vaikutuksen otsakkeeseen 5 pitäisi tasaantua vuonna 2012, vaikka esimerkiksi ulkosuhdehallinnon vaikutusta on vielä tällä hetkellä vaikea arvioida määrällisesti,

G.  ottaa huomioon, että Kroatian on tarkoitus liittyä unioniin vuonna 2013 ja että laajentuminen vaikuttaa vuoden 2012 talousarvioon ja etenkin uusiin jäseniin sekä henkilöstön palvelukseen ottamiseen liittyviin määrärahoihin,

H.  ottaa huomioon, että budjettivallan käyttäjä on viime vuosina sitoutunut hallintomenojen maltilliseen käyttöön, mikä on jättänyt huomattavasti liikkumavaraa otsakkeen 5 ylärajaan nähden,

I.  ottaa huomioon, että monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeen 5 enimmäismäärä EU:n vuoden 2012 talousarviossa on 8 754 miljoonaa euroa (mikä merkitsee 340 miljoonan euron eli 4 prosentin kasvua vuodesta 2011, ottaen huomioon 2 prosentin inflaation),

J.  ottaa huomioon, että parlamentti on lainsäädäntövallan käyttäjänä päättänyt sovittaa mielekkäällä tavalla yhteen henkilöresurssinsa ja Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen saamansa uudet toimivaltuudet (19,67 prosenttia otsakkeen 5 kokonaismäärästä vuonna 2009, 19,99 prosenttia vuonna 2010 ja 20,03 prosenttia vuonna 2011),

K.  toteaa, että otsakkeen 5 menojen liikkeitä pitää ehdottomasti seurata kautta vuoden 2011, jotta voidaan laatia asianmukainen ennuste tulevia talousarvioita varten,

L.  ottaa huomioon, että puhemiehistö hyväksyi 24. maaliskuuta 2010 tekemällään päätöksellä parlamentin keskipitkän aikavälin kiinteistöstrategian, jossa asetetaan joitakin keskeisiä parametreja sen tulevalle kiinteistöpolitiikalle; toteaa, että parlamentti on osana strategiaa päättänyt edelleenkin asettaa etusijalle kiinteistöjen ostamisen (mikäli se on järkevää) ja keskittyä maantieteellisesti työskentelypaikkakunnillaan; toteaa, että aikaistettu maksaminen rahoituskustannusten vähentämiseksi säilyy tulevaisuudessakin keskeisenä painopisteenä,

Vuoden 2012 talousarvion yleiskehys ja painopisteet

1.  painottaa, että otsakkeen 5 menojen enimmäismäärä johtaa vuonna 2012 vaikeaan tilanteeseen, ja on kaikin puolin tietoinen siitä, että toimielimillä saattaa olla vaikeuksia täyttää kaikki rahoitusta koskevat vaatimukset ja samalla ylläpitää budjettikuria ja itsehillintää, jotta voidaan noudattaa monivuotista rahoituskehystä;

2.  asettaa painopisteeksi toimivan lainsäädännön, jolla voidaan vastata asianmukaisesti nykyisiin poliittisiin haasteisiin, ja huomauttaa, että tämä edellyttää Lissabonin sopimuksen voimaantulosta johtuvan uuden toimielinkehyksen vaatimien resurssien vakauttamista; katsoo, että parlamentin ja muiden toimielinten talousarvioiden vuodeksi 2012 olisi oltava vakauttavia jo siksikin, että talousarviota voidaan myös käyttää mallina tulevalle monivuotiselle rahoituskehykselle;

3.  huomauttaa, että tämän vakauttamispyrkimyksen ei pitäisi olla esteenä investoinneille (esimerkiksi tekniikkaan kohdistuville investoinneille), jotka johtaisivat pitkän aikavälin säästöihin tulevaisuudessa;

4.  pitää painopisteenä myös hyvän hallinnon periaatteita (varainhoitoasetuksen 27 artikla) eli taloudellisuutta, tehokkuutta ja vaikuttavuutta; katsoo, että näiden periaatteiden olisi ilmennyttävä selkeästi vastuuvelvollisuusperiaatteen hengessä parlamentin ja muiden toimielinten talousarvioissa sekä niiden organisaatiokulttuureissa; katsookin, että eri politiikkojen toteuttamisessa on otettava huomioon saavutetut tulokset ja että muuttuvista kustannuksista olisi mahdollisuuksien mukaan ja niiden suuruusluokan sitä edellyttäessä tehtävä säännöllisiä kustannus-hyötyanalyyseja;

5.  katsoo, että toimielinten olisi noudatettava näitä periaatteita esittämällä suunnitelmia kustannusten leikkaamiseksi; katsoo tässä yhteydessä, että olisi pohdittava keskittämisen etuja mittakaavaetujen luomisen kannalta (esimerkiksi keskitetyt hankinnat ja toimielinten yhteiset palvelut) sekä sitä, mitä toimintoja pitäisi edelleenkin tai tulevaisuudessa hajauttaa;

6.  katsoo, että hyvän hallinnon periaatteiden noudattamisen tuloksena on oltava totuudenmukaisuus, yksinkertaisuus, selkeys ja seurattavuus; pyytää kutakin toimielintä esittämään hallintokaavion ja määrittämään kunkin siinä mainitun yksikön kustannukset; pyytää lisäksi, että kukin meno eritellään ja perustellaan selvästi ja tehdään selvä ero kiinteiden ja muuttuvien kustannusten välillä, jotta noudatettaisiin nollapohjabudjetoinnin periaatteita;

7.  katsoo, että viimeistään seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä lähtien parlamentin talousarvio ja muiden toimielinten talousarviot olisi laadittava koko rahoituskehyksen voimassaoloajan kattavan monivuotisen suunnittelun tuloksena;

8.  korostaa, että toimielinten välisellä tasolla olisi valmistauduttava tarvittavalla tavalla Kroatiasta tulevan henkilöstön vastaanottamiseen EU:n mahdollista laajentumista silmällä pitäen;

9.  katsoo, että parlamentin ja muiden toimielinten olisi annettava kaksi kertaa vuodessa omien talousarvioidensa toteuttamisesta selvitys, jossa esitetään yksityiskohtaisesti kunkin budjettikohdan toteutus;

10.  katsoo, että ympäristöpolitiikan ja EMASin(5) olisi oltava osa parlamentin ja muiden toimielinten kulttuuria ja tätä varten olisi esitettävä toimenpiteitä paperin, energian ja veden kulutuksen sekä päästöjen vähentämiseksi;

11.  toistaa, että toimielinten välinen yhteistyö, aina kun se on mahdollista ja aiheellista, on olennaisen tärkeää, jotta voidaan vaihtaa parhaita käytäntöjä, jotka parantavat vaikuttavuutta ja mahdollistavat säästöt; katsoo, että toimielinten yhteistyötä käännös- ja tulkkaustoiminnassa, palvelukseen ottamisessa (EPSO) ja EMASin yhteydessä olisi parannettava ja sitä olisi laajennettava muille aloille; pyytää tarkastelemaan perusteellisesti freelancekäännöspalvelujen käyttöä ja käännöskeskuksen roolia;

12.  muistuttaa täysin integroidun tiedonhallintajärjestelmän tarpeesta; pitää myönteisinä hallinnon antamia tietoja tiedonhallintajärjestelmästä; pyytää tilanneselvitystä jäsenten saatavilla olevista lukuisista tietolähteistä ja -järjestelmistä; kehottaa laatimaan selkeän aikataulun prototyypin suunnittelua varten; korostaa tarvetta panna pikaisesti täytäntöön luokittelua ja indeksointia koskevat toimintalinjat; pyytää tietoja siitä, miten EU:n kansalaiset voivat helposti hyödyntää tätä järjestelmää;

13.  korostaa, että Euroopan parlamentin ja muiden toimielinten olisi hyväksyttävä kunnianhimoinen ja kauaskantoinen digitaalinen strategia, joka koskee Web 2.0:n välineitä ja erityisesti sosiaalisia verkostoja, joiden avulla EU:n ja sen kansalaisten välistä yhteyttä voidaan vahvistaa; katsoo lisäksi, että parlamentin ja muiden toimielinten olisi kehitettävä sähköinen hallintostrategia; kehottaa käyttämään etätyöskentelyä silloin, kun se on tarkoituksenmukaista; kehottaa puhemiehistöä harkitsemaan tietotekniikan sellaisen etäresurssipalvelujärjestelmän käyttöön ottamista, jonka avulla voidaan vähentää tietojenkäsittelyjärjestelmän kuluja, parantaa sen suorituskykyä sekä lisätä liikkuvuutta parlamentin toiminnassa;

14.  korostaa, että rahoitusselvitykset ja vastaavan tyyppiset kustannusanalyysit ovat toimielimen sisäisen päätöksenteon kannalta mitä tärkeimpiä; edellyttää, että niitä käytetään järjestelmällisesti ja että niissä yksilöidään kuhunkin yksittäiseen toimenpiteeseen suoraan liittyvät toistuvat ja kertaluonteiset kustannukset (eli kiinteät ja muuttuvat kustannukset);

15.  pyytää hyödyntämään henkilöstön uudelleenjärjestelyä ja uudelleenkoulutusta henkilöstökierron tehostamiseksi; suosittelee, että uutta henkilöstöä otetaan palvelukseen vasta, jos henkilöstön sisäiset uudelleenjärjestely- ja koulutusmenettelyt eivät ole johtaneet tulokseen ja kun ulkoisten palvelujen ostaminen ei ole asianmukainen vaihtoehto;

16.  katsoo, että kaikkien toimielinten, joihin Kroatian liittyminen vaikuttaa, olisi sovittava yhteisestä ja koordinoidusta talousarvion toteuttamista koskevasta strategiasta; pyytää tekemään arvion sen vaikutuksista otsakkeeseen 5;

17.  katsoo, että kaikkien toimielinten olisi toteutettava aktiivisia syrjinnän vastaisia toimia ja niiden olisi tehtävä kiinteistöihinsä ja henkilöresursseja koskeviin toimintalinjoihinsa mukautuksia, joiden avulla varmistetaan parempi saavutettavuus vammaisten henkilöiden kannalta;

18.  korostaa, että Euroopan parlamentin ja muiden toimielinten olisi osoitettava talousarviovastuuta ja maltillisuutta talouskriisin ja raskaan julkisen velkataakan vuoksi sekä jäsenvaltioissa parhaillaan käynnissä olevien julkisen talouden vakauttamispyrkimysten aikana;

Parlamentti

19.  katsoo, että parlamentin tavoitteena olisi oltava lainsäädännön toimivuuden parantaminen ja että tähän tarkoitukseen olisi oltava käytössä kaikki tarvittavat resurssit, mutta samalla olisi noudatettava talousarviorajoituksia;

20.  katsoo, että parlamentin olisi osoitettava talousarviovastuuta ja maltillisuutta pitämällä kasvu suunnilleen inflaation rajoissa; toteaa, että toimielinten linjan mukaisesti laajentumiseen liittyvät tarpeet olisi sisällytettävä talousarvioon joko oikaisukirjelmällä tai lisätalousarviolla; katsoo, että Lissabonin sopimuksen mukaisten parlamentin 18 uuteen jäseneen liittyvät tarpeet otetaan talousarvioon niin ikään oikaisukirjelmällä tai lisätalousarviolla;

21.  katsoo, että henkilöstöä koskevat lisäresurssit, joita parlamentin hallinnolle on myönnetty Lissabonin sopimuksesta aiheutuviin uusiin haasteisiin vastaamiseksi, olisi nyt vakautettava; edellyttää, että organisaatiorakenteiden on oltava sellaisia, että niiden avulla voidaan edistää synergioiden luomista siten, että hyödynnetään nykyisten erikoisyksiköiden asiantuntemusta;

22.  huomauttaa, että parlamentin vuoden 2011 talousarvio on yhteensä 1 685 miljoonaa euroa eli 20,03 prosenttia otsakkeesta 5;

23.  odottaa puhemiehistöltä ennakkoarviossa realistisia pyyntöjä; on valmis tutkimaan sen ehdotuksia puhtaasti tarpeiden pohjalta ja varovaisuusperiaatetta noudattaen, jotta voidaan varmistaa toimielimen asianmukainen ja tehokas toiminta; korostaa, että puhemiehistön budjettivaliokunnalle syyskuussa esittämän oikaisukirjelmän tarkoituksena on ottaa huomioon tarpeet, joita ei voitu ennakoida ennakkoarviota laadittaessa, ja korostaa, että kirjettä ei pitäisi nähdä tilaisuutena uusia aikaisemmin hyväksytty ennakkoarvio; toteaa, että toimielinten linjan mukaisesti laajentumiseen liittyvät tarpeet olisi sisällytettävä talousarvioon joko oikaisukirjelmällä tai lisätalousarviolla; katsoo, että Lissabonin sopimuksen mukaisten parlamentin 18 uuteen jäseneen liittyvät tarpeet otetaan talousarvioon niin ikään oikaisukirjelmällä tai lisätalousarviolla;

24.  pyytää yksityiskohtaista ja selkeää katsausta niistä budjettikohdista, joiden toteuttaminen jäi vuonna 2010 alle tavoitteiden, ja aikoo arvioida tähän johtaneita syitä; toivoo lisäksi saavansa tiedot vuonna 2010 seuraavalle varainhoitovuodelle tehdyistä määrärahasiirroista ja siirrettyjen määrärahojen käytöstä sekä päivitetyt tiedot lopullisista käyttötarkoituksiin sidotuista tuloista talousarvioon otettuihin määriin verrattuna;

25.  katsoo, että jäsenille on tarjottava laadukkaita palveluja, jotta he voivat hoitaa tehtävänsä tasavertaisesti; korostaakin pitävänsä tärkeänä, että jäseniä kohdellaan kansallisuudesta ja kielestä riippumatta yhtäläisesti ja että he voivat halutessaan hoitaa velvollisuutensa ja poliittiset tehtävänsä omalla kielellään; ei esimerkiksi hyväksy sitä, että valiokuntien kokouksissa ei ole tulkkausta; katsoo, että moitteettoman varainhoidon periaatetta on sovellettava myös tulkkaus- ja käännöstoimintaan;

26.  katsoo lisäksi, että tulkkauksen joustavuutta on pyrittävä kaikin keinoin lisäämään, sillä se on olennainen askel kohti hyviä työskentelykäytäntöjä, ja huomauttaa, että monissa tapauksissa ongelmat ja varojen tuhlaus vältettäisiin, jos kieliä voitaisiin vaihtaa lyhyellä varoitusajalla kokousten todellisen läsnäolotilanteen mukaisesti sen sijaan, että kielitarjonnasta päätetään alustavien läsnäolotietojen perusteella;

27.  kehottaa painokkaasti toteuttamaan perinpohjaisen selvityksen siitä, voitaisiinko EU:n kansalaisten oikeus tavata vapaasti EU:n tason edustajiaan yhdistää tehokkaammin kiireelliseen tarpeeseen suojata toimielimissä työskentelevien turvallisuutta; pyytää pääsihteeriä toimittamaan tällaisen selvityksen 30. kesäkuuta 2011 mennessä;

28.  katsoo, että jo tehdyn päätöksen mukaisesti on toteutettava täysin toimiva wifi-palvelu, jotta paperinkulutusta voidaan vähentää tavoitteen mukaisesti; katsoo, että videoneuvottelun käyttöä kokouksissa olisi kannustettava samoin kuin uusien, ympäristöystävällisten tekniikkojen käyttöä; pyytää laatimaan kustannus-hyötyanalyysin tällaisista toimenpiteistä;

29.  huomauttaa, että parlamentti pyrkii kiinteistöpolitiikassaan järkeistämään nykyistä tilajakoaan sekä toteuttamaan kustannussäästöjä ja saavuttamaan mittakaavaetuja; huomauttaa, että käynnissä oleva KAD-rakennuksen laajennushanke, jonka kustannuksiksi arvioidaan noin 549,6 miljoonaa euroa (vuoden 2016 hintoina), mahdollistaa parlamentin Luxemburgissa olevan hallinnon maantieteellisen keskittämisen ja että kaikista muista tällä hetkellä Luxemburgissa vuokralla olevista rakennuksista luovutaan asteittain, mikä mahdollistaa huomattavat säästöt, kunhan hanke on saatu päätökseen; kiinnittää huomiota siihen, että tämän rakennushankkeen rahoittaminen saattaa edellyttää erityisiä oikeudellisia rakenteita (erillisvälinettä), sillä varainhoitoasetuksessa kielletään suora lainaaminen, ja että rahoittamalla hanke suoraan talousarviosta tai suoralla lainalla voitaisiin saavuttaa kustannussäästöjä, mikä osoittaa selvästi, että varainhoitoasetukseen on tehtävä mukautuksia, jotta taataan tulevien rakennushankkeiden avoimempi ja suorempi toteutus;

30.  pitää myönteisinä puhemiehistön 24. maaliskuuta 2010 tekemiä päätöksiä; toistaa kehotuksensa kehittää keskipitkän ja pitkän aikavälin kiinteistöstrategia; toteaa, että strategiassa olisi pyrittävä löytämään paras ratkaisu, jossa otetaan huomioon hyvän hallinnon periaatteet ja tarve arvioida erilaisia näkemyksiä ja vaihtoehtoisia rahoitusmahdollisuuksia; kiinnittää huomiota edellä mainitussa päätöksessä olleeseen ehdotukseen käyttää käyttötarkoitukseensa sidottuja, Belgian hallitukselta saatuja tuloja parlamentin jäsenten avustajien uusia toimistotiloja koskeviin infrastruktuuri-investointeihin; pyytää lisätietoa kyseisten käyttötarkoitukseensa sidottujen tulojen käytöstä tähän tarkoitukseen ja yksityiskohtaisia tietoja vaihtoehdoista ennen päätösten tekoa;

31.  korostaa Euroopan historian taloa koskevien lisätietojen tarvetta; kehottaa erityisesti toimittamaan yksityiskohtaisen liiketoimintasuunnitelman budjettivaliokunnalle; toistaa, että tämän hankkeen kokonaiskustannuksista ja sen tulevista rahoituksellisista ja oikeudellisista seuraamuksista Euroopan parlamentille on saatava tietoja, ja pyytää lisätietoja arkkitehtikilpailusta, joka on ollut käynnissä vuodesta 2009; korostaa, että parlamentti käsittelee tavanomaiseen tapaan kaikki hanketta koskevat päätökset;

32.  katsoo, että kaikkien suurten organisaatioiden on joskus turvauduttava riippumattomaan ulkoiseen näkemykseen voimavarojen käytöstä ja työn organisoinnista ja asianmukaisesti toteutettuna tästä näkemyksestä on pelkästään hyötyä; korostaa, että vaikka parlamentti on ainutlaatuinen eurooppalainen poliittinen instituutio, pitkällä tähtäyksellä olisi harkittava mainitunkaltaisen ulkoisen arvioinnin tekemistä parlamentin organisaatiosta ja hallinnosta; katsoo, että vuonna 2012 voitaisiin valita joitakin toimialoja ja tarkastella niitä tässä mielessä;

33.  huomauttaa, että parlamentin tiedotus- ja viestintäpolitiikka on tärkeää ja sen olisi saavutettava kaikki unionin kansalaiset ja parannettava kansalaisten mahdollisuuksia olla suorassa vuorovaikutuksessa parlamentin kanssa, ja pyytää siksi arvioimaan tällä politiikalla saavutetut tulokset;

34.  tukee kaikkia pyrkimyksiä nykyaikaistaa parlamentin taloushallinnon ohjelmistojärjestelmät;

35.  antaa täyden tukensa kaikille pyrkimyksille tehostaa ja ammattimaistaa henkilöstöpolitiikkaa muun muassa toteuttamalla henkilöstön uudelleenjärjestelyjä pääosastoissa ja niiden välillä;

36.  pitää tärkeänä seurata eräitä politiikkoja, joilla on rahoitusvaikutuksia, ja toteuttaa tällaisia seurantatoimia muun muassa EMASin, julkisten hankintojen ja vastuuvapausmenettelyssä tehtyjen suositusten kohdalla; korostaa, että parlamentin talousarvion toteutuksen yleisen seurannan ja analysoinnin on oltava jatkuvaa;

37.  on huolissaan ehdotuksesta perustaa Euroopan yhdentymisestä saatavan lisäarvon arviointiyksikkö, jonka tehtävänä olisi laskea Euroopan yhdentymisen toteutumattomuuden kustannuksia; kyseenalaistaa, onko tällainen toimisto tarpeellinen; pyytää tarkempia tietoja tämän toimiston perustamisesta;

Muut toimielimet

38.  kehottaa muita toimielimiä esittämään realistisia ja kustannuksiin perustuvia määrärahapyyntöjä, joissa otetaan täysimääräisesti huomioon tarve hallinnoida niukkoja varoja optimaalisesti; pitää myönteisenä, että EU:n talousarvioon on perustettu Euroopan ulkosuhdehallintoa varten uusi pääluokka X, johon on osoitettu 464 miljoonaa euroa, on valmis tutkimaan ulkosuhdehallinnon sekä kiinteään omaisuuteen että henkilöstöön liittyviä tarpeita ja on päättänyt seurata tarkasti sen vaikutusta otsakkeeseen 5, sillä sen perustamisella ei pitänyt olla vaikutuksia talousarvioon; ei ole valmis vaarantamaan nykyisten toimielinten tarpeita;

39.  uskoo, että Euroopan ulkosuhdehallintoa varten EU:n talousarvioon perustettu uusi pääluokka X vastaa tarpeeseen tarjota Euroopan unionille toimielinkehys, jolla yhdessä uusien YUTP:tä/YTPP:tä koskevien määräysten kanssa voidaan tukea EU:n ulkopolitiikkaa koskevia kunnianhimoisia tavoitteita;

o
o   o

40.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, tuomioistuimelle, tilintarkastustuomioistuimelle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, alueiden komitealle, Euroopan oikeusasiamiehelle, Euroopan tietosuojavaltuutetulle ja Euroopan ulkosuhdehallinnolle.

(1) EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1. (2) EUVL L 163, 23.6.2007, s. 17. (3) EYVL L 248, 16.9.2002, s. 1. (4) EUVL C 303, 9.11.2010, s. 1. (5) Organisaatioiden vapaaehtoisesta osallistumisesta yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään (EMAS-järjestelmä) 19. maaliskuuta 2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 761/2001 (EYVL L 114, 24.4.2001, s. 1).

Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. maaliskuuta 2011 EU:n strategiasta Atlantin aluetta varten

P7_TA(2011)0089 B7-0165/2011

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 225 artiklan,

–  ottaa huomioon, että 14. kesäkuuta 2010 kokoontunut neuvosto kehotti komissiota laatimaan viimeistään vuoden 2011 kesäkuuhun mennessä EU:n strategian Atlantin aluetta varten,

–  ottaa huomioon komission käynnistämän julkisen kuulemisen, jolla pyritään EU:n strategian Atlantin aluetta varten laatiman tiedonannon julkaisemiseen,

–  ottaa huomioon Itämeren aluetta koskevan EU:n strategian ja Tonavan aluetta koskevan EU:n strategian,

–  ottaa huomioon viidennessä yhteenkuuluvuutta koskevassa kertomuksessa hyväksytyt päätelmät,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklassa ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen XVIII osaston otsakkeessa asetetaan alueellinen yhteenkuuluvuus yhdeksi Euroopan unionin tavoitteista,

B.  ottaa huomioon, että viidellä EU:n jäsenvaltiolla eli Ranskalla, Irlannilla, Portugalilla, Espanjalla ja Yhdistyneellä kuningaskunnalla on rantaviivaa Atlantin alueella,

C.  katsoo, että Atlantin alueella on seuraavat erityispiirteet:

D.  katsoo, että nämä erityispiirteet ylittävät kansalliset rajat ja että niitä koskevat poliittiset vastaukset on löydettävä Euroopan tasolla,

E.  ottaa huomioon, että neuvosto pyysi kesäkuussa 2010 komissiota kehittämään kesäkuuhun 2011 mennessä strategian Atlantin aluetta varten ja että komission tiedonannon julkaisuajankohdaksi on kaavailtu vuotta 2011,

1.  pyytää komissiota laatimaan mahdollisimman pian Atlantin aluetta varten integroidun EU-strategian, jossa käsitellään merellisiä ja alueellisia kysymyksiä;

2.  katsoo, että strategia olisi laadittava koheesiopolitiikan alueellisen yhteistyön tavoitteen (tavoite 3) mukaisesti ja sen olisi perustuttava yhtenäiseen toimialojen rajat ylittävään alueelliseen näkemykseen ja lisäksi siinä olisi pyrittävä sovittamaan tehokkaammin yhteen tietyn alueen eri hallintotasojen toimintalinjat keskittyen tärkeisiin asioihin; uskoo, että Euroopan alueellisella yhteistyöllä voidaan edistää laajalti Atlantin alueen integroitumisprosessia siten, että kansalaisyhteiskunta osallistuu suuremmassa määrin päätöksentekoprosesseihin ja konkreettisten toimenpiteiden toteuttamiseen;

3.  korostaa, että EU:n makroaluestrategioiden tärkeimmän hyödyn katsotaan tulevan monitasoisesta yhteistyöstä, koordinoinnista ja saatavilla olevan rahoituksen strategisen investoinnin tehostumisesta eikä niinkään lisäresurssien myöntämisestä; korostaa, että puheenjohtajavaltio Ruotsin päätelmissä ei esitetty uusia toimielimiä, uutta lainsäädäntöä tai uusia määrärahoja;

4.  edellyttää tämän strategian soveltamista kaikkiin Atlantin rannikolla sijaitseviin EU:n alueisiin, Makaronesian syrjäisimmät alueet mukaan lukien;

5.  uskoo, että tämän strategian ulkoista ulottuvuutta voidaan vahvistaa Atlantin alueiden geostrategisen aseman avulla etenkin merenkulun turvallisuuteen ja tutkimukseen ja kansainvälisiin kauppasuhteisiin liittyvillä aloilla; katsoo, että strategiassa on käsiteltävä myös kansainvälistä yhteistyötä ja kolmenvälistä yhteistyötä;

6.  usko, että tällä strategialla olisi huolehdittava tavoitteiden ja keinojen yhteensovittamisesta ja nivottava se tiiviisti EU 2020 -strategiaan ja vuoden 2013 jälkeistä aikaa koskevaan EU:n politiikkaan; muistuttaa tässä yhteydessä, että strategialla on tarkoitus parantaa EU-varojen käytön laatua eikä lisätä menoja;

7.  edellyttää strategian tiivistä liittämistä EU:n aluepolitiikkaan ja integroituun meripolitiikkaan ja katsoo, että sillä olisi tuotettava synergiaa muun EU-politiikan kanssa (Euroopan laajuiset liikenneverkot, yhteinen kalatalouspolitiikka, ilmastoa ja ympäristöä koskevat toimet, tutkimuksen ja kehittämisen puiteohjelma, energiapolitiikka jne.);

8.  pitää tämän strategian alueellista ulottuvuutta keskeisenä ja katsoo sen edistävän EU:n alueellista yhteistyötä; katsoo, että alueellisen ulottuvuuden yhteydessä on käsiteltävä erityisesti liikenne- ja energia-alan verkkojen perustamista ja niiden keskinäisiä yhteyksiä, merellisen energian kehittämistä, kaupunki- ja maaseutualueiden kehittämistä sekä maa- ja merialueiden yhteyksien ja merireittiyhteyksien tehostamista;

9.  toistaa, että on tärkeää kohentaa Atlantin alueen käytettävyyttä ja lisätä henkilöiden, tavaroiden ja palvelujen liikkuvuutta siellä sisämarkkinoiden ja koheesiopolitiikan tavoitteiden saavuttamiseksi etenkin kehittämällä lyhytkestoista laivausta ja merten valtateitä;

10.  muistuttaa, että merellinen ulottuvuus on tämän strategian ensisijainen tavoite etenkin merialueita koskevan lähestymistavan avulla;

11.  kiittää komissiota Atlantin alueen merireittien, kuten Gijónin ja Nantesin välisen merireitin, edistämisestä ja tukemisesta, joka on innovoiva tapa yleiseurooppalaisten liikenneverkkojen kohentamiseksi ja monipuolistamiseksi, kansainvälisiin kauppasuhteisiin vaikuttamiseksi, satamien taloudellisen toiminnan ja matkailun vahvistamiseksi ja hiilidioksidipäästöjen supistamisen edistämiseksi;

12.  katsoo, että tällä strategialla edistetään seuraavien yhteisten etujen mukaisten kysymysten ratkaisemista: merienergia, ympäristöasiat ja ilmastonmuutos, mukaan luettuina aluksista aiheutuvan meren pilaantumisen ehkäiseminen ja torjunta, liikenne ja käytettävyys, turvallisuus ja seuranta, tutkimus, innovointi, luova teollisuus, kulttuuri, vapaa-ajan toiminta ja matkailu, meripalvelut ja merialaa koskeva koulutus sekä kalatalous ja merenelävien käyttäminen ravinnoksi;

13.  katsoo, että tällä strategialla on kehitettävä synergiaa asiaan liittyvän EU:n politiikan ja kansallisen politiikan, alue- ja paikallispolitiikan kanssa ja että siksi on uudistettava monen tason hallinnointijärjestelmää, joka perustuu EU:n viranomaisten, kansallisten viranomaisten ja alue- ja paikallisviranomaisten tiiviimpään yhteistyöhön;

14.  toivoo, että tätä strategiaa toteutettaessa sovelletaan alhaalta ylöspäin suuntautuvaa lähestymistapaa, joka käynnistyy paikallisviranomaisten tasolla ja johon otetaan mukaan kaikki sidosryhmät; korostaa, että alue- ja paikallisviranomaiset jäsenvaltiot, Euroopan unioni, yksityiset sidosryhmät ja kansalaisyhteiskunnan järjestöt (mukaan luettuina alueiden väliset verkostot ja järjestöt) otetaan mukaan tämän strategian laatimiseen ja toteuttamiseen;

15.  korostaa, että tätä strategiaa koskevan yhteistyön olisi perustuttava ensisijaisesti kyseisten sidosryhmien tarpeisiin, ja katsoo siten, että poliittisia painopistealoja koskevat päätökset olisi tehtävä yhteisymmärryksessä;

16.  katsoo, että eurooppalainen alueellisen yhteistyön yhtymä (EAYY) saattaisi olla tehokas väline Atlantin aluetta varten luotua EU-strategiaa koskevan yhteistyön helpottamiseksi;

17.  katsoo, että tätä strategiaa olisi toteutettava vuodesta 2014 lähtien, että se olisi sovitettava yhteen monivuotisen rahoituskehyksen ja Euroopan tasolla määriteltävän toimintasuunnitelman kanssa ja että siihen olisi sisällytettävä jäsennettyjen toimenpiteiden luettelo;

18.  katsoo, että tämän strategian sisäisillä ja ulkoisilla ulottuvuuksilla on huolehdittava yhteisön nykyisten rahoitusvälineiden kohdentamisesta Atlantin alueelle yhteisten painopistealojen perusteella;

19.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan yksinkertaistetut säännöt tämän strategian toteuttamista ja siitä luontojaan aiheutuvan hallinnollisen rasituksen vähentämistä varten;

20.  kehottaa komissiota tiiviiseen yhteistyöhön Euroopan parlamentin kanssa, kun määritellään painopisteitä Atlantin aluetta koskevan EU:n strategian kehittämiseksi, ja pyytää komissiota tiedottamaan säännöllisesti siitä, miten strategian toteuttaminen on edennyt, ja kuulemaan sitä asiassa;

21.  ilmaisee mielipiteensä komission tiedonannosta erillisessä oma-aloitteisessa mietinnössä;

22.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, alueiden komitealle ja muille asiaankuuluville toimielimille.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. maaliskuuta 2011 Turkkia koskevasta vuoden 2010 edistymiskertomuksesta

P7_TA(2011)0090 B7-0156/2011

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission antaman Turkkia koskevan vuoden 2010 määräaikaiskertomuksen (SEK(2010)1327),

–  ottaa huomioon 27. syyskuuta 2006 Turkin liittymisvalmistelujen edistymisestä(1), 24. lokakuuta 2007 EU:n ja Turkin välisistä suhteista(2), 21. toukokuuta 2008 Turkkia koskevasta vuoden 2007 edistymiskertomuksesta(3), 12. maaliskuuta 2009 Turkkia koskevasta vuoden 2008 edistymiskertomuksesta(4) ja 10. helmikuuta 2010 Turkkia koskevasta vuoden 2009 edistymiskertomuksesta(5) antamansa aiemmat päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon 21. syyskuuta 2010 antamansa päätöslauselman kauppa- ja taloussuhteista Turkkiin(6),

–  ottaa huomioon 3. lokakuuta 2005 hyväksytyn Turkin neuvottelukehyksen,

–  ottaa huomioon neuvoston 18. helmikuuta 2008 tekemän päätöksen 2008/157/EY Turkin tasavallan liittymiskumppanuuden periaatteista, ensisijaisista tavoitteista ja ehdoista(7) (liittymiskumppanuus) sekä neuvoston aiemmat, vuosina 2001, 2003 ja 2006 tekemät liittymiskumppanuutta koskevat päätökset,

–  ottaa huomioon 14. joulukuuta 2010 annetut neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että liittymisneuvottelut Turkin kanssa aloitettiin 3. lokakuuta 2005 neuvoston hyväksyttyä neuvottelukehyksen ja että liittymisneuvottelujen aloittaminen käynnisti jatkuvan prosessin, jonka päättymisaika on avoin,

B.  ottaa huomioon, että Turkki on sitoutunut uudistuksiin, hyviin naapuruussuhteisiin ja asteittaiseen mukautumiseen EU:n lainsäädäntöön ja että nämä toimet pitäisi nähdä Turkin mahdollisuutena nykyaikaistua,

C.  ottaa huomioon, että Kööpenhaminan kriteerien täysimääräinen täyttäminen ja EU:n integraatiokyvyn ylläpitäminen joulukuun 2006 Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaisesti ovat edelleen Euroopan unioniin liittymisen perusta ja että EU on yhteisiin arvoihin perustuva yhteisö,

D.  ottaa huomioon komission päätelmän, jonka mukaan Turkki on vuonna 2010 jatkanut poliittisten uudistusten toteuttamista, mutta toteaa, että tärkeimpien poliittisten puolueiden vuoropuhelun puute ja kompromissihaluttomuus vaikuttavat kielteisesti merkittävimpien poliittisten instituutioiden välisiin suhteisiin ja hidastavat poliittisia uudistustoimia,

E.  ottaa huomioon, että Turkki ei ole vieläkään, viidentenä perättäisenä vuotena, pannut täytäntöön EY–Turkki-assosiaatiosopimuksen ja sen lisäpöytäkirjan määräyksiä,

1.  antaa tunnustusta Turkin kansalaisille ja kansalaisyhteiskunnalle niiden antamasta tuesta Turkin demokratisoitumiskehitykselle ja niiden sitoutumisesta avoimeen ja moniarvoiseen yhteiskuntaan; ja kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita hyödyntämään täysimääräisesti kaikkia EU:n laajentumispolitiikan välineitä ehdokasvaltioiden hyväksi tässä asiassa;

2.  panee merkille Turkin hitaan edistymisen uudistuksissa ja muistuttaa, että Turkin hallitus on sitoutunut toteuttamaan kattavia uudistuksia Kööpenhaminan kriteerien täyttämiseksi ja Turkin oman nykyaikaistamisen tähden; kehottaa hallitusta tehostamaan toimiaan tässä asiassa;

3.  on huolissaan poliittisten puolueiden parhaillaan käynnissä olevista keskinäisistä kiistoista ja siitä, että hallituksella ja oppositiolla ei ole valmiuksia sopia tärkeimmistä uudistuksista; kehottaa kaikkia poliittisia toimijoita, hallitusta ja oppositiota tekemään yhteistyötä valtion laitosten poliittisen moniarvoisuuden lisäämiseksi ja edistämään valtion ja yhteiskunnan nykyaikaistamista ja demokratisoimista; kehottaa kaikkia oppositiovoimia osallistumaan rakentavasti uudistusten toteuttamiseen;

4.  tähdentää sellaisen keskinäisen valvontajärjestelmän ratkaisevaa merkitystä nykyaikaisen demokraattisen valtion hallinnassa, joka perustuu vallanjaon periaatteeseen ja toimeenpano-, lainsäädäntö- ja tuomiovallan toimintojen tasapainoon, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien sekä erityisesti ilmaisun- ja lehdistönvapauden kunnioittamiseen ja osallistumista lisäävään poliittiseen kulttuuriin, joka todella ilmentää demokraattisen yhteiskunnan moniarvoisuutta;

5.  korostaa Turkin kansalliskokouksen roolia instituutiona, jonka tulisi ratkaisevasti myötävaikuttaa keskinäisen valvontajärjestelmän vahvistamiseen ja tukea aktiivisesti ja rakentavasti puolueiden välisen sitoumuksen perusteella nykyaikaistamisuudistuksia siten, että samalla varmistetaan, että hallituksen toimintalinjoja valvotaan demokraattisesti;

6.  suhtautuu myönteisesti perustuslain muutoksiin, jotka ovat askel oikeaan suuntaan, ja kehottaa painokkaasti panemaan ne asianmukaisesti täytäntöön noudattaen kaikilta osin Euroopan ihmisoikeussopimusta ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä; korostaa samalla kuitenkin pakottavaa tarvetta perustuslain kokonaisuudistukseen, jonka seurauksena Turkista tulee aidosti moniarvoinen yhteiskunta, jonka ytimenä ovat ihmisoikeuksien ja perusvapauksien puolustaminen; suhtautuu myönteisesti hallituksen ja opposition ilmoittamaan valmiuteen ryhtyä tällaiseen uudistukseen ja kehottaa hallitusta varmistamaan, että kaikki poliittiset puolueet ja kansalaisyhteiskunta osallistuvat tiiviisti perustuslakiprosessiin sen alusta loppuun asti; kehottaa panemaan täytäntöön perustuslakiuudistuspaketin; suosittelee, että myös Venetsian komissiota pyydetään osallistumaan siihen;

7.  suhtautuu myönteisesti hallituksen symbolisiin ja hyvän tahdon eleisiin sekä niin ikään eräisiin konkreettisiin toimiin ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauden sekä vähemmistöjen ja kulttuuristen oikeuksien suojelun alalla; korostaa kuitenkin, että tarvitaan järjestelmällisiä parannuksia vähemmistöjen oikeuksien täysimääräiseksi tunnustamiseksi; kehottaa hallitusta antamaan uutta pontta erityisesti demokraattiselle avautumiselle ja kehottaa oppositiota tukemaan rakentavasti tätä prosessia ja sitoutumaan siihen;

Kööpenhaminan kriteerien täyttäminen

8.  on huolissaan lehdistönvapauden heikkenemisestä, eräistä sensuuritoimenpiteistä ja Turkin tiedotusvälineiden lisääntyvästä itsesensuurista myös internetissä; kehottaa Turkin hallitusta pitämään kiinni lehdistönvapauden periaatteista; painottaa, että riippumaton lehdistö on ratkaisevan tärkeä demokraattisessa yhteiskunnassa, ja painottaa tässä yhteydessä oikeuslaitoksen keskeistä roolia, sillä sen tehtävänä on lisätä ja suojella lehdistönvapautta siten, että se takaa julkisen tilan vapaalle keskustelulle, sekä myötävaikuttaa keskinäisen valvontajärjestelmän asianmukaiseen toimintaan; korostaa tarvetta hyväksyä uusi viestintälaki, jossa puututaan muun muassa riippumattomuutta, omistajuutta ja hallinnollista valvontaa koskeviin seikkoihin; päättää seurata tiiviisti poliisin ahdistelun ja oikeudellisen ajojahdin kohteeksi joutuneiden Nedim Şenerin, Ahmet Şıkin ja muiden toimittajien tapauksia;

9.  suhtautuu myönteisesti uusiin radio- ja televisiolakeihin, jotka synnyttävät useita positiivisia muutoksia, kuten nousun prosenttiosuudessa (25 prosentista 50 prosenttiin), jonka ulkomaalaiset tahot voivat laillisesti omistaa turkkilaisista mediayhtiöistä, mutta on huolissaan siitä, että lähetystoiminta saatetaan pysäyttää kansallisen turvallisuuden perusteella ilman tuomioistuimen määräystä tai tuomarin päätöstä; panee huolestuneena merkille käytännön, jossa ihmisoikeusrikkomuksista tai muista yleisen edun piiriin kuuluvista asioista todisteita esittäviä toimittajia vastaan voidaan nostaa rikossyyte erityisesti rikoslain 285 pykälän (rikostukinnan luottamuksellisuuden rikkominen) ja 288 pykälän (yritys vaikuttaa tuomioistuimeen) nojalla; pitää mielipiteiden kriminalisointia keskeisenä esteenä ihmisoikeuksien suojelulle Turkissa ja paheksuu ilmaisun-, yhdistymis- ja kokoontumisvapauden suhteetonta rajoittamista; kehottaa tässä yhteydessä Turkin viranomaisia tiukasti noudattamaan kansainvälisiä ihmisoikeusvelvoitteitaan muuttamalla asiaankuuluvaa lainsäädäntöä sekä kouluttamalla poliiseja ja oikeuslaitosta;

10.  pitää valitettavana, että ilmaisunvapautta rajoitetaan edelleen monilla lain säännöksillä, joita ovat esimerkiksi rikoslain 301 ja 318 pykälän ja 220 pykälän 6 momentti yhdessä 314 pykälän 2 momentin kanssa, terrorismin vastaisen lain 7 pykälän 2 momentti ja 25. heinäkuuta 1951 säädetty laki N:o 5816, sekä hallituksen lausunnoilla ja syyttäjien toimilla; toistaa hallitukselle osoittamansa kehotuksen saattaa loppuun ilmaisunvapauden tarkistamisen oikeudellinen kehys ja yhdenmukaistaa se viipymättä Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön kanssa; toistaa tässä yhteydessä, että Turkin hallituksen olisi annettava syyttäjille selkeitä ohjeita ilmaisunvapauden rajoituksiin usein käytetyistä laeista; pitää valitettavana verkkosivujen yleistä ja kohtuutonta sulkemista ja kehottaa hallitusta valmistelemaan muutoksia internetiä koskevaan lakiin (N:o 5651), jotta voidaan varmistaa, ettei sillä enää rajoiteta ilmaisunvapautta ja kansalaisten oikeutta saada tietoa;

11.  kehottaa painokkaasti hallitusta pitämään kokoontumisen ja yhdistymisen vapaudet voimassa, jotka on kirjattu Turkin perustuslain 33 ja 34 pykälään; pitää tässä yhteydessä valitettavana, että poliisi tukahdutti väkivaltaisesti opiskelijoiden mielenosoituksen Ankaran yliopistossa joulukuussa 2010, ja tuomitsee poliisin toiminnan;

12.  toteaa, että kysymys romanien oikeuksista Turkissa saa nyt merkittävästi huomiota ja että sekä hallitus että oppositiopuolueet ovat sitoutuneet asiaan poliittisesti; kehottaa huolellisesti seuraamaan ja tarkistamaan hallituksen romaneja koskevan asuntosuunnitelman täytäntöönpanoa ja erityisesti ohjelman kestävyyttä ja menetelmiä; kehottaa hallitusta edistämään romaniyhteisöjen aktiivista osallisuutta ja heidän kuulemistaan uskottavalla tavalla kaikissa romanien osallisuutta koskevissa toimissa Turkissa;

13.  arvostaa oikeuslaitoksen uudistamisessa saavutettua edistystä ja toistaa näkemyksensä, jonka mukaan oikeudellinen riippumattomuus ja puolueettomuus ovat ensiarvoisen tärkeitä moniarvoisen demokratian toiminnan kannalta; on huolissaan siitä, että Turkin oikeuslaitoksen menettelyjä ei ole vieläkään kohennettu riittävästi niin, että voitaisiin turvata oikeus oikeudenmukaiseen ja nopeaan oikeudenkäyntiin; pyytää hallitusta panemaan täytäntöön tämän alan osalta hyväksytyt perustuslain muutokset siten, että se noudattaa kaikilta osin toimeenpanoa ja lainsäädäntöä koskevaa vallanjakoa sekä oikeudellista riippumattomuutta ja puolueettomuutta EU:n standardien mukaisesti;

14.  on kuitenkin huolissaan korkeimman oikeuden antamasta rikosprosessilain tulkinnasta, jolla tutkintavankeusaikaa pidennetään 10 vuoteen, mikä on selvästi asiaa koskevien EU:n normien vastaista; kehottaa Turkin kansalliskokousta uudistamaan asiaankuuluvan lain Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaiseksi; kiinnittää myös huomiota Turkin velvollisuuteen noudattaa tiukasti Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan mukaisia sitoumuksiaan oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä kohtuullisessa ajassa ja erityisesti luomaan oikeusjärjestelmäänsä muutoksenhakutuomioistuimia ja vahvistamaan korkeimpien tuomioistuimiensa kapasiteettia;

15.  pitää myönteisenä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen 14. syyskuuta 2010 antamaa päätöstä asiassa Dink vastaan Turkki; kehottaa sen vuoksi Turkin viranomaisia kaikilta osin hyväksymään päätöksen seuraamukset ja panemaan täytäntöön tarvittavat toimenpiteet ilmaisunvapauden käyttämisen suojaamiseksi; on huolissaan siitä, että Turkin valtionhallinto asettaa keinotekoisia esteitä, jotka estävät paljastamasta todellisia aloitteentekijöitä armenialaisen journalistin Hrant Dinkin murhassa;

16.  pitää myönteisenä sitä, että hyväksytyt perustuslain muutokset tarjoavat vihdoinkin perustan oikeusasiamieslaitoksen perustamiselle, ja kehottaa hallitusta valmistelemaan ja parlamenttia hyväksymään asiaa koskevan lainsäädännön, jolla mahdollistetaan demokraattiseen menettelyyn perustuva nimitys, jonka seurauksena uuteen virkaan astuva henkilö saa osakseen laajaa kunnioitusta; suhtautuu myönteisesti kansallisen ihmisoikeuselimen perustamista koskevaan ehdotukseen ja pyytää Turkin kansalliskokousta kuulemaan kansalaisyhteiskuntaa ja antamaan riittävät takeet tämän uuden elimen riippumattomuudelle ”Pariisin periaatteiden” mukaisesti;

17.  antaa tunnustusta sotilas- ja siviiliviranomaisten suhteiden paranemisesta, erityisesti siviilivalvonnan lisääntymisestä siten, että rajoitetaan sotilastuomioistuimien tuomiovaltaa, korkeimman sotilasneuvoston päätöksien avaamisesta uudelleentarkastelulle ja järjestelyistä korkea-arvoisten upseerien syyttämiseksi siviilituomioistuimissa; toteaa, että tätä kehitystä on jatkettava siviilivalvonnan varmistamiseksi kaikilta osin, ja kehottaa Turkin parlamenttia ryhtymään aktiivisiin toimiin, joilla varmistetaan turvallisuusjoukkojen parlamentaarinen valvonta sekä puolustusbudjetin täydellinen valvonta;

18.  korostaa, että väitettyjä vallankaappaussuunnitelmia koskevien tapausten, kuten Ergenekon-rikollisverkoston ja niin sanotun moukarisuunnitelman (”Sledgehammer”) tapaukset, tutkinnalla on osoitettava Turkin demokraattisten instituutioiden ja oikeuslaitoksen vahvuus sekä asianmukainen, riippumaton ja avoin toiminta; on huolissaan oikeudenkäyntiä edeltävistä liian pitkistä pidätysajoista ja korostaa, että kaikille epäillyille on taattava tehokkaat oikeudelliset takeet; on huolestunut siitä, että nämä tutkinnat eivät etene, ja panee merkille, että tunnettujen journalistien, kuten Nedem Şenerin ja Ahmet Şıkin, hiljattain tapahtunut pidättäminen voi johtaa siihen, että nämä oikeudenkäynnit menettävät uskottavuutensa, vaikka niiden pitäisi päinvastoin vahvistaa demokratiaa;

19.  pitää valitettavana, että äskettäisen perustuslakiuudistuksen yhteydessä ehdotetut poliittisten puolueiden kieltämistä koskevat muutokset eivät saaneet taakseen enemmistöä Turkin kansalliskokouksessa, ja kehottaa kaikkia puolueita saattamaan asiaa koskevan lainsäädännön Venetsian komission asiaa koskevan näkemyksen mukaiseksi;

20.  toistaa aikaisemmissa päätöslauselmissaan esittämänsä kehotuksen uudistaa vaalijärjestelmää alentamalla kymmenen prosentin vaalikynnystä, mikä vahvistaa puolueiden moniarvoisuutta ja ilmentää siten paremmin turkkilaisen yhteiskunnan moniarvoisuutta; pitää erityisen valitettavana sitä, ettei tätä koskevia uudistuksia toteutettu vuonna 2010; kehottaa toteuttamaan puolueiden rahoittamista ja vaalimenoja koskevan perusteellisen uudelleentarkastelun puolueiden sisäisen demokratian vahvistamiseksi ja avoimemman poliittisen järjestelmän edistämiseksi; kehottaa poliittisia puolueita lujittamaan sisäistä demokratiaansa ja edistämään sitä, että valitut jäsenet kantavat paremmin äänestäjien heille antamaa vastuuvelvollisuutta;

21.  pitää valitettavana, että parlamentin jäsenten immuniteetin rajoittamisessa ei ole saavutettu edistystä korruptiorikosten osalta, ja toteaa, että samanaikaisesti huolta aiheuttaa se, onko väkivallattomalle mielipiteenilmaisulle taattu riittävä suoja parlamentissa; kehottaa sen vuoksi hallitusta ja parlamenttia sopimaan parlamentaarisen immuniteettijärjestelmän tarkoituksenmukaisesta uudistamisesta;

22.  panee merkille, että Turkki on parhaillaan Euroopan neuvoston ministerikomitean puheenjohtaja, ja kannustaa Turkkia pohtimaan sitoutuneisuuttaan Euroopan neuvoston arvoihin sekä allekirjoittamaan ja ratifioimaan kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan puiteyleissopimuksen ja ratifioimaan myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen lisäpöytäkirjat;

23.  pitää myönteisenä sitä, että Turkin kansalliskokous on ratifioinut YK:n kidutuksen vastaisen yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan, ja kehottaa Turkkia panemaan sen määräykset täytäntöön viipymättä ja tiiviissä yhteistyössä kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rankaisemisen estämistä käsittelevän alakomitean kanssa;

24.  tukee hallituksen ja uskonnollisten yhteisöjen parhaillaan käynnissä olevaa vuoropuhelua, johon osallistuvat myös aleviitit, kreikkalaiset, armenialaiset ja aramealaiset sekä muut kristittyjen yhteisöt; on silti pettynyt sen vuoksi, että on saavutettu vain vähän edistystä näiden yhteisöjen toiminnan oikeudellisen kehyksen osalta varsinkaan kysymyksissä, jotka koskevat niiden mahdollisuuksia saada oikeushenkilöllisyys, perustaa ja ylläpitää uskonnonharjoittamispaikkoja, kouluttaa papistoa ja ratkaista omaisuuteen liittyviä ongelmia, joita ei ole saatu ratkaistua säätiölailla; panee merkille jatkuvat viivästymiset ja menettelyongelmat ja kehottaa toimimaan tehokkaasti ja jatkuvasti säätiölain täytäntöönpanemiseksi, sillä sen avulla on sallittava näiden uskonnollisten yhteisöjen toiminta ilman perusteettomia rajoituksia Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti; kehottaa hallitusta edelleen vahvistamaan tukeaan omantunnonvapaudelle ja uskonnolliselle moniarvoisuudelle Turkin yhteiskunnassa;

25.  pyytää sen vuoksi, että hallitus ryhtyisi käsittelemään näitä asioita tarkistamalla lainsäädäntöä ja varmistamalla, että lainsäädäntöä sovelletaan asianmukaisesti hallinnon kaikilla tasoilla, myös kunnissa; viittaa tässä yhteydessä Venetsian komission keväällä 2010 antamiin suosituksiin, jotka koskivat uskonnollisten yhteisöjen oikeushenkilöllisyyttä ja kreikkalaisortodoksisen patriarkan kirkollista arvonimeä ”ekumeeninen”; pitää tervetulleena uskonnollisen yhteisön ”Foundations Assemblyn” hiljattain tekemää päätöstä Büyükadan kreikkalaisen poikien orpokodin siirtämisestä ekumeeniselle patriarkaatille Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksen mukaisesti ja Turkin kansalaisuuden myöntämistä useille kreikkalaisortodoksipapeille patriarkaatin ja Pyhän Synodin työn helpottamiseksi; pitää myönteisenä uskonnollista toimitusta Sümelan luostarimuseossa Trabzonissa ja toimitusta Akdamar-saaren kirkossa Vanin provinssissa; pitää valitettavana Turkin korkeimman oikeuden päätöstä Mor Gabrielin luostaria vastaan kylien ja Turkin valtionkassan välisessä maakiistassa; toistaa odottavansa, että kreikkalaisortodoksisen Halkin seminaarin uudelleenavaamista koskevista hallituksen ilmoituksista seuraa pian konkreettisia toimia ja toimenpiteitä, joilla varmistetaan pappien esteetön kouluttaminen kristittyjen yhteisöille; kehottaa hallitusta kiinnittämään erityistä huomiota koulujen oppimateriaaleihin, sillä niissä olisi otettava huomioon Turkin yhteiskunnan uskonnollinen moniarvoisuus, ja siihen, että tarvitaan puolueetonta oppimateriaalia;

26.  tuomitsee jyrkästi PKK:n, joka on EU:n terroristijärjestöjen luettelossa, ja muiden terroristiryhmien Turkin maaperällä harjoittaman jatkuvan väkivallan; kannustaa Turkkia, EU:ta ja sen jäsenvaltioita lisäämään yhteistyötään terrorismin torjunnassa ja koordinoimaan sitä tiiviisti terrorismin torjunnan koordinaattorin ja Europolin kanssa noudattaen tiukasti ihmisoikeuksia koskevaa kansainvälistä lainsäädäntöä;

27.  kehottaa hallitusta osana demokraattista avautumistaan elvyttämään toimiaan, joiden avulla kurdikysymystä voidaan käsitellä kattavasti rauhanomaisen ratkaisun löytämiseksi erityisesti siten, että varmistetaan sellaisten lakien johdonmukainen tulkinta, joilla sallitaan kurdin kielen käyttö poliittisessa ja julkisessa elämässä ja koulutuksessa, tarkistetaan terrorisminvastaista lainsäädäntöä, jotta vältetään väärinkäyttö tai liian väljä tulkinta, turvataan oikeudet ilmaisun-, yhdistymis-, ja kokoontumisvapauteen, ratkaistaan tehokkaasti muun muassa pitkään jatkuneen konfliktin vuoksi kotiseuduiltaan muualle siirtyneiden henkilöiden ongelmat ja parannetaan edelleen maan kaakkoisosan sosiaalis-taloudellista tilannetta; ilmaisee tässä yhteydessä olevansa huolestunut 151:ttä kurdien poliittista aktivistia vastaan parhaillaan käytävistä oikeudenkäynneistä Diyarbakirissa, joissa syytettyinä on myös kahdeksan toimessa olevaa valittua pormestaria, mikä on puuttumista lailliseen poliittiseen toimintaan;

28.  suhtautuu myönteisesti oikeudellisen kehyksen vahvistamiseen perustuslakipaketin kautta, sillä sen avulla naisten oikeudet ja sukupuolten tasa-arvo toteutuvat; on huolissaan naisten työvoimaosuuden vähentymisestä, joka koskee jopa korkeasti koulutettuja naisia; kehottaa hallitusta, yritysmaailmaa ja kansalaisyhteiskuntaa ryhtymään kattaviin toimenpiteisiin, kuten naisten lukutaidon lisäämiseen, tyttöjen mahdollisuuksien aktiiviseen tukemiseen päästä keskiasteen koulutukseen ja lastenhoitopalvelujen tarjoamiseen, joiden avulla torjutaan naisten köyhyyttä, lisätään naisten sosiaalista osallisuutta ja osallistumista työmarkkinoille; kannustaa lisäksi ottamaan käyttöön kiintiöjärjestelmän, jonka avulla varmistetaan naisten tarkoituksenmukainen edustus liiketoiminnan, julkisen sektorin ja politiikan kaikilla tasoilla; kehottaa etenkin poliittisia puolueita käyttämään tulevien vaalien tarjoamaa mahdollisuutta vahvistaakseen naisten aktiivista osallistumista politiikkaan;

29.  pitää erittäin valitettavina, itsepintaisen yleistä perheväkivaltaa, myös niin sanottuja kunniarikoksia, ja pakkoavioliittoja; pitää tähän liittyen myönteisinä naisliikkeiden tekemiä aloitteita, jotka antavat näkyvyyttä näille ongelmille, ja kehottaa hallitusta tehostamaan ehkäisytoimiaan kaikilla tasoilla etenkin panemalla täytäntöön perheen suojelusta annetun lain N:o 4320 ja valvomaan, miten poliisi ja oikeuslaitos sitä noudattavat, velvoittamalla yli 50 000 asukkaan kuntia tarjoamaan vaarassa oleville naisille ja alaikäisille riittävästi suojia, valvomalla tehokkaasti, että tätä velvollisuutta noudatetaan kaikilta osin ja ottamalla käyttöön seurantajärjestelmän, jonka avulla naisten ja alaikäisten tukemista jatketaan suojasta poistumisen jälkeen, jotta näille voidaan tarjota asianmukaista psykologista tukea, oikeusapua, terveydenhoitoa ja tukea palaamisessa yhteiskuntaan; kehottaa hallitusta luomaan riittävän ja tehokkaan järjestelmän, jolla voidaan valvoa, että kunnat noudattavat tätä velvoitetta; kehottaa oikeuslaitosta varmistamaan, että naisiin, alaikäisiin ja niin sanottuja kunniarikoksia vastustaviin henkilöihin kohdistuvasta väkivallasta rangaistaan johdonmukaisesti ja asianmukaisesti;

30.  kehottaa Turkin hallitusta huolehtimaan siitä, että kaikkien tasapuolinen kohtelu sukupuolesta, rodusta tai etnisestä alkuperästä, uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumatta taataan lainsäädännöllä, joka todella myös pannaan täytäntöön; pitää valitettavina äskettäisiä oikeustoimia seksuaalivähemmistöjen yhdistyksiä vastaan mutta pitää myönteisenä, että tuomioistuimet hylkäsivät näiden tapausten käsittelyn; panee kuitenkin merkille, että tarvitaan homofobian ja seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän vastaisia lisätoimia, kuten on esitetty Euroopan neuvoston ministerikomitean suosituksessa jäsenvaltioille toimenpiteistä sukupuoliseen suuntautumiseen tai sukupuoli-identiteettiin perustuvan syrjinnän torjumiseksi; kehottaa Turkin hallitusta antamaan Turkin asevoimille määräyksen lopettaa homoseksuaalisuuden luokittamisen ”psykoseksuaaliseksi” sairaudeksi; pyytää, että lakiesitys syrjinnän torjuntaa ja tasa-arvoa käsittelevästä komiteasta yhdenmukaistetaan EU:n vaatimusten mukaiseksi myös sukupuolen tai seksuaalisen suuntautumisen perusteiden osalta; kehottaa kansallisia ja paikallisia viranomaisia tekemään lopun jatkuvista transihmisten sekä seksityöntekijöinä työskentelevien transihmisten murhista;

31.  katsoo, että Turkin olisi kansainvälisen oikeuden mukaisten velvoitteidensa mukaisesti hyväksyttävä lainsäädäntöä, jolla siviili- tai sosiaalipalvelus otettaisiin käyttöön vaihtoehtona asepalvelukselle siten, että se ei ole rankaiseva pituudeltaan ja että se perustuu vapaaseen valintaan; pyytää Turkin hallitusta varmistamaan, että asiassa Ülke vastaan Turkki noudatetaan kaikilta osin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen antamaa tuomiota, ja muuttaman lainsäädäntöä niin, että lakkautetaan sellaisten henkilöiden syytteeseen asettaminen, jotka kieltäytyvät asepalveluksen suorittamisesta omantunnon syistä; kehottaa hallitusta tutkimaan omantunnon syistä asepalveluksen suorittamisesta kieltäytyvien henkilöiden väitteet näiden huonosta kohtelusta sotilasvankeudessa ja toteuttamaan toimia tällaisten väärinkäytösten ehkäisemiseksi tulevaisuudessa;

32.  painottaa, että on tärkeää taata ihmisoikeusaktivistien tehokas suojelu; on huolestunut ihmisoikeusaktivisteihin kohdistuvista jatkuvista oikeudenkäynneistä ja näiden syytteeseen asettamisista ja kiinnittää erityistä huomiota Pinar Selekiä vastaan käytyyn oikeudenkäyntiin, joka on kestänyt kaksitoista vuotta kolmesta vapauttavasta tuomiosta huolimatta; kehottaa komissiota seuraamaan tiiviisti Pinar Selekin tapausta ja muita vastaavia tapauksia ja järjestelmällisesti olemaan läsnä tällaisissa oikeudenkäynneissä;

33.  vaatii suurimpia poliittisia puolueita pyrkimään löytämään ratkaisun huivikieltoon yliopistoissa torjuakseen asian polarisoivaa vaikutusta Turkin yhteiskuntaan; tähdentää, että tämän ratkaisun on perustuttava naisten valinnanvapauden kunnioittamiseen;

34.  toistaa painokkaasti – koska tähän mennessä Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen päätöslauselman N:o 1625 osalta ei ole tapahtunut edistystä – kehotuksensa Turkin hallitukselle toimien jatkamisesta Turkin saarten Gökçeadan (Imbros) ja Bozcaada (Tenedos) kahden kulttuurin säilyttämiseksi ja erityisesti kreikkalaisvähemmistön kohtaamien koulutusta ja omistusoikeuksia koskevien ongelmien ratkaisemiseksi;

Sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja vaurauden lisääminen

35.  antaa tunnustusta Turkin talouden hyvälle valmiudelle selviytyä maailmanlaajuisesta talouskriisistä; painottaa, että tämä taloudellinen elvyttäminen on ainutlaatuinen tilaisuus lisätä työvoimaosuutta ja työllisyysastetta, jotka ovat edelleen hyvin matalia, hädin tuskin 50 prosenttiin yltäviä, ja käynnistää sosiaalista osallisuutta asteittain lisääviä toimia; korostaa hallituksen ja työmarkkinaosapuolten yhteistä vastuuta ja kannustaa niitä lisäämään yhteistyötä, jonka avulla ne voivat lujittaa sosiaalisen markkinatalouden asemaa;

36.   kehottaa Turkin hallitusta ja EU:n jäsenvaltioiden hallituksia tarkastelemaan turkkilaista alkuperää olevien EU:n kansalaisten kotoutumista uusien kotimaidensa yhteiskuntiin pikemmin EU:n yhteiskunnille tarjoutuvana tulevaisuuden mahdollisuutena kuin uhkana ja esittämään sen myös tässä valossa;

37.  panee merkille EU:n ja Turkin talouksien keskinäisen riippuvuuden ja viittaa siihen sisältyviin mahdollisuuksiin lisätä vaurautta sekä Turkissa että EU:ssa, kun Turkin integroituminen EU:n markkinoille etenee;

38.  pitää myönteisinä perustuslain muutoksista seuranneita parannuksia sosiaalisen vuoropuhelun ja ammattiyhdistysten oikeuksien alalla; korostaa kuitenkin, että näiden lisäksi oikeudellinen kehys, keskeneräinen ammattiliittoja koskeva lainsäädäntö mukaan lukien, on saatettava EU:n ja ILO:n normien mukaiseksi; kannustaa kaikkia talous- ja sosiaalineuvoston osapuolia vahvistamaan sitoutumistaan ja yhteistyötään, jotta tähän tavoitteeseen päästään;

39.  toistaa, että Turkin eri alueiden sekä maaseutu- ja kaupunkialueiden yhteenkuuluvuutta on lisättävä; korostaa tässä yhteydessä koulutuksen erityisasemaa ja tarvetta puuttua itsepintaisiin ja huomattaviin alueellisiin eroihin, jotka koskevat koulutuksen laatua ja koulutukseen osallistumisen astetta;

40.  kehottaa hallitusta ottamaan kaikilta osin huomioon Kaakkois-Anatolia-hankkeen (GAP) yhteydessä toteutettavien uutta vesi- ja energiainfrastruktuuria koskevien suunnitelmien kestävyyden ja ympäristövaikutukset, sillä kyseinen hanke uhkaa tuhota useiden alueiden luontoa ja ainutlaatuista maisemaa, sekä erityisesti hankkeen vaikutukset naapurimaahan Irakiin; painottaa erityisesti tarvetta varmistaa, että luonnonsuojelua ja biologista monimuotoisuutta koskevaa lakiluonnosta tarkistetaan siten, että säilytetään kulttuuriperintö ja arkeologinen perintö eurooppalaisia normeja täysimääräisesti noudattaen, ja että vastuu luonnonsuojelusta annetaan yksiselitteisesti täytäntöönpanoviranomaisille; kehottaa hallitusta vahvistamaan tavoitteellisemman poliittisen toimintakehyksen, jota tuetaan konkreettisilla toimintasuunnitelmilla hiilidioksidipäästöjen kasvun estämiseksi;

Hyvien naapuruussuhteiden luominen

41.  kehottaa Turkin hallitusta ja kaikkia asianosaisia tukemaan aktiivisesti parhaillaan käynnissä olevia neuvotteluja Kyproksen kysymyksestä ja myötävaikuttamaan konkreettisella tavalla sen kattavaan ratkaisemiseen ja kehottaa hallitusta helpottamaan suotuisan neuvotteluilmapiirin syntymistä aloittamalla välittömästi sotilasjoukkojen vetämisen Kyproksesta; kehottaa voimakkaasti Kyproksen molempia yhteisöjä työskentelemään tiiviisti YK:n pääsihteerin kehotuksen mukaisesti, jotta neuvotteluissa aiemmin saavutettua edistystä voidaan hyödyntää kestävän ratkaisun aikaansaamiseksi – YK:n turvallisuusneuvoston asiaa koskevien päätöslauselmien, erityisesti päätöslauselman 550 (1984), sekä EU:n perusperiaatteiden mukaisesti – Kyproksen kansalaisten, EU:n ja Turkin eduksi;

42.  kannustaa Turkkia lisäämään Kyproksen kadonneiden henkilöiden komitealle osoittamaansa tukea helpottamalla etenkin sen mahdollisuuksia päästä sotilasalueille ja arkistoihin sekä ryhtymään Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaisesti kaikkiin tarvittaviin toimiin kadonneita henkilöitä koskevassa humanitaarisessa kysymyksessä;

43.  kehottaa Turkkia ja Kyproksen turkkilaisia viranomaisia lopettamaan Turkin kansalaisten asuttamisen saarelle, sillä se muuttaisi väestötasapainoa entisestään ja vähentäisi yhteiseen menneisyyteen perustuvaa kansalaisten lojaaliutta tulevaa yhteistä valtiota kohtaan; kehottaa Turkkia käsittelemään kysymystä Turkin kansalaisten asuttamisesta saarelle Geneven yleissopimuksen ja kansainvälisen oikeuden periaatteiden mukaisesti;

44.  kehottaa painokkaasti molempia osapuolia, Turkkia ja Armeniaa, ratifioimaan pöytäkirjat ilman ennakkoehtoja sekä avaamaan rajansa ja kehottaa Turkkia käyttämään alueellista painoarvoaan lisätäkseen luottamuksenrakentamistoimia;

45.  panee merkille Turkin ja Kreikan kahdenvälisten suhteiden parantamiseen tähtäävien toimien lisääntymisen; pitää kuitenkin valitettavana, että Turkin kansalliskokous ei ole kumonnut Kreikalle julistamaansa casus belli -uhkausta; edellyttää, että Turkin hallitus lopettaa jatkuvat Kreikan ilmatilan loukkaukset ja sotilaslennot Kreikan saarten yli;

46.  korostaa, että EU, sen 27 jäsenvaltiota ja kaikki muut ehdokasvaltiot ovat allekirjoittaneet Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen ja se on osa yhteisön säännöstöä; kehottaa siksi Turkin hallitusta allekirjoittamaan ja ratifioimaan sen viipymättä;

47.  arvostaa Turkin ja Irakin välisten suhteiden syvenemistä, myös Irakin alueellisen kurdihallituksen kanssa, ja viittaa erityisesti Turkin osuuteen Irakin vakauttamisessa; vaatii Turkkia keskustelemaan Irakin hallituksen ja muiden naapurimaiden kanssa toimista Turkin hallituksen ilmoittaman patohankkeen kielteisten vaikutusten torjumiseksi;

EU:n ja Turkin yhteistyön edistäminen

48.  pitää valitettavana, ettei EY–Turkki-assosiaatiosopimuksen lisäpöytäkirjaa ole pantu täytäntöön, mikä hankaloittaa jatkuvasti neuvottelujen edistymistä, ja kehottaa Turkin hallitusta panemaan pöytäkirjan kaikilta osin täytäntöön;

49.  panee merkille Turkin saavuttaman edistyksen energiaa koskevan luvun osalta ja kehottaa neuvostoa jälleen kerran käynnistämään tätä lukua koskevat neuvottelut mahdollisimman pian; kehottaa Turkin hallitusta tehostamaan toimiaan Turkin liittymistä Euroopan energiayhteisöön koskevissa neuvotteluissa; suhtautuu myönteisesti hallitustenvälisen Nabucco-sopimuksen ratifioimiseen ja maakaasun toimittamiseen tarkoitetun Turkin, Kreikan ja Italian välisen yhdysputken (Interconnector Turkey-Greece-Italy, ITGI) toiminnasta tehdyn yhteisymmärryspöytäkirjan allekirjoittamiseen ja toteaa, että molemmat ovat tärkeitä hankkeita EU:n energiavarmuuden kannalta;

50.  suhtautuu myönteisesti elintarviketurvallisuutta sekä eläinlääkintä- ja kasvinsuojelutoimia koskevasta luvusta käytäviin neuvotteluihin, jotka aloitettiin 30. kesäkuuta 2010; kannustaa Turkkia saattamaan päätökseen tarvittavat toimet tiettyjen lukujen, kuten yrityksiä ja teollisuuspolitiikkaa sekä eurooppalaisia liikenneverkkoja koskevien lukujen, sulkemiseksi;

51.  suhtautuu myönteisesti Turkin ja EU:n välistä takaisinottosopimusta koskevien neuvottelujen loppuun saattamiseen, ja kehottaa Turkin hallitusta varmistamaan, että nykyisiä kahdenvälisiä sopimuksia sovelletaan kaikilta osin, kunnes edellä mainittu sopimus astuu voimaan; korostaa, että EU:n ja Turkin on lisättävä maahanmuuton hallintaa ja rajavalvontaa koskevaa yhteistyötään ottaen muun muassa huomioon, että Turkin kautta EU:n alueelle tulevien laittomien maahanmuuttajien prosenttiosuus on suuri; pitää myönteisenä kansalaisyhteiskunnan kuulemista kolmesta turvapaikkapolitiikkaa koskevasta lakiehdotuksesta ja kehottaa hallitusta saattamaan ehdotukset parlamentin käsiteltäviksi viipymättä; katsoo, että takaisinottosopimuksen tultua voimaan neuvoston olisi annettava komissiolle valtuudet aloittaa viisumikäytäntöä koskeva vuoropuhelu, jossa kiinnitetään erityistä huomiota EU:hun matkustavien yritysmaailman edustajien ja opiskelijoiden maahantuloedellytyksiin, mikä on välttämätöntä liikkuvuuden kannalta;

52.  panee merkille Turkin entistä aktiivisemman ulkopolitiikan, jonka tavoitteena on vahvistaa Turkin asemaa alueellisena toimijana; kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa ottamaan tämän ulottuvuuden huomioon kaikilta osin ja ryhtymään päämäärien koordinoimiseen ja EU:n etujen asianmukaiseen edistämiseen tähtääviin toimiin Turkin kanssa; kehottaa Turkin hallitusta tehostamaan ulkopolitiikkansa koordinointia EU:n kanssa; pitää periaatteessa myönteisenä äskettäin julkituotua niin sanottua ongelmatonta politiikkaa (”zero-problems” policy) suhteessa Turkin naapureihin, mutta toteaa, että on säilytettävä Turkin selkeä sitoutuminen EU:n arvoihin ja etuihin; kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa tiivistämään nykyistä vuoropuhelua Turkin kanssa yhteistä etua koskevista ulkopoliittisista kysymyksistä; kannustaa voimakkaasti jatkamaan yhteisiä toimia Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan demokratisoitumiskehityksen ja muun kehityksen tukemiseksi ottaen huomioon, että maallinen demokratia Turkki, jonka väestön valtaosa on muslimeja, on innoituksena monille arabimaailmassa;

53.  painottaa Mustanmeren alueen strategista merkitystä; katsoo, että Turkki on EU:n tärkeä kumppani tällä alueella, ja kehottaa Turkkia tukemaan EU:n toimintalinjoja ja toimia Mustanmeren alueella ja aktiivisesti edistämään niiden täytäntöönpanoa, mahdollinen EU:n Mustanmeren strategia mukaan lukien;

54.  kehottaa Turkin hallitusta tukemaan kaikilta osin kansainvälisen yhteisön toimia, joilla pyritään estämään Irania hankkimasta ydinaseita, ja pitää valitettavana, että Turkki äänesti YK:n turvallisuusneuvoston asiaa koskevaa päätöslauselmaa vastaan; katsoo, että Turkki voisi myötävaikuttaa Iranin demokratisoitumiskehitykseen ja ihmisoikeuksien lujittamiseen koordinoimalla toimiaan EU:n kanssa;

55.  katsoo, että Turkilla on tärkeä tehtävä Lähi-idän rauhanprosessia koskevien neuvottelujen ja Libanonin vakauttamisen edistämisessä, ja kehottaa sitä jälleen solmimaan tiiviit suhteet Israeliin, jatkamaan rakentavaa toimintaansa sovittelijana ja myötävaikuttamaan erityisesti palestiinalaishallinnon lujittamiseen;

56.  arvostaa Turkin rakentavaa osallistumista transatlanttisten kumppaneiden toimien tukemiseen Afganistanissa ja Balkanilla; pitää kuitenkin valitettavana, että Turkin vastustuksen vuoksi Naton ja EU:n strategista yhteistyötä ei ole voitu vieläkään ulottaa ”Berliini plus” -järjestelyjä pidemmälle;

57.  kehottaa Turkin hallitusta allekirjoittamaan Kansainvälisen rikostuomioistuimen perussäännön ja jättämään sen ratifioitavaksi, mikä vahvistaisi entisestään Turkin panosta maailmanlaajuiseen monenväliseen järjestelmään ja maan sitoutumista siihen;

58.  panee merkille komission vuoden 2009 kertomuksessa liittymistä valmistelevan tukivälineen täytäntöönpanosta esitetyt päätelmät ja parannusehdotukset tavoitteiden priorisoimiseksi ja hankkeiden mukauttamiseksi liittymiskriteereihin tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa N:o 16/2009 esitetyn ehdotuksen mukaisesti; korostaa liittymistä valmistelevan tukivälineen täytäntöönpanon kokonaisvaltaista valvontaa, kun useita hankkeita ryhdytään toteuttamaan;

o
o   o

59.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan neuvoston pääsihteerille, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen presidentille, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Turkin tasavallan hallitukselle ja parlamentille.

(1) EUVL C 306 E, 15.12.2006, s. 284. (2) EUVL C 263 E, 16.10.2008, s. 452. (3) EUVL C 279 E, 19.11.2009, s. 57. (4) EUVL C 87 E, 1.4.2010, s. 139. (5) EUVL C 341 E, 16.12.2010, s. 59. (6) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0324. (7) EUVL L 51, 26.2.2008, s. 4.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. maaliskuuta 2011 Montenegron yhdentymisestä Euroopan unioniin

P7_TA(2011)0091 B7-0157/2011

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 17. joulukuuta 2010 tehdyn päätöksen myöntää Montenegrolle Euroopan unionin ehdokasvaltion asema,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle Montenegron Euroopan unionin jäsenyyttä koskevaan hakemukseen liittyvästä komission lausunnosta (KOM(2010)0670),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle laajentumisstrategiasta sekä vuosien 2010 ja 2011 tärkeimmistä haasteista (KOM(2010)0660),

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Montenegron tasavallan välillä 29. maaliskuuta 2010 tehdyn vakautus- ja assosiaatiosopimuksen(1),

–  ottaa huomioon 8. marraskuuta 2007 tehdyn Euroopan yhteisön ja Montenegron tasavallan välisen sopimuksen luvattomasti maassa oleskelevien henkilöiden takaisinottamisesta(2) ja 30. marraskuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1244/2009, joka hyväksyttiin 1. joulukuuta 2009, luettelon vahvistamisesta kolmansista maista, joiden kansalaisilla on oltava viisumi ulkorajoja ylittäessään, ja niistä kolmansista maista, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske, asetuksen (EY) N:o 539/2001 muuttamisesta(3),

–  ottaa huomioon EU:n ja Montenegron parlamentaarisen vakautus- ja assosiaatiovaliokunnan 27.–28. syyskuuta 2010 antamat suositukset,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Tessalonikissa 19.–20. kesäkuuta 2003 kokoontunut neuvosto vahvisti, että Länsi-Balkanin maiden tulevaisuus on Euroopan unionissa; ottaa huomioon, että lausunto toistettiin Eurooppa-neuvoston kokouksessa Brysselissä 15.–16. kesäkuuta 2006 ja myöhemmissä huippukokouksissa,

1.  pitää myönteisenä, että Montenegron hallitus ja oppositiopuolueet ovat yhteisymmärryksessä asettaneet Eurooppaan yhdentymisen ensisijaiseksi tavoitteekseen, mikä on johtanut uudistusprosessin pikaiseen etenemiseen maan itsenäistymisen jälkeen; pitää myönteisenä Podgorican uutta poliittista johtoa ja kannustaa uutta hallitusta jatkamaan Montenegron yhdentymistä Euroopan unioniin ja nopeuttamaan Kööpenhaminan arviointiperusteiden toteuttamiseen tähtääviä uudistuksia;

2.  pitää myönteisenä Eurooppa-neuvoston 17. joulukuuta 2010 tekemää päätöstä myöntää Montenegrolle Euroopan unionin ehdokasvaltion asema; pahoittelee kuitenkin, että ehdokasvaltion aseman suositteleminen on eriytetty oikeudesta käynnistää neuvottelut, ja painottaa, että oikeutta neuvottelujen käynnistämiseen ei pitäisi tarpeettomasti tai kohtuuttomasti lykätä; odottaa, että neuvottelut alkavat viimeistään komission vuoden 2011 edistymiskertomuksen julkaisemisen jälkeen, jos Montenegro edistyy riittävästi komission asettamien päämäärien saavuttamisessa;

3.  pitää myönteisenä neuvoston päätöstä myöntää Montenegron kansalaisille mahdollisuus matkustaa ilman viisumia (täydellinen viisumivapaus) Schengen-alueelle 19. joulukuuta 2009 alkaen; korostaa, että tämä on tärkeä askel kehitettäessä ihmisten välisiä yhteyksiä erityisesti koulutuksen, tutkimuksen ja matkailun aloilla sekä liike-elämään liittyvän verkottumisen ja ammattiyhdistysten kansainvälisen yhteistyön alalla; kehottaa Schengeniin kuulumattomia jäsenvaltioita harkitsemaan vastaavan viisumivapausjärjestelyn ulottamista Montenegron kansalaisiin erityisesti Schengeniin kuuluvien jäsenvaltioiden kanssa toteutettavan viisumivapausjärjestelyn sujuvan täytäntöönpanon vuoksi;

4.  pitää myönteisenä, että Montenegron oikeudellinen ja perustuslaillinen kehys on lähellä päätökseen saattamista; kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että nykyisen oikeuskehyksen uuteen perustuslakiin mukauttamisen määräaikaa on lykätty neljännen kerran, ja kehottaa Montenegron viranomaisia hyväksymään nopeasti jäljellä olevan lainsäädännön, erityisesti muutokset vaalilainsäädäntöön; kehottaa kaikkia poliittisia puolueita pyrkimään yhteisymmärrykseen lakiluonnoksesta ilman uusia viivytyksiä Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston (ODIHR) ja Venetsian komission suositusten mukaisesti ja tehostamaan vaaleihin liittyvien valitusten käsittelyä keskusvaalilautakunnassa ja tuomioistuimissa; kehottaa Montenegron parlamenttia kiireesti lujittamaan huomattavasti valmiuksiaan, jotka liittyvät sen arvioimiseen, ovatko hallituksen esittämät lait unionin säännöstön mukaisia, ja kehottaa komissiota tarjoamaan tässä asiassa tarvittavaa teknistä tukea liittymistä valmistelevan välineen yhteydessä; kehottaa hallitusta tekemään lainsäädäntöprosessista avoimemman ja helpommin kansalaisten seurattavissa olevan;

5.  panee tyytyväisenä merkille, että liittymistä valmisteleva tuki (IPA) toimii hyvin Montenegrossa; kannustaa sekä Montenegron hallitusta että komissiota yksinkertaistamaan IPA-rahoituksen hallintomenettelyjä, jotta rahoitus olisi helpommin pienten ja hajautettujen kansalaisjärjestöjen, ammattiyhdistysten ja muiden edunsaajien saatavilla;

6.  korostaa jälleen kerran oikeusvaltioperiaatteen merkitystä Montenegron kehittämisen kannalta ja sen kannalta, että kansalaiset pitävät valtion instituutioita uskottavina; pitää tässä yhteydessä myönteisenä hallituksen ja parlamentin lisääntynyttä aktiivisuutta asiaa koskevan lainsäädännön valmistelussa ja hyväksymisessä; korostaa kuitenkin, että on tärkeää, että kansalaiset osallistuvat uuden lainsäädännön laatimiseen ja että lainsäädännön täytäntöönpano on tehokasta, jotta kansalaiset näkevät edistyksen;

7.  pitää myönteisenä Montenegron parlamentin aloitetta tehdä valtion keskusvaalilautakunnan puheenjohtajan tehtävästä ammattimainen ja kehottaa tekemään myös muista elimen jäsenistä ammattimaisia ja lisäämään sen valmiuksia, jotta on mahdollista varmistaa vaaliprosessien avoin, demokraattinen ja tehokas hallinnointi;

8.  panee merkille edistymisen korruption torjuntaa koskevan lainsäädännön hyväksymisessä ja pitää myönteisenä uuden strategian ja toimintasuunnitelman hyväksymistä sekä niiden täytäntöönpanosta vastaavan kansallisen toimikunnan perustamista; korostaa kuitenkin, että korruptio on yhä yleistä monilla aloilla, erityisesti rakentamisen, yksityistämisen ja julkisen hankintojen aloilla, ja että se muodostaa vakavan ongelman; panee lisäksi merkille, että korruptiotapauksia koskevien tutkimusten, syytteiden ja lopullisten tuomioiden määrä on yhä vähäinen; korostaa korruption torjunnan selkeästi määriteltyjen kokonaisvaltaisten puitteiden merkitystä, mukaan lukien tiedonvälityksen vapautta koskevan lain täytäntöönpanon parantaminen ja lainvalvontaviranomaisten toimien koordinoinnin tehostaminen sekä viranomaisia ja niiden velvoitteiden täytäntöönpanoa ja kansalaisten valitusten asianmukaista käsittelyä valvovan yhden viranomaisen (oikeusasiamies) perustaminen; kiinnittää huomiota korruption torjuntaa koskevan lainsäädännön tehokkaan toteuttamisen merkitykseen, jotta lainvalvontaviranomaisten käyttöön saadaan uusia korruption torjunnan välineitä; kehottaa muuttamaan poliittisten puolueiden ja vaalikampanjojen rahoitusta koskevia lainsäädäntöpuitteita, jotta voidaan varmistaa rahoitusmekanismien riippumaton valvonta ja avoimuus;

9.  kehottaa ryhtymään tehokkaisiin toimiin julkisen hallinnon sisäisten eturistiriitojen poistamiseksi vahvistamalla eturistiriitoja valvovaa valiokuntaa ja myöntämällä sille valtuudet tarkistaa virkamiesten varoja koskevat ilmoitukset ja määrätä seuraamuksia säännönvastaisuuksista; vaatii myös muuttamaan julkisen hallinnon tehtäviin liittyviä eturistiriitoja koskevaa lakia, joka antaa parlamentin jäsenille ja muille vaaleissa valituille edustajille oikeuden toimia hallinto- ja valvontaelinten tehtävissä: tietyissä tapauksissa vaaleissa valittujen edustajien täysi avoimuus ja etujen ilmoittaminen voivat poistaa mainitun eturistiriidan;

10.  huomauttaa, että tiedonvälityksen vapautta koskevaa lakia pannaan parhaillaan täytäntöön mutta siinä on ilmennyt vaikeuksia erityisesti sellaisiin asiakirjoihin tutustumisen yhteydessä, jotka saattavat paljastaa korruptiotapauksia yksityistämisen ja julkisten hankintojen alalla; kehottaa hallitusta helpottamaan asiaan liittyvien tietojen saantia ja valtion viranomaisia pidättäytymään painostamasta kansalaisjärjestöjä ja voittoa tavoittelemattomia järjestöjä sekä yleisesti kansalaisyhteiskunnan toimijoita, jotka tutkivat korruptiota ja järjestäytynyttä rikollisuutta ja toimivat vahtikoiran roolissa;

11.  panee merkille oikeuslaitoksen uudistamisessa saavutetun edistymisen, mistä osoituksena ovat merkittävien muutosten tekeminen rikosoikeudellisiin menettelyihin ja muuhun merkittävään lainsäädäntöön, mikä vapauttaa henkilöresursseja ja edistää oikeusistuimien käsittelyruuhkien purkamista; korostaa kuitenkin tarvetta varmistaa, että oikeuslaitos ja syyttäjät ovat vastuuvelvollisia ja että poliittiset toimijat eivät pääse vaikuttamaan niiden toimintaan; korostaa tarvetta varmistaa, että eettisiä menettelysääntöjä noudatetaan kattavasti; vaatii ehdottomasti, että tuomarien ja syyttäjien nimittämismenettelyä on muutettava, ja että käytäntö, jonka mukaan hallitus ja parlamentin yksinkertainen enemmistö nimittää syyttäjäneuvoston ja tuomarineuvoston, on lakkautettava; on huolestunut myös liiallisen vallan mahdollisesta keskittymisestä korkeimman oikeuden presidentille ja korkeimman hallinto-oikeuden presidentille; vaatii maksuttoman oikeusavun myöntämistä koskevan lain hyväksymistä; vaatii yhtenäistämään oikeuskäytäntöä, jotta voidaan varmistaa ennakoitavissa oleva oikeusjärjestelmä ja julkinen luottamus siihen; painottaa erityisesti naapurimaiden kanssa tehtävän kansainvälisen yhteistyön lisäämisen merkitystä;

12.  kehottaa Montenegroa parantamaan edelleen oikeusalan koulutuksen yhteisiä perusteita, joita oikeusalan koulutuksesta vastaava keskus soveltaa, sekä myöntämään tähän tavoitteeseen tarvittavat taloudelliset resurssit;

13.  kehottaa komissiota sisällyttämään seuraavaan edistymiskertomukseen arvioinnin oikeuslaitoksen uudistukseen ja korruption torjuntaan myönnettyjen Euroopan unionin varojen avulla saavutetuista vaikutuksista ja tuloksista;

14.  korostaa, että järjestäytynyt rikollisuus ja ennen kaikkea rahanpesu ja salakuljetus ovat edelleen ongelmina oikeuskehyksen ja sen täytäntöönpanon parantamisesta huolimatta; kehottaa viranomaisia ryhtymään toimiin lainvalvontaviranomaisten valmiuksien ja erityisesti aktiivisten tutkimusvalmiuksien tehostamiseksi ja parantamaan eri elinten ja virastojen välistä yhteistyötä sekä yhteistyötä naapurimaiden ja kansainvälisten viranomaisten kanssa, jotta on mahdollista saavuttaa vakaata edistystä järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa; pitää myönteisenä rikosprosessilain hyväksymistä ja vaatii sen ripeää ja asianmukaista täytäntöönpanoa;

15.  pitää myönteisinä parlamentin toimintaa koskevia parannuksia, mutta suosittelee lisätoimenpiteitä, joilla varmistetaan, että hyväksytty lainsäädäntö on korkealaatuista ja unionin säännöstön mukaista; kehottaa myöntämään enemmän kansallisia talousarviomäärärahoja ja henkilöresursseja ja kehottaa Euroopan unionia edelleen tukemaan Montenegron parlamenttia esimerkiksi kumppanitoiminnalla jäsenvaltioiden tai Euroopan parlamentin kanssa tarkoituksena parantaa Montenegron parlamentin jäsenten ja parlamentin pääsihteeristön valmiuksia valvoa ja tarkkailla hallituksen toimia, kuten komission lausunnossa todetaan;

16.  kehottaa jatkamaan Montenegron julkisen hallinnon uudistuksia, koska se edelleen kärsii rahoituksen puutteellisuudesta ja liiallisesta politisoimisesta, ja kehottaa erityisesti tarkistamaan virkamiehiä ja valtion työntekijöitä koskevaa lainsäädäntöä, jotta Montenegrossa voidaan ottaa käyttöön kokonaisvaltaiseen ja ansioihin perustuvaan rekrytointiin perustuva järjestelmä, avoimet rekrytointisäännöt ja urakehitystä koskevien sääntöjen käyttöönotto mukaan luettuina; korostaa myös tarvetta vahvistaa henkilöresursseja paikallishallinnon tasolla ja tarvetta myöntää sen toimintaan riittävä rahoitus, jotta voidaan varmistaa paikallishallinnon tehokkuus ja avoimuus, joka on erityisen tärkeää käynnissä olevan hajauttamisprosessin aikana; kiinnittää huomiota tarpeeseen kunnioittaa henkilöstöhallintoviranomaisen oikeudellisesti sitovia päätöksiä; korostaa tarvetta parantaa oikeudellisia ja toimielinpuitteita, jotta on mahdollista lisätä vastuuvelvollisuutta ja oikeusvaltion periaatteen noudattamista julkishallinnossa erityisesti verohallinnon, julkisten hankintojen, kaupunkisuunnittelun sekä paikallishallinnon ja tullin myöntämien lupien alalla; on tyytyväinen myös julkishallinnon alueellisen koulun (ReSPA) perustamiseen Danilovgradiin;

17.  pitää myönteisenä uutta lakia, joka kieltää syrjinnän työsuhteissa ja julkisten palvelujen tarjonnassa ja kieltää syrjinnän kaikkien muiden perusteiden kuin ansioiden perusteella, ja katsoo että se on merkittävä askel kohti syrjinnän torjuntaa edistävän oikeuskehyksen käyttöönottoa; panee kuitenkin merkille, että mainitussa laissa saattaa yhä olla puutteita ja vaatii niiden korjaamista; korostaa, että romanien, ashkalien, egyptiläisten ja muiden heikossa asemassa olevien ryhmien ja vammaisten henkilöiden väitetään edelleen olevan syrjinnän kohteina ja että sukupuoliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin perustuva syrjintä on edelleen yleistä myös valtion viranomaisten keskuudessa; kehottaa Montenegron viranomaisia lujittamaan syrjintätapausten ehkäisemisen, seurannan, seuraamusten ja syytteiden täytäntöönpanomekanismeja; on huolestunut siitä, että vammaisten työntekijöiden oikeuksia ei täysin kunnioiteta ja pitää tässä yhteydessä myönteisenä pöytäkirjaa, jossa käsitellään vammaisten tilannetta työmarkkinoilla ja jonka allekirjoittajina on Montenegron ammattiyhdistysten liitto (CTUM) ja kansalaisjärjestöjä;

18.  on huolissaan siitä, että naiset ovat edelleen aliedustettuja päätöksentekoprosesseissa ja johtavissa asemissa julkihallinnossa, kuten parlamentissa, ministeriöissä ja hallituksen ylimmissä viroissa, ja myös valtionyritysten johdossa; kehottaa ryhtymään pikaisiin toimiin sukupuolten tasa-arvoa koskevan toimintasuunnitelman täytäntöön panemiseksi ja soveltamaan samapalkkaisuuden periaatetta;

19.  panee tyytyväisenä merkille perheväkivallalta suojaamista koskevan lain hyväksymisen ja kehottaa hallitusta panemaan se pikaisesti täytäntöön sekä myöntämään taloudellista tukea uhreille apua tarjoaville järjestöille; kehottaa viranomaisia käynnistämään tiedotuskampanjan, jolla naisille tiedotetaan heidän oikeuksistaan ja viranomaisten nollatoleranssista perheväkivaltaan;

20.  kehottaa Montenegron viranomaisia varmistamaan, että asiaan liittyvät säännökset, vähemmistöjen oikeuksia ja vapauksia koskeva laki mukaan luettuna, pannaan kattavasti täytäntöön; muistuttaa, että kaikkia vähemmistöjä on suojeltava panemalla syrjinnän kieltävä laki tiukasti täytäntöön; kannustaa Montenegroa tehostamaan tiedotusta kaikenlaisesta syrjinnästä; kehottaa Montenegron viranomaisia tukemaan edelleen täysin maan sisäisten pakolaisten aseman ratkaisemista koskevan toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa;

21.  pitää myönteisinä etnisten ryhmien välisiä yleisesti ottaen hyviä suhteita ja vähemmistöjen oikeuksien yleistä korkeaa tasoa ja toistaa, että tämä on hyvä perusta aloittaa rauhan rakentaminen alueella, jolle aikanaan oli tyypillistä etnisten ryhmien välinen väkivalta ja massiiviset väestönsiirrot, mutta kehottaa kuitenkin viranomaisia ja julkishallintoa ottamaan huomioon vähemmistöryhmien mielipiteet sovinnonteon edistämiseksi alueella; kiinnittää tässä yhteydessä huomiota tarpeeseen selventää perustuslain määräyksiä, jotka koskevat vähemmistöjen asianmukaista edustusta ja pitää myönteisinä toimia, jotka tähtäävät täsmällisten tilastotietojen tuottamiseen; vaatii kansalaisuuslain ja ulkomaalaislain mukauttamista eurooppalaisiin normeihin; kannustaa poliittisia ja uskonnollisia johtajia sekä Serbiassa että Montenegrossa edistämään positiivista etnisten ryhmien ja uskontojen välistä ilmapiiriä etsimällä kompromissiratkaisuja kiistanalaisiin kysymyksiin kiistellyt uskonnolliset kohteet mukaan luettuina;

22.  panee merkille, että romani-, ashkali- ja egyptiläisyhteisöt ovat edelleen jatkuvan syrjinnän kohteina; kehottaa viranomaisia parantamaan heidän elinolojaan ja sosiaaliturvan, terveydenhuollon, koulutuksen ja työllisyyspalvelujen saantia sekä myöntämään heille henkilöllisyystodistukset, sillä ne ovat edellytys kaikkien julkisten palvelujen saamiselle; korostaa etenkin, että Konikin leirin elinoloja on parannettava kiireellisesti ja että on hyväksyttävä ja pantava täytäntöön kestävä strategia leirin olosuhteiden parantamiseksi ja lopulta leirin sulkemiseksi;

23.  toistaa aktiivisten ja riippumattomien kansalaisjärjestöjen merkitystä demokratian kannalta; pitää myönteisenä sitä, että hallitus on tehostanut yhteistyötään kansalaisjärjestöjen kanssa erityisesti korruption torjunnassa; vaatii näiden suhteiden lujittamista edelleen sekä kansalaisjärjestöjen laajempaa kuulemista poliittisen päätöksenteon yhteydessä niin toimien ja lainsäädännön muotoilussa kuin viranomaisten toimien seurannassa; korostaa kansalaisyhteiskunnan toimijoiden ratkaisevaa asemaa tehostettaessa sosiaalisiin ja poliittisiin seikkoihin liittyvää alueellista yhteistyötä; pitää myönteisenä Kansallisen Euroopan yhdentymisneuvoston toimintaa, johon osallistuvat kansalaisjärjestöt, hallitus, oikeuslaitos ja oppositio, mutta vaatii sen roolin tehostamista Euroopan unioniin yhdentymisessä;

24.  kannustaa Montenegron hallitusta läheiseen yhteistyöhön ja säännölliseen vuoropuheluun kansalaisjärjestöjen, ammattiyhdistysten ja muiden kansalaisyhteiskunnan järjestöjen kanssa; pitää tässä yhteydessä myönteisenä Montenegron hallituksen ja kansalaisjärjestöjen välisen yhteistyöneuvoston nimittämistä; korostaa, että on tärkeää lujittaa hallituksen, kansalaisjärjestöjen, ammattiyhdistysten ja muiden kansalaisyhteiskunnan järjestöjen välisen yhteistyön institutionaalisia puitteita;

25.  pitää myönteisenä edistymistä Bolognan uudistusprosessin täytäntöönpanossa ja kehottaa jatkamaan pyrkimyksiä parantaa sekä yleissivistävän että ammattikoulutuksen laatua, jotta nuorisolle voidaan varmistaa tarvittavat taidot, joiden avulla he voivat kilpailla menestyksekkäästi työmarkkinoilla; kehottaa tehostamaan myös heikommassa asemassa olevien ryhmien lapset kattavan, osallistavaa koulutusta koskevan strategian täytäntöönpanoa;

26.  antaa tunnustusta Montenegron hallituksen toimille varmistaa ilmaisunvapaus tiedotusvälineissä hyväksymällä sähköisiä viestimiä koskeva laki ja muutoksia rikoslakiin mutta kehottaa ryhtymään toimiin tiedotusvälineiden riippumattomuuden ja toimittajien ammattitaidon varmistamiseksi, yleisradiotoiminnan harjoittajan valmiuksien ja riippumattomuuden vahvistaminen mukaan luettuna; kehottaa Montenegron viranomaisia osoittamaan, että ne ovat sitoutuneet varmistamaan, että tiedonvälitysalan toimintaan ei puututa poliittisesti ja että sääntelyviranomaisten riippumattomuus on turvattu; kiinnittää huomiota kunnianloukkauksesta määrättävien sakkojen suhteettomuuteen, koska ne haittaavat jatkuvasti toimittajien työn vapautta ja riippumattomuutta, ja vaatii kunnianloukkausta koskevan lain täyttä mukauttamista Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöön; korostaa, että toimittajiin ja kansalaisyhteiskunnan aktivisteihin kohdistuvaa pelottelua ja fyysistä väkivaltaa koskevat ilmoitukset on tutkittava perusteellisesti ja tarvittaessa vietävä oikeuteen; korostaa toimittajien korkealuokkaisten ammatillisten vaatimusten ja ammattietiikkaa koskevan säännöstön noudattamisen merkitystä;

27.  pitää myönteisenä Montenegron saavutuksia taloudellisten uudistusten täytäntöönpanossa mutta korostaa, että talouskriisi on paljastanut potentiaalisia heikkouksia maan talousmallissa, ja korostaa rakenneuudistusten jatkamisen tarvetta; kehottaa erityisesti jatkamaan yksityistämissopimusten seurannan ja täytäntöönpanon parantamista, varmistamaan valtiontukia koskevien säännösten avoimuuden, hyväksymään parempia ja yksinkertaisempia yritystoimintaa koskevia säännöksiä ja edistämään erityisesti pk-yritysten toimintamahdollisuuksia;

28.  panee merkille parannukset työmarkkinoiden toiminnassa mutta panee huolestuneena merkille epävirallisen työnteon yleisyyden; katsoo, että epävirallinen talous on syvään juurtunut ongelma, jonka ratkaiseminen vaatii syvällisiä, yhteiskunnan kaikki näkökohdat kattavia strategioita; kiinnittää huomiota siihen, että rakenteellinen työttömyys on edelleen ominaista työmarkkinoille ja että samaan aikaan korkeata ammattitaitoa vaativat työpaikat ovat täyttämättä, mikä todistaa työvoiman kysynnän ja tarjonnan epätasapainosta; on tyytyväinen kansallisten ammattipätevyyttä koskevien puitteiden hyväksymiseen, koska ne kattavat edellytykset tämän epäsuhdan ratkaisemiseksi, ja kehottaa Montenegron hallitusta panemaan asian ripeästi täytäntöön;

29.  korostaa, että Montenegron kehityksen kannalta on tärkeää parantaa liikenteen infrastruktuuria ja varmistaa, että maan liikennejärjestelmä on yhteydessä naapurimaiden liikennejärjestelmiin; kehottaa Montenegroa jatkamaan rautatieverkon kehittämistä ja nykyisen verkon uudenaikaistamista, koska se on elinkelpoinen ja ympäristöystävällinen vaihtoehto maantieliikenteelle ja voisi vastata merkittävästä osuudesta sekä henkilö- että tavaraliikennettä;

30.  tähdentää, että Montenegro on ratifioinut Kansainvälisen työjärjestön (ILO) kahdeksan keskeistä työntekijöiden oikeuksia koskevaa yleissopimusta sekä uudistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan; korostaa, että vaikka työlaissa säädetään työntekijöiden perusoikeuksista ja ammattiyhdistysten oikeuksista, olemassa on yhä rajoituksia; kannustaa Montenegroa vahvistamaan edelleen työntekijöiden ja ammattiyhdistysten oikeuksia; huomauttaa, että työmarkkinaosapuolten vuoropuhelulla on tärkeä merkitys, ja kehottaa Montenegron hallitusta toimimaan kunnianhimoisemmin sosiaalineuvoston lujittamisessa; korostaa, että on tärkeää lisätä sosiaalineuvoston avoimuutta ja tehokkuutta;

31.  pitää myönteisenä, että Montenegro on perustuslakinsa mukaan ympäristöystävällinen valtio; panee merkille matkailun merkittävän osuuden ja sen mahdollisuuden kehittää edelleen Montenegron taloutta; panee kuitenkin merkille matkailun aiheuttamat ympäristöongelmat ja kehottaa hallitusta jatkamaan luonnonympäristön suojelua esimerkiksi ympäristölainsäädännön ja paikallisen lainsäädännön nopean täytäntöönpanon avulla sekä uusilla tehokkailla toimilla, jotta voidaan estää Adrianmeren rannikon mahdolliset tuhot; kiinnittää erityistä huomiota tarpeeseen tehostaa jätehuoltoa erityisesti paikallisella tasolla turvallisen jätehuollon varmistamiseksi; pitää myönteisinä toimia, jotka koskevat matalahiilisen talouden kehittämistä Montenegron valtavien vesivoimavarojen ja muiden uusiutuvien energiavarojen avulla, koska ne auttavat kattamaan kotimaan tarpeet ja niiden ansiosta maa voi myös viedä energiaa ja saada maksuksi ulkomaista valuuttaa; varoittaa kuitenkin, että suurilla padoilla on usein merkittäviä kielteisiä ympäristövaikutuksia, ja kehottaa suorittamaan Euroopan unionin säännöstön mukaisesti asianmukaiset ja avoimet ympäristövaikutusten arvioinnit sekä ottamaan huomioon ympäristön kannalta paremmat vaihtoehdot, yleisön osallistumisen ja kansalaisyhteiskunnan osallistumisen ennen tällaisten patojen hyväksymistä tai lupien myöntämistä niille;

32.  kehottaa Montenegron viranomaisia ja erityisesti talousministeriötä julkistamaan verkkosivuillaan kaikki liitteet ja asiakirjat, jotka koskevat äskettäin tehtyä sopimusta maanalaisen voimalinjan rakentamisesta Montenegron ja Italian välille; kehottaa julkistamaan kaikki sopimuksesta johtuvat seuraukset, ympäristövaikutukset mukaan luettuina;

33.  panee tyytyväisenä merkille, että Montenegro on sitoutunut lujasti alueelliseen yhteistyöhön ja että se on rakentavasti toimiva alueellinen kumppani; antaa Montenegrolle tunnustuksen sen hyvistä suhteista naapurimaihin ja vakauttajan asemasta Länsi-Balkanin alueella; panee merkille, että Montenegro on useimpien alueellisten järjestöjen aktiivinen jäsen ja että maa on tehnyt useita oikeudellisia ja poliittisia sopimuksia naapurivaltioiden kanssa; pitää myönteisenä äskettäin Kroatian ja Serbian kanssa allekirjoitettuja takaisinottosopimuksia ja äskettäin Serbian ja Kroatian kanssa tehtyä luovuttamissopimusta; kehottaa Montenegroa ratkaisemaan pikaisesti rajakiistansa Kroatian kanssa Kansainvälisen tuomioistuimen avulla;

34.  korostaa, että Montenegron parlamentti on alueen ensimmäinen parlamentti, joka on antanut Srebrenican kansanmurhaa koskevan päätöslauselman ja pitää sitä merkittävänä alueellista sovintoa edistävänä toimenpiteenä;

35.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä Montenegron hallitukselle ja parlamentille.

(1) EUVL L 108, 29.4.2010, s. 1. (2) EUVL L 334, 19.12.2007, s. 25. (3) EUVL L 336, 18.12.2009, s. 1.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. maaliskuuta 2011 romaniväestön osallistamista koskevasta EU:n strategiasta (2010/2276(INI))

P7_TA(2011)0092 A7-0043/2011

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon perusoikeuskirjan ja etenkin sen 1, 8, 19, 20, 21, 24, 25, 35 ja 45 artiklan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön, erityisesti kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen ja YK:n vuoden 1992 julistuksen kansallisiin tai etnisiin, uskonnollisiin ja kielellisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeuksista, kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen ja lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon eurooppalaiset ihmisoikeuksia ja perusvapauksia suojelevat yleissopimukset, erityisesti yleissopimuksen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi ja siihen liittyvän Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön sekä Euroopan sosiaalisen peruskirjan ja asiaan liittyvät Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean suositukset ja kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan Euroopan neuvoston puiteyleissopimuksen,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 ja 3 artiklan, joissa määrätään Euroopan unionin perustana olevista perusoikeuksista ja -periaatteista, mukaan lukien syrjimättömyysperiaate ja vapaan liikkuvuuden periaate,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklan 3 kohdan, joka muodostaa oikeusperustan unionin toiminnalle, jos jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa suunnitellun toiminnan tavoitteita vaan ne voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan, jossa määrätään perusoikeuksista unionissa,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 7 artiklan, jossa määrätään seuraamuksista ja oikeuksien pidättämisestä tapauksissa, joissa unionin lainsäädäntöä rikotaan vakavasti,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 9 ja 10 artiklan, joissa velvoitetaan unioni ottamaan huomioon – kaikilla aloilla – korkean työllisyystason edistäminen, riittävän sosiaalisen suojelun takaaminen, sosiaalisen syrjäytymisen torjuminen, korkeatasoinen koulutus ja ihmisten terveyden korkeatasoinen suojelu sekä rotuun tai etnisen alkuperään perustuvan syrjinnän torjuminen,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 19 artiklan, jossa neuvostolle annetaan valtuudet toteuttaa tarvittavat toimenpiteet rotuun tai etniseen alkuperään perustuvan syrjinnän torjumiseksi,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 151 artiklan, jossa unionin ja jäsenvaltioiden tavoitteiksi määritellään työllisyyden edistäminen, elin- ja työolojen kohentaminen sekä riittävä sosiaalinen suojeleminen,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 153 artiklan, jossa määritellään alat, joilla unionin on määrä tukea ja täydentää jäsenvaltioiden toimintaa, ja erityisesti 153 artiklan 1 kohdan h alakohdan työmarkkinoilta syrjäytyneiden henkilöiden integroimisesta ja 153 artiklan 1 kohdan j alakohdan sosiaalisen syrjäytymisen torjumisesta,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen XVIII osaston, joka koskee taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 352 artiklan (”joustavuuslauseke”), jossa määrätään aiheellisten säännösten antamisesta perussopimuksissa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 3, 8, 16, 18, 20, 21 ja 157 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston suosituksen 1355 (1998) sosiaalisen syrjäytymisen torjunnasta ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vahvistamisesta Euroopassa,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston hyväksymän alueellisia kieliä ja vähemmistökieliä koskevan eurooppalaisen peruskirjan, jossa tunnustetaan alueelliset kielet ja vähemmistökielet kiinteäksi osaksi Euroopan kulttuuriperintöä, sekä kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan Euroopan neuvoston puiteyleissopimuksen,

–  ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2005 antamansa päätöslauselman romanien tilanteesta Euroopan unionissa(1),

–  ottaa huomioon 1. kesäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman romaninaisten tilanteesta Euroopan unionissa(2),

–  ottaa huomioon 15. marraskuuta 2007 antamansa päätöslauselman unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella annetun direktiivin 2004/38/EY soveltamisesta(3),

–  ottaa huomioon 31. tammikuuta 2008 antamansa päätöslauselman romaneja koskevasta Euroopan unionin strategiasta(4),

–  ottaa huomioon 10. heinäkuuta 2008 antamansa päätöslauselman etnisyyteen perustuvasta romanien väestönlaskennasta Italiassa(5),

–  ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman romanien yhteiskunnallisesta tilanteesta ja heidän työmarkkinoille pääsemisensä parantamisesta EU:ssa(6),

–  ottaa huomioon 25. maaliskuuta 2010 antamansa päätöslauselman toisesta romaniväestöä käsittelevästä eurooppalaisesta huippukokouksesta(7),

–  ottaa huomioon 9. syyskuuta 2010 antamansa päätöslauselman romanien tilanteesta ja vapaasta liikkuvuudesta Euroopan unionissa(8),

–  ottaa huomioon yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24. lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY(9),

–  ottaa huomioon 29. kesäkuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/43/EY rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta(10),

–  ottaa huomioon 27. marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista(11),

–  ottaa huomioon 29. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38/EY(12) Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella,

–  ottaa huomioon 28. marraskuuta 2008 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2008/913/YOS rasismin ja muukalaisvihan tiettyjen muotojen ja ilmaisujen torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin(13),

–  ottaa huomioon 19. toukokuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 437/2010 Euroopan aluekehitysrahastosta annetun asetuksen (EY) N:o 1080/2006 muuttamisesta syrjäytyneiden väestöryhmien hyväksi toteutettavien asuntokantaa koskevien toimien tukikelpoisuuden osalta(14),

–  ottaa huomion joulukuussa 2007 ja kesäkuussa 2008 kokoontuneiden Eurooppa-neuvostojen päätelmät sekä yleisten asioiden neuvoston joulukuussa 2008 antamat päätelmät,

–  ottaa huomioon talous-, sosiaali-, terveys- ja kuluttaja-asiain neuvoston Luxemburgissa 8. kesäkuuta 2009 antamat päätelmät romanien osallistamisesta ja erityisesti päätelmiin liitetyt romanien osallistamisen kymmenen perusperiaatetta,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon romaniväestön sosiaalisesta ja taloudellisesta integraatiosta Euroopassa (KOM(2010)0133), työryhmän perustamisen(15) (7. syyskuuta 2010), työryhmän ensimmäiset havainnot(16) ja Euroopan unionin perusoikeusviraston raportit,

–  ottaa huomioon komission työasiakirjan ”Roma in Europe: The Implementation of European Union Instruments and Policies for Roma Inclusion – Progress Report 2008–2010” (SEC(2010)0400),

–  ottaa huomioon Brysselissä 16. syyskuuta 2008 järjestetyn ensimmäisen Euroopan romaneja käsittelevän huippukokouksen ja Córdobassa 8. huhtikuuta 2010 järjestetyn toisen Euroopan romaneja käsittelevän huippukokouksen,

–  ottaa huomioon perusoikeusviraston julkaisemat raportit romaneista, rasismista ja muukalaisvihasta EU:n jäsenvaltioissa 2009(17) sekä Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun Thomas Hammarbergin raportit,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston asiaa koskevat suositukset, lausunnot ja julistukset, kuten Euroopan neuvoston romaneja koskeneen korkean tason kokouksen päätelmät (Strasbourg, 20. lokakuuta 2010)(18),

–  ottaa huomioon vuonna 2005 nimetyn romanien integraation vuosikymmen -ohjelman ja romanien koulutusrahaston, jonka perustajina oli joukko EU:n jäsenvaltioita, ehdokasvaltioita ja muita valtioita, joissa unionin toimielimet ovat näkyvästi edustettuina,

–  ottaa huomioon YK:n rotusyrjinnän poistamista käsittelevän komitean 77. istunnossaan (2.–27. elokuuta 2010) hyväksymät suositukset,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston 15. kesäkuuta 2010 julkaiseman Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastaisen komission neljännen Ranskaa koskevan kertomuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan ja aluekehitysvaliokunnan sekä kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnot (A7-0043/2011),

A.  ottaa huomioon, että suuri osa Euroopan 10–12 miljoonasta romanista – joista suurin osa on EU:n kansalaisia – on joutunut kärsimään järjestelmällistä syrjintää, ja he kamppailevat siten kestämätöntä yhteiskunnallista, kulttuurillista taloudellista syrjäytymistä ja ihmisoikeusrikkomuksia vastaan ja kokevat vakavaa leimautumista ja syrjintää julkisessa elämässä ja yksityiselämässä,

B.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin eri alueiden välillä on edelleen taloudellisia ja sosiaalisia eroja ja että huomattava osa romaniyhteisöstä asuu alueilla, jotka ovat taloudellisesti ja sosiaalisesti heikoimmin kehittyneitä unionissa,

C.  ottaa huomioon, että Euroopan unioni perustuu EU:n perusoikeuskirjassa ja perussopimuksissa vahvistettuihin periaatteisiin, joita ovat muun muassa syrjimättömyys, EU-kansalaisuuteen luontaisesti kuuluvat oikeudet, vapaa liikkuvuus ja tasa-arvo,

D.  ottaa huomioon, että EU:n edellinen, nykyinen ja tuleva puheenjohtajavaltio antoivat Córdobassa 8.–9. huhtikuuta 2010 pidetyssä toisessa romaniväestöä käsittelevässä huippukokouksessa yhteisen julkilausuman, jossa ne sitoutuivat edistämään romaniasioiden sisällyttämistä unionin ja jäsenvaltioiden politiikkaan, joka koskee perusoikeuksia sekä suojelua rasismilta, köyhyydeltä ja sosiaaliselta syrjäytymiseltä, parantamaan romaniväestön osallistamista käsittelevää integroitua foorumia koskevan etenemissuunnitelman rakennetta ja painottamaan keskeisiä tavoitteita ja tuloksia sekä varmistamaan, että Euroopan unionin nykyiset rahoitusvälineet, erityisesti rakennerahasto, ovat romanien käytettävissä,

E.  katsoo, että romanilasten sulkeminen koulutusjärjestelmän ulkopuolelle vaikuttaa epäsuotuisasti romaniyhteisön jäsenten muihin oikeuksiin, erityisesti oikeuteen tehdä työtä, ja katsoo, että tämä pahentaa heidän syrjäytymistään,

F.  ottaa huomioon, että yhteisöt, jotka haluavat säilyttää perinteisen kiertolaiselämäntyylin Euroopassa, kärsivät eniten luku- ja kirjoitustaidottomuudesta, ja että siksi näihin yhteisöihin kuuluvien lasten koulutukselle on kulttuuriesteitä,

G.  katsoo, että romanilasten koulutukseen tarvittavat aineelliset edellytykset on varmistettava, ja katsoo, että niihin on sisällytettävä koulusovittelijoiden nimittäminen,

H.  ottaa huomioon, että EU on kehittänyt joukon hyödyllisiä välineitä, mekanismeja ja rahastoja romaniväestön osallistamisen edistämiseksi mutta nämä ovat hajallaan politiikan eri aloilla eikä niitä ole asianmukaisesti valvottu, joten niiden vaikutukset ja hyödyt ovat rajalliset ja vaikeasti mitattavissa; ottaa huomioon, että vaikka yhteistyömekanismeja ja -instituutioita on lukuisia, romaniväestön osallistamiseen liittyviin ongelmiin ja haasteisiin ei ole toistaiseksi pystytty vastaamaan tehokkaasti, ja siksi tilanteen säilymistä ennallaan ei voi hyväksyä,

I.  ottaa huomioon, että vuonna 2005 käynnistettiin ”romanien osallistamisen vuosikymmen” -aloite romaneihin kohdistuvan syrjinnän torjumiseksi ja heidän taloudellisen ja yhteiskunnallisen asemansa parantamiseksi ja että vuosikymmentä koskevan julkilausuman allekirjoittaneet valtiot – Bulgaria, Kroatia, Unkari, Montenegro, Tšekin tasavalta, Romania, Serbia, Slovakia ja entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia – sitoutuivat työskentelemään syrjinnän poistamiseksi sekä romanien ja muun yhteiskunnan välisen kohtuuttoman kuilun kaventamiseksi,

J.  katsoo, että romanien todellinen osallistaminen on mahdollista ainoastaan tunnustamalla vastavuoroisesti asianomaisten yhteisöjen oikeudet ja velvollisuudet,

K.  panee merkille, että romaneja on palautettu ja palannut useista jäsenvaltioista ja tähän liittyy usein romanien leimaaminen ja yleinen romanivastaisuus poliittisessa keskustelussa,

L.  ottaa huomioon, että vaikka syrjimättömyys onkin ehdottoman tärkeä tavoite, se on kuitenkin riittämätön ratkaisu romaneihin pitkään vaikuttaneeseen rakenteelliseen syrjintään; katsoo, että siksi on tarpeen täydentää ja vahvistaa tasa-arvolainsäädäntöä ja -politiikkoja ratkaisemalla EU:n tason strategian avulla romanien erityistarpeet, jotka liittyvät siihen, miten he voivat saavuttaa perusoikeuksien, tasa-arvon ja syrjimättömyyden täysimääräisen kunnioittamisen, suojelemisen ja edistämisen, saavuttaa lainsäädännön, politiikkojen ja mekanismien täysimääräisen ja syrjimättömän soveltamisen romanien oikeuksiin kohdistuvien rikkomusten valvontaan ja sanktiointiin, sekä saavuttaa erityiset ihmisoikeutensa työllisyyden, asumisen, kulttuurin terveydenhoidon, yhteiskunnallisiin asioihin osallistumisen, koulutuksen, ammatillisen koulutuksen ja vapaan liikkuvuuden alalla ja panna ne täytäntöön,

M.  katsoo, että avoimen koordinointimenetelmän joustava toimintatapa, joka perustui jäsenvaltioiden vapaaehtoiseen osallistumiseen ilman, että turvauduttiin tehokkuutta lisääviin tiukkoihin kannustimiin, osoittautui riittämättömäksi keinoksi lisätä romanien osallistamista ja tämä rajoite voidaan osittain poistaa sitomalla EU:n rahoitusjärjestelmät entistä tiiviimmin vertaisarviointimenettelyihin,

N.  ottaa huomioon, että etnisiin vähemmistöihin kuuluvat naiset ja etenkin romaninaiset joutuvat vakavamman syrjinnän kohteiksi kuin samaa etnistä ryhmää edustavat miehet tai valtaväestöön kuuluvat naiset, ja ottaa huomioon, että romaninaisten työllistymisaste on romanimiehiäkin alhaisempi, ja katsoo, että kun otetaan huomioon naisten rooli perheessä, naiset voivat olla syrjäytyneiden yhteisöjen osallistamisen kulmakiviä,

O.  katsoo, että romaniväestön integraatiota koskevaa EU:n strategiaa laadittaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota alaikäisiin ja lapsiin,

P.  katsoo, että romanien osallistamista koskevassa EU:n strategiassa on puututtava kaikkiin romanien perusoikeuksien rikkomisiin – mukaan luettuina syrjintä, erottelu, vihapuheet, etninen profilointi ja laittomat sormenjälkien ottamiset sekä laittomat häädöt ja karkotukset – varmistamalla kaikkien asiaa koskevien direktiivien ja EU:n lainsäädännön täysimääräinen saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sen tehokkaampi täytäntöönpano,

Q.  ottaa huomioon, että romanien pahentuva leimaaminen ja romanivastaisuus poliittisessa keskustelussa ja suuren yleisön parissa ovat huolestuttavia ilmiöitä, ja katsoo, että useissa jäsenvaltioissa tapahtuneet romanien kyseenalaiset palauttamiset ja paluut ovat aiheuttaneet pelkoa ja ahdistusta romaniyhteisöissä sekä huolestuttavaa rasismia ja syrjintää,

R.  katsoo, että romanien mahdollisuudet hyödyntää samoja oikeuksia ja velvollisuuksia kuin jäsenvaltioiden kansalaiset ovat pitkälti sidoksissa siihen, että he saavat kansalaisuutta koskevat lailliset asiakirjat,

S.  katsoo, että romaniväestön oikeus laadukkaaseen koulutukseen ja ammatilliseen koulutukseen, heidän kulttuurinsa, arvojensa ja kulttuuriperintönsä jakaminen ja ymmärtäminen, heidän osallistumisensa yhdistyksiin ja heidän yhteisönsä parempi edustus ovat olennaisia tekijöitä kokonaisvaltaisessa lähestymistavassa jäsenvaltioiden ja EU:n sellaisten strategioiden täytäntöönpanoon, joilla pyritään romanien osallistamiseen ja osallistumiseen yhteiskuntaan,

T.  katsoo, että korkealaatuinen koulutus ja ammattikoulutus vaikuttavat yksilön mahdollisuuksiin myöhemmin elämässä sekä henkilökohtaiselta että ammatilliselta kannalta ja yksilön osallistumiseen yhteiskuntaan ja että siksi on olennaisen tärkeää varmistaa, että kaikilla on sama oikeus koulutukseen ja ammatillisen koulutukseen ilman minkäänlaista syrjintää; katsoo, että kulttuurin monimuotoisuuden ja stereotypioita torjuvien toimien sisällyttäminen koulujen opetussuunnitelmiin jo hyvin nuorille oppilaille on tärkeä väline romanien osallistamisen ja keskinäisen ymmärryksen kannalta,

U.  ottaa huomioon, että komissio ilmoitti 19. lokakuuta 2010, että se esittelee EU:n puitteet kansallisia romanistrategioita varten huhtikuussa 2011(19),

1.  kehottaa komissiota esittämään ja neuvostoa hyväksymään romaniväestön osallistamista koskevan EU:n strategian (jäljempänä ”strategia”), joka on EU:n laajuinen, kattava ja monitasoinen toimintasuunnitelma, joka valmistellaan ja pannaan täytäntöön kaikilla politiikan ja hallinnon tasoilla ja joka voi kehittyä tarpeen mukaan, perustuu yhdenvertaisuuden, oikeuksien saatavuuden, syrjimättömyyden ja sukupuolten tasa-arvon perusperiaatteisiin, ja perustuu perussopimuksissa ja perusoikeuskirjassa esitettyihin tehtäviin, tavoitteisiin, periaatteisiin ja välineisiin, sellaisina kuin ne on määritelty edellä, sekä asiaa koskevaan EU:n lainsäädäntöön, ja perustuu lisäksi yhteiseen toimivaltaan sekä unionin tukeviin, koordinoiviin ja täydentäviin toimiin;

2.  toteaa, että romaneja syrjitään ja/tai heihin suhtaudutaan yleisesti ennakkoluuloisesti useissa jäsenvaltioissa ja että nykyinen talous- ja rahoituskriisi pahentaa tilannetta entisestään, koska se aiheuttaa työttömyyttä; korostaa, että romaniväestön osallistaminen on sekä kaikkien jäsenvaltioiden että EU:n toimielinten vastuulla; kehottaa jäsenvaltioita toimimaan täydessä yhteistyössä EU:n ja romaniväestön edustajien kanssa sellaisten yhtenäisten toimintalinjojen käyttöönottamiseksi, joiden avulla voidaan hyödyntää kaikkea EU:n rahoitusta ja varsinkin Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR:n), Euroopan sosiaalirahaston (ESR:n) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (EAFRD:n) varoja siten, että romaniväestön osallistamista edistetään kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla; kehottaa komissiota kiinnittämään erityishuomiota pyyntöihin saada teknistä apua, jolla voidaan parantaa kaikkien tarjolla olevien, romaniyhteisöjen integroimiseen tarkoitettujen välineiden tehokkuutta;

3.  palauttaa mieleen, että romanien sosiaalista ja taloudellista integroimista varten on saatavilla unionin ohjelmia ja rahoitusta, mutta paikallisviranomaisten, kansalaisyhteiskunnan ja kyseisten ohjelmien ja rahoituksen mahdollisten kohderyhmien keskinäistä tiedonkulkua on parannettava kaikilla tasoilla siten, että romanit saavat tietoa niistä; kehottaa lisäksi hyödyntämään saatavilla olevia EU-varoja uusien talojen rakentamiseen tai vanhojen kunnostamiseen sekä teknisen infrastruktuurin, julkisten laitosten, viestintäjärjestelmien, koulutuksen ja työmarkkinoille pääsyn parantamiseen;

4.  kehottaa komissiota:

5.  korostaa, että erilaisissa oloissa elävien romaniyhteisöjen ohjelmat ja erityistarpeisiin mukautetut monitahoiset ohjelmat ovat ratkaisevan tärkeitä ja että tässä yhteydessä romaneille on järjestettävä paikalla tarjottavia räätälöityjä palveluja;

6.  muistuttaa, että riittävä tulotuki, osallisuutta edistävät työmarkkinat ja laadukkaiden palveluiden käyttömahdollisuus ovat suosituksessa 2008/867/EY esitetyn aktiivisen osallisuutta koskevan strategian peruspilareita;

7.  korostaa, että tasapuolisten mahdollisuuksien, mahdollisuuden osallistua täysimääräisesti yhteiskunnan toimintaan ja tulevan syrjimättömyyden varmistaminen edellyttää sosiaaliapua, asianmukaista asuntotilannetta ja vaatetusta, laadukkaiden varhaiskehitystä tukevien ohjelmien saatavuutta ja erottelematonta, laadukasta koulutusta, jota annetaan osallistavan ilmapiirin vallitessa ja jossa vanhempien halutaan olevan osallisina; painottaa tarvetta torjua poissaoloa koulusta ja koulun varhaista keskeyttämistä sekä myöntää avustuksia ja taloudellista tukea; korostaa, että aikuisille tarjottavat koulutusmahdollisuudet ja työtuen muodot ovat ratkaisevan tärkeitä romanien palvelukseen ottamisen ja työelämässä pysymisen tukemiseksi, jotta vältetään sosiaalisen syrjäytymisen lisääntyminen;

8.  korostaa syrjäytymisen ehkäisyä jo varhaislapsuudesta alkaen, siten että heti lapsen synnyttyä huolehditaan lapsen kirjaamisesta väestörekisteriin niin, että hänen kansallisuutensa tunnustetaan ja hän tulee kaikkien yhteiskunnan palvelujen piiriin; katsoo erityisesti, että romanilapsille tulee turvata laadukkaat varhaiskasvatuspalvelut ja heidän koulunkäyntiään tulee tukea erityistoimin;

9.  muistuttaa romanien, erityisesti naisten ja tyttöjen, kohtaamista haasteista, joita aiheuttavat äärimmäinen köyhyys, syrjintä ja syrjäytyminen ja jotka johtavat siihen, että heillä ei ole mahdollisuutta saada korkeaa koulutusta, työtä tai sosiaalipalveluita; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan romaninaisten ja -tyttöjen erityistarpeet huomioon noudattamalla tasa-arvonäkökulmaa kaikissa romanien osallistamista koskevissa politiikoissa ja suojelemaan erityisen suojattomia ryhmiä;

10.  kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään konkreettisiin toimenpiteisiin, jotta ne tiedottaisivat kansalaisilleen romanien aikaisemmasta ja nykyisestä tilanteesta käyttämällä muun muassa perusoikeusviraston raportteja lähdeaineistona tätä tarkoitusta varten;

11.  korostaa, että romanien osallistamista koskevaan EU:n strategiaan olisi myös sisällytettävä toimenpiteitä, joilla varmistetaan romanien tilanteen seuranta heidän sosiaalisiin perusoikeuksiinsa, tasa-arvoon, syrjimättömyyteen ja vapaaseen liikkuvuuteen EU:ssa liittyvien periaatteiden kunnioittamisen ja edistämisen osalta;

12.  korostaa, että romaniväestön oikeus laadukkaaseen perus- ja ammattikoulutukseen, heidän kulttuurinsa, arvojensa ja kulttuuriperintönsä jakaminen ja ymmärtäminen, heidän osallistumisensa yhdistyksiin ja heidän yhteisönsä parempi edustus ovat olennaisia tekijöitä kokonaisvaltaisessa tavassa panna täytäntöön jäsenvaltioiden ja EU:n strategiat, joilla pyritään romanien osallistamiseen ja yhteiskuntaan osallistumiseen;

13.  korostaa, että laadukas perus- ja ammattikoulutus vaikuttavat yksilön tulevaisuuteen henkilökohtaisella tasolla ja työelämässä ja että siksi on olennaisen tärkeää turvata yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua tehokkaisiin koulutus- ja ammattikoulutusjärjestelmiin ilman minkäänlaista syrjintää tai erottelua;

14.  korostaa, että strategian hyväksymisen ja sen täytäntöönpanon valvonnan on oltava avointa siten, että ensisijainen vastuu on demokraattisesti vastuunalaisilla ministereillä neuvostossa, ja korostaa, että strategian ei millään tavalla pitäisi olla EU:ta jakava eikä se saisi luoda hajaannusta jäsenvaltioiden välille, vaan sen pitäisi päinvastoin edistää Euroopan yhdentymistä;

15.  pitää hyvin tärkeänä, että yksittäisille jäsenvaltiolle varattuja varoja käytetään oikealla tavalla strategian mukaisilla ensisijaisilla aloilla;

16.  korostaa, että on arvioitava ja mitattava strategian tavoitteiden saavuttamisastetta, jotta voidaan ottaa käyttöön perusteita tuen myöntämiseksi järjestelmää noudattaville jäsenvaltioille ja seuraamusten määräämiseksi sääntöjen noudattamatta jättämisestä;

17.  kehottaa komissiota:

18.  muistuttaa, että romanien osallistamista koskevan EU-strategian edistäminen on erityisesti komission vastuulla, mutta kyseinen strategia on pantava täytäntöön paikallisella tasolla;

19.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään nykyisiä EU:n strategioita ja välineitä romanien yhteiskunnallis-taloudellisen osallistamisen varmistamiseksi sekä laatimaan ja panemaan täytäntöön kaikki asiaa koskevat politiikat ottamalla tarvittaessa huomioon romanien osallisuutta koskevat yhteiset perusperiaatteet;

20.  katsoo, että entistä tiiviimpi yhteistyö romaniyhteisön johtajien, paikallisviranomaisten ja EU:n elinten välillä on ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan määritellä romaniväestön yhteiskunnallis-taloudellista osallistamista koskevat EU:hun ja jäsenvaltioihin kohdistuvat tärkeimmät haasteet ja niiden ratkaisut;

21.  kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, että päättävillä elimillä on tarvittavat valtuudet varmistaakseen monitahoisen ja kehitykseen keskittyvän EU-rahoituksen saannin hyvien paikallisten aloitteiden tukemiseksi ja romanien erilaisiin paikallisiin tarpeisiin vastaamiseksi; korostaa, että on tärkeää tunnistaa romanien integroitumista koskevat parhaat käytännöt ja vaihtaa niitä ja lisätä menestystarinoiden näkyvyyttä; kehottaa myös kehittämään institutionaalisia valmiuksia antaa tarvittavaa (hallinnollista ja projektinhallintaan liittyvää) tukea paikallisella tasolla;

22.  katsoo, että romanijärjestöjen ja muiden järjestöjen, alue- ja paikallisviranomaisten ja kansallisten viranomaisten sekä EU:n elinten olisi toteutettava yhteisiä toimia ja kannettava vastuuta koko prosessissa hyödyntämällä parhaita käytäntöjä ja jo olemassa olevia jäsenvaltioiden keräämiä laajoja tietokantoja sekä romanien osallistamisen vuosikymmenen ensimmäisen jakson aikana saatuja kokemuksia; painottaa, että on tärkeää järjestää tietoisuutta lisääviä kampanjoita erityisesti alueilla, joilla on merkittäviä romaniyhteisöjä;

23.  katsoo, että romanien yhteiskunnallinen osallistaminen ei ole mahdollista luomatta ja lujittamatta heidän etujensa ajamista, poliittinen päätöksenteko mukaan luettuna, ja heidän siviiliaktiivisuuttaan kansalaisjärjestöissä kansallisella tasolla ja Euroopan tasolla;

24.  kehottaa painokkaasti EU:n elimiä ottamaan kansallisen tason entistä enemmän mukaan kuulemisiin ja päätöksentekomekanismeihin, jotta saadaan aikaan tuleva strategia, joka voi olla hyödyksi kaikille asianosaisille; kiinnittää komission ja jäsenvaltioiden huomion myös siihen tosiseikkaan, että romanien osallistamispolitiikkaa on suunniteltava, kehitettävä, toteutettava ja arvioitava yhteistyössä paikallisten ja alueellisten viranomaisten, romaniryhmien ja muiden väestöryhmien, kansalaisyhteiskunnan edustajien ja järjestöjen ja alueiden komitean ja kansainvälisten järjestöjen kanssa, jotta politiikan hyväksyttävyys ja tehokkuus kohenisivat;

25.  kehottaa komissiota keräämään ja levittämään tietoa jäsenvaltioissa saaduista kokemuksista ja toteutetuista toimista erityisesti koulutuksen ja kulttuurin aloilla;

26.  kehottaa tukemaan tehokkaammin romanien integroimiseen tarkoitettuun unionin rahoitukseen oikeutettujen hankkeiden vetäjiä luomalla foorumeja tiedonjakoa, tiedon analysoimista ja hyvien käytänteiden vaihtamista varten;

27.  huomauttaa, että ratkaisu piilee osittain jäsenvaltioiden tinkimättömässä sitoutumisessa tehokkaan tuen tarjoamiseen hankkeiden vetäjille ja että jäsenvaltioiden tehtävänä on yhdessä komission kanssa rohkaista paikallisviranomaisia valitsemaan romanien integroimiseen tähtääviä hankkeita;

28.  kehottaa jäsenvaltioita kehittämään köyhyyden vähentämisen monialaisen strategian, jossa otetaan huomioon, että romani- ja valtaväestön rinnakkaiselo on yleensä arkaluonteinen asia, koska molemmat kärsivät työttömyydestä, köyhyydestä ja syrjäytymisestä; korostaa sellaisten kannustavien toimien merkitystä, joilla vähävaraisia kannustetaan konkreettisten etujen avulla siirtymään työmarkkinoille sosiaaliavun ja mahdollisen harmaan talouden työpaikkojen varassa elämisen sijasta; korostaa, että keskinäistä ymmärrystä ja suvaitsevaisuutta edistävät ohjelmat ovat äärimmäisen tärkeitä;

29.  kehottaa komissiota sisällyttämään strategiaan laajentumisulottuvuuden kehittämällä koehankkeita ehdokasvaltioissa ja mahdollisissa ehdokasvaltioissa, mikä takaa kansallisten toimintasuunnitelmien kehittämisen EU:n strategiaa vastaavalla tavalla;

30.  kehottaa jäsenvaltioita nimittämään strategian avointa ja tehokasta täytäntöönpanoa varten korkean tason virkamiehen tai hallintoelimen toimimaan ”kansallisena yhteyspisteenä”, jolla on toimeenpanovalta ja joka vastaa strategian koordinoinnista, seurannasta, valtavirtaistamisesta ja täytäntöönpanosta kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla niin, että varmistetaan byrokratian väheneminen minimiin ja varojen tehokas hallinnointi ja valvonta sekä raportoinnin avoimuus;

31.  kehottaa jäsenvaltioiden opetusministeriöitä ja komissiota perustamaan innovatiivisia ja joustavia stipendejä lahjakkuuksien tukemiseksi sekä lisäämään nykyisten stipendien ja ohjelmien tukemista;

32.  kehottaa komissiota ja neuvostoa omaksumaan ”Laekenin indikaattoreiden” parannetut ja täsmennetyt komponentit sosiaalisen ja alueellisen syrjäytymisen mittaamisessa sekä edistymisen arvioimiseksi; korostaa, että ”Laekenin indikaattoreiden” horisontaalinen jako on ulotettava myös pienimpiin tilastollis-hallinnollisiin yksiköihin (LAU 1 ja LAU 2); toteaa lisäksi, että ”Laekenin indikaattoreita” voitaisiin lisätä erityisesti sosiaalista ulottuvuutta koskeviin tuleviin koheesiopoliittisiin indikaattoreihin;

33.  kehottaa komissiota täydentämään indikaattoreita tavoitteiden ja vertailuarvojen järjestelmällä, jotta saataisiin aikaan todellinen poliittinen sitoutuminen edistykseen; painottaa lisäksi, että eriteltyjen tietojen keräämisessä on edistyttävä pikaisesti, jotta voidaan mitata edistymistä tavoitteiden/vertailuarvojen/indikaattorien osalta ja kehittää näyttöön perustuvaa politiikkaa sekä parantaa tehokkuutta ja arviointia;

34.  edellyttää pikaisesti vertailuanalyysien, indikaattoreiden, riippumattoman seurannan ja vaikutustenarviointimekanismien kehittämistä parhaiden käytäntöjen avulla, jotta voidaan tukea ja arvioida ohjelmien tehokkuutta ja konkreettisia tuloksia sen sijaan, että vain tarkastettaisiin, että tukea saaneet hankkeet ovat täyttäneet muodolliset menettelyvaatimukset, ja edellyttää rahojen käytön tehokasta valvontaa niin, että rahat todella päätyvät romanien asuinolojen, terveydenhuollon, koulutuksen ja työllisyyden kohentamiseen;

35.  katsoo, että jäsenvaltioiden rakenteellinen yhteistyö nykyisen avoimen koordinointimenetelmän puitteissa työllisyyden ja sosiaalisen osallistamisen alalla on elintärkeää romanien täysimääräisen osallistamisen edistämiseksi, ja pyytää komissiota organisoimaan hyvien käytäntöjen ja kokemusten vaihtoa jäsenvaltioiden ja kaikkien romanikysymysten kanssa tekemisissä olevien tahojen välillä;

36.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sitoutumaan aidosti sellaisten ajallisesti pidempien ja alueellisesti relevantimpien, päämäärähakuisempien ja enemmän kehitykseen keskittyvien, monitahoisempien, joustavampien ja kestävämpien ohjelmien käynnistämiseen, joissa keskitytään kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin mikroalueisiin ottaen huomioon niiden maantieteelliset, sosioekonomiset ja kulttuuriset taustatekijät ja joilla samalla reagoidaan kaupunki- ja maaseutualueiden köyhyyteen ja eroteltujen romanikortteleiden ongelmiin ja kiinnitetään erityistä huomiota kehnon asuntokannan (asunnoista puuttuu muun muassa juomavesi, lämmitys, sähkö ja viemäröinti) kohentamiseen sekä siihen, että perheet saavat tukea pystyäkseen ylläpitämään kohentuneita asumisolojaan, jotta varmistetaan, että tiettyjä tarkasti määriteltyjä tavoitteita varten myönnetyt varat päätyvät tehokkaasti niitä tarvitseville romaneille ja että ne tuovat pitkäaikaista helpotusta heidän elämäänsä; kehottaa komissiota myös seuraamaan hankkeiden tuloksia sen jälkeen, kun niiden saama rahoitus on loppunut;

37.  kehottaa jäsenvaltioita parantamaan romanien taloudellisia mahdollisuuksia, yrittäjien mikroluottopalveluiden edistäminen mukaan luettuna; kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään kokemuksia, joita on saatu menestyksekkäistä hankkeista, joista esimerkkinä on laittomien yritysten muuttaminen lailliseksi taloudelliseksi toiminnaksi asiantuntijoiden avulla;

38.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota laatimaan selkeitä politiikkoja romanien osallistamiseksi työmarkkinoilla sekä suunnittelemaan ja toteuttamaan toimenpiteitä, joilla torjutaan kielteisiä vaikutuksia, jotka johtuvat siitä, että riippuvuus sosiaaliturvajärjestelmästä on kestänyt kauan;

39.  toteaa, että useimmat romanit tekevät pimeää työtä, ja ottaen huomioon tarpeen varmistaa sosiaaliturvajärjestelmien kestävyys kehottaa jäsenvaltioita torjumaan yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa tehokkaasti tätä ilmiötä;

40.  kehottaa jäsenvaltioita sitoutumaan siihen, että julkiset toimijat kuten pk-yritykset ja mikroyritykset otetaan työllistettävyyteen liittyvissä kysymyksissä mukaan romaniväestön osallistamista koskevien toimenpiteiden täytäntöönpanoon;

41.  korostaa, että pk-yrityksillä ja mikroyrityksillä voi olla tärkeä merkitys romanien osallistamisessa, ja kehottaa toteuttamaan toimenpiteitä tätä päämäärää edistävien tahojen palkitsemiseksi;

42.  uskoo, että romanien paremmat tulevaisuudennäkymät voidaan erityisesti työmarkkinoille pääsyn osalta turvata lisäämällä jäsenvaltioiden opetus- ja koulutusinvestointeja siten, että keskitytään erityisesti uusiin teknologioihin ja internetiin ja sisällytetään tähän kansainvälisen tiedeyhteisön, säätiöiden sekä koulutuksen ja sosiaalisen osallistamisen parissa alueellisella ja paikallisella tasolla työskentelevien kansalaisjärjestöjen suosittelemat toimenpiteet;

43.  kehottaa komissiota laatimaan eurooppalaisen kriisikartan, jolla yksilöidään, mitataan ja arvioidaan ne EU:n mikroalueet, joilla köyhyys, sosiaalinen syrjäytyminen ja syrjintä kipeimmin koskettavat asukkaita, ja käyttämään laadinnassa ainakin seuraavia perusteita:

44.  pyytää jäsenvaltioita osallistumaan tietojen toimittamiseen romanien sosio-ekonomisista olosuhteista (erityisesti heidän koulutus-, terveys-, asumis- ja työllisyystilanteestaan) ja kehottaa kansainvälisiä järjestöjä (kuten ILO ja OECD) käsittelemään näitä kysymyksiä osana yleisiä selvityksiään ja auttamaan asettamaan erityistavoitteita, jotka koskevat esimerkiksi toisen ja kolmannen asteen koulutuksen suorittaneiden prosenttiosuutta romaniyhteisöstä, julkishallinnossa työskentelevien romanien tai sosiaalisen ja poliittisen elämän eri aloja edustavien romanien osuutta yhteisöstään, ja pyytää Euroopan komissiota tukemaan selkeän ja toteuttamiskelpoisen romanien osallistamista koskevan EU-strategian luomista näiden tietojen avulla;

45.  kehottaa siksi komissiota antamaan erityistä tukea ja myös rahallista tukea näille mikroalueille ja kehottaa kehittämään suoraan koehankkeita, joihin kuuluu sovittelijoiden osallistuminen Euroopan neuvoston ohjelmaa vastaavalla tavalla; kehottaa myös seuraamaan erityisesti strategian toteuttamisen kehitystä;

46.  kehottaa komissiota kannustamaan strategiassa jäsenvaltioita, asianomaisia kansainvälisiä ja eurooppalaisia elimiä, kansalaisjärjestöjä, romaniyhteisöjä, muita sidosryhmiä ja yleisöä käyttämään tähän vähemmistöön viitattaessa aina nimitystä ”romanit”;

47.  kehottaa komissiota ja neuvostoa varaamaan seuraavan rahoituskehyksen yhteydessä koheesiopolitiikasta erityistä rahoitusta tämän strategian tukemiseen luomalla suoritusvarauksen EU:n romanistrategiaa varten;

48.  katsoo, että EU:n varojen nykyinen käyttöaste on liian alhainen; kehottaa siksi komissiota analysoimaan tämän ilmiön syitä ja kehittämään tehokkaamman lähestymistavan EU:n varojen käytön seuraamiseen, erityisesti kun on kyse nimenomaisesti syrjäytyneiden ryhmien tukemiseen tarkoitetuista varoista; kehottaa ennen muuta pikaisesti keräämään tietosuojadirektiivit huomioon ottaen tietoja EU-varojen käytön tehokkuudesta, jotta voidaan kehittää näyttöön perustuvia politiikkoja;

49.  korostaa, että romaniyhteisöjen sosiaalinen syrjäytyminen on erittäin vahvasti kytköksissä paikalliseen köyhyyteen ja syrjäytymiseen, ja että se keskittyy kehittymättömille mikroalueille, joilla ei missään tapauksessa ole taloudellisia resursseja EU:n tukiohjelmien yhteisrahoitukseen tukikelpoisuudestaan huolimatta ja joilla ei yleisesti ole rahoitustuen asianmukaisen hyödyntämisen edellyttämiä hallinnollisia valmiuksia ja henkilöresursseja; korostaa, että näillä usein alueiden sisäisillä syrjäisillä mikroalueilla tarvitaan erityistoimia ja byrokratian merkittävää yksinkertaistamista, jotta voidaan myöntää mahdollisimman paljon varoja koheesiopolitiikan puitteissa;

50.  katsoo, että lisäksi tarvitaan uusia säännöksiä rakennerahastojen varojen kohdentamisesta, jotta ehdoksi voidaan asettaa erottelun poistaminen ja julkisten palvelujen yhdenvertaisen saatavuuden takaaminen romaneille; katsoo, että paikallisella tasolla olisi laadittava myös yhdenvertaisia mahdollisuuksia ja erottelun torjumista koskevia suunnitelmia, jotka perustuvat mitattavissa oleviin indikaattoreihin ja konkreettisiin toimiin;

51.  kehottaa komissiota luomaan asianmukaiset välineet, joilla jäsenvaltioita opastetaan varmistamaan Euroopan sosiaalirahaston, Euroopan aluekehitysrahaston ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston täydentävyys, ja kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään muita ohjelmia, kuten Progress-ohjelmaa, elinikäisen oppimisen ohjelmaa, kulttuuriohjelmaa (2007–2013) sekä terveysohjelmaa (2008–2013) romanien integraation edistämiseen;

52.  kehottaa antamaan EU:n kehittämistuesta vastaaville elimille valtuuksia romanityöryhmän valvonnassa ja seurannassa, jotta voidaan:

53.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita soveltamaan romaniyhteisöt mukaan ottavaa osallistavaa seurannan arviointia ja auttamaan sidosryhmien valmiuksien ja toisaalta ulkoisen asiantuntemuksen kehittämisessä, jotta saataisiin realistinen ja objektiivinen kuva eri toimien ja välineiden yleisestä onnistumisesta tai epäonnistumisesta; pyytää lisäksi komissiota antamaan parlamentille luettelon sellaisista romaniväestöä hyödyttävistä hankkeista, joita komissio on rahoittanut vuodesta 2000 lähtien, ja pyytää antamaan tietoja saavutetuista tuloksista;

54.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön ”marginalisoituneita yhteisöjä” koskevan EU:n rakennerahastojen horisontaalisen painopisteen ja osallistumaan EU:n romaniverkkoon, joka pyrkii rakennerahastojen hyvään toteutukseen romanien sosiaalisen osallistamisen edistämiseksi; korostaa, että nykyisiä toimia ja seuranta- ja arviointimekanismeja on parannettava merkittävästi; korostaa lisäksi, että virastoja ja organisaatioita, jotka toteuttavat sellaisia rakennerahastoista osarahoitettuja hankkeita, jotka kohdistuvat suoraan romaneihin tai hyödyttävät romaneja epäsuorasti, on pidettävä vastuullisina ja niiden on toteutettava toimia avoimella tavalla; kehottaa lisäksi jatkuvaan kustannus-hyötyanalyysiin todellisiin ohjelmiin ja juokseviin kuluihin osoitettujen ja käytettyjen varojen osalta;

55.  kehottaa komissiota ja neuvostoa laajentamaan EU:n rahoituksen kattavuutta niin, että kehittämisen ohella tukikelpoiseksi tulee myös laadukkaiden julkisten palveluiden tarjoaminen; korostaa lisäksi, että osarahoitusta on tarkasteltava ja se on mahdollisesti eriytettävä tavalla, joka vastaa entistä paremmin toimien ja edunsaajien moninaisuutta; katsoo, että romaneihin kohdistuvien hankkeiden yhteydessä voitaisiin siksi vaatia pienempi osarahoituksen määrä itse valtiosta, jolloin EU:n osuus olisi suurempi;

56.  korostaa, että asiaan liittyvien EU:n toimien koordinointia on parannettava huomattavasti, jotta voidaan saada aikaan synergiaa ja täydentäviä vaikutuksia; katsoo, että byrokratiaa ja täytäntöönpanosääntöjä on yksinkertaistettava huomattavasti ja kaikki eri rahastojen väliset rajat on poistettava niin, että voidaan toteuttaa kaikkien välineiden varojen paras mahdollinen kohdentaminen;

57.  korostaa, että rakennerahastojen on yhdistettävä kansalliset ja paikalliset menettelytavat toimimalla ohjelmissa, jotka ovat käynnissä samanaikaisesti kansallisen strategian kanssa ja antavat paikallisia vastauksia erityisiin tarpeisiin; korostaa lisäksi tarvetta luoda synergiaa rakennerahastojen ja valtioiden romanistrategioiden toteutuksen välillä sekä Euroopan sosiaalirahastoa hoitavien viranomaisten ja romanikysymyksiä käsittelevien erityisten romaniyksiköiden ja koordinointirakenteiden välillä;

58.  kehottaa komissiota ja neuvostoa parantamaan EU:n varojen saatavuutta romanien osallistamista käsittelevien paikallisten hallintoelinten ja kansalaisjärjestöjen kannalta yksinkertaistamalla hakemusprosessia ja sääntöjä;

59.  kehottaa komissiota sisällyttämään strategiaan mekanismin, joka edistää romaneiden palkkaamista julkishallintoon sekä EU:ssa että kansallisesti, ja kehottaa jäsenvaltioita palkkaamaan romaneita julkishallintoon ja erityisesti elimiin, jotka osallistuvat EU:n rahoittamien ja kansallisesti rahoitettavien, romanien osallistamista koskevien hankkeiden suunnitteluun ja toteutukseen;

60.  pitää tärkeänä, että jokainen jäsenvaltio allekirjoittaa ja ratifioi Euroopan kansalaisuusyleissopimuksen, jossa määrätään selvästi, ettei valtioiden omassa kansallisuuslainsäädännössä saa harjoittaa minkäänlaista syrjintää sukupuolen, uskonnon, kansallisuuden tai etnisen alkuperän perusteella;

61.  korostaa tässä yhteydessä tarvetta jatkaa EU:n ohjelmia, kuten syrjinnän torjumiseen tähtäävää Progress-ohjelmaa ja valmiuksien kehittämiseen tähtäävää Jasmine-ohjelmaa, ja kehottaa kehittämään tämäntyyppisiä ohjelmia edelleen vuoden 2013 jälkeen;

62.  pitää myönteisinä 19. toukokuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 437/2010 säännösten luomia mahdollisuuksia, sillä niissä säädetään, että jopa kolme prosenttia Euroopan aluekehitysrahaston erityisohjelmiin tarkoitetusta rahoitusosuudesta tai kaksi prosenttia Euroopan aluekehitysrahaston rahoitusosuuden kokonaismäärästä myönnetään asuntojen kunnostamiseen marginalisoituneita ryhmiä varten; pitää valitettavana sitä, että yhtäkään operationaalista suunnitelmaa ei ole muutettu tähän mennessä siten, että romaniväestön asuntotarve olisi asetettu etusijalle; kehottaa näin ollen jäsenvaltioita hyödyntämään nopeasti ja täysimääräisesti tätä uutta, rakennerahastojen puitteissa avautunutta mahdollisuutta, jonka avulla todellista sosiaalista osallistamista voidaan vahvistaa; kehottaa komissiota laatimaan tätä asetusta koskevan erityisen toimintasuunnitelman, jotta varojen käyttöönottoa voidaan nopeuttaa, ja suosittelee valmistelemaan komission kertomuksen niiden käytöstä; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita hyödyntämään tehokkaasti EAKR:n, ESR:n ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston mahdollisuuksia toimia yhdessä romanien integrointia koskevien ohjelmien kehittämiseksi;

63.  toteaa, että romaniyhteisöt ovat äärimmäisen epäyhtenäisiä ryhmiä, minkä vuoksi ei voida soveltaa mitään yhtenäistä strategiaa; suosittaa siksi, että jäsenvaltioiden paikallis- ja alueviranomaiset ehdottaisivat romanien sosiaaliseen integroimiseen tähtääviä tehokkaita toimintalinjoja, jotka vaihtelisivat romaniyhteisöjen erilaisten taustojen (maantieteellisten, taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuuristen) mukaisesti; suosittelee, että komissio hyödyntää niiden viranomaisten kokemuksia, jotka ovat aktiivisesti tukeneet romaniyhteisöjen integroitumista, ja rohkaisee parhaiden käytäntöjen ja menestyksekkäiden ohjeiden soveltamista yhteisöjen sosiaalisen integroitumisen varmistamiseksi;

64.  muistuttaa, että valtaväestön ja romaniyhteisön yhteiset toimet ovat onnistuneen integroitumisen ensisijainen ennakkoehto; kehottaa näin ollen jäsenvaltioita tukemaan romaniväestön asunto- ja työllisyystilanteen parantamista ja suosittaa, että jäsenvaltiot sekä alue- ja paikallisviranomaiset sisällyttävät – Euroopan aluekehitysrahastosta annetun asetuksen mukaisesti – marginalisoituneille ryhmille tarkoitettujen uusien asuntojen tarjoamisen laajempiin ja monitahoisempiin toimintapuitteisiin, jotka perustuvat keskinäiseen ja kaksisuuntaiseen sosiaaliseen sitoumukseen, kuten yhteisörakentamiseen, joka käsittää romanien osallistumisen uusien rakennusten rakentamiseen ja yhteisiä toimia, joilla edistetään lasten koulunkäyntiä ja vähennetään merkittävästi työttömyyttä; katsoo, että jäsenvaltiot voivat tällä tavoin merkittävästi vaikuttaa siihen, että huonoissa oloissa asuvien syrjäytyneiden ryhmien asuntotarpeisiin löydetään konkreettinen ratkaisu; kehottaa jäsenvaltioita myös hyödyntämään EURoma-verkkoa parhaiden käytäntöjen vaihtamisen edistämiseksi;

65.  kehottaa komissiota ja neuvostoa hyödyntämään mahdollisimman laajasti eurooppalaista alueellista yhteistyötä koskevaan tavoitteeseen sisältyviä ohjelmia, kuten rajatylittävät, monikansalliset ja alueiden väliset yhteistyöohjelmat, sekä hyödyntämään eurooppalaisen alueellisen yhteistyön yhtymän tarjoamia mahdollisuuksia;

66.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita analysoimaan ja poistamaan romaninaisten työmarkkinoille (uudelleen) pääsyn ja itsenäisen ammatinharjoittamisen esteet ja painottamaan asianmukaisella tavalla naisten asemaa syrjäytyneiden romanien taloudellisessa voimaannuttamisessa ja yritysten perustamisessa; kehottaa lisäksi komissiota ja jäsenvaltioita takaamaan romaninaisten osallistumisen romanien osallistamista koskevan EU:n strategian valmisteluun, toteutukseen, seurantaan ja arviointiin;

67.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään horisontaalisena tavoitteena romaninaisten valmiuksien kehittämisen ja voimaannuttamisen romanien osallistamista koskevan EU:n strategian kaikille painopistealueille;

68.  kehottaa komissiota ja neuvostoa sisällyttämään strategian tavoitteisiin sukupuolten tasa-arvon edistämisen sekä moninkertaisen ja monin perustein tapahtuvan syrjinnän torjumisen;

69.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita keräämään, analysoimaan ja julkistamaan luotettavia ja sukupuolen mukaan eriteltyjä tilastotietoja, jotta strategiaa voidaan arvioida ja päivittää asianmukaisesti ja jotta voidaan mitata strategian hankkeiden ja toimien romaninaisiin kohdistuvia vaikutuksia;

70.  kehottaa ottamaan strategiaan mukaan yhteistyön, tiedonvaihdon ja seurannan mekanismin paitsi EU:n tasolla myös kansallisesti yhdessä perusoikeusviraston, Euroopan neuvoston, muiden asiaan liittyvien kansainvälisten ja eurooppalaisten elinten, kansalaisjärjestöjen, romaniyhteisöjen ja muiden sidosryhmien kanssa, jotta voidaan käsitellä ongelmia ja löytää ratkaisuja ja taata strategian asianmukainen ja täysi toteutus sekä EU:n tasolla että kansallisesti siitä vastaavien tahojen toimesta, millä taataan strategian onnistuminen;

71.  kehottaa komissiota tarjoamaan teknistä tukea, jota tarvitaan rakennerahastojen hallintoon osallistuvien elinten hallinnollisen kapasiteetin parantamiseksi, ja pyytää jäsenvaltioita tarjoamaan neuvontaa ja hallinnollista tukea esimerkiksi järjestämällä koulutusta ja auttamalla tukihakemusten laatimisessa ja selittämisessä, jotta helpotetaan romanien tiedonsaantia yrittäjyyttä ja työllisyyttä tukevista eurooppalaisista ja kansallisista rahoitusohjelmista sekä asianomaisten hakemusten jättämistä;

72.  kehottaa jäsenvaltioita asettamaan konkreettisia, erityisiä, yksityiskohtaisia ja mitattavissa olevia tavoitteita romanien yhteiskunnallista osallistamista varten, kun jäsenvaltiot sisällyttävät Eurooppa 2020 -strategian köyhyyden vastaiset ja sosiaalista osallistamista koskevat tavoitteet kansallisiin ohjelmiinsa, ja vaatii pikaisesti toimia, joilla varmistetaan näiden asetettujen tavoitteiden saavuttaminen;

73.  uskoo, että romanien parempi tulevaisuus voidaan turvata koulutuksella ja että investoinnit romanilasten ja -nuorten koulutukseen ovat siksi olennaisen tärkeitä; korostaa, että koulutus on paitsi oikeus myös velvollisuus, ja tukee toimia, joilla pyritään tehostamaan romanioppilaiden osallistumista kouluissa myös heidän perheidensä aktiivisen osallistumisen kautta;

74.  uskoo, että romanikulttuuria koskevan tiedon edistäminen Euroopassa helpottaa romanien ja muun väestön keskinäistä ymmärtämystä Euroopassa samalla kun vahvistetaan eurooppalaista kulttuurien välistä vuoropuhelua;

75.  katsoo, että romanivähemmistöä koskevassa tulevassa strategiassa olisi keskityttävä koulutukseen ydinkeinona edistää sosiaalista osallistamista;

76.  uskoo, että romaninuorille olisi perustettava stipendien ja mentorointijärjestelyjen kaltaisia tukimekanismeja, jotta heitä innostettaisiin paitsi suorittamaan tutkintoja niin myös hakeutumaan korkeakoulutukseen ja parantamaan pätevyyttään;

77.  katsoo, että olisi kehitettävä uudentyyppinen stipendiohjelma, jotta romaniopiskelijoille varmistettaisiin mahdollisimman korkealaatuinen opetus romanijohtajien uuden sukupolven kouluttamiseksi;

78.  uskoo, että oppilaitokset, joiden vähäosaiset oppilaat saavat opiskelupaikan korkeamman asteen koulutuslaitoksissa tai joiden valmistumisprosentti on keskimääräistä parempi, olisi palkittava, ja kehottaa komissiota kehittämään tämänsuuntaisia hankkeita;

79.  pitää ratkaisevan tärkeänä, että jäsenvaltiot edistävät romanien integroitumista asuinpaikkojensa ja -maidensa yhteisöihin ja kulttuurielämään ja varmistavat romanien pitkäaikaisen osallistumisen ja edustuksen niissä esimerkiksi toimenpiteillä, jotka on tarkoitettu edistämään ammattiopetusta ja -koulutusta, sekä romaniyhteisölle suunnatuilla elinikäisen oppimisen ohjelmilla siten, että otetaan huomioon Euroopan erilaisten romaniryhmien kulttuuriperintö ja elämäntapa; korostaa esimerkiksi, että voitaisiin tarjota erityiskoulutusta koulujen henkilöstölle, tukea romanitaustaisten opettajien palkkaamista, edistää läheistä yhteistyötä romaniperheiden ja -järjestöjen kanssa sekä tarjota koulun jälkeen annettavaa tukea ja stipendejä; toteaa, että jäsenvaltioiden paikallisviranomaisten olisi oltava aktiivisesti mukana tässä prosessissa, jonka olisi toimittava voittoa tavoittelemattomalle sektorille merkkinä siitä, että sen olisi sisällytettävä toimintaansa ohjelmia, joilla pyritään integroimaan romaniväestö yhteiskuntaan;

80.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita torjumaan kaikkia romaniväestöön kohdistuvia sosiaalisen ja koulutuksellisen syrjäytymisen muotoja ja tukemaan kaikkia ohjelmia, joissa panostetaan romaniväestön koulutukseen;

81.  uskoo, että paikallishallinnon olisi otettava vastuu ennen oppivelvollisuuden päättymistä koulujärjestelmän ulkopuolelle jättäytyvien koululaisten uudelleenintegroimisesta; katsoo, että tätä varten oppilaitosten on tiedotettava paikallishallinnolle koulunkäyntinsä keskeyttäneistä;

82.  kehottaa komissiota tukemaan uusia aloitteita, joilla pyritään tarjoamaan romanilapsille ja -nuorille koulutusmahdollisuuksia ja hoitoa varhaislapsuudessa;

83.  katsoo, että yhteisöihin, joissa ei ole lastentarhoja ja/tai vaihtoehtoisia alle kouluikäisten hoitomuotoja, olisi perustettava sellaisia, ja jos paikkoja on liian vähän, niitä olisi lisättävä;

84.  kehottaa komissiota tukemaan aloitteita, jotka ovat osoittautuneet tehokkaiksi kaikenlaisen erottelun estämisessä ja joissa etusijalla ovat osallistavat hankkeet, joilla edistetään koulumenestystä ja joissa otetaan mukaan romaniperheet;

85.  on huolissaan romaniväestön korkeasta lukutaidottomuusasteesta ja pitää olennaisena, että suunnitellaan ja kehitetään ohjelmia, joilla varmistetaan laadukas ensimmäisen, toisen ja kolmannen asteen koulutus romanitytöille ja -naisille, mukaan luettuna strategiat, joilla helpotetaan heidän siirtymistään ensimmäisen asteen koulutuksesta toisen asteen koulutukseen siten, että samalla edistetään koko prosessissa romanien kulttuuriperinnön, historian ja arvojen ymmärtämystä sekä romanien että muun väestön keskuudessa;

86.  korostaa, että vähäinen opetukseen osallistuminen, runsaat poissaolot ja heikko koulumenestys voivat olla merkkejä siitä, että oppilaat ja vanhemmat eivät aina ole tietoisia koulun tärkeydestä; katsoo, että muita tekijöitä voivat olla varojen puute, terveysongelmat, laadukkaan koulutuksen puuttuminen paikan päältä tai koulukuljetusten puute, ala-arvoiset asumisolot ja vaatetus, jotka tekevät koulunkäynnistä mahdotonta, osallistamisen vastainen kouluilmapiiri ja erilliset koulut, jotka eivät pysty tarjoamaan riittäviä valmiuksia työmarkkinoilla kilpailemista varten; korostaa siksi, että on tärkeää toteuttaa toimia, joilla edistetään romanioppilaiden koulunkäyntiä, sekä käydä jatkuvaa ja säännöllistä vuoropuhelua koulutusasioista oppilaiden perheiden, romaniyhteisön ja kaikkien sidosryhmien kanssa;

87.  korostaa olennaista roolia, joka kunto- ja kilpaurheilulla voi olla etnisen romaniväestön osallistamisen varmistamisprosessissa;

88.  kannattaa tukea opettajien koulutusohjelmille, joilla parannetaan opettajien kykyä toimia romanitaustaisten lasten ja nuorten sekä heidän vanhempiensa parissa, ja tukea romanisovittelijoina toimiville henkilöille erityisesti ensimmäisen asteen kouluissa keinona edistää romanien säännöllistä koulunkäyntiä;

89.  uskoo, että kouluintegraatioon olisi sovellettava erilaisia lähestymistapoja sen mukaan, ovatko kyseessä romaniperheet, jotka haluavat asettua aloilleen (lapsen säännöllisen koulunkäynnin valvonta), vai sellaiset perheet, jotka haluavat jatkaa kiertolaiselämää (esimerkiksi toimenpiteet, joilla mahdollistetaan koulunkäynti romanileireissä);

90.  korostaa liikkuvuutta, elinikäistä oppimista, ammattikoulutusta ja jatkokoulutusta koskevien ohjelmien merkitystä pyrittäessä varmistamaan romaniyhteisöjen nuorten ja aikuisten osallistaminen ja parantamaan heidän mahdollisuuksiaan päästä työmarkkinoille;

91.  uskoo, että työpaikkojen koulutusjärjestelmiä on laajennettava siten, että mahdollistetaan tarvittavien taitojen ja kykyjen laajamittainen omaksuminen;

92.  pitää tarpeellisena sovittaa koulutustarjonta yhteen työmarkkinoiden kysynnän kanssa ja kehottaa siksi laatimaan keskipitkän aikavälin kansallisia ja alueellisia ennusteita odotetusta työvoimakysynnästä;

93.  kehottaa komissiota kehittämään ja panemaan täytäntöön EU:n toimielinten, jäsenvaltioiden ja romaniyhteisöjen johtajien yhteisiä järjestelmiä, joilla valvotaan jäsenvaltioissa toteutettavia ohjelmia ja hankkeita;

94.  pitää romanikulttuuria Euroopan kulttuurimosaiikin kiinteänä osana; korostaa, että romanikansan ja heidän elämäntapansa ymmärtämisen kannalta on keskeisen tärkeää lisätä muiden eurooppalaisten tietoisuutta romanien perinteistä, traditioista ja kielestä sekä modernista romanikulttuurista; tukee voimakkaasti romanien luovan toiminnan edistämistä ja säilyttämistä kulttuurien välisen vuoropuhelun olennaisena osana;

95.  katsoo, että romanien olisi opeteltava tuntemaan tavat ja kulttuuri, joita noudatetaan niiden kansojen keskuudessa, joiden kanssa he elävät, jolloin helpotetaan romanien integroitumista paremmin asuinpaikoilleen;

96.  pitää laajemman sosiaalisen osallisuuden luomisen kannalta tärkeänä, että edistetään vapaaehtois- ja urheilutoimintaa, johon osallistuvat romanit ja muu väestö;

97.  kehottaa komissiota levittämään toteutetuista ohjelmista ja romanien omista aloitteista saatuja parhaita käytäntöjä ja myönteisiä malleja ja kokemuksia, jotta parannetaan käsityksiä ja näkemyksiä romaneista muun väestön keskuudessa ja tehostetaan romaniyhteisöjen aktiivista osallistumista sekä luovaa yhteistyötä näiden yhteisöjen sekä EU:n, jäsenvaltioiden ja paikallisten ohjelmien välillä;

98.  kehottaa kartoittamaan ja käyttämään kaikilla hallinnon tasoilla paremmin nykyisiä EU-varoja, jotka ovat saatavilla romanien työllistämisen, koulutuksen ja kulttuurin edistämiseen;

99.  suosittelee, että romanivähemmistöä koskevien tulevien EU-politiikkojen olisi perustuttava eriytettyyn lähestymistapaan eri jäsenvaltioiden ominaisuuksien ja yhteisöjen erityispiirteiden mukaisesti;

100.  kiinnittää huomiota siihen, että on tärkeää valvoa tiukemmin EU-rahoituksen käyttöä romanien osallistamiseen;

101.  uskoo, että olisi hyödyllistä vaihtaa kokemuksia ja parhaita käytäntöjä romanien osallistamisen alalla hyviä tuloksia saaneiden ja ongelmista vielä kärsivien jäsenvaltioiden välillä;

102.  toteaa, että byrokratian monimutkaisuus voi muodostaa esteen hankkeiden vetäjille; korostaa tarvetta vauhdittaa tukimenettelyiden selkeyttämistä; korostaa unionin rahoituksen vajaakäyttöä tällä alalla;

103.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL C 45 E, 23.2.2006, s. 129. (2) EUVL C 298 E, 8.12.2006, s. 283. (3) EUVL C 282 E, 6.11.2008, s. 428. (4) EUVL C 68 E, 21.3.2009, s. 31. (5) EUVL C 294 E, 3.12.2009, s. 54. (6) EUVL C 87 E, 1.4.2010, s. 60. (7) EUVL C 4 E, 7.1.2011, s. 7. (8) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0312. (9) EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31. (10) EYVL L 180, 19.7.2000, s. 22. (11) EYVL L 303, 2.12.2000, s. 16. (12) EUVL L 158, 30.4.2004, s. 77. (13) EUVL L 328, 6.12.2008, s. 55. (14) EUVL L 132, 29.5.2010, s. 1. (15) IP/10/1097. (16) MEMO/10/701, 21.12.2010. (17) ”Report on Racism and Xenophobia in the Member States of the EU in 2009”, ”European Union Minorities and Discrimination Survey, Data in focus report: The Roma in 2009”, ”The Situation of Roma EU Citizens Moving to and Settling in Other EU Member States” ja ”Housing Conditions of Roma and Travellers in the European Union: Comparative Report”. (18) CM(2010)133. (19) MEMO/10/502.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. maaliskuuta 2011 globalisaation aikakauden teollisuuspolitiikasta (2010/2095(INI))

P7_TA(2011)0093 A7-0022/2011

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen XVII osaston 173 artiklan (entinen EY:n perustamissopimuksen 157 artikla), joka käsittelee unionin teollisuuspolitiikkaa ja jossa nimenomaisesti mainitaan unionin teollisuuden kilpailukyky,

–  ottaa huomioon komission 28. lokakuuta 2010 antaman tiedonannon ”Globalisaation aikakauden yhdennetty teollisuuspolitiikka – Kilpailukyky ja kestävyys keskeiselle sijalle” (KOM(2010)0614),

–  ottaa huomioon 16. kesäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman Eurooppa 2020 -strategiasta(1),

–  ottaa huomioon 15. kesäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman yhteisön innovaatiopolitiikasta muuttuvassa maailmassa(2),

–  ottaa huomioon komission 23. syyskuuta 2009 antaman tiedonannon ”Valmistaudutaan tulevaan – EU:lle yhteinen strategia keskeisiä kehitystä vauhdittavia teknologioita varten” (KOM(2009)0512),

–  ottaa huomioon 22. toukokuuta 2008 antamansa päätöslauselman teollisuuspolitiikan väliarvioinnista – EU:n kasvu- ja työllisyysstrategiaan liittyvä tiedonanto(3),

–  ottaa huomioon 14. ja 15. heinäkuuta 2010 pidetyn kilpailukykyä käsitelleen neuvoston epävirallisen kokouksen,

–  ottaa huomioon kilpailukykyä käsitelleen neuvoston 2999. kokouksessa 1. ja 2. maaliskuuta 2010 tehdyt päätelmät,

–  ottaa huomioon komission 4. marraskuuta 2008 antaman tiedonannon ”Raaka-aineita koskeva aloite: työllisyyden ja kasvun kannalta kriittisten tarpeiden täyttäminen” (KOM(2008)0699),

–  ottaa huomioon komission 3. maaliskuuta 2010 antaman tiedonannon ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (KOM(2010)2020),

–  ottaa huomioon komission 6. lokakuuta 2010 antaman tiedonannon ”Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahanke: Innovaatiounioni” (KOM(2010)0546),

–  ottaa huomioon komission yritystoiminnan ja teollisuuden pääosaston 26. huhtikuuta 2010 julkaiseman tutkimuksen ”EU Manufacturing Industry: What are the Challenges and Opportunities for the Coming Years?”,

–  ottaa huomioon komission työasiakirjan ”Kertomus eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevan aloitteen (Small Business Act) täytäntöönpanosta” (KOM(2009)0680),

–  ottaa huomioon komission 16. heinäkuuta 2008 antaman tiedonannon kestävän kulutuksen ja tuotannon ja kestävän teollisuuspolitiikan toimintaohjelmasta (KOM(2008)0397),

–  ottaa huomioon komission toimeksi antaman ja marraskuussa 2008 esitetyn kertomuksen ympäristöä hyödyttävien innovatiivisten liiketoimintamallien edistämisestä,

–  ottaa huomioon komission 4. heinäkuuta 2007 antaman tiedonannon ”Teollisuuspolitiikan väliarviointi – EU:n kasvu- ja työllisyysstrategiaan liittyvä tiedonanto” (KOM(2007)0374),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön ja kansainvälisen kaupan valiokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan sekä aluekehitysvaliokunnan lausunnot (A7-0022/2011),

A.  ottaa huomioon, että maailmanlaajuinen talouskriisi on koetellut Euroopan teollisuutta ja hankaloittanut sen kykyä sopeutua haasteisiin, jotka liittyvät globalisaatioon, ilmastonmuutokseen, demografiseen muutokseen sekä tietoon ja tehokkuuteen pohjautuvan talouden syntymiseen ja jotka vaikuttavat perusteellisesti teollisuuden kehitykseen, työmarkkinoihin ja tulevaisuudennäkymiin,

B.  katsoo, että kriisin vaikutuksen voittamiseksi ja näihin haasteisiin vastaamiseksi EU tarvitsee teollisuuspolitiikkaa, jossa yhdistyvät kilpailukyky, kestävyys ja ihmisarvoinen työ ja joka voi samalla vauhdittaa taloutta, edistää työllisyyttä, estää ympäristön tilan huononemista ja parantaa elämänlaatua,

C.  katsoo, että Euroopan teollisuuspolitiikka voi olla menestyksekästä ainoastaan siinä tapauksessa, että se integroidaan uuteen, investointeja tukevaan ja keinottelun estävään rahoitusalan arkkitehtuuriin sekä makrotalouspolitiikkaan, joka painottaa EU:n vero-, talous- ja budjettipolitiikkaa kestävän kasvun ja työllisyyden suuntaan,

D.  katsoo, että tietyt eurooppalaiset teollisuudenalat ovat pysyvässä kriisissä yrittäessään selvitä kolmansien maiden vilpillisestä kilpailusta etenkin työsuhteita, ympäristöä sekä teollis- ja tekijänoikeuksia koskevien kysymysten yhteydessä,

E.  toteaa, että Euroopan teollisuuteen kohdistuu teollisuusmaiden ja Kiinan, Intian ja Brasilian kaltaisten kehittyvien maiden taholta yhä voimakkaampaa globaalia kilpailua, joka liittyy luonnonvarojen saantiin, teknologiseen innovointiin, ammattitaitoiseen työvoimaan sekä kohdennettuun teollisuus- ja innovointipolitiikkaan,

F.  katsoo, että sellainen EU:n strategia, jolla edistetään seuraavia tekijöitä:

G.  katsoo, että eurooppalaisen teollisuuden kansainvälinen johtoasema joutuu enenevässä määrin kyseenalaiseksi teollistumassa olevien maiden teollisuuspohjan laajentuessa ja merkittävimpien kilpailijoiden, kuten Yhdysvaltojen, Japanin ja Kiinan noudattaessa aktiivista ja vahvaa teollisuuspolitiikkaa, jota tuetaan mittavilla investoinneilla edistyksellisiin tuotteisiin ja palveluihin; pitää tästä syystä Euroopan teollisuuden kilpailukyvyn säilyttämistä ja tehostamista erittäin tärkeänä, jotta sen rooli Euroopan kestävän kasvun ja työllisyyden moottorina voi jatkua,

H.  ottaa huomioon, että teollista edistystä voidaan saavuttaa yhdistämällä asianmukaiset olosuhteet sekä järkevä, edistyksellinen ja kohdennettu sääntely ja markkinoiden stimulointi, joka perustuu markkinoiden kehitystä koskeviin tarkkoihin odotuksiin, ja tukemalla yleistä suuntautumista kohti puhtaita, kestäviä ja innovatiivisia tuotanto-, jakelu- ja kulutustapoja,

I.  katsoo, että EU:n makrotaloudellisena prioriteettina on oltava yleinen politiikka, joka edistää investointeja teollisuuteen ja palveluihin erityisesti nykyisen kaltaisen kriisin aikana, kun investoinnit (erityisesti kapasiteettiin pikemminkin kuin tuottavuuteen) ovat ensimmäinen leikattava menoerä; katsoo, että jäsenvaltioiden, unionin ja alue- ja paikallisviranomaisten on asetettava itselleen julkisia investointeja koskevia tavoitteita (jotka koskevat investointien osuutta kaikista julkisista menoista) myös säästöpakettien yhteydessä,

J.  katsoo, että unionin kunnianhimoisen teollisuuspolitiikan on pohjauduttava vahvoihin sisämarkkinoihin sekä Euroopan unionin rajojen sisällä että sen ulkoisessa ulottuvuudessa; katsoo, että tässä yhteydessä on olennaisen tärkeää vastata globalisoitumisen mahdollisuuksiin ja haasteisiin käyttämällä kaikkien teollisuuspoliittisten välineiden yhdistelmää (tutkimuksen ja kehittämisen politiikka, aluepolitiikka, kilpailupolitiikka, sääntelyn lähentäminen ja kauppapolitiikka),

K.  katsoo, että teollisuustuotannon vähentäminen on Euroopassa vakiintunut tosiseikka, joka vaarantaa teknologisen ja taloudellisen asemamme globalisoitumisen edetessä ja nopeasti kehittyvien maiden aiheuttaman voimakkaan kilpailun yhteydessä,

L.  katsoo, että on vähennettävä merkittävästi yrityksiin kohdistuvaa byrokratiaa ja yksinkertaistettava niiden lainsäädäntö- ja sääntely-ympäristöä paremman sääntelyn periaatteita noudattaen,

M.  toteaa, että raaka-aineiden ja luonnonvarojen maailmanlaajuinen kysyntä on kasvanut koko ajan, mihin liittyy huoli toimitusten mahdollisista keskeytyksistä,

N.  katsoo, että Saksan tilastokeskuksen mukaan jopa 45 prosenttia tuotantoyksikön kustannuksista muodostuu materiaalikustannuksista ja että raaka-aineiden älykäs käyttö ja energian tehokas käyttö ovat siten ratkaisevia Euroopan teollisuudelle,

O.  muistuttaa EU:n markkinaosuuden pienenemisestä tiettyjen jäsenvaltioiden suorituskyvystä huolimatta; korostaa, että unioni ei ole saavuttanut sille kuuluvaa paikkaa korkean teknologian alalla ja erityisesti uudessa tieto- ja viestintätekniikassa (13 prosenttia lisäarvosta Yhdysvalloissa, 5 prosenttia EU:ssa); muistuttaa unionin valmistavan teollisuuden tuottavuuden heikentymisestä,

P.  muistuttaa, että tuotantoteollisuus on tärkein tuottavuutta parantava tekijä sekä itsessään että muun talouden kannalta; toteaa, että teollisuuden innovointi on yksi tärkeimmistä tekijöistä, jotka luovat uusia palveluita ja samalla pitkän aikavälin kasvua erityisesti ottaen huomioon unionin demografiset näkymät,

Q.  katsoo, että teollisuus on unionin talouden keskeinen tekijä, sillä sen osuus on 37 prosenttia unionin BKT:sta (kun otetaan huomioon siihen liittyvät palvelut), 80 prosenttia tutkimukseen ja kehittämiseen käytettävistä varoista ja 75 prosenttia unionin viennistä,

R.  ottaa huomioon unionin perinteisten teollisuudenalojen tärkeyden ja katsoo, että niiden taitotieto olisi hyödynnettävä mahdollisimman hyvin,

S.  katsoo, että kansainväliset kilpailijamme, kuten Yhdysvallat ja Aasian maat, ovat soveltaneet proaktiivista teollisuuspolitiikkaa, joka perustuu avainaloille tehtyihin mittaviin tutkimus- ja kehitysinvestointeihin,

Kestävän teollisuuspolitiikan uusi perusta

1.  pitää tervetulleena, että komissio tunnustaa Eurooppa 2020 -strategiassa ja EU:n integroitua teollisuuspolitiikkaa koskevassa tiedonannossa viimeinkin terveen teollisen pohjan ja etenkin valmistavan teollisuuden pohjan merkityksen Euroopan kestävän kasvun ja työllisyyden kannalta ja sitoutuu sosiaalisen markkinatalouden periaatteeseen perustuvaan integroituun teollisuuspolitiikkaan;

2.  ottaa huomioon yhdennettyä teollisuuspolitiikkaa koskevan komission ehdotuksen ja panee merkille sen keskittymisen EU:n teollisuuden kilpailukyvyn palauttamiseen; korostaa tässä suhteessa globaalien haasteiden edellyttävän ehdottomasti sitä, että energian ja resurssien tehokas käyttö muodostaa unionin teollisuuden uudistamisen perustan, jos tarkoituksena on säilyttää unionin teollisuuden kilpailukyky jatkossakin;

3.  korostaa, että monien komission ehdottamien toimien on oltava hinnaltaan edelleen kuluttajien maksettavissa etenkin aikana, jolloin unionin talous erityisesti uusissa jäsenvaltioissa vielä toipuu pahimmasta vuosikymmeniin kohtaamastaan kriisistä;

4.  korostaa, että Johannesburgin konferenssissa 2002 määritellyn kestävän kehityksen on perustuttava kolmeen pilariin, jotka ovat talous, yhteiskunta ja ympäristö; katsoo, että mahdollisimman kilpailukykyisen talouden toteuttamiseksi teollisuuspolitiikassa on saavutettava näiden kolmen tekijän välinen keskinäinen tasapaino;

5.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään kunnianhimoisen, ympäristötehokkaan ja vihreän EU:n teollisuusstrategian, jotta voidaan palauttaa valmistuskapasiteetti EU:n koko alueella ja jotta EU:ssa voidaan luoda korkealaatuisia ja hyvin palkattuja työpaikkoja;

6.  korostaa, että teollisuuden investointien suunnittelu edellyttää sääntelyn ennustettavuutta ja vakautta pitkällä aikavälillä; kehottaa näin ollen komissiota kehittämään Euroopan parlamentin ja neuvoston kanssa Euroopan teollisuudelle vuodeksi 2020 kattavat tavoitteet, joissa otetaan huomioon teollisuuden kilpailukyky ja kestävyys ja esitetään suuntaviivoja esimerkiksi energian ja resurssien tehokkaalle käytölle pyrkien kehittämään kasvua, työllisyyttä ja samalla hyvinvointia unionissa; pahoittelee tässä mielessä konkreettisten ehdotusten puuttumista komission tiedonannosta;

7.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että perussopimuksiin tällä hetkellä kaavailtuja muutoksia toteutettaessa Euroopan keskuspankin tavoitteissa asetetaan sama painoarvo työllisyydelle kuin inflaation torjumiselle;

8.  korostaa, että kehitystä ei voi olla ilman vankkaa ja kestävää teollista pohjaa; tunnustaa, että kehitys voi edistää työpaikkojen luomista ja kansalaisten elintason säilyttämistä;

9.  kehottaa viranomaisia karsimaan byrokratiaa, ehkäisemään päällekkäisiä muodollisuuksia ja lisäämään avoimuutta menettelyjen läpikäymisaikataulun suhteen;

10.  korostaa, että tähän voidaan päästä yksinomaan tietämykseen perustuvan ja vankan teollisen pohjan omaavan teollisuuden avulla;

11.  korostaa, että uuden kestävän teollisuuspolitiikan onnistuminen edellyttää integroitua ja monialaista lähestymistapaa, joka perustuu Euroopan, jäsenvaltioiden ja alueiden tasolla toteutettaviin objektiiviseen taloudelliseen argumentaatioon perustuviin horisontaalisiin ja alakohtaisiin käytännön aloitteisiin; katsoo, että näissä aloitteissa olisi keskityttävä yhteisiin kysymyksiin, jotka vaikuttavat tuntuvasti tiettyihin aloihin ja tuovat huomattavia tuloksia sekä yrityksille että kuluttajille;

12.  korostaa energian ja liikenteen kaltaisten alojen merkitystä Euroopan teollisuuden kustannusrakenteessa; katsoo, että näiden alojen kilpailukykyä on kehitettävä edelleen yksityistämisen avulla; katsoo tämän vuoksi, että vapautetuilla markkinoilla toimivien yhtiöiden julkista rahoitusta on rajoitettava ja että on toteutettava toimia kaikkia liikennemuotoja koskevien palvelujen vapaata tarjoamista varten;

13.  katsoo, että on luotava makrotaloudelliset puitteet, joissa unionin teollisuus voi menestyä, ja tällöin on otettava huomioon resurssien vähäisyyteen ja niiden vähenemiseen liittyvät realiteetit; katsoo, että tässä yhteydessä unionin on paitsi pyrittävä tukemaan tämän hetken kilpailukykyä myös ennen kaikkea turvattava tuleva kilpailukyky;

14.  katsoo, että EU:n teollisuusstrategiassa olisi yksilöitävä strategisia investointialoja, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan nämä prioriteetit huomioon tulevissa rahoitusnäkymissä, vuotuisissa talousarvioissa sekä EU:n politiikan eri aloilla;

15.  pitää tärkeänä, että omaksutaan integroitu teollisuuspolitiikka, jossa unionin aloitteet kaikilla aloilla täydentävät yhteistä kehitystavoitetta eivätkä ole sen vastaisia;

16.  kehottaa komissiota kiirehtimään EU:n yhtenäismarkkinoiden saattamista valmiiksi, sillä tämä on kilpailukykyisen teollisuuden ja innovoinnin ennakkoehto;

17.  korostaa, että oikeudenmukainen kilpailu yhdessä avointen markkinoiden kanssa on keskeistä uusien ja dynaamisten teollisuusalojen syntymisen kannalta;

18.  on vakuuttunut siitä, että pelkän julkisen sektorin asemesta etupäässä yksityissektorilla on keskeinen rooli investoitaessa uusien teollisuudenalojen rakenneuudistukseen ja kehittämiseen niin, että taataan sekä työpaikkojen luominen että siirtyminen talouteen, jossa käytetään resursseja tehokkaasti ja aiheutetaan vähän hiilipäästöjä; pitää siksi keskeisenä, että toteutetaan oikeanlainen kehys tällaisten yksityisten investointien edistämiseksi;

19.  korostaa, että uusi integroitu lähestymistapa edellyttää erittäin hyvin toimivaa yhteistyötä komission sisällä ja johdonmukaisuutta komission eri toimintalinjojen kesken; kehottaa komissiota perustamaan tätä varten pysyvän teollisuuspoliittisen työryhmän, jonka tehtävänä olisi koordinoida ja mukauttaa politiikan suuntaa ja toimia osana nykyistä uutta ja yhdennettyä EU:n teollisuuspoliittista strategiaa ja seurata toimien täytäntöönpanoa;

20.  kehottaa komissiota keskittymään vaikutustenarvioinnissa entistä enemmän kilpailukykyä koskeviin seikkoihin (”kilpailukyvyn tarkastelu”) sekä etukäteen ja jälkikäteen suoritettavaan arviointiin (”kuntotarkastukset”) ja panemaan tämän älykkääseen sääntelyyn kuuluvan keskeisen osan täytäntöön kaikissa komission yksiköissä mahdollisimman nopeasti; painottaa, että kestävyys on ratkaisevan tärkeä tekijä kilpailukyvyn säilyttämisen ja sellaisen talouden kannalta, jossa käytetään resursseja tehokkaasti ja aiheutetaan vähän hiilipäästöjä;

21.  korostaa, että Euroopan unioni voi luoda maailman kilpailukykyisimmän teollisuuden hyödyntämällä muun muassa seuraavia tekijöitä:

22.  tukee komission tiedonannon 3 kohdassa esitettyä aloitetta tulevan lainsäädännön teollisuuspoliittisten vaikutusten jatkuvasta tarkastelusta ja kyseisen lainsäädännön täytäntöönpanon arvioinnista, ja korostaa, että on varmistettava työmarkkinaosapuolten mukaan ottaminen sekä mahdollisimman suuri avoimuus;

23.  painottaa, että uusi kestävä teollisuuspolitiikka voi toimia vain, jos se sovitetaan tiiviisti yhteen jäsenvaltioiden teollisuuspolitiikkojen kanssa, ja kehottaa siksi komissiota toteuttamaan vuonna 2011 Lissabonin sopimuksen (173 artiklan 2 kohta) mahdollistamia aloitteita ja esittämään suuntaviivoja ja indikaattoreita sekä levittämään parhaita käytäntöjä ja parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa, seurantamahdollisuuksia ja arviointimenetelmiä;

24.  kehottaa komissiota kehittämään yhdessä Euroopan parlamentin ja neuvoston kanssa uuden kehyksen, jonka avulla eri jäsenvaltioiden yritykset voivat työskennellä yhdessä entistä tehokkaammin teollisten prioriteettiensa asettamiseksi ja saavuttamiseksi ja jonka avulla tätä voidaan tukea; katsoo, että tämä vahvistaa unionissa valmistettujen tuotteiden kilpailukykyä ja auttaa vastaamaan entistä paremmin maailmanmarkkinoiden muuttuviin tilanteisiin;

25.  on vakuuttunut siitä, että uuden kestävän teollisuuspolitiikan onnistuminen edellyttää, että mukaan otetaan kaikki sidosryhmät, mukaan lukien työmarkkinaosapuolet, alue- ja paikallisviranomaiset, pk-yritysten edustajat ja kansalaisyhteiskunta; kehottaa komissiota sisällyttämään kaikille aloille ja kaikkiin toimenpiteisiin selkeän kumppanuusperiaatteen, joka sisältää myös odotettavissa olevien toimien jatkuvan yhteisen seurannan ja arvioinnin ja siten strategioiden/toimenpiteiden/ohjelmien tarkastelun;

26.  katsoo, että EU:n ”globalisaation aikakauden teollisuuspolitiikka” voi saavuttaa tavoitteensa vain, jos siinä käsitellään sitä, miten laajasti unionin toimintalinjoja mukautetaan tuleviin haasteisiin, joita Euroopan alueet ja niiden paikalliset teollisuudenalat kohtaavat nyt ja tulevina vuosina, jos vastaavat EU:n politiikat johtavat EU:n teollisuuden keskeisinä toimijoina olevien pk-yritysten tuottavuuden ja kilpailukyvyn paranemiseen; korostaa tässä yhteydessä, että taloudellisia, demografisia sekä ilmastoa ja energiaa koskevia muutoksia on tarkasteltava lähemmin niiden alueellisen ulottuvuuden kannalta ottamalla huomioon mahdolliset alueelliset erot, joita näistä haasteita syntyy ja jotka vaikuttavat EU:n teollisuuden tasasuhteiseen kasvuun; korostaa alueiden johtavaa asemaa, kun edistetään teollisuuden muuttamista ekologiseksi ja uusiutuvien energialähteiden kehittämistä;

27.  toteaa teollisuuspolitiikan olevan suurelta osin riippuvaista siitä, että EU:n teollisuutta suojellaan kolmansien maiden vilpilliseltä kilpailulta;

28.  kehottaa komissiota esittämään viipymättä tämän strategian täytäntöönpanon seurantaa koskevan käytännön aikataulun ja esittämään vuosittaisen edistymiskertomuksen; katsoo lisäksi, että komission olisi arvioitava vuosittain uudelleen näiden suuntaviivojen ja aloitteiden tehokkuutta tunnistaakseen mahdolliset täytäntöönpanoon liittyvät ongelmat ja asettaakseen lisätavoitteita, joilla varmistetaan EU:n teollisuuspolitiikan säilyminen edistyksen kärjessä;

29.  toteaa, että kansainvälistyminen on keskeinen tekijä yritysten kilpailukyvyn kannalta, ja kehottaa siksi komissiota tehostamaan toimia kaikissa yritysten tukiverkoissa saatujen tietojen levittämiseksi mahdollisimman laajalti, jotta parhaillaan kansainvälistyvät yritykset voisivat hyödyntää niitä;

30.  korostaa, että yleiseurooppalaiset rakenteet ja infrastruktuurit, joiden avulla pyritään yhdistämään lähteet ja resurssit, voivat käynnistää globaaleilla markkinoilla kilpailukykyisen yleiseurooppalaisen teollisuusmallin;

Rahoitus

31.  edellyttää teollisuuspolitiikan ja sitä koskevan infrastruktuurin, etenkin tutkimus-, energia-, televiestintä- ja liikenneinfrastruktuurin (Euroopan laajuisen liikenneverkon), eli yritysten toimintaympäristön muodostavien julkishyödykkeiden kunnianhimoista rahoittamista; pitää siksi välttämättömänä ottaa käyttöön eurooppalaisia obligaatioita (euro-obligaatioita tai hankeobligaatioita), joiden avulla unioni voi rahoittaa innovointia, infrastruktuuria ja uudelleen teollistamista;

Innovointi

32.  korostaa, että innovointi on teollisuuspolitiikan ja kasvun pääasiallinen moottori ja että kaikkien innovointia tukevien aloitteiden on

33.  korostaa, että on tehtävä nykyistä selvempi ero tutkimuksen ja innovoinnin välillä, sillä vaikka nämä toimet ovatkin tiiviissä yhteydessä toisiinsa, niillä on erilaiset tavoitteet, keinot, toimintatavat ja työmenetelmät; katsoo, että yritysten oman kasvunsa hyväksi harjoittaman tutkimuksen pitäisi luoda uutta tietoa, ja sen pitäisi olla luonteeltaan uutta selvittävää, riippumatonta ja riskinottoon perustuvaa; katsoo, että innovoinnin tavoitteena on sen sijaan sellaisten uusien tuotteiden, palveluiden ja prosessien luominen, joilla on suora vaikutus markkinoihin, yhteiskuntaan sekä yritysten toimintaan;

34.  katsoo, että erityisesti vertailuindikaattoreiden ja standardien asettaminen on osoittautunut innovointia ja kestävää kilpailukykyä merkittävästi edistäväksi tekijäksi monilla teollisuudenaloilla; kehottaa vahvistamaan eurooppalaista standardointijärjestelmää toimilla, joilla edistetään yksinkertaistamista, avoimuutta, kustannusten vähentämistä ja eri toimijoiden osallistumista;

35.  korostaa, että jäsenvaltioiden on koordinoitava toimiaan paremmin ja yritysten on tehtävä tiiviimpää yhteistyötä klustereiden, verkostojen ja osaamiskeskusten avulla;

36.  painottaa, että EU:n kilpailukyky riippuu suuressa määrin innovointikapasiteetista, tutkimus- ja kehitysresursseista sekä innovaatioiden yhdistämisestä valmistusprosesseihin;

37.  vaatii prioriteettina, että tutkimusmenoja lisätään vuoden 2013 jälkeiseksi seuraavaksi kaudeksi (kahdeksas puiteohjelma) merkittävästi (EU:n tavoite: 3 prosenttia BKT:stä tutkimukseen ja kehittämiseen, 1 prosentti BKT:stä julkisia varoja), jotta Euroopan teollisuus pysyy teknologian kärjessä ja maailmanlaajuisesti kilpailukykyisenä ja jotta yksityisinvestointeja voidaan hyödyntää tehokkaasti; katsoo, että sen lisäksi, että keskitytään vahvasti tutkimaan innovatiivisia prosesseja, johtamista, organisaatioita ja työntekijöiden osallistumista innovointiin, tarvitaan yleistä perusteknologioiden tutkimusta; katsoo lisäksi, että on pyrittävä sekä hallintoa että rahoituksen saatavuutta koskevien menettelyjen yksinkertaistamiseen;

38.  huomauttaa, että tutkimus- ja kehittämismahdollisuuksiin liittyvät kasvavat alueelliset erot muodostavat haasteen, johon on vastattava paitsi koheesiopolitiikan myös tutkimus- ja innovaatiopolitiikan keinoin; kehottaa tässä yhteydessä tutkimusmäärärahojen lisäksi jakamaan uudelleen rahoituksen samojen toimintaohjelmien sisällä, jotta voidaan tukea innovointia ja tehostaa tutkimustulosten käyttöä yhteiskuntaa hyödyttävissä kaupallisissa ratkaisuissa;

39.  toteaa, että tutkimukseen ja kehittämiseen suunnattavien investointien merkittävä lisääminen sekä yksityisellä että julkisella sektorilla on tärkeää, jotta EU:n teollisuus pysyisi teknologisena johtajana ja säilyttäisi globaalin kilpailukykynsä esimerkiksi uusiutuvien energialähteiden ja liikenteen tehokkuuden alalla; toteaa, että tutkimukseen ja kehittämiseen suunnattavien yksityisten lisäinvestointien tukemiseksi tarvitaan innovatiivisten tuotteiden toimivat markkinat ja vakaa investointiympäristö; katsoo, että tutkimuksen ja kehittämisen julkisen rahoituksen lisääminen on tarpeen, jotta voidaan saada aikaan yksityisiin investointeihin kohdistuva vipuvaikutus ja edistää yhteistyötä, ja että julkiseen rahoitukseen liittyvien menettelyjen yksinkertaistaminen erityisesti EU:n puiteohjelmissa on edellytyksenä teollisuuden osallistumisen lisäämiselle;

40.  panee kuitenkin merkille, että yksityissektorin on lisättävä tutkimukseen ja kehittämiseen osoittamaansa rahoitusta, jotta unioni saavuttaisi sellaisen investointien tason, joka taloudellisen kasvun moottorina toimiva innovointi edellyttää; kehottaa siksi komissiota tarkastelemaan tekijöitä, jotka estävät unionin yrityksiä investoimasta yhtä paljon kuin vastaavat kansainväliset, esimerkiksi yhdysvaltalaiset yritykset investoivat; kehottaa tarpeen mukaan toteuttamaan asianmukaisia lainsäädännöllisiä ja muita toimia;

41.  katsoo, että yhteiset teknologia-aloitteet (kuten puhdasta ilmatilaa koskeva aloite) ovat erittäin hyödyllisiä hankittaessa jäsenvaltioiden, unionin ja yksityisen sektorin rahoitusta innovatiivisille hankkeille, joilla on tuntuvia kerrannaisvaikutuksia; edellyttää nykyisten hankkeiden rahoituksen jatkamista, jotta ne voidaan viedä päätökseen, ja pitää tarpeellisena kehittää uusia hankkeita lupaavilla aloilla (kuten bio- ja nanoteknologia, avaruus, uusiutuva energia, uudet liikennevälineet ja uudet materiaalit);

42.  edellyttää, että jäsenvaltioissa on hyödynnettävä johdonmukaisesti ja vahvistettava nykyistä tieteellis-teknologista osaamista erityisesti avainteknologioiden alalla;

43.  pitää myönteisenä, että on perustettu korkean tason työryhmä laatimaan yhteistä pidemmän aikavälin strategiaa ja toimintasuunnitelmaa avainteknologioita varten, jotta niiden potentiaalia kyettäisiin hyödyntämään täysipainoisemmin;

44.  korostaa riskinjakorahoitusvälineen (RSFF) tehokasta käyttöä tärkeänä keinona, jolla EIP rahoittaa tutkimusta, kehittämistä ja innovointia; kannustaa voimakkaasti komissiota myöntämään huomattavasti enemmän varoja, esimerkiksi uusiutuvia innovaatiorahastoja Euroopan aluekehitysrahaston varoista, ja edistämään suoria yksityisiä investointeja ja innovatiivisia rahoitusmekanismeja suuririskisille innovoiville hankkeille ja hankkeille, joihin soveltuvat pk-yritykset osallistuvat; pitää myös tärkeänä, että innovointiohjelmien käytöstä tehdään pk-yrityksille helpompaa vähentämällä byrokraattista taakkaa;

45.  on huolissaan siitä, että yritykset hyödyntävät niukasti rakennerahastoja innovaatiohankkeidensa rahoittamiseen; katsoo, että hallinnointiviranomaisten olisi pyrittävä tekemään toimintaohjelmat paremmin tunnetuksi yritysten keskuudessa ja annettava niille kaikki tarvittava apu hankkeiden laatimisessa;

46.  kehottaa komissiota laatimaan selvityksen nykyisten ja kaavailtujen rahoitusmekanismien parhaista käytänteistä, verotoimenpiteistä ja innovointia edistävistä taloudellisista kannustimista ja kehottaa saattamaan nämä toimet vuosittain ajan tasalle ja tarkastamaan niiden tehokkuuden;

47.  edellyttää, että on harkittava uusien vaihtoehtoisten mekanismien käyttöön ottamista EU:n yritysten ja etenkin pk-yritysten rahoitusvajeen paikkaamiseksi; katsoo, että näissä mekanismeissa olisi

48.  tunnustaa, että EU:n ongelmana on nuorten johtavien innovoijien pieni määrä tutkimus- ja kehittämisintensiivisillä aloilla ja erityisesti biotekniikan ja internetin aloilla; korostaa siksi tarvetta edistää kehitystä poistamalla erityisiä esteitä, jota uusilla aloilla esiintyy, ja seuraamalla tarkoin kehittyviä innovatiivisia markkinoita ja mukauttamalla poliittisten välineiden valikoimaa erityistarpeisiin;

49.  kehottaa komissiota luomaan ympäristön, joka suosii yrityksiä niiden käynnistysvaiheessa ja tilanteissa, joissa yrityksistä irrottautuu uusia yrityksiä muodostavia osia, käyttämällä kohdennettuja palveluita, joiden avulla nuoret yrittäjät voivat voittaa heidän tiellään perinteisesti olevat esteet heidän aloittaessaan uusia tuotantotoimia (esimerkiksi infrastruktuuriin liittyvät esteet, tiedonsaanti, palveluiden kustannukset, teollis- ja tekijänoikeuksien hallinta);

50.  kehottaa EU:ta reagoimaan viimeinkin Euroopan riskipääomamarkkinoiden sirpaloitumiseen ehdottamalla EU:n järjestelmää yleiseurooppalaisten rahastojen perustamiseksi;

51.  korostaa, että investointeja tutkimukseen, kehittämiseen ja innovointiin voitaisiin tehdä käyttämällä kansallisia verokannustimia ja mahdollisuutta käyttää erityistä rahoitusta, kuten riskipääomaa;

52.  kehottaa jatkamaan kestävän kehityksen teknologioiden edistämistoimia, jotka aloitettiin ETAP-toimintasuunnitelmassa tutkimus-, ympäristö ja talouspoliittisten strategioiden verkottamisella, ja kehottaa laatimaan kunnianhimoisemman ETAP-jatkosuunnitelman, jossa tutkimuksen, opetuksen, ammatillisen koulutuksen ja teollisuuden alat yhdistävät voimansa, ja osoittamaan riittävästi rahoitusta sen täytäntöönpanoon; korostaa tarvetta lisätä strategisen energiateknologiasuunnitelman rahoitusta;

53.  kehottaa teollisuutta osallistumaan ekoinnovointiin työllistämismahdollisuuksiensa parantamiseksi; toteaa, että yrittäjille tiedottaminen – siten, että kerrotaan uusista liiketoimintamahdollisuuksista – on ratkaisevan tärkeää, jotta luonnonvaroja tehokkaasti käyttävän talouden ja kestävien toimialojen kehittämiseen tähtäävä strategia onnistuisi;

54.  ehdottaa, että lisäksi olisi harkittava muita rahoitusmuotoja innovoivien teknologioiden kehittämisen tukemiseksi saattamalla yhteen eri tasojen (eurooppalaiset, kansalliset ja paikalliset) sidosryhmät ja hyödyntämällä eri välineitä, mukaan luettuina julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet ja riskipääoma;

55.  kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota raaka-aineiden tehokasta ja kestävää käyttöä koskevan innovoinnin tukemiseen;

56.  muistuttaa, että kun 17 prosenttia EU:n BKT:stä käytetään vuosittain julkisiin hankintoihin, niillä on suuri merkitys unionin sisämarkkinoilla ja innovointiin kannustamisessa; toteaa, että Kiinan ja USA:n kaltaiset kilpailijat ovat asettaneet kunnianhimoisia tavoitteita innovatiivisten ja ekologisten tuotteiden julkisille hankinnoille; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota yksinkertaistamaan ja parantamaan EU:n hankintasääntöjä tarpeen mukaan, jotta voidaan taata avoimuus, oikeudenmukaisuus ja syrjimättömyys; kehottaa komissiota tiedottamaan nykyisistä mahdollisuuksista ottaa innovatiivisia ja ekologisia kriteerejä huomioon EU:n nykyisten julkisia hankintoja koskevan sääntöjen mukaisten tarjouspyyntöjen yhteydessä Eurooppa 2020 -strategian mukaisesti ja edistämään näiden mahdollisuuksien käyttöä; korostaa, että on välttämätöntä varmistaa vastavuoroisuus ulkoisille julkisia hankintoja koskeville markkinoille pääsyn suhteen, jotta EU:n yritykset voivat käydä kansainvälistä kilpailua oikeudenmukaisin ehdoin;

57.  toteaa, että esikaupallisilla hankinnoilla voidaan ratkaisevalla tavalla auttaa innovatiivisia ja vihreitä teknologioita uusille markkinoille ja samalla parantaa julkisten palvelujen laatua ja tehokkuutta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tiedottamaan paremmin viranomaisille nykyisistä mahdollisuuksista esikaupallisiin hankintoihin;

58.  katsoo, että ei pidä aliarvioida julkisten hankintojen merkitystä innovatiivisen teollisuuspohjan edistämisessä; pyytää näin ollen EU:n jäsenvaltioita hyödyntämään täysipainoisesti esikaupallisia hankintoja innovaatioiden lähteenä ja välineenä parantaa pk-yritysten osallistumista julkisiin hankintoihin, ja katsoo, että siten voidaan tunnistaa eurooppalaisten yritysten tärkeimmät markkinat ja tehokkaasti vauhdittaa niiden toimintaa;

59.  kehottaa komissiota toteuttamaan tehostetusti toimia, joilla torjutaan tietämyksen siirtämistä kaikkialle maailmaan ja etenkin Kiinaan saamatta siitä mitään vastinetta;

Resurssit

60.  katsoo, että talouskasvu voidaan ja pitää irrottaa luonnonvarojen lisääntyneestä käytöstä;

61.  on vakuuttunut siitä, että raaka- ja apuaineiden sekä tarvikkeiden resurssitehokkuuden merkittävä parantaminen vahvistaa Euroopan teollisuuden maailmanlaajuista kilpailuasemaa, ja vaatii komissiota siksi luonnonvarojen kestävää käyttöä koskevasta strategiasta antamansa tiedonannon (KOM(2005)0670) perusteella laatimaan ensisijaisena painopisteenä ehdotuksen EU:n kunnianhimoisesta resurssitehokkuuspolitiikasta toimintaohjelman avulla ja tarvittaessa resurssitehokkuusdirektiivissä; katsoo, että tähän sisältyvät

62.  korostaa, että raaka-aineiden, erityisesti strategisten resurssien ja harvinaisten maametallien käytettävyys on Euroopan teollisuuden kannalta keskeisen tärkeää; kehottaa siksi komissiota esittämään vuoden 2011 alkupuoliskon aikana kattavan raaka-ainestrategian, jonka ei pitäisi rajoittua komission määrittelemiin ”kriittisiin raaka-aineisiin”, vaan tulisi sisältää muun muassa seuraavat toimet:

63.  katsoo, että teollisuuspolitiikassa on ennen kaikkea tasapainotettava energia-alan toimia kysyntälähtöisen politiikan hyväksi lisäämällä kuluttajien vaikutusmahdollisuuksia ja irrottamalla talouskasvu ja energian käyttö toisistaan; katsoo erityisesti, että kuljetus- ja rakennusalalla on toteutettava aktiivista energiansäästöpolitiikkaa ja edistettävä kestävien, saastuttamattomien ja turvallisten uusien energialähteiden kehittämistä; katsoo, että teollisuuspolitiikalla pitäisi auttaa luomaan markkinaedellytyksiä, jotka kannustavat energiansäästöä ja investointeja energiatehokkuuteen, jotta voidaan hyödyntää laajaa uusiutuvien energialähteiden kirjoa sekä keskeisiä teknologioita energian varastoinnissa ja sähköisessä liikkuvuudessa (erityisesti julkisessa liikenteessä);

64.  on vakuuttunut, että investointien turvallisuuden varmistamiseksi teollisuus tarvitsee pitkän aikavälin kunnianhimoista mutta realistista energiapolitiikkaa, jolla turvataan kilpailukykyiset energian hinnat ja toimitusvarmuus unionissa, vähennetään riippuvuutta fossiilisista polttoaineista, kannustetaan energiatehokkuutta ja energiansäästöä tuotannossa ja kulutuksessa, mahdollistetaan tuotanto, jossa syntyy mahdollisimman vähän haitallisia päästöjä ja estetään energiaköyhyys ja ”hiilivuodot”; toteaa, että oikeusvarmuus ja vakaat olosuhteet, asianmukaiset investoinnit ja energian sisämarkkinoiden yhdenmukaistaminen edelleen ovat ensiarvoisen tärkeitä siirryttäessä vähähiiliseen tuotantoon ja toimituksiin ja vähennettäessä teollisuuden kustannuksia; korostaa, että Euroopan laajuista energiaverkkoinfrastruktuuria, johon sisältyy lämmitys ja jossa hyödynnetään myös digitaalisen verkon ja liikenneverkkojen infrastruktuuria, on siksi uudistettava ja laajennettava oikea-aikaisesti ja kustannustehokkaasti ja siitä on tehtävä älykkäämpi (”älyverkot ja älykkäät mittausjärjestelmät”), erityisesti Euroopan investointipankin rahoituksen avulla;

65.  korostaa, että Euroopan autoteollisuuden on tärkeää ottaa johtoasema sähköautojen kehittämisessä ja tuotannossa; kehottaa komissiota tässä mielessä varmistamaan vuoden 2011 puoleenväliin mennessä olosuhteet sähköautojen kehittämiselle erityisesti infrastruktuurin ja latausteknologioiden standardoinnissa, jolla varmistetaan yhteentoimivuus ja infrastruktuurin turvallisuus; kehottaa lisäksi komissiota laatimaan sähköisten ajoneuvojen hyväksynnälle yhdenmukaiset vaatimukset, joissa kiinnitetään erityistä huomiota sekä työntekijöiden että loppukäyttäjien terveyteen ja turvallisuuteen;

66.  palauttaa mieliin, että energiatehokkuuden parantamisesta odotetaan valtavaa työllistämispotentiaalia ja kustannusten laskua; katsoo, että tämän vuoksi kaikilla teollisuuden aloilla aloitteiden tukena on oltava toimia, joihin sisältyy energiatehokkuuden parantamisen varmistavia tavoitteita, standardeja ja vertailujärjestelmiä;

67.  kehottaa innovointiin terveydenhuolto- ja sosiaalialalla, jotta yritykset eivät joudu kohtaamaan työvoimapulaa tai korkeampia työvoimakustannuksia seuraavien vuosikymmenten aikana;

68.  kiinnittää huomiota älykkään teknologian avulla saavutettavaan energiansäästöpotentiaaliin;

69.  katsoo, että tarvitaan liikennejärjestelmien ja infrastruktuurin kestävyyden parantamiseen tähtäävää politiikkaa esimerkiksi tehokkaampien tekniikoiden, yhteentoimivuuden, innovatiivisten liikkumisratkaisuiden mutta myös paikallisen hankintapolitiikan avulla, jotta varmistetaan, että toimitusketjut voivat toimia kestävämmillä logistiikkajärjestelmillä ja pienemmillä toimintakustannuksilla;

70.  katsoo, että nykyaikainen tieto- ja viestintätekniikka tarjoaa runsaasti mahdollisuuksia kestävyyttä ja ympäristötehokkuutta tukevaan innovointiin, josta esimerkkinä on teknologioiden integroiminen lisäämällä älykerroksia fyysisten kerrosten päälle järjestelmien hallinnan tehokkuuden parantamiseksi (esimerkiksi vedenjakelussa ja kuljetusjärjestelmissä); korostaa, että tällaisia ratkaisuja varten tarvitaan avoimia tieto- ja viestintätekniikan standardeja; kehottaa komissiota näin ollen vaatimaan avoimia standardeja ja sidosryhmiä edistämään sopivien avointen standardien kehittämistä resurssitehokkuuden tukemiseksi;

71.  kiinnittää huomiota siihen, että tarvitaan riittävän ammattitaitoista teknistä henkilökuntaa; katsoo näin ollen, että koulutukseen on tehtävä lisää investointeja; vaatii ponnistelemaan kaikin tavoin osaamisessa esiintyvien puutteiden korjaamiseksi kaikilla tasoilla, jotta voidaan parantaa työvoiman pätevyyttä ja nostaa teollisuuden arvostusta koulutettujen nuorten keskuudessa muun muassa seuraavin toimin:

72.  korostaa, että on edistettävä nuorten työmarkkinoille pääsyä oikeudenmukaisesti palkatun työharjoittelun ja laadukkaan oppisopimuskoulutuksen kautta;

73.  pitää unionin taloudellisen, yhteiskunnallisen ja ekologisen tulevaisuuden kannalta olennaisen tärkeänä, että nuoret saadaan tietoisiksi siitä, että heidän myöhempi työllistymisensä teollisuudessa edellyttää korkeatasoista yleissivistävää ja ammatillista koulutusta;

74.  korostaa, että verrattain vähäistä valmiutta ryhtyä itsenäiseen yritystoimintaan voidaan parantaa luomalla yritysten perustamiselle houkuttelevampi ilmapiiri, paremmin integroituja tukijärjestelmiä, kuten ENTRE:DI ja erityisohjelmia kuten ”Erasmus nuorille yrittäjille”;

75.  panee tyytyväisenä merkille komission ehdotuksen kartoittaa uusia rahoituslähteitä suurille eurooppalaisille infrastruktuurihankkeille ja tukee EU:n yhteisen joukkovelkakirjan perustamishanketta yhteistyössä Euroopan investointipankin kanssa;

Oikeudenmukainen kilpailu

76.  on vakuuttunut, että sisämarkkinavälineet on saatettava Euroopan teollisuuspolitiikan palvelukseen, jotta voidaan edistää suurten ”eurooppalaisten menestyjien” syntymistä, jotka ovat maailman huippuja omalla toimialallaan, kuten Galileo tai SESAR; pyytää Euroopan unionia olemaan säätämättä yrityksilleen rajoitteita, jotka eroavat liikaa kolmansissa maissa käytössä olevista;

77.  korostaa, että EU:n on varmistettava yrityksilleen julkisten markkinoiden vastavuoroinen avaaminen kolmansien maiden kanssa käytävissä kahden- ja monenvälisiä sopimuksia koskevissa neuvotteluissa tehostamalla samalla kaupan suojakeinojen käyttämistä pk-yritysten keskuudessa valuuttaa tai ympäristöä koskevan polkumyynnin tai sosiaalisen polkumyynnin, väärentämisen, tavaroiden laittoman valmistamisen tai luvattoman jäljentämisen torjumiseksi;

78.  pyytää Euroopan unionia Kanadan, Yhdysvaltain, Kiinan tai Japanin tavoin velvoittamaan ilmoittamaan alkuperämaan kolmansista maista tuoduissa tuotteissa, jotta niihin voidaan soveltaa samoja jäljitettävyyteen liittyviä laatu- ja turvallisuusvaatimuksia kuin EU:ssa valmistettuihin tuotteisiin;

79.  katsoo, että Euroopan teollisuuden vakauttamiseksi ja erityisesti yritysten kilpailukyvyn parantamiseksi maailmantaloudessa on otettava käyttöön alkuperän merkitsemistä (Made In) koskevia EU:n säädöksiä; katsoo, että näin annettaisiin kansalaisille ja kuluttajille mahdollisuus tehdä tietoisia valintoja ja kannustettaisiin tuotantoa Euroopan unionissa, joka on usein hyvässä maineessa, kun on kyse laadusta ja korkeista tuotantostandardeista;

80.  katsoo, että monenvälinen ilmastosopimus olisi paras tapa varmistaa hiilidioksidipäästöjen aiheuttamien ympäristöhaittojen sisällyttäminen, mutta sellaista tuskin tehdään lähitulevaisuudessa; katsoo näin ollen, että Euroopan unionin olisi jatkossakin tutkittava mahdollisuuksia ottaa hiilivuodolle erityisen alttiilla teollisuudenaloilla käyttöön tarvittavia ympäristövälineitä, jotka täydentävät yhteisön päästökauppajärjestelmän kiintiöiden huutokauppaamista, kuten erityisesti ”hiilidioksidin sisällyttämismekanismi” WTO:n sääntöjä noudattaen; katsoo, että tällaisella järjestelmällä voitaisiin torjua vaaraa hiilidioksidipäästöjen siirtämisestä kolmansiin maihin;

81.  vaatii unionia tarkastelemaan kolmansien maiden taloudellista toimintaa ennen kuin se laatii omia toimintalinjojaan ja pyytää erityisesti komissiota arvioimaan kriteerinä eurooppalaisten yhtiöiden kansainvälistä kilpailutilannetta valtiontukien valvonnan osalta;

Kestävä teollisuuskulttuuri

82.  korostaa, että on tärkeää luoda asianmukaiset olosuhteet teollisuudelle, jotta se jäisi Eurooppaan ja parantaisi yhä globaalia kilpailukykyään; katsoo sen vuoksi, että EU:n politiikan olisi perustuttava huolellisiin vaikutustenarviointeihin, joissa arvioidaan kaikkia EU:n politiikan taloudellisia, yhteiskunnallisia ja ympäristöön liittyviä hyötyjä;

83.  vaatii EU:n aloitteita, joissa eritellään, mikä saa aikaan kasvua, innovointia ja kilpailukykyä eri aloilla, ja sen jälkeen tuomaan esille voimakkaampia, koordinoituja, teknologianeutraaleja ja markkinalähtöisiä unionin toimintalinjoja ja välineitä, joita olisi hyödynnettävä täysimääräisesti; katsoo, että tätä varten olisi edelleen kehitettävä kustannustehokkaasti tuotekohtaista sääntelyä (kuten ympäristöystävällistä suunnittelua koskeva direktiivi) olisi pantava asianmukaisesti täytäntöön energiatehokkuusmerkintöjä koskeva direktiivi ja toteutettava stimuloivia aloitteita (kuten vihreitä autoja koskeva aloite); kehottaa tässä yhteydessä ryhtymään pitkäaikaiseen kampanjaan kestävän kulutuksen puolesta tietoisuuden ja kulutustottumusten muutosten ja sitä kautta uusien innovatiivisten tuotteiden ja ratkaisujen tukemiseksi;

84.  katsoo, että Euroopan on pysyttävä globaalilla teollisuuskartalla ja vahvistettava sillä asemaansa, erityisesti koska uusia teollisia mahdollisuuksia syntyy EU:n esimerkiksi ilmastonmuutoksen ja energian aloilla tekemistä investointisitoumuksista, jotka avaavat uusia työllistämismahdollisuuksia korkean osaamisen alueilla;

85.  kehottaa komissiota ottamaan tämän teollisuuspolitiikan selvästi osaksi EU:n etenemissuunnitelmaa, joka koskee siirtymistä vähähiiliseen talouteen vuoteen 2050 mennessä, SET-suunnitelman teollisuusaloitteita ja resurssitehokasta Eurooppaa koskevan etenemissuunnitelman vuoden 2050 näkymää;

86.  vaatii, että nykyisen kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman (CIP) kaltainen markkinoita lähellä oleva innovointirahoitus säilytetään ja sitä laajennetaan;

87.  korostaa, että on tarkkailtava järjestelmällisesti kaiken uuden lainsäädännön laatua käyttäen seuraavia kriteereitä:

88.  muistuttaa, että Euroopan globalisaatiorahastosta on tullut elintärkeä väline, jolla autetaan yhteisöjä siirtymään kilpailukyvyttömistä aloista kestäviin; korostaa, että Euroopan globalisaatiorahaston toimintaa pitäisi jatkaa ja tarvittaessa sitä olisi laajennettava;

89.  vaatii tehostamaan ponnisteluja, jotta ratkaistaan tämänhetkiset ongelmat ja saadaan aikaan pian yhteisöpatentti, joka varmistaa tehokkaan, laadukkaan ja kohtuuhintaisen oikeussuojan, sekä yhdenmukaistettu eurooppalainen patenttiriita-asioiden ratkaisujärjestelmä, jotta voidaan parantaa teollis- ja tekijänoikeuksien suojelun toimintapuitteita sekä oikeusvarmuutta ja torjua väärennöksiä pitäen samalla byrokraattiset kustannukset mahdollisimman pieninä etenkin pk-yrityksille; panee tyytyväisenä merkille, että neuvosto tuki laajalti komission ehdotusta käynnistää tehostettu yhteistyömenettely yhteisestä EU:n patentista vuonna 2011; kehottaa edelleen uudistamaan standardointimenettelyjä erityisesti tieto- ja viestintätekniikan alalla, koska standardien kehittämisen tulisi olla avointa ja perustua yhteentoimivuuteen ja varmistaa Euroopan teollisuuden kilpailukyky; katsoo, että kansainvälisten standardien asettaminen turvaa Euroopan teknologisen johtoaseman;

90.  huomauttaa, että sisämarkkinoiden loppuun saattaminen on ehdottoman tärkeää Euroopan unionin teollisuuden kilpailukyvylle ja kasvulle; korostaa, että eurooppalaiset yritykset tarvitsevat sopivat puitteet tavaroiden ja palvelujen tarjonnan luomiseksi ja kehittämiseksi Euroopassa, ja on tältä osin tyytyväinen sisämarkkinoiden toimenpidepaketin (”Single Market Act”) sisältämiin ehdotuksiin; pyytää komissiota määrittelemään, miten laajaa tehokkuutta lisäävän yhdenmukaistamisen ja hallinnon parantamisen tulisi olla sisämarkkinoiden toimenpidepaketin yhteydessä, etenkin mitä tulee arvonlisäveroon, teollis- ja tekijänoikeuksiin ja Euroopan unionin patenttiin, maailmanlaajuiseen standardointiin, merkintöihin ja erityisiin alakohtaisiin standardeihin;

91.  kannustaa jäsenvaltioita ottamaan aktiivisemman roolin sisämarkkinoiden hallinnoinnissa lisäämällä jäsenvaltioiden viranomaisten yhteistyötä ja parantamalla sisämarkkinasääntöjen saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, niiden täytäntöönpanoa ja noudattamista paikan päällä; pyytää jäsenvaltioita vähentämään liiketoimintakustannuksia täydentävien toimien avulla, kuten tehokkaammilla sähköisillä viranomaispalveluilla;

92.  korostaa, että viranomaisten on tuettava avainteknologioiden kehittymistä ja että on nopeutettava standardien kehittämistä olennaisen tärkeänä osana EU:n teollisuuden kilpailukyvyn säilyttämistä ja uuden kasvun luomista ja että tämä koskee etenkin innovointia edistävien standardien kehittämistä keinona vastata esiin tuleviin ympäristöllisiin ja yhteiskunnallisiin haasteisiin;

93.  korostaa, että Euroopan standardointijärjestelmässä on otettava huomioon pk-yritysten ja käsityöläisyritysten erityispiirteet, etenkin ajatellen standardien käyttökustannusten alentamista, standardeista tiedottamista (yhteenvetojen julkaiseminen) tai rahoituksellista tukea; painottaa sitä tärkeää roolia, joka jäsenvaltioiden standardointielimillä on pk-yritysten ja käsityöläisyritysten standardointiprosessiin osallistumisen edistämisessä ja lisäämisessä kansallisen delegoinnin periaatteen mukaisesti;

94.  korostaa, että on otettava huomioon tilanteet, jotka eivät nykyisin kuulu eurooppalaisen patenttilainsäädännön piiriin, esimerkiksi ”liikesalaisuudet”, jotta Euroopan teollisuus voi hyödyntää todellista tekijänoikeuksien suojaa tuotteissa ja menetelmissä Yhdysvaltain ja Japanin tapaan;

95.  Euroopan teollisuuden kilpailukyvyn ja teknisen etumatkan vahvistamiseksi muistuttaa, että pitäisi

96.  korostaa, että sisämarkkinoiden täydellisessä toteuttamisessa on vielä runsaasti mahdollisuuksia Euroopan teollisuuden suorituskyvyn parantamiseksi ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita purkamaan sisämarkkinoiden jäljellä olevat esteet;

97.  kehottaa jäsenvaltioita – ottaen huomioon, että rakennemuutos on ensisijaisesti yritysten ja työmarkkinaosapuolien vastuulla – perustamaan rakennemuutoshankkeista vastaavia työryhmiä, jotka valvovat rakennemuutostoimia ja varmistavat talouden sujuvan rakennemuutoksen esimerkiksi parantamalla liikkuvuutta työmarkkinoilla, uudelleenkoulutusta ja muita toimia, joilla voitaisiin tarjota innovatiivisia ja kestäviä vaihtoehtoja sekä työntekijöille että yrityksille; katsoo, että EU:n rakennerahastojen tehtävää ja muutosprosessia koskevaa tutkimus- ja kehittämistyötä on tehostettava;

98.  kehottaa investoimaan edelleen Euroopan teollisuuden työvoimaan siten, että korostetaan erityisesti työmarkkinaosapuolten alakohtaista vuoropuhelua, jotta voidaan hallita globalisaation aiheuttamia rakennemuutoksia ja edistää luonnonvaroja ja energiaa säästävää taloutta; rohkaisee työmarkkinaosapuolia alenevan työllisyyden aloilla vastaamaan haasteisiin varhaisessa vaiheessa ja tukemaan niin yksittäisiä työntekijöitä kuin siirtymävaiheessa olevaa alaa; korostaa, että siirtymävaihe on turvattava toimivilla sosiaaliturvajärjestelmillä, sillä tämä voi auttaa yksilöitä siirtymään uusia työpaikkoja luoville aloille;

99.  kehottaa komissiota tekemään aloitteen ja ehdottamaan työelämän siirtymien tukemista, vähentämään sosiaalista eriarvoisuutta, edistämään ILO:n ihmisarvoisen työn toimintaohjelmaa ja käyttämään työllisyyttä koskevia EU:n suuntaviivoja siten, että niiden avulla määritellään työsuhdeturva kunkin työelämän siirtymän tyypin elinkaaren aikana;

100.  vaatii komissiolle aktiivisempaa roolia yhtiöiden uudelleenjärjestelyissä eurooppalaisten yritysneuvostojen kanssa; katsoo, että kaikki oleelliset tiedot on tuotava komission saataville mahdollisimman nopeasti, kun rakennemuutos toteutetaan, jotta se voi todella käyttää asemaansa jäsenvaltioiden eurooppalaisena keskustelukumppanina ja koordinoijana; katsoo, että tämä myös antaa komissiolle paremmat mahdollisuudet tarkastella ja arvioida valtiontukien käyttöä rakennemuutoksissa avustamisessa;

101.  pyytää, että EU:n globalisaatiorahastoa arvioidaan ja uudistetaan perusteellisesti, jotta se on saatavilla nopeammin ja sen talousarviota tarkistetaan ylöspäin seuraavissa rahoitusnäkymissä; ehdottaa myös, että perustetaan eurooppalainen ympäristöön sopeutumisrahasto;

102.  korostaa, että maailmanlaajuinen talouskriisi vaikuttaa työttömyysasteeseen koko Euroopassa ja huonontaa siten EU:n sosioekonomisia näkymiä ja lisää alueellisia eroja; painottaa tässä yhteydessä, että kilpailukykyinen, monipuolinen, terve ja kestävä teollisuus, joka perustuu etenkin dynaamisiin ja kilpailukykyisiin pk-yrityksiin, on olennaisen tärkeä koko Euroopan työntekijöiden tulevaisuuden kannalta; kehottaa hyödyntämään vanhempien työntekijöiden kokemusta ja ammattitaitoa, jotta nuoret sukupolvet voivat jatkaa heidän tehtävissään;

103.  tunnustaa teollisen kehityksen alueelliset erot ennen kaikkea uusien jäsenvaltioiden teollisuuden alasajoprosessien yhteydessä, ja vaatii, että nämä otetaan myös mukaan kestävän teollisuuspolitiikan ja rakennerahastojen tukien jakamisen piiriin ja alueellisen yhteenkuuluvuuden vahvistamiseksi;

104.  korostaa pk-yritysten suurta merkitystä teollisuudessa ja erityisesti kestävien työpaikkojen takaamisessa aluetasolla sekä talouden ja luovan toiminnan dynamiikan ja voimakkaan kasvun säilyttämisessä ja kehottaa komissiota

105.  on sitä mieltä, että julkisista ostotarjouksista annettua direktiiviä on tarkistettava, jotta EU:lla olisi välineet vastustaa sellaisia hankkeita, jotka saattavat osoittautua – teollisuuden tai talouden kannalta tai yhteiskunnallisesti – haitallisiksi sosiaaliselle koheesiolle ja sisämarkkinoiden vakaudelle; katsoo, että unionin on voitava vastustaa sellaisilta yrityksiltä tulevia julkisia ostotarjouksia, jotka eivät osoita yhteiskunnallista vastuullisuutta ja/tai eivät täytä hyvälle hallintotavalle asetettuja vaatimuksia, samoin kuin julkisia ostotarjouksia, jotka kohdistuvat jäsenvaltioiden strategisina pitämiin aloihin, Euroopan unionin tekemien kansainvälisten sitoumusten mukaisesti;

106.  kehottaa parantamaan julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien kehittämistä;

107.  katsoo, että alakohtaista tukipolitiikkaa ei pidä tarkastella vain kilpailulainsäädännön näkökulmasta vaan sitä on käytettävä Euroopan edun nimissä proaktiivisesti, avoimesti ja selkeiden sääntöjen pohjalta vahvistamaan innovointia, kilpailukykyä ja kestävien tuotteiden markkinoille saattamista tai teollisuuden rakennemuutoksen yhteydessä, jotta voidaan saavuttaa Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet sekä ilmasto- ja energiatavoitteet vuoteen 2020 mennessä; vastustaa erityisiä kansallisia valtiontukijärjestelmiä, sillä niissä ei noudateta sääntöjä ja luodaan näin ollen epätasa-arvoiset kilpailuolosuhteet;

108.  katsoo, että kilpailupolitiikan on vastattava kunnianhimoisen teollisuuspolitiikan tarpeita sisämarkkinasäännöksiä noudattaen;

109.  korostaa, että jäsenvaltioiden on helpompi saavuttaa kestävä ja terve kehitys teollisuuden alalla kauppapolitiikan vastavuoroisuuden periaatteen avulla; huomauttaa, että erilaiset kauppaa koskevat säännöt ja määräykset eivät saisi vaikuttaa haitallisesti alueellisiin verkostorakenteisiin ja kilpailuklustereihin, jotka vaikuttavat erityisesti pk-yrityksiin;

110.  korostaa useiden viimeaikaisten tutkimusten tulosten mukaisesti, että alakohtaiset tuet edistävät kasvua, jos ne ovat sovitettavissa yhteen kilpailun säilyttämisen kanssa asianomaisilla aloilla ja jos niiden maksaminen kytketään mekanismeihin, joilla varmistetaan, että tehottomaksi osoittautuneisiin hankkeisiin ei myönnetä enempää rahoitusta; vaatii, että tällaisten tukien myöntämisen ehdoksi olisi järjestelmällisesti asetettava vaatimus, että tukea saaneet toiminnot pysyvät EU:ssa vähintään viiden vuoden ajan ja kymmenen vuoden ajan, jos kyseessä on tutkimus- ja kehitystoiminta;

111.  huomauttaa tässä yhteydessä, että Euroopassa sijaitsevien toimipaikkojen on oltava kilpailukykyisiä kansainvälisessä kilpailussa erityisesti keskeisillä kehitystä vauhdittavilla teknologian aloilla;

112.  katsoo, että vapaakauppa on jatkossakin Euroopan talouskasvun kulmakivi, ja kehottaa siksi laatimaan tulevat monen- ja kahdenväliset kauppasopimukset siten, että ne muodostavat osan teollisuuspoliittista strategiaa, joka perustuu oikeudenmukaiseen maailmanlaajuiseen kilpailuun ja vastavuoroisuuteen eurooppalaisten kauppakumppanien kanssa; katsoo, että kestävän kehityksen periaatteen huomioon ottamiseksi sosiaaliset ja ympäristölliset näkökohdat ja asiaa koskevat normit olisi sisällytettävä vapaakauppasopimuksiin; katsoo, että on huolehdittava siitä, että Euroopan teollisuus ei joudu epäoikeudenmukaisten toimien uhkaamaksi kuten nyt aurinkoenergian alalla; muistuttaa, että sääntelyä koskevaa vuoropuhelua tärkeimpien kauppakumppaneiden kanssa on vahvistettava, jotta voidaan ehkäistä ja poistaa kaupan esteitä; katsoo, että tätä varten komission olisi seurattava tiiviisti EU:n kanssa kilpailevien kolmansien maiden hyväksymää ympäristölainsäädäntöä, valuuttakurssipolitiikkaa, valtiontukisääntöjä ja muita tukiohjelmia; kehottaa harkitsemaan ulkomaisia suoria sijoituksia koskevaa EU:n strategiaa nousevilla markkinoilla, jotta voidaan päästä paremmin uusille markkinoille ja kehittämään paikallista tuotantoa;

113.  katsoo, että WTO:n monenkeskisessä järjestelmässä ja avoimilla ja tehokkaasti säännellyillä markkinoilla EU:n kauppapolitiikka tarvitsee tehokasta tuotantopohjaa, jota tukevat asianmukaiset alakohtaiset toimet ja jonka tavoitteena on kasvu ja kestävä kehitys;

114.  katsoo, että talouden elpyminen, jota EU:n päätökset ja koordinointi jäsenvaltioiden kanssa ovat tukeneet, antaa uusia mahdollisuuksia eurooppalaisille yrityksille, jotka joutuvat yhä enemmän kilpailemaan maailmanlaajuisilla ja avoimilla markkinoilla;

115.  katsoo myös, että EU:n teollisuuspolitiikan suuntaviivoissa olisi otettava asianmukaisesti huomioon tullitarkastusten yhdenmukaistaminen, joka on tärkeä väline väärentämisen torjunnassa ja Euroopan kuluttajien suojelemisessa; katsoo, että teollisuuspolitiikalla olisi myös varmistettava unionin ulkorajoilla sijaitsevien maiden tullimaksujen perimisjärjestelmien yhdenmukaistaminen, jotta estetään epäoikeudenmukainen kohtelu ja tuontiyrityksille ja EU:n teollisuuden kehitykselle koituvat haitat;

116.  pitää vapaakauppaa keskeisenä tekijänä unionin teollisuuden kehityksen kannalta;

117.  pyytää komissiota asettamaan EU:n teollisuuspolitiikan suuntaviivat kaupan edistämisestä Euroopan unionissa annettavien konkreettisten säädösten perustaksi;

118.  kehottaa komissiota säädösehdotuksissaan parantamaan EU:n teollisuuden ympäristötoimien tehokkuutta ja samalla varmistamaan, että EU:n yhtenäismarkkinoille tuotaviin tuotteisiin sovelletaan samoja ympäristöstandardeja kuin Euroopan unionissa tuotettuihin tuotteisiin, ja kiinnittämään tässä yhteydessä huomiota pelkän sääntöjen asettamisen sijasta myös niiden noudattamiseen;

119.  kehottaa komissiota saavuttamaan tiedonannossa ”Globaali Eurooppa” asetetut sekä kauppapolitiikasta annettavassa tulevassa tiedonannossa asetettavat tavoitteet, erityisesti kunnianhimoisen tavoitteen, joka koskee uusien markkinoiden avautumista Dohan kierroksella, esim. kemian- ja koneteollisuuden alakohtaiset sopimukset mukaan luettuina;

120.  kehottaa säilyttämään tehokkaat kaupan suojakeinot, joilla torjutaan hyvän kauppatavan vastaisia kaupallisia käytäntöjä, esimerkiksi raaka-aineiden toimitusten kaksoishinnoittelua sekä kotimaiselle teollisuudelle myönnettäviä tukia;

121.  korostaa, että työntekijöiden ideoita ja kykyjä on hyödynnettävä teollisuuden uudistamisessa, ja toteaa siksi, että on saavutettava mahdollisimman suuri osallistuminen;

122.  kehottaa komissiota luomaan rajatylittävien työehtosopimusten kehyksen, jotta voidaan myötävaikuttaa rajatylittävien sopimusten täytäntöönpanon valvontaan ja vastata työn organisointiin, koulutukseen sekä työoloihin ja työehtoihin liittyviin haasteisiin;

123.  korostaa, että laadittaessa ja toteutettaessa EU:n teollisuuspolitiikkaa on säädettävä tuhottavia teollisuusjätteitä koskevista ehdoista ja näiden jätteiden sijoituspaikasta, varsinkin kun kyseessä ovat myrkylliset jätteet, jotta taataan, että teollisuusjätteistä ei tule ympäristöllistä, taloudellista tai sosiaalista taakkaa EU:ssa ja kolmansissa maissa sijaitseville yhteisöille;

124.  katsoo, että sisämarkkinoiden tehokas valvonta on hyvin tärkeää, jotta Euroopan teollisuutta suojellaan epäreilulta kilpailulta; kannustaa komissiota esittämään kunnianhimoisia ehdotuksia, joilla pyritään uudistamaan nykyistä markkinavalvontajärjestelmää, vahvistamaan EU:n roolia jäsenvaltioiden markkinavalvonnan ja tulliviranomaisten koordinoinnissa sekä varmistamaan, että käytettävissä on riittävästi resursseja kaikissa jäsenvaltioissa;

125.  pyytää komissiota jatkamaan paremman sääntelyn strategiaa ja kehittämään sisämarkkinoiden hallintaa esimerkiksi luomalla ”keskitettyjä asiointipisteitä” koskevat säännöt ja edistämällä rajatylittäviä sähköisiä hallintoratkaisuja ottaen huomioon pienten ja keskisuurten yritysten erityistarpeet;

126.  huomauttaa, että kriisiaikana harmaan talouden ja pimeän työn kasvu on merkittävä kilpailua vääristävä tekijä; pyytää jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia toteuttamaan tarvittavat toimet tämän ilmiön torjumiseksi;

127.  korostaa työntekijöiden osallistumisen merkitystä talouskasvun ja -kehityksen lisäämisessä;

Toimialat

128.  on vakuuttunut siitä, että horisontaalisen lähestymistavan ohella on tehtävä erityisiä alakohtaisia aloitteita, jotta edistetään nykyaikaistamista ja vahvistetaan kilpailukykyä, yksittäisten teollisuudenalojen kestävyyttä, niiden jakeluketjuja ja niihin liittyviä palveluja jakamalla parhaita käytäntöjä, laatimalla normeja, tekemällä esikuva-analyysejä ja käyttämällä vastaavia ”pehmeitä” päätöksenteon välineitä, ja vaatii, että

129.  katsoo, että eurooppalaisen teollisuuspolitiikan on perustuttava konkreettisiin hankkeisiin, joista on todellista hyötyä Euroopan yrityksille ja kansalaisille, kuten GMES-, Galileo- ja ITER-hankkeisiin;

130.  huomauttaa, että Euroopan teollisuus on yhä riippuvaisempi yrityksille tarjottavista palveluista ja että sen vuoksi on kiinnitettävä erityistä huomiota tuotantoketjun kaikkiin tärkeimpiin osiin; pitää tältä osin tervetulleena komission osoittamaa halukkuutta suoda suurempi merkitys näille keskinäisille riippuvuussuhteille;

131.  vahvistaa, että eurooppalaisen kaupparekisteripalvelun yhteenkytkettävyyden suhteen on edistyttävä nopeasti, millä taataan avoimuus ja tietojen luotettavuus sekä tuottajille että kuluttajille;

132.  korostaa matkailualan merkitystä Euroopan unionissa, joka on maailman suosituin matkailukohde, ja tietyillä alueilla, joilla se on talouden tärkein tukipilari; tukee komission strategiaa, jossa matkailualan kilpailukykyä pyritään parantamaan laatua ja kestävää kehitystä koskevilla toimilla sekä toimilla, joilla lujitetaan mielikuvaa Euroopasta matkailukohteena;

133.  kehottaa komissiota noudattamaan teollisuusalakohtaisissa toimintamalleissa kehitettyjä etenemissuunnitelmia ja päätelmiä; katsoo, että kyseiset etenemissuunnitelmat suovat teollisuudenalalle suunnitteluvarmuutta pitkällä aikavälillä ja ovat arvokas väline kilpailukyvyn säilyttämiseksi;

Vastuu

134.  katsoo, että EU:n teollisuuden ja sidosryhmien olisi lisättävä investointejaan sekä yrityksiä, yhteiskuntaa ja ympäristöä koskevia sitoumuksiaan ja tehtävä tiivistä yhteistyötä hyvien olosuhteiden kehittämiseksi; katsoo, että teollisuuden olisi pidettävä investoinnit ja tuotanto Euroopassa, vahvistettava omaa tutkimustyötään ja pyrittävä kestävään kasvuun, innovointiin ja oikeudenmukaisesti palkattuun työllisyyteen; katsoo, että teollisuuden on osallistuttava uuden osaamiskulttuurin luomiseen, tarjottava hyvät mahdollisuudet korkealaatuiseen koulutukseen ja kehitettävä lisää kestäviä tuote- ja prosessi-innovaatioita ja solmittava strategisia kumppanuuksia Euroopassa aina kun se on mahdollista;

135.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään uusia sovitteluideoita uusien infrastruktuurien ja niiden täytäntöönpanon tueksi sekä kansalaisten osallistumisen lisäämiseksi, jotta infrastruktuurit, jotka ovat välttämättömiä teollisen perustan uudistamiseksi kestävällä tavalla (esimerkiksi älyverkot, tuulivoimalat, uudet rautatieyhteydet), voitaisiin toteuttaa nopeasti;

136.  on vakuuttunut siitä, että maailmanlaajuinen talouskriisi on tehnyt selväksi, että yritysten on noudatettava toiminnassaan asianmukaista varovaisuutta ja toimittava kaikilta osin yritysten sosiaalista vastuuta koskevien periaatteiden mukaisesti, ja katsoo, että tällä viitataan sekä yrityksen hyvään hallintotapaan, ympäristön kunnioittamiseen että sosiaalisen suojelun erinomaiseen tasoon;

Alueet

137.  korostaa, että alueelliset rakenteet vahvistavat Euroopan teollisuutta merkittävästi; ottaa huomioon, että kilpailuklusterit ja innovaatioryhmittymät (yritykset, yliopistot, tutkimuslaitokset, teknologiapalvelut, koulutuslaitokset jne.) sekä yritysten keskinäinen verkostoituminen (arvonmuodostusketjut, synergia) ja verkostoituminen muiden toimijoiden kanssa, ovat olennaisia investointipäätösten kannalta; katsoo, että siksi olisi

138.  tunnustaa, että EU:n teollisuus myötävaikuttaa mielikuvaan sosioekonomisesta ja alueellisesta yhteenkuuluvuudesta, ja katsoo, että tuottava teollisuus on keskeinen edellytys EU:n alueiden taloudelliselle kasvulle ja sosiaaliselle vakaudelle;

139.  kehottaa siksi käyttämään ja lujittamaan johdonmukaisesti alueilla saatavilla olevaa tieteellistä ja teknologista asiantuntemusta, erityisesti tärkeimmillä teknologian aloilla, ja edistämään edelleen klusteripolitiikkaa;

140.  toteaa, että asianmukaisten digitaalisten perusrakenteiden ja innovatiivisen teknologian käyttöönotto on EU:n alueiden ja teollisuuden kilpailukyvyn lisäämisen avaintekijä; katsoo, että tieto- ja viestintätekniikan ala on keskeisessä asemassa muiden teollisuuden alojen tuottavuuden lisäämisessä; katsoo, että uudenaikaiset viestintäperusrakenteet, joilla on suuri siirtokapasiteetti, olisi ensisijaisesti rakennettava alueille, joilla on heikot viestintäperusrakenteet; katsoo, että tämä voisi houkutella julkisia ja yksityisiä investointeja ja, mikä tärkeintä, lisätä yritysten digitaalista lukutaitoa;

o
o   o

141.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0223. (2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0209. (3) EUVL C 279 E, 19.11.2009, s. 65.