Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 2. helmikuuta 2011 julkaistun komission tiedonannon ”Perushyödykemarkkinoihin ja raaka-aineisiin liittyviin haasteisiin vastaaminen” (KOM(2011)0025),

–  ottaa huomioon 4. marraskuuta 2008 annetun komission tiedonannon ”Raaka-aineita koskeva aloite – työllisyyden ja kasvun kannalta kriittisten tarpeiden täyttäminen”, (KOM(2008)0699),

–  ottaa huomioon yritys- ja teollisuustoiminnan pääosaston raaka-aineiden hankintaa käsittelevän työryhmän alaryhmän laatiman raportin ”Critical Raw Materials for the EU”(1),

–  ottaa huomioon komission 3. maaliskuuta 2010 antaman tiedonannon ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (KOM(2010)2020),

–  ottaa huomioon 26. tammikuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Resurssitehokas Eurooppa – Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahanke” (KOM(2011)0021),

–  ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Etenemissuunnitelma – siirtyminen kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050” (KOM(2011)0112/4),

–  ottaa huomioon komission 28. lokakuuta 2010 antaman tiedonannon ”Globalisaation aikakauden yhdennetty teollisuuspolitiikka – Kilpailukyky ja kestävyys keskeiselle sijalle” (KOM(2010)0614),

–  ottaa huomioon 6. marraskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahanke: Innovaatiounioni” (KOM(2010)0546),

–  ottaa huomioon 9. marraskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Kauppa, kasvu ja maailmanpolitiikka – Kauppapolitiikka Eurooppa 2020 -strategian kulmakivenä” (KOM(2010)0612),

–  ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman globalisaation aikakauden teollisuuspolitiikasta(2),

–  ottaa huomioon 3. helmikuuta 2011 antamansa päätöslauselman sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta(3),

–  ottaa huomioon 16. kesäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman Eurooppa 2020 -strategiasta(4),

–  ottaa huomioon Euroopan komission ympäristöasioiden pääosaston ohjeasiakirjan ”Non-energy mineral extraction and Natura 2000”(5),

–  ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan, joka on liitetty 4. marraskuuta 2008 annettuun komission tiedonantoon ”Raaka-aineita koskeva aloite – työllisyyden ja kasvun kannalta kriittisten tarpeiden täyttäminen” (KOM(2008)0699) (SEC(2008)2741),

–  ottaa huomioon Euroopan komission kauppapolitiikan pääosaston kertomuksen ”Raw materials policy 2009 annual report”(6),

–  ottaa huomioon Euroopan komission ympäristöasioiden pääosaston tutkimuksen ”The links between the environment and competitiveness”(7),

–  ottaa huomioon 10. marraskuuta 2010 annetun komission vihreän kirjan ”EU:n kehitysyhteistyöpolitiikasta tukea osallistavalle kasvulle ja kestävälle kehitykselle – EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan vaikutuksen parantaminen” (KOM(2010)0629),

–  ottaa huomioon 10. marraskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”EU:n ja Afrikan suhteiden lujittamisesta” (KOM(2010)0634),

–  ottaa huomioon tulossa olevan kauppaa ja kehitysyhteistyötä koskevan komission tiedonannon,

–  ottaa huomioon 15. syyskuuta 2009 annetun komission tiedonannon ”Kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuus: poliittisen toimintakehyksen laatiminen koko unionin lähestymistavalle” (KOM(2009)0458),

–  ottaa huomioon 18. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman EU:n johdonmukaisesta kehitysyhteistyöpolitiikasta ja julkista kehitysapua täydentävästä kehitysavusta (ns. ODA+)(8),

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman yritysten yhteiskuntavastuun sisällyttämisestä kansainvälisiin kauppasopimuksiin(9),

–  ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2011 annetut neuvoston päätelmät perushyödykemarkkinoihin ja raaka-aineisiin liittyviin haasteisiin vastaamisesta,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (Lissabonin sopimus) 208 artiklan, jossa vahvistetaan, että Euroopan unioni ottaa huomioon kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteet toteuttaessaan muita sellaisia politiikkoja, jotka voivat vaikuttaa kehitysmaihin,

–  ottaa huomioon parhaillaan käytävät Dohan kierroksen neuvottelut,

–  ottaa huomioon vuoden 2007 yhteisen Afrikka–EU-strategian sekä 29.–30. marraskuuta 2010 pidetyn EU:n ja Afrikan kolmannen huippukokouksen yhteydessä annetun Tripolin julistuksen,

–  ottaa huomioon WTO:ssa käsiteltävänä olevan yhdeksää raaka-ainetta koskevan valituksen, jonka EU, Yhdysvallat ja Meksiko ovat tehneet Kiinaa vastaan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, ulkoasiainvaliokunnan kehitysyhteistyövaliokunnan, kansainvälisen kaupan valiokunnan sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnot (A7-0288/2011),

A.  katsoo, että Euroopan unioni tarvitsee vahvaa teollisuuspohjaa, joka on vihertyessään hyvin riippuvainen riittävistä raaka-ainetoimituksista, jotta voitaisiin siirtyä kohti vähähiilistä taloutta ja pysyä kilpailukykyisenä,

B.  katsoo, että hallinnollisten käsittelyjen monimutkaisuus ja hallintoviranomaisten välisen koordinoinnin puute johtavat siihen, että kaivoslupien myöntämiseen kuluu monta vuotta; katsoo, että tämä on liian pitkä aika ja että se kasvattaa sijoitusten pääomakuluja ja ajaa pk-yritykset markkinoilta,

C.  ottaa huomioon, että raaka-aineiden maailmanlaajuinen kysyntä kasvaa jatkuvasti, erityisesti ns. teknologian metallien kysyntä,

D.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin jäsenvaltioilla, Australialla ja Yhdysvalloilla on mahdollisuuksia kehittää omaa kriittisten raaka-aineiden, perusmetallien ja harvinaisten maametallien kaivostoimintaa,

E.  katsoo, että edistyminen uusissa teknologioissa lisää edelleen niiden raaka-aineiden kysyntää, jotka ovat keskeisiä kyseisten teollisuudenalojen kehityksen kannalta,

F.  ottaa huomioon, että vientikiintiöt rajoittavat osittain kansainvälisiä toimituksia ja että hinnat ovat kohoamassa ennätyskorkeiksi,

G.  katsoo, että teollisuudessa materiaalikustannusten osuus kokonaistuotantokustannuksista on merkittävästi korkeampi kuin työntekijöiden palkkaan liittyvä osuus ja että materiaalikustannusten kasvavan suuntauksen ei odoteta millään alalla kääntyvän ainakaan keskipitkällä aikavälillä,

H.  katsoo, että markkinat hyötyvät oikeudenmukaisista ja tasapuolisista toimintaedellytyksistä,

I.  katsoo, että lisääntynyt kilpailu raaka-aineista saattaa vaikeuttaa kansainvälisiä suhteita ja johtaa raaka-aineisiin liittyviin konflikteihin,

J.  katsoo, että haasteet voivat tarjota mahdollisuuden luoda uusia kumpaakin osapuolta hyödyttävän yhteistyön innovatiivisia kumppanuuksia Euroopan unionin ja kolmansien maiden välille,

K.  ottaa huomioon, että monissa kehitysmaissa luonnonvaroja ei ole hyödynnetty väestön hyväksi maan epädemokraattisen johdon, petosten, korruption tai aseellisten konfliktien vuoksi,

L.  katsoo, että komission ehdottamat toimet resurssitehokkuuden ja kierrätyksen tukemiseksi rajoittuvat konkreettisten toimenpiteiden sijasta lähinnä arvioon siitä, mitä voitaisiin tehdä, ja ovat siksi riittämättömiä esitettyjen tavoitteiden saavuttamiseen,

M.  ottaa huomioon, että komission esityksen mukaan voimassa olevan jätelainsäädännön nykyistä parempi toteutus ja täytäntöönpano ovat välttämättömiä, jotta voitaisiin edistää nykyistä resurssitehokkaampaa Eurooppaa,

N.  ottaa huomioon, että arvokkaiden materiaalien, erityisesti harvinaisten maametallien, kierrätyksen lisääminen edellyttää paljon työtä vaativaa purkamista osiin,

O.  ottaa huomioon, että kierrätyksen kannattavuus riippuu luotettavasta ja tehokkaasta luokittelusta ja erittelytekniikasta, sillä kierrätettyjen materiaalien arvo perustuu jakeiden puhtauteen,

P.  toteaa, että lisääntyvä tehokkuus ja kierrätys parantavat kilpailukykyä, kestävyyttä ja toimitusvarmuutta,

Q.  ottaa huomioon, että työn tuottavuus on kasvanut viime vuosikymmeninä paljon nopeammin kuin resurssien tuottavuus ja että arvioiden mukaan työkustannusten osuus on alle 20 prosenttia tuotteesta ja resurssikustannusten osuus 40 prosenttia; katsoo, että siksi tarvitaan nopeita toimia resurssien tehokkuuden parantamiseksi,

R.  katsoo, että tärkeintä on ryhtyä oikea-aikaisiin ja päättäväisiin toimenpiteisiin tehokkaan strategian toteuttamisessa ja tulosten aikaansaamisessa raaka-aineita koskevan eurooppalaisen aloitteen puitteissa,

Raaka-ainestrategia

1.  katsoo, että raaka-aineet ovat Euroopalle sekä haaste että suuri mahdollisuus; korostaa, että raaka-aineiden kysynnän kasvaessa maailmanlaajuisesti EU:lla on tilaisuus hyödyntää tilannetta vahvistamalla raaka-aineiden tuotantoa ja tehokkuutta huolehtien samalla EU:n yritysten ja raaka-ainealan tarpeista; korostaa, että raaka-aineiden oikeudenmukainen saanti ja niiden vakaat ja ennustettavat hinnat ovat keskeisen tärkeitä teollisuuden kehitysmahdollisuuksien, kilpailukyvyn ja Euroopan unionin teollisuuden säilyttämisen kannalta, sillä saanti- ja toimitusrajoitukset, erityisesti kriittisissä raaka-aineissa, kuten harvinaiset maametallit, sekä hintojen jyrkät vaihtelut voivat haitata EU:n teollisuuden kilpailukykyä, ympäristötehokkuutta ja innovointinäkymiä erityisesti pk-yritysten osalta; pitää myönteisenä sitä, että komissio toimi vuonna 2008 esittämänsä raaka-ainealoitteen yhteydessä edelläkävijänä raaka-ainepolitiikassa, kehottaa painokkaasti komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään sen ripeään täytäntöönpanoon; uskoo, että raaka-ainepolitiikka ja raaka-ainediplomatia ovat hyvin tärkeitä Euroopan unionille paitsi teollisuuspolitiikassa ja kansainvälisessä kaupassa, myös laaja-alaisena asiana, joka koskee sisäpolitiikan eri aloja sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa; kehottaa komissiota kiinnittämään asiaan yhtä paljon huomiota kuin energia-asioihin; katsoo, että tehtävä kuuluu myös Euroopan ulkosuhdehallinnolle;

2.  katsoo, että unionin yhtenäinen ja tehokas diplomatia on Euroopan ulkosuhdehallinnon ja asianomaisten komission yksiköiden vastuulla – ja etenkin kauppapolitiikan pääosaston vastuulla kauppaan liittyvissä kysymyksissä – tiiviissä yhteistyössä neuvoston ja parlamentin kanssa; on lisäksi sitä mieltä, että raaka-aineiden strategisen merkityksen pitäisi näkyä Euroopan ulkosuhdehallinnon organisoinnissa sekä asianomaisten EU:n lähetystöjen henkilöstöpolitiikassa; korostaa, että EU:n ja jäsenvaltioiden ulkopolitiikka raaka-aineiden alalla on sovitettava yhteen;

3.  kehottaa komissiota kiinnittämään riittävästi huomiota erikseen sekä perushyödykemarkkinoihin että raaka-aineita koskevaan aloitteeseen, koska ne ovat luonteeltaan erilaisia ja niiden ongelmat vaativat erityistoimia; korostaa, että rahoitusmarkkinat ja perushyödykemarkkinat ovat nykyään kietoutuneempia toisiinsa kuin koskaan ennen ja että keinottelu lisää hintojen heilahteluja; panee merkille, että hyvin toimivat raaka-ainemarkkinat tarjoaisivat liikeyrityksille tarvittavia kannustimia resurssien tehokkaampaan käyttöön, niiden korvaamiseen, kierrätykseen ja lisäinvestointeihin korvaavia aineita koskevaan tutkimus- ja kehitystoimintaan; kannustaa komissiota siksi edistämään hyvin toimivia raaka-ainemarkkinoita esimerkiksi etenemällä rahoituspalvelujen markkinoita koskevan direktiivin tarkistamisessa, jotta voitaisiin mahdollistaa nykyistä avoimempi kaupankäynti; korostaa, että raaka-ainealoitteen kolme pilaria täydentävät toisiaan raaka-aineisiin liittyvien ongelmien ratkaisemisessa ja raaka-aineiden saannin varmistamisessa EU:ssa; kehottaa komissiota toteuttamaan raaka-ainestrategiaa tasapainoisesti ja yhdenmukaisesti EU:n muiden tärkeiden politiikkojen, erityisesti teollisuus-, tutkimus-, ympäristö- ja liikennepolitiikan sekä Eurooppa 2020 -strategian kanssa; panee tässä yhteydessä merkille, että erityisesti tehokkaalla innovointi- ja teollisuuspolitiikalla on tältä osin tärkeä rooli;

4.  pitää myönteisenä komission tekemää työtä kriittisten raaka-aineiden yksilöimisessä, jotka kaikki ovat ns. teknologian metalleja, ja ne on otettava huomioon seuraavissa toimissa; kehottaa komissiota:

5.  toteaa, että kaikki raaka-ainemarkkinat eivät toimi samalla tavalla ja että erityisesti maatalousalan raaka-ainemarkkinat ovat alttiita voimakkaille vuodenaikoihin liittyville tekijöille ja ilmastotekijöille ja vaativat siksi erityishuomiota;

6.  kehottaa komissiota siksi laatimaan tutkimuksen sellaisten raaka-aineiden tuonnista Eurooppaan, joita ei ole lueteltu kriittisiksi raaka-aineiksi (kuten litium, hafnium ja nikkeli) mutta joilla on silti strateginen merkitys Euroopan teollisuuden tarpeiden kannalta ja sellaisten kulutushyödykkeiden tuottamisessa, joilla on suuri lisäarvo; katsoo, että tutkimuksessa olisi arvioitava myös Euroopan teollisuuden riippuvuus näistä raaka-aineista ja toimet niiden toimitusten turvaamiseksi sekä niiden louhimisen ympäristökustannukset ja mahdolliset vaihtoehdot;

7.  pitää myönteisenä sitä, että komission tiedonantoon on sisällytetty laaja kirjo raaka-aineita, kuten puu, luonnonkumi ja oheistuotteet; kehottaa komissiota laatimaan analyyseja näiden aineiden saatavuudesta ja mahdollisesta kysynnästä ja ryhtymään niiden perusteella tarvittaessa asianmukaisiin toimiin; huomauttaa, että tässä mietinnössä keskitytään strategisiin ja kriittisiin raaka-aineisiin;

8.  huomauttaa, että raaka-ainepolitiikan tehokas hallinto on tehokkaan raaka-ainestrategian avaintekijä; katsoo, että tehokkaaseen strategiaan on kuuluttava asianomaisten sidosryhmien kanssa käytävä jatkuva vuoropuhelu; korostaa komission ja Euroopan parlamentin sisäisen ja jäsenvaltioiden välisen tiiviin koordinoinnin ja tiedottamisen tarvetta; suosittelee, että perustetaan vuonna 2011 Ranskan ja Yhdysvaltojen esimerkin mukaisesti korkean tason yksiköiden välinen raaka-ainetyöryhmä, joka kattaa asiasta vastaavat pääosastot, Yhteisen tutkimuskeskuksen, Euroopan ympäristökeskuksen ja Euroopan ulkosuhdehallinnon ja joka käsittelee toimintalinjoja, kumppanuussopimukset mukaan lukien, seuraa ja tarkistaa niitä, varmistaa strategisen yhtenäisyyden ja edistää muun muassa markkinoiden vääristymisestä ja raaka-aineisiin liittyvistä konflikteista varoittavan varhaisvaroitusjärjestelmän perustamista, jota täydentää seurantaryhmä; kehottaa komissiota laatimaan pitkän aikavälin etenemissuunnitelman ”Euroopan raaka-aineet 2050”, jonka avulla yksilöitäisiin mahdollisia tulevia kehitysvaiheita, uhkia ja mahdollisuuksia raaka-aineiden ja kriittisten raaka-aineiden alalla ja autettaisiin Euroopan unionin teollisuutta, yliopistoja ja tutkimuslaitoksia sitoutumaan pitkän aikavälin suunnitteluun ja investointeihin; kehottaa komissiota rohkaisemaan jäsenvaltioita kehittämään omia raaka-ainestrategioitaan ja edistämään muun muassa ulkoista ulottuvuutta koskevaa koordinointia ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden välillä; ehdottaa, että tulossa oleva energia-alan ulkoista ulottuvuutta koskeva tiedonanto voisi toimia sen perustana;

9.  korostaa, että parlamentille on tiedotettava säännöllisesti muiden kuin energiantuotantoon käytettävien raaka-aineiden kehityksestä raaka-ainealoitteen yhteydessä ja aloitteen tavoitteiden täyttymisestä vuotuisen seurantakertomuksen avulla keskittyen myös kauppa-, kehitys- ja ympäristöpolitiikan väliseen johdonmukaisuuteen ja sosiaalisiin vaikutuksiin sekä kriittisiä raaka-aineita koskeviin tietoihin;

Haasteesta mahdollisuus Euroopan teollisuudelle: resurssitehokkuus, uudelleenkäyttö, kierrätys ja korvaaminen

10.  panee merkille, että raaka-aineisiin liittyviin haasteisiin vastaaminen on myös tilaisuus elvyttää EU:n teollisuuspohjaa, teknologista kapasiteettia ja taitotietoa sekä lisätä kilpailukykyä ja päteviin työntekijöihin perustuvaa vakaata työllisyyttä kunnianhimoisen teollisuuden tutkimus- ja innovointistrategian avulla; toteaa, että vaikka tehokas kauppapolitiikka ja omien resurssien käyttäminen ovat toki merkittäviä tekijöitä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä raaka-aineiden hyvä hallinto, lisääntyvä tehokkuus, uudelleenkäyttö, energiatehokas kierrätys ja resurssien käytön väheneminen ovat ratkaisevia tekijöitä kilpailukyvyn, kestävyyden ja toimitusvarmuuden kannalta, tarvittaessa myös tuotteiden laatustandardien parantamisen ja pidempiaikaisen käytön kannustamista koskevan periaatteen kautta; katsoo, että tähän liittyvien aloitteiden olisi perustuttava asianmukaiseen vaikutustenarviointiin, jossa keskitytään mahdollisiin ympäristövaikutuksiin ja yhteiskunnallisiin ja kilpailukykyyn liittyviin seurauksiin; korostaa, että on tärkeää johdonmukaisesti soveltaa oikeudellisesti sitovaa eurooppalaista jätehierarkiaa jätteitä koskevassa puitedirektiivissä esitetyllä tavalla, jossa etusijalle asetetaan ennaltaehkäisy, uudelleenkäyttö ja kierrätys ja näiden jälkeen talteenotto ja hävittäminen; huomauttaa, että komission olisi tuettava sosiaalista innovointia, elintapamuutoksia ja uusia käsitteitä kuten ekologinen leasing sekä kemikaalien leasing ja keskinäinen jakaminen;

11.  toteaa, että alhaisemmat kulutustasot, jätemäärän kasvun ehkäiseminen ja jälleenkäyttö ovat avaintekijöitä siirryttäessä resurssitehokkaaseen talouteen;

12.  kehottaa komissiota laatimaan kattavan tutkimuksen vuokraukseen perustuvista talousmalleista vaihtoehtoina tavaroiden omistamiselle sekä niiden vaikutuksesta raaka-aineiden käyttöön ja uudelleenhyödyntämiseen; tähdentää, että tietoisuuden lisääminen on pääasiallisin haaste tässä suhteessa;

13.  korostaa, että on työskenneltävä talouskasvun irrottamiseksi raaka-aineiden lisääntyvästä käytöstä, mikä auttaisi myös vähentämään suhteellista riippuvuutta tuonnista; panee merkille, miten tärkeää raaka-ainestrategian käyttöön ottaminen on myös laajemmin ilmastonmuutoksen kannalta; pitää tästä syystä myönteisenä komission suunnitelmaa käynnistää resurssitehokkuutta koskeva lippulaivahanke; kehottaa komissiota määrittelemään resurssien tuottavuuden nostamisen esteet (esimerkiksi tekniset esteet, kustannukset jne.) ja laatimaan ja arvioimaan keskipitkän ja pitkän aikavälin resurssitehokkuuden parantamistavoitteet, joissa otetaan huomioon tarve vähentää EU:n riippuvuutta raaka-aineiden tuonnista, sillä unioni on maailman suurin raaka-aineiden tuoja henkeä kohti laskettuna; pyytää komissiota kehittämään luotettavan menetelmän resurssitehokkuuden mittaamiseksi, jotta voidaan arvioida edistystä puolueettomasti ja tehdä vertailuja muihin maihin, ottaen huomioon Eurostatin tällä alalla tekemän työn samoin kuin Euroopan parlamentin äskettäin tilaaman tutkimuksen aiheesta;

14.  pitää myönteisenä, että kehitetään välineitä ja indikaattoreita, kuten TEEB (ekosysteemien ja biologisen monimuotoisuuden tarkastelu talouskysymyksenä); vaatii komissiota edistämään ja elvyttämään näiden välineiden kehitystä ja käyttöä;

15.  katsoo, että mineraalivarojen vero ei ole asianmukainen väline resurssitehokkuuden lisäämiseen ja vaatii komissiota tilaamaan tutkimuksen veden- ja maankäytön veron vaikutuksista ja kiinnittämään erityishuomiota mahdollisiin tahattomiin vaikutuksiin taloudelliselle toiminnalle ja uusiutuvan energian tuotannolle Euroopan unionissa;

16.  kehottaa komissiota harkitsemaan perusteellisen vaikutustenarvioinnin pohjalta ekologisen muotoilun välineiden ulottamista raaka-aineiden alalle, harkitsemaan mahdollisuutta ottaa käyttöön uusia välineitä, työskentelemään standardointielinten kanssa, arvioimaan tuotteiden resurssitehokkuutta koskevan top runner -ohjelman toteutettavuutta, vahvistamaan erityisesti pk-yrityksille suunnattuja resurssitehokkuutta koskevia neuvontapalveluja esimerkiksi vahvistamalla tällaisia ohjelmia Euroopan kilpailukyvyn ja innovoinnin toimeenpanovirastossa (EACI); kehottaa komissiota tukemaan pk-yrityksiä tällä alalla edistämällä parhaiden käytäntöjen jakamista jäsenvaltioiden välillä tarjoamalla pääsyn asianomaiseen tutkimukseen tutkimuksen seitsemännen puiteohjelman ja EU:n tulevien tutkimusohjelmien puitteissa; kehottaa yrityksiä joko hyödyntämään ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmää (EMAS) tai ISO-standardeja; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, että julkisia hankintoja käytetään resurssitehokkaiden tuotteiden ja sekundaarisia raaka-aineita hyödyntävien tuotteiden edistämiseen sekä varmistamaan järkevän ja avoimen kierrätyksen tuotteiden elinkaaren lopussa; panee merkille, että kierrätyksessä on tärkeää paitsi määrä myös laatu; korostaa tästä syystä, että kierrätystä tukeva tuotesuunnittelu on tärkeää; korostaa, että on tärkeää sisällyttää resurssien käyttö tuotetietoihin ja ympäristömerkkeihin kuluttajien aseman vahvistamiseksi; kehottaa eurooppalaisia standardointielimiä integroimaan resurssitehokkuutta koskevan kysymyksen standardien laadintaan;

17.  kehottaa komissiota tarkistamaan, miten ekologista suunnittelua koskevaa direktiiviä, romuajoneuvoja koskevaa direktiiviä, sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta annettua direktiiviä sekä käytetyistä paristoista annettua direktiiviä voitaisiin muuttaa paitsi kierrätyksen lisäämiseksi yleisesti, myös arvokkaiden raaka-aineiden kierrätyksen lisäämiseksi, mukaan lukien maametallit, esimerkiksi nykyistä täsmällisempien purkamisvaatimusten avulla, ja ehdottamaan muutoksia näihin säädöksiin sen mukaisesti;

18.  panee merkille kierrätyksen ja uudelleenkäytön myötävaikutuksen kasvihuonekaasujen vähentämiseen, sillä raaka-aineiden käyttö muodostaa huomattavan kasvihuonekaasupäästöjen lähteen; panee merkille myös eräiden kierrätyslainsäädännön piiriin kuuluvien alojen korkean kierrätysasteen; pyytää komissiota määrittämään tapoja kierrätyksen lisäämiseksi edelleen kyseisillä aloilla muuan muassa kehittämällä kierrätystalouden oikeudellista kehystä; korostaa tarvetta investoida raaka-aineiden kierrätykseen erityisesti harvinaisten maametallien osalta; kehottaa komissiota käynnistämään perusteellisen alakohtaisen EU:n materiaalivirta-analyysin, joka perustuu raaka-aineen koko elinkaareen (kaivostoiminnasta jätehuoltoon asti), jotta voidaan arvioida ja ehdottaa kustannustehokkaita tapoja raaka-aineiden kierrätykseen ja ottaa samalla ympäristövaikutukset huomioon; kehottaa komissiota yhdenmukaistamaan EU:n lainsäädäntöä ja kierrätyksen vähimmäisvaatimuksia johdonmukaisuuden parantamiseksi; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan nykyisen lainsäädännön moitteettoman täytäntöönpanon ja kehottaa jäsenvaltioiden teollisuusjärjestöjä aktiivisesti edistämään kierrätystä jäsentensä keskuudessa ja helpottamaan tutkimuslaitosten ja muiden alojen kanssa tehtävää yhteistyötä; huomauttaa, että on tärkeää erottaa tuotetun jätteen määrä valmistustuotannon lisääntymisestä;

19.  panee merkille, että on tärkeää luoda kierrätystä koskevia teollisia synergioita ja auttaa yrityksiä saamaan selville, kuinka niiden jäte- ja sivutuotteet voivat toimia muiden resursseina; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään sellaisia lähestymistapoja kuin se, jonka Yhdistynyt kuningaskunta on omaksunut teollisen symbioosin ohjelmansa (National Industrial Symbiosis Programme) yhteydessä;

20.  kehottaa komissiota:

21.  toteaa, että uusiokäytöstä (urban mining) tarvitaan kipeästi lisää tietoja, ja pyytää siksi komissiota arvioimaan eritoten sen mahdollisuuksia, mutta myös mahdollisia rajoitteita;

22.  kannustaa komissiota kehittämään kierrätysstrategian, johon sisältyy talteenotto ja myös jäteveden puhdistaminen mahdollisimman lähellä jätteen syntypaikkaa, sillä tämä mahdollistaisi raaka-aineiden talteenoton tehostamisen, ehkäisisi haaskausta, pienentäisi kielteisiä ympäristövaikutuksia ja olisi mahdollisesti ympäristötehokkuudeltaan parempi;

23.  kehottaa lisäksi komissiota antamaan ehdotuksen kaatopaikoista annetun direktiivin(10) muuttamiseksi sekä kehittämään ja laajentamaan sen 5 artiklan 2 kohdassa säädettyjä tavoitteita; katsoo edelleen, että jätteitä koskevan puitedirektiivin mukaisesti biohajoavan yhdyskuntajätteen viemistä kaatopaikalle koskevaa kieltoa olisi laajennettava vuodesta 2020 alkaen kaikkeen biohajoavaan jätteeseen, ja vähennystavoite olisi asetettava viiteen prosenttiin;

24.  kehottaa komissiota tukemaan kierrätysalan kumppanuuksia kehitysmaiden kanssa; pyytää komissiota tukemaan sellaisia pilottihankkeita kuten jätevapaat alueet;

25.  pyytää komissiota arvioimaan, miten Euroopan investointipankki (EIP) voi auttaa vähentämään läpimurtoteknologiaa edustaviin kierrätyslaitoksiin ja muihin kierrätysaloitteisiin tehtäviin investointeihin liittyviä taloudellisia riskejä;

26.  kehottaa komissiota edistämään kierrätyksen, myös harvinaisten maametallien kierrätyksen taloudellisten kannustimien tutkimusta ja kehittämistä myös vaikutustenarviointien osalta; kehottaa komissiota tutkimaan, miten kierrätysmateriaalien markkinoita voidaan tukea muun muassa kierrätysmateriaalien vihreillä sertifikaateilla, ekologista muotoilua koskevilla vaatimuksilla sekä varmistamaan, että myös koheesiopolitiikalla ja talousarvioilla myötävaikutetaan resurssitehokkuuden ja kierrätyksen edistämiseen;

27.  korostaa tarvetta torjua kierrätysmateriaalien ja hyödyllisiä raaka-aineita sisältävän jätteen, erityisesti sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta annetun direktiivin 2002/96/EY soveltamisalaan kuuluvan sähkölaiteromun laitonta siirtämistä lainsäädäntöä parantamalla ja sen täytäntöönpanoa tehostamalla ja kehottaa jäsenvaltioita kiinnittämään kiireisesti huomiota tähän tehtävään; pyytää komissiota selvittämään tuottajavastuun käsitteen käyttöä edelleen tämän tavoitteen tukemiseksi; korostaa tarvetta perustaa kierrätyslaitosten globaali sertifiointijärjestelmä; panee merkille kansallisten tulliviranomaisten välisen yhteistyön tärkeyden; kehottaa komissiota tutkimaan, onko tarpeen perustaa kollektiivinen menetelmä, jolla viranomaisille tiedotetaan laittomista siirroista; pyytää komissiota tutkimaan laittomia jätevirtoja ja säännöllisesti tiedottamaan laittoman jäteviennin torjunnassa saavutetusta menestyksestä; pyytää komissiota edistämään sitä, että tulli-ilmoituksissa tehdään tehokkaasti ero uusien ja käytettyjen hyödykkeiden välillä, puuttumalla asiaan uudistetun tullikoodeksin täytäntöönpanomääräysten yhteydessä;

28.  kehottaa tässä yhteydessä komissiota tukemaan mahdollisuuksien mukaan EU:n kauppakumppaneita hyväksymään asianmukaiset lait ja panemaan täytäntöön riittävät valvontatoimet, jotta voidaan estää kaikenlaisen jätteen laiton tuonti niiden alueelle ja torjua aktiivisesti korruptiota, joka usein mahdollistaa tällaisen laittoman tuonnin;

29.  kehottaa komissiota ottamaan huomioon eräiden jäsenvaltioiden esittämät kriittiset huomautukset neuvoston asetuksesta, jossa määritetään, milloin tietyntyyppiset romumetallit lakkaavat olemasta jätettä direktiivin 2008/98/EY nojalla, ja pyytää komissiota vahvistamaan tuotteiden laatuvaatimuksia ja parantamaan mahdollisuuksia tarkistaa ja varmistaa, että jätteeksi ilmoitettu romumetalli on laadultaan vaatimusten mukaista;

30.  kehottaa komissiota määrittelemään prioriteetteja ja jakamaan määrärahoja kestäviä etsintä- ja tuotantomenetelmiä ja koko elinkaaren aikaista kierrätystä, korvaamista ja resurssitehokkuutta koskevaan tutkimukseen ja innovointiin, sillä tämä voisi vähentää EU:n tuontiriippuvuutta monopoliasemassa olevista toimittajista; kehottaa komissiota vastaamaan nykyisiin kierrätykseen liittyviin haasteisiin puiteohjelmien avulla ja korostaa, että huomiota olisi kiinnitettävä massametallien sekä kriittisten raaka-aineiden, kuten harvinaisten maametallien vaatimiin erilaisiin kierrätysstrategioihin; kehottaa komissiota kytkemään raaka-aineiden, kuten harvinaisten maametallien, tutkimusrahoitukseen selkeät tavoitteet, kuten Japanin tavoitteen vähentää harvinaisten maametallien kulutusta kolmanneksella; kehottaa komissiota yhdistämään sellaisten kolmansien maiden kokemuksia, jotka jo ovat saavuttaneet korkeat jätteenkeräystasot, kuten Norja, jossa lähes 80 prosenttia elektroniikkajätteestä kerätään talteen, ja asettamaan vastaavia omia keräystavoitteita; korostaa, että erityisen tärkeitä ovat julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet, joihin osallistuvat niin teollisuus, yliopistot kuin hallituskin; tunnustaa tällaisten laitosten pk-yrityksille tarjoaman palvelun arvon; pitää eurooppalaista kumppanuutta strategisiin raaka-aineisiin liittyvien innovaatioiden kannalta ehdottoman tärkeänä, jotta voidaan edistää resurssitehokkuutta, keskeisiä tekniikoita, toimitusvarmuutta ja kotimaista raaka-ainealaa; kehottaa komissiota panemaan tällaisen kumppanuuden alulle vuonna 2011;

31.  pitää valitettavana, ettei korvaamista ja uudelleenkäyttöä ole riittävästi käsitelty tiedonannossa; muistuttaa, että erityisesti kriittisten raaka-aineiden ja harvinaisten maametallien korvaaminen tarjoaa mahdollisuuksien mukaan tehokkaan ratkaisun toimitus- ja ympäristöriskeihin; kehottaa näin ollen komissiota tehostamaan työtään tällä alalla vahvistamalla tutkimus- ja innovaatiorahoitusta mahdollisesti tulevan tutkimuksen puiteohjelman puitteissa laadittavan korvaamista koskevan tutkimus- ja kehittämisohjelman muodossa, sekä koelaitosten tukea; kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita harkitsemaan korvaamistavoitteiden asettamista siihen liittyvien vaikutustenarviointien perusteella; kehottaa komissiota hyödyntämään kokonaisvaltaisesti harvinaisia maametalleja koskevaa toimivaltaa Euroopan unionissa;

Kestävä tarjonta EU:ssa

32.  kehottaa toteuttamaan muita kuin verotuksellisia toimia, joiden avulla kotimainen raaka-aineala pystyy paremmin houkuttelemaan investointeja; panee tyytyväisenä merkille kansallisten geologisten tutkimuslaitosten välisen yhteistyön; korostaa, että kansallisten geologisten tutkimuslaitosten yhteistyötä on vahvistettava, ja kehottaa käyttämään yhteisiä standardeja ja käytäntöjä, jotka helpottavat saatavissa olevan geologisen tiedon vaihtamista ja hyödyntämistä; pitää myönteisenä vuotuisen eurooppalaisen raaka-aineita koskevan vuosikirjan (ERMY) julkaisemista ja korostaa, että sekundaarisia materiaaleja ja uusiokäyttöä (urban mining) koskevat tiedot olisi otettava mukaan; pyytää komissiota arvioimaan, olisiko tarpeen perustaa EU:n geologinen tutkimuslaitos, jossa kansallisten tutkimusten sisältämä työ kootaan yhteen ja joka työskentelee kansainvälisten kumppaneiden kanssa; tukee komission työtä EU:n geologisen osaamispohjan parantamisessa; kehottaa komissiota kehittämään yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa unionin digitaalisen resurssikartan;

33.  panee merkille kotimaisten raaka-aineiden toimitusten merkityksen Euroopassa; pyytää tämän vuoksi, että

34.  kehottaa komissiota sisällyttämään raaka-ainestrategiaan biologista monimuotoisuutta koskevan toimintasuunnitelman tavoitteet talouden ja ympäristön välisten yhteyksien vahvistamiseksi ja raaka-aineiden hankkimisen, tuottamisen, käytön ja hävittämisen ympäristövaikutusten huomioimiseksi; kehottaa komissiota tukemaan kaikissa jäsenvaltioissa strategisen maankäytön suunnittelun kehittämistä, jotta voidaan tasapainottaa raaka-aineiden hankkiminen muunlaisen maankäytön tarpeiden kanssa sekä turvata ympäristönsuojelu ja biologinen monimuotoisuus;

35.  korostaa, että kaivostoiminnassa on noudatettava tiukimpia työturvallisuus- ja ympäristönsuojeluvaatimuksia onnettomuuksien ehkäisemiseksi ja hyödynnettyjen alueiden palauttamiseksi ennalleen;

36.  pyytää komissiota kiinnittämään asianmukaista huomiota luonnonvaroiltaan rikkaiden alueiden kehittämiseen ja sisällyttämään kokonaisvaltaisen lähestymistavan liikenneinfrastruktuurin parantamiseen, jotta yhdistetään luonnonvaroiltaan rikkaat unionin alueet sen teollisuuskeskuksiin; kehottaa siksi komissiota varmistamaan, että Euroopan laajuisten liikenneverkkojen (TEN-T) tarkistetut suuntaviivat vastaavat teollisuuden tarpeita mahdollistamalla raaka-aineiden saumattoman saatavuuden;

37.  vahvistaa, että Natura 2000 -suuntaviivat tarjoavat vakaan perustan, jonka mukaisesti muuhun kuin energiantuotantoon käytettävien raaka-aineiden kaivannaistoiminnan on tapahduttava toissijaisuusperiaatetta noudattaen; vetoaa komissioon, että se säännöllisesti tarkastaisi, ovatko jäsenvaltiot edistyneet raaka-aineiden louhinnan ja luonnonsuojelun yhdistämisessä; toteaa, että teknisen ja sosiaalisen alan sekä kilpailukyky- ja ympäristöalan huippuosaamisen saavuttamiseksi laaditut käytännesäännöt ovat tärkeitä välineitä; muistuttaa pohjoisimpien alueiden kestävästä EU-politiikasta 20. tammikuuta 2011 antamastaan päätöslauselmasta(11) ja kehottaa komissiota tässä yhteydessä arvioimaan ennalta varautumisen periaatteen mukaisesti mahdollisuuksia hyödyntää ympäristön kannalta kestävällä tavalla herkästi haavoittuvia alueita, jotka voivat olla arvokkaita keskeisten raaka-aineiden toimittajia, kuten arktista aluetta, Barentsinmerta ja Grönlantia, ja mahdollisuuksien mukaan laajentamaan nykyisiä kumppanuussopimuksia näiden alueiden maiden kanssa;

38.  korostaa, että uusien metalli- ja mineraalikaivosten perustamiseksi tarvitaan säännöksissä vahvistettua lupaprosessia koskevat avoimemmat ja ennakoitavammat puite-ehdot vaarantamatta ympäristönormeja;

39.  panee merkille, että Pohjois-Euroopan ja Barentsin alueen maissa on huomattavia malmi- ja mineraaliesiintymiä ja suuria metsiä; katsoo, että Pohjois-Euroopan alue voi vastata merkittävällä tavalla muiden eurooppalaisten yhtiöiden raaka-ainetoimituksia koskeviin tarpeisiin ja pienentää siten EU:n riippuvuutta tuonnista; katsoo, että meneillään olevassa raaka-ainekeskustelussa on selvästikin lisättävä tietoisuutta Pohjois-Euroopan potentiaalista;

40.  korostaa tutkimuksen, kehittämisen ja innovoinnin merkitystä uusiin haasteisiin vastaamisessa; panee merkille, miten tärkeää T&K&I on innovatiivisten tekniikoiden ja kestävien kaivu-, jalostus- ja malmintuotantomenetelmien kehittämiselle, jotta ekologista jalanjälkeä ja mahdollisia kielteisiä sosiaalisia vaikutuksia voidaan edelleen pienentää;

41.  kehottaa komissiota toteuttamaan toimenpiteitä, jotka kannustavat harkitsemaan tiettyjen kaivosten avaamista uudelleen osana kestävää kaivostoimintaa, jotta voidaan vähentää EU:n teollisuuden vaaraa joutua raaka-ainepulaan;

42.  korostaa osaamisen ja koulutuksen sekä geologien, insinöörien, kaivostyöläisten ja muiden työntekijöiden tehtävän tärkeyttä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään tässä yhteydessä tiiviiseen vuoropuheluun työmarkkinaosapuolten, yliopistojen ja teollisuuden kanssa; kehottaa komissiota selvittämään, minkä verran raaka-aineiden tutkimuksen ja kehityksen, talteenoton, jalostuksen, prosessoinnin ja kierrätyksen alalla tarvitaan ja minkä verran alalla on saatavilla koulutettua henkilökuntaa vuoteen 2012 mennessä, ja tiedottamaan tuloksista Euroopan parlamentille; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan yhteistyössä teollisuuden ja yliopistojen kanssa raaka-aineita koskevaa opetusta ottamalla käyttöön yliopistoissa erityisiä ohjelmia ja apurahoja; tukee edelleen tältä osin tämän alan Erasmus-ohjelmia, kuten EMMEP-ohjelmaa (Erasmus Mundus Minerals and Environmental Programme);

43.  on tyytyväinen ehdotukseen raaka-aineita ja harvinaisia maametalleja koskevasta unionin diplomatiasta, jonka tarkoituksena on ottaa käyttöön kansainvälinen sääntelyohjelma, taata etenkin kriittisten raaka-aineiden saanti ja toimitus, taata avoimet maailmanmarkkinat sekä edistää kansainvälistä yhteistyötä raaka-aineiden kestävän louhinnan alalla ja luonnonvarojen käytön tehostamista yhteisen edun mukaisesti; korostaa näin ollen, että teollistuneiden ja vasta teollistuneiden maiden sekä luonnonvaroiltaan rikkaiden kehitysmaiden on tarpeellista käydä yhdessä tehokasta vuoropuhelua raaka-ainediplomatiasta ja toimia samalla ihmisoikeuksien, hyvän hallintotavan ja alueellisen vakauden edistämiseksi sekä raaka-aineisiin liittyvien konfliktien estämiseksi;

44.  kehottaa komissiota varmistamaan, että olemassa olevan EU:n lainsäädännön noudattamista valvotaan mahdollisimman tiukasti, sisällyttämään kullankaivun turvallisuuden ja sitä koskevat vaatimukset ”Innovaatiounioni”-lippulaivahankkeen toimiin, antamaan kansainväliselle luonnonvarapaneelille (International Panel on Sustainable Resource Management) (UNEP) erityisen kullankaivua koskevan työkohteen, johon kuuluu myös turvallisuutta, innovointia, kemikaalien käyttöä, laitonta kaivua ja pienimuotoista kaivutoimintaa koskevia näkökohtia, jotta löydetään kestävä pitkäaikainen ratkaisu, jolla taataan, että kultaa tuotetaan EU:ssa tai tuodaan EU:hun käytettäväksi kestävällä tavalla, sekä harkitsemaan pienimuotoista kaivutoimintaa koskevien Berliini II -suuntaviivojen tarkistamista;

45.  korostaa, että käsiteollisella ja pienimuotoisella kaivostoiminnalla voi olla suuri merkitys paikallistasolla, koska se tarjoaa työpaikkoja ja tukee kehitystavoitteita, jos se tunnustetaan virallisesti ja sitä säännellään ja tuetaan; pitää tätä alaa koskevan tiedon ja analyyttisten välineiden puuttumista valitettavana ja korostaa tarvetta lisätä sen näkyvyyttä, edistää käsiteollista ja pienimuotoista kaivostoimintaa koskevien toimien tehokkuutta ja täytäntöönpanoa sekä seurata pyrkimyksiä edistää pienimuotoiseen kaivostoimintaan liittyvien köyhyysloukkujen, kuten lapsityövoiman käytön, vaarallisen työympäristön ja pakkotyön, sekä konfliktien ehkäisemistä; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita myös tukemaan kehitysmaita sekä kansallisella että paikallisella tasolla antamalla käyttöön asiantuntemusta kestävän kaivostoiminnan käytännöistä, resurssien käytön tehostamisesta, uusiokäytöstä ja kierrätyksestä;

46.  kehottaa komissiota arvioimaan tarvetta perustaa kriittisten raaka-aineiden, erityisesti harvinaisten maametallien, varastointimekanismi, jolla turvattaisiin eurooppalaisten yhtiöiden mahdollisuus saada vihreillä aloilla, huipputeknologiassa, puolustusteollisuudessa ja terveydenhoitoalalla käytettäviä strategisia raaka-aineita, sekä suojautua monopolistisilta paineilta ja hintojen nousulta; korostaa, että mahdollisessa varastointiohjelmassa EU:n roolin pitäisi rajoittua oikeuskehyksen tarjoamiseen ja valvontaan;

Tasapuolinen ja kestävä kansainvälinen raaka-aineiden tarjonta

47.  panee merkille kaupparajoitteiden ja kilpailun vääristymien kasvavan määrän raaka-ainekaupassa; kehottaa komissiota tarkkailemaan jatkuvasti tuonti- ja vientirajoituksia ja puuttumaan niihin alueellisella, monenkeskisellä ja kahdenvälisellä tasolla; katsoo, että teollisuuden raaka-aineiden ja erityisesti kriittisten raaka-aineiden kaupankäyntiä vääristävät toimet on selvitettävä pohjia myöten ja ne saattavat johtaa oikeustoimiin WTO:ssa; kehottaa WTO:ta tarkkailemaan tuonti- ja vientirajoitusten vaikutuksia ja kannattaa tältä osin, että WTO:hon perustetaan raaka-aineiden ja harvinaisten maametallien kauppaan vaikuttavien tulliesteiden ja tullien ulkopuolisten esteiden seurantaväline ja että G20-ryhmä perustaa raaka-aineiden ja harvinaisten maametallien saatavuutta valvovan elimen; kehottaa komissiota hyödyntämään kaikkia kansainvälisiä verkostojaan, myös ulkosuhdehallintoaan, parantaakseen suhteitaan raaka-aineita ja kriittisiä raaka-aineita toimittaviin maihin ja alueisiin ja helpottaakseen siten raaka-aineiden ja erityisesti kriittisten raaka-aineiden kansainvälistä kauppaa; pitää myönteisenä EU:n aikomusta harjoittaa aktiivista raaka-ainediplomatiaa, joka kattaa ulko-, kauppa-, ympäristö- ja kehitysyhteistyöpolitiikan kaltaiset politiikanalat ja edistää ja vahvistaa demokratian periaatteita, ihmisoikeuksia, alueellista vakautta, avoimuutta ja kestävää kehitystä; katsoo, että harvinaisia maametalleja koskevat konkreettiset ensisijaiset toimet sekä niiden kestäviä toimituksia koskeva kattava strategia on kehitettävä hyvin lyhyellä aikavälillä; kehottaa komissiota ottamaan harvinaisten maametallien alan eurooppalaiset sidosryhmät mukaan tällaisten toimien määrittämiseen;

48.  tunnustaa kehitysmaiden hallitusten ja parlamenttien lailliset oikeudet harjoittaa politiikkaansa ja säännellä ulkomaisia investointeja yleisen edun mukaisesti kansalaisyhteiskuntaa kuullen siten, että ulkomaiset investoinnit hyödyttävät paikallista taloutta, luovat kotimaista lisäarvoa ja vauhdittavat kehitystä; korostaa, että EU:n raaka-ainestrategia ei saisi millään tavoin haitata näiden oikeuksien käyttämistä;

49.  on tyytyväinen EU:n pyrkimyksiin edistää raaka-aineilla käytävää kestävää kauppaa kolmansien maiden kanssa (esimerkiksi FLEGT-toimintaohjelma);

50.  korostaa tarvetta laatia raaka-aineilla käytävän kaupan alalla tehtävää yhteistyötä varten selvät säännöt, jotka koskevat kaikkia osallistujia (tuottajia, viejiä, kauttakulkumaita, tuojia);

51.  kehottaa komissiota varmistamaan kehitysyhteistyöpolitiikan ja raaka-ainealoitteen keskinäisen johdonmukaisuuden, jolloin EU:n raaka-ainepolitiikan pitäisi ottaa täysin huomioon kehitysmaiden kestävä talouskasvu ja vastata köyhyyden poistamista koskevaa päätavoitetta SEUT-sopimuksen 208 artiklan mukaisesti; korostaa, että vankka tuki luonnonvaroiltaan rikkaiden maiden taloudelliselle, sosiaaliselle ja ekologiselle kehitykselle voisi auttaa kehittämään vakaita ja demokraattisia instituutioita, mikä varmistaisi molemminpuolisen hyödyn sekä tuonti- että vientimaille; vaatii, että tuleviin raaka-aineita vievien kumppanuusmaiden kanssa solmittaviin sopimuksiin lisätään ihmisoikeuksien ja demokratian kunnioittamista koskeva ehto; katsoo siksi, että EU:n pitäisi myös auttaa kehitysmaita monipuolistamaan talouksiaan, vähentämään riippuvuuttaan raaka-aineiden viennistä ja kasvattamaan tuotteidensa arvoa kotimaisella valmistuksella ja jalostuksella; pyytää komissiota sen valmistellessa uusia ulkoisten toimien välineitä vuoden 2013 jälkeiselle kaudelle sisällyttämään hyvää hallinnointia ja kestävää kaivostoimintaa tukevia toimenpiteitä raaka-aineita tuottavien epävakaiden valtioiden demokraattiseen ja taloudelliseen vakauteen tähtääviin ohjelmiin;

52.  pitää resurssien hankkimista yritysten velvollisuutena; panee merkille pk-yritysten vaikeudet hankkia resursseja; pyytää siksi komissiota harkitsemaan, miten eurooppalaisen raaka-ainealan holdingyhtiön kaltaisia ideoita voitaisiin tukea muuten kuin taloudellisesti; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita tutkimaan Japanin JOGMEC-yhtiötä huolellisesti;

53.  kehottaa jäsenvaltioita tekemään keskinäistä yhteistyötä eurooppalaisen raaka-ainestrategian pohjalta; vaatii, että strategiassa on hyödynnettävä talous-, kaivos- ja teollisuuspolitiikan sekä kansainvälisen politiikan synergiaetuja, ja sen tavoitteena olisi turvata strategisten raaka-aineiden toimitukset;

54.  kehottaa komissiota arvioimaan WTO:ssa käsiteltävän Kiinaa koskevan valituksen tuloksia ja tarvittaessa hyödyntämään vastaisuudessa WTO-mekanismia;

55.  panee merkille Afrikan ja EU:n välisten suhteiden ja kesäkuussa 2010 tehdyn Addis Abeban sopimuksen merkityksen; painottaa, että tämä kumppanuus perustuu molemminpuolisiin etuihin; katsoo, että kestävän kaivostoiminnan edistämiseksi on tärkeää vaihtaa parhaita käytäntöjä, jotka koskevat hyvää hallintoa, resurssien käytön tehostamista, uusiokäyttöä ja kierrätystä, rikastushiekan ja kivijätteen käsittelyä, kaivosperinnön elvyttämistä, turvallisuutta ja terveyttä, työntekijöiden suojelua ja lapsityön torjumista; huomauttaa, että Afrikan unioni totesi Afrikan kaivostoimintaa koskevassa visiossa, etteivät Afrikan maat ole toistaiseksi kyenneet hyötymään kilpailuedusta, joka niillä on luonnonvarojen alalla ja että siksi on harkittava toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että luonnonvaroihin liittyvä vauraus hyödyttää luonnonvaroiltaan rikkaiden maiden väestöä;

56.  korostaa kahdenvälisen yhteistyön merkitystä raaka-aineasioissa EU:n ja Afrikan unionin kesäkuussa 2010 näyttämän esimerkin mukaisesti ja kannustaa lisätoimiin EU:n ja Afrikan vuosiksi 2011–2013 laatiman yhteisen toimintasuunnitelman puitteissa; vaatii, että myös muiden merkittävien kriittisiä raaka-aineita tuottavien maiden kanssa on ryhdyttävä samankaltaiseen yhteistyöhön; ehdottaa yhdeksi raaka-ainediplomatian konkreettiseksi tavoitteeksi, että sellaisten raaka-aineiden saantia, joiden tuonnista EU on riippuvainen, eriytetään Kaakkois-Aasian lähteistä Latinalaisen Amerikan ja Afrikan lähteisiin;

57.  on tyytyväinen toimintasuunnitelmassa esitettyyn toimintatapaan, jonka mukaisesti tarjotaan koulutusta parhaista mineraalisopimusten neuvottelukäytännöistä ja tuetaan kaivosalan tieteellistä yhteistyötä sen lisäksi, että edistetään hyvää hallintotapaa, johon kuuluu myös avoimuus;

58.  pitää valitettavana, ettei tiedonannossa nimetä muita alueita tai valtioita; katsoo, että on tutkittava vaihtoehtoisia raaka-aineresursseja, jotta vältetään riippuvuus pienestä määrästä maita; kehottaa komissiota edistämään tätä varten muitakin molemminpuolisesti edullisia kumppanuuksia luonnonvaroiltaan rikkaiden maiden ja alueiden kanssa; katsoo, että EU:n olisi tarjottava infrastruktuureja, tietämyksen vaihtoa ja luonnonvaroja koskevia kumppanuuksia; kehottaa EU:ta tukemaan luonnonvaroiltaan rikkaita kehitysmaita niiden geologian alan ja kaivostoimintaa ja mineraalien käsittelyä sekä tieteellisiä ja oikeudellisia asioita koskevan osaamisen kehittämisessä, jotta näissä maissa voidaan luoda kestävää valmiuksien kehittämistä; ehdottaa tässä yhteydessä yhteistyössä rahoitettavien professuurien perustamista geologisiin tiedekuntiin; kehottaa komissiota seuraamaan luonnonvaroiltaan rikkaiden maiden EU:n ulkopuolisten maiden kanssa tekemiä kansainvälisiä sopimuksia, joissa määrätään yksinomaisesta oikeudesta saada luonnonvaroja, ja varmistamaan kyseisten luonnonvarojen oikeudenmukaisen saatavuuden ja turvaamaan kansainvälistä kauppaa koskevien lakien asianmukaisen toiminnan;

59.  on huolestunut siitä, ettei Kiinan ja muiden keskeisten kansainvälisten toimijoiden kanssa tehtävää vuoropuhelua ja yhteistyötä varten ole määritelty strategiaa; korostaa, että on tarpeen käydä kauppaa ja teknologiaa koskevaa vuoropuhelua Kiinan kanssa; kehottaa komissiota tutkimaan, miten voitaisiin perustaa kriittisiin raaka-aineisiin liittyvää kestävää kaivostoimintaa ja mineraalien jalostusta sekä tällaisten raaka-aineiden korvaamista, tehokasta käyttöä ja kierrätystä koskevia pilottihankkeita Kiinan kanssa molempien osapuolten eduksi; kannattaa myös voimakkaasti samanlaisen kahdenvälisen vuoropuhelun käymistä muiden keskeisten toimittajien, kuten BRIC-maiden kanssa olennaisista raaka-ainekysymyksistä, koska niillä sekä on että ne käyttävät valtavasti raaka-aineita; kehottaa komissiota käsittelemään raaka-ainekysymystä samalla tavalla Euroopan naapuruuspolitiikassa;

60.  katsoo, että EU:n raaka-ainestrategian pitäisi heijastaa kehittyneiden ja suurten kehittyvien talouksien sekä vähiten kehittyneiden maiden välisiä eroja;

61.  painottaa, että kysymys raaka-aineiden saatavuudesta olisi sisällytettävä rauhanrakentamista ja konfliktien ehkäisemistä koskeviin toimiin, koska joillakin alueilla esiintyy yhä uudelleen paljon konflikteja;

62.  yhtyy siihen näkemykseen, että kehitysyhteistyöpolitiikalla on oma roolinsa, kun maita autetaan muuttamaan runsaat luonnonvaransa kestäväksi ja osallistavaksi kasvuksi muun muassa hallintoa ja avoimuutta vahvistamalla; korostaa, että kehitysyhteistyöpolitiikka, GSP-järjestelmä mukaan lukien, ei ole raaka-ainealan diplomatian väline, mutta katsoo, että sillä voi olla tärkeä EU:n raaka-ainepolitiikkaa tukeva tehtävä; kehottaa siksi komissiota varmistamaan niiden keskinäisen johdonmukaisuuden; on tyytyväinen, että raaka-aineiden syrjimättömän markkinoille pääsyn nimenomainen takaaminen lisätään EU:n kauppasopimuksiin ja että takaamisen hyväksyminen on WTO-jäsenyyden edellytyksenä; hyväksyy sen, että kauppasopimuksissa olisi tarjottava tarvittavaa joustavuutta, jotta kehitysmaita voidaan auttaa luomaan yhteyksiä kaivosteollisuuden ja paikallisen teollisuuden välille; katsoo, että on kunnioitettava valtioiden oikeutta määrätä itse luonnonvarojensa käytöstä, ja pyytää tässä yhteydessä komissiota käyttämään eriytettyä, erilaiset kansalliset tilanteet huomioon ottavaa lähestymistapaa vastapainona sille, että se vastustaa kehitysmaiden vientiveroja, jottei kehitysmaiden kehitystavoitteita ja teollistumista vaaranneta; korostaa, että vapaa ja oikeudenmukainen kauppa on keskeisen tärkeää maailmanlaajuisen raaka-ainealan kehittymiselle ja vaurauden luomiselle kaikissa yhteiskunnissa; toteaa, että raaka-aineista saatavat tulot voivat auttaa ratkaisevalla tavalla vähiten kehittyneitä maita saavuttamaan vuosituhannen kehitystavoitteet;

63.  on huolissaan siitä, että uudistetussa raaka-ainealoitteessa ei viitata GSP-järjestelmään eikä GSP+-järjestelmään eikä ehdoteta vaihtoehtoisia kauppaa koskevia kannustimia, joilla edistettäisiin ihmisoikeuksia, ympäristönormeja, lapsityövoiman käytön välttämistä ja uudistuksia näiden järjestelmien ulkopuolelle jäävissä maissa; kehottaa komissiota tukemaan ja kannustamaan aloitteita kehitysmaiden talouksien monipuolistamiseksi, koska ne ovat erittäin riippuvaisia tietyistä raaka-aineista;

64.  kehottaa komissiota auttamaan kehitysmaita selviämään tiedon epäsymmetrian aiheuttamasta ongelmasta raaka-aineita ja kaivossopimuksia koskevissa neuvotteluissa valmiuksien kehittämisen avulla ja auttamaan neuvotteluissa teknologian siirtämisestä sekä kansallisella tasolla että paikallisyhteisöissä;

65.  korostaa yritysten yhteiskuntavastuun roolia, joka ilmenee tiukkojen ympäristönormien ja sosiaalisten ja työtä koskevien normien noudattamisessa kotimaan ulkopuolella sekä parhaiden käytettävissä olevien tekniikoiden soveltamisessa; katsoo, että niitä pitäisi edistää sellaisten foorumien kautta kuin G8, G20, WTO, OECD, UNCTAD ja UNEP sekä UNEP:n puitteissa perustettu luonnonvarojen kestävää käyttöä käsittelevä kansainvälinen paneeli, kansainvälinen metallitutkimusryhmä sekä muut elimet; kehuu tässä yhteydessä YK:n Global Compact -aloitteen myönteisiä vaikutuksia; kehottaa EU:n yrityksiä kehittämään asianmukaiset menettelysäännöt kolmansissa maissa toimiville yrityksille ja perustamaan toimintansa OECD:n toimintaohjeisiin monikansallisille yrityksille ja ISO 26000 -standardiin; kehottaa komissiota toteuttamaan toimenpiteitä, joilla taataan, että eurooppalaiset yhtiöt, jotka kaivavat luonnonvaroja kolmansissa maissa, noudattavat sosiaali-, ympäristö- ja työnormeja; kehottaa komissiota esittämään oman ehdotuksensa konfliktialueiden mineraaleja koskevasta maakohtaisesta raportoinnista ja asettamaan kaivosyhtiöille oikeudellisesti sitovan velvoitteen julkaista isäntämaille suorittamansa maksut kunkin investointihankkeen osalta kussakin maassa, jossa ne toimivat Yhdysvaltojen Dodd–Frank-lain esimerkin mukaisesti; kannattaa kaivannaisteollisuuden avoimuutta ajavaa EITI-aloitetta ja maailmanlaajuista ”Publish What You Pay” (PWYP) -verkostoa; katsoo, että näitä normeja olisi erityisesti sovellettava esimerkiksi Euroopan investointipankilta EU-rahoitusta saaviin hankkeisiin; vaatii EU:ta tutkimaan, miten laittoman kaupankäynnin kohteena olevien tai laittomasti louhittujen mineraalien tuonti voidaan estää; pyytää komissiota tutkimaan ”sormenjälkitekniikan” käyttöä tässä yhteydessä ja edistämään pilottihankkeita, jotka perustuvat ”koltaanin sormenjäljestä” saatuihin kokemuksiin; kehottaa Euroopan investointipankkia tarkastelemaan säännöllisesti kaivannaisteollisuudelle antamiensa lainojen odotettuja vaikutuksia;

66.  ilmaisee vakavan huolensa useista hyvin dokumentoiduista tapauksista, joissa EU:n yritykset ovat rikkoneet ympäristö- ja työnormeja ja ihmisoikeuksia;

67.  toistaa, että kaivosteollisuuden avoimuusaloitteet itse asiassa hyödyttävät yrityksiä ja niillä voidaan luoda oikeusvarmuutta ja kestäviä pitkäaikaisia kumppanuuksia ja että ne voivat toimia turvatakuina neuvottelujen uudelleen aloittamista tai karkotuksia vastaan; toteaa, että vastassa on haasteita ja että jotkut sopimukset edellyttävät luottamuksellisuutta, mutta niiden olisi kuitenkin kuuluttava julkisen valvonnan piiriin; pitää Ghanan öljytulojen hallinnointia koskevaa lakia hyvänä esimerkkinä siitä, että säilytetään tietty luottamuksellisuuden aste ja toisaalta turvataan parlamentaarinen valvonta;

68.  katsoo, että EU:n yritysten olisi oltava kotimaassaan oikeudellisesti vastuussa, jos niiden ulkomaiset tytäryhtiöt ja niiden valvomat yksiköt rikkovat ihmisoikeuksia, ympäristönormeja tai ILO:n keskeisiä työnormeja;

69.  pyytää EIP:a ja komissiota harkitsemaan nykyistä tiukemmin sitä, edistävätkö hankkeet köyhyyden poistamista, kestävää kehitystä ja osallistavaa kasvua, ennen kuin ne päättävät kaivosteollisuuden toiminnan tukemisesta kehitysmaissa;

70.  on huolissaan konfliktialueilta peräisin olevien mineraalien jatkuvasta kaupasta ja käytöstä, koska näiden mineraalien tuotanto aiheuttaa väkivaltaa ja laitonta toimintaa, joita ei voida hyväksyä; kehottaa komissiota, Euroopan ulkosuhdehallintoa, neuvostoa ja jäsenvaltioita ottamaan tämän tilanteen huomioon suhteissaan kolmansiin maihin; kehottaa komissiota ja EU:lle strategisia raaka-aineita toimittavia maita kehittämään yhdessä tehokkaan raaka-aineiden seurattavuusjärjestelmän tuonnista kierrätykseen tai hävittämiseen ja ottamaan käyttöön raaka-aineiden ja niiden kauppaketjujen (Certified Trading Chains) keskinäisen sertifiointijärjestelmän, jotta voidaan varmistaa reilu kauppa, ja erityisesti estää väärinkäytökset kriisialueiden raaka-aineiden kaupassa; kehottaa komissiota tekemään yhteistyötä asiaan liittyvien kansainvälisten instituutioiden (YK, OECD, ILO) kanssa, jotta voidaan havaita ja pyrkiä yhdenmukaistamaan parhaita sertifiointikäytäntöjä;

71.  korostaa, että rahoitusmarkkinoilla voi olla tärkeä rooli suojattaessa sekä raaka-aineiden ja perushyödykkeiden tuottajia että kuluttajia riskeiltä; kehottaa komissiota toteuttamaan tarvittavat toimet raaka-ainemarkkinoiden avoimuuden varmistamiseksi ja toimimaan päättäväisesti raaka-aineilla tapahtuvan, raaka-ainemarkkinoiden väärinkäyttöön johtavan asiattoman keinottelun estämiseksi, jos tämä katsotaan tarpeelliseksi syvällisen empiirisen analyysin perusteella; katsoo, että tähän kuuluvat myös asianmukaiset aloitteet G8- ja G20-ryhmien neuvotteluissa;

72.  ilmaisee huolensa johdannaismarkkinoiden vaikutuksesta raaka-aineiden hintakehitykseen; katsoo, että OTC-johdannaismarkkinoita olisi valvottava tehokkaammin; kannattaa näin ollen sellaisia toimia kuin OTC-johdannaisia koskevan avoimuuden lisääminen Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen valvonnassa; katsoo, että tällaisilla toimilla voidaan lisätä sijoittajien ja pk-yritysten turvaa ja antaa eurooppalaisille tuottajille mahdollisuus laatia varmempia suunnitelmia;

73.  pitää myönteisenä OECD:n, G8-ryhmän ja G20-ryhmän tekemää raaka-aineita ja kestävyyttä koskevaa työtä ja korostaa, että G20-ryhmässä on käytävä edelleen raaka-aineita koskevaa vuoropuhelua yhteisen näkökulman kehittämiseksi; pitää myönteisenä G8- ja G20-ryhmien jäsenten tahtoa torjua raaka-aineiden hintojen vaihtelua ja vaatii, että raaka-aineisiin liittyvän keinottelun hillitsemiseksi on kehitettävä konkreettisia toimia; kehottaa komissiota edistämään OECD:n työtä, joka koskee vientirajoitusten vaikutuksia ja niiden käyttöä poliittisena välineenä; kannattaa OECD:n ulkopuolisten maiden ottamista mukaan näihin keskusteluihin; vaatii luomaan kriittisiä raaka-aineita koskevaa EU:n, Yhdysvaltojen ja Japanin välistä strategista yhteistyötä maailmanlaajuisen raaka-ainetarkkailujärjestelmän kehittämiseksi jakamalla kysyntä- ja tarjontatietoja, laatimalla yhteisiä ennusteita, kannustamalla parhaiden käytäntöjen ja teknologisen taitotiedon ja patenttien vaihtamiseen, analysoimalla toimitusketjuja, tutkimalla yhteisten strategisten varastojen mahdollisuutta ja perustamalla yhteisiä T&K-hankkeita; katsoo, että edellä mainittujen asioiden pitäisi olla seuraavien EU:n ja Yhdysvaltojen välisten huippukokousten asialistalla; kehottaa komissiota edistämään Track II -diplomatiaa raaka-aineasioissa siten, että tuetaan vaihtoja valtiosta riippumattomien järjestöjen, yliopistojen ja unionin ajatushautomoiden sekä luonnonvaroiltaan merkittävien maiden välillä; kehottaa komissiota järjestämään säännöllisesti raaka-aineisiin liittyviä tapahtumia JOGMEC-yhtiön ”metallitapaamisten” tyyliin yhdessä luonnonvaroiltaan merkittävien maiden kanssa; pyytää komissiota myös tutkimaan kriittisiä raaka-aineita koskevan kansainvälisen tilastohankkeen toteutettavuutta organisaatioiden tietoja koskevan yhteisen hankkeen (JODI) tarjoaman esimerkin pohjalta sekä sitä, voisiko metalleja koskeva kansainvälinen sopimus olla hyödyllinen väline; kehottaa Euroopan puolustusvirastoa SEU:n 42 artiklan 3 kohdan mukaisesti myötävaikuttamaan puolustusalan teollisen ja teknologisen perustan vahvistamiseksi tarpeellisten toimenpiteiden määrittämiseen raaka-aineiden suhteen;

Maataloustuotteet ja perushyödykemarkkinat

74.  antaa tukensa komission analyysille, joka koskee maataloustuotteita maailmanlaajuisen elintarviketurvan yhteydessä ja jossa otetaan huomioon elintarvikevarastojen maailmanlaajuinen vähentyminen ja väestön kasvu ja nälän lisääntyminen ja jossa markkinoiden näkökulmasta korostetaan elintarvikkeiden ja rehujen hintojen äärimmäistä epävakautta, elintarvike- ja rehuketjujen puutteita sekä rahoitusvälineiden ja keinottelun merkitystä vakavasti otettavina epävakauden mahdollisina aiheuttajina; palauttaa mieliin, että neljä EU:n jäsenvaltioista kuuluu niiden maiden joukkoon, jotka ovat elintarvikkeiden hintojen nousulle erityisen alttiita;

75.  vaatii kiinnittämään huomiota erityisesti siihen olennaiseen epävarmuustekijään, että energian ja muiden perushyödykkeiden – erityisesti elintarvikkeiden – hinnanvaihtelut vaikuttavat yhä enemmän toisiinsa;

76.  katsoo komission lailla, että kansainvälisen yhteisön on maailmanlaajuisen elintarviketurvan suhteen otettava käyttöön pitkäkestoinen koordinoitu toimintamalli, johon kuuluvat myös tutkimustoimien lisääminen ja investoinnit kehitysmaiden maatalouteen, muun muassa kehityspolitiikan painopistealueiden avulla, jotta voidaan lisätä elintarvikehuollon joustavuutta ja kykyä sopeutua elintarvikkeiden markkinasokkeihin;

77.  antaa tukensa G20-maiden viimeaikaisille pyrkimyksille löytää poliittisia ratkaisuja hintavaihteluille elintarvike- ja maatalousmarkkinoilla muun muassa lisäämällä elintarviketuotantoennusteita koskevaa tiedonvaihtoa ja korostaa elintarvikevarastoja koskevien ajankohtaisempien tietojen tarvetta;

78.  panee tyytyväisenä merkille Berliinissä 22. tammikuuta 2011 järjestetyn kolmannen maatalousministereiden huippukokouksen yhteisen julkilausuman, jonka 48 maata allekirjoitti ja jossa vaadittiin parantamaan maatalousmarkkinoiden kykyä toimia asianmukaisesti sekä korostettiin kaupan merkitystä maatalousmarkkinoiden eri toimijoiden välisen tasapainon luomisessa ja raaka-aineiden ja energian saatavuuden parantamisessa viljelijöille;

79.  pyytää komissiota antamaan selonteon johdannaisia ja hyödykkeitä koskevasta asetuksesta, jotta voidaan selvittää, tarvitaanko maataloushyödykkeille erillistä asetusta alan erityispiirteiden vuoksi; antaa tukensa komission äskettäiselle ehdotukselle, joka koskee OTC-johdannaisten sääntelyä ja julkista kuulemista rahoitusvälineiden markkinoita koskevasta direktiivistä; katsoo, että keinotteluun, sääntöjenvastaisuuksiin ja väärinkäytöksiin johdannaismarkkinoilla olisi puututtava kiireesti;

80.  pyytää komissiota ehdottamaan konkreettisia toimia elintarviketurvan varmistamiseksi, markkinoiden epävakauden torjumiseksi ja maataloushyödykkeiden johdannaismarkkinoiden toimivuuden tehostamiseksi kestävän kokonaisvastuun avulla kiireellisenä tavoitteena;

o
o   o

81.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioille.

(1) http://ec.europa.eu/enterprise/policies/raw-materials/files/docs/report-b_en.pdf (2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0093. (3) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0037. (4) EUVL C 236 E, 12.8.2011, s. 57. (5) http://ec.europa.eu/environment/nature/natura2000/management/docs/neei_n2000_guidance.pdf (6) http://ec.europa.eu/trade/creating-opportunities/trade-topics/raw-materials/ (7) Tutkimus ”The links between the environment and competitiveness”, hanke ENV.G.1/ETU/2007/0041, http://ec.europa.eu/environment/enveco/economics_policy/pdf/exec_summary_comp.pdf (8) EUVL C 161 E, 31.5.2011, s. 47. (9) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0446. (10) Neuvoston direktiivi 1999/31/EY, annettu 26 päivänä huhtikuuta 1999, kaatopaikoista (EYVL L 182, 16.7.1999, s. 1). (11) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0024.