– ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa Afganistanista, erityisesti Afganistanin vakauttamisesta 8. heinäkuuta 2008(1), EU:n varojenkäytön valvonnasta Afganistanissa 15. tammikuuta 2009(2), naisten oikeuksista Afganistanissa 24. huhtikuuta 2009(3) ja Afganistania koskevasta uudesta strategiasta 16. joulukuuta 2010(4) antamansa päätöslauselmat,
– ottaa huomioon 23. huhtikuuta 2009 antamansa päätöslauselman vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2007(5) ja 5. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman varainhoitovuodesta 2008(6),
– ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman kolmansille maille annettavan EU:n budjettituen tulevaisuudesta(7),
– ottaa huomioon Kabulissa 20. heinäkuuta 2010 järjestetyn konferenssin, jossa avunantajat sopivat parantavansa ohjelmiensa koordinointia ja sitoutuivat tuen tehokkuuden periaatteisiin, ja ottaa huomioon 28. tammikuuta 2010 Lontoossa järjestetyn konferenssin, jossa avunantajat sopivat riippumattoman valvontatoimiston perustamisesta (Office of High Oversight) sekä siitä, että kehitysapua ohjataan aiempaa enemmän Afganistanin islamilaisen tasavallan hallituksen kautta ja uudistettujen rakenteiden ja budjettien tuen turvin,
– ottaa huomioon komission vastaukset talousarvion valvontavaliokunnan esittämiin, 7. syyskuuta 2010 ja 22. kesäkuuta 2011 päivättyihin kysymyksiin,
– ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen 3/2011 ”Yhdistyneiden Kansakuntien järjestöjen kautta konflikteista kärsiviin maihin ohjatun EU:n avun tehokkuus ja vaikuttavuus”,
– ottaa huomioon Afganistanin jälleenrakentamisen erityistarkastajan (SIGAR) tarkastuskertomukset,
– ottaa huomioon Yhdysvaltojen hallituksen tarkastusviraston (Government Accountability Office) tarkastuskertomukset Afganistanista,
– ottaa huomioon Yhdysvaltojen kansainvälisen kehitysviraston (USAID) päätarkastajan laatimat tarkastuskertomukset Afganistanista,
– ottaa huomioon Irakin ja Afganistanin sotien aikaisia hankintasopimuksia käsittelevän komitean Yhdysvaltain kongressille esittämän loppuraportin ”Transforming Wartime Contracting”,
– ottaa huomioon Afganistanin tilintarkastusviraston perustamista koskevan lakiesityksen,
– ottaa huomioon julkisen sektorin tilintarkastuksesta vastaavien ylimpien kansallisten tarkastuselinten kansainvälinen kattojärjestön (INTOSAI) vuonna 2007 hyväksymän Meksikon julistuksen ylimpien tilintarkastuselinten riippumattomuudesta,
– ottaa huomioon neuvoston 27. lokakuuta 2009 hyväksymän Afganistania ja Pakistania koskevan EU:n toimintasuunnitelman ja sen kaksi kertaa vuodessa julkaistavat täytäntöönpanokertomukset,
– ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman johtokunnan, Yhdistyneiden kansakuntien väestörahaston ja Yhdistyneiden kansakuntien projektipalvelutoimiston antaman päätöksen 2011/23, joka hyväksyttiin viimeksi mainitun vuoden 2011 istunnossa (6.–17. kesäkuuta 2011),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,
– ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan ja kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnot (A7-0388/2011),
A. ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin Afganistania koskevasta uudesta strategiasta 16. joulukuuta 2010 antamassa päätöslauselmassa yksilöitiin useita EU:n Afganistanille antaman taloudellisen tuen talousarvion valvontaan liittyviä huolenaiheita;
B. ottaa huomioon, että Integrity Watch -järjestön mukaan Afganistanissa käytettiin vuonna 2009 yli miljardi dollaria lahjontaan;
C. toteaa, että talousarvion valvontavaliokunta on vastuussa EU:n yleisen talousarvion kustannustehokkaan toteuttamisen seuraamisesta;
D. ottaa huomioon, että julkisia varoja koskevan vastuullisuuden ja avoimuuden periaatteet ovat keskeisen tärkeitä demokratialle;
E. ottaa huomioon, että Afganistan on eniten siviiliapua EU:n yleisestä talousarviosta saavien maiden joukossa;
F. toteaa, että Euroopan komissio on sitoutunut antamaan tukea yli 2 miljardia euroa ja on maksanut yli 1,8 miljardia euroa kehitys- ja humanitaarista apua Afganistanille vuodesta 2002 lähtien;
Afganistanille myönnettävän avun eri rahoituskanaviin liittyvät edut ja haitat
1. toistaa, että komissio voi harkita eri rahoituskanavia, kun se käyttää EU:n varoja Afganistanissa; muistuttaa, että Afganistanin islamilaisen tasavallan hallitus ei saa suoraa (alakohtaista) budjettitukea EU:n yleisestä talousarviosta;
2. panee merkille, että kuhunkin rahoituskanavaan liittyy erityisiä etuja ja haittoja eri menotavoitteiden osalta, kuten perusteluosassa olevassa taulukossa on osoitettu;
3. katsoo, että mitään rahoituskanavaa ei pitäisi hylätä, sillä kullakin on omat vahvuutensa ja heikkoutensa; pitää tarpeellisena monipuolistaa tukea, jotta eri tarpeisiin voidaan vastata asianmukaisen rahoituskanavan kautta;
4. kehottaa komissiota harkitsemaan suoran budjettituen käyttöönottoa Afganistanissa tiukkojen ja tarkasti määriteltyjen ehtojen mukaisesti heti kun tarvittavan kansantaloudellisen vakauden ja tarpeeksi luotettavan varainhallinnon on osoitettu olevan olemassa, sillä se on paras keino Afganistanin hallinnon valmiuksien kehittämiseksi; katsoo, että siten voidaan saavuttaa kestäviä ja pitkälle aikavälille kohdennettuja tuloksia;
5. katsoo, että komission pitäisi arvioida Afganistanin islamilaisen tasavallan hallituksen eri ministeriöiden valmiuksia ja että budjettituen myöntäminen voitaisiin käynnistää pienillä summilla, joihin sovelletaan tiukkoja ja selkeästi määriteltyjä ehtoja; toteaa, että muut avunantajamaat ovat ottaneet käyttöön alakohtaisen budjettituen niiden Afganistanin hallituksen ministeriöiden osalta, joissa vastuullisuutta ja avoimuutta koskevat vertailuarvot on saavutettu; pyytää komissiota harkitsemaan budjettituen käyttöönottoa tiukkojen ja selkeästi määriteltyjen ehtojen mukaisesti keskushallinnon ohella myös maakunta- ja paikallistasolla heti kun vaaditut ehdot ja kriteerit on täytetty, sillä tämä tehostaisi valmiuksien kehittämistä kaikilla hallinnon tasoilla; katsoo, että budjettituen koordinoitu eriyttäminen eri hallinnontasojen välillä vahvistaisi myös komission asemaa kyseisiä tasoja edustaviin toimijoihin nähden ja tekisi komissiosta aiempaa riippumattomamman suhteissaan yksittäisen toimijan kanssa; huomauttaa, että tällainen eriyttäminen ei saa heikentää keskushallinnon asemaa ja vastuuta ja että se edellyttää näin ollen keskushallinnon hyväksyntää;
6. kehottaa komissiota samalla asettamaan tiukat, tarkoin määritellyt, selkeät ja mitattavat ehdot mahdollisen tulevan budjettituen maksamiselle; katsoo, että näillä tavoitteilla on pyrittävä saavuttamaan tuloksia, joita voidaan arvioida indikaattoreiden ja etukäteen asetettujen vastuullisuutta ja avoimuutta koskevien vertailuarvojen avulla; korostaa, että perustasot, joita vasten tulevaa edistystä arvioidaan, on määritettävä etukäteen; pitää tässä yhteydessä elintärkeinä lahjonnan ja petosten torjumiseen tarkoitettuja mekanismeja; toteaa, että kehitysyhteistyöpolitiikan toimenpiteiden vaikuttavuutta kumppanimaissa on arvioitava myös paikallisten kriteerien perusteella; pitää tässä yhteydessä äärimmäisen tärkeänä virkamiesten ja erityisesti turvallisuus- ja poliisivoimien kouluttamista;
7. toistaa, että Euroopan parlamentin kuuluu valvoa; pyytää siksi komissiota ottamaan edellä mainitut toimenpiteet avoimesti käyttöön julkistamalla
–
Afganistanin islamilaisen tasavallan hallituksen kanssa tehdyt sopimukset;
–
perustasot, indikaattorit, tavoitteet, laskentamenetelmät ja varmennuslähteet, joita käytetään edistyksen arvioimiseen ja päätettäessä mahdollisen tulevan budjettituen tulosperusteisten ja muuttuvien erien maksamisesta;
–
selkeitä ja vakiomuotoisia raportteja, joissa edistystä arvioidaan puolueettomasti ja avoimesti asetettujen kriteereiden perusteella ja joissa tarvittaessa esitetään syyt, joiden vuoksi alunperin suunniteltu edistyminen ei ole toteutunut;
EU:n varojenkäyttöä Afganistanissa koskeva vastuullisuus ja valvonta Tarkastajien toteamat puutteet
8. panee merkille Euroopan tilintarkastustuomioistuimen hiljan julkistaman tarkastuskertomuksen Yhdistyneiden kansakuntien järjestöjen kautta konflikteista kärsiviin maihin ohjatusta EU:n avusta; pitää valitettavina muun muassa seuraavia Euroopan tilintarkastustuomioistuimen toteamia puutteita hankkeiden johtamisessa Afganistanissa:
–
hankesuunnittelun puutteet, jotka tekevät hankkeista kestämättömiä ja tehottomia;
–
Yhdistyneiden kansakuntien järjestöt raportoivat komissiolle liian myöhään, liian yleisellä tasolla ja keskittyen toimintoihin tulosten sijaan, jolloin komissio ei voi tarkistaa asianmukaisesti tietyn hankkeen vaikuttavuutta;
–
hankkeet myöhästyvät usein, koska aikataulut ovat epärealistiset;
9. on huolestunut Yhdysvaltojen Afganistanin jälleenrakentamisen erityistarkastajan (SIGAR), Yhdysvaltojen hallituksen tarkastusviraston (GAO), Irakin ja Afganistanin sotien aikaisia hankintasopimuksia käsittelevän komitean ja Yhdysvaltojen kansainvälisen kehityksen viraston (USAID) päätarkastajan kaltaisten muiden tarkastuselinten laatimista kertomuksista, joissa on kiinnitetty huomiota seuraaviin puutteisiin:
–
lahjonnan ja petosten riski on maassa suuri, kuten osoittivat hiljan paljastunut Kabulin pankin skandaali ja Irakin ja Afganistanin sotien aikaisia hankintasopimuksia käsittelevän komitean loppuraportti, jonka mukaan arviolta 5–9 prosenttia kaikesta USA:n Irakille ja Afganistanille myöntämästä avusta käytettiin lahjontaan; Integrity Watch -järjestön raportissa todetaan myös, että Afganistanin vuonna 2009 maksamista yli miljardin dollarin lahjuksista yksi kolmasosa käytettiin julkisten palvelujen (asiakirjahallinto, koulutus- ja terveydenhoitoala) maksamiseen; raportin mukaan poliisi on kaikkein korruptoitunein viranomainen;
–
useimmat Afganistanin hallituksen ministeriöt eivät ole riittävän taitavia kilpailuttamaan ja hallinnoimaan sopimuksia, koska lukutaidottomuusaste on korkea ja henkilöstö on heikosti koulutettua;
–
Afganistanin kansallisen poliisin epäluotettavat tietokannat, joiden mukaan poliisien määrä vaihtelee 111 774:sta 125 218:een, mikä herättää epäilyjä Afganistanin poliiseille maksettujen palkkojen laillisuudesta ja sääntöjenmukaisuudesta, eli suurimman yksittäisen EU:n rahoittaman hankkeen, Afganistanin lain ja järjestyksen erityisrahaston (LOFTA) päätavoitteen saavutettavuudesta;
–
varojen hukkaamisen riski on suuri, kuten ilmenee Irakin ja Afganistanin sotien aikaisia hankintasopimuksia käsittelevän komitean loppuraportista, jonka mukaan arviolta 10–20 prosenttia kaikesta USA:n Irakille ja Afganistanille myöntämästä tuesta on mennyt hukkaan;
–
alihankkijoiden loputon määrä, joka aiheuttaa viivästyksiä ja kiinteiden kustannusten nousua ja joka myös rajoittaa pääasiallisen sopimuspuolen valvontaa ja näistä hankkeista hyötyvien paikallisasukkaiden osuutta;
–
rahoitetaan lyhyen aikavälin hankkeita, joilla on vain vähän mahdollisuuksia osoittautua pitkällä aikavälillä kestäviksi;
–
Afganistanin valvonta- ja tilintarkastusvirasto ei ole täysin riippumaton Afganistanin islamilaisen tasavallan hallituksesta;
10. katsoo, että komission olisi otettava huomioon myös Yhdysvaltojen ja muiden unionin ulkopuolisten tarkastajien havaitsemat puutteet, jotka viittaavat myös EU:n rahoittamia hankkeita koskeviin riskitekijöihin, sillä kyse on usein samoista tai samanlaisista hankkeista;
Todettujen puutteiden korjaaminen
11. on tietoinen vaikeista oloista, joissa komission on toimitettava apua vuosikymmeniä sodasta kärsineessä maassa; korostaa, että paikan päällä tehtäviä tarkastuksia on toteutettava myös vaikeissa turvallisuusoloissa; kehottaa komissiota soveltamaan vaihtoehtoisia tarkastuksia ja valvontamenetelmiä, joita on mahdollista toteuttaa paikan päällä nykyisessäkin turvallisuustilanteessa; kehottaa lisäksi komissiota korjaamaan havaitut puutteet sekä rahoittamaan hankkeita, mikäli ne täyttävät seuraavat kriteerit:
–
rahoituksen ja toiminnan kestävyys pitkällä aikavälillä;
–
afganistanilaisosapuolen kannustaminen mahdollisimman laajaan omavastuullisuuteen hankkeesta;
–
petosta ja lahjontaa koskevan riskitekijän poistaminen mahdollisimman tarkoin;
12. pyytää komissiota määrittämään lahjontaan, petoksiin, hankkeiden kestävyyteen, alihankkijoiden suureen määrään ja muihin varojen tuhlauksen ja väärinkäytön lähteisiin liittyvät riskitekijät; pyytää komissiota lisäksi ottamaan kyseiset riskitekijät vastakin asianmukaisesti huomioon tukisopimuksia ja kaupallisia sopimuksia tehdessään sekä seuraamaan tarkasti näiden sääntöjen soveltamista;
13. korostaa, että demokratian kannalta keskeisessä asemassa on sellaisen ylimmän tilintarkastuselimen olemassaolo, joka on taloudellisesti ja toiminnallisesti täysin riippumaton toimeenpanovallan käyttäjästä ja jolla on riittävästi valmiuksia ja varoja toteuttaa tilintarkastuksia, säännönmukaisuuden tarkastuksia ja toiminnantarkastuksia kansainvälisten tilintarkastusnormien mukaisesti;
14. on huolestunut useista luotettavista ja riippumattomista lähteistä saaduista tiedoista, joiden mukaan Afganistanin kaikkein korkeimman tason viranomaiset häiritsevät afganistanilaisten syyttäjäviranomaisten esimerkiksi maaherroihin kohdistamia lahjontatutkimuksia;
15. pitää valitettavana, että uudessakaan ehdotuksessa valvonta- ja tilintarkastusvirastoa koskevaksi laiksi ei virastolle anneta täyttä riippumattomuutta, koska sen pääjohtajan ja varajohtajan valitsee toimeenpanovallan käyttäjä, ei lainsäädäntövallan käyttäjä; huomauttaa, että tätä ei ole tarkoitettu arvosteluksi ylimpien tilintarkastuselinten riippumattomuudesta annettua Meksikon julistusta kohtaan; kehottaa näin ollen komissiota vaatimaan, että Afganistanin valvonta- ja tilintarkastusviraston täysi taloudellinen ja toiminnallinen riippumattomuus vahvistetaan lainsäädännössä ja sen valmiuksia lujitetaan; muistuttaa komissiota siitä, että valvonta- ja tilintarkastusviraston riittäviä valmiuksia ja rahoitusta olisi pidettävä suoran budjettituen käyttöönoton olennaisina ehtoina;
16. pyytää komissiota harkitsemaan ajatusta yhteisten valvonta- ja seurantakäyntien järjestämisestä Afganistanin valvonta- ja tilintarkastusviraston kanssa; ehdottaa tässä yhteydessä, että tehostetaan tilintarkastusasiantuntemuksen ja koulutusta koskevan tietotaidon keskinäistä vaihtamista asiasta vastaavien elinten välillä; pitää tätä mahdollisuutena parantaa keskinäistä ymmärrystä ja kehittää valmiuksia;
YK:n järjestöjen kautta Afganistaniin toimitettua apua koskevan vastuullisuuden lisääminen
17. palauttaa mieliin, että Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelma hallinnoi ja panee täytäntöön eräitä tärkeimpiä EU:n yleisestä talousarviosta rahoitettuja hankkeita Afganistanissa;
18. muistuttaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan 3 kohdan mukaisesti Euroopan tilintarkastustuomioistuimella on oikeus suorittaa tarkastus tarvittaessa paikan päällä unionin toimielimissä, unionin puolesta sen tuloja tai menoja hoitavissa elimissä tai laitoksissa;
19. muistuttaa myös parlamentin pyytäneen toistuvasti komissiota parantamaan YK:n hallinnoimien hankkeiden ja etenkin usean rahoittajan muodostamien rahastojen avoimuutta ja vastuullisuutta esimerkiksi tarkastuslausuman käyttöönoton avulla;
20. panee merkille Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman (UNDP) johtokunnan, Yhdistyneiden kansakuntien väestörahaston (UNFPA) ja Yhdistyneiden kansakuntien projektipalvelutoimiston (UNOPS) antaman päätöksen, joka hyväksyttiin viimeksi mainitun vuoden 2011 istunnossa (6.–17. kesäkuuta 2011) ja jossa Euroopan unionin toimielinten kaltaisille hallitustenvälisille avunantajajärjestöille myönnettiin samat oikeudet tutustua sisäisiin tarkastuskertomuksiin kuin YK:n jäsenvaltioilla jo on; katsoo kuitenkin, että uusia edistysaskeleita tarvitaan, jotta EU:n varojen käyttöä koskevaa raportointia voidaan parantaa välittämällä tietoja mieluummin tuloksista kuin toiminnasta; kehottaa lisäksi komissiota pyytämään YK:n muita virastoja toimimaan samoin kuin UNDP, UNFPA ja UNOPS; panee tyytyväisenä merkille, että Yhdistyneiden kansakuntien lastenrahasto (Unicef) on tehnyt tämänsuuntaisen päätöksen;
21. katsoo lisäksi, että tulevaisuudessa on sovellettava aiempaa huomattavasti kauaskantoisempaa lähestymistapaa, jotta noudatetaan täysimääräisesti parlamentin toistuvasti esittämiä kehotuksia lisätä avoimuutta ja vastuullisuutta sekä tehokkuutta ja vaikuttavuutta; kehottaa Euroopan tilintarkastustuomioistuinta pyrkimään sopimaan YK:n virastojen kanssa sellaisten yhteisten tilintarkastusstandardien soveltamisesta, jotka ovat täysin kansainvälisten tilintarkastusstandardien mukaiset ja jotka johtavat tarkastuslausuman julkaisemiseen;
22. kiinnittää huomiota julkisen sektorin tilintarkastuksesta vastaavien ylimpien kansallisten tarkastuselinten kansainvälisen kattojärjestön (INTOSAI) yhteyteen perustetun, Euroopan tilintarkastustuomioistuimen jäsenen puheenjohtajuudessa toimivan, suuronnettomuuksien yhteydessä annettavaan apuun liittyviä tilivelvollisuuskysymyksiä ja tarkastuksia käsittelevän työryhmän tämänhetkiseen toimintaan(8); tukee sen kahta päätavoitetta, jotka ovat:
–
ohjeiden ja hyvien käytänteiden vahvistaminen vastuullisuuden alalla toimittamalla kaikille sidosryhmille (avunantajat, tuensaajat, kansainväliset järjestöt, kansalaisjärjestöt) selkeitä, avoimia ja vakiomuotoisia tietoja, jotka on tarkoitus esittää myöhemmässä vaiheessa yhdennetyn raportointimallin avulla;
–
ohjeiden ja hyvien käytänteiden vahvistaminen tilintarkastuksen alalla pyrkien viime kädessä yhden tarkastusmallin noudattamiseen, mikä tarkoittaisi, että jokainen euro tarkastettaisiin vain kerran, toteuttajana ulkoinen tarkastaja, joka täyttäisi kaikkien sidosryhmien varmuustarpeet;
23. suhtautuu myönteisesti INTOSAIn työryhmän toimintaan ja kannustaa työryhmää täyttämään tehtävänsä sille asetettuun määräaikaan mennessä; katsoo, että tuloksia voitaisiin soveltaa myös laajemmissa yhteyksissä, sillä lukuisat suuronnettomuuksien yhteydessä annettavaan apuun liittyvät haasteet koskevat myös konfliktialueilla annettavaa kehitysapua;
24. pitää tätä asianmukaisena keinona vastata vastuullisuutta koskeviin haasteisiin, joita muun muassa Yhdistyneiden kansakuntien virastot kohtaavat;
25. pyytää näin ollen Euroopan tilintarkastustuomioistuinta ja asianomaisia YK:n virastoja käynnistämään vuoropuhelun ratkaisun löytämiseksi jäljellä oleviin ongelmiin; korostaa yhden ainoan tarkastusjärjestelmän soveltamiseen liittyviä etuja, sillä se lisäisi tarkastustoiminnan tehokkuutta; pitää INTOSAIn työryhmän työtä keskeisenä ja kehottaa Euroopan tilintarkastustuomioistuinta pyrkimään pääsemään yhteisymmärrykseen YK:n virastojen kanssa tältä pohjalta;
26. muistuttaa, että Euroopan parlamentti on jo pitkään pyytänyt perustamaan usean rahoittajan muodostaman rahaston, ja kiinnittää huomiota komission ehdotukseen (KOM(2010)0815), jonka mukaan tarkistettu varainhoitoasetus tarjoaisi oikeusperustan, joka mahdollistaisi omien usean rahoittajan muodostamien rahastojen perustamisen; katsoo, että näin voitaisiin varmistaa mahdollisimman laaja vastuullisuus niin kauan kuin kaikki usean rahoittajan muodostamia rahastoja hallinnoivat YK:n virastot eivät noudata avoimuutta ja vastuullisuutta koskevia EU:n normeja;
Avunantajayhteisön myöntämän avun koordinointi
27. panee merkille, että avun tehokkuutta ja avunantajien toiminnan koordinointia Afganistanissa rajoittaa järjestelmällisesti se, että monet avunantajat tapaavat pyrkiä saavuttamaan tuloksia lyhyellä aikavälillä ottamatta riittävästi huomioon Afganistanin islamilaisen tasavallan hallituksen ja Afganistanin kansan tarpeita; huomauttaa, että joukkojen läsnäoloon ja alueiden jakautumiseen perustuvat tiukat maantieteelliset suosituimmuusasemat avunantajamaiden keskuudessa eivät edistä avunantajien toiminnan koordinointia vaan lisäävät päällekkäisyyksien ja taloudellisen tuen tehottoman käytön riskiä;
28. panee merkille neuvoston päätelmät EU:n toiminnan vahvistamisesta Afganistanissa ja Pakistanissa, asiaan liittyvät kahdesti vuodessa laaditut raportit, Euroopan komission sinisen kirjan 2009, joka käsittää kaiken EU:n yleisestä talousarviosta ja jäsenvaltioiden kansallisista talousarvioista peräisin olevan avun, sekä kahta tehtävää hoitavan EU:n edustuston päällikön / EU:n erityislähettilään äskettäisen nimittämisen; pitää näitä selkeinä edistysaskeleina kohti EU:n ja sen jäsenvaltioiden ponnisteluiden aiempaa parempaa koordinointia;
29. toivoo, että Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamisen myötä EU-hankkeiden täytäntöönpanon koordinointi ja yhteentoimivuus paranevat, että täytäntöönpanosta tulee entistä avoimempaa ja että EU-varoja käytetään Afganistanissa aiempaa tehokkaammin ja kestävämmin; odottaa myös, että EU:n edustuston vastuualueet määritellään selkeästi;
30. kehottaa komissiota ryhtymään lisätoimiin avun koordinoimiseksi jäsenvaltioiden lisäksi myös muiden kansainvälisten avunantajien kanssa esimerkiksi hyväksymällä yhteisiä alakohtaisia toimintatapoja maantieteellisen lähestymistavan täydentämiseksi; korostaa Yhdistyneiden kansakuntien Afganistanin avustusoperaation (UNAMA) ja Afganistanin valtiovarainministeriön tärkeää roolia tässä yhteydessä;
31. painottaa, että kansainvälisen yhteisön Afganistanissa tekemien investointien on vastattava Afganistanin islamilaisen tasavallan hallituksen ja Afganistanin kansan tarpeita;
Raportoinnin parantaminen
32. muistuttaa komissiota, että Euroopan parlamentti on pyytänyt(9) komissiota toimittamaan sille Afganistania koskevan vuosikertomuksen, johon sisältyy arvio avun tehokkuudesta ja vaikutuksesta sekä tarkastuslausuma, jossa tarkastetun avun osuus, havaitut puutteet ja toteutetut toimenpiteet ilmoitetaan selkeästi; toistaa tämän pyynnön ja kehottaa komissiota panemaan täysimääräisesti täytäntöön parlamentin suosituksen toimittaa sille vuosikertomus Afganistanissa annetun avun täytäntöönpanosta ja sen valvonnasta;
33. pitää tarpeellisena lisätä EU:n varojen käyttöä koskevaa avoimuutta ja vastuullisuutta sekä auttaa EU:n jäsenvaltioita ja muita lahjoittajia välttämään yleisimmät vaarat; kehottaa siksi komissiota julkistamaan tuloshakuisen seurantajärjestelmänsä mukaisten tarkastuskäyntien raportit, YK:n virastojen kautta jaettuja EU:n varoja koskevien tarkastuskäyntien tulokset sekä muut tilintarkastus- ja arviointikertomukset;
Tulevaisuuden haasteet
34. panee merkille Yhdysvaltojen presidentin äskettäisen lausunnon, jossa hän ilmoitti, että noin kolmasosa Yhdysvaltojen joukoista vedetään pois kesään 2012 mennessä ja että Afganistanin joukot ottavat vastuun maan turvallisuudesta vuoteen 2014 mennessä; muistuttaa vakaan turvallisuustilanteen tärkeydestä EU:n varojen asianmukaisen valvonnan kannalta, sillä Afganistanin turvallisuusolojen heikentyminen on jo vaikeuttanut komission ja muiden järjestöjen aikeita tehdä valvontakäyntejä paikan päällä Afganistanissa;
35. korostaa, että joukkojen vetäminen pois voi vaikuttaa kielteisesti Afganistanin talouteen; palauttaa mieliin, että valtaosa Afganistanin talousarviosta ja maan bruttokansantuotteesta on peräisin ulkomaisesta avusta; toteaa, että talouden elpyminen on keskeisessä asemassa Afganistanin yleisen kehityksen kannalta; katsoo, että Afganistanin vastaanottaman siviiliavun merkitys kasvaa sotilasavun vähenemisen seurauksena;
36. katsoo, että tämä saattaa myös tarjota mahdollisuuden ohjata niukat varat niihin hankkeisiin, jotka tuottavat muita todennäköisemmin tuloksia pitkällä aikavälillä; toistaa, että hankkeiden taloudellista kestävyyttä on parannettava, ja uskoo, että tämä poistaisi avunantajiin kohdistuvan paineen maksaa tällä hetkellä saatavilla olevat varat sekä avun vastaanottajien paineen toteuttaa hankkeita, jotka ovat vailla pitkän aikavälin näkymiä;
37. katsoo, että kansalaisyhteiskunnan ja parlamentaarikkojen on osallistuttava täytäntöönpanon, seurannan ja tulosten arvioinnin kaikkiin vaiheisiin ja että tämän vaatimuksen on oltava yksi ratkaisevista tukikelpoisuuskriteereistä budjettitukea myönnettäessä;
38. katsoo, että kansainvälisen yhteisön ponnistusten jatkuminen ja lisääntyminen oikeuslaitoksen valmiuksien ja riippumattomuuden kasvattamiseksi on keskeisen tärkeää Afganistanin tulevaisuudelle; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään ponnistuksiaan tällä alalla ja käynnistämään rakentavan ja tiiviin vuoropuhelun Afganistanin islamilaisen tasavallan hallituksen kanssa, jotta varmistetaan, että tehokas ja riippumaton oikeuslaitos pysyy kaikkien Afganistanin kehittämiseen osallistuvien toimijoiden yhteisenä tavoitteena;
39. korostaa, että korruption torjunta on erittäin tärkeä osa Afganistanin rauhanrakennusprosessia, koska lahjonta aiheuttaa resurssien väärin kohdentumista, muodostaa esteen mahdollisuudelle käyttää julkisia peruspalveluja, kuten terveys- ja koulutuspalveluja, ja haittaa suuresti maan yhteiskunnallista ja taloudellista kehitystä; korostaa myös, että korruptio heikentää luottamusta julkiseen sektoriin ja hallitukseen ja on niin ollen merkittävä uhka kansalliselle vakaudelle; kehottaa siksi EU:ta kiinnittämään Afganistan-avussaan erityistä huomiota korruption torjuntaan;
40. on erittäin huolissaan siitä, että huomattava osa kansainvälisestä apurahoituksesta häviää jakeluketjun aikana ja kiinnittää huomiota neljään tärkeimpään syyhyn, miksi näin käy: hävikki, kohtuuttomat välilliset ja turvallisuuteen liittyvät kustannukset, liikalaskutus ja korruptio; kehottaa Euroopan unionia näin ollen tarkkailemaan kaiken EU:n Afganistanille antaman avun kustannuksia ja vaikutuksia avun vaikuttavuuden tehostamiseksi;
41. katsoo, että Afganistanin turvallisuustilanteen parantaminen on suuri tulevaisuuden haaste Afganistanin uudelleenrakentamiselle ja kehottaa komissiota laatimaan yhdessä kansainvälisen yhteisön kanssa strategian, jolla varmistetaan Afganistanin turvallisuus ja kannustetaan omavaraisen talouden kehittämiseen, jotta se kykenee muun muassa valvomaan saamaansa apua asianmukaisesti;
42. muistuttaa jälleen, että sukupuolten tasa-arvo ja naisten oikeudet tunnustetaan erittäin tärkeiksi kysymyksiksi sekä Afganistanin hallituksen kansallisessa kehitysstrategiassa että kansallisessa strategia-asiakirjassa vuosiksi 2007–2013, jonka mukaan sukupuolinäkökohdat otetaan huomioon tulevaisuudessa;
Ulkopolitiikan näkökulma
43. toistaa, että EU on sitoutunut jatkamaan Afganistanin tukemista, ja korostaa, että EU:n Afganistanille antaman kehitysavun päätavoitteena olisi oltava auttaa valtiota pitkän aikavälin kestävässä kehityksessä, myös sosioekonomisten normien parantamisessa, työpaikkojen luomisen ja pk-yritysten leviämisen helpottamisessa, koulutusalan vahvistamisessa ja sukupuolten tasa-arvon varmistamisessa; painottaa, että avun olisi helpotettava entisestään julkisen hallinnon valmiuksien kehittämistä, vahvistettava oikeusvaltiota ja vähennettävä korruptiota, mikä helpottaa turvallisuutta koskevan vastuun siirtämistä Afganistanin islamilaisen tasavallan hallitukselle; suosittelee, että osa EU:n Afganistanille antamasta taloudellisesta tuesta ohjataan viisivuotissuunnitelmaan, jonka tarkoituksena on lopettaa vähitellen oopiumin tuotanto ja korvata se vaihtoehtoisilla viljelykasveilla; korostaa, että paikallista yhteistyötä on helpotettava kohdistamalla apua rajatylittäviin kysymyksiin;
44. toistaa, että avun tehokkuutta on parannettava kiireellisesti, sillä monet kehitysindikaattoreista eivät ole vieläkään osoittaneet merkittävää parannusta ja korruptio sekä kansainvälisen avun pitkät jakeluketjut ovat yhä suuria esteitä keskeisten palvelujen tarjoamisessa kansalle; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita hyödyntämään tehokkaasti kaikkia käytettävissä olevia rahoitusvälineitä, muun muassa tulevia EU:n eritysrahastoja, ja varmistamaan niiden avulla keskeisten palvelujen tarjoamisen väestölle;
45. toteaa, että valtaosa Afganistanin yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen kehitykseen tarvittavista resursseista kanavoidaan kansainvälisten järjestöjen kautta, mutta merkittävä osuus tästä avusta ei saavuta tarkoitettuja tuensaajia eli Afganistanin kansaa; korostaa, että EU:lla ja erityisesti komissiolla ja Euroopan ulkosuhdehallinnolla olisi oltava avunantajien toimien yhteensovittamisessa johtava rooli tiiviissä yhteistyössä muiden tärkeimpien avunantajien kuten Yhdysvaltojen ja Japanin kanssa, ja kehottaa tekemään yksityiskohtaisia avun tehokkuuden arviointeja, jotta avun avoimuutta ja avunantajien vastuullisuutta voidaan parantaa;
46. katsoo, että EU:lla on yhtenä tärkeimmistä Afganistanin julkisen kehitysavun ja humanitaarisen avun antajista (yli 2 miljardia euroa vuodesta 2002 vuoden 2010 loppuun) erityinen vastuu arvioida, saavatko tarkoitetut tuensaajat kyseiset varat ja parantavatko ne heidän elinolosuhteitaan;
47. vaatii, että kun apua toimitetaan kansainvälisten järjestöjen avulla, Euroopan ulkosuhdehallinnon ja komission olisi kiinnitettävä huomiota siihen, että toiminnassa vältetään hävikkiä, liian suuria välittäjäkustannuksia, tehottomuutta, liikalaskutusta ja korruptiota, ja vaadittava ajantasaista ja riittävää tietoa avustustoimien tuloksista ja varojen käytöstä;
48. kehottaa jälleen EU:ta perustamaan keskitetyn tietokannan ja tarkastelemaan kaiken EU:n Afganistanille antaman avun kustannuksia ja vaikutuksia, koska ajantasaisen ja luotettavan tiedon puute heikentää avun tehokkuutta ja avoimuutta;
49. katsoo, että komission olisi harkittava alakohtaisen talousarviotuen käyttöönottoa, mutta korostaa kuitenkin, että tällaiselle tuelle olisi asetettava tiukat ehdot sekä mitattavissa olevat vaikutusindikaattorit, ja sitä olisi käytettävä ainoastaan yhdessä valmiuksia kehittävien toimien kanssa ja hallintojärjestelmissä, joiden organisaatiorakenteet ja varainhoidon valmiudet on arvioitu asianmukaisesti ja todettu riittäviksi ja avoimiksi;
Kehitysyhteistyöpolitiikan näkökulma
50. korostaa, että kun apua kohdennetaan konflikteista kärsiville maille, on hyväksyttävä, että tuloksiin voi liittyä huomattavia riskejä; painottaa, että äärimmäisen vaikeassa toimintaympäristössä kehitysyhteistyö YK:n kanssa on tuottanut hedelmää; tähdentää kuitenkin, että vielä on edistyttävä ja parannettava tilivelvollisuutta ja avoimuutta suhteessa EU:hun, joka on merkittävä avunantaja YK-järjestelmässä;
51. korostaa, että Afganistanille annettavan avun tehokkuutta ei voida parantaa puuttumatta radikaalisti korruptio-ongelmaan, joka on halvaannuttanut maata vuodesta 2001 lähtien niin maan johdossa kuin alemmilla hallintotasoilla; korostaa, että johdon korruptio, joka jo vuodesta 2001 lähtien on hyväksytty implisiittisesti, on vesittänyt lähes peruuttamattomasti Afganistanin perustuslain nojalla perustettujen instituutioiden legitiimiyden afgaanien silmissä; korostaa näin ollen, että tämä korruption implisiittinen hyväksyminen on lopetettava pikaisesti kokonaan ja että on toteutettava toimia, joilla varmistetaan, että Afganistanin oikeuslaitos ja maan tilintarkastustuomioistuin kykenevät torjumaan tosissaan tätä suurta ongelmaa ja saavat Euroopan unionista voimakkaan, uskottavan ja lujan liittolaisen, joka ottaa johtoaseman tähän maan tulevaisuuden kannalta olennaiseen haasteeseen vastaamisessa;
52. kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja komissiota määrittelemään selkeän strategian avun toimittamiseksi perille näin hauraassa ja riskialttiissa ympäristössä; toteaa, että EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan johtavana periaatteena on oltava, että avun on oltava tehokasta; korostaa, että riittävä riskinhallinta on olennaista ja edellyttää riittäviä taloudellisia ja inhimillisiä voimavaroja, joilla voidaan taata avun perusteellinen seuranta ja tulosten arviointi;
53. panee merkille, että avunantajat ovat sitoutuneet kanavoimaan vähintään 50 prosenttia kehitysavusta Afganistanin hallituksen perustalousarvion kautta kahden vuoden kuluessa; painottaa kuitenkin, että talousarviotuki edellyttää konkreettisia parannuksia maan hallintotilanteessa ja sitä, että avunantajien luottamusta Afganistanin julkiseen varainhoitoon parannetaan ja että toteutetaan pikaisia uudistuksia ja kehitetään valmiuksia, jotta voidaan lujittaa julkisen varainhoidon järjestelmiä, vähentää korruptiota ja parantaa talousarvion toteutusta; pyytää komissiota – Afganistanin instituutioiden taloudelliset valmiudet ja julkista varainhoitoa koskevien keskeisten uudistusten etenemisen huomioon ottaen – arvioimaan, voisivatko tietyt Afganistanin ministeriöt tai muut instituutiot, myös hajautetulla tasolla, tulevaisuudessa saada alakohtaista talousarviotukea, ja jos voisivat, millaisin ehdoin;
54. korostaa Afganistanin viranomaisten vastuuta pitkän aikavälin rakenteellisesta kehityksestä; kehottaa maan hallitusta osallistumaan entistä enemmän jälleenrakennusta, demokratiakehitystä ja köyhyyden lievittämistä koskeviin toimiin sekä korruption torjuntaan; kannustaa EU:n avunantajia kiinnittämään erityistä huomiota toimiensa pitkän aikavälin kestävyyteen edistämällä Afganistanin omaa vastuunkantoa, panostamalla järjestelmällisesti valmiuksien kehittämiseen ja välttämällä yksittäisiä hankkeita, joissa tähdätään vain lyhyen aikavälin tuloksiin; tähdentää tässä yhteydessä kansalaisyhteiskuntaa edustavien järjestöjen keskeistä roolia jälleenrakennusprosessia koskevassa vastuunkannossa ja korruption torjunnassa;
55. kehottaa erityisesti Afganistanin hallitusta keskittymään institutionaalisten valmiuksien kehittämiseen julkisella sektorilla ja laatimaan yhtenäisen kansallisen ohjelman julkishallinnon uudistusta varten; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita ajamaan yhdessä julkishallinnon uudistusta toimintapoliittisessa vuoropuhelussaan hallituksen kanssa sekä tukemaan koordinoidusti hallituksen julkishallinnon uudistusta koskevia tavoitteita;
56. kehottaa EU:ta sitoutumaan jatkossakin Afganistanin kestävään pitkän aikavälin kehitykseen ja antamaan asianmukaisia resursseja myös vuoden 2014 jälkeen, jolloin vastuu turvallisuudesta siirtyy kokonaan Afganistanin viranomaisille ja muut avunantajat alkavat ehkä vähentää määrärahoja; on tässä mielessä sitä mieltä, että Bonnissa 5. joulukuuta 2011 järjestettyä Afganistania käsittelevää kansainvälistä konferenssia silmällä pitäen EU:lla pitäisi olla varteenotettava tarjous, jossa korostetaan unionin sitoumusta kehittää kumppanuutta Afganistanin kanssa pitkällä aikavälillä; kehottaa EU:ta etsimään muita ulkomaisia kansalaisyhteiskunnan kumppaneita ja avunantajia;
57. korostaa, että siviilikuolemat ovat vähentyneet vain hieman vuodesta 2010; toteaa, että ellei maan sisäistä, alueellista ja siviilejä koskevaa turvallisuutta tehosteta, kehitys ei etene ja ihmishenkiä menetetään edelleen; kehottaa jäsenvaltioita myöntämään, että turvallisuuden tehostaminen on kehityksen edellytys, ja suunnittelemaan avustuspolitiikkaansa tämän näkemyksen mukaisesti;
58. korostaa, että EU:n myöntämä kehitysapu on edistänyt Afganistanin naisten voimaannuttamista; toteaa, että naisten poliittisen ja taloudellisen osallistumisen lisääntyminen kohentaa heidän elinolojaan ja auttaa vähentämään sitä riskiä, että Afganistan ei pääsisi eroon konfliktista;
59. toteaa, että avunantajien myöntämän avun nykyinen hajanaisuus vähentää sen tehokkuutta ja johtaa päällekkäisiin strategioihin; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja kansainvälistä yhteisöä koordinoimaan avunantopyrkimyksiään paremmin;
60. toteaa, että yksi tärkeimmistä Afganistania koskevista kysymyksistä on maan kansallisen armeijan ja kansallisten poliisivoimien uudistaminen; korostaa, että sen paremmin armeijan kuin poliisivoimienkaan suorituskyky ei vastaa sovittuja tavoitteita; kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan tukeaan tällä alalla toimittamalla henkilöstöä koulutustehtäviin ja vaihtamalla tietoja parhaista käytänteistä.
o o o
61. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan tilintarkastustuomioistuimelle sekä Afganistanin islamilaisen tasavallan hallitukselle ja parlamentille.
Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. joulukuuta 2011 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen 28 kohdan mukaisesti (hakemus EGF/2009/019 FR/ Renault, Ranska) (KOM(2011)0420 – C7-0193/2011 – 2011/2158(BUD))
– ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2011)0420 – C7-0193/2011),
– ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(1) (jäljempänä ”17. toukokuuta 2006 tehty toimielinten sopimus”) ja erityisesti sen 28 kohdan,
– ottaa huomioon Euroopan globalisaatiorahaston perustamisesta 20. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1927/2006(2) (EGR-asetus),
– ottaa huomioon 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen 28 kohdassa tarkoitetun kolmikantamenettelyn,
– ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan kirjeen,
– ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A7-0396/2011),
A. ottaa huomioon, että Euroopan unioni on ottanut käyttöön asianmukaiset lainsäädäntö- ja budjettivälineet voidakseen tarjota lisätukea työntekijöille, jotka kärsivät maailmankaupassa tapahtuneiden merkittävien rakennemuutosten seurauksista, ja auttaakseen heitä integroitumaan uudelleen työmarkkinoille;
B. ottaa huomioon, että EGR:n toimialaa laajennettiin niin, että tukea voi 1. toukokuuta 2009 alkaen hakea myös työntekijöille, joiden irtisanominen oli maailmanlaajuisen rahoitus- ja talouskriisin välitön seuraus;
C. katsoo, että Euroopan unionin taloudellisen tuen irtisanotuille työntekijöille olisi oltava dynaamista ja sitä olisi tarjottava mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti 17. heinäkuuta 2008 pidetyssä neuvottelukokouksessa hyväksytyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteisen lausuman mukaisesti ja ottaen asianmukaisesti huomioon, mitä 17. toukokuuta 2006 tehdyssä toimielinten sopimuksessa on sovittu EGR:n varojen käyttöönottoa koskevasta päätöksenteosta;
D. ottaa huomioon, että Ranska on pyytänyt apua tapauksessa, joka koskee 4 445 työntekijän (joista 3 582 on tuen kohteena) irtisanomista Renault s.a.s. -yhtiön ja sen seitsemän autoalan tavarantoimittajan palveluksesta;
E. ottaa huomioon, että Ranskan jättämä EGR-tukihakemus ei kata niitä Renault'n työntekijöitä, jotka valitsivat varhaiseläkejärjestelyn ja joille EGR-tukea ei sen vuoksi voitu myöntää asetuksen (EY) N:o 1927/2006 mukaisesti; toteaa, että näiden työntekijöiden eläkeoikeuksia kuitenkin muutettiin tällä välin voimaantulleella eläkeuudistuksella; toteaa, että olisi otettava huomioon kaikkien asianosaisten pyrkimykset löytää toimiva ratkaisu, jotta nämä Renault'n entiset työntekijät voivat täydentää eläkeoikeuksiaan; katsoo, että tässä yhteydessä olisi korostettava Ranskan hallituksen toteuttamia toimia sekä Renault'n antamaa kirjallista sitoumusta; katsoo, että kaikkien osapuolten välistä rakentavaa vuoropuhelua olisi jatkettava siihen asti, kunnes löydetään tyydyttävä ratkaisu;
F. ottaa huomioon, että hakemus täyttää EGR-asetuksessa vahvistetut tukikelpoisuuskriteerit;
1. pyytää asianomaisia toimielimiä ryhtymään tarvittaviin toimiin menettelyjen ja budjettijärjestelyjen parantamiseksi, jotta EGR:n varojen käyttöönottoa voidaan nopeuttaa; arvostaa tässä yhteydessä sitä, että sen jälkeen kun parlamentti pyysi nopeuttamaan varojen käyttöönottoa, komissio on ottanut käyttöön parannetun menettelyn, jonka tavoitteena on esittää budjettivallan käyttäjälle komission arvio EGR-hakemuksen tukikelpoisuudesta yhdessä EGR:n varojen käyttöönottoa koskevan ehdotuksen kanssa; toivoo, että menettelyä parannetaan edelleen EGR:n tulevien tarkastelujen yhteydessä ja että EGR:n tehokkuutta, avoimuutta ja näkyvyyttä kyetään parantamaan; panee kuitenkin merkille, että Renault s.a.s. -yrityksen ja seitsemän sen toimittajan tekemän EGR:n varojen käyttöönottamista koskevan hakemuksen arviointiaika on ollut pitkä;
2. huomauttaa, että irtisanottuihin työntekijöihin kohdennettujen toimien tehokkuutta koskevien ensimmäisten tulosten tulisi olla saatavilla pian; panee merkille, että onnistumisaste on tärkein rahaston tehokkuutta mittaava indikaattori, ja kehottaa komissiota tiukkaan ja tiiviiseen seurantaan ja ohjaukseen, jolla varmistetaan, että tarjottava koulutus vastaa paikallista talouskehitystä;
3. palauttaa mieliin, että toimielimet ovat sitoutuneet varmistamaan, että EGR:n varojen käyttöönottoa koskevien päätösten tekemiseen sovelletaan sujuvaa ja nopeaa menettelyä, jotta globalisaation ja rahoitus- ja talouskriisin seurauksena irtisanotuille työntekijöille voidaan tarjota kertaluonteista ja ajallisesti rajoitettua yksilöllistä tukea; korostaa tässä yhteydessä, että EGR:n rooli voi olla ratkaiseva irtisanottujen työntekijöiden uudelleen integroitumisessa työmarkkinoille;
4. korostaa, että EGR-asetuksen 6 artiklan mukaisesti olisi varmistettava, että EGR:stä tuetaan työttömäksi jääneiden yksittäisten työntekijöiden integroitumista uudelleen työelämään; painottaa lisäksi, että EGR:stä rahoitettavien toimien olisi johdettava pitkäaikaiseen työllistymiseen; toistaa, että EGR:n tuki ei saa korvata toimia, jotka kuuluvat kansallisen lainsäädännön tai työehtosopimusten nojalla yritysten vastuulle, eikä EGR:stä rahoiteta myöskään yritysten tai toimialojen rakenneuudistuksia;
5. toteaa, että EGR:stä rahoitettavasta koordinoidusta yksilöllisten palvelujen paketista annetuissa tiedoissa selvitetään myös toimien täydentävyys rakennerahastoista rahoitettujen toimien kanssa; toistaa komissiolle kehotuksensa esittää myös vuosikertomuksessa näiden tietojen vertaileva arviointi;
6. panee merkille, että parlamentin toistuvien pyyntöjen jälkeen vuoden 2011 talousarviossa on EGR:n budjettikohdassa (04 05 01) ensimmäisen kerran maksumäärärahoja (47 608 950 euroa); muistuttaa, että EGR luotiin erilliseksi erityisvälineeksi, jolla on omat tavoitteensa ja määräaikansa;
7. hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan päätöksen;
8. kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan päätöksen neuvoston puheenjohtajan kanssa ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;
9. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman liitteineen neuvostolle ja komissiolle.
LIITE
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS
Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen 28 kohdan mukaisesti (hakemus EGF/2009/019 FR/ Renault, Ranska)
(Tätä liitettä ei esitetä tässä, koska se vastaa lopullista säädöstä, päätöstä 2012/16/EU.)
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 15. joulukuuta 2011 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi (uudelleenlaadittu toisinto) (KOM(2008)0229 – C6-0184/2008 – 2008/0090(COD))
– ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2008)0229),
– ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 255 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut alkuperäisen ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0184/2008),
– ottaa huomioon komission tiedonannon parlamentille ja neuvostolle Lissabonin sopimuksen voimaantulon vaikutuksista käynnissä oleviin toimielinten päätöksentekomenettelyihin (KOM(2009)0665),
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan ja 15 artiklan,
– ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 41 ja 42 artiklan,
– ottaa huomioon säädösten uudelleenlaatimistekniikan järjestelmällisestä käytöstä 28. marraskuuta 2001 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen(1),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 87 ja 55 artiklan,
– ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan, vetoomusvaliokunnan ja oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnot (A7-0426/2011),
A. toteaa, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän mukaan käsillä oleva ehdotus ei sisällä muita sisällöllisiä muutoksia kuin ne, jotka siinä on sellaisiksi yksilöity, ja siinä ainoastaan kodifioidaan aikaisemman säädöksen muuttumattomina säilyvät säännökset niiden asiasisältöä muuttamatta,
1. vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan ja ottaa huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän suositukset;
3. pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;
4. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 15. joulukuuta 2011, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o .../2012 antamiseksi Euroopan parlamentin, neuvoston ja komissionunionin toimielinten, elinten ja laitostenasiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksijulkista saatavuutta koskevien yleisten periaatteiden ja rajoitusten määrittelystä [tark. 1]
EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka
ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 15 artiklan,
ottavat huomioon komission ehdotuksen,
noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä(2),
sekä katsovat seuraavaa:
(1) Muutetun Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen tultua voimaan oikeus tutustua asiakirjoihin kattaa kaikki unionin toimielimet, elimet ja laitokset, mukaan lukien Euroopan ulkosuhdehallinto, joten Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30 päivänä toukokuuta 2001 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 1049/2001(3) on tehtävä useita aineellisiahuomattavia muutoksia. Selkeyden vuoksi mainittu direktiivi olisi uudelleenlaadittava., joissa olisi otettava huomioon tämän asetuksen alkuvaiheen täytäntöönpanosta sekä Euroopan unionin tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asiaa koskevasta oikeuskäytännöstä saadut kokemukset. [tark. 2]
(2) Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 1 artiklan toisessa kohdassa vahvistetaan avoimuuden periaate ilmaisemalla, että sopimus merkitsee uutta vaihetta kehityksessä sellaisen yhä läheisemmän Euroopan kansojen välisen liiton luomiseksi, jossa päätökset tehdään mahdollisimman avoimesti ja mahdollisimman lähellä kansalaisia.
(3) Avoimuus parantaa kansalaisten mahdollisuuksia osallistua päätöksentekomenettelyihin ja sen avulla varmistetaan, että hallinnolla on demokraattisessa järjestelmässä suhteessa kansalaisiin suurempi legitimiteetti, ja että se on tehokkaampaa ja vastuullisempaa. Avoimuus vahvistaa osaltaan demokratian ja perusoikeuksien kunnioittamisen periaatteita, joista määrätään EU-sopimuksenEuroopan unionista tehdyn sopimuksen 9–12 artiklassa, sekä perusoikeuksien kunnioittamista, josta määrätään Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, jäljempänä ”perusoikeuskirja”. [tark. 3]
(3 a)Avoimuuden avulla olisi myös lujitettava hyvän hallinnon periaatteita unionin toimielimissä, elimissä ja laitoksissa perusoikeuskirjan 41 artiklan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 298 artiklan mukaisesti. Sisäiset hallintomenettelyt olisi määriteltävä asianmukaisesti ja riittävät taloudelliset ja henkilöresurssit olisi varmistettava avoimuusperiaatteen toteuttamiseksi käytännössä. [tark. 4]
(3 b)Avoimuus lisää kansalaisten luottamusta unionin toimielimiin, elimiin ja laitoksiin, sillä se lisää heidän tietämystään unionin päätöksentekoprosessista ja heille siinä kuuluvista oikeuksista. Avoimuus tuo myös lisää läpinäkyvyyttä hallinnollisten ja lainsäädännöllisten menettelyjen täytäntöönpanoon. [tark. 5]
(3 c)Tällä asetuksella korostetaan avoimuuden periaatteen merkitystä normina ja lujitetaan näin unionin oikeusvaltioluonnetta sekä autetaan estämään rikoksia ja rikollisia toimintatapoja. [tark. 6]
(4)Asetuksessa (EY) N:o 1049/2001(4), jonka soveltaminen alkoi 3 päivänä joulukuuta 2001, on säädetty yleisön oikeutta tutustua asiakirjoihin koskevista yleisistä periaatteista ja rajoituksista julkisen tai yksityisen edun huomioon ottamiseksi. [tark. 7]
(5)Asetuksen (EY) N:o 1049/2001 täytäntöönpanon ensimmäinen arviointi esitettiin 30 päivänä tammikuuta 2004 julkaistussa kertomuksessa(5). Komissio päätti 9 päivänä marraskuuta 2005 käynnistää asetuksen (EY) N:o 1049/2001 tarkistamiseen johtavan menettelyn. Euroopan parlamentti pyytää 4 päivänä huhtikuuta 2006 antamassaan päätöslauselmassa(6) komissiota esittämään ehdotuksen asetuksen muuttamisesta. Komissio antoi 18 päivänä huhtikuuta 2007 vihreän kirjan(7) asetuksen tarkistamisesta ja käynnisti julkisen kuulemismenettelyn. [tark. 8]
(6) Tämän asetuksen tarkoituksena on antaa yleisön oikeudelle tutustua asiakirjoihin mahdollisimman täysimääräinen vaikutus ja määritellä tutustumisoikeudesta julkisen tai yksityisen edun perusteella tehtäviä poikkeuksia koskevat yleiset periaatteet ja rajoitukset EY:n perustamissopimuksen 255 artiklan 2 kohdanEuroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 15 artiklan 3 kohdan mukaisesti ja saman sopimuksen unionin toimielinten, elinten ja laitosten avoimuudesta määräävän 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Siksi kaikkien muiden asiakirjojen saatavuutta koskevien määräysten olisi oltava tämän asetuksen mukaisia, jollei sellaisista erityismääräyksistä muuta johdu, jotka koskevat vain Euroopan unionin tuomioistuinta, Euroopan keskuspankkia ja Euroopan investointipankkia niiden hoitaessa muita kuin hallinnollisia tehtäviä. [tark. 9]
(7) Koska Euratomin perustamissopimuksessa ei ole määräyksiä oikeudesta tutustua asiakirjoihin, toimielinten, elinten ja laitosten olisi, kuten Amsterdamin sopimuksen päätösasiakirjaan liitetyssä julistuksessa N:o 41 jo todettiin, pidettävä tätä asetusta lähtökohtanaan myös kyseisen ensiksi mainitun sopimuksen puitteissa tapahtuvaa toimintaa koskevien asiakirjojen osalta.
(9) Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat 6 päivänä syyskuuta 2006 tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta yhteisön toimielimiin ja elimiin asetuksen (EY) N:o 1367/2006(8). Tämän asetuksen pitäisi olla johdonmukainen asetuksen (EY) N:o 1367/2006 kanssa ympäristöasioita koskevien tietojen saatavuuden osalta.
(10) Tämän asetuksen ja yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta annetun asetuksen (EY) N:o 45/2001(9) välille olisi luotava selkeä yhteys henkilötietojen luovuttamisen osalta.Unionin toimielinten, elinten ja laitosten olisi noudatettava henkilötietojen käsittelyssä täysimääräisesti rekisteröityjen oikeuksia sellaisina kuin ne määritellään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 16 artiklassa, perusoikeuskirjan 8 artiklassa, unionin asiaa koskevassa lainsäädännössä ja Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä. [tark. 10]
(11) Olisi laadittava selkeät säännöt, joita sovelletaan luovutettaessa jäsenvaltioista peräisin olevia asiakirjoja tai kolmansilta peräisin olevia tuomioistuinkäsittelyyn sisältyviä asiakirjoja taikka asiakirjoja, jotka toimielimet, elimet tai laitokset ovat saaneet haltuunsa EY:nunionin lainsäädännössä niille myönnettyjen erityisten tutkintavaltuuksien nojalla. [tark. 11]
(12) LaajempiEuroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 15 artiklan 3 kohdan mukaisesti mahdollisuus tutustua täysimääräisesti asiakirjoihin olisi myönnettävä tapauksissa, joissa toimielimet toimivat perussopimusten mukaan lainsäätäjinä, myös silloin kun ne soveltamisalaltaan yleisiä toimenpiteitä hyväksyessään toimivat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklassa tarkoitetun siirretyn toimivallansäädösvallan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 291 artiklassa tarkoitetun täytäntöönpanovallan nojalla, kuitenkin siten, että samalla säilytetään toimielinten päätöksenteon tehokkuus. Tällaisten asiakirjojen olisi oltava mahdollisimman laajasti suoraan yleisön tutustuttavissa. Lainsäädännön valmisteluasiakirjojen ja kaikkien asiaan liittyvien, toimielinten välisten menettelyjen eri vaiheita koskevien tietojen, kuten neuvoston työryhmien asiakirjojen, neuvoston jäseninä toimivien jäsenvaltioiden valtuuskuntien jäsenten nimien ja asemien sekä kolmikantaneuvottelujen ensimmäisen käsittelyn asiakirjojen, olisi lähtökohtaisesti oltava välittömästi ja suoraan yleisön saatavilla internetissä. [tark. 12]
(12 a)Säädöstekstit olisi laadittava selkeästi ja ymmärrettävästi ja julkaistava Euroopan unionin virallisessa lehdessä. [tark. 13]
(12 b)Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission olisi sovittava toimielinten, elinten ja laitosten yhteisistä paremmista lainsäädäntökäytännöistä ja tekstinlaadintamalleista ja -tekniikoista Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 295 artiklan ja tämän asetuksen mukaisesti ja julkaistava tulokset Euroopan unionin virallisessa lehdessä rakenteellisen avoimuuden ja unionin asiakirjojen oikeudellisen selkeyden lisäämiseksi. [tark. 14]
(12 c)Asiakirjojen, jotka liittyvät muihin kuin lainsäädäntömenettelyihin, kuten sitoviin toimiin tai organisaatioon, hallintoon tai talousarvioon liittyviin sisäisiin toimiin, tai luonteeltaan poliittisten asiakirjojen (kuten päätelmien, suositusten tai päätöslauselmien) olisi oltava helposti ja mahdollisuuksien mukaan suoraan saatavilla perusoikeuskirjan 41 artiklassa vahvistetun hyvän hallinnon periaatteen mukaisesti. [tark. 15]
(12 d)Asiasta vastaavan toimielimen, elimen tai laitoksen olisi kunkin asiakirjaluokan osalta annettava kansalaisille mahdollisuus saada tietoa noudatettavien sisäisten menettelyjen etenemisestä, kulloinkin vastuussa olevasta organisaatioyksiköstä ja sen vastuualasta, asetetuista määräajoista ja yksiköstä, johon voi ottaa yhteyttä. Toimielinten, elinten ja laitosten olisi otettava asiaankuuluvasti huomioon Euroopan oikeusasiamiehen suositukset. Niiden olisi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 295 artiklan mukaisesti sovittava yhteisistä suuntaviivoista, joissa määritellään, miten kunkin organisaatioyksikön olisi kirjattava sisäiset asiakirjat, turvaluokiteltava ne, jos ne voivat vahingoittaa unionin etuja, ja arkistoitava ne lyhytaikaisiin tai historia-arkistoinnin tarpeisiin tässä asetuksessa esitettyjen periaatteiden mukaisesti. Niiden olisi tiedotettava johdonmukaisesti ja koordinoidusti yleisölle tämän asetuksen soveltamista varten toteutetuista toimista ja koulutettava henkilökuntansa avustamaan kansalaisia, kun nämä käyttävät tämän asetuksen mukaisia oikeuksiaan. [tark. 16]
(13) Lainsäädäntöprosessin avoimuudella on suuri merkitys kansalaisille. Tämän vuoksi toimielinten olisi aktiivisesti julkistettava lainsäädäntöprosessiin kuuluvia asiakirjoja ja parannettava yhteydenpitoaan mahdollisiin hakijoihin. Unionin toimielinten, elinten ja laitosten olisi asetettava verkkosivustoillaan yleisön saataville lähtökohtaisesti mahdollisimman monenlaisia asiakirjoja. Myös muilla aloilla olisi edistettävä asiakirjojen aktiivista julkistamista. [tark. 17]
(13 a)Toimielinten, elinten ja laitosten olisi lainsäädäntöprosessin avoimuuden ja läpinäkyvyyden edistämiseksi sovittava toimielinten yhteisestä edunvalvojien ja muiden asianosaisten rekisteristä. [tark. 18]
(15)Joihinkin asiakirjoihin olisi niiden erittäin arkaluonteisen sisällön vuoksi sovellettava erityismenettelyä. Järjestelyt, joilla Euroopan parlamentille annetaan tietoja tällaisten asiakirjojen sisällöstä, olisi tehtävä toimielinten välisenä sopimuksena. [tark. 19]
(16) Toimielinten, elinten ja laitosten työskentelyn avoimuuden lisäämiseksi Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission olisi annettava mahdollisuus tutustua sekä toimielintenniiden laatimiin että niiden vastaanottamiin asiakirjoihin. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että Amsterdamin sopimuksen päätösasiakirjaan liitetyssä julistuksessa N:o 35 todetaan, että Jäsenvaltio voi vaatia komissiotatoimielimiä, elimiä tai neuvostoalaitoksia olemaan toimittamatta toimielinten, elinten ja laitosten ulkopuolisille kolmansille osapuolille kyseisestä jäsenvaltiosta peräisin olevaa asiakirjaa, jollei tämä jäsenvaltio ole antanut etukäteen suostumustaan asiakirjan toimittamiseen. [tark. 20]
(16 a)Euroopan unionin tuomioistuin on katsonut, että vaatimus, jonka mukaan jäsenvaltioita on kuultava pyynnöstä saada tutustua niiltä peräisin oleviin asiakirjoihin, ei anna niille veto-oikeutta eikä oikeutta vedota kansalliseen lainsäädäntöön tai kansallisiin määräyksiin ja että toimielin, elin tai laitos, jolle pyyntö on esitetty, voi evätä oikeuden tutustua asiakirjoihin ainoastaan tässä asetuksessa säädettyjen poikkeusten perusteella(10). [tark. 21]
(17) Toimielinten kaikkien asiakirjojen olisi pääsääntöisesti oltava yleisön tutustuttavissa. Tästä periaatteesta olisi poikettava tiettyjen yleisten ja yksityisten etujen suojaamiseksikuitenkin suojattava poikkeussäännöksin. Toimielimillä olisi oltava mahdollisuus suojata sisäisiä keskustelujaan ja neuvottelujaan silloin, kun se on välttämätöntä, jotta voidaan turvata toimielinten kyky hoitaa tehtäviään, mutta näitä poikkeuksia varten olisi luotava avoimet säännöt ja menettelyt ja tärkeintä olisi turvata kansalaisten perusoikeus tutustua asiakirjoihin. Poikkeuksia arvioidessaan toimielinten olisi kaikilla unionin toiminnan aloilla otettava huomioon henkilötietojen suojaa koskevat yhteisönunionin lainsäädännön periaatteet. [tark. 22]
(18) Kaikkien sääntöjen, jotka koskevat toimielinten asiakirjojen saamista tutustuttaviksi, olisi oltava tämän asetuksen mukaisia.Koska tällä asetuksella pannaan suoraan täytäntöön Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 15 artikla ja perusoikeuskirjan 42 artikla, siinä määriteltyjen asiakirjojen julkista saatavuutta koskevien periaatteiden ja rajoitusten olisi oltava ensisijaisia suhteessa niihin sääntöihin, toimenpiteisiin tai käytäntöihin, joita toimielimet, elimet tai laitokset hyväksyvät jonkin muun oikeusperustan nojalla ja joilla otetaan käyttöön enemmän tai tiukempia poikkeuksia kuin tässä asetuksessa säädetyt. [tark. 23]
(19) Tutustumisoikeuden täysimääräisen toteutumisen varmistamiseksi olisi noudatettava kaksivaiheista hallintomenettelyä, johon sisältyisi lisäksi mahdollisuus tuomioistuinkäsittelyyn tai kannella Euroopan oikeusasiamiehelle.
(20) Kunkin toimielimen, elimen ja laitoksen olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet tiedottaakseen yleisölle voimassa olevista säännöksistä ja kouluttaakseen henkilökuntansa avustamaan kansalaisia, kun nämä käyttävät tämän asetuksen mukaisia oikeuksiaan. Kunkin toimielimen, elimen tai laitoksen olisi taattava pääsy asiakirjarekisteriin, jotta kansalaiset voisivat helpommin käyttää oikeuksiaan.
(21) Vaikka tämän asetuksen tarkoituksena ei ole muuttaa asiakirjojen julkisuuteen sovellettavaa kansallista lainsäädäntöä eikä sillä ole tällaista vaikutusta, on kuitenkin selvää, että jäsenvaltioiden olisi unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden välisiä suhteita säätelevän lojaalin yhteistyön periaatteen mukaisesti huolehdittava, etteivät ne aiheuta haittaa tämän asetuksen moitteettomalle soveltamiselle ja että niiden olisi kunnioitettava toimielinten turvallisuussääntöjä.
(22)Tällä asetuksella ei rajoiteta jäsenvaltioiden, oikeusviranomaisten tai tutkinnasta vastaavien elinten olemassa olevia oikeuksia tutustua asiakirjoihin. [tark. 24]
(23) EY:n perustamissopimuksen 255 artiklan 3 kohdanEuroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 15 artiklan 3 kohdan sekä tässä asetuksessa vahvistettujen periaatteiden ja sääntöjen mukaan kukin toimielin, elin ja laitos vahvistaa omassa työjärjestyksessään erityismääräykset siitä, miten toimielimenmyös sen hallinnollisiin tehtäviin liittyviin asiakirjoihin voi tutustua, [tark. 25]
OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:
1 artikla
Tarkoitus
Tämän asetuksen tarkoituksena on
a)
määritellä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 15 artiklan mukaisesti ne julkiseen tai yksityiseen etuun perustuvat periaatteet, edellytykset ja rajoitukset, jotka koskevat EY:n perustamissopimuksen 255 artiklassa tarkoitettua oikeutta tutustua Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission, jäljempänä ”toimielimet”,unionin toimielinten, elinten ja laitosten asiakirjoihin, siten, että yleisölle myönnetään mahdollisimman laaja oikeus tutustua kyseisiin asiakirjoihin; [tark. 26]
b)
luoda säännöt, jotka takaavat tämän oikeuden mahdollisimman helpon käytön;
c)
edistää asiakirjoihin tutustumismahdollisuutta koskeviatutustumista koskevien mahdollisuuksien parantamiseksi avoimia ja hyviä hallintokäytäntöjä ja erityisesti yleisenä tavoitteena olevaa suurempaa avoimuutta, vastuuvelvollisuutta ja demokratiaa. [tark. 27]
2 artikla
Asiakirjoihin tutustumiseen oikeutetut ja soveltamisala
1. Jokaisella luonnollisella henkilöllä ja oikeushenkilöllä ja jokaisella luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden muodostamalla yhdistyksellä on oikeus tutustua toimielinten, elinten ja laitosten asiakirjoihin tässä asetuksessa määriteltyjen periaatteiden, edellytysten ja rajoitusten mukaisesti.
2.Tätä asetusta sovelletaan kaikkiin toimielimen hallussa oleviin asiakirjoihin, nimittäin toimielimen laatimiin tai sen vastaanottamiin ja sen hallussa oleviin asiakirjoihin, jotka liittyvät toimielimen vastuualueeseen kuuluvia politiikkoja, toimintaa ja päätöksiä koskevaan asiaan kaikilla Euroopan unionin toiminnan aloilla.
3.Yleisön on saatava tutustua asiakirjoihin joko kirjallisen hakemuksen perusteella tai suoraan sähköisessä muodossa tai rekisteristä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 4 ja 9 artiklan soveltamista. Erityisesti lainsäädäntömenettelyn yhteydessä laadittuihin tai vastaanotettuihin asiakirjoihin on voitava tutustua suoraan 12 artiklan mukaisesti.
4.Arkaluonteisiksi 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti luokiteltuihin asiakirjoihin sovelletaan kyseisen artiklan mukaista erityismenettelyä.
5.Tätä asetusta ei sovelleta muiden tahojen kuin toimielinten tuomioistuimille toimittamiin asiakirjoihin.
6.Asiakirjoja, jotka ovat osa yksittäistapausta koskevaan toimeen kohdistuvan menettelyn tai tutkinnan hallinnollista aineistoa, ei anneta yleisön tutustuttavaksi ennen kuin tutkinta on päätetty tai kyseinen toimi on lopullinen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta EY:n lainsäädännöllä perustettuja asianosaisten erityisiä oikeuksia tutustua asiakirjoihin. Yleisön saataville ei kuitenkaan aseteta asiakirjoja, jotka sisältävät tietoja, jotka toimielin on kerännyt tai saanut luonnollisilta tai oikeushenkilöiltä tällaisten tutkintamenettelyjen yhteydessä.
7.Tämä asetus ei rajoita kansainvälisen oikeuden välineisiin tai toimielinten niiden täytäntöönpanemiseksi antamiin säädöksiin perustuvaa yleisön oikeutta tutustua toimielinten hallussa oleviin asiakirjoihin. [tark. 28]
2 a artikla
Soveltamisala
1.Tätä asetusta sovelletaan kaikkiin unionin toimielimen, elimen tai laitoksen hallinnassa oleviin asiakirjoihin eli sen laatimiin tai vastaanottamiin ja sen hallussa oleviin asiakirjoihin kaikilla unionin toiminnan aloilla. Euroopan unionin tuomioistuimeen, Euroopan keskuspankkiin ja Euroopan investointipankkiin sovelletaan tätä asetusta vain niiden hoitaessa hallinnollisia tehtäviään.
2.Asiakirjojen on oltava yleisön saatavilla joko sähköisessä muodossa Euroopan unionin virallisessa lehdessä tai toimielimen, elimen tai laitoksen virallisessa rekisterissä tai kirjallisen hakemuksen perusteella. Lainsäädäntömenettelyn yhteydessä laadittuihin tai vastaanotettuihin asiakirjoihin on voitava tutustua suoraan tämän asetuksen 12 artiklan mukaisesti.
3.Tällä asetuksella ei rajoiteta kansainvälisen oikeuden välineisiin tai toimielinten, elinten tai laitosten tällaisten välineiden täytäntöönpanemiseksi antamiin säädöksiin tai jäsenvaltioiden lainsäädäntöön perustuvaa yleisön tehostettua oikeutta tutustua toimielinten hallussa oleviin asiakirjoihin. [tark. 29]
3 artikla
Määritelmät
Tässä asetuksessa tarkoitetaan:
a)
”asiakirjalla” mitä tahansa tallennettatietosisältöä (paperille tulostettua tai sähköisessä muodossa tallennettua tekstiä taikka ääni- tai kuvatallennetta tai audiovisuaalista tallennetta), jonka toimielin on laatinut ja virallisesti toimittanut yhdelle tai useammalle vastaanottajalle tai joka on muuten kirjattu tai jonka toimielin on vastaanottanut;joka koskee unionin toimielimen, elimen tai laitoksen vastuualueeseen kuuluvaa kysymystä. Sähköisiin tallennus-, käsittely- ja hakujärjestelmiin sisältyvät tiedot ovat asiakirjoja, mukaan luettuina toimielimen, elimen tai laitoksen työhön käytetyt ulkoiset järjestelmät, muodostavat asiakirjan, erityisesti jos ne voidaan poimia paperitulosteena tai sähköisessä muodossa olevana jäljennöksenä käyttäen kyseisessä järjestelmässä kohtuudella saatavilla olevia välineitä. Toimielin, elin tai laitos, joka aikoo luoda uuden sähköisen tallennusjärjestelmän tai olennaisesti muuttaa käytössä olevaa järjestelmää, arvioi sen mahdollista vaikutusta tutustumisoikeuteen, varmistaa, että tutustumisoikeus on taattu perusoikeutena ja toimii avoimuuden tavoitteen edistämiseksi. Sähköisiin tallennusjärjestelmiin tallennettujen tietojen hakujärjestelmiä on mukautettava, jotta voidaan vastata yleisön pyyntöihin;
a a)
”turvaluokitellulla asiakirjalla” asiakirjaa, joka on turvaluokiteltu kokonaan tai osittain 3 a artiklan 1 kohdan mukaisesti;
a b)
”lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävällä säädöksellä” myös asiakirjoja, jotka laaditaan tai vastaanotetaan sellaisten lainsäädäntömenettelyjen aikana, joiden tarkoituksena on antaa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviä säädöksiä, mukaan luettuina siirretyn säädösvallan ja täytäntöönpanovallan nojalla hyväksyttävät soveltamisalaltaan yleiset toimenpiteet, sekä jäsenvaltioissa ja jäsenvaltioita oikeudellisesti velvoittavia soveltamisalaltaan yleisiä säädöksiä;
a c)
”hallinnollisella tehtävällä” toimia, jotka koskevat asianomaisen toimielimen, elimen tai laitoksen organisaatioon, hallintoon tai talousarvioon liittyviä asioita;
a d)
”arkistojärjestelmällä” toimielinten, elinten ja laitosten välinettä tai menettelyä, jonka avulla hallinnoidaan järjestelmällisesti kaikkien niiden käynnissä olevaa tai äskettäin päätökseen saatettua menettelyä koskevien asiakirjojen arkistointia;
a e)
”historiallisella arkistolla” sitä osaa toimielinten, elinten ja laitosten arkistoista, joka on a alakohdassa säädettyjen edellytysten mukaisesti valittu asiakirjojen pysyvään säilytykseen.
Yksityiskohtainen luettelo kaikista a–a c alakohdan määritelmien kattamista asiakirjaluokista julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja toimielinten, elinten ja laitosten verkkosivustoilla, minkä lisäksi toimielimet, elimet ja laitokset sopivat yhteisistä arkistointiperusteista ja julkistavat ne;
b)
”kolmannella” kyseisen toimielimen, elimen tai laitoksen ulkopuolista luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä tai yksikköä, mukaan lukien jäsenvaltiot, yhteisönunionin tai sen ulkopuoliset toimielimet ja elimet ja kolmannet maat. [tark. 30]
3 a artikla
Asiakirjojen turvaluokitusta ja turvaluokituksen poistamista koskeva menettely
1.Toimielin, elin tai laitos turvaluokittelee asiakirjan, jonka sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi etenkin yleistä turvallisuutta, puolustusta ja sotilasasioita koskevien unionin tai sen yhden tai useamman jäsenvaltion olennaisten etujen suojaa, jos tämä on perusteltua 4 artiklan 1 kohdan mukaisista yleiseen järjestykseen liittyvistä syistä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta parlamentaarista tarkasteluoikeutta unionin tasolla ja kansallisella tasolla. Asiakirja voidaan turvaluokitella osittain tai kokonaan. Asiakirjat jaetaan seuraaviin turvaluokkiin:
a)
”EU TOP SECRET”: tätä turvaluokkaa sovelletaan vain sellaiseen tietoon ja aineistoon, jonka luvaton luovuttaminen saattaisi vahingoittaa poikkeuksellisen vakavasti unionin tai sen yhden tai useamman jäsenvaltion olennaisia etuja;
b)
”EU SECRET”: tätä turvaluokkaa sovelletaan vain sellaiseen tietoon ja aineistoon, jonka luvaton luovuttaminen saattaisi vahingoittaa vakavasti unionin tai sen yhden tai useamman jäsenvaltion olennaisia etuja;
c)
”EU CONFIDENTIAL”: Tätä turvaluokkaa sovelletaan sellaiseen tietoon ja aineistoon, jonka luvaton luovuttaminen saattaisi vahingoittaa unionin tai sen yhden tai useamman jäsenvaltion olennaisia etuja;
d)
”EU RESTRICTED”: tätä turvaluokkaa sovelletaan sellaiseen tietoon ja aineistoon, jonka luvaton luovuttaminen saattaisi olla epäedullista unionin tai sen yhden tai useamman jäsenvaltion etujen kannalta.
2.Asiakirjat turvaluokitellaan vain, jos se on tarpeen. Mahdollisuuksien mukaan ne, joilta asiakirja on peräisin, ilmoittavat turvaluokitellussa asiakirjassa päivämäärän tai ajanjakson, johon mennessä tai jonka jälkeen asiakirjan sisällön turvaluokitusta voidaan alentaa tai se voidaan poistaa. Muussa tapauksessa he tarkistavat asiakirjan vähintään joka viides vuosi varmistaakseen, onko alkuperäinen luokitus edelleen tarpeen. Turvaluokka on ilmoitettava selvästi ja oikein, ja se on säilytettävä vain niin kauan kuin tiedot on suojattava. Toimielin, elin tai laitos, josta turvaluokiteltu asiakirja on peräisin tai joka on sen vastaanottanut kolmannelta osapuolelta taikka toiselta toimielimeltä, elimeltä tai laitokselta, vastaa asiakirjojen turvaluokittelusta ja mahdollisesta myöhemmästä turvaluokituksen alentamisesta tai poistamisesta.
3.Turvaluokitellut asiakirjat luovutetaan kolmansille sen suostumuksella, jolta ne ovat peräisin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muiden unionin toimielinten, elinten ja laitosten tutustumisoikeutta. Kun useampi kuin yksi toimielin, elin tai laitos osallistuu turvaluokitellun asiakirjan käsittelyyn, sille myönnetään sama turvaluokitus ja käynnistetään sovittelu tapauksissa, joissa ne ovat erimielisiä myönnettävän suojauksen tasosta. Lainsäädäntömenettelyihin liittyviä asiakirjoja ei turvaluokitella; täytäntöönpanotoimet turvaluokitellaan ennen niiden hyväksymistä, jos turvaluokitus on tarpeen ja sen tarkoituksena on estää kielteiset vaikutukset kyseisiin toimiin. Unionin nimissä tehdyt luottamuksellisten tietojen luovuttamista koskevat kansainväliset sopimukset eivät luo millekään kolmannelle maalle tai kansainväliselle järjestölle oikeutta estää Euroopan parlamenttia tutustumasta tällaiseen luottamukselliseen tietoon.
4.Turvaluokiteltuihin asiakirjoihin tutustumista koskevia, 7 ja 8 artiklassa säädettyjen menettelyjen mukaisia hakemuksia saavat käsitellä vain henkilöt, joilla on oikeus perehtyä näihin asiakirjoihin. Mainitut henkilöt myös arvioivat, mitä viittauksia turvaluokiteltuihin asiakirjoihin voidaan tehdä julkisessa asiakirjarekisterissä.
5.Turvaluokitellut asiakirjat kirjataan asianomaisen toimielimen, elimen tai laitoksen rekisteriin tai luovutetaan sen suostumuksella, jolta ne ovat peräisin.
6.Toimielin, elin tai laitos, joka päättää evätä oikeuden tutustua turvaluokiteltuun asiakirjaan, perustelee päätöksensä siten, että 4 artiklan 1 kohdassa säädetyillä poikkeuksilla suojattuja etuja ei vahingoiteta.
7.Jäsenvaltioiden on ryhdyttävä asianmukaisiin toimiin varmistaakseen, että tässä asetuksessa säädettyjä periaatteita noudatetaan unionin turvaluokiteltuihin asiakirjoihin tutustumista koskevien hakemusten käsittelyssä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kansallista parlamentaarista tarkasteluoikeutta.
8.Turvaluokiteltuja asiakirjoja koskevat toimielinten, elinten ja laitosten säännöt julkistetaan. [tark. 31]
4 artikla
Poikkeukset
1. Toimielimet, elimet ja laitokset kieltäytyvät antamasta tutustuttavaksi asiakirjaa, jonka sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisisellaisen yleisen edun suojaa, joka koskee:
a)
unionin tai sen yhden tai useamman jäsenvaltion yleistä turvallisuutta mukaan lukien luonnollisten ja oikeushenkilöiden turvallisuus; [tark. 32]
b)
puolustusta ja sotilasasioita;
c)
kansainvälisiä suhteita;
d)
yhteisönunionin tai jäsenvaltion finanssi-, raha- tai talouspolitiikkaa; [tark. 33]
e)
ympäristöasioita, kuten harvinaisten lajien pesimispaikkoja.
2. Toimielimet, elimet tai laitokset kieltäytyvät antamasta tutustuttavaksi asiakirjaa, jonka sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi: [tark. 34]
a)
tietyn luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön taloudellisten etujen suojaa;
b)
immateriaalioikeuksien suojaa;
c)
tuomioistuinmenettelyjä koskevan oikeudellisen neuvonannon sekä tuomioistuin-, välimies- ja riitojenratkaisumenettelyjen suojaa; [tark. 35]
d)
tarkastus-, tutkinta- ja tilintarkastustoimien tarkoitusten suojaa;
e)
valintamenettelyjenjulkisia hankintoja koskevien menettelyjen riippumattomuutta ja puolueettomuutta, kunnes asianomainen hankintaviranomaisena toimiva toimielin, elin tai laitos on tehnyt päätöksen, taikka valintalautakunnan riippumattomuutta ja puolueettomuutta henkilöstön palvelukseenottomenettelyssä, kunnes nimittävä viranomainen on tehnyt päätöksen. [tark. 36]
3. Seuraavia Asiakirjoja, jotka toimielin, elin tai laitos on laatinut sisäiseen käyttöön tai jotka se on vastaanottanut ja jotka liittyvät asiaan, josta toimielin ei ole vielä tehnyt päätöstä, ei anneta tutustuttaviksi, josainoastaan siinä tapauksessa, että niiden sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi vakavasti toimielintenniiden sisällöstä ja objektiivisista olosuhteista johtuen päätöksentekomenettelyä konkreettisesti ja vakavasti.:
a)
asiakirjat, jotka liittyvät asiaan, josta ei ole tehty päätöstä;
b)
asiakirjat, jotka sisältävät sisäiseen käyttöön tarkoitettuja mielipiteitä osana asianomaisten toimielinten neuvotteluja ja alustavia keskusteluja, päätöksen tekemisen jälkeenkään. [tark. 37]
4. Edellä 2 ja 3 kohdassa säädettyjä poikkeuksia sovelletaan, jollei ylivoimainen yleinen etu edellytä ilmaisemista. Tämän artiklan 2 kohdan a alakohtaa sovellettaessaKun ilmaisemista koituvaa yleistä etua arvioidaan 1–3 kohdan mukaisesti, tällaisen ylivoimaisen yleisen edun katsotaan edellyttävän tietojen julkaisemista, kun pyydetyt tiedotasiakirjat liittyvät ympäristöpäästöihinperusoikeuksien ja oikeusvaltion periaatteiden suojaan, julkisia varoja koskevaan moitteettomaan varainhoitoon tai oikeuteen elää turvallisessa ympäristössä, mukaan lukien ympäristöpäästöt. Toimielimen, elimen tai laitoksen, joka vetoaa johonkin näistä poikkeuksista, on arvioitava asiaa puolueettomasti ja asiakirjakohtaisesti ja osoitettava, että suojatulle edulle aiheutuva riski on todennäköinen eikä pelkästään hypoteettinen, ja määriteltävä, kuinka mahdollisuus tutustua kyseessä olevaan asiakirjaan voisi erityisesti ja tosiasiallisesti vahingoittaa suojattua etua. [tark. 38]
4 a.Asiakirjoja, joiden sisältämien tietojen ilmaiseminen olisi vaaraksi ympäristönsuojelulle, kuten tietoja harvinaisten lajien pesimispaikoista, luovutetaan ainoastaan asetuksen (EY) N:o 1367/2006 säännösten mukaisesti. [tark. 39]
5. Viranhaltijoiden, virkamiesten ja eturyhmien edustajien nimet, arvonimet ja tehtävät on julkistettava ammatillisen toiminnan yhteydessä, paitsi jos tietojen julkistaminen olisi erityisten syiden vuoksi haitallista kyseisten henkilöiden kannalta. Muita henkilötietoja julkistettaessa on noudatettava lainmukaista henkilötietojen käsittelyä koskevia edellytyksiä, joista säädetään yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä annetussa EY:n lainsäädännössä.Henkilötietoja ei saa julkistaa, jos julkistaminen aiheuttaisi haittaa kyseisen henkilön yksityisyydelle tai koskemattomuudelle. Tällaista haittaa ei katsota aiheutuvan,
–
jos tiedot liittyvät yksinomaan kyseisen henkilön ammatilliseen toimintaan, paitsi jos erityistilanteissa on syytä olettaa, että tietojen julkistaminen olisi haitallista kyseisen henkilön kannalta;
–
jos tiedot liittyvät yksinomaan julkiseen henkilöön, paitsi jos erityistilanteissa on syytä olettaa, että tietojen julkistaminen olisi haitallista kyseisen henkilön tai muiden häneen liittyvien henkilöiden kannalta;
–
jos tiedot on jo julkistettu kyseisen henkilön suostumuksella.
Henkilötiedot on kuitenkin julkistettava, jos ylivoimainen yleinen etu edellyttää julkistamista. Tällöin asianomaisen toimielimen, elimen tai laitoksen on esitettävä, mikä yleinen etu on kyseessä. Sen on perusteltava, miksi kyseisessä tapauksessa yleinen etu menee kyseisen henkilön etujen edelle.
Jos toimielin, elin tai laitos kieltäytyy asettamasta asiakirjaa saataville tämän kohdan perusteella, sen on harkittava, voidaanko asiakirja asettaa saataville osittain. [tark. 40]
6. Jos vain osaan pyydetystä asiakirjasta voidaan soveltaa poikkeusta, muut asiakirjan osat luovutetaan.
7. Edellä Tässä artiklassa säädettyjä poikkeuksia ei sovelleta asiakirjoihin, jotka toimitetaan osana menettelyjä, joissa annetaan lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviä säädöksiä taikka soveltamisalaltaan yleisiä delegoituja säädöksiä tai täytäntöönpanosäädöksiä. Poikkeuksia ei sovelleta myöskään toimielimille, elimille ja laitoksille toimitettuihin asiakirjoihin, joilla edunvalvojat tai muut asianosaiset pyrkivät vaikuttamaan päätöksentekoon. Poikkeuksia sovelletaan ainoastaan niin kauan kuin suojeluse on asiakirjan sisällön kannalta perusteltua. Poikkeuksia voidaan soveltaa, kuitenkin enintään 30 vuoden ajan. Kun kyseessä ovat henkilötietojen suojaa tai kaupallisia etuja koskevien poikkeusten piiriin kuuluvat asiakirjat ja arkaluonteiset asiakirjat, poikkeuksia voidaan tarvittaessa soveltaa tämän jälkeenkin. [tark. 41]
7 a.Toimielin, elin tai laitos voi myöntää erioikeuden tutustua 1–3 kohdan kattamiin asiakirjoihin, kun on kyse tutkimustarkoituksista. Jos erioikeus myönnetään, tietojen ilmaisemisessa on otettava huomioon niiden käyttöä koskevat aiheelliset rajoitukset.[tark. 42]
5 artikla
KuulemisetKolmansien kuuleminen
1. Jos kyse on kolmannen asiakirjasta, toimielin, elin tai laitos kuulee tätä arvioidakseen, onko 4 artiklassa mainittua poikkeusta sovellettava, paitsi jos on selvää, että asiakirja on luovutettava tai sitä ei tule luovuttaa.
2. Jos hakemus koskee jäsenvaltiosta peräisin olevaa asiakirjaa, jota ei toimiteta osana menettelyjä, joissa annetaan lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviä säädöksiä tai muita kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviätaikka soveltamisalaltaan yleisiä delegoituja säädöksiä tai täytäntöönpanosäädöksiä, asiassa on kuultava kyseisen jäsenvaltion viranomaisia, jos on epäselvää, sovelletaanko asiakirjaan jotakin poikkeusta. Asiakirjaa hallussaan pitävä toimielin luovuttaa asiakirjan, paitsi jos jäsenvaltio esittää syyt sille, miksi asiakirjaa ei tule luovuttaa, joko 4 artiklassa mainittujen poikkeusten tai jäsenvaltion oman lainsäädännön sisältämien, kyseisen asiakirjan luovuttamisen estävien säännösten nojalla. Toimielin hyväksyy jäsenvaltion perustelut siltä osin kuin ne perustuvat tässä asetuksessa säädettyihin poikkeuksiin, ja toimielin tekee oman harkintansa mukaan päätöksen siitä, kuuluuko asianomainen asiakirja kyseisten poikkeusten piiriin.
3. Kun jäsenvaltio vastaanottaa pyynnön, joka koskee sen hallussa olevaa toimielimestä, elimestä tai laitoksesta peräisin olevaa asiakirjaa, jäsenvaltio kuulee asianomaista toimielintä, elintä tai laitosta, jollei ole selvää, että asiakirja on luovutettava tai että sitä ei tule luovuttaa, voidakseen tehdä päätöksen, joka ei vaaranna tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamista. Jäsenvaltio voi tämän asemesta toimittaa pyynnön edelleen asianomaiselle toimielimelle, elimelle tai laitokselle. [tark. 43]
1.Toimielimet noudattavat lainsäätäjinä toimiessaan ja myös siirretyn säädösvallan ja täytäntöönpanovallan nojalla toimiessaan ja jäsenvaltiot neuvoston jäseninä toimiessaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 9–12 artiklassa tarkoitettuja demokratian periaatteita ja Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä ja myöntävät mahdollisimman laajan oikeuden tutustua toimintaansa liittyviin asiakirjoihin.
2.Lainsäädäntöohjelmiin, kansalaisyhteiskunnan alustaviin kuulemisiin ja vaikutusten arviointeihin liittyvien asiakirjojen sekä kaikkien muiden lainsäädäntömenettelyyn liittyvien valmisteluasiakirjojen ja lainsäädäntömenettelyyn kytkeytyvien unionin säädösten ja politiikkojen täytäntöönpanoa koskevien asiakirjojen on oltava saatavilla käyttäjäystävällisellä ja koordinoidulla toimielinten yhteisellä verkkosivulla ja ne on julkaistava Euroopan unionin virallisen lehden erityisessä sähköisessä sarjassa.
3.Lainsäädäntömenettelyn aikana kukin päätöksentekoon osallistuva toimielin, elin tai laitos julkistaa valmisteluasiakirjansa ja kaikki niihin liittyvät tiedot, myös oikeudelliset lausunnot, Euroopan unionin virallisen lehden erityisessä sarjassa sekä yhteisellä verkkosivustolla, joka sisältää menettelyn koko elinkaaren.
4.Lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyt säädökset julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä 13 artiklan mukaisesti. [tark. 44]
6 artikla
Hakemukset
1. Hakemus saada tutustua asiakirjoihin on esitettävä kirjallisesti, sähköinen muoto mukaan luettuna, jollain Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 55 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista kielistä ja riittävän täsmällisesti, jotta asiakirja on toimielimen tunnistettavissa. Hakijan ei tarvitse perustella hakemusta. [tark. 45]
2. Jos hakemus ei ole riittävän täsmällinen tai pyydettyjä asiakirjoja ei voida tunnistaa, asianomainen toimielin, elin tai laitos pyytää 15 työpäivän kuluessa hakijaa täsmentämään hakemustaan ja avustaa hakijaa tässä esimerkiksi antamalla tietoja julkisten asiakirjarekisterien käytöstä. Tämän asetuksen 7 ja 8 artiklassa säädetyt määräajat alkavat kulua päivänä, jona toimielin, elin tai laitos vastaanottaa pyydetyt täsmentävät tiedot. [tark. 46]
3. Jos hakemus koskee erittäin pitkää asiakirjaa tai erittäin suurta määrää asiakirjoja, kyseinen toimielin, elin tai laitos voi neuvotella hakijan kanssa epävirallisesti kohtuullisen ja käytännöllisen ratkaisun löytämiseksi.
4. Toimielimet, elimet ja laitokset antavat kansalaisille tietoa ja neuvoja siitä, miten ja minne voidaan tehdä hakemus saada tutustua asiakirjoihin.
7 artikla
Alkuperäisten hakemusten käsittely
1. Asiakirjoihin tutustumista koskevat hakemukset käsitellään välittömästi. Hakijalle lähetetään vastaanottoilmoitus. Viidentoista työpäivän kuluessa hakemuksen kirjaamisesta asianomainen toimielin, elin tai laitos joko päättää antaa pyydetyn asiakirjan tutustuttavaksi ja antaa asiakirjan tutustuttavaksi 10 artiklan mukaisesti tässä määräajassa tai ilmoittaa kirjallisesti, mistä syystä hakemus on hylätty kokonaan tai osittain, sekä hakijan oikeudesta tämän artiklan 4 kohdan mukaisesti tehdä uudistettu hakemus.
2. Poikkeuksellisesti, esimerkiksi silloin, kun hakemus koskee erittäin pitkää asiakirjaa tai erittäin suurta määrää asiakirjoja, 1 kohdassa säädettyä määräaikaa voidaan jatkaa kerran enintään viidellätoista työpäivällä edellyttäen, että hakijalle ilmoitetaan tästä ennakolta ja että lykkäys perustellaan yksityiskohtaisesti. [tark. 47]
3. Jos hakemus hylätään kokonaan tai osittain, Asianomaisen toimielimen, elimen tai laitoksen on ilmoitettava hakijalle, onko mahdollista antaa asiakirja tai osia siitä tutustuttavaksi myöhemmässä vaiheessa, ja jos on, niin milloin.
Hakija voi 15 työpäivän kuluessa siitä, kun hän on vastaanottanut asianomaisen toimielimen, elimen tai laitoksen vastauksen, tehdä uudistetun hakemuksen ja pyytää toimielintä tarkistamaan kantaansa. [tark. 48]
4. Jos toimielin, elin tai laitos ei anna vastausta asetetussa määräajassa, hakija voi tehdä uudistetun hakemuksen.
4 a.Kukin toimielin, elin ja laitos nimeää vastuuhenkilön valvomaan, että kaikkia tässä artiklassa säädettyjä määräaikoja noudatetaan asianmukaisesti.[tark. 49]
8 artikla
Uudistettujen hakemusten käsittely
1. Uudistetut hakemukset käsitellään välittömästi. KolmenkymmenenEnintään 15 työpäivän kuluessa hakemuksen kirjaamisesta asianomainen toimielin, elin tai laitos joko päättää antaa pyydetyn asiakirjan tutustuttavaksi ja antaa asiakirjan tutustuttavaksi 10 artiklan mukaisesti tässä määräajassa tai ilmoittaa kirjallisesti, mistä syystä hakemus on hylätty kokonaan tai osittain. Jos kyseinen toimielin, elin tai laitos kieltäytyy antamasta asiakirjaa kokonaan tai osittain tutustuttavaksi, se ilmoittaa hakijalle tämän käytettävissä olevista oikeussuojakeinoista. [tark. 50]
2. Poikkeuksellisesti esimerkiksi silloin, kun hakemus koskee erittäin pitkää asiakirjaa tai erittäin suurta määrää asiakirjoja, 1 kohdassa säädettyä määräaikaa voidaan jatkaa kerran enintään 15 työpäivällä edellyttäen, että hakijalle ilmoitetaan tästä ennakolta ja että lykkäys perustellaan yksityiskohtaisesti. [tark. 51]
3. Jos toimielin kieltäytyy antamasta asiakirjaa kokonaan tai osittain tutustuttavaksi, hakija voi nostaa asiasta kanteen toimielintä, elintä tai laitosta vastaan unionin yleisessä tuomioistuimessa ja/tai kannella Euroopan oikeusasiamiehelle Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 263 ja 228 artiklassa määrättyjen edellytysten mukaisesti.
4. Jos toimielin, elin tai laitos ei anna vastausta asetetussa määräajassa, hakemus katsotaan lopullisesti hylätyksi, ja hakija voi nostaa kanteen toimielintä, elintä tai laitosta vastaan tuomioistuimessa ja/tai kannella Euroopan oikeusasiamiehelle EY:n perustamissopimuksenperussopimusten asianomaisten määräysten mukaisesti. [tark. 52]
8 a artikla
Uusi hakemus
Jos hakija pyytää asiakirjat saatuaan muita toimielinten, elinten tai laitosten asiakirjoja, pyyntöä käsitellään uutena hakemuksena 7 ja 8 artiklan mukaisesti. [tark. 53]
9 artikla
Arkaluonteisten asiakirjojen käsittely
1.Arkaluonteisia ovat asiakirjat, jotka ovat peräisin toimielimistä tai niiden virastoista, jäsenvaltioista tai kolmansista maista tai kansainvälisistä järjestöistä ja joiden turvaluokitus on ”TRÈS SECRET/TOP SECRET”, ”SECRET” tai ”CONFIDENTIEL” kyseisen toimielimen niiden sääntöjen mukaisesti, joilla suojellaan Euroopan unionin tai sen yhden tai useamman jäsenvaltion olennaisia etuja 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuilla aloilla, erityisesti yleisen turvallisuuden, puolustuksen ja sotilasasioiden osalta.
2.Arkaluonteisia asiakirjoja koskevia 7 ja 8 artiklassa säädettyjen menettelyjen mukaisia hakemuksia käsittelevät vain ne henkilöt, joilla on oikeus perehtyä näihin asiakirjoihin. Nämä henkilöt myös arvioivat, mitkä viittaukset arkaluonteisiin asiakirjoihin voidaan tehdä julkisessa asiakirjarekisterissä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 11 artiklan 2 kohdan soveltamista.
3.Arkaluonteinen asiakirja kirjataan rekisteriin tai luovutetaan vain sen suostumuksella, jolta asiakirja on peräisin.
4.Toimielimen, joka päättää olla antamatta arkaluonteista asiakirjaa tutustuttavaksi, on perusteltava päätöksensä siten, että 4 artiklassa suojattuja etuja ei vahingoiteta.
5.Jäsenvaltioiden on toteutettava aiheelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että arkaluonteisia asiakirjoja koskevia hakemuksia käsiteltäessä tämän ja 4 artiklan periaatteita kunnioitetaan.
6.Arkaluonteisia asiakirjoja koskevat toimielinten säännöt julkaistaan.
7.Komissio ja neuvosto antavat Euroopan parlamentille tietoja arkaluonteisista asiakirjoista toimielinten sopimien järjestelyjen mukaisesti. [tark. 54]
10 artikla
Asiakirjaan tutustuminen hakemuksen perusteella
1. Hakija saa tutustua asiakirjoihin toivomuksensa mukaan joko siten, että hän tutustuu asiakirjoihin toimielimen tiloissa tai siten, että hänelle toimitetaan niistä jäljennös, mukaan lukien sähköisessä muodossa oleva jäljennös, jos sellainen on saatavissa.
2. Jos asiakirja on julkistettu ja se on helposti hakijan saatavilla, asianomainen toimielin, elin tai laitos voi täyttää asiakirjan antamiseen tutustuttavaksi liittyvät velvollisuutensa selvittämällä hakijalle, miten hän voi saada asiakirjan.
3. Asiakirjat toimitetaan sellaisena toisintona ja sellaisessa muodossa, jossa ne ovat (mukaan lukien sähköinen tai muu muoto, kuten pistekirjoitus, tavallista suurempi tekstikoko tai nauha), ottaen hakijan toivomukset huomioon täysimääräisesti.
3 a.Asiakirjan sisältö on asetettava saataville ilman heikkonäköisyyteen, työkieleen tai käyttöjärjestelmään perustuvaa syrjintää. Toimielinten, elinten tai laitosten on järjestettävä hakijalle tosiasiallinen mahdollisuus tutustua asiakirjojen sisältöön ilman teknisiin syihin perustuvaa syrjintää.[tark. 55]
4. Hakijalta voidaan periä korvaus jäljennösten ottamisesta ja lähettämisestä. Korvaus ei saa ylittää todellisia kopiointi- ja lähetyskuluja. Asiakirjoihin tutustuminen toimielimen tiloissa, alle kahdenkymmenen50 A4-kokoisen sivun kopiointi ja tutustuminen suoraan sähköisessä muodossa tai rekisteristä on maksutonta.
5. Tämä asetus ei vaikuta unionin lainsäädännössä tai kansallisessa lainsäädännössä säädettyihin tietojen saatavuutta koskeviin yksityiskohtaisiin sääntöihin, kuten palkkion maksamiseen.
11 artikla
Asiakirjarekisterit
1. Toteuttaakseen käytännössä tämän asetuksen mukaiset kansalaisten oikeudet, kukin toimielin, elin ja laitos takaa yleisölle pääsyn asiakirjarekisteriin. Rekisterin olisi oltava käytettävissä sähköisesti. Viittaukset asiakirjoihin kirjataan rekisteriin viipymättä.
2. Asiakirjarekisterissä on oltava kustakin asiakirjasta viitenumero (mukaan lukien mahdollisen toimielimen yhteinen viitenumero), asiakirjan aihe ja/tai lyhyt kuvaus sen sisällöstä sekä asiakirjan vastaanotto- tai laatimis- ja rekisteröintipäivä. Viittaukset on tehtävä tavalla, joka ei vahingoita 4 artiklassa tarkoitettujen etujen suojaa.
3. Toimielinten, elinten ja laitosten on toteutettava välittömästi tarvittavat toimet asiakirjarekisterinyhteisen liittymän perustamiseksi, ja sen on oltava käytettävissä 3 päivänä kesäkuuta 2002toimielinten asiakirjarekistereille, jotta varmistetaan rekisterien keskinäinen koordinointi. [tark. 57]
12 artikla
Asiakirjojen suora saatavuus
1. AsiakirjojenToimielimet, elimet ja laitokset antavat asiakirjat suoraan yleisön saataville sähköisessä muodossa tai rekisterissä, erityisesti sellaiset asiakirjat, jotka on laadittu tai vastaanotettu EU:nunionin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävien säädösten tai soveltamisalaltaan yleisten delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten antamiseen liittyvien menettelyjen yhteydessä, olisi oltava suoraan yleisön saatavilla, jollei 4 ja 9 artiklassa toisin säädetä. [tark. 58]
2. Muut asiakirjat ja erityisesti politiikan tai strategian kehittämiseen liittyvät asiakirjat on mahdollisuuksien mukaan asetettava suoraan saataville sähköisessä muodossa.
3. Jos asiakirjaan ei voi tutustua suoraan rekisteristä, rekisteristä tulee ilmetä siinä määrin kuin mahdollista, missä asiakirja sijaitsee.
4. Kukin toimielin, elin ja laitos määrittelee menettelysäännöissään muut luokat, joihin kuuluvat asiakirjat ovaton ennakoivasti asetettava suoraan yleisön saatavillasaataville. [tark. 59]
13 artikla
Julkaiseminen virallisessa lehdessä
1. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 297 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen säädösten lisäksi seuraavat asiakirjat julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, jollei tämän asetuksen 4 artiklasta muuta johdu:
a)
Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 76 artiklaan perustuvat komission ehdotukset jäsenvaltioiden ryhmän aloitteet;
b)
EY:n perustamissopimuksen 251 ja 252 artiklassa tarkoitettuja menettelyjäEuroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistetut neuvoston yhteiset kannat ja niiden perustelut sekä Euroopan parlamentin kannat näissä menettelyissä; [tark. 60]
c)
Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 25 artiklan mukaisesti hyväksytyt säädökset;
f)
yhteisön tekemät tai EU-sopimuksen 24 artiklan mukaisesti tehdyt kansainväliset sopimukset, jotka Euroopan unioni on tehnyt Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 37 artiklan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 ja 218 artiklan mukaisesti. [tark. 61]
2. Seuraavat asiakirjat julkaistaan virallisessa lehdessä niin laajalti kuin mahdollista:
a)
jäsenvaltion tai unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 30 artiklan mukaisesti tekemät aloitteet;
c)
muut kuin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 297 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut säädökset sekä suositukset ja lausunnot.
3. Kukin toimielin, elin ja laitos voi määritellä työjärjestyksessään ne muut asiakirjat, jotka julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
14 artikla
Tiedotus
1. Kukin toimielin, elin ja laitos toteuttaa vaadittavat toimenpiteet, joilla yleisölle tiedotetaan sen tämän asetuksen mukaisista oikeuksista.
2. Jäsenvaltiot toimivat yhteistyössä toimielinten, elinten ja laitosten kanssa kansalaisille suunnattavassa tiedotuksessa.
14 a artikla
Tietovaltuutettu
1.Kunkin toimielimen, elimen ja laitoksen kukin yleinen hallintoyksikkö nimittää tietovaltuutetun, joka vastaa tämän asetuksen säännösten ja hyvien hallintokäytäntöjen noudattamisesta asianomaisessa hallintoyksikössä.
2.Tietovaltuutettu määrittää, mitä tietoja yleisölle voidaan antaa
a)
tämän asetuksen täytäntöönpanosta ja
b)
hyvistä käytännöistä,
ja varmistaa mainittujen tietojen asianmukaisen levitysmuodon ja -tavan.
3.Tietovaltuutettu arvioi, noudattavatko hänen yleisen hallintoyksikkönsä yksiköt hyviä käytäntöjä.
4.Tietovaltuutettu voi ohjata tietoja pyytävän henkilön toisen yleisen hallintoyksikön puoleen, jos kyseiset tiedot eivät kuulu kyseisen yksikön vaan saman toimielimen, elimen tai laitoksen toisen yksikön toimialaan, edellyttäen, että tällaiset tiedot ovat kyseisen toisen yksikön hallussa. [tark. 62]
14 b artikla
Hyvän ja avoimen hallintotavan periaate
Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 298 artiklassa tarkoitettujen sääntöjen antamista edeltävänä siirtymäaikana ja perusoikeuskirjan 41 artiklan vaatimusten mukaisesti toimielimet, elimet ja laitokset hyväksyvät ja julkaisevat hyvän hallintotavan säännöstön perusteella yleisiä suuntaviivoja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 339 artiklassa vahvistettujen luottamuksellisuuden ja salassapitovelvollisuuden soveltamisalasta, moitteettomasta ja avoimesta hallinnosta johtuvista velvoitteista sekä yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001(11) mukaisesta henkilötietojen suojasta. Suuntaviivoissa määritellään myös seuraamukset, joita sovelletaan, jos tämän asetuksen säännöksiä ei noudateta, Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen, Euroopan unionin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen ja toimielinten, elinten tai laitosten sisäisten sääntöjen mukaisesti. [tark. 63]
15 artikla
Toimielinten, elinten ja laitosten avoimuutta koskevat hallintokäytännöt [tark. 64]
1. Toimielimet, elimet ja laitokset kehittävät hyviä hallintokäytäntöjä helpottaakseen tässä asetuksessa taatun tutustumisoikeuden käyttöä.
1 a.Toimielimet, elimet ja laitokset tiedottavat kansalaisille asianmukaisesti ja avoimesti organisaatiorakenteestaan ilmoittamalla sisäisten yksiköidensä vastuualan, vastuualaansa kuuluvien menettelyjen sisäisen etenemisen ja ohjeelliset määräajat sekä sen, mihin yksiköihin kansalaiset voivat ottaa yhteyttä saadakseen tukea tai tietoja tai hallinnollista muutoksenhakua varten. [tark. 65]
2. Toimielimet, elimet ja laitokset perustavat toimielinten välisen komitean, jonka tehtävänä on tutkia parhaita käytäntöjä, tarkastella mahdollisia ristiriitoja ja keskustella asiakirjoihin tutustumista koskevasta tulevasta kehityksestä.
2 a.Euroopan unionin talousarvioon, sen toteuttamiseen sekä unionin varojen ja avustusten saajiin liittyvät asiakirjat ovat julkisia ja kansalaisten saatavilla.
Tällaisten asiakirjojen on oltava saatavilla myös erityisen verkkosivuston ja tietokannan kautta, ja niiden on oltava tietokannassa, jossa käsitellään unionin rahoituksen avoimuutta. [tark. 66]
16 artikla
Asiakirjojen jäljentäminen
Tällä asetuksella ei rajoiteta olemassa olevien tekijänoikeutta koskevien sääntöjen soveltamista, jotka saattavat rajoittaa kolmannen oikeutta saada asiakirjoista jäljennöksiä tai jäljentää tai hyödyntää luovutettuja asiakirjoja. [tark. 67]
17 artikla
Kertomukset
Kukin toimielin, elin ja laitos julkaisee vuosittain edeltävältä vuodelta kertomuksen, joka sisältää niiden tapausten määrän, joissa oikeus tutustua asiakirjoihin on evätty, näiden epäämisten perustelut sekä asiakirjarekisteriin kirjaamattomien arkaluonteisten asiakirjojen määrän.
1 a.Komissio julkaisee viimeistään ... päivänä ...kuuta …(12) kertomuksen tämän asetuksen täytäntöönpanosta ja antaa suosituksia, joihin sisältyy tarvittaessa ehdotuksia asetuksen tarkistamiseksi muuttuneen tilanteen edellyttämällä tavalla ja toimielinten, elinten ja laitosten toteutettavia toimenpiteitä koskeva toimintasuunnitelma. [tark. 69]
18 artikla
Kumoaminen
Kumotaan asetus (EY) N:o 1049/2001 […].
Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.
19 artikla
Voimaantulo
Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 15. joulukuuta 2011 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan meriturvallisuusviraston perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1406/2002 muuttamisesta (KOM(2010)0611 – C7-0343/2010 – 2010/0303(COD))
(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2010)0611),
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 100 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7-0343/2010),
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,
– ottaa huomioon 16. helmikuuta 2011 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(1),
– on kuullut alueiden komiteaa,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,
– ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnot (A7-0372/2011),
1. vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;
2. korostaa, että talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(2) 47 kohtaa olisi sovellettava Euroopan meriturvallisuusviraston tehtävien laajentamiseen; korostaa, että lainsäädäntövallan käyttäjän päätökset tehtävien laajentamisesta eivät saa vaikuttaa budjettivallan käyttäjän päätöksiin vuosittaisessa talousarviomenettelyssä;
3. pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;
4. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 15. joulukuuta 2011, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o .../2012 antamiseksi Euroopan meriturvallisuusviraston perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1406/2002 muuttamisesta
EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka
ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 100 artiklan 2 kohdan,
ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,
sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,
ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(3),
ovat kuulleet alueiden komiteaa,
noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä(4),
sekä katsovat seuraavaa:
(1) Vuonna 2002 sattuneen öljytankkeri Erikan haaksirikon ja sen aiheuttamien tuhoisien öljyvahinkojen jälkeen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1406/2002(5) perustettiin Euroopan meriturvallisuusvirasto, jäljempänä ”virasto”, varmistamaan meriturvallisuuden ja alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisyn korkea, yhdenmukainen ja tehokas taso yhteisössä. [tark. 1]
(1 a)Vuonna 2002 sattuneen öljytankkeri Prestigen onnettomuuden jälkeen asetusta (EY) N:o 1406/2002 muutettiin, jolloin viraston toimivaltuuksia lisättiin pilaantumisen torjuntatoimien alalla. [tark. 2]
(2) Asetuksen (EY) N:o 1406/2002 22 artiklan mukaisesti viraston hallintoneuvosto teetti riippumattoman ulkoisen arvioinnin asetuksen täytäntöönpanosta vuonna 2007. Tämän arvioinnin perusteella se antoi kesäkuussa 2008 suosituksia asetukseen (EY) N:o 1406/2002, virastoon, sen toimivaltaan kuuluviin aloihin ja sen toimintatapoihin tehtävistä muutoksista. [tark. 3]
(3) Ulkoisen arvioinnin tulosten, hallintoneuvoston suositusten ja sen maaliskuussa 2010 hyväksymän monivuotisen strategian perusteella eräitä asetuksen (EY) N:o 1406/2002 säännöksiä olisi selvennettävä ja ajantasaistettava. Lisäksi virastolleVaikka viraston päätehtävänä on meriturvallisuutta koskeva toiminta, sille olisi myös annettava useita lisätehtäviä, jotka kuvastavat meriturvallisuuspolitiikan kehitystä unionissa ja kansainvälisellä tasolla. Kun otetaan huomioon unionin talousarvioon kohdistuvat rajoitteet, kustannus- ja budjettitehokkuuden varmistamiseksi ja päällekkäisyyksien välttämiseksi on tarpeen tarkastella henkilöresursseja ja tehdä sisäisiä siirtoja. Näin pitäisi olla mahdollista kattaa kolmasosaMahdollisimman suuri osa uusien tehtävien edellyttämästä henkilöstötarpeesta olisi katettava viraston sisäisillä siirroilla. [tark. 4]
(3 a)Sisäisten siirtojen yhteydessä tarvitaan koordinaatiota jäsenvaltioiden virastojen kanssa. [tark. 5]
(3 b)Virasto on jo osoittanut, että tietyt tehtävät, kuten satelliittiseurantajärjestelmät, voidaan toteuttaa tehokkaammin Euroopan tasolla. Jos näitä järjestelmiä voidaan käyttää muiden poliittisten tavoitteiden tukena, tämä tarjoaa jäsenvaltioille niiden kansallisia talousarvioita koskevia säästöjä ja edustaa aitoa eurooppalaista lisäarvoa. [tark. 6]
(3 c)Jotta virastolla on asianmukaiset edellytykset hoitaa sille tällä asetuksella annetut uudet tehtävät, sen resursseja on tarpeen lisätä, joskin vain rajoitetusti. Tämä edellyttää erityistä huomiota talousarviomenettelyn aikana. [tark. 7]
(4) Joitakin viraston hallinnointia koskevia säännöksiä olisi selvennettävä. Koska Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisesti unionin toimenpiteiden täytäntöönpano on erityisesti komission vastuulla, komission olisi annettava virastolle sen tehtävien hoitamista koskevia ohjeita ottaen kuitenkin täysimääräisesti huomioon viraston oikeudellinen asema ja pääjohtajan riippumattomuus, joista säädetään asetuksessa (EY) N:o 1406/2002.
(4 a)Hallintoneuvoston jäsenten nimityksissä olisi otettava täysimääräisesti huomioon se, että varmistetaan sukupuolten tasapuolinen edustus. Puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan sekä kolmansien maiden edustajien valinnassa olisi myös pyrittävä tähän tavoitteeseen.[tark. 8]
(5) Viraston olisi toimittava unionin etujen mukaisesti ja noudatettava komission suuntaviivoja. Tähän olisi sisällyttävä viraston mahdollisuus toimia EU:n alueen ulkopuolella toimivaltaansa kuuluvilla aloilla ja edistää unionin meriturvallisuutta koskevaa politiikkaa tekemällä teknistä ja tieteellistä yhteistyötä kolmansien maiden kanssa. [tark. 9]
(5 a)Viraston olisi tuettava jäsenvaltion pyynnöstä täydentävin keinoin ja kustannustehokkaasti merien pilaantumisen torjuntaa, myös tapauksissa, joissa pilaantuminen on öljyn- ja kaasunporauksessa käytettävien offshore-laitteistojen aiheuttamaa. Viraston olisi komission pyynnöstä puututtava merien pilaantumiseen kolmansien maiden alueella. [tark. 10]
(6) Viraston olisi avustettava komissiota ja jäsenvaltioita enemmän toimialaansa liittyvissä tutkimustoimissa. Olisi kuitenkin vältettävä päällekkäistä työtä olemassa olevien unionin tutkimuspuitteiden kanssa. Viraston ei varsinkaan pitäisi olla vastuussa tutkimushankkeiden hallinnoinnista. Viraston toimintaa laajennettaessa olisi kiinnitettävä huomiota sen varmistamiseen, että tehtävät määritellään selkeästi ja tarkasti, päällekkäisiä toimintoja ei ole ja sekaannusta vältetään. [tark. 11]
(6 a)Koska esteettömään eurooppalaiseen meriliikennealueeseen tähtäävät uudet sovellukset ja innovatiiviset palvelut ovat kehittyneet sekä nykyisiä sovelluksia ja palveluita on parannettu, viraston olisi hyödynnettävä täysin EGNOS-järjestelmän, Galileo-ohjelman ja GMES-ohjelman tarjoama potentiaali. [tark. 12]
(7) Sen jälkeen kun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä 2850/2000/EY(6) luotujen unionin yhteistyöjärjestelyjen soveltaminen onnettomuuksista tai tahallisista päästöistä aiheutuvan meren pilaantumisen alalla päättyy, viraston olisi jatkettava joitakin kyseisten järjestelyjen puitteissa suoritettuja toimintoja hyödyntämällä erityisesti meren pilaantumisen torjuntavalmiuksia ja torjuntaa käsittelevän neuvoa-antavan teknisen ryhmän asiantuntemusta.
(7 a)Virasto toimittaa jäsenvaltioille yksityiskohtaista tietoa alusten aiheuttamaa pilaantumista koskevista tapauksista, jotta niiden on mahdollista täyttää alusten aiheuttamasta ympäristön pilaantumisesta ja pilaamisrikoksista määrättävistä seuraamuksista, myös rikosoikeudellisista seuraamuksista 7 päivänä syyskuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/35/EY(7) mukaiset velvollisuutensa. Täytäntöönpanon tehokkuus ja seuraamukset vaihtelevat kuitenkin suuresti siitä huolimatta, että tällainen pilaantuminen päätyy mahdollisesti muille kansallisille vesialueille. [tark. 13]
(8) Viimeaikaiset tapahtumat ovat korostaneet riskejä, joita öljyn ja kaasun etsintään ja tuotantoon liittyvistä offshore-toiminnoista aiheutuu meriliikenteelle ja meriympäristölle. Viraston torjuntavalmiuksiavalmiuksia olisi selkeästi käytettävä myös tällaisista toiminnoista aiheutuvan pilaantumisen torjuntaan. Lisäksi viraston olisi avustettava komissiota kaasun- ja öljynporauksessa käytettävien liikkuvien offshore-laitteistojen turvallisuuden analysoinnissa mahdollisten ongelmien määrittämiseksi ja käytettävä tässä yhteydessä perustana asiantuntemusta, joka sille on kertynyt meriturvallisuuden, merenkulun turvatoimien, alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisyn ja merien pilaantumisen torjunnan aloilla. Tämä ylimääräinen tehtävä tuo eurooppalaista lisäarvoa hyödyntämällä viraston olemassa olevaa asiantuntemusta ja osaamista, ja sitä olisi tuettava asianmukaisilla taloudellisilla ja henkilöstöresursseilla. [tark. 14]
(8 a)Viraston CleanSeaNet-järjestelmää, jonka avulla nykyään tuotetaan valokuviin perustuvaa todistusaineistoa alusten öljypäästöistä, olisi käytettävä myös offshore-laitteistojen aiheuttamien päästöjen havaitsemiseen ja dokumentointiin. [tark. 15]
(8 b)Sisämarkkinoiden toteuttamiseksi on syytä hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla lyhyen matkan merenkulkua ja vähentää alusten hallinnollista rasitetta. ”Sininen vyöhyke” -hanke auttaa vähentämään jäsenvaltioiden satamiin saapuvia tai satamista lähteviä kaupallisia aluksia koskevia ilmoitusmuodollisuuksia. [tark. 16]
(9) Unioni on vahvistanut kattavan meriliikennestrategian, joka on voimassa vuoteen 2018 asti ja johon sisältyy sähköisten meriliikennejärjestelmien käsite (eMaritime). Lisäksi se kehittää parhaillaan unionin merivalvontaverkostoa. Virastolla on käytettävissään merenkulkualan järjestelmiä ja sovelluksia, jotka ovat kiinnostavia näiden toimenpiteiden täytäntöönpanon ja erityisesti ”sininen vyöhyke” -hankkeen kannalta. Sen vuoksi viraston olisi annettava nämä järjestelmät ja tiedot kiinnostuneiden kumppaneiden käyttöön. [Tark. 17]
(9 a)Jotta voidaan tukea yhteisen eurooppalaisen merialueen perustamista sekä merien pilaantumisen ehkäisyä ja torjuntaa, olisi kehitettävä synergiaa viranomaisten ja erityisesti rannikkovartiostojen välillä. [tark. 18]
(9 b)Viraston olisi avustettava komissiota ja jäsenvaltioita unionin eMaritime-aloitteen, jonka tarkoituksena on parantaa merialan tehokkuutta hyödyntämällä paremmin tietotekniikkaa, kehittämisessä ja täytäntöönpanossa rajoittamatta kuitenkaan toimivaltaisten viranomaisten vastuualueita. [tark. 19]
(9 c)Kun otetaan huomioon, että on tärkeää, että Eurooppa houkuttelee edelleen uusia päteviä merialan työntekijöitä, jotka korvaavat eläkkeelle jäävän sukupolven, viraston olisi tuettava jäsenvaltioita ja komissiota merialan koulutuksen edistämisessä. Sen olisi erityisesti tuettava työllään parhaiden käytäntöjen jakamista ja helpotettava Erasmus-malliin perustuvaa merialan oppilaitosten välistä opiskelijavaihtoa. [tark. 20]
(10) Virasto on vakiinnuttanut asemansa sellaisten meriliikennetietojen arvovaltaisena toimittajana unionin tasolla, jotka ovat kiinnostavia ja merkityksellisiä muissa unionin toiminnoissa. Viraston olisi toiminnoillaan, jotka koskevat erityisesti satamavaltiovalvontaa, meriliikenteen ja merireittien seurantaa sekä avustamista mahdollisten pilaantumisen aiheuttajien jäljittämisessä, vahvistettava osaltaan synergioita unionin tasolla tiettyjen rannikkovartiostotoimintojen osaltamerien pilaantumisen ehkäisyssä ja torjunnassa, jolla kannustetaan eri rannikkovartiostoyksiköiden tietojen ja hyvien käytäntöjen vaihtoa. Lisäksi viraston suorittaman tietojenseurannan ja -keruun yhteydessä olisi kerättävä myös perustietoja esimerkiksi merirosvoudesta ja mahdollisista uhista, joita merellä tapahtuvasta öljyn ja kaasun etsinnästä ja, tuotannosta ja kuljetuksesta aiheutuu meriliikenteelle ja meriympäristölle. [tark. 21]
(10 a)Jotta voidaan torjua lisääntynyttä merirosvouden uhkaa Adeninlahdella ja Intian valtameren länsiosissa, viraston on tärkeää välittää EU:n Atalanta -merioperaatiolle EU:n lipun alla purjehtivien alusten tarkka sijainti näillä erittäin riskialttiilla alueilla. Tähän mennessä kaikki jäsenvaltiot eivät ole antaneet lupaa tällaiseen toimintaan. Tällä asetuksella jäsenvaltiot olisi velvoitettava tekemään näin, jotta viraston asemaa merirosvouden torjunnassa voidaan vahvistaa. [tark. 22]
(11) Viraston järjestelmät, sovellukset, asiantuntemus ja tiedot edistävät myös merkittävästi meriympäristön hyvän tilan saavuttamisen tavoitetta yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (meristrategiadirektiivi) 17 päivänä kesäkuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/56/EY(8) mukaisesti, erityisesti meriliikenteeseen liittyvien tekijöiden kuten painolastiveden, merien roskaantumisen ja vedenalaisen melun osalta.
(11 a)Satamavaltion suorittaman alusten valvonnan alalla unioni tekee tiivistä yhteistyötä satamavaltion suorittamaa alusten valvontaa koskevan Pariisin yhteisymmärryspöytäkirjan kanssa. Tehokkuuden maksimoimiseksi viraston ja satamavaltion suorittamaa alusten valvontaa koskevan Pariisin yhteisymmärryspöytäkirjan sihteeristön olisi tehtävä mahdollisimman tiivistä yhteistyötä, kun taas komission ja jäsenvaltioiden olisi selvitettävä kaikki vaihtoehdot tehokkuuden parantamiseksi tulevaisuudessa. [tark. 23]
(11 b)Meriympäristön pilaantumista ja onnettomuuksien torjuntaa koskeva viraston asiantuntemus olisi arvokasta myös öljyn ja kaasun etsinnän ja tuotannon lupamenettelyä koskevien ohjeiden kehittämisen yhteydessä. Näin ollen viraston olisi avustettava komissiota ja jäsenvaltioita mainitussa tehtävässä. [tark. 24]
(12) Virasto suorittaa tarkastuksia avustaakseen komissiota unionin oikeuden tehokkaan täytäntöönpanon arvioinnissa. Viraston, komission, jäsenvaltioiden ja hallintoneuvoston roolit olisi määriteltävä selvästi.
(13) Komission ja viraston olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä viraston operatiivisten työmenetelmien laatimisessalaatimiseksi mahdollisimman nopeasti tarkistusten osalta. Siihen asti kuin nämä työmenetelmät eivät ole tulleet voimaan, viraston olisi noudatettava nykyistä käytäntöä suorittaessaan tarkistuksia. [Tark. 25]
(14) Tarkistusten suorittamiseen liittyviäliittyvien viraston operatiivisia työmenetelmiä koskevista vaatimuksista olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY(9) mukaisestikoskevien vaatimusten hyväksymiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti. [tark. 26]
(14 a)Kaikkien edellä mainittujen toimenpiteiden sekä viraston toiminnan olisi jäsenvaltioiden ja komission koordinoimina tähdättävä todellisen eurooppalaisen merialueen kehittämiseen. [tark. 27]
(14 b)Olisi otettava huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25 päivänä kesäkuuta 2002 annettu neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 1605/2002(10) (varainhoitoasetus) ja etenkin sen 185 artikla sekä talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehty Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välinen toimielinten sopimus(11) ja etenkin sen 47 kohta. [tark. 28]
(15) Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 1406/2002 olisi muutettava vastaavasti,
OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:
1 artikla
Muutokset asetukseen (EY) N:o 1406/2002
Muutetaan asetus (EY) N:o 1406/2002 seuraavasti:
1)
Korvataan 1–3 artikla seuraavasti:" 1 artikla Tavoitteet 1. Tällä asetuksella perustetaan Euroopan meriturvallisuusvirasto, jäljempänä ’virasto’. Virasto toimii unionin etujen mukaisesti. 2. Virasto tarjoaa jäsenvaltioille ja komissiolle tarvittavaa teknistä ja tieteellistä tukea sekä korkeatasoista asiantuntemusta avustaakseen niitä meriturvallisuutta, merenkulun turvatoimia ja alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisyä koskevan unionin lainsäädännön asianmukaisessa soveltamisessa,niin, että varmistetaan korkealuokkainen, yhtenäinen ja tehokas meriturvallisuuden ja merenkulun turvatoimien taso, hyödynnetään niiden nykyisiä avustamiseen, ehkäisemiseen ja merien pilaantumisen torjuntaan liittyviä valmiuksia, kaasun- ja öljynporauksessa käytettävien offshore-laitteistojen aiheuttama pilaantuminen mukaan lukien, ja kehitetään esteetön eurooppalainen meriliikennealue, sekä sen täytäntöönpanon seurannassa ja toteutettujen toimien tehokkuuden arvioinnissa. [tark. 29] 3. Virasto tarjoaa jäsenvaltioille ja komissiolle tarvittavaa teknistä ja tieteellistä tukea onnettomuuksista tai tahallisista päästöistä aiheutuvan merien pilaantumisen alalla ja pyydettäessä tukee täydentävin keinoin ja kustannustehokkaasti jäsenvaltioiden soveltamia pilaantumisen torjuntamekanismeja, tämän rajoittamatta rannikkovaltioiden velvollisuutta ylläpitää asianmukaisia pilaantumisen torjuntamekanismeja ja ottaen samalla huomioon jäsenvaltioiden olemassa olevat yhteistyöjärjestelyt tällä alalla. Virasto tukee toiminnallaan yhteisön pelastuspalvelumekanismin perustamisesta 8 päivänä marraskuuta 2007 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2007/779/EY, Euratom(12)* perustettua EU:n pelastuspalvelualan mekanismia. 2 artikla Viraston tehtävät 1. Sen varmistamiseksi, ettäEdellä 1 artiklassa vahvistetut tavoitteet saavutetaan asianmukaisesti, virasto hoitaaovat viraston tärkein vastuualue, ja niiden saavuttaminen on ensisijaista. Annettaessa virastolle tämän artiklan 2 kohdassa lueteltuja tehtäviä on varmistettava, että toimien päällekkäisyyttä ei esiinny ja että virasto toteuttaa jäsenvaltioiden tai komission pyynnöstä asianmukaisesti tehtävät meriturvallisuuden ja merenkulun turvatoimien, alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemisen ja merien pilaantumisen torjunnan aloilla. [tark. 30] 2. Virasto avustaa komissiota
a)
merkityksellisen unionin lainsäädännön ajantasaistamiseen ja kehittämiseen liittyvässä valmistelutyössä, erityisesti siltä osin kuin se liittyy meriturvallisuuden ja merenkulun turvatoimien kansainvälisen lainsäädännön kehitykseen;
b)
merkityksellisen unionin lainsäädännön tehokkaassa täytäntöönpanossa, erityisesti suorittamalla tämän asetuksen 3 artiklassa tarkoitettuja tarkastuksia ja tarjoamalla komissiolle teknistä tukea sille alusten ja satamarakenteiden turvatoimien parantamisesta 31 päivänä maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 725/2004(13)** 9 artiklan 4 kohdassa osoitettujen tarkastustehtävien hoitamisessa; se voi ehdottaa komissiolle mahdollisia muutoksia merkitykselliseen unionin lainsäädäntöön;
b a)
teknisen tuen tarjoamisessa komissiolle, kun komissio suorittaa sille satamien turvallisuuden parantamisesta 26 päivänä lokakuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/65/EY*** 13 artiklan 2 kohdan mukaisesti osoitettuja valvontatehtäviä; [tark. 31]
c)
teknisen tuen tarjoamisessa, jotasellaisten säännösten ajan tasalle saattamisessa ja kehittämisessä, joita osallistuminen IMO:n, ILO:n, satamavaltion suorittamaa alusten valvontaa koskevan Pariisin yhteisymmärryspöytäkirjan ja muiden merkityksellisten kansainvälisten tai alueellisten järjestöjen teknisten elinten työhön edellyttää; [tark. 32]
d)
sellaisten viraston tehtäviin liittyvien unionin toimenpiteiden kehittämisessä ja täytäntöönpanossa erityisesti meriturvallisuuden alalla kuten merten moottoritiet, esteetön eurooppalainen meriliikennealue, 'sininen vyöhyke' -hanke, eMaritime, sisävesiväylät, meristrategiadirektiivi ja ilmastonmuutos sekä kaasun- ja öljynporauksessaöljyn- ja kaasunporauksessa käytettävien liikkuvien offshore-laitteistojen turvallisuuden arvioinnissa ja pilaantumisen torjunnassa; [tark. 33]
d a)
tietojen vaihdossa, joka koskee kaikkia muita toimenpiteitä, jotka voivat soveltua sen toimivaltuuksiin ja asiantuntemukseen; [tark. 34]
e)
viraston tehtäviin liittyvien unionin ohjelmien kuten ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuista seurantaa koskevan GMES-ohjelman ja eurooppalaisten naapurimaiden kanssa tehtyjen yhteistyöohjelmien täytäntöönpanossa;
e a)
sellaisen toimintapolitiikan kehittämisessä ja täytäntöönpanossa, jolla parannetaan Euroopan merialan työntekijöiden koulutuksen laatua ja edistetään uraa merenkulun alalla ottaen huomioon erittäin pätevän työvoiman tarve EU:n merenkulkualalla; [tark. 35]
f)
viraston toiminta-alojen kannalta merkityksellisten käynnissä olevien ja loppuun saatettujen tutkimushankkeiden analysoinnissa; tähän sisältyy mahdollisten lainsäädännöllisten jatkotoimenpiteiden määrittäminen tiettyjen tutkimushankkeiden pohjalta sekä tärkeimpien aihealueiden ja prioriteettien määrittäminen EU:n tasolla tehtävää jatkotutkimusta varten; [tark. 36]
f a)
öljyn ja kaasun etsintää ja tuotantoa avomeriympäristössä koskevaa lupamenettelyä ja erityisesti niiden ympäristönsuojelu- ja pelastuspalvelunäkökohtia koskevien vaatimusten ja mahdollisten ohjeiden kehittämisessä; [tark. 37]
g)
voimassa olevassa ja tulevassa alaa koskevassa unionin lainsäädännössä sille osoitettujen tehtävien hoitamisessa.
3. Virasto toimii yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa
a)
järjestääkseen tarvittaessa asiaankuuluvia koulutustoimia satamavaltioiden, lippuvaltioiden ja rannikkovaltioiden tehtäviin kuuluvilla aloilla;
b)
kehittääkseen teknisiä ratkaisuja ja tarjotakseen niihin liittyviä palveluja sekä antaakseen teknistä tukea unionin lainsäädännön täytäntöönpanossa;
b a)
tukeakseen sellaisten tunnustettujen järjestöjen valvontaa, jotka suorittavat tarkastustehtäviä jäsenvaltioiden puolesta alusten tarkastamiseen ja katsastamiseen valtuutettuja laitoksia sekä merenkulun viranomaisten asiaan liittyviä toimia koskevista yhteisistä säännöistä ja standardeista 23 päivänä huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/15/EY**** 9 artiklan mukaisesti, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta lippuvaltion oikeuksiin ja velvollisuuksiin; [tark. 38]
b b)
avustaakseen komissiota alusten tarkastamis- ja katsastamislaitoksia koskevista yhteisistä säännöistä ja standardeista 23 päivänä huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 391/2009***** 3, 5, 6, 7 ja 8 artiklassa tarkoitettujen tehtävien suorittamisessa ja antaakseen neuvoja kyseisen asetuksen 10 artiklan soveltamisessa ja täytäntöönpanossa; [tark. 39]
c)
tukeakseen, kun tukea on pyydetty, täydentävin keinoin ja kustannustehokkaasti päätöksellä 2007/779/EY, Euratom perustetun EU:n pelastuspalvelualan mekanismin kautta jäsenvaltioiden soveltamia pilaantumisen torjuntatoimia onnettomuuksista tai tahallisista päästöistä aiheutuvan meren pilaantumisen tapauksissa; tällöin virasto tukee sitä jäsenvaltiota, johon vaikutukset kohdistuvat ja jonka alaisuudessa puhdistustoimet toteutetaan, antamalla sen käyttöön asianmukaiset tekniset välineet; [tark. 40]
c a)
kerätäkseen tietoja merialan työntekijöiden pätevyydestä ja työpaikoista ja analysoidakseen kyseisiä tietoja, jotta merialan työntekijöiden koulutusta koskevia hyviä käytäntöjä on mahdollista vaihtaa EU:n tasolla; [tark. 41]
c b)
koordinoidakseen oppilaitosten toimintaa, jotta koulutusohjelmia voidaan yhdenmukaistaa; [tark. 42]
tarjotakseen teknistä asiantuntemustaan laivanrakennusalalla tai missä tahansa muussa perustellussa toiminnassa, joka koskee meriliikennettä, jotta kehitetään ympäristöystävällisen teknologian käyttöä ja varmistetaan turvallisuuden korkea taso; [tark. 44]
4. Virasto avustaa jäsenvaltioita ja komissiota seuraavasti:
a)
liikenteen seurannan alalla virasto edistää erityisesti kyseessä olevien merialueiden rannikkovaltioiden välistä yhteistyötä alusliikennettä koskevan yhteisön seuranta- ja tietojärjestelmän perustamisesta 27 päivänä kesäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/59/EY(14)****** soveltamisalaan kuuluvilla aloilla sekä kehittää ja pitää yllä kyseisen direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavia tietojärjestelmiä. Lisäksi se osallistuu EU:n merialan yhteisen tietojenvaihtoympäristön kehittämiseen;
a a)
tukeakseen jäsenvaltioiden toimia laittoman kaupan ja merirosvouksen torjunnassa tarjoamalla tietoja, jotka voivat helpottaa kyseistä toimintaa, ja käyttämällä erityisesti automaattista tunnistusjärjestelmää ja satelliittikuvia; [tark. 45]
a b)
kehittämällä ja toteuttamalla viraston toiminta-aloilla unionin makroaluepoliittista suunnitelmaa; [tark. 46]
b)
merionnettomuuksien tutkinnan alalla virasto tarjoaa meriliikennealan onnettomuuksien tutkinnan perusperiaatteista 23 päivänä huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/18/EY(15)******* mukaisesti asianomaisten jäsenvaltioiden pyynnöstä jäsenvaltioille tukea vakaviin merionnettomuuksiin liittyvien tutkimusten suorittamisessa ja analysoi onnettomuustutkintaraportit määrittääkseen, mitä kokemuksista voidaan oppia EU:n tasolla. Virastoa pyydetään tässä yhteydessä avustamaan jäsenvaltioita rannikko- ja offshore-laitteistoja koskevien onnettomuuksien tutkinnassa, öljyn- ja kaasunporauksessa käytettäviin laitteistoja koskevat onnettomuuden mukaan luettuina; jäsenvaltioita pyydetään vastaavasti tekemään viraston kanssa yhteistyötä kokonaisvaltaisesti ja ripeästi; [tark. 47]
b a)
offshore-laitteistoista peräisin olevien öljyvuotojen osalta virasto avustaa jäsenvaltioita ja komissiota käyttämällä CleanSeaNet-palvelua valvoakseen tällaisten vuotojen laajuutta ja ympäristövaikutuksia; [tark. 48]
b b)
öljyn- ja kaasunporauksessa käytettävien offshore-laitteistojen osalta virasto arvioi pelastussuunnitelmia ja hätävalmiutta koskevia jäsenvaltioiden järjestelyjä ja koordinoi öljyntorjuntatoimia onnettomuustilanteessa; [tark. 49]
b c)
offshore-laitteistojen osalta virasto varmistaa, että riippumaton kolmas osapuoli valvoo turvallisuuteen, ennaltaehkäisyyn, ympäristönsuojeluun ja valmiussuunnitelmiin liittyviä näkökohtia merellä; [tark. 50]
c)
toimittamalla puolueettomia, luotettavia ja vertailukelpoisia tilastoja ja tietoja virasto tekee komissiolle ja jäsenvaltioille mahdolliseksi toteuttaa tarvittavat toimenpiteet toimiensa parantamiseksi ja toteutettujen toimenpiteiden tehokkuuden ja kustannustehokkuuden arvioimiseksi. Näihin tehtäviin sisältyvät teknisten tietojen kerääminen, tallentaminen ja arviointi, nykyisten tietokantojen järjestelmällinen hyödyntäminen, mukaan luettuna niiden keskinäinen tietojenvaihto, sekä tarvittaessa lisätietokantojen kehittäminen. Kerättyjen tietojen perusteella virasto avustaa komissiota aluksia koskevien tietojen julkaisemisessa satamavaltioiden suorittamasta valvonnasta 23 päivänä huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/16/EY(16)******** mukaisesti. Virasto avustaa komissiota ja jäsenvaltioita myös niiden alusten aiheuttamasta ympäristön pilaantumisesta ja pilaamisrikoksista määrättävistä seuraamuksista, myös rikosoikeudellisista seuraamuksista 7 päivänä syyskuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/35/EY(17)********* puitteissa toteuttamissa toimissa, joiden avulla on tarkoitus parantaa laittomia päästöjä tekevien alusten tunnistamista ja jäljittämistä. [tark. 51]
4 a.Virasto laatii vuosittain katsauksen merellä sattuneista vaaratilanteista, myös vaarallisista onnettomuuksista ja läheltä piti -tilanteista, jäsenvaltioiden kansallisten toimivaltaisten elinten toimittamien tietojen perusteella. Tämä katsaus esitetään vuosittain Euroopan parlamentille ja neuvostolle. [tark. 91] 5. Komission pyynnöstä virasto voi antaa merkityksellisen EU:n lainsäädännön täytäntöönpanoa koskevaa teknistä tukea unionin jäsenyyttä hakeville maille, kaikille Euroopan naapuruuspolitiikan kumppanimaille, kun se on tarpeen, ja maille, jotka osallistuvat satamavaltion suorittamaa alusten valvontaa koskevaan Pariisin yhteisymmärryspöytäkirjaan. [tark. 53] Virasto myös antaa komission pyynnöstä tukea päätöksellä 2007/779/EY, Euratom perustetun EU:n pelastuspalvelualan mekanismin puitteissa sellaisissa onnettomuuksista tai tahallisista päästöistä aiheutuvissa meren pilaantumistapauksissa, jotka vaikuttavat näihin valtioihin, tämän artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen jäsenvaltioihin sovellettavien ehtojen mukaisesti. Nämä tehtävät sovitetaan yhteen nykyisten alueellisten yhteistyöohjelmien kanssa, ja niihin sisältyy tarvittaessa asiaankuuluvien koulutustoimien järjestäminen. 3 artikla Tarkastukset 1. Hoitaakseen sille osoitetut tehtävät ja avustaakseen komissiota perussopimusten mukaisten velvoitteiden täyttämisessä, erityisesti unionin lainsäädännön tehokkaan täytäntöönpanon arvioinnissa, virasto avustaa komissiota ympäristövaikutusten arviointien tarkistamisessa ja suorittaa jäsenvaltioissa tarkastuksia komission pyynnöstä. [tark. 54] Jäsenvaltioiden kansallisten viranomaisten on helpotettava viraston henkilöstön työtä. Lisäksi virasto suorittaa komission puolesta tarkastuksia kolmansissa maissa unionin lainsäädännön mukaisesti, erityisesti asetuksen (EY) N:o 391/2009(18) mukaisesti tunnustettujen järjestöjen osalta sekä merenkulkijoiden koulutuksen ja pätevyyden tunnustamisen osalta merenkulkijoiden vähimmäiskoulutuksesta 19 päivänä marraskuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/106/EY(19)********** mukaisesti. 2. Viraston 1 kohdassa tarkoitettujen tarkastusten suorittamiseen liittyviin operatiivisiin työmenetelmiin sovelletaan vaatimuksia, jotka hyväksytään 23 artiklan 2 kohdassa23 artiklassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti. [tark. 55] 3. Tarvittaessa ja aina tarkastuskierroksen päätyttyä virasto analysoi kyseisen kierroksen raportit horisontaalisten havaintojen ja yleisten päätelmien tekemiseksi käytössä olevien toimenpiteiden tehokkuudesta ja kustannustehokkuudesta. Virasto esittää tämän analyysin komissiolle, jotta tämä voi keskustella siitä jäsenvaltioiden kanssa ja julkistaa tiedot helposti käytettävässä muodossa, myös sähköisessä muodossa. [tark. 56] * OJ L 314, 1.12.2007, p. 9. ** OJ L 129, 29.4.2004, p. 6. *** OJ L 310, 25.11.2005, p. 28. **** OJ L 131, 28.5.2009, p. 47. ***** OJ L 131, 28.5.2009, p. 11. ****** OJ L 208, 5.8.2002, p. 10. ******* OJ L 131, 28.5.2009, p. 114. ******** OJ L 131, 28.5.2009, p. 57. ********* OJ L 255, 30.9.2005, p. 11. ********** OJ L 323, 3.12.2008, p. 33."
2)
Korvataan 5 artiklan 3 ja 4 kohta seuraavasti:" 3. Hallintoneuvosto voi komission pyynnöstä ja kyseessä olevien jäsenvaltioiden suostumuksella ja yhteistyössä niiden kanssa päättää perustaa aluekeskuksia, jotka ovat tarpeellisia viraston tehtävien hoitamiseksi mahdollisimman tehokkaasti ja jotka tehostavat ehkäisytoimenpiteisiin jo osallistuvien nykyisten alueellisten ja kansallisten verkostojen yhteistyötä, ja määrittää aluekeskuksen täsmällisen toiminta-alan välttäen tarpeettomia kustannuksia. [tark. 57] 4. Virastoa edustaa sen pääjohtaja. Pääjohtaja voi tehdä viraston puolesta viraston toimialoilla toimivien muiden elinten kanssa hallinnollisia sopimuksia ilmoitettuaan asiasta hallintoneuvostolle."
3)
Muutetaan 10 artiklan 2 kohta seuraavasti:
-a)
Korvataan b alakohta seuraavasti:"
b)
hyväksyy vuosittaisen kertomuksen viraston toiminnasta ja toimittaa sen viimeistään 15 päivänä kesäkuuta Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle, tilintarkastustuomioistuimelle ja jäsenvaltioille.
Virasto toimittaa vuosittain budjettivallan käyttäjälle kaikki tiedot arviointimenettelyjen tuloksista;"
[tark. 58]
a)
Korvataan c alakohta seuraavasti:"
c)
tutkii työohjelman valmistelun yhteydessä 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut jäsenvaltioiden teknistä tukea koskevat pyynnöt;
ca)
hyväksyy viraston monivuotisen strategian, joka kattaa viisi seuraavaa vuotta, ottaen huomioon Euroopan parlamentin ja komission lausunnonlausunnot; [tark. 59]
hoitaa viraston talousarvioon liittyvät 18, 19 ja 21 artiklan mukaiset tehtävänsä ja varmistaa asianmukaisen seurannan ja valvonnan sisäisissä tai ulkoisissa tilintarkastuskertomuksissa ja arvioinneissa esitettyjen havaintojen ja suositusten suhteen;
"
[tark. 60]
c)
Korvataan i alakohta seuraavasti:"
i)
käyttää kurinpidollista toimivaltaa pääjohtajan ja 16 artiklassa tarkoitettujen osastopäälliköiden suhteen;
"
d)
Korvataan l alakohta seuraavasti:"
l)
tarkastelee k alakohdassa tarkoitetun yksityiskohtaisen suunnitelman ja Euroopan meriturvallisuusviraston toiminnan monivuotisesta rahoituksesta alusten aiheuttaman pilaantumisen torjunnan alalla 18 päivänä joulukuuta 2006 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2038/2006* säädettyjen talousarviositoumusten taloudellista toteutumista.
* EUVL L 394, 30.12.2006, s. 1.
"
3 a)
Muutetaan 11 artikla seuraavasti:
a)
korvataan 1 kohdan toinen alakohta seuraavasti:" Hallintoneuvoston jäsenet nimitetään meriturvallisuudesta, merenkulun turvatoimista ja merien pilaantumisen torjunnasta hankitun asianmukaisen kokemuksen ja asiantuntemuksen perusteella. Hallintoneuvoston jäsenillä on lisäksi oltava kokemusta ja teknistä asiantuntemusta varainhoidosta, hallinnosta sekä henkilöstöhallinnosta. [tark. 61] Hallintoneuvoston jäsenten on tehtävä kirjallinen ilmoitus sitoumuksistaan sekä heidän riippumattomuutensa mahdollisesti vaarantavista välittömistä tai välillisistä etunäkökohdista. Heidän on ilmoitettava kussakin kokouksessa mahdolliset etunäkökohdat, jotka saattavat vaarantaa heidän riippumattomuutensa kokouksen esityslistalla olevien kohtien suhteen, sekä pidättäydyttävä osallistumasta näitä kohtia koskevaan keskusteluun ja äänestykseen."
[tark. 62]
b)
Korvataan 3 ja 4 kohta seuraavasti:" 3.Jäsenten toimikausi on neljä vuotta. Sama henkilö voidaan nimittää uudeksi toimikaudeksi yhden kerran.' [tark. 63] '4.Yhteisön ulkopuolisten maiden edustajien osallistuminen ja sitä koskevat edellytykset vahvistetaan tarvittaessa 17 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa järjestelyissä. Tällainen osallistuminen ei saa vaikuttaa komission edustajien ääniosuuteen hallintoneuvostossa."
[tark. 64]
3 b)
Lisätään 12 artiklaan 1 a kohta seuraavasti:" 1 a.Puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan valinnassa noudatetaan lisäksi tasapainoisen sukupuolijakauman periaatetta."
[tark. 88]
3 c)
Korvataan 14 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:"
2.
Jäsenvaltioiden edustajien kesken jaetaan tasan 75 prosentin osuus kokonaisäänimäärästä. Jäljelle jäävä 25 prosentin osuus kokonaisäänimäärästä jaetaan tasan komission edustajien kesken. Viraston pääjohtajalla ei ole äänioikeutta
"
[tark. 65]
4)
Muutetaan 15 artikla seuraavasti:
a)
Korvataan 2 kohdan a ja b alakohta seuraavasti:"
a)
hän laatii viraston monivuotisen strategian ja toimittaa sen komissiota ja asiasta vastaavaa Euroopan parlamentin valiokuntaa kuultuaan hallintoneuvostolle vähintään kahdeksan viikkoa ennen asiaa koskevaa hallintoneuvoston kokousta; [tark. 66]
aa)
hän laatii viraston monivuotisen henkilöstösuunnitelman ja toimittaa sen komissiota ja asiasta vastaavaa Euroopan parlamentin valiokuntaa kuultuaan hallintoneuvostolle; [tark. 67]
ab)
hän laatii viraston vuotuisen työohjelman ja ilmoittaa kuhunkin toimintoon kaavaillut henkilöstöresurssit ja varat sekä yksityiskohtaisen suunnitelman pilaantumista koskeviksi viraston torjuntavalmius- ja torjuntatoimiksi ja toimittaa ne komissiota kuultuaan hallintoneuvostolle vähintään kahdeksan viikkoa ennen asiaa koskevaa hallintoneuvoston kokousta. Hän saapuu Euroopan parlamentin asiasta vastaavan valiokunnan kutsusta valiokuntaan esittelemään vuosittaisen työohjelman ja keskustelemaan siitä. Hän toteuttaa tarvittavat toimenpiteet niiden täytäntöönpanemiseksi. Hänja hän vastaa kaikkiin 10 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisiin jäsenvaltioiden avunpyyntöihin; [tark. 68]
b)
hän päättää komissiota kuultuaan 3 artiklassa tarkoitettujen tarkastusten suorittamisesta samassa 3 artiklassa tarkoitettujen vaatimusten mukaisesti. Hän tekee tiivistä yhteistyötä komission kanssa 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden valmistelussa;
"
b)
Korvataan 2 kohdan d alakohta seuraavasti:"
d)
hän organisoi tehokkaan seurantajärjestelmän, jonka avulla viraston työn tuloksia voidaan verrata sille tässä asetuksessa asetettuihin tavoitteisiin ja tehtäviin. Tätä varten hän laatii yhteisymmärryksessä komission kanssa räätälöityjä tulosindikaattoreita, joiden avulla voidaan arvioida saavutettuja tuloksia tehokkaasti. Hän varmistaa, että viraston organisaatiorakennetta mukautetaan säännöllisesti muuttuvien tarpeiden perusteella käytettävissä olevien taloudellisten ja henkilöresurssien puitteissa. Pääjohtaja valmistelee tältä pohjalta vuosittain luonnoksen yleiskertomukseksi ja toimittaa sen hallintoneuvostolle. Kertomukseen sisältyy erityinen jakso, jossa käsitellään pilaantumista koskevia viraston torjuntavalmius- ja torjuntatoimia koskevan yksityiskohtaisen suunnitelman taloudellista täytäntöönpanoa, ja siinä luodaan katsaus kaikkien kyseisen suunnitelman nojalla rahoitettujen toimien tilanteeseen. Hän luo tunnustettujen ammatillisten vaatimusten mukaiset säännölliset arviointimenettelyt;
"
[tark. 70]
c)
Poistetaan 2 kohdan g alakohta.
d)
Poistetaan 3 kohta.
5)
Korvataan 16 artikla seuraavasti:" 16 artikla Pääjohtajan ja osastopäälliköiden nimittäminen 1. Hallintoneuvosto nimittää ja erottaa pääjohtajan. Pääjohtaja nimitetään komission esittämän ehdokasluettelon perusteella viideksi vuodeksi ansioiden ja todistuksin osoitettujen hallinnollisten ja johtamistaitojen sekä meriturvallisuuden, merenkulun turvatoimien, alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemisen ja merien pilaantumisen torjunnan kannalta merkityksellisen pätevyyden ja kokemuksen perusteella. Hallintoneuvoston valitsema ehdokas voidaan ennen nimittämistä kutsua antamaan lausunto Euroopan parlamentin toimivaltaiselle valiokunnalle ja vastaamaan sen jäsenten esittämiin kysymyksiin. Parlamentin lausunto, mikäli sellainen on, on otettava huomioon ennen virallista nimitystä. Hallintoneuvosto tekee päätöksensä kaikkien äänivaltaisten jäsentensä neljän viidesosan enemmistöllä. [tark. 71] 2. Hallintoneuvosto voi komission ehdotuksesta arviointikertomuksen huomioon ottaen jatkaa pääjohtajan toimikautta enintään kolmella vuodellaviidellä vuodella. Hallintoneuvosto tekee päätöksensä kaikkien äänivaltaisten jäsentensä neljän viidesosan enemmistöllä. Hallintoneuvoston on ilmoitettava Euroopan parlamentille aikeestaan jatkaa pääjohtajan toimikautta. Pääjohtaja voidaan toimikauden jatkamista edeltävän kuukauden aikana kutsua antamaan lausunto Euroopan parlamentin toimivaltaiselle valiokunnalle ja vastaamaan sen jäsenten esittämiin kysymyksiin. Parlamentin lausunto, mikäli sellainen on, on otettava huomioon ennen virallista uudelleennimitystä. Jos toimikautta ei jatketa, pääjohtaja jatkaa tehtävässään seuraajan nimittämiseen asti. [tark. 72] 3. Pääjohtajaa voi avustaa yksi tai useampi osastopäällikkö. Pääjohtajan ollessa poissa tai estynyt yksi osastopäälliköistä hoitaa hänen tehtäviään. 4. Osastopäälliköt nimitetään tasapainoista sukupuolijakaumaa noudattaen ansioiden ja todistuksin osoitettujen hallinnollisten ja johtamistaitojen sekä meriturvallisuuden, merenkulun turvatoimien, alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemisen ja merien pilaantumisen torjunnan kannalta merkityksellisen pätevyyden ja kokemuksen perusteella. Pääjohtaja nimittää ja erottaa osastopäälliköt saatuaan hallintoneuvostolta myönteisen lausunnon."
[tark. 73 ja 90]
6)
Muutetaan 18 artikla seuraavasti:
a)
Korvataan 1 kohdan c alakohta seuraavasti:"
c)
julkaisuista, koulutuksesta ja/tai muista viraston tarjoamista palveluista perittävistä palkkioista ja maksuista.
"
b)
Korvataan 3 kohta seuraavasti:" 3.Pääjohtaja laatii toimintoperusteisen budjetoinnin perusteella esityksen viraston seuraavan varainhoitovuoden tuloja ja menoja koskevaksi ennakkoarvioksi ja toimittaa sen sekä henkilöstötaulukkoa koskevan esityksen hallintoneuvostolle."
[tark. 74]
c)
Korvataan 7 ja 8 kohta seuraavasti:" 7.Komissio toimittaa ennakkoarvion Euroopan unionin yleistä talousarviota koskevan esityksen yhteydessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle, jäljempänä yhteisesti ’budjettivallan käyttäjä’. 8.Ennakkoarvion perusteella komissio sisällyttää arviot, joita se pitää henkilöstötaulukon ja yleisestä talousarviosta suoritettavan avustuksen määrän osalta välttämättöminä, Euroopan unionin yleistä talousarviota koskevaan esitykseen ja toimittaa sen budjettivallan käyttäjälle Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan mukaisesti ja liittää oheen kuvauksen ja perustelut kaikista viraston ennakkoarvion ja yleisestä talousarviosta maksetun tuen välisistä poikkeuksista."
[tark. 75]
d)
Korvataan 10 kohta seuraavasti:" 10.Hallintoneuvosto vahvistaa talousarvion. Siitä tulee lopullinen, kun Euroopan unionin yleinen talousarvio on lopullisesti vahvistettu. Sitä mukautetaan tarvittaessa tätä vastaavasti yhdessä vuotuisen työohjelman kanssa."
[tark. 76]
7)
Korvataan 22 artiklan 1 ja 2 kohta seuraavasti:" 1. Hallintoneuvosto teettää säännöllisin väliajoin ja vähintään joka viides vuosi tämän asetuksen täytäntöönpanosta riippumattoman ulkoisen arvioinnin tämän asetuksen täytäntöönpanosta, jossa tarkastellaan sen asianmukaisuutta, tehokkuutta ja kannattavuutta. Komissio antaa virastolle kaikki tiedot, joita tämä pitää tarpeellisina arviointia varten. [tark. 77] 2.Arvioinnissa tarkastellaan viraston ja sen toimintatapojen käyttökelpoisuutta, merkitystä, lisäarvoa ja vaikutuksia. Arvioinnissa otetaan huomioon eri osapuolten näkökannat sekä eurooppalaisella että kansallisella tasolla. Siinä on erityisesti käsiteltävä mahdollisia tarpeita muuttaa tai laajentaa viraston tehtäviä tai lopettaa sen toiminta siinä tapauksessa, että sen rooli on käynyt tarpeettomaksi."
[tark. 78]
7 a)
Lisätään artiklat seuraavasti:" 22 a artikla Toteutettavuustutkimus Komissio laatii …(20) mennessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle kansallisten rannikkovartiostojen koordinointijärjestelmästä toteutettavuustutkimuksen, jossa esitellään kyseisen järjestelmän kustannukset ja edut. Tutkimuksen lisäksi laaditaan tarvittaessa lainsäädäntöehdotus. [tark. 79] 22 b artikla Tilannekatsaus
Komissio laatii …(21)+ mennessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle tilannekatsauksen, jossa selvitetään, miten virasto on hoitanut tällä asetuksella säädetyt lisävastuunsa ja onko sen tavoitteita ja tehtäviä laajennettava lisää. Kyseiseen tilannekatsaukseen sisältyvät erityisesti:
a)
analyysi tehokkuushyödyistä, jotka on saavutettu viraston paremmalla mukauttamisella satamavaltion suorittamaa valvontaa koskevaan Pariisin yhteisymmärryspöytäkirjaan;
b)
tietoa siitä, miten tehokkaasti ja johdonmukaisesti jäsenvaltiot ovat panneet täytäntöön direktiivin 2005/35/EY ja yksityiskohtaista tilastotietoa sovelletuista seuraamuksista.
Tilannekatsaukseen liitetään tarvittaessa lainsäädäntöehdotus."
[tark. 80]
8)
Korvataan 23 artikla seuraavasti:" 23 artikla Komitea 1.Komissiota avustaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2099/2002(22) 3 artiklalla perustettu meriturvallisuutta ja alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä käsittelevä komitea (COSS-komitea).Siirretään komissiolle valta antaa 23 a artiklassa tarkoitettuja delegoituja säädöksiä, jotka koskevat viraston 3 artiklan 1 kohdan mukaisten tarkastusten suorittamiseen liittyviä työmenetelmiä. [tark. 81] 2.Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 3 ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset."
[tark. 82]
8 a)
Lisätään artikla seuraavasti:" 23 a artikla Siirretyn säädösvallan käyttäminen 1.Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tässä artiklassa säädetyin edellytyksin. 2.Siirretään 23 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä komissiolle viideksi vuodeksi voimaantulosta. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään kuusi kuukautta ennen viiden vuoden pituisen kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolmea kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä. 3.Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 23 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä tai jonakin myöhempänä, päätöksessä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen. 4.Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle. 5.Edellä olevan 23 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella."
[tark. 83]
2 artikla
Voimaantulo
Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan jäsenvaltioissa perussopimusten mukaisesti.
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/56/EY, annettu 17 päivänä kesäkuuta 2008, yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (meristrategiadirektiivi), EUVL L 164, 25.6.2008, s. 19.
– ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Syyriasta ja erityisesti 27. lokakuuta 2011 Egyptin ja Syyrian ja erityisesti niiden kristittyjen yhteisöjen tilanteesta(1), 15. syyskuuta 2011 Syyrian tilanteesta(2), 27. lokakuuta 2011 Rafah Nashedin tapauksesta Syyriassa(3) sekä 7. heinäkuuta 2011 Syyriasta, Jemenistä ja Bahrainista arabimaiden ja Pohjois-Afrikan tilanteen yhteydessä(4), antamansa päätöslauselmat,
– ottaa huomioon ulkoasiainneuvoston 10. lokakuuta 2011, 14. marraskuuta 2011 ja 1. joulukuuta 2011 sekä Eurooppa-neuvoston 23. lokakuuta 2011 ja 9. joulukuuta 2011 hyväksymät päätelmät Syyriasta,
– ottaa huomioon 1. joulukuuta 2011 tehdyn neuvoston päätöksen 2011/782/YUTP annetun neuvoston päätöksen Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä ja päätöksen 2011/273/YUTP kumoamisesta(5),
– ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 8. lokakuuta 2011, 3. ja 28. marraskuuta 2011 sekä 2. joulukuuta 2011 antamat julkilausumat Syyriasta ja hänen tiedottajansa 23. marraskuuta 2011 antaman julkilausuman,
– ottaa huomioon 22. marraskuuta 2011 annetun YK:n yleiskokouksen päätöslauselman Syyriasta,
– ottaa huomioon 2. joulukuuta 2011 annetun YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselman Syyrian arabitasavallan ihmisoikeustilanteesta,
– ottaa huomioon julkilausuman, jonka YK:n ihmisoikeusvaltuutettu Navi Pillay antoi 2. joulukuuta 2011 YK:n ihmisoikeusneuvoston 18. erityisistunnossa, jossa selvitettiin Syyrian arabitasavallan ihmisoikeustilannetta,
– ottaa huomioon Syyrian arabitasavallan tilannetta käsittelevän riippumattoman kansainvälisen tutkintakomission 23. marraskuuta 2011 julkaiseman raportin,
– ottaa huomioon 22. marraskuuta 2011 annetun YK:n yleiskokouksen ihmisoikeuksia käsittelevän kolmannen komitean päätöslauselman Syyrian arabitasavallan ihmisoikeustilanteesta,
– ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,
– ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen, lapsen oikeuksien yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan lasten osallistumisesta aseellisiin selkkauksiin sekä joukkotuhontana pidettävän rikoksen ehkäisemistä ja rankaisemista koskevan yleissopimuksen, joiden kaikkien sopimuspuolena Syyria on,
– ottaa huomioon Arabiliiton lausunnot Syyrian tilanteesta 27. elokuuta 2011, 16. lokakuuta 2011 ja 12, 16. ja 24. marraskuuta 2011, Arabiliiton toimintasuunnitelman 2. marraskuuta 2011 ja Arabiliiton 27. marraskuuta 2011 Syyria vastaan hyväksymät pakotteet,
– ottaa huomioon Turkin tasavallan hallituksen 30. marraskuuta 2011 tekemän päätöksen asettaa Syyrialle taloudellisia pakotteita,
– ottaa huomioon Islamilaisen yhteistyöjärjestön 30. marraskuuta 2011 antaman lausunnon, jossa Syyrian hallitusta vaaditaan lopettamaan viipymättä kohtuuton voimankäyttö kansalaisia kohtaan sekä noudattamaan ihmisoikeuksia,
– ottaa huomioon 25. toukokuuta 2011 annetun komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ja komission yhteisen tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle aiheesta ”Uusi strategia muutostilassa olevia naapurimaita varten”,
– ottaa huomioon Barcelonassa 27.–28. marraskuuta 1995 järjestetyn Euro–Välimeri-ministerikokouksen päätösjulistuksen (Barcelonan julistuksen) sekä Pariisissa 13. heinäkuuta 2008 pidetyn Välimeren maiden huippukokouksen yhteisen julkilausuman, jotka Syyria on allekirjoittanut,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 4 kohdan,
A. ottaa huomioon, että YK:n arvioiden mukaan yli 5 000 ihmistä, joista yli 300 on lapsia, on tapettu, ja loukkaantuneita on paljon enemmän, yli 14 000 ihmisen kerrotaan joutuneen pidätetyiksi ja kymmenettuhannet ovat paenneet naapurivaltioihin tai joutuneet siirtymään Syyrian sisällä maaliskuun 2011 jälkeen raa'an sorron vuoksi, jota maan johto kohdistaa kansaansa; toteaa, että laajoista kansainvälisistä vastalauseista huolimatta Syyrian viranomaiset sekä asevoimat ja turvallisuusjoukot jatkavat edelleen ja lisäävät väkivaltaa käyttämättömiin siviileihin kohdistuvaa väkivaltaa ja räikeitä ihmisoikeusrikkomuksia; ottaa huomioon, että koko Syyrian alueella hallituksen johtamien joukkojen kerrotaan pitävän vallassaan kaupunkeja ja että kaupungeissa ei ole elintarvikkeita, lääkkeitä tai viestintävälineitä; ottaa huomioon, että monien syyrialaisten humanitaarinen tilanne on huonontunut väkivallan ja väestön siirtymisen vuoksi;
B. ottaa huomioon, että presidentti Bashar al-Assadin lupaamia ja ilmoittamia uudistuksia ja pidätettyjen vapauttamista ei ole toteutettu ja maan johto on menettänyt kaiken uskottavuutensa, ottaa huomioon, että Syyrian hallitus käyttää tavanomaiseen rikosoikeusjärjestelmään kuulumatonta valtion turvallisuudesta vastaavaa korkeinta tuomioistuinta poliittisten aktivistien ja ihmisoikeusaktivistien tuomitsemiseen; ottaa huomioon, että väkivallan lisäksi maan johto ja sen tukijat pyrkivät toiminnallaan lisäämään ryhmien välisiä jännitteitä sekä etnisten ja uskonnollisten ryhmittymien välisiä konflikteja maassa;
C. ottaa huomioon, että 20. marraskuuta 2011 Sunday Times -lehdessä julkaistussa haastattelussa ja 7. joulukuuta 2011 yhdysvaltalaisella ABC-kanavalla lähetetyssä haastattelussa Syyrian presidentti Bashar al-Assad kielsi, että hänen hallituksensa kohtelisi kansaa julmasti, ja totesi, että hän ei tunne syyllisyyttä 10 kuukautta kestäneen kansannousun tukahduttamisesta, vaikka turvallisuusjoukkojen raakuuksista on raportoitu;
D. ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeusneuvoston 2. joulukuuta 2011 antamassa päätöslauselmassa tuomittiin Syyrian viranomaisten sekä asevoimien ja turvallisuusjoukkojen laajat, järjestelmälliset ja vakavat ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien loukkaukset – esimerkiksi tappamiset, mielivaltaiset teloitukset, vainot, mielivaltaiset pidätykset, pakotetut katoamiset sekä siviileihin, myös lapsiin, kohdistuva kidutus ja huono kohtelu sekä raiskaukset ja muu seksuaalinen väkivalta samoin kuin loukkaantuneiden estäminen saamasta lääketieteellistä hoitoa tai sen vaikeuttaminen – ja ehdotettiin Syyrian ihmisoikeustilannetta käsittelevän erityisraportoijan toimeksiannon antamista;
E. toteaa, että Syyrian arabitasavallan tilannetta käsittelevän riippumattoman kansainvälisen tutkintakomission raportissa kerrotaan laajoista, järjestelmällisistä ja vakavista ihmisoikeuksien ja perusvapauksien loukkauksista, joihin ovat syyllistyneet Syyrian armeija, turvallisuusjoukot ja hallitusta kannattavat aseelliset ryhmät; ottaa huomioon, että tutkimuskomissio on erittäin huolestunut mahdollisuudesta, että eri puolilla Syyria on tehty rikoksia ihmisyyttä vastaan; toteaa, että Syyrian hallitus kieltäytyi tekemästä yhteistyötä tutkintakomission kanssa; ottaa huomioon, että tutkintakomission laatiman YK:n raportin mukaan sortotoimien alettua asevoimista ja turvallisuusjoukoista on tehty useita loikkauksia, jotka ovat lisääntyneet viime kuukausien aikana;
F. ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeusvaltuutettu Navi Pillay varoitti 2. joulukuuta 2011 antamassaan julkilausumassa, että Syyrian johdon kansaansa kohdistama jatkuva häikäilemätön sorto saattaa ajaa maan sisällissotaan, ja rohkaisi YK:n turvallisuusneuvostoa saattamaan Syyrian johdon kansaa kohtaan tekemät rikokset Kansainvälisen rikostuomioistuimen käsiteltäväksi;
G. ottaa huomioon, että Syyrian viranomaiset eivät edelleenkään päästä kansainvälisiä toimittajia ja tarkkailijoita maahan; toteaa, että syyrialaisten pakolaisten ja ihmisoikeusaktivistien kertomukset ja matkapuhelimilla lähetetyt kuvat ovat Syyrian armeijan ja turvallisuusjoukkojen siviileihin kohdistamien ihmisoikeusrikkomusten ja Syyrian tilannetta yleensä koskevien tietojen ja asiakirjojen pääasiallinen lähde;
H. ottaa huomioon, että Euroopan unioni tiukensi 1. joulukuuta 2011 Syyrian vastaisia rajoittavia toimenpiteitään, joista voidaan mainita EU:hun asettautuneille yrityksille ja rahoituslaitoksille määrätyt lisäkiellot, jotka koskevat kaupankäyntiä Syyrian öljy- ja rahoitusalaa edustavien yritysten kanssa, uudet toimet matkustusoikeuksien rajoittamiseksi ja 11 yksityishenkilön ja 12 yhteisön varojen jäädyttämiseksi, asevientikielto ja etenkin kielto viedä EU:sta Syyriaan tieto- ja viestintäteknologiaa, jota maan hallitus voi käyttää kansalaisten ihmisoikeuksien rikkomiseen;
I. toteaa, että neuvosto/ulkosuhdehallinto ei toistaiseksi ole sopinut tieto- ja viestintäteknologiaa koskevasta vientikiellosta eikä ole julkistanut vaadittuja yksityiskohtia kyseisestä kiellosta; ottaa huomioon yleisesti esitetyt väitteet, joiden mukaan EU:n (EU:hun sijoittautuneet) yritykset ovat toimittaneet Syyrian hallitukselle (räätälöityjä) teknologioita, joiden avulla kaikkea internet-liikennettä ja matkapuhelinviestintää Syyriassa voidaan tarkkailla, valvoa ja tallentaa ja kaikki maan sisäiset ja maan ulkopuolelle suunnatut viestit voidaan siepata; toteaa, että EU:n (EU:hun sijoittautuneet) yritykset ovat rakentaneet Syyriaan valvontakeskuksia ja vastanneet niiden toiminnasta sekä ovat tarjonneet asiaan liittyvää teknistä apua Syyrian hallitukselle;
J. ottaa huomioon, että sekä Ranskan Syyrian suurlähettiläs Eric Chevallier että Yhdysvaltain Syyrian suurlähettiläs Robert Ford ovat palanneet Damaskokseen osoittaakseen tukevansa täysin Syyrian väestön kamppailua ja vaatimuksia; ottaa huomioon, että molemmat suurlähettiläät oli kutsuttu pois lokakuussa turvallisuussyistä ja Ranskan etuja vastaan tehtyjen väkivaltaisten hyökkäysten vuoksi;
K. ottaa huomioon, että 1. joulukuuta 2011 antamissaan päätelmissä neuvosto kannusti uudestaan Syyrian oppositiota määrittelemään yhteisen ohjelman ja vahvisti, että EU jatkaa aktiivista toimintaansa sellaisten Syyrian oppositiota edustavien henkilöiden kanssa, jotka sitoutuvat väkivallattomuuteen, ja suhtautui myönteisesti Syyrian kansallisneuvoston sitoutumiseen tähän;
L. ottaa huomioon, että komission varapuheenjohtaja / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustaja Catherine Ashton tapasi 22. marraskuuta 2011 Syyrian kansallisneuvoston edustajia ja korosti opposition kattavan poliittisen ohjelman merkitystä;
M. toteaa, että Euroopan parlamentin jäsenet ovat käynnistäneet vuoropuhelun ja keskustelleet useiden opposition edustajien kanssa, joista osa on ollut maanpaossa ja osa oleskellut maassa viime kuukausien aikana;
N. toteaa, että Syyrian kriisi vaarantaa vakauden ja turvallisuuden koko Lähi-idän alueella;
O. ottaa huomioon, että Arabiliitto jäädytti Syyrian jäsenyyden 16. marraskuuta 2011, kun se oli jättänyt noudattamatta Arabiliiton rauhansuunnitelman ehtoja, joiden mukaan Syyrian oli muun muassa vedettävä pois panssarivaununsa levottomista kaupungeista, lopetettava mielenosoittajiin kohdistuvat hyökkäykset, käytävä vuoropuhelua opposition kanssa ja päästettävä 500 Arabiliiton tarkkailijaa maahan arvioimaan tilannetta paikan päällä; ottaa huomioon, että Arabiliitto hyväksyi useiden uhkavaatimusten jälkeen 27. marraskuuta 2011 Syyrian vastaisia pakotteita, joihin kuuluu muun muassa varojen jäädyttäminen ja investointien estäminen;
P. ottaa huomioon, että Turkin hallitus asetti 30. marraskuuta 2011 Syyriaan kohdistuvia talouspakotteita sekä aseidenvientikiellon, johon kuuluu kaikkien aseiden ja sotilastarvikkeiden viennin estäminen ja Syyrian kanssa tehdyn yhteistyösopimuksen jäädyttäminen, kunnes maalla on uusi hallitus; panee merkille, että Turkin pääministeri kehotti 22. marraskuuta 2011 presidentti al-Assadia luopumaan viimeinkin vallasta; panee merkille, että kymmenet tuhannet syyrialaiset pakolaiset ovat paenneet Turkkiin maaliskuun 2011 jälkeen;
Q. on huolissaan monista lähteistä saaduista uutisista, että Syyrian viranomaiset ovat määränneet karkottamaan Syyrian Mar Musa -luostarin johtajan isä Paolo dall'Oglion, joka sai ensimmäisen Anna Lindh -säätiön palkinnon kulttuurien välisestä vuoropuhelusta vuonna 2006 ja joka tunnetaan uskontojen välisen sopusoinnun puolesta tekemästään työstä Syyriassa kolmen viime vuosikymmenen aikana sekä osallistumisestaan maan sisäiseen sovitteluun, joka perustuu neuvotteluun ja ilmaisunvapauden käyttöön; kehottaa Syyrian viranomaisia pidättäytymään karkotuksesta, sillä se voisi heikentää kristittyjen ja muslimien parhaillaan käymää vuoropuhelua;
R. ottaa huomioon, että Syyrian viranomaiset pidättivät 4. joulukuuta 2011 verkkopäiväkirjan pitäjän Razan Gazzawin Syyrian ja Jordanian välisellä rajalla, kun hänen väitettiin olevan matkalla Jordanian pääkaupunkiin Ammaniin osallistuakseen siellä työnantajansa, Syyrian tiedotusvälineiden ja ilmaisuvapauden keskuksen järjestämään työpajaan, jossa käsiteltiin lehdistön vapautta;
1. tuomitsee jälleen mitä jyrkimmin raa'an sorron, jota Syyrian hallitus kohdistaa kansaansa, myös lapsiin; esittää suruvalittelunsa uhrien omaisille; ilmaisee solidaarisuutensa Syyrian kansan väkivallattomalle kamppailulle rauhan, ihmisarvon ja demokratian puolesta, ja antaa tunnustusta heidän rohkeudelleen ja päättäväisyydelleen, ja viittaa tässä yhteydessä erityisesti naisiin, jotka ovat ratkaisevassa asemassa tässä kamppailussa;
2. panee merkille, että Syyrian johto ja erityisesti presidentti al-Assad, jolla Syyrian valtion perustuslaillisena päämiehenä on viime käden vastuu, eivät ole noudattaneet kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön mukaisia sitoumuksiaan, ja kehottaa jälleen lopettamaan viipymättä rauhanomaisten mielenosoitusten väkivaltaisen hajottamisen ja mielenosoittajien perheiden ahdistelun ja vapauttamaan kaikki pidätettyinä olevat mielenosoittajat, poliittiset vangit, ihmisoikeuksien puolustajat ja toimittajat; kehottaa lisäksi takaamaan kansainvälisille humanitaarisille ja ihmisoikeusjärjestöille sekä kansainvälisille tiedotusvälineille esteettömän pääsyn maahan;
3. kehottaa toistamiseen presidentti Bashar al-Assadia ja hänen hallitustaan siirtymään välittömästi syrjään, jotta demokraattinen siirtymäkehitys maassa voi alkaa;
4. kehottaa tutkimaan nopeasti, riippumattomasti ja avoimesti Syyrian viranomaisten sekä asevoimien ja turvallisuusjoukkojen tekemät laajat, järjestelmälliset ja vakavat ihmisoikeuksien ja perusvapauksien loukkaukset, jotka voivat muodostaa rikoksen ihmisyyttä vastaan, jotta voidaan varmistaa, että kaikki syylliset joutuvat vastaamaan teoistaan kansainväliselle yhteisölle;
5. korostaa Syyrian opposition ja mielenosoittajien vetoomusta, että maahan olisi lähetettävä kansainvälisiä tarkkailijoita, mikä toimisi pelotteena siviileihin kohdistuvia iskuja vastaan, ja että kansainvälisille humanitaarisille ja ihmisoikeusjärjestöille sekä kansainvälisille tiedotusvälineille olisi taattava esteetön pääsy maahan;
6. kehottaa rauhanomaiseen ja aitoon siirtymiseen kohti demokratiaa, joka vastaa Syyrian kansan oikeutettuja tarpeita ja pohjautuu osallistavaan kansalliseen poliittiseen vuoropuheluun ja jossa ovat mukana maan kaikki demokraattiset voimat ja kansalaisyhteiskunta; kehottaa opposition joukkoja välttämään sitä ansaa, että väkivalta leimahtaa uudestaan ja tilanne militarisoituu, kun se ryhtyy puolustamaan kansaa; on erittäin huolissaan siitä, että Syyrian viranomaisten pelottelu saattaa laajeta maasta paenneisiin opposition aktivisteihin ja kehottaa EU:n jäsenvaltioita harkitsemaan mahdollisuutta karkottaa EU:ssa olevia Syyrian diplomaatteja, jotka ovat mukana pelottelussa, tai ryhtyä muihin asianmukaisiin toimiin;
7. pitää myönteisinä ja tukee Syyrian opposition jatkuvia pyrkimyksiä sekä maan sisällä että sen ulkopuolella laatia yhteinen ohjelma, jatkaa yhteydenpitoa kansainvälisen yhteisön ja erityisesti Arabiliiton kanssa ja työskennellä yhteisen vision muodostamiseksi Syyrian tulevaisuudesta ja demokraattiseen järjestelmään siirtymisestä; jatkaa Syyrian kansallisen neuvoston tukemista ja korostaa sen tärkeyttä, että Syyrian oppositio ja Syyrian vapautusarmeija sitoutuvat ihmisoikeuksien ja perusvapauksien noudattamiseen ja oikeusvaltioon ja säilyttävät selvän sitoumuksensa rauhanomaiseen ja osallistavaan lähestymistapaan; tukee 1. joulukuuta 2011 annettuja neuvoston päätelmiä ja kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita panemaan ne ripeästi täytäntöön ja löytämään uusia keinoja lisätä opposition joukoille antamaansa ei-sotilaallista apua;
8. korostaa jälleen, että Syyrian hallitus ei ole onnistunut täyttämään velvollisuuttaan suojella väestöään, lopettaa välittömästi kaikki ihmisoikeuksien loukkaukset ja pysäyttää kaikki siviileihin kohdistuvat hyökkäykset; katsoo siksi, että kansainvälisen yhteisön on ryhdyttävä kiireesti asianmukaisiin toimiin;
9. on tyytyväinen EU:n sitoumukseen jatkaa painostusta niin, että Syyrian johtoon kohdistuvaa kansainvälistä painostusta voidaan lisätä; tukee voimakkaasti 14. marraskuuta 2011 ja 1. joulukuuta 2011 annettuja neuvoston päätöksiä, joilla asetettiin uusia rajoittavia toimenpiteitä Syyrian johdolle, ja kehottaa ulottamaan varojen jäädytykset niihin perheisiin ja yrityksiin, jotka ovat Syyrian johdon pääasialliset rahoittajat; korostaa, että EU:n on oltava valmis hyväksymään lisätoimia voidakseen auttaa Syyrian kansaa, joka tavoittelee demokraattista tulevaisuutta rauhanomaisin keinoin; kehottaa tässä yhteydessä EU:ta, niin kauan kuin tukahduttaminen jatkuu, asettamaan uusia pakotteita, jotka kohdistuvat Syyrian johtoon mutta joista aiheutuu mahdollisimman vähän kielteisiä vaikutuksia väestölle, ja kehottaa perustamaan asianmukaisia mekanismeja, joilla torjutaan nykyisiä ja tulevia humanitaarisia hätätilanteita maassa; tukee neuvoston 1. joulukuuta 2011 Syyriasta antamia päätelmiä, joissa myös ilmoitetaan, että heti kun presidentti al-Assad siirtyy syrjään ja aito demokraattinen siirtymäkehitys alkaa, EU on valmis rakentamaan uutta ja tavoitteellista kumppanuutta Syyrian kanssa kaikilla yhteistä etua koskevilla aloilla, muun muassa järjestämällä apua ja lujittamalla kauppa- ja taloussuhteita;
10. tukee YK:n yleiskokouksen 22. marraskuuta 2011 antamaa päätöslauselmaa Syyrian ihmisoikeustilanteesta, YK:n ihmisoikeusneuvoston 2. joulukuuta 2011 antamaa päätöslauselmaa Syyrian ihmisoikeustilanteesta sekä YK:n yleiskokouksen ihmisoikeuksia käsittelevän kolmannen komitean 22. marraskuuta 2011 antamaa päätöslauselmaa Syyrian arabitasavallan ihmisoikeustilanteesta samoin kuin Syyrian arabitasavallan tilannetta käsittelevän riippumattoman kansainvälisen tutkintakomission 23. marraskuuta 2011 julkaisemaa raporttia; kehottaa jäädyttämään välittömästi Syyrian jäsenyyden UNESCOn ihmisoikeustoimikunnassa;
11. pitää valitettavana, että YK:n turvallisuusneuvosto ei ole tähän mennessä kyennyt vastaamaan asianmukaisesti Syyriassa meneillään olevaan väkivaltaan; toistaa YK:n turvallisuusneuvoston jäsenille ja erityisesti Venäjälle ja Kiinalle esittämänsä pyynnön, että niiden olisi kannettava vastuunsa ja varmistettava, että kansainvälisiä ihmisoikeusnormeja kunnioitetaan Syyriassa; tukee edelleen EU:n ja sen jäsenvaltioiden ponnistuksia tällä alalla; rohkaisee samalla YK:n turvallisuusneuvostoa saattamaan Syyrian johdon kansaa kohtaan tekemät rikokset Kansainvälisen rikostuomioistuimen käsiteltäväksi;
12. tukee voimakkaasti Arabiliiton toimia väkivallan päättämiseksi ja poliittisen ratkaisun edistämiseksi Syyriassa; pitää myönteisenä Arabiliiton ehdotusta tarkkailijavaltuuskunnan lähettämisestä suojaamaan siviilejä; on huolissaan siitä, etteivät Syyrian viranomaiset ole sitoutuneet toimintasuunnitelman toteutukseen; pitää myönteisenä Arabiliiton päätöstä kohdistaa pakotteita Syyrian hallitukseen; kehottaa Syyrian hallitusta pidättäytymään kaikista suorista tai epäsuorista yrityksistä horjuttaa naapurimaiden vakautta;
13. kehottaa lisäämään EU:n ja Turkin yhteistyötä Syyrian tilanteen ratkaisemiseksi; suhtautuu myönteisesti siihen, että Turkki on tuominnut Syyrian johdon, asettanut johdolle taloudellisia pakotteita ja pitää rajansa avoinna pakolaisille;
14. kehottaa komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa tekemään kaikkensa aloittaakseen keskustelut Turkin, Arabiliiton ja Syyrian opposition kanssa humanitaaristen käytävien perustamisesta Syyrian ja Turkin rajalle, jotta voidaan suojella Syyrian pakolaisia ja kaikkia siviilejä, jotka yrittävät paeta maasta käynnissä olevien sotilaallisten sortotoimien takia;
15. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Kiinan kansantasavallan hallitukselle ja parlamentille, Venäjän federaation hallitukselle ja parlamentille, Syyrian arabitasavallan hallitukselle ja parlamentille sekä Turkin tasavallan hallitukselle ja parlamentille.
– ottaa huomioon 16. marraskuuta 2011 hyväksytyn talouden ohjausjärjestelmää koskevan lainsäädäntöpaketin ja erityisesti makrotalouden epätasapainon ennalta ehkäisemisestä ja korjaamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011(1),
– ottaa huomioon komission yksiköiden 27. lokakuuta 2011 antaman valmisteluasiakirjan ”Scoreboard for the surveillance of macroeconomic imbalances: envisaged initial design” (SEC(2011)1361),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,
1. palauttaa mieliin, että äskettäin perustetun valvontamekanismin päätavoitteena on ehkäistä ja korjata liiallista makrotalouden epätasapainoa unionissa ja etenkin euroalueella; palauttaa mieliin, että asetuksen (EU) N:o 1176/2011 mukaisesti uuden mekanismin muita tavoitteita ovat muun muassa jäsenvaltioiden taloudellisen suorituskyvyn jatkuva lähentyminen ja talouspolitiikan tiiviimpi yhteensovittaminen;
2. korostaa, että nykyisen taloustilanteen takia on erittäin tärkeää, että makrotalouden valvontakehys saadaan käyttöön mahdollisimman pian;
3. katsoo, että jäsenvaltioiden ja unionin politiikkojen mahdolliset heijastusvaikutukset olisi tunnistettava ja niistä olisi keskusteltava varhaisessa vaiheessa (esimerkiksi vuotuisen kasvuselvityksen osana) ja joka tapauksessa ennen lähentymis-/vakausohjelmien hyväksymistä; pyytää komissiota selventämään, miten se aikoo käsitellä näitä heijastusvaikutuksia tulostaulun uusimmassa versiossa;
4. katsoo, että jäsenvaltioiden hallitusten on oltava valmiita toimimaan mahdollisissa ongelmatilanteissa, sillä vain niin voidaan varmistaa, että valvontakehys vaikuttaa toivotusti;
5. palauttaa mieliin makrotalouden epätasapainon ennalta ehkäisemisestä ja korjaamisesta 28. syyskuuta 2011 antamaansa päätöslauselmaan(2) (”kuuden säädöksen paketti”) liitetyn komission lausuman, jossa todetaan, että ”makrotalouden seuranta kattaa ne maat, joilla on suuret vaihtotaseen ali- ja ylijäämät, ja että poliittisten ratkaisujen kiireellisyys ja tarvittavien korjaavien toimien luonne eritellään asianmukaisesti maasta riippuen”; huomauttaa, että tämä lausuma tasoitti tietä lopulliselle sopimukselle kuuden säädöksen paketista, ja kehottaa komissiota sitoutumaan edelleen täysin lausumaansa; toteaa, että neuvostossa mahdollisesti saavutettavat päätelmät eivät saa rajoittaa komission laillisia oikeuksia tässä asiassa;
6. toteaa, että suurin osa tulostaulun luonnoksessa käytetyistä ohjeellisista kynnysarvoista on joko ylä- tai alarajan kynnysarvoja, vaikka säädöksessä todetaan nimenomaan, että tulostaulussa on mahdollisuuksien mukaan oltava sekä ylä- että alarajan kynnysarvot; korostaa tässä yhteydessä, että komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa ei selitetä, mitä tarkoittaa useimpien näiden indikaattorien kynnysarvojen ylä- ja alarajojen asettaminen mahdollisuuksien mukaan;
7. toteaa, että komissio ei ole ottanut huomioon kaikkia asetuksen (EU) N:o 1176/2011 4 artiklassa tarkoitettuja tulostaulun talouspoliittisia päätelmiä koskevia tekijöitä; kehottaa komissiota sisällyttämään kaikki nämä tekijät tulostaulun talouspoliittisten päätelmien tekemiseen erityisesti työllisyyden, tuottavuutta edistävien tekijöiden ja energia-alan aseman yhteydessä;
8. korostaa, että työttömyysasteelle asetettu kynnysarvo ei onnistu kuvaamaan muuttuvia tilanteita, kuten työttömyysasteen vuosittaista kasvua;
9. panee merkille, että komissio aikoo antaa vuoden 2012 loppuun mennessä ja hyvissä ajoin ennen uutta talouspolitiikan eurooppalaista ohjausjaksoa finanssialaa koskevat uudet indikaattorit ja niihin liittyvät kynnysarvot; pyytää komissiota ilmoittamaan selvästi, miten tällaiset finanssialan indikaattorit ja Euroopan järjestelmäriskikomiteaa koskevassa asetuksessa suunniteltu riskikojelauta ovat yhteydessä toisiinsa;
10. toteaa, että sellaisten tulevien makrotalouden tulostaulujen, joihin saattaa sisältyä monia erilaisia indikaattoreita, on perustuttava Euroopan tilastojärjestelmän ja Euroopan keskuspankkijärjestelmän laatimiin riippumattomiin ja todennettavissa oleviin virallisiin tilastoihin;
11. panee merkille, että komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa viitataan ”saatavilla olevaan talousalan kirjallisuuteen” ilman, että siinä annetaan yhtään tarkkaa lähdettä; kehottaa komissiota selittämään tarkemmin metodologiaansa, myös suunniteltuja eri vaihtoehtoja, sekä antamaan kattavan lähdeluettelon tulostaulun taustaksi;
12. korostaa, että talous- ja raha-asioiden valiokunta voi järjestää tulostaulun suunnittelua koskevia julkisia kuulemisia, ennen kuin se kertoo mielipiteensä uusien indikaattoreiden lisäämisestä ja kynnysarvojen muokkaamisesta;
13. korostaa, että on erittäin tärkeää toimia avoimesti koko uuden poliittisen välineen käyttöönoton ajan, ja kehottaa komissiota tässä yhteydessä varmistamaan, että kaikki tulostaulua koskevat asiakirjat tai valmisteluasiakirjat osoitetaan selkeästi ja virallisesti sekä parlamentille että neuvostolle;
14. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.
Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. joulukuuta 2011 valkoisesta kirjasta ”Yhtenäistä Euroopan liikennealuetta koskeva etenemissuunnitelma – Kohti kilpailukykyistä ja resurssitehokasta liikennejärjestelmää” (2011/2096(INI))
– ottaa huomioon komission valkoisen kirjan ”Yhtenäistä Euroopan liikennealuetta koskeva etenemissuunnitelma – Kohti kilpailukykyistä ja resurssitehokasta liikennejärjestelmää” (KOM(2011)0144),
– ottaa huomioon 12. helmikuuta 2003 antamansa päätöslauselman komission valkoisesta kirjasta ”Eurooppalainen liikennepolitiikka vuoteen 2010: valintojen aika”(1),
– ottaa huomioon 12. heinäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman Euroopan kestävästä liikkuvuudesta(2),
– ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman kestävästä tulevaisuudesta liikenteelle(3),
– ottaa huomioon 21. lokakuuta 2010 antamansa päätöslauselman yhdennetystä meripolitiikasta – edistyksen arviointi ja uudet haasteet(4),
– ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman komission viidennestä koheesiokertomuksesta ja koheesiopoliittisesta strategiasta vuoden 2013 jälkeen(5),
– ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman ilmailualan turvallisuudesta ja erityisesti turvaskannereista(6),
– ottaa huomioon 27. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman Euroopan tieliikenneturvallisuudesta 2011–2020(7),
– ottaa huomioon komission tiedonannot ”Kansalaisten verkko” (KOM(1995)0601) ja ”Kaupunkiliikenteen toimintasuunnitelma” (KOM(2009)0490),
– ottaa huomioon komission tiedonannon ”Kohti oikeudenmukaista ja tehokasta liikenteen hinnoittelua” vuodelta 1995 (KOM(1995)0691) ja komission tiedonannon ”Liikenne ja CO2-päästöt” vuodelta 1998 (KOM(1998)0204); ottaa huomioon, että komission olisi nyt julkaistava uudelleen viimeksi mainittu tiedonanto,
– ottaa huomioon Eurooppa 2020 -strategian,
– ottaa huomioon unionin liikennealan säännöstön,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,
– ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan ja teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan sekä aluekehitysvaliokunnan lausunnot (A7-0425/2011),
A. ottaa huomioon, että Euroopan unionin liikennepolitiikka vaikuttaa suoraan EU-kansalaisten päivittäiseen elämään monissa tilanteissa ja että aito yhtenäinen Euroopan liikennealue, jossa kaikki esteet liikennemuotojen ja kansallisten järjestelmien väliltä on poistettu ja jossa kilpailu ei ole vääristynyt eikä sosiaalista polkumyyntiä esiinny, olisi erittäin hyödyllinen kansalaisille;
B. ottaa huomioon, että liikenneala on erittäin tärkeä Euroopan unionin, sen alueiden ja kaupunkien kehitykselle, sillä se tuottaa noin 5 prosenttia bruttokansantuotteesta ja tarjoaa noin 10 miljoonaa työpaikkaa; katsoo, että on ratkaisevan tärkeää säilyttää EU:n kyky kehittää ja innovoida esimerkiksi liikkuvuuden, liikenteen ja logistiikan aloilla, jotka erittäin tärkeitä Euroopan asemalle teollisena ja taloudellisena keskuksena ja Euroopan maailmanlaajuiselle kilpailuasemalle; ottaa huomioon, että pienillä ja keskisuurilla yrityksillä on erityisen merkittävä rooli liikennealalla;
C. katsoo, että EU:n tulevassa liikenne- ja liikkuvuuspolitiikassa tämän alan ensisijaiseksi päätöksentekoperustaksi pitäisi ottaa vuodeksi 2020 asetetut 20-20-20-tavoitteet;
D. katsoo, että liikenneala voi olla tärkeä tekijä Eurooppa 2020 -strategiassa erityisesti työllisyyttä, kestävää talouskasvua, tutkimusta, energia-alaa, innovointia ja ympäristöä koskevien tavoitteiden saavuttamisessa ja että strategiassa on vahvistettava entistä johdonmukaisemmin turvallisuutta ja ympäristönsuojelua, joita olisi koordinoitava tiiviimmin;
E. ottaa huomioon, että edellisen valkoisen kirjan tiettyjä tavoitteita ei ole saavutettu, ja katsoo siksi, että asetettuja tavoitteita olisi tarkasteltava ja arvioitava säännöllisin väliajoin;
F. ottaa huomioon, että liikennemuotojen ei pitäisi kilpailla keskenään, vaan niiden olisi täydennettävä toisiaan tehokkaan yhteentoimivuuden puitteissa, ja että johtoajatuksena olisi pidettävä liikenteen tehokasta jakautumista liikennemuotojen kesken;
G. ottaa huomioon, että liikennemuotosiirtymää koskevia tavoitteita ei voida saavuttaa lain avulla, vaan ainoastaan toimivan infrastruktuurin, asialle ominaisten hyötyjen ja vahvuuksien sekä kannustimien avulla;
H. katsoo, että on olennaisen tärkeää varmistaa, että Euroopan laajuisen liikenneverkon (TEN-T) tulevassa kehittämisessä yhdistetään tehokkaasti kaikkien EU:n alueiden liikenneverkot ja poistetaan infrastruktuurin kehitystasojen väliset erot EU:n jäsenvaltioissa;
I. toteaa, että liikennealalla ja rajatylittävässä infrastruktuurissa on yhä monia historiallisia ja maantieteellisiä esteitä (eri raideleveydet sekä Alppien, Pyreneiden tai Karpaattien kaltaisten vuoristojen ylittämättömät kulkuesteet), joilla on rajavaikutuksia, joista osa on helposti eliminoitavissa ja joita olisi siksi vähennettävä;
J. ottaa huomioon, että Euroopan alueiden väliset erot (syrjäinen sijainti, infrastruktuuri, maisema, väestötiheys, sosioekonominen tilanne) aiheuttavat hyvin erilaisia ongelmia, jotka edellyttävät joustavia ratkaisuja;
K. katsoo, että liikennemarkkinoiden avaaminen olisi asetettava edellytykseksi kaikkien sellaisten sääntelyllisten suojatoimien toteuttamiselle, joita tarvitaan sen takaamiseksi, että se johtaa laadukkaampiin palveluihin, parempaan koulutukseen ja parempiin työoloihin;
L. katsoo, että EU:n on asetettava kaikille liikennemuodoille johdonmukaisia turvallisuus-, teknologia-, ympäristösuojelu- ja työolovaatimuksia, ja ottaa samalla huomioon, että aloilla, joihin tosiasiassa sovelletaan maailmanlaajuisia sääntöjä, tehokasta sääntelyä voidaan saada aikaan asiaankuuluvien kansainvälisten foorumien kautta;
M. katsoo, että liikennealalla annettu lainsäädäntö on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä ja pantava täytäntöön asianmukaisesti, yhdenmukaisesti ja nopeasti ja että sen noudattamista on valvottava;
1. pitää vuoden 2011 valkoista kirjaa myönteisenä, mutta panee merkille, että vuoden 2001 valkoisen kirjan tärkeitä tavoitteita on saavutettu vain osittain tai ei lainkaan, ja ehdottaa, että
–
komissio esittää vuoteen 2013 mennessä Euroopan tieliikenneturvallisuutta 2011–2020 koskevan mietinnön pohjalta ja toissijaisuusperiaatetta noudattaen konkreettisia ehdotuksia toimiksi, joilla voidaan puolittaa tieliikenteessä kuolleiden ja vaikeasti loukkaantuneiden määrä vuoteen 2020 mennessä verrattuna vuoteen 2010; näissä ehdotuksissa on kiinnitettävä erityistä huomiota kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin tienkäyttäjiin ja ilmoitettava kussakin tapauksessa onnettomuuksien vähenemisen johdosta odotettavat tulokset;
–
komissio esittää vuoteen 2014 mennessä ehdotuksen kaikkien tavara- ja henkilöliikennemuotojen ulkoisten kustannusten sisällyttämisestä hintoihin niiden erityisluonteen mukaisesti ilman päällekkäisyyksiä ja markkinoiden vääristymiä; ulkoisten kustannusten sisällyttämisestä saatavilla tuloilla olisi rahoitettava investointeja turvallisuuteen, tutkimukseen, uusiin teknologioihin, ilmaston suojeluun ja melun rajoittamiseen kestävän liikkuvuuden yhteydessä ja infrastruktuuriin;
2. pyytää komissiota esittämään vuoteen 2013 mennessä ehdotuksen sosiaali- ja työoloista helpottaakseen aidosti yhdennettyjen EU:n liikennemarkkinoiden luomista ja lisätäkseen samalla alan houkuttelevuutta työntekijöiden näkökulmasta; tämän ehdotuksen pitäisi perustua perusteelliseen analyysiin kaikkien liikennemuotojen nykyisistä sosiaalisista oloista ja työoloista ja jäsenvaltioiden lakien yhdenmukaistamisesta sekä vaikutustenarviointiin, joka liittyy liikennealan työmarkkinoiden kehitykseen vuoteen 2020 ulottuvalla ajanjaksolla; ehdotuksen pitäisi lisätä työllisyyttä ja parantaa työntekijöiden asemaa kaikkialla liikennealalla ja siinä olisi otettava huomioon uudet teknologiat ja logistiikkapalvelut, joita voidaan käyttää parantamaan liikennepalveluja yleensä ja erityisesti liikennepalveluja vammaisille;
3. pyytää komissiota antamaan vuoteen 2013 mennessä jäsenvaltioiden antamien tietojen pohjalta johdonmukaisen määrällisen analyysin infrastruktuurin tason, liikenneverkoston tiheyden ja liikennepalvelujen laadun nykytilanteesta kaikissa EU:n jäsenvaltioissa; katsoo, että tämä antaa yleiskuvan tilanteesta EU:n 27 jäsenvaltiossa, tuo esiin liikenneinfrastruktuurin kehityksen eriarvoisuudet jäsenvaltioiden ja alueiden välillä ja antaa käsityksen siitä, miten liikenneinfrastruktuurin eri muotoja nykyisin rahoitetaan ja mitä ovat tulevien investointien painopisteet;
4. on tietoinen siitä, että liikenneala edistää merkittävästi teollisuuspolitiikkaa, kilpailukykyä ja EU:n kaupan tasapainoa; toteaa, että vuonna 2009 koneiden ja laitteiden viennin arvo oli yhteenlaskettuna 454,7 miljardia euroa ja että edellä mainittujen osuus EU-27:n kaikesta viennistä oli 41,5 prosenttia; toteaa myös, että vuonna 2009 EU:ssa kirjattiin kauppataseen suurimmat ylijäämät liikennealan koneiden ja laitteiden osalta (112,6 miljardia euroa) ja liikennepalvelujen osalta (21,5 miljardia euroa);
5. hyväksyy kilpailukykyisen ja resurssitehokkaan liikennejärjestelmän kymmenen päämäärää ja pitää myönteisinä valkoisessa kirjassa esitettyjä, vuoteen 2050 ja 2030 mennessä saavutettavaksi asetettuja tavoitteita, mutta katsoo, että vuoteen 2020 ulottuvan jakson rahoitus – yksittäisten jäsenvaltioiden taloustilanteen valossa – ja liikennealan yleiset energia- ja ympäristöhaasteet on määriteltävä tarkemmin; kehottaa sen vuoksi komissiota laatimaan 20-20-20-tavoitteiden mukaisesti ja yhteistyössä kansainvälisten kumppaneiden kanssa lainsäädäntöä liikenteen hiilidioksidipäästöjen ja muiden kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi 20 prosentilla (verrattuna vuoden 1990 viitearvoihin) ja seuraavat välitavoitteet vuoteen 2020 mennessä (verrattuna vuoden 2010 viitearvoihin):
raideliikenteen melun ja energiankulutuksen vähentäminen 20 prosentilla,
–
lentoliikenteen hiilidioksidipäästöjen vähentäminen 30 prosentilla koko Euroopan ilmatilassa,
–
EU:n laajuinen yhtenäinen meriliikenteen hiilidioksidipäästöjen ja saasteiden vähentäminen 30 prosentilla, jota IMO:n sopimukset energiatehokkuutta mittaavasta suunnitteluindeksistä ja laivojen energiatehokkuuden hallintaohjelmasta osaltaan edistävät;
vaatii pitämään kaikkia tässä kohdassa tarkoitettuja tavoitteita ensisijaisina ja tarkastelemaan niitä sen vuoksi uudelleen joka vuosi;
6. korostaa, että tavoitteena on oltava saada valmiiksi Euroopan liikenteen sisämarkkinat avaamalla entisestään liikenneverkkoja ja markkinoita ottaen huomioon talouteen, työllisyyteen, ympäristöön, sosiaaliseen elämään ja alueisiin liittyvät näkökohdat, ja kehottaa komissiota varmistamaan, että palvelujen avaamista kaikilla liikenteen markkinoilla koskevat ehdotukset eivät johda sosiaaliseen polkumyyntiin, palvelujen laadun heikentymiseen, monopoleihin tai oligopoleihin; korostaa, että satamien valtiontukia koskevia ohjeita kaivataan yhä kipeästi;
7. kiinnittää huomiota vielä vähän hyödynnettyyn potentiaaliin monilla liikenteen aloilla ja korostaa sellaisen yhtenäisen eurooppalaisen liikennealueen merkitystä, johon kuuluu yhteenliitettävyys ja yhteentoimivuus ja joka perustuu liikenneinfrastruktuurin aidosti eurooppalaiseen hallintaan ja järjestelmiin, jotka on luotu poistamalla jäsenvaltioiden väliset rajavaikutukset kaikissa liikennemuodoissa, jotta voidaan tehostaa koko Euroopan unionin kilpailukykyä ja houkuttelevuutta; korostaa alueellisen yhteenkuuluvuuden merkitystä ja erityisesti syrjäisimpien alueiden, saarialueiden, erillisalueiden ja syrjäseutualueiden liikenneongelmia sekä hyviä yhteyksiä jäsenvaltioiden ja niiden naapurimaiden välillä;
8. korostaa, että henkilö- ja tavaraliikenteen tehokas yhteentoimivuus kuljetus- ja logistiikkapalvelujen koko ketjussa, jossa otetaan huomioon taloudellisuus, ympäristönsuojelu, energiavarmuus, sosiaaliset näkökohdat, terveys- ja työolot ja turvallisuus sekä yksittäisten maiden ja alueiden alueellinen yhteenkuuluvuus ja maantieteellinen ympäristö, on otettava tulevan liikennepolitiikan ohjenuoraksi; katsoo, että liikennemuotojen on täydennettävä ja tuettava toisiaan ja että edellä hahmoteltuja tekijöitä on käytettävä eri maiden ja alueiden nykyisten ja tulevien yhteentoimivuusvaatimusten määrittelemiseen ottaen huomioon niiden yksittäiset mahdollisuudet; katsoo myös, että olisi edistettävä järjestelmällisesti kestävien liikennevälineiden käyttöä myös lyhyillä ja keskipitkillä matkoilla;
9. panee merkille unionin olevan hyvin riippuvainen fossiilisista tuontipolttoaineista, joiden tuontiin unionin ulkopuolelta liittyy merkittäviä riskejä, jotka uhkaavat unionin taloudellista turvallisuutta ja vähentävät sen ulkopoliittisia vaihtoehtoja, ja kehottaa komissiota arvioimaan ja mittaamaan säännöllisesti unionin tuontienergian saantivarmuutta;
10. kiinnittää huomiota uusien jäsenvaltioiden liikenneinfrastruktuurin, myös tieinfrastruktuurin, kehittämisen tärkeyteen yhtenäisen eurooppalaisen liikennealueen luomiseksi sekä näiden valtioiden liikenneverkostojen yhteyksiin unionin naapurivaltioiden verkostojen kanssa; vaatii komissiolta, että uusien jäsenvaltioiden liikenneinfrastruktuurin kehitystarpeet huomioitaisiin tulevassa monivuotisessa rahoituskehyksessä, jotta uusien jäsenvaltioiden liikenneinfrastruktuuri kuroisi vuoteen 2025 mennessä umpeen kehityksessä olevat erot suhteessa muiden jäsenvaltioiden liikenneinfrastruktuuriin;
11. panee tyytyväisenä merkille komission ehdotuksen Verkkojen Eurooppa -välineestä ja hankejoukkovelkakirjalainoja koskevan aloitteen ja tukee niitä, ja kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön runkoverkoston, koska TEN-T-mallin tulisi käsittää tietty määrä kestäviä hankkeita, jotka tarjoavat eurooppalaista lisäarvoa ja jotka on paremmin ja realistisesti rahoitettuja; pyytää
–
jäsenvaltioita sitoutumaan Euroopan liikennealueen kaikkien liikennemuotojen tärkeimpien tunnettujen pullonkaulojen poistamiseen vuoteen 2020 mennessä ja tarvittaessa tukemaan niiden kiertämistä rakentamalla reitin alku- ja loppupäähän intermodaalisen infrastruktuurin, antamaan etusijan rajat ylittäville hankkeille kaikkien jäsenvaltioiden välillä ilman, että lyödään laimin yhteyksiä naapurimaihin, ja antamaan hyväksytyn rahoitussuunnitelman vuoteen 2015 mennessä;
komissiota sitoutumaan tukemaan vaihtoehtoisia rahoitusmalleja ja -välineitä, esimerkiksi hankeluottoja, ja esittämään ulkoisten kustannusten sisällyttämistä koskevissa ehdotuksissa näin saatujen tulojen käyttämistä entistä suuremmassa määrin TEN-T-hankkeiden rahoitukseen;
–
varmistamaan EU:n toiminnan pitkän aikavälin tehokkuus ja näkyvyys TEN-T-hankkeissa, huolehtimaan siitä, että prioriteettien vahvistamisessa noudatetaan tiukasti alueellisten rakennerahastovarojen käyttöehtoja ja velvoittamaan jäsenvaltiot turvaamaan hankkeiden rahoitus EU:n monivuotisia ohjelmia pidemmäksi ajaksi;
–
pitämään kiinni hankkeiden ensisijaisuudesta vuoden 2015 jälkeen vain siinä tapauksessa, että jäsenvaltiot ovat tehneet sitovia budjettipäätöksiä, joilla varmistetaan hankkeiden loppuunsaattaminen, ja perustamaan EU:n osarahoitus periaatteeseen, jonka mukaan rahoituksen menettää, ellei sitä käytä;
–
sisällyttämään Euroopan pitkän matkan polkupyöräverkosto EuroVelo TEN-T-verkostoon;
12. korostaa, että hyvän liikenneinfrastruktuurin ja hyvien kulkuyhteyksien rakentaminen auttaa vahvistamaan kaikkia alueita taloudellisesti ja houkuttelemaan niille enemmän suoria investointeja, sillä se parantaa pitkällä aikavälillä niiden omaa kilpailukykyä ja koko EU:n kilpailuasemaa, varmistaa sisämarkkinoiden asianmukaisen kehityksen ja alueellisen koheesion saavuttamisen;
13. muistuttaa, että liikenneverkot ovat keskeisessä asemassa aluesuunnittelupolitiikassa; korostaa, että suuret liikenneinfrastruktuurit, kuten suurnopeusradat, ovat erityisen tärkeitä paikallisen kehityksen vauhdittamisessa; katsoo, että makroalueilla ja niiden kehitystä edistävillä strategioilla voi olla aktiivisempi osa yhtenäisen, tehokkaan ja kestävän liikennepolitiikan toteuttamisessa; muistuttaa, että on tärkeää laatia, suunnitella ja toteuttaa liikenneinfrastruktuureja koskevia yhteisiä strategioita ja että liikenteen alalla on levitettävä hyviä käytäntöjä; korostaa, että yhtenäinen eurooppalainen liikennealue koituu suoraan EU:n kansalaisten ja yritysten hyödyksi, sillä sen tavoitteena on tavara- ja henkilöliikenteeseen kuluvan ajan ja resurssien säästäminen sekä markkinoiden tiiviimpi yhdentyminen;
14. toteaa, että kaikkien liikennemuotojen henkilö- ja tavaraliikenteessä olisi noudatettava samoja, unionin tasolla yhdenmukaistettuja turvallisuusnormeja; pyytää laatimaan ehdotuksen tämän vaatimuksen noudattamiseksi tarvittavasta rahoituksesta; katsoo, että meri- ja lentoliikenteessä kansainvälinen koordinointi on ennakkoedellytys ja että nykyisiä säännöksiä olisi tarkasteltava uudelleen ja tarvittaessa muutettava vuoteen 2015 mennessä sekä sisällytettävä ne asteittain sopimuksiin kolmansien maiden kanssa;
15. painottaa johdonmukaisen strategian merkitystä siirtymisessä vaihtoehtoisiin ja uusiutuviin energiamuotoihin liikennealalla ja korostaa, että asetetut tavoitteet voidaan saavuttaa eri energiamuotojen yhdistelmällä ja nykyisillä energiansäästömahdollisuuksilla; painottaa, että tämä siirtyminen edellyttää erityistä infrastruktuuria ja vastaavia aloitteita ja että vähentämistavoitteet olisi laadittava tavalla, joka ei riipu käytetystä teknologiasta;
16. vaatii vuoteen 2015 mennessä kaupunkiliikennettä koskevaa ehdotusta, johon toissijaisuusperiaatetta noudattaen sisältyy tuki (jonka edellytyksenä on, että paikallisviranomaiset esittävät kestäviä liikennesuunnitelmia kaupunkien ja taajama-alueiden henkilö- ja tavaraliikenteen tehokkaista logistiikkaketjuista) hankkeille, jotka auttavat vähentämään liikennemääriä, onnettomuuksia, ilman pilaantumista ja melua, joissa noudatetaan Euroopan liikennepolitiikan vaatimuksia ja tavoitteita ja jotka sopivat ympäröivien kaupunkien ja alueiden tarpeisiin eivätkä luo uusia markkinaesteitä; ehdottaa parhaiden käytäntöjen vaihtoa kestäviä kaupunkiliikennekonsepteja koskevan innovoinnin ja tutkimuksen alalla;
17. korostaa, että ratkaisevaa on liikenteen käyttäjien käyttäytyminen, ja vaatii luomaan kannustimia kestävien, liikunnallisten, turvallisten ja terveellisten liikenneväline- ja liikkumisvalintojen tekemiseen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toissijaisuusperiaatetta noudattaen antamaan vuoteen 2013 mennessä ehdotuksia sellaisten aloitteiden kehittämiseksi, joilla edistetään ympäristöystävällistä julkista liikennettä, kävelyä ja pyöräilyä erityisesti kaupungeissa ja suurissa kaupungeissa ja joiden tavoitteena on kaksinkertaistaa kyseisten liikennemuotojen käyttäjien lukumäärä; pitää siksi tärkeänä, että kehitetään erityisesti kaupunkien ja suurten kaupunkien turvallista jalankulku- ja pyöräilyinfrastruktuuria ja parannetaan liikennepalvelujen yhteentoimivuutta, edistetään yhtenäisen kuljetusasiakirjan ja integroidun sähköistä matkalippua koskevan järjestelmän käyttöönottamista multimodaalisessa matkustamisessa, joka liittää yhteen myös kauko- ja paikallisliikenteen; muistuttaa, että hyvillä ja kohtuuhintaisilla kulkuyhteyksillä on ratkaiseva merkitys sosiaaliselle liikkuvuudelle ja että kestävyystavoitteiden ja sosiaalisten tarpeiden yhteensovittamiseen pitäisi kiinnittää enemmän huomiota tulevaisuuden liikennepolitiikkaa suunniteltaessa;
18. katsoo, että matkustajien oikeuksista laaditut perussäännöt olisi kirjattava kaikkia liikennemuotoja koskevaan matkustajien oikeuksien peruskirjaan, ja odottaa sen vuoksi, että komissio esittää viimeistään vuoden 2012 alussa asiaa koskevan ehdotuksen, jossa otetaan huomioon kunkin liikennemuodon ominaispiirteet ja asiassa saadut kokemukset ja joka sisältää luvun vammaisten matkustajien oikeuksista; kehottaa samalla näiden oikeuksien yhdenmukaiseen tulkintaan ja johdonmukaiseen soveltamiseen, täytäntöönpanoon ja valvontaan, jotka perustuvat selkeisiin määritelmiin ja ohjeisiin, ja oikeuksien hallintaa koskevaan avoimuuteen; korostaa myös, että tarvitaan kaikkien liikennemuotojen lisämaksuja koskevaa lainsäädäntöä;
19. korostaa, että tarvitaan kuljetus- ja logistiikka-alan koko arvoketjun kattavaa kokonaisvaltaista liikennepolitiikkaa, jotta liikenteen ja liikkuvuuden haasteisiin, varsinkin kaupunkialueiden haasteisiin, voidaan puuttua asianmukaisella tavalla; kehottaa parantamaan päättäjien keskinäistä koordinointia EU:n toimielimissä ja pyytää käymään pysyvää vuoropuhelua logistiikka-alan, kuljetuspalvelujen tarjoajien ja asiakkaiden kanssa ja kuulemaan niitä eurooppalaisen logistiikka- ja liikkuvuusfoorumin kautta;
20. vaatii, että etusijalle asetetaan vihreän logistiikan edistäminen ja liikkuvuuden hallinnoinnin parantaminen;
21. vakuuttaa, että matkustaja- ja tavaraliikenteen logistiikassa kestävä multimodaalisuus edellyttää intermodaalisia yhteyspisteitä ja terminaaleja, kokonaisvaltaista suunnittelua ja logistiikkaa sekä kokonaisvaltaista opetusta ja ammatillista koulutusta;
22. korostaa, että EU:n on pysyttävä liikennealan teknologisen innovoinnin kärjessä edistääkseen tehokkuutta, kestävyyttä ja työllisyyttä; vaatii rahoitusta kestävälle ja turvallista liikkuvuutta koskevalle tutkimus- ja kehitysohjelmalle, jolla on konkreettinen toteuttamisstrategia, kesto ja tehokas rahoituksen valvonta, jotta
–
EU säilyttää johtoasemansa eri liikennemuotojen tuotanto- ja tutkimusalueena kiinnittäen erityistä huomiota liikenteen muuttamiseen hiilidioksidittomaksi, päästöjen vähentämiseen, meluntorjuntaan, turvallisuuteen ja varmuuteen;
–
voidaan luoda tehokkaita, älykkäitä, yhteentoimivia ja yhteenliitettyjä järjestelmiä, joilla tuetaan SESAR-, Galileo-, GMES-, ERTMS-, RIS-, SafeSeaNet- ja LRIT-järjestelmiä sekä älykkäitä liikennejärjestelmiä;
–
löydetään käytännönläheisiä ratkaisuja ottamalla mukaan talouden, tieteen, politiikan ja yhteiskunnan edustajien muodostama asiantuntijaryhmä;
–
lisätään tieliikenteen turvallisuutta e-safety-aloitetta jatkamalla ja luodaan eCall-hätäpuhelujärjestelmän käyttöönottamiseksi tarvittava infrastruktuuri siten, että samalla noudatetaan tietosuojasääntöjä;
23. katsoo, että olisi purettava kaikkiin liikennemuotoihin liittyviä byrokraattisia esteitä, ja vaatii sen vuoksi yksinkertaistamaan ja yhdenmukaistamaan edelleen kuljetus- ja logistiikka-asiakirjoja, erityisesti tavarankuljetuksen osalta, ja esittämään vuoteen 2013 mennessä ehdotuksen rahtikirjojen ja sähköisten asiakirjojen yhdenmukaistamisesta pitäen silmällä myös multimodaalisen tavaraliikenteen edistämistä;
24. korostaa, että on parannettava valvontalaitteita, kuten nopeustutkia ja onboard-yksiköitä sekä viestintäjärjestelmiä ja -välineitä, ja standardoitava ne, ja vaatii vuoteen 2013 mennessä ehdotusta näiden laitteiden yhteentoimivuudesta ja vastavuoroisesta tunnustamisesta; korostaa, että on vahvistettava kansallisten viranomaisten koordinointia ja yhteistyötä rajat ylittävässä syytteeseenpanossa ja parannettava lähentymistä tieturvallisuusnormien soveltamisessa;
25. korostaa, että rahtiajoneuvojen kuormausyksikköihin ja mittoihin – ottaen huomioon globaaliin kuljetukseen käytetyt kuormausyksiköt – tehtävien mahdollisten muutosten sekä niiden standardoinnin on autettava optimoimaan multimodaalista kuljetusta ja tarjottava todistettavaa hyötyä polttoaineen säästymisen, alempien päästöjen ja paremman tieturvallisuuden muodossa;
26. ehdottaa, että jäsenvaltiot antavat luvan eurooppalaisen moduulijärjestelmän käyttöön ainoastaan tietyillä reiteillä silloin, kun olemassa oleva infrastruktuuri ja turvallisuusvaatimukset sen sallivat, ja ilmoittavat komissiolle, että lupa on myönnetty;
27. korostaa Euroopan eri liikennevirastojen merkitystä ja pyytää uusia toimia niiden eurooppalaisen ulottuvuuden vahvistamiseksi;
28. pyytää jäsenvaltioita tukemaan sitä ja pyrkimään siihen, että kaikilla liikennemuodoilla olisi yhtäläiset toimintaolosuhteet energiaverotuksen ja arvonlisäverotuksen näkökulmasta;
29. vaatii tieliikenteen osalta, että
–
tehdään vuoteen 2013 mennessä toinen uudelleentarkastelu matkustaja- ja tavaraliikenteen ajo- ja lepoaikoja koskevasta sääntelykehyksestä ja sen täytäntöönpanosta, yhdenmukaistetaan täytäntöönpanoa ja valvontaa koskevat tulkinnat ja otetaan huomioon Euroopan parlamentin kanta maantieliikenteen alalla langetettavien seuraamusten yhdenmukaistamisesta; katsoo, että tavarakuljetusten rajoituksia on tarpeen yhtenäistää koko Euroopan unionissa;
–
jo asetetut tavoitteet saavutetaan ja annetaan uutta pontta Euroopan laajuisen tieverkon ensisijaisille hankkeille;
–
Euroopan laajuisessa tieverkossa (TERN) lisätään vuoteen 2020 mennessä kuorma-autojen turvallisia pysäköintialueita 40 prosentilla vuoden 2010 tasosta ja parannetaan niiden laatua (hygieniatasoa);
–
komissio tukee jäsenvaltioiden aloitteita, joilla edistetään verohelpotuksin turvallisen ja ympäristöystävällisen ajokaluston hankintaa;
–
komissio laatii vuoden 2013 loppuun mennessä yhteisön tieliikennemarkkinoiden tilaa koskevan kertomuksen, johon sisältyy markkinatilanteen analyysi, mukaan luettuna arvio valvonnan tehokkuuden ja alan työolojen kehityksestä, ja arvio siitä, onko sääntöjen yhdenmukaistaminen edennyt muun muassa noudattamisen valvonnan ja tienkäyttömaksujen alalla sekä sosiaali- ja työturvallisuuslainsäädännössä siinä määrin, että voidaan harkita kotimaan maantieliikennemarkkinoiden vapauttamista enemmän, mukaan luettuna kabotaasiliikenteen rajoitusten poistaminen;
–
tehostetaan liikennealalla toimivien, myös niiden, jotka tarjoavat kuljetuspalveluja matkustajille, koulutusta ja jatkokoulutusta ja helpotetaan pääsyä alan ammatteihin, jotta voidaan parantaa työoloja ja palkkoja ja lisätä kyseisten ammattien houkuttelevuutta;
–
kehitetään EU:n standardoitu menetelmä liikenteen ja logistiikan hiilijalanjäljen laskemiseksi, jotta vältetään kansallisten laskentatapojen voimakas lisääntyminen, ja tuetaan teollisuuden aloitteita, joilla edistetään erityisesti maanteiden rahtiliikenteen hiilijalanjäljen laskemista;
30. vaatii laivaliikenteen osalta, että
–
esitetään vuoteen 2013 mennessä ehdotus ns. sinisestä vyöhykkeestä EU:n satamien välillä kulkevien alusten muodollisuuksien helpottamiseksi ja merten valtateiden mahdollisuuksien kehittämiseksi luomalla EU:n sisäisten merikuljetusten todelliset sisämarkkinat ja noudattaen tässä voimassa olevaa ympäristö- ja luonnonsuojelulainsäädäntöä;
–
käynnistetään aloitteita, joilla varmistetaan, ettei laivojen rikkipäästöjen vähentäminen johda taantuvaan liikennemuotosiirtymään;
–
luodaan lyhyiden ja keskipitkien matkojen merikuljetuksia koskevaa EU:n politiikkaa sisävesiväylillä saatavana olevan varakapasiteetin hyödyntämiseksi ja liikennealan kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevien EU:n tavoitteiden saavuttamiseksi;
–
tuetaan edelleen NAIADES-ohjelmaa noudattaen jo voimassa olevaa ympäristö- ja luonnonsuojelulainsäädäntöä ja seurantaohjelmaa, jolla varmistetaan nykyisen NAIADES-ohjelman jatkuminen vuoden 2014 jälkeen;
–
esitetään ehdotus sisävesiliikenteen, sisävesisatamien ja raideliikenteen multimodaalisten yhteyksien määrän lisäämisestä vuoden 2010 tasosta 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä sekä tämän edellyttämästä rahoituksesta, ja Marco Polo -ohjelman jatkamista vuoden 2013 jälkeen, jotta voidaan käyttää tehokkaasti hyväksi merikuljetusten mahdollisuuksia;
–
seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä jaksolle 2014–2020 vähintään 15 prosenttia TEN-T-määrärahoista ohjataan hankkeisiin, joilla parannetaan kestäviä ja multimodaalisia yhteyksiä merisatamien, sisävesisatamien ja multimodaalikeskusten välillä, asettaen painopisteeksi vesiliikenteen hankkeet;
–
meriliikenteen kansainvälisen luonteen vuoksi yhdenmukaistetaan laivaliikenteen koulutusta kansainvälisen standardin mukaiseksi vuoteen 2012 mennessä ja erityisesti annetaan pikaisesti komission ehdotus merenkulkijoiden vähimmäiskoulutuksesta annetun direktiivin 2008/106/EY muuttamisesta, jotta EU:n lainsäädäntöön voidaan sisällyttää vuoden 2010 muutokset merenkulkijoiden koulutuksesta, pätevyyskirjoista ja vahdinpidosta tehtyyn yleissopimukseen, ja annetaan ennen vuoden 2013 loppua ehdotus satamatyöntekijöiden koulutuspuitteiden vastavuoroisesta tunnustamisesta ja laaditaan strategia nuoren henkilöstön palvelukseen ottamisesta merialan ammatteihin;
31. vaatii lentoliikenteen osalta, että
–
komissio ja jäsenvaltiot edistävät Euroopan yhtenäinen ilmatila II:n täytäntöönpanoa, jossa SESAR-järjestelmän käyttöönottamisella on merkittävä rooli, ja komissio esittää vuoteen 2013 mennessä ehdotuksen Euroopan yhtenäisen ilmatilan valmiiksi saattamisesta vähentämällä toiminnallisten ilmatilalohkojen määrää;
–
komissio lujittaa koordinointia yhtenäistä ilmatilaa koskevien asetusten, SESAR- ja Galileo-hankkeiden ja Clean Sky -aloitteiden välillä, jotta voidaan panna tehokkaammin täytäntöön energiansäästöä ja kasvihuonepäästöjen vähentämistä koskevat toimenpiteet;
–
markkinoiden avaamista koskevissa uusissa ehdotuksissa pidetään etusijalla palvelujen laatu ja kansainvälisten säännösten koordinointi;
–
komissio ja jäsenvaltiot toteuttavat tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että vuoteen 2012 mennessä eurooppalainen päästöoikeuskauppa hyväksytään kansainvälisesti, ja varmistetaan siten tasapuoliset toimintaolosuhteet kansainvälisesti;
–
pyritään aktiivisesti kehittämään ”tulevaisuuden tarkastuspiste” matkustajien ja rahdin turvatarkastuksia varten;
32. vaatii raideliikenteen osalta, että
–
komissio ottaa markkinoiden pidemmälle menevää avaamista koskevia ehdotuksia tehdessään huomioon jäsenvaltioiden julkisen lähiliikenteen velvoitteet ja nykyisen palvelutarjonnan, jotta voidaan parantaa nykyistä palvelutarjontaa ja samalla varmistaa reilumpi kilpailu ja estää sosiaalista polkumyyntiä;
–
edistetään voimakkaammin jäsenvaltioiden välistä teknistä yhdenmukaistamista ja yhteentoimivuutta, erityisesti yhdenmukaistetaan vuoteen 2015 mennessä ajoneuvojen hyväksyntää koskevat säännöt niin, että hyväksyntämenettely ei kestä kahta kuukautta kauempaa rahoituksen kannalta avoimissa olosuhteissa, ja tehdään tarkoituksenmukaisia muutoksia Euroopan rautatieviraston toimivaltaan ja rahoitukseen vuonna 2012;
–
annetaan vuoteen 2020 ulottuvana ajanjaksona tarkoin harkittua uutta pontta rautatieinfrastruktuurille, meluntorjunnalle ja ERTMS-toimintasuunnitelmalle;
–
komissio antaa 31. joulukuuta 2012 mennessä ehdotuksen direktiiviksi, joka sisältää infrastruktuurin hallinnon ja kuljetustoiminnan suhdetta koskevia säännöksiä, sekä ehdotuksen kotimaisten henkilöliikennemarkkinoiden avaamiseksi siten, että rautatieliikennepalveluiden laatu ei heikkene ja julkisen palvelun velvoitteiden noudattaminen on varmistettu;
–
vahvistetaan kansallisten sääntelyviranomaisten riippumattomuutta ja toimivaltaa rautatieliikenteen tehostamiseksi, parannetaan niiden välistä yhteistyötä eurooppalaisissa verkoissa ja komissio esittää vuoteen 2014 mennessä ehdotuksen tämän tavoitteen tukemisesta ja Euroopan sääntelyviranomaisen perustamisesta;
–
kiinnitetään enemmän huomioita korkeisiin normeihin perustuvaan perus- ja jatkokoulutukseen ja edistetään rajat ylittävää tutkintotodistusten ja pätevyyksien tunnustamista;
–
komissio arvioi vaikutusta, joka rautateiden tavaraliikennemarkkinoiden avaamisella on ollut tavaravaunuliikenteeseen, ja tekee 31. joulukuuta 2012 mennessä ehdotuksen, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat tukea tätä toimintaa siitä saatavien taloudellisten, yhteiskunnallisten ja ympäristöön liittyvien hyötyjen vuoksi, jos käy ilmi, että tällaisen liikenteen volyymi on pienentynyt;
33. tunnustaa, että Euroopan rautatieala on enenevässä määrin alttiina kolmansien maiden toimittajien kilpailulle EU:n markkinoilla; ilmaisee huolensa merkittävistä esteistä, joiden vuoksi EU:n toimittajat eivät voi osallistua kolmansien maiden julkisia hankintoja koskeviin tarjouskilpailuihin;
34. pyytää komissiota määrittämään, kvantifioimaan ja arvioimaan lainsäädäntöehdotusten vaikutustenarvioinneissa mahdollisuuksia ”ekologisten työpaikkojen” luomiseen sekä toimenpiteitä niiden edistämiseen;
35. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita esittämään tiedottamista, viestintää ja kaikkien asianomaisten toimijoiden kuulemista koskevan yhteisen strategian, johon osallistuisivat erityisesti asianomaiset kansalaiset ja joka liittyisi kasvun, liikkuvuuden, kehityksen ja työllisyyden kannalta tarpeellisen infrastruktuurin tarvekartoitukseen, suunnitteluun, kehittämiseen ja rahoittamiseen Eurooppa 2020 -strategian osana tehtyjen sitoumusten mukaisesti;
36. katsoo, että koska alue- ja paikallisviranomaisilla on huomattavaa toimivaltaa liikennepolitiikan alalla, niiden osallistuminen monitasoisen hallinnon lähestymistapaa noudattaen on tärkeää;
37. kehottaa komissiota laatimaan vuosittain yhteenvedon valkoisen kirjan tavoitteista, niiden saavuttamiseksi toteutetuista toimista ja saaduista tuloksista sekä raportoimaan valkoisen kirjan täytäntöönpanosta parlamentille viiden vuoden välein;
38. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.
– ottaa huomioon ihmisoikeuksien suojelua koskevat Euroopan unionin välineet, erityisesti Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2, 6 ja 7 artiklan sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja sen 4, 19, 47, 48 ja 49 artiklan,
– ottaa huomioon kansainväliset välineet, jotka koskevat ihmisoikeuksia ja kiduttamisen sekä epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rankaisemisen kieltämistä, erityisesti ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen (5 artikla), kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (7 artikla), kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen ja siihen liittyvän vapaaehtoisen pöytäkirjan riippumattomien kansainvälisten ja kansallisten elinten laatimasta säännöllisiä vankilavierailuja koskevasta järjestelmästä,
– ottaa huomioon Euroopan neuvoston välineet, jotka koskevat ihmisoikeuksia ja kiduttamisen sekä epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rankaisemisen estämistä, erityisesti ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevan yleissopimuksen (3 artikla) ja sen lisäpöytäkirjat, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön, vuonna 1987 tehdyn eurooppalainen yleissopimuksen kidutuksen ja epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen estämiseksi ja yleissopimuksella perustetun Euroopan neuvoston kidutuksen vastaisen komitean sekä kyseisen komitean raportit,
– ottaa huomioon erityisesti seuraavat välineet, jotka käsittelevät tarkemmin vapautensa menettäneiden henkilöiden oikeuksia: YK:n vankien kohtelua koskevat vähimmäissäännöt sekä YK:n yleiskokouksen antamat julistukset ja periaatteet; Euroopan neuvoston ministerikomitean suositukset, etenkin suositus (2006)2 Euroopan vankilasäännöistä, suositus (2006)13 tutkintavankeuden käytöstä, sen ehdoista ja varatoimenpiteistä väärinkäyttöä vastaan, suositus (2008)11 nuorille rikoksentekijöille aiheutuvia seuraamuksia tai toimia koskevista eurooppalaisista säännöistä ja suositus (2010)1 Euroopan neuvoston ehdonalaissäännöistä(1) sekä parlamentaarisen yleiskokouksen antamat suositukset,
– ottaa huomioon 18. tammikuuta 1996 huonoista vankeusoloista Euroopan unionin vankiloissa(2) ja 17. joulukuuta 1998 vankilaoloista Euroopan unionissa: järjestelyt ja korvaavat rangaistukset(3) antamansa päätöslauselmat sekä toistuvat pyyntönsä komissiolle ja neuvostolle, jotta ne ehdottaisivat puitepäätöstä vankien oikeuksista, jotka parlamentti on esittänyt muun muassa 6. marraskuuta 2003 antamassaan päätöslauselmassa Euroopan parlamentin ehdotuksesta suositukseksi neuvostolle vähimmäisvaatimuksista rikoksista epäiltyjen ja syytettyjen etujen turvaamiseksi rikosoikeudenkäynneissä Euroopan unionin alueella(4), 9. maaliskuuta 2004 antamassaan suosituksessa neuvostolle vankien oikeuksista Euroopan unionissa(5) ja 25. marraskuuta 2009 antamassaan päätöslauselmassa vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskevasta monivuotisesta ohjelmasta (2010–2014) (Tukholman ohjelma)(6),
– ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/584/YOS(7) eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä,
– ottaa huomioon 27. marraskuuta 2008 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2008/909/YOS(8) vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta rikosasioissa annettuihin tuomioihin, joissa määrätään vapausrangaistus tai vapauden menetyksen käsittävä toimenpide, niiden täytäntöön panemiseksi Euroopan unionissa,
– ottaa huomioon 29. elokuuta 2006 annetun ehdotuksen neuvoston puitepäätökseksi eurooppalaisesta valvontamääräyksestä Euroopan unionin jäsenvaltioiden välisissä esitutkintamenettelyissä (KOM(2006)0468),
– ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi oikeudesta asianajajaan rikosoikeudenkäyntimenettelyissä ja oikeudesta ilmoittaa pidätyksestään (KOM(2011)0326),
– ottaa huomioon 14. kesäkuuta 2011 annetun komission vihreän kirjan ”Keskinäisen luottamuksen lujittaminen Euroopan oikeudenkäyttöalueella – Vihreä kirja EU:n rikosoikeuden soveltamisesta vapaudenmenetykseen liittyvissä kysymyksissä” (KOM(2011)0327),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,
A. ottaa huomioon, että EU on asettanut tavoitteekseen kehittää vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen ja että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan mukaisesti se tunnustaa ihmisoikeudet ja perusvapaudet ja sitoutuu siksi positiivisiin velvoitteisiin, jotka sen on täytettävä pitääkseen tämän lupauksen;
B. ottaa huomioon, että vankeusolosuhteet ja vankilahallinto ovat ensisijaisesti jäsenvaltioiden vastuulla, mutta toteaa, että puutteet, kuten vankiloiden ylikuormitus ja väitteet vankien huonosta kohtelusta, voivat heikentää luottamusta, jota edellytetään sellaisessa rikosasioissa tehtävässä oikeudellisessa yhteistyössä, joka perustuu EU:n jäsenvaltioiden tuomioistuinten tuomioiden ja oikeusviranomaisten päätösten vastavuoroisen tunnustamisen periaatteeseen;
C. ottaa huomioon, että oikeudellisen yhteistyön rikosasioissa on perustuttava perusoikeuksia koskevien vaatimusten noudattamiseen ja epäiltyjen ja syytettyjen oikeuksien sekä prosessuaalisten oikeuksien tarvittavaan lähentämiseen rikosoikeudenkäyntimenettelyissä, mikä on tärkeää, jotta voidaan varmistaa jäsenvaltioiden keskinäinen luottamus vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella, varsinkin kun otetaan huomioon, että sellaisten jäsenvaltion kansalaisten määrä, joita pidetään vangittuina toisessa jäsenvaltiossa, voi lisääntyä tällaisen yhteistyön seurauksena;
D. ottaa huomioon, että EU:ssa arvioitiin vuosina 2009–2010 olevan yhteensä 633 909 vankia(9); ottaa huomioon, että komission vihreässä kirjassa, josta tieto on peräisin, ollaan huolissaan seuraavista asioista:
E. ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevan yleissopimuksen 3 artiklassa ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä määrätään jäsenvaltioille negatiivisia velvoitteita kieltämällä niitä kohtelemasta vankeja epäinhimillisesti tai halventavasti, mutta myös positiivisia velvoitteita edellyttämällä, että jäsenvaltiot varmistavat, että vankiloiden olosuhteet ovat ihmisarvon mukaisia, ja järjestävät perusteellisia ja tehokkaita tutkimuksia, jos näitä oikeuksia rikotaan;
F. ottaa huomioon, että joissakin jäsenvaltioissa suuri osa vangeista on tutkintavankeudessa olevia henkilöitä; ottaa huomioon, että tutkintavankeus on poikkeuksellinen toimenpide ja että kohtuuttoman pitkillä tutkintavankeusajoilla on haitallinen vaikutus yksilöön ja ne voivat vahingoittaa jäsenvaltioiden välistä oikeudellista yhteistyötä ja olla vastoin EU:n arvoja(14); ottaa huomioon, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on langettanut toistuvasti tuomioita huomattavan monelle jäsenvaltiolle ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevan yleissopimuksen rikkomisesta tutkintavankeuden yhteydessä;
G. ottaa huomioon, että yksi jäsenvaltioiden jatkuvasti esiin tuomista ongelmista on, että vankiloiden olosuhteiden parantamiseen ei ole käytettävissä resursseja, ja että saattaa olla välttämätöntä luoda uusi budjettikohta, jolla kannustetaan jäsenvaltioita noudattamaan tiukkoja normeja;
H. ottaa huomioon, että vangit eivät uusi rikoksia yhtä todennäköisesti, jos heille tarjotaan asianmukaiset vankeusolosuhteet ja ohjelmia, jotka valmistavat heitä yhteiskuntaan paluuseen;
I. ottaa huomioon, että neuvosto on antanut päätöslauselmia ja suosituksia (joita jäsenvaltiot eivät aina pane täytäntöön) huumeriippuvuutta koskevasta erityisongelmasta ja siihen liittyvien riskien vähentämisestä ja erityisesti huumeriippuvuuden hoidosta vankilassa ja sen ulkopuolella;
J. ottaa huomioon, että ainoastaan 16 jäsenvaltiota on ratifioinut kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen vapaaehtoisen pöytäkirjan ja että seitsemän jäsenvaltiota on allekirjoittanut sen mutta ei ratifioinut sitä(15);
K. ottaa huomioon, että jotkut jäsenvaltiot antavat kansallisten parlamenttien jäsenten ja Euroopan parlamentin jäsenten vierailla vankiloissa ja että parlamentti on vaatinut, että tämä oikeus myönnetään Euroopan parlamentin jäsenille koko EU:n alueella(16);
L. ottaa huomioon, että vangitut ja erityisesti tutkintavankeudessa olevat alaikäiset ovat erityisen haavoittuvassa asemassa;
M. ottaa huomioon, että neuvosto hyväksyi 30. marraskuuta 2009 etenemissuunnitelman epäiltyjen tai syytettyjen henkilöiden prosessuaalisten oikeuksien vahvistamiseksi rikosoikeudellisissa menettelyissä ja että etenemissuunnitelma kuuluu Tukholman ohjelmaan ja siinä määritellään välttämättömät varatoimenpiteet, joilla varmistetaan, että perusoikeuksia noudatetaan, kun jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä pyritään lisäämään rikosoikeuden alalla;
N. ottaa huomioon, että komissio on antanut tiedonannon – vastineena neuvoston suoraan pyyntöön ja Tukholman ohjelman ja parlamentin toistuvien pyyntöjen mukaisesti – aiheesta ”Keskinäisen luottamuksen lujittaminen Euroopan oikeudenkäyttöalueella – Vihreä kirja EU:n rikosoikeuden soveltamisesta vapaudenmenetykseen liittyvissä kysymyksissä”(17); toteaa, että vihreässä kirjassa käynnistetään sidosryhmien julkinen kuuleminen EU:n toiminnasta vankeusolosuhteiden parantamiseksi, jotta varmistetaan keskinäinen luottamus oikeudellisessa yhteistyössä, ja että siinä korostetaan vankeusolosuhteiden ja useiden EU:n välineiden, kuten eurooppalaisen pidätysmääräyksen ja eurooppalaisen valvontamääräyksen, yhteyksiä ja todetaan selvästi, että EU voi tehdä aloitteita vankeusolosuhteista, tutkintavankeudesta ja vangittujen alaikäisten asemasta;
1. pitää myönteisenä komission vihreää kirjaa; on huolissaan vankeusolosuhteiden hälyttävästä tilanteesta EU:ssa ja kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään pikaisesti toimenpiteisiin, joilla varmistetaan, että vankien perusoikeuksia ja erityisesti heikossa asemassa olevien oikeuksia noudatetaan ja suojataan, ja katsoo, että vapaudenmenetystä koskevia yhteisiä vähimmäisnormeja olisi sovellettava kaikissa jäsenvaltioissa(18);
2. vahvistaa, että vankeusolosuhteet ovat erittäin tärkeä kysymys, kun oikeusviranomaisten päätösten vastavuoroista tunnustamista sovelletaan vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella, ja katsoo, että tässä yhteydessä on erittäin tärkeää, että oikeusviranomaisten keskinäiselle luottamukselle on yhteinen perusta ja että kansallisista rikosoikeusjärjestelmistä tiedetään enemmän;
3. kehottaa komissiota ja Euroopan unionin perusoikeusvirastoa seuraamaan vankeusolosuhteiden tilannetta EU:ssa ja tukemaan jäsenvaltioiden toimia sen varmistamiseksi, että jäsenvaltioiden lainsäädännössä ja toimintapolitiikoissa noudatetaan alan tiukimpia normeja(19);
4. kehottaa komissiota ja EU:n toimielimiä laatimaan lainsäädäntöehdotuksen vapautensa menettäneiden henkilöiden oikeuksista ja sisällyttämään siihen parlamentin päätöslauselmissa ja suosituksissa kuvatut oikeudet(20) sekä kehittämään ja panemaan täytäntöön vankila- ja vankeusolosuhteita koskevat vähimmäisnormit ja aiheettomasti pidätettyjen tai tuomittujen korvauksia koskevat yhdenmukaiset normit; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita pitämään asian poliittisesti esillä ja ohjaamaan asianmukaisia henkilöstö- ja taloudellisia resursseja tilanteen korjaamiseen;
5. vahvistaa, että on tärkeää antaa erityistä suojelua vangittuina oleville äideille ja heidän lapsilleen, mukaan lukien käyttämällä vaihtoehtoisia toimenpiteitä lapsen edun turvaamiseksi, ja kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota aktiivisesti edistämään ja tukemaan tällaisia aloitteita;
6. korostaa, että on varmistettava, että noudatetaan perusoikeuksia, etenkin oikeutta puolustukseen ja asianajajaan, ja taataan epäiltyjen ja syytettyjen oikeudet, myös oikeus olla tulematta kohdelluksi epäinhimillisesti tai halventavasti; muistuttaa tässä yhteydessä, että komission ehdotus oikeudesta asianajajaan rikosoikeudenkäyntimenettelyissä ja oikeudesta ilmoittaa pidätyksestä on tärkeä;
7. korostaa, että vankien siirron voisivat estää huonoina pidetyt vankeusolosuhteet tai olot, jotka eivät vastaa Euroopan neuvoston antamien Euroopan vankilasääntöjen vaatimuksia;
8. kehottaa jäsenvaltioita ohjaamaan asianmukaisia resursseja vankiloiden rakenneuudistuksiin ja kehittämiseen, vangittujen oikeuksien suojaamiseen, vangittujen kuntoutukseen ja valmistautumiseen vapauteen ja yhteiskuntaan integroitumiseen, sellaiseen poliisien ja vankilahenkilöstön koulutukseen, joka perustuu nykyaikaisiin vankeinhoitokäytäntöihin ja eurooppalaisiin ihmisoikeusnormeihin, ja sellaisten vankien valvomiseen, jotka kärsivät mielenterveys- tai psykologisista häiriöistä, sekä luomaan erityisen EU:n budjettikohdan, jonka tarkoituksena on kannustaa tällaisiin hankkeisiin;
9. vahvistaa, että on kannustettava kehittämään jäsenvaltioiden vankilapalveluja, jotta vankiloiden käyttöön voidaan antaa asianmukaista tekniikkaa, laajentaa saatavilla olevaa tilaa ja parantaa vankiloiden toiminnalla vankien elinoloja, samalla kun varmistetaan korkea turvataso;
10. kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että tutkintavankeus on jatkossakin poikkeuksellinen toimenpide, jota käytetään tiukkojen tarpeellisuutta ja suhteellisuutta koskevien edellytysten mukaisesti ja rajoitetun ajan ja että sen käytössä noudatetaan syyttömyysolettamaa koskevaa perusperiaatetta ja oikeutta säilyttää vapautensa; muistuttaa, että oikeusviranomaisen on tarkistettava säännöllisesti tutkintavankeus ja että rajat ylittävissä tapauksissa on sovellettava vaihtoehtoja, kuten eurooppalaista valvontamääräystä; kehottaa komissiota laatimaan lainsäädäntöehdotuksen vähimmäisnormeista tällä alalla Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 82 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevan yleissopimuksen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella;
11. vahvistaa jälleen, että jäsenvaltioiden on noudatettava kansainvälisiä ja Euroopan tasolla tekemiään sitoumuksia, muun muassa Euroopan neuvostossa tehtyjä päätöksiä(21), ja hyödynnettävä vankeusrangaistusten vaihtoehtona enemmän ehdollisia toimenpiteitä ja rangaistuksia;
12. kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön suositukset, jotka Euroopan neuvoston kidutuksen vastainen komitea on antanut vankiloihin tekemiensä vierailujen perusteella;
13. kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään toimiin itsemurhien estämiseksi vankiloissa ja suorittamaan perusteelliset ja puolueettomat tutkimukset kaikissa sellaisissa tapauksissa, kun vanki kuolee vankilassa;
14. kehottaa jäsenvaltioita ja liittymisneuvotteluja käyviä maita allekirjoittamaan ja ratifioimaan kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen vapaaehtoisen pöytäkirjan, jossa perustetaan riippumattomien kansainvälisten ja kansallisten elinten laatima säännöllisiä vankilavierailuja koskeva järjestelmä ja määrätään kyseisten elinten tehtäväksi vierailla vankiloissa ja tarkastaa ne sekä kuulla vankien vetoomuksia ja laatia julkisia vuosikertomuksia asianomaisille parlamenteille; kannustaa EU:ta vetoamaan kolmansia maita allekirjoittamaan ja ratifioimaan vapaaehtoisen pöytäkirjan osana kolmansia maita koskevaa politiikkaansa kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita tekemään täysin yhteistyötä näiden elinten kanssa ja tukemaan niitä muun muassa asianmukaisilla resursseilla ja varoilla;
15. katsoo, että EU:n tasolla olisi ryhdyttävä toimiin, jotta kansallisten parlamenttien jäsenet voivat vierailla vankiloissa ja että sama oikeus olisi annettava myös Euroopan parlamentin jäsenille koko EU:n alueella;
16. kehottaa komissiota tarkastelemaan vankeusolosuhteita koskevan rikosoikeuden ja prosessioikeuden erojen vaikutuksia EU:n jäsenvaltioissa ja antamaan suosituksia näistä asioista erityisesti, kun sovelletaan vaihtoehtoisia toimenpiteitä, kriminalisointia ja rangaistavuuden poistamista koskevia toimintapolitiikkoja, tutkintavankeutta, armahdusta ja lykkäystä, varsinkin maahanmuuton, huumeiden käytön ja alaikäisten rikoksentekijöiden ollessa kyseessä;
17. vahvistaa, että on varmistettava, että alaikäisten kohtelussa otetaan huomioon heidän etunsa, muun muassa erotetaan heidät aikuisista ja annetaan heidän olla yhteydessä perheisiinsä;
18. katsoo, että kaikilla vapautensa menettäneillä alaikäisillä olisi oltava oikeus saada oikeusapua ja muuta tukea sekä oikeus vaatia tuomioistuinta tai muuta asiasta vastaavaa viranomaista tutkimaan vapaudenmenetyksen laillisuus;
19. katsoo, että jäsenvaltioiden olisi pantava täytäntöön tehokkaita ja riippumattomia kansallisia valvontamekanismeja vankiloita ja säilöönottokeskuksia varten;
20. kannattaa Euroopan neuvoston kidutuksen vastaisen komitean ja Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun jatkuvaa työtä jäsenvaltioiden säilöönottokeskuksissa ja vierailuja niihin;
21. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Euroopan neuvostolle, Euroopan neuvoston parlamentaariselle yleiskokoukselle, Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetulle, Euroopan neuvoston kidutuksen vastaiselle komitealle, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle, YK:n ihmisoikeuskomitealle, YK:n kidutuksen vastaiselle komitealle, kidutusta käsittelevälle YK:n erityisraportoijalle ja YK:n ihmisoikeusvaltuutetulle.
EUVL C 83 E, 2.4.2004, s. 180. 23 kohta: ”pyytää neuvostoa ja komissiota nopeuttamaan selvitystä EU:n vankien ja vankiloiden olosuhteista tarkoituksena tehdä puitepäätös vankien oikeuksista ja yhteisistä vähimmäisvaatimuksista näiden oikeuksien takaamiseksi 6 artiklan [SEU] perusteella”. Katso myös 4. syyskuuta 2003 annettu parlamentin päätöslauselma perusoikeuksista Euroopan unionissa (2002), (EUVL C 76 E, 25.3.2004, s. 412), 22 kohta: ”katsoo yleisesti ottaen, että vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvalla eurooppalaisella alueella on syytä ryhtyä toimiin myös Euroopan tasolla, jotta voidaan parantaa poliisivoimien ja vankiloiden toimintaa, esimerkiksi siten, että ... laaditaan puitepäätös vankien oikeuksien suojelun minimistandardeista EU:ssa”.
EUVL C 285 E, 21.10.2010, s. 12. 112 kohdassa parlamentti ”kehottaa kehittämään perusoikeuksien kunnioittamiseen, vastavuoroisen tunnustamisen periaatteeseen ja kansallisten rikosoikeusjärjestelmien johdonmukaisuuden säilyttämiseen perustuvan EU:n rikosoikeudellisen alueen, joka sisältää seuraavaa: ... vankila- ja pidätysoloja koskevat vähimmäisstandardit ja vankien yhteiset oikeudet EU:ssa ...”.
Tilastotiedot toimitettiin komission vihreässä kirjassa vapaudenmenetyksestä (KOM(2011)0327); lisätietoja saatavilla Euroopan neuvoston verkkosivulla Space I http://www.coe.int/t/dghl/standardsetting/cdpc/Bureau%20documents/PC-CP(2011)3%20E%20-%20SPACE%20I%202009.pdf ja Space II http://www3.unil.ch/wpmu/space/files/2011/02/Council-of-Europe_SPACE-II-2009-E.pdf.
EU:ssa keskiarvo on 107,3 ja ylikuormitus koskee 13:a jäsenvaltiota sekä Englantia, Walesia ja Skotlantia. Suurinta ylikuormitus on Bulgariassa (155,6), Italiassa (153), Kyproksella (150,5), Espanjassa (136,3) ja Kreikassa (129,6).
Euroopan neuvoston kidutuksen vastaisen komitean raporteissa kiinnitetään huomiota tiettyjen vakavien ongelmien pysyvyyteen, kuten huonoon kohteluun ja vankilan palvelujen, aktiviteettien ja terveydenhuollon sopimattomuuteen.
Etenemissuunnitelma epäiltyjen tai syytettyjen henkilöiden prosessuaalisten oikeuksien vahvistamiseksi rikosoikeudellisissa menettelyissä, 2009/C 295/01, 30. marraskuuta 2009.
Pöytäkirjan on ratifioinut Bulgaria, Kypros, Tšekin tasavalta, Tanska, Viro, Ranska, Saksa, Luxemburg, Malta, Alankomaat, Puola, Romania, Slovenia, Espanja, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta; sen ovat allekirjoittaneet mutta eivät ratifioineet Itävalta, Belgia, Kreikka, Suomi, Irlanti, Italia ja Portugali. Lähde: http://www.apt.ch/npm/OPCAT0911.pdf.
Katso esimerkiksi parlamentin 17. joulukuuta 1998 antama päätöslauselma vankilaoloista Euroopan unionissa: järjestelyt ja korvaavat rangaistukset, 41 kohta: ”Pyytää, että Euroopan parlamentin jäsenillä olisi oikeus vierailla Euroopan unionin alueella sijaitsevissa rangaistuslaitoksissa ja pakolaisten vastaanottokeskuksissa ja tarkastaa niitä”.
Tällaisia ovat esimerkiksi Euroopan neuvoston ja Euroopan neuvoston kidutuksen vastaisen komitean laatimat normit, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen normit ja asiaankuuluva oikeuskäytäntö sekä YK:n ihmisoikeuskomitean, kidutuksen vastaisen komitean ja kidutusta käsittelevän erityisraportoijan havainnot.
Esimerkiksi ehdonalaissäännöistä annettu Euroopan neuvoston ministerikomitean suositus jäsenvaltioille (CM/Rec(2010)1).
EY:n ja Uzbekistanin kumppanuus- ja yhteistyösopimus ja kahdenvälinen tekstiilituotteiden kauppa
256k
87k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. joulukuuta 2011 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Uzbekistanin tasavallan välistä kumppanuutta koskevaan kumppanuus- ja yhteistyösopimukseen liitettävän, kyseisen sopimuksen muuttamista sen määräysten ulottamiseksi kahdenväliseen tekstiilituotteiden kauppaan, ottaen huomioon kahdenvälisen tekstiilituotteita koskevan sopimuksen voimassaolon päättyminen, koskevan pöytäkirjan tekemisestä (16384/2010 – C7-0097/2011 – 2010/0323(NLE))
– ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (16384/2010),
– ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan v alakohdan ja 207 artiklan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C7-0097/2011),
– ottaa huomioon 15. marraskuuta 2007(1), 26. lokakuuta 2006(2), 27. lokakuuta 2005(3) ja 9. kesäkuuta 2005(4) antamansa päätöslauselmat Uzbekistanista ja 12. maaliskuuta 1999 antamansa päätöslauselman EY:n ja Uzbekistanin kumppanuus- ja yhteistyösopimuksesta(5), 8. kesäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman sosiaalipolitiikan ulkoisesta ulottuvuudesta, työnormien ja sosiaalisten sääntöjen edistämisestä ja eurooppalaisten yritysten yhteiskunnallisesta vastuusta(6) ja 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman ihmisoikeuksista sekä sosiaali- ja ympäristönormeista kansainvälisissä kauppaneuvotteluissa(7),
– ottaa huomioon ETY:n ja Uzbekistanin sopimuksen tekstiilituotteiden kaupasta(8) ja tekstiilituotteiden kauppaa koskevien sopimusten tekemisestä tiettyjen kolmansien maiden kanssa (Uzbekistan mukaan luettuna) 4. joulukuuta 2000 tehdyn neuvoston päätöksen 2000/804/EY(9),
– ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Uzbekistanin tasavallan välisen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen(10) ja erityisesti 16 artiklan, jonka mukaan ”tämän osaston määräyksiä ei sovelleta yhdistetyn nimikkeistön lukuihin 50–63 sisältyvien tekstiilituotteiden kauppaan. Näiden tuotteiden kauppaa säännellään erillisellä sopimuksella, joka parafoitiin 4 päivänä joulukuuta 1995 ja jota on väliaikaisesti sovellettu 1 päivästä tammikuuta 1996”,
– ottaa huomioon neuvoston muun muassa 25. lokakuuta 2010(11), 27. lokakuuta 2009(12), 16. joulukuuta 2008(13), 27. lokakuuta 2008(14), 13. lokakuuta 2008(15) ja 29. huhtikuuta 2008(16) antamat Uzbekistania koskevat päätelmät, joissa on ilmaistu huolestuminen ihmisoikeuksien, demokratisoinnin ja oikeusvaltion tilanteesta Uzbekistanissa,
– ottaa huomioon YK:n ihmisoikeustoimikunnan loppuhuomautukset (2005(17) ja 2010(18)), YK:n taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia käsittelevän komitean loppuhuomautukset (2006)(19), naisten syrjinnän poistamista käsittelevän komitean loppuhuomautukset (2010)(20), YK:n lapsen oikeuksien komitean loppuhuomautukset (2006)(21), yleisen kausittaisen arvioinnin (UPR) työryhmän Uzbekistania koskevan raportin (2009)(22), ILO:n kansainvälisessä työkonferenssissa sääntöjen noudattamista seuraavan komitean raportin (2010)(23), ILOn yleissopimusten ja suositusten soveltamista käsittelevän asiantuntijakomitean raportin lapsityön pahimpia muotoja koskevasta ILO:n yleissopimuksesta (2010(24) ja 2011(25)) ja ILOn yleissopimusten ja suositusten soveltamista käsittelevän asiantuntijakomitean raportin sopimuksesta, joka koskee pakkotyön poistamista (2010(26) ja 2011(27)), joissa kaikissa ilmaistaan huolestuminen lapsityön jatkuvasta käytöstä Uzbekistanissa,
– ottaa huomioon komission tiedonannon ”Ihmisarvoista työtä kaikille: Yhteisön osallistuminen ihmisarvoisen työn toimintaohjelman maailmanlaajuiseen täytäntöönpanoon” (KOM(2006)0249),
– ottaa huomioon komission tiedonannon ”Lasten erityisasemasta EU:n ulkoisissa toimissa” (KOM(2008)0055) sekä komission yksiköiden valmisteluasiakirjan lapsityövoiman käytön torjunnasta (SEC(2010)0037),
– ottaa huomioon neuvoston 14. kesäkuuta 2010 lapsityöstä antamat päätelmät, joissa se ”pyytää komissiota tarkastelemaan lapsityövoiman ja -kaupan pahimpia muotoja ja antamaan niistä selvityksen ennen vuoden 2011 loppua, ottaen huomioon kansainväliset kokemukset ja toimivaltaisten kansainvälisten järjestöjen näkemykset”(28),
– ottaa huomioon kansainvälisen työjärjestön ILOn yleissopimukset, erityisesti alinta ikärajaa lapsille työssä (nro 138 vuodelta 1973(29)) sekä lapsityön pahimpien muotojen kieltämistä ja välittömiä toimia niiden poistamiseksi (nro 182 vuodelta 1999(30)) koskevat sopimukset, jotka Uzbekistan ratifioi vuonna 2009 ja 2008 ja joiden jatkoksi Uzbekistan hyväksyi kansallisen toimintasuunnitelman,
– ottaa huomioon yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta 1 päivästä tammikuuta 2009 alkaen 31 päivään joulukuuta 2011 22. heinäkuuta 2008 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 732/2008(31), (GSP-asetus) 15 artiklan sekä ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta (KOM(2011)0241) 19 artiklan,
– ottaa huomioon useiden kansalaisjärjestöjen(32) ja ammattiliittojen(33) kehotukset tutkia Uzbekistanille myönnettyjä tullietuuksia,
– ottaa huomioon Keski-Aasian kehitysyhteistyön rahoitusvälineen viiteohjelman 2011–2013(34),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 81 artiklan 3 kohdan,
– ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan väliaikaisen mietinnön (A7-0427/2011),
A. ottaa huomioon, että tekstiilit eivät kuulu kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen soveltamisalaan, sen sijaan niitä säännellään kahdenvälisellä sopimuksella, joka raukesi vuonna 2005 aiheuttaen oikeudellisen epävarmuuden EU:n viejille, sillä Uzbekistan (joka ei ole WTO:n jäsen) on vapaa nostamaan tuontitulleja, kun taas EU myöntää suosituimmuusaseman (tariffeissa) kaikille maailman maille;
B. ottaa huomioon, että pöytäkirjalla pyritään lisäämään tekstiilit kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen soveltamisalaan, mikä johtaa siihen, että molemmat osapuolet myöntävät toisilleen suosituimmuusaseman ja näin poistavat EU:n tekstiilinviejiltä oikeudellisen epävarmuuden;
C. ottaa huomioon, että EU on aiemmin korjannut tätä EU:n tekstiilinviejien oikeudellista epävarmuutta kumppanuus- ja yhteistyösopimuksilla monien maiden kanssa (esimerkiksi Azerbaidžanin kanssa vuonna 2007 ja Kazakstanin kanssa vuonna 2008);
D. ottaa huomioon, että Uzbekistanin kanssa tehdyn kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen 2 artiklan mukaan ”osapuolten sisäiset ja ulkoiset toimintaperiaatteet perustuvat kansanvallan, kansainvälisen oikeuden periaatteiden ja ihmisoikeuksien, sellaisina kuin ne määritellään erityisesti Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjassa, Helsingin päätösasiakirjassa ja uutta Eurooppaa koskevassa Pariisin peruskirjassa, sekä markkinatalouden periaatteiden, mukaan lukien Bonnin ETY-kokouksen asiakirjoissa ilmaistut periaatteet, kunnioittamiseen, ja ne muodostavat olennaisen osan kumppanuutta ja tätä sopimusta”;
E. ottaa huomioon, että neuvosto ilmoitti 25. lokakuuta 2010 olevansa erittäin huolestunut ihmisoikeuksien, demokratisoinnin ja oikeusvaltion tilanteesta Uzbekistanissa;
F. ottaa huomioon, että Uzbekistanin hallitus tekee parhaillaan runsaasti työtä demokratian saavuttamiseksi;
G. ottaa huomioon, että Uzbekistanin hallitus toimii vastoin Taškentissa 7. huhtikuuta 2011 pidetyn Euroopan unionin ja Keski-Aasian ministerikokouksen päätelmiä, joissa osapuolet totesivat, että vahvan kansalaisyhteiskunnan kehittyminen on olennainen osa demokratian kehitystä;
H. ottaa huomioon, että Uzbekistan peri valtiollisen maatalousjärjestelmän ja on säilyttänyt sen lähes sellaisenaan, kun taas muut alueen maat, kuten Kazakstan ja vähemmässä määrin Tadžikistan, ovat nykyaikaistamassa maatalouttaan ja ratkaisemassa monia ongelmia(35); ottaa huomioon, että maatalouden todelliset uudistukset ja koneistaminen antavat mahdollisuudet lasten pakkotyön ja veden tuhlaamisen merkittävälle vähentämiselle ja lisäävät maatilojen tuottavuutta;
I. ottaa huomioon, että Uzbekistanin viljelijät saattavat virallisesti olla vapaita toimijoita, mutta he joutuvat vuokraamaan maansa ja ostamaan lannoitteensa valtiolta ja noudattamaan valtion määrittämiä kiintiöitä, kun taas hallitus ostaa heidän puuvillansa kiinteillä hinnoilla ja saa huomattavia voittoja myydessään puuvillan paljon korkeammilla maailmanmarkkinahinnoilla;
J. ottaa huomioon, että neuvoston puheenjohtaja muistutti EU:n lausunnossa ILO:n kokouksessa kesäkuussa 2011 YK:n toimielimissä, Unicefissa, työnantajia ja työntekijöitä edustavissa järjestöissä ja kansalaisjärjestöissä liikkuvista hyvin dokumentoiduista väitteistä ja laajasta yksimielisyydestä siitä, että huolimatta Uzbekistanin hallituksen laillisista sitoumuksista lasten pakkotyön poistamiseksi vuosittain arviolta 0,5–1,5 miljoonaa kouluikäistä lasta pakotetaan vaaralliseen puuvillankorjuutyöhön jopa kolmen kuukauden ajaksi;
K. ottaa huomioon, että koulut ovat suljettuna syksyn sadonkorjuuaikana, mikä haittaa opetusta;
L. ottaa huomioon, että lapsia, heidän opettajiaan ja vanhempiaan uhkaavat rangaistukset, jos he eivät noudata määräyksiä;
M. ottaa huomioon, että Uzbekistanin hallitus ilmoitti, että vanhemmat lapset osallistuvat perinteisesti perheyritysten työhön ja että syytökset laajasta lasten pakkotyöstä maataloudessa ovat perättömiä(36);
N. ottaa huomioon, että riippumattomat kansainväliset tarkkailijat ovat saaneet todisteita siitä, että pakkotyövoimaa ja etenkin lasten pakkotyövoimaa käytetään järjestelmällisesti ja että siihen sisältyy opettajien ja vanhempien painostamista, johon poliisiviranomaiset ja turvallisuusjoukot osallistuvat;
O. ottaa huomioon, että Uzbekistanin hallitus on kieltänyt riippumattomilta tarkkailijavaltuuskunnilta pääsyn maahan, jotta ne eivät selvittäisi tietoja syksyn sadonkorjuukauden pituudesta, opiskelijoiden terveydellisistä oloista ja iästä sekä mahdollisesti tottelemattomuudesta seuraavista rangaistuksista;
P. ottaa huomioon, että komission mukaan EU:n tekstiili- ja vaatevienti Uzbekistaniin on 0,05 prosenttia EU:n tekstiili- ja vaateviennistä;
Q. ottaa huomioon, että EU on Uzbekistanin puuvillan suurimpia tuojia ja arviot sen osuudesta Uzbekistanin puuvillantuonnista viimeisten kymmenen vuoden aikana vaihtelevat 6:n(37) ja 23(38) prosentin välillä;
R. ottaa huomioon, että unionin ulkoista toimintaa koskevien periaatteiden ja tavoitteiden mukaisesti EU:lla on moraalinen velvollisuus käyttää vaikutusvaltaansa yhtenä Uzbekistanin tärkeimmistä kauppakumppaneista ja puuvillan tuojista saadakseen lasten pakkotyön käyttämisen maassa loppumaan; ottaa huomioon, että tämän vuoksi pöytäkirjaa ei voida pitää pelkästään teknisenä sopimuksena niin kauan kuin ihmisoikeusongelmat, kuten lasten pakkotyö, tulevat esiin nimenomaan puuvillankorjuun yhteydessä;
S. katsoo, että oikeudenmukaisen ja avoimen kansainvälisen kaupan ehtona ovat tasavertaiset kilpailuedellytykset ja että ihmisoikeuksia ja lasten oikeuksia koskevia perusperiaatteita rikkovat käytännöt eivät saisi vääristää Euroopan unioniin tuotujen tuotteiden hinnoitteluun vaikuttavia taloudellisia tekijöitä;
T. ottaa huomioon, että lukuisat tekstiilituotteiden vähittäiskauppiaat, myös Euroopassa, ovat päättäneet lopettaa puuvillan ostamisen Uzbekistanista ja aikovat ilmoittaa kaikille toimittajilleen tästä sitoumuksesta(39);
U. ottaa huomioon, että neuvosto ilmoitti 14. kesäkuuta 2010 lapsityöstä antamissaan päätelmissä, että se on täysin tietoinen EU:n asemasta ja vastuusta lapsityövoiman käytön vastaisessa toiminnassa;
V. ottaa huomioon, että komission puheenjohtaja Barroso on vaatinut Uzbekistanin presidenttiä Islam Karimovia päästämään ILO:n tarkkailijavaltuuskunnan maahan, jotta voidaan puuttua mahdolliseen lapsityön käyttämiseen(40);
W. ottaa huomioon, että EU:n Keski-Aasian strategian puitteissa annetussa EU:n avussa Uzbekistanille on toistaiseksi kiinnitetty niukasti huomiota maatalouden uudistamiseen;
X. ottaa huomioon, että komissio korostaa myös tiukasti, että ILO:n tarkkailijavaltuuskunnat ovat ainoita vakavasti otettavia tarkkailuelimiä selvitettäessä tarvetta tullietuuksien väliaikaiseen poistamiseen; panee tyytyväisenä merkille komission ehdotuksen tämän vaatimuksen poistamisesta GSP-asetuksen uudistuksen yhteydessä;
Y. toteaa, että vesi on tärkeä luonnonvara 21. vuosisadalla ja siksi sen suojelemisen olisi oltava ensisijaista; ottaa huomioon, että puuvillan tuotanto Uzbekistanissa on vähentänyt hälyttävästi veden määrää Araljärvessä vuosien 1990 ja 2008 välillä, mikä johtuu huonoista ympäristönormeista ja tehottomasta kasteluinfrastruktuurista;
1. pyytää neuvostoa ja komissiota seuraavien suositusten mukaisesti
(i)
tuomitsemaan jyrkästi lasten pakkotyön käyttämisen Uzbekistanissa;
(ii)
tukemaan voimakkaasti ILO:n Uzbekistanin hallitukselle esittämää kehotusta hyväksyä kolmea osapuolta edustava korkean tason tarkkailuryhmä, jolla on täysi liikkumisvapaus ja vapaus tutustua viipymättä kaikkiin paikkakuntiin ja keskeisiin osapuoliin, myös puuvillapelloilla, arvioidakseen yleissopimuksen noudattamista;
(iii)
tuomaan esiin, että on tärkeää jatkaa kansainvälisten tarkkailijoiden toimintaa pakkotyövoimatilanteen seurannassa sekä Uzbekistanissa että alueen muissa maissa;
(iv)
kehottamaan Uzbekistanin presidenttiä Islam Karimovia päästämään ILO:n tarkkailijavaltuuskunnan maahan, jotta se voi puuttua lasten pakkotyön käyttöön;
(v)
kehottamaan Uzbekistanin hallitusta sallimaan ILO:n tarkkailuryhmän lähettäminen ja varmistamaan, että pakkotyön ja lasten pakkotyön käyttöä ollaan todellisuudessa poistamassa kansallisella, maakunnallisella ja paikallisella tasolla;
(vi)
muistuttamaan Uzbekistanin viranomaisille, että vaikka ihmisoikeusperiaatteet on sisällytetty Uzbekistanin tasavallan perustuslain tekstiin ja Uzbekistan on allekirjoittanut ja ratifioinut useimmat ihmisoikeuksia, kansalais- ja poliittisia oikeuksia ja lasten oikeuksia koskevat YK:n yleissopimukset, kyseinen säädöskokonaisuus on vielä pantava käytännössä täytäntöön;
(vii)
osallistumaan Uzbekistanin maatalouden markkinalähtöiseen uudistamiseen poliittisen vuoropuhelun ja avustusohjelmien avulla; ehdottamaan EU:n tukea siirtymäkaudelle alan yksityistämiseksi ja vapauttamiseksi Uzbekistanin naapurivaltioiden noudattaman linjan mukaisesti;
(viii)
varmistamaan, että pyrkimys lopettaa lasten pakkotyön käyttäminen puuvillantuotannossa on keskeinen tavoite EU:n Taškentin lähetystön ihmisoikeusstrategiassa; vaatimaan tämän ilmentämistä toimintalinjoissa, tarkkailussa, raportoinnissa, rekrytoinnissa ja rahoitusavussa;
(ix)
varmistamaan, että komissio selvittää ja tarvittaessa toimittaa Euroopan parlamentille lainsäädäntöehdotuksen tehokkaasta jäljitettävyysmekanismista tavaroille, joiden tuotannossa käytetään lasten pakkotyötä;
(x)
tukemaan parlamentin puuvillakauppiaille ja vähittäismyyjille esittämää kehotusta olla ostamatta lasten pakkotyöllä tuotettua puuvillaa Uzbekistanista ja ilmoittaa kuluttajille ja kaikille toimittajille tästä sitoumuksesta;
(xi)
jos ILOn tarkkailuelimet toteavat, että Uzbekistan rikkoo vakavasti ja järjestelmällisesti velvoitteitaan, harkitsemaan, olisiko komission tehtävä selvitys tullietuuksien poistamisesta väliaikaisesti Uzbekistanin puuvillalta, jos kaikki muut vaatimukset täyttyvät, ja korostamaan, että näin toimiessaan komissio vain panee täytäntöön voimassa olevia EU:n tullietuussäännöksiä, ja tähdentämään, että näiden säännösten soveltamisessa on noudatettava johdonmukaisuutta;
(xii)
tuomaan esiin unionin ja Uzbekistanin välisten suhteiden merkityksen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen sekä sen demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevien periaatteiden perustana; toistamaan unionin sitoutumisen kahdenvälisten suhteiden, joihin kuuluvat kauppa, demokratian periaatteet sekä kaikki demokratian periaatteisiin, ihmis- ja perusoikeuksien kunnioittamiseen ja oikeusvaltioon liittyvät alueet, syventämiseen edelleen;
(xiii)
pyrkimään aktiivisesti parantamaan Uzbekistanin kansan yhteiskunnallisia ja taloudellisia oloja sekä ihmisoikeustilannetta, edistämään alhaalta ylös etenevää toimintatapaa ja tukemaan kansalaisyhteiskunnan järjestöjä ja tiedotusvälineitä, jotta demokratisoimisprosessista tulee kestävä;
(xiv)
antamaan parlamentille säännöllisesti kattavia tietoja Uzbekistanin tilanteesta, etenkin lasten pakkotyön lopettamisen suhteen;
2. toteaa lopuksi, että parlamentti aikoo harkita hyväksynnän antamista vasta sen jälkeen, kun Uzbekistanin viranomaiset ovat päästäneet ILOn tarkkailijat harjoittamaan tiivistä ja esteetöntä tarkkailua ja kun ne ovat vahvistaneet, että maassa on pantu täytäntöön käytännön uudistuksia ja saavutettu huomattavia tuloksia siten, että pakkotyövoiman ja lapsityövoiman käytöstä ollaan todellakin luopumassa kokonaan kansallisella, maakunnallisella (viloyat) ja paikallisella tasolla;
3. kehottaa puhemiestä pyytämään lisäneuvotteluita komission ja neuvoston kanssa;
4. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä Uzbekistanin hallitukselle ja parlamentille.
YK, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus, Distr. General, CCPR/CO/3/UZB 25. maaliskuuta 2010, ihmisoikeustoimikunnan loppupäätelmät, Uzbekistan, www2.ohchr.org/english/bodies/hrc/docs/co/Uzbekistan98_AUV.doc.
YK, kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus, CEDAW/C/UZB/CO/4, Distr.: General, 5. helmikuuta 2010, Naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja naisten syrjinnän poistamista käsittelevän komitean loppupäätelmät, Uzbekistan, (http://www2.ohchr.org/english/bodies/cedaw/docs/co/CEDAW-C-UZB-CO-4.pdf).
Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusvaltuutetun toimisto, lapsen oikeuksien komitea, loppupäätelmät: Uzbekistan. 02/06/2006. (CRC/C/UZB/CO/2.), (http://www.unhchr.ch/tbs/doc.nsf/(Symbol)/CRC.C.UZB.CO.2.En?Opendocument).
Kansainvälinen työjärjestö, konferenssin sääntöjen noudattamista seuraavan komitean raportti 2010, 99. istunto, Geneve, 2010, (http://www.ilo.org/global/standards/applying-and-promoting-international-labour-standards/conference-committee-on-the-application-of-standards/lang--en/index.htm).
Euroopan unionin neuvosto, lapsityöstä annetut neuvoston päätelmät, Luxemburgissa 14. kesäkuuta 2010 kokoontunut ulkoasioiden 3023. neuvosto, (http://www.consilium.europa.eu/uedocs/cms_data/docs/pressdata/EN/foraff/115180.pdf).
Kansainvälisen työjärjestön yleiskonferenssi, lapsityövoiman pahimpia muotoja käsittelevä yleissopimus nro C182, 1999, Geneve 17.6.1999, (http://www.ilo.org/ilolex/cgi-lex/convde.pl?C182).
Business Social Compliance Initiative, C.W.F Children Worldwide Fashion, Anti-Slavery International, Uzbek-German Forum for Human Rights ja Ethical Trading Initiative.
What has changed? School of Oriental and African Studies, University of London, marraskuu 2010, (http://www.soas.ac.uk/cccac/centres-publications/file64329.pdf).
International Labor Rights Forum, http://www.laborrights.org/stop-child-forced-labor/cotton-campaign/company-response-to-forced-child-labor-in-uzbek-cotton).
Komission puheenjohtajan José Manuel Barroson lausunto Uzbekistanin presidentin Islam Karimovin tapaamisen jälkeen, (http://europa.eu/rapid/pressReleasesAction.do?reference=MEMO/11/40&type=HTML).
Työntekijöiden vapaa liikkuvuus Euroopan unionissa
120k
44k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. joulukuuta 2011 työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta Euroopan unionissa
– ottaa huomioon 25. lokakuuta 2011 antamansa päätöslauselman työntekijöiden liikkuvuuden edistämisestä Euroopan unionissa(1),
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 21, 45 ja 47 artiklan ja perusoikeuskirjan 15, 21, 29, 34 ja 45 artiklan,
– ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 151 artiklan,
– ottaa huomioon työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta yhteisön alueella 15 päivänä lokakuuta 1968 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1612/68(2),
– ottaa huomioon 6. joulukuuta 2007 annetun komission tiedonannon ”Liikkuvuuden avulla uusia ja parempia työpaikkoja: Eurooppalainen ammatillisen liikkuvuuden toimintasuunnitelma (2007–2010)” (KOM(2007)0773),
– ottaa huomioon 18. marraskuuta 2008 annetun komission tiedonannon työntekijöiden vapaan liikkuvuuden vaikutuksista ja EU:n laajentumisesta (KOM(2008)0765),
– ottaa huomioon 13. heinäkuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Työntekijöiden vapaan liikkuvuuden vahvistaminen: oikeudet ja tärkeimmät kehitysaskelet” (KOM(2010)0373),
– ottaa huomioon 5. huhtikuuta 2006 antamansa päätöslauselman työntekijöiden vapaata liikkumista Euroopan unionin työmarkkinoilla rajoittavasta siirtymäkauden järjestelystä(3),
– ottaa huomioon komission 11. marraskuuta 2011 antaman kertomuksen neuvostolle bulgarialaisten ja romanialaisten työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevien siirtymäjärjestelyjen toimivuudesta (KOM(2011)0729),
– ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon liikkuvuutta EU:n sisäisillä työmarkkinoilla haittaavien jäljellä olevien esteiden tunnistamisesta,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 4 kohdan,
A. toteaa, että oikeus asua ja työskennellä toisessa unionin jäsenvaltiossa on yksi EU:n perusvapauksista, jolla taataan yhdenvertainen kohtelu ja suojelu kansalaisuuteen perustuvalta syrjinnältä, sekä perussopimuksissa tunnustettu unionin kansalaisuuden keskeinen osa; huomauttaa kuitenkin, että kahden jäsenvaltion kansalaiset kohtaavat yhä esteitä, jotka rajoittavat heidän oikeuttaan ottaa vastaan työpaikka toisen jäsenvaltion alueella;
B. toteaa, että 11. marraskuuta 2011 annetun komission tiedonannon mukaan liikkuvia työntekijöitä vastaanottaneiden jäsenvaltioiden taloudet ovat hyötyneet romanialaisista ja bulgarialaisista liikkuvista työntekijöistä;
C. toteaa, että ne jäsenvaltiot, jotka eivät ole soveltaneet vuosina 2004 ja 2007 liittyneistä jäsenvaltioista tulevien työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevia siirtymäkauden toimenpiteitä, eivät ole ilmoittaneet kielteisistä vaikutuksista; ottaa huomioon, että eräät jäsenvaltiot ovat päättäneet jatkaa Romanian ja Bulgarian kansalaisiin kohdistuvien rajoitusten soveltamista työmarkkinoillaan pikemminkin poliittisten paineiden takia kuin perusteltuna toimenpiteenä taloudellisten ja työmarkkinoihin liittyvien mahdollisten kielteisten vaikutusten välttämiseksi;
D. toteaa, että tuoreiden tilastojen mukaan toisen jäsenvaltion alueella oleskelevat romanialaiset ja bulgarialaiset liikkuvat työntekijät muodostivat vuoden 2010 lopussa 0,6 prosenttia EU:n koko väestöstä;
E. toteaa, että romanialaiset ja bulgarialaiset työntekijät ovat vaikuttaneet myönteisesti vastaanottajamaiden työmarkkinoihin, sillä he ovat asettuneet sellaisille toimi- ja ammattialoille, joilla on vallinnut työvoimapula;
F. ottaa huomioon, että komission viimeisimmän tiedonannon mukaan romanialaiset ja bulgarialaiset liikkuvat työntekijät ovat vastaanottajamaan kansalaisia todennäköisemmin taloudellisesti tuottavassa elämänvaiheessa, sillä EU2-maista muuttaneista työikäisistä liikkuvista työntekijöistä 65 prosenttia on alle 35-vuotiaita, kun taas EU15-maissa heidän osuutensa on 34 prosenttia;
G. ottaa huomioon, että Eurostatin tuoreiden tietojen mukaan romanialaiset ja bulgarialaiset liikkuvat työntekijät eivät vaikuta merkittävästi vastaanottajamaiden palkkoihin ja työttömyysasteeseen;
H. ottaa huomioon, että muuttoliikettä ohjaa lähinnä työvoiman kysyntä ja silloin, kun Euroopan tasolla vallitsee työvoiman tarjonnan ja kysynnän epäsuhta, siirtymäkauden esteet voivat haitata eurooppalaisten yritysten talouskehitystä ja heikentää oikeutta työskennellä ja oleskella toisen jäsenvaltion alueella;
I. ottaa huomioon, että romanialaisten ja bulgarialaisten työntekijöiden vapaaseen liikkuvuuteen, joka heille kuuluu perusoikeutena perussopimuksissa tunnustetun yhdenvertaisen kohtelun perusteella, kohdistuu täydellisiä tai osittaisia rajoituksia; toteaa, että samaan aikaan työntekijöiden rajatylittävä liikkuvuus ”palveluissa” yhä useammin korvaa työntekijöiden vapaan liikkuvuuden, mikä saattaa johtaa epäreiluun kilpailuun palkka- ja työoloilla;
J. ottaa huomioon, että työntekijöiden vapaa liikkuvuus on sekä EU:lle että jäsenvaltioille myönteinen sosioekonominen esimerkki, sillä se tukee EU:n yhdentymistä, taloudellista kehitystä, sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja henkilöiden ammatillista etenemistä, ehkäisee talouskriisin kielteisiä vaikutuksia ja tekee Euroopasta vahvemman talousmahdin, joka on valmis globaalin muutoksen haasteisiin;
K. katsoo, että yhteiskuntiemme viimeaikaiset muutokset, joilla on reagoitu erityisesti elinkeinoelämän muutoksiin, globalisaatioon, uusiin työnteon malleihin, väestörakenteen muuttumiseen ja liikennemuotojen kehitykseen, edellyttävät työntekijöiden entistä suurempaa liikkuvuutta;
L. katsoo, että EU:n sisäinen liikkuvuus on äärimmäisen tärkeää sen varmistamiseksi, että kaikilla EU:n kansalaisilla on samat oikeudet ja velvollisuudet;
M. ottaa huomioon, että komission tuoreimman tiedonannon mukaan kansallisten työmarkkinoiden häiriöt aiheutuvat monista eri tekijöistä, kuten talous- ja finanssikriisistä sekä työmarkkinoiden rakenteellisista ongelmista, eivätkä romanialaisten ja bulgarialaisten työntekijöiden saapumisesta työmarkkinoille;
N. ottaa huomioon, että vuonna 2010 romanialaiset ja bulgarialaiset työntekijät edustivat vain yhtä prosenttia kaikista työttömistä (ikäryhmä 15–64) EU:ssa, kun kolmansien maiden kansalaisten osuus oli 4,1 prosenttia, ja että heillä ei siis selvästikään ollut mitään vaikutusta yksittäisten maiden työmarkkinakriisiin;
O. ottaa huomioon, että Euroopan tasolla tällä hetkellä vallitsevan taloudellisen taantuman aikana liikkuvien työntekijöiden kotimaahansa lähettämillä summilla voi olla positiivinen nettovaikutus niiden maiden maksutaseeseen, joista työntekijät lähettävät rahaa;
P. ottaa huomioon, että eräät jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet aikovansa säilyttää romanialaisia ja bulgarialaisia työntekijöitä koskevat rajoitukset vuoteen 2014 asti ja että eräät toiset jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet avaavansa työmarkkinansa kaikille EU:n työntekijöille;
1. katsoo, että työntekijöiden liikkuvuutta EU:ssa ei saisi koskaan pitää uhkana kansallisille työmarkkinoille;
2. kehottaa jäsenvaltioita luopumaan kaikista voimassa olevista siirtymäkauden toimenpiteistä, koska ei ole mitään todellista taloudellista perustetta rajoittaa romanialaisten ja bulgarialaisten oikeutta työskennellä ja asua toisen jäsenvaltion alueella; katsoo näiden esteiden haittaavan EU:n kansalaisia; kehottaa panemaan etuuskohtelulausekkeen tehokkaasti täytäntöön koko unionissa;
3. kehottaa neuvostoa tukemaan komission tuoreinta tiedonantoa neuvostolle bulgarialaisten ja romanialaisten työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevien siirtymäjärjestelyjen toimivuudesta (KOM(2011)0729) ja noudattamaan ehdotettua toimintalinjaa, kun se arvioi, ovatko siirtymäkauden esteet hyödyllinen ja tarpeellinen toimenpide;
4. kehottaa komissiota ehdottamaan selkeää määritelmää ilmaisulle ”työmarkkinoille aiheutuu tai uhkaa aiheutua vakavia häiriöitä”;
5. kehottaa komissiota valmistelemaan selkeät indikaattorit sekä taloudellisiin ja sosiaalisiin indikaattoreihin perustuvat nykyistä paremmat menetelmät, joita voidaan käyttää arvioitaessa, onko selkeää perustetta jatkaa osittain tai täysimääräisesti rajoituksia, joita jäsenvaltiot ovat asettaneet sillä perusteella, että romanialaiset ja bulgarialaiset työntekijät saattavat aiheuttaa häiriötä niiden kansallisilla työmarkkinoilla, sekä soveltamaan tätä menettelyä myös siinä tapauksessa, kun jäsenvaltio pyytää lupaa soveltaa suojalauseketta;
6. kehottaa komissiota tekemään mahdollisimman avoimella tavalla tunnetuksi kriteerit, joiden perusteella jäsenvaltiot voivat pitää voimassa siirtymäkauden esteet, ottaen huomioon vaikutukset, joita tällaisella päätöksellä on EU:n talouteen, sekä perusteet, jotka Euroopan unionin tuomioistuin on hyväksynyt perusvapauksia koskevien poikkeusten suppean tulkinnan osalta;
7. katsoo, että jäsenvaltiot, jotka säilyttävät rajoitukset ilman Euroopan unionin tuomioistuimen asiasta antamien tuomioiden mukaista selkeää ja avointa työmarkkinoiden vakaviin häiriöihin liittyvää sosioekonomista perustetta, rikkovat perussopimuksia; kehottaa komissiota perussopimusten valvojana varmistamaan vapaan liikkuvuuden periaatteen noudattamisen;
8. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita päättämään rajoittavat siirtymäkaudet, jotta Romanian ja Bulgarian kansalaiset voivat nauttia perussopimuksissa tunnustetusta yhdenvertaisesta kohtelusta, ja varmistamaan näin yritysten välisen oikeudenmukaisen kilpailun ja estämään taloudellisen ja sosiaalisen polkumyynnin;
9. panee merkille, että siirtymäkauden toimenpiteet haittaavat näennäisen ammatinharjoittamisen ja laittoman työnteon torjuntaa, sillä työntekijät, joilla ei ole oikeutta osallistua vapaasti laillisille työmarkkinoille, valitsevat joskus näennäisen ammatinharjoittamisen tai laittoman työn, mikä johtaa heille kuuluvien työelämän oikeuksien loukkauksiin;
10. kehottaa EU:n 25:tä jäsenvaltiota kuulemaan työnantaja- ja työntekijäjärjestöjä ennen kuin päätetään, lopetetaanko romanialaisten ja bulgarialaisten työntekijöiden vapaata liikkuvuutta kokonaan tai osittain koskevat rajoitukset vai jatketaanko niitä;
11. kehottaa jäsenvaltioita, jotka aikovat säilyttää romanialaisia ja bulgarialaisia työntekijöitä työmarkkinoilla koskevat rajoitukset, esittämään selkeällä ja avoimella tavalla täydet perustelut, joissa noudatetaan komission laatimia kriteereitä ja menetelmiä ja joiden tueksi esitetään vakuuttavia argumentteja ja numerotietoja, mukaan luettuina kaikki asian kannalta merkitykselliset sosioekonomiset indikaattorit, jotka ovat johtaneet siihen päätelmään, että maantieteellinen liikkuvuus aiheuttaa vakavia häiriöitä niiden kansallisilla työmarkkinoilla;
12. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.
– ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 21 artiklan,
– ottaa huomioon EU:n Uzbekistanin, Kirgisian, Kazakstanin ja Tadžikistanin kanssa tekemät kumppanuus- ja yhteistyösopimukset, Euroopan yhteisöjen ja Turkmenistanin kauppaa ja kaupan liitännäistoimenpiteitä koskevan väliaikaisen sopimuksen sekä 25. toukokuuta 1998 allekirjoitetun EU:n ja Turkmenistanin välisen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen, jota ei ole vielä ratifioitu,
– ottaa huomioon Keski-Aasian maiden uutta kumppanuutta koskevan EU:n strategian, jonka Eurooppa-neuvosto hyväksyi kokouksessaan 21. ja 22. päivänä kesäkuuta 2007(1), ja komission ja neuvoston 24. kesäkuuta 2008(2) ja 28. kesäkuuta 2010(3) laatimat yhteiset edistymiskertomukset,
– ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa Keski-Aasiasta, erityisesti 20. helmikuuta 2008 EU:n Keski-Aasian strategiasta(4), 6. toukokuuta 2010(5) ja 8. heinäkuuta 2010(6) Kirgisian tilanteesta, 11. marraskuuta 2010 Euroopan unionin roolista Etyjin vahvistamisessa(7), 25. marraskuuta 2010 asiakirjasta ”Kohti uutta Euroopan energiastrategiaa kaudelle 2011–2020”(8), 16. joulukuuta 2010 vuosittaisesta ihmisoikeusraportista 2009 sekä Euroopan unionin ihmisoikeuspolitiikasta(9) sekä 7. heinäkuuta 2011 demokratiakehitystä edistävästä EU:n ulkopolitiikasta(10) antamansa päätöslauselmat,
– ottaa huomioon vuonna 2003 käynnistetyn demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen aloitteen, jonka tavoitteena on edistää ihmisoikeuksia ja tukea rangaistusjärjestelmän uudistamista, demokratiaa, hyvää hallintotapaa, tiedotusvälineiden vapautta, oikeusvaltiota, turvallisuusrakenteita (poliisi/asevoimat) ja konfliktien ehkäisyä, ja sitä seuranneen demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen (asetus (EY) N:o 1889/2006)(11),
– ottaa huomioon kahden vuoden välein vuodesta 2007 alkaen järjestetyt EU:n ja Keski-Aasian ministerikokoukset ja vuosina 2008 ja 2009 pidetyt EU:n ja Keski-Aasian ministeritason kokoukset turvallisuusasioista,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,
– ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä kehitysyhteistyövaliokunnan ja kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnot (A7-0338/2011),
A. ottaa huomioon, että kunkin maan kestävä kehitys edellyttää, että ihmisoikeuksien suojelu, demokraattisten arvojen ja instituutioiden perustaminen ja täytäntöönpano, oikeusvaltioperiaate, ihmisoikeudet ja perusvapaudet sekä hyvä hallintotapa ja voimakas kansalaisyhteiskunta on varmistettu;
B. ottaa huomioon, että Keski-Aasian valtioissa on vakavia puutteita demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen sekä perusoikeuksien toteutumisessa;
C. ottaa huomioon, että EU:n ja viiden Keski-Aasian maan tiiviimpi yhteistyö on kaikille osapuolille strategisesti tärkeää poliittisten, sosiaalisten ja taloudellisten suhteiden monipuolistamiseksi ja syventämiseksi sekä kumppanuussopimusten tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämiseksi täysipainoisesti;
D. ottaa huomioon, että Keski-Aasia on erittäin tärkeä Euroopan unionin kannalta, kun ajatellaan sen kauppapotentiaalia ja merkitystä energiansaannin turvaamisessa, ja että viimeaikainen maailmanlaajuinen finanssi- ja talouskriisi on koetellut aluetta;
E. ottaa huomioon, että joillakin jäsenvaltioilla on tiiviit kahdenväliset suhteet Keski-Aasian valtioihin, jotka ovat niiden tärkeimpiä investointi- ja kauppakumppaneita, ja että EU:lla on oltava yhteinen ja johdonmukainen linja tämän alueen suhteen, jotta vältetään väärinkäsitykset, päällekkäinen toiminta ja ennen kaikkea ristiriitaisten signaalien antaminen;
F. ottaa huomioon, että jotkut Keski-Aasian valtiot ottivat ensimmäiset askeleet demokratiakehityksen pitkällä tiellä, jolla jatkuvat ja vakavat ponnistelut hallinnon ja alueellisen yhteistyön alalla ovat välttämättömiä edellytyksiä niiden edelleen ilmenevien puutteiden korjaamiseksi, jotka ovat estäneet kyseisiä valtioita toteuttamasta täydesti poliittista, yhteiskunnallista ja taloudellista kehityspotentiaaliaan;
G. ottaa huomioon, että pk-yritykset ovat yrittäjyyden ja vapaan markkinahengen ilmentymä ja että ne ovat merkittävä voima demokratioiden perustamisessa;
H. katsoo, että keskinäisen luottamuksen puute kiristää jännitteitä luonnonvarojen jakamisessa, kaivaa maata alueellisen yhteistyön alta ja lisää yhteenottojen riskejä; katsoo, että vedensaannin ongelmat johtuvat pikemminkin huonosta hallinnosta ja vesivarojen tuhlauksesta kuin varojen niukkuudesta;
I. ottaa huomioon, että on EU:n ja Keski-Aasian maiden yhteisen edun mukaista monipuolistaa vientireittejä ja tehdä energiaan ja ympäristön kestävyyteen liittyvää yhteistyötä;
J. katsoo, että pohdittaessa alueen turvallisuutta ja vakautta pitäisi valtion turvallisuuden lisäksi ajatella myös väestön turvallisuutta, josta huolehdittaisiin esimerkiksi takaamalla ihmisoikeuksien, elinkeinojen ja ympäristön kunnioittaminen ja julkisten peruspalvelujen saanti;
EU:n osallistuminen
1. korostaa, että EU:lle on sekä poliittisesti että taloudellisesti erittäin tärkeää vahvistaa kahden- ja monenvälisiä suhteitaan Keski-Aasian maihin kaikilla yhteistyön aloilla, joihin kuuluvat alueen vakauden, turvallisuuden ja kestävän kehityksen edistäminen, kauppa- ja taloussuhteet, energia- ja liikenneyhteydet, demokratian, ihmisoikeuksien kunnioittamisen sekä oikeusvaltioperiaatteen kaltaisia yleismaailmallisia arvoja koskevan vuoropuhelun voimistaminen sekä yhteiset haasteet ja uhat, kuten rajaturvallisuuden ylläpitäminen ja huumausaineiden kaupan ja ihmiskaupan torjunta;
2. huomauttaa, että EU:n Keski-Aasian strategiassa määritetään seitsemän ensisijaista tavoitetta, mutta tarjotaan kovin vähän resursseja; panee näin ollen merkille, että EU:n avustusvarat ovat liian rajalliset, jotta EU voisi saavuttaa tuloksia kaikilla politiikan aloilla; kehottaa EU:ta kehittämään yhteisen näkemyksen sekä määrittämään ja ilmaisemaan paremmin ensisijaiset tavoitteensa; huomauttaa, että kehitysyhteistyö Keski-Aasian valtioiden kanssa voi tuottaa tuloksia ainoastaan, jos nämä maat noudattavat demokratiaa, hallintoa, oikeusvaltiota ja ihmisoikeuksia koskevia kansainvälisiä standardeja; huomauttaa niin ikään, ettei EU:n kehitysyhteistyötä pidä alistaa talous-, energia- tai turvallisuusintresseille;
3. katsoo, että EU:n on edelleen oltava vahvasti läsnä Keski-Aasiassa ja että sen on räätälöitävä strategiansa sen mukaan, miten alueen valtiot edistyvät; katsoo, että EU:n osallistumisen on oltava tasoltaan ja luonteeltaan tapauskohtaista ja ehdollista ja sen pitää olla riippuvaista mitattavissa olevasta edistyksestä demokratiakehityksen, ihmisoikeuksien, hyvän hallintotavan, kestävän sosiaalis-taloudellisen kehityksen, oikeusvaltion ja korruption torjunnan alalla ja että EU:n on tarjottava tarvittaessa apuaan tämän kehityksen tukemiseksi EU:n naapuruuspolitiikan periaatteiden kaltaisten suuntaviivojen mukaisesti (”more for more” -periaate);
4. korostaa, että on selitettävä ja tuotava esiin EU:n käsitystä turvallisuudesta ja vakaudesta, jos se eroaa vastapuolen käsityksestä; korostaa, että EU:n on oltava kriittinen hallituksia kohtaan, jotka loukkaavat kansalaistensa perusoikeuksia kansallisen turvallisuuden nimissä;
5. katsoo, että EU:n tulevassa Keski-Aasian-strategiassa on otettava opiksi Euroopan naapuruuspolitiikan uudistuksesta ja siinä olisi otettava huomioon eriyttäminen ja ihmisten väliset suhteet sekä kiinnitettävä yhä enemmän huomiota demokratiaan ja ihmisoikeuksiin ja otettava huomioon laajempi geopoliittinen ympäristö;
6. tunnustaa EU:n erityisedustajan jatkuvan työn tärkeyden Keski-Aasian valtioiden kanssa käytävän poliittisen vuoropuhelun korkean tason varmistamiseksi; muistuttaa, että erityisedustajan mandaattiin kuuluu myös toiminta paikallisen kansalaisyhteiskunnan kanssa ja että tätä tarvitaan EU:n näkyvyyden lisäämiseksi; vaatii, että poliittinen vuoropuhelu perustuu arvioon siitä, miten Keski-Aasian valtiot noudattavat Ety-järjestön jäseninä antamiaan sitoumuksia;
7. katsoo, että Keski-Aasian strategiaa tarkistettaessa on otettava huomioon tarve tukea sen tavoitteita riittävin rahoitusvaroin ja luoda asianmukaiset rahoituksen jakotavat, jotka ilmentävät alueen kunkin valtion todellisuutta; taloudelliset rajoitteet huomioon ottaen katsoo, että olisi keskityttävä keskipitkän ja pitkän aikavälin ohjelmiin, joilla on suurin vaikutus alueen kehitykseen ja etenkin nuoriin ja koulutukseen, sekä talouskehitystä edistävään tekniseen apuun, pienten ja keskisuurten yritysten tukemiseen, vedensaannin turvaamiseen ja laittoman huumausainekaupan torjuntaan;
8. kehottaa komissiota näkyvästi yhdentämään tai ainakin sovittamaan yhteen Keski-Aasiaa koskevat normatiiviset, tekniset ja etuja koskevat suunnitelmansa; muistuttaa myös, että yhdenmukaisuutta kehitysyhteistyöpolitiikan kanssa koskevat vaatimukset on kirjattu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 208 artiklaan;
9. korostaa, että strategian täytäntöönpanoa voidaan tukea toisaalta EU:n tehokkaammalla sisäisellä koordinoinnilla ja toisaalta tehostamalla muiden kansainvälisten avunantajien ja alueellisten sidosryhmien sitoutumista;
10. ehdottaa alueellisen lähestymistavan yhdentämistä Kiinan- ja Venäjän-suhteiden kanssa, sillä ne ovat alueen merkittävimmät taloudelliset toimijat; katsoo, että fossiilisia energialähteitä koskevassa tarkastelutavassa olisi otettava huomioon EU:n Kaukasiaa ja Mustaamerta sekä Turkkia koskevat suunnitelmat;
11. pyytää komissiota pitämään tiukasti erillään toisaalta kehitysyhteistyön rahoitusvälineestä myönnettävään rahoitukseen oikeutetut ohjelmat ja toiminnot ja toisaalta ohjelmat ja toiminnot, joita rahoitetaan muista rahoitusvälineistä kuten vakautusvälineestä tai eurooppalaisesta demokratia-aloitteesta, erityisesti rajaturvallisuuden ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan, oikeusvaltioperiaatteen paremman soveltamisen ja ihmisoikeuksien suojelun osalta;
12. korostaa, että kaikkien viiden maan kanssa on käytävä jatkuvaa ihmisoikeuksia koskevaa vuoropuhelua, ja pitää valitettavana, että yleisesti ottaen konkreettinen edistys on ollut vähäistä ja joissain tapauksissa tilanne on jopa heikentynyt; katsoo, että ihmisoikeuksia koskevaa vuoropuhelua ei saa käyttää tekosyynä ihmisoikeuksiin liittyvien kysymysten jättämiselle muiden yhteistyöalojen ulkopuolelle tai lisätoimiin ryhtymättömyydelle; kehottaa ottamaan kansalaisjärjestöt ja kansalaisyhteiskunnan toimijat järjestelmällisesti mukaan näiden vuoropuheluiden valmisteluihin ja julkistamaan niiden tulokset, jotta niiden tehokkuutta ja osapuolten sitoutumista voidaan arvioida;
13. toistaa, että on tärkeää olla unohtamatta Keski-Aasian valtioiden kaltaisia keskituloisia valtioita EU:n yleisen kehitysyhteistyöpolitiikan yhteydessä ja pyrittäessä saavuttamaan vuosituhannen kehitystavoitteet, koska kehitysyhteistyö painottuu erityisesti globaalin rahoitus- ja talouskriisin aiheuttamien kehitysavun leikkausten yhteydessä usein vähiten kehittyneisiin valtioihin ja sivuuttaa näin Keski-Aasian alueen;
14. katsoo, että rajalliset resurssit ja alueen moninaiset tarpeet edellyttävät, että EU kohdentaa ja priorisoi apunsa tarkasti ja ottaa samalla huomioon syvälle juurtuneen korruption ja riittämättömän hallinnollisen asiantuntemuksen vaikutukset sen avun tehokkuuteen; kehottaa säilyttämään sovitun kehitysavun vakaana ja joustavoittamaan sen jakoa sekä antaa tukensa sille, että avun painopiste on Kirgisiassa ja Tadžikistanissa, joiden tarpeet ovat tässä suhteessa suurimmat;
15. suhtautuu kuitenkin epäilevästi talousarviotuen käyttöön Kirgisiassa ja Tadžikistanissa ottaen erityisesti huomioon laajalle levinneen korruption; pyytää komissiota esittämään kertomuksen talousarviotuen käytöstä näissä valtioissa;
16. tukee voimakkaasti täysivaltaisten EU:n edustustojen avaamista kaikissa Keski-Aasian maissa keinona lisätä EU:n läsnäoloa ja näkyvyyttä alueella ja pitkäaikaista yhteistyötä ja sitoutumista kaikkien yhteiskunnan sektoreiden kanssa sekä keinona tukea parempaan keskinäiseen ymmärrykseen sekä oikeusvaltion synnyttämiseen ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen suuntautuvaa edistystä; on vakuuttunut siitä, että edustustojen olemassaolo edistäisi suuresti strategian tavoitteiden saavuttamista ja EU:n etuja kyseisellä alueella; vaatii ottamaan näihin edustustoihin riittävästi henkilöstöä, jolla on politiikan sekä kaupan ja talousalan asiantuntemusta, mahdollisimman hyvien tulosten aikaansaamiseksi ja tehokkaan avun varmistamiseksi;
17. suosittelee, että TAIEX-, ystävyyskaupunki- ja SIGMA-välineet avataan tulevaisuudessa Keski-Aasian maille, jotta voidaan tukea standardien parantamista ja tarvittavia uudistuksia;
18. panee huolestuneena merkille EU:n kohtaamat vaikeudet toimia riippumattoman kansalaisyhteiskunnan kanssa ihmisoikeuksia ja hyvää hallintotapaa koskevissa kysymyksissä sekä sen, että kansalaisjärjestöjä ahdistellaan jatkuvasti alueella; vaatii jakamaan EU:n ja jäsenvaltioiden kehitysyhteistyörahoituksen ja ilmoittamaan sen saajat avoimemmin, ja kehottaa EU:n edustustoja ja jäsenvaltioiden suurlähetystöjä tukemaan kumppaneina toimivia aidosti riippumattomia kansalaisjärjestöjä, jotta niillä voisi olla merkittävä rooli kansalaisyhteiskunnan kehittämisessä ja lujittamisessa; katsoo, että EU:n myöntämä jatkuva tuki Keski-Aasian maille kohdistetuille ohjelmille on tärkeä rajat ylittävä keino vaalia alueen valtioiden keskinäistä yhteisymmärrystä ja yhteistyötä;
19. korostaa olevan tärkeää, että oppositiopuolueet voivat toimia vapaasti alueella, ja kehottaa kaikkien Keski-Aasian maiden hallituksia takaamaan poliittisen vapauden;
20. antaa hyväksyntänsä säännöllisten EU:n ja Keski-Aasian huippukokousten järjestämiselle ja kehottaa harkitsemaan tilapäisen EU:n ja Keski-Aasian parlamentaarisen foorumin mahdollista perustamista Keski-Aasian maiden kanssa toimivien nykyisten parlamentaaristen yhteistyövaliokuntien ja parlamenttien välisten kokousten puitteissa keinona arvioida huippukokousten neuvotteluita ja vaikuttaa niiden sisältöön; korostaa säännöllisen kahdenvälisen ja monenvälisen parlamentaarisen yhteistyön merkitystä; pitää kumppanuus- ja yhteistyösopimuksia institutionaalisena perustana tiiviimmälle parlamentaarikkojen väliselle vaihdolle, joka lisää keskinäistä yhteisymmärrystä ja kunnioitusta; kannattaa näin ollen kumppanuus- ja yhteistyösopimusten tekemistä kaikkien viiden Keski-Aasian maan kanssa; korostaa, että Euroopan parlamentin on tärkeää osallistua aktiivisemmin kumppanuussopimuksista Keski-Aasian maiden kanssa käytävien neuvottelujen ja nykyisten sopimusten täytäntöönpanon seurantaan;
21. pyytää Euroopan unionia edelleen tukemaan julkisen sektorin uudistamista Keski-Aasian maissa antamalla niille asianmukaista teknistä ja taloudellista apua, jotta kaikissa näissä maissa saadaan aikaan vakaat, uudistetut ja nykyaikaiset hallintorakenteet;
Demokratisointi, ihmisoikeudet ja oikeusvaltio
22. panee merkille, että joistakin alueen myönteisistä perustuslaillisista ja oikeudellisista muutoksista huolimatta (yritykset kuolemanrangaistuksen lakkauttamiseksi, oikeusasiamiesjärjestelmän perustaminen, eräät oikeudenkäyntimenettelyiden uudistukset jne.) ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion yleistilanne on edelleen huolestuttava;
23. kannattaa OECD:n tammikuussa 2011 julkaiseman ”Central Asia Competitiveness Outlook” -katsauksen päätelmiä ja on erityisen huolestunut Keski-Aasian maiden ihmisoikeuksien ja työntekijöiden oikeuksien tilanteesta ja siitä, että maissa ei tueta kansalaisyhteiskuntaa; on lisäksi huolestunut koulutusjärjestelmästä, pienistä ja keskisuurista yrityksistä, maanomistukseen liittyvistä uudistuksista ja alueen investointipolitiikasta ja toteaa, että sitä olisi sovellettava laajemmin koko taloussektorilla, sillä se keskittyy tällä hetkellä energia- ja kaivosaloille;
24. kehottaa vahvistamaan ihmisoikeusvuoropuheluja, jotta niistä saataisiin tehokkaampia ja tulossuuntautuneempia; kehottaa tässä yhteydessä ottamaan Euroopan parlamentin laajasti mukaan näiden vuoropuhelujen seurantaan; kehottaa neuvostoa ja Euroopan ulkosuhdehallintoa arvioimaan yhdessä Euroopan parlamentin kanssa aiempien vuoropuhelujen vaikutuksia alueen valtioiden edistymistä ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion alalla koskevien vertailuarvojen huomioon ottamiseksi ja arvioimaan myös EU:n tämän tavoitteen saavuttamiseksi toteuttamien avustushankkeiden vaikuttavuutta;
25. tuomitsee kaikenlaisen kidutuksen ja tiedotusvälineiden toiminnan ja sananvapauden sekä kokoontumis- ja yhdistymisvapauden voimakkaan rajoittamisen; vaatii EU:ta ja korkeaa edustajaa / komission varapuheenjohtajaa ottamaan julkisuudessa esille poliittisten vankien, vangittujen ihmisoikeusaktivistien ja toimittajien tapaukset ja vaatimaan näiden välitöntä vapauttamista;
26. pitää suuressa arvossa niiden poliittisten säätiöiden työtä, jotka tekevät käytännön yhteistyötä demokratiaprosessissa hyödyntäen pitkäaikaista läsnäoloaan paikan päällä;
27. pitää oikeusvaltioperiaatetta koskevaa aloitetta keskeisenä yhteistyön osa-alueena Keski-Aasian maiden kanssa ja hyväksyy EU:n ja sen jäsenvaltioiden välisen esimerkillisen yhteistoiminnan avustushankkeiden täytäntöönpanossa; panee merkille, että hankkeiden ja paikallisen kansalaisyhteiskunnan välillä on ollut vain vähän vuorovaikutusta, ja toteaa, että voimakkaampi vuorovaikutus kansalaisyhteiskunnan kanssa sekä huolehtiminen siitä, että paikallisilla kansalaisyhteiskunnan toimijoilla on paremmat mahdollisuudet saada tietoa aloitteesta, parantaisi siihen liittyvän toiminnan näkyvyyttä, avoimuutta ja vastuullisuutta, mikä vastaa myös yhteisessä edistymiskertomuksessa esitettyjä Keski-Aasian-strategian parantamista koskevia EU:n laajempia tavoitteita; painottaa, että oikeusvaltioperiaatetta koskevaan hankkeeseen on tarpeen sisällyttää selvät tavoitteet ja avoin täytäntöönpanon ja tulosten arviointi ja että on tarpeen estää turvallisuusjoukkojen sortotoimia harjoittavan osan vahvistaminen; korostaa, että aloitteen asianmukaisen täytäntöönpanon on oltava yksi tärkeimmistä kriteereistä avun ja talousarviotuen jakamisessa;
Koulutus, lapset ja ihmisten välinen vaihto
28. korostaa, että koulutus on yhteiskunnan demokraattisen kehityksen perusta; vaatii näin ollen jatkamaan julkisen, ilmaisen ja kaikkien ulottuvilla olevan koulutusalan uudistamista liikealan koulutus mukaan luettuna sekä tehostamaan koulutusaloitetta ja etenkin opiskelijoiden ja opettajien kansainvälistä akateemista vaihtoa siten, että tuetaan laajemmin ihmisoikeuksiin ja työntekijöiden oikeuksiin perustuvan vakaan kansalaisyhteiskunnan perustamista kaikissa alueen maissa; korostaa lisäksi, että on edistettävä menettelyjä, joilla tuetaan naisten osallistumista ja pääsyä työmarkkinoille;
29. toteaa, että EU:n työtä koulutuksen ja ihmisoikeuksien alalla olisi täydennettävä toimilla ja ohjelmilla, joissa keskitytään nuoriin, jotka ovat vaikutuksille alttein ryhmä näissä yhteiskunnissa; kehottaa tässä yhteydessä lisäämään EU:n tukea alueella toteutettaville nuorisoaloitteille ja etenkin niille, jotka saattavat suitsia yhä lisääntyvää radikalisoitumista ja lisätä suvaitsevuutta nuorten keskuudessa näissä maissa;
30. kehottaa EU:ta jatkamaan ihmisten välisten kontaktien ja tieteen, liiketoiminnan ja koulutuksen alojen vaihto-ohjelmien tukemista; panee tässä yhteydessä merkille puutteet Keski-Aasian koulutusta koskevan EU-aloitteen organisoinnissa ja täytäntöönpanossa ja vaatii komissiota puuttumaan niihin tiiviissä yhteistyössä koulutusasiantuntijoiden ja keskiaasialaisten kumppanien kanssa;
31. korostaa jatkuvaa huoltaan lasten tilanteesta ja erityisesti siitä, että lapsia käytetään yleisesti pakkotyövoimana eri muodoissa ja eriasteisesti, ja korostaa, että kaikkien kyseisen alueen maiden on tarpeen panna käytännössä täytäntöön kansainväliset sitoumuksensa ja erityisesti YK:n lasten oikeuksien yleissopimuksen, vähimmäisikää koskevan ILO:n yleissopimuksen ja lapsityön pahimpia muotoja koskevan ILO:n yleissopimuksen mukaiset sitoumuksensa;
Taloudellinen yhdentyminen ja kestävä kehitys
32. korostaa, että oikeusvaltio ja taloudellinen kehitys ovat yhteydessä toisiinsa; vahvistaa tukevansa Keski-Aasian maiden talouden monipuolistamista, kestävän energia-alan kehittämistä ja kuljetusyhteyksien parantamista Kaspianmeren alueen luonnonvarojen saamiseksi Euroopan markkinoille, jotta Keski-Aasian maiden talous kehittyisi ja BKT kasvaisi tasaisesti; kehottaa EU:ta edistämään taloudellisen vakauden ilmaston luomista varman ja vakaan oikeudellisen kehyksen kautta sekä korruption ja nepotismin torjunnan avulla, sillä se on olennaisen tärkeää ulkomaisten investointien houkuttelemiseksi, innovoinnin edistämiseksi ja piristysruiskeen antamiseksi todelliselle yksityisyrittäjyydelle muun muassa mikroluotoin, joita myönnettäisiin erityisesti itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivien naisten toteuttamiin hankkeisiin kansainvälisten sosiaalisten, työtä koskevien ja ympäristönormien mukaisesti;
33. korostaa, että Keski-Aasian maiden hallitusten on tärkeää edistää ja tukea pk-yritysten määrän kasvua, sillä se on yksi osatekijä, joka on tarpeen kyseisten maiden kehittämiselle, ja että EU:n on kiinnitettävä tähän entistä enemmän huomiota avustaessaan pieniä ja keskisuuria yrityksiä EIP:n Keski-Aasian-mandaatin ja Keski-Aasian yritysten ja korkeakouluopiskelijoiden viisumivaatimusten lieventämisen yhteydessä, samalla kun se edistää työtä, ympäristöä ja yritysten sosiaalista vastuuta koskevia kansainvälisiä normeja; katsoo lisäksi, että on vältettävä Euroopan teollisuutta syrjiviä käytäntöjä myös tärkeällä julkisten hankintojen alalla, ja kehottaa EU:ta helpottamaan EU:n pk-yritysten ja Keski-Aasian pk-yritysten välistä yhteistyötä;
34. kannattaa Keski-Aasian maiden voimakkaampaa yhdentymistä maailmantalouteen erityisesti WTO:n kanssa tehtävän kansainvälisen yhteistyön sekä WTO:n jäsenyyden avulla; katsoo, että markkinatalouteen ja WTO:hon liittymiseen valmistavat rakenneuudistukset edistävät korvaamattomasti kyseisten maiden ja koko alueen talouskehitystä ja mahdollistavat alueen liittymisen maailmantalouteen;
35. korostaa, että kansainvälinen taloudellinen yhdentyminen ja alueellinen talousyhteistyö ovat toisiaan täydentäviä seikkoja ja että niihin olisi sen vuoksi aidosti tähdättävä Keski-Aasiassa;
36. on tietoinen siitä, että alueellinen integraatio Keski-Aasian maiden välillä on heikkoa, ja kehottaa komissiota luomaan eriytetyn kauppastrategian kullekin Keski-Aasian viidelle maalle niiden erityistarpeiden mukaisesti ja edistämään alueen sisäistä integraatiota;
Energia, vesi ja ympäristö
37. korostaa energian ja raaka-aineiden – varsinkin harvinaisten maametallien – saannin monipuolistamisen merkitystä EU:lle ja vientimarkkinoiden, teknologian ja taitotiedon merkitystä Keski-Aasialle; pitää äärimmäisen tärkeänä sitä, että energia-alan yhteistyöhankkeisiin kuuluu pitkäaikaisia toimituksia koskevia sopimuksia, joihin sisältyvät ympäristön kestävyyden ja kaivannaisteollisuuden avoimuusaloitteen periaatteet; kehottaa EU:ta edistämään kaivannaisteollisuuden avoimuusaloitetta (EITI) ja muita vastaavia aloitteita alueen kaikissa valtioissa, joilla on mittavat kaivannaisresurssit;
38. korostaa energian tärkeää asemaa suhteissa Keski-Aasian maihin, koska se on tärkeä tulonlähde kyseisille valtioille ja saattaa parantaa EU:n energiavarmuutta;
39. pyytää Euroopan ulkosuhdehallintoa ja komissiota edelleen tukemaan energiahankkeita sekä edistämään viestintää tärkeistä tavoitteista, kuten Transkaspian reitistä; pitää myönteisenä, että kaikki Keski-Aasian maat osallistuvat Bakun aloitteeseen;
40. tunnustaa Kazakstanin ja Turkmenistanin kanssa tehtävän energiayhteistyön merkityksen, sillä se hyödyttää sekä kyseisiä valtioita että Euroopan unionin jäsenvaltioita; pitää siksi myönteisenä kaasun oston mahdollistavien yhteisymmärryspöytäkirjojen allekirjoittamista Kazakstanin ja Turkmenistanin kanssa sekä toimia, joita on toteutettu Southern Corridor -käytävän kehittämiseksi etenkin Nabucco-hankkeen muodossa; korostaa kuitenkin, että Turkmenistan ei vielä ole kaivannaisteollisuuden avoimuusaloitteen jäsen; korostaa jälleen kerran tarvetta edistää suurempaa avoimuutta luonnonvaroista saatavien tulojen tapauksessa; kehottaa näin ollen EU:ta tukemaan energiapoliittisessa vuoropuhelussaan Turkmenistanin liittymistä kaivannaisteollisuuden avoimuusaloitteeseen, jotta EU:n energiasuunnitteluun voidaan sisällyttää hyvän hallintotavan näkökohtia;
41. ottaa huomioon Keski-Aasian yhä kasvavan sähköpulan ja painottaa sen vuoksi alueellisten yhteisvaikutusten mahdollisuuksia, esimerkiksi lupaavalla uusiutuvan energian alalla; pyytää EU:ta antamaan poliittista tukea ja teknistä apua tämän alan aloitteille;
42. on huolissaan maailmanlaajuisen finanssikriisin ja lisääntyvän köyhyyden haitallisesta vaikutuksesta Keski-Aasiassa; katsoo, että tie terveeseen sosiaaliseen ja poliittiseen elämään on sidottu taloudelliseen hyvinvointiin ja että EU:n on puututtava Keski-Aasian talouksien kehitykseen merkittävänä osana sen aluetta koskevaa strategiaansa; kehottaa lisäämään tukea köyhyyden torjuntaohjelmille ja panee merkille EIP:n investointien tärkeyden;
43. korostaa joidenkin luonnonvaroista liian riippuvaisten keskiaasialaisten talouksien epätasapainoista luonnetta ja katsoo, että keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä monipuolistaminen on tärkeä tavoite alueella; huomauttaa, että Keski-Aasian investointiohjelma on tärkeä tässä yhteydessä, ja kehottaa soveltamaan sitä kaikissa viidessä maassa;
44. katsoo, että luonnonvaroista saatujen kansallisten tulojen johdonmukaisen ja kokonaisvaltaisen uudelleen investoimisen varmistaminen on ratkaisevaa kestävän kehityksen sekä laajan sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen saavuttamisen kannalta;
45. katsoo, että maatalousalan uudistaminen on erittäin tärkeää erityisesti elintarviketurvan saavuttamisen, tuotannon monipuolistamisen, kestävän siemenhuollon varmistamisen ja puuvillanviljelystä riippuvuuden vähentämisen kannalta; korostaa lisäksi, että näiden tavoitteiden saavuttamiseksi on otettava käyttöön edistyksellisiä vesihuoltoa, veden säästämistä ja kastelua koskevia käytäntöjä ja tekniikoita; kehottaa Keski-Aasian maiden hallituksia ottamaan johtoaseman tässä lähestymistavassa;
46. korostaa, että energiapula (esimerkiksi lämmityksen ja sähköntuotannon osalta) pahentaa Keski-Aasian valtioiden köyhien ihmisten tilannetta; kehottaa EU:ta vauhdittamaan apuaan kestävän energiapolitiikan kehittämiseksi ilmastonmuutosta koskevien sitoumustensa mukaisesti, myös energiatehokkuuden ja uusiutuvien energialähteiden käytön kautta;
47. korostaa, että veteen liittyvät kysymykset alueella ovat edelleen merkittävimpiä jännitteitä ja mahdollisia konflikteja aiheuttavia asioita, ja korostaa alueellisen lähestymistavan merkitystä yhteisten vesivarojen suojelussa ja asianmukaisessa hoidossa; panee erityisesti merkille, että vesivoima- ja vesivarahankkeet yläjuoksun valtioissa Kirgisiassa ja Tadžikistanissa ovat johtaneet entistä suurempiin alueellisiin jännitteisiin Keski-Aasian alajuoksun valtioiden kanssa; kehottaa tässä yhteydessä alueen maita, jotka eivät vielä ole allekirjoittaneet ja ratifioineet Espoon ja Århusin yleissopimuksia, hoitamaan asian viipymättä, ja edistämään paikallisten toimijoiden osallistumista päätöksentekoon;
48. korostaa, että on perustettava uskottava ja tehokas pysyvä järjestelmä, jossa sekä alajuoksun että yläjuoksun maat voivat keskustella ja päättää yhdessä toimista alueen vesiongelmien selvittämiseksi ja ratkaisemiseksi;
49. panee tyytyväisenä merkille Euroopan kehityspankkien lisääntyneen toiminnan alueella ja erityisesti EIP:n mandaatin laajentamisen Keski-Aasiassa etenkin ympäristö- ja vesikysymyksissä; vaatii kehityspankkeja säilyttämään Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin vahvistamat periaatteet, joiden mukaan pidättäydytään tuesta valtion omistamille yrityksille maissa, joissa rikotaan järjestelmällisesti ihmisoikeuksia;
50. kehottaa EU:ta vauhdittamaan alueellisen vesipulan tilanteessa EU:n ympäristö- ja vesialoitteen puitteissa antamaansa vesivarojen hoitoon liittyvää apua sekä tutkimaan aurinko- ja tuulienergiavaihtoehtoja keinona vastata yläjuoksun valtioiden energiapulaan, koska tämä voisi auttaa pieniä maaseudun paikallisyhteisöjä; pahoittelee, että tähän asti EU:n vesihallintohankkeessa on suurelta osin keskitytty veden laatuun, joka on tärkeää, mutta Keski-Aasian tilanteessa vähemmän tärkeää kuin vesivarojen jakaminen ja kohdentaminen;
51. katsoo, että EU:n asiantuntemus kansainvälisten vesivarojen hallinnoimisessa ja sen tämänhetkinen osallistuminen kahdenväliseen yhteistyöhön, jolla pyritään integroituihin kansallisiin vesihuoltosuunnitelmiin ja monenkeskiseen yhteistyöhön alueellisessa vesivarojen hallintahankkeessa ja kansainvälisessä Araljärven rahastossa, antavat EU:lle mahdollisuuden profiloitua välittäjänä vesivarojen jakamisessa ala- ja yläjuoksun maiden välillä (Pohjois-Afganistan mukaan lukien) ja edistää sellaisen kestävän vesihallinnon yhteistyöjärjestelmän perustamista, joka pohjautuisi sopimustasolla kansainväliseen oikeuteen, sillä mikään muu kansainvälinen toimija ei halua tai kykene ottamaan tällaista roolia asianosaisten valtioiden pyynnöistä huolimatta;
Turvallisuus ja rajavalvonta
52. pitää myönteisenä, että viisi Keski-Aasian tasavaltaa ovat panneet täytäntöön Keski-Aasian ydinaseettoman vyöhykkeen; katsoo, että sopimus, johon sisältyy sitova velvoite siitä, että maat, joilla aiemmin on ollut ydinaseita alueellaan ja joiden naapurimailla on ydinaseita, sitoutuvat ydinaseriisuntaan, edistää merkittävästi ponnisteluja ydinaseettoman maailman puolesta ja on vahva esimerkki ydinaseiden leviämisen estämiseksi tehtävästä yhteistyöstä;
53. myöntää, että demokratian ja oikeusvaltion puutteesta johtuva perusoikeuksien ja mahdollisuuksien kieltäminen voi johtaa turvattomuuteen;
54. toistaa tukensa toimille, joilla pyritään edistämään alueellista yhteistyötä, ja pitää niitä yhtenä tärkeänä keinona ratkaista monet rajatylittävät luonnonvarojen hallintaa koskevat, etniset, turvallisuus-, ympäristö- ja kehitysongelmat sekä keinona torjua terrorismia ja väkivaltaisten uskonnollisten ääriliikkeiden toimintaa asianomaisissa valtioissa; tukee EU:n rajavalvontaohjelman (BOMCA) ja Keski-Aasian huumeidentorjuntaohjelman (CADAP) jatkamista ja syventämistä;
55. korostaa, että BOMCA- ja CADAP-ohjelmia ei rahoiteta vakautusvälineestä, vaan kehitysyhteistyön rahoitusvälineestä; huomauttaa, että olisi järkevää sijoittaa nämä ohjelmat vakautusvälineen alaisuuteen, koska se on suunniteltu joustavaksi sekä reagointikykyiseksi lyhytaikaisissa kriiseissä, samalla kun tehdään työtä rajat ylittävien turvallisuushaasteiden parissa;
56. painottaa, että alueellinen turvallisuus on EU:n ja alueen muiden toimijoiden etujen mukaista ja varsinkin Venäjän federaation, Kiinan ja Yhdysvaltojen, jotka kaikki ovat huolissaan alueen kasvavasta epävakaudesta ja radikalisoitumisesta sekä vuotavista rajoista Afganistanin kanssa ja niihin liittyvästä huumekaupasta;
57. panee merkille Kazakstanin liittymisen Venäjän ja Valko-Venäjän tulliliittoon ja toivoo, että tämän yhteisön kehitys ei aiheuta esteitä alueelliselle yhteistyölle eikä haittaa kahdenvälisten suhteiden vauhdittamista EU:n kanssa;
58. korostaa, että on äärimmäisen tärkeää sisällyttää Afganistan rakenteellisesti alakohtaiseen yhteistyöhön erityisesti turvallisuuteen/rajaturvallisuuteen, ihmisten turvallisuuteen ja vesihuoltoon liittyvissä asioissa, jotta pystytään takaamaan alueen vakaus ja turvallisuus; kehottaa tehostamaan rajat ylittävää yhteistyötä Afganistanin kanssa, ja korostaa, että EU:n Afganistania koskevan lähestymistavan on oltava johdonmukainen Keski-Aasian strategian kanssa erityisesti liikenteen, energian, kaupan ja kehityksen alojen toimissa ja ohjelmissa;
59. kehottaa EU:ta keskittämään apunsa Keski-Aasian epävakauden joidenkin päälähteiden eli huume- ja ihmiskaupan torjuntaan, johon EU:n toimia voidaan kohdistaa; panee huolissaan merkille tämän ongelman kehityksen koko alueella, ja kehottaa EU:ta ehdottamaan rajatylittäviä toimia ja edistämään niitä; tukee Keski-Aasian foorumien järjestämistä huumerikollisuuden torjumiseksi;
60. on huolissaan yltyvistä fundamentalistisista näkemyksistä ja liikkeistä, jotka leviävät Afganistanista heijastevaikutuksina mutta ovat myös reaktio alueen hallitusten ongelmalliseen ihmisoikeus- ja demokratiatilanteeseen; huomauttaa, että terrorismin torjunta on tärkeä tekijä EU:n Keski-Aasian strategiassa;
61. kehottaa käsittelemään turvallisuusalan uudistuksen tukemista Keski-Aasian maissa näiden maiden johtajien kanssa käytävissä poliittisissa neuvotteluissa, ja vaatii tarkastelemaan turvallisuusalan uudistuksen alueita, joita voitaisiin tukea alueella tämänhetkisen oikeusvaltiota ja rajavalvontaa koskevan työn ohella;
62. korostaa, että Etyjin ja YK:n operaatiot on voitava toteuttaa vapaasti asianomaisissa maissa, koska näiden järjestöjen asema turvallisuusalan uudistuksen kipeästi tarvitseman avun tarjoamisessa on ratkaiseva;
Maakohtaiset kysymykset
63. korostaa, että seuraavissa maakohtaisissa kohdissa luetellaan joitakin tärkeitä kiireellisiä kysymyksiä, mutta niissä ei pyritä tarjoamaan kattavaa analyysiä kustakin maasta;
Kazakstan
64. kehottaa unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa / komission varapuheenjohtajaa painostamaan yhä Kazakstanin viranomaisia täyttämään täysimääräisesti vuoden 2010 Ety-järjestön puheenjohtajakauden alla antamansa lupauksen lisätä vaalien ja tiedotusvälineiden vapautta Ety-järjestön perussitoumusten ja Kazakstanin hallituksen vuonna 2009 hyväksymän ihmisoikeuksia koskevan kansallisen toimintasuunnitelman mukaisesti;
65. kehottaa Kazakstanin viranomaisia täyttämään kansainväliset velvoitteensa ja sitoumuksensa ja myös ne, joihin se on sitoutunut Etyjin inhimillisen ulottuvuuden yhteydessä;
66. panee tyytyväisenä merkille Kazakstanin pyrkimykset läheisempiin ja tehostettuihin suhteisiin EU:n kanssa ja sen, että vastikään aloitettiin neuvottelut uudesta EU:n ja Kazakstanin tehostetusta kumppanuus- ja yhteistyösopimuksesta, ja korostaa, että taloudellisen yhteistyön on käytävä käsi kädessä poliittisen yhteistyön kanssa ja perustuttava poliittiseen tahtoon toteuttaa yhteisiä arvoja ja vaalia niitä; odottaa tämän vuoksi kouriintuntuvaa edistystä tiedotusvälineiden vapauden, sananvapauden sekä kokoontumis- ja yhdistymisvapauden aloilla ja parannuksia vaalien toimittamisessa seuraavissa parlamenttivaaleissa vuonna 2012;
67. pitää valitettavana, että vankiloiden valvonta siirrettiin äskettäin oikeusministeriöltä sisäministeriölle, ja kehottaa Kazakstanin hallitusta tehostamaan toimiaan kidutuksen sekä julman, epäinhimillisen ja halventavan kohtelun estämiseksi ja niihin puuttumiseksi;
68. kannustaa Kazakstania osoittamaan uudistetun sitoumuksensa kaivannaisteollisuuden avoimuusaloitteeseen (EITI) poistamalla kaikki oikeudelliset ja sääntelyyn liittyvät esteet tämän aloitteen menestyksekkäältä täytäntöönpanolta;
Kirgisia
69. antaa kiitosta Kirgisialle sen työstä demokraattisten uudistusten toteuttamiseksi ja siirtymiseksi todelliseen monipuoluejärjestelmään; toivoo, että myöhemmin tänä vuonna pidettäviksi kaavailtujen presidentinvaalien toimittamisessa saavutetaan vielä lisää edistystä; huomauttaa, että täysin toimivan demokratian kehittämiseksi tarvitaan jatkuvia ponnisteluita, ja koska Kirgisia on yksi EU:n demokratialle antaman tuen pilottimaista, kehottaa EU:ta avustamaan Kirgisian viranomaisia instituutioiden kehittämisessä, demokraattisten käytäntöjen lujittamisessa ja korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden Kirgisian hallintoelimiin soluttautumisen torjunnassa;
70. panee tyytyväisenä merkille Kirgisian hallituksen päätöksen perustaa erityiskomissio panemaan täytäntöön Etelä-Kirgisian kesäkuun 2010 tapahtumia tutkivan kansainvälisen riippumattoman tutkintalautakunnan suosituksia ja seuraamaan niitä, ja kehottaa Kirgisian viranomaisia ryhtymään tarvittaviin toimiin kansanryhmien välisten jännitteiden liennyttämiseksi, etnonationalismin vähentämiseksi ja tilanteen vakauttamiseksi ja kulttuurisen vuoropuhelun ja vähemmistön oikeuksien kunnioittamisen edistämiseksi sekä kaikkien syrjinnän muotojen torjumiseksi muun muassa siten, että käynnistetään todellinen oikeuslaitoksen ja poliisin uudistaminen perusedellytyksenä kidutuksen ja poliisin muiden väärinkäytösten kaltaisten ihmisoikeusrikkomusten torjumiseksi; kehottaa EU:ta suunnittelemaan ja panemaan täytäntöön yhdessä Kirgisian hallituksen ja kansalaisjärjestöjen kanssa EU:n avustusohjelmia, joilla pyritään konfliktien ehkäisyyn ja sovintoon sekä estämään rikosten jääminen rankaisematta;
Tadžikistan
71. ilmaisee huolensa siitä, että EU:n kehitysapu maassa on tehotonta, mikä johtuu korruption suuresta määrästä, järjestäytyneen rikollisuuden vaikutuksesta hallintoon sekä näköpiirissä olevasta surkeiden taloudellisten ja sosiaalisten olojen osaltaan aiheuttamasta alueellisesta hajaannuksesta; kehottaa tämän vuoksi omaksumaan erilaisen lähestymistavan, joka perustuu vaihtoehtoisia avustuskanavia pitkin annettavaan tukeen ihmisten turvallisuuden takaamiseksi;
72. on huolissaan raporteista pidätettyjen kidutuksesta ja siitä, että kansalaisyhteiskunnan tarkkailijoita ei edelleenkään päästetä pidätyskeskuksiin; kehottaa myöntämään Punaisen Ristin kansainväliselle komitealle ja kansainvälisille tarkkailijoille pääsyn rangaistuslaitoksiin avoimuuden ja valvonnan lisäämiseksi;
73. suosittaa, että Tadžikistanin hallitus asettaa tavoitteeksi edistymisen edellä mainituilla aloilla, millä mahdollistetaan, että maan sijoitus paranee merkittävästi ja vakaasti kansainvälisten järjestöjen laatimilla listoilla, jotka koskevat avoimuutta, hyvää hallintotapaa ja muita tärkeitä indikaattoreita; vaatii, että valtion rakenteiden kautta kulkevalle EU:n tuelle asetetaan tiukat ehdot;
74. kehottaa EU:ta edistämään ja auttamaan toteutettavuustutkimusten, teknisen asiantuntemuksen ja tarvittaessa riittävän suurten EIP:n luottojen avulla pienempien, jokien varsille sijoitettavien vesivoimahankkeiden ja muiden vaihtoehtoisten uusiutuvien energiahankkeiden kehittämistä;
Turkmenistan
75. panee tyytyväisenä merkille politiikan, talouden, sosiaalipolitiikan ja koulutuksen alalla annetun lainsäädännön mutta korostaa, että siihen on sovellettava kattavia täytäntöönpanotoimia; kehottaa neuvostoa ja unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa / komission varapuheenjohtajaa rohkaisemaan Turkmenistanin viranomaisia panemaan uudet lait tinkimättä täytäntöön ja lähentymään aktiivisemmin kansainvälisiin ja alueellisiin järjestöihin;
76. pyytää täyttämään täysimääräisesti Euroopan parlamentin helmikuussa 2008 asettamat ehdot, jotka ovat vapaan ja esteettömän pääsyn myöntäminen Punaisen Ristin kansainväliselle komitealle, kaikkien poliittisten vankien ja mielipidevankien vapauttaminen, kaikkien hallituksen matkustukselle asettamien esteiden poistaminen sekä kansalaisjärjestöjen toimintamahdollisuuksien varmistaminen maassa; katsoo, että noudattaakseen ratifioimiaan kansainvälisiä vaatimuksia Turkmenistanin on täytettävä nämä ehdot;
77. on erityisen huolissaan siitä, että nykyiset viranomaiset ovat soveltaneet järjestelmällisesti sortopolitiikkaa, jota kohdistetaan kaikkeen oppositioon, riippumattomiin kansalaisjärjestöihin ja ihmisoikeusaktivisteihin; pahoittelee erityisesti sitä, että vuoropuhelu kansalaisyhteiskunnan kanssa on osoittautunut mahdottomaksi Turkmenistanissa;
Uzbekistan
78. panee merkille neuvoston lokakuussa 2009 antamat päätelmät, joilla poistettiin kaikki Uzbekistaniin kohdistetut pakotteet ja vahvistettiin EU:n halu lujittaa kattavasti suhteita maan kanssa; muistuttaa, että EU:n osallistumisen taso riippuu Uzbekistanin edistyksestä ihmisoikeuksien, demokratisoinnin ja oikeusvaltion sekä laittoman huumekaupan torjunnan alalla ja odottaa, että Euroopan ulkosuhdehallinto ja neuvosto kehittävät kriittisen, ehdollisen ja johdonmukaisen eurooppalaisen sitoutumisen Uzbekistanin kanssa;
79. toistaa olevansa huolissaan tiedoista, joiden mukaan lapsia käytetään jatkuvasti pakkotyövoimana etenkin maataloudessa; panee merkille ILOn, työntekijöiden edustajien, työnantajien ja kansalaisjärjestöjen huolen, joka koskee valtion hyväksymää lasten jatkuvaa käyttöä pakkotyövoimana Uzbekistanin puuvillateollisuudessa; kehottaa Uzbekistanin viranomaisia toimimaan yhteistyössä ILOn kanssa ja myöntämään ILOlle esteettömän pääsyn tarkkailemaan puuvillankorjuuta paikan päällä ja kehittämään tehokkaita toimintalinjoja lasten pakkotyövoimana käytön lopettamiseksi pysyvästi sekä panemaan niitä täytäntöön ja seuraamaan niitä; kehottaa Euroopan unionia tukemaan Uzbekistanin hallitusta kyseistä alaa koskevissa toimissa;
80. on huolestunut Uzbekistanin viranomaisten äskeisestä päätöksestä sulkea Human Rights Watchin toimisto Taškentissa, muistuttaa näitä Etyjiin liittyvistä velvoitteistaan ja kehottaa näitä sallimaan kansallisille ja kansainvälisille kansalaisjärjestöille ja tarkkailijoille esteettömän pääsyn ja toimintamahdollisuudet kaikkialla maassa;
o o o
81. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, EUH:lle, EU:n Keski-Aasian erityisedustajalle sekä Kazakstanin, Kirgisian, Tadžikistanin, Turkmenistanin ja Uzbekistanin hallituksille ja parlamenteille.
– ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen johdanto-osan sekä 3 ja 6 artiklan,
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 3, 6, 9, 20, 151, 152, 153, 154, 156, 159 ja 168 artiklan,
– ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 1, 3, 27, 31, 32 ja 33 artiklan,
– ottaa huomioon 3. toukokuuta 1996 voimaan tulleen Euroopan sosiaalisen peruskirjan ja erityisesti sen I osan sekä II osan 3 artiklan,
– ottaa huomioon 10. toukokuuta 1944 annetun Philadelphian julistuksen, joka koskee Kansainvälisen työjärjestön ILOn päämääriä ja tehtäviä,
– ottaa huomioon ILOn yleissopimukset ja suositukset työterveyden ja -turvallisuuden alalla,
– ottaa huomioon kansanterveyttä sekä työterveyttä ja työturvallisuutta koskevista yhteisön tilastoista 16. joulukuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1338/2008(1),
– ottaa huomioon toimenpiteistä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen edistämiseksi työssä 12. kesäkuuta 1989 annetun neuvoston direktiivin 89/391/ETY (puitedirektiivi) ja sen erityisdirektiivit(2),
– ottaa huomioon tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 4. marraskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88/EY(3),
– ottaa huomioon neuvoston direktiivin 89/391/ETY ja sen erityisdirektiivien sekä neuvoston direktiivien 83/477/ETY, 91/383/ETY, 92/29/ETY ja 94/33/EY muuttamisesta käytännön täytäntöönpanoa koskevien kertomusten yksinkertaistamiseksi ja järkeistämiseksi 20. kesäkuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/30/EY(4),
– ottaa huomioon HOSPEEMin ja EPSUn laatiman terävien instrumenttien aiheuttamien tapaturmien ehkäisemistä terveydenhuoltoalalla koskevan puitesopimuksen täytäntöönpanosta 10. toukokuuta 2010 annetun neuvoston direktiivin 2010/32/EU(5),
– ottaa huomioon komission tiedonannon ”Työn laadun ja tuottavuuden parantaminen: yhteisön työterveys- ja työturvallisuusstrategia vuosiksi 2007–2012” (KOM(2007)0062),
– ottaa huomioon komission tiedonannon ”Uudistettu sosiaalinen toimintaohjelma: mahdollisuudet, väylät ja yhteisvastuu 2000-luvun Euroopassa” (KOM(2008)0412),
– ottaa huomioon komission kertomuksen työmarkkinaosapuolten hyväksymän työperäistä stressiä koskevan eurooppalaisen puitesopimuksen täytäntöönpanosta (SEC(2011)0241),
– ottaa huomioon komission tiedonannon ”EUROOPPA 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (KOM(2010)2020) ja sen päätavoitteen, jonka mukaan työllisyysaste nostetaan Euroopan unionissa 75 prosenttiin vuosikymmenen loppuun mennessä,
– ottaa huomioon 24. helmikuuta 2005 antamansa päätöslauselman työterveyden ja -turvallisuuden edistämisestä(6),
– ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle eurooppalaisten terveydenhoitoalan työntekijöiden suojaamiseksi veren kautta tarttuvilta infektioilta, jotka johtuvat neulojen aiheuttamista loukkaantumisista(7),
– ottaa huomioon 23. toukokuuta 2007 antamansa päätöslauselman ihmisarvoisesta työstä kaikille(8),
– ottaa huomioon 15. tammikuuta 2008 antamansa päätöslauselman yhteisön työterveys- ja työturvallisuusstrategiasta vuosiksi 2007–2012(9),
– ottaa huomioon 26. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman yritysten yhteiskuntavastuusta kansainvälisissä kauppasopimuksissa(10),
– ottaa huomioon 7. heinäkuuta 2011 vahvistamansa kannan ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi aktiivisen ikääntymisen eurooppalaisesta teemavuodesta (2012)(11),
– ottaa huomioon 24. huhtikuuta 2011 julkaistun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan EU:n työterveys- ja työturvallisuusstrategian 2007–2012 väliarvioinnista (SEC(2011)0547),
– ottaa huomioon 20. syyskuuta 2001 antamansa päätöslauselman työpaikoilla tapahtuvasta häirinnästä(12),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,
– ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A7-0409/2011),
A. katsoo, että oikeus terveyteen kuuluu perusoikeuksiin ja että kaikille työntekijöille on lailla taattava heidän terveyttään, turvallisuuttaan ja ihmisarvoaan tukevat työolot;
B. ottaa huomioon, että Eurooppa 2020 -strategian tavoitteena on saavuttaa vuoteen 2020 mennessä 20–64-vuotiaiden 75 prosentin työllisyysaste siten, että edistetään ensisijaisesti naisten, nuorten, vanhempien työntekijöiden, heikosti koulutettujen ja laillisten maahanmuuttajien työllisyyttä ja parannetaan sosiaalista yhteenkuuluvuutta;
C. toteaa, että tekniikan kehitys sekä muutokset taloudessa ja yhteiskunnassa muuttavat jatkuvasti työpaikkoja ja käytäntöjä ja että nopeat poliittiset, hallinnolliset ja tekniset toimet ovat sen vuoksi välttämättömiä, jotta voidaan taata työterveyden ja -turvallisuuden korkea taso;
D. katsoo, että riskien ennaltaehkäisy on välttämätöntä, jotta voidaan vähentää työtapaturmien ja ammattitautien määrää; ottaa huomioon hyvän työsuojelun myönteisen vaikutuksen sekä jäsenvaltioiden että EU:n tasolla ja myös yrityksissä;
E. katsoo, että työntekijöiden riittävä suojelu ennakolta luo hyvinvointia, parantaa työn laatua ja lisää tuottavuutta; toteaa, että ammattitautien ja työtapaturmien kustannukset yrityksille ja sosiaaliturvajärjestelmille on arvioitu 5,9 prosentiksi BKT:stä(13);
F. toteaa, että työvoimapulan vuoksi on suotavaa pidentää vanhempien työntekijöiden työuraa ja toteuttaa lähitulevaisuudessa työterveyttä ja -turvallisuutta edistäviä toimia;
G. ottaa huomioon, että nuoria työntekijöitä suojelemalla voidaan välttää työperäiset terveysongelmat, joita saattaa ilmetä myöhemmin elämässä;
H. ottaa huomioon, että työelämään palaamista ja työssä pysymistä koskevat toimintalinjat eivät koske riittävästi palvelualaa, nuoria työntekijöitä eivätkä naisia(14);
I. toteaa, että työn ulkoistaminen alihankinnan ja vuokratyön muodossa merkitsee usein epäpätevän työvoiman palkkaamista tai pimeää työtä ja löyhempiä työsuhteita, mikä vaikeuttaa työterveys- ja työturvallisuussääntöjä koskevan vastuun määrittelyä;
J. toteaa, että puitedirektiivin 89/391/ETY nojalla työnantajien on toteutettava järjestelmällisiä ennaltaehkäisytoimia, jotka kattavat kaikki riskit työntekijän asemasta riippumatta, ja varmistettava, että työntekijät eivät kärsi työstään johtuvista haitoista, kuten työpaikkakiusaamisesta;
K. katsoo, että tapaturmat, tuki- ja liikuntaelinsairaudet sekä työperäinen stressi ovat unionin yritysten suurimpia huolenaiheita työterveyden ja -turvallisuuden alalla(15);
L. ottaa huomioon, että Eurooppa 2020 -strategian tavoitteena on nostaa 20–64-vuotiaiden työllisyysaste 75 prosenttiin; toteaa, että kroonisista tai pitkäaikaissairauksista kärsivät työntekijät eivät useinkaan palaa työelämään, vaikka heidän terveydentilansa sen sallisi;
M. panee merkille työhön liittyvien kroonisten terveysongelmien, kuten tuki- ja liikuntaelinsairauksien ja psykososiaalisten riskien, lisääntymisen;
N. toteaa, että psykososiaalisia riskejä ovat stressiin, symboliseen väkivaltaan ja työpaikkakiusaamiseen liittyvät riskit; ottaa huomioon, että stressi liittyy huonoon työsuhdeturvaan, eettisiin konflikteihin, työn huonoon organisointiin (esimerkiksi määräajoista johtuva paine tai liiallinen työkuorma), vaikeisiin asiakassuhteisiin, puutteelliseen tukeen työssä, työmarkkinasuhteiden epävakauteen sekä työ- ja yksityiselämän epätasapainoon;
O. ottaa huomioon EU:n väestön ikääntymisen, pyrkimykset pidentää työuraa ja tarpeen pidentää terveenä ja toimintakykyisenä elettyjen elinvuosien odotetta; ottaa huomioon yhteiskunnallis-ammatillisten luokkien eriarvoisuuden elinajanodotteessa ja työn rasittavuuden; ottaa huomioon, että yli 55-vuotiaat työntekijät ovat tuki- ja liikuntaelinsairauksien lisäksi erittäin alttiita syöville, sydänsairauksille, hengitysvaikeuksille ja unihäiriöille(16);
P. katsoo, että yötyötä tekevien epäsäännölliset työajat aiheuttavat usein ongelmia, jotka voivat johtaa ammattitauteihin;
Q. ottaa huomioon, että 168 000 EU:n kansalaista kuolee joka vuosi ammattitauteihin tai työtapaturmien uhrina ja seitsemän miljoonaa loukkaantuu tapaturmissa(17) ja että uusien tekniikoiden ja työnteon muotojen käyttöön liittyville tapaturmille ei voida vielä määrittää tarkkaa lukua;
R. toteaa, että tapaturmien määrän ja yrityskoon välillä ei ole voitu todeta korrelaatiota, mutta tapaturmien määrän ja yrityksen toiminta-alan ja sektorin välillä vallitsee tällainen yhteys erityisesti silloin, kun kyse on lähinnä manuaalisesta työstä ja kun työntekijät ovat suoraan tekemisissä koneiden kanssa;
S. ottaa huomioon, että tekniikan kehitys sisältää uusia työntekijöiden terveyteen ja turvallisuuteen liittyviä riskejä, joita olisi arvioitava;
T. ottaa huomioon, että erilaiset syövät ovat suurin työhön liittyvän kuolleisuuden syy ja seuraavana ovat sydän- ja verisuonitaudit sekä hengityselinten sairaudet, kun taas työtapaturmat ovat kuolinsyynä vain harvoissa tapauksissa(18);
U. ottaa huomioon, että naisilla on tutkimusten mukaan miehiä useammin työperäisiä terveysongelmia työn laadusta riippumatta(19); katsoo, että sen vuoksi työterveyteen ja -turvallisuuteen liittyviä toimia on tarkasteltava sukupuolen ja elämänvaiheen mukaisesti eriyttäen;
V. ottaa huomioon, että naiset kärsivät tuki- ja liikuntaelinsairauksista yhtä lailla tai jopa enemmän kuin miehet myös silloin, kun he työskentelevät palvelualalla;
W. toteaa, että ikääntyvät naiset ovat erityisen alttiita ikään liittyville sairauksille ja että tämä olisi otettava huomioon työterveyteen ja -turvallisuuteen liittyvissä toimissa;
X. ottaa huomioon lisääntymiskykyä uhkaavan terveysriskin, joka liittyy ympäristön pilaantumiseen ja työympäristön riskitekijöihin, jotka voivat vaikuttaa tuleviin vanhempiin ja syntymättömään lapseen;
Strategian väliarviointi
1. muistuttaa, että työterveyden ja -turvallisuuden eurooppalainen viitekehys ei automaattisesti paranna työoloja, vaan ratkaisevia tekijöitä tässä ovat lainsäädännön asianmukainen täytäntöönpano paikalla etenkin työntekijöiden osallistumisen kautta, kolmikantavuoropuhelua koskevat järjestelyt, tietojen keruu ja levitys, valistuskampanjat, koulutus- ja tiedotuspalvelujen verkottaminen ja lainsäädännön soveltamisen valvonta jäsenvaltioissa; kehottaa komissiota toimimaan nopeasti, jos lainsäädännön rikkominen havaitaan, ja tehostamaan tarvittaessa seuraamuksia;
2. palauttaa mieliin, että yhteisön vuosien 2007–2012 strategian päätavoitteena on paitsi taata unionin lainsäädännön asianmukainen täytäntöönpano myös parantaa ja yksinkertaistaa nykyistä lainsäädäntöä, muun muassa ottamalla käyttöön muita kuin sitovia välineitä; muistuttaa lisäksi, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 4 artiklan mukaan unionilla on jäsenvaltioiden kanssa ainoastaan jaettu toimivalta työllisyyden ja kansanterveyden aloilla ja että vuoden 2007 tiedonannossaan komissio korosti kansallisten strategioiden kehittämistä ja täytäntöönpanoa; korostaa täten, että on tarpeen mukauttaa unionin lainsäädäntöä johdonmukaisesti yhteiskunnan kehitykseen ja välttää tarpeetonta unionin tason lainsäädäntöä;
3. pitää valitettavana, että vuonna 2009 useat jäsenvaltiot eivät keskittäneet kansallisia strategioitaan EU:n strategian kolmeen ensisijaiseen tavoitteeseen, jotka ovat työperäinen stressi ja työuupumus, toistuvaan rasitukseen liittyvät vammat sekä uusien riskien tutkimus ja niitä koskevien tietojen säännöllinen keruu; katsoo, että kansallisissa strategioissa olisi panostettava enemmän ennaltaehkäisyyn;
4. katsoo, että kansallisia strategioita hyväksyttäessä, suunniteltaessa ja toteutettaessa olisi otettava huomioon kunkin jäsenvaltion erityistilanne ja keskityttävä aloihin ja yrityksiin, joissa työtapaturmat ovat yleisimpiä;
5. katsoo, että sekä unionissa että kansallisella tasolla olisi yhtenäistettävä työterveyttä ja -turvallisuutta koskevia toimintalinjoja ja otettava ne huomioon muilla politiikanaloilla eli terveyden, työllisyyden, teollisuuden, tutkimuksen, ympäristön, liikenteen, liikenneturvallisuuden, koulutuksen, energian, aluekehityksen, julkisten hankintojen ja sisämarkkinoiden aloilla; katsoo, että sukupuolinäkökohdat olisi otettava huomioon kaikilla politiikanaloilla, jotta voidaan entistä paremmin puuttua naispuolisten työntekijöiden erityisriskeihin;
6. muistuttaa, että yrityksen maineen ja taloudellisten tekijöiden ohella lakisääteiset velvoitteet ja työntekijöiden vaatimukset ovat kaksi erittäin tärkeää tekijää, jotka kannustavat työnantajia toimintaan;
7. katsoo, että julkisten hankintasopimusten yhteydessä on otettava entistä paremmin huomioon turvallisuustaso sekä tapaturmien ennaltaehkäisyyn tarkoitetut käytännöt;
8. on sitä mieltä, että kemiallisia riskejä, työperäisten syöpien ennaltaehkäisyä ja lisääntymiskyvyn suojelua koskevien EU:n toimintalinjojen olisi oltava nykyistä kunnianhimoisempia ja tehokkaampia;
9. korostaa, että on tärkeää panna REACH-asetus täysimääräisesti täytäntöön ja että on lisättävä yhteisvaikutuksia REACHia sekä työterveyttä ja -turvallisuutta koskevien toimintalinjojen välillä unionin tasolla ja jäsenvaltioissa;
10. pyytää, että seuraavassa EU:n strategiassa asetetaan paremmin mitattavissa olevia tavoitteita, vahvistetaan sitovat aikataulut ja sovitaan säännöllisestä arvioinnista; toivoo, että ILOn suosituksen mukaisesta tavoitteesta, jonka mukaan 10 000:ta työntekijää kohden on yksi työsuojelutarkastaja, tulee sitova;
11. huomauttaa, etteivät talouskriisin takia tehtävät säästöt saa johtaa siihen, että työterveys ja työturvallisuus jäävät taka-alalle, ja korostaa, etteivät talousarviosäästöt ja sosiaalimenojen leikkaukset saisi vaikuttaa haitallisesti työterveyttä ja -turvallisuutta parantaviin toimiin;
12. katsoo, etteivät kriisin taloudelliset vaikutukset ja vakava taloudellinen taantuma tietyissä jäsenvaltioissa saisi olla tekosyynä sille, että työterveys- ja työturvallisuuslainsäädäntöä sovelletaan puutteellisesti, tai heikentää työelämän riskien ennaltaehkäisyä;
13. katsoo, että jäsenvaltioiden ja yritysten olisi panostettava enemmän riskien ennaltaehkäisyyn ja varmistettava, että työntekijät osallistuvat siihen; katsoo, että tällainen panostus maksaisi itsensä takaisin työn tuottavuuden kasvuna, yritysten kilpailukyvyn paranemisena ja sosiaaliturvamenojen alenemisena ja että lisäksi tämä takaisi sosiaaliturvajärjestelmien elinkelpoisuuden;
14. katsoo, että tapaturmien ennaltaehkäisy voi olla aidosti tehokasta vain, jos jo suunnitteluvaiheessa varmistetaan, että innovoinnin avulla lisätään sekä tuotteen että koko tuotantoprosessin turvallisuutta; kehottaa sen vuoksi komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan ja kannustamaan tämän alan tutkimusta;
15. katsoo, että työturvallisuusongelmaan on puututtava siten, että pannaan täytäntöön kaksitasoinen strategia eli pyritään torjumaan ympäristöriskejä ja samanaikaisesti parantamaan psykososiaalista työympäristöä; katsoo, että tällaisen strategian onnistuminen edellyttää työntekijöiden ja työmarkkinaosapuolten osallistumista kansallisella, paikallisella ja työpaikan tasolla; kehottaa komissiota jatkamaan ja tehostamaan keskusteluja työmarkkinaosapuolten kanssa ja niiden kuulemista, jotta tietyissä asioissa voidaan toteuttaa yhteisiä ja yhdenmukaisia toimia;
16. korostaa, että työperäinen stressi tunnustetaan merkittäväksi tuottavuuden esteeksi Euroopassa; pitää työntekijöiden psykososiaalisiin ongelmiin liittyvien sairauksien ja tapaturmien yleistymistä valitettavana; palauttaa mieliin itsemurhat työpaikoilla ja huonon työsuhdeturvan todellisen vaikutuksen stressiin; pahoittelee 8. lokakuuta 2004 tehdyn työperäistä stressiä koskevan puitesopimuksen epätasaista soveltamista EU:ssa; pyytää komissiota ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimiin, jotta sopimus pannaan täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa, ja kehottaa työmarkkinaosapuolia tehostamaan toimiaan lisätäkseen työnantajien, työntekijöiden ja heidän edustajiensa tietoisuutta ja ymmärrystä työperäisestä stressistä;
17. panee merkille epätyypillisten työmuotojen (vuokratyö, kausityö, sunnuntaityö, osa-aikatyö, etätyö) yleistymisen ja katsoo, että ne edellyttävät entistä kohdennetumpia ja eriytettyjä toimia työntekijöiden suojelemiseksi;
18. arvostelee sitä, ettei komissio ole yhteisön työterveys- ja työturvallisuusstrategiassa eikä myöskään sen väliarvioinnissa kiinnittänyt riittävästi huomiota sukupuolinäkökohtiin käsitellessään työterveyteen ja -turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä; tukee sen vuoksi komission aloitetta, jossa kehotetaan valmistelemaan erityisiä työterveyden ja -turvallisuuden alan vaikutustenarvioinnin menetelmiä sukupuolinäkökulman huomioon ottamiseksi; kehottaa komissiota arvioimaan, missä määrin yhteisön tasolla on saatavilla sukupuolen mukaan eriteltyjä tilastoja työperäisistä kuolemaan johtaneista ja muista sairauksista; kannustaa jäsenvaltioita ottamaan huomioon naistyöntekijöiden erityisriskit ennaltaehkäisyä koskevissa toimintalinjoissaan ja riskinarviointimenetelmissään;
19. katsoo, että koska unionin työllisyysasteen on noustava keskimäärin noin prosentin verran vuodessa, on erityisen tärkeää varmistaa vanhempien työntekijöiden ja/tai vammaisten tai työkyvyttömien henkilöiden terveyden suojelu sekä heidän tilanteeseensa mukautettujen työolojen kehittäminen;
20. toteaa, ettei julkisella ja yksityisellä sektorilla olla vielä valmiita kohtaamaan väestörakenteen muutoksesta johtuvaa tilannetta ja pitämään mahdollisuutena sitä, että ne palkkaisivat enemmän vammaisia, pitkäaikaisista terveysongelmista, kuten kroonisista sairauksista, kärsiviä tai vajaakuntoisia henkilöitä; katsoo, että olisi huolehdittava entistä paremmin siitä, että työpaikat ovat turvallisia ja esteettömiä myös näille työntekijöille;
21. pitää valitettavana, että komission toimet uuden lainsäädäntöehdotuksen esittämiseksi terveyttä ja turvallisuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista työntekijöiden suojelemiseksi altistumiselta sähkömagneettisille kentille aiheutuville riskeille ovat viivästyneet sen jälkeen, kun direktiivin 2004/40/EY täytäntöönpanoa lykättiin, ja kehottaa panemaan nopeasti täytäntöön asiaa koskevan lainsäädännön, kunhan se on hyväksytty;
22. katsoo, että yritysten yhteiskuntavastuu on tärkeä ja tehokas väline, kun halutaan taata turvallisemmat työolot ja parempi työympäristö, joten sitä on edistettävä;
23. katsoo, että on vahvistettava EU:n, ILOn ja WHO:n yhteistyötä ratkaisun löytämiseksi unionin ja kolmansien maiden työntekijöiden sosiaaliseen kilpailuttamiseen;
Tilastotietojen kerääminen
24. korostaa, että komission olisi kehitettävä sukupuolen ja ikäryhmien mukaan eriytettyjä tilastollisia menetelmiä, joilla voidaan arvioida tapaturmien ja sairauksien ehkäisemisen lisäksi myös kemiallisille, fysikaalisille tai biologisille tekijöille sekä työn organisoinnin kannalta vaarallisille tilanteille altistuneiden työntekijöiden prosenttiosuus;
25. korostaa sukupuolen mukaan eriytettyjen toimien ja elämänvaiheen huomioon ottamisen merkitystä, jotta voidaan välttää varhainen eläkkeelle jääminen terveysongelmien vuoksi;
26. korostaa, että monissa jäsenvaltioissa on vaikeaa kerätä tietoja; pyytää, että Euroopan työterveys- ja työturvallisuusviraston ja Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön työtä tuetaan ja tuloksia levitetään hyvin laajalle;
27. pyytää Euroopan työterveys- ja työturvallisuusvirastoa kokoamaan kansallisia indikaattoreita, jotka osoittavat eri syöville altistumista, ja esittämään tiedot riskiryhmien työntekijöiden altistumisesta;
28. korostaa, että tulosten parantamisen ja ehdotusten tekemisen kannalta on tärkeää, että Euroopan työterveys- ja työturvallisuusvirasto sekä komission erityiskomiteat, kuten johtavien työsuojelutarkastajien komitea ja työterveyden ja -turvallisuuden neuvoa-antava komitea, toimivat yhteistyössä;
29. kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita kehittämään kaikkien jäsenvaltioiden yhteisten terveysindikaattoreiden, määritelmien ja epidemiologisten välineiden perusteella eurooppalaisen ammattivaarojen seurantaohjelman, joka koskee erityisesti tuki- ja liikuntaelinsairauksia ja psykososiaalisia ongelmia; pitää välttämättömänä kokonaisvaltaista seurantamallia, jossa otetaan huomioon sekä työntekijöiden työura että eläkkeellä olevien työntekijöiden terveydentila;
30. toteaa, että työtapaturmien määrä EU:ssa on vähentynyt, ja pyytää komissiota selvittämään, missä määrin tämän taustalla on alentunut työllisyysaste ja toiminnan jatkuva siirtyminen palvelualalle; toivoo, että unionin ja jäsenvaltioiden asettamissa tavoitteissa ja niiden saavuttamisen arvioinnissa otettaisiin paremmin huomioon tämä makrotaloudellinen ulottuvuus;
31. panee merkille tulokset, joita on saatu yksittäisten jäsenvaltioiden onnistumista kuvaavasta komission vuoden 2009 tulostaulua koskevasta hankkeesta; katsoo, että hankkeen on katettava kaikki vuosien 2007–2012 strategian osa-alueet; pahoittelee, että tietojen paikkansapitävyyttä ja kattavuutta ei aina puolueettomasti tarkisteta ja että niiden toimittaminen on täysin vapaaehtoista; pyytää komissiota huolehtimaan siitä, että kaikki jäsenvaltiot antavat luotettavia ja kattavia tietoja ja että kansallisen tason riippumattomat viranomaiset tarkastavat annetut tiedot;
32. arvostelee sitä, ettei kaikissa jäsenvaltioissa aseteta niiden kansallisiin työterveys- ja työturvallisuusstrategioihin liittyviä mitattavissa olevia tavoitteita ja ettei valtaosassa niistä ole asetettu ammattitauteihin, työperäisiin terveysongelmiin ja sairauksiin, ammatillisiin riskitekijöihin tai riskialttiisiin aloihin liittyviä tavoitteita; korostaa, etteivät yhteisön työterveys- ja työturvallisuusstrategian väliarviointi ja vuoden 2009 tulostaulu juurikaan anna tietoja siitä, miten jäsenvaltiot ovat onnistuneet unionin strategian ainoassa määrällisessä tavoitteessa, jonka mukaan työtapaturmia olisi vähennettävä 25 prosenttia vuoteen 2012 mennessä; vaatii, että tulevissa arviointikertomuksissa selvitetään tarkemmin, missä määrin unionin työterveys- ja työturvallisuuslainsäädäntöä on käytännössä noudatettu jäsenvaltioissa;
33. korostaa, että aluksi on tärkeää määritellä selkeästi työtapaturma ja ammattitauti ja sisällyttää määritelmiin myös työmatkalla (matkalla kotoa työpaikalle) sattuvat tapaturmat sekä työperäinen stressi, jota olisi voitava mitata tarkkojen indikaattoreiden avulla;
34. katsoo, että on tutkittava erityisesti työuupumuksen ja työn organisoinnin, kuten työajan, välistä yhteyttä; katsoo, että terveysongelmia on tutkittava lähtökohtaisesti noudattaen kokonaisvaltaista mallia, joka kattaa työn organisoinnin, tilastolliset tekijät ja yksilölliset heikkoudet;
35. kehottaa komissiota kokoamaan ja esittämään tilastoja siitä, missä määrin tapaturmia on onnistuttu vähentämään tutkimuksilla, joissa ennaltaehkäisyyn on keskitytty jo suunnitteluvaiheessa;
36. korostaa työsuojelun järjestämiseen liittyvää ongelmaa tapauksissa, joissa työntekijät tekevät työtä pimeästi; katsoo, että tällaisia laittomuuksia voidaan ehkäistä vain tiukennetulla valvonnalla ja asianmukaisilla seuraamuksilla, ja kehottaa puuttumaan ankarasti pimeän työn teettämiseen; painottaa, että työterveys ja työturvallisuus ovat työntekijän oikeus hänen asemastaan riippumatta ja että tämä oikeus on taattava käytännössä parantamalla nykyisen lainsäädännön täytäntöönpanoa;
37. korostaa, että on tärkeää toimittaa tieteellisiä tietoja yrityksille, jotta voidaan ennakoida uusia tai kehittyviä riskejä;
38. panee merkille, että ne Euroopan maat, joissa työtapaturmia esiintyy vähiten, ovat myös kaikkein kilpailukykyisimpiä maita(20); pitää tarpeellisena kerätä lisätietoja, joiden avulla arvioidaan toimivan riskien ennaltaehkäisyn vaikutusta yritysten kilpailukykyyn;
39. kehottaa Euroopan työterveys- ja työturvallisuusvirastoa ja Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiötä selvittämään syitä, joiden vuoksi naiset ja miehet jäävät varhain eläkkeelle;
40. kehottaa Euroopan työterveys- ja työturvallisuusvirastoa tekemään tutkimuksen palkattoman kotona tehtävän työn ja työksi tunnustetun säännöllisen palkkatyön yhdistelmän (”double shift”) vaikutuksista naispuolisten työntekijöiden terveyteen;
41. kehottaa parantamaan rajatylittävää tietojenvaihtoa kansallisten viranomaisten välillä, jotta voidaan tehostaa valvontaa, kun työntekijöitä lähetetään muihin EU:n jäsenvaltioihin;
Ennaltaehkäisy
42. pahoittelee riskejä ja ratkaisuja koskevan tiedon puutetta työntekijöiden, työnantajien, työmarkkinaosapuolten ja jopa terveydenhoitopalvelujen piirissä; muistuttaa tältä osin työntekijöiden osallistumisen ja edustuksen myönteisestä merkityksestä;
43. katsoo, että työntekijöiden edustuksella on myönteinen vaikutus työterveyteen ja -turvallisuuteen etenkin pk-yrityksissä ja silloin, jos edustus on virallista; katsoo, että työntekijöiden osallistuminen on toinen tärkeä tekijä työterveyteen ja -turvallisuuteen liittyvien riskien onnistuneessa hallinnassa(21);
44. muistuttaa, että työelämän ongelmien ennaltaehkäisy kuuluu väistämättä useille eri tahoille, sillä siihen sisältyvät muun muassa työterveyshuolto, turvallisuus, ergonomia, epidemiologia, toksikologia, työhygienia ja psykologia;
45. katsoo, että on tärkeää parantaa nykyisen lainsäädännön täytäntöönpanoa sellaisten ei-sitovien välineiden avulla kuin hyvien käytäntöjen vaihto, valistuskampanjat ja tiedotuksen tehostaminen;
46. kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota helpottamaan työntekijöiden suojelusta annettujen suuntaviivojen käytännön soveltamista heikentämättä kuitenkaan työterveys- ja työturvallisuussääntöjä;
47. huomauttaa, että noin 50 prosenttia työntekijöistä EU:ssa ei vieläkään kuulu ennaltaehkäisypalvelujen piiriin etenkään pk-yrityksissä ja alihankintaketjuissa; korostaa, etteivät useimmat nykyiset palvelut ole täysin monialaisia eikä niissä monestikaan ole asianmukaisesti toteutettu puitedirektiivin mukaisia eritasoisia ennaltaehkäisytoimia; katsoo, että riskien ehkäisemistä koskevien järjestelyjen ja tehokkaan ennaltaehkäisyn, kuten esteettömyyttä koskevien järjestelyjen, valmennuskurssien ja työntekijöiden työryhmien, olisi koskettava kaikkia julkisen sektorin ja myös yksityisen sektorin työntekijöitä ja että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä riskiryhmien työntekijöihin, kuten niihin, jotka joutuvat osallistumaan pakollisiin työtehtäviin ilman valmentavaa koulutusta ja tarvittavaa ammattitaitoa; pitää lisäksi tarpeellisena ottaa huomioon työnteon uudet muodot, jotta ennaltaehkäisy- ja valvontatoimet kohdistuvat kaikkiin työntekijöihin, erityisesti riskiryhmien työntekijöihin, suoritetun työn laadusta ja työsuhteen muodosta riippumatta; toivoo, että tavoitteeksi asetetaan yksi työsuojeluvaltuutettu 3 000:ta työntekijää kohden;
48. katsoo, että yritysten yhteiskuntavastuu on tärkeä tekijä työterveyden ja -turvallisuuden edistämisessä;
49. katsoo, että on taattava ennaltaehkäisypalvelujen riippumattomuus työnantajasta; katsoo, että työterveyshuollossa ainoastaan riippumattomat terveydenhoidon ammattihenkilöt voivat seurata terveyttä, antaa varoituksia sekä tarjota asiantuntemusta ja terveyteen liittyvää neuvontaa; pahoittelee, että työterveyspalvelujen hallinnointi on tietyissä jäsenvaltioissa vielä työnantajaliittojen käsissä, joten ne toimivat samanaikaisesti sekä tuomareina että vastaajina ja niiden yleiskokous muodostaa todellisen päätöksentekoelimen;
50. katsoo, että terveysalan tutkimuksen edistymisen, sosioekonomisen toimintaympäristön jatkuvien muutosten, uusien tekniikoiden kehityksen sekä työmarkkinoiden muutosten vuoksi unionin ja jäsenvaltioiden tasolla on seurattava valppaasti uusien ammattivaarojen ilmenemistä ja päivitettävä hyvissä ajoin siihen liittyvää lainsäädäntöä, sen täytäntöönpanosääntöjä sekä luetteloa raskaista ja epäterveellisistä ammateista;
51. muistuttaa, että työsuojelutarkastajilla on valistuksen, suostuttelun ja rohkaisun kautta erittäin tärkeä rooli nykyisen lainsäädännön täytäntöönpanon valvonnassa ja siten ennaltaehkäisyssä, sillä he seuraavat työolojen asianmukaisuutta riskiryhmien työntekijöiden parissa sekä ammateissa, joissa usein käytetään pimeää työvoimaa; korostaa, että jäsenvaltioiden on taattava työsuojelutarkastajien koulutuksen korkeat laatuvaatimukset; kannustaa jäsenvaltioita lisäämään työsuojelutarkastuksen henkilökuntaa ja resursseja, jotta voidaan saavuttaa ILOn suosituksen mukainen tavoite yhdestä tarkastajasta 10 000:ta työntekijää kohden; kannustaa tiukentamaan seuraamuksia sellaisille yrityksille, jotka eivät noudata työntekijöiden perusoikeuksia koskevia velvoitteitaan, ja katsoo, että seuraamusten on tällaisissa tapauksissa oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia;
52. kehottaa jäsenvaltioita torjumaan byrokratian aiheuttamaa rasitetta ja valtiollisten työterveyden ja -turvallisuuden valvontajärjestelmien sekä työsuojelutarkastusten sokkelomaista rakennetta lujittamalla järjestelmiä ja yksinkertaistamalla aikaa vieviä sisäisiä menettelyjä, jotta tarkastuksia voidaan lisätä ja tehostaa;
54. pyytää komissiota ehdottamaan direktiiviä sellaisten henkilöiden suojelemiseksi, jotka aiheellisesti varoittavat työterveys- ja työturvallisuusriskeistä, joita ei ole tunnustettu, etenkin ilmoittamalla asiasta vastaavalle työsuojelutarkastajalle; katsoo, että tällaisia henkilöitä olisi suojeltava, jotta estetään kaikki heihin kohdistuva painostus (kuten irtisanomisuhkaukset); pyytää komissiota tältä osin estämään tällaisten työntekijöiden joutumisen mustalle listalle siten, että se varmistaa, että tällainen työntekijän erään perusoikeuden loukkaus estetään tehokkain, oikeasuhteisin ja varoittavin seuraamuksin;
55. vaatii, että työterveys- ja työturvallisuusongelmien ennaltaehkäisyyn kiinnitetään yhtä paljon huomiota yksityisellä ja julkisella sektorilla; muistuttaa syrjimättömyysperiaatteen sitovasta luonteesta;
56. pahoittelee koordinoinnin puutetta joidenkin jäsenvaltioiden kansanterveyspolitiikan sekä työterveys- ja työturvallisuuspolitiikan välillä;
57. kehottaa jäsenvaltioita valvomaan tehokkaammin säännöllisiä lääkärintarkastuksia ja analysoimaan niiden tuloksia, jotta voidaan varmistaa, että työntekijöiden terveydentila vastaa työn vaatimuksia;
58. kehottaa komissiota laatimaan asiasta hyviä käytäntöjä; korostaa, että jäsenvaltioiden on vaihdettava hyviä käytäntöjä, jotta ne voivat tehostaa työntekoa;
59. katsoo, että tutkimuksen ja innovoinnin seitsemännestä puiteohjelmasta voidaan tukea jäsenvaltioita uusien riskien tutkimuksessa ja sellaisten uusien käytäntöjen käyttöönotossa, jotka osaltaan tehostavat turvallisuussääntöjen soveltamista;
60. katsoo, että riskinarvioinnin olisi oltava monialaista ja perustuttava työntekijöiden osallistumiseen;
61. toteaa, että useimmissa yrityksissä toteutetaan riskinarviointi, mutta se on harvinaisempaa pienissä yrityksissä ja tietyissä jäsenvaltioissa(22);
62. katsoo, että pk-yritykset eivät itsessään ole turvattomampia, vaan riskit liittyvät lähinnä puutteelliseen työn organisointiin sekä työterveyteen ja -turvallisuuteen osoitettujen resurssien vähyyteen; katsoo, että on tärkeää tukea pk-yrityksiä riskien ennaltaehkäisytoimien kehittämisessä; korostaa OiRAn ja vastaavien hankkeiden sekä taloudellisten kannustimien merkitystä; kehottaa jäsenvaltioita vaihtamaan parhaita käytäntöjään;
63. korostaa, että työterveys- ja työturvallisuuslainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten on tehtävä kaikkensa arvioidakseen ja vähentääkseen riskejä ja varmistaakseen työntekijöiden asianmukaisen suojelun; katsoo, että on tärkeää auttaa pk-yrityksiä panemaan täytäntöön riskien ennaltaehkäisytoimia; painottaa yksinkertaisten, maksuttomien ja kohdennettujen aloitteiden, kuten OiRAn, myönteistä roolia; katsoo, että yritystasolla olisi toteutettava riskinarviointeja säännöllisesti ja että ne olisi vähitellen mukautettava uusiin olosuhteisiin ja tuleviin riskeihin;
64. muistuttaa tiedotus- ja valistuskampanjoiden merkityksestä, jotta yritykset ja myös pk-yritykset tiedostaisivat riskit ja voisivat toteuttaa tarvittavat ennaltaehkäisytoimet;
65. on huolestunut alihankinnan vaikutuksesta esimerkiksi siviili- tai sotilaskäytössä olevissa ydinlaitoksissa ja korostaa, että jokaisella työnantajalla, myös alihankintayrityksillä, on vastuu omista työntekijöistään ja ennaltaehkäisevät toimet on suunnattava heihin;
66. katsoo, että kaikki työntekijät, erityisesti vuokra- ja osa-aikatyöntekijät sekä alihankkijoina toimivat työntekijät, tarvitsevat erityistä ja ajantasaista työterveys- ja työturvallisuuskoulutusta turvallisuuden parantamiseksi työpaikalla; on huolestunut stressiperäisten sairauksien lisääntymisestä ja panee merkille, että työperäisen stressin hallintaan liittyvää koulutusta on liian vähän; kehottaa toteuttamaan työmarkkinaosapuolten kanssa kaikille ja erityisesti nuorille suunnattuja ennaltaehkäisytoimia, kuten stressinhallintaan tähtääviä valmennuskursseja, joiden olisi katettava sosiaaliset taidot, myös viestintätaidot ja konfliktinsietokyky, sekä valistuskampanjoita oppilaitoksissa ja työpaikoilla; kannustaa jäsenvaltioita lisäämään Euroopan sosiaalirahaston varojen käyttöä tähän tarkoitukseen;
67. kannustaa jäsenvaltioita panostamaan työn tutkimukseen; toivoo, että unionin tasolla ja jäsenvaltioissa lisätään tutkimusta tästä aiheesta;
68. korostaa, että työelämän psykososiaalisten riskien huomioonottamisen merkittävimmät esteet ovat asian pitäminen arkaluonteisena ja sen huomaamatta jääminen, resurssipula ja asiantuntemuksen puute(23)
69. kehottaa komissiota helpottamaan työterveyttä ja -turvallisuutta koskevien unionin vaatimusten kehittämistä; painottaa tässä yhteydessä jäsenvaltioiden yhteistyön merkitystä työtapaturmien syiden tutkinnassa ja hyvien käytäntöjen vaihdossa;
70. kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään työterveyden ja -turvallisuuden jo peruskoulutukseen ja myöhemmin elinikäiseen oppimiseen; katsoo, että olisi suotavaa sisällyttää riskivalistus tiettyihin tekniikan, tieteen, taiteen ja urheilun koulutusohjelmiin sekä johtamisvalmennuskursseihin; kannustaa jäsenvaltioita sisällyttämään työterveyden ja -turvallisuuden yliopisto-opetukseen, jotta asia saadaan myös tulevien insinöörien, arkkitehtien, liikemiesten ja -naisten sekä johtajien tietoisuuteen;
71. katsoo, että työperäisen stressin vähentämiseksi olisi syytä ottaa käyttöön ja kehittää erityiskoulutusta, joka koskee työskentelyä stressiä aiheuttavissa tilanteissa, sekä järjestää työpajoja, joissa pyritään kehittämään ryhmätyötaitoja ja parantamaan tietyn työntekijäryhmän yhtenäisyyttä;
72. kehottaa jäsenvaltioita arvioimaan työpaikan riskien ennaltaehkäisystä vastaavien henkilöiden koulutuksen laatua ja tukemaan hyvien käytäntöjen vaihtoa heidän välillään;
73. katsoo, että koulutusohjelmia on tuettava parantamalla yhteisön toimintalinjojen koordinointia ja että nykyisiä ohjelmia olisi tehostettava, jotta voidaan kehittää riskien ennaltaehkäisyä paikalliset, alueelliset ja kansalliset kokemukset huomioon ottaen;
74. korostaa, että uudenlaisten työpaikkojen syntyminen (esimerkiksi vihreät työpaikat) tarjoaa uusia mahdollisuuksia työntekijöiden suojeluun(24) ja ammatillisen koulutuksen mukauttamiseen;
75. katsoo, että pitkäaikaissairauksien riskin ennaltaehkäisy edellyttää sairauslomaa ja äitiyslomaa koskevan lainsäädännön ehdotonta noudattamista, sillä työnantajan painostus tämän jakson aikana voi johtaa kyseisen loman pitkittymiseen;
76. muistuttaa, että työpaikkaa on pidettävä yhtenä tärkeimmistä foorumeista sekä tartuntatauteja että muita kuin tartuntatauteja koskevien EU:n ja jäsenvaltioiden ennaltaehkäisystrategioiden tukemisessa ja että työnantajilla, työntekijäjärjestöillä ja muilla työmarkkinaosapuolilla on tärkeä tehtävä terveiden elämäntapojen ja terveysosaamisen edistämisessä työntekijöiden keskuudessa;
77. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan eriarvoisuuden torjuntaa terveyden alalla ja vähentämään eroja, jotka liittyvät työoloihin sekä työntekijöiden terveyttä, ennaltaehkäisyä ja työterveyttä parantavien palvelujen saatavuuteen;
Riskiryhmien työntekijät ja erityiset riskit
78. korostaa, että raskasta työtä tekevien työntekijöiden lisäksi riskiryhmiin kuuluu etenkin maahanmuuttajia, nuoria, ikääntyneitä, lisääntymisikäisiä naisia, vammaisia henkilöitä, etnisiin vähemmistöihin kuuluvia, heikosti koulutettuja työntekijöitä, epätyypillisissä ja epävarmoissa työsuhteissa olevia ja työmarkkinoille palaavia pitkäaikaistyöttömiä; korostaa, että olisi luotava kannustimia työterveys- ja työturvallisuussääntöjen soveltamisen tehostamiseksi erityisesti näissä ryhmissä; katsoo, että ennen näiden työntekijöiden palkkaamista olisi tarjottava mahdollisuuksien mukaan erityistä valmentavaa koulutusta;
79. toteaa, että 15–24-vuotiaat nuoret työntekijät ovat erityisen alttiita tapaturmille(25) ja että sairauksien ja tapaturmien pitkäaikaisvaikutukset voivat nuorilla olla huomattavia; korostaa jälleen, että työterveyteen ja -turvallisuuteen liittyvät asiat olisi sisällytettävä nykyisiin unionin ohjelmiin, kuten Nuoret liikkeellä -ohjelmaan;
80. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vastaamaan väestörakenteen muutokseen ottamalla vanhempien työntekijöiden tarpeet paremmin huomioon työterveys- ja työturvallisuustoimissa; korostaa, että työmotivaation säilymistä voidaan edistää elinikäisen oppimisen avulla ja myös ennakoimalla fyysisten voimien vähenemistä esimerkiksi työpaikan ergonomian avulla; korostaa, että työmarkkinaosapuolten välinen puitesopimus olisi rakentava aloite;
81. katsoo, että ammattitaidotonta työvoimaa ja pitkäaikaistyöttömiä ei saa palkata ilman tarvittavaa valmentavaa työterveys- ja työturvallisuuskoulutusta;
82. on huolestunut epätyypillisen työn, kuten osa-aikatyön, etätyön, rikkonaisen työajan sekä sunnuntai- ja yötyön, lisääntymisestä, kun nämä työjärjestelyt ovat työntekijän tahdosta riippumattomia; toteaa, että tällaisten pakollisten työjärjestelyjen ja monen työn tekemisen aiheuttamat riskit etenkin naisille on arvioitava tieteellisesti, mutta huomauttaa, että nämä työjärjestelyt voivat vapaavalintaisina olla työntekijöille mieluisia;
83. valittaa sellaisten aloitteiden puutetta, joilla puututtaisiin itsenäisten ammatinharjoittajien, vuokratyöntekijöiden, kotityöntekijöiden sekä lyhytaikaisessa työsuhteessa olevien työntekijöiden tilanteeseen, vaikka heilläkin on oikeus työterveyteen ja -turvallisuuteen;
84. muistuttaa, että työvoiman vuokraus on yleistä rakentamisen ja maanviljelyn kaltaisilla aloilla, joilla työtapaturmia ja ammattitauteja esiintyy paljon, sekä palvelualalla, jolla tietämys on rajallista(26);
85. katsoo, että osa-aikatyön edistäminen vanhempien työntekijöiden keskuudessa voisi mahdollistaa asteittaisen eläkkeelle siirtymisen ja parantaa vanhempien työntekijöiden hyvinvointia ja jaksamista;
86. toistaa eurooppalaisen HIRES-raportin suosituksen, että vuokratyöntekijöille ja työsuhteessa olevilla työntekijöille olisi annettava samat oikeudet terveyden edistämiseen silloin, kun työ on luonteeltaan pitkäkestoista ja tapahtuu pääasiallisen työnantajan alaisuudessa;
87. korostaa, että miehet ja naiset altistuvat eri tavalla sekä psykososiaalisille että fyysisille (kuten tuki- ja liikuntaelinsairauksiin liittyville) ammattivaaroille; huomauttaa lisäksi, että epävarmojen työsopimusten, erityisesti vuokratyön tai osa-aikatyön, sekä fyysisten ja psykososiaalisten ammattivaarojen lisääntymisen välillä voi olla yhteys; kehottaa siksi jäsenvaltioita ottamaan huomioon kansallisissa strategioissaan sukupuoliulottuvuuden ja erityyppisiin työsopimuksiin liittyvät vaarat;
88. on huolissaan siitä, että työssäkäyvien raskaana olevien naisten riskejä ei arvioida riittävästi; suosittaa laatimaan perusteellisen tutkimuksen raskaana olevien naisten altistumisesta tietyille olosuhteille työpaikalla (kuten altistuminen kemiallisille aineille, ionisoivalle säteilylle, sähkömagneettisille aalloille, stressille, liialliselle kuumuudelle, liian painavien taakkojen kantamiselle); kehottaa myös tutkimaan yhteyksiä keskenmenojen, synnytyskomplikaatioiden ja vastasyntyneiden terveydellisten ongelmien sekä raskaana olevien naisten vaarallisten työolosuhteiden välillä;
89. pyytää tekemään vaikutustenarvioinnin uusien tekniikoiden, haitallisten aineiden ja riskitekijöiden, kuten työn organisoinnin, mahdollisista riskeistä työpaikalla; katsoo, että mahdollisia uusia riskejä voidaan tunnistaa ja arvioida tehokkaammin lisäämällä tutkimusta ja tietojenvaihtoa sekä soveltamalla saatuja tuloksia käytännössä; kehottaa toteuttamaan lainsäädäntötoimia, joilla varmistetaan, että nanomateriaalit kuuluvat täysin unionin nykyisen työterveys- ja työturvallisuuslainsäädännön piiriin;
90. katsoo, että liian pitkä työaika ja riittämättömät lepoajat sekä suhteettomat tulosvaatimukset lisäävät suuresti työtapaturmien ja ammattitautien määrää; painottaa, että nämä ovat ristiriidassa työterveyden ja -turvallisuuden perusperiaatteiden kanssa; vaatii työ- ja perhe-elämän parempaa yhteensovittamista; kehottaa jäsenvaltioita panemaan kokonaan täytäntöön direktiivin 2003/88/EY;
91. katsoo, että on viipymättä tehtävä perusteellinen tieteellinen tutkimus sunnuntaityön vaikutuksista työntekijöiden terveyteen; katsoo, että komission olisi lähitulevaisuudessa tilattava tasapuolinen tutkimus, jossa tarkastellaan kaikkia aiempia tutkimustuloksia ja tehdään asiasta tieteellisiä johtopäätöksiä;
92. pitää valitettavana, ettei unionin tasolla ole työpaikkakiusaamiselle yhteistä määritelmää; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään tehokkaita ja kaikkien jäsenvaltioiden yhteiseen työpaikkakiusaamisen määritelmään perustuvia kansallisia strategioita työpaikkaväkivallan torjumiseksi;
93. katsoo, että työpaikkakiusaamisesta usein aiheutuva stressi lisää tuki- ja liikuntaelinsairauksia sekä psykososiaalisia riskejä ja että komission olisi tehtävä näistä tekijöistä perusteellinen tutkimus;
94. toivoo, että tuki- ja liikuntaelinsairauksia koskeva tuleva lainsäädäntöehdotus koskee kaikkia työntekijöitä;
95. kannattaa lainsäädäntöaloitetta työntekijöiden suojelemiseksi tupakansavulta työpaikalla, koska tähän mennessä ei ole saatu aikaan kattavaa suojaa;
96. kehottaa komissiota tekemään vuonna 2012 parlamentille ja neuvostolle ehdotuksen tupakoinnin kieltämisestä kaikilla työpaikoilla, ravintoloiden sisätilat, koko joukkoliikenne ja EU:n suljetut julkiset rakennukset mukaan luettuina;
97. pyytää komissiota käynnistämään eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten kanssa ammattitautiluetteloa koskevan laajan kuulemisen, joka perustuu huolellisiin tieteellisiin ja lääketieteellisiin analyyseihin tärkeimmistä nykyisin tunnustetuista vaaroista (erityisesti mielenterveyshäiriöistä ja asbestista); kehottaa komissiota arvioimaan perusteellisesti, millaisia mahdollisia hyötyjä eurooppalaisesta ammattitautiluettelosta annetun suosituksen 2003/670/EY ajan tasalle saattamisesta ja pakolliseksi tekemisestä olisi työntekijöiden terveyden kannalta;
98. katsoo, että on tärkeää lisätä tiettyjen ammattien terveysvaikutusten, myös pitkäaikaisvaikutusten, tutkimusta, jotta voidaan mahdollisuuksien mukaan ehkäistä tapaukset, joissa sairaus puhkeaa työuran päätyttyä; katsoo, että työmarkkinaosapuolten tärkeimmät painopisteet olisi otettava huomioon selvitettäessä ne ammatit, joiden osalta työterveys- ja työturvallisuustutkimusta on lisättävä;
99. kehottaa komissiota ryhtymään viipymättä toimiin työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelemiseksi, jos uudet tutkimukset tai tieteelliset tiedot osoittavat, että tietyissä ammateissa on suuria terveys- ja turvallisuusriskejä;
100. katsoo, että kuntoutus ja työelämään palaaminen sairauden tai tapaturman jälkeen ovat erittäin tärkeitä ja niitä on tuettava;
101. kehottaa jäsenvaltioita panemaan mahdollisimman nopeasti täytäntöön terävien instrumenttien aiheuttamien tapaturmien ehkäisemistä terveydenhuoltoalalla koskevan puitesopimuksen täytäntöönpanosta annetun direktiivin 2010/32/EU, jotta varmistetaan mahdollisimman korkea suojelun taso hoitoon liittyville infektioille altistuville potilaille ja terveydenhoitoalan työntekijöille;
102. on huolestunut tiettyjen ammattien harjoittamiseen liittyvistä syöpätapauksista; pahoittelee, että suuri määrä työntekijöitä joutuu edelleen altistumaan asbestin vaaroille erityisesti kunnossapito- ja saneerausalalla; kehottaa jälleen komissiota tekemään asbestia koskevan aloitteen ja järjestämään kuulemistilaisuuden siitä, kuinka rakennuksissa ja muissa rakenteissa, kuten aluksissa, junissa ja koneissa, olevan asbestin aiheuttamat valtavat työterveys- ja työturvallisuusongelmat voidaan ratkaista; kehottaa myös jäsenvaltioita edistymään asbestin käytön lopettamisessa asteittain esimerkiksi siten, että tehdään asbestikartoituksia rakennuksissa ja huolehditaan asbestin turvallisesta poistamisesta;
103. korostaa kemiallisiin aineisiin liittyvän unionin politiikan lisäarvoa ja mahdollisuuksia parannuksiin, joiden avulla voitaisiin ehkäistä työperäisiä syöpiä;
104. korostaa, että syöpäriskit koskettavat pääasiassa teollisuuden, käsityöalan ja maatalouden työntekijöitä sekä palvelualalla työskenteleviä naisia, jotka altistuvat riskeille toistuvasti(27); kehottaa toteuttamaan maataloustyöntekijöiden altistumista kemiallisille aineille koskevan vaikutustenarvioinnin;
105. pyytää komissiota ja jäsenvaltioita nopeuttamaan REACH-asetuksen täytäntöönpanoa ja etenkin erityistä huolta aiheuttavien kemiallisten aineiden korvaamista muilla aineilla;
106. toteaa, että yhteisön uudessa työterveys- ja työturvallisuusstrategiassa vuosiksi 2013–2020 olisi keskityttävä käyttämään REACH-asetuksen tarjoamia mahdollisuuksia parantaa työntekijöiden suojelua kemiallisilta vaaroilta, pyrkimään edelleen ehkäisemään työperäisiä sairauksia ja parantamaan työntekijöiden elämänlaatua, vahvistamaan työsuojelutarkastajien valvonta- ja täytäntöönpanovastuuta, lisäämään työntekijöiden osallistumista ennaltaehkäisytoimien suunnitteluun, valvontaan ja täytäntöönpanoon, tehostamaan ammattitautien tunnistamista ja ratkaisemaan kysymyksiä, jotka liittyvät muun muassa työelämän joustojen ja epävarmuuden sekä alihankinnan vaikutuksiin asianmukaisen riskien ennaltaehkäisyn esteinä;
107. pyytää komissiota laatimaan ehdotuksen syöpäsairauden vaaraa aiheuttavista tekijöistä ja perimän muutoksia aiheuttavista aineista annetun direktiivin 2004/37/EY muuttamiseksi vuoden 2012 loppuun mennessä, jotta voidaan ulottaa direktiivin soveltamisala koskemaan lisääntymismyrkyllisiä aineita samaan tapaan kuin REACH-asetuksen erityistä huolta aiheuttavat aineet ja vahvistaa korvaamisperiaatteen soveltamista; toivoo, että tähän liitetään yhteys lisääntymisterveyteen;
108. kehottaa komissiota tulevassa työterveys- ja työturvallisuuslainsäädännössä tarvittaessa edistämään sellaisten tekniikoiden käyttöä, joilla vähennetään vaarallisten aineiden aiheuttamia riskejä työtapaturmissa, ja siten mahdollisuuksien mukaan korvaamaan niillä kemiallisten ja radioaktiivisten aineiden käyttöä;
109. pyytää komissiota ja jäsenvaltioita ehdottamaan toimia, jotta syöpää tai muita työperäisiä ja kroonisia tauteja sairastavien työoloja voidaan mukauttaa;
110. kehottaa jälleen komissiota olemaan tinkimättä unionin työterveys- ja työturvallisuusdirektiivien myötä saavutetusta suojelun tasosta, kun se tarkastelee mahdollisuuksia yksinkertaistaa lainsäädäntöä;
o o o
111. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille.
Australian hallitus, ”The Cost of Work-Related Injury and Illness for Australian Employers, Workers and the Community”, Australian Safety and Compensation Council, Commonwealth of Australia, 2009, 41 s., maaliskuu 2009.
EU-OSHA, ”Nuoret työntekijät – Tietoja ja lukuja” (http://osha.europa.eu/en/publications/reports/7606507/view) ja siihen liittyvä Factsheet-tiedote (http://osha.europa.eu/fi/publications/factsheets/70), 2007; ”Facts and Figures – Musculoskeletal disorders”, 2010 (http://osha.europa.eu/en/publications/reports/TERO09009ENC/view) ja ”Facts and Figures – The Transport Sector”, 2011.
Hämäläinen P., Saarela K. L., Takala J., ”Global trend according to estimated number of occupational accidents and fatal work-related diseases at region and country level”. Journal of Safety Research 40 (2009) 125–139. Elsevier B.V.
”Occupational health and safety risks for the most vulnerable workers”, Euroopan parlamentin politiikkayksikkö A, talous- ja tiedepolitiikka, 2011, s. 40.
EU-OSHA, ”Foresight of new and emerging risks to occupational safety and health associated with new technologies in green jobs by 2020”, Phase 1 (http://osha.europa.eu/en/publications/reports/foresight-green-jobs-drivers-change_TERO11001ENN/view); Phase 2 (http://osha.europa.eu/en/publications/reports/foresight-green-jobs-key-technologies/view); NIOSH (http://www.cdc.gov/niosh/topics/PtD/greenjobs.html).
Verjans M., de Broeck V., Eckelaert L.: ”OSH in figures: Young workers - Facts and figures”, Euroopan työterveys- ja työturvallisuusvirasto, Euroopan riskienseurantakeskuksen raportti, Luxemburg, 2007, s. 133.
”Health and safety at work in Europe (1999–2007) – a statistical portrait” (http://epp.eurostat.ec.europa.eu/cache/ITY_OFFPUB/KS-31-09-290/EN/KS-31-09-290-EN.PDF); ”Causes and circumstances of accidents at work in the EU”, Euroopan komissio 2008, http://epp.eurostat.ec.europa.eu/portal/page/portal/product_details/publication?p_product_code=KS-SF-09-063
– ottaa huomioon aiemmat, erityisesti ihmisoikeuksia koskevat päätöslauselmansa Azerbaidžanista,
– ottaa huomioon 29. ja 30. syyskuuta 2011 pidetyn itäisen kumppanuuden toisen huippukokouksen päätelmät,
– ottaa huomioon EU:n ja Azerbaidžanin kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen, joka tuli voimaan vuonna 1999,
– ottaa huomioon EU:n korkean edustajan Catherine Ashtonin tiedottajan 12. lokakuuta 2011 antaman julkilausuman,
– ottaa huomioon 25. marraskuuta 2011 pidetyn EU:n ja Azerbaidžanin yhteistyöneuvoston kahdennentoista kokouksen päätelmät,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan 5 kohdan,
A. ottaa huomioon, että tunnettu azerbaidžanilainen kirjailija ja journalisti Rafig Tagi kuoli Bakussa 23. marraskuuta 2011 neljä päivää aiemmin tapahtuneessa raa'assa puukotuksessa saamiinsa vammoihin;
B. ottaa huomioon, että Azerbaidžanin hallitus on käynnistänyt rikostutkinnan hyökkäyksestä;
C. ottaa huomioon, että Rafig Tagin kerrotaan saaneen viikkoja ennen hyökkäystä tappouhkauksia, joiden uskotaan olleen kosto artikkeleista, joita oli julkaistu muun muassa Radio Azadlyqin (Radio Liberty) verkkosivustolla 10. marraskuuta 2011 ja joissa hän arvosteli nykyistä Iranin hallitusta;
D. ottaa huomioon, että Rafig Tagi kärsi vankeustuomion sen jälkeen, kun hänet oli toukokuussa 2007 tuomittu yllyttämisestä uskonnolliseen vihaan perustuen artikkeliin, jonka hän oli kirjoittanut Sanat-sanomalehteen ja jossa hänen mukaansa islamin arvot estävät Azerbaidžanin integroitumisen eurooppalaisiin rakenteisiin ja tyrehdyttävät maan demokraattisen edistyksen;
E. ottaa huomioon, että sen jälkeen, kun Rafig Tagi oli julkaissut kyseisen artikkelin, eräs Iranin johtava uskonnollinen johtaja, suurajatolla Fazel Lankarani julisti fatwan, jossa kehotetaan tappamaan Rafig Tagi; ottaa huomioon, että fatwassa kehotetaan tappamaan myös Sanat-sanomalehden päätoimittaja Samir Sadagatoglu;
F. ottaa huomioon, että Iranin viranomaiset eivät ole tuominneet tätä fatwaa, joka näyttäisi olevan kehotus murhaan, eivätkä selventäneet, että kuka tahansa, jonka epäillään yllyttävän, suunnittelevan, toteuttavan tai auttavan Rafig Tagiin tai Samir Sadagatogluun kohdistuvia hyökkäyksiä, olisi tuotava oikeuden eteen;
G. ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeuskomitea, joka valvoo kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen – jonka osapuoli Iran on – täytäntöönpanoa, ilmaisi äskettäin olevansa huolestunut Iranin rikoslain 226 pykälästä, jossa todetaan, että ”murhasta seuraa rangaistus edellyttäen, että murhattu henkilö ei islamin lain mukaan ansainnut kuolemaa”; ottaa huomioon, että fatwa-lausumia käytetään perustelemaan sitä, että henkilö ”ansaitsee kuoleman”;
H. ottaa huomioon, että Azerbaidžanin viranomaiset eivät ole selvästi tuominneet fatwaa ja Rafig Tagin julkisia tappouhkauksia, joita hän sai ”uskonnon halventamista” koskevan oikeudenkäyntinsä aikana vuonna 2007; ottaa huomioon, että myös hänen kuolemaansa on uutisoitu erittäin vähän valtion valvomassa televisiossa ja että viranomaiset eivät ole vielä julkisesti tuominneet hänen murhaansa;
I. ottaa huomioon, että Azerbaidžanin viranomaisilla on huono maine journalisteja vastaan tehtyjen hyökkäysten tutkimisessa, mikä huomattavasti lisää pelon ja rankaisemattomuuden ilmapiiriä, joka on viime vuosina levinnyt kaikkialle tiedotusvälineisiin;
J. ottaa huomioon, että Azerbaidžan osallistuu aktiivisesti Euroopan naapuruuspolitiikkaan ja itäiseen kumppanuuteen ja että maa on Euronest-verkoston perustajajäsen ja sitoutunut kunnioittamaan demokratiaa, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta, jotka ovat näiden aloitteiden keskeisiä arvoja;
K. ottaa huomioon, että Azerbaidžanista tulee YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuva jäsen jaksolle 2012–2013 ja että se on sitoutunut pitämään voimassa YK:n ihmisoikeusperuskirjassa ilmaistut arvot;
L. ottaa huomioon, että Azerbaidžan on Euroopan neuvoston jäsen ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen sekä monien muiden kansainvälisten ihmisoikeussopimusten osapuoli, mukaan luettuna kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus;
M. ottaa huomioon, että Azerbaidžan on luvannut kunnioittaa ihmisoikeuksia osana keskeisiä eurooppalaisia arvoja toimiessaan puitteissa, jotka muodostuvat jäsenyydestä Euroopan neuvostossa, Etyjissä, eurooppalaista naapuruuspolitiikkaa koskevassa toimintasuunnitelmassa ja Prahan itäisen kumppanuuden huippukokouksen yhteisessä julkilausumassa;
1. tuomitsee jyrkästi Rafig Tagin murhan ja ilmaisee olevansa huolestunut Samir Sadagatoglun turvallisuudesta; on pettynyt siihen, että Azerbaidžanin viranomaiset eivät ole selvästi tuominneet Rafig Tagin murhaa ja varmistaneet, että yleisö on tietoinen hänen murhaansa liittyvien olosuhteiden tutkimisesta;
2. suhtautuu myönteisesti Azerbaidžanin hallituksen päätökseen perustaa erityinen työryhmä tutkimaan Rafig Tagin murhaa; kehottaa Azerbaidžanin viranomaisia varmistamaan, että tutkinta on perusteellinen ja tehokas ja että syylliset asetetaan syytteeseen ja tuodaan tuomioistuimen eteen oikeudenkäyntiin, joka täyttää kansainväliset oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevat vaatimukset;
3. kehottaa Azerbaidžanin viranomaisia tekemään kaiken voitavansa Samir Sadagatoglun hengen ja turvallisuuden suojelemiseksi;
4. kiinnittää huomiota siihen, että kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa määrätään mielipiteen- ja ilmaisunvapaudesta, johon kuuluu myös uskontojen ja uskomusjärjestelmien arvostelu; korostaa, että oikeus ilmaisuvapauteen sekä verkossa että sen ulkopuolella on perustavan tärkeä vapaalle ja demokraattiselle yhteiskunnalle ja muiden oikeuksien suojelulle ja edistämiselle; kehottaa Azerbaidžanin viranomaisia pidättymään rikoslain väärinkäyttämiseltä vapaan keskustelun tukahduttamiseksi uskonnosta;
5. toistaa, että rajoittamaton mahdollisuus saada tietoa ja sensuroimaton mahdollisuus käyttää internetiä (internetin vapaus) ovat yleismaailmallisia oikeuksia ja välttämättömiä ihmisoikeuksien kuten ilmaisunvapauden ja tiedon saannin vapauden ja myös julkisen elämän avoimuuden ja vastuullisuuden kannalta;
6. pitää täysin mahdottomana hyväksyä sitä, että uskontojen ja uskomusjärjestelmien eräät kannattajat esittävät uhkauksia ja yllyttävät väkivaltaan sellaisia yksityishenkilöitä vastaan, jotka ilmaisevat ”loukkaavina” pidettyjä näkemyksiä; katsoo, että tällaisiin uhkauksiin ja tällaiseen yllyttämiseen syyllistyvät on asetettava syytteeseen ja että uhattuina olevien yksityishenkilöiden ilmaisunvapaus ja turvallisuus on täysin taattava;
7. vaatii Iranin viranomaisia poistamaan käsitteen ”ansaitsee kuoleman” uudistetusta rikoslaista, josta parhaillaan keskustellaan Iranin parlamentissa; on vakavasti huolissaan siitä, että fatwaa, jossa kehotetaan tappamaan yksityishenkilö, voidaan käyttää Iranin tuomioistuimissa murhasta syytettyjen henkilöiden puolustamiseen perustellen, että uhri ”ansaitsi kuoleman”; kehottaa Iranin viranomaisia varmistamaan, että kaikki murhaan yllyttämisestä, murhan suunnittelemisesta tai toteuttamisesta tai murhassa auttamisesta epäillyt henkilöt riippumatta siitä, tapahtuuko murha Iranissa tai muualla, tuodaan tuomioistuimeen oikeudenkäyntiin, joka täysin täyttää kansainväliset oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimukset;
8. kehottaa Iranin viranomaisia tarjoamaan Azerbaidžanin viranomaisille kaikkea tarvittavaa apua Rafig Tagin murhan tutkinnassa ja varmistamaan, että Iranin uskonnolliset johtajat eivät kehota murhaamaan ketään Iranissa tai muussa maassa;
9. kehottaa Azerbaidžanin viranomaisia osoittamaan aidon sitoutumisensa ihmisoikeuksiin ja täyttämään velvoitteensa, jotka aiheutuvat kansainvälisestä oikeudesta, Euronest-verkostosta, itäisestä kumppanuudesta tai mahdollisesta tulevasta assosiaatiosopimuksesta EU:n kanssa, ja erityisesti suojelemaan oikeutta elämään ja ilmaisunvapauteen;
10. pahoittelee, että Azerbaidžanin viranomaiset eivät ole antaneet viisumia poliittisten vankien asioita käsittelevälle Euroopan neuvoston parlamentaarisen edustajakokouksen valtuutetulle; kehottaa Azerbaidžanin hallitusta sallimaan valtuutetun vierailun maassa, jotta hän voi tutkia väitettyjen poliittisten vankien tilannetta;
11. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Azerbaidžanin tasavallan ja Iranin islamilaisen tasavallan hallituksille ja parlamenteille, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, neuvostolle, komissiolle ja YK:n ihmisoikeusneuvostolle.
Naisten tilanne Afganistanissa ja Pakistanissa
141k
61k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. joulukuuta 2011 naisten tilanteesta Afganistanissa ja Pakistanissa
– ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa, jotka koskevat ihmisoikeuksia ja demokratiaa Pakistanissa, ja erityisesti 20. tammikuuta 2011(1) antamansa päätöslauselman sekä 20. toukokuuta 2010(2), 12. heinäkuuta 2007(3), 25. lokakuuta 2007(4) ja 15. marraskuuta 2007(5) antamansa päätöslauselmat,
– ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Afganistanista ja erityisesti 24. huhtikuuta 2009 antamansa päätöslauselman naisten oikeuksista Afganistanissa(6) ja 16. joulukuuta 2010 antamansa päätöslauselman Afganistania koskevasta uudesta strategiasta(7),
– ottaa huomioon 16. joulukuuta 2010 antamansa päätöslauselman vuosittaisesta ihmisoikeusraportista 2009 sekä Euroopan unionin ihmisoikeuspolitiikasta(8),
– ottaa huomioon 26. marraskuuta 2009 antamansa päätöslauselman naisiin kohdistuvan väkivallan poistamisesta(9),
– ottaa huomioon 16. marraskuuta 2009 hyväksytyt uskonnon- ja uskonvapautta koskevat neuvoston päätelmät, joissa se painottaa uskonnon- ja uskonvapauden sekä uskonnollisen suvaitsemattomuuden torjunnan strategista merkitystä,
– ottaa huomioon 21. helmikuuta 2011 hyväksytyt neuvoston päätelmät uskontoon tai vakaumukseen perustuvasta suvaitsemattomuudesta, syrjinnästä ja väkivallasta,
– ottaa huomioon EU:n ja Pakistanin 4. kesäkuuta 2010 antaman yhteisen julkilausuman, jossa molemmat osapuolet vahvistivat olevansa valmiita käsittelemään alueellisia ja globaaleja turvallisuuskysymyksiä, edistämään ihmisoikeuksien kunnioittamista ja jatkamaan yhteistyötä Pakistanin demokraattisen hallituksen ja instituutioiden vahvistamiseksi,
– ottaa huomioon Pakistanista ja Afganistanista 18. heinäkuuta 2011 ja 14. marraskuuta 2011 annetut neuvoston päätelmät,
– ottaa huomioon EU:n korkean edustajan 5. joulukuuta 2011, 20. helmikuuta 2011 ja 15. joulukuuta 2010 antamat julkilausumat Afganistanin naisten turvakoteja koskevasta lakiehdotuksesta,
– ottaa huomioon Bonnissa 5. joulukuuta 2011 järjestetyn kansainvälisen konferenssin päätelmät,
– ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 18 artiklan,
– ottaa huomioon kaikkinaisen naisiin kohdistuvan syrjinnän poistamisesta 18. joulukuuta 1979 tehdyn YK:n yleissopimuksen (CEDAW) ja 20. joulukuuta 1993 annetun naisiin kohdistuvan väkivallan poistamista koskevan YK:n julistuksen,
– ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan YK:n kansainvälisen yleissopimuksen,
– ottaa huomioon vuonna 1981 annetun YK:n julistuksen uskontoon tai uskoon perustuvan kaikkinaisen suvaitsemattomuuden ja syrjinnän poistamisesta,
– ottaa huomioon naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevat YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 1325 (2000) ja 1820 (2008) sekä naisiin ja lapsiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan torjumista aseellisissa konflikteissa koskevan YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1888 (2009), jossa korostetaan kaikkien valtioiden vastuuta siitä, että ne lopettavat rankaisemattomuuden ja saattavat syytteeseen henkilöt, jotka ovat syyllistyneet rikoksiin ihmisyyttä vastaan ja sotarikoksiin, mukaan luettuna seksuaalinen tai muu naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivalta,
– ottaa huomioon Afganistanin naisverkoston 6. lokakuuta 2011 laatiman kannanoton Bonnin konferenssiin,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan 5 kohdan,
A. toteaa, että vaikka Afganistanin ja Pakistanin tilanteet ovat erilaiset ja niillä on itsenäistä merkitystä, naisiin kohdistuva sekä fyysinen että henkinen väkivalta on edelleen yksi mittavimmista Afganistanissa ja Pakistanissa raportoiduista ihmisoikeusloukkauksista etenkin tietyillä alueilla;
B. ottaa huomioon, että naiset ja tytöt joutuvat edelleen usein happoiskujen ja perheväkivallan, ihmiskaupan ja pakkoavioliittojen, myös lapsiavioliittojen, kohteeksi ja heillä käydään kauppaa riitojen ratkaisemiseksi; ottaa huomioon, että poliisi, tuomioistuimet ja muut oikeusviranomaiset ottavat harvoin käsiteltäväksi naisten kanteluja väkivallasta, kuten pahoinpitelystä, raiskauksesta ja muista seksuaalisen väkivallan muodoista, ja tällaisia koettelemuksia pakenevat naiset voivat jopa joutua vankilaan;
C. ottaa huomioon, että naisiin kohdistuvaan väkivaltaan syyllistyneet jäävät useimmissa tapauksissa rankaisematta;
D. toteaa, että eräiden lakien, etenkin perhelakien, soveltaminen johtaa naisten ihmisoikeuksien loukkaamiseen;
E. ottaa huomioon, että Afganistaniin hallitus antoi elokuussa 2009 lain naisiin kohdistuvan väkivallan poistamisesta ja Afganistanin ministerineuvosto hyväksyi asetuksen naisten suojelukeskuksista 5. syyskuuta 2011;
F. toteaa, että vuoden 2001 jälkeen naisten tilanne on Afganistanissa parantunut eri aloilla, joita ovat muun muassa terveys, koulutus ja naisten asema politiikassa kansallisella ja aluetasolla sekä kansalaisyhteiskunnassa;
G. ottaa huomioon, että Afganistan on sopimuspuolena useissa kansainvälisissä yleissopimuksissa, etenkin kaikkinaisen naisiin kohdistuvan syrjinnän poistamisesta tehdyssä yleissopimuksessa, ja että Afganistanin perustuslain 22 pykälässä määrätään, että miehillä ja naisilla on yhtäläiset oikeudet ja velvollisuudet lain edessä;
H. toteaa kuitenkin, että afgaaninaisten tilanne on edelleen huolestuttava, sillä äitiyskuolleisuus raskauden ja synnytyksen aikana ja imeväiskuolleisuus ovat Afganistanissa yksi maailman korkeimmista;
I. ottaa huomioon, että joillakin kapinallisryhmien hallinnassa olevilla Afganistanin alueilla esiintyy jopa teloituksia kivittämällä ”šaria-lain” varjolla, kuten tapahtui eräälle naiselle ja hänen tyttärelleen Ghaznissa 12. marraskuuta 2011;
J. ottaa huomioon, että ”baad” – käytäntö, jossa nainen tai tyttö myydään vahingonkorvauksena rikoksesta tai rangaistuksena paikallisen jirgan päätöksen mukaisesti – on edelleen käytössä, vaikka se katsotaan Afganistanin rikoslain 517 pykälän nojalla rikokseksi;
K. toteaa, että länsijoukkojen lähestyvä vetäytyminen Afganistanista uhkaa vaarantaa naisten itsenäistymisessä tapahtuneen edistyksen, sillä Taleban saattaisi saada uudelleen hallintaansa alueita, joilla naiset käyttävät nyt vapaasti uusia oikeuksiaan;
L. toteaa, että naisilla on hallituksen hallinnassa olevilla alueilla paremmat koulutus- ja työskentelymahdollisuudet sekä mahdollisuudet saada terveydenhuoltopalveluja mutta alueilla, joilla kapinallisryhmät toimivat aktiivisesti, naiset kohtaavat merkittävää syrjintää koulutukseen pääsyssä, terveydenhuoltopalvelujen saannissa sekä taloudellisten ja kulttuurillisten osallistumismahdollisuuksien toteutumisessa;
M. toteaa huolestuneena, että etenkin tietyillä alueilla Pakistanin viranomaiset eivät ole suojelleet vähemmistöjä ja naisia yhteiskunnalliselta epäoikeudenmukaisuudelta, mistä selvänä osoituksena ovat olleet tuomioistuinten tuomiot, kuten Pakistanin korkeimman oikeuden 21. huhtikuuta 2011 tekemä päätös, jossa yhtä lukuun ottamatta kaikki Mukhtar Main joukkoraiskauksesta syytetyt kuusi miestä vapautettiin syytteistä;
N. toteaa, että vuonna 2002 yleisö sekä Pakistanissa että muualla maailmassa järkyttyi Mukhtar Main tapauksesta: joukko miehiä raiskasi hänet, koska kyläneuvosto halusi kostaa hänen veljensä oletetun rikkomuksen, ja hän voitti hyökkääjiään vastaan nostamansa kanteen alemmissa oikeusasteissa;
O. ottaa huomioon, että AHRC-kansalaisjärjestö (Asian Human Rights Commission) on tuonut esiin, että Pakistanissa ja erityisesti Punjabin maakunnassa niiden naisten määrä, jotka raiskataan heidän käännyttämisekseen islaminuskoon, on noussut hälyttävästi ja useita nuoria kristittyjä tyttöjä on kaapattu, raiskattu ja murhattu;
P. ottaa huomioon, että Uzma Ayubin, joka kaapattiin vuosi sitten, jota pidettiin vankina ja jonka useat poliisit raiskasivat toistuvasti, traaginen esimerkki on osoitus huolestuttavasta oikeusvaltion periaatteiden halveksunnasta, sillä pidätettyjen poliisien perheenjäsenet tappoivat uhrin veljen Ayubin hylättyä tuomioistuimen ulkopuolisen sopimuksen;
Q. ottaa huomioon, että vuoden 1977 sotilasvallankaappauksen jälkeen Pakistanissa lakattiin noudattamasta vuoden 1973 perustuslaissa taattua perusoikeutta syrjimättömyyteen sukupuolen perusteella;
R. ottaa huomioon, että Pakistanissa on otettu käyttöön joukko naisten asemaa ja oikeuksia loukkaavia lakeja, joissa kodifioidaan naisten alempiarvoisuus lain edessä ja joissakin tapauksissa, esimerkiksi Hudood-määräyksissä ja todistelusäännöissä, heidän todistuksensa arvo on vain puolet miehen todistuksen arvosta;
S. ottaa huomioon, että Pakistanissa on myös muita naisia syrjiviä lakeja, kuten muslimien perheoikeudellinen määräys (”Muslim Family Law Ordinance”), perhetuomioistuimesta annettu Länsi-Pakistanin laki (”West Pakistan Family Court Act”), laki lapsiavioliittojen rajoittamisesta (”Child Marriage Restraint Act”), myötäjäisten esilläpidon kieltävä Länsi-Pakistanin laki (”West Pakistan Dowry (Prohibition on Display) Act”) sekä myötäjäisten ja morsiuslahjojen arvoa rajoittava laki (”Dowry and Bridal Gifts (Restriction) Act”);
T. ottaa huomioon, että EU on toistamiseen ilmoittanut haluavansa rakentaa molemminpuolisiin etuihin ja jaettuihin arvoihin perustuvan vahvan ja pitkäaikaisen kumppanuuden Pakistanin kanssa ja tukea Pakistanin demokraattisia instituutioita ja siviilihallitusta sekä kansalaisyhteiskuntaa;
U. ottaa huomioon, että EU on valmis jatkamaan yhteistyötä mutta se edellyttää Pakistanin noudattavan kansainvälisiä sitoumuksiaan etenkin turvallisuuden ja ihmisoikeuksien, myös naisten oikeuksien, alalla;
V. ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan 5 kohdassa todetaan, että demokratian edistäminen sekä ihmisoikeuksien ja kansalaisvapauksien kunnioittaminen ovat Euroopan unionin perusperiaatteita ja -tavoitteita ja muodostavat yhteisen perustan sen suhteille kolmansiin maihin; ottaa huomioon, että EU:n kauppaan liittyvän ja kehitysavun ehtona on ihmisoikeuksien ja vähemmistöjen oikeuksien kunnioittaminen;
1. on erittäin huolissaan naisten ja tyttöjen tilanteesta ja siitä, että Afganistanista ja Pakistanista saadaan toistuvasti ilmoituksia naisten oikeuksien räikeistä loukkauksista; korostaa, että naisten ja tyttöjen tilanteeseen näissä maissa on kiinnitettävä pikaisesti tiiviimpää kansainvälistä huomiota;
2. kehottaa painokkaasti komissiota ja neuvostoa sekä kansainvälistä yhteisöä osoittamaan merkittävästi lisävaroja toimiin, joilla pyritään suojelemaan naisia raiskaukselta, hyväksikäytöltä ja perheväkivallalta, sekä hahmottelemaan käytännön toimenpiteitä, joilla tuetaan syrjivän lainsäädännön vastaisia kansalaisyhteiskunnan liikkeitä;
3. vaatii ottamaan kaikessa ihmisoikeusvuoropuhelussa nimenomaisesti esiin naisten oikeudet ja erityisesti kaikkinaisen naisiin ja tyttöihin kohdistuvan syrjinnän ja väkivallan torjumisen ja poistamisen, mukaan luettuina kaikenlaiset haitalliset perinteet tai tavat, lapsi- tai pakkoavioliitot, perheväkivalta ja naismurhat, sekä vaatimaan myös, ettei tällaisten julmuuksien torjumista koskevan velvoitteen välttämiseksi saa vedota mihinkään tapaan, perinteeseen tai uskonnolliseen näkemykseen;
Afganistan
4. pitää arvossa afgaaninaisia, jotka ovat kansakunnan kehityksen ja kasvun kannalta ratkaisevassa asemassa; katsoo, että viime vuosina miesten ja naisten tasa-arvon saralla saavutetut edistysaskelet ovat olennaisen tärkeitä maan tulevaisuuden rakentamisen kannalta;
5. panee tyytyväisenä merkille myönteisen kehityksen, jota edustaa naisten nimittäminen korkeisiin poliittisiin ja hallinnollisiin virkoihin Afganistanissa, esimerkiksi Habiba Sarabin nimittäminen Bamyanin kuvernööriksi; kannustaa Afganistanin hallitusta jatkamaan pyrkimyksiään saada lisää naisia julkisiin tehtäviin ja erityisesti lisätä naisten määrää maakuntahallinnossa;
6. panee tyytyväisenä merkille presidentti Karzain äskettäin tekemän päätöksen armahtaa Gulnaz-niminen raiskauksen uhri, joka oli tuomittu vankeuteen aviorikoksesta; kehottaa hallitusta tekemään lopun käytännöstä, jonka mukaan naiset, jotka pyrkivät pois väkivaltaisesta tilanteesta, suljetaan vankilaan, ja sen sijaan lisäämään naisten ja lasten turvakotien määrää maassa sekä kehottaa painokkaasti EU:ta antamaan tällaisille laitoksille jatkuvaa tukea;
7. tunnustaa, että Taleban-hallinnon kaatumisen jälkeen naisten tilanteessa Afganistanissa on saavutettu merkittävää edistystä; panee merkille, että naisten olojen ja oikeuksien pelätään jälleen heikkenevän Afganistanissa, kun liittoutuman joukot lähtevät maasta vuonna 2014, kuten on ilmoitettu;
8. korostaa, että äitiyskuolleisuus on Afganistanissa edelleen yksi maailman korkeimmista, mutta panee tyytyväisenä merkille, että Afganistanin terveysministeriön toteuttaman sekä useiden kansainvälisten järjestöjen rahoittaman ja tukeman tuoreen kuolleisuustutkimuksen (2010) mukaan suuntaus on myönteinen ja Afganistanin äitiyskuolleisuus on laskenut alle 500:n jokaista 100 000:ta elävänä syntynyttä lasta kohti; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita, kansainvälisiä kumppaneita ja kansalaisjärjestöjä kiinnittämään äitiys- ja lapsiterveyteen erityistä huomiota toteuttaessaan hankkeita Afganistanissa;
9. pitää myönteisenä, että Afganistan toisti Bonnin toisessa konferenssissa haluavansa edelleen rakentaa vakaata, demokraattista yhteiskuntaa, joka perustuu oikeusvaltioon ja jossa kansalaisten ihmisoikeudet ja perusvapaudet, muun muassa miesten ja naisten tasa-arvo, taataan perustuslaissa, sekä noudattaa kaikkia ihmisoikeuksiin liittyviä velvoitteitaan; pitää myös myönteisenä kansainvälisen yhteisön lupausta tukea Afganistanin kehitystä tähän suuntaan;
10. kehottaa Afganistanin parlamenttia ja oikeusministeriötä kumoamaan kaikki lait, jotka johtavat naisten syrjintään tai sisältävät naisia syrjiviä säännöksiä ja jotka ovat siten Afganistanin allekirjoittamien kansainvälisten sopimusten vastaisia;
11. katsoo, että sitoutuminen ihmisoikeuksiin, etenkin naisten oikeuksiin, ja näiden oikeuksien kunnioittaminen ovat olennaisen tärkeitä Afganistanin demokratiakehityksen kannalta;
12. on erittäin huolissaan siitä, että kaikesta edistyksestä huolimatta afgaaninaiset ja -tytöt joutuvat edelleen perheväkivallan, ihmiskaupan, pakkoavioliittojen, myös lapsiavioliittojen, uhreiksi ja heillä käydään kauppaa riitojen ratkaisemiseksi; vaatii Afganistanin viranomaisia varmistamaan, että poliisi, tuomioistuimet ja muut oikeusviranomaiset ryhtyvät toimiin väkivallan, kuten pahoinpitelyn, raiskauksen ja muunlaisen seksuaalisen väkivallan, kohteeksi joutuneiden naisten kantelujen johdosta;
13. on erityisen huolissaan siitä, että Talebanin tai muiden kapinallisryhmien hallinnassa olevilla alueilla naisia, joita syytetään Talebanin ahdasmielisten sosiaalisten sääntöjen rikkomisesta, rangaistaan edelleen kivittämällä tai turmelemalla heidän ulkonäkönsä;
14. toteaa, että naisten tasa-arvo on kirjattu periaatteeksi Afganistanin uuteen perustuslakiin; kehottaa tarkistamaan šiia-naisten henkilökohtaista asemaa koskevaa lakia, joka joistakin muutoksista huolimatta on kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, kaikkinaisen syrjinnän poistamisesta tehdyn yleissopimuksen ja lapsen oikeuksista tehdyn yleissopimuksen periaatteiden vastainen;
15. toistaa, että Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden tuen Afganistanin jälleenrakentamiseen on sisällettävä konkreettisia toimenpiteitä naisiin kohdistuvan syrjinnän poistamiseksi, jotta lujitetaan ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion periaatteiden kunnioittamista;
16. kehottaa Afganistanin viranomaisia kitkemään epäinhimillisen baad-käytännön sekä ryhtymään pikaisesti toimenpiteisiin, jotta vuoden 2009 laki, jonka mukaan rikoksentekijöille voidaan määrätä enintään kymmenen vuoden pituisia rangaistuksia, pannaan kokonaisuudessaan täytäntöön;
17. kehottaa Afganistanin hallitusta muuttamaan nykyistä lainsäädäntöä ja rikoslakia, jotta naisten oikeuksia voitaisiin suojella paremmin ja vältettäisiin syrjivät olosuhteet; korostaa, että rauhanneuvottelut eivät missään tapauksessa saa johtaa naisten viime vuosina saamien oikeuksien menetykseen;
18. vaatii, että naisten korvaamatonta panosta kotitalouksien ja yhteisöjen konfliktien ratkaisussa olisi hyödynnettävä ja että naisten paikkojen määrää korkeassa rauhanneuvostossa ja maakunnallisissa rauhanneuvostoissa olisi lisättävä huomattavasti;
Pakistan
19. on erittäin huolestunut tavasta, jolla Asia Bibia, Mukhtar Maita ja Uzma Ayubia vastaan nostettuja oikeusjuttuja on käsitelty, ja katsoo, että tämä voi entisestään murentaa Pakistanin oikeusjärjestelmää ja rohkaista niitä, jotka pyrkivät loukkaamaan naisten ja muiden uhan alla elävien oikeuksia;
20. kehottaa Pakistanin hallitusta luomaan mekanismeja, joiden avulla paikallis- ja aluehallinnot voivat seurata epävirallisten kylä- ja heimoneuvostojen toimintaa ja puuttua tapauksiin, joissa ne ovat ylittäneet valtuutensa;
21. kehottaa Pakistanin hallitusta palauttamaan vuoden 1973 perustuslaissa vahvistetut perusoikeudet, joihin kuuluu muun muassa oikeus suojeluun sukupuoleen perustuvalta syrjinnältä;
22. kehottaa hallitusta tarkistamaan sotilasvallankumouksen jälkeen käyttöön otettua naisten oikeuksia koskevaa lainsäädäntöä ja erityisesti Hudood-määräyksiä ja todistelusääntöjä, jotka ovat naisten laillisen aseman ja oikeuksien vastaisia ja tekevät heistä lain edessä alempiarvoisia;
23. pitää myönteisenä kansalliskokoukselle äskettäin annettua lakiehdotusta, jonka tarkoituksena on tehdä naisten asemaa käsittelevästä kansallisesta komissiosta riippumaton elin ja pyrkiä näin lisäämään naisten vaikutusmahdollisuuksia ja lopettamaan kaikkinainen naisten syrjintä, ja tukee myös pyrkimyksiä varmistaa kansallisen ihmisoikeuskomission perustamista koskevan lakiehdotuksen hyväksyminen;
24. on erittäin tyytyväinen siihen, että sekä senaatti että kansalliskokous hyväksyivät äskettäin kaksi keskeistä lakiehdotusta, joista toinen koskee naisten suojelemista hapon käyttöön perustuvalta väkivallalta (”Acid Control and Acid Crime Prevention Bill 2010”) ja toinen naisvihamielisten käytäntöjen torjumista rikoslain muutoksella (”Prevention of Anti-Women Practices Bill 2008”), ja on valmis tukemaan näiden lakien pikaisen täytäntöönpanon valvonnasta vastaavan komission perustamista;
25. pitää kuitenkin valitettavana, että senaatti on antanut perheväkivaltaa koskevan lakiesityksen raueta, vaikka kansalliskokous hyväksyi sen vuonna 2009; katsoo, että äskettäin hyväksytyn naisia puolustavan lainsäädännön hengessä on välttämätöntä ottaa uudelleen käsiteltäväksi ja hyväksyä pikaisesti myös tämä lakiehdotus perheväkivallan torjumiseksi;
26. kehottaa hallitusta tarkistamaan myös muita naisia syrjiviä lakeja, kuten muslimien perheoikeudelliset määräykset, perhetuomioistuimesta annettu Länsi-Pakistanin laki, laki lapsiavioliittojen rajoittamisesta, myötäjäisten esilläpidon kieltävä Länsi-Pakistanin laki, myötäjäisten ja morsiuslahjojen arvoa rajoittava laki, Hudood-määräykset, vuoden 1951 kansalaisuuslaki ja vuoden 1984 todistelusäännöt;
27. kehottaa hallitusta tarkistamaan perusteellisesti jumalanpilkkalakeja ja niiden tämänhetkistä soveltamista, koska muun muassa rikoslain 295 C osastossa säädetään pakollisesta kuolemanrangaistuksesta kaikille, joiden todetaan syyllistyneen jumalanpilkkaan, sekä panemaan täytäntöön jo aiemmin esitettyjä lakimuutoksia;
28. kehottaa hallitusta asettamaan syytteeseen ne, jotka yllyttävät väkivaltaan, ja erityisesti ne, jotka vaativat ja joissain tapauksissa tarjoavat palkkioita sellaisten yksittäisten henkilöiden tai ihmisryhmien surmaamisesta, joiden kanssa heillä on erimielisyyksiä, ja kehottaa hallitusta myös tehostamaan toimia asiaa koskevan keskustelun edistämiseksi;
29. kehottaa Pakistanin viranomaisia toimimaan määrätietoisesti ”kunniamurhien” lopettamiseksi; toteaa, että Pakistanin oikeusjärjestelmän on rangaistava tällaisiin rikoksiin syyllistyneitä;
30. kehottaa komissiota ja neuvostoa ehdottamaan ja toteuttamaan koulutusohjelmia, joiden tarkoituksena on parantaa naisten lukutaitoa ja koulutustasoa;
31. kehottaa Euroopan unionin toimivaltaisia toimielimiä sisällyttämään yhteiskunnan uskonnollisen suvaitsevaisuuden Pakistanin kanssa käytävään poliittiseen vuoropuheluun, sillä tämä asia on erittäin tärkeä uskonnollisen ääriliikehdinnän torjumiseksi pitkällä aikavälillä;
32. kehottaa Euroopan unionin toimivaltaisia toimielimiä vaatimaan, että Pakistanin hallitus noudattaa Euroopan unionin ja Pakistanin islamilaisen tasavallan väliseen yhteistyösopimukseen kirjattua demokratia- ja ihmisoikeuslauseketta; kehottaa jälleen kerran Euroopan ulkosuhdehallintoa esittämään kertomuksen yhteistyösopimuksen sekä demokratia- ja ihmisoikeuslausekkeen täytäntöönpanosta;
o o o
33. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Pakistanin ja Afganistanin hallituksille ja parlamenteille.
– ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Tunisiasta ja erityisesti 3. helmikuuta 2011 antamansa päätöslauselman(1),
– ottaa huomioon 7. huhtikuuta 2011 antamansa päätöslauselman Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelusta – eteläinen ulottuvuus(2),
– ottaa huomioon unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ja komission 25. toukokuuta 2011 antaman yhteisen tiedonannon ”Uusi strategia muutostilassa olevia naapurimaita varten” (KOM(2011)0303),
– ottaa huomioon 25. huhtikuuta 2002 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta neuvostolle ja Euroopan parlamentille Euroopan unionin tehtävästä ihmisoikeuksien ja demokratisoitumisen edistämisessä kolmansissa maissa(3),
– ottaa huomioon EU–Tunisia-työryhmän 28. ja 29. syyskuuta 2011 pidetyn kokouksen päätelmät,
– ottaa huomioon vuonna kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan,
– ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen ja erityisesti sen 7 ja 9 artiklan,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan 5 kohdan,
A. ottaa huomioon, että 13. marraskuuta 2011 Tunis-Karthagon lentokentällä tunisialainen lääketieteen opiskelija Zacharia Bouguira oli todistajana toistuvalle väkivallalle, johon lainvalvontaviranomaiset syyllistyivät ja jonka uhreina oli ryhmä nuoria marokkolaisia, jotka olivat saapuneet katsomaan jalkapallon Afrikan mestaruusliigan loppuottelua Casablancan Wydadin ja Tunisin Esperance Sportiven välillä;
B. ottaa huomioon, että nähdessään lainvalvontaviranomaisten äärimmäisen väkivallan, joka kohdistui 13 marokkolaiseen, joiden kädet oli sidottu ja jotka eivät kyenneet liikkumaan, Zacharia Bouguira alkoi kuvata tapahtumia matkapuhelimellaan aikomuksenaan lähettää video internetiin, jotta Ben Alin aikana laajalle levinnyt rankaisemattomuus loppuisi ja jotta hän siten auttaisi rakentamaan demokraattista Tunisiaa, jossa ihmisoikeuksia ja perusvapauksia kunnioitetaan;
C. ottaa huomioon, että vartija pysäytti heti Zacharia Bouguiran kuvaamisen ja että noin 20 poliisia hyökkäsi hänen kimppuunsa ja vei hänet lentokentän reunamilla sijaitsevalle poliisiasemalle yhdessä nuorten marokkolaisten kanssa;
D. ottaa huomioon, että Zacharia Bouguiraa pidettiin mielivaltaisesti pidätettynä ja sen aikana häneen kohdistettiin toistuvasti väkivaltaa ja häntä peloteltiin, mitä voidaan pitää epäinhimillisenä ja halventavana kohteluna; ottaa huomioon, että pidätyksen aikana Bouguira näki myös olosuhteet, joissa nuoria marokkolaisia pidettiin, ja heihin kohdistuvan epäinhimillisen ja alentavan kohtelun;
E. ottaa huomioon, että sen jälkeen, kun terrorismin vastaista yksikköä oli käytetty rajapoliisin aseman edessä, tunisialaisten televisioasemien Al Wataniyan, Hannibalin ja Nesman toimittajat tulivat paikalle ja lähettivät marraskuun 2011 13. ja 14. päivän välisenä yönä uutisia, joissa perusteltiin nuorten marokkolaisfanien pidättämistä sillä, että heidän väitettiin syyllistyneen vandalismiin lentokentän lähtöhallissa;
F. huomauttaa, että Zacharia Bouguira päästettiin vapaaksi, kun hänen äitinsä ja äidin asianajaja, jotka tulivat pidätyspaikalle, olivat puuttuneet asiaan; ottaa huomioon, että yhdeksää kolmestatoista marokkolaisesta fanista pidettiin säilössä 13.–21. marraskuuta 2011 ja sen jälkeen heidät siirrettiin Bouchouchan ja Morniagan vankiloihin;
G. ottaa huomioon, että 17. marraskuuta 2011 Zacharia Bouguira nosti kidutusta koskevan kanteen yleisen syyttäjän virastossa tapahtumissa mukana olleita turvallisuusjoukkoja ja sisäministeriötä vastaan ja että yleisen syyttäjän virasto kuuli häntä 8. joulukuuta 2011;
H. ottaa huomioon, että tunisialaiset asianajajat ja ihmisoikeusjärjestöt ovat panneet merkille, että huolimatta Ben Alin hallinnon kaatumisesta turvallisuusjoukot kohdistavat yleisöön yhä säännöllisesti väkivaltaa ja julmia toimenpiteitä, mikä on niiden kansainvälisten ihmisoikeussopimusten vastaista, joihin Tunisia on äskettäin liittynyt;
I. katsoo, että asianmukaisesti toimiva oikeus- ja lainvalvontajärjestelmä ja toimet kidutuksen ja rankaisemattomuuden torjumiseksi ovat oleellisen tärkeitä aidosti oikeusvaltioperiaatteeseen perustuvan valtion rakentamisen kannalta; ottaa huomioon, että kun päätetään, mitkä uudistukset asetetaan etusijalle, näiden perusperiaatteiden noudattamisen varmistamisen on oltava Tunisian tulevan hallituksen ja perustuslakia säätävän kokouksen keskeisenä huolenaiheena;
J. ottaa huomioon, että entisen perustuslaillisen demokraattipuolueen kannattajilla on edelleen erittäin aktiivinen rooli sisä- ja oikeusministeriöissä;
K. katsoo, että sorron vuosien jälkeen on oleellisen tärkeää palauttaa luottamus kansalaisten ja viranomaisten – varsinkin turvallisuusjoukkojen ja oikeuslaitoksen – välille ja että säännöllisin väliajoin julkisesti kehotetaan siirtymään jyrkästi pois aiemmin käytetyistä menetelmistä ja noudattamaan demokratian perussääntöjä;
L. katsoo, että jotta Tunisiaan syntyvä valtio perustuisi ihmisoikeuksiin ja oikeusvaltioperiaatteeseen ja jotta arabimaiden kevät onnistuisi ja toisi pysyvän muutoksen, tästä ja muista kidutustapauksista sekä epäinhimillisestä ja halventavasta kohtelusta on nostettava syyte oikeudenmukaisella ja avoimella tavalla ja kyseisiä rikoksia koskeva rankaisemattomuus on lopetettava;
1. suhtautuu myönteisesti Ben Alin hallinnon päättymisen jälkeen Tunisian tekemiin kansainvälisiin sitoumuksiin, erityisesti yhteistyöhön Yhdistyneiden kansakuntien erityismenettelyjen kanssa ja sitoutumiseen niihin mekanismeihin, joilla torjutaan kidutusta, epäinhimillistä ja halventavaa kohtelua; vaatii siksi Tunisian viranomaisia turvaamaan Zacharia Bouguiran oikeuden oikeuskäsittelyyn, joka tapahtuu kansainvälisten vaatimusten mukaisesti, jotta voidaan tuoda esille vakavia ihmisoikeusloukkauksia, joiden uhriksi hän joutui ja jotta voidaan asettaa syytteeseen kyseisiin toimiin syyllistyneet; kehottaa myös tutkimaan 13 marokkolaisen oikeuksien loukkaamisen;
2. pitää ilahduttavana, että Tunisia ratifioi 29. kesäkuuta 2011 kidutuksen vastaiseen yleissopimukseen liitetyn valinnaisen pöytäkirjan ja jokaisen kansalaisen suojelemista tahdonvastaiselta katoamiselta koskevan kansainvälisen yleissopimuksen sekä kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen ensimmäisen valinnaisen pöytäkirjan;
3. kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa ja Euroopan unionin ulkosuhdehallintoa tiedottamaan parlamentille Tunisian viranomaisten kanssa käydyistä keskusteluista ja niiden johdosta toteutetuista toimista;
4. on tietoinen Tunisian kohtaamista haasteista demokraattisen siirtymäprosessinsa aikana; kehottaa Tunisian hallitusta ja perustuslakia säätävää kokousta sekä asianmukaisia ammattiliittoja ryhtymään viipymättä peruuttamattomaan uudistusprosessiin, joka keskittyy erityisesti turvallisuussektoriin ja varsinkin poliisi- ja oikeusjärjestelmään, ja turvaamaan oikeuslaitoksen riippumattomuuden sekä lehdistön ja median vapauden ja riippumattomuuden, jotta voidaan luoda vahva ja kestävä demokratia;
5. pitää turvallisuussektorin uudistamista ja rankaisemattomuuden torjuntaa oleellisen tärkeinä tehtävinä, joihin on ryhdyttävä viivyttelemättä, ja katsoo, että vasta sitten kun nämä tehtävät on suoritettu, voidaan luoda elinkykyinen valtio, joka perustuu oikeusvaltioperiaatteeseen, ja käynnistää kansallinen sovintoprosessi; katsoo, että poliisin muuttaminen elimestä, joka keskittyy yleiseen järjestykseen ja valvontaan, elimeksi, joka keskittyy yksilöiden ja omaisuuden suojelemiseen, on oleellisen tärkeä osa demokraattista siirtymäprosessia; kehottaa siksi toteuttamaan uudistusprosessin läheisessä yhteistyössä tällä alalla työskentelevien kansalaisyhteiskunnan järjestöjen kanssa;
6. toistaa tukevansa ja kannattavansa Tunisian kansan laillisia demokraattisia pyrkimyksiä ja pitää ilahduttavana, että 23. lokakuuta 2011 maassa pidettiin onnistuneesti ensimmäiset vapaat vaalit, jotka olivat ensimmäiset arabimaiden kevään tapahtumien jälkeen pidetyt vaalit, ja toteaa, että perustuslakia säätävän kokouksen historiallisena tehtävänä on nyt luoda perustukset valtiolle, joka perustuu demokraattisiin periaatteisiin, oikeusvaltioperiaatteeseen ja perusvapauksiin;
7. tähdentää, että oikeus sananvapauteen sekä yleisesti että internetissä on keskeisen tärkeää vapaalle ja demokraattiselle yhteiskunnalle samoin kuin muiden oikeuksien suojelemiselle ja edistämiselle; painottaa, että tiedon vapaa saatavuus sekä sensuroimaton pääsy internetiin (internetin vapaus) ovat yleismaailmallisia oikeuksia ja välttämättömiä julkisen toiminnan avoimuuden ja vastuun varmistamiseksi;
8. kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, Euroopan ulkosuhdehallintoa ja komissiota edelleen tukemaan Tunisiaa sen demokraattisessa siirtymäprosessissa asettamalla Euroopan uuden naapuruuspolitiikan tavoitteiden mukaisesti etusijalle sellaisten ohjelmien laatimisen, joilla tuetaan turvallisuussektorin, varsinkin poliisin, uudistamista, ja oikeusjärjestelmän uudistusta osana hallituksen toteuttamaa uudistusprosessia, ja sisällyttämään ohjelmiin mekanismin kansalaisyhteiskunnan kuulemista sekä arviointia varten; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa varmistamaan, että parlamentille tiedotetaan edistyksestä parhaillaan käytävissä neuvotteluissa uudesta EU:n ja Tunisian toimintasuunnitelmasta ja EU–Tunisia-työryhmän työstä;
9. pyytää Tunisian hallitusta ja perustuslakia säätävää kokousta harkitsemaan kansainvälisten normien ja erityisesti Pariisin periaatteiden mukaisesti sellaisen kansallisen ihmisoikeusneuvoston perustamista, jolla on mekanismeja ihmisoikeuksien puolustamista ja ihmisoikeusloukkauksilta suojelemista varten ja jolla on toimivalta ottaa käsiteltäväksi yksityishenkilöiden hakemuksia ja tehdä riippumattomia tutkimuksia;
10. pitää ilahduttavana kansallisen petoksia ja korruptiota tutkivan komission raporttia, joka julkaistiin lopulta 11. marraskuuta 2011, ja katsoo, että on oleellisen tärkeää, että raportin johtopäätöksistä seuraa toimia, jotta oikeusviranomaiset voivat kunnolla tutkia niille siirrettyjä 300:aa tapausta, joista puolessa on mukana entisen presidentin sisäpiiriä; korostaa, että komission johtopäätökset ovat myös merkittävä panos äskettäin valitun perustuslakia säätävän kokouksen työlle, joka alkoi 22. marraskuuta 2011, kun pidetään mielessä, että uuden perustuslain on tehtävä selvä pesäero Ben Alin aikaan;
11. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, komissiolle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille, Tunisian presidentille, Tunisian hallitukselle ja perustuslakia säätävälle kokoukselle.
A. muistuttaa naisten sosiaalisten, poliittisten ja taloudellisten saavutusten tunnustamista ja muistamista varten vuonna 1911 perustetun kansainvälisen naistenpäivän 100-vuotisjuhlasta;
B. muistuttaa Yhdistyneiden kansakuntien vuonna 1975 tekemästä päätöksestä nimetä 8. maaliskuuta kansainväliseksi naistenpäiväksi, jona juhlistetaan naisten saavutuksia kaikkialla maailmassa;
C ottaa huomioon, että eri puolilta maailmaa saatujen tutkimustulosten mukaan tytöt kärsivät todennäköisemmin aliravitsemuksesta, väkivallasta tai pelottelusta, joutuvat ihmiskaupan uhreiksi tai myydään tai pakotetaan seksikauppaan, joutuvat nuorina pakkoavioliittoon, saavat HIV-tartunnan tai kärsivät hengenvaarallisista oireista johtuen raskaudesta, joka ei ollut toivottu;
1. tukee ehdotusta, jonka Kanada aikoo esittää YK:n yleiskokouksen tämänvuotisessa istunnossa YK:n päätöslauselmaksi, jossa ehdotetaan, että syyskuun 22. päivä julistetaan kansainväliseksi tyttöjenpäiväksi;
2. kehottaa Euroopan unionia tukemaan YK:n päätöslauselmaa kansainvälisestä tyttöjenpäivästä;
3. kehottaa puhemiestä välittämään tämän kannanoton ja allekirjoittajien nimet(1) unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, komissiolle, neuvostolle ja jäsenvaltioiden parlamenteille.