Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 14. marraskuuta 2011 annetun komission kertomuksen varainhoitovuotta 2009 koskevien vastuuvapauden myöntämispäätösten seurannasta (COM(2011)0736) sekä kertomuksen liitteinä olevat komission yksiköiden valmisteluasiakirjat (SEC(2011)1350 ja SEC(2011)1351),

–  ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2008 annetun komission tiedonannon ”Euroopan unionin virastot – tulevaisuuden näkymiä” (COM(2008)0135),

–  ottaa huomioon 10. toukokuuta 2011 antamansa päätöslauselman vuoden 2009 vastuuvapauden myöntämisestä: Euroopan unionin erillisvirastojen toiminta, varainhoito ja sen valvonta(1),

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25. kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002(2),

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 185 artiklassa tarkoitettuja elimiä koskevasta varainhoidon puiteasetuksesta 19. marraskuuta 2002 annetun komission asetuksen (EY, Euratom) N:o 2343/2002(3) ja erityisesti sen 96 artiklan,

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 5/2008 ”Unionin virastojen toiminnan tuloksellisuus”,

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen erityisvuosikertomukset hajautettujen erillisvirastojen tilinpäätöksistä varainhoitovuodelta 2010(4),

–  ottaa huomioon parlamentin teettämän ja 7. huhtikuuta 2009 julkistaman tutkimuksen unionin erillisvirastojen yhteisten tukipalvelujen toteuttamismahdollisuuksista ja toteutettavuudesta,

–  ottaa huomioon 15. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman EU:n toimista korruption torjumiseksi(5), 18. toukokuuta 2010 antamansa kannanoton Euroopan unionin korruption vastaisiin pyrkimyksiin(6) sekä Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle annetun komission tiedonannon korruption torjumisesta EU:ssa (COM(2011)0308),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 77 artiklan ja liitteen VI,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnot (A7-0103/2012),

A.  toteaa, että tämä päätöslauselma sisältää asetuksen (EY, Euratom) N:o 2343/2002 96 artiklan sekä Euroopan parlamentin työjärjestyksen liitteessä VI olevan 3 artiklan mukaisesti kaikkia asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 185 artiklassa tarkoitettuja elimiä koskeviin vastuuvapauspäätöksiin liittyvät luonteeltaan yleiset huomautukset;

B.  toteaa, että erillisvirastojen määrä on kasvanut huomattavasti viime vuosikymmenellä 3:sta (2000) 24:än (2010);

C.  katsoo, että neuvoston viimeksi kuluneina vuosina erillisvirastojen perustamisesta ja sijoittamisesta tekemät päätökset ovat syynä niiden toiminnan korkeisiin kustannuksiin ja tehottomuuteen, koska päätökset eivät ole perustuneet tehokkuutta koskeviin näkökohtiin, minkä vuoksi niitä on sijoitettu syrjäisiin paikkoihin ja paikkoihin, joissa kustannukset ovat korkeat;

D.  toteaa, että hajautettujen erillisvirastojen määrärahat kasvoivat vuosina 2007–2010 kaikkiaan 1 055 000 000 eurosta (21 virastolle) 1 658 000 000 euroon (24 virastolle);

E.  toteaa, että unioni myönsi varainhoitovuonna 2010 hajautetuille erillisvirastoille määrärahoja yli 620 000 000 euroa;

F.  ottaa huomioon, että komission hyväksyttyä 11. maaliskuuta 2008 edellä mainitun tiedonantonsa parlamentti, neuvosto ja komissio käynnistivät uudelleen hankkeen erillisvirastojen yhteisen toimintakehyksen laatimiseksi ja perustivat vuonna 2009 erillisvirastoja käsittelevän toimielinten välisen työryhmän;

G.  ottaa huomioon, että tämä toimielinten välinen työryhmä kokoontui poliittisella tasolla seitsemännen kerran 13. joulukuuta 2011, jolloin se tarkasteli seuraavia kysymyksiä: uusien erillisvirastojen perustamista koskevat kriteerit, erillisvirastojen toimipaikan valinta ja toimipaikkasopimus, johtokuntien/hallintoneuvostojen kokoonpano, johtajien nimitysmenettelyt, erillisvirastojen arvioiminen ja toiminta, monivuotinen ohjelma ja hallinnollinen tuki;

H.  toteaa, että tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus Euroopan unionin erillisvirastojen menoja koskevasta vertailuanalyysistä oli tarkoitus julkaista ennen vuoden 2011 loppua; toteaa, että tilintarkastustuomioistuin toimitti 15. helmikuuta 2012 päivätyllä kirjeellä erillisvirastojen hallintomenoja, varainhoitoa ja toiminnan tehokkuutta koskevan yhteenvetoasiakirjan, joka sisältää tiedot vuosilta 2008–2010; toteaa, että tilintarkastustuomioistuin ilmoitti vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle 18. huhtikuuta 2012 päivätyllä kirjeellä, että se ei aio julkaista erityiskertomusta Euroopan unionin erillisvirastojen menoja koskevasta vertailuanalyysistä;

I.VARAINHOITOA KOSKEVAT YHTEISET HAASTEET
Talousarviohallinto (mukaan luettuina määrärahojen siirrot ja peruutukset)

1.  kehottaa komissiota välittämään vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle vuosittain konsolidoidut tiedot kokonaisrahoituksesta, jonka kukin erillisvirasto saa vuosittain unionin yleisestä talousarviosta; korostaa, että asiakirjassa on oltava seuraavat tiedot:

2.  kehottaa komissiota välittämään 1 kohdassa tarkoitetut tiedot varainhoitovuodelta 2010 ja sitä edeltäviltä varainhoitovuosilta vertailukelpoisessa ja helposti seurattavassa muodossa, jotta parlamentti ja kansalaiset pystyvät vertailemaan unionin kullekin erillisvirastolle maksamaa osuutta pitkällä aikavälillä; katsoo, että tällä varmistetaan unionin varojen käytön selvyys, avoimuus ja julkinen valvonta;

3.  kehottaa komissiota lopettamaan erillisvirastojen talousarvion kasvattamisen ja harkitsemaan jopa unionin rahoitusosuuden supistamista; kehottaa lisäksi erillisvirastoja vähentämään juoksevia kuluja ja yleiskustannuksia, muun muassa yhdistämällä samanlaisia tai päällekkäisiä tehtäviä hoitavia erillisvirastoja tai erillisvirastoja, joilla on useampi toimipaikka, ja ottamaan käyttöön mekanismeja, joilla osoitetaan eurolleen varojen käyttö ja varoja koskeva vastuuvelvollisuus ja säästetään merkittävästi unionin varoja;

4.  vaatii, että kaikki erillisvirastot perustelevat järjestelmällisesti lisätalousarviot sekä määrärahasiirrot budjettikohtien välillä ja varainhoitovuodelta toiselle lopullisia tilinpäätöksiä koskevissa kertomuksissaan ja vuosittaisessa talousarvio- ja varainhallintoa koskevassa selvityksessä;

5.  panee merkille, että joillakin erillisvirastoilla on vaikeuksia käyttää talousarvionsa oikea-aikaisesti ja että varoja sidotaan hankkeisiin, jotka eivät liity kuluvaan varainhoitovuoteen; on huolestunut siitä, että suuria määriä talousarviomäärärahoja myönnetään varainhoitovuoden lopussa; pitää tätä mahdollisena merkkinä siitä, että unionin varoja käytetään joissakin tapauksissa turhaan; pyytää lisätietoja ja perusteluja tilintarkastustuomioistuimelta ja etenkin itse erillisvirastoilta, varsinkin Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskukselta, yhteisön kasvilajikevirastolta, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselta, Euroopan meriturvallisuusvirastolta, Euroopan verkko- ja tietoturvavirastolta, Euroopan rautatievirastolta, Eurojustilta ja Euroopan unionin perusoikeusvirastolta, jotka ovat käyttäneet yli 25 prosenttia talousarviostaan vuoden 2010 kahden viimeisen kuukauden aikana, sekä Euroopan poliisiakatemialta, yhteisön kasvilajikevirastolta, Frontexilta ja jälleen Euroopan meriturvallisuusvirastolta, koska ne siirtävät jatkuvasti seuraavalle varainhoitovuodelle määrärahoja, jotka on peruttava;

6.  on huolestunut siitä, että vuonna 2010 Euroopan kemikaalivirastossa, Euroopan verkko- ja tietoturvavirastossa, Euroopan rautatievirastossa, Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskuksessa, Euroopan unionin perusoikeusvirastossa, Euroopan poliisiakatemiassa, Euroopan työterveys- ja työturvallisuusvirastossa, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisessa, Eurojustissa, Euroopan tautien ehkäisyn ja valvonnan keskuksessa, Frontexissa ja sisämarkkinoilla toimivassa yhdenmukaistamisvirastossa siirtovelkojen suhde määrärahasiirtoihin oli alle 50 prosenttia; pyytää edellä mainituilta virastoilta lisätietoja ja perusteluja, koska tilanne osoittaa, että yli puolet niiden tekemistä määrärahasiirroista liittyy seuraavana vuonna toteutettaviin toimiin, ja toteaa, että jos tällaista menettelyä ei voida perustella, se on vastoin vuotuisuusperiaatetta;

7.  panee merkille, että useilla erillisvirastoilla oli suuri määrä siirrettyjä ja peruuntuneita toimintamäärärahoja varainhoitovuonna 2010, mutta tilintarkastustuomioistuin ei pitänyt tilannetta merkittävänä tai perusteettomana erityiskertomuksissaan tilinpäätöksistä varainhoitovuodelta 2010; toivoo näin ollen, että tilintarkastustuomioistuin ilmoittaa, mitä perusteita se käyttää arvioidessaan, ovatko siirrot merkittäviä tai perusteettomia;

8.  toteaa, että siirrettyjen ja peruuntuneiden määrärahojen suuri määrä on yleensä osoitus siitä, että erillisvirasto ei ole kyennyt hoitamaan asianmukaisella tavalla talousarvionsa merkittävää kasvua; vaatii, että vastaanottokyky ja lisätehtävien täytäntöön panemiseksi tarvittava aika olisi otettava paremmin huomioon talousarviota koskevissa päätöksissä; kehottaa pienentämään asianomaisten erillisvirastojen vuotuista talousarviota, jos tämän kysymyksen korjaamiseksi ei ryhdytä rakenteellisiin toimiin;

9.  kehottaa erillisvirastoja parantamaan sitoumustensa hallinnointia sekä sisäistä suunnitteluaan ja yleisiä tuloennusteitaan voidakseen optimoida määrärahasiirtojen ja peruuntuneiden määrärahojen määrän sekä menonsa; muistuttaa, että erillisvirastojen on tarkennettava ohjelmasuunnittelu- ja valvontajärjestelmiään ja käynnistettävä hankinnat aikaisemmassa vaiheessa kalenterivuotta, jotta vuodelta toiselle tehtävien määrärahasiirtojen tarvetta voidaan vähentää; kehottaa lisäksi komissiota antamaan ohjeita asiasta ja seuraamaan tilannetta tarkasti tässä mielessä;

10.  toteaa kuitenkin, että joillakin erillisvirastoilla, kuten Euroopan lääkevirastolla, on rahoitusjärjestelyjensä vuoksi kunkin varainhoitovuoden lopussa yleensä paljon seuraavalle varainhoitovuodelle siirrettäviä määrärahoja; kehottaa tällaisia erillisvirastoja ottamaan käyttöön tehokkaan mekanismin, jonka avulla ne voivat päätellä hyvissä ajoin määrärahasiirtojen arvioidun määrän; katsoo, että tällainen mekanismi on erittäin tärkeä arvioitaessa, onko vuoden lopussa oleva siirrettävien määrärahojen määrä perusteltu, sekä arvioitaessa erillisvirastojen kykyä hallinnoida talousarvioitaan asianmukaisesti;

11.  panee merkille, että osa vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen alalla toimivista virastoista on operatiivisia ja että niiden talousarvion toteuttaminen saattaa riippua ulkoisista tekijöistä;

12.  pitää myönteisenä, että Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskus aikoo vähentää entisestään vuodelta toiselle tehtäviä määrärahasiirtoja seuraamalla talousarvion toteuttamista (maksusitoumusmäärärahat, maksumäärärahat) ja hankintojen etenemistä vakiomallien avulla; katsoo, että myös muiden erillisvirastojen olisi sovellettava tätä käytäntöä;

13.  toteaa, että ennen toimintojen ulkoistamista tai yhdistämistä on tehtävä läpikotainen kustannus-hyötyanalyysi, jossa arvioidaan, onko hallintomenoja mahdollista leikata esimerkiksi talousarviosuunnittelun tai henkilöstöhallinnon yhteydessä; viittaa tässä yhteydessä parlamentin jo vuonna 2009 teettämään tutkimukseen unionin virastojen yhteisten tukipalveluiden toteuttamismahdollisuuksista ja toteutettavuudesta;

14.  muistuttaa, että erillisvirastojen talousarvioiden on oltava tasapainoisia; korostaa, että eräiden erillisvirastojen toiminta tuottaa voittoa, mikä johtaa toisinaan ylijäämään; katsoo, että unionin talousarviosta kokonaan rahoitettavien virastojen vuonna n tuottama ylijäämä olisi vähennettävä selvästi unionin vuodelle n + 1 myöntämästä tuesta;

15.  kehottaa erillisvirastoja tutkimaan sisäiset hallintomenettelynsä voidakseen vähentää hallinnollista rasitetta; katsoo, että erityisesti hankinta- ja palvelukseenottomenettelyjä voisi olla tarpeen lyhentää merkittävästi;

16.  kehottaa painokkaasti erillisvirastoja tarkastelemaan omia hallintokulujaan verrattuna muiden virastojen vastaaviin kuluihin laatiessaan tulevia resursseja koskevia suunnitelmiaan sekä ottamaan huomioon hallintohenkilöstön palkkaluokkien vertailua koskevan taulukon nimittäessään tulevaisuudessa henkilöitä tällaisiin toimiin;

17.  katsoo myös, että kun erillisvirasto rahoittaa toimintansa osittain itse, sen asiakkaiden olisi maksettava täysimääräisesti saamistaan palveluista aiheutuvat kustannukset, mukaan luettuna työnantajan eläkejärjestelmään maksamat prosenttiosuudet; katsoo, että asiakkailta perittäviin maksuihin pohjautuvien tuloennusteiden ja viraston rahoitustarpeiden täyttämiseen tarvittavien varojen mahdollisen erotuksen ratkaisemiseksi komission olisi tutkittava, onko tarpeen luoda erillinen avoimesti hallinnoitava varaus ja yksityiskohtaiset säännöt sitä varten;

18.  kehottaa kaikkia asianomaisia toimijoita huolehtimaan talousarviomenettelyssä velvollisuuksistaan ja toimittamaan asianmukaiset perustelut erillisvirastojen talousarvioita koskeville pyynnöille (eli alkuperäinen talousarviota koskeva pyyntö, lisäykset ja vähennykset) ja kehottaa toimijoita vastaisuudessa kiinnittämään aikaisempaa enemmän huomiota yksittäisen erillisviraston talousarvion kasvattamisesta tehtäviin päätöksiin ja ottamaan huomioon uusien toimintojen toteuttamiseksi tarvittavan ajan; katsoo, että erillisvirastojen talousarvioiden olisi perustuttava niiden todellisiin nykyisiin tarpeisiin; kehottaa näin ollen komissiota ja kaikkia talousarviomenettelyn osapuolia panemaan mahdollisimman pian täytäntöön tilintarkastustuomioistuimen suosituksen soveltaa erillisvirastoihin nollapohjabudjetoinnin periaatetta laadittaessa niiden talousarvioita, mikä merkitsee sitä, että kunkin erillisviraston talousarvio laaditaan ottamatta huomioon vanhoja määriä ja talousarvio määräytyy kunkin viraston konkreettisten tarpeiden mukaan;

19.  kehottaa erillisvirastoja minimoimaan maksujen viivästymistapaukset toteuttamalla korjaavia toimia; on huolissaan lähinnä siitä, että maksuviivästykset lisäävät riskiä joutua maksamaan korkoja ja viivästysmaksuja, joita varten talousarvioon ei ole otettu määrärahoja;

20.  kehottaa erillisvirastoja raportoimaan poikkeuksista täsmällisesti ja täydellisesti sisäisen valvonnan standardin nro 16 mukaisesti;

Hankintamenettelyissä ilmenneet puutteet

21.  toteaa, että hankintamenettelyissä ilmeni puutteita; kehottaa erillisvirastoja parantamaan sisäisen valvonnan järjestelmiensä tehokkuutta sellaisten toistuvien virheiden välttämiseksi tai havaitsemiseksi, jotka vaarantavat erillisvirastojen toimien laillisuuden ja asianmukaisuuden;

22.  kehottaa siksi erillisvirastoja lujittamaan hankintamenettelyjään ja etenkin hankintojen hyväksymistä rahoituspäätösten ja työohjelmien tasolla; toteaa esimerkiksi, että meriturvallisuusvirasto ei ole toimittanut tietoja kaavailtujen toimintaan liittyvien hankintojen rahoituspäätöksestä, mikä saattaa vaarantaa erillisviraston tekemän päätöksen;

23.  kehottaa myös erillisvirastoja sisällyttämään vuotuisiin työohjelmiinsa selvät tiedot hankintoihin varatusta rahoituskehyksestä ja ilmoittamaan kaavailtujen sopimusten lukumäärän ja tyypit; on huolissaan siitä, että erillisvirastojen vuotuisissa työohjelmissa ei useinkaan ole ilmoitettu tarkasti kaikkia varainhoitoasetuksessa ja sen soveltamissäännöissä edellytettyjä tietoja; toteaa, että tämä puute koskee lähinnä meriturvallisuusvirastoa ja rautatievirastoa;

24.  kehottaa erillisvirastoja varmistamaan täsmällisen ja oikea-aikaisen raportoinnin ja ilmoittamaan poikkeuksista kattavasti vuotuisissa toimintakertomuksissaan ja katsoo, että erillisvirastot voisivat yksityiskohtaisten tarkastuslistojen ja reititysilmoitusten avulla määrittää kunkin henkilöstöryhmän tehtävät ja varmistaa mahdollisten sääntöjenvastaisuuksien seurannan;

25.  kehottaa lisäksi erillisvirastoja varmistamaan, että neuvottelumenettelystä, jota olisi sovellettava tarkasti määritellyin ehdoin, raportoidaan asianmukaisesti ja ajoissa johtokunnalle/hallintoneuvostolle, jotta se on täysin perillä näiden menettelyjen laajuudesta;

26.  kehottaa lisäksi erillisvirastoja kehittämään jälkitarkastuksia ja raportoimaan niistä, jotta kyetään varmistamaan mahdollisten säännönvastaisuuksien asianmukainen seuranta; kannattaa tässä yhteydessä aloitteita, joilla kehitetään kunkin erillisviraston sisäisten yksiköiden tasolla keskitettyä ja yhteen sovitettua kapasiteettia, jotta voidaan vähentää resurssien tehotonta käyttöä ja sopimusten hajanaista valvontaa;

27.  panee tyytyväisenä merkille meriturvallisuusviraston aloitteen sellaisen hankintoja koskevan käytännön oppaan laatimisesta, jossa kuvataan yksityiskohtaisesti kunkin vaiheen roolit ja vastuualueet ja jota päivitetään säännöllisesti; katsoo, että myös muiden erillisvirastojen olisi sovellettava tätä käytäntöä;

28.  panee tyytyväisenä merkille, että tilintarkastustuomioistuin on saanut kohtuullisen varmuuden siitä, että kaikkien vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen alalla toimivien virastojen varainhoitovuoden 2010 tilit ovat olennaisilta osiltaan luotettavat ja tilien perustana olevat toimet ovat lailliset ja asianmukaiset; toteaa, että kyseisten virastojen talousarvion toteuttamisesta myönnettävän vastuuvapauden olisi edelleenkin perustuttava siihen, miten ne ovat suoriutuneet tehtävistään vuoden aikana;

II.  TOIMINTAA KOSKEVAT YLEISET HAASTEET

Monivuotinen ohjelma

29.  kehottaa erillisvirastoja laatimaan monivuotiset strategiset ohjelmat ja ohjeet, jotka on räätälöity niiden toiminnan erityispiirteiden mukaisesti; pitää tärkeänä, että tällainen monivuotinen toiminnan suunnittelu (tavoitteet ja keinot niiden saavuttamiseksi) kytkeytyy monivuotiseen resurssien suunnitteluun (erityisesti talousarvio ja henkilöstö) ja että se muunnetaan selvästi vuotuiseksi työohjelmaksi; kehottaa myös erillisvirastoja kuulemaan parlamenttia asiasta;

30.  kannustaa erillisvirastoja ottamaan käyttöön tietotekniikka-alan monivuotisen strategisen suunnitelman, jolla täydennetään operatiivisia toimia;

Vuotuinen työohjelma

31.  katsoo, että erillisvirastojen sisäisellä menettelyllä, jolla tuetaan vuotuisen työohjelman laatimista, on hyvin suuri vaikutus niiden tietojen luotettavuuteen, joita kukin erillisvirasto antaa sidosryhmilleen ja vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle; kehottaa siksi erillisvirastoja takaamaan suunnittelunsa johdonmukaisuuden, asianmukaiset menettelyt ja ohjeet sekä riittävän dokumentoinnin vuotuisen työohjelman tueksi, jotta voidaan antaa tietoja kaikista toteutetuista toimista ja kullekin toimelle suunnitelluista resursseista;

32.  pitää ehdottoman tarpeellisena, että erillisvirastoista vastaavat valiokunnat tarkastavat huolellisesti virastojen vuotuiset työohjelmat ja mukauttavat ne vallitsevaan tilanteeseen ja poliittisiin prioriteetteihin;

33.  toivoo tässä mielessä, että erillisvirastot tekevät komission kanssa aikaisempaa tiiviimpää yhteistyötä vuotuisten työohjelmien laatimisessa;

34.  kehottaa erillisvirastoja tekemään tiivistä yhteistyötä, jotta niiden vuotuisia työohjelmia koordinoitaisiin tehokkaasti;

35.  kehottaa erityisesti erillisvirastoja toteuttamaan toimia sen varmistamiseksi, että vuotuinen työohjelma on kattava ja sisältää kaikki tarvittavat tiedot (esimerkiksi tiedot kaikista erillisviraston toteuttamista toimista ja kullekin toimelle suunnitelluista resursseista) ja lisäksi yksityiskohtaiset tiedot ja arviot seuraavalle varainhoitovuodelle siirrettävistä määrärahoista;

36.  kannustaa tässä yhteydessä erillisvirastoja perustamaan vuosittaiset työohjelmansa vakiomalliin, jotta niiden vertailu helpottuisi; kehottaa komissiota laatimaan vakiomallia koskevat ohjeet;

37.  on huolissaan siitä, että tiettyjen erillisvirastojen (esimerkiksi Eurojust-yksikön) perustamispäätöksissä ei säädetä vuotuisen työohjelman valmistelua ja hyväksymistä koskevasta vastuusta; katsoo, että tämä saattaa aiheuttaa sekaannusta ja omistajuuden puutetta vuotuista työohjelmaa valmisteltaessa ja hyväksyttäessä; odottaa komission ehdotusta oikeusperustan muuttamiseksi;

Vuotuiset toimintakertomukset

38.  kehottaa erillisvirastoja vakioimaan vuotuisten toimintakertomusten rakenteen komission pääosastojen soveltaman mallin mukaisesti ja antamaan siten yksityiskohtaisia ja kattavia tietoja vuosittaisen työohjelman täytäntöönpanosta, talousarvion ja henkilöstöpolitiikan suunnitelmista, talousarviohallinnon indikaattoreista, kuten loppuvuoden menoista (toisin sanoen viraston vuoden viimeisten kolmen kuukauden aikana tekemistä sitoumuksista) hallinnointijärjestelmistä ja sisäisen valvonnan järjestelmistä, sisäisissä ja ulkoisissa tarkastuksissa tehdyistä havainnoista, tarkastusten perusteella annettujen suositusten seurannasta, vastuuvapauden myöntämistä koskevista suosituksista sekä johtajan tarkastuslausumasta; kehottaa myös erillisvirastoja esittämään vuotuisissa toimintakertomuksissa tiedot, jotka ovat peräisin vastuuvapausmenettelyssä edellytetyistä rahoitusselvityksistä ja talousarvio- ja varainhallintoa koskevista selvityksistä edellyttäen, että unionin vuotuista konsolidoitua tilinpäätöstä koskevia määräaikoja noudatetaan;

39.  edellyttää, että kunkin erillisviraston vuotuisessa toimintakertomuksessa on virastojen parhaisiin käytänteisiin perustuvia yhteisiä elementtejä, millä helpotetaan vertailua; kehottaa tässä yhteydessä komissiota kehittämään ohjeellisen vakiomallin yhteistyössä erillisvirastojen kanssa;

40.  kehottaa myös erillisvirastojen johtajia välittämään kutakin vuotta koskevat vuotuiset toimintasuunnitelmat ja johtokuntien/hallintoneuvostojen arvioinnin tilintarkastustuomioistuimelle, parlamentille, neuvostolle ja komissiolle seuraavan vuoden heinäkuun 1. päivään mennessä;

41.  panee tyytyväisenä merkille, että Euroopan työterveys- ja työturvallisuusvirasto esitti vuoden 2010 toimintasuunnitelmassaan yksityiskohtaisia tietoja, joissa vertailtiin eri vuosien tilannetta, joten vastuuvapauden myöntävä viranomainen pystyi arvioimaan viraston toimintaa tehokkaammin; katsoo, että myös muiden erillisvirastojen olisi sovellettava tätä käytäntöä;

42.  kehottaa myös erillisvirastoja toteuttamaan lisätoimia sen varmistamiseksi, että vuosittaiset toimintakertomukset kuvastavat tehokkaasti niiden vuotuista työohjelmaa; korostaa tämän olevan ratkaisevan tärkeää, jotta erillisvirastojen toimintaa ja tuloksia kyetään arvioimaan asianmukaisesti unionin rahoitusosuuksiin verrattuna ja siten määrittämään, millaista niiden toiminta on ollut; kehuu tässä yhteydessä erityisesti kemikaaliviraston, meriturvallisuusviraston ja Euroopan poliisiviraston (Europol) vuotuisia toimintakertomuksia ja työohjelmia; toteaa kuitenkin, että eräissä erillisvirastoissa (kuten Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskuksessa ja Euroopan GNSS-virastossa) ilmeni puutteita asian suhteen ja niiden toimintojen suunnitteluresursseja (toimintoperusteinen budjetointi) ei ollut mukautettu kyseisen erillisviraston rakenteeseen, jotta talousarvion toteuttamista olisi kyetty valvomaan;

43.  panee tyytyväisenä merkille, että ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskus aikoo esittää vuoden 2010 toimintakertomuksessaan Ganttin kaavion keskeisille operatiivisille toimille; muistuttaa erillisvirastoja siitä, että näiden kaavioiden avulla voidaan esittää lyhyesti kunkin toimihenkilön hankkeen parissa käyttämä aika ja suosia menettelytapaa, jossa keskitytään tulosten saavuttamiseen; kehottaa erillisvirastoja ottamaan Ganttin kaavion käyttöön kaikkien operatiivisten toimiensa suunnittelussa;

Erillisvirastojen tekemä arviointi

44.  kehottaa erillisvirastoja laatimaan ja esittämään komission, parlamentin ja/tai tilintarkastustuomioistuimen toimeksiannosta kahden vuoden välein kokonaisarvioinnin toiminnastaan, sen tuloksista ja tehokkuudesta ja julkaisemaan sen verkkosivustollaan; katsoo, että erillisvirastoja on sitten pyydettävä laatimaan arvioinnissa esitettyihin päätelmiin perustuva etenemissuunnitelma ja seurantaa koskeva toimintasuunnitelma ja raportoimaan edistymisestä kerran vuodessa;

Selvitys (96 artikla)

45.  muistuttaa, että erillisvirastoja pyydetään varainhoidon puiteasetuksen 96 artiklan 2 kohdan nojalla toimittamaan vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle selvitys toimista, jotka on toteutettu vastuuvapauden myöntävän viranomaisen aiemmissa vastuuvapausmietinnöissä esittämien huomautusten ja suositusten perusteella;

46.  pitää valitettavana, että erillisvirastojen 96 artiklan mukaisissa selvityksissä esittämät tiedot ovat peräisin niiltä itseltään, joten niiden lausumien todenperäisyyttä ei voida todentaa täysipainoisesti ja pitää itsestään selvänä; kehottaa siksi erillisvirastoja käsittelevää toimielinten välistä työryhmää harkitsemaan, olisiko 96 artiklan mukaisiin selvityksiin sisällytettävä kohta erillisviraston esittämien tietojen todentamismekanismin laatimisesta ja soveltamisesta, jotta vastuuvapauden myöntävä viranomainen voi luottaa saatujen tietojen paikkansapitävyyteen ja jotta voidaan varmistaa parlamentin aiemmissa vastuuvapauspäätöslauselmissa esittämien huomautusten ja suositusten perusteellinen seuranta;

Tilintarkastustuomioistuimen erityisvuosikertomuksiin liitetty taulukko

47.  on tyytyväinen siihen, että erillisvirastot ovat esittäneet tilintarkastustuomioistuimen vuoden 2010 erityisvuosikertomuksiin liitetyssä taulukossa vertailun vuosina 2009 ja 2010 toteutetuista toimista, koska vastuuvapauden myöntävällä viranomaisella on nyt mahdollisuus arvioida paremmin virastojen toimintaa eri vuosina; toteaa vastuuvapauden myöntävän viranomaisen edellyttäneen tätä erillisvirastoja koskevasta vuoden 2008 vastuuvapausmenettelystä lähtien;

Erillisvirastojen verkoston koordinaattorin rooli

48.  kiittää kemikaalivirastoa erillisvirastojen verkoston koordinaattorin tehtävien menestyksekkäästä hoitamisesta vuoden 2010 vastuuvapausmenettelyn aikana; katsoo, että myös kehittyvien yhteisyritysten olisi sovellettava tätä käytäntöä;

III.  AVOIMUUTTA KOSKEVAT YLEISET HAASTEET

Erillisvirastojen verkkosivustot

49.  kehottaa erillisvirastoja esittämään verkkosivustoillaan tiedot, joita tarvitaan avoimuuden ja etenkin rahoituksen seurattavuuden varmistamiseen; kehottaa erityisesti erillisvirastoja julkaisemaan verkkosivustoilla luettelon kaikista kolmen viime vuoden aikana tehdyistä sopimuksista, luettelon johtokunnan/hallintoneuvoston jäsenistä sekä näiden ilmoitukset sidonnaisuuksista ja luettelon kaikista yrityksistä, jotka osallistuvat julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuussopimuksiin tai ovat muuten kaupallisessa yhteydessä erillisvirastoihin; kehottaa komissiota pyrkimään edelleen siihen, että nämä tiedot olisivat saatavilla kokonaisuudessaan, ja sisällyttämään ne rahoituksen seurattavuutta koskevaan järjestelmään;

Suhteet sidosryhmiin

50.  kehottaa erillisvirastoja varmistamaan, että ne hoitavat tehtäviään yhteistyössä eri sidosryhmien kanssa;

51.  kehottaa erillisvirastoja lujittamaan unionin toimielinten, erityisesti parlamentin, osallistumista vuotuiseen suunnitteluun;

Eturistiriidat

52.  kehottaa erillisvirastoja hyväksymään tehokkaat prosessit, joilla voidaan puuttua asianmukaisesti mahdollisiin epäilyihin, että erillisvirastoissa ja/tai johtokunnissa/hallintoneuvostoissa, etenkin lentoturvallisuusvirastossa, ympäristökeskuksessa ja elintarviketurvallisuusviranomaisessa, ilmenee eturistiriitatapauksia;

53.  panee tyytyväisenä merkille joidenkin erillisvirastojen aloitteellisuuden ja mainitsee esimerkkinä Euroopan kalastuksenvalvontaviraston, jonka sisäisen tarkastuksen yksikkö kehitti sisäisen koulutuskurssin ja tarjosi virastossa tarvittavaa etiikkaan ja lahjomattomuuteen liittyvää koulutusta; pitää erityisen myönteisenä sitä, että koulutus on pakollinen koko henkilöstölle, jotta varmistetaan tietoisuus eettisistä ja organisatorisista arvoista ja etenkin eettisestä käyttäytymisestä, eturistiriitojen välttämisestä, petosten ehkäisemisestä ja sääntöjenvastaisuuksista raportoinnista;

54.  kehottaa erillisvirastoja viimeistelemään ja arvioimaan valvontajärjestelmiä, jotta virastojen henkilöstön ja asiantuntijoiden eturistiriidat voidaan välttää; kehottaa lisäksi erillisvirastojen johtokuntia/hallintoneuvostoja hyväksymään ja soveltamaan jäseniinsä mahdollisimman tiukkoja sääntöjä ja todentamismekanismeja, jotta voidaan varmistaa näiden täydellinen riippumattomuus yksityisten intressien suhteen; muistuttaa jälleen kerran, että eturistiriitaepäilyt vahingoittavat kussakin tapauksessa erillisviraston mainetta, mikä haittaa koko unionin mainetta;

55.  muistuttaa, että Euroopan oikeusasiamies on arvostellut elintarviketurvallisuusviranomaista sen tavasta arvioida mahdollisia eturistiriitoja ja niin kutsuttuja pyöröovitapauksia; kehottaa muita erillisvirastoja käyttämään tehokkaita menettelyjä havaitakseen ja ehkäistäkseen mahdolliset eturistiriitatilanteet; katsoo, että erillisvirastojen entisten johtajien tai niissä vastuullisissa tehtävissä toimineiden henkilöiden jääviysaikoja koskevat säännökset kaipaavat selvennystä;

56.  kehottaa näin ollen erillisvirastoja toimittamaan parlamentin erillisvirastoista vastaaville valiokunnille ja talousarvion valvontavaliokunnalle yksityiskohtaisen selvityksen menettelyistä, perusteista ja todentamismekanismeista, joita sovelletaan pyöröovitapausten ja mahdollisten eturistiriitatilanteiden välttämiseksi; kehottaa erillisvirastoja selvittämään roolin jakamisen tapauksissa, joissa varmistus hoidetaan kansallisten viranomaisten kanssa, jotta eturistiriitatilanteiden yhteydessä ei ilmenisi vastuunkantoa koskevia porsaanreikiä;

57.  kehottaa lisäksi uudelleen komissiota antamaan vuoden 2012 loppuun mennessä tiedot jääviysaikoja koskevien säännösten ja määräysten olemassaolosta ja soveltamisesta ja vastaavien tapauksien ilmenemisestä kaikissa erillisvirastoissa;

58.  panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen aikomuksen analysoida kattavasti erillisvirastojen eturistiriitatilanteiden hoitamiseen soveltamaa lähestymistapaa ja käytännön toimia, jotta eturistiriidat voidaan välttää, ottaen huomioon eturistiriitoja koskevan OECD:n määritelmän ja siihen liittyvät säännöt;

59.  muistuttaa edellyttäneensä edellä mainitussa 15. syyskuuta 2011 antamassaan päätöslauselmassa EU:n toimista korruption torjumiseksi muun muassa, että komission ja unionin erillisvirastojen on varmistettava suurempi avoimuus laatimalla tai parantamalla jo laadittuja menettelysääntöjä, joihin sisältyy ainakin selkeitä sääntöjä eturistiriidoista;

60.  muistuttaa, että eturistiriidoista aiheutuu korruptiota, petoksia, varojen ja henkilöresurssien väärinkäyttöä ja nepotismia, ja että ne vaikuttavat kielteisesti päätösten puolueettomuuteen ja työn laatuun sekä heikentävät kansalaisten luottamusta unionin toimielimiin ja erillisvirastoihin;

Erillisvirastojen johtajien palvelukseenotto

61.  kehottaa toimielinten välistä työryhmää käsittelemään erillisvirastojen johtajien nimittämistä koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä, jotta palvelukseenottomenettely olisi avoin ja luotettava; kehottaa tässä yhteydessä toimielinten välistä työryhmää varmistamaan, että sen yhteisessä lausumassa mainitaan, että parlamentin valiokunnat haastattelevat erillisviraston johtajien virkoja hakevia;

62.  toteaa, että vuonna 2010 perustettujen ja vuonna 2011 toimintansa aloittaneiden Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen, Euroopan pankkiviranomaisen ja Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen hallintoneuvostot nimittivät johtajat vasta saatuaan vahvistuksen vastuuvapauden myöntävänä viranomaisena toimivalta parlamentilta; korostaa, että tätä menettelyä olisi pidettävä sääntönä kaikkien erillisvirastojen johtajia nimitettäessä;

Petosten ehkäiseminen

63.  kehottaa erillisvirastoja olemaan aktiivisempia petosten tunnistamisessa ja ehkäisemisessä sekä tiedottamaan asianmukaisesti ja säännöllisesti kyseisestä toiminnasta; korostaa, että Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) rooli erillisvirastojen yhteydessä olisi vakiinnutettava, sitä olisi tehostettava ja sen näkyvyyttä olisi lisättävä;

Varoitusjärjestelmä

64.  katsoo, että jos komissiolla on vakavaa syytä epäillä, että erillisvirasto on tekemäisillään päätöksiä tai osallistumaisillaan toimintaan, jotka eivät kuulu sen toimivaltaan, saattavat olla vastoin unionin lainsäädäntöä tai selvästi ristiriidassa unionin politiikan tavoitteiden kanssa, komission on ilmoitettava asiasta välittömästi parlamentille ja neuvostolle, jotta ne voivat käynnistää asiaankuuluvat toimenpiteet;

IV.  HENKILÖRESURSSEJA KOSKEVAT YHTEISET HAASTEET

Palvelukseenottomenettelyt

65.  kehottaa erillisvirastoja toteuttamaan tarvittavat toimet parantaakseen palvelukseenottomenettelyjensä laillisuutta, avoimuutta ja puolueettomuutta; panee jällen kerran merkille, että useissa erillisvirastoissa henkilöstön valintamenettelyissä on puutteita, jotka vaarantavat menettelyjen seurattavuuden ja/tai haittaavat kelpoisuusvaatimusten soveltamista tasapuolisen kohtelun periaatteen mukaisesti; panee erityisesti merkille, että tilintarkastustuomioistuin on toistuvasti todennut seuraavat puutteet:

66.  panee tyytyväisenä merkille, että Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskus on ottanut vuonna 2010 käyttöön palvelukseenottamista varten reaaliaikaisen RECON-välineen, jonka avulla keskus voi lisätä palvelukseenottomenettelyn nopeutta, tehokkuutta ja seurattavuutta; kehottaa kaikkia erillisvirastoja soveltamaan tällaista menettelyä;

67.  arvelee, että joka vuosi osa työntekijöistä ja myös johtajista siirtyy erillisvirastosta toiseen; kehottaa komissiota antamaan parlamentille taulukon kaikista henkilöstön jäsenistä ja erityisesti johtajista ja johtotehtävissä työskentelevistä henkilöistä, jotka ovat siirtyneet töihin erillisvirastosta toiseen tai johonkin unionin toimielimeen vähintään vuodesta 2008 lähtien;

68.  kehottaa komissiota toimittamaan parlamentille yksityiskohtaiset tiedot sovelletuista perusteista, jotta voidaan varmistaa palvelukseen otetun henkilöstön riippumattomuus, puolueettomuus ja asiaankuuluva pätevyys, sekä perusteista, joilla pyritään lopettamaan tai ehkäisemään eturistiriidat, ja soveltamaan varoittavia seuraamuksia sääntöjenvastaisuuksia havaittaessa;

69.  on pahoillaan siitä, että joissakin erillisvirastoissa oli vuonna 2010 yhä paljon avoimia toimia; kehottaa kyseisiä erillisvirastoja ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimiin, jotta vältetään tällaisen tilanteen toistuminen;

Arkaluonteisten tehtävien antaminen tilapäisille työntekijöille

70.  kehottaa jälleen erillisvirastoja varmistamaan, että tilapäisille työntekijöille ei anneta arkaluonteisia tehtäviä; pitää valitettavana, että eräissä tapauksissa erillisvirastot ovat ottaneet tilapäisiä työntekijöitä palvelukseen arkaluonteisten tehtävien suorittamista varten tai he käsittelevät arkaluonteisia tietoja; korostaa, että tilapäisten työntekijöiden mahdollisuus saada haltuunsa arkaluonteisia tietoja tai tietämättömyys noudatettavista menettelyistä muodostaa mahdollisen turvallisuusriskin tai saattaa johtaa eturistiriitoihin;

Joustava työaika – lomat

71.  kehottaa kaikkia erillisvirastoja toimittamaan vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle tiedon kuhunkin palkkaluokkaan sovellettavien lomapäivien määrästä joustavien työaikajärjestelyjen puitteissa sekä ylityövapaajärjestelyistä vuonna 2010;

V.  SISÄISTÄ VALVONTAJÄRJESTELMÄÄ KOSKEVAT HAASTEET

72.  rohkaisee erillisvirastoja parantamaan sisäisen valvonnan järjestelmiään edelleen johtajiensa antaman vuotuisen tarkastuslausuman tukemiseksi; korostaa lisäksi, että erillisvirastojen on tärkeää perustaa riskienhallintatoiminto, jossa eritellään riskit ja tutkitaan, millaisin toimin riskejä voidaan lieventää;

Sisäinen tarkastus

73.  toteaa, että voimassa olevan lainsäädännön mukaan erillisvirastoilla ei ole velvollisuutta toimittaa sisäisen tarkastuksen kertomuksia talousarvion valvontavaliokunnalle; pitää tätä puutteena lainsäädännössä; katsoo, että sisäisen tarkastuksen kertomukset olisi toimitettava talousarvion valvontavaliokunnan jäsenten käyttöön tarvittaessa luottamuksellisina; kehottaa kumpaakin lainsäätäjää osana parhaillaan käytäviä neuvotteluja tarkistamaan varainhoitoasetusta siten, että sisäisen tarkastuksen edellytetään toimittavan kertomuksensa vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle talousarvion valvontavaliokunnan sihteeristön kautta;

74.  pitää sisäisen tarkastuksen merkitystä hajautettujen erillisvirastojen sisäisenä tarkastajana elintärkeänä; korostaa erityisesti, että sisäinen tarkastus esittää riippumattomia lausuntoja hallinnointi- ja valvontajärjestelmien laadusta sekä antaa suosituksia toimintojen toteuttamisedellytysten parantamiseksi ja erillisvirastojen moitteettoman varainhoidon edistämiseksi;

75.  kehottaa vastaavasti erillisvirastojen johtokuntia/hallintoneuvostoja ottamaan asianmukaisesti huomioon sisäisen tarkastuksen antamat suositukset, pyrkimään havaittujen puutteiden nopeaan korjaamiseen ja perustelemaan vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle kaikki suositusten täytäntöönpanon laiminlyönnit ja viivästymiset;

VI.  ULKOISTA VALVONTAJÄRJESTELMÄÄ KOSKEVAT HAASTEET

Tilintarkastustuomioistuimen toimittamat erillisvirastojen tarkastukset

76.  toteaa, että sekä sisäinen tarkastus että tilintarkastustuomioistuin antavat erillisvirastoille suosituksia puutteiden korjaamiseksi; panee tyytyväisenä merkille molempien tarkastuselinten pyrkimyksen tarjota erillisvirastoille hyödyllistä tukea, jotta ne pystyisivät korjaamaan puutteet; muistuttaa erillisvirastoja painokkaasti siitä, että niiden on otettava suositukset vakavasti ja sitouduttava toteuttamaan tarvittavat toimet puutteiden korjaamiseksi; pyytää sisäistä tarkastusta tiedottamaan budjettivallan käyttäjälle erillisvirastojen johtajien laatimissa kertomuksissa olevista puutteista asetuksen (EY, Euratom) N:o 2343/2002 72 artiklan 5 kohdan mukaisesti ja julkaisemaan erillisvirastoille annetut suositukset avoimesti, jotta varmistetaan yleinen etu ja sitä kautta erillisvirastojen tarkastuksen tehokkuus;

77.  panee tyytyväisenä merkille, että tilintarkastustuomioistuin laati vuonna 2010 erillisvirastoista 32 julkista asiakirjaa, jotka kaikki julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja jotka ovat luettavissa sekä tilintarkastustuomioistuimen että talousarvion valvontavaliokunnan verkkosivustoilla; kannustaa siksi tilintarkastustuomioistuinta hoitamaan jatkossakin erillisvirastoja koskevat tarkastustehtävät perusteellisesti ja puolueettomasti ja käsittelemään havaintoja ja suosituksia julkaisemissaan vuosi- tai erityisvuosikertomuksissa, jotta budjettivallan käyttäjä voi hoitaa vastuuvapauden myöntämisen täysipainoisesti ja jotta varmistetaan unionin kansalaisille tiedottaminen asiasta;

78.  panee merkille, että tilintarkastustuomioistuin tarkastaa hankintamenettelyt osana erillisvirastoja koskevia vuotuisia tarkastuksiaan; tukee tilintarkastustuomioistuinta sen ulkoisen tarkastajan roolissa ja haluaa varmistaa, että se tekee kaikkensa saadakseen hankintamenettelyistä mahdollisimman kattavat tiedot ja varmistaa, että erillisvirastojen ehdotuspyyntöjen valmistelu-, julkaisu- ja arviointivaiheissa ja sopimushallinnoinnissa noudatetaan täysipainoisesti avoimen ja maksimoidun kilpailun periaatetta sekä periaatetta, että varoille saadaan vastinetta, ja että tilintarkastustuomioistuin todentaa, mikä on kunkin erillisviraston kanssa sopimuksen tehneiden yritysten todellinen liikevaihto, jotta voidaan varmistaa, että liikevaihto ei ole yhteydessä sopimuspuolen nimenmuutoksiin;

79.  pyytää tilintarkastustuomioistuinta perustamaan tarkastuksen aikana kertyviä olennaisia tietoja varten julkisen tietokannan, joka sisältää muun muassa seuraavat tiedot helppokäyttöisessä muodossa (esimerkiksi Excel- tai CSV-tiedostoina):

80.  pyytää tilintarkastustuomioistuinta kehittämään erillisvirastoja varten avoimen ja selkeän luokittelumenettelyn käyttäen perusteena olennaisia moitteettomaan varainhoitoon ja budjettihallintoon liittyviä indikaattoreita, alhaisia hallintokustannuksia sekä toiminnan tehokkuutta ja toimittamaan kyseiset tiedot helppokäyttöisessä muodossa (esimerkiksi Excel- ja/tai CSV-tiedostoina);

Tilintarkastustuomioistuimen kertomukset tilinpäätöksistä

81.  palauttaa mieliin, että erillisvirastojen aiempien vastuuvapausmenettelyjen yhteydessä vastuuvapauden myöntävä viranomainen on pyytänyt tilintarkastustuomioistuinta antamaan lisätietoja seuraavista asioista:

82.  panee tyytyväisenä merkille, että tilintarkastustuomioistuin esitti erillisvirastojen vuotuisten toimintakertomusten arviointien liitteenä erityisen taulukon, jossa verrattiin vuoden 2009 ja vuoden 2010 toimia, ja antoi näin yleisölle tietoa näistä toimista;

83.  palauttaa mieliin, että tilintarkastustuomioistuin toimii ulkoisena riippumattomana valvontaviranomaisena ja antaa kansalaisille tiedot siitä, kuinka heidän varojaan käytetään ja kuinka erillisvirastoja johdetaan; muistuttaa tässä yhteydessä, että erillisvirastot palvelevat yleistä etua ja ovat siten vastuuvelvollisia kansalaisille, joiden etuja niiden on ajettava; kehottaa tilintarkastustuomioistuinta antamaan vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle mahdollisimman yksityiskohtaiset tiedot aiempien tarkastusten perusteella toteutetuista toimista ja sääntöjenvastaisuuksista, joita tilintarkastustuomioistuin ei pidä niin tärkeinä, että niitä tarvitsisi mainita, jotta vastuuvapauden myöntävä viranomainen voisi hoitaa erillisvirastojen valvontaa koskevan tehtävänsä;

Tilintarkastustuomioistuimen kaksi erityiskertomusta: yksi suunniteltu jäänyt toteuttamatta ja toinen ilmestyy vuonna 2012

84.  on huolissaan siitä, että tilintarkastustuomioistuimen vuoden 2011 vuotuisessa työohjelmassaan antamista tiedoista ja parlamentin toistuvista pyynnöistä huolimatta unionin erillisvirastojen menojen vertailuanalyysiä koskevaa erityiskertomusta ei ole vielä toimitettu; panee merkille toimet, joita tilintarkastustuomioistuin on toteuttanut toimittaakseen parlamentille tietoja erillisvirastojen menojen vertailuanalyysistä; on yllättynyt tilintarkastustuomioistuimen presidentin 15. helmikuuta 2012 parlamentin puhemiehelle lähettämästä kirjeestä, joka sisälsi liitteen ja jossa itse asiassa todettiin, että i) liite ei ole erillisvirastojen menojen vertailuanalyysiä koskeva erityiskertomus, ii) se ei ole luonteeltaan julkinen ja iii) sitä voidaan käyttää vuoden 2011 vastuuvapausmenettelyssä, vaikka liitteessä esitetyt tiedot koskevat vuosia 2008–2010; pitää valitettavana, että tilintarkastustuomioistuin ei aio julkaista erityiskertomusta erillisvirastojen menojen vertailuanalyysistä, kuten tilintarkastustuomioistuimen 18. huhtikuuta 2012 päivätyssä kirjeessä vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle todetaan;

85.  panee merkille, että tilintarkastustuomioistuin julkaisee erillisvirastojen eturistiriitojen hallinnointia koskevan erityiskertomuksen kesäkuun 2012 loppuun mennessä; on huolissaan siitä, että useat erillisvirastot joutuvat toistuvasti eturistiriitatilanteisiin, ja näin ollen pitää tätä päätöstä tervetulleena ja kehottaa tilintarkastustuomioistuinta tehostamaan toimiaan, jotta tämä erityiskertomus valmistuu suunnitellussa aikataulussa;

Tilintarkastustuomioistuimen toimittamien erillisvirastojen tarkastusten ulkoistaminen

86.  katsoo, että jos yksityisen sektorin tilintarkastajat osallistuvat erillisvirastojen tilinpäätösten ulkoiseen tarkastukseen, heidän valinnassaan ja nimittämisessään olisi noudatettava sovellettavia sääntöjä ja julkisten hankintojen avoimuutta koskevia sääntöjä, ja että olisi otettava käyttöön asianmukaisia valvontamekanismeja, joilla voidaan varmistaa, että tulojen ja menojen laillisuutta ja asianmukaisuutta sekä erillisviraston tilien luotettavuutta koskeva työ suoritetaan edellytettyjen vaatimusten mukaisesti; katsoo myös, että alihankintana tehtyjä ulkoisia tarkastuksia koskevat näkökohdat, kuten tarkastushavainnoista raportoiminen, kuuluvat kokonaisuudessaan tilintarkastustuomioistuimen vastuulle ja että tilintarkastustuomioistuimen on johdettava kaikkia hallinto- ja hankintamenettelyjä ja rahoitettava ne omasta talousarviostaan pyytämättä lisätalousarviota, koska nämä tehtävät kuuluvat sen toimivaltaan; toteaa lisäksi, että nykyisen kriisin vuoksi ei voida sallia lisätalousarvioita sellaisten tehtävien hoitamiseen, jotka kuuluvat jollekin unionin toimielimistä, eli tässä tapauksessa tilintarkastustuomioistuimelle;

87.  kehottaa tilintarkastustuomioistuinta ehkäisemään mahdolliset eturistiriidat tehdessään sopimuksia erillisvirastoja koskevan riippumattoman tarkastuksen tekemisestä;

88.  katsoo, että jos tarkastuksissa käytetään alihankintaa, sekä riippumattomien tarkastajien että tilintarkastustuomioistuimen on julkaistava riippumattomien tarkastajien kertomus viipymättä; edellyttää siksi, että tilintarkastustuomioistuin pidättyy sisällyttämästä mahdollisen riippumattoman osapuolen kanssa tehtävään sopimukseen salassapitolausekkeita, jotka koskevat kertomusten julkaisemista siinä muodossa kuin riippumaton sopimuspuoli on ne laatinut; katsoo samalla, että tilintarkastustuomioistuimen on oltava vastuussa tästä riippumattomasta tarkastuksesta ja toimittava sen mukaisesti;

VII.  VIRASTOJEN HALLINTA

Johtokunta/hallintoneuvosto

89.  toteaa, että tiettyjen erillisvirastojen johtokuntien/hallintoneuvostojen suuri koko ja niiden luonne sekä niiden jäsenten suuri vaihtuvuus voivat johtaa päätöksentekoelimen tehottomuuteen; kehottaa tästä syystä erillisvirastoja käsittelevää toimielinten välistä työryhmää puuttumaan tähän ongelmaan ja arvioimaan uudelleen jäsenten asemaa, toimivaltuuksia ja eturistiriitoihin liittyviä kysymyksiä; ehdottaa lisäksi, että harkittaisiin mahdollisuutta yhdistää toisiinsa liittyvillä aloilla toimivien erillisvirastojen johtokuntia/hallintoneuvostoja, jotta voidaan vähentää kokousten kustannuksia;

90.  panee merkille, että johtokunnat/hallintoneuvostot ovat vastuussa erillisvirastojen hallinnosta ja valvonnasta; toteaa, että jotkut johtokuntien/hallintoneuvostojen päätöksistä, kuten sisäisen tarkastajan suosituksen tai suositusten hylkääminen ilman pätevää syytä, voivat olla vahingollisia erillisvirastojen toiminnalle; kehottaa arvioimaan uudelleen komission asemaa erillisvirastojen johtokunnissa/hallintoneuvostoissa ja antamaan sille mahdollisesti äänestysoikeuden ja mahdollisuuden muodostaa ”määrävähemmistö” budjettihallintoon, varainhoitoon ja yleiseen hallintoon liittyvissä kysymyksissä; kehottaa komissiota lisäksi ilmoittamaan vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle kaikista johtokuntien/hallintoneuvostojen tekemistä päätöksistä, jotka ovat vastoin erillisvirastojen moitteettoman varainhoidon ja budjettihallinnon periaatetta tai varainhoitoasetusta;

91.  panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen ehdotusten perusteella toteutetut toimet määrärahasiirtojen seurannan ja valvonnan tiukentamiseksi, ja odottaa lisäksi, että erillisvirastojen talousarvioita valvotaan vastedeskin huolellisesti; katsoo, että toimintoperusteinen budjetointi aiheuttaa ongelmia, kun kyse on virastoista, joiden tehtävänä on tiedottaminen, neuvonta ja luottamuksen rakentaminen, koska henkilöstö-, hallinto- ja toimintamenoja on käytännössä vaikea erottaa toisistaan;

92.  kehottaa erillisvirastoja ilmoittamaan toimintakertomuksissaan avoimemmin henkilöstön määrän, sopimussuhteiset toimihenkilöt mukaan luettuina; odottaa erillisvirastoja käsittelevän toimielinten välisen työryhmän sopimusta, koska sillä tulee olemaan suuri vaikutus erillisvirastojen budjetointiin ja toimintaan;

93.  panee huolestuneena merkille, että kahdeksan erillisviraston kohdalla (poliisiakatemia, kemikaalivirasto, elintarviketurvallisuusviranomainen, huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskus, meriturvallisuusvirasto, koulutussäätiö, perusoikeusvirasto ja Frontex) johtokuntien/hallintoneuvostojen kulut olivat vuonna 2010 keskimäärin kokousta ja jäsentä kohden 1 017 eurosta 6 175 euroon; katsoo, että nämä kustannukset ovat liian korkeita ja että niitä on vähennettävä huomattavasti;

Hallinnon tuki

94.  kehottaa lisäksi erillisvirastoja tarkastelemaan seuraavia vaihtoehtoja käsiteltäessä mahdollista hallinnon tukea mahdollisimman tehokasta toimintaa varten:

95.  kehottaa komissiota ja/tai tilintarkastustuomioistuinta teettämään kaikkia erillisvirastoja koskevan arvioinnin, jotta voidaan havaita ja analysoida

96.  kehottaa komissiota ja neuvostoa ottamaan huomioon kunkin erillisviraston todelliset tarpeet ja tarpeen säästää unionin veronmaksajien varoja nykyisinä finanssi- ja talouskriisin aikoina ja sivuuttamaan joidenkin jäsenvaltioiden intressin saada erillisvirasto johonkin tiettyyn maahan, ellei tämä palvele unionin yleistä etua;

Kurinpitomenettely

97.  muistuttaa jälleen kerran kehottaneensa aina vuoden 2006 vastuuvapauspäätöslauselman antamisesta lähtien erillisvirastoja perustamaan keskinäisen kurinpitolautakunnan, joka huolehtii puolueettomasti kurinpitoseuraamusten asettamisesta aina pois sulkemiseen saakka; toteaa, että tämän hankkeen eteneminen on yhä hankalaa; kehottaa erillisvirastojen verkoston koordinaattorina toimivaa erillisvirastoa perustamaan sellaisten toimihenkilöiden verkoston, jotka kuuluvat kurinpitolautakunnan puolueettomilta jäseniltä edellytettävään palkkaluokkaan;

VIII.  VIRASTOJA KOSKEVAA POHDINTAA: YHTEINEN LÄHESTYMISTAPA

98.  on tyytyväinen erillisvirastoja käsittelevän toimielinten välisen työryhmän meneillään olevaan työhön, jonka tarkoituksena on tarkastella uudelleen hajautettujen erillisvirastojen roolia ja asemaa unionin toimielinrakenteessa, niiden perustamista, rakennetta ja toimintaa sekä rahoitus-, talousarvio-, valvonta- ja hallinnointikysymyksiä; pyytää työryhmää laatimaan luonnoksen ehdotukseksi parlamentin, neuvoston ja komission välisestä erillisvirastoja koskevasta yhteisymmärryksestä;

99.  pyytää komissiota esittämään vaihtoehtoja sille, miten erillisvirastot voisivat järjestää ja toteuttaa ammattitaitoisen kassavirtahallinnon;

100.  pyytää toimielinten välistä työryhmää yksilöimään nykyisten erillisvirastojen toimien päällekkäisyyksiä ja limittymistä ja harkitsemaan, voitaisiinko jotkut erillisvirastot sulauttaa yhteen;

101.  on sitä mieltä, että alueiden komitean ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitean yhteistyömallin mukaiset yhteiset hallintorakenteet voisivat olla erillisvirastoille hyödyllisiä; kehottaa toimielinten välistä työryhmää tarkastelemaan erillisvirastojen maantieteellisen hajaantumisen aiheuttamaa ongelmaa, joka lisää niiden kustannuksia huomattavasti ja vaikeuttaa yhteistyötä; on sitä mieltä, että jos erillisvirastot koottaisiin muutamaan toimipaikkaan, ne voisivat jakaa yleiskustannuksia ja hallintokuluja, etenkin tietoteknisiä ja henkilöstökustannuksia sekä varainhoitoon liittyviä kustannuksia;

102.  toteaa lopuksi, että erillisvirastojen todellista lisäarvoa olisi erityisesti nykyisen kriisin aikana analysoitava huolellisesti ja nopeasti, jotta voidaan välttää ei-pakolliset menot ja keskittyä ainoastaan todella välttämättömiin menoihin ja jotta voidaan reagoida asianmukaisesti unionin tarpeisiin ja sen kansalaisten tarpeisiin ja huolenaiheisiin ja unionin toimielimiä vastaan esitettyihin syytöksiin; korostaa, että unioni ja jäsenvaltiot eivät voi edellyttää unionin kansalaisilta säästäväisyyttä näyttämättä itse esimerkkiä; kehottaa unionin toimielimiä ja erillisvirastoja oikeudenmukaisiin ja mittaviin säästöihin sen ohella, että tällaisia säästöjä edellytetään kansalaisilta, jotka osallistuvat veronmaksajina unionin talousarvion rahoittamiseen;

o
o   o

103.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman vastuuvapausmenettelyn kohteena oleville erillisvirastoille, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle.

(1) EUVL L 250, 27.9.2011, s. 269. (2) EYVL L 248, 16.9.2002, s. 1. (3) EYVL L 357, 31.12.2002, s. 72. (4) EUVL C 368, 16.12.2011. (5) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0388. (6) EUVL C 161 E, 31.5.2011, s. 62.