Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 30. toukokuuta 1994 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 94/22/EY hiilivetyjen etsintään, hyödyntämiseen ja tuotantoon tarkoitettujen lupien antamisen ja käytön edellytyksistä(1),

–  ottaa huomioon 3. marraskuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/91/ETY vähimmäisvaatimuksista porausta käyttävän kaivannaisteollisuuden työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelun parantamiseksi(2),

–  ottaa huomioon 15. tammikuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/1/EY ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi (IPPC-direktiivi)(3),

–  ottaa huomioon 27. kesäkuuta 1985 annetun neuvoston direktiivin 85/337/ETY tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista (ympäristövaikutusten arvioinnista annettu direktiivi)(4) sellaisena kuin se on muutettuna direktiiveillä 97/11/EY(5), 2003/35/EY(6) ja 2009/31/EY(7),

–  ottaa huomioon 21. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/35/EY ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemisen ja korjaamisen osalta (ympäristövastuudirektiivi)(8),

–  ottaa huomioon 27. kesäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1406/2002 Euroopan meriturvallisuusviraston perustamisesta(9),

–  ottaa huomioon 18. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2038/2006 Euroopan meriturvallisuusviraston toiminnan monivuotisesta rahoituksesta alusten aiheuttaman pilaantumisen torjunnan alalla ja asetuksen (EY) N:o 1406/2002 muuttamisesta(10),

–  ottaa huomioon yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (meristrategiadirektiivi) 17. kesäkuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/56/EY(11),

–  ottaa huomioon 7. lokakuuta 2010 antamansa päätöslauselman öljynetsintää ja -porausta Euroopassa koskevista EU:n toimista(12),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon öljyn- ja kaasunporaustoiminnan turvallisuudesta avomerellä (KOM(2010)0560),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 194 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 11 ja 191 artiklan,

–  ottaa huomioon Deepwater Horizon -onnettomuuden, joka johti traagisiin ihmishenkien menetyksiin ja merkittäviin ympäristövahinkoihin,

–  ottaa huomioon Yhdysvaltojen kansallisen Deepwater Horizon -tutkintalautakunnan loppulausunnon,

–  ottaa huomioon luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21. toukokuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (luontotyyppidirektiivi)(13),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön ja työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan sekä oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnot(A7-0290/2011),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 194 artiklassa säilytetään jäsenvaltion oikeus määritellä energiavarojensa hyödyntämisen ehdot ja korostetaan solidaarisuuden ja ympäristönsuojelun huomioon ottamista,

B.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 191 artiklan mukaisesti unionin ympäristöpolitiikan tavoitteena on oltava suojelun korkea taso, joka perustuu ennalta varautumisen periaatteelle sekä periaatteille, joiden mukaan ennalta ehkäiseviin toimiin olisi ryhdyttävä ja ympäristövahingot olisi torjuttava ensisijaisesti niiden lähteellä ja saastuttajan olisi maksettava,

C.  ottaa huomioon, että eurooppalaiset öljy- ja kaasulähteet auttavat merkittävällä tavalla tyydyttämään Euroopan nykyisiä energiatarpeita ja ovat ratkaisevan tärkeitä nykyisen energiavarmuutemme ja energian monimuotoisuuden kannalta,

D.  ottaa huomioon, että toiminta lisääntyy EU:n läheisyydessä sijaitsevilla merialueilla, jotka eivät kuulu EU:n oikeuden piiriin, mutta joilla sattuvat onnettomuudet voivat vaikuttaa EU:n alueeseen, ja ottaa huomioon, että nykyisin monet näistä alueista ovat poliittisesti epävakaita,

E.  ottaa huomioon merialueita koskevan voimassa olevan laaja-alaisen kansainvälisen oikeuden ja kansainväliset yleissopimukset, jotka koskevat myös EU:n vesialueita,

F.  ottaa huomioon, että Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimus (UNCLOS) on se oikeudellinen kehys, jota on noudatettava valtamerillä ja merillä toteuttavissa toimissa, muun muassa mannerjalustan ja talousvyöhykkeiden rajojen määrittämisessä,

G.  ottaa huomioon, että öljyn- ja kaasuntuotannon toiminnan turvallisuuden ja varmuuden sekä Euroopan kansalaisten ja ympäristön mahdollisimman hyvän suojelun varmistaminen on välttämätöntä,

H.  ottaa huomioon, että onnettomuuden vaikutukset saattavat olla luonteeltaan rajatylittäviä ja että tämä antaa perusteet EU:n ennalta varautuvalle pilaantumisen torjuntakapasiteetille, jonka yhteydessä otetaan huomioon onnettomuudet EU:n vesialueiden ulkopuolella,

I.  ottaa huomioon, että Deepwater Horizonin öljyvuoto on osoittanut, että öljynporaus äärimmäisissä ympäristöissä saattaa aiheuttaa tuhoisia vaikutuksia sekä ympäristölle että ihmisille ja osoittanut mainittujen ympäristövaikutusten valtavan suuret taloudelliset kustannukset,

J.  ottaa huomioon, että jotkut Deepwater Horizon -tutkintalautakunnan suosituksista koskevat käytäntöjä, jotka ovat olleet yleisessä käytössä EU:n tietyillä vesialueilla jo 20 vuoden ajan,

K.  katsoo, että Meksikonlahdella tapahtuneen Deepwater Horizon -öljyvuodon seurauksena EU:n olisi kiireisesti ja perusteellisesti tarkasteltava uudestaan varautumisperiaatetta koskevaa lainsäädäntöään ja sääntelyään ja tarvittaessa tarkistettava sitä niin, että siinä otetaan huomioon kaikki näkökulmat avomerellä tapahtuvaan öljyn- ja kaasunetsintään ja -poraukseen, ja sillä periaatteella, että ennaltaehkäiseviin toimiin on ryhdyttävä, mukaan lukien turvallinen siirtäminen merenpohjan tuntumaan tai sen alle sijoitettuja vedenalaisia putkia pitkin EU:n alueilla; toteaa, että Euroopan parlamentti suhtautuu tässä tilanteessa myönteisesti komission halukkuuteen poistaa kiireesti EU:n voimassa olevassa lainsäädännössä olevat aukot,

L.  ottaa huomioon, että Meksikonlahden katastrofin seurauksena alan toimijat ja toimivaltaiset viranomaiset ovat perustaneet sellaisia foorumeita kuten GIRG(14) ja OSPRAG(15) ottaakseen oppia mainitusta onnettomuudesta, ja ottaa huomioon, että monet mainituista aloitteista ovat jo johtaneet konkreettisiin tuloksiin,

M.  ottaa huomioon, että kansallisten öljy-yhtiöiden osuus öljyntuotannosta oli 52 prosenttia ja että ne hallitsevat 88 prosenttia todistetuista öljyvaroista vuonna 2007, ja ottaa huomioon, että niiden merkitys suhteessa kansainvälisiin öljy-yhtiöihin kasvaa huomattavasti,

N.  korostaa, että jäsenvaltioiden erilaiset sääntelymekanismit vaikeuttavat huomattavasti turvallisuustoimien varmuudesta huolehtimista ja että se lisää yritysten taloudellista rasitetta ja haittaa sisämarkkinoiden asianmukaista ja kitkatonta toimintaa,

O.  ottaa huomioon todisteet, joiden mukaan lupaprosessin erottamisella terveyttä ja turvallisuutta koskevista arvioinneista voidaan välttää mahdolliset eturistiriidat ja tavoitteiden sekaannukset,

P.  ottaa huomioon, että kansallisten sääntelyviranomaisten on arvioitava taloudellista elinkelpoisuutta ja kapasiteettia ennen poraamista koskevan luvan ja lopullisen hyväksynnän antamista ja varmistettava riittävien varojen olemassaolo, mikä koskee myös vastuuvakuutusta ja yhteisön varoja,

Q.  ottaa huomioon, että jo nyt on olemassa useita kansainvälisiä foorumeita, joilla sääntelijät voivat vaihtaa parhaita käytänteitä, kuten NSOAF(16),

R.  ottaa huomioon, että Euroopan komissio on jo nyt EU:ta edustava sopimuspuoli alueellisessa OSPARissa(17), jonka tehtävänä on suojella Koillis-Atlantin meriympäristöä,

S.  ottaa huomioon, että onnettomuuksien ilmoittamista varten on olemassa mekanismeja, kuten OSPARin vuosittainen päästöraportti, ja että muita keinoja kuin sääntelymenettelyjä, kuten esimerkiksi NSOAF:n turvallisuustiedotteita, voidaan käyttää onnettomuuksista saatujen kokemusten levittämiseen,

T.  ottaa huomioon, että monet voimassa olevat sopimukset, kuten OCES-sopimus(18), sisältävät monipuolisia menettelyjä, jotka edistävät kansainvälisesti merkittävien öljyvuotojen torjumista koskevia kansainvälisiä toimia,

U.  ottaa huomioon, että EU:n konedirektiiviä sovelletaan yleisesti öljyn- ja kaasuntuotannon avomerilaitosten laitteisiin, mutta sen soveltamisalaan eivät kuulu liikkuvat avomeriporausyksiköt ja niillä olevat laitteet,

V.  ottaa huomioon, että Euroopan meriturvallisuusvirasto antaa jo Euroopan komissiolle teknistä apua EU:n meriturvallisuuslainsäädännön kehittämisen ja täytäntöönpanon yhteydessä ja että meriturvallisuusvirastolle on annettu operationaalista vastuuta öljyvahinkojen torjunnasta, satelliittiseurannasta ja alusten kaukotunnistus- ja seurantajärjestelmästä,

W.  ottaa huomioon, että vastuu mahdollisen öljyvuodon puhdistamisesta ja vahingonkorvausvastuu perustuvat SEUT:n 191 artiklaan, joka sisältää saastuttaja maksaa -periaatteen, joka sisältyy myös johdettuun oikeuteen, kuten ympäristövastuudirektiiviin ja jätedirektiiviin,

X.  ottaa huomioon, että vapaaehtoinen öljyvahinkojen korvausjärjestelmä on jo käytössä Pohjanmerellä,

Sääntelyä koskeva lähestymistapa

1.  myöntää, että jäsenvaltiolla on oikeus myöntää luvat ja muut hyväksynnät hiilivetyvarojen etsintää ja hyväksikäyttöä varten ja että toiminnan mahdollinen keskeyttäminen kuuluu kyseisen jäsenvaltion harkintavaltaan; korostaa kuitenkin, että lupamenettelyjen yhteydessä on noudatettavia tiettyjä EU:n yhteisiä kriteerejä, ja korostaa, että jäsenvaltioiden olisi sovellettava ennalta varautumisperiaatetta hiilivetyvarojen etsintää ja hyväksikäyttöä koskevien lupien myöntämisessä;

2.  katsoo näin ollen ehdottomasti, että kaiken uuden syvänmeren öljynporauksen EU:n laajuinen kieltäminen olisi suhteeton reaktio suhteessa korkeiden turvallisuusnormien varmistamisen tarpeeseen koko EU:n alueella;

3.  korostaa, että kunkin jäsenvaltion lainsäädäntö- ja sääntelyjärjestelmässä on varmistettava, että kaikki toimijat esittävät riskiin perustuvan ja porauspaikkakohtaisen turvallisuusarvion, jolla toimijat osoittavat toimivaltaisille terveys-, turvallisuus- ja ympäristöviranomaisille täydellisesti, että kaikki porauspaikkakohtaiset ja muut riskit on otettu huomioon ja että valvontatoimet on toteutettu kussakin porauspaikassa;

4.  painottaa, että kaikkien jäsenvaltioiden lainsäädäntö- ja sääntelykehyksiin olisi sisällytettävä nykyisten parhaiden käytänteiden mukaiset kattavat järjestelyt, joiden yhteydessä kaikkiin porauslupaehdotuksiin sisällytetään turvallisuusarvio, joka on hyväksyttävä ennen kuin toiminta voidaan aloittaa, riippumattoman kolmannen osapuolen varmennusmenettelyt ja riippumattomien asiantuntijoiden säännöllisin ja asianmukaisin väliajoin toteuttamat arvioinnit mukaan luettuina; korostaa, että myös poraamista edeltävät sääntelylliset ”kiinnekohdat” edistävät sen varmistamista, että kaikki riskit on otettu huomioon ja minimoitu ja että on toteutettu valvonta- ja arviointitoimet, joista riippumattomien asiantuntijoiden on huolehdittava kussakin laitoksessa säännöllisin ja asianmukaisin väliajoin;

5.  vaatii, että turvallisuusarvioiden on oltava eläviä ja kehittyviä asiakirjoja, mikä tarkoittaa sitä, että toimivaltainen viranomainen hyväksyy merkittävät tekniset ja laitteiden vaihtamista koskevat muutokset, ja korostaa, että riippumattomien sääntelyviranomaisten olisi tarkistettava kaikki turvallisuusarviot vähintään viiden vuoden välein; korostaa, että kaikki on-site-menettelyt ja mahdolliset räjähdyksentorjuntavälineet on sisällytettävä turvallisuusarvioon;

6.  tunnustaa, että järjestelmien verkosto ja parhaat käytänteet ovat jo olemassa ja katsoo, että EU:n uusi ja yhtenäinen erityissäädös saattaa horjuttaa nykyisten järjestelmien verkostoa ja muuttaa järjestelmiä niin, että niissä ei enää seurata hyväksi havaittua turvallisuusarviota koskevaa lähestymistapaa, ja korostaa, että uudella säädöksellä ei saa pyrkiä noudatettujen parhaiden käytäntöjen päällekkäisyyksiin tai vaarantamiseen;

7.  tukee komission pyrkimystä vähimmäisvaatimusten yhtenäistämiseksi EU:n sisällä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa; katsoo, että turvallisuutta ja ympäristöä koskevat näkökohdat olisi sisällytettävä kaikkeen lainsäädäntöön ja että kaikessa avomerellä tapahtuvassa öljyn- ja kaasunporaustoiminnassa olisi noudatettava tiukimpia turvallisuus- ja ympäristönormeja; pyytää, että onnettomuuden sattuessa riippumaton kolmas osapuoli tiivistää koordinaatiota; suosittelee, että tämä tehtävä annetaan Euroopan meriturvallisuusvirastolle (EMSA);

8.  kehottaa laajentamaan ympäristövaikutusten arvioinnista annetun direktiivin(19) soveltamisalaa niin, että se kattaa kaikki offshore-hankkeiden vaiheet (koeporaukset ja poraustoiminta), ja kehottaa sisällyttämään ympäristövaikutusten arviointeihin erityiskriteereitä, kun on kyse avomerellä tapahtuvaan poraustoimintaan liittyvistä monimutkaisista kaivoista tai vaativista porausolosuhteista tai öljyn tai kaasun siirtämisestä merenpohjan tuntumaan tai sen alle sijoitettuja vedenalaisia putkia pitkin; katsoo myös, että komission olisi varmistettava, että kansallisten viranomaisten hyväksymiä offshore-hankkeita koskevat ympäristövaikutusten arvioinnit kattavat myös menettelyt, joita toimijoiden on noudatettava käytöstäpoistamisen yhteydessä; kehottaa komissiota arvioimaan uudestaan ympäristövaikutusten arviointia koskevia oikeudellisia säännöksiä ja vahvistamaan sen mukaisesti, että ympäristövaikutusten arviointimenettelyt on annettava asiakkaasta riippumattomien asiantuntijoiden tehtäväksi;

9.  pyytää komissiota tarkastelemaan nykyisen öljynporausinfrastruktuurin käytöstä poistamiseen liittyvää sääntelykehystä ja selvittämään tarvittaessa lainsäädännön avulla toimijoiden vastuun siitä, että varmistetaan infrastruktuurin turvallinen poistaminen ja korvausvastuu mahdollisista ympäristövahingoista, jotka aiheutuvat porauslaitteiden käytöstäpoistosta tai öljynporauskentästä käytöstäpoistamisen jälkeen;

10.  kehottaa komissiota harkitsemaan vaarojen torjumista maalla koskevan lainsäädännön (SEVESO II(20) ja III(21)) järkevien periaatteiden ulottamista koskemaan avomerellä harjoitettavaan öljyn- ja kaasunporaustoimintaan liittyvää lainsäädäntöä; kehottaa komissiota sillä aikaa ja siinä tapauksessa, ettei se ehdota tällaista uutta erityislainsäädäntöä, tarkastelemaan uudelleen SEVESO III -ehdotustaan sen soveltamisalan ulottamiseksi koskemaan myös öljynporauslauttoja ja merenpohjan tuntumaan tai sen alle sijoitettuja vedenalaisia putkia sekä kaikkia öljy- ja kaasuvarantojen etsinnän vaiheita porausreiän käytöstäpoistamiseen asti; pitää myönteisenä SEVESO II -direktiivin tarkistamista koskevia komission perusteluja, joissa komissio toteaa aikovansa arvioida asianmukaista tapaa vahvistaa ympäristölainsäädäntöä;

11.  panee merkille, että teollisuuden päästöjä koskevan direktiivin(22) keskeisissä säännöksissä ei käsitellä avomerellä tapahtuvaa öljyn- ja kaasunporaustoimintaa; ehdottaa, että komissio lisää liitteeseen I uuden 1.5 kohdan ”öljyn- ja kaasunporaustoiminta” osana soveltamisalaa koskevaa ensimmäistä uudelleentarkastelua, joka toteutetaan 31. joulukuuta 2011 mennessä, ja ehdottaa, että Euroopan IPPC-toimisto määrittelee avomerellä tapahtuvaan öljyn- ja kaasunporaustoimintaan liittyvät parhaat käytänteet;

12.  panee tyytyväisenä merkille komission aikomuksen tarkastella uudelleen direktiiviä 92/91/ETY ja kehottaa pyrkimään yhteisiin normeihin, jotta saman yrityksen työntekijöitä ei kohdeltaisi eri toimipaikoissa eri tavoin; kehottaa lisäksi laatimaan avoimet, tehokkaat ja johdonmukaiset säännöt, joita on sovellettava kaikkiin avomerellä työskenteleviin, sekä arvioimaan nykyisen lainsäädännön tehokkuutta ja mahdollisuuksia sen yhdenmukaistamiseen tulevaisuudessa;

13.  kehottaa Euroopan unionia edistämään ILO:n työsuojelujohtamisjärjestelmiä koskevien maailmanlaajuisten suuntaviivojen (ILO-OSH 2001) soveltamista öljy- ja kaasuteollisuudessa;

14.  varoittaa kuitenkin, että lainsäädännön tehokkuus riippuu viime kädessä sen täytäntöönpanon laadusta, josta asianomaisten eurooppalaisten ja kansallisten viranomaisten ja asianomaisen lainsäädännön täytäntöönpanosta, hallinnoimisesta ja noudattamisen valvonnasta vastaavien elinten on huolehdittava; katsoo, että komission olisi valvottava aktiivisesti sitä, että jäsenvaltioiden viranomaiset noudattavat lainsäädäntöä;

15.  painottaa, että joillakin jäsenvaltioilla on jo erinomaiset turvallisuusjärjestelmät verrattuna kansainväliseen ja unionin tasoon;

16.  painottaa paikalliset olosuhteet tuntevien riippumattomien koulutettujen asiantuntijoiden suorittamien säännöllisten, monipuolisten ja perusteellisten tarkastusten merkitystä; katsoo, että myös kolmannen osapuolen on varmistettava toiminnanharjoittajan tarkastusjärjestelmät; tukee tiettyjen jäsenvaltioiden jo toteuttamia pyrkimyksiä lisätä perusteellisten tarkastusten lukumäärää; korostaa kansallisten viranomaisten riippumattomuuden merkitystä ja sen merkitystä, että tarkastajat käsittelevät avoimesti mahdollisten tulevien työnantajien mahdollisia eturistiriitoja;

17.  toteaa, että kokeneiden tarkastajien määrä on rajallinen, ja vaatii uusia investointeja entistä pätevämpien tarkastajaverkostojen kehittämiseksi kaikissa jäsenvaltioissa; kehottaa komissiota tutkimaan keinoja auttaa jäsenvaltioita kehittämään omia tarkastuslaitoksia;

18.  tähdentää, että tarkastuselinten valvontajärjestelmien on oltava tehokkaita ja niissä on käytettävä innovatiivisia menetelmiä, kuten työaikaa tai pelastusoperaatioita koskevia erityistarkastuksia, ja että seuraamuksia voidaan soveltaa, jos työntekijöiden terveyttä tai turvallisuutta loukataan;

19.  toteaa, että kolmannen osapuolen ja EU-tason tarkastajien on varmistettava toiminnanharjoittajan tarkastusjärjestelmät ja että alusten tarkastukset on ulotettava koskemaan myös avomerillä toimivia öljyn- ja kaasunporauslauttoja;

20.  toteaa, että joissakin vähemmän laajoissa operaatioissa saatetaan saavuttaa mittakaavaetua, jos jäsenvaltioilla on yhteisiä tarkastuselimiä;

21.  huomauttaa, että mahdollisessa EU:n tuotelainsäädännön ulottamisessa koskemaan offshore-laitteistojen välineitä olisi otettava huomioon, että teknisen edistyksen nopeuden vuoksi liian ohjailevat vaatimukset voivat muuttua nopeasti vanhentuneiksi;

22.  on huolissaan siitä, että EU:n tason ”valvojien valvojat” eivät tuo riittävää lisäarvoa, jotta voitaisiin perustella niukkojen sääntelyvoimavarojen viemistä pois toimivaltaisilta viranomaisilta; tunnustaa kuitenkin, että EMSAn merkittävät kokemukset öljyonnettomuuksien ehkäisemisessä, toimien valvonnassa ja havaitsemistoiminnassa tarjoavat mahdollisuuksia ja että tietojen keruuta, parhaiden käytänteiden jakamista ja katastrofivalmiuksien koordinointia olisi koordinoitava EU:n tasolla; kehottaa komissiota tutkimaan, voisiko avomerituotannon eurooppalainen sääntelyelin, joka yhdistäisi kansalliset sääntelyviranomaiset samalla tavoin kuin televiestintäalaa koskeva BEREC, tuoda lisäarvoa ja vahvistaa tehokkaimpien ympäristönormien täytäntöönpanoa ja niiden valvontaa kaikkialla EU:n alueella;

Ehkäisy, tietojen ja parhaiden käytänteiden vaihto

23.  korostaa alueellisten aloitteiden merkitystä monenvälisten toimien ensimmäisenä tasona ja katsoo, että Välimeren, Itämeren ja Mustanmeren alueen jäsenvaltioita varten olisi perustettava Pohjanmeren NSOAF:n kaltaisia foorumeita valvomaan terveyttä ja vähimmäisnormien hyväksymistä ja niiden täytäntöönpanon valvontaa; pitää tässä yhteydessä myönteisenä komission aloitetta perustaa MOAF (Mediterranean Offshore Authorities Forum) ja kehottaa edistämään kolmansien maiden osallistumista; katsoo, että EU:ta koskevissa normeissa ja säännöissä olisi otettava huomioon ympäristönäkökohdat, jotka liittyvät hiilivetyjen etsintään muualla kuin EU:n alueella;

24.  tunnustaa eri merialueiden erilaiset olosuhteet mutta katsoo, että alueellisia aloitteita olisi tarvittaessa koordinoitava foorumien kesken, jotta parhaat käytänteet voidaan varmistaa EU:n tasolla; korostaa, että komission olisi toimittava aktiivisesti mainituilla foorumeilla;

25.  pitää myönteisenä komission aloitetta ottaa käyttöön EU:n ja NSOAF:n yhteiset kokoukset mahdollisuutena vaihtaa parhaita käytänteitä EU:n laajuisesti; korostaa, että osanottajien olisi arvioitava mainittuja kokouksia;

26.  pitää myönteisenä öljyn- ja kaasuntuottajien kansainvälisen järjestön OPG:n päätöstä perustaa Global Industry Response Group (GIRG) vastauksena Meksikonlahden öljykatastrofiin; kehottaa edellä mainittuja noudattamaan avoimuutta jakaessaan tietoja ja toimessaan yhteistyössä viranomaisten kanssa;

27.  korostaa, että työntekijöiden osallistumista koskevat ohjelmat lisäävät turvallisuutta; kannattaa vahvoja yhteyksiä ja yhteisiä aloitteita teollisuuden, työntekijöiden ja toimivaltaisten kansallisten viranomaisten välillä terveyden, turvallisuuden ja ympäristönsuojelun aloilla;

28.  korostaa, että öljyn- ja kaasunporaustoiminnasta avomerellä aiheutuu erittäin suuri riski työntekijöiden terveydelle ja turvallisuudelle, sillä ympäristöolosuhteet ovat ajoittain erittäin ankarat, työvuorot 12-tuntisia ja sijainti eristyksissä; myöntää, että näitä erityisiä työskentelyolosuhteita – ja ennen kaikkea psyykkistä stressiä – säännellään ja on jatkossakin säänneltävä, jotta voidaan minimoida inhimilliset erehdykset ja suojella työntekijöitä; suosittelee tästä syystä, että työntekijöille tarjotaan aiheutuviin riskeihin suhteutettu vakuutus;

29.  toivoo, että yritykset ja ammattiliitot sitoutuvat kehittämään terveyteen ja turvallisuuteen liittyviä ennaltaehkäiseviä toimintatapoja ja työntekijät ovat siinä aktiivisesti mukana, erityisesti siten, että heitä kuullaan, he voivat osallistua turvallisuusmenettelyjen suunnitteluun ja soveltamiseen ja heille annetaan tietoa mahdollisista riskeistä; korostaa, että on tärkeätä testata nämä menettelyt koko komentoketjussa ja valvoa niitä, jotta varmistetaan myös ylimmän johdon koulutus ja vastuu onnettomuuksien tai turvallisuushäiriöiden aikana;

30.  kehottaa alan toimijoita sitoutumaan todellisiin turvallisuuskäytäntöihin koko organisaatioissaan sekä avomerellä että toimistoympäristössä; kannattaa näin ollen kaikkia vakituisia ja sopimussuhteisia työntekijöitä ja työnantajia koskevia säännöllisiä koulutusohjelmia;

31.  kehottaa komissiota harkitsemaan mahdollisuutta laatia tiukat yleiset turvallisuusnormit ja -järjestelmät uhilta puolustautumiseksi ja niiden rajoittamiseksi, jotta minimoidaan riskit ja jotta voidaan tarvittaessa mahdollistaa pikainen ja tehokas reagointi; kehottaa määrittelemään kaikissa EU:n jäsenvaltioissa koulutusvaatimukset erittäin vaarallisia tehtäviä hoitaville työntekijöille, mukaan luettuina urakoitsijat ja alihankkijat, ja yhdenmukaistamaan ne, jotta varmistetaan niiden yhtenäinen täytäntöönpano kaikilla Euroopan vesillä; kehottaa komissiota toimimaan myönteisesti kansainvälisten kumppaneiden kanssa sen tutkimiseksi, onko mahdollista toteuttaa työntekijöiden terveys- ja turvallisuusnormeja koskeva globaali hanke, jossa kyseisiä normeja päivitetään säännöllisesti teknisen kehityksen mukaisesti;

32.  kehottaa jäsenvaltioita sallimaan ainoastaan sertifioidun sisäisen tai ulkoisen koulutuksen;

33.  suhtautuu myönteisesti toimivaltaisten kansallisten viranomaisten henkilöstölle suunnattuihin kansainvälisiin vaihto-ohjelmiin ja yhteisiin koulutusohjelmiin ja pyytää komissiota ja jäsenvaltiota ehdottamaan mainittuja ohjelmia edistäviä aloitteita;

34.  kehottaa soveltamaan tiukkoja turvallisuutta, terveyden suojelua ja koulutusta koskevia kriteerejä alihankkijoihin, joilla on oltava tarvittava pätevyys ylläpito- ja rakennustehtäviin omalla vastuualueellaan; katsoo, että työntekijöille – urakoitsijat, alihankkijat ja työntekijäjärjestöt mukaan luettuina – on tiedotettava kaikista työhön liittyvistä riskeistä ennen työn varsinaista tekemistä;

35.  tähdentää, että avomerellä tai rannikolla jalostusketjun myöhemmissä vaiheissa työskentelevät työntekijät altistuvat myös erittäin suurille terveys- ja turvallisuusriskeille; kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään nämä työntekijät sääntelyä koskevaan toimintaansa;

36.  kehottaa seuraamaan säännöllisesti työntekijöiden terveyttä avomeren öljyn- ja kaasunporaustoiminnassa; suosittelee, että työntekijöiden fyysistä ja psyykkistä terveyttä tutkittaisiin lääkärintarkastuksilla vähintään kerran vuodessa;

37.  kehottaa hyväksymään mekanismin, jolla arvioidaan työntekijöille aiheutuvia riskejä, ja kehottaa ottamaan tämän arvioinnin huomioon työntekijöille maksettavaa korvausta laskettaessa.

38.  kehottaa alan toimijoita noudattamaan työsuojeluvaltuutettuja koskevia parhaita käytänteitä; katsoo, että työntekijöiden olisi voitava valita työsuojeluvaltuutettu, joka osallistuu työturvallisuuskysymysten käsittelyyn kaikilla toiminnan ja päätöksenteon tasoilla; katsoo myös, että työntekijöillä olisi oltava mahdollisuus ilmoittaa anonyymisti ja joutumatta häirinnän kohteiksi turvallisuushäiriöistä tai -riskeistä asiasta vastaaville viranomaisille;

39.  tukee voimakkaampia toimia, joilla jaetaan jäsenvaltioiden kesken parhaita käytänteitä, joiden aiheena ovat sääntely, normit ja menettelyt sekä onnettomuuksista ilmoittaminen ja niiden hallinta, mukaan luettuina tieteelliset lausunnot, toimintaturvallisuus- ja ympäristönsuojelujärjestelyt, riskinhallinta, valmiusmenettelyt jne.;

40.  toteaa, että tietoa jaetaan jo joko sääntelyryhmien tai kaupallisten kumppanuuksien ja yhteisyritysten kautta; katsoo, että kenelläkään ei ole omistusoikeutta turvallisuuteen;

41.  kehottaa toimivaltaisia kansallisia viranomaisia kokoamaan, jakamaan ja julkistamaan tietoja onnettomuusilmoituksista, jotta niistä voidaan ottaa opiksi siten, että asian kaupallinen arkaluonteisuus otetaan asianmukaisesti huomioon; tunnustaa, että nykyisten käytäntöjen ja vaaratilanteiden ilmoitusjärjestelmän vahvistaminen ja tehostettu koordinointi edistäisivät avoimuutta ja toimien yhtenäisyyttä kaikkialla EU:n alueella; mainitut tiedot olisi jaettava mahdollisimman nopeasti onnettomuuden jälkeen ja niihin olisi sisällytettävä muun muassa henkilövahingot, koneviat, hiilivetypäästöt ja muut huolta aiheuttavat tapahtumat; pitää myönteisinä kansainvälisiä aloitteita, G20:n työryhmä mukaan luettuna, joiden tarkoituksena on edistää mahdollisimman maailmanlaajuista tiedonjakoa vaaratilanteista ja kaikista tarvittavista korjaavista toimista;

42.  katsoo, että komission olisi arvioitava seuraavia asioita: erilaisten nykyisten tiedotuskanavien tehokkuus, perustelut järkiperäistämisen ja/tai uusien kansainvälisten järjestelyjen luomisen perustelut siten, että otetaan asianmukaisesti huomioon niistä seuraava hallinnollinen taakka;

Porausta koskeva lupa tai hyväksyntä

43.  panee merkille porausta koskevan luvan ja porausta koskevan hyväksynnän eron ja sen, että luvanhaltija ei välttämättä ole poraava organisaatio; katsoo, että tarvitaan luvan myöntämisen jälkeisiä ja poraamista edeltäviä sääntelyllisiä ”kiinnekohtia”;

44.  suosittelee, että luvan myöntäminen ja terveys- ja turvallisuustoimet olisi erotettava toisistaan kaikissa jäsenvaltioissa; katsoo, että komission olisi kehitettävä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa yhteisten, avointen ja objektiivisten lupamenettelyjen vaatimukset, joilla varmistetaan luvan myöntämisen ja terveys- ja turvallisuustoimien erottaminen toisistaan eturistiriitojen riskin vähentämiseksi;

45.  toteaa, että merkittävä osuus EU:n vesillä toimivista laitteistoista on vanhentumassa; pitää myönteisinä pyrkimyksiä parantaa käytössä olevien laitteistojen toimivuutta;

46.  katsoo, että öljy- ja kaasualan toimijoita olisi lupamenettelyn yhteydessä ja koko toimintavaiheen ajan sekä avomerellä toteutettavien hankkeiden kaikissa vaiheissa (poraus, toiminta ja käytöstäpoistaminen) vaadittava osoittamaan, että niillä on riittävät taloudelliset valmiudet, joiden turvin ne voivat korjata erityistoimiensa mahdollisesti aiheuttamat ympäristövahingot, mukaan lukien vaikutuksiltaan suurten vaikkakin epätodennäköisten onnettomuuksien aiheuttamat vahingot – joko alan keskinäisten pakollisten korvausjärjestelmien tai pakollisten vakuutusjärjestelmien tai rahalliset vakuudet takaavien yhdistettyjen järjestelmien kautta;

Valmiussuunnitelmien tekeminen

47.  kannattaa paikkakohtaisia valmiussuunnitelmia, joissa määritellään vaarat, arvioidaan potentiaaliset pilaantumisen lähteet ja vaikutukset sekä hahmotellaan strategia niiden käsittelemiseksi, ja myös poraussuunnitelmia mahdollisia paineentasausreikiä varten; suosittelee, että toiminnanharjoittajien, joille lupa myönnetään, olisi porausluvan myöntämisen ehtona toteutettava ympäristövaikutusten arviointi ja esitettävä valmiussuunnitelmansa vähintään kaksi kuukautta ennen toiminnan aloittamista; toteaa, että kun on kyse monimutkaisista porausaukoista tai vaativista porausolosuhteista, valmiussuunnitelma olisi arvioitava, siitä olisi pyydettävä lausuntoja ja se olisi hyväksyttävä samanaikaisesti muiden sääntelyyn perustuvien hyväksymismenettelyjen kanssa (jotka liittyvät esimerkiksi ympäristövaikutuksiin tai porausreiän suunnitteluun); katsoo, että toimintaa ei saa koskaan aloittaa ennen kuin valmiussuunnitelma on hyväksytty jäsenvaltiossa, jossa toimintaa toteutetaan; katsoo, että toimivaltaisten kansallisten viranomaisten olisi julkaistava valmiussuunnitelmat ottaen tietosuoja asianmukaisesti huomioon;

48.  kehottaa jäsenvaltioita laatimaan, tarkistamaan tai päivittämään kansallisia valmiussuunnitelmia ja yksilöimään komentokanavat ja mekanismit kansallisten voimavarojen käyttöönottamiseksi toimialan voimavarojen rinnalle vuodon sattuessa; kehottaa jäsenvaltioita keskinäiseen yhteistyöhön ja yhteistyöhön EU:n naapurivaltioiden kanssa alueellisten valmiussuunnitelmien laatimisessa; pyytää toimittamaan suunnitelmat EMSAlle;

49.  toteaa, että viimeaikaiset tapahtumat ovat korostaneet riskejä, joita öljyn ja kaasun etsintään ja tuotantoon liittyvistä offshore-toiminnoista aiheutuu meriliikenteelle ja meriympäristölle; katsoo, että EMSAn torjuntavalmiuksia olisi selkeästi käytettävä myös tällaisista toiminnoista aiheutuvan pilaantumisen ehkäisemiseen ja torjuntaan;

50.  ehdottaa, että EMSAn toimintaresurssien luetteloon olisi sisällytettävä kaikki merkitykselliset julkiset ja toimialan resurssit, jotta EMSA voi tarvittaessa toimia parhaalla mahdollisella tavalla koordinoijana vakavassa häiriötilanteessa;

51.  ehdottaa, että kaikki käytettävissä oleva vuotojen tukkimiseen tarkoitettu välineistö olisi sisällytettävä olennaisena osana valmiussuunnitelmiin ja että tällaisen välineistön olisi oltava saatavilla laitteiden läheisyydessä, jotta ne voidaan ottaa nopeasti käyttöön suuronnettomuuden sattuessa;

52.  kehottaa yrityksiä jatkamaan varojen osoittamista onnettomuuksien ehkäisemiseen ja vahinkojen korjaamiseen tarkoitetun uuden tekniikan kehittämiseen ja tutkimukseen; korostaa, että ennen katastrofivalmiusteknologian lisäämistä hyväksyttyyn valmiussuunnitelmaan, mainittu teknologia on testattava, arvioitava ja hyväksyttävä riippumattomasti;

53.  pitää tärkeänä harjoittaa kohdistettua ja innovoivaa tieteellistä tutkimusta, jotta porauslauttojen toimintaa voidaan valvoa automaattisilla järjestelmillä ja sulkemisella, millä voidaan lisätä poraus- ja etsintätoimien ja paloturvallisuustoimien luotettavuutta äärimmäisissä sääolosuhteissa;

54.  kannattaa kemiallisten hajottajien (ja kemiallisten hajottajien käyttöä koskevien hätäsuunnitelmien yhteydessä tapahtuvaa) ympäristövaikutusten tiukkaa valvontaa, jatkuvaa testausta ja arviointia, jotta voidaan sekä varmistaa niiden sopivuus vuodon torjuntaan että välttää kansanterveydelliset vaikutukset ja ympäristövaikutukset; kehottaa komissiota varmistamaan, että tällaisten kemikaalien vaikutuksia tutkitaan tarkemmin tarvittaessa EU:n tutkimusohjelmien puitteissa;

Katastrofeihin reagoiminen

55.  toteaa, että toimialalla on ensisijainen vastuu katastrofeihin reagoimisesta; suhtautuu myönteisesti toimialan yhteisiin aloitteisiin öljyvuotojen torjumista koskevien resurssien kehittämiseksi, mobilisoimiseksi ja käyttämiseksi; korostaa, että julkisen sektorin rooli on merkittävä katastrofivalmiuden sääntelyssä, turvallisuudessa ja koordinoinnissa;

56.  suosittelee, että järjestelmällistä koulutusta korostetaan nykyistä enemmän ja että koulutustarve koskee erityisesti katastrofivalmiusvälineiden käyttämistä;

57.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota varmistamaan, että toimilupien myöntämisjärjestelmä sisältää riittävät rahoitusvälineet, joiden avulla öljyvuodon tai kaasuvuodon taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristövahinkojen korvaaminen voidaan varmistaa suuronnettomuuksien varalta;

58.  pitää myönteisenä komission pyrkimyksiä laajentaa Euroopan meriturvallisuusviraston toimivaltaa kattamaan alusten lisäksi myös avomerilaitokset;

59.  toteaa, että EMSAn asiantuntemuksen ja resurssien käyttö perustuu tarkistettuun EMSA-asetukseen, mutta että ne olisi selkeästi ulotettava koskemaan öljyn- ja kaasunetsinnästä aiheutuvan pilaantumisen torjumista ja niiden olisi oltava käytettävissä kaikkialla EU:n alueella ja naapurivaltioissa;

60.  katsoo, että EU:n tasolla kehitettyjä öljyvuotojen valmius- ja havaitsemisvälineitä, kuten EMSAn valmiustilassa olevien öljyntorjunta-alusten verkostoa ja öljypäästöjen havaitsemiseen tarkoitettua CleanSeaNet-satelliittivalvontajärjestelmää (CSN) voidaan käyttää offshore-laitteistojen tapahtumien ja onnettomuuksien yhteydessä;

61.  suosittelee EMSAn valmiustilassa olevien öljyntorjunta-alusten verkoston käyttämistä öljynporauslauttojen ja alusten laittomien päästöjen seurantaan; tunnustaa, että 50 prosenttia CleanSeaNet-satelliittivalvontajärjestelmän toimittamista kuvista voidaan käyttää öljynporauslauttojen seurantaan;

62.  suosittelee näin ollen EMSAn valmiustilassa olevien öljyntorjunta-alusten verkoston hyväksikäyttöä ottaen huomioon seuraavat tekijät:

63.  kehottaa toistamiseen komissiota tekemään mahdollisimman pian ehdotuksia sellaisten Euroopan pelastuspalvelujoukkojen perustamiseksi, jotka pohjautuvat unionin pelastuspalvelumekanismiin, ja laatimaan yhdessä jäsenvaltioiden kanssa eurooppalaisen toimintasuunnitelman, johon sisältyy erityisiä mekanismeja, joissa määritellään, miten EU voi korjata offshore-laitteistojen, mukaan lukien merenpohjan tuntumaan tai sen alle sijoitettujen vedenalaisten öljy- tai kaasuputkien aiheuttamia laajoja pilaantumisvahinkoja;

64.  arvostaa seuranta- ja tiedotuskeskuksen(23) roolia jäsenvaltioiden ja toimialan hätätilatoimien täydentäjänä;

65.  tukee merenkulkualan käyttöön kehitettyjä innovatiivisia palveluja; pitää myönteisenä komission ja uusien jäsenvaltioiden keskusteluja SafeSeaNet-hankkeeseen perustuvasta uudesta eMaritime-aloitteesta, ja katsoo, että se voi tarjota uusia turvallisuusetuja öljyn ja kaasun avomerituotannolle;

66.  korostaa, että suurten ja pahimpien mahdollisten vuotojen torjumiseen riittävien välineiden on oltava saatavilla kyseisillä merialueilla, myös muilla kuin EU:n vesialueilla;

67.  kehottaa komissiota varmistamaan, että merialan tietojen paremmassa hallinnassa, jota ehdotettiin tiedonannossa ”Meriosaaminen 2020”(24), ja ehdotuksessa asetukseksi yhdennetyn meripolitiikan edelleenkehittämistä koskevasta tukiohjelmasta(25) , otetaan huomioon tarve varmistaa saastumisen aiheuttamien uhkien asianmukainen seuranta, jotta voidaan ajoissa määritellä aiheellinen toimintatapa;

68.  pyytää komissiota valmistelemaan ehdotuksen, jonka nojalla virallisen luvan turvin avomerellä toimintaa harjoittavien tuottamat tieteelliset tulokset on annettava toimivaltaisten viranomaisten käyttöön siten, että hyödynnetään tiedonannon ”Meriosaaminen 2020” yhteydessä kehitettyjä vaatimuksia ja pöytäkirjoja, jotta voidaan tehostaa julkista valvontaa ja ymmärtää paremmin meriympäristöä;

Vastuu

69.  kehottaa jäsenvaltioita rahavakuusmekanismeja ja kolmannen osapuolen vakuutuksen tarpeellisuutta harkitessaan kiinnittämään riittävästi huomiota siihen, että vakuutusmaksut perustuvat hyödyntämis- ja porausongelmien aiheuttamaan todelliseen riskiin, jotta pieniä ja keskisuuria toiminnanharjoittajia ei suljeta pois markkinoilta siten, että samalla varmistetaan siviilioikeudellisen vastuun kattaminen;

70.  painottaa, että vaikka rahalliset vakuudet voidaan periaatteessa antaa joko vakuutusten tai alan keskinäisten korvausjärjestelmien kautta, on tärkeää varmistaa, että toimijat osoittavat, että niillä on rahalliset vakuudet, jotka riittävät kattamaan puhdistuksen kokonaiskustannukset ja korvaukset suurkatastrofin sattuessa ja että riskejä ja vastuuta ei ole ulkoistettu pienemmille yrityksille, jotka todennäköisemmin ilmoittavat olevansa maksukyvyttömiä onnettomuustilanteessa; vaatii, että kaikkien yhteisten toimien on perustuttava siihen, että niillä kannustetaan riskien välttämiseen ja korkeimpien mahdollisten turvallisuusvaatimusten noudattamiseen yksittäisissä toimissa;

71.  tunnustaa yhteisön rahastojen, kuten Pohjanmerta koskevan OPOL-rahaston hyvät puolet ja kehottaa perustamaa sellaisia rahastoja kullekin EU:n merialueelle; kehottaa tekemään toiminnanharjoittajien jäsenyydestä pakollista ja varmistamaan oikeusvarmuuden ja tarjoamaan siten turvaverkkomekanismin, jonka tarkoituksena on rauhoittaa jäsenvaltioita, merenkulkualaa, erityisesti kalastajia ja veronmaksajia;

72.  korostaa, että OPOLin kaltaisten järjestelyjen vapaaehtoinen luonne rajoittaa niiden oikeudellista valvontaa, ja katsoo näin ollen, että nämä rahastot vahvistuisivat, jos niihin kuuluminen olisi luvan saannin edellytys;

73.  korostaa, että maksuosuuksien olisi perustuttava kyseisen paikan riskin tasoon sekä valmiussuunnitelmaan ja oltava niiden mukaisia;

74.  katsoo, että ympäristövastuudirektiivin(26) soveltamisalaa olisi laajennettava siten, että ”saastuttaja maksaa' -periaatetta ja tiukkaa vahinkovastuuta sovellettaisiin kaikkiin merivesille ja luonnon monimuotoisuudelle aiheutettuihin vahinkoihin, jotta öljy- ja kaasuyhtiöt voitaisiin saattaa vastuuseen kaikista aiheuttamistaan ympäristövahingoista ja vastaamaan mahdollisista vahingoista täysimääräisesti;

75.  kehottaa tarkistamaan ympäristövastuudirektiiviä meristrategiapuitedirektiivin(27) mukaisesti niin, että se kattaa kaikki EU:n merialueet;

76.  kehottaa komissiota ympäristövastuudirektiivin mukaisesti alentamaan vahinkojen kynnysarvoja ja panemaan täytäntöön tiukan vahinkovastuun, joka kattaa kaikki merivesille ja luonnon monimuotoisuudelle aiheutetut vahingot;

77.  katsoo, että komission on selvitettävä, voidaanko ympäristövahinkovastuun puitteissa perustaa sellainen korvausrahasto öljykatastrofien varalle, johon sisältyisi rahavakuuteen liittyviä sitovia säännöksiä;

78.  suosittaa, että jäsenvaltiot harkitsisivat huolimattomuuden ja noudattamatta jättämisen torjumista vahvistetuilla negatiivisilla kannustimilla, joita voivat olla sakot, lupien peruuttaminen ja työntekijöiden rikosvastuu; panee kuitenkin merkille, että sellainen järjestely oli olemassa Yhdysvalloissa ennen Deepwater Horizon -vuotoa;

79.  painottaa, että taloudellisessa korvausvastuussa olevat osapuolet olisi määritettävä yksiselitteisesti ennen poraustoiminnan käynnistämistä;

Suhteet kolmansiin maihin

80.  kehottaa toimialaa soveltamaan vähintään EU:n ympäristö- ja turvallisuusnormeja tai niitä vastaavia normeja riippumatta siitä, missä päin maailmaa yritysten toiminta tapahtuu; on tietoinen vaikeuksista, joita voi esiintyä, jos pannaan täytäntöön pakollinen vaatimus, jonka mukaan EU:hun sijoittautuneiden yritysten maailmanlaajuisessa toiminnassa on noudatettava EU:n normeja, mutta kehottaa komissiota tutkimaan, mitkä mekanismit voisivat olla asianmukaisia sen varmistamiseksi, että EU:hun sijoittautuneiden yritysten maailmanlaajuisessa toiminnassa noudatetaan vähintään EU:n turvallisuusnormeja; katsoo, että tällä alalla myös yritysten vastuun olisi oltava keskeisessä asemassa ja että jäsenvaltion lupajärjestelyissä olisi lupien myöntämisen yhteydessä otettava huomioon yrityksille eri puolille maailmaa tapahtuneet onnettomuudet edellyttäen, että mainitut onnettomuudet on tutkittu perusteellisesti; kehottaa komissiota edistämään mainittujen korkeiden normien käyttöä yhdessä maailmanlaajuisten kumppaneiden kanssa;

81.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita jatkossakin osallistumaan G20-kokousten avomerta koskeviin aloitteisiin ottaen samalla huomioon Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen (UNCLOS);

82.  toteaa, että Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelman aloitteesta syntynyt ja OSPAR-yleissopimuksen sekä Helsingin ja Barcelonan sopimusten innoittama voimassa oleva lainsäädäntö on tärkeää, mutta tunnustaa, että nykyinen kansainvälinen oikeus ei sisällä avomeriporauksen täydellisiä eikä johdonmukaisia turvallisuus- ja ympäristönormeja ja sen noudattamisen valvominen voi olla vaikeaa;

83.  korostaa, että on välittömästi pantava täytäntöön vuonna 1994 tehty ja ratifioimaton pöytäkirja Välimeren suojelemisesta mannerjalustan sekä merenpohjan ja sen maaperän tutkimisesta ja hyväksikäytöstä johtuvalta pilaantumiselta;

84.  vaatii komissiota kannustamaan EU:n merenrantajäsenvaltioiden naapurivaltioita osallistumaan aktiivisesti, jotta voidaan varmistaa, että sääntelykehyksissä ja valvonnassa suojelu on yhtä korkeatasoista;

85.  kehottaa EU:ta tekemään yhteistyötä EU:n ulkopuolella sijaitsevien maiden kanssa, joiden kansalaiset suorittavat palveluja EU:n avomerellä tapahtuvassa öljyn- ja kaasunporaustoiminnassa, mukaan luettuina niiden työntekijä- ja työnantajajärjestöt, jotta voidaan varmistaa, että EU:n ulkopuolelle sijoittautuneet mutta EU:n vesillä toimivat yritykset ovat sitoutuneet EU:n työskentelyolosuhteisiin ja työturvallisuus ja -terveyslainsäädäntöön;

86.  kehottaa komissiota käynnistämään keskustelun ympäristövahinkojen korvausvastuuta ja rahallisia vakuuksia koskevasta sääntelystä, joka kattaisi myös kolmannet maat;

87.  kehottaa komissiota yhdessä kumppaneidensa ja naapureidensa kanssa perustamaan arktisen alueen toimille erityisen järjestelmän, jossa otetaan huomioon avomeritoiminnan kestävyys ja todellinen tarve näin haavoittuvassa ja ainutlaatuisessa meriympäristössä;

88.  kannattaa kahdenvälisiä kansainvälisiä kumppanuuksia, jotka sisällytetään eurooppalaista naapuruuspolitiikkaa koskeviin toimintasuunnitelmiin, joilla muun muassa edistetään korkeimpien turvallisuus- ja ympäristönormien noudattamista kolmansissa valtioissa; kehottaa maita, jotka eivät ole toistaiseksi panneet eurooppalaista naapuruuspolitiikkaa täydellisesti täytäntöön, panemaan sen täytäntöön;

89.  tukee toimialan suunnitelmia asiantuntemuksen siirtämisestä erityisesti niihin maihin, joiden sääntelykehys on vähemmän kehittynyt;

o
o   o

90.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioille.

(1) EYVL L 164, 30.6.1994, s. 3. (2) EYVL L 348, 28.11.1992, s. 9. (3) EYVL L 24, 29.1.2008, s. 8. (4) EYVL L 175, 5.7.1985, s. 40. (5) EYVL L 73, 14.3.1997, s. 5. (6) EYVL L 156, 25.6.2003, s. 17. (7) EUVL L 140, 5.6.2009, s. 114. (8) EUVL L 143, 30.4.2004, s. 56. (9) EYVL L 208, 5.8.2002, s. 1. (10) EUVL L 394, 30.12.2006, s. 1. (11) EUVL L 164, 25.6.2008, s. 19. (12) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0352. (13) EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7. (14) Global Industry Response Group. (15) Oil Spill response group. (16) North Sea Offshore Authorities Forum. (17) OSPAR -yleissopimus on käytössä oleva oikeudellinen väline, joka ohjaa Koillis-Atlantin meriympäristön suojelua koskevaa kansanvälistä yhteistyötä. (18) Offshore Cooperative Emergency Services, jonka yhteistyöhön osallistuvat Tanskan, Saksan, Irlannin, Alankomaiden, Norjan ja Ison-Britannian kansalliset toimijat. (19) Neuvoston direktiivi 85/337/ETY (sellaisena kuin se on muutettuna). (20) Neuvoston direktiivi 96/82/EY, annettu 9. joulukuuta 1996, vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta (EYVL L 10, 14.1.1997, s. 13). (21) Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta (KOM(2010)0781). (22) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/75/EU, annettu 24. marraskuuta 2010, teollisuuden päästöistä (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen) (EUVL L 334, 17.12.2010, s. 17). (23) Komission hoitama seuranta- ja tiedotuskeskus. (24) Komission tiedonanto ”Meriosaaminen 2020: meritiedolla ja seurannalla älykkääseen ja kestävään kasvuun” (KOM(2010)0461). (25) KOM(2010)0494. (26) Ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemisen ja korjaamisen osalta 21. huhtikuuta 2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/35/EY (EUVL L 143, 30.4.2004, s. 56). (27) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/56/EY, annettu 17 päivänä kesäkuuta 2008, yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (meristrategiadirektiivi) (EUVL L 164, 25.6.2008, s. 19).