(Tavallinen lainsäätämisjärjestys – uudelleenlaatiminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2010)0475),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 91 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7-0268/2010),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 14 artiklan ja pöytäkirjan N:o 26 yleistä etua koskevista palveluista,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman ensimmäisen rautatiepaketin täytäntöönpanosta(1),

–  ottaa huomioon Luxemburgin edustajainhuoneen toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan (N:o 2) mukaisesti antaman perustellun lausunnon, jonka mukaan säädösesitys ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 16. maaliskuuta 2011 antaman lausunnon(2),

–  ottaa huomioon alueiden komitean 28. tammikuuta 2011 antaman lausunnon(3),

–  ottaa huomioon säädösten uudelleenlaatimistekniikan järjestelmällisestä käytöstä 28. marraskuuta 2001 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen(4),

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan liikenne- ja matkailuvaliokunnalle työjärjestyksen 87 artiklan 3 kohdan mukaisesti osoittaman 26. toukokuuta 2011 päivätyn kirjeen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 87 artiklan ja 55 artiklan,

–  ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön (A7-0367/2011),

A.  toteaa, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän mukaan käsillä oleva ehdotus ei sisällä muita sisällöllisiä muutoksia kuin ne, jotka siinä on sellaisiksi yksilöity, ja siinä ainoastaan kodifioidaan aikaisemman säädöksen muuttumattomina säilyvät säännökset näiden muutosten kanssa säännösten asiasisältöä muuttamatta,

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan ja ottaa huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän suositukset;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1) EUVL C 236 E, 12.8.2011, s. 125. (2) EUVL C 132, 3.5.2011, s. 99. (3) EUVL C 104, 2.4.2011, s. 53. (4) EYVL C 77, 28.3.2002, s. 1.

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 91 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille, 

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(1),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon(2),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Yhteisön rautateiden kehittämisestä 29 päivänä heinäkuuta 1991 annettua neuvoston direktiiviä 91/440/ETY(3), rautatieyritysten toimiluvista 19 päivänä kesäkuuta 1995 annettua neuvoston direktiiviä 95/18/EY(4) sekä rautateiden infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisestä ja rautateiden infrastruktuurin käyttömaksujen perimisestä 26 päivänä helmikuuta 2001 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2001/14/EY(5) on muutettu vuosina 2004 ja 2007 huomattavilta osin. Koska uusia muutoksia tehdään ja kyseiset säännökset ovat yhteydessä toisiinsa, mainitut direktiivit olisi selkeyden vuoksi laadittava uudelleen ja yhdistettävä yhdeksi säädökseksi.

(2)  Unionin kuljetusalan suurempi yhdentyminen on olennainen osa sisämarkkinoiden toteuttamista; rautatiet ovat elintärkeä osa unionin kuljetusalaa, joka on siirtymässä kestävän kehityksen periaatteiden mukaiseen liikkuvuuteen.

(2 a)  Rautatiesektorin osuus liikenteestä ei ole kasvanut viimeisen vuosikymmenen aikana, mikä on vastoin vuoden 2001 rautatiepaketin tavoitteita (jäljempänä ”ensimmäinen rautatiepaketti”, jolla tarkoitetaan yhteisön rautateiden kehittämisestä annetun neuvoston direktiivin 91/440/ETY muuttamisesta 26 päivänä helmikuuta 2001 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2001/12/EY(6), rautatieyritysten toimiluvista annetun neuvoston direktiivin 95/18/EY muuttamisesta 26 päivänä helmikuuta 2001 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2001/13/EY(7) ja direktiiviä 2001/14/EY) ja osoittaa, että nykyistä lainsäädäntöä on edelleen tarpeen parantaa sektorin tukemiseksi. Sen vuoksi meneillään oleva uudelleenjärjestely on välttämätön.[tark. 1]

(2 b)  Lukuisat rikkomusmenettelyt jäsenvaltioita vastaan osoittavat, että nykyinen lainsäädäntö aiheuttaa tulkintaeroja ja että ensimmäistä rautatiepakettia on selvennettävä ja parannettava sen varmistamiseksi, että Euroopan rautatiemarkkinat aidosti avautuisivat.[tark. 2]

(2 c)  Rautatieinfrastruktuurin kehittämiseen ja ylläpitämiseen investoidaan edelleen liian vähän alan kehityksen ja kilpailukyvyn turvaamiseksi.[tark. 3]

(2 d)  Direktiivit, joista ensimmäinen rautatiepaketti koostuu, eivät ole estäneet huomattavaa vaihtelua rautateiden infrastruktuurimaksujen määräytymisperusteissa ja suuruudessa sekä kapasiteetin käyttöoikeuden myöntämismenettelyjen muodossa ja kestossa.[tark. 4]

(2 e)  Markkinoille pääsyn edellytysten puutteellinen avoimuus on ilmeinen este kilpailukykyisten rautatieliikennepalvelujen toteutumiselle.[tark. 5]

(3)  On tarpeen parantaa rautatieverkon tehokkuutta sen yhdentämiseksi kilpailumarkkinoihin ottaen samalla huomioon rautateiden erityispiirteet.

(3 a)  Rautatiesektoriin sovellettavat erilaiset sosiaaliturvajärjestelmät eri jäsenvaltioissa aiheuttavat riskin, että syntyy epäterve kilpailutilanne uusien rautatieyritysten ja vakiintuneiden yritysten välille, ja edellyttävät yhdenmukaistamista siten, että kunnioitetaan sekä alan että jäsenvaltioiden erityispiirteitä.[tark. 6]

(3 b)  On annettava takeet siitä, että sääntelyelimet huolehtivat valvontatehtävistään, jotta voidaan varmistaa syrjimättömyys rautatieyritysten välillä, sopivan hinnoittelupolitiikan täytäntöönpano ja tilien eriyttämisperiaatteen noudattaminen.[tark. 7]

(3 c)  Eurooppalaisen rautatiealueen toteuttamiseksi tarvitaan Euroopan tasolla täysin yhteentoimiva rautatiejärjestelmä. Euroopan rautatievirastolle olisi annettava asianmukaiset valtuudet ja resurssit, joiden turvin tämä tavoite voidaan saavuttaa nopeammin, muun muassa liikkuvan kaluston ja turvallisuus- ja merkinantolaitteiden sertifiointia koskevien yhteisten standardien kehittämisen osalta.[tark. 8]

(4)  Alueellinen liikenne, kaupunki- ja esikaupunkiliikenne sekä sukkulaliikenne Kanaalitunnelin läpi olisi jätettävä tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Myös omia raiteitaan käyttävät perinne- ja museorautatiet olisi jätettävä tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle.[tark. 9]

(5)  Tehdäkseen rautatiekuljetukset tehokkaiksi ja muiden liikennemuotojen kanssa kilpailukykyisiksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että rautatieyrityksillä on riippumattomien, kaupallisten liikenteenharjoittajien asema siten, että niiden on mahdollista sopeutua markkinoiden tarpeisiin.

(6)  Rautatieverkon tulevan kehityksen ja tehokkaan käytön varmistamiseksi olisi erotettava liikennepalvelujen tarjoaminen ja infrastruktuurin toiminta. Sen vuoksi näitä kahta toimintaa on hoidettava erillisinä ja niillä on oltava erillinen kirjanpito, mikä takaa avoimuuden, jolla varmistetaan, ettei julkisia varoja suunnata muuhun kaupalliseen toimintaan. [tark. 10]

(6 a)  On varmistettava, että infrastruktuurin haltijan ja rautatieyrityksen kirjanpito pidetään selkeästi erillään toisistaan. Yhdelle näistä toiminnan aloista myönnettyjä julkisia varoja ei saisi siirtää toiselle toiminnan alalle. Tämä kielto olisi esitettävä selvästi kunkin toiminnan alan kirjanpitosäännöissä. Jäsenvaltion ja kansallisen sääntelyelimen olisi varmistettava tämän kiellon tehokas soveltaminen.[tark. 11]

(6 b)  Kaikkien rautatiealan toimijoiden on yritysmuodosta riippumatta noudatettava sosiaaliturva- ja terveyslainsäädäntöä, jotta vältetään sosiaalinen polkumyynti ja epäterve kilpailu.[tark. 12]

(6 c)  Jotta rautatieliikenne voisi kilpailla maantieliikenteen kanssa, olisi yhdenmukaistettava erilaiset kansalliset sääntökokonaisuudet, kuten ne, jotka koskevat rautatieliikenteen turvallisuutta, mukana seuraavien asiakirjojen käyttöä, junien vaihtotyötä ja asiaan liittyvää dokumentaatiota, junien ohjaamiseen käytettäviä signaaleja ja merkkejä, vaarallisten aineiden kuljetusten yhteydessä toteutettavia toimenpiteitä ja tarkastuksia ja jätekuljetusten rekisteröintiä ja seurantaa koskevia yhdenmukaisia menettelyjä.[tark. 13]

(7)  Palvelujen tarjoamisen vapauden periaatetta olisi sovellettava rautatiesektorilla ottaen huomioon tämän sektorin erityispiirteet.

(8)  Tehostaakseen kilpailua rautatieliikenteen hoidossa mukavuuden ja käyttäjille tarjottavien palvelujen parantamiseksi jäsenvaltioilla olisi säilyttävä yleinen vastuu asianmukaisen rautateiden infrastruktuurin kehittämisestä.

(9)  Koska infrastruktuurin kustannusten kohdentamisesta ei ole yhteisiä sääntöjä, jäsenvaltioiden olisi infrastruktuurin haltijaa kuultuaan vahvistettava yksityiskohtaiset säännöt rautatieyrityksiltä rautateiden infrastruktuurin käyttämisestä perittävästä maksusta. Kyseiset säännöt eivät saisi olla rautatieyrityksiä syrjiviä. 

(10)  Jäsenvaltioiden olisi huolehdittava siitä, että infrastruktuurin haltijoilla ja julkisessa omistuksessa tai määräysvallassa olevilla rautatiekuljetusyrityksillä on moitteeton varainhoito, ottaen asianmukaisesti huomioon unionin valtiontukisäännöt.

(10 a)  Unionin olisi tutkittava innovatiivisilla rahoitusvälineillä tapahtuvan eurooppalaisten rautatiehankkeiden rahoittamisen vaihtoehtoisia lähteitä kuten unionin hankejoukkovelkakirjalainoja, jotta edistetään yksityisiä sijoituksia ja parannetaan riskipääoman saantia. Samasta syystä olisi lisättävä rautatiemarkkinoiden houkuttelevuutta vaihtoehtoisten yksityisten sijoittajien silmissä luomalla selkeät, avoimet oikeudelliset kehykset.[tark. 14]

(10 b)  Jäsenvaltioiden ja infrastruktuurin haltijoiden olisi voitava rahoittaa infrastruktuuri-investointeja muilla keinoin kuin suoralla valtion rahoituksella, esimerkiksi yksityisen sektorin rahoituksella.[tark. 15]

(11)  Tehokas tavaraliikennehenkilö- ja tavaraliikenne ja erityisesti tehokas rajat ylittävä tavaraliikennehenkilö- ja tavaraliikenne, etenkin tapauksissa, joissa erilainen raideleveys edelleen muodostaa fyysisen esteen kilpailulle, edellyttävät kiireellisiä toimia markkinoiden avaamistoimiaavaamiseksi yksittäisissä jäsenvaltioissa ja kilpailun lisäämiseksi. [tark. 16]

(12)  Sen varmistamiseksi, että oikeuksia käyttää rautateiden infrastruktuuria sovelletaan yhtenäisesti ja syrjimättömästi koko unionin alueella, olisi otettava käyttöön rautatieyrityksiä koskeva toimilupa.

(13)  Niiden reittien osalta, joilla on väliasemia, uusilla markkinoille tulijoilla olisi oltava oikeus ottaa ja jättää matkustajia reittiosuuden varrella, jotta tällainen liikenne voi olla kannattavaa ja jotta mahdollisia kilpailijoita ei aseteta epäsuotuisaan asemaan jo toiminnassa oleviin liikenteenharjoittajiin nähden.

(14)  Avoimen markkinoille pääsyn ja väliasemia sisältävien uusien kansainvälisten henkilöliikennepalvelujen käyttöönotto ei saisi johtaa kotimaisten henkilöliikennepalvelujen markkinoiden avaamiseen, vaan niiden olisi koskettava vainkäyttöönotossa huomio olisi kiinnitettävä kansainvälisellä reittiosuudella olevia liitännäisasemiaoleviin liitännäisasemiin. UusienTällaisten palvelujen päätarkoituksena olisi oltava kansainvälisellä matkalla olevien matkustajien kuljettaminen. Sen arvioimiseksi, onko tämä kulloisenkin palvelun päätarkoitus, huomioon olisi otettava eri arviointiperusteita, kuten kotimaisen tai kansainvälisen liikenteen matkustajien kuljetuksesta saatu osuus liikevaihdosta ja matkustajamäärästä sekä matkaosuuden pituus. Asianomaisen kansallisen sääntelyelimen olisi tehtävä arviointi palvelujen päätarkoituksesta asianomaisen osapuolen pyynnöstä. [tark. 17]

(15)  Rautateiden ja maanteiden julkisista henkilöliikennepalveluista 23 päivänä lokakuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1370/2007(8) mukaan jäsenvaltiot ja paikallisviranomaiset voivat tehdä julkisia palveluhankintoja koskevia sopimuksia, joihin voi sisältyä tiettyjen palvelujen tarjoamista koskevia yksinoikeuksia. Sen vuoksi on tärkeää varmistaa, että mainitun asetuksen säännökset sopivat yhteen kansainvälisten henkilöliikennepalvelujen kilpailulle avaamisen periaatteen kanssa.

(15 a)  Asetuksessa (EY) N:o 1370/2007 annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus varmistaa, että työntekijöiden työsuhteeseen liittyvät oikeudet säilytetään erotettaessa liikennepalvelujen tarjoaminen ja infrastruktuurin hallinto, kun tähän saattaa sisältyä yrityksen luovutus.[tark. 18]

(16)  Kansainvälisten henkilöliikennepalvelujen avaaminen kilpailulle voi vaikuttaa julkisia palveluhankintoja koskevan sopimuksen mukaisesti tuotettujen rautateiden henkilöliikennepalvelujen järjestelyihin ja rahoitukseen. Jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus rajoittaa markkinoille pääsyä, jos tämä vaarantaisi tällaisten julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten taloudellisen tasapainon ja jos tämän direktiivin 55 artiklassa tarkoitettu asianomainen sääntelyelin ja tarvittaessa 57 artiklassa säädetty sääntelyelinten verkosto on tämän hyväksynyt objektiivisen taloudellisen arvioinnin perusteella ja julkisia palveluhankintoja koskevan sopimuksen tehneiden toimivaltaisten viranomaisten pyynnöstä. [tark. 19]

(17)  Arvioitaessa, voiko julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten taloudellinen tasapaino vaarantua, olisi otettava huomioon ennalta määritettyjä perusteita, kuten vaikutus minkä tahansa julkisia palveluhankintoja koskevaan sopimukseen sisältyvän palvelun kannattavuuteen, mukaan lukien siitä aiheutuvat vaikutukset julkisia palveluhankintoja koskevan sopimuksen tehneen toimivaltaisen viranomaisen nettokustannuksiin, matkustajien kysyntä, lippujen hinnoittelu, lipunmyyntijärjestelyt, väliasemien sijainti ja lukumäärä rajan molemmin puolin sekä ehdotetun uuden palvelun ajoitus ja vuorotiheys. Tällaisen arvioinnin ja asianomaisen sääntelyelimen päätöksen mukaisesti jäsenvaltiot saavat myöntää tai evätä haetun kansainvälisen henkilöliikennepalvelun käyttöoikeuden taikka muuttaa sitä, sekä myös periä käyttömaksua uuden kansainvälisen henkilöliikennepalvelun liikenteenharjoittajalta, taloudellisen arvioinnin mukaisesti sekä unionin lainsäädäntöä ja yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden periaatteita noudattaen.

(18)  Henkilöliikennepalvelujen toiminnan edistämiseksi linjoilla, joilla toteutetaan julkisen palvelun velvoitetta, jäsenvaltioiden olisi halutessaan voitava antaa palveluista vastaaville viranomaisille valtuudet periä maksu niiden toimivaltaan kuuluvista henkilöliikennepalveluista. Maksu olisi käytettävä sellaisten julkisen palvelun velvoitteiden rahoittamiseen, jotka asetetaan julkisia palveluhankintoja koskevassa sopimuksessa.

(18 a)  Markkinoiden kehitys on osoittanut, että on ratkaisevan tärkeää vahvistaa sääntelyelinten asemaa. Jotta ne voisivat olla avainasemassa oikeudenmukaisten puitteiden varmistamisessa yhtäläisille käyttöoikeuksille, niille on annettava niiden tämän tehtävän suorittamiseksi tarvitsemat taloudelliset resurssit, henkilöstö ja logistiset välineet.[tark. 20]

(18 b)  Kansallisen sääntelyelimen on oltava riippumaton sääntelyelin, jolla on valta ottaa asioita käsiteltäväksi omasta aloitteestaan ja ryhtyä tutkimuksiin ja joka voi sekä antaa lausuntoja että tehdä täytäntöönpanokelpoisia päätöksiä taatakseen avoimet, esteettömät markkinat, joilla kilpailu on vapaata ja vääristymätöntä.[tark. 21]

(19)  Sääntelyelimen olisi toimittava tavalla, jolla vältetään eturistiriidat ja mahdollinen osallistuminen käsiteltävänä olevan julkisia palveluhankintoja koskevan sopimuksen tekemiseen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mahdollisuutta rahoittaa tämän elimen toimintaa kansallisesta talousarviosta tai rautatiesektorilta perittävillä maksuilla ja asiaan liittyvän tiedon julkaisemista. Sääntelyelimen toimivaltaa olisi laajennettava siten, että siihen sisältyy kansainvälisen palvelun tarkoituksen ja tarvittaessa olemassa oleviin julkisia palveluhankintoja koskeviin sopimuksiin kohdistuvien taloudellisten vaikutusten arviointi. [tark. 22]

(19 a)  Kansallisen sääntelyelimen olisi oltava organisaatioltaan, rahoituspäätöksiltään, oikeudelliselta rakenteeltaan ja päätöksenteoltaan riippumaton infrastruktuurin haltijoista, hinnoitteluelimistä, käyttöoikeuksia myöntävistä elimistä sekä hakijoista. Kansallisella sääntelyelimellä oltava henkilöstön ja resurssien osalta tarvittavat hallinnolliset valmiudet varmistaa, että rautatiemarkkinat ovat avoimet ja läpinäkyvät. Vaaditun henkilöstön määrän olisi oltava suoraan yhteydessä markkinoiden tarpeisiin ja vaihdeltava tarpeen mukaan. Sen olisi ratkaistava valitukset, toimittava omasta aloitteestaan, tutkittava riitatapauksia ja seurattava markkinoiden kehitystä. Sillä olisi oltava tukenaan komission sääntely-yksikkö. Lisäksi kansallisen sääntelyelimen olisi pidettävä päätösluonnoksistaan tietokantaa, jonka olisi oltava komission saatavilla.[tark. 23]

(20)  Suurnopeusyhteyksien kaltaisia erikoistuneita infrastruktuureita käyttäviin palveluihin investoimiseksi hakijat tarvitsevat oikeusvarmuutta ottaen huomioon laajat ja pitkäaikaiset investoinnit.

(21)  Kansallisten sääntelyelinten olisi vaihdettava keskenään tietoja jakomission valvonnassa luotava verkosto, joka vahvistaa niiden yhteistyötä yhteisten periaatteiden kehittämisen ja parhaiden käytäntöjen ja tietojen vaihdon avulla. Kansallisten sääntelyelinten olisi myös tarvittaessa yksittäistapauksissa sovitettava yhteen niitä periaatteita ja käytäntöjä, joiden perusteella arvioidaan, vaarantuuko julkisia palveluhankintoja koskevan sopimuksen taloudellinen tasapaino. Niiden olisi asteittain laadittava saamiinsa kokemuksiin perustuvat yhteiset suuntaviivat Euroopan tasolla. Sääntelyelinten verkoston kokemusten pohjalta komission olisi esitettävä lainsäädäntöehdotus eurooppalaisen sääntelyelimen perustamisesta. [tark. 24 ja 25]

(22)  Rautatieyritysten välisen terveen kilpailun varmistamiseksi erotettava toisistaan liikennepalvelujen tarjoaminen ja palvelujen tarjoamisvarusteiden käyttö. Tämän vuoksi on tarpeen, että erilliset oikeushenkilöt harjoittavat näitä kahta toimintoa toisistaan riippumattomasti. Tällaisen riippumattomuuden ei tarvitse tarkoittaa sitä, että jokaista palvelua varten olisi perustettava erillinen elin tai yrityssääntelyelimen olisi hallinnoitava liikennepalvelujen tarjoamista ja palvelujen tarjoamisvarusteiden käyttöä avoimesti ja ketään syrjimättä tässä direktiivissä säädettyjä menettelyjä noudattaen. [tark. 26]

(22 a)  Tiedotus- ja lipunmyyntipalvelujen saatavuuden parantamisen matkustaja-asemilla olisi täydennettävä muita lainsäädäntöaloitteita, joiden tarkoituksena on helpottaa henkilöliikenteen telemaattisten sovellusten suunnittelua ja kehittämistä.[tark. 138]

(23)  Luotettavien ja riittävien palvelujen varmistamiseksi on välttämätöntä, että rautatieyritykset aina täyttävät tietyt hyvää mainetta, taloudellista vakavaraisuutta, sosiaalisia normeja ja ammatillista pätevyyttä koskevat vaatimukset. [tark. 27]

(24)  Asiakkaiden ja kolmansien suojelemiseksi on tärkeäävälttämätöntä varmistaa, että rautatieyritysten vakuutukset ovat riittävät korvausvelvollisuuden varalta. Niiden olisi voitava kattaa korvausvelvollisuutensa onnettomuustilanteissa myös pankkien tai muiden yritysten antamilla takuilla, jos kate tarjotaan markkinaehtoisesti, se ei ole valtiontukea eikä siihen sisälly muita rautatieyrityksiä syrjiviä elementtejä.[tark. 28]

(25)  Kaikkien rautatieyritysten olisi noudatettava myös rautatiepalvelujen käyttöä koskevia sekä kansallisia jaettä unionin säännöksiä, joita on sovellettava ketään syrjimättä ja joiden tarkoituksena on varmistaa, että yritys voiyritykset voivat harjoittaa toimintaansa tietyilläkaikilla rataosuuksilla turvallisesti ja terveyden, sosiaaliset olotsosiaalisiin oloihin, terveyteen sekä työntekijöiden ja kuluttajien oikeudet asianmukaisestioikeuksiin liittyvät nykyiset velvoitteet täysimääräisesti huomioon ottaen. [tark. 29 ja 30]

(26)  Rautatieyritysten toimilupien myöntämistä, ylläpitoa ja muuttamista koskevien menettelyjen olisi oltava läpinäkyviä ja syrjimättömyysperiaatteen mukaisia.

(26 a)  Rautatieyritysten kalustoa koskevien lupien myöntäminen estetään edelleen aivan liian usein perusteettomasti, mikä vääristää markkinoille pääsyä. Euroopan rautatievirastolla olisi siksi oltava laajat valtuudet tässä suhteessa. Komissiota pyydetään sen vuoksi tutkimaan osana Euroopan rautatieviraston perustamisesta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 881/2004(9) uudelleentarkastelua, voidaanko tähän liittyviä Euroopan rautatieviraston valtuuksia laajentaa.[tark. 31]

(27)  Jotta kaikille rautatieyrityksille voitaisiin varmistaa läpinäkyvyys ja ketään syrjimätön pääsy rautateiden infrastruktuurikapasiteetin ja rautateihin liittyvien palvelujen käyttöön, kaikki markkinoille pääsyyn tarvittavat tiedot on julkaistava verkkoselostuksessa, myös vammaisille ja liikuntarajoitteisille henkilöille soveltuvissa muodoissa. [tark. 32]

(28)  Rautateiden infrastruktuurin kapasiteetin käyttöoikeuden asianmukaiset myöntämisjärjestelmät ja kilpailukykyiset liikenteenharjoittajat tuottavat yhdessä hyvän liikennemuotojen tasapainon.

(29)  Rautateiden infrastruktuurin optimaalisen käytön edistämisellä osaltaan vähennetään yhteiskunnalle liikenteestä aiheutuvia kustannuksia.

(30)  Rautateiden infrastruktuurin asianmukaiset hinnoittelujärjestelmät sekä muiden liikennemuotojen hinnoittelujärjestelmät ja kilpailukykyiset liikenteenharjoittajat tuottaisivat yhdessä kestävältä pohjalta parhaan mahdollisen tasapainon eri liikennemuotojen välillä.

(31)  Hinnoittelujärjestelmissä ja kapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisjärjestelmissä kaikille yrityksille olisi mahdollistettava yhtäläinen ja ketään syrjimätön markkinoillepääsy, ja niissä on mahdollisuuksien mukaan pyrittävä täyttämään kaikkien käyttäjien ja liikennetyyppien tarpeet oikeudenmukaisella ja ketään syrjimättömällä tavalla. Hinnoittelujärjestelmien ja kapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisjärjestelmien olisi mahdollistettava rehellinen kilpailu rautatiepalvelujen tarjonnassa.

(33)  Jäsenvaltioiden asettamissa puitteissa hinnoittelujärjestelmien ja kapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisjärjestelmien olisi kannustettava rautateiden infrastruktuurin haltijoita optimoimaan infrastruktuurinsa käyttö.

(34)  Rautatieyritysten olisi saatava kapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisjärjestelmistä jatkuvasti selkeitä ja johdonmukaisia tietoja, joiden perusteella ne voivat tehdä järkeviä päätöksiä.

(35)  Hinnoittelujärjestelmillä annetaan taloudellisia viestejä käyttäjille. On tärkeää, että nämä viestit rautatieyrityksille ovat johdonmukaisia ja selkeitä ja auttavat yrityksiä tekemään järkeviä ja kestäviä päätöksiä. [tark. 33]

(36)  Jotta voitaisiin ottaa huomioon rautateiden infrastruktuurikapasiteetin käyttäjien ja mahdollisten käyttäjien tarpeet suunnitella liiketoimintaansa sekä asiakkaiden ja rahoittajien tarpeet, infrastruktuurin haltijan on tärkeää varmistaa, että infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeus myönnetään tavalla, jossa kuvastuu tarve pitää yllä ja parantaa palvelun luotettavuustasoa.

(37)  On suotavaa tarjota rautatieyrityksille ja infrastruktuurin haltijalle kannustimia minimoida verkossa esiintyvät häiriöt ja parantaa sen suorituskykyä.

(38)  Jäsenvaltioiden olisi voitava sallia se, että rautatiepalvelujen ostajat osallistuvat suoraan kapasiteetin käyttöoikeuden myöntämismenettelyyn.

(39)  On tärkeää ottaa huomioon liiketoiminnan vaatimukset sekä vaatimukset täyttävien hakijoiden että infrastruktuurin haltijan osalta.

(40)  On tärkeää, että infrastruktuurin haltijoiden käytettävissä olevat joustot tulevat täysin hyödynnetyiksi infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuksia myönnettäessä, kuitenkin niin, ettei syntyisi ristiriitaa vaatimukset täyttävän hakijan kohtuullisten vaatimusten kanssa.

(40 a)  Yksittäisvaunukuljetuspalveluja tarjoavia hakijoita on rohkaistava, jotta saadaan laajennettua mahdollisuuksia saada uusia rautatieliikenteen asiakkaita. Infrastruktuurin haltijan on näin ollen tärkeää ottaa huomioon nämä hakijat kapasiteettia myöntäessään, jotta ne voisivat käyttää täysimääräisesti hyödykseen tätä oikeudellista kehystä ja lisätä rautatieliikenteen markkinaosuutta uusilla aloilla.[tark. 34]

(41)  Kapasiteetin käyttöoikeuden myöntämismenettelyn on oltava sellainen, ettei se aseta tarpeettomia rajoitteita muiden sellaisten yritysten aikomuksille, joilla on oikeus käyttää infrastruktuuria oman liiketoimintansa kehittämiseksi, tai joiden on tarkoitus hankkia tämä oikeus.

(42)  Kapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisjärjestelmissä ja hinnoittelujärjestelmissä joudutaan mahdollisesti ottamaan huomioon se, että rautateiden infrastruktuuriverkon eri osat on saatettu suunnitella erilaisia pääasiallisia käyttäjiä silmällä pitäen.

(43)  Koska erilaisilla käyttäjillä ja käyttäjätyypeillä on usein erilainen vaikutus infrastruktuurikapasiteettiin, eri palvelujen tarpeet on tasapainotettava oikein.

(44)  Viranomaisten kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti tarjottavat palvelut voivat edellyttää erityissääntöjä, jotta palvelut säilyisivät käyttäjien silmissä houkuttelevina.

(45)  Hinnoittelujärjestelmissä ja kapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisjärjestelmissä on otettava huomioon kapasiteetin jatkuvasti lisääntyvän kyllästymisen vaikutukset ja viime kädessä infrastruktuurikapasiteetin niukkuus.

(46)  Eri liikennetyyppien suunnittelu vaatii eripituisen ajan, joten olisi varmistettava, että vuosittaisen liikenteen aikataulujen laatimismenettelyn jälkeen tehdyt infrastruktuurikapasiteettia koskevat hakemukset voidaan täyttää.

(47)  Parhaan mahdollisen tuloksen varmistamiseksi rautatieyrityksille olisi edellytettävä arvioinnin tekemistä infrastruktuurikapasiteetin käytöstä, jos käyttäjien tarpeiden tyydyttämiseksi tarvitaan kapasiteettia koskevien hakemusten yhteensovittamista.

(48)  Infrastruktuurin haltijoiden määräävän aseman vuoksi ne olisi velvoitettava tutkimaan käytettävissä olevaa infrastruktuurikapasiteettia ja menetelmiä sen vahvistamiseksi, jos kapasiteetin käyttöoikeuden myöntämismenettelyllä ei pystytä tyydyttämään käyttäjien tarpeita.

(49)  Tiedonpuute muiden rautatieyritysten pyynnöistä sekä järjestelmän sisäisistä rajoitteista saattaa vaikeuttaa infrastruktuurikapasiteettia koskevien hakemusten optimointia rautatieyrityksissä.

(50)  On tärkeää varmistaa käyttöoikeuden myöntämisjärjestelmien parempi yhteensovittaminen, jotta parannettaisiin rautatieliikenteen houkuttelevuutta sellaisessa liikenteessä, jossa käytetään useamman kuin yhden infrastruktuurin haltijan verkkoa, erityisesti kansainvälisessä liikenteessä. Tässä yhteydessä vaikuttaisi suotavalta perustaa lopulta eurooppalainen sääntelyelin.[tark. 35]

(51)  On tärkeää minimoida kilpailun vääristymät, joita hinnoitteluperiaatteissa esiintyvät merkittävät erot voivat aiheuttaa joko rautateiden infrastruktuurien tai eri liikennemuotojen välillä.

(52)  Olisi määriteltävä ne infrastruktuuripalvelujen osat, jotka ovat välttämättömiä, jotta liikenteenharjoittaja voi tarjota palveluja, ja jotka olisi tarjottava vähimmäiskäyttömaksuja vastaan.

(53)  InvestoinnitLisäinvestoinnit rautateiden infrastruktuuriin – etenkin olemassa olevaan infrastruktuuriin – ovat tarpeen, ja infrastruktuurin hinnoittelujärjestelmien olisi tarjottava infrastruktuurin haltijoille kannustimia tehdä tarkoituksenmukaisia investointeja taloudellisesti järkeviin ja ympäristön kannalta kestäviin kohteisiin. [tark. 36]

(54)  Infrastruktuurimaksujen sopivan ja oikeudenmukaisen tason vahvistamiseksi infrastruktuurin haltijoiden olisi kirjattava ja vahvistettava käyttöomaisuutensa arvo sekä muodostettava selkeä kuva infrastruktuurin toimintaan liittyvistä kustannustekijöistä.

(55)  Olisi varmistettava, että liikennettä koskevia päätöksiä tehtäessä otetaan huomioon ulkoiset kustannukset ja että rautatieliikenteen infrastruktuurimaksuilla voidaan edistää ulkoisten kustannusten sisällyttämistä hintoihin johdonmukaisesti ja tasapainoisesti kaikissa liikennemuodoissa.

(56)  On tärkeää varmistaa, että kotimaisen ja kansainvälisen liikenteen maksut mahdollistavat rautateille markkinoiden tarpeita vastaavan toiminnan. Infrastruktuurimaksut olisi sen vuoksi vahvistettava niiden kustannusten perusteella, jotka aiheutuvat suoraan junapalvelujen käytöstä.

(57)  Valtion rahoitettavaksi jäävä osuus riippuu siitä, miltä osin infrastruktuurien käyttömaksut kattavat kokonaiskustannukset. Jäsenvaltiot voivat vaatia maksujen erilaisia kokonaiskustannusten kattavuustasoja. Infrastruktuurin hinnoittelujärjestelmässä olisi kuitenkin mahdollistettava rautatieverkon käyttömahdollisuus liikenteelle, joka voi korvata ainakin aiheuttamansa lisäkustannukset.

(58)  Rautateiden infrastruktuuri on luonnollinen monopoli. Sen vuoksi on tarpeen tarjota infrastruktuurin haltijoille kannustimia kustannusten vähentämiseksi ja infrastruktuurin hallinnoinnin tehostamiseksi.

(58 a)  Jotta saataisiin lisättyä rautatieliikenteen osuutta tavara- ja henkilöliikenteestä muihin liikennemuotoihin nähden, jäsenvaltioiden olisi ulkoisia kustannuksia hintoihin sisällyttäessään varmistettava, että eriytetyt maksut eivät vaikuta haitallisesti infrastruktuurin haltijan taloudelliseen tasapainoon. Jos infrastruktuurin haltija kuitenkin kärsii taloudellisesti tästä eriyttämisestä, jäsenvaltioiden olisi syytä mukauttaa sitä, ottaen samalla asianmukaisesti huomioon valtiontukea koskevat säännöt.[tark. 37]

(59)  Rautatieliikennettä olisi kehitettävä muun muassa käytettävissä olevien unionin välineiden avulla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jo vahvistettujen painopistealueiden kehittämistä.[tark. 38]

(60)  Rautatieyrityksille annettavien alennusten on oltava suhteessa tosiasiallisiin hallinnossa saavutettuihin kustannussäästöihin, erityisesti liiketoimintakustannusten säästöihin. Alennuksia voidaan käyttää myös infrastruktuurin tehokkaan käytön edistämiseen.

(61)  Rautatieyrityksille ja infrastruktuurin haltijalle olisi tarjottava kannustimia minimoida verkossa esiintyvät häiriöt.[tark. 39]

(62)  Kapasiteetin käyttöoikeuden myöntämiseen liittyy infrastruktuurin haltijalle aiheutuvia kustannuksia, joiden maksamista olisi edellytettävä.[tark. 40]

(63)  Rautateiden infrastruktuurin tehokas hallinto ja oikeudenmukainen ja ketään syrjimätön käyttö edellyttävät sellaisen sääntelyelimensellaisten kansallisten sääntelyelinten perustamista, joka valvoojotka valvovat tässä direktiivissä vahvistettujen sääntöjen soveltamista ja toimiitoimivat muutoksenhakuelimenä riippumatta mahdollisuudesta hakea muutosta tuomioistuimelta. [tark. 41]

(64)  Tarvitaan erityistoimenpiteitä, jotta otettaisiin huomioon tiettyjen jäsenvaltioiden erityinen geopoliittinen ja maantieteellinen sijainti ja rautatiealan erityisjärjestelyt monissa jäsenvaltioissa samalla, kun turvataan sisämarkkinoiden yhtenäisyys.

(65)  Komissiolle olisi annettava valtuudet mukauttaa tämän direktiivin liitteitä. Koska kyseiset toimenpiteet ovat soveltamisalaltaan yleisiä, ja niillä muutetaan tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia, ne on annettava delegoituina säädöksinä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti.Jotta varmistetaan rautatiemarkkinoiden asianmukainen valvonta ja sääntely rautateiden infrastruktuurin käyttömaksujen perimisen ja rautateiden infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisen osalta, komissiolle olisi siirrettävä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti valta hyväksyä delegoituja säädöksiä markkinoiden seurannan soveltamisalan yhteydessä noudatettavista kriteereistä ja menettelystä, verkkoselostuksen tietyistä osista, tietyistä hinnoitteluperiaatteista, Euroopan junanvalvontajärjestelmää (ETCS) koskevasta tilapäisestä alennuksesta, suorituskannustinjärjestelmän tietyistä osista, infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden hakijoille asetettavien vaatimusten kohdalla noudatettavista perusteista, käyttöoikeuden myöntämismenettelyn aikataulusta, säännellyistä tilinpäätöksistä ja sääntelyelinten päätöksentekoa varten kehittämistä yhteisistä periaatteista ja käytänteistä. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.[tark. 42]

(66)  Jotta voidaan varmistaa tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystäyhdenmukaiset soveltamisedellytykset, komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY(10) mukaisestiolisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 päivänä helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011(11) mukaisesti. [tark. 43]

(67)  Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita, jotka ovat unionin rautateiden kehittämisen edistäminen, rautatieyritysten toimilupien myöntämistä koskevien laajojen periaatteiden vahvistaminen ja niiden järjestelyjen yhteensovittaminen jäsenvaltioissa, jotka koskevat rautateiden infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden myöntämistä ja käyttämisestä perittäviä maksuja, koska tällaisten toimilupien myöntämiseen ja rautatieverkkojen merkittävien osien toimintaan liittyy korostetusti kansainvälinen ulottuvuus ja koska on tarpeen varmistaa tasapuoliset ja syrjimättömät ehdot infrastruktuurin käyttöoikeudelle, vaan nämä tavoitteet voidaan niiden kansalliset rajat ylittävien vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistettujen toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisesti. Tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(68)  Velvollisuus saattaa tämä direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä olisi rajoitettava koskemaan ainoastaan niitä säännöksiä, joilla muutetaan aikaisempien direktiivien sisältöä. Velvollisuus saattaa sisällöltään muuttumattomat säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöä perustuu aikaisempiin direktiiveihin.

(69)  Jäsenvaltio, jolla ei ole rautatiejärjestelmää eikä välittömiä suunnitelmia rakentaa sellaista, joutuisi täyttämään suhteettoman ja hyödyttömän velvoitteen, jos sen olisi saatettava tämä direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä ja pantava se täytäntöön. Sen vuoksi tällaiset jäsenvaltiot olisi vapautettava tästä velvoitteesta.

(70)  Paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen(12) 34 kohdan mukaisesti jäsenvaltioita rohkaistaan laatimaan itseään varten ja unionin edun vuoksi omia taulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan tämän direktiivin ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamista koskevien toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan ne.

(71)  Tämä direktiivi ei vaikuta liitteessä XI olevassa B osassa mainittuihin määräaikoihin, joihin mennessä jäsenvaltioiden on noudatettava aiempia direktiivejä,.

(71 a)  Komission olisi Euroopan parlamentin 12 päivänä heinäkuuta 2007(13) ja ensimmäisen rautatiepaketin direktiivien täytäntöönpanosta17 päivänä kesäkuuta 2010(14) antamat päätöslauselmat sekä direktiivin 2001/12/EY täytäntöönpano huomioon ottaen annettava infrastruktuurin haltijan ja palvelun harjoittajan erottamista koskeva lainsäädäntöehdotus vuoden 2012 loppuun mennessä. Koska rautatiealaa ei vielä ole vapautettu täysin, olisi komission annettava markkinoiden avaamista koskeva lainsäädäntöehdotus mainittuun määräaikaan mennessä,[tark. 44]

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

1.  Tässä direktiivissä säädetään: 

2.  Tätä direktiiviä sovelletaan rautateiden infrastruktuurin käyttöön kotimaisessa ja kansainvälisessä rautatieliikenteessä.

2 artikla

Soveltamisalan ulkopuolelle jättäminen

1.  Jäljempänä olevaa II lukua ei sovelleta rautatieyrityksiin, jotka harjoittavat ainoastaan kaupunki-, esikaupunki- tai alueellista liikennettä.

2.  Jäljempänä olevan III luvun osalta jäsenvaltiot voivat jättää soveltamisalan ulkopuolelle seuraavat yritykset: 

2 a.  Jäljempänä olevien 6, 7, 8 ja 13 artiklan ja IV luvun osalta jäsenvaltiot voivat jättää soveltamisalan ulkopuolelle seuraavat yritykset:

3.  Jäljempänä olevan IV luvun osalta jäsenvaltiot voivat jättää soveltamisalan ulkopuolelle seuraavat: 

Jäsenvaltiot voivat päättää määrittää kapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisen aikataulua varten muita ajanjaksoja ja määräaikoja kuin ne, joita tarkoitetaan 43 artiklan 2 kohdassa, liitteessä VIII olevassa 4 kohdan b alakohdassa ja liitteessä IX olevassa 3, 4 ja 5 kohdassa, kun kyse on kansainvälisistä reiteistä, jotka perustetaan yhteistyössä kolmansien maiden infrastruktuurin haltijoiden kanssa rataverkkoon, jonka raideleveys eroaa unionin pääasiallisen rataverkon raideleveydestä.[tark. 45]

3 a.  Jäsenvaltiot voivat jättää 31 artiklan 5 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle sellaiset kalustoyksiköt, jotka liikennöivät tai joiden on tarkoitus liikennöidä kolmansista maista tai kolmansiin maihin, joiden raideleveys eroaa unionin pääasiallisen rautatieverkon raideleveydestä.[tark. 46]

4.  Tätä direktiiviä ei sovelleta yrityksiin, joiden junaliikenne rajoittuu ainoastaan sukkulaliikennepalvelujen tarjoamiseen maantieliikenteen ajoneuvoille Kanaalitunnelin läpi, eikä sukkulaliikennepalveluihin, joita tarjotaan maantieliikenteen ajoneuvoille Kanaalitunnelin läpi, lukuun ottamatta 6 artiklan 1 kohtaa, 10, 11, 12 ja 28 artiklaa.

5.  Jäsenvaltiot voivat jättää 10, 11, 12 ja 28 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle rautatiepalvelut, jotka toteutetaan kauttakuljetuksina unionin kautta ja jotka alkavat ja päättyvät unionin alueen ulkopuolella.

3 artikla

Määritelmät

II LUKU

UNIONIN RAUTATEIDEN KEHITTÄMINEN

1 JAKSO

Hallinnon riippumattomuus

4 artikla

Rautatieyritysten ja infrastruktuurin haltijoiden riippumattomuus

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että rautatieyrityksillä, jotka ovat jäsenvaltioiden suorassa tai epäsuorassa omistuksessa tai määräysvallassa, on liikkeenjohdon ja hallinnon sekä hallinnon, talouden ja kirjanpidon sisäisen tarkastuksen osalta riippumaton asema siten, että erityisesti niiden varat, talousarviot ja tilit ovat erillään valtion varoista, talousarviosta ja tileistä.

2.  Infrastruktuurin haltijan on noudatettava jäsenvaltioiden vahvistamia hinnoittelua ja käyttöoikeuden myöntämistä koskevia puitteita ja erityisiä sääntöjä, mutta se on myös vastuussa omasta liikkeenjohdostaan, hallinnostaan ja sisäisestä tarkastuksestaan.

2 a.  Infrastruktuurin haltijan on hallinnoitava omia tietotekniikkapalvelujaan sen varmistamiseksi, että kaupallisesti arkaluonteiset tiedot suojataan asianmukaisesti.[tark. 51]

2 b.  Jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että sekä rautatieyritykset että infrastruktuurin haltijat, jotka eivät ole täydellisesti riippumattomia toisistaan, ovat vastuussa omasta henkilöstöpolitiikastaan.[tark. 52]

5 artikla

Rautatieyritysten johtaminen kaupallisten periaatteiden mukaisesti

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että rautatieyritykset voivat mukauttaa toimintansa markkinoiden mukaan ja hoitaa tätä toimintaa hallintoelintensä vastuulla tarjotakseen tehokkaita ja tarkoituksenmukaisia palveluja vaadittuun palvelutasoon nähden mahdollisimman alhaisin kustannuksin.

Rautatieyrityksiä on niiden omistusjärjestelyistä riippumatta johdettava kaupallisiin yhtiöihin soveltuvien periaatteiden mukaisesti. Tämä koskee myös jäsenvaltioiden niille asettamia julkisen palvelun velvoitteita ja valtion toimivaltaisten viranomaisten kanssa tehtyjä julkisia palveluhankintoja koskevia sopimuksia.

2.  Rautatieyritysten on laadittava liiketoimintasuunnitelmansa, mukaan lukien investointi- ja rahoitusohjelmat. Nämä suunnitelmat on laadittava taloudellisen tasapainon sekä muiden teknisten, kaupallisten ja varainhoidon tavoitteiden saavuttamiseksi; suunnitelmissa on myös ilmoitettava keinot, joilla nämä tavoitteet voidaan saavuttaa.

3.  Kunkin jäsenvaltion antamat yleiset poliittiset suuntaviivat sekä kansalliset, mahdollisesti monivuotiset suunnitelmat ja sopimukset, mukaan lukien investointi- ja rahoitussuunnitelmat, huomioon ottaen rautatieyrityksillä on erityisesti oltava vapaus:

4.  Jos rautatieyritys on suoraan tai välillisesti jäsenvaltion omistuksessa tai määräysvallassa, jäsenvaltion määräysvalta sen johtamisen suhteen ei saa ylittää niitä johtamiseen liittyviä oikeuksia, joita yksityisten osakeyhtiöiden osakkeenomistajilla saa kansallisen yhtiöoikeuden mukaisesti olla. Edellä 3 kohdassa mainitut poliittiset suuntaviivat, jotka valtio voi vahvistaa yhtiöille osakkeenomistajien määräysvallan osalta, saavat olla ainoastaan yleisiä, eivätkä ne saa vaikuttaa johdon tekemiin erityisiin liiketoimintaa koskeviin päätöksiin.

2 JAKSO

Infrastruktuurin hallinnon ja kuljetustoiminnan sekä eri kuljetustoimintojen erottaminen

6 artikla

Tilien läpinäkyvä eriyttäminen

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että rautatieyritysten liikenteen harjoittamiseen liittyvästä liiketoiminnasta ja rautateiden infrastruktuurin hoitoon liittyvästä liiketoiminnasta pidetään erillisiä tuloslaskelmia ja taseita ja että nämä julkaistaan erillisinä. Jommallekummalle toiminnalle maksettavaa julkista rahoitusta ei saa siirtää toiselle.

2.  Jäsenvaltiot saavat myös määrätä, että tämä erottaminen edellyttää erillisten yksiköiden perustamista yksittäiseen yritykseen tai että infrastruktuuria ja kuljetuspalveluja hoitavat erilliset yksiköt, jotta varmistetaan kilpailun kehittyminen, jatkuvat investoinnit ja rautatieliikenteen palvelujen tarjoamisen kustannustehokkuus.

3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että rautateiden tavaraliikennepalvelujen tarjoamiseen liittyvästä liiketoiminnasta ja henkilöliikennepalvelujen tarjoamiseen liittyvästä toiminnasta tehdään erilliset tuloslaskelmat ja taseet ja että ne julkaistaan. Julkisina palveluina tarjottaviin liikennepalveluihin maksettava julkinen rahoitus on kirjattava kunkin julkisia palveluja koskevan sopimuksen osalta erikseen asianmukaisille tileille, eikä sitä saa siirtää muiden liikennepalvelujen tarjoamiseen liittyvään tai muuhun liiketoimintaan.

4.  EdelläInfrastruktuurikustannusten täydellisen avoimuuden varmistamiseksi 1 ja 3 kohdassa tarkoitettujen eri toimintojen kirjanpitoa on hoidettava siten, että on mahdollista valvoa kieltoa, joka koskee yhteen toiminnan lajiin myönnettyjennäiden kohtien säännösten noudattamista sekä infrastruktuurimaksuista saatujen tulojen, muista kaupallisista toimista aiheutuvien ylijäämien ja infrastruktuurin haltijalle maksettujen julkisten ja yksityisten varojen siirtämistä toiseen toimintaan. Rautatieyritys tai rautatieyritystä hallitseva elin tai yritys ei saa käyttää infrastruktuurin haltijan tuloja millään tavoin, sillä se voisi vahvistaa rautatieyrityksen markkina-asemaa tai mahdollistaa taloudellisten etujen saavuttamisen muiden rautatieyritysten kustannuksella. Tällä kohdalla ei estetä rautatieyritystä hallitsevan elimen tai yrityksen infrastruktuurin haltijalle myöntämän pääoman takaisinmaksua, markkinaehtoiset korot mukaan luettuina, 55 artiklassa tarkoitetun sääntelyelimen valvonnassa.[tark. 53]

7 artikla

Olennaisten toimintojen riippumattomuus infrastruktuurin haltijasta

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun infrastruktuurin yhtäläisten ja ketään syrjimättömien käyttömahdollisuuksien, liitteessä II luetellut toiminnot annetaan tehtäväksi sellaisille elimille tai yrityksille, jotka eivät itse harjoita rautatieliikennepalveluja. Organisatorisesta rakenteesta riippumatta on voitava osoittaa, että tämä tavoite on saavutettu. Rautatieyritysten ja infrastruktuurin haltijoiden välinen tehokas yhteistyö on kuitenkin välttämätöntä hallittaessa liikennettä verkossa.

Liitettä II voidaan muuttaa kokemuksen perusteella 60 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin antaa rautatieyritykselle tai muulle elimelle vastuun rautateiden infrastruktuurin kehittämisen edistämisestä esimerkiksi investoinneilla, kunnossapidolla ja rahoituksella.

2.  Jos infrastruktuurin haltija ei ole oikeudelliselta muodoltaan, organisaatioltaan tai päätöksenteoltaan rautatieyrityksestä riippumaton, IV luvun 3 ja 4 jaksossa esitetyt toiminnot suorittaa hinnoitteluelin ja käyttöoikeuden myöntävä elin, jotka ovat oikeudelliselta muodoltaan, organisaatioltaan ja päätöksenteoltaan rautatieyrityksestä riippumattomia.

3.  Jäljempänä olevan IV luvun 2 ja 3 jaksossa olevia viittauksia infrastruktuurin haltijan olennaisiin toimintoihin on pidettävä viittauksina hinnoitteluelimeen ja käyttöoikeuden myöntävään elimeen niiden toimiessa toimivaltuuksiensa mukaisesti.

3 a.  Komissio antaa 31 päivään joulukuuta 2012 mennessä ehdotuksen direktiiviksi, joka sisältää infrastruktuurin hallinnon ja kuljetustoiminnan erottamista koskevia säännöksiä, sekä ehdotuksen kotimaisten henkilöliikennemarkkinoiden avaamiseksi siten, että rautatieliikennepalveluiden laatu ei heikkene ja julkisen palvelun velvoitteiden noudattaminen varmistetaan.[tark. 54 ja 137]

3 JAKSO

Taloudellisen aseman parantaminen

8 artikla

Infrastruktuurin haltijan vakaa rahoitus

1.  Jäsenvaltioiden on kehitettävä kansallista rautateiden infrastruktuuriaan ottaen tarvittaessa huomioon unionin yleiset tarpeet. Tätä varten niiden on julkaistava viimeistään...(18)ja kaikkien intressitahojen ja sidosryhmien, kuten asianomaisten paikallisten ja alueellisten viranomaisten, ammattiliittojen, ammattiyhdistysten sekä käyttäjien edustajien kuulemisen jälkeen rautateiden infrastruktuurin kehittämisstrategia, jonka tavoitteena on tulevaisuuden liikkumistarpeisiin vastaaminen rautatiejärjestelmän vakaan ja kestävän rahoituksen avulla. Strategian on katettava vähintään viisivuotinenseitsemän vuoden jakso, ja se on voitava uusia. 

2.  Jos tulot eivät riitä kattamaan infrastruktuurin haltijan rahoitustarpeita, jäsenvaltiot saavatmyöntävät myös myöntää infrastruktuurin haltijalle, ottaen asianmukaisesti huomioon perussopimuksen 93, 107 ja 108 artiklan, sen tehtäviä, infrastruktuurin kokoa ja rahoitustarpeita vastaavaa rahoitusta, erityisesti uusien investointien kattamiseksi, jollei tämän direktiivin 31 ja 32 artiklan mukaisesta hinnoittelukehyksestä muuta johdu.

3.  Infrastruktuurin haltijan on hyväksyttävä valtion määrittämän yleisen politiikan puitteissa ja 1 kohdassa tarkoitettu rautateiden infrastruktuurin kehittämisstrategia huomioon ottaen liiketoimintasuunnitelma, joka sisältää investointi- ja rahoitusohjelmat. Suunnitelmalla on pyrittävä infrastruktuurin optimaaliseen ja tehokkaaseen käyttöön, saataville asettamiseen ja kehittämiseen, varmistamaan rahoituksen tasapaino ja antamaan keinot saavuttaa kyseiset tavoitteet. Infrastruktuurin haltijan on varmistettava, että hakijoita kuullaan ketään syrjimättömällä tavalla ennen liiketoimintasuunnitelmaninvestointisuunnitelman hyväksymistä käyttöoikeuksia ja käyttöä koskevien edellytysten sekä infrastruktuurin luonteen, tarjonnan ja kehittämisen osalta. Jäljempänä 55 artiklassa tarkoitetun sääntelyelimen on annettava lausunto, joka ei ole sitova, liiketoimintasuunnitelman asianmukaisuudesta näiden tavoitteiden saavuttamiseksisiitä, sisältyykö liiketoimintasuunnitelmaan hakijoiden välistä syrjintää. 

4.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tavanomaisissa liikeolosuhteissa ja enintään kolmen vuodenkahden vuoden aikana infrastruktuurin haltijan tileissä ovat keskenään tasapainossa toisaalta infrastruktuurin käyttömaksuista saatavat tulot, muista kaupallisista toimista aiheutuvat ylijäämät, yksityisistä lähteistä saadut avustukset, joita ei tarvitse maksaa takaisin, ja valtion rahoitus sekä toisaalta infrastruktuurista aiheutuvat menot, mukaan lukien mahdolliset ennakkomaksut valtiolta, sekä toisaalta infrastruktuurista aiheutuvat menot, tarvittaessa infrastruktuurin pitkän aikavälin uudistamisen kestävä rahoitus mukaan lukien. [tark. 55]

Jäsenvaltio voi 31 ja 32 artiklassa säädettyjen hinnoitteluperiaatteiden puitteissa edellyttää, että infrastruktuurin haltija saattaa tilinsä tasapainoon ilman valtion rahoitusta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sitä, että pitkän aikavälin tavoitteena saattaa olla se, että infrastruktuurin käyttäjä kattaa kaikkien liikennemuotojen infrastruktuurikustannukset tasapuolisen ja syrjimättömän liikennemuotojen välisen kilpailun pohjalta, jos rautatieliikenne pystyy kilpailemaan muiden liikennemuotojen kanssa.

9 artikla

Läpinäkyvä velkahuojennus

1.  Jäsenvaltioiden on luotava asianmukaiset mekanismit julkisessa omistuksessa tai määräysvallassa olevien yritysten velkaantumisen vähentämiseksi tasolle, joka ei ole esteenä moitteettomalle varainhoidolle, sekä niiden taloudellisen aseman parantamiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta unionin valtiontukisääntöjen soveltamista ja perussopimuksen 93, 107 ja 108 artiklan noudattamista.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin tarkoituksiin jäsenvaltioiden on edellytettävä erillisen yksikön perustamista kirjanpitoyksikköjen yhteyteen velkojen kuolettamista varten.

Yksikön taseessa saadaan ottaa huomioon, siihen asti kunnes ne on kuoletettu, kaikki velat, jotka yritys ottaa sekä investointien rahoittamiseksi että rautatieliikenteen harjoittamisesta tai rautateiden infrastruktuurista johtuvien ylimääräisten käyttökustannusten kattamiseksi. Tytäryhtiöiden toiminnasta johtuvia velkoja ei oteta huomioon.

3.  Edellä olevia 1 ja 2 kohtaa ei sovelleta sellaisiin velkoihin tai niiden korkoihin, joita yrityksille on aiheutunut ...(19)15 päivän maaliskuuta 2001 jälkeen tai unioniin liittymisen jälkeen niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka ovat liittyneet unioniin 15 päivän maaliskuuta 2001 jälkeen. [tark. 56]

4 JAKSO

Oikeus käyttää rautateiden infrastruktuuria ja palveluja

10 artikla

Rautateiden infrastruktuurin käyttöoikeutta koskevat ehdot

1.  Tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluville rautatieyrityksille on myönnettävä yhtäläisin, syrjimättömin ja läpinäkyvin ehdoin oikeus käyttää infrastruktuuria kaikissa jäsenvaltioissa kaikenlaisten rautateiden tavaraliikennepalvelujen suorittamiseen. Tämä koskee myös oikeutta käyttää satamiin johtavia ratoja. 

2.  Tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluville rautatieyrityksille on myönnettävä oikeus infrastruktuurin käyttöön kaikissa jäsenvaltioissa kansainvälisten henkilöliikennepalvelujen tarjoamiseksi. Rautatieyrityksillä on kansainvälisiä henkilöliikennepalveluja tarjotessaan oikeus ottaa ja jättää matkustajia kansainvälisellä reittiosuudella sijaitsevilla asemilla, myös niillä, jotka ovat samassa jäsenvaltiossa.

Oikeus niiden jäsenvaltioiden infrastruktuurin käyttöön, joissa rautateiden kansainvälisen henkilöliikenteen osuus on yli puolet kyseisen jäsenvaltion rautatieyritysten henkilöliikenteen liikevaihdosta, on myönnettävä viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2011.

Jäljempänä 55 artiklassa tarkoitetun yhden tai useamman asianomaisen sääntelyelimen on määritettävä asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten tai asianomaisten rautatieyritysten pyynnöstä, onko palvelun päätarkoituksena matkustajien kuljettaminen eri jäsenvaltioissa sijaitsevien asemien välillä.

Infrastruktuurin käyttöä sääntelevät ehdot eivät saa missään tapauksessa johtaa siihen, että matkustajat eivät voi saada tietoja tai ostaa lippua matkustaakseen paikasta toiseen riippumatta siitä, kuinka monta rautatieliikenteen harjoittajaa tarjoaa kokonaisia tai osittaisia henkilöliikennepalveluja näiden kahden paikan välillä.[tark. 57]

Komissio voi hyväksyähyväksyy sääntelyelinten saamien kokemusten perusteella ...(20) täytäntöönpanotoimenpiteitä, joissa vahvistetaan tämän kohdan soveltamiseksi noudatettavan menettelyn ja perusteiden yksityiskohdat. Kyseiset toimenpiteet, joiden tarkoituksena on varmistaa tämän direktiivin täytäntöönpano yhdenmukaisin edellytyksin, annetaan täytäntöönpanosäädöksinä 64 artiklan 3 kohdan mukaisesti3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. [tark. 58]

11 artikla

Käyttöoikeuden ja matkustajien ottamista ja jättämistä koskevan oikeuden rajoittaminen

1.  Jäsenvaltiot voivat rajoittaa 10 artiklassa säädettyä käyttöoikeutta tietyn lähtöpaikan ja määränpään välisellä osuudella tarjottavien sellaisten palvelujen osalta, joista on tehty yksi tai useampi voimassa olevan unionin lainsäädännön mukainen julkisia palveluhankintoja koskeva sopimus. Tällaisella rajoittamisella ei saa rajoittaa oikeutta ottaa ja jättää matkustajia kansainvälisellä reittiosuudella sijaitsevilla asemilla, myös niillä, jotka ovat samassa jäsenvaltiossa, paitsi jos tämän oikeuden käyttäminen vaarantaisi julkisia palveluhankintoja koskevan sopimuksen taloudellisen tasapainon.

2.  Jäljempänä 55 artiklassa tarkoitetun yhden tai useamman asianomaisen sääntelyelimen on määritettävä objektiivisen taloudellisen arvioinnin ja ennalta määritettyjen perusteiden mukaisesti, vaarantuuko julkisia palveluhankintoja koskevan sopimuksen taloudellinen tasapaino, jonkin seuraavista pyynnöstä:

Toimivaltaisten viranomaisten ja julkisia palveluja tarjoavien rautatieyritysten on toimitettava yhdelle tai useammalle asianomaiselle sääntelyelimelle tiedot, joita päätöksen tekeminen kohtuudella edellyttää. Sääntelyelimen on tarkasteltava toimitettuja tietoja, tarvittaessa kaikkia asianomaisia osapuolia kuullen, ja annettava asianomaisille osapuolille tiedoksi perusteltu päätöksensä ennalta määritetyn kohtuullisen ajan ja joka tapauksessa kahden kuukauden kuluessa kaikkien asianomaisten tietojen2 kohdassa tarkoitetun pyynnön vastaanottamisesta. [tark. 59]

3.  Sääntelyelimen on perusteltava päätöksensä ja asetettava määräaika, jonka kuluessa, ja edellytykset, joiden mukaisesti jokin seuraavista voi pyytää päätöksen uudelleen tarkastelua: 

4.  Komissio voi hyväksyähyväksyy sääntelyelinten saamien kokemusten perusteella ...(21) täytäntöönpanotoimenpiteitä, joissa vahvistetaan tämän artiklan 1, 2 ja 3 kohdan soveltamiseksi noudatettavan menettelyn ja perusteiden yksityiskohdat. Kyseiset toimenpiteet, joiden tarkoituksena on varmistaa tämän direktiivin täytäntöönpano yhdenmukaisin edellytyksin, annetaan täytäntöönpanosäädöksinä 64 artiklan 3 kohdan mukaisesti3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. [tark. 60]

5.  Jäsenvaltiot voivat niin ikään rajoittaa oikeutta ottaa ja jättää matkustajia samassa jäsenvaltiossa kansainvälisellä henkilöliikennepalvelun reittiosuudella sijaitsevilla asemilla, jos matkustajien kuljettamiseen kyseisten asemien välillä on myönnetty yksinoikeus toimilupasopimuksen perusteella, joka on tehty ennen 4 päivää joulukuuta 2007 oikeudenmukaisen ja kilpailuun perustuvan tarjousmenettelyn perusteella ja unionin lainsäädännön asiaankuuluvien periaatteiden mukaisesti. Tätä rajoitusta voidaan soveltaa sopimuksen alkuperäisen keston ajan tai 15 vuotta sen mukaan, kumpi määräaika on lyhyempi.

6.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1, 2, 3 ja 5 kohdassa tarkoitettuihin päätöksiin voidaan hakea muutosta.

12 artikla

Henkilöliikennepalveluja tarjoavilta rautatieyrityksiltä perittävä maksu

1.  Jäsenvaltiot voivat tässä artiklassa säädetyin edellytyksin sallia, että rautateiden henkilöliikenteestä vastaava viranomainen perii henkilöliikennepalveluja tarjoavilta rautatieyrityksiltä maksun sellaisten viranomaisen toimivallan piiriin kuuluvien reittiosuuksien käytöstä, joilla liikennöidään kahden kyseisessä jäsenvaltiossa olevan aseman välillä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 11 artiklan 2 kohdan soveltamista.

Tässä tapauksessa kotimaan tai kansainvälisiä rautateiden henkilöliikennepalveluja tarjoavilta rautatieyrityksiltä peritään sama maksu liikennöinnistä reittiosuuksilla, jotka kuuluvat kyseisen viranomaisen toimivallan piiriin.

2.  Maksu on tarkoitettu korvaamaan viranomaiselle unionin lainsäädännön mukaisesti tehdyssä julkisia palveluhankintoja koskevassa sopimuksessa asetetut julkisen palvelun velvoitteet. Maksusta kertyneet ja korvauksena maksettavat tulot eivät saa ylittää sitä, mikä on tarpeen kattamaan kaikki asianomaisten julkisen palvelun velvoitteiden täyttämisestä aiheutuneet kustannukset tai osa niistä ottaen huomioon kyseisten velvoitteiden täyttämisestä saatavat tulot ja kohtuullinen voitto.

3.  Maksun on oltava unionin lainsäädännön mukainen ja sen on noudatettava erityisesti oikeudenmukaisuuden, avoimuuden, syrjimättömyyden ja suhteellisuuden periaatetta etenkin palvelusta matkustajalta perittävän keskimääräisen hinnan ja maksun suuruuden osalta. Tämän kohdan mukaisesti perittyjen maksujen kokonaismäärä ei saa vaarantaa sen rautateiden henkilöliikennepalvelun taloudellista elinkelpoisuutta, josta ne peritään.

4.  Asianomaisten viranomaisten on säilytettävä tiedot maksuista, jotta niiden alkuperä ja käyttö voidaan jäljittää. Jäsenvaltioiden on toimitettava nämä tiedot komissiolle.

Komissio valmistelee vertailevan analyysin perittävien maksujen määrittämismenetelmistä jäsenvaltioissa, jotta voidaan ottaa käyttöön yhdenmukainen laskutapa maksujen määrittämiseksi.[tark. 61]

13 artikla

Palvelujen käyttöoikeutta koskevat ehdot

1.  Infrastruktuurin haltijoiden on tarjottava kaikille rautatieyrityksille ketään syrjimättömin perustein liitteessä III olevassa 1 kohdassa vahvistetut vähimmäiskäyttömahdollisuudet.

2.  Kaikkien Palvelun harjoittajien on tarjottava liitteessä III olevassa 2 kohdassa tarkoitettuja palveluja56 artiklassa tarkoitetun sääntelyelimen valvonnassa ja ketään syrjimättömällä tavalla kaikille rautatieyrityksille mahdollisuus käyttää liitteessä III olevassa 2 kohdassa tarkoitettuja varusteita, radan käyttömahdollisuus mukaan lukien, sekä kyseisillä varusteilla tarjottuja palveluja.

Jos liitteessä III olevassa 2 kohdassa tarkoitetun palvelun harjoittaja kuuluu elimeen tai yritykseen, joka on myös aktiivinen ja toimii määräävässä asemassa vähintään yhdellä niistä rautatieliikennepalvelujen markkinoista, joilla palvelua käytetään, palvelun harjoittajan on oltava oikeudellisesti, organisatorisesti ja päätöksenteon osalta riippumaton kyseisestä elimestä tai yrityksestä. Palvelun harjoittajalla ja kyseisellä elimellä tai yrityksellä on oltava erillinen kirjanpito, myös erilliset tuloslaskelmat ja taseet.

Rautatieyritysten hakemuksethakemuksiin palvelun käyttöoikeuden saamiseksi on vastattava kansallisen sääntelyelimen asettamaan määräaikaan mennessä ja hakemukset voidaan evätä ainoastaan, jos on olemassa toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoja, jotka mahdollistavat niille kyseessä olevan tavara- tai henkilöliikennepalvelun harjoittamisen samalla reittiosuudella taloudellisesti hyväksyttävin edellytyksin. Toteuttamiskelpoisten vaihtoehtojen olemassaolon todistaminen kuuluu palvelun harjoittajalle.Jos palvelun harjoittaja epää palvelunsa käyttöoikeuden, palvelun harjoittajan on esitettävä taloudellisesti ja teknisesti toteuttamiskelpoinen vaihtoehto ja perusteltava epäämisensä kirjallisesti. Epääminen ei velvoita palvelun harjoittajaa tekemään investointeja resursseihin tai varusteisiin rautatieyritysten kaikkien hakemusten täyttämiseksi.

Jos palvelun harjoittaja saa keskenään ristiriitaisia pyyntöjä, sen on yritettävä sovittaa kaikki pyynnöt mahdollisimman hyvin yhteen. Jos toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoja ei ole saatavilla ja kaikkien palvelun käyttöoikeutta koskevien pyyntöjen toteuttaminen ei ole osoitettujen tarpeiden perusteella mahdollista, 55 artiklassa tarkoitetun sääntelyelimen on omasta aloitteestaan tai hakijan esittämän valituksen johdosta toteutettava kaikkien asianomaisten sidosryhmien tarpeet huomioon ottaen asianmukaisia toimia varmistaakseen, että asianmukainen osuus kapasiteetista osoitetaan rautatieyrityksille, jotka eivät kuulu samaan elimeen tai yritykseen kuin palvelun harjoittaja. Tiettyä Uutta liikkuvaa kalustoasuurnopeuskalustoa varten kehitetyt, Euroopan laajuisen suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän liikkuvan kaluston osajärjestelmää koskevasta yhteentoimivuuden teknisestä eritelmästä 21 päivänä helmikuuta 2008 tehdyssä komission päätöksessä 2008/232/EY(22) tarkoitetut uudet kunnossapitovarusteet tai muut tekniset varusteet voidaan kuitenkin varata yhden rautatieyrityksen käyttöön viidenkymmenen vuoden ajaksi niiden käyttöönotosta.

Jos palvelua ei ole käytetty vähintään kahteen peräkkäiseen vuoteen ja rautatieyritykset ovat ilmaisseet palvelun harjoittajalle osoitettuun tarpeeseen perustuvan kiinnostuksensa palvelun käyttöön, sen omistajan on ilmoitettava palvelun olevan vuokrattavissa rautatieliikenteeseen liittyviä toimintoja varten, paitsi jos palvelun harjoittaja osoittaa, että käynnissä olevan käyttötarkoituksen muuttamisen vuoksi mikään rautatieyritys ei voi sitä käyttää.

3.  Jos infrastruktuurin haltijapalvelun harjoittaja tarjoaa jotakin liitteessä III olevassa 3 kohdassa tarkoitetuista palveluista lisäpalveluina, sen on toimitettava ne syrjimättömästi rautatieyritysten pyynnöstä.

4.  Rautatieyritykset voivat hakea muita liitteessä III olevassa 4 kohdassa lueteltuja oheispalveluja infrastruktuurin haltijalta tai muilta palvelujenpalveluntarjonnassa tarvittavien varusteiden tarjoajilta. Infrastruktuurin haltija ei ole velvollinen toimittamaan näitä oheispalveluja.

5.  Liitettä III voidaan muuttaa kokemuksen perusteella 60 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.[tark. 62 ja 162]

5 JAKSO

Rajat ylittävät sopimukset

14 artikla

Rajat ylittäviä sopimuksia koskevat yleiset periaatteet

1.  Korvataan Jäsenvaltioiden välisissäon varmistettava, että niiden tekemissä rajat ylittävissä sopimuksissa olevatsopimuksessa ei syrjitä tiettyjä rautatieyrityksiä syrjivät määräykset ja määräykset, jotka rajoittavattai rajoiteta rautatieyritysten vapautta harjoittaa rajat ylittäviä palveluja. [tark. 63]

Näistä sopimuksista on ilmoitettava komissiolle. Komissio tutkii tällaisten sopimusten tämän direktiivin mukaisuuden sekä päättää 64 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen, saako sopimusten soveltamista jatkaa. Komissio ilmoittaa päätöksestään Euroopan parlamentille, neuvostolle ja jäsenvaltioille.

2.  Jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisten rajat ylittävien sopimusten neuvottelemiseen ja täytäntöönpanoon sovelletaan jäsenvaltioiden ja komission välistä yhteistyömenettelyä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta toimivallan jakoa unionin ja jäsenvaltioiden välillä unionin oikeuden mukaisesti.

Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanotoimenpiteitä, joissa vahvistetaan tämän kohdan soveltamiseksi noudatettavan menettelyn yksityiskohdattäsmennetään ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua yhteistyömenettelyä koskevat yksityiskohtaiset säännöt. Nämätoimenpiteettäytäntöönpanotoimenpiteet, joiden tarkoituksena on varmistaa tämän direktiivin täytäntöönpano yhdenmukaisin edellytyksin, annetaan täytäntöönpanosäädöksinä 63 artiklan 3 kohdan mukaisesti64 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen. [tark. 64]

6 JAKSO

Komission seurantatehtävät

15 artikla

Markkinoiden seurannan soveltamisala

1.  Komissio toteuttaa tarvittavat järjestelyt seuratakseen teknisiä, sosiaalisia ja taloudellisia edellytyksiä ja markkinoiden kehitystä, työllisyyden kehitys mukaan lukien, sekä unionin asiaan liittyvän lainsäädännön noudattamista Euroopan rautatieliikenteessä.

2.  Näissä puitteissa komissio kutsuu jäsenvaltioiden edustajia, 55 artiklassa tarkoitettujen sääntelyelinten edustajat mukaan lukien, ja asianomaisten alojen edustajia, käyttäjätasianomaiset paikalliset ja alueelliset viranomaiset, rautatiesektorin työmarkkinaosapuolet ja asiakkaat mukaan lukien, osallistumaan tiiviisti työhönsä, jotta nämä voisivat paremmin seurata rautatiesektorin kehittämistä ja markkinoiden kehitystä, arvioida toteutettujen toimenpiteiden vaikutusta ja analysoida komission suunnittelemien toimenpiteiden vaikutuksia. Tarvittaessa komissio kutsuu myös Euroopan rautatieviraston osallistumaan työhönsä.

3.  Komissio seuraa verkkojen käyttöä ja puite-edellytysten kehitystä rautatiesektorilla, erityisesti infrastruktuurimaksujen perimistä, kapasiteetin käyttöoikeuden myöntämistä,  investointeja rautatieinfrastruktuuriin, hintojen ja rautatieliikennepalvelujen laadun kehittymistä, julkisia palveluhankintoja koskeviin sopimuksiin sisältyviä rautatieliikennepalveluja ja toimilupien myöntämistä sekä markkinoiden avaamisen astetta, työehtoja ja sosiaalisia oloja ja yhdenmukaistamisen astetta jäsenvaltioiden sisällä ja niiden välillä etenkin sosiaalisten oikeuksien alalla. Komissio varmistaa aktiivisen yhteistyön jäsenvaltioiden asianomaisten sääntelyelinten kesken.

4.  Komissio antaa kahden vuoden välein Euroopan parlamentille ja neuvostolle säännöllisesti kertomuksen:

5.  Jäsenvaltiot toimittavat komission suorittamaa markkinoiden seurantaa varten vuosittain seuraavat tiedot sellaisina kuin ne on eritelty liitteessä IV eritellyt tiedot sekä muut komission pyytämät tarvittavat tiedot.:

Liitettä IV voidaan muuttaa kokemuksen perusteella 60 artiklassarautatiemarkkinoiden seurannassa tarvittavien tietojen ajantasaistamiseksi 60 a artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. [tark. 65]

III LUKU

RAUTATIEYRITYSTEN TOIMILUVAT

1 JAKSO

Toimilupien myöntämisestä vastaava elin

16 artikla

Rautateiden toimiluvista vastaava elin

Kunkin jäsenvaltion on nimettävä toimilupien myöntämisestä ja tästä luvusta johtuvien velvoitteiden toteuttamisesta vastaava elin.

Nimetty elin ei saa itse tarjota rautatieliikennepalveluja, ja sen on oltava riippumaton kyseisiä palveluja tarjoavista  yrityksistä ja yksiköistä.

2 JAKSO

Toimiluvan saamisen edellytykset

17 artikla

Yleiset vaatimukset

1.  Rautatieyrityksellä on oikeus hakea toimilupaa siinä jäsenvaltiossa, johon se on sijoittautunut edellyttäen, että yhteensä yli 50 prosenttia siitä on jäsenvaltioiden tai jäsenvaltioiden kansalaisten omistuksessa ja tosiasiallisessa määräysvallassa joko suoraan tai epäsuorasti yhden tai useamman muun yrityksen välityksellä, jollei muuta määrätä sellaisessa kolmannen maan kanssa tehdyssä sopimuksessa, jonka osapuoli unioni on.

2.  Jos yritys ei täytä tässä luvussa säädettyjä vaatimuksia, jäsenvaltiot eivät saa myöntää toimilupaa eivätkä pidentää niiden voimassaoloa.

3.  Rautatieyritykset, jotka täyttävät tässä luvussa säädetyt vaatimukset, ovat oikeutettuja saamaan toimiluvan.

4.  Rautatieyrityksellä ei ole lupa harjoittaa tämän luvun soveltamisalaan kuuluvia rautatieliikennepalveluja, jos sille ei ole myönnetty kyseisiin palveluihin soveltuvaa asianmukaista toimilupaa.

Kyseinen toimilupa ei kuitenkaan sellaisenaan oikeuta käyttämään rautateiden infrastruktuuria.

5.  Komissio voi hyväksyähyväksyy täytäntöönpanotoimenpiteitä, joissa vahvistetaan tämän artiklan soveltamiseksi noudatettavan menettelyn yksityiskohdat, mukaan lukientäsmennetään toimilupien myöntämisessä ja toimiluvan yhteisen mallin käyttölaatimisessa noudatettavaa menettelyä koskevat yksityiskohtaiset säännöt 2 jaksossa säädettyjen vaatimusten mukaisesti. Nämä toimenpiteettäytäntöönpanotoimenpiteet, joiden tarkoituksena on varmistaa tämän direktiivin täytäntöönpano yhdenmukaisin edellytyksin, annetaan täytäntöönpanosäädöksinä 63 artiklan 3 kohdan mukaisesti64 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen. [tark. 66]

18 artikla

Toimiluvan saamisen edellytykset

Rautatieyrityksen on voitava osoittaa asianomaisen jäsenvaltion toimilupaviranomaisille ennen toimintansa aloittamista, että se kykenee jatkuvasti täyttämään hyvää mainetta, taloudellista vakavaraisuutta ja ammatillista pätevyyttä koskevat vaatimukset sekä kattamaan 19–22 artiklassa tarkoitetut korvausvelvollisuutensa.

Kunkin hakijan on toimitettava tätä tarkoitusta varten kaikki tarvittavat tiedot.

19 artikla

Hyvää mainetta koskevat vaatimukset

20 artikla

Taloudellista vakavaraisuutta koskevat vaatimukset

1.  Taloudellista vakavaraisuutta koskevat vaatimukset täytetään, kun toimilupaa hakeva rautatieyritys voi osoittaa kykenevänsä vastaamaan kahdentoista kuukauden ajan olemassa olevista ja mahdollisesti syntyvistä velvoitteistaan, jotka määritellään realististen oletusten perusteella. Toimilupaviranomaisten on varmennettava taloudellinen vakavaraisuus rautatieyrityksen vuotuisten tilinpäätösten tai, mikäli hakijayritysten ei ole mahdollista esittää vuotuisia tilinpäätöksiä, taseen perusteella. [tark. 68]

2.  Kunkin hakijan on annettava tätä tarkoitusta varten vähintään liitteessä V luetellut tiedot.yksityiskohtaiset tiedot seuraavista seikoista:

3.  Toimilupaviranomainen ei katso hakijan olevan taloudellisesti vakavarainen, jos yhtiön toiminnasta on aiheutunut huomattavia vero- tai sosiaalimaksurästejä.[tark. 70]

4.  Toimilupaviranomainen voi erityisesti vaatia, että sille toimitetaan tilintarkastuskertomus sekä pankin, julkisen luottolaitoksen, kirjanpitäjän tai tilintarkastajan aiheelliset asiakirjat. Näissä asiakirjoissa on oltava tämän artiklan 2 kohdan a–f alakohdassa tarkoitettuja seikkoja koskevia tietoja.[tark. 71]

Liitettä V voidaan muuttaa kokemuksen perusteella 60 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.[tark. 72]

21 artikla

Ammatillista pätevyyttä koskevat vaatimukset

Ammatillista pätevyyttä koskevat vaatimukset täyttyvät, kun hakijana oleva rautatieyritys voi osoittaa, että sillä on tai vastaisuudessa on hallintorakenne, jolla on tarvittavat tiedot tai kokemus turvallisen ja luotettavan toiminnan hallinnan ja valvonnan harjoittamiseen toimiluvassa yksilöidyn toimintatyypin osalta. Yrityksen on myös osoitettava toimilupaa hakiessaan, että sillä on direktiivin 2004/49/EY 10 artiklassa tarkoitettu turvallisuustodistus.[tark. 73]

22 artikla

Korvausvelvollisuutta koskevat vaatimukset

Rautatieyrityksellä on oltava riittävät vakuutukset tai riittävät markkinaehtoiset takuut, jotta se voi kattaa kansallisen ja kansainvälisen lainsäädännön mukaisesti korvausvelvollisuutensa onnettomuustilanteissa, erityisesti rahdin, postin ja kolmansien osalta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta rautatieliikenteen matkustajien oikeuksista ja velvollisuuksista 23 päivänä lokakuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1371/2007(24) III luvun soveltamista. Riittäväksi katsottava katetaso voidaan eriyttää siten, että otetaan huomioon palvelujen, erityisesti julkista rautatieverkkoa käyttävän kulttuuri- ja perinnerautatieliikenteen, erityispiirteet.[tark. 140]

3 JAKSO

Toimiluvan voimassaolo

23 artikla

Voimassaoloaika ja -alue

1.  Toimilupa on voimassa koko unionin alueella.

2.  Toimilupa on voimassa niin kauan kuin rautatieyritys täyttää tässä luvussa säädetyt velvollisuudet. Toimilupaviranomainen voi kuitenkin määrätä säännöllisestä uudelleen tarkastelusta. Tällaisessa tapauksessa uudelleen tarkastelu on toteutettava vähintään joka viides vuosi. 

3.  Toimilupaan voidaan sisällyttää erityismääräyksiä toimiluvan peruuttamisesta määräajaksi tai kokonaan.

24 artikla

Väliaikainen toimilupa, peruuttaminen määräajaksi ja hyväksyminen

1.  Toimilupaviranomainen voi, jos on aihetta vakavasti epäillä, että rautatieyritys, jolle viranomainen on myöntänyt toimiluvan, ei täytä tämän luvun 2 ja 3 jakson ja erityisesti 18 artiklan vaatimuksia, milloin tahansa tarkastaa, noudatetaanko kyseisiä vaatimuksia.

Jos toimilupaviranomainen on vakuuttunut siitä, että rautatieyritys ei enää täytä vaatimuksia, sen on peruutettava toimilupa määräajaksi tai kokonaan.

2.  Jos jäsenvaltion toimilupaviranomainen toteaa, että on syytä vakavasti epäillä, että rautatieyritys, jolle toisen jäsenvaltion toimilupaviranomainen on myöntänyt toimiluvan, ei enää täytä tässä luvussa säädettyjä vaatimuksia, sen on viipymättä ilmoitettava asiasta jälkimmäiselle viranomaiselle.

3.  Jos toimilupa peruutetaan määräajaksi tai kokonaan sen vuoksi, että taloudellista vakavaraisuutta koskevaa vaatimusta ei noudateta, toimilupaviranomainen voi myöntää väliaikaisen toimiluvan rautatieyrityksen uudelleenjärjestelyn ajaksi edellyttäen, että turvallisuutta ei vaaranneta, edellä sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 kohdan soveltamista. Väliaikainen toimilupa saa kuitenkin olla voimassa enintään kuusi kuukautta sen myöntämispäivästä.

4.  Kun rautatieyritys on keskeyttänyt toimintansa kuudeksi kuukaudeksi tai ei ole aloittanut toimintaa kuuden kuukauden kuluessa toimiluvan myöntämisestä, toimilupaviranomainen voi päättää, että toimiluvasta on tehtävä uusi hakemus tai sitä on lykättävä.

Rautatieyritys voi pyytää toiminnan aloittamisen osalta, että, ottaen huomioon tarjottavien palvelujen erityinen luonne, vahvistetaan pidempi määräaika.

5.  Jos rautatieyrityksen oikeudellinen asema muuttuu, erityisesti kun kyseessä on fuusio tai yritysvaltaus, toimilupaviranomainen voi päättää, että toimiluvasta on tehtävä uusi hakemus hyväksymistä varten. Kyseinen rautatieyritys voi jatkaa toimintaansa, jollei toimilupaviranomainen päätä, että turvallisuus vaarantuu. Siinä tapauksessa päätös on perusteltava.

6.  Jos rautatieyritys aikoo muuttaa tai laajentaa toimintaansa merkittävästi, sen toimilupa on alistettava uudelleen toimilupaviranomaiselle uudelleen tutkittavaksi.

7.  Toimilupaviranomainen ei saa antaa rautatieyrityksen säilyttää toimilupaansa, jos yhtiö on haettu konkurssiin tai jos sitä vastaan on aloitettu vastaavanlainen menettely ja jos viranomainen on vakuuttunut siitä, että tyydyttävään taloudelliseen uudelleenjärjestelyyn ei ole realistisia mahdollisuuksia kohtuullisessa ajassa.

8.  Kun toimilupaviranomainen myöntää, peruuttaa määräajaksi tai peruttaa kokonaan toimiluvan tai muuttaa sitä, kyseisen jäsenvaltion on ilmoitettava siitä komissiolle välittömästi. Komissio ilmoittaa siitä viipymättä muille jäsenvaltioille.

25 artikla

Toimilupien myöntämismenettely

1.  Asianomaisen toimilupaviranomaisen on julkistettava toimilupien myöntämisessä noudatettavat menettelyt ja ilmoitettava  niistä Euroopan rautatievirastolle.

2.  Toimilupaviranomaisen on tehtävä päätös hakemuksesta mahdollisimman nopeasti ja viimeistään kolmen kuukauden kuluttua kaikkien asiaankuuluvien tietojen ja erityisesti liitteessä V tarkoitettujen tietojen toimittamisesta. Toimilupaviranomaisen on otettava huomioon kaikki saatavilla olevat tiedot. Päätös on annettava tiedoksi hakijana olevalle rautatieyritykselle viipymättä. Hylkäävä päätös on perusteltava.

3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tuomioistuin voi tarkastaa toimilupaviranomaisen päätökset.

IV LUKU

RAUTATEIDEN INFRASTRUKTUURIN KÄYTTÖMAKSUJEN PERIMINEN JA RAUTATEIDEN INFRASTRUKTUURIKAPASITEETIN KÄYTTÖOIKEUDEN MYÖNTÄMINEN

1 JAKSO

Yleiset periaatteet

26 artikla

Infrastruktuurikapasiteetin tehokas käyttö

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että rautateiden infrastruktuurin hinnoittelujärjestelmissä ja kapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisjärjestelmissä noudatetaan tässä direktiivissä vahvistettuja periaatteita ja siten infrastruktuurin haltijalle annetaan mahdollisuus markkinoida ja hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti käytettävissä olevaa infrastruktuurikapasiteettia.

27 artikla

Verkkoselostus

1.  Infrastruktuurin haltijan on asianomaisia osapuolia, myös 55 artiklassa tarkoitettua sääntelyelintä, kuultuaan laadittava ja julkaistava verkkoselostus, joka on saatavissa sellaista maksua vastaan, joka ei saa ylittää tämän selostuksen julkaisemisesta aiheutuvia kustannuksia. Verkkoselostus on julkaistava vähintään kahdella unionin virallisella kielellä, joista toisen on oltava englanti. Verkkoselostuksen sisällön on oltava maksutta saatavilla sähköisessä muodossa Euroopan rautatieviraston verkkosivuston kautta. [tark. 75]

2.  Verkkoselostuksessa on esiteltävä rautatieyritysten käytettävissä oleva infrastruktuuri. Siihen on sisällyttävä tietojaseuraavat tiedot kyseisen rautateiden infrastruktuurin ja palvelujen tarjoamisen varusteiden käyttöä koskevien edellytysten määrittelystä. Verkkoselostuksen sisältö on liitteessä VI.:

Verkkoselostuksen sisältämät tiedot on ajantasaistettava vuosittain ja niiden on oltava yhteneviä rautatiejärjestelmän yhteentoimivuudesta yhteisössä 17 päivänä kesäkuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/57/EY(25) 35 artiklan mukaisesti perustettujen rautateiden infrastruktuurirekisterien kanssa tai niissä on viitattava näihin rekistereihin. Infrastruktuurista, jota ei pidetä asianmukaisesti kunnossa ja jonka laatu heikkenee, on ilmoitettava ajoissa käyttäjille.

Komissio voi muuttaa ja täsmentää a–g alakohdan tietoja liitteen VI mukaisesti kokemuksen perusteella 60 a artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.[tark. 76]

Liitettä VI voidaan muuttaa kokemuksen perusteella 60 a artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. 

3.  Verkkoselostus on pidettävä ajan tasalla ja sitä on tarvittaessa muutettava.

4.  Verkkoselostus on julkaistava vähintään neljä kuukautta ennen infrastruktuurin kapasiteettia koskevien hakemusten jättämiselle asetetun määräajan päättymistä.

28 artikla

Rautatieyritysten ja infrastruktuurin haltijoiden väliset sopimukset

Rautatieliikennepalveluja harjoittavien yritysten on tehtävä tarvittavat julkisoikeudelliset tai yksityisoikeudelliset sopimukset käyttämänsä rautatieinfrastruktuurin infrastruktuurin haltijan kanssa. Kyseisten sopimusten ehtojen on oltava syrjimättömiä ja läpinäkyviä tämän direktiivin säännösten mukaisesti.

2 JAKSO

Infrastruktuuri- ja palvelumaksut

29 artikla

Maksujen vahvistaminen, määrittäminen ja periminen

1.  Jäsenvaltioiden on vahvistettava hinnoittelupuitteet ottaen kuitenkin huomioon hallinnon riippumattomuus, josta säädetään 4 artiklassa.

Ottaen huomioon hallinnon riippumattomuus, jäsenvaltioiden on myös vahvistettava hinnoittelun erityissäännöt tai annettava asiaa koskeva valtuutus infrastruktuurin haltijalle. 

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että hinnoittelupuitteet ja hinnoittelusäännöt julkaistaan verkkoselostuksessa. 

Kansallisella parlamentilla voi olla oikeus tarkastella ja tarvittaessa tarkistaa infrastruktuurin haltijan määrittämien maksujen tasoa, rajoittamatta kuitenkaan 4 artiklassa säädettyä hallinnon riippumattomuutta ja edellyttäen, että tällainen oikeus on suoraan myönnetty perustuslaissa vähintään kaksi vuotta ennen tämän direktiivin voimaantuloa. Tällaisessa mahdollisessa tarkistuksessa on varmistettava, että maksut ovat tämän direktiivin, vahvistettujen hinnoittelupuitteiden ja hinnoittelusääntöjen mukaisia.[tark. 141/rev.]

Infrastruktuurin haltijan on määritettävä ja perittävä infrastruktuurin käyttömaksut.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että infrastruktuurin haltijat toimivat yhteistyössä sellaisten tehokkaiden hinnoittelujärjestelmien luomiseksi, jotka mahdollistavat useamman kuin yhden infrastruktuuriverkon alueelle ulottuvat junapalvelut. Infrastruktuurin haltijoiden on pyrittävä erityisesti varmistamaan kansainvälisten rautatieliikennepalvelujen  paras mahdollinen kilpailukyky ja rautatieverkoston tehokas käyttö.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että infrastruktuurin haltijoiden edustajat, joiden maksuja koskevilla päätöksillä on vaikutuksia muihin infrastruktuureihin, liittyvät yhteen koordinoidakseen yhdessä maksuja tai periäkseen maksuja infrastruktuurin käytöstä kansainvälisellä tasolla. [tark. 77]

3.  Infrastruktuurin haltijoiden on varmistettava, että voimassa oleva hinnoittelujärjestelmä perustuu samoihin periaatteisiin koko verkon alueella 32 artiklan 2 kohdan mukaisia erityisjärjestelyjä lukuun ottamatta.

4.  Infrastruktuurin haltijoiden on varmistettava, että hinnoittelujärjestelmien soveltaminen johtaa tasapuolisten ja ketään syrjimättömien maksujen perimiseen eri rautatieyrityksiltä, jotka tarjoavat vastaavia palveluja samanlaisella markkinoiden osalla, ja että tosiasiallisesti sovellettavat maksut ovat verkkoselostuksessa määrättyjen sääntöjen mukaisia.

5.  Infrastruktuurin haltijan on pidettävä luottamuksellisina tietoina hakijoiden sille toimittamiin tietoihin liittyviä liikesalaisuuksia.

30 artikla

Infrastruktuurikustannukset ja tilit

1.  Infrastruktuurin haltijoille on tarjottava kannustimia infrastruktuurin tarjoamisesta aiheutuvien kustannusten vähentämiseksi ja sen käytöstä perittävien maksujen alentamiseksi kiinnittäen aiheellista huomiota turvallisuuteen sekä infrastruktuuripalvelun laadun ylläpitämiseen ja parantamiseen.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohta pannaan täytäntöön toimivaltaisen viranomaisen ja infrastruktuurin haltijan välisellä sopimuksella, jonka kesto on vähintään viisiseitsemän vuotta ja jossa määrätään valtion rahoituksesta.

3.  Sopimuksen ehdoista ja niiden maksujen määräytymisperusteista, joista on sovittu rahoituksen antamiseksi infrastruktuurin haltijalle, on sovittava etukäteen koko sopimuskauden ajaksi.

Kyseisten sopimusten perusperiaatteet ja -tekijät vahvistetaan liitteessä VII, jota voidaan muuttaa kokemuksen perusteella 60 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Jäsenvaltioiden on kuultava asianomaisten osapuolten mielipidettä vähintään kuukautta ennen kuin sopimus allekirjoitetaan, sekä julkaistava sopimus kuukauden kuluessa sen tekemisestä.

Infrastruktuurin haltijan on varmistettava liiketoimintasuunnitelmansa yhteensopivuus sopimuksen määräysten kanssa.

Jäljempänä 55 artiklassa tarkoitettu sääntelyelin arvioi infrastruktuurin haltijan ennakoituja pitkän ja keskipitkän aikavälin tuloja sovittujen suorituskykytavoitteiden saavuttamisen kannalta ja antaa asiaa koskevia suosituksia vähintään kuukautta ennen sopimuksen allekirjoittamista.

Jos toimivaltainen viranomainen aikoo poiketa näistä suosituksista, sen on perusteltava tämä sääntelyelimelle.[tark. 78]

4.  Infrastruktuurin haltijoiden on laadittava hallinnoimastaan omaisuudesta inventaario sekä pidettävä se ajan tasalla; inventaariossa on esitettävä omaisuuden käypä arvo ja yksityiskohtaiset tiedot infrastruktuurin uusimisesta ja parantamisesta aiheutuvista menoista.

5.  Infrastruktuurin haltijan ja palvelujen tarjoajan on luotava menettely kustannusten jakamiseksi eri tarjottujen palvelujen välillä liitteen III mukaisesti sekä erilaisten raideliikenteen kulkuneuvojen välillä kustannusten aiheutumisesta saatavilla olevan parhaan mahdollisen tiedon ja 31 artiklassa tarkoitettujen hinnoitteluperiaatteiden perusteella.. Jäsenvaltiot voivat edellyttää etukäteishyväksyntää. Tämä menetelmä on saatettava ajoittain ajan tasalle siten, että se vastaa parhainta käytäntöä kansainvälisesti.

31 artikla

Hinnoitteluperiaatteet

1.  Rautateiden infrastruktuurin käyttömaksut on maksettava infrastruktuurin haltijalle ja palvelujen käyttömaksut palvelun harjoittajalle, ja maksut on käytettävä niiden liiketoimien rahoittamiseen.

2.  Jäsenvaltioiden on vaadittava, että infrastruktuurin haltija ja palvelun harjoittaja toimittavat  sääntelyelimelle kaikki tarvittavat tiedot asetetuista maksuista. Infrastruktuurin haltijan ja palvelun harjoittajan on tässä suhteessa voitava osoittaa kullekin rautatieyritykselle, että rautatieyritykseltä 30–37 artiklan mukaisesti tosiasiallisesti laskutettavat infrastruktuuri- ja palvelumaksut noudattavat verkkoselostuksessa määrättyä menettelyä, sääntöjä ja tapauskohtaisesti taulukoita.

3.  Vähimmäiskäyttömahdollisuuksista perittävät maksut on vahvistettava niiden kustannusten perusteella, jotka aiheutuvat suoraan junaliikenteen harjoittamisesta liitteessä VIII olevan 1 kohdan mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän artiklan 4 tai 5 kohdan tai 32 artiklan soveltamista.

Liitteessä VIII olevaa 1 kohtaa voidaan muuttaa kokemuksen perusteella 60 artiklassa60 a artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

4.  Infrastruktuurimaksuihin voi sisältyä maksu, jossa otetaan huomioon kapasiteetin niukkuus määriteltävällä infrastruktuurin osalla aikoina, jolloin se on ylikuormitettu.

5.  Kun melun vaikutusten hinnoittelu tulee unionin lainsäädännössä mahdolliseksi maanteiden tavaraliikenteen osalta, Infrastruktuurimaksuja on muutettava junan toiminnan meluvaikutuksista aiheutuvien kustannusten huomioon ottamiseksi liitteessä VIII olevan 2 kohdan mukaisesti. Tällaisen infrastruktuurimaksujen muutoksen on mahdollistettava niiden investointien korvaaminen, jotka tehdään taloudellisesti toteuttamiskelpoisimman saatavilla olevan melua rajoittavan jarruteknologian jälkiasentamiseen raideliikenteen kulkuneuvoihin. Jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei tällaisten eriytettyjen maksujen käyttöönotto aiheuta mitään infrastruktuurin haltijan taloudelliseen tasapainoon kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia. Unionin osarahoitusta koskevia sääntöjä on muutettava, jotta osarahoitusta voidaan myöntää vaunukaluston jälkivarustukseen melupäästöjen vähentämiseksi, kuten jo tapahtuu ERTMS-järjestelmän kohdalla.

Liitteessä VIII olevaa 2 kohtaa voidaan muuttaa kokemuksen perusteella 60 artiklassa60 a artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen erityisesti eriytettyjen infrastruktuurimaksujen osatekijöiden täsmentämiseksi, edellyttäen että tämä ei johda kilpailun vääristymiseen rautatieliikenteessä tai rautatieliikenteen vahingoksi maantieliikenteeseen nähden.

Infrastruktuurimaksuja voidaan tarkistaa junan toiminnasta aiheutuvien muiden  kuin liitteessä VIII olevassa 2 kohdassa tarkoitettujen ympäristövaikutusten kustannusten huomioon ottamiseksi. Tällainen tarkistus, jolla voidaan varmistaa junaliikenteen harjoittamisesta ilmaan tulevista epäpuhtauspäästöistä aiheutuvien ulkoisten kustannusten sisällyttäminen hintoihin, on suhteutettava aiheutetun vaikutuksen suuruuteen.

Infrastruktuurin haltijan kokonaistuloja kartuttavien muiden ympäristömaksujen sisällyttäminen hintoihin on kuitenkin sallittua ainoastaan siinä tapauksessa, että unionin lainsäädäntö mahdollistaa tällaisten maksujen soveltamisenlainsäädännön mukaisesti tällaisia maksuja sovelletaan maanteiden tavaraliikenteeseen Jos unionin lainsäädäntö ei mahdollista tällaisten ympäristökustannuksiin perustuvien maksujen  perimistä maanteiden tavaraliikenteeltä, tällainen tarkistus ei saa vaikuttaa infrastruktuurin haltijan saamien kokonaistulojen määrään.

Jos ympäristökustannuksiin perustuvista  maksuista aiheutuu ylimääräisiä tuloja, jäsenvaltioiden on päätettävä, kuinka kyseiset tulot käytetään liikennejärjestelmiä hyödyttävällä tavalla. Asianomaisten viranomaisten on säilytettävä tiedot, jotka ovat tarpeen ympäristökustannuksista aiheutuvien maksujen alkuperän ja käytön jäljittämiseksi. Jäsenvaltioiden on toimitettava nämä tiedot säännöllisesti komissiolle.[tark. 79]

6.  Epäsuotuisien ja suhteettomien vaihtelujen välttämiseksi 3, 4 ja 5 kohdassa tarkoitetut maksut voidaan laskea keskimääräisinä kohtuulliselta junaliikenteen määrältä ja aikaväliltä. Infrastruktuurimaksujen suuruus on kuitenkin suhteutettava liikenteen osuuteen kustannuksista.

7.  Tätä artiklaa ei sovelleta liitteessä III olevassa 2 kohdassa tarkoitettuun palvelujen tarjontaan.  Kyseisistä palveluista perittävät maksut eivät kuitenkaan saa ylittää niiden tarjoamisesta aiheutuvia kustannuksia ja kohtuullista voittoa. 

8.  Jos liitteessä III olevassa 3 ja 4 kohdassa luetellut lisäpalvelut ja oheispalvelut tarjoaa ainoastaan yksi palveluntarjoaja, palvelusta perittävä maksu ei saa ylittää sen tarjoamisesta aiheutuvia kustannuksia ja kohtuullista voittoa.

9.  Kapasiteetista, jota käytetään infrastruktuurin kunnossapitoon, voidaan periä maksu. Kyseiset maksut eivät saa ylittää kunnossapidosta infrastruktuurin haltijalle aiheutuvaa tulojen nettomenetystä.

10.  Liitteessä III olevassa 2, 3 ja 4 kohdassa tarkoitettujen palvelujen tarjoamisen varusteiden käyttäjän on annettava infrastruktuurin haltijalle maksuja koskevat tiedot, jotka sisällytetään verkkoselostukseen 27 artiklan mukaisesti.

32 artikla

Hinnoitteluperiaatteisiin liittyvät poikkeukset

1.  Saadakseen infrastruktuurin haltijalle aiheutuneet kustannukset katetuksi täysimääräisesti, jäsenvaltio voi valtuuttaa infrastruktuurin haltijan perimään markkinoiden niin salliessa periä lisähintoja toimivien, läpinäkyvien ja ketään syrjimättömien periaatteiden perusteella taaten kuitenkin samalla erityisesti kansainvälisen rautateiden tavaraliikenteenrautatiesektorin parhaan mahdollisen kilpailukyvyn. Hinnoittelujärjestelmässä on otettava huomioon rautatieyritysten aikaansaama tuottavuuden kasvu.

Maksut eivät kuitenkaan saa olla niin korkeita, että infrastruktuuria eivät voi käyttää sellaiset markkinalohkot, jotka pystyvät maksamaan vähintään rautatiepalvelujen käytöstä suoraan aiheutuvat kustannukset sekä sen katetuoton, jonka markkinat kestävät.

Jäsenvaltioiden on ennen tällaisten lisähintojen perimisen sallimista varmistettava, että infrastruktuurin haltija on arvioinut lisähintojen merkityksen tietyille markkinalohkoille. Infrastruktuurin haltijoiden määrittelemien markkinalohkojen luetteloon on sisällyttävä ainakin seuraavat lohkot: tavaraliikennepalvelut, matkustajaliikennepalvelut, jotka kuuluvat julkista palveluhankintaa koskevien sopimusten piiriin, sekä muut matkustajaliikennepalvelut. Infrastruktuurin haltijat voivat myös jaotella markkinalohkot tarkemmin.

Lisäksi on määriteltävä markkinalohkot, joilla rautatieyritykset eivät toimi parhaillaan mutta joilla ne voivat tarjota palveluja hinnoittelujärjestelmän voimassaoloaikana. Infrastruktuurin haltija ei saa sisällyttää lisähintaa näiden markkinalohkojen hinnoittelujärjestelmään.

Markkinalohkojen luettelo on julkaistava verkkoselostuksessa ja tarkistettava vähintään joka viides vuosi.

Nämä markkinalohkotTäydentäviä markkinalohkoja vahvistetaan sääntelyelimen ennakkohyväksynnän perusteella liitteessä VIII olevan 3 kohdan mukaisestivahvistettuja perusteitanoudattaen. Sellaisten markkinalohkojen osalta, joilla ei ole liikennettä, hinnoittelujärjestelmään ei saa sisällyttää lisähintoja.

Liitteessä VIII olevaa 3 kohtaa voidaan muuttaa kokemuksen perusteella 60 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

1 a.  Niiden kolmansista maista ja kolmansiin maihin suoritettavien tavarakuljetusten osalta, joita liikennöidään rataverkossa, jonka raideleveys eroaa unionin pääasiallisen rataverkon raideleveydestä, infrastruktuurin haltijat voivat vahvistaa korkeampia maksuja aiheutuneiden kustannusten kattamiseksi täysimääräisesti.

2.  Infrastruktuurin haltija voi tulevia erityisiä investointihankkeita tai sellaisia erityisiä investointihankkeita varten, jotka on saatettu päätökseen  vuoden 1988 jälkeen, määrätä tai pitää voimassa korkeampia maksuja, jotka perustuvat kyseisten hankkeiden pitkän aikavälin kustannuksiin, jos hankkeet lisäävät tehokkuutta tai kustannusvaikuttavuutta tai molempia ja jos niihin ei muuten voida tai olisi voitu ryhtyä. Tällaisiin maksujärjestelyihin voi myös sisältyä uusiin investointeihin liittyvien riskien jakamista koskevia sopimuksia.

3.  Euroopan junanvalvontajärjestelmällä (ETCS) varustettujen junien osalta, jotka käyttävät kansallisilla ohjaus-, hallinta- ja merkinantojärjestelmillä varustettuja ratoja, infrastruktuurimaksuja alennetaan tilapäisesti liitteessä VIII olevan 5 kohdan mukaisesti. Infrastruktuurin haltijan on voitava varmistaa, että tällainen alentaminen ei johda tulojen menetykseen. Tämän alentamisen vastapainona junilta, joita ei ole varustettu ETCS-järjestelmällä, peritään korkeampia maksuja samalla rautatielinjalla.

Liitteessä VIII olevaa 5 kohtaa voidaan muuttaa kokemuksen perusteella 60 artiklassa60 a artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen ERTMS-järjestelmän edistämiseksi.

4.  Syrjinnän estämiseksi on varmistettava, että infrastruktuurin haltijan keskimääräiset maksut ja rajakustannuksiin perustuvat maksut sen infrastruktuurin samanlaisesta käytöstä ovat vertailukelpoisia ja että samanlaisilta palveluilta samalla markkinalohkolla peritään samanlaiset maksut. Infrastruktuurin haltijan on osoitettava verkkoselostuksessa, että hinnoittelujärjestelmä täyttää nämä vaatimukset, edellyttäen, että tämä voidaan tehdä ilmaisematta liikesalaisuuksia.

5.  Jos infrastruktuurin haltija aikoo muuttaa 1 kohdassa tarkoitettuja hinnoittelujärjestelmän olennaisia osia, sen on julkistettava ne vähintään kolme kuukautta ennen 27 artiklan 4 kohdan mukaista verkkoselostuksen julkaisemisen määräaikaa.

Jäsenvaltiot voivat päättää julkaista hinnoittelupuitteet ja hinnoittelusäännöt, joita sovelletaan erityisesti sellaisiin kansainvälisiin tavaraliikenteen palveluihin kolmansista maista ja kolmansiin maihin, joita tarjotaan rataverkossa, jonka raideleveys eroaa unionin pääasiallisen rataverkon raideleveydestä, 29 artiklan 1 kohdassa säädetyistä poikkeavin välinein ja määräajoin kun tämä on tarpeen terveen kilpailun varmistamiseksi.[tark. 80]

33 artikla

Alennukset

1.  Sen estämättä, mitä 31 artiklan 3 kohdassa säädetään suorien kustannusten periaatteesta, kaikissa alennuksissa, joita infrastruktuurin haltija antaa rautatieyrityksiltä mistä tahansa palveluista perimistään maksuista, on noudatettava tässä artiklassa vahvistettuja perusteita, sanotun kuitenkaan rajoittamatta perussopimuksen 101, 102, 106 ja 107 artiklan soveltamista.

2.  Lukuun ottamatta 3 kohtaa alennukset eivät voi olla suuremmat kuin infrastruktuurin haltijalle hallintokustannusten osalta koituva todellinen säästö. Alennuksen suuruutta määritettäessä ei voida ottaa huomioon kustannussäästöjä, jotka on jo otettu huomioon perittävässä maksussa.

3.  Infrastruktuurin haltijat voivat ottaa käyttöön kaikille infrastruktuurin käyttäjille tarkoitettuja järjestelmiä, jotka koskevat määrättyjä liikennevirtoja, ja joissa myönnetään määräaikaisia alennuksia uusien rautatiepalvelujen kehittämisen edistämiseksi, tai alennuksia, joilla kannustetaan käyttämään erityisen vähän käytettyjä ratoja.

4.  Alennukset saavat koskea vain niitä maksuja, jotka peritään määrätyltä infrastruktuurin osalta.

5.  Samanlaisiin palvelutyyppeihin on sovellettava samanlaisia alennusjärjestelmiä. Alennusjärjestelmiä on sovellettava syrjimättä kaikkiin rautatieyrityksiin. 

34 artikla

Järjestelmä sellaisten ympäristö-, onnettomuus- ja infrastruktuurikustannusten korvaamiseksi, joilla muita liikennemuotoja ei rasiteta

1.  Jäsenvaltiot voivat perustaa tietyksi määräajaksi järjestelmän, jolla korvataan rautateiden infrastruktuurin käytön osalta ne ympäristö-, onnettomuus- ja infrastruktuurikustannukset, joilla ei todistetusti rasiteta kilpailevia liikennemuotoja, jos nämä kustannukset ylittävät rautateiden vastaavanlaiset kustannukset.

2.  Jos yksinoikeudella toimiva rautatieyritys saa korvausta, korvauksen saamisen on näyttävä vastaavana etuna käyttäjälle.

3.  Käytetyn menetelmän ja tehtyjen laskelmien on oltava julkisia. Erityisesti on oltava mahdollista osoittaa ne kilpailevan liikenneinfrastruktuurin erityiset perimättä jääneet kustannukset, joilta vältytään, sekä varmistaa, että järjestely myönnetään yrityksille ketään syrjimättömin perustein.

4.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että järjestelmä on perussopimuksen 93, 107 ja 108 artiklan mukainen.

35 artikla

Suorituskannustinjärjestelmä

1.  Infrastruktuurin hinnoittelujärjestelmien on suorituskannustinjärjestelmän avulla kannustettava rautatieyrityksiä ja infrastruktuurin haltijaa minimoimaan häiriöt ja parantamaan rautatieverkon suorituskykyä suorituskannustinjärjestelmällä. Tähän saattaa sisältyä seuraamuksia verkon toiminnalle häiriötä tuottavista toimista, korvauksia häiriöistä kärsiville yrityksille ja palkintomaksuja ennakoitua paremmasta suorituskyvystä.

2.  Liitteessä VIII olevassa 4 kohdassa lueteltuja Suorituskannustinjärjestelmän perusperiaatteitaperusperiaatteisiin kuuluvat seuraavat osatekijät, joita on sovellettava koko verkkoon.:

Liitteessä VIII olevaa 4 kohtaa, joka sisältää suorituskannustinjärjestelmän lisäosia, voidaan muuttaa kokemuksen perusteella 60 artiklassa60 a artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. [tark. 82]

36 artikla

Kapasiteetin varausmaksut

Infrastruktuurin haltija voi periä asianmukaisen maksun kapasiteetista, joka on myönnetty mutta jätetty käyttämättä. Maksulla on kannustettava kapasiteetin tehokasta käyttöä. Jos vuotuisen aikataulun vahvistamisen yhteydessä reitin myöntämistä hakeekaksi tai useampi kuin yksi hakija hakee päällekkäisten reittien myöntämistä, on perittävä varausmaksu hakijalta, jolle reitti on myönnetty kokonaan tai osittain mutta joka ei ole käyttänyt sitä. [tark. 83]

Infrastruktuurin haltijan on kyettävä aina ilmoittamaan rautatieyritysten käyttöön jo myönnetty infrastruktuurikapasiteetti kaikille, joiden etua asia koskee.

37 artikla

Hinnoittelujärjestelmiä koskeva yhteistyö useammassa kuin yhdessä verkossa

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että infrastruktuurin haltijat tekevät yhteistyötä 32 artiklassa tarkoitettujen lisähintojen ja 35 artiklassa tarkoitettujen suorituskannustinjärjestelmien tehokkaaksi soveltamiseksi useammassa kuin yhdessä verkossa tapahtuvaan liikenteeseen. Infrastruktuurin haltijoiden on vahvistettava asianmukaiset menettelyt kansainvälisten rautatieliikennepalvelujen kilpailukyvyn optimoimiseksi tämän direktiivin sääntöjen mukaisesti.

3 JAKSO

INFRASTRUKTUURIKAPASITEETIN KÄYTTÖOIKEUDEN MYÖNTÄMINEN

38 artikla

Kapasiteettioikeudet

1.  Infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden myöntää infrastruktuurin haltija. Oikeuden saanut hakija ei voi siirtää myönnettyä käyttöoikeutta toiselle yritykselle tai yksikölle.

Kaupan käyminen infrastruktuurikapasiteetilla on kielletty ja aiheuttaa sen, että kapasiteettia ei enää myönnetä.

Siirtona ei pidetä sitä, että jokin rautatieyritys käyttää kapasiteettia sellaisen hakijan liiketoimintaan, joka ei itse ole rautatieyritys.

2.  Oikeus tietyn infrastruktuurikapasiteetin käyttöön reittien muodossa voidaan myöntää hakijoille enintään yhdeksi liikenteen aikataulun kaudeksi.

Infrastruktuurin haltija ja hakija voivat tehdä 42 artiklan mukaisen puitesopimuksen kyseessä olevan rautateiden infrastruktuurikapasiteetin käytöstä yhtä liikenteen aikataulun kautta pidemmäksi ajaksi.

3.  Infrastruktuurin haltijoiden ja hakijoiden oikeuksista ja velvollisuuksista kapasiteetin käyttöoikeuksien myöntämisen osalta määrätään sopimuksissa tai säädetään jäsenvaltioiden lainsäädännössä.

4.  Jos hakija aikoo pyytää infrastruktuurikapasiteettia 2 artiklassa määritellyn kansainvälisen henkilöliikennepalvelun harjoittamiseksi, sen on ilmoitettava tästä asianomaisille infrastruktuurin haltijoille ja sääntelyelimille. Jotta sääntelyelinten olisi mahdollista arvioida, onko kansainvälisen palvelun tarkoituksena matkustajien kuljettaminen eri jäsenvaltioissa sijaitsevien asemien välillä, ja mitkä ovat mahdolliset taloudelliset vaikutukset olemassa oleviin julkisia palveluhankintoja koskeviin sopimuksiin, niiden on varmistettava, että asiasta ilmoitetaan kaikille toimivaltaisille viranomaisille, jotka ovat myöntäneet oikeuden julkisia palveluhankintoja koskevassa sopimuksessa määritellyn rautateiden henkilöliikennepalvelun tarjoamiseen kyseisellä reittiosuudella, muulle asiaan liittyvälle toimivaltaiselle viranomaiselle, jolla on 9 artiklan 3 kohdan nojalla oikeus rajoittaa käyttöoikeutta, ja kaikille rautatieyrityksille, jotka panevat täytäntöön julkisia palveluhankintoja koskevaa sopimusta tämän kansainvälisen henkilöliikennepalvelun käyttämällä reittiosuudella.

39 artikla

Kapasiteetin käyttöoikeuden myöntäminen

1.  Jäsenvaltiot voivat vahvistaa puitteet infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden myöntämiselle rajoittamatta kuitenkaan hallinnon riippumattomuutta, josta säädetään 4 artiklassa. Kapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisestä on laadittava erityissäännöt. Infrastruktuurin haltijan on huolehdittava kapasiteetin käyttöoikeuden myöntämismenettelyistä. Infrastruktuurin haltijan on erityisesti varmistettava, että infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeudet myönnetään oikeudenmukaisin ja ketään syrjimättömin perustein ja unionin lainsäädännön mukaisesti.

2.  Infrastruktuurin haltijoiden on pidettävä luottamuksellisina tietoina niille toimitettuihin tietoihin liittyviä liikesalaisuuksia.

40 artikla

Yhteistyö infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden myöntämiseksi useampaan kuin yhteen verkkoon

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että infrastruktuurin haltijat toimivat yhteistyössä, jotta voidaan tehokkaasti myöntää useamman kuin yhden verkon alueella sijaitseva infrastruktuurikapasiteetti ja myöntää sitä koskevat käyttöoikeudet myös 42 artiklassa tarkoitettujen puitesopimusten nojalla.  Infrastruktuurin haltijoiden on perustettava asianmukaiset menettelyt tässä direktiivissä vahvistettujen sääntöjen mukaisesti, ja järjestettävä kansainväliset reitit toimintaa varten.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden infrastruktuurin haltijoiden edustajat, joiden tekemillä kapasiteetin käyttöoikeuden myöntämistä koskevilla päätöksillä on vaikutusta muihin infrastruktuurin haltijoihin, liittyvät yhteen infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisen yhteensovittamiseksi tai kaiken asianmukaisen infrastruktuurikapasiteetin myöntämiseksi kansainvälisellä tasolla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta rautateiden tavaraliikenneverkkoa koskevaan unionin lainsäädäntöön sisältyvien erityisten sääntöjen soveltamista. Tähän yhteistyöhön osallistuvien osapuolten on varmistettava, että organisaation jäsenyyttä ja toimintamenetelmiä koskevat tiedot sekä kaikki infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden arvioinnissa ja myöntämisessä käytettävät perusteet ovat julkisia. Tähän menettelyyn voi osallistua myös asianmukaisia kolmansien maiden infrastruktuurien haltijoiden edustajia. [tark. 85]

2.  Komissiolle ja 57 artiklan mukaista yhteistyötä tekevien sääntelyelinten edustajille on ilmoitettava kokouksista, joissa käsitellään infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisen yhteisiä periaatteita ja käytäntöjä, ja ne on kutsuttava osallistumaan niihin tarkkailijoinayhteisistä periaatteista ja käytännöistä. Jos kapasiteetin myöntämiseen käytetään tietotekniikkaan perustuvia järjestelmiä, sääntelyelinten on saatava näistä järjestelmistä riittävästi tietoja, jotta ne voivat toteuttaa valvontatehtävänsä 56 artiklan säännösten mukaisesti. [tark. 86]

3.  Kokouksissa tai muissa toimissa, joiden tarkoituksena on mahdollistaa infrastruktuurin kapasiteetin myöntäminen verkkojen väliseen junaliikenteeseen, päätöksiä tekevät ainoastaan infrastruktuurin haltijoiden edustajat.

4.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettuun yhteistyöhön osallistuvien osapuolten on varmistettava, että organisaation jäsenyyttä ja toimintamenetelmiä koskevat tiedot sekä kaikki infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden arvioinnissa ja myöntämisessä käytettävät perusteet ovat julkisia.

5.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetun yhteistyön yhteydessä infrastruktuurin haltijoiden on arvioitava tarve perustaa kansainvälisiä reittejä tavarajunaliikenteen helpottamiseksi, sekä tarvittaessa ehdottaa ja järjestää kyseisiä reittejä, joiden osalta noudatetaan 48 artiklassa tarkoitettua ad hoc -hakemusmenettelyä.

Hakijoiden on voitava käyttää tällaisia etukäteen järjestettyjä kansainvälisiä reittejä minkä tahansa yhteistyöhön osallistuvan infrastruktuurin haltijan kautta.

41 artikla

Hakijat

1.  Hakijat voivat pyytää infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeutta voivat hakea tässä direktiivissä tarkoitetut hakijat. Voidakseen käyttää tällaista infrastruktuurikapasiteettia hakijoiden on osoitettava rautatieyritys tekemään sopimus infrastruktuurin haltijan kanssa 28 artiklan mukaisesti.[tark. 84]

2.  Infrastruktuurin haltija voi asettaa vaatimuksia hakijoille varmistaakseen, että sen oikeutetut odotukset saatavista tuloista ja infrastruktuurin käytöstä turvataan. Kyseiset vaatimukset voivat koskea ainoastaan sellaisen taloudellisen takuun antamista, joka ei ylitä hakijan suunniteltuun toiminta-asteeseen suhteutettua tarkoituksenmukaista tasoa, sekä vakuutusta kyvystä tehdä tarjouksia, jotka ovat infrastruktuurikapasiteetin myöntämiseen liittyvien edellytysten kanssa yhdenmukaisia.

3.  Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanotoimenpiteitä, joissa vahvistetaanEdellä 2 kohdan soveltamiseksi noudatettavien perusteiden yksityiskohdat. Kyseiset toimenpiteet, joiden tarkoituksena on varmistaa tämän direktiivin täytäntöönpano yhdenmukaisin edellytyksin, annetaan täytäntöönpanosäädöksinä 63 artiklan 3 kohdan mukaisesti.yksityiskohtia voidaan muuttaa kokemuksen perusteella 60 a artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.[tark. 87]

42 artikla

Puitesopimukset

1.  Infrastruktuurin haltijan ja hakijan välillä voidaan tehdä puitesopimus, sanotun kuitenkaan rajoittamatta perussopimuksen 101, 102 ja 106 artiklan soveltamista. Puitesopimuksessa on eriteltävä sen infrastruktuurikapasiteetin ominaispiirteet, jota hakija hakee, ja jota sille tarjotaan yhtä liikenteen aikataulun kautta pidemmäksi ajaksi. Puitesopimuksessa ei määritetä reittiä yksityiskohtaisesti, vaan sen avulla on voitava vastata hakijan oikeutettuihin kaupallisiin tarpeisiin. Jäsenvaltio voi vaatia, että tämän direktiivin 55 artiklassa tarkoitetun sääntelyelimen on ennakolta hyväksyttävä tällainen puitesopimus.

2.  Puitesopimukset eivät saa estää muita hakijoita tai liikennepalveluja käyttämästä kyseistä infrastruktuuria.

3.  Puitesopimusta on voitava muuttaa tai rajoittaa, jotta mahdollistetaan rautateiden infrastruktuurin entistä tehokkaampi käyttö.

4.  Puitesopimukseen voi sisältyä määräyksiä seuraamuksista siltä varalta, että sopimusta joudutaan muuttamaan, tai se joudutaan purkamaan.

5.  Puitesopimusten kesto on periaatteessa viisi vuotta, ja niitä voidaan jatkaa niiden alkuperäistä kestoa vastaaviksi ajanjaksoiksi. Infrastruktuurin haltija voi erityisissä tapauksissa hyväksyä lyhyemmän tai pitemmän keston. Viittä vuotta pitempi kesto on perusteltava liiketoimintaan liittyvillä sopimuksilla, erityisillä investoinneilla tai riskeillä.

6.  Jos kyseessä ovat 49 artiklassa tarkoitettua erikoistunutta infrastruktuuria käyttävät palvelut, jotka edellyttävät laajoja ja pitkäaikaisia investointeja, jotka hakijan on asianmukaisesti perusteltava, puitesopimusten kesto voi olla 15 vuotta. Kaudet, jotka ylittävät 15 vuotta, ovat sallittuja vain poikkeustapauksissa, erityisesti kun on kyse laajamittaisesta ja pitkäaikaisesta investoinnista ennen kaikkea silloin, kun investointeihin liittyy sopimusvelvoitteita kuten monivuotisia lyhennyssuunnitelmia.

Tällaisissa poikkeustapauksissa puitesopimuksessa voidaan vahvistaa sen kapasiteetin yksityiskohtaiset ominaispiirteet, joka hakijalle tarjotaan puitesopimuksen voimassaolon ajaksi. Kyseisiin ominaispiirteisiin voi sisältyä reittien liikennetiheys, liikennemäärät ja laatu. Infrastruktuurin haltija voi vähentää varattua kapasiteettia, jos sitä on vähintään kuukauden mittaisen ajanjakson aikana käytetty vähemmän kuin 52 artiklassa säädetään kynnysmääräksi.

Alustava puitesopimus voidaan 1 päivästä tammikuuta 2010 alkaen laatia viiden vuoden ajaksi ennen 1 päivää tammikuuta 2010 palveluja tarjoavien hakijoiden käyttämän kapasiteetin ominaispiirteiden pohjalta erityisten investointien tai liiketoimintaan liittyvien sopimusten huomioon ottamiseksi, ja sopimusta voidaan jatkaa yhden kerran. Jäljempänä 55 artiklassa tarkoitetun sääntelyelimen tehtävänä on antaa lupa tällaisen sopimuksen voimaantulolle.

7.  Jokaisen puitesopimuksen yleisten tietojen on oltava kaikkien asianosaisten saatavilla, mutta liikesalaisuudet on pidettävä luottamuksellisina.

43 artikla

Käyttöoikeuden myöntämismenettelyn aikataulu

1.  Infrastruktuurin haltijan on noudatettava käyttöoikeuden myöntämisessä liitteessä IX vahvistettua aikataulua.

Liitettä IX voidaan muuttaa kokemuksen perusteella 60 a artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

2.  Infrastruktuurin haltijan on sovittava muiden asianosaisten infrastruktuurin haltijoiden kanssa liikenteen aikatauluun otettavista kansainvälisistä reiteistä, ennen kuin liikenteen aikataulua koskevia ehdotuksia koskevat kuulemiset aloitetaan. Muutoksia tehdään ainoastaan, jos ne ovat ehdottoman välttämättömiä, ja ne on perusteltava asianmukaisesti. [tark. 88]

44 artikla

Hakemukset

1.  Hakijat voivat toimittaa julkis- tai yksityisoikeuden mukaisesti infrastruktuurin haltijalle hakemuksen, jossa pyydetään sopimuksen tekemistä oikeudesta käyttää rautateiden infrastruktuuria IV luvun 2 jaksossa säädettyä korvausta vastaan.

2.  Säännöllistä liikenteen aikataulua koskevissa hakemuksissa on noudatettava liitteessä IX vahvistettuja määräaikoja.

3.  Puitesopimuksen osapuolena olevan hakijan on tehtävä hakemus kyseisen sopimuksen mukaisesti.

4.  Hakijoiden on jätettävä useamman kuin yhden verkon alueelle ulottuvaa infrastruktuurikapasiteettia koskeva hakemus yhdelle infrastruktuurin haltijalle. Kyseisellä infrastruktuurin haltijalla on tällöin oikeus toimia hakijan puolesta hankkiakseen kapasiteettia muilta toimivaltaisilta infrastruktuurin haltijoilta.

5.  Useamman kuin yhden verkon alueelle ulottuvan infrastruktuurikapasiteetin osalta infrastruktuurin haltijoiden on varmistettava, että hakijat voivat hakea kapasiteettia suoraan yhteiseltä elimeltä, esimerkiksi rautatiekäytävien keskitetyltä palvelupisteeltä, jonka infrastruktuurien haltijat voivat perustaa.

45 artikla

Aikataulusuunnittelu

1.  Infrastruktuurin haltijan on mahdollisuuksien mukaan pyrittävä täyttämään kaikki infrastruktuurikapasiteettia koskevat pyynnöt, erityisesti useamman kuin yhden verkon alueelle ulottuvia reittejä koskevat pyynnöt, sekä ottamaan huomioon mahdollisuuksien mukaan kaikki hakijoihin kohdistuvat rajoitteet, myös niiden liiketoimintaan kohdistuvat taloudelliset vaikutukset.

2.  Infrastruktuurin haltija voi asettaa liikenteen aikataulun suunnittelu- ja yhteensovittamismenettelyssä jonkin palvelutyypin etusijalle, mutta ainoastaan 47 ja 49 artiklan mukaisesti.

3.  Infrastruktuurin haltijan on kuultava asianomaisia osapuolia liikenteen aikataulua koskevasta ehdotuksesta ja annettava niille vähintään kuukausi aikaa esittää näkemyksensä. Asianomaisiin osapuoliin kuuluvat kaikki kapasiteettia hakeneet sekä muut osapuolet, jotka haluavat esittää huomautuksiaan siitä, miten liikenteen aikataulu saattaa vaikuttaa niiden mahdollisuuksiin hankkia rautatiepalveluja aikataulukaudella.

4.  Infrastruktuurin haltijan on pyynnöstä annettava kohtuullisen ajan kuluessa ja 46 artiklassa tarkoitetun yhteensovittamismenettelyn kannalta riittävän ajoissa seuraavat tiedot kirjallisesti ja maksutta hakijoiden saataville tarkastelua varten:

5.  Infrastruktuurin haltijan on toteutettava tarkoituksenmukaiset toimenpiteet kaikkien esille otettujen kysymysten käsittelemiseksi.

46 artikla

Yhteensovittamismenettely

1.  Jos infrastruktuurin haltija havaitsee 45 artiklassa tarkoitetun liikenteen aikataulusuunnitelman laatimismenettelyn aikana, että eri hakemukset ovat keskenään ristiriidassa, sen on pyrittävä sovittamaan hakemukset mahdollisimman hyvin yhteen.

2.  Jos tilanne edellyttää yhteensovittamista, infrastruktuurin haltijalla on kohtuullisissa rajoissa oikeus ehdottaa infrastruktuurikapasiteettia, joka eroaa pyydetystä kapasiteetista.

3.  Infrastruktuurin haltijan on pyrittävä ratkaisemaan mahdolliset ristiriidat asianomaisten hakijoiden kanssa käytävillä neuvotteluilla.

4.  Yhteensovittamismenettelyä ohjaavat periaatteet on vahvistettava verkkoselostuksessa. Niissä on erityisesti otettava huomioon kansainvälisten reittien järjestämiseen liittyvät vaikeudet sekä vaikutukset, joita muutoksista saattaa muille infrastruktuurin haltijoille aiheutua.

5.  Jos infrastruktuurikapasiteettia koskevia hakemuksia ei voida täyttää ilman yhteensovittamista, infrastruktuurin haltijan on pyrittävä yhteensovittamisen avulla käsittelemään kaikki pyynnöt.

6.  Infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden myöntämistä koskevia riitoja varten on luotava riitojenratkaisujärjestely riitojen ratkaisemiseksi nopeasti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta olemassa olevien muutoksenhakukeinojen ja 56 artiklan soveltamista. Kyseinen järjestely on esitettävä verkkoselostuksessa. Jos tuota järjestelyä käytetään, päätös on tehtävä kymmenen työpäivän kuluessa.

47 artikla

Ylikuormitettu infrastruktuuri

1.  Jos pyydettyjen reittien koordinoinnin ja hakijoiden kuulemisen jälkeen ei ole mahdollista suostua kaikkiin infrastruktuurikapasiteettia koskeviin hakemuksiin, infrastruktuurin haltijan on välittömästi ilmoitettava, että kyseinen infrastruktuurin osa on ylikuormitettu. Tämä on tehtävä myös sellaisen infrastruktuurin osalta, jonka voidaan olettaa kärsivän kapasiteetin riittämättömyydestä lähitulevaisuudessa.

2.  Jos infrastruktuurin on ilmoitettu olevan ylikuormitettu, infrastruktuurin haltijan on laadittava 50 artiklassa säädetty kapasiteettia koskeva arviointi, jollei 51 artiklassa säädetyn kapasiteetin vahvistamissuunnitelman toteutusta ole jo aloitettu.

3.  Jos 31 artiklan 4 kohdan mukaisia maksuja ei ole peritty, tai ne eivät ole tuottaneet tyydyttävää tulosta ja infrastruktuurin on ilmoitettu olevan ylikuormitettu, infrastruktuurin haltija voi lisäksi soveltaa ensisijaisuusperusteita infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisessä.

4.  Ensisijaisuusperusteissa on otettava huomioon palvelun merkitys yhteiskunnalle suhteessa kaikkiin muihin liikennepalveluihin, joille ei näin ollen kapasiteettia myönnetä.

Varmistaakseen riittävien liikennepalvelujen kehittämisen näissä puitteissa ja erityisesti vastatakseen julkisten palvelujen vaatimuksiin tai edistääkseen rautateiden tavaraliikennettä ja etenkin kansainvälistä tavaraliikennettä jäsenvaltiot voivat toteuttaa ketään syrjimättömin perustein tarvittavat toimenpiteet niin, että kyseiset liikennepalvelut ovat etusijalla infrastruktuurikapasiteettia myönnettäessä. [tark. 89]

Jos siihen on aihetta, jäsenvaltiot voivat maksaa infrastruktuurin haltijalle korvauksen, joka vastaa mahdollista taloudellista tappiota siitä, että tietty kapasiteetti on osoitettava toisen alakohdan mukaisesti joillekin palveluille.

Kyseisissä toimenpiteissä ja korvauksissa on otettava huomioon ne vaikutukset, joita muissa jäsenvaltioissa on sillä, ettei kapasiteettia myönnetä.

5.  Tavaraliikennepalvelujen ja erityisestiTavaraliikenteen palvelujen ja etenkin kansainvälisen tavaraliikenteen merkitys on otettava riittävällä tavalla huomioon ensisijaisuusperusteita määritettäessäpalvelujen on kuuluttava ensisijaisuusperusteisiin. [tark. 90]

6.  Ylikuormitettujen infrastruktuurien osalta noudatettavat menettelyt ja käytettävät perusteet vahvistetaan verkkoselostuksessa.

48 artikla

Ad hoc -hakemukset

1.  Infrastruktuurin haltijan on vastattava yksittäisiä reittejä koskeviin ad hoc -hakemuksiin mahdollisimman pian, kuitenkin viiden työpäivän kuluessa. Tiedot käytettävissä olevasta varakapasiteetista on asetettava kaikkien sellaisten hakijoiden saataville, jotka saattavat haluta käyttää kyseistä kapasiteettia.

2.  Infrastruktuurin haltijoiden on tarvittaessa arvioitava, onko lopulliseen liikenteen aikatauluun tarpeen jättää tilaa varakapasiteetille, jotta ne voisivat nopeasti vastata ennakoitavissa oleviin kapasiteettia koskeviin ad hoc -hakemuksiin. Tätä sovelletaan myös ylikuormitettuun infrastruktuuriin.

49 artikla

Erikoistunut infrastruktuuri

1.  Infrastruktuurikapasiteetin on katsottava olevan saatavilla kaikkien sellaisten palvelujen käyttöön, jotka täyttävät reitin toimintaan vaadittavat ominaisuudet, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdan soveltamista.

2.  Jos sopivia vaihtoehtoisia reittiosuuksia on, infrastruktuurin haltija voi asianomaisia osapuolia kuultuaan osoittaa tietyn infrastruktuurin määrätyn tyyppisen liikenteen käyttöön. Jos tällainen osoittaminen on tapahtunut, infrastruktuurin haltija voi asettaa kyseisen liikennetyypin etusijalle infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuksia myöntäessään, sanotun kuitenkaan rajoittamatta perussopimuksen 101, 102 ja 106 artiklan soveltamista.

Kyseinen osoittaminen ei saa estää muita liikennetyyppejä käyttämästä kyseistä infrastruktuuria, kun kapasiteettia on käytettävissä.

3.  Jos infrastruktuuri on osoitettu tiettyyn käyttöön 2 kohdan mukaisesti, siitä on kerrottava verkkoselostuksessa.

50 artikla

Kapasiteettia koskeva arviointi

1.  Kapasiteettia koskevan arvioinnin tarkoituksena on määrittää infrastruktuurikapasiteetin rajoitteet, jotka estävät sen, että infrastruktuurikapasiteettia koskevat hakemukset voidaan täyttää täysimääräisesti, sekä ehdottaa menetelmiä, joilla lisähakemuksiin voidaan suostua. Arvioinnissa yksilöidään ylikuormituksen syyt sekä toimenpiteet, joita ylikuormituksen poistamiseksi voitaisiin toteuttaa lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä.

2.  Arvioinnin kohteena on infrastruktuuri, käyttömenettelyt, harjoitettavien liikennepalvelujen luonne ja kaikkien näiden tekijöiden vaikutus infrastruktuurikapasiteettiin. Arvioinnissa huomioon otettaviin toimenpiteisiin sisältyvät erityisesti liikenteen ohjaaminen toisille reittiosuuksille, liikenteen aikataulusuunnitelman uusiminen, nopeudenmuutokset ja infrastruktuurin parantaminen.

3.  Kapasiteettia koskeva arviointi on saatava päätökseen kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun infrastruktuuri on määritelty ylikuormitetuksi.

51 artikla

Kapasiteetin vahvistamissuunnitelma

1.  Infrastruktuurin haltijan on laadittava kapasiteetin vahvistamissuunnitelma kuuden kuukauden kuluessa kapasiteettia koskevan arvioinnin valmistumisesta.

2.  Kapasiteetin vahvistamissuunnitelma laaditaan sen jälkeen, kun kyseisen ylikuormitetun infrastruktuurin käyttäjiä on kuultu.

Siinä on myös määritettävä kustannus-hyötyanalyysin perusteella mahdolliset infrastruktuurikapasiteetin vahvistamiseksi toteutettavat toimet mukaan lukien aikataulu toimenpiteiden toteuttamiselle.

Suunnitelman edellytyksenä voi olla jäsenvaltion ennakkohyväksyntä. Jäljempänä 55 artiklassa tarkoitettu sääntelyelin voi antaa lausunnon siitä, ovatko suunnitelmassa määrätyt toimet asianmukaisiatarkoitetun sääntelyelimen on valvottava kuulemisprosessia varmistaakseen, että se toteutetaan syrjimättömällä tavalla. [tark. 91]

Euroopan laajuisen verkon taikka yhteen tai useampaan Euroopan laajuiseen verkkoon merkittävällä tavalla vaikuttavan reitin ylikuormittuessa 57 artiklassa tarkoitettu sääntelyelin voi antaa lausunnon siitä, ovatko suunnitelmaan sisältyvät toimenpiteet asianmukaisia.[tark. 92]

3.  Infrastruktuurin haltijan on keskeytettävä kaikkien sellaisten maksujen periminen, joita peritään kyseisen infrastruktuurin käytöstä 31 artiklan 4 kohdan perusteella, jos infrastruktuurin haltija

52 artikla

Reittien käyttö

1.  Infrastruktuurin haltijan on eriteltävä verkkoselostuksessa edellytykset, joiden avulla otetaan huomioon reittien aikaisemmat käyttöasteet määritettäessä käyttöoikeuden myöntämismenettelyjen ensisijaisuusjärjestys.

2.  Erityisesti ylikuormitetun infrastruktuurin osalta infrastruktuurin haltijan on vaadittava reitin luovuttamista, jos reittiä on vähintään kuukauden mittaisen ajanjakson aikana käytetty vähemmän kuin verkkoselostuksessa on vahvistettu kynnysmääräksi, paitsi jos tämä johtuu liikenteenharjoittajasta riippumattomista, muista kuin taloudellisista syistä. 

53 artikla

Infrastruktuurikapasiteetti  kunnossapitotöitä varten

1.  Kunnossapitotöitä varten tapahtuvaa infrastruktuurikapasiteetin käyttöä koskevat hakemukset on tehtävä liikenteen aikataulusuunnitelman laatimisen yhteydessä.

2.  Infrastruktuurin haltijan on otettava riittävällä tavalla huomioon suunniteltuun radan kunnossapitotöihin varatun infrastruktuurikapasiteetin vaikutus hakijoihin.

3.  Infrastruktuurin haltijan on ilmoitettava asianomaisille osapuolille hyvissä ajoinvähintään viikkoa aikaisemmin kunnossapitotöistä, joita ei ole suunniteltu, vähintään viikkoa ennen niiden aloittamista. [tark. 93]

54 artikla

Erityiset toimenpiteet häiriötilanteissa

1.  Jos junaliikenteessä esiintyy teknisistä ongelmista tai onnettomuudesta johtuvia häiriöitä, infrastruktuurin haltijan on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet tilanteen palauttamiseksi ennalleen. Tätä varten sen on laadittava varotoimia koskeva suunnitelma, jossa luetellaan ne elimet, joille on ilmoitettava vakavista vaaratilanteista tai vakavista häiriöistä junaliikenteessä.

1 a.  Infrastruktuurin haltijoilla on oltava toimintasuunnitelmat onnettomuuksien tai teknisten vikojen varalta.[tark. 94]

2.  Hätätilanteissa ja jos se on infrastruktuurin käytön tilapäisesti estävän häiriön vuoksi ehdottoman välttämätöntä reitit, joihin on myönnetty käyttöoikeus, voidaan ilman varoitusta poistaa käytöstä järjestelmän korjaamiseen tarvittavaksi ajaksi.

Jos infrastruktuurin haltija pitää tätä tarpeellisena, se voi vaatia rautatieyrityksiä antamaan sen käyttöön resurssit, joita se pitää kaikkein asianmukaisimpina tilanteen palauttamiseksi ennalleen mahdollisimman nopeasti.

3.  Jäsenvaltiot voivat vaatia rautatieyrityksiä osallistumaan sen varmistamiseen, että turvallisuusstandardit ja säännöt pannaan täytäntöön ja niiden noudattamista valvotaan kyseisten yritysten itsensä osalta.Ellei kyseessä ole ylivoimainen este, mukaan luettuna kiireellinen ja turvallisuuden kannalta välttämätön työ, tämän artiklan mukaisesti tavaraliikenteen harjoittamiseen myönnettyä reittiä ei voida peruuttaa alle kahta kuukautta ennen liikenteen aikataulun mukaista ajankohtaa, jos asianomainen hakija ei anna suostumustaan tällaiselle peruuttamiselle. Tässä tapauksessa asianomainen infrastruktuurin haltija pyrkii tarjoamaan hakijalle yhtä laadukkaan ja luotettavan reitin, joka hakijalla on oikeus hyväksyä tai hylätä. Viimeksi mainitussa tapauksessa sillä on oikeus vähintään vastaavan maksun palautukseen.[tark. 95]

4 JAKSO

Sääntelyelin

55 artikla

SääntelyelinKansalliset sääntelyelimet

1.  Kunkin jäsenvaltion on perustettava rautatiealalle yksi kansallinen sääntelyelin. Kyseisen elimen on oltava itsenäinen viranomainen, joka on organisatorisesti, toiminnallisesti, hierarkkisesti ja päätöksenteoltaan oikeudellisesti erillinen ja riippumaton muista viranomaisista. Sen on myös oltava organisaatioltaan, rahoituspäätöksiltään, oikeudelliselta rakenteeltaan ja päätöksenteoltaan infrastruktuurin haltijoista, hinnoitteluelimistä, käyttöoikeuksia myöntävistä elimistä sekä hakijoista riippumaton. Sen on lisäksi oltava toiminnallisesti riippumaton kaikista toimivaltaisista viranomaisista, jotka osallistuvat julkista palveluhankintaa koskevan sopimuksen tekemiseen. Kansallisella sääntelyelimellä on oltava henkilöstön ja resurssien osalta tarvittavat organisatoriset valmiudet sille 56 artiklassa annettujen tehtävien hoitamiseen ottaen huomioon jäsenvaltion rautatieliikenteen toiminta-asteen ja siihen vaikuttavat tekijät, kuten liikennemäärän ja verkoston koon.

2.  Jäsenvaltiot voivat perustaa sääntelyelimiä, joilla on toimivaltaa usealla säännellyllä alalla, jos tällaiset yhdistetyt viranomaiset täyttävät 1 kohdassa vahvistetut riippumattomuusvaatimukset.

3.  Kansallinen tai muu toimivaltainen parlamentti nimittää rautatiealan sääntelyelimen pääjohtaja ja johtokunta nimitetään uusittavaksipääjohtajan ja johtokunnan uusittavissa olevaksi määräajaksi sellaisten selkeiden sääntöjen mukaisesti, joilla voidaan taata riippumattomuus. Näihin tehtäviin valitaan henkilöitä, joilla on rautatieliikenteen tai muun alan sääntelyyn liittyvää tietämystä ja kokemusta, ja mielellään henkilöitä, joilla ei vähintään ei kolmenkahden vuoden tai kahta vuotta pidempänä, kansallisessa lainsäädännössä vahvistettuna aikana ennen nimitystä eikä toimikauden aikana saa ollaole ollut suoraan tai välillisesti ammatillista asemaa, vastuuta tai intressiä säännellyissä yrityksissä tai yksiköissä tai liiketoimintasuhdetta niiden kanssa. Valittujen henkilöiden on nimenomaisesti vahvistettava tämä antamassaan asianmukaisessa sidonnaisuusilmoituksessa. Toimikauden päätyttyä heillä ei saa vähintään kolmeenkahteen vuoteen tai kahta vuotta pidempään, kansallisessa lainsäädännössä vahvistettuun aikaan olla ammatillista asemaa, vastuuta tai intressiä missään säännellyistä yrityksistä tai yksiköistä tai liiketoimintasuhdetta niihin. Heillä on täydet valtuudet sääntelyelimen henkilöstön palvelukseen ottamisessa ja hallinnoimisessa. Heidän on toimittava täysin riippumattomasti eikä heihin saa missään tapauksessa vaikuttaa hallitusten tai yksityisten tai julkisten yritysten ohjeilla.[tark. 96]

56 artikla

SääntelyelimenKansallisten sääntelyelinten toiminta

1.  Jäljempänä sanotun rajoittamatta 46 artiklan 6 kohdan soveltamista, hakijalla on oikeus vedota sääntelyelimeen, jos se katsoo tulleensa kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti, syrjityksi tai muulla tavalla loukatuksi erityisesti infrastruktuurin haltijan tai tapauskohtaisesti rautatieyrityksen tai palvelun harjoittajan tekemissä päätöksissä, jotka koskevat: :

1 a.  Sääntelyelin voi toteuttaa toimia oma-aloitteisesti, ja sen on ratkaistava valitukset ja toteutettava oma-aloitteisesti toimia tilanteen korjaamiseksi viimeistään kuukauden kuluessa valituksen vastaanottamisesta. Jos muutoksenhaku koskee kieltäytymistä infrastruktuurikapasiteetin myöntämisestä tai kapasiteetin tarjoamiseen liittyviä ehtoja, sääntelyelimen on joko vahvistettava, ettei infrastruktuurin haltijan tekemää päätöstä tarvitse muuttaa, tai vaadittava päätöksen muuttamista sääntelyelimen antamien suuntaviivojen mukaisesti.

Komissio tarkastelee oma-aloitteisesti sääntelyelinten toimivaltuuksia ja sääntelyelinten päätöksenteon määräaikoja koskevien tämän direktiivin säännösten soveltamista ja noudattamisen valvomista 64 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun neuvoa-antavan menettelyn mukaisesti.

2.  Sääntelyelimellä on oltava myös valtuudet seurata kilpailua, oikaista rautatiepalvelujen markkinoilla tapahtuva syrjivä ja markkinoita vääristävä kehitys, ja tarkastella uudelleen 1 kohdan a–g alakohtaaa–g a alakohtaa omasta aloitteestaan ja ehkäistäkseen syrjinnän hakijoiden välillä, myös asianmukaisten korjaustoimenpiteiden avulla. Sen on erityisesti tarkistettava, onko verkkoselostuksessa syrjiviä lausekkeita tai annetaanko siinä infrastruktuurin haltijalle harkintavaltaa, jota voisi olla mahdollista käyttää hakijoiden väliseen syrjintään. Sääntelyelimellä on oltava organisatoriset valmiudet näiden tehtävien toteuttamiseen.Tätä varten sääntelyelimen on myös tehtävä tiivistä yhteistyötä kansallisen turvallisuusviranomaisen kanssa, joka vastaa yhteentoimivuuden osatekijöiden vaatimustenmukaisuuden tai käyttökelpoisuuden arvioinnista tai osajärjestelmien EY-tarkastusmenettelyn arvioinnista direktiivin 2008/57/EY mukaisesti. Kun on kyse kansallisen turvallisuusviranomaisen käsittelemistä menettelyistä, joilla voi olla markkinoille pääsyä koskevia vaikutuksia, kansallisen turvallisuusviranomaisen on hakijoiden pyynnöstä ilmoitettava sääntelyelimelle menettelyn asiaan liittyvistä näkökohdista. Sääntelyelimen on annettava suosituksia. Jos kansallinen turvallisuusviranomainen aikoo poiketa näistä suosituksista, sen on perusteltava tämä sääntelyelimelle.

3.  Sääntelyelimen on varmistettava, että infrastruktuurin haltijan määräämät maksut ovat IV luvun 2 jakson mukaisia ja ketään syrjimättömiä. Infrastruktuurimaksujen tasoa koskevat neuvottelut hakijoiden ja infrastruktuurin haltijan välillä sallitaan ainoastaan, jos ne käydään sääntelyelimen johdolla. Sääntelyelimen on puututtava asiaan, jos neuvottelut saattavat rikkoa tässä luvussa säädettyjä vaatimuksia.

3 a.  Sääntelyelimen on varmistettava, että rautatieyritysten ja infrastruktuurin haltijoiden tilinpidossa noudatetaan 6 artiklassa vahvistettuja tilien eriyttämistä koskevia säännöksiä.

3 b.  Sääntelyelimen on määritettävä, mikäli kansallisessa lainsäädännössä niin edellytetään, 10 artiklan 2 kohdan mukaisesti, onko palvelun päätarkoituksena matkustajien kuljettaminen eri jäsenvaltioissa sijaitsevien asemien välillä, ja 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti, vaarantavatko 10 artiklassa säädetyt tietyn lähtöpaikan ja määränpään välisellä osuudella tarjottavat palvelut, joista on tehty yksi tai useampi voimassa olevan unionin lainsäädännön mukainen julkisia palveluhankintoja koskeva sopimus, julkisia palveluhankintoja koskevan sopimuksen taloudellisen tasapainon.

3 c.  Sääntelyelimen on ilmoitettava komissiolle kaikki valitukset, jotka liittyvät sääntelyelimen 1–3 b kohdan nojalla tekemään päätökseen. Komissio pyytää tarvittaessa kahden viikon kuluessa valituksen vastaanottamisesta muuttamaan kyseistä päätöstä, jotta varmistetaan sen yhdenmukaisuus unionin lainsäädännön kanssa. Sääntelyelimen on muutettava päätöstään pidennetyn määräajan kuluessa ottaen huomioon komission pyytämät muutokset.

3 d.  Sääntelyelimen on kuultava rahti- ja henkilöliikenteen rautatiepalvelujen käyttäjiä vähintään kerran vuodessa, jotta se voi ottaa huomioon niiden näkemykset rautatiemarkkinoista, mukaan luettuina palvelujen toiminta, infrastruktuurimaksut sekä rautatiepalvelujen hintojen taso ja avoimuus.[tark. 97]

4.  Sääntelyelimellä on oikeus pyytää infrastruktuurin haltijalta, hakijoilta ja muulta kyseisessä jäsenvaltiossa sijaitsevalta kolmannelta asiaa koskevia tietoja. Pyydetyt tiedot on annettava viipymättä. Sääntelyelimellä on oltava mahdollisuus varmistaa pyyntöihin vastaaminen asianmukaisilla seuraamuksilla, sakot mukaan lukien. Sääntelyelimelle toimitettaviin tietoihin sisältyvät kaikki tiedot, joita sääntelyelin tarvitsee muutoksenhakutehtävässään ja seuratessaan kilpailua rautatiepalvelujen markkinoilla 2 kohdan mukaisesti. Tähän sisältyvät tiedot, jotka ovat tarpeen tilastointi- ja markkinaseurantatarkoituksiin. 

5.  Sääntelyelimen on ratkaistava valitukset ja toteutettava toimet tilanteen korjaamiseksi kahden kuukauden kuluessa tietojen vastaanottamisesta. Sen on tarvittaessa päätettävä omasta aloitteestaan aiheellisista toimenpiteistä markkinoiden kielteisten ilmiöiden oikaisemiseksi erityisesti 1 kohdan a–ga alakohdan osalta. 

Sääntelyelimen tekemä päätös sitoo kaikkia niitä, jotka kuuluvat päätöksen soveltamisalaan eivätkä ole jonkin toisen hallinnollisen tahon valvonnan alaisia. Sääntelyelimellä on oltava mahdollisuus varmistaa päätöstensä noudattaminen asianmukaisilla seuraamuksilla, sakot mukaan lukien.

Jos muutoksenhaku koskee kieltäytymistä infrastruktuurikapasiteetin myöntämisestä tai kapasiteetin tarjoamiseen liittyviä ehtoja, sääntelyelimen on joko vahvistettava, ettei infrastruktuurin haltijan tekemää päätöstä tarvitse muuttaa, tai vaadittava päätöksen muuttamista sääntelyelimen antamien suuntaviivojen mukaisesti.

6.  Jäsenvaltioiden on sen varmistettava, että sääntelyelimen päätökset voidaan saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi. Muutoksenhaulla voi olla lykkäävä vaikutus sääntelyelimen päätökseen vain, jos muutoksenhakua käsittelevä tuomioistuin katsoo, että sääntelyelimen päätöksen välittömistä vaikutuksista aiheutuisi peruuttamatonta haittaa muutoksenhakijalle. 

7.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sääntelyelin julkaisee tiedot infrastruktuurin haltijoiden ja liitteessä III lueteltujen palvelujen tarjoajien tekemiin päätöksiin liittyvistä riitojenratkaisu- ja muutoksenhakumenettelyistä.

8.  Sääntelyelimellä on oltava valtuudet tehdä tarkastuksia tai teettää ulkopuolisia tarkastuksia infrastruktuurin haltijoissa ja tarvittaessa rautatieyrityksissä varmistaakseen 6 artiklassa vahvistettuja tilien eriyttämistä koskevien säännösten noudattamisen.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että infrastruktuurin haltijat ja kaikki yritykset tai muut yksiköt, jotka harjoittavat tai yhdistävät rautatieliikenteen eri muotoja tai infrastruktuurin hallintaa, joita tarkoitetaan 6 artiklan 1 ja 2 kohdassa, toimittavat sääntelyelimelle yksityiskohtaiset tilinpäätökset, jotta se voi toteuttaa eri tehtävänsä. Näihin tilinpäätöksiin on sisällyttävä vähintään liitteessä X vahvistetut osatekijät. Sääntelyelin voi myös tehdä näiden tilinpäätösten perusteella johtopäätöksiä valtiontukiasioista, joista sen on ilmoitettava tällaisten kysymysten ratkaisemisesta vastaaville viranomaisille.

Liitettä X voidaan muuttaa kokemuksen perusteella 60 a artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. 

56 a artikla

Kansallisten sääntelyelinten toimivalta

1.  Sääntelyelimellä on oltava 56 artiklassa lueteltujen tehtävien toteuttamiseksi valtuudet:

2.  Jäsenvaltioiden on sen varmistettava, että sääntelyelimen päätökset voidaan saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi. Muutoksenhaulla ei saa olla lykkäävää vaikutusta sääntelyelimen päätökseen.

3.  Jos rajatylittäviä liikennepalveluja koskevat sääntelyelinten päätökset aiheuttavat kiistoja, osapuolet voivat vedota komissioon saadakseen kuukauden kuluessa vetoomuksen vastaanottamisesta sitovan päätöksen siitä, onko kyseinen päätös unionin lainsäädännön mukainen.

4.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sääntelyelimen tekemät päätökset julkaistaan.

5.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että infrastruktuurin haltijat ja kaikki yritykset tai muut yksiköt, jotka harjoittavat rautatieliikenteen eri muotoja tai infrastruktuurin hallintaa, joita tarkoitetaan 6 artiklassa, palvelun harjoittajat mukaan luettuina, toimittavat sääntelyelimelle yksityiskohtaiset tilinpäätökset, jotta se voi toteuttaa eri tehtävänsä. Näihin tilinpäätöksiin on sisällyttävä vähintään liitteessä X vahvistetut osatekijät. Sääntelyelin voi myös tehdä näiden tilinpäätösten perusteella johtopäätöksiä valtiontukiasioista, joista sen on ilmoitettava tällaisten kysymysten ratkaisemisesta vastaaville viranomaisille.

Liitettä X voidaan muuttaa kokemuksen perusteella 60 a artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.[tark. 98]

57 artikla

Kansallisten sääntelyelinten välinen yhteistyö ja komission toimivalta

1.  Kansallisten sääntelyelinten on vaihdettava tietoja työstään, päätöstensä perusteista sekä päätöskäytännöistään ja tehtävä muulla tavoin yhteistyötä päätöksentekonsa sovittamiseksi yhteen koko unionissa. Tätä varten niiden on toimittava yhdessä työryhmässävirallisesti perustetussa verkostossa, joka kokoontuu säännöllisin väliajoin komission kutsusta ja komission toimiessa puheenjohtajana. Komissio tukee sääntelyelimiä tässä tehtävässävarmistaa tätä varten sääntelyelinten aktiivisen yhteistyön ja toteuttaa toimenpiteitä, jos sääntelyelimet eivät käytä toimivaltaansa.

Komission edustajat nimitetään sekä liikenteestä vastaavien että kilpailusta vastaavien yksiköiden edustajista.

Komissio perustaa tietokannan, johon kansallisten sääntelyelinten on syötettävä tietoja kaikista valitusmenettelyistä, kuten valitusten päivämäärät, oma-aloitteisten menettelyjen aloittaminen, kaikki alustavat ja lopulliset päätökset, osapuolet, tärkeimmät menettelykysymykset ja rautatielainsäädännön tulkintaongelmat sekä kansainvälisiin rautatiepalveluihin liittyvät käyttöoikeutta tai hinnoittelua koskevat oma-aloitteiset tutkimukset.

2.  Sääntelyelinten on tehtävä tiivistä yhteistyötä, myös työjärjestelyjen avulla, avustaakseen toisiaan markkinoiden seurantatehtävissään sekä valitusten ja tutkimusten käsittelyssä.

3.  Kansainväliseen reittiin liittyvän käyttöoikeutta tai hinnoittelua koskevan valituksen tai oma-aloitteisen tutkimuksen tapauksessa sekä kansainvälisiin rautatieliikennepalveluihin liittyvän markkinoiden kilpailuseurannan yhteydessä asianomaisen sääntelyelimen on ilmoitettava komissiolle ja kuultava kaikkien muiden sellaisten jäsenvaltioiden sääntelyelimiä, joiden kautta kyseinen kansainvälinen reitti kulkee, ja pyydettävä niiltä kaikki tarvittavat tiedot ennen päätöksensä tekemistä. Sääntelyelinten verkoston on myös annettava lausuntonsa.

4.  Sääntelyelinten, joita kuullaan 3 kohdan mukaisesti, on annettava kaikki tiedot, joita niillä itsellään on oikeus pyytää kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti. Näitä tietoja saa käyttää ainoastaan 3 kohdassa tarkoitetun valituksen tai tutkimuksen käsittelemiseksi.

5.  Valituksen vastaanottaneen tai omasta aloitteestaan tutkimuksen tehneen sääntelyelimen on toimitettava asian kannalta merkitykselliset tiedot vastuulliselle sääntelyelimelle, jotta se voi toteuttaa toimenpiteitä asiaomaisten osapuolten osalta.

6.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 40 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut yhteenliittyneet infrastruktuurin haltijoiden edustajat toimittavat viipymättä kaikki tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitetun valituksen tai tutkimuksen käsittelemiseksi tarvittavat tiedot, joita pyytää sen jäsenvaltion sääntelyelin, jonka alueella yhteenliittynyt edustaja on. Kyseisellä sääntelyelimellä on oltava oikeus toimittaa kyseistä kansainvälistä reittiä koskevat tällaiset tiedot 3 kohdassa tarkoitetulle sääntelyelimille.

6 a.  Komissio voi omasta aloitteestaan osallistua 2–6 kohdassa lueteltuihin toimintoihin, ja se tiedottaa tästä 1 kohdassa tarkoitetulle sääntelyelinten verkostolle.

7.  Edellä olevan 1 kohdan mukaisesti perustetun sääntelyelinten verkoston on vahvistettava yhteiset periaatteet ja käytänteet niiden päätösten tekemiseksi, joiden tekemiseen ne on valtuutettu tämän direktiivin nojalla. Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanotoimenpiteitä, joissa säädetään tällaisista yhteisistä periaatteista ja käytänteistä. Tällaiset toimenpiteet, joiden tarkoituksena on varmistaa tämän direktiivin täytäntöönpano yhdenmukaisin edellytyksin, annetaan täytäntöönpanosäädöksenä 63 artiklan 3 kohdan mukaisesti. ja täydentää tällaisia yhteisiä periaatteita ja käytänteitä 60 a artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Sääntelyelimet tarkastelevatSääntelyelinten verkosto tarkastalee myös 40 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen infrastruktuurin haltijoiden yhteenliittymien sellaisia päätöksiä ja käytänteitä, joilla pannaan täytäntöön tämän direktiivin säännöksiä tai edistetään muulla tavoin kansainvälisen raideliikenteen sujuvuutta. [tark. 99]

57 a artikla

Eurooppalainen sääntelyelin

Komissio esittää sääntelyelinten verkoston kautta saadun kokemuksen perusteella viimeistään ...(26)lainsäädäntöehdotuksen eurooppalaisen sääntelyelimen perustamisesta. Tälle elimelle annetaan valvonta- ja sovitteluvaltuudet rajatylittävien ja kansainvälisten ongelmien tapauksessa, ja se toimii vetoomuselimenä kansallisten sääntelyelinten tekemien päätösten osalta. [tark. 100]

V LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

58 artikla

Tämän direktiivin säännöksiä sovelletaan rajoittamatta vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankintamenettelyjen yhteensovittamisesta 31 päivänä maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/17/EY (27) soveltamista.

59 artikla

Poikkeukset

1.  Maaliskuun 15 päivään 2013 asti Irlannin, saarijäsenvaltiona, jolla on rautatieyhteys ainoastaan yhteen muuhun jäsenvaltioon, ja Yhdistyneen kuningaskunnan Pohjois-Irlannin osalta samalla perusteella,

2.  Kun useampi kuin yksi rautatieyritys, jolle on myönnetty toimilupa 17 artiklan mukaisesti, tai Irlannin ja Pohjois-Irlannin osalta rautatieyritys, jolle on tällä tavoin myönnetty toimilupa muualla, esittää virallisen hakemuksen kilpailevan rautatieliikenteen harjoittamiseksi Irlannin tai Pohjois-Irlannin alueella taikka kyseiselle alueelle tai kyseiseltä alueelta, tämän poikkeuksen soveltamisen jatkamisesta on päätettävä 64 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja poikkeuksia ei sovelleta, kun rautatieliikennettä Irlannissa tai Pohjois-Irlannissa harjoittava rautatieyritys esittää virallisen hakemuksen rautatieliikenteen harjoittamisesta jonkin toisen jäsenvaltion alueella, alueelle tai alueelta, lukuun ottamatta Irlantia Pohjois-Irlannissa toimivien rautatieyritysten osalta ja Yhdistynyttä kuningaskuntaa Irlannissa toimivien rautatieyritysten osalta.

Vuoden kuluessa joko tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun päätöksen, tai tämän kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettua virallista hakemusta koskevan ilmoituksen vastaanottamisesta, kyseisen jäsenvaltion tai kyseisten jäsenvaltioiden (Irlannin tai Yhdistyneen kuningaskunnan Pohjois-Irlannin osalta) on annettava 1 kohdassa tarkoitettujen artiklojen täytäntöön panemiseksi tarvittava lainsäädäntö.

3.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettu poikkeus voidaan uusia enintään viideksi vuodeksi kerrallaan. Jäsenvaltio, joka on käyttänyt hyväkseen kyseistä poikkeusta, voi viimeistään 12 kuukautta ennen poikkeuksen päättymispäivää esittää komissiolle poikkeuksen uusimista koskevan pyynnön. Tällainen pyyntö on perusteltava. Komissio tutkii pyynnön ja päättää asiasta 64 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen. Kyseistä menettelyä noudatetaan kaikissa pyyntöön liittyvissä päätöksissä.

Tehdessään päätöksen komissio ottaa huomioon geopoliittisen tilanteen kehityksen ja rautatieliikennemarkkinoiden kehityksen poikkeuksen uusimista pyytäneen jäsenvaltion alueella, alueelta ja alueelle harjoitettavan rautatieliikenteen osalta.

59 a artikla

Säädösvallan siirtäminen

Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 60 a artiklan mukaisesti 15 artiklan 5 kohdan mukaisesta markkinoiden seurannan soveltamisalasta, 27 artiklan 2 kohdan mukaisen verkkoselostuksen tietyistä osista, 31 artiklan 3 ja 5 kohdan mukaisista tietyistä hinnoitteluperiaatteista, 32 artiklan 3 kohdan mukaisesta ETCS-järjestelmän infrastruktuurimaksujen tilapäisestä alentamisesta, 35 artiklan 2 kohdan mukaisen suorituskannustinjärjestelmän tietyistä osista, 41 artiklan 3 kohdan mukaisten infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden hakijoille asetettavien vaatimusten kohdalla noudatettavista perusteista, 43 artiklan 1 kohdan mukaisesta käyttöoikeuden myöntämismenettelyn aikataulusta, 56 a artiklan 5 kohdan mukaisista säännellyistä tilinpäätöksistä ja sääntelyelinten 57 artiklan 7 kohdan mukaisesti päätöksentekoa varten kehittämistä yhteisistä periaatteista ja käytänteistä. [tark. 101]

60 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.   Siirretään komissiolle määräämättömäksi ajaksi valta antaa 7 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa, 13 artiklan 5 kohdan toisessa alakohdassa, 15 artiklan 5 kohdan toisessa alakohdassa, 20 artiklan kolmannessa kohdassa, 27 artiklan 2 kohdassa, 30 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa, 31 artiklan 5 kohdan toisessa alakohdassa, 32 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa, 32 artiklan 3 kohdassa, 35 artiklan 2 kohdassa, 43 artiklan 1 kohdassa ja 56 artiklan 8 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitettuja delegoituja säädöksiä.

2.   Heti kun komissio on hyväksynyt delegoidun säädöksen, se antaa säädöksen tiedoksi samanaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

3.   Komissiolle siirrettyyn valtaan antaa delegoituja säädöksiä sovelletaan 61 ja 62 artiklassa säädettyjä ehtoja.[tark. 102]

60 a artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.  Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tässä artiklassa säädetyin edellytyksin.

2.  Siirretään 15 artiklan 5 kohdassa, 27 artiklan 2 kohdassa, 31 artiklan 3 ja 5 kohdassa, 32 artiklan 3 kohdassa, 35 artiklan 2 kohdassa, 41 artiklan 3 kohdassa, 43 artiklan 1 kohdassa, 56 a artiklan 6 kohdassa ja 57 artiklan 7 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä komissiolle … päivästä …kuuta …(28) lukien. Komissio esittää siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen viiden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

3.  Euroopan parlamentti tai neuvosto voi peruuttaa 15 artiklan 5 kohdassa, 27 artiklan 2 kohdassa, 31 artiklan 3 kohdassa ja 5 kohdassa, 32 artiklan 3 kohdassa, 35 artiklan 2 kohdassa, 41 artiklan 3 kohdassa, 43 artiklan 1 kohdassa, 56 a artiklan 6 kohdassa ja 57 artiklan 7 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, päätöksessä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta aiemmin annettujen delegoitujen säädösten voimassaoloon.

4.  Heti kun komissio on hyväksynyt delegoidun säädöksen, se antaa säädöksen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5.  Edellä olevien 15 artiklan 5 kohdan, 27 artiklan 2 kohdan, 31 artiklan 3 ja 5 kohdan, 32 artiklan 3 kohdan, 35 artiklan 2 kohdan, 41 artiklan 3 kohdan, 43 artiklan 1 kohdan, 56 a artiklan 6 kohdan ja 57 artiklan 7 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, ett ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella. [tark. 103]

61 artikla

Säädösvallan siirron peruuttaminen

1.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi peruuttaa 60 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron.

2.   Toimielin, joka on aloittanut sisäisen menettelyn päättääkseen, peruuttaako se säädösvallan siirron, ilmoittaa asiasta toiselle lainsäätäjälle ja komissiolle viimeistään kuukautta ennen lopullisen päätöksen tekemistä sekä ilmoittaa samalla, mitä siirrettyä säädösvaltaa mahdollinen peruuttaminen koskee, ja ilmoittaa peruuttamisen syyt.

3.   Peruuttamispäätöksellä lopetetaan päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan joko välittömästi tai jonakin myöhempänä, siinä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta aiemmin annettuja delegoitujen säädösten voimassaoloon. Se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.[tark. 104]

62 artikla

Delegoitujen säädösten vastustaminen

1.   Euroopan parlamentti ja neuvosto voi vastustaa delegoitua säädöstä kahden kuukauden kuluessa siitä, kun säädös on annettu tiedoksi. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta määräaikaa pidennetään kuukaudella.

2.   Jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole määräajan päättyessä vastustanut delegoitua säädöstä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen kyseistä päivää ilmoittaneet komissiolle, etteivät ne aio vastustaa säädöstä, delegoitu säädös tulee voimaan päivänä, joka mainitaan sen säännöksissä.

3.   Jos Euroopan parlamentti tai neuvosto vastustaa delegoitua säädöstä, se ei tule voimaan. Säädöstä vastustava toimielin esittää syyt, miksi se vastustaa delegoitua säädöstä.[tark. 105]

63 artikla

Täytäntöönpanotoimenpiteet

1.  Jäsenvaltiot voivat saattaa komission käsiteltäväksi kaikki tämän direktiivin täytäntöönpanoa koskevat kysymykset. Asiaa koskevat päätökset tehdään 64 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

2.  JäsenvaltionKansallisen sääntelyelimen tai muun toimivaltaisen kansallisen viranomaisen pyynnöstä tai omasta aloitteestaan komissio tutkii erityistapauksessa tämän direktiivin säännösten soveltamista ja täytäntöönpanoa, ja. Kansallisten sääntelyelinten on pidettävä päätösluonnoksistaan tietokantaa, joka on komission saatavilla. Komissio päättää kahden kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta 64 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen, voidaanko siihen liittyvän toimenpiteen soveltamista jatkaa. Komissio ilmoittaa päätöksestään Euroopan parlamentille, neuvostolle ja jäsenvaltioille. [tark. 106]

Jäsenvaltio voi saattaa komission päätöksen neuvoston ratkaistavaksi yhden kuukauden kuluessa päätöksen tekemisestä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta perussopimuksen 258 artiklan soveltamista. Neuvosto voi poikkeuksellisissa olosuhteissa päättää määräenemmistöllä asiasta toisin yhden kuukauden kuluessa siitä, kun asia on saatettu sen käsiteltäväksi.Jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan komissio tarkastelee erityistapauksessa tämän direktiivin säännösten soveltamista ja täytäntöönpanoa ja tekee asiasta päätöksen 64 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. [tark. 107]

3.  Komissio antaa toimenpiteethyväksyy 10 artiklan 2 kohdan, 11 artiklan 4 kohdan, 14 artiklan 2 kohdan ja 17 artiklan 5 kohdan mukaisesti täytäntöönpanosäädöksiä, joilla varmistetaan tämän direktiivin täytäntöönpano yhdenmukaisin edellytyksin,.täytäntöönpanosäädöksinäNämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 64 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyätarkastelumenettelyä noudattaen. [tark. 108]

64 artikla

Komitea

1.  Komissiota avustaa komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea. [tark. 109]

2.  Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 3 ja 7 artiklassa määrättyä menettelyä ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännöksetasetuksen (EU) N:o 182/2011 4 artiklaa. [tark. 110]

3.  Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännöksetasetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa. [tark. 111]

65 artikla

Kertomus

Komissio antaa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2012 Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle kertomuksen II luvun täytäntöönpanosta.

Tässä kertomuksessa arvioidaan myös markkinoiden kehitystä, mukaan lukien valmistautumisaste rautatieliikennemarkkinoiden avaamiseksi edelleen. Tässä kertomuksessa komissio myös analysoi eri malleja näiden markkinoiden järjestämiseksi ja tämän direktiivin vaikutuksia julkisia palveluhankintoja koskeviin sopimukseen ja niiden rahoitukseen. Samalla komissio ottaa huomioon asetuksen (EY) N:o 1370/2007 täytäntöönpanon ja jäsenvaltioiden väliset olennaiset erot (verkkojen tiheys, matkustajien määrä, keskimääräinen matkan pituus). Kertomuksessaan komissio tarvittaessa ehdottaa täydentäviä toimenpiteitä markkinoiden avaamisen helpottamiseksi ja arvioi näiden toimenpiteiden vaikutuksia.

66 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.  Jäsenvaltioiden on saatettava [...] artiklan ja liitteiden [...] noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään [...] päivänä [...]kuuta [...]...(29). Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle kirjallisina nämä säännökset sekä kyseisiä säännöksiä ja tätä direktiiviä koskeva vastaavuustaulukko. [tark. 112]

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säännöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Niissä on myös mainittava, että voimassa oleviin lakeihin, asetuksiin ja hallinnollisiin määräyksiin sisältyviä viittauksia tällä direktiivillä kumottuihin direktiiveihin pidetään viittauksina tähän direktiiviin. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset ja maininnat tehdään.

2.  Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

Velvoitteet, jotka koskevat tämän direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sen täytäntöön panemista eivät koske Kyprosta ja Maltaa niin kauan kuin niiden alueilla ei ole rautatiejärjestelmää.

67 artikla

Kumoaminen

Kumotaan direktiivit 91/440/ETY, 95/18/EY ja 2001/14/EY, sellaisina kuin ne ovat muutettuina liitteessä XI olevassa A osassa mainituilla direktiiveillä, […] päivästä [...]kuuta [...], sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioita velvoittavia, liitteessä XI olevassa B osassa asetettuja määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava mainitut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sovellettava niitä.

Viittauksia kumottuihin direktiiveihin pidetään viittauksina tähän direktiiviin liitteessä XII olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

68 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sovelletaan [...] artiklaa ja liitteitä [...] [...] päivästä [...]kuuta [...].

69 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty...ssa/ssä … päivänä …kuuta ….

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

(1) EUVL C 132, 3.5.2011, s. 99. (2) EUVL C 104, 2.4.2011, s. 53. (3) EYVL L 237, 24.8.1991, s. 25. (4) EYVL L 143, 27.6.1995, s. 70. (5) EYVL L 75, 15.3.2001, s. 29. (6) EYVL L 75, 15.3.2001, s. 1. (7) EYVL L 75, 15.3.2001, s. 26. (8) EUVL L 315, 3.12.2007, s. 1. (9) EUVL L 164, 30.4.2004, s. 1. (10) EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23. (11) EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13. (12) EUVL C 321, 31.12.2003, s. 1. (13) EUVL C 175 E, 10.7.2008, s. 551. (14) EUVL C 236 E, 12.8.2011, s. 125. (15) * Tämän direktiivin voimaantulopäivä. (16) EUVL L 204, 5.8.2010, s. 1. (17) EYVL L 278, 23.12.1970, s. 1. (18) * Joka kaksi vuotta tämän direktiivin voimaantulosta. (19) Tämän direktiivin voimaantulopäivä. (20) * Joka on 18 kuukauden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta. (21) * Joka on 18 kuukauden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta. (22) EUVL L 84, 26.3.2008, s. 132. (23) EUVL L 164, 30.4.2004, s. 44. (24) EUVL L 315, 3.12.2007, s. 14. (25) EUVL L 191, 18.7.2008, s. 1. (26) * Joka on kahden vuoden kuluttua tämän direktiivin julkaisemisesta. (27) EUVL L 134, 30.4.2004, s. 1. (28) * Tämän direktiivin voimaatulopäivä. (29) * 12 kuukauden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta.

Luettelo rautateiden infrastruktuurin osista

Rautateiden infrastruktuuri koostuu seuraavista osista, jos ne ovat osa kiinteää rataa, mukaan luettuina sivuraiteet, mutta ei raiteita, jotka sijaitsevat korjaamoissa taikka vaunu- tai veturihalleissa, eikä yksityisiä haara- tai sivuraiteita:

–  Maapohja;

–  Raiteet ja ratapenkka, erityisesti vallit, maanleikkaukset, vedenpoistokanavat ja ojat, ojakivetykset, rummut, seinämät, radanvarsipenkereitä suojaava kasvillisuus, jne.; matkustaja- ja tavaralaiturit; ajo- ja jalankulkutiet; aitamuurit, pensasaidat ja muut aidat; paloturvallisuuskaistat; vaihteiden ja risteysten lämmityspisteiden laitteet; lumiaidat;

–  Tekniset rakenteet: sillat, rummut ja muut ylikulkutiet, tunnelit, katetut leikkaukset ja muut alikulkutiet; suojamuurit sekä lumivyöryiltä ja putoavilta kiviltä suojaavat rakenteet, jne.;

–  Tasoristeykset mukaan lukien tieliikenteen turvalaitteet;

–  Ylärakenteet, erityisesti: raiteet, uurretut raiteet ja vastakiskot; ratapölkyt ja pitkittäispölkyt, kiinteän rautatien pientarvikkeet, täytemaa mukaan lukien kivimurska ja hiekka; vaihteet, risteykset, jne.; kääntölavat ja travessit (lukuun ottamatta yksinomaan vetureita varten olevia kääntölavoja);

–  Matkustajia ja tavaroita varten olevat liittymät, mukaan lukien jalankulkija- ja tieliittymät; [tark. 113]

–  Turva-, opastin- ja televiestintälaitteet radalla, asemilla ja järjestelyratapihoilla mukaan lukien opastimiin ja televiestintään tarvittavan sähkövirran tuotto-, muunto- ja siirtoasemat tai -laitteet; tällaisia laitteita tai asemia varten olevat rakennukset; raidejarrut;

–  Valaistuslaitteet liikennettä ja turvallisuutta varten;

–  Junien kulkua varten tarvittavan sähkövoiman muunto- ja siirtolaitteet: syöttöasemat, syöttöasemien ja kontaktijohtojen väliset syöttökaapelit, kantolangat ja kannattimet; kolmas raide kannattimineen;

–  Infrastruktuurista vastaavan osaston käyttämät rakennukset.

Infrastruktuurin haltijan olennaiset toiminnot

(7 artiklassa tarkoitetut)

Luettelo 7 artiklassa tarkoitetuista olennaisista toiminnoista:

– reittien jakamista koskeva päätöksenteko, johon sisältyy saatavuuden määrittely ja arviointi sekä yksittäisten reittien jakaminen;

– infrastruktuurimaksuja koskeva päätöksenteko, mukaan lukien maksujen määrittäminen ja periminen;[tark. 114]

Rautatieyrityksille tarjottavat palvelut

(13 artiklassa tarkoitetut)

1.  Vähimmäiskäyttömahdollisuuksiin sisältyvät:

2.  Käyttöoikeus on annettava myös seuraaviin laitteisiin, kun sellaisia on, ja palvelujen tarjontaan  seuraavastikyseisissä laitteissa tarjottuihin palveluihin:

3.  Lisäpalveluihin voi sisältyä:

4.  Oheispalveluihin voi sisältyä:

Tiedot rautatieliikennemarkkinoiden seurantaa varten

(15 artiklassa tarkoitetut)

1.  Rautatieliikenteen suoritustason kehittyminen ja korvaukset julkisen palvelun velvoitteista

2.  Rautatieyritysten osuudet kaikista liikennesuoritteista vuoden 2008 lopussa (rautatieyritykset, joiden markkinaosuus tonnikilometreinä/henkilökilometreinä mitattuna ≥ 1%):

3.  Sääntelyelimet:

4.  Viime vuonna annetut rautatieliikennettä koskevat kansalliset lait ja määräykset.

5.  Vakiintuneen rautatieyrityksen rakenneuudistuksessa tapahtunut merkityksellinen kehitys ja hyväksytyt tai toteutetut kansalliset liikennestrategiat menneen vuoden aikana.

6.  Merkittävät koulutusaloitteet tai -toimenpiteet, joita maassanne toteutettiin rautatieliikenteen alalla viime vuonna.

7.  Rautatieyritysten ja infrastruktuurin haltijoiden työllistämistilanne viime vuoden lopussa.

8.  Viime vuonna voimassa olleiden infrastruktuurin hallinnointia koskevien monivuotisten sopimusten tilanne:

9.  Infrastruktuurimenot (tavanomainen verkko ja suurten nopeuksien verkko)

10.  Arvio toteuttamatta jääneestä infrastruktuurin kunnossapidosta viime vuoden lopussa

11.  Investoinnit suurten nopeuksien verkkoon:

12.  Rataverkon pituus viime vuoden lopussa:

13.  Ratojen käyttöoikeudesta perityt maksut viime vuonna

14.  Onko olemassa tämän direktiivin 35 artiklan mukaisesti perustettu suorituskannustinjärjestelmä? (Jos vastaus on kyllä, sen pääpiirteet)

15.  Toimivaltaisen kansallisen viranomaisen myöntämien käytössä olevien toimilupien lukumäärä

16.  ERTMS:n käyttöönottotilanne

16 a.  Edellisenä vuonna sattuneet direktiivin 2004/49/EY mukaiset vaaratilanteet, onnettomuudet ja vakavat onnettomuudet. [tark. 116]

17.  Muu merkityksellinen kehitys

(1) Tonnikilometri. (2) Henkilökilometri.

Taloudellinen vakavaraisuus

(20 artiklassa tarkoitettu)

1.  Taloudellinen vakavaraisuus tutkitaan rautatieyrityksen vuotuisten tilinpäätösten, tai mikäli hakijalle ei ole mahdollista esittää vuotuisia tilinpäätöksiä, taseen perusteella. Tarkempia tietoja tätä tutkintaa varten on toimitettava erityisesti seuraavista seikoista:

2.  Hakijan ei katsota olevan taloudellisesti vakavarainen, jos yhtiön toiminnasta on aiheutunut huomattavia vero- tai sosiaalimaksurästejä.

3.  Viranomainen voi erityisesti vaatia asiantuntijakertomuksen toimittamista sekä pankin, julkisen luottolaitoksen, kirjanpitäjän tai tilintarkastajan laatimien aiheellisten asiakirjojen toimittamista. Näissä asiakirjoissa on oltava 1 kohdassa tarkoitettuja kysymyksiä koskevia tietoja.[tark. 117]

Verkkoselostuksen sisältö

(27 artiklassa tarkoitettu)

Edellä 27 artiklassa tarkoitetun verkkoselostuksen jaksojen on sisällettävä seuraavat tiedot: [tark. 118]

1.  Jakso, jossa esitellään rautatieyritysten käytettävissä oleva infrastruktuuri ja sen käyttöä koskevat edellytykset. Tämän jakson tietojen on oltava yhteneviä direktiivin 2008/57/EY 35 artiklan mukaisesti perustettujen rautateiden infrastruktuurirekisterien kanssa tai niissä on viitattava näihin rekistereihin. [tark. 119]

2.  Jakso,Jakson, jossa esitellään hinnoitteluperiaatteet ja hinnat. Sen, on sisällettävä asianmukaiset tiedot hinnoittelujärjestelmästä ja riittävät tiedot maksuista sekä muita merkityksellisiä tietoja käyttöoikeudesta, joita sovelletaan liitteessä III lueteltuihin ja ainoastaan yhden palveluntarjoajan toimittamiin palveluihin. Jaksossa on esiteltävä sekä kustannusten että maksujen osalta yksityiskohtaisesti 31–36 artiklan31 artiklan 4 ja 5 kohdan sekä 32–36 artiklan soveltamisessa käytetyt menettelyt, säännöt ja tapauskohtaisesti taulukot. Siinä on myös oltava tietoja jo päätetyistä tai seuraavien viiden vuoden aikana suunnitelluista hinnanmuutoksista. [tark. 120]

3.  Jakso,Jaksossa, jossa esitellään kapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisperiaatteet ja -perusteet. Siinä, on esiteltävä rautatieyritysten käytettävissä olevan infrastruktuurin kapasiteetin yleispiirteet ja sen käyttöön liittyvät rajoitukset, mukaan lukien kapasiteetin todennäköinen käyttö kunnossapitoa varten. Jaksossa on myös tarkennettava kapasiteetin käyttöoikeuden myöntämiseen liittyvät menettelyt ja määräajat. Siihen on sisällyttävä menettelyissä sovellettavat erityisperusteet, erityisesti: [tark. 121]

4.  Jakso, jossa on tietoja 25 artiklassa tarkoitetun toimiluvan ja direktiivin 2004/49/EY mukaisesti myönnettävien rautateiden turvallisuustodistusten hakemisesta(1).

5.  Jakso, jossa on tietoja rautatieinfrastruktuurin ja palvelun käyttöoikeuteen sekä 35 artiklassa tarkoitettuun suorituskannustinjärjestelmään liittyvistä riitojenratkaisu- ja muutoksenhakumenettelyistä.[tark. 122]

6.  Jakso, jossa on tietoja liitteessä III tarkoitettujen palvelujen käyttöoikeudesta ja hinnoittelusta. Sellaisten palvelujen tarjoajien, jotka eivät ole infrastruktuurin haltijan määräysvallassa, on annettava tietoja maksuista, joita peritään palvelun käyttöoikeudesta ja palvelujen tarjoamisesta, sekä tietoja käyttöoikeutta koskevista teknisistä edellytyksistä verkkoselostukseen sisällytettäviksi. [tark. 123]

7.  Mallisopimus infrastruktuurin haltijan ja hakijan välisten puitesopimusten tekemiseksi 42 artiklan mukaisesti.[tark. 124]

(1) EUVL L 164, 30.4.2004, s. 44.

Toimivaltaisten viranomaisten ja infrastruktuurin haltijoiden välisten sopimusten perusperiaatteet ja –tekijät

(30 artiklassa tarkoitetut)

Rautateiden infrastruktuuriin liittyviä kustannuksia ja maksuja koskevat vaatimukset

(31 artiklan 3 ja 5 kohdassa, 32 artiklan 1 ja 3 kohdassa ja 35 artiklassa tarkoitetut)

1.  Edellä 31 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuihin rautatieliikenteen suoriin kustannuksiin, jotka liittyvät infrastruktuurin kulumiseen, eivät sisälly seuraavat:

Jos suorat kustannukset ovat koko verkon keskiarvona laskettuna yli 35 prosenttia suuremmat kuin verkon kunnossapidon, hallinnoinnin ja uusimisen keskimääräiset kustannukset ajettua junakilometriä kohden laskettuna, infrastruktuurin haltijan on ilmoitettava tämän syyt yksityiskohtaisesti sääntelyelimelle. Tässä tarkoituksessa laskettuihin keskimääräisiin kustannuksiin eivät sisälly e, f ja g alakohdassa tarkoitetut kustannustekijät.

2.  Edellä 31 artiklan 5 kohdassa tarkoitettujen melun mukaan eriytettyjen infrastruktuurimaksujen on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)  Maksu on eriytettävä siten, että siinä otetaan huomioon junan muodostaminen kalustoyksiköistä, jotka noudattavat Euroopan laajuisen tavanomaisen rautatiejärjestelmän osajärjestelmää liikkuva kalusto ‐ melu koskevasta yhteentoimivuuden teknisestä eritelmästä 23 päivänä joulukuuta 2005 annetussa komission päätöksessä 2006/66/EY(1) vahvistettuja raja-arvoja.

b)  Etusija on annettava tavaraliikenteen vaunuille.

c)  Eriyttäminen tavaravaunujen melupäästöjen tason mukaan on tehtävä siten, että se mahdollistaa investointien kuolettamisen kohtuullisessa ajassa, jotta vaunuihin kannattaa jälkiasentaa taloudellisesti toteuttamiskelpoisinta saatavilla olevaa melua rajoittavaa jarruteknologiaa.

d)  maksujen eriyttämiseksi voidaan ottaa huomioon myös esimerkiksi seuraavia tekijöitä:

3.  Infrastruktuurin haltijan on määriteltävä homogeeniset markkinasegmentit ja vastaavat lisähinnat 32 artiklan 1 a kohdassa tarkoitetulla tavalla markkinatutkimuksen pohjalta ja hakijoiden kuulemisen jälkeen. Infrastruktuurin haltijan on osoitettava sääntelyelimelle, että junaliikennepalvelu mahdollistaa lisähinnat 32 artiklan 1 kohdan mukaisesti siten, että kumpikin seuraavissa kohdissa luetelluista palveluista kuuluu eri markkinasegmenttiin:, lukuun ottamatta 32 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja vaunuja. Jos infrastruktuurin haltija perii lisähintoja, sen on laadittava markkinasegmenttien luettelo, joka sääntelyelimen on hyväksyttävä etukäteen.

4.  Edellä 35 artiklassa tarkoitetun suorituskannustinjärjestelmän on perustuttava seuraaviin perusperiaatteisiin:

a)  Palvelun sovitun laatutason saavuttamiseksi ja jotta palvelun taloudellinen elinkelpoisuus ei vaarantuisi, infrastruktuurin haltijan on sääntelyelimen hyväksynnän jälkeen sovittava hakijoiden kanssa suorituskannustinjärjestelmän tärkeimmistä tekijöistä, erityisesti myöhästymisten arvosta ja kynnyksistä suorituskannustinjärjestelmän maksuille, jotka liittyvät sekä yksittäisiin junalla ajettuihin matkoihin että rautatieyrityksen kaikkien junien ajomatkoihin tiettynä ajanjaksona. [tark. 128]

b)  Infrastruktuurin haltijan on ilmoitettava vähintään viisi päivää ennen junan ajomatkaa rautatieyrityksille aikataulu, jonka perusteella myöhästymiset lasketaan. [tark. 129]

d)  Myöhästymiset on, jos mahdollista pystyttävä osoittamaan yhdestä organisaatiosta johtuviksi sekä liikenteen häiriötä koskevan vastuun että tavanomaisten liikenneolosuhteiden palauttamismahdollisuuksien osalta.

e)  Maksujen laskennassa on otettava huomioon samojen täsmällisyysvaatimusten mukaisen rautatieliikennepalvelun keskimääräinen myöhästyminen.

f)  Infrastruktuurin haltijan on ilmoitettava suorituskannustinjärjestelmän mukaisten maksujen laskelmat rautatieyritykselle mahdollisimman nopeasti. Laskelmien on katettava kaikki myöhästyneet junat enintään kuukauden ajalta.

g)  Suorituskannustinjärjestelmää koskevia riitoja varten on luotava riitojenratkaisujärjestelmä tällaisten kysymysten ratkaisemiseksi nopeasti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta olemassa olevien muutoksenhakukeinojen ja 50 artiklan säännösten soveltamista. Jos tätä järjestelyä käytetään, päätös on tehtävä kymmenen työpäivän kuluessa. [tark. 130]

h)  Infrastruktuurin haltijan on julkaistava kerran vuodessa tiedot rautatieyritysten saavuttamasta keskimääräisestä vuotuisesta palvelutasosta suorituskannustinjärjestelmässä sovittujen tärkeimpien tekijöiden perusteella. [tark. 131]

5.  Edellä 32 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu ETCS-järjestelmällä varustettuihin juniin sovellettava tilapäinen alennus vahvistetaan seuraavasti:

Tavaraliikenne:

Matkustajaliikenne:

[tark. 132]

(1) EUVL L 37, 8.2.2006, s. 1.

Käyttöoikeuden myöntämismenettelyn aikataulu

43 artiklassa tarkoitettu

1.  Liikenteen aikataulu laaditaan kerran kalenterivuodessa.

2.  Liikenteen aikataulumuutokset tulevat voimaan keskiyöllä joulukuun toisena lauantaina. Jos muutokset tai korjaukset toteutetaan talven jälkeen – jotta voitaisiin tarvittaessa ottaa huomioon alueellisen henkilöliikenteen aikataulumuutokset – ne tulevat voimaan keskiyöllä kesäkuun toisena lauantaina ja tarvittaessa edellä mainittujen päivämäärien välisinä muina vastaavina aikoina. Infrastruktuurin hallintoviranomaiset voivat sopia toisenlaisista päivämääristä, ja niiden on ilmoitettava kyseiset päivämäärät komissiolle, jos ne voivat vaikuttaa kansainväliseen liikenteeseen.

3.  Liikenteen aikatauluun sisällytettävien kapasiteettia koskevien hakemusten viimeinen vastaanottopäivä on 12 kuukautta ennen liikenteen aikataulun voimaantuloa.

4.  Viimeistään 11 kuukautta ennen liikenteen aikataulun voimaantuloa infrastruktuurin haltijoiden on varmistettava, että alustavat kansainväliset reitit on luotu yhteistyössä muiden asianomaisten infrastruktuurin haltijoiden kanssa. Infrastruktuurin haltijoiden on varmistettava, että näitä alustavia reittejä noudatetaan seuraavien menettelyjen aikana mahdollisimman pitkälle.

5.  Infrastruktuurin haltijan on laadittava liikenteen aikataulua koskeva ehdotus viimeistään 4 kuukauden kuluttua siitä, kun määräaika hakijoiden tekemien tarjousten esittämiselle on päättynyt.

Sääntelyelimelle toimitettavat säännellyt tilinpäätökset

(56 artiklan 8 kohdassa tarkoitetut)

Säänneltyjen tilinpäätösten, jotka on toimitettava sääntelyelimelle 56 artiklan 8 kohdan mukaisesti, on sisällettävä vähintään seuraavat:

1.  Tilien eriyttäminen

Säänneltyjen tilinpäätösten, jotka infrastruktuurin haltijoiden ja kaikkien yritysten tai muiden yksiköiden, jotka harjoittavat tai yhdistävät rautatieliikenteen eri muotoja tai saavat julkista rahoitusta, on toimitettava, on

Jos säännelty yritys on osa ryhmittymää, säännelty tilinpäätös on annettava sekä koko ryhmän että jokaisen tytäryrityksen osalta. Lisäksi säänneltyihin tilinpäätöksiin on sisällyttävä kaikki tiedot yhtiöiden välisistä maksuista, jotta voidaan varmistaa julkisten varojen asianmukainen käyttö.

2.  Radan käyttöoikeudesta perittyjen maksujen seuranta

Säännellyissä tilinpäätöksissä, jotka infrastruktuurin haltijoiden on toimitettava sääntelyelimille, on

3.  Taloudellisen tuloksen ilmoittaminen

Säänneltyihin tilinpäätöksiin, jotka infrastruktuurin haltijoiden on toimitettava sääntelyelimille, on sisällyttävä

4.  Muut asiat

Infrastruktuurin haltijoiden säänneltyjen tilinpäätösten on oltava riippumattoman tilintarkastajan tarkastamia. Tilintarkastuskertomuksen on oltava niiden liitteenä.

Säänneltyyn tilinpäätökseen on sisällyttävä tuloslaskelma ja tase, ja se on täsmäytettävä suhteessa yhtiön lakisääteiseen tilinpäätökseen sekä annettava selitykset jokaisesta täsmäytyserästä.

A osa

Kumotut direktiivit ja niiden myöhemmät muutokset

(67 artiklassa tarkoitetut)

B osa

Määräajat kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiselle

(67 artiklassa tarkoitetut)

Vastaavuustaulukko