Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston 26. helmikuuta 2011 antaman päätöslauselman 1970 (2011) ja 17. maaliskuuta 2011 antaman päätöslauselman 1973 (2011),

–  ottaa huomioon EU:n ja Libyan puitesopimusta koskevien neuvottelujen keskeytymisen 22. helmikuuta 2011,

–  ottaa huomioon ulkoasiainneuvoston 18. heinäkuuta 2011 antamat päätelmät Libyasta,

–  ottaa huomioon kansainvälisen yhteysryhmän Pariisissa 1. syyskuuta 2011 pitämän kokouksen,

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Libyasta ja etenkin 10. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman(1) sekä 20. tammikuuta 2011 antamansa suosituksen(2),

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 13. syyskuuta 2011 antaman lausuman Libyasta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että kuusi kuukautta jatkuneiden ja tuhansia uhria vaatineiden taistelujen jälkeen, jotka ovat johtaneet hälyttävään humanitaariseen tilanteeseen ja aiheuttaneet huomattavaa kärsimystä, Gaddafin hallintokausi on tullut päätökseensä ja kansallisen siirtymävaiheen neuvoston johtama väliaikainen hallitus on aloittamassa uuden Libyan rakentamisen;

B.  ottaa huomioon, että YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi päätöslauselmat 1970 ja 1973 sen jälkeen, kun rauhanomaiset mielenosoitukset oli tukahdutettu kovalla voimankäytöllä, johon sisältyi myös räikeitä ja järjestelmällisiä ihmisoikeusloukkauksia, ja kun Libyan hallitus oli jättänyt noudattamatta kansainvälisen oikeuden mukaista velvollisuuttaan suojella Libyan väestöä;

C.  ottaa huomioon, että maat, jotka olivat halukkaita panemaan täytäntöön YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1973, muodostivat liittouman; toteaa, että toisessa vaiheessa toimintavaltuudet siirrettiin Natolle; ottaa huomioon, että Naton johtamaa ilmaoperaatiota ”Odysseian aamunkoitto” jatketaan niin kauan kuin on tarpeen Libyan siviiliväestön suojelemiseksi;

D.  ottaa huomioon, että kansallisen siirtymävaiheen neuvoston on samanaikaisesti vastattava maan väestön pakottavimpiin humanitaarisiin tarpeisiin, tehtävä loppu väkivallasta ja vakiinnutettava oikeusvaltion periaate sekä tartuttava kansakunnan rakentamisen ja toimivan demokraattisen valtion rakentamisen vaativaan tehtävään; toteaa, että kansallinen siirtymävaiheen neuvosto on sitoutunut pyrkimään nopeasti kohti demokraattista legitimiteettiä laatimalla perustuslain ja järjestämällä varhaisessa vaiheessa vapaat ja rehelliset vaalit;

E.  ottaa huomioon, että Kansainvälinen rikostuomioistuin antoi 27. kesäkuuta 2011 Muammar Gaddafia, hänen poikaansa Saif al-Islam Gaddafia ja hänen entistä tiedustelupäällikköään Abdullah al-Senussia koskevan pidätysmääräyksen rikoksista ihmisyyttä vastaan, joihin heidän väitetään syyllistyneen kansannousun alkamisen jälkeen;

F.  toteaa, että YK:n pakolaisvaltuutetun toimiston mukaan Libyan sortotoimien alkamisen jälkeen noin 1 500 libyalaispakolaista on kuollut yrittäessään päästä Eurooppaan ylittämällä Välimeren;

G.  ottaa huomioon, että Pariisissa pidettiin 1. syyskuuta 2011 ”Libyan ystävien” huippukokous, johon osallistui noin 60 valtiota ja kansainvälistä järjestöä ja jonka päämääränä oli koordinoida Libyan jälleenrakentamiseen tähtääviä kansainvälisiä toimia;

H.  ottaa huomioon, että EU on myöntänyt yli 152 miljoonaa euroa humanitaariseen apuun ja korkea edustaja / varapuheenjohtaja avasi 22. toukokuuta 2011 Bengasiin EU:n toimiston, jonka tarkoituksena oli luoda yhteydet kansalliseen siirtymävaiheen neuvostoon ja auttaa Libyaa valmistautumaan demokraattisen siirtymän seuraavaan vaiheeseen; ottaa huomioon, että Tripoliin avattiin EU:n toimisto 31. elokuuta 2011;

I.  toteaa, että EU:n kannalta on erittäin tärkeää, että Pohjois-Afrikka on demokraattinen, vakaa, vauras ja rauhallinen alue;

1.  odottaa Libyan kuusi kuukautta jatkuneen konfliktin päättymistä ja pitää myönteisenä Muammar Gaddafin 42 vuotta jatkuneen itsevaltaisen hallinnon kaatumista, sillä Gaddafi oli vastuussa Libyan kansan pitkään jatkuneesta suunnattomasta kärsimyksestä; antaa tunnustusta libyalaisille näiden osoittamasta rohkeudesta ja päättäväisyydestä ja korostaa, että siirtymäprosessin kantavaksi voimaksi olisi otettava libyalaisten toiveet vapaudesta ja itsemääräämisoikeudesta, sillä siirtymäprosessin onnistuminen voidaan taata ainoastaan vahvalla paikallisella omavastuullisuudella;

2.  kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa laatimaan todellisen, tehokkaan ja uskottavan yhteisen Libya-strategian ja pyytää EU:n jäsenvaltioita panemaan strategian täytäntöön turvautumatta yksipuolisiin toimiin tai aloitteisiin, jotka saattaisivat heikentää sitä; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita antamaan täyden tukensa siirtymäprosessille, joka on nyt toteutettava vapaan, demokraattisen ja vauraan Libyan rakentamiseksi koordinoidusti ja monenvälisesti sekä päällekkäisyyksiä välttäen;

3.  antaa täyden tukensa kansalliselle siirtymävaiheen neuvostolle, jonka haastavana tehtävänä on rakentaa uusi, kaikkia libyalaisia edustava valtio; pitää myönteisenä, että eri tahot ovat äskettäin tunnustaneet kansallisen siirtymävaiheen neuvoston, ja kehottaa kaikkia EU:n jäsenvaltioita ja kansainvälistä yhteisöä seuraamaan esimerkkiä; panee tyytyväisenä merkille, että kaikki YK:n turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenet, viimeksi Kiina, ovat tunnustaneet kansallisen siirtymävaiheen neuvoston Libyan lailliseksi vallanpitäjäksi; kehottaa painokkaasti kaikkia Afrikan unionin maita tunnustamaan kansallisen siirtymävaiheen neuvoston; kehottaa kansallista siirtymävaiheen neuvostoa ottamaan täyden vastuun libyalaisten turvallisuudesta ja hyvinvoinnista, toimimaan avoimesti ja noudattamaan kaikilta osin demokraattisia periaatteita sekä kansainvälistä ihmisoikeuslainsäädäntöä; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, neuvostoa ja komissiota kehittämään entisestään suhteitaan kansalliseen siirtymävaiheen neuvostoon ja auttamaan Libyan uusia vallanpitäjiä rakentamaan yhtenäistä, demokraattista ja moniarvoista Libyaa, jossa ihmisoikeudet, perusvapaudet ja oikeudenmukainen kohtelu taataan kaikille Libyan kansalaisille sekä siirtotyöläisille ja pakolaisille;

4.  korostaa, että rikoksia ihmisyyttä vastaan ei voida jättää rankaisematta ja että Muammar Gaddafi ja hänen hallintonsa jäsenet on asetettava vastuuseen ja saatettava tuomioistuimen eteen vastaamaan tekemistään rikoksista oikeusvaltion periaatteiden mukaisesti; kehottaa kansallisen siirtymävaiheen neuvoston taistelijoita pidättäytymään kostotoimista ja laittomista teloituksista; edellyttää, että jos henkilöt saatetaan Libyassa oikeuden eteen kaikista diktatuurin aikana tehdyistä rikoksista eikä ainoastaan rikoksista, joista Kansainvälinen rikostuomioistuin on nostanut heitä vastaan syytteet, Libyan tuomioistuimissa ja oikeuskäsittelyissä noudatetaan täysimääräisesti puolueettomia oikeudenkäyntejä koskevia kansainvälisiä normeja, joihin kuuluvat avoin kansainvälinen tarkkailu ja kuolemanrangaistuksen kieltäminen;

5.  kehottaa kaikkia maita ja erityisesti Libyan naapurimaita tekemään yhteistyötä Libyan uusien vallanpitäjien sekä kansainvälisten oikeusviranomaisten ja erityisesti Kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa, jotta varmistetaan, että Gaddafi ja hänen lähipiirinsä saatetaan oikeuden eteen; muistuttaa, että esimerkiksi Niger ja Burkina Faso ovat Kansainvälisen rikostuomioistuimen osapuolia ja tästä syystä velvollisia tekemään yhteistyötä rikostuomioistuimen kanssa ja luovuttamaan Gaddafin ja hänen syytteeseen asetetut sukulaisensa Kansainväliselle rikostuomioistuimelle, jos he saapuvat kyseisten maiden alueelle; pahoittelee, että Guinea Bissau on tarjonnut Gaddafille turvapaikkaa, jonka nojalla Gaddafi voi mennä kyseiseen maahan ja asua siellä, ja varoittaa, että tämä olisi ristiriidassa Guinea Bissaulle Cotonoun sopimuksesta johtuvien velvoitteiden kanssa;

6.  panee tyytyväisenä merkille Pariisissa 1. syyskuuta 2011 järjestetyssä ”Libyan ystävien” huippukokouksessa läsnä olleiden valtioiden ja kansainvälisten järjestöjen lupauksen vapauttaa välittömästi 15 miljardin Yhdysvaltain dollarin edestä Libyan jäädytettyjä varoja sekä EU:n päätöksen poistaa 28 libyalaiseen yhteisöön, muun muassa satamiin, öljy-yhtiöihin ja pankkeihin, kohdistuneet pakotteet; kehottaa EU:n jäsenvaltioita hakemaan YK:n turvallisuusneuvostolta lupaa ja vapauttamaan vielä jäädytettyinä olevia Libyan varoja, jotta kansallinen siirtymävaiheen neuvosto voi niiden avulla toteuttaa tässä siirtymävaiheessa tarvittavaa hallintoa, ja kehottaa jäsenvaltioita erityisesti noudattamaan Pariisin kokouksessa tehtyjä lupauksia; vaatii kansainvälistä tutkimusta Gaddafin perheen varastetun omaisuuden ja rahojen sijainnista sekä niiden palauttamista Libyaan;

7.  pitää myönteisenä, että EU antoi merkin läsnäolostaan Tripolissa nopeasti pian kaupungin vapauttamisen jälkeen ja avasi pääkaupunkiin EU:n toimiston; toivoo toimiston henkilöstön olevan mahdollisimman pian täysilukuinen, jotta voidaan jatkaa EU:n Bengasin toimiston aloittamaa merkittävää työtä ja kehittää edelleen suhteita kansalliseen siirtymävaiheen neuvostoon ja auttaa Libyan uusia vallanpitäjiä vastaamaan libyalaisten kaikkein pakottavimpiin tarpeisiin;

8.  suosittelee, että Libyaan lähetetään välittömästi Euroopan parlamentin valtuuskunta maan tilanteen arvioimiseksi, tuen ja solidaarisuuden viestin välittämiseksi ja vuoropuhelun kehittämiseksi kansallisen siirtymävaiheen neuvoston, kansalaisyhteiskunnan ja muiden paikalla olevien keskeisten toimijoiden kanssa;

9.  korostaa, että kansallisen siirtymävaiheen neuvoston väliaikaisen hallituksen uskottavuus on kiinni siitä, miten se pystyy ratkaisemaan pakottavimmat ongelmat ja samalla luomaan edellytykset demokraattisille instituutioille; kehottaa kansallista siirtymävaiheen neuvostoa käynnistämään mahdollisimman avoimen ja osallistavan prosessin, johon osallistuvat kaikki keskeiset sidosryhmät joka puolelta maata, jotta voidaan rakentaa legitimiteettiä ja kansallista yhteisymmärrystä ja siten välttää alueellista, etnistä tai heimoperusteista jakautumista, joka saattaisi johtaa uusiin väkivaltaisuuksiin; kehottaa kansallista siirtymävaiheen neuvostoa varmistamaan Libyan yhteiskunnan osallistumisen kaikessa laajuudessaan sekä antamaan naisille ja vähemmistöille valtaa demokratiaan siirtymisprosessissa kannustamalla näitä osallistumaan kansalaisyhteiskuntaan, tiedotusvälineiden toimintaan, poliittisiin puolueisiin ja kaikenlaisiin poliittisiin ja taloudellisiin päätöksentekoelimiin;

10.  panee merkille Amnesty Internationalin hiljattain julkaiseman raportin ja kehottaa kansallista siirtymävaiheen neuvostoa ottamaan aseelliset ryhmät hallintaansa ja riisumaan ne aseista, lopettamaan ihmisoikeusloukkaukset ja tutkimaan ilmoitetut sotarikostapaukset, jotta vältytään rikkomusten ja kostotoimien noidankehältä; kehottaa uusia vallanpitäjiä tuomaan kaikki pidätyskeskukset välittömästi oikeus- ja ihmisoikeusministeriön hallintaan ja varmistamaan, että pidätyksiä suorittavat ainoastaan viralliset elimet ja että kaikki syytetoimet johtavat kansainväliset normit täyttäviin oikeudenmukaisiin oikeudenkäynteihin;

11.  panee merkille kansallisen siirtymävaiheen neuvoston puheenjohtajan Mustafa Abdel Jalilin Tripolissa pitämän puheen, jossa tämä ilmoitti, että Libyasta tulee maltillinen muslimimaa, jonka perustuslaki ilmentää tätä ja jossa naisten osallistumista julkiseen elämään pidetään tervetulleena; ilmoittaa odottavansa, että kansallinen siirtymävaiheen neuvosto kantaa vastuunsa ja noudattaa tekemiään sitoumuksia, jotka koskevat suvaitsevaisen, yhtenäisen ja demokraattisen Libyan valtion rakentamista sekä kaikille Libyan kansalaisille, samoin kuin siirtotyöläisille ja ulkomaalaisille, kuuluvien yleismaailmallisten ihmisoikeuksien suojelua; kehottaa kansallista siirtymävaiheen neuvostoa kannustamaan aktiivisesti naisia ja nuoria osallistumaan ja ottamaan heidät mukaan poliittisiin prosesseihin, joiden tavoitteena on poliittisten puolueiden ja demokraattisten instituutioiden rakentaminen;

12.  kehottaa kansallista siirtymävaiheen neuvostoa käynnistämään viipymättä oikeusjärjestelyprosessin ja kansallisen sovintoprosessin; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa lähettämään Libyaan sovittelun ja vuoropuhelun asiantuntijoita ja kouluttajia avustamaan kansallista siirtymävaiheen neuvostoa ja maan muita toimijoita;

13.  korostaa, että on tärkeää tutkia kaikki ihmisoikeusloukkaukset riippumatta siitä, kuka niihin on syyllistynyt; katsoo, että tämän olisi oltava merkittävä osa libyalaisten itsensä hallinnassa olevaa Libyan sovinnontekoprosessia;

14.  kehottaa kansallisen siirtymävaiheen neuvoston joukkoja noudattamaan sotavankien eli jäljellä olevien Gaddafin tukijoukkojen ja palkkasotureiden kohtelussa kansainvälistä humanitaarista oikeutta; kehottaa kansallista siirtymävaiheen neuvostoa vapauttamaan välittömästi afrikkalaiset siirtotyöläiset ja mustat libyalaiset, jotka pidätettiin mielivaltaisesti, koska heidän ajateltiin olevan Gaddafia tukevia palkkasotureita, ja järjestämään riippumattoman oikeudenkäynnin niille, jotka ovat syyllistyneet rikoksiin;

15.  kehottaa kansallista siirtymävaiheen neuvostoa suojelemaan vähemmistöjen ja haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien oikeuksia, mukaan luettuina tuhannet Saharan eteläpuolisen Afrikan siirtolaiset, jotka kokevat häirintää pelkästään ihonvärinsä vuoksi, ja varmistamaan Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön keskuksiin tai väliaikaisille leireille juuttuneiden siirtolaisten suojelun ja evakuoinnin; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa antamaan kansalliselle siirtymävaiheen neuvostolle asiassa EU:n sovittelutukea, jotta neuvosto voi ryhtyä toimiin tämän kiireellisen tilanteen johdosta ihmisoikeusnormien ja humanitaaristen normien mukaisesti; kehottaa EU:n jäsenvaltioita ja komissiota avustamaan niiden pakolaisten uudelleen sijoittamisessa, jotka asuvat edelleen leireissä Tunisian rajalla ja muilla raja-alueilla konfliktia paettuaan ja joille paluu Libyaan merkitsisi hengenvaaraa;

16.  korostaa, että libyalaiset aloittivat vallankumouksen ja näyttivät jatkossakin suunnan; katsoo, että Libyan tulevaisuuden on oltava tiukasti libyalaisten omissa käsissä, sillä näin varmistetaan Libyan täysi itsemääräämisoikeus;

17.  korostaa, että Yhdistyneet kansakunnat toimii koordinoijana ja varmistaa kansainvälisen tuen Libyan poliittiselle siirtymäkaudelle ja maan jälleenrakentamiselle Libyan erityisesti Pariisin konferenssissa ilmaisemien toiveiden mukaisesti;

18.  kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, komissiota ja EU:n jäsenvaltioita tarjoamaan apua Libyan turvallisuussektorin, muun muassa poliisi- ja asevoimien, uudistamisessa sekä entisten taistelijoiden aseistariisunnassa, demobilisaatiossa ja yhteiskuntaan sopeuttamisessa samoin kuin rajavalvonnan ja laittoman asekaupan valvonnan kiristämisessä yhteistyössä naapurimaiden kanssa; on erityisen huolestunut taistelijoiden ja siviilien hallussa olevien aseiden valtavasta määrästä, mikä muodostaa hengenvaarallisen uhan väestölle ja etenkin haavoittuvassa asemassa oleville ryhmille, kuten naisille ja lapsille;

19.  korostaa Libyan konfliktin menestyksekkään ratkaisun merkitystä alueelle ja arabimaiden kevättä ajatellen; kehottaa painokkaasti muita alueen johtajia ottamaan oppia Libyasta ja myös ottamaan huomioon kasvavat kansanliikkeet, joiden kannattajat vaativat oikeuksiensa ja vapauksiensa kunnioittamista;

20.  kehottaa kansallista siirtymävaiheen neuvostoa sitoutumaan avoimuuden korkeaan tasoon maan strategisesti tärkeillä taloudenaloilla, jotta Libyan luonnonvarat hyödyttävät koko väestöä;

21.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Välimeren unionin parlamentaariselle edustajakokoukselle, Afrikan unionille, Arabiliitolle sekä Libyan kansalliselle siirtymävaiheen neuvostolle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0095. (2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0020.