Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. syyskuuta 2011, johon sisältyvät suositukset neuvostolle, komissiolle ja Euroopan ulkosuhdehallinnolle EU:n ja Moldovan tasavallan välisen assosiaatiosopimuksen neuvotteluista (2011/2079(INI))

P7_TA(2011)0385 A7-0289/2011

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon meneillään olevat neuvottelut EU:n ja Moldovan tasavallan välisestä assosiaatiosopimuksesta,

–  ottaa huomioon neuvoston 15. kesäkuuta 2009 antamat Moldovan tasavaltaa koskevat päätelmät, joissa hyväksyttiin neuvotteluohjeet,

–  ottaa huomioon Moldovan tasavallan kanssa käytäviä neuvotteluja pitkälle menevästä ja laaja-alaisesta vapaakauppa-alueesta koskevat ohjeet, jotka neuvosto hyväksyi 20. kesäkuuta 2011,

–  ottaa huomioon Moldovan tasavallan ja Euroopan unionin kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen, joka allekirjoitettiin 28. marraskuuta 1994 ja joka tuli voimaan 1. heinäkuuta 1998,

–  ottaa huomioon Moldovan tasavallan osallistumisesta yhteisön ohjelmiin ja virastoihin tehdyn Moldovan tasavallan ja EU:n kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen pöytäkirjan,

–  ottaa huomioon EU:n ja Moldovan tasavallan välisen Euroopan naapuruuspolitiikan (ENP) toimintaohjelman, jossa määritetään strategiset tavoitteet, jotka perustuvat sitoutumiseen yhteisiin arvoihin sekä poliittisten, taloudellisten ja institutionaalisten uudistusten tehokkaaseen täytäntöönpanoon,

–  ottaa huomioon 15. kesäkuuta 2010 käynnistetyn EU:n ja Moldovan tasavallan välisen viisumivuoropuhelun ja komission 16. joulukuuta 2010 julkaiseman viisumivapautta koskevan toimintasuunnitelman,

–  ottaa huomioon yhteisen julistuksen Euroopan unionin ja Moldovan tasavallan välisestä liikkuvuuskumppanuudesta,

–  ottaa huomioon komission 25. toukokuuta 2011 antaman Moldovan tasavaltaa koskevan edistymiskertomuksen,

–  ottaa huomioon ulkoasiainneuvoston 20. kesäkuuta 2011 hyväksymät Euroopan naapuruuspolitiikkaa koskevat neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon 25. toukokuuta 2011 annetun yhteisen tiedonannon ”Uusi strategia muutostilassa olevia naapurimaita varten”,

–  ottaa huomioon 7. toukokuuta 2009 pidetyn itäistä kumppanuutta käsitelleen Prahan huippukokouksen yhteisen julkilausuman,

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2010 annetut ulkoasiainneuvoston päätelmät itäisestä kumppanuudesta,

–  ottaa huomioon Tonavan aluetta koskevan EU:n strategian,

–  ottaa huomioon itäisen kumppanuuden kansalaisyhteiskuntafoorumin ohjauskomitean ensimmäisen raportin,

–  ottaa huomioon itäisen kumppanuuden kansalaisyhteiskuntafoorumin suositukset,

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Moldovan tasavallasta, erityisesti 7. toukokuuta 2009 antamansa päätöslauselman Moldovan tasavallan tilanteesta(1) ja 21. lokakuuta 2010 antamansa päätöslauselman Moldovan tasavallan tilanteesta ja maassa toteutetuista uudistuksista(2), sekä EU:n ja Moldovan tasavallan parlamentaarisen yhteistyövaliokunnan suositukset,

–  ottaa huomioon 20. tammikuuta 2011 antamansa päätöslauselman Mustaamerta koskevasta EU:n strategiasta(3),

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 49 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 90 artiklan 4 kohdan ja 48 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon (A7-0289/2011),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan naapuruuspolitiikan uusi filosofia, joka ”anna enemmän, saa enemmän” -periaatteen mukaisesti pyrkii kohtelemaan ensisijaisesti niitä valtioita, jotka tehokkaimmin täyttävät asetetut vaatimukset, luo Moldovan tasavallalle mahdollisuuden kehittyä EU:n naapurivaltioihin sovellettavan politiikan menestystarinaksi,

B.  ottaa huomioon, että Euroopan unioni on määritellyt ihmisoikeudet ja demokratian Euroopan naapuruuspolitiikan keskeiseksi sisällöksi,

C.  ottaa huomioon, että Euroopan naapuruuspolitiikan yhteydessä itäisen kumppanuuden kautta on luotu mielekäs poliittinen kehys suhteiden syventämiselle, poliittisen liiton vauhdittamiselle ja taloudellisen yhdentymisen edistämiselle EU:n ja Moldovan tasavallan välillä, jotka liittyvät toisiinsa vahvoin maantieteellisin, historiallisin ja kulttuurisitein, tukemalla poliittisia ja sosiaalis-taloudellisia uudistuksia sekä helpottamalla lähentymistä EU:hun,

D.  ottaa huomioon, että itäinen kumppanuus vahvistaa siihen osallistuvien valtioiden monenkeskisiä suhteita, edesauttaa rakenneuudistusta, uudistuksia ja nykyaikaistamista koskevan tiedon ja kokemuksen vaihtoa ja antaa Euroopan unionille lisävälineitä näiden prosessien tukemiseksi,

E.  katsoo, että itäisen kumppanuuden yhteydessä kahdenvälisiä suhteita voidaan lujittaa uusilla assosiaatiosopimuksilla, joissa otetaan huomioon kumppanimaan erityistilanne ja pyrkimykset sekä sen kyky täyttää sopimuksesta johtuvat sitoumukset,

F.  katsoo, että ihmisten väliset yhteydet ovat itäisen kumppanuuden tavoitteiden saavuttamisen perusta, ja tunnustaa, ettei se ole täysin mahdollista ilman viisumivapautta,

G.  ottaa huomioon, että Moldovan tasavalta ja muut itäisen kumppanuuden maat hyötyvät sekä ajallisesti että sisällöllisesti EU:n viisumivapautta koskevasta etuoikeutetusta tarjouksesta ennen muita kolmansia naapurimaita,

H.  katsoo, että Moldovan tasavallan aktiivinen osallistuminen ja sitoutuminen yhteisiin arvoihin ja periaatteisiin, mukaan lukien demokratia, oikeusvaltio, hyvä hallintotapa ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, myös vähemmistöjen ihmisoikeuksien kunnioittaminen, on välttämätön, jotta voidaan edistää prosessia ja varmistaa neuvottelujen onnistuminen ja myöhemmin sellaisen assosiaatiosopimuksen täytäntöönpano, joka olisi räätälöitävä maan tarpeiden ja voimavarojen mukaisesti ja jolla on kestävä vaikutus maan kehitykseen,

I.  katsoo, että syventäessään suhteitaan Moldovan tasavaltaan EU:n olisi edistettävä vakautta ja luottamuksen lisäämistä muun muassa myötävaikuttamalla ennakoivasti oikea-aikaisen ja elinkelpoisen ratkaisun löytämiseen alueellista epävakautta aiheuttavaan Transnistrian konfliktiin,

J.  ottaa huomioon, että assosiaatiosopimusta koskevat neuvottelut Moldovan tasavallan kanssa etenevät tasaiseen tahtiin ja niissä on toistaiseksi edistytty hyvin samoin kuin viisumivuoropuhelua koskevissa neuvotteluissa; ottaa huomioon, että neuvotteluja pitkälle menevästä ja laaja-alaisesta vapaakauppa-alueesta ei ole kuitenkaan vielä käynnistetty,

1.  suosittaa assosiaatiosopimuksesta parhaillaan käytävien neuvottelujen yhteydessä neuvostolle, komissiolle ja Euroopan ulkosuhdehallinnolle, että

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman, johon sisältyvät Euroopan parlamentin suositukset, neuvostolle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle ja komissiolle sekä tiedoksi Moldovan tasavallalle.

(1) EUVL C 212 E, 5.8.2010, s. 54. (2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0385. (3) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0025.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. syyskuuta 2011 Libyan tilanteesta

P7_TA(2011)0386 RC-B7-0513/2011

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston 26. helmikuuta 2011 antaman päätöslauselman 1970 (2011) ja 17. maaliskuuta 2011 antaman päätöslauselman 1973 (2011),

–  ottaa huomioon EU:n ja Libyan puitesopimusta koskevien neuvottelujen keskeytymisen 22. helmikuuta 2011,

–  ottaa huomioon ulkoasiainneuvoston 18. heinäkuuta 2011 antamat päätelmät Libyasta,

–  ottaa huomioon kansainvälisen yhteysryhmän Pariisissa 1. syyskuuta 2011 pitämän kokouksen,

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Libyasta ja etenkin 10. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman(1) sekä 20. tammikuuta 2011 antamansa suosituksen(2),

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 13. syyskuuta 2011 antaman lausuman Libyasta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että kuusi kuukautta jatkuneiden ja tuhansia uhria vaatineiden taistelujen jälkeen, jotka ovat johtaneet hälyttävään humanitaariseen tilanteeseen ja aiheuttaneet huomattavaa kärsimystä, Gaddafin hallintokausi on tullut päätökseensä ja kansallisen siirtymävaiheen neuvoston johtama väliaikainen hallitus on aloittamassa uuden Libyan rakentamisen;

B.  ottaa huomioon, että YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi päätöslauselmat 1970 ja 1973 sen jälkeen, kun rauhanomaiset mielenosoitukset oli tukahdutettu kovalla voimankäytöllä, johon sisältyi myös räikeitä ja järjestelmällisiä ihmisoikeusloukkauksia, ja kun Libyan hallitus oli jättänyt noudattamatta kansainvälisen oikeuden mukaista velvollisuuttaan suojella Libyan väestöä;

C.  ottaa huomioon, että maat, jotka olivat halukkaita panemaan täytäntöön YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1973, muodostivat liittouman; toteaa, että toisessa vaiheessa toimintavaltuudet siirrettiin Natolle; ottaa huomioon, että Naton johtamaa ilmaoperaatiota ”Odysseian aamunkoitto” jatketaan niin kauan kuin on tarpeen Libyan siviiliväestön suojelemiseksi;

D.  ottaa huomioon, että kansallisen siirtymävaiheen neuvoston on samanaikaisesti vastattava maan väestön pakottavimpiin humanitaarisiin tarpeisiin, tehtävä loppu väkivallasta ja vakiinnutettava oikeusvaltion periaate sekä tartuttava kansakunnan rakentamisen ja toimivan demokraattisen valtion rakentamisen vaativaan tehtävään; toteaa, että kansallinen siirtymävaiheen neuvosto on sitoutunut pyrkimään nopeasti kohti demokraattista legitimiteettiä laatimalla perustuslain ja järjestämällä varhaisessa vaiheessa vapaat ja rehelliset vaalit;

E.  ottaa huomioon, että Kansainvälinen rikostuomioistuin antoi 27. kesäkuuta 2011 Muammar Gaddafia, hänen poikaansa Saif al-Islam Gaddafia ja hänen entistä tiedustelupäällikköään Abdullah al-Senussia koskevan pidätysmääräyksen rikoksista ihmisyyttä vastaan, joihin heidän väitetään syyllistyneen kansannousun alkamisen jälkeen;

F.  toteaa, että YK:n pakolaisvaltuutetun toimiston mukaan Libyan sortotoimien alkamisen jälkeen noin 1 500 libyalaispakolaista on kuollut yrittäessään päästä Eurooppaan ylittämällä Välimeren;

G.  ottaa huomioon, että Pariisissa pidettiin 1. syyskuuta 2011 ”Libyan ystävien” huippukokous, johon osallistui noin 60 valtiota ja kansainvälistä järjestöä ja jonka päämääränä oli koordinoida Libyan jälleenrakentamiseen tähtääviä kansainvälisiä toimia;

H.  ottaa huomioon, että EU on myöntänyt yli 152 miljoonaa euroa humanitaariseen apuun ja korkea edustaja / varapuheenjohtaja avasi 22. toukokuuta 2011 Bengasiin EU:n toimiston, jonka tarkoituksena oli luoda yhteydet kansalliseen siirtymävaiheen neuvostoon ja auttaa Libyaa valmistautumaan demokraattisen siirtymän seuraavaan vaiheeseen; ottaa huomioon, että Tripoliin avattiin EU:n toimisto 31. elokuuta 2011;

I.  toteaa, että EU:n kannalta on erittäin tärkeää, että Pohjois-Afrikka on demokraattinen, vakaa, vauras ja rauhallinen alue;

1.  odottaa Libyan kuusi kuukautta jatkuneen konfliktin päättymistä ja pitää myönteisenä Muammar Gaddafin 42 vuotta jatkuneen itsevaltaisen hallinnon kaatumista, sillä Gaddafi oli vastuussa Libyan kansan pitkään jatkuneesta suunnattomasta kärsimyksestä; antaa tunnustusta libyalaisille näiden osoittamasta rohkeudesta ja päättäväisyydestä ja korostaa, että siirtymäprosessin kantavaksi voimaksi olisi otettava libyalaisten toiveet vapaudesta ja itsemääräämisoikeudesta, sillä siirtymäprosessin onnistuminen voidaan taata ainoastaan vahvalla paikallisella omavastuullisuudella;

2.  kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa laatimaan todellisen, tehokkaan ja uskottavan yhteisen Libya-strategian ja pyytää EU:n jäsenvaltioita panemaan strategian täytäntöön turvautumatta yksipuolisiin toimiin tai aloitteisiin, jotka saattaisivat heikentää sitä; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita antamaan täyden tukensa siirtymäprosessille, joka on nyt toteutettava vapaan, demokraattisen ja vauraan Libyan rakentamiseksi koordinoidusti ja monenvälisesti sekä päällekkäisyyksiä välttäen;

3.  antaa täyden tukensa kansalliselle siirtymävaiheen neuvostolle, jonka haastavana tehtävänä on rakentaa uusi, kaikkia libyalaisia edustava valtio; pitää myönteisenä, että eri tahot ovat äskettäin tunnustaneet kansallisen siirtymävaiheen neuvoston, ja kehottaa kaikkia EU:n jäsenvaltioita ja kansainvälistä yhteisöä seuraamaan esimerkkiä; panee tyytyväisenä merkille, että kaikki YK:n turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenet, viimeksi Kiina, ovat tunnustaneet kansallisen siirtymävaiheen neuvoston Libyan lailliseksi vallanpitäjäksi; kehottaa painokkaasti kaikkia Afrikan unionin maita tunnustamaan kansallisen siirtymävaiheen neuvoston; kehottaa kansallista siirtymävaiheen neuvostoa ottamaan täyden vastuun libyalaisten turvallisuudesta ja hyvinvoinnista, toimimaan avoimesti ja noudattamaan kaikilta osin demokraattisia periaatteita sekä kansainvälistä ihmisoikeuslainsäädäntöä; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, neuvostoa ja komissiota kehittämään entisestään suhteitaan kansalliseen siirtymävaiheen neuvostoon ja auttamaan Libyan uusia vallanpitäjiä rakentamaan yhtenäistä, demokraattista ja moniarvoista Libyaa, jossa ihmisoikeudet, perusvapaudet ja oikeudenmukainen kohtelu taataan kaikille Libyan kansalaisille sekä siirtotyöläisille ja pakolaisille;

4.  korostaa, että rikoksia ihmisyyttä vastaan ei voida jättää rankaisematta ja että Muammar Gaddafi ja hänen hallintonsa jäsenet on asetettava vastuuseen ja saatettava tuomioistuimen eteen vastaamaan tekemistään rikoksista oikeusvaltion periaatteiden mukaisesti; kehottaa kansallisen siirtymävaiheen neuvoston taistelijoita pidättäytymään kostotoimista ja laittomista teloituksista; edellyttää, että jos henkilöt saatetaan Libyassa oikeuden eteen kaikista diktatuurin aikana tehdyistä rikoksista eikä ainoastaan rikoksista, joista Kansainvälinen rikostuomioistuin on nostanut heitä vastaan syytteet, Libyan tuomioistuimissa ja oikeuskäsittelyissä noudatetaan täysimääräisesti puolueettomia oikeudenkäyntejä koskevia kansainvälisiä normeja, joihin kuuluvat avoin kansainvälinen tarkkailu ja kuolemanrangaistuksen kieltäminen;

5.  kehottaa kaikkia maita ja erityisesti Libyan naapurimaita tekemään yhteistyötä Libyan uusien vallanpitäjien sekä kansainvälisten oikeusviranomaisten ja erityisesti Kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa, jotta varmistetaan, että Gaddafi ja hänen lähipiirinsä saatetaan oikeuden eteen; muistuttaa, että esimerkiksi Niger ja Burkina Faso ovat Kansainvälisen rikostuomioistuimen osapuolia ja tästä syystä velvollisia tekemään yhteistyötä rikostuomioistuimen kanssa ja luovuttamaan Gaddafin ja hänen syytteeseen asetetut sukulaisensa Kansainväliselle rikostuomioistuimelle, jos he saapuvat kyseisten maiden alueelle; pahoittelee, että Guinea Bissau on tarjonnut Gaddafille turvapaikkaa, jonka nojalla Gaddafi voi mennä kyseiseen maahan ja asua siellä, ja varoittaa, että tämä olisi ristiriidassa Guinea Bissaulle Cotonoun sopimuksesta johtuvien velvoitteiden kanssa;

6.  panee tyytyväisenä merkille Pariisissa 1. syyskuuta 2011 järjestetyssä ”Libyan ystävien” huippukokouksessa läsnä olleiden valtioiden ja kansainvälisten järjestöjen lupauksen vapauttaa välittömästi 15 miljardin Yhdysvaltain dollarin edestä Libyan jäädytettyjä varoja sekä EU:n päätöksen poistaa 28 libyalaiseen yhteisöön, muun muassa satamiin, öljy-yhtiöihin ja pankkeihin, kohdistuneet pakotteet; kehottaa EU:n jäsenvaltioita hakemaan YK:n turvallisuusneuvostolta lupaa ja vapauttamaan vielä jäädytettyinä olevia Libyan varoja, jotta kansallinen siirtymävaiheen neuvosto voi niiden avulla toteuttaa tässä siirtymävaiheessa tarvittavaa hallintoa, ja kehottaa jäsenvaltioita erityisesti noudattamaan Pariisin kokouksessa tehtyjä lupauksia; vaatii kansainvälistä tutkimusta Gaddafin perheen varastetun omaisuuden ja rahojen sijainnista sekä niiden palauttamista Libyaan;

7.  pitää myönteisenä, että EU antoi merkin läsnäolostaan Tripolissa nopeasti pian kaupungin vapauttamisen jälkeen ja avasi pääkaupunkiin EU:n toimiston; toivoo toimiston henkilöstön olevan mahdollisimman pian täysilukuinen, jotta voidaan jatkaa EU:n Bengasin toimiston aloittamaa merkittävää työtä ja kehittää edelleen suhteita kansalliseen siirtymävaiheen neuvostoon ja auttaa Libyan uusia vallanpitäjiä vastaamaan libyalaisten kaikkein pakottavimpiin tarpeisiin;

8.  suosittelee, että Libyaan lähetetään välittömästi Euroopan parlamentin valtuuskunta maan tilanteen arvioimiseksi, tuen ja solidaarisuuden viestin välittämiseksi ja vuoropuhelun kehittämiseksi kansallisen siirtymävaiheen neuvoston, kansalaisyhteiskunnan ja muiden paikalla olevien keskeisten toimijoiden kanssa;

9.  korostaa, että kansallisen siirtymävaiheen neuvoston väliaikaisen hallituksen uskottavuus on kiinni siitä, miten se pystyy ratkaisemaan pakottavimmat ongelmat ja samalla luomaan edellytykset demokraattisille instituutioille; kehottaa kansallista siirtymävaiheen neuvostoa käynnistämään mahdollisimman avoimen ja osallistavan prosessin, johon osallistuvat kaikki keskeiset sidosryhmät joka puolelta maata, jotta voidaan rakentaa legitimiteettiä ja kansallista yhteisymmärrystä ja siten välttää alueellista, etnistä tai heimoperusteista jakautumista, joka saattaisi johtaa uusiin väkivaltaisuuksiin; kehottaa kansallista siirtymävaiheen neuvostoa varmistamaan Libyan yhteiskunnan osallistumisen kaikessa laajuudessaan sekä antamaan naisille ja vähemmistöille valtaa demokratiaan siirtymisprosessissa kannustamalla näitä osallistumaan kansalaisyhteiskuntaan, tiedotusvälineiden toimintaan, poliittisiin puolueisiin ja kaikenlaisiin poliittisiin ja taloudellisiin päätöksentekoelimiin;

10.  panee merkille Amnesty Internationalin hiljattain julkaiseman raportin ja kehottaa kansallista siirtymävaiheen neuvostoa ottamaan aseelliset ryhmät hallintaansa ja riisumaan ne aseista, lopettamaan ihmisoikeusloukkaukset ja tutkimaan ilmoitetut sotarikostapaukset, jotta vältytään rikkomusten ja kostotoimien noidankehältä; kehottaa uusia vallanpitäjiä tuomaan kaikki pidätyskeskukset välittömästi oikeus- ja ihmisoikeusministeriön hallintaan ja varmistamaan, että pidätyksiä suorittavat ainoastaan viralliset elimet ja että kaikki syytetoimet johtavat kansainväliset normit täyttäviin oikeudenmukaisiin oikeudenkäynteihin;

11.  panee merkille kansallisen siirtymävaiheen neuvoston puheenjohtajan Mustafa Abdel Jalilin Tripolissa pitämän puheen, jossa tämä ilmoitti, että Libyasta tulee maltillinen muslimimaa, jonka perustuslaki ilmentää tätä ja jossa naisten osallistumista julkiseen elämään pidetään tervetulleena; ilmoittaa odottavansa, että kansallinen siirtymävaiheen neuvosto kantaa vastuunsa ja noudattaa tekemiään sitoumuksia, jotka koskevat suvaitsevaisen, yhtenäisen ja demokraattisen Libyan valtion rakentamista sekä kaikille Libyan kansalaisille, samoin kuin siirtotyöläisille ja ulkomaalaisille, kuuluvien yleismaailmallisten ihmisoikeuksien suojelua; kehottaa kansallista siirtymävaiheen neuvostoa kannustamaan aktiivisesti naisia ja nuoria osallistumaan ja ottamaan heidät mukaan poliittisiin prosesseihin, joiden tavoitteena on poliittisten puolueiden ja demokraattisten instituutioiden rakentaminen;

12.  kehottaa kansallista siirtymävaiheen neuvostoa käynnistämään viipymättä oikeusjärjestelyprosessin ja kansallisen sovintoprosessin; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa lähettämään Libyaan sovittelun ja vuoropuhelun asiantuntijoita ja kouluttajia avustamaan kansallista siirtymävaiheen neuvostoa ja maan muita toimijoita;

13.  korostaa, että on tärkeää tutkia kaikki ihmisoikeusloukkaukset riippumatta siitä, kuka niihin on syyllistynyt; katsoo, että tämän olisi oltava merkittävä osa libyalaisten itsensä hallinnassa olevaa Libyan sovinnontekoprosessia;

14.  kehottaa kansallisen siirtymävaiheen neuvoston joukkoja noudattamaan sotavankien eli jäljellä olevien Gaddafin tukijoukkojen ja palkkasotureiden kohtelussa kansainvälistä humanitaarista oikeutta; kehottaa kansallista siirtymävaiheen neuvostoa vapauttamaan välittömästi afrikkalaiset siirtotyöläiset ja mustat libyalaiset, jotka pidätettiin mielivaltaisesti, koska heidän ajateltiin olevan Gaddafia tukevia palkkasotureita, ja järjestämään riippumattoman oikeudenkäynnin niille, jotka ovat syyllistyneet rikoksiin;

15.  kehottaa kansallista siirtymävaiheen neuvostoa suojelemaan vähemmistöjen ja haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien oikeuksia, mukaan luettuina tuhannet Saharan eteläpuolisen Afrikan siirtolaiset, jotka kokevat häirintää pelkästään ihonvärinsä vuoksi, ja varmistamaan Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön keskuksiin tai väliaikaisille leireille juuttuneiden siirtolaisten suojelun ja evakuoinnin; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa antamaan kansalliselle siirtymävaiheen neuvostolle asiassa EU:n sovittelutukea, jotta neuvosto voi ryhtyä toimiin tämän kiireellisen tilanteen johdosta ihmisoikeusnormien ja humanitaaristen normien mukaisesti; kehottaa EU:n jäsenvaltioita ja komissiota avustamaan niiden pakolaisten uudelleen sijoittamisessa, jotka asuvat edelleen leireissä Tunisian rajalla ja muilla raja-alueilla konfliktia paettuaan ja joille paluu Libyaan merkitsisi hengenvaaraa;

16.  korostaa, että libyalaiset aloittivat vallankumouksen ja näyttivät jatkossakin suunnan; katsoo, että Libyan tulevaisuuden on oltava tiukasti libyalaisten omissa käsissä, sillä näin varmistetaan Libyan täysi itsemääräämisoikeus;

17.  korostaa, että Yhdistyneet kansakunnat toimii koordinoijana ja varmistaa kansainvälisen tuen Libyan poliittiselle siirtymäkaudelle ja maan jälleenrakentamiselle Libyan erityisesti Pariisin konferenssissa ilmaisemien toiveiden mukaisesti;

18.  kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, komissiota ja EU:n jäsenvaltioita tarjoamaan apua Libyan turvallisuussektorin, muun muassa poliisi- ja asevoimien, uudistamisessa sekä entisten taistelijoiden aseistariisunnassa, demobilisaatiossa ja yhteiskuntaan sopeuttamisessa samoin kuin rajavalvonnan ja laittoman asekaupan valvonnan kiristämisessä yhteistyössä naapurimaiden kanssa; on erityisen huolestunut taistelijoiden ja siviilien hallussa olevien aseiden valtavasta määrästä, mikä muodostaa hengenvaarallisen uhan väestölle ja etenkin haavoittuvassa asemassa oleville ryhmille, kuten naisille ja lapsille;

19.  korostaa Libyan konfliktin menestyksekkään ratkaisun merkitystä alueelle ja arabimaiden kevättä ajatellen; kehottaa painokkaasti muita alueen johtajia ottamaan oppia Libyasta ja myös ottamaan huomioon kasvavat kansanliikkeet, joiden kannattajat vaativat oikeuksiensa ja vapauksiensa kunnioittamista;

20.  kehottaa kansallista siirtymävaiheen neuvostoa sitoutumaan avoimuuden korkeaan tasoon maan strategisesti tärkeillä taloudenaloilla, jotta Libyan luonnonvarat hyödyttävät koko väestöä;

21.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Välimeren unionin parlamentaariselle edustajakokoukselle, Afrikan unionille, Arabiliitolle sekä Libyan kansalliselle siirtymävaiheen neuvostolle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0095. (2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0020.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. syyskuuta 2011 Syyrian tilanteesta

P7_TA(2011)0387 RC-B7-0482/2011

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Syyriasta ja erityisesti 7. heinäkuuta 2011 Syyriasta, Jemenistä ja Bahrainista arabimaiden ja Pohjois-Afrikan tilanteen yhteydessä antamansa päätöslauselman(1),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin puhemiehen 19. elokuuta 2011 antaman julkilausuman Syyrian tilanteesta ja kansainvälisen yhteisön reaktioista,

–  ottaa huomioon Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2011/273/YUTP muuttamisesta annetun neuvoston päätöksen 2011/522/YUTP, Euroopan talousyhteisön ja Syyrian arabitasavallan yhteistyösopimuksen soveltamisen osittaisesta keskeyttämisestä annetun neuvoston päätöksen 2011/523/EU sekä Syyrian tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 442/2011 muuttamisesta 2. syyskuuta 2011 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 878/2011,

–  ottaa huomioon EU:n ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan / komission varapuheenjohtajan 8. ja 31. heinäkuuta, 1., 4., 18., 19., 23., ja 30. elokuuta ja 2. syyskuuta 2011 Syyriasta antamat julkilausumat,

–  ottaa huomioon 18. heinäkuuta 2011 annetut neuvoston päätelmät Syyriasta,

–  ottaa huomioon 25. toukokuuta 2011 annetun korkean edustajan ja komission yhteisen tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle aiheesta ”Uusi strategia muutostilassa olevia naapurimaita varten”,

–  ottaa huomioon 3. elokuuta 2011 annetun Yhdistyneiden kansakuntien (YK) turvallisuusneuvoston puheenjohtajan julkilausuman,

–  ottaa huomioon 23. elokuuta 2011 annetun YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselman Syyrian arabitasavallan ihmisoikeustilanteesta,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen vuodelta 1948,

–  ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jonka sopimuspuolena Syyria on,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että sen jälkeen kun Syyriassa alettiin maaliskuussa 2011 hajottaa väkivaltaisesti rauhanomaisia mielenosoituksia – huolimatta siitä, että maan hallitus kumosi hätätilan 21. huhtikuuta 2011 – järjestelmälliset teloitukset, väkivalta ja kidutus ovat yleistyneet dramaattisesti ja Syyrian armeija ja turvallisuusjoukot syyllistyvät edelleen teloituksiin, kidutukseen ja joukkopidätyksiin; ottaa huomioon, että YK:n arvioiden mukaan kuolonuhreja on yli 2 600, loukkaantuneita paljon tätä enemmän ja tuhansia on pidätetty;

B.  toteaa, että ihmisoikeusvaltuutetun 19. elokuuta 2011 tekemän selvitysmatkan yhteydessä saatiin todisteita sadoista mielivaltaisista teloituksista, kovien ammusten käytöstä mielenosoittajia vastaan, tarkka-ampujien laajamittaisesta käytöstä mielenosoitusten aikana, kaikenikäisten ihmisten pidätyksistä ja kidutuksista, turvallisuusjoukkojen suorittamista kaupunkien saarroista sekä vesivarojen tuhoamisesta;

C.  ottaa huomioon, että Syyrian arabitasavallan hallitus on sitoutunut demokraattisiin ja sosiaalisiin uudistuksiin mutta ei ole ryhtynyt tarvittaviin toimiin uudistusten toteuttamiseksi;

D.  ottaa huomioon, että monien syyrialaisten humanitaarisen tilanne on huonontunut väkivallan ja väestön siirtymisen vuoksi; ottaa huomioon, että Syyrian naapurimaat ja kansainvälinen yhteisö ponnistelevat huomattavasti estääkseen humanitaarisen kriisin pahenemisen ja laajenemisen;

E.  ottaa huomioon, että Syyrian kriisi uhkaa koko Lähi-idän alueen vakautta ja turvallisuutta;

F.  ottaa huomioon, että EU on ottanut käyttöön Syyrian hallituksen vastaisia rajoittavia toimenpiteitä, koska Syyrian hallituksen kansaan kohdistamat julmat sortotoimet ovat lisääntyneet, ja että EU harkitsee näiden pakotteiden laajentamista;

G.  ottaa huomioon, että Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Syyrian arabitasavallan välistä assosiaatiosopimusta ei ole allekirjoitettu; toteaa, että sopimuksen allekirjoittamista on lykätty Syyrian pyynnöstä lokakuusta 2009 lähtien; panee merkille neuvoston päätöksen pidättyä jatkotoimista tässä asiassa ja keskeyttää osittain yhteistyösopimuksen soveltaminen;

H.  ottaa huomioon, että komission ja korkean edustajan ehdottama uusi toimintatapa, jossa otetaan huomioon naapurialueiden muuttuvat olosuhteet, perustuu keskinäiseen tilintekovelvollisuuteen ja yhteiseen sitoutumiseen sellaisiin yleismaailmallisiin arvoihin kuin ihmisoikeudet ja demokratian ja oikeusvaltion periaatteet;

I.  panee merkille, että YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi 23. elokuuta 2011 päätöslauselman, jossa kehotetaan asettamaan riippumaton kansainvälinen tutkintakomitea selvittämään Syyrian ihmisoikeusrikkomuksia, jotka voivat olla rikoksia ihmisyyttä vastaan;

1.  tuomitsee voimakkaasti yhä lisääntyvän voimankäytön rauhanomaisia mielenosoittajia kohtaan sekä demokratia-aktivistien, ihmisoikeuksien puolustajien ja toimittajien raa'an ja järjestelmällisen vainon; on hyvin huolissaan vakavista ihmisoikeuksien loukkauksista, joihin Syyrian viranomaiset ovat syyllistyneet, kuten joukkopidätyksistä, ilman oikeudenkäyntiä suoritetuista teloituksista, mielivaltaisista pidätyksistä, katoamisista ja kidutuksesta;

2.  ilmaisee vilpittömän osanottonsa uhrien perheille sekä solidaarisuutensa oikeuksiensa puolesta taistelevalle Syyrian kansalle, arvostaa sen rohkeutta ja päättäväisyyttä sekä tukee voimakkaasti sen pyrkimyksiä oikeusvaltioperiaatteen, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen toteutumiseen kaikilta osin sekä taloudellisten ja sosiaalisten olojen paranemiseen;

3.  kannattaa 18. heinäkuuta 2011 annettuja neuvoston päätelmiä, joissa todetaan, että Syyrian hallitus asettaa legitiimiytensä kyseenalaiseksi valitsemalla tukahduttamisen sen sijaan, että se toteuttaisi omat lupauksensa laajoista uudistuksista; kehottaa presidentti Bashar al-Assadia ja hänen hallitustaan luopumaan vallasta välittömästi ja tuomitsee rankaisemattomuuden;

4.  kehottaa jälleen lopettamaan viipymättä rauhanomaisten mielenosoitusten väkivaltaisen hajottamisen ja mielenosoittajien perheiden ahdistelun ja kehottaa vapauttamaan kaikki pidätettyinä olevat mielenosoittajat, poliittiset vangit, ihmisoikeuksien puolustajat ja toimittajat; kehottaa lisäksi takaamaan kansainvälisille humanitaarisille järjestöille ja ihmisoikeusjärjestöille sekä kansainväliselle medialle täyden pääsyn maahan; kehottaa Syyrian viranomaisia lakkauttamaan hallituksen harjoittaman paikallisten ja ulkomaisten julkaisujen sensuurin, lopettamaan sanomalehtiin ja muihin julkaisuihin kohdistuvan hallituksen tukahduttavan valvonnan ja poistamaan internetiä ja matkapuhelinverkkoja koskevat rajoitukset;

5.  kehottaa jälleen järjestämään riippumattoman, avoimen ja tehokkaan tutkinnan teloituksista, pidätyksistä, mielivaltaisista vangitsemisista, väitetyistä henkilöstä itsestään riippumattomista katoamisista ja kidutustapauksista, joihin Syyrian turvallisuusjoukot ovat syyllistyneet, jotta näiden rikosten tekijät voidaan saattaa vastuuseen; panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille YK:n ihmisoikeusneuvoston äskettäin antaman päätöslauselman, jossa pyydetään riippumattoman kansainvälisen tutkintavaliokunnan lähettämistä Syyriaan tutkimaan väitteet, joiden mukaan hallinto on rikkonut kansainvälistä ihmisoikeuslainsäädäntöä maaliskuusta 2011 lähtien, jotta saadaan selville näiden rikosten ja rikkomusten yksityiskohdat ja olosuhteet, löydetään niistä vastuussa olevat ja saatetaan syylliset vastaamaan teoistaan;

6.  vaatii samalla käynnistämään välittömästi aidon, eri osapuolet osallistavan poliittisen prosessin, johon kaikki demokraattiset poliittiset toimijat ja kansalaisyhteiskunnan järjestöt voivat osallistua ja joka voisi toimia perustana Syyrian rauhanomaiselle ja peruuttamattomalle siirtymiselle demokratiaan; panee tyytyväisenä merkille YK:n turvallisuusneuvoston puheenjohtajan 3. elokuuta 2011 antaman julkilausuman Syyriasta, jossa korostetaan, että käynnissä oleva kriisi voidaan ratkaista ainoastaan eri osapuolet osallistavan ja Syyrian johtaman poliittisen prosessin kautta; kehottaa YK:n turvallisuusneuvoston jäseniä ja erityisesti Venäjää ja Kiinaa antamaan päätöslauselman, jossa tuomitaan Syyrian hallituksen harjoittama kuolonuhreihin johtavien voimatoimien käyttö ja kehotetaan luopumaan voimankäytöstä, sekä asettamaan pakotteita, mikäli näin ei tapahdu; panee merkille Arabiliiton pääsihteerin tapaamisen Syyrian viranomaisten kanssa ja toivoo, että siitä seuraa konkreettisia tuloksia;

7.  panee tyytyväisenä merkille, että neuvosto hyväksyi 2. syyskuuta 2011 Syyrian hallituksen vastaisia uusia rajoittavia toimenpiteitä, mukaan lukien raakaöljyn tuontikielto Syyriasta EU:hun ja neljän syyrialaisen henkilön ja kolmen yhteisön lisääminen sellaisten henkilöiden ja yhteisöjen luetteloon, joiden varat on jäädytetty ja joita koskee matkustuskielto; vaatii kuitenkin myös uusia hallitukseen kohdistuvia pakotteita, jotka vaikuttavat mahdollisimman vähän väestön elinoloihin; kehottaa EU:ta esiintymään yhtenäisenä Syyrian viranomaisten kanssa toimiessaan;

8.  arvostaa Syyrian naapurimaiden ja erityisesti Turkin Syyrian pakolaisille tarjoamaa humanitaarista apua; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita jatkamaan yhteistyötä YK:n turvallisuusneuvoston jäsenmaiden, Syyrian naapurimaiden, Arabiliiton ja muiden kansainvälisten toimijoiden ja kansalaisjärjestöjen kanssa, jotta voidaan estää tämän Syyrian kriisin ja myös humanitaarisen kriisin mahdollinen leviäminen laajemmalle tällä alueella ja kriisin paheneminen maan sisällä;

9.  ilmaisee tyytyväisyytensä siihen, että Turkki ja Saudi-Arabia ovat tuominneet Syyrian hallituksen; pitää valitettavana, että Iran tukee edelleen presidentti al-Assadin hallitusta;

10.  kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa, neuvostoa ja komissiota kannustamaan ja tukemaan edelleen Syyrian organisoituneen demokraattisen opposition kehittymistä sekä Syyriassa että sen ulkopuolella;

11.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, EU:n ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle / komission varapuheenjohtajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Venäjän federaation hallitukselle ja parlamentille, Kiinan kansantasavallan hallitukselle ja parlamentille, Yhdysvaltojen hallitukselle ja kongressille, Arabiliiton pääsihteerille sekä Syyrian arabitasavallan hallitukselle ja parlamentille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0333.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. syyskuuta 2011 EU:n toimista korruption torjumiseksi

P7_TA(2011)0388 B7-0481/2011

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 6. kesäkuuta 2011 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle aiheesta ”Korruption torjuminen EU:ssa” (KOM(2011)0308) ja komission päätöksen (C(2011)3673), jolla perustetaan EU:n korruptiontorjunnan raportointimekanismi säännöllistä arviointia varten (”EU:n korruptiontorjuntaraportti”),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 67 artiklan 3 kohdan ja 83 artiklan 1 kohdan ja Tukholman ohjelman – ”Avoin ja turvallinen Eurooppa kansalaisia ja heidän suojeluaan varten”,

–  ottaa huomioon 18. toukokuuta 2010 hyväksymänsä kannanotonEuroopan unionin korruption vastaisiin pyrkimyksiin(1),

–  ottaa huomioon lahjonnan torjumisesta yksityisellä sektorilla 22. heinäkuuta 2003 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2003/568/YOS(2),

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.3 artiklan perusteella tehdyn EU:n yleissopimuksen yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta(3) ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.3 artiklan perusteella tehdyn Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamista koskevaan yleissopimukseen liittyvän EU:n pöytäkirjan(4), jolla kriminalisoidaan EU:n taloudellisiin etuihin vaikuttavat petokset ja korruptio,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.3 artiklan 2 kohdan c alakohdan nojalla tehdyn sellaisen lahjonnan, jossa on osallisina Euroopan yhteisöjen virkamiehiä tai Euroopan unionin jäsenvaltioiden virkamiehiä, torjumista koskevan EU:n yleissopimuksen(5), jolla kriminalisoidaan petokset ja korruptio ilman sidosta EU:n taloudellisiin etuihin,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,

A.  katsoo, että korruption alalla esiintyy erittäin vakavaa rikollisuutta, jolla on rajatylittäviä ulottuvuuksia, ja ottaa huomioon, että korruptiolla on usein seuraamuksia koko EU:ssa ja sen rajojen ulkopuolellakin ja että Euroopan unionilla on yleinen oikeus toimia korruptiontorjunnan alalla,

B.  ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 67 artiklassa määrätään unionille velvoite varmistaa korkea turvallisuustaso muun muassa rikollisuutta ehkäisevillä ja torjuvilla toimenpiteillä sekä rikoslainsäädäntöjen lähentämisellä ja että SEUT-sopimuksen 83 artiklassa lahjonta mainitaan yhtenä erityisen vakavan rajatylittävän rikollisuuden alana,

C.  ottaa huomioon, että Tukholman ohjelmassa (4.1 kohta) korruptio mainitaan niiden rajatylittävien uhkien joukossa, jotka asettavat edelleen EU:n sisäisen turvallisuuden koetukselle ja joihin on vastattava selkeästi ja kattavasti,

D.  ottaa huomioon, että neljä viidestä EU:n kansalaisesta pitää korruptiota vakavana ongelmana jäsenvaltiossaan (vuoden 2009 Eurobarometri eurooppalaisten asenteista korruptiota kohtaan) ja 88 prosenttia Tukholman ohjelmaa koskeneen vuoden 2008 julkisen kuulemisen vastaajista katsoi, että EU:n olisi tehtävä enemmän korruption torjumiseksi,

E.  ottaa huomioon, että arviolta 120 miljardia euroa vuodessa eli yksi prosentti EU:n BKT:stä menetetään korruptioon (KOM(2011)0308),

F.  ottaa huomioon, että korruptio, jolla on ollut osansa myös nykyisen talouskriisin synnyssä, heikentää oikeusvaltioperiaatetta, johtaa sekä julkisten varojen yleensä että veronmaksajilta kerättävien EU-varojen väärinkäyttöön ja vääristää markkinoita,

G.  ottaa huomioon, että korruptio, veronkierto, veropetokset ja muut talousrikokset estävät talous- ja finanssikriisin koettelemien jäsenvaltioiden taloudellista elpymistä; katsoo, että mittavaan sääntelyn purkamiseen ja yksityistämiseen sisältyy erityisen suuri korruptoituneiden käytäntöjen riski ja että tätä riskiä on torjuttava kaikin mahdollisin keinoin;

H.  ottaa huomioon, että korruptio aiheuttaa sosiaalisia haittoja, koska järjestäytyneet rikollisryhmät hyödyntävät sitä tehdäkseen muita vakavia rikoksia, kuten harjoittaakseen huume- ja ihmiskauppaa (KOM(2011)0308),

I.  ottaa huomioon, että johtajilta ja päätöksentekijöiltä puuttuu poliittinen sitoutuminen korruption torjumiseen sen kaikissa muodoissa ja että korruptiontorjuntaa koskevan lainsäädännön täytäntöönpano on jäsenvaltioissa epätasaista ja kaiken kaikkiaan epätyydyttävää (KOM(2011)0308),

J.  ottaa huomioon, että kolme EU:n jäsenvaltiota ei ole ratifioinut lahjontaa koskevaa Euroopan neuvoston rikosoikeudellista yleissopimusta, kaksitoista jäsenvaltiota ei ole ratifioinut kyseisen sopimuksen lisäpöytäkirjaa ja seitsemän jäsenvaltiota ei ole ratifioinut lahjontaa koskevaa siviilioikeudellista yleissopimusta; ottaa huomioon, että kolme jäsenvaltiota ei ole vielä ratifioinut UNCAC-sopimusta ja viisi EU:n jäsenvaltiota ei ole ratifioinut OECD:n lahjonnan torjuntaa koskevaa yleissopimusta,

K.  ottaa huomioon, että korruptiota koskevat näkemykset heikentävät merkittävästi keskinäistä luottamusta jäsenvaltioiden välillä ja vaikuttavat siten yhteistyöhön oikeus- ja sisäasioiden alalla,

L.  ottaa huomioon, että oikeudellinen yhteistyö korruptiotapauksissa, joilla on rajatylittäviä ulottuvuuksia, on edelleen monimutkaista ja hidasta,

M.  katsoo, että ellei korruptioon puututa kiireellisesti ja asianmukaisesti, se voi horjuttaa luottamusta demokraattisiin instituutioihin ja heikentää poliittisen johdon vastuuvelvollisuutta (KOM(2011)0308),

N.  ottaa huomioon, että korruptio on pitänyt monia diktatuureja vallassa ja antanut niille mahdollisuuden ohjata merkittäviä rahamääriä ulkomaisille pankkitileille, eurooppalaiset tilit mukaan lukien; katsoo, että jäsenvaltioiden on tehostettava toimiaan varastettujen ulkomaisten varojen jäljittämiseksi ja jäädyttämiseksi, jotta ne voidaan palauttaa oikeille omistajilleen,

1.  pitää myönteisenä sitä, että komissio hyväksyi 6. kesäkuuta 2011 korruptiontorjuntapaketin(6), johon sisältyy tiedonanto korruption torjumisesta EU:ssa sekä päätös, jolla perustetaan ”EU:n korruptiontorjuntaraportti”;

2.  kehottaa komissiota asettamaan korruption torjumisen etusijalle turvallisuusohjelmassaan tulevina vuosina, myös siihen osoitettavien henkilöresurssien osalta;

3.  kehottaa komissiota puuttumaan raportointimekanisminsa kautta keskeiseen huolenaiheeseen eli korruptiontorjuntalakien tehokkaaseen täytäntöönpanoon sekä varoittaviin seuraamuksiin, lainvalvontaviranomaisten ja oikeuslaitoksen määräämät mukaan lukien;

4.  kehottaa komissiota keskittymään EU:n korruptiontorjuntalainsäädännön saattamiseen osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sen noudattamisen valvontaan, varoittavat seuraamukset mukaan lukien, ja toteuttamaan toimia stimuloidakseen jäsenvaltioiden suorittamaa kansallisen lainsäädännön osaksi saattamista ja noudattamisen valvontaa;

5.  kehottaa komissiota EU:n korruptiontorjunnan raportointimekanismin täytäntöönpanossa varmistamaan, että riippumattomat asiantuntijat ovat osa asiantuntijaryhmää ja tutkijaverkostoa, että kaikki asiantuntijat ovat todistetusti lahjomattomia ja heillä on vankka maine ja asiantuntemus ja että monenlaiset kansalaisyhteiskunnan järjestöt ovat edustettuina;

6.  pyytää komissiota harkitsemaan korruptiontorjuntaa koskevien väliraporttien antamista ennen vuotta 2013, kun otetaan huomioon tätä asiaa koskevien toimien kiireellisyys monia jäsenvaltioita parhaillaan koettelevan talouskriisin yhteydessä;

7.  kehottaa komissiota toteuttamaan toimia SEUT-sopimuksen 83 artiklan 1 kohdan mukaisesti hyväksyäkseen korruption määrittelemistä ja sen seuraamuksia koskevat vähimmäissäännöt, kun otetaan huomioon korruption rajatylittävät ulottuvuudet ja sen vaikutukset sisämarkkinoihin;

8.  panee huolestuneena merkille, etteivät jäsenvaltiot ole edistyneet lahjonnan torjumisesta yksityisellä sektorilla annetun neuvoston puitepäätöksen 2003/568/YOS täytäntöönpanossa; kehottaa jäsenvaltioita saattamaan tämän puitepäätöksen osaksi kansallista lainsäädäntöä ja valvomaan sen noudattamista;

9.  kehottaa neuvostoa ja jäsenvaltioita panemaan kokonaisuudessaan täytäntöön vuonna 1995 ja 1997 tehdyt EU:n yleissopimukset, joilla petokset ja korruptio kriminalisoidaan;

10.  ehdottaa, että komissio toteuttaa EU:n tasolla lisätoimia ilmiantajien suojelua koskevan lainsäädännön (mukaan lukien suojeleminen herjaus- ja kunnianloukkauskanteita sekä rikossyytteitä vastaan) yhdenmukaistamiseksi ja laittoman vaurastumisen kriminalisoimiseksi;

11.  kehottaa kaikkia EU:n toimielimiä, mukaan lukien EU:n erillisvirastot ja jäsenvaltiot, varmistamaan suuremman avoimuuden laatimalla tai parantamalla jo laadittuja menettelysääntöjä, joihin sisältyy ainakin selkeitä sääntöjä eturistiriidoista, sekä toteuttamaan toimia sen ehkäisemiseksi ja torjumiseksi, että korruptio soluttautuu politiikkaan ja tiedotusvälineisiin, muun muassa vahvistamalla avoimuutta sekä rahoituksen ja rahoittamisen valvontaa;

12.  kehottaa jäsenvaltioita investoimaan taloudellisia ja henkilöresursseja korruption torjuntaan; korostaa sitä, että jäsenvaltioiden on tarpeen tehdä yhteistyötä Europolin, Eurojustin ja OLAFin kanssa korruptioon liittyvien rikosten tutkinnassa ja syytteiden nostamisessa;

13.  kehottaa komissiota ja Eurojustia varmistamaan tehokkaamman ja nopeamman asiakirjojen ja tietojen vaihdon kansallisten tuomioistuinten välillä korruptiotapauksissa, joilla on rajatylittäviä ulottuvuuksia;

14.  kehottaa neuvostoa varmistamaan joiltakin jäsenvaltioilta vielä puuttuvan tarvittavan poliittisen sitoutumisen korruption torjuntaan ja panemaan täytäntöön toimenpiteet, jotka komissio on hyväksynyt korruptiontorjuntapaketissaan sekä laillisen talouden suojelemista koskevassa laajemmassa paketissaan;

15.  kehottaa neuvostoa ja komissiota tehostamaan nykyistä korruption torjuntaa käsittelevien kansallisten yhteyspisteiden verkostoa ja pyytää komissiota tiedottamaan Euroopan parlamentille tämän verkoston toiminnasta;

16.  kehottaa neuvostoa ja jäsenvaltioita ratifioimaan ja panemaan kokonaisuudessaan täytäntöön Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) kansainvälisissä liikesuhteissa tapahtuvan ulkomaisiin virkamiehiin kohdistuvan lahjonnan torjuntaa koskevan yleissopimuksen; korostaa kielteistä vaikutusta, joka ulkomaisten virkamiesten lahjonnalla on unionin perusoikeus-, ympäristö- ja kehityspolitiikkaan;

17.  kehottaa komissiota vauhdittamaan työtään, jotta se voi täyttää korruption vastaisen YK:n yleissopimuksen mukaiset raportointivelvoitteensa;

18.  katsoo, että korruption torjuntaan kuuluu rahoitustoimien suurempi avoimuus, erityisesti EU:ssa ja muualla maailmassa olevia niin kutsuttuja offshore-lainkäyttöalueita koskevien rahoitustoimien osalta;

19.  pyytää neuvostoa toimimaan yhdessä komission kanssa sopimusten tekemiseksi kolmansien maiden kanssa (erityisesti niin kutsuttujen offshore-lainkäyttöalueiden) EU:n kansalaisiin ja yrityksiin liittyviä pankkitilejä ja rahoitustoimia koskevien tietojen vaihdon varmistamiseksi näiden maiden kanssa;

20.  kehottaa komissiota tekemään pankkisalaisuutta soveltavilla lainkäyttöalueilla toimivista anonyymeista pöytälaatikkoyhtiöistä – jotka mahdollistavat rikolliseen toimintaan liittyvät rahoitusvirrat – tärkeän osan tulevaa rahanpesun torjuntaa koskevan direktiivin uudistusta;

21.  kehottaa komissiota turvaamaan toimintalinjojen vahvan yhteensovittamisen korruptiontorjunnan raportointimekanismin ja uuden petostentorjuntastrategian sekä rikoksella saatujen varojen takaisin saamista koskevan lainsäädäntöaloitteen välillä, jotka sisältyvät laajempaan laillisen talouden suojelupakettiin;

22.  pyytää komissiota raportoimaan vuosittain Euroopan parlamentille EU:n korruptiontorjuntapolitiikan täytäntöönpanosta ja toimittamaan EU:ssa tapahtuvaan korruptiontorjuntaan liittyvistä erityisongelmista väliraportteja aina kun se on asiaankuuluvaa ja mahdollista;

23.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL C 161 E, 31.5.2011, s. 62. (2) EYVL L 192, 31.7.2003, s. 54. (3) EYVL C 316, 27.11.1995, s. 49. (4) EYVL C 313, 23.10.1996, s. 2. (5) EYVL C 195, 25.6.1997, s. 2. (6) Korruptiontorjuntapaketti sisältää tiedonannon korruption torjumisesta EU:ssa, päätöksen jolla perustetaan EU:n korruptiontorjunnan raportointimekanismi, kertomuksen lahjonnan torjumisesta yksityisellä sektorilla tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2003/568/YOS täytäntöönpanosta ja kertomuksen yksityiskohtaisista säännöistä, jotka koskevat EU:n osallistumista Euroopan neuvoston yhteyteen perustetun lahjonnanvastaisen valtioiden ryhmän (GRECO) toimintaan.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. syyskuuta 2011 Itä-Afrikan nälänhädästä

P7_TA(2011)0389 RC-B7-0490/2011

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa Afrikan sarvesta,

–  ottaa huomioon korkean edustajan Catherine Ashtonin 24. elokuuta 2011 antaman lausuman EU:n toimista Afrikan sarvessa vallitsevan nälänhädän johdosta,

–  ottaa huomioon Addis Abebassa 25. elokuuta 2011 pidetyn avunantajakonferenssin tulokset,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien vuosituhannen kehitystavoitteet,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen lapsen oikeuksista,

–  ottaa huomioon 17. helmikuuta 2011 antamansa päätöslauselman elintarvikkeiden hinnannoususta(1),

–  ottaa huomioon YK:n pääsihteerin erityisneuvonantajan Jack Langin raportin Somalian rannikkovesillä tapahtuvaan merirosvoukseen liittyvistä oikeudellisista kysymyksistä,

–  ottaa huomioon Somalian siirtymäkauden liittohallituksen, Puntlandin ja Galmuduugin aluehallintojen sekä Ahlu Sunna Wal Jama'a -liikkeen 6. syyskuuta 2011 hyväksymän, siirtymäkauden päättämistä Somaliassa koskevan suunnitelman,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että kymmenet tuhannet ihmiset ovat kuolleet, 750 000 ihmistä on välittömän nälkäkuoleman partaalla ja 13,3 miljoonaa ihmistä Somaliassa, Etiopiassa, Eritreassa, Keniassa ja Djiboutissa on välittömän ruoka-avun tarpeessa 60 vuoteen pahimman nälänhädän vuoksi;

B.  ottaa huomioon, että paikoitellen aliravitsemuksen taso on yli kolminkertainen hätätilatasoon nähden ja että Afrikan sarven tilanteen arvellaan vielä huonontuvan ennen kuin se paranee ja sen arvellaan olevan pahimmillaan lokakuussa 2011 ja paranevan aikaisintaan vuoden 2012 alussa;

C.  ottaa huomioon, että alueen nälänhätää ovat pahentaneet konflikti, resurssien vähyys, ilmastonmuutos, suuri väestönkasvu, infrastruktuurin puutteellisuus, kaupan vääristyneet rakenteet ja perushyödykkeiden korkeat hinnat;

D.  katsoo, että Somalia on kärsinyt kriisistä eniten, sillä yli puolet sen väestöstä on elintarvikeavun varassa, 1,4 miljoonaa ihmistä on joutunut siirtymään asuinsijoiltaan maan sisällä ja UNICEFin antamien tietojen mukaan 780 000 lasta Etelä-Somaliassa kärsii akuutista aliravitsemuksesta;

E.  ottaa huomioon, että Somalian humanitaarista tilannetta heikentävät sotaa käyvien ryhmittymien välisen 20 vuotta kestäneen konfliktin seuraukset; ottaa huomioon, että aseellinen al-Shabaab-ryhmittymä valvoo monia alueita, joilla on todettu nälänhätää, ja että se on pakottanut jotkut läntiset avustusjärjestöt pois alueelta, mikä hankaloittaa suuresti avustustoimia;

F.  ottaa huomioon, että Eritrean hallitus estää yksiselitteisesti elintarvikkeiden ja muun humanitaarisen avun toimittamisen Eritrean asukkaille;

G.  ottaa huomioon, että Somaliasta on paennut yli 860 000 henkeä naapurimaihin, erityisesti Keniaan ja Etiopiaan, etsimään turvaa, ruokaa ja vettä ja että Dadaabin pakolaisleirille Keniaan on ahtautunut yli 420 000 ihmistä;

H.  ottaa huomioon, että Dadaabin pakolaisleiri on tällä hetkellä maailman suurin pakolaisleiri, että 440 000 henkeä asuu tässä leirissä, joka on suunniteltu vastaanottamaan 90 000 pakolaista, ja että leirien humanitaarinen tilanne pahenee päivä päivältä: niillä on alkanut esiintyä muun muassa kolera- ja tuhkarokkoepidemioita ja niillä on ilmoitettu useista raiskauksista;

I.  ottaa huomioon, että 80 prosenttia pakolaisista on naisia ja lapsia, joista moni on joutunut kokemaan seksuaalista väkivaltaa ja uhkailua joko pakolaisleireillä tai matkalla niille;

J.  ottaa huomioon, että lain ja järjestyksen puuttuminen on johtanut merirosvouksen lisääntymiseen Intian valtamerellä, mikä haittaa suuresti tavaratoimituksia alueelle ja alueelta, ja katsoo, että EU:n merioperaatio EUNAVOR on voinut vain estää ja hillitä merirosvoutta mutta ei puuttua ongelman perussyihin;

K.  ottaa huomioon, että EU on varannut 158 miljoonaa euroa humanitaariseen apuun vuonna 2011 EU:n jäsenvaltioiden antaman 440 miljoonan euron lisäksi ja että yli 680 miljoonaa euroa on varattu alueen pitkän aikavälin apuun maatalouden, maaseudun kehittämisen ja elintarviketurvan alalla vuoteen 2013 asti;

L.  ottaa huomioon, että Afrikan unionin johtajat ovat luvanneet yli 350 miljoonaa Yhdysvaltojen dollaria humanitaariseen operaatioon;

M.  ottaa huomioon, että hätäavun nopea lisääminen on erittäin tärkeää, jotta voidaan vastata tämänhetkisiin humanitaarisiin tarpeisiin ja estää tilanteen paheneminen edelleen; ottaa huomioon, että Maailman elintarvikeohjelman kuivuuteen liittyviin operaatioihin Djiboutissa, Etiopiassa, Keniassa ja Somaliassa tarvitaan seuraavan kuuden kuukauden aikana vielä 190 miljoonaa Yhdysvaltojen dollaria;

N.  ottaa huomioon, että maanhankinnan lisääntyminen Afrikan sarven alueella (pääasiassa ulkomaisten sijoittajien toimesta) on tehnyt sen epävakaasta maatalous- ja elintarvikejärjestelmästä vieläkin haavoittuvamman eikä luvattuja hyötyjä – työpaikkoja, elintarvikkeita ja taloudellista kehitystä – ole saavutettu;

O.  ottaa huomioon, että ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat olleet erittäin haitallisia alueen sadoille ja yhdessä maailmanlaajuisen talouden laskusuhdanteen sekä elintarvike- ja polttoainehintojen nousun kanssa ne ovat jarruttaneet köyhyyden vähentämistä ja vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista;

P.  ottaa huomioon, että Maailmanpankin elokuussa 2011 julkaisemassa elintarvikkeiden hintaa koskevassa raportissa ”Food Price Watch” todetaan, että maailmanlaajuisesti korkeat ja epävakaat elintarvikehinnat saattavat vaaraan kehitysmaiden köyhimmät ihmiset ja pahentavat hätätilaa Afrikan sarven alueella;

Q.  ottaa huomioon, että näiden suojausvälineiden lisääntynyt likviditeetti ja saatavuus ovat yhteydessä korkeisiin hintoihin ja taustalla olevien spot-markkinoiden suureen volatiliteettiin ja että sääntelyviranomaisten on vaikeampi saada kokonaiskuvaa näistä markkinoista, koska suurin osa kaupasta käydään pörssilistan ulkopuolella;

1.  ilmaisee syvän pahoittelunsa ihmishenkien menetyksistä ja kärsimyksistä alueella; vaatii EU:n avun toimittamista ensisijaisesti alueille, joilla nälänhätä on ankarin, jotta kaikkein heikoimmassa asemassa oleville voidaan toimittaa ruoka-apua, terveydenhoitoa, puhdasta vettä sekä hygienia- ja sanitaatiotarvikkeita;

2.  kehottaa alueen kaikkia viranomaisia ja osapuolia sallimaan humanitaarisen avun järjestöjen esteettömän pääsyn avun tarpeessa olevien luokse ja suojelemaan siviiliväestöä, erityisesti naisia ja lapsia, kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja ihmisoikeuslainsäädännön mukaisesti; kehottaa avaamaan humanitaarisia käytäviä elintarvikkeiden ja avun toimittamiseksi syvemmälle kyseisille alueille;

3.  vaatii kaikkia osapuolia lopettamaan välittömästi siviileihin, erityisesti naisiin ja lapsiin, kohdistuvan väkivallan, asettamaan syylliset edesvastuuseen ja varmistamaan avun saannin sekä kaikkien konfliktia ja kuivuutta pakenevien vapaan liikkuvuuden; tuomitsee jyrkästi aseistautuneen islamistijärjestön al-Shabaabin toiminnan, koska se estää avustusjärjestöjä ja Maailman elintarvikeohjelmaa toimittamasta ruoka-apua; muistuttaa kaikkia alueen maita, että niiden on autettava ja suojeltava pakolaisia kansainvälisen oikeuden mukaisesti;

4.  kehottaa kansainvälistä yhteisöä toimimaan laajemmin ja lisäämään ponnistelujaan tähän hätätilanteeseen reagoimiseksi, jotta voidaan vastata kasvaviin humanitaarisiin tarpeisiin ja estää tilanteen paheneminen edelleen, sekä pitäen mielessä riittämättömän rahoituksen;

5.  tähdentää, että apua on valvottava etsimällä paikalta luotettavia kumppaneita, kuten vakiintuneita avustusjärjestöjä ja paikallisyhteisöjen johtajia, koordinoimalla sitä paremmin ja järjestämällä sen jakelu paremmin, jotta voidaan estää avun väärinkäyttö ja varastaminen;

6.  kehottaa komissiota tehostamaan pikaisesti siirtymistä EU:n humanitaarisesta avusta kehitysapuun, koska kuivuuden aiheuttama kriisitilanne Afrikan sarven alueella osoittaa selvästi, että vuosien ajan kuivuudesta kärsineille alueille toimitettua kriisiapua ei ole täydennetty tehokkaasti pitkän aikavälin kehittämistoimilla eteenkään maataloudessa; kehottaa komissiota ja EU:n jäsenvaltioita tukemaan Itä-Afrikan maiden hankkeita ennaltaehkäisyä koskevien valmiuksien sekä nälänhätää ja kuivuutta koskevien ennakkovaroitusjärjestelmien alalla;

7.  pitää myönteisenä Afrikan unionin sitoutumista humanitaariseen operaatioon, AMISOMIn rauhanturvaoperaatio mukaan luettuna; pitää kuitenkin valitettavana sitä, että tähän mennessä vain 9 000 Afrikan unionin sitoumuksen mukaisesta 20 000 rauhanturvaajasta on saapunut Somaliaan;

8.  korostaa, että koko Afrikan sarven ja erityisesti Somalian nälänhätään voidaan löytää ratkaisu vain, jos paikalliset toimijat ja myös kansainvälinen yhteisö puuttuvat yhtä lailla taustalla oleviin poliittisiin, taloudellisiin sekä ympäristö- ja turvallisuusongelmiin; kehottaa laatimaan aluetta varten EU:n strategian, jossa esitetään poliittiset tavoitteet, sekä se, miten yksittäiset humanitaariset, kehitysyhteistyö-, turvallisuus- ja sotilastoimet ovat johdonmukaisia ja yhteydessä toisiinsa;

9.  kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa tarkastelemaan kriittisesti Djiboutin rauhanprosessia; painottaa, että kaikki Somalian konfliktissa osallisena olevat henkilöt, myös kansalaisyhteiskunta ja naiset, on saatava mukaan kaikilla tasoilla; kannustaa perustamaan kansallisen sovinnon hallituksen, jotta voidaan aloittaa maan jälleenrakennus;

10.  pitää EU:n ja sen jäsenvaltioiden sitoumuksia myönteisinä; muistuttaa kuitenkin, että YK:n pyytämästä välttämättömästä hätäavusta puuttuu vielä miljardi Yhdysvaltojen dollaria; vaatii kansainvälistä yhteisöä vastaamaan sitoumuksistaan, toimittamaan ruoka-apua ja parantamaan alueen terveysoloja mahdollisimman pian;

11.  vaatii, että suurempi osuus EU:n virallisesta kehitysavusta on osoitettava kehitysmaiden maataloustuotantoon ja paimentolaisten avustamiseen elintarviketurvan parantamiseksi; kehottaa tässä yhteydessä kansainvälistä yhteisöä sijoittamaan pitkällä aikavälillä maatalouteen, joka on elintarvikkeiden ja tulojen pääasiallinen lähde alueella, sekä kestävien infrastruktuurien rakentamiseen, ja takaamaan pienviljelijöille maan saannin ja siten vahvistamaan paikallisia markkinoita sekä huolehtimaan siitä, että Afrikan sarven väestön päivittäinen ravinnonsaanti on hyväksyttävällä tasolla;

12.  vaatii elintarvikevarastoja sekä hinnanmuodostusta kansainvälisellä tasolla koskevien tietojen avoimuuden lisäämistä sekä niiden laadun ja ajantasaisuuden parantamista;

13.  pyytää jäsenvaltioita varmistamaan, että rahoituslaitokset, jotka osallistuvat keinotteluun elintarvikkeiden ja maatalousalan perushyödykkeiden markkinoilla, lopettavat vahingollisen keinottelun, joka pitää elintarvikkeiden hinnat korkeina ja epävakaina, ja asettavat köyhyyden ja inhimillisen kärsimyksen torjumisen Afrikan sarven alueella ja kaikkialla kehitysmaissa sellaisen toiminnan edelle, jolla pyritään saamaan voittoa ja tuloa elintarvikkeiden hinnoilla keinottelusta;

14.  kehottaa näitä laitoksia suhtautumaan vakavasti sosiaaliseen vastuuseensa ja laatimaan sisäisiä sääntöjä, joilla varmistetaan, että ne rajoittavat toimintaansa elintarvikkeiden ja maatalousalan perushyödykkeiden markkinoilla siten, että ne palvelevat todellisia liikeyrityksiä, joilla on tarve suojautua riskiltä;

15.  kehottaa G20-maita tehostamaan toimiaan, jotta voidaan sopia maailmanlaajuisesta sääntelystä väärinkäytöksiin johtavan keinottelun estämiseksi, ja koordinoida ennaltaehkäisevien mekanismien luomista maailman elintarvikehintojen liiallisen vaihtelun hillitsemiseksi; korostaa, että G20-maiden on otettava mukaan maita, jotka eivät kuulu G20-maihin, varmistaakseen maailmanlaajuisen lähentymisen;

16.  kehottaa komissiota esittämään ehdotuksia rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin (2004/39/EY) ja markkinoiden väärinkäytöstä annetun direktiivin (2003/6/EY) muuttamiseksi, jotta estetään väärinkäytöksiin johtava keinottelu;

17.  korostaa, että Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisella on oltava keskeinen asema perushyödykkeiden markkinoiden valvonnassa; painottaa, että Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi noudatettava valppautta soveltaessaan sääntelyvälineitä keinottelun ja väärinkäytösten estämiseksi elintarvikkeiden ja maatalousalan perushyödykkeiden markkinoilla;

18.  kehottaa komissiota päivittämään maapolitiikan suuntaviivojaan maanvaltauksen osalta, jotta varmistetaan niiden yhteensopivuus Maailman ruokaturvakomitean maanomistuksen, kalavesien ja metsien vastuullista hallintoa koskevan vapaaehtoisesti noudatettavan ohjeiston ”Voluntary Guidelines on Responsible Governance of Tenure of Land, Fisheries and Forests” kanssa, ja antamaan tälle asialle lisää painoarvoa kehitysyhteistyöohjelmissaan, kauppapolitiikassaan ja toiminnassaan monenkeskisissä rahoituslaitoksissa, kuten Maailmanpankissa ja Kansainvälisessä valuuttarahastossa;

19.  pyytää komissiota ja alueen hallituksia arvioimaan parhaillaan käynnissä olevan maatalousmaan hankinnan vaikutusta maaseudun köyhyyteen ja nälänhädän koettelemiin alueisiin; pyytää komissiota käsittelemään maanvaltausongelmaa poliittisessa vuoropuhelussaan kehitysmaiden kanssa, parantamaan suurten maanhankintojen raportointia ja seurantaa ja tukemaan kehitysmaita investointeja koskevassa päätöksenteossa;

20.  kehottaa toteuttamaan huomattavia toimia ilmastonmuutokseen sopeutumisen sisällyttämiseksi paremmin EU:n kehityspolitiikkaan; kehottaa EU:ta lisäämään huomattavasti tähän tarkoitettua rahoitusta ja varmistamaan, että se täydentää virallista kehitysapua, osoittamaan rohkeaa johtajuutta tulevassa COP17-kokouksessa, jotta ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevia toimia pantaisiin paremmin täytäntöön, ja tehostamaan kestävän kehityksen politiikkojen kansainvälistä hallinnointia;

21.  kehottaa YK:ta, komissiota ja korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa ryhtymään toimiin sen suhteen, että Somalian vesille upotetaan laittomasti myrkyllisiä jätteitä, ja sekä toimimaan väestölle mahdollisesti aiheutuvien terveysriskien poistamiseksi;

22.  ilmaisee huolensa hiljattain esitetyistä raporteista, joiden mukaan virallista kehitysapua olisi käytetty väärin poliittisen sorron harjoittamiseen Etiopiassa; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita varmistamaan, että apua käytetään yksinomaan köyhyyden lievittämiseen luotettavalla ja avoimella tavalla, ja hyödyntämään siinä täysimääräisesti Cotonoun sopimuksen ihmisoikeuslausekkeita;

23.  kehottaa komissiota sisällyttämään paimentolaiset paremmin EU:n kehityspolitiikkaan, sillä he vastaavat tärkeästä osasta alueen taloudellista toimintaa ja proteiinintuotantoa; katsoo, että paikallisviranomaisten kanssa on käytävä kiireellisesti neuvotteluja paimentolaisten elämäntavan säilyttämiseksi, ja toteaa, että paimentolaisten vaeltava elämäntyyli soveltuu hyvin kuiville alueille, joiden olosuhteet eivät mahdollista paikoilleen asettumista;

24.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, YK:n turvallisuusneuvostolle ja pääsihteerille, Afrikan unionin toimielimille, Afrikan sarven alueen maiden yhteistyöjärjestön jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, yleisafrikkalaiselle parlamentille, AKT:n ja EU:n yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle, G20-ryhmän puheenjohtajavaltiolle ja EU:n jäsenvaltioiden hallituksille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0071.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. syyskuuta 2011 EU:n kannasta ja sitoutumisesta YK:n tarttumattomien tautien ehkäisyä ja torjuntaa käsittelevän korkean tason kokouksen edellä

P7_TA(2011)0390 RC-B7-0488/2011

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon tarttumattomien tautien ennaltaehkäisemistä ja valvontaa koskevan Maailman terveysjärjestön (WHO:n) maailmanlaajuisen strategian vuosille 2008–2013(1),

–  ottaa huomioon 11. syyskuuta 2006 annetun WHO:n päätöslauselman tarttumattomien tautien ennaltaehkäisemisestä ja valvonnasta WHO:n Euroopan alueella(2),

–  ottaa huomioon lokakuussa 2010 annetun Yhdistyneiden kansakuntien päätöslauselman 64/265 tarttumattomien tautien ennaltaehkäisemisestä ja valvonnasta(3),

–  ottaa huomioon huhtikuussa 2011 terveellisistä elintavoista ja tarttumattomien tautien ehkäisystä annetun Moskovan julkilausuman(4),

–  ottaa huomioon tarttumattomista taudeista toukokuussa 2011 annetun maailman terveyskokouksen päätöslauselman(5),

–  ottaa huomioon YK:n pääsihteerin raportin tarttumattomien tautien ennaltaehkäisemisestä ja valvonnasta(6),

–  ottaa huomioon hengityselinten kroonisten sairauksien maailmanlaajuista tarkkailua, ennaltaehkäisemistä ja valvontaa käsittelevän WHO:n raportin vuodelta 2008(7),

–  ottaa huomioon WHO:n Euroopan alueen jäsenvaltioiden maaliskuussa 2011 antaman Parman julkilausuman ja toimintasitoumuksen(8),

–  ottaa huomioon WHO:n vuonna 2011 antaman Asturiasin julkilausuman(9),

–  ottaa huomioon marraskuussa 2006 hyväksytyn liikalihavuuden torjumista käsittelevän Euroopan peruskirjan(10),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT:n) 168 ja 179 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 35 artiklan,

–  ottaa huomioon vihreästä kirjasta ”Terveellisen ruokavalion ja liikunnan edistäminen: eurooppalainen ulottuvuus ylipainoisuuden, lihavuuden ja kroonisten sairauksien ehkäisemisessä”(11) 1. helmikuuta 2007 sekä valkoisesta kirjasta ravitsemukseen, ylipainoon ja lihavuuteen liittyviä terveyskysymyksiä koskevasta eurooppalaisesta strategiasta(12) 25. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon toimista sydän- ja verisuonisairauksien torjumiseksi(13) 12. heinäkuuta 2007 ja syövän torjunnasta laajentuneessa Euroopan unionissa(14) 10. huhtikuuta 2008 antamansa päätöslauselmat sekä diabetekseen 27. huhtikuuta 2006 tekemänsä kannanoton(15),

–  ottaa huomioon aiheesta ”Väliarvio Euroopan ympäristöterveystoimintasuunnitelmasta (2004–2010)” 4. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman(16),

–  ottaa huomioon kuudennesta ympäristöä koskevasta yhteisön toimintaohjelmasta 22. heinäkuuta 2002 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1600/2002/EY(17),

–  ottaa huomioon väestörakenteen muutokseen vastaamisesta ja sukupolvien välisestä solidaarisuudesta(18) 11. marraskuuta 2010 ja terveyserojen vähentämisestä EU:ssa(19) 8. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon komission tiedonannosta: ”Syöväntorjunta: eurooppalainen kumppanuusohjelma”(20) ja komission valkoisesta kirjasta ”Ilmastonmuutokseen sopeutuminen: Kohti eurooppalaista toimintakehystä”(21) 6. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon WHO tupakoinnin torjuntaa koskevan puitesopimuksen tekemisestä 2. kesäkuuta 2004 tehdyn neuvoston päätöksen 2004/513/EY(22),

–  ottaa huomioon neuvoston vuonna 2004 hyväksymät päätelmät sydänterveydestä(23),

–  ottaa huomioon toisesta terveysalan yhteisön toimintaohjelmasta (2008–2013) 23. lokakuuta 2007 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1350/2007/EY(24),

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisön seitsemännestä tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelmasta (2007–2013) 18. joulukuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1982/2006/EY(25),

–  ottaa huomioon innovatiivisista lähestymistavoista kroonisiin sairauksiin kansanterveys- ja terveydenhuoltojärjestelmissä 7. joulukuuta 2010 hyväksytyt neuvoston päätelmät(26),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin terveysjärjestelmien yhteisistä arvoista ja periaatteista 22. kesäkuuta 2006 ja 6. kesäkuuta 2011 aiheesta ”Kohti nykyaikaisia, tarpeita vastaavia ja kestäviä terveydenhuoltojärjestelmiä” hyväksytyt neuvoston päätelmät(27),

–  ottaa huomioon aiheesta EU ja globaali terveys 10. toukokuuta 2010 hyväksytyt neuvoston päätelmät(28),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että WHO:n mukaan tarttumattomat taudit aiheuttavat yhdessä 86 prosenttia kuolemista EU:ssa;

B.  ottaa huomioon, että tavallisimmat tarttumattomat taudit ovat sydän- ja verisuonitaudit, hengityselinten sairaudet, syöpä ja diabetes; ottaa huomioon, ettei muita merkittäviä tarttumattomia tauteja pitäisi laiminlyödä;

C.  ottaa huomioon, että sydän- ja verisuonisairaudet ovat tärkein kuolinsyy ja ne aiheuttavat joka vuosi kaksi miljoonaa kuolemantapausta; ottaa huomioon, että yleisimmät sydän- ja verisuonisairaudet ovat sepelvaltimotauti ja aivohalvaukset, joiden osuudet sydän- ja verisuonitautien aiheuttamista kuolemantapauksista ovat yli kolmasosa (eli 741 000) ja hieman yli neljäsosa (eli 508 000);

D.  ottaa huomioon, että syöpä on toiseksi merkittävin kuolinsyy ja sen levinneisyys väestössä on 3–4 prosenttia ja ikääntyneiden osalta 10–15 prosenttia; ottaa huomioon, että vuosittain 2,45 miljoonalla ihmisellä todetaan syöpä ja se aiheuttaa 1,23 miljoonaa kuolemaa EU:ssa; ottaa huomioon, että lasten syöpien määrä lisääntyy yli prosentilla vuodessa Euroopassa;

E.  ottaa huomioon, että miljoonilla eurooppalaisilla on kroonisia hengityselinten sairauksia, kuten astma ja keuhkoahtaumatauti;

F.  ottaa huomioon, että ei ole minkäänlaista EU:n laajuista strategiaa tai aloitetta, joilla torjuttaisiin kokonaisvaltaisesti (1- ja 2- tyypin) diabetesta, jota 32 miljoonan ihmisen arvioidaan sairastavan EU:ssa, ja yhtä monella on heikentynyt glukoosinsieto, joka hyvin todennäköisesti etenee kliinisesti todettavaan diabetekseen; ottaa huomioon, että lukujen odotetaan nousevan 16 prosentilla vuoteen 2030 mennessä lihavuusepidemian, Euroopan väestön ikääntymisen ja muiden vielä selvittämättömien ja lisätutkimusta kaipaavien syiden seurauksena;

G.  ottaa huomioon, että suurimman osan kroonisista tarttumattomista taudeista aiheuttavat neljä tekijää: tupakointi, epätasapainoinen ruokavalio, alkoholin käyttö ja liikunnan puute; ottaa huomioon, että viidentenä tärkeänä tekijänä on pidettävä ympäristösaasteille altistumista;

H.  ottaa huomioon, että tupakointi on tärkein syy ehkäistävissä oleviin kuolemiin ja se aiheuttaa pitkään tupakoineilla jopa joka toisen pitkäaikaisen käyttäjän kuoleman;

I.  ottaa huomioon, että alkoholin käyttö, epätasapainoinen ravinto, ympäristösaasteet ja liikunnan puute voivat lisätä huomattavasti riskiä sairastua tiettyihin sydän- ja verisuonitauteihin, syöpiin ja diabetekseen;

J.  ottaa huomioon, että liikunta tunnustetaan yhä selvemmin keskeiseksi tarttumattomien tautien ehkäisykeinoksi;

K.  ottaa huomioon, että ennenaikaisen kuoleman riskitekijöistä seitsemän (korkea verenpaine, korkea kolesterolitaso, korkea painoindeksi, riittämätön hedelmien ja vihannesten kulutus, liikunnan puute, liiallinen alkoholinkäyttö ja tupakointi) liittyy ravitsemus- ja liikuntatottumuksiin;

L.  ottaa huomioon, että useimmat krooniset tarttumattomat taudit voidaan ehkäistä erityisesti vähentämällä tai välttämällä tärkeimpiä riskitekijöitä kuten tupakointia, epätasapainoista ruokavaliota, alkoholin käyttöä ja liikunnan puutetta sekä altistumista tietyille kemikaaleille; ottaa huomioon, että ympäristöpolitiikka, nykyisten lakien ja normien täytäntöönpano mukaan lukien, tarjoaa suuria mahdollisuuksia niiden ehkäisemiseen;

M.  katsoo, että ehkäisystrategioita ja varhaisen tunnistamisen strategioita kehitettäessä olisi otettava huomioon myös erilaiset lisätekijät, kuten ikä, sukupuoli, perimä tai fysiologiset tilat, muun muassa ylipaino;

N.  ottaa huomioon, että tarttumattomilla taudeilla on useimmiten samanlaisia oireita, kuten krooninen kipu ja mielenterveydelliset ongelmat, jotka vaikuttavat suoraan niitä sairastaviin ihmisiin ja heidän elämänlaatuunsa, ja niitä pitäisi käsitellä yhteisellä ja horisontaalisella toimintamallilla, niin että terveydenhuoltojärjestelmät voivat puuttua näihin sairauksiin kustannustehokkaammin;

O.  ottaa huomioon, että mahdollisuuksia tautien ehkäisemiseen ei ole tarpeeksi hyödynnetty, vaikka on osoitettu, että koko väestöä koskevilla tarttumattomien tautien ehkäisystrategioilla kustannukset vähenevät johdonmukaisesti;

P.  ottaa huomioon, että 97 prosenttia terveydenhuoltomenoista kohdistetaan nykyisin hoitoon ja vain kolme prosenttia ennaltaehkäisyyn ja että tarttumattomien tautien hoito- ja hallintakustannukset lisääntyvät räjähdysmäisesti saatavilla olevien diagnoosien ja hoitojen laajetessa;

Q.  ottaa huomioon, että WHO pitää tarttumattomien tautien lisääntymistä epidemiana ja arvioi, että niihin kuolee 52 miljoonaa ihmistä vuoteen 2030 mennessä;

R.  ottaa huomioon, että Maailman talousfoorumi ja Harvard School of Public Health ovat julkaisseet tietoja, joiden mukaan ne arvioivat, että tarttumattomien tautien vuoksi maailmantalous menettää 25 biljoonaa euroa vuosina 2005–2030;

S.  ottaa huomioon, että tarttumattomat taudit saattavat haitata Eurooppa 2020 -strategian toteuttamista ja viedä ihmisiltä oikeuden terveeseen ja tuottavaan elämään;

T.  ottaa huomioon, että EU:lla on keskeinen tehtävä maailmanlaajuisia terveyshaasteita koskevan kehityksen vauhdittamisessa, terveyttä koskevat vuosituhannen kehitystavoitteet ja tarttumattomien tautien uhka mukaan lukien, kuten aiheesta EU ja globaali terveys hyväksytyissä neuvoston päätelmissä on esitetty;

U.  ottaa huomioon, että eräät tarttumattomiin tauteihin yhdistetyt tekijät ovat epäilemättä kytköksissä maailmanlaajuisiin ongelmiin, kuten ympäristön pilaantumiseen, ja niihin olisi siksi puututtava maailmanlaajuisesti; katsoo, että muita näkökohtia voidaan toissijaisuusperiaatteen mukaisesti käsitellä kansallisella tai aluetasolla;

V.  ottaa huomioon, että syntymää edeltävillä olosuhteilla, myös ympäristön saasteille altistumisella, on elinikäinen vaikutus terveyteen ja hyvinvointiin erityisesti hengityselinten sairauksiin sairastumisen osalta ja ne voivat lisätä todennäköisyyttä sairastua syöpään ja diabetekseen;

W.  ottaa huomioon, että vaikka ihmiset keskimäärin elävät pitempään ja terveemmin kuin aiemmat sukupolvet, EU on tilanteessa, jossa samaan aikaan kun väestö ikääntyy ja kaikkein iäkkäimpiä on ensimmäistä kertaa hyvin paljon, krooniset taudit ja monisairaudet leviävät epidemian lailla, mikä uhkaa kansallisten terveydenhuoltojärjestelmien kestokykyä tai lisää niihin kohdistuvia paineita;

X.  ottaa huomioon, että sosioekonomiset tekijät vaikuttavat myös merkittävästi terveyteen ja että terveyseroja on sekä jäsenvaltioiden sisällä että niiden välillä;

Y.  ottaa huomioon, että terveydenhoitoalan työntekijöiden (muun muassa lääkäreiden, sairaanhoitajien, hammaslääkärien, farmaseuttien ja fysioterapeuttien) vajeen arvioidaan kasvavan yli miljoonaan vuoteen 2020 mennessä;

Z.  ottaa huomioon, että yhteiskunnalliset tekijät ja ympäristötekijät olisi määriteltävä selkeästi terveyteen vaikuttavina tekijöinä, sillä esimerkiksi sisäilman epäpuhtaudet aiheuttavat 1,6 miljoonaa kuolemantapausta vuosittain, mikä tekee siitä keskeisen ympäristön aiheuttaman terveysuhkan Euroopassa ja laskee huomattavasti eliniän odotetta ja tuottavuutta;

AA.  ottaa huomioon, että EU:n kansalaiset ovat huolissaan ympäristön mahdollisista vaikutuksista terveyteensä ja suurinta huolta aiheuttavat vaarallisten kemikaalien mahdolliset vaikutukset; ottaa huomioon, että esimerkiksi hiukkaspäästöt on yhdistetty yli 455 000 vuosittaiseen sydän- ja hengityselinten sairauksista johtuneeseen kuolemantapaukseen EU:n 27 jäsenvaltiossa;

1.  vaatii komissiolta ja EU:n jäsenvaltioilta vahvaa poliittista sitoutumista, joka ilmentää maailmanlaajuisen tarttumattomien tautien voimakkaan yleistymisen merkitystä ja vakavuutta;

2.  kehottaa EU:ta puolustamaan rohkeaa tavoitetta tarttumattomista taudeista aiheutuvien estettävissä olevien kuolemantapausten vähentämiseksi, jollainen on esimerkiksi WHO:n tavoite vähentää kuolleisuutta jäsenvaltioissa 25 prosentilla vuoteen 2025 mennessä vuodesta 2010;

3.  kehottaa unionia ja sen jäsenvaltioita antamaan tukensa seuraaville viidelle keskeiselle sitoumukselle ja sisällyttämään ne poliittiseen julkilausumaan, jonka tarttumattomia tauteja käsittelevä YK:n korkean tason kokous antaa syyskuussa 2011:

4.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita panemaan aktiivisesti täytäntöön korkean tason kokouksessa hyväksyttävän poliittisen julkilausuman ja ottamaan siihen mukaan kaikki asiaankuuluvat EU:n virastot ja toimielimet, jotta tarttumattomiin tauteihin liittyviin haasteisiin voidaan vastata;

5.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita lisäämään neljän tavallisimman tarttumattoman taudin eli sydän- ja verisuonitautien, hengityselinten sairauksien, syövän ja diabeteksen ennaltaehkäisyä, tutkimusta, varhaista sairauden havaitsemista ja hoitoa laiminlyömättä muita merkittäviä tarttumattomia tauteja, kuten mielenterveydelliset ongelmat ja neurologiset häiriöt, Alzheimerin tauti mukaan lukien; tähdentää, että on tärkeää tunnistaa varhain henkilöt, jotka ovat erittäin alttiita sairastumaan näihin tauteihin tai menehtymään niihin tai kärsivät tautia ennakoivasta alttiudesta, kroonisista ja vakavista sairauksista ja riskitekijöistä, jotka pahentavat tarttumattomia tauteja;

6.  korostaa, että pitkäaikaisiin sairauksiin tarvitaan yhtenäistä ja kokonaisvaltaista potilaskeskeistä toimintatapaa, johon sisältyvät tautien ehkäiseminen ja terveyden edistäminen, varhainen taudinmääritys, seuranta ja koulutus sekä valistuskampanjat riskitekijöistä, tautia edeltävistä olotiloista ja epäterveellisistä elämäntavoista (tupakointi, epäterveellinen ruokavalio, liikunnan puute ja alkoholin käyttö) ja sairaalahoidon ja avohuollon koordinointi;

7.  kehottaa toteuttamaan tarttumattomia tauteja koskevia ennaltaehkäiseviä strategioita varhaisesta iästä alkaen; korostaa tarvetta antaa kouluissa enemmän terveellisiin ravitsemus- ja liikuntatottumuksiin liittyvää opetusta; toteaa, että tällaiseen valistustyöhön olisi osoitettava yleisesti riittävästi resursseja;

8.  panee merkille, että tarttumattomiin tauteihin yhdistettyjä käyttäytymiseen liittyviä, sosiaalisia, taloudellisia tai ympäristöön liittyviä tekijöitä koskevat toimet olisi pantava täysimääräisesti täytäntöön, jotta varmistetaan mahdollisimman tehokas toiminta näiden tautien suhteen ja parannetaan elämän laatua ja terveyden tasa-arvoa;

9.  tunnustaa, että kroonisten tautien hoitomalleissa painopistettä olisi siirrettävä pitkälle edenneistä taudeista varhaisvaiheessa olevia tarttumattomia tauteja sairastavien ihmisten auttamiseen siten, että lopullisena tavoitteena ei ole pelkästään tautien saaminen hallintaan vaan myös kroonisiin tauteihin sairastuneiden hoitoennusteiden parantaminen; tähdentää samalla oireita lievittävän hoidon merkitystä;

10.  panee tyytyväisenä merkille, että aiemmat EU:n puheenjohtajavaltiot ovat korostaneet kroonisten tarttumattomien tautien ennaltaehkäisyä ja valvontaa, mukaan lukien sydän- ja verisuonitautien nostaminen etusijalle Espanjan puheenjohtajakaudella ja Puolan puheenjohtajakaudella järjestetyt konferenssit lasten kroonisista hengityselinten sairauksista ja aiheesta ”Solidaarinen terveydenhuolto: EU:n jäsenvaltioiden välisten terveyserojen vähentäminen”;

11.  kehottaa laatimaan selkeät toimintaohjeet ja näyttöön perustuvat suuntaviivat yleisimmille tarttumattomille taudeille, jotta voidaan varmistaa potilaiden asianmukainen kohtelu ja hoito kaikissa terveydenhuollon ammateissa, mukaan lukien erikoislääkärit, perusterveydenhuollossa toimivat lääkärit ja erikoissairaanhoitajat;

12.  painottaa, että kaikilla tasoilla tarvitaan kroonisia tauteja ja erityisesti neljää yleisintä tarttumatonta tautia koskevaa tutkimusta ja koulutusta muita tarttumattomia tauteja laiminlyömättä sekä tutkimusta ja koulutusta, jotka koskevat riskitekijöiden pienentämistä, kansanterveystoimia yleensä sekä saastumisen aiheuttajien ja terveysvaikutusten vuorovaikutusta, ja että tarttumattomia tauteja koskevan monialaisen yhteistyön on oltava tutkimuksessa etusijalla niillä alueilla ja niissä maissa, joissa siihen on riittävästi resursseja;

13.  kehottaa vakaasti jäsenvaltioita noudattamaan EU:n ilmanlaatustandardeja ja panemaan täytäntöön WHO:n ulko- ja sisäilman laatua koskevat suuntaviivat ja vuoden 2010 Parman julkilausuman ja toimintasitoumuksen, joissa vaaditaan puuttumaan ilmastonmuutoksen aiheuttamiin terveysvaikutuksiin;

14.  korostaa, että tupakkatuotteita koskevaa direktiiviä on tarkistettava välittömästi ja tehokkaasti;

15.  korostaa, että tarttumattomiin tauteihin liittyvien tavoitteiden saavuttamiseksi ja niiden aiheuttamiin kansanterveyden, sosiaalialan ja talouden haasteisiin vastaamiseksi on tärkeää, että EU ja sen jäsenvaltiot sisällyttävät ennaltaehkäisyn ja riskitekijöiden vähentämisen tiiviimmin kaikkiin asiaankuuluviin lainsäädännön ja toimintapolitiikan aloihin ja erityisesti ympäristö-, elintarvike- ja kuluttajapolitiikkaansa;

16.  tunnustaa, että SEUT:n 168 artiklan mukaisesti terveydenhuoltoalan toimet kuuluvat ensisijaisesti jäsenvaltioiden vastuulle, mutta korostaa, että on tärkeää laatia neuvoston suosituksen mukaisesti yhteistyössä asiaankuuluvien sidosryhmien, kuten potilaiden ja terveydenhoitoalan ammattilaisten, kanssa kroonisia tarttumattomia tauteja koskeva EU:n strategia, jossa on omat osiot neljälle yleisimmälle tarttumattomalle taudille ja jossa otetaan huomioon sukupuolinäkökohdat;

17.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön tarttumattomia tauteja koskevia kansallisia suunnitelmia erityisesti neljästä yleisimmästä tarttumattomasta taudista vuoteen 2013 mennessä ja varaamaan niille tarttumattomien tautien aiheuttamien rasitusten suuruutta vastaavat resurssit sekä perustamaan maailmanlaajuisen korkean tason koordinointijärjestelmän tarttumattomia tauteja koskevaa toimintaa varten;

18.  panee merkille, että tarttumattomia tauteja koskevien kansallisten suunnitelmien täytäntöönpano yhdistettynä niiden ja riskitekijöiden, kuten orastavien sairauksien ja kroonisten ja vakavien sairauksien, tehostettuun ennaltaehkäisyyn, taudinmääritykseen ja hallintaan, voisi vähentää huomattavasti tarttumattomien tautien aiheuttamaa kokonaiskuormitusta ja siten myötävaikuttaa kansallisten terveydenhuoltojärjestelmien kestokyvyn ylläpitämiseen;

19.  kehottaa komissiota seuraamaan jatkuvasti tarttumattomia tauteja koskevien kansallisten suunnitelmien täytäntöönpanossa saavutettua edistystä ja raportoimaan siitä erityisesti neljän yleisimmän tarttumattoman taudin osalta tarkkailemalla erityisesti ennaltaehkäisyssä, varhaisessa sairauden havaitsemisessa, taudin hoidossa ja tutkimuksessa saavutettua edistystä;

20.  kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään toimiin koulutetun ja terveydenhuoltojärjestelmissä työskentelevän terveydenhoitoalan henkilöstön määrän lisäämiseksi, jotta voidaan tehokkaammin selviytyä tarttumattomista taudeista johtuvasta valtavasta työmäärästä;

21.  korostaa, että tarvitaan johdonmukaisuutta ja yhdistettyä linjausta, joka kattaa YK:n poliittisen julistuksen ja EU:n neuvoston ja komission parhaillaan toteutettavat toimet eli vaaditun kroonisia sairauksia koskeva pohdintaprosessin;

22.  pyytää komissiota harkitsemaan ja arvioimaan mahdollisuutta laajentaa tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalainen keskuksen tehtäviä koskemaan tarttumattomia sairauksia ja käyttämään sitä näiden tautien kehitystä koskevien tietojen kokoamisen ja suositusten antamisen keskuksena, jolloin se tarjoaa päätöksentekijöille, tutkijoille ja lääkäreille yksityiskohtaista tietoa parhaista toimintatavoista ja tarttumattomista taudeista;

23.  korostaa, että on määriteltävä prioriteetit keskitetysti kerättäville tiedoille, jotta saadaan vertailukelpoista tietoa, jonka avulla voidaan parantaa suunnittelua ja suosituksia koko EU:ssa;

24.  vaatii YK:n poliittisen julkilausuman täytäntöönpanon perusteellista uudelleentarkastelua vuoteen 2014 mennessä;

25.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota varmistamaan, että korkean tason valtuuskunta osallistuu YK:n kokoukseen 19.–20. syyskuuta 2011 ja esittelee siellä kunnianhimoisen ja koordinoidun EU:n kannan;

26.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä komission varapuheenjohtajalle ja unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, EU:n YK-suurlähettiläälle, YK:n pääsihteerille ja WHO:n pääjohtajalle.

(1) 1 http://whqlibdoc.who.int/publications/2009/9789241597418_eng.pdf (2) http://www.euro.who.int/__data/assets/pdf_file/0004/77575/RC56_eres02.pdf (3) http://www.un.org/ga/search/view_doc.asp?symbol=A/RES/64/265&Lang=E (4) http://www.un.org/en/ga/president/65/issues/moscow_declaration_en.pdf (5) http://apps.who.int/gb/ebwha/pdf_files/WHA64/A64_R11-en.pdf (6) http://www.un.org/ga/search/view_doc.asp?symbol=A/66/83&Lang=E (7) http://www.who.int/gard/publications/GARD%20Book%202007.pdf (8) http://www.euro.who.int/__data/assets/pdf_file/0011/78608/E93618.pdf (9) http://www.iarc.fr/en/media-centre/iarcnews/2011/asturiasdeclaration.php (10) http://www.euro.who.int/__data/assets/pdf_file/0009/87462/E89567.pdf (11) EUVL C 250 E, 25.10.2007, s. 93. (12) EUVL C 8 E, 14.1.2010, s. 97. (13) EUVL C 175 E, 10.7.2008, s. 561. (14) EUVL C 247 E, 15.10.2009, s. 11. (15) EUVL C 296 E, 6.12.2006, s. 273. (16) EUVL C 295 E, 4.12.2009, s. 83. (17) EYVL L 242, 10.9.2002, s. 1. (18) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0400. (19) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0081. (20) EUVL C 81 E, 15.3.2011, s. 95. (21) EUVL C 81 E, 15.3.2011, s. 115. (22) http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:2004:213:0008:0024:EN:PDF (23) www.consilium.europa.eu/uedocs/NewsWord/en/lsa/80729.doc (24) http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:2007:301:0003:0013:en:PDF (25) http://cordis.europa.eu/documents/documentlibrary/90798681EN6.pdf (26) http://www.consilium.europa.eu/uedocs/cms_data/docs/pressdata/en/lsa/118282.pdf (27) http://www.consilium.europa.eu/uedocs/cms_data/docs/pressdata/en/lsa/122395.pdf (28) http://www.consilium.europa.eu/uedocs/cms_Data/docs/pressdata/EN/foraff/114352.pdf

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. syyskuuta 2011 Euroopan unionin poliittisesta lähestymistavasta ITU:n järjestämässä maailman radioviestintäkonferenssissa 2012 (WRC-12)

P7_TA(2011)0391 B7-0480/2011

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 6. huhtikuuta 2011 annetun komission tiedonannon KOM(2011)0180 Euroopan unionin poliittisesta lähestymistavasta ITU:n järjestämässä maailman radioviestintäkonferenssissa 2012 (WRC-12),

–  ottaa huomioon ITU WRC-12 -konferenssin ohjelman,

–  ottaa huomioon Eurooppa 2020 -strategiaan sisältyvän digitaalisen asialistan,

–  ottaa huomioon RSPG:n lausunnon WRC-12-konferenssin yleisistä poliittisista tavoitteista,

–  ottaa huomioon 11. toukokuuta 2011 hyväksytyn radiotaajuuspoliittista ohjelmaa koskevan kantansa(1),

–  ottaa huomioon 27. toukokuuta 2011 WRC-12-konferenssista annetut liikenne-, televiestintä- ja energianeuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä 7. maaliskuuta 2002 annetun direktiivin 2002/21/EY muuttamisesta 25. marraskuuta 2009 annetun direktiivin 2009/140/EY 8 a artiklan 4 kohdan ja 9 artiklan 1 kohdan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että vuoden 2012 konferenssissa on tarkoitus hyväksyä ITU:n radio-ohjesääntöön tehtävät muutokset;

B.  ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansainväliset sopimukset, joiden sopimuspuolia ne ITU:n puitteissa ovat, noudattavat voimassa olevaa EU-lainsäädäntöä ja erityisesti EU:n sähköisen viestinnän sääntelyjärjestelmän asiaa koskevia sääntöjä ja periaatteita;

C.  ottaa huomioon, että taajuudet ovat niukka julkinen voimavara, joka on erittäin tärkeä yhä useammille aloille;

D.  ottaa huomioon, että langattomat laajakaista- ja viestintäpalvelut ovat erityisen merkittäviä kasvua ja Euroopan kilpailukykyä yleisellä tasolla edistäviä tekijöitä, kuten eurooppalaisessa digitaalistrategiassa korostetaan;

E.  ottaa huomioon, että Eurooppa pystyy käyttämään täysimääräisesti hyväksi digitaalitalouden potentiaalia ainoastaan siten, että luodaan hyvin toimivat digitaaliset sisämarkkinat, joilla vallitsevat Euroopan laajuiset yhtäläiset toimintaedellytykset;

F.  katsoo, että lisätaajuuksien vapauttaminen yhdenmukaisesti koko maailman ja Euroopan tasolla on merkittävä keino helpottaa matkaviestinverkkojen kapasiteettirajoituksia sekä edistää uusia palveluja ja talouskasvua;

G.  ottaa huomioon, että tämän konferenssin keskeisiä asioita ovat radiotaajuuksien saatavuus ja erityisesti taajuusylijäämä 800 MHz:n taajuusalueella;

H.  ottaa huomioon, että useat muut asiat ovat olennaisia EU:n politiikkojen kannalta (tietoyhteiskunta, liikenne, avaruuspolitiikka, Galileo, sisämarkkinat, ympäristö, audiovisuaalipolitiikka, tutkimus jne.);

I.  ottaa huomioon, että kussakin WRC-konferenssissa vahvistetaan seuraavan konferenssin asialista;

1.  suhtautuu myönteisesti komission tiedonantoon ja yhtyy analyysiin, joka koskee EU:n politiikkoihin kohdistuvan WRC-12-konferenssin vaikutuksen merkitystä;

2.  katsoo, että EU:n on etujensa edistämiseksi puhuttava yhdellä äänellä monenvälisissä neuvotteluissa, jotta voidaan luoda kattavia synergioita ja mittakaavaetuja taajuuksien käytössä; kannustaa siksi jäsenvaltioita voimakkaasti tukemaan täysimääräisesti näitä poliittisia suuntaviivoja ja edistämään ja puolustamaan niitä aktiivisesti WRC-12-konferenssissa; katsoo lisäksi, että niin kauan kuin komissiolla ei ole oikeutta puhua ITU:ssa EU:n puolesta, jäsenvaltioiden olisi tiiviisti koordinoitava radiotaajuuspolitiikkaan perustuvaa unionin yhteistä kantaa yhdessä komission kanssa;

3.  kiinnittää huomiota WRC-12-konferenssin asialistan 25 erilliseen kohtaan ja niiden mahdolliseen EU:n politiikkoihin ja tavoitteisiin kohdistuvaan vaikutukseen;

4.  kehottaa jäsenvaltioita turvaamaan nämä tavoitteet ja vastustamaan kaikkia ITU:n radio-ohjesäännön muutoksia, jotka vaikuttaisivat niiden soveltamisalaan ja sisältöön; pyytää tässä yhteydessä komissiota varmistamaan, että EU:n perustamissopimuksen ja ”yhteisön säännöstön” periaatteita noudatetaan;

5.  katsoo, että komission olisi tuettava teknisesti ja poliittisesti jäsenvaltioita niiden kahdenvälisissä ja monenvälisissä neuvotteluissa kolmansien maiden kanssa ja tehtävä jäsenvaltioiden kanssa yhteistyötä, kun kansainvälisistä sopimuksista neuvotellaan erityisesti sellaisten naapurissa sijaitsevien kolmansien maiden kanssa, joissa voi ilmaantua erilaisista jakosuunnitelmista johtuvia häiriöitä;

6.  palauttaa mieliin radiotaajuuspoliittisessa ohjelmassa esitetyn kantansa ja – ottaen erityisesti huomioon ITU:n oman tutkimuksen kehittyneiden IMT-järjestelmien tarpeista – tarpeen jakaa mobiilidataliikenteelle riittävästi ja tarkoituksenmukaisesti taajuuksia niin, että vuoteen 2015 mennessä taajuuksia on kaiken kaikkiaan vähintään 1 200 MHz, jotta voidaan tukea unionin poliittisia tavoitteita ja vastata mahdollisimman hyvin mobiilidataliikenteen kasvavaan kysyntään; muistuttaa, että kaikkien uusien toimenpiteiden olisi oltava avoimia eikä niillä saisi vääristää kilpailua tai haitata uusien yrittäjien pääsyä televiestintämarkkinoille;

7.  kehottaa jäsenvaltioita tukemaan komissiota sen edistäessä tämän olennaisen kohdan sisällyttämistä vuonna 2016 järjestettävän seuraavan WRC-konferenssin asialistalle; toistaa tässä yhteydessä, että on tärkeää, että EU kartoittaa nykyisten taajuuksiensa käyttöä ja sen tehokkuutta radiotaajuuspoliittisessa ohjelmassa ehdotetulla tavalla;

8.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota edelleen edistämään kunnianhimoisia yhdenmukaistamistavoitteita ITU:n päätelmien mukaisesti sekä kehottaa komissiota arvioimaan ja tarkastelemaan lisätaajuuksien vapauttamistarvetta ottaen huomioon taajuusteknologioiden kehityksen, uusista palveluista saadut markkinakokemukset, maanpäällisen radio- ja televisiolähetystoiminnan mahdolliset tulevat tarpeet ja langattoman laajakaistan käyttöön soveltuvien taajuuksien puutteen muilla taajuusalueilla, jotta tämä on mahdollista toteuttaa vuoteen 2012 ja 2016 mennessä edellyttäen, että välttämättömät päätökset tehdään;

9.  korostaa, että langattomat laajakaistapalvelut edistävät merkittävästi talouden elpymistä ja kasvua; katsoo, että riittävät ja tehokkaasti hallinnoidut taajuudet ovat tarpeen, jotta voidaan vastata kaistanleveyden kasvavaan kysyntään kuluttajien keskuudessa sekä kattavuuden että kapasiteetin osalta;

10.  katsoo, että EU:n entistä vahvempi rooli taajuuspolitiikassa edellyttää entistä vahvempaa EU:n virallista asemaa ITU:ssa, ja tukee sen vuoksi voimakkaasti sen aseman uudelleentarkastelua ITU:n täysvaltaisten edustajien seuraavassa konferenssissa vuonna 2014;

11.  korostaa, että jäsenvaltioiden välinen yhteistyö ja koordinointi ovat tärkeitä, jotta EU voi hyötyä täysimääräisesti radiotaajuusteknologioiden innovaatiomahdollisuuksista;

12.  korostaa, että EU:n on tärkeää toimia edelläkävijänä radiotaajuusteknologiassa ja olla maailmanlaajuisena parhaiden käytäntöjen ja yhteenkuuluvuuden esimerkkinä;

13.  korostaa, että radiotaajuuksia käyttävät laitteet ovat haavoittuvia verkkohyökkäyksille, ja painottaa, että tarvitaan koordinoituja maailmanlaajuisia toimia verkkoturvallisuuden tehostamiseksi;

14.  pyytää komissiota raportoimaan WRC-12-konferenssin tuloksista ja saavutuksista;

15.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0220.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. syyskuuta 2011 Valko-Venäjästä: ihmisoikeuksien puolustajan Ales Bialiatskin pidätys

P7_TA(2011)0392 RC-B7-0496/2011

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Valko-Venäjästä, etenkin 12. toukokuuta 2011(1), 10. maaliskuuta 2011(2), 20. tammikuuta 2011(3) ja 17. joulukuuta 2009(4) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon ulkoasiainneuvoston 3101. kokouksessa 20. kesäkuuta 2011 hyväksytyt neuvoston päätelmät Valko-Venäjästä,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistuksen vuodelta 1948 ja vuonna 1988 annetun ihmisoikeuksien puolustajia koskevan YK:n julistuksen,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston järjestämän kansainvälisten kansalaisjärjestöjen kokouksen 22. kesäkuuta 2011 hyväksymän päätöslauselman yhdistymisvapaudesta Valko-Venäjän tasavallassa,

–  ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2011 annetun Yhdistyneiden kansakuntien (YK) ihmisoikeusneuvoston päätöslauselman, jossa tuomitaan ennen Valko-Venäjän presidenttivaaleja sekä niiden aikana ja jälkeen tapahtuneet ihmisoikeuksien loukkaukset ja kehotetaan Valko-Venäjän hallitusta lopettamaan oppositiojohtajien ”vainoaminen”,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Catherine Ashtonin 5. elokuuta 2011 antaman lausunnon Ales Bialiatskin pidätyksestä Valko-Venäjällä,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan 5 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Valko-Venäjän on noudatettava kansainvälisiä sitoumuksia ja kunnioitettava kansainvälisen oikeuden periaatteita ja perusarvoja, joihin kuuluvat demokratia, oikeusvaltioperiaate sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien turvaaminen;

B.  ottaa huomioon, että ihmisoikeuskeskus Viasnan puheenjohtaja ja ihmisoikeuksien puolustaja Ales Bialiatski, joka on myös ihmisoikeusjärjestöjen kansainvälisen liiton (FIDH) varapuheenjohtaja, oli pidätettynä Valko-Venäjän sisäministeriön pidätyskeskuksessa, minkä jälkeen hänet pidätettiin Minskissä 4. elokuuta 2011 ja häntä vastaan esitettiin 12. elokuuta 2011 virallinen syyte laajasta verojen kiertämisestä (”erittäin laaja voittojen ilmoittamatta jättäminen”) Valko-Venäjän rikoslain 243 pykälän II osan nojalla; ottaa huomioon, että Bialiatskia odottaa joko jopa viiden vuoden mittainen vapauden rajoittamisrangaistus tai 3–7 vuoden vankilatuomio sekä hänen omaisuutensa takavarikointi, mukaan luettuna ihmisoikeuskeskus Viasnan toimitilat;

C.  ottaa huomioon, että valtion turvallisuuskomitean (KGB) ja valtion valvontakomitean taloustutkintaosaston virkailijat tekivät kotietsinnän Bialiatskin yksityiskiinteistöön Minskissä, hänen asuntoonsa Rakovissa ja Viasnan toimistoon Minskissä, ja hänen tietokoneensa ja muita materiaaleja takavarikoitiin;

D.  ottaa huomioon, että Minskin aluetuomioistuimen tuomari hylkäsi 16. elokuuta 2011 Ales Bialiatskin lakimiehen anomuksen ihmisoikeuksien puolustajan vapauttamiseksi hänen omaa takuusummaansa vastaan ja että Ales Bialiatskin tutkintavankeuden kestoa oli aiemmin samalla viikolla pidennetty kahteen kuukauteen;

E.  ottaa huomioon, että pidätys liittyy siihen, että jotkut EU:n jäsenvaltiot olivat luovuttaneet Ales Bialiatskin pankkitilejä koskevia tietoja Valko-Venäjän hallitukselle; ottaa huomioon, että Valko-Venäjän viranomaiset käyttivät näiden tietojen hankkimisessa hyväkseen oikeudellista apua koskevaan kahdenväliseen sopimukseen perustuvaa kansainvälistä yhteistyötä ja rahoitustoimia koskevien kansainvälisten menettelyjen ja sopimusten järjestelmää, joka on tarkoitettu terroristien ja rikollisten jäljittämiseen, jotta ne voisivat täysin valvoa kansalaisjärjestöjä ja Valko-Venäjän demokraattista oppositiota ja saattaa huonoon valoon EU:n tuen Valko-Venäjän kansalaisyhteiskunnalle;

F.  ottaa huomioon, että Valko-Venäjän veroviranomaiset tulkitsivat Bialiatskin tileillä olevat summat hänen henkilökohtaiseksi tulokseen ja syyttivät häntä niiden salaamisesta;

G.  ottaa huomioon, että Valko-Venäjän viranomaiset ovat järjestelmällisesti kieltäytyneet rekisteröimästä kansallisella tasolla lähes kaikkia maan ihmisoikeusjärjestöjä (viime vuosina Viasnan rekisteröityminen on estetty kolme kertaa); toteaa, että tämän vuoksi ja koska Valko-Venäjän kansalaisjärjestöjen ulkomailta saama apu edellyttää Valko-Venäjän viranomaisten hyväksyntää (Viasnan tapauksessa oli kyse varoista, joilla sen oli tarkoitus tukea Valko-Venäjän hallituksen joulukuun 2010 presidentinvaalien jälkeisten laajojen tukahduttamistoimien uhreja), ihmisoikeuksien puolustajien on avattava tili naapurimaissa, jotta he voisivat auttaa tehokkaasti riippumattoman kansalaisyhteiskunnan edustajia;

H.  ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien puolustajien ja aktivistien ahdistelu on järjestelmällistä ja laajaa ja että viime aikoina on raportoitu Ales Bialiatskin vapauttamisen puolesta kampanjoivien ihmisoikeuksien puolustajien, toimittajien ja aktivistien vainoamisesta, joka on ilmennyt pidätyksinä, vangitsemisina, kuulusteluina, sakkojen määräämisenä tai painotuotteiden takavarikointina; ottaa huomioon, että yksi näistä vainotuista on Viktor Sazonau, joka parhaillaan odottaa oikeudenkäyntiä;

I.  ottaa huomioon, että Ales Bialiatskin tapaus on osa laajempaa joulukuun 2010 presidentinvaalien jälkeistä pitkäaikaista ja jatkuvaa kansalaisyhteiskunnan ja ihmisoikeuksien puolustajien ahdistelua, joka on johtanut ihmisoikeuksien ja kansalais- ja poliittisten vapauksien dramaattiseen heikkenemiseen Valko-Venäjällä;

J.  ottaa huomioon, että suuri joukko opposition aktivisteja, kuten aikaisempia presidenttiehdokkaita, toimittajia ja ihmisoikeuksien puolustajia, pidätettiin, koska he osallistuivat rauhanomaisiin vaalien jälkeisiin mielenosoituksiin 19. joulukuuta 2010 Minskissä, ja heitä syytettiin ”laajojen rauhattomuuksien järjestämisestä” ja heille on annettu perusteettoman ankaria tuomioita, joiden pituus on ollut jopa seitsemän vuotta, ja sijoitettu korkean tai keskitason turvaluokituksen vankiloihin; ottaa huomioon, että joitakin heistä on raporttien mukaan kidutettu fyysisesti ja psyykkisesti eivätkä he ole saaneet asianmukaista oikeudellista apua ja sairaanhoitoa tai heidät on palautettu vankilaan suurten leikkausten jälkeen ilman asianmukaista lääketieteellistä kuntoutusta;

1.  on erittäin huolissaan Valko-Venäjän ihmisoikeuksien puolustajien heikentyneestä tilanteesta; tuomitsee voimakkaasti ihmisoikeuskeskus Viasnan puheenjohtajan Ales Bialiatskin äskettäisen pidätyksen ja häntä vastaan esitetyt syytteet, kuten myös sen, että Valko-Venäjän viranomaiset eivät ole kunnioittaneet kokoontumis- ja sananvapauden kaltaisia perusoikeuksia;

2.  pitää valitettavana, että Valko-Venäjän viranomaiset kieltäytyvät johdonmukaisesti myöntämästä riippumattomille ihmisoikeusjärjestöille oikeudellista asemaa maassa ja tekevät mahdottomaksi niiden toiminnan antamalla sorron mahdollistavia lakeja, joiden tarkoituksena on kansalaisyhteiskunnan vaientaminen, ja että ne käyttävät rikosoikeudellisia seuraamuksia ihmisoikeuksien puolustajien pelotteluun;

3.  ottaa huomioon edellä esitetyn sekä joulukuun 2010 presidentinvaalien jälkeiset ennennäkemättömät Valko-Venäjän kansalaisyhteiskunnan tukahduttamistoimet ja katsoo, että Ales Bialiatskia vastaan on nostettu rikossyyte poliittisin perustein ja että tarkoituksena on estää hänen oikeutettu työnsä ihmisoikeuksien puolustajana;

4.  vaatii, että Ales Bialiatski on vapautettava välittömästi ja ehdoitta tutkintavankeudesta, asian tutkinta on lopettava ja häntä vastaan esitetyt syytteet kumottava;

5.  tuomitsee toimet ihmisoikeuskeskus Viasnaa vastaan ja kehottaa Valko-Venäjän viranomaisia lopettamaan kaiken Ales Bialiatskiin, Viasnaan ja sen henkilökuntaan sekä kaikkiin muihin maan ihmisoikeuksien puolustajiin ja kansalaisyhteiskunnan järjestöihin kohdistuvan häirinnän ja noudattamaan oikeusvaltion periaatteita;

6.  kehottaa Valko-Venäjän viranomaisia kumoamaan Valko-Venäjän rikoslain 193-1 pykälän, jolla estetään rekisteröimättömien julkisten yhdistysten järjestäytyminen ja niiden toimintaan osallistuminen, koska tämä säännös on yhdistymisvapautta koskevien kansainvälisten normien vastainen ja merkitsee, että Valko-Venäjä rikkoo velvoitteita, joita sillä on Etyjin ja YK:n jäsenenä;

7.  korostaa, että EU:n jäsenvaltioiden ja Valko-Venäjän välisestä oikeudellisesta avusta ei saa tulla poliittisen vainon ja tukahduttamisen välinettä;

8.  pitää valitettavana, että Valko-Venäjän viranomaiset käyttävät tarkoituksellisesti väärin ja hyväkseen Valko-Venäjän lainsäädäntöä ja kansainvälisiä mekanismeja;

9.  kehottaa Valko-Venäjän viranomaisia noudattamaan kaikkia YK:n ihmisoikeuksien puolustajia koskevan julistuksen määräyksiä ja varmistamaan, että kaikissa tilanteissa noudatetaan demokratian periaatteita ja turvataan ihmisoikeudet ja perusvapaudet ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja Valko-Venäjän ratifioimien kansainvälisten ja alueellisten ihmisoikeusasiakirjojen mukaisesti;

10.  kehottaa Valko-Venäjän viranomaisia tarkistamaan Valko-Venäjän lainsäädäntöä erityisesti yhdistymis- ja sananvapauden osalta, saattamaan sen vastaamaan kansainvälisiä vaatimuksia ja viipymättä lopettamaan lakien väärinkäytön;

11.  kehottaa neuvostoa, komissiota ja korkeaa edustajaa painostamaan Valko-Venäjän viranomaisia tehokkaammin ja laajentamaan viisumikieltoa ja varojen jäädyttämistä siten, että ne koskevat myös Ales Bialiatskin pidätykseen ja syytteeseenpanoon osallistuneita;

12.  korostaa, että Valko-Venäjän opposition ja kansalaisyhteiskunnan jatkuvan ennennäkemättömän vainon vuoksi EU:n on tuettava Valko-Venäjän demokraattisten rakenteiden kehittymistä ja löydettävä uusia tapoja auttaa Valko-Venäjän kansalaisyhteiskuntaa ja riippumatonta mediaa kansalaisten tietoisuuden lisäämiseksi;

13.  kehottaa Varsovassa 28.–29. syyskuuta 2011 pidettävää itäisen kumppanuuden huippukokousta lisäämään Valko-Venäjän demokraattisen opposition ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen tukemista ja toimimaan tehokkaasti yhteistyössä niiden kanssa, jotta voidaan kannustaa ja vahvistaa niiden pyrkimyksiä turvata demokratia;

14.  kehottaa Valko-Venäjän viranomaisia takaamaan asianmukaisen oikeudellisen avun ja sairaanhoidon kaikille poliittisille vangeille ja vapauttamaan heidät viipymättä ja ehdoitta sekä kumoamaan kaikki heitä vastaan nostetut syytteet ja palauttamaan kaikki heidän kansalaisoikeutensa;

15.  korostaa, että EU:n mahdolliselle yhteistyölle Valko-Venäjän kanssa on asetettava tiukat ehdot ja sen edellytyksenä on oltava, että Valko-Venäjä sitoutuu noudattamaan demokratian normeja, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta, kuten todetaan Prahassa 7. toukokuuta 2009 järjestetyn itäisen kumppanuuden huippukokouksen yhteisessä julistuksessa, jonka Valko-Venäjä on yhtenä osapuolena allekirjoittanut;

16.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Etyjin ja Euroopan neuvoston parlamentaarisille yleiskokouksille sekä Valko-Venäjän parlamentille ja hallitukselle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0244. (2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0099. (3) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0022. (4) EUVL C 286, 22.10.2010, s. 16.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. syyskuuta 2011 Sudanista: tilanne Etelä-Kordofanissa ja taistelujen puhkeaminen Sinisen Niilin osavaltiossa

P7_TA(2011)0393 RC-B7-0501/2011

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa Sudanista,

–  ottaa huomioon 9. tammikuuta 2005 allekirjoitetun kokonaisvaltaisen rauhansopimuksen,

–  ottaa huomioon 31. tammikuuta 2011 annetun Afrikan unionin julistuksen,

–  ottaa huomioon EU:n ja sen jäsenvaltioiden 9. heinäkuuta 2011 antaman julistuksen Etelä-Sudanin tasavallan itsenäisyydestä,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Catherine Ashtonin 6. syyskuuta 2011 antaman lausunnon taistelujen puhkeamisesta Sinisen Niilin osavaltiossa ja 26. elokuuta 2011 antaman lausunnon Etelä-Kordofanin tilanteesta,

–  ottaa huomioon ulkoasiainneuvoston 20. kesäkuuta 2011 hyväksymät päätelmät,

–  ottaa huomioon komission jäsenen Georgievan 26. elokuuta 2011 antaman lausunnon humanitaarisen avun pääsystä Etelä-Kordofaniin,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin puhemiehen Jerzy Buzekin 21. kesäkuuta 2011 antaman lausunnon Abyein ja Etelä-Kordofanin tilanteesta,

–  ottaa huomioon Afrikan unionin 20. elokuuta 2011 antaman lausunnon Sudanin hallituksen ja Etelä-Sudanin hallituksen välisestä sopimuksesta rajavalvonnan tukioperaatiosta,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston elokuussa 2011 julkaiseman alustavan raportin kansainvälisten ihmisoikeuksien ja humanitaarisen oikeuden rikkomuksista Etelä-Kordofanissa 5.–30. kesäkuuta 2011,

–  ottaa huomioon 28. kesäkuuta 2011 allekirjoitetun puitesopimuksen poliittisista ja turvallisuusjärjestelyistä Sinisen Niilin ja Kordofanin osavaltioissa,

–  ottaa huomioon YK:n pääsihteerin Ban Ki-moonin 2. syyskuuta 2011 antaman lausunnon, jossa vaaditaan taistelujen lopettamista Etelä-Kordofanin ja Sinisen Niilin osavaltioissa,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan 5 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että tilanne Etelä-Kordofanissa on edelleen jännittynyt Sudanin armeijan ja pohjoisen Sudanin kansan vapautusliikkeen (SPLMNorth) taistelujen vuoksi ja taistelujen puhjettua uudelleen myös Sinisen Niilin osavaltiossa;

B.  ottaa huomioon, että Sudanin armeijan ja Sudanin kansan vapautusliikkeen aseellinen konflikti Etelä-Kordofanissa on johtanut ihmishenkien menetyksiin ja tuhansien ihmisten siirtymiseen naapurimaihin;

C.  ottaa huomioon, että 23. elokuuta 2011 presidentti Bashir julisti yksipuolisen kaksiviikkoisen tulitauon Etelä-Kordofaniin mutta ilmoitti myös, että ulkomaisten järjestöjen ei sallita toimia alueella;

D.  ottaa huomioon, että 2. syyskuuta 2011 presidentti Bashir ilmoitti Sinisen Niilin osavaltion väliaikaisen perustuslain määräaikaisesta kumoamisesta ja julisti alueelle hätätilan Sudanin armeijan ja Etelä-Sudania tukevien joukkojen veristen yhteenottojen jälkeen, mikä kiihdytti tuhansien asukkaiden lähtemistä maasta;

E.  ottaa huomioon, että Etelä-Kordofanissa siviileihin on kohdistettu hyökkäyksiä, muun muassa tiettyihin henkilöihin suunnattuja pikaisesti toimeenpantuja ja laittomia teloituksia, joihin ovat syyllistyneet ennen kaikkea SPLM:n kannattajat, mielivaltaisia pidätyksiä ja vangitsemisia (joiden yhteydessä on epäilty, että vangittuja saatetaan kiduttaa ja kohdella muutoin epäinhimillisesti tai halventavasti), väitetysti etniseen nuba-ryhmään kohdistettuja talosta taloon suoritettuja etsintöjä, tahdonvastaisia katoamisia, kirkkojen tuhoamisia ja ryöstelyä;

F.  ottaa huomioon, että yli 200 000 ihmisen arvioidaan joutuneen siirtymään tai kärsimään huomattavasti viimeaikaisista taisteluista ja yli 5 000 ihmistä on paennut konfliktia Etelä-Sudaniin (Unityn osavaltioon); katsoo, että tämä luku voi kasvaa merkittävästi tulevina kuukausina taistelujen jatkuessa alueella;

G.  ottaa huomioon, että tulitauosta huolimatta Sudanin armeija on pommittanut summittaisesti siviilialueita nuba-kansan vuoristoalueella Etelä-Kordofanissa ja estänyt avun toimittamista siirtymään joutuneilla ihmisille;

H.  ottaa huomioon, että humanitaariset järjestöt eivät ole saaneet lupaa toimia Etelä-Kordofanissa sen jälkeen, kun konflikti puhkesi kesäkuussa, ja että arviointeja avun tarpeesta ei ole tehty; ottaa huomioon, että Sudanin hallitus hylkäsi pyynnön siitä, että YK:n rauhanturvaajat voisivat jäädä Etelä-Kordofanin, Sinisen Niilin ja Abyein alueille etelän itsenäistymisen jälkeen;

I.  toteaa, että Etelä-Sudanin turvallisuusjoukkojen on raportoitu puuttuneen humanitaaristen järjestöjen työhön muun muassa ottamalla haltuun ajoneuvoja, hyökkäämällä fyysisesti avustustyöntekijöiden kimppuun ja tekemällä ratsioita kansainvälisten järjestöjen tiloihin, mukaan luettuna YK, jonka virkamiehiltä on kielletty pääsy moniin osiin Etelä-Kordofania ja siten estetty tutkinnat ja riippumattoman arviointioperaation toiminta paikan päällä;

J.  toteaa, että suurella osalla alueen väestöä ei ole edelleenkään riittävästi ruokaa ja että tätä tilannetta ovat pahentaneet konflikti, perushyödykkeiden hintojen nousu ja Afrikan sarven nälänhätä;

K.  ottaa huomioon, että komissio on vuonna 2011 myöntänyt 100 miljoonaa euroa, joista 11 miljoonaa siirtymäalueille, mutta kansainvälisestä vetoomuksesta Etelä-Sudanin puolesta on edelleen rahoitettu vain 37 prosenttia;

L.  toteaa, että kokonaisvaltaisen rauhansopimuksen yhteydessä ei ole merkittävästi edistytty kansanäänestyksen jälkeisissä neuvotteluissa, joilla pyritään sopimukseen muun muassa öljytulojen jakamista, rajojen merkitsemistä, kansalaisuutta, velkojen ja varojen jakamista sekä Etelä-Kordofanin, Sinisen Niilin ja Abyein kansanäänestyksiä koskevista kysymyksistä;

M.  ottaa huomioon, että Darfurin tilanne on edelleen hyvin huolestuttava, sillä YK:n Darfurin operaatio on raportoinut ahdistelusta, sieppauksista ja yleisistä turvallisuusuhista poliisin erikoisjoukkojen (Central Reserve Police) taholta maan sisäisten pakolaisten leireissä;

1.  pahoittelee ihmishenkien menetyksiä, väkivaltaa, ihmisoikeusrikkomuksia ja vaikeuksia humanitaarisen avun perillepääsyssä Etelä-Kordofanin ja Sinisen Niilin osavaltioissa; tuomitsee jyrkästi Sudanin armeijan hyökkäyksen Etelä-Kordofanin ja Sinisen Niilin osavaltioihin; kehottaa kaikkia osapuolia lopettamaan välittömästi taistelut ja etsimään poliittista ratkaisua 28. kesäkuuta 2011 tehdyn sopimuksen pohjalta; pyytää lisäksi perumaan hätätilan Sinisen Niilin osavaltiossa;

2.  muistuttaa kaikkia osapuolia niiden velvollisuuksista noudattaa kansainvälistä humanitaarista oikeutta ja ihmisoikeuslainsäädäntöä; pyytää erityisesti lopettamaan tiettyihin ryhmiin suunnatut pikaisesti toimeenpannut ja laittomat teloitukset, mielivaltaiset pidätykset ja vangitsemiset, kidutuksen, tahdonvastaiset katoamiset ja ryöstelyn; pyytää lisäksi Sudania lopettamaan summittaiset ilmapommitukset ja korostaa, että rikkomuksista oletetusti vastuussa olevat henkilöt on YK:n riippumattoman tutkinnan jälkeen saatettava edesvastuuseen;

3.  pitää myönteisenä Afrikan unionin välityksellä 8. syyskuuta 2011 aikaansaatua sopimusta, jossa molemmat osapuolet suostuivat vetämään joukkonsa kiistanalaiselta Abyein alueelta; kehottaa Sudania ja Etelä-Sudania noudattamaan kaikkia vuoden 2005 kokonaisvaltaisen rauhansopimuksen määräyksiä, jotta voidaan edistää pysyvää rauhaa, säilyttää ihmisten itsemääräämisoikeus, kunnioittaa määritettyjä rajoja ja viime kädessä tasoittaa tietä näiden kahden maan väliselle sovinnolle; toistaa EU:n sitoumuksen ryhtyä Sudanin ja Etelä-Sudanin kanssa toimiin demokraattisen hallinnon ja kaikkien Sudanin kansojen ihmisoikeuksien kunnioittamisen edistämiseksi;

4.  pyytää, että kaikki osapuolet antavat humanitaarisille järjestöille välittömän ja esteettömän pääsyn kaikkien tarvitsevien luo ilman uhkailua ja väkivaltaa; korostaa vahvasti velvoitetta suojella siviilejä ja humanitaarista avustushenkilöstöä; on huolissaan siitä, että ainoastaan hallituksen valvomat elimet ja paikalliset avustustyöntekijät voivat jakaa humanitaarista apua, vaikka perustarvikkeiden varastot ovat käymässä vähiin;

5.  on huolissaan ilmoitetuista hallituksen pyrkimyksistä pakottaa siirtymään joutuneita henkilöitä palaamaan alueille, joilla heidän henkensä ja turvallisuutensa saattaa olla uhattuna; kehottaa kunnioittamaan maan sisäisten pakolaisten oikeuksia;

6.  kehottaa komissiota, EU:n jäsenvaltioita ja kansainvälistä yhteisöä pysymään alueelle antamissaan rahoitussitoumuksissa ja erityisesti reagoimaan elintarvikeavun, hätämajoituksen ja suojelun ankaraan puutteeseen; pyytää seuraamaan tarkasti elintarviketurvan tilannetta ja ryhtymään toimiin tilanteen mahdollisesti pahentuessa; katsoo, että lisäapua saatetaan tarvita aluetta uhkaavan uuden laajan humanitaarisen kriisin torjumiseksi;

7.  korostaa tukevansa Thabo Mbekin johdolla toimivan, Sudanin kysymystä käsittelevän Afrikan unionin korkean tason täytäntöönpanoryhmän pyrkimyksiä ja kehottaa kansainvälistä yhteisöä Arabiliiton tuella edistämään kokonaisvaltaisen rauhansopimuksen osapuolten neuvotteluja sekä YK:n pääsihteerin Sudanin erityisedustajan ponnisteluja;

8.  on erittäin huolissaan ilmoitetusta maamiinojen lisääntyneestä käytöstä seudulla; toistaa vastustavansa jyrkästi miinojen käyttöä ja vaatii lopettamaan sen välittömästi;

9.  kehottaa Afrikan unionia tehostamaan yhteistyötään Kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa, jotta lisätään tietoisuutta ihmisoikeuksista ja suojellaan niiden kunnioittamista kaikkialla Afrikassa; vaatii lopettamaan rankaisemattomuuden käytännön kaikkien Sudanin sodan aikana tehtyjen rikosten osalta ja toivoo, että presidentti Omar al-Bashir joutuu pian oikeuden eteen Haagissa, sillä se on välttämätöntä oikeuden, oikeusvaltion ja uhrien oikeudensaannin palauttamiseksi;

10.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, YK:n turvallisuusneuvostolle ja YK:n pääsihteerille, EU:n Etelä-Sudanin erityisedustajalle, Sudanin hallitukselle, Etelä-Sudanin hallitukselle, Afrikan unionin toimielimille, Sudanin kysymystä käsittelevälle Afrikan unionin korkean tason täytäntöönpanoryhmän puheenjohtajalle, AKT:n ja EU:n yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle sekä EU:n jäsenvaltioiden hallituksille.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. syyskuuta 2011 Eritreasta: Dawit Isaakin tapauksesta

P7_TA(2011)0394 RC-B7-0505/2011

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 ja 3 artiklan, 6 artiklan 3 kohdan sekä 21 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdan,

–  ottaa huomioon Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien peruskirjan, jonka Eritrea on ratifioinut, ja erityisesti mainitun peruskirjan 6, 7 ja 9 artiklan,

–  ottaa huomioon vuonna 2005 tarkistetun AKT–EU -kumppanuussopimuksen (Cotonoun sopimuksen) 9 artiklan ja sen, että Eritrea on mainitun sopimuksen allekirjoittajavaltio,

–  ottaa huomioon neuvoston puheenjohtajavaltion 22. syyskuuta 2008 antaman julistuksen Eritrean poliittisista vangeista; ottaa huomioon neuvoston ja komission sen jälkeen Eritrean ihmisoikeustilanteesta antamat lausunnot,

–  ottaa huomioon aikaisemmat Eritreasta ja erityisesti ihmisoikeuksista ja Dawit Isaakin tapauksesta antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan 5 kohdan,

A.  on syvästi huolestunut Eritrean ihmisoikeustilanteen huonontumisesta ja Eritrean viranomaisten selvästi osoittamasta yhteistyöhalukkuuden puutteesta Euroopan unionin ja kansainvälisten ihmisoikeusjärjestöjen toistuvista vetoomuksista huolimatta;

B.  ottaa huomioon EU:n vahvan ja selkeän sitoutumisen ihmisoikeuksien suojelemiseen perusoikeutena;

C.  katsoo, että oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamista ei saa vaarantaa missään olosuhteissa;

D.  ottaa huomioon, että tuhansia eritrealaisia on suljettu vankiloihin ilman syytettä, ilman puolueetonta oikeudenkäyntiä ja ilman oikeutta saada tavata asianajajiaan ja perheenjäseniään, ja että edellä mainittujen joukossa on useita hallitsevan puolueen merkittäviä jäseniä sen seurauksena, että nämä arvostelivat julkisesti presidentti Isayas Afeworkia vuonna 2001;

E.  ottaa huomioon, että kymmenen riippumatonta toimittajaa on ollut pidätettyinä syyskuusta 2001 lähtien ja että heidän joukossaan on Ruotsin kansalainen Sawit Isaak, jota ei ole tuomittu mistään rikoksesta ja jonka kohtalosta Eritrean viranomaiset eivät ole suostuneet antamaan mitään tietoja;

F.  ottaa huomioon, että 23. syyskuuta 2011 on kulunut 10 vuotta Ruotsin kansalaisen Dawit Isaakin, entisen eritrealaisen riippumattoman sanomalehden toimittajan vangitsemisesta ilman syytteitä, ilman oikeudenkäyntiä ja ilman hänen kuulemista omassa asiassaan, ja että Dawit Isaak on kansainvälisesti tunnustettu mielipidevanki;

G.  ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin puhemiehelle syyskuussa 2010 annetussa oikeudellisessa lausunnossa korostetaan sitä, että EU:lla on oikeudellinen ja moraalinen velvollisuus suojella kansalaisiaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti;

H.  on järkyttynyt siitä, että Eritrean hallituksen kieltäytyy jatkuvasti antamasta mitään tietoja vankien tilanteesta, mukaan luettuna tieto siitä, missä vankeja säilytetään, ja ovatko he edelleen elossa;

I.  ottaa huomioon entisiltä vanginvartijoilta saadut tiedot, joiden mukaan enemmän kuin puolet vuonna 2001 pidätetyistä virkamiehistä ja toimittajista on kuollut vankilassa;

J.  ottaa huomioon, että EU antaa Eritrealle merkittävää kehitysapua ja muuta apua;

1.  panee erityisesti merkille ilmaisvapauden puuttumisen ja poliittisten vankien jatkuvan vangittuna pitämisen, mikä on ristiriidassa oikeusvaltioperiaatteen ja Eritrean perustuslain kanssa;

2.  pitää valitettavana sitä, että Dawit Isaak ei ole päässyt vapauteen, sekä sitä, että hän on virunut 10 vuotta mielipidevankina; ilmaisee huolensa Dawit Isaakin hengissä pysymisestä Eritrean tunnetusti ankarissa vankilaoloissa ja ilman tarvittavaa terveydenhoitoa;

3.  kehottaa Eritrean viranomaisia vapauttamaan välittömästi Dawit Isaakin ja entisen korkeat virkamiehet yleismaailmallista ihmisoikeuksien julistusta noudattaen;

4.  kehottaa Eritrean viranomaisia sallimaan maan riippumattoman lehdistön toiminnan ja vapauttamaan välittömästi riippumattomat toimittajat ja kaikki muut, jotka on vangittu pelkästään siitä syystä, että he ovat käyttäneet hyväkseen oikeuttaan ilmaisuvapauteen;

5.  toistaa Eritrean valtiolle osoittamansa vaatimuksen, joka koskee kaikkien poliittisten vankien välitöntä vapauttamista, Dawit Isaak mukaan luettuna; vaatii, että siinä tapauksessa, että vapauttaminen ei voi tapahtua välittömästi, Eritrean valtion on annettava lääkeapua ja oikeusapua näille ja muille vangeille; vaatii edellä mainitun lisäksi, että EU:n tai EU:n jäsenvaltion edustajien on päästävä tapaamaan Dawit Iisakia, jotta hänen mahdollinen lääkeavun ja muun tuen tarpeensa voidaan määrittää;

6.  kehottaa yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa tehostamaan EU:n ja sen jäsenvaltioiden toimia, jotka tähtäävät Dawit Isaakin vapauttamiseen;

7.  kehottaa neuvostoa käyttämään aktiivisemmin hyväkseen vuoropuhelumekanismeja EU:n Eritrealle antaman kehitysavun yhteydessä, jotta voidaan kiireellisesti löytää ratkaisuja, jotka johtavat poliittisten vankien vapauttamiseen ja maan demokraattiseen hallintotavan parantamiseen; kehottaa tässä yhteydessä neuvostoa varmistamaan, että EU:n kehitysapua ei suunnata Eritrean hallitukselle vaan yksinomaan Eritrean kansan tarpeisiin;

8.  vetoaa Afrikan unioniin, koska se on EU:n kumppani ja koska se on selkeästi sitoutunut noudattamaan demokratian ja ihmisoikeuksien yleismaailmallisia arvoja, jotta Afrikan unioni tehostaisi omia toimiaan Eritrean valitettavan tilanteen suhteen ja toimisi yhteystyössä EU:n kanssa Dawit Isaakin ja muiden poliittisten vankien vapauttamisen puolesta;

9.  seuraa mielenkiinnolla eurooppalaisten asianajajien Eritrean korkeimmassa oikeudessa heinäkuussa 2011 käynnistämää oikeusprosessia ja muutoksenhakupyyntöä, joka koskee Dawit Isaakin pidätyksen lainmukaisuuden tutkimista;

10.  toistaa vaatimuksensa, jonka mukaan on järjestettävä Eritrean sisäinen kansallinen konferenssi, johon osallistuvat kaikkien puolueiden johtajat ja kansalaisyhteiskunnan edustajat tarkoituksena löytää ratkaisu nykyiseen kriisiin ja käynnistää kehitys kohti demokratiaa, poliittista moniarvoisuutta ja kestävää kehitystä;

11.  korostaa mahdollisimman voimakkaasti edellä mainittujen tavoitteiden vakavuutta ja kiireellisyyttä;

12.  ilmaisee syvän myötätuntonsa ja tukensa poliittisten vankien perheenjäsenille;

13.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle / komission varapuheenjohtajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Eritrean hallitukselle ja parlamentille, yleisafrikkalaiselle parlamentille, Afrikan yhteismarkkina-alueen järjestölle, Afrikan sarven alueen maiden yhteistyöjärjestölle, AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen yhteispuheenjohtajille ja Afrikan unionille.

Euroopan parlamentin kannanotto 15. syyskuuta 2011 epilepsiaan

P7_TA(2011)0395 P7_DCL(2011)0022

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan,

A.  ottaa huomioon, että epilepsia on yleisin vakava aivotoiminnan häiriö,

B.  ottaa huomioon, että 6 000 000 eurooppalaista sairastaa epilepsiaa ja että vuosittain diagnosoidaan 300 000 uutta tapausta,

C.  ottaa huomioon, että asiamukaisen hoidon avulla 70 prosenttia epilepsiaa sairastavista ei ehkä saa lainkaan epileptisiä kohtauksia ja että 40 prosenttia epilepsiaa sairastavista eurooppalaisista ei saa kyseistä hoitoa,

D.  ottaa huomioon, että 40 prosentilla epilepsiaa sairastavista lapsista on vaikeuksia koulunkäynnissä,

E.  ottaa huomioon, että epilepsiaa sairastavien eurooppalaisten työttömyysaste on korkea,

F.  ottaa huomioon, että epilepsiaa sairastavat altistuvat leimautumiselle ja ennakkoluuloille,

G.  ottaa huomioon, että epilepsia vaarantaa terveyden ja että se vaikuttaa lisäksi häiritsevästi kaikkiin elämän osa-alueisiin ja voi aiheuttaa ihmisille ja perheille fyysisiä, psykologisia ja sosiaalisia rasitteita,

1.  kehottaa komissiota ja neuvostoa:

2.  kehottaa jäsenvaltioita antamaan asianmukaista lainsäädäntöä kaikkien epilepsiaa sairastavien oikeuksien turvaamiseksi;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän kannanoton ja allekirjoittajien nimet(1) komissiolle ja jäsenvaltioiden parlamenteille.

(1) Allekirjoittajien nimet julkaistaan 15. syyskuuta 2011 pidetyn istunnon pöytäkirjan liitteessä 1 (P7_PV(2011)09-15(ANN1)).