Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. toukokuuta 2011 Nuoret liikkeellä -aloitteesta – puitteet Euroopan yleissivistävien ja ammatillisten koulutusjärjestelmien parantamiseksi (2010/2307(INI))

P7_TA(2011)0230 A7-0169/2011

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 9. kesäkuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Uutta pontta ammatillista koulutusta koskevalle eurooppalaiselle yhteistyölle Eurooppa 2020 -strategian tueksi” (KOM(2010)0296),

–  ottaa huomioon 15. syyskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Nuoret liikkeellä Aloite nuorten potentiaalin vapauttamiseksi tavoitteena älykäs, kestävä ja osallistava kasvu Euroopan unionissa” (KOM(2010)0477),

–  ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020 Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (KOM(2010)2020),

–  ottaa huomioon 18. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman aiheesta ”EU:n nuorisostrategia – Satsataan nuorten vaikutusmahdollisuuksiin”(1),

–  ottaa huomioon 27. marraskuuta 2009 tehdyn neuvoston päätöksen aktiivista kansalaisuutta edistävän vapaaehtoistyön Euroopan teemavuodesta(2),

–  ottaa huomioon 12. toukokuuta 2009 annetut neuvoston päätelmät eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategisista puitteista (ET 2020)(3),

–  ottaa huomioon 11. toukokuuta 2010 annetut neuvoston päätelmät koulutuksen sosiaalisesta ulottuvuudesta sekä elinikäistä oppimista tukevista taidoista ja aloitteesta ”Uudet taidot uusia työpaikkoja varten”(4),

–  ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2010 annetut neuvoston päätelmät uudesta työllisyys- ja kasvustrategiasta ja erityisesti sen osan, jossa vahvistetaan yleistavoitteet koulutustason parantamiseksi,

–  ottaa huomioon Nuoret liikkeellä -aloitteesta 19. marraskuuta 2010 annetut neuvoston päätelmät ja tunnustaa yhtenäisemmän alojen välisen lähestymistavan tärkeyden, kun vastataan nuorten kohtaamiin haasteisiin(5),

–  ottaa huomioon alueiden komitean 28. tammikuuta 2011 antaman lausunnon(6) ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 15. maaliskuuta 2011 antaman lausunnon ”Nuoret liikkeellä -aloitteesta”(7),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 165 ja 166 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon (A7-0169/2011),

A.  ottaa huomioon, että Eurooppa 2020 -strategian yhteydessä nuorten tiedot ja taidot ovat olennaisen tärkeitä älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevien tavoitteiden saavuttamisen kannalta,

B.  ottaa huomioon, että Nuoret liikkeellä -aloitteen, joka on yksi Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahankkeista, tarkoituksena on tehostaa korkeakouluopetuksen houkuttelevuutta Euroopassa, kaikentasoisen koulutuksen kokonaislaatua sekä opiskelijoiden ja työntekijöiden liikkuvuutta hyödyntämällä tehokkaammin EU:n nykyisiä ohjelmia,

C.  ottaa huomioon, että Eurooppa 2020 -strategiassa todetaan, että vuoteen 2020 mennessä kaikilla eurooppalaisilla nuorilla on oltava mahdollisuus viettää osa opiskeluajastaan toisessa jäsenvaltiossa,

D.  ottaa huomioon, että nuorilla on avainrooli EU:n viiden, vuotta 2020 koskevan yleistavoitteen saavuttamisessa, jotka ovat työllisyys, tutkimus ja innovointi, ilmastonmuutos ja energia, koulutus sekä köyhyyden vähentäminen,

E.  ottaa huomioon, että Nuoret liikkeellä -aloite vahvistaa EU:n nykyistä nuorisostrategiaa (KOM(2009)0200) tarjoamalla nuorille tietoja, taitoja ja pätevyyttä, joita he tarvitsevat työssä ja elämässä,

F.  ottaa huomioon, että nuoret ovat kärsineet kriisistä erityisen pahasti ja että nuorison työttömyysaste EU:ssa on yli 20 prosenttia, mikä on kaksi kertaa aikuisten keskiarvo, ja että joissakin jäsenvaltioissa se on yli 40 prosenttia,

G.  toteaa, että lähes 21 prosentin suuruinen nuorisotyöttömyys on yksi Euroopan kiireellisimmistä haasteista,

H.  ottaa huomioon, että talouskriisin vuoksi jäsenvaltiot vähentävät investointeja koulutukseen, mikä vaikuttaa suoraan nuorten tulevaisuudennäkymiin, ja toisaalta Euroopan on tarvitsemansa talouskasvun saavuttaakseen vastattava kasvavaan demografiseen haasteeseen,

I.  ottaa huomioon, että riittämättömästä koulutuksesta aiheutuvat taloudelliset kustannukset ovat huomattavasti korkeammat kuin talouskriisin kustannukset,

J.  ottaa huomioon, että kriisi korosti tarvetta uudistaa Euroopan taloutta ja yhteiskuntaa sekä laadukkaiden ammatillisen koulutuksen järjestelmien kehittämisen ensisijaista tärkeyttä kyseisten uudistuksen tukemisen kannalta, jotta Eurooppa olisi paremmin varustautunut nykyisten ja tulevien haasteiden kohtaamiseen,

K.  ottaa huomioon, että yliopistoihin tehtävien julkisten investointien asteittaisesta vähenemisestä ja siitä seuraavista maksujen korotuksista ja/tai sosiaalisen tuen ja opintoapurahojen vähentymisestä johtuen yhä useammat opiskelijat lähtevät yliopistojärjestelmästä, mikä aiheuttaa sosiaalisen kuilun levenemisen,

L.  katsoo, että inhimillinen pääoma on strateginen väline, jolla voidaan varmistaa yhteiskuntiemme menestyksellinen taloudellinen ja sosiaalinen kehitys,

M.  ottaa huomioon, että Europass-todistusta koskevien tietojen mukaan yhä useammat nuoret ovat halukkaita matkustamaan Euroopan unionissa joko koulutukseen liittyvistä tai ammatillisista syistä,

N.  ottaa huomioon, että koulutus on olennaisen tärkeää nuorten luovuuden ja innovatiivisuuden kehittämiseksi ja että koulutus antaa ihmisille välineet, joita he tarvitsevat kehittyäkseen älyllisesti, päästäkseen työmarkkinoille, kehittyäkseen henkilöinä ja ryhtyäkseen huolehtimaan sosiaalisen roolinsa ja kansalaisroolinsa hoitamisesta,

O.  ottaa huomioon, että tutkimukset osoittavat, että liikkuvuus myötävaikuttaa käsitykseen Euroopan kansalaisuudesta ja demokraattisiin prosesseihin osallistumiseen,

P.  katsoo, että liikkuvuusohjelmien piiriin pääsyn pitäisi olla mahdollista yliopisto-opiskelijoiden lisäksi myös alemman tason koulutuksen hankkineille nuorille, koska liikkuvuusohjelmien piiriin pääsy voi lisätä nuorten mahdollisuuksia työmarkkinoilla,

Q.  katsoo, että liikkuvuusohjelmien olisi oltava kaikkien nuorten käytettävissä riippumatta siitä, minkä tyyppisen koulutuksen he ovat valinneet,

R.  katsoo, että niiden nuorten määrä, jotka pystyvät lähtemään ulkomaille opiskelemaan ja työskentelemään erityisesti EU:n ohjelmien puitteissa, ei kasva riittävän nopeasti,

S.  ottaa huomioon, että Bolognan prosessi kohtasi ensimmäisen vuosikymmenensä aikana monia vaikeuksia niiden tavoitteidensa saavuttamisessa, jotka koskevat Euroopan korkeakouluopetusalan kehittämistä,

T.  ottaa huomioon, että koulunkäynnin keskeyttämisen vähentäminen on olennaisen tärkeää sekä nuorten varjelemiseksi sosiaalisen syrjäytymisen riskiltä ja köyhyydeltä että heidän työmarkkinoille pääsynsä helpottamiseksi,

U.  ottaa huomioon, että siirtyminen koulutuksesta työelämään merkitsee nuorille suurta haastetta,

V.  ottaa huomioon, että vapaaehtoistyö on tärkeä tilaisuus hankkia uusia taitoja epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen avulla, ottaa sosiaalista vastuuta, ymmärtää Euroopan yhdentymisen tärkeys ja toimia aktiivisessa roolissa Euroopan kansalaisina monilla eri aloilla ja että tätä mahdollisuutta olisi edistettävä erityisesti vapaaehtoistyön Euroopan teemavuoden 2011 puitteissa,

W.  katsoo, että nuorisojärjestöt ovat tärkeitä virallista koulutusta täydentävän epävirallisen koulutuksen tarjoajia ja että tällainen koulutus on olennainen osa nuorten varustamista taidoilla ja pätevyydellä, jotta heistä voi tulla aktiivisia kansalaisia ja jotta helpotetaan heidän pääsyään työmarkkinoille; katsoo, että tällä tavalla nuorisojärjestöt edistävät Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamista,

X.  ottaa huomioon, että on ensiarvoisen tärkeää ottaa nuoret ja heitä edustavat nuorisojärjestöt mukaan päätöksentekoon, jotta heille voidaan tarjota kokemuksia asioihin vaikuttamisesta ja jotta voidaan varmistaa, että he tuovat aktiivisesti omia ajatuksiaan mukaan nuorisostrategiaan,

Y.  katsoo, että yksi Nuoret liikkeellä -aloitteen keskeisistä tavoitteista on vahvistaa Euroopan yhteenkuuluvuutta ja tuottaa kansalaisia, jotka ovat tietoisia eurooppalaisesta identiteetistään,

Yleiset huomiot ja taloudellinen tuki

1.  pitää Nuoret liikkeellä -aloitetta myönteisenä poliittisena aloitteena, joka voi antaa piristysruiskeen nykyisille nuorten koulutus-, liikkuvuus- ja työllisyysohjelmille sekä kannustaa jäsenvaltioita saavuttamaan Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet;

2.  korostaa, että Nuoret liikkeellä -aloite kannustaa korkeakouluja nostamaan tasoaan edistämällä yhteistyön lisäämistä oppilaitosten kanssa ympäri maailmaa, ja huomauttaa, että Yhdysvaltain oppilaitosten kanssa tehtävä yhteistyö voi olla tässä suhteessa erityisen suotuisaa;

3.  toteaa, että koulutukseen investoiminen on kiistatta olennaisen tärkeää kestävän kasvun ja kehityksen kannalta ja että edes talouskriisin aikoina nuoriso-ohjelmien ja koulutuksen rahoittamista ei pitäisi laskea nykyhetken kustannuseräksi vaan pikemminkin investoinniksi Euroopan tulevaisuuteen;

4.  korostaa, että kaikilla nuorisoaloitteilla on pyrittävä opastamaan nuoria siten, että he sopeutuvat hyvin yhteiskuntaan, ja valmistamaan heitä jatkuvasti tulevaisuuden Eurooppaa varten, mikä tarkoittaa myös sitä, että heille on tarjottava mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja yhteiskunnan muokkaamiseen ja että kaikille nuorille on annettava mahdollisuus hyötyä nykyaikaisen, kilpailukykyisen, osallistavan ja kestävän yhteiskunnan vaatimuksiin vastaamista korostavan perus- ja korkeakoulutuksen, arkioppimisen sekä ammatti- ja jatkokoulutuksen eduista, jotta heidän on helpompi päästä työmarkkinoille;

5.  korostaa, että kriisiä ei pidä käyttää perusteena koulutuskustannusten vähentämiselle, koska kriisistä selviämiseksi on välttämätöntä tarjota nuorille korkeatasoista koulutusta;

6.  pitää valitettavana, että komission mukaan jäsenvaltioiden Eurooppa 2020 -strategian koulutustavoitteiden saavuttamisen edistämiseksi laatimat kansalliset aikataulut ovat riittämättömiä;

7.  tunnustaa sen tosiasian, että korkeakoulutuksen tavoitteiden joukossa on oltava työllistettävyyden varmistaminen, mutta huomauttaa, että sen on myös kannustettava nuoria luovuuteen ja innovointiin ja autettava heitä kehittymään älyllisesti ja sosiaalisesti;

8.  toteaa, että Nuoret liikkeellä -aloitteen onnistuminen riippuu paljolti siitä, miten jäsenvaltiot toteuttavat sen avaintoimet; kehottaa tämän vuoksi komissiota seuraamaan tarkasti ja analysoimaan aloitteen toteuttamisprosessin keskeisiä osa-alueita, jotta jäsenvaltioita voidaan auttaa ja jotta voidaan varmistaa niiden välinen parempi koordinointi;

9.  kehottaa komissiota raportoimaan parlamentille säännöllisesti Nuoret liikkeellä -aloitteen avaintoimien tehokkuudesta ja jäsenvaltioiden aikaansaamasta edistymisestä;

10.  kehottaa EU:n toimielimiä käynnistämään koulutuksen alalla vahvan jäsennellyn vuoropuhelun Koulutus 2020 -työohjelman puitteissa, jotta nuorisojärjestöt ja muut alan sidosryhmät otetaan täysin mukaan koulutustoimien täytäntöönpanoon yhdessä nuorten kanssa toteutettavana jatkotoimena Nuoret liikkeellä -aloitteelle, ja käsittelemään nuoriin liittyviä prioriteetteja ja toimia sekä antamaan nuorille painokkaamman roolin heihin vaikuttavia asioita koskevassa päätöksentekoprosessissa;

11.  kehottaa komissiota lisäämään ehdotuksessaan uudeksi monivuotiseksi rahoituskehykseksi asteittain panostuista liikkuvuus- ja nuoriso-ohjelmiin, kuten elinikäisen oppimisen ohjelmiin (Erasmus, Leonardo da Vinci, Comenius, Grundtvig), Marie Curie -ohjelmaan, Erasmus Mundus -ohjelmaan ja nuorisotoimintaohjelmaan (Youth in Action) niiden nykyisessä muodossa sekä eurooppalaiseen vapaaehtoistyöhön; kehottaa edistämään näitä ohjelmia tehokkaammin ja tiedottamaan mahdollisille edunsaajille paremmin niiden tarjoamista mahdollisuuksista; kehottaa komissiota jatkamaan panostamista yhteistyöhön ehdokasvaltioiden ja mahdollisten ehdokasvaltioiden kanssa ja esittämään ehdotuksen seuraavan sukupolven liikkuvuus- ja nuoriso-ohjelmista Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden mukaisesti;

12.  korostaa, ettei kukaan nuori, jolla on jostakin syystä ollut ongelmia koulunkäynnissään, saa hävitä työelämästä, vaan näiden nuorten on sen sijaan saatava kohdennettua tukea; katsoo, ettei koulutukseen pääsy saa riippua vanhempien sosiaalisesta ja taloudellisesta asemasta; toteaa, että erityisen tärkeää on horisontaalinen liikkuvuus kaikkien koulutustasojen välillä sekä yleissivistävässä että ammatillisessa koulutuksessa;

13.  korostaa, että liikkuvuudesta olisi tehtävä houkuttavampaa ja että taloudellisen tuen olisi oltava laajaa ja riittävää ja sen olisi keskityttävä erityisesti kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin; toistaa, että tämän tavoitteen olisi näyttävä seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä; kehottaa lisäämään Leonardo-ohjelmalle talousarviosta osoitettua rahoitusosuutta, jotta koulutukseen liittyvää liikkuvuutta voidaan lisätä;

14.  korostaa, että tarvitaan kunnianhimoista rahoitusta, jotta voidaan täyttää tavoite mahdollisuuden tarjoamisesta kaikille suorittaa osa koulutuksestaan ulkomailla; katsoo, että koulutuksen on oltava Euroopan unionille painopisteala ja että tämän tavoitteen täytyy ilmentyä seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä;

15.  pyytää, että liikkuvuuden edistämiseen tähtääviä koulutusohjelmia jatketaan vielä vuoden 2013 jälkeen, ja kehottaa komissiota lisäämään niihin tarkoitettuja varoja tulevien puiteohjelmien laadinnan yhteydessä;

16.  kehottaa Euroopan unionia käyttämään omia rahoitusvälineitään nuorten auttamisessa ja hyödyntämään paremmin Euroopan investointipankkia ja Euroopan investointirahastoa;

17.  kehottaa jäsenvaltioita lisäämään investointeja koulutusjärjestelmiin kaikilla tasoilla, tukemaan taloudellisesti EU:n liikkuvuusohjelmien täytäntöönpanoa kansallisella tasolla sekä yleensä turvaamaan koulutuksen tason tai nostamaan sitä;

18.  on vakuuttunut siitä, että nuorisotoimintaohjelma (Youth in Action) on ratkaisevan tärkeä nuorten osallistumiselle Euroopassa ja että tätä ohjelmaa olisi vahvistettava ja jatkettava; kehottaa komissiota säilyttämään nuorisotoimintaohjelman erillisenä tulevassa monivuotisessa rahoituskehyksessä;

19.  korostaa Nuoret liikkeellä -aloitteen tärkeyttä, sillä se auttaa osallistamaan nuoret yhteiskuntaan, ja kehottaa komissiota hyödyntämään nuorisotoimintaohjelmassa (Youth in Action) hankittua taitotietoa;

20.  kannustaa jäsenvaltioita kohdentamaan korkeakoulutukseen vähintään 2 prosentin BKT-osuuden suuruisen kokonaisinvestoinnin, joka on komission vuotuisessa kasvu- ja työllisyysselvityksessä osaamiskeskeisille talouksille suosittelema vähimmäismäärä;

21.  kiinnittää huomiota joustavien ja samanaikaisen työssäkäynnin mahdollistavien koulutusohjelmien tärkeyteen;

Nuoret ja liikkuvuus

22.  kehottaa nuoria osallistumaan aktiivisesti kaikkiin EU:n ohjelmiin niiden laatimisesta aina täytäntöönpanoon asti;

23.  korostaa sen merkitystä, että nuoret osallistuvat niin työmarkkinoille ja talouteen kuin Euroopan tulevaisuuden muovaamiseenkin; pyytää komissiota laatimaan vihreän kirjan nuorten osallistumisesta;

24.  katsoo, että koulunkäynnin keskeyttämisen vähentämiseksi alle 10 prosenttiin – kuten Eurooppa 2020 -strategiassa on sovittu – on ryhdyttävä toimenpiteisiin varhaisessa vaiheessa ja kiinnittäen erityistä huomiota epäsuotuisiin alueisiin; pitää myönteisenä komission ehdotusta neuvoston suositukseksi koulunkäynnin keskeyttävien määrän vähentämiseen tähtäävien jäsenvaltioiden toimien vahvistamisesta;

25.  korostaa, että koulunkäynnin keskeyttämistä, jonka tiedetään olevan tulevan työelämästä ja yhteiskunnasta syrjäytymisen riskiä lisäävä tekijä, on vähennettävä huomattavasti; korostaa, että ilmiötä on tarkasteltava monipuolisesti ja se on yhdistettävä sosiaalisiin toimenpiteisiin koulutuksen edistämiseksi epäsuotuisilla alueilla;

26.  ottaa huomioon, että nuorten liikkuvuus voi edistää demokraattisten prosessien tukemista, ja kehottaa siksi EU:n toimielimiä perustamaan kehyksen, joka mahdollistaa Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin kuuluvien maiden nuorten osallistumisen Nuoret liikkeellä -aloitteeseen, ja tarjoamaan siten sekä EU:n jäsenvaltioiden että Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin kuuluvien maiden nuorille parempia oppimismahdollisuuksia;

27.  korostaa, että on tärkeää myös helpottaa opettajien ja nuoriso- ja kasvatusalan työntekijöiden liikkuvuutta, koska he voivat toimia katalysaattoreina valvontaansa tulevien nuorten suhteen;

28.  tunnustaa, että alue- ja paikallisviranomaisten panos on tärkeä liikkuvuuteen kannustamisessa;

29.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita myös suomaan erityistä huomiota ja tukea niille, joiden tilanne on huonoin, nuorisoryhmille, joilla on vähemmän mahdollisuuksia, sekä henkilöille, jotka hakevat ”toista mahdollisuutta” koulutukseen;

30.  kehottaa komissiota keräämään kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla tietoja liikkuvuuden käytännön esteistä sekä toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet niiden poistamiseksi, jotta voidaan varmistaa korkealaatuinen liikkuvuus, jonka piiriin kaikki voivat päästä, koko koulunkäynnin ajan, ammatillinen koulutus mukaan lukien; katsoo, että komission ehdottama liikkuvuuden tulostaulu olisi tämän tavoitteen saavuttamisen kannalta varsin hyödyllinen;

31.  kannustaa komissiota toteuttamaan lisää nuorison liikkuvuutta edistäviä aloitteita myös EU:n naapureina olevilla alueilla;

32.  kehottaa komissiota toteuttamaan kiireellisiä toimia kannustaakseen liikkuvuuteen, jotta edistetään koulutusta, työllisyyttä ja ammattipätevyyden tunnustamista;

33.  painottaa, että on tärkeää toteuttaa toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että nuoret – epäsuotuisilta alueilta kotoisin olevat nuoret mukaan lukien – ovat liikkuvia opiskelunsa kaikissa vaiheissa, että heidän apurahansa voidaan siirtää täysimääräisesti ulkomaanoleskelun aikana ja että heidän välituloksensa ja -tutkintonsa tunnustetaan kaikissa jäsenvaltioissa, kuten Eurooppalaisessa tutkintojen viitekehyksessä ehdotetaan;

34.  katsoo, että vammaisille nuorille sekä nuorille, joilla on lapsia, on annettava lisätukea, jotta he voivat osallistua nykyisiin liikkuvuusohjelmiin ja saamaan täyden hyödyn niistä sekä tasapainottamaan opiskelun sekä työ- ja yksityiselämän;

35.  muistuttaa, että kansainvälisen liikkuvuuden lisäksi on kannustettava kotikansainvälistymiseen ja tuettava kansainvälisen yhteistyöverkoston luomista kotiyliopistosta ja -maasta käsin; korostaa nuorten virtuaalisen liikkuvuuden mahdollisuuksia maantieteellisen liikkuvuuden täydennyksenä;

36.  korostaa, että kaikkien oppimismuotojen kautta hankittujen taitojen tunnustaminen on tärkeää arkioppiminen sekä epävirallinen oppiminen mukaan lukien, ja korostaa niiden merkitystä sellaisten tärkeiden taitojen kehittämisessä, jotka takaavat ihmisen pääsyn työmarkkinoille sekä heidän mukautumisensa niiden tarpeisiin, ja kehottaa sisällyttämään tällä tavalla hankitut taidot liikkuvuuden tulostauluun;

37.  suosittelee sellaisten hankkeiden edistämistä, joilla tuetaan tietämyksen ja taitojen siirtämistä sukupolvelta toiselle; kiinnittää huomiota liikkuvien kansainvälisten opiskelijoiden osaamisen ja kulttuuripääoman hyödyntämiseen;

38.  kehottaa komissiota esittämään kattavan strategian, jolla edistetään arkioppimista ja tuetaan sen tarjoajia;

39.  korostaa liikkuvuuden merkitystä Euroopan kansalaisuustunteen vahvistamisessa, eurooppalaisen kulttuurin ja keskinäistä kunnioitusta koskevien eurooppalaisten arvojen voimistamisessa, nuorten demokraattiseen prosessiin osallistumisen laajentamisessa ja nuorten vahvemman eurooppalaisen ajattelutavan rakentamisessa;

40.  muistuttaa jäsenvaltioita, että niiden on huolehdittava äidinkielen lisäksi kahden kielen oppimisesta elämän varhaisvaiheessa ja varhaisopetuksessa; korostaa, että vieraita kieliä osaamattomien ihmisten liikkuvuus ei ole mahdollista; kiinnittää huomiota siihen, että on tärkeää oppia naapurimaiden kieliä;

41.  kehottaa jäsenvaltioita edistämään opiskelijoiden ja työvoiman liikkuvuutta: a) lisäämällä tiedotusta ja asettamalla tietoa helposti kaikkien asiasta kiinnostuneiden nuorten saataville, b) korostamalla liikkuvuuden lisäarvoa koulutuksen varhaisessa vaiheessa, c) varmistamalla, että jäsenvaltioiden välisistä liikkuvuuskokemuksista saatavat oppimistulokset validoidaan, ja d) keventämällä hallinnollista rasitetta ja edistämällä asiasta vastaavien viranomaisten yhteistyötä jäsenvaltioissa;

42.  kehottaa komissiota edistämään opiskelijoiden ja työvoiman liikkuvuutta: a) vahvistamalla EU:n koulutus- ja nuoriso-ohjelmia, kuten Erasmusta, Leonardoa, ja Nuoret liikkeellä -aloitetta, b) vahvistamalla EU:n nykyisten liikkuvuutta helpottavien välineiden, kuten eurooppalaisen opintosuoritusten ja arvosanojen siirtojärjestelmän (ECTS) ja europassin täytäntöönpanoa ja c) kehittämällä uusia välineitä, joita se on jo tutkinut, kuten Nuoret liikkeellä -verkkosivustoa, Nuoret liikkeellä -korttia, eurooppalaista osaamispassia ja pilottihanketta ”Eka Eures-työpaikka”;

43.  pitää myönteisinä Nuoret liikkeellä -aloitteen uusia avaintoimia, kuten yhtä keskitettyä liikkuvuusaiheista internetsivustoa, liikkuvuuskorttia, joka täydentää asemansa vakiinnuttaneita nuoriso- ja opiskelijakortteja ja tukee niiden menestystä, sekä eurooppalaista osaamispassia, josta olisi tultava internetissä oleva elinikäisen oppimisen ansioluettelo, sillä ne kaikki parantavat jo ennestään olemassa olevia hyödyllisiä liikkuvuusvälineitä; kehottaa lisäksi parantamaan kaikkien nykyisten ja tulevien ohjelmien näkyvyyttä;

Euroopan korkeakouluopetus ja Bolognan prosessi

44.  korostaa, että on tärkeää aloittaa uusi rakentavampi vuoropuhelu kaikkien Bolognan prosessin sidosryhmien kanssa, jotta voidaan tehdä tilannekatsaus prosessin hyviin puoliin sekä ongelmakohtiin ja parantaa sitä edelleen;

45.  kehottaa komissiota laajentamaan aluetta, johon korkeakoulujen nykyaikaistamissuunnitelmassa keskitytään, ja uusimaan painopisteet, jotta voidaan vastata uusiin haasteisiin kuten korkeakoulutuksen sosiaalinen ulottuvuus, opiskelijakeskeisen oppimisen edistäminen ja jäsenvaltioiden tukeminen niiden ponnisteluissa vertailuarvon eli korkeakoulututkinnon suorittaneiden 40 prosentin osuuden saavuttamiseksi;

46.  uskoo vahvasti, että yliopistojen itsenäinen asema on välttämättömyys, mutta painottaa samalla yliopistojen vastuuta yhteiskuntaa kohtaan; kehottaa jäsenvaltioita investoimaan korkeakoulutuksen uudistamiseen ja nykyaikaistamiseen;

47.  kiinnittää huomiota siihen, että on tarpeen löytää tasapaino korkeakouluopetusjärjestelmien sekä talouden ja yleisesti ottaen yhteiskunnan tarpeiden välille ja kytkeä ne yhteen sellaisten asianmukaisten opinto-ohjelmien avulla, jotka antavat ihmisille sellaisen pätevyyden ja taidot, joita tarvitaan tulevaisuuden yhteiskunnassa ja taloudessa;

48.  kehottaa jäsenvaltioiden viranomaisia sekä alue- ja paikallisviranomaisia edistämään ja tehostamaan yliopistojen, ammattioppilaitosten ja yksityisen sektorin välistä yhteistyötä tehostaakseen korkeakoulujen ja yritysten välistä vuoropuhelua ja varmistaakseen osaamiskolmion kolmen osatekijän, nimittäin tutkimuksen, koulutuksen ja innovoinnin, välisen paremman yhteensovittamisen;

49.  korostaa tutkimuksen ja kehittämisen puiteohjelman ja koheesiopolitiikan puitteissa toteutettavan tutkimuksen ja innovoinnin nykyisten rahoitusohjelmien tärkeyttä sekä sen merkitystä, että varmistetaan parempi yhteensovittaminen koulutustoimenpiteiden kanssa; katsoo lisäksi, että rajat ylittävä yhteistyö on olennaista Nuoret liikkeellä -aloitteen menestymiselle; kehottaa näin ollen sidosryhmiä hyödyntämään täysimittaisesti mahdollisuuksia, joita on tarjolla koheesiopolitiikan alueellinen yhteistyö -tavoitteen yhteydessä;

50.  korostaa joustavampien koulutusrakenteiden, kuten ”avointen korkeakoulujen”, luomisen sekä internetin käytön lisäämisen merkitystä korkeakoulutuksessa, jotta kaikilla nuorilla on mahdollisuus osallistua laadukkaaseen koulutukseen eikä kukaan jäisi sen ulkopuolelle etäisyyden tai epäsuotuisan aikataulutuksen vuoksi; katsoo, että nuorten työmarkkinoille siirtymisen viivästymisen ja sosiaaliturvajärjestelmien kestävyyteen liittyvien ongelmien vuoksi on myös erittäin tärkeää luoda tarvittavat edellytykset työn ja opiskelun yhdistämiselle;

51.  kehottaa yliopistoja tekemään ohjelmistaan ja järjestelmistään paremmin työmarkkinoiden erityistarpeita vastaavia, ottamaan huomioon yritysten tarpeet opinto-ohjelmia kehittäessään, etsimään uusia yhteistyömenetelmiä yksityisten ja julkisten yhtiöiden kanssa edistämällä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien luomista sekä sponsorointia ja kannustamaan nuoria yrittäjyyteen ja tukemaan heitä siinä;

52.  huomauttaa, että yliopistojen on tarpeen kehittää ohjelmia, joilla edistetään yrittäjyyttä opiskelijoiden keskuudessa koulutusohjelmien avulla ja perustamalla yhteyspisteitä sellaisten rahoitusalan toimijoiden kanssa, jotka ovat kiinnostuneita innovatiivisten hankkeiden tukemisesta;

53.  pitää tärkeänä, että yrittäjyyttä edistetään ja nuoria autetaan oman yrityksen perustamisessa ja että Erasmus nuorille yrittäjille -ohjelmaa tuetaan ja laajennetaan; suosittelee siksi oppilaitoksia varten EU:n tiedotuskampanjaa yrittäjyydestä, alkupääomasta, perustamisvaiheessa olevien yritysten verotuksesta ja jatkuvasta koulutustuesta;

54.  kehottaa komissiota perustamaan innovatiivisten hankkeiden tietokannan, joka helpottaisi hyvien käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden tai yliopistojen jo kokeilemien ja testaamien hankkeiden välillä, jotta edistetään tutkinnon suorittaneiden henkilöiden ja yritysten välisten yhteyksien solmimista sekä varmistetaan tutkinnon suorittaneiden välitön pääsy työelämään;

55.  tunnustaa sen seikan tärkeyden, että yksityiset yritykset tarjoavat opiskelijoille opintoapurahoja;

56.  ehdottaa, että komissio laatisi maailmanlaajuisen korkeakoululuokitusjärjestelmän sijasta eurooppalaisten yliopistojen opinto-ohjelmia koskevan, tietoon perustuvan järjestelmän, joka muun muassa antaisi yleisölle säännöllisesti tietoa kunkin ohjelman opiskelijoiden työllistyvyydestä ja liikkuvuusmahdollisuuksista;

57.  kehottaa komissiota ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimiin saattaakseen Euroopan tutkimusalueen valmiiksi, tarjoamaan enemmän tukea nuorten tutkijoiden liikkuvuudelle eurooppalaisen huippuosaamisen edistämiseksi tutkimuksen alalla;

58.  katsoo, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että korkeakoulutukseen pääsyn varmistava apurahajärjestelmä on nuorten miesten ja naisten käytettävissä yhtäläisin ehdoin, jotta vältytään epätasa-arvon toistumiselta, ja siten, että painotetaan erityisesti kolmannen asteen koulutusta;

Ammatillinen koulutus

59.  kehottaa jäsenvaltioita uudenaikaistamaan ammatillista koulutusta ja parantamaan sen houkuttelevuutta ja laatua, jotta se voidaan paremmin mukauttaa muuttuvien työmarkkinoiden nykyisiin ja tuleviin tarpeisiin, sillä työmarkkinat edellyttävät vuoteen 2020 mennessä uusia tietoja ja taitoja sellaisten tutkintotodistusten pohjalta, jotka olisi tunnustettava vastavuoroisesti kaikissa jäsenvaltioissa; korostaa tässä yhteydessä kaksiosaisten koulutusjärjestelmien menestymistä kyseisissä jäsenvaltioissa;

60.  korostaa, että yleissivistävän ja ammattikoulutuksen järjestelmien mukauttaminen työmarkkinoiden tuleviin ammattitaitovaatimuksiin on avaintekijöitä nuorisotyöttömyyden torjumisessa ja siksi siirtymistä peruskoulusta, ammatillisesta koulutuksesta ja korkeakoulusta ansiotyöhön on valmisteltava paremmin ja sen on tapahduttava viipymättä; katsoo, että oppilaitoksia, nuorisojärjestöjä ja työmarkkinoiden eri aloja ja työnantajia on kannustettava parantamaan yhteistyötä esimerkiksi siten, että eri alojen asiantuntijat luennoisivat tai pitäisivät seminaareja ja esittelisivät siten opiskelijoille näiden tulevaa työtä;

61.  korostaa tämän vuoksi Eurooppalainen nuorisotakuu -aloitteen tehokkaan täytäntöönpanon suurta merkitystä ja sitä, että siitä tehdään aktiivisen työmarkkinoille integroitumisen väline; korostaa, että jäsenvaltiot eivät ole tähän mennessä antaneet vakuuttavia sitoumuksia Eurooppalainen nuorisotakuu -aloitteen täytäntöön panemiseksi ja kehottaa niitä tekemään näin nopeasti;

62.  katsoo, että liikkuvuus uusien taitojen hankkimiseksi on tehokas väline nuorten taitojen ja pätevyyden, henkilökohtaisen kehityksen ja aktiivisen kansalaisuuden parantamiseksi; katsoo, että siksi kaikkien nuorten vapaaehtoista liikkuvuutta yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen sekä jatkokoulutuksen ja ylemmän koulutuksen aikana olisi tuettava riippumatta nuorten taloudellisesta tilanteesta, sosiaalisesta tai etnisestä taustasta, koulutusalasta, vammasta tai terveysongelmista taikka maantieteellisestä sijainnista ja että heitä olisi tuettava koko prosessin ajan ammatillisen ohjauksen ja neuvonnan avulla;

63.  korostaa, että liikkuvuus ei saa johtaa sosiaalisten normien alentamiseen isäntävaltiossa; korostaa vastavuoroisen tunnustamisen merkitystä, kun on kyse Euroopan unionissa hankituista peruskoulu-, ammatti- ja korkeakoulututkinnoista sekä jatkokoulutuksessa saavutetusta pätevyydestä, jotta voitaisiin lisätä liikkuvuutta;

64.  vaatii ECVET-järjestelmän, eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen ja ECTS-järjestelmän asianmukaista täytäntöönpanoa; vaatii, että keskinäisen tunnustamisen ja sen osoittavan todistuksen antamisen on tapahduttava 12 kuukauden kuluessa pätevyyden saavuttamisesta; toteaa, että Euroopan parlamentille tiedotetaan asiasta säännöllisesti niin kutsuttujen liikkuvuusindikaattoreiden avulla;

65.  korostaa, että on tärkeää tukea liikkuvuutta ja parantaa sitä entisestään ammatillisen koulutuksen alalla, oppisopimuskoulutus mukaan lukien, tarjoamalla ammatillisten oppilaitosten opiskelijoille ja oppisopimusoppilaille tietoa, neuvontaa, opinto-ohjausta ja vastaanottojärjestelyjä heidän ollessaan ulkomailla; korostaa erityisesti tarvetta perustaa kumppanuuksia koulutuskeskusten ja liike-elämän järjestöjen välille, jotta varmistetaan, että käytettävissä on korkealaatuisia liikkuvuusmahdollisuuksia ja jotta niistä tehtäisiin erottamaton osa oppimispolkuja;

66.  korostaa vaikeuksia, joita ilmenee siirryttäessä ammatillisesta koulutuksesta korkeakouluopetukseen, ja korostaa, että oppilaitosten on pyrittävä tekemään siirtyminen helpommaksi;

67.  korostaa, että tarjoamalla heille tietoja ja taitoja ammatillinen koulutus ja korkeakoulutus voivat parantaa nuorten motivaatiota ja lisätä heidän optimismiaan sekä auttaa heitä kehittämään omanarvontuntoaan;

Siirtyminen koulutuksesta työhön

68.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään vapaaehtoistyötä esimerkiksi antamalla sille vahvan oikeusperustan sekä hyväksymällä sen työajaksi ja tekemällä siitä siten järkevän vaihtoehdon erityisesti työttöminä oleville nuorille;

69.  korostaa voimakkaasti, että nuorten sujuva pääsy työmarkkinoille riippuu etupäässä ammatillisten oppilaitosten ja yliopistojen uudenaikaistamisesta myös niiden opinto-ohjelmien osalta siten, että varmistetaan opetuksen laatu ja sovitetaan opinto-ohjelmat työmarkkinoiden tarpeita vastaaviksi;

70.  korostaa, että on tärkeää tehdä yliopistojen aikatauluista joustavampia niiden opiskelijoiden kohdalla, jotka ovat jo työelämässä ja haluavat opiskella samanaikaisesti;

71.  tähdentää, että ammatissa toimivilla nuorilla on oltava mahdollisuus jatkokoulutukseen, jotta he voivat hankkia lisäkoulutusta ollessaan työssä, ja että jatkuvaa ja elinikäistä oppimista sekä ammatillista kehitystä on tuettava ensimmäisestä työpaikasta alkaen ja että jäsenvaltioita on kehotettava perustamaan riippumattomia järjestelmiä jatkokoulutusneuvontaa varten, jotta taattaisiin jatkokoulutuksen vakiintuminen;

72.  korostaa, että laadukas yleissivistävä ja ammatillinen koulutus, joka kattaa kaikki alat ja ammatit lisää nuorten työllistymismahdollisuuksia ja takaa yrityksille pätevän työvoiman; kehottaa jäsenvaltioita perustamaan asianmukaiset valvontaelimet varmistaakseen, että tällaista opetusta ja koulutusta tarjotaan;

73.  tukee voimakkaasti EU:n tavoitetta siitä, että 40 prosenttia nuorista hankkisi korkea-asteen tai vastaavan koulutuksen (eli korkeakoulu- tai ammatillisen tutkinnon);

74.  korostaa sellaisten nuorille suunnattujen neuvontatapojen tärkeyttä, joilla heitä autetaan koulutus- ja ammattivalinnoissa aina alakoulusta lähtien korkea-asteen koulutukseen asti, jotta he olisivat paremmin valmistautuneita sujuvaan työelämään siirtymiseen; katsoo, että nuorten perheiden ja lähipiirin ja koulujen roolia nuorten ammatinvalinnan ja sopivan ammatin löytämisessä on vahvistettava; huomauttaa, että tähän tarvitaan monissa tapauksissa myös yksilöllisesti kohdennettua tukea siten, että tarjotaan apua ammatinvalinnassa ja työelämään siirtymisessä;

75.  kehottaa korkea-asteen oppilaitoksia sisällyttämään soveltuvissa tapauksissa opinto-ohjelmiin asianmukaisesti palkatun, korkealaatuisen harjoittelujakson, jotta nuoret voisivat valmistautua työelämään ja erityisesti jotta he voisivat päästä työpaikkoihin, joihin vaaditaan korkean tason pätevyyttä; huomauttaa, että tällaiset harjoittelujaksot eivät saa korvata todellisia työpaikkoja ja että niihin on sisällyttävä asiaankuuluva palkka ja sosiaaliturva, ja korostaa tarvetta saada tällaisille harjoittelujaksoille tunnustus työmarkkinoilla; kehottaa jäsenvaltioita kehittämään toimintalinjoja, joilla edistetään nuorten rekrytointia;

76.  kehottaa komissiota edistämään Euroopan tason aloitteita harjoittelujaksojen tunnustamiseksi työssäoloajaksi, mitä tulee sosiaaliturvanäkökohtiin, kuten joissakin jäsenvaltioissa jo tehdään;

77.  katsoo, että on elintärkeää tukea nuorille suunnattuja yksityisen sektorin aloitteita, joiden tavoitteena on edistää työpaikkojen luomista ja sosiaalista osallistamista;

78.  korostaa tarvetta käyttää Euroopan historiaa ja Euroopan kulttuuria ensisijaisina välineinä Euroopan yhdentymisen syventämisessä;

79.  katsoo, että korkeatasoiset yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen järjestelmät voivat auttaa lisäämään nuorten mahdollisuuksia löytää tyydytystä tuottava työpaikka, joka näin ollen lisää nuorten uskoa tulevaisuuteen, vahvistaa heidän luovuuttaan ja myötävaikuttaa siten yhteiskunnan vaurauteen;

80.  tunnustaa paikallisten ja alueellisten viranomaisten aseman koulutuksen ja liikkuvuuden alalla; katsoo, että niiden toimivalta ja kokemus on katsottava EU:n toimia täydentäväksi; korostaa, että tavoitteidensa saavuttamiseksi EU:n on kehitettävä kumppanuuteen perustuva lähestymistapa erityisesti paikallisten ja alueellisten viranomaisten suhteen;

Nuorten työllisyystilanne

81.  korostaa, että nuorten työllisyystilanne on riippuvainen yleisestä talouspolitiikasta; kehottaa jäsenvaltioita siirtymään investointeihin ja työpaikkojen luomiseen; korostaa, että säästötoimet, joihin liittyy esimerkiksi koulutusjärjestelmiin ja työpaikkojen luomiseen kohdistuvia leikkauksia, eivät auta nuoria ja saattavat vahingoittaa yhteiskuntaa ja taloutta pidemmän ajan kuluessa;

82.  katsoo, että nuorisotyöttömyyden torjumiseen tähtäävien lippulaivahankkeiden, kuten ”Nuoret liikkeellä” -aloitteen ja ”Uudet taidot uusia työpaikkoja varten” -aloitteen, välille on luotava tiiviitä yhteyksiä; katsoo, että työmarkkinaosapuolet, yritysmaailman edustajat, paikallis- ja alueviranomaiset ja nuorisojärjestöt olisi otettava mukaan nuorisotyöttömyyden alentamista koskevan kestävän strategian laatimiseen ja että sen yhteydessä virallista ja epävirallista pätevöitymistä ilmentävät ja virallisten ja epävirallisten oppimisväylien sekä arkioppimisen kautta hankitut taidot on virallisesti tunnustettava vastavuoroisesti koko EU:ssa ja tunnustamisesta on annettava todistus eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen mukaisesti;

83.  korostaa, että ILO:n mukaan nuorisotyöttömyyden syynä ei ole palkkojen ja niiden sivukustannusten taso, henkilöstön osallistumisoikeudet tai sosiaaliturvan taso, ja tähdentää, että talous- ja rahoituskriisin vuoksi nuorisotyöttömyydestä on tullut merkittävä haaste kaikkialla EU:ssa eivätkä EU ja jäsenvaltiot ole tähän mennessä puuttuneet siihen riittävästi; painottaa, että nuorisotyöttömyys aiheuttaa pitkällä aikavälillä hyvin suuren köyhyysriskin; korostaa laadukkaiden työpaikkojen tarvetta, jotta nuoria voidaan estää ajautumasta työtätekevien köyhien luokkaan;

84.  katsoo ehdottomasti, että kaikkiin työ- ja harjoittelusopimuksiin olisi sisällytettävä ensimmäisestä päivästä alkaen sosiaaliset oikeudet; ei hyväksy yhtään ehdotusta tästä periaatteesta poikkeamisesta; edellyttää, että irtisanomisaikoja ei saa lyhentää, että työehtosopimusten määräyksiä ja henkilöstön asemaa koskevia säännöksiä on sovellettava samoin kuin vakituisiin työntekijöihin ja että henkilöstön osallistumisoikeuksien ja yhdistymisvapauden on oltava voimassa rajoituksetta ensimmäisestä työpäivästä alkaen;

85.  kehottaa laatimaan toissijaisuusperiaatetta noudattaen EU:n puitteet epätyypillisiä ja epäsäännöllisiä työsuhteita koskevien oikeuksien ja suojatoimien määrittelemiseksi;

86.  korostaa, että nuoria on suojeltava työpaikalla erityisesti ikään ja ammattikokemukseen perustuvalta syrjinnältä panemalla tehokkaasti täytäntöön direktiivi 2000/78/EY; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita laatimaan kansallisia strategioita nuorisotyöttömyyden torjumiseksi;

87.  korostaa, että nuorten ensisijaiset toiveet ovat itsenäisyys, terveydenhoidon ja kunnollisen asunnon saatavuus kohtuulliseen hintaan sekä mahdollisuus opiskella, työskennellä ja kehittää itseään; kehottaa tämän vuoksi jäsenvaltioita poistamaan sosiaaliturvajärjestelmien saatavuuteen liittyvän ikään perustuvan syrjinnän;

88.  toistaa, että Eurooppa 2020 -strategian ja yhdennettyjen suuntaviivojen täytäntöönpanossa tarvitaan konkreettisia ja varmennettavissa olevia tavoitteita sekä riittäviä rahoituskeinoja nuorisotyöttömyyden alentamiseksi; vaatii siksi, että jäsenvaltioiden olisi sitouduttava kansallisissa uudistusohjelmissaan nostamaan 15–25-vuotiaiden nuorten työllisyysastetta 10 prosentilla vuoteen 2014 mennessä ja nostamaan (koulutuksen ulkopuolella olevien) nuorten työllisyysaste 75 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä;

89.  toteaa, että vuoteen 2020 mennessä noin 35 prosenttia kaikista avoimiksi tulevista työpaikoista edellyttää paitsi pätevyyttä, myös sopeutumis- ja innovaatiokykyä, joten niiden 30–34-vuotiaiden osuus, joilla on korkeakoulututkinto tai tähän rinnastettava tutkinto, on pyrittävä intensiivisesti nostamaan vähintään 40 prosenttiin;

90.  toteaa, että yhdennettyjen suuntaviivojen täytäntöönpano on jäsenvaltioiden vastuulla ja että komission olisi tuettava ja seurattava kansallisen tason toimia avoimella koordinointimenetelmällä; katsoo, että komission olisi valvottava aloitteessa ehdotettuja kohderyhmiä ja indikaattoreita ja mitattava selkeiden indikaattoreiden avulla toteutuksen aikana saavutettavaa edistystä;

91.  katsoo, että jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä tarjotakseen mahdollisimman paljon tietoa, valinnanvaraa ja koulutusta nuorten auttamiseksi hyödyntämään kaikkia mahdollisuuksiaan, mutta uskoo vahvasti, että tästä tehtävästä suoriutuvat parhaiten jokaisessa jäsenvaltiossa paikallisella tasolla työskentelevät henkilöt;

92.  katsoo, että on kehitettävä edelleen laadukkaita ammatinvalintapalveluja; korostaa, että on tärkeää saada työmarkkinaosapuolet osallistumaan niiden suunnitteluun, organisointiin, toteutukseen ja rahoitukseen, jotta voidaan varmistaa niiden soveltuvuus työmarkkinoille ja tehokkuus;

93.  painottaa, että on tärkeää, että yritykset ryhtyvät yhteiskuntavastuunsa mukaisesti toimiin tukeakseen nuoria järkevässä ammatinvalinnassa ottaen huomioon sekä kansalliset että Euroopan unionin työmarkkinat, ja toteaa, että näiden toimien lisäksi voitaisiin järjestää työharjoittelumahdollisuuksia;

94.  katsoo, että ammatinvalinnan sukupuolisidonnaisuus on edelleen voimakasta ja että tämä tekijä lisää sukupuolten välistä eriarvoisuutta; korostaa, että tällä on vaikutusta sekä naisten työttömyyteen että köyhyyteen; korostaa, että tällainen sukupuoleen perustuva syrjintä on lopetettava;

95.  tähdentää, että on ryhdyttävä toimiin, joilla voidaan antaa kattava kuva mahdollisista koulutusväylistä ja myöhemmistä uramahdollisuuksista esimerkiksi käyttämällä hyväksi tasa-arvoneuvojia, ja että erityisesti tyttöjä on jo varhain kannustettava ja tuettava kiinnostumaan oppiaineista, joissa keskitytään matematiikkaan, tietotekniikkaan, luonnontieteisiin ja tekniikkaan, sekä aloista, joilla on strateginen merkitys ammatillisen kehityksen kannalta, ja poikia kasvatus-, hoito- ja sosiaalialan ammateista;

96.  toteaa, että kun otetaan huomioon tuleva pätevän työvoiman pula, varsinkin tyttöjen ja naisten potentiaalia on tuettava erityistoimin ja käynnistettävä erityisiä tukiohjelmia, joilla kannustetaan tyttöjen valmistautumista luonnontieteellisiin ja teknisiin ammatteihin;

97.  ilmaisee tyytyväisyytensä Euroopan investointipankin roolin kasvattamiseen laadittaessa rahoitusohjelmia opiskelijoille ja tuettaessa nuorten itsenäistä yrittäjyyttä; katsoo, että EIP:n roolia olisi kasvatettava vielä enemmän siten, että se investoisi valikoivasti jäsenvaltioiden runsaasti lisäarvoa tuottaville aloille ja etenkin sellaisiin yrityksiin, jotka ponnistelevat eniten palkatakseen nuoria ja antaakseen heille korkealaatuista koulutusta;

98.  korostaa, että nuoria, joilla on muita heikommat lähtökohdat, ja varsinkin nuoria, joilla ei ole työ- tai koulutuspaikkaa, on autettava ja jopa ohjattava heidän yksilöllisten tarpeidensa tunnistamiseksi, jotta voidaan edistää heidän integroitumistaan työmarkkinoille ja pääsyään laadukkaisiin työpaikkoihin;

99.  katsoo, että ilmaiset julkisesti tuetut koulutuspaikat ja koulutusta tukevien avustusten standardoitu järjestelmä voivat olla tehokas väline erityisen heikossa asemassa olevien nuorten integroimiseksi työmarkkinoille;

100.  korostaa kuitenkin, että ensimmäinen integroituminen työmarkkinoille on merkityksellinen ja että integrointitoimenpiteillä on tähdättävä tavallisille työmarkkinoille pääsyn edistämiseen varhaisesta vaiheesta lähtien ja niitä on tuettava yksilön tarpeisiin keskittyvillä tukitoimilla;

101.  korostaa, että köyhien nuorten on erityisen vaikea viettää aikaa ulkomailla taloudellisten ja kieleen liittyvien rajoitusten sekä joissakin tapauksissa syrjinnän vuoksi; on vakuuttunut siitä, että taloudellista tukea on myönnettävä erityisesti kaikkein heikoimmassa asemassa olevien tarpeisiin;

102.  korostaa, että on tärkeää luoda työtilaisuuksia vammaisille nuorille perustamalla asianmukaisesti mukautettuja koulutusohjelmia ja edistää nykyistä enemmän tämän merkittävän nuorten ryhmän työllistämistukien myöntämistä, jotta heitä voidaan auttaa integroitumaan paremmin ja toteuttamaan omaa potentiaaliaan yhteiskunnassa;

103.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota edistämään tiedottamista yleissivistävistä ja ammatillisista koulutusmahdollisuuksista vammaisille nuorille esimerkiksi Euroopan vammaisfoorumin ja Erasmus-verkoston yhteisen Exchange Ability -hankkeen yhteydessä;

104.  korostaa, että Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön työohjelmaan 2009–2012 sisältyy erityinen hanke ”vammaisten tai terveysongelmista kärsivien nuorten aktiivinen osallistaminen”, ja korostaa niiden koulutuskeskusten ratkaisevaa asemaa, jotka tarjoavat vammaisille ja laitoshoidossa kasvaneille nuorille koulutusta sosiaalisten ja ammatillisten taitojen hankkimiseksi; kehottaa tukemaan näiden koulutuskeskusten kehittämistä ja hyödyntämistä tarvittaessa;

105.  katsoo tarpeelliseksi toteuttaa toimia, joilla selvitetään kansallisella ja Euroopan unionin tasolla kattavasti sitä ilmiötä, että tietyt nuoret ovat ilman työtä ja yleissivistävää tai ammatillista koulutusta; kehottaa komissiota yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa selvittämään nuorten syrjäytymisen syitä ja suosittelemaan keinoja nuorten integroimiseksi uudelleen ja tämän ongelman ratkaisemiseksi pyrkimällä saavuttamaan seuraavien kymmenen vuoden aikana eurooppalaisen työvoiman työllistymis- ja kilpailukykytavoitteet ja vähentämään koulunsa keskeyttävien määrää;

106.  korostaa, että työharjoittelu on kaikissa ammatinvalinnan vaiheissa sopiva keino ammatin löytämiseksi, ja kiinnittää jälleen kerran huomiota tarpeeseen asettaa työharjoittelulle vähimmäisvaatimukset, kuten esimerkiksi toimeentulo ja sosiaaliset oikeudet, sosiaalinen suojelu ja sosiaaliturvajärjestelyt, jotta voidaan parantaa harjoittelujaksojen laatua ja varmistaa niiden koulutuksellinen arvo;

107.  toistaa näkemyksensä siitä, että työharjoittelulla ei saa korvata varsinaisia työpaikkoja ja että niiden kesto on rajoitettava tiukasti; korostaa, että työharjoittelua varten tarvitaan kiireesti oikeudellisesti sitovat eurooppalaiset laatupuitteet, jotka kattavat kaikki yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen muodot, jotta harjoittelijoita ei voida käyttää hyväksi, ja että komission on esitettävä toimintasuunnitelma, jossa kuvataan, kuinka laatupuitteet pannaan täytäntöön, sekä suunnitelman aikataulu;

108.  suhtautuu myönteisesti ”Eka Eures-työpaikka” -aloitteeseen, jolla tuetaan työntekijöiden liikkuvuutta, ja katsoo, että se olisi liitettävä tiiviisti eurooppalaiseen avointen työpaikkojen seurantavälineeseen, jotta työntekijät ja työnantajat saavat kattavan ja avoimen yleiskuvan EU:n työmarkkinoista ja jotta avoimiin työpaikkoihin voidaan löytää mahdollisimman nopeasti sopivia henkilöitä; huomauttaa kuitenkin, että tämä ei saa johtaa aivovuotoon joistakin EU:n osista;

109.  painottaa, että EU:n koordinoimat aktiiviset työmarkkinatoimet, kuten julkisesti tuettavat työllistämisohjelmat nuorille, sekä uusien, kestävien, hyvien ja asianmukaisesti palkattujen työpaikkojen luominen ja uusien yritysten perustaminen, yrityskulttuurin edistäminen kouluissa, kannustimet uusien aloitteiden käynnistämiseen, tekninen tuki yritysten perustamiseen, hallinnon yksinkertaistaminen menettelyjen nopeuttamiseksi, paikalliset palveluverkostot hallinnon helpottamiseksi, yhteydet korkeakouluihin ja tutkimuslaitoksiin tuote- ja prosessi-innovaatioiden edistämiseksi, vapaaehtoistyön tunnustaminen työkokemukseksi sekä yrittäjyyden edistäminen ovat kaikki nuorisotyöttömyyden torjumisen ja osallistavan kasvun välttämättömiä edellytyksiä;

110.  korostaa epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen sekä vapaaehtoistyön merkitystä nuorten kehitykselle; korostaa, että näin hankitut taidot sekä tarjoavat mahdollisuuksia työelämään pääsyyn että antavat nuorille mahdollisuuden osallistua aktiivisesti yhteiskuntaelämään ja ottaa vastuuta elämästään;

111.  korostaa, että Nuoret liikkeellä -aloitteen lopullisena tavoitteena ei ole ainoastaan Euroopan koulutusjärjestelmien parantaminen sekä nuorten työllistettävyyden edistäminen, vaan myös sellaisen sosiaalisen ympäristön luominen, jossa jokainen nuori voi hyödyntää omaa potentiaaliaan ja toteuttaa pyrkimyksiään;

o
o   o

112.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0166. (2) EUVL L 17, 22.1.2010, s. 43. (3) EUVL C 119, 28.5.2009, s. 2. (4) EUVL C 135, 26.5.2010, s. 2 ja s. 8. (5) EUVL C 326, 3.12.2010, s. 9. (6) CdR 292/2010. (7) SOC/395.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. toukokuuta 2011 varhaisoppimisesta Euroopan unionissa (2010/2159(INI))

P7_TA(2011)0231 A7-0099/2011

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 165 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 14 artiklan,

–  ottaa huomioon lapsen oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen ja erityisesti sen 3, 18 ja 29 artiklan,

–  ottaa huomioon vammaisten oikeuksia koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon elinikäisen oppimisen toimintaohjelman perustamisesta 15. marraskuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen 1720/2006/EY(1),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Varhaiskasvatuksella parhaat mahdolliset lähtökohdat lasten tulevaisuudelle” (KOM(2011)0066),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille eurooppalaisten koulutusjärjestelmien tehokkuudesta ja tasapuolisuudesta (KOM(2006)0481),

–  ottaa huomioon 20. tammikuuta 2010 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon pienten lasten hoidosta ja koulutuksesta(2),

–  ottaa huomioon 11. toukokuuta 2010 annetut neuvoston päätelmät koulutuksen sosiaalisesta ulottuvuudesta(3),

–  ottaa huomioon 26. marraskuuta 2009 annetut neuvoston päätelmät maahanmuuttajataustaisten lasten koulutuksesta(4),

–  ottaa huomioon 12. toukokuuta 2009 annetut neuvoston päätelmät eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategisista puitteista (ET 2020)(5),

–  ottaa huomioon neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien 21. marraskuuta 2008 antamat päätelmät ”Nuorten valmistaminen 2000-lukuun: koulualan eurooppalainen yhteistyöohjelma”(6),

–  ottaa huomioon Barcelonassa 15. ja 16. maaliskuuta 2002 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon 23. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman opettajankoulutuksen laadun parantamisesta(7),

–  ottaa huomioon 24. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman monikielisyydestä: Euroopan voimavara ja samalla myös yhteinen sitoumus”(8),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön (A7-0099/2011),

A.  ottaa huomioon, että lasten varhaisoppiminen luo perustan menestyksekkäälle elinikäiselle oppimiselle, joka on keskeistä Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseksi,

B.  ottaa huomioon, että aivan pienet lapset ovat erityisen tiedonhaluisia, oppimiskykyisiä ja vastaanottavaisia ja että tuolloin kehittyvät tärkeät taidot, kuten kielelliset ja ilmaisutaidot, sekä sosiaaliset taidot; katsoo, että tässä iässä luodaan perusta tulevalle koulumenestykselle ja ammatilliselle uralle,

C.  toteaa, että varhaiskasvatus on järjestetty eri puolilla EU:ta eri tavoin ja että ”laadulla” on useita määritelmiä, joihin heijastuvat voimakkaasti jäsenvaltioiden ja alueiden kulttuuriset arvot ja niiden tulkinta ”lapsuudesta”,

D.  ottaa huomioon, että köyhyyden ja vähäosaisuuden ja heikon koulumenestyksen välillä on selvä yhteys, ja että tällaisen taustan omaavien perheiden on osoitettu hyötyvän eniten varhaiskasvatuspalveluista, toteaa, että vähäosaiset ryhmät käyttävät varhaiskasvatuspalveluja todennäköisesti muita vähemmän saatavuuteen ja kustannuksiin liittyvistä syistä,

E.  ottaa huomioon, että varhaiskasvatukseen kiinnitetään yleensä vähemmän huomiota ja siihen panostetaan vähemmän kuin muuhun koulutukseen, vaikka on selvää näyttöä siitä, että siihen panostaminen kannattaa,

F.  huomauttaa, että varhaiskasvatuksen tavoitteet ovat usein liian työmarkkinakeskeisiä, sillä niissä painotetaan liikaa tarvetta lisätä työssäkäyvien naisten määrää ja liian vähän lapsen tarpeita ja etua,

G.  toteaa, että monissa kotitalouksissa on hyvin vaikea yhdistää perhevelvollisuudet ja työssäkäynti erityisesti nykyisillä muuttuvilla työmarkkinoilla, joilla työntekijät joutuvat esimerkiksi noudattamaan epätyypillisiä ja joustavia työaikamalleja ja joilla epävarmojen työsuhteiden osuus on kasvanut,

H.  ottaa huomioon, että vanhempien ja lasten hyvinvoinnin ja pikkulapsille tarkoitettujen palvelujen määrällisen ja laadullisen tarjonnan välillä on selkeä yhteys,

I.  toteaa, että lastenhoito on perinteisesti nähty naiselle luonnostaan kuuluvana tehtävänä, minkä vuoksi naiset ovat yliedustettuina varhaiskasvatustyössä,

J.  huomauttaa, että varhaiskasvattajien pätevyys vaihtelee huomattavasti jäsenvaltioiden ja erityyppisten palveluntarjoajien välillä ja että useimmissa jäsenvaltioissa esiopetuksen järjestäjien ei ole pakko palkata työntekijöitä, joilla on tietty pätevyys,

K.  ottaa huomioon, että EU:n tasolla pienten lasten kasvatuksesta on tehty vain vähän tutkimuksia, joita voitaisiin käyttää tukena EU:n laajuisen varhaiskasvatuspolitiikan kehittämisessä ja harjoittamisessa,

Lapsikeskeinen näkökulma

1.  pitää myönteisinä Barcelonan Eurooppa-neuvoston päätelmissä asetettuja tavoitteita, joiden mukaan jäsenvaltioiden olisi tarjottava lastenhoitopalveluja vuoteen 2010 mennessä vähintään 90 prosentille kolmevuotiaista ja sitä vanhemmista alle kouluikäisistä lapsista ja vähintään 33 prosentille alle kolmevuotiaista lapsista; katsoo kuitenkin, että neuvoston ja komission on tarkistettava ja päivitettävä näitä tavoitteita asettamalla lapsen tarpeet ja etu varhaiskasvatuspolitiikan keskiöön;

2.  myöntää, että Eurooppa 2020 -strategia, jolla pyritään luomaan osallistava yhteiskunta nostamalla työllisyysastetta, pienentämällä koulunkäynnin keskeyttäneiden osuutta ja vähentämällä köyhyyttä, ei voi onnistua tavoitteissaan, jolleivät kaikki lapset saa hyviä lähtökohtia elämässään;

3.  panee merkille, että varhaislapsuus on ratkaisevan tärkeää aikaa kognitiiviselle, sensoriselle ja motoriselle kehitykselle sekä tunne-elämän ja persoonallisuuden kehitykselle ja kielen omaksumiselle ja että se luo perustan myös elinikäiselle oppimiselle; toteaa, että varhaiskasvatuksella tuetaan lasten mielen ja ruumiin terveyden kehitystä ja annetaan heille mahdollisuus tulla tasapainoisemmiksi ihmisiksi; suosittaa sen vuoksi, että jäsenvaltiot harkitsisivat koulun aloittamista edeltävän esikouluvuoden säätämistä pakolliseksi;

4.  korostaa, että varhain omaksutuilla terveellisillä elintavoilla, kuten terveellisillä ruokailutottumuksilla ja tarkoituksenmukaisella ja tasapainoisella liikunnalla, voi olla suuri vaikutus ruumiilliseen ja henkiseen kehitykseen ja ne voivat olla elinikäisen terveyden kannalta ratkaiseva tekijä; pitää huolestuttavana, että lapset omistautuvat liian varhain liian intensiivisesti tietyille urheilulajeille, joissa tärkeintä ovat hyvät tulokset;

5.  korostaa jälleen esikouluiässä tapahtuvan oppimisen yleistä merkitystä ja erityisesti sen merkitystä kielitaidolle, monikielisyydelle ja kielten moninaisuudelle;

6.  kannattaa innovatiivisten pedagogisten mallien soveltamista ja tukemista kieltenopetuksessa ja varsinkin monikielisissä päiväkodeissa ja esikouluissa, joilla on tarkoitus toteuttaa vuoden 2002 Barcelonan tavoitteet, joihin kuuluvat alueellisten ja vähemmistökielten sekä naapurialueiden kielten oppiminen;

7.  kiinnittää huomiota tarpeeseen lisätä kasvatuspalveluja (iltapäivähoitopaikkoja), joissa lapsista huolehditaan esikouluopetuksen jälkeen, sekä optimoida tällaiset palvelut;

8.  korostaa, että koulutuksen ja kasvatuksen lisäksi kaikilla lapsilla on oikeus lepoon, vapaa-aikaan ja leikkiin;

Varhaiskasvatuksen järjestäminen kaikille

9.  panee merkille, että 12. toukokuuta 2009 annettujen neuvoston päätelmien mukaan koulutukseen liittyvää eriarvoisuutta olisi purettava tarjoamalla laadukasta varhaiskasvatusta ja kohdennettua tukea ja tukemalla osallistavaa koulutusta;

10.  myöntää, että vaikka vähäosaiset yhteiskuntaryhmät voivat hyötyä lisäavusta, varhaiskasvatusta olisi mieluiten järjestettävä kaikille vanhemmille ja lapsille taustasta tai varallisuudesta riippumatta;

11.  korostaa, että vammaisten lasten olisi mahdollisuuksien mukaan saatava valtavirran varhaiskasvatuspalveluja ja että heille olisi tarvittaessa tarjottava asiantuntijoiden lisäapua;

12.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan YK:n vammaisten oikeuksia koskevan yleissopimuksen pikaisesti täytäntöön;

13.  painottaa, että jäsenvaltioiden olisi huolehdittava esikouluikäisille tarkoitetuista monipuolisista pedagogisista malleista esikoulujen opetusohjelmassa ja niihin liittyvästä käytännön toteutuksesta;

Vanhempien panos

14.  korostaa, että äideillä ja isillä on samanarvoisten kumppanien rooli varhaiskasvatuksessa; katsoo, että varhaiskasvatuspalvelujen olisi oltava täysin osallistavia ja niihin olisi otettava mukaan kaikki työntekijät, vanhemmat ja mahdollisuuksien mukaan myös itse lapset;

15.  korostaa, että riittävän pitkät äitiys- ja isyysvapaat sekä toimiva ja joustava työmarkkinapolitiikka ovat olennainen osa tehokasta varhaiskasvatuspolitiikkaa;

16.  kannustaa jäsenvaltioita panostamaan vanhempien erityiskoulutusohjelmiin ja tarvittaessa tarjoamaan muunlaista tukea, kuten kotikäytinpalveluja, vanhemmille, jotka tarvitsevat lisäapua; katsoo, että lisäksi vanhemmille olisi tarjottava päiväkodeissa helposti käytettävissä olevia ilmaisia neuvontapalveluja;

17.  korostaa, että kulttuurinen toiminta rikastuttaa lapsia ja edistää näin eri kulttuurien välistä vuoropuhelua sekä kehittää kykyä avoimuuteen ja suvaitsevaisuuteen; toistaa tässä yhteydessä, että on tärkeää, että lastenhoitoalan ammattihenkilöstö järjestää lapsille ja heidän vanhemmilleen monikulttuurista toimintaa;

18.  huomauttaa, että oleskeluluvattomien vanhempien lapset eivät pääse vieläkään kaikissa jäsenvaltioissa varhaiskasvatuksen piiriin;

19.  kehottaa jäsenvaltioita myöntämään turvapaikanhakijoiden, pakolaisten ja humanitaarisin perustein toissijaista suojelua saavien lapsille oikeuden varhaiskasvatukseen, jotta ei rajoiteta näiden lasten mahdollisuuksia heti alusta lähtien;

Yhdennetymmät palvelut

20.  kannustaa jäsenvaltioita yhdentämään varhaiskasvatuspalveluja ja tukemaan niiden perustamista ja niihin liittyvää toimintaa sekä parantamaan yhteistyötä ja koordinointia varhaiskasvatusta koskevista toimintalinjoista ja ohjelmista vastaavien elinten ja ministeriöiden välillä;

21.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan varhaiskasvatuspalvelujen riittävän autonomian, jotta niissä voidaan säilyttää omaehtoisuus ja luovuus lasten parhaaksi tähtäävien ratkaisujen valinnassa;

22.  korostaa innovatiivisten varhaiskasvatuspalvelujen merkitystä, sillä ne ovat luonteeltaan paikallisia ja tuovat yhteen yhteisön jäseniä terveydenhuollosta, sosiaalipalveluista, koulutus- ja kulttuurisektorilta ja muilta aloilta;

23.  kehottaa jäsenvaltioita edistämään ja rahoittamaan yhdessä paikallisviranomaisten ja voittoa tuottamattomien organisaatioiden kanssa toimia ja hankkeita, joiden tavoitteena on tarjota varhaiskasvatuspalveluja vähäosaisten väestöryhmien lapsille, sekä huolehtimaan palvelujen valvonnasta ja arvioinnista;

24.  katsoo, että on otettava huomioon perheiden elinolojen moninaisuus ja siitä johtuvat erilaiset tarpeet, ja toivoo varhaiskasvatukseen monipuolista, joustavaa ja innovatiivista tarjontaa;

25.  pyytää kehittämään varhaiskasvatuspalveluja koskevan eurooppalaisen kehyksen, jossa otetaan huomioon jäsenvaltioiden kulttuurinen moninaisuus ja korostetaan yhteisiä tavoitteita ja arvoja;

Taloudellinen hyöty

26.  korostaa, että nykyisissä epävakaissa taloudellisissa oloissa ei saa laiminlyödä investointeja varhaiskasvatukseen; korostaa, että jäsenvaltioiden olisi kohdennettava varhaiskasvatuspalveluihin riittävästi resursseja;

27.  toteaa jälleen, että varhaiskasvatukseen tehdyistä panostuksista on osoitettu olevan taloudellista ja yhteiskunnallista hyötyä, sillä ne ovat esimerkiksi lisänneet verotuloja työvoiman lisääntyessä ja vähentäneet tulevia terveydenhuoltokustannuksia, rikollisuutta ja epäsosiaalista käyttäytymistä; korostaa, että ennaltaehkäisy on tehokkaampaa ja tulee halvemmaksi kuin puuttuminen ongelmiin myöhemmässä vaiheessa;

28.  toteaa, että laadukas varhaiskasvatus voi osaltaan vähentää koulunkäynnin keskeyttämistä ja vähäosaisten sosiaaliryhmien lasten oppimisvaikeuksia sekä näistä johtuvaa sosiaalista eriarvoisuutta, ja toteaa, että kaikki nämä seikat vaikuttavat koko yhteiskuntaan; panee merkille, että vaarassa ovat erityisesti vähäosaisten yhteiskuntaryhmien nuoret;

29.  korostaa, että laadukkaat varhaiskasvatuspalvelut täydentävät eivätkä niinkään korvaa vahvaa sosiaalihuoltojärjestelmää, sillä niihin kuuluu monenlaisia köyhyyttä lievittäviä välineitä; kehottaa jäsenvaltioita puuttumaan yhteiskunnassa esiintyvään köyhyyteen;

Työntekijät ja laadukkaat palvelut

30.  korostaa, että esikouluikä on lapsen tunne-elämän ja sosiaalisen kehityksen kannalta tärkein vaihe ja että esikouluikäisten parissa työskentelevillä henkilöillä on sen vuoksi oltava asianmukainen pätevyys; korostaa, että lapsen hyvinvointi ja turvallisuus on äärimmäisen tärkeää henkilöstön palvelukseen ottamisessa;

31.  katsoo, että varhaiskasvatuksessa aloitettujen ohjelmien myönteiset vaikutukset säilyvät vain, jos varhaiskasvatusta seuraa laadukas perus- ja toisen asteen koulutus;

32.  katsoo, että pienten lasten parissa toimivilla pätevillä ja hyvin koulutetuilla työntekijöillä on suurin vaikutus varhaiskasvatuspalvelujen laatuun, ja pyytää sen vuoksi jäsenvaltioita parantamaan ammattitaitoa ottamalla käyttöön varhaiskasvattajien tunnustetut pätevyysvaatimukset; toteaa, että laatuun voivat vaikuttaa myös muut tekijät, kuten työntekijöiden määrä suhteessa lasten määrään, ryhmäkoot ja opetussuunnitelmat;

33.  pitää tärkeänä, että lisätään varhaiskasvattajien ja peruskoulun opettajien välisiä yhteyksiä ja menetelmien vaihtoa ja että keskitytään oppimismenetelmien jatkuvuuteen;

34.  kehottaa jäsenvaltioita luomaan mekanismeja, joilla voidaan arvioida varhaiskasvatuspalvelujen saavutuksia ja varmistaa laatuvaatimusten noudattaminen, jotta voidaan parantaa varhaiskasvatuspalveluja;

35.  vaatii, että eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen täytäntöönpanon yhteydessä otetaan huomioon koulutuksen laatu ja sitä myötä oppimistulokset; kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan jatkuvaa täydennyskoulutusta varhaiskasvattajille, jotta he voivat parantaa ja päivittää erityisvalmiuksiaan;

36.  kannustaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikki pätevät varhaiskasvattajat saavat mieluiten samansuuruisen palkan kuin perusasteen opettajat;

37.  pyytää jäsenvaltioita puuttumaan hoitotyön sukupuolistumisen ongelmaan toteuttamalla toimintalinjoja, joiden tarkoituksena on lisätä varhaiskasvattajiksi opiskelevien miesten määrää;

Tutkimus ja parhaiden käytäntöjen vaihto

38.  toteaa, että vaikka eräistä jäsenvaltioista on saatavana pieniä lapsia koskevaa empiiristä tietoa (jota ovat keränneet esimerkiksi National Association for the Education of Young Children, UNICEF, International Early Years Education Journal ja OECD), lisää tietoa ja tietämystä lasten kehityksestä tarvitaan edelleen; pyytää lisäämään tutkimusta kaikkialla EU:ssa ja vaihtamaan tuloksia EU:n laajuisesti sekä ottamaan huomioon jäsenvaltioiden kulttuurisen monimuotoisuuden;

39.  pitää valitettavana, että EU:n rakennerahastovaroja ja Comenius-ohjelman kaltaisia järjestelyjä, joiden avulla kasvattajat voivat osallistua EU:n laajuiseen vaihtoon, ei käytetä riittävästi; pyytää jäsenvaltioita tiedottamaan tällaisista järjestelyistä ja rahastoista varhaiskasvattajien keskuudessa;

40.  pitää myönteisenä komission varhaiskasvatustiedonannossaan esittämää aikomusta käyttää avointa koordinointimenetelmää tehokkaiden toimintamallien kartoituksessa ja levittämisessä ja suosittelee, että jäsenvaltiot tekisivät yhteistyötä ja vaihtaisivat parhaita käytäntöjä, jotta voidaan parantaa varhaiskasvatuksen nykyisiä ohjelmia;

o
o   o

41.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 327, 24.11.2006, s. 45. (2) EUVL C 339, 14.12.2010, s. 1. (3) EUVL C 135, 26.5.2010, s. 2. (4) EUVL C 301, 11.12.2009, s. 5. (5) EUVL C 119, 28.5.2009, s. 2. (6) EUVL C 319, 13.12.2008, s. 20. (7) EUVL C 8 E, 14.1.2010, s. 12. (8) EUVL C 117 E, 6.5.2010, s. 59.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. toukokuuta 2011 EU:n ja Mauritanian välisestä kalastuskumppanuussopimuksesta

P7_TA(2011)0232 RC-B7-0193/2011

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 208 ja 218 artiklan,

–  ottaa huomioon vuonna 1982 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen,

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisön ja Mauritanian islamilaisen tasavallan välisen kalastuskumppanuussopimuksen tekemisestä 30. marraskuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1801/2006(1),

–  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan marraskuussa 2010 tekemän vierailun Mauritaniaan,

–  ottaa huomioon komissiolle esitetyn suullisen kysymyksen neuvotteluista Euroopan unionin ja Mauritanian välisen kalastuskumppanuussopimuksen uusimisesta (O-000038/2011 – B7-0018/2011),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan,

A.  panee merkille, että Mauritanian islamilaisen tasavallan kanssa tehdyn kalastuskumppanuussopimuksen nykyisen pöytäkirjan voimassaolo päättyy 31. heinäkuuta 2012 ja että komissio aikoo käynnistää sen uusimista koskevat neuvottelut, mihin se on saanut tarvittavan mandaatin neuvostolta,

B.  ottaa huomioon, että Mauritanian kanssa tehdyn kalastuskumppanuussopimuksen mukaisesti maa saa taloudellista korvausta 305 miljoonaa euroa neljän vuoden aikana, joten se on Mauritanian tärkein kansainvälinen sopimus, sillä EU:n korvaukset ja lupamaksut muodostavat noin kolmasosan valtion kokonaistuloista,

C.  ottaa huomioon, että Mauritanian kalastusala on erittäin merkittävä maan taloudelle, sillä sen osuus on 10 prosenttia bruttokansantuotteesta, 35–50 prosenttia viennistä ja 29 prosenttia kansallisen talousarvion tuloista,

D.  toteaa, että Mauritania on Afrikan köyhimpiä maita, se luokitellaan voimakkaasti velkaantuneeksi köyhäksi maaksi (HIPC), maa on taloudellisesti riippuvainen ulkomaisesta avusta ja maata on leimannut huomattava poliittinen epävakaus,

E.  katsoo, että politiikan johdonmukaisuus on varmistettava yhteistyöllä, jonka on perustuttava yhteiseen etuun ja siihen, että sekä yhteiset että kunkin osapuolen toteuttamat aloitteet ja toimet ovat toisiaan täydentäviä,

F.  ottaa huomioon, että kalatalousvaliokunta ei saanut äskettäisellä vierailullaan Mauritaniaan vastauksia useisiin maan kalastuspolitiikkaan liittyviin kysymyksiinsä, jotka koskivat muun muassa kalakantojen tilannetta ja Mauritanian ja muiden laivastojen kalastustoiminnan laajuutta,

G.  ottaa huomioon, että YK:n merioikeusyleissopimuksen 61 ja 62 artiklan mukaan kalastusta on harjoitettava niin, että hyödynnettävät kannat pidetään sellaisella tasolla tai palautetaan sellaiselle tasolle, että ne pystyvät antamaan suurimman mahdollisen ylläpidettävissä olevan tuoton, jonka ympäristölliset ja taloudelliset seikat suovat,

H.  ottaa huomioon, että kalastuskumppanuussopimus on vaikuttanut joidenkin kantojen ja etenkin mustekalan liikakalastukseen ja se on näin ollen vähentänyt Mauritanian kalastajien kalastusmahdollisuuksia ja tuonut EU:n teollisuudelle kilpailuetua EU:n aluksia koskevien tuettujen kalastusmaksujen seurauksena,

I.  katsoo, että neuvoteltaessa uuden pöytäkirjan suomista kalastusmahdollisuuksista on ehdottomasti otettava huomioon Mauritanian suhteet kolmansiin maihin, jotka myös käyttävät Mauritanian talousvyöhykkeen kalastusmahdollisuuksia kahdenvälisten tai yksityisten sopimusten nojalla,

J.  katsoo, että SEUT-sopimuksen 218 artikla antaa selvät ehdot, joiden mukaisesti parlamentin pitäisi osallistua kalastussopimuksia koskevaan päätöksentekoon, ja ne ovat perustana parlamentin toiveelle osallistua prosessiin ja esittää neuvoteltavia uusia pöytäkirjoja koskevat prioriteettinsa,

K.  panee merkille, että Euroopan parlamentin ja komission suhteista tehdyn puitesopimuksen liitteessä II määrätään 1.2 kohdassa määriteltyjen komission luottamuksellisten tietojen toimittamisesta parlamentille ja niiden käsittelystä parlamentin käyttäessä valtaoikeuksiaan ja toimivaltaansa; toteaa, että kummankin toimielimen on toimittava lojaalin yhteistyön vastavuoroisen velvoitteen mukaisesti, täydellisen keskinäisen luottamuksen hengessä ja noudattaen tarkoin perussopimusten asiaa koskevia määräyksiä,

L.  ottaa huomioon, että Mauritanian kalastusalan heikon kehityksen ja merkittävien purkusatamien puutteen vuoksi Nouadhiboun ulkopuolella maa menettää lisäarvon, jonka se saisi, jos se hyödyntäisi kalavarojaan itse (jalostus ja myynti mukaan luettuina),

M.  toteaa, ettei seuraavia tukitoimenpiteitä Mauritanian kalastusalalla ole toteutettu tyydyttävästi: pienimuotoisen lähivesikalastuksen ja kalastukseen liittyvän teollisuuden nykyaikaistaminen ja kehittäminen, satamainfrastruktuurin kehittäminen ja saaliiden purkamisedellytysten parantaminen, vesiviljelyhankkeiden kehittäminen ja merellä tapahtuvan seurannan ja valvonnan parantaminen,

1.  pitää myönteisenä komission ehdotusta käynnistää neuvottelut EU:n ja Mauritanian islamilaisen tasavallan välisen pöytäkirjan uusimiseksi; korostaa, että pöytäkirja on säilytettävä vain, jos se hyödyttää molempia osapuolia, sitä tarkistetaan asianmukaisesti ja se pannaan täytäntöön oikein;

2.  suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen sisällyttää pöytäkirjaan ihmisoikeuslauseke;

3.  vaatii, että kaikkien EU:n lipun alla Mauritanian vesillä purjehtiville aluksille neuvoteltujen kalastusmahdollisuuksien on perustuttava YK:n merioikeusyleissopimuksen mukaiseen ylijäämäisten kantojen periaatteeseen; katsoo erityisesti, että kaikista kalakannoista, joita koskevia kalastusmahdollisuuksia haetaan tai joista EU:n alukset todennäköisesti saavat sivusaaliita, on tehtävä perusteellinen arviointi; korostaa, että EU:lle mahdollisesti suotavan pääsyn on liityttävä sellaisiin kalavaroihin, joita Mauritanian alukset eivät pysty kalastamaan; korostaa, että jos saaliita on vähennettävä, vähennysten pitää koskea ensiksi sellaisia kolmansien maiden (EU:n ja muiden) aluksia, jotka aiheuttavat eniten vahinkoa ympäristölle;

4.  vaatii luotettavia tietoja kolmansien maiden kalastusmahdollisuuksista ja saaliista Mauritanian vesillä, jotta voidaan selvittää mahdollinen kalavarojen ylijäämä; katsoo, että jos näitä kalavaroja jaetaan muiden Länsi-Afrikan maiden kanssa, kalastusmahdollisuuksista Mauritaniassa on neuvoteltava ottaen asianmukaisella tavalla huomioon muiden maiden kalastuksen määrä;

5.  panee huolestuneena merkille jälkiarvioinnissa saadun tiedon, jonka mukaan useimpia Mauritanian kalakannoista on hyödynnetty täysin tai kalastettu liikaa, ja siinä esitetyn suosituksen näitä kalakantoja koskevan kalastuksen vähentämisestä; katsoo, että yhteisen tiedekomitean pitäisi saada riittävät resurssit työnsä hoitamiseksi; kehottaa komissiota käsittelemään Mauritanian kanssa sellaisten pitkäaikaisten kalastuksenhoitosuunnitelmien kehittämistä, jotka käsittäisivät kaikki Mauritanian viranomaisten sekä maan omille aluksille että kolmansien maiden aluksille antamat kalastusmahdollisuudet ja alusten mahdollisen liikakapasiteetin poistamisen;

6.  katsoo, että kaikki asiaan liittyvät tieteelliset tiedot ja myös yhteisen tiedekomitean kertomukset, tiedot EU:n alusten saaliista sekä tiedot rikkomuksista määrätyistä tuomioista on esitettävä parlamentille ja niiden on oltava julkisia;

7.  kehottaa komissiota pyytämään Mauritanian viranomaisilta takuita liittyen siihen, miten viranomaiset tulkitsevat valvontatoimia; toistaa erityisesti, että EU:n alukset on varustettu alusten seurantajärjestelmällä (VMS) ja sitä on käytettävä alusten sijainnin määrittämisen välineenä; korostaa, että etäisyyden silmämääräinen arviointi rannikosta olisi kiellettävä, koska se on osoittautunut epäluotettavaksi ja johtanut aluksia koskevaan oikeudelliseen epävarmuuteen; korostaa, että kaikkien osapuolten on sovittava etukäteen mahdollisesta vaihtoehtoisesta järjestelmästä; katsoo, että sijaintisignaalit on välitettävä suoraan Mauritanian viranomaisille tosiaikaisesti; katsoo myös, että pöytäkirjassa olisi määrättävä, että mikäli aluksen VMS-järjestelmä menee epäkuntoon, aluksen on korjattava järjestelmä kahden viikon kuluessa tai sen kalastuslupa keskeytetään siihen asti, kunnes vika on korjattu;

8.  on huolissaan menettelyistä, joita Mauritanian viranomaiset käyttävät pysäyttäessään EU:n aluksia, mikä on toistuva ongelma; asettaa kyseenalaiseksi sen, noudattavatko Mauritanian viranomaiset pöytäkirjan liitteessä VI olevaa II lukua ja erityisesti sen 3 kohtaa, joka koskee alusten pysäyttämisessä noudatettavia menettelyjä;

9.  pyytää komissiota neuvottelemaan samanaikaisesti eri alusluokkien kalastusmahdollisuuksista ja kussakin tapauksessa sovellettavista teknisistä menetelmistä, jotta voidaan välttää alikäyttö ja tilanteet, joissa kalastus osoittautuu mahdottomaksi teknisistä syistä, mikä puolestaan johtaa huomattaviin ansionmenetyksiin; kehottaa komissiota takaamaan, että kalastuskumppanuussopimuksen mukaisessa kalastuksessa noudatetaan samoja kestävyyttä koskevia vaatimuksia kuin EU:n vesillä, valikoivuutta koskevat vaatimukset mukaan lukien; kehottaa komissiota aloittamaan Mauritanian kanssa vuoropuhelun, jonka tarkoituksena on auttaa maata kehittämään edelleen vastuullista kalastuspolitiikkaa, jolla vastataan suojelua koskeviin vaatimuksiin ja edistetään kalavaroihin liittyvää taloudellista kehitystä;

10.  kehottaa komissiota varmistamaan, että noudatetaan vastuullista kalastusta koskevia FAO:n käytännesääntöjä ja etenkin suositusta, jonka mukaan pienimuotoista kalastusta harjoittaville paikallisille kalastajille myönnetään etuoikeus hyödyntää Mauritanian vesien kalavaroja;

11.  kehottaa Mauritaniaa ratifioimaan asiaan liittyvät kansainväliset kalastussopimukset, kuten satamavaltioita koskevan sopimuksen ja YK:n kalakantoja koskevan sopimuksen;

12.  katsoo, että EU:n ja kolmansien maiden välisistä kalastussopimuksista pitäisi käydä asianomaisissa maissa etukäteen laajaa keskustelua, johon eri maiden väestö, kansalaisyhteiskunnan järjestöt ja parlamentit voivat todella osallistua, mikä edistää demokratiaa ja avoimuutta;

13.  katsoo, että raha, joka maksetaan korvauksena mahdollisuuksista kalastaa Mauritanian aluevesillä, on pidettävä selkeästi erillään Mauritanian monivuotiselle kalastusohjelmalle myönnetystä taloudellisesta tuesta niin, että kalastusmahdollisuuksien vähennykset eivät saa johtaa siihen, että EU leikkaa maksujaan monivuotiselle ohjelmalle;

14.  katsoo myös, että Mauritanian monivuotiselle kalastusohjelmalle myönnettävän taloudellisen tuen on vastattava kestävän kalastuksen kehittämiseen ja erityisesti sen hoitoon (tutkimus, valvonta, sidosryhmien osallistumismekanismit, perusrakenteet ja niin edelleen) liittyviä Mauritanian tarpeita, jotka on esitetty EU:n ja Mauritanian välisen yhteistyön ja kehitysyhteistyön puitteissa; katsoo, että kalastuskumppanuussopimuksen mukaisella taloudellisella avulla olisi tuettava ja edistettävä EU:n kehitysyhteistyötavoitteita, jotta EU täyttää SEUT-sopimuksen 208 artiklan mukaisen oikeudellisen velvoitteensa huolehtia kehitysyhteistyön yhdenmukaisuudesta muuhun politiikkaan nähden;

15.  katsoo, että on tehtävä kattava ja yksityiskohtainen arvio syistä siihen, ettei kehitysyhteistyöhön ja Mauritanian kalastusalan erilaisiin tukitoimiin liittyviä tavoitteita ole saavutettu riittävästi; korostaa, että arviointiin on otettava mukaan Mauritanian viranomaiset;

16.  katsoo, että kalastuskumppanuussopimukseen pitää sisältyä tehokkaita seurantakeinoja sen varmistamiseksi, että kehitykseen ja erityisesti kalastusalan infrastruktuurin parantamiseen osoitetut varat käytetään asianmukaisesti;

17.  suhtautuu myönteisesti pitkän matkan laivastojen neuvoa-antavan toimikunnan halukkuuteen saada alusten omistajat maksamaan oikeudenmukainen osuus saaliin arvosta;

18.  antaa tunnustuksen sekä EU:n että tiettyjen jäsenvaltioiden Mauritaniassa tekemille ja tavoittelemille tärkeille investoinneille, mutta kehottaa samalla komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan toimia rahoituksen koordinoinnin parantamiseksi, jotta voitaisiin saada aikaan todellista Mauritanian kehittämiseen liittyvää yhteistyötä ja välttää koordinoimattomia päällekkäisyyksiä;

19.  kannattaa sitä, että EU tukee tämänhetkisen pöytäkirjan 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti mahdollisimman nopeasti Mauritanian rannikon keski- ja eteläosiin rakennettavia asianmukaisia laitoksia kalasaaliiden purkamista varten myös Nouakchottissa, jotta Mauritanian vesialueilla pyydetyt saaliit purettaisiin kansallisiin satamiin eikä maan ulkopuolelle kuten nykyään usein tapahtuu; uskoo tämän lisäävän kalan paikallista kulutusta ja tukevan paikallista työllisyyttä;

20.  katsoo, että nämä uudistukset yhdessä hylkyjen raivaamisen ja Nouadhiboun tärkeän sataman nykyaikaistamisen kanssa antaisivat EU:n aluksille mahdollisuuden entistä tehokkaampaan toimintaan, edistäisivät sijoituksia ja tehostaisivat kalastuskumppanuussopimuksen vaikutusta paikalliseen talouteen;

21.  korostaa, että parlamentin on oltava täysin mukana sekä uutta pöytäkirjaa koskevissa neuvotteluissa että sen toiminnan pitkän aikavälin valvonnassa, jotta voidaan täyttää SEUT-sopimuksen vaatimukset parlamentin kattavasta ja nopeasta tiedonsaannista; toistaa olevansa vakuuttunut siitä, että parlamentin pitäisi olla edustettuna kalastussopimusten mukaisissa sekakomitean kokouksissa, ja vaatii myös kansalaisyhteiskunnan ja sekä EU:n että Mauritanian kalastusalan edustajien osallistumista näihin kokouksiin;

22.  kehottaa komissiota toimittamaan parlamentille avoimena asiakirjana jälkiarvioinnin nykyisestä pöytäkirjasta, jotta parlamentin jäsenet pystyisivät tekemään tietoon perustuvan arvion siitä, onko sopimuksen tavoitteet saavutettu ja onko jäsenten näin ollen syytä hyväksyä pöytäkirjan uusiminen;

23.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja Mauritanian hallitukselle.

(1) EUVL L 343, 8.12.2006, s. 1.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. toukokuuta 2011 tasapuolisesta pääsystä julkisen sektorin markkinoille EU:ssa ja kolmansissa maissa sekä julkisia hankintoja ja käyttöoikeussopimuksia koskevan lainsäädännön tarkistamisesta

P7_TA(2011)0233 B7-0284/2011

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon julkisia hankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjä koskevat direktiivit 2004/18/EY ja 2004/17/EY sekä julkisia hankintoja koskeviin sopimuksiin liittyviä muutoksenhakumenettelyjä koskevat direktiivit 89/665/ETY, 92/13/ETY ja 2007/66/EY,

–  ottaa huomioon 18. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman julkisia hankintoja koskevasta viimeaikaisesta kehityksestä(1),

–  ottaa huomioon professori Mario Montin komission puheenjohtajalle José Manuel Barrosolle laatiman raportin uudesta sisämarkkinastrategiasta (”A New Strategy for the Single Market – At the Service of Europe's Economy and Society”),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti – Kohti kilpailukykyistä sosiaalista markkinataloutta” (KOM(2010)0608),

–  ottaa huomioon komission vihreän kirjan EU:n julkisten hankintojen politiikan uudistamisesta: kohti tehokkaampia eurooppalaisia hankintamarkkinoita (KOM(2011)0015),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

A.  katsoo, että hyvin toimivat hankintamarkkinat ovat erittäin tärkeät, jotta voidaan edistää sisämarkkinoita, piristää innovointia, edistää kasvua, työllisyyttä ja kilpailukykyä, kannustaa parempaan ympäristön- ja ilmastonsuojeluun sekä sosiaalisten oikeuksien suojeluun koko Euroopan unionissa ja jotta julkiset viranomaiset, kansalaiset ja veronmaksajat saavat parhaan mahdollisen vastineen,

B.  katsoo, että julkiset hankinnat ovat ratkaisevan tärkeitä erityisesti, kun pyritään selviämään talous- ja rahoituskriisistä ja suojautumaan tulevilta kriiseiltä, sillä julkiset hankinnat kannustavat EU:n talouden elvyttämistä sekä työllisyyttä ja hyvinvointia EU:ssa,

C.  katsoo, että vakaa ja harkittu prosessi, jossa optimoidaan julkisia hankintoja koskeva lainsäädäntö, on äärimmäisen tärkeä EU:n kansalaisten, kuluttajien ja yritysten hyvinvoinnille sekä kansallisille, alueelliselle ja paikallisille viranomaisille ja näin ollen Euroopan unionin yleiselle hyväksynnälle,

D.  ottaa huomioon, että EU:n julkisia hankintoja koskevan lainsäädännön tarkistamiseen sisältyy moninaisia asioita, ja kun otetaan huomioon käynnissä oleva poliittinen kehitys Euroopan unionissa ja kansainvälisesti, asioiden kiireellisyyttä ja aihealueiden yhteyksiä on painotettava eri tavoin,

E.  katsoo, että julkisten hankintojen yleisiin puitteisiin liittyvää laajaa kysymysjoukkoa sekä siihen läheisesti liittyviä käyttöoikeussopimuskysymyksiä on arvioitava johdonmukaisesti sidosryhmien järjestelmällisen kuulemisen perusteella,

F.  katsoo, että on kiinnitettävä kiireellisesti enemmän poliittista huomiota yhdenvertaisen kohtelun ja oikeudenmukaisen kilpailun turvaamiseen EU:n ja kolmansien maiden julkisten hankintojen markkinoilla, erityisesti kun otetaan huomioon tällä hetkellä koettavat ongelmat, jotka koskevat pääsyä julkisen sektorin markkinoille kolmansissa maissa, hidasta edistystä WTO:n julkisia hankintoja koskevan sopimuksen (GPA-sopimus) uudistamista koskevissa neuvotteluissa sekä monien kolmansien maiden selvää vastahakoisuutta liittyä GPA-sopimukseen,

1.  viittaa 18. toukokuuta 2010 julkisia hankintoja koskevasta viimeaikaisesta kehityksestä antamansa päätöslauselman huomioihin ja erityisesti kyseisen päätöslauselman 46 kohtaan sekä toteaa vastustavansa ponnekkaasti protektionistisia toimia julkisten hankintojen alalla kaikkialla maailmassa, mutta uskoo vahvasti vastavuoroisuuden, yhteisen hyödyn ja suhteellisuuden periaatteeseen kyseisellä alalla; kehottaa komissiota toteuttamaan yksityiskohtaisen selvityksen mahdollisista eduista ja ongelmista, joita aiheutuisi, jos säädettäisiin toimenpiteistä, joilla rajoitettaisiin suhteellisesti ja kohdennetusti pääsyä joillekin EU:n hankintamarkkinoiden osa-alueille, ja tekemään vaikutustenarvioinnin, jossa arvioidaan milloin tällaisia rajoituksia voitaisiin käyttää, sekä arvion siitä, millaiseen oikeusperustaan tällaisen välineen olisi perustuttava, kun kyseessä ovat kauppakumppanit, jotka hyödyntävät EU:n markkinoiden avoimuutta, mutta eivät ole osoittaneet mitään aikeita avata omia markkinoitaan EU:n yrityksille, siten että samalla kuitenkin kannustetaan edelleen EU:n kumppaneita tarjoamaan vastavuoroisia ja suhteellisia markkinoillepääsyä koskevia järjestelyjä eurooppalaisille yrityksille ennen kuin ehdotetaan muita uusia tekstejä julkisia hankintoja koskevalla alalla;

2.  katsoo, että positiivisen vastavuoroisuuden ja avoimuuden hengessä voidaan käytännössä varmistaa avoimemmat julkisten hankintojen markkinat ja välttää protektionistisia toimenpiteitä käyttämällä kaikkia saatavilla olevia välineitä;

3.  kehottaa siksi komissiota toimittamaan tietoa julkisten hankintojen avoimuuden tasosta ja varmistamaan vastavuoroisuuden muiden teollisuusmaiden ja tärkeimpien kehittyvien talouksien kanssa; kehottaa komissiota tarkastelemaan uusia tapoja tehostaa eurooppalaisten yritysten pääsyä EU:n ulkopuolisille julkisten hankintojen markkinoille tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamiseksi sekä eurooppalaisille että unionin ulkopuolisille yrityksille, jotka kilpailevat julkisista hankintasopimuksista; ehdottaa yleisemmin, että unionin neuvottelemiin tuleviin kauppasopimuksiin sisällytetään kestävää kehitystä koskeva luku, joka perustuu yritysten yhteiskuntavastuuta koskeviin periaatteisiin sellaisina kuin ne on määritelty vuonna 2010 päivitetyissä OECD:n toimintaohjeissa monikansallisille yrityksille;

4.  on vakuuttunut siitä, että komission olisi etsittävä asianmukaisia toimenpiteitä, jotka eivät mahdollista yleisiä EU:n tai kansallisen tason vastatoimia vaan perustuvat julkisten hankintojen alalla käytettäviin asianmukaisiin välineisiin, jotta voidaan välttää uusia protektionistisia toimia, jotka voisivat haitata EU:n viejien etuja myös julkisen sektorin markkinoita laajemmin;

5.  pyytää tässä yhteydessä komissiota arvioimaan ongelmia, joita yhdistetään poikkeuksellisen alhaisiin tarjouksiin, ja ehdottamaan asianmukaisia ratkaisuja;

6.  suosittelee, että jos hankintaviranomaiset havaitsevat poikkeuksellisen alhaisia tarjouksia, heidän olisi tarjottava ajoissa riittävää tietoa muille tarjouksentekijöille, jotta nämä voivat arvioida, onko uudelleentarkastelumenettelyn käynnistämiselle perusteita;

7.  katsoo, että Euroopan unionin olisi pikaisesti yhtenäistettävä paremmin EU:n yhteistä ulkoista kauppapolitiikkaa ja käytäntöjä jäsenvaltioissa, joissa hyväksytään poikkeuksellisen alhaisia tarjouksia yrityksiltä, joiden kotimaat eivät ole liittyneet GPA-sopimukseen, mikä saattaa EU:n yritykset sekä EU:n jäsenvaltioissa sovellettavat työmarkkina-, sosiaali- ja ympäristönormit epäedulliseen asemaan;

8.  ottaa huomioon komission vihreässä kirjassa EU:n julkisten hankintojen uudistamisesta esitetyn kysymyksen 114, jossa pyydetään asettamaan vihreässä kirjassa esitetyt moninaiset kysymykset tärkeysjärjestykseen, tunnustaa tärkeäksi, että on pyrittävä tehokkaisiin ratkaisuihin, jotka liittyvät oikeudenmukaisen, avoimen ja tasapainoisen markkinoille pääsyn tarpeeseen siten, että samalla on ratkaistava nopeasti muita kiireellisiä kysymyksiä, kuten yksinkertaistettava ja selkeytettävä sääntöjä, helpotettava pk-yritysten osallistumista julkisiin hankintamenettelyihin, stimuloitava innovointia julkisilla hankinnoilla, ja tämän jälkeen tarkasteltava muita julkisten hankintojen näkökohtia käyttöoikeussopimusten osalta; kehottaa siksi komissiota käsittelemään ensin sääntöjen yksinkertaistamista, tasapainoista pääsyä julkisen sektorin markkinoille ja pk-yritysten markkinoille pääsyn helpottamista sekä tarkistamaan toisena vaiheena julkisia hankintoja ja käyttöoikeussopimuksia, jotta Euroopan parlamentin ja jäsenvaltioiden sekä kansalaisten ja yritysten välttämätön ja todellinen osallistuminen on mahdollista, jotta saavutetaan hyväksyntä kaikille näille tärkeille sisämarkkina-asioille, jotka ovat EU:n kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta merkittäviä;

9.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0173.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 12. toukokuuta 2011 öljyn hinnannousun aiheuttamasta kriisistä Euroopan kalastusalalla

P7_TA(2011)0234 RC-B7-0297/2011

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että energia on kalastusalan toimintakustannusten kannalta tärkeä tekijä ja että kalastuskustannukset riippuvat suuressa määrin öljyn hinnasta,

B.  ottaa huomioon, että viimeaikainen öljyn hinnannousu on vaikuttanut kalastusalan taloudelliseen elinkelpoisuuteen ja että sen vuoksi monet kalastajat ovat huolissaan mainittujen lisäkustannusten kattamisesta; ottaa huomioon, että öljyn hinnannousu vaikuttaa suoraan kalastajien tuloihin,

C.  toteaa, että kalataloudessa työskentelevien tulot ovat epävarmoja, mikä johtuu useista tekijöistä, kuten kalastuksen epäsäännöllisestä luonteesta, sovelletuista markkinointistrategioista ja ensimyyntihintojen vahvistamistavasta, mikä puolestaan merkitsee, että tietyt kansalliset tukimuodot ja yhteisön tukimuodot on säilytettävä,

D.  toteaa, että rahoitus- ja talouskriisi vaikuttaa teollisuudenaloihin ja erityisesti pieniin ja keskisuuriin yrityksiin (pk-yritykset) ja vaarantaa toiminnan ja työllisyyden raaka-ainetuotannon ja jalostuksen aloilla,

E.  ottaa huomioon, että komissio on aikaisemmin ryhtynyt väliaikaisiin hätätoimiin polttoaineen hinnannoususta johtuvien kalastusalan vaikeuksien voittamiseksi,

F.  ottaa huomioon, että kalastus- ja vesiviljelytuotteiden hinta määräytyy kysynnän ja tarjonnan tasapainon mukaan ja että koska Euroopan unioni on 60-prosenttisesti riippuvainen kolmansista maista tapahtuvasta tuonnista sisämarkkinoilleen tehtävien toimitusten turvaamiseksi, tuottajilla on hyvin vähän tai ei lainkaan vaikutusvaltaa kalastustuotteiden hintatasoon,

G.  ottaa huomioon, että komissio sallii jäsenvaltioiden myöntää kalastusalan yrityksille vähämerkityksistä tukea korkeintaan 30 000 euroa kolmen vuoden jaksolla,

1.  ilmaisee huolestuneisuutensa useiden Euroopan kalastajien vaikeasta taloudellisesta tilanteesta, jota polttoaineen hinnannousu on edelleen pahentanut; tuo julki tukensa EU:n kalastajille ja kehottaa komissiota ja neuvostoa toteuttamaan aiheelliset toimenpiteet kalastajien toiminnan mahdollistamiseksi;

2.  kehottaa komissiota hyväksymään hätätoimia, Euroopan kalastajien vaikean taloudellisen tilanteen helpottamiseksi ja ottamaan samalla huomioon useiden jäsenvaltioiden nykyiset taloudelliset vaikeudet;

3.  pyytää komissiota korottamaan vähämerkityksen tuen enimmäismäärää 30 000 eurosta 60 000 euroon yritystä kohden kolmen vuoden siirtymäkaudella ja varmistamaan samalla, että ekologinen ja sosiaalinen kestävyys ei vesity eikä jäsenvaltioiden välinen kilpailu vääristy;

4.  korostaa, että on hyödynnettävä kaikkia yhteisön kalataloutta koskevassa talousarviossa olevia mahdollisuuksia ja rahoitusmarginaaleja pyrittäessä rahoittamaan hätätoimia, joilla kalastusalaa autetaan selviämään polttoaineen hinnannousun aiheuttamista vaikeuksista kunnes muunlaisia toimia on pantu täytäntöön;

5.  vaatii ottamaan käyttöön mekanismeja, joilla parannetaan ensimyyntihintoja ja edistetään lisäarvon oikeudenmukaista ja asianmukaista jakautumista kalastusalan koko arvoketjussa, nostetaan tuotantovaiheessa maksettavia hintoja ja pidetään loppukuluttajien maksamat hinnat mahdollisimman alhaisina;

6.  edellyttää, että Euroopan kalatalousrahaston olisi jatkettava tuen myöntämistä pyydysten valikoivuuden parantamiseen tai moottoreiden vaihtamiseen turvallisuuden, ympäristönsuojelun ja/tai polttoainetalouden perusteella – etenkin pienimittaista pyyntiä harjoittaville rannikkokalastajille ja kalastusta perinteisesti harjoittaville henkilöille; kehottaa komissiota laatimaan keskipitkän ja pitkän aikavälin suunnitelman, jolla pyritään parantamaan polttoainetehokkuutta kalastusalalla (vesiviljelyala mukaan luettuna); kehottaa komissiota lisäksi sisällyttämään tuleviin yhteisen kalastuspolitiikan uudistusta koskeviin ehdotuksiinsa ja etenkin Euroopan kalatalousrahaston uudistamiseksi annettavaan asetusehdotukseen asianmukaisia toimia kalastus- ja vesiviljelyalan polttoainetehokkuuden parantamiseksi;

7.  kehottaa komissiota esittämään toimintasuunnitelman rannikkoalueille ja saarille, joilla harjoitetaan aktiivisesti kalastusta;

8.  pyytää komissiota ehdottamaan kiireellisesti sekä yhteisön että kansallisen tason investointeja uusiin teknologioihin kalastusalusten energiatehokkuuden parantamiseksi sekä menetelmiin, joilla vähennetään alusten riippuvuutta fossiilisista polttoaineista;

9.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. toukokuuta 2011 eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevan Small business act -aloitteen uudelleentarkastelusta

P7_TA(2011)0235 B7-0286/2011

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission 23. helmikuuta 2011 antaman tiedonannon ”Eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevan Small Business Act -aloitteen uudelleentarkastelu” (KOM(2011)0078),

–  ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman pk-yrityksiä tukevasta aloitteesta (”Small Business Act”)(1),

–  ottaa huomioon 16. helmikuuta 2011 antamansa päätöslauselman pk-yritysten rahoituksen tukemiseen tarkoitettujen EU:n välineiden tarkistamista koskevista käytännön näkökohdista(2),

–  ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman globalisaation aikakauden teollisuuspolitiikasta(3),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että EU:n 23 miljoonalla pienellä ja keskisuurella yrityksellä (pk-yritykset), jotka ovat noin 99 prosenttia kaikista yrityksistä ja tarjoavat yli 100 miljoonaa työpaikkaa, on merkittävä rooli taloudellisessa kasvussa, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lujittamisessa ja työpaikkojen luomisessa ja että ne ovat suuri innovaatioiden lähde, olennaisen tärkeitä työllisyyden säilyttämisessä ja lisäämisessä ja edistävät osaltaan Eurooppa 2020 -lippulaivahankkeiden tärkeimpien tavoitteiden saavuttamista,

B.  ottaa huomioon, että pk-yrityksiä tukevan Small Business Act -aloitteen (SBA-aloite) perustana on tärkeitä poliittisia pilareita, kuten rahoituksen saatavuus, markkinoillepääsy (sisämarkkinat, kansainväliset markkinat, julkiset hankinnat) ja parempi sääntely; ottaa huomioon, että edistyminen konkreettisissa toimissa pk-yritysten toimintaympäristön parantamiseksi vaihtelee jäsenvaltioittain ja on usein hyvin vähäistä huolimatta poliittisesta sitoutumisesta pk-yrityksiä tukevan aloitteen periaatteisiin,

C.  ottaa huomioon, että pk-yritykset kohtaavat edelleen huomattavia ongelmia toimintansa laajentamisessa, innovointivalmiuksiensa parantamisessa ja markkinoille pääsyssä ja että nämä vaikeudet johtuvat etupäässä niiden vaikeuksista saada rahoitusta sekä jatkuvasta hallinnollisesta taakasta, jota olisi edelleen vähennettävä,

D.  ottaa huomioon, että kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelma (CIP) on osoittautunut menestyksekkääksi, sillä siihen on osallistunut 100 000 pk-yritystä, jotka ovat hyötyneet ohjelmasta, ja yhä uusien pk-yritysten odotetaan tekevän niin ennen sen päättymistä vuonna 2013,

SBA-aloitteen toteutus

1.  pitää myönteisenä, että komissio tarkistaa SBA-aloitetta, ja ilmaisee tukevansa uusia ehdotuksia, jotka keskittyvät rahoituksen saatavuuden parantamiseen jatkossakin, markkinoille pääsyn kohentamiseen ja hallinnollisen taakan vähentämiseen vahvistamalla hallintoa ja seurantaa sekä järkevän sääntelyn ja pk-yritysten suorituskyvyn tarkastelun kaltaisten toimien avulla;

2.  panee ilahtuneena merkille, että lähes kaikki SBA-aloitteeseen liittyvät lainsäädäntöehdotukset onnistuttiin hyväksymään; kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita hyväksymään viipymättä viimeisen jäljellä olevan ehdotuksen yksityisen eurooppayhtiön perussäännöstä, jonka avulla pk-yritykset voisivat käydä kauppaa kaikkialla EU:ssa ja joka samalla vähentäisi kustannuksia ja lisäisi kasvua tällä alalla, edistäisi hallinnollisen taakan vähentämistä 25 prosentilla SBA-aloitteessa esitetyn mukaisesti, tehostaisi sisämarkkinoiden toimenpidepaketin vaikutusta, torjuisi jäsenvaltioiden mahdollisia protektionistisia talouspolitiikkoja ja virkistäisi liiketoimintaa;

3.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan tarkistetun maksuviivästysdirektiivin ripeästi täytäntöön, jotta voidaan tehokkaasti torjua maksuviivästyksiä ja niiden kielteisiä vaikutuksia erityisesti pk-yrityksille; kehottaa komissiota tähän liittyen toteuttamaan hyväksytyn pilottihankkeen, jolla tuetaan pk-yrityksiä toimivien luotonhallintajärjestelmien perustamisessa ja rajatylittävän velkojen perinnän helpottamisessa;

4.  huomauttaa, että SBA-aloitteessa esitettyjen toimien toteutuksen taso vaihtelee jäsenvaltiosta toiseen; kehottaa näin ollen painokkaasti jäsenvaltioita lisäämään tähän liittyviä toimiaan ja antamaan konkreettisia sitoumuksia seuraavassa kilpailukykyä käsittelevän neuvoston kokouksessa;

5.  katsoo, että komission on säännöllisen seurannan avulla varmistettava, että toteutus tapahtuu järjestelmällisesti ja kattavasti; on sitä mieltä, että komissiolla olisi oltava tehokkaampia välineitä, joilla kannustaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön SBA-aloitteen periaatteet, ja kehottaa komissiota raportoimaan vuosittain SBA-aloitteen toteutuksen edistymisestä sekä unionin että jäsenvaltioiden tasolla;

6.  panee ilahtuneena merkille, että komissio on nimittänyt uuden pk-yritysedustajan, ja kannattaa tämän valtuuksia seurata jäsenvaltioiden edistymistä SBA-aloitteen toteuttamisessa ja edistää pk-yritysten etuja kaikkialla komissiossa sekä varmistaa erityisesti, että ”pienet ensin -periaatetta” tosiasiallisesti sovelletaan; kehottaa jäsenvaltioita nimittämään kansallisia pk-yritysedustajia koordinoimaan pk-yrityksiin liittyvää politiikkaa ja valvomaan SBA-aloitteen toteutumista eri hallinnoissa;

7.  kehottaa komissiota pk-yrityspolitiikan monialaisuutta silmällä pitäen ja toimien johdonmukaisuuden varmistamiseksi nimittämään asianomaisiin pääosastoihin (kuten tutkimuksen, ympäristöasioiden, sisämarkkinoiden, työllisyyden ja kauppapolitiikan pääosastoihin) pk-yritysasioista vastaavia varapääjohtajia, jotka tekevät tiivistä yhteistyötä pk-yritysedustajan kanssa;

8.  on huolissaan, että pk-yritystestiä ei komission mukaan ole sovellettu asianmukaisesti ja johdonmukaisesti kaikkiin uusiin lainsäädäntöehdotuksiin etenkään kansallisella tasolla; kehottaa näin ollen jäsenvaltioita ja komissiota varmistamaan, että kaiken uuden lainsäädännön mahdollisia vaikutuksia pk-yrityksiin arvioidaan ja että pk-yritystestiä sovelletaan säännönmukaisesti osana vaikutustenarviointia; kehottaa lisäksi komissiota tekemään ehdotuksia parhaisiin käytänteisiin perustuvista pk-yritystestiä koskevista vähimmäisstandardeista ja -vaatimuksista, joita on sovellettava sekä unionin että kansallisella tasolla;

9.  korostaa, että vaikutustenarviointien ja myös pk-yritystestien on oltava täydellisen riippumattomia ja perustuttava aina mahdollisten vaikutusten perusteltuun ja objektiiviseen analyysiin; katsoo, että tästä johtuen Euroopan parlamentin ja neuvoston olisi nimitettävä vaikutustenarviointilautakunnan jäsenet komission ehdotuksen pohjalta ja että heidän ei tulisi enää saada ohjeita komission puheenjohtajalta; esittää, että pk-yritysedustajan olisi oltava vaikutustenarviointilautakunnan pysyvä jäsen ja valvottava pk-yritystestin asianmukaista toteutusta;

Järkevä sääntely

10.  varoittaa edelleen jatkuvasta byrokratiasta ja hallinnollisista rasitteista, jotka muodostavat suuren esteen pk-yrityksille; pitää myönteisenä komission kantaa, että jäsenvaltioiden olisi vältettävä EU:n lainsäädännön vaatimusten ylittämistä saattaessaan direktiivejä osaksi kansallista lainsäädäntöä; on sitä mieltä, että jäsenvaltioiden olisi käytettävä vastaavuustaulukkoja, kun ne saattavat EU:n direktiivejä osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja siten selvästi osoitettava, mikä osa ehdotuksesta on peräisin unionin lainsäädännöstä ja mikä osa on kansallisella tasolla lisättyä lainsäädäntöä;

11.  korostaa sähköisen hallinnon merkitystä ja ”vain yhden kerran” -periaatetta, jolloin jäsenvaltioiden viranomaisten ei tulisi pyytää tietoja moneen kertaan;

12.  panee ilahtuneena merkille komission tiedonannossaan uudistaman pyrkimyksen jatkaa pk-yritysten hallinnollisen taakan vähentämistä kansallisella tasolla, koska kaikki jäsenvaltiot eivät ole laatineet tai saavuttaneet kansallisia vähentämistavoitteita; kehottaa jäsenvaltioita vahvempaan poliittiseen sitoutumiseen tällaisten tavoitteiden asettamiseksi ja suurempiin ponnisteluihin niiden toteuttamiseksi;

13.  korostaa, että hallinnollinen taakka on suhteessa suurempi, mitä pienempi yritys, ja kehottaa täten tekemään eron mikroyritysten, pienyritysten ja keskisuurten yritysten välillä; korostaa, että mikroyritykset (alle 10 työntekijää) muodostavat 91,8 prosenttia kaikista EU:n yrityksistä ja näin ollen ansaitsevat enemmän huomiota ja niitä vastaavan räätälöidyn lähestymistavan;

Rahoituksen saatavuus

14.  korostaa, että onnistuneen strategian innovatiivisten pk-yritysten tukemiseksi ei tulisi perustua tukien tarjonnan kasvattamiselle vaan sellaisen liiketoimintaympäristön luomiselle, jossa pk-yrityksillä on todellista, stimuloivaa, innostavaa, edullista, tehokasta, laaja-alaista ja kattavaa vapautta ja jossa rahoituksen ja rahoitusvälineiden eri muodot, kuten avustukset, takuut ja pääomarahoitus, ovat paremmin niiden saatavilla; toteaa, että tietty epäonnistumisten määrä kuuluu luontaisesti innovointiin, ja korostaa tämän vuoksi ”toisen mahdollisuuden” rahoituksen merkitystä rehellisille mutta epäonnistuneille pk-yrittäjille;

15.  kehottaa erityisesti lisäämään uusien yritysten ja pienten innovaatioyritysten mahdollisuuksia taloudelliseen tukeen innovoinnin alkuvaiheessa alkupääomarahoituksen, enkelirahoituksen sekä pääomarahoituksen ja oman pääoman ehtoisen rahoituksen muodossa unionin, alueiden ja paikallistasolla; korostaa näihin liittyen tarvetta perustaa Euroopan riskipääomarahasto; katsoo, että EU:n olisi laajennettava Euroopan investointipankin tarjoamia pysyviä riskinjakotuotteita riskinjakorahoitusvälineen kautta; korostaa, että EIP voisi olla merkittävässä asemassa erityisesti tukemalla JASMINEn ja JEREMIEn kaltaisia ohjelmia, joiden avulla voidaan huomattavasti edistää pk-yritysten tarpeisiin vastaamista;

16.  jotta varmistetaan, että uudet pankkeja koskevat Basel III -vaatimukset eivät vaikuta niiden pk-yrityksille myöntämään rahoitukseen, katsoo, että olisi kiinnitettävä erityistä huomiota laaja-alaiseen pk-yritystestiin osana parhaillaan valmisteltavana olevan neljännen vakavaraisuusdirektiivin vaikutustenarviointia ja sellaisten toimien yksilöimiseen, joilla varmistetaan, että pankit edelleen hoitavat yhteiskunnallisen tehtävänsä reaalitalouden rahoittajina, sekä siihen, että unionin tasolla olisi painotettava enemmän takuujärjestelmien tarjoamista vaihtoehtoisena rahoitusmenetelmänä;

17.  pitää tässä suhteessa myönteisenä, että Euroopan investointipankki antoi miljardi euroa Euroopan investointirahastolle, jotta tämä sijoittaa ne sen puolesta kasvua edistävänä mezzanine-välineenä (Mezzanine Facility for Growth) sijoitusrahastojen kautta kasvaviin, innovatiivisiin ja kilpailukykyisiin pk-yrityksiin eri puolilla Eurooppaa; kehottaa täten lisäämään edelleen rahoitusta näille rahoitusvälineille, sillä ne auttavat edistämään innovointia, joka on Euroopan kilpailukyvyn perusta;

18.  tukee voimakkaasti kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmaa ja sen näkyvää menestystä ja varoittaa mahdollisista vaikutuksista sen toimivuuteen ja joustavuuteen, jos sen rakennetta muutetaan sen mahdollisen tulevaan unionin tutkimusohjelmaan sulauttamisen jälkeen; kehottaa säilyttämään kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman itsenäisenä pk-yrityksille suunnattuna lippulaivahankkeena; katsoo, että tulevassa kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmassa olisi oltava erityinen SBA-aloitetta koskeva budjettikohta, jolla rahoitetaan erityisesti sitä koskevia painopistealueita;

19.  pitää valitettavana, että vuoden 2009 loppuun mennessä ainoastaan 75 prosenttia 21 miljardin suuruisesta taloudellisesta avusta oli täysin saatavilla – välittäjäpankkien kautta – ainoastaan 50 000 pk-yritykselle 23 miljoonasta; vaatii näin ollen toimenpiteitä, joilla tehdään maksumekanismista, eritoten välittäjä- ja kumppanipankkijärjestelmästä, avoimempi, helpommin käytettävissä oleva ja tehokkaampi, jotta vältetään vajaakäytön syntyminen ja voidaan saavuttaa tavoite, joka on 30 miljardin euron summan lainaaminen kokonaisuudessaan pk-yrityksille vuosina 2008–2011;

Markkinoillepääsy

20.  pitää myönteisenä Euroopan parlamentin aloitteeseen perustuvan sisämarkkinoiden toimenpidepaketin hyväksymistä Montin raportin mukaisesti; pitää erityisen myönteisenä sellaisia lainsäädäntötoimia, joiden avulla pk-yritykset saavat täyden hyödyn irti sisämarkkinoista, kuten unionin säännöt riskipääomarahastoista, yhteinen yhdistetty yhtiöveropohja (CCCTB), tarkistetut alv-säännöt ja kirjanpitodirektiivien yksinkertaistaminen; pyytää neuvostoa sitoutumaan vahvasti sisämarkkinoiden toimenpidepaketin toteuttamiseen ja erityisesti sen ensisijaisten toimenpiteiden hyväksymiseen vuoden 2012 loppuun mennessä; kehottaa komissiota ja neuvostoa huomioimaan tarkasti pk-yritysten edut koko prosessin ajan kaikissa toimenpiteissä;

21.  kehottaa komissiota vahvistamaan ja laajentamaan Enterprise Europe Network -verkoston (EEN) roolia, jotta se voi auttaa ja tukea pienyrityksiä kaikissa niiden pyrkimyksissä hyödyntää tehokkaammin sisämarkkinoiden tarjoamia mahdollisuuksia;

22.  katsoo, että pk-yritysten ja hankintaviranomaisten välistä vuoropuhelua olisi tehostettava, jotta pk-yritysten olisi helpompi osallistua sopimuksentekomenettelyihin; ehdottaa tässä mielessä, että tutkitaan mahdollisuuksia avustaa pk-yrityksiä kumppanuuksien ja ryhmittymien muodostamisessa ja yhteisten tarjouksien jättämisessä julkisissa tarjouskilpailuissa; kehottaa komissiota laatimaan vaikutustenarvioinnin ja tarkastelemaan unionin julkisia hankintoja koskevia raja-arvoja, jotta pk-yritykset voivat osallistua sopimuksiin, joita muuten koskisivat erityisvaatimukset ja jotka siten olisivat niiden ulottumattomissa; kehottaa komissiota tutkimaan, kuinka parantaa kaikkien julkisia hankintoja koskevien ilmoitusten julkaisemista kaikkialla Euroopassa ja poistaa hallinnolliset rasitteet, jotka estävät eurooppalaisia yrityksiä osallistumasta rajatylittäviin julkisiin hankintoihin; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita soveltamaan järjestelmällisemmin eurooppalaisia käytännesääntöjä, joilla parannetaan pk-yritysten mahdollisuuksia saada julkisia hankintasopimuksia;

23.  kehottaa komissiota tulevissa ehdotuksissaan eurooppalaisen standardointijärjestelmän uudistamisesta varmistamaan, että pk-yritysten edut ovat riittävästi edustettuina eurooppalaisissa standardointielimissä ja tekemään standardeista helpommin saavutettavia pk-yrityksille;

24.  korostaa pienyritysten tutkimustoimintaa tukevan aloitteen (SBRI) kaltaisten aloitteiden merkitystä julkisten elinten avustamisessa tutkimus- ja kehitystyön tarjoamisessa pienyrityksille tarkoituksena löytää ratkaisuja julkisiin tarpeisiin samalla kun tuetaan innovatiivisten tuotteiden ja palvelujen kehittämistä;

Pk-yritysten tukeminen

25.  toistaa aiemman kehotuksensa kansallisten fyysisten tai sähköisten yhteyspisteiden ja pk-yrityksiä tukevien virastojen perustamisesta ja kehittämisestä yhden luukun periaatteen mukaisesti lukuisia tiedotus- ja tukipalveluja tarjoten ja yrityksen elinkaaren mukaan jäsenneltyinä;

26.  katsoo, että pienyrityksiä olisi autettava lisäämään valmiuksiaan kilpailla kansainvälisillä markkinoilla parantamalla niiden vientivalmiuksia, levittämällä tietoa ohjelmista ja aloitteista, joilla helpotetaan pääsyä kansainvälisille markkinoille ja pk-yritysten tuotteiden ja palvelujen markkinoillepääsyä, ja varmistamalla, että pienyritysten edut ovat riittävästi edustettuina kahden- ja monenvälisissä kauppaneuvotteluissa;

27.  kannattaa pk-yrityksille tarkoitettua komission ”uuden mahdollisuuden” aloitetta, joka otetaan osaksi Euroopan pk-yritysviikkoa;

Tutkimus ja innovointi

28.  kehottaa jatkamaan tutkimuksen, kehityksen ja innovoinnin (T&K&I) rahoituksen ja ohjelmien hallinnoinnin yksinkertaistamista, erityisesti pk-yritysten hyväksi, Euroopan parlamentin 11. marraskuuta 2010 tutkimuspuiteohjelmien täytäntöönpanon yksinkertaistamisesta antaman päätöslauselman ja 16. helmikuuta 2011 pk-yritysten rahoituksen tukemiseen tarkoitettujen EU:n välineiden tarkistamista koskevista käytännön näkökohdista antaman päätöslauselman mukaisesti;

29.  panee tyytyväisenä merkille komission aikomuksen esittää kevyempiä hallinnollisia ja taloudellisia sääntöjä pk-yrityksille sekä kevennettyjä välineitä niiden innovointivalmiuksien vahvistamiseksi koko innovointisyklin keston ajan, muut kuin teknologiset innovaatiot mukaan lukien, tulevan tutkimuksen ja innovoinnin rahoituskehyksen ja erityisesti seitsemännen puiteohjelman ja kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman piirissä; muistuttaa komissiota paikallisen tuen tarjoamisen merkityksestä pk-yrityksille, esimerkiksi innovointikeskusten, kauppakamarien, yritysjärjestöjen ja innovointiklusterien osallistumisen avulla;

30.  kehottaa hyväksymään yhtenäisen eurooppapatentin ja kehittämään edelleen ja sovittamaan yhteen unionin tasolla välineitä ja ohjelmia (kuten innovaatioseteleitä), joilla edistetään pk-yritysten innovoinnin hallinnan valmiuksia sekä tutkimus- ja innovointipalvelujen ja muiden tietopohjaisten yrityspalvelujen (liiketoimintamallit, riskinarviointi jne.) saatavuutta pk-yrityksille; viittaa erityisesti jäsenvaltioiden parhaisiin käytänteisiin, jotka koskevat yliopistojen teknologiansiirtokeskuksia, jotka helpottavat T&K-toiminnan saatavuutta pk-yrityksille; kehottaa komissiota arvioimaan mahdollisuutta perustaa eurooppalainen patenttirahasto, jolla helpotetaan tätä teknologiansiirtoa tutkimuskeskusten ja yritysten, erityisesti innovatiivisten pk-yritysten, välillä;

31.  pitää valitettavana, että vain harvat eurooppalaiset innovatiiviset pk-yritykset kasvavat suuremmiksi yhtiöiksi, joissa työskentelee suuria määriä ihmisiä; huomauttaa, että EU:ssa on myös vähemmän nuoria, tutkimukseen ja kehitykseen voimakkaasti panostavia, innovatiivisia yrityksiä kuin Yhdysvalloissa ja että vakavat puutteet innovoinnin ja tietoteknisten taitojen alalla estävät pk-yrityksiä ottamasta käyttöön innovatiivisia, älykkäitä liiketoimintamalleja ja uusia teknologioita;

32.  kehottaa kansallisia hallituksia pohtimaan verokannusteiden käyttöönottoa innovatiivisille vastaperustetuille pienyrityksille niiden ensimmäisinä toimintavuosina;

Taidot, koulutus ja ammattikoulutus
33. pitää valitettavana, että SBA-aloitteessa ei kiinnitetä riittävästi huomiota sosiaalisiin ja työmarkkinakysymyksiin, jotka vaikuttavat yrittäjyyteen ja pk-yritysten valmiuksiin saavuttaa työllistämispotentiaalinsa ja ottaa palvelukseen tarvittavat taidot omaavaa työvoimaa;
34. toteaa, että kasvua ja innovointia vievät laajalti eteenpäin yrittäjähenkiset pk-yritykset; painottaa, että olisi kiinnitettävä enemmän huomiota yrittäjähengen kehittämiseen koulutuksen kaikilla tasoilla käyttäen innovatiivisia menetelmiä, kuten oikeita miniyrityksiä toisen asteen koulutuksessa; korostaa, että on tärkeää tukea sähköisten ja johtamistaitojen kehittämistä, sillä pienyritykset tarvitsevat niitä menestyäkseen nykyisessä markkinaympäristössä;
35. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään ja edistämään aloitteita, joilla tuetaan pk-yritysten erityisesti kestävämpään toimintaan tarvitsemien taitojen parempaa tunnistamista ja ennustamista, ja kehittämään jäsenvaltioiden parhaisiin käytänteisiin perustuvia yrittäjyyskoulutus- ja ammattikoulutusstrategioita;
36. kehottaa komissiota tekemään Erasmus nuorille yrittäjille -ohjelmasta pysyvä ja antamaan sille riittävästi määrärahoja niiden erittäin kannustavien tulosten pohjalta, jotka valmistelevista toimista on saatu, vaikka ohjelma toimiikin vielä hyvin rajoitetusti;
Resurssitehokkuus
37. panee tyytyväisenä merkille, että komissio on todennut pk-yritysten olevan avainasemassa siirryttäessä kohti talouden resurssitehokkuutta; katsoo, että resurssitehokkuuden tavoitteiden saavuttaminen edellyttää arvoketjulähestymistapaa; kehottaa täten komissiota ottamaan käyttöön alakohtaisia pk-yrityksiä koskevia koordinoituja hankkeita ja toimia, joilla pyritään yksilöimään mahdollisia resurssitehokkaita innovaatioita arvo- ja toimitusketjuissa;
38. panee ilahtuneena merkille komission ehdotuksen ekoinnovointia koskevan toimintasuunnitelman hyväksymisestä; vaatii kunnianhimoisia toimia, joilla tuetaan pk-yrityksiä ekoinnovatiivisten ratkaisujen käyttöönotossa kaikissa arvoketjun vaiheissa, myös muotoilussa; katsoo, että on tarpeen lisätä rahoitusta tämän alan aloitteille esimerkiksi tulevan kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman avulla mutta myös rakennerahaston kohdennetulla käytöllä; kehottaa komissiota laatimaan joka toinen vuosi kertomuksen jäsenvaltioiden edistymisestä pk-yritysten ekoinnovaatioiden tukemisessa;
39. kiinnittää huomion pk-yritysten energiansäästömahdollisuuksiin, sillä ainoastaan 24 prosenttia pk-yrityksistä on tällä hetkellä aktiivisesti sitoutunut toimiin ympäristövaikutusten vähentämiseksi; korostaa, että kustannustehokkaiden energiatehokkuustoimien soveltaminen auttaisi pk-yrityksiä pienentämään energialaskujaan ja lisäisi niiden mahdollisuuksia sijoittaa tuottoaan; katsoo, että on olemassa huomattava tarve edistää pk-yrittäjien vähähiilisten tekniikoiden tuntemuksen parantamista; korostaa, että jokaisen pk-yrityksen käytettävissä on vähintään yksi rahoitusneuvoja mutta on vain harvoja asiantuntijoita, jotka antavat pk-yrityksille neuvoja energiansäästöstä ja energiatehokkuudesta;

40.  panee merkille kolmansista maista maahantuotujen väärennettyjen ja laittomasti valmistettujen tuotteiden, jotka uhkaavat eurooppalaisten pk-yritysten kilpailukykyä, laittoman kaupan kasvun kaikissa jäsenvaltioissa;

o
o   o

41.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL C 87 E, 1.4.2010, s. 48. (2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0057. (3) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0093.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. toukokuuta 2011 innovaatiounionista: Euroopan mukauttaminen kriisin jälkeiseen maailmaan (2010/2245(INI))

P7_TA(2011)0236 A7-0162/2011

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 6. lokakuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahanke: Innovaatiounioni (KOM(2010)0546),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 179 artiklan 1 kohdan, jonka mukaisesti ”Unioni pyrkii toiminnallaan lujittamaan tieteellistä ja teknologista perustaansa toteuttamalla eurooppalaisen tutkimusalueen, jossa tutkijat, tieteellinen tietämys ja teknologia liikkuvat vapaasti, tukemaan unionin kilpailukyvyn, myös sen teollisuuden kilpailukyvyn, kehittämistä sekä edistämään kaikkea tutkimustoimintaa, jota pidetään tarpeellisena perussopimusten muiden lukujen perusteella”,

–  ottaa huomioon 11. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman eurooppalaisista innovaatiokumppanuuksista Innovaatiounioni -lippulaivahankkeen puitteissa(1),

–  ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (KOM(2010)2020),

–  ottaa huomioon 26. tammikuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Resurssitehokas Eurooppa – Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahanke” (KOM(2011)0021),

–  ottaa huomioon 19. toukokuuta 2010 anneltuna komission tiedonannon ”Euroopan digitaalistrategia” (KOM(2010)0245),

–  ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Etenemissuunnitelma – siirtyminen kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050” (KOM(2011)0112),

–  ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman globalisaation aikakauden teollisuuspolitiikasta(2),

–  ottaa huomioon 15. kesäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman yhteisön innovaatiopolitiikasta muuttuvassa maailmassa(3),

–  ottaa huomioon 16. kesäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman Eurooppa 2020 -strategiasta(4),

–  ottaa huomioon 11. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman tutkimuspuiteohjelmien täytäntöönpanon yksinkertaistamisesta(5),

–  ottaa huomioon 4. helmikuuta 2011 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät innovoinnista,

–  ottaa huomioon kilpailukykyneuvoston 25.–26. marraskuuta 2010 pidetyn 3049. kokouksen päätelmät Euroopan innovaatiounionista,

–  ottaa huomioon kilpailukykyneuvoston 12. lokakuuta 2010 pidetyn 3035. kokouksen päätelmät EU:n tutkimus- ja innovaatio-ohjelmien houkuttelevuuden lisäämisestä: yksinkertaistamisen haaste,

–  ottaa huomioon 28. lokakuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Globalisaation aikakauden yhdennetty teollisuuspolitiikka: Kilpailukyky ja kestävyys keskeiselle sijalle” (KOM(2010)0614),

–  ottaa huomioon 6. lokakuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Aluepolitiikan panos Eurooppa 2020 -strategian mukaisessa älykkäässä kasvussa” (KOM(2010)0553),

–  ottaa huomioon 30. syyskuuta 2009 annetun komission tiedonannon ”Valmistaudutaan tulevaan – EU:lle yhteinen strategia keskeisiä kehitystä vauhdittavia teknologioita varten” (KOM(2009)0512),

–  ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2009 annetun komission tiedonannon ”Tieto- ja viestintätekniikan tutkimus-, kehitys- ja innovointistrategia Euroopalle: Panokset korkealle” (KOM(2009)0116),

–  ottaa huomioon komission vihreän kirjan ”Kulttuuriteollisuuden ja luovan alan teollisuuden mahdollisuuksien käyttöönotto”,

–  ottaa huomioon komission 23. helmikuuta 2011 antaman tiedonannon ”Small Business Act -aloitteen uudelleentarkastelu” (KOM(2011)0078),

–  ottaa huomioon komission 14. helmikuuta 2007 antaman tiedonannon ”Tieteellinen tieto digitaaliaikana: tiedon saatavuus, levittäminen ja säilyttäminen” (KOM(2007)0056),

–  ottaa huomioon Euroopan komission toimeksiantaman ja marraskuussa 2008 laaditun kertomuksen ”Ympäristöä hyödyttävien innovatiivisten liiketoimintamallien edistämisestä”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön ja kansainvälisen kaupan valiokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan, aluekehitysvaliokunnan, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan ja oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnot (A7-0162/2011),

A.  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 179 artiklan 2 kohdan, jonka mukaisesti unioni ”edistää kaikkialla unionissa yrityksiä, pienet ja keskisuuret yritykset mukaan luettuina, tutkimuskeskuksia ja korkeakouluja niiden korkealaatuiseen tutkimukseen ja teknologiseen; se tukee niiden pyrkimyksiä keskinäiseen yhteistyöhön varsinkin avaamalla kansalliset julkiset hankinnat, määrittelemällä yhteiset standardit sekä poistamalla yhteistyön oikeudelliset ja verotukselliset esteet pyrkien erityisesti siihen, että tutkijat voivat tehdä yhteistyötä vapaasti rajoista riippumatta ja yritykset voivat täysin käyttää hyväkseen sisämarkkinoiden tarjoamia mahdollisuuksia”,

B.  katsoo, että innovoinnin ja tutkimuksen nopeuttaminen on olennaista kestävän ja kilpailukykyisen talousmallin aikaansaamiseksi ja tulevan työllisyyden turvaamiseksi, minkä lisäksi sillä saadaan aikaan ratkaisuja eurooppalaisen yhteiskunnan suuriin yhteisiin yhteiskunnallisiin haasteisiin, joita ovat:

C.  katsoo, että ratkaisuna innovoinnin vauhdittamiseen on

D.  katsoo, että riskinottovalmius on menestyksekkään innovoinnin perusedellytys,

E.  ottaa huomioon, että Euroopan kilpailukyvyn säilyttäminen edellyttää elämäntavan muutosta Euroopan yrittäjyyden ja innovointipotentiaalin parantamiseksi; ottaa huomioon, että tarvitaan muutoksia, jotka koskevat riskinottovalmiutta ja innovatiivisten yritysten ja yrittäjien toiminnan käynnistämisolosuhteiden parantamista,

F.  ottaa huomioon, että talouden yleisemmässä yhteydessä Euroopan unionin on otettava offensiivinen asenne ja varmistettava johtava asema kilpailukyvyssä, minkä vuoksi EU:n on investoitava räjähdysmäiseen innovointiin,

G.  katsoo, että Eurooppa tarvitsee nykyaikaisen, kohtuuhintaisen ja hyvin toimivan immateriaalioikeuksien suojelujärjestelmän edistääkseen innovointia ja vahvistaakseen kilpailukykyään,

H.  katsoo, että immateriaalioikeudet ovat tärkeä edellytys pääomavaltaiselle tutkimukselle, kehittämiselle ja innovoinnille,

I.  katsoo, että EU-patentin luominen tarjoaa parhaimman mahdollisuuden innovoinnin vahvistamiseen Euroopassa immateriaalioikeuksien alalla,

J.  katsoo, että nykyaikainen unionin tavaramerkkijärjestelmä on tärkeä, jotta voidaan suojella eurooppalaisten yritysten muotoilun, luovan työn ja innovoinnin alalle tekemien investointien arvoa,

K.  ottaa huomioon, että se, että 3 prosenttia EU:n BKT:sta varataan tutkimukseen ja kehittämiseen vuoteen 2020 saakka, voi luoda 3,7 miljoonaa työpaikkaa ja että sen ansiosta EU:n BKT saattaa nousta 800 miljoonaa euroa vuoteen 2025 mennessä,

L.  ottaa huomioon, että vain 30 prosenttia Euroopan tutkijoista on naisia ja että vain 13 prosenttia Euroopan tutkimuskeskusten johtajista on naisia,

Yhdennetty ja monitieteellinen lähestymistapa

1.  suhtautuu myönteisesti Innovaatiounioni-lippulaivahankkeeseen, joka on tähän mennessä unionin merkittävin ja kohdennettu yritys ottaa käyttöön strateginen, yhdennetty ja liiketoimintaan suunnattu, jäsenvaltioiden toimia täydentävä eurooppalainen innovaatiopolitiikka, jolla ohjataan innovointia ja seurataan edistymistä korkeimmalla poliittisella tasolla, mutta jonka menestys riippuu jäsenvaltioiden täysimääräisestä yhteistyöstä ja siitä, että jäsenvaltiot panevat sen täytäntöön muun muassa antamalla taloudellista tukea ja älykkäästi taloutta vakauttamalla ja asettamalla etusijalle kestävä, kasvua edistävä varainkäyttö sellaisilla aloilla kuin innovointi, tutkimus ja koulutus, minkä myötä yhteiset innovointitavoitteet ohjaavat toimien toteuttamista kaikilla asianmukaisilla aloilla; pitää myönteisenä Eurooppa- neuvoston strategista lähestymistapaa 4. helmikuuta 2011 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa;

2.  puoltaa innovaatiounionia koskevaa aloitetta EU:n taloudellisen, sosiaalisen ja kulttuurisen kehityksen keskeisenä pilarina, erityisesti mitä tulee osallistavaan koulutukseen kaikilla tasoilla, myös ammatillisessa koulutuksessa;

3.  kehottaa ottamaan käyttöön laajan innovointia koskevan käsitteen, joka keskittyy vaikutuksiin ja on kattavampi kuin tekninen ja tuotteisiin keskittyvä innovointi, jossa mukana ovat kaikki sidosryhmät, erityisesti yritykset, ja jossa korostetaan kansalaisten monia kehitystä vauhdittavia tehtäviä ajattelutavan muuttamisen yhteydessä; muistuttaa, että innovointi tarkoittaa ideoiden soveltamista menestyksekkäästi käytäntöön ja että sen kohteena ovat tuotteet, prosessit, palvelut, liikkuvuus, järjestelmät ja organisaatiorakenteet; kehottaa komissiota esittämään innovoinnin määritelmän;

4.  katsoo, että innovaatiokriteereinä on kaikilla tietämyksen sekä taloudellisen ja yhteiskunnallisen toiminnan alueilla oltava yleinen etu, elämänlaadun parantaminen, hyvinvoinnin edistäminen sekä ympäristönsuojelu ja luonnon tasapainon säilyttäminen;

5.  on sitä mieltä, että koska innovointi on monitahoinen käsite, muita kuin teknologisia innovointiponnisteluja on tehostettava ja että samalla tällaista innovointia koskevia parhaita käytäntöjä pitäisi levittää ja EU-rahoituksen saamisen sääntöjä ja ehtoja tulisi tarkentaa avoimen ja kaikenkattavan lähestymistavan perusteella;

6.  vaatii, että alkuperäinen innovointi, joka tarkoittaa jotakin ensimmäisen kerran valmistettavaa, joka ei ole saatavissa markkinoilla, on erotettava selkeästi jo markkinoilla olevien tuotteiden, palvelujen, prosessien ja liikkeiden kaupallisesta parantamisesta ja muuttamisesta;

7.  katsoo, että sosioekonominen innovointi on määriteltävä toisaalta täsmällisesti ja toisaalta joustavasti, koska se ei monessa tapauksessa koske tuotetta eikä teknisen ratkaisun soveltamista vaan päinvastoin useita kokonaisen prosessin muodostavia, toisiinsa liittyviä ja pitkän aikavälin institutionaalisia, teknisiä ja hallinnollisia muutoksia;

8.  huomauttaa, että Eurooppa 2020 -strategiassa, energiatehokkuuden toimintasuunnitelmassa vuodelle 2020, Resurssitehokas Eurooppa -lippulaivahankkeessa, raaka-ainealoitteessa, Euroopan energiastrategiassa kaudelle 2011–2020, vuoteen 2050 ulottuvassa vähähiilisen talouden etenemissuunnitelmassa ja energian tiekartassa 2050 asetetuille tavoitteille on annettava ensisijainen asema innovaatiounionissa;

9.  toteaa, että kansainvälistyminen ja innovointi ovat avaintekijöitä ulkoisessa kilpailukyvyssä ja kasvussa, jotka puolestaan ovat ratkaisevan tärkeitä Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden kannalta;

10.  korostaa ilmasto- ja energiatehokkaan ja uusiutuvaa energiaa koskevan tekniikan merkitystä siirryttäessä kohti kestävää globaalitaloutta; tunnustaa EU:n johtavan aseman monilla ilmastoystävällisen ja resurssitehokkaan teollisuustuotannon tärkeillä aloilla; kehottaa komissiota määrittämään kansainvälistymis- ja innovointistrategiat näillä aloilla;

11.  myöntää, että ilmastonmuutoksen torjunta ja pyrkimykset kohti energiatehokkuutta ja teollisuustuotannon dematerialisointia edellyttävät uusien tekniikoiden globaalia levitystä koskevaa aktiivista toimintalinjaa;

12.  painottaa, että muun muassa ympäristönsuojelu, kansanterveys ja elintarviketurva sekä ilmastonmuutoksen torjunta ovat aloja, joilla innovointia on lisättävä eniten, mikä edellyttää nykyisen tieteellisen ja teknisen perustan vahvistamista; korostaa, että EU:n tulevissa tutkimus- ja innovaatio-ohjelmissa on otettava kyseiset alat asianmukaisesti huomioon; pitää siksi tärkeänä sellaisen monialaisen lähestymistavan omaksumista, jonka lähtökohtana on ekosysteemien palautumiskyky;

13.  panee merkille, että kulttuurialan ja luovan alan markkinoiden pirstaleisuus johtuu osittain kulttuurisesta monimuotoisuudesta ja kuluttajien kielimieltymyksistä;

14.  suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio keskittyy yhteiskunnallisiin haasteisiin, ja korostaa, että innovointia ja tutkimusta tarvitaan resurssien tuottavuuden ja kestävän käytön ja korvaamisen lisäämiseksi, kun samalla etsitään uusia tapoja lisätä resurssien ja energiankulutuksen tehokkuutta;

15.  huomauttaa, että olisi vältettävä innovointien priorisoinnin rajoittamista rajatuille alueille, jotta ei menetetä arvokasta innovaatiopotentiaalia pitkällä aikavälillä;

16.  katsoo, että innovoinnilla voi olla merkittävä rooli sosiaalisen koheesion vahvistamisessa, kun se parantaa tarjottujen palvelujen laatua, ja että siksi on luotava erityisiä ammatillisen koulutuksen ohjelmia;

17.  korostaa, että markkinataloudessa innovoinnilla ei vastata yksinomaan merkittäviin yhteiskunnallisiin haasteisiin, koska innovointi edistää samalla tavalla vapaa-aikaan, teknologiaan, teollisuuteen, kulttuuriin ja viihteeseen liittyvien kuluttajaystävällisten ja houkuttelevien tuotteiden valmistamista; korostaa innovatiivisten korkean teknologian vapaa-ajantuotteiden (älypuhelinten, sormitietokoneiden, konsolipelien, kannettavien viihdelaitteiden) sekä sosiaalisten verkkojen ja innovatiivisten verkkopalvelujen markkinoiden laajuutta ja eurooppalaisten yritysten häviävän pientä osuutta niiden yhteydessä;

18.  korostaa Resurssitehokas Eurooppa -lippulaivahankkeen ja teollisuuspolitiikan lippulaivahankkeen merkitystä ja niiden ponnistusten merkitystä, joilla pyritään irrottamaan talouskasvu luonnonvarojen käytöstä tukemalla siirtymistä kestävään vähähiiliseen ja tietoon perustuvaan talouteen, lisäämällä uusiutuvien ja kestävien energialähteiden käyttöä, kehittämällä vähähiilistä ja resursseja tehokkaammin käyttävää teknologiaa ja kehittämällä kestävää liikennettä sekä tehostamalla samalla eurooppalaisten yritysten kilpailukykyä;

19.  muistuttaa, että digitaalinen maailma ja tieto- ja viestintätekniikat ovat innovoinnin moottoreita, ja katsoo sen vuoksi, että nopean laajakaistan saatavuus on oleellinen edellytys myös Euroopan innovaatiokumppanuuksille, koska se vahvistaa yhteistyötä ja kansalaisten osallistumista; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita tehostaman nopean internetin käyttöönottamista sekä edistämään sähköisiä aloitteita, joilla varmistetaan Euroopan digitaalistrategian pikainen toteuttaminen;

20.  kehottaa komissiota kiinnittämään asianmukaista huomiota ”älykkäämpiä” ja kestäviä järjestelmiä tukeviin teknologian muotoihin, joiden avulla yritykset voivat kehittää reaaliaikaisia palveluja monilla eri aloilla, kuten liikenteen ja logistiikan, rakentamisen ja ylläpitopalvelujen, energiahuollon, tietoliikenteen ja rahoituspalvelujen aloilla;

21.  korostaa, että innovaatio- ja tutkimuspolitiikan onnistuminen riippuu

22.  korostaa, että Euroopan unionin kauppa- ja innovointipolitiikasta on tehtävä todellinen väline työpaikkojen luomista, köyhyyden poistamista ja kestävää kehitystä varten koko maailmassa; uskoo vakaasti, että EU:n politiikan sisäisten ja ulkoisten näkökohtien välinen johdonmukaisuus on välttämätöntä ja että uuden kauppapolitiikan määrittämisen on vastattava työpaikkoja luovaa vahvaa teollisuus- ja innovointipolitiikkaa, jotta voidaan taata taloudellinen kasvu ja siten luoda entistä enemmän ja entistä parempia työpaikkoja;

23.  korostaa Innovaatiounioni-lippulaivahankkeen ja vuotuisen kasvuselvityksen roolia tehostetun yhteistyön ratkaisevan tärkeänä välineenä, joka osoittaa vuosittaisen edistymisen jäsenvaltioissa;

24.  kehottaa komissiota kehittämään yhdennetyn indikaattorijärjestelmän, jossa otetaan huomioon jäsenvaltioiden nykyisten talousjärjestelmien monimuotoisuus ja jossa yritykset ovat mukana, jotta innovointipolitiikkojen ja ohjelmien edistymistä ja mitattavissa olevaa vaikutusta voidaan seurata ja arvioida aiempaa paremmin; kehottaa luomaan luotettavia tietoinfrastruktuureja, jotka auttavat seuraamaan tutkimuksen rahoitusta, ja kehottaa kehittämään edelleen ”tulostaulua” kansainvälisen yhteistyön avulla ja paremmalla indikaattori- ja näyttöperusteisella järjestelmällä, jolla mitataan EU:n täyttä innovaatiokapasiteettia samalla, kun käytetään järkevästi käytettävissä olevia resursseja;

25.  huomauttaa, että innovointi ja luovuus ovat prosesseja, joita tietyssä määrin voidaan kehittää, opettaa ja tehostaa; vaatii sen vuoksi, että innovointi ja luovuus on nykyistä laajemmin sisällytettävä EU:n jäsenvaltioiden koulutusjärjestelmiin; vaatii jäsenvaltioissa käytettävien luovien ja innovatiivisten opetusohjelmien ja opetusmenetelmien parhaiden käytäntöjen tunnustamista ja levittämistä;

26.  korostaa ekoinnovoinnin ratkaisevan tärkeää osuutta Eurooppa 2020 -tavoitteiden toteuttamisen kannalta; vaatii näin ollen, että on hyväksyttävä kunnianhimoinen ekoinnovoinnin toimintasuunnitelma siten, että siinä ehdotetaan toimia, jotka koskevat ekoinnovoinnin käyttöönottoa arvoketjun kaikissa vaiheissa, mikä sisältää mainitun alan suunnittelun ja rahoituksen lisäämisen kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman puitteissa;

27.  katsoo, että koska innovointi liittyy tavallisesti läheisesti markkinoihin ja kehittyy epävirallisia teitä, EU:n olisi hienosäädettävä innovoinnin arviointimenetelmiään ottaen huomioon, että samoja arviointikriteereitä ei voida soveltaa kaikkiin aloihin;

28.  korostaa, että innovointi-termi saattaa muuttua käytössä kuluneeksi sanonnaksi, jonka toistuva käyttäminen aiheuttaa sellaisenaan itsetyytyväisyyttä; korostaa, että innovointi ei ole sellaisenaan mikään ihmelääke, joka ratkaisee kaikki ongelmat, eikä sitä voida loihtia käyttöön koska tahansa talouskriisien ja yhteiskunnallisten kriisien yhteydessä; katsoo, että innovointia on päinvastoin pidettävä jatkuvasti julkisen ja yksityisen sektorin pyrkimyksenä ja että EU:n ja jäsenvaltioiden on tuettava innovointia yhteneväisillä koulutus-, tutkimus-, teollisuus- ja sosiaalistrategioilla;

29.  tunnustaa kulttuurialan ja luovien alojen merkityksen innovoinnissa, sillä tutkimukset osoittavat, että kulttuurialan ja luovan alan palveluita suhteellisesti eniten hyödyntävät yritykset ovat huomattavasti parempia innovoinnissa;

30.  katsoo, että verkon puolueettomuuden periaate ja avoimet standardit ovat innovoinnin voimanlähteitä;

Kansalaiskeskeinen innovointiyhteiskunta

31.  korostaa, että kansalaisten tarpeet ja yrityksen aktiivinen sitoutuminen ovat innovoinnin tärkeimpiä vauhdittajia; huomauttaa, että innovatiivisen yhteiskunnan luomisen on siksi perustuttava sen kansalaisten osallistumiseen antamalla heidän ilmaista tarpeensa ja luova potentiaalinsa alhaalta ylöspäin suuntautuvan lähestymistavan avulla ja tarjoamalla innovatiivisia ratkaisuja, joiden avulla yksittäiset kansalaiset voivat edistää resurssitehokkuutta;

32.  tähdentää, että on luotava oppimisen, uteliaisuuden ja riskien ottamisen kulttuuri; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita ponnistelemaan ankarasti, jotta voitaisiin saada aikaan ajattelutavan muutos kohti innovatiivista ja uteliaisuuteen ja riskien ottamiseen perustuvaa ajattelua ja sallivampaa asennetta epäonnistumiseen kannustamalla kestäviä kulutusmalleja ja edistämällä aktiivisesti kansalaisten ja yritysten sitoutumista innovointiin ja avointa innovointijärjestelmää; korostaa, että prosessina innovointi ei voi olla eikä sen pidä olla kokonaan valtioiden ohjaamaa ja että ennakoimattoman kehityksen yhteydessä innovointi vaatii riittävän joustavia olosuhteita;

33.  katsoo, että tieteen ja sen monien sovellusten alalla saavutettu edistys ei merkitse sitä, ettei olisi tarvetta arvioida avoimesti ja monenkeskisesti kyseisten sovellusten eettisiä, sosiaalisia ja poliittisia vaikutuksia; huomauttaa, että on tarpeen edistää ja levittää tieteellistä kulttuuria kansalaisten keskuudessa;

34.  katsoo, että olisi toteutettava toimia sellaisten aloitteiden tukemiseksi, joilla pyritään edistämään tieteellistä vuoropuhelua ja tutkimustulosten levittämistä mahdollisimman laajalti kansalaisille tiedeyhteisön lisäksi ja lisäämään siten kansalaisyhteiskunnan osallisuutta tutkimukseen;

35.  katsoo, että on ensisijaisen tärkeää osallistua alueelliseen innovaatiokulttuurin kehittämiseen sekä yrittäjien, ammattikoulutusta saavien nuorten ja työntekijöiden että sellaisten kumppanien parissa, jotka vaikuttavat liiketoimintaan, kuten alueelliset päätöksentekijät, tutkimuskeskukset, yritysklusterit ja rahoituselimet, jotka usein eivät tunne riittävän hyvin innovaatiokapasiteettia, jota on alueen yrityksissä ja varsinkaan pk-yrityksissä, mikroyritykset ja käsiteollisuusyritykset mukaan luettuina;

36.  korostaa, että tieteellisen edistyksen ja siihen liittyvien asioiden ymmärtäminen on ehdottoman välttämätöntä sen edistämiseksi, että kansalaiset osallistuvat innovaatiotoimintaan; kehottaa tehostamaan tieteellisen ja teknisen tiedon levittämistä; korostaa sekä elinikäisen oppimisen että niiden toimien merkitystä, jotka kohdistetaan erityisesti väestöryhmiin, jotka eivät ongelmitta pääse hyödyntämään tiedettä ja teknologiaa, erityisesti maaseutuyhteisöihin;

37.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään sellaisten kestävien talousmallien kehittämistä, jotka perustuvat luovuuteen ja innovointiin ja luovat ja suojelevat korkeaa ammattitaitoa vaativia työpaikkoja Euroopassa;

38.  korostaa, että alhaalta ylöspäin suuntautuva lähestymistapa on tärkeää innovaatioille ja avoin ilmapiiri luoville ajatuksille, jotta voidaan vauhdittaa tuottavuuden kasvua, antaa työntekijöille enemmän valtaa ja kehittää ratkaisuja täyttymättömiin sosiaalisiin tarpeisiin (esimerkiksi osallisuus ja maahanmuutto);

39.  kehottaa täydentämään nykyistä ennakkorahoitusta uusilla rahoitusmekanismeilla, kuten stipendikilpailuilla tai kannustuspalkinnoilla eurooppalaisille innovaattoreille (yksilöille ja ryhmille), jotta voidaan kannustaa ideoita ja palkita innovaatioita esimerkiksi yhteiskunnallisesti tärkeillä aloilla, joissa tietoa luodaan julkiseksi hyödykkeeksi; kehottaa komissiota harkitsemaan, onko ensimmäinen palkintojärjestelmää koskeva pilottihanke tarkoituksenmukainen tervettä ikääntymistä koskevan eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden pilottihankkeen yhteydessä;

40.  korostaa, että sosiaalinen innovointi tarjoaa uusia ja tehokkaita ratkaisuja pakottaviin sosiaalisiin tarpeisiin ja että niitä tarjoavat ensisijaisesti henkilöt tai järjestöt, joiden tehtävä monessa tapauksessa perustuu kaupallisen välttämättömyyden sijasta sosiaaliseen välttämättömyyteen; korostaa lisäksi, että sosiaalinen innovointi antaa kansalaisille mahdollisuuden tehtävistään riippumatta parantaa työ- ja elinympäristöään ja voi siten auttaa vahvistamaan Euroopan sosiaalista mallia;

41.  korostaa yhteisötalouden toimijoiden (osuuskuntien, keskinäisten yhtiöiden, yhdistysten ja säätiöiden) roolia sosiaalisessa innovoinnissa, sillä ne kehittävät ja toteuttavat keinoja sellaisiin tarpeisiin vastaamiseksi, joita eivät markkinat eivätkä tavanomaisen yritystoiminnan muodot ole havainneet;

42.  katsoo, että EU:n innovointistrategialla olisi vapautettava työntekijöiden mahdollisuudet siten, että myös muut kuin akateemisesti koulutetut voivat osallistua erilaisiin EU:n ohjelmiin ja innovointihankkeisiin;

43.  korostaa, että innovointiunionin strategian ja innovoinnin yhteydessä on tunnustettava tavallisten työntekijöiden ideoiden, ehdotusten ja kykyjen merkitys; korostaa, että useissa tutkimuksissa painotetaan työntekijöistä lähtevän innovoinnin merkitystä sekä liiketoiminnan että työssä viihtymisen kannalta ja että jos edellä mainittu toteutetaan oikealla tavalla, se voi todella vähentää myös stressiä;

44.  kehottaa EU:ta, kansallisia viranomaisia sekä alue- ja paikallisviranomaisia käynnistämään pilottihankkeen, edistämään sosiaalista innovointia ja tukemaan sitä julkisin varoin, sekä luomaan julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia, jotka voisivat muodostaa tämän alan tulevien toimien perustan; korostaa, että sosiaalinen innovointi olisi sisällytettävä rahoitukseen ja Euroopan sosiaalirahaston, puiteohjelmien ja kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman kaltaisiin tukiohjelmiin;

45.  korostaa lääketieteen alan tutkimuksen tärkeyttä, sillä yhdessä innovatiivisten sovellusten kanssa se edistää kasvua ja hyvinvointia ikääntyvässä yhteiskunnassa; tukee yliopistojen tutkimusyksiköiden ja lääketeollisuuden välistä tiivistä yhteistyötä, jotta voidaan luoda tuotteita ja palveluja, joita EU:n kansalaiset kiireellisesti tarvitsevat ensi vuosikymmenellä;

46.  kehottaa komissiota lisäämään EU:n tutkimus- ja innovointirahoituksen yhteisen strategiakehyksen resursseja, jotta voidaan varmistaa biologisen ja lääketieteellisen tutkimusinfrastruktuurin kestävä tarjoaminen julkisena T&K-palveluna, jolla pyritään kansalaisten elämänlaadun parantamiseen ja sellaisen osaamisyhteiskunnan kehittämiseen, joka voi vastata Euroopan yhteiskunnallisiin haasteisiin;

47.  katsoo, että innovaatiopolitiikan painottaminen mahdollistaa julkisten palvelujen ajantasaistamisen ja vahvistamisen useilla talous- ja yhteiskuntaelämän jo olemassa olevilla ja syntyvillä aloilla ja edistää siten kyseisen politiikan laatua ja vaikuttavuutta, uusien työpaikkojen luomista, köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumista sekä taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta;

48.  katsoo, että tiede-, teknologia- ja innovaatiotoimien koordinoinnin tiivistäminen ei saisi estää tutkimuskapasiteettiin kohdistuvia investointeja tai vähentää niitä tietyissä jäsenvaltioissa tai tietyillä alueilla muiden jäsenvaltioiden tai alueiden kustannuksella, vaan että tiiviimmän koordinoinnin olisi pikemminkin edistettävä investointeja tutkimus- ja kehitystoiminnan vakaan ja johdonmukaisen perustan kehittämiseen eri maissa ja alueilla niiden erityispiirteiden ja kehitystason mukaisesti, jotta voidaan edistää toivottua synergiaa ja hedelmällistä yhteistyötä;

49.  korostaa koulutusjärjestelmän uudistamisen merkitystä; kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään toimiin (nuorten) eurooppalaisten yrittäjätaitojen ja määrällisten taitojen sekä koulutuksen parantamiseksi sisällyttämällä yrittäjyys, luovuus ja innovointi kaikkiin koulutusaloihin ja kehittämällä inhimillistä pääomaa, joka antaa nuorille mahdollisuuden aktiiviseen rooliin innovoinnissa, esimerkiksi komission ”Erasmus nuorille yrittäjille” -aloitteen kautta, sekä varmistamaan, että käsiteollisuus säilyy innovoinnin lähteenä;

50.  kehottaa komissiota tiiviimpään yhteistyöhön jäsenvaltioiden kanssa, jotta voidaan laatia keskipitkän ja pitkän aikavälin ennusteita siitä, mitä taitoja työmarkkinoilla tarvitaan, ja jotta voidaan kannustaa yliopistojen ja liike-elämän kumppanuuksia siten, että edistetään nuorten siirtymistä työmarkkinoille samalla kun autetaan luomaan innovatiivinen tietoon perustuva yhteiskunta, kehitetään soveltavaa tutkimusta ja luodaan paremmat työmarkkinanäkymät vastavalmistuneille;

51.  huomauttaa, että kriisiaikoina on olennaista houkutella nuoria ihmisiä uudentyyppisiin työpaikkoihin ja varmistaa, että taitojen kehittämiseen tähtäävät ohjelmat edistävät nuorten pääsyä työmarkkinoille, jotta annetaan nuorille mahdollisuus hyötyä niiden tarjoamista työmahdollisuuksista, torjutaan alle 25-vuotiaiden korkeaa työttömyyttä ja hyödynnetään nuoren sukupolven taitoja käyttää uusia teknologioita;

52.  kehottaa voittamaan taitovajeen tieteen, teknologian, suunnittelun ja matematiikan alalla; pitää tärkeänä, että parannetaan koulutuksen laatua, helpotetaan pääsyä elinikäisen oppimisen ja ammatillisen koulutuksen piiriin, edistetään työntekijöiden jatkuvaa kouluttamista sekä järjestetään tällainen koulutus ja siihen osallistuminen inklusiivisella ja naisia syrjimättömällä tavalla; katsoo kuitenkin, että nämä toimenpiteet olisi kohdistettava ensi sijassa aikaisempaa vähemmän ammattitaitoa vaativissa tehtävissä työskenteleviin työntekijöihin, jotka ovat vaarassa menettää työpaikkansa uusien teknologioiden käyttöönoton johdosta sekä niihin, jotka ovat jääneet työttömiksi, koska heillä ei ole rakennemuutoksen ja mukauttamisen edellyttämiä taitoja; muistuttaa myös tarpeesta kehittää kaikkia koulutustoimintoja kaikilla koulutuksen tasoilla laajamittaisemmin, jotta voidaan edistää luovuutta, innovatiivisuutta ja yrittäjyyttä;

53.  korostaa, että on tärkeää nostaa elinikäisen oppimisen tasoa ja kehittää koulutustoimintaa kaikille, jotta voidaan parantaa ekoinnovatiivisuutta ja yrittäjyyttä ja varmistaa, että työvoima voi mukauttaa taitonsa osaamiskoulutukseen nojautuvan kestävämmän talouden työmarkkinoiden tarpeisiin; kehottaa jäsenvaltioita, työnantajia ja työntekijöitä tunnustamaan taitojen hallinnoinnin, koulutuksen ja innovointia varten tapahtuvan elinikäisen oppimisen yhteiseksi tehtäväksi, kuten todettiin työmarkkinaosapuolten vuonna 2002 tekemässä elinikäistä oppimista koskevassa puitesopimuksessa;

54.  toteaa, että koska tieteen ja teknologian korkea-asteen opiskelijoista on pulaa, on toteutettava toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että opiskelijat eivät keskeytä opintojaan ja että heidän mahdollisuuksiaan valita opiskelupaikka ei rajoiteta taloudellisin perustein, ja katsoo siksi, että on edelleen tuettava osaksi jäsenvaltioiden rahoittamien pankkilainojen saatavuutta;

55.  painottaa, että nukkuvat innovaattorit on paikannettava erityisesti pk-yrityksissä; kiinnittää huomion välittäjäorganisaatioiden tärkeään osaan nukkuvien innovaattorien paikantamisessa, kannustimien tarjoamisessa, neuvojen antamisessa ja innovoinnin tukemisessa; on sitä mieltä, että tällaisia organisaatioita tulisi vahvistaa ja että niitä varten tulisi kehittää ohjelma, joka tähtää koulutuksen, pätevyyden ja ammattitaidon parantamiseen, ja että jatkossa kaksitahoisella koulutuksella kahteen ammattiin tähtäävien mallien merkityksen tulisi kasvaa;

56.  muistuttaa, että on tärkeää hankkia vankat perustaidot ja hyvä yleissivistys, jotta ihmiset voivat paremmin sopeutua työympäristöönsä; korostaa, että tässä kielten oppiminen on erityisen keskeisessä asemassa;

57.  kehottaa jäsenvaltioita luomaan innovointia edistäviä klustereita ja olosuhteita sekä tukemaan vahvempien kumppanuuksien kehittämistä oppilaitosten ja liike-elämän välillä sekä kansallisesti että kansainvälisesti ja samalla ottamaan huomioon yritysten tarpeet opetussuunnitelmia kehitettäessä;

58.  katsoo, että tiede- ja teknologiakulttuuria suosivien ohjelmien perustaminen on välttämätöntä innovoinnin edistämiseksi kaikilla aloilla;

59.  kannattaa alueiden komitean ehdotusta luoda kaikille (yrityksille, paikallisille ja alueellisille viranomaisille, keskushallinnon viranomaisille, yksityissektorille ja kansalaisille) avoin ”luovuuden virtuaalinen verkosto”, jonka avulla tarjottaisiin neuvontaa, tukea, riskipääoman hankkimista ja teknisiä palveluja; panee merkille, että virtuaalisen verkoston toteuttaminen toisi mukanaan lisäetuja, sillä se helpottaisi asiantuntija-avun, koulutuksen ja osaamisen, yritystuen ja rahoitusneuvonnan tarjoamista saarten, syrjäisimpien alueiden, maaseutualueiden, vuoristojen ja harvaan asuttujen alueiden asukkaille;

60.  pitää myönteisenä komission ehdotusta saavuttaa merkittävää edistystä parantamalla tutkijoiden urakehitysmahdollisuuksia ja lisäämällä tutkijoiden liikkuvuutta tutkimusalojen ja jäsenvaltioiden välillä; katsoo, että edellä mainittu edistäisi tutkijoiden tarjontaa ja parantaisi EU:n tutkimuksen ja innovoinnin tasoa; katsoo, että kaikkien EU:ssa toimivien tutkijoiden olisi päästävä hyötymään asianmukaisesta koulutuksesta, houkuttelevista urakehitysmahdollisuuksista ja liikkuvuuden esteiden poistamisesta;

61.  panee merkille, että sosiaalinen innovointi edustaa henkisen pääoman haastetta, jonka yhteydessä yliopistojen on toimittava korostetussa roolissa koulutuksen, elinikäisen oppimisen, tutkimuksen, innovoinnin ja yrittäjyyden aloilla; korostaa avoimempien ja uudistettujen yliopistojen tarvetta sekä yliopistojen suuremman itsehallinnon tarvetta strategisten ensisijaisten tavoitteiden määrittämisen ja yhteiskunnan ensisijaisten tavoitteiden toteuttamisen yhteydessä;

62.  korostaa osaamiskolmion osatekijöiden tehostetun integroinnin yhteydessä tarvetta edistää toimia, joilla vahvistetaan opetusjärjestelmien ja liikemaailman välistä yhteistyötä uusien opetusohjelmien ja tohtoriohjelmien kehittämisessä;

63.  kehottaa komissiota luomaan ”Avoimen innovoinnin” digitaalisen foorumin, jossa voidaan esitellä koko Eurooppaa koskevia ongelmia ja jossa kansalaiset ja toimijat eri puolilta Eurooppaa voivat esittää ideoita ja ratkaisuja;

64.  panee merkille, että yliopistoista puuttuu yliopistojen ja liike-elämän vuorovaikutuksen aktiivista parantamista koskevaa osaamista; kehottaa komissiota käynnistämään uuden Euroopan laajuisen ohjelman, joka koskee yliopistojen johdon sekä teknologian siirrosta ja teknologian välittämisestä vastaavien henkilöiden koulutusta, sekä laatimaan suuntaviivat, jotka koskevat mainittujen tehtävien ammattimaistamista yliopistoissa;

Yksinkertaistaminen, eheyttäminen, rahoitus ja standardointi

65.  korostaa, että perinteisempiin unionin alakohtaisiin menoihin liittyy merkittäviä vaihtoehtokustannuksia, ja huomauttaa, että Eurooppa 2020 -strategian painopistealueet on sovitettava yhteen budjettipolitiikan kanssa; kehottaa siksi lisäämään tutkimuksen ja kehittämisen sekä innovoinnin osuutta EU:n talousarviossa;

66.  tähdentää, että EU:n tutkimus-, kehittämis- ja innovointibudjetin koko on suhteellisen vaatimaton verrattuna jäsenvaltioiden talousarvioihin, joista julkisten tutkimushankkeiden rahoitus suurimmaksi osaksi katetaan; kehottaa siksi antamaan enemmän painoarvoa rahoitusvälineille, joilla on vipuvaikutusta kansallisille tutkimusmenoille, yksityisiin investointeihin ja Euroopan investointipankin rahoitukselle, jotta toimintaa koordinoitaisiin ja investointeja elvytettäisiin unionin tavoittelemalle tasolle;

67.  kehottaa komissiota yhdistämään nykyisiä tukijärjestelmiä ja tukirakenteita, jotta siirryttäisiin kohti yksinkertaista ja helppokäyttöistä järjestelmää, jonka avulla nopeutetaan innovointia, keskitytään suuriin yhteiskunnallisiin haasteisiin ja ehkäistään aktiivisesti pirstaleisuutta ja byrokratiaa;

68.  kehottaa komissiota arvioimaan nykyiset avustusohjelmat ja tukirakenteet ja perustamaan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa keskitetyn asiointipisteen eli palvelupisteen, jossa kaikki sidosryhmät (erityisesti innovatiiviset pk-yritykset) – mukaan luettuna alue- ja paikallishallinto – voivat etsiä tietoa, hakea rahoitustukea tai saada yhteyden mahdollisiin kumppaneihin;

69.  korostaa, että pk-yrityksiä on tuettava innovoinnin ensimmäisestä vaiheesta loppuun saakka, jotta ne voivat innovoida ja osallistua unionin tukiohjelmiin;

70.  kannattaa klustereiden kansainvälistämisstrategioita, joilla pk-yrityksille pyritään luomaan asianmukaisia tuki- ja ohjausjärjestelmiä;

71.  korostaa, että eurooppalaisten klustereiden on korotettava profiiliaan ja tehostettava onnistumisistaan ja tuloksistaan tiedottamista; katsoo, että innovatiivisille pk-yrityksille olisi perustettava palvelurakenne, joka klustereiden välisenä linkkinä yhdistäisi klustereita ja teknologiapuistoja Euroopassa ja muualla maailmassa (esimerkiksi Välimeren alueella);

72.  korostaa, että T&K-investoinneilla on taipumus supistua talouskriisin aikana, vaikka on osoitettu, että ne yritykset ja jäsenvaltiot, jotka investoivat eniten näinä aikoina, saavat suurimman suhteellisen edun markkinoilla;

73.  kehottaa komissiota ottamaan käyttöön innovoinnin tukemista ja rahoitusta varten yhtenevän toimintakehyksen, jossa on samat säännöt, jotta voidaan luoda synergiaa ja mahdollisuuksien mukaan yhdistää tutkimuksen, kehittämisen ja innovoinnin tukiohjelmia sekä tukea innovointia ja osoittaa enemmän varoja innovointiin ja kannustaa rahoitusalaa osallistumaan enemmän; muistuttaa jäsenvaltioita, että niiden on noudatettava sitoumustaan osoittaa päästökauppajärjestelmän tuloja ilmastoa koskevien toimien rahoittamiseen myös innovointihankkeiden muodossa;

74.  kehottaa komissiota harkitsemaan useasta rahastosta rahoitettavia ohjelmia sellaisille jäsenvaltioille ja alueille, jotka haluavat käyttää niitä; katsoo, että ne auttaisivat työskentelemään yhtenäisemmin ja joustavammin sekä lisäisivät eri rahastojen (rakennerahastot ja tutkimuksen ja kehityksen puiteohjelmat) välisen vuorovaikutuksen tehokkuutta;

75.  yhtyy neuvoston näkemyksiin ja kehottaa luomaan paremman tasapainon luottamuksen ja valvonnan välille ja riskien ottamisen ja riskien välttämisen välille sekä ottamaan huomioon, että innovointi ja tutkimus ovat erittäin riskialtista toimintaa, jonka tulokset ovat epävarmoja;

76.  kiinnittää huomiota siihen, että innovointiprosessiin osallistuvat henkilöt joutuvat kohtaamaan erilaisia menettelyjä ja kelpoisuusehtoja unionin eri ohjelmissa sekä niiden ja kansallisten ohjelmien välillä; toteaa, että tämä aiheuttaa byrokratiaa, korkeita kustannuksia sekä ajan ja mahdollisuuksien haaskaamista; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sitoutumaan yhdessä eurooppalaisella tutkimus- ja innovointialueella käytettävien valintamenettelyjen ja kelpoisuusehtojen yksinkertaistamiseen ja lähentämiseen;

77.  pyytää komissiota esittämään Euroopan parlamentille ulkoisen arvioinnin seitsemännen puiteohjelman sisällä perustetuista innovointivälineistä, kuten esimerkiksi teknologiayhteisöistä ja yhteisistä eurooppalaisista teknologia-aloitteista, joiden osalta arvioinnin olisi käsitettävä toiminta, ehdotuspyynnöt, innovointihankkeet ja niiden (mahdolliset) tulokset sekä julkinen ja yksityinen rahoitus;

78.  toistaa, että tutkimukseen, kehittämiseen ja innovointiin suunnattavien investointien merkittävä lisääminen sekä yksityisellä että julkisella sektorilla on tärkeää, jotta EU:n teollisuus pysyisi teknologisena johtajana ja säilyttäisi globaalin kilpailukykynsä esimerkiksi liikenteen ja energiatehokkuuden alalla; toteaa lisäksi, että julkisen rahoituksen lisääminen tutkimukseen, kehittämiseen ja innovointiin on välttämätöntä yksityisten investointien lisäämiseksi;

79.  vaatii, että tulevassa puiteohjelmassa edistetään tutkimustulosten mahdollisimman hyödyllistä käyttöä laajentamalla hankkeiden rahoitusta siten, että niihin otetaan mukaan myös esittely- ja prototyyppivaiheet;

80.  korostaa paremman avun tarjoamisen merkitystä synergiaa lisäävien politiikkojen ja ohjelmien täytäntöönpanon ketjussa, jonka muodostavat tutkimus- ja kehitysinfrastruktuurit, innovaatiot ja työpaikkojen luominen;

81.  toteaa, että julkisten rahoitusmenettelyjen ja etenkin EU:n puiteohjelmien hallinnollinen ja taloudellinen yksinkertaistaminen on ennakkoehtona vakaudelle, osallistujien oikeusvarmuudelle ja siten tuotannonalan lisääntyvälle osallistumiselle;

82.  toistaa, että puiteohjelmilla olisi jatkossakin tuettava teollisuuden yhteistä tutkimusta, koska se tehostaa teollisuuden varojen käyttöä ja vaikuttaa myönteisesti tuottavien innovaatioiden luomiseen yhtenäismarkkinoilla;

83.  kehottaa säilyttämään vahvan osaamispohjan perustutkimuksessa ja tukeutumaan Euroopan tutkimusneuvoston menestykselliseen toimintaan sekä säilyttämään vahvan osaamispohjan soveltavan tieteellisen tutkimuksen ja innovoinnin alalla luomalla Euroopan tutkimusneuvoston kaltaisen viraston soveltavalle tutkimukselle ja innovoinnille ja yhdistämällä nykyisiä rakenteita tarpeen mukaan;

84.  katsoo, että innovointi ja luovuus ovat avaintekijöitä unionin talouden elpymisen kannalta ja ettei tulisi aliarvioida sitä, kuinka tärkeää on muuntaa unionin tieteelliset ja teknologiset läpimurrot uusiksi tuotteiksi ja palveluiksi;

85.  muistuttaa, että innovointi tarkoittaa ideoiden soveltamista menestyksekkäästi käytäntöön, ja tähdentää, että innovoinnin ja markkinoiden välillä on vankka kytkös; toteaa siksi, että asianmukaisia rahoitusvälineitä olisi oltava saatavilla nopeuttamaan menestyksekkään tekniikan, palvelujen tai prosessien saattamista EU:n markkinoille, varsinkin niitä, jotka liittyvät suuriin yhteiskunnallisiin haasteisiin;

86.  katsoo, että EU:n alueella tutkimustuloksia hyödynnetään kaupallisesti liian hitaasti tai vähäisessä määrin, ja kehottaa perustamaan yrityshautomoita, jotka ovat aktiivisesti innovaatioita etsien yhteydessä korkeakouluihin ja tutkimuslaitoksiin ja joiden tehtävänä on edistää tutkimustulosten kaupallista hyödyntämistä esimerkiksi yrityskontaktien kautta tai auttamalla löytämään ”bisnesenkeleitä” tai siemenrahoitusta uusien yritysten perustamiseksi;

87.  pitää tärkeänä, että innovointia edistetään luomalla uusia markkinamahdollisuuksia, jotta innovatiivisten tuotteiden kysyntää ja markkinoita voidaan tukea;

88.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita määrittelemään ja panemaan täytäntöön toimia, joilla pyritään saamaan käyttäjien ulottuville nopeasti tiedot arvokkaista innovaatioista koko Euroopassa ja varmistamaan, että tuoreet innovaatiot tulevat todella mahdollisten loppukäyttäjien saataville kohtuullisen ajan kuluessa;

89.  korostaa, että on tärkeää tehdä ero innovoinnin ja tutkimuksen välillä; panee merkille, että innovointi on monitahoinen ja monialainen sosioekonominen prosessi, johon sisältyvät ponnistelut tutkimukseen ja kehitykseen tähtäävän rahoituksen lisäämiseksi sekä pk-yritysten ja korkeaan teknologiaan erikoistuneen toiminnan tukeminen ja joka keskittyy eri alueiden erityispiirteisiin ja ominaisuuksiin perustuvien yhtenäisten järjestelmien kehittämiseen;

90.  kehottaa komissiota yhdistämään rahoitusvälineet entistä tiiviimmin kysyntäpuolen innovaatioihin ja ohjaamaan tämän tuen enemmän pk-yrityksille ja uusille yrityksille, jotka tarvitsevat varhaista pääsyä unionin markkinoille tai kansainvälisille markkinoille; katsoo siksi, että olisi hyväksyttävä selkeät ja täsmälliset ”osallistumissäännöt”, joissa on määräyksiä toimenpiteistä pienten ja mikroyritysten osallistumisen lisäämiseksi;

91.  korostaa, että tohtorinkoulutusohjelmat ovat tärkeitä eurooppalaisten innovaatioiden kannalta, ja ehdottaa, että tohtorinkoulutusohjelmille olisi kehitettävä unionin tason kehys, jolla kannustettaisiin elinikäiseen oppimiseen ja jossa olisi mukana yrityksiä tukemassa, edistämässä ja käyttämässä tutkimustuloksia; kehottaa jäsenvaltioita poistamaan kaikki lainsäädännölliset ja hallinnolliset esteet, jotka voisivat rajoittaa asiasta kiinnostuneiden henkilöiden pääsyä tohtorinkoulutusohjelmiin;

92.  kehottaa komissiota harkitsemaan useasta rahastosta rahoitettavia ohjelmia sellaisille jäsenvaltioille ja alueille, jotka haluavat käyttää niitä; katsoo, että se auttaisi työskentelemään yhtenäisemmin ja joustavammin sekä lisäisi eri rahastojen (rakennerahastot ja tutkimuksen ja kehityksen puiteohjelmat) välistä tehokkuutta;

93.  korostaa, että on tuettava osista koostuvia rahoituksen perusrakenteita, kehitettävä uusia rahoitusmekanismeja sekä yhdistettävä automaattisia välineitä ja tukeen perustuvia välineitä strategisten tutkimus- ja kehittämistavoitteiden saavuttamiseen tarvittavien investointien edistämiseksi;

94.  pitää myönteisenä komission ehdotusta vapauttaa maksumäärärahat Euroopan innovoinnin edistämisessä tarpeellisen yksityisen rahoituksen lisäämiseksi ja tehostamiseksi vuoteen 2014 mennessä;

95.  suosittelee Euroopan investointipankin toimivallan muuttamista siten, että riskialtista markkinalähtöistä tutkimusta ja innovointia voitaisiin rahoittaa; kehottaa tässä yhteydessä komissiota laajentamaan EIP:n menestyksekästä riskinjakorahoitusvälinettä

96.  katsoo, että olisi perustettava Euroopan innovointia rahoittava rahasto, jolla tehostettaisiin investointeja innovatiivisiin pk-yrityksiin jakamalla riskejä yksityisistä lähteistä saatavan rahoituksen kanssa;

97.  pitää myönteisenä komission ehdotusta määritellä erityisesti innovatiivisille uusille yrityksille tarkoitettuja investointeja;

98.  kehottaa komissiota siirtämään tulevissa puiteohjelmissa aiempaa suuremman osuuden markkinalähtöisestä tutkimuksesta, esittelyhankkeet mukaan luettuina, velkaan ja pääomaan perustuviin välineisiin, kuten innovoinnin puiteohjelmaan, riskijakorahoitusvälineeseen ja Euroopan investointirahastoon, joiden avulla voidaan lisätä yksityistä pääomaa ja varmistaa, että pk-yrityksillä on mahdollisuus käyttää kyseisiä välineitä kaikkialla Euroopassa; korostaa, että aukot (rajatylittävien) uusien yritysten rahoituksessa on suljettava;

99.  korostaa, että yrityksen kokoon, kehitykseen, asemaan ja toiminta-alaan liittyvien erityispiirteiden parempi ymmärtäminen ovat välttämättömiä rahoitusvälineiden suunnittelussa; kehottaa toteuttamaan pikaisesti toimenpiteitä innovoinnin alkuvaiheen suurimpien esteiden poistamiseksi helpottamalla mahdollisuuksia saada alkurahoitusta, enkelirahoitusta sekä pääomarahoituksen ja oman pääoman ehtoista rahoitusta, ja tekemään tämän sekä EU:n tasolla että alue- ja paikallistasolla;

100.  korostaa, että kansallisten sääntöjen ja verojärjestelyjeneroavaisuuksien takia EU:ssa ei ole läheskään saavutettu riskipääoman täyttä kehityspotentiaalia; pitää myönteisenä komission ehdotusta, jonka mukaan riskipääomarahastot voivat vuoteen 2012 mennessä toimia ja investoida vapaasti EU:n alueella, jolloin luotaisiin todelliset yhtenäismarkkinat EU:n riskipääomalle;

101.  kehottaa kehittämään edelleen välineitä ja mekanismeja, joilla parannetaan pk-yritysten mahdollisuuksia saada tutkimus- ja innovointipalveluja (esimerkiksi innovointisetelit) ja muita tietoon perustuvia yrityspalveluja (mallintaminen, riskien arviointi jne.), jotka ovat pk-yrityksille elintärkeitä innovoinnin ja innovatiivisten ratkaisujen markkinoille saattamisen kannalta;

102.  tähdentää tuote-palvelu-järjestelmien ja toimintapainotteisten liiketoimintamallien etuja liiketoiminnan ja ympäristötehokkuuden kannalta, ja kehottaa komissiota kehittämään tämän alan strategian;

103.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita arvioimaan uudelleen koko innovointia koskevan järjestelmän, jotta voidaan poistaa tarpeettomat rahoitukseen ja hallintoon liittyvät esteet, esimerkiksi

104.  pahoittelee, että innovaatioprotokollat on hyväksytettävä pitkällisillä hallintomenettelyillä, jotka hidastavat innovointia, heikentävät EU-markkinoiden kilpailukykyä ja estävät tieteellisen tiedon leviämistä terveydenhoidon ammattihenkilöstön keskuudessa, mikä on vastoin potilaiden etua;

105.  korostaa, että on ensisijaisesti tarkistettava kliinisiä tutkimuksia koskevaa direktiiviä vuoropuhelussa tutkijoiden kanssa, jotta voidaan parantaa lääkkeiden kehittämistä sekä kliinisessä tutkimuksessa käytettävien lääkkeiden ja vaihtoehtoisten hoitojen vertailua koskevaa sääntelykehystä (kuten todettiin Brysselissä 6. joulukuuta 2010 hyväksytyissä neuvoston päätelmissä lääkkeisiin liittyvästä innovoinnista ja solidaarisuudesta);

106.  pitää erittäin tärkeänä uuden tietämyksen käyttämistä uusien ja parempien keinojen löytämiseksi syöpäsairauksien ennaltaehkäisyssä, havaitsemisessa ja hoitamisessa sekä kyseisten tulosten saattamisessa nopeasti potilaiden ulottuville;

107.  tähdentää innovoinnin merkitystä tiedon kolmiossa ja kehottaa sisällyttämään innovointikulttuurin rahoitusnäkymiin sekä vuoden 2013 jälkeistä aikaa koskeviin näkymiin;

108.  kehottaa jäsenvaltioita yhdessä alueiden kanssa käyttämään mahdollisimman hyvin tutkimuksen, kehityksen ja innovoinnin rakennerahastoja nykyisellä rahoituskaudella ja puuttumaan samalla suuriin yhteiskunnallisiin haasteisiin, pyrkimään innovoinnin ja tutkimuksen koheesioon ja sovittamaan rakennerahastojen painopisteet Eurooppa 2020 -strategiaan; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita välttämään kallista päällekkäisyyttä edistämällä älykkäitä ja paremmin kohdennettuja erikoistumisstrategioita; katsoo, että alueita olisi kannustettava tämän eurooppalaisen erikoistumisen järjestelmän edistämiseen;

109.  tähdentää, että innovointiin korvamerkityt koheesiovarat jäävät usein käyttämättä soveltumattomien hallinnollisten vaatimusten vuoksi ja koska taloudellisten rajoitteiden aikana omaa osuutta rahoituksesta ei ole saatavilla; toteaa, että tämä seikka laajentaa osaltaan sitä jäsenvaltioiden välistä taloudellista kuilua, joka on euroalueen nykyisen kriisin ytimessä; kehottaa uudistamaan ja virtaviivaistamaan rakennerahastoja, jotta asiaankuuluvat talouden toimijat ja erityisesti pk-yritykset voisivat käyttää niitä oman toimintansa uudistamiseen;

110.  katsoo, että vertailuindikaattoreiden ja standardien asettaminen on osoittautunut innovointia ja kestävää kilpailukykyä merkittävästi edistäväksi tekijäksi monilla teollisuudenaloilla; yhtyy neuvoston näkemyksiin ja kehottaa komissiota antamaan ehdotuksia avoimuuden lisäämisestä ja sidosryhmien mukaan ottamisesta standardointimenettelyjen vauhdittamiseksi, yksinkertaistamiseksi ja nykyaikaistamiseksi sekä niiden kustannusten alentamiseksi, jotta Eurooppa voi reagoida nopeammin innovatiivisten maailmanmarkkinoiden kehitykseen; pyytää komissiota harkitsemaan vakavasti menestyksekkäitä innovointimekanismeja, kuten arvoketjun varrella olevien sidosryhmien integroimista avointen standardien käyttöönoton myötä;

111.  huomauttaa, että standardointi voi lisätä innovointia ja kilpailukykyä helpottamalla markkinoillepääsyä ja yhteentoimivuutta; kannustaa komissiota tehostamaan toimia, joilla edistetään eurooppalaisten standardien sisällyttämistä tuleviin vapaakauppasopimuksiin erityisesti sosiaali- ja ympäristöaloilla;

112.  korostaa tästä syystä, että kestävien työpaikkojen luomisen on oltava ohjenuorana kaikissa strategioissa, joilla Eurooppa pyritään mukauttamaan kriisin jälkeiseen aikaan;

113.  kehottaa Euroopan komissiota noudattamaan (asiantuntijaryhmän tekemässä) seitsemännen puiteohjelman väliarvioinnissa annettua suositusta, jonka mukaan uusien välineiden kehittämisessä olisi pidettävä taukoa, kunnes nykyisiä välineitä on kehitetty riittävästi ja arvioitu asianmukaisesti; katsoo siksi, että olisi huolellisesti vältettävä aiheuttamasta sekaannusta välineitä lisäämällä;

114.  pyytää komissiota esittämään parlamentille ulkoisen arvioinnin seitsemännen puiteohjelman sisällä perustetuista innovointivälineistä, esimerkiksi teknologiayhteisöistä ja yhteisistä eurooppalaisista teknologia-aloitteista, ja katsoo, että arvioinnin olisi käsitettävä toiminta, ehdotuspyynnöt, innovointihankkeet, niiden (mahdolliset) tulokset sekä julkinen ja yksityinen rahoitus;

115.  kehottaa komissiota harkitsemaan mahdollisuutta määrätä jäsenvaltioille väliaikaisesti tutkimuksen ja teknisen kehittämisen rahoitusta koskeva sitova vähimmäistaso, joka olisi noin 1 prosentti bkt:stä vuoteen 2015 saakka, koska tutkimuksen ja teknisen kehittämisen rahoitustavoite vuodeksi 2020 on 3 prosenttia BKT:stä ja koska tutkimus ja innovointi ovat ainoa varma keino EU:n talouden elpymiseksi;

116.  kiinnittää huomiota siihen, että innovointi on talouden kehittymisen kannalta ratkaisevan tärkeää ja että Euroopan unionin on rekrytoitava noin miljoona uutta tutkijaa, jotta voidaan täyttää tavoite, jonka mukaan 3 prosenttia BKT:sta on investoitava T&K-työhön, kuten todetaan Eurooppa 2020 -strategiassa; uskoo, että tämä tavoite voitaisiin saavuttaa helpommin lisäämällä merkittävästi naistutkijoiden määrää, joka on tällä hetkellä noin 39 prosenttia julkisella alalla ja korkeakouluissa työskentelevistä tutkijoista ja 19 prosenttia yksityisellä sektorilla työskentelevistä tutkijoista(6);

117.  tukee tavoitetta lisätä tutkijoiden määrää unionin alueella miljoonalla tutkijalla vuoteen 2020 mennessä, ja toteaa, että tällaisella valtavalla panostuksella olisi merkittäviä kertautuvia työllisyysvaikutuksia, mutta katsoo samalla, että tavoite on erittäin haastava ja se vaatisi maakohtaista tavoiteasettelua ja määrätietoista työtä; toteaa, että julkisella sektorilla ei välttämättä ole riittäviä varoja tähän, joten vaikka korkeakouluissa ja julkisissa tutkimuslaitoksissa on suuri tarve lisätä tutkijanvirkoja, suurimman osan uusista tutkijoista tulee sijoittua yksityiselle sektorille; toteaa, että tutkijoiden määrää enemmän tulee kiinnittää huomiota heidän innovaatiokykyynsä, koulutuksensa laatuun, eurooppalaiseen tutkimuksen työnjakoon, tutkimusresursseihin ja tutkimuksen laatuun;

118.  panee tyytyväisenä merkille komission tuen avoimelle ja yhteistoiminnalliselle innovoinnille, joka tuo pitkän aikavälin sosiaalisia ja taloudellisia hyötyjä; kannattaa tässä yhteydessä komission sitoutumista tutkimustulosten levittämiseen, siirtämiseen ja käyttöön muun muassa asettamalla julkisesti rahoitetusta tutkimuksesta saatavat julkaisut ja tiedot yleisesti saataville; kannustaa komissiota löytämään näiden tavoitteiden saavuttamiseen tarvittavat välineet ja korostaa, että Europeana-hanke voi toimia tällä alalla merkittävässä roolissa;

Yhtenäismarkkinat ja immateriaalioikeudet

119.  korostaa, että Euroopan yhtenäismarkkinat on saatettava kiireellisesti loppuun kaikkien tavaroiden ja palvelujen osalta, mukaan luettuna innovatiiviset terveystuotteet, jolloin markkinat ovat 500 miljoonan kuluttajan ulottuvilla; toistaa, että yksi Euroopan yhtenäismarkkinoiden suurimmista haasteista on lakien ja validointimenettelyjen pirstaleisuus;

120.  korostaa, että joillakin aloilla, esimerkiksi terveydenhuollossa, tutkimustulokset ovat edistäneet innovointia aina kun se on ollut tieteellisesti mahdollista, ja katsoo siksi, että komission pessimististä suhtautumista innovointiin ei voida monessa tapauksessa pitää perusteltuna;

121.  korostaa, että nykyiset lupakäytänteet edistävät EU:n sisämarkkinoiden pirstaloitumista; panee merkille, että vaikka edistystä on tapahtunut, kuluttajien kysyntään monia alueita ja ohjelmistoja kattavista luvista, jotka myönnetään rajat ylittävää ja verkossa tapahtuvaa käyttöä varten, ei ole vastattu riittävästi;

122.  muistuttaa, että EU:n tavoitteena on edistää kulttuurialan ja luovan alan elinkeinoja sekä verkkoympäristössä että muualla, ja katsoo, että tavoitteena olisi oltava markkinoiden ja kuluttajien kysynnän mukainen koko Euroopan kattavien lupien laajalle levinnyt käyttö ja että jos tätä tavoitetta ei voida saavuttaa lyhyessä ajassa, olisi tehtävä kattava arvio tarvittavasta lainsäädännöstä, jolla voidaan puuttua kaikkiin EU:n toimivien sisämarkkinoiden luomisen tiellä oleviin mahdollisiin esteisiin, myös alueperiaatteeseen;

123.  pitää komission esittämää unionin tavaramerkkijärjestelmän tarkistamista myönteisenä ja kannustaa komissiota varmistamaan, että asianmukaiset toimet toteutetaan sen takaamiseksi, että tavaramerkit voivat hyötyä samantasoisesta suojelusta sähköisessä ja muussa ympäristössä;

124.  korostaa, että vahva, tasapainoinen ja asianmukaisesti täytäntöönpantu immateriaalioikeuksia koskeva järjestelmä, joka osaltaan edistää avoimuutta ja estää kaikenlaista pirstaloitumista, on yksi innovoinnin tärkeimmistä puite-edellytyksistä; pitää myönteisenä komission pyrkimyksiä estää immateriaalioikeuksien muodostumista kilpailun ja innovoinnin esteiksi; kehottaa komissiota lisäksi kehittämään kattavan immateriaalioikeuksia koskevan strategian ja antamaan tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksia, joilla tasapainotetaan keksijöiden oikeuksia ja tiedon ja keksintöjen laajan käytön saatavuuden edistämistä;

125.  kehottaa komissiota kiinnittämään huomiota sen varmistamiseen, että pk-yritykset voivat hyödyntää tekijän- ja teollisoikeuksia tehokkaasti;

126.  katsoo, että komission olisi otettava immateriaalioikeuksia vahvistettaessa huomioon pk-yritysten erityisongelmat noudattamalla ”pienet ensin” -periaatetta, joka on vahvistettu eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevassa aloitteessa (”Small Business Act”), muun muassa soveltamalla syrjimättömyysperiaatetta pk-yrityksiin;

127.  katsoo, että immateriaalioikeuksien hyvin toimiva täytäntöönpano lisää yritysten halukkuutta kehittää innovatiivisia tuotteita ja siten lisää kuluttajien saatavilla olevaa tavara- ja palvelutarjontaa;

128.  kehottaa ottamaan käyttöön tasapainoisen, koko Euroopassa voimassa olevan patentin; suhtautuu samalla myönteisesti laajaan tukeen, jonka neuvosto on antanut yhtenäistä EU:n patenttia koskevan kiinteän yhteistyömenettelyn aloittamiselle vuonna 2011;

129.  huomauttaa, että on hyväksyttävä koko EU:ssa voimassa oleva patentti ja Eurooppa-yhtiön perussääntö, jotta edistetään siirtymistä EU:n markkinoiden ulkopuolella käytävään kauppaan; korostaa tarvetta alentaa EU-patentin ja teollis- ja tekijänoikeuksien kustannuksia ottaen huomioon EU:n jäsenvaltioiden olemassa olevat taloudelliset erot, jotta niistä tulee kilpailukykyisempiä suhteessa Yhdysvaltojen ja Japanin hintoihin;

130.  kehottaa saattamaan loppuun eurooppalaisen tutkimusalueen toteuttamisen loppuun – perussopimuksesta johtuva velvoite – vuoteen 2014 mennessä, jotta EU voi pitää kiinni huippulahjakkuuksista ja houkutella sellaisia Eurooppaan, maksimoida tutkijoiden vapauden liikkuvuuteen, edistää tutkimus- ja teknologialaitosten rajatylittäviä toimia sekä jakaa, siirtää ja hyödyntää tutkimustuloksia; korostaa, että asianmukaisten rahoitusmekanismien kehittäminen on keskeisen tärkeää;

131.  korostaa, että on edistettävä politiikkoja, jotka kannustavat tutkijoita pysymään EU:n jäsenvaltioissa edistämällä houkuttelevia työskentelyoloja julkisissa tutkimuslaitoksissa;

132.  katsoo, että tehokkaan innovaatio- ja kasvupolitiikan kannalta on välttämätöntä investoida tutkimusohjelmiin, jotka edistävät tutkijoiden kansainvälistä liikkuvuutta ja vaihtoa ja lujittavat tieteen ja yritysmaailman välistä yhteistyötä (Marie Curie -toimet);

133.  korostaa, että on tärkeää luoda sekä Euroopan tasolla että kansallisella tasolla suotuisat olosuhteet ja kannustimia, joilla lisätään osallistumista tohtoriopintoihin sekä osallistumista innovatiiviseen tutkimukseen, jotta voidaan estää aivovuoto ja antaa EU:lle mahdollisuus saada merkittäviä etuja vahvistamalla sen kilpailukykyä edistyksellisellä ja innovatiivisella tutkimuksella;

134.  kehottaa tarkistamaan viipymättä yhteisön tavaramerkkilainsäädäntöä ja ryhtymään sen yhteydessä tarvittaviin toimiin, jotta tavaramerkeille myönnettäisiin sama suojan taso verkossa ja sen ulkopuolella;

135.  suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen eurooppalaisten tietämysmarkkinoiden kehittämisestä immateriaalioikeuksia ja lisensointia varten vuoden 2011 loppuun mennessä, mukaan luettuna muun muassa laiminlyötyjen immateriaalioikeuksien käytön helpottaminen kannustamalla perustamaan yhteisiä patenttialustoja ja patenttipooleja;

136.  kehottaa komissiota esittämään lainsäädäntöehdotuksia, jotka tarvitaan täysin toimivien digitaalisten sisämarkkinoiden luomiseksi vuoteen 2015 mennessä, koska tämä parantaisi merkittävästi innovoinnin reunaehtoja; korostaa, että aloitteiden on oltava kunnianhimoisia erityisesti avainalueilla, joita ovat esimerkiksi tekijänoikeudet, sähköinen kaupankäynti, mukaan lukien kuluttajapolitiikka sähköistä kaupankäyntiä varten, ja julkisen sektorin tietojen hyödyntäminen;

137.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioita asettamaan sisämarkkinoiden toteuttamisen, digitaalisten sisämarkkinoiden edistämistoimenpiteet mukaan lukien, innovaatiopolitiikan ytimeen, koska näin tarjotaan edullisempia hintoja ja parempaa laatua kuluttajille, tuetaan innovatiivisten tuotteiden kehittämistä, vauhditetaan työpaikkojen luomista EU:ssa ja tuotetaan uusia EU:n kasvumahdollisuuksia edelläkävijämarkkinoilla;

138.  huomauttaa, että innovoinnin yhtenäismarkkinoiden saavuttamiseksi tarvitaan keinoja suorien ja epäsuorien etujen, lyhyen ja pitkän aikavälin etujen sekä taloudellisten ja sosiaalisten etujen arvioimiseksi;

Julkiset hankinnat

139.  muistuttaa, että julkisilla hankinnoilla, joiden osuus EU:n vuotuisesta BKT:stä on 17 prosenttia, on merkittävä asema Euroopan yhtenäismarkkinoilla ja innovoinnin vauhdittamisessa;

140.  kehottaa jäsenvaltioita käyttämään julkisia hankintoja strategisesti niin, että vastataan yhteiskunnallisiin haasteisiin, edistämään innovointia ja suuntaamaan julkiset hankintansa innovatiivisiin, kestäviin ja ympäristöllisesti tehokkaisiin tuotteisiin, menettelyihin ja palveluihin ottaen huomioon, että halvin tarjous ei useinkaan ole taloudellisesti kaikkein kannattavin; kehottaa sen vuoksi komissiota

141.  korostaa, että innovaatioiden on oltava keskeinen osa julkista politiikkaa seuraavilla aloilla: ympäristö, vesi, energia, liikenne, tietoliikenne, terveys ja koulutus; pitää tärkeänä edistää innovaatioiden rajatylittävää levitystä ja hyödyntämistä julkisella sektorilla, yksityisyrityksissä ja erityisesti pk-yrityksissä;

142.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan julkisen sektorin pyrkimyksiä ottaa käyttöön innovatiivisia toimintatapoja ja käynnistämään innovointia julkisella sektorilla koskevan uuden tutkimusohjelman esimerkiksi sähköisen hallinnon, sähköisten terveyspalvelujen ja sähköisen hankintajärjestelmän aloilla, jotta levitetään byrokratiaa vähentäviä ja kansalaiskeskeisiä toimintalinjoja tukevia parhaita käytäntöjä julkishallinnossa; korostaa, että julkinen sektori on tärkeässä asemassa yleisön digitaalisia sisämarkkinoita kohtaan tunteman luottamuksen vahvistamisessa;

143.  pyytää komissiota, jäsenvaltioita ja paikallis- ja alueviranomaisia edistämään sähköisen hankintajärjestelmän ja etenkin esikaupallisten hankintojen käyttöä, yhteiset ja sähköiset hankinnat mukaan lukien, ja kiinnittämään samalla asianmukaista huomiota tietosuojasääntöjen noudattamiseen erottamattomana osana EU:n innovointistrategiaa; pyytää erityisesti komissiota, osana julkisten hankintojen oikeudellisen kehyksen yleistä tarkistamista, selkeyttämään ja yksinkertaistamaan asianmukaisia sääntöjä ja tekemään hankintaviranomaisille mahdolliseksi hyödyntää esikaupallisia hankintoja avoimemmin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita myös edistämään yksilöityjen ja todellisten sosiaali-, ympäristö-, ja innovointikriteerien sekä reilun kaupan kriteerien avointa sisällyttämistä julkisiin hankintoihin heikentämättä kuitenkaan pk-yritysten mahdollisuuksia osallistua aktiivisesti uusien ja innovatiivisten ratkaisujen löytämiseen ja sovellettavia kilpailusääntöjä noudattaen;

144.  toteaa, että innovatiiviset pk-yritykset joutuvat muiden esteiden lisäksi kohtaamaan ongelmia hakiessaan rahoitusta kansainvälistymiseen ja kansainvälisen kaupan luottovakuutukseen; painottaa, että pk-yrityksiä varten on toteutettava uusia tukitoimia pk-yrityksiä tukevan tarkistetun aloitteen (”Small Business Act”) sekä kansainvälisestä kauppapolitiikasta ja pk-yrityksistä lähiaikoina annettavan tiedonannon mukaisesti;

145.  korostaa, että julkisten hankintojen markkinoille pääsyssä tarvitaan kansainvälistä vastavuoroisuutta, jolloin EU:n yritykset voivat kilpailla kansainvälisesti oikeudenmukaisin ehdoin;

146.  korostaa tarvetta keskittyä erityisesti tullien ulkopuolisiin kaupan esteisiin, joista on tulossa suurimpia esteitä kansainväliselle kaupalle, kun tulleja vähitellen lasketaan tai poistetaan; pitää kaikkia kahdenvälisten ja monenvälisten kaupankäyntisääntöjen epäjohdonmukaisesta täytäntöönpanosta johtuvia esteitä perusteettomina; pitää toisaalta perusteltuina kaikkia esteitä, jotka johtuvat julkisten viranomaisten muista kuin kauppaan liittyvistä oikeutetuista lainsäädäntö- ja hallintotoimista, joilla on tahattomia seurauksia kauppaan ja joiden poistamisesta on neuvoteltava ja keskusteltava julkisesti;

147.  myöntää, että kehityksen nimissä toteutettavan ja vuosituhattavoitteiden saavuttamiseen pyrkivän teknologian siirron on oltava merkittävä osa unionin kauppapolitiikkaa, mutta toteaa, että komission olisi valvottava EU:n korkean teknologian osaamisen siirtoa kolmansiin maihin, jotta saadaan yksityiskohtaisempaa tietoa innovaatiomalleista ja tulevasta kehityksestä sekä vältetään epäreilu kilpailu;

148.  painottaa, että pk-yrityksillä voi olla tärkeä rooli, jos julkisia hankintoja koskevien sääntöjen suunnittelussa käytetään osallistuvien yritysten koon mukaan säädettäviä vaatimuksia (mukaan luettuna pääomavaatimukset ja sopimusten koko);

149.  korostaa, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden on ryhdyttävä tieteelliseen yhteistyöhön kolmansien maiden kanssa; katsoo, että EU:n alueen yrityksille on taattava parempi pääsy kolmansien maiden tutkimus- ja kehittämisohjelmiin;

150.  korostaa, että EU:n ja jäsenvaltioiden olisi toimittava koordinoidusti kolmansiin maihin liittyvien tieteen ja tekniikan alan sopimusten ja toimien suhteen; katsoo, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden olisi harkittava kolmansien maiden kanssa tehtävien puitesopimusten mahdollisuuksia;

Eurooppalaiset innovaatiokumppanuudet

151.  muistuttaa eurooppalaisista innovaatiokumppanuuksista 11. marraskuuta 2010 antamastaan päätöslauselmasta, jossa

152.  korostaa, että eurooppalaisten innovaatiokumppanuuksien on

153.  pitää esimerkillisenä aktiivisen ja terveen ikääntymisen pilottihankkeelle asetettua tavoitetta, jonka mukaan terveiden elinvuosien määrää olisi kasvatettava kahdella vuodella vuoteen 2020 mennessä, ja katsoo, että kaikille innovaatiokumppanuuksille olisi asetettava selkeät tavoitteet, joita ilman innovointitoiminnalta jää puuttumaan näkemystä ja motivaatiota, jolloin mitattavien väli- ja osatavoitteiden asettaminen vaikeutuu;

154.  suhtautuu myönteisesti ”eurooppalaisiin innovaatiokumppanuuksiin”, joiden avulla pyritään lisäämään ja koordinoimaan T&K-investointeja sekä tehostamaan julkisten hankintojen koordinointia, jotta voidaan nopeuttaa innovaatioiden pääsyä markkinoille; painottaa kuitenkin, että hankintatoimilla ei saisi korvata yksityismarkkinoita eikä vääristää kilpailua vaan edistää niitä tehostamalla innovaatioiden levittämistä ja pitämällä samalla markkinat avoinna uudelleensuuntautumiselle;

155.  kehottaa komissiota antamaan ehdotuksia eri rahastoja koskevaksi asetukseksi vuosiksi 2014–2020, jotta eurooppalaisia innovaatiokumppanuuksia helpotettaisiin konkreettisesti;

156.  kehottaa komissiota tiedottamaan parlamentille vuosittain kaikista eurooppalaisista innovaatiokumppanuuksista ja kahdesti vuodessa ensimmäisestä pilottihankkeesta, ja vaatii Euroopan parlamentin osallistumista eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden täytäntöönpanon kaikkiin vaiheisiin;

157.  kehottaa komissiota perustamaan innovaatiokumppanuuden raaka-aineille;

Alueet merkittävinä kumppaneina

158.  korostaa, että paikallis- ja aluetasojen viranomaisten täysimääräinen sitoutuminen on olennaisen tärkeää innovaatiounionin tavoitteiden saavuttamiselle, koska ne ovat tärkeässä asemassa neljän tärkeän toimijan eli yritysten, osaamiskeskusten, julkisten viranomaisten ja kansalaisten tuomiseksi yhteen ja toimivat välittäjinä näiden eri toimijoiden, jäsenvaltioiden ja EU:n välillä; kehottaa komissiota siksi ehdottamaan sellaisia keskustelun teemoja ja toiminnallisia järjestelyjä, joihin alueet voivat osallistua ja joissa ne voivat antaa panoksensa sopivimpien vastineiden tarjoamiseksi suuriin yhteiskunnallisiin haasteisiin toissijaisuusperiaatteen mukaisesti, ja tunnustamaan samalla eri alueiden erityistarpeet;

159.  panee merkille Euroopan innovaatiopaneelin 2009 päätelmät, joiden mukaan talous- ja rahoituskriisillä on ollut suhteeton vaikutus eri maissa ja alueilla, mikä vaarantaa lähentymistavoitteen toteutumisen; pitää huolestuttavana, että jäsenvaltioille asetetut budjettivaatimukset voivat johtaa tieteeseen, teknologiaan ja innovaatioihin kohdistuvien investointien vähenemiseen, millä voi olla haitallisia vaikutuksia; on yhtä mieltä siitä, että kaikkien jäsenvaltioiden ja alueiden olisi kuuluttava innovaatiounionialoitteen piiriin ja että on erittäin tärkeää välttää ”innovaatiokuilun” syntymistä innovatiivisempien ja vähemmän innovatiivisten maiden ja alueiden välille;

160.  kehottaa kaikkia alueita investoimaan innovointiin ja mukauttamaan innovaatiostrategioitaan niiden tehokkuuden parantamiseksi, kehittämään lisäksi inhimillistä pääomaa sekä tehostamaan alueen yritysten kykyä ja halua innovoida ja olla kansainvälisesti kilpailukykyisiä;

161.  huomauttaa, että alueellisten päätöksentekijöiden tulisi tiedostaa tutkimus- ja innovaatiotoiminnan kaikille alueille tarjoamat talouskasvun mahdollisuudet, ottaen huomioon, että merkittävin osa innovaatioista syntyy käytännön rajapinnassa (demand- and user-based innovations) ja rahoitetaan suureksi osaksi EAKR-varoin; panee siksi merkille, että ainakin silloin, kun korkean koulutuksen laitokset eivät ole välttämättömiä tai pääosassa innovaatiotoiminnassa, myös alueiden, joilla ei ole yliopistoja tai tutkimuskeskuksia, pitäisi kyetä kehittämään omaa innovaatiokapasiteettiaan ja hyödyntää mahdollisimman paljon alueellisia ja paikallisia voimavaroja ja mahdollisuuksia innovaatiopotentiaalin yhteydessä;

162.  toteaa, että innovoinnin suosiminen aluetasolla voi auttaa vähentämään alueellista eriarvoisuutta; kannustaa kuitenkin eri tasoja (alueellinen, kansallinen ja unionin taso) koordinoimaan paremmin toimiaan Euroopan laajuisessa tutkimus- ja kehittämistoiminnan suunnittelussa;

163.  panee merkille, että poliittisen päätöksenteon sekä kaupallisen alan ja tutkimuskeskusten toiminnan innovoinnilla on olennainen merkitys Euroopan unionin alueellisen yhteenkuuluvuuspolitiikan täydentämiselle ja että innovointi voi ratkaisevalla tavalla auttaa saavuttamaan koheesiotavoitteet ja ylittämään niiden saavuttamisen esteet alueilla, joilla on tiettyjä maantieteellisiä tai demografisia piirteitä;

164.  korostaa kulttuurien monimuotoisuuden vaikutusta innovointiin; katsoo tässä yhteydessä, että alueellisen kulttuurien monimuotoisuuden suojelemisen ja tukemisen on oltava tärkeä osa innovaatiopolitiikkaa;

165.  korostaa, että alueet ovat avainasemassa innovointia edistävien politiikkojen kehittämisessä kansallisesti; panee kuitenkin merkille, että useissa jäsenvaltioissa alueelliset ja paikalliset määrärahat eivät ole riittäviä ja että kansalliset innovointiin suunnatut määrärahat ovat vähäisiä;

166.  painottaa, että EU-alueiden koko innovaatiopotentiaali on saatava liikkeelle, jotta Eurooppa 2020 -strategian älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun tavoitteet voidaan saavuttaa, sekä huomauttaa, että tätä haastetta pitäisi käsitellä tulevassa aluepolitiikassa tärkeänä painopistealueena; katsoo, että tämä painotus on kaikkien aluepolitiikan tavoitteiden mukainen, ja korostaa, että on varmistettava, että Eurooppa on maailmanlaajuisesti kilpailukykyinen; kehottaa ottamaan teollisuuden mukaan ekoinnovointiin, sillä yrittäjillä on erittäin tärkeä osuus ekoinnovaatioiden levittämisessä alueellisesti; toteaa, että yrittäjille tiedottaminen – siten, että kerrotaan uusista liiketoimintamahdollisuuksista – on ratkaisevan tärkeää, jotta luonnonvaroja tehokkaasti käyttävän talouden ja kestävien toimialojen kehittämiseen tähtäävä strategia onnistuisi;

167.  korostaa EU:n kanssa itäisen kumppanuuden puitteissa yhteistyötä tekevien unionin ulkopuolisten valtioiden innovaatiopotentiaalia ja kehottaa ottamaan kyseiset valtiot mukaan innovaatiounionialoitteeseen;

168.  korostaa, että kaupungeilla on runsaasti mahdollisuuksia edistää tutkimusta ja innovointia; katsoo, että talouden kestävää innovointia edistäisi tekniikan kehitykseen perustuva entistä järkevämpi kaupunkipolitiikka ja energia-alan älykaupunkihanke ja sen huomioiminen, että Euroopan väestöstä 80 prosenttia asuu kaupungeissa, joissa myös sosiaaliset erot ovat suurimmat;

Strategian täytäntöönpano

169.  pyytää komissiota muuttamaan innovaatio-unionia koskevan nykyisen strategia-asiakirjan toimintasuunnitelmaksi, jossa on täsmällisiä päämääriä ja mitattavissa olevia ja ajallisesti rajattuja tavoitteita; kehottaa komissiota tarkkailemaan edistystä säännöllisesti, arvioimaan esteitä ja perustamaan parannuksia mahdollistavan mekanismin sekä antamaan säännöllisesti asiaa koskevan kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle;

170.  pyytää komissiota vertailemaan eurooppalaisen innovaatiopolitiikan välineitä pääasiallisiin kilpailijoihimme (USA, Japani ja BRIC-maat) ja raportoimaan innovointia koskevista tuloksista;

o
o   o

171.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0398. (2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0093. (3) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0209. (4) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0223. (5) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0401. (6) Lehdistötiedote ”She Figures 2009 – major findings and trends”, Euroopan komissio 2009, http://europa.eu/rapid/pressReleasesAction.do?reference=MEMO/09/519&format=HTML&aged=0&language=EN&guiLanguage=en.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. toukokuuta 2011 ehdotetusta kotityöntekijöitä koskevasta ILOn yleissopimuksesta ja suosituksesta

P7_TA(2011)0237 B7-0296/2011

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komissiolle 24. helmikuuta 2011 esitetyn kysymyksen kotityöntekijöitä koskevasta ILOn yleissopimuksesta (O-000092/2011 – B7-0305/2011),

–  ottaa huomioon 23. maaliskuuta 2006 antamansa päätöslauselman väestörakenteen muutokseen vastaamisesta ja sukupolvien välisestä solidaarisuudesta(1),

–  ottaa huomioon 15. tammikuuta 2008 antamansa päätöslauselman yhteisön työterveys- ja työturvallisuusstrategiasta vuosiksi 2007–2012(2),

–  ottaa huomioon 19. lokakuuta 2010 antamansa päätöslauselman epävarmassa asemassa olevista naistyöntekijöistä(3),

–  ottaa huomioon 20. lokakuuta 2010 antamansa päätöslauselman vähimmäistulon asemasta köyhyyden torjunnassa ja osallistavan yhteiskunnan edistämisessä Euroopassa(4),

–  ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman epätyypillisistä työsuhteista, turvatusta työurasta, joustoturvasta ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun uusista muodoista(5),

–  ottaa huomioon toimenpiteistä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen edistämiseksi työssä 12. kesäkuuta 1989 annetun neuvoston direktiivin 89/391/ETY (puitedirektiivi)(6) ja sen tytärdirektiivit,

–  ottaa huomioon komission 24. toukokuuta 2006 antaman tiedonannon ”Ihmisarvoista työtä kaikille – Yhteisön osallistuminen ihmisarvoisen työn toimintaohjelman maailmanlaajuiseen täytäntöönpanoon” (KOM(2006)0249) ja 23. toukokuuta 2007 antamansa päätöslauselman ihmisarvoisesta työstä kaikille(7),

–  ottaa huomioon ILOn raportit IV(1) ja IV(2), joissa käsiteltiin kotityöntekijöiden ihmisarvoista työtä ja jotka laadittiin kesäkuussa 2010 pidettyä Kansainvälisen työkonferenssin 99. istuntoa varten, ja raportit IV(1) (tai nk. ruskea raportti) ja IV(2) (tai nk. sininen raportti), joissa käsiteltiin kotityöntekijöiden ihmisarvoista työtä ja jotka laadittiin kesäkuussa 2011 pidettyä Kansainvälisen työkonferenssin 100. istuntoa varten,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon kotityön ammatillistamisesta(8),

–  ottaa huomioon yleissopimuksen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi (ECHR) ja erityisesti sen 4 artiklan 1 kohdan, jossa kielletään orjuus ja orjuuden kaltainen pakkotyö, sekä sen 14 artiklan, jossa kielletään syrjintä,

–  ottaa huomioon vuonna 1977 tehdyn, siirtotyöläisten oikeudellista asemaa koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon vuonna 1969 tehdyn, au pair -asemassa olevia henkilöitä koskevan eurooppalaisen sopimuksen,

–  ottaa huomioon vuonna 2004 laaditun kotityöntekijöitä koskevan eurooppalaisen perusoikeuskirjan suosituksen nro 1663,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että kriisi on vienyt miljoonia työpaikkoja ja lisännyt työpaikkojen epävarmuutta ja köyhyyttä; ottaa huomioon, että 17 prosenttia EU:n asukkaista on köyhyysvaarassa; ottaa huomioon, että EU:n asukkaiden joukossa on 23 miljoonaa työtöntä,

B.  ottaa huomioon, että suuri osa kotityöstä tehdään eräissä jäsenvaltioissa epävirallisessa taloudessa, epävarmoissa työoloissa ja/tai pimeästi,

C.  toteaa, että kotityö muodostaa teollistuneissa maissa 5–9 prosenttia kaikesta työllisyydestä; toteaa, että suurin osa tämän alan työntekijöistä on naisia; toteaa, että kyseinen työ on useimmiten aliarvostettua, alipalkattua ja epävirallista ja että kotityöntekijöiden haavoittuvuus tuo usein mukanaan syrjivää, epätasa-arvoista, epäoikeudenmukaista ja huonoa kohtelua,

D.  ottaa huomioon, että naispuoliset siirtotyöläiset, jotka ottavat vastaan vähäistä ammattitaitoa vaativia tilapäistöitä työmarkkinoiden laitamilla tai kodinhoitotöitä, saattavat joutua moninkertaisen syrjinnän kohteeksi, koska he tekevät usein töitä huonoissa ja epäsäännöllisissä oloissa; toteaa, että olisi toteutettava toimia kotityöntekijöiden huonon kohtelun ja palkan epäsäännöllisen maksamisen sekä väkivallan tai seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi joutumisen minimoimiseksi; toteaa, että he eivät ole useinkaan perillä oikeuksistaan, heidän mahdollisuuksiaan julkisten palvelujen käyttämiseen on rajoitettu tai heillä on ongelmia niiden saamisessa, he eivät juurikaan osaa paikallista kieltä eikä heillä ole sosiaalisia verkostoja; ottaa huomioon, että kolmannesta maasta peräisin olevia työnantajia palvelevat kotityöntekijät ovat erityisen haavoittuvassa asemassa,

E.  toteaa, että yleissopimuksella pyritään tunnustamaan kotityö oikeudellisesti työksi, laajentamaan oikeudet koskemaan kaikkia kotityöntekijöitä ja estämään oikeuksien loukkaukset ja väärinkäytökset tarjoamalla oikeudellinen järjestelmä kaikille kotityöntekijöille, ja varmistamaan, että heidän työtään ei tehdä sääntelykehyksen ulkopuolella,

F.  toteaa, että monet kotityöntekijöiden työnantajat eivät ole itse perillä työlainsäädännöstä, sosiaaliturvasta ja heille kuuluvista velvoitteista tai saaneet asianmukaista neuvontaa tai ohjausta niiden suhteen,

G.  toteaa, että au pair -työntekijät muodostavat sellaisten kotityöntekijöiden ryhmän, joita ei usein mielletä vakinaisiksi työntekijöiksi; toteaa useiden raporttien osoittavan, että tämä saattaa johtaa väärinkäytöksiin, kuten au pair -työntekijöiden pakottamiseen tekemään ylimääräisiä työtunteja; toteaa, että au pair -työntekijöitä on suojeltava samalla tavalla kuin muita kotityöntekijöitä,

1.  pitää myönteisenä, että ILO on tehnyt aloitteen sellaisen yleissopimuksen hyväksymisestä, jota täydennetään kotityöntekijöiden ihmisarvoista työtä koskevalla suosituksella; kehottaa ILOon kuuluvia EU:n jäsenvaltioita hyväksymään nämä välineet kesäkuussa 2011 pidettävässä ILOn konferenssissa; kehottaa EU:n jäsenvaltioita ratifioimaan ja panemaan tämän yleissopimuksen ja suosituksen nopeasti täytäntöön;

2.  katsoo, että kotityöntekijöiden ihmisarvoista työtä koskevan ILOn yleissopimuksen hyväksyminen, ratifiointi ja täytäntöön paneminen saattavat vähentää köyhien työntekijöiden määrää;

3.  katsoo, että tällaisen yleissopimuksen hyväksyminen, ratifiointi ja täytäntöön paneminen palvelisivat yhden haavoittuvimmassa asemassa olevan työntekijäryhmän tarpeita;

4.  katsoo, että tällaisen yleissopimuksen hyväksyminen, ratifiointi ja täytäntöön paneminen kohentaisivat useiden työmarkkinoilla kotitöitä tekevien naisten asemaa, sillä heille taattaisiin ihmisarvoiset työolot, ja lisäksi se voimistaisi heidän sosiaalista osallisuuttaan;

5.  antaa täyden tukensa yleissopimuksen ja suosituksen luonnostekstissä kannatetulle oikeuksiin perustuvalle lähestymistavalle työllisyyteen; myöntää, että keskiössä on ihmisarvoisten työolojen luominen kotityöntekijöille, ja kannattaa yleissopimuksessa olevaa kotityöntekijän määritelmää; pitää myönteisenä, että yleissopimuksessa ilmoitetaan selvästi, että jokaisella määritelmän piiriin kuuluvalla työntekijällä on oikeus perustyönormien mukaiseen kohteluun, sosiaaliturvaan, syrjimättömyyteen ja yhdenvertaiseen kohteluun hakiessaan töitä tai ollessaan töissä, suojeluun työnvälitysyritysten väärinkäytöksiltä, koulutukseen ja urakehitykseen, terveyden ja turvallisuuden suojelemiseen, äitiyden suojelemiseen ja työ-/lepoaikoja koskeviin määräyksiin, väärinkäytöksiltä ja ahdistelulta suojelemiseen, yhdistymisvapauteen ja edustamisoikeuteen sekä oikeus työehtosopimusneuvotteluihin, työtaistelutoimiin ja elinikäiseen oppimiseen; kannattaa sitä, että yleissopimuksessa edellytetään työntekijöiden vähimmäisikää sekä sukupuolesta ja etnisestä alkuperästä johtuvien palkkaerojen poistamista;

6.  vaatii helposti saatavilla olevien, kohtuuhintaisten ja laadukkaiden päivähoito- ja vanhustenhoitopalvelujen laajempaa tarjontaa, millä voidaan osaltaan varmistaa, että työntekijät eivät joudu hoitamaan näitä tehtäviä epävirallisesti; painottaa lisäksi tarvetta varmistaa, että epävarmoista kodinhoitotyöpaikoista tehdään mahdollisuuksien mukaan ihmisarvoisia, hyvin palkattuja ja kestäviä työpaikkoja;

7.  vaatii kehittämään kampanjan, jolla epävarmat työpaikat muunnetaan vaiheittain vakinaisiksi työpaikoiksi; edellyttää sellaisen ohjelman hyväksymistä, jolla työntekijöitä valistetaan epävarmojen työsuhteiden vaikutuksista, mukaan luettuina vaikutukset työturvallisuuteen ja -terveyteen;

8.  uskoo, että tiettyjen alueiden tai jäsenvaltioiden parhaiden käytänteiden, kuten mallisopimusten, käyttäminen voisi tarjota kestävämmän työllistymismuodon perheen kodeissa työskenteleville kotityöntekijöille;

9.  uskoo, että yleissopimuksessa olisi keskityttävä tuottavien, antoisien ja laadukkaiden työpaikkojen edistämiseen ja sellaisten työvoimaa koskevien määräysten kehittämiseen, joilla suojellaan tehokkaasti kotityöntekijöiden oikeuksia, taataan heille yhdenvertainen kohtelu, tarjotaan heille mahdollisimman hyvä suojelu ja turvataan heidän ihmisarvonsa;

10.  toteaa, että muiden kuin vakiomuotoisten sopimusten tai epätyypillisten sopimusten osuuden lisääntymisessä on havaittavissa selvästi vahva sukupuolinen ja sukupolvien välinen ulottuvuus ja että tämä olisi otettava huomioon yleissopimuksessa ja suosituksessa;

11.  korostaa, että korkeasta työttömyydestä ja työmarkkinoiden segmentoitumisesta on selvittävä antamalla kaikille työntekijöille yhtäläiset oikeudet ja panostamalla uusien työpaikkojen luomiseen, ammattitaitoon ja elinikäiseen oppimiseen;

12.  korostaa, että pimeän työn torjumista olisi täydennettävä toimilla, joilla luodaan elinkelpoisia ja kestäviä työllistymisvaihtoehtoja ja tuetaan ihmisiä avoimille työmarkkinoille pääsemisessä, mukaan luettuna aito itsenäinen ammatinharjoittaminen;

13.  uskoo, että yleissopimukseen olisi sisällytettävä periaatteita, joiden mukaan kaikkien ihmisten, mukaan luettuina heikoimmat ja epäsuotuisimmassa asemassa olevat ihmiset, on päästävä tehokkaasti virallisille työmarkkinoille ja heillä on oltava yhdenvertaiset mahdollisuudet;

14.  kehottaa jäsenvaltioita ratifioimaan yleissopimuksen siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelusta, jonka Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous hyväksyi 18. joulukuuta 1990(9);

15.  katsoo, että on syytä paneutua pimeän työn ongelmaan; toteaa, että epävirallisuus ja pimeä työ ovat tyypillisiä kotityön piirteitä, että monet siirtotyöläiset tekevät työtä tällä alalla ja että heidän oikeuksiaan loukataan usein; katsoo lisäksi, että myös epävarmoja työsuhteita on yleisesti ottaen torjuttava pitäen mielessä, että ongelma koskettaa etenkin siirtotyöläisiä ja heikentää heidän jo entuudestaan haavoittuvaa tilannettaan;

16.  katsoo, että on mahdollisesti hyväksyttävä lainsäädäntöä, jolla luodaan yhdenvertaisen kohtelun takaavat joustavat ja turvalliset sopimusjärjestelyt; katsoo, että on tärkeää tarkastella siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä erityistilannetta;

17.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja ILOlle.

(1) EUVL C 292 E, 1.12.2006, s. 131. (2) EUVL C 41 E, 19.2.2009, s. 14. (3) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0365. (4) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0375. (5) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0263. (6) EYVL L 183, 29.6.1989, s. 1. (7) EUVL C 102 E, 24.4.2008, s. 321. (8) EESC/SOC/372, 26. toukokuuta 2010. (9) A/RES/45/158.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. toukokuuta 2011 antibioottiresistenssistä

P7_TA(2011)0238 B7-0295/2011

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 22. toukokuuta 2008 antamansa päätöslauselman EU:n uudesta eläinten terveyttä koskevasta strategiasta vuosiksi 2007–2013(1),

–  ottaa huomioon 5. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman eläinten hyvinvoinnin toimintasuunnitelman 2006–2010 arvioinnista(2),

–  ottaa huomioon 17. marraskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/99/EY tiettyjen zoonoosien ja niiden aiheuttajien seurannasta sekä 17. marraskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2160/2003 salmonellan ja muiden tiettyjen elintarvikkeiden kautta tarttuvien tiettyjen zoonoosien aiheuttajien valvonnasta,

–  ottaa huomioon Euroopan tautien ehkäisy- ja valvontakeskuksen (ECDC), Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA), Euroopan lääkeviraston (EMA) sekä kehittymässä olevia ja vastikään havaittuja terveysriskejä käsittelevän tiedekomitean (SCENIHR) mikrobilääkeresistenssiä koskevan yhteisen lausunnon, jossa keskitytään zoonoositartuntoihin, EFSA Journal 2009, 7(11):1372,

–  ottaa huomioon 1. maaliskuuta 2011 komissiolle esitetyn suullisesti vastattavan kysymyksen (O-000048/2011 – B7-0304/2011) antibioottiresistenssistä,

–  ottaa huomioon Maailman terveysjärjestön raportin ravinnoksi käytettävien eläinten rehussa käytettyjen mikrobilääkkeiden lääketieteellisistä vaikutuksista,

–  ottaa huomioon päätöslauselmansa ehdotuksesta neuvoston suositukseksi mikrobilääkkeiden maltillisesta käytöstä lääketieteessä(3),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että mikrobilääkeresistenssi on eläinten terveyteen liittyvä kysymys, joka vaikuttaa unionin karjatalousalaan etenkin niiden epäonnistuessa; ottaa huomioon, että monissa jäsenvaltioissa on jo annettu ohjeita mikrobilääkkeiden maltillisesta käytöstä, mikä on vähentänyt niiden käyttöä,

B.  ottaa huomioon, että karjatalousalalla (maidon, naudanlihan, sianlihan, siipikarjanlihan, kananmunien, lampaan- ja vuohenmaidon sekä lihan tuotannolla) on merkittävä rooli unionin maataloudessa,

C.  ottaa huomioon, että karjankasvattajien tärkeimpänä tavoitteena on pitää karja terveenä ja tuottavana soveltaen maatalouden hyviä käytäntöjä (hygieniaa, asianmukaista ruokintaa ja hoitoa, vastuullista eläinten terveydestä huolehtimista),

D.  ottaa huomioon, että karjankasvattajien toteuttamista toimenpiteistä huolimatta eläimet voivat sairastua ja tarvitsevat hoitoa,

E.  ottaa huomioon, että asianmukaisesti käytettyinä mikrobilääkkeet auttavat karjankasvattajia pitämään karjansa terveenä ja varmistamaan eläinten hyvinvoinnin,

F.  ottaa huomioon, että unionin karjanhoitoalan on voitava luottaa mikrobilääkehoitojen turvallisuuteen ja tehokkuuteen tulevaisuudessa,

G.  ottaa huomioon, että mikrobilääkkeiden antamisessa eläimille ja myös ihmisille on otettava huomioon potentiaalinen mikrobilääkeresistenssin vaara,

H.  toteaa, että huomattava osa mikrobilääkkeistä määrätään eläimille ja että mikrobilääkeresistenssi vaikuttaa sekä ihmisiin että eläimiin ja voi myös siirtyä sekä ihmisiltä eläimille että eläimiltä ihmisille; katsoo, että asia on todella laaja-alainen ja vaatii koordinoitua lähestymistapaa unionin tasolla,

I.  ottaa huomioon, että mikrobilääkeresistenssi ihmisillä johtuu usein antibioottilääkkeiden riittämättömistä annoksista, virheellisestä hoidosta ja patogeenien jatkuvasta altistumisesta mikrobilääkkeille sairaaloissa,

J.  ottaa huomioon, että mikrobilääkeresistenttejä geenejä sisältävien patogeenisten bakteerien leviäminen aiheuttaa erityistä vaaraa päivittäin eläinten kanssa tekemisissä oleville ihmisille, kuten karjankasvattajille ja maatilojen työntekijöille,

K.  ottaa huomioon, että eläinten pitäminen ahtaissa tiloissa edistää sairastumista; toteaa, että mikrobilääkkeiden epäasianmukaista käyttöä eläimillä voidaan yleisesti pitää resistenssin kehittymisen riskitekijänä, josta on seurauksia kansanterveydelle ja eläinten terveydelle,

L.  ottaa huomioon, että ei ole välttämättä kyllin selvää, mikä on eläinten, eläinperäisten elintarvikkeiden ja eläinten kasvatuksessa esiintyvien resistenttien bakteerien rooli mikrobilääkeresistenssin siirtymisessä ihmisiin ja siitä mahdollisesti aiheutuvissa vaaroissa,

M.  ottaa huomioon, että mikrobilääkkeiden pitkään jatkuva käyttö määrinä, jotka eivät riitä parantamaan sairauksia, aiheuttaa yleensä suuremman mikrobilääkeresistenssin kehittymisvaaran ja/tai resistenssin voimistumista ja leviämistä koskevan vaaran kuin mikä aiheutuu lääkkeiden käytöstä sairauksien hoidossa,

N.  ottaa huomioon, että mikrobilääkkeiden käyttö määrinä, jotka eivät riitä parantamaan sairauksia, on EU:ssa kielletty,

O.  ottaa huomioon, että mikrobilääkkeiden vähäisempi käyttö alentaisi pitkällä aikavälillä sekä karjankasvattajien että koko yhteiskunnan kustannuksia, edellyttäen että mikrobilääkkeiden tehokkuus säilyy,

P.  toteaa, että myös biosidien liiallinen ja virheellinen käyttö saattaa edistää mikrobilääkeresistenssin kehittymistä,

Q.  toteaa, että myös teuraseläinten ruhojen kemiallinen puhdistus saattaa edistää mikrobilääkeresistenssin kehittymistä,

R.  ottaa huomioon, että elintarvikkeista saattaa tulla mikrobilääkeresistenssin merkittävä levittäjä,

S.  toteaa, että myös muut kuin elintarviketuotantoon käytettävät eläimet, kuten lemmikkieläimet, voivat toimia resistenssigeenien varastona ja edistää resistenssin leviämistä, ottaen huomioon, että ihmisten sairauksien hoitoon tarkoitettuja mikrobilääkkeitä on saatettu käyttää alkuperäistarkoituksesta poikkeavalla tavalla,

T.  toteaa, että nykyaikainen karjanhoito ilman mahdollisuutta hoitaa sairauksia mikrobilääkkeillä vaikuttaa tällä hetkellä mahdottomalta ja että eläinten hyvä terveys ja mikrobilääkkeiden harkittu ja vastuullinen käyttö auttaisivat estämään mikrobilääkeresistenssin leviämistä,

U.  ottaa huomioon, että mikrobilääkeresistenssi eläimillä on erilaista eri lajeilla ja karjanhoidon eri muodoissa,

V.  ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti korosti eläinten hyvinvoinnin toimintasuunnitelman 2006–2010 arvioinnista 5. toukokuuta 2010 antamassaan päätöslauselmassa eläinten terveyden ja kansanterveyden välistä yhteyttä ja kehotti komissiota ja jäsenvaltioita ratkaisemaan kasvavaksi ongelmaksi muodostuneen eläinten mikrobilääkeresistenssin vastuullisesti,

W.  ottaa huomioon erityisesti, että Euroopan parlamentti kehotti komissiota keräämään ja analysoimaan tietoja eläinlääkintätuotteista, myös mikrobilääkkeistä, ja pyrkimään siten varmistamaan, että tällaisia tuotteita käytetään tehokkaasti,

Yhteiset tiedonkeruutoimet

1.  pitää myönteisenä komission ja sen virastojen pyrkimyksiä edistää alan yhteisiä tiedonkeruutoimia, erityisesti vuoden 2009 aloitetta perustaa eurooppalainen eläinten mikrobilääkkeiden käytön seurantajärjestelmä (ESVAC); pahoittelee, etteivät kaikki jäsenvaltiot ole vielä liittyneet ESVAC-verkostoon, ja kehottaa useampia maita liittymään siihen; kehottaa komissiota myöntämään ESVAC-verkostolle riittävät määrärahat sen tehtävien suorittamiseksi; kehottaa komissiota tarjoamaan viipymättä riittävän oikeudellisen kehyksen, jolla jäsenvaltiot valtuutetaan suorittamaan tiedonkeruuta tehokkaasti;

2.  kehottaa komissiota pyrkimään siihen, että kerätyt tiedot ovat yhdenmukaisia ja vertailukelpoisia myös kolmansien maiden kuten Yhdysvaltojen keräämien tietojen kanssa;

3.  myöntää, että eläinlääkkeiden myyntiä ja niiden käyttöä eläimillä koskevien vertailukelpoisten tietojen asianmukainen kerääminen ja analysointi on tärkeä ensimmäinen askel; korostaa tarvetta saada kokonaiskuva siitä, milloin, missä, miten ja millä eläimillä mikrobilääkkeitä nykyään todellisuudessa käytetään, ilman, että karjankasvattajille tai muille eläinten omistajille koituu ylimääräisiä taloudellisia ja hallinnollisia rasitteita;

4.  painottaa, ettei pelkkä tietojen kerääminen riitä, sillä tiedot on myös analysoitava asianmukaisesti ja tulosten pohjalta on toteutettava tarvittavia käytännön toimia sekä EU:n että jäsenvaltioiden tasolla; katsoo, että tässä on otettava huomioon myös eläinlajien ja karjanhoidon muotojen erot;

5.  toteaa, että tällaisia tietoja on tarkasteltava yhteyksissään, koska jäsenvaltioiden karjanhoidon käytännöt ja intensiivisyys ovat erilaisia;

Tutkimus

6.  vaatii lisäämään tutkimusta mikrobilääkkeistä ja muista vaihtoehdoista (rokotuksista, biouhkien ehkäisystä, resistenssijalostuksesta) sekä näyttöön perustuvista menetelmistä eläinten tartuntatautien välttämiseksi ja valvomiseksi; korostaa tässä yhteydessä EU:n tutkimuksen puiteohjelmien merkitystä; korostaa myös, että on tärkeää kehittää karjanhoitojärjestelmiä, jotka vähentävät tarvetta määrätä mikrobilääkkeitä;

7.  vaatii, että ihmisiin ja eläimiin liittyvien tutkimusresurssien koordinointia parannetaan luomalla olemassa olevien tutkimuslaitosten verkosto;

8.  kehottaa tutkimaan, mikä on eläinten, eläinperäisten elintarvikkeiden ja kestävien tuotantojärjestelmien – joihin sisältyvät vahvojen rotujen kasvatus, eläinten pitkäikäisyys, parempi laumanhallinta, sairauksien varhainen ehkäiseminen, liikunta ja mahdollisuus vapaaseen laiduntamiseen sekä väljempiin tiloihin ja muihin olosuhteisiin, joilla varmistetaan eläinten biologisten tarpeiden täyttyminen – ja eläinten kasvatuksessa esiintyvien resistenttien bakteerien rooli mikrobilääkeresistenssin siirtymisessä ihmisiin ja siitä mahdollisesti aiheutuvissa vaaroissa;

Seuranta ja valvonta

9.  kehottaa kaikkia jäsenvaltioita seuraamaan ja valvomaan säännöllisesti ja järjestelmällisesti mikrobilääkeresistenssin esiintymistä sekä elintarviketuotantoon käytettävillä eläimillä että lemmikkieläimillä aiheuttamatta kuitenkaan ylimääräisiä taloudellisia ja hallinnollisia rasitteita karjankasvattajille, muille eläinten omistajille tai eläinlääkäreille; korostaa, että yhdenmukaisia tietoja muun muassa riskitekijöistä on oltava helposti saatavilla yhdessä portaalissa; korostaa, että tarvitaan jäsenvaltioiden vuosittaisia kertomuksia, joiden sisältämät tiedot antavat mahdollisuuden unionin laajuisiin vertailuihin;

10.  vaatii, että elintarvike- ja eläinlääkintätoimiston ja Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen tulevissa talousarvioissa otetaan huomioon tarkastusten ja analyysien kasvanut tarve alalla;

11.  kehottaa kaikkia sidosryhmiä tunnustamaan velvoitteensa ehkäistä mikrobilääkeresistenssin kehittymistä ja leviämistä omalla toimialallaan, kuten eläinlääketieteessä tai karjankasvatuksessa;

12.  ehdottaa, että indikaattoribakteerien (kuten koli- ja enterokokkibakteerien) mikrobilääkeresistenssin yhdenmukainen seuranta vakiinnutetaan tieteellisen lausunnon mukaisesti;

Antibioottien tehon säilyttäminen

13.  painottaa, että lopullisena tavoitteena on säilyttää mikrobilääkkeet tehokkaana tautien torjumisen välineenä sekä eläimillä että ihmisillä, samalla kun mikrobilääkkeiden käyttö rajoitetaan välttämättömimpiin tarpeisiin;

14.  vaatii, että mikrobilääkkeitä käytetään eläimillä maltillisesti ja vastuullisesti ja että eläinlääkäreille ja karjankasvattajille annetaan lisää tietoa, jotta voidaan minimoida mikrobilääkeresistenssin kehittyminen; kehottaa vaihtamaan parhaita käytäntöjä ja esimerkiksi hyväksymään mikrobilääkkeiden maltillista käyttöä koskevat suuntaviivat tärkeänä välineenä mikrobilääkeresistenssin kehittymisen torjumiseksi;

15.  vaatii, että karjanhoidossa otetaan käyttöön mikrobilääkeresistenssin vaaran minimoivat hyvät käytännöt; korostaa, että näitä käytäntöjä on sovellettava erityisesti nuoriin eläimiin, jotka tuodaan yhteen useammalta karjankasvattajalta lisäten siten tartuntatautien vaaraa;

16.  kehottaa jäsenvaltioita ja elintarvike- ja eläinlääkintätoimistoa huolehtimaan siitä, että mikrobilääkkeiden käyttöä kasvunedistäjinä koskevan kiellon (2006) täytäntöönpanoa valvotaan paremmin;

17.  kehottaa komissiota toteuttamaan toimia, joilla kielletään mikrobilääkkeiden käyttö kasvunedistäjinä eläinten rehussa kansainvälisesti, ja ottamaan tämän asian esille kahdenvälisissä neuvotteluissa kolmansien maiden kuten Yhdysvaltojen kanssa;

18.  kehottaa komissiota arvioimaan ja seuraamaan, miten jäsenvaltiot panevat täytäntöön ja soveltavat mikrobilääkkeitä koskevia unionin voimassa olevia säädöksiä;

19.  kehottaa komissiota luomaan eläinten terveyttä koskevan EU:n strategian yhteyteen laajan monivuotisen toimintasuunnitelman mikrobilääkeresistenssin torjumiseksi; katsoo, että toimintasuunnitelmassa tulee ottaa huomioon kaikki eläinten terveyttä koskevaan EU:n strategiaan kuuluvat eläimet, lemmikkieläimet mukaan luettuina, sekä korostaa eläinten terveyden ja mikrobilääkkeiden käytön välistä loogista yhteyttä ja eläinten terveyden ja ihmisten terveyden välistä yhteyttä;

20.  katsoo, että tähän strategiaan olisi sisällyttävä yksityiskohtainen katsaus erilaisiin tapoihin, joilla mikrobilääkkeitä käytetään ennaltaehkäisevästi, jotta voidaan ratkaista kiista siitä, mikä on rutiininomaista ja mikä hyväksyttävää ennaltaehkäisyä;

21.  ottaa huomioon, että muista kuin märehtijöistä peräisin olevaan prosessoituun eläinproteiiniin liittyy olennaisia eläinten terveyteen ja ravitsemukseen liittyviä etuja, jotka voivat merkittävällä tavalla auttaa luomaan tasapainoisia ruokavalioita yksimahaisille eläimille, kuten viljelykaloille, ja samalla vähentämään mikrobilääkkeiden käyttöä; pyytää komissiota poistamaan nykyiset rajoitukset sillä edellytyksellä, että varmistetaan elintarvikkeiden paras mahdollinen turvallisuus;

o
o   o

22.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL C 279 E, 19.11.2009, s. 89. (2) EUVL C 81 E, 15.3.2011, s. 25. (3) EUVL C 112 E, 9.5.2002, s. 106.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. toukokuuta 2011 EU:n ulkoisten toimien kulttuuriulottuvuudesta (2010/2161(INI))

P7_TA(2011)0239 A7-0112/2011

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 167 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 27 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 artiklan,

–  ottaa huomioon vuonna 2005 tehdyn Unescon yleissopimuksen kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemisesta ja edistämisestä (Unescon yleissopimus),

–  ottaa huomioon neuvoston 26. heinäkuuta 2010 tekemän päätöksen 2010/427/EU Euroopan ulkosuhdehallinnon organisaatiosta ja toiminnasta(1),

–  ottaa huomioon audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista koskevien jäsenvaltioiden tiettyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 10. maaliskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/13/EU (audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi)(2),

–  ottaa huomioon kolmansien maiden ammattilaisten kanssa toteutettavan audiovisuaalialan yhteistyöohjelman (MEDIA Mundus 2011–2013) perustamisesta 21. lokakuuta 2009 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1041/2009/EY(3),

–  ottaa huomioon Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuodesta (2008) 18. joulukuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1983/2006/EY(4),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon kulttuuria kansainvälistyvässä maailmassa koskevasta Euroopan toimintasuunnitelmasta (KOM(2007)0242),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen kulttuuria koskevan Euroopan toimintasuunnitelman täytäntöönpanosta (KOM(2010)0390),

–  ottaa huomioon 5. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman Europeana-hankkeen seuraavista vaiheista(5),

–  ottaa huomioon 18. ja 19. marraskuuta 2010 kulttuurialan työsuunnitelmasta kaudelle 2011–2014 annetut neuvoston päätelmät (2010/C 325/01)(6),

–  ottaa huomioon 20. marraskuuta 2008 annetut neuvoston päätelmät kulttuurisen monimuotoisuuden ja kulttuurienvälisen vuoropuhelun edistämisestä unionin ja sen jäsenvaltioiden ulkosuhteissa (2008/C 320/04)(7),

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien vuosituhatjulistuksen (2000) ja eritoten otsikon ”Ihmisoikeudet, demokratia ja hyvä hallinto” alaiset kohdat,

–  ottaa huomioon 22. syyskuuta 2010 vuosituhattavoitteiden saavuttamisesta annetun YK:n päätöslauselman ”Keeping the promise: united to achieve the Millennium Development Goals”,

–  ottaa huomioon 20. joulukuuta 2010 kulttuurista ja kehityksestä annetun YK:n päätöslauselman ”Culture and Development”,

–  ottaa huomioon 23. kesäkuuta 2000 Cotonoussa allekirjoitetun(8), ensimmäisen kerran Luxemburgissa 25. kesäkuuta 2005 muutetun(9) ja toisen kerran Ouagadougoussa 22. kesäkuuta 2010 muutetun(10) AKT:n ja EU:n kumppanuussopimuksen,

–  ottaa huomioon vapaakauppasopimuksen mallin liitteenä olevan kulttuuriyhteistyötä koskevan pöytäkirjan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön (A7-0112/2011),

A.  ottaa huomioon, että EU on kulttuurisesti monimuotoinen arvojen yhteisö, jonka motto ”moninaisuudessaan yhtenäinen” ilmenee lukuisilla eri tavoilla,

B.  toteaa, että EU:n perättäiset laajenemiset, kansalaisten liikkuvuus yhteisellä eurooppalaisella alueella, menneet ja uudet muuttoliikkeet sekä kaikenlainen vaihto muun maailman kanssa edistävät kulttuurista moninaisuutta,

C.  ottaa huomioon, että kulttuuri on itsessään arvokasta, sillä se rikastuttaa ihmisten elämää ja lisää keskinäistä ymmärtämystä ja kunnioitusta,

D.  toteaa, että kulttuuria koskevassa Euroopan toimintasuunnitelmassa asetetaan strategiseksi tavoitteeksi edistää kulttuuria keskeisenä osatekijänä EU:n kansainvälisissä suhteissa,

E.  ottaa huomioon, että kulttuuri voi ja sen pitää edistää kehitystä, osallisuutta, innovointia, demokratiaa, ihmisoikeuksia, koulutusta, konfliktien ehkäisyä ja sovintoa, keskinäistä ymmärtämistä, suvaitsevaisuutta ja luovuutta,

F.  ottaa huomioon, että unioni ja sen jäsenvaltiot, kansalaiset, yritykset ja kansalaisyhteiskunta sekä EU:ssa että kolmansissa maissa ovat kulttuurisuhteiden avaintoimijoita,

G.  ottaa huomioon, että kulttuurituotteet kuten urheilu edistävät EU:n henkistä kehitystä ja taloutta tukemalla tietoon perustuvan yhteiskunnan toteutumista erityisesti kulttuuriteollisuuden ja matkailun avulla,

H.  toteaa, että taiteilijat toimivat todellisina kulttuurilähettiläinä, kun he vaihtavat ja asettavat vastakkain erilaisia esteettisiä, poliittisia, moraalisia ja sosiaalisia arvoja,

I.  ottaa huomioon, että uusi media ja uudet viestintätekniikat, kuten internet, voivat olla ilmaisunvapauden, moniarvoisuuden, tietojen vaihdon, ihmisoikeuksien, kehityksen, kokoontumisvapauden, demokratian ja osallisuuden väline ja ne voivat helpottaa kulttuurisisältöjen käyttöä ja koulutuksen saantia,

J.  ottaa huomioon, että kulttuuriyhteistyö ja kulttuurivuoropuhelu, jotka ovat kulttuuridiplomatian rakennusaineita, voivat toimia rauhan ja vakauden välineinä maailmassa,

Kulttuuri ja eurooppalaiset arvot

1.  korostaa kulttuurin laaja-alaista luonnetta ja merkitystä kaikilla elämänalueilla ja katsoo, että kulttuuri on otettava huomioon kaikissa EU:n ulkoisissa toimissa SEUT-sopimuksen 167 artiklan 4 kohdan mukaisesti;

2.  painottaa, että kaikkien EU:n toimielinten on perusteellisemmin tunnustettava kulttuurin arvo suvaitsevuuden ja keskinäisen ymmärtämisen voimana sekä kasvun ja osallistavampien yhteiskuntien kehittämisen välineenä;

3.  kehottaa laatimaan, panemaan täytäntöön ja edistämään kulttuurialan toimintalinjoja yhteistyössä jäsenvaltioiden alueiden kanssa;

4.  painottaa, että demokraattiset vapaudet ja perusvapaudet, kuten ilmaisunvapaus, lehdistönvapaus, vapaus puutteesta, vapaus pelosta, vapaus suvaitsemattomuudesta ja vihasta ja vapaus saada painettua ja digitaalista tietoa sekä yhteydenpidon vapaus sekä verkossa että verkon ulkopuolella ovat tärkeitä edellytyksiä kulttuuri-ilmaisulle, kulttuurivaihdolle ja kulttuurien moniarvoisuudelle;

5.  muistuttaa, että kulttuuriyhteistyötä koskevat pöytäkirjat ovat tärkeitä ja että ne synnyttävät lisäarvoa kahdenvälisissä kehitystä ja kauppaa koskevissa sopimuksissa; kehottaa painokkaasti komissiota esittämään tulevaisuuden kulttuuriyhteistyöpöytäkirjoja koskevan strategiansa ja kuulemaan siitä Euroopan parlamenttia ja kansalaisyhteiskuntaa;

6.  toistaa, että kulttuurilla on paikkansa kahdenvälisissä kehitystä ja kauppaa koskevissa sopimuksissa ja sellaisissa toimissa kuten kehitysyhteistyötä, vakautusta, demokratiaa ja ihmisoikeuksia edistävissä ja liittymistä valmistelevissa välineissä sekä Euroopan naapuruuspolitiikassa (ENP), itäisessä kumppanuudessa, Välimeren unionissa ja demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevassa eurooppalaisessa rahoitusvälineessä (EIDHR), joilla kaikilla on kulttuuriohjelmiin tarkoitettuja määrärahoja;

7.  korostaa, että transatlanttinen yhteistyö ja yhteistyö eurooppalaisten naapurivaltioiden kanssa on tärkeää yhteisten etujen ja arvojen edistämiseksi;

8.  arvostaa julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä, jossa kansalaisyhteiskunnalla, kansalaisjärjestöt ja eurooppalaiset kulttuurialan verkostot mukaan luettuina, on tärkeä rooli EU:n ulkosuhteisiin liittyvien kulttuurinäkökohtien huomioon ottamisen kannalta;

EU:n ohjelmat

9.  on huolissaan EU:n ulkoisen kulttuuripolitiikan ja -hankkeiden pirstoutumisesta, mikä vaikeuttaa kulttuurin voimavarojen strategista ja tehokasta käyttöä ja EU:n ulkosuhteisiin liittyviä kulttuurinäkökohtia koskevan EU:n yhteisen strategian laatimista;

10.  kehottaa tehostamaan sisäisiä toimia komission pääosastoissa, jotka keskittyvät ulkosuhteisiin (ulkopolitiikka, laajentuminen, kauppa, kehitysyhteistyö), koulutukseen ja kulttuuriin sekä digitaaliseen ohjelmaan;

11.  toteaa, että kulttuuri- ja koulutusalan vaihto saattaa vahvistaa kansalaisyhteiskuntaa, lujittaa demokratiaa ja hyvää hallintotapaa, tukea taitojen kehittämistä sekä edistää ihmisoikeuksia ja perusvapauksia ja antaa rakennusaineet kestävää yhteistyötä varten;

12.  tukee kolmansien maiden lisääntyvää osallistumista EU:n kulttuuria, liikkuvuutta, nuorisoa, koulutusta ja ammatillista koulutusta koskeviin ohjelmiin ja kehottaa helpottamaan kolmansien maiden, kuten Euroopan naapurimaiden, (nuorten) ihmisten pääsyä näihin ohjelmiin;

13.  kehottaa laatimaan nuorten liikkuvuutta ja kulttuurialan ammattilaisten, taiteilijoiden ja luovan työn tekijöiden liikkuvuutta edistäviä johdonmukaisia strategioita, joilla edistetään heidän kulttuurista ja koulutuksellista kehitystään – myös tieto- ja viestintäteknisiä valmiuksia – ja mahdollisuutta taiteelliseen ilmaisuun sen kaikissa muodoissa; kannustaa sen vuoksi etsimään synergioita kulttuurin, urheilun, koulutuksen, median, monikielisyyden ja nuoriso-ohjelmien välillä;

14.  kannustaa yhteistyöhön vapaiden ammattien harjoittajien, kulttuurialalla välittäjinä toimivien järjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan kanssa sekä jäsenvaltioissa että kolmansissa maissa ulkoisten kulttuuritoimien suunnittelussa ja toteuttamisessa sekä edistettäessä kulttuuritapahtumia ja -vaihtoa, jolla lisätään keskinäistä ymmärtämystä ottaen samalla huomioon Euroopan kulttuurisen ja kielellisen moninaisuuden;

15.  kehottaa perustamaan kolmansien maiden kansalaisia, taiteilijoita ja muita kulttuurialan ammattilaisia varten ”kulttuuriviisumin” vuodesta 2005 voimassa olleen tiedeviisumiohjelman mukaisesti; pyytää komissiota myös esittämään lyhytkestoista viisumia koskevan aloitteen, jolla poistettaisiin kulttuurialan liikkuvuusesteet;

Media ja uusi tietotekniikka

16.  korostaa, että EU:n on ryhdyttävä toimiin kautta maailman sananvapauden, lehdistön vapauden, audiovisuaalisten viestimien ja uuden tietotekniikan vapaan käytön edistämiseksi tavalla, joka on tekijänoikeussääntöjen mukainen;

17.  tuomitsee sen, että sortavat hallinnot sensuroivat ja tarkkailevat internetiä entistä enemmän, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään internetin vapautta maailmanlaajuisesti;

18.  vahvistaa tietoverkon neutraaliuden periaatteen, joka on suunniteltu turvaamaan internetin säilyminen vapaana ja avoimena tekniikkana, jolla edistetään demokraattista viestintää;

19.  painottaa internetin roolia Euroopan kulttuurin välittämisen välineenä ja kehottaa jäsenvaltioita lisäämään investointeja laajakaistaan kaikkialla EU:ssa;

20.  painottaa uuden median ja eritoten internetin suurta merkitystä vapaana, helposti saatavilla olevana ja käyttäjäystävällisenä viestintä- ja tiedotusfoorumina, jota olisi käytettävä aktiivisesti kulttuurien välisessä vuoropuhelussa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella; painottaa lisäksi uuden median tärkeyttä, sillä ne tuovat kulttuurihyödykkeet ja sisällön saataville sekä tekevät Euroopan kulttuuriperinnöstä ja historiasta entistä tunnetumpaa EU:ssa ja sen ulkopuolella, mistä ovat osoituksena Europeanan kaltaiset avainhankkeet;

21.  kehottaa komissiota luomaan keskitetyn internetportaalin, joka tarjoaa tietoa EU:n ulkosuhteiden alan tukiohjelmista, joihin kuuluu kulttuurialan toimia, ja EU:n edustustojen suunnittelemista ja järjestämistä, koko Euroopan kannalta merkittävistä kulttuuritapahtumista sekä toimii pääasiallisena tiedotusfoorumina helpottaen kulttuurialan ammattilaisten, laitosten ja kansalaisyhteiskunnan verkottumista ja yhdyspisteenä muihin EU:n rahoittamiin tapahtumiin, kuten Europeanaan;

Kulttuuridiplomatia ja kulttuuriyhteistyö

22.  korostaa kulttuuridiplomatian ja kulttuuriyhteistyön merkitystä EU:n ja jäsenvaltioiden etujen ja Euroopan kulttuurin perusarvojen edistämisessä ja niiden tunnetuksi tekemisessä kautta maailman; painottaa, että EU:n on oltava maailmanlaajuinen toimija, jonka näkemys ja vastuu kattavat koko maailman;

23.  katsoo, että EU:n ulkoisissa toimissa olisi keskityttävä ensisijaisesti rauhan ja sovinnon, ihmisoikeuksien sekä kansainvälisen kaupan ja taloudellisten näkökohtien edistämiseen samalla, kun säilytetään diplomatian kulttuurinäkökohdat;

24.  painottaa tarvetta laatia tehokkaita taktiikkoja kulttuurienvälisiä neuvotteluja varten ja katsoo, että asiassa on syytä soveltaa monikulttuurista toimintamallia, sillä se voi EU:n ja kumppanimaiden tasavertaisuutta korostavana helpottaa edullisten sopimusten tekemistä;

25.  katsoo, että yhden henkilön olisi kussakin EU:n ulkoisessa edustustossa vastattava EU:n ja kolmansien maiden kulttuurisuhteiden ja -vuorovaikutuksen koordinoinnista ja Euroopan kulttuurin edistämisestä tiiviissä yhteistyössä kulttuurialan toimijoiden ja EUNICin kaltaisten verkkopohjaisten järjestöjen kanssa;

26.  korostaa, että olisi omaksuttava kattava lähestymistapa, joka koskee kulttuurialan välitystoimintaa ja kulttuurivaihtoa sekä kulttuurin roolia demokratian, ihmisoikeuksien, konfliktien estämisen ja rauhan rakentamisen edistämisessä;

27.  rohkaisee käynnistämään henkilökohtaisten yhteyksien lujittamiseksi kulttuurialan toimintapolitiikkaa koskevia vuoropuheluita kuten vastikään aloitettu EU:n ja Intian kulttuuripoliittinen vuoropuhelu;

28.  kehottaa asettamaan demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevalle eurooppalaiselle rahoitusvälineelle suoraan kulttuuriin liittyviä painopisteitä, kuten oikeusvaltion vahvistaminen, konfliktien hallinta ja ehkäisy, yhteistyö kansalaisyhteiskunnan kanssa ja uusien teknologioiden rooli sananvapauden, demokraattisen osallistumisen ja ihmisoikeuksien edistämisessä;

EU:n ulkosuhteet ja Euroopan ulkosuhdehallinto

29.  odottaa, että Euroopan ulkosuhdehallinnon organisaatiokaavioon sisällytetään kulttuurinäkökohtia koskevia virkoja, ja ehdottaa, että tätä tarkoitusta varten perustetaan koordinointiyksikkö;

30.  kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja komissiota koordinoimaan ulkoisten toimien kulttuurinäkökohtien strategista käyttöönottoa niin, että kulttuuri on johdonmukaisesti ja järjestelmällisesti läsnä EU:n ulkosuhteissa ja että jäsenvaltioiden ulkoisia kulttuuritoimia pyritään täydentämään;

31.  kehottaa kouluttamaan Euroopan ulkosuhdehallinnon henkilöstöä asianmukaisesti ja antamaan täydennyskoulutusta ulkosuhteiden kulttuuria ja digitaalista ympäristöä koskevissa asioissa, jotta he voivat huolehtia alan koordinoinnista EU:n edustustojen puolesta sekä tarjota ja tukea yhteisiä eurooppalaisia koulutusmahdollisuuksia kansallisille asiantuntijoille ja kulttuurialan laitosten henkilöstölle ja globaalin osallistumisen mahdollistavaa koulutustarjontaa;

32.  kehottaa sisällyttämään Euroopan ulkosuhdehallinnon organisaatiokaavioon kulttuuridiplomatiasta ja digitaalisesta diplomatiasta vastaavan pääosaston;

33.  kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa toimimaan yhteistyössä EUNIC-verkoston kaltaisten verkostojen kanssa, kun se kehittää kulttuurialan voimavarojaan ja asiantuntemustaan, jotta se voi hyödyntää niiden kokemuksia toimimisesta yhdyssiteenä jäsenvaltioiden ja kulttuurialan välittäjäjärjestöjen välillä ja näin synnyttää yhteisvaikutusta;

34.  kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ottamaan huomioon EU:n vastikään perustaman Euroopan kulttuuriperintötunnuksen, jota voidaan käyttää välineenä suhteissa kolmansiin maihin Euroopan kansojen kulttuurin ja historian tuntemuksen parantamiseksi ja levittämiseksi;

35.  kehottaa komissiota perustamaan EU:n ulkosuhteiden puitteissa toimielinten välisen kulttuurityöryhmän, jonka tehtävänä on kehittää ja laajentaa parhaiden käytänteiden koordinointia, virtaviivaistamista, strategioita ja jakamista, ottamaan huomioon asiaan liittyvän Euroopan neuvoston toiminnan ja aloitteet sekä raportoimaan Euroopan parlamentille työryhmän työstä;

36.  ehdottaa, että komissio antaa Euroopan parlamentille säännöllisesti kertomuksen tämän, EU:n ulkosuhteiden kulttuurinäkökohtia käsittelevän päätöslauselman täytäntöönpanosta;

37.  ehdottaa, että perustetaan erityisiä tietojärjestelmiä tukemaan taitelijoiden ja muiden kulttuurialan ammattilaisten liikkuvuutta, kuten esitetään maaliskuussa 2009 julkaistussa selvityksessä ”Information systems to support the mobility of artists and other professionals in the culture field: a feasibility study”(11);

38.  kehottaa komissiota ehdottamaan vuonna 2011 vihreän kirjan laatimista kulttuuristrategiasta ja kulttuuriyhteistyöstä EU:n ulkoisissa toimissa ja hyväksymään sen ja antamaan sen jälkeen tiedonannon;

39.  kehottaa toteuttamaan konkreettisia toimia, joilla vahvistetaan valmiuksien kehittämistä niin, että kansalaisyhteiskunta otetaan mukaan, ja rahoittamaan riippumattomia aloitteita;

Unescon yleissopimus kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemisesta ja edistämisestä

40.  kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa kannustamaan kolmansia maita kulttuuripolitiikan kehittämiseen ja Unescon yleissopimuksen ratifioimiseen ja täytäntöönpanoon;

41.  muistuttaa jäsenvaltioita niiden antamista Unescon yleissopimuksen ratifioimista koskevista tärkeistä sitoumuksista, koska maailman kulttuurien moninaisuuden suojelu edellyttää valistuneita ja tasapainoisia digitaalialan toimintalinjoja;

42.  kehottaa komissiota ottamaan asianmukaisesti huomioon kulttuurihyödykkeiden ja -palveluiden kaksoisluonteen, kun se neuvottelee kahden- ja monenvälisiä kauppasopimuksia ja tekee kulttuuripöytäkirjoja, ja varaamaan suosituimmuuskohtelun kehitysmaille Unescon yleissopimuksen 16 artiklan mukaisesti;

43.  pitää myönteisenä, että EU teki vastikään sopimuksen Unescon kanssa 1 miljoonan euron asiantuntijapalveluista, joilla tuetaan kulttuurialan hallintoa ja tarjotaan kehitysmaiden hallituksille mahdollisuus hyödyntää asiantuntijoiden tietämystä tehokasta ja kestävää kulttuurialan toimintapolitiikkaa laatiessaan;

44.  kannustaa jäsenvaltioita ja komissiota lisäämään yhteistyöponnistelujaan, jotta kansallisia oikeudellisia puitteita ja kulttuuriperinnön ja -varojen suojelua koskevia toimintalinjoja saadaan kehitettyä kansallisen lainsäädännön ja kansainvälisten sääntelypuitteiden mukaisesti, mukaan lukien toimet kulttuurivarojen ja henkisen omaisuuden laittoman kaupan torjumiseksi; kannustaa niitä estämään kulttuuriperinnön ja -tuotosten laittoman haltuunoton samalla, kun tunnustetaan teollis- ja tekijänoikeuksien suuri merkitys kulttuurialan luovien työntekijöiden toimeentulon kannalta;

45.  kehottaa laatimaan johdonmukaisen EU:n strategian, jolla edistetään kansainvälisesti Euroopan kulttuuritoimia ja ohjelmia, joka perustuu kulttuurihyödykkeiden ja -toiminnan moninaisuuden ja kaksoisluonteen suojelemiseen ja kattaa muun muassa sen, että EU:n nykyisiä ulkoisen toiminnan ohjelmia, joihin kuuluu kulttuurialan toimia, koordinoidaan paremmin, ja ne pannaan täytäntöön kolmansien maiden kanssa tehtävissä sopimuksissa sekä huolehditaan yhdenmukaisuudesta perussopimuksiin sisältyvien kulttuurinäkökohtien huomioon ottamista koskevien velvoitteiden, toissijaisuusperiaatteen ja Unescon yleissopimuksen kanssa;

46.  kehottaa laatimaan johdonmukaisen strategian sekä aineettoman että aineellisen kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelua ja edistämistä sekä konfliktialueilla tehtävää kansainvälistä yhteistyötä varten ja käyttämään tässä mallina esimerkiksi Sininen kilpi -merkin kaltaista järjestelyä, jolla kulttuurille annetaan rooli konfliktien estämisessä ja rauhan palauttamisessa;

47.  kehottaa antamaan konfliktialueille ja vastikään konflikteista vapautuneille alueille lähetettävälle henkilöstölle koulutusta kulttuuriperinnön säilyttämistä sekä sovinnon, demokratian ja ihmisoikeuksien edistämistä koskevien toimien kulttuurinäkökohdista;

48.  kehottaa varmistamaan, että nykyisistä rahoitusvälineistä rahoitettavat toimintaohjelmat keskitetään EU:n toimintalinjojen yksinkertaistamiseen, tehostamiseen ja koordinointiin;

49.  kehottaa vahvistamaan kulttuurin asemaa demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen osana ja sen työssä, johon kuuluu oikeusvaltion vahvistaminen, konfliktien hallinta ja ehkäiseminen, kansalaisyhteiskunnan yhteistyö ja uuden teknologian rooli sanavapauden, demokraattisen osallistumisen ja ihmisoikeuksien suhteen;

50.  tunnustaa tarpeen kunnioittaa kaikkia ihmisoikeuksia sellaisina kuin ne vahvistetaan ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa, taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa ja tunnustaa siksi kulttuuriin liittyvien oikeuksien ja ihmisoikeuksien välisen yhteyden ja vastustaa kulttuuristen perustelujen käyttöä ihmisoikeusloukkauksien perusteluna;

51.  ehdottaa, että vuosittaiseen ihmisoikeusraporttiin liitetään kulttuuria koskeva luku ja että kulttuurinäkökohdat valtavirtaistetaan kaikkien parlamenttienvälisten valtuuskuntien toiminnassa;

52.  katsoo, että kulttuurialan toiminnan kehittämistä ei pitäisi käyttää perusteena kulttuurialalla unionissa ja kolmansissa maissa toimivien ammattilaisten vapaan liikkuvuuden rajoittamiselle;

53.  kannustaa luomaan kulttuurisuhteet maihin, joiden kanssa ei ole sovittu muunlaisesta kumppanuudesta, ponnahduslautana kohti suhteiden kehittämistä muillakin aloilla;

o
o   o

54.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 201, 3.8.2010, s. 30. (2) EUVL L 95, 15.4.2010, s. 1. (3) EUVL L 288, 4.11.2009, s. 10. (4) EUVL L 412, 30.12.2006, s. 44. (5) EUVL C 81 E, 15.3.2011, s. 16. (6) EUVL C 325, 2.12.2010, s. 1. (7) EUVL C 320, 16.12.2008, s. 10. (8) EYVL L 317, 15.12.2000, s. 3. (9) EUVL L 209, 11.8.2005, s. 27. (10) EUVL L 287, 4.11.2010, s. 3. (11) Euroopan komission koulutuksen ja kulttuurin PO, maaliskuu 2009.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. toukokuuta 2011 kulttuuriteollisuuden ja luovan alan teollisuuden mahdollisuuksien käyttöönotosta (2010/2156(INI))

P7_TA(2011)0240 A7-0143/2011

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 167 artiklan,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön (Unesco) kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemisesta ja edistämisestä 20. lokakuuta 2005 tekemän yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemista ja edistämistä koskevan yleissopimuksen tekemisestä 18. toukokuuta 2006 tehdyn neuvoston päätöksen 2006/515/EY(1),

–  ottaa huomioon audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista koskevien jäsenvaltioiden tiettyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 10. maaliskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/13/EU (audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi)(2),

–  ottaa huomioon Kulttuuri-ohjelman perustamisesta (2007–2013) 12. joulukuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1855/2006/EY(3),

–  ottaa huomioon Euroopan audiovisuaalialan tukiohjelman täytäntöönpanosta (Media 2007) 15. marraskuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1718/2006/EY(4),

–  ottaa huomioon 3. tammikuuta 2008 Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle annetun komission tiedonannon luovasta verkkosisällöstä sisämarkkinoilla (KOM(2007)0836),

–  ottaa huomioon 5. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman Europeana-hankkeen seuraavista vaiheista(5),

–  ottaa huomioon 19. helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman osuus- ja yhteisötaloudesta(6),

–  ottaa huomioon 10. huhtikuuta 2008 antamansa päätöslauselman kulttuuria kansainvälistyvässä maailmassa koskevasta Euroopan toimintasuunnitelmasta(7),

–  ottaa huomioon 10. huhtikuuta 2008 antamansa päätöslauselman Euroopan kulttuuriteollisuudesta(8),

–  ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman taiteilijoiden sosiaalisesta asemasta(9),

–  ottaa huomioon 12. toukokuuta 2009 annetut neuvoston päätelmät kulttuurista luovuuden ja innovoinnin katalysaattorina(10),

–  ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (KOM(2010)2020),

–  ottaa huomioon 30. kesäkuuta 2010 Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle annetun komission tiedonannon ”Eurooppa, maailman ykkösmatkailukohde – Euroopan matkailupolitiikan uudet puitteet” (KOM(2010)0352),

–  ottaa huomioon 26. elokuuta 2010 Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle annetun komission tiedonannon Euroopan digitaalistrategiasta (KOM(2010)0245/2),

–  ottaa huomioon 19. lokakuuta 2009 annetun komission tiedonannon tekijänoikeudesta osaamistaloudessa (KOM(2009)0532),

–  ottaa huomioon 27. huhtikuuta 2010 annetun komission vihreän kirjan ”Kulttuuriteollisuuden ja luovan alan teollisuuden mahdollisuudet käyttöön” (KOM(2010)0183),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön sekä kansainvälisen kaupan valiokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan, aluekehitysvaliokunnan ja oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnot (A7-0143/2011),

A.  ottaa huomioon, että kulttuuriteollisuudelle ja luovan alan teollisuudelle on tyypillistä kaksitahoinen, talouden kehitystä työllisyyden, talouskasvun ja vaurauden luomisen avulla edistävä luonne sekä kulttuurinen luonne, joka juontuu yksilöt yhteiskuntaan sosiaalisesti ja kulttuurisesti integroivista toiminnoista ja osallistumisesta arvojen ja kulttuuri-identiteettien sekä Euroopan kulttuuriperinnön edistämiseen,

B.  katsoo, että tämä kaksitahoinen luonne poikkeaa muiden alojen luonteesta, mikä on otettava huomioon kyseisen politiikan ja erityistoimien täytäntöönpanossa,

C.  ottaa huomioon, että Euroopan unioni on tunnustanut tämän erityisluonteen ja edistää sitä kansainvälisesti, sillä EU jatkaa kulttuuriyhteistyötään WTO:n kanssa ja on ratifioinut Unescon yleissopimuksen,

D.  katsoo, että palvelukauppaa koskeva yleissopimus (GATS) tarjoaa mahdollisuuden kulttuurin monimuotoisuutta suojelevan politiikan toteuttamiseen EU:n ja sen jäsenvaltioiden järjestelmällisesti noudattamalla tavalla,

E.  katsoo, että kulttuuriset näkökohdat on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 167 artiklan 4 kohdan mukaisesti sisällytettävä kaikkeen muuhun Euroopan unionin sisäiseen ja ulkoiseen politiikkaan ja että tässä yhteydessä on nykyinen globalisaatio huomioon ottaen kiinnitettävä erityistä huomiota kulttuuri-ilmaisujen monimuotoisuuden suojelemiseen ja edistämiseen,

F.  ottaa huomioon, että Unescon yleissopimuksessa tunnustetaan kulttuuriteollisuuden ja luovan alan teollisuuden tärkeä rooli laajan kulttuurihyödykkeiden ja -palvelujen kirjon tuottamisessa ja jakelussa ja niiden saatavuuden varmistamisessa ja kansainväliseen yhteistyöhön kannustamisessa,

G.  katsoo, että jäsenvaltioiden olisi oltava halukkaita tukemaan kulttuuria ja luovuutta kulttuuri- ja maisemaperinnön vaalimisen keskeisinä tekijöinä, joita on suojeltava ja hoidettava, jotta voidaan edistää identiteetin muodostumista ja lisätä kansalaisten tietoisuutta kulttuurista,

H.  ottaa huomioon, että kulttuuriteollisuudella ja luovan alan teollisuudella on Euroopan unionissa tärkeä tehtävä kulttuurisen ja kielellisen moninaisuuden, moniarvoisuuden ja sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistämisessä sekä kulttuurin saatavuuden demokratisoinnissa ja kulttuurien välisen vuoropuhelun edistämisessä koko EU:ssa,

I.  katsoo, että Euroopan kulttuurin monimuotoisuus ja etenkin sen alueellisten kielten ja kulttuurien rikas perintö luovat korvaamatonta raaka-ainemateriaalia kulttuurialalle ja luovalle alalle,

J.  katsoo, että kulttuurisiin ja kielellisiin erityispiirteisiin on kiinnitettävä erityistä huomiota luovan sisällön alan sisämarkkinoiden perustamisesta keskusteltaessa,

K.  katsoo, että kulttuuriteollisuus ja luovan alan teollisuus ovat taiteellisen, teknisen ja hallintaa koskevan innovoinnin laboratorioita ja että ne mahdollistavat teosten ja taiteilijoiden laajemman markkinoinnin eurooppalaisella ja kansainvälisellä tasolla,

L.  katsoo, että kulttuuriteollisuuden ja luovan alan teollisuuden asema on voimistunut ja että niiden näkyvyyttä on lisätty Euroopan parlamentin ja neuvoston eri aloitteilla, kuten Eurooppa-palkinnolla, LUX-palkinnolla ja Euroopan kulttuurireitit -ohjelmalla,

M.  ottaa huomioon, että kulttuuriteollisuudella ja luovan alan teollisuudella on oma roolinsa selvästi erottuvien, arvokkaiden ja ainutlaatuisten taitojen vaalimisessa yhdistämällä nykyinen luovuus ja pitkällä aikavälillä hankittu kokemus ja että tietyillä aloilla, kuten muodissa, kellojen valmistuksessa ja jalokivialalla, Euroopan teollisuuden menestyminen perustuu käsityötaitoihin sekä taiteilijoiden ja luovien yksilöiden asiantuntemukseen,

N.  katsoo, että taiteilijoilla ei nykyisin ole EU:n tasolla oikeudellista asemaa, jossa otettaisiin huomioon heidän työnsä ja uransa erityisluonne etenkin liikkuvuuden, työolojen ja sosiaaliturvan suhteen,

O.  katsoo, että kulttuuriteollisuus ja luovan alan teollisuus, joissa on viisi miljoonaa työpaikkaa ja joiden osuus on 2,6 prosenttia EU:n BKT:stä, ovat EU:n kasvun vetureita, koska ne luovat uusia työpaikkoja, niillä on keskeinen asema maailmanlaajuisissa arvoketjuissa ja koska ne edistävät innovointia ja tarjoavat lisäarvoa sosiaalista yhteenkuuluvuutta edistävinä tekijöinä sekä toimivat tehokkaina välineinä vallitsevan taantuman torjumisessa,

P.  katsoo, että kulttuuriteollisuus ja luovan alan teollisuus vaikuttavat lähestulkoon kaikkiin muihin talouden aloihin ja tuottavat niille innovaatioita, jotka ovat ratkaisevia kilpailukyvyn kannalta etenkin tieto- ja viestintätekniikan ollessa kyseessä,

Q.  katsoo, että nämä teollisuuden alat toimivat talouden vetureina digitaalisella aikakaudella, sillä niiden osuus uuden tieto- ja viestintätekniikan innovoinnissa ja kehityksessä on huomattava, ja että ne osaltaan tukevat Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden toteutumista,

R.  ottaa huomioon, että kulttuuriteollisuus ja luovan alan teollisuus voivat luoda vaurautta ja työpaikkoja, jos niille annetaan keinot säilyttää kilpailukykynsä EU:n ulkopuolisten maiden kulttuuriteollisuuteen ja luovan alan teollisuuteen nähden eurooppalaisen kansainvälisen kilpailustrategian yhteydessä,

S.  ottaa huomioon, että jotkut kulttuuriteollisuudessa ja luovan alan teollisuudessa toimivat ovat itsenäisiä yrittäjiä,

T.  katsoo, että kulttuuriteollisuuden ja luovan alan teollisuuden markkinat kasvavat EU:ssa ja niillä on mahdollisuus saavuttaa johtava asema maailmanmarkkinoilla,

U.  katsoo, että kulttuurisia ja luovia hyödykkeitä ja palveluja koskevan kaupan kehittäminen muodostaa tärkeän kulttuuria, kehitystä ja demokratiaa koskevan pilarin,

V.  katsoo, että luovuuden edellytyksiä ovat mahdollisuus hyödyntää jo olemassa olevaa tietämystä, teoksia ja luovia sisältöjä,

W.  katsoo, että digitaalisen talouden kulttuurisisällön asema on ratkaiseva ja että Euroopan digitaalialan kasvu riippuu jatkossa laadukkaan kulttuurisisällön monimuotoisesta tarjonnasta,

X.  katsoo, että digitaalinen aikakausi avaa uusia näkymiä näille teollisuuden aloille sellaisten uusien taloudellisten mallien käyttöönoton myötä, jotka antavat kuluttajille mahdollisuuden hyödyntää monipuolista ja laadukasta tarjontaa,

Y.  katsoo, että sisältöteollisuudessa pyritään ponnekkaasti kehittämään laillista kulttuurisisältötarjontaa verkossa ja että kaikkien sidosryhmien olisi yhdessä pyrittävä tiedottamaan siitä,

Z.  katsoo, että sanoma- ja aikakauslehdet ovat kulttuuriteollisuuden sekä moniarvoisen ja monimuotoisen eurooppalaisen media-alan osatekijöitä,

AA.  katsoo, että digitaalinen aikakausi asettaa myös haasteita näiden perinteisten alojen kestävyydelle, mukaan luettuina kirjojen julkaiseminen ja myynti sekä painettu tiedotusmateriaali,

AB.  katsoo, että menestyäkseen Euroopan kulttuuriteollisuus ja luovan alan teollisuus vaatii nykyaikaista, helppokäyttöistä ja oikeudellisesti varmaa immateriaalioikeuksien suojelujärjestelmää,

AC.  katsoo, että on taattava kansalaisten taide- ja kulttuurikasvatus ja kunnioitettava luovaa työtä, jotta voidaan kehittää luovuutta ja taiteiden, kulttuurin, kulttuuriperinnön ja unionin kulttuurisen moninaisuuden tuntemusta, ja että koulutuksessa olisi opetettava digitaalisten oikeuksien ohella myös velvollisuuksia ja valistettava immateriaalioikeuksista sekä niillä suojattujen teosten kunnioittamisesta,

AD.  ottaa huomioon, ettei tieto- ja viestintäteknologian alalla saavutettu teknologinen edistys millään tavoin muuta immateriaalioikeuksien suojelemisen perustarvetta,

AE.  katsoo, että tarvitaan näitä oikeuksia suojelevan oikeudellisen kehyksen parempaa noudattamista sekä lisäksi uudistuksia, jotka koskevat muun muassa kulttuuriteollisuuden lupajärjestelmien yksinkertaistamista, jotta voidaan hyödyntää tarjoutuvia uusia mahdollisuuksia täysimääräisesti mutta samalla myös taata tasapuolinen oikeuksien suojelujärjestelmä, jossa otetaan huomioon sekä luovan työn tekijöiden että kuluttajien edut,

AF.  katsoo, että nykyaikainen unionin tavaramerkkijärjestelmä on tärkeä, jotta voidaan suojella eurooppalaisten yritysten muotoilun, luovan työn ja innovoinnin alalle tekemien investointien arvoa,

AG.  katsoo, että kulttuuriteollisuudelle ja luovan alan teollisuudelle on taattava strategisia investointeja, muun muassa tarjoamalla niiden erityispiirteisiin ja tarpeisiin soveltuvaa rahoitusta, jotta ne voivat osallistua täysipainoisesti EU:n talouden vauhdittamiseen,

AH.  ottaa huomioon kulttuuriteollisuuden ja luovan alan teollisuuden tärkeän tehtävän paikallisten ja alueellisten luovien keskusten kehittämisessä, koska ne tekevät alueista houkuttelevampia ja mahdollistavat paikallisen ja alueellisen talousrakenteeseen nivoutuvien yritystoiminnan ja työpaikkojen luomisen ja kehittämisen, uusien yritysten perustamiseen kannustamisen ja alueen profiilien kohottamisen, kulttuurialan ja luovan alan edistämisen sekä Euroopan kulttuuriperinnön vaalimisen, edistämisen ja tehostamisen alue- ja paikallisviranomaisten kaltaisten toimijoiden avulla,

AI.  ottaa huomioon eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineen (ENPI) ja sen alueellisen toimintasuunnitelman, joka on hyväksytty ja jolle annetaan rahoitusta 2011–2013,

AJ.  katsoo, että luovan teollisuuden yhteenliittymän roolia olisi tehostettava,

Kulttuuriteollisuuden ja luovan alan teollisuuden rooli talouden vetureina Euroopan unionissa

1.  korostaa, että on tarpeen analysoida kulttuuriteollisuutta ja luovan alan teollisuutta ja niiden toiminnan vaikutusta unionin taloudelle yksilöimällä, määrittelemällä ja arvioimalla ne aloittain, jotta voidaan nostaa esille niiden erityispiirteet, ymmärtää paremmin niiden tavoitteita ja ongelmia sekä toteuttaa tehokkaampia toimia;

2.  kehottaa komissiota pyrkimään kulttuuriteollisuuden ja luovan alan teollisuuden parempaan määrittelyyn, jotta voidaan analysoida perusteellisesti niiden vaikutusta pitkän aikavälin kasvuun ja kansainväliseen kilpailukykyyn ja edistää tehokkaammin alan erityispiirteiden tunnustamista;

3.  kehottaa jäsenvaltioita sitoutumaan vankasti oman kulttuuriperintönsä suojelemiseen ja tukemiseen ja tunnustamaan, että kulttuuriteollisuuden ja luovan alan teollisuuden kehittäminen edellyttää kahtalaista taloutta, jossa hyödynnetään sekä julkisia että yksityisiä investointeja;

4.  katsoo, että kulttuuriteollisuuden ja luovan alan teollisuuden olisi oltava alan talouden tarpeisiin räätälöidyn uuden eurooppalaisen poliittisen ohjelman ja digitalisoinnin keskipisteessä ja että tulevassa kulttuuria koskevassa ohjelmassa olisi otettava pragmaattisempaa ja kattavampaa lähestymistapaa soveltaen huomioon kulttuurialan ja luovan alan tarpeet digitaalisella aikakaudella;

5.  toteaa, että kulttuuriteollisuus ja luovan alan teollisuus tuottavat huomattavasti synergiaa useiden muiden talouden alojen taloudellisten ja sosiaalisten innovaatioiden lähteenä;

6.  kehottaa komissiota jatkamaan ponnistelujaan kulttuurialan ja luovan alan puitteiden kehityksen tukemiseksi, edistämiseksi ja helpottamiseksi kehittämällä jäsenvaltioiden ja unionin toimielinten välille edistyksellisemmän yhteistyöjärjestelmän, joka perustuu hyvien käytäntöjen jakamiseen; suosittelee, että komissio ottaa paikalliset ja alueelliset viranomaiset mukaan vihreän kirjan seurantaprosessiin toissijaisuusperiaatteen mukaisesti;

7.  kehottaa ottaen huomioon kulttuuriteollisuuden ja luovan alan teollisuuden alati kasvavan merkityksen ja niiden vahvistamistavoitteen komissiota laatimaan valkoisen kirjan, joka on strategisesti merkittävä Eurooppa 2020 -tavoitteiden saavuttamisen kannalta;

Kasvatus, koulutus ja tietoisuuden lisääminen

8.  kannustaa jäsenvaltioita ja komissiota edistämään taide- ja kulttuurikasvatuksen (jossa painotetaan erityisesti luovuutta) antamista kaiken ikäisille, perusopetuksesta korkea-asteen ja/tai ammatilliseen koulutukseen, ja kehittämään luovaa työtä tekevien yrittäjävalmiuksia myös elinikäisen oppimisen puitteissa etenkin kun otetaan huomioon sen asema luovuutta ja tietotekniikan hyvää käyttöä koskevassa valistamisessa ja immateriaalioikeuksien noudattamisessa;

9.  korostaa sellaisen koulutuksen etuja, jossa kulttuurin ja taiteen historian teoreettinen tietämys yhdistyy soveltavaan taiteelliseen työhön ja kulttuuristen hyödykkeiden hallintaan, esimerkiksi yrityksissä ja työpajoissa, ja jonka avulla pyritään lisäämään sekä teoreettisia että käytännön taitoja;

10.  pitää tärkeänä koulutusohjelmia, joissa keskitytään ammatilliseen koulutukseen, ideoiden kehittämiseen ja tarinankerrontaan, e-taitoihin, teknisiin taitoihin sekä yrittäjä- ja markkinointitaitoihin, mukaan luettuna sosiaalisten verkostojen käyttö, sekä työntekijöiden taitoihin;

11.  korostaa kulttuuriteollisuuden ja luovan alan teollisuuden sekä yliopistojen, tutkimuskeskusten, taidekoulujen ja taidealan laitosten läheisen yhteistyön ja vuoropuhelun potentiaalia yhteisten koulutusohjelmien ja elinikäisten oppimismahdollisuuksien tarjoamisen yhteydessä;

12.  muistuttaa komissiota ja jäsenvaltioita siitä, että kulttuuriteollisuudessa ja luovan alan teollisuudessa hankitut pätevyydet on tunnustettava pikaisesti, jotta voidaan edistää opiskelijoiden ja luennoitsijoiden liikkuvuutta ja kehittää edelleen taiteilijoiden ja luovaa työtä tekevien koulutus- ja työssä oppimisen mahdollisuuksia;

13.  kehottaa komissiota kääntymään jäsenvaltioiden puoleen, jotta ammattitutkintojen ja koulutusohjelmien vastavuoroista tunnustamista laajennetaan kattamaan erityisesti kulttuuriteollisuuden ja luovan alan teollisuuden edellyttämä uusi osaaminen;

14.  pyytää komissiota edistämään kulttuuriteollisuuden ja luovan alan teollisuuden sekä koulutuksen ja jatkokoulutuksen (mukaanlukien työssä oppiminen) yhteisiä tutkimuksia ja kumppanuusohjelmia siten, että kansalaisille tarjotaan luovia taitoja ja monikulttuurisuustaitoja, edistetään uusien luovien menetelmien ja työkalujen käyttöä koulutuksessa, vahvistetaan elinikäistä koulutusta erityisesti Euroopan sosiaalirahaston kautta ottaen huomioon tämän alan nopeat teknologiset muutokset, ja toisaalta uudistamaan kulttuuriteollisuutta ja luovan alan teollisuutta tutkimuksen ja koulutuksen avulla;

15.  kehottaa jäsenvaltioita edistämään kulttuuriteollisuuden ja luovan alan teollisuuden ammattihenkilöille erityisesti räätälöityä johtaja-, liiketoiminta- ja yrittäjäkoulutusta siten, että he saavat viestintä- ja yrittäjyystaidot, joita vaaditaan kaiken aikaa kehittyvässä sosioekonomisessa ympäristössä; ottaa huomioon audiovisuaalisella alalla toteutetusta Media-ohjelmasta saadut myönteiset koulutusta ja johtamista koskevat kokemukset ja toivoo, että kulttuuria koskeva ohjelma varustettaisiin samoilla välineillä;

16.  ehdottaa Erasmus- ja Erasmus nuorille yrittäjille -ohjelmissa toteutettavia pilottihankkeita, joilla mahdollistetaan yliopistojen ja yritysten tiiviimpi yhteistyö kulttuurialalla ja luovalla alalla;

17.  korostaa, että on tarpeen välittää tekniikoita ja taitotietoa ja että on hyödyllistä tehostaa oppimista, perustaa kulttuurialan ja luovan alan ammattikoulutusohjelmia, käyttää paremmin nykyisiä ohjelmia ja opetusohjelmia ja tarjota niissä monialaista opetusta, siten että painotetaan oppilaitosten, opiskelijoiden, kulttuurialan ja luovan alan ammattilaisten sekä julkisella että yksityisellä sektorilla toimivien kaikenkokoisten yritysten, käsityöläisten sekä rahoituslaitosten yhteistyötä ja kumppanuuksia;

18.  tunnustaa kulttuuriteollisuuden ja luovan alan teollisuuden merkityksen eurooppalaisen sisällön kehittymisen edistämisessä ja jäsenvaltioiden kulttuurisen lähentymisen ja niiden kansojen tiiviimpien suhteiden edistämisessä;

19.  korostaa, että kulttuurienvälinen oppiminen ja monikulttuurisuustaidot auttavat ihmisiä ymmärtämään muita kulttuureja ja edistävät siten sosiaalista osallisuutta;

Työolot ja yrittäjyys

20.  tunnustaa kulttuuriteollisuuden ja luovan alan teollisuuden vaikutuksen, kilpailukyvyn ja tulevan potentiaalin Euroopan unionin kestävää kasvua edistävänä tekijänä, jolla saattaa olla ratkaiseva rooli EU:n talouden elvyttämisessä;

21.  kehottaa komissiota tunnustamaan kulttuuriteollisuuden ja luovan alan teollisuuden eurooppalaisen talouden tuottavana osana ja etenkin niiden kyvyn tehdä talouden muista aloista kilpailukykyisempiä;

22.  tähdentää, että on välttämätöntä tarkastella näiden alojen työolosuhteita sekä taloudellisia, sosiaalisia, oikeudellisia ja verotuksellisia näkökohtia ja erityisesti kulttuuriteollisuuden ja luovan alan teollisuuden yrittäjyysnäkökohtia sekä työoloja;

23.  korostaa tässä yhteydessä, että on torjuttava palkkasyrjintää ja parannettava työpaikkojen ja pätevyyksien välistä vastaavuutta;

24.  kehottaa siksi komissiota analysoimaan kulttuuriteollisuuden ja luovan alan teollisuuden vaikutuksia EU:n talouteen ja julkaisemaan suorituskyvyn arviointia koskevan oppaan molempien alojen työllisyyden ja vaurauden luomista varten;

25.  korostaa, että on kehitettävä vahva kulttuurialan ja luovan alan yrittäjyyden henki paikallisella, alueellisella, kansallisella ja eurooppalaisella tasolla;

26.  tähdentää, että on luotava optimaaliset olosuhteet nuorten vastavalmistuneiden ja ammattilaisten työllistymiselle alalla, edistettävä heidän mahdollisuuksiaan toimia yrittäjinä ja annettava heille koulutusta kulttuurimaailman ja luovan alan taloudellisista, verotuksellisista, rahoituksellisista ja teknisistä erityispiirteistä sekä viestinnän ja markkinoinnin, immateriaalioikeuksien sekä sukupolvien välisen tietämyksen siirron alalla;

27.  kehottaa komissiota perustamaan monikielisen foorumin, jonka avulla kaikki kulttuurialan ja luovan alan ammattilaiset voivat verkostoitua unionin tasolla, jakaa kokemuksiaan, parhaita käytäntöjään ja asiantuntemustaan, toteuttaa ylikansallisia tai rajat ylittäviä yhteisiä hankkeita tai pilottihankkeita sekä saada kattavaa tietoa voimassa olevasta lainsäädännöstä (esimerkiksi tekijänoikeuksista ja sosiaalisista oikeuksista) ja rahoitusmahdollisuuksista;

28.  kehottaa jälleen kerran komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään kulttuuriteollisuuden ja luovan alan teollisuuden otsakkeeseen voittoa tuottamattomat järjestöt ja yhteiskunnallisen talouden toimijat – kuten osuus- ja yhteisötaloudesta 19. helmikuuta 2009 annetussa parlamentin päätöslauselmassa määritellään – koska ne toimivat kulttuuriteollisuuden ja luovan alan teollisuuden kannalta merkittävillä aloilla ja mahdollistavat veroetuuksien hyväksymisen, lainojen helpon saatavuuden ja työllisyysturvan;

29.  pyytää komissiota vaalimaan ja kannattamaan kulttuuripalveluiden ja voittoa tavoittelemattomien järjestöjen toimia sekä yksityisiä aloitteita, joilla kehitetään luovaa ja solidaarista taloutta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään ja vakiinnuttamaan hyviä käytänteitä, kuten alennetut hinnat, kulttuurisetelit ja ilmainen kulttuuritoiminta, joilla pyritään helpottamaan nuorten, näiden asemasta riippumatta (opiskelija, oppisopimuskoulutuksessa oleva, harjoittelija, työnhakija jne.), ja heikoimmassa asemassa olevien mahdollisuuksia päästä osalliseksi kulttuurista ja hyödyntää luovia sisältöjä;

Taiteilijoiden asema

30.  toistaa, että on vahvistettava eurooppalaisten taiteilijoiden asema, jotta taiteilijoille saataisiin tyydyttävät työskentelyolosuhteet, ja että on toteutettava asianmukaisia verotusjärjestelmiä, työn tekemisen oikeutta, sosiaaliturvaoikeuksia ja immateriaalioikeutta koskevia toimia, jotta taiteilijoiden liikkuvuus koko Euroopan unionissa toteutuu paremmin;

31.  kehottaa jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä toimineet Unescon antaman taiteilijan asemaa koskevan suosituksen mukaisesti, toimimaan kyseisen suosituksen mukaisesti;

Taideammatit

32.  muistuttaa, että taideammatit ovat eurooppalaisen kulttuuriperinnön ja talouden pilareita, minkä vuoksi niiden säilyminen on varmistettava asianmukaisin järjestelyin osaamisen ja taitojen siirtämiseksi, kuten Euroopan kulttuuriteollisuutta koskevassa 10. huhtikuuta 2008 annetussa parlamentin päätöslauselmassa korostetaan;

33.  toistaa, että tavoitteena on eräiden alojen erityisluonteen ja osaamisen siirtämisen varmistaminen erityisesti kulttuurialalla, luovalla alalla ja käsityöammattien alalla ja tietämyksen siirtämistä koskevien mekanismien varmistaminen; ehdottaa, että paikallisella, alueellisella ja territoriaalisella tasolla kannustetaan tietämyksen siirtämistä koskevien työpajojen perustamiseen erityisesti perinteisellä luovalla alalla;

34.  korostaa, että kulttuuriteollisuutta ja luovan alan teollisuutta koskeva taloudellinen malli, mukaan luettuina sitä edustavat luksustuotteet, perustuu innovoinnille, jatkuvalle luovuudelle, kuluttajien tuntemalle luottamukselle ja investoinnille usein laadukasta ja ainutlaatuista osaamista edellyttäviin työpaikkoihin; kehottaa komissiota tukemaan tämän taloudellisen mallin kestävyyttä kulttuuriteollisuuteen ja luovan alan teollisuuteen vaikuttavissa ehdotuksissaan kehittämällä niiden erityispiirteisiin mukautettua sääntelykehystä etenkin teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen alalla;

35.  korostaa, että vaarana on työvoimapula erityisosaamista edellyttävillä aloilla tai hyvin erityisillä aloilla, joilla edistetään Euroopan unionin kulttuuriteollisuuden ja luovan alan teollisuuden säilymistä, ja pyytää komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan yhteistyössä yritysten kanssa tarvittavat toimet, joilla varmistetaan näiden ainutlaatuisten taitojen vaaliminen ja helpotetaan näille aloille erikoistuvien uusien taiteilijoiden ja työntekijöiden kouluttamista;

Teosten levittämisen edistäminen digitaalisella aikakaudella

36.  kannustaa jäsenvaltioita edistämään teosten levittämistä ja kiertoa koko EU:ssa;

37.  myöntää, että teknologisen tuotannon ohella on edistettävä myös hallinnointiprosessien ja itse hankkeiden kehittämistä, jakelua ja markkinointia koskevia innovaatioita;

38.  pyytää komissiota harkitsemaan, voitaisiinko ottaa käyttöön erityistoimia ja asianmukaisia välineitä, joilla tuettaisiin ja kehitettäisiin eurooppalaista kulttuuriteollisuutta ja luovan alan teollisuutta, erityisesti pk-yrityksiä, ja joiden avulla voitaisiin parantaa kulttuurihyödykkeiden ja -palvelujen luomista, tuotantoa, edistämistä ja jakelua;

39.  tähdentää, että internet saattaa tarjota todellisen mahdollisuuden eurooppalaisten teosten ja erityisesti audiovisuaalisten teosten parempaan levittämiseen ja jakamiseen terveen kilpailun olosuhteissa, joissa torjutaan tehokkaasti suojeltujen teosten laitonta tarjontaa ja joissa voidaan palkita rahallisesti uusin tavoin luovan työn tekijöitä siten, että he pääsevät osallisiksi teostensa menestymisestä;

40.  kehottaa komissiota varmistamaan, että audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin(11) 13 artikla pannaan tinkimättä täytäntöön, koska siinä säädetään, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että tilattavilla audiovisuaalisilla mediapalveluilla edistetään eurooppalaisten teosten tuotantoa ja saatavuutta ja että jäsenvaltioiden on raportoitava komissiolle tämän säännöksen täytäntöönpanosta viimeistään vuoteen 2012 mennessä;

41.  korostaa, että eurooppalaisten teosten ja ohjelmistojen levittämisen ja liikkuvuuden parantamiseksi on otettava käyttöön aloitteita, joilla pyritään parantamaan ja edistämään eurooppalaisten kulttuuriteosten kääntämistä, jälkiäänitystä, tekstitystä ja digitalisointia, ja kehitettävä näiden alojen erityistoimia uuden sukupolven MEDIA- ja Kulttuuri-ohjelmien puitteissa kaudella 2014–2020;

42.  kehottaa komissiota kannustamaan kulttuuriteollisuuden ja luovan alan teollisuuden kasvuun, etenkin internetissä, ja toteuttamaan asianmukaisia toimia, joilla varmistetaan, että kaikki sidosryhmät jakavat yhtäläisesti vastuun tuotteiden ja palvelujen suojelemisesta digitaalisessa ympäristössä, jotta kuluttajat luottaisivat paremmin reaaliaikaisiin palveluihin;

43.  kehottaa komissiota ottamaan käyttöön oikeudellisen kehyksen, jolla varmistetaan, että kaupallista ja epäkaupallista digitaalista maailmaa kohtaan tunnetaan lujaa luottamusta siten, että kulttuuriteollisuus ja luovan alan teollisuus sekä kuluttajat voivat hyödyntää täysipainoisesti digitaalisen jakelun kanavia pelkäämättä joutumista harhaanjohtavien tai vilpillisten käytäntöjen uhreiksi;

44.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita harkitsemaan erityisesti kirjastojen roolia kulttuurin levittämisen instituutioina ja vuoropuhelun foorumeina; katsoo, että kirjastoille ja koulutus- ja kulttuurialalle olisi annettava vastuu digitaaliseen aikakauteen siirtymisestä ja resurssit tämän toteuttamiseen; muistuttaa, että tässä on kyse kiireellisestä prosessista, koska nykyisellään eurooppalaisilla kirjastoilla on hyvin rajalliset resurssit siirtyä tyydyttävästi digitaalisten tiedotusvälineiden käyttöön;

45.  pitää erityisen tärkeänä laajentaa Euroopan digitaalista kirjastoa ja kehittää siitä Euroopan kulttuuriperinnön, kollektiivisen muistin ja luovuuden polttopiste sekä lähtökohta koulutukseen, kulttuuriin, innovaatioon ja yrittäjyyteen liittyvälle toiminnalle; muistuttaa, että taidetta koskeva vaihtotoiminta on yksi eurooppalaisen kulttuuriperinnön ja talouden peruspilareista ja että sen jatkuvuus on siksi varmistettava asianmukaisin järjestelyin osaamisen ja taitojen siirtämiseksi;

46.  korostaa, että kulttuuriteollisuuden ja luovan alan teollisuuden perinteisen toiminnan, kuten kirjojen julkaisemisen, myynnin ja painettujen tiedotusvälineiden, haasteisiin on kiinnitettävä asianmukaista huomiota;

47.  kehottaa komissiota toteuttamaan aloitteita digitaalisen lukutaidon edistämiseksi ja lisäämiseksi ottaen huomioon, että julkaisutoiminnassa on siirrytty enenevässä määrin digitaalisen sisällön tuotantoon ja jakeluun; korostaa, että julkaisijat olisi otettava tiiviisti mukaan digitaalisen median lukutaitoa koskeviin aloitteisiin;

Kohti kulttuurialan ja luovan alan sisältöjen sisämarkkinoita

48.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota luomaan eurooppalaiset digitaalialan sisämarkkinat ja mekanismeja, joilla annetaan kulttuuriteollisuudelle ja luovan alan teollisuudelle teknistä ja taloudellista tukea, jotta kulttuuriperintö voidaan saattaa digitaaliseen muotoon, sekä ottamaan käyttöön yhteiset unionin standardit;

49.  korostaa, että digitaalistrategian pikainen täytäntöönpano ja menestys ovat tärkeitä, jotta kulttuuriteollisuus ja luovan alan teollisuus voivat hyötyä täysimääräisesti laajat alueet kattavien nopeiden laajakaistapalvelujen ja uuden langattoman tekniikan tarjoamista mahdollisuuksista ja mukautua niihin;

50.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin kulttuurialan ja luovan alan verkkosisältöjen sisämarkkinoiden perustamiseksi unioniin ja takaamaan näiden sisältöjen saatavuuden unionin kansalaisille ja oikeuksien haltijoiden suojan ja kohtuulliset korvaukset sekä luovan työn kaikkien rahoituskanavien vahvistamisen;

51.  kehottaa komissiota tukemaan kulttuurialalla ja luovalla alalla uusia ja innovoivia taloudellisia malleja, jotka on mukautettu globalisaation vaikutuksiin ja digitaalisesta aikakaudesta johtuviin haasteisiin, erityisesti mitä tulee sisältöteollisuuteen;

52.  korostaa, että yhteentoimivuus ja standardit ovat tärkeitä uusien järjestelmäalustojen ja laitteistojen tasa-arvoisten käyttömahdollisuuksien luomisen kannalta; kehottaa komissiota edistämään järjestelmäalustojen välistä yhteentoimivuutta, kehittämään standardeja, joilla autetaan luomaan innovointia suosivat markkinat, sekä välttämään järjestelmiä, joilla saatetaan rajoittaa monipuolisen sisällön käyttömahdollisuuksia;

53.  kehottaa komissiota edistämään avoimen lähdekoodin ohjelmistojen ja avointen standardien käyttöä, levittämistä ja kehittämistä ottaen huomioon, että niihin liittyy innovointia, luovuutta, tiedonlevitystä ja työpaikkojen luomista koskevia mahdollisuuksia;

54.  panee merkille, että kulttuurialan ja luovan alan markkinoiden pirstaleisuus johtuu osittain kulttuurisesta monimuotoisuudesta ja kuluttajien kielimieltymyksistä;

55.  korostaa, että on pohdittava parasta tapaa, jolla sääntelykehys, erityisesti kilpailusäännöt, olisi sovitettava kulttuurialan erityispiirteisiin, jotta taataan kulttuurinen moninaisuus ja monipuolisten ja laadukkaiden kulttuurisisältöjen ja -palvelujen saatavuus kuluttajille;

56.  huomauttaa, että verkkokauppa ja Internet kehittyvät sellaista tahtia että ”teknologiasukupolvet” ovat aina vain lyhyempiä; uskoo tämän vuoksi, että olisi yritettävä varmistaa, että EU:n lainsäädäntö vastaisi nykyisiä yhteiskunnallisia ja kaupallisia vaatimuksia, jotta lainsäädännöstä ei tulisi hyödytöntä siksi, että se laahaa jäljessä, ja jotta se ei estäisi Euroopan unionin jäsenvaltioiden kulttuuriteollisuuden ja luovan alan teollisuuden mahdollisuuksien hyödyntämistä täysimääräisesti;

57.  korostaa, että olisi tutkittava optimaalisia edellytyksiä tämän alan sisämarkkinoiden kehittämiseksi, eritoten verotukselliselta kannalta, esimerkiksi tekijänoikeustulojen ennakonpidätysten osalta sallimalla alennetun alv-kannan soveltaminen verkossa tai sen ulkopuolella tarjottaviin kulttuurihyödykkeisiin ja -palveluihin, jotta edistetään niiden leviämistä;

58.  korostaa, että alv-säännöt ja helposti käytettävien maksumenetelmien puute verkkomyynnissä ovat myös esteenä sisämarkkinoiden tarkoituksenmukaiselle toiminnalle ja niihin on puututtava kiireesti;

59.  kehottaa siksi komissiota esittämään mahdollisimman pian konkreettisia lainsäädäntöehdotuksia näiden kysymysten ratkaisemiseksi, jotta sisämarkkinoiden kehityksen ja etenkin sähköistä ympäristöä koskevat nykyiset esteet voidaan purkaa siten, että otetaan samalla huomioon kuluttajien kysyntä ja kulttuurinen monimuotoisuus;

60.  kehottaa eurooppalaisen digitaalistrategian lippulaivahankkeeseen viitaten harkitsemaan, olisiko Euroopan sähköistä julkaisutoimintaa mukautettava kilpailusta aiheutuviin haasteisiin luomalla olosuhteet, jotka ovat otolliset järjestelmien ja laitteiden yhteentoimivuudelle ja oikeudenmukaiselle kilpailulle;

Immateriaalioikeudet

61.  korostaa, että immateriaalioikeudet ovat luovan alan yritysten keskeinen pääoma ja kannustin yksilölliseen luovuuteen sekä investointi luovaan työhön; kehottaa siksi perustamaan ohjelmia, joilla kulttuuriteollisuutta ja luovan alan teollisuutta autetaan mukautumaan digitaaliseen muutokseen uusilla verkkopalveluilla, jotka perustuvat tekijänoikeuksien edistämisen uusiin muotoihin; kehottaa lisäksi kehittämään tasapainoisen sääntelykehyksen, joka kattaa immateriaalioikeuksien suojelun ja täytäntöönpanon;

62.  korostaa tarvetta varmistaa immateriaalioikeuksien tehokas täytäntöönpano sekä sähköisessä että muussa ympäristössä ja painottaa, että tässä yhteydessä kaikkia toimenpiteitä olisi arvioitava huolellisesti, jotta voidaan taata niiden tehokkuus, oikeasuhteisuus ja yhdenmukaisuus Euroopan unionin perusoikeuskirjan kanssa;

63.  kehottaa komissiota mukauttamaan tekijänoikeuksia digitaaliseen aikakauteen, jotta kulttuuriteollisuudessa ja luovan alan teollisuudessa voidaan hyödyntää digitaalisen teknologian ja tiedotusvälineiden lähentymisestä saatavia etuja, harkitsemaan erityisiä tapoja luovan sisällön ja arkistoidun materiaalin käytön helpottamiseksi ja yksinkertaisia yhden luukun järjestelmiä oikeuksien selvittämistä varten;

64.  korostaa tässä yhteydessä Euroopan luovaa alaa ja digitaalista taloutta kehittävien keräysyhteisöjen keskeistä roolia ja kehottaa oikeuksien yhteishallinnointia koskevan puitedirektiivin yhteydessä komissiota ottamaan käyttöön oikeudellisen kehyksen yhteisvalvontajärjestöjä ja tekijänoikeuksien muodostaman kokonaisuuden uudelleenjärjestelyä varten;

65.  kehottaa komissiota mahdollistamaan sellaisen yleiseurooppalaisen lisensointijärjestelmän, joka perustuu nykyisille monialaisille mallien lisensiointia koskeville yksittäisille ja kollektiivisille oikeuksille ja jolla helpotetaan sisällöltään laajojen palvelujen käynnistämistä ja tehostetaan siten laillista reaaliaikaisten kulttuurisisältöjen saatavuutta;

66.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään parhaiden käytänteiden vaihtoa sellaisten tehokkaiden menetelmien osalta, joilla annetaan yleisölle lisätietoa immateriaalioikeuksien rikkomisen vaikutuksista;

67.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita yhteistyössä sidosryhmien kanssa järjestämään Euroopan tasolla sekä kansallisella ja paikallisella tasolla erityisesti Euroopan nuorille kuluttajille suunnatun valistuskampanjan immateriaalioikeuksista;

68.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita torjumaan vilpillisiä kaupallisia käytänteitä ja immateriaalioikeuksien loukkauksia, joiden uhreiksi kulttuuriteollisuudessa ja luovan alan teollisuudessa toimivat voivat sekä reaalitaloudessa että digitaalisessa taloudessa joutua;

69.  korostaa, että on tarpeen viimein puuttua näkörajoitteisten ja muiden lukemisesteisten henkilöiden kirjapulaan; muistuttaa komissiota ja jäsenvaltioita niiden vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen mukaisesta velvoitteesta toteuttaa kaikki asiaankuuluvat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kulttuuriaineistot ovat vammaisten henkilöiden saatavilla käyttökelpoisessa muodossa, ja varmistaa, että immateriaalioikeuksia suojaava lainsäädäntö ei muodosta kohtuutonta tai syrjivää kulttuuriaineistojen saatavuuden estettä vammaisille henkilöille;

70.  pyytää komissiota työskentelemään aktiivisesti ja myönteisessä hengessä Maailman henkisen omaisuuden järjestön (WIPO) kanssa, jotta päästäisiin sopimukseen sitovasta oikeusnormista Maailman sokeain unionin laatiman ja WIPOssa vuonna 2009 esitetyn sopimusehdotuksen pohjalta;

71.  korostaa, että orpoteoksia koskeva kysymys on ratkaistava; pitää myönteisenä komission ilmaisemaa aikomusta esittää tätä koskevia ehdotuksia; panee merkille, että orpoteoksia koskeva ongelma ja digitoinnin ”1900-luvun musta aukko” eivät koske vain painettuja teoksia kuten kirjoja ja aikakauslehtiä, vaan kaikentyyppisiä teoksia, myös valokuvia, musiikkia ja audiovisuaalisia teoksia;

72.  pyytää komissiota edistämään taloudellisen tuen antamista yksityisen sektorin aloitteille musiikkiteoksia, audiovisuaalisia teoksia ja muuta ohjelmistoa koskevien, laajalti käytettävissä olevien oikeuksien ja ohjelmistojen tietokantojen luomiseksi; katsoo, että tällaiset tietokannat lisäisivät avoimuutta ja tehostaisivat oikeuksien selvitysmenettelyjä;

73.  pyytää komissiota edistämään kaikkia sidosryhmiä koskevien oikeudenmukaisten, puolueettomien ja tehokkaiden vaihtoehtoisten riidanratkaisumenetelmien luomista;

74.  katsoo, että komission olisi otettava immateriaalioikeuksia vahvistettaessa huomioon pk-yritysten erityisongelmat noudattamalla ”pienet ensin” -periaatetta, joka on vahvistettu eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevassa aloitteessa (”Small Business Act”), muun muassa soveltamalla syrjimättömyysperiaatetta pk-yrityksiin;

75.  pitää myönteisenä komission esittämää EU:n tavaramerkkijärjestelmän tarkistamista ja kannustaa komissiota huolehtimaan, että asiaankuuluvat toimet toteutetaan, jotta voidaan varmistaa, että tavaramerkit voivat hyötyä samantasoisesta suojelusta sekä sähköisessä että muussa ympäristössä;

Kulttuuriteollisuuden ja luovan alan teollisuuden rahoitus

76.  muistuttaa, että kaikissa kulttuuriteollisuutta ja luovan alan teollisuutta edistävissä toimintapolitiikoissa ja tuki- ja rahoitustoimissa on otettava huomioon kullekin kulttuurialan ja luovan alan sektorille ominaiset piirteet;

77.  kehottaa komissiota myöntämään kulttuuriteollisuuden ja luovan alan teollisuuden pk-yrityksille oman aseman, joka koskee kaikkia luoton saatavuutta koskevia järjestelyjä, yritystoiminnan perustamiseen myönnettävää tukea ja työttömyysturvaa ja joka on mukautettu alan erityispiirteisiin, erityisesti alhaiseen pääoma-asteeseen, tuotemerkin mieltämiseen varallisuudeksi, varhaisen vaiheen suuriin riskeihin, tieto- ja viestintätekniikan suureen vaikutukseen, työllistymisen epäsäännöllisyyteen ja keskitettyjen palvelujen tarpeeseen;

78.  kehottaa kaikkia asiaan kuuluvia toimijoita harkitsemaan sekä Euroopan laajuisten että kansallisten uusien innovoivien ja näiden alojen erityistarpeisiin soveltuvien rahoitusvälineiden, kuten pankkitakuujärjestelmien, takaisin maksettavien ennakkojen ja riskipääomarahastojen sekä paikallisten kumppanuuksien luomista koskevien kannustimien, käyttöönottoa, joissa otetaan huomioon näiden alojen tarpeet ja etenkin se seikka, että luovaa työtä tekevien ainoa pääoma perustuu useissa tapauksissa aineettomiin arvoihin;

79.  kehottaa Euroopan unionin nykyisten rahastojen ja ohjelmien (esimerkiksi mikrorahoitusjärjestelyn) käyttöön pienyritysten ja mikroyritysten kehittämiseksi kulttuurialalla ja luovalla alalla, jotta yrityksille myönnettävä tuki voidaan optimoida helpottamalla rahoitusmahdollisuuksia koskevan tiedon saatavuutta;

80.  ehdottaa, että otetaan käyttöön lyhytkestoinen mikrorahoitus kulttuurialan ja luovan alan innovoivien hankkeiden kehittämistä ja kokeiluja varten;

81.  suosittelee, että komissio arvioi rakennerahastojen tarvetta sekä nykyisiä ja tulevia kulttuuria, audiovisuaalisia tiedotusvälineitä, nuorisoa ja koulutusta koskevia ohjelmia, jotta niiden potentiaalia voidaan hyödyntää paremmin luovalla alalla, ja että komissio laatii päätelmiä ja panee ne täytäntöön kohentaakseen tukipolitiikkaa;

82.  toteaa myös, että innovointia ja kilpailukykyä koskevan ohjelman kaltaiset EU:n ohjelmat ovat tehokas keino auttaa pk-yrityksiä saamaan rahoitusta, ja ehdottaa, että komissio arvioi mahdollisuutta laatia vastaavia erityisohjelmia kulttuuriteollisuudelle ja luovan alan teollisuudelle;

83.  kehottaa komissiota harkitsemaan digitaalista ohjelmaa koskevan lippulaiva-aloitteen mukaisen erityisen budjettikohdan perustamista, jolla tuetaan Euroopan elokuvateattereiden siirtymistä digitaaliseen aikakauteen, jotta voidaan varmistaa, että Euroopan eri identiteettejä heijastavat sisällöt ovat kaikkien EU:n kansalaisten ulottuvilla ja että Euroopan elokuva-alasta tulee kilpailukykyisempi;

84.  painottaa sponsorisopimusten ja julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien merkitystä kulttuurialan ja luovan toiminnan rahoittamisessa ja tukemisessa ja kehottaa parantamaan lainojen saatavuutta näillä aloilla sekä kartoittamaan verohuojennusten ja -kannustimien kaltaisia vaihtoehtoisia ratkaisuja yritysten sponsoroinnin edistämiseksi;

85.  korostaa sellaisten pankkialan ammattilaisten merkitystä, jotka on koulutettu konsultoimaan kulttuurialan ja luovan alan rahoitusta koskevissa hankkeissa, jotta luottolaitoksilta saadaan paremmin luottoa;

86.  korostaa, että on kehitettävä rahoitusalan ja yritysjohtamisen konsultointi- ja neuvontapalveluja, jotta kulttuurialalla ja luovalla alalla työskentelevät ja etenkin pk-yritykset ja mikroyritykset voivat hahmottaa hyvään yritysjohtamiseen tarvittavat välineet ja parantaa siten kulttuurihyödykkeiden ja -palvelujen luomista, tuotantoa, markkinointia ja jakelua;

87.  korostaa, että on koulutettava ammattilaisia, jotka kykenevät varmistamaan kulttuurialan ja luovan alan hankkeiden talouden ja rahoituksen kestävyyden, jotta saadaan helpommin luottoa rahoituslaitoksilta ja pankeilta, jotka eivät yleisesti ottaen ole perehtyneet näiden alojen erityispiirteisiin;

88.  kehottaa komissiota avustamaan digitaalistrategian puitteissa kulttuuriteollisuudessa ja luovan alan teollisuudessa toimivia pk-yrityksiä niiden pyrkiessä löytämään kilpailukykyisiä ja kuluttajaystävällisiä innovatiivisia verkkoliiketoiminnan muotoja, jotka perustuvat kulttuuriteollisuuden ja luovan alan teollisuuden sekä välittäjien yhteiseen rahoitukseen ja riskinottoon;

89.  kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että julkiset hankintamenettelyt eivät aiheuta pk-yrityksille tarpeettomia kustannuksia ja byrokratiaa;

90.  kehottaa joulukuussa 2011 käynnistettävän tutkimuksen kahdeksannen puiteohjelman perusteella komissiota järjestämään rahoituksen, jonka turvin voidaan toteuttaa yrittäjyyshankkeita ja alle 35-vuotiaiden käynnistämää yritystoimintaa kulttuuriteollisuudessa ja luovan alan teollisuudessa;

91.  edellyttää, että eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineen alueohjelmaa 2011–2013 koskevassa rahoituksessa painotetaan kulttuuriteollisuutta ja luovan alan teollisuutta, erityisesti audiovisuaalista alaa ja Euro–Välimeri-alueen audiovisuaalisten teosten tuotantoa ja jakelua;

92.  ehdottaa, että Euroopan luovan alan elinkeinojen liittoa (ECIA) käytetään foorumina, jonka kautta on saatavilla investointivalmiuksia ja pitkän ajan liiketoimintamalleja, luotonsaantia, takuurahastoja ja rajat ylittäviä yksityisiä sijoituksia koskevia tietoja ja neuvoja, ja kehottaa selvittämään mahdollisuutta perustaa luovan alan elinkeinojen pankki;

93.  kannustaa jäsenvaltioita sekä alue- ja paikallisviranomaisia luomaan suotuisat olosuhteet kulttuuriteollisuudelle ja luovan alan teollisuudelle, jotta ne voivat solmia yhteyksiä organisaatioihin, joilta ne saavat todennäköisesti rahoitusta, ja kehottaa kyseisiä viranomaisia valistamaan rahoitusalan organisaatioita kulttuuriteollisuuden ja luovan alan teollisuuden erityistilanteesta, jotta nämä organisaatiot investoisivat näille aloille ja etenkin pk-yrityksiin ja mikroyrityksiin vahvaa taloudellista potentiaalia omaavien kulttuurihankkeiden perusteella;

94.  kannustaa alue- ja paikalliselimiä valistamaan rahoituslaitoksia kulttuuriteollisuuden ja luovan alan teollisuuden erityispiirteistä, jotta näitä laitoksia voidaan motivoida investoimaan kyseisille aloille ja erityisesti pk-yrityksiin;

Paikallinen ja alueellinen yhteistyö

95.  korostaa, että kulttuuriteollisuus ja luovan alan teollisuus myötävaikuttavat usein taantuvien paikallistalouksien siirtymiseen uusiin tuotantoaloihin, uuden taloudellisen toiminnan syntymiseen, uusien ja pysyvien työpaikkojen luomiseen ja eurooppalaisten alueiden ja kaupunkien houkuttelevuuden lisäämiseen, minkä seurauksena sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus kasvaa;

96.  korostaa, että kulttuurilla on olennainen rooli rajatylittävien alueiden kestävässä kehityksessä, ja on tietoinen siitä, että kulttuuriteollisuuden ja luovan alan teollisuuden infrastruktuurit ja palvelut voivat osaltaan vaikuttaa alueellisen yhteenkuuluvuuden saavuttamiseen; uskoo, että kulttuurin ja luovuuden edistäminen on alueellisen yhteistyön olennainen osa, jota olisi vahvistettava;

97.  kehottaa kaikkia paikallisella tasolla mukana olevia elimiä hyödyntämään alueellisia yhteistyöohjelmia, jotta voidaan hyödyntää ja siirtää parhaita käytäntöjä kulttuuriteollisuuden ja luovan alan teollisuuden kehittämiseksi;

98.  suosittaa vielä perusteellisemman tutkimuksen toteuttamista kulttuuritarjonnan ja kulttuurialan ja luovan alan yritysten sijainnin keskinäisestä riippuvuudesta sekä kulttuurin merkityksestä koko EU:ssa yhtiöiden sijoittautumispäätöksiä ohjaavina tekijöinä; suosittaa myös sellaisen akateemisen tutkimuksen tukemista, jolla selvitetään, miten kulttuurialan ja luovan alan yritykset vaikuttavat sijoittautumispaikkoihinsa;

99.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kartoittamaan saatavilla olevat tiedot rajatylittävän ja alueellisen kulttuuriyhteistyön ja luovan alan yhteistyön käytännöistä, tarpeista ja hyvistä kokemuksista ja hankkimaan erityistä asiantuntemusta kulttuurista, luovuudesta ja rajatylittävistä alueista (varsinkin vähän tutkituilla aloilla, kuten kulttuurin, luovuuden ja talouden välinen yhteys) sekä kehittämään rajatylittäviä strategioita kulttuuriperinnön ja -resurssien hallintaa varten;

100.  kehottaa paikallis- ja alueviranomaisia perustamaan kohtaamispaikkoja ja luomaan edellytykset paikallisten verkostojen luomiselle, jotta saadaan asiantuntemuksen, kokemuksen ja taitojen kartuttamisen vaihdolla ja uutta teknologiaa, kuten digitaalista teknologiaa, koskevalla koulutuksella alalla työskentelevät ja suuri yleisö tietoisiksi kulttuuriteollisuudesta ja luovan alan teollisuudesta koulutuksen, keskustelujen sekä taide- ja kulttuuritapahtumien avulla, ja kehittämään luovuuskeskuksia ja yrityshautomoja, joiden avulla nuoret luovan työn tekijät ja yritykset voivat verkostoitua, edistää innovointia ja lisätä alan näkyvyyttä;

101.  kehottaa alue- ja paikallisviranomaisia perustamaan verkostoja, joissa vaihdetaan tietoja hyvistä käytänteistä ja käynnistetään rajat ylittäviä ja ylikansallisia pilottihankkeita;

102.  korostaa, että alue- ja paikallisviranomaiset voivat edistää merkittävästi kulttuurihyödykkeiden parempaa jakelua ja kiertoa järjestämällä, tukemalla ja edistämällä kulttuuritapahtumia;

103.  toteaa, että kulttuurialan ja luovan alan infrastruktuureilla ja palveluilla on tärkeä rooli kaupunkien ja suurkaupunkien fyysisen ympäristön kehityksessä, kun luodaan houkuttelevaa investointiympäristöä, ja erityisesti entisten teollisuusalueiden kunnostamisessa ja elävöittämisessä; toteaa, että kulttuuriperintö tuo lisäarvoa ja uutta yksilöllisyyttä maaseutualueiden kehittämiseen erityisesti vaikuttamalla maaseutumatkailuun ja ehkäisemällä näiden alueiden autioitumista;

104.  pitää kulttuurialaa ja luovaa alaa myös erittäin merkittävinä tekijöinä entisten teollisuusalueiden kunnostamisstrategioiden yhteydessä sekä politiikoissa, joilla pyritään määrittelemään matkailun nousevia osa-alueita sekä määrittelemään uudelleen perinteinen matkailu;

105.  katsoo näin ollen, että kulttuuriteollisuuden ja luovan alan teollisuuden elinkeinojen luomista ja olemassa olevien elinkeinojen kehittämistä on tuettava kansallisilla, alueellisilla ja paikallisilla kehitysstrategioilla yhteistyössä eri politiikanaloista vastaavien julkisten viranomaisten, pk-yritysten ja asianomaisten kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa;

106.  rohkaisee sen vuoksi jäsenvaltioita luomaan mahdollisuuksia tällaista yhteistyötä varten ja kehittämään politiikkoja, joissa infrastruktuuri-investoinnit ja henkiseen pääomaan tehtävät investoinnit yhdistyvät, sekä hyödyntämään innovaatiosetelijärjestelmiä, joilla autetaan kulttuurialalla ja luovalla alalla toimivia pk-yrityksiä ja ihmisiä ammattitaidon saavuttamisessa;

107.  uskoo, että komissio voisi kiinnittää enemmän huomiota kaupunkien, kuntien ja alueiden ystävyystoimintaan, sillä tämä on jo monien vuosien ajan tarjonnut erinomaisen foorumin kulttuurialan ja luovan alan yhteistyölle ja tiedonvaihdolle; kehottaa komissiota edistämään yhdessä eurooppalaisten paikallis- ja alueviranomaisten liittojen kanssa nykyaikaisia, korkealaatuisia ystävyyskaupunkialoitteita ja -vaihtoa, joihin kaikki yhteiskunnan osapuolet osallistuvat;

108.  ehdottaa, että osana Euroopan vapaaehtoistyön teemavuotta perustetaan rajat ylittävää kulttuurin edistämistä ja kulttuuriyhteistyötä koskeva toimintaohjelma;

Euroopan kulttuuripääkaupunki

109.  painottaa Euroopan kulttuuripääkaupunki -aloitteen laajaa tunnustamista kulttuurin kautta tapahtuvan kaupunkikehityksen ”laboratoriona” ja kehottaa komissiota edistämään tätä aloitetta sekä varmistamaan oikeat edellytykset parhaiden käytäntöjen vaihdolle, kulttuuriyhteistyölle ja sellaisten verkostojen perustamiselle, joissa vaihdetaan kokemuksia kulttuuriteollisuuden ja luovan teollisuuden mahdollisuuksista, jotta näiden alojen täysi potentiaali voidaan hyödyntää;

110.  kehottaa sisällyttämään Euroopan kulttuuripääkaupunkeja juhlistavien tapahtumien ohjelmaan keskusteluja kulttuuriteollisuuden ja luovan alan teollisuuden potentiaalista;

Muoti ja matkailu

111.  katsoo, että kulttuuriteollisuutta ja luovan alan teollisuutta koskevaan vihreään kirjaan sisältyvään luetteloon on lisättävä muoti ja kestävä kulttuurimatkailu, koska molemmille aloille on tyypillistä voimakas luovuus ja yrittäjyys, jotka ovat merkittäviä EU:n taloudelle ja sen kansainväliselle kilpailukyvylle;

112.  korostaa matkailun huomattavaa merkitystä kulttuuriteollisuudelle ja luovan alan teollisuudelle ja suosittelee, että komissio kannustaa kaupunkeja ja alueita hyödyntämään suuremmassa määrin kulttuuria ainutlaatuisena voimavarana, tekemään tiiviimpää keskinäistä yhteistyötä kulttuurimatkailun saralla, kehittämään kulttuuri- ja matkailualan yhteistyömuotoja ja tukemaan kumpaakin alaa yhteisissä markkinointipyrkimyksissä;

Kansainväliset suhteet ja kauppa

113.  painottaa edellä mainittua Unescon yleissopimusta olennaisena välineenä, jolla varmistetaan, että kulttuurialaa koskeva poikkeus säilyy kulttuuriin ja luovaan toimintaan liittyvien hyödykkeiden ja palveluiden kansainvälisessä kaupassa WTO:n puitteissa;

114.  toteaa, että kulttuurivaihdon ja monimuotoisuuden edistämisessä kolmansien maiden markkinoille pääsemiseen sovelletaan monia tariffipohjaisia ja muita rajoituksia, jotka yhdessä jakelu- ja hyödyntämisverkostoa koskevan epävarmuuden kanssa hankaloittavat eurooppalaisen kulttuurin aitoa läsnäoloa;

115.  korostaa kulttuuriteollisuuden ja luovan alan teollisuuden suuria mahdollisuuksia kansainvälisessä kaupassa ja otaksuu, että niiden merkitystä aliarvioidaan siksi, että tietoja on vaikea kerätä;

116.  kehottaa kahdenvälisten kauppasopimusten yleistymisen perusteella komissiota esittämään parlamentille selkeän ja kattavan strategian kulttuurialan yhteistyötä koskevista pöytäkirjoista, jotka on liitetty kyseisiin sopimuksiin, ja pyrkimään sopeuttamaan eurooppalaisen yhteistyön tarjontaa kumppanimaiden kulttuuriteollisuuden ja luovan alan teollisuuden tarpeisiin ja erityispiirteisiin WTO:ssa tehtyjen sitoumusten ja Unescon yleissopimuksen hengen ja kirjaimen mukaisesti;

117.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota edistämään kulttuurihyödykkeiden ja luovan alan hyödykkeiden ja palvelujen vientiä ja pyrkimään Euroopan kulttuuriteollisuuden ja luovan alan teollisuuden profiilin kohottamiseen EU:n ulkopuolella;

o
o   o

118.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 201, 25.7.2006, s. 15. (2) EUVL L 95, 15.4.2010, s. 1. (3) EUVL L 372, 27.12.2006, s. 1. (4) EUVL L 327, 24.11.2006, s. 12. (5) EUVL C 81 E, 15.3.2011, s. 16. (6) EUVL C 76 E, 25.3.2010, s. 16. (7) EUVL C 247 E, 15.10.2009, s. 32. (8) EUVL C 247 E, 15.10.2009, s. 25. (9) EUVL C 125 E, 22.5.2008, s. 223. (10) http://ec.europa.eu/culture/our-policy-development/doc/CONS_NATIVE_CS_2009_08749_1_EN.pdf. (11) EUVL L 95, 15.4.2010, s. 1.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. toukokuuta 2011 Sarajevosta Euroopan kulttuuripääkaupunkina vuonna 2014

P7_TA(2011)0241 B7-0281/2011

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 167 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston 24. lokakuuta 2006 tekemän päätöksen N:o 1622/2006/EY Euroopan kulttuuripääkaupunki -tapahtumaa koskevasta yhteisön toiminnasta vuosina 2007–2019(1),

–  ottaa huomioon 21. joulukuuta 2010 allekirjoitetun yhteistyömuistion, jossa vahvistetaan Bosnia ja Hertsegovinan täysimääräistä osallistumista kulttuuriohjelmaan 2007–2013 koskevat ehdot,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Euroopan eri kulttuurien rikkauden ja monimuotoisuuden sekä niiden yhteisten piirteiden esiin tuomiseksi ja Euroopan kansalaisten keskinäisen ymmärtämyksen edistämiseksi on perustettu yhteisön toiminta ”Euroopan kulttuuripääkaupunki”,

B.  ottaa huomioon, että edellä mainittu päätös Euroopan kulttuuripääkaupunki -tapahtumaa koskevan yhteisön toiminnan perustamisesta vuosiksi 2007–2019 koskee tällä hetkellä vain EU:n jäsenvaltioita,

C.  ottaa huomioon, että EU:n ulkopuolisille Euroopan maiden kaupungeille on useana vuotena annettu mahdollisuus tulla valituksi Euroopan kulttuuripääkaupungiksi,

D.  ottaa huomioon, että Sarajevolla on erityinen asema Euroopan historiassa ja kulttuurissa ja että kaupunki aikoo juhlia monia merkittäviä muistopäiviä vuonna 2014,

E.  ottaa huomioon, että Sarajevon kaupunginvaltuusto ja paikalliset kulttuuritoimijat ovat ryhtyneet mittaviin toimiin ehdokkuutensa valmistelemiseksi,

1.  pyytää neuvostoa myöntämään Euroopan kulttuuripääkaupungin aseman vuonna 2014 poikkeuksellisesti Sarajevolle;

2.  katsoo, että Euroopan kulttuuripääkaupungin aseman myöntäminen kaupungille, joka oli lukuisten traagisten tapahtumien näyttämönä 20. vuosisadalla, olisi merkittävä askel tiellä kohta menneiden eurooppalaisten jakolinjojen ylittämistä ja uuden Euroopan nostamista valokeilaan;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja alueiden komitealle.

(1) EUVL L 304, 3.11.2006, s. 1.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. toukokuuta 2011 Sri Lankan tilanteesta

P7_TA(2011)0242 RC-B7-0324/2011

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon YK:n pääsihteerin asiantuntijaryhmän 31. maaliskuuta 2011 julkistaman raportin vastuunkannosta Sri Lankassa,

–  ottaa huomioon YK:n pääsihteerin 25. huhtikuuta 2011 antaman lausuman asiantuntijaryhmän Sri Lankaa koskevan raportin julkistamisesta,

–  ottaa huomioon yleissopimukset, joiden osapuoli Sri Lanka on ja joiden mukaan väitetyt kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja ihmisoikeuslainsäädännön loukkaukset on tutkittava ja niistä vastuulliset on asetettava syytteeseen,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Euroopan unionin puolesta 1. heinäkuuta 2010 antaman julkilausuman YK:n asiantuntijaryhmän nimittämisestä tutkimaan vastuukysymyksiä Sri Lankassa,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / korkean edustajan 10. toukokuuta 2011 antaman julkilausuman YK:n pääsihteerin asiantuntijaryhmän laatimasta, vastuuta Sri Lankassa koskevasta raportista,

–  ottaa huomioon 5. helmikuuta 2009(1), 12. maaliskuuta 2009(2) ja 22. lokakuuta 2009(3) antamansa päätöslauselmat Sri Lankasta,

–  ottaa huomioon neljännen Geneven yleissopimuksen toisen lisäpöytäkirjan kansainvälistä luonnetta vailla olevien aseellisten selkkausten uhrien suojelemisesta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan 5 kohdan,

A.  toteaa, että pitkään Sri Lankassa jatkunut selkkaus päättyi toukokuussa 2009, kun Tamil Eelamin vapautuksen tiikerit -ryhmä (LTTE) antautui ja sen johtaja kuoli; toteaa, että konfliktien päättyessä monia srilankalaisia oli joutunut siirtymään muualle maan sisällä etenkin maan pohjoisosassa,

B.  toteaa, että selkkauksen viimeisinä kuukausina kiivaat taistelut siviilien asuttamilla alueilla aiheuttivat arviolta tuhansien siviilien kuoleman ja loukkaantumisen,

C.  toteaa, että 23. toukokuuta 2009, jolloin Ban Ki-moon vieraili Sri Lankassa vähän konfliktin päättymisen jälkeen, presidentti Mahinda Rajapaksa ja Ban Ki-moon antoivat yhteisen lausuman, jossa YK:n pääsihteeri korosti vastuunkantoprosessin tärkeyttä ja Sri Lankan hallitus suostui toimiin sotalakien rikkomista koskevien väitteiden tutkimiseksi,

D.  toteaa, että 15. toukokuuta 2010 Sri Lankan hallitus nimitti kahdeksanjäsenisen sovintokomission (Lessons Learned and Reconciliation Commission) tutkimaan Sri Lankassa helmikuun 2002 ja toukokuun 2009 välillä sattuneita tapahtumia vastuunkannon, oikeuden ja sovinnon takaamiseksi maassa,

E.  panee merkille, että 22. kesäkuuta 2010 YK:n pääsihteeri ilmoitti häntä avustavan neuvoa-antavan asiantuntijaryhmän nimittämisestä käsittelemään vastuunkantoa liittyen väitettyihin kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja ihmisoikeuslainsäädännön loukkauksiin Sri Lankan konfliktin loppuvaiheessa,

F.  toteaa, että 25. huhtikuuta 2011 julkaistun YK:n raportin mukaan on uskottavia todisteita siitä, että sekä hallituksen joukot että tamilitiikerit suorittivat sotilaallisia toimia jättäen räikeästi huomiotta siviilien suojelun, oikeudet, hyvinvoinnin ja hengen ja rikkoen kansainvälisen oikeuden normeja,

G.  panee merkille, että kansainvälinen yhteisö kehotti konfliktin loppuvaiheessa toistuvasti Sri Lankan hallitusta sallimaan kansainvälisten tarkkailijoiden pääsyn maahan seuraamaan siviiliväestön humanitaarista tilannetta taistelujen keskellä,

H.  panee merkille myös ryhmän toteamuksen, jonka mukaan Sri Lankan toimet lähes kaksi vuotta konfliktin päättymisen jälkeen jäävät selvästi puutteellisiksi vastuuta koskeviin kansainvälisiin normeihin nähden,

1.  on huolissaan YK:n raportissa esitettyjen väitteiden vakavuudesta; korostaa, että näitä väitteitä ja niihin liittyvää vastuuta on käsiteltävä asianmukaisesti, ennen kuin Sri Lankassa voidaan saavuttaa pysyvä sovinto;

2.  toteaa, että asiantuntijaryhmä löysi uskottavia tietoja, jotka osoittautuessaan oikeiksi todistavat, että sekä Sri Lankan hallitus että LTTE syyllistyivät useisiin kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön vastaisiin vakaviin loukkauksiin, joista osaa voidaan pitää sotarikoksina ja rikoksina ihmisyyttä vastaan;

3.  pitää myönteisenä YK:n pääsihteerin aloitetta asiantuntijaryhmän nimittämisestä tutkimaan vastuunkantoa Sri Lankassa liittyen väitettyihin kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja ihmisoikeuslainsäädännön loukkauksiin aseellisen selkkauksen loppuvaiheessa;

4.  pitää myönteisenä Ban Ki-moonin päätöstä julkaista raportti 25. huhtikuuta 2011;

5.  korostaa, että ihmisoikeuksiin ja vastuuseen liittyvä sitoutuminen oli keskeinen kysymys Sri Lankan presidentin ja YK:n pääsihteerin 23. toukokuuta 2009 esittämässä yhteisessä lausumassa;

6.  pitää myönteisenä YK:n pääsihteerin päätöstä vastata myönteisesti ryhmän suositukseen, jonka mukaan tutkittaisiin YK:n toimia liittyen sen humanitaarisen ja suojelutehtävän toteuttamiseen Sri Lankan sodan aikana ja etenkin konfliktin loppuvaiheessa; panee merkille asiantuntijaryhmän esittämän suosituksen, että YK:n pääsihteerin olisi välittömästi perustettava riippumaton kansainvälinen mekanismi, mutta huomauttaa, että pääsihteerin saamien neuvojen mukaan tämä edellyttää isäntämaan suostumusta tai jäsenvaltioiden päätöstä jollakin sopivalla hallitustenvälisellä foorumilla;

7.  katsoo, että Sri Lankan oikeuden ja sovinnon nimissä YK:n asiantuntijaryhmän raportissa esitetyt väitteet edellyttävät täyttä puolueetonta ja avointa tutkintaa; kannustaa Sri Lankan hallitusta vastamaan rakentavasti asiantuntijaryhmän suosituksiin;

8.  on hyvin huolissaan oikeuslaitoksen riippumattomuuden puutteesta, sillä oikeuslaitos voisi täydentää riippumatonta tutkintaelintä; kehottaa Sri Lankan hallitusta takaamaan oikeudenmukaisen tilanteen palauttamiseen tähtäävän ja rankaisemiseen perustuvan oikeuden;

9.  kehottaa Sri Lankan hallitusta sen kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti ja maan sisäisen vastuunkannon tehostamiseksi edistämään jo toteutettuja toimia kattavan sovinnon aikaansaamiseksi;

10.  antaa tässä suhteessa tunnustuksen sille, että Sri Lankan hallitus on perustanut sovintokomission; kehottaa sovintokomissiota ottamaan YK:n raportti tarkoin huomioon; panee merkille, että sovintokomissiolla on valta pyytää tekemiensä havaintojen perusteella Sri Lankan yleistä syyttäjää käynnistämään rikosoikeudenkäynnin;

11.  pyytää sekä LTTE:tä että Sri Lankan hallitusta kantamaan vastuunsa kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja ihmisoikeuslainsäädännön väitetyistä loukkauksista;

12.  kehottaa Sri Lankan hallitusta toteuttamaan ryhmän suositukset aloittaen kiireellisistä toimista ja käynnistämään välittömästi todellisen tutkinnan kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja ihmisoikeuslainsäädännön loukkauksista, joihin aseellisen selkkauksen kummankin osapuolen väitetään syyllistyneen;

13.  kehottaa komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, neuvostoa ja komissiota tukemaan lisätoimia, joilla vahvistetaan Sri Lankan vastuunkantoprosessia ja tuetaan YK:n raporttia;

14.  kehottaa Sri Lankan hallitusta käsittelemään aktiivisesti maan tamilikansalaisten todellisia poliittisia, taloudellisia ja sosiaalisia ongelmia ja etuja; kehottaa vastaavasti Sri Lankan hallitusta ryhtymään aktiivisiin toimiin poliittiseen vallansiirtoon liittyen ja kannustamaan tamilien palkkaamista valtion palvelukseen sekä poliisi- ja asevoimiin niin, että tamilit tuntevat olonsa turvatuksi ja katsovat tamilitiikereiden tappion vapautukseksi sekä voivat odottaa hyvää tulevaisuutta ja hyvinvointia yhtäläisin ehdoin singaleesiväestöä edustavien kansalaisten kanssa;

15.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille sekä Sri Lankan presidentille, hallitukselle ja parlamentille.

(1) EUVL C 67 E, 18.3.2010, s. 141. (2) EUVL C 87 E, 1.4.2010, s. 127. (3) EUVL C 265 E, 30.9.2010, s. 29.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. toukokuuta 2011 Azerbaidžanista

P7_TA(2011)0243 RC-B7-0330/2011

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Azerbaidžanista ja erityisesti 17. joulukuuta 2009 antamansa päätöslauselman(1),

–   ottaa huomioon 20. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman Etelä-Kaukasiaa koskevan EU:n strategian tarpeellisuudesta(2), 7. huhtikuuta 2011 antamansa päätöslauselman Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelusta – itäinen ulottuvuus(3) ja 20. tammikuuta 2011 antamansa päätöslauselman Mustaamerta koskevasta EU:n strategiasta(4),

–  ottaa huomioon laajentumisasioista ja Euroopan naapuruuspolitiikasta vastaavan komission jäsenen tiedottajan 18. huhtikuuta 2011 antaman lausunnon ja Bakussa sijaitsevan EU:n edustuston 10. maaliskuuta 2011 antaman lausunnon,

–  ottaa huomioon 13. joulukuuta 2010 pidetyn itäisen kumppanuuden maiden ulkoministereiden kokouksen päätelmät,

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisön ja Azerbaidžanin välisen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen, joka tuli voimaan 1. heinäkuuta 1999,

–  ottaa huomioon tiedotusvälineiden vapautta koskevista asioista vastaavan Etyjin edustajan lausunnot toimittajia vastaan 10. ja 28. maaliskuuta 2011 tehdyistä iskuista,

–  ottaa huomioon demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston (ODIHR) vaalitarkkailuvaltuuskunnan raportin 7. marraskuuta 2010 pidetyistä parlamenttivaaleista,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan 5 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Azerbaidžan osallistuu aktiivisesti Euroopan naapuruuspolitiikkaan ja itäiseen kumppanuuteen, että se on yksi EU:n ja sen itäisten naapurimaiden parlamentaarisen edustajakokouksen (Euronest) perustajajäsenistä ja että se on sitoutunut kunnioittamaan demokratiaa, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltion periaatetta, jotka ovat näiden kahden aloitteen keskeiset arvot,

B.  ottaa huomioon, että 15. heinäkuuta 2010 käynnistettiin EU:n ja Azerbaidžanin assosiaatiosopimusta koskevat neuvottelut, jotka perustuivat jaettuihin yhteisiin arvoihin ja joissa käsiteltiin useita eri aloja, mukaan luettuina poliittinen vuoropuhelu, oikeus, vapaus ja turvallisuus sekä kauppa ja yhteistyö eri alakohtaisissa politiikoissa,

C.  ottaa huomioon, että vaikka Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen, Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen ja Euroopan parlamentin edustajista koostuva vaalitarkkailuvaltuuskunta totesi yhteisessä lausunnossaan, että Azerbaidžanin tasavallassa 7. marraskuuta 2010 pidetyt parlamenttivaalit sujuivat rauhallisesti ja kaikki oppositiopuolueet osallistuivat poliittiseen prosessiin, kokonaisuutena vaalit järjestettiin siten, että ne eivät riittäneet edistämään tarkoituksenmukaisesti maan demokraattista kehittymistä,

D.  toteaa, että ilmaisunvapautta ja kokoontumisvapautta on rajoitettu Azerbaidžanissa tuntuvasti sen jälkeen, kun maan hallitusta vastaan järjestettiin rauhanomaisia mielenosoituksia 11. maaliskuuta 2011 ja 2. huhtikuuta 2011; toteaa, että rajoituksiin on kuulunut Azerbaidžanin kansalaisyhteiskuntaa edustavien aktivistien, tiedotusvälineiden ammattilaisten ja oppositiopoliitikkojen pidätyksiä, ahdistelua ja pelottelua,

E.  pitää aktivistien Jabbar Savalanin ja Bahtijar Hacijevin tapauksia erityisen huolestuttavina; ottaa huomioon, että Azerbaidžanin Kansanrintamapuolueen (APFP) nuorisojärjestön jäsen Savalan ja aktivisti ja entinen kansanedustajaehdokas Hacijev joutuivat ilmeisesti kohteiksi käytettyään Facebookia hallituksen vastaisten mielenosoitusten kokoon kutsumiseen; toteaa, että Savalan tuomittiin kahdeksi ja puoleksi vuodeksi vankilaan syytettynä huumeiden hallussapidosta; toteaa, että Hacijev pidätettiin 4. maaliskuuta hänen kehotettuaan Facebookissa hallitusten vastaisiin mielenosoituksiin ja että nyt häntä uhkaa kahden vuoden vankilatuomio syytettynä sotilaspalvelun välttelystä; toteaa, että Savalanin ja Hacijevin oikeudenkäyntien oikeudenmukaisuutta kohtaan on esitetty vakavia epäilyjä,

F.  ottaa huomioon, että azerbaidžanilaiset tuomioistuimet langettivat maaliskuun puolessavälissä vähintään kolmellekymmenelle rauhanomaisiin mielenosoituksiin osallistuneille henkilöille 5–8 vuorokauden vankilatuomioita öiseen aikaan suljetuin ovin järjestetyissä oikeudenkäynneissä; ottaa huomioon, että syytetyt eivät voineet turvautua itse valitsemiinsa asianajajiin; toteaa, että poliisi esti pidätettyjä ottamasta yhteyttä asianajajiin ja että eräiden syytettyjen asianajajat eivät tienneet, milloin ja missä oikeudenkäynnit pidettiin,

G.  ottaa huomioon, että 2. huhtikuuta 2011 pidätettiin noin 200 aktivistia ja että näiden joukossa oli myös Musavat-puolueen nuorisojärjestön johtaja Tural Abbasli,

H.  ottaa huomioon, että Azerbaidžanin viranomaiset sulkivat maan oikeusministeriön 10. maaliskuuta 2011 antaman käskyn vuoksi toukokuussa 2007 rekisteröityneen Azerbaidžanin ihmisoikeuksien talon, joka kuuluu ihmisoikeuksien talojen kansainväliseen verkostoon; ottaa huomioon, että oikeusministeriö perusteli sulkemispäätöstä sillä, että organisaatio on rikkonut kansalaisjärjestöjä koskevaa Azerbaidžanin lakia,

I.  ottaa huomioon, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin määräsi Azerbaidžanin tasavallan vapauttamaan vangitun toimittajan Eynulla Fatullajevin ja maksamaan tälle 25 000 euroa henkisestä kärsimyksestä,

J.  ottaa huomioon, että Azerbaidžan on Euroopan neuvoston jäsen ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja eräiden muiden kansainvälisten ihmisoikeussopimusten, kuten kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, sopimuspuoli,

1.   on erittäin huolissaan Azerbaidžanin kansalaisyhteiskunnan ja sosiaalisen verkoston aktivistien ja toimittajien ahdistelun sekä heihin kohdistuvien iskujen ja väkivallan yleistymisestä;

2.  pahoittelee syvästi, että riippumattomia toimittajia ja poliittisia aktivisteja on uhkailtu ja että heitä on pidätetty, asetettu syytteeseen ja tuomittu erilaisten rikossyytteiden varjolla;

3.  pitää valitettavana, että noin 200 henkilöä pidätettiin ennen Bakussa 2. huhtikuuta 2011 järjestettyjä hallituksen vastaisia mielenosoituksia tai niiden aikana; kehottaa Azerbaidžanin viranomaisia sallimaan rauhanomaiset mielenosoitukset ja kokoontumisvapauden, jotka ovat avoimen ja demokraattisen yhteiskunnan keskeisiä periaatteita; pitää valitettavana, että mielenosoittajia kohtaan on käytetty fyysistä väkivaltaa;

4.   kehottaa Azerbaidžanin viranomaisia vapauttamaan kaikki 11. maaliskuuta 2011 sekä 2. ja 17. huhtikuuta 2011 pidettyjen rauhanomaisten mielenosoitusten jälkeen vangittuina pidetyt opposition jäsenet, nuorisoaktivistit ja verkkopäiväkirjan pitäjät, vapauttamaan Savalanin ja Hacijevin ja luopumaan heitä vastaan nostetuista syytteistä; kehottaa Azerbaidžanin hallitusta noudattamaan ratifioimiaan kansainvälisiä yleissopimuksia ja sallimaan ilmaisunvapauden;

5.  kehottaa viranomaisia turvaamaan kaikki tarvittavat olosuhteet, jotta tiedotusvälineet ja myös opposition tiedotusvälineet voivat toimia siten, että toimittajat voivat työskennellä ja raportoida vapaasti ja painostuksetta, ja kiinnittämään erityistä huomiota toimittajien turvallisuuteen; palauttaa tässä yhteydessä mieliin presidentti Ilham Alijevin vuonna 2005 antaman lausunnon, jossa hän lupasi, että kaikkien toimittajien oikeuksia suojellaan ja että valtio turvaa ne;

6.  on huolissaan raporteista, joiden mukaan sanomalehden toimittajaa Eynulla Fatullajevia on uhkailtu vankilassa, hänen terveydentilansa heikentyy yhä nopeammin eikä hän saa sairaanhoitoa, ja vaatii hänen välitöntä vapauttamistaan;

7.   on huolissaan Azerbaidžanin ihmisoikeustilanteen heikkenemisestä; kehottaa Azerbaidžanin viranomaisia huolehtimaan Euroopan ihmisoikeussopimuksella ja muilla kansainvälisillä sopimuksilla, joiden sopimuspuoli maa on, taattujen perusvapauksien toteutumisesta ja kunnioittamaan Etyjissä ja Euroopan neuvostossa tehtyjä sitoumuksia;

8.  pitää valitettavana, että Azerbaidžanin oikeusministeriö on lähettänyt äskettäin Kansalliselle demokraattiselle instituutille ja ihmisoikeuksien talojen verkostolle kirjallisia varoituksia toiminnan lopettamisesta, ja kehottaa tässä yhteydessä Azerbaidžanin viranomaisia sallimaan viimeksi mainitun organisaation esteettömän toiminnan maassa;

9.   kehottaa Azerbaidžanin viranomaisia jatkamaan vuoropuhelua kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa ja toteuttamaan kaikki toimet, jotta yksittäiset kansalaiset voivat osallistua vapaasti rauhanomaiseen ja demokraattiseen toimintaan ja aktivistit voivat järjestäytyä vapaasti ilman, että hallitus puuttuu asiaan;

10.  kannustaa Azerbaidžanin viranomaisia sallimaan rauhanomaisten mielenosoitusten järjestämisen asianmukaisilla paikoilla ja kehottaa heitä pidättymään näiden tilaisuuksien järjestäjien pelottelemisesta pidättämällä järjestäjät ja nostamalla heitä vastaan rikossyytteitä ja muita syytteitä; pitää valitettavana, että eräitä nuorisoaktivisteja on erotettu Bakun valtiollisesta yliopistosta, koska he eivät päässeet tutkintoihin jouduttuaan poliisin pidättämiksi poliittisen aktiivisuutensa vuoksi;

11.   pitää myönteisenä, että kaksi verkkopäiväkirjan pitäjää Adnan Hajizade ja Emin Abdullajev (Milli) vapautettiin äskettäin;

12.   pitää tiedon ja viestintäteknologian saatavuutta sekä vapaata ja sensuroimatonta internetiin pääsemistä olennaisena demokratian ja oikeusvaltion kehittymisen ja Azerbaidžanin ja EU:n välisen tietojenvaihdon ja viestinnän edistämisen kannalta;

13.   kehottaa Azerbaidžanin viranomaisia paneutumaan Etyjin/ODIHR:n parlamenttivaaleja koskevassa lopullisessa raportissa yksilöityihin puutteisiin ja odottaa lisää yhteistyötä Venetsia-toimikunnan kanssa sen varmistamiseksi, että Azerbaidžanin vaalilainsäädäntö on täysin kansainvälisten normien ja standardien mukainen;

14.   kehottaa Azerbaidžania ryhtymään uusiin toimiin voidakseen panna viimeisenä vuonna kattavasti täytäntöön Euroopan naapuruuspolitiikan toimintasuunnitelman ja kehottaa komissiota avustamaan Azerbaidžania edelleen tässä asiassa;

15.   pitää myönteisenä uusien alivaliokuntien perustamista EU:n ja Azerbaidžanin parlamentaarisen yhteistyövaliokunnan alaisuuteen, koska ne lujittavat institutionaalisia puitteita, jotka mahdollistavat keskustelun oikeuden, vapauden ja turvallisuuden alalla sekä keskustelun ihmisoikeuksien kunnioittamisesta ja demokratiasta;

16.  pitää myönteisenä Azerbaidžanin panosta itäiseen kumppanuuteen ja maan parlamentin (Milli Majlis) valtuuskunnan osallistumista Euronestin avajaisistuntoon,

17.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman korkealle edustajalle / komission varapuheenjohtajalle, neuvostolle, komissiolle, Azerbaidžanin presidentille, hallitukselle ja parlamentille sekä Etyjille/ODIHR:lle.

(1) EUVL C 286 E, 22.10.2010, s. 27. (2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0193. (3) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0153. (4) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0025.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. toukokuuta 2011 Valko-Venäjästä

P7_TA(2011)0244 RC-B7-0334/2011

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Valko-Venäjästä, etenkin 10. maaliskuuta 2011(1), 20. tammikuuta 2011(2) ja 17. joulukuuta 2009(3) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Catherine Ashtonin 18. helmikuuta 2011 antaman julkilausuman Valko-Venäjän opposition edustajalle langetetusta tuomiosta ja ottaa huomioon Ashtonin tiedottajan 10. huhtikuuta 2011 antaman lausunnon Valko-Venäjän riippumattomia tiedotusvälineiden tukahduttamisesta,

–  ottaa huomioon 31. tammikuuta 2011 annetun neuvoston päätöksen 2011/69/YUTP tiettyihin Valko-Venäjän virkamiehiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun neuvoston päätöksen 2010/639/YUTP muuttamisesta,

–  ottaa huomioon Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston (ODIHR) ja Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen 22. helmikuuta 2011 esittämän lopullisen raportin Valko-Venäjän presidentinvaaleista,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan 5 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että presidenttiehdokkaat Ales Mikhalevitš, Uladzimir Nyaklyaeu, Vital Rymašeuski, Andrej Sannikau, Mikalaj Statkevitš ja Dimitrji Uss sekä näiden kampanjapäälliköt Pavel Seviarynets, Vladimir Kobets ja Sergei Martselev ovat parhaillaan syytettyinä tuomioistuimessa, minkä seurauksena heille saatetaan määrätä jopa 15 vuoden vankeustuomioita,

B.  ottaa huomioon, että useita oppositioaktivisteja, kuten oppositiota edustavan Yhdistyneen kansalaispuolueen (AHP) johtaja Anatol Ljabedzka, entiset presidenttiehdokkaat Vital Rjmašeuski ja Ales Mikhalevitš, sähköisen uutisportaalin päätoimittaja Natalja Radzina, opposition presidenttiehdokkaan Uladzimer Njakljaeun kampanjapäällikkö Andrej Dzmitrjeu ja Kerro totuus! -kampanjan aktivisti Sjarhej Vaznjak, on vapautettu KGB:n tutkintavankeudesta ja määrätty kotiarestiin siksi aikaa, kun tutkinnat heitä vastaan ovat käynnissä; ottaa huomioon, että Ales Mikhalevitš ja Natalja Radzina pakenivat maasta välttääkseen oikeudenkäynnin ja Dzmitri Bandarenka, Andrej Sannikaun uskottu mies aikaisemman presidentinvaalikampanjan aikana, lähetettiin rangaistussiirtolaan kahdeksi vuodeksi,

C.  ottaa huomioon, että demokraattisen opposition ehdokkaiden Uladzimir Njakljajeun ja Andrei Sannikaun vaalitiimeihin kuuluneet Aljaksandr Atroštšankau, Aljaksandr Maltšanau, Dzmitri Novik ja Vasil Parfjankou, oppositiota edustavan nuorten vastarintaliikkeen jäsenet Ales Kirkevitš, Zmister Dashkevitš ja Eduard Lobau, Kerro totuus! -kampanjan aktivisti Paval Vinahradau, sitoutumaton aktivisti Andrei Pratasienja, historioitsija Dzmitri Drozd, mielenosoituksiin osallistunut Uladzemir Khamišenka ja ”Eurooppalainen Valko-Venäjä” -kansalaiskampanjan koordinaattori Dzmitri Bandarenka tuomittiin yhdestä neljään vuodeksi vankeuteen 19. joulukuuta 2010 järjestettyjen mielenosoitusten johdosta,

D.  ottaa huomioon, että olemassa olevien todisteiden mukaan poliisi kiduttaa ihmisiä, jotta nämä tunnustaisivat väitetyt rikokset valtiota vastaan, kuten Olga Klasovskan ja Ales Mikhalevitšin tapaukset ovat osoittaneet,

E.  ottaa huomioon, että Valko-Venäjän tiedotusministeriö yhdessä korkeimman taloustuomioistuimen kanssa nosti 25. huhtikuuta 2011 kanteita kahden riippumattoman sanomalehden ”Narodnaja Volian” ja ”Naša Nivan” lakkauttamiseksi,

F.  ottaa huomioon, että Belsat-televisiokanavan ja Gazeta Wyborcza -sanomalehden toimittaja Andrzej Poczobut on pidätetty ja häntä uhkaa kahden vuoden vankilatuomio syytettynä ”presidentin pilkkaamisesta”, mikä on seurausta hänen kahdesta äskettäin julkaisemastaan lehtijutusta; ottaa huomioon, että Amnesty International -järjestö on tunnustanut Poczobutin mielipidevangiksi; ottaa huomioon, että Andrej Sannikaun vaimo toimittaja Irina Khalip on myös pidätetty ja häntä syytetään mielenosoituksiin osallistumisesta; ottaa huomioon, että viimeksi mainittu on tällä hetkellä kotiarestissa ja häneltä on kielletty yhteydenpito aviomieheensä,

G.  ottaa huomioon, että demokraattisen opposition jäseniin, vapaisiin tiedotusvälineisiin, kansalaisyhteiskunnan aktivisteihin ja ihmisoikeuksien puolustajiin kohdistuvia sortotoimia on lisätty entisestään huolimatta kansainvälisen yhteisön toistuvasti kehotuksista lopettaa ne välittömästi; ottaa huomioon, että näillä toimilla rikotaan useita Valko-Venäjän tekemiä kansainvälisiä sitoumuksia,

1.  tuomitsee jyrkästi kaikki ”joukkomellakkaan” liittyvän rikossyytteen perusteella annetut tuomiot ja pitää niitä mielivaltaisina ja poliittisiin syihin perustuvina; korostaa, että saatujen tietojen mukaan viranomaiset eivät ole pystyneet osoittamaan toteen syytettyjen syyllisyyttä, oikeudenkäynnit käytiin suljetuin ovin, pidätetyiltä evättiin oikeus kutsua todistajia ja tavata yksityisesti ja säännöllisesti oikeudenkäyntiavustajiaan, syytettyjen asianajajat saivat useita varoituksia oikeusministeriöltä ja eräiltä näistä on riistetty myös oikeus esiintyä oikeudessa asianajajana; ilmoittaa näin ollen, ettei oikeudenkäyntejä käyty puolueettomalla tavalla;

2.  pitää kaikkia presidenttiehdokkaita Vladimir Nekljajevia, Vitali Rymaševskia, Nikolai Statkevitšia, Dmitri Ussia ja Andrei Sannikovia vastaan esitettyjä syytteitä laittomina ja törkeinä; kehottaa vapauttamaan presidenttiehdokkaat ja lopettamaan näiden vainoamisen; pitää tässä yhteydessä tuomittavana sitä, että Valko-Venäjän viranomaiset eivät noudata kokoontumisvapautta ja sananvapautta koskevia perusoikeuksia, ja kehottaa vapauttamaan välittömästi ja ehdoitta kaikki pidätetyt mielenosoittajat, joita pidetään edelleen vangittuina, ja luopumaan kaikista syytteistä näitä vastaan;

3.  on erittäin huolissaan Valko-Venäjän ihmisoikeuksien puolustajien heikentyneestä tilanteesta; tuomitsee jyrkästi esimerkiksi Viasna-ihmisoikeuskeskuksen johtajaa Ales Bialiatskia vastaan esitetyt syytökset, joita Valko-Venäjän presidentti ja useat valtiollisten tiedotusvälineiden toimittajat ovat esittäneet väittäessään Minskin metrossa tapahtuneen pommi-iskun kommentoinnin yhteydessä, että ”maassa toimii viides kolonna”;

4.  tuomitsee jatkuvan pelon ilmapiirin ja poliittisten vastustajien pelottelun sekä opposition jäsenten meneillään olevan vainoamisen, jota on jatkunut joulukuun 2010 presidentinvaaleista lähtien;

5.  kehottaa Valko-Venäjän viranomaisia poistamaan vapaan liikkuvuuden esteet Ukrainan kansalaisilta Marina Tsapokilta ja Maxim Kitsjukilta sekä Venäjän kansalaiselta Andrej Jurovilta, jotka ovat Valko-Venäjän ihmisoikeustilanteen kansainvälisen valvonnan edustajia ja joilta kiellettiin pääsy Valko-Venäjän alueelle, sekä toimimaan samoin myös venäläisten ihmisoikeuksien puolustajien Alik Mnatsnakjan ja Viktoria Gromovan osalta, jotka pidätettiin 4. toukokuuta 2011 Viasna-ihmisoikeuskeskuksen toimitiloissa ja pian tämän jälkeen karkotettiin Valko-Venäjältä ja joilta kiellettiin pääsy maahan kahden vuoden ajaksi; tuomitsee tässä yhteydessä kaikki Valko-Venäjän viranomaisten toteuttamat toimet ihmisoikeuksien puolustajia vastaan;

6.  tuomitsee Valko-Venäjällä toimivien riippumattomien toimittajien ja tiedotusvälineiden jatkuvan häirinnän ja pelottelun sekä niihin kohdistuvan jatkuvan paineen; kehottaa tässä yhteydessä Valko-Venäjän viranomaisia keskeyttämään viikkolehtien ”Narodnaja Volia” ja ”Naša Niva” lakkauttamista koskevat menettelyt, pidättäytymään rajoittamasta pääsyä kahteen riippumattomaan internet-portaaliin (”Karta 97” ja ”Bielorusskij Partizan”), mikä johtaisi tiedotusvälineiden moniarvoisuuden ankaraan rajoittamiseen Valko-Venäjällä, sekä vapauttamaan Andrzej Poczobutin ja luopumaan kaikista syytteistä tätä vastaan;

7.  pitää tuomittavana, että poliisin ja KGB:n yksiköiden vaalipäivänä harjoittamasta raa'asta väkivallasta mielenosoittajia kohtaan ei ole toteutettu riippumatonta tutkintaa, etenkin kun Valko-Venäjä on torjunut 14 EU:n jäsenvaltion kehotuksen, jonka mukaan paikan päälle olisi lähetettävä Etyjin johdolla toimiva ihmisoikeuksia käsittelevä tiedonhankintavaltuuskunta lähettämistä paikan selvittämään oppositiota vastaan suunnattuja massiivisia toimia joulukuun 2010 vaalien jälkeen; pitää myönteisenä Valko-Venäjän ihmisoikeustilanteen kansainvälisen valvontakomitean erityisedustajan tri Neil Jarmanin väliraporttia ja on järkyttynyt siitä, että useita Etyj-maista kotoisin olevia ihmisoikeuksien puolustajia on jälleen pidätetty Minskissä;

8.  kehottaa komissiota, neuvostoa, unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa sekä muita EU:n kumppanuusmaita laajentamaan Valko-Venäjän hallintoon kohdistuvia rajoitteita myös määräämällä kohdennettuja talouspakotteita etenkin valtion omistamille yrityksille;

9.  korostaa, että jatkuvien ja ennenäkemättömien oppositioon kohdistuvien sortotoimien taustaa vasten EU:n on löydettävä uusia tapoja, joiden avulla se voi auttaa Valko-Venäjän kansalaisyhteiskuntaa lisäämään yleisön tietoisuutta, estämään poliittisen opposition täydellisen hajoamisen ja tukemaan poliittista vaihtoehtoa Lukashenkan hallinnolle; kehottaa EU:ta tukemaan demokraattisten oppositiopuolueiden, kansalaisyhteiskunnan järjestöjen ja riippumattomien tiedotusvälineiden säilyttämistä ja edistämistä esimerkiksi demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen avulla;

10.  korostaa, että EU:n mahdolliselle yhteistyölle Valko-Venäjän kanssa asetetaan tiukat ehdot ja sen edellytyksenä on, että Valko-Venäjä sitoutuu noudattamaan ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta, kuten todetaan Prahassa 7. toukokuuta 2009 järjestetyn itäisen kumppanuuden huippukokouksen yhteisessä julistuksessa, jonka Valko-Venäjä on yhtenä osapuolena allekirjoittanut;

11.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Etyjin ja Euroopan neuvoston parlamentaarisille yleiskokouksille sekä Valko-Venäjän parlamentille ja hallitukselle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0099. (2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0022. (3) EUVL C 286 E, 22.10.2010, s. 16.

Euroopan parlamentin kannanotto 12. toukokuuta 2011 Cleanup in Europe- ja Let's do it World 2012 -aloitteisiin

P7_TA(2011)0245 P7_DCL(2011)0003

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan,

A.  ottaa huomioon, että EU:n jätelainsäädännön täytäntöönpano ja voimaansaattaminen on riittämätöntä,

B.  ottaa huomioon, että ympäristökysymyksiä koskevan sosiaalisen vastuun ja tiedostavuuden puute aiheuttaa edelleen ongelmia monissa jäsenvaltioissa,

C.  ottaa huomioon, että osana Let's do it! -kansalaisliikettä on tehty kansallisia ruohonjuuritason aloitteita ja niihin on osallistunut valtava määrä Viron, Latvian, Liettuan, Portugalin, Slovenian ja Romanian kansalaisia vuodesta 2008 lähtien; ottaa huomioon, että näiden aloitteiden konkreettisina tuloksina on kartoitettu laitonta roskaamista ja kerätty roskia,

1.  ottaa huomioon, että Let's do it World -aloite on vapaaehtoinen toimintaohjelma, jossa kaikkia Euroopan maita kehotetaan liittymään kaikkien aikojen suurimpaan siivousoperaatioon omassa maassaan yhden päivän ajan vuonna 2012;

2.  kehottaa poliitikkoja edistämään aktiivisesti aloitteita ja kannustamaan kansalaisia osallistumaan tähän toimintaohjelmaan;

3.  katsoo, että tätä tehokasta välinettä olisi edistettävä laajalti, jotta lisätään jätehuoltoa koskevaa tietoisuutta ja vastuullisuutta pyrkien mahdollisimman suureen kierrätysasteeseen;

4.  pyytää komissiota tukemaan tätä aloitetta kaikin mahdollisin tavoin ja perustamaan verkkosivuston, jolla julkaistaan olemassa olevat tiedot kansallisista jäterekistereistä ja karttoja, joihin on merkitty laittomien kaatopaikkojen sijainnit;

5.  kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään lisätoimiin, jotta ne panisivat EU:n nykyisen jätelainsäädännön asianmukaisesti täytäntöön ja valvoisivat sitä omassa maassaan;

6.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän kannanoton ja allekirjoittajien(1) nimet komissiolle ja neuvostolle sekä 27 jäsenvaltion hallituksille ja parlamenteille.

(1) Allekirjoittajien nimet julkaistaan 12. toukokuuta 2011 pidetyn istunnon pöytäkirjan liitteessä 1 (P7_PV(2011)05-12(ANN1)).