– ottaa huomioon puheenjohtajakokouksen ehdotuksen,
– ottaa huomioon pysyvien valiokuntien jäsenmääristä 15. heinäkuuta 2009(1) ja 14. joulukuuta 2011(2) tekemänsä päätökset,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 183 artiklan,
1. päättää muuttaa valiokuntien jäsenten lukumäärää seuraavasti:
ulkoasiainvaliokunta: 76 jäsentä
kehitysyhteistyövaliokunta: 30 jäsentä
kansainvälisen kaupan valiokunta: 31 jäsentä
budjettivaliokunta: 43 jäsentä
talousarvion valvontavaliokunta: 30 jäsentä
talous- ja raha-asioiden valiokunta: 48 jäsentä
työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta: 49 jäsentä
ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta: 69 jäsentä
teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta: 61 jäsentä
sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta: 41 jäsentä
liikenne- ja matkailuvaliokunta: 47 jäsentä
aluekehitysvaliokunta: 50 jäsentä
maatalousvaliokunta: 44 jäsentä
kalatalousvaliokunta: 25 jäsentä
kulttuuri- ja koulutusvaliokunta: 31 jäsentä
oikeudellisten asioiden valiokunta: 25 jäsentä
kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta: 60 jäsentä
perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunta: 24 jäsentä
naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta: 35 jäsentä
vetoomusvaliokunta: 35 jäsentä,
ja alivaliokuntien jäsenten lukumäärää seuraavasti:
ihmisoikeuksien alivaliokunta: 31 jäsentä
turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alivaliokunta: 31 jäsentä;
2.
päättää puheenjohtajakokouksen 9. heinäkuuta 2009 valiokuntien puheenjohtajistojen kokoonpanosta tekemään päätökseen viitaten, että valiokuntien puheenjohtajistoissa voi olla enintään neljä varapuheenjohtajaa;
3.
kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen tiedoksi neuvostolle ja komissiolle.
Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. tammikuuta 2012 finanssivakausunionia koskevan kansainvälisen sopimuksen luonnosta käsitelleen Eurooppa-neuvoston kokouksen (8.–9. joulukuuta 2011) päätelmistä (2011/2546(RSP))
– ottaa huomioon 8. ja 9. joulukuuta 2011 pidetyn Eurooppa-neuvoston kokouksen päätelmät,
– ottaa huomioon euroalueen valtion- ja hallitusten päämiesten 9. joulukuuta 2011 antaman julkilausuman,
– ottaa huomioon kuusi säädösehdotusta sisältävän talouspolitiikan ohjauspaketin (ns. six-pack) sekä komission kaksi ehdotusta budjettikurin tiukentamiseksi(1),
– ottaa huomioon vahvistettua talousliittoa koskevan kansainvälisen sopimuksen luonnoksesta käytävien neuvottelujen nykytilanteen,
– ottaa huomioon esityksen, jonka parlamentin edustajat tekivät sen puolesta tilapäiselle työryhmälle,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 4 kohdan,
1. epäilee tällaisen hallitustenvälisen sopimuksen tarpeellisuutta, sillä suurin osa sen tärkeimmistä tavoitteista voitaisiin saavuttaa paremmin ja tehokkaammin EU:n lainsäädännön mukaisesti toteutettavien toimien avulla, jotta voidaan antaa nopeasti päättäväinen ja kestävä vastaus monien EU:n jäsenvaltioiden tämänhetkiseen rahoitus- ja talouskriisiin sekä sosiaaliseen kriisiin; on kuitenkin edelleen valmis työskentelemään rakentavan ratkaisun aikaansaamiseksi;
2. vahvistaa tukevansa esitystä, jonka puheenjohtajakokouksen parlamenttia edustamaan nimeämät jäsenet tekivät ad hoc -työryhmälle; pitää valitettavana, että Euroopan parlamentin ehdotukset eivät toistaiseksi näy 10. tammikuuta 2012 hyväksytyssä kansainvälisen sopimuksen luonnoksessa; panee merkille, että jotkin sen 12. tammikuuta 2012 pidetyssä kokouksessa tekemistä ehdotuksista saivat tukea monilta jäsenvaltioilta; harkitsee kantaansa saatuaan lopullisen luonnoksen, jonka odotetaan valmistuvan 18. tammikuuta 2012;
3. on erittäin vakuuttunut siitä, että yhteisömenetelmän käyttö on ainut tie siihen, että rahaliitosta voi kehittyä todellinen talous- ja finanssipoliittinen liitto; palauttaa mieliin, että EU on poliittinen hanke, joka perustuu yhteisiin arvoihin ja vahvoihin yhteisiin toimielimiin sekä yhteisten sääntöjen noudattamiseen;
4. vaatii lisäksi erityisesti, että
–
uudessa sopimuksessa hyväksytään yksiselitteisesti ja nimenomaisesti EU:n lainsäädännön ensisijaisuus sopimuksen määräyksiin nähden;
–
kaikki toimenpiteet sopimuksen täytäntöönpanemiseksi olisi toteutettava EU:n perussopimuksissa vahvistettuja asiaa koskevia menettelyjä noudattaen;
–
sopimuksen on oltava sopusoinnussa EU:n lainsäädännön kanssa, erityisesti vakaus- ja kasvusopimuksessa vahvistettujen lukujen osalta, ja jos sopimuspuolet haluavat sitoutua EU:n lainsäädännöstä poikkeaviin tavoitteisiin, on noudatettava sovellettavia EU:n oikeudellisia menettelyjä eikä saa syntyä kaksoisstandardeja;
–
kaikilla sopimuspuolina olevilla nykyisillä ja tulevilla euroalueen jäsenvaltioilla olisi oltava sama oikeus osallistua euroalueen huippukokouksiin;
–
on taattava demokraattinen valvonta siten, että lisätään sekä Euroopan parlamentin että kansallisten parlamenttien osallistumista omilla tasoillaan Euroopan unionin talouspolitiikan koordinoinnin ja ohjauksen kaikilla osa-alueilla;
–
kansallisten parlamenttien ja Euroopan parlamentin yhteistyötä on tehtävä EU:n perussopimuksia noudattaen perussopimukseen liitetyssä pöytäkirjassa N:o 1 olevan 9 artiklan mukaisesti;
–
uudessa sopimuksessa on vahvistettava oikeudellisesti sitovasti se, että sopimuspuolet sitoutuvat toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet varmistaakseen, että sopimuksen sisältö sisällytetään viimeistään viiden vuoden kuluessa perussopimukseen;
5. toistaa pyyntönsä, jonka mukaan unionin on oltava vakaa ja perustuttava kestävään kasvuun; on sitä mieltä, että vaikka budjettikuri onkin kestävän kasvun perusta, se ei yksin riitä talouden elvyttämiseen, ja että sopimuksen on annettava selkeä viesti siitä, että Euroopan johtajat ryhtyvät yhtä tiukkoihin toimiin molemmilla rintamilla; vaatii tämän vuoksi, että sopimus sisältää sopimuspuolten sitoumuksen toimiin, jotka edistävät voimakkaampaa lähentymistä ja kilpailukykyä, sekä ehdotuksia, jotka koskevat lunastusrahastoa, joukkovelkakirjalainoja, EU:n lainsäädäntöön sisältyvää pääoman siirtoja koskevaa veroa ja vakausjoukkolainoja koskevaa etenemissuunnitelmaa niin, että samalla taataan budjettikuri;
6. korostaa, että samat institutionaaliset, oikeudelliset ja poliittiset perusteet ovat kyseessä muissa rahoituskriisiä koskevissa monenvälisissä sopimuksissa, esimerkiksi Euroopan vakausmekanismissa, ja pyytää tämän vuoksi, että parlamentti voisi osallistua samalla tavalla niistä käytäviin neuvotteluihin;
7. pidättää itsellään oikeuden käyttää kaikkia käytössään olevia poliittisia ja oikeudellisia välineitä puolustaakseen EU:n lainsäädäntöä ja EU:n toimielinten asemaa etenkin, jos lopullisessa sopimuksessa on osia, jotka ovat ristiriidassa EU:n lainsäädännön kanssa;
8. muistuttaa komissiota siitä, että sen tehtävänä on toimia perussopimusten valvojana;
9. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman valtion- ja hallitusten päämiehille, Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle, euroryhmän puheenjohtajalle, komissiolle sekä Euroopan keskuspankille.
Asetus jäsenvaltioiden talouden ja julkisen talouden valvonnan tiukentamisesta euroalueella (COM(2011)0819) ja asetus alustavien talousarviosuunnitelmien seurantaa ja arviointia koskevista yhteisistä säännöksistä (COM(2011)0821).