Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 12. heinäkuuta 2010 päivätyn komission valkoisen kirjan vakuutustakuujärjestelmistä (KOM(2010)0370),

–  ottaa huomioon vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta 25. marraskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/138/EY (Solvenssi II)(1),

–  ottaa huomioon Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) perustamisesta 24. marraskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1094/2010(2),

–  ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman Equitable Life Assurance Society -yhtiön kriisistä(3),

–  ottaa huomioon Equitable Life Assurance Society -yhtiön kriisiä käsitelleen tutkintavaliokunnan 23. toukokuuta 2007 antaman loppuraportin (A6-0203/2007),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä oikeudellisten asioiden valiokunnan ja sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnot (A7-0243/2011),

A.  katsoo rahoituskriisin osoittaneen, että kuluttajien luottamus finanssijärjestelmään voi murentua nopeasti, jos ei ole asianmukaisia menettelyjä, joilla voidaan korvata kuluttajille rahoituslaitosten konkursseista aiheutuneet menetykset,

B.  katsoo, että vakuutustakuujärjestelmät voivat olla hyödyllinen väline, jolla voidaan pienentää vakuutuksenottajien tai edunsaajien riskejä vakuutusyhtiön konkurssissa,

C.  katsoo, että vakuutustakuujärjestelmien tarve, toiminta ja rakenne eivät ole analogisia talletusten vakuusjärjestelmien tai sijoittajien takuujärjestelmien kanssa, koska vakuutusyhtiöiden liiketoimintamallit ovat erilaisia ja kuluttajia uhkaavat vakuutusyhtiön konkurssissa eri riskit,

D.  toteaa, että jäsenvaltioissa on erilaisia vakuutustakuujärjestelmiä, joissa kuluttajansuojan taso vaihtelee eri tuotelinjoissa ja rahoitusmalleissa,

E.  toteaa, että finanssikriisistä ei aiheutunut merkittäviä menetyksiä vakuutuksenottajille tai edunsaajille ja että Euroopan vakuutusala on selviytynyt kriisistä verrattain pienin vahingoin,

F.  toteaa, että Solvenssi II -järjestelyllä on luotu valvontaviranomaisten portaittaiset toimet, joilla minimoidaan vakuutusyhtiön konkurssin todennäköisyys ja konkurssista vakuutuksenottajille tai edunsaajille koituvat vahingot,

G.  katsoo, että Solvenssi II -järjestely ja vakuutustakuujärjestelmät auttavat luomaan tasapuoliset toimintaedellytykset Euroopan vakuutusmarkkinoille ja toteuttamaan sisämarkkinat,

H.  toteaa, että Solvenssi II -järjestelyssä vakuutuksenottajien ja edunsaajien korvaukset on varmistettu siinä tapauksessa, että vakuutusyhtiö on maksukyvytön (kun vakuutusyhtiö ei täytä vakavaraisuuspääomavaatimuksia), ja vakuutuksenottajalla ja edunsaajalla on riski vain siinä tapauksessa, että vakuutusyhtiö menee konkurssiin (kun varat eivät riitä kattamaan vastuita),

I.  toteaa, että rajatylittävä vakuutustoiminta EU:ssa on vähäistä, mutta sen odotetaan kasvavan Solvenssi II:n tuloksena sivuliikkeisiin perustuvan yleiseurooppalaisen rakenteen tarjoamien pääomahyötyjen myötä,

J.  ottaa huomioon, että EU:n tasolla yhdenmukaistettujen vakuutustakuujärjestelmien puuttuminen ja eri jäsenvaltioissa käytössä olevat erilaiset järjestelmät ovat johtaneet vakuutuksenottajien tehottomaan ja epätasaiseen suojeluun ja hidastaneet vakuutusmarkkinoiden toimintaa vääristäessään rajatylittävää kilpailua,

K.  katsoo, että kuluttajien luottamus rahoitusalan sisämarkkinoiden toimintaan voidaan varmistaa ainoastaan huolehtimalla riittävästä kuluttajansuojasta palveluntarjoajan alkuperämaasta riippumatta ja ensisijaisesti soveltamalla johdonmukaisesti vakavaraisuuden valvontaa ja tarvittaessa Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen (EVLEV) ja kansallisten toimivaltaisten viranomaisten harjoittamaa tehokasta valvontaa,

L.  katsoo, että kansallisten ja Euroopan valvontaviranomaisten suorittamalla tehokkaalla ja suhteutetulla valvonnalla on minimoitava rahoituslaitosten konkursseista veronmaksajille koituvat riskit,

1.  toteaa, että uusi valvontajärjestelmä ja tulevat Solvenssi II -puitteet parantavat kuluttajansuojaa entisestään;

2.  kehottaa komissiota esittämään Solvenssi II -järjestelyyn ja uuteen valvontakehykseen sisältyvät säännöt ja määritelmät huomioon ottaen ehdotuksia rajatylittävää yhdenmukaistamista koskevaksi direktiiviksi, jolla luotaisiin johdonmukaiset ja yhtenäiset rajatylittävät puitteet kaikkien jäsenvaltioiden vakuutustakuujärjestelmille ja tarjottaisiin viime käden suojaa kuluttajille vain silloin, kun vakuutusyhtiöt eivät maksukyvyttömyyden vuoksi kykene täyttämään sopimusvelvoitteitaan;

3.  kehottaa komissiota esittämään pikaisesti ehdotuksen direktiiviksi vakuutustakuujärjestelmistä täydentämään talletusten vakuusjärjestelmiä, sijoittajien korvausjärjestelmiä ja Solvenssi II -järjestelyä;

4.  panee merkille, että epätasapuolisten toimintaedellytysten mahdollisuus voisi aiheuttaa sääntelyeroilla keinottelua, mikä vaikuttaisi vakuutustakuujärjestelmiin; kehottaa komissiota tarkastelemaan yhdenmukaistamisen ja eri EU-maiden järjestelmien soveltamisen ja kotivaltioperiaatteen vuorovaikutusta sekä selvittämään, ovatko markkinat merkittävästi vääristyneet; katsoo, että tarkastelu olisi tehtävä kolmen vuoden kuluttua Solvenssi II -järjestelyn täysimääräisestä toteutuksesta;

5.  yhtyy näkemykseen, että Solvenssi II -direktiivi ei luo konkurssivapaata ympäristöä vakuutusyhtiöille eikä suojaa kuluttajia menetyksiltä vakuutusyhtiöiden konkursseissa; kehottaa siksi komissiota varmistamaan, että käyttöön otettava yhteinen vakuutustakuujärjestelmä on sopusoinnussa Solvenssi II -direktiivin kanssa;

6.  kannattaa kotivaltioperiaatetta, jonka mukaan vakuutusyhtiön antamiin vakuutuksiin sovelletaan vakuutuksen myyntipaikasta riippumatta kotivaltion vakuutustakuujärjestelmää, ja panee merkille, että a) Solvenssi II:n myötä rajatylittävä vakuutustoiminta lisääntyy ja b) vakuutusyhtiön konkurssi on yhdistettävissä kotivaltion viranomaisen puutteelliseen valvontaan, jolloin vastuu konkurssista kuuluisi kotivaltion vakuutustakuujärjestelmälle, joka tarjoaisi viime käden suojaa kuluttajille vain silloin, kun vakuutusyhtiöt eivät maksukyvyttömyyden vuoksi kykene täyttämään sopimusvelvoitteitaan; kehottaa komissiota toteuttamaan vaikutusten arvioinnin ja järjestämään sidosryhmien julkisen kuulemisen ensisijaisesti henkivakuutusten sisällyttämisestä järjestelmään sekä vahinkovakuutusten mahdollisesta sisällyttämisestä rajatylittävään vakuutustakuujärjestelmään, jotta voidaan varmistaa asianmukainen kuluttajansuoja ja jäsenvaltioiden tasapuoliset toimintaedellytykset; katsoo, että komission ja EVLEVin olisi luotava mekanismi sen varmistamiseksi, että vakuutustakuujärjestelmän lisäkustannuksia arvioidaan kuluttajansuojatavoitteen kannalta; panee merkille, että nykyinen EU-asetus talletusten vakuusjärjestelmistä ja sijoittajien korvausjärjestelmistä kattaa vain talletustuotteet;

7.  vaatii, että kansallisten vakuutustakuujärjestelmien rahoitusmalliin on sovellettava toissijaisuusperiaatetta ja otettava näin ollen huomioon valvonnassa sovellettava kotivaltioperiaate ja nykyisissä vakuutustakuujärjestelmissä käytettyjen mallien moninaisuus; kehottaa komissiota pidättymään pelkästään etukäteismaksuperiaatteen suosimisesta, koska ei ole olemassa sitä puoltavia vakuuttavia perusteita ja koska siitä voisi aiheutua vahinkoa;

8.  vaatii jäsenvaltioita varmistamaan, että niiden vakuutustakuujärjestelmät testataan ja että järjestelmiin tulee tieto tapauksissa, joissa toimivaltainen viranomainen havaitsee vakuutusyhtiössä ongelmia, jotka todennäköisesti aiheuttavat kyseiseen järjestelmään puuttumisen; ehdottaa, että kyseiset testit tehdään vähintään joka kolmas vuosi tai kun olosuhteet sitä edellyttävät; katsoo, että EVLEVin olisi tehtävä säännöllisesti vertaisarviointeja järjestelmien pitkän aikavälin rahoituskestävyyden tarkastelemiseksi ja vaadittava tarvittaessa parannuksia;

9.  myöntää, että toissijaisuusperiaatteen soveltamisesta etukäteis- tai jälkikäteismaksuihin perustuvien mallien valintaan voi aiheutua jäsenvaltioiden välisen kilpailun vääristymiä; katsoo, että vääristymät vaikuttavat sekä kuluttajien ja veronmaksajien suojeluun ja että komission olisi käsiteltävä vääristymiä huolellisesti ja pitkän aikavälin strategialla;

10.  tunnustaa, että kuluttajansuojan varmistamiseen on eri tapoja, kuten

11.  vaatii, että vakuutusyhtiön maksukyvyttömyystilanteessa kuluttajille tarkoitettujen tietojen on oltava helposti löydettävissä, kattavia ja helposti ymmärrettäviä ja että niissä on kerrottava selvästi, minkä viranomaisen puoleen kuluttajan on käännyttävä vaateiden esittämiseksi tai tiedustelujen tekemiseksi; on vakuuttunut siitä, että yhden yhteyspisteen perustaminen kaikille taloudellisille takuu- ja korvausjärjestelmille varmistaisi, että nykyinen lainsäädäntö todellakin hyödyttää kuluttajia etenkin tiedottamista ja rajatylittäviä yhteyksiä ja maksuja koskevissa asioissa;

12.  korostaa, että vakuutustakuujärjestelmien kotivaltioperiaate on kuluttajan kannalta uskottava vain, jos se on yhtäpitävä kuluttajien kokemusten kanssa molempien vakuutustakuujärjestelmän toimien (vakuutuskannansiirron ja vakuutuksenottajien korvausvaateiden käsittelyn) osalta; kehottaa komissiota vaatimaan, että kansalliset valvontaviranomaiset hoitavat kaikki vakuutustakuukorvaukset kotivaltion vakuutustakuujärjestelmän sijaintipaikasta riippumatta yhtä omakielistä menettelyä soveltaen ja kuluttajille tarkoitetussa yhdessä yhteyspisteessä; suosittaa, että EVLEV kehittää yhdenmukaisen ja avoimen menettelyn, joka on yksinkertainen ja perustuu parhaisiin käytäntöihin ja tarvittaessa sitoviin teknisiin standardeihin;

13.  korostaa, että kuluttajien tietämystä ja tietoisuutta rahoituspalveluista ja niihin liittyvistä riskeistä olisi lisättävä; ehdottaa näin ollen, että vakuutuksia varten otettaisiin käyttöön eurooppalaista vakiomuotoista tietosivua vastaava mekanismi, johon sisältyy vakuutuksiin liittyviä monimutkaisia sijoitustuotteita koskevat selkeät pakolliset riskivaroitukset sekä ilmoitus tiettyyn kansalliseen viranomaiseen liittyvän vakuutustakuujärjestelmän olemassaolosta, jotta vakuutuksenottajat voivat helpommin ymmärtää vakuutustuotteita ja saada kaikki olennaiset tiedot;

14.  katsoo, että kotivaltion ja isäntävaltion valvontaviranomaisten olisi toimittava täydessä yhteistyössä asianomaisen vakuutustakuujärjestelmän ja Euroopan valvontakehyksen puitteissa, jotta voidaan minimoida vakuutuksenottajille tai edunsaajille isäntävaltiossa vakuutusyhtiön konkurssista aiheutuvat vahingot, ja kollegiona, johon osallistuu ja jota valvoo myös EVLEV, jotta voidaan varmistaa järjestelmien yhdenmukaisuus;

15.  kehottaa komissiota selventämään vakuutustakuujärjestelmien asemaa suhteessa vakuutusvälittäjiin;

16.  toteaa, että vakuutuksenottajien ja edunsaajien kattavan ja jatkuvan suojan varmistamiseksi komission olisi säilytettävä ja otettava huomioon muut suojamekanismit ja säännökset, joita on jo käytössä; katsoo, että vakuutustakuujärjestelmä olisi aktivoitava, jos muut suojamekanismit pettävät;

17.  vaatii, että unionin uudella lainsäädännöllä ei saa heikentää jäsenvaltioiden nykyisten vakuutustakuujärjestelmien antamaa suojaa ja että kuluttajille ei saa aiheutua menetyksiä sen vuoksi, että vakuutusyhtiöitä ei ole valvottu asianmukaisesti; kehottaa siksi komissiota varmistamaan, että vakuutustakuujärjestelmien eurooppalainen kehys toimii viimeisenä keinona ja varmistaa, että korvaukseen oikeutetut vakuutuksenottajat (tai edunsaajat) saavat mahdollisimman täysimääräisen korvauksen tai mahdollisuuden vakuutuskannansiirtoon kohtuullisessa ajassa, jos yritys ajautuu maksukyvyttömyystilaan;

18.  katsoo, että vakuutusyhtiöt ovat vastuussa työntekijöidensä toimista ja että vakuutusvälittäjillä on oltava ammatillinen vastuuvakuutus; toteaa, että petokset ovat rikos- ja vahingonkorvausoikeuteen kuuluva asia; katsoo, että väärinkäytökset ja petokset kattavat vakuutustakuujärjestelmäsäännöt saattavat vähentää valvontaviranomaisten valppautta ja halukkuutta käyttää valvontavaltuuksia, mikä rapauttaisi moraalia;

19.  katsoo, että koska pien- ja mikroyrityksistä ei ole oikeudellisesti sitovaa EU-määritelmää ja koska tällaisten yritysten luonne muuttuu ajan myötä, vakuutustakuujärjestelmiä koskevassa direktiiviehdotuksessa olisi rajoituttava luonnollisiin henkilöihin, ja että konkurssiin menneeseen vakuutusyhtiöön suoraan liittyviä luonnollisia henkilöitä, kuten johtajia ja äänivaltaisia hallituksen jäseniä, joiden ammatillinen vastuualue on kytköksissä maksukyvyttömyyden syihin, ei pitäisi katsoa kuluttajiksi; kehottaa komissiota arvioimaan uudelleen valikoitujen oikeushenkilöiden sisällyttämistä järjestelmään, kunhan on sovittu oikeudellisesti sitovasta määritelmästä; korostaa, että toissijaisuusperiaatteen mukaisesti yksittäiset jäsenvaltiot voivat sisällyttää oikeushenkilöitä omiin kansallisiin vakuutustakuujärjestelmiinsä;

20.  katsoo, että markkinoiden keskittyminen voi vaikeuttaa vakuutustakuujärjestelmän kykyä käsitellä vakuutuksenottajien tai edunsaajien korvausvaateita yhden tai useamman vakuutusyhtiön konkurssitapauksessa; katsoo, että on vältettävä sellaisia vakuutustakuujärjestelmiä koskevia sääntöjä, jotka voisivat aiheuttaa lisää ongelmia keskittyneillä markkinoilla;

21.  katsoo, että EVLEVin olisi koordinoitava kansallisten viranomaisten toimia, kun ne suorittavat markkinaspesifistä stressitestausta ja vakuutustakuujärjestelmien Euroopan laajuista stressitestausta, annettava tarvittaessa suosituksia ja tehtävä säännöllisesti vertaisarviointeja, jotta varmistetaan parhaiden käytäntöjen leviäminen;

22.  panee merkille, että pienillä ja keskittyneillä markkinoilla sellaisen vakuutustakuujärjestelmän perustaminen, jonka rahoitusmekanismit ovat epäasianmukaisia, voisi aiheuttaa järjestelmäriskejä lisäämällä vakuutusyhtiöiden yhteyksiä, mikä johtaisi pienten ja suurten markkinoiden epätasapuolisiin toimintaedellytyksiin, koska pienten markkinoiden olisi vaikeampi selviytyä kustannuksista; katsoo, että nämä vaikeudet on otettava huomioon, jotta keskittyneillä markkinoilla ei synny uusia ongelmia; kehottaa komissiota sallimaan jäsenvaltioiden mukauttaa rahoitusta koskevat säännöt ja muut vakuutustakuujärjestelmien suunnittelua koskevat piirteet niiden omien markkinoiden erityistarpeisiin;

23.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 335, 17.12.2009, s. 1. (2) EUVL L 331, 15.12.2010, s. 48. (3) EUVL C 303 E, 13.12.2006, s. 108.