Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 24. maaliskuuta 2011 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yksipuolisten tullietuuksien myöntämisestä Moldovalle annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 55/2008 muuttamisesta (KOM(2010)0649 – C7-0364/2010 – 2010/0318(COD))

P7_TA(2011)0104 A7-0041/2011

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2010)0649),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 207 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7-0364/2010),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan ja 46 artiklan 1 kohdan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön (A7-0041/2011),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 24. maaliskuuta 2011, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o .../2011 antamiseksi yksipuolisten tullietuuksien myöntämisestä Moldovalle annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 55/2008 muuttamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) N:o 581/2011.)

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 24. maaliskuuta 2011 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta 1 päivästä tammikuuta 2009 alkaen 31 päivään joulukuuta 2011 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 732/2008 muuttamisesta (KOM(2010)0142 – C7-0135/2010 – 2010/0140(COD))

P7_TA(2011)0105 A7-0051/2011

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2010)0142),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 207 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7-0135/2010),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön sekä kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon (A7-0051/2011),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa komissiota antamaan viipymättä uuden ehdotuksen asetukseksi yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 24. maaliskuuta 2011, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o .../2011 antamiseksi yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta 1 päivästä tammikuuta 2009 alkaen 31 päivään joulukuuta 2011 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 732/2008 muuttamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) N:o 512/2011.)

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 24. maaliskuuta 2011 esityksestä neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätökseksi Amerikan yhdysvaltojen sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen lentoliikennesopimuksen muuttamista koskevan pöytäkirjan tekemisestä (15381/2010 – C7-0385/2010 – 2010/0112(NLE))

P7_TA(2011)0106 A7-0046/2011

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätökseksi (15381/2010),

–  ottaa huomioon luonnoksen pöytäkirjaksi vuonna 2007 tehdyn Euroopan yhteisön ja Amerikan yhdysvaltojen välisen lentoliikennesopimuksen muuttamisesta (09913/2010),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 100 artiklan 2 kohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan v alakohdan ja 218 artiklan 8 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C7-0385/2010),

–  ottaa huomioon EU:n ja Yhdysvaltojen ilmailusopimuksesta 17. kesäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman(1),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 81 artiklan ja 90 artiklan 8 kohdan,

–  ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan suosituksen (A7-0046/2011),

1.  antaa hyväksyntänsä pöytäkirjan tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille ja Yhdysvaltojen kongressille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0239.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 24. maaliskuuta 2011 esityksestä neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätökseksi Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Kanadan välisen lentoliikennesopimuksen tekemisestä (15380/2010 – C7-0386/2010 – 2009/0018(NLE))

P7_TA(2011)0107 A7-0045/2011

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätökseksi (15380/2010),

–  ottaa huomioon luonnoksen Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Kanadan väliseksi lentoliikennesopimukseksi (08303/10/2009),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 100 artiklan 2 kohdan, 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan v alakohdan ja 218 artiklan 8 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C7-0386/2010),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 81 artiklan ja 90 artiklan 8 kohdan,

–  ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan suosituksen (A7-0045/2011),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Kanadan hallituksille ja parlamenteille.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 24. maaliskuuta 2011 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja Vietnamin sosialistisen tasavallan hallituksen välisen tiettyjä lentoliikenteen näkökohtia koskevan sopimuksen tekemisestä (14876/2010 – C7-0366/2010 – 2007/0082(NLE))

P7_TA(2011)0108 A7-0044/2011

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (14876/2010),

–  ottaa huomioon luonnoksen Euroopan unionin ja Vietnamin sosialistisen tasavallan hallituksen väliseksi sopimukseksi tietyistä lentoliikenteen näkökohdista (07170/2009),

–  ottaa huomioon, että neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 100 artiklan 2 kohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C7-0366/2010),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 81 artiklan ja 90 artiklan 8 kohdan,

–  ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan suosituksen (A7-0044/2011),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Vietnamin sosialistisen tasavallan hallituksille ja parlamenteille.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 24. maaliskuuta 2011 Euroopan unionin suhteista Persianlahden yhteistyöneuvostoon (2010/2233(INI))

P7_TA(2011)0109 A7-0042/2011

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 25. helmikuuta 1989 tehdyn Euroopan yhteisön ja Persianlahden yhteistyöneuvoston (GCC) välisen yhteistyösopimuksen,

–  ottaa huomioon 24. huhtikuuta 2008 antamansa päätöslauselman vapaakauppasopimuksesta EY:n ja Persianlahden yhteistyöneuvoston välillä(1),

–  ottaa huomioon 13. heinäkuuta 1990 antamansa päätöslauselman ETY:n ja Persianlahden yhteistyöneuvoston välillä solmittavan vapaakauppasopimuksen merkityksestä(2),

–  ottaa huomioon neuvoston joulukuussa 2008 hyväksymän selvityksen Euroopan unionin turvallisuusstrategian täytäntöönpanosta – turvallisuudesta huolehtiminen muuttuvassa maailmassa,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin sekä Välimeren ja Lähi-idän maiden strategisen kumppanuuden, jonka neuvosto hyväksyi kesäkuussa 2004,

–  ottaa huomioon 14. kesäkuuta 2010 Luxemburgissa pidetyssä 20. ministerikokouksessa annetun yhteisen tiedonannon,

–  ottaa huomioon 10. toukokuuta 2010 laatimansa mietinnön Välimeren unionista,

–  ottaa huomioon 29. huhtikuuta 2009 Masqatissa pidetyssä 19. ministerikokouksessa annetun yhteisen tiedonannon,

–  ottaa huomioon vuonna 1988 laaditun yhteisen toimintaohjelman (2010–2013) EU:n ja Persianlahden yhteistyöneuvoston yhteistyösopimuksen täytäntöön panemiseksi,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhteistyön vahvistamisesta kolmansien maiden kanssa korkea-asteen koulutuksen alalla (KOM(2001)0385),

–  ottaa huomioon 10. toukokuuta 2007 antamansa päätöslauselman aiheesta ”uudistukset arabimaissa: mikä on Euroopan unionin strategia?(3)”,

–  ottaa huomioon 31. joulukuuta 2001 Masqatissa, Omanin sulttaanikunnassa tehdyn Persianlahden yhteistyöneuvoston jäsenvaltioiden taloussopimuksen sekä Persianlahden yhteistyöneuvoston 21. joulukuuta 2002 antaman Dohan julistuksen Persianlahden arabivaltioiden yhteistyöneuvoston tulliliiton käynnistämisestä,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan ja 218 artiklan, joiden mukaan neuvoston on saatava parlamentin hyväksyntä ennen sellaisten kansainvälisten sopimusten tekemistä, jotka kattavat aloja, joilla sovelletaan tavallista lainsäätämisjärjestystä,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin vuosittaiset ihmisoikeusraportit,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen vuonna 1998 antaman julistuksen yksilöiden, ryhmien ja yhteiskuntaelinten oikeudesta ja velvollisuudesta edistää ja suojella yleismaailmallisesti tunnustettuja ihmisoikeuksia ja perusvapauksia (tunnetaan myös nimellä julkilausuma ihmisoikeuksien puolustajista),

–  ottaa huomioon korkean edustajan 10., 15. ja 17. maaliskuuta 2011 Bahrainista antamat julkilausumat ja neuvoston 21. maaliskuuta 2011 Bahrainista hyväksymät päätelmät ja ilmaisee tässä yhteydessä täyden tukensa ilmaisunvapaudelle ja kansalaisten oikeudelle osoittaa mieltään rauhanomaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä kansainvälisen kaupan valiokunnan ja teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnot (A7-0042/2011),

A.  katsoo, että nykyisiä EU:n ja Persianlahden yhteistyöneuvoston (GCC) suhteita on tarkistettava ja päivitettävä jatkuvasti alueella sattuneiden viimeaikaisten merkittävien ja kiivastahtisten tapahtumien vuoksi siten, että keskeisinä päämäärinä pidetään ihmisoikeuksien noudattamista ja demokratiaa,

B.  ottaa huomioon, että mielenosoittajat useissa GCC-valtioissa ovat tuoneet julki oikeutettuja demokraattisia pyrkimyksiä; ottaa huomioon, että Bahrainin viranomaisten väkivaltainen reaktio mielenosoituksiin on johtanut kuolemantapauksiin, loukkaantumisiin ja pidätyksiin; ottaa huomioon, että Saudi-Arabian, Yhdistyneiden arabiemiirikuntien ja Kuwaitin joukot ovat tulleet maahan GCC:n nimissä osallistumaan mielenosoittajiin kohdistettuihin tukahduttamistoimiin,

C.  katsoo, että Persianlahden aluetta tarkasteltaessa on otettava nykyään huomioon, että GCC:n jäsenvaltiot muodostavat uuden maailmanlaajuisen talousalueen; panee merkille, että EU on GCC:n toiseksi tärkein kauppakumppani ja että GCC muodostaa EU:n viidenneksi suurimmat vientimarkkinat,

D.  katsoo, että Persianlahden geopoliittisessa ympäristössä on turvallisuushaasteita, joilla on maailmanlaajuisia ja alueellisia vaikutuksia (Lähi-idän rauhanprosessi, Iranin ydinohjelma, Irakin, Jemenin ja Darfurin vakauttaminen, terrorismi ja merirosvous), ja että GCC on toistaiseksi ainoa vakaa alueellinen järjestö, joka perustuu monenvälisyyteen ja yhteistyöhön,

E.  katsoo, että GCC:n jäsenvaltioilla on hallussaan yli kolmannes maailman valtiollisista sijoitusrahastoista ja että näillä rahastoilla on myötävaikutettu globaalin rahoitusjärjestelmän ja Euroopan rahoitusjärjestelmän pelastamiseen kriisin yhteydessä,

F.  ottaa huomioon, että Persianlahden alue on EU:lle elintärkeä alue ja että moninapaisessa ja keskinäisen riippuvuuden maailmassa tällaisilla kumppanuuksilla voidaan vastata poliittisiin ja turvallisuushaasteisiin,

G.  katsoo, että useissa GCC:n jäsenvaltioissa meneillään olevassa taloudellisten rakenteiden vapauttamisessa ja monipuolistamisessa luodaan uutta sisäistä, poliittista (perustuslakiuudistukset, poliittinen osallistuminen, toimielinten vahvistaminen) ja yhteiskunnallista (järjestöverkoston muodostuminen, työnantajien liitot, naisten pääsy vastuullisiin virkoihin) dynamiikkaa, jota on edistettävä ja tuettava,

H.  ottaa huomioon siirtotyöläisten, erityisesti kotiapulaisina työskentelevien naisten, huolestuttavat ja sietämättömät elin- ja työolot, huolimatta siitä, että heillä on keskeinen asema monilla talouden aloilla GCC:n jäsenvaltioissa, ja toteaa, että he muodostavat 40 prosenttia GCC-valtioiden kokonaisväestöstä ja että tietyissä emiirikunnissa tämä osuus on noin 80 prosenttia,

I.  ottaa huomioon, että kaikki kuusi GCC:n jäsenvaltiota ovat perinnöllisiä monarkioita, joissa poliittista edustusta on rajoitettu, erityisesti naisten osalta, ja että useimmissa maissa ei ole vaaleilla valittua parlamenttia,

J.  katsoo, että koska GCC:n jäsenvaltioiden Euroopan unionin eteläisissä naapurivaltioissa tekemät investoinnit ja yhteiset haasteet ovat tärkeitä, Euroopan, Välimeren ja Persianlahden valtioiden välisen yhteistyön avulla on luotava yhteisvaikutuksia,

K.  katsoo, että GCC:n jäsenvaltioiden geotaloudellinen suuntautuminen Aasiaan, mikä johtuu hiilivetyjen lisääntyvästä kysynnästä Aasian markkinoilla (Kiina, Intia, Singapore, Japani, Filippiinit ja Etelä-Korea), on johtamassa kauppa- ja taloussuhteiden monipuolistumiseen, joka vakiinnutetaan tekemällä vapaakauppasopimuksia ja kehittämällä poliittista vuoropuhelua,

L.  ottaa huomioon, että GCC:n jäsenvaltiot ovat keskeisiä kansainvälisiä toimijoita, minkä vuoksi on sekä niiden että Euroopan unionin yhteisen edun mukaista edistää kansainvälistä vakautta ja maailmantalouden hallintaa,

M.  ottaa huomioon GCC:n jäsenvaltioiden kasvavan vaikutusvallan arabi- ja muslimimaailmassa ja niiden merkittävän aseman kulttuurien välisessä vuoropuhelussa,

N.  toteaa, että EU:n ja GCC:n välillä 20 vuotta sitten aloitetut vapaakauppasopimusta koskevat neuvottelut ovat tähän mennessä pisimpään jatkuneet kesken olevat kauppaneuvottelut, joihin Euroopan unioni on osallistunut,

O.  ottaa huomioon, että Persianlahden alueella tarvitaan EU:n selvää kantaa ja kestävää sitoutumista, jotta unioni voi varmistaa paremman näkyvyyden ja strategisen läsnäolon alueella,

P.  katsoo, että erityisesti ihmisoikeuksien kunnioittamista koskevien poliittisten lausekkeiden on oltava erottamaton osa kaikkia unionin ja kolmannen osapuolen välillä tehtäviä kauppasopimuksia,

Q.  ottaa huomioon, että unioni on heikosti läsnä kyseisellä alueella ja että käsitys Euroopasta sekoittuu useimmiten käsitykseen joistakin jäsenvaltioista, joilla on jo aiemmin luotuja, vanhoja yhteyksiä alueeseen,

R.  katsoo, että Euroopan unionilla on asiantuntemusta institutionaalisten valmiuksien vahvistamisessa, koulutuksen ja tutkimuksen alalla, uusiutuvien energialähteiden kehittämisessä ja ympäristöalalla, teknisessä avustamisessa ja sääntelyssä sekä poliittisessa ja diplomaattisessa vuoropuhelussa, joka koskee naapuruussuhteiden vakautta ja yleistä turvallisuutta,

1.  palauttaa mieleen, että EU:n ja GCC:n välisen vapaakauppasopimuksen tekeminen on edelleen ensisijainen tavoite ja että mahdollinen epäonnistuminen olisi molempien osapuolten etujen vastaista; korostaa, että kyseisen sopimuksen tekeminen merkitsee näiden monenvälisyyden ja integraation valinneen kahden yksikön uskottavuuden vastavuoroista tunnustamista;

2.  katsoo, että ottaen huomioon unionin läsnäolon rajallisuuden Persianlahden alueella EU:n uuden ulkosuhdehallinnon puitteissa toteutetulla yhdennetyllä tiedotuspolitiikalla pitäisi edesauttaa Euroopan unionia koskevan kohdennetun ja tehokkaan tiedotuksen kehittämistä Persianlahden maissa;

3.  katsoo, että EU:n on kehitettävä alueella strategiaa, jolla pyritään vahvistamaan suhteita Persianlahden yhteistyöneuvostoon tukemalla alueen integraatioprosessia ja edistämällä kahdenvälisiä suhteita GCC-maiden kanssa;

4.  korostaa, että tavoitteena on sellainen strateginen kumppanuus GCC:n ja sen jäsenvaltioiden kanssa, joka vastaa näiden kahden yhteenliittymän kansainvälistä asemaa; korostaa, että tätä varten on tärkeää järjestää säännöllisiä huippukokouksia valtioiden ja hallitusten päämiesten välillä riippumatta käynnissä olevien neuvotteluiden kehittymisestä;

5.  korostaa myös tasavertaisen yhteistyö- ja keskustelukumppanuuden tärkeyttä pitäen mielessä yhteisöjen erot ja mahdollisuudet yhteistyön ja vuoropuhelun laajentamiseen eri aloilla;

6.  pyytää, että Euroopan ulkosuhdehallinnossa osoitetaan aiempaa enemmän henkilöstöä kyseiselle alueelle ja että GCC:n jäsenvaltioihin perustetaan uusia EU:n diplomaattisia edustustoja, jotka näin parantavat näkyvyyttä, sekä kehottaa edistämään poliittista vuoropuhelua ja tehostamaan unionin toimintaa; vaatii, että nämä voimavarat pitäisi saada ennen kaikkea unionin ulkosuhdehallinnon nykyisten resurssien uudelleen kohdistamisesta; pyytää, että EU:n jäsenvaltiot, joilla on diplomaattisia edustustoja alueella, toimivat johdonmukaisesti EU:n politiikan kanssa; painottaa, että eriytetty kahdenvälinen lähestymistapa niitä GCC-valtioita kohtaan, jotka ovat halukkaita tehostamaan yhteistyötään EU:n kanssa, väistämättä täydentää ja vahvistaa monenvälistä toimintaa; kehottaa tämän vuoksi komissiota ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa tarkastelemaan tällaisen kahdenvälisen yhteistyön mahdollisuuksia;

7.  palauttaa mieleen viime vuosina useimmissa GCC:n jäsenvaltioissa havaitun yhteiskunnallisen ja poliittisen kehityksen; kannustaa kaikkia valtioita jatkamaan toimiaan ja kehottaa niitä edistämään aiempaa voimakkaammin ihmisoikeuksia ja kaikenlaisen syrjinnän torjuntaa mukaan lukien sukupuoleen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai uskontoon perustuva syrjintä; kehottaa GCC:n jäsenvaltioita takaamaan vähemmistöjen oikeudet uskonnolliset vähemmistöt mukaan lukien, sukupuolten välisen tasa-arvon, työntekijöiden ja myös siirtotyöläisten oikeudet, samoin kuin omantunnon-, sanan- ja mielipiteenvapauden ja edistämään näitä oikeuksia ja vapauksia; kannustaa EU:ta ja GCC:n jäsenvaltioita jatkuvaan vuoropuheluun näistä asioista; kehottaa GCC:n jäsenvaltioita olemaan entistä myönteisemmässä vuorovaikutuksessa kansalaisyhteiskunnan kanssa ja tukemaan paikallisten rakenteiden ja järjestöjen perustamista; pyytää GCC:n jäsenvaltioita erityisesti

8.  kehottaa kaikkia GCC:n jäsenvaltioita tunnustamaan alueella demokraattista uudistusta puolustavan jatkuvan kansanliikkeen ja kehottaa niitä sitoutumaan siihen, että ne edistävät yhdessä uusien kansalaisyhteiskunnan ryhmien kanssa aidosti rauhanomaista prosessia demokratiaan siirtymiseksi omissa maissaan, alueen muiden kumppaneiden kanssa ja Euroopan unionin täydellä tuella;

9.  ilmaisee olevansa syvästi huolissaan Bahrainin viranomaisten väkivaltaisesta vastauksesta ja voimankäytöstä mielenosoittajia vastaan ja siitä, että ulkomaiset joukot osallistuvat GCC:n nimissä mielenosoitusten tukahduttamiseen; katsoo, että tämä on jyrkässä ristiriidassa sen kanssa, että GCC tukee Libyassa vapautta ja demokratiaa vaativien kansalaisten suojelua; vaatii lopettamaan välittömästi väkivallan rauhanomaisia mielenosoittajia vastaan ja aloittamaan poliittisen vuoropuhelun, joka voi johtaa tarvittaviin poliittisiin lisäuudistuksiin maassa:

10.  kehottaa GCC-valtioiden hallituksia toimimaan yhdessä ja ratkaisemaan yhteistyön hengessä ihmisoikeuksiin liittyviä ongelmia alueella erityisesti asioissa, jotka liittyvät sukupuolten tasa-arvoon, bidun-ryhmään kuuluvien valtiottomien henkilöiden tilanteeseen, sanan- ja kokoontumisvapauden rajoituksiin, mukaan lukien ay-oikeudet ja tarve varmistaa oikeuslaitoksen riippumattomuus ja oikeus oikeudenmukaisiin ja ripeisiin oikeudenkäynteihin; vaatii, että ehdotuksiin poliittisen vuoropuhelun vahvistamiseksi GCC:n kanssa sisällytetään ihmisoikeusvuoropuhelu teknisellä ja poliittisella tasolla;

11.  kehottaa GCC-valtioita kumoamaan kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevaa yleissopimusta ja kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevaa kansainvälistä yleissopimusta koskevat varaukset siltä osin kuin näitä varauksia on vielä voimassa ja kehottaa kaikkia GCC-valtioita ratifioimaan lapsen oikeuksien yleissopimukseen sekä kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainväliseen yleissopimukseen liittyvät valinnaiset pöytäkirjat; korostaa myös siirtotyöläisiä koskevan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen ja ILO:n yleissopimusten 97 ja 143 ratifioinnin ja täytäntöönpanon merkitystä;

12.  kannustaa Euroopan unionia keskustelemaan GCC:n kanssa ratkaisujen löytämiseksi uskonnollisten vähemmistöjen uskonnonvapauden toteutumisen esteiden poistamiseksi tällä alueella yksilön ja yhteisön tasolla sekä julkisesti ja yksityisesti;

13.  korostaa kulttuurien ja uskontojen välisen vuoropuhelun merkitystä; muistuttaa, että Euroopan unioni ja GCC ovat ilmaisseet yhteisen sitoutumisensa suvaitsevaisuuden, maltillisuuden ja rinnakkaiselon arvojen edistämiseen ja suojelemiseen;

14.  kannustaa GCC-valtioiden hallituksia ja parlamentteja ryhtymään välittömästi toimiin ja ratifioimaan ilman rajoittavia varauksia kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen ja taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen sekä tekemään yhteistyötä YK:n ihmisoikeustoimikunnan aihekohtaisten mekanismien kanssa ja kutsumaan ne ja erityisesti tuomareiden ja asianajajien riippumattomuudesta raportoivan Yhdistyneiden kansakuntien erityisraportoijan vierailemaan paikalla;

15.  muistuttaa, että EU vastustaa kuolemanrangaistusta kaikissa tapauksissa, ja kannattaa kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon yleistä keskeyttämistä; pahoittelee tältä osin, että kuolemanrangaistus on yhä voimassa kaikissa GCC:n jäsenvaltioissa; kehottaa näitä valtioita keskeyttämään kuolemanrangaistusten käyttämisen; kehottaa erityisesti sellaisia menetelmiä kuin mestausta, kivittämistä, ristiinnaulitsemista, ruoskintaa tai amputointia käyttäviä valtioita luopumaan tällaisista käytännöistä;

16.  panee merkille ministerineuvoston 14. kesäkuuta 2010 hyväksymän yhteisen kolmivuotisen toimintaohjelman, jolla on tarkoitus lujittaa yhteistyötä useilla molempien osapuolten edun mukaisilla strategisilla aloilla, esimerkiksi tutkijoita, akateemisia työntekijöitä ja liikemiehiä yhdistävien verkostojen kehittämiseksi; pahoittelee kuitenkin avoimen, säännöllisen ja rakentavan poliittisen vuoropuhelun puuttumista;

17.  katsoo, että yhteisen toimintaohjelman toteuttamiseen olisi liitettävä tarkka ja yksityiskohtainen rahoitussuunnitelma ja sen toteuttajana pitäisi olla henkilöstön, joka keskittyy nimenomaisesti tähän tehtävään sekä Brysselissä että GCC:n jäsenvaltioissa; korostaa, että on ehdottomasti varmistettava ohjelman näkyvyys sekä laajan ja hallintoelinten ja toimielinten saatavilla olevan tiedon levittäminen; pyytää, että tuloksia arvioidaan kolmen vuoden jälkeen, ja jos tulokset ovat tyydyttäviä, harkitaan EU:n ja GCC:n yhteistyöviraston perustamista;

18.  kehottaa unionia kohdistamaan yhteistyöohjelmansa GCC-valtioiden kanssa entistä enemmän kansalaisyhteiskunnan järjestöille ja tukemaan naisten ja nuorison vaikutusmahdollisuuksia;

19.  on syvästi huolissaan siitä, että Persianlahden alue ajautuu asevarusteluun; kehottaa Euroopan unionia aloittamaan GCC:n jäsenvaltioiden kanssa strategisen vuoropuhelun, jossa käsitellään yhteisen edun mukaista alueellista turvallisuutta (Lähi-idän rauhanprosessi, Iranin ydinohjelma, Irakin, Jemenin ja Darfurin vakauttaminen, terrorismi ja merirosvous), sekä edistämään ajan mittaan alueellisen turvallisuusjärjestelmän perustamista Lähi-itään yhdessä Persianlahden valtioiden kanssa;

20.  muistuttaa, että GCC:n jäsenvaltiot ovat merkittävässä asemassa alueellisina toimijoina; korostaa, että EU:lla ja GCC:llä on yhteisiä intressejä Lähi-idän, Pohjois-Afrikan ja Afrikan sarven rauhan ja vakauden edistämisessä ja säilyttämisessä myös maailmanlaajuisesti; kehottaa kumppaneita vahvistamaan yhteistyötä näissä yhteisen edun mukaisissa asioissa;

21.  panee merkille GCC:n Abu Dhabissa 7. maaliskuuta 2011 antaman julkilausuman, jossa todetaan, että ministerineuvosto pyytää turvallisuusneuvostoa toteuttamaan tarvittavat toimet siviilien suojelemiseksi, mukaan lukien lentokieltovyöhyke Libyassa, ja joka osaltaan johti siihen, että ensin Arabiliitto ja sitten YK:n turvallisuusneuvosto ilmaisivat kannattavansa tällaista vyöhykettä;

22.  toistaa tukensa yhden GCC:n jäsenvaltion innoittamalle arabien rauhanaloitteelle, jonka Arabiliitto ja Islamilaisten maiden konferenssi ovat hyväksyneet; pyytää GCC-valtioita jatkamaan työtään Israelin ja Palestiinan rauhanprosessin välittämiseksi ja tukemiseksi; kehottaa unionia ja GCC:tä ryhtymään yhdessä uusiin toimiin, joilla pyritään neuvotteluratkaisuun, jolla lopetetaan palestiinalaisalueiden miehitys, ja antamaan täyden tuen Israelin ja Palestiinan olemassaoloon perustuvan konfliktin ratkaisemiselle; korostaa, että on EU:n ja GCC:n yhteisen edun mukaista toimia yhdessä oikeudenmukaisen ja kestävän alueellisen rauhan saavuttamiseksi Lähi-idässä; ehdottaa tässä mielessä, että kvartetti ja Arabiliiton seurantakomitea sovittavat säännöllisemmin kantojaan; muistuttaa, että EU on Palestiinan kansan suurin avunantaja; tunnustaa GCC:n jäsenvaltioiden tuen palestiinalaispakolaisille ja niiden tuen Yhdistyneiden kansakuntien Lähi-idässä olevien palestiinalaispakolaisten avustus- ja työelimelle (UNRWA); pyytää GCC:n jäsenvaltioita osallistumaan enemmän Palestiinan instituutioiden vahvistamistyöhön ja talouden kehittämiseen Palestiinan itsehallintoviranomaisen hallitusohjelman yhteydessä ja tarvittaessa harkitsemaan mahdollisuutta kanavoida rahoitusosuutensa nykyisten kansainvälisten avustusmekanismien kautta;

23.  on tyytyväinen GCC:n yhdentymisprosessin jatkumiseen (tulliliitto, yhteismarkkinat ja lopulta yhteinen valuutta); kehottaa Euroopan komissiota ehdottamaan GCC:n sihteeristölle yhteistyökehyksen määrittelemistä yhdessä, jotta komissio voi jakaa kokemuksensa instituutioiden vakiinnuttamisesta, hallinnollisista valmiuksista, sääntelymenetelmistä ja riitojen ratkaisemisesta; korostaa, että tämä lähestymistapa voi edistää vastuunottoprosesseja;

24.  panee tyytyväisenä merkille Abu Dhabissa 23. marraskuuta 2010 kokoontuneiden GCC:n jäsenvaltioiden parlamenttien puhemiesten tekemän päätöksen aloittaa GCC:ssä hallitustasolla tehtyjen päätösten ja toiminnan seuraaminen ja perustaa GCC:n jäsenvaltioiden parlamenttien vuosittainen kokous; on tyytyväinen piakkoin perustettavaan parlamenttien väliseen valtuuskuntaan, joka vastaa suhteista Euroopan parlamenttiin; on vakuuttunut, että syventynyt yhteistyö parlamenttien välillä on omiaan merkittävästi edistämään strategisen kumppanuuden rakentamista näiden kahden yhteisön välillä;

Kauppasuhteet

25.  muistuttaa EY:n ja GCC:n välisestä vapaakauppasopimuksesta 24. huhtikuuta 2008 antamansa päätöslauselman, jota tuki 96 prosenttia Euroopan parlamentin jäsenistä; toteaa, että vastavuoroisen markkinoillepääsyn tarpeen, immateriaalioikeuksien tehokkaan suojelun, palveluntarjonnan muiden kuin tulliesteiden poistamisen, kestävän kehityksen edistämisen ja kansainvälisten sopimusten noudattamisen kaltaiset päätöslauselmassa esille otetut kysymykset ovat edelleen ajankohtaisia;

26.  pahoittelee syvästi toistuvia pitkäaikaisia viivytyksiä EU:n ja GCC:n välisissä vapaakauppasopimusneuvotteluissa ja pahoittelee GCC:n vuonna 2008 tekemää päätöstä neuvottelujen keskeyttämisestä; katsoo, että on korkea aika saada nämä neuvottelut liikkeelle, jotta molempien osapuolten yhteiskunnat ja elinkeinoelämät voivat hyötyä kestävän ratkaisun tuomista eduista mahdollisimman suuressa määrin;

27.  pitää valitettavana, että EU on laiminlyönyt tätä strategisesti tärkeää aluetta, jolla on öljyvaroja ja kaupankäyntimahdollisuuksia ja jolla vallitsee alueellinen vakaus;

28.  korostaa, että 20 vuotta kestäneiden neuvottelujen jälkeen vapaakauppasopimusta ei vieläkään ole tehty; on tietoinen siitä, että eräät GCC:n jäsenvaltiot eivät hyväksy ihmisoikeuslausekkeita ja laitonta maahanmuuttoa koskevia lausekkeita;

29.  katsoo, että alueen strategisen merkityksen vuoksi vapaakauppasopimusta ei saisi pitää pelkästään välineenä, jolla lisätään hyvinvointia kaupan avulla, vaan myös välineenä edistää alueen geopoliittista vakautta;

30.  toteaa, että kaikista EU:n vientimarkkinoista GCC on tällä hetkellä kuudenneksi suurin ja että EU on tällä hetkellä GCC:n suurin kauppakumppani; toteaa, että tätä jo valmiiksi tiivistä kauppasuhdetta voidaan yhä syventää, ja molemmat osapuolet voivat myös edelleen monipuolistaa kauppaa, kun otetaan huomioon EU:n markkinoiden koko ja GCC:n jäsenvaltioiden pyrkimykset vientinsä monipuolistamiseen; panee merkille, että vapaakauppasopimus tarjoaisi uusia mahdollisuuksia tekniseen yhteistyöhön ja tukeen; katsoo, että EU:n ja GCC:n vapaakauppasopimuksen tekeminen edistäisi suhteiden tiivistämistä ja monipuolistamista;

31.  huomauttaa, että koska GCC:n maat ovat monipuolistamassa talouksiaan öljyriippuvuutensa vähentämiseksi, palvelukaupan ja investointitoiminnan lisäämisellä voitaisiin edistää GCC-valtioiden talouksien kehitystä;

32.  pitää myönteisenä, että viimeksi kuluneina kahtena vuosikymmenenä EU:n ja GCC:n väliset taloussuhteet ovat vahvistuneet ja että osapuolten välisen kaupan määrä on lisääntynyt merkittävästi vapaakauppasopimuksen puuttumisesta huolimatta; pitää tätä merkkinä siitä, että vapaakauppasopimuksella tehostettaisiin tätä luonnollista kasvua ja integroitaisiin se avoimempaan, ennakoitavampaan ja turvallisempaan ympäristöön;

33.  toteaa, että suurin osa vapaakauppasopimukseen tarvittavasta työstä on jo tehty, ja katsoo, että nykyisessä laajuudessaan vapaakauppasopimus tarjoaisi merkittäviä hyötyjä molemmille osapuolille; kehottaa molempia osapuolia siksi pitämään vapaakauppasopimusta keskeisenä ja tärkeänä hankkeena molemmille alueille ja niiden asukkaille; katsoo, että Euroopan unionilla ja GCC:llä on yhteisiä etuja ja tarpeita ja että EU:n kokemukset alueellisesta yhteenkuuluvuudesta voivat vaikuttaa innoittavasti Persianlahden maihin; katsoo, että tässä suhteessa EU voi tarjota arvokasta teknistä tukea;

34.  painottaa, että jos tilannetta ei korjata, julkisten hankintamenettelyjen läpinäkymättömyys ja esteet ulkomaisten sijoittajien pääsyssä palvelumarkkinoille saattavat vaarantaa sopimuksen tekemisen;

35.  on vakaasti sitä mieltä, että EU:n ja GCC:n vapaakauppasopimus tarjoaisi merkittäviä etuja molemmille osapuolille; katsoo, että vapaakauppasopimus EU:n kanssa myötävaikuttaisi GCC:n taloudelliseen yhdentymiseen ja että alueen tulliunionin perustamisen jälkeen se voisi tarjota pontta GCC:n yhteismarkkinoiden, rahaliiton ja yhteisen valuutan kaltaisille tärkeille hankkeille; katsoo, että GCC voisi hyötyä kokemuksista, joita EU on saanut sisämarkkinoiden luomisesta ja yhtenäisvaluutan käyttöönotosta;

36.  tukee painokkaasti korkean edustajan / komission varapuheenjohtajan Catherine Ashtonin EU:n ja GCC:n yhteisen ministerineuvostokokouksen aikana kesäkuussa 2010 ja EU:n ja GCC:n kokouksen aikana YK:n yleiskokouksen ministerikokouksen yhteydessä 22. syyskuuta 2010 ntamia viitteitä siitä, että EU on valmis pyrkimään vielä kerran näiden neuvottelujen loppuunsaattamiseen; pitää myönteisenä myös GCC:n reaktiota, jossa niin ikään toivottiin neuvottelujen loppuunsaattamista;

37.  ymmärtää, että eräillä GCC:n jäsenvaltioilla on ongelmia vientitullien kanssa, mutta pahoittelee GCC:n neuvottelijoiden äskettäistä päätöstä muuttaa vuonna 2008 omaksuttua kantaa tässä asiassa ja jättää tätä kysymystä koskevat seikat vapaakauppasopimuksen ulkopuolelle; on vakaasti sitä mieltä, että vientitulleja koskevaa kysymystä ei voida jättää minkään nykyaikaisen vapaakauppasopimuksen ulkopuolelle ja että WTO:n säännösten mukaan vapaakauppasopimuksissa on säädettävä sekä tuonnin että viennin merkittävästä vapauttamisesta;

38.  suosittaa, että Euroopan unioni myöntää GCC:lle lisää resursseja esimerkiksi teollistuneiden ja muiden korkean tulotason maiden yhteistyövälineen kautta, josta olisi tehtävä näkyvämpi ja jossa olisi keskityttävä paikallisten virkamiesten kouluttamiseen soveltuviin ohjelmiin myös kaupallisissa asioissa;

39.  muistuttaa, että Lissabonin sopimuksen jälkeen kansainvälinen kauppapolitiikka on yksi EU:n ulkopolitiikan välineistä ja että unioni pitää demokratian periaatteiden ja perusihmisoikeuksien sekä sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien kysymysten noudattamista ehdottoman välttämättömänä kaikissa kansainvälisissä sopimuksissaan; kehottaa siksi sisällyttämään tehokkaan ja valvottavissa olevan ihmisoikeuslausekkeen kaikkiin tuleviin kauppasopimuksiin;

40.  toteaa, että GCC:n kuudessa jäsenvaltiossa on 15 miljoonaa siirtotyöläistä ja että nämä siirtotyöläiset muodostavat 40 prosenttia koko väestöstä; muistuttaa Persianlahden maiden siirtotyöläisten epävarmasta tilanteesta, johon myös ILO on ottanut kantaa, ja kannattaa ILO:n vaatimuksia vähimmäispalkan vahvistamisesta näissä maissa, jotta kotimaisten työntekijöiden ja siirtotyöläisten asema ei vaikeutuisi entisestään; kannattaa myös kaikkien työntekijöiden oikeutta perustaa ammattiliittoja ja liittyä niiden jäseneksi etujensa ajamiseksi;

41.  vaatii kunnioittamaan ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen sisältyviä periaatteita ja perusoikeuksia; kehottaa GCC:n jäsenvaltioita torjumaan naisten syrjintää ja lasten hyväksikäyttöä työmarkkinoilla sekä panemaan tehokkaasti täytäntöön YK:n yleissopimukset lapsen oikeuksista ja kaikkinaisen naisiin kohdistuvan syrjinnän poistamisesta;

42.  katsoo, että vapaakauppaneuvotteluissa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, ovatko GCC:n jäsenvaltiot ratifioineet ja panneet täysimääräisesti täytäntöön YK:n yleissopimukset kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden torjunnasta ja korruption torjunnasta sekä kansainvälisen yleissopimuksen kaikkien siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelusta;

43.  katsoo, että vapaakauppasopimuksen tekeminen parantaisi huomattavasti EU:n jäsenvaltioiden ja GCC:n jäsenvaltioiden nykyisiä suhteita ja antaisi lisäarvoa etenkin uudelle yhteiselle toimintaohjelmalle tarjoamalla suurempaa kapasiteettia ja institutionaalisen kehyksen rakentamista myös GCC:n sihteeristössä; pitää valitettavana, että EU:n diplomaattinen läsnäolo GCC:n jäsenvaltioissa on yhä minimaalista, ja vaatii, että unionin uuden ulkosuhdehallinnon myötä EU lisää diplomaattista läsnäoloaan alueella muun muassa perustamalla kaikkiin kuuteen yhteistyöneuvoston jäsenvaltioon unionin edustuston, joka toimisi tiiviissä yhteistyössä niiden EU-maiden kanssa, joilla on diplomaattiedustusto GCC:n jäsenvaltioissa, ja että EU hyödyntäisi näin kokonaisuudessaan edustustojen alueelta saamia kokemuksia; katsoo, että merkittävämpi diplomaattinen näkyvyys lisäisi suuresti vapaakauppasopimuksen nopean loppuun saattamisen ja sitä seuraavan täytäntöönpanon mahdollisuutta;

44.  ehdottaa EU:n ja GCC:n välisen valtioiden ja hallitusten päämiesten huippukokouksen järjestämistä säännöllisesti; korostaa, että tämä huippukokous voisi lisätä poliittisia, rahoituksellisia, taloudellisia, kaupallisia ja kulttuurisia siteitä EU:n ja GCC:n välillä; kannustaa painokkaasti sekä EU:n että GCC:n korkeimman tason poliittisia päätöksentekijöitä pitämään keskenään säännöllisiä kokouksia, jotta voidaan määritellä yhteiset edut ja edistää niitä ja lisätä näin vapaakauppasopimuksen mahdollisimman pikaisen tekemisen ja allekirjoittamisen todennäköisyyttä; katsoo, että sekä EU:n että GCC:n korkeimman tason poliittisten päätöksentekijöiden olisi pyrittävä tämän huippukokouksen järjestämiseen riippumatta vapaakauppasopimuksen tekemisestä ja allekirjoittamisesta;

45.  pitää myönteisenä, että vuosien varrella EU:sta ja GCC:stä on tullut merkittäviä investointikumppaneita ja että vuonna 2008 Irakin ja Jemenin ohella GCC oli Euroopan unioniin investointeja tehneiden tahojen kärjessä; katsoo, että vapaakauppasopimuksen tekeminen tai ainakin neuvottelujen virallinen uudelleenkäynnistäminen luo mahdollisuuksia muille sopimuksille, jotka kannustavat ja helpottavat keskinäisten suorien investointien tekemistä ulkomaille ja joilla poistetaan esteitä ulkomaiselta omistukselta ja sijoitussuojalta; palauttaa mieliin, että Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen suorat ulkomaiset investoinnit kuuluvat nyt EU:n toimivaltuuksiin, mikä osaltaan antaa lisäpontta vapaakauppasopimuksen pikaiselle tekemiselle EU:n ja GCC:n välillä; panee merkille, että tulevat vapaakauppasopimukset avaisivat uusia investointimahdollisuuksia molemmille osapuolille ja parantaisivat GCC:n mahdollisuuksia täyttää edellytykset osallistua EU:n investointisopimuksiin EU:n tulevan investointipolitiikan yhteydessä;

46.  huomauttaa, että GCC:n tariffien laskeminen vapaakauppasopimuksen myötä lisäisi ylikansallisten yritysten investointihalukkuutta; on vakuuttunut siitä, että vapaakauppasopimus lisäisi palveluihin liittyviä investointeja, mikä hyödyttäisi GCC:n ja EU:n jäsenvaltioiden kehitystä;

47.  ehdottaa euron käyttämistä kaikessa EU:n ja GCC:n välisessä kaupassa; pitää myönteisenä, että GCC on alusta lähtien ilmaissut haluavansa perustaa tulli- ja rahaliiton; toteaa, että tulliliitto tuli voimaan vuonna 2009, mutta neuvottelut yhteisestä valuutasta ovat vielä kesken;

48.  toteaa, että GCC:n jäsenvaltioihin sovelletaan nykyisin etuuskohtelua EU:n yleisen tullietuusjärjestelmän nojalla; korostaa, että 22. heinäkuuta 2008 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 732/2008 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti kaikkien GCC:n jäsenvaltioiden olisi ratifioitava ja pantava täysimääräisesti täytäntöön kaikki 27 edellä mainitun asetuksen liitteessä III lueteltua ILOn ja YK:n yleissopimusta; katsoo, että alueen taloudellisen edistymisen myötä vapaakauppasopimus olisi parempi väline kaupallisten etujen levittämiseksi alueella;

49.  vahvistaa, että tämän merkittävän alueiden välisen vapaakauppasopimuksen tekemisen olisi oltava EU:n ensisijaisena tavoitteena sen suhteissa GCC:hen; kannustaa sitä ennen ja GCC:n eräiden tärkeiden kauppakumppaneiden esimerkkiä noudattaen unionin korkeaa edustajaa / komission varapuheenjohtajaa sekä kauppapolitiikasta vastaavaa komission jäsentä arvioimaan vaihtoehtoisia näkökulmia GCC:n jäsenvaltioiden kanssa ylläpidettäviin tuleviin kauppasuhteisiin ja tekemään esimerkiksi kahdenvälisiä sopimuksia niiden Persianlahden maiden kanssa, jotka jo ovat valmiita lisäsitoumuksiin EU:n kanssa, kun otetaan huomioon Persianlahden maiden kansantalouksien erilaisuus, kyseisten maiden erilainen suhtautuminen finanssikriisiin ja niiden suhteet muihin kauppakumppaneihin;

Energia

50.  panee tyytyväisenä merkille tärkeän yhteistyön, jota Euroopan unioni ja sen Välimeren alueen kumppanit tekevät energian ja nykyään myös uusiutuvien energialähteiden alalla; katsoo, että näiden kolmen maantieteellisen alueen välisiä yhteisvaikutuksia on edistettävä kyseisellä toiminta-alalla etujen lähentymisen, teknisen osaamisen, rahoituksen ja energialähteiden runsauden (aurinko, tuuli) vuoksi; pitää myönteisenä, että EU ja GCC ovat perustaneet asiantuntijaverkoston puhtaita energiamuotoja varten, joista on tullut GCC:n jäsenvaltioiden ensisijainen intressi;

51.  ottaen huomioon Persianlahden maiden ja Välimeren etelärannan maiden väliset strategiset, taloudelliset, poliittiset ja kulttuuriset suhteet samoin kuin Persianlahden maiden yhä vaikutusvaltaisemman roolin Välimeren maissa, voitaisiin harkita vahvistettua ja jäsenneltyä kumppanuutta GCC:n ja Välimeren unionin välillä, ja Euroopan unionin pitäisi antaa aktiivisesti tukensa tämän kaikkia osapuolia hyödyttävän hankkeen edistämiseen;

52.  arvostaa energiakysymyksiä käsittelevän EU:n ja GCC:n asiantuntijaryhmän tekemää työtä erityisesti maakaasun, energiatehokkuuden ja ydinturvallisuuden aloilla;

53.  kehottaa komissiota ilmastonmuutoksen ja energiankulutuksen lisääntymisen aiheuttamat haasteet kummallakin alueella huomioon ottaen pitämään energiatehokkuutta yhtenä ensisijaisista kehitettävistä aloista ja tehostamaan energiatehokkuuden alalla tehtävää yhteistyötä;

54.  myöntää, että EU:n energiantarve tyydytetään nykyään suurimmaksi osaksi fossiilisilla polttoaineilla; panee kuitenkin merkille, että EU:n tulevaan öljynkysyntään vaikuttavat monet tekijät, kuten EU:n energia- ja ilmastopolitiikka, toimituskustannukset, hintojen vaihtelu ja teollisuuden kehitys (esimerkiksi energiatehokkuuden ja sähköisten kulkuvälineiden alalla), jotka kaikki yhdessä luovat pitkän ajan kuluessa epävarmuutta, joka kohdistuu tulevaan kysyntään sekä tuotantokapasiteettia koskeviin öljyntuotannon alku- ja loppupäähän tehtäviin investointeihin;

55.  kehottaa lisäämään öljyn ja kaasun tulevaa kysyntää ja tarjontaa koskevien tietojen avoimuutta, sillä ennustettavissa olevat öljymarkkinat vastaavat molempien etuja; panee tästä syystä tyytyväisenä merkille yhteisiä öljytietoja koskevan aloitteen merkityksen;

56.  panee tyytyväisenä merkille, että ministerineuvosto työskentelee päättäväisesti ympäristöä ja ilmastonmuutosta koskevan yhteistyön tehostamiseksi;

57.  myöntää, että GCC:n pyrkimykset lisätä maakaasuvarantojen ja nesteytetyn maakaasun potentiaalia ovat EU:n toiveiden mukaiset, mitä tulee energialähteiden ja -reittien monipuolistamiseen; korostaa tästä syystä, että on tärkeää lisätä nesteytetyn maakaasun vientiä EU:hun sisällyttämällä nesteytetyn maakaasun terminaalit eteläiseen kaasulinjaan ja perustaa GCC:n kanssa putkiyhteyksiä joko siten, että rakennetaan suoria putkistoja tai siten, että liitytään olemassa oleviin ja suunniteltuihin putkistoihin, kuten AGP-, Nabucco- ja ITGI-putkeen;

58.  kannustaa GCC:n jäsenvaltioita koordinoimaan kaasun nesteeksi muuntamisen (GTL) kehittämistä eurooppalaisten kumppanien kanssa, jotta GTL-tekniikka kytkettäisiin aikaisempaa paremmin eurooppalaiseen usean energialähteen käyttöön; korostaa, että GCC voisi myös käyttää GTL-tekniikkaa vaihtoehtona päästöille, joita kaasuliekit synnyttävät ilmakehään;

59.  korostaa, että EU:lla on mahdollisuuksia investoida GCC:n energiantuotantokapasiteettiin siten, että tuotannossa, toimittamisessa ja yhteenliitännöissä käytetään uusimpia teknologioita; kannustaa tässä yhteydessä tekemään tulevaisuudessa yhteistyötä, jossa keskitytään sähköverkko- ja älyverkkoteknologioiden integrointiin;

Teollisuus ja raaka-aineet

60.  korostaa EU:n ja GCC:n luotettavan kumppanuuden merkitystä raaka-aineiden käytössä ja niiden käyttömahdollisuuksissa; kannattaa avoimia hyödykemarkkinoita ja muiden kuin tulleihin liittyvien esteiden poistamista; suhtautuu myönteisesti kaikkiin vapaakauppaneuvotteluissa jo tehtyihin ponnistuksiin varmojen ja kestävien raaka-ainetoimitusten varmistamiseksi;

61.  kehottaa torjumaan yhteisin ponnisteluin raaka-aineilla keinottelua ja niiden hintojen vaihtelua lisäämällä OTC-johdannaismarkkinoiden avoimuutta ja tehostamalla valvontaa; panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille OPECin hiljattain esittämän OTC-johdannaismarkkinoiden kaupan tiukempaa valvontaa koskevan pyynnön sekä Ranskan ponnistelut hyödykkeisiin liittyvän keinottelun vähentämiseksi G20-maissa;

T&K ja innovaatio

62.  korostaa, että on tärkeää syventää GCC:n kanssa tehtävää kahdenvälistä yhteistyötä tutkimus- ja teknologiaohjelmien yhteydessä, ja katsoo, että näissä olisi korostettava tietämykseen perustuvia uusia teollisuudenaloja, joista voidaan mainita esimerkkeinä uusiutuvat energialähteet, hiilidioksidin talteenotto ja varastointi (CCS), öljy- ja kaasujohdannaiset, energiatehokkuus sekä biomassa; kehottaa luomaan yhteistyötä, johon kuuluu teknologioiden siirto ja turvalliset ja kestävät raaka-aineiden toimitukset;

63.  pyytää, että Euroopan tutkimusneuvosto ja Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutti tehostavat yhteistyötään GCC:n kanssa, jotta tuettaisiin ja edistettäisiin alueiden välistä tieteellistä vuoropuhelua ja yhteistyötä tällä alalla;

Koulutus

64.  palauttaa mieleen, että GCC:n jäsenvaltiot ovat tehneet koulutuksesta ensisijaisen kansallisen painopistealan, jossa on suuria henkilöresursseihin (opettajien riittämätön määrä), koulutuksen sisältöön (soveltumattomuus työmarkkinoiden kehitykseen), ohjelmien laatuun (vanhentuneet opetusmenetelmät ja -materiaalit) ja uuden tekniikan käyttöön liittyviä tarpeita; kehottaa tukemaan aktiivisesti viranomaisten toimia näiden puutteiden korjaamiseksi sekä ehdottamaan kunnianhimoista yhteistyötä korkeakoulu-, keski- ja perusasteen opetuksessa ja edistämään sekä miesten että naisten koulutuksen parempaa saatavuutta;

65.  korostaa, että tähän yhteistyöhön pitäisi kuulua lisätukea opiskelijoiden, akateemisten työntekijöiden ja ammattilaisten vaihto-ohjelmille; pahoittelee, että Erasmus Mundus -ohjelma on yhä lähes tuntematon koko alueella etenkin tiedonpuutteesta johtuen; panee tyytyväisenä merkille Ranskan, Britannian ja Saksan yliopistojen aloitteet yliopistojen välisten kumppanuuksien ja vaihto-ohjelmien perustamiseksi; muistuttaa kuitenkin, että Yhdysvallat ja Aasia ovat Eurooppaa edellä tässä asiassa; pyytää komissiota järjestämään paikan päällä tilaisuuksia, joissa esitellään eurooppalaista opetusta ja tieteellistä tutkimusta; korostaa, että vaihto-ohjelmat pitää kohdistaa opiskelijoihin, opettajiin, tutkijoihin ja hallintohenkilöstöön huolehtimalla samalla sukupuolten tasa-arvoisesta edustuksesta; katsoo, että nuorempia ikäryhmiä varten on otettava käyttöön vaihto-ohjelmia, joiden kohteena ovat ylä-asteen ja lukion oppilaat;

66.  panee tyytyväisenä merkille komission tukeman julkista diplomatiaa ja tiedotustoimintaa koskevan Al-Jisr-hankkeen, joka on osoittautunut erittäin hyödylliseksi; kannustaa tässä mielessä unionin korkean edustajan / komission varapuheenjohtajan yksiköitä harkitsemaan julkisen diplomaattisen toiminnan laajentamista alueella, jossa unionia ei edelleenkään ymmärretä selvästi ja jossa keinoja tämän puutteen korjaamiseksi on kovin vähän; korostaa, että on kehitettävä parempi tiedotusstrategia, jonka osana on oltava EU:n politiikan ja kantojen selittäminen arabiaksi, jotta saavutetaan laajempi yleisö alueella;

67.  korostaa, että EU:n ja GCC:n välisten viestimiä koskevien yhteistyöohjelmien puuttuminen näkyy tiedon puutteena; kehottaa komissiota ehdottamaan toimia GCC-valtioiden saamiseksi mukaan tiiviimpään yhteistyöhön tällä alalla, jotta voidaan lisätä unionin näkyvyyttä alueella ja edistää keskinäistä ymmärrystä;

68.  pitää ensiarvoisen tärkeänä Persianlahden valtioita koskevan eurooppalaisen tutkimuksen puutteiden korjaamista; kannustaa yliopistoja ottamaan käyttöön tämän arabimaailman osan nykytilanteeseen keskittyviä opinto-ohjelmia; katsoo, että alueen yliopistoihin pitäisi myös ehdottaa Euroopan unionin tutkimuksen opinto-ohjelmia;

o
o   o

69.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajalle, Euroopan komission puheenjohtajalle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, GCC:n sihteeristölle sekä GCC:n jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL C 259 E, 29.10.2009, s. 83. (2) EYVL C 231, 17.9.1990, s. 216. (3) EUVL C 76 E, 27.3.2008, s. 100.

Euroopan parlamentin päätös 24. maaliskuuta 2011 neuvoston suositukseksi Euroopan keskuspankin johtokunnan jäsenen nimittämisestä (00003/2011 – C7-0058/2011 – 2011/0802(NLE))

P7_TA(2011)0110 A7-0064/2011

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon neuvoston 15. helmikuuta 2011 päivätyn suosituksen (00003/2011),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 283 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan, jonka mukaisesti Eurooppa-neuvosto on kuullut parlamenttia (C7-0058/2011),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 109 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A7-0064/2011),

A.  ottaa huomioon, että Eurooppa-neuvosto kuuli 18. helmikuuta 2011 päivätyllä kirjeellä Euroopan parlamenttia Peter Praetin nimittämisestä Euroopan keskuspankin johtokunnan jäseneksi kahdeksan vuoden pituiseksi kaudeksi 1. kesäkuuta 2011 alkaen,

B.  ottaa huomioon, että parlamentin talous- ja raha-asioiden valiokunta arvioi tämän jälkeen ehdokkaan pätevyyttä erityisesti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 283 artiklan 2 kohdan vaatimuksiin nähden ottaen huomioon EKP:n täydellisen riippumattomuuden tarpeen kyseisen sopimuksen 130 artiklan mukaisesti ja että arvioinnin yhteydessä valiokunta sai ehdokkaalta ansioluettelon sekä vastaukset hänelle lähetettyihin kirjallisiin kysymyksiin,

C.  ottaa huomioon, että tämän jälkeen valiokunta järjesti 16. maaliskuuta 2011 puolitoista tuntia kestäneen kuulemistilaisuuden, jossa ehdokas käytti alustavan puheenvuoron ja vastasi sitten valiokunnan jäsenten esittämiin kysymyksiin,

1.  antaa Eurooppa-neuvostolle myönteisen lausunnon neuvoston suosituksesta nimittää Peter Praet Euroopan keskuspankin johtokunnan jäseneksi;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen Eurooppa-neuvostolle sekä neuvostolle.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 24. maaliskuuta 2011 Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) toimitusjohtajan nimityksestä

P7_TA(2011)0111 B7-0222/2011

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) 10. maaliskuuta 2011 päivätyn kirjeen,

–  ottaa huomioon Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta 24. marraskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1093/2010(1) 51 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon, että talous- ja raha-asioiden valiokunta kuuli kokouksessaan 17. maaliskuuta 2011 Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) hallintoneuvoston valitsemaa ehdokasta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 120 artiklan,

A.  katsoo, että Adam Farkas täyttää asetuksen (EU) N:o 1093/2010 51 artiklan 2 kohdassa vahvistetut kriteerit,

1.  hyväksyy Adam Farkasin nimittämisen Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) toimitusjohtajaksi;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Euroopan valvontaviranomaiselle (Euroopan pankkiviranomainen).

(1) EUVL L 331, 15.12.2010, s. 12.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 24. maaliskuuta 2011 Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) toimitusjohtajan nimityksestä

P7_TA(2011)0112 B7-0221/2011

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) 10. maaliskuuta 2011 päivätyn kirjeen,

–  ottaa huomioon Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) perustamisesta 24. marraskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1094/2010(1) 51 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon, että talous- ja raha-asioiden valiokunta kuuli kokouksessaan 17. maaliskuuta 2011 Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) hallintoneuvoston valitsemaa ehdokasta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 120 artiklan,

A.  katsoo, että Carlos Montalvo täyttää asetuksen (EU) N:o 1094/2010 51 artiklan 2 kohdassa vahvistetut kriteerit,

1.  hyväksyy Carlos Montalvon nimittämisen Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) toimitusjohtajaksi;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Euroopan valvontaviranomaiselle (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen).

(1) EUVL L 331, 15.12.2010, s. 48.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 24. maaliskuuta 2011 Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) toimitusjohtajan nimityksestä

P7_TA(2011)0113 B7-0200/2011

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) 28. helmikuuta 2011 päivätyn kirjeen,

–  ottaa huomioon Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) perustamisesta 24. marraskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1095/2010(1) 51 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon, että talous- ja raha-asioiden valiokunta kuuli kokouksessaan 17. maaliskuuta 2011 Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) hallintoneuvoston valitsemaa ehdokasta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 120 artiklan,

A.  katsoo, että Verena Ross täyttää asetuksen (EU) N:o 1095/2010 51 artiklan 2 kohdassa vahvistetut kriteerit,

1.  hyväksyy Verena Rossin nimittämisen Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) toimitusjohtajaksi;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Euroopan valvontaviranomaiselle (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen).

(1) EUVL L 331, 15.12.2010, s. 84.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 24. maaliskuuta 2011 yleisistä suuntaviivoista vuoden 2012 talousarvion valmistelua varten (2011/2042(BUD))

P7_TA(2011)0114 A7-0058/2011

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 313 ja 314 artiklan,

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(1),

–  ottaa huomioon 17. helmikuuta 2011 antamansa päätöslauselman Eurooppa 2020 -strategiasta(2),

–  ottaa huomioon 15. joulukuuta 2010 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta työohjelmastaan vuodelle 2011(3),

–  ottaa huomioon 20. lokakuuta 2010 antamansa päätöslauselman rahoitus-, talous- ja sosiaalikriisistä: suositukset toteutettaviksi toimenpiteiksi ja aloitteiksi (välimietintö)(4),

–  ottaa huomioon 16. kesäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman talouden ohjausjärjestelmästä(5),

–  ottaa huomioon edellä mainitun 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen 46 kohdan mukaisesti toimitetun komission tarkistetun rahoitussuunnitelman vuosiksi 2007–2013,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2011,

–  ottaa huomioon neuvoston 15. helmikuuta 2011 antamat päätelmät vuoden 2012 talousarvion suuntaviivoista,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A7-0058/2011),

Vuoden 2012 talousarvio ja Euroopan talouden tehostettu ohjausjärjestelmä, EU-ohjausjakso ja kasvun ja työllisyyden edistämistä koskevat Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet

1.  katsoo, että Eurooppa 2020 -strategian pitäisi auttaa Eurooppaa toipumaan kriisistä ja nousemaan entistä vahvempana älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun avulla, joka perustuu EU:n viiteen yleistavoitteeseen: työllisyyden edistämiseen, innovoinnin, tutkimuksen ja kehittämisen edellytysten parantamiseen ja niihin käytettävien julkisten menojen lisäämiseen, ilmastonmuutosta ja energiaa koskevien EU:n tavoitteiden saavuttamiseen, koulutustason parantamiseen ja sosiaalisen osallisuuden edistämiseen erityisesti köyhyyttä vähentämällä; muistuttaa, että jäsenvaltiot ovat itse antaneet täyden tukensa näille viidelle tavoitteelle;

2.  huomauttaa, että näiden tavoitteiden saavuttamisen ja niille unionin ja jäsenvaltioiden osoittaman rahoituksen välillä on vallittava jonkinlainen sopusointu; edellyttää, että EU:n talousarviopolitiikan on oltava tämän periaatteen mukaista; katsoo, että EU-ohjausjakso, joka on Euroopan talouden tehostetun ohjauksen ja hallinnan uusi mekanismi, tarjoaa mahdollisuuden harkita, miten nämä viisi yleistavoitetta parhaiten toteutetaan;

3.  on vahvasti sitä mieltä, että EU-ohjausjaksolla olisi pyrittävä parantamaan jäsenvaltioiden ja unionin talous- ja talousarviopolitiikan koordinointia ja johdonmukaisuutta; katsoo, että ohjausjakson aikana olisi keskityttävä unionin ja jäsenvaltioiden julkisten investointien synergian parantamiseen, jotta EU:n poliittiset yleistavoitteet voitaisiin saavuttaa paremmin; panee merkille EU:n talousarvion ja kansallisten talousarvioiden rakenteen perustavanlaatuiset erot; katsoo kuitenkin, että EU:n ja jäsenvaltioiden yhteisiin poliittisiin tavoitteisiin osoitettavien julkisten menojen kokonaismäärä olisi vahvistettava mahdollisimman pian;

4.  ymmärtää, että neuvosto on huolissaan kansallisista taloudellisista ja talousarviota koskevista rajoitteista, mutta muistuttaa ennen kaikkea, että SEUT-sopimuksen määräysten mukaan EU:n talousarvio ei voi olla alijäämäinen; muistuttaa, että koko EU:n yhteenlaskettu julkisen talouden alijäämä vuonna 2009 oli 801 miljardia euroa ja että EU:n talousarvio muodostaa vain 2 prosenttia EU:n julkisten menojen kokonaismäärästä;

5.  katsoo kuitenkin, että unionissa vallitsevan vaikean taloustilanteen vuoksi nyt jos koskaan on tärkeää varmistaa EU:n talousarvion asianmukainen toteuttaminen ja varainkäytön laatu sekä nykyisen yhteisörahoituksen optimaalinen käyttö; ehdottaa, että analysoidaan tarkkaan ne budjettikohdat, joiden toteutus on perinteisesti ollut alhainen tai joiden toteutuksessa on ilmennyt ongelmia;

6.  katsoo, että EU:n talousarvio tuo lisäarvoa kansallisiin julkisiin menoihin, sillä sen avulla käynnistetään, tuetaan ja täydennetään investointeja Eurooppa 2020 -strategian tärkeimpiin toimintalinjoihin; katsoo lisäksi, että EU:n talousarvio voi toimia välineenä, jonka avulla EU selviytyy helpommin nykyisestä talous- ja rahoituskriisistä, sillä sen määrärahoilla voidaan edistää investointeja ja kasvua ja lisätä työpaikkoja Euroopassa; katsoo, että EU:n talousarvio voisi ainakin lieventää nykyisten rajoittavien kansallisten talousarviopolitiikkojen vaikutuksia ja sillä voitaisiin tukea jäsenvaltioiden hallitusten toimia; korostaa myös, että EU:n talousarvion uudelleenjakoon perustuvan luonteen vuoksi sen koon pienentäminen saattaisi heikentää eurooppalaista yhteisvastuullisuutta sekä hidastaa talouskehitystä monissa jäsenvaltioissa; uskoo, että puhtaassa nettomaksaja/nettosaaja-asetelmassa ei oteta asianmukaisesti huomioon EU:n maiden välisiä heijastusvaikutuksia ja siten se haittaa EU:n yhteisiä poliittisia tavoitteita;

7.  muistuttaa, että Eurooppa 2020 -strategian seitsemän lippulaivahankkeen toteuttaminen edellyttää valtavia tulevaisuuteen suuntautuvia investointeja, joiden kokoluokaksi komissio arvioi talousarvion kokonaistarkastelua koskevassa tiedonannossa (KOM(2010)0700) vähintään 1 800 miljardia euroa vuoteen 2020 mennessä; korostaa, että yksi Eurooppa 2020 -strategian tärkeimmistä tavoitteista – työllisyyden edistäminen ja laadukkaiden työpaikkojen tarjoaminen kaikille eurooppalaisille – saavutetaan vain, jos tarvittavia investointeja koulutukseen, tietoperustaisen yhteiskunnan edistämiseen, tutkimukseen ja kehittämiseen, innovointiin, pk-yrityksiin sekä vihreään ja uuteen teknologiaan ei enää lykätä vaan ne tehdään nyt; vaatii uutta poliittista kompromissia, jossa yhdistyvät julkisen vajeen ja velan vähentäminen ja tällaisten investointien edistäminen; ottaa huomioon pyrkimyksen lisätä EU:n talousarvion vaikutusta ja parantaa EU:n reaktiota talouskriisiin ja on siksi halukas tarkastelemaan mahdollisuuksia laajentaa nykyisiä välineitä, jotka parantavat EU:n talousarvion ja EIP:n toimien synergiaa, jotta voidaan tukea pitkäaikaisia investointeja; panee lisäksi tyytyväisenä merkille komission käynnistämän julkisen kuulemisen Eurooppa 2020 -hankejoukkovelkakirjoja koskevasta aloitteesta;

8.  vastustaa siksi pyrkimyksiä rajoittaa tai vähentää talousarviomäärärahoja, jotka liittyvät Eurooppa 2020 -strategian yleistavoitteiden ja seitsemän lippulaivahankkeen toteuttamiseen; toteaa, että tällaiset pyrkimykset toimisivat tarkoitustaan vastaan ja johtaisivat todennäköisimmin Eurooppa 2020 -strategian epäonnistumiseen, kuten kävi Lissabonin strategialle; katsoo, että Eurooppa 2020 -strategia voi olla uskottava vain, jos siihen annetaan riittävästi rahoitusta, ja muistuttaa, että Euroopan parlamentti on useaan otteeseen tuonut esiin tämän vakavan poliittisen huolen; kehottaa jälleen painokkaasti komissiota selkeyttämään lippulaivahankkeiden talousarvioulottuvuutta ja ilmoittamaan parlamentille, millaisia talousarviovaroja Eurooppa 2020 -strategian toteuttaminen edellyttää;

9.  korostaa, että talousarviotoimenpiteet eivät ole ainoa Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseen vaikuttava tekijä vaan talousarviota koskevia toimia on täydennettävä konkreettisilla yksinkertaistamisehdotuksilla, jotta luodaan olosuhteet, joita työllisyyteen, tutkimukseen ja innovointiin sekä vihreään ja energiateknologiaan liittyvien tavoitteidemme saavuttaminen edellyttää; on yhtä vakuuttunut siitä, että Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden, ekologiset työpaikat mukaan luettuina, saavuttamisessa ei ole kyse pelkästään talousarviovarojen lisäämisestä vaan myös nykyisten EU:n politiikkojen, myös yhteisen maatalouspolitiikan, laadullisesta suunnanmuutoksesta siten, että kestävyyttä koskevat perusteet otetaan asianmukaisesti huomioon;

10.  katsoo lisäksi, että vuoden 2012 talousarviomäärärahat on pidettävä asianmukaisella tasolla myös aloilla, jotka eivät liity suoraan Eurooppa 2020 -strategian toteuttamiseen, jotta varmistetaan EU:n politiikan jatkuvuus ja EU:n tavoitteiden saavuttaminen pitkälle nykyisen talouskriisin päättymisen jälkeen;

11.  kehottaa lisäämään EU:n ulkoisten toimien ja sen sisäisten politiikkojen johdonmukaisuutta ottaen huomioon maailmanlaajuisten tapahtumien vaikutukset EU:n talous-, luonnon- ja teollisuusympäristöön, kilpailukykyyn ja työllisyyteen; korostaa, että EU:lle on annettava varat, joilla se pystyy vastaamaan asianmukaisesti kasvaviin maailmanlaajuisiin haasteisiin sekä puolustamaan ja edistämään tehokkaasti yhteisiä etujaan ja keskeisiä arvojaan, joita ovat ihmisoikeudet, demokratia, oikeusvaltioperiaate ja perusvapaudet sekä ympäristönsuojelu; muistuttaa, että kohtuulliset lisämenot EU:n tasolla voivat usein mahdollistaa suhteessa suuremmat säästöt jäsenvaltioiden tasolla;

12.  katsoo, että EU:lla on merkittävä rooli pyrittäessä auttamaan arabimaita ja tukemaan niitä taloudellisesti tällä historiallisella hetkellä niiden demokraattisessa kehityksessä ja taloudellisessa ja yhteiskunnallisessa muutosprosessissa; pitää tässä yhteydessä myönteisenä komission tiedonantoa, jonka aiheena on ”Demokratiaan ja yhteiseen vaurauteen tähtäävä kumppanuus eteläisen Välimeren maiden kanssa” (KOM(2011)0200);

13.  pahoittelee, ettei ensimmäisessä EU-ohjausjaksossa ole minkäänlaista parlamentaarista ulottuvuutta, vaikka Euroopan parlamentti ja 27 kansallista parlamenttia ovat mukana EU:n ja jäsenvaltioiden talousarviomenettelyissä; on päinvastoin täysin vakuuttunut siitä, että parlamenttien laajempi osallistuminen lisäisi EU-ohjauksen demokraattisuutta ja avoimuutta; tukee budjettivaliokunnan aloitetta järjestää ensi vaiheessa kansallisten parlamenttien kanssa kokous, jossa keskustellaan jäsenvaltioiden ja EU:n vuoden 2012 talousarvioiden yleislinjoista;

14.  pitää myönteisenä, että puheenjohtajavaltiot Unkari ja Puola ovat julkisesti sitoutuneet aloittamaan vuonna 2011 avoimen ja rakentavan vuoropuhelun Euroopan parlamentin kanssa budjettiasioista; vahvistaa olevansa halukas työskentelemään tiiviissä yhteistyössä neuvoston ja komission kanssa täysin Lissabonin sopimuksen määräysten mukaisesti; olettaa, että nämä suuntaviivat otetaan täysimääräisesti huomioon vuoden 2012 talousarviomenettelyn aikana;

Kestävyys ja vastuullisuus EU:n vuoden 2012 talousarvion keskiössä

15.  panee merkille, että maksusitoumusmäärärahojen yleiseksi tasoksi vuodeksi 2012 on monivuotisessa rahoituskehyksessä 2007–2013 asetettu 147,55 miljardia euroa ja maksumäärärahojen enimmäismääräksi 141,36 miljardia euroa; muistuttaa, että nämä määrät ovat joka tapauksessa huomattavasti (noin 25 miljardia euroa maksusitoumusmäärärahojen osalta ja noin 22 miljardia euroa maksumäärärahojen osalta) alle nykyisessä omia varoja koskevassa päätöksessä vahvistetun enimmäismäärän;

16.  korostaa, että komission 31. tammikuuta 2011 esittämässä rahoitussuunnitelmassa vahvistetaan suuntaa-antava viitemäärä kunkin nykyisen EU-ohjelman ja -toimen maksusitoumusmäärärahoille; panee merkille, että maksusitoumusmäärärahojen kokonaismäärä voi olla 147,88 miljardia euroa;

17.  korostaa, että nämä luvut ovat saatu jakamalla eri vuosille monivuotiset kokonaismäärät, joista parlamentti ja neuvosto sopivat yhdessä ohjelmia ja toimia hyväksyttäessä; painottaa, että suunnitelman mukaiset vuotuiset määrät edustavat määrärahoja, jotka mahdollistavat etenkin Eurooppa 2020 -strategiassa asetettujen EU:n tavoitteiden ja painopisteiden saavuttamisen; myöntää kuitenkin, että monivuotisen rahoituskehyksen tiettyihin otsakkeisiin saatetaan saada jonkin verran liikkumavaraa, koska komission tuossa vaiheessa vuotta esittämät luvut ovat (etenkin otsakkeessa 2) hyvin alustavia ja suuntaa-antavia;

18.  huomauttaa, että vuoden 2012 talousarvio on kuudes nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen piiriin kuuluvista seitsemästä talousarviosta; uskoo, että budjettivallan käyttäjillä onkin nyt selvempi kuva käynnissä olevien monivuotisten ohjelmien puutteista ja myönteisestä kehityksestä; panee merkille, että useimpien yhteispäätösmenettelyssä päätettyjen ohjelmien väliarvioinnit on jo toteutettu, ja pyytää komissiota esittämään, mitä talousarviovaikutuksia arvioinnista mahdollisesti seuraa; korostaa tässä yhteydessä, että Euroopan parlamentti on päättänyt käyttää kaikkia muun muassa toimielinten sopimuksen 37 kohdan (joka sallii lainsäädäntöön liittyvän 5 prosentin liikkumavaran) tarjoamia mahdollisuuksia, mikäli se on tarpeen EU:n poliittisten painopisteiden tukemiseksi ja tehostamiseksi sekä uusien poliittisten tarpeiden käsittelemiseksi tiiviissä yhteistyössä sen erityisvaliokuntien kanssa;

19.  korostaa, että riittävän liikkumavaran jättäminen kaikkiin rahoituskehyksen otsakkeisiin ei välttämättä ole ainoa ratkaisu ennakoimattomien tilanteiden varalle; huomauttaa, että eräiden rahoituskehyksen otsakkeiden, etenkin alaotsakkeen 1a, 3b ja otsakkeen 4, rahoitus on jatkuvasti alhaisempi kuin tarpeet ja jäsenvaltioiden hyväksymät EU:n poliittiset painopisteet edellyttäisivät; katsoo, että neuvoston vuoden 2012 talousarvion suuntaviivoissa ei oteta huomioon pidempää aikaväliä, mikä saattaa vaarantaa nykyiset toimet ja ohjelmat, mikäli syntyisi ennakoimattomia tilanteita tai esiin tulisi uusia poliittisia painopisteitä; korostaa, että viimeaikaiset tapahtumat useissa Pohjois-Afrikan maissa viittaavat jo tähän suuntaan, ja kehottaa komissiota arvioimaan, miten EU:n nykyisiä rahoitusvälineitä voitaisiin hyödyntää tuettaessa demokratiapyrkimyksiä;

20.  katsoo päinvastoin, että toimielinten sopimuksessa vahvistetut erilaiset joustomekanismit (kuten menojen siirtäminen otsakkeesta toiseen tai joustovälineen käyttöönotto) ovat välineitä, joita olisi hyödynnettävä täysimääräisesti; muistuttaa, että niitä on pitänyt käyttää joka vuosi vuodesta 2007 erilaisten eteen tulleiden haasteiden vuoksi; edellyttää neuvostolta täyttä yhteistyötä niiden käytössä ja edellyttää sen ryhtyvän keskusteluihin aikaisessa vaiheessa, jotta vältetään suhteettoman pitkät ja vaikeat neuvottelut niiden käyttöönotosta;

21.  korostaa tässä yhteydessä, että maksusitoumusmäärärahojen pitäminen kurissa edellyttäisi merkittävän uudelleenkohdentamisen ja -priorisoinnin lisäksi myös sitä, että toimielimet määrittävät yhdessä mahdolliset negatiiviset painopisteet ja säästöt; kehottaa painokkaasti erityisvaliokuntiaan ryhtymään määrätietoisesti selkeiden poliittisten painopisteiden määrittelyyn kaikille EU:n politiikan aloille; korostaa kuitenkin, että tämä edellyttää talousarvion joustavuuden lisäämistä ja että monivuotisen rahoituskehyksen tarkistaminen (esimerkiksi tasaukset nykyisen rahoituskehyksen otsakkeiden välillä) voi olla tarpeen unionin toimintakyvyn kannalta sekä uusiin haasteisiin vastaamiseksi että myös toimielinten sisäisen päätöksenteon helpottamiseksi, jotta talousarviovarat voitaisiin saattaa paremmin vastaamaan muuttuvia olosuhteita ja painopisteitä; korostaa, että tämän prosessin on oltava täysin avoin;

22.  huomauttaa, että nyt kun EU:lla on Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen uusia toimivaltuuksia joillakin politiikan aloilla, kaiken järjen mukaan myös sen taloudellisten resurssien olisi kasvettava, mutta toteaa, että näin ei juurikaan tapahtunut ensimmäisenä vuotena sopimuksen voimaantulon jälkeen eli vuonna 2011; muistuttaa neuvostoa ja komissiota vuoden 2011 talousarvion liitteenä olevasta poliittisesta julistuksesta, jossa komissio sitoutuu tarkastelemaan mahdollisuuksia vahvistaa Lissabonin sopimuksen painopistealoja ja arvioimaan tarpeita perusteellisesti valmistellessaan talousarvioesitystä vuodeksi 2012; odottaa komission ryhtyvän sanoista tekoihin ja esimerkiksi ehdottamaan Lissabonin sopimukseen liittyvien hyviksi havaittujen pilottihankkeiden tai valmistelutoimien muuttamista monivuotisiksi ohjelmiksi;

23.  pitää tapaa, jolla komissio määrittää EU:n hajautetuille erillisvirastoille EU:n talousarviosta maksettavat tuet, luotettavana ja katsoo sen tarjoavan oikeanlaisia kannustimia; korostaa, että EU:n virastojen määrärahoista rahoitetaan paljon muutakin kuin pelkästään hallintomenoja ja ne pikemminkin edistävät lainsäädäntövallan käyttäjän päättämien Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden ja yleensä EU:n tavoitteiden saavuttamista; toistaa, että uusia toimia koskevia pyyntöjä on tutkittava tarkasti ottaen huomioon virastoille annetut uudet tehtävät; korostaa kuitenkin lisätehtäviä saaneiden virastojen riittävän rahoituksen merkitystä, jotta ei haitata niiden toimintaa; kehottaa soveltamaan kokeneiden tieteellisten erityisasiantuntijoiden rekrytointiin erillistä menettelyä, erityisesti kun toimet rahoitetaan yksinomaan maksuin eikä niillä siten ole vaikutusta EU:n talousarvioon; tukee vuoden 2009 alkupuolella perustetun erillisvirastojen tulevaisuutta pohtivan toimielinten välisen työryhmän työtä ja odottaa innokkaasti sen päätelmiä etenkin edellä mainituista seikoista;

Maksujen määrä, maksattamatta olevat sitoumukset ja EU:n talousarvion rahoittaminen

24.  panee merkille, että vuoden 2012 maksujen määrä johtuu suoraan aiempien vuosien oikeudellisista ja poliittisista sitoumuksista; katsoo, että ennakoitavissa on lisäystä vuoden 2011 talousarvion tasoon, mikä vastaa yleistä maksuprofiilia ohjelmakaudella 2007–2013 (katso liitteenä olevat taulukot);

25.  painottaa, että maksattamatta olevien sitoumusten määrän kasvuun vuoden 2010 lopussa (194 miljardia euroa, katso liitteenä oleva taulukko) on puututtava pikaisesti; pitää valitettavana neuvoston asennetta, kun se päätti etukäteen maksujen tasosta ottamatta huomioon tarkkaa arviota varsinaisista tarpeista; korostaa, että maksattamatta olevien sitoumusten määrä on erityisen korkea otsakkeessa 1b; ei pidä neuvoston ratkaisua vähentää EU:n talousarviositoumuksia maksattamatta olevien sitoumusten määrän laskemiseksi kestävänä, sillä tämä haittaisi aiemmin sovittujen EU:n tavoitteiden ja painopisteiden toteuttamista; korostaa tässä yhteydessä sitä, että neuvosto on sitoutunut parlamentin kanssa antamaansa yhteiseen lausumaan, joka koskee mahdollisuutta ratkaista vuonna 2011 syntyvät maksutarpeet lisätalousarviolla;

26.  korostaa, että sitoumuksia jää väistämättä jonkin verran maksattamatta monivuotisia ohjelmia toteutettaessa ja maksattamatta olevien sitoumusten olemassaolo edellyttää pakostakin vastaavien maksujen suorittamista; pyytää siksi säilyttämään sitoumusten ja maksujen asianmukaisen suhteen ja aikoo tehdä talousarviomenettelyn aikana kaikkensa maksusitoumus- ja maksumäärärahojen eron pienentämiseksi;

27.  katsoo neuvoston lailla, että realistista budjetointia olisi edistettävä; kehottaa komissiota varmistamaan, että sen talousarvioesitys perustuu tähän periaatteeseen; toteaa kuitenkin, että aiempi määrärahojen käyttö, joka on viime vuosina parantunut, ei joissakin tapauksissa välttämättä ennakoi kovin tarkasti vuoden 2012 tarpeita, sillä joidenkin ohjelmien toteutuksen pitäisi kiihtyä vuonna 2012 ja maksutarpeiden pitäisi vastaavasti kasvaa; tukee neuvoston jäsenvaltioille antamaa kehotusta laatia parempia toteutumisennusteita etenkin määrärahojen vajaakäytön välttämiseksi ja katsoo, että jäsenvaltioiden olisi itse toteutettava suurin osa tähän tähtäävistä toimista, sillä komission talousarvioesityksen taso määräytyy pääasiassa niiden omien ennusteiden perusteella (etenkin otsakkeessa 2) sekä niiden toteuttamiskyvyn mukaan; muistuttaa, että jäsenvaltiot hallinnoivat yhdessä komission kanssa yli 80:tä prosenttia EU:n määrärahoista; muistuttaa jäsenvaltioita siitä, että ne ovat oikeudellisesti vastuussa EU:n rahoituksen saajiin sovellettavien rahoitussääntöjen määrittelystä ja täytäntöönpanon valvonnasta;

28.  muistuttaa, että Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen taloudellisten etujen suojaaminen on myös jäsenvaltioiden vastuulla; korostaa, että Euroopan tilintarkastustuomioistuimen havainnon mukaan joidenkin jäsenvaltioiden hallinto- ja valvontajärjestelmät eivät ole täysin vaikuttavia; muistuttaa lisäksi, että virheellisesti maksettuja miljardien eurojen rakennerahastovaroja ei ole vielä peritty takaisin; panee merkille, että aluepolitiikan pääosaston uusimmassa vuosikertomuksessa ei pystytä antamaan lausumaa jäsenvaltioiden menojen laillisuudesta ja asianmukaisuudesta, koska jotkut jäsenvaltiot eivät ole noudattaneet velvoitettaan antaa raporttinsa ajoissa; huomauttaa, että Euroopan parlamentin voi olla pakko valita EU-hankkeiden joukosta negatiivisia painopisteitä ja sitten leikata niiden rahoitusta, koska jäsenvaltiot eivät anna riittävästi varoja EU:n talousarvioon;

29.  on tietoinen siitä, että kunakin vuonna loppujen lopuksi toteutettujen maksujen määrässä on joskus merkittävästi ”ylijäämää” verrattuna budjettivallan käyttäjän alun perin sopimaan maksujen määrään, mikä vähentää vastaavasti jäsenvaltioiden kansallisia maksuosuuksia EU:n talousarvioon ja parantaa niiden julkisen talouden tilaa; ei katso neuvoston huolilla tämän ”palautuksen” suuruudesta ja ajoituksesta olevan merkitystä käsiteltäessä taustalla olevaa arkaluonteista poliittista kysymystä EU:n talousarvion rahoituksesta; on pikemminkin sitä mieltä, että jonkin varainhoitovuoden (vuosi n) käyttämättömät maksut olisi siirrettävä seuraavaan varainhoitovuoteen (n + 1) sen sijaan, että ne vähennetään jäsenvaltioiden kansallisten maksuosuuksien laskelmista; kehottaakin painokkaasti komissiota esittämään kunnianhimoisia ehdotuksia uusista ja todellisista omista varoista, niin että EU saisi käyttöönsä todelliset ja itsenäiset rahoitusvarat; on myös ehdottomasti sitä mieltä, että mahdollisten uusien omien varojen olisi perustuttava kattavaan vaikutusten arviointiin ja niillä olisi pyrittävä kehittämään tapoja lujittaa EU:n kilpailukykyä ja talouskasvua; pyytää neuvostoa osallistumaan rakentavasti EU:n tasapuolisia uusia omia varoja koskevaan keskusteluun;

Hallintomenot EU:n talousarvion pääluokassa III

30.  ottaa huomioon rahoitussuunnittelusta ja budjetista vastaavan komission jäsenen 3. helmikuuta 2011 päivätyn kirjeen, jossa vahvistetaan komission olevan sitoutunut henkilöstön määrän nollakasvuun sekä pyrkivän rajoittamaan otsakkeen 5 hallintomäärärahojen nimellistä kasvua (vuodesta 2011); on kuitenkin tietoinen siitä, että EU:n toimivaltuuksien jatkuvasti kasvaessa suuntausta ei ehkä voida pitää yllä pitkällä aikavälillä ja sillä voi olla kielteinen vaikutus EU:n toimien nopeaan ja tehokkaaseen täytäntöönpanoon;

31.  kehottaa komissiota harkitsemaan, mitä pitkän aikavälin vaikutuksia sen ulkoistamispolitiikalla ja sillä, että se ottaa palvelukseen yhä enemmän sopimussuhteisia toimihenkilöitä, on unionin virkamieskunnan palvelujen laatuun ja sen riippumattomuuteen; myöntää, että näin kyllä saadaan aikaan palkka- ja eläkesäästöjä, mutta korostaa tämän johtavan tilanteeseen, jossa yhä suurempi osa komission palveluksessa olevasta henkilöstöstä ei sisälly sen henkilöstötaulukkoon; muistuttaa, että eläke- ja palkkataso määräytyy oikeudellisesti sitovien sopimusten mukaan ja komission on noudatettava niiden kaikkia määräyksiä;

32.  korostaa, että osa monivuotisten ohjelmien hallintomenoista (toimeenpanovirastojen menot mukaan luettuina) sisältyy ohjelmien kokonaismäärärahoihin niin sanottujen toimintamenojen rinnalla; huomauttaa, että neuvoston tapa leikata näiden budjettikohtien määrärahoja kautta linjan hallintomenojen vähentämiseksi johtaisi väistämättä koko näiden ohjelmien yhteispäätösmenettelyssä sovittujen rahoituspuitteiden muuttamiseen ja saattaisi hidastaa ohjelmien toteutusta ja heikentää sen laatua;

o
o   o

33.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle ja tilintarkastustuomioistuimelle.

LIITE

(1) EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1. (2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0068. (3) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0481. (4) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0376. (5) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0224.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 24. maaliskuuta 2011 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi kolmansien maiden kansalaisille jäsenvaltion alueella oleskelua ja työskentelyä varten myönnettävää yhdistelmälupaa koskevasta yhden hakemuksen menettelystä sekä jäsenvaltiossa laillisesti oleskelevien kolmansista maista tulleiden työntekijöiden yhtäläisistä oikeuksista (KOM(2007)0638 – C6-0470/2007 – 2007/0229(COD))

P7_TA(2011)0115 A7-0265/2010

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2007)0638),

–  ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 63 artiklan 3 kohdan a alakohdan ja 67 artiklan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0470/2007),

–  ottaa huomioon 20. marraskuuta 2008 vahvistamansa kannan(1),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle ”Lissabonin sopimuksen voimaantulon vaikutukset käynnissä oleviin toimielinten päätöksentekomenettelyihin” (KOM(2009)0665),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan ja 79 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 9. heinäkuuta 2008 antaman lausunnon(2),

–  ottaa huomioon alueiden komitean 18. kesäkuuta 2008 antaman lausunnon(3),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan ja 56 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon (A7-0265/2010),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 24. maaliskuuta 2011, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/.../EU antamiseksi kolmansien maiden kansalaisille jäsenvaltion alueella oleskelua ja työskentelyä varten myönnettävää yhdistelmälupaa koskevasta yhden hakemuksen menettelystä sekä jäsenvaltiossa laillisesti oleskelevien kolmansista maista tulleiden työntekijöiden yhtäläisistä oikeuksista
[tark. 122, ellei toisin ilmoitettu]

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 79 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

▌

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(4),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon(5),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä(6),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen asteittaista perustamista varten Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa määrätään turvapaikkaa, maahanmuuttoa ja kolmansien maiden kansalaisten oikeuksien suojelua koskevien toimenpiteiden toteuttamisesta.

(2)  Eurooppa-neuvosto tunnusti Tampereella 15 ja 16 päivänä lokakuuta 1999 pidetyssä erityisistunnossaan, että on tarpeen yhdenmukaistaa kansallisia lainsäädäntöjä kolmansien maiden kansalaisten maahanpääsyn ja oleskelun edellytyksistä. Samassa yhteydessä Eurooppa-neuvosto totesi erityisesti, että unionin on varmistettava jäsenvaltion alueella laillisesti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten oikeudenmukainen kohtelu ja että heille olisi pyrittävä takaamaan tehokkaamman kotouttamispolitiikan avulla unionin kansalaisten oikeuksiin ja velvollisuuksiin verrattavat oikeudet ja velvollisuudet. Tämän vuoksi Eurooppa-neuvosto pyysi neuvostoa hyväksymään pikaisesti oikeudelliset välineet komission ehdotusten pohjalta. Tarve saavuttaa Tampereella määritellyt tavoitteet vahvistettiin Tukholman ohjelmassa(7), jonka Eurooppa-neuvosto hyväksyi 10 ja 11 päivänä joulukuuta 2009.

(3)  ▌Säännökset yhden hakemuksen menettelystä oleskelu- ja työluvan kattavaa, yhtenä hallinnollisena asiakirjana esitettävää yhdistelmälupaa varten yksinkertaistaisivat ja yhdenmukaistaisivat jäsenvaltioissa nykyään sovellettavia ▌sääntöjä. Hakumenettelyjä onkin yksinkertaistettu jo useissa jäsenvaltioissa, ja tämän tuloksena menettelystä on tullut toimivampi niin maahanmuuttajien kuin näiden työnantajien kannalta ja oleskelun ja työskentelyn laillisuuden valvonta on helpottunut.

(4)  Jotta jäsenvaltiot voisivat sallia henkilön pääsyn alueelleen ensimmäisen kerran, niiden olisi voitava myöntää tarpeeksi ajoissa yhdistelmälupa tai siinä tapauksessa, että ne myöntävät kyseisiä lupia vain alueellaan, viisumi.

(5)  Olisi vahvistettava säännöt yhdistelmälupaa koskevien hakemusten tutkimusmenettelyä varten. Tutkimusmenettelyjen olisi oltava tehokkaita ja helposti toteutettavia jäsenvaltioiden hallintoviranomaisten tavanomainen työtaakka huomioon ottaen, ja niiden olisi oltava avoimia ja tasapuolisia, jotta asianomaisille henkilöille voitaisiin taata riittävä oikeusvarmuus.

(6)  Olosuhteiden ja kriteerien, joiden perusteella yhdistelmälupaa koskeva hakemus voidaan hylätä, olisi oltava puolueettomia, ja ne olisi vahvistettava kansallisessa oikeudessa; niihin kuuluu myös velvoite noudattaa unionin etuuskohtelun periaatetta, sellaisena kuin se ilmaistaan erityisesti 16 päivänä huhtikuuta 2003 ja 25 päivänä huhtikuuta 2005 tehtyjen liittymisasiakirjojen asianomaisissa määräyksissä. Hylkäävä päätös olisi perusteltava asianmukaisesti.

(7)  Yhdistelmäluvan olisi oltava kolmansien maiden kansalaisten oleskeluluvan yhtenäisestä kaavasta 13 päivänä kesäkuuta 2002 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1030/2002(8) vahvistetun oleskeluluvan yhdenmukaisen mallin mukainen, ja jäsenvaltiot voivat lisätä siihen tietoja, erityisesti maininnan siitä, onko henkilöllä työlupa. Jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava – myös maahanmuuton valvonnan tehostamiseksi – yhdistelmäluvassa ja kaikissa myönnetyissä oleskeluluvissa työskentelylupaan liittyvät tiedot riippumatta siitä, minkä tyyppisen luvan tai oleskeluun oikeuttavan asiakirjan perusteella kyseiselle kolmannen maan kansalaiselle on myönnetty pääsy johonkin jäsenvaltioon ja sen työmarkkinoille.

(8)  Jäsenvaltioiden velvollisuus päättää, onko kolmannen maan kansalaisen vai hänen työnantajansa tehtävä yhdistelmälupaa koskevan hakemus, ei saisi vaikuttaa mahdollisiin järjestelyihin, jotka edellyttävät näiden kummankin osallistumista menettelyyn. Jäsenvaltioiden olisi päätettävä, onko yhdistelmälupahakemus tehtävä isäntäjäsenvaltiossa vai kolmannesta maasta käsin. Kun kolmannen maan kansalainen ei saa tehdä hakemusta kolmannesta maasta käsin, jäsenvaltioiden olisi huolehdittava, että työnantaja voi tehdä hakemuksen isäntäjäsenvaltiossa.

(9)  Tämän direktiivin säännöksiä, jotka koskevat muuta tarkoitusta kuin työntekoa varten myönnettyjä oleskelulupia, olisi sovellettava ainoastaan tällaisten lupien muotoon, eivätkä ne saisi rajoittaa kansallisia tai unionin sääntöjä maahanpääsymenettelyistä ja tällaisten lupien myöntämistä koskevista menettelyistä.

(10)  Tämän direktiivin säännöksiä yhden hakemuksen menettelystä ja yhdistelmäluvasta ei saisi soveltaa yhdenmukaisiin viisumeihin eikä pitkäaikaista oleskelua varten myönnettyihin viisumeihin.

(11)  Ammattipätevyyden tunnustamisen tai viisumin myöntämisen vaatiman ajan ei pitäisi sisältyä hakemuksesta tehtävälle päätökselle asetettuun määräaikaan. Tämä direktiivi ei saisi rajoittaa tutkintotodistusten tunnustamista koskevien kansallisten menettelyjen soveltamista.

(12)  Tämän direktiivin mukaisen toimivaltaisen viranomaisen nimeäminen ei saisi rajoittaa muiden viranomaisten eikä soveltuvin osin työmarkkinaosapuolten tehtäviä ja vastuuta hakemuksen käsittelyn ja hakemuksesta tehtävän päätöksen osalta.

(13)  Tämän direktiivin säännökset eivät vaikuta jäsenvaltioiden toimivaltaan päättää maahanpääsystä, esimerkiksi siitä, kuinka paljon kolmansien maiden kansalaisia päästetään niiden alueelle työntekoa varten.

(14)  Kolmannen maan kansalaisen, jolla on voimassaoleva matkustusasiakirja ja jonkin Schengenin säännöstöä täysimääräisesti soveltavan jäsenvaltion myöntämä yhdistelmälupa, olisi voitava vapaasti päästä Schengenin säännöstöä täysimääräisesti soveltavien jäsenvaltioiden alueelle ja liikkua siellä vapaasti kolmen kuukauden ajan henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta yhteisön säännöstöstä 15 päivänä maaliskuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 562/2006 (Schengenin rajasäännöstö)(9) ja Schengenin säännöstön (tarkastusten asteittaisesta lakkauttamisesta yhteisillä rajoilla 14 päivänä kesäkuuta 1985 Benelux-talousliiton valtioiden, Saksan liittotasavallan ja Ranskan tasavallan hallitusten välillä tehdyn Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehty yleissopimus eli Schengenin yleissopimus)(10) 21 artiklan mukaisesti.

(15)  Koska asiasta ei ole annettu unionin lainsäädäntöä, kolmansien maiden kansalaisten oikeudet vaihtelevat riippuen siitä, missä jäsenvaltiossa he työskentelevät ja mikä on heidän kansalaisuutensa. ▌Johdonmukaisen maahanmuuttopolitiikan kehittämiseksi edelleen, unionin kansalaisten ja jäsenvaltiossa laillisesti työskentelevien kolmansien maiden kansalaisten oikeuksia koskevien erojen kaventamiseksi ja maahanmuuttokysymyksiin liittyvän voimassa olevan unionin säännöstön täydentämiseksi olisi vahvistettava tietyt sosiaaliset ja taloudelliset oikeudet ja työlainsäädäntöön liittyvät oikeudet ja tarkennettava erityisesti, millä osa-alueilla johonkin jäsenvaltioon laillisesti hyväksytyille kolmansista maista tulleille työntekijöille, joilla ei vielä ole pitkään oleskelleen henkilön asemaa, taataan tasavertainen kohtelu omiin kansalaisiin nähden. Säännöksillä halutaan luoda tasavertaiset toimintaedellytykset vähimmäistasolla koko unionin alueelle, tunnustaa, että jossakin jäsenvaltiossa laillisesti työskentelevät kolmansien maiden kansalaiset osallistuvat Euroopan talouden rakentamiseen tekemällä työtä ja maksamalla veroja, sekä estää kolmansien maiden kansalaisten hyväksikäytöstä aiheutuva epäoikeudenmukainen kilpailu näiden ja omien kansalaisten välillä. Tämän direktiivin ”kolmannesta maasta tulleen työntekijän” määritelmässä tarkoitetaan kolmannen maan kansalaista, jolle on myönnetty pääsy jäsenvaltion alueelle ja joka oleskelee kyseisessä jäsenvaltiossa laillisesti ja saa työskennellä siellä kansallisen lainsäädännön ja/tai kansallisen käytännön mukaisesti, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta muihin unionin säädöksiin sisältyvän työsuhteen käsitteen tulkintaan.[tark. 123]

(16)  Kaikilla jäsenvaltiossa laillisesti oleskelevilla ja työskentelevillä kolmansien maiden kansalaisilla olisi oltava samat yhtäläiset oikeudet tulla kohdelluksi tasavertaisesti isäntäjäsenvaltionsa omien kansalaisten kanssa riippumatta siitä, millä perusteella he ovat alun perin saaneet maahantuloluvan. Oikeus tasavertaiseen kohteluun tässä direktiivissä mainituilla aloilla olisi taattava jonkin jäsenvaltion alueelle työntekoa varten hyväksyttyjen kolmansien maiden kansalaisten lisäksi myös muuta tarkoitusta varten hyväksytyille henkilöille, joille on myönnetty pääsy asianomaisen jäsenvaltion työmarkkinoille kansallisen oikeuden tai unionin oikeuden nojalla; näitä henkilöitä ovat muun muassa oikeudesta perheenyhdistämiseen 22 päivänä syyskuuta 2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/86/EY(11) nojalla jäsenvaltioon hyväksytyt kolmannesta maasta tulleen työntekijän perheenjäsenet, kolmansien maiden kansalaisten opiskelua, opiskelijavaihtoa, palkatonta harjoittelua tai vapaaehtoistyötä varten tapahtuvan maahanpääsyn edellytyksistä 13 päivänä joulukuuta 2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/114/EY(12) mukaisesti jäsenvaltion alueelle hyväksytyt kolmansien maiden kansalaiset ja kolmansien maiden kansalaisten erityisestä maahanpääsymenettelystä tieteellistä tutkimusta varten 12 päivänä lokakuuta 2005 annetun neuvoston direktiivin 2005/71/EY(13) mukaisesti maahan hyväksytyt tutkijat.

(17)  Tämä direktiivi ei koske kolmannen maan kansalaisia, jotka ovat pitkään oleskelleita kolmannen maan kansalaisia neuvoston direktiivin 2003/109/EY(14) nojalla, koska heillä on etuoikeutetumpi asema ja erityinen ”pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen EY-oleskelulupa”.

(18)  Tätä direktiiviä ei sovelleta kolmansien maiden kansalaisiin, jotka ovat lähetettyinä työhön johonkin jäsenvaltioon. Tämä ei saisi estää niitä kolmansien maiden kansalaisia, jotka oleskelevat ja työskentelevät jäsenvaltiossa laillisesti ja jotka ovat lähetettyinä johonkin toiseen jäsenvaltioon, edelleenkin nauttimasta työkomennuksensa ajan yhdenvertaista kohtelua alkuperäjäsenvaltion kansalaisiin nähden niiden työehtojen osalta, joihin palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon 16 päivänä joulukuuta 1996 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 96/71/EY(15)soveltaminen ei vaikuta. [tark. 122 ja 124]

(19)  Direktiiviä ei tulisi soveltaa sellaisiin kolmansien maiden kansalaisiin, joille on myönnetty pääsy jonkin jäsenvaltion alueelle ▌kausiluonteista työtä varten, koska heidän asemansa on väliaikainen.

(20)  Oikeus tasavertaiseen kohteluun tietyillä aloilla olisi myönnettävä ainoastaan niille kolmansien maiden kansalaisille, joilla on laillinen oikeus oleskella jossakin jäsenvaltiossa ja joille on myönnetty pääsy sen työmarkkinoille, mikä ilmoitetaan oleskelu- ja työluvan sisältävässä yhdistelmäluvassa sekä sellaisissa muita tarkoituksia varten myönnetyissä oleskeluluvissa, joihin sisältyvät myös työlupaa koskevat tiedot.

(21)  Työoloilla tarkoitetaan tässä direktiivissä ainakin palkkaa ja irtisanomista, työterveyttä ja -turvallisuutta työpaikalla, työaikaa ja lomaa, ja niiden yhteydessä otetaan huomioon mahdolliset voimassa olevat työehtosopimukset. [tark. 122 ja 125]

(22)  Kolmannen maan kansalaisen toisessa jäsenvaltiossa hankkima ammattipätevyys olisi tunnustettava samaan tapaan kuin unionin kansalaisten ollessa kyseessä, ja jossakin kolmannessa maassa hankittu pätevyys olisi otettava huomioon ammattipätevyyden tunnustamisesta 7 päivänä syyskuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/36/EY(16) mukaisesti. Kolmansista maista tulleille työntekijöille myönnetty oikeus tasavertaiseen kohteluun asiaankuuluvien kansallisten menettelyjen mukaisesti tapahtuvan tutkintojen, todistusten ja muun ammattipätevyyden tunnustamisen osalta ei vaikuta jäsenvaltioiden toimivaltaan myöntää kyseisille kolmansista maista tulleille työntekijöille pääsy työmarkkinoilleen. [tark. 122 ja 126]

(23)  Kolmansista maista tulleita työntekijöitä olisi kohdeltava tasavertaisesti sosiaaliturva-asioissa. Sosiaaliturvan osa-alueet määritellään sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 883/2004(17). Tämän direktiivin säännöksiä, jotka koskevat tasavertaista kohtelua sosiaaliturvan osalta, sovelletaan myös kolmannesta maasta suoraan johonkin jäsenvaltioon tuleviin työntekijöihin. Jäsenvaltioiden rajat ylittävässä tilanteessa olevien kolmansista maista tulleiden työntekijöiden sosiaaliturvan osalta direktiivissä ei kuitenkaan pitäisi taata laajempia oikeuksia kuin mitä jo sisältyy unionin oikeuteen. Tällä direktiivillä ei myöskään tulisi antaa oikeuksia tapauksissa, jotka eivät kuulu unionin oikeuden soveltamisalaan, kuten esimerkiksi kolmannessa maassa asuvat perheenjäsenet. Tällä direktiivillä annettaan oikeuksia ainoastaan suhteessa niihin perheenjäseniin, jotka tulevat kolmansista maista tulleiden työntekijöiden mukana oleskelemaan jäsenvaltiossa perheiden yhdistämisen perusteella, tai niihin perheenjäseniin, jotka jo oleskelevat laillisesti jäsenvaltiossa kolmannesta maasta tulleen työntekijän kanssa.[tark. 122 ja 127]

(24)  Unionin oikeudessa ei rajoiteta jäsenvaltioiden toimivaltaa järjestää sosiaaliturvajärjestelmänsä. Koska asiaa ei ole yhdenmukaistettu unionin tasolla, kullakin jäsenvaltiolla on oikeus säätää lainsäädännössään niistä edellytyksistä, joiden mukaisesti sosiaaliturvaetuuksia myönnetään, sekä näiden etuuksien määrästä ja kestosta. Tätä toimivaltaa käyttäessään jäsenvaltioiden olisi kuitenkin noudatettava unionin oikeutta. [tark. 122 ja 128]

(25)  Jäsenvaltioiden olisi taattava tasavertainen kohtelu ainakin niille kolmansien maiden kansalaisille, jotka ovat työsuhteessa tai jotka on rekisteröity työttömiksi työnhakijoiksi sen jälkeen, kun he ovat olleet työsuhteessa. Mahdolliset tässä direktiivissä asetettavat rajoitukset, jotka koskevat tasavertaista kohtelua sosiaaliturvakysymyksissä, eivät saisi vaikuttaa asetuksen (EY) N:o 883/2004 ja asetuksen (EY) N:o 987/2009 ulottamisesta koskemaan niitä kolmansien maiden kansalaisia, joita nämä asetukset eivät yksinomaan heidän kansalaisuutensa vuoksi vielä koske, 24 päivänä marraskuuta 2010 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1231/2010(18) säädettyihin oikeuksiin. [tark. 130]

(26)  Kolmansista maista tulleiden työntekijöiden tasavertainen kohtelu ei kata ammatillisen koulutuksen alalla toteutettavia toimenpiteitä, jotka rahoitetaan sosiaaliavustusjärjestelmistä. [tark. 122 ja 129]

(27)  Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita eli vahvistaa yhden hakemuksen menettely yhdistelmäluvan myöntämiseksi kolmansien maiden kansalaisille jäsenvaltion alueella työskentelyä varten ja turvata jäsenvaltiossa laillisesti oleskelevien kolmansista maista tulleiden työntekijöiden oikeudet, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(28)  Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjasta ilmeneviä periaatteita Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan mukaisesti.

(29)  Tämän direktiivin soveltaminen ei saisi estää soveltamasta unionin lainsäädäntöön tai kansainvälisiin välineisiin sisältyviä suotuisampia säännöksiä.

(30)  Jäsenvaltioiden olisi pantava tämän direktiivin säännökset täytäntöön sukupuoleen, rotuun, ihonväriin, etniseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, geneettisiin ominaisuuksiin, kieleen, uskontoon tai vakaumukseen, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, varallisuuteen, syntyperään, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen katsomatta, ja erityisesti rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta 29 päivänä kesäkuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/43/EY(19) ja yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27 päivänä marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY(20) mukaisesti.

(31)  Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 21 olevan 1 ja 2 artiklan mukaisesti nämä jäsenvaltiot eivät osallistu tämän direktiivin hyväksymiseen, direktiivi ei sido näitä jäsenvaltioita eikä sitä sovelleta näihin jäsenvaltioihin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mainitun pöytäkirjan 4 artiklan soveltamista.

(32)  Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän direktiivin hyväksymiseen, direktiivi ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I luku

Yleiset säännökset

1 artikla

Kohde

Tämä direktiivi ei vaikuta jäsenvaltioiden toimivaltaan siltä osin kuin on kyse kolmansien maiden kansalaisten pääsystä niiden työmarkkinoille.

2 artikla

Määritelmät

3 artikla

Soveltamisala

1.  Tätä direktiiviä sovelletaan

2.  Tätä direktiiviä ei sovelleta niihin kolmansien maiden kansalaisiin,

3.  Jäsenvaltiot voivat päättää, että tämän direktiivin II lukua ei sovelleta kolmansien maiden kansalaisiin, joille on myönnetty lupa työntekoon jonkin jäsenvaltion alueella enintään kuudeksi kuukaudeksi tai joille on myönnetty pääsy jäsenvaltioon opiskelua varten.

4.  Tämän direktiivin II luvun säännöksiä ei sovelleta kolmansien maiden kansalaisiin, joilla on viisumin perusteella lupa työntekoon.

II luku

Yhden hakemuksen menettely ja yhdistelmälupa

4 artikla

Yhden hakemuksen menettely

1.  Hakemus yhdistelmälupaa varten tehdään yhden hakemuksen menettelyllä. Jäsenvaltioiden on määritettävä, onko kolmannen maan kansalaisen vai hänen työnantajansa tehtävä yhdistelmälupaa koskeva hakemus. Jäsenvaltiot voivat myös päättää, että hakemuksen voi tehdä jompikumpi näistä kahdesta. Jos kolmannen maan kansalaisen on tehtävä hakemus, jäsenvaltioiden on sallittava hakemuksen tekeminen kolmannesta maasta tai, jos kansallisessa lainsäädännössä näin säädetään, sen jäsenvaltion alueella, jonne hänelle on jo myönnetty pääsy laillisesti.

2.  Jäsenvaltiot käsittelevät hakemuksen ja tekevät myönteisen päätöksen yhdistelmäluvan myöntämisestä, muuttamisesta tai uusimisesta, mikäli hakija täyttää kansallisessa tai unionin lainsäädännössä asetetut vaatimukset. Yhdistelmäluvan myöntämistä, muuttamista tai uusimista koskeva päätös esitetään yhtenä hallinnollisena asiakirjana, joka sisältää sekä oleskelu- että työluvan.

3.  Yhden hakemuksen menettely ei vaikuta viisumimenettelyyn, joka saattaa olla ensimmäisen alueelle pääsyn edellytyksenä.

4.  Kun asetetut edellytykset on täytetty, jäsenvaltiot myöntävät yhdistelmäluvan niille kolmansien maiden kansalaisille, jotka hakevat pääsyä jäsenvaltion alueelle, ja niille kolmansien maiden kansalaisille, joille on jo myönnetty pääsy ja jotka hakevat oleskelulupansa uudistamista tai muuttamista sen jälkeen, kun kansalliset täytäntöönpanosäännökset ovat tulleet voimaan.

5 artikla

Toimivaltainen viranomainen

1.  Jäsenvaltiot nimeävät viranomaisen, jolla on toimivalta ottaa hakemus vastaan ja myöntää yhdistelmälupa.

2.  Toimivaltainen viranomainen käsittelee hakemuksen ja tekee siitä päätöksen mahdollisimman pian, kuitenkin viimeistään kolmen kuukauden kuluttua hakemuksen tekemisestä.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua määräaikaa voidaan pidentää, jos hakemuksen käsittely on poikkeuksellisen hankalaa.

Jos päätöstä ei ole tehty tässä artiklassa tarkoitetussa määräajassa, siitä aiheutuvat seuraukset määräytyvät asianomaisen jäsenvaltion kansallisen oikeuden mukaisesti.

3.  Toimivaltainen viranomainen ilmoittaa päätöksestä hakijalle kirjallisesti asianomaisessa kansallisessa lainsäädännössä vahvistettujen ilmoitusmenettelyjen mukaisesti.

4.  Jos hakemuksen liitteenä esitetyt tiedot tai asiakirjat ovat kansallisessa lainsäädännössä vahvistettujen perusteiden mukaisesti puutteelliset, toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava hakijalle kirjallisesti, mitä lisätietoja tai asiakirjoja tarvitaan, ja se voi asettaa kohtuullisen määräajan niiden toimittamiseksi. Edellä 2 kohdassa tarkoitetun määräajan kuluminen keskeytyy, kunnes viranomaiset ovat saaneet vaaditut lisätiedot. Jos lisätietoja tai asiakirjoja ei ole toimitettu määräajan kuluessa, hakemus voidaan hylätä.

6 artikla

Yhdistelmälupa

1.  Jäsenvaltiot myöntävät yhdistelmäluvan asetuksessa (EY) N:o 1030/2002 vahvistetun yhtenäisen kaavan mukaisesti ja ilmoittavat työlupaa koskevat tiedot asetuksen liitteessä olevan a kohdan 7.5–9 alakohdan mukaisesti.

2.  Yhdistelmäluvan myöntäessään jäsenvaltiot eivät saa myöntää muita lupia ▌todisteeksi siitä, että ne ovat myöntäneet henkilölle pääsyn työmarkkinoilleen.

7 artikla

Oleskeluluvat, jotka annetaan muuhun tarkoitukseen kuin työntekoa varten

8 artikla

Oikeussuojakeinot

1.  Jos yhdistelmälupahakemus hylätään tai sitä ei muuteta tai uusita taikka se peruutetaan kansallisessa lainsäädännössä tai unionin oikeudessa annettujen perusteiden vuoksi, syyt on esitettävä kirjallisessa ilmoituksessa.

2.  Kaikkiin päätöksiin, joilla yhdistelmähakemus hylätään tai sitä ei ▌muuteta tai uusita taikka se peruutetaan ▌lopullisesti, on voitava hakea muutosta asianomaisessa jäsenvaltiossa kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Kirjallisessa ilmoituksessa on täsmennettävä, miltä tuomioistuimelta tai hallintoviranomaiselta asianomainen henkilö voi hakea päätökseen muutosta, ja missä ajassa muutoksenhaku on tehtävä.

3.  Hakemus voidaan jättää tutkimatta perusteella, joka koskee sitä, kuinka paljon jäsenvaltion alueelle päästetään kolmansien maiden kansalaisia työntekoa varten, eikä hakemusta näin ollen tarvitse käsitellä.

9 artikla

Tietojen saatavuus

Jäsenvaltioiden on pyynnöstä toimitettava kolmannen maan kansalaiselle ja tulevalle työnantajalle asiaankuuluvat tiedot asiakirjoista, jotka on liitettävä hakemukseen ▌.

10 artikla

Maksut

Jäsenvaltiot voivat vaatia hakijoilta maksun. Tarvittaessa jäsenvaltiot perivät maksun tämän direktiivin mukaisesta hakemusten käsittelystä. Tällaisen maksun on oltava kohtuullinen ja sen perustana voidaan käyttää hakemusten käsittelemiseksi ja lupien myöntämiseksi tosiasiassa tarjottuja palveluja.

11 artikla

Yhdistelmäluvan takaamat oikeudet

III luku

Oikeus tasavertaiseen kohteluun

12 artikla

Oikeudet

1.  Edellä 3 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitettuja kolmansista maista tulleita työntekijöitä on kohdeltava tasavertaisesti oleskelujäsenvaltion kansalaisten kanssa ▌seuraavissa yhteyksissä:

2.  Jäsenvaltiot voivat rajoittaa kolmansien maiden kansalaisten tasavertaista kohtelua

Lisäksi jäsenvaltio voi päättää, että perhe-etuuksien osalta 1 kohdan e alakohtaa ei sovelleta kolmannen maan kansalaisiin, joilla on lupa työskennellä jäsenvaltion alueella enintään kuuden kuukauden ajan, kolmannen maan kansalaisiin, jotka ovat tulleet opiskelemaan, tai kolmannen maan kansalaisiin, joilla on lupa työskennellä viisumin perusteella.

▌[tark. 122 ja 137]

3.  Oikeus 1 kohdassa säädettyyn tasavertaiseen kohteluun ei rajoita jäsenvaltion oikeutta peruuttaa tämän direktiivin nojalla myönnetty oleskelulupa, muuta tarkoitusta kuin työntekoa varten myönnetty oleskelulupa tai jokin muu lupa työskennellä jäsenvaltiossa taikka kieltäytyä uusimasta lupaa.

4.  Kolmansista maista tulleet työntekijät, jotka muuttavat kolmanteen maahan, tai tällaisten työntekijöiden asemaan perustuvia oikeuksia hyödyntävät kolmansissa maissa asuvat edunsaajat saavat työntekijän aikaisempaan työskentelyyn perustuvat vanhuuteen, työkyvyttömyyteen tai kuolemaan liittyvät lakisääteiset eläkkeet, jotka on hankittu asetuksen (EY) N:o 883/2004 3 artiklan säännösten mukaisesti, samoin ehdoin ja samansuuruisina kuin kyseisen jäsenvaltion kansalaiset muuttaessaan kolmanteen maahan. [tark. 141]

13 artikla

Suotuisammat säännökset

1.  Tämä direktiivi ei estä soveltamasta suotuisampia säännöksiä, joita voi sisältyä

2.  Tämä direktiivi ei vaikuta jäsenvaltioiden oikeuteen hyväksyä tai pitää voimassa säännöksiä, jotka ovat suotuisampia sen soveltamisalaan kuuluvien henkilöiden kannalta.

IV luku

Loppusäännökset

14 artikla

Yleisölle tiedottaminen

Kunkin jäsenvaltion on saatettava yleisön saataville säännöllisesti ajan tasalle saatetut tiedot edellytyksistä, joita sovelletaan kolmansien maiden kansalaisten pääsyyn sen alueelle ja siellä oleskeluun työntekoa varten.

15 artikla

Raportointi

1.  Komissio toimittaa säännöllisin väliajoin ja ensimmäisen kerran viimeistään ...(23) Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän direktiivin soveltamisesta jäsenvaltioissa ja tekee tarpeellisiksi katsomansa muutosehdotukset.

2.  Jäsenvaltioiden on toimitettava muuttoliikkeitä ja kansainvälistä suojelua koskevista yhteisön tilastoista 11 päivänä heinäkuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 862/2007(24) mukaisesti vuosittain ja ensimmäisen kerran viimeistään 1 päivänä heinäkuuta …(25)* komissiolle ▌tilastotiedot niiden kolmansien maiden kansalaisten lukumääristä, joille on myönnetty yhdistelmälupa ▌edellisen kalenterivuoden aikana ▌.

16 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.  Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään …(26). Niiden on toimitettava komissiolle viipymättä kirjallisina nämä säännökset sekä kyseisiä säännöksiä ja tätä direktiiviä koskeva vastaavuustaulukko.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.  Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

17 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

18 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille perussopimusten mukaisesti.

Tehty

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

(1) EUVL C 16 E, 22.1.2010, s. 240. (2) EUVL C 27, 3.2.2009, s. 114. (3) EUVL C 257, 9.10.2008, s. 20. (4) EUVL C 27, 3.2.2009, s. 114. (5) EUVL C 257, 9.10.2008, s. 20. (6) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 24. maaliskuuta 2011. (7) EUVL C 115, 4.5.2010, s. 1. (8) EYVL L 157, 15.6.2002, s. 1. (9) EUVL L 105, 13.4.2006, s. 1. (10) EYVL L 239, 22.9.2000, s. 19. (11) EUVL L 251, 3.10.2003, s. 12. (12) EUVL L 375, 23.12.2004, s. 12. (13) EUVL L 289, 3.11.2005, s. 15. (14) EUVL L 16, 23.1.2004, s. 44. (15) EYVL L 18, 21.1.97, s. 1. (16) EUVL L 255, 30.9.2005, s. 22. (17) EUVL L 166, 30.4.2004, s. 1. (18) EUVL L 344, 29.12.2010, s. 1. (19) EYVL L 180, 19.7.2000, s. 22. (20) EYVL L 303, 2.12.2000, s. 16. (21) EUVL L 158, 30.4.2004, s. 77. (22) EUVL L 304, 30.9.2004, s. 12. (23) * Virallinen lehti: lisätään päivämäärä, joka on kolmen vuoden kuluttua 16 artiklassa mainitun määräajan päättymisestä. (24) EUVL L 199, 31.7.2007, s. 23. (25) ** Yksi vuosi sen päivän jälkeen, kun tämä direktiivi on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä. (26) * Virallinen lehti: lisätään päivämäärä, joka on ….

Euroopan parlamentin tarkistukset 24. maaliskuuta 2011 ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi kuluttajan oikeuksista (KOM(2008)0614 – C6-0349/2008 – 2008/0196(COD))

P7_TA(2011)0116 A7-0038/2011

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Ehdotusta tarkistettiin seuraavasti(1):

Komission teksti   Tarkistus Tarkistus 1 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 2 kappale (2)  Näitä direktiivejä on saatujen kokemusten perusteella tarkasteltu uudelleen sovellettavien sääntöjen yksinkertaistamiseksi, epäjohdonmukaisuuksien poistamiseksi ja säännöksissä havaittujen puutteiden korjaamiseksi. Uudelleentarkastelun perusteella on asianmukaista korvata mainitut neljä direktiiviä tällä yhdellä direktiivillä. Siksi tässä direktiivissä olisi vahvistettava yhteisiä seikkoja koskevat säännöt ja luovuttava aikaisempien direktiivien mukaisesta vähimmäistason yhdenmukaistamisesta, jonka nojalla jäsenvaltioilla on ollut mahdollisuus pitää voimassa tai antaa direktiivejä tiukempia kansallisia säännöksiä. (2)  Näitä direktiivejä on saatujen kokemusten perusteella tarkasteltu uudelleen sovellettavien sääntöjen yksinkertaistamiseksi, epäjohdonmukaisuuksien poistamiseksi ja säännöksissä havaittujen puutteiden korjaamiseksi. Uudelleentarkastelun perusteella on asianmukaista korvata mainitut neljä direktiiviä tällä yhdellä direktiivillä. Siksi tässä direktiivissä olisi vahvistettava yhteisiä seikkoja koskevat säännöt ja samalla annettava jäsenvaltioille mahdollisuus pitää voimassa tai antaa tiettyjä muita seikkoja koskevia kansallisia säännöksiä, joilla mahdollistetaan parempi kuluttajansuoja. Tarkistus 2 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 5 kappale (5)   Kuluttajat eivät vielä käytä täysimääräisesti hyväkseen rajojen yli tapahtuvaa etämyyntiä, vaikka tämän mahdollisuuden pitäisi olla yksi keskeisistä sisämarkkinoiden mukanaan tuomista eduista. Etämyynti jäsenvaltioiden sisällä on viime vuosina kasvanut nopeasti, mutta valtiosta toiseen tapahtuvan etämyynnin kasvu on siihen verrattuna ollut hidasta. Epäsuhta on erityisen merkittävä internetmyynnissä, jonka kasvupotentiaali on suuri. Muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa neuvoteltujen sopimusten tekemistä rajoittavat monet tekijät, kuten eri jäsenvaltioiden kuluttajansuojasääntöjen erot. Muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tapahtuva kaupankäynti jäsenvaltioiden sisällä on lisääntynyt viime vuosina merkittävästi varsinkin palvelualalla (esim. julkiset palvelut), mutta niiden kuluttajien määrä, jotka käyttävät tätä mahdollisuutta hankintoihin muista maista on pysynyt vaatimattomana. Liiketoimintamahdollisuudet ovat lisääntyneet monissa jäsenvaltioissa, ja pienet ja keskisuuret yritykset (sekä yksityiset ammatinharjoittajat) ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tapahtuvaa myyntiä harjoittavien yritysten edustajat lienevät varsinkin raja-alueilla entistä halukkaampia etsimään kaupankäyntimahdollisuuksia muista jäsenvaltioista. Siksi kuluttajille annettavia tietoja ja peruuttamisoikeutta koskevien säännösten täysi yhdenmukaistaminen etäsopimusten ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtävien sopimusten osalta parantaa elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisten sisämarkkinoiden toimivuutta. (5)  Rajojen yli tapahtuvaa etämyyntiä ei vielä käytetä täysimääräisesti hyväksi, vaikka tämän mahdollisuuden pitäisi olla yksi keskeisistä sisämarkkinoiden mukanaan tuomista eduista. Etämyynti jäsenvaltioiden sisällä on viime vuosina kasvanut nopeasti, mutta valtiosta toiseen tapahtuvan etämyynnin kasvu on siihen verrattuna ollut hidasta. Epäsuhta on erityisen merkittävä internetmyynnissä, jonka kasvupotentiaali on suuri. Muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa neuvoteltujen sopimusten tekemistä rajoittavat monet tekijät, kuten eri jäsenvaltioiden kuluttajansuojasääntöjen erot. Muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tapahtuva kaupankäynti jäsenvaltioiden sisällä on lisääntynyt viime vuosina merkittävästi varsinkin palvelualalla (esim. julkiset palvelut), mutta niiden kuluttajien määrä, jotka käyttävät tätä mahdollisuutta hankintoihin muista maista, on pysynyt vaatimattomana. Liiketoimintamahdollisuudet ovat lisääntyneet monissa jäsenvaltioissa, ja pienet ja keskisuuret yritykset (sekä yksityiset elinkeinonharjoittajat) ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tapahtuvaa myyntiä harjoittavien yritysten edustajat lienevät varsinkin raja-alueilla entistä halukkaampia etsimään kaupankäyntimahdollisuuksia muista jäsenvaltioista. Siksi kuluttajille annettavia tietoja ja peruuttamisoikeutta koskevien tiettyjen säännösten täysi yhdenmukaistaminen etäsopimusten ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtävien sopimusten osalta edistää kuluttajansuojan korkeaa tasoa ja parantaa elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisten sisämarkkinoiden toimivuutta. Tarkistus 3 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 6 kappale (6)  Kuluttajasopimuksia koskevissa jäsenvaltioiden laeissa on tuntuvia eroja, jotka voivat aiheuttaa merkittäviä kilpailun vääristymiä ja haitata sisämarkkinoiden kitkatonta toimintaa. Voimassa olevassa yhteisön lainsäädännössä, joka koskee etäsopimuksina ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyjä kuluttajasopimuksia, kulutustavaroita ja takuita sekä kohtuuttomia sopimusehtoja, vahvistetaan vähimmäisvaatimukset lainsäädännön yhdenmukaistamiselle ja jätetään jäsenvaltioille mahdollisuus pitää voimassa tai ottaa käyttöön tiukempia toimenpiteitä kuluttajasuojan korkeamman tason varmistamiseksi alueellaan. Lisäksi monien kysymysten sääntely eri direktiiveissä on epäjohdonmukaista, tai kysymyksiä on jätetty avoimiksi. Näitä kysymyksiä on eri jäsenvaltioissa ratkaistu eri tavoin. Tämän seurauksena kansalliset säännökset, joilla kuluttajasopimuksiin liittyvät direktiivit pannan täytäntöön, eroavat toisistaan merkittävästi. Poistetaan. Tarkistus 4 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 7 kappale (7)   Nämä erot aiheuttavat sisämarkkinoilla merkittäviä esteitä, jotka vaikuttavat niin yrityksiin kuin kuluttajiinkin. Erilaisten vaatimusten noudattaminen aiheuttaa lisäkustannuksia yrityksille, jotka haluavat myydä tavaroita tai tarjota palveluja rajojen yli. Hajanaisuus ei myöskään ole omiaan lisäämään kuluttajien luottamusta kaupantekoon sisämarkkinoilla. Kuluttajien luottamusta heikentää vielä se, että kuluttajansuojan taso vaihtelee yhteisön alueella. Ongelma on erityisen ajankohtainen markkinoiden viimeaikaisten muutosten vuoksi. (7)   Tietyt erot kuluttajasopimuksia, erityisesti etäsopimuksia ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyjä sopimuksia, koskevissa jäsenvaltioiden laeissa aiheuttavat sisämarkkinoilla merkittäviä esteitä, jotka vaikuttavat niin elinkeinonharjoittajiin kuin kuluttajiinkin. Erilaisten vaatimusten noudattaminen aiheuttaa lisäkustannuksia elinkeinonharjoittajille, jotka haluavat myydä tavaroita tai tarjota palveluja rajojen yli. Suhteeton hajanaisuus ei myöskään ole omiaan lisäämään kuluttajien luottamusta kaupantekoon sisämarkkinoilla Tarkistus 5 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 8 kappale (8)  Joidenkin keskeisten säännösten täysi yhdenmukaistaminen lisää tuntuvasti oikeusvarmuutta sekä kuluttajien että elinkeinonharjoittajien kannalta. Sekä kuluttajat että elinkeinonharjoittajat voivat luottaa selkeästi määriteltyihin oikeuskäsitteisiin perustuviin yhtenäisiin sääntelypuitteisiin, joilla säännellään elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisiin sopimuksiin liittyviä tiettyjä näkökohtia yhteisössä. Seurauksena on sääntöjen hajanaisuudesta johtuvien esteiden kaatuminen ja sisämarkkinoiden toteutuminen tällä alalla. Esteet voidaan poistaa vain vahvistamalla yhdenmukaiset säännöt yhteisön tasolla. Lisäksi kuluttajat hyötyvät korkeatasoisesta kuluttajansuojasta koko yhteisössä. (8)   Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 169 artiklan mukaisesti, ja ellei toisin säädetä, tämän direktiivin säännökset eivät saisi estää jäsenvaltioita hyväksymästä tai pitämästä voimassa tiukempia kansallisen lainsäädännön mukaisia toimenpiteitä, joilla parannetaan kuluttajansuojaa. Joidenkin keskeisten säännösten täysi yhdenmukaistaminen on kuitenkin perusteltua kuluttajansuojan yhtenäisten sääntelypuitteiden varmistamiseksi ja rajat ylittävän kaupankäynnin oikeusvarmuuden lisäämiseksi tuntuvasti sekä kuluttajien että elinkeinonharjoittajien kannalta. Tässä tapauksessa sekä kuluttajat että elinkeinonharjoittajat voivat luottaa selkeästi määriteltyihin oikeuskäsitteisiin perustuviin yhtenäisiin sääntelypuitteisiin, joilla säännellään elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisiin sopimuksiin liittyviä tiettyjä näkökohtia unionissa. Näin kuluttajat hyötyvät yhtäläisestä korkeatasoisesta kuluttajansuojasta koko unionissa. Lisäksi yhtenäisten unionin sääntöjen määritteleminen poistaa sääntöjen suhteettomasta hajanaisuudesta johtuvat esteet ja johtaa sisämarkkinoiden toteutumiseen tällä alalla. Tarkistus 6 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 10 a kappale (uusi) (10 a)  Tätä direktiiviä ei olisi sovellettava terveydenhuoltoon eli terveydenhuollon ammattihenkilöiden potilaille tarjoamiin terveyspalveluihin potilaiden terveyden arvioimiseksi, säilyttämiseksi tai palauttamiseksi. Tarkistus 7 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 10 b kappale (uusi) (10 b)  Rahapelitoiminta, kuten arpajaiset ja vedonlyönti, olisi jätettävä tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle, koska tällaisen toiminnan erikoisluonteen vuoksi jäsenvaltioiden olisi voitava soveltaa siihen muita, myös tiukempia kuluttajansuojatoimenpiteitä. Tarkistus 8 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 11 kappale (11)  Kuluttajille tarkoitettuja rahoituspalveluita koskeva yhteisön lainsäädäntö sisältää useita kuluttajansuojaan liittyviä säännöksiä. Siksi tämän direktiivin säännökset koskevat rahoituspalveluihin liittyviä sopimuksia vain silloin, kun se on tarpeen sääntelyn puutteiden korjaamiseksi. (11)   Unionin lainsäädäntö, joka koskee muun muassa kuluttajille tarkoitettuja rahoituspalveluita ja pakettimatkoja, sisältää useita kuluttajansuojaan liittyviä säännöksiä. Siksi tämän direktiivin 5–19 artiklaa ja 23 a artiklaa ei saisi soveltaa rahoituspalveluja koskeviin sopimuksiin ja 9–19 artiklaa pakettimatkoja koskeviin etäsopimuksiin ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyihin sopimuksiin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta unionin voimassa olevan lainsäädännön muiden säännösten soveltamista. Rahoituspalvelujen suhteen jäsenvaltioita olisi kannustettava hakemaan virikkeitä unionin tämän alan voimassa olevasta lainsäädännöstä antaessaan säännöksiä aloilla, joita ei säännellä unionin tasolla, siten, että varmistetaan tasapuolinen toimintaympäristö kaikille kuluttajille ja kaikille rahoituspalvelusopimuksille. Komission olisi pyrittävä täydentämään unionin lainsäädäntöä rahoituspalvelujen alalla, jotta nykyiset aukot voitaisiin poistaa ja suojata kuluttajia kaikentyyppisissä sopimuksissa. Tarkistus 9 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 11 a kappale (uusi) (11 a)  Tämän direktiivin 9-19 artiklalla ei saisi rajoittaa sellaisten jäsenvaltioiden säännösten soveltamista, jotka koskevat kiinteän omaisuuden hankkimista ja kiinteää omaisuutta koskevia takuita tai kiinteää omaisuutta koskevien esineoikeuden alan oikeuksien syntymistä tai siirtoa. Tämä koskee myös sopimuksia, jotka liittyvät tällaisiin oikeustoimiin, kuten rakenteilla olevan kiinteän omaisuuden myynti sekä osamaksukauppa. Tarkistus 10 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 11 b kappale (uusi) (11 b)  Kun sopimuksen kansallisten säännösten mukaisesti tekee julkinen viranhaltija, kuluttajaan ei kohdistu psykologista painetta, minkä vuoksi tällaiset sopimukset tulisi jättää tämän direktiivin 9–19 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle. Tarkistus 11 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 11 c kappale (uusi) (11 c)  Tässä direktiivissä sellaisia moottoriajoneuvojen leasingsopimuksia, joiden mukaisesti ajoneuvo palautetaan sopimuksen päättyessä, olisi pidettävä autonvuokrauspalveluina. Tarkistus 12 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 11 d kappale (uusi) (11 d)  Monissa jäsenvaltioissa on päätetty soveltaa kansallisia kuluttajansuojasääntöjä muihin yhteisöihin, kuten valtiosta riippumattomiin järjestöihin, vastaperustettuihin yrityksiin tai pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, ja muut jäsenvaltiot voivat haluta toimia samoin. On muistettava, että jäsenvaltiot voivat ulottaa tämän direktiivin täytäntöön panemiseksi hyväksytyt kansalliset sääntönsä koskemaan luonnollisia tai oikeushenkilöitä, jotka eivät ole tässä direktiivissä tarkoitettuja kuluttajia. Tarkistus 13 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 11 e kappale (uusi) (11 e)  Digitaalista sisältöä, joka toimitetaan kuluttajalle digitaalisessa muodossa siten, että kuluttaja saa mahdollisuuden käyttää tuotetta pysyvästi tai tavaran fyysistä hallintaa vastaavalla tavalla, olisi pidettävä tavarana, kun sovelletaan myyntisopimuksiin sovellettavia tämän direktiivin säännöksiä. Kuluttajan olisi kuitenkin voitava käyttää peruuttamisoikeutta ainoastaan siihen asti, kun hän päättää ladata digitaalisen sisällön. Tarkistus 14 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 12 kappale (12)  Etäsopimuksen uuden määritelmän olisi katettava kaikki tapaukset, joissa myynti- tai palvelusopimus tehdään käyttäen pelkästään yhtä tai useampaa etäviestintä (kuten postia, internetiä, puhelinta tai faksia). Tätä kautta saataisiin aikaan tasapuolinen toimintaympäristö kaikille etämyyntiä harjoittaville elinkeinonharjoittajille. Se parantaisi myös oikeusvarmuutta verrattuna nykyiseen määritelmään, joka edellyttää elinkeinonharjoittajan järjestämän etämyyntimenetelmän käyttämistä sopimuksen tekemiseen saakka. (12)  Etäsopimuksen uuden määritelmän olisi katettava kaikki tapaukset, joissa sopimus elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välillä tavaran toimittamisesta tai palvelun suorittamisesta tehdään etämyyntiä varten luodussa myynti- tai palveluntarjontajärjestelmässä ilman, että osapuolet ovat samanaikaisesti läsnä, ja käyttäen pelkästään yhtä tai useampaa etäviestintä (kuten postia, internetiä, puhelinta tai faksia). Etämyyntiä varten luodun myynti- tai palveluntarjontajärjestelmän määritelmän ei olisi katsottava kattavan verkkosivuja, joilla ainoastaan annetaan tietoja elinkeinonharjoittajasta ja hänen tuotteistaan ja/tai palveluistaan, vaikka verkkosivulla ilmoitettaisiin yksi tai useampi etäviestin. Tätä kautta saataisiin aikaan tasapuolinen toimintaympäristö kaikille etämyyntiä harjoittaville elinkeinonharjoittajille. Tarkistus 15 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 13 kappale (13)  Olosuhteilla, joissa tarjous tehtiin tai sopimus neuvoteltiin, ei pitäisi olla merkitystä etäsopimuksen määritelmän kannalta. Kuluttajan ei pitäisi menettää suojaa siksi, että elinkeinonharjoittaja on satunnainen etämyyjä tai käyttää kolmannen osapuolen järjestämää menetelmää, kuten verkkosivustoa. Myös sellainen sopimus, jonka elinkeinonharjoittaja ja kuluttaja ovat neuvotelleet henkilökohtaisesti läsnä olevina, olisi katsottava etäsopimukseksi, jos sopimus myöhemmin tehdään käyttäen pelkästään etäviestintää, kuten internetiä tai puhelinta. Yksinkertaisempi etäsopimuksen määritelmä parantaisi myös elinkeinonharjoittajien oikeusvarmuutta ja suojaisi heitä epäterveeltä kilpailulta. (13)  Olosuhteilla, joissa tarjous tehtiin tai sopimus neuvoteltiin, ei pitäisi olla merkitystä etäsopimuksen määritelmän kannalta. Kuluttajan ei pitäisi menettää suojaa siksi, että elinkeinonharjoittaja käyttää kolmannen osapuolen ylläpitämää etämyyntiä varten luotua myynti- tai palveluntarjontajärjestelmää, kuten verkkosivustoa. Myös sellainen sopimus, jonka elinkeinonharjoittaja ja kuluttaja ovat neuvotelleet henkilökohtaisesti läsnä olevina, olisi katsottava etäsopimukseksi, jos sopimus myöhemmin tehdään käyttäen pelkästään etäviestintää, kuten internetiä tai puhelinta. Yksinkertaisempi etäsopimuksen määritelmä parantaisi myös elinkeinonharjoittajien oikeusvarmuutta ja suojaisi heitä epäterveeltä kilpailulta. Tarkistus 16 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 14 kappale (14)  Muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehty sopimus olisi määriteltävä sopimukseksi, joka on tehty muualla kuin toimitiloissa niin, että elinkeinonharjoittaja ja kuluttaja ovat olleet samanaikaisesti läsnä, esimerkiksi kuluttajan kotona tai työpaikalla. Toimittaessa muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa kuluttajaan kohdistuu psykologista painetta riippumatta siitä, onko hän pyytänyt elinkeinonharjoittajaa käymään luonaan vai ei. Jotta estettäisiin sääntöjen kiertäminen, kun kuluttajaa lähestytään muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa, myös sellaista sopimusta, joka neuvotellaan esimerkiksi kuluttajan kotona mutta tehdään myymälässä, olisi pidettävä muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtynä sopimuksena. (14)  Muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehty sopimus olisi määriteltävä sopimukseksi, joka on tehty muualla kuin toimitiloissa niin, että elinkeinonharjoittaja ja kuluttaja ovat olleet samanaikaisesti läsnä, esimerkiksi kuluttajan kotona tai työpaikalla. Toimittaessa muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa kuluttaja on tilapäisesti erityistilanteessa, joka eroaa myymälässä vallitsevasta tilanteesta esimerkiksi psykologisessa mielessä ja tavaroiden ja hintojen vertailumahdollisuuksien suhtee,n riippumatta siitä, onko hän pyytänyt elinkeinonharjoittajaa käymään luonaan vai ei. Jotta estettäisiin sääntöjen kiertäminen, kun kuluttajaa lähestytään muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa, sellaista sopimusta, joka neuvotellaan esimerkiksi kuluttajan kotona mutta tehdään myymälässä, olisi pidettävä muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtynä sopimuksena ainoastaan silloin, kun sopimuksen keskeisistä osista on sovittu retken, vapaa-ajantapahtuman tai myyntiesittelyn aikana. Jotta ei asetettaisi kohtuuttomia tiedonantovelvollisuuksia esimerkiksi katukauppiaille, jotka luovuttavat tavarat välittömästi, tässä direktiivissä säädetyt tiedonantovaatimukset eivät koske sopimuksia, joissa kuluttajan maksettavaksi tuleva summa on enintään 40 euroa. Tällöin ei tarvita myöskään peruuttamisoikeutta, sillä tällaisten sopimusten vaikutukset ovat helposti ymmärrettävissä. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin voitava määritellä summa alhaisemmaksi, ja niitä olisi kannustettava tähän. Tarkistus 17 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 15 kappale (15)  Toimitilana olisi pidettävä kaikenlaisia tiloja (kuten myymälöitä tai kuorma-autoja), jotka ovat elinkeinonharjoittajan pysyviä toimipaikkoja. Myyntikojuja ja näyttelyosastoja olisi pidettävä toimitiloina, vaikka elinkeinonharjoittaja käyttäisi niitä vain tilapäisesti. Muita tiloja, jotka on vuokrattu lyhyeksi ajaksi ja joihin elinkeinonharjoittaja ei ole sijoittautunut (kuten hotelleja, ravintoloita, konferenssikeskuksia tai teattereita, jotka on vuokrannut käyttöönsä elinkeinonharjoittaja, joka ei ole sijoittautunut sinne) ei pitäisi pitää toimitiloina. Toimitiloina ei myöskään tulisi pitää yleisiä tiloja, kuten julkisia liikennevälineitä tai laitoksia, eikä yksityiskoteja tai työpaikkoja. (15)  Toimitilana olisi pidettävä kaikenlaisia tiloja (kuten myymälöitä, takseja tai kuorma-autoja), jotka ovat elinkeinonharjoittajan pysyviä toimipaikkoja. Myyntikojuja olisi pidettävä toimitiloina, vaikka elinkeinonharjoittaja voi käyttää niitä joko tilapäisesti tai säännöllisesti. Muita tiloja, jotka on vuokrattu lyhyeksi ajaksi ja joihin elinkeinonharjoittaja ei ole sijoittautunut (kuten hotelleja, ravintoloita, konferenssikeskuksia tai teattereita, jotka on vuokrannut käyttöönsä elinkeinonharjoittaja, joka ei ole sijoittautunut sinne) ei pitäisi pitää toimitiloina. Toimitiloina ei myöskään tulisi pitää yleisiä tiloja, kuten julkisia liikennevälineitä tai laitoksia, eikä yksityiskoteja tai työpaikkoja. Tarkistus 18 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 16 kappale (16)  Pysyvän välineen määritelmän tulisi sisältää erityisesti paperille tulostetut asiakirjat, muistitikut, CD-ROM-levyt, DVD-levyt, muistikortit ja tietokoneen kovalevyt, joille sähköpostiviestit tai PDF-tiedostot on tallennettu. (16)   Pysyviin välineisiin olisi luettava erityisesti paperi, muistitikut, CD-ROM-levyt, DVD-levyt, muistikortit ja tietokoneen kovalevyt. Jotta sähköpostiviestiä tai verkkosivustoa voitaisiin pitää ”pysyvänä välineenä”, kuluttajan olisi ensinnäkin voitava tallentaa sähköpostiviestin tai verkkosivun tiedot niin pitkäksi aikaa kuin hän tarvitsee niitä varjellakseen etujaan, jotka liittyvät hänen ja elinkeinonharjoittajan väliseen sopimussuhteeseen. Toiseksi sähköpostiviestin tai verkkosivuston tiedot olisi voitava tallentaa siten, että elinkeinonharjoittaja ei voi muuttaa niitä yksipuolisesti. Tarkistus 19 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 17 kappale (17)  Kuluttajilla pitäisi olla oikeus saada tietoja ennen sopimuksen tekemistä. Elinkeinonharjoittajia ei kuitenkaan pitäisi velvoittaa antamaan tietoja, jos ne ilmenevät asiayhteydestä. Esimerkiksi elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtävässä kaupassa tuotteen pääominaisuudet, elinkeinonharjoittajan henkilöllisyys ja toimitusjärjestelyt voivat ilmetä asiayhteydestä. Etämyynnin ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa suoritettavien liiketoimien osalta elinkeinonharjoittajan olisi aina annettava tiedot maksujärjestelyihin, toimitukseen, sopimuksen täyttämiseen ja valitusten käsittelyyn sovellettavasta käytännöstä, sillä nämä eivät ehkä ilmene asiayhteydestä. (17)   Kuluttajan olisi saatava kattavasti tietoa hyvissä ajoin ennen elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtävään sopimukseen, etäsopimukseen, muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtävään sopimukseen tai vastaavaan sopimukseen sitoutumistaan. Tietoa antaessaan elinkeinonharjoittajan olisi otettava huomioon sellaisen kuluttajan erityistarpeet, joka on erityisen haavoittuvassa asemassa psyykkisen, fyysisen tai psykologisen heikkoutensa, ikänsä tai hyväuskoisuutensa vuoksi tavalla, jonka elinkeinonharjoittajan voidaan kohtuudella odottaa pystyvän ennakoimaan. Tällaisten erityistarpeiden huomioon ottaminen ei saisi kuitenkaan johtaa eritasoiseen kuluttajansuojaan. Tarkistus 228 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 17 a kappale (uusi) (17 a)  Sen estämättä poikkeusta, joka koskee elinkeinonharjoittajan velvollisuutta antaa 9 artiklan mukaisesti tietoja pysyvällä välineellä, kun on kyse muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehdystä sekasopimuksesta, jonka yhteydessä elinkeinonharjoittaja ja kuluttaja täyttävät sopimusvelvollisuutensa viipymättä ja kuluttajan suorittama maksu ei ylitä 200 euroa, elinkeinonharjoittajan olisi kuitenkin annettava kuluttajalle kattavat tiedot sopimuksen olennaisista kohdista ja erityisesti hinnasta ennen kuin sopimus sitoo kuluttajaa. Tarkistus 20 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 20 kappale (20)  Kuluttajan olisi tiedettävä, tekeekö hän sopimuksen elinkeinonharjoittajan vai toisen kuluttajan puolesta toimivan välittäjän kanssa, sillä jälkimmäisessä tapauksessa kuluttaja ei ole oikeutettu tämän direktiivin mukaiseen suojaan. Välittäjän olisi siksi ilmoitettava tällaisesta tilanteesta ja sen seurauksista. Välittäjän käsitteeseen ei pitäisi sisällyttää verkossa toimivia kauppapaikkoja, jotka eivät tee sopimuksia toisen osapuolen nimissä tai puolesta. Poistetaan. Tarkistus 21 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 22 kappale (22)  Etämyynnissä kuluttaja ei voi nähdä tuotetta ennen sopimuksen tekemistä, ja siksi hänellä olisi oltava peruuttamisoikeus, jotta hän voi varmistaa tuotteiden luonteen ja toimivuuden. (22)  Etämyynnissä kuluttaja ei voi nähdä tuotetta ennen sopimuksen tekemistä, ja siksi hänellä olisi oltava peruuttamisoikeus, jotta hän voi ennen peruuttamisen määräajan umpeutumista nähdä tuotteen luonteen ja laadun ja varmistaa sen toimivuuden. Peruuttamisoikeus olisi myönnettävä myös muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtäville sopimuksille. Tarkistus 22 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 24 kappale (24)  Oikeusvarmuuden takaamiseksi tässä direktiivissä tarkoitettujen määräaikojen laskemiseen olisi sovellettava määräaikoihin, päivämääriin ja määräpäiviin sovellettavista säännöistä 3 päivänä kesäkuuta 1971 annettua neuvoston asetusta (ETY, Euratom) N:o 1182/71. Siksi kaikki tähän direktiiviin sisältyvät määräajat olisi katsottava ilmaistuiksi kalenteripäivinä. Poistetaan. Tarkistus 23 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 26 kappale (26)   Kun kuluttaja tilaa samalta elinkeinonharjoittajalta useamman kuin yhden tavaran, hänellä olisi oltava peruuttamisoikeus kunkin yksittäisen tavaran osalta. Jos tavarat toimitetaan erikseen, peruuttamista koskevan määräajan pitäisi alkaa silloin, kun kuluttaja saa kunkin yksittäisen tavaran hallintaansa. Kun tavara toimitetaan erissä tai osina, peruuttamista koskevan määräajan pitäisi alkaa silloin, kun kuluttaja tai hänen osoittamansa kolmas osapuoli saa hallintaansa viimeisen erän tai osatoimituksen. (26)  Kun tavarat toimitetaan useampana kuin yhtenä toimituksena, peruuttamista koskevan määräajan pitäisi alkaa päivästä, jona kuluttaja tai hänen osoittamansa kolmas osapuoli, joka ei ole tavaran kuljettaja, saa hallintaansa ensimmäisen tavaratoimituksen. Kun tavara toimitetaan erissä tai osina, peruuttamista koskevan määräajan pitäisi alkaa sinä päivänä, jona kuluttaja saa hallintaansa viimeisen erän tai osatoimituksen. Jos kuluttaja tilaa useampia tavaroita yhdellä tilauksella, mutta tavarat toimitetaan erikseen, peruuttamista koskevan määräajan pitäisi alkaa silloin, kun kuluttaja saa viimeisen tavaran hallintaansa. Tarkistus 24 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 27 kappale (27)  Jos elinkeinonharjoittaja ei ole ilmoittanut kuluttajalle peruuttamisoikeudesta ennen etäsopimuksen tai muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehdyn sopimuksen tekemistä, peruuttamista koskevaa määräaikaa olisi pidennettävä. Oikeusvarmuuden turvaamiseksi olisi kuitenkin sovellettava kolmen kuukauden vanhentumisaikaa sillä edellytyksellä, että elinkeinonharjoittaja on täyttänyt kaikki sopimusvelvoitteensa. Elinkeinonharjoittajan olisi katsottava täyttäneen kaikki sopimusvelvoitteensa, kun kuluttajan tilaamat tavarat on toimitettu tai palvelut kokonaan suoritettu. (27)  Jos elinkeinonharjoittaja ei ole ilmoittanut kuluttajalle peruuttamisoikeudesta ennen etäsopimuksen tai muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehdyn sopimuksen tekemistä, peruuttamista koskevaa määräaikaa olisi pidennettävä. Oikeusvarmuuden turvaamiseksi olisi kuitenkin sovellettava yhden vuoden vanhentumisaikaa. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin sallittava pitää voimassa kansallisia säännöksiä, joilla pidennetään vanhentumisaikaa. Tarkistus 229 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 28 kappale (28)  Peruuttamisoikeutta on sovellettu eri jäsenvaltioissa eri tavoin, mikä on aiheuttanut kustannuksia rajat ylittävää myyntiä harjoittaville yrityksille. Kuluttajan käyttöön tarkoitetun yhdenmukaistetun vakiomuotoisen peruuttamislomakkeen avulla voidaan yksinkertaistaa peruuttamisprosessia ja lisätä oikeusvarmuutta. Tästä syystä jäsenvaltioiden olisi pidättäydyttävä lisäämästä yhteisön laajuisesti käytettävään vakiolomakkeeseen mitään esitystapaan liittyviä vaatimuksia esimerkiksi käytettävästä kirjasinkoosta. (28)  Peruuttamisoikeutta on sovellettu eri jäsenvaltioissa eri tavoin, mikä on aiheuttanut kustannuksia rajat ylittävää myyntiä harjoittaville yrityksille. Yhdenmukaistetun vakiomuotoisen peruuttamislomakkeen avulla, jota kuluttaja voi käyttää, voidaan yksinkertaistaa peruuttamisprosessia ja lisätä oikeusvarmuutta. Tästä syystä jäsenvaltioiden olisi pidättäydyttävä lisäämästä unionin laajuisesti käytettävään vakiolomakkeeseen mitään esitystapaan liittyviä vaatimuksia esimerkiksi käytettävästä kirjasinkoosta. Kuluttajalla olisi kuitenkin edelleen oltava oikeus peruuttaa itse valitsemansa sanamuoto edellyttäen, että hänen elinkeinonharjoittajalle antamansa lausunto on selkeä. Tämä vaatimus voitaisiin täyttää myös lähettämällä tavara takaisin, lähettämällä kirje tai soittamalla puhelimella, mutta tällöin todistustaakka sopimuksen peruuttamisesta tässä direktiivissä tarkoitetussa määräajassa saattaa kuulua kuluttajalle. Tästä syystä on kuluttajan etujen mukaista käyttää pysyvää välinettä ilmoitettaessa elinkeinonharjoittajalle sopimuksen peruuttamisesta. Tarkistus 26 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 30 kappale (30)  Jos kauppa peruutetaan, elinkeinonharjoittajan olisi palautettava kaikki kuluttajan suorittamat maksut, myös sellaiset, jotka on suoritettu niiden kulujen kattamiseksi, joita elinkeinonharjoittajalle on koitunut tavaroiden toimittamisesta kuluttajalle. (30)  Jos kauppa peruutetaan, elinkeinonharjoittajan olisi palautettava kaikki kuluttajan suorittamat maksut, myös sellaiset, jotka on suoritettu niiden kulujen kattamiseksi, joita elinkeinonharjoittajalle on koitunut tavaroiden toimittamisesta kuluttajalle, ei kuitenkaan maksuja pikatoimituksista, jotka on järjestetty kuluttajan nimenomaisesta pyynnöstä. Maksut olisi voitava palauttaa millä tahansa maksuvälineellä, joka on laillinen maksuväline siinä jäsenvaltiossa, jossa kuluttaja vastaanottaa palautuksen. Sen vuoksi maksuja ei saa palauttaa etuseteleinä tai hyvityslaskuina. Tarkistus 230 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 32 kappale (32)  Jotta elinkeinonharjoittaja ei joutuisi suorittamaan korvausta kuluttajalle, joka ei ole palauttanut tavaroita, kuluttaja olisi velvoitettava palauttamaan tavarat neljäntoista päivän kuluessa siitä, kun hän on ilmoittanut elinkeinonharjoittajalle päätöksestään peruuttaa kauppa. (32)  Jotta elinkeinonharjoittaja ei joutuisi suorittamaan korvausta kuluttajalle, joka ei ole palauttanut tavaroita, kuluttaja olisi velvoitettava palauttamaan tavarat neljäntoista päivän kuluessa siitä, kun hän on ilmoittanut elinkeinonharjoittajalle päätöksestään peruuttaa kauppa. Elinkeinonharjoittajan olisi vastaavasti kyettävä palauttamaan maksu edellyttäen, että kuluttaja on osoittanut palauttaneensa tavaran. Tarkistus 231 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 33 kappale (33)  Peruuttamisoikeudesta olisi oltava joitakin poikkeuksia esimerkiksi tapauksissa, joissa peruuttaminen ei olisi asianmukaista tuotteen luonteen takia. Tämä koskisi esimerkiksi viiniä, joka toimitetaan pitkän ajan kuluttua spekulatiivisen sopimuksen tekemisestä ja jonka arvo on riippuvainen markkinoilla tapahtuvista muutoksista (vielä pullottamaton viini, vin en primeur). (33)  Peruuttamisoikeudesta olisi oltava joitakin poikkeuksia esimerkiksi tapauksissa, joissa peruuttaminen ei olisi asianmukaista tuotteen luonteen takia ja peruuttamisoikeuden käytöstä koituisi kohtuutonta haittaa elinkeinonharjoittajalle. Tämä koskisi erityisesti elintarvikkeita ja muita hygieenisessä mielessä arkoja tai helposti pilaantuvia tavaroita, esimerkiksi viiniä, joka toimitetaan pitkän ajan kuluttua spekulatiivisen sopimuksen tekemisestä ja jonka arvo on riippuvainen markkinoilla tapahtuvista muutoksista (vielä pullottamaton viini, vin en primeur). Peruuttamisoikeutta ei pitäisi myöskään soveltaa tiettyihin muihin tavaroihin tai palveluihin, joiden hinta on riippuvainen markkinoilla tapahtuvista muutoksista, kuten polttoöljyn kaltaisiin perushyödykkeisiin. Tarkistus 28 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 34 kappale (34)  Myös sellaisia palveluita koskevien etäsopimusten yhteydessä, joiden suorittaminen alkaa peruuttamista koskevan määräajan aikana (esimerkiksi kun kuluttaja lataa tiedostoja itselleen määräajan aikana), olisi kohtuutonta sallia peruuttaminen sen jälkeen, kun kuluttaja on käyttänyt palvelua osittain tai kokonaan. Siksi kuluttajan olisi menetettävä peruuttamisoikeutensa, kun suorittaminen alkaa kuluttajan ennakolta antamalla nimenomaisella suostumuksella. (34)  Myös sellaisia palveluita koskevien etäsopimusten ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyjen sopimusten yhteydessä, joiden suorittaminen alkaa peruuttamista koskevan määräajan aikana (esimerkiksi kun kuluttaja lataa tiedostoja itselleen määräajan aikana), olisi kohtuutonta sallia peruuttaminen sen jälkeen, kun kuluttaja on käyttänyt palvelua osittain tai kokonaan. Siksi kuluttajan olisi menetettävä peruuttamisoikeutensa, kun suorittaminen alkaa kuluttajan ennakolta antamalla nimenomaisella suostumuksella, sillä edellytyksellä että suostumus on tietoon perustuva eli kuluttajalle on kerrottu, että hänen päätöksensä johtaa peruuttamisoikeuden menettämiseen. Tarkistus 29 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 37 kappale (37)  Lainsäädännön yksinkertaistamiseksi ja oikeusvarmuuden takaamiseksi peruuttamisoikeutta olisi sovellettava kaikenlaisiin muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtäviin sopimuksiin poikkeuksena ainoastaan tarkoin määritellyt olosuhteet, jotka on helppo todentaa. Siksi peruuttamisoikeutta ei pitäisi soveltaa kuluttajan kotona tehtäviin kiireellisiin korjaustöihin, koska se ei soveltuisi tilanteen kiireellisyyden takia, eikä markettien kotiinkuljetuspalveluihin, joiden kautta kuluttajat voivat tilata liikkeen verkkosivuilta elintarvikkeita, juomia ja muita kotitalouden päivittäistavaroita kotiin toimitettuina. Nämä ovat tavaroita, joiden hinnat ovat alhaisia ja joita kuluttajat ostavat säännöllisesti päivittäiseen kulutukseen tai käyttöön kotitaloudessa, eikä niiden siksi pitäisi kuulua peruuttamisoikeuden piiriin. Suurimmat kuluttajien kohtaamat ongelmat ja useimmat riitatapaukset elinkeinonharjoittajien kanssa koskevat tavaroiden toimittamista ja liittyvät esimerkiksi tavaroiden katoamiseen tai vahingoittumiseen kuljetuksen aikana ja toimituksen myöhästymiseen tai puutteellisuuteen. Siksi on tarpeen selkiyttää ja yhdenmukaistaa toimitusta ja vaaranvastuun siirtymistä koskevia kansallisia sääntöjä. (37)  Lainsäädännön yksinkertaistamiseksi ja oikeusvarmuuden takaamiseksi peruuttamisoikeutta olisi sovellettava kaikenlaisiin etäsopimuksiin ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtäviin sopimuksiin poikkeuksena ainoastaan tarkoin määritellyt olosuhteet, jotka on helppo todentaa. Tarkistus 30 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 37 a kappale (uusi) (37 a)  Suurimmat kuluttajien kohtaamat ongelmat ja useimmat riitatapaukset elinkeinonharjoittajien kanssa koskevat tavaroiden toimittamista ja liittyvät esimerkiksi tavaroiden katoamiseen tai vahingoittumiseen kuljetuksen aikana ja toimituksen myöhästymiseen tai puutteellisuuteen. Siksi on aiheellista yhdenmukaistaa tavaroiden toimitusta ja vaaranvastuun siirtymistä koskevia kansallisia sääntöjä. Tarkistus 31 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 37 b kappale (uusi) (37 b)  Jos elinkeinonharjoittaja ei ole täyttänyt tavaroiden luovutukseen liittyviä velvoitteitaan, kuluttajan olisi pysyvällä välineellä kehotettava elinkeinonharjoittajaa huolehtimaan tavaroiden toimituksesta seitsemän päivän kuluessa ja ilmoitettava elinkeinonharjoittajalle aikomuksestaan purkaa sopimus, jos tavaroita ei toimiteta. Kuluttajan olisi katsottava peruuttaneen sopimuksen, jos toimitusta ei ole ryhdytty toteuttamaan määräajan päättyessä. Rajoittamatta kuluttajan oikeuksia vaatia vahingonkorvausta hänellä olisi oltava oikeus saada takaisin jo maksamansa summat seitsemän päivän kuluessa sopimuksen purkautumisesta. Jäsenvaltioiden olisi kuluttajansuojan korkeamman tason varmistamiseksi voitava antaa tai pitää voimassa kansallisia säännöksiä. Tarkistus 32 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 38 kappale (38)  Kulutustavaroiden myynnin yhteydessä kuljetus voidaan järjestää useilla tavoilla. Vain sellainen sääntö, josta voidaan vapaasti poiketa, on tarpeeksi joustava kaikkien vaihtoehtojen ottamiseksi huomioon. Kuluttajan olisi oltava suojattu kaikkia vahinkoja vastaan, jotka aiheutuvat tavaroille elinkeinonharjoittajan järjestämän kuljetuksen aikana. Vaaranvastuun siirtymistä koskevaa sääntöä ei pitäisi soveltaa, jos kuluttaja perusteettomasti lykkää tavaroiden ottamista haltuunsa (esimerkiksi jos kuluttaja ei nouda lähetystä postitoimipaikasta postin asettamassa määräajassa). Sellaisessa tapauksessa kuluttajan olisi kannettava vastuu vahingoista elinkeinonharjoittajan kanssa sovitun toimitusajan jälkeen. (38)  Kulutustavaroiden myynnin yhteydessä kuljetus voidaan järjestää useilla tavoilla: joko välittömästi tai myöhemmin. Jos osapuolet eivät ole sopineet tietystä toimituspäivästä, elinkeinonharjoittajan olisi suoritettava tavaroiden toimitus mahdollisimman pian, kuitenkin viimeistään kolmenkymmenen päivän kuluttua sopimuksen tekopäivästä. Kuluttajan olisi oltava suojattu kaikkia vahinkoja vastaan, jotka aiheutuvat tavaroille elinkeinonharjoittajan järjestämän kuljetuksen aikana. Vaaranvastuun siirtymistä koskevaa sääntöä ei pitäisi soveltaa, jos kuluttaja perusteettomasti lykkää tavaroiden ottamista haltuunsa (esimerkiksi jos kuluttaja ei nouda lähetystä postitoimipaikasta postin asettamassa määräajassa). Sellaisessa tapauksessa kuluttajan olisi kannettava vastuu vahingoista elinkeinonharjoittajan kanssa sovitun toimitusajan jälkeen. Tarkistus 33 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 38 a kappale (uusi) (38 a)  Kuluttajilla ei useinkaan kauppaa tehdessään ole riittävästi mahdollisuuksia valita maksutapaa tai kuluttajia veloitetaan, jos he kieltäytyvät käyttämästä tiettyjä maksutapoja. Tämä olisi korjattava säännöksellä, jolla varmistetaan, että elinkeinonharjoittaja tarjoaa kuluttajalle erilaisia maksutapoja. Etäsopimuksissa maksutapoihin tulisi sisältyä sekä sähköisiä että muita maksutapoja. Sähköisen maksamisen vaihtoehtona voisi olla esimerkiksi elinkeinonharjoittajan verkkosivustolta tulostetun maksumääräyksen maksaminen pankissa tai muussa elinkeinonharjoittajan yhteyspisteessä. Tarkistus 34 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 39 kappale (39)  Elinkeinonharjoittajan olisi vastattava kuluttajalle tavaroissa olevista virheistä. Tavaroiden olisi katsottava olevan virheettömiä, jos ne ovat tiettyjen, lähinnä tavaroiden ominaisuuksia koskevien ehtojen mukaisia. Tavaran laatu ja ominaisuudet, joita kuluttajat voivat kohtuudella odottaa, ovat riippuvaisia muiden muassa siitä, ovatko tavarat uusia vai käytettyjä sekä siitä, mikä on tavaroiden odotettavissa oleva käyttöikä. (39)  Elinkeinonharjoittajan olisi vastattava kuluttajalle tavaroissa olevista virheistä. Tavaroiden olisi katsottava olevan virheettömiä, jos ne ovat tiettyjen, lähinnä tavaroiden laatua ja määrää koskevien ehtojen mukaisia. Tavaran laatu ja ominaisuudet, joita kuluttajat voivat kohtuudella odottaa, ovat riippuvaisia muiden muassa siitä, ovatko tavarat uusia vai käytettyjä sekä siitä, mikä on tavaroiden odotettavissa oleva käyttöikä. Tavaran virheestä olisi katsottava olevan kysymys myös silloin, kun toimitetaan väärä tavara tai vain osa tilatuista tavaroista. Tarkistus 35 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 40 kappale (40)  Jos tavara on virheellinen, kuluttajalla olisi ensin oltava mahdollisuus vaatia elinkeinonharjoittajaa korjaamaan tavara tai vaihtamaan se elinkeinonharjoittajan valinnan mukaan, paitsi jos elinkeinonharjoittaja näyttää toteen, että mainitut korvaustavat olisivat lainvastaisia tai mahdottomia tai edellyttäisivät elinkeinonharjoittajalta suhteetonta panostusta. Elinkeinonharjoittajan panostuksen määrä olisi määritettävä objektiivisesti niin, että otetaan huomioon virheen korjaamisesta aiheutuvat kustannukset, tavaroiden arvo sekä virheen merkittävyys. Varaosien puutetta ei pitäisi pitää perusteena sille, että elinkeinonharjoittaja ei voi oikaista virhettä kohtuullisen ajan kuluessa tai ilman suhteetonta panostusta. (40)  Kuluttajan olisi voitava ensisijaisesti vaatia elinkeinonharjoittajaa korjaamaan tai vaihtamaan tavara, paitsi jos tällainen oikaisutapa olisi mahdoton tai suhteeton. Olisi määritettävä objektiivisesti, milloin oikaisutapa on suhteeton. Oikaisutapaa olisi pidettävä suhteettomana, jos siitä muihin oikaisutapoihin verrattuna aiheutuisi kohtuuttomia kustannuksia. Jotta kustannuksia voitaisiin pitää kohtuuttomina, yhden oikaisutavan kustannusten olisi oltava huomattavasti korkeammat kuin jonkin toisen oikaisutavan kustannukset. Tarkistus 36 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 41 kappale (41)  Kuluttajalle ei pitäisi koitua virheen oikaisemisesta mitään kuluja, kuten postitus-, työ- tai materiaalikustannuksia. Kuluttajalla ei myöskään pitäisi olla velvollisuutta suorittaa elinkeinonharjoittajalle korvausta viallisten tavaroiden käytöstä. (41)  Kuluttajalle ei pitäisi koitua virheen oikaisemisesta mitään kuluja, kuten postitus-, työ- tai materiaalikustannuksia. Kuluttajalla ei myöskään pitäisi olla velvollisuutta suorittaa elinkeinonharjoittajalle korvausta viallisten tavaroiden käytöstä. Kuluttajalla olisi oltava oikeus vaatia sovellettavien kansallisten säännösten mukaisesti korvausta sellaisista virheistä johtuvista vahingoista, joita elinkeinonharjoittaja ei ole oikaissut. Näihin vahinkoihin olisi voitava lukea myös muu kuin rahallinen vahinko, kun siitä säädetään sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä. Tarkistus 37 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 42 kappale (42)  Jos elinkeinonharjoittaja on kieltäytynyt oikaisemasta virhettä tai jättänyt virheen oikaisematta useammin kuin kerran, kuluttajalla pitäisi olla oikeus vapaasti valita jokin käytettävissä olevista oikaisukeinoista. Elinkeinonharjoittaja voi nimenomaisen kieltäytymisen lisäksi kieltäytyä myös epäsuorasti eli olla ottamatta kuluttajan oikaisuvaatimusta lainkaan huomioon. (42)  Kuluttajalla olisi oltava oikeus vapaasti valita jokin käytettävissä olevista oikaisukeinoista, ellei hänellä ole oikeutta vaatia tavaran korjaamista tai vaihtamista. Kuluttajansuojan korkeamman tason varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi voitava antaa tai pitää voimassa kansallisia säännöksiä virheiden oikaisukeinojen valinnanvapaudesta. Tarkistus 38 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 42 a kappale (uusi) (42 a)  Olisi säädettävä, että tietyissä tapauksissa elinkeinonharjoittajan voidaan katsoa olevan vastuussa virheistä, jotka ovat olemassa silloin, kun vaaranvastuu siirtyy kuluttajalle, vaikka virhe ilmenisi vasta myöhemmin. Tarkistus 39 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 42 b kappale (uusi) (42 b)  Kun elinkeinonharjoittaja tavaran lopullisena myyjänä on vastuussa kuluttajalle tavaran valmistajan toiminnasta tai laiminlyönnistä, olisi varmistettava, että elinkeinonharjoittajalla tavaran lopullisena myyjänä on käytettävissään oikeussuojakeinot sopimusketjun vastuussa olevaa osapuolta vastaan. Tätä varten kansallisissa säännöksissä olisi säädettävä, kuka on vastuussa ja miten on toimittava ja meneteltävä. Tarkistus 40 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 42 c kappale (uusi) (42 c)  Kuluttajalla olisi virheiden suhteen oltava oikeus kahden vuoden vastuuaikaan. Lähtökohtaisesti olisi oletettava kuluttajan hyväksi, että virheet, jotka ilmenevät kuuden kuukauden kuluessa vaaranvastuun siirtymisestä kuluttajalle, ovat olleet olemassa jo vaaranvastuun siirtymisajankohtana. Jäsenvaltioiden olisi kuluttajansuojan korkeamman tason varmistamiseksi voitava antaa tai pitää voimassa kansallisia säännöksiä vastuuajoista ja käänteisen todistustaakan soveltamisen kestosta tai erityisiä sääntöjä huomattavista virheistä, jotka ilmenevät vastuuajan päättymisen jälkeen. Tarkistus 41 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 43 kappale (43)  Direktiivin 1999/44/EY mukaisesti jäsenvaltioilla oli mahdollisuus säätää vähintään kahden kuukauden pituisesta ajasta, jonka kuluessa kuluttajan oli ilmoitettava elinkeinonharjoittajalle kaikista virheistä. Täytäntöönpanosäännösten erilaisuus on aiheuttanut kaupan esteitä. Siksi on tarpeen poistaa tämä sääntelyä koskeva valinnaisuus ja parantaa oikeusvarmuutta velvoittamalla kuluttajat ilmoittamaan elinkeinonharjoittajalle virheestä kahden kuukauden kuluessa sen havaitsemispäivästä. Poistetaan. Tarkistus 42 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 44 kappale (44)  Osa elinkeinonharjoittajista tai tuottajista myöntää kuluttajille kaupallisia takuita. Sen varmistamiseksi, ettei kuluttajaa harhauteta, kaupallisissa takuissa olisi oltava tietyt tiedot, kuten takuun voimassaoloaika ja maantieteellinen soveltamisalue sekä ilmoitus siitä, että kaupallisella takuulla ei ole vaikutusta lain mukaisiin kuluttajan oikeuksiin. (44)  Osa elinkeinonharjoittajista tai tuottajista myöntää kuluttajille kaupallisia takuita. Sen varmistamiseksi, ettei kuluttajaa harhauteta, kaupallisissa takuissa olisi oltava tietyt tiedot, kuten takuun voimassaoloaika ja maantieteellinen soveltamisalue sekä ilmoitus siitä, että kaupallisella takuulla ei ole vaikutusta kansallisessa lainsäädännössä ja tässä direktiivissä säädettyihin lain mukaisiin kuluttajan oikeuksiin. Tarkistus 43 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 45 a kappale (uusi) (45 a)  Yhdenmukaistetut sääntelynäkökohdat koskevat vain elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisiä sopimuksia. Kohtuuttomia sopimusehtoja koskevilla säännöksillä ei siksi pitäisi olla vaikutusta kansalliseen lainsäädäntöön, joka koskee työsopimuksia, perimysoikeuksia koskevia sopimuksia, perheoikeudellisia sopimuksia, yhtiön perustamista ja organisointia koskevia sopimuksia, yhtiösopimuksia tai osakkeiden ehtoja. Tarkistus 44 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 46 kappale (46)  Kohtuuttomia sopimusehtoja koskevia säännöksiä ei pitäisi soveltaa sopimusehtoihin, jotka vastaavat yhteisön lainsäädännön mukaisia jäsenvaltion pakottavia lakeja tai asetuksia. Kohtuuttomuuden arviointia ei pitäisi myöskään tehdä ehdoille, jotka vastaavat sellaisten kansainvälisten sopimusten määräyksiä tai periaatteita, joissa jäsenvaltiot tai yhteisö ovat osapuolina. (46)  Kohtuuttomia sopimusehtoja koskevia säännöksiä ei pitäisi soveltaa sopimusehtoihin, jotka vastaavat unionin lainsäädännön mukaisia jäsenvaltion lakeja, asetuksia tai yleiseen järjestykseen liittyviä säännöksiä. Sopimusehtojen olisi myös heijastettava Euroopan unionin perusoikeuskirjan periaatteita ja määräyksiä. Kohtuuttomuuden arviointia ei pitäisi tehdä ehdoille, jotka vastaavat sellaisten kansainvälisten sopimusten määräyksiä tai periaatteita, joissa jäsenvaltiot tai unioni ovat osapuolina. Tarkistus 45 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 47 kappale (47)  Kuluttajasopimusten kieliasun olisi oltava selkeä ja ymmärrettävä ja niiden olisi oltava helposti luettavia. Elinkeinonharjoittajien olisi voitava vapaasti valita sopimusehtojen kirjasinlaji ja -koko. Kuluttajalla pitäisi olla mahdollisuus lukea ehdot ennen sopimuksen tekemistä. Tämä mahdollisuus voidaan antaa kuluttajalle toimittamalla ehdot hänelle pyynnöstä (elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehdyt sopimukset), asettamalla ehdot saatavilla muulla tavoin (esimerkiksi elinkeinonharjoittajan verkkosivujen kautta etäsopimusten osalta) tai liittämällä vakioehdot tilauslomakkeeseen (muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehdyt sopimukset). Elinkeinonharjoittajan olisi saatava kuluttajan nimenomainen suostumus kaikkiin maksuihin, jotka eivät kuulu elinkeinonharjoittajan pääasiallisen sopimusvelvoitteen täyttämisestä suoritettavaan korvaukseen. Järjestelmät, joissa suostumuksen antamisesta on erikseen kieltäydyttävä, kuten valmiiksi täytetyt valintaruudut verkkosivuilla, olisi kiellettävä. (47)  Kaikki sopimusehdot olisi ilmaistava selvästi ja ymmärrettävästi. Jos sopimusehto esitetään kirjallisesti, sen kieliasun olisi aina oltava selkeä ja ymmärrettävä. Elinkeinonharjoittajien olisi voitava vapaasti valita sopimusehtojen kirjasinlaji ja -koko. Kuluttajalla pitäisi olla mahdollisuus lukea ehdot ennen sopimuksen tekemistä. Tämä mahdollisuus voidaan antaa kuluttajalle toimittamalla ehdot hänelle pyynnöstä (elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehdyt sopimukset), asettamalla ehdot saatavilla muulla tavoin (esimerkiksi elinkeinonharjoittajan verkkosivujen kautta etäsopimusten osalta) tai liittämällä vakioehdot tilauslomakkeeseen (muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehdyt sopimukset). Elinkeinonharjoittajan olisi saatava kuluttajan nimenomainen suostumus kaikkiin maksuihin, jotka eivät kuulu elinkeinonharjoittajan pääasiallisen sopimusvelvoitteen täyttämisestä suoritettavaan korvaukseen. Järjestelmät, joissa suostumuksen antamisesta on erikseen kieltäydyttävä, kuten valmiiksi täytetyt valintaruudut verkkosivuilla, olisi kiellettävä. Tarkistus 46 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 47 a kappale (uusi) (47 a)  Elinkeinonharjoittajien olisi vapaasti voitava valita tapa, jolla sopimusehdot ilmoitetaan, esimerkiksi kirjasinlaji ja -koko, joilla ehdot laaditaan. Jäsenvaltioiden olisi pidättäydyttävä asettamasta minkäänlaisia esitystapaa koskevia vaatimuksia, paitsi silloin kun on kyse vammaisiin henkilöihin liittyvistä vaatimuksista tai kun tavarat tai palvelut voivat aiheuttaa erityisen riskin kuluttajan tai kolmannen osapuolen terveydelle tai turvallisuudelle. Jäsenvaltiot voivat myös haluta asettaa lisävaatimuksia silloin, kun tällaisia tavaroita tai palveluja koskevien sopimusten monimutkaisuuden vuoksi kuluttajalle saattaa koitua vahinkoa, kyseisen alan kilpailuun liittyvät kysymykset mukaan lukien. Näin voi olla esimerkiksi rahoituspalvelusopimusten ja kaasu-, sähkö- ja vesisopimusten sekä televiestintää ja kiinteää omaisuutta koskevien sopimusten suhteen. Tätä ei kuitenkaan pitäisi soveltaa virallisiin sopimuksen tekemistä koskeviin kansallisiin vaatimuksiin tai muihin virallisiin vaatimuksiin, kuten sopimusehtojen kieltä tai sisältöä koskeviin vaatimuksiin tai erityisalojen tiettyjen sopimusehtojen muotoiluun. Tällä direktiivillä ei pitäisi yhdenmukaistaa kuluttajasopimuksiin sovellettavia kielivaatimuksia. Tämän vuoksi jäsenvaltioiden olisi voitava säilyttää kansallisen lainsäädäntönsä sopimusehtoja koskevat kielivaatimukset tai ottaa käyttöön tällaisia vaatimuksia. Tarkistus 47 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 49 kappale (49)  Tätä direktiiviä sovellettaessa ehtojen kohtuullisuuden arvioinnin ei pitäisi koskea ehtoja, jotka koskevat sopimuksen pääkohdetta tai tavaroiden ja palvelujen hinta-laatusuhdetta, paitsi jos ehdot eivät täytä avoimuutta koskevia vaatimuksia. Sopimuksen pääkohde ja hinta-laatusuhde olisi kuitenkin otettava huomioon arvioitaessa muiden ehtojen kohtuullisuutta. Esimerkiksi vakuutussopimusten vakuutettua riskiä tai vakuutuksenantajan vastuuta selvästi määrittelevien tai rajaavien ehtojen ei pitäisi kuulua arviointiin, koska nämä rajoitukset otetaan huomioon kuluttajan maksaman vakuutusmaksun laskemisessa. (49)  Tätä direktiiviä sovellettaessa ehtojen kohtuullisuuden arvioinnin ei pitäisi koskea ehtoja, jotka koskevat sopimuksen pääkohdetta tai tavaroiden ja palvelujen hinta-laatusuhdetta, paitsi jos ehdot eivät täytä avoimuutta koskevia vaatimuksia. Sopimuksen pääkohde ja hinta-laatusuhde olisi kuitenkin otettava huomioon arvioitaessa muiden ehtojen kohtuullisuutta. Esimerkiksi vakuutussopimusten vakuutettua riskiä tai vakuutuksenantajan vastuuta selvästi määrittelevien tai rajaavien ehtojen ei pitäisi kuulua arviointiin, koska nämä rajoitukset otetaan huomioon kuluttajan maksaman vakuutusmaksun laskemisessa. Tätä poikkeusta ei sovelleta korvauksiin, jotka elinkeinonharjoittaja saa sopimuksessa vahvistettujen lisämaksujen tai ehdollisten maksujen muodossa, mukaan luettuina jonkin sopimusehdon rikkomisesta maksettavat korvaukset tai maksut. Näille olisi tehtävä kohtuuttomuuden arviointi. Tarkistus 48 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 50 kappale (50)  Oikeusvarmuuden takaamiseksi ja sisämarkkinoiden toimivuuden parantamiseksi tähän direktiiviin olisi sisällytettävä kaksi luetteloa kohtuuttomista ehdoista. Liitteessä II luetellaan ehdot, joita olisi pidettävä kaikissa tilanteissa kohtuuttomina. Liitteessä III esitetään luettelo ehdoista, joita olisi pidettävä kohtuuttomina, ellei elinkeinonharjoittaja muuta osoita. Kaikissa jäsenvaltioissa olisi sovellettava samoja luetteloita. (50)  Oikeusvarmuuden takaamiseksi ja sisämarkkinoiden toimivuuden parantamiseksi tähän direktiiviin olisi sisällytettävä kaksi ohjeellista luetteloa kohtuuttomista ehdoista. Liitteessä II luetellaan ehdot, joita olisi pidettävä kaikissa tilanteissa kohtuuttomina. Liitteessä III esitetään luettelo ehdoista, joita olisi pidettävä kohtuuttomina, ellei elinkeinonharjoittaja muuta osoita. Tarkistus 49 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 51 kappale (51)  Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY mukaisesti. Poistetaan. Tarkistus 50 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 52 kappale (52)  Komissio olisi erityisesti valtuutettava muuttamaan liitteitä II ja III, jotka koskevat sopimusehtoja, joiden katsotaan tai oletetaan olevan kohtuuttomia. Koska nämä toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia, niistä on päätettävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen. Poistetaan. Tarkistus 51 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 53 kappale (53)  Liitteiden II ja III muuttamista koskevaa komission valtuutusta olisi käytettävä sen varmistamiseksi, että kohtuuttomia ehtoja koskevia sääntöjä sovelletaan yhdenmukaisesti, lisäämällä liitteisiin ehtoja, joiden olisi katsottava olevan kohtuuttomia kaikissa olosuhteissa tai joita olisi pidettävä kohtuuttomina, ellei elinkeinonharjoittaja ole muuta osoittanut. Poistetaan. Tarkistus 52 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 55 a kappale (uusi) (55 a)  Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että niiden kansalliset viranomaiset toimivat riittävästi yhteistyössä Euroopan kuluttajakeskusten verkoston kanssa voidakseen reagoida rajat ylittävissä tapauksissa erityisesti silloin, kun asia on vireillä kuluttajakeskuksissa. Tarkistus 53 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 60 kappale (60)  Euroopan komissio pyrkii löytämään sopivimman tavan sen varmistamiseksi, että kaikille kuluttajille annetaan myyntipaikalla tiedot heidän oikeuksistaan. (60)  Euroopan komissio pyrkii jäsenvaltioita ja sidosryhmiä kuultuaan löytämään sopivimman tavan sen varmistamiseksi, että kaikki kuluttajatja elinkeinonharjoittajat ovat myyntihetkellä selvillä oikeuksistaan. Komission olisi tässä hyödynnettävä erityisesti tieto- ja viestintätekniikan keinoja ja julkisia tiedotusvälineitä. Tarkistus 54 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 61 a kappale (uusi) (61 a)  Olisi säädettävä keskinäisestä arviointiprosessista, jonka puitteissa jäsenvaltioiden olisi ensin tämän direktiivin täytäntöönpanon määräajan kuluessa tarkistettava omat säädöksensä sen selvittämiseksi, mitkä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen kanssa sopusoinnussa olevat tätä direktiiviä tiukemmat kansalliset säännökset ne pitävät voimassa tai antavat kansallisessa lainsäädännössään kuluttajansuojan korkeamman tason varmistamiseksi. Jäsenvaltioiden olisi viimeistään tämän direktiivin täytäntöönpanon määräajan päätyttyä laadittava kertomus tarkistamisen tuloksista. Komission olisi toimitettava kertomukset kaikille muille jäsenvaltioille ja intressitahoille. Jäsenvaltioilla ja Euroopan parlamentilla olisi sen jälkeen oltava kuusi kuukautta aikaa esittää huomionsa näistä kertomuksista. Komission olisi viimeistään vuoden kuluttua tämän direktiivin täytäntöönpanon määräajan päättymisestä ja sen jälkeen kolmen vuoden välein esitettävä kertomus ja tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksia. Komissio voi tarvittaessa auttaa jäsenvaltioita yhteisen menettelyn suunnittelussa. Tarkistus 55 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 61 b kappale (uusi) (61 b)  Jotta varmistetaan kuluttajansuojan korkea taso kaikissa jäsenvaltioissa, henkilöitä tai järjestöjä, joilla on perusteltu intressi edistää kuluttajansuojaa, olisi kannustettava esittämään jäsenvaltioille ja komissiolle näkemyksiään ja ohjeellisia suosituksia, jotta ne voidaan ottaa huomioon tätä direktiiviä tarkistettaessa. Tarkistus 56 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 63 kappale (63)  Tätä direktiiviä on syytä tarkastella uudelleen, jos havaitaan sisämarkkinoita haittaavia esteitä. Uudelleentarkastelun seurauksena komissio voi antaa ehdotuksen tämän direktiivin muuttamisesta, esimerkiksi siten, että muuta kuluttajansuojalainsäädäntöä muutetaan ottaen huomioon komission kuluttajansuojastrategian mukainen sitoumus tarkastella uudelleen yhteisön säännöstöä korkeatasoisen yhteisen kuluttajansuojan saavuttamiseksi. Poistetaan. Tarkistus 57 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla Tämän direktiivin tarkoituksena on sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan tukeminen ja korkeatasoisen kuluttajansuojan saavuttaminen lähentämällä kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien välisiä sopimuksia koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten tiettyjä osia. Tämän direktiivin tarkoituksena on korkeatasoisen kuluttajansuojan saavuttaminen ja sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan tukeminen lähentämällä kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien välisiä sopimuksia koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten tiettyjä osia. Tarkistus 59 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 1 kohta (1) ”kuluttajalla” luonnollista henkilöä, joka tämän direktiivin alaan kuuluvia sopimuksia tehdessään toimii tarkoituksessa, joka ei kuulu hänen elinkeino- tai ammattitoimintaansa; (1) ”kuluttajalla” luonnollista henkilöä, joka tämän direktiivin alaan kuuluvia sopimuksia tehdessään toimii tarkoituksessa, joka ei varsinaisesti kuulu hänen elinkeino- tai ammattitoimintaansa. Jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai laajentaa tämän direktiivin soveltamisen oikeushenkilöihin tai luonnollisiin henkilöihin, jotka eivät ole tässä direktiivissä tarkoitettuja kuluttajia; Tarkistus 60 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 2 kohta (2) ”elinkeinonharjoittajalla” luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka tämän direktiivin alaan kuuluvia sopimuksia tehdessään toimii tarkoituksessa, joka liittyy hänen elinkeino- tai ammattitoimintaansa, sekä elinkeinonharjoittajan nimissä tai puolesta toimivaa henkilöä; (2) ”elinkeinonharjoittajalla” luonnollista henkilöä tai joko julkisessa tai yksityisessä omistuksessa olevaa oikeushenkilöä, joka tämän direktiivin alaan kuuluvia sopimuksia tehdessään toimii tarkoituksessa, joka liittyy kyseisen henkilön elinkeino- tai ammattitoimintaan, sekä elinkeinonharjoittajan nimissä tai puolesta toimivaa henkilöä; Tarkistus 61 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 2 a kohta (uusi) (2 a) ”tavaralla” irtainta esinettä tai esineen hallintaa vastaavalla tavalla käytettävissä olevaa aineetonta hyödykettä, lukuun ottamatta tavaraa, joka myydään pakkohuutokaupalla tai muuten lain nojalla; tässä direktiivissä tarkoitettuina tavaroina pidetään myös vettä, kaasua ja sähköä, jos niitä pidetään kaupan tiettynä tilavuutena tai määrättynä määränä; Tarkistus 62 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 2 b kohta (uusi) (2 b) ”kuluttajan vaatimusten mukaisesti valmistetulla tavaralla” tavaraa, joka on valmistettu ilman teollista esivalmistusta kuluttajan henkilökohtaisten valintojen tai päätösten perusteella; Tarkistus 63 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 3 kohta (3) ”myyntisopimuksella” sopimusta, jonka mukaisesti elinkeinonharjoittaja myy tavaroita kuluttajalle, mukaan luettuna sekasopimukset, jotka koskevat sekä tavaroita että palveluita; Poistetaan. Tarkistus 64 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 4 kohta (4) ”tavaralla” irtainta esinettä, lukuun ottamatta seuraavia: Poistetaan. a) tavaraa, joka myydään pakkohuutokaupalla tai muuten lain nojalla, b) vettä ja kaasua, jos niitä ei pidetä kaupan tiettynä tilavuutena tai määrättynä määränä, c) sähköä; Tarkistus 65 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 5 kohta (5) ”palvelusopimuksella” muuta sopimusta kuin myyntisopimusta, jonka perusteella elinkeinonharjoittaja suorittaa palvelun kuluttajalle; (5) ”palvelulla” elinkeinonharjoittajan kuluttajalle korvausta vastaan suorittamaa työtä tai mitä tahansa muuta palvelua; Tarkistus 66 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 5 a kohta (uusi) (5 a) ”myyntisopimuksella” sopimusta, jolla elinkeinonharjoittaja sovellettavien kansallisten säännösten mukaisesti myöntää tai sitoutuu myöntämään kuluttajalle omistusoikeuden tavaraan ja jolla kuluttaja sitoutuu maksamaan sovitun hinnan. Tässä direktiivissä tarkoitettuina myyntisopimuksina pidetään myös sopimuksia, jotka koskevat valmistettavien tai tuotettavien tavaroiden toimittamista; Tarkistus 67 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 5 b kohta (uusi) (5 b) ”sekasopimuksella” sopimusta, johon sisältyy osaksi palvelujen suorittamista ja osaksi tavaroiden toimittamista; Tarkistus 68 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 6 kohta (6) ”etäsopimuksella” myynti- tai palvelusopimusta, jonka tekemiseksi elinkeinonharjoittaja käyttää yksinomaisesti yhtä tai useampaa etäviestintä; (6) ”etäsopimuksella” sellaista elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välistä sopimusta tavaran toimittamisesta tai palvelun suorittamisesta, joka tehdään etämyyntiä varten luodussa myynti- tai palveluntarjontajärjestelmässä ja jonka tekemiseksi elinkeinonharjoittaja ja kuluttaja eivät ole samanaikaisesti läsnä vaan käyttävät yksinomaisesti yhtä tai useampaa etäviestintä; Tarkistus 69 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 7 kohta (7) ”etäviestimellä” välinettä, jota voidaan käyttää elinkeinoharjoittajan ja kuluttajan välisen sopimuksen tekemiseen ilman, että nämä kaksi osapuolta ovat samanaikaisesti läsnä; Poistetaan. Tarkistus 70 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 8 kohta (8) ”muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehdyllä sopimuksella': (8) ”muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehdyllä sopimuksella” sellaista elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välistä sopimusta tavaran toimittamisesta tai palvelun suorittamisesta, a) muualla kuin toimitiloissa tehtyä myynti- tai palvelusopimusta, jota tehtäessä sekä elinkeinonharjoittaja että kuluttaja ovat samanaikaisesti läsnä, taikka myynti- tai palvelusopimusta, josta kuluttaja on tehnyt tarjouksen samoissa olosuhteissa, tai a) joka on tehty muualla kuin toimitiloissa ja jota tehtäessä sekä elinkeinonharjoittaja että kuluttaja ovat samanaikaisesti läsnä, tai a a) josta kuluttaja on tehnyt tarjouksen muualla kuin toimitiloissa niin, että elinkeinonharjoittaja ja kuluttaja ovat olleet samanaikaisesti läsnä, tai b) myynti- tai palvelusopimusta, joka on tehty toimitiloissa mutta joka on neuvoteltu muualla kuin toimitiloissa niin, että elinkeinonharjoittaja ja kuluttaja ovat olleet samanaikaisesti läsnä; b) jonka keskeisistä osista on sovittu muualla kuin toimitiloissa elinkeinonharjoittajan järjestämän retken, vapaa-ajantapahtuman tai myyntiesittelyn aikana niin, että elinkeinonharjoittaja ja kuluttaja ovat olleet samanaikaisesti läsnä, ja retken, vapaa-ajantapahtuman tai myyntiesittelyn tarkoituksena on ollut sopimuksen tekeminen myöhemmin toimitiloissa; Tarkistus 71 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 9 kohta – b alakohta b) myyntikojuja ja näyttelyosastoja, joita elinkeinonharjoittaja käyttää toimintansa harjoittamiseen säännöllisesti tai tilapäisesti; b) myyntikojuja, joita elinkeinonharjoittaja käyttää toimintansa harjoittamiseen säännöllisesti tai tilapäisesti; Tarkistus 72 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 12 kohta (12) ”tuotteella” tavaraa tai palvelua, kiinteä omaisuus, oikeudet ja velvoitteet mukaan luettuina; Poistetaan. Tarkistus 73 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 14 kohta (14) ”huolellisella ammatinharjoittamisella” sellaista erikoistaidon ja huolellisuuden tasoa, jota elinkeinonharjoittajan voidaan kohtuudella odottaa osoittavan kuluttajia kohtaan ja joka vastaa rehellistä markkinatapaa ja/tai vilpittömässä mielessä toimimisen yleistä periaatetta elinkeinonharjoittajan toimialalla; Poistetaan. Tarkistus 74 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 15 kohta (15) ”huutokaupalla” myyntimenetelmää, jossa elinkeinonharjoittaja tarjoaa tavaroita tai palveluja tarjouskilpailun kautta, johon voi liittyä etäviestimien käyttö ja jossa korkeimman tarjouksen tekijän on ostettava tavara tai palvelu. Kauppa, joka tehdään kiinteän hintatarjouksen perusteella, vaikka kuluttajalle olisi annettu mahdollisuus tehdä kauppa tarjouskilpailun kautta, ei ole huutokauppa; Poistetaan. Tarkistus 75 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 16 kohta (16) ”julkisella huutokaupalla” myyntimenetelmää, jossa elinkeinonharjoittaja tarjoaa huutokaupanpitäjän hoitaman tarjouskilpailumenettelyn kautta tavaroita kuluttajille, jotka osallistuvat tai joilla on mahdollisuus osallistua huutokauppatilaisuuteen henkilökohtaisesti, ja jossa korkeimman tarjouksen tehneen on ostettava tavara; (16) ”julkisella huutokaupalla” myyntimenetelmää, jossa elinkeinonharjoittaja tarjoaa valtuuttamansa kolmannen osapuolen (huutokaupanpitäjän) korvausta vastaan hoitaman avoimen tarjouskilpailumenettelyn kautta tavaroita tai palvelua kuluttajille yleisölle avoimessa tilaisuudessa; nousevan hinnan huutokaupassa tavara tai palvelu myydään korkeimman tarjouksen tehneelle kuluttajalle tai hänen puolestaan toimivalle henkilölle; laskevan hinnan huutokaupassa tavara tai palvelu myydään kuluttajalle tai hänen puolestaan toimijalle henkilölle, joka ensimmäisenä ilmoittaa välittömästi ostavansa tavaran tai palvelun pyydettyyn hintaan; Tarkistus 76 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 17 kohta (17) ”tuottajalla” tavaran valmistajaa tai sitä, joka tuo tavaran yhteisön alueelle taikka sitä, joka esiintyy tuottajana liittämällä tavaraan nimensä, tavaramerkkinsä tai muun erottuvan tunnuksensa; (17) ”tuottajalla” tavaran valmistajaa tai sitä, joka tuo tavaran unionin alueelle taikka sitä, joka esiintyy tuottajana liittämällä tavaraan nimensä, tavaramerkkinsä tai muun erottuvan tunnuksensa; Tarkistus 77 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 18 kohta (18) ”kaupallisella takuulla” myyjän tai tuottajan, jäljempänä ”takuun antaja”, kuluttajalle ilman lisäkorvausta antamaa sitoumusta palauttaa kauppahinta, vaihtaa tai korjata tavara taikka muulla tavoin huolehtia tavarasta, jos se ei vastaa ominaisuuksia, jotka on esitetty takuuilmoituksessa tai sopimuksen tekohetkellä tai ennen sopimuksen tekemistä saatavilla olevassa tavaraa koskevassa mainonnassa; (18) ”kaupallisella takuulla” myyjän tai tuottajan, jäljempänä ”takuun antaja”, kuluttajalle vaatimustenmukaisuutta koskevien lakisääteisten velvoitteiden lisäksi ilman lisäkorvausta antamaa sitoumusta palauttaa kauppahinta, vaihtaa tai korjata tavara taikka muulla tavoin huolehtia tavarasta, jos se ei vastaa ominaisuuksia tai muita kuin vaatimuksenmukaisuuteen liittyviä ehtoja, jotka on esitetty takuuilmoituksessa tai sopimuksen tekohetkellä tai ennen sopimuksen tekemistä saatavilla olevassa tavaraa koskevassa mainonnassa; Tarkistus 78 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 19 kohta (19) ”välittäjällä” elinkeinonharjoittajaa, joka tekee sopimuksen kuluttajan nimissä tai puolesta; Poistetaan. Tarkistus 79 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 20 kohta (20) ”liitännäissopimuksella” sopimusta, jonka mukaan kuluttaja hankkii etäsopimukseen tai muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyyn sopimukseen liittyviä tavaroita tai palveluja, jotka elinkeinonharjoittaja tai kolmas osapuoli toimittaa kyseisen kolmannen osapuolen ja elinkeinonharjoittajan välisen järjestelyn perusteella. (20) ”liitännäissopimuksella” sellaista tavaroiden toimittamista tai palvelujen suorittamista koskevaa sopimusta a) joka objektiivisesti katsoen muodostaa etäsopimuksen tai muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehdyn sopimuksen kanssa kaupallisen kokonaisuuden, ja b) jonka mukaisesti tavaran toimittaa tai palvelun suorittaa elinkeinonharjoittaja tai kolmas osapuoli elinkeinonharjoittajan kanssa sopimansa mukaisesti. Kaupallisen kokonaisuuden katsotaan muodostuvan, jos liitännäissopimuksen mukaiset tavarat tai palvelut liittyvät tapauksen mukaan etäsopimuksen tai muualla kuin toimitiloissa tehdyn sopimuksen täyttämiseen tai tällaisten sopimusten mukaisten tavaroiden tai palveluiden käyttöön. Tarkistukset 80 ja 232 Ehdotus direktiiviksi 3 artikla 1.  Tätä direktiiviä sovelletaan siinä vahvistetuin edellytyksin ja esitetyssä laajuudessa elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisiin myynti- ja palvelusopimuksiin. 1.  Tätä direktiiviä sovelletaan siinä vahvistetuin edellytyksin ja esitetyssä laajuudessa elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisiin tavaran toimittamista tai palvelun suorittamista koskeviin sopimuksiin tai sekasopimuksiin. 2.  Tätä direktiiviä sovelletaan rahoituspalveluihin vain siltä osin, kuin on kyse tietyistä 8–20 artiklassa tarkoitetuista muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtävistä sopimuksista, 30–39 artiklassa tarkoitetuista kohtuuttomista sopimusehdoista sekä 40–46 artiklassa vahvistetuista yleisistä säännöksistä, tarkasteltuna yhdessä täyttä yhdenmukaistamista koskevan 4 artiklan kanssa. 2.  Tämä direktiivi ei vaikuta elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisiä sopimuksia koskevan unionin alakohtaisen lainsäädännön soveltamiseen. 2 a.  Tätä direktiiviä ei sovelleta sopimuksiin, jotka koskevat a) sosiaalipalveluja; b) terveydenhuoltoa eli terveydenhuollon ammattihenkilöiden potilaille tarjoamia terveyspalveluja potilaiden terveyden arvioimiseksi, säilyttämiseksi tai palauttamiseksi; c) rahapelitoimintaa, johon liittyy vedonlyöntiä rahallisin panoksin sattumaan perustuvissa peleissä, mukaan luettuina arpajaiset, kasinopelit ja veikkaustoiminta. 2 b.  Direktiivin 5–19 ja 23 a artiklaa ei sovelleta sopimuksiin, jotka a) koskevat rahoituspalveluja; b) kuuluvat kuluttajille tarkoitettujen rahoituspalvelujen etämyynnistä 23 päivänä syyskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/65/EY1 soveltamisalaan. 3.  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 94/47/EY ja neuvoston direktiivin 90/314/ETY soveltamisalaan kuuluviin sopimuksiin sovelletaan vain kohtuuttomiin sopimusehtoihin liittyviä kuluttajan oikeuksia koskevaa 30–39 artiklaa luettuna yhdessä täyttä yhdenmukaistamista koskevan 4 artiklan kanssa. 3.  Jollei tämän artiklan 4–4 c kohdasta muuta johdu, 9–19 kohtaa sovelletaan etämyyntisopimuksiin ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyihin sopimuksiin. 4.  Tämän direktiivin 5, 7, 9 ja 11 artiklalla ei rajoiteta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2006/123/EY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2000/31/EY sisältyvien, tiedonantovaatimuksia koskevien säännösten soveltamista. 4.  Tämän direktiivin 9–19 artiklaa ei sovelleta etäsopimuksiin ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyihin sopimuksiin, jotka a) koskevat kiinteää omaisuutta koskevien oikeuksien syntymistä, hankkimista tai siirtoa taikka kiinteää omaisuutta koskevia takuita, tai jotka koskevat rakennuksen rakentamista tai rakennukseen tehtäviä merkittäviä muutostöitä taikka rakennuksen tai huoneiston vuokraamista; b) kuuluvat matkapaketeista, pakettilomista ja pakettikiertomatkoista 13 päivänä kesäkuuta 1990 annetun neuvoston direktiivin 90/314/ETY2 tai kuluttajien suojaamisesta aikaosuuksia, pitkäkestoisia lomatuotteita, jälleenmyyntiä ja vaihtoa koskeviin sopimuksiin liittyvien tiettyjen seikkojen osalta 14 päivänä tammikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/122/EY3 soveltamisalaan, c) kansallisten säännösten mukaisesti laatii riippumattomuuteen ja puolueettomuuteen velvoitettu julkinen viranhaltija, jonka on annettava kuluttajalle kattavasti oikeudellista tietoa varmistaakseen, että kuluttaja tekee sopimuksen huolellisen harkinnan perusteella ja tietoisena sen oikeudellisista seurauksista. 4 a.  Direktiivin 9–19 artiklaa ei sovelleta sellaisiin muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyihin sopimuksiin, joiden mukaiset sopimusvelvoitteet elinkeinonharjoittaja ja kuluttaja täyttävät välittömästi ja joiden mukaisesti kuluttajan maksettavaksi tulee enintään 40 euroa, jos tällaiset sopimukset luonteensa vuoksi tehdään yleensä muualla kuin toimitiloissa. Jäsenvaltiot voivat säätää kansallisilla säännöksillä tätä alhaisemmasta rahamäärästä. 4 b.  Tämän direktiivin 9–19 artiklaa ei sovelleta etäsopimuksiin, jotka a) tehdään käyttäen myyntiautomaattia tai tehdään automatisoidussa liiketilassa; b) tehdään teletoiminnan harjoittajien kanssa maksullisten yleisöpuhelinten kautta niiden käyttöä varten tai jotka koskevat kuluttajan puhelimella, internetin avulla tai faksilla luomaa yksittäistä yhteyttä. 4 c.  Tämän direktiivin 11 artiklan 1 b kohtaa ja 12–19 artiklaa ei sovelleta majoitus-, kuljetus-, autonvuokraus-, ravintola- tai vapaa-ajanpalvelujen tarjoamista koskeviin etäsopimuksiin, joissa on määritelty, että palvelut suoritetaan määrättynä ajankohtana tai määrätyn ajan kuluessa. 4 d.  Jollei tämän artiklan 4 e, 4 f ja 4 g kohdasta, muuta johdu, 22–29 artiklaa sovelletaan myyntisopimuksiin. Jos sopimus on sekasopimus, 22–29 artiklaa sovelletaan vain tavaroihin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 24 artiklan 5 kohdan säännösten soveltamista. 4 e.  Direktiivin 22 a ja 23 a artiklaa sovelletaan myös palvelusopimuksiin ja sekasopimuksiin. 4 f.  Direktiivin 22–29 artiklaa ei sovelleta, kun on kyse a) sähköstä; b) vedestä ja kaasusta, jos niitä ei pidetä kaupan tiettynä tilavuutena tai määrättynä määränä. 4 g.  Direktiivin 22–29 artiklaa ei sovelleta käytettyihin tavaroihin, joita myydään julkisessa huutokaupassa. ___________ 1 EYVL L 271, 9.10.2002, s. 16. 2 EYVL L 158, 23.6.1990, s. 59. 3 EUVL L 33, 3.2.2009, s. 10. Tarkistus 81 Ehdotus direktiiviksi 4 artikla – otsikko Täysi yhdenmukaistaminen Yhdenmukaistamisaste Tarkistus 82 Ehdotus direktiiviksi 4 artikla Jäsenvaltiot eivät saa kansallisessa lainsäädännössään pitää voimassa tai ottaa käyttöön tässä direktiivissä vahvistetuista poikkeavia säännöksiä, ei myöskään tiukempia tai sallivampia säännöksiä niin, että kuluttajan suojan taso on direktiivistä poikkeava. 1.  Edellä 1 a ja 1 b kohdassa tarkoitettuja tapauksia lukuun ottamatta ja 5 artiklassa, 9 artiklan 5 ja 6 kohdassa, 22–29 artiklassa, 31 artiklan 4 kohdassa ja 34–35 artiklassa vahvistetuin edellytyksin jäsenvaltiot voivat kuluttajansuojan korkeamman tason varmistamiseksi pitää voimassa tai ottaa käyttöön direktiiviä tiukempia kansallisia säännöksiä, jotka ovat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisia. 2.  Jäsenvaltiot voivat kuluttajansuojan korkeamman tason varmistamiseksi 12 artiklan 4 kohdan ja 13 artiklan 2 kohdan mukaisesti pitää voimassa direktiiviä tiukempia kansallisia säännöksiä, jotka ovat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisia. 3.  Jäsenvaltiot eivät saa pitää voimassa tai ottaa käyttöön tämän direktiivin 2 artiklassa, 9 artiklan 1–4 ja 8 kohdassa, 10 ja 11 artiklassa, 12 artiklan 1–3 kohdassa, 13 artiklan 1 kohdassa, 14–19 artiklassa, 30–33 artiklassa ja 36 artiklassa säädetyistä poikkeavia kansallisia säännöksiä, eivätkä myöskään tiukempia säännöksiä niin, että kuluttajan suojan taso olisi direktiivistä poikkeava. Tarkistus 83 Ehdotus direktiiviksi 4 a artikla (uusi) 4 a artikla Määräajat, päivämäärät ja määräpäivät Tässä direktiivissä käytettyjen määräaikojen, päivämäärien ja määräpäivien laskemiseen sovelletaan määräaikoihin, päivämääriin ja määräpäiviin sovellettavista säännöistä 3 päivänä kesäkuuta 1971 annettua neuvoston asetusta (ETY, Euratom) N:o 1182/711. ____________ l EYVL L 124, 8.6.1971, s. 1. Tarkistus 84 Ehdotus direktiiviksi II luku – otsikko Kuluttajille annettavat tiedot Kuluttajille annettavat tiedot elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtävissä sopimuksissa Tarkistus 85 Ehdotus direktiiviksi 5 artikla – otsikko Tietojen antamista koskevat yleiset vaatimukset Elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtäviin sopimuksiin liittyvät tietojen antamista koskevat vaatimukset Tarkistus 86 Ehdotus direktiiviksi 5 artikla – 1 kohta – johdantokappale 1.  Elinkeinonharjoittajan on ennen sopimuksen tekemistä annettava kuluttajalle seuraavia seikkoja koskevat tiedot, elleivät ne ilmene muutoin asiayhteydestä: 1.  Elinkeinonharjoittajan on elinkeinonharjoittajan toimitiloissa sopimusta tehtäessä annettava kuluttajalle selkeällä ja ymmärrettävällä tavalla seuraavia seikkoja koskevat tiedot, elleivät ne ilmene muutoin asiayhteydestä: Tarkistus 87 Ehdotus direktiiviksi 5 artikla – 1 kohta – a alakohta a) tuotteen pääominaisuudet siinä laajuudessa kuin viestimen ja tuotteen kannalta on asianmukaista; a) tavaran tai palvelun pääominaisuudet siinä laajuudessa kuin tavaran tai palvelun kannalta on asianmukaista; Tarkistus 88 Ehdotus direktiiviksi 5 artikla – 1 kohta – b alakohta b) elinkeinonharjoittajan maantieteellinen osoite ja henkilöllisyys, kuten esimerkiksi hänen toiminimensä, ja tarvittaessa sen elinkeinonharjoittajan maantieteellinen osoite ja henkilöllisyys, jonka puolesta hän toimii; b) elinkeinonharjoittajan henkilöllisyys, kuten hänen toiminimensä; Tarkistus 89 Ehdotus direktiiviksi 5 artikla – 1 kohta – b a alakohta (uusi) b a) elinkeinonharjoittajan toimipaikan osoite, puhelin- ja faksinumero sekä sähköpostiosoite, jos nämä ovat käytettävissä, jotta kuluttaja voi ottaa nopeasti yhteyttä elinkeinonharjoittajaan ja olla tehokkaasti yhteydessä elinkeinonharjoittajaan; Tarkistus 90 Ehdotus direktiiviksi 5 artikla – 1 kohta – c alakohta c) hinta veroineen tai, ellei tuotteen luonteesta johtuen hintaa voida kohtuudella laskea etukäteen, hinnan laskutapa sekä tapauksen mukaan kaikki muut rahti-, toimitus- tai postimaksut tai, ellei näitä kustannuksia voida kohtuudella laskea etukäteen, se seikka, että kuluttaja voi joutua maksamaan tällaisia lisämaksuja; c) kokonaishinta veroineen tai, ellei tavaran tai palvelun luonteesta johtuen hintaa voida kohtuudella laskea etukäteen, hinnan laskutapa sekä tapauksen mukaan kaikki muut rahti-, toimitus- tai postimaksut ja kaikki muut kustannukset tai, ellei näitä kustannuksia voida kohtuudella laskea etukäteen, se seikka, että kuluttaja voi joutua maksamaan tällaisia lisämaksuja. Jos sopimus on tehty määräämättömäksi ajaksi, kokonaishinta tarkoittaa kuukausittaisia kokonaiskustannuksia; Tarkistus 91 Ehdotus direktiiviksi 5 artikla – 1 kohta – d alakohta d) maksuihin, toimitukseen ja sopimuksen täyttämiseen liittyvät järjestelyt sekä valitusten käsittelyihin sovellettava käytäntö, mikäli ne poikkeavat huolellisen ammatinharjoittamisen vaatimuksista; d) tapauksen mukaan maksuihin, toimitukseen ja sopimuksen täyttämiseen liittyvät järjestelyt, päivämäärä, johon mennessä elinkeinonharjoittaja sitoutuu toimittamaan tavaran tai suorittamaan palvelun, sekä elinkeinonharjoittajan valitusten käsittelyihin soveltama käytäntö; Tarkistus 92 Ehdotus direktiiviksi Article 5 – paragraph 1 – point f f) maininta myynninjälkeisistä palveluista ja kaupallisista takuista tapauksen mukaan sekä niihin liittyvät ehdot; f) tavaroiden lakisääteistä vaatimustenmukaisuustakuuta koskevan maininnan lisäksi maininta myynninjälkeisistä palveluista ja kaupallisista takuista tapauksen mukaan sekä niihin liittyvät ehdot; f a) tarvittaessa tiedot käytännesääntöjen olemassaolosta ja siitä, miten ne ovat saatavilla; Tarkistus 93 Ehdotus direktiiviksi 5 artikla – 1 kohta – g alakohta g) sopimuksen voimassaolo tapauksen mukaan tai jos sopimus on voimassa toistaiseksi, sopimuksen purkamista koskevat ehdot; g) sopimuksen voimassaolo tapauksen mukaan tai jos sopimus on tehty määräämättömäksi ajaksi tai sitä jatketaan automaattisesti, sopimuksen purkamista koskevat ehdot; Tarkistus 94 Ehdotus direktiiviksi 5 artikla – 1 kohta – i alakohta i) mahdolliset etumaksut tai muut rahoitustakuut, jotka kuluttajan on maksettava elinkeinonharjoittajan pyynnöstä, sekä niihin liittyvät ehdot. i) tapauksen mukaan mahdolliset etumaksut tai muut rahoitustakuut, jotka kuluttajan on maksettava elinkeinonharjoittajan pyynnöstä, sekä niihin liittyvät ehdot; Tarkistus 95 Ehdotus direktiiviksi 5 artikla – 1 kohta – i a–i c alakohta (uusi) i a) tieto digitaalisen sisällön teknisestä suojauksesta tapauksen mukaan; i b) tieto digitaalisen sisällön yhteentoimivuudesta laitteistojen ja ohjelmistojen kanssa, mukaan lukien yhteentoimivuuden puuttuminen, tapauksen mukaan ja siinä määrin, mitä elinkeinonharjoittaja asiasta tietää tai mitä tämän voidaan kohtuudella olettaa tietävän; i c) tapauksen mukaan maininta mahdollisuudesta käyttää elinkeinonharjoittajaan sovellettavia tuomioistuimen ulkopuolisia valitus- ja oikeussuojamenettelyjä sekä siitä, miten niitä käytetään. Tarkistus 96 Ehdotus direktiiviksi 5 artikla – 2 kohta 2.  Julkisen huutokaupan osalta 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetut tiedot voidaan korvata tiedolla huutokaupanpitäjän maantieteellisestä osoitteesta ja henkilöllisyydestä. 2.  Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta tavaroiden toimitusta tai palvelun suorittamista koskeviin sopimuksiin, jotka liittyvät päivittäisiin liiketoimiin ja joiden perusteella elinkeinonharjoittajan on toimitettava tavara tai suoritettava palvelu välittömästi sopimuksen tekemisen jälkeen. Tarkistus 97 Ehdotus direktiiviksi 5 artikla – 3 kohta 3.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetut tiedot ovat erottamaton osa myynti- tai palvelusopimusta. 3.  Jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai ottaa käyttöön lisävaatimuksia ennen sopimuksen tekoa annettavista tiedoista. Tarkistus 98 Ehdotus direktiiviksi 6 artikla – 2 kohta 2.  Edellä olevan 5 artiklan säännösten rikkomiseen liittyvät seuraamukset määritetään voimassa olevan kansallisen lainsäädännön mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 7 artiklan 2 kohdan, 13 artiklan ja 42 artiklan säännösten soveltamista. Jäsenvaltioiden on säädettävä kansallisessa lainsäädännössään tehokkaista sopimusoikeudellisista oikeussuojakeinoista 5 artiklan säännösten rikkomisen varalta. 2.  Edellä olevan 5 artiklan säännösten rikkomiseen liittyvät seuraamukset määritetään voimassa olevan kansallisen lainsäädännön mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 13 artiklan ja 42 artiklan säännösten soveltamista. Jäsenvaltioiden on säädettävä kansallisessa lainsäädännössään tehokkaista ja oikeasuhtaisista oikeussuojakeinoista 5 artiklan säännösten rikkomisen varalta. Tarkistus 99 Ehdotus direktiiviksi 7 artikla 7 artikla Poistetaan. Välittäjiä koskevat erityiset tiedonantovaatimukset 1.  Välittäjän on ennen sopimuksen tekemistä ilmoitettava kuluttajalle, että hän toimii toisen kuluttajan nimissä tai puolesta ja että tehtävää sopimusta ei ole pidettävä kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan vaan kahden kuluttajan välisenä sopimuksena, joka siten ei kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan. 2.  Välittäjän, joka jättää täyttämättä 1 kohdassa tarkoitetun velvoitteen, katsotaan tehneen sopimuksen omissa nimissään. 3.  Tätä artiklaa ei sovelleta julkiseen huutokauppaan. Tarkistus 100 Ehdotus direktiiviksi 8 artikla 8 artikla Poistetaan. Soveltamisala Tämän luvun säännöksiä sovelletaan etäsopimuksiin ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyihin sopimuksiin. Tarkistus 101 Ehdotus direktiiviksi 9 artikla 9 artikla 9 artikla Etäsopimuksiin ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyihin sopimuksiin liittyvät tiedonantovaatimukset Etäsopimuksiin ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyihin sopimuksiin liittyvät vaatimukset ennen sopimuksen tekoa annettavista tiedoista Etäsopimusten ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyjen sopimusten yhteydessä elinkeinonharjoittajan on annettava seuraavat tiedot, jotka ovat erottamaton osa sopimusta: 1.  Elinkeinonharjoittajan on hyvissä ajoin ennen kuluttajan sitoutumista etäsopimukseen tai muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyyn sopimukseen taikka muuhun vastaavaan tarjoukseen annettava kuluttajalle selkeällä ja ymmärrettävällä tavalla seuraavat tiedot: a) edellä 5 ja 7 artiklassa tarkoitetut tiedot ja poiketen siitä, mitä 5 artiklan 1 kohdan d alakohdassa säädetään, tiedot maksuihin, toimitukseen ja sopimuksen täyttämiseen liittyvistä järjestelyistä kaikissa tapauksissa; a) tavaran tai palvelun pääominaisuudet siinä laajuudessa kuin välineen ja tavaran tai palvelun kannalta on asianmukaista; b) jos peruuttamisoikeutta sovelletaan, kyseisen oikeuden käyttämiseen liittyvä ehdot ja menettelyt liitteen I mukaisesti; b) elinkeinonharjoittajan henkilöllisyys, kuten hänen toiminimensä; b a) elinkeinonharjoittajan toimipaikan osoite, puhelin- ja faksinumero sekä sähköpostiosoite, jos nämä ovat käytettävissä, jotta kuluttaja voi ottaa nopeasti yhteyttä elinkeinonharjoittajaan ja olla tehokkaasti yhteydessä tähän; c) elinkeinonharjoittajan toimipaikan maantieteellinen osoite, johon kuluttaja voi osoittaa mahdolliset valitukset, jos kyseinen osoite poikkeaa elinkeinonharjoittajan maantieteellisestä osoitteesta (ja tarvittaessa sen elinkeinonharjoittajan maantieteellinen osoite, jonka puolesta hän toimii); c) kokonaishinta veroineen tai, ellei tavaran tai palvelun luonteen vuoksi hintaa voida kohtuudella laskea etukäteen, hinnan laskutapa, sekä tapauksen mukaan kaikki muut rahti-, toimitus- tai postimaksut ja kaikki muut kustannukset tai, ellei näitä kustannuksia voida kohtuudella laskea etukäteen, se seikka, että kuluttaja voi joutua maksamaan tällaisia lisämaksuja; jos sopimus on tehty määräämättömäksi ajaksi, kokonaishinta tarkoittaa kuukausittaisia kokonaiskustannuksia; d) tarvittaessa tiedot käytännesääntöjen olemassaolosta ja siitä, miten ne ovat saatavilla; d) maksuihin, toimitukseen ja sopimuksen täyttämiseen liittyvät järjestelyt, määräaika, johon mennessä elinkeinonharjoittaja sitoutuu toimittamaan tavaran tai suorittamaan palvelun, sekä elinkeinonharjoittajan valitusten käsittelyihin soveltama käytäntö; e) tarvittaessa tieto mahdollisuudesta turvautua sovintoratkaisuun; e) mahdollisen peruuttamisoikeuden käytön ehdot ja määräaika sekä oikeuden käyttämiseksi noudatettava menettely, tavaroiden palauttamisesta kuluttajalle mahdollisesti aiheutuvat kustannukset mukaan luettuina; elinkeinonharjoittaja voi käyttää tarkoitukseen liitteessä I olevan A ja B osan mukaisia peruuttamisohjeen ja peruuttamislomakkeen malleja tai muuta yksiselitteistä ilmoittamistapaa; mikäli elinkeinonharjoittaja informoi kuluttajaa liitteessä I olevan A osan mukaista peruuttamisohjeen mallia käyttäen, elinkeinonharjoittajan on katsottava täyttäneen tämän artiklan mukaiset peruuttamisoikeutta koskevat tiedonantovaatimukset; e a) maininta siitä, että kuluttajalla ei ole peruuttamisoikeutta silloin, kun peruuttamisoikeutta ei 19 artiklan 1 kohdan mukaisesti sovelleta; f) tieto siitä, että sopimus tehdään elinkeinonharjoittajan kanssa ja että kuluttaja nauttii tämän direktiivin mukaista kuluttajansuojaa. f) tavaroiden lakisääteistä vaatimustenmukaisuustakuuta koskevan maininnan lisäksi maininta myynninjälkeisistä palveluista ja kaupallisista takuista tapauksen mukaan sekä niihin liittyvät ehdot f a) tarvittaessa tiedot käytännesääntöjen olemassaolosta ja siitä, miten niiden jäljennökset ovat saatavilla; f b) sopimuksen voimassaolo tapauksen mukaan tai jos sopimus on tehty määräämättömäksi ajaksi tai sitä jatketaan automaattisesti, sopimuksen purkamista koskevat ehdot; f c) sopimukseen perustuvien kuluttajan velvoitteiden vähimmäiskestoaika tapauksen mukaan; f d) mahdolliset etumaksut tai muut rahoitustakuut, jotka kuluttajan on maksettava tai annettava elinkeinonharjoittajan pyynnöstä, sekä niihin liittyvät ehdot; f e) tieto digitaalisen sisällön teknisestä suojauksesta tapauksen mukaan; f f) tieto digitaalisen sisällön yhteentoimivuudesta laitteistojen ja ohjelmistojen kanssa, mukaan lukien yhteentoimivuuden puuttuminen, tapauksen mukaan ja siinä määrin, mitä elinkeinonharjoittaja asiasta tietää tai mitä tämän voidaan kohtuudella olettaa tietävän; f g) tapauksen mukaan maininta mahdollisuudesta käyttää elinkeinonharjoittajaan sovellettavia tuomioistuimen ulkopuolisia valitus- ja oikeussuojamenettelyjä sekä siitä, miten niitä käytetään. 2.  Julkisen huutokaupan osalta 1 kohdan b, b a ja c alakohdassa tarkoitetut tiedot voidaan korvata vastaavilla tiedoilla huutokaupanpitäjästä. 3.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetut tiedot ovat erottamaton osa etäsopimusta ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyä sopimusta. 4.  Jäsenvaltiot eivät saa asettaa liitteessä I olevan A osan mukaiselle peruuttamisohjeen mallille muita sisältöä koskevia vaatimuksia. 5.  Kuljetuspalveluja tai terveys- ja turvallisuusvaatimuksia koskevista etäsopimuksista ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehdyistä sopimuksista jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai ottaa käyttöön kansallisia säännöksiä, joissa asetetaan lisävaatimuksia ennen sopimuksen tekoa annettavista tiedoista, jos säännökset ovat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisia ja vaatimukset ovat tarkoituksenmukaisia, jotta kuluttaja saisi asianmukaiset tiedot. 6.  Jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai ottaa käyttöön kansallisia säännöksiä, joissa asetetaan lisävaatimuksia ennen sopimuksen tekoa annettavista tiedoista, kun on kyse etäsopimuksista ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehdyistä sopimuksista, jotka koskevat sellaisten palveluiden suorittamista, joista jäsenvaltiot voivat palveluista sisämarkkinoilla 12 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/EY1 22 artiklan 5 kohdan mukaisesti asettaa lisävaatimuksia, joita sovelletaan palveluntarjoajiin, joilla on toimipaikka niiden alueella. 7.  Edellä oleva 5 artikla ei rajoiteta tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY2 säännösten soveltamista. 8.  Tässä luvussa tarkoitettujen tiedonantovaatimusten täyttämisen osoittamista koskeva todistustaakka on elinkeinonharjoittajalla. ____________ 1 EUVL L 376, 27.12.2006, s. 36. 2 EYVL L 178, 17.7.2000, s. 1. Tarkistus 102 Ehdotus direktiiviksi 10 artikla – otsikko Muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyjä sopimuksia koskevat muotovaatimukset Muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyjä sopimuksia koskevat ennen sopimuksen tekoa annettaviin tietoihin liittyvät muotovaatimukset Tarkistus 233 Ehdotus direktiiviksi 10 artikla – 1 kohta 1.  Muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtävien sopimusten osalta 9 artiklassa tarkoitetut tiedot on annettava tilauslomakkeella selkeästi ja ymmärrettävästi ja helposti luettavassa muodossa. Tilauslomakkeessa on oltava mukana liitteessä I olevassa B osassa vahvistettu vakiomuotoinen peruuttamislomake. 1.  Muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtävien sopimusten osalta 9 artiklassa tarkoitetut tiedot on annettava tilauslomakkeella kuluttajalle paperilla tai kuluttajan tähän suostuessa muulla kestävällä välineellä selkeästi ja ymmärrettävästi ja helposti luettavassa muodossa. Tarkistus 104 Ehdotus direktiiviksi 10 artikla – 2 kohta 2.  Muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehty sopimus tulee voimaan vasta sitten, kun kuluttaja allekirjoittaa tilauslomakkeen tai, jos tilauslomake ei ole paperimuodossa, vastaanottaa muulla pysyvällä välineellä olevan kappaleen tilauslomakkeesta. 2.  Muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehty sopimus tulee voimaan vasta sitten, kun kuluttaja on allekirjoittanut tilauslomakkeen. Tarkistus 234 Ehdotus direktiiviksi 10 artikla – 2 a kohta (uusi) 2 a.  Sen estämättä, mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehdyistä sekasopimuksista, joissa elinkeinonharjoittaja ja kuluttaja täyttävät sopimusvelvoitteensa viipymättä ja joissa kuluttajan suorittama maksu ei ylitä 200 euroa: a) elinkeinonharjoittajaa ei vaadita antamaan 9 artiklassa tarkoitettuja tietoja paperilla eikä muulla kestävällä välineellä, ja b) sopimuksen voimassaolo ei edellytä, että kuluttaja on allekirjoittanut tilauslomakkeen edellyttäen, että tällaiset sopimukset tehdään niiden luonteesta johtuen yleensä muualla kuin toimitiloissa. Tarkistus 105 Ehdotus direktiiviksi 10 artikla – 3 kohta 3.  Jäsenvaltiot eivät saa asettaa 1 ja 2 kohdassa vahvistettujen vaatimusten lisäksi muita muotovaatimuksia. 3.  Jäsenvaltiot eivät saa asettaa ennen sopimuksen tekoa annettavia tietoja koskevia muita muotovaatimuksia 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tiedonantovaatimusten täyttämiseksi. Tarkistus 106 Ehdotus direktiiviksi 11 otsikko – otsikko Etäsopimuksia koskevat muotovaatimukset Etäsopimuksia koskevat ennen sopimuksen tekoa annettaviin tietoihin liittyvät muotovaatimukset Tarkistukset 107, 235 ja 236 Ehdotus direktiiviksi 11 artikla – 1 kohta 1.  Etäsopimusten osalta 9 artiklan a alakohdassa tarkoitetut tiedot on ennen sopimuksen tekemistä asetettava kuluttajan saataville esitettyinä selkeällä ja ymmärrettävällä kielellä ja helposti luettavassa muodossa ja käytettävälle etäviestimelle soveltuvalla tavalla. 1.  Etäsopimusten osalta 9 artiklassa tarkoitetut tiedot on asetettava pysyvällä välineellä kuluttajan saataville esitettyinä selkeällä ja ymmärrettävällä kielellä ja helposti luettavassa muodossa ja käytettävälle etäviestimelle soveltuvalla tavalla. 1 a.  Sähköisesti tehtävä etäsopimus, josta ei ole neuvoteltu erikseen ja joka koskee tavaran toimittamista tai palvelun tarjoamista, velvoittaa kuluttajan suorittamaan maksun ainoastaan siinä tapauksessa, että: a) elinkeinonharjoittaja on ilmoittanut kuluttajalle selvästi ja helposti havaittavasti kokonaishinnan ja kaikki sen osatekijät, ja b) kuluttaja on vahvistanut lukeneensa ja ymmärtäneensä a alakohdassa tarkoitetut tiedot. Kun kyseessä ovat verkkosivustoilla tehdyt sopimukset, tämä vaatimus katsotaan täytetyksi, jos verkkosivusto on suunniteltu siten, että sitovaa tilausta ei voida tehdä ennen kuin kuluttaja on rekisteröitynyt elinkeinonharjoittajan verkkosivustolle hyödyntääkseen elinkeinonharjoittajan tarjousta. 1 b.  Poiketen siitä, mitä 1 a kohdan b alakohdassa säädetään, kun kyseisessä kohdassa tarkoitettu etäsopimus tehdään puhelimitse, se sitoo kuluttajaa ainoastaan siinä tapauksessa, että elinkeinonharjoittaja on lähettänyt kuluttajalle kestävällä välineellä tilausvahvistuksen, mukaan luettuina 1 a kohdan a alakohdassa tarkoitetut tiedot. Tarkistus 108 Ehdotus direktiiviksi 11 artikla – 2 kohta 2.  Jos elinkeinonharjoittaja ottaa yhteyden kuluttajaan puhelimitse etäsopimuksen tekemistä varten, hänen on keskustelun aluksi ilmoitettava henkilöllisyytensä ja puhelun kaupallinen tarkoitus. 2.  Jos elinkeinonharjoittaja tai hänen puolestaan toimiva välittäjä ottaa yhteyden kuluttajaan puhelimitse etäsopimuksen tekemistä varten, hänen on keskustelun aluksi ilmoitettava henkilöllisyytensä ja puhelun kaupallinen tarkoitus. 2 a.  Kaupankäyntiä harjoittavien verkkosivustojen on ilmoitettava kotisivullaan selvästi ja helposti luettavasti, sovelletaanko tiettyihin maihin tehtäviin toimituksiin maksutapaa koskevia tai mitä tahansa muita rajoituksia. Tarkistus 109 Ehdotus direktiiviksi 11 artikla – 3 kohta 3.  Jos sopimus tehdään käyttäen sellaista välinettä, jossa on rajoitetusti tilaa tai aikaa tietojen näyttämistä varten, elinkeinonharjoittajan on ennen sopimuksen tekemistä ilmoitettava kyseisellä välineellä vähintään 5 artiklan 1 kohdan a ja c alakohdassa tarkoitetut tiedot tuotteen pääominaisuuksista ja kokonaishinnasta. Elinkeinonharjoittajan on annettava kuluttajalle muut 5 ja 7 artiklassa tarkoitetut tiedot soveltuvalla tavalla 1 kohdan säännösten mukaisesti. 3.  Jos sopimus tehdään käyttäen sellaista välinettä, jossa on rajoitetusti tilaa tai aikaa tietojen näyttämistä varten, elinkeinonharjoittajan on ennen sopimuksen tekemistä ilmoitettava kyseisellä välineellä vähintään 9 artiklan 1 kohdan a–c, e ja g alakohdassa tarkoitetut ennen sopimuksen tekoa annettavat tiedot tavaran tai palvelun pääominaisuuksista, kokonaishinnasta, sopimuksen pituudesta ja määräämättömäksi ajaksi tehtyjen sopimusten osalta niiden purkamista koskevista ehdoista. Elinkeinonharjoittajan on annettava kuluttajalle muut 9 artiklassa tarkoitetut tiedot soveltuvalla tavalla 1 kohdan säännösten mukaisesti. Tarkistus 110 Ehdotus direktiiviksi 11 artikla – 4 kohta 4.  Kuluttajan on saatava vahvistus kaikista 9 artiklan a–f alakohdassa tarkoitetuista tiedoista pysyvällä välineellä kohtuullisen ajan kuluessa etäsopimuksen tekemisestä ja viimeistään silloin, kun tavarat luovutetaan tai palvelun suorittaminen alkaa, ellei kyseisiä tietoja ole annettu kuluttajalle pysyvällä välineellä jo ennen etäsopimuksen tekemistä. Poistetaan. Tarkistus 237 Ehdotus direktiiviksi 11 artikla – 5 kohta 5.  Jäsenvaltiot eivät saa asettaa 1–4 kohdassa vahvistettujen vaatimusten lisäksi muita muotovaatimuksia. 5.  Jäsenvaltiot eivät saa asettaa ennen sopimuksen tekoa annettavia tietoja koskevia muita muotovaatimuksia 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tiedonantovaatimusten täyttämiseksi. Sen estämättä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään tämän artiklan 1 b kohdassa tarkoitettujen sopimusten suhteen, jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön tai pitää voimassa kansallisia säännöksiä, joiden nojalla sopimus sitoo kuluttajaa ainoastaan siinä tapauksessa, että tämä on vahvistanut sopimuksen tekemisen elinkeinonharjoittajalle pysyvällä välineellä. Jäsenvaltiot ilmoittavat nämä säännökset komissiolle, joka saattaa tämän tiedon yleisön helposti saataville. Tarkistus 112 Ehdotus direktiiviksi 12 artikla – 1 a kohta (uusi) 1 a.  Etäsopimusten ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyjen sopimusten osalta 1 kohdassa tarkoitettu peruttamista koskeva määräaika alkaa päivästä, jona sopimus tehdään, tai päivästä, jona kuluttaja saa pysyvällä välineellä jäljennöksen allekirjoitetusta sopimusasiakirjasta, jos tämä päivä on eri kuin sopimuksen tekopäivä. Tarkistus 113 Ehdotus direktiiviksi 12 artikla – 2 kohta 2.  Muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehdyn sopimuksen osalta peruuttamisen määräaika alkaa siitä päivästä, jona kuluttaja allekirjoittaa tilauslomakkeen, tai jos tilauslomake ei ole paperimuodossa, siitä päivästä, jona kuluttaja vastaanottaa tilauslomakkeen muulla pysyvällä välineellä. 2.   Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, tavaran toimittamista koskevan etäsopimuksen tai muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehdyn sopimuksen osalta peruuttamisen määräaika alkaa siitä päivästä, jona kuluttaja tai kuluttajan osoittama kolmas osapuoli, joka ei ole tavaran kuljettaja, on saanut hallintaansa tilatut tavarat tai Tavaroiden myyntiä koskevan etäsopimuksen osalta peruuttamisen määräaika alkaa siitä päivästä, jona kuluttaja tai kuluttajan osoittama kolmas osapuoli, joka ei ole tavaran kuljettaja, on saanut kaikki tilatut tavarat hallintaansa. Palvelujen toimittamista koskevan etäsopimuksen osalta peruuttamisen määräaika alkaa sopimuksen tekopäivästä. a) viimeisen toimitetun tavaran, jos kuluttaja tilaa useampia tavaroita yhdellä tilauksella ja tavarat toimitetaan erikseen; b) viimeisen erän tai osan, jos sopimus koskee useasta erästä tai osasta koostuvaa tavaraa; c) ensimmäisen toimitettavan tavaran, jos samantyyppisiä tavaroita toimitetaan toistuvasti tietyn ajanjakson aikana. Tarkistus 115 Ehdotus direktiiviksi 12 artikla – 4 kohta 4.  Jäsenvaltiot eivät saa kieltää osapuolia suorittamasta sopimuksen mukaisia velvoitteitaan peruuttamisen määräajan kuluessa. 4.  Jäsenvaltiot eivät saa kieltää osapuolia täyttämästä sopimusvelvoitteitaan peruuttamisen määräajan kuluessa. Muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtävien sopimusten osalta jäsenvaltiot voivat kuitenkin pitää voimassa kansallisia säädöksiä, joilla kielletään elinkeinonharjoittajia keräämästä maksuja tietyn ajan sopimuksen tekemisen jälkeen. Tarkistus 116 Ehdotus direktiiviksi 13 artikla Jos elinkeinonharjoittaja ei ole 9 artiklan b alakohdan, 10 artiklan 1 kohdan ja 11 artiklan 4 kohdan mukaisesti antanut kuluttajalle tietoja peruuttamisoikeudesta, peruuttamisen määräaika päättyy kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun elinkeinonharjoittaja on kokonaan suorittanut sopimukseen perustuvat velvoitteensa. 1.  Jos elinkeinonharjoittaja ei ole 9 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaisesti antanut kuluttajalle tietoja peruuttamisoikeudesta, peruuttamisen määräaika päättyy yhden vuoden kuluttua 12 artiklan 1 a ja 2 kohdassa tarkoitetun alkuperäisen peruuttamisen määräajan päättymisestä. 2.  Jäsenvaltiot voivat kuitenkin pitää voimassa kansallisia säännöksiä, joilla vahvistetaan pidempi peruuttamisaika. Tarkistukset 238 ja 239 Ehdotus direktiiviksi 14 artikla – 1 kohta 1.  Kuluttajan on ilmoitettava päätöksestään peruuttaa sopimus pysyvällä välineellä elinkeinonharjoittajalle osoitetulla vapaamuotoisella ilmoituksella tai käyttämällä liitteessä I olevassa B osassa vahvistettua vakiomuotoista peruuttamislomaketta. 1.  Kuluttajan on ilmoitettava ennen peruuttamisen määräajan päättymistä elinkeinonharjoittajalle päätöksestään peruuttaa sopimus. Kuluttaja voi tätä varten joko a) käyttää liitteessä I olevan B osan mukaista peruuttamislomakkeen mallia tai antaa muun yksiselitteisen ilmoituksen, tai b) palauttaa tavarat elinkeinonharjoittajalle ja antaa samalla yksiselitteisen ilmoituksen päätöksestään peruuttaa sopimus. Jäsenvaltiot eivät saa asettaa kyseiselle vakiomuotoisella peruuttamislomakkeelle mitään muita muotovaatimuksia. Jäsenvaltiot eivät saa asettaa peruuttamisohjeen mallille muita muotovaatimuksia kuin liitteessä I olevassa B osassa esitetyt. Tarkistus 240 Ehdotus direktiiviksi 14 artikla – 2 kohta 2.  Internetin kautta tehtyjen etäsopimusten osalta elinkeinonharjoittaja voi 1 kohdassa tarkoitettujen mahdollisuuksien lisäksi tarjota kuluttajalle mahdollisuuden täyttää vakiomuotoinen peruuttamislomake sähköisesti ja toimittaa se elinkeinonharjoittajan verkkosivuston kautta. Tällöin elinkeinonharjoittajan on lähetettävä kuluttajalle vahvistus peruuttamisilmoituksen vastaanottamisesta viipymättä sähköpostitse. 2.  Internetin kautta tehtyjen etäsopimusten osalta elinkeinonharjoittaja voi 1 kohdassa tarkoitettujen mahdollisuuksien lisäksi tarjota kuluttajalle mahdollisuuden täyttää ja lähettää sähköisesti elinkeinonharjoittajan verkkosivuston kautta joko liitteessä I olevassa B osassa vahvistettu malliperuuttamislomake tai muu yksiselitteinen peruuttamisilmoitus. Näissä tapauksissa elinkeinonharjoittajan on lähetettävä kuluttajalle viipymättä pysyvällä välineellä vahvistus peruuttamisilmoituksen vastaanottamisesta. Tarkistus 119 Ehdotus direktiiviksi 15 artikla – a ja b alakohta a) suorittaa kyseinen etäsopimus tai muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehty sopimus tai a) suorittaa kyseinen etäsopimus tai muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehty sopimus tai b) tehdä muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtävä sopimus tapauksissa, joissa asiakas on tehnyt tarjouksen. b) tehdä etäsopimus tai muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtävä sopimus tapauksissa, joissa asiakas on tehnyt tarjouksen. Tarkistus 120 Ehdotus direktiiviksi 16 artikla – 1 kohta 1.  Elinkeinonharjoittajan on maksettava takaisin kaikki kuluttajalta saadut maksut kolmenkymmenen päivän kuluessa siitä päivästä, jona hän vastaanottaa peruuttamista koskevan ilmoituksen. 1.  Elinkeinonharjoittajan on maksettava takaisin kaikki kuluttajalta saadut maksut, tapauksen mukaan toimituskustannukset mukaan luettuina, ilman aiheetonta viivytystä ja joka tapauksessa viimeistään neljäntoista päivän kuluessa siitä päivästä, jona elinkeinonharjoittaja saa tietää kuluttajan päätöksestä peruuttaa sopimus 14 artiklan mukaisesti. Elinkeinonharjoittaja voi palauttaa maksut millä tahansa siinä maassa käytetyllä laillisella maksuvälineellä, jossa kuluttaja vastaanottaa maksut, ja siten, että kuluttajalle ei aiheudu palautuksesta kustannuksia. Tarkistus 241 Ehdotus direktiiviksi 16 artikla – 2 kohta 2.  Myyntisopimusten osalta elinkeinonharjoittaja voi lykätä takaisinmaksua kunnes hän on saanut tai noutanut tavarat takaisin tai kunnes kuluttaja on osoittanut, että on lähettänyt tavarat takaisin, sen mukaan kumpi ajankohta on aikaisempi. 2.  Sen estämättä mitä 1 kohdassa säädetään, elinkeinonharjoittajan ei tarvitse maksaa takaisin ylimääräisiä toimituskustannuksia, jos kuluttaja on nimenomaisesti valinnut muun kuin vakiotoimitustavan. Myyntisopimusten osalta elinkeinonharjoittaja voi asettaa maksun palauttamisen ehdoksi, että kuluttaja on osoittanut, että on lähettänyt tavaran takaisin. Tarkistus 122 Ehdotus direktiiviksi 17 artikla – 1 kohta 1.   Sellaisten myyntisopimusten osalta, joissa tavaroiden hallinta on siirtynyt kuluttajalle tai hänen pyynnöstään kolmannelle osapuolelle ennen peruuttamista koskevan määräajan umpeutumista, kuluttajan on lähetettävä tai luovutettava tavarat elinkeinonharjoittajalle tai tämän valtuuttamalle henkilölle neljäntoista päivän kuluessa siitä päivästä, jona kuluttaja ilmoittaa peruuttamisesta elinkeinonharjoittajalle, paitsi jos elinkeinonharjoittaja on tarjoutunut noutamaan tavarat itse. 1.   Tavaran toimittamista koskevien etäsopimusten tai muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyjen sopimusten osalta kuluttajan on lähetettävä tai luovutettava tavarat elinkeinonharjoittajalle tai tämän valtuuttamalle henkilölle ilman aiheetonta viivytystä ja joka tapauksessa neljäntoista päivän kuluessa siitä päivästä, jona kuluttaja ilmoittaa elinkeinonharjoittajalle päätöksestään peruuttaa sopimus 14 artiklan mukaisesti, paitsi jos elinkeinonharjoittaja on tarjoutunut noutamaan tavarat itse. Kuluttajalta voidaan laskuttaa vain tavaroiden palauttamisesta johtuvat välittömät kulut, ellei elinkeinonharjoittaja ole suostunut maksamaan kyseisiä kuluja. Kuluttajalta voidaan laskuttaa vain tavaroiden palauttamisesta johtuvat välittömät kulut. Hänen ei tarvitse maksaa näitä kuluja, jos elinkeinonharjoittaja on sopimuksessa lupautunut maksamaan ne tai jos palautettavien tavaroiden arvo on suurempi kuin 40 euroa. Tarkistus 123 Ehdotus direktiiviksi 17 artikla – 2 kohta 2.  Kuluttaja on vastuussa vain sellaisesta tavaroiden arvon alenemisesta, joka johtuu muusta kuin tavaroiden luonteen ja toimivuuden toteamiseksi tarvittavasta käsittelystä. Kuluttaja ei ole vastuussa arvon alenemisesta, jos elinkeinonharjoittaja ei ole antanut tietoja peruuttamisoikeudesta 9 artiklan b alakohdan mukaisesti. Peruttamisoikeuden piiriin kuuluvien palvelusopimusten osalta kuluttaja ei ole velvollinen maksamaan peruuttamista palveluista, jotka on suoritettu kokonaan tai osittain peruuttamista koskevan määräajan aikana. 2.  Kuluttaja on vastuussa vain sellaisesta tavaroiden arvon alenemisesta, joka johtuu muusta kuin tavaroiden luonteen, ominaisuuksien ja toimivuuden toteamiseksi tarvittavasta käsittelystä. Kuluttaja ei missään tapauksessa ole vastuussa tavaroiden arvon alenemisesta, jos elinkeinonharjoittaja ei ole antanut tietoja peruuttamisoikeudesta 9 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaisesti. 2 a.  Tässä artiklassa säädettyä lukuun ottamatta kuluttajalle ei aiheudu velvoitteita peruuttamisoikeuden käyttämisestä. Tarkistus 125 Ehdotus direktiiviksi 18 artikla – 1 kohta 1.  Jos kuluttaja käyttää 12–17 artiklan mukaisesti oikeuttaan peruuttaa etäsopimus tai muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehty sopimus, kaikki liitännäissopimukset raukeavat automaattisesti ilman, että kuluttajalle koituu mitään kustannuksia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2008/48/EY 15 artiklan soveltamista. 1.  Jos kuluttaja käyttää 12–17 artiklan mukaisesti oikeuttaan peruuttaa etäsopimus tai muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehty sopimus, kaikki liitännäissopimukset raukeavat automaattisesti ilman, että kuluttajalle koituu mitään kustannuksia, joista ei ole säädetty tässä direktiivissä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2008/48/EY 15 artiklan soveltamista. Tarkistus 126 Ehdotus direktiiviksi 19 artikla – 1 kohta – johdantokappale 1.  Peruuttamisoikeutta ei sovelleta etäsopimuksiin, jos 1.  Peruuttamisoikeutta ei sovelleta etäsopimuksiin ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtäviin sopimuksiin, jos Tarkistus 127 Ehdotus direktiiviksi 19 artikla – 1 kohta – a alakohta a) palvelun suorittaminen on kuluttajan nimenomaisella suostumuksella alkanut ennen 12 artiklassa tarkoitetun neljäntoista päivän määräajan päättymistä; a) palvelun suorittaminen on kuluttajan pysyvällä välineellä antamalla nimenomaisella suostumuksella alkanut ennen 12 artiklassa tarkoitetun neljäntoista päivän määräajan päättymistä; tällaisissa tapauksissa suostumuksen on koskettava myös kuluttajan peruuttamisoikeudesta luopumista; Tarkistus 128 Ehdotus direktiiviksi 19 artikla – 1 kohta – b alakohta b) kyse on sellaisia tavaroita tai palveluja koskevasta sopimuksesta, joiden hinta on riippuvainen rahoitusmarkkinoilla tapahtuvista vaihteluista, joihin elinkeinoharjoittaja ei voi vaikuttaa; b) kyse on sellaisia tavaroita tai palveluja koskevasta sopimuksesta, joiden hinta on riippuvainen markkinoilla tapahtuvista vaihteluista, joihin elinkeinoharjoittaja ei voi vaikuttaa ja jotka voivat ilmetä peruuttamisen määräaikana; Tarkistus 129 Ehdotus direktiiviksi 19 artikla – 1 kohta – c alakohta c) kyse on sellaisten tavaroiden toimittamisesta, jotka on valmistettu kuluttajan vaatimusten mukaisesti tai joita on selvästi muunneltu kuluttajan tarpeita vastaaviksi tai jotka voivat nopeasti pilaantua tai vanhentua; c) kyse on sellaisten tavaroiden toimittamisesta tai palvelujen suorittamisesta, jotka on tuotettu kuluttajan vaatimusten mukaisesti tai joita on selvästi muunneltu kuluttajan tarpeita vastaaviksi siten, että elinkeinonharjoittaja on joutunut tekemään erityisjärjestelyjä, joita ei muutoin voi hyödyntää tai jotka voivat nopeasti pilaantua tai vanhentua; Tarkistus 130 Ehdotus direktiiviksi 19 artikla – 1 kohta – d alakohta d) kyse on sellaisen viinin toimittamisesta, jonka hinnasta on sovittu myyntisopimusta tehtäessä, joka voidaan toimittaa vasta 22 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun määräajan jälkeen ja jonka todellinen arvo on riippuvainen markkinoilla tapahtuvista vaihteluista, joihin elinkeinonharjoittaja ei voi vaikuttaa; d) kyse on toimituksesta, joka koostuu – elintarvikkeista, – juomista, – lääkkeistä, tai – muista hygieenisessä mielessä aroista tuotteista, joiden pakkauksen tai sinetin kuluttaja on jo avannut saatuaan tiedon siitä, että peruuttamisoikeutta ei sovelleta; d a) kyse on sopimuksesta, jossa kuluttaja on tilanteen kiireellisyyden vuoksi pyytänyt elinkeinonharjoittajaa täyttämään sopimuksen välittömästi; jos elinkeinonharjoittaja tässä tilanteessa toimittaa tai myy muita palveluita tai tavaroita, jotka eivät ole aivan välttämättömiä kuluttajan kiireellisen tilanteen kannalta, peruuttamisoikeutta sovelletaan näihin muihin tavaroihin tai palveluihin; d b) kyse on sopimuksesta, jota varten kuluttaja on nimenomaisesti pyytänyt elinkeinonharjoittajaa käymään kotonaan korjaus- tai huoltotöiden tekemiseksi; jos elinkeinonharjoittaja tällaisen käynnin yhteydessä suorittaa muita kuin kuluttajan nimenomaisesti pyytämiä palveluja tai toimittaa muita tavaroita kuin huolto- tai korjaustöiden suorittamiseksi välttämättömiä varaosia, peruuttamisoikeutta sovelletaan näihin muihin palveluihin tai tavaroihin. Tarkistus 132 Ehdotus direktiiviksi 19 artikla – 1 kohta – f alakohta f) kyse on sanoma- tai aikakauslehtiä tai aikakausjulkaisuja koskevasta sopimuksesta; f) kyse on sanoma- tai aikakauslehtiä tai aikakausjulkaisuja koskevasta sopimuksesta, lukuun ottamatta tällaisten julkaisujen toimittamista koskevia tilaussopimuksia; Tarkistus 133 Ehdotus direktiiviksi 19 artikla – 1 kohta – g alakohta g) sopimus koskee vedonlyönti- ja arvontapalveluita; Poistetaan. Tarkistus 134 Ehdotus direktiiviksi 19 artikla – 1 kohta – h alakohta h) kyse on huutokaupassa tehdyistä sopimuksista. h) kyse on julkisessa huutokaupassa tehdyistä sopimuksista; h a) kyse on digitaalisen sisällön toimittamisesta ja kuluttaja on aloittanut tämän digitaalisen sisällön lataamisen. Tarkistus 135 Ehdotus direktiiviksi 19 artikla – 2 kohta 2.  Peruuttamisoikeutta ei sovelleta muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyihin sopimuksiin, jos kyseessä on Poistetaan. a) sopimus, joka koskee kotitalouden päivittäiseen kulutukseen tarkoitettuja elintarvikkeita, juomia tai muita tavaroita, jotka kuluttaja on valinnut etukäteen etäviestimen kautta ja jotka elinkeinonharjoittaja, joka tavanomaisesti myy kyseisiä tuotteita omissa toimitiloissaan, toimittaa fyysisesti kuluttajalle tämän kotiin, asuinpaikkaan tai työpaikalle; b) sopimus, jossa kuluttaja on kiireellisen tilanteen vuoksi pyytänyt elinkeinonharjoittajaa täyttämään sopimuksen välittömästi; jos elinkeinonharjoittaja tässä yhteydessä toimittaa tai myy muita palveluita tai tavaroita, jotka eivät ole aivan välttämättömiä kuluttajan kiireellisen tilanteen kannalta, peruuttamisoikeutta sovelletaan näihin muihin palveluihin tai tavaroihin; c) sopimus, jota varten kuluttaja on etäviestimen kautta nimenomaisesti pyytänyt elinkeinonharjoittajaa vierailemaan kotonaan korjaus- tai huoltotöiden tekemiseksi kuluttajan kiinteistössä; jos elinkeinonharjoittaja tässä yhteydessä suorittaa muita kuin kuluttajan nimenomaisesti pyytämiä palveluja tai toimittaa muita tavaroita kuin huolto- tai korjaustöiden suorittamiseksi välttämättömiä varaosia, peruuttamisoikeutta sovelletaan näihin muihin palveluihin tai tavaroihin. Tarkistus 136 Ehdotus direktiiviksi 19 artikla – 3 kohta 3.  Osapuolet voivat sopia, että 1 ja 2 kohdan säännöksiä ei sovelleta. 2.  Elinkeinonharjoittaja ja kuluttaja voivat sopia, että 1 kohdan säännöksiä ei sovelleta. Tarkistus 137 Ehdotus direktiiviksi 20 artikla 20 artikla Poistetaan. Soveltamisalaan kuulumattomat etäsopimukset ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehdyt sopimukset 1.  Tämän direktiivin 8–19 artiklaa ei sovelleta etäsopimuksiin tai muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyihin sopimuksiin, jotka a) koskevat kiinteän omaisuuden myyntiä tai muita kiinteää omaisuutta koskevia oikeuksia, vuokrausta ja kiinteään omaisuuteen liittyviä urakoita lukuun ottamatta; b) tehdään jakeluautomaatin avulla tai automatisoidussa liiketilassa; c) tehdään teletoiminnan harjoittajien kanssa maksullisten yleisöpuhelimien kautta ja niiden käyttöä varten; d) koskevat elinkeinonharjoittajan suorittamaa elintarvikkeiden tai juomien toimittamista säännöllisillä ja toistuvilla jakelukierroksilla toimipaikkansa lähialueella. 2.  Tämän direktiivin 8–19 artiklaa ei sovelleta muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyihin sopimuksiin, jotka koskevat a) vakuutuksia; b) direktiivin 2002/65/EY 6 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja rahoituspalveluja, joiden hinta on riippuvainen peruuttamisen määräaikana rahoitusmarkkinoilla mahdollisesti tapahtuvista muutoksista, joihin palvelujen tarjoaja ei voi vaikuttaa, ja c) direktiivin 2008/48/EY soveltamisalaan kuuluvia luottoja. 3.  Tämän direktiivin 8–19 artiklaa ei sovelleta majoitus-, kuljetus-, autonvuokraus-, ravintola- tai vapaa-ajanpalvelujen tarjoamista koskeviin etäsopimuksiin, joissa on määritelty, että palvelut suoritetaan määrättynä ajankohtana tai määrätyn ajan kuluessa. Tarkistus 138 Ehdotus direktiiviksi 21 artikla 21 artikla Poistetaan. Soveltamisala 1.  Tämän luvun säännöksiä sovelletaan myyntisopimuksiin. Jos sopimus on sekasopimus, joka koskee sekä tavaroita että palveluja, tätä lukua sovelletaan vain tavaroihin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 24 artiklan 5 kohdan säännösten soveltamista. 2.  Tämän luvun säännöksiä sovelletaan myös sopimuksiin, jotka koskevat valmistettavien tai tuotettavien tavaroiden toimittamista. 3.  Tämän luvun säännöksiä ei sovelleta varaosiin, jotka elinkeinonharjoittaja on asentanut oikaistessaan tavaran virheen tekemällä korjauksen 26 artiklan mukaisesti. 4.  Jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta tätä lukua käytettyjen tavaroiden myyntiin julkisessa huutokaupassa. Tarkistus 139 Ehdotus direktiiviksi 22 artikla – 1 kohta 1.  Elleivät osapuolet ole muuta sopineet, elinkeinonharjoittajan on luovutettava tavarat siirtämällä niiden hallinta kuluttajalle tai kuluttajan osoittamalle kolmannelle osapuolelle, joka ei ole tavaran kuljettaja, kolmenkymmenen päivän kuluessa sopimuksen tekemisestä. 1.  Elleivät osapuolet ole sopineet toimitusajasta, elinkeinonharjoittajan on luovutettava tavarat siirtämällä niiden hallinta kuluttajalle tai kuluttajan osoittamalle kolmannelle osapuolelle, joka ei ole tavaran kuljettaja, mahdollisimman pian mutta joka tapauksessa viimeistään kolmenkymmenen päivän kuluttua sopimuksen tekemisestä. Tarkistus 140 Ehdotus direktiiviksi 22 artikla – 2 kohta 2.  Jos elinkeinonharjoittaja ei ole täyttänyt luovutukseen liittyviä velvoitteitaan, kuluttajalla on oikeus saada takaisin kaikki maksamansa summat seitsemän päivän kuluessa 1 kohdassa tarkoitetusta viimeisestä luovutuspäivästä. 2.  Jos elinkeinonharjoittaja ei ole täyttänyt tavaroiden luovutukseen liittyviä velvoitteitaan kuluttajan kanssa sopimassaan ajassa tai 1 kohdan mukaisesti, kuluttajalla on oikeus purkaa sopimus, ellei tavaroita toimiteta sellaisen kuluttajan määräämän uuden määräajan kuluessa, joka saa olla enintään seitsemän päivää. Kuluttajan on tätä varten ilmoitettava etukäteen elinkeinonharjoittajalle kirjallisesti uudesta määräajasta ja aikomuksestaan purkaa sopimus, jollei toimitus toteudu uuden toimitusajan loppuun mennessä. Jos toimitukseen ei ole ryhdytty mainitun määräajan päätyttyä, kuluttajan voidaan katsoa peruuttaneen myyntisopimuksen. Sen estämättä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, kuluttajalla on oikeus purkaa sopimus välittömästi, jos elinkeinonharjoittaja on suoraan tai epäsuorasti kieltäytynyt toimittamasta tavaroita tai jos sovitun toimitusajan noudattamista voidaan pitää sopimuksen olennaisena osana, kun otetaan huomioon sopimuksen tekoon liittyvät seikat. 2 a.  Sopimuksen purkamisen jälkeen elinkeinonharjoittajan on viipymättä ja joka tapauksessa viimeistään seitsemän päivän kuluttua sopimuksen purkautumisesta palautettava kaikki sopimuksen mukaisesti maksetut summat. 2 b.  Tämä artikla ei vaikuta kuluttajan oikeuteen vaatia vahingonkorvausta. Tarkistus 141 Ehdotus direktiiviksi 22 a artikla (uusi) 22 a artikla Oikeus tavaran toimittamiseen toiseen jäsenvaltioon tai palvelun suorittamiseen toisessa jäsenvaltiossa Etäsopimuksen osalta kuluttajalla on oikeus vaatia elinkeinonharjoittajaa toimittamaan tavara toiseen jäsenvaltioon tai suorittamaan palvelu toisessa jäsenvaltiossa. Elinkeinonharjoittajan on toimittava kuluttajan vaatimuksen mukaisesti, jos vaatimus on teknisesti toteutettavissa ja jos kuluttaja suostuu maksamaan kaikki siitä aiheutuvat kustannukset. Elinkeinonharjoittajan on aina ilmoitettava kyseiset kustannukset etukäteen. Tarkistus 142 Ehdotus direktiiviksi 22 b artikla (uusi) 22 b artikla Maksutapa 1.  Elinkeinonharjoittaja ja kuluttaja voivat sopia toimituksen ennakkomaksusta tai käsirahasta. 2.  Maksupalveluista sisämarkkinoilla 13 päivänä marraskuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/64/EY1 52 artiklan 3 kohdan mukaisesti jäsenvaltiot voivat kieltää elinkeinonharjoittajien oikeuden vaatia kuluttajilta maksua tai rajoittaa sitä, ottaen huomioon tarpeen edistää kilpailua ja tehokkaiden maksuvälineiden käyttöä. 3.  Jäsenvaltioiden on kiellettävä elinkeinonharjoittajia vaatimasta kuluttajilta tietyn maksutavan käytöstä maksuja, jotka ylittävät elinkeinonharjoittajalle välineen käytöstä aiheutuvat kustannukset. _______________ 1 EUVL L 319, 5.12.2007, s. 1. Tarkistus 143 Ehdotus direktiiviksi 23 artikla – 1 kohta 1.  Vastuu tavaroiden katoamisesta tai vahingoittumisesta siirtyy kuluttajalle silloin, kun kuluttaja tai kuluttajan osoittama kolmas osapuoli, joka ei ole tavaran kuljettaja, on saanut tavarat hallintaansa. 1.  Vastuu tavaroiden katoamisesta tai vahingoittumisesta siirtyy kuluttajalle silloin, kun kuluttaja tai kuluttajan osoittama kolmas osapuoli, joka ei ole tavaran kuljettaja, on saanut tavarat hallintaansa. Riski siirtyy kuluttajalle, kun tavarat luovutetaan kuljettajalle, jos kuluttaja on antanut kuljetuksen kuljettajan tehtäväksi eikä elinkeinonharjoittaja ole tarjonnut tätä vaihtoehtoa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kuluttajan oikeuksia kuljettajan suhteen. Tarkistus 144 Ehdotus direktiiviksi 23 artikla – 2 kohta 2.  Jos kuluttaja tai kuluttajan osoittama kolmas osapuoli, joka ei ole tavaran kuljettaja, ei ole ryhtynyt kohtuullisiin toimenpiteisiin tavaroiden saamiseksi hallintaansa, edellä 1 kohdassa tarkoitettu vastuu siirtyy kuluttajalle osapuolten sopimana luovutusajankohtana. 2.  Jos kuluttaja tai kuluttajan osoittama kolmas osapuoli, joka ei ole tavaran kuljettaja, ei ole selvästi ryhtynyt kohtuullisiin toimenpiteisiin tavaroiden saamiseksi hallintaansa, edellä 1 kohdassa tarkoitettu vastuu siirtyy kuluttajalle osapuolten sopimana luovutusajankohtana. Tarkistus 145 Ehdotus direktiiviksi 23 a artikla (uusi) 23 a artikla Sopimusten kesto 1.  Kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien keskenään tekemissä sopimuksissa alkuperäinen sitovuusaika ei saa ylittää 12 kuukautta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän direktiivin kohtuuttomia sopimusehtoja koskevien säännösten soveltamista. 2.  Kahdentoista kuukauden pituisen alkuperäisen sitovuusajan päätyttyä kuluttajilla on oikeus purkaa sopimus milloin tahansa. Sopimuksen purkamisessa on noudatettava irtisanomisaikaa, joka ei saa ylittää kahta kuukautta. Kuluttajilla on oikeus sanoa sopimus irti ennen alkuperäisen kahdentoista kuukauden sitovuusajan päättymistä siten, että sopimus päättyy sitovuusajan päättyessä. Tarkistus 146 Ehdotus direktiiviksi 24 artikla – 1 kohta 1.  Elinkeinonharjoittajan on luovutettava tavarat myyntisopimuksen mukaisina. 1.  Elinkeinonharjoittajan on luovutettava tavarat sopimuksen mukaisina ja erityisesti laadultaan ja määrältään sellaisina kuin osapuolet ovat yhteisesti sopineet. Tarkistus 147 Ehdotus direktiiviksi 24 artikla – 2 kohta – a alakohta a) ne ovat elinkeinonharjoittajan niistä antaman kuvauksen mukaisia ja niillä on samat ominaisuudet kuin elinkeinonharjoittajan kuluttajalle esittämällä näytteellä tai mallilla; a) ne ovat elinkeinonharjoittajan niistä antaman kuvauksen mukaisia ja niillä on samat ominaisuudet kuin elinkeinonharjoittajan kuluttajalle esittämällä näytteellä tai mallilla, ja Tarkistus 148 Ehdotus direktiiviksi 24 artikla – 2 kohta – b alakohta b) ne soveltuvat siihen erityiseen tarkoitukseen, johon kuluttaja niitä tarvitsee, jonka kuluttaja on sopimuksen tekohetkellä saattanut elinkeinonharjoittajan tietoon ja jonka elinkeinonharjoittaja on hyväksynyt; b) jollei niiden ominaisuuksista ole sovittu, ne soveltuvat siihen tarkoitukseen, johon sopimuspuolet ne sopimuksen tekohetkellä tarkoittivat, ja Tarkistus 149 Ehdotus direktiiviksi 24 artikla – 2 kohta – c ja d alakohta c) ne soveltuvat tarkoituksiin, joihin vastaavanlaisia tavaroita yleensä käytetään, tai c) ne soveltuvat tarkoituksiin, joihin vastaavanlaisia tavaroita yleensä käytettäisiin, ja niiden laatu ja ominaisuudet ovat sellaisia kuin vastaavanlaisilla tavaroilla tavanomaisesti, kun otetaan huomioon muun muassa käyttötarkoitus, ulkonäkö, kestävyys ja viimeistely, ja joita kuluttaja voi kohtuudella odottaa tavaroiden luonteen perusteella sekä elinkeinonharjoittajan, tuottajan tai tämän edustajan erityisesti mainoksissa tai päällysmerkinnöissä esittämien tavaroiden erityisiä ominaisuuksia koskevien julkisten mainintojen perusteella. d) niiden laatu ja ominaisuudet ovat sellaisia kuin vastaavanlaisilla tavaroilla tavanomaisesti ja joita kuluttaja voi kohtuudella edellyttää, kun otetaan huomioon tavaroiden luonne sekä elinkeinonharjoittajan, tuottajan tai tämän edustajan erityisesti mainoksissa tai päällysmerkinnöissä esittämät tavaroiden erityisiä ominaisuuksia koskevat julkiset maininnat. Tarkistus 151 Ehdotus direktiiviksi 24 artikla – 4 kohta – b alakohta b) kyseinen maininta oli oikaistu sopimuksentekohetkeen mennessä; b) kyseinen maininta oli oikaistu sopimuksentekohetkeen mennessä hyvissä ajoin ja sen tekemistä vastaavalla tavalla tai ainakin selvästi sopimusasiakirjassa; Tarkistus 152 Ehdotus direktiiviksi 24 artikla – 5 kohta 5.   Tavaran virheellisestä asennuksesta johtuva virheellisyys rinnastetaan tavaran virheeseen, jos asennus sisältyy kauppasopimukseen ja tavaran on asentanut elinkeinonharjoittaja tai se on asennettu elinkeinonharjoittajan vastuulla. Tämä koskee myös tapausta, jossa kuluttaja on asentanut tavaran, joka on tarkoitettu kuluttajan asennettavaksi, ja jossa virheellinen asennus johtuu asennusohjeiden puutteellisuudesta. 5.  Elinkeinonharjoittaja vastaa virheellisyyksistä, jotka johtuvat pakkauksesta tai virheellisestä asennuksesta, jos asennus sisältyy tavaroiden myyntisopimukseen ja tavaran on asentanut elinkeinonharjoittaja tai se on asennettu elinkeinonharjoittajan vastuulla. Tämä koskee myös tapausta, jossa kuluttaja on asentanut tavaran, joka on tarkoitettu kuluttajan asennettavaksi, ja jossa virheellinen asennus johtuu asennusohjeiden puutteellisuudesta. Tarkistus 153 Ehdotus direktiiviksi 26 artikla – 1 kohta 1.  Jos tavarassa on virhe, kuluttajalla on 2–5 kohdan mukaisesti oikeus siihen, että 1.  Jos tavarassa on virhe, kuluttajalla on oikeus joko siihen, että a) virhe oikaistaan korjaamalla tai vaihtamalla tavara, a) virhe oikaistaan korjaamalla tai vaihtamalla tavara 2, 3 ja 5 kohdan mukaisesti, tai siihen, että b) hintaa alennetaan, b) hintaa alennetaan asianmukaisesti tai sopimus puretaan 4, 5 ja 5 a kohdan mukaisesti. c) sopimus puretaan. Tarkistus 154 Ehdotus direktiiviksi 26 artikla – 2 kohta 2.  Elinkeinonharjoittajan on oikaistava virhe valintansa mukaan joko korjaamalla tai vaihtamalla tavara. 2.  Kuluttaja voi ensisijaisesti vaatia elinkeinonharjoittajaa korjaamaan tai vaihtamaan tavaran, jollei tällainen virheen oikaisutapa ole mahdoton tai suhteeton. Tarkistus 155 Ehdotus direktiiviksi 26 artikla – 3 kohta 3.   Jos elinkeinonharjoittaja on osoittanut, että virheen oikaiseminen korjaamalla tai vaihtamalla tavara olisi lainvastaista, mahdotonta tai edellyttäisi elinkeinonharjoittajalta suhteetonta panostusta, kuluttaja voi valita hinnanalennuksen tai sopimuksen purkamisen. Elinkeinonharjoittajan panostus on suhteeton, jos siitä aiheutuvat kustannukset olisivat hinnanalennukseen tai sopimuksen purkuun verrattuna liialliset, kun otetaan huomioon tavaroiden arvo ilman virhettä ja virheen merkittävyys. 3.   Kumpaa tahansa 2 kohdassa tarkoitetuista oikaisutavoista on pidettävä suhteettomana, jos siitä aiheutuu myyjälle kustannuksia, jotka vaihtoehtoiseen oikaisutapaan (tavaran korjaaminen tai vaihtaminen) verrattuna olisivat kohtuuttomia, kun otetaan huomioon Kuluttaja voi purkaa sopimuksen vain, jos virhe on vähäistä merkittävämpi. a) tavaran arvo ilman virhettä, b) virheen merkittävyys c) mahdollisuudet oikaista virhe vaihtoehtoisella tavalla (tavaran korjaaminen tai vaihtaminen) aiheuttamatta kuluttajalle huomattavaa haittaa. Tavara on korjattava tai vaihdettava kohtuullisessa ajassa aiheuttamatta huomattavaa haittaa kuluttajalle. Tarkistus 156 Ehdotus direktiiviksi 26 artikla – 4 kohta 4.  Kuluttaja voi turvautua mihin tahansa 1 kohdassa tarkoitettuun oikaisukeinoon seuraavissa tilanteissa: 4.  Kuluttaja voi, tämän mahdollisuuden kuitenkaan rajoittamatta 5 b kohdan soveltamista, vaatia asianmukaista hinnanalennusta tai sopimuksen purkamista seuraavissa tilanteissa: a) elinkeinonharjoittaja on suoraan tai epäsuorasti kieltäytynyt oikaisemasta virhettä; a) kuluttajalla ei ole oikeutta vaatia korjaamista eikä vaihtamista; a a) elinkeinonharjoittaja on suoraan kieltäytynyt oikaisemasta virhettä tai kieltäytyminen on pääteltävissä elinkeinonharjoittajan toiminnasta; b) elinkeinonharjoittaja ei ole oikaissut virhettä kohtuullisen ajan kuluessa; b) elinkeinonharjoittaja ei ole oikaissut virhettä kohtuullisen ajan kuluessa; c) elinkeinonharjoittaja on aiheuttanut kuluttajalle huomattavaa haittaa yrittäessään oikaista virheellisyyttä; c) elinkeinonharjoittaja on aiheuttanut kuluttajalle huomattavaa haittaa oikaistessaan virheellisyyttä. d) sama puute on esiintynyt useammin kuin kerran lyhyen ajan kuluessa. Tarkistus 158 Ehdotus direktiiviksi 26 artikla – 5 a kohta (uusi) 5 a.  Kuluttajalla ei ole oikeutta purkaa sopimusta, jos virhe on vähäinen. Tarkistus 159 Ehdotus direktiiviksi 26 artikla – 5 b kohta (uusi) 5 b.  Jäsenvaltiot voivat kuluttajansuojan korkeamman tason varmistamiseksi antaa tai pitää voimassa kansallisia säännöksiä, joiden nojalla kuluttajilla on lyhyen ajan kuluessa oikeus purkaa sopimus ja saada takaisin kaikki maksamansa summat tai turvautua mihin tahansa 1 kohdassa tarkoitettuun oikaisukeinoon, jos tavarassa on virhe. Tarkistus 160 Ehdotus direktiiviksi 27 artikla – 2 kohta 2.  Kuluttaja voi vaatia korvausta vahingoista, joita ei ole oikaistu 26 artiklan mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tähän lukuun sisältyvien säännösten soveltamista. 2.  Kuluttaja voi sovellettavan kansallisen lainsäädännön perusteella vaatia korvausta vahingoista, joita ei ole oikaistu 26 artiklan mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tähän lukuun sisältyvien säännösten soveltamista. Tarkistus 161 Ehdotus direktiiviksi 27 a artikla (uusi) 27 a artikla Takautumisoikeus Jos elinkeinonharjoittaja tavaran lopullisena myyjänä on vastuussa kuluttajalle virheestä, joka johtuu tavaran valmistajan, saman sopimusketjun aikaisemman myyjän tai jonkin muun välittäjän toiminnasta tai laiminlyönnistä, elinkeinonharjoittajalla on tavaran lopullisena myyjänä oikeus vaatia oikaisua yhdeltä tai useammalta vastuussa olevalta sopimusketjuun kuuluvalta henkilöltä. Kansallisessa lainsäädännössä säädetään tämän oikeuden tehokkaan vaikutuksen varmistavalla tavalla, keitä ovat ne vastuussa olevat henkilöt, joilta elinkeinonharjoittaja lopullisena myyjänä voi vaatia oikaisua, sekä oikaisuun tarvittavista toimista ja menettelyistä. Ensimmäisessä kohdassa tarkoitetulla vastuulliseksi osoitetulla henkilöllä on todistustaakka, joka koskee virhevastuun puuttumista tai sitä, että lopullisen myyjän kuluttajalle tekemä oikaisu ei tosiasiassa ollut tarpeen. Tarkistus 162 Ehdotus direktiiviksi 28 artikla – 2 kohta 2.  Jos elinkeinonharjoittaja on oikaissut virheen vaihtamalla tavaran, hän on 25 artiklan nojalla vastuussa, jos tavarassa ilmenee virhe kahden vuoden kuluessa siitä, kun kuluttaja tai kuluttajan osoittama kolmas osapuoli on saanut vaihdetut tavarat haltuunsa. Poistetaan. Tarkistus 163 Ehdotus direktiiviksi 28 artikla – 4 kohta 4.  Voidakseen käyttää 25 artiklan mukaisia oikeuksiaan kuluttajan on ilmoitettava elinkeinonharjoittajalle virheestä kahden kuukauden kuluessa siitä, kun hän havaitsi kyseisen virheen. Poistetaan. Tarkistus 164 Ehdotus direktiiviksi 28 artikla – 5 a kohta (uusi) 5 a.  Jäsenvaltiot voivat kuluttajansuojan korkeamman tason varmistamiseksi antaa tai pitää voimassa kansallisia säännöksiä, joilla pidennetään vastuuaikaa ja käänteisen todistustaakan kestoa kuluttajan hyväksi, tai erityisiä sääntöjä huomattavista virheistä, jotka ilmenevät vastuuajan umpeutumisen jälkeen. Tarkistus 165 Ehdotus direktiiviksi 28 a artikla (uusi) 28 a artikla Yhteydenpito ja tavoitettavuus Elinkeinonharjoittajan on varmistettava, että hän on kohtuullisesti tavoitettavissa palvelusopimuksen koko voimassaolon ajan tai myyntisopimuksen tekemisen jälkeen 28 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun määräajan päättymiseen saakka kuluttajan sellaisia virallisia tarjouksia, ilmoituksia ja kysymyksiä varten, jotka liittyvät palvelu- tai myyntisopimuksen mukaisiin oikeuksiin tai velvoitteisiin. Elinkeinonharjoittajan on huolehdittava erityisesti siitä, että tämä saa viipymättä tietoonsa sopimukseen liittyvät kuluttajan viralliset tarjoukset ja kuluttajalle ilmoitetaan välittömästi niiden vastaanottamisesta. Kuluttajalle ei saa aiheutua kustannuksia, jos palvelu- tai myyntisopimukseen liittyvät viralliset tarjoukset, ilmoitukset ja kysymykset otetaan vastaan ja niihin vastataan puhelimitse; tämä ei vaikuta telepalvelujen tarjoajan oikeuteen periä maksu tällaisista puheluista. Tarkistus 166 Ehdotus direktiiviksi 29 artikla – 2 kohta – johdantokappale 2.  Takuuasiakirjan kieliasun on oltava selkeä ja ymmärrettävä ja sen on oltava helposti luettava. Takuuasiakirjassa on annettava seuraavat tiedot: 2.  Takuuasiakirjan kieliasun on oltava selkeä ja ymmärrettävä ja helposti luettava, ja se on laadittava kokonaan käyttäen samaa kirjasinkokoa. Se on kirjoitettava samalla kielellä kuin sopimus. Takuuasiakirjassa on annettava seuraavat tiedot: Tarkistus 167 Ehdotus direktiiviksi 29 artikla – 2 kohta – a–c alakohta a) edellä 26 artiklassa vahvistetut lakiin perustuvat kuluttajan oikeudet ja selkeä ilmoitus siitä, että kaupallinen takuu ei vaikuta kyseisiin oikeuksiin; a) edellä olevien 26 ja 28 artiklan ja sovellettavien kansallisten säännösten mukaiset lakiin perustuvat kuluttajan oikeudet ja selkeä ilmoitus siitä, että kaupallinen takuu ei vaikuta kyseisiin oikeuksiin; b) kaupallisen takuun sisältö ja edellytykset korvauksen hakemiselle, kuten takuun voimassaoloaika ja -alue sekä takuun antajan nimi ja osoite; b) kaupallisen takuun sisältö ja edellytykset korvauksen hakemiselle, kuten takuun voimassaoloaika ja -alue sekä takuun antajan nimi ja osoite; c) tarvittaessa maininta siitä, että kaupallista takuuta ei voi siirtää myöhemmälle ostajalle, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 32 ja 25 artiklan ja liitteessä III olevan 1 kohdan j alakohdan säännösten soveltamista. c) tieto siitä, että kaupallinen takuu voidaan siirtää myöhemmälle ostajalle. Tarkistus 168 Ehdotus direktiiviksi 29 artikla – 3 kohta 3.  Elinkeinonharjoittajan on kuluttajan pyynnöstä asetettava takuuasiakirja saataville pysyvällä välineellä. 3.  Elinkeinonharjoittajan on asetettava takuuasiakirja saataville pysyvällä välineellä ja kuluttajan pyynnöstä myös paperimuotoisena. Tarkistus 169 Ehdotus direktiiviksi 30 artikla – 1 kohta 1.  Tämän luvun säännöksiä sovelletaan sopimusehtoihin, jotka elinkeinonharjoittaja tai kolmas osapuoli on laatinut ennakolta ja joihin kuluttaja on suostunut voimatta vaikuttaa niiden sisältöön, varsinkin silloin, kun tällaiset sopimusehdot ovat osa ennalta laadittua vakiosopimusta. 1.  Tämän luvun säännöksiä sovelletaan elinkeinonharjoittajan tai kolmannen osapuolen ennakolta laatimiin sopimusehtoihin, joista ei ole neuvoteltu erikseen. Sopimusehtoa pidetään aina sellaisena ehtona, josta ei ole neuvoteltu erikseen, jos se on ennakolta laadittu eikä kuluttaja ole näin ollen voinut vaikuttaa sen sisältöön, ja varsinkin jos sopimusehto on osa ennalta laadittua vakiosopimusta. Tarkistus 170 Ehdotus direktiiviksi 30 artikla – 2 kohta 2.  Se seikka, että kuluttajalla on ollut mahdollisuus vaikuttaa sopimusehdon joihinkin näkökohtiin tai yhteen tiettyyn ehtoon, ei estä tämän luvun säännösten soveltamista muihin sopimusehtoihin, jotka ovat osa sopimusta. 2.  Se seikka, että sopimusehdon tietyistä näkökohdista tai jostakin tietystä ehdosta on sovittu erikseen, ei estä tämän luvun säännösten soveltamista muihin sopimusehtoihin, jotka ovat osa sopimusta. Tarkistus 171 Ehdotus direktiiviksi 30 artikla – 3 kohta 3.  Tämän luvun säännöksiä ei sovelleta sellaisiin sopimusehtoihin, jotka vastaavat yhteisön lainsäädännön mukaisia jäsenvaltion pakottavia lakeja tai asetuksia taikka sellaisten kansainvälisten sopimusten määräyksiä tai periaatteita, joissa yhteisö tai jäsenvaltiot ovat osapuolina. 3.  Tämän luvun säännöksiä ei sovelleta sellaisiin sopimusehtoihin, jotka vastaavat unionin lainsäädännön mukaisia jäsenvaltion lakeja, asetuksia tai yleistä järjestystä koskevia määräyksiä taikka sellaisten kansainvälisten sopimusten määräyksiä tai periaatteita, joissa unioni tai jäsenvaltiot ovat osapuolina. Tarkistus 172 Ehdotus direktiiviksi 30 a artikla (uusi) 30 a artikla Yhdenmukaistamisaste Jollei toisin säädetä, jäsenvaltiot eivät saa kansallisessa lainsäädännössään pitää voimassa tai ottaa käyttöön tässä luvussa vahvistetuista poikkeavia säännöksiä, ei myöskään tiukempia tai sallivampia säännöksiä niin, että kuluttajansuojan taso olisi direktiivistä poikkeava. Tarkistus 173 Ehdotus direktiiviksi 31 artikla – 1 kohta 1.   Sopimusehtojen kieliasun on oltava selkeä ja ymmärrettävä ja niiden on oltava helposti luettavat. 1.   Kaikki sopimusehdot on esitettävä selvästi ja ymmärrettävästi. Jos sopimusehto esitetään kirjallisesti, se on aina muotoiltava selkeästi ja ymmärrettävästi ja sen on oltava helposti luettava. Tarkistus 174 Ehdotus direktiiviksi 31 artikla – 4 kohta 4.  Jäsenvaltioiden on pidättäydyttävä asettamasta esitystapaa koskevia vaatimuksia sopimusehtojen esittämiselle ja asettamiselle kuluttajan saataville. 4.  Jäsenvaltioiden on pidättäydyttävä asettamasta sopimusehtojen esitystapaa koskevia vaatimuksia paitsi kun on kyse vammaisiin henkilöihin liittyvistä esitystapaa koskevista vaatimuksista tai kun tavarat tai palvelut voivat aiheuttaa erityisen riskin kuluttajan tai kolmannen osapuolen terveydelle tai turvallisuudelle taikka kyseessä ovat tietyt tavarat tai palvelut, joiden on osoitettu olevan vahingollisia kuluttajalle. Tarkistus 175 Ehdotus direktiiviksi 32 artikla – 2 kohta 2.  Sopimusehdon kohtuuttomuutta arvioitaessa on otettava huomioon sopimuksen kohteena olevien tuotteiden luonne ja kaikki sopimuksen tekoon liittyvät olosuhteet sekä kaikki muut tehtävän sopimuksen tai muun sopimuksen, josta tehtävä sopimus on riippuvainen, ehdot sopimuksen tekohetkellä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 34 ja 38 artiklan soveltamista. Arvioidessaan sopimusehdon kohtuullisuutta toimivaltaisen kansallisen viranomaisen on lisäksi 31 artiklan mukaisesti otettava huomioon sopimuksen laatimistapa ja tapa, jolla elinkeinonharjoittaja on toimittanut sen kuluttajalle. 2.  Sopimusehdon kohtuuttomuutta arvioitaessa on otettava huomioon sopimuksen kohteena olevien tuotteiden luonne ja kaikki sopimuksen tekoon liittyvät olosuhteet sekä kaikki muut tehtävän sopimuksen tai muun sopimuksen, josta tehtävä sopimus on riippuvainen, ehdot sopimuksen tekohetkellä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 34 ja 38 artiklan soveltamista. Tarkistus 176 Ehdotus direktiiviksi 32 artikla – 2 a kohta (uusi) 2 a.  Arvioidessaan sopimusehdon kohtuullisuutta toimivaltaisen kansallisen viranomaisen on 31 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti otettava myös huomioon sopimuksen laatimistapa ja tapa, jolla elinkeinonharjoittaja on toimittanut sen kuluttajalle. Elinkeinonharjoittajan laatimaa ehtoa, jolla rikotaan 31 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja avoimuusvaatimuksia, voidaan pelkästään tällä perusteella pitää kohtuuttomana. Tarkistus 177 Ehdotus direktiiviksi 32 artikla – 3 kohta 3.  Tämän artiklan 1 ja 2 kohtaa ei sovelleta sopimuksen pääkohteen eikä elinkeinonharjoittajan pääasiallisen sopimusvelvoitteen suorittamisesta maksettavan korvauksen asianmukaisuuden arviointiin edellyttäen, että elinkeinonharjoittaja noudattaa täysin 31 artiklan säännöksiä. 3.  Tämän artiklan 1, 2 ja 2 a kohtaa ei sovelleta sopimuksen pääkohteen eikä elinkeinonharjoittajan pääasiallisen sopimusvelvoitteen suorittamisesta maksettavan korvauksen asianmukaisuuden arviointiin edellyttäen, että elinkeinonharjoittaja noudattaa täysin 31 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan säännöksiä. Tarkistus 178 Ehdotus direktiiviksi 33 artikla Jos elinkeinonharjoittaja väittää, että sopimusehdosta on neuvoteltu erikseen, todistustaakka on hänellä. Jos elinkeinonharjoittaja väittää, että sopimusehdosta on neuvoteltu erikseen tai että sopimusehto on 31 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetyn avoimuusvaatimuksen mukainen, todistustaakka on elinkeinonharjoittajalla. Tarkistus 179 Ehdotus direktiiviksi 34 artikla Jäsenvaltioiden on varmistettava, että liitteessä II lueteltuja sopimusehtoja pidetään kaikissa olosuhteissa kohtuuttomina. Kyseistä sopimusehtojen luetteloa sovelletaan kaikissa jäsenvaltioissa, ja sitä voidaan muuttaa vain 39 artiklan 2 kohdan ja 40 artiklan mukaisesti. 1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että liitteessä II lueteltuja sopimusehtoja pidetään kaikissa olosuhteissa kohtuuttomina. 2.  Jäsenvaltiot voivat säätää kansallisessa lainsäädännössään muista kaikissa olosuhteissa kohtuuttomina pidettävistä sopimusehdoista. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle 1 kohdassa tarkoitetuista sopimusehdoista. Komissio saattaa tämän tiedon yleisön helposti saataville. Tarkistus 180 Ehdotus direktiiviksi 35 artikla Jäsenvaltioiden on varmistettava, että liitteessä III olevassa 1 kohdassa lueteltujen sopimusehtojen katsotaan olevan kohtuuttomia, ellei elinkeinonharjoittaja ole osoittanut, että kyseiset ehdot ovat 32 artiklan mukaisesti kohtuullisia. Kyseistä sopimusehtojen luetteloa sovelletaan kaikissa jäsenvaltioissa, ja sitä voidaan muuttaa vain 39 artiklan 2 kohdan ja 40 artiklan mukaisesti. 1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että liitteessä III olevassa 1 kohdassa lueteltujen sopimusehtojen katsotaan olevan kohtuuttomia, ellei elinkeinonharjoittaja ole osoittanut, että kyseiset ehdot ovat 32 artiklan mukaisesti kohtuullisia. 2.  Jäsenvaltiot voivat säätää kansallisessa lainsäädännössään muista kohtuuttomiksi oletetuista sopimusehdoista. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle 1 kohdassa tarkoitetuista sopimusehdoista. Komissio saattaa tämän tiedon yleisön helposti saataville. Tarkistus 181 Ehdotus direktiiviksi 37 artikla Kohtuuttomat sopimusehdot eivät ole kuluttajaa sitovia. Sopimus sitoo osapuolia edelleen, jos se voi olla voimassa ilman kohtuuttomiksi katsottavia ehtoja. Tämän direktiivin mukaisesti kohtuuttomina pidettävät sopimusehdot eivät ole kuluttajaa sitovia kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Sopimus sitoo osapuolia edelleen, jos se voi olla voimassa ilman kohtuuttomiksi katsottavia ehtoja. Tarkistus 182 Ehdotus direktiiviksi 38 artikla – 1 kohta 1.  Jäsenvaltioiden on kuluttajien ja kilpailevien elinkeinonharjoittajien edun vuoksi varmistettava, että on olemassa riittäviä ja tehokkaita keinoja, joilla kohtuuttomien ehtojen käytön jatkaminen elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisissä sopimuksissa voidaan estää. 1.  Jäsenvaltioiden on kuluttajien ja kilpailevien elinkeinonharjoittajien edun vuoksi varmistettava, että on olemassa riittäviä ja tehokkaita keinoja, joilla kohtuuttomien ehtojen käyttö elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisissä sopimuksissa voidaan estää. Tarkistus 184 Ehdotus direktiiviksi 39 artikla 39 artikla Poistetaan. Liitteissä II ja III esitettyjen ehtojen uudelleentarkastelu 1.  Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ehdoista, jotka toimivaltaiset kansalliset viranomaiset ovat havainneet kohtuuttomiksi ja jotka niiden mielestä ovat sellaisia, että tätä direktiiviä olisi syytä muuttaa 2 kohdan mukaisesti. 2.  Komissio muuttaa liitteitä II ja III saamiensa 1 kohdan mukaisten ilmoitusten perusteella. Kyseisistä toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia, päätetään 40 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen. Tarkistus 185 Ehdotus direktiiviksi 40 artikla 40 artikla Poistetaan. Komitea 1.  Komissiota avustaa kuluttajasopimusten kohtuuttomia ehtoja käsittelevä komitea, jäljempänä ”komitea”. 2.  Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1–4 kohtaa ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset. Tarkistus 186 Ehdotus direktiiviksi 41 artikla – 1 kohta 1.   Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että tämän direktiivin noudattamisen varmistamiseksi on olemassa riittävät ja tehokkaat keinot. 1.   Jäsenvaltiot ja komissio huolehtivat siitä, että on olemassa riittävät ja tehokkaat keinot varmistaa kuluttajan oikeuksien noudattaminen sellaisina kuin niistä on säädetty tässä direktiivissä. Tarkistus 187 Ehdotus direktiiviksi 44 artikla Jäsenvaltioiden on toteutettava aiheelliset toimenpiteet, jotta kuluttajat saavat tiedon niistä säännöksistä, joilla tämä direktiivi on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja kannustettava tarvittaessa elinkeinonharjoittajia ja käytännesääntöjen ylläpitäjiä antamaan kuluttajille tietoa käytännesäännöistään. Jäsenvaltioiden ja komission on toteutettava aiheelliset toimenpiteet, jotta kuluttajat ja elinkeinonharjoittajat saavat etenkin tieto- ja viestintäteknisten välineiden ja julkisten tiedotusvälineiden välityksellä tiedon niistä säännöksistä, joilla tämä direktiivi on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja kannustettava tarvittaessa elinkeinonharjoittajia ja käytännesääntöjen ylläpitäjiä antamaan kuluttajille tietoa käytännesäännöistään. Tarkistus 188 Ehdotus direktiiviksi 45 artikla Kuluttaja on vapautettu sellaista tavarantoimitusta koskevasta vastasuorituksesta, jota ei ole tilattu ja joka on direktiivin 2005/29/EY 5 artiklan 5 kohdan ja liitteessä I olevan 29 kohdan mukaisesti kielletty. Se, että kuluttaja jättää vastaamatta toimitukseen, jota ei ole tilattu, ei merkitse tarjouksen hyväksymistä. Kuluttaja on vapautettu sellaista tavaran toimitusta tai palvelun suoritusta koskevasta vastasuorituksesta, jota ei ole tilattu ja joka on direktiivin 2005/29/EY 5 artiklan 5 kohdan ja liitteessä I olevan 29 kohdan mukaisesti kielletty. Tällaisissa tapauksissa se, että kuluttaja jättää vastaamatta toimitukseen, jota ei ole tilattu, ei merkitse tarjouksen hyväksymistä. Tarkistus 189 Ehdotus direktiiviksi 46 artikla – 2 kohta 2.  Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle. Poistetaan. Tarkistus 190 Ehdotus direktiiviksi 46 a artikla (uusi) 46 a artikla Jäsenvaltioiden raportointi ja keskinäinen arviointi 1.  Jäsenvaltioiden on [täytäntöönpanon määräajan päättymiseen] mennessä ja sen jälkeen kolmen vuoden välein laadittava kertomus, johon sisältyvät a) ennen sopimuksen tekoa annettavia tietoja koskevat lisävaatimukset, joita jäsenvaltiot asettavat tai pitävät voimassa 9 artiklan 5 ja 6 kohdan mukaisesti; b) poikkeavat kansalliset säännökset, joita jäsenvaltiot antavat tai pitävät voimassa 12 artiklan 4 kohdan ja 13 artiklan 2 kohdan mukaisesti; c) poikkeavat kansalliset säännökset, joita jäsenvaltiot antavat tai pitävät voimassa 22 artiklan 2 a kohdan mukaisesti; d) poikkeavat kansalliset säännökset, joita jäsenvaltiot antavat tai pitävät voimassa 26 artiklan 5 b kohdan ja 28 artiklan 5 a kohdan mukaisesti; e) muut sopimusehdot, joita jäsenvaltiot pitävät 34 artiklan 1 a kohdan mukaisesti kaikissa olosuhteissa kohtuuttomina; f) muut sopimusehdot, joita jäsenvaltiot pitävät 35 artiklan 1 a kohdan mukaisesti ehtoina, joiden oletetaan olevan kohtuuttomia; g) sellaiset merkittävät päätökset ja niiden perustelut, joita jäsenvaltioiden tuomioistuimet, sovitteluelimet tai toimivaltaiset hallintoviranomaiset tekevät tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvissa asioissa. 2.  Edellä 1 kohdassa mainittu kertomus on toimittava komissiolle. Jäsenvaltioiden on selitettävä 1 kohdan a–e alakohdan tietoja antaessaan yksityiskohtaisesti, miksi poikkeavat kansalliset säännökset ovat asianmukaisia ja oikeasuhteisia direktiivin tavoitteen saavuttamiseksi. 3.  Komissio huolehtii siitä, että 1 kohdan d ja e alakohdassa tarkoitetut tiedot ovat selkeästi ja ymmärrettävästi kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien saatavilla esimerkiksi komission perustaman ja ylläpitämän erityisen verkkosivuston kautta. 4.  Komissio välittää 1 kohdassa tarkoitetut kertomukset muille jäsenvaltioille ja Euroopan parlamentille, joiden on kuuden kuukauden kuluessa niiden saamisesta esitettävä huomionsa kustakin kertomuksesta. Komissio kuulee sidosryhmiä kertomuksista saman määräajan kuluessa. Tarkistus 191 Ehdotus direktiiviksi 46 b artikla (uusi) 46 b artikla Kuluttajansuoja-alan toimijoiden raportointi Henkilöt tai järjestöt, joilla on kansallisen lain mukaan 38 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu perusteltu intressi suojella kuluttajia, ilmoittavat komissiolle, mihin tulokseen ne ovat tulleet arvioidessaan tämän direktiivin soveltamista ja sen vaikutuksia kuluttajien oikeuksiin ja sisämarkkinoiden toimintaan. Tarkistus 192 Ehdotus direktiiviksi 46 c artikla (uusi) 46 c artikla Komission raportointi ja uudelleentarkastelu Komissio esittää 46 a artiklan 4 kohdassa ja 46 b artiklassa tarkoitettujen tietojen perusteella Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän direktiivin soveltamisesta viimeistään [vuoden kuluttua täytäntöönpanon määräajan päättymisestä] ja sen jälkeen kolmen vuoden välein. Komissio liittää kertomukseen tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksia direktiivin mukauttamiseksi kuluttajien oikeuksien alalla tapahtuneeseen kehitykseen. Tarkistus 193 Ehdotus direktiiviksi -47 artikla (uusi) Direktiivi 2002/65/EY -47 artikla Direktiivin 2002/65/EY muuttaminen Korvataan direktiivin 2002/65/EY 2 artiklan a alakohta seuraavasti: 'a) ”etäsopimuksella” sellaista elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välistä sopimusta tavaran toimittamisesta tai palvelun suorittamisesta, joka tehdään etämyyntiä varten luodussa myynti- tai palveluntarjontajärjestelmässä ja jonka tekemiseksi elinkeinonharjoittaja ja kuluttaja eivät ole samanaikaisesti läsnä vaan käyttävät yksinomaisesti yhtä tai useampaa etäviestintä; Tarkistus 194 Ehdotus direktiiviksi 47 artikla – 1 kohta Kumotaan direktiivit 85/577/ETY, 93/13/ETY ja 97/7/EY sekä direktiivi 1999/44/EY, sellaisena kuin ne ovat muutettuina liitteessä IV mainituilla direktiiveillä. Kumotaan [täytäntöönpanon määräaika] alkaen direktiivit 85/577/ETY, 93/13/ETY ja 97/7/EY sekä direktiivi 1999/44/EY, sellaisena kuin ne ovat muutettuina liitteessä IV mainituilla direktiiveillä. Tarkistus 195 Ehdotus direktiiviksi 48 artikla 48 artikla Poistetaan. Uudelleentarkastelu Komissio tarkastelee tätä direktiiviä uudelleen sekä toimittaa kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään [lisätään sama päivämäärä kuin 46 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa + viisi vuotta]. Komissio tekee tarvittaessa uusia ehdotuksia alalla tapahtuneeseen kehitykseen mukautumiseksi. Se voi tätä tarkoitusta varten pyytää tietoja jäsenvaltioilta. Tarkistus 196 Ehdotus direktiiviksi 48 a artikla (uusi) 48 a artikla Komissio harkitsee sellaisen etäsopimuksia ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyjä sopimuksia koskevan asetusehdotuksen antamista, joka ei koske liikenteen ja terveyspalvelujen alaa. Tarkistus 197 Ehdotus direktiiviksi Liite I – A osa A.   Peruuttamislomakkeen yhteydessä toimitettavat tiedot A.   Peruuttamisohjeen malli 1.  Sen elinkeinonharjoittajan nimi, maantieteellinen osoite ja sähköpostiosoite, jolle peruuttamislomake on lähetettävä. Peruuttamisoikeus 2.  Ilmoitus siitä, että kuluttajalla on oikeus peruuttaa sopimus ja että tätä oikeutta voidaan käyttää lähettämällä jäljempänä oleva peruuttamislomake pysyvällä välineellä 1 kohdassa tarkoitetulle elinkeinonharjoittajalle seuraavasti: Tämä sopimus voidaan peruuttaa neljäntoista päivän kuluessa pysyvällä välineellä ilman perusteluja [tai – jos tavara toimitetaan ennen tämän määräajan päättymistä – palauttamalla tavara]. a) muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehdyn sopimuksen osalta neljäntoista päivän kuluessa siitä, kun kuluttaja on allekirjoittanut tilauslomakkeen Peruuttamisen määräaika alkaa [tilattujen tavaroiden vastaanottopäivästä] (1). Peruuttamisen määräaikaan ei lueta [tavaroiden vastaanottopäivää] (2). Jos peruuttamisen määräajan viimeinen päivä on yleinen vapaapäivä, lauantai tai sunnuntai, määräaika päättyy seuraavana työpäivänä. Peruuttamisen määräaikaa katsotaan noudatetun, jos peruuttamisilmoitus tai palautettava tavara on lähetetty ennen määräajan päättymistä. Tilaajan on pystyttävä osoittamaan, että peruuttamisilmoitus tai tavarat on lähetetty ennen peruuttamisen määräajan päättymistä (esimerkiksi postin kuitin avulla). b) etäsopimuksena tehdyn myyntisopimuksen osalta neljäntoista päivän kuluessa siitä, kun kuluttaja tai kuluttajan osoittama kolmas osapuoli, joka ei ole tavaran kuljettaja, on saanut tavarat hallintaansa Peruuttamisilmoitus on lähetettävä pysyvällä välineellä (esimerkiksi postitse lähetty kirje) (3) seuraavaan osoitteeseen: (4). Peruuttamisilmoituksen voi tehdä jäljempänä olevaa mallia käyttäen, mutta mallin käyttö ei ole pakollista. c) etäsopimuksena tehdyn palvelusopimuksen osalta Peruuttamisen vaikutukset – neljäntoista päivän kuluessa sopimuksen tekemisestä, ellei kuluttaja ole antanut nimenomaista ennakkosuostumustaan sille, että sopimuksen täyttäminen voidaan aloittaa ennen kyseisen neljäntoista päivän jakson päättymistä Jotta peruuttaminen olisi pätevä, tilaajan on palautettava saamansa tavarat [kustannuksellamme] (5) neljäntoista päivän kuluessa peruuttamisilmoituksen lähettämisestä. Maksun palauttamisen määräaika alkaa, kun olemme vastaanottaneet peruuttamisilmoituksen tai tavarat. Määräaikaan ei lueta peruuttamisilmoituksen vastaanottopäivää. Jos määräajan viimeinen päivä on yleinen vapaapäivä, lauantai tai sunnuntai, määräaika päättyy seuraavana työpäivänä. – sopimuksen täyttämisen alkamiseen päättyvän jakson aikana, jos kuluttaja on antanut nimenomaisen ennakkosuostumuksensa sille, että sopimuksen täyttäminen voidaan aloittaa ennen kyseisen neljäntoista päivän jakson päättymistä. Jos palautetut tavarat eivät ole alkuperäisessä kunnossa, tilaaja on vastuussa tavaroiden arvon alenemisesta. Tilaaja on kuitenkin vastuussa vain sellaisesta tavaroiden arvon alenemisesta, joka johtuu muusta kuin tavaroiden luonteen ja toimintatavan toteamiseksi tarvittavasta käsittelystä. Tavaroiden vahingoittumisen estämiseksi tilaajan ei pidä käsitellä niitä kuin omiaan ja hänen on vältettävä käsittelemästä niitä tavalla, joka voi alentaa niiden arvoa. 3.  Kaikkien myyntisopimusten osalta ilmoitus, jossa kerrotaan kuluttajalle määräajoista ja ehdoista, jotka koskevat tavaroiden palauttamista elinkeinonharjoittajalle, sekä esitetään takaisinmaksua koskevat ehdot 16 artiklan ja 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Kun peruuttaminen on tehty oikein, olemme velvollisia palauttamaan kaikki kuluttajan maksamat summat neljäntoista päivän kuluessa. Maksujen palauttamisen määräaika alkaa, kun olemme vastaanottaneet peruuttamisilmoituksen. Tähän määräaikaan ei lueta peruuttamisilmoituksen vastaanottopäivää. Jos määräajan viimeinen päivä on yleinen vapaapäivä, lauantai tai sunnuntai, määräaika päättyy seuraavana työpäivänä. 4.  Internetin kautta tehtyjen etäsopimusten osalta ilmoitus siitä, että kuluttaja voi täyttää ja jättää vakiomuotoisen peruuttamislomakkeen sähköisesti elinkeinonharjoittajan verkkosivulla ja että hän saa elinkeinonharjoittajalta kuittauksen peruuttamislomakkeen vastaanottamisesta viipymättä sähköpostitse. Palautettujen tavaroiden vastaanottaminen voidaan asettaa maksujen palauttamisen ehdoksi. 5.  Ilmoitus siitä, että kuluttaja voi käyttää B osassa vahvistettua peruuttamislomaketta. Vaihtoehtoisia sanamuotoja koskevia ohjeita: 1)  Sulkeisiin tulee seuraava teksti, kun on kyse etäsopimuksista ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehdyistä sopimuksista, jotka koskevat palvelujen suorittamista: ”sopimuksen tekopäivästä tai päivästä, jona tilaaja on vastaanottanut kestävällä välineellä olevan kopion allekirjoitetusta sopimuksesta, jos se ei ole sama kuin sopimuksen tekopäivä”. 2)  Sulkeisiin tulee seuraava teksti, kun on kyse etäsopimuksista ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehdyistä sopimuksista, jotka koskevat palvelujen suorittamista: ”sopimuksen tekopäivää tai päivää, jona tilaaja on vastaanottanut kestävällä välineellä olevan kopion allekirjoitetusta sopimuksesta, jos se ei ole sama kuin sopimuksen tekopäivä”. 3)  Kun on kyse etäsopimuksista, tekstiä täydennetään seuraavasti: a) jos elinkeinonharjoittaja antaa kuluttajalle mahdollisuuden peruuttaa sopimus sähköpostitse: ”tai sähköpostitse”; b) jos elinkeinonharjoittaja antaa kuluttajalle mahdollisuuden täyttää malliperuuttamislomakkeen sähköisesti verkkosivustolla: ”tai elinkeinonharjoittajan verkkosivustolla”. 4)  Lisätään elinkeinonharjoittajan nimi ja toimipaikan osoite. Etäsopimusten osalta on ilmoitettava lisäksi elinkeinonharjoittajan sähköposti- ja/tai internet-osoite, joita kuluttaja voi käyttää peruuttaakseen sopimuksen. 5)  Jos palautettavan tavaran hinta on enintään 40 euroa, sulkuihin tulee teksti ”omalla kustannuksellaan”. Tarkistus 198 Ehdotus direktiiviksi Liite I – B osa (Lomake täytetään ja palautetaan vain silloin, kun halutaan peruuttaa tehty sopimus.) Vastaanottaja: Vastaanottaja: (elinkeinonharjoittajan nimi, toimipaikan osoite ja tarvittaessa sähköpostiosoite)(*) Ilmoitan/Ilmoitamme*, että haluan/haluamme* peruuttaa tekemäni/tekemämme* sopimuksen, joka koskee seuraavien tavaroiden toimittamista* / seuraavan palvelun suorittamista*: Ilmoitan/Ilmoitamme**, että haluan/haluamme** peruuttaa tekemäni/tekemämme** sopimuksen, joka koskee seuraavien tavaroiden toimittamista** / seuraavan palvelun suorittamista**: Tilauspäivä* / Vastaanottopäivä* Tilauspäivä () Kuluttajan nimi* / Kuluttajien nimet* Kuluttajan nimi / Kuluttajien nimet () Kuluttajan osoite* / Kuluttajien osoitteet* Kuluttajan osoite / Kuluttajien osoitteet () Kuluttajan allekirjoitus* / Kuluttajien allekirjoitukset* (vain jos lomake täytetään paperimuodossa) Kuluttajan allekirjoitus / Kuluttajien allekirjoitukset (vain jos lomake toimitetaan paperimuodossa) () Päiväys Päiväys () * Tarpeeton yliviivataan. (*)Elinkeinonharjoittaja täyttää ennen lomakkeen toimittamista kuluttajalle. (**) Tarpeeton yliviivataan. () Kuluttaja täyttää/kuluttajat täyttävät. Tarkistus 199 Ehdotus direktiiviksi Liite II – 1 kohta – a a alakohta (uusi) a a) poistetaan elinkeinonharjoittajan vastuu kuluttajan omaisuuden vahingoittumisesta elinkeinonharjoittajan tahallisen tai vakavasta huolimattomuudesta johtuvan toimenpiteen tai laiminlyönnin seurauksena tai rajoitetaan kyseistä vastuuta Tarkistus 201 Ehdotus direktiiviksi Liite II – 1 kohta – c a alakohta (uusi) c a) annetaan kaikkia sopimuksesta syntyviä kiistoja koskeva toimivalta elinkeinonharjoittajan kotipaikan tuomioistuimelle, ellei tämä tuomioistuin ole myös kuluttajan kotipaikan tuomioistuin Tarkistus 202 Ehdotus direktiiviksi Liite III – 1 kohta – a a alakohta (uusi) a a) tehdään kuluttajaa sitovaksi velvoite, jonka täyttämisen ehto on täysin riippuvainen elinkeinonharjoittajan aikomuksesta Tarkistus 203 Ehdotus direktiiviksi Liite III – 1 kohta – c a alakohta (uusi) c a) vaaditaan kuluttajaa ostamaan liitännäistuotteita tai -palveluita, joita ei ole ilmoitettu pääsopimuksen hinnassa Tarkistus 204 Ehdotus direktiiviksi Liite III – 1 kohta – c b alakohta (uusi) c b) sovelletaan ehdollisia maksuja, kuten sopimusehtojen rikkomisesta johtuvia sakkoja, jotka ovat selvästi kohtuuttomia elinkeinonharjoittajalle ehtojen rikkomisesta aiheutuviin kustannuksiin nähden Tarkistus 205 Ehdotus direktiiviksi Liite III – 1 kohta – d a alakohta (uusi) d a) poistetaan kuluttajan oikeus tai rajoitetaan kuluttajan oikeutta ohjeistaa tai valtuuttaa kolmas osapuoli tekemään sopimus kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välille ja/tai toteuttamaan toimia, joiden tarkoituksena on johtaa sopimuksen tekemiseen kuluttajan ja elinkeinoharjoittajan välille tai edesauttaa sellaista sopimusta Tarkistus 206 Ehdotus direktiiviksi Liite III – 1 kohta – e alakohta e) sallitaan elinkeinonharjoittajan irtisanoa toistaiseksi tehty sopimus ilman kohtuullista irtisanomisaikaa, paitsi milloin kuluttaja on vakavasti rikkonut sopimusta e) sallitaan elinkeinonharjoittajan päättää määräämättömäksi ajaksi tehty sopimus ilman kohtuullista irtisanomisaikaa, paitsi milloin on vakavia perusteita tehdä niin; tämä ei vaikuta rahoituspalvelusopimusten ehtoihin, jos irtisanomiseen on pätevä syy ja jos elinkeinonharjoittaja velvoitetaan ilmoittamaan asiasta välittömästi toiselle sopimuspuolelle Tarkistus 207 Ehdotus direktiiviksi Liite III – 1 kohta – g alakohta g) sallitaan elinkeinonharjoittajan korottaa kuluttajan kanssa sovittua hintaa, kun sopimus on tehty niin, että kuluttajalla ei ole oikeutta irtisanoa sopimusta g) määrätään, että tavaroiden tai muun omaisuuden hinta määritellään toimitus- tai luovutushetkellä tai sallitaan elinkeinonharjoittajan korottaa kuluttajan kanssa sovittua hintaa, kun sopimus on tehty niin, että kuluttajalla ei ole oikeutta irtisanoa sopimusta, jos korotettu hinta on liian korkea suhteessa sopimuksen tekohetkellä sovittuun hintaan; tämä ei vaikuta hintaindeksilausekkeisiin, jos ne ovat lain mukaisia ja jos hintojen vaihtelumenetelmä esitetään yksityiskohtaisesti Tarkistus 208 Ehdotus direktiiviksi Liite III – 1 kohta – k alakohta k) sallitaan elinkeinonharjoittajan yksipuolisesti muuttaa sopimusehtoja ja tuotteen tai palvelun ominaisuuksia k) sallitaan elinkeinonharjoittajan yksipuolisesti muuttaa sopimusehtoja ja tuotteen tai palvelun ominaisuuksia ilman pätevää sopimuksessa mainittua syytä; tämä ei vaikuta ehtoihin, joiden mukaisesti rahoituspalvelujen tarjoaja varaa itselleen oikeuden muuttaa kuluttajan maksettavaksi tulevaa korkoa tai tälle maksettavaa korkoa tai rahoituspalveluista perittäviä muita maksuja pätevästä syystä ilman ennakkoilmoitusta, jos elinkeinonharjoittaja velvoitetaan ilmoittamaan siitä kuluttajalle mahdollisimman varhain ja jos kuluttaja voi purkaa sopimuksen välittömästi; se ei myöskään vaikuta ehtoihin, joiden mukaisesti elinkeinonharjoittaja varaa itselleen oikeuden muuttaa yksipuolisesti määräämättömäksi ajaksi tehdyn sopimuksen ehtoja, jos elinkeinonharjoittaja velvoitetaan ilmoittamaan siitä kuluttajalle kohtuullisen hyvissä ajoin tehdyllä ennakkoilmoituksella ja jos kuluttaja voi halutessaan purkaa sopimuksen Tarkistus 209 Ehdotus direktiiviksi Liite III – 1 kohta – l a alakohta (uusi) l a) sallitaan elinkeinonharjoittajan, jos tilattua tuotetta ei ole saatavana, toimittaa vastaava tuote ilman, että kuluttajalle on nimenomaisesti ilmoitettu tästä mahdollisuudesta ja siitä, että elinkeinonharjoittaja vastaa kuluttajan sopimuksen mukaisesti vastaanottaman tuotteen palauttamiskuluista, jos kuluttaja käyttää oikeuttaan peruuttaa sopimus. Tarkistus 210 Ehdotus direktiiviksi Liite III – 2 kohta 2.  Edellä olevaa 1 kohdan e alakohtaa ei sovelleta sopimusehtoihin, joilla rahoituspalvelun tarjoaja pidättää oikeuden yksipuolisesti irtisanoa toistaiseksi tehty sopimus edellyttäen, että palvelun tarjoaja ilmoittaa irtisanomisesta toiselle osapuolelle tai muille osapuolille viipymättä. Poistetaan. Tarkistus 211 Ehdotus direktiiviksi Liite III – 3 kohta – c a alakohta (uusi) c a) matkapakettisopimuksiin, joita säännellään direktiivillä 90/314/ETY. Tarkistus 212 Ehdotus direktiiviksi Liite III – 4 kohta – johdantokappale 4.  Edellä olevaa1 kohdan k alakohtaa ei sovelleta 4.  Edellä olevia1 kohdan e, g ja k alakohtaa ei sovelleta Tarkistus 213 Ehdotus direktiiviksi Liite III – 4 kohta – a alakohta a) ehtoihin, joiden mukaisesti rahoituspalvelujen tarjoaja varaa itselleen oikeuden muuttaa kuluttajan maksettavaksi tulevaa korkoa tai tälle maksettavaa korkoa tai rahoituspalveluista perittäviä muita maksuja pätevästä syystä ilman ennakkoilmoitusta, jos elinkeinonharjoittaja velvoitetaan ilmoittamaan siitä toiselle osapuolelle tai muille osapuolille mahdollisimman varhain ja jos nämä voivat purkaa sopimuksen välittömästi Poistetaan. Tarkistus 214 Ehdotus direktiiviksi Liite III – 4 kohta – b alakohta b) kauppaan, jota käydään arvopapereilla, rahoitusvälineillä ja muilla tuotteilla tai palveluilla, joiden hinta on sidoksissa pörssikurssien ja -indeksien tai rahoitusmarkkinakorkojen vaihteluihin, joihin elinkeinonharjoittaja ei voi vaikuttaa Poistetaan. Tarkistus 215 Ehdotus direktiiviksi Liite III – 4 kohta – d alakohta d) ehtoihin, joiden mukaisesti elinkeinonharjoittaja varaa itselleen oikeuden muuttaa yksipuolisesti toistaiseksi tehdyn sopimuksen ehtoja, jos elinkeinonharjoittaja velvoitetaan ilmoittamaan siitä kuluttajalle kohtuullisen hyvissä ajoin tehdyllä ennakkoilmoituksella, ja jos kuluttaja voi halutessaan purkaa sopimuksen. Poistetaan.