Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2011/2073(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A7-0444/2011

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A7-0444/2011

Keskustelut :

PV 02/02/2012 - 11
CRE 02/02/2012 - 11

Äänestykset :

PV 02/02/2012 - 12.4
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2012)0020

Hyväksytyt tekstit
PDF 151kWORD 75k
Torstai 2. helmikuuta 2012 - Bryssel
EU:n humanitaarisen avun varainhoidon valvonta
P7_TA(2012)0020A7-0444/2011

Euroopan parlamentin päätöslauselma 2. helmikuuta 2012 ECHOn hallinnoiman EU:n humanitaarisen avun varainhoidon valvonnasta (2011/2073(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen humanitaarista apua koskevan 214 artiklan,

–  ottaa huomioon varainhoitoasetuksen(1) ja sen soveltamissäännöt(2),

–  ottaa huomioon humanitaarisesta avusta 20. kesäkuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1257/96(3),

–   ottaa huomioon 27. syyskuuta 2011 aiheesta ”Kohti parempaa Euroopan katastrofiapua: pelastuspalvelun ja humanitaarisen avun rooli”(4), 19. tammikuuta 2011 aiheesta ”Haitin tilanne vuosi maanjäristyksen jälkeen: humanitaarinen apu ja jälleenrakentaminen”(5), 10. helmikuuta 2010 Haitin äskettäisestä maanjäristyksestä(6), 29. marraskuuta 2007 humanitaarista apua koskevan eurooppalaisen konsensuksen julistamisesta ja 18. tammikuuta 2011 aiheesta ”Yhteisön humanitaarista apua koskevan konsensuksen täytäntöönpano: toimintasuunnitelman väliarviointi ja tulevat toimet”(7) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon 5. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2008 (8) ja 10. toukokuuta 2011 antamansa päätöslauselman varainhoitovuodesta 2009(9),

–  ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2008(10) ja varainhoitovuonna 2009(11) sekä toimielinten vastaukset,

–  ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukset nro 3/2006 Euroopan komission humanitaarisesta avusta hyökyaallon uhrien auttamiseksi, nro 6/2008 Euroopan komission antamasta kunnostusavusta hyökyaallon ja Mitch-pyörremyrskyn jälkeen, nro 15/2009 aiheesta ”Yhdistyneiden Kansakuntien järjestöjen kautta täytäntöönpantu EU:n apu: päätöksenteko ja seuranta” sekä nro 3/2011 Yhdistyneiden kansakuntien järjestöjen kautta konflikteista kärsiviin maihin ohjatun EU:n avun tehokkuudesta ja vaikuttavuudesta,

–  ottaa huomioon humanitaarisen avun ja pelastuspalveluasioiden pääosaston ECHOn vuosikertomukset ja vuosittaiset toimintakertomukset varainhoitovuosilta 2009 ja 2010 sekä niiden liitteet,

–  ottaa huomioon vuotuisen kertomuksen humanitaarisen avun politiikasta ja sen täytäntöönpanosta vuonna 2009 (KOM(2010)0138) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SEC(2011)0398),

–  ottaa huomioon vuotuisen kertomuksen Euroopan unionin humanitaarisen avun ja pelastuspalvelualan politiikoista ja niiden täytäntöönpanosta vuonna 2010 (KOM(2011)0343) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SEC(2011)0709),

–  ottaa huomioon rahoituksesta ja hallinnosta tehdyn Euroopan yhteisön ja Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen,

–  ottaa huomioon komission humanitaaristen järjestöjen kanssa tekemän puitesopimuksen kumppanuudesta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön sekä kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon (A7-0444/2011),

A.  ottaa huomioon, että humanitaaristen katastrofien lukumäärä, esiintymistiheys, laajuus ja vakavuus ovat lisääntyneet valtavasti ja että katastrofeja esiintyy nyt aiempaa useammissa maailman osissa;

B.  toteaa, että EU:n globaali johtoasema humanitaarisen avun antajana, avustustoimien lukumäärän ja taajuuden lisääntyminen unionissa ja sen ulkopuolella yhdessä tämänhetkisten talousarviorajoitteiden kanssa tuovat korostetusti esiin moitteettoman varainhoidon eli taloudellisuuden, tehokkuuden ja vaikuttavuuden periaatteiden merkityksen;

C.  toteaa, että Haitin ja Pakistanin suuren luokan katastrofit nostivat jälleen kerran esiin tarpeen parantaa niiden välineiden tehokkuutta, nopeutta ja koordinointia, joita EU käyttää avun toimittamiseen katastrofitilanteissa;

ECHOn valvonta- ja seurantajärjestelmän tehokkuus ja vaikuttavuus

1.  panee merkille ECHOn määrätietoisuuden ja toimet, joita on toteutettu EU:n humanitaarisen avun tehokkuuden ja vaikuttavuuden parantamiseksi;

2.  palauttaa mieliin Euroopan tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksissa esitetyn näkemyksen, että ennakkotarkastukset, seuranta- ja valvontajärjestelmä, jälkitarkastukset sekä ECHOn sisäinen tarkastus toimivat kaiken kaikkiaan yleensä tehokkaasti; painottaa, että kaikissa näissä osatekijöissä on kuitenkin parantamisen varaa;

Kumppanuudesta tehty puitesopimus ja yhteistyökumppanit: kansalaisjärjestöt

3.  toteaa, että ECHOn ja sen yhteistyökumppaneina olevien kansalaisjärjestöjen suhteita sääntelee kumppanuudesta tehty puitesopimus ja että talousarvion toteuttamisen menetelmänä on suora keskitetty hallinnointi;

4.  pitää myönteisenä kumppanuudesta vuonna 2008 tehdyn puitesopimuksen entistä suurempaa joustavuutta ja tehokkuutta verrattuna vuoden 2005 puitesopimukseen: toimintamalli on entistä tuloskeskeisempi, on otettu käyttöön A- ja P-valvontamekanismit ja ohjeistamalla on yksinkertaistettu ja selkeytetty menettelyitä; kehottaa komissiota kehittämään edelleen toimia yhteistyön tehostamiseksi puitesopimuksen tehneiden kumppanien kanssa vuoden 2012 jälkeen tehtävässä uudessa puitesopimuksessa; painottaa, että on tärkeää tehostaa yhteistyötä ja keventää kumppanuuspuitesopimuksen tehneiden yhteistyökumppanien liiallista hallintotaakkaa siten, että samalla varmistetaan vastuullisuuden ja seurattavuuden korkea taso;

5.  kehottaa komissiota parantamaan menetelmiä ja käytäntöjä, joita sovelletaan arvioitaessa, täyttääkö mahdollinen yhteistyökumppani puitesopimuksen tekemisen edellytykset; muistuttaa, että kokemukset vuoden 2008 puitesopimusta edeltävältä ajalta osoittivat, että kumppaneille myönteinen P-valvontamekanismin mukainen ensivaiheen arviointi, joka perustui niiden sisäisten valvontajärjestelmien luotettavuuteen ja taloudelliseen vakauteen, oli liian optimistinen; toteaa, että kumppanien päästyä ensivaiheen arvioinnin perusteella P-valvontamekanismin piiriin niiden sisäiset valvontajärjestelmät tarkastetaan harvemmin, ne saavat käyttää omia hankintamenettelyjään ja niiden toimiin ei sovelleta sopimuksessa vahvistettuja rahoitusta koskevia rajoituksia; muistuttaa, että vuoden 2008 puitesopimuksen mukaisesti tehdyn arvioinnin johdosta monet kumppaneista jouduttiin laskemaan alempaan luokkaan A-kumppaneiksi eli A-valvontamekanismin piiriin;

6.  kehottaa komissiota varmistamaan, että yhteistyökumppanit korjaavat ripeästi niiden järjestelmien säännöllisissä tarkastuksissa havaitut puutteet ja että tarvittaviin toimiin ryhdytään, jos puutteet jäävät korjaamatta; muistuttaa, että ulkoisten tarkastajien on pyrittävä parantamaan entisestään kumppaneille antamiensa suositusten laatua ja otettava huomioon näiden erityisrakenteet, sillä näin voidaan varmistaa suositusten hyväksyminen ja toteutettavuus; korostaa, että humanitaarisia avustustoimia koskevien ehdotusten arviointiin liittyvää dokumentointia on yleisten vertailujen mahdollistamiseksi edelleen yhtenäistettävä ja standardoitava;

7.  uskoo, että nykyisten tarkastus- ja seurantamekanismien ansiosta puitesopimuksen tehneiden kumppanien tehokkuuden ja vaikuttavuuden arvioinnissa vastuunotto on luotettavampaa kuin YK-kumppanien tapauksessa; huomauttaa kuitenkin, että kansainvälistä organisaatiota, kuten YK:ta, ei voi verrata puitesopimuksen tehneisiin kumppaneihin;

Kansainväliset järjestöt ja YK

8.  toteaa, että ECHOn ja sen YK-kumppanien suhteita sääntelee rahoituksesta ja hallinnosta tehty puitesopimus, kun taas suhteita Punaiseen Ristiin ja sen yhdistyksiin sekä Kansainväliseen siirtolaisuusjärjestöön sääntelee puitesopimus kumppanuudesta kansainvälisten järjestöjen kanssa; muistuttaa, että molemmissa tapauksissa talousarvion toteuttamisen menetelmänä on ollut yhteistyössä toteutettava hallinnointi;

9.  huomauttaa, että yhteistyössä hallinnoitujen EU:n varojen valvonnan ja seurannan ehdoissa ja toteutuksessa on havaittu vakavia puutteita; kehottaa painokkaasti komissiota sopimaan etenkin YK:n järjestöjen kanssa toimenpiteistä, joilla varmistetaan YK:n elinten toteuttamien tarkastusten luotettavuus ja lujitetaan ja lisätään nykyisistä, myös paikan päällä suoritettavista tarkastuksista saatavaa varmuutta;

10.  muistuttaa, että varainhoitoasetuksen meneillään olevan tarkistamisen perusteella esitetään, että YK:n ja kansainvälisten järjestöjen kautta ohjattuja EU:n varoja hallinnoidaan välillisesti;

11.  painottaa, että EU:n varojen välillistä hallinnointia koskevalle valvonnalle asetettavien vaatimusten on oltava yhtä tiukkoja kuin yhteisen hallinnoinnin valvontavaatimusten; vaatii, että ECHOn kumppaneilta edellytetään yhtä suurta vastuullisuutta, kun ne hallinnoivat välillisesti EU:n varoja, kuin varainhoitoasetusta koskevan komission ehdotuksen 57 artiklan 5 kohdassa; korostaa, että EU:n talousarviosta rahoitettujen toimien moitteettoman varainhoidon varmistaminen edellyttää ehdottomasti oikeutta tutustua ECHOn kumppanien tarkastuskertomuksiin;

12.  korostaa, että tarkastusten tulokset on toimitettava nopeasti vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle, mikä ei kuitenkaan saa estää Euroopan tilintarkastustuomioistuinta ja Euroopan petostentorjuntavirastoa harjoittamasta toimivaltaansa;

13.  pitää valitettavana YK:n kertomusten yleisluonteisuutta, sillä niissä ei kerrota riittävästi tuloksista; huomauttaa, että koska YK soveltaa yhtenäisen tarkastusmallin periaatetta ja koska komission suorittaman valvonnan laajuus rajoittuu tarkastuksiin ja seurantaan, YK:n kertomukset ovat silti keskeinen tietolähde, kun pyritään varmistamaan vastuullisuus ja seurattavuus;

14.  kehottaa komissiota varmistamaan, että YK:n kertomuksissa on riittävästi tietoa hankkeiden tuotoksista ja tuloksista asianomaiselta raportointiajalta; painottaa, että raportointikriteereihin on aina sisällytettävä mitattavissa olevia tuotos- ja vaikutusindikaattoreita; pitää valitettavana, että ECHOn toimittaessa vastauksia Euroopan tilintarkastustuomioistuimen kyselyihin erityiskertomusta nro 15/2009 varten yli 70 prosentissa vastauksia ilmeni, että YK:n kertomukset annettiin myöhässä, ja pyytää komissiota kertomaan viimeisimmät tilannetiedot;

15.  huomauttaa, että komissio ja rahoituksesta ja hallinnosta tehdyn puitesopimuksen allekirjoittajat tulkitsevat eri tavoin puitesopimuksen tarkastuslauseketta, etenkin tarkastusten toteuttamisen osalta; piti hyvänä sitä, että tarkastuksille laadittiin vakiomuotoinen toimeksianto, joka hyväksyttiin heinäkuussa 2009, sillä se ohjaa tarkastuslausekkeen käyttöä ja selkeyttää sitä; muistuttaa, että ECHOn ulkoisen tarkastuksen jaoksen (EAS) sekä Euroopan tilintarkastustuomioistuimen vuosittaisen tarkastuslausuman yhteydessä tekemien viimeisimpien havaintojen mukaan sovitussa toimeksiannossa ja tarkastuslausekkeessa on edelleen selkiyttämisen varaa;

16.  panee merkille, että ulkoisen tarkastuksen jaos ei juuri ole hyötynyt ECHOn päätoimipaikan henkilöstömäärän kasvusta vuonna 2010 (247:stä 289:ään);

17.  pahoittelee vaikeuksia, joihin Euroopan tilintarkastustuomioistuin on törmännyt arvioidessaan tietoja YK-kumppaneiden toteuttamista toimista; muistuttaa, että rahoituksesta ja hallinnosta tehdyn puitesopimuksen tarkastuslausekkeen mukaan EU ja siten myös tilintarkastustuomioistuin voivat tehdä paikalla varainhoidon tarkastuksia ja että YK:n on annettava niiden käyttöön kaikki tarvittavat varainhoitoa koskevat tiedot; painottaa, että YK:n on huolehdittava tilintarkastustuomioistuimen tiedonsaannista ja pantava näin täytäntöön rahoituksesta ja hallinnosta tehdyn puitesopimuksen tarkastuslauseke;

18.  iloitsee Maailman elintarvikeohjelman (WFP) sekä YK:n lastenavun rahaston (UNICEF) kanssa käytyjen keskustelujen myönteisistä tuloksista, joiden johdosta WFP ja UNICEF muuttivat sääntöjään siten, että ECHO saa käyttöönsä niiden sisäiset tarkastuskertomukset; kehottaa ECHOa käynnistämään viipymättä vastaavat neuvottelut muiden YK-järjestöjen kanssa, jotta niiden sisäisiin tarkastuskertomuksiin voidaan tutustua vaivatta ja ilman byrokratiaa; kehottaa komissiota tiedottamaan asiasta vastaaville Euroopan parlamentin valiokunnille puolivuosittain neuvottelujen edistymisestä; painottaa, että kaikki sisäiset tarkastuskertomukset olisi asetettava komission saataville sähköisesti eikä vain asianomaisten YK-järjestöjen toimitiloissa;

19.  palauttaa mieliin, että WFP:n kanssa aloitettiin vuonna 2010 keskustelut yhteisistä menettelytavoista, joita WFP noudattaisi tarkastaessaan EU:n rahoittamia hankkeita; kehottaa komissiota viemään tämän työn päätökseen ja käymään vastaavia neuvotteluja muiden YK-kumppanien kanssa;

20.  pitää ansioituneena suuronnettomuuksien yhteydessä annettavaan apuun liittyviä tilivelvollisuuskysymyksiä ja tarkastuksia käsittelevää työryhmää, joka asetettiin ylimpien tarkastuselinten kansainvälisen järjestön (INTOSAI) yhteyteen ja jonka puheenjohtajana toimii Euroopan tilintarkastustuomioistuimen jäsen; palauttaa mieliin sen kaksi päätavoitetta: (i) ohjeiden ja hyvien käytäntöjen vahvistaminen ja niihin perustuvan yhtenäisen mallin laatiminen raportointia varten sekä (ii) ohjeiden ja hyvien käytäntöjen vahvistaminen suuronnettomuuksien yhteydessä annettavan avun tarkastuksia varten;

21.  pitää tätä tärkeänä edistysaskeleena prosessissa, jossa pyritään ratkaisemaan seurattavuuden ja vastuullisuuden haasteet yhteistyössä YK:n ja muiden kansainvälisten järjestöjen kanssa; kannustaa työryhmää suorittamaan tehtävänsä asetetussa määräajassa;

22.  huomauttaa, että Pohjois-Koreassa vuoden 2006 lopulla paljastunut humanitaariseen ja kehitysapuun osoitettujen YK:n varojen väärinkäyttö maan hallituksen toimesta antoi kimmokkeen laajaan kritiikkiin, joka kohdistui YK:n varainhoidon seurattavuuden, vastuullisuuden, tehokkuuden ja vaikuttavuuden puutteeseen; pahoittelee, että YK:n uudistuksessa ei ole vielä mainittavasti edistytty seurattavuuden ja vastuullisuuden alalla; painottaa, että EU:n jäsenvaltioiden on osoitettava lujempaa poliittista tahtoa, määrätietoisuutta ja johdonmukaisuutta, jotta uudistus etenee ja vastuullisuus lisääntyy; pyytää unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa priorisoimaan tämän ongelman ja edistämään sen ratkaisemista;

ECHOn hallinnoiman EU:n humanitaarisen avun toteutuksen tehokkuus ja vaikuttavuus

23.  toteaa, että ECHOn kannattaa etsiä uusia rahoitusjärjestelyjä kumppaniensa kanssa; kehottaa pitämään mielessä eurooppalaisten humanitaaristen ohjelmien täytäntöönpanoon ja rahoittamiseen osallistuvien toimijoiden – kuten YK:n, Kansainvälisen Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun liikkeen sekä kansalaisjärjestöjen – moninaisuus, sillä katastrofit ylittävät usein valtioiden rajat ja edellyttävät monenvälisiä ja koordinoituja toimia; kannustaa parantamaan paikallisten toimijoiden toimintaedellytyksiä ja kykyä tilannearviointiin ja nopeaan toimintaan kentällä humanitaarisen avun pääosaston toimistojen ja kentällä toimivien asiantuntijoiden välityksellä;

24.  huomauttaa, että tarkka ja johdonmukainen tarvearviointi on välttämätön edellytys humanitaarisen avun tehokkaalle toteutukselle; tunnustaa, että kokonaistarvearvioinnin ja unohdettuja kriisejä koskevan arvioinnin ansiosta ECHOn hallinnoima humanitaarinen apu täyttää ratkaisevan kriteerin eli on ehdottoman tarveperusteista; painottaa, että komission on pyrittävä edelleen käymään keskustelua paremmin koordinoidun ja johdonmukaisemman tarvearvioinnin käyttöönotosta; pitää tervetulleena komission ja YK:n vuoropuhelua asiasta;

Kumppanuutta koskevan puitesopimuksen tehneet yhteistyökumppanit

25.  korostaa, että ECHOn yhteistyökumppanien työ on laadukasta, koska valintamenettely – erityisesti puitesopimus kumppanuudesta – on tehokas ja kumppanuudessa sovelletaan humanitaariselle alalle tarkoitettuja normeja ja käytäntöjä; korostaa lisäksi, että yksityisten tarkastusyritysten suorittama yhteistyökumppanien varojenkäytön tehokas valvonta tarkastusten avulla on tärkeää ja edistää humanitaarisen alan oikeutusta; haluaa kuitenkin säilyttää yhteistyökumppanien monimuotoisuuden ja taata varojen saatavuuden pienille ja keskisuurille kansalaisjärjestöille ja huomauttaa, että rahoituksen saamista koskevat hallinnolliset menettelyt ovat monimutkaisia ja hallintoon liittyvät maksut liian kalliita kansalaisjärjestöille ja tarkastuksissa on vaikeuksia henkilöstöresurssien puutteen takia; pyytääkin, että käytettyjä välineitä mukautettaisiin humanitaarisen alan toimintaan ja paikallisiin tarpeisiin, jotta humanitaarinen apu saadaan suunnatuksi asianmukaisesti ja monien apua toimittavien järjestöjen toiminnan koordinointi voidaan aloittaa varhaisessa vaiheessa;

26.  pitää myönteisinä ECHOn pyrkimyksiä edistää innovatiivisten toimintamallien käyttöä, kuten rahasuorituksiin perustuvaa mallia (”cash-based approach”) ja erityisesti kaikkein heikoimmassa asemassa oleville ryhmille suunnattuja ehdottomia siirtoja; toteaa, että nämä paikallisia markkinoita hyödyntävät toimintamallit voivat olla kaikkein tehokkaimpia ja ne eivät välttämättä aiheuta suurempia fidusiaarisia riskejä kuin luontoissuoritukset; kannustaa ECHOa jatkamaan rahasuorituksiin perustuvien mallien kehittämistä ja kehottamaan sen yhteistyökumppaneita käyttämään niitä;

  27. palauttaa mieliin päätelmät päätoimipaikassa kolmessa erässä suoritetuista tarkastuksista, joissa ECHOn ulkoisen tarkastuksen jaos selvitti ECHOn ja sen yhteistyökumppanien rahoitussuhteiden luonnetta ja vakautta ja joista ilmeni, että varat, jotka komissio osoitti kumppaniensa käyttöön, oli käytetty yleisesti ottaen melko huolellisesti ja voimassa olevia sääntöjä ja määräyksiä noudattaen;

  28. panee merkille, että useimmissa suosituksissa, jotka ulkoisen tarkastuksen jaos antoi päätoimipaikassa suorittamiensa kumppanuutta koskevan puitesopimuksen tehneiden kumppanien tarkastusten perusteella, puututtiin yhteistyökumppanien soveltamiin hankintasääntöihin; nostaa esiin yhden päätoimipaikassa suoritettujen tarkastusten päähavainnoista, nimittäin että kaikki puitesopimuksen tehneet kumppanit (sekä A- että P-valvontamekanismissa) eivät soveltaneet menettelyjä, jotka olisivat olleet täysin vuoden 2008 puitesopimuksen liitteen IV periaatteiden mukaisia; panee merkille ongelmat täydellisten hankinta-asiakirjojen toimittamisessa ja paremmin dokumentoitujen ja luotettavien hankintamenettelyjen käyttöönotossa;

29.  panee merkille, että kumppanuuspuitesopimuksen tehneiden yhteistyökumppanien on ratkaistava seuraavat ongelmat: asianmukaisten sisäisten valvontamekanismien käyttöönotto, kustannusten kohdentamisjärjestelmien ja niiden seurattavuuden parantaminen, kirjanpitojärjestelmien puutteiden korjaaminen ja johdon sitoutuminen laatustandardeihin, riskinhallintamenettelyjen kehittäminen koko organisaatiolle sekä petoksiin ja lahjontaan liittyvistä riskeistä tiedottaminen;

30.  huomauttaa, että ECHOn yhteistyökumppanit voivat siirtää humanitaaristen avustustoimien tukitoimia alihankkijoina toimivien kumppanien täytäntöönpantaviksi; pahoittelee, ettei kumppanuuspuitesopimuksen tehneillä kumppaneilla ole täytäntöönpanosta vastaavia kumppaneitaan varten asianmukaisia menettelyjä, valvontaa ja hallinnointijärjestelmää; kehottaakin komissiota puuttumaan tähän ongelmaan, koska se voi petostapauksissa aiheuttaa riskin ja koska toimien perustana olevat asiakirjat eivät ole saatavilla ja ECHOlla ei ole keinoja tunnistaa alihankkijoina toimivia täytäntöönpanosta vastaavia kumppaneita;

31.  uskoo, että avunsaajien tehokas ja jatkuva mukanaolo avun suunnittelussa ja hallinnoinnissa kuuluu olennaisiin edellytyksiin humanitaaristen toimien laadukkaalle ja ripeälle toteutukselle etenkin pitkäkestoisissa kriiseissä; huomauttaa, että monestikaan ei ole käytössä virallisia järjestelyitä, joilla avunsaajan valitukset tai palaute saataisiin välitettyä asianomaiselle kumppanille, tai selkeitä sääntöjä ilmiantajien suojelemisesta; painottaa, että tämä on tärkeää, kun halutaan parantaa vaikuttavuutta ja vastuullisuutta sekä estää mahdollinen avustustarvikkeiden väärinkäyttö; vaatii ECHOa ottamaan viipymättä käyttöön mainitunkaltaiset järjestelyt;

32.  muistuttaa ulkoisen tarkastuksen jaoksen suosittaneen, että prosessin ulkopuolinen henkilöstö valvoisi paremmin toimintaa jakelun aikana ja sen jälkeen, jotta voidaan arvioida, onko tarvearvioinnissa huomattu kaikki tarpeet ja onko ne täytetty; kehottaa komissiota siirtämään käytäntöön tästä valvonnasta opitut asiat;

YK-kumppanit

33.  palauttaa mieliin Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa nro 15/2009 esitetyn näkemyksen, että YK-kumppaneiden tapauksessa kumppanien objektiivisen ja avoimen valitsemisen strategisia ja lainsäädännöllisiä vaatimuksia ei ole riittävästi muunnettu päätöksentekoa tukeviksi käytännön perusteiksi; kehottaa komissiota tekemään järjestelmällisesti YK:n ja muiden kumppanien avuntoimitusmekanismien vertailevia muodollisia arviointeja sekä dokumentoimaan ne;

34.  huomauttaa, että sen ohella, että komissio osallistuu välillisiin kustannuksiin (jopa 7 prosentin osuudella tietyn toimen talousarviosta) eli kustannuksiin, jotka eivät suoraan liity tietyn hankkeen toteuttamiseen, se rahoittaa monia hankkeiden välittömiä kustannuksia, kuten paikallisia toimistoja, henkilöstöä ja kuljetuksia koskevia, toimintaan suoraan liittyviä tukitoimia; huomauttaa, että tukitoimien, kuten (esimerkiksi elintarvikeavun) kuljetusten, varastoinnin ja käsittelyn, taso vaihtelee suuresti; myöntää, että tämä voi johtua asianomaisesta maasta tai olosuhteista mutta huomauttaa, että syynä voi myös olla tarve tehostaa toimintoja niiden kustannusvaikuttavuuden parantamiseksi; ehdottaa, että komissio arvioisi tukitoimien kustannustasoa suhteessa normaalitasoon ja sen vaihteluihin tai kyseisen hanketyypin vertailuarvoon selvittääkseen, ovatko kustannukset kohtuulliset;

Muut ongelmakohteet

35.  painottaa, että kumppanien valinnassa myös kustannusvaikuttavuuden olisi oltava tärkeä peruste keskeisten kriteerien eli muun muassa kokemuksen ja asiantuntemuksen, aiempien tulosten, koordinoinnin, vuoropuhelun ja nopeuden rinnalla; pitää hyvänä sitä, että ECHO on kehittämässä kustannuksia koskevien tietojen vertailujärjestelmää (niin kutsuttu Cost Observed for Results -järjestelmä), joka perustuu vertailukelpoisiin yksikkökustannuksiin; korostaa, että tämän välineen tarjoamia tietoja on käytettävä hanke-ehdotusten kustannusvaikuttavuuden arvioinnissa;

36.  kiinnittää huomiota siihen, että ECHOn määrärahoja on säännöllisesti lisätty joko käyttämällä hätäapuvarausta tai siirtämällä varoja muista EKR:n ulkoisen tuen otsakkeen budjettikohdista; pitää talousarvion kasvattamista rakenteellisena ongelmana; korostaa tarvetta laatia realistinen talousarvio, jossa luonnonkatastrofeihin tai humanitaarisiin toimiin osoitetaan määrärahoja määrärahojen käytöstä aikaisempina vuosina kertyneiden vahvistettujen kokemusten perusteella;

37.  korostaa, että EU:n on vahvistettava valmiuksiaan reagoida suuriin luonnonkatastrofeihin, sillä niiden määrä on kasvussa, ja muistuttaa tässä yhteydessä, että parlamentti on vedonnut jo useita vuosia realistisemman humanitaarisen alan talousarvion puolesta, jotta vältettäisiin asianomaisten budjettikohtien jatkuvasti riittämätön rahoitus ja varmistettaisiin, että rahoituksessa on liikkumavaraa koko varainhoitovuoden ajan, sekä säilytettäisiin johdonmukainen tasapaino yhtäältä humanitaaristen katastrofien ehkäisytoimien ja toisaalta sellaisten toimien välillä, jotka mahdollistavat nopean vastaamisen ihmisen aiheuttamiin ja luonnonkatastrofeihin;

38.  panee tyytyväisenä merkille komission hiljattain monivuotisesta rahoituskehyksestä 2014–2020 antaman tiedonannon, jossa suunnitellaan humanitaarisen avun välineelle tarkoitetun talousarvion korottamista 6,4 miljardiin euroon kyseiseksi ajaksi (tällöin vuosittainen talousarvio olisi keskimäärin 915 miljoonaa euroa, kun se vuosina 2007–2013 oli 813 miljoonaa euroa); panee myös tyytyväisenä merkille, että hätäapuvarauksen määrärahoja aiotaan korottaa samaksi ajaksi 2,5 miljardiin euroon ja että on ehdotettu varauksen käyttämättömien määrärahojen siirtämistä seuraavalle vuodelle, ja pyytää komissiota varmistamaan, että nämä varat osoitetaan edelleen pääasiassa kiireellisiin humanitaarisiin tarpeisiin;

39.  pyytää, että EU:n talousarviosta tuetaan toimintaa, jonka tarkoituksena on ennakoida katastrofeja, valmistautua niihin, ehkäistä niitä ja reagoida niihin nopeammin, sekä toimenpiteitä, joilla varmistetaan entistä joustavammat kriisitilanteiden ratkaisemiseen tarkoitetut kehitystoimet; pitää valitettavana, että konkreettiset edistysaskeleet hätäavun, kunnostustoimien ja kehitysyhteistyön niveltämisen alalla ovat edelleen vähäisiä, vaikka poliittisia sitoumuksia onkin viime vuosina tehty useita;

40.  pyytää näin ollen, että varoja hallinnoitaisiin paremmin ja käytettäisiin enemmän jatkuvuuden varmistamiseen hätäavun ja kehitysyhteistyön välisten siirtymävaiheiden aikana ja että keskusteluissa käsiteltäisiin olemassa olevien rahoitusvälineiden joustavuuden ja täydentävyyden parantamista erityisesti Euroopan kehitysrahaston (EKR) ja kehitysyhteistyön rahoitusvälineen (DCI) maa- ja aluekohtaisten strategia-asiakirjojen puitteissa; pyytää huolehtimaan erityisesti lasten, raskaana olevien naisten ja pikkulasten äitien elintarvike- ja vaatehuollosta, evakuoinnista ja kuljetuksesta sekä terveydenhoidosta, jotta voidaan ehkäistä ei-toivottuja raskauksia ja sukupuolitauteja, ja katsoo, että nämä ovat ensisijaisia toimia nykyisissä rahoitusmekanismeissa;

41.  suosittaa, että kunnostukseen tähtäävässä, hätäavun ja kehitysyhteistyön välisessä siirtymävaiheessa keskitytään pääasiassa paikallisten instituutioiden valmiuksien kehittämiseen ja varmistetaan paikallisten kansalaisjärjestöjen ja yhdistysten laaja osallistuminen toimien suunnitteluun ja täytäntöönpanoon, sillä näin voidaan edistää ja pohjustaa laadukkaita ja tehokkaita inhimillisten voimavarojen kehittämisohjelmia;

42.  pitää ECHOn rahoittamien toimien näkyvyyttä tyydyttävänä; myöntää, että näkyvyyttä edistävät toimet ovat tärkeitä vastuullisuuden varmistamiseksi ja ne auttavat samalla vähentämään kahdenkertaisen rahoituksen riskiä; painottaa, ettei niistä pidä tulla humanitaarisille järjestöille keinoa mainostaa omaa toimintaansa ja että ne eivät saisi johtaa siihen, että näkyvyydestä kilpaillaan avunsaajien todellisten tarpeiden tyydyttämisen kustannuksella;

43.  katsoo, että yhteenliittymille suotu yhä merkittävämpi rooli saattaa vaikuttaa myönteisesti lisäämällä humanitaarista apua ja parantamalla koordinointia; kehottaa komissiota selkeyttämään ohjeistusta, jotta voidaan taata seurattavuus ja varmistaa, että yhteenliittymät eivät vaikuta kielteisesti kansalaisjärjestöjen ja eritoten pienten ja keskisuurten järjestöjen moninaisuuteen;

Kestävän, johdonmukaisen ja täydentävän toiminnan tarve

44.  korostaa hätäavun, kunnostustoimien ja kehitysyhteistyön niveltämisen tärkeyttä, sillä näin voidaan lujittaa yhteyksiä hätäavun, jälleenrakentamisen ja kehitysyhteistyön välillä sekä varmistaa kitkaton siirtyminen humanitaarisesta avusta kehitysapuun; painottaa, että hätäavun, kunnostustoimien ja kehitysyhteistyön niveltämisen koordinoinnin, tehokkuuden, vaikuttavuuden ja johdonmukaisuuden parantamisessa on vielä paljon tehtävää;

45.  pitää myönteisenä, että ECHO edistää katastrofiriskien vähentämistä DIPECHO-ohjelman avulla ja erottamattomana osana humanitaarisia toimia;

46.  kehottaa ECHOa kohdistamaan enemmän huomiota humanitaaristen toimien kestävyyteen; vaatii ECHOa ja muita asianomaisia komission yksiköitä painottamaan enemmän katastrofiriskien vähentämistä ja katastrofivalmiutta, lujittamaan riskiväestön katastrofikestävyyttä kehittämällä valmiuksia, tarjoamalla koulutusta ja järjestämällä yleisölle suunnattua tiedotusta sekä ottamaan käyttöön tehokkaat ennakkovaroitusjärjestelmät katastrofialttiissa kriisimaissa, jotta ne voivat reagoida asianmukaisesti;

47.  uskoo, että kulttuuritietoisuus ja kulttuurin tuntemus ovat avainasemassa humanitaarisen avun tehokkaassa toimittamisessa; painottaa esimerkiksi, että humanitaarisen avun yhteydessä toimitettujen tuotteiden on oltava paikallisväestön kannalta soveliaita ja hyväksyttäviä;

48.  kehottaa ECHOa selvittämään tarkkaan humanitaarisen avun mahdolliset kielteiset vaikutukset; huomauttaa esimerkiksi, että liiallinen elintarvikeapu voi tukahduttaa paikallisen elintarviketuotannon, vaikuttaa kielteisesti paikallisiin markkinoihin ja siten vaarantaa elintarviketurvan pitkällä aikavälillä;

49.  kehottaa komissiota parantamaan humanitaarisen avun ja kehitysavun yhtenäisyyttä ja keskinäistä täydentävyyttä sekä toimintalinjojen että käytännön tasolla;

50.  pitää Afrikan sarven alueella vallitsevaa vakavaa elintarvikekriisiä osaksi traagisena seurauksena kansainvälisen humanitaarisen ja kehitysavun johdonmukaisuuden ja täydentävyyden puutteesta; korostaa, että toisin kuin luonnonkatastrofit, tämä kriisi on käynnistynyt hitaasti ja kärjistynyt vähitellen humanitaariseksi katastrofiksi; palauttaa mieliin, että kuivuus ja elintarvikepula ovat valitettavasti muuttuneet luonteeltaan krooniseksi Afrikan sarven alueella; pahoittelee, että huolimatta tästä todellisuudesta ja suuresta määrästä kehitysapua, jota alueelle on virrannut viime vuosikymmeninä, paikallisten viljelijöiden omavaraisuuden lisääntymisestä ei ole näkyviä merkkejä eikä kestävää kehitystä ole saatu varmistettua;

Haiti ja Pakistan

51.  pitää valitettavana, että vuosi 2010 tullaan muistamaan kahdesta suuren luokan katastrofista: Haitin tuhoisa maanjäristys, jota seurasi koleraepidemia, ja Pakistanin ennennäkemättömän voimakkaat tulvat;

52.  panee merkille, että vuonna 2010 ECHO osoitti 122 miljoonaa euroa Haitin ja 150 miljoonaa euroa Pakistanin tukemiseen ja että ECHOn Pakistanille myöntämä humanitaarinen apu oli suurin yksittäisenä vuonna toteutettu tukitoimi;

53.  tunnustaa, että katastrofien laajuus ja luontaiset vaikeudet, muun muassa alueelle pääsyyn ja turvallisuuteen liittyvät ongelmat, tekivät olosuhteista erittäin vaikeat; huomauttaa, että molemmissa katastrofeissa ilmeni samanlaisia ongelmia;

54.  korostaa, että humanitaarisen avun tehokkuus ja vaikuttavuus edellyttävät ehdottomasti tehokasta kansainvälistä koordinointia, ja tunnustaa, että YK:n humanitaaristen asioiden koordinointitoimiston (OCHA) alaisuudessa toimiminen humanitaaristen avustustoimien aikana tuo lisäarvoa ja on välttämätöntä;

55.  panee merkille komission merkittävän tuen OCHAlle; pitää valitettavana, että Haitin ja Pakistanin kokemukset osoittivat korostetun selvästi, ettei OCHAlla nykyisellään ole riittävästi koordinointivalmiuksia; painottaa, että OCHAn kykyä selviytyä koordinointitehtävästään heikensivät alhainen kapasiteetti, riittämätön tarvearviointi ja vain osittain toimintakykyiset sähköiset laitteet, joita tarvittiin tietojen käsittelyyn;

56.  toteaa, että komissio on tukenut YK:ta merkittävästi klusterijärjestelmän kehitystyössä ja täytäntöönpanossa; korostaa, että Haitin ja Pakistanin katastrofit paljastivat, että sen vaikuttavuutta, tehokkuutta ja koordinointia on vielä parannettava merkittävästi ja että sitoutumista ja vastuullisuutta on lisättävä;

57.  huomauttaa, että komissio kieltäytyi toimittamasta Euroopan parlamentin esittelijälle lopullista selontekoa ja ECHOn yhteistyökumppanien rahoituskertomuksia humanitaaristen toimien toteutuksesta Haitin ja Pakistanin vuoden 2010 katastrofien jälkeen vedoten siihen, että ne sisältävät arkaluonteisia tietoja ECHOn kumppaneista; painottaa, että Euroopan parlamentin on saatava tutustua mainitunkaltaisiin kertomuksiin tai vähintäänkin tärkeimpiin tietoihin, jotka kertovat toimien toteutuksen tehokkuudesta ja vaikuttavuudesta, jotta se voi arvioida niiden varainhoidon moitteettomuutta;

58.   huomauttaa, että talousarvion valvontavaliokunta aikoo lähettää valtuuskunnan Haitiin maalle annettuun apuun liitettyjen ongelmien vuoksi;

59.  kehottaa komissiota ottamaan YK:hon liittyvät kysymykset puheeksi asiasta vastaavien YK:n elinten kanssa;

o
o   o

60.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 248, 16.9.2002, s. 1.
(2) EUVL L 357, 31.12.2002, s. 1.
(3) EUVL L 163, 2.7.1996, s. 1.
(4) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0404.
(5) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0018.
(6) EUVL C 341 E, 16.12.2010, s. 5.
(7) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0005.
(8) EUVL L 252, 25.9.2010, s. 1.
(9) EUVL L 250, 27.9.2011, s. 1.
(10) EUVL C 269, 10.11.2009, s. 1.
(11) EUVL C 303, 9.11.2010, s. 1.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö