Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission vuoden 2010 kertomuksen kilpailupolitiikasta (KOM(2011)0328) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SEC(2011)0690),

–  ottaa huomioon perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16. joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003(1),

–  ottaa huomioon yrityskeskittymien valvonnasta 20. tammikuuta 2004 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004(2) (EY:n sulautuma-asetus),

–  ottaa huomioon komission suuntaviivat asetuksen (EY) N:o 1/2003(3) 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta (sakotusta koskevat suuntaviivat),

–  ottaa huomioon 13. lokakuuta 2008 annetun komission tiedonannon ”Valtiontukisääntöjen soveltaminen maailmanlaajuisen finanssikriisin seurauksena rahoituslaitosten suhteen toteutettuihin toimenpiteisiin”(4) (pankkitiedonanto),

–  ottaa huomioon 5. joulukuuta 2008 annetun komission tiedonannon ”Rahoituslaitosten pääomapohjan vahvistaminen tämänhetkisessä finanssikriisissä: tuen rajaaminen välttämättömään vähimmäismäärään ja suojatoimet kilpailun kohtuuttoman vääristymisen estämiseksi”(5) (pääomapohjan vahvistamista koskeva tiedonanto),

–  ottaa huomioon 25. helmikuuta 2009 annetun komission tiedonannon ”Arvoltaan alentuneiden omaisuuserien käsittely yhteisön pankkisektorilla”(6) (alentuneita omaisuuseriä koskeva tiedonanto),

–  ottaa huomioon 23. heinäkuuta 2009 annetun komission tiedonannon ”Elinkelpoisuuden palauttaminen ja rahoitusalalla tämänhetkisessä kriisissä toteutettujen rakenneuudistustoimenpiteiden arviointi valtiontukisääntöjen perusteella”(7) (rakenneuudistustiedonanto),

–  ottaa huomioon 17. joulukuuta 2008 annetun komission tiedonannon ”Tilapäiset unionin puitteet valtiontukitoimenpiteille rahoituksen saatavuuden turvaamiseksi tämänhetkisessä finanssi- ja talouskriisissä”(8) (alkuperäiset väliaikaiset puitteet),

–  ottaa huomioon 1. joulukuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Tilapäiset unionin puitteet valtiontukitoimenpiteille rahoituksen saatavuuden turvaamiseksi tämänhetkisessä finanssi- ja talouskriisissä”(9) (uudet väliaikaiset puitteet, jotka korvasivat 31. joulukuuta 2010 päättyneet puitteet),

–  ottaa huomioon parlamentin teettämän kesäkuussa 2011 valmistuneen tutkimuksen ”State Aid – Crisis Rules for the Financial Sector and the Real Economy”(10),

–  ottaa huomioon komission yksiköiden 5. lokakuuta 2011 antaman valmisteluasiakirjan ”The effects of temporary State aid rules adopted in the context of the financial and economic crisis” (SEC(2011)1126),

–  ottaa huomioon luonnoksen komission asetukseksi Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 täytäntöönpanosta annetun asetuksen (EY) N:o 794/2004 muuttamisesta jäsenvaltioiden raportointivelvollisuuksien yksinkertaistamisen osalta,

–  ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Public Consultation: Towards a Coherent European Approach to Collective Redress” (SEC(2011)0173),

–  ottaa huomioon kilpailun pääosaston asiakirjan ”Best Practices on the conduct of proceedings concerning Articles 101 and 102 TFEU”(11),

–  ottaa huomioon kilpailun pääosaston asiakirjan ”Guidance on procedures of the Hearing Officers in proceedings relating to Articles 101 and 102 TFEU”(12),

–  ottaa huomioon kilpailun pääosaston asiakirjan ”Best practices for the submission of economic evidence and data collection in cases concerning the application of Articles 101 and 102 TFEU and in merger cases”(13),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja Euroopan komission välisistä suhteista 20. lokakuuta 2010 tehdyn puitesopimuksen(14) (”puitesopimus'”) ja erityisesti sen 12 kohdan(15) ja 16 kohdan(16),

–  ottaa huomioon 25. huhtikuuta 2007 vihreästä kirjasta yhteisön kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvista vahingonkorvauskanteista(17) ja 26. maaliskuuta 2009 yhteisön kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvia vahingonkorvauskanteita koskevasta valkoisesta kirjasta(18) antamansa päätöslauselmat sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan 20. lokakuuta 2011 antaman lausunnon kollektiivisia oikeussuojakeinoja koskevasta johdonmukaisesta eurooppalaisesta lähestymistavasta,

–  ottaa huomioon 15. marraskuuta 2011 antamansa päätöslauselman yleishyödyllisiä taloudellisia palveluja koskevien EU:n valtiontukisääntöjen uudistuksesta(19),

–  ottaa huomioon 22. helmikuuta 2005 komission XXXIII kilpailupolitiikkaa koskevasta kertomuksesta 2003(20), 4. huhtikuuta 2006 kilpailupolitiikkaa vuonna 2004 koskevasta komission kertomuksesta(21), 19. kesäkuuta 2007 kilpailupolitiikkaa koskevasta komission kertomuksesta 2005(22), 10. maaliskuuta 2009 kilpailupolitiikkaa koskevista kertomuksista 2006 ja 2007(23), 9. maaliskuuta 2010 kilpailupolitiikkaa koskevasta komission kertomuksesta 2008(24) ja 20. tammikuuta 2011 kilpailupolitiikkaa koskevasta komission kertomuksesta 2009(25) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon kilpailupolitiikkaa koskevasta komission kertomuksesta 2010 (INT/594 - CESE 1461/2011),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan ja liikenne- ja matkailuvaliokunnan lausunnot (A7-0424/2011),

A.  ottaa huomioon, että syksyllä 2008 alkanutta talous- ja rahoituskriisiä ei ole vielä voitettu ja että rahoitusalan kuohunta ja pelko lamasta ovat jälleen kerran tulleet ajankohtaisiksi viime kuukausien aikana;

B.  katsoo, että komissio reagoi kriisin puhkeamiseen nopeasti ja asianmukaisesti hyväksymällä erityiset valtiontukisäännöt ja käyttämällä kilpailupolitiikkaa kriisinhallintakeinona; katsoo, että tämä tarkoitettiin väliaikaiseksi järjestelyksi, vaikka se onkin kestänyt pidempään kuin alun perin odotettiin;

C.  ottaa huomioon, että komissio teki 1. lokakuuta 2008 ja 1. lokakuuta 2010 välisenä aikana yli 200 päätöstä rahoitusalan valtiontuista; ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden rahoitusalalle myöntämän tuen nimellinen määrä vuonna 2009 oli 1 107 miljardia euroa (9,3 prosenttia EU:n BKT:stä); ottaa huomioon, että komission hyväksymien toimenpiteiden enimmäismäärä kriisin alusta 1. lokakuuta 2010 asti (sekä tukiohjelmat että tapauskohtaiset tukitoimenpiteet) on 4 588,9 miljardia euroa;

D.  ottaa huomioon, että komissio alkoi soveltaa 1. tammikuuta 2011 vaatimusta, jonka mukaan jokaisen pääomapohjan vahvistamisesta tai arvoltaan alentuneiden omaisuuserien käsittelytoimenpiteestä hyötyneen pankin oli toimitettava rakenneuudistussuunnitelma riippumatta siitä, katsotaanko pankki perustaltaan vakaaksi vai ongelmalliseksi;

E.  katsoo, että julkisen talouden vakavaa epätasapainoa on lisännyt huomattava valtiontuki, jota on myönnetty kriisin aikana muun muassa takausjärjestelminä, pääomapohjan vahvistamisohjelmina ja pankkien rahoituksen maksuvalmiustuen täydentävinä muotoina; ottaa huomioon, ettei vielä ole tiedossa, kuinka pitkälle tulevaisuuteen kyseisen valtiontuen ja erityisesti pankeille myönnettyjen takausten vaikutus kestää, mikäli takauksia vaaditaan maksettaviksi;

F.  toteaa, että protektionismi ja kilpailusääntöjen noudattamatta jättäminen vain syventäisivät ja pidentäisivät kriisiä; toteaa, että kilpailupolitiikka on keskeinen väline, jolla mahdollistetaan unionille dynaamiset, tehokkaat ja innovatiiviset sisämarkkinat sekä maailmanlaajuinen kilpailukyky;

G.  katsoo, että huolimatta kaikista toimista talouskriisistä selviämiseksi kartellit ovat edelleen suurin uhka kilpailulle, kuluttajien hyvinvoinnille ja markkinoiden asianmukaiselle toiminnalle, eikä niitä siksi voida hyväksyä edes talouskriisin aikana;

Kilpailupolitiikkaa koskeva komission kertomus 2010

1.  pitää myönteisenä kilpailupolitiikkaa koskevaa komission kertomusta 2010; korostaa kyseisen kertomuksen 40-vuotispäivän johdosta, että unionin kilpailupolitiikasta on ollut paljon hyötyä kuluttajien hyvinvoinnin kannalta ja se on ollut merkittävä työkalu, jonka avulla on poistettu tavaroiden, henkilöiden ja pääoman vapaan liikkuvuuden esteitä; huomauttaa, että kilpailupolitiikka on edelleen merkittävä työkalu sisämarkkinoiden säilyttämisessä ja kuluttajien etujen turvaamisessa; korostaa, että joitakin sääntöjä on päivitettävä uusiin haasteisiin vastaamiseksi;

2.  toteaa, että tiukkojen periaatteiden ja joustavien menetelmien yhteisvaikutus on mahdollistanut sen, että kilpailupolitiikka toimii rakentavana ja vakauttavana tekijänä unionin rahoitusjärjestelmässä ja reaalitaloudessa yleensä;

Kilpailupolitiikkaa koskevat suositukset

3.  katsoo, että hintojen suurempi avoimuus on tärkeä tekijä, jonka avulla voidaan edistää kilpailua sisämarkkinoilla ja tarjota kuluttajille todellista valinnanvaraa;

4.  pitää myönteisenä nykyistä vuorovaikutusta komission ja kuluttajajärjestöjen välillä unionin kilpailulainsäädännön alalla ja kannustaa komissiota edelleen kehittämään tätä vuorovaikutusta, myös ottamalla tarvittaessa mukaan muita sidosryhmiä;

Valtiontuen valvonta

5.  pitää myönteisenä komission yksiköiden valmisteluasiakirjaa, jonka tarkoituksena on arvioida talous- ja rahoituskriisin puitteissa hyväksyttyjen väliaikaisten valtiontukisääntöjen vaikutuksia; panee merkille, että komission mukaan valtiontuki on yleisesti ottaen auttanut tehokkaasti vähentämään rahoitusalan epävakautta, parantamaan rahoitusmarkkinoiden toimintaa ja lieventämään kriisin vaikutuksia reaalitalouteen; epäilee kuitenkin, voidaanko näin optimistinen analyysi säilyttää;

6.  korostaa, että nykyinen valtiontukeen sovellettava väliaikainen järjestely on ollut toimiva ensireaktiona kriisiin, mutta sitä ei voida pitkittää aiheettomasti; korostaa, että väliaikaiset toimet ja poikkeusjärjestelyt on lakkautettava mahdollisimman pian ja heti kun se on taloustilanteen perusteella mahdollista;

7.  toteaa, että uusi, pysyvä sääntelyjärjestelmä valtiontukisääntöjen soveltamiseen on välttämätön kriisiä edeltävän oikeusjärjestelmän virheiden korjaamiseksi etenkin rahoitusalalla sekä talous- ja rahoituskriisin aikana syntyneiden vinoutumien oikaisemiseksi;

8.  panee merkille rahoitusalan pelastamis- ja rakenneuudistustukia koskevien suuntaviivojen julkistamisen; kehottaa komissiota ottamaan huomioon keskuspankkien pelastusvaiheen aikana myöntämän maksuvalmiustuen vaikutukset kilpailun vääristymien osalta ja toteuttamaan hallitun pankkien uudelleenjärjestelyn, jossa myös osakkeenomistajat ja joukkovelkakirjojen haltijat ovat osallisina, ennen julkisen pääoman lisäystä;

9.  vaatii komissiota liittämään väliaikaisten pankkialan valtiontukien jatkamisen vuoden 2011 jälkeen tehostettuihin ja tiukempiin ehtoihin, jotka koskevat taseiden sisällön ja koon vähentämistä ja joissa keskitytään asianmukaisesti vähittäislainoihin sekä rajoitetaan tiukemmin bonuksia, osinkojen jakoa ja muita tärkeitä tekijöitä; katsoo, että näiden ehtojen tulisi olla yksiselitteisiä ja komission olisi arvioitava niitä ja tehtävä niistä yhteenvetoja jälkikäteen;

10.  panee merkille komission tähän mennessä hyväksymät toimenpiteet, joilla pyritään pienentämään sellaisten kriisin aikana valtiontukea saaneiden laitosten taseita, jotka ovat niin suuria tai joiden sisäiset yhteydet ovat niin tiiviitä, että niitä ei voida päästää konkurssiin; katsoo, että tämänsuuntaisia toimenpiteitä tarvitaan lisää;

11.  korostaa kuitenkin, että käynnissä oleva pankkialan vakauttaminen on tosiasiallisesti kasvattanut monien tärkeiden rahoituslaitosten markkinaosuutta, ja kehottaa sen vuoksi komissiota seuraamaan edelleen tiivisti tätä alaa, jotta kilpailu EU:n pankkimarkkinoilla lisääntyy, ja määräämään myös rakenneuudistussuunnitelmia, joissa edellytetään pankkitoimintojen erottamista toisistaan, jos vähittäistalletukset mahdollistavat näille laitoksille korkeamman riskin pankkitoimintojen rahoittamisen;

12.  panee merkille, että EKP myönsi kriisin aikana useasti maksuvalmiutta parantavaa poikkeuksellista rahoitusta; panee merkille, että komissio arvioi tutkimuksessaan, että tämäntyyppinen toimenpide ei ole varsinaisesti valtiontuki; korostaa kuitenkin, että unionin tason toiminnan on oltava koordinoitua ja että komission olisi otettava huomioon EKP:n tai muiden keskuspankkien tuen ja muiden julkisten tukitoimien vaikutukset, kun se arvioi valtiontukea, jota myönnetään sellaisille pankeille, jotka saavat tukea myös EKP:ltä tai muilta keskuspankeilta;

13.  toteaa, että komission soveltuvuusarviointiin ei ole sisällytetty pankkien kriisin aikana saaman EKP:n tuen ja muiden julkisten tukitoimien vaikutuksia; pyytää komissiota arvioimaan jälkikäteen tällaisia toimintoja;

14.  kehottaa komissiota esittämään pikaisesti suunnitellun lainsäädäntöehdotuksen, jossa käsiteltäisiin aidosti eurooppalaisissa puitteissa vaikeuksiin joutuneiden pankkien ongelmanratkaisua, jolla taattaisiin yhteiset säännöt ja yhteiset toimintakeinot ja käynnistimet ja jolla rajataan minimiin veronmaksajien osuus perustamalla yhdenmukaistettu omarahoitteinen (riskilähtöisen lähestymistavan mukainen) alan kriisinratkaisurahasto;

15.  korostaa, että valtiontuet on myönnettävä siten, että ne eivät vääristä kilpailua tai suosi jo olemassa olevassa yrityksiä uusien kustannuksella;

16.  katsoo, että valtiontuilla olisi tuettava innovointi- ja tutkimusklustereita ja näin ollen yrittäjyyttä;

17.  kehottaa komissiota varmistamaan, että suunniteltu yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen valtiontukisääntöjen yksinkertaistaminen ei johda liiallisten korvausten valvonnan heikkenemiseen;

18.  panee merkille komission aikomuksen ottaa käyttöön minimijärjestely yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen valtiontukien suhteen; korostaa, että selkeät ja yksiselitteiset kriteerit ovat tarpeen sen määrittelemiseksi, mitkä palvelut se kattaisi;

19.  vaatii, että kaikkien ehdotusten, joiden tarkoituksena on poistaa periaatteellisesti entistä useampien yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen luokkia ilmoitusvelvollisuuden piiristä, on perustuttava näyttöön, jonka mukaan tällainen poikkeus säännöistä on perusteltu ja tarpeellinen eikä vääristä kilpailua aiheettomasti;

20.  tähdentää kilpailun vaalimisen merkitystä kaikilla aloilla eikä vähiten palvelualalla, joka muodostaa 70 prosenttia unionin taloudesta; tähdentää myös oikeutta perustaa uusia yhtiöitä ja palveluja;

Kilpailuoikeus

21.  ehdottaa, että jos komissio esittää ehdotuksen kollektiivisia oikeussuojakeinoja koskevaksi horisontaaliseksi kehykseksi, tarvittaessa olisi hyväksyttävä seurantatoimen periaate, jonka mukaan yksityistä täytäntöönpanoa kollektiivisten oikeussuojakeinojen avulla voidaan käyttää, jos komissio tai kansallinen kilpailuviranomainen on tehnyt aiemmin rikkomista koskevan päätöksen; toteaa, että seurantatoimen periaatteen käyttöön ottaminen ei tarkoita yleensä sitä, ettei voitaisi tarjota sekä itsenäisiä toimia että seurantatoimia;

22.  toteaa, että vaihtoehtoiset riidanratkaisumekanismit ovat usein riippuvaisia elinkeinonharjoittajan yhteistyöhalukkuudesta, ja katsoo, että tehokkaan oikeussuojajärjestelmän saatavuus toimisi osapuolille vahvana kannustimena sopia asia tuomioistuimen ulkopuolella ja että näin voitaisiin todennäköisesti välttää huomattava määrä tapauksia, jolloin voitaisiin myös vähentää oikeudenkäyntimenettelyjen määrää; kannustaa vaihtoehtoista riidanratkaisua koskevien järjestelmien perustamiseen unionin tasolla, niin että tehdään nopeasta ja edullisesta riidanratkaisusta houkuttelevampi vaihtoehtona kuin oikeusmenettelyt; korostaa kuitenkin, että näiden mekanismien olisi pysyttävä nimensäkin mukaisesti oikeussuojakeinojen vaihtoehtona eikä niiden ennakkoedellytyksenä;

23.  korostaa, että asiassa C-360/09, Pfleidener, ja asiassa T-437/08, CDC Hydrogen Peroxide, annettujen tuomioiden johdosta komission on varmistettava, että kollektiiviset oikeussuojakeinot eivät vaaranna kilpailulainsäädäntöön liittyvän leniency-järjestelmän ja sovittelumenettelyn tehokkuutta;

24.  katsoo, että kilpailualasta johtuvat erityisasiat olisi otettava huomioon asianmukaisesti ja että kaikissa kollektiivisiin oikeussuojakeinoihin sovellettavissa välineissä on otettava täysin ja asianmukaisesti huomioon kilpailualan erityisluonne;

25.  toistaa, että kilpailupolitiikkaa koskevia kollektiivisia oikeussuojakeinoja varten on otettava käyttöön suojatoimia, jotta estetään sellaisen ryhmäkannejärjestelmän kehittyminen, joka johtaa perusteettomiin kanteisiin ja kohtuuttomiin oikeudenkäyntimenettelyihin, ja jotta voidaan taata tasavertaisuus oikeudenkäynneissä; painottaa, että suojatoimien on katettava muun muassa seuraavat kohdat: