Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Torstai 29. syyskuuta 2011 - Strasbourg
Euroopan globalisaatiorahaston perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1927/2006 muuttaminen ***I
 Palestiinan tilanne
 Rio+20 Earth Summit -huippukokous
 Euroopan globalisaatiorahaston tulevaisuus
 Euroopan humanitaarisen avun vapaaehtoisjoukkojen perustaminen
 Sodassa vammautuneet siviilit

Euroopan globalisaatiorahaston perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1927/2006 muuttaminen ***I
PDF 200kWORD 40k
Päätöslauselma
Konsolidoitu teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 29. syyskuuta 2011 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan globalisaatiorahaston perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1927/2006 muuttamisesta (KOM(2011)0336 – C7-0161/2011 – 2011/0147(COD))
P7_TA(2011)0428A7-0308/2011

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2011)0336),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 175 artiklan kolmannen kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7-0161/2011),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  on kuullut Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa,

–  on kuullut alueiden komiteaa,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan ja 46 artiklan 1 kohdan,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön (A7-0308/2011),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 29. syyskuuta 2011, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o .../2011 antamiseksi Euroopan globalisaatiorahaston perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1927/2006 muuttamisesta

P7_TC1-COD(2011)0147


EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 175 artiklan kolmannen kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen, kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ovat kuulleet Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa,

ovat kuulleet alueiden komiteaa,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä(1),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Euroopan globalisaatiorahasto, jäljempänä ”EGR”, perustettiin 20 päivänä joulukuuta 2006 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1927/2006(2), jotta unioni voisi osoittaa solidaarisuutta ja antaa tukea työntekijöille, jotka ovat jääneet työttömiksi globalisaatiosta johtuvien maailmankaupan huomattavien rakenteellisten muutosten takia.

(2)  Osana rahoitus- ja talouskriisin ratkaisupyrkimyksiä 18 päivänä kesäkuuta 2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 546/2009(3) muutettiin asetusta (EY) N:o 1927/2006 muun muassa siten, että säädettiin tilapäisestä poikkeuksesta, jolla pyrittiin laajentamaan asetuksen soveltamisala koskemaan kriisistä johtuvia irtisanomisia, ja EGR:n rahoitusosuuden nostamisesta tilapäisesti.

(3)  Unionin tämänhetkisen talous- ja rahoitustilanteen vuoksi on aiheellista jatkaa poikkeuksen voimassaoloa ennen kuin se päättyy 30 päivänä joulukuuta 2011.

(4)  Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 1927/2006 olisi muutettava,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Korvataan asetuksen (EY) N:o 1927/2006 1 artiklan 1 a kohdan toinen alakohta seuraavasti:"

Tätä poikkeusta sovelletaan kaikkiin viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2013 toimitettuihin hakemuksiin.

"

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty ...ssa/ssä … päivänä …kuuta ….

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

(1) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 29. syyskuuta 2011.
(2) EUVL L 48, 22.2.2008, s. 82.
(3) EUVL L 167, 29.6.2009, s. 26.


Palestiinan tilanne
PDF 110kWORD 36k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 29. syyskuuta 2011 Palestiinan tilanteesta
P7_TA(2011)0429RC-B7-0525/2011

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Lähi-idästä,

–  ottaa huomioon 8. joulukuuta 2009, 13. joulukuuta 2010 ja 18. heinäkuuta 2011 annetut neuvoston päätelmät Lähi-idän rauhanprosessista,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien (YK) peruskirjan,

–  ottaa huomioon asiaa koskevat YK:n päätöslauselmat, YK:n yleiskokouksen päätöslauselmat 181 (1947) ja 194 (1948) sekä YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 242 (1967), 338 (1973), 1397 (2002), 1515 (2003) ja 1850 (2008),

–  ottaa huomioon Lähi-idän kvartetin julkilausumat ja erityisesti sen 23. syyskuuta 2011 antaman julkilausuman,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että palestiinalaishallinnon presidentti Mahmud Abbas pyysi YK:n yleiskokouksen 66. istunnossa, että Palestiinan valtio tunnustetaan ja otetaan YK:n jäseneksi;

B.  ottaa huomioon, että vaikka Palestiina ei olekaan YK:n jäsen, sillä on pysyvän tarkkailijan asema YK:n yleiskokouksessa;

C.  toteaa, että YK:n yleiskokous kehotti 29. marraskuuta 1947 antamassaan päätöslauselmassa 181 luomaan kaksi valtiota entiselle Palestiinan mandaattialueelle;

D.  ottaa huomioon, että EU on toistuvasti vahvistanut tukevansa kahden valtion ratkaisua, joka käsittää Israelin valtion ja itsenäisen, demokraattisen, yhtenäisen ja elinkelpoisen Palestiinan valtion, jotka elävät rinnakkain rauhan ja turvallisuuden ilmapiirissä, ja että se on toistuvasti kehottanut käynnistämään uudelleen suorat rauhanneuvottelut israelilaisten ja palestiinalaisten välillä ja esittänyt, että vuotta 1967 edeltäviin rajoihin ja Jerusalemin asemaan ei pidä tunnustaa mitään muita muutoksia kuin ne, joista osapuolet ovat sopineet;

E.  ottaa huomioon, että Maailmanpankin, Kansainvälisen valuuttarahaston ja YK:n arvioiden mukaan palestiinalaishallinto täyttää keskeisillä niiden tarkastelemilla aloilla toimivan valtion tunnusmerkit ja että palestiinalaiset instituutiot kestävät hyvin vertailun vakiintuneiden valtioiden instituutioihin;

F.  katsoo, että palestiinalaisten itsemääräämisoikeus ja oikeus omaan valtioon ovat kiistattomia samoin kuin Israelin oikeus olemassaoloon turvallisten rajojen sisällä;

G.  toteaa, että ”arabikevät” on tehnyt israelilaisten ja palestiinalaisten konfliktin ratkaisemisesta entistäkin kiireellisemmän ja että konfliktin ratkaisu on sen osapuolten, alueen kaikkien kansojen ja kansainvälisen yhteisön perustavien etujen mukaista;

H.  ottaa huomioon, että EU:n jäsenvaltioiden ulkoministerit esittivät 2. ja 3. syyskuuta 2011 pidetyssä epävirallisessa kokouksessa erilaisia näkemyksiä Lähi-idän rauhanprosessista ja asiaa koskevista diplomaattisia aloitteista, joita oli tarkoitus käsitellä YK:n yleiskokouksen syyskuun istunnossa;

1.  kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa sekä EU:n jäsenvaltioiden hallituksia jatkamaan pyrkimyksiään määritellä EU:n yhteinen kanta palestiinalaishallinnon pyyntöön tulla hyväksytyksi YK:n jäseneksi ja välttää jäsenvaltioiden väliset jakolinjat;

2.  tukee palestiinalaisten oikeutettua vaatimusta olla valtiona edustettuna YK:ssa sen yleiskokouksen 66. istunnossa käytävien neuvottelujen tuloksena ja kehottaa jäsenvaltioita suhtautumaan yhtenäisesti tähän vaatimukseen;

3.  kehottaa samalla EU:ta ja sen jäsenvaltioita sekä muuta kansainvälistä yhteisöä vahvistamaan päättäväisen sitoutumisensa Israelin valtion turvallisuuteen;

4.  toistaa jälleen tukevansa vakaasti kahden valtion ratkaisua, joka perustuu vuoden 1967 rajoihin ja Jerusalemin asemaan molempien valtioiden pääkaupunkina sekä käsittää Israelin valtion ja itsenäisen, demokraattisen, yhtenäisen ja elinkelpoisen Palestiinan valtion, jotka elävät rinnakkain rauhan ja turvallisuuden ilmapiirissä;

5.  toteaa, että Palestiinan presidentti Mahmud Abbas ja pääministeri Salam Fayyad ovat onnistuneet valtiorakenteiden kehittämispyrkimyksissään, ja pitää tätä EU:n tukemaa ja monien kansainvälisten toimijoiden hyväksymää kehitystä myönteisenä;

6.  korostaa jälleen, että israelilaisten ja palestiinalaisten konflikti voidaan ratkaista kestävästi vain rauhanomaisin keinoin ilman väkivaltaa;

7.  korostaa, että on viipymättä jatkettava kvartetin vaatimien määräaikojen mukaisesti suoria neuvotteluja, jotka johtavat kahden valtion ratkaisuun israelilaisten ja palestiinalaisten välillä, jotta nykyisestä epätyydyttävästä tilanteesta päästään eteenpäin; korostaa jälleen, että olisi vältettävä kaikkia toimia, jotka saattaisivat heikentää mahdollisuuksia päästä neuvotteluratkaisuun, ja että olisi hyväksyttävä vain sellaiset muutokset ennen vuotta 1967 määriteltyihin rajoihin ja Jerusalemin asemaan, joista on sovittu osapuolten kesken; korostaa, että loppuratkaisun pitäisi sallia kummankin osapuolen säilyttää arvokkuutensa; vaatii Israelin hallitusta lopettamaan siirtokuntien rakentamisen ja laajentamisen Länsirannalla ja Itä-Jerusalemissa; vaatii lopettamaan Gazan alueelta tehdyt raketti-iskut Israeliin ja korostaa pysyvän aselevon tarvetta;

8.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita omaksumaan yhtenäisen kannan ja jatkamaan entistä aktiivisemman roolin esittämistä myös kvartetin yhteydessä pyrittäessä saavuttamaan oikeudenmukainen ja pysyvä rauha israelilaisten ja palestiinalaisten välille; korostaa kvartetin keskeistä asemaa ja antaa täyden tukensa korkealle edustajalle, joka pyrkii siihen, että kvartetti antaisi uskottavat edellytykset rauhanprosessin käynnistämiselle uudelleen;

9.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n yleiskokouksen puheenjohtajalle, YK:n turvallisuusneuvoston jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Lähi-idän kvartetin erityisedustajalle, Israelin hallitukselle ja knessetille, palestiinalaishallinnon presidentille ja Palestiinan lakiasäätävälle neuvostolle.


Rio+20 Earth Summit -huippukokous
PDF 174kWORD 99k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 29. syyskuuta 2011 EU:n yhteisen kannan muodostamisesta ennen Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen konferenssia (Rio+20)
P7_TA(2011)0430B7-0522/2011

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen konferenssin (Rio+20), joka pidetään Rio de Janeirossa kesäkuussa 2012 ja jossa keskitytään kahteen aiheeseen: vihreään talouteen kestävän kehityksen ja köyhyyden poistamisen yhteydessä sekä kestävän kehityksen institutionaalisiin puitteisiin,

–  ottaa huomioon komissiolle ja neuvostolle osoitetut kysymykset EU:n tavoitteista Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen konferenssissa (Rio+20), joka pidetään Rio de Janeirossa kesäkuussa 2012 (O-000181/2011 - B7-0436/2011, O-000182/2011 - B7-0437/2011),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle ”Rio+20: kohti vihreää taloutta ja parempaa hallintoa (KOM(2011)0363),

–  ottaa huomioon Japanin Nagoyassa vuonna 2010 pidetyn biologista monimuotoisuutta käsitelleen konferenssin päätelmät,

–  ottaa huomioon Kioton pöytäkirjan vuodelta 1997,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien 8. syyskuuta 2000 antaman vuosituhatjulistuksen, jossa asetetaan vuosituhannen kehitystavoitteet kansainvälisen yhteisön yhteisesti sopimaksi köyhyyden poistamisen perustaksi,

–  ottaa huomioon ekosysteemien ja biologisen monimuotoisuuden taloudellisia näkökohtia (TEEB) koskevan maailmanlaajuisen aloitteen, jonka G8+5-maiden johtajat käynnistivät kesäkuussa 2007, sekä sen vuosina 2009 ja 2010 julkaistut tulokset,

–  ottaa huomioon hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin arviointikertomukset,

–  ottaa huomioon YK:n julistuksen alkuperäiskansojen oikeuksista,

–  ottaa huomioon vuonna 2008 hyväksytyn maataloustieteen ja -tekniikan kehitystä koskevan kansainvälisen arvioinnin (IAASTD),

–  ottaa huomioon YK:n erityisraportoijan oikeudesta ravinnon saantiin laatiman Agroecology and the Right to Food -raportin, joka esitettiin YK:n ihmisoikeusneuvostolle 8. maaliskuuta 2011,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,

A.  katsoo, että pyrkimyksissä kestävään kehitykseen on edistytty vuonna 1992 pidetyn Rion huippukokouksen ja vuonna 2002 pidetyn Johannesburgin huippukokouksen jälkeen, mutta toteuttamisessa ilmenee yhä merkittäviä puutteita ja haasteita, eivätkä monet kansainvälisen yhteisön sitoumuksista ole vielä täysin toteutuneet;

B.  toteaa, että Rio+20-huippukokouksen kolme tavoitetta ovat uusittujen kestävää kehitystä koskevien poliittisten sitoumusten vahvistaminen, tähän mennessä tapahtuneen edistyksen ja merkittävimpien kestävän kehityksen huippukokousten päätelmien täytäntöönpanossa yhä ilmenevien puutteiden arviointi sekä uusiin ja kehittyviin haasteisiin vastaaminen;

C.  katsoo, että biologista monimuotoisuutta, ilmastonmuutosta ja aavikoitumisen estämistä koskevien kolmen Rion yleissopimuksen synergiaa on tehostettava;

D.  ottaa huomioon, että 1,4 miljardia ihmistä elää edelleen äärimmäisessä köyhyydessä, heistä puolet Saharan eteläpuolisessa Afrikassa; ottaa huomioon, että kuudesosa maailman väestöstä kärsii aliravitsemuksesta ja että puutteet elintarviketurvassa lisääntyvät ja työttömyys ja vajaatyöllisyys ovat yhä jokapäiväinen ongelma suurelle osalle kehitysmaiden väestöstä; ottaa huomioon, että 70 prosenttia ihmisistä, jotka elävät alle dollarilla päivässä, on naisia;

E.  ottaa huomioon, että ilmastonmuutos on vakava uhka köyhyyden vähentämiselle, ihmisoikeuksille, rauhalle ja turvallisuudelle sekä vuosituhattavoitteiden saavuttamiselle useissa kehitysmaissa;

F.  ottaa huomioon, että maapallon väkiluvun odotetaan kasvavan vähintään yhdeksään miljardiin vuoteen 2050 mennessä, mikä aiheuttaa yhä lisääntyviä haasteita luonnonvarojen rajalliselle saatavuudelle ja valmiuksille käsitellä väestönkasvusta aiheutuvia jätevirtoja;

G.  ottaa huomioon, että alati kasvava veden, viljelysmaan ja metsän tarve on johtanut näiden luonnonvarojen hupenemiseen ja vahingoittumiseen; ottaa huomioon, että biologisen monimuotoisuuden väheneminen, liikakalastus, ekosysteemien rappeutuminen ja metsien häviäminen jatkuvat hälyttävää vauhtia;

H.  ottaa huomioon, että kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt jatkavat kasvuaan;

I.  ottaa huomioon, että maailman valtameret ovat keskeisessä asemassa maailmanlaajuisissa ilmastoprosesseissa ja erityisesti hiilen sitomisessa, ne ovat merkittäviä energianlähteitä ja muodostavat rikkaita ja biologisesti monimuotoisia ympäristöjä, ne ovat tärkeitä kulkuväyliä sekä tarjoavat kestäviä toimeentulon lähteitä ja elämisen kannalta tärkeitä perusasioita, kuten ravintoa, lääkkeitä ja makeaa vettä; katsoo, että ilmastonmuutos, haitalliset kalastusmenetelmät sekä meren ekosysteemien, elinympäristöjen ja lajien tuhoutuminen muodostavat muiden vaikutusten ohella uhkan valtamerien kyvylle tyydyttää näitä tarpeita;

J.  ottaa huomioon, että maailman kalavaroista 80 prosentissa on jo saavutettu pyyntimäärän yläraja tai ylitetty se ja että noin 20 prosenttia maailman väestöstä on suoraan riippuvainen kalavaroista, sillä kala on tämän väestöosuuden ensisijainen valkuaisainelähde;

K.  ottaa huomioon, että ympäristökatastrofien takia yhä useammat ihmiset joutuvat siirtymään pois asuinseuduiltaan; katsoo, että on välttämätöntä luoda kansainvälinen pakolaisasema ilmasto- ja ympäristöpakolaisille;

L.  ottaa huomioon, että naiset ja lapset ovat erityisen haavoittuvaisessa asemassa ilmastonmuutoksen vaikutusten suhteen, erityisesti kehitysmaissa ja vähiten kehittyneissä maissa; katsoo, että suuri osa naisista on edelleen yhteiskunnallisesti heikossa asemassa ja kärsii syrjinnästä;

M.  ottaa huomioon, etteivät edessä olevat haasteet ole yksittäisiä vaan liittyvät ja vaikuttavat toisiinsa; katsoo, että Rio+20 on ainoa monenvälinen foorumi, jossa varmistetaan kokonaisvaltainen lähestymistapa käsittelemällä kaikkia kolmea kestävän kehityksen pilaria;

N.  katsoo, että YK:n ympäristöohjelmaan (UNEP) sisältyvä ”kolmen spiraalin lähestymistapa” voi toimia hyvänä pohjana keskustelulle;

O.  ottaa huomioon, että kestävyyttä koskeviin lukuisiin haasteisiin on olemassa edullisia ratkaisuja; toteaa, että esimerkiksi tuotto sijoitetulle pääomalle biologisen monimuotoisuuden säilyttämisessä ja ekosysteemipalveluiden ylläpidossa on jopa satakertainen;

P.  ottaa huomioon, että BKT:n rajat ihmisten hyvinvoinnin ja kehityksen indikaattorina tunnustetaan yleisesti;

Q.  katsoo, että on tarpeen edistää kestävää kulutusta ja tuotantoa;

R.  katsoo, että on edistettävä terveyttä ylläpitävää, turvallista ja oikeudenmukaista, sosiaaliseen osallisuuteen perustuvaa yhteiskuntaa, jossa kunnioitetaan perusoikeuksia ja kulttuurista moninaisuutta, varmistetaan tasa-arvon toteutuminen ja torjutaan kaikenlaista syrjintää;

S.  katsoo, että ympäristöasioiden hyvä hallinta, johon kuuluvat avoimuus, vastuullisuus ja kansalaisyhteiskunnan osallistuminen, ulottuu laajemmalle kuin institutionaaliset järjestelyt; ottaa huomioon, että Rion julistuksen periaatteessa 10 todetaan, että ympäristökysymyksiä voidaan parhaiten käsitellä yhdessä kaikkien asianosaisten kansalaisten kanssa, ja korostetaan ympäristöasioihin liittyvän tiedon saamisen tärkeyttä, kansalaisten oikeutta osallistua päätöksentekoon sekä sen tärkeyttä, että kansalaisilla on tosiasiallinen mahdollisuus oikeudellisiin ja hallinnollisiin menettelyihin;

T.  ottaa huomioon, että viimeisen 20 vuoden aikana maailman geopoliittisessa tilanteessa on tapahtunut radikaaleja muutoksia ja muutamat kehitysmaat ovat nykyään merkittäviä talouden ja politiikan toimijoita, ja katsoo, että muutokset ovat johtaneet vallan ja vaikuttamismahdollisuuksien uudelleen jakautumiseen sekä uusien roolien ja vastuiden syntymiseen;

U.  ottaa huomioon, että EU:n kanta tulee toimittaa YK:lle viimeistään 1. marraskuuta 2011 vuoden 2012 alussa alkavia neuvotteluita varten;

1.  pitää myönteisenä Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen päätöslauselman 64/236 mukaista päätöstä kutsua koolle YK:n korkeimman mahdollisen tason kestävän kehityksen konferenssi Rio de Janeirossa kesäkuussa 2012, sillä se tarjoaa maailman johtajille ainutlaatuisen tilaisuuden laatia kestävän kehityksen toimintaohjelma seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi, ja korostaa maailmanlaajuisen solidaarisuuden tarvetta; ehdottaa osallistujamaita valitsemaan edustajikseen valtion ja/tai hallituksen päämiehet;

2.  pitää myönteisenä komission tiedonantoa ”Rio+20: kohti vihreää taloutta ja parempaa hallintoa”; katsoo kuitenkin, että vihreän talouden ja yksityisen sektorin korostamisen ei tule johtaa siihen, että tarve kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseen ja instituutioiden ulkopuolella tapahtuvan hyvän ympäristöasioiden hallinnan edistämiseen jäävät vähemmälle huomiolle; korostaa, että Euroopan unioni voi tähän liittyen vaihtaa tärkeitä kokemuksia Rion periaatteen 10 soveltamisesta;

3.  kehottaa komissiota ja neuvostoa varmistamaan, että vahva ja yhtenäinen EU-kanta toimitetaan YK:lle viimeistään 1. marraskuuta 2011 vuoden 2012 alussa alkavia neuvotteluita varten;

4.  korostaa, että kestävän kehityksen tulee olla etualalla kaikissa EU:n prosesseissa ja toimintapolitiikoissa, mikäli EU aikoo toimia yhdenmukaisella tavalla sekä sisäasioissaan että kansainvälisissä pyrkimyksissään;

5.  korostaa, että Rio+20-huippukokous tarjoaa merkittävän tilaisuuden vahvistaa kansainvälisen tason poliittista sitoutumista kestävään kehitykseen sekä teollisuus- ja kehitysmaiden välisiä kumppanuuksia;

6.  korostaa, että on erittäin tärkeää vauhdittaa ja tehostaa kestävän kehityksen politiikkojen toimeenpanoa ja kansainvälistä hallinnointia, koska ne toistaiseksi edistyvät hitaasti;

7.  kehottaa komissiota ja neuvostoa varmistamaan, ettei Rio+20-huippukokouksen tuloksena ole vain hyvän tahdon julistuksia, vaan konkreettisia toimia ja seurattavia tavoitteita sekä edistyksen mittaamisen välineitä, joita tarvitaan kestävän kehityksen osatekijöiden välisen synergian luomiseen;

8.  ottaa huomioon, että vihreälle taloudelle on annettu keskeinen asema toisena huippukokouksen pääteemoista, ja katsoo, että vihreän talouden tulee käsittää kokonaisuudessaan talous, joka toimii kestävän kehityksen asettamien rajojen puitteissa ja kunnioittaa biologista monimuotoisuutta sekä pitää yllä ekosysteemipalveluita, edistää ilmaston suojelua ja säätelee luonnonvarojen käyttöä; korostaa, että inhimillinen ja ympäristöpääoma sekä luonnonvarat tulisi huomioida paremmin ja että kestävä kehitys käsittää muutakin kuin vihreän talouden;

9.  korostaa, että sen sijaan, että ympäristöön, talouteen ja sosiaalipolitiikkaan liittyvät asiat nähdään kolmena erillisenä pilarina, Rio+20-huippukokouksessa olisi keskityttävä vahvistamaan niiden välisiä yhteyksiä, jotta luotaisiin yhtenäisempi ja riippuvuussuhteet huomioiva lähestymistapa;

10.  on sitä mieltä, että vastaus edessä oleviin haasteisiin ei ole kasvun hidastaminen vaan kestävän kasvun ja vihreän talouden edistäminen, sillä ne tarjoavat mahdollisuuksia kaikille maille riippumatta niiden kehitystasosta ja talouden rakenteesta;

11.  korostaa, että on tärkeää vastata uusiin ja kehittyviin haasteisiin, kuten resurssien niukkuuteen ja sen rooliin konflikteissa;

12.  korostaa, että oikeudenmukaisuus on perustana toimintatapojen muutoksessa, joka on toteutettava, ja että muutosten toteuttaminen kansainvälisellä tasolla tulisi varmistaa, jotta kehitysmaat ja vähiten kehittyneet maat voisivat kehittyneiden maiden avustuksella välttää tavanomaisen kehityspolun ja parantaa kansojensa hyvinvointia sekä valtion sisäistä ja sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta;

13.  korostaa, että Rio+20-huippukokouksen tulisi asettaa tarkkoja ja konkreettisia tavoitteita ja esittää keinoja tulosten mittaukseen ja valvomiseen, ja vaatii vihreän talouden etenemissuunnitelman soveltamista tässä yhteydessä;

14.  katsoo, että siirtyminen kohti köyhyyden poistamista edistävää vihreää taloutta edellyttää ympäristönsuojelun ja ihmisoikeuksien edistämisen yhdistämistä sekä kolmen toisiinsa liittyvän toimintalohkon käsittelyä:

   investointi tärkeimpien luonnonvarojen kestävään hoitoon ja käyttöön, joka pohjautuu koordinoituihin T&K-toimiin
   sellaisten oikeiden markkina- ja sääntelyolosuhteiden luominen, jotka rakentuvat oikeudenmukaisuuden periaatteelle
   hallinnoinnin sekä kansalaisyhteiskunnan ja yksityisen sektorin osallistumisen parantaminen;

15.  korostaa yhteisen, mutta eriytetyn lähestymistavan, ennalta varautumisen periaatteen, saastuttaja maksaa -periaatteen sekä tuottajan laajennetun vastuun sisällyttämisen tärkeyttä, jotta voidaan edistää maailmanlaajuista kestävää kehitystä koskevan vastuun tasapuolista jakamista; korostaa, että ympäristön kannalta kestävän kasvun politiikan tulisi tähdätä kaikkia osapuolia hyödyttäviin ratkaisuihin siten, että edistetään yrittäjyyttä, kilpailukykyä ja innovointia kaikilla aloilla sekä keskitytään aloihin, joilla kehitys on talouden ja ympäristön kannalta tehokkainta;

16.  korostaa, että vihreän talouden tulee keskittyä erottamaan toisistaan taloudellinen toiminta sekä luonnonvarojen käyttö ja ympäristön tilan heikkeneminen;

17.  kehottaa komissiota ja neuvostoa varmistamaan, että Rio+20-huippukokouksessa pyritään etsimään ratkaisua nykyisestä talousmallista johtuvaan jatkuvaan ja kasvavaan oman pääoman ehtoisen rahoituksen puutteeseen maailmanlaajuisesti ja kansallisesti;

18.  toistaa näkemyksensä siitä, että turvallisimmat, käytännöllisimmät ja helpoiten saatavilla olevat ratkaisut ilmastonmuutoksen, biologisen monimuotoisuuden vähenemisen ja aavikoitumisen ongelmiin ovat luonnon ekosysteemien suojelu ja laajentaminen;

19.  korostaa, että Rio+20-huippukokouksessa tulisi keskustella yhtenäisestä tavasta vastata niihin lukuisiin haasteisiin, jotka liittyvät esimerkiksi köyhyyden poistamiseen, terveyteen, ravintoon, työllisyyteen, sukupuolten tasa-arvoon, ilmastonmuutokseen ja energiahuoltoon; korostaa, että kyseisiä ongelmia ei voi ratkaista erillään ja että ei ole olemassa mitään helppoa ratkaisua, mikä tekee yhteistyöstä korostetun tärkeää; korostaa täten hyvinvoivien luonnon ekosysteemien merkitystä vuosituhattavoitteiden saavuttamisessa;

20.  kehottaa Rio+20-huippukokouksen osallistujia vaatimaan nopeaa edistymistä olemassa olevan ympäristönsuojeluun liittyvän kansainvälisen sääntelyn tehokkuuden varmistamisessa kannustamalla valtioita osallistumaan olemassa oleviin kansainvälisiin sopimuksiin sekä kannustamalla allekirjoittajavaltioita ratifioimaan sopimukset nopeasti;

Luonnonvaroihin liittyvät toimet

21.  korostaa, että siirtyminen kohti vihreää taloutta edellyttää kiireellisiä toimia ekosysteemien suojelussa, tehokkaita ja kestäviä luonnonvaroja sekä kestävän kulutuksen ja tuotannon edistämistä; painottaa nykyisten, valmiuksien kehittämiseen liittyvien aloitteiden jatkamisen tarvetta;

22.  toistaa, että komission kannattama vihreän talouden käsite ei automaattisesti tuo hyvinvointia köyhille ja auta saavuttamaan vuosituhattavoitteita, ellei taloutta hallita ja ohjata hyvin, luonnonvaroja hallita tehokkaasti ja oikeudenmukaisesti ja niiden jakamista taata tasapuolisesti nykyisille ja tuleville sukupolville;

23.  korostaa kestävän kulutuksen ja tuotannon suunnitelmien laatimisen ja toteuttamisen tarpeellisuutta sekä sitä, että luonnonvarojen käyttöön liittyvien vaikutusten on pysyttävä ekologisesti kriittisten raja-arvojen alapuolella;

24.  korostaa, että luonnonvarojen tasapuoliset ja yhdenvertaiset käyttömahdollisuudet ja niiden jakaminen nykyisille ja tuleville sukupolville ovat ratkaiseva edellytys kehitykselle ja köyhyyden poistamiselle ja että kehitysmaiden sekä alue- ja paikallisviranomaisten tulisi voida hyötyä luonnonvaroistaan mahdollisimman kestävällä ja laajamittaisella tavalla; korostaa, että kaikkien valtioiden osallistuminen näihin toimiin on erittäin tärkeää, jotta voidaan luoda kestäviä yhteiskuntia; korostaa, että ilmastonmuutos vaikuttaa eniten köyhimpiin maihin ja maapallon väestön köyhimpiin ryhmiin, jotka siten tarvitsevat tukea sopeutumiseen, jotta erityisesti naisten ja kaikkein heikoimmassa asemassa olevien kansanosien tarpeet ja tieto voitaisiin ottaa huomioon;

25.  korostaa, että luonnonvaroja ja ekosysteemipalveluita tulisi arvostaa siten, ettei luonnonjärjestelmistä tehdä kauppatavaraa; vaatii, että kehitetään luonnonvarojen tilinpitojärjestelmä, joka sisällytetään talouden tilinpitojärjestelmään ja poliittiseen päätöksentekoon;

26.  katsoo, että teollisuusmailla on velvollisuus tukea kehitysmaita niiden kehityspyrkimyksissä ja tehdä mahdolliseksi se, että kehitysmaat välttävät kehittyneiden maiden tekemät luonnonvaroihin ja kestämättömään kehitykseen liittyvät virheet;

27.  korostaa, että luonnonvarojen käyttöönotolla ja hyödyntämisellä on huomattavia vaikutuksia ympäristöön ja paikallisyhteisöön; kehottaa komissiota käsittelemään ympäristöön ja yhteisöihin kohdistuvien ulkoisten kustannusten sisällyttämisen mallia Rio+20-huippukokouksen keskusteluissa ja neuvotteluissa;

28.  korostaa, että on viipymättä vastattava haasteisiin, jotka liittyvät niukkoihin luonnonvaroihin, kuten raaka-aineisiin, ja niiden kestävään käyttöön sekä kierrätysmahdollisuuksiin, mutta on myös parannettava luonnonvarojen tehokkaan käytön mahdollistavan tekniikan tutkimusta sekä tällaisen tekniikan saatavuutta ja levitystä;

Vesi

29.  korostaa, että Rio+20-huippukokouksen osallistujien on uusittava sitoutumisensa yhteisenä omaisuutena pidettävien vesivarojen suojelun ja niiden kestävän hoidon ja käytön edistämiseen; katsoo, että kansainvälisten kumppanuuksien muodostaminen voi auttaa tämän päämäärän saavuttamisessa erityisesti sellaisten ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevien ohjelmien myötä, joiden päämääränä on varastoida vettä siellä, minne se sataa;

30.  korostaa, että Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen 28. heinäkuuta 2010 antamassa päätöslauselmassa tunnustetaan juomaveden saanti ihmisoikeutena, ja kehottaa erityisesti suojelemaan vettä, koska se on erittäin altista ilmastonmuutoksen vaikutuksille, mikä voi johtaa käytettävissä olevan veden ja erityisesti juomaveden määrän vähenemiseen ja laadun heikkenemiseen;

31.  kehottaa Rio+20-huippukokouksen osallistujia varmistamaan, että ihmisten oikeus veteen ja sanitaatioon on taataan maailmanlaajuisesti;

32.  korostaa vesistöalueiden hoidon yhdennetyn hallinnoinnin tärkeyttä ja vaatii toimintapolitiikkojen tehostamista veden saannin, laadun ja käytön tehokkuuden parantamiseksi sekä rajatylittävän yhteistyön tehostamiseksi valtioiden väliset rajat ylittävillä vesistöalueilla;

Meriympäristö ja meret

33.  korostaa meriympäristön, meren biologisen monimuotoisuuden ja merien suojelun vahvistamisen ja hallinnan tehostamisen tärkeyttä; on sitä mieltä, että merien suojelusta pitäisi tulla yksi Rion sopimuksen peruspilareista ilmaston ja luonnon monimuotoisuuden suojelun ohella;

34.  kehottaa Rio+20-huippukokouksen osallistujia käynnistämään neuvottelut seuraavien kansainvälisten sopimusten hyväksymiseksi:

katsoo, että tällaisten välineiden tulisi määritellä oikeudelliset puitteet monia tarkoituksia palvelevia meriympäristön suojelualueita ja ympäristövaikutusten arviointia varten sekä varmistaa, että geneettisten ja muiden resurssien käytöstä saatavat hyödyt ovat käytettävissä oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti; toteaa, että niissä tulisi myös määritellä täytäntöönpano- ja valvontamenettelyitä;

   maalta peräisin olevan merien ja valtamerien pilaantumisen ehkäiseminen
   ihmisen toiminnan kestävä hallinta ja arviointi kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolelle jäävillä alueilla
   meren biologisen monimuotoisuuden suojelu sekä kansainvälisillä vesillä sijaitsevien merensuojelualueiden perustaminen ja tunnistaminen;

35.  kehottaa luomaan nopeasti maailmanlaajuisen meren ekosysteemien valvontajärjestelmän meren ekosysteemeissä ja kalavaroissa tapahtuvien muutosten seurantaa varten;

36.  katsoo, että kalavarojen kestävään hoitoon olisi sitouduttava kestävän enimmäistuoton ohjelmilla, varmistamalla uusitut poliittiset sitoumukset meren elollisten luonnonvarojen suojelua ja kestävää hoitoa ja käyttöä koskevien kansainvälisten sopimusten täytäntöönpanemiseksi, sopimalla täytäntöönpanon valvomisesta, jotta voidaan varmistaa, että kalastustoimintaa voidaan harjoittaa vain, jos sitä hallinnoidaan kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti, ja tukemalla alueellisia kalastusjärjestöjä sekä ottamalla käyttöön hyviä toimintatapoja instituutioissa sekä täytäntöönpano- ja valvontamenettelyissä ja edistämällä avoimuutta ja vastuullisuutta;

37.  painottaa ennalta varautumisen periaatteen soveltamisen tarvetta ja ekosysteemit huomioonottavan lähestymistavan merkitystä kaikessa elinympäristöön vaikuttavassa toiminnassa;

Energia

38.  muistuttaa fossiilisten energialähteiden kuten öljyn, maakaasun ja kivihiilen jatkuvasta hupenemisesta; muistuttaa, että ne ovat merkittävä kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttaja; on sitä mieltä, että muiden kuin tavanomaisten energialähteiden tuottavuus- ja ympäristövaikutukset tulisi arvioida;

39.  varoittaa merellä tapahtuvasta öljyn etsinnästä ja ympäristöltään herkillä alueilla, kuten arktisella alueella, tapahtuvista öljynporauksista, jotta hiilettömään energiatuotantoon siirtyminen maailmanlaajuisesti tulisi helpommaksi, ja vastustaa öljyn uuttamista tervahiekasta ja öljyliuskeesta;

40.  korostaa, että siirtyminen vihreään talouteen edellyttää radikaaleja muutoksia energia-alalla uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden edistämiseksi sekä energian yleistä saatavuutta myös köyhille ja sähköistämisen tukemista, erityisesti vähiten kehittyneissä maissa; korostaa uusiutuvaa energiaa koskevan teknologian ja (monialaisen) teknologian sekä tietotaidon välittämisen tärkeyttä erityisesti pienimuotoisessa ja paikallisessa uusiutuvan energian käytössä, jotta ei estettäisi näiden maiden oikeutta kehittyä;

41.  vaatii yleisten tavoitteiden asettamista ja maailmanlaajuisia toimia uusiutuvan energian käytön lisäämiseksi ja energiatehokkuuden edistämiseksi kaikkialla maailmassa;

42.  uskoo, että uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden avulla voidaan hillitä ilmastonmuutosta, edistää sosiaalista ja taloudellista kehitystä, lisätä tarjonnan vakautta ja tuottaa ympäristö- ja terveysetuja;

43.  kehottaa Rio+20-huippukokouksen osallistujia varmistamaan, että biopolttoaineiden ja bioenergiatuotteiden kestävyys taataan, ja korostaa, että tässä yhteydessä on kunnioitettava täysimääräisesti ihmisoikeuksia ja ympäristönsuojelua;

44.  on sitä mieltä, että nykyisessä LULUCF-alojen kasvihuonekaasujen laskentamenetelmässä käytettävät lyhyet aikajaksot vaarantavat kasvihuonekaasujen vähentämisen saavutukset; kehottaa tarkistamaan laskentamenetelmää luonnon ekosysteemien sopeutumiskyvyn suojelemiseksi;

45.  katsoo, että energiantuotannon ulkoisten kustannusten tulee näkyä energian hinnassa;

46.  ottaa huomioon Fukushiman katastrofin ja muistuttaa, että on ehdottoman välttämätöntä varmistaa ydinturvallisuuden korkein mahdollinen taso EU:ssa ja edistää näitä vaatimuksia kansainvälisesti;

Maatalous ja elintarviketurva

47.  korostaa, että riittävän ja terveellisen ruoan saatavuus on perusihmisoikeus, ja vaatii siksi tehokkaita, koordinoituja toimia, jotta ihmisen aiheuttamat perimmäiset nälänhädän syyt saadaan poistettua ja kehitysmaiden elintarvikeomavaraisuus turvattua;

48.  korostaa välitöntä tarvetta suosia köyhyyden poistamista edistävää pienimuotoista, kestävää luomumaataloutta ja toteaa, että on jo olemassa asianmukaisia, ympäristövaikutuksiltaan vähäisiä, perinteisiä siemenviljelmiä hyödyntäviä monimuotoisia viljelyjärjestelmiä, joita tulisi edistää;

49.  katsoo, että karjankasvatusala on avaintekijä vihreässä taloudessa, että on olennaisen tärkeää ottaa käyttöön inhimilliset ja kestävät karjankasvatuskäytänteet ja että elinkeinojen parantaminen ja turvaaminen ovat keskeisessä asemassa vähennettäessä ilmastonmuutoksen vaikutuksia, erityisesti kehitysmaissa ja maaseutualueilla;

50.  yhtyy komission näkemykseen, että tulisi vahvistaa jo tehtyjä kestävän maatalouden edistämiseen tähtääviä aloitteita, jotka pohjautuvat monenvälisiin toimiin (esimerkiksi FAO), alueelliseen, kansalliseen ja paikalliseen toimintaan (esimerkiksi luomuviljelyyn ja luonnonarvoltaan merkittävien alueiden viljelyyn, energiatehokkaisiin kasvihuoneisiin, kestävään eläinten pitoon, täsmäviljelyyn, hiilidioksidineutraalin maatalouden harjoittamiseen, biomassan käyttöön sekä lannan käymisen hyödyntämiseen) sekä liiketoimintaan, ja että tämän lisäksi elintarviketurvakomitean alaisuudessa tulisi käynnistää kumppanuuksia ja tehdä aloitteita ruoan kulutus- ja tuotantotapojen tekemiseksi enemmän kestävän kehityksen mukaiseksi sekä paikallisyhteisöjen selviytymisedellytyksien vahvistamiseksi ja nälänhädän vähentämiseksi;

51.  peräänkuuluttaa maailmanlaajuisia toimia perushyödykemarkkinoiden tekemiseksi avoimemmiksi ja vaatii tekemään lopun rahoituskeinottelusta, joka johtaa elintarvikkeiden hintojen voimakkaaseen heilahteluun ja maailmanlaajuisiin elintarvikekriiseihin, hyväksymällä oikeutta ravintoon käsittelevän YK:n erityisraportoijan suositukset; pitää huolestuttavana maailmanlaajuista suuntausta ulkomaisten yritysten harjoittamasta laajojen maa-alueiden hankkimisesta kehitysmaissa; korostaa tarvetta pysäyttää tämä suuntaus elintarviketurvan varmistamiseksi ja pienviljelijöiden ja alkuperäisyhteisöjen oikeuksien suojelemiseksi;

52.  pitää valitettavana, että YK:n aavikoitumisen estämistä koskevaan yleissopimukseen liittyvät neuvottelut ja sitoumukset edistyvät hitaasti; katsoo, että maaperä on rajallinen luonnonvara ja että maaperän huonontuminen ja maankäytön muutokset edellyttävät maailmanlaajuisia toimia; vaatii konkreettisia ja tehokkaita toimia ja tilanteen seurantaa, etenkin biopolttoaineiden tuotannon osalta;

53.  korostaa, että pienten ja alkuperäisväestöön kuuluvien tuottajien koko potentiaali on ehdottomasti hyödynnettävä ja omistusoikeudet turvattava, sillä ne vastaavat valtaosasta maailman ravinnontuotannosta ja tarvitsevat erityistukea tuotantoa ja markkinoille pääsyä varten;

54.  korostaa soveltavan tutkimuksen ja innovoinnin tarvetta maatalousalalla kestävien ratkaisujen, kuten kastelun ja kasvinsuojeluaineiden tarvetta vähentävän täsmäviljelyn kehittämisessä;

55.  yhtyy YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön, Maatalouden kansainvälisen kehittämisrahaston, Kansainvälisen valuuttarahaston, Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön, YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin, Maailman elintarvikeohjelman, Maailmanpankin, Maailman kauppajärjestön, Kansainvälisen elintarviketalouden tutkimuskeskuksen ja YK:n korkean tason työryhmän suosituksiin G20-maille siitä, että jäsenvaltiot poistavat nykyisistä kansallisista toimintapolitiikoistaan biopolttoaineiden tuotantoa ja kulutusta tukevat säännökset ainakin siihen saakka, että elintarviketuotannon kanssa kilpailun estävät, biologisen monimuotoisuuden ja ilmaston suojeluun liittyvät vakuudet ovat käytössä;

Metsät

56.  korostaa, että metsien häviäminen ja niiden tilan heikkeneminen aiheuttavat vaikeasti korjattavia ympäristö- ja sosiaalisia seurauksia, kuten vesitilanteen pysyvä häiriytyminen, arojen muodostuminen ja aavikoituminen, ilmastonmuutos ja biologisen monimuotoisuuden häviäminen, maaseudun köyhyys sekä maanomistukseen, luonnonvarojen saatavuuteen, oikeuksiin ja etuihin liittyvät konfliktit, joiden taloudelliset kokonaiskustannukset ovat paljon suojelu- ja parannustoimenpiteiden kustannuksia suuremmat; katsoo, että Rio+20-huippukokouksen tavoitteena olisi oltava osallistava metsänhallinto, tasapuolinen ja oikeudenmukainen hyötyjen jako ja metsien maailmanlaajuinen suojelu ja kestävä käyttö;

57.  korostaa tarvetta edistää kestävää metsätaloutta ja torjua metsien häviämistä muun muassa sulkemalla markkinat laittomasti tai kestämättömästi hakatulta puutavaralta; korostaa myös hallitusten, paikallisyhteisöjen ja alkuperäiskansojen, kansalaisyhteiskunnan ja yksityissektorin kumppanuuksien muodostamisen tärkeyttä näiden tavoitteiden saavuttamiselle;

58.  korostaa tässä yhteydessä, että Nagoyan sitoumukset, joiden mukaan metsien sekä kaikkien luontotyyppien katoaminen on vähintään puolitettava ja, mikäli mahdollista, pysäytettävä vuoteen 2020 mennessä, on pidettävä;

59.  on sitä mieltä, että Yhdistyneiden kansakuntien ilmastonmuutosta koskevaan puitesopimukseen (UNFCCC) liittyvässä REDD+-ohjelmassa tulisi varmistaa metsänsuojelua tukevat toimet ja tavoitteet, esimerkiksi kehittämällä infrastruktuuri, jonka avulla voitaisiin valvoa satelliittien kautta ja paikan päällä hiilen keräämistä suojelluista metsistä, sekä ihmisoikeuksien sekä biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen asiaankuuluvien määräysten kunnioittaminen; vaatii siksi lisää avoimuutta ohjelman varojen myöntämiseen ja tehokkaampaa seurantaa; korostaa, että REDD+-ohjelman olisi merkittävästi edistettävä biologista monimuotoisuutta ja elintärkeitä ekosysteemipalveluita ilmastonmuutoksen hillitsemisen lisäksi sekä vahvistettava metsistä riippuvaisten ihmisten oikeuksia ja parannettava heidän toimeentuloaan, etenkin alkuperäis- ja paikallisyhteisöjen ollessa kyseessä;

60.  pitää huolestuttavana uutta metsälakia, joka Brasilian senaatin on tarkoitus hyväksyä ja joka pahentaa Amazonin sademetsän hävittämistä ja hankaloittaa siten kansainvälisiä pyrkimyksiä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi;

61.  kehottaa isäntämaata Brasiliaa sitoutumaan selkeästi Amazonin sademetsän suojelemiseen ja ympäristönsuojelijoihin kohdistuvan rikollisen häirinnän lopettamiseen;

62.  kehottaa komissiota saattamaan valmiiksi Rio+20-huippukokoukseen mennessä tutkimuksen EU:n elintarvikkeiden ja muiden tuotteiden kulutuksen vaikutuksesta metsien hävittämiseen; vaatii, että tutkimuksessa arvioidaan myös olemassa olevien EU:n toimintapolitiikkojen ja lainsäädännön vaikutuksia metsien hävittämiseen ja hahmotellaan uusia aloitteita näihin vaikutuksiin puuttumiseksi;

Kemikaalit ja vaaralliset aineet

63.  yhtyy komission mielipiteeseen siitä, että aika on nyt kypsä sille, että luotaisiin tiukempi ja yhdenmukaisempi kemikaalien ja vaarallisten aineiden valvontaa koskeva kansainvälinen järjestelmä ja että Rio+20-huippukokouksen päämääräksi tulisi asettaa tämän tavoitteen saavuttaminen; kehottaa käyttämään EU:n REACH-lainsäädäntöä mallina, joka mahdollisimman monen valtion olisi hyväksyttävä;

Jätehuolto

64.  korostaa, että hyvän jätehuollon avulla minimoidaan ympäristövaikutuksia ja luodaan uudelleenkäytettäviä ja kierrätettäviä materiaaleja ja parannetaan työllisyyttä;

65.  painottaa, että paljon materiaalia, joka voitaisiin käyttää uudelleen ja kierrättää, päätyy tällä hetkellä kaatopaikalle, poltettavaksi tai vaikuttamaan haitallisesti ympäristöön ja paikallisyhteisöihin; korostaa, että kyseinen materiaali on saatava kierrätykseen ja tuottamaan työpaikkojen ja innovoinnin kautta paikallisille yhteisöille lisäarvoa ja että kierrätys ja uudelleenkäyttö estävät luonnollisten elinympäristöjen ja paikallisten yhteisöjen tuhoutumista;

Markkinoita vauhdittavien olosuhteiden kehittäminen ja investoiminen henkiseen pääomaan

66.  korostaa, että biologinen monimuotoisuus, ekosysteemipalvelut ja luonnonvarat on otettava mukaan kansantalouden tilinpitoon sekä kaikkiin kehitysstrategioihin ja suunnitelmiin köyhyyden poistamisesta;

Ympäristön kannalta haitalliset tuet

67.  korostaa kiireellistä tarvetta puuttua ympäristölle haitallisiin tukiin ja kehittää ja ottaa käyttöön kannustimia, jotka edistävät biologisesta monimuotoisuudesta hyötymistä ja sen suojelua;

68.  on tältä osin tyytyväinen, että YMP:n uudistusehdotuksissa kiinnitetään aiempaa enemmän huomiota YMP:n ympäristöystävällisyyden edistämiseen;

69.  kehottaa Rio+20-huippukokouksen osallistujia käynnistämään eri maissa yhdenmukaisia toimia, joiden tarkoituksena on tunnistaa ympäristölle haitalliset tuet ja luopua niistä vuoteen 2020 mennessä Nagoyan sitoumusten mukaisesti;

Sääntely- ja markkinapohjaiset välineet

70.  korostaa, että sääntely- ja markkinapohjaisten välineiden käytöllä sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla on merkittävä rooli yhteiskuntamme yleisen kestävyyden kannalta; korostaa tässä yhteydessä, että kansainvälisen laiva- ja lentoliikenteen ilmastovaikutuksia on käsiteltävä kiireellisesti, ja painottaa EU:n 20-20-20-tavoitteiden ja sen edistyksellisen ympäristöpolitiikan ja -standardien esimerkkiä yleensä;

71.  korostaa, että tarvitaan selkeä, luotettava ja kattava sääntelyjärjestelmä, jonka avulla talouden toimijat voivat siirtyä kohti tehokasta, vastuullista ja ympäristön kannalta kestävää taloutta;

72.  kehottaa ottamaan käyttöön pääoman siirtoihin kohdistuvan kansainvälisen veron;

73.  korostaa, että verouudistukset, joilla siirretään verotustaakkaa työn verotuksesta luonnonvarojen käytön ja saastuttamisen verottamiseen voivat saada aikaan positiivisia tuloksia sekä työllisyyden että ympäristön kannalta, sillä ne tekevät luonnonvarojen käytön tehokkuudesta, kierrätyksestä ja uudelleenkäytöstä aiempaa houkuttelevampaa ja tarjoavat siten lisää työllistymismahdollisuuksia;

74.  kehottaa komissiota edistämään ympäristönäkökulman sisällyttämistä kansainvälisiin kauppaneuvotteluihin;

Rahoitus

75.  korostaa, että siirtyminen kohti vihreää taloutta edellyttää suuren luokan investointeja; tähdentää, että julkiset varat yksistään eivät riitä vaan julkisen rahoituksen avulla tulisi ennemminkin vauhdittaa paljon suurempia yksityisiä investointeja; korostaa tarvetta edistää innovointia ja uutta teknologiaa myös parantamalla rahoituksen saatavuutta;

76.  kehottaa Rio+20-huippukokouksen osallistujia suosittelemaan nykyisten rahoitusstrategioiden uudistamista ja tarvittaessa perustamaan uusia julkisen ja yksityisen sektorin rahoitusjärjestelmiä ja luomaan kumppanuuksia;

77.  uskoo, että kehitysmaat tarvitsevat vakaan pitkäaikaisen puitesopimuksen, jossa käsitellään rahoitustukea, valmiuksien kehittämistä ja teknologian siirtämistä ja jolla edistetään kestävää kehitystä ja tehdään mahdolliseksi se, että kehitysmaat pystyvät jättämään väliin energiaintensiivisyyteen ja hiilen käyttöön voimakkaasti pohjaavat kehitysvaiheet, jotka teollistuneet maat ovat käyneet läpi;

78.  kehottaa Rio+20-huippukokouksen osallistujia tehostamaan toimia ja lisäämään käytettävissä olevia resursseja globaalien ympäristöriskien vähentämiseen ja katastrofin uhkien vähentämismekanismeihin;

79.  korostaa, että julkista kehitysapua tulisi valvoa paremmin, myös käyttämällä vaihtoehtoisia toimia kehitykseen sitoutumiseksi, kuten OECD:n maakohtaista ohjelmoitavan avun osuutta tai sitoutumista kehitykseen kuvaavaa indeksiä, jotta varmistetaan, että siinä noudatetaan monenvälisiä ympäristösopimuksia sekä osallistutaan vuosituhattavoitteiden saavuttamiseen ja laajempiin vihreää taloutta edistäviin toimiin;

80.  pitää ratkaisevana köyhimpien maiden mahdollisuutta käyttää innovatiivisia rahoitusmuotoja oman pääoman ehtoisen rahoituksen puutteen poistamiseksi;

81.  kehottaa seuraamaan tasa-arvopainotteisen rahoituksen vaikutuksia sukupuolen huomioon ottavan rahoituksen turvaamiseksi;

Kansalaisten osallistumisen lisääminen

82.  pitää kansalaisten ympäristöasioiden hallintaan osallistumisen lisäämistä erittäin tärkeänä ja vaatii Rio+20-konferenssin osallistujia vauhdittamaan Rion periaatteen 10 kattavaa täytäntöönpanoa; toteaa, että Euroopan unionilla on Århusin yleissopimuksen soveltamisen myötä yli kymmenen vuoden ajalta merkittävää kokemusta, jota se voi välittää kansainvälisissä keskusteluissa;

83.  kehottaa ulottamaan Århusin yleissopimuksen määräykset YK:n Euroopan talouskomissiota laajemmalle maailmanlaajuisella yleissopimuksella tai ottamaan YK:n Euroopan talouskomission ulkopuolisia valtioita mukaan Århusin yleissopimukseen;

84.  suosittelee kestävää kehitystä edistävien toimien täytäntöönpanossa kokonaisvaltaista lähestymistapaa ihmisoikeusperiaatteiden kunnioittamiseksi; painottaa, että kansoja, joihin ilmastonmuutos vaikuttaa eniten, on suojeltava riittävästi;

85.  korostaa, että sääntelytoimet tuottavat tulosta vain yhdistettynä tietoon ja koulutukseen; katsoo lisäksi, että asenteiden ja käyttäytymisen muutokset ovat ratkaisevia alhaalta ylöspäin suuntautuvassa toiminnassa, ja vaatii erityisesti nuoria osallistavia hankkeita, sillä tekojemme vaikutukset kohdistuvat heidän sukupolveensa;

Koulutus

86.  korostaa erityisesti nuorille suunnattujen koulutusohjelmien tukemisen tärkeyttä kaikissa maissa; katsoo, että uusien taitojen edistäminen auttaa luomaan uusia työpaikkoja maailmanlaajuisilla työmarkkinoilla, millä on monia positiivisia yhteiskunnallisia vaikutuksia;

Teknologia

87.  korostaa tutkimuksen ja kehittämisen ja innovoinnin tärkeyttä sekä tieteellisen ja teknologisen yhteistyön tarvetta;

88.  panee merkille, että teknologinen innovointi ja arviointi sekä tekniikan siirtäminen ovat ympäristö-, talous- ja sosiaalisiin haasteisiin vastaamisen kannalta keskeisiä; korostaa kuitenkin myös, ettei teknologian kehittäminen voi olla ainoa ratkaisu ympäristöongelmiin tai köyhyyden poistamiseen;

89.  korostaa, että innovointi ei merkitse vain teknologista innovointia – sosiaalinen innovointi tarjoaa uusia ja tehokkaita ratkaisuja pakottaviin sosiaalisiin tarpeisiin ja niitä tarjoavat ensisijaisesti henkilöt tai järjestöt, jotka perustavat toimintansa kaupallisen välttämättömyyden sijasta sosiaaliseen välttämättömyyteen; korostaa lisäksi, että sosiaalinen innovointi tarjoaa kansalaisille, missä tahansa asemassa he ovatkaan, mahdollisuuden parantaa työ- ja elinympäristöään, mikä voi edistää kansalaisyhteiskunnan vaikutusvallan lisäämistä maailmanlaajuisesti sekä tarjota mahdollisuuden edistää kansalaisyhteiskunnan osallistumista luonnonvarojen suojeluun ja kestävään käyttöön;

90.  ilmaisee vastustavansa laaja-alaista ilmastonmuokkausta koskevia ehdotuksia;

91.  muistuttaa, että alkuperäis- ja paikallisyhteisöjen tietojen, innovaatioiden ja käytäntöjen suojelu on osa Rion alkuperäisen huippukokouksen sopimuksia ja että ne tarjoavat jo testattuja, turvallisia ja kestäviä tapoja toimia yhdessä luonnon kanssa;

92.  korostaa, ettei uuden ja kehittyvän teknologian käyttöönoton myötä tule tinkiä oikeudenmukaisen ja kestävän kehityksen sekä köyhyyden poistamisen tavoitteista; muistuttaa, että teknologialla voi olla erilaisia ympäristö-, talous- ja sosiaalisia vaikutuksia ja että ilman asianmukaista valvontaa jotkin teknologiat voivat johtaa luonnonvarojen (kuten veden, maan ja biomassan) kestämättömään käyttöön sekä köyhyyden ja muiden haitallisten sosiaalisten vaikutusten lisääntymiseen;

93.  kannattaa näin ollen ympäristöteknologian teknistä tukea ja valmiuksien parantamista käsittelevää Balin strategista suunnitelmaa sekä ympäristöystävällisen teknologian siirtoon ja arviointiin liittyviä tavoitteita; kannattaa sellaisen valmiuden luomista YK-järjestelmään, joka mahdollistaisi laajemman kestävyyden käsitteen ja kaikilla alueilla tuotteiden ja prosessien kestävän kehityksen kannalta merkityksellisen, uuteen teknologiaan liittyvän tiedon seurannan, arvioimisen ja levityksen;

Edistymisen mittaaminen

94.  kehottaa toteuttamaan kiireellisesti tutkimuksia sellaisen mittausjärjestelmän kehittämiseksi, jolla voidaan arvioida edistystä kohti tasapuolisuutta ja kestävää kehitystä;

95.  korostaa, että Rio+20-huippukokouksen osallistujien olisi kehitettävä vaihtoehtoinen bruttokansantuotetta pidemmälle menevä malli kasvun ja hyvinvoinnin mittaamista varten ja otettava sen kehitystyössä huomioon sellaiset aloitteet, kuten kansainvälinen ympäristötilinpitojärjestelmä SEEA, UNDP:n inhimillisen kehityksen indeksi sekä OECD:n yhteiskuntakehityksen mittaamista koskeva aloite (Measuring the Progress of Societies); korostaa, että mallin kehittäminen on välttämätöntä, jotta kehitystä voidaan mitata laaja-alaisesti, mukaan lukien taloudelliset, ympäristöön liittyvät ja sosiaaliset ulottuvuudet; kehottaa tämän vuoksi ottamaan käyttöön selkeät ja mitattavissa olevat indikaattorit, joissa otetaan huomioon ilmastonmuutos, biologinen monimuotoisuus, resurssien tehokas käyttö ja sosiaalinen osallisuus;

96.  kehottaa käymään laajaa keskustelua kyseisten indikaattoreiden ottamisesta käyttöön julkisen ja yksityisen kehityksen kansainvälisissä arviointiprosesseissa;

97.  katsoo, että vähintään nykyisen tason säilyttämisen periaate on otettava käyttöön myös ympäristönsuojelun ja perusoikeuksien yhteydessä;

Hallinnon ja yksityissektorin osallistumisen parantaminen

98.  korostaa kestävän kehityksen hallinnoinnin parantamisen kiireellisyyttä;

99.  on sitä mieltä, että Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelmaa (UNEP) tulisi vahvistaa YK-järjestelmän sisällä esimerkiksi muuttamalla UNEP YK:n erityisvirastoksi (kuten ILO), sillä tämä olisi paras tapa parantaa kansainvälistä ympäristöasioiden hallintaa ja edistää maailmanlaajuista kestävää kehitystä; ottaa kuitenkin tässä yhteydessä huomioon kaikki Nairobi-Helsinki Outcome -raportissa mainitut vaihtoehdot;

100.  kehottaa perustamaan UNEP:n tuella kansainvälisen ilmastonmuutospaneelin mallin mukaisesti tutkijapaneelin, jonka tehtävänä olisi arvioida laaja-alaisesti uusinta maailmassa tuotettua tieteellistä, teknistä ja sosioekonomista biologisen monimuotoisuuden ja kestävyyden kannalta merkityksellistä tietoa;

101.  toistaa ehdotuksensa kansainvälisen ympäristötuomioistuimen perustamisesta, jotta ympäristölainsäädännöstä tulisi oikeudellisesti sitovampaa ja täytäntöönpanokelpoisempaa, tai ainakin kansainvälisen viranomaisen kuten sovittelijan oikeudet omaavan oikeusasiamiehen nimittämisestä;

102.  kehottaa Rio+20-huippukokouksen osallistujia käynnistämään monenvälisten ympäristösopimusten yhdenmukaisuuden vahvistamiseen tähtäävän strategian; painottaa tässä yhteydessä yhdenmukaista toimintamallia kolmen (biologista monimuotoisuutta, ilmastonmuutosta ja aavikoitumista koskevan) Rion yleissopimuksen osalta, sillä ne liittyvät olennaisesti toisiinsa ja käsittelevät samoja ekosysteemejä ja toisistaan riippuvia kysymyksiä;

103.  pitää erittäin tärkeänä, että kansainvälisen, kansallisen ja paikallisen tason toimijat osallistuvat täytäntöönpanoon;

104.  korostaa tarvetta lisätä valtiovarain-, talous-, kehitys- ja ympäristöministerien sekä muiden kestävän kehityksen politiikan parissa työskentelevien osallistumista;

105.  kehottaa Rio+20-huippukokouksen osallistujia edistämään kaikkien keskeisimpien sidosryhmien, myös yksityisen sektorin toimijoiden, osallistumista; korostaa, että yritysten ja kansalaisyhteiskunnan, erityisesti kansalaisjärjestöjen, sekä sosiaalisten liikkeiden ja alkuperäisyhteisöjen on oltava keskeisessä asemassa;

106.  korostaa yritysten ja kansalaisyhteiskunnan välisen yhteistyön merkitystä kehitysmaissa ja teollisuusmaissa konkreettisten tulosten saavuttamiseksi;

107.  painottaa, että on tärkeää saada kansalaiset osallistumaan; kehottaa tietoisuuden lisäämiseen ja kestäviä kulutustapoja koskevan tiedon jakamisen tehostamiseen sekä kannustimien käyttöönottoon ja luomiseen arvojen ja käyttäytymisen muuttamiseksi ja kansalaisten ja eri toimialojen vastuullisen päätöksenteon helpottamiseksi;

108.  korostaa tarvetta toimiin, joilla muutetaan käyttäytymistä kohti kestävän kulutuksen mallia;

109.  korostaa, että kaikilla keskeisimmillä sidosryhmillä tulisi olla täydet, avoimet ja tasapuoliset mahdollisuudet osallistua kaikkiin Rio+20-konferenssiin liittyviin neuvotteluihin, neuvottelujen välillä järjestettäviin kokouksiin ja konferenssia valmisteleviin kokouksiin;

110.  uskoo, että parlamenttien edustajien tulisi toimia aktiivisesti yhteistyössä konferenssin osallistujien kanssa; katsoo, että ihannetapauksessa Euroopan parlamentin pitäisi olla virallisesti yhteydessä konferenssiin ja sillä pitäisi neuvotteluissa olla vastaava asema kuin komission valtuuskunnalla tai vähintään sama asema kuin sillä on ollut muissa konferensseissa;

o
o   o

111.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille.


Euroopan globalisaatiorahaston tulevaisuus
PDF 121kWORD 45k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 29. syyskuuta 2011 Euroopan globalisaatiorahaston tulevaisuudesta
P7_TA(2011)0431B7-0521/2011

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(1), jolla perustettiin Euroopan globalisaatiorahasto (EGR),

–  ottaa huomioon Euroopan globalisaatiorahaston perustamisesta 20. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1927/2006(2),

–  ottaa huomioon Euroopan globalisaatiorahaston perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1927/2006 muuttamisesta 18. kesäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 546/2009(3),

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25. kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002(4),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Eurooppa 2020 -strategiaa tukeva talousarvio” (KOM(2011)0500),

–  ottaa huomioon komission EGR:n toimintaa koskevat vuosikertomukset,

–  ottaa huomioon komission tammikuussa ja maaliskuussa 2011 jäsenvaltioiden ja työmarkkinaosapuolten edustajien kanssa pitämät sidosryhmäkonferenssit, joissa käsiteltiin EGR:n tulevaisuutta,

–  ottaa huomioon tammikuun 2007 jälkeen antamansa päätöslauselmat EGR:n varojen käyttöönotosta, mukaan lukien työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan vastaavia hakemuksia koskevat huomautukset,

–  ottaa huomioon 7. syyskuuta 2010 antamansa päätöslauselman Euroopan globalisaatiorahaston rahoituksesta ja toiminnasta(5) sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan 25. kesäkuuta 2010 asiasta antaman lausunnon,

–  ottaa huomioon 8. kesäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman ”Sijoittaminen tulevaisuuteen: uusi monivuotinen rahoituskehys kilpailukykyistä, kestävää ja osallistavaa Euroopan unionia varten”(6),

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan erityistyöryhmän globalisaatiorahastoa koskevat keskustelut,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että EGR:n perustamisen tarkoituksena oli tukea työntekijöitä, joihin globalisaation tai rahoitus- ja talouskriisin Euroopan unionissa aiheuttamat joukkoirtisanomiset kohdistuvat pahimmin, ja edistää heidän paluutaan työmarkkinoille;

B.  toteaa, että useimmissa tapauksissa EGR:n varoja on otettu käyttöön rahoitus- ja talouskriisin aiheuttamien joukkoirtisanomisten vuoksi;

C.  ottaa huomioon komission ehdotuksen, jonka mukaisesti väliaikaista poikkeusjärjestelyä jatkettaisiin vuoden 2013 loppuun, jotta EGR:n varoja voitaisiin käyttää maailmanlaajuisen rahoitus- ja talouskriisin vuoksi irtisanottujen auttamiseen;

D.  ottaa huomioon, että EGR:sta tehtiin alun perin väline, jonka avulla voidaan toimia nopeasti joukkoirtisanomisten yhteydessä ja pyrkiä torjumaan pitkäaikaistyöttömyyttä vaikeissa työmarkkinatilanteissa; korostaa, että EGR:n alkuperäinen tarkoitus oli toimia välineenä, jolla lievitetään lyhyellä aikavälillä äkillisiä ja ennakoimattomia ongelmia työmarkkinoilla silloin, kun tietyllä alalla ja tietyllä alueella toimivat suuret yritykset tai pk-yritykset toteuttavat laajoja irtisanomisia; toteaa myös, että Eurooppa 2020 -strategian pitkän aikavälin tavoitteita työllisyyden ja työllistettävyyden parantamiseksi tuetaan Euroopan sosiaalirahastosta (ESR);

E.  ottaa huomioon, että EGR:a koskevan asetuksen merkittäväksi puutteeksi on todettu rahaston varojen käyttöönottomenettelyn pitkäkestoisuus;

F.  ottaa huomioon, että joillakin jäsenvaltioilla on ollut ongelmia EGR:n käyttämisessä, koska vastaavan kansallisen rahoituksen löytäminen on ollut vaikeaa;

G.  ottaa huomioon, että EGR on osaltaan vaikuttanut työntekijöiden työllistettävyyden parantamiseen tarkoitettujen innovatiivisten toimien kokeiluun;

H.  ottaa huomioon, että voimassa oleva EGR:a koskeva asetus on osoittautunut riittävän joustavaksi, kun sitä on sovellettu erilaisissa työmarkkinajärjestelmissä ja toimintaympäristöissä eri puolilla Eurooppaa;

I.  ottaa huomioon, että EGR on rahoittanut ESR:sta rahoitettuja toimia täydentäviä toimia ja myös koulutuksen ja uudelleenkoulutuksen ajaksi myönnettäviä avustuksia;

1.  muistuttaa, että EGR perustettiin EU:n solidaarisuuden osoittamiseksi globalisaation johdosta työttömiksi jääneille ja että sitä laajennettiin vuonna 2009 osana talouden elvytyssuunnitelmaa siten, että se kattaa myös rahoitus- ja talouskriisin aiheuttamat irtisanomiset;

2.  toteaa, että EGR tuo lisäarvoa, koska se on nopean toiminnan mahdollistava väline, jonka avulla voidaan jossain määrin osallistua sellaisten aktiivisten työmarkkinapoliittisten toimien rahoittamiseen, joilla edistetään työttömiksi jääneiden paluuta työmarkkinoille; korostaa myös, että tulevaisuudessa pitäisi keskittyä kestävään työmarkkinapolitiikkaan; kannustaa jäsenvaltioita käyttämään EGR:a unionin tavoitteiden mukaisesti ja edistämään sen avulla muun muassa uusien, laadukkaiden ja kestävien ”vihreiden” työpaikkojen edellyttämää uutta ammattitaitoa;

3.  on tyytyväinen, että EGR saattoi tukea noin 10:tä prosenttia kaikista unionin alueella irtisanotuista työntekijöistä vuosina 2009–2010, ja panee merkille, että 40 prosenttia rahaston vuonna 2009 avustamista työntekijöistä onnistui palaamaan työmarkkinoille huolimatta rahoitus- ja talouskriisin negatiivisista vaikutuksista työmarkkinoihin;

4.  tukee komission ehdotusta jatkaa EGR:a nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen jälkeenkin ja pyytää selvittämään viipymättä viljelijöiden ja määräaikaisten työntekijöiden tilanteen;

5.  kehottaa kytkemään uudistetun EGR:n kiinteästi rakennemuutosta koskevaan eurooppalaiseen kehykseen, joka on välttämätön muutosten ennakoinnin ja hallinnan kannalta;

6.  katsoo, että uudistetun EGR:n lisäarvo olisi parhaimmillaan, jos se tukisi tehokkaasti työntekijöiden koulutusta ja uudelleenkoulusta, jotta he voivat palata töihin vaikeassa työmarkkinatilanteessa, joka on seurausta yritysten ja toimialojen ennakoimattomista rakennemuutoksista, jotka luovat tai pahentavat ammattitaidon ja kysynnän kohtaamattomuutta; korostaa, että tällainen väline täydentäisi merkittävästi ESR:n rahoittamia toimia, joiden tarkoituksena on ennen kaikkea globaaleihin haasteisiin sopeutuminen kestävän talouskasvun aikaansaamiseksi; korostaa myös, että toisaalta väline varmistaisi unionin solidaarisuuden rakennemuutoksesta kärsimään joutuneita työntekijöitä kohtaan ja toisaalta rahaston oikea-aikaiset, kohdistetut ja räätälöidyt toimet voisivat hyödyttää kaikkia jäsenvaltioita pitkäaikaistyöttömyyden torjunnassa;

7.  katsoo, että tärkein tulevaisuuden haaste on nopeuttaa EGR:n menettelyjä siten, että sen varojen käyttöönotto tapahtuisi tehokkaammin ja nopeammin;

8.  ottaa huomioon komission pyrkimykset esittää käyttökelpoisia ratkaisuja varojen hakemis- ja käyttöönottomenettelyjen nopeuttamiseksi siten, että varojen siirto jäsenvaltioon tapahtuisi kuuden kuukauden kuluessa hakemuspäivästä EGR:a koskevien lainsäädännöllisten ja talousarviomenettelyjen mukaisesti; panee kuitenkin merkille, että rahaston neljän toimintavuoden aikana ei ole tapahtunut edistystä, ja kehottaa jäsenvaltioita nopeuttamaan rahaston toimintaa toteuttamalla mahdollisuuksiensa rajoissa olevat toimet etupainotteisesti ilman, että kuitenkaan saatetaan huonoon asemaan budjettiongelmien kanssa kamppailevia jäsenvaltioita;

9.  vaatii, että tulevassa EGR:ssa keskitytään voimakkaasti innovointiin Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden mukaisesti, ja pyytää komissiota tekemään ehdotuksia siitä, miten huomattaviin työpaikkojen menetyksiin johtava paikallinen, alueellinen ja kansallinen kriisi voitaisiin ottaa huomioon myös globalisaatiorahastossa;

10.  korostaa, että komission on varmistettava, että hyväksyttävät toimet ovat johdonmukaisia ja yhteensopivia Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden kanssa, ja käytettävä osa teknisen avun määrärahoistaan parhaiden käytäntöjen ja keskinäisen oppimisen edistämiseen ja levittämiseen jäsenvaltioiden välillä;

11.  kehottaa komissiota varmistamaan, että EGR:n toimet ovat johdonmukaisia niiden toimien kanssa, joita kohdistetaan yrityksiin ja toimialoihin EU:n kilpailusääntöjen ja teollisuuspolitiikan alalla;

12.  vaatii, että tulevaan EGR:a koskevaan asetukseen tehdään parannuksia, joilla varmistetaan, että rahasto ei kasvata monikansallisten yritysten moraalikadon riskiä;

13.  korostaa, että työmarkkinaosapuolet ja paikallisviranomaiset olisi otettava kattavasti mukaan hakemusmenettelyyn ja etenkin koordinoidun toimenpidepaketin suunnitteluun; toteaa jälleen, että työmarkkinaosapuolten olisi osallistuttava täytäntöönpanon seurantaan ja työntekijöiden saaman hyödyn arviointiin;

14.  kehottaa komissiota tutkimaan, miten voidaan varmistaa, että voittoa tuottavat monikansalliset yritykset eivät välillisesti käytä EGR:n varoja vähentämään kustannuksia, joita rakennemuutoksen toteuttaminen sosiaalisesti vastuullisella tavalla niille aiheuttaa, ja väistä näin velvollisuuksiaan; kehottaa komissiota perustamaan muutoksen ja rakennemuutoksen ennakointia ja hallintaa koskevan EU:n kehyksen, jonka puitteissa näitä yrityksiä pidetään taloudellisesti vastuussa uudelleentyöllistämistä koskevista toimista;

15.  kehottaa komissiota selvittämään, miksi jotkin jäsenvaltiot eivät niissä tapahtuneista joukkoirtisanomisista huolimatta ole vielä käyttäneet EGR:a, ja ehdottamaan selvityksen perusteella ratkaisuja, jotta voidaan varmistaa, että EGR:n rahoitus jakaantuu siten, että edistetään unionin taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoitetta ja jäsenvaltioiden välistä yhteisvastuuta (SEU-sopimuksen 3 artikla);

16.  korostaa, että EGR:sta olisi edelleen rahoitettava vain sellaisia aktiivisia työmarkkinapoliittisia toimia, joilla joukkoirtisanomisten tapahtuessa voidaan täydentää kansallisen lainsäädännön mukaisia toimia; ehdottaa lisäksi, että tulevaisuudessa EGR:n tukemat avustukset olisi aina kytkettävä sen rahoittamaan koulutukseen ja uudelleenkoulutukseen ja että toimilla ei saisi korvata kansallisen tai unionin lainsäädännön tai työehtosopimusten mukaisia avustuksia;

17.  pyytää komissiota tutkimaan mahdollisuutta yhdenmukaistaa EGR:n yhteisrahoitusosuutta kuhunkin jäsenvaltioon rakennerahastojen yhteydessä sovellettaviin osuuksiin;

18.  kehottaa antamaan hakemuksissa tietoja yhteisrahoituksen lähteistä;

19.  kehottaa komissiota seuraamaan täytäntöönpanoa tarkemmin, jotta voidaan varmistaa, että toimet ovat yhtä hyödyllisiä kaikille työntekijöille, ja kokoamaan parhaiden käytäntöjen ja toimintamallien tietokannan;

20.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille.

(1) EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1.
(2) EUVL L 406, 30.12.2006, s. 1.
(3) EUVL L 167, 29.6.2009, s. 26.
(4) EYVL L 248, 16.9.2002, s. 1.
(5) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0303.
(6) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0266.


Euroopan humanitaarisen avun vapaaehtoisjoukkojen perustaminen
PDF 58kWORD 32k
Euroopan parlamentin kannanotto 29. syyskuuta 2011 Euroopan humanitaarisen avun vapaaehtoisjoukkojen perustamisesta
P7_TA(2011)0432P7_DCL(2011)0025

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan,

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 214 artiklan 5 kohdassa todetaan seuraavaa: ”Jotta Euroopan nuoret voisivat osallistua unionin yhteisen humanitaarisen avun toimiin, perustetaan Euroopan humanitaarisen avun vapaaehtoisjoukot”;

B.  ottaa huomioon, että komissio antoi 23. marraskuuta 2010 tiedonannon ”EU:n kansalaisten solidaarisuuden ilmaiseminen vapaaehtoistyön avulla – Alustavia pohdintoja Euroopan humanitaarisen avun vapaaehtoisjoukoista”;

C.  ottaa huomioon, että vuosi 2011 on nimetty Euroopan vapaaehtoistyön teemavuodeksi;

1.  julistaa, että humanitaarinen apu on Euroopan unionin perimmäinen keino ilmaista solidaarisuuttaan;

2.  korostaa, että eurooppalainen vapaaehtoistyön perinne on erottamaton osa Euroopan yhteistä identiteettiä;

3.  korostaa, että Euroopan humanitaarisen avun vapaaehtoisjoukot tuovat lisäarvoa Euroopan kansalaisille kannustamalla heitä osallistumaan ja vaikuttamaan entistä yhtenäisempään yhteiskuntaan;

4.  kehottaa Euroopan parlamenttia ja neuvostoa vahvistamaan joukkojen perussäännön ja toimintatavat katastrofitilanteita varten ja edistämään joukkojen nopeaa perustamista;

5.  katsoo, että vapaaehtoispalvelun tärkeimpien osatekijöiden tulisi olla vapaaehtoisten tunnistaminen ja valinta sekä näiden koulutus ja lähettäminen;

6.  painottaa, että vapaaehtoispalvelun pitäisi perustua kysyntään ja tarpeeseen ja että turvallisuus on ensiarvoisen tärkeää;

7.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän kannanoton sekä allekirjoittajien nimet(1) komissiolle, neuvostolle ja jäsenvaltioiden parlamenteille.

(1) Allekirjoittajien nimet julkaistaan 29. syyskuuta 2011 pidetyn istunnon pöytäkirjan liitteessä 1(P7_PV(2011)09-29(ANN1)).


Sodassa vammautuneet siviilit
PDF 56kWORD 31k
Euroopan parlamentin kannanotto 29. syyskuuta 2011 sodassa vammautuneisiin siviileihin
P7_TA(2011)0433P7_DCL(2011)0021

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston joulukuussa 2009 hyväksymän Tukholman ohjelman,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan,

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unioni on jo kauan pyrkinyt edistämään kansainvälistä rauhaa ja estämään maamiinojen käytön;

B.  ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden sodassa vammautuneilla siviileillä, maamiinojen ja muiden sodasta jääneiden aseiden uhreilla sekä terrorismin uhreilla on jatkuvia terveydellisiä ja sosiaalis-taloudellisia vaikeuksia, joita on käsiteltävä kattavasti ja jäsennellysti;

1.  katsoo, että Euroopan tulisi näyttää esimerkkiä muulle maailmalle tunnustamalla ja ottamalla huomioon terrori-iskujen uhrien ja sodassa vammautuneiden siviilien pitkän aikavälin tarpeet sekä antamalla näille henkilöille erityisaseman;

2.  kehottaa komissiota toteuttamaan tarvittavat toimet sen takaamiseksi, että sodassa vammautuneiden siviilien ja terrori-iskujen uhrien jatkuvat lääketieteelliset ja yhteiskunnalliset tarpeet täytetään EU:ssa ilman syrjintää, jotta he voivat elää ihmisarvoista elämää omassa ympäristössään;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän kannanoton sekä allekirjoittajien nimet(1) neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden parlamenteille.

(1) Allekirjoittajien nimet julkaistaan 29. syyskuuta 2011 pidetyn istunnon pöytäkirjan liitteessä 2 (P7_PV(2011)09-29(ANN2)).

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö