Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 17. helmikuuta 2011 antamansa päätöslauselman Maailmanpankin energiastrategiasta kehitysmaille(1),

–  ottaa huomioon raportin ”World Development Report 2010: Development and Climate Change”,

–  ottaa huomioon vuonna 2011 julkaistun Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristöohjelman (UNEP) ja Maailman ilmatieteellisen järjestön (WMO) raportin ”Integrated Assessment of Black Carbon and Tropospheric Ozone. Summary for Decision Makers”,

–  ottaa huomioon vuonna 2009 julkaistun kolmannen YK:n raportin maailman vesivarojen kehittämisestä (UN World Water Development Report),

–  ottaa huomioon vuonna 2008 julkaistun Yhdistyneiden Kansakuntien kehitysohjelman (UNDP) ja Maailman terveysjärjestön (WHO) raportin ”The Energy Access Situation in Developing Countries”,

–  ottaa huomioon vuonna 2007 julkaistun UNEPin pato- ja kehityshankkeen raportin ”Dams and Development: Relevant practices for improved decision-making. A compendium of relevant practices for improved decision-making on dams and their alternatives”,

–  ottaa huomioon 16. marraskuuta 2000 julkaistun Maailman patokomission loppuraportin ”Dams and Development: a new framework for decision-making”,

–  ottaa huomioon 8. marraskuuta 2010 julkaistun UNEPin raportin ”'High Mountain Glaciers and Climate Change”,

–  ottaa huomioon vuonna 2008 julkaistun UNEPin raportin ”Freshwater under threat. South Asia. Vulnerability Assessment of Freshwater Resources to Environmental Change”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan mietinnön (A7-0213/2011),

A.  toteaa, että nykyarvioiden mukaan maailmassa on yli 50 000 suurta patoa, 100 000 pienehköä patoa ja miljoona pientä patoa;

B.  ottaa huomioon, että kansainvälisten standardien mukaisesti yli 15 metriä korkeat padot määritellään suuriksi padoiksi ja alle 15 metriä korkeat padot yleensä pieniksi padoiksi;

C.  ottaa huomioon, että vuosina 1999–2001 Aasiassa rakennettiin noin 589 suurta patoa ja vuonna 2006 suunniteltiin 270:n 60 metrin tai sitä suuremman padon rakentamista tai ne olivat rakenteilla;

D.  toteaa, että lupa maailman kolmanneksi suurimman padon, Brasilian Belo Monte -padon, rakentamiseen myönnettiin vakavista ympäristöön liittyvistä huolenaiheista huolimatta, vaikka padon rakentamisen vuoksi veden alle jää 500 neliökilometriä maata, mikä aiheuttaa vakavaa vahinkoa Amazonaksen alueen korvaamattoman arvokkaalle ekosysteemille ja biologiselle monimuotoisuudelle ja minkä vuoksi 50 000 etupäässä alkuperäiskansoihin kuuluvaa henkilöä joutuu siirtymään kotiseudultaan;

E.  ottaa huomioon, että Euroopan investointipankki on osallistunut useisiin laajoihin patohankkeisiin muun muassa Aasiassa (esimerkiksi Laosissa ja Pakistanissa);

F.  toteaa, että vesi on elintärkeä maataloudelle, että vain viittä prosenttia Afrikan viljelymaasta kastellaan, että alle kymmenen prosenttia potentiaalisesta vesivoimasta on hyödynnetty ja että ainoastaan 58 prosentilla Afrikan väestöstä on mahdollisuus saada turvallista juomavettä;

G.  katsoo, että Afrikan vesivarojen huono hoito on johtanut laajaan maaperän eroosioon, vedenkäsittelykustannusten lisääntymiseen, nopeaan vesialtaiden liettymiseen, talouselämän taantumiseen ja vedenjakelun häiriöihin;

H.  toteaa, että suurten vesivoimalahankkeiden osuus on 25 prosenttia puhtaan kehityksen mekanismin (CDM) mukaisesti ehdotetuista päästövähennyshyvityksistä;

I.  toteaa, että hajautetun vesi-infrastruktuurin kehittäminen on edellytys vedensaannin varmistamiselle Afrikassa ja vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiselle; katsoo, että on parannettava veden varastointimenetelmiä, jotta voidaan varmistaa luotettava vedensaanti kuivuuskausien aikana ja säilyttää ylimääräinen vesi tulvakausina; ottaa huomioon, että Afrikassa keskimääräinen veden varastointikapasiteetti asukasta kohden on noin 200 kuutiometriä vuodessa, mikä on paljon vähemmän kuin muiden maanosien kehitysmaiden varastointikapasiteetti;

J.  toteaa, että vuosina 2007–2008 tuki kaupan infrastruktuurille lisääntyi huomattavasti (75 prosenttia) ja että vaikka tämän alan maksusitoumukset ovat vaihdelleet voimakkaasti, vuoden 2008 lähes 5 miljardin euron kokonaismäärä on ennätysmäisen korkea;

K.  ottaa huomioon, että Maailmanpankki on suurin ulkopuolinen rahoittaja vesialalla 20 miljardin Yhdysvaltain dollarin sijoituksilla vesihankkeisiin, joita toteutetaan yli sadassa maassa;

L.  ottaa huomioon, että padoilla, jotka muuttavat perustavasti jokia ja luonnonvarojen käyttöä, on merkittävä vaikutus ihmisyhteisöihin, jokien ja kosteikkojen ekosysteemeihin sekä luonnon monimuotoisuuteen;

M.  ottaa huomioon, että 16. marraskuuta 2000 julkaistussa Maailman patokomission raportissa todetaan, että kun suuret padot eivät onnistuneet tuottamaan niin paljon sähköä, eivätkä niin paljon vettä tai torjumaan niin hyvin tulvavahinkoja kuin odotettiin, sosiaaliset ja ympäristövaikutukset ovat olleet valtavat ja ponnistelut näiden vaikutusten lievittämiseksi ovat enimmäkseen epäonnistuneet;

N.  ottaa huomioon, että padot aiheuttavat kasvihuonekaasupäästöjä, mukaan lukien metaanipäästöjä kasvillisuuden mädäntymisen seurauksena;

O.  toteaa, että YK:n arvion mukaan vuoteen 2050 mennessä 2 miljardia ihmistä elää vakavien tulvavahinkojen uhan alla;

P.  toteaa, että Maailman patokomission mukaan 40–80 miljoonaa ihmistä maailmassa on joutunut lähtemään pois kotiseudultaan patojen tieltä;

Q.  toteaa, että Maailman patokomission mukaan suurien patojen rakentaminen on useassa tapauksessa johtanut huomattavaan ja peruuttamattomaan lajien ja ekosysteemien häviämiseen ja että jokialueiden ekosysteemien ymmärtäminen, suojelu ja ennallistaminen on olennaisen tärkeää tasapainoisen inhimillisen kehityksen ja kaikkien lajien hyvinvoinnin edistämisen kannalta;

1.  toteaa, että maailmanlaajuisesti sadan viime vuoden aikana tulvat ovat aiheuttaneet omaisuusvahinkoja ja ihmishenkien menetyksiä enemmän kuin mitkään muut luonnonkatastrofit, vaikka miljardeja dollareita on käytetty tulvien hallintaan;

2.  painottaa, että vesi on niukka luonnonvara, minkä vuoksi sen tasapuolista jakamista on pohdittava; korostaa siksi, että makeavesivarojen hallinnan uudelleenarviointi ilmastonmuutoksen kannalta on epäilemättä maailman keskeisiä haasteita;

3.  huomauttaa, että asiakirjoihin perustuvan tiedon mukaan vakavien tulvien määrä on lisääntynyt 1900-luvun jälkipuoliskolla ja tulvat ovat merkittävä huolenaihe tulevina vuosikymmeninä;

4.  toteaa, että vähiten kehittyneet maat ovat haavoittuvimpia tulvien vaikutuksille; tukee tulvien torjumista koskevia UNEPin suosituksia, joiden mukaan maankäytön hallinnan parantaminen olisi yhdistettävä sellaisten varastointimenetelmien parantamiseen, jotka perustuvat perinteiseen ja ajankohtaiseen tieteelliseen tietoon; kannattaa kriittisten ekosysteemien, kuten metsien ja kosteikkojen, ennallistamista, koska siten voidaan helpottaa vedensaantia ja metsät ja kosteikot voivat toimia puskureina äärimmäisiä sääilmiöitä, kuten tulvia, vastaan;

5.  tähdentää, että maapallon lämpeneminen vaikuttaa sademääriin, jäätiköihin ja jäähän ja on siksi kasvava haaste elintarviketurvalle;

6.  toteaa myös, että Himalajalla ja Andeilla tapahtuvan jäätiköiden sulamisen kiihtymisen vuoksi vuoristoalueet ovat entistä alttiimpia tulville ja maanvyöryille; huomauttaa kuitenkin, että jäätiköiden sulaminen ei ole ainoa vesivirtaamiin vaikuttava tekijä Himalajalla vaan että myös monsuunisateiden ajankohdat ja voimakkuudet, muut sateet ja erityisesti maankäyttökäytännöt, kuten metsien hävittäminen, liiallinen laiduntaminen, erilaiset maatalous- ja asutusrakenteet, ovat ratkaisevia; painottaa erityisesti, että metsien häviämisen vuoksi vesi virtaa usein voimakkaammin ja nopeammin suuremmiksi kanaviksi, kun taas jäätikköjärvien äkillisistä purkautumisista aiheutuvat tulvat pahenevat usein kestämättömien maankäyttökäytäntöjen vuoksi;

7.  pitää olennaisen tärkeänä ottaa käyttöön monihaarainen tulvastrategia alueilla, joilla epävakaat jäätikköjärvet ovat suuri tulvauhka, joka pahenee maapallon lämpenemisestä johtuvien sademäärien muutosten ja noen kertymisen myötä, minkä on todettu nopeuttavan jäätiköiden vetäytymistä; pitää näin ollen valitettavana tulvien ehkäisyä koskevien toimien täydellistä puuttumista monissa vähiten kehittyneissä maissa mutta varoittaa luottamasta siihen, että suurten patojen avulla voitaisiin torjua etenkin ilmastonmuutokseen liittyviä tulvavahinkoja, sillä rankkasateet lisäävät todennäköisesti äkkitulvien rajuutta ja esiintymistiheyttä, mikä herättää huolestuneisuutta patojen turvallisuudesta;

8.  painottaa, että patojen rakentamista on arvioitava niiden jokivirtaamiin kohdistuvien vaikutusten sekä vesi- ja jokiluonnonvarojen hyödynnettävyyden kannalta ja siltä kannalta, joutuvatko ihmiset siirtymään pois juuriltaan, kärsivätkö paikallisten yhteisöjen kulttuuri ja tulolähteet tai heikentyvätkö ympäristöresurssit patojen rakentamisen vuoksi;

9.  korostaa, että 16. marraskuuta 2000 julkaistun Maailman patokomission raportin ”Dams and Development: A New Framework for Decision-Making” johtopäätöksessä todetaan, että suurten patohankkeiden kannattavuutta on vaikea arvioida, koska suurten patojen ympäristö- ja sosiaaliset kustannukset on otettu puutteellisesti huomioon taloudellisissa laskelmissa;

10.  huomauttaa, että jäätiköiden vetäytyminen nopeuttaa jäätikköjärvien nopeaa laajenemista pisteeseen, jossa ne voivat purkautua äkillisesti ja aiheuttaa tulvia; on tyytyväinen siihen, että katastrofiriskin vähentämistä koskevan rahaston (GFDRR) Etelä-Aasian ohjelmassa on yhdessä suuronnettomuuksien vähentämiseen tähtäävän YK:n kansainvälisen strategian kanssa asetettu etusijalle jäätikkötulvia koskeva kysymys;

11.  muistuttaa Perussa vuonna 1941 tapahtuneesta järkyttävästä onnettomuudesta, jossa Huarazin kaupunki tuhoutui jään patoaman järven äkillisen purkautumisen vuoksi ja 4 500 ihmistä kuoli;

12.  muistuttaa, että tulvat vähiten kehittyneissä maissa uhkaavat paitsi ihmishenkiä myös kyseisten alueiden kehitystä; muistuttaa, että vuonna 1985 Khumbu Himalissa, Nepalissa, sijaitsevan jäätikköjärven äkillinen purkautuminen tuhosi melkein valmiiksi rakennetun Namche Small Hydel -hankkeen;

13.  painottaa, että tutkimuskeskus ICIMOD (International Centre for Integrated Mountain Development) on kartoittanut yli 8 000 jäätikköjärveä yksistään Hindu Kushin ja Himalajan alueella ja että niistä 203 järven katsotaan olevan potentiaalisesti vaarallisia sijaintinsa ja luonnollisesti epästabiilien (moreeni)seinämiensä vuoksi;

14.  tähdentää, että Etelä-Aasiassa arviolta 1,3 miljardia ihmistä on riippuvaisia kymmenestä pysyvästä jokialueesta, joiden vesi on peräisin sateista sekä Himalajalla sulavien lumen ja jäätiköiden virtaamista; kehottaa EU:ta asettamaan tämän alueen etusijalle veden yhä useammin aiheuttamiin tuhoihin liittyvien tulevien humanitaaristen katastrofien ehkäisemisessä;

15.  tähdentää lisäksi, että vähiten kehittyneissä maissa jokien alajuoksulla sijaitsevien alueiden väestö saa elantonsa suistoalueiden luonnonvaroista ja että kyseiset alueet ovat maailman tuottoisimpia maanviljelysalueita; muistuttaa, että niin Kiinan kuin Intian nopea talouskasvu perustuu osittain niiden johtavaan asemaan maailman riisin tuottajina ja että suurin osa niiden tuottamasta riisistä on peräisin Gangesin, Jangtsen ja Keltaisenjoen alueelta, joita kaikkia uhkaavat jäätikkötulvat;

16.  panee merkille, että tarvitaan tasapainoisia investointeja kysynnän hallintaan liittyviin toimiin ja maankäytön hallintaan sekä veden talteenottoa ja varastointia koskevien menetelmien ja instituutioiden parantamiseen, jotta voidaan edistää veden kestävää ja tehokasta käyttöä, lieventää toistuvien tulvien ja kuivuuskausien vaikutuksia sekä varmistaa perustava vedensaanti pohjana Afrikan talouskasvulle; pyytää asettamaan etusijalle investoinnit, joissa keskitytään kasvuun, maaseudun köyhyyden vähentämiseen, ilmastonmuutoksen sietämisen ja siihen sopeutumisen edistämiseen ja kansainvälisten jokialueiden yhteistyön edistämiseen;

17.  panee merkille, että ei ole olemassa mitään tunnettua menetelmää luonnon jäätikköjärvien vahvistamiseksi mutta että UNEPin raportissa (2010) ”High Mountains Glaciers and Climate Change” tuodaan esiin muita menetelmiä äkkitulvien lieventämiseksi, kuten imuputkien käyttö, avoimien kanavien ja tunnelien rakentaminen vedenpinnan tason madaltamiseksi jäätikköjärvissä sekä paikalliseen jokijärjestelmään virtaavan vesimäärän rajoittaminen vesialtaan käyttämisen avulla;

18.  katsoo, että runsaasti tuottavia maatalousalueita on suojeltava tulvien seurauksilta, jotta nousevien talouksien kehitys ei käänny eikä elintarviketurvaa koskeva ongelma kärjisty; muistuttaa, että vaikka Himalajan jäätiköiden sulamisen vuoksi jokien virtaamien odotetaan lisääntyvän aluksi kahden–kolmen vuosikymmenen ajan, virtaamat kuitenkin vähenevät olennaisesti pitkällä aikavälillä; pitää siksi olennaisen tärkeänä kehittää strategioita, joiden avulla on mahdollista lieventää tulevia kuivuuskausia ja sopeutua niihin;

19.  pitää välttämättömänä investointeja valmiuksien parantamiseen, koska moitteettoman vesitalouden instituutiot voivat varmistaa tehokkaaseen vesien hoitoon tehtyjen investointien kestävän tuoton ja parhaan mahdollisen veden jakelun ja käytön monilla talouden sektoreilla ja hallinnolliset ja poliittiset rajat ylittävällä tavalla;

20.  tukee voimakkaasti Maailman patokomission suosituksia, joiden mukaan etusijalle olisi asetettava nykyisen infrastruktuurin mahdollisimman tehokas hyödyntäminen uusien hankkeiden toteuttamisen sijaan; katsoo, että olisi toteutettava nykyisten patojen säännöllisiä osallistavia tarkastuksia, jotta voidaan arvioida muun muassa patojen turvallisuuteen ja patojen mahdolliseen käytöstäpoistamiseen liittyviä seikkoja;

21.  korostaa, että on mahdotonta ottaa käyttöön varhaisvaroitusjärjestelmiä, seurata jäätikköjärviä ja tarjota vuoristoalueille ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja sen hillitsemiseen tarvittavia käytännön toimia ilman yksityiskohtaista ja ajantasaista tietoa alueista, jotka ovat alttiita veteen liittyville riskeille; tukee paikallisten yliopistojen käynnistämää niin sanottua Himalayan University Consortium -aloitetta tehdä yhteistyötä tätä asiaa koskevan tieteellisten lisätutkimusten saralla;

22.  toteaa, että monet padot on suunniteltu jokivirtaamia koskevan historiallisen tiedon pohjalta olettaen, että virtaamat pysyvät entisenkaltaisina; huomauttaa, että ilmastonmuutos on aiheuttanut valtavaa epävarmuutta patohankkeita koskevien parametrien suhteen (koska ilmastonmuutoksessa kyse ei ole vain keskiarvoista vaan myös ääri-ilmiöistä); painottaa myös, että ilmastonmuutos todennäköisesti pahentaa entisestään rehevöitymiseen liittyviä ongelmia ja että patojen taka-alueiden rehevöitymisen vuoksi myös alajuoksulla olevat alueet menettävät ravinteita, jotka ovat välttämättömiä maaperän hedelmällisyydelle;

23.  painottaa, että tulvien seuraukset uhkaavat yhä useammin tärkeitä infrastruktuureja, jotka ovat avainasemassa, jotta kestävää kehitystä ja elintarveturvan parantamista koskevat EU:n poliittiset tavoitteet voidaan saavuttaa vuosituhattavoitteiden mukaisesti, ja että näitä infrastruktuureja on suojeltava; suosittaa, että rahoituslaitosten (kahdenväliset avustusjärjestöt, monenkeskiset kehityspankit, vientiluottolaitokset, Euroopan investointipankki) olisi varmistettava, että kaikki patovaihtoehdot, joiden rahoitus on hyväksytty, valitaan kastelua, veden varastointia ja vesivoimaa koskevien vaihtoehtojen arvioimista koskevan, sovitun menettelyn perusteella ja Maailman patokomission ohjeiden mukaisesti; painottaa lisäksi, että vesivoimalat ovat myös erityisen riskialttiita äkkitulville ja lumivyöryille;

24.  toteaa, että pienet vedenvarastointilaitokset voivat helpottaa ilmastonmuutoksen sietämistä tarjoamalla vedensaantia ja kuivuuden lieventämistä koskevia kustannustehokkaita ratkaisuja ja parantaa elintarviketurvaa lisäämällä maatalouden tuottavuutta; huomauttaa, että pienimuotoista varastointia koskevat vaihtoehdot ovat virtaamien ulkopuolisia varastoja, pieniä monikäyttövarastoja ja pohjavesivarastoja;

25.  korostaa, että on vähän näyttöä siitä, että suuret padot olisivat ainoa, paras tai paras mahdollinen ratkaisu sähköongelmaan, sillä niiden avulla ei välttämättä paranneta yhteiskunnan köyhän ja haavoittuvan väestönosan energiansaantia;

26.  muistuttaa kehityspolitiikan johdonmukaisuutta koskevien velvoitteiden noudattamisesta; painottaa myös, että olisi kiinnitettävä enemmän huomiota patojen vaikutuksiin jokien alajuoksulla elävään väestöön, jonka elämää patojen rakentaminen voi muuttaa perusteellisesti esimerkiksi niin, että elintarviketurva menetetään;

27.  rohkaisee rahoituslaitoksia ja EU:ta rahoittamaan sellaista maankäytön ja vesitalouteen liittyvää veden varastointimenetelmien parantamista koskevaa valmiuksien luomista ja koulutusta, joka perustuu tieteelliseen ja tekniseen tietämykseen sekä esimerkiksi perinteisiä kastelujärjestelmiä koskevan perimätiedon elvyttämiseen UNEPin raportissa ”High Mountain Glaciers and Climate Change” hahmotellun lähestymistavan mukaisesti; katsoo, että kaikella EU:sta saatavalla rahoituksella olisi edistettävä kestävää kehitystä ja elintarviketurvaa koskevan EU:n politiikan tavoitteita vuosituhannen kehitystavoitteiden mukaisesti;

28.  painottaa, että patojen rakentaminen ja niiden vahvistaminen vähiten kehittyneissä maissa ei riitä haavoittuvien alueiden suojelemiseksi, ja kehottaa toteuttamaan yhteisiä toimia ongelman ytimen löytämiseksi eikä pelkästään oireiden hoitamiseksi, jotta voidaan estää EU:n veronmaksajien rahojen tuhlaaminen;

29.  kehottaa EU:ta tulvien esiintymistiheyden ja rajuuden lisääntymisen syiden selvittämiseksi sitoutumaan tiukemmin kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen, jotta se voi saavuttaa tavoitteensa rajoittaa maapallon keskilämpötilan nousu korkeintaan kahteen celsiusasteeseen yli esiteollisen tason;

30.  kehottaa EU:ta panemaan kattavasti täytäntöön ja edistämään päästövähennystoimia, etenkin sellaisia nokipäästöjen vähentämistoimia kuin metaanin talteenotto hiilen, öljyn ja kaasun tuotannossa ja siirrossa, metaanin talteenotto jätehuollossa sekä vähän ympäristöä kuormittavien liesien käyttö ruoanlaitossa, joilla edistetään ilmastonmuutoksen torjuntaa ja hidastetaan jäätiköiden vetäytymistä;

31.  on edelleen vakuuttunut siitä, että pienet vesivoimalapadot ovat suuria vesivoimalapatoja kestävämpiä ja taloudellisesti kannattavampia; painottaa erityisesti, että paikallisista uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käyttöön perustuvat hajautetut pienet energiahuoltojärjestelmät (pienimuotoiset vesivoima- sekä kotikäytössä olevat aurinkosähkö-, tuulienergia- ja biomassajärjestelmät) soveltuvat paremmin keskitetyistä energiahuoltoverkostoista kaukana sijaitseville maaseutualueille;

32.  korostaa, että noki on edelleen hiilidioksidiin verrattava jäätiköiden vetäytymisen syy; muistuttaa erityisesti, että noki ja otsoni alailmakehässä ovat haitallisia ilmansaasteita, jotka vahingoittavat terveyttä ja vähentävät elinajanodotetta sekä kiihdyttävät lumen ja jään sulamista koko maailmassa, myös arktisilla alueilla, Himalajalla ja muilla jään ja lumen peittämillä alueilla; painottaa, että otsoni on myös pahin satoja vähentävä ilmansaaste, joka heikentää näin myös elintarviketurvaa; panee merkille, että metaani on tärkeä otsonia muodostava yhdiste ja että metaanipäästöjen vähentämisellä vähennetään myös otsonin muodostumista;

33.  kehottaa välittömiin toimiin noki- ja metaanipäästöjen vähentämiseksi ensisijaisesti saastuttavien päästöjen vähentämiseen tähtäävän teknologian tutkimuksen ja investointien edistämisen avulla, jotta jäätiköiden ja lumen sulaminen voidaan pysäyttää nopeasti; suosittaa, että koska noki- ja metaanihiukkaset eivät pysy kauan ilmakehässä, erilaisten nopeiden toimien yhdistelmällä vähennettäisiin jyrkästi ja nopeasti jäätikkötulvien uhkaa;

34.  kehottaa EU:ta edistämään sellaisen nykyisen tekniikan käyttöä, jonka avulla vähennetään jyrkästi nokipäästöjä; painottaa, että on tuettava ja rohkaistava sellaisten säännösten antamista ja noudattamista, joilla kielletään metsien kaskeaminen, toteutetaan tiukkoja ja säännöllisiä ajoneuvojen päästötestejä, rajoitetaan biomassan polttamista ja seurataan voimaloiden vuotuisia päästöjä; kehottaa EU:ta edistämään UNEPin raportissa ”Integrated Assessment of Black Carbon and Tropospheric Ozone” esitettyjä 16 eri toimenpidettä noki- ja metaanipäästöjen vähentämiseksi, jotta voidaan parantaa ilman laatua ja saavuttaa ilmastohyötyjä koskevat lähiajan tavoitteet EU:n ja kehitysmaiden vuoropuhelun mukaisesti ja pyrkiä laajentamaan nykyisiä alueellisia ilman pilaamisen ehkäisemistä koskevia sopimuksia valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskevan yleissopimuksen (CLRTAP) puitteissa tehtävän työn pohjalta;

35.  kehottaa EU:ta edistämään (mahdollisesti YK:n alaisen) tulvia, maanvyörymiä ja tsunameita koskevan varhaisvaroitusjärjestelmän perustamista ja varmistamaan, että asiaa koskeva tieto saavuttaa kaukaiset alueet ja haavoittuvimmat väestöryhmät kehitysmaissa;

36.  panee merkille käynnissä olevat neuvottelut nokipäästöjen sisällyttämisestä valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskevan yleissopimuksen (CLRTAP) Göteborgin pöytäkirjan tarkistamiseen esimerkkinä ja pitää tärkeänä vastata UNEPin raporttiin ”Integrated Assessment of Black Carbon and Tropospheric Ozone” laatimalla maailmanlaajuinen toimintasuunnitelma ilmaston lämpenemistä lyhytaikaisesti edistävien hiukkasten päästöjen vähentämiseksi;

37.  kehottaa EU:ta edistämään maiden välistä vuoropuhelua ottaen huomioon jäätikkötulvien rajat ylittävän luonteen, jotta voidaan laatia luonnonkatastrofeja koskevia strategioita ja edistää asianmukaisia investointeja Hindu Kushin ja Himalajan alueen maiden suojelemiseksi tulvilta; kehottaa tunnustamaan sen tosiseikan, että tämä ongelma ei ole yhden maan ratkaistavissa vaan siihen tarvitaan useita maita; kehottaa siksi käyttämään monenkeskistä lähestymistapaa ongelman ratkaisemisessa;

38.  suosittaa, että YK:n alaisuuteen perustetaan välittömästi sellainen rajat ylittävä elin, jonka nimenomaisena tehtävänä on saatavissa olevan tiedon jakaminen, rajat ylittävien veteen liittyvien riskien aiheuttamien ongelmien ratkaiseminen ja niiden syiden löytäminen sekä asianmukaisten sopeuttamistoimien ja riskien vähentämistä koskevien toimien ehdottaminen; painottaa, että ilman tällaisen välittäjäelimen ohjausta tulvien ehkäisyä ja hillitsemistä koskevat tärkeät neuvottelut saattavat muodostua ylitsepääsemättömän vaikeaksi tehtäväksi kahden vastakkaista näkemystä edustavan maan välillä; korostaa, että jäätikköalueita, joilta tulvat ovat usein lähtöisin, pidetään strategisesti tärkeinä alueina, jotka muodostavat kansakuntien välisiä rajoja, ja että tästä syystä asianomaiset osapuolet saattavat olla vastahakoisia elintärkeän tiedon jakamiseen;

39.  huomauttaa, että patorakennushankkeet vaikuttavat kansainväliseen turvallisuuteen; painottaa, että vaikutukset voivat olla kielteisiä rajat ylittävien kiistojen, yhteiskunnallisten levottomuuksien ja ympäristöhaittojen syntymisen vuoksi; muistuttaa kuitenkin, että energian ja veden toimittamista koskevilla kysymyksillä voi olla myönteisiä vaikutuksia, koska niiden ratkaisemiseksi on vahvistettava myös naapurivaltioiden tai -alueiden välistä vuoropuhelua;

40.  korostaa, että kaikki patohankkeet olisi arvioitava seuraavien viiden kriteerin pohjalta: tasapuolisuus, tehokkuus, osallistuminen päätöksentekoon, kestävyys ja vastuullisuus; kehottaa laajemmin, että patojen rakentamista koskevassa päätöksenteossa otetaan täysin huomioon ihmisoikeuksien käsite; muistuttaa erityisesti, että jos hankkeet vaikuttavat alkuperäis- ja heimokansojen elämään, päätöksenteon on pohjauduttava niiden vapaaehtoiseen, ennalta annettuun ja tiedoksi annettuun suostumukseen; kehottaa sellaisten perusteellisten vaikutustenarviointien tekemiseen, joissa arvioidaan toteutettavien patohankkeiden ympäristö- ja sosiaaliset kustannukset täysimääräisesti ja avoimesti sekä siten, että yleisö osallistuu siihen, ennen kunkin patohankkeen hyväksymistä;

41.  on huolestunut siitä, että Maailmanpankki on käyttänyt yli sata miljardia dollaria patojen rakentamiseen, pääasiassa laajoihin, vientiin suunnattuihin vesivoimalahankkeisiin, mikä on johtanut 40–80 miljoonan ihmisen siirtymiseen kotiseudultaan, tulonmenetyksiin, ekosysteemien vahingoittumiseen sekä kehitysmaiden valtaviin velkataakkoihin;

42.  korostaa, että patojen rakentamisen vuoksi kotiseudultaan siirtymään joutuneille ihmisille olisi taloudellisen korvauksen lisäksi varmistettava, että he kykenevät saamaan riittävän toimeentulon pitkällä aikavälillä;

43.  kehottaa kaikkien käytettävissä olevien tulvien vaikutusten lieventämistä koskevien vaihtoehtojen kattavaan, avoimeen ja osallistavaan arviointiin, jotta tulvien seurauksia voidaan lievittää ja vastata vesi- ja energiatarpeisiin siten, että etusijalle asetetaan ekosysteemiperusteiset ratkaisut ja nykyisten järjestelmien tehostaminen ja kestävöittäminen;

44.  kehottaa EU:ta noudattamaan niin sanottua ”soft path” -hallintomallia tulvien ehkäisemiseksi; myöntää, että tulvaolosuhteet eivät ole staattisia ja siksi tarvitaan joustavaa lähestymistapaa; kehottaa parantamaan tulvien ennustamista ja tulvia kestävää rakentamista sekä kehittämään tulva-alueiden veden varastointia ja veden johtamista koskevia järjestelmiä;

45.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0067.