Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2011/2048(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A7-0326/2011

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A7-0326/2011

Keskustelut :

PV 24/10/2011 - 14
CRE 24/10/2011 - 14

Äänestykset :

PV 25/10/2011 - 8.10
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2011)0454

Hyväksytyt tekstit
PDF 228kWORD 80k
Tiistai 25. lokakuuta 2011 - Strasbourg
Julkisten hankintojen uudistaminen
P7_TA(2011)0454A7-0326/2011

Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. lokakuuta 2011 julkisten hankintojen uudistamisesta (2011/2048(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon direktiivit 2004/18/EY ja 2004/17/EY julkisten hankintojen menettelyistä(1) ja direktiivin 2007/66/EY julkisten hankintojen menettelyiden tarkistamisesta(2),

–  ottaa huomioon vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta tehdyn neuvoston päätöksen 2010/48/EY(3), joka tuli voimaan 22. tammikuuta 2011 ja jossa määritellään julkista hankintaa koskevat direktiivit yhteisön säädöksiksi, jotka kuuluvat yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluviin asioihin,

–  ottaa huomioon 15. huhtikuuta 1994 annetun julkisia hankintoja koskevan WTO:n sopimuksen,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 26 artiklan (vammaisten sopeutuminen yhteiskuntaan),

–  ottaa huomioon 12. toukokuuta 2011 antamansa päätöslauselman tasapuolisesta pääsystä julkisen sektorin markkinoille EU:ssa ja kolmansissa maissa(4),

–  ottaa huomioon komission vihreä kirjan EU:n julkisten hankintojen politiikan uudistamisesta (KOM(2011)0015),

–  ottaa huomioon komission vihreän kirjan sähköisen hankinnan käytön laajentamisesta EU:ssa (KOM(2010)0571),

–  ottaa huomioon yrityksiä ja kasvua tukevista sisämarkkinoista 6. huhtikuuta 2011 antamansa päätöslauselman(5),

–  ottaa huomioon julkisia hankintoja koskevasta viimeaikaisesta kehityksestä 18. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman(6),

–  ottaa huomioon 3. helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman ”Esikaupalliset hankinnat: innovoinnin edistäminen kestävien ja korkealaatuisten julkisten palvelujen varmistamiseksi Euroopassa”(7),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Järkevä sääntely Euroopan unionissa” (KOM(2010)0543),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti. Kohti kilpailukykyistä sosiaalista markkinataloutta. 50 ehdotusta työskentelyn, yrittäjyyden ja kaupankäynnin parantamiseksi” (KOM(2010)0608),

–  ottaa huomioon professori Mario Montin 9. toukokuuta 2010 annetun raportin ”A new strategy for the single market”,

–  ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan SEC(2010)1214,

–  ottaa huomioon raportin ”Evaluation of SMEs” access to public procurement markets in the EU”(8),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Ympäristöä säästävät julkiset hankinnat” (KOM(2008)0400),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Pienet ensin – Eurooppalaisia pk-yrityksiä tukeva aloite” (KOM(2008)0394),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahanke. Innovaatiounioni” (KOM(2010)0546),

–  ottaa huomion alueiden komitean 11.–12. toukokuuta 2011 antaman lausunnon vihreästä kirjasta ”EU:n julkisten hankintojen politiikan uudistamisesta: Kohti tehokkaampia eurooppalaisia hankintamarkkinoita”,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 13. heinäkuuta 2011 antaman lausunnon vihreästä kirjasta ”EU:n julkisten hankintojen politiikan uudistamisesta: Kohti tehokkaampia eurooppalaisia hankintamarkkinoita”,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 13. heinäkuuta 2011 antaman lausunnon vihreästä kirjasta sähköisen hankinnan käytön laajentamisesta EU:ssa,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan raportin ja kansainvälisen kaupan valiokunnan, talousarvion valvontavaliokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan sekä aluekehitysvaliokunnan lausunnot (A7-0326/2011),

A.  toteaa, että asianmukaisesti toimivat EU:n julkisten hankintojen markkinat ovat keskeinen kasvun liikkeellepaneva voima ja sisämarkkinoiden kulmakivi ja lisäksi ratkaisevia kilpailuun ja innovaatioon kannustamisessa ja nopeasti kehittyvien ympäristöön ja yhteiskuntaan liittyvien yleisen järjestyksen haasteiden, sekä asianmukaisen palkkauksen, tasa-arvoisuuden, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja osallistamisen kaltaisten työn laatua koskevien kysymysten käsittelemisessä ja ihanteellisen hinta-laatusuhteen saavuttamisessa kansalaisille, yrityksille ja veronmaksajille;

B.  katsoo, että EU:n julkisia hankintoja koskevat säännöt ovat edistäneet huomattavasti avoimuuden ja yhdenvertaisen kohtelun lisäämistä, korruption torjuntaa ja hankintaprosessin ammattimaisuuden lisäämistä;

C.  katsoo, että ottaen huomioon tämänhetkisen taloudellisen tilanteen on tärkeämpää kuin koskaan varmistaa julkisten menojen optimaalinen tehokkuus ja rajoittaa mahdollisimman paljon yrityksille aiheutuvia kustannuksia, ja katsoo lisäksi, että paremmin toimivat julkiset hankinnat olisivat osa näitä kahta tavoitetta;

1.  suhtautuu myönteisesti komission vihreään kirjaan ja laajaan kuulemismenettelyyn, jotka toimivat lähtökohtana julkisia hankintoja koskevien direktiivien tarkistamisessa Lissabonin sopimuksen määräyksiä ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä sekä tarkistettuja valtiontukisääntöjä noudattaen;

2.  huomauttaa, että vaikka EU:n hankintadirektiivin tarkistus vuonna 2004 johti pääasiallisesti julkisten hankintojen sisämarkkinoiden hyödylliseen lisäkehitykseen, muutama vuosi sen jälkeen, kun direktiivit 2004/17/EY ja 2004/18/EY on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, on arvioitava, onko direktiivejä kehitettävä ja selvennettävä käytännössä ilmenneiden ongelmien ratkaisemiseksi; korostaa, että useiden sidosryhmien mukaan julkisten hankintojen säännöt ovat erittäin monimutkaisia, mikä on johtanut kalliisiin ja raskaisiin vaatimustenmukaisuutta koskeviin hallintomenettelyihin; pitää valitettavana, että monissa tapauksissa sääntöjä ei ole siirretty asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä ja että koulutustoimet ovat olleet riittämättömiä; kehottaa komissiota ehdottamaan huomattavaa sääntöjen yksinkertaistamista ja vakiinnuttamista ja antamaan tarvittaessa lisää selkeytyksiä; korostaa lisäksi, että informaatioteknologian lisääntyneen käytön on nyt oltava tärkeässä roolissa hallinnon ja kulujen vähentämisessä ja että sähköistä hankintaa ja sähköistä kaupankäyntiä koskevien eurooppalaisten aloitteiden tulisi siis olla yhdenmukaisia hankintasääntöjen uudistuksen kanssa;

3.  kehottaa ilmaisemaan direktiivissä nimenomaisesti, että sillä ei estetä jäsenvaltioita noudattamasta ILO:n yleissopimusta N:o 94; kehottaa komissiota kannustamaan kaikkia jäsenvaltioita noudattamaan kyseistä yleissopimusta; korostaa, että ympäristöä säästävien julkisten hankintojen toimivuus edellyttää selkeitä ja yksiselitteisiä EU-sääntöjä, joissa määritellään tarkalleen jäsenvaltioiden lainsäädäntö- ja täytäntöönpanokehys;

Ensimmäinen tehtävä: oikeudellisen selkeyden kohentaminen

4.  vaatii direktiivien soveltamisalan selkeyttämistä; toteaa, että julkisten hankintojen päätarkoituksena on tavaroiden, työn ja palveluiden ostaminen viranomaisten toimesta kansalaisten tarpeiden mukaisesti sekä julkisten varojen tehokkaan käytön takaaminen; huomauttaa, että hankintaviranomaiselle täytyy olla menettelystä suora hyöty, jotta menettely katsotaan julkiseksi hankinnaksi;

5.  vaatii direktiivien määritelmien selkeyttämistä (esim. käsite ”julkisyhteisö”) unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti ja kaventamatta EU:n julkisia hankintoja koskevien sääntöjen soveltamisalaa;

6.  muistuttaa toukokuussa 2010 antamasta julkisten hankintojen viimeaikaisia kehityssuuntia koskevasta päätöslauselmastaan, jossa katsottiin unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti, että julkisten hankintojen säännöt eivät koske julkisen sektorin toimijoiden välistä kumppanuutta, kun seuraavat kriteerit täyttyvät: kumppanuuden tarkoituksena oli kaikille asianomaisille julkisille viranomaisille kuuluvien julkisten tehtävien hoitaminen, tehtäviä hoitivat pelkästään asianomaiset viranomaiset eli yksityinen pääoma ei osallistunut siihen, osallistuvat julkisyhteisöt hoitivat pääosan toiminnasta; korostaa, että tehtävien siirtäminen julkisen sektorin organisaatioiden välillä kuuluu jäsenvaltioiden sisäisten hallintojärjestelyjen eikä hankintasääntöjen piiriin; katsoo, että kyseiset selkeytykset tulisi kodifioida hankintoja koskeviin direktiiveihin;

7.  korostaa palveluja koskevan käyttöoikeussopimuksen sulkemista eurooppalaisten julkisten hankintojen sääntöjen soveltamisalan ulkopuolelle; muistuttaa, että on otettava huomioon sekä menettelyjen monimutkaisuus että ne huomattavat erot, joita esiintyy jäsenvaltioiden oikeudellisessa kulttuurissa ja oikeuskäytännössä palveluja koskevien käyttösopimusten yhteydessä; katsoo, että palveluja koskevien käyttösopimusten määritelmästä käytävä keskustelu ja näitä käyttösopimuksia sääntelevän oikeudellisen kehyksen laatiminen ovat edistyneet vuonna 2004 julkisista hankinnoista annettujen direktiivien hyväksymisen ja Euroopan unionin tuomioistuimen täydentävän oikeuskäytännön seurauksena; vaatii, että käyttöoikeussopimuksia koskevan säädösehdotuksen esitteleminen olisi perusteltua ainoastaan sisämarkkinoiden mahdollisten vääristymien korjaamisen vuoksi; korostaa, että tämäntyyppistä vääristymää ei ole tähän mennessä havaittu ja että käyttöoikeussopimuksia koskeva säädös on siis hyödytön, ellei sen avulla pyritä selvästi parantamaan sisämarkkinoiden toimintaa;

8.  korostaa, että nykyinen jako A- ja B-palveluluokkiin tulisi säilyttää, jos B-palveluluokan löyhemmät määräykset ovat perusteltavissa pääasiassa paikallisesti tai alueellisesti tarjotuilla palveluilla; pyytää komissiota kehittämään välineet, joiden avulla paikallis- ja alueviranomaisten on helpompaa ratkaista, mihin luokkaan tietyt sopimustehtävät kuuluvat;

9.  toteaa tässä yhteydessä, että julkisia hankintoja koskevan lainsäädännön soveltaminen sosiaalipalveluihin ei aina takaa parasta mahdollista tulosta palvelujen käyttäjälle; vaatii sen vuoksi tunnustamaan Euroopan unionin tasolla jäsenvaltioissa hyväksi todetut menetelmät, joiden perustana on se, että kaikki palveluntarjoajat, jotka kykenevät täyttämään ennalta määritellyt lakiperusteiset ehdot, saavat oikeudellisesta muodostaan riippumatta tarjota palvelujaan, mikäli tässä yhteydessä noudatetaan yhdenvertaisen kohtelun, avoimuuden ja syrjimättömyyden yleisiä periaatteita;

10.  korostaa, että uusien sääntöjen käyttöönottoa EU:n kynnysarvon alittaville julkisten hankintojen markkinoille olisi vältettävä, koska se saattaa vaarantaa kansallisella tasolla vakiintuneen oikeusvarmuuden;

11.  kehottaa komissiota mukauttamaan muutoksenhakudirektiiviä uusiin julkisia hankintoja koskeviin puitteisiin, jotka laaditaan nykyisen tarkistuksen perusteella, ja toteuttamaan tämän tehtävän rinnakkain keskeisen lainsäädäntöehdotuksen kanssa johdonmukaisuuden takaamiseksi;

12.  korostaa Euroopan komission vastuuta valvoa EU:n direktiivien oikeaa täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa;

Toinen tehtävä: julkisten hankintojen täyden potentiaalin kehittäminen – paras hinta-laatusuhde

13.  katsoo, että julkisten hankintojen täyden potentiaalin kehittäminen edellyttää, että alhaisimman hinnan kriteerin ei enää pitäisi olla määräävä kriteeri julkisten hankintojen tekemiselle ja että tämä olisi korvattava yleisellä tasolla taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti hyödyllisimmän tarjouksen kriteerillä, ottaen huomioon asiaankuuluvien tuotteiden, palveluiden tai töiden koko elinkaaren kustannukset; painottaa, että tällä ei suljettaisi alhaisinta hintaa pois ratkaisevista kriteereistä vakiomuotoisten tavaroiden tai palvelujen tapauksessa; pyytää komissiota kehittämään yhdessä jäsenvaltioiden kanssa laajapohjaisen ja vapaaehtoisen elinkaaren kustannusten laskentamenetelmän; korostaa, että ”suurimman taloudellisen hyödyn” kriteerien tukeminen edistäisi innovointia ja pyrkimyksiä saavuttaa paras laatu ja vastine rahoille eli toisin sanoen noudattaa Eurooppa 2020 -strategian vaatimuksia; korostaa, että tämä on erityisen merkityksellistä kuluttajien terveyteen vaikuttavien tavaroiden julkisessa hankinnassa, jossa laadulla ja tuotantomenetelmillä on merkittävä asema, esimerkiksi elintarvikealalla; korostaa, että julkisen hankinnan sääntöjen olisi oltava riittävän joustavia, jotta voidaan varmistaa, että passiiviset kuluttajat esimerkiksi sairaaloissa, vanhustenhoidossa, kouluissa ja lastentarhoissa, voivat saada yhdenvertaisesti terveellisiä elintarvikkeita, joista saa vastinetta rahoille, eikä vain halvimpia mahdollisia vaihtoehtoja;

14.  tunnustaa, että julkinen hankinta voi tehokkaasti käytettynä olla todellinen liikkeellepaneva voima laadukkaiden työpaikkojen, palkkojen ja työolojen, yhdenvertaisuuden, taitojen kehittämisen ja koulutuksen edistämisessä, ympäristöpolitiikan edistämisessä ja tutkimuksen ja innovaation kannustimien tarjoamisessa; kehottaa komissiota kannustamaan hallituksia ja hankintaviranomaisia lisäämään kestävän julkisen hankinnan käyttöä laadukkaan työllisyyden tukemiseksi ja edistämiseksi ja laadukkaiden palvelujen ja tavaroiden tarjoamiseksi Euroopassa; kehottaa komissiota valvomaan, miten julkinen hankinta on edistänyt EU:n laajempien tavoitteiden saavuttamista, ja hahmottelemaan, mitä pitäisi tehdä näiden tavoitteiden edistämiseksi tulevaisuudessa;

15.  muistuttaa, että esikaupalliset hankinnat ovat liian vähän käytetty väline, joka voi vauhdittaa innovaatiota julkisissa hankinnoissa ja edistää huomattavasti edelläkävijämarkkinoiden määrittämistä ja luomista ja parantaa pk-yritysten pääsyä julkisiin hankintoihin; katsoo lisäksi, että ehdotettu riskien ja hyötyjen jakamista esikaupallisissa hankinnoissa koskeva malli edellyttää sekä oikeudellista selkeyttämistä että yksinkertaistamista, jotta hankintojen toimijat voivat käyttää tätä välinettä säännöllisesti ja tehokkaasti; kehottaa siksi komissiota ehdottamaan asiaankuuluvien hankinta- tai valtiontukisääntöjen mukauttamista osana yleistä tarkistamista esikaupallisten hankintojen käyttämisen vauhdittamiseksi;

16.  panee merkille julkisia hankintoja koskevien standardien merkityksen, koska niiden avulla julkisista hankinnoista vastaavat tahot voivat saavuttaa tavoitteensa tehokkaasti ja avoimesti; kehottaa siksi kehittämään julkisten viranomaisten saataville säännöllisesti päivitettävän tietokannan normeille, erityisesti ympäristö- ja sosiaalikriteereihin liittyville, sen varmistamiseksi, että hankintaviranomaisilla on tarjouspyyntöjä laatiessaan saatavilla asianmukaista ohjausta ja selkeät säännöt, jotta ne voivat tarkistaa vaivattomasti niiden yhdenmukaisuuden asiaankuuluvan normin kanssa;

17.  kehottaa lisäämään syrjimättömien ja avointen normien käyttöä julkisissa hankinnoissa yksinkertaistamis- ja innovaatiotavoitteiden tukemiseksi, erityisesti esteettömyyden, tieto- ja viestintätekniikan ja ympäristön aloilla;

18.  korostaa, että tuotteen tai palvelun kestävän kehityksen mukainen tuotanto on katsottava tuotteen ominaisuudeksi, jota voidaan käyttää kriteerinä vertailussa tuotteiden tai palveluiden kanssa, joita ei ole tuotettu kestävän kehityksen mukaisesti, jotta hankintaviranomaiset voivat avoimesti valvoa tekemiensä sopimusten vaikutusta ympäristöön ja yhteiskuntaan heikentämättä kuitenkaan tarvittavaa yhteyttä sopimuksen kohteeseen; huomauttaa, että tuotantoprosessia koskevien vaatimusten sisällyttämistä kaikkien sopimusten teknisiin eritelmiin tulisi selkeyttää tarpeen mukaan ja suhteellisuutta noudattaen; viittaa Wienstrom-tapaukseen, josta on tullut jo klassinen esimerkki siitä, miten ja miksi tuotantotiedot voi luokitella teknisiksi eritelmiksi;

19.  korostaa, että julkisen hankinnan kestävyyttä koskevaa ulottuvuutta on vahvistettava siten, että se voidaan sisällyttää jokaiseen hankintaprosessin vaiheeseen (eli valmiuksien testaamiseen, teknisiin eritelmiin, sopimuksen suorittamista koskeviin lausekkeisiin);

20.  toteaa, että tavaroiden, töiden ja palvelujen ilmasto- sekä ympäristövaikutuksiin kohdistuvasta lisääntyvästä tietoisuudesta aiheutuen hankintaviranomaisten pitäisi sisällyttää ympäristölle aiheutuneet kustannukset arviointiinsa ”kokonaistaloudellisesti edullisimmasta tarjouksesta” ja laskelmaansa elinkaaren kustannuksista;

21.  toteaa, että direktiivien tekstiä on täsmennettävä vammaisten henkilöiden osallistumismahdollisuuksien parantamiseksi;

22.  katsoo, että tämänhetkisiä alihankintaa koskevia säännöksiä olisi vahvistettava, koska monen tason alihankinnan käyttö saattaa aiheuttaa työehtosopimusten noudattamiseen, työskentelyolosuhteisiin ja terveys- ja turvallisuusstandardeihin liittyviä ongelmia; tästä syystä suosittelee, että viranomaisille ilmoitetaan kaikista alihankkijoiden käyttöön liittyvistä yksityiskohdista ennen sopimuksen tekemistä; pyytää komissiota arvioimaan direktiivien tulevaa tarkastelua silmällä pitäen tarvitaanko alihankintasopimusten tekemistä koskevia lisäsääntöjä esimerkiksi vastuuketjun käyttöönotosta torjumaan erityisesti sitä, että alihankkijana toimivan pk-yrityksen ehdot olisivat huonommat kuin julkisen sopimuksen saaneella pääurakoitsijalla;

23.  tunnustaa EU:n merkityksen menestyksellisten julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien kehittämisen helpottamisessa, sillä se voi edistää oikeudenmukaista kilpailua ja jakaa sosiaali- ja työllisyyspolitiikan hyviä käytäntöjä kaikissa jäsenvaltioissa; viittaa kuitenkin jäsenvaltioiden välisiin merkittäviin eroihin oikeudellisissa ja menettelyjä koskevissa vaatimuksissa; kehottaa siksi komissiota selventämään julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden käsitettä etenkin osapuolten välisten jaettujen riskien ja taloudellisten velvoitteiden täyttämisen osalta;

24.  kehottaa komissiota arvioimaan uudelleen toimitus- ja palvelusopimusten kynnysarvojen asianmukaisen tason ja nostamaan niitä tarvittaessa, jotta julkisia hankintoja koskevien sopimusten saaminen olisi mahdollista myös voittoa tavoittelemattomille ja sosiaalista taloutta edustaville toimijoille ja pk-yrityksille; pyytää, että WTO-sopimuksen oikeudellisesti sitovat määräykset koskien hallitusten tekemiä ostoja on otettava tarkasti huomioon; katsoo, että lisäksi on otettava huomioon myös, että julkisiin hankintamenettelyihin pääsyä koskevat neuvottelut ovat jo muutoinkin vaikeita, joten kynnysarvon nostaminen Euroopan unionissa voisi varsin helposti johtaa lisävaikeuksiin EU:n kauppapolitiikassa;

25.  korostaa, että kaikki EU:n julkisia hankintoja koskevien sääntöjen laajentaminen ”mitä ostaa” -alueelle tarkoittaisi merkittävää muutosta nykyiseen toimintamalliin ja tulisi arvioida huolellisesti; epäilee, ettei tämä johtaisi yksinkertaistamiseen eikä selkeyttämiseen, vaan pelkää tämän johtavan monimutkaisempiin sääntöihin ja moniin poikkeuslupiin, joita olisi vaikeaa hallinnoida käytännössä – hankintadirektiivit perustuvat menettelyohjeisiin (”miten ostaa”), joita ei pitäisi tukea säännöksillä siitä ”mitä ostaa”;

Kolmas tehtävä: sääntöjen yksinkertaistaminen ja joustavampien menettelyiden salliminen

26.  toteaa, että direktiivit ovat monien näkemysten mukaan liian yksityiskohtaisia ja yhä teknisempiä sekä monimutkaisempia, kun samaan aikaan hankintaviranomaisten ja toimittajien sääntöjen noudattamatta jättämisen oikeudellinen riski on kasvanut merkittävästi; panee merkille, että haasteen pelko johtaa riskejä karttavaan lähestymistapaan, joka tukahduttaa innovaation ja kestävän kehityksen sekä johtaa sopimusviranomaiset aivan liian usein valitsemaan edullisimman hinnan parhaan hinta-laatusuhteen sijaan; pyytää enemmän neuvottelu- ja viestintätilaa sekä toimenpiteitä, joilla taataan avoimuus ja estetään väärinkäytökset ja syrjintä, ja vaatii, että mahdollinen ensimmäinen askel voisi olla markkinoiden kuuleminen;

27.  toteaa, että julkisia hankintoja koskevan politiikan avulla pitäisi ensisijaisesti varmistaa, että jäsenvaltiot käyttävät varoja tehokkaasti, saavuttaa julkisissa hankinnoissa parhaat mahdolliset tulokset soveltamalla selviä, avoimia ja joustavia menettelyjä sekä tarjota eurooppalaisille yrityksille mahdollisuus kilpailla samoin lähtökohdin koko unionissa;

28.  puoltaa Euroopan unionin hankintalainsäädännön tarkistamisen yhteydessä selkeitä, yksinkertaisia ja vähemmän yksityiskohtaisia sääntöjä ja hankintamenettelyn muuttamista yksinkertaisemmaksi, kestoltaan lyhyemmäksi ja edullisemmaksi sekä pk-yrityksiä ja investointeja suosivaksi; katsoo siksi, että olisi tukeuduttava merkittävämmin läpinäkyvyyden, tasapuolisen kohtelun ja syrjimättömyyden yleisiin periaatteisiin; katsoo, että julkisia hankintoja koskevien sääntöjen yksinkertaistaminen mahdollistaisi virheiden riskin pienentämisen ja sen, että pienten hankintaviranomaisten tarpeisiin kiinnitettäisiin enemmän huomiota;

29.  pyytää arvioimaan voitaisiinko aiemmin EU:n tasolla julkaistujen neuvottelumenettelyiden laajempi käyttö sallia niin, että hankintaviranomaiset ja talouden toimijat voisivat nykyisiä direktiivejä paremmin viestiä keskenään ja että kysyntä ja tarjonta voitaisiin sovittaa tehokkaasti yhteen; katsoo, että kaikissa neuvottelumenettelyn soveltamisalan suunnitelluissa laajentamisissa olisi otettava käyttöön hyväksikäyttöön kohdistuvia suojatoimenpiteitä, esimerkiksi hankintaviranomaisen velvollisuus laatia vähintään joitakin menettelyn suorittamista koskevia vähimmäisehtoja kaikille tarjoajille alusta alkaen, kuten toimitaan myös asianmukaisissa yksityisissä hankinnoissa, ja laatia vaatimukset kirjoitetulle dokumentaatiolle;

30.  kehottaa komissiota tarkistamaan nykyiset lähestymistavat toimittajien valintaan (erityisesti puitesopimukset, dynaamiset hankintajärjestelmät ja palveluhankintaviranomaisten valintajärjestelmien käyttö), jotta kaikilla uusilla valintaa koskevilla lähestymistavoilla vähennetään kustannuksia ja ajankäyttöä, jotta ne ovat houkuttelevia sekä hankintaviranomaisille että talouden toimijoille ja jotta niistä saadaan mahdollisimman hyvät tulokset;

31.  toistaa vaatimuksensa vaihtoehtoisten tarjousten (tai vaihtoehtojen) hyväksymisestä, koska ne ovat välttämättömiä innovatiivisten ratkaisujen edistämisen ja levittämisen kannalta; korostaa, että tehokkuuteen ja käytännön vaatimuksiin liittyvät eritelmät sekä vaihtoehtojen nimenomainen hyväksyminen antavat tarjoajille mahdollisuuden ehdottaa innovatiivisia ratkaisuja, erityisesti hyvin innovatiivisilla aloilla, kuten tieto- ja viestintätekniikassa; kehottaa lisäksi tutkimaan kaikki lainsäädännölliset ja muut kuin lainsäädännölliset keinot, jotta varmistettaisiin julkisten hankintojen alan nykyistä parempi osallistuminen innovaatioihin Euroopassa;

32.  kehottaa komissiota selventämään julkisten hankintojen sääntelykehystä, erityisesti sopimusten täytäntöönpanovaiheen osalta (esimerkiksi voimassa olevan sopimuksen merkittävä muutos, urakoitsijaa koskevat muutokset ja sopimusten irtisanominen);

33.  pitää valitettavana, että tarjoajilla on vain rajalliset mahdollisuudet oikaista tarjoustensa puutteita; pyytää komissiota siis tarkentamaan, mitä puutteita tarjoajat saavat oikaista, mitä lisämuutoksia sallitaan ja miten läpinäkyvyys sekä tasapuolinen kohtelu taataan;

34.  toteaa, että hankintaviranomaisilla tulisi olla mahdollisuus hyötyä aiemmasta kokemuksesta tarjoajan kanssa virallisen arviointiraportin perusteella; suosittelee, että poissulkemisille asetetaan aikaraja, minkä tulisi taata läpinäkyvyys ja objektiivisuus; huomauttaa, että direktiiveihin 2004/17/EY ja 2004/18/EY on sisällytettävä lainsäädännöllinen selkeytys, jossa todetaan, että tarjoaja, joka on todettu syylliseksi väärinkäytökseen edellisessä hankintamenettelyssä, voi saada luottamuksen takaisin todistettuaan asianmukaisesti toteuttaneensa tehokkaita vapaaehtoisia niin sanottuja self-cleaning-toimenpiteitä; katsoo, että kyseisellä selkeytyksellä edistettäisiin korruptiontorjuntamekanismeja tukemalla kannustimia, joilla vauhditetaan korruptiokäytäntöjen nujertamista ja poistetaan vakavat oikeudelliset epätarkkuudet;

35.  pitää valitettavana, ettei vihreä kirja maininnut julkisiin hankintoihin liittyviä puutteita eikä asiantuntijuuden, tietojen ja julkisen sektorin hankintastrategioiden puutteellisuutta; korostaa, että hankintaviranomaisten ja markkinatoimijoiden ammattimaisuutta on edistettävä ja objektiivisuus taattava erityisesti siten, että tuetaan heille osoitettujen koulutusohjelmien kehittämistä; suosittelee huippuyksikköverkon perustamista olemassa olevissa kansallisissa puitteissa tietojen ja parhaiden käytäntöjen vaihdon edistämiseksi jäsenvaltioiden välillä; kannustaa myös kattojärjestöjä, sekä kansallisella tasolla että EU:n tasolla, kantamaan yhteistä vastuuta asiaankuuluvan tiedon asettamisesta saataville ja tiedonvaihdon helpottamiseksi jäsentensä välillä koko Euroopassa; korostaa, että hankintaviranomaisten ja tarjoajien on tärkeää saada havainnolliset ja helposti ymmärrettävät ohjekirjat; pitää valitettavana, että vuonna 2005 ja 2010 julkaistut asiakirjat ”Ympäristöä säästäviä hankintoja – Käsikirja ympäristönäkökohtien huomioon ottamisesta julkisissa hankinnoissa” ja ”Sosiaalinen ostaminen – Opas sosiaalisten näkökohtien huomioon ottamisesta julkisissa hankinnoissa” eivät ole tässä mielessä riittävän käyttökelpoisia;

36.  toteaa, että vain 1,4 prosenttia toimeksiannoista myönnetään muissa jäsenvaltioissa toimiville yrityksille; korostaa, että hankintaviranomaisten ja tarjoajien pätevöityminen ja parempi koulutus auttaisi edistämään Euroopan unionin laajuista kilpailua ja hyödyntämään paremmin hankintojen sisämarkkinoiden etuja;

Neljäs tehtävä: pk-yritysten markkinoille pääsyn edistäminen

37.  korostaa, että Euroopan talouden moottoreina toimivien pk-yritysten suora pääsy julkisiin hankintoihin on välttämätöntä työllisyyden säilyttämisen, kestävän kehityksen, innovoinnin ja kasvun kannalta; korostaa, että menettelyiden ja hallintomuodollisuuksien yksinkertaistaminen, pk-yrityksiä tukevien strategioiden laatiminen ja pk-yritysten pääsyä julkisiin hankintoihin helpottavan hyvien käytäntöjen säännöstön täytäntöönpano helpottavat pk-yritysten pääsyä julkisiin hankintoihin ja mahdollistavat niiden osallistumisen tasa-arvoisemmista ja reilummista lähtökohdista; katsoo, että se, että kaikille talouden toimijoille tarjottaisiin yksinkertaistetut, yhtäläiset ja tasapuoliset mahdollisuudet osallistua julkisiin hankintoihin, johtaisi veronmaksajien rahojen parempaan käyttöön; huomauttaa, ettei pk-yrityksillä ole useinkaan merkittävää ja erikoistunutta hallinnollista kapasiteettia ja että siksi niille aiheutuvan hallinnollisen rasitteen minimointi on hyvin tärkeää;

38.  huomauttaa, että valintakriteerien, jotka koskevat taloudellista tilannetta, kuten yrityksen liikevaihtoa, pitäisi olla oikeassa suhteessa kyseisen sopimuksen luonteeseen; varoittaa komissiota ja jäsenvaltioita luomasta uusia esteitä pk-yrityksille joustavia ja käyttäjän kannalta suotuisia välineitä hyväksyessään ja kehottaa niitä sen sijaan ottamaan ensisijaisesti huomioon niiden edut; kehottaa komissiota parantamaan pääsyä julkisiin hallintomenettelyihin ja lisäämään niiden avoimuutta, mistä hyötyisivät etenkin pienemmät hankintaviranomaiset ja tarjoajat, uudistamaan verkkopalvelua Tenders Electronic Daily (TED) parantamalla sen kiinnostavuutta ja käyttäjäystävällisyyttä etenkin hakuehtoihin keskittymällä sekä kustakin tarjouksesta tehtyjen lyhyiden käännösten laatua parantamalla; suosittelee, että tällä verkkosivulla pitäisi olla hälytyspalvelu tilaajille, kun valitulla alalla on julkaistu uusi tarjouspyyntö;

39.  pyytää komissiota kasvattamaan tietoisuutta sopimusten eriin jakamisen tärkeydestä ja ottamaan huomioon ”sovella tai selitä” -periaatteen, jonka mukaan eriin jakamisen kaltaisten asioiden sääntöjä tulee noudattaa tai noudattamatta jättäminen tulee selittää;

40.  huomauttaa, että hankintaviranomaisten pitäisi käyttää enemmän mahdollisuutta jakaa julkiset hankinnat eriin, sillä tämä parantaisi pk-yritysten mahdollisuuksia osallistua julkisiin hankintoihin laadullisesti ja määrällisesti ja lisäisi kilpailua; kannustaa pk-yrityksiä hyödyntämään yhteistä hankintaa ja sopimusten yhdistämistä, minkä ansiosta ne saisivat mittakaavaedun logistiikan ja kuljetuksen kaltaisilla aloilla; kannustaa julkisia viranomaisia olemaan joustavia näitä uudenaikaisia ja vapaaehtoisia järjestelymuotoja käsitellessään; kehottaa komissiota tutkimaan kaikki mahdollisuudet, joiden avulla voitaisiin rohkaista pk-yrityksiä ja pieniä rakenteita ryhmittymään väliaikaisesti tai pysyvästi, jotta ne voisivat vastata tarjouspyyntöihin olematta jakautuneina osiksi ja toimimatta alihankkijoina; pyytää komissiota tutkimaan tämän osalta erityisesti pk-yritysten alihankintaa koskevat nykyiset käytännöt, joissa usein sovelletaan huonompia ehtoja kuin pääurakoitsijan kanssa tehdyt, niiden sopimusten osalta, joita ei ole jaettu eriin ja jotka ovat liian isoja, jotta pk-yritykset voisivat osallistua hankintamenettelyyn;

41.  ehdottaa, että itse annettavat vakuutukset sallitaan, kun se on mahdollista, ja että alkuperäisiä asiakirjoja vaaditaan vain jatkoon päässeiltä ehdokkailta tai tarjouskilpailun voittajalta, jotta vältettäisiin virheellisistä ilmoituksista johtuvat mahdolliset myöhästymiset ja markkinoiden vääristymiset; pyytää komissiota edistämään kaikkien jäsenvaltioiden hyväksymää sähköistä rekisteröintijärjestelmää, jolla talouden toimijat voivat osoittaa täyttävänsä julkisia hankintoja koskevan EU:n lainsäädännön ehdot; korostaa, että EU:n esivalintajärjestelmä voisi olla hyödyllinen väline, jos se pidetään yksinkertaisena, halpana ja helposti pk-yritysten saatavilla olevana;

Viides tehtävä: asianmukaisten menettelyjen varmistaminen ja epäoikeudenmukaisten etujen välttäminen

42.  kehottaa komissiota edistämään entistä tehokkaampia ilmoitusmenettelyjä korruption torjumiseksi julkisissa hankinnoissa, mukaan luettuna jäsenvaltioiden välinen tiedonvaihto epäasiallisten tarjoajien pois sulkemisesta; kehottaa komissiota antamaan selkeät säännöt ilmiantajien suojelusta Euroopan neuvoston parlamentaarisen edustajakokouksen päätöslauselmassa 1729(2010)(9) esitettyjen suositusten mukaisesti, lisäämään EU:n varoin rahoitettujen sopimusten avoimuutta ja edistämään koulutustoimia niin toimielinten tasolla kuin suuren yleisönkin piirissä;

43.  toteaa, että joissakin jäsenvaltioissa sovelletaan jo tehokkaita julkisten hankintojen sopimuksentekomenettelyjä, joilla taataan avoimuus ja veronmaksajien rahojen asianmukainen käyttö; pyytää komissiota tutkimaan jäsenvaltioiden tämän alan hyviä käytäntöjä ja yksilöimään EU:n kaikkein tehokkaimmat julkisten hankintojen periaatteet;

44.  huomauttaa, että korruption ja suosituimmuuskohtelun torjuminen on yksi direktiivien tavoitteista; korostaa, että jäsenvaltioilla on edelleen erilaisia haasteita tällä alalla ja että tarkempi EU:n lähestymistapa saattaa heikentää ponnistuksia sääntöjen järkeistämiseksi ja yksinkertaistamiseksi ja luoda sen sijaan uutta byrokratiaa; panee merkille, että avoimuuden ja kilpailun periaatteet ovat keskeisiä korruption torjunnassa; pyytää yhteistä lähestymistapaa vapaaehtoisiin niin sanottuihin self-cleaning-toimenpiteisiin markkinoiden vääristymisen välttämiseksi ja oikeusvarmuuden takaamiseksi taloudellisille toimijoille sekä hankintaviranomaisille;

45.  katsoo, että julkisia hankintoja koskevat sopimukset koskevat julkisia varoja, joten niiden on oltava avoimia ja niitä on valvottava julkisesti; pyytää komissiolta selvennystä, jotta varmistetaan, että paikallisilla ja muilla viranomaisilla on oikeusvarmuus ja että ne voivat tiedottaa kansalaisille sopimusvelvoitteistaan;

46.  kehottaa komissiota arvioimaan erityisen alhaisiin tarjouksiin liittyviä ongelmia ja ehdottamaan asianmukaisia ratkaisuja; suosittelee, että hankintaviranomaiset tarjoavat varhaista ja riittävää tietoa muille tarjoajille epätavallisen alhaisen tarjouksen ollessa kyseessä, jotta ne voivat arvioida, onko tarkastelumenettelyn aloittamiseen syytä; vaatii aiempaa enemmän johdonmukaisuutta EU:n yhteisen ulkoisen kauppapolitiikan ja jäsenvaltioiden poikkeuksellisen alhaisten tarjouksien hyväksymiskäytäntöjen välille;

Kuudes tehtävä: Sähköisen hankinnan käytön laajentaminen

47.  suhtautuu myönteisesti komission vihreään kirjaan sähköisen hankinnan käytön laajentamisesta; panee merkille, että sähköisen hankinnan toimintasuunnitelmassa ei ole onnistuttu saavuttamaan sen tavoitetta ja että kaikilla hallinnon tasoilla – myös EU:ssa – tarvitaan enemmän poliittista johtajuutta sähköiseen hankintaan siirtymisen vauhdin ylläpitämiseksi ja nopeuttamiseksi; haluaa varmistaa, että vähintään 50 prosenttia EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden julkisista hankinnoista toteutetaan sähköisessä muodossa, siten kuin jäsenvaltioiden hallitukset ovat sitoutuneet Manchesterissa vuonna 2005 sähköistä hallintoa käsitelleessä ministerikokouksessa;

48.  korostaa, että komissiolla on ainutlaatuinen asema standardointi- ja infrastruktuurikysymysten edistämisessä, sillä esimerkiksi sähköiset allekirjoitukset ja aikaleimat edellyttävät yhteisesti sovittua muotoa turvallisuuden takia; pyytää komissiota kehittämään kyseessä olevat yhteiset normit; korostaa, että työläät tekniset vaatimukset tarjoajan tunnistamisessa voivat osoittautua esteiksi toimijoille; korostaa tässä yhteydessä, että sähköiselle allekirjoitukselle on kehitettävä standardijärjestelmä; kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, että sertifiointilaitokset järjestävät saataville sertifikaattien validointijärjestelmän ja valvovat sitä;

49.  korostaa, että erilaisten järjestelmien yhteentoimivuuden varmistamiseksi ja yhden toimittajan palveluihin lukittumisen välttämiseksi on noudatettava avoimia standardeja ja teknologian puolueettomuutta; pyytää komissiota takaamaan todellisen yhteentoimivuuden jäsenvaltioissa jo olemassa olevien erilaisten sähköisen hankinnan foorumien välillä, jolloin PEPPOL:n ja e-CERTI:n kaltaisten EU:n aloitteiden tuloksista olisi enemmän hyötyä;

50.  huomauttaa, että kaikki lainsäädäntöehdotukset sähköisen hankinnan laajentamiseksi ja yksinkertaistamiseksi olisi sisällytettävä keskeisten julkisia hankintoja koskevien direktiivien tarkistukseen ja niiden olisi oltava yhdenmukaisia yleisten julkista hankintaa koskevien sääntöjen, kuten kynnysarvoon liittyvien velvollisuuksien, ja niiden soveltamisalan kanssa;

51.  korostaa, että sähköisellä hankinnalla voidaan edistää koko hankintaprosessin yksinkertaistamista ja saada aikaan tehokkuutta, joka puolestaan saa aikaan huomattavia säästöjä kustannuksissa ja ajassa sekä yritysten että viranomaisten osalta ja joka lisää avoimuutta ja esteettömyyttä; toteaa, että erityisesti sähköinen myöntämismenettely avaa uusia näkymiä julkisten hankintojen alan hallinnon uudistamisessa; toistaa, että sähköisen hankinnan pitäisi olla edullisempaa, tarkoituksenmukaisempaa ja avoimempaa kuin tavanomaisten julkisten hankintamenettelyjen; katsoo kuitenkin, että parantamisen varaa on ja että olisi tehtävä aiempaa enemmän luotettavien, vertailukelpoisten ja puolueettomien tietojen ja tilastojen osalta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään sähköisten hankintamenettelyjen rajat ylittävää käyttöä;

52.  huomauttaa, että lainsäädäntö ei ole ainoa muutoksia ratkaisevasti edistävä tekijä; pyytää siksi komissiota selvittämään uusia tapoja vaihtaa kokemuksia, jakaa parhaita käytäntöjä ja siirtää tietoa rajojen yli paikallisten ja alueellisten toimijoiden kesken; korostaa, että edelleen on ehdottomasti vahvistettava sähköisen hankinnan parissa työskentelevän henkilöstön valmiuksia ja ymmärrystä ja avustettava pk-yrityksiä tietojen ja valmiuksien kehittämisessä kansallisten ja/tai EU:n kannustimien avulla pk-yritysten ja suuryritysten ”tasapuolisten toimintaedellytysten” takaamiseksi; pitää myönteisenä uutta Verkkojen Eurooppa -välinettä, jolla tuetaan rajat ylittävää sähköistä hankintaa ja vahvistetaan siten digitaalisten yhtenäismarkkinoiden kehittymistä;

53.  suhtautuu myönteisesti Euroopan komission sähköisen hallinnon toimintasuunnitelmassa vuosiksi 2011–2015 annettuun ilmoitukseen kehittää epractice.eu -alustaa tehokkaaksi kokemusten ja tietojen vaihdon välineeksi jäsenvaltioille ja sähköisen hallinnon käyttäjille, ja kannattaa voimakkaasti soveltamisalan laajentamista paikallisiin ja alueellisiin käyttäjiin;

o
o   o

54.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 134, 30.4.2004.
(2) EUVL L 335, 20.12.2007, s. 31.
(3) EUVL L 23, 27.1.2010, s. 35.
(4) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0233.
(5) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0146.
(6) EUVL C 161 E, 31.5.2011, s. 38.
(7) EUVL C 67E, 18.3.2010, s. 10.
(8) http://ec.europa.eu/enterprise/policies/sme/business-environment/files/smes_access_to_public_procurement_final_report_2010_en.pdf
(9) Euroopan neuvoston parlamentaarisen edustajakokouksen päätöslauselma 1729(2010) ilmiantajien suojelusta, teksti hyväksytty 29. huhtikuuta 2010.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö