Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2011/2111(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A7-0010/2012

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A7-0010/2012

Keskustelut :

PV 01/02/2012 - 16
CRE 01/02/2012 - 16

Äänestykset :

PV 02/02/2012 - 12.1
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2012)0017

Hyväksytyt tekstit
PDF 160kWORD 80k
Torstai 2. helmikuuta 2012 - Bryssel
BRICS-maita ja muita nousevia talouksia koskeva EU:n ulkopolitiikka
P7_TA(2012)0017A7-0010/2012

Euroopan parlamentin päätöslauselma 2. helmikuuta 2012 BRICS-maita ja muita nousevia talouksia koskevasta EU:n ulkopolitiikasta: tavoitteet ja strategiat (2011/2111(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklan ja erityisesti sen h alakohdan, jonka mukaan unioni määrittelee ja toteuttaa yhteistä politiikkaa ja toimintaa sekä pyrkii saamaan aikaan pitkälle menevää yhteistyötä kaikilla kansainvälisten suhteiden aloilla tavoitteenaan edistää kansainvälistä järjestelmää, joka perustuu entistä tiiviimpään monenväliseen yhteistyöhön, ja maailmanlaajuista hyvää hallintotapaa,

–  ottaa huomioon Euroopan ulkosuhdehallinnon organisaatiosta ja toiminnasta 26. heinäkuuta 2010 annetun neuvoston päätöksen 2010/427/EU(1),

–  ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2010 antamansa päätöslauselman toukokuun 17. päivänä 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen II osan G jakson 43 kohdan mukaisesti Euroopan parlamentille esitetystä neuvoston vuosittaisesta selvityksestä yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) tärkeimmistä näkökohdista ja perusvalinnoista vuonna 2008(2),

–  ottaa huomioon 16. syyskuuta 2010 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät EU:n suhteista strategisiin kumppaneihin,

–  ottaa huomioon 5. huhtikuuta 2011 antamansa päätöslauselman epävakauden aiheuttamista muuttovirroista: EU:n ulkopolitiikan soveltamisala ja tehtävä(3),

–  ottaa huomioon 8. kesäkuuta 2011 neuvostolle antamansa suosituksen Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen 66. istunnosta(4),

–   ottaa huomioon 13. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman tehokkaasta eurooppalaisesta raaka-ainestrategiasta(5),

–  ottaa huomioon 7. heinäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman demokratiakehitystä edistävästä EU:n ulkopolitiikasta(6),

–  ottaa huomioon rahoituskehystä 2014–2020 koskevan komission tiedonannon ”Eurooppa 2020 -strategiaa tukeva talousarvio” (COM(2011)0500),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon (A7-0010/2012),

A.  ottaa huomioon, että Brasilian, Venäjän, Intian, Kiinan ja Etelä-Afrikan (BRICS-maat) kasvava poliittinen ja taloudellinen painoarvo lisää näiden maiden ulkopoliittista painoarvoa;

B.  katsoo, että BRICS-maiden ja muiden nousevien talouksien ulkopoliittinen painoarvo voisi lisääntyä huomattavasti maailmanlaajuisesti, jos niiden talouskasvu vakiintuu edelleen;

C.  katsoo, että seitsemän nousevan talouden maan (Brasilia, Venäjä, Kiina, Indonesia, Meksiko ja Turkki) talouksien odotetaan olevan suurempia kuin G7-maiden (Yhdysvallat, Japani, Kanada, Yhdistynyt kuningaskunta, Saksa, Ranska ja Italia) taloudet yhteensä vuonna 2050; katsoo, että bruttokansantuotteena mitattuna Kiinan odotetaan olevan suurin talous ennen vuotta 2020; katsoo, että Intiasta voisi tulla maailman nopeimmin kasvava talous vuoteen 2050 mennessä; katsoo, että vuonna 2050 Kiina, Yhdysvallat ja Intia voisivat yhdessä muodostaa 50 prosenttia maailman taloudesta; katsoo, että EU voisi olla samaa suuruusluokkaa kuin mikä tahansa näistä maista, jos se toimii yhtenäisenä ja vankkana poliittisena yksikkönä; katsoo, että vastaavan suuruusluokan ansiosta pystytään säilyttämään poliittinen vaikutusvalta ja edistämään jatkossakin yleismaailmallisia arvoja uudessa moninapaisessa globaalin hallinnan järjestelmässä, joka on muotoutumassa; katsoo, että tämä pitäisi toteuttaa sellaisen ulkopoliittisen lähestymistavan puitteissa, jolla pyritään edistämään kumppanuutta, yhteistyötä ja yhteisiin arvoihin perustuvaa yhteistä hallintaa;

D.  toteaa, että BRICS-maiden kaltaisten vahvojen taloudellisten ja ulkopoliittisten mahtien vakiintumisen myötä on syntynyt moninapainen järjestelmä, jossa globaali johtajuus jakaantuu yhä enenevässä määrin useiden maiden ja alueellisten maaryhmien kesken; toteaa, että tällaiseen moninapaiseen järjestelmään liittyy kansainvälisen taloudellisen vallan siirtyminen asteittain BRICS-maille ja muille nouseville talouksille ja tämä voi johtaa ulkopoliittisen johtajuuden ja selvän vaikutusvallan siirtymiseen nykyisiltä talousmahdeilta nouseville talousmahdeille; toteaa, että tämänhetkinen talouskriisi on jouduttanut moninapaiseen järjestelmään siirtymistä; katsoo, että uusien globaalien toimijoiden nousu saattaa osoittautua arvokkaaksi mahdollisuudeksi luoda rakentavia kumppanuuksia kehittyneiden talouksien ja nousevien talouksien välille sekä globaaleja ongelmia ja haasteita koskevaa yhteistä toimintaa varten;

E.  katsoo, että kansainväliset haasteet – ilmastonmuutos, kansainväliset sääntelykysymykset, raaka-aineiden ja harvinaisten maametallien saanti, terrorismi, valtiosta riippumattomien radikaaliliikkeiden torjunta, kestävä kehitys, maailmanpolitiikan vakaus ja turvallisuus – edellyttävät sääntöihin perustuvaa, osallistavaa lähestymistapaa, jossa tukeudutaan kumppanuuteen, yhteisiin arvoihin, konsensukseen, tiiviiseen neuvonpitoon ja yhteistyöhön uusien nousevien talouksien kanssa; katsoo, että yhteistoiminnalla kansainvälisiin haasteisiin voidaan löytää tehokkaita ratkaisuja; katsoo, että EU voisi ja sen pitäisi olla asiassa aloitteellinen;

F.  katsoo, että ellei luoda uutta osallistavaa globaalin hallinnan järjestelmää, joka perustuu läheiseen neuvonpitoon ja yhteistyöhön BRICS-maiden ja muiden nousevien talouksien kanssa, ei ole erityistä kannustinta kansainväliseen yhteistyöhön eikä yhteiseen toimintaan tärkeissä globaaleissa kysymyksissä, jolloin mahdollisia vaaratekijöitä ovat (i) poliittinen ja taloudellinen pirstaloituminen ja kilpailevien kansainvälisten toimintaohjelmien ja erillisten alueellisten vyöhykkeiden syntyminen, (ii) globaalien taloudellisten rakenteiden ja investointivirtojen hajaantuminen ja (iii) sellaisten alueellisten voimablokkien syntyminen, joissa kansainvälinen koordinointi on vähäistä ja joiden avulla ei voida ratkaista yhdessä rajat ylittäviä ongelmia;

G.  katsoo, että BRICS-maiden ja muiden nousevien talouksien suuri väestö verrattuna länsimaiden pienenevään väestöön tarjoaa näille maille lisää vaikutusvaltaa kansainvälisillä foorumeilla, koska BRICS-maat ja muut nousevat taloudet voivat vaatia enemmän edustajia sen perusteella, että ne edustavat suurta enemmistöä maailman väestöstä; katsoo, että tämän vuoksi on uudistettava globaalin hallinnan järjestelmää ja kansainvälisten järjestöjen hallintorakennetta, jotta ne voivat vastata paremmin uutta taloudellista ja poliittista tilannetta ja säilyttävät keskeisen roolinsa globaalin yhteisymmärryksen muodostamisessa ja päätöksenteossa;

H.  ottaa huomioon, että tämänhetkisen talouskriisin sekä EU:n ja Yhdysvaltojen budjettirajoitusten vuoksi on tarve yhdistää kiireellisesti resursseja muiden nousevien talouksien kanssa, jotta varmistettaisiin yhtenäinen ja tehokas maailmanlaajuinen turvallisuus- ja vakausrakenne sekä toimiva väliintulo arkaluonteisille alueille yhteisten tavoitteiden sekä koordinoitujen strategioiden ja toimien pohjalta;

I.  katsoo, että onnistunut siirtyminen keskitulotason talouteen voi tietyin edellytyksin edistää maltillisempaa ja vakauteen pohjautuvaa ulkopolitiikkaa; toteaa kuitenkin, että joissakin BRICS-maissa ja muissa nousevissa talouksissa taloudellisen ja poliittisen vaikutusvallan vakiintuminen ei ole aina johtanut tällaiseen siirtymiseen;

J.  ottaa huomioon, että huolimatta useimpien BRICS-maiden viimeaikaisesta ilmiömäisestä talouskasvusta, nämä samat maat ovat myös niitä, joilla on maailman laajin yksittäinen köyhyyskeskittymä; katsoo, että tämä on osoitus siitä, että ilman köyhiä hyödyttävää kasvua ja turvaverkkojen käyttöönottoa nopea talouskasvu voi useimmiten johtaa eriarvoisuuden lisääntymiseen;

K.  ottaa huomioon, että BRICS-maat ja tämänhetkiset nousevat taloudet eivät muodosta tai sisällä virallista maiden ryhmittymää, jolla olisi erityisrooli kansainvälisissä asioissa, ja katsoo, että tästä syystä EU:n olisi kehitettävä suhteet jokaiseen näistä maista ja otettava huomioon niiden erikoispiirteet sekä erityiset ulkopoliittiset tavoitteet ja pyrkimykset; katsoo, että EU:n olisi investoitava strategisiin kumppanuuksiin kunkin BRICS-maan ja muiden nousevien talouksien kanssa, koska niiden merkitys kasvaa kansainvälisellä näyttämöllä, erityisesti kansainvälisissä järjestöissä, kuten YK:ssa, jotta voitaisiin edistää yhteisiä tavoitteita, nimittäin rauhaa ja globaalia turvallisuutta, oikeusvaltioperiaatetta kotimaassa tai kansainvälisesti sekä ihmisoikeuksia, demokratiaa, kestävää kehitystä ja globaalia rahoitusalan sääntelyä;

L.  katsoo, että BRICS-maat ja muut nousevat taloudet tarvitsevat vakaat ulkopoliittiset puitteet ja vakaan sääntely-ympäristön sekä yleisen järjestyksen kehyksen, joiden avulla voidaan vahvistaa mielenkiintoa ja investointeja niiden talouksiin ja yhteiskuntiin; katsoo, että BRICS-maiden ja muiden nousevien talouksien on panostettava demokraattisen, poliittisen, taloudellisen ja yhteiskunnallisen vakauden lujittamiseen ja niitä on tuettava siinä;

M.  katsoo, että EU:lla on oltava keskeinen rooli globaalissa vallan siirtymisessä kumppanuuden ja osallistavan hallinnan edistäjänä, mutta sen on toimittava nopeasti, jos se haluaa säilyttää vaikutusvaltansa (tai se voisi joutua strategisesti syrjään); katsoo, että tämä johtaa strategisiin muutoksiin sekä EU:ssa että sen ulkopolitiikassa, muun muassa selvästi johdonmukaisemman politiikan omaksumiseen;

N.  ottaa huomioon BRICS-maiden johtajien 14. huhtikuuta 2011 pidetyn kolmannen kokouksen päätteeksi antaman yhteisen julkilausuman, jossa kehotetaan lisäämään kansainvälistä yhteistyötä ja lujittamaan globaalia hallintaa ja ilmaistaan tuki YK:n ja G20-maiden kanssa harjoitettavalle monenväliselle diplomatialle; toteaa, että kaikki viisi BRICS-maata ovat olleet YK:n turvallisuusneuvostossa vuoden 2011 aikana; ottaa huomioon, että BRICS-maat ovat pyytäneet muutosta kansainvälisten rahoitusinstituutioiden ja YK:n hallintorakenteisiin, jotta niissä näkyisivät maailmantalouden muutokset ja jotta voitaisiin paremmin hallita nykyisiä globaaleja haasteita;

O.  ottaa huomioon, että BRICS-maiden poliittisissa järjestelmissä ja talousjärjestelmissä, väestösuuntauksissa ja yhteiskunnallisissa kehityssuunnissa sekä ulkopoliittisissa näkemyksissä on huomattavia eroja;

P.  ottaa huomioon, että Eurooppa-neuvoston 16. syyskuuta 2010 antamissa päätelmissä korostettiin, että Lissabonin sopimuksen ja Euroopan turvallisuusstrategian mukaan Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot tulevat toimimaan entistä strategisemmin, jotta Eurooppa saa todellista kansainvälistä painoarvoa, ja että Euroopan unionin strategiset kumppanuudet maailman keskeisten toimijoiden kanssa ovat hyödyllinen väline Euroopan tavoitteiden ja etujen ajamisessa;

Q.  ottaa huomioon, että nykyiset kauppasopimukset EU:n ja BRICS-maiden välillä ovat hyödyllisiä kummallekin osapuolelle paitsi taloudellisesti myös poliittisesti;

R.  katsoo, että EU:n olisi oltava aktiivisesti mukana luomassa osallistavaa ja edustavaa kumppanuuteen perustuvaa YK-järjestelmää, joka voi tehokkaasti myötävaikuttaa globaaliin hallintaan ja ratkaisuihin, rauhaan ja turvallisuuteen, demokratiaan, ihmisoikeuksiin ja oikeusvaltioperiaatteeseen perustuvaan kansainväliseen järjestykseen; toteaa, että SEU-sopimuksen 21 artiklan mukaisesti EU on virallisesti sitoutunut toimivaan monenvälisyyteen, jonka ytimessä on vahva YK;

S.  ottaa huomioon, että EU on vuosien ajan kehittänyt BRICS-maiden kanssa kahdenvälisiä strategisia kumppanuuksia, jotka perustuvat yhteisiin arvoihin ja intresseihin ja joiden avulla pyritään parantamaan suhteita ja vahvistamaan yhteistyötä kaikilla tasoilla; katsoo, että nämä strategiset kumppanuudet ovat usein osoittautuneet riittämättömiksi erityisesti demokratian edistämisessä, oikeusvaltioperiaatteen vahvistamisessa ja yhteisen lähestymistavan määrittämisessä konfliktien ratkaisemiseen;

T.  katsoo, että on etsittävä pikaisesti tapoja vahvistaa yhteistyötä YK-järjestelmässä ja johtavien maiden ryhmissä (G-7, G-20) ja parantaa niiden työn koordinointia;

U.  katsoo, että G-20-ryhmästä, jonka jäsenvaltioiden BKT muodostaa 88 % koko maailman BKT:stä ja väestö 65 % maailman väestöstä, on tullut tärkeä yhteistyöfoorumi maailmanlaajuisesti, mutta sen edustavuutta koskeva ongelma on ratkaistava ja sen tarkka asema monenvälisessä järjestelmässä on määritettävä;

1.  korostaa tämänhetkisen talouskriisin osoittaneen kehittyneiden talouksien sekä BRICS-maiden ja muiden nousevien talouksien keskinäisen riippuvuuden; toteaa, että kehittyneiden talouksien vakaan talouskasvun ja nousevien talouksien vakaan talouskasvun välillä on vahva keskinäinen yhteys; painottaa tällaisen keskinäisen riippuvuuden myönteisyyttä sekä kehittyneiden talouksien ja nousevien talouksien välisten poliittisten ja taloudellisten siteiden molempia hyödyttäviä piirteitä; katsoo, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden olisi pyrittävä lisäämään poliittista vuoropuhelua ja yhteisymmärrystä BRICS-maiden ja muiden nousevien talouksien kanssa, myös kunkin maan kanssa erikseen, kumppanuuden hengessä ja pitämällä yleistavoitteena uuden osallistavan hallinnan järjestelmän saavuttamista; katsoo lisäksi, että EU:n ja yksittäisten BRICS-maiden säännölliset korkean tason kokoukset tarjoaisivat arvokkaan tilaisuuden rakentaa luottamuksellisia suhteita, lähentää kantoja ja kannustaa BRICS-maita ottamaan enemmän vastuuta uudesta globaalin hallinnan järjestelmästä, joka perustuu jaettuun vastuuseen, yhteisiin lähestymistapoihin ja paremmin koordinoituihin toimiin; ilmaisee kantanaan, että strategisen kumppanuuden välineellä voitaisiin saada aikaan arvokkaita synergioita tällaisten tavoitteiden saavuttamiseksi;

2.  katsoo, että kehittyneiden talouksien sekä BRICS-maiden ja muiden nousevien talouksien väliset suhteet sisältävät jatkossakin tärkeän taloudellisen ulottuvuuden, mutta ovat perimmiltään poliittisia ja siksi niillä pitäisi olla poliittiset puitteet, sillä kaikkien näiden maiden etujen mukaista on varmistaa toimiva globaalin hallinnan järjestelmä ja ratkaista yhdessä yhteistyön ja neuvonpidon hengessä sekä poliittisia kantoja lähentämällä globaaliin vakauteen ja turvallisuuteen kohdistuvat ongelmat, jotka saattavat uhata kestävää globaalia kasvua ja sen tulevaisuutta; vaatii siksi tehostettua yhteistyötä EU:n ja BRICS-maiden välillä, yksittäisten BRICS-maiden kanssa solmitut kumppanuudet mukaan lukien, kaikissa kansainvälisesti huolestuttavissa asioissa;

3.  korostaa, että vaikka BRICS-mailla voi olla samanlaisia ulkopoliittisia kantoja, ne eroavat toisistaan suuresti poliittisesti, taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti; korostaa erityisesti, että niiden poliittiset järjestelmät vaihtelevat vahvoista autoritaarisista järjestelmistä vakuuttaviin ja vakaisiin demokratioihin; kehottaa EU:ta tässä suhteessa tiivistämään suhteita ja kehittämään synergioita erityisesti niiden BRICS-maiden kanssa, jotka aidosti jakavat ja ottavat huomioon demokraattiset arvot ja tavoittelevat sosiaalista markkinataloutta;

4.  katsoo, että uusien taloudellisten ja ulkopoliittisten mahtien nousun myötä EU:n vaikutusvalta ei vähene, vaan sillä on merkittävä asema poliittisia valintoja koskevan yhteisymmärryksen edistämisessä ja sen olisi otettava johtoasema globaaleihin haasteisiin vastattaessa; on sitä mieltä, että EU:n ja sen transatlanttisten kumppaneiden olisi keskityttävä saavuttamaan tarvittavat mittakaavaedut ja kehitettävä yhteisiä toimia, joiden avulla ne voivat olla rakentavassa ja toimivassa vuorovaikutuksessa nousevien talouksien kanssa kahden- ja monenvälisesti sekä todellisen kumppanuuden ja hyvän yhteistyön hengessä; korostaa, että tarvitaan osallistava globaalin hallinnan järjestelmä, joka perustuu tarvittaessa BRICS-maiden ja muiden nousevien talouksien kanssa harjoitettavaan yhteistyöhön ja koordinointiin kaikkien hyödyksi; korostaa lisäksi EU:n ja sen transatlanttisten kumppaneiden keskeistä asemaa osallistavan globaalin hallinnan järjestelmän edistämisessä; korostaa, että EU:n olisi toimittava strategisemmin, jotta Euroopan todellinen painoarvo tunnettaisiin kansainvälisesti, erityisesti hallitsemalla keskinäisen riippuvuuden vaikutukset, vauhdittamalla globaalin hallinnan uudistuksia ja käynnistämällä kollektiivisia toimia, jotka liittyvät oikeusvaltioperiaatteeseen, kestävään ympäristöön ja alueelliseen turvallisuuteen, rakentavassa vuorovaikutuksessa BRICS-maiden ja muiden nousevien talouksien kanssa;

5.  panee tyytyväisenä merkille kahdenvälisten strategisten kumppanuussopimusten konseptin ja kehottaa neuvostoa ja Euroopan ulkosuhdehallintoa tekemään siitä toiminnallisen; katsoo, että strategiset kumppanuudet ovat lupaava ja mahdollisesti muutoksia mukanaan tuova väline järjestettäessä ja edistettäessä EU:n suhteita kansainvälisiin avaintekijöihin, BRICS-maat ja muut nousevat taloudet mukaan lukien; suosittaa, että EU käyttää tätä välinettä jatkaakseen sekä monenvälisiä että kahdenvälisiä toimintasuunnitelmiaan ja kehittääkseen merkityksellisiä kytköksiä niiden välille; korostaa, että sisäinen johdonmukaisuus on olennaisen tärkeä EU:lle, jotta se toimisi aitona strategisena keskustelukumppanina ja jotta se miellettäisiin sellaiseksi BRICS-maissa ja muissa nousevissa talouksissa;

6.  panee merkille, että BRICS-maat ovat aiemmin koordinoineet ulkopoliittisia kantojaan YK:n turvallisuusneuvostossa tietyissä tapauksissa, etenkin Libyan ja Syyrian kriisien puhjetessa, ja lisäksi lykkäämällä äänestystä EU:n roolista YK:n yleiskokouksessa ja hyväksymällä yhteneväisen kannan Norsunluurannikkoon ja Sudaniin; huomauttaa tässä yhteydessä, että BRICS-maat näyttävät ehkä haastavan nykyisen globaalin hallinnan järjestelmän, mutta demokraattinen vuoropuhelu, poliittinen sitoutuminen, myös yksittäisten maiden tasolla, ja todellinen kumppanuus saattavat tuoda etualalle positiivisia synergioita ja edistää uutta osallistavaa globaalin hallinnan järjestelmää; katsoo, että EU:n olisi otettava aiheellisesti huomioon BRICS-maiden ja muiden nousevien talouksien uusi poliittinen ja taloudellinen painoarvo, sillä tämä voi myötävaikuttaa globaalin hallinnan rauhalliseen uudistamiseen, joka perustuu lähentymiseen ilman että syntyy epävakautta;

7.  panee merkille, että BRICS-maat ovat osoittaneet alueellista integroitumisvalmiutta ja näin ollen valmiutta osallistua moninapaisiin hallintajärjestelmiin; katsoo, että tämä ilmentää edelleen BRICS-maiden mahdollista kiinnostusta globaalin hallinnan edistämiseen; katsoo tästä syystä, että BRICS-maat ja muut nousevat taloudet ovat määrittämässä ulkopolitiikkansa strategista suuntaa ja näin niistä tulee kehittyneiden talouksien kumppaneita ja yleismaailmallisiin arvoihin, kumppanuuteen ja osallisuuteen pohjautuvan globaalin hallinnan järjestelmän kannattajia;

8.  katsoo, että poliittisten ja taloudellisten etujen ja niiden laajuuden, alueellisen roolin ja pyrkimysten valossa BRICS-maat saattavat yrittää toimia ryhmänä ulkopolitiikan alalla, mutta tunnustaa, että yksilölliset ulottuvuudet ovat myös olennaisia; katsoo tässä yhteydessä, että EU:n pitäisi sen lisäksi, että se keskittyy BRICS-maihin mahdollisena yhtenäisenä valtioryhmänä ulkopolitiikan alalla, keskittyä myös BRICS-maihin maakohtaisesti ja pitää samalla kiinni kokonaisuutta koskevasta ja koordinoidusta lähestymistavasta; on tässä suhteessa sitä mieltä, että tämän lähestymistavan myötä EU pystyy luomaan mittakaavaetuja yksittäisten BRICS-maiden kanssa solmittujen kumppanuuksien kautta, maksimoimaan intressinsä ja roolinsa eri alueilla ja edistämään moninapaisen järjestyksen vakiintumista kehittyneiden talouksien ja nousevien talouksien välisen poliittisen ja taloudellisen tasapainon avulla sellaisen osallistavan järjestelmän pohjalta, joka perustuu vuoropuheluun, kumppanuuteen ja kahden- tai monenvälisiin kumppanuuksiin;

9.  katsoo lisäksi, että BRICS-maiden poliittisiin ja taloudellisiin järjestelmiin, väestösuuntauksiin ja yhteiskunnallisiin kehityssuuntiin sekä ulkopoliittisiin näkemyksiin sisältyvien merkittävien eroavaisuuksien olisi vaikutettava ja heijastuttava näihin maihin sovellettavaan EU:n monivivahteiseen politiikkaan, jolla pyritään luomaan synergioita yksittäisten BRICS-maiden ja muiden nousevien talouksien kanssa ja rajoittamaan mahdollisten yhtenäisten vaihtoehtoisten valtioryhmien muodostumista tai vakiintumista ulkopolitiikan alalla; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tässä yhteydessä rajoittamaan kehittyneiden talouksien ja nousevien talouksien välisten rintamien juurtumista ja niiden välistä strategista kilpailua; väittää, että kansainvälisen kollektiivisen toiminnan edistämiseksi ja globaalin hallinnan uudistamiseksi EU:n on lisättävä monenlaisia kahden- ja monenvälisiä sekä valtioista riippumattomia vuorovaikutustoimia ja valjastettava asiakohtaisia yhteenliittymiä, jotka ylittävät kehittyneiden ja nousevien talouksien välisen kuilun;

10.  katsoo, että EU:n olisi määriteltävä kantansa suhteiden tiivistämiseen BRICS-maiden kanssa ottaen kuitenkin huomioon, että EU:n ja näiden maiden näkemykset tiukoista sitoumuksista ja institutionalisoiduista hallintojärjestelmistä eivät välttämättä aina kohtaa; katsoo myös, että BRICS-maiden tuki toimivalle monenvälisyydelle voitaisiin saada, jos niille tarjotaan vaihdossa vahvempaa edustusta asiaankuuluvissa kansainvälisissä instituutioissa; korostaa, että BRICS-maiden nousuun liittyvät haasteet olisi nähtävä pikemmin mahdollisuutena kuin ongelmana;

11.  on sitä mieltä, että suhteiden BRICS-maihin olisi perustuttava kahdenväliseen vuoropuheluun, jossa keskitytään demokratisoitumiseen ja sen edistämiseen edelleen sekä oikeusvaltioperiaatteen, hyvän hallinnon ja sääntelyn lähentämisen vahvistamiseen, yhteisten kantojen koordinointiin kansainvälisillä foorumeilla ja tehostettuihin EU-suhteisiin;

12.  korostaa Brasilian merkitystä johtavana voimana Mercosur-maiden alueellisessa yhdentymisessä; panee tyytyväisenä merkille EU:n ja Brasilian uudistettuun strategiseen kumppanuuteen sisältyvän yhteisen toimintasuunnitelman 2012–2014 sekä demokratian edistämisestä ja monenvälisen hallintojärjestelmän uudistamisesta annetut molemminpuoliset sitoumukset; kehottaa molempia osapuolia pitämään kiinni sitoumuksistaan ja edistämään maailman rahoitusjärjestelmän uudistamista; palauttaa mieliin presidentti Rousseffin tarjouksen EU:n tukemisesta, jotta se selviäisi valtionvelkakriisistään, ja tunnustaa EU:n ja Brasilian väliset keskinäiset suhteet; ilmaisee tukensa tasapainoisen ja oikeudenmukaisen Dohan kehitysohjelman päätökseen saattamiselle sekä sellaisen EU:n ja Mercosur-maiden assosiaatiosopimuksen tekemiselle, joka tulee olemaan kaikkien aikojen tärkein EU:n allekirjoittama assosiaatiosopimus, sillä se kattaa 750 miljoonaa ihmistä ja sen kaupallinen arvo on 125 miljardia Yhdysvaltojen dollaria vuodessa; panee merkille Brasilian pyynnön saada täydellinen viisumivapaus ja pyytää komissiota esittämään asiasta ehdotuksen;

13.  korostaa EU:n ja Venäjän strategisen kumppanuuden välttämätöntä roolia rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisessä Euroopassa, kaupan ja taloudellisen kehityksen vahvistamisessa, energiavarmuuden turvaamisessa ja kansainvälisiin haasteisiin vastaamisessa; katsoo, että pitkällä aikavälillä Aasian talousmahtien nousu tulee todennäköisesti helpottamaan intressien lähentämistä entisestään ja strategisen yhteistyön tiivistämistä EU:n ja Venäjän välillä; uskoo, että tällainen yhteistyö on olennaisen tärkeää, jotta edistyttäisiin globaalisti tärkeissä asioissa, kuten ydinaseiden leviäminen, terrorismi, ilmastonmuutos tai laiton muuttoliike;

14.  korostaa EU:n ja Intian strategisen kumppanuuden tärkeyttä ja sen tarjoamia mahdollisuuksia; katsoo, että tämänhetkisen globaalin talouskriisin aikana sosiaalisen kriisin, ilmastonmuutoksen, muuttovirtojen ja globaalin turvallisuuden kaltaisia ongelmia olisi käsiteltävä entistä kattavamman kumppanuuden puitteissa Intian ja EU:n välillä; panee myös merkille, että käynnissä olevat vapaakauppasopimusneuvottelut vahvistavat EU:n ja Intian suhteita; katsoo kuitenkin, että näitä suhteita ei pitäisi rajoittaa kauppa-asioihin; pitäisi tervetulleena suhteista Intiaan vastaavan Euroopan parlamentin valtuuskunnan uudelleenperustamista Intian parlamentissa ennen vuoden 2009 vaaleja toimineesta Intian ja Euroopan unionin välisestä ystävyysryhmästä saatujen kokemusten perusteella;

15.  korostaa Kiinan merkitystä merkittävänä talousmahtina ja tähdentää sen olennaisen tärkeää roolia globaalin talouden elvyttämisessä; muistuttaa tässä yhteydessä, että Kiinan on täytettävä sovitut WTO-velvoitteensa kymmenen vuotta järjestöön liittymisensä jälkeen; kehottaa lisäksi EU:ta ja sen jäsenvaltioita sekä Kiinaa tarttumaan kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta koskeviin yhteisiin haasteisiin ja uhkiin, erityisesti parantamalla yhteistyötä diplomaattisen ratkaisun löytämiseksi Iranin ydinkriisiin; kehottaa kumpaakin osapuolta edistämään nykyistä tasapainoisempaa keskinäistä kauppaa, etenkin tehostamalla pyrkimyksiään saattaa päätökseen uudesta kumppanuus- ja yhteistyösopimuksesta käytävät neuvottelut, jotta nämä puitteet täyttäisivät EU:n ja Kiinan strategisen kumppanuuden mahdollisuudet;

16.  korostaa EU:n ja Etelä-Afrikan suhteiden strategista luonnetta; panee tyytyväisenä merkille syyskuussa 2011 pidetyn EU:n ja Afrikan neljännen huippukokouksen myönteiset tulokset, erityisesti Libyan tilannetta koskevien näkemysten lähentymisen; kehottaa EU:ta ja Etelä-Afrikkaa saattamaan mahdollisimman pian päätökseen neuvottelut uudesta talous- ja kumppanuussopimuksesta; arvelee, että kun otetaan huomioon Etelä-Afrikan menestyksekäs ja rauhanomainen siirtyminen demokratiaan ja sen asema alueellisena mahtina, Etelä-Afrikka voi olla keskeinen voimatekijä demokratian ja hyvän hallinnon edistämisessä, alueellisen taloudellisen yhdentymisen vaalimisessa ja kansallisen sovinnon tukemisessa eri puolilla Afrikkaa sekä EU:n avainkumppani näissä pyrkimyksissä; korostaa ilmastonmuutosta, kestävää kehitystä ja kansainvälisten järjestöjen uudistusta koskevan EU:n ja Etelä-Afrikan välisen tiiviin yhteistyön merkitystä;

17.  katsoo, että koska BRICS-maiden ja muiden nousevien talouksien merkitys kasvaa ja moninapainen globaalin hallinnan järjestelmä on muotoutumassa, G20-ryhmä voisi osoittautua hyödylliseksi ja erityisen sopivaksi foorumiksi yhteisymmärryksen luomiseen ja päätöksentekoon, joka on osallistavaa, joka perustuu kumppanuuteen ja jolla on mahdollista edistää lähentymistä, myös sääntelyn lähentymistä; katsoo, että G20-ryhmän merkityksen kasvusta huolimatta G7-ryhmä voisi olla avainasemassa kehittyneiden talouksien neuvoa-antavana, koordinoivana ja yhteisymmärrystä luovana foorumina, joka käy vuoropuhelua BRICS-maiden ja muiden nousevien talouksien kanssa ennen G20-kokouksia; katsoo, että myös G8-ryhmää on hyödynnettävä pyrkimyksissä lähentää kantoja Venäjän kanssa, jotta yhteisiin haasteisiin voidaan vastata koordinoidusti ja tehokkaasti; kannattaa G20-ryhmän parlamentaarista ulottuvuutta ja katsoo, että sitä olisi edelleen vahvistettava ja käytettävä päätöksenteossa, jotta voidaan varmistaa vankka demokraattinen vuoropuhelu ja valvonta; kannattaa myös sitä, että perustetaan rinnakkainen neuvoa-antava G20-ryhmän foorumi, johon kootaan valtioista riippumattomia järjestöjä ja G20-valtioiden kansalaisyhteiskunnan ja yritysten johtavia edustajia;

18.  katsoo, että tämänhetkinen valtionvelkakriisi on tärkeä testi G-20-ryhmälle strategisen poliittisen vuoropuhelun tehokkaana foorumina, joka voi edistää todella globaalia talous- ja rahoitusalan hallintojärjestelmää, jossa ilmenee kehittyneiden talouksien ja nousevien talouksien keskinäinen riippuvuus, luomalla perustan sellaisten järjestelmään kuuluvien epätasapainoisuuksien poistamiselle, jotka voivat olla erityisen haitallista sekä kehittyneille talouksille että pitkällä aikavälillä nouseville talouksille, ja edistämällä solidaarisuutta kansainvälisillä rahoitusfoorumeilla, kuten Kansainvälisessä valuuttarahastossa (IMF);

19.  kehottaa EU:ta edistämään poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä BRICS-maiden kanssa edistääkseen entistä voimakkaammin rahoitus- ja talousalan hallintoelinten eli Bretton Woodsin instituutioiden uudistusta, jolla pyritään varmistamaan kaikkien jäsenvaltioiden laaja edustus ja ottamaan samalla huomioon taloudelliseen painoarvoon liittyvät muutokset;

20.  katsoo, että kehittyneiden talouksien olisi tuettava alueellisia järjestöjä, joihin kuuluvat BRICS-maat ja muut nousevat taloudet, kuten ASEAN- tai Mercosur-maat, sekä niiden instituutioiden ja valmiuksien kehittämistä ja varmistettava korkeatasoinen diplomaattinen läsnäolo tällaisten järjestöjen kokouksissa;

21.  toteaa, että sekä Yhdysvallat että EU saattavat Kiinan, Intian ja muiden Aasian nousevien talouksien globaalin ja alueellisen painoarvon kasvaessa kääntää vähitellen päähuomionsa ja keskittää poliittiset investointinsa ja resurssinsa Tyynenmeren alueelle ja alkaa pitää Pohjois-Atlantin ulottuvuutta ja keskinäistä yhteistyötä strategisesti vähemmän tärkeänä; toteaa lisäksi, että Aasian olisi saatava keskeisempi rooli EU:n ja sen jäsenvaltioiden ulkopolitiikassa; kehottaa koordinoimaan tehokkaammin Yhdysvaltojen ja EU:n toimia Kiinan, Intian ja muiden Aasian nousevien talouksien suhteen, jotta vältetään näiden toimien eriytymisen; uskoo vakaasti, että toimiaan koordinoimalla Yhdysvallat ja EU saavuttavat tarvittavat poliittiset synergiat, joilla voidaan aloittaa todellinen myönteinen ja rakentava vuoropuhelu BRICS-maiden ja muiden nousevien talouksien kanssa; katsoo, että G7-kokouksia sivuuttamatta EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokoukset ovat tilaisuus määritellä yhteisiä tavoitteita ja koordinoida strategioita globaalisti merkittävissä asioissa, talouden hallinta mukaan lukien, jotta saavutetaan yhteinen lähestymistapa nousevia talouksia kohtaan; muistuttaa, että transatlanttiset suhteet ovat erittäin tärkeät sekä taloudellisesti että poliittisesti ja korostaa Yhdysvaltojen ja EU:n molemminpuolista vahvaa taloussuhdetta; katsoo, että transatlanttinen talousneuvosto ja transatlanttinen lainsäätäjien vuoropuhelu voisivat myös tarjota mahdollisuuden vuoropuheluun ja arviointiin ja siksi niihin olisi sisällytettävä EU:n ja Yhdysvaltojen pohdintaa BRICS-maiden ja muiden keskeisten nousevien talouksien strategisesta osallistumisesta ja siitä, miten näiden maiden kanssa edistetään sääntelyn lähentämistä; palauttaa mieliin tarpeen luoda transatlanttinen poliittinen neuvosto tilapäisenä elimenä, joka vastaisi ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevien asioiden järjestelmällisestä korkean tason neuvonpidosta ja koordinoinnista;

22.  korostaa, että maailmanlaajuisissa tai globaaliin hallintaan liittyvissä asioissa EU:n, eikä niinkään sen jäsenvaltioiden, olisi oltava kehittyneiden talouksien, BRICS-maiden ja muiden nousevien talouksien keskustelukumppani; katsoo, että pyrittäessä saavuttamaan BRICS-maita ja muita nousevia talouksia koskeva yhdenmukainen poliittinen kanta on erittäin tärkeää, että jäsenvaltiot kehittävät kahdenvälisiä suhteitaan mahdollisimman avoimesti ja pitävät mielessä näiden suhteiden mahdollisen vaikutuksen EU:n politiikkaan ja kantoihin; katsoo, että EU:n olisi pyrittävä lisäämään poliittista ja taloudellista koheesiota ja kasvua, jotta se säilyttäisi poliittisen vaikutusvallan ja avainroolin muotoutumassa olevassa moninapaisessa järjestelmässä ja jotta BRICS-maat ja uudet nousevat taloudet mieltäisivät EU:n välttämättömäksi ja arvokkaaksi vastapuoleksi;

23.  korostaa, että unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan / komission varapuheenjohtajan olisi varmistettava BRICS-maita ja muita nousevia talouksia koskevan EU:n ulkopolitiikan koordinointi SEU-sopimuksen 18 artiklan 4 kohdan ja 21 artiklan 3 kohdan mukaisesti; katsoo, että EU:n olisi pyrittävä korkean edustajan koordinoimana kytkemään ulko- ja turvallisuuspolitiikan toimet paremmin EU:n alakohtaisiin politiikkoihin, kuten kehitysyhteistyöhön, energiavarmuuteen, kauppaan, raaka-aineiden ja harvinaisten maametallien saantiin sekä ilmastonmuutokseen ja muuttoliikkeeseen, jotta voidaan hyötyä synergioista ja varmistaa yhtenäinen ja järjestelmällinen ulkopoliittinen lähestymistapa, jonka tavoitteena on oikeusvaltioperiaatteen, ihmisoikeuksien ja demokraattisen hallinnan yleinen kunnioittaminen; katsoo, että näiden perustavoitteiden huomioon ottamiseksi EU:n ”strategisia kumppaneita” koskevaa käsitettä olisi parannettava ja vahvistettava; viittaa ilmastonmuutosta koskevaa Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimusta (UNFCCC) käsitelleen COP17-konferenssin päätelmiin ja korostaa jatkuvaa tarvetta johdonmukaiseen ja koordinoituun toimintaan BRICS-maiden kanssa, jotta saavutettaisiin asteittainen sopimus;

24.  on sitä mieltä, että yhtenäinen ulkopoliittinen lähestymistapa Euroopan tasolla edellyttää myös sellaisten Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan, korkean edustajan, neuvoston, parlamentin ja komission toimien koordinointia, jotka koskevat G7-, G8- ja G20-ryhmien asialistoilla olevia asioita;

25.  toteaa, että EU:n olisi voitava mukauttaa ja uudistaa sisäisiä hallintorakenteitaan varmistaakseen EU:n moniarvoisuutta ilmentävän päätöksenteon ja luodakseen yhteisymmärrystä; pitää tärkeänä, että Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) toiminta ilmentää Euroopan tasolla yhtenäistä ulkopoliittista lähestymistapaa suhteessa BRICS-maihin ja muihin nouseviin talouksiin; katsoo, että Euroopan ulkosuhdehallinnon olisi tarkistettava ja lujitettava strategisia kumppanuuksia yksittäisten BRICS-maiden kanssa tiiviissä neuvonpidossa parlamentin kanssa ja tarkasteltava niiden ominaispiirteitä ja mahdollisia synergioita ja yhteistyötä EU:n kanssa; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa suunnittelemaan horisontaalisia ja vertikaalisia koordinointimekanismeja, joiden avulla EU:n ulkopolitiikassa voidaan saada hyötyä EU:n institutionaalisista synergioista ja jäsenvaltioiden lukuisista syvällisistä kahdenkeskisistä suhteista strategisiin kumppaneihin, BRICS-maat ja muut nousevat taloudet mukaan lukien; on sitä mieltä, että BRICS-maita varten Euroopan ulkosuhdehallinnon olisi maantieteellisen ja temaattisen organisaationsa lisäksi luotava tilapäinen koordinointimekanismi, jolla varmistettaisiin, että kaikki yksittäiset BRICS-maihin sovellettavat politiikat ovat keskenään yhteensopivia kokonaisuuden kannalta ja että vahvistetut poliittiset linjaukset näkyvät EU:n ja kehittyneiden maiden, kuten Yhdysvaltojen, Kanadan ja Japanin vuoropuhelussa; katsoo, että BRICS-maissa ja muissa keskeisissä nousevissa talouksissa olevien EU:n edustustojen olisi tehtävä keskenään tiiviimpää yhteistyötä varmistaakseen BRICS-maiden keskinäisten suhteiden ja keskeisten arkojen aiheiden jatkuvan seurannan ja analysoinnin, jotta saadaan järjestelmällisempi kuva asioista; katsoo tässä suhteessa, että BRICS-maissa olevissa EU:n edustustoissa olisi analysoitava BRICS-maiden kantoja hallintaan ja globaaleihin haasteisiin sekä suhteisiin muihin BRICS-maihin; katsoo, että EU:n olisi suunnattava uudistettuja toimia ja resursseja globaalin hallinnan järjestelmän ja kansainvälisten järjestöjen uudistamisen johtamiseen, erityisesti YK:n turvallisuusneuvoston ja maailmanlaajuisen monenvälisen rahoitusalan järjestelmän uudistamiseen, jotta saataisiin luotua osallistavampi järjestelmä yhteisymmärryksen luomista ja päätöksentekoa varten;

26.  katsoo, että ”toimiva monenvälisyys” ja globaalin hallinnan kysymysten käsittelemiseen tähtäävien monenvälisten foorumien parempi koordinointi olisi säilytettävä EU:n ja BRICS-maiden ”tehostetun kumppanuuden” ydintavoitteina; suosittaa erityisesti, että EU jatkaa toimiaan saadakseen nämä maat sitoutumaan näihin pyrkimyksiin;

27.  katsoo, että parlamentin olisi osallistuttava Euroopan unionin ja sen strategisten kumppaneiden välisiin kahdenkeskisiin huippukokouksiin;

28.   katsoo, että BRICS-maissa olevien EU:n edustustojen henkilöstöön olisi kuuluttava parlamentin yhteyshenkilöitä, jotta voitaisiin lisätä ymmärtämystä kansallisesta parlamentaarisesta ulottuvuudesta kussakin näistä maista, edistää Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien tiiviimpää yhteistyötä ja vuoropuhelua kahdenväliseltä pohjalta ja lisätä päätöksenteon demokraattista vastuullisuutta kansainvälisillä foorumeilla, kuten G8- ja G20-ryhmissä; katsoo, että nykyisten parlamentin suhteista Venäjään, Intiaan, Kiinaan ja Etelä-Afrikkaan vastaavien valtuuskuntien lisäksi voitaisiin myös tarkastella mahdollisuutta perustaa suhteista Brasiliaan vastaava valtuuskunta;

29.  katsoo, että BRICS-maita ja muita nousevia talouksia koskevan EU:n politiikan tehokkaan demokraattisen valvonnan varmistamiseksi ja näiden maiden kanssa käytävän parlamenttien välisen vuoropuhelun tehostamiseksi parlamentin asiasta vastaavan henkilöstön olisi hankittava erityispätevyys, jolloin sillä olisi asianmukaisia analysointivälineitä ja seurantavalmiuksia ja se voisi avustaa parlamentin jäseniä toimivan vuoropuhelun edistämisessä; katsoo myös, että parlamentin ja Euroopan ulkosuhdehallinnon välille olisi perustettava henkilövaihtojärjestelmä synergioiden, toimielinten välisen vuoropuhelun ja yhteistyön maksimoimiseksi ja asiantuntijavaihdon edistämiseksi;

30.  painottaa, että suhteiden syventämisen ja BRICS-maiden kanssa hallitusten tasolla tehtävän poliittisen yhteistyön vahvistamisen olisi edettävä kansalaisjärjestöjen kanssa käytävän kestävän vuoropuhelun mukaisesti; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja EU:n edustustoja tässä yhteydessä luomaan puitteet, joilla helpotetaan ja lisätään henkilöiden välisiä yhteyksiä sekä olemassa oleviin ja tilapäisiin ohjelmiin perustuvaa kulttuurista ja akateemista vaihtoa, jonka tavoitteena on keskinäisen ymmärryksen parantaminen sekä yhteisten toimien ja aloitteiden kehittäminen;

31.  korostaa tarvetta tehostaa ihmisoikeuksien kunnioittamista sekä sosiaalisten normien ja ympäristönormien noudattamista koskevaa poliittista vuoropuhelua BRICS-maiden kanssa; muistuttaa tässä yhteydessä, että perustyönormien ja ILOn ihmisarvoista työtä koskevan ohjelman noudattaminen on olennaisen tärkeää vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisessa, sillä yhteiskunnallisen ja poliittisen vakauden takaaminen ja maan työvoiman osaamistason parantaminen vaikuttavat myönteisesti maan talouteen;

32.  pitää tervetulleena edellä mainittua komission tiedonantoa ”Eurooppa 2020 -strategiaa tukeva talousarvio”, jossa ehdotetaan rahoitusvälineitä ja ohjelmia seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen 2014–2020 perusteella; korostaa, että uuden kumppanuusvälineen, jonka tavoitteena on tukea EU:n poliittisia ja taloudellisia intressejä maailmalla ja johon kuuluu virallisen kehitysavun piiriin kuulumattomia toimia, olisi oltava ulkopolitiikan väline; katsoo, että tällainen kumppanuusväline voisi auttaa vakiinnuttamaan vahvempia poliittisia siteitä ja sitä kautta vahvempia taloudellisia siteitä sen piiriin valittujen maiden kanssa, ja pitää myönteisenä sen yhtenä tavoitteena olevaa sääntelyn lähentämisen edistämistä; katsoo myös, että kumppanuusvälineen olisi sisällettävä julkisen diplomatian rahoitusmahdollisuuksia, joiden avulla pyritään lujittamaan yksittäisten maiden suhteita EU:hun ja vahvistamaan vaikutusvaltaa, kumppanuutta ja uskollisuutta; katsoo kuitenkin, että olisi myös varattava lisärahoitusmahdollisuuksia, joiden avulla tuetaan demokratisoitumista, oikeusvaltioperiaatteen lujittamista, koulutuksen parantamista ja sosiaalisten erojen pienentämistä; katsoo, että uusien rahoitusvälineiden ja -ohjelmien suunnittelussa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota tilapäisiin rahoitusmahdollisuuksiin, joilla autetaan nykyisiä nousevia talouksia ja mahdollisia uusia nousevia talouksia vakiinnuttamaan demokraattiset rakenteet ja edistämään hyvää hallintoa ja oikeusvaltioperiaatetta, kansalaisjärjestöjä, hyviä koulutusjärjestelmiä sekä sosiaalista osallisuutta; pitää myönteisenä komission ehdotusta ehdollisuuden periaatteen sisällyttämisestä kaikkiin EU:n ohjelmiin ja välineisiin ja katsoo, että näin saadaan enemmän pontta ihmisoikeuksien, demokratian ja hyvän hallinnon edistämiseen yleismaailmallisina arvoina;

33.  pyytää, että BRICS-maat ottavat kansainvälisessä kehitysyhteistyöpolitiikassa roolin, joka vastaa paremmin niiden osuutta maailman BKT:stä;

34.  kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita tukemaan etelä-etelä-yhteistyötä ja osallistumaan kolmenvälisiin kehitysyhteistyöhankkeisiin, joihin BRICS-maat osallistuvat;

35.  pitää erittäin tärkeänä, että kannustetaan EU:n ja BRICS-maiden sekä muiden nousevien talouksien välisen yhteistyön lisäämistä globaalin hallinnan järjestelmässä ja kansainvälisissä järjestöissä; katsoo, että EU:n ja Yhdysvaltojen olisi ryhdyttävä strategiseen vuoropuheluun BRICS-maiden kanssa kansainvälisten järjestöjen uudistamisvaihtoehdoista; katsoo, että Euroopan tasolla olisi harkittava, miten voidaan maksimoida EU:n asema, sananvalta ja äänivalta kansainvälisillä foorumeilla ja saavuttaa nykyistä selkeytetympi koordinointi EU:n jäsenvaltioiden kesken näillä foorumeilla ja tätä kautta yhtenäisempi näkemys myönteisestä vuoropuhelusta, kumppanuudesta ja yhteistyöstä BRICS-maiden kanssa;

36.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle, komission puheenjohtajalle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, neuvoston puheenjohtajavaltiolle Puolalle, komissiolle ja Yhdysvaltojen ulkoministeriölle.

(1) EUVL L 201, 3.8.2010, s. 30.
(2) EUVL C 349 E, 22.12.2010, s. 51.
(3) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0121.
(4) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0255.
(5) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0364.
(6) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0334.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö