Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Torstai 16. helmikuuta 2012 - Strasbourg
Talletusten vakuusjärjestelmät ***I
 Vuoden 2013 talousarvion suuntaviivat – muut pääluokat
 Piikkimakrillin läntisen kannan monivuotinen suunnitelma
 Yhteisen kalastuspolitiikan osuus julkisten hyödykkeiden tuottamisessa
 Unkarin viimeaikainen poliittinen kehitys
 Venäjän tilanne
 EU:n ja Marokon välinen sopimus maatalous- ja kalastustuotteita koskevista vastavuoroisista vapauttamistoimenpiteistä
 EU:n ja Marokon välinen sopimus maatalous- ja kalastustuotteita koskevista vastavuoroisista vapauttamistoimenpiteistä ***
 Syyrian tilanne
 YK:n ihmisoikeusneuvoston 19. istunto
 Näkövammaisten mahdollisuudet saada käyttöönsä kirjoja
 Etuuskohteluun oikeuttavia Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsääntöjä koskeva alueellinen yleissopimus
 Etuuskohteluun oikeuttavia Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsääntöjä koskeva alueellinen yleissopimus ***
 Euroopan maanseurantaohjelman (GMES) tulevaisuus
 Kuolemanrangaistus Valko-Venäjällä, erityisesti Dmitri Konovalovin ja Vladislav Kovaljovin tapaus
 Egypti: viimeaikaiset tapahtumat
 Kuolemanrangaistus Japanissa

Talletusten vakuusjärjestelmät ***I
PDF 697kWORD 414k
Päätöslauselma
Konsolidoitu teksti
Liite
Liite
Liite
Liite
Liite
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 16. helmikuuta 2012 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi talletusten vakuusjärjestelmistä (uudelleenlaadittu toisinto) (KOM(2010)0368 – C7-0177/2010 – 2010/0207(COD))
P7_TA(2012)0049A7-0225/2011

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys – uudelleenlaatiminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2010)0368),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 53 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7-0177/2010),

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon ehdotetusta oikeusperustasta,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Tanskan parlamentin, Saksan liittopäivien, Saksan liittoneuvoston ja Ruotsin parlamentin perustellut lausunnot, jotka on annettu toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamista koskevan pöytäkirjan (N:o 2) mukaisesti ja joissa todetaan, että säädösesitys ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,

–  ottaa huomioon Euroopan keskuspankin 16. helmikuuta 2011 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon säädösten uudelleenlaatimistekniikan järjestelmällisestä käytöstä 28. marraskuuta 2001 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen(2),

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan talous- ja raha-asiain valiokunnalle työjärjestyksen 87 artiklan 3 kohdan mukaisesti osoittaman 24. helmikuuta 2011 päivätyn kirjeen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 87 artiklan, 55 artiklan ja 37 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asiain valiokunnan mietinnön sekä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan ja oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnot (A7-0225/2011),

A.  toteaa, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän mukaan käsillä oleva ehdotus ei sisällä muita sisällöllisiä muutoksia kuin ne, jotka siinä on sellaisiksi yksilöity, ja siinä ainoastaan kodifioidaan aikaisemman säädöksen muuttumattomina säilyvät säännökset niiden asiasisältöä muuttamatta,

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan ja ottaa huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän suositukset;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 16. helmikuuta 2012, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/.../EU antamiseksi talletusten vakuusjärjestelmistä (uudelleenlaadittu toisinto)

P7_TC1-COD(2010)0207


(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 53 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen, kun ehdotus on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan keskuspankin lausunnon(3),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä(4)

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Toukokuun 30 päivänä 1994 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 94/19/EY talletusten vakuusjärjestelmistä(5) on tehtävä useita huomattavia muutoksia. Mainittu direktiivi olisi selkeyden vuoksi laadittava uudelleen.

(2)  Luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisen ja sen harjoittamisen helpottamiseksi on tarpeen poistaa erotmahdollisesti markkinoita vääristäviä eroja, joita esiintyy jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen välillä talletusten vakuusjärjestelmiä koskevissa säännöissä, joita sovelletaan kyseisiin laitoksiin. [tark. 1]

(2 a)  Talletusten vakuusjärjestelmiin liittyvien tulevien vaatimusten ehkäisemiseksi olisi keskityttävä voimakkaasti ennaltaehkäiseviin toimiin ja valvontaan uusien ja nykyisten toimijoiden liiketoimintamallien koordinoidun ja avoimen arvioinnin varmistamiseksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1093/2010 perustetun Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen)(6) ja toimivaltaisten viranomaisten hyväksymän yhteisen lähestymistavan pohjalta, minkä seurauksena voi olla uusia valvontaan liittyviä vaatimuksia, toiminnan rajoittamista, liiketoimintamalliin tehtäviä pakollisia muutoksia tai jopa vastuuttomia riskejä ottavien luottolaitosten sulkeminen järjestelmän ulkopuolelle.[tark. 2]

(3)  Tämä direktiivi on olennainen väline sisämarkkinoiden toteuttamisessa luottolaitosten alalla sekä sijoittautumisvapauden että palvelujen tarjoamisen vapauden kannalta, ja sillä lisätään pankkijärjestelmän vakautta ja tallettajien suojaa. Kun otetaan huomioon luottolaitoksen kaatumisen kokonaistaloudelliset kustannukset ja kielteiset vaikutukset rahoitusmarkkinoiden vakauteen sekä tallettajien luottamukseen, tallettajille olisi tarjottava pelkän korvaustoiminnon lisäksi riittävästi joustoa, jotta talletusten vakuusjärjestelmät voisivat toteuttaa ennaltaehkäisy- ja tukitoimenpiteitä. Koska tässä tapauksessa järjestelmään kuuluvat luottolaitokset itse vastaavat talletusten vakuusjärjestelmien kustannuksista, syntyy sopivia kannustimia tunnistaa ongelmia vakuusjärjestelmään kuuluvissa luottolaitoksissa jo varhaisessa vaiheessa ja ehkäistä vakuuksia edellyttäviä uhkaavia tapauksia asiaankuuluvilla toimenpiteillä, esimerkiksi saneerausvelvoitteilla. Talletusten vakuusjärjestelmät, jotka voivat toimia myös ennaltaehkäisevästi, täydentävät tästä syystä tärkeällä tavalla valvontaviranomaisten toimintaa jatkuvan valvonnan ja luottolaitosten hallitun toiminnan keskeyttämisen yhteydessä. Talletusten vakuusjärjestelmien tukitoimenpiteisiin olisi kuitenkin aina liitettävä ehtoja, ja niiden toiminnassa olisi aina noudatettava kilpailuoikeutta.[tark. 3]

(3 a)  Tilanteeseen sopivia kannustimia talletusten vakuusjärjestelmien tehokasta toimintaa varten syntyy erityisesti silloin, kun on mahdollisimman laajamittainen yhteisymmärrys vakuusjärjestelmän vastuualan ja sen alueen, jolle luottolaitoksen kaatumisesta aiheutuvat kustannukset kertyvät, välillä. Jotta otettaisiin huomioon sisämarkkinoiden lisääntyvä integraatio, olisi oltava mahdollista sulauttaa yhteen eri jäsenvaltioiden talletusten vakuusjärjestelmiä tai perustaa vapaaehtoiselta pohjalta omia rajat ylittäviä järjestelmiä. Sen edellytyksenä, että toimivaltaiset viranomaiset voivat myöntää luvan talletusten vakuusjärjestelmälle, olisi oltava uusien ja olemassa olevien talletusten vakuusjärjestelmien riittävä vakaus ja tasapainoinen koostumus. On vältettävä rahoitusmarkkinoiden vakauteen kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia, kuten tapauksessa, jossa sulautuisi yhteen monta sellaista suuririskistä luottolaitosta, jotka omassa talletusten vakuusjärjestelmässä aiheuttaisivat vain keskimääräisen riskin, samalla kun olemassa olevissa vakuusjärjestelmissä olisi perittävä maksuosuuksia.[tark. 4]

(4)  Talletusten vakuusjärjestelmästä annetun direktiivin 94/19/EY muuttamisesta talletussuojan tason ja korvausten maksuajan osalta 11 päivänä maaliskuuta 2009 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/14/EY(7) edellytetään, että komissio antaa tarvittaessa ehdotuksia direktiivin 94/19/EY muuttamiseksi. Tähän direktiiviin sisältyy talletusten vakuusjärjestelmien rahoitusmekanismien yhdenmukaistaminen, mahdolliset mallit riskiperusteisten kannatusmaksujen ottamiseksi käyttöön, unionin tasolla toimivan talletusten vakuusjärjestelmän mahdollisesta käyttöönotosta koituvat edut ja kustannukset, toisistaan poikkeavien, kuittaukseen ja vastavaatimuksiin liittyvien lainsäädäntöjen vaikutukset, järjestelmän tehokkuus sekä sen seikan yhdenmukaistaminen, mitä tuotteita ja tallettajia suoja kattaa.

(5)  Direktiivi 94/19/EY pohjautuu yhdenmukaistamisen vähimmäistason periaatteeseen. Sen vuoksi unioniin on perustettuunionissa on tällä hetkellä useita hyvin erilaisia talletusten vakuusjärjestelmiä. Tämä on aiheuttanutJos talletusten vakuusjärjestelmiä varten laaditaan kaikkialla unionissa voimassa olevat yhteiset vaatimukset, muun muassa suojattuja talletuksia, talletussuojan tasoa, tavoitetasoa, varojen käytön ehtoja ja korvausten maksamiseen liittyviä järjestelyjä koskevat vaatimukset, tallettajille taataan kaikkialla unionissa yhdenmukainen suoja ja samantasoinen vakaus talletusten vakuusjärjestelmässä. Samaan aikaan näiden talletusten vakuusjärjestelmien yhteisten vaatimusten täytäntöönpano on äärimmäisen tärkeää markkinoiden vääristymiä luottolaitosten kannalta ja rajoittanut tallettajien sisämarkkinoista saamia hyötyjävääristymien poistamiseksi. Tämä direktiivi edesauttaa siis sisämarkkinoiden toteuttamista. [tark. 5]

(6)  Tällä direktiivillä olisi pyrittävä siihen, että luottolaitosten välillä vallitsevat tasapuoliset toimintaedellytykset, tallettajien on helppo ymmärtää talletusten vakuusjärjestelmien ominaisuuksia jatarjottava tallettajille tietoja suojatuista ja suojaamattomista rahoitustuotteista ja varmistettava, että talletusten vakuusjärjestelmän toiminnasta annetaan tietoja. Mahdollisuus estää luottolaitoksen kaatuminen talletusten vakuusjärjestelmään kuuluvilla asianmukaisilla toimenpiteillä tukisi luottamusta rahoitusjärjestelmän vakauteen ja olisi yksityisten tallettajien, suojaa tarvitsevien kuntien ja ennen kaikkea myös pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritykset) etujen mukaista. Näin voidaan estää suuri osuus luottolaitoksen maksukyvyttömyyden kielteisistä vaikutuksista, kuten pankkiyhteyden yhtäkkinen menettäminen. Jos vakuuksia edellyttävä tilanne syntyy, tällä direktiivillä varmistettaisiin, että korvaukset maksetaan tallettajille nopeasti terveellä pohjalla olevista ja luotettavista talletusten vakuusjärjestelmistä rahoitusvakauden turvaamiseksi. Sen vuoksi talletussuojaa olisi yhdenmukaistettava ja yksinkertaistettava mahdollisimman pitkälle. [tark. 6 ]

(7)  Maksukyvytöntä luottolaitosta suljettaessa on muussa jäsenvaltiossa kuin luottolaitoksen kotipaikassa sijaitsevien sivukonttoreiden tallettajat turvattava samalla talletusten vakuusjärjestelmällä kuin laitoksen muut tallettajat.

(8)  Tässä direktiivissä edellytetään periaatteessa kaikkia luottolaitoksia osallistumaan talletusten vakuusjärjestelmään. Jäsenvaltion, joka hyväksyy sellaisten luottolaitosten sivukonttorit, joiden kotipaikka on kolmannessa maassa, on näin ollen päätettävä, kuinka soveltaa tätä direktiiviä sivukonttoreihin ja otettava huomioon tarve, joka aiheutuu tallettajien turvaamisesta ja rahoitusjärjestelmän eheyden säilyttämisestä. On välttämätöntä, että näiden sivukonttoreiden tallettajat tietävät täysin heihin vakuuden osalta sovellettavista säännöksistä.

(9)  Vaikka periaatteessa kaikkien luottolaitosten on kuuluttava johonkin talletusten vakuusjärjestelmään, on tunnustettava, että on olemassa järjestelmiä, jotka suojaavat itse luottolaitosta (laitosten suojajärjestelmät) ja erityisesti sen maksuvalmiutta ja -kykyä. Tällaiset järjestelmät varmistavat tallettajille suuremman suojan kuin talletusten vakuusjärjestelmät. Jos ne ovat talletusten vakuusjärjestelmiin nähden erillisiä järjestelmiä, niiden antama lisäturva olisi otettava huomioon päätettäessä kannatusmaksuista, jotka niiden jäsenten on suoritettava talletusten vakuusjärjestelmiin. Yhdenmukaistettu talletussuojan taso ei saisi vaikuttaa järjestelmiin, jotka suojaavat itse luottolaitosta, jollei niistä makseta korvauksia tallettajille. Tallettajien olisi voitava esittää vaatimuksia kaikkia järjestelmiä vastaan varsinkin, jos keskinäisen takausjärjestelmän antamaa suojaa ei voida varmistaa. Näin ollen mitään järjestelmää ei saisi jättää tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle.[tark. 7]

(9 a)  Kaikkien luottolaitosten olisi kuuluttava tämän direktiivin mukaiseen talletusten vakuusjärjestelmään, minkä avulla varmistetaan kuluttajansuojan korkea taso ja luottolaitosten yhtäläiset toimintaedellytykset ja ehkäistään sääntelykilpailua. Talletusten vakuusjärjestelmän olisi voitava tarjota tämä suoja kaikkina aikoina.[tark. 8]

(9 b)  Talletusten vakuusjärjestelmän avaintehtävänä on suojella tallettajia luottolaitosten maksukyvyttömyyden seurauksilta. Talletusten vakuusjärjestelmien olisi voitava taata tällainen suoja eri tavoin. Talletusten vakuusjärjestelmien toimintakirjoon olisi tästä syystä voitava kuulua myös järjestelmiä, joilla on pelkkä korvaustoiminto (”paybox”).[tark. 9]

(9 c)  Talletusten vakuusjärjestelmien olisi myös pystyttävä tarjoamaan muuta kuin pelkkiä korvaustoimintoja velvoittamalla järjestelmään kuuluvia luottolaitoksia valmistelemaan lisätietoja ja perustamaan tältä pohjalta ennakkovaroitusjärjestelmiä. Näin riskiperusteisia kannatusmaksuja voidaan mukauttaa aikaisessa vaiheessa tai ehdottaa ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä tunnistettujen riskien torjumiseksi. Uhkaavien vaikeuksien yhteydessä talletusten vakuusjärjestelmien olisi päätettävä tukitoimenpiteistä tai pystyttävä tukemaan omilla varoillaan ongelmiin joutuneen rahoituslaitoksen hallittua toiminnan keskeyttämistä, jotta vältettäisiin tallettajille maksettavista korvauksista aiheutuvat kustannukset ja muut maksukyvyttömyydestä johtuvat kielteiset vaikutukset.[tark. 10]

(9 d)  Talletusten vakuusjärjestelmien toimintakirjoon olisi toisaalta voitava perustaa laitosten suojajärjestelmiä luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta 14 päivänä kesäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2006/48/EY(8) sisältyvän 80 artiklan 8 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Laitosten suojajärjestelmät suojaavat itse luottolaitosta varmistamalla erityisesti sen maksuvalmiuden ja maksukyvyn. Toimivaltaisten viranomaisten on tunnustettava laitosten suojajärjestelmät talletusten vakuusjärjestelmiksi, jos ne täyttävät kaikki direktiivin 2006/48/EY 80 artiklan 8 kohdassa ja käsiteltävänä olevassa direktiivissä määritetyt perusteet. Näiden perusteiden avulla varmistetaan erityisesti se, että suojajärjestelmässä on muiden talletusten vakuusjärjestelmien tavoin aina riittävästi varoja mahdollisen korvaustapauksen varalle.[tark. 11]

(10)  Laitosten suojajärjestelmät on määritelty luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (uudelleenlaadittu teksti) 14 päivänä kesäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/48/EY(9) 80 artiklan 8 kohdassa, ja toimivaltaiset viranomaiset voivat tunnustaa ne talletusten vakuusjärjestelmiksi, jos ne täyttävät kaikki mainitussa artiklassa ja tässä direktiivissä vahvistetut edellytykset.[tark. 12]

(11)  Viimeaikaisessa finanssikriisissä talletussuojan tasojen koordinoimaton nostaminen eri puolilla unionia johti joissakin tapauksissa siihen, että tallettajat siirsivät rahansa niissä maissa sijaitseviin pankkeihin, joissa talletusten vakuudet olivat suurempia. Tällaiset ohjaamattomat nostamiset vähensivät pankkien maksuvalmiutta vaikeina aikoina. Vakaina aikoina on mahdollista, että erilaiset talletussuojan tasot johtavat siihen, että tallettajat valitsevat suurimman talletussuojan sopivimman talletustuotteen sijasta. On mahdollista, että erilaiset talletussuojan tasot aiheuttavat kilpailun vääristymiä sisämarkkinoilla. Sen vuoksi on välttämätöntä varmistaa kaikkien tunnustettujen talletusten vakuusjärjestelmien yhteydessä yhdenmukaistettu talletussuojan taso riippumatta siitä, missä talletukset sijaitsevat unionissa. Tietyissä talletuksissa, jotka liittyvät tallettajien henkilökohtaiseen tilanteeseen, talletussuojan tason olisi kuitenkin oltava mahdollistaolla korkeampi, mutta vain rajoitetun ajan. [tark. 13]

(11 a)  Nykyiset talletusten vakuusjärjestelmät osoittautuivat rahoituskriisin aikana kykenemättömiksi korvaamaan kaikki tappiot tallettajien suojelemiseksi. Siksi on tarpeen, että talletusten vakuusjärjestelmien käytettävissä olevat rahoitusvarat saavuttavat tietyn tavoitetason ja että on mahdollista kerätä ylimääräisiä kannatusmaksuja. Talletusten vakuusjärjestelmillä olisi tarvittaessa oltava käytössään asianmukaisia vaihtoehtoisia rahoitusjärjestelyjä, joiden avulla ne voivat hankkia lyhyen aikavälin rahoitusta täyttääkseen niitä vastaan esitetyt vaatimukset.[tark. 14]

(12)  Talletussuojan tason pitäisi olla sama kaikille tallettajilleTallettajilla pitäisi olla samat oikeudet talletusten vakuutusjärjestelmiä kohtaan tässä direktiivissä säädetyn talletussuojan tason puitteissa riippumatta siitä, onko jäsenvaltion valuutta euro vai ei ja onko pankki sellaisen järjestelmän jäsen vai ei, joka suojelee itse luottolaitosta. Euroalueeseen kuulumattomilla jäsenvaltioilla olisi voitava pyöristää muuntamisen tuloksena saadut määrät, kunhan tämä ei vaaranna tallettajien samantasoista suojaa. [tark. 15]

(13)  Tässä direktiivissä säädetyn talletussuojan tason ei toisaalta pitäisi jättää liian merkittävää osuutta talletuksista turvatta sekä tallettajien turvaamisen että rahoitusjärjestelmän vakauden edun kannalta. Toisaalta olisi otettava huomioon näiden järjestelmien rahoituskulut. Sen vuoksi vaikuttaisi kohtuulliselta vahvistaa 100 000 euron yhdenmukaistettu talletussuojan taso.

(14)  Tässä direktiivissä säilytetään yhdenmukaistettua rajaa tallettajaa kohti, eikä talletusta kohti, koskeva periaate. Näin ollen on suotavaa ottaa huomioon sellaisten tallettajien tekemät talletukset, joita ei joko ole merkitty tilinhaltijoiksi tai jotka eivät ole tilin ainoita haltijoita. Rajaa olisi siis sovellettava jokaiseen tunnistettavaan tallettajaan. Periaatetta, jonka mukaan rajaa sovelletaan jokaiseen tunnistettavaan tallettajaan, ei kuitenkaan pitäisi soveltaa yhteissijoitusyrityksiin, joita koskevia erityisiä turvaamissääntöjä ei sovelleta edellä mainittuihin talletuksiin.

(15)  Jäsenvaltioita ei saisi estää perustamasta järjestelmiä, joilla suojataan yleisesti eläkkeitä, ja näiden järjestelmien olisi toimittava erilläänJäsenvaltioiden olisi lisäksi varmistettava, että talletusten vakuusjärjestelmistä. Jäsenvaltioita ei saisi myöskään estää suojaamasta tiettyjä talletuksia sosiaalisista syistä tai yksityisiin asumistarkoituksiin tehtyjen kiinteistökauppojen yhteydessävakuusjärjestelmillä katetaan tietyistä tapahtumista syntyvät talletukset kokonaisuudessaan määritetyn ajanjakson ajaksi. Tällaisiin talletuksiin kuuluvat yksityisten asuinkiinteistöjen hankinnan tai luovutuksen yhteydessä saadut talletukset. Säännöstä olisi sovellettava myös talletuksiin, joita suojataan tietyistä sosiaalisista, kansallisessa lainsäädännössä määritetyistä syistä ja jotka liittyvät eri elämänvaiheisiin, kuten syntymään, avioitumiseen, avioeroon ja erityisesti eläkkeisiin, tai jotka ovat peräisin tietyistä vakuutussuorituksista tai korvauksista. Kaikissa tapauksissa olisi noudatettava valtiontukisääntöjä. [tark. 16]

(16)  On tarpeen yhdenmukaistaa talletusten vakuusjärjestelmien tai itse luottolaitosten rahoitustapoja. Toisaalta näiden järjestelmien rahoituksen hoitamisen on pääasiassaperiaatteessa kuuluttava itse luottolaitoksille, ja toisaalta niiden rahoituskyvyn olisi oltava suhteessa niiden sitoumuksiin. Sen varmistamiseksi, että tallettajilla ontalletusten vakuusjärjestelmät ovat kaikissa jäsenvaltioissa yhtä korkea suojan taso ja että talletusten vakuusjärjestelmät lainaavat toisilleen rahaa ainoastaan, jos asianomainen talletusten vakuusjärjestelmä on tehnyt merkittäviä rahoitusyrityksiä, talletusten vakuusjärjestelmien rahoittaminen olisi yhdenmukaistettava korkealle tasolle. Tämä ei saisi kuitenkaan vaarantaa kyseisen jäsenvaltion pankkijärjestelmän vakauttavakaudeltaan vastaavanlaisia, kaikille talletusten vakuusjärjestelmille olisi säädettävä yhtenäinen ennakkotavoitetaso ja varat. [tark. 17]

(17)  Jotta talletussuoja voidaan rajoittaa siihen, mikä on tarpeen oikeudellisen selkeyden ja avoimuuden varmistamiseksi tallettajille, ja jotta voidaan välttää sijoitusriskien siirtyminen talletusten vakuusjärjestelmiin, suojan ulkopuolelle olisi jätettävä tietyt sijoitusluonteiset rahoitustuotteet ja niistä erityisesti sellaiset, joita ei voida maksaa takaisin nimellisarvon mukaisesti ja jotka kuuluvat haltijalle eivätkä nimetylle henkilölle. [tark. 37]

(18)  Tiettyjen tallettajien, erityisesti viranomaisten tai muiden rahoituslaitosten, ei tulisi olla talletussuojakelpoisia. Koska niitä on vähäinen määrä verrattuna kaikkiin muihin tallettajiin, niillä on pankin ajautuessa maksukyvyttömyyteen minimaalinen vaikutus rahoitusvakauteen. Lisäksi viranomaisten on huomattavasti helpompi saada luottoa kuin kansalaisten. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin varmistettava, että myös suojaa tarvitsevien paikallisviranomaisten talletukset saavat talletussuojan. Muiden kuin rahoitusalan yritysten olisi periaatteessa kuuluttava talletussuojan piiriin niiden koosta riippumatta. [tark. 18]

(19)  Tallettajat, joiden toimintaan kuuluu rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen 26 päivänä lokakuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY(10) 1 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettua rahanpesua, olisi jätettävä talletusten vakuusjärjestelmistä suoritettavien maksujen ulkopuolelle.

(20)  Kuluilla, jotka luottolaitoksille aiheutuvat osallistumisesta talletusten vakuusjärjestelmiin, ei ole yhteyttä kuluihin, jotka aiheutuisivat laajamittaisen pankkitalletusten irtisanomisen vuoksi sekä vaikeuksissa olevasta luottolaitoksesta että terveistä luottolaitoksista seurauksena tallettajien pankkijärjestelmään kohdistuvan luottamuksen menettämisestä.

(21)  On tarpeen, että talletusten vakuusjärjestelmien käytettävissä olevat rahoitusvarat saavuttavat tietyn tavoitetason ja että on mahdollista kerätä ylimääräisiä kannatusmaksuja. Talletusten vakuusjärjestelmillä olisi tarvittaessa oltava käytössään asianmukaisia vaihtoehtoisia rahoitusjärjestelyjä, joiden avulla ne voivat hankkia lyhyen aikavälin rahoitusta täyttääkseen niitä vastaan esitetyt vaatimukset.

(22)  Talletusten vakuusjärjestelmien rahoitusvaroja olisi pääasiallisesti käytettävävakausjärjestelmissä olisi oltava riittävästi rahoitusvaroja tallettajille maksettaviin korvauksiin. Niillä olisi kuitenkin voitava rahoittaa myös talletusten siirtoa toiseen luottolaitokseen, josluottolaitoksen maksukyvyttömyyden tapauksessa. Monissa tapauksissa olisi kuitenkin toteutettava tukitoimet, joilla torjutaan luottolaitoksen maksukyvyttömyys, koska tällaiset toimenpiteet ovat usein kuitenkin talletusten suojaamisen kannalta tehokkaampia kuin tallettajille maksettavat korvaukset. Lisäksi tällaisilla toimilla voidaan välttää lisäkustannukset ja kielteiset vaikutukset rahoitusvakauteen ja lisätä tallettajien luottamusta. Siksi talletusten vakuusjärjestelmien varoja olisi voitava käyttää myös tukitoimiin. Tukitoimet olisi aina liitettävä tuettavan laitoksen velvoitteisiin. Tällaisia toimia pitäisi kuitenkin voida käyttää myös luottolaitoksen toiminnan hallitun keskeyttämisen yhteydessä, jos se on edullisin vaihtoehto talletusten vakuusjärjestelmälle. Talletusten vakuusjärjestelmälle aiheutuvat kustannukset eivät ylitäsiksi saisi ylittää kyseisessä luottolaitoksessa suojattujen talletusten määrää. Niillä voitaisiin myös tietyssä määrin pyrkiä estämään pankkien maksukyvyttömyys tässä direktiivissä asetetuissa rajoissa. Tällaisissa toimenpiteissä olisi noudatettava valtiontukisääntöjä. Tämä eiNämä talletusten vakuusjärjestelmien käyttömahdollisuudet eivät kuitenkaan rajoittaisi komission tulevaa politiikkaa, joka liittyy pankkien kriisinratkaisurahastoihin. [tark. 19]

(22 a)  Talletusten vakuusjärjestelmän varoja olisi oltava mahdollista käyttää tilinhoidon jatkuvuuden rahoittamiseen laitoksen suojattujen talletusten osuuden verran.[tark. 20]

(23)  Sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä 14 päivänä kesäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/49/EY(11) liitteessä I olevan 14 kohdan taulukossa 1 omaisuuserät jaotellaan niihin liittyvien riskien perusteella. Tämä taulukko olisi otettava huomioon sen varmistamiseksi, että talletusten vakuusjärjestelmissä sijoitetaan ainoastaan vähäriskiseen varallisuuteen.

(24)  Talletusten vakuusjärjestelmiin suoritettavissa kannatusmaksuissa olisi otettava huomioon järjestelmien jäseniin kohdistuvan riskin suuruus. Tämä antaisi mahdollisuuden ottaa yksittäisten pankkien ja niiden erilaisten liiketoimintamallien riskiprofiilit huomioon, johtaisi oikeudenmukaiseen kannatusmaksujen laskemiseen ja kannustaisi toimimaan vähäriskisemmän liiketoimintamallin mukaisesti. Lisäksi olisi säädettävä talletusten vakuusjärjestelmille suoritettujen riskiperusteisten kannatusmaksujen standardoitu laskutapa. Tällainen yhdenmukaistaminen voitaisiin toteuttaa asteittain kehittämällä joukko kaikille jäsenvaltioille pakollisia perusindikaattoreita ja toinen joukko vapaaehtoisia lisäindikaattoreita Euroopan pankkiviranomaisen ja toimivaltaisten viranomaisten hyväksymän yhteisen lähestymistavan pohjalta. Järjestelmään kuuluvien luottolaitosten ottamien riskien luonne voi kuitenkin vaihdella markkinaolosuhteista ja luottolaitosten liiketoimista riippuen. Siksi on järkevää mahdollistaa se, että talletusten vakuusjärjestelmät käyttävät omia riskiperusteisia menetelmiään standardoidun menetelmän ohella, sikäli kun ne täyttävät Euroopan pankkiviranomaisen suuntaviivat, jotka se kehittää kuultuaan Euroopan talletussuojalaitosten foorumia (EFDI). Tällaisissa vaihtoehtoisissa riskiperusteisissa menetelmissä otetaan huomioon yksittäisten pankkien riskiprofiilit, se johtaa tarkkaan, jäsenvaltioiden markkinaolosuhteiden mukaiseen kannatusmaksujen laskemiseen ja kannustaa toimimaan vähäriskisemmän liiketoimintamallin mukaisesti. Jotta voidaan ottaa huomioon esimerkiksi erityisellä lainsäädännöllä säännellyt, erityisen matalariskiset rahoitusalan sektorit, olisi voitava säätää vastaavista maksujen alentamisista.[tark. 21]

(24 a)  Tuottavuutta on käytetty joissain tapauksissa riskejä vähentävänä indikaattorina riskin perusteella maksettavien vakuusmaksujen osalta. Tässä yhteydessä ei ole otettu huomioon keskinäistä liiketoimintamallia, jonka avulla ei pyritä maksimoimaan voittoja. Lisäksi halu voittojen lisäämiseen voi synnyttää vääränlaisia kannustimia suurempiriskisten strategioiden käyttöönottamiseksi. Olisi otettava huomioon kokonaisvaltainen näkemys liiketoimintamallin moitteettomuudesta.[tark. 22]

(25)  Talletusten vakuusjärjestelmä on olennainen tekijä sisämarkkinoiden saavuttamisessa ja korvaamaton lisä luottolaitosten valvontajärjestelmään ottaen huomioon sen luoma yhteisvastuullisuus samoilla rahoitusmarkkinoilla toimivien laitosten välillä, jos jokin niistä joutuu vaikeuksiin. Sen vuoksi talletusten vakuusjärjestelmien olisi tarvittaessa voitava lainata rahaa toisilleen.

(26)  Korvausten maksuaika, joka on enintään kuusi viikkoa 31 päivästä joulukuuta 2010 alkaen, on tallettajien luottamuksen ylläpidon kannalta vahingollinen eikä vastaa tallettajien tarpeita. Korvausten maksuaika olisi näin ollen lyhennettävä yhteen viikkoonviiteen arkipäivään mutta vähintään viikkoon. [tark. 23 ja 150/rev]

(26 a)  Usein lyhyeen korvausten maksuaikaan tarvittavia menettelyjä ei kuitenkaan ole olemassa. Jos tallettajille kuitenkin taataan lyhyt korvausten maksuaika, jota ei sitten luottolaitoksen maksukyvyttömyyden tapauksessa noudateta, se voi horjuttaa pysyvästi tallettajien luottamusta talletusten vakuusjärjestelmiin ja siten vesittää niiden vakauttavan vaikutuksen ja tarkoituksen. Siksi jäsenvaltioille olisi jätettävä mahdollisuus päättää 20 työpäivän maksuaikaa koskevasta siirtymäkaudesta, joka kestää 31 päivään joulukuuta 2016, jos asiasta vastaavien viranomaisten tarkastuksen jälkeen on todettu, että lyhennetty korvausten maksuaika ei ole toteutettavissa. Siinä tapauksessa viiden arkipäivän maksuaikaan tarvittavat menettelyt olisi kehitettävä ja testattava 31 päivään joulukuuta 2016 mennessä. Sen varmistamiseksi että tallettajat eivät joudu taloudellisiin vaikeuksiin mainittuun päivään saakka kestävän siirtymäkauden aikana luottolaitoksensa maksukyvyttömyyden tapauksessa, heillä olisi oltava mahdollisuus saada takaisin korvauskelpoiset varansa 5 000 euroon saakka vastaavasta talletusten vakuusjärjestelmästä viiden arkipäivän kuluessa.[tark. 24 ja 150/rev]

(27)  Sellaisissa jäsenvaltioissa olevien talletusten vakuusjärjestelmien, joihin luottolaitos on perustanut sivukonttoreita tai joissa se tarjoaa suoraan palveluja, olisi annettava tietoja ja suoritettava korvauksia tallettajille siinä jäsenvaltiossa olevan talletusten vakuusjärjestelmän puolesta, jossa kyseinen luottolaitos on saanut toimiluvan. Talletusten vakuusjärjestelmien, joita tämä saattaa koskea, olisi tehtävä ennakolta sopimuksia näiden tehtävien helpottamiseksi.

(28)  Tiedottaminen on olennainen tekijä tallettajien turvaamisessa. Sen vuoksi tallettajien talletussuojasta ja siitä vastaavasta talletusten vakuusjärjestelmästä olisi tiedotettava nykyisille tallettajille näiden tiliotteissa ja mahdollisille tallettajille vakiomuotoisella tiedotteella, joka näiden olisi pyydettävä allekirjoittamaan. Kaikille tallettajille ja mahdollisille tallettajille olisi annettava samansisältöiset tiedot. Vakuussummaa ja talletusten vakuusjärjestelmän laajuutta koskevien mainintojen sääntelemätön käyttö mainostarkoituksiin saattaa kuitenkin vaikuttaa pankkijärjestelmän vakauteen tai tallettajien luottamukseen. Mainoksissa olevat talletusten vakuusjärjestelmiä koskevat maininnat olisi sen vuoksi rajoitettava lyhyeen, asialliseen toteamukseen. Järjestelmien, jotka suojaavat itse luottolaitosta, olisi selvästi ilmoitettava tallettajille tästä tehtävästäänoikeuksistaan, jotka koskevat tässä direktiivissä säädettyä vastuurajaa, ja toimintatavastaan lupaamatta näille rajoittamatonta talletussuojaa. [tark. 25]

(29)  Yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 95/46/EY(12) sovelletaan myös tämän direktiivin nojalla tapahtuvaan henkilötietojen käsittelyyn.

(30)  On mahdollista, että tästä direktiivistä ei seuraa jäsenvaltioiden tai niiden toimivaltaisten viranomaisten vastuu tallettajia kohtaan, jos ne ovat huolehtineet yhden tai useamman talletusten vakuusjärjestelmän perustamisesta ja virallisesta hyväksymisestä tai siitä, että luottolaitokset itse antavat vakuuden, ja varmistaneet, että korvaukset suoritetaan ja tallettajat turvataan tässä direktiivissä määriteltyjen edellytysten mukaisesti.

(31)  Komissio on 23 päivänä syyskuuta 2009 antamassaan ehdotuksessa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan pankkiviranomaisen perustamisesta(13) ehdottanut lainsäädäntöä, jolla luotaisiin Euroopan finanssivalvojien järjestelmä, ja antanut tarkempaa tietoa tällaisen uuden valvontakehyksen rakenteesta ja siihen liittyvästä Euroopan pankkiviranomaisen perustamisesta.

(32)  Euroopan pankkiviranomaisen, jonka olisi kunnioitettava jäsenvaltioiden harjoittamaa talletusten vakuusjärjestelmien valvontaa, olisi myötävaikutettava asetetun tavoitteen saavuttamiseen eli luottolaitosten toiminnan aloittamisen ja harjoittamisen helpottamiseen ja varmistettava samalla tehokas tallettajien suojaaminen. Tätä varten pankkiviranomaisen olisi vahvistettava, että tässä direktiivissä talletusten vakuusjärjestelmien väliselle lainaamiselle asetetut edellytykset täyttyvät, ja ilmoitettava tässä direktiivissä asetettuja tiukkoja rajoja noudattaen määrät, jotka kukin järjestelmä antaa lainaa, sekä alkuperäiset korot ja laina-aika ja veronmaksajille aiheutuvan riskin minimointi. Tässä yhteydessä Euroopan pankkiviranomaisen olisi myös kerättävä talletusten vakuusjärjestelmiä koskevia tietoja erityisesti niillä suojattujen talletusten määrästä, jonka toimivaltaiset viranomaiset ovat vahvistaneet. Sen olisi tiedotettava muille talletusten vakuusjärjestelmille niiden lainanantovelvoitteesta.[tark. 26]

(33)  On tarpeen ottaa käyttöön tehokas väline, jolla vahvistetaan rahoituspalveluja koskevat yhdenmukaistetut tekniset standardit tasapuolisten toimintaedellytysten ja tallettajien riittävän suojan varmistamiseksi koko Euroopassa. Tällaiset standardit olisi kehitettävä, jotta voidaan standardoida riskiperusteisten kannatusmaksujen laskeminen.[tark. 27]

(34)  Sen varmistamiseksi, että talletusten vakuusjärjestelmät ovat tehokkaita ja toimivia ja että niiden asema eri jäsenvaltioissa otetaan tasapuolisesti huomioon, Euroopan pankkiviranomaisella olisi oltava mahdollisuus ratkaista sitovasti niiden väliset erimielisyydet.

(34 a)  Euroopan parlamentti korosti komissiolle annettavia suosituksia rajatylittävästä kriisinhallinnasta pankkialalla 7. heinäkuuta 2010 antamassaan päätöslauselmassa, että on tarpeen ottaa käyttöön EU:n pankkien kriisinratkaisumekanismi. Tällaisen mekanismin käyttöön ottaminen ei vaikuttaisi tallettajien suojeluun talletusten vakuusjärjestelmän välityksellä.[tark. 28]

(35)  Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisia delegoituja säädöksiä 5 artiklan 5 kohdan osaltatässä direktiivissä säädetyn yhden tallettajan kaikkien talletusten vastuurajan mukauttamiseksi Euroopan unionin inflaatioon kuluttajahintaindeksin muutosten mukaisesti. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti. [tark. 29]

(35 a)  Komissio olisi lisäksi valtuutettava hyväksymään Euroopan pankkiviranomaisen laatimia teknisiä sääntelystandardeja tässä direktiivissä kuvatuista luottolaitosten talletusten vakuusjärjestelmien riskimukautettujen maksujen laskemista koskevan normiarvioinnin määritelmistä ja menetelmistä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklassa säädettyjen menetelmien mukaisesti. Euroopan pankkiviranomaisen pitäisi laatia kyseiset tekniset sääntelystandardit ja esittää ne komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2012.[tark. 30]

(36)  Toteutettavan toiminnan tavoitteet, joita ovat talletusten vakuusjärjestelmien toimintaa koskevien sääntöjen yhdenmukaistaminen, voidaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa määritellyn toissijaisuusperiaatteen mukaisesti saavuttaa ainoastaan unionin tasolla. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(37)  Velvollisuus saattaa tämä direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä olisi rajoitettava koskemaan ainoastaan niitä säännöksiä, joilla muutetaan aikaisempien direktiivien sisältöä. Velvollisuus saattaa sisällöltään muuttumattomat säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöä perustuu aikaisempiin direktiiveihin.

(38)  Tämä direktiivi ei vaikuta liitteessä IV mainittuihin jäsenvaltioita velvoittaviin määräaikoihin, joiden kuluessa jäsenvaltioiden on saatettava direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

1.  Tässä direktiivissä vahvistetaan jäsenvaltioiden talletusten vakuusjärjestelmien eurooppalaisen järjestelmän toimintaa koskevat säännöt sellaisen yhteisen turvaverkon perustamiseksi, joka tarjoaa tallettajille korkean suojatason Euroopan unionin alueella. [tark. 31]

2.  Tätä direktiiviä sovelletaan kaikkiin lakisääteisiin ja sopimusperusteisiin3 artiklan 1 kohdan nojalla tunnustettuihin talletusten vakuusjärjestelmiin ja niiden jäseninä oleviin luottolaitoksiin sekä. Talletusten vakuusjärjestelmät voivat olla lakisääteisiä, sopimusperusteisia tai direktiivin 2006/48/EY 80 artiklan 8 kohdassa tarkoitettuja laitosten suojajärjestelmiinsuojajärjestelmiä. [tark. 32]

3.  Toimivaltaiset viranomaiset voivat tunnustaa direktiivin 2006/48/EY 80 artiklan 8 kohdassa määritellyt laitosten suojajärjestelmät talletusten vakuusjärjestelmiksi, jos ne täyttävät kaikki mainitussa artiklassa ja tässä direktiivissä vahvistetut edellytykset.[tark. 33]

4.  Lukuun ottamatta 14 artiklan 5 kohdanTässä direktiivissä ainoastaan 14 artiklan 5 kohdan toista alakohtaa, 14 artiklan 6 a kohtaa ja liitteessä III olevaa 9 alakohtaa tätä direktiiviä ei sovelleta laitostensovelletaan suojajärjestelmiin, joita ei ole tunnustettu 3 kohdan3 artiklan 1 kohdan mukaisesti ja joissa ei tarjota vakuutta talletuksille. [tark. 34]

4 a.  Komission on yhteistyössä Euroopan pankkiviranomaisen kanssa varmistettava, että tallettajien suojan taso pysyy korkeana siinä tapauksessa, että otetaan käyttöön Euroopan pankkien kriisinratkaisurahasto.[tark. 35]

2 artikla

Määritelmät

1.  Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

  a) ”talletuksella”
   i) sellaista saatavaa, joka syntyy tilille jätetyistä varoista tai tavanomaisessa pankkitoiminnassa syntyvissä väliaikaisissa maksujen siirroissa, mukaan luettuina määräaikaistalletukset, säästötalletukset ja kirjatut talletukset, joka luottolaitoksen on maksettava sovellettavan lain ja sopimusten ehtojen mukaisesti takaisin, tai
   ii) luottolaitoksen antaman velkakirjan osoittamaa velkaa.[tark. 36]

Asunto-osuuskuntien (building society) osuudet Isossa-Britanniassa ja Irlannissa, lukuun ottamatta niitä, jotka ovat pääomaluonteisia ja joihin sovelletaan 2 artiklaa, katsotaan talletuksiksi.

   sen olemassaolo voidaan osoittaa ainoastaan muulla todistuksella kuin tiliotteellase kuuluu haltijalle eikä nimetylle henkilölle; [tark. 37]
   sen pääomaa ei voida maksaa takaisin nimellisarvon mukaisesti;
   sen pääoma voidaan maksaa takaisin nimellisarvon mukaisesti ainoastaan luottolaitoksen tai kolmannen osapuolen antaman erityisen vakuuden tai sopimuksen perusteella;
   b) ”suojakelpoisilla talletuksilla” talletuksia, joita ei ole jätetty 4 artiklan mukaisesti suojan ulkopuolelle;
   c) ”suojatuilla talletuksilla” suojakelpoisen talletuksen osaa, jotka eivät ylitä 5 artiklassa tarkoitettua talletussuojan tasoa;
   c a) 'tallettajalla' talletuksen omistajaa tai yhteistilin ollessa kyseessä talletuksen jokaista osaomistajaa;[tark. 38]
   d) ”yhteistilillä” vähintään kahden henkilön nimissä avattua tiliä tai tiliä, johon vähintään kahdella henkilöllä on oikeuksia, joita voidaan käyttää vähintään yhden henkilön allekirjoitusta vastaan;
  e) ”talletuksella, jota ei kyetä maksamaan” talletusta, joka on erääntynyt ja lankeaa maksettavaksi ja jota luottolaitos ei ole maksanut luottolaitokseen sovellettavan lain ja sopimusten ehtojen mukaisesti, jos
   i) toimivaltaiset viranomaiset ovat määrittäneet, että heidän mukaansa vaikuttaa siltä, että niiden senhetkisten tietojen mukaan kyseinen luottolaitos ei kyseisellä hetkellä taloudelliseen tilanteeseensa liittyvien syiden vuoksi pysty maksamaan talletuksia eikä se todennäköisesti pysty tekemään sitä lähitulevaisuudessakaan. [tark. 39]

Toimivaltaiset viranomaiset tekevät määrityksen heti, kun se mahdollista, ja viimeistään viisi työpäivää sen jälkeen, kun ne ovat ensimmäisen kerran todenneet, että luottolaitos ei ole maksanut erääntyneitä ja maksettavaksi langenneita talletuksia; tai

   ii) jos määritystä ei ole tehty i alakohdan mukaisesti, oikeusviranomainen on suoraan luottolaitoksen taloudelliseen tilanteen liittyvistä syistä johtuen antanut päätöksen, jonka vaikutuksesta tallettajan oikeus esittää vaatimus luottolaitosta vastaan lykkääntyy;

f -a) ”ennaltaehkäisy- ja tukitoimilla” talletusten vakuusjärjestelmien toimia, joilla estetään järjestelmään kuuluvien luottolaitosten maksukyvyttömyys esimerkiksi niin, että

   f) ”luottolaitoksella” direktiivin 2006/48/EY 4 artiklan 1 kohdassa määriteltyä yritystä;
   i) tarkastetaan järjestelmään kuuluvien luottolaitosten taloudellinen tilanne ja riskitilanne tai tällaista laitosta perustettaessa sen pohjana olevat suunnitelmat sekä oikeudet tiedonsaantiin, kun omistajuudessa ja valvonnassa tapahtuu merkittäviä muutoksia;
   ii) velvoitetaan järjestelmään kuuluvia luottolaitoksia antamaan tietoja taloudellisesta tilanteestaan ja riskiasemastaan, kehityksestään ja liiketoimintamalliinsa suunnitelluista muutoksista;
   iii) määrätään velvoitteita vakuutettujen talletusten määrän rajoittamiseksi tai määrättyjen liiketoimien rajoittamiseksi osittain tai kokonaan, jos tarkastuksen perusteella tai muutoin on syytä olettaa, että on olemassa uhkaava tai akuutti vaara, että talletusten vakuusjärjestelmään turvaudutaan;
   iv) peritään maksuja laitoksen yksilöllisen riskitilanteen perusteella;
   v) tehdään toimivaltaisten viranomaisten kanssa sopimus tietojen ja myös luottamuksellisten tietojen vaihdosta;
   vi) myönnetään takuita, lainoja ja kaikenlaista likviditeetti- ja pääomatukea, mukaan luettuna kolmannen osapuolen vaateiden täyttäminen.[tark. 149/rev]
  f a) ”luottolaitoksen toiminnan hallittuun keskeyttämiseen liittyvillä toimilla” toimia, joilla pyritään välttämään turvautuminen talletusten vakuusjärjestelmään, mukaan lukien:
   i) tuki vaikeuksiin joutuneen luottolaitoksen oston yhteydessä;
   ii) talletusten ja vastaavien omaisuuksien siirto, mukaan luettuna liiketoiminta-alat, siltapankille;
   iii) pakollinen fuusio toisen luottolaitoksen kanssa;
   iv) hallittu toiminnan keskeyttäminen siten, että talletusten vakuusjärjestelmä osallistuu siihen;[tark. 40]
   g) ”sivukonttorilla” direktiivin 2006/48/EY 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua sivukonttoria;
   h) ”tavoitetasolla” 1,5:tä prosenttia niistä suojakelpoisistasuojatuista talletuksista, joiden suojaamisesta talletusten vakuusjärjestelmä vastaa; [tark. 41]
   i) ”käytettävissä olevilla rahoitusvaroilla” varoja, joihin kuuluvat käteisvarat, talletukset ja vähäriskinen varallisuus, jonka lopulliseen erääntymispäivään jäljellä oleva juoksuaika on enintään 24 kuukautta, ja jotkajoka voidaan muuttaa rahaksi 7 artiklan 1 kohdassa säädetyssä määräajassa määräajassa ja josta enintään 10 prosenttia on vakuudeksi annettavia varoja; [tark. 42]   i a) ”vakuudeksi annettavilla varoilla” maksusitoumuksia, joiden tueksi on asetettu asianmukaiset laadukkaat vakuudet ja joihin sovelletaan seuraavia ehtoja:
   i) vakuudet koostuvat talletusten vakuusjärjestelmän vapaasti käytettävissä olevista ja sen yksinomaista käyttöä varten korvamerkityistä vähäriskisistä varoista, joihin ei kohdistu kolmansien osapuolten oikeuksiin liittyviä rasitteita ja joiden perimiseen talletusten vakuusjärjestelmällä on peruuttamaton oikeus;
   ii) luottolaitoksilla on oikeus saada tuottoa vakuudeksi antamistaan varoista;
   iii) vakuuksien markkina-arvo arvioidaan säännöllisesti, ja luottolaitosten on varmistettava, että vakuuksien markkina-arvo vastaa vähintään kyseisen luottoyhtiön järjestelmään liittyvää sitoumusta; ja
   iv) omaisuuserien arvon laskemiseen sovelletaan markkina-arvon aliarvostusta, ja talletusten vakuusjärjestelmä edellyttää, että omaisuuserien aliarvostuksella korjattu markkina-arvo säilyy vaaditulla tasolla jatkuvasti.[tark. 43]
   j) ”vähäriskisellä varallisuudella” varallisuutta, joka kuuluu ensimmäiseen tai toiseen direktiivin 2006/49/EY liitteessä I olevan 14 kohdan taulukossa 1 esitettyyn luokkaan, mutta johon ei kuulu muita kyseisen liitteen 15 kohdassa tarkoitettuja ehdot täyttäviä eriä;

k)  ”kotijäsenvaltiolla” direktiivin 2006/48/EY 4 artiklan 7 kohdassa tarkoitettua kotijäsenvaltiota;

l)  ”vastaanottavalla jäsenvaltiolla” direktiivin 2006/48/EY 4 artiklan 8 kohdassa tarkoitettua vastaanottavaa jäsenvaltiota;

   m) ”toimivaltaisella viranomaisella” direktiivin 2006/48/EY 4 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja toimivaltaisia viranomaisia.

2.  Kun tässä direktiivissä viitataan asetukseen (EU) N:o 1093/2010, talletusten vakuusjärjestelmiä hoitavia elimiä pidetään asetuksen (EU) N:o 1093/2010 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuina toimivaltaisina viranomaisina.

3 artikla

Jäsenyys ja valvonta

1.  Kunkin jäsenvaltion on varmistettava alueellaan yhden tai useamman talletusten vakuusjärjestelmän perustaminen ja hyväksyminen.

Tämä ei sulje pois eri jäsenvaltioiden järjestelmien sulautumistasitä, että jäsenvaltiot perustavat rajatylittäviä talletusten vakuusjärjestelmiä tai sulauttavat yhteen jäsenvaltioiden järjestelmiä. Toimivaltaiset viranomaiset antavat hyväksynnän tällaisille rajatylittäville tai yhteen sulautetuille talletusten vakuusjärjestelmille yhteistyössä Euroopan pankkiviranomaisen kanssa.[tark. 44]

Harkitessaan talletusten vakuusjärjestelmien tunnustamista ja hyväksymistä asianmukaisen toimivaltaisen viranomaisen on otettava huomioon erityisesti talletusten vakuusjärjestelmien riittävä vakaus sekä niiden jäsenten tasapainoinen koostumus.[tark. 45]

Luottolaitos ei saa vastaanottaa talletuksia, jos se ei kuulu johonkin tällaiseen järjestelmään.

2.  Jos luottolaitos ei täytä sille talletusten vakuusjärjestelmän jäsenenä kuuluvia velvoitteita, toimiluvan antaneille toimivaltaisille viranomaisille ilmoitetaan tästä heti ja ne toteuttavat yhteistyössä talletusten vakuusjärjestelmän kanssa viivyttelemättä aiheelliset toimenpiteet, mukaan lukien rangaistusseuraamukset, sen takaamiseksi, että luottolaitos täyttää velvoitteensa. [tark. 46]

3.  Jos näillä toimenpiteillä ei pystytä varmistamaan sitä, että luottolaitos täyttää velvoitteensa, järjestelmä voi, jos kansallinen lainsäädäntö sallii jäsenen erottamisen, ja toimivaltaisten viranomaisten nimenomaisella suostumuksella, ilmoittaa vähintään yhtä kuukautta ennalta aikeestaan erottaa luottolaitos järjestelmästä. Ennen tämän määräajan päättymistä tehdyt talletukset kuuluvat edelleen järjestelmään kokonaisuudessaan. Jos luottolaitos ei ennalta ilmoittamista koskevan määräajan päättyessä ole täyttänyt velvoitteitaan, vakuusjärjestelmä toteuttaa erottamisen.

4.  Talletukset, jotka otetaan haltuun, kun luottolaitoksille direktiivin 2006/48/EY 6 artiklan mukaisesti annettu toimilupa peruutetaan, kuuluvat edelleen vakuusjärjestelmään.

5.  Toimivaltaisten viranomaisten on valvottava jatkuvasti Euroopan finanssivalvojien järjestelmän sääntöjen mukaisesti, että kaikki 1 artiklassa tarkoitetut talletusten vakuusjärjestelmät noudattavat tätä direktiiviä. [tark. 47]

Euroopan pankkiviranomainen valvoo rajatylittäviä talletusten vakuusjärjestelmiä yhteistyössä sellaisen kollegion kanssa, joka koostuu järjestelmään kuuluvien luottolaitosten kotimaiden vastaavien viranomaisten edustajista.[tark. 48]

6.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että talletusten vakuusjärjestelmissä käytetyt vaihtoehtoiset menetelmät vastaavat 11 artiklan 3 a kohdan säännöksiä tai Euroopan pankkiviranomaisen 11 artiklan 5 kohdan mukaisesti kehittämiä suuntaviivoja, että talletusten vakuusjärjestelmissä suoritetaan säännöllisesti järjestelmän testejä ja että vakuusjärjestelmille tiedotetaan viipymättä, jos toimivaltaiset viranomaiset havaitsevat jonkin luottolaitoksen toiminnassa ongelmia, jotka saattavat edellyttää talletusten vakuusjärjestelmän toimintaa. Euroopan pankkiviranomaisen on koordinoitava jäsenvaltioiden toimia.[tark. 49]

Tällaisia testejä suoritetaan vähintään joka kolmas vuosi tai useammin, kun olosuhteet sitä edellyttävät. Ensimmäinen sellainen testi suoritetaan 31 päivänä joulukuuta 2013. [tark. 50]

Euroopan pankkiviranomainen toimittaa finanssijärjestelmän makrotason vakauden valvonnasta Euroopan unionissa ja Euroopan järjestelmäriskikomitean perustamisesta 24 päivänä marraskuuta 2010 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1092/2010(14) perustetulle Euroopan järjestelmäriskikomitealle omasta aloitteestaan tai sen pyynnöstä talletusten vakuusjärjestelmiä koskevia tietoja, jotka ovat tarpeen järjestelmäriskin arvioimiseksi.[tark. 51]

Euroopan pankkiviranomainen suorittaa tältä osin säännöllisesti [EPV-asetuksen] 15 artiklanvähintään joka viides vuosi asetuksen (EU) N:o 1093/2010 30 artiklan mukaisia vertaisarviointeja. Tällaisten vertaisarviointien alaan sisältyvät muun muassa 7 a kohdassa tarkoitetut hallinnointi- ja ohjauskäytänteet. Talletusten vakuusjärjestelmillä on mainitun asetuksen 56 artiklassaasetuksen (EU) N:o 1093/2010 70 artiklassa tarkoitettu salassapitovelvollisuus niiden vaihtaessa tietoja Euroopan pankkiviranomaisen kanssa.

Lisäksi Euroopan pankkiviranomaisella on oltava valtuudet arvioida talletusten vakuusjärjestelmien stressinsietokyky vuosittain erilaisten ajantasaisiin lukuihin perustuvia ennalta määriteltyjä murtumakohtia sisältävien skenaarioiden avulla sen määrittelemiseksi, onko sen hetkiseen laskentamalliin tai tavoitetasoon tehtävä muutoksia. Stressitestit perustuvat matalan vaikutuksen skenaarioon, keskisuuren vaikutuksen skenaarioon ja suuren vaikutuksen skenaarioon.[tark. 52]

7.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että talletusten vakuusjärjestelmät saavat jäseniltään milloin tahansa ja sitä pyytäessään kaikki tiedot, jotka tarvitaan tallettajille maksettavien korvausten valmisteluun, 4 artiklan 2 kohdan mukaiset tunnisteet mukaan luettuina. Talletusten vakuusjärjestelmille on jatkuvasti toimitettava stressitestien suorittamiseen tarvittavia tietoja. Tällaiset tiedot on muutettava nimettömiksi. Saatuja tietoja saa käyttää ainoastaan stressitestien ja talletusten vakuusjärjestelmän sietokyvyn historiallista kehitystä koskevien analyysien suorittamiseen tai korvausten valmisteluun, eikä niitä saa säilyttää kauemmin kuin niitä tarvitaan näihin tarkoituksiinja saadut tiedot on säilytettävä luottamuksellisina. [tark. 53]

7 a.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden talletusten vakuusjärjestelmiin liittyvät hallinnointi- ja ohjauskäytänteet ovat moitteettomia ja erityisesti, että:

   a) niiden johtokuntaan on kuuluttava vähintään yksi johtokunnan ulkopuolinen jäsen, ja johtokunnan nimitysmenettelyiden on oltava avoimia;
   b) niiden on laadittava toiminnastaan vuosikertomus.[tark. 54]

4 artikla

Talletusten suojakelpoisuus

1.  Seuraavista ei saa palautusta talletusten vakuusjärjestelmiltä:

   a) muiden luottolaitosten omissa nimissään ja omaan lukuunsa tekemät talletukset, jollei 6 artiklan 3 kohdasta muuta johdu;
   b) kaikki sellaiset välineet, jotka kuuluvat direktiivin 2006/48/EY 57 artiklassa tarkoitettuun ”omien varojen” määritelmän alaan;
   c) sellaisista toiminnoista syntyvät talletukset, joihin liittyen on annettu tuomio neuvoston direktiivin 91/308/ETY 1 artiklan C kohdassa ?direktiiviin 2005/60/EY sisältyvän 1 artiklan 2 kohdassa määritellystä rahanpesusta; [tark. 55]
   c a) talletukset, joiden osalta tallettaja ja luottolaitos ovat tehneet sopimuksen, jonka mukaan talletukset käytetään tallettajan luottolaitokseen tai muuhun osapuoleen liittyvien erityisten velvoitteiden maksamiseen, sillä edellytyksellä, että tallettaja voi lain tai sopimusjärjestelyiden nojalla käyttää talletuksen määrän, tai se käytetään automaattisesti, kyseisten velvoitteiden maksamiseen tilanteissa, joissa talletusta ei muutoin kyettäisi maksamaan;[tark. 56]
   d) direktiivin 2006/48/EY 4 artiklan 5 kohdassa tarkoitettujen rahoituslaitosten talletukset;
   e) rahoitusvälineiden markkinoista 21 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/39/EY(15) 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa tarkoitettujen sijoituspalveluyritysten talletukset;
   f) talletukset, joiden haltijaa henkilöllisyyttä ei ole koskaanei ole tunnistettu direktiivin 2005/60/EY 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti, kun kyseisiä talletuksia ei kyetä maksamaanaktivoinnin yhteydessä, talletusten vakuuksien korvaamisen aikana tai sen jälkeen; [tark. 57]
   g) vakuutusyritysten talletukset;
   h) yhteissijoitusyritysten talletukset;
   i) eläkekassojen talletukset, lukuun ottamatta henkilökohtaisiin eläkejärjestelmiin tai sellaisen työnantajan lisäeläkejärjestelmiin, joka ei ole suuryritys, kuuluvia talletuksia; [tark. 58]
   j) viranomaistenvaltion ja keskushallinnon sekä alueellisten ja paikallisten julkisyhteisöjen talletukset; [tark. 59]
   k) luottolaitoksen antamat velkakirjat sekä omien vekselien tunnustamisesta ja velkakirjoista aiheutuvat vastattavat.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että luottolaitokset merkitsevät 1 kohdassa tarkoitetut talletukset siten, että ne voidaan tunnistaa välittömästi.

2 a.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että paikallisten julkisyhteisöjen talletukset kuuluvat talletusten vakuusjärjestelmän piiriin, jos ne täyttävät yhden seuraavista ehdoista:

   a) julkisyhteisöt eivät käytä säännöllisesti varainhoidon ammattilaisen palveluita; tai
   b) talletusten häviäminen voisi vahingoittaa huomattavasti paikallisten viranomaispalvelujen ylläpitämistä;[tark. 60]

5 artikla

Talletussuojan taso

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että saman tallettajan yhteenlaskettujen talletusten suoja on 100 000 euroa, jos talletuksia ei kyetä maksamaan.

1 a.  Lisäksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että seuraavat talletukset suojataan kokonaan:

   a) yksityisasuntoihin tehdyistä kiinteistökaupoista syntyvät talletukset enintään kuuden kuukauden ajaksi siitä, kun kyseinen määrä on hyvitetty tai kun kyseiset talletukset ovat laillisesti siirrettävissä;
   b) talletukset, jotka täyttävät kansallisessa lainsäädännössä määritellyt tarkoitukset ja jotka liittyvät tallettajan erityisiin elämäntapahtumiin, kuten avioliittoon, avioeroon, eläkkeelle jäämiseen, viraltapanoon, irtisanomiseen, invaliditeettiin tai kuolemaan, korkeintaan 12 kuukautta rahamäärän hyvittämisestä;
   c) talletukset, jotka täyttävät kansallisessa lainsäädännössä määritellyt tarkoitukset ja perustuvat vakuutussuorituksiin tai rikoksesta aiheutuneiden vahinkojen tai väärän tuomion perusteella suoritettuihin korvauksiin, korkeintaan 12 kuukautta rahamäärän hyvittämisestä tai kun kyseiset talletukset ovat laillisesti siirrettävissä.[tark. 61]

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että talletusten vakuusjärjestelmissä ei poiketatallettajilla on oikeus 1 kohdassa vahvistetusta talletussuojan tasosta. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin päättää, että seuraavat talletukset suojataan, jos kyseisistä korvauksista aiheutuviin kustannuksiin ei sovelleta 9, 10 ja 11 artiklaa:vahvistettuun talletussuojan tasoon.[tark. 62]

   a) yksityisiin asumistarkoituksiin tehdyistä kiinteistökaupoista syntyvät talletukset enintään 12 kuukauden ajaksi siitä, kun kyseinen määrä on hyvitetty;[tark. 63]
   b) talletukset, joilla on kansallisessa lainsäädännössä määritelty sosiaalinen tarkoitus ja jotka liittyvät tallettajan erityisiin elämäntapahtumiin, kuten avioliittoon, avioeroon, invaliditeettiin tai kuolemaan. Talletussuoja saa olla voimassa enintään 12 kuukautta tällaisen tapahtuman jälkeen.[tark. 64]

3.  Edellä oleva 2 kohta1 kohta ei saa estää jäsenvaltioita pitämästä yllä tai ottamasta käyttöön järjestelmiä, joilla suojataan eläkevakuutustuotteita ja eläkkeitä, jos tällaisilla järjestelmillä ei suojata pelkästään talletuksia vaan tarjotaan kattava suoja kaikille tuotteille ja tilanteille, jotka ovat merkityksellisiä tässä suhteessa. [tark. 65]

3 a.  Jäsenvaltioissa sijaitsevien luottolaitosten tai ulkomaisten luottolaitosten sivukonttoreissa ennen 31. joulukuuta 2010 tehtyjä talletuksia sekä jäsenvaltioissa vakituisesti asuvien tallettajien talletuksia koskien kyseinen valtio voi päättää, että tähänastinen talletussuojan taso säilyy 1 kohdassa mainitusta poiketen muuttumattomana, jos kyseisessä jäsenvaltiossa oli ennen 1. tammikuuta 2008 voimaan tullut kiinteältä korvaustasoltaan 100 000 euron ja 300 000 euron välillä oleva pakollinen talletusten vakuusjärjestelmä. Tällöin luottolaitosten tavoitetasoa ja riskiperusteisia maksuja on sovitettava vastaavasti.[tark. 66]

4.  Talletukset on maksettava takaisin sinäsen jäsenvaltion valuuttana, jonajossa tiliä on hoidettu tai euroina. Jos 1 kohdassa euroina ilmaistut määrät muunnetaan toisiksi valuutoiksi, tallettajille tosiasiallisesti maksettujen määrien on vastattava tässä direktiivissä säädettyjä määriä.talletusten rahayksikkö on joku muu, talletuksen tekijällä on oikeus päättää, että määrät maksetaan jompana kumpana seuraavista valuutoista:

   a) tilivaluuttana tiettynä toimivaltaisten viranomaisten kanssa ennalta sovittuna päivänä, joka on myöhemmin kuin 7 artiklan 1 kohdassa säädetty määräaika, tai
   b) sen jäsenvaltion valuuttana, jossa tiliä on hoidettu.

Ensimmäisen alakohdan b alakohtaa sovellettaessa käytetään sen valuutan vaihtokurssia, joka on ollut talletuksen tilivaluuttana siihen päivään saakka, jona toimivaltaiset viranomaiset ovat tehneet 2 artiklan 1 kohdan e alakohdan i alakohdassa tarkoitetun määrityksen tai oikeusviranomainen on tehnyt 2 artiklan 1 kohdan e alakohdan ii alakohdassa tarkoitetun päätöksen.[tark. 67]

5.  Jäsenvaltioiden, jotka muuntavat euroina ilmaistut määrät kansalliseksi valuutakseen, on aluksi käytettävä muuntamisessa ...(16) voimassa olevaa vaihtokurssia.

Jäsenvaltiot voivat pyöristää muuntamisen tuloksena saadut määrät, jos pyöristäminen ei ylitä 2 500:aa euroa.

Jäsenvaltioiden on joka viides vuosi mukautettava toiseen valuuttaan muunnetut talletussuojan tasot 1 kohdassa mainittuun määrään, sanotun kuitenkaan rajoittamatta toisen alakohdan soveltamista. Odottamattomien tapahtumien, kuten valuuttakurssivaihtelujen jälkeen jäsenvaltiot voivat mukauttaa talletussuojan tasoja aiemmin kuultuaan ensin komissiota.

6.  Komissio tarkastelee yhteistyössä Euroopan pankkiviranomaisen kanssa edellä 1 kohdassa tarkoitettua määrää uudelleen säännöllisesti vähintään joka viides vuosi. Komissio tekee tarvittaessa Euroopan parlamentille ja neuvostolle direktiiviehdotuksen l kohdassa tarkoitetun määrän mukauttamiseksi, ottaen huomioon erityisesti pankkialan kehityksen ja unionin taloudellisen ja rahapoliittisen tilanteen. Ensimmäinen uudelleentarkastelu suoritetaan ennen 31 päivää joulukuuta 2015, jollei sitä jouduta aikaistamaan odottamattomien tapahtumien vuoksi. [tark. 68]

7.  Siirretään komissiolle valta antaa 16 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat 6 kohdassa tarkoitettua enintään viiden vuoden välein tehtävää 1 kohdassa tarkoitettuja määriätarkoitetun määrän määräaikaista uudelleentarkastelua Euroopan unionissa vallitsevan inflaatiotason mukaan komission edellisen mukautuksen jälkeen julkaiseman yhdenmukaistetun kuluttajahintaindeksin muutosten perusteella..

Kyseinen toimenpide, jonka tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia, hyväksytään 16 artiklaa noudattaen.[tark. 69]

6 artikla

Korvattavan määrän määrittäminen

1.  Edellä 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua rajaa sovelletaan samaan luottolaitokseen tehtyihin talletuksiin, riippumatta talletusten määrästä, valuutasta ja sijainnista unionissa.

2.  Kunkin tallettajan osuus yhteistilillä otetaan huomioon 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua rajaa laskettaessa.

Ellei erityismääräyksiä ole, tili jaetaan tasan tallettajien kesken.

Jäsenvaltiot voivat säätää, että sellaisen tilin talletukset, johon vähintään kahdella henkilöllä on sellaisen yhtiön osakkaina tai sellaisen yhdistyksen tai vastaavan yhteisön jäseninä oikeus, joka ei ole oikeushenkilö, voidaan 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun rajan laskemiseksi ryhmitellä ja käsitellä siten kuin ne olisivat yhden tallettajan tekemiä.

3.  Jos tallettajalla ei ole täysimääräistä oikeutta tilille talletettuihin summiin, saa vakuusturvan se henkilö, jolla on niihin täysimääräinen oikeus, jos tämä henkilö on tunnistettu tai tunnistetaan ennen sitä ajankohtaa, jona toimivaltaiset viranomaiset tekevät 2 artiklan 1 kohdan e alakohdan i alakohdassa tarkoitetun määrityksen tai jona oikeusviranomainen tekee 2 artiklan 1 kohdan e alakohdan ii alakohdassa tarkoitetun päätöksen. Jos on olemassa useita oikeudenomistajia, otetaan huomioon kunkin osuus summien hallintaa säätelevien säännösten mukaisesti 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua rajaa laskettaessa.

4.  Korvattavan määrän laskennassa käytettävä viitepäivä on se päivä, jona toimivaltaiset viranomaiset tekevät 2 artiklan 1 kohdan e alakohdan i alakohdassa tarkoitetun määrityksen tai jona oikeusviranomainen antaa 2 artiklan 1 kohdan e alakohdan ii alakohdassa tarkoitetun päätöksen. Korvattavaa määrää laskettaessa ei oteta huomioon tallettajan luottolaitokselle olevia velkoja lukuun ottamatta tallettajan velkoja, jotka lankeavat maksettaviksi viitepäivänä. [tark. 70]

5.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että talletusten vakuusjärjestelmät voivat milloin tahansa pyytää luottolaitosta ilmoittamaan niille kunkin tallettajan talletusten kokonaismäärän.

6.  Korko, joka on kertynyt talletuksista siihen päivään saakka, jona toimivaltaiset viranomaiset tekevät 2 artiklan 1 kohdan e alakohdan i alakohdassa tarkoitetun määrityksen tai jona oikeusviranomainen antaa 2 artiklan 1 kohdan e alakohdan ii alakohdassa tarkoitetun päätöksen, mutta jota ei ole hyvitetty kyseisenä päivänä, on korvattava talletusten vakuusjärjestelmästä. Edellä 5 artiklan 1 kohdassa mainittua rajaa ei saa ylittää.

Jos korko riippuu toisen rahoitusvälineen arvosta eikä sitä voida sen vuoksi määrittää vaarantamatta korvauksen suorittamista 7 artiklan 1 kohdassa mainitun määräajan kuluessa, koron korvaaminen on rajoitettava kansallisen lainsäädännön mukaiseen viivästyskorkoon.

7.  Jäsenvaltiot voivat päättää, että tiettyjen luokkien talletuksia, joilla on kansallisessa lainsäädännössä määritelty sosiaalinen tarkoitus ja joista kolmas osapuoli on antanut valtiontukisääntöjen mukaisen vakuuden, ei oteta huomioon määritettäessä 1 kohdassa tarkoitettujen, saman tallettajan samaan luottolaitokseen tekemien talletusten kokonaismäärää. Tällaisissa tapauksissa kolmannen osapuolen antama vakuus on rajoitettava 5 artiklan 1 kohdassa vahvistettuun talletussuojaan.

7 a.  Jäsenvaltiot voivat päättää, että 7 artiklan 1 kohdan mukaista korvausta varten yhden tallettajan samassa luottolaitoksessa olevia talletuksia ei yhdistetä, mikäli jäsenvaltion lainsäädäntö sallii, että luottolaitokset esiintyvät eri nimillä. Samassa ja samalla tuotemerkillä esiintyvässä luottolaitoksessa olevat talletukset ryhmitellään, ja näihin talletuksiin sovelletaan 5 artiklan 1 kohdan mukaista talletussuojan tasoa. Mikäli tällä laskentatavalla päädytään suurempaan suojattujen talletusten summaan tallettajaa ja luottolaitosta kohti kuin 5 artiklassa on säädetty, korotetaan 9 ja 11 artiklassa määriteltyjä, vakuusjärjestelmille maksettavia maksuja vastaavasti.

Mikäli jäsenvaltio päättää olla sallimatta erillistä talletusten suojaa saman luottolaitoksen eri tuotemerkkien osalta, tällöin luvanhaltijalla ja tuotemerkeillä ei ole erillisiä vakuuksia. Saman luottolaitoksen eri tuotemerkeille tehtyjen talletusten rajat ylittävä ryhmittely ei ole mahdollista.

Tätä säännöstä soveltavista jäsenvaltioista peräisin olevat luottolaitokset eivät voi tarjota tällaista talletussuojaa sellaisissa jäsenvaltioissa toimivissa haaraliikkeissään, joissa luottolaitokset eivät saa esiintyä eri toiminimillä.[tark. 71]

7 artikla

Korvaaminen

1.  Talletusten vakuusjärjestelmistä on voitava korvata talletukset, joita ei kyetä maksamaan, 7 päivänviiden työpäivän mutta vähintään viikon kuluessa siitä päivästä, jona toimivaltaiset viranomaiset tekevät 2 artiklan 1 kohdan e alakohdan i alakohdassa tarkoitetun määrityksen tai jona oikeusviranomainen antaa 2 artiklan 1 kohdan e alakohdan ii alakohdassa tarkoitetun päätöksen.

Jäsenvaltiot voivat päättää, että 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuihin talletuksiin sovelletaan pidempää korvausaikaa. Kyseinen aika saa kuitenkin olla enintään kolme kuukautta siitä päivästä, jona toimivaltaiset viranomaiset tekevät 2 artiklan 1 kohdan e alakohdan i alakohdassa tarkoitetun määrityksen tai jona oikeusviranomainen antaa 2 artiklan 1 kohdan e alakohdan ii alakohdassa tarkoitetun päätöksen.

Jäsenvaltiot voivat sallia, että 20 työpäivän pituista korvausten maksuaikaa sovelletaan 31 päivään joulukuuta 2016 asti, mikäli toimivaltaiset viranomaiset ovat perusteellisen tarkistuksen jälkeen todenneet, että talletusten vakuusjärjestelmät eivät vielä pysty takaamaan korvausten maksua viiden työpäivän ja enintään viikon kuluessa.

Tallettajalle, jolla ei ole 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti täysimääräistä oikeutta kyseisille tileille talletettuihin summiin, on maksettava korvaus ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetussa määräajassa. Kyseinen korvaus on otettava huomioon, kun korvauksia maksetaan henkilöille, joilla on täysimääräiset oikeudet.

1 a.  Jos jäsenvaltiot ovat sallineet 20 työpäivän pituisen korvausten maksuajan soveltamisen 31 päivään joulukuuta 2016 asti, tallettajalle maksetaan hänen pyynnöstään talletusten vakuusjärjestelmästä viiden työpäivän ja enintään viikon kuluessa 5 000 euron kertakorvaus hänen tekemästään takaisinmaksuun oikeutetusta talletuksesta.[tark. 150/rev]

1 b.  Edellä 1 kohdassa säädettyjen korvausten maksamista voidaan lykätä jos:

   a) henkilön laillisesta oikeudesta saada korvaus vallitsee epäselvyys, tai talletukseen kohdistuu oikeustoimia;
   b) talletukseen kohdistuu kansallisten hallitusten tai kansainvälisten elinten määräämiä rangaistuksia;
   c) talletuksiin ei ole liittynyt mitään toimintaa viimeisten 24 kuukauden aikana (tili on käyttämättömänä);
   d) määrä katsokaan osaksi tilapäisesti korkeaa saldoa 5 artiklan 1 a kohdassa määritellyn mukaisesti;
   e) maksettava määrä maksetaan kotijäsenvaltion talletusten vakuusjärjestelmästä 12 artiklan 2 kohdan mukaisesti.[tark. 75]

2.  Korvaukset maksetaan tallettajille ilman, että sitä tarvitsee pyytää talletusten vakuusjärjestelmiltä. Tätä varten luottolaitoksen on toimitettava talletuksia ja tallettajia koskevat tarpeelliset tiedot heti, kun vakuusjärjestelmä sitä pyytää.

3.  Talletusten vakuusjärjestelmän ja tallettajan välinen kirjeenvaihto laaditaan sen jäsenvaltionsillä EU:n virallisella kielellä, jota luottolaitos, jossa vakuutettu talletus sijaitsee, käyttää viestinnässään tallettajan kanssa, tai sen puuttuessa sen jäsenvaltion yhdellä tai useammalla virallisella kielellä, jossa vakuutta koskeva talletus sijaitsee. Jos pankki harjoittaa toimintaansa suoraan toisessa jäsenvaltiossa eikä ole perustanut sinne sivukonttoreita, tiedot on annettava kielellä, jonka tallettaja on valinnut avatessaan tiliä. [tark. 76]

4.  Edellä 1 kohdassa vahvistetun määräajan estämättä, jos tallettaja tai muu henkilö, jolla on oikeuksia tilillä oleviin summiin tai niitä koskevia etuja, on asetettu syytteeseen rahanpesua koskevasta rikoksesta, sellaisena kuin se määritellään direktiivin 2005/60/EY 1 artiklassa1 artiklan 2 kohdassa, vakuusjärjestelmä voi lykätä tallettajaan liittyviä maksuja tilapäisesti oikeuden päätöstä odotettaessa. [tark. 77]

4 a.  Korvauksia ei makseta, jos talletuksiin ei ole liittynyt mitään toimintaa viimeisten 24 kuukauden aikana ja jos talletuksen arvo on alhaisempi kuin korvauksen maksamisesta aiheutuvat hallinnolliset kulut.[tark. 78]

8 artikla

Talletusten vakuusjärjestelmiä vastaan esitetyt vaatimukset

1.  Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että tallettajan korvausoikeus voi olla talletusten vakuusjärjestelmää vastaan nostetun kanteen kohteena. [tark. 79, ei vaikuta suomenkieliseen versioon]

2.  Jollei 3 kohdasta muuta johdu, Järjestelmillä, jotka maksavat kansallisia vakuuskorvauksia, on suorittamiaan maksuja vastaava sijaantulo-oikeus tallettajien oikeuksiin selvitysmenettelyissä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muita kansallisessa lainsäädännössä niille annettuja oikeuksia.

Oikeudet, joihin kuuluu tässä kohdassa tarkoitettu sijaantulo-oikeus, asetetaan etusijalle heti 1 kohdassa tarkoitetun tallettajan oikeuden jälkeen ja kaikkiin muihin selvitysmiestä vastaan oleviin oikeuksiin nähden.[tark. 80]

3.  Jos talletusten vakuusjärjestelmä antaa lainaa toiselle järjestelmälle 10 artiklassa tarkoitetulla menettelyllä, lainaa antavalla talletusten vakuusjärjestelmällä on suorittamiensa maksujen suuruutta vastaava sijaantulo-oikeus tallettajien oikeuksiin selvitysmenettelyissä suhteessa lainattuun määrään.

Sijaantulo-oikeutta ei saa käyttää ennen kuin laina erääntyy 10 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti. Jos selvitysmenettely päättyy ennen kyseistä päivämäärää, sijaantulo-oikeus ulottuu lainaa ottavalle järjestelmälle maksettuihin selvityksen tuottoihin.

Oikeudet, joihin on tässä kohdassa tarkoitettu sijaantulo-oikeus, asetetaan etusijalle heti 1 kohdassa tarkoitetun tallettajien oikeuden jälkeen ja kaikkiin muihin selvitysmiestä vastaan oleviin oikeuksiin nähden.

4.  Jäsenvaltiot voivat rajoittaa sen ajanjakson pituutta, jonka kuluessa tallettajat, joiden talletuksia ei ole korvattu järjestelmästä tai tunnustettu siinä 7 artiklan 1 kohdassa vahvistetun määräajan kuluessa, voivat vaatia talletustensa korvaamista. Tämä aikaraja määräytyy sen päivän mukaan, jona oikeudet, joihin talletusten vakuusjärjestelmä on 2 kohdan mukaisesti saanut sijaantulo-oikeuden, on kansallisen lainsäädännön mukaan kirjattava likvidaatiomenettelyssä.

Aikarajasta päättäessään jäsenvaltioiden on otettava huomioon, kuinka paljon aikaa talletusten vakuusjärjestelmä tarvitsee tällaisten vaatimusten keräämiseen ennen niiden kirjaamista.

9 artikla

Talletusten vakuusjärjestelmien rahoittaminen

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että talletusten vakuusjärjestelmillä on käytössään asianmukaiset järjestelmät mahdollisten sitoumustensa määrittämiseksi. Talletusten vakuusjärjestelmien käytettävissä olevien rahoitusvarojen on oltava oikeassa suhteessa näihin sitoumuksiin.

Talletusten vakuusjärjestelmien on hankittava käytettävissä olevat rahoitusvarat kannatusmaksulla, joka sen jäsenten on maksettava säännöllisesti kunkin vuoden 30 päivänä kesäkuuta ja 30 päivänä joulukuutavähintään kerran vuodessa. Tämä ei estä hankkimasta lisärahoitusta muista lähteistä. Kertaluonteisten liittymismaksujen vaatiminen ei ole sallittua. [tark. 81]

Käytettävissä olevia rahoitusvaroja on oltava ainakin tavoitetasoa vastaava määrä. Jos rahoituskyky jää tavoitetason alapuolelle, kannatusmaksujen maksamista jatketaan siihen asti, kun tavoitetaso on jälleen saavutettu. Säännöllisessä kannatusmaksussa on otettava huomioon suhdanteet ja sen on oltava vähintään 0,1 prosenttia suojatuista talletuksista. Kannatusmaksujen maksamisvelvollisuus koskee ainoastaan tilanteita, joissa talletusten vakuusjärjestelmän varojen määrä on tavoitetasoa pienempi. Jos käytettävissä olevia varoja on ensimmäisen tavoitetason saavuttamisen jälkeen varoilla maksettavien korvausten vuoksi vähemmän kuin kaksi kolmasosaa tavoitetason mukaisesta määrästä, säännöllisen kannatusmaksun on oltava vähintään 0,25 prosenttia suojakelpoisistasuojatuista talletuksista. [tark. 82]

2.  Järjestelmän sellaisten talletusten ja sijoitusten summa, jotka liittyvät yhteen yhteisöön, saa olla enintään 5 prosenttia järjestelmän käytettävissä olevista rahoitusvaroista.Talletusten vakuusjärjestelmien käytössä olevat varat on sijoitettava riskittömästi ja riittävän hajautetusti, ja ne saavat olla enintään 5 prosenttia järjestelmän käytettävissä olevista rahoitusvaroista, mikäli näitä talletuksia ja sijoituksia ei koske direktiivin 2006/48/EY liitteessä VI olevan I osan mukainen nollariskipainotus. Yhtiöitä, jotka luetaan samaan konserniin neuvoston direktiivissä 83/349/ETY(17) tarkoitetun konsolidoidun tilinpäätöksen laatimiseksi tai tunnustettujen kansainvälisten kirjanpitosääntöjen mukaisesti, pidetään tätä rajaa laskettaessa yhtenä yhteisönä. [tark. 83]

3.  Jos talletusten vakuusjärjestelmän käytettävissä olevat rahoitusvarat eivät riitä korvausten maksamiseen tallettajille, kun talletuksia ei kyetä maksamaan, sen jäsenten on maksettava ylimääräisiä kannatusmaksuja, jotka saavat olla enintään 0,5 prosenttia niiden suojakelpoisistasuojatuista talletuksista kalenterivuotta kohden. Nämä maksut on suoritettava yksi päivä ennen 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua aikarajaa. [tark. 84]

4.  Edellä 1 ja 3 kohdassa tarkoitettu kannatusmaksuista kertynyt määrä saa olla enintään 1 prosentti suojakelpoisistasuojatuista talletuksista kalenterivuotta kohden. [tark. 85]

Toimivaltaiset viranomaiset voivat vapauttaa luottolaitoksen kokonaan tai osittaintilapäisesti 2 kohdassa tarkoitetusta velvoitteesta, jos 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut maksut vaarantaisivat yhdessä niiden vaatimusten täyttämisen, joita muilla velkojilla on sitä vastaan. Vapautuksen saa myöntää enintään kuudeksi kuukaudeksi, mutta se voidaan uusia luottolaitoksen pyynnöstä. Kyseessä oleva summa peritään kannatusmaksuna myöhemmin silloin, kun maksut eivät enää vaaranna muiden velkojien vaatimusten täyttämistä. Tämän artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja rahoitusvaroja on käytettävä pääasiallisesti tallettajien suojaan ja tämän direktiivin mukaisten korvausten maksamiseen tallettajille. Käytettävistä rahoitusvaroista kolmasosa voidaan käyttää tämän direktiivin mukaisiin ehkäiseviin ja tukeviin toimenpiteisiin. Tässä tapauksessa talletusten vakuusjärjestelmä antaa toimivaltaiselle viranomaiselle kertomuksen, jossa osoitetaan, että kyseisiin toimenpiteisiin käytetyt varat eivät ylittäneet sallittua kolmasosaa käytettävistä rahoitusvaroista.[tark. 86]

5.  Tämän artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja rahoitusvaroja on käytettävä pääasiallisesti tämän direktiivin mukaiseen korvausten maksamiseen tallettajille.

Niillä voidaan kuitenkin rahoittaa myös talletusten siirtoa toiseen luottolaitokseen, jos talletusten vakuusjärjestelmälle aiheutuvat kustannukset eivät ylitä kyseisessä luottolaitoksessa suojattujen talletusten määrää. Tällöin talletusten vakuusjärjestelmän on yhden kuukauden kuluessa talletusten siirrosta annettava Euroopan pankkiviranomaiselle kertomus, jossa osoitetaan, että edellä tarkoitettua rajaa ei ole ylitetty.[tark. 87]

Jäsenvaltiot voivat sallia sen, että talletusten vakuusjärjestelmä käyttää rahoitusvarojaan pankkien maksukyvyttömyyden estämiseen, rajoittamatta kyseisten varojen käyttöä toiseen luottolaitokseen tapahtuvaan talletusten siirtoon, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:[tark. 88]

   a) järjestelmän rahoitusvarat ovat yli 1 prosenttia suojakelpoisista talletuksista tällaisen toimenpiteen jälkeen;[tark. 89]
   b) talletusten vakuusjärjestelmä antaa yhden kuukauden kuluessa tällaisen toimenpiteen toteuttamista koskevasta päätöksestään Euroopan pankkiviranomaiselle kertomuksen, jossa osoitetaan, että edellä tarkoitettua rajaa ei ole ylitetty. [tark. 90]

Edellä a alakohdassa tarkoitettu prosenttimäärä voidaan tapauskohtaisesti vahvistaa 0,75 prosentin ja 1 prosentin välille, jos toimivaltaiset viranomaiset ovat antaneet siihen luvan kyseisen talletusten vakuusjärjestelmän esittämän perustellun pyynnön jälkeen.[tark. 91]

5 a.  Talletusten vakuusjärjestelmät voivat käyttää käytettävissä olevista rahoitusvaroistaan ehkäiseviin ja tukeviin toimenpiteisiin 5 kohdassa säädettyä osuutta enemmän, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

   a) talletusten vakuusjärjestelmällä on oltava soveltuvat järjestelmät, joilla se valvoo ja luokittelee siihen liittyneiden luottolaitosten riskit ja pystyy tarvittaessa vaikuttamaan niihin;
   b) talletusten vakuusjärjestelmällä on käytössään tarvittavat menetelmät ja rakenteet ehkäisevien ja tukevien toimenpiteiden valintaa, toteuttamista ja seurantaa varten;
   c) talletusten vakuusjärjestelmän myöntämät ehkäisevät ja tukevat toimenpiteet ovat sidottu vakuutetulle luottolaitokselle asetettuihin ehtoihin, joihin kuuluu vähintäänkin tehostetumpi riskivalvonta ja talletusten vakuusjärjestelmän laajennetut tarkistusoikeudet;
   d) järjestelmään kuuluvat luottolaitokset maksavat talletusten vakuusjärjestelmälleen ehkäiseviin ja tukeviin toimenpiteisiin käytetyt rahoitusvarat välittömästi ylimääräisinä kannatusmaksuina takaisin, mikäli tallettajille on maksettava korvauksia ja talletusten vakuusjärjestelmän rahoitusvarat ovat alle kaksi kolmasosaa tavoitetasosta; ja
   e) toimivaltainen viranomainen on varmistanut talletusten vakuusjärjestelmään liittyneiden luottolaitosten kyvyn maksaa d alakohdan mukaisia ylimääräisiä kannatusmaksuja.[tark. 92]

5 b.  Rahoitusvaroja voidaan käyttää myös luottolaitosten hallittuihin kriisinratkaisutoimenpiteisiin, mikäli talletusten vakuusjärjestelmän kulut eivät ylitä kyseisen luottolaitoksen suojattujen talletusten arvoa. Kun kriisinratkaisu tapahtuu tällä tavoin, talletusten vakuusjärjestelmän on yhden kuukauden kuluessa talletusten siirrosta annettava Euroopan pankkiviranomaiselle kertomus, jossa vahvistetaan, että kulut eivät ylitä suojattujen talletusten arvoa.[tark. 93]

6.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että talletusten vakuusjärjestelmillä on käytössään asianmukaiset vaihtoehtoiset rahoitusjärjestelyt, joiden avulla ne voivat tarvittaessa hankkia lyhyen aikavälin rahoitusta täyttääkseen niitä vastaan esitetyt vaatimukset.

7.  Jäsenvaltioiden on joka kuukausineljä kertaa vuodessa ilmoitettava Euroopan pankkiviranomaiselle kulloisessakin jäsenvaltiossaalueellaan olevien suojakelpoisten talletusten ja suojattujen talletusten määrä sekä jäsenvaltioiden talletusten vakuusjärjestelmien käytettävissä olevien rahoitusvarojen määrä. Toimivaltaisten viranomaisten on vahvistettava nämä tiedot, ja ne on toimitettava yhdessä kyseisen vahvistuksen kanssa Euroopan pankkiviranomaiselle kymmenen päivänkuukauden kuluessa kunkin kuukauden lopusta. [tark. 94]

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tiedot julkaistaan talletusten vakuusjärjestelmien ja Euroopan pankkiviranomaisen verkkosivustolla vähintään kerran vuodessa. [tark. 95]

7 a.  Talletusten vakuusjärjestelmän on noudatettava erityisiä hallintosääntöjä, ja sille on perustettava erityinen komitea, joka koostuu talletusten vakuusjärjestelmän korkeista edustajista, sen jäsenistä ja asiaankuuluvista viranomaisista, jotka työskentelevät yhdessä ja päättävät saatavilla olevien rahoitusvarojen sijoittamisen avoimista suuntaviivoista. Näissä suuntaviivoissa on otettava huomioon sijoitusten keston, laadun, hajauttamisen ja vastaavuussuhteiden sopeuttamisen kaltaiset tekijät.[tark. 96]

10 artikla

Talletusten vakuusjärjestelmien välinen lainaaminen

1.  Järjestelmällä on oikeus lainata unionissa kaikilta muilta 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilta talletusten vakuusjärjestelmiltä,Jäsenvaltiot voivat sallia, että talletusten vakuusjärjestelmät myöntävät vapaaehtoisesti luottoa toisille talletusten vakuusjärjestelmille Euroopan unionin sisällä, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät: [tark. 97]

   a) lainaa ottava järjestelmä ei voi täyttää 8 artiklan 1 kohdasta johtuvia velvoitteitaan 9 artiklan 5 kohdan soveltamisalaan kuuluvien ensimmäisen ja toisen alakohdan mukaisten aiempien maksujen vuoksi; [tark. 87]
   b) a alakohdassa kuvattu tilanne johtuu 9 artiklassa tarkoitettujen käytettävissä olevien rahoitusvarojen puutteesta;
   c) lainaa ottava järjestelmä on turvautunut 9 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuihin ylimääräisiin kannatusmaksuihin;
   d) lainaa ottava järjestelmä sitoutuu oikeudellisesti siihen, että lainatut varat käytetään 8 artiklan 1 kohdan mukaisten vaatimusten täyttämiseen;
   e) lainaa ottava järjestelmä ei ole jo velvollinen maksamaan takaisin tämän artiklan mukaista lainaa muille talletusten vakuusjärjestelmille;
   f) lainaa ottava järjestelmä ilmoittaa toimivaltaiselle viranomaiselle, kuinka suurta rahamäärää pyydetään; [tark. 98]
   g) lainan kokonaismäärä saa olla enintään 0,5 prosenttia lainaa ottavan järjestelmän suojakelpoisistasuojatuista talletuksista; [tark. 99]
   h) lainaa ottava järjestelmä tiedottaa asiasta viipymättä Euroopan pankkiviranomaiselle ja ilmoittaa, millä perusteilla a–h alakohdassa esitetyt edellytykset täyttyvät ja kuinka suurta rahamäärää pyydetään.

Ensimmäisen alakohdan f alakohdassa tarkoitettu rahamäärä määritetään seuraavasti:

[8 artiklan 1 kohdan nojalla korvattavien suojattujen talletusten määrä] – [käytettävissä olevat rahoitusvarat + 9 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen ylimääräisten kannatusmaksujen enimmäismäärä].[tark. 100]

Muut talletusten vakuusjärjestelmät toimivat lainaa antavina järjestelminä. Tätä varten jäsenvaltioiden, joihin on sijoittautunut useampi kuin yksi järjestelmä, on nimettävä yksi järjestelmä toimimaan kyseisen jäsenvaltion lainaa antavana järjestelmänä ja ilmoitettava asiasta Euroopan pankkiviranomaiselle. Jäsenvaltiot voivat päättää, maksavatko muut samaan jäsenvaltioon sijoittautuneet talletusten vakuusjärjestelmät lainaa antavalle järjestelmälle korvauksia ja millä tavoin ne maksetaan.[tark. 101]

Talletusten vakuusjärjestelmät, joiden on maksettava tämän artiklan mukainen laina takaisin muille talletusten vakuusjärjestelmille, eivät saa antaa lainaa muille talletusten vakuusjärjestelmille.

2.  Lainalle asetetaan seuraavat ehdot:

   a) Kunkin järjestelmän antaman lainan määrän on oltava verrannollinen suojakelpoisten talletusten määrään kyseisessä järjestelmässä, kun lainaa ottavaa järjestelmää ja a alakohdassa tarkoitettuja talletusten vakuusjärjestelmiä ei oteta huomioon. Määrät on laskettava tuoreimpien vahvistettujen 9 artiklan 7 kohdassa tarkoitettujen kuukausittaisten tietojen perusteella.[tark. 102]
   b) Lainaa ottavan järjestelmän on maksettava laina takaisin viimeistään viiden vuoden kuluttua. Se voi maksaa lainan takaisin vuotuisina erinä. Korkoa peritään vasta silloin, kun laina maksetaan takaisin.
   c) Korko vastaaKoroksi on asetettava vähintään Euroopan keskuspankin maksuvalmiusluoton korkoakorko laina-aikana. [tark. 103]
   c a) Lainaaja ilmoittaa Euroopan pankkiviranomaiselle alkuperäisen koron ja laina-ajan keston.[tark. 104]

3.  Euroopan pankkiviranomaisen on vahvistettava, että 1 kohdassa1 ja 2 kohdassa tarkoitetut edellytykset ovat täyttyneet, sekä ilmoitettava 2 kohdan a alakohdan mukaisesti lasketut määrät, jotka järjestelmien on annettava lainaksi, ja 2 kohdan c alakohdan mukainen alkuperäinen korko ja laina-aika. [tark. 105]

Euroopan pankkiviranomaisen on toimitettava antamansa vahvistus yhdessä 1 artiklan h alakohdassa tarkoitettujen tietojen kanssa lainaa antaville talletusten vakuusjärjestelmille. Näiden on saatava kyseinen vahvistus ja tiedot kahden työpäivän kuluessa. Lainaa antavien talletusten vakuusjärjestelmien on viipymättä ja viimeistään kahden työpäivän kuluttua vahvistuksen ja tietojen saamisesta maksettava laina lainaa ottavalle järjestelmälle.[tark. 106]

5.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että lainaa ottavan järjestelmän perimät kannatusmaksut riittävät siihen, että lainattu määrä maksetaan takaisin ja tavoitetaso saavutetaan uudelleen mahdollisimman pian.

11 artikla

Talletusten vakuusjärjestelmiin suoritettavien kannatusmaksujen laskeminen

1.  Edellä 9 artiklassa tarkoitetut talletusten vakuusjärjestelmiin suoritettavat kannatusmaksut määritetään kunkin jäsenen osalta siihen kohdistuvan riskin suuruuden perusteella. Luottolaitosten on maksettava vähintään 75 prosenttia tai enintään 200 prosenttia250 prosenttia siitä määrästä, joka keskimääräistä riskiä edustavan pankin olisi maksettava. Jäsenvaltiot voivat päättää, että 1 artiklan 3 ja 4 kohdassa tarkoitettujen laitosten suojelujärjestelmien jäsenet suorittavat talletusten vakuusjärjestelmiin pienempiä kannatusmaksuja, joiden on kuitenkin oltava vähintään 37,5 prosenttia siitä määrästä, joka keskimääräistä riskiä edustavan pankin olisi maksettava.

Jäsenvaltiot voivat tarjota edullisempia kannatusmaksuja erityislainsäädännön piiriin kuuluvilla vähäriskisillä aloilla.[tark. 107]

1 a.  Jäsenvaltiot voivat sallia, että kaikkiin direktiivin 2006/48/EY 3 artiklan 1 kohdan mukaan samaan keskuslaitokseen kuuluviin luottolaitoksiin sovelletaan kokonaisuudessaan konsolidoinnin perusteella keskuslaitokselle ja siihen kuuluville laitoksille määriteltyä riskipainotusta. Jäsenvaltiot voivat edellyttää, että luottolaitosten on maksettava vähimmäissuuruinen kannatusmaksu niiden suojattujen talletusten määrästä riippumatta.[tark. 112]

2.  JäseneenLiitteessä I ja II kuvataan jäseniin kohdistuvan riskin suuruus määritetään ja kannatusmaksut lasketaan liitteessä I ja II esitettyjen osatekijöiden perusteellasuuruuden ja jäsenlaitosten talletusten vakuusjärjestelmälle suorittamien kannatusmaksujen standardoitu laskutapa. [tark. 108]

3.  Edellä 2 kohtaa ei sovelleta 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin talletusten vakuusjärjestelmiin.[tark. 109]

3 a.  Sen estämättä, mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään, talletusten vakuusjärjestelmät voivat käyttää omia vaihtoehtoisia riskiperusteisia menetelmiään niiden jäseniin kohdistuvan talletusten vakuusjärjestelmään suoritettavien riskiperusteisten jäsenlaitosten kannatusmaksujen laskemiseksi. Maksujen laskeminen tapahtuu suhteessa jäsenten toimintariskiin ja siinä otetaan asianmukaisella tavalla huomioon eri liiketoimintamallien riskiprofiilit. Vaihtoehtoisissa menetelmissä voidaan ottaa huomioon myös taseen vastaavaa-puoli ja riski-indikaattorit, kuten omien varojen riittävyys, omaisuuserien laatu sekä maksuvalmius.

Toimivaltaisten viranomaisten ja Euroopan pankkiviranomaisen on hyväksyttävä kaikki vaihtoehtoiset lähestymistavat, joiden on vastattava Euroopan pankkiviranomaisen 11 artiklan 5 kohdan mukaisesti antamia ohjeita. Euroopan pankkiviranomainen tarkistaa säännöllisesti vähintään viiden vuoden välein ja aina talletusten vakuusjärjestelmän järjestelmän muuttuessa, onko ohjeita noudatettu.[tark. 110]

4.  Komissiolle siirretään toimivaltaa liitteessä II olevan A osan mukaisten määritelmien ja menetelmien osatekijöiden yksilöimiseksi. Nämä sääntelystandardien luonnokset hyväksytään [EPV-asetuksen] 7 – 7 d artiklan mukaisesti.Määritelmien tosiasiallisen yhdenmukaistamisen ja 1 ja 2 kohdassa esitetyn standardimenetelmän käyttöön ottamiseksi Euroopan pankkiviranomainen voi laatialaatii teknisten sääntelystandardien luonnoksia, jotka annetaan. Euroopan pankkiviranomainen voi tarvittaessa mukauttaa määritelmiä ja menetelmiä täyden vertailukelpoisuuden varmistamiseksi ja vääristävien elementtien välttämiseksi.

Euroopan pankkiviranomainen toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2012.

Komissiolle siirretään valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.[tark. 111]

4 a.  Euroopan pankkiviranomainen ottaa riskinarvioinnissaan ja teknisten sääntelystandardien laatimisessa huomioon luottolaitosten käyttöönottamat hallintoon kohdistuvat valvontamenettelyt. Se huolehtii parhaita käytäntöjä koskevien esimerkkien levittämisestä Euroopan finanssivalvojien järjestelmän kautta.[tark. 113]

5.  Euroopan pankkiviranomainen antaa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2012 asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan nojalla ohjeet liitteessä II olevan B osan soveltamisesta [EPV-asetuksen 8 artiklan] nojallaja edellä 3 a kohdassa tarkoitettujen talletusten vakuusjärjestelmien kehittämistä vaihtoehtoisista riskiperusteisista menetelmistä. [tark. 114]

12 artikla

Unionissa tehtävä yhteistyö

1.  Vakuusjärjestelmät kattavat luottolaitosten muihin jäsenvaltioihin perustamien sivukonttoreiden tallettajat.

2.  Vastaanottavan jäsenvaltion järjestelmän on maksettava kotijäsenvaltion järjestelmän puolesta korvaukset luottolaitosten toisiin jäsenvaltioihin perustamien sivukonttoreiden tallettajille tai sellaisissa jäsenvaltioissa olevien sivukonttoreiden tallettajille, joissa toisessa jäsenvaltiossa toimiluvan saanut luottolaitos harjoittaa toimintaa. Kotijäsenvaltion järjestelmän on korvattava nämä maksuttoimitettava tarvittavat varat etukäteen, jotta vastaanottavan jäsenvaltion järjestelmällejärjestelmä voi täyttää kotijäsenvaltion järjestelmän velvollisuuden ja maksaa korvaukset tallettajille 1 kohdan mukaisesti. [tark. 115]

Vastaanottavan jäsenvaltion järjestelmän on myös annettava kyseisille tallettajille tietoja kotijäsenvaltion järjestelmän puolesta, ja sillä on oikeus vastaanottaa kyseisiltä tallettajilta kirjeenvaihtoa kotijäsenvaltion järjestelmän puolesta.

3.  Jos luottolaitoksen jäsenyys järjestelmässä päättyy ja luottolaitos liittyy toiseen järjestelmään, kannatusmaksut, jotka on maksettu jäsenyyden peruuttamista edeltävien kuuden kuukaudenedeltävän vuoden aikana, on korvattava tai siirrettävä kyseiseen toiseen järjestelmään, mikäli kyse ei ole 9 artiklan 1 kohdan 3 alakohdassa säädetyistä korotetuista säännöllisistä maksuista tai 9 artiklan 3 kohdassa säädetyistä ylimääräisistä kannatusmaksuista. Tätä ei sovelleta, jos luottolaitos on erotettu järjestelmästä 3 artiklan 3 kohdan nojalla. [tark. 116]

4.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kotijäsenvaltion talletusten vakuusjärjestelmät vaihtavat 3 artiklan 7 kohdassa tarkoitettuja tietoja vastaanottavan jäsenvaltion vastaavien järjestelmien kanssa. Tällöin sovelletaan mainitussa artiklassa asetettuja rajoituksia.

Luottolaitosten, jotka aikovat siirtyä tämän direktiivin säännösten mukaisesti vapaaehtoisesti yhdestä talletusten vakuusjärjestelmästä toiseen, on annettava aikeistaan ilmoitus vähintään kuusi kuukautta aikaisemmin. Luottolaitoksen on jatkettava tämän ajanjakson ajan kannatusmaksujen maksamista alkuperäiselle talletusten vakuusjärjestelmälleen sekä ennakko- että jälkirahoituksen osalta.[tark. 117]

5.  Jotta voidaan helpottaa talletusten vakuusjärjestelmien välistä tehokasta yhteistyötä ottaen erityisesti huomioon tämä artikla ja 10 artikla, talletusten vakuusjärjestelmillä tai tarvittaessa toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava voimassa olevat kirjalliset yhteistyösopimukset. Kyseisissä sopimuksissa on otettava huomioon direktiivissä 95/46/EY asetetut vaatimukset.

Talletusten vakuujärjestelmien on ilmoitettava sopimusten olemassaolosta ja sisällöstä Euroopan pankkiviranomaiselle. Se voi antaa niistä lausuntoja asetuksen (EU) N:o 1093/2010 6 artiklan 2 kohdan f alakohdan ja 19 artiklan nojalla. Jos toimivaltaiset viranomaiset tai talletusten vakuusjärjestelmät eivät saa sopimusta tehdyksi tai jos sopimuksen tulkinnasta on erimielisyyttä, Euroopan pankkiviranomainen ratkaisee erimielisyydet asetuksen (EU) N:o 1093/2010 11 artiklan nojalla.

Tällaisten sopimusten puuttuminen ei vaikuta 8 artiklan 2 kohdan mukaisiin tallettajien vaatimuksiin tai tämän artiklan 3 kohdan mukaisiin luottolaitosten vaatimuksiin.

13 artikla

Kolmansiin maihin sijoittautuneiden luottolaitosten sivukonttorit

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, onko sellaisten luottolaitosten perustamien sivukonttoreiden, joiden kotipaikka on unionin ulkopuolella, (unionin ulkopuoliset luottolaitokset) antama suoja vastaava kuin tässä direktiivissä säädetty.

Jos näin ei ole, jäsenvaltiot voivat säätää, jollei direktiivin 2006/48/EY 38 artiklan 1 kohdasta muuta johdu, että sellaisten unionin ulkopuolisten luottolaitosten perustamat sivukonttorit osallistuvat niiden alueella voimassa olevaan talletusten vakuusjärjestelmään.

1 a.  Euroopan pankkiviranomainen kehittää teknisten sääntelystandardien luonnoksia, joissa määritetään yleiset vastaavuusvaatimukset 1 kohdan soveltamista koskevan yhdenmukaistamisen varmistamiseksi.

Euroopan pankkiviranomainen toimittaa kyseiset teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään ... päivänä ...kuuta ....

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.[tark. 118]

2.  Unionin ulkopuolisten luottolaitosten perustamien sivukonttoreiden, jotka eivät ole jossakin jäsenvaltiossa toimivan järjestelmän jäseniä, nykyiset ja mahdolliset tallettajat saavat luottolaitokselta kaikki asian kannalta merkitykselliset, sellaisia vakuussäännöksiä koskevat tiedot, joita sovelletaan heidän talletuksiinsa.

3.  Edellä 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen on oltava saatavilla sen jäsenvaltion yhdellä tai useammalla virallisella kielellä, jossa sivukonttori sijaitsee, ja muilla kielillä, jos tallettaja niin pyytää ja sivukonttori pystyy täyttämään pyynnön, kansallisessa lainsäädännössä esitetyllä tavalla, ja ne laaditaan selkeästi ja ymmärrettävästi. [tark. 151/rev]

14 artikla

Tallettajalle annettavat tiedot

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että luottolaitokset tarjoavat nykyisille ja mahdollisille tallettajille tietoja, joita nämä tarvitsevat yksilöimään sen talletusten vakuusjärjestelmän, johon laitos ja sen sivukonttorit kuuluvat unionissa yksilöimiseksi. Jos talletusta ei taata talletusten vakuusjärjestelmällä 4 artiklan4 artiklan 1 kohdan a–g alakohdan sekä i–k alakohdan ja 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti, luottolaitoksen on ilmoitettava tästä tallettajalle, ja tällöin luottolaitoksen on tarjottava tallettajalle mahdollisuutta nostaa talletuksensa, mukaan lukien kaikki niille kertyneet korot ja edut, ilman, että häneltä peritään siitä maksua. [tark. 119]

2.  Mahdollisille tallettajille annettavat tiedot on esitettävä ennen talletusten vastaanottoa koskevan sopimuksen tekoa, ja mahdollisten tallettajien on ne allekirjoitettava. Tällöin on käytettävä liitteessä III olevaa mallia.

3.  Tallettajille annettavat tiedot on esitettävä näiden tallettajien tiliotteissa. Tiedoissa on oltava vahvistus siitä, että talletukset ovat suojakelpoisia. Lisäksi niissä on viitattava liitteessä III olevaan tiedotteeseen ja ilmoitettava, mistä sen voi saada. Liitteessä III oleva tiedote on myös liitettävä yhteen heidän kunkin tiliotteistaan vähintään kerran vuodessa. Tiedoissa voidaanon myös ilmoittaailmoitettava asianomaisen tallettajien vakuusjärjestelmän verkkosivusto.

Talletusten vakuusjärjestelmän verkkosivuston on sisällettävä tarvittavat tiedot tallettajista ja erityisesti tässä direktiivissä säädetyistä talletusten vakuuksiin liittyviä menettelyitä ja ehtoja koskevista säännöksistä.[tark. 120]

4.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetut tiedot on oltava saatavilla sen jäsenvaltion yhdellä tai useammalla virallisella kielellä, jossa sivukonttori sijaitsee, kansallisessa lainsäädännössä esitetyllä tavalla, ja muilla kielillä, jos tallettaja niin pyytää ja sivukonttori pystyy täyttämään pyynnön. [tark. 121]

5.  Jäsenvaltioiden on rajoitettava 1 kohdassa1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen tietojen käyttö mainostarkoituksiin. pelkkään asialliseen mainintaan järjestelmästä, jolla mainoksessa mainittu tuote taataan. [tark. 122]

Luottolaitosten, jotka ovat jonkin 1 artiklan 3 ja 4 kohdassa tarkoitetun järjestelmän jäseniä, on asianmukaisesti ja helppotajuisesti tiedotettava tallettajille järjestelmäntalletusten vakuusjärjestelmän toiminnasta. Luottolaitosten on samanaikaisesti tarjottava tallettajille tietoa enimmäiskorvauksesta sekä talletusten vakuusjärjestelmää koskevista muista seikoista. Tiedoissa ei saa olla mainintaa rajoittamattomasta talletussuojasta. [tark. 123]

6.  Jos luottolaitokset sulautuvat, sulautumisesta on ilmoitettava niiden tallettajille vähintään yksi kuukausi ennen kuin siitä tulee lainvoimainen. Tallettajille on ilmoitettava, että sulautumisen tullessa voimaan kaikki talletukset, joita kyseisillä tallettajilla on kussakin sulautuvassa pankissa, kerätään sulautumisen jälkeen yhteen, jotta voidaan määrittää niiden suoja talletusten vakuusjärjestelmässä. Tallettajille on annettava kolme kuukautta aikaa sulautumisesta ilmoittamisesta siirtää talletuksensa, mukaan lukien kaikki kertyneet korot ja edut, siltä osin kuin ne ylittävät 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun talletussuojan, toiseen pankkiin tai pankin sivukonttoriin ilman, että häneltä peritään siitä maksua. Näiden kolmen kuukauden aikana, jos 5 artiklan 1 kohdassa asetettu määrä ylittyy, suoja määräytyy siten, että 5 artiklan 1 kohdassa asetettu määrä kerrotaan sulautettujen luottolaitosten lukumäärällä.[tark. 124]

6 a.  Jos luottolaitos eroaa tai se erotetaan talletusten vakuusjärjestelmästä, eronneen luottolaitoksen on tiedotettava asiasta tallettajilleen kuukauden kuluessa.[tark. 125]

7.  Jos tallettaja käyttää verkkopankkia, tässä direktiivissä edellytetyt tiedot on ilmoitettava sähköisestisopivalla tavalla sillä tavoin, että tallettaja saa ne tietoonsa, tai paperilla tallettajan valinnan mukaan. [tark. 126]

7 a.  Jäsenvaltioiden on varmistettava asianmukaiset toimenpiteet, joiden avulla talletusten vakuusjärjestelmä voi jakaa tietoja ja viestiä tehokkaasti muiden talletusten vakuusjärjestelmien, niihin kuuluvien luottolaitosten sekä asiasta vastaavien toimivaltaisten viranomaisten kanssa heidän omalla oikeusalueellaan sekä tarvittaessa muissa maissa sijaitsevien virastojen kanssa.[tark. 127]

15 artikla

Luettelo toimiluvan saaneista luottolaitoksista

Komissio ilmoittaa avoimesti kunkin luottolaitoksen aseman suhteessa tähän direktiiviin toimiluvan saaneiden luottolaitosten luettelossa, joka sen on direktiivin 2006/48/EY 14 artiklan mukaan laadittava. [tark. 128]

16 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.  Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tässä artiklassa säädetyin edellytyksin.

1 a.  Siirretään komissiolle valta antaa 5 artiklan 7 kohdassa tarkoitettuja delegoituja säädöksiä määräämättömäksi ajaksi ... päivänä ...kuuta …(18).

1 b.  Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 5 artiklan 7 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai päätöksessä mainittuna myöhempänä päivänä. Päätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

2.  Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, se antaa säädöksen tiedoksi samanaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

3.  Komissiolle siirrettyyn valtaan antaa delegoituja säädöksiä sovelletaan 17 ja 18 artiklassa säädettyjä ehtoja.Edellä olevan 5 artiklan 7 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta määräaikaa jatketaan kolmella kuukaudella.[tark. 129]

Article 17

Säädösvallan siirron peruuttaminen

1.  Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 16 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron.

2.  Toimielin, joka on aloittanut sisäisen menettelyn päättääkseen, peruuttaako se säädösvallan siirron, pyrkii ilmoittamaan asiasta toiselle toimielimelle ja komissiolle kohtuullisen ajan kuluessa ennen lopullisen päätöksen tekemistä sekä ilmoittaa samalla, mitä siirrettyä säädösvaltaa mahdollinen peruuttaminen koskee ja mainitsee peruuttamisen mahdolliset syyt.

3.  Peruuttamispäätöksellä lopetetaan päätöksessä mainitun säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan joko välittömästi tai jonakin myöhempänä, siinä mainittuna päivänä. Se ei vaikuta aiemmin annettujen delegoitujen säädösten voimassaoloon. Se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.[tark. 130]

18 artikla

Delegoitujen säädösten vastustaminen

1.  Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat vastustaa delegoitua säädöstä kahden kuukauden kuluessa siitä, kun säädös on annettu tiedoksi. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa pidennetään yhdellä kuukaudella.

2.  Jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole määräajan päättyessä vastustanut delegoitua säädöstä, se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja se tulee voimaan säädöksessä mainittuna päivänä.

Delegoitu säädös voidaan julkaista Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja se voi tulla voimaan ennen mainitun määräajan päättymistä, jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ilmoittaneet komissiolle aikomuksestaan olla vastustamatta säädöstä.

3.  Jos Euroopan parlamentti tai neuvosto vastustaa delegoitua säädöstä, se ei tule voimaan. Säädöstä vastustava toimielin esittää syyt, miksi se vastustaa delegoitua säädöstä.[tark. 131]

19 artikla

Siirtymäsäännökset

1.  Edellä 9 artiklassa tarkoitetut talletusten vakuusjärjestelmiin suoritettavat kannatusmaksut on jaettava mahdollisimman tasaisesti, kunnes 9 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitettu tavoitetaso on saavutettu.[tark. 132]

1 a.  Jos talletusten vakuusjärjestelmä ei voi määrittää järjestelmään kuuluvien luottolaitosten suojattuja talletuksia tämän direktiivin tullessa voimaan, tavoitetaso perustuu 2 artiklan 1 kohdan h alakohdassa säädettyihin järjestelmän suojakelpoisiin talletuksiin. Suojattuja talletuksia sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2015 alkaen kannatusmaksun perustana kaikkien talletusten vakuusjärjestelmien tavoitetasoihin.[tark. 133]

2.  Jos tallettajilla on saman luottolaitoksen antamia velkakirjoja sekä omien vekselien tunnustamisesta ja velkakirjoista aiheutuvia vastattavia tai talletuksia, joiden olemassaolo voidaan osoittaa ainoastaan muulla todistuksella kuin tiliotteellajotka kuuluvat haltijalle eivätkä nimetylle henkilölle, taikka talletuksia, joiden pääomaa ei voida maksaa takaisin nimellisarvon mukaisesti tai joiden pääoma voidaan maksaa takaisin nimellisarvon mukaisesti ainoastaan luottolaitoksen tai kolmannen osapuolen antaman erityisen vakuuden tai sopimuksen perusteella, kyseisille tallettajille on ilmoitettava, että heidän talletuksiaan ei enää suojata talletusten vakuusjärjestelmällä.

3.  Jos tiettyjä talletuksia ei enää suojata kokonaan tai osittain talletusten vakuusjärjestelmillä sen jälkeen, kun tämä direktiivi tai direktiivi 2009/14/EY on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, jäsenvaltiot voivat sallia, että näitä talletuksia suojataan 31 päivään joulukuuta 2014 saakka, jos kyseiset talletukset on tehty ennen 30 päivää kesäkuuta 2010. Jäsenvaltioiden on varmistettava 31 päivän joulukuuta 2014 jälkeen, että mistään järjestelmästä ei tarjota suurempia tai laajempia vakuuksia kuin tässä direktiivissä säädetään, riippumatta siitä, milloin talletukset on tehty.

4.  Komissio antaa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 20152 päivänä tammikuuta 2014, jolloin tarkistetaan myös , Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen ja tarvittaessa säädösehdotuksen sen selvittämiseksi, pitäisikö nykyiset talletusten vakuusjärjestelmät korvata yhdellä unionin laajuisella järjestelmällä, jossa selvitetään, miten unionissa toimivat talletusten vakuusjärjestelmät toimivat Euroopan pankkiviranomaisen johdolla yhteistyössä eurooppalaisessa talletusten vakuusjärjestelmässä sellaisten riskien estämiseksi, jotka aiheutuvat rajatylittävästä toiminnasta ja talletusten suojaamiseksi tällaisilta riskeiltä. [tark. 134]

5.  Komissio antaa yhteistyössä Euroopan pankkiviranomaisen kanssa Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2015 kertomuksen tämän direktiivin täytäntöönpanon edistymisestä. Kertomuksessa olisi erityisesti selvitettävä:, voidaanko tavoitetaso määrittää

   tavoitetasoa suojattujen talletusten perusteella heikentämättä samallaarvioimalla pidätettävän prosenttimäärän tai muiden sääntelyvaihtoehtojen asianmukaisuutta; tässä yhteydessä tavoitetason on vastattava direktiivin 2006/48/EY 80 artiklan 8 kohdassa tarkoitetun lainmukaisen tai sopimuksellisen suojajärjestelmän tai laitoksen suojajärjestelmän viimeisten kymmenen vuoden aikana maksamatta jääneitä talletuksia;
   sääntelyä koskevien velvoitteiden kumulatiivista vaikutusta luottolaitoksiin, kuten omia varoja koskevia vaatimuksia;
   talletusten vakuusjärjestelmää koskevan lainsäädännön keskinäisiä yhteyksiä kriisinhallintaa koskevan tulevan lainsäädännön kanssa;
   vaikutusta pankkitoiminnan mallien monimuotoisuudelle, kun tarkoitus on suojella sitä;
   tallettajien nykyisen suojan riittävyyttä.

Kaikki nämä toimet toteutetaan siten, että valvotaan tallettajien suojaa. [tark. 135]

20 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.  Jäsenvaltioiden on saatettava 1 artiklan, 2 artiklan 1 kohdan a, c, d, f ja h–m alakohdan, 2 artiklan 2 kohdan, 3 artiklan 1, 3 ja 5–7 kohdan, 4 artiklan 1 kohdan d–k alakohdan, 5 artiklan 2–5 kohdan, 6 artiklan 4–7 kohdan, 7 artiklan 1–3 kohdan, 8 artiklan 2–4 kohdan, 9–11 artiklan, 12 artiklan, 13 artiklan 1 ja 2 kohdan, 14 artiklan 1–3 kohdan ja 5–7 kohdan ja 19 artiklan sekä liitteiden I–IIItämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2012. Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle kirjallisina nämä säännökset sekä kyseisiä säännöksiä ja tätä direktiiviä koskeva vastaavuustaulukko. [tark. 136]

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, jäsenvaltioiden on saatettava 9 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan, 9 artiklan 3 kohdan ja 10 artiklan noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2020.[tark. 137]

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, jäsenvaltioiden on saatettava 7 artiklan 1 kohdan ja 9 artiklan 5 kohdan noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2013. Edellä 9 artiklan 5 kohdan a alakohdassa mainittua prosenttimäärää suojakelpoisista talletuksista ei kuitenkaan sovelleta ennen 1 päivää tammikuuta 2014. Prosenttimäärä, jota sovelletaan 31 päivään joulukuuta 2017 saakka, on 0,5 prosenttia. Mainitun päivään jälkeen sovelletaan 0,75:tä prosenttia 31 päivään joulukuuta 2020 saakka.[tark. 138]

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niitä virallisesti julkaistaessa niihin on liitettävä tällainen viittaus. Niissä on myös mainittava, että voimassa oleviin lakeihin, asetuksiin ja hallinnollisiin määräyksiin sisältyviä viittauksia tällä direktiivillä kumottuihin direktiiveihin pidetään viittauksina tähän direktiiviin. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset ja maininnat tehdään.

2.  Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

21 artikla

Kumoaminen

Kumotaan direktiivi 94/19/EY ja sen muutokset 31 päivästä joulukuuta 2012, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden velvoitteita, jotka liittyvät määräaikoihin, joiden kuluessa jäsenvaltioiden on saatettava liitteessä IV mainitut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sovellettava niitä.

Viittauksia kumottuihin direktiiveihin pidetään viittauksina tähän direktiiviin liitteessä V olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

22 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sovelletaan 2 artiklan 1 kohdan b, e ja g alakohtaa, 4 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohtaa, 5 artiklan 1 kohtaa, 6 artiklan 1, 2 ja 3 kohtaa, 7 artiklan 4 kohtaa, 8 artiklan 1 kohtaa, 12 artiklan 1 kohtaa, 13 artiklan 3 kohtaa, 14 artiklan 4 kohtaa ja 15–18 artiklaa 1 päivästä tammikuuta 2013 alkaen.

23 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty […]

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

Neuvoston puolesta

Puhemies

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

LIITE I

Talletusten vakuusjärjestelmiin suoritettavien riskiperusteisten kannatusmaksujen määrittäminen

1.  Käytetään seuraavia kaavoja:

   a) jäsenen riskiperusteisten kannatusmaksujen määrä

Ci = TC * RSi

   b) jäsenen riskiosuus

20120216-P7_TA(2012)0049_FI-p0000001.jpg

   c) jäsenen kannatusmaksun riskipainotettu määrä

RAi = CB *20120216-P7_TA(2012)0049_FI-p0000002.jpg

jossa

Ci on talletusten vakuusjärjestelmän i:nnen jäsenen kannatusmaksun määrä

TC on järjestelmään kerättävien kannatusmaksujen kokonaismäärä

RSi on i:nnen jäsenen riskiosuus

RAi on i:nnen jäsenen kannatusmaksun riskipainotettu määrä

RAk on kunkin n jäsenen kannatusmaksujen riskipainotetut määrät

CB on kannatusmaksupohja (eli viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2015 alkaen suojatut talletukset tai niin kauan kuin niitä ei voida laskea kaikille vakuusjärjestelmän jäsenlaitoksille, suojakelpoiset talletukset) [tark. 139]

βi on i:nnelle jäsenelle liitteen II mukaisesti annettu riskikerroin.

2.  Käytetään seuraavia kaavoja:

   a) jäsenen kokonaispistemäärä

20120216-P7_TA(2012)0049_FI-p0000003.jpg20120216-P7_TA(2012)0049_FI-p0000004.jpg20120216-P7_TA(2012)0049_FI-p0000005.jpg= ¾+ ¼

   b) jäsenen osapistemäärä, joka on saatu perusindikaattoreista

20120216-P7_TA(2012)0049_FI-p0000006.jpg20120216-P7_TA(2012)0049_FI-p0000007.jpg20120216-P7_TA(2012)0049_FI-p0000008.jpg20120216-P7_TA(2012)0049_FI-p0000009.jpg20120216-P7_TA(2012)0049_FI-p0000010.jpg= ¼ [+++]

   c) jäsenen osapistemäärä, joka on saatu lisäindikaattoreista

20120216-P7_TA(2012)0049_FI-p0000011.jpg20120216-P7_TA(2012)0049_FI-p0000012.jpg20120216-P7_TA(2012)0049_FI-p0000013.jpg20120216-P7_TA(2012)0049_FI-p0000014.jpg20120216-P7_TA(2012)0049_FI-p0000015.jpg=[++ … +]

jossa

20120216-P7_TA(2012)0049_FI-p0000016.jpg on i:nnen jäsenen kokonaispistemäärä

20120216-P7_TA(2012)0049_FI-p0000017.jpg on i:nnen jäsenen osapistemäärä, joka on saatu perusindikaattoreista

20120216-P7_TA(2012)0049_FI-p0000018.jpg on i:nnen jäsenen osapistemäärä, joka on saatu lisäindikaattoreista

20120216-P7_TA(2012)0049_FI-p0000019.jpg on muuttuja, jolla arvioidaan i:nnen jäsenen riskiä liitteessä II esitetyn perusindikaattorin tai lisäindikaattorin osalta

x on tietyn perus- tai lisäindikaattorin symboli.

LIITE II

Riskiperusteisten kannatusmaksujen laskennassa käytettävät indikaattorit, pistemäärät ja riskipainotukset

A OSA

Perusindikaattorit

1.  Riskiperusteisten kannatusmaksujen laskennassa käytetään seuraavia perusindikaattoreita:

Riskiluokka

Indikaattori

Suhde

Vakavaraisuus

Direktiivin 2006/48/EY 57 artiklan a–ca alakohdassa tarkoitetut omien varojen erät ja direktiivin 2006/48/EY 76 artiklassa tarkoitetut riskipainotetut omaisuuserät

Omat varat

Riskipainotetut omaisuuserät

Varojen laatu

Järjestämättömät lainat

Järjestämättömät lainat

Kokonaislainat

Kannattavuus

Riskipainotettu kokonaispääoman tuottoprosentti [tark. 140]

Nettotulo

Taseen loppusummien keskiarvo

Maksuvalmius

Jäsenvaltiot määrittävät, jollei 11 artiklan 4 kohdasta muuta johdu

2.  Seuraavia pistemääriä käytetään ilmentämään riskiprofiileja perusindikaattoreiden osalta:

Riskitaso

Vakavaraisuus

Varojen laatu

Kannattavuus

Maksuvalmius

Hyvin pieni riski

1

1

1

1

Pieni riski

2

2

2

2

Keskisuuri riski

3

3

3

3

Suuri riski

4

4

4

4

Hyvin suuri riski

5

5

5

5

3.  Jäsenelle annetaan seuraavat pistemäärät tietyn riskiluokan indikaattoreiden todellisten arvojen perusteella:

Osatekijä

Symboli (x)

20120216-P7_TA(2012)0049_FI-p0000020.jpg= 1

20120216-P7_TA(2012)0049_FI-p0000021.jpg= 2

20120216-P7_TA(2012)0049_FI-p0000022.jpg= 3

20120216-P7_TA(2012)0049_FI-p0000023.jpg= 4

20120216-P7_TA(2012)0049_FI-p0000024.jpg= 5

Vakavaraisuus

CA

x > 12,3 %

12,3 % ≥ x > 9,6 %

9,6 % ≥ x > 8,2 %

8,2 % ≥ x > 7 %

x ≤ 7 %

Varojen

laatu

AQ

x ≤ 1 %

1 % < x ≤ 2,1 %

2,1 % < x ≤ 3,7 %

3,7 % < x ≤ 6 %

x > 6 %

Kannattavuus

P

x > 1,2 %

1,2 % ≥ x > 0,9 %

0,9 % ≥ x > 0,7 %

0,7 % ≥ x > 0,5 %

x ≤ 0,5 %

Maksuvalmius

L

Jäsenvaltiot voivat määrittää kunkin 20120216-P7_TA(2012)0049_FI-p0000025.jpg-muuttujan kynnysarvot, jollei 11 artiklan 4 kohdasta muuta johdu

4.  Jäsenelle annetaan seuraavat riskipainotukset (kertoimet) sen kokonaispistemäärän mukaan:

Kokonaispistemäärä (ρ)

1 < ρ ≤ 1,5

1,5 < ρ ≤ 2,5

2,5 < ρ ≤ 3,5

3,5 < ρ ≤ 4,5

4,5 < ρ ≤ 5

Riskikerroin (β)

75 %

100 %

125 %

150 %

200 %

B OSA

Lisäindikaattorit

1.  Jäsenvaltiot määrittävät Riskiperusteisten kannatusmaksujen laskennassa käytettävät lisäindikaattorit. Tähän tarkoitukseen voidaan käyttää täydentävästi joitakin tai kaikkia seuraavista indikaattoreista: [tark. 141]

Riskiluokka

Indikaattori/suhde

Määritelmä

Vakavaraisuus

Kokonaispääoma

Kokonaispääoma

Riskipainotetut omaisuuserät

Ylimääräinen pääoma*

Ylimääräinen pääoma

tai

Ylimääräinen pääoma

Taseen loppusumma

Riskipainotetut omaisuuserät

Varojen laatu

Luottotappiovaraus

Luottotappiovaraus

tai

Luottotappiovaraus

Nettokorkotuotto

Liiketoiminnan tuotot

Riskipainotetut omaisuuserät

Riskipainotetut omaisuuserät

Taseen loppusumma

Kannattavuus

Kulujen ja tuottojen suhde

Liiketoiminnan kulut

Liiketoiminnan tuotot

Nettokate

Nettokate

Kokonaispääoma

Maksuvalmius

Jäsenvaltiot määrittävät, jollei 11 artiklan 5 kohdasta muuta johdu

* Ylimääräinen pääoma = pääoma – direktiivin 2006/48/EY 57 artiklan a–h alakohdassa tarkoitetut omat varat.

2.  Seuraavia pistemääriä käytetään ilmentämään riskiprofiileja lisäindikaattoreiden osalta:

Riskitaso

Vakavaraisuus

Varojen laatu

Kannattavuus

Maksuvalmius

Hyvin pieni riski

1

1

1

1

Pieni riski

2

2

2

2

Keskisuuri riski

3

3

3

3

Suuri riski

4

4

4

4

Hyvin suuri riski

5

5

5

5

3.  Jäsenelle annetaan seuraavat riskipainotukset (kertoimet) sen kokonaispistemäärän mukaan:

Kokonaispistemäärä (ρ)

1 < ρ ≤ 1,5

1.5 < ρ ≤ 2,5

2,5 < ρ ≤ 3,5

3,5 < ρ ≤ 4,5

4,5 < ρ ≤ 5

Riskikerroin (β)

75 %

100 %

125 %

150 %

200 %

LIITE III

Tallettajalle annettavan tiedotteen malli

Jos luottolaitosluottolaitoksenne ei ole maksanut erääntyneitä talletuksiatalletuksianne syistä, jotka liittyvät suoraan sen taloudelliseen tilanteeseen, tallettajilleteille tallettajana maksetaan korvaukset talletusten vakuusjärjestelmästä. [Tallettavan luottolaitoksen nimi]:n [tuotteen nimi] kuuluu yleisesti asianomaisen talletusten vakuusjärjestelmän antaman talletussuojan piiriin talletusten vakuusjärjestelmistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/.../EU(19) mukaisesti. [tark. 142]

Korvaus on enintään 100 000 euroa pankkia kohden. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki samassa pankissa olevat talletukset kerätääntalletuksenne lasketaan yhteen, jotta voidaan määrittää talletussuojan kattavuus. Jos tallettajallateillä on esimerkiksi 90 000 euroa säästötilillääntalletustilillänne ja 20 000 käyttötilillään40 000 käyttötilillänne, hänelleteille maksetaan takaisin vain 100 000 euroa. [tark. 143]

[Vain tapauskohtaisesti:] Näin menetellään myös silloin, kun pankki käyttää asiakkailleen eri toiminimiä. [Tallettavan pankin nimi] käyttää toiminnassaan myös seuraavia toiminimiä: [saman luottolaitoksen kaikki muut toiminimet]. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikilla talletuksilla, jotka on tehty yhteen tai useampaan näistä toiminimistä, on yhteinen talletussuoja, joka on kukin enintään 100 000 euroa. [tark. 144]

Kun on kyse yhteistilistä, 100 000 euron ylärajaa sovelletaan jokaiseen tallettajaan.

[Vain tapauskohtaisesti:] Jos talletukset ovat tilillä, johon vähintään kahdella henkilöllä on oikeus sellaisen yhtiön osakkaina tai sellaisen yhdistyksen tai vastaavan yhteisön jäseninä, joka ei ole oikeushenkilö, talletukset kerätään yhteen ja niitä käsitellään siten, kuin ne olisivat yhden tallettajan tekemiä, määritettäessä enintään 100 000 euron talletussuojaa.

Talletusten vakuusjärjestelmillä suojataan yleensä kaikki yksityisasiakkaiden ja yritysten [sikäli kuin koskee jäsenvaltiota: ja suojaa tarvitsevien paikallishallinnon viranomaisten] tekemät talletukset. Tiettyjä talletuksia koskevat poikkeukset ilmoitetaan asianomaisen talletusten vakuusjärjestelmän verkkosivuilla [asianomaisen talletusten vakuusjärjestelmän verkkosivusto]. Lisäksi luottolaitoksenne ilmoittaa pyynnöstä, kuuluvatko tietyt talletustuotteet talletussuojan piiriin. Jos talletukset ovat suojattuja, pankinluottolaitoksen on vahvistettavamainittava tämä tiliotteissatiliotteissanne. [tark. 145]

Talletusten vakuusjärjestelmä, joka vastaa talletussuojasta, on [nimi ja osoite, puhelin, sähköposti ja verkkosivusto]. Se korvaa talletukset (100 000 euroon saakka) kuuden viikonviiden [vain tapauskohtaisesti: 20] työpäivän kuluessa ja 31. joulukuuta 2013 alkaen yhden viikon kuluessa. [Sikäli kuin asia koskee: Talletusten vakuutusjärjestelmälle osoitetun pyynnön perusteella teille maksetaan varoja 5 000 euroon asti viiden työpäivän kuluessa. Vuodesta 2017 alkaen talletuksenne korvataan (100 000 euroon asti) viiden työpäivän kuluessa.][tark. 146]

Jos teille ei ole maksettu korvauksia näidenedellä mainittujen määräaikojen kuluessa, teidän on otettava yhteyttä talletusten vakuusjärjestelmään, koska korvausvaatimusten esittämisen määräaika saattaa päättyä tietyn ajan kuluttuapäättyy [jäsenvaltiossa sovellettava määräaika ja täsmällinen viittaus kansalliseen säädökseen ja artiklaan, joka kattaa nämä säännökset]. Lisätietoja on saatavissa seuraavilta sivuilta: [asianomaisen talletusten vakuusjärjestelmän verkkosivusto]. [tark. 147]

[Vain tapauskohtaisesti:] Talletuksesi taataan laitosten suojajärjestelmällä, [joka on tunnustettu / jota ei ole tunnustettu] talletusten vakuusjärjestelmäksiLuottolaitoksenne on osa talletusten vakuusjärjestelmää. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki pankitlaitokset, jotka kuuluvat tähän järjestelmään, tukevat toisiaan estääkseen pankin ajautumisen maksukyvyttömyyteen. Jos pankki kuitenkin tulee maksukyvyttömäksi, talletuksenne korvataan 100 000 euroon saakka kansallisessa lainsäädännössä tunnustetun talletusten vakuusjärjestelmän puitteissa. [tark. 148]

LIITE IV

A OSA

Kumotut direktiivit ja niiden muutokset (21 artiklan mukaisesti)

Talletusten vakuusjärjestelmistä 30 päivänä toukokuuta 1994 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 94/19/EY

Talletusten vakuusjärjestelmästä annetun direktiivin 94/19/EY muuttamisesta talletussuojan tason ja korvausten maksuajan osalta 11 päivänä maaliskuuta 2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/14/EY

B OSA

Määräajat direktiivien saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä (21 artiklan mukaisesti)

Direktiivi

Kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen määräaika

94/19/EY

1.7.1995

2009/14/EY

30.6.2009

2009/14/EY (direktiivin 94/19/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/14/EY, 1 artiklan 3 kohdan i alakohdan toinen alakohta, 7 artiklan 1 a alakohta ja 3 kohta ja 10 artiklan 1 kohta)

31.12.2010

LIITE V

Vastaavuustaulukko

Tämä direktiivi

Direktiivi 2009/14/EY

Direktiivi 94/19/EY

1 artikla

2 artiklan 1 kohdan a alakohta

1 artiklan 1 kohta

2 artiklan 1 kohdan d alakohta

1 artiklan 2 kohta

2 artiklan 1 kohdan e alakohta

1 artiklan 1 kohta

1 artiklan 3 kohta

2 artiklan 1 kohdan f alakohta

1 artiklan 4 kohta

2 artiklan 1 kohdan g alakohta

1 artiklan 5 kohta

3 artiklan 1 kohta

3 artiklan 1 kohta

3 artiklan 2 kohta

3 artiklan 2 kohta

3 artiklan 3 kohta

3 artiklan 3 kohta

3 artiklan 4 kohta

5 artikla

3 artiklan 6 kohta

1 artiklan 6 kohdan a alakohta

4 artiklan 1 kohdan a–c alakohta

2 artikla

4 artiklan 1 kohdan d alakohta

7 artiklan 2 kohta, liitteessä I oleva 1 kohta

4 artiklan 1 kohdan f alakohta

7 artiklan 2 kohta, liitteessä I oleva 10 kohta

4 artiklan 1 kohdan g alakohta

7 artiklan 2 kohta, liitteessä I oleva 2 kohta

4 artiklan 1 kohdan h alakohta

7 artiklan 2 kohta, liitteessä I oleva 5 kohta

4 artiklan 1 kohdan i alakohta

7 artiklan 2 kohta, liitteessä I oleva 6 kohta

4 artiklan 1 kohdan j alakohta

7 artiklan 2 kohta, liitteessä I oleva 3 ja 4 kohta

4 artiklan 10 kohdan k alakohta

7 artiklan 2 kohta, liitteessä I oleva 12 kohta

5 artiklan 1 kohta

1 artiklan 3 kohdan a alakohta

7 artiklan 1 kohta

5 artiklan 4 kohta

1 artiklan 3 kohdan a alakohta

Tämä direktiivi

Direktiivi 2009/14/EY

Direktiivi 94/19/EY

5 artiklan 6 kohta

7 artiklan 4 ja 5 kohta

5 artiklan 7 kohta

1 artiklan 3 kohdan d alakohta

6 artiklan 1–3 kohta

8 artikla

7 artiklan 1 kohta

1 artiklan 6 kohdan a alakohta

10 artiklan 1 kohta

7 artiklan 3 kohta

10 artiklan 4 kohta

7 artiklan 4 kohta

10 artiklan 5 kohta

8 artiklan 1 kohta

7 artiklan 6 kohta

8 artiklan 2 kohta

11 artikla

12 artiklan 1 kohta

4 artiklan 1 kohta

13 artikla

6 artikla

14 artiklan 1–3 kohta

1 artiklan 5 kohta

9 artiklan 1 kohta

14 artiklan 4 kohta

9 artiklan 2 kohta

14 artiklan 5 kohta

9 artiklan 3 kohta

15 artikla

13 artikla

16–18 artikla

1 artiklan 4 kohta

(1) EUVL C 99, 31.3.2011, s. 1.
(2) EYVL C 77, 28.3.2002, s. 1.
(3) EUVL C 99, 31.3.2011, s. 1.
(4) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 16. helmikuuta 2012.
(5) EUVL L 135, 31.5.1994, s. 5.
(6) EUVL L 331, 15.12.2010, s. 12.
(7) EUVL L 68, 13.3.2009, s. 3.
(8) EUVL L 177, 30.6.2006, s. 1.
(9) EUVL L 177, 30.6.2006, s. 1.
(10) EUVL L 309, 25.11.2005, s. 15..
(11) EUVL L 177, 30.6.2006, s. 201.
(12) EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31.
(13) Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan pankkiviranomaisen perustamisesta – KOM(2009)0501.
(14) EUVL L 331, 15.12.2010, s. 1.
(15) EUVL L 145, 30.4.2004, s. 1.
(16)* Tämän direktiivin voimaantulopäivä.
(17) Seitsemäs neuvoston direktiivi 83/349/ETY, annettu 13 päivänä kesäkuuta 1983, perustamissopimuksen 54 artiklan 3 kohdan g alakohdan nojalla, konsolidoiduista tilinpäätöksistä (EYVL L 193, 18.7.1983, s. 1).
(18)* Tämän direktiivin voimaantulopäivä.
(19)* Tämän direktiivin numero ja julkaisuviite.


Vuoden 2013 talousarvion suuntaviivat – muut pääluokat
PDF 200kWORD 42k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. helmikuuta 2012 vuoden 2013 talousarviomenettelyn suuntaviivoista, pääluokka I – Euroopan parlamentti, pääluokka II – Neuvosto, pääluokka IV – Tuomioistuin, pääluokka V – Tilintarkastustuomioistuin, pääluokka VI – Euroopan talous- ja sosiaalikomitea, pääluokka VII – Alueiden komitea, pääluokka VIII – Euroopan oikeusasiamies, pääluokka IX – Euroopan tietosuojavaltuutettu, pääluokka X – Euroopan ulkosuhdehallinto (2012/2001(BUD))
P7_TA(2012)0050A7-0030/2012

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen omien varojen järjestelmästä 7. kesäkuuta 2007 tehdyn neuvoston päätöksen 2007/436/EY, Euratom(1),

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen muuttamisesta monivuotisen rahoituskehyksen osalta ITER-hankkeen lisärahoitustarpeen kattamiseksi 13. joulukuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen 2012/5/EU(2),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuodelta 2010 ja tarkastettujen toimielinten vastaukset(3),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 23 ja 79 artiklan,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A7-0030/2012),

A.  ottaa huomioon, että monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeen 5 enimmäismäärä EU:n vuoden 2013 talousarviossa on 9 181 miljoonaa euroa käypiin hintoihin(4);

B.  ottaa huomioon, että Kroatian liittyminen vaikuttaa vuoden 2013 talousarvioon muun muassa siten, että uusia jäseniä varten on osoitetaan resursseja ja henkilöstöä otetaan palvelukseen eri toimielimissä;

C.  katsoo, että Euroopan parlamentin ja kaikkien toimielinten olisi osoitettava talousarviovastuuta ja maltillisuutta raskaan julkisen velkataakan vuoksi sekä jäsenvaltioissa parhaillaan käynnissä olevien julkisen talouden vakauttamispyrkimysten aikana; panee merkille komission jäsenen Lewandowskin 23. tammikuuta 2012 päivätyn kirjeen unionin toimielinten puheenjohtajille;

D.  toteaa, että vuotuisen menettelyn tässä vaiheessa parlamentti odottaa muiden toimielinten ennakkoarvioita ja oman puhemiehistönsä ehdotuksia vuoden 2013 talousarvioksi;

Vuoden 2013 talousarvion yleiskehys ja painopisteet

1.  katsoo, että edelleen vallitsevissa haastavissa taloudellisissa olosuhteissa toimielinten olisi jäädytettävä hallintobudjettinsa; korostaa kuitenkin tarvetta noudattaa oikeudellisesti sitovia velvoitteita ja toteuttaa niistä mahdollisesti johtuvat lisäykset;

2.  kehottaa toimielimiä lisäämään keskinäistä yhteistyötään, jotta ne voivat jakaa hyviä käytäntöjä, hakea säästökohteita ja samalla uudistaa henkilöstö-, organisaatio-, teknologia- ja kiinteistöpolitiikkaansa;

   3. painottaa toimielinten yhteistyön merkitystä, jotta Kroatian liittyminen sujuisi mahdollisimman kitkattomasti;
   4. painottaa syrjinnän vastaisten politiikkojen lujittamisen merkitystä, sillä ne helpottavat vammaisten henkilöiden osallistumista, palvelukseen ottamista ja integroitumista;
   5. korostaa, että kaikissa toimielimissä tarvitaan tehokasta ympäristöpolitiikkaa;

Parlamentti

6.  muistuttaa, että vuoden 2012 talousarviossa saatiin rakennemuutosten ja uudelleenjärjestelyjen ansiosta aikaan merkittäviä säästöjä; kannustaa jatkamaan rakenne- ja organisaatiouudistuksia ja tukee innovointia muilla aloilla; katsoo, että kartoittamalla eri budjettikohtien päällekkäisyyksiä ja tehottomuuksia voidaan saada aikaan todellisia säästöjä; pyytääkin pääsihteeriä antamaan budjettivaliokunnalle yksityiskohtaisen raportin, johon sisältyy selkeä katsaus niistä budjettikohdista, joiden toteuttaminen jäi vuonna 2011 alle tavoitteiden, sekä pyytää objektiivista analyysia tähän johtaneista syistä;

7.  katsoo, että eniten todellista säästöä saataisiin aikaan valitsemalla Euroopan parlamentille yksi ainoa toimipaikka; kehottaa siksi arvioimaan tilannetta viipymättä;

8.  katsoo, että merkittävien säästöjen toteuttamiseksi pitkällä aikavälillä olisi harkittava parlamentin talousarvion riippumatonta arviointia; katsoo, että olisi harkittava työryhmän perustamista; kehottaa pääsihteeriä ja puhemiehistöä esittämään konkreettisia ehdotuksia tällaisen ryhmän perustamisesta mahdollisimman pian ja ehdottamaan mahdollisia säästöjä vuoden 2012 loppuun mennessä; kehottaa myös panemaan ryhmän mahdollisesti tekemät johtopäätökset pikaisesti täytäntöön;

9.  pitää myönteisenä budjettivaliokunnan ja puhemiehistön tiiviimpää yhteistyötä vuotuisen talousarviomenettelyn aikana; kannustaa voimakkaasti lisäämään entisestään kautta vuoden pääsihteerin, puhemiehistön ja budjettivaliokunnan välistä yhteistyötä, jotta varmistetaan talousarviomenettelyn sujuvuus ja talousarvion tehokas toteuttaminen; edellyttää puhemiehistön esittävän varovaisen, tarpeisiin perustuvan ennakkoarvioesityksen, jossa otetaan huomioon oikeudellisesti sitovista velvoitteista johtuvat mahdolliset myöhemmät lisäykset; katsoo, että olisi kaikin tavoin pyrittävä varmistamaan, että kaikkien muiden kohdennettujen lisäysten vastapainoksi toteutetaan säästöjä muilla aloilla;

10.  kehottaa jäädyttämään kaikkeen matkustamiseen liittyvät budjettikohdat vuonna 2013 ja luopumaan jäsenten henkilökohtaisten korvausten indeksisidonnaisuudesta vaalikauden loppuun asti; odottaa mielenkiinnolla matkoja koskevaa pääsihteerin raporttia, joka on tarkoitus toimittaa puhemiehistölle ja budjettivaliokunnalle 31. maaliskuuta 2012 mennessä;

11.  katsoo, että säästöt eivät saisi vaarantaa parlamentin lainsäädäntötoimintaa; on vakuuttunut siitä, että jäsenten lainsäädäntötoimintaa voidaan parantaa saamalla tiedonhallintajärjestelmä valmiiksi; panee tyytyväisenä merkille hallinnon toimittamat tiedot, pyytää ajantasaisia tietoja hankkeen tilanteesta ja edellyttää järjestelmän olevan täysin toimiva ja EU:n kansalaisten käytettävissä; kehottaa toteuttamaan lisätoimia hankkeen toteutuksen nopeuttamiseksi; muistuttaa pyytäneensä tietoa siitä, miten tiedonhallintajärjestelmän toteuttamisen jälkeen voidaan saavuttaa säästöjä;

12.  palauttaa mieliin talousarviota koskevat päätöslauselmansa, muun muassa 26. lokakuuta 2011 antamansa viimeisimmän päätöslauselman(5), joissa edellytetään varhaista tiedottamista, vuoropuhelua ja avointa päätöksentekoa kiinteistöpolitiikan alalla; pyytää toimittamaan puolen vuoden välein tarkkoja tietoja kiinteistöhankkeiden edistymisestä ja niiden edistymisen rahoitusvaikutuksista; toteaa, ettei kuluvalla vaalikaudella pitäisi ryhtyä uusiin, ennakoimattomiin kiinteistöhankkeisiin;

Muut toimielimet

13.  kannustaa kaikkia toimielimiä etsimään lisäsäästöjä talousarvion pitämiseksi kurissa sekä jäädyttämään talousarvionsa pitäen kuitenkin mielessä oikeudelliset velvoitteet ja uudet rahoitushaasteet, kuten Kroatian liittymisen;

14.  panee merkille unionin tuomioistuimen (pääluokka IV) pyynnön perussääntönsä muuttamisesta tavalla, joka vaikuttaa suoraan talousarvioon; katsoo, että tarvittava rahoitus on varmistettava, jotta taataan toimielimen sujuva toiminta ja siten myös EU:n kansalaisten asianmukainen oikeussuoja;

15.  ymmärtää haasteet, joita Euroopan ulkosuhdehallinto kohtasi laatiessaan ensimmäistä talousarviotaan vuodeksi 2011; edellyttää tältä uudelta toimielimeltä moitteetonta budjetointia ja pyytää ulkosuhdehallintoa tutkimaan mahdollisuuksia lisätä soveltuvin osin talousarvioon liittyvää synergiaa jäsenvaltioiden kanssa;

o
o   o

16.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, tuomioistuimelle, tilintarkastustuomioistuimelle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, alueiden komitealle, Euroopan oikeusasiamiehelle, Euroopan tietosuojavaltuutetulle ja Euroopan ulkosuhdehallinnolle.

(1) EUVL L 163, 23.6.2007, s. 17.
(2) EUVL L 4, 7.1.2012, s. 12.
(3) EUVL C 326, 10.11.2011, s. 1.
(4) Otsakkeen 5 enimmäismäärään sisältyvät henkilöstön eläkejärjestelmään suorittamat maksut.
(5) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0461.


Piikkimakrillin läntisen kannan monivuotinen suunnitelma
PDF 112kWORD 39k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. helmikuuta 2012 piikkimakrillin läntisen kannan ja mainittua kalakantaa hyödyntävien kalastusten monivuotista suunnitelmaa koskevan ehdotuksen nykytilanteesta (2011/2937(RSP))
P7_TA(2012)0051B7-0064/2012

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (COM(2009)0189) ja EY:n perustamissopimuksen 37 artiklan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C7-0010/2009),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle ”Lissabonin sopimuksen voimaantulon vaikutukset käynnissä oleviin toimielinten päätöksentekomenettelyihin” (COM(2009)0665),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 43 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 17. maaliskuuta 2010 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon 23. marraskuuta 2010 ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o .../2011 antamiseksi piikkimakrillin läntisen kannan ja mainittua kalakantaa hyödyntävien kalastusten monivuotisesta suunnitelmasta(2),

–  ottaa huomioon 25. helmikuuta 2010 antamansa päätöslauselman yhteisen kalastuspolitiikan uudistusta koskevasta vihreästä kirjasta(3),

–  ottaa huomioon komission 13. heinäkuuta 2011 esittämän ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan unionin solidaarisuusrahastosta (COM(2011)0425),

–  ottaa huomioon suullisen kysymyksen komissiolle ja neuvostolle piikkimakrillin läntisen kannan ja mainittua kalakantaa hyödyntävien kalastusten monivuotista suunnitelmaa koskevan ehdotuksen nykytilanteesta (O-000308/2011 – B7-0023/2012, O-000309/2011 – B7-0024/2012),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Yhdistyneiden kansakuntien huippukokouksessa Johannesburgissa vuonna 2002 hyväksytyn täytäntöönpanosuunnitelman mukaisesti Euroopan unioni on sitoutunut säilyttämään kalakannat tasoilla, joilla päästään kestävään enimmäistuottoon, tai palauttamaan ne tällaisille tasoille, ja että pyrkimyksenä on saavuttaa nämä tavoitteet uhanalaisten kantojen osalta kiireellisesti ja viimeistään vuonna 2015;

B.  ottaa huomioon, että elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa 20. joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002 2 artiklan mukaan yhteisellä kalastuspolitiikalla (YKP) pyritään varmistamaan elollisten vesiluonnonvarojen hyödyntäminen niin, että luodaan talouden, ympäristön ja sosiaalisten tekijöiden kannalta kestävät olosuhteet;

C.  ottaa huomioon, että piikkimakrillin läntinen kanta on unionin vesillä elävän piikkimakrillin taloudellisesti merkittävin kanta;

D.  ottaa huomioon, että huhtikuussa 2009 komissio ehdotti hoitosuunnitelmaa (COM(2009)0189), joka perustuu pelagisten lajien alueellisessa neuvoa-antavassa toimikunnassa tehtyyn valmistelutyöhön sekä Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) ja tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean antamaan asiantuntijalausuntoon;

E.  ottaa huomioon, että monivuotiset suunnitelmat ovat yhteisen kalastuspolitiikan kulmakivi ja tärkeä suojelun väline ja että niillä otetaan käyttöön yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavia yleisiä säännöksiä, ja katsoo, että siksi monivuotiset suunnitelmat on hyväksyttävä noudattaen tavallista lainsäätämisjärjestystä SEUT-sopimuksen 43 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

F.  katsoo, että biologiset tiedot piikkimakrillin läntisestä kannasta eivät riitä kannan täydelliseen arviointiin; panee kuitenkin merkille, että tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean lausunnossa osoitetaan, että mätituotannon runsauteen perustuva pyyntiä koskeva valvontasääntö antaisi mahdollisuuden kannan kestävään hoitamiseen; korostaa, että pyyntiä koskevan valvontasäännön olisi perustuttava tasapuolisesti sekä keskimääräisen rekrytoitumisen edellytyksiä koskeviin varovaisuusperiaatteen mukaisiin lausuntoihin että suurimpien sallittujen saaliiden viimeaikaisiin määriin, joihin sovelletaan kerrointa mätituotannon perusteella mitatun kannan runsauden suuntausten huomioon ottamiseksi;

G.  katsoo, että kalastusmahdollisuuksien vahvistamisella ja jakamisella yhteisessä kalastuspolitiikassa on suora vaikutus jäsenvaltioiden kalastuslaivastojen, erityisesti pienimuotoista rannikkokalastusta harjoittavien laivastojen, sosioekonomiseen tilanteeseen;

H.  katsoo, että neuvosto ei voi yksipuolisesti päättää ehdotuksessa määriteltyjä muuttujia suurimpien sallittujen saaliiden asettamiselle, koska kyseiset muuttujat ovat keskeisiä tekijöitä ehdotetussa pitkän aikavälin suunnitelmassa;

I.  ottaa huomioon, että parlamentti esitti ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamassaan kannassa, että neuvostolle annetaan tiettyä liikkumavaraa kokonaispoistuman laskemiseen tieteeseen perustuvien pyyntisääntöjen mukaisesti, jotta voidaan löytää kompromissiratkaisu ja edistää rakentavaa ja positiivista lähestymistapaa tähän lainsäädäntöehdotukseen;

J.  katsoo, että biologisten viitearvojen ja muuttujien, jotka ovat osa pyyntisääntöä, olisi oltava uusimpien tieteellisten lausuntojen mukaisia, ja katsoo myös, että komissiolle olisi annettava SEUT-sopimuksen 290 artiklan mukaisesti valtuudet hyväksyä delegoituja säädöksiä, jotka koskevat pyyntisääntöön perustuvien tiettyjen biologisten viitearvojen ja muuttujien muuttamista, koska muutoksiin on voitava reagoida nopeasti;

1.  korostaa, että suunnitelman tavoitteena on säilyttää läntisen piikkimakrillin biomassa tasolla, jolla turvataan sen kestävä hyödyntäminen ja mahdollisimman suuri pitkän aikavälin tuotto;

2.  katsoo, että pyyntiä koskevan valvontasäännön olisi perustuttava tasapuolisesti sekä varovaisuusperiaatteen mukaisiin lausuntoihin että suurimpien sallittujen saaliiden viimeaikaisiin määriin, joihin sovelletaan kerrointa mätituotannon perusteella mitatun kannan runsauden uusimpien suuntausten huomioon ottamiseksi;

3.  painottaa, että pyyntiä koskevat valvontasäännöt ovat keskeisiä osatekijöitä monivuotisissa suunnitelmissa ja että niistä on päätettävä noudattaen tavallista lainsäätämisjärjestystä;

4.  korostaa, että pitkän aikavälin hoitosuunnitelmien soveltaminen mahdollisimman moniin kalakantoihin on erittäin tärkeää kalakantojen säilyttämisen kannalta, kuten komissio korosti ehdotuksessaan yhteisen kalastuspolitiikan uudistamisesta;

5.  painottaa, että nykyinen toimielinten välinen umpikujatilanne on ratkaistava kestävän kalakannan hyväksi ja annettava kalastusalan toimijoille mahdollisuus suunnitella toimintaansa paremmin etukäteen;

6.  kehottaa komissiota tekemään lisäaloitteita poliittisen vuoropuhelun kehittämiseksi kolmen toimielimen välillä, jotta voidaan selkiinnyttää niiden roolia päätöksenteossa ja käsitellä monivuotisten hoitosuunnitelmien tulevaa rakennetta;

7.  kehottaa komissiota toimimaan nopeasti, kuten useaan otteeseen on pyydetty ja luvattu, jotta jatkossa voidaan estää pitkän aikavälin hoitosuunnitelmia koskevat toimielinten väliset umpikujatilanteet;

8.  kehottaa neuvostoa esittämään kantansa ehdotuksesta piikkimakrillin läntisen kannan monivuotiseksi suunnitelmaksi, jotta parlamentti voi aloittaa toisen käsittelynsä ja edetä asiassa;

9.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman tiedoksi neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL C 354, 28.12.2010, s. 68.
(2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0421.
(3) EUVL C 348 E, 21.12.2010, s. 15.


Yhteisen kalastuspolitiikan osuus julkisten hyödykkeiden tuottamisessa
PDF 120kWORD 49k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. helmikuuta 2012 yhteisen kalastuspolitiikan osuudesta julkisten hyödykkeiden tuottamisessa (2011/2899(RSP))
P7_TA(2012)0052RC-B7-0579/2011

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa 20. joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002(1),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Luonnonpääoma elämämme turvaajana: luonnon monimuotoisuutta koskeva EU:n strategia vuoteen 2020” (COM(2011)0244),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Rio+20: kohti vihreää taloutta ja parempaa hallintoa” (COM(2011)0363),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Eurooppa 2020” (COM(2010)2020),

–  ottaa huomioon meristrategian puitedirektiivin (direktiivi 2008/56/EY)(2),

–  ottaa huomioon komission 13. heinäkuuta 2011 esittämän yhteisen kalastuspolitiikan uudistuspaketin,

–  ottaa huomioon 10. joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen,

–  ottaa huomioon 31. lokakuuta 1995 hyväksytyt vastuuntuntoista kalastusta koskevat FAO:n menettelyohjeet,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että kalastus on yksi vanhimmista ihmisen harjoittamista toiminnoista ja kala on ihmisravinnon tärkeä ja korvaamattoman arvokas osa, jonka saatavuus olisi taattava ja jonka merkitystä olisi painotettava yhteisessä kalastuspolitiikassa (YKP);

B.  ottaa huomioon, että kalastusalaan, joka kattaa sekä luonnonvaraisten kalojen pyynnin että vesiviljelyn, sisältyy toimintaa, joka edistää erittäin arvokkaiden julkisten hyödykkeiden tuottamista kolmen tärkeimmän osa-alueen eli kalastuksen, jalostamisen ja markkinoinnin kautta; katsoo, että terveet kalakannat ja meriekosysteemit sekä merten biologisesta monimuotoisuudesta huolehtiminen ovat tärkeitä julkisia hyödykkeitä, jotka on säilytettävä;

C.  katsoo, että kestävä vesiviljely – niin merissä, makeassa vedessä, rannikoilla kuin avomerelläkin – on tärkeä osa kalastusalaa;

D.  ottaa huomioon, että pienimuotoinen kalastus vaikuttaa erityisen merkittävästi talouteen, yhteiskuntaan, ympäristöön ja kulttuuriin ja tämä merkitys on tunnustettava asianmukaisesti YKP:ssa; katsoo, että kalastusalan yleinen hiipuminen on koetellut rannikkoalueiden yhteisöjä ja on vaikuttanut rajusti pieniin kalastussatamiin kaikkialla EU:ssa;

E.  katsoo, että uudistetussa YKP:ssa olisi taattava kalastusalan ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys eri vesistöalueilla ja otettava käyttöön hajautettu hallintomalli, jossa päätöksentekokeskukset tuodaan lähemmäksi itse toiminta-alueita ja sidosryhmien vastuuta lisätään;

F.  katsoo, että kalastusala on riippuvainen toimivista ekosysteemeistä, sillä runsaat kalakannat ja hyvinvoivat meriekosysteemit ovat välttämättömät, jotta voidaan ylläpitää kestävää kalastustuotteiden pyynti-, jalostus- ja markkinointitoimintaa pitkällä aikavälillä;

G.  ottaa huomioon, että Euroopan kalastusala edistää sosiaalista kehitystä luomalla suoraan ja epäsuorasti työpaikkoja ja Euroopan talouskasvua tuottamalla 6,4 miljoonaa tonnia kalaa vuosittain;

H.  ottaa huomioon, että kalastusalan monitoiminnallisuus näkyy eri aloilla, koska se vaikuttaa esimerkiksi sosiaalis-taloudellisiin, historiallisiin, kulttuurisiin, tieteellisiin ja ympäristöä koskeviin kysymyksiin;

I.  ottaa huomioon, että kalastustoiminta vaikuttaa eniten rannikko- ja saarialueisiin edistäen niiden tehokasta hallintaa sekä sosiaalista ja taloudellista dynamiikkaa; katsoo, että tämä on erityisen tärkeää näiden alueiden usein epäsuotuisassa asemassa oleville yhteisöille, joilla on vähän työpaikkoja ja epävakaa paikallistalous;

J.  katsoo, että uudistettu YKP olisi sidottava tiiviisti EU:n meripolitiikan muihin tärkeimpiin aloitteisiin ottaen erityisesti huomioon Euroopan unionin yhdennetystä meripolitiikasta annetun komission tiedonannon (COM(2007)0575), jossa todetaan, että Euroopan kalastusala voi myös käynnistää ja tehostaa lukuisia tieteellisiä tutkimuksia, jotka lisäävät tietoa valtamerien dynamiikasta, ekosysteemeistä ja kalastustoimintaan suoraan tai epäsuorasti liittyvien vesieläinten ja -kasvien biologiasta;

K.  katsoo, että dynaaminen ja hyvin hallinnoitu kalatalousala voisi vaikuttaa yhä enemmän eurooppalaiseen yhteiskuntaan ja Euroopan talouteen ja näin ollen sillä voisi olla merkittävä osa Eurooppa 2020 -strategiassa;

1.  korostaa, että kalastusala on EU:n tärkeä toimiala, joka tuottaa eurooppalaisille kansalaisille laadukkaita elintarvikkeita ja luo Euroopan unionille taloudellista ja sosiaalista lisäarvoa; katsoo näin ollen, että uudistetussa YKP:ssa on varmistettava kalavarojen kestävä hyödyntäminen ja kalakantojen säilyttäminen terveellä tasolla, jotta kalastustoiminta voi jatkua perinteisillä kalastusalueilla ja -yhteisöissä pitkällä aikavälillä;

2.  katsoo, että ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävä kehitys on YKP:n tärkeä tavoite, ja korostaa, että YKP:n avulla olisi ensisijaisesti luotava kestävä kalastusala, jotta varmistetaan kalastuksen nykyiselle ja tuleville sukupolville tarjoama ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen hyöty;

3.  korostaa, että kalatalous voisi asianmukaisesti hallinnoituna vaikuttaa yhä enemmän eurooppalaiseen yhteiskuntaan elintarviketurvan, työllisyyden ja dynaamisten kalastusyhteisöjen ylläpitämisen kannalta sekä monilla muilla tavoin; korostaa, että terveet kalakannat ja meriekosysteemit sekä merten biologisesta monimuotoisuudesta huolehtiminen ovat itsessään tärkeitä julkisia hyödykkeitä, joita voidaan tuottaa ainoastaan, jos kalakantoja hoidetaan kestävällä tavalla ja minimoidaan vältettävissä olevat kielteiset ympäristövaikutukset;

4.  katsoo, että on välttämätöntä ymmärtää, että meret, jotka kattavat yli kaksi kolmasosaa planeettamme pinta-alasta, ovat luonnonvara, jonka merkitys muiden luonnonvarojen syntymiselle (esimerkiksi kalastus) on ratkaisevan tärkeä; katsoo, että on myös strategisesti erittäin tärkeää, että YKP:aan sisältyy selkeitä ja täsmällisiä toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että se voi huolehtia strategisesta tehtävästään ekosysteemipainotteisen toimintatavan kautta;

5.  painottaa, että YKP:lla edistetään vuodeksi 2020 asetettujen biologista monimuotoisuutta koskevien EU:n tavoitteiden saavuttamista ja EU:n pyrkimystä pysäyttää biologisen monimuotoisuuden hävikki ja ekosysteemipalvelujen heikentyminen vuoteen 2020 mennessä hyväksymällä toimia, joilla turvataan kestävä kalastus, toteuttamalla ennalta varautumista koskevia toimia riistokalastuksen estämiseksi, varmistamalla liiaksi hyödynnettyjen kalakantojen toipuminen ja toteuttamalla toimia sellaisten lajien suojelemiseksi, joita ei ole tarkoitus kalastaa;

6.  muistuttaa, että talouden kannalta kalastusalan (vesiviljely mukaan luettuna) vuotuiseksi arvoksi arvioidaan 34,2 miljardia euroa ja että sosiaaliselta kannalta kalastusalalla on luotu yli 350 000 työpaikkaa tuotantoketjun alku- ja loppupäässä eli kalastuksessa, kalanjalostuksessa ja markkinoinnissa etenkin rannikkovyöhykkeillä, syrjäisillä alueilla ja saarialueilla;

7.  korostaa, että kalastusalalla on monitoiminnallinen ulottuvuus ja sillä on sen kolmen perinteisen toimintalohkon ja talouden, ympäristön ja yhteiskunnan tasolla selvästi havaittavien vaikutusten ohella huomattava vaikutus muihin aloihin, kuten ympäristöön, kulttuuriin, virkistystoimintaan ja matkailuun, tieteeseen, energia-asioihin ja koulutukseen, ja painottaa tässä yhteydessä etenkin pienkalastuksen merkitystä;

8.  kehottaa komissiota ottamaan huomioon, että kalastusalan merkitys on suuri seuraavilla aloilla:

   i) kulttuuri: se vaikuttaa esimerkiksi gastronomiaan, kansatieteeseen, historiaan, kirjallisuuteen ja museologiaan
   ii) virkistystoiminta ja matkailu: se tarjoaa monia eri aktiviteetteja, kuten meriretket paikallisten kalastajien kanssa, valaiden ja merilintujen tarkkailu ja ekologinen sukeltaminen
   iii) tiede: se tarjoaa tutkimuskohteen meritieteilijöille
   iv) energia-asiat: se edistää sellaisten uusien teknologioiden kehittämistä, joista voi myöhemmin olla hyötyä koko yhteiskunnalle
   v) ympäristö: se suojelee biologisesti herkkiä maantieteellisiä alueita ja lintujen haudonta- ja pesimispaikkoina toimivia rannikkoalueita sekä puhdistaa meriä
   vi) koulutus: se kehittää ihmisten kykyä nauttia ulkoilusta ja opettaa meren kunnioittamista;

9.  painottaa, että monitoiminnallisen ulottuvuutensa ansiosta kalastusala tarjoaa yhteisöille julkisia hyödykkeitä, jotka hyödyttävät EU:n kansalaisia yleisesti eikä vain suoraan tai epäsuorasti kalastusalan kanssa tekemisissä olevia henkilöitä; katsoo, että tämä seikka olisi tunnustettava ja sitä olisi pidettävä arvossa; toteaa, että huomattava joukko erityisesti rannikkoalueilla asuvia EU:n kansalaisia hyötyy kalastustoiminnan monitoiminnallisuudesta; katsoo, että kalastusalan monitoiminnallisuus olisi otettava asianmukaisesti huomioon YKP:n rahoituksessa; korostaa, että näiden julkisten hyödykkeiden tuottamista ei saa käyttää tekosyynä, jonka varjolla voidaan viivästyttää YKP:n tarvittavaa uudistamista;

10.  kehottaa komissiota tukemaan pieniä kalastussatamia, joita liikakalastuksesta johtuva purettujen saaliiden väheneminen on koetellut pahasti;

11.  korostaa, että kalastusala, joka kattaa sekä luonnonvaraisten kalojen pyynnin että vesiviljelyn, on yksi Euroopan unionin elintarvikehuollon tukipylväitä ja sen kestävyys ja vakaus on näin ollen taattava YKP:n uudistuksessa, jotta varmistetaan tulevaisuudessa kalastustuotteiden riittävä laatu ja määrä siten, että voidaan vastata kysyntään yli puolen miljardin EU:n kansalaisen taholta;

12.  painottaa, että merivedessä ja makeassa vedessä harjoitettavan kestävän vesiviljelyn avulla voidaan täydentää kalastusalan tärkeää tehtävää EU:n elintarviketurvasta huolehtimisessa; korostaa, että tarvitaan erityisiä toimintalinjoja, jotta voidaan taata vesiviljelyalan ekologinen kestävyys; kehottaa komissiota laatimaan vesiviljelyä koskevia yleisiä laatukriteerejä, jotka on täytettävä koko EU:ssa ja joissa otetaan huomioon vesiviljelyn ympäristövaikutukset ja sosiaaliset vaikutukset; kehottaa komissiota lisäksi varmistamaan, että EU:hun tuotavat vesiviljelytuotteet on tuotettu kestävyyttä ja laatua koskevien EU:n normien eli ympäristö- ja eläinsuojelunormien mukaisesti;

13.  toteaa, että virkistyskalastusta ei käsitelty komission 13. heinäkuuta 2011 esittämissä ehdotuksissa; korostaa, että sitä olisi käsiteltävä erikseen osana YKP:n uudistusta;

14.  painottaa, että monipuolistamalla edelleen kalastusalaan suoraan tai epäsuorasti sidoksissa olevaa toimintaa voitaisiin hidastaa työntekijöiden alalta poistumista, säilyttää alueelliset tavat ja perinteet ja pysäyttää joidenkin rannikkoalueiden väestökato;

15.  korostaa, että kalavarojen hallinta perustuu yhä enemmän tieteelliseen tietoon, joka luo alalle soveltavaa tutkimusta, lisää tietämystä ja suosii teknologian kehitystä ja innovointia älykästä kasvua edistävän Eurooppa 2020 -strategian mukaisesti;

16.  korostaa, että kalastusala on riippuvainen terveistä kalakannoista ja tasapainoisista ekosysteemeistä, joten YKP:n uudistuksessa painopiste on siirrettävä takaisin alan tehtävään meriresurssien vartijana ja hoitajana, jotta taloudesta tulee tehokkaampi, ympäristöystävällisempi ja kilpailukykyisempi kestävää kasvua edistävän Eurooppa 2020 -strategian mukaisesti;

17.  ottaa huomioon kalastustoiminnan kaikki ulottuvuudet (mukaan lukien kestävä vesiviljely), sen suorat ja epäsuorat vaikutukset ja sen tuottamat julkishyödykkeet ja korostaa, että kalastustoiminta turvaa sosiaalisen ja alueellisen koheesion ja edistää ammatillista koulutusta sekä dynaamisen sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen osallistavaa kasvua edistävän Eurooppa 2020 -strategian mukaisesti;

18.  korostaa, että kalastusalan on sekä yksinään että yhdennetyn meripolitiikan puitteissa edistettävä avointa taloutta koskevien Rio+20-tavoitteiden täytäntöönpanoa sekä työpaikkojen luomista ja köyhyyden poistamista;

19.  toteaa, että kalastustoiminnalla on merkittävä asema yhdennetyn meripolitiikan laajemmassa kontekstissa ja se on keskeinen tekijä merten aluesuunnittelupolitiikassa sekä Euroopan meri- ja kalatalousrahastossa;

20.  pyytää komissiota tunnustamaan kalastusalan monitoiminnallisuuden ja sen laajan ja monipuolisen julkisten hyödykkeiden tuotannon arvon;

21.  pyytää komissiota varmistamaan tulevissa toiminta-aloitteissaan ja päätöksissään, että YKP:lla edistetään yleisiä poliittisia tavoitteita kuten Eurooppa 2020 -strategiaa; katsoo, että YKP:n uudistus on ratkaisevan tärkeä prosessi, jossa YKP:aa on pidettävä kehityksen moottorina Euroopan kasvusuunnitelmassa ja jossa on luotava tarvittavat edellytykset sen täysimääräisten mahdollisuuksien kehittämiseksi; pyytää komissiota ottamaan kalastusalan ja rannikkoalueiden erityispiirteet huomioon laatiessaan näitä toimintalinjoja ja pannessaan niitä täytäntöön;

22.  pyytää komissiota sisällyttämään uudistettuun YKP:aan ”ehdollisuuden” käsitteen, jota käytetään jo yhteisessä maatalouspolitiikassa, ja varmistamaan ympäristöystävällisten kalastuskäytäntöjen positiivisen erityiskohtelun, kuten paremmat mahdollisuudet saada tukea;

23.  pyytää komissiota rinnakkaisten toimintojen kehittämistä edistääkseen pyrkimään oikeudelliseen ratkaisuun, jossa kalastajat voivat kehittää muita tulonlähteitä kalastukseen liittyvästä suuresta joukosta toimintoja ilman, että he joutuvat kärsimään taloudellisista seuraamuksista;

24.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 358, 31.12.2002, s. 59.
(2) EUVL L 164, 25.6.2008, s. 19.


Unkarin viimeaikainen poliittinen kehitys
PDF 124kWORD 47k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. helmikuuta 2012 Unkarin viimeaikaisesta poliittisesta kehityksestä (2012/2511(RSP))
P7_TA(2012)0053B7-0095/2012

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2, 3, 4, 6 ja 7 artiklan, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 49, 56, 114, 167 ja 258 artiklan, Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen (ECHR), jotka koskevat perusoikeuksien kunnioittamista, suojelemista ja edistämistä,

–  ottaa huomioon Unkarin perustuslain, jonka Unkarin tasavallan kansalliskokous hyväksyi 18. huhtikuuta 2011 ja joka tuli voimaan 1. tammikuuta 2012 (jäljempänä ”uusi perustuslaki”) sekä Unkarin perustuslain siirtymämääräykset, jotka kansalliskokous hyväksyi 30. joulukuuta 2011 (jäljempänä ”siirtymämääräykset”),

–  ottaa huomioon Demokratiaa oikeusteitse -komission (Venetsian komissio) lausunnot n:o CDL(2011)016 ja CDL(2011)001 Unkarin uudesta perustuslaista ja sen laatimisen yhteydessä esille nousseista kolmesta juridisesta kysymyksestä,

–  ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman(1) tiedotusvälineitä koskevasta Unkarin lainsäädännöstä sekä 5. heinäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman(2) Unkarin perustuslain tarkistamisesta,

–  ottaa huomioon Euroopan komission tiedonannon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 7 artiklasta ”Unionin perusarvojen kunnioittaminen ja edistäminen” (COM(2003)0606),

–  ottaa huomioon, että Euroopan komission varapuheenjohtaja perusti lokakuussa 2011 tiedotusvälineiden vapautta ja moniarvoisuutta käsittelevän korkean tason työryhmän,

–  ottaa huomioon neuvoston ja komission lausumat Unkarin viimeaikaisesta poliittisesta kehityksestä Euroopan parlamentin täysistunnossa 18. tammikuuta 2012 samoin kuin kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan 9. helmikuuta 2012 järjestämän kuulemistilaisuuden,

–  ottaa huomioon Euroopan komission 17. tammikuuta 2012 tekemän päätöksen käynnistää Unkaria vastaan nopeutetut rikkomusmenettelyt, jotka koskevat maan keskuspankin ja tietosuojaviranomaisen riippumattomuutta sekä oikeuslaitokseen vaikuttavia toimia,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

A.  katsoo, että Euroopan unionin perustana ovat demokratian ja oikeusvaltion periaatteet, kuten Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklassa määrätään, ja perusoikeuksien ja -vapauksien yksiselitteinen kunnioittaminen, kuten Euroopan unionin perusoikeuskirjaan ja Euroopan ihmisoikeussopimukseen on kirjattu, sekä näiden oikeuksien, vapauksien ja periaatteiden oikeudellisen arvon tunnustaminen, mitä ilmentää EU:n tuleva liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen;

B.  ottaa huomioon, että sekä nykyisten että liittyvien jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin tehtävänä on varmistaa, että jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen sisältö ja menettelyt noudattavat EU:n lainsäädäntöä ja arvoja, jotka on vahvistettu erityisesti Kööpenhaminan kriteereissä, perusoikeuskirjassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa, ja että hyväksytyn lainsäädännön kirjain ja henki eivät ole vastoin näitä arvoja ja välineitä;

C.  ottaa huomioon, että Unkari hyväksyi uuden perustuslain 18. huhtikuuta 2011 ja Euroopan parlamentti arvosteli perustuslain hyväksymistä ja joitakin sen määräyksiä 5. heinäkuuta 2011 antamassaan päätöslauselmassa, jossa kehotettiin Unkarin hallitusta käsittelemään Venetsian komission esiin nostamia kysymyksiä ja huolenaiheita ja kehotettiin komissiota teettämään perinpohjainen analyysi uudesta perustuslaista ja tulevista päälaeista tarkistaakseen, että ne ovat yhteisön säännöstön ja erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjan sekä perussopimusten kirjaimen ja hengen mukaisia;

D.  panee merkille, että päälakien hyväksyminen aiheuttaa huolta monissa kohdin, erityisesti oikeuslaitoksen riippumattomuuden, keskuspankin riippumattomuden, tietosuojaviranomaisen riippumattomuuteen, poliittisen kilpailun ja poliittisen vaihtelun reilujen edellytysten yhteydessä sekä nk. vakautta koskevan lain yhteydessä, jonka mukaisesti tuloverojärjestelmä kuuluu kahden kolmasosan enemmistöä edellyttävän vaatimuksen piiriin, sekä päälakien yhteydessä, jotka antavat nykyisille hallituspuolueille yksinoikeuden nimittää virkamiehiä epätavallisen pitkiksi ajoiksi, mikä vaikuttaa tulevien hallitusten mahdollisuuksia hallita maata;

E.  panee merkille, että kansallisen oikeusviranomaisen johtajalla ja pääsyyttäjällä on nyt oikeus antaa asioita tuomioistuinten käsiteltäviksi, mikä loukkaa oikeutta nostaa kanne ja oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin sekä oikeuslaitoksen riippumattomuutta koskevia periaatteita;

F.  ottaa huomioon, että uuden perustuslain ja sen siirtymämääräysten mukaisesti korkeimman oikeuden uusi nimi on ”Kúria” ja korkeimman oikeuden entisen puheenjohtajan kuuden vuoden toimikausi katkaistiin ennenaikaisesti kahden vuoden jälkeen;

G.  panee merkille, että uudessa perustuslaissa tuomareiden ja syyttäjien pakollinen eläkeikä on laskettu aikaisemmasta 70 vuodesta 62 vuoteen, lukuun ottamatta Unkarin korkeimman oikeuden presidenttiä ja pääsyyttäjää, ja katsoo, että määräykset voivat olla syrjiviä ja ne johtavat arviolta 300 tuomarin eläkkeelle siirtymiseen, mikä merkitsee oikeuslaitoksen riippumattoman toiminnan vakavaa häirintää;

H.  toteaa, että neljän oikeusasiamiehen järjestelmä on uudessa perustuslaissa vesitetty niin, että oikeusasiamiehiä nimitetään vain yksi, ja tietosuojasta ja tiedonvälityksen vapaudesta vastaavan oikeusasiamiehen kuuden vuoden pituinen toimikausi on katkaistu ennenaikaisesti, mikä merkitsee kyseisen oikeusasiamiehen riippumattomuuden vakavaa häirintää;

I.  panee merkille, että Unkarin parlamentti on hyväksynyt useita lakeja, joita sovelletaan taannehtivasti, mikä on vastoin yhtä EU:n oikeuden periaatetta eli sitä, että vaikutuksiltaan taannehtivia lakeja ei säädetä;

J.  ottaa huomioon, että äskettäin hyväksytty kirkoista ja uskontokunnista annettu laki sisältää epätavallisen rajoittavia sääntöjä, jotka koskevat kirkkojen rekisteröintiä, ja rekisteröinnin edellytykseksi on asetettu kahden kolmasosan enemmistön hyväksyntä parlamentissa;

K.  ottaa huomioon, että Unkarin perustuslakituomioistuimen toimivaltaa tarkistaa talousarviota koskevia lakeja on kavennettu olennaisesti perustuslaissa;

L.  ottaa huomioon, että Venetsian komissiossa – kuten se totesi raportissaan – herättää huolta niiden asioiden huomattava määrä, jotka siirretään yksityiskohtaisen sääntelyn osalta päälakeihin, jotka edellyttävät kahden kolmasosan enemmistöä, mukaan luettuna asiat, jotka pitäisi jättää tavanomaiseen poliittiseen prosessiin ja joista yleensä päätetään yksinkertaisella enemmistöllä;

M.  ottaa huomioon, että Euroopan komission varapuheenjohtaja Viviane Reding korosti, että Euroopan komissio aikoo varmistaa, vaikuttaako Unkarin oikeusjärjestelmän uudelleenjärjestely oikeuslaitoksen riippumattomuuteen; ottaa huomioon, että Euroopan komission varapuheenjohtaja Neelie Kroes sekä tiedotusvälineiden vapautta ja moniarvoisuutta käsittelevän korkean tason työryhmän johtaja Vaira Vike Freiberga ovat toistuvasti ilmaisseet huolensa tiedotusvälineiden vapaudesta ja moniarvoisuudesta Unkarissa;

N.  ottaa huomioon, että Euroopan komission puheenjohtaja José Manuel Barroso korosti 18. tammikuuta 2012, että oikeudellisten näkökohtien lisäksi huolta on ilmaistu myös demokratian laadusta Unkarissa, ja vetosi Unkarin viranomaisiin, jotta nämä kunnioittaisivat demokratian ja vapauden periaatteita ja panisivat ne täytäntöön paitsi periaatteessa myös käytännössä sekä Unkarin poliittisessa ja yhteiskunnallisessa elämässä;

O.  ottaa huomioon, että Euroopan komissio käynnisti rikkomusmenettelyt 17. tammikuuta 2012 Unkaria vastaan seuraavista aiheista: Unkarin keskuspankin riippumattomuus, Unkarin perustuslaissa määrätty tuomareiden pakollisen eläkeiän alentaminen, tietosuojaviranomaisen riippumattomuus, ja lisäksi komissio pyysi Unkarin viranomaisilta lisätietoja oikeuslaitoksen riippumattomuudesta;

P.  ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti kehotti perusoikeuksien tilanteesta Euroopan unionissa (2009) ja tehokkaasta täytäntöönpanosta Lissabonin sopimuksen jälkeen 15. joulukuuta 2010 antamassaan päätöslauselmassa(3) ”jatkamaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 7 artiklasta vuonna 2003 annetussa tiedonannossa [...] aloitettua työtä ja määrittämään avoimen ja johdonmukaisen tavan käsitellä mahdollisia ihmisoikeusrikkomuksia sekä käyttämään Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 7 artiklaa asianmukaisesti uuden perusoikeuksia koskevan rakenteen pohjalta”;

Q.  ottaa huomioon, että Unkarin hallitus ja erityisesti Unkarin pääministeri ilmaisi komissiolle lähettämässään kirjeessä ja Euroopan parlamentille puhuessaan olevansa valmis puuttumaan rikkomusmenettelyihin johtaneisiin ongelmiin, tarkistamaan kyseessä olevaa lainsäädäntöä ja jatkamaan yhteistyötä EU:n toimielinten kanssa oikeudellisten menettelyjen ulkopuolella;

R.  ottaa huomioon, että EU:n säännöstön mukaisesti Euroopan parlamentin tehtävänä on seurata perusoikeuksien, vapauksien ja periaatteiden kunnioittamista kaikissa 27 jäsenvaltiossa;

1.  ilmaisee olevansa syvästi huolissaan Unkarin tilanteesta, kun tarkastellaan demokratian harjoittamista, oikeusvaltion periaatteita, ihmisoikeuksien ja sosiaalisten oikeuksien kunnioittamista ja suojelua, keskinäistä valvontajärjestelmää, tasa-arvoa ja syrjimättömyyttä;

2.  kehottaa Unkarin hallitusta – Unkarin kansalaisten ja Euroopan unionin yhteisen edun nimissä – noudattamaan suosituksia, joita Euroopan komissio, Euroopan neuvosto ja Venetsian komissio ovat antaneet edellä mainituista aiheista, ja muuttamaan lakeja vastaavasti Euroopan unionin perusarvojen ja standardien mukaisiksi;

3.  panee merkille, että Euroopan komissio, Euroopan neuvosto ja Venetsian komissio ovat sitoutuneet tutkimaan perinpohjaisesti, onko Unkarin lainsäädäntö paitsi EU:n lainsäädännön kirjaimen myös sen hengen mukainen;

4.  kehottaa Euroopan komissiota perussopimusten valvojana seuraamaan tiiviisti kyseisiin lakeihin tehtäviä mahdollisia tarkistuksia ja niiden täytäntöönpanoa sekä sitä, ovatko lait EU:n perussopimusten kirjaimen ja hengen mukaisia, ja tekemään perusteellisen tutkimuksen, jotta voidaan varmistaa, että

   a) oikeuslaitos on täysin riippumaton ja erityisesti varmistaa, että kansallisen oikeusviranomaisen, syyttäjälaitoksen ja yleensä tuomioistuinten hallinto on politiikasta riippumatonta eikä riippumattomasti nimitettyjen tuomareiden toimikautta voida lyhentää mielivaltaisesti;
   b) Unkarin kansallista keskuspankkia koskeva sääntely noudattaa EU:n lainsäädäntöä;
   c) tietosuojan ja tiedonvapauden institutionaalinen riippumattomuus palautetaan ja taataan ja että asian kannalta merkitykselliset lait pannaan täytäntöön;
   d) perustuslakituomioistuimen oikeus tarkistaa lainsäädännön kaikkia osia palautetaan täysin, mukaan luettuna oikeus tarkistaa talousarviota ja verotusta koskevia lakeja;
   e) tiedotusvälineiden vapaus ja moniarvoisuus taataan kirjallisesti ja Unkarin tiedotusvälineitä koskevan lain, erityisesti kansalaisten ja opposition edustajien osallistumista medianeuvostoon koskevien säännösten, täytäntöönpanon yhteydessä;
   f) uusi vaalilaki vastaa eurooppalaisia demokraattisia standardeja ja noudattaa poliittisen vaihtelun periaatetta;
   g) oikeus toimia poliittisessa oppositiossa demokraattisesti varmistetaan sekä instituutioiden sisällä että niiden ulkopuolella;
   h) kirkoista ja uskontokunnista annettu laki noudattaa omantunnonvapauden perusperiaatteita eikä kirkkojen rekisteröinnin edellytykseksi aseteta kahden kolmasosan enemmistön hyväksyntää Unkarin parlamentissa;

5.  kehottaa Euroopan komissiota pyytämään Venetsian komissiolta lausuntoa koko lainsäädäntöpaketista, joka koostuu uudesta perustuslaista, siirtymämääräyksistä sekä päälaeista, ja tekemään asiassa edelleen yhteistyötä Euroopan neuvoston kanssa;

6.  kehottaa kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokuntaa yhteistyössä Euroopan komission, Euroopan neuvoston ja Venetsian komission kanssa seuraamaan sitä, onko tämän päätöslauselman 4 kohdassa vahvistetut komission ja Euroopan parlamentin suositukset pantu täytäntöön ja miten ne on pantu täytäntöön sekä esittämään tästä kertomuksen;

7.  kehottaa puheenjohtajakokousta 6 kohdassa kuvatun kertomuksen perusteella harkitsemaan, olisiko ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin, mukaan lukien parlamentin työjärjestyksen 74 artiklan e kohdan ja SEU-sopimuksen 7 artiklan 1 kohdan mukaiset toimenpiteet;

8.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan neuvostolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, perusoikeusvirastolle, Etyjille ja YK:n pääsihteerille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0094.
(2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0483.
(3) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0483.


Venäjän tilanne
PDF 123kWORD 47k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. helmikuuta 2012 Venäjän tulevista presidentinvaaleista (2012/2505(RSP))
P7_TA(2012)0054RC-B7-0052/2012

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin ja Venäjän federaation kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen, joka tuli voimaan vuonna 1997 ja jota on jatkettu siihen asti, että se korvataan uudella sopimuksella,

–  ottaa huomioon meneillään olevat neuvottelut uudesta sopimuksesta, joka tarjoaa uudet kattavat puitteet EU:n ja Venäjän suhteille, sekä vuonna 2010 käynnistetyn nykyaikaistamista koskevan kumppanuuden,

–  ottaa huomioon päätöslauselmansa Venäjästä ja erityisesti 14. joulukuuta 2011 antamansa päätöslauselman EU:n ja Venäjän tulevasta huippukokouksesta 15. joulukuuta 2011 ja 4. joulukuuta 2011 pidettyjen duuman vaalien tuloksesta(1) sekä 7. heinäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman joulukuussa järjestettävien Venäjän duuman vaalien valmisteluista(2),

–  ottaa huomioon Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) / demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston (ODIHR) 12. tammikuuta 2012 antaman lopullisen tarkkailuraportin Venäjällä 4. joulukuuta 2011 pidetyistä duuman vaaleista,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen 23. tammikuuta 2012 esittämän lopullisen tarkkailuraportin Venäjän parlamenttivaaleista sekä sen julkilausuman vaalien jälkeistä tilannetta seuranneen valtuuskunnan vierailusta Venäjälle 21. tammikuuta 2012,

–  ottaa huomioon EU:n ja Venäjän väliset ihmisoikeuskeskustelut ja erityisesti viimeisimmän eli 29. marraskuuta 2011 pidetyn kokouksen,

–  ottaa huomioon EU:n korkean edustajan Catherine Ashtonin 6. joulukuuta 2011 antaman julkilausuman Venäjän federaation duuman vaaleista sekä hänen 14. joulukuuta 2011 Strasbourgissa pitämänsä puheen EU:n ja Venäjän huippukokouksesta ja 1. helmikuuta 2012 pitämänsä puheen Venäjän poliittisesta tilanteesta,

–  ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan Herman Van Rompuyn 15. joulukuuta 2011 EU:n ja Venäjän huippukokouksen jälkeen antaman julkilausuman,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 4 kohdan,

A.  toteaa, että EU:n ja Venäjän tehostettu yhteistyö ja hyvät naapuruussuhteet ovat ratkaisevan tärkeitä Euroopan vakauden, turvallisuuden ja hyvinvoinnin kannalta; katsoo, että EU:n ja Venäjän federaation välisen strategisen kumppanuuden kehittäminen voi perustua vain yhteisiin arvoihin;

B.  katsoo, että Venäjän federaation tilanne antaa edelleen syytä tuntea huolta ihmisoikeuksien noudattamisesta ja suojelemisesta sekä yhteisesti sovittujen demokraattisten periaatteiden, vaalisääntöjen ja menettelyjen noudattamisesta; toteaa, että Venäjän federaatio on Euroopan neuvoston ja Etyjin täysjäsen ja se on näin ollen sitoutunut vaalimaan demokratian ja ihmisoikeuksien periaatteita;

C.  ottaa huomioon, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin antoi 12. huhtikuuta 2011 kielteisen tuomion Venäjän puolueiden hankalista rekisteröitymismenettelyistä, jotka eivät vastaa Euroopan neuvoston ja Etyjin asettamia vaalinormeja; toteaa, että poliittisten puolueiden ja ehdokkaiden rekisteröitymisen rajoittaminen haittaa Venäjän poliittista kilpailua ja moniarvoisuutta;

D.  toteaa, että huolimatta äskettäin toteutetuista vaatimattomista toimista vaalilakien parantamiseksi yleiset säännöt ovat edelleen liian monimutkaisia ja sääntöjen epäjohdonmukainen soveltaminen syrjii oppositiota;

E.  ottaa huomioon, että 22. joulukuuta 2011 duumalle pitämässään puheessa presidentti Medvedev ilmoitti joistakin poliittiseen järjestelmään tehtävistä muutoksista, muun muassa uuden riippumattoman julkisen palvelun televisioaseman perustamisesta, yksinkertaistetuista puolueita ja presidenttiehdokkaita koskevista menettelyistä, siirtymisestä takaisin välittömiin vaaleihin alueiden kuvernöörejä valittaessa sekä vaalivilppiä koskevasta tutkinnasta;

F.  toteaa, että Etyjin/ODIHR:n lopullisen tarkkailuraportin mukaan 4. joulukuuta 2011 pidetyt duuman vaalit eivät täysin täyttäneet vapaille ja rehellisille vaaleille asetettuja vaatimuksia ja että niille antoivat leimansa valtion ja hallitsevan puolueen liian läheiset suhteet, vaalihallinnon riippumattomuuden puute, tiedotusvälineiden puolueellisuus sekä valtion puuttuminen asioihin eri tasoilla; ottaa huomioon, että raportin mukaan duuman vaaleissa ilmeni erittäin paljon menettelyvirheitä, ilmeistä manipulointia sekä vakavia merkkejä vaaliuurnien täyttämisestä jälkikäteen;

G.  ottaa huomioon, että venäläinen Golos-vaalitarkkailujärjestö totesi loppuraportissaan, että vaalit eivät olleet vapaat eivätkä rehelliset ja että niissä ei noudatettu Venäjän vaalilain vaatimuksia eikä kansainvälisesti hyväksyttyjä vaalinormeja eikä vaalien perusperiaatteita, jotka koskevat todellista kilpailua, kaikkien osapuolten yhtäläisiä oikeuksia, puolueetonta hallintoa, riippumattomia vaalilautakuntia, lainmukaista äänestystä ja asianmukaista ääntenlaskentaa;

H.  toteaa, että 4. joulukuuta 2011 pidettyjen duuman vaalien jälkeen venäläiset ja erityisesti valkoista nauhaa tunnuksenaan käyttävät mielenosoittajat ovat joukkomielenosoituksissa ilmaisseet haluavansa lisää demokratiaa ja muun muassa vapaat ja rehelliset vaalit ja vaalijärjestelmän kattavan uudistuksen;

I.  toteaa, että poliittinen moniarvoisuus on demokratian ja nykyaikaisen yhteiskunnan kulmakivi ja poliittisen legitimiteetin lähde; katsoo, että presidentinvaalien valmisteluissa on taattava vapaa ja rehellinen menettely, jossa kaikilla ehdokkailla on yhdenvertaiset mahdollisuudet; ottaa huomioon, että rekisteröintimenettelyt ovat jälleen kerran estäneet tiettyjä ehdokkaita osallistumasta vaaleihin;

J.  toteaa, että EU:n ja Venäjän suhteet ovat viime vuosikymmeninä kehittyneet jatkuvasti, mikä on johtanut syvään ja kattavaan keskinäiseen riippuvuuteen, joka pakostakin vain lisääntyy tulevaisuudessa; katsoo, että EU:n ja Venäjän federaation strategisen kumppanuussopimuksen tekeminen on edelleen erittäin tärkeää näiden kumppaneiden yhteistyön kehittämisen ja tiivistämisen kannalta;

K.  ottaa huomioon, että Venäjä on kahdesti estänyt YK:n turvallisuusneuvostoa hyväksymästä Syyrian kriisiä koskevaa päätöslauselmaa, jossa on kehotettu tukemaan Arabiliiton suunnitelmaa, jolle myös EU on antanut tukensa;

1.  panee merkille Etyjin/ODIHR:n ja Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen raportit, joiden mukaan duuman vaalit eivät täyttäneet Etyjin määrittelemiä vaalinormeja ja että niille antoivat leimansa valtion ja hallitsevan puolueen liian läheiset suhteet, menettelyvirheet ja ilmeinen manipulointi eikä vaalihallinto ollut riippumaton;

2.  on huolissaan siitä, että vaalien tulos (duuman kokoonpano) ei anna mahdollisuutta duuman roolin parantamiseen ja vaikutusvallan lisäämiseen Venäjän poliittisessa järjestelmässä;

3.  kehottaa valtuuskuntaansa EU:n ja Venäjän parlamentaarisessa yhteistyövaliokunnassa tuomaan demokratiaan, perusoikeuksiin ja oikeusvaltioon liittyvät kysymykset jatkuvasti esiin keskusteluissa venäläisten vastapuolien kanssa; kehottaa lisäksi arvioimaan EU:n ja Venäjän parlamentaarisen yhteistyövaliokunnan toimintaa sekä tiivistämään vuoropuhelua parlamentin ulkopuolisen opposition ja kansalaisyhteiskunnan kanssa;

4.  panee merkille viimeaikaiset vaatimukset duuman vaalien mitätöimisestä ja kehottaa Venäjän viranomaisia jatkamaan kaikkien vilppiä ja uhkailuja koskevien ilmoitusten kattavaa ja avointa tutkintaa, jotta syyllisiä voidaan rangaista, sekä uusimaan vaalit alueilla, joilla on todistetusti ilmennyt sääntöjenvastaisuuksia; korostaa, että Venäjän vaalilainsäädännössä säädetään muutoksenhausta ja oikaisemisesta; huomauttaa kuitenkin, että keskusvaalilautakunta ei ole toiminut valitusasioissa avoimesti eikä ole käsitellyt valituksia tehokkaasti ja nopeasti; pitää valitettavana, että toimivaltaiset tuomioistuimet ovat hylänneet lähes 3 000 väärinkäytöksiä, vaalivilppiä ja sääntöjen rikkomista koskevaa valitusta yksittäisissä vaalipiireissä ja että joidenkin tapausten käsittely on edelleen kesken;

5.  panee merkille presidentti Medvedevin ilmoituksen poliittisen järjestelmän kattavista muutoksista, esimerkiksi kipeästi kaivatusta poliittisten puolueiden rekisteröintisääntöjen yksinkertaistamisesta; edellyttää vakavaa sitoutumista myös tiedotusvälineiden vapautta, kokoontumisvapautta ja sananvapautta koskevien ongelmien ratkaisemiseen; toistaa EU:n olevan valmis tekemään Venäjän kanssa yhteistyötä muun muassa nykyaikaistamista koskevan kumppanuuden puitteissa ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien noudattamisen sekä Venäjän riippumattoman oikeusvaltiojärjestelmän tehokkuuden parantamiseksi;

6.  kehottaa Venäjän hallitusta esittämään Etyjin suositusten mukaisesti joukon lainsäädäntöehdotuksia, joilla kehitetään aidosti demokraattinen poliittinen järjestelmä ja jotka sisältävät uudistuksia, joilla helpotetaan sekä poliittisten puolueiden että presidenttiehdokkaiden rekisteröitymistä, sekä kehottaa puuttumaan rekisteröintisääntöjen tiukkaan soveltamiseen, niin että mahdollistetaan todella vapaat ja rehelliset vaalit mahdollisimman pian;

7.  korostaa, että Venäjän rauhanomaiset mielenosoitukset kertovat Venäjän kansan halusta vapaisiin ja rehellisiin vaaleihin; kehottaa Venäjän viranomaisia käyttämään viimeaikaisia mielenosoituksia tilaisuutena ryhtyä toteuttamaan tarvittavia uudistuksia demokratian, poliittisen osallistumisen ja oikeusvaltion edistämiseksi sekä vaalilakien uudistamiseksi Euroopan neuvoston ja Etyjin normien mukaisesti; kehottaa Venäjän viranomaisia noudattamaan näitä normeja käytännössä, jotta maaliskuussa voidaan taata vapaat ja demokraattiset presidentinvaalit, joissa kaikilla ehdokkailla on yhtäläiset mahdollisuudet;

8.  tuomitsee voimatoimet, joita poliisi kohdisti rauhanomaisiin mielenosoittajiin, jotka vastustivat vaaleissa ilmenneitä sääntöjenvastaisuuksia ja vilppiä, joista kansainväliset tarkkailijat olivat raportoineet ja joita tavalliset kansalaiset olivat tallentaneet videolle; kehottaa Venäjän viranomaisia kunnioittamaan kaikilta osin sanan- ja kokoontumisvapautta Venäjän federaation perustuslain mukaisesti;

9.  muistuttaa, että poliittisen moniarvoisuuden rajoittaminen duuman vaaleihin valmistauduttaessa oli yksi näiden vaalien keskeisistä puutteista; on huolissaan siitä, että opposition edustajia on estetty asettumasta ehdolle 4. maaliskuuta 2012 järjestettävissä presidentinvaaleissa, mikä heikentää jälleen poliittista kilpailua ja moniarvoisuutta;

10.  kehottaa Venäjän viranomaisia ryhtymään vuoropuheluun opposition kanssa ja pitää valitettavana päätöstä kieltäytyä rekisteröimästä oppositiojohtaja Grigori Javlinskia ehdokkaaksi presidentinvaaleissa, mikä myös estää tämän puoluetta asettamasta tarkkailijoita;

11.  kehottaa Etyjiä, Euroopan neuvostoa ja Euroopan unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa seuraamaan sääntöjenvastaisuuksien tutkintaa sekä tarkkailemaan tiiviisti presidentinvaalien valmistelua ja vaalisääntöjen noudattamista, kuten on jo sovittu Venäjän viranomaisten kanssa;

12.  panee merkille, että Venäjän presidentinvaaleja seuraamaan odotetaan noin 600:aa kansainvälistä tarkkailijaa (tarkkailijoita lähettävät Etyj/ODIHR, Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous, Shanghain yhteistyöjärjestö ja IVY); korostaa, että kansainvälistä ja kansallista vaalitarkkailutoimintaa olisi hyödynnettävä täysimääräisesti, jotta varmistetaan vaalien tehokas tarkkailu Etyjin/ODIHR:n ja Euroopan neuvoston normien mukaisesti; kehottaa Venäjän viranomaisia välttämään puuttumista vaaleihin ja niiden kulun haittaamista, mistä raportoitiin duuman vaalien yhteydessä;

13.  kehottaa jälleen tutkintakomiteaa suorittamaan Sergei Magnitskin kuolemasta kattavan ja perinpohjaisen tutkinnan ilman kiellettyjä aiheita, esittämään nopeasti konkreettisia johtopäätöksiä ja ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimiin syyllisten saamiseksi oikeuden tuomittaviksi; kehottaa neuvostoa siinä tapauksessa, että Venäjän viranomaiset eivät edelleenkään ryhdy toimiin, harkitsemaan esimerkiksi sellaisiin henkilöihin kohdistuvaa EU:n laajuista matkustuskieltoa ja varojen jäädyttämistä, jotka on todettu syyllisiksi Sergei Magnitskin kidutukseen ja kuolemaan sekä tapauksen peittelyyn;

14.  on erittäin huolissaan ääriryhmien vastaisen lainsäädännön väärinkäytöstä, sillä sen nojalla on laittomasti pantu täytäntöön rikoslakeja kansalaisyhteiskunnan järjestöjä, kuten Memorial-järjestöä, ja Jehovan todistajien ja Falun Dafan kaltaisia uskonnollisia vähemmistöjä vastaan ja kielletty epäasianmukaisesti näiden aineistot sillä perusteella, että ne edustavat ääriryhmiä;

15.  tuomitsee jyrkästi sen, että Pietarin lakiasäätävä kokous on hyväksynyt seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvän propagandan vastaisen lain; tuomitsee yhtä lailla Ryazanin, Arkangelin ja Kostroman alueilla hyväksytyt vastaavat lait; kehottaa Venäjän viranomaisia tekemään lopun seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoli-identiteettiin liittyvästä sananvapauden rajoittamisesta Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen mukaisesti; kehottaa komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa välittämään näihin lakeihin kohdistuvan Euroopan unionin vastalauseen;

16.  kehottaa painokkaasti Venäjää yhtymään kansainväliseen konsensukseen ja antamaan YK:n turvallisuusneuvoston toimia Arabiliiton ehdotusten mukaisesti Syyrian kriisin ratkaisemiseksi; korostaa, että Venäjän on turvallisuusneuvoston pysyvänä jäsenenä otettava vakavasti vastuunsa maailman rauhasta ja turvallisuudesta; kehottaa Venäjää keskeyttämään välittömästi aseiden ja puolustustarvikkeiden myynnin Syyrian hallitukselle;

17.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Venäjän federaation hallitukselle ja parlamentille, Euroopan neuvostolle sekä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestölle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0575.
(2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0335.


EU:n ja Marokon välinen sopimus maatalous- ja kalastustuotteita koskevista vastavuoroisista vapauttamistoimenpiteistä
PDF 122kWORD 47k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. helmikuuta 2012 EU:n ja Marokon välisestä sopimuksesta maatalous- ja kalastustuotteita koskevista vastavuoroisista vapauttamistoimenpiteistä (2012/2522(RSP))
P7_TA(2012)0055RC-B7-0048/2012

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 28. marraskuuta 1995 annetun Barcelonan julistuksen, jolla perustettiin Euroopan unionin ja eteläisen Välimeren maiden välinen kumppanuus,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Marokon kuningaskunnan välisestä assosiaatiosta tehdyn Euro–Välimeri-sopimuksen,

–  ottaa huomioon 14. lokakuuta 2005 tehdyn neuvoston päätöksen valtuutuksen antamisesta neuvottelujen aloittamiseksi Marokon kanssa maataloustuotteita, jalostettuja maataloustuotteita sekä kaloja ja kalastustuotteita koskevista vastavuoroisista kaupan vapauttamistoimenpiteistä,

–  ottaa huomioon neuvoston 14. joulukuuta 2011 antaman päätöksen neuvotteluista Egyptin, Jordanian, Marokon ja Tunisian kanssa ”pitkälle menevien ja laaja-alaisten” vapaakauppa-alueiden perustamisesta osana kyseisten maiden kanssa tehtyjä voimassa olevia Euro–Välimeri-sopimuksia,

–  ottaa huomioon komission Eurooppa-neuvostolle, Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle 8. maaliskuuta 2011 antaman yhteisen tiedonannon demokratiaan ja yhteiseen vaurauteen tähtäävästä kumppanuudesta eteläisen Välimeren maiden kanssa (COM(2011)0200),

–  ottaa huomioon Eurooppa-neuvostolle, Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle uudesta strategiasta muutostilassa olevia naapurimaita varten 25. toukokuuta 2011 annetun komission yhteisen tiedonannon (COM(2011)0303),

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2010 hyväksymänsä päätöslauselman yritysten yhteiskuntavastuusta kansainvälisissä kauppasopimuksissa(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisen hyväksyntämenettelyn, joka liittyy luonnokseen Euroopan unionin ja Marokon kuningaskunnan välisen maataloustuotteita, jalostettuja maataloustuotteita sekä kaloja ja kalastustuotteita koskevia vastavuoroisia vapauttamistoimenpiteitä ja Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Marokon kuningaskunnan välisestä assosioinnista tehdyn Euro–Välimeri-sopimuksen pöytäkirjojen N:o 1, N:o 2 ja N:o 3 sekä niiden liitteiden korvaamisesta ja mainitun assosiaatiosopimuksen muuttamisesta kirjeenvaihtona tehtäväksi sopimukseksi (15974/2010),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että eteläisen Välimeren maiden muuttuva poliittinen tilanne arabikevään tapahtumien jälkeen on edellyttänyt EU:lta vahvaa, tehokasta ja nopeaa toimintaa;

B.  katsoo, että kauppasuhteiden vahvistaminen sekä tasapainoinen ja asteittainen kaupan vapauttaminen näiden maiden kanssa ovat tärkeitä tekijöitä tässä toiminnassa;

C.  katsoo, että kauppa ja investoinnit ovat kasvun moottoreita ja helpottavat köyhyyden vähentämistä yhdistämällä ihmisiä, vakiinnuttamalla kansojen välisiä siteitä ja myötävaikuttamalla poliittiseen vakauteen;

D.  ottaa huomioon, että 1. maaliskuuta 2000 voimaan tulleen EU:n ja Marokon assosiaatiosopimuksen 16 artiklassa määrätään, että Euroopan yhteisö ja Marokko vapauttavat asteittain kasvavassa määrin maataloustuotteiden ja jalostettujen maataloustuotteiden sekä kalojen ja kalastustuotteiden keskinäisen kaupankäyntinsä;

E.  ottaa huomioon, että vuonna 2010 EU:n ja Marokon välisen tavarakaupan ylijäämä EU:n hyväksi oli huomattava, eli sen arvo oli 5,4 miljardia euroa;

F.  ottaa huomioon, että eteläisen Välimeren maiden kanssa käydyn maatalous- ja kalastustuotteiden kaupan ylijäämä EU:n hyväksi on huomattava, eli sen arvo on yli neljä miljardia euroa, mutta Marokon kanssa käyty kahdenvälinen maatalous- ja kalastustuotteiden sekä jalostettujen elintarvikkeiden kauppa oli 871 miljoonaa euroa alijäämäinen vuonna 2010; ottaa huomioon, että maatalous- ja kalastustuotteet muodostavat noin 18 prosenttia Marokon viennistä;

G.  ottaa huomioon, että maatalouden osuus Marokon BKT:sta on 15–20 prosenttia ja 12 prosenttia Marokon viennistä ja se työllistää 38 prosenttia Marokon työvoimasta, maaseutualueilla jopa 75 prosenttia; katsoo tämän osoittavan, että maatalousalan vakaus ja kasvu ovat erittäin tärkeitä maan poliittiselle vakaudelle;

H.  ottaa huomioon, että ehdotetussa sopimuksessa vapautetaan välittömästi 55 prosenttia Marokon maatalous- ja kalastustuotteiden tulleista (aiemmin 33 prosenttia) ja 70 prosenttia EU:n maatalous- ja kalastustuotteiden tulleista (aiemmin 1 prosentti) 10 vuoden kuluessa;

I.  ottaa huomioon, että arkojen tuotteiden seuranta sekä kiintiöiden tarkka soveltaminen muodostavat perustan sopimuksen tasapainoiselle toiminnalle;

J.  ottaa huomioon, että kaikkien kolmansista maista EU:hun tuotavien maataloustuotteiden on täytettävä hygieniaa ja kasvinsuojelua koskevat unionin määräykset;

K.  ottaa huomioon, että Marokko on yksi niistä neljästä eteläisen Välimeren maasta, joita varten neuvosto on myöntänyt valtuudet neuvotella pitkälle menevästä ja laaja-alaisesta vapaakauppasopimuksesta; ottaa huomioon, että kyseiset neuvottelut koskevat myös maataloustuotteiden kauppaa;

Yleiset näkökohdat

1.  katsoo, että markkinoiden avaaminen ja asteittainen integrointi EU:n sisämarkkinoihin voivat olla tehokkaita eteläisen Välimeren maiden kehityksen välineitä ja niiden avulla voidaan lievittää laaja-alaista köyhyyttä ja työttömyyttä, jotka ovat alueen taloudellisten ja siirtolaisuutta koskevien ongelmien sekä turvallisuusongelmien perimmäisiä syitä; katsoo, että näiden mahdollisuuksien hyödyntämiseksi EU:n on valmistauduttava tekemään riittäviä kauppaa koskevia myönnytyksiä;

2.  palauttaa mieliin EU:n arabikevään jälkeen antamat sitoumukset avustaa eteläisiä Välimeren maita demokratiaan siirtymisessä käyttämällä kauppa- ja talousvälineitä vapauden ja taloudellisten mahdollisuuksien lisäämiseksi; katsoo, että Marokko on edistynyt huomattavasti demokratian lujittamisessa uudistamalla perustuslakia ja pitämällä oikeudenmukaiset vaalit; panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille sopimuksen, joka on myönteinen askel kohti poliittisen vakautumisen ja molemminpuolisen kestävän talouskehityksen tukemista;

3.  katsoo, että kauppa- ja investointialoitteilla olisi pyrittävä tuomaan hyötyä kaikille yhteiskunnan osa-alueille ja ne olisi suunnattava kohdennetummin pk-yrityksille ja pienviljelijöille; toteaa tässä yhteydessä, että yli 80 prosentilla Marokon viljelijöistä on alle viisi hehtaaria maata, ja panee tyytyväisenä merkille, että maan maatalouden ja maaseudun kehittämisen keskusjärjestö Comader tukee sopimusta; muistuttaa, että elintarviketurva on taloudellisten seikkojen lisäksi tärkeä sosiaalisesti, ympäristön kannalta ja kulttuurisesti;

Sopimus

4.  korostaa, että maatalousalalla on suuri merkitys ja painoarvo Marokossa erityisesti merkittävänä työllistäjänä ja että sopimus on sen vuoksi Marokon talouskehityksen ja poliittisen vakauttamisen kannalta keskeisessä asemassa, koska se tarjoaa uusia vientimahdollisuuksia Euroopan unioniin, joka on Marokon tuotteiden suurin markkina-alue; katsoo, että sopimus tarjoaa myös uusia mahdollisuuksia EU:n maatalousalalle ja etenkin jalostettujen elintarvikkeiden alalle; huomauttaa, että EU:n vientiyritykset hyötyvät vastaisuudessa siitä, että Marokossa tuontitullit poistuvat 70 prosentilta maatalous- ja kalastustuotteista, koska näin saadaan vuosittain arviolta 100 miljoonan euron säästöt tullimaksuina sopimuksen tultua täysimääräisesti voimaan;

5.  panee tyytyväisenä merkille sopimukseen sisältyvät, muita kuin tulleja koskevat toimenpiteet, kuten tulevat neuvottelut eurooppalaisten maantieteellisten merkintöjen erityisestä suojelusta, tehostetuista turvamekanismeista ja terveys- ja kasvinsuojelutoimista; muistuttaa lisäksi, että EU ja Marokko ovat sopineet riitojenratkaisumekanismista, jonka avulla osapuoli voivat saada hyvitystä, jos toinen osapuoli ei noudata sopimuksen ehtoja;

6.  korostaa tiettyjen EU:n alojen ilmaisemia huolenaiheita tiettyjen arkojen hedelmien ja vihannesten tuontia koskevista laajennetuista tullittomuuskiintiöistä; kehottaa siksi komissiota tekemään arvion eurooppalaisiin tuottajiin ja erityisesti maataloustuottajien tuloihin kohdistuvista vaikutuksista ja tiedottamaan parlamentille säännöllisesti asiasta;

7.  on huolissaan, koska EU:n toimialaryhmittymät esittävät toistuvasti valituksia tulohintajärjestelmään liittyvistä petoksista, ja pyytää takeita siitä, että EU sääntelee asianmukaisesti sopimuksessa vahvistettuja tulevia tullikiintiöitä eikä tulohintamekanismin täytäntöönpanoa koskevia määräyksiä tulkita enää virheellisesti; korostaa, että eurooppalaiset toimijat ovat esittäneet valituksia OLAFille ja parlamentin vetoomusvaliokunnalle, joka on pyytänyt komissiota muuttamaan tulohintajärjestelmää, jotta petokset saadaan loppumaan; panee tässä yhteydessä merkille ehdotukset tulohintajärjestelmän täytäntöönpanojärjestelyjen mukauttamisesta yhteisön tullikoodeksiin yhteisen maatalouspolitiikan viimeisimmän uudistuksen yhteydessä; katsoo, että samalla on muutettava maatalousalan yhteisen markkinajärjestelyn täytäntöönpanoasetusta tehokkaiden valvontatoimien käyttöön ottamiseksi;

8.  ottaa huomioon, että sopimus sisältää erityisiä institutionaalisia järjestelyitä ja mekanismeja, kuten yhteistyö markkinahäiriöiden välttämiseksi, komission kolmansien maiden kuten Marokon kanssa ylläpitämät asiantuntijaryhmät, assosiaatiosopimuksen hallinnointiin kuuluva maataloustuotteiden kaupan alakomitea, toimintapolitiikkaa ja tuotantoa koskevien tietojen vaihtaminen sekä pöytäkirjan 7 artiklan mukainen suojalauseke; kehottaa komissiota turvautumaan näihin mekanismeihin tarvittaessa;

Laajemmat kauppa- ja talouskysymykset

9.  korostaa, että ehtona pääsylle EU:n sisämarkkinoille olisi oltava hygienia-, kasvinsuojelu- ja ympäristönormien noudattaminen, ja panee tyytyväisenä merkille elintarvike- ja eläinlääkintätoimiston myönteisen raportin vuonna 2011; ilmaisee tyytyväisyytensä siihen, että sopimuksessa painotetaan terveys- ja kasvinsuojelutoimia, ja kehottaa asettamaan teknisen tuen keskeiselle sijalle neuvotteluissa pitkälle menevästä ja laaja-alaisesta vapaakauppasopimuksesta; pyytää komissiota edistämään Marokon ja EU:n välisiä vastaavia toimenpiteitä ja ympäristönormien ja elintarvikkeiden turvallisuusnormien valvontaa reilun kilpailun varmistamiseksi markkina-alueiden välillä;

10.  panee tyytyväisenä merkille Marokon maatalousalan uudistukset ja etenkin ympäristöystävällisyyttä korostavan Plan Vert -suunnitelman, jonka tarkoituksena on tukea pienviljelijöitä antamalla heille mahdollisuus modernin teknologian käyttöön ja investointeihin; kehottaa EU:ta edelleen tukemaan tuotantomenetelmiä parhaiden käytäntöjen jakamiseksi ja auttamaan Marokkoa sen vesiensuojelupyrkimyksissä;

11.  toteaa, että Marokko on ratifioinut useimmat tärkeistä ILO:n yleissopimuksista ja hyväksynyt hiljattain lapsityövoiman käytön kieltävää lainsäädäntöä; korostaa kuitenkin, että parantamisen varaa on edelleen yhdistymisvapauden ja lapsityön osalta; katsoo, että pitkälle menevään ja laaja-alaiseen vapaakauppasopimukseen olisi sisällytettävä avustaminen ILO:n yleissopimusten täytäntöönpanossa, allekirjoittamattomien tärkeimpien yleissopimusten ratifiointi (esimerkiksi sopimus, joka koskee ammatillista järjestäytymisvapautta ja ammatillisen järjestäytymisoikeuden suojelua (nro 87)) ja yritysten yhteiskuntavastuuta koskevat aloitteet osana kestävää kehitystä käsittelevää lukua;

12.  kehottaa komissiota varmistamaan, että tulevassa sopimuksessa noudatetaan kaikilta osin kansainvälistä oikeutta ja että se hyödyttää kaikkia asianomaisia paikallisia väestöryhmiä;

o
o   o

13.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, suhteista Maghreb-maihin vastaavalle Euroopan parlamentin valtuuskunnalle, Välimeren unionin parlamentaarisen edustajakokouksen puhemiehistölle sekä Marokon hallitukselle ja parlamentille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0446.


EU:n ja Marokon välinen sopimus maatalous- ja kalastustuotteita koskevista vastavuoroisista vapauttamistoimenpiteistä ***
PDF 185kWORD 31k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 16. helmikuuta 2012 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja Marokon kuningaskunnan välisen maataloustuotteita, jalostettuja maataloustuotteita sekä kaloja ja kalastustuotteita koskevia vastavuoroisia vapauttamistoimenpiteitä ja Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Marokon kuningaskunnan välisestä assosioinnista tehdyn Euro–Välimeri-sopimuksen pöytäkirjojen N:o 1, N:o 2 ja N:o 3 sekä niiden liitteiden korvaamista ja mainitun assosiaatiosopimuksen muuttamista koskevan sopimuksen tekemisestä kirjeenvaihtona (15975/2010 – C7-0432/2010 – 2010/0248(NLE))
P7_TA(2012)0056A7-0023/2012

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (15975/2010),

–  ottaa huomioon luonnoksen Euroopan unionin ja Marokon kuningaskunnan välisen maataloustuotteita, jalostettuja maataloustuotteita sekä kaloja ja kalastustuotteita koskevia vastavuoroisia vapauttamistoimenpiteitä ja Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Marokon kuningaskunnan välisestä assosioinnista tehdyn Euro–Välimeri-sopimuksen pöytäkirjojen N:o 1, N:o 2 ja N:o 3 sekä niiden liitteiden korvaamisesta ja mainitun assosiaatiosopimuksen muuttamisesta kirjeenvaihtona tehtäväksi sopimukseksi (15974/2010),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan v alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C7-0432/2010),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 81 artiklan ja 90 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan suosituksen sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan ja kalatalousvaliokunnan lausunnot (A7-0023/2012),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Marokon kuningaskunnan hallituksille ja parlamenteille.


Syyrian tilanne
PDF 126kWORD 50k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. helmikuuta 2012 Syyrian tilanteesta (2012/2543(RSP))
P7_TA(2012)0057RC-B7-0068/2012

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Syyriasta,

–  ottaa huomioon ulkoasiainneuvoston 10. lokakuuta, 14. marraskuuta ja 1. joulukuuta 2011 sekä 23. tammikuuta 2012 sekä Eurooppa-neuvoston 23. lokakuuta ja 9. joulukuuta 2011 hyväksymät päätelmät Syyriasta,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 8. lokakuuta 2011, 3. ja 28. marraskuuta ja 2. joulukuuta 2011 sekä 1. ja 4. helmikuuta 2012 antamat julkilausumat Syyriasta,

–  ottaa huomioon Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä ja päätöksen 2011/273/YUTP kumoamisesta 1. joulukuuta 2011 annetun neuvoston päätöksen 2011/782/YUTP(1) ja 23. tammikuuta 2012 pidetyn ulkoasiainneuvoston kokouksen jälkeen annetun neuvoston päätöksen, jolla tehostetaan Syyrian johtoon kohdistettavia EU:n rajoittavia toimenpiteitä,

–  ottaa huomioon Syyrian tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen (EU) N:o 442/2011 kumoamisesta 18. tammikuuta 2012 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 36/2012(2),

–  ottaa huomioon Arabiliiton lausunnot Syyrian tilanteesta 27. elokuuta, 16. lokakuuta sekä 12., 16. ja 24. marraskuuta 2011 sekä 22. tammikuuta ja 12. helmikuuta 2012, Arabiliiton toimintasuunnitelman 2. marraskuuta 2011 sekä Arabiliiton 27. marraskuuta 2011 Syyriaa vastaan hyväksymät pakotteet,

–  ottaa huomioon 3. elokuuta 2011 annetun Yhdistyneiden kansakuntien (YK) turvallisuusneuvoston puheenjohtajan lausuman,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen ihmisoikeuksia käsittelevän kolmannen komitean 22. marraskuuta 2011 antaman päätöslauselman Syyrian arabitasavallan ihmisoikeustilanteesta,

–  ottaa huomioon Syyrian arabitasavallan tilannetta käsittelevän riippumattoman kansainvälisen tutkintakomission 23. marraskuuta 2011 julkaiseman raportin,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston 2. joulukuuta 2011 antaman päätöslauselman Syyrian arabitasavallan ihmisoikeustilanteesta,

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen, lapsen oikeuksien yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan lasten osallistumisesta aseellisiin selkkauksiin sekä joukkotuhontana pidettävän rikoksen ehkäisemistä ja rankaisemista koskevan yleissopimuksen, joiden kaikkien sopimuspuolena Syyria on,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että rauhallisiin mielenosoittajiin kohdistuvien väkivaltaisuuksien alettua Syyriassa maaliskuussa 2011 järjestelmällinen surmaaminen, väkivalta ja kidutus ovat yleistyneet dramaattisesti ja Syyrian armeija ja turvallisuusjoukot syyllistyvät edelleen surmatöihin, kidutukseen ja joukkopidätyksiin; ottaa huomioon, että koko Syyrian alueella hallituksen johtamat joukot piirittävät ja pommittavat kaupunkeja; toteaa, että elintarvikkeiden ja lääkkeiden saaminen on ollut äärimmäisen vaikeaa; ottaa huomioon, että monen syyrialaisen humanitaarinen tilanne on huonontunut väkivallan ja väestön siirtymisen vuoksi;

B.  ottaa huomioon, että YK:n arvion mukaan Syyrian 11 kuukautta kestäneen kansannousun aikana kuolonuhreja on ollut yli 5 400, vaikka ajantasaisia lukuja on hyvin vaikea saada, koska tietyt alueet, kuten Homsin jotkut osat, ovat täysin eristettyjä; ottaa huomioon, että tuhansia muita on loukkaantunut, että vähintään 69 000 on pidätetty ja heistä noin 32 000 on sittemmin vapautettu ja että noin 12 400 on paennut naapurimaihin; ottaa huomioon, että UNICEFin mukaan satoja lapsia on tapettu ja satoja muita pidätetty mielivaltaisesti ja kidutettu ja käytetty seksuaalisesti hyväksi vankeudessa;

C.  ottaa huomioon, että piiritetyn Homsin kaupungin asukkaita pommitetaan jatkuvasti ankarasti ja he pelkäävät, että hallinto valmistautuu tekemään lopullisen tuhoavan maahyökkäyksen; ottaa huomioon, että 12. helmikuuta 2012 arabitiedotusvälineissä raportoitiin, että Syyrian tankit ja tykistö pommittavat raskaasti Haman kaupunkia ja että hyökkäys Homsiin jatkuu; ottaa huomioon, että samaan aikaan Syyrian viranomaiset väittävät taistelevansa ”terroristiryhmiä” vastaan ja jatkavansa kunnes ”järjestys” on palautettu;

D.  ottaa huomioon, että presidentti Bashar al-Assadin lupaamia lukuisia uudistuksia ja pidätettyjen vapauttamista ei ole toteutettu ja maan johto on menettänyt kaiken uskottavuutensa ja legitimiteettinsä, minkä vuoksi kansainvälisen yhteisön vaatimukset presidentin erosta ovat levinneet laajalle;

E.  ottaa huomioon, että ranskalainen toimittaja sai surmansa ja alankomaalainen toimittaja haavoittui suorittaessaan ratkaisevan tärkeää tehtävää eli antaessaan riippumatonta tietoa Syyrian tapahtumista; ottaa huomioon, että Syyrian viranomaiset eivät enää päästä kansainvälisiä toimittajia maahan; toteaa, että syyrialaisten pakolaisten lausunnot, Syyriasta saadut kansalaisten raportit ja matkapuhelimista satelliittiyhteyksien kautta ladatut kuvat ovat edelleen pääasiallinen maasta tulevan tiedon lähde;

F.  ottaa huomioon, että Arabiliitto päätti pyytää YK:n turvallisuusneuvoston tukea poliittisen ratkaisun löytämiseksi Syyriassa; ottaa huomioon, että Venäjän federaatio ja Kiina estivät 4. helmikuuta 2012 veto-oikeuttaan käyttämällä YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman, jolla tuettiin Arabiliiton kehotusta kriisin ratkaisemiseksi osallistavan ja rauhanomaisen Syyrian johtaman poliittisen prosessin kautta; ottaa huomioon, että Arabiliiton Syyrian tarkkailuoperaatio keskeytettiin 28. tammikuuta 2012, koska tilanne oli heikentynyt ratkaisevasti;

G.  ottaa huomioon, että 18. tammikuuta 2012 otettiin käyttöön uusia Syyrian hallintoa vastaan kohdistuvia EU:n rajoittavia toimenpiteitä, mukaan luettuna kieltoja, jotka koskevat televiestinnän valvontalaitteiden vientiä Syyrian hallinnon käyttöön, osallistumista tiettyihin infrastruktuurihankkeisiin ja investointeja tällaisiin hankkeisiin, sekä lisärajoituksia, jotka koskevat varainsiirtoja ja rahoituspalvelujen tarjontaa;

H.  ottaa huomioon, että luetteloa henkilöistä, yhteisöistä ja elimistä, joihin EU:n rajoittavat toimenpiteet kohdistuvat, täydennettiin 23. tammikuuta 2012 lisäämällä siihen 22 henkilöä, jotka ovat syyllistyneet ihmisoikeusloukkauksiin, sekä kahdeksan yhteisöä, jotka tukevat hallintoa taloudellisesti;

I.  ottaa huomioon, että vastauksena kasvavaan väkivaltaan ja vakaviin turvallisuusongelmiin Yhdysvallat on sulkenut Syyrian suurlähetystönsä; ottaa huomioon, että Ranska, Italia, Alankomaat, Espanja, Yhdistynyt kuningaskunta, Saksa ja Belgia ovat kutsuneet kotiin suurlähettiläänsä; ottaa huomioon, että Persianlahden yhteistyöneuvosto ja Tunisia ovat kutsuneet kotiin suurlähettiläänsä ja päättäneet karkottaa Syyrian suurlähettiläät pääkaupungeistaan;

J.  panee merkille, että kymmenet tuhannet syyrialaiset pakolaiset ovat paenneet Turkkiin maaliskuun 2011 jälkeen; ottaa huomioon, että Turkilla on yhä merkittävämpi kansainvälinen rooli Syyrian väkivallan vastustamisessa;

K.  katsoo, että Syyrian vaikealla tilanteella on jo nyt kielteisiä vaikutuksia Libanonin tilanteeseen, koska sen pelätään heijastuvan yli rajojen ja tämän vuoksi sillä on koko alueeseen kohdistuvia ennalta arvaamattomia vaikutuksia ja seurauksia;

L.  ottaa huomioon, että Venäjä myy edelleen aseita Syyrian johdolle ja sillä on laivastotukikohta Syyriassa; ottaa huomioon, että EU on julistanut Syyrian sotilastarvikkeiden vientisaartoon ja toteaa, että venäläinen laiva pysäytettiin Kyproksella ja jatkoi sitten kyproslaisten viranomaisten mukaan väärin perustein matkaansa Syyriaan; ottaa huomioon, että korkean edustajan toimisto ei ole koskaan virallisesti ja julkisesti selvittänyt tämän tapauksen yksityiskohtia;

M.  ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeusvaltuutettu vaati, että väitteet Syyriassa tapahtuneista rikoksista ihmisyyttä vastaan on siirrettävä Kansainvälisen rikostuomioistuimen käsiteltäväksi sen jälkeen kun Syyrian tilannetta oli käsitelty YK:n turvallisuusneuvoston joulukuun erityisistunnossa YK:n riippumattoman tutkintakomission raportin havaintojen perusteella, ja panee merkille, että YK:n pääsihteeri totesi 15. tammikuuta 2012 sorron tien vievän umpikujaan;

1.  pitää valitettavana, että Venäjä ja Kiina käyttivät veto-oikeuttaan YK:n turvallisuusneuvostossa estääkseen Syyriaa koskevan päätöslauselmaesityksen hyväksymisen ja äänestivät siten Arabiliiton esittämää rauhanomaista siirtymää koskevaa ehdotusta vastaan, mitä Assadin hallinto piti lupana tiukentaa sortotoimia ja käyttää raskaita aseita ja summittaista voimaa aseettomia siviilejä vastaan; toistaa YK:n turvallisuusneuvoston jäsenille ja erityisesti Venäjälle ja Kiinalle kohdistamansa pyynnön pitää kiinni velvollisuudestaan varmistaa, että Syyrian kansan väkivaltainen sortaminen lakkaa välittömästi; tukee edelleen EU:n ja sen jäsenvaltioiden ponnistuksia tällä alalla;

2.  kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa tekemään kaikkensa YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman hyväksymiseksi työskennellen sekä Venäjän että Kiinan kanssa;

3.  kehottaa Venäjää, joka on Syyrian hallituksen suurin ulkomaalainen asetoimittaja, lopettamaan välittömästi asetoimituksensa Syyriaan, ja kehottaa EU:ta laatimaan mustan listan Syyriaan aseita toimittavista yhtiöistä; kehottaa tässä yhteydessä kaikkia EU:n toimijoita noudattamaan kaikilta osin aseiden vientiä koskevia Euroopan unionin käytännesääntöjä, joilla pyritään estämään sellaisten tarvikkeiden vienti, joita saatetaan käyttää kansallisiin tukahduttamistoimiin tai jotka voisivat lisätä alueellista epävakautta;

4.  tuomitsee jälleen mitä jyrkimmin raa'an sorron, jota Syyrian hallitus kohdistaa kansaansa erityisesti Homsin kaupungissa; on hyvin huolissaan vakavista ihmisoikeuksien loukkauksista, joihin Syyrian viranomaiset ovat syyllistyneet, kuten joukkopidätykset, ilman oikeudenkäyntiä suoritetut teloitukset, mielivaltaiset pidätykset, tahdonvastaiset katoamiset, kidutus sekä vankien ja myös lasten huono kohtelu; painottaa, että väkivaltaisuuksissa haavoittuneilta ei saa evätä hoitoa;

5.  on huolissaan siitä, että UNICEFin 7. helmikuuta 2012 esittämän vetoomuksen ja Syyrian arabitasavallan tilannetta käsittelevän riippumattoman kansainvälisen tutkintakomission 23. marraskuuta 2011 julkaiseman raportin mukaan lähes 400 lasta on kuollut väkivaltaisuuksien alettua Syyriassa maaliskuussa 2011 ja lähes 380 lasta, jotkut heistä alle 14-vuotiaita, on pidätetty mielivaltaisesti ja joutunut kidutuksen ja seksuaalisen väkivallan kohteiksi vankeudessa; tuomitsee jyrkästi kaikki Syyrian asevoimien ja turvallisuusjoukkojen tekemät ihmisoikeuksien ja lasten oikeuksien rikkomukset ja kehottaa Syyrian hallitusta tekemään lopun kaikista lasten oikeuksien ja muiden ihmisoikeuksien rikkomuksista;

6.  ilmaisee vilpittömän osanottonsa uhrien perheille; antaa tunnustusta Syyrian kansan rohkeudelle ja päättäväisyydelle ja tukee voimakkaasti sen pyrkimyksiä demokratian, oikeusvaltioperiaatteen, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen toteutumiseen kaikilta osin sekä taloudellisten ja sosiaalisten olojen paranemiseen;

7.  kehottaa jälleen presidentti Bashar al-Assadia ja hänen hallitustaan siirtymään välittömästi syrjään, jotta rauhanomainen ja demokraattinen siirtymäkehitys Syyriassa voi alkaa;

8.  kehottaa Assadin hallintoa lopettamaan Syyrian kansaan kohdistuvat väkivaltaisuudet, vetämään joukot ja panssarivaunut pois kaupungeista ja vapauttamaan kaikki pidätettyinä olevat mielenosoittajat, poliittiset vangit, ihmisoikeuksien puolustajat, bloginpitäjät ja toimittajat; kehottaa lisäksi takaamaan kansainvälisille humanitaarisille järjestöille ja ihmisoikeusjärjestöille sekä kansainvälisille tiedotusvälineille vapaan pääsyn maahan;

9.  kehottaa jälleen tutkimaan nopeasti, riippumattomasti ja avoimesti Syyrian viranomaisten sekä asevoimien ja turvallisuusjoukkojen tekemät laajat, järjestelmälliset ja vakavat ihmisoikeuksien ja perusvapauksien loukkaukset, jotka voivat muodostaa rikoksen ihmisyyttä vastaan, jotta voidaan varmistaa, että kaikki syylliset joutuvat vastaamaan teoistaan kansainväliselle yhteisölle; katsoo, että selkeät vastuumekanismit on asetettava etusijalle YK:n turvallisuusneuvoston pyrkimyksissä Syyrian kriisin lopettamiseksi, ja tukee jälleen YK:n ihmisoikeusvaltuutetun vaatimusta Syyrian viemisestä Kansainväliseen rikostuomioistuimeen;

10.  muistuttaa tukevansa Arabiliiton toimia väkivallan lopettamiseksi ja poliittisen ratkaisun edistämiseksi Syyriassa; suhtautuu myönteisesti Arabiliiton päätökseen lisätä yhteistyötä YK:n kanssa; panee merkille Arabiliiton päätöksen keskeyttää Syyrian tarkkailuoperaationsa vastauksena viranomaisten harjoittaman väkivallan pahenemiseen;

11.  pitää tervetulleena, että varapuheenjohtaja / korkea edustaja tukee aikomusta perustaa ”Syyrian kansan ystävien” yhteysryhmä edistämään demokraattista muutosta Syyriassa ja että Turkki ja Arabiliiton jäsenet voivat osallistua siihen; pitää tervetulleena varapuheenjohtajan / korkean edustajan ilmoitusta siitä, että hän aikoo osallistua yhteysryhmän ensimmäiseen kokoukseen Tunisiassa 24. helmikuuta 2012;

12.  kehottaa neuvostoa tekemään yhteisen päätöksen kaikkien suurlähettiläiden kutsumisesta pois Syyriasta ja diplomaattisten yhteyksien jäädyttämisestä EU:n jäsenvaltioissa olevien Syyrian suurlähettiläiden kanssa; kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa vahvistamaan humanitaarista kapasiteettia EU:n Damaskoksen edustustossa ja kaikkialla muualla tarpeen mukaan;

13.  on tyytyväinen EU:n sitoumukseen pyrkiä lisäämään Syyrian johtoon kohdistuvaa kansainvälistä painostusta; tukee ulkoasiainneuvoston 23. tammikuuta 2012 tekemää päätöstä asettaa uusia rajoittavia toimenpiteitä Syyrian johtoa vastaan ja pyytää kohdennettuja lisäpakotteita;

14.  pitää tervetulleena 3. helmikuuta 2012 tehtyä komission päätöstä antaa humanitaarista apua (3 miljoonaa euroa) lievittämään ihmisten kärsimyksiä sekä Syyriassa että sen naapurimaissa;

15.  pitää myönteisinä ja tukee Syyrian opposition jatkuvia pyrkimyksiä yhdistyä maan ulkopuolella ja sen sisällä, jatkaa yhteydenpitoa kansainvälisen yhteisön ja erityisesti Arabiliiton kanssa ja työskennellä yhteisen vision muodostamiseksi Syyrian tulevaisuudesta ja demokraattiseen järjestelmään siirtymisestä; kehottaa EU:ta tehostamaan poliittista, teknistä ja humanitaarista tukeaan sekä viestinnän alan tukeaan oppositiolle;

16.  kehottaa rauhanomaiseen ja aitoon siirtymiseen kohti demokratiaa, joka vastaa Syyrian kansan oikeutettuja tarpeita ja pohjautuu osallistavaan vuoropuheluun, jossa ovat mukana kaikki Syyrian yhteiskunnan demokraattiset voimat ja ryhmittymät, jotta voidaan käynnistää perusteellisten demokraattisten uudistusten prosessi, jossa otetaan huomioon tarve turvata kansallinen sovinto ja sitoudutaan siten vähemmistöjen oikeuksien kunnioittamiseen; kehottaa EU:ta tukemaan kaikkia Syyrian opposition yhdistymisponnisteluja ja pyrkimyksiä perustaa demokraattiselle Syyrialle selvä toimintasuunnitelma;

17.  ilmaisee vakavan huolensa siitä, että Syyrian viranomaiset saattavat ulottaa pelottelunsa koskemaan myös maanpaossa olevia oppositioaktivisteja;

18.  pitää myönteisenä Turkin vankkaa tukea Syyrian kansalle ja muun muassa sitä, että se ottaa vastaan pakolaisia Turkin ja Syyrian rajalla ja sallii Syyrian opposition järjestäytymisen; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa tekemään kaikkensa aloittaakseen keskustelut Turkin, Arabiliiton ja Syyrian opposition kanssa humanitaaristen käytävien perustamisesta Syyrian ja Turkin rajalle;

19.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / EU:n ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Venäjän federaation hallitukselle ja parlamentille, Kiinan kansantasavallan hallitukselle ja parlamentille, Turkin hallitukselle ja parlamentille, Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille, Arabiliiton pääsihteerille sekä Syyrian arabitasavallan hallitukselle ja parlamentille.

(1) EUVL L 319, 2.12.2011, s. 56.
(2) EUVL L 16, 19.1.2012, s. 1.


YK:n ihmisoikeusneuvoston 19. istunto
PDF 150kWORD 73k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. helmikuuta 2012 parlamentin kannasta YK:n ihmisoikeusneuvoston 19. istuntoon (2012/2530(RSP))
P7_TA(2012)0058B7-0071/2012

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon kaikki YK:n ihmisoikeussopimukset ja niiden valinnaiset pöytäkirjat(1),

–  ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja EU:n perusoikeuskirjan,

–  ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa YK:n ihmisoikeusneuvostosta (UNHRC), erityisesti 10. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman YK:n ihmisoikeusneuvoston 16. istunnon ensisijaisista tavoitteista ja vuoden 2011 arvioinnista(2),

–  ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin ihmisoikeuksien alivaliokunta matkustaa Geneveen ihmisoikeusneuvoston kolmanteentoista istuntoon ja valtuuskunnan kertomuksen alivaliokunnalle, sekä ulkoasiainvaliokunnan ja ihmisoikeuksien alivaliokunnan yhteisen valtuuskunnan, joka osallistui YK:n yleiskokouksen 66. istuntoon,

–  ottaa huomioon 7. heinäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman demokratiakehitystä edistävästä EU:n ulkopolitiikasta(3),

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston 25. maaliskuuta 2011 antaman päätöslauselman 16/21 ihmisoikeusneuvoston työn ja toiminnan arvioinnista,

–  ottaa huomioon 11. toukokuuta 2011 antamansa päätöslauselman EU:sta maailmanlaajuisena toimijana: sen rooli monenvälisissä järjestöissä(4),

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston 7. kierroksen, erityisesti 27. helmikuuta – 23. maaliskuuta 2012 pidettävän 19. jakson, sekä vuoden 2012 aikana järjestettävät yleisen määräaikaisarvioinnin 13. ja 14 istunnot,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston aikaisemmat sääntömääräiset ja erityisistunnot sekä joulukuussa 2011 loppuunsaatetun yleisen määräaikaisarvioinnin ensimmäisen jakson,

–  ottaa huomioon unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ja Euroopan komission Euroopan parlamentille ja neuvostolle 12. joulukuuta 2011 antaman yhteisen tiedonannon ”Ihmisoikeudet ja demokratia keskeisenä osana EU:n ulkoisia toimia – kohti tehokkaampaa lähestymistapaa” (COM(2011)0886),

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2, 3 artiklan 5 kohdan, 18, 21, 27 ja 47 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

A.  katsoo, että ihmisoikeuksien yleismaailmallisuuden kunnioittaminen, edistäminen ja suojelu ovat osa Euroopan unionin eettistä ja oikeudellista säännöstöä ja yksi Euroopan yhtenäisyyden ja eheyden kulmakivistä(5);

B.  ottaa huomioon, että käynnissä olevalla EU:n ihmisoikeuspolitiikan tarkistamisella olisi edistettävä EU:n ulkopolitiikan muuttamista siten, että se toimii aktiivisempana, yhtenäisempänä ja tehokkaana voimana maailmassa;

C.  katsoo, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden olisi taattava ihmisoikeuksien kunnioittaminen omissa toimissaan, jotta voidaan tehostaa sisäisten ja ulkoisten toimien yhtenäisyyttä ja siten parantaa EU:n uskottavuutta YK:n ihmisoikeusneuvostossa;

D.  katsoo, että kaikkien kansainvälisten toimijoiden on edistettävä kaksinaismoraalista eroon pääsemistä ja vältettävä valikoivuutta ja politisoimista ihmisoikeuskysymyksiä käsitellessään;

E.  toteaa, että YK:n ihmisoikeusneuvosto on ainutlaatuinen yleismaailmallisiin ihmisoikeuksiin erikoistunut foorumi, joka käsittelee ihmisoikeuksia YK:n järjestelmässä; ottaa huomioon, että sille on uskottu tärkeä tehtävä huolehtia, että ihmisoikeuksien edistämistä, suojelua ja kunnioittamista tehostetaan kaikkialla maailmassa;

F.  katsoo, että yleiskokouksen kolmannen valiokunnan ja YK:n ihmisoikeusneuvoston toimien vaikutukset YK:n turvallisuusneuvostossa käytäviin keskusteluihin olisi otettava huomioon;

G.  ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin ihmisoikeuksien alivaliokunta matkustaa Geneveen YK:n ihmisoikeusneuvoston 19. istuntoon samoin kuin aikaisempina vuosina YK:n ihmisoikeusneuvoston istuntoihin;

1.  ottaa huomioon käynnissä olevan prosessin, joka koskee EU:n ensisijaisten tavoitteiden vahvistamista YK:n ihmisoikeusneuvoston 19 istuntoa varten, ja pitää myönteisenä Burman/Myanmarin, Korean demokraattisen kansantasavallan, Syyrian, Libyan, ja Iranin määrittämistä tärkeimmiksi kysymyksiksi;

2.  pitää myönteisenä sitä, että sääntömääräisen 19. kokouksen esityslistalla ovat paneelikeskustelut muun muassa seuraavista aiheista: ihmisoikeuksien valtavirtaistaminen, sananvapaus internetissä, uskonnon, uskon ja omantunnon vapaus, sukupuoliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin perustuva syrjintä ja väkivalta, ihmisoikeudet ja HIV/AIDS, vähemmistöjen oikeuksien julistus sekä lukuisat kokoukset, joiden aiheina lasten oikeudet, kidutus, ihmisoikeudet ja terrorismin torjunta, katoamiset sekä mielivaltainen pidättäminen; kehottaa jäsenvaltioita osallistumaan rakentavasti mainittuihin kokouksiin ja varmistamaan, että yleismaailmalliset ja jakamattomat ihmisoikeudet koskevat kaikkia ihmisiä heidän sukupuolisesta suuntautumisestaan ja sukupuoli-identiteetistään riippumatta;

3.  pitää myönteisenä sitä, että tässä istunnossa nimitetään demokraattisen ja tasa-arvoisen kansainvälisen järjestyksen edistämisen riippumaton asiantuntija, totuuden, oikeuden, korvausten ja uusiutumattomuuden takaamisen erityisraportoija, Syyrian ihmisoikeustilanteen erityisraportoija sekä Sudanin ihmisoikeustilanteen erityisraportoija; panee merkille, että raportoijat esittävät kertomuksen muun muassa Korean demokraattisen kansantasavallan, Iranin ja Burman/Myanmarin ihmisoikeustilanteesta sekä kidutuksesta ja muusta julmasta, ihmisarvoa rikkovasta ja alentavasta kohtelusta tai rankaisemisesta, ihmisoikeuksien puolustajien tilanteesta ja uskonnon- ja uskonvapaudesta; kehottaa EU:n jäsenvaltioita osallistumaan aktiivisesti mainittuihin keskusteluihin;

Ihmisoikeusneuvoston työskentely

4.  pitää myönteisenä ihmisoikeuksien enenevää sisällyttämistä YK:n toimintaan, mistä esimerkkeinä ovat muun muassa YK:n ihmisoikeusvaltuutetun huomattavasti tiheämpi esiintyminen turvallisuusneuvoton kokouksissa – ihmisoikeusneuvoston hyvin taitavasti johdettu edustus apulaispääsihteerin tasolla – sekä ihmisoikeusneuvoston vuosittain järjestämä paneelikeskustelu, johon osallistuvat YK:n järjestöjen ja rahastojen hallintoelimet ja sihteeristöt kehottaa YK:n ihmisoikeusneuvoston jäsenvaltioita pyytämään ihmisoikeusvaltuutettua antamaan nykyistä useammin tilannekatsauksia, jotta voidaan tehokkaasti puuttua ihmisoikeuksien loukkauksiin, jotka ovat useiden YK:n turvallisuusneuvoston käsittelemien konfliktien aiheuttajia;

5.  kehottaa uudelleen EU:n jäsenvaltioita vastustamaan aktiivisesti kaikkia pyrkimyksiä ihmisoikeuksien yleismaailmallisuuden, jakamattomuuden ja keskinäisen riippuvuuden vesittämiseksi ja kannustamaan aktiivisesti sitä, että ihmisoikeusneuvoston olisi puututtava tasapuolisesti eri perustein tapahtuvaan syrjintään, esimerkiksi sukupuolen, rodun, iän, seksuaalisen suuntautumisen ja uskonnon tai vakaumuksen perusteella tapahtuvaan syrjintään; katsoo, että 17. kesäkuuta 2011 annettua ihmisoikeuksia, sukupuolista suuntautumista ja sukupuoli-identiteettiä koskevan ihmisoikeusneuvoston päätöslauselman 17/19 seuranta olisi varmistettava konkreettisesti ja kestävästi;

6.  toistaa jälleen kerran EU:n jäsenvaltiolle antamansa kehotuksen toimia johtavana esimerkkinä esimerkiksi tukemalla ihmisoikeusneuvoston työn yleismaailmallisuutta erityisesti ratifioimalla kaikki ihmisoikeusneuvoston vahvistamat kansainväliset ihmisoikeusasiakirjat; pitää erityisen valitettavana sitä, että yksikään EU:n jäsenvaltio ei ole ratifioinut siirtotyöläisten ja heidän perheidensä suojelua koskevaa kansainvälistä yleissopimusta ja sitä, että useat jäsenvaltiot eivät ole vielä hyväksyneet ja/tai ratifioineet kaikkien ihmisten suojelemista tahdonvastaiselta katoamiselta koskevaa kansainvälistä yleissopimusta, ja että vain yksi jäsenvaltio on ratifioinut taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen lisäpöytäkirjan, ja kehottaa kaikkia EU:n jäsenvaltioita ratifioimaan edellä mainitut yleissopimukset;

7.  tunnustaa vaatimattoman edistymisen, mutta on edelleen huolissaan ”blokkipolitiikan” jatkumisesta, koska se hallitsee jossain määrin asioiden käsittelyä, vaikuttaa YK:n ihmisoikeusneuvoston toimien kohteeksi otettavien maiden ja tilanteiden valintaan, mikä vaikuttaa kielteisesti ihmisoikeusneuvoston auktoriteettiin ja uskottavuuteen;

8.  pitää valitettavana sitä, että arviointiprosessi ei ole johtanut pitemmälle menevään jäsenyysvaatimuksien kehittämiseen sitoumusten ja ihmisoikeusnormien noudattamisen osalta; toistaa vaatimuksensa, joka koskee kaikkien kilpailuun perustuvia vaaleja alueellisten ryhmien yhteydessä, ja suosittelee, että EU ja sen jäsenvaltiot ilmaisevat selkeästi vastustavansa alueellisten ryhmien esittämiä etukäteen sovittujen ehdokaslistoja, ja toimimaan tässä yhteydessä esimerkkinä;

Ihmisoikeuksien loukkaaminen arabikevään maissa

9.  panee merkille, että Libya on hyväksytty uudelleen YK:n ihmisoikeuskomitean jäseneksi ja kehottaa edistämään Libyan uudelleen integrointia; pitää kuitenkin valitettavana sitä, että tilaisuutta ei ole käytetty hyväksi siten, että erotettujen jäsenmaiden uudelleen hyväksymisen yhteydessä sovellettaisiin tehokkaita ja läpinäkyviä vaatimuksia, joiden pitäisi kaiken järjen mukaan perustua alkuperäisen hyväksymisen yhteydessä sovellettuihin vaatimuksiin; kehottaa YK:n ihmisoikeusneuvostoa viipymättä määrittämään mainitut vaatimukset tulevaa tarvetta varten ja sitä silmällä pitäen, että valtion osallistumista YK:n ihmisoikeusneuvoston toimintaan arvioidaan pysyvästi asianomaisen valtion ihmisoikeuskäytännön perusteella;

10.  pitää myönteisenä, että Libyan tilannetta tutkiva riippumaton kansainvälinen tutkimuskomissio esitti 15. erityisistuntoon perustuvan ensimmäisen kertomuksensa YK:n ihmisoikeusneuvostolle syyskuussa 2011; tukee tutkimuskomission toimivaltuuksien laajentamista ja odottaa mielenkiinnolla 19. istunnossa esitettävää loppuraporttia; kannattaa tutkimuskomission suositusten täytäntöönpanoa ja antaa vahvan tukensa sen vaatimukselle, joka koskee perusteellisten, puolueettomien ja julkisten tutkimusten laatimista kaikissa väitetyissä kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön ja kansainvälisen humanitaarisen lainsäädännön loukkausten tapauksissa riippumatta siitä, ketä niistä syytetään, ja oikeudelliset takeet tehokkaasti varmistaen; katsoo, että Libyan ihmisoikeustilanne antaa edelleen syytä huoleen erityisesti pidätysolosuhteiden ja sen osalta, kuinka erilaiset aseelliset ryhmät, jotka ovat väliaikaisen hallituksen valvonnan ulottumattomissa, kohtelevat pidätettyjä, ja vaatii kansainvälistä yhteisöä tiukentamaan valvontaa ja antamaan kestävää tukea, mitä myös ihmisoikeusvaltuutettu vaati YK:n turvallisuusneuvostossa 25. tammikuuta 2012;

11.  tuomitsee mitä jyrkimmin laajalle levinneen brutaalin sorron ja ihmisoikeuksien järjestelmällisen rikkomisen, mihin Syyrian hallitus on syyllistynyt oma väestöään vastaan, lapset mukaan luettuna, ja kehottaa Syyrian viranomaisia noudattamaan kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön mukaisia velvoitteitaan ja sallimaan rauhanomaisen siirtymisen demokratiaan;

12.  pitää myönteisinä Yhdysvaltain, Puolan ja EU:n aloitteista järjestettyjä 16., 17. ja 18 erityisistuntoa, joissa käsiteltiin Syyrian ihmisoikeustilannetta; tukee marraskuussa esitetyn kertomuksen suosituksia ja odottaa, että päivitetty versio esitetään 19. istunnossa, missä käydään myös vuorovaikutteinen vuoropuhelu;

13.  pitää myönteisenä nimittää Syyrian ihmisoikeustilannetta tutkiva erityisraportoija sen jälkeen, kun tutkimuskomission toimikausi on päättynyt; ilmaisee vahvan tukensa erityisesti tutkimuskomission, ihmisoikeusvaltuutetun ja kaikkien erityismenettelyihin liittyvien mandaattien haltijoiden Syyrian viranomaisille osoittamaa kehotusta toimia täydellisessä yhteistyössä tutkijoiden kanssa täydellisen noudattamisen varmistamiseksi ja rankaisemattomuuden välttämiseksi; pitää myönteisinä kaikkia komission varapuheenjohtajan / EU:n korkean edustajan Baroness Ashtonin ja EU:n jäsenvaltioiden Kiinaa ja Venäjää koskevia pyrkimyksiä YK:n turvallisuusneuvostossa, joiden tarkoituksena oli Syyrian kokevan päätöslauselman esittäminen välittömästi; pitää syvästi valitettavana sitä, että koska Venäjän federaatio ja Kiina käyttivät jälleen veto-oikeuttaan, turvallisuusneuvosto ei pystynyt kutsumaan Arabiliittoa koolle tarkoituksena käynnistää Syyrian johtama prosessi, joka oli tarkoitus toteuttaa ilman väkivaltaa;

14.  toistaa olevansa huolissaan Bahrainin ihmisoikeustilanteesta ja kehottaa EU:n jäsenvaltioita edistämään Bahrainin ihmisoikeustilannetta koskevan päätöslauselman esittämistä YK:n ihmisoikeuskomissiossa; korostaa, että YK:n ihmisoikeuskomission on jatkettava rankaisemattomuuden torjuntaa Jemenissä sen osalta, mikä koskee hallituksen vastaisia mielenosoituksia vuonna 2011, ja katsoo, että armahdukset rikkovat kansainvälistä ihmisoikeuslainsäädäntöä tapauksissa, joissa armahdus estää niiden henkilöiden syytteeseen asettamisen, jotka ovat syyllistyneet rikoksiin ihmisyyttä vastaan, kansanmurhaan, sotarikoksiin ja vakaviin ihmisoikeusrikkomuksiin;

15.  pitää myönteisenä YK:n ihmisoikeusvaltuutetun Navi Pillayn vuonna 2011 antamia lausuntoja, joissa Egyptin viranomaisia on kehotettu lopettamaan liiallinen ja brutaali voimankäyttö Tahririn aukion mielenosoittajia vastaan, kyynelkaasun ilmeinen sääntöjenvastainen käyttäminen, kumiluodit ja kovapanokset mukaan luettuina, sekä ihmisoikeusvaltuutetun vaatimuksia, jotka koskevat mielenosoituksia ja tapahtumia koskevien riippumattomien tutkimusten käynnistämistä;

16.  kehottaa EU:ta ja EU:n jäsenvaltioita keskittymään Algeriaa koskevan yleisen määräaikaisarvioinnin toisen kierroksen yhteydessä tahdonvastaisen katoamisen ongelmaan ja korostamaan, että Algeria ei ole noudattanut ihmisoikeussopimuksista vastaavien elinten tässä asiassa antamia suosituksia; kehottaa ottamaan käyttöön edellä mainittua koskevan erityisen seurantamekanismin; vaatii samassa yhteydessä EU:ta ja EU:n jäsenvaltioita ilmaisemaan vakavan huolensa viidestä äskettäin hyväksytystä laista, sortopolitiikkaa edustava yhdistyslaki ja syrjivä naisten asemaa koskeva laki mukaan luettuina;

17.  korostaa Länsi-Saharan ihmisoikeustilanteen kansainvälisen tarkkailun tarvetta erityisesti siten, että asiassa turvaudutaan ihmisoikeuskomission erityisraportoijien toimintaan;

Muut

18.  pitää myönteisenä päätöstä nimittää Iranin islamilaisen tasavallan ihmisoikeustilannetta tutkiva erityisraportoija; pitää myönteisenä erityisraportoijan YK:n yleiskokouksen kolmannelle komitealle esittämää väliaikaista kertomusta ja odottaa mielenkiinnolla mainitun raportin käsittelyä 19. istunnossa; kehottaa Iranin viranomaisia harjoittamaan yhteistyössä erityisraportoijan kanssa ja edistämään erityisraportoijan tutkimuksia muun muassa sallimalla maahan pääsyn; kehottaa pidentämään eritysraportoijan toimikautta Iranin epätoivoisen ihmisoikeustilanteen perusteella;

19.  kiittää Korean demokraattisen kansantasavallan ihmisoikeustilanteen ja Burman/Myanmarin ihmisoikeustilanteen erityisraportoijia jatkuneesta toiminnasta toimivaltansa puitteissa ja vaatii toimivaltuuksien voimassaolon jatkamista; pitää tervetulleina alustavia myönteisiä muutoksia Burman/Myanmarin viranomaisten suhtautumisessa yhteistyöhän erityistoimenpiteiden puitteissa ja toistaa vaatimuksensa, joka koskee kaikkien jäljellä olevien vankien vapauttamista sekä konkreettisiin toimiin ryhtymistä rankaisemattomuuden torjumiseksi Burmassa/Myanmarissa, mikä koskee erityisesti heimoalueilla tapahtuneita rikoksia ihmisyyttä vastaan;

20.  toistaa varapuheenjohtajalle / korkealle edustajalle ja EU:n jäsenvaltioille osoittamansa kehotuksen valmistella EU:n vahvaa yhteistä kantaa, joka koskee Gazan konfliktin tiedonkeruumatkan seurantaa siten että, suositusten täytäntöönpanoa ja kaikkien kansanvälisen oikeuden rikkomisten seuraamuksia vaaditaan julkisesti riippumattomilla, puolueettomilla, läpinäkyvillä ja tehokkailla tutkimuksilla riippumatta siitä, ketä rikkomuksista syytetään; katsoo, että tehokasta Lähi-idän rauhanprosessia ei voi olla ilman tilintekovelvollisuutta ja oikeudenmukaisuutta;

21.  ilmaisee tukensa sille, että äskettäin on nimitetty Norsunluurannikon ihmisoikeustilannetta tutkiva riippumattoman asiantuntija, jonka tehtävänä on seurata tutkimuskomission suositusten täytäntöönpanoa, ja odottaa mielenkiinnolla mainitun asiantuntijan kertomuksen käsittelyä 19. istunnossa;

22.  korostaa tarvetta tukea edelleen pyrkimyksiä vahvistaa Sri Lankan vastuunkantoprosessia ja tukee edelleen YK:n tutkimuskomission asettamista tutkimaan kaikkia rikoksia Sri Lankaa koskevan YK:n pääsihteerin asiantuntijaryhmän suosituksen mukaisesti; pyytää, että Sri Lankan hallitus lähettää kutsun YK:n erityisraportoijalle, jonka tehtävänä on edistää ja suojella mielipiteenvapautta ja ilmaisuvapautta;

23.  on huolestunut Kazakstanin heikkenevästä ihmisoikeustilanteesta; katsoo, että raportissa, jonka ylimmän syyttäjän virasto laati Länsi-Kazakstanissa sijaitsevien Żanaozenin ja Shetpen tapahtumista, ei käsitellä riittävästi Kazakstanin valtion joukkojen roolia niiden mielenosoitusten kovakätisessä lopettamisessa, joihin osallistuivat lakossa olleet öljy-yhtiöiden työntekijät ja heidän tukijansa 16.–18. joulukuuta 2011 ja joissa kuoli ainakin 17 ihmistä; on järkyttynyt tätä seuranneista oppositiopuolueiden johtohenkilöiden, ihmisoikeuksien puolustajien ja toimittajien pidätyksistä; vaatii riippumatonta kansainvälistä tutkimusta näistä tapahtumista ja vaatii välittömästi vapauttamaan kaikki poliittiset vangit, mukaan lukien öljy-yhtiöiden työntekijöiden asianajajan Natalia Sokolowan; painottaa, että Kazakstanin ihmisoikeustilanteesta on keskusteltava seuraavassa YK:n ihmisoikeusneuvoston istunnossa;

24.  kiittää YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun toimia Kongon demokraattisen tasavallan ihmisoikeustilanteen parantamiseksi ja korostaa tarvetta nimittää uusi riippumaton asiantuntija, joka seuraa Kongon demokraattisen tasavallan ihmisoikeustilannetta ja neuvottelee viranomaisten kanssa kansainvälisten ihmisoikeusmekanismien suositusten täytäntöönpanosta;

25.  pyytää, että EU:n valtuuskunta ja EU:n jäsenvaltiot pyrkivät siihen, että ihmisoikeuskomissio antaa päätöslauselman Eritrean tilanteesta maan valitettavasta ja huonontuvasta tilanteesta, joka johtuu ilmaisunvapauden ja uskonnon, uskon ja omantunnon vapauden puuttumisesta;

26.  pitää myönteisenä Afganistanin ihmisoikeustilannetta koskevaa YK:n ihmisoikeusvaltuutetun kertomusta, joka perustuu ihmisoikeusvaltuutetun viraston toimintaan YK:n siviilikriisinhallintaoperaation puitteissa; kehottaa EU:n jäsenvaltioita tukemaan mainittua kertomusta julkisesti ja osallistumaan mainittua kertomusta koskevaan keskusteluun, jotta voidaan tukea kertomuksen suosituksia, jotka koskevat oikeusvaltion vahvistamista, rankaisemattomuuden torjumista, naisten oikeuksia ja Afganistanin ihmisoikeuskomission toimintaa; kannattaa erityisraportoijan nimittämistä tutkimaan Afganistanin ihmisoikeustilannetta;

27.  toteaa, että suojeluvastuun hyväksyminen on edennyt hyvin YK:n turvallisuusneuvoston, YK:n yleiskokouksen ja YK:n ihmisoikeusneuvoston käsittelyssä; korostaa, että suojeluvastuu on kattava käsite, joka ei rajoitu sotilaalliseen väliintuloon; panee merkille, että esiin on nousemassa myös uusi tulkinta (suojeluun liittyvä vastuu), jota Libyan kriisin seurauksena kannattavat ensisijaisesti jotkut BRICS-maat, erityisesti Brasilia; Kehottaa käymään jatkokeskusteluja siitä, kuinka Yhdistyneiden kansakuntien elimet ja erityisesti turvallisuusneuvosto voisivat mahdollisesti hyödyntää mainittua käsitettä, jotta voidaan varmistaa yhteistyön tehostaminen jäsenvaltioiden välisten kriisien yhteydessä; korostaa erityisesti Kansainvälisen rikostuomioistuimen ja etenkin sen syyttäjänviraston ehkäisevää roolia ja sen merkitystä, että YK:n turvallisuusneuvosto siirtää tietyt tapaukset Kansainväliselle rikostuomioistuimelle;

28.  korostaa kansainvälisen yhteistyön tarvetta Kiinan ihmisoikeustilanteen seurannassa ja kehottaa EU:n jäsenvaltioita osallistumaan aktiivisesti mainittuun seurantaa, koska ihmisoikeuksia koskeva EU:n ja Kiinan vuoropuhelu ei ole johtanut merkittäviin ja konkreettisiin tuloksiin;

29.  toistaa kantanaan, että ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapaus, mukaan luettuna oikeus vaihtaa uskontoa ja luopua uskonnosta, on perusluonteinen ihmisoikeus; antaa tunnustuksen uskonnonvapauden ja uskonvapauden erityisraportoijan toimille ja pitää valitettavana sitä, että mainitut oikeudet on kielletty monilta ihmisiltä ja yhteisöiltä; pahoittelee, että uskonnonvapautta ja ilmaisunvapautta rikotaan jatkuvasti historiallisella Tiibetin alueella ja sen seurauksena yhä kasvava joukko tiibetiläisiä on viime aikoina tehnyt polttoitsemurhan äärimmäisenä protestina oikeuksiensa ja vapauksiensa loukkaamiselle;

30.  tuomitsee Japanin oikeusministeriö äskettäisen lausunnon, jonka mukaan kuolemanrangaistus saatetaan palauttaa voimaan Japanissa; pitää myönteisenä sitä, että Mongolia teki 5. tammikuuta 2012 kuolemanrangaistuksen lakkauttamista koskevan päätöksen sen jälkeen, kun kuolemanrangaistus oli lakkautettu väliaikaisesti tammikuussa 2010, ja kehottaa YK:n ihmisoikeusvaltuutettua ja YK:n yleiskokousta jatkamaan työtään, jonka tavoitteena on kuolemanrangaistuksen väliaikainen kieltäminen ja lopullinen lakkauttaminen koko maailmassa;

31.  pitää myönteisenä, että Guatemalan parlamentti on ratifioinut Rooman perussäännön;

32.  pitää myönteisenä YK:n tasa-arvoyksikön (UN Women) työtä, joka oletettavasti edistää Beijingin perussäännön täytäntöönpanoa ja sen puolustamista, seksuaalisuutta ja lisääntymistä koskevat oikeudet mukaan luettuina, sekä naisten roolia rauhan ja turvallisuuden edistämisessä koskevan YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 täytäntöönpanoa, koska kaikki edellä mainitut tavoitteet ovat EU:n kannalta ratkaisevan tärkeitä tavoitteita;

Yleinen määräaikaisarviointi

33.  pitää myönteisenä sen vahvistamista, että YK:n ihmisoikeusneuvoston yleisessä määräaikaisarvioinnissa olisi keskityttävä muun muassa ensimmäisen jakson aikana hyväksyttyjen suositusten täytäntöönpanoon, mutta korostaa, että suosituksia, joita arvioinnin kohteena oleva valtio ei ole hyväksynyt, ei pitäisi sulkea prosessin ulkopuolelle; kehottaa yleiseen määräaikaisarviointiin osallistuvia valtioita keskittymään kolmansien maiden arvioinnissa erityisesti siihen, miten viimeksi mainitut noudattavat ja panevat täytäntöön YK:n sopimuselinten suositukset ja erityistoimenpiteet, koska mainitut asiantuntijapohjaiset toimet edellyttävät merkittävää poliittista tukea;

34.  kehottaa EU:n jäsenvaltioita antamaan teknistä apua määräaikaisarviointien suositusten täytäntöönpanoon ihmisoikeusneuvostoa voitaisiin vahvistaa rakenteiden perustamisesta tehtyä sopimuspakettia ja arviointiprosessin tulosta koskevien sitoumusten mukaisesti, korostaa määräaikaisten arviointien täytäntöönpanon rahoitusavun ja teknisen avun vapaaehtoisen rahaston merkitystä hyödyllisenä välineenä mainitussa yhteydessä ja kehottaa muita jäsenvaltioita noudattamaan Ison-Britannian ja Saksan antamaa esimerkkiä rahaston avustamiseksi;

35.  katsoo, että EU:n olisi pyrittävä tehostamaan määräaikaisen arviointiprosessin merkitystä sisällyttämällä kahdenvälistä ja monenvälistä vuoropuhelua koskevat suositukset YK:n jäsenvaltioiden kanssa käytävään vuotopuheluun;

36.  pitää myönteisenä kansallisten ihmisoikeusinstituutioiden roolin tehostamista Pariisin periaatteiden mukaisesti, koska ensiksi mainitut voivat puuttua asioihin välittömästi se jälkeen, kun arvioinnin kohteena oleva jäsenvaltiota koskeva päätös on tehty täysistunnossa määräaikaisen arviointiprosessin perusteella; toistaa tukevansa ihmisoikeusjärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan ja asiantuntijoiden enenevää osallistumista määräaikaiseen arviointiprosessiin;

37.  pitää myönteisenä, että YK:n ihmisoikeusneuvoston yleisessä määräaikaisarvioinnissa voidaan antaa vapaaehtoinen keskivälin kertomus hyväksyttyjen suositusten seurannasta, ja kehottaa EU:n jäsenvaltioita toimimaan johtavana esimerkkinä;

Erityismenettelyt

38.  vahvistaa, että erityismenettelyt muodostavat YK:n ihmisoikeusjärjestelmän ytimen ja että YK:n ihmisoikeusneuvoston uskottavuus ja tehokkuus perustuvat menettelyjen täydelliseen täytäntöönpanoon ja ihmisoikeusneuvoston täydelliseen yhteistyöhön mandaattien haltijoiden kanssa;

39.  pitää myönteisenä, että YK:n ihmisoikeusneuvoston arviointiprosessi on vahvistanut mandaattien haltijoiden koskemattomuuden ja riippumattomuuden menettelyjen perusominaisuuksina;

40.  pitää myönteisinä toimia, joihin YK:n ihmisoikeusneuvoston arvioinnin perusteella on ryhdytty valintaprosessin ja mandaattien haltijoiden nimittämisen avoimuuden lisäämiseksi; pitää myönteisenä myös sitä, että Pariisin periaatteita noudattavat kansalliset ihmisoikeusjärjestöt ovat johtavassa roolissa mainitussa valintaprosessissa;

41.  pitää valitettavana sitä, että erityismenettelyihin sisältyvää varhaisvaroitusjärjestelmää ei vahvistettu entisestään mekanismilla, jonka puitteissa edellä mainitut järjestöt voisivat automaattisesti käynnistää tilanteen käsittelyn YK:n ihmisoikeusneuvostossa; pitää valitettavana sitä, että käytössä ei ole mitään mekanismia, joka koskisi erityismenettelyjä koskevien suositusten täytäntöönpanon seurantaa;

EU:n osallistuminen

42.  pitää myönteisenä ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen (EIDHR) varojen ilmoitettua lisäämistä ja korostaa, että mainittuja lisämäärärahoja olisi käytettävä myös YK:n ihmisoikeusneuvoston tukemisen tehostamiseen; pitää myönteisinä rahoitusosuutta, joka on välitetty YK:n ihmisoikeusvaltuutetulle ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen kautta vuodesta 2007 lähtien; odottaa viimeaikaisten uusien haasteiden laajuus perusteella, että komissio saattaisi olla halukas korottamaan vuosittaista rahoitusosuuttaan;

43.  vahvistaa vahvan tukensa EU:n aktiiviselle osallistumiselle YK:n ihmisoikeusneuvoston työhön, mikä tarkoittaa päätöslauselmien tukemista, lausuntojen antamista sekä osallistumista vuorovaikutteisiin vuoropuheluihin ja keskusteluihin;

44.  toistaa EU:lla ja sen jäsenvaltioille osoittamansa kehotuksen varmistaa ihmisoikeuksien täydellinen kunnioittaminen sisäisissä toimissaan, jotta EU ja sen jäsenvaltiot voivat välttää kaksinaismoraalia ja lisätä sisäisten ja ulkoisten toimiensa yhdenmukaisuutta ja kansainvälisellä näyttämöllä; kehottaa komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa Baroness Ahstonia puuttumaan EU:ssa toimivien yritysten osallistumista ihmisoikeusrikkomuksiin EU:n ulkopuolella ja panemaan täytäntöön mainittuja yrityksiä koskevan seuraamusjärjestelmän tai vähintään pitämään kirjaa mainituista tapauksista ja varmistamaan, että mainitut yritykset eivät saa mitään EU:n tukea, EU:n ulkosuhdehallinnon antama apu mukaan luettuna;

45.  korostaa jälleen kerran EU:n vahvan yhteisen kannan muodostamisen ensisijaisen tärkeää merkitystä, jotta EU voi hyödyntää itsensä ja jäsenvaltioidensa yhteistä painoarvoa; panee tässä yhteydessä merkille neuvoston ihmisoikeustyöryhmän (COHOM) kapasiteetin kehittämisen ja pyrkimykset tunnistaa tärkeimmät ensisijaiset tavoitteet sekä pyrkimykset selventää työnjakoa, mikä auttaa kehittämään alueiden välistä ulottuvuutta ja kaikkien maltillisten valtioiden välistä yhteistyötä ja vaikuttamista, Geneven ja New Yorkin toimipaikat mukaan luettuina; pitää myönteisenä neuvoston ihmisoikeustyöryhmän toimintaa Brysselissä ja ehdotusta, jonka mukaan sen pitäisi järjestää yhteinen kokous Genevessä toimiva nimisoikeustyöryhmän kanssa; tukee pyrkimyksiä esittäjä ”yksi sanoma moniäänisesti”, mutta pitää valitettavana sitä, että yhteisen kannan tavoittelu johtaa liian monessa tapauksessa pienimmän yhteisen nimittäjän hyväksymiseen erityisesti neuvoston päätelmissä, ja vaatii rohkeampaa ja kunnianhimoisempaa toimintaa; kehottaa tässä yhteydessä ulkosuhdehallintoa ja erityisesti Genevessä ja New Yorkissa toimivia EU:n valtuuskuntia parantamaan toimiensa yhtenäisyyttä oikea-aikaisten ja sisältöä koskevien neuvottelujen avulla, ja parantamaan EU:n toimien näkyvyyttä EU:n uskottavuuden tehostamiseksi;

46.  pitää myönteisenä varapuheenjohtajan / korkean edustajan sitoutumista kehittämään vuosittainen menettely, joka koskee ensisijaisten tavoitteiden määrittämistä ihmisoikeuksia koskevissa tapaamisissa Genevessä ja New Yorkissa, ja korostaa varapuheenjohtajan / korkean edustajan ja humanitaarisesta avusta ja pelastuspalveluasioista vastaavan komissaarin läheisen yhteistyön tarvetta, koska heidän ihmisoikeuksiin liittyvät toimivaltuutensa ovat vahvasti toisiinsa liittyviä;

47.  pitää myönteisenä sitä, että YK:n yleiskokous hyväksyi päätöslauselman 65/276 EU:n osallistumisesta YK:n työhön, ja pitää sitä vaatimattomana alkuna suuremmille ponnisteluille, joilla pyritään parantamaan unionin asemaa järjestössä; katsoo, että tästä lähtien EU:n on pidettävä kiinni oikeuksiensa soveltamista ja noudattaa kunnianhimoista strategiaa asemansa tehostamiseksi YK:n puitteissa;

48.  pitää myönteisenä EU:n ja sen jäsenvaltioiden rakentavaa roolia YK:n ihmisoikeusneuvoston toiminnan arvioinnissa, ja että EU:n on puolustettava YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston riippumattomuutta ja kannatettava erityismenettelyjä ja maakohtaisia toimeksiantoja; muistuttaa tarpeesta varmistaa riittävä rahoitus YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston alueellisten toimipisteiden auki pitämiseksi;

49.  korostaa, että EU:n toimintakykyä on parannettava kiireellisesti, mukaan luettuna vahvojen liittoutumien muodostaminen tärkeiden alueellisten toimijoiden kanssa ja kaikkien maltillisten maiden kanssa, sekä mekanismilla, jonka avulla varapuheenjohtaja / korkea edustaja voi vaikuttaa kolmansiin maihin;

50.  pitää erityisen myönteisenä korkean edustajan / komission varapuheenjohtajan Euroopan parlamentille 13. joulukuuta 2011 antamaa lausuntoa, joka koski Euroopan parlamentin pitkäaikaista pyyntöä ihmisoikeuksia käsittelevän EU:n erikoisedustajan toimen perustamiseksi; painottaa, että näiden erityisedustajien tulisi olla asiantuntijoita, joilla on todistetusti kokemusta ihmisoikeuksien alalta; vaatii, että mainitut nimitykset olisi pantava täytäntöön mahdollisimman nopeasti ja että riittävien resurssien takaamisella olisi varmistettava toimien täyttäminen;

51.  valtuuttaa valtuuskuntansa YK:n ihmisoikeusneuvoston 19. istunnossa tuomaan esille tässä päätöslauselmassa ilmaistut huolenaiheet; kehottaa valtuuskuntaa raportoimaan vierailustaan ihmisoikeuksien alivaliokunnalle; pitää välttämättömänä sen käytännön jatkamista, jonka mukaisesti Euroopan parlamentti lähettää valtuuskunnan asianomaisiin YK:n ihmisoikeusneuvoston istuntoihin ja YK:n yleiskokoukseen;

o
o   o

52.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle komission varapuheenjohtajalle / korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n turvallisuusneuvostolle, YK:n pääsihteerille, YK:n 66. yleiskokouksen puheenjohtajalle, YK:n ihmisoikeusneuvoston puheenjohtajalle, YK:n ihmisoikeusvaltuutetulle sekä ulkoasiainvaliokunnan perustamalle EU:n ja YK:n väliselle työryhmälle.

(1) Kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus, vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva YK:n yleissopimus, suojelemista tahdonvastaiselta katoamiselta koskeva kansainvälinen yleissopimus.
(2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0097.
(3) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0334.
(4) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0229.
(5) Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artikla, 3 artiklan 5 kohta ja 6 artikla.


Näkövammaisten mahdollisuudet saada käyttöönsä kirjoja
PDF 108kWORD 32k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. helmikuuta 2012 Britannian kansalaisen Dan Pescodin Euroopan sokeain unionin (EBU) ja Royal National Institute of Blind Peoplen (RNIB) puolesta esittämästä vetoomuksesta nro 0924/2011, joka koskee näkövammaisten mahdollisuuksia saada käyttöönsä kirjoja ja muita painotuotteita (2011/2894(RSP))
P7_TA(2012)0059B7-0062/2012

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 227 artiklan,

–  ottaa huomioon neuvostolle ja komissiolle 13. tammikuuta 2012 esitetyt kirjalliset kysymykset (O-000005/2012 – B7-0029/2012 ja O-000006/2012 – B7-0030/2012 Britannian kansalaisen Dan Pescodin Euroopan sokeain unionin (EBU) ja Royal National Institute of Blind Peoplen (RNIB) puolesta esittämästä vetoomuksesta nro 0924/2011, joka koskee näkövammaisten mahdollisuuksia saada käyttöönsä kirjoja ja muita painotuotteita,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että sokeiden ja heikkonäköisten ihmisten mahdollisuudet saada käyttöönsä kirjoja ja muita painotuotteita Euroopan unionissa ovat hyvin rajalliset, sillä 95:tä prosenttia kaikista julkaistuista teoksista ei koskaan tuoda saataville heille soveltuvissa muodoissa, kuten sokeainkirjoituksena, suurempikokoisena tekstinä tai äänitteenä;

B.  ottaa huomioon, että tällä hetkellä ei ole minkäänlaista kansainvälistä oikeusnormia lukemisongelmaisille henkilöille tarkoitettujen formaattien tekijänoikeussääntöjä koskevalle poikkeukselle rajat ylittävässä jakelussa;

C.  ottaa huomioon, että Maailman henkisen omaisuuden järjestön (WIPO) tekijänoikeuskomitea suunnittelee kansainvälistä sopimusta, jolla parannetaan sokeiden ja heikkonäköisten ihmisten mahdollisuuksia saada käyttöönsä kirjoja;

D.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin edustajat ovat johdonmukaisesti vastustaneet oikeudellisesti sitovaa sopimusta ja kannattaneet vapaaehtoisia suosituksia;

E.  ottaa huomioon, että 12. toukokuuta 2011 antamassaan päätöslauselmassa ”Kulttuuriteollisuuden ja luovan alan teollisuuden mahdollisuudet käyttöön”(1) parlamentti kehotti unionia antamaan tukensa sitovalle WIPO-sopimukselle;

F.  ottaa huomioon, että vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevassa YK:n yleissopimuksessa, erityisesti sen 21 ja 30 artiklassa, sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjassa vahvistetaan vammaisten henkilöiden syrjinnän kieltämisen periaatteet;

1.  kehottaa neuvostoa ja komissiota antamaan tukensa sitovalle WIPO-sopimukselle, joka koskee sokeille ja heikkonäköisille ihmisille tarkoitettujen kirjojen ja muiden painotuotteiden tekijänoikeuksia;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) Hyväksymät tekstit, P7_TA(2011)0240.


Etuuskohteluun oikeuttavia Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsääntöjä koskeva alueellinen yleissopimus
PDF 221kWORD 59k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. helmikuuta 2012 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi etuuskohteluun oikeuttavia Paneurooppa–Välimeri-alueen alkuperäsääntöjä koskevan alueellisen yleissopimuksen tekemisestä (2012/2519(RSP))
P7_TA(2012)0060B7-0061/2012

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 27 lokakuuta 2005 antamansa päätöslauselman tarkistetusta Barcelonan prosessista(1) ja 25. marraskuuta 2009 antamansa päätöslauselman Euro–Välimeri-alueen talous- ja kauppakumppanuudesta kahdeksannen Euro–Välimeri-maiden kauppaministerikokouksen edellä(2),

–  ottaa huomioon 28. marraskuuta 1995 annetun Barcelonan julistuksen, jolla perustettiin Euroopan unionin (EU) ja Välimeren eteläisten ja itäisten maiden välinen kumppanuus, sekä kyseisessä kokouksessa hyväksytyn työohjelman,

–  ottaa huomioon komission Eurooppa-neuvostolle, Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle 8. maaliskuuta 2011 antaman yhteisen tiedonannon demokratiaan ja yhteiseen vaurauteen tähtäävästä kumppanuudesta eteläisen Välimeren maiden kanssa (COM(2011)0200),

–  ottaa huomioon Euro–Välimeri-alueen kaupan etenemissuunnitelman vuoteen 2010 ja sen jälkeen, joka hyväksyttiin Välimeren unionin kauppaministerien 8. kokouksessa vuonna 2009,

–  ottaa huomioon Eurooppa-neuvostolle, Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle uudesta strategiasta muutostilassa olevia naapurimaita varten 25. toukokuuta 2011 annetun komission yhteisen tiedonannon (COM(2011)0303),

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Tunisian(3), Israelin(4), Marokon(5), Jordanian(6), Egyptin(7), Libanonin(8) ja Algerian(9) väliset Euro–Välimeri-assosiaatiosopimukset sekä Euroopan yhteisöjen sekä Länsirannan ja Gazan alueen palestiinalaishallinnon puolesta toimivan Palestiinan vapautusjärjestön väliaikaisen Euro-Välimeri-assosiaatiosopimuksen kaupasta ja yhteistyöstä(10),

–  ottaa huomioon tulliliiton viimeisen vaiheen aloittamisesta 22. joulukuuta 1995 tehdyn EY–Turkki-assosiaationeuvoston päätöksen N:o 1/95 (96/142/EY),

–  ottaa huomioon Manchesterin yliopiston kehityspolitiikan ja -hallinnon instituutissa tehdyn Euro–Välimeri-vapaakauppa-alueen kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arvioinnin,

–  ottaa huomioon 15. maaliskuuta 2007 antamansa päätöslauselman Euro–Välimeri-vapaakauppa-alueen perustamisesta(11) ja siihen sisältyvät asiaa koskevat näkökohdat,

–  ottaa huomioon Barcelonan prosessin käynnistämisen jälkeen pidettyjen Euro–Välimeri-ministerikokousten ja alakohtaisten ministerikokousten päätelmät, erityisesti Marseillessa 11. marraskuuta 2010 pidetyn Välimeren unionin kauppaministereiden yhdeksännen kokouksen päätelmät,

–  ottaa huomioon unionin tuomioistuimen 25. helmikuuta 2010 antaman tuomion asiassa C-386/08, Brita GmbH vastaan Hauptzollamt Hamburg-Hafen,

–  ottaa huomioon julistuksen, jonka EU antoi EU:n ja Israelin assosiaationeuvoston neljännessä kokouksessa Brysselissä 17.–18. marraskuuta 2003,

–  ottaa huomioon EU:n ja Israelin väliset tekniset järjestelyt, jotka koskevat EU:n ja Israelin assosiaatiosopimuksen neljättä pöytäkirjaa, ja komission ilmoituksen maahantuojille ”Tuonti Israelista yhteisöön”(12),

–  ottaa huomioon neuvoston Lähi-idän rauhanprosessista ulkoasiainministerien neuvoston 2985. kokouksessa Brysselissä 8. joulukuuta 2009 antamat päätelmät,

–  ottaa huomioon komission ilmoituksen Euroopan unionin, Algerian, Egyptin, Färsaarten, Islannin, Israelin, Jordanian, Libanonin, Länsirannan ja Gazan alueen, Marokon, Norjan, Sveitsin (Liechtenstein mukaan luettuna), Syyrian, Tunisian ja Turkin välisten alkuperäsääntöjä koskevien pöytäkirjojen, joihin sisältyy diagonaalinen kumulaatio, soveltamisen alkamispäivästä(13),

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisön sekä Tanskan hallituksen ja Färsaarten maakuntahallituksen välisen sopimuksen(14),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Paneurooppa–Välimeri-alueen diagonaalisen alkuperäkumulaation alue perustuu moniin alkuperäsäännöistä tehtyihin kahdenvälisiin pöytäkirjoihin, jotka ovat liian monimutkaisia, jotta yritykset ja valtiot, erityisesti pienet ja keskisuuret yritykset voisivat hyödyntää mainittua käytäntöä;

B.  ottaa huomioon, että lokakuussa 2007 Lissabonissa kokoontunut Euro–Välimeri-kumppanuusmaiden kauppaministerikokous hyväksyi suunnitelman yleissopimukseksi, joka yhdistää Euroopan ja Välimeren alueella sovellettavat pöytäkirjat yhtenäiseksi ja yksinkertaistetuksi välineeksi, mikä edistää Euroopan ja Välimeren alueen kattavan alkuperäkumulaatiojärjestelmän käyttöä; ottaa huomioon, että 11. marraskuuta 2010 kokoontunut Välimeren unionin kauppaministereiden yhdeksäs kokous asettui kannattamaan mainitun yleissopimuksen tekemistä;

C.  ottaa huomioon, että mainitun yleissopimuksen maantieteellistä soveltamisalaa on laajennettu siten, että se sisältää myös vakautus- ja assosiaatioprosessiin osallistuvat valtiot, mikä moninkertaistaa Euroopan ja Välimeren alueen kattavasta alkuperäkumulaatiojärjestelmästä saatavan hyödyn;

D.  katsoo, että vaikka tämä kehitys on hyvin myönteistä, sen seurauksena myös alkuperäsääntöjen rikkominen ja kiertäminen vaikuttaa entistä laajemmalla alueella;

E.  ottaa huomioon, että EU on tehnyt sekä Israelin että Palestiinan kanssa assosiaatiosopimuksen, joista kumpaankin sisältyy vapaakauppasopimus, joka sisältää erilliset ja selvät suosituimmuuskohtelua koskevat määräykset;

F.  ottaa huomioon, että neuvosto totesi toistamiseen Lähi-idän rauhanprosessista 8. joulukuuta 2009 antamissaan päätelmissä, että ”siirtokunnat [...] ovat kansainvälisen oikeuden mukaan laittomia, merkitsevät estettä rauhalle ja uhkaavat tehdä kahden valtion ratkaisusta mahdottoman”;

G.  ottaa huomioon, että EU:n kannan mukaisesti Israelin vuodesta 1967 lähtien hallitsemilta alueilta peräisin olevat tuotteet eivät ole oikeutettuja EU:n ja Israelin välisen assosiaatiosopimuksen mukaiseen suosituimmuuskohteluun;

H.  ottaa huomioon että se, että Israel soveltaa EU:n ja Israelin välisen assosiaatiosopimuksen mukaista suosituimmuusperiaatetta miehitettyihin alueisiin, rikkoo EU:n lainsäädäntöä, minkä myös unionin tuomioistuin on vahvistanut asiassa Brita GmbH vastaan Hauptzollamt Hamburg-Hafen antamallaan tuomiolla, jonka mukaan jäsenvaltioiden tulliviranomaiset eivät voi myöntää EU:n ja Israelin välisen assosiaatiosopimuksen mukaista suosituimmuuskohtelua Israelin miehittämiltä alueilta peräisin oleville tuotteille;

I.  katsoo EU:n kansalaisten ilmaisseen selvästi tahtonsa miehitetyiltä palestiinalaisalueilta tulevien tuotteiden suhteen;

J.  ottaa huomioon, että EU on kohdannut lukuisia ongelmia soveltaessaan alkuperäsääntöjä miehitettyjen alueiden siirtokunnista peräisin oleviin tuotteisiin; ottaa huomioon, että julistuksessa, jonka EU antoi EU:n ja Israelin assosiaationeuvoston neljännessä kokouksessa vuonna 2003, EU korosti että ”on tärkeää ratkaista kahdenvälinen alkuperäsääntöjä koskeva kysymys ennen kuin alkuperäpöytäkirjaa muutetaan”, jotta Euroopan ja Välimeren alueen alkuperäkumulaatiota voidaan soveltaa; ottaa huomioon, että mainitun ratkaisun puuttuessa Euroopan komissio on pyrkinyt ratkaisemaan mainitut ongelmat tekemällä Israelin kanssa oikeudellisesti sitomattoman kahdenvälisen teknisen sopimuksen, jonka mukaisesti Israel merkitsee jokaiseen alkuperäselvitykseen asianomaisen tuotteen tuotantoalueen postinumeron, jonka perusteella EU:n tulliviranomaiset voivat suoralta kädeltä periä Israelin siirtokuntien tuotteista tullimaksut, jotka peritään muista kuin suosituimmuuskohtelun piiriin kuuluvista tuotteista;

K.  ottaa huomioon, että tätä teknistä järjestelyä sovelletaan toisaalta EU:n ja Israelin välillä ja toisaalta EFTA-maiden ja Israelin välillä, ja että ehdotettu yleissopimus ei missään muodossa ulota mainittua järjestelyä koskemaan yleissopimuksen soveltamisaluetta kokonaisuudessa tai sido muita osapuolia;

L.  ottaa huomioon, että voimassa olevan teknisen sopimuksen menettelyjen perusteella Israelin viranomaiset ja vientiyritykset soveltavat jo nykyisellään Israelin vuodesta 1967 lähtien hallinnoimien alueiden ja kansainvälisesti tunnustetun Israelin valtion alueen tuotantotoimien erottamista toisistaan;

M.  ottaa huomioon, että yleissopimus ei tarjoa EU:lle eikä muille sopimuspuolille oikeudellisia keinoja tapauksissa, joissa katsotaan, että alkuperäkumulaatiosääntöjä koskevia määräyksiä ei ole pantu asianmukaisesti täytäntöön;

N.  ottaa huomioon, että yksittäisten EU:n jäsenvaltioiden tulliviranomaisten vastuulla on tarkistaa, että ilmoitukset EU:hun tuotujen tuotteiden etuuskohteluun oikeuttavasta alkuperästä pitävät paikkansa; ottaa huomioon, että tulliviranomaiset eivät kaikista yrityksistään huolimatta pysty valvomaan ja tarkastamaan jokaista alkuperämerkintää ja jokaista lähetystä, joka on tuotu Israelista EU:n alueelle suosituimmuusmenettelyn mukaisesti; ottaa huomioon, että yleissopimus saattaa lisätä mainittua logistista haastetta kasvattamalla niiden kumppanuusmaiden määrää, jotka soveltavat kumulaatiota Israelin viemien materiaalien työstöön tai jalostukseen niiden viedessä tuotteita EU:n kanssa tekemiensä sopimustensa nojalla;

O.  katsoo, että vaikka Israelin viemien tuotteiden todellisen alkuperän määrittämistä koskevaan ongelmaan onkin puututtava paremmin, se ei saa estää koko alueen sosiaalista ja taloudellista integrointia;

P.  ottaa huomioon, että arabikevät on tuonut esille tarpeen laatia oikeudenmukaiset säännöt, joiden myötä kaikki Välimeren alueen valtiot ja maat saavat täyden hyödyn omista taloudellisista pyrkimyksistään, ja katsoo, että EU:n on tuettava selkeästi mainittuja pyrkimyksiä; ottaa huomioon, että arabikevään jälkeen EU on toistanut sitoumuksensa tehostaa EU:n ja arabimaiden välisiä kaupallisia yhteyksiä;

Q.  ottaa huomioon, että 8. maaliskuuta 2011 annetussa komission yhteisessä tiedonannossa demokratiaan ja yhteiseen vaurauteen tähtäävästä kumppanuudesta eteläisen Välimeren maiden kanssa mainitaan yleissopimuksen hyväksyminen keinona, jolla maksimoidaan Välimeren alueen kanssa käytävän kaupan ja alueelle tehtävien investointien tehokkuus;

R.  ottaa huomioon, että Euro–Välimeri-vapaakauppa-aluetta ei saatu perustettua vuoteen 2010 mennessä; katsoo, että mainitun epäonnistumisen tärkeimpiä syitä on ollut Välimeren eteläisten maiden välisen kauppayhteistyön ja taloudellisen yhdentymisen täydellinen puuttuminen;

S.  katsoo, että sopimuksen vaikutukset maille ja alueille voisivat olla merkittävät;

1.  katsoo, että kansainvälinen kauppa voi edistää talouskasvua, talouden monipuolistamista ja köyhyyden vähentämistä, jotka kaikki ovat Välimeren alueen demokratisoinnin välttämättömiä osatekijöitä; tukee komission pyrkimyksiä myöntää Välimeren alueella tuotetuille ja kumuloiduille tuotteille suosituimmuuskohteluun perustuva pääsy unionin sisämarkkinoille;

2.  pitää myönteisenä Paneurooppa–Välimeri-alueella sovellettavien alkuperäkumulaatiosääntöjen järjestelmän käytön yksinkertaistamista koskevaa aloitetta; katsoo, että etuuskohteluun oikeuttavia Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsääntöjä koskeva alueellinen yleissopimus on merkittävä askel kohti kaupan helpottamista ja sosiaalista ja taloudellista yhdentymistä eteläisellä naapurialueella;

3.  on huolestunut Euro–Välimeri-vapaakauppa-alueen perustamisen nykytilanteesta, koska tarkoituksena oli, että vapaakauppa-alue perustettaisiin vuoteen 2010 mennessä, mikä ei ole toteutunut; pahoittelee, että eri toimijat eivät ole saaneet aikaan todellista edistystä tarvittavien edellytysten luomiseksi; puoltaa myös kahden- ja monenvälisen taloudellisen etelä-etelä-yhteistyön kehittämistä, joka toisi konkreettisia etuja osallistuvien maiden kansalaisille ja parantaisi alueen poliittista ilmapiiriä; toteaa, että Välimeren eteläisten maiden välisen kaupankäynnin puuttuminen on toiminut merkittävänä esteenä hankkeen toteuttamiselle; vaatii, että Euro–Välimeri-vapaakauppa-alueen perustaminen olisi säilytettävä EU:n ja sen eteläisten naapurien tavoitteena; katsoo, että yleissopimus edistää merkittävällä tavalla vapaakauppa-alueen toteuttamista ja toimii mahdollisena etelä-etelä-kaupan kannustimena;

4.  toivoo, että alueella arabikevään seurauksena nousevat uudet demokratiat edistävät ihmisoikeuksia ja sosiaalisia oikeuksia ja syventävät poliittista vuoropuhelua, joka johtaisi alueen sisäistä kaupankäyntiä suosivan toimintaympäristön luomiseen, koska aikaisempien diktatuurien harjoittama politiikka oli yhtenä syynä kaupankäynnin puuttumiseen; kehottaa uusia demokratioita toimimaan läheisessä yhteistyössä Agadirin ryhmän kanssa ja käyttämään tätä yleissopimusta täysimääräisesti hyväkseen; pyytää komissiota antamaan mainituille uusille demokratioille teknistä apua, jonka myötä ne voivat käyttää täysimääräisesti hyväkseen käytettävissään olevia kaupallisia välineitä, tämä yleissopimus mukaan luettuna;

5.  pitää myönteisenä sitä, että yleissopimus on väline, jolla luodaan kaikkia Välimeren eteläpuolen kumppanuusmaita koskeva oikeusperusta diagonaaliselle alkuperäkumulaatiolle ja joka toisaalta kattaa vakautus- ja assosiaatioprosessin osapuolet ja EFTA-maat, mikä laajentaa alkuperäkumulaation maantieteellistä soveltamisalaa ja kumulaatioviennin markkinoita;

6.  pitää valitettavana, että yleissopimusta ei ole täydennetty alkuperäselvityksen jälkitarkastusta koskevalla riitojenratkaisumenettelyllä; katsoo, että yleissopimuksen mukainen sekakomitea ei ole toimiva väline mainittujen asioiden ratkaisemiseen; panee merkille, että edellä mainitun vuoksi asiat on ratkaistava mahdollisten kahdenvälisten riitojenratkaisumenettelyjen avulla;

7.  katsoo, että yleissopimuksen tehoa voitaisiin parantaa merkittävästi yhtenäisellä tehokkaalla riitojenratkaisumenettelyllä, joka mahdollistaisi tuotteiden alkuperää ja kumulaatiota koskevien kiistojen nopean ja osapuolia tyydyttävän ratkaisemisen; pyytää komissiota arvioimaan, voidaanko mainittu mekanismi sisällyttää yleissopimukseen sen tulevien tarkistamisten yhteydessä;

8.  pitää valitettavana, että yleissopimus ei sisällä tulevaisuudessa toteutettavaa uudelleentarkastelua ja uudelleenarviointia; katsoo, että yleissopimuksen kaltaisen monimutkaisen ja laaja-alaisen välineen kannalta olisi hyödyllistä, että sitä tarkistettaisiin myöhemmin; pyytää näin ollen, että komissio muotoilee yleissopimuksen uudelleentarkastelulausekkeen;

9.  korostaa, että yleissopimuksen tekemistä olisi täydennettävä mahdollisimman pian tarkistamalla sen osapuoliin sovellettavia alkuperäsääntöjä ja että tässä tarkistuksessa on hyvin tärkeää saattaa eteläisen Välimeren maihin sovellettavat alkuperäsäännöt vastaamaan yleistä tullietuusjärjestelmää koskevan uuden asetusehdotuksen sääntöjä; katsoo, että epäedullisemmat alkuperäsäännöt estäisivät hyödyntämästä yleissopimuksen tarjoamia mahdollisuuksia täysipainoisesti ja asettaisivat eteläisen naapurialueen muita epäedullisempaan asemaan;

10.  ilmaisee vakavan huolensa niiden tiettyjen yritysten käytännöstä, jotka haluavat edelleen välttämättä viedä EU:n ja Israelin välisen assosiaatiosopimuksen piiriin kuuluvia miehitettyjen alueiden tuotteita; pitää mainittua käytäntöä valitettavana ja katsoo, että se on ristiriidassa EU:n kansainvälisten toimintaperiaatteiden kanssa ja että sen yhteydessä käytetään väärin laajoja mahdollisuuksia lailliseen suosituimmuuskohteluun perustuvaan pääsyyn unionin sisämarkkinoille; kehottaa siksi komissiota laatimaan mustan listan näitä käytäntöjä noudattavista yrityksistä ja tiedottamaan siitä jäsenvaltioille;

11.  muistuttaa, että EU:n tuomioistuin on vahvistanut asiassa Brita GmbH vastaan Hauptzollamt Hamburg-Hafen antamallaan tuomiolla, että tuontijäsenvaltioiden tulliviranomaisten on kiellettävä EU:n ja Israelin välisen assosiaatiosopimuksen mukaisen suosituimmuuskohtelun myöntäminen Israelin miehittämiltä alueilta peräisin oleville tuotteille sekä tuotteille, joista Israelin viranomaiset eivät toimita riittäviä tietoja, joiden perusteella todellinen alkuperä voitaisiin määrittää;

12.  katsoo, että yleissopimuksen täytäntöönpanolla ei pitäisi jatkaa eikä luoda käytäntöä, joka helpottaa tai edistää yleissopimuksen rikkomista mainitulla tavalla; korostaa, että yleissopimus ei, kuten sen johdannossa todetaan, saisi yleisesti huonontaa tilannetta verrattuna aikaisempaan vapaakauppakumppanuuteen, jossa sovellettiin diagonaalista alkuperäkumulaatiota; pyytää komissiota työskentelemään yhdessä Euroopan parlamentin kanssa, jotta nämä toimielimet voivat hyödyntää poliittista tahtoaan ja painoarvoaan, jotta mainittu sisämarkkinoiden väärinkäyttö voidaan lopettaa; pyytää komissiota esittämään uusia ehdotuksia, jotta tähän ongelmaan löydettäisiin aukoton ratkaisu;

13.  panee merkille, että EU ja EFTA-maat soveltavat Israelia koskevia teknisiä järjestelyjä, jotka koskevat alueellista ongelmaa ja sisältävät joitakin rajallisia ratkaisukeinoja; katsoo, että näiden teknisten järjestelyjen tarjoamat ratkaisut eivät ole tyydyttäviä; huomauttaa lisäksi, että tekniset järjestelyt eivät sido alueellisen yleissopimuksen muita osapuolia; ilmaisee näin ollen huolensa siitä, että alueellinen yleissopimus saattaa edistää sellaisten tilanteiden yleistymistä, joissa muut sopimuspuolet kohtaavat oman asianmukaisen alkuperäkumulaationsa varmistamista koskevia ongelmia EU:n kanssa tekemiensä sopimusten yhteydessä, kun ne käsittelevät ja jalostavat omalla alueellaan tuotteita, jotka on tuotu asianomaiseen valtioon sen ja Israelin välisten sopimusten perusteella;

14.  kehottaa komissiota tarkistamaan teknistä järjestelyä ja tarvittaessa neuvottelemaan siitä uudelleen, jotta sitä voidaan tehostaa ja yksinkertaistaa; pyytää komissiota etsimään ratkaisua, jota voitaisiin soveltaa myös sellaisilta kolmansilta osapuolilta tuotaviin tuotteisiin, jotka ovat soveltaneet kumulaatiota Israelin kanssa tekemiensä sopimusten nojalla tuotujen materiaalien työstöön tai jalostamiseen omalla alueellaan; pyytää komissiota edistämään sitä, että alueellisen yleissopimuksen mahdolliseen tulevaan tarkistamiseen sisällytetään määräyksiä, jotka saavat kaikki sopimuspuolet soveltamaan yhdenmukaisesti alueperiaatetta;

15.  panee merkille, että yhtäältä EU:n ja Israelin ja toisaalta EFTAn ja Israelin välisen voimassa olevan teknisen sopimuksen menettelyjen perusteella Israelin tulliviranomaiset ja viejät soveltavat jo nykyisellään miehitetyillä alueilla olevien Israelin siirtokuntien ja kansainvälisesti tunnustetun Israelin alueen tuotannon erottamista toisistaan; ottaa huomioon, että nämä menettelyt eivät sisällä tietoja Israelin viranomaisten ja vientiyritysten tekemien mainittujen alueiden toisistaan erottamista koskevien päätösten tuloksista, joiden avulla EU:n tulliviranomaiset voisivat soveltaa samaa erottamista asianmukaisesti, yksinkertaisesti ja tehokkaasti; kehottaa komissiota tekemään jäsenvaltioiden tulliviranomaisten kanssa yhteistyötä löytääkseen ratkaisun, jolla tästä teknisestä järjestelystä tehdään yksinkertainen, tehokas ja luotettava;

16.  katsoo, että Israelin kanssa olisi sovittava yksinkertaisesta, tehokkaasta ja luotettavasta mekanismista, joka korvaa nykyiset tekniset järjestelyt ja jonka mukaisesti israelilaiset viejät ja tulliviranomaiset soveltavat selkeästi samaa erottelua ja osoittavat asianmukaisesti, missä tapauksissa ne ovat myöntäneet alkuperämerkinnän tuotteille, jotka on tuotettu Israelin vuonna 1967 miehittämillä ja Israelin siitä lähtien hallinnoimilla alueilla;

17.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että niiden tulliviranomaiset soveltavat tehokkaasti teknistä järjestelyä ja noudattavat sen EU:n tuomioistuimen tuomion henkeä, joka koskee Israelissa kumuloitujen tuotteiden tuontia EU:n alueelle alueellisen yleissopimuksen mukaisen diagonaalisen alkuperäkumulaation perusteella; katsoo, että komission olisi johdettava mainittujen EU:n laajuisten toimien koordinointia ja ryhdyttävä toimiin yksittäisten EU:n jäsenvaltioiden tulliviranomaisten tietoisuuden herättämiseksi siitä, kuinka teknistä järjestelyä olisi sovellettava Israelissa kumuloituihin tuotteisiin; katsoo, että EU:n tulliviranomaisten olisi valvottava teknisen järjestelyn soveltamista tiukemmin estääkseen tullietuusjärjestelmän väärinkäytön;

18.  ottaa huomioon, että tällainen määräys ei sisälly yleissopimuksen tekstiin, ja pyytää siksi, että komissio laatii kolmen vuoden kuluttua vaikutustenarvioinnin, jossa arvioidaan muun muassa yleissopimuksen hyväksymisestä saatua hyötyä ja tapaa, jolla sopimuksen mukainen alkuperäkumulaatio vaikuttaa tiettyjen edellä mainittujen yritysten käytäntöihin;

19.  korostaa tarvetta lisätä tietoisuutta mahdollisuuksista, joita alkuperäkumulaatio tarjoaa yksinkertaistetussa muodossaan uudessa Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsääntöjä koskevassa alueellisessa yleissopimuksessa erityisesti Välimeren eteläpuolisten maiden liike-elämän kannalta; tukee tämän tietoisuuden luomista koskevia komission aloitteita;

20.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsääntöjä koskevan alueellisen yleissopimuksen osapuolten hallituksille ja parlamenteille ja Välimeren unionin parlamentaarisen edustajakokouksen puhemiehelle.

(1) EUVL C 272 E, 9.11.2006, s. 570.
(2) EUVL C 285 E, 21.10.2010, s. 35.
(3) EYVL L 97, 30.3.1998, s. 2.
(4) EYVL L 147, 21.6.2000, s. 3.
(5) EYVL L 70, 18.3.2000, s. 2.
(6) EYVL L 129, 15.5.2002, s. 3.
(7) EUVL L 304, 30.9.2004, s. 39.
(8) EUVL L 143, 30.5.2006, s. 2.
(9) EUVL L 265, 10.10.2005, s. 2.
(10) EYVL L 187, 16.7.1997, s. 3.
(11) EUVL C 301 E, 13.12.2007, s. 210.
(12) EUVL C 20, 25.1.2005, s. 2.
(13) EUVL C 156, 26.5.2011, s. 3.
(14) EYVL L 53, 22.2.1997, s. 2.


Etuuskohteluun oikeuttavia Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsääntöjä koskeva alueellinen yleissopimus ***
PDF 181kWORD 30k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 16. helmikuuta 2012 esityksestä neuvoston päätökseksi etuuskohteluun oikeuttavia Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsääntöjä koskevan alueellisen yleissopimuksen tekemisestä (11343/2010 – C7-0207/2011 – 2010/0093(NLE))
P7_TA(2012)0061A7-0026/2012

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (11343/2010),

–  ottaa huomioon luonnoksen etuuskohteluun oikeuttavia Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsääntöjä koskevaksi alueelliseksi yleissopimukseksi (09429/2010),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C7-0207/2011),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 81 artiklan ja 90 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan suosituksen ja ulkoasiainvaliokunnan lausunnon (A7-0026/2012),

1.  antaa hyväksyntänsä yleissopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä etuuskohteluun oikeuttavia Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsääntöjä koskevan alueellisen yleissopimuksen sopimuspuolten hallituksille ja parlamenteille sekä Euro–Välimeri-alueen parlamentaarisen edustajakokouksen puheenjohtajille.


Euroopan maanseurantaohjelman (GMES) tulevaisuus
PDF 108kWORD 34k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. helmikuuta 2012 Euroopan maanseurantaohjelman (GMES) tulevaisuudesta (2012/2509(RSP))
P7_TA(2012)0062B7-0063/2012

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 30. marraskuuta 2011 julkaistun komission tiedonannon Euroopan maanseurantaohjelmasta (GMES) ja sen toiminnasta (vuodesta 2014 eteenpäin) (COM(2011)0831),

–  ottaa huomioon 29. kesäkuuta 2011 julkaistun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020 -strategiaa tukeva talousarvio” (COM(2011)0500),

–  ottaa huomioon 19. tammikuuta 2012 antamansa päätöslauselman kansalaista hyödyttävästä Euroopan unionin avaruusstrategiasta(1),

–  ottaa huomioon 31. toukokuuta 2011 annetut neuvoston päätelmät kansalaista hyödyttävästä Euroopan unionin avaruusstrategiasta,

–  ottaa huomioon komissiolle esitetyn suullisen kysymyksen Euroopan maanseurantaohjelman tulevaisuudesta (O-000325/2011 – B7-0027/2012),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Euroopan maanseurantaohjelma (GMES) on toinen EU:n kahdesta avaruusalan lippulaivahankkeesta, ja katsoo, että sillä on merkittävä rooli maan havainnoinnissa, se on tärkeä ilmastonmuutoksen ja ympäristön pilaantumisen torjunnassa, pelastuspalvelussa ja yleisessä turvallisuudessa, kestävässä kehityksessä, liikkuvuudessa ja kriisinhallinnassa ja se luo merkittäviä taloudellisia mahdollisuuksia, kun se tuottaa loppukäyttäjille tarkoitettuja palveluja ja edistää innovointia;

B.  ottaa huomioon, että GMES on Euroopalle poliittisesti, strategisesti ja teknisesti erittäin tärkeä hanke ja että se on taloudellisia, sosiaalisia ja teknisiä etuja ajatellen erittäin kustannustehokas;

C.  toteaa, että GMES on unionin ohjelma, jota rahoitetaan unionin talousarviosta yhteensä noin 3,2 miljardilla eurolla vuoteen 2013 saakka ja jonka hallinnoinnista unioni vastaa;

D.  katsoo, että ellei huolehdita pitkän aikavälin vakaan rahoitustuen varmistavasta uskottavasta rahoitussuunnitelmasta, pitkällä aikavälillä syntyy todennäköisesti lisäkustannuksia, aiheutuu eriarvoisuutta tietojen saannissa ja unionin kansalaisten hyötymisessä ohjelmasta ja ohjelma tiedon tuottamisineen voidaan joutua keskeyttämään tai jopa lopettamaan, mikä voisi lopulta tarkoittaa, että jo tehdyt investoinnit menevät hukkaan ja että Eurooppa menettää riippumattomuutensa ja teknisen etumatkansa tässä tärkeässä avaruusinfrastruktuurissa;

E.  ottaa huomioon, että neuvosto pyysi 31. toukokuuta 2011 GMES-ohjelman rahoittamista jatkossakin EU:n talousarviosta EU:n vastuiden mukaisesti, ja toteaa että monet jäsenvaltiot ovat jo ilmaisseet vastustavansa GMES-ohjelman rahoituksen hallinnointia hallitusten välisellä sopimuksella ja että ehdotettu GMES-rahasto ei siksi pysty todennäköisesti tuottamaan tarvittavaa rahoitusta;

1.  pitää valitettavana, että komissio julkisti 30. marraskuuta 2011 pelkästään tiedonannon eikä esittänyt GMES-säädösehdotuksia, vaikka nykyinen asetus (EU) N:o 911/2010 kattaa vain alustavat toimet ja raukeaa vuoden 2013 lopussa;

2.  ei yhdy komission tiedonannossaan esittämään kantaan GMES-ohjelman tulevasta rahoituksesta ja hallinnoinnista hallitusten välisen rahoituksen pohjalta; epäilee, että tällainen malli haittaisi suuresti ohjelman kehitystä, veisi hankkeelta sen eurooppalaisen ulottuvuuden, olisi ristiriidassa avoimuuden ja kaikille täysimääräisen, avoimen ja yhdenmukaisen saatavuuden periaatteiden kanssa ja voitaisiin tulkita merkiksi EU:n luopumisesta tästä lippulaivahankkeesta;

3.  katsoo, että GMES-ohjelman rahoitus monivuotisen rahoituskehyksen ulkopuolisista lähteistä komission tiedonannossaan esittämän rahoitus- ja hallintorakenteen avulla ei ole toteuttamiskelpoinen vaihtoehto;

4.  korostaa, että epävarmuus GMES-ohjelman ja sen rahoituksen tulevaisuudesta haittaa suuresti niiden GMES-palvelujen ja -sovellusten kehittämistä ja käyttöönottoa, joiden on odotettu synnyttävän talouskasvua ja lisäävän unionin kansalaisten hyvinvointia;

5.  kehottaa siksi komissiota esittämään pikaisesti säädösehdotuksen GMES-ohjelman pitkän aikavälin hallinnoinnista, rahoituksesta ja käytöstä monivuotisen rahoituskehyksen puitteissa, jotta voidaan varmistaa ohjelman asianmukainen hyödyntäminen ja käyttö sekä saavuttaa tavoitteena oleva ohjelman saaminen täysimääräisesti toimintaan vuodesta 2014 alkaen;

6.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0013.


Kuolemanrangaistus Valko-Venäjällä, erityisesti Dmitri Konovalovin ja Vladislav Kovaljovin tapaus
PDF 123kWORD 45k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. helmikuuta 2012 kuolemanrangaistuksesta Valko-Venäjällä ja erityisesti Dmitri Konovalovin ja Vladislav Kovaljovin tapauksesta (2012/2539(RSP))
P7_TA(2012)0063RC-B7-0075/2012

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Valko-Venäjästä 17. joulukuuta 2009 antamansa päätöslauselman(1) ja muut tästä aiheesta antamansa päätöslauselmat, erityisesti 15. syyskuuta 2011(2), 12. toukokuuta 2011(3), 10. maaliskuuta 2011(4) ja 20. tammikuuta 2011(5) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon kansainvälisestä kuolemanrangaistuksen vastaisesta päivästä 7. lokakuuta 2010 antamansa päätöslauselman(6) sekä aikaisemmat kuolemantuomion poistamisesta antamansa päätöslauselmat ja erityisesti 26. huhtikuuta 2007 antamansa päätöslauselman aloitteesta kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon keskeyttämiseksi yleismaailmallisesti(7),

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen 21. joulukuuta 2010 hyväksymän päätöslauselman 65/206, jossa vaaditaan moratorion asettamista kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanolle, sekä kuolemanrangaistuksesta vuonna 2007 ja vuonna 2008 antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon 6.–10. heinäkuuta 2010 pidetyn Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen hyväksymän päätöslauselman kuolemanrangaistuksesta,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen 25. tammikuuta 2012 antaman päätöslauselman 1857 (2012) Valko-Venäjän tilanteesta,

–  ottaa huomioon EU:n korkean edustajan Catherine Ashtonin 1. joulukuuta 2011 antaman julkilausuman kuolemanrangaistuksista Valko-Venäjällä,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin puhemiehen Martin Schulzin 24. tammikuuta 2012 antaman lausunnon, jossa tämä tuomitsi Dmitri Konovaloville ja Vladislav Kovaljoville määrätyt kuolemanrangaistukset,

–  ottaa huomioon EU:n ulkoasianneuvoston 23. tammikuuta 2011 tekemän päätöksen rajoittavista toimenpiteistä Valko-Venäjää vastaan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 2 artiklan,

–  ottaa huomioon Prahassa 7.–9. toukokuuta 2009 pidetyn itäistä kumppanuutta koskevan huippukokouksen julkilausuman sekä Valko-Venäjän tilannetta koskevan julkilausuman, joka hyväksyttiin Varsovassa 30. syyskuuta 2011 pidetyn itäistä kumppanuutta koskevan huippukokouksen yhteydessä,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan 5 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Valko-Venäjä on ainoa Euroopan maa, jossa edelleen määrätään ja pannaan edelleen täytäntöön kuolemanrangaistuksia;

B.  ottaa huomioon, että Aleh Hryshkautsou ja Andrei Burdyka teloitettiin heinäkuussa 2011, vaikka heidän tapauksiensa käsittely oli edelleen kesken YK:n ihmisoikeuskomiteassa ja että ihmisoikeusaktivistien mukaan arviolta 400 ihmistä on teloitettu Valko-Venäjällä vuoden 1991 jälkeen;

C.  ottaa huomioon, että Valko-Venäjän tasavallan korkein tuomioistuin määräsi viimeisimmät kuolemanrangaistukset 30. marraskuuta 2011 Dmitri Konovaloville ja Vladislav Kovaljoville siitä, että he olivat väitteiden mukaan toteuttaneet terrori-iskuja Vitebskissä vuonna 2005, Minskissä vuonna 2008 ja Minskin metrossa huhtikuussa 2011;

D.  ottaa huomioon, että luotettavien tietolähteiden (Kansainvälinen ihmisoikeusliitto FIDH ja Human Rights Watch -järjestö) mukaan on näyttöä siitä, että syyttäjät ja Valko-Venäjän korkein tuomioistuin järjestivät epäoikeudenmukaisen oikeudenkäynnin, jota varjostivat vakavat ihmisoikeusloukkaukset ja sellaisten merkittävien todisteiden tarkoituksellinen huomiotta jättäminen, joista olisi käynyt ilmi näiden kahden syytetyn syyttömyys, ja että oikeudenkäyntiä seuranneiden mukaan tapauksen esitutkintaan ja oikeuskäsittelyyn liittyi vakavia menettelyvirheitä;

E.  ottaa huomioon, että Dmitri Konovalovilta ja Vladislav Kovaljovilta evättiin mahdollisuus käyttää asianajajaa ja luotettavista tiedoista ilmenee, että syytettyjä kidutettiin kuulustelujen aikana tunnustuksien saamiseksi, ja toteaa, että sellaisia rikosteknisiä todisteita ei ole, joiden perusteella voitaisiin osoittaa kummankaan miehen olevan kytköksissä räjähdykseen, eikä miesten vaatteista tai vartaloista ole löytynyt jälkiä räjähteistä;

F.  ottaa huomioon, että kaikki merkittävät todisteet, joihin syytetoimien yhteydessä viitattiin oikeudenkäynnin aikana, tuhottiin välittömästi sen jälkeen, kun korkein tuomioistuin oli ilmoittanut päätöksestään;

G.  ottaa huomioon, että Valko-Venäjän ratifioiman kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 14 artiklan 1 kohdan mukaisesti ”jokaisella on oikeus rehelliseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetun toimivaltaisen, riippumattoman ja puolueettoman tuomioistuimen edessä”;

H.  ottaa huomioon, että Dmitri Konovalovin vanhempia on uhkailtu, heidät on pantu salaisen palvelun viranomaisten valvontaan ja siviiliasuisia miehiä on jatkuvasti liikkunut heidän talonsa lähettyvillä, minkä johdosta perheellä ei ole enää kuukausiin ollut mahdollisuutta olla yhteydessä ulkomaailmaan;

I.  ottaa huomioon, että kuolemanrangaistus on edelleen ”valtion salaisuus” Valko-Venäjällä ja maan rikoslain mukaan kuolemaan tuomituilla vangeille, heidän perheilleen eikä laajemmalle yleisölle anneta tietoa kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanopäivistä; ottaa huomioon, että kuolemanrangaistus pannaan yksityisesti täytäntöön ampumalla, teloitetun ruumista ei luovuteta omaisille haudattavaksi eikä hautauspaikkaa ilmoiteta;

J.  ottaa huomioon, että Dmitri Konovalovin ja Vladislav Kovaljovin teloittaminen voidaan panna täytäntöön minä hetkenä hyvänsä;

K.  ottaa huomioon, että korkeimman tuomioistuimen päätös on lopullinen eikä siihen voida hakea muutosta ja että Valko-Venäjän lainsäädännön mukaisesti maan presidentti voi ottaa harkittavakseen armahdusvetoomuksen; ottaa huomioon, että Vladislav Kovaljov pyysi Aljaksandr Lukašenkalta armahdusta ja kielsi kaikki häntä vastaan esitetyt syytteet pyytäen, että hänet vapautettaisiin rikosoikeudellisesta vastuusta, mutta hän ei ole toistaiseksi saanut vastausta;

L.  toteaa, että Valko-Venäjän viranomaiset allekirjoittivat itäistä kumppanuutta koskevan Prahan huippukokouksen julkilausuman, jossa ne sitoutuivat kansainvälisen oikeuden periaatteisiin ja perusarvoihin, kuten demokratian, oikeusvaltion periaatteen sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamiseen;

1.  palauttaa mieliin, että Euroopan unioni ja muut kansainväliset elimet ovat toistuvasti kehottaneet Valko-Venäjän viranomaisia lakkauttamaan kuolemanrangaistuksen;

2.  korostaa, että tällaista peruuttamatonta, raakaa, epäinhimillistä ja halventavaa rangaistusta, jolla loukataan oikeutta elämään, ei voida hyväksyä; pitää valitettavana, että Valko-Venäjän viranomaiset eivät ole edelleenkään toteuttaneet konkreettisia toimia kuolemanrangaistuksen poistamiseksi tai moratorion asettamiseksi välittömästi sen täytäntöönpanolle;

3.  tuomitsee Konovalovin ja Kovaljovin kuolemanrangaistukset ja kehottaa painokkaasti Aljaksandr Lukašenkaa armahtamaan molemmat syytetyt ja asettamaan moratorion kaikille kuolemanrangaistuksille ja niiden täytäntöönpanolle, jotta kuolemanrangaistus poistettaisiin rangaistusjärjestelmästä ratifioimalla kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen toinen valinnainen pöytäkirja ja kansainvälisiä normeja noudattamalla;

4.  kehottaa Valko-Venäjän toimivaltaisia viranomaisia toteuttamaan kattavan ja puolueettoman tutkinnan kaikista syytöksistä, joita asiaan on esitetty, ja varmistamaan, että näiden kauhistuttavien terroritekojen uhrit saavat oikeutta;

5.  kehottaa neuvostoa ja komissiota turvautumaan kaikkiin käytettävissään oleviin diplomaattisiin ja yhteistyöhön liittyviin keinoihin pyrkiessään poistamaan kuolemantuomion Valko-Venäjältä;

6.  pyytää, että itäisen kumppanuuden maat ja Venäjä kehottaisivat painokkaasti Valko-Venäjää keskeyttämään kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon;

7.  kannustaa voimakkaasti Valko-Venäjän kansalaisyhteiskuntaa sekä kansalaisjärjestöjä toteuttamaan toimia kuolemanrangaistuksen poistamiseksi;

8.  kehottaa Valko-Venäjän viranomaisia jatkamaan parlamentaarisen työryhmän vuonna 2010 käynnistämiä toimia, saattamaan kansallisen lainsäädännön maan kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin perustuvien velvoitteiden mukaiseksi ja varmistamaan, että oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevia kansainvälisesti tunnustettuja vaatimuksia noudatetaan täysimääräisesti;

9.  kannustaa Valko-Venäjän viranomaisia edistämään maan oikeuslaitoksen roolia ja toimintaa ilman toimeenpanoviranomaisten puuttumista tai painostusta, panemaan täytäntöön YK:n erityisraportoijan suositukset tuomareiden ja lakimiesten riippumattomuudesta, varmistamaan, että oikeusprosessit ovat riittävän julkisia ja noudattamaan Etyjin inhimillisen ulottuvuuden sitoumuksia erityisesti oikeusvaltion periaatteen osalta;

10.  tuomitsee ihmisoikeuksien puolustajien ja demokraattisen opposition edustajien jatkuvan vainoamisen ja kansalaisyhteiskunnan aktivistien sekä Valko-Venäjän riippumattomien tiedotusvälineiden toiminnan häiritsemisen poliittisten syiden vuoksi; vaatii, että kaikki poliittisista syistä tuomitut henkilöt, myös ihmisoikeuskeskus ”Viasnan” puheenjohtaja ja FIDH:n varapuheenjohtaja Ales Bialiatski, jotka ovat vangittuina tai muulla tavoin rangaistavina, vapautetaan välittömästi;

11.  vaatii vapauttamaan kaikki poliittiset vangit välittömästi ja ehdoitta; pitää tervetulleena EU:n ulkoasianneuvoston 23. tammikuuta 2012 tekemää päätöstä laajentaa seuraamuksia koskevia arviointiperusteita, millä valmistellaan mahdollisuutta vastedes nimetä ne, jotka ovat vastuussa vakavista ihmisoikeusloukkauksista sekä kansalaisyhteiskunnan ja demokraattisen opposition tukahduttamisesta Valko-Venäjällä, ja palauttaa mieliin, että EU:n ja Valko-Venäjän vuoropuhelussa ei voida edetä, jollei Valko-Venäjällä tapahdu edistystä demokratisoitumisessa sekä ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion periaatteen kunnioittamisessa, eikä myöskään ennen kuin kaikki poliittiset vangit, myös kaksi aikaisempaa presidenttiehdokasta Pavel Severinets ja Dzmitri Bandarenka, sekä Sjarhej Kavalenka, poliittinen vanki, joka pidätettiin kotiarestin väitetyn rikkomisen vuoksi ja joka on ollut pitkään nälkälakossa, mikä on johtanut tämän terveydentilan vakavaan heikkenemiseen ja siten välittömään kuolemanvaaraan, vapautetaan ehdoitta ja heidän kansalaisoikeutensa palautetaan täydellisesti;

12.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Valko-Venäjän tasavallan hallitukselle ja parlamentille, Euroopan neuvostolle sekä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestölle.

(1) EUVL C 286 E, 22.10.2010, s. 16.
(2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0392.
(3) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0244.
(4) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0099.
(5) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0022.
(6) EUVL C 371 E, 20.12.2011, s. 5.
(7) EUVL C 74 E, 20.3.2008, s. 775.


Egypti: viimeaikaiset tapahtumat
PDF 119kWORD 43k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. helmikuuta 2012 Egyptin viimeaikaisista tapahtumista (2012/2541(RSP))
P7_TA(2012)0064RC-B7-0079/2012

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Egyptistä aiemmin antamansa päätöslauselmat ja etenkin 17. marraskuuta 2011 Egyptistä, erityisesti bloginpitäjä Alaa Abd El-Fatahin tapauksesta antamansa päätöslauselman(1),

–  ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jonka osapuolena Egypti on,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Catherine Ashtonin 2. helmikuuta 2012 Egyptin jalkapallotragediasta ja 1. helmikuuta 2012 kansalaisyhteiskuntaan kohdistuvista jatkuvista iskuista Egyptissä antamat julkilausumat,

–  ottaa huomioon EU:n ja Egyptin assosiaatiosopimuksen vuodelta 2004 ja toimintasuunnitelman, josta sovittiin vuonna 2007,

–  ottaa huomioon ulkoasioiden neuvoston 10. lokakuuta 2011 esittämät päätelmät ja Eurooppa-neuvoston 23. lokakuuta 2011 esittämät päätelmät Egyptistä,

–  ottaa huomioon 25. toukokuuta 2011 annetun varapuheenjohtajan / korkean edustajan ja komission yhteisen tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle aiheesta ”Uusi strategia muutostilassa olevia naapurimaita varten”,

–  ottaa huomioon Euroopan naapuruuspolitiikan (ENP) kehityksen vuodesta 2004 lähtien ja erityisesti komission kertomukset sen toteuttamisessa saavutetusta edistymisestä,

–  ottaa huomioon varapuheenjohtajan / korkean edustajan ja komission yhteisen tiedonannon Eurooppa-neuvostolle, Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle aiheesta ”Demokratiaan ja yhteiseen vaurauteen tähtäävä kumppanuus eteläisen Välimeren maiden kanssa”,

–  ottaa huomioon vuonna 2004 laaditut ja vuonna 2008 päivitetyt ihmisoikeuksien puolustajia koskevat EU:n suuntaviivat,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan 5 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Egyptin tilanne on hälyttävä; ottaa huomioon, että lokakuussa 2011 ilmoitettiin komiteasta, joka tarkastelee kansalaisyhteiskunnan instituutioita ja kansalaisjärjestöjä ja jonka tavoitteena on kansalaisyhteiskunnan järjestöjen ja poliittisten säätiöiden ulkomaisen rahoituksen tiukentaminen, ja tämän seurauksena keskuspankkia pyydettiin seuraamaan kansalaisjärjestöjen kaikkea rahaliikennettä; ottaa huomioon, että kymmenen ulkomailta rahoitetun järjestön toimistoissa suoritettiin etsinnät, järjestöjen toimintaa tutkittiin ja niiden toiminta kiellettiin asevoimien korkeimman neuvoston (SCAF) päätöksellä 29. joulukuuta 2011; ottaa huomioon, että Egyptin sotilashallinto ilmoitti 5. helmikuuta 2012, että se asettaa syytteeseen 19 Yhdysvaltojen kansalaista ja 24 muuta henkilöä osana Egyptissä toimiviin yleishyödyllisiin järjestöihin kohdistuvaa rikostutkimusta; ottaa huomioon, että egyptiläistuomarit tutkivat väitteitä demokratiaa ajavien kansalaisjärjestöjen ja poliittisten säätiöiden laittomasta ulkomaisesta rahoituksesta ja 44 henkilöä vastaan, joista 19 yhdysvaltalaista, 14 egyptiläistä, viisi serbiä, kaksi saksalaista, kaksi libanonilaista, yksi jordanialainen ja yksi palestiinalainen, on nostettu kanne Kairon rikostuomioistuimessa ja heidät on määrätty pysymään maassa;

B.  ottaa huomioon, että kansalaisjärjestöjä syytetään myös toimiston perustamisesta ja ylläpitämisestä Egyptissä ilman hallituksen lupaa, vaikka Egyptin viranomaiset eivät ole käsitelleet sääntöjen mukaan jätettyjä järjestöjen rekisteröintihakemuksia yli viiteen vuoteen; ottaa huomioon, että näissä syytteissä huipentuu oikeusviranomaisten kansallisiin ja kansainvälisiin kansalaisjärjestöihin Egyptissä kohdistama kasvava vaino, joka on vastoin kansainvälistä ihmisoikeuslainsäädäntöä ja heikentää pyrkimyksiä edistää demokraattisia arvoja ja turvata ihmisoikeudet;

C.  ottaa huomioon, että ainakin 74 henkilöä kuoli ja lisäksi satoja haavoittui Port Saidissa jalkapallo-ottelussa kairolaisen seuran Al-Ahlin ja paikallisen seuran Al-Masrin välillä;

D.  ottaa huomioon, että poliisi reagoi yhteenottoihin hämmästyttävän laimeasti; ottaa huomioon, että suuttumus ja spekulaatiot siitä, että yhteenottojen takana saattoi olla poliittisia motiiveja, sekä vaatimukset sotilasvallan lopettamisesta johtivat jalkapallo-ottelun tragedian jälkeisinä päivinä mielenosoituksiin, joissa vastustettiin kaikenlaista diktatuuria, olipa kyseessä sotilasvalta tai ei, ja joissa menetettiin lisää ihmishenkiä ja haavoittui ihmisiä; ottaa huomioon, että poliisi ampuu mielenosoittajia edelleen kyynelkaasulla, lintuhaulein ja kumiluodein;

E.  ottaa huomioon, että Egyptin varaterveysministeri Hesham Sheiha kutsui jalkapallostadionin tragediaa Egyptin jalkapallohistorian suurimmaksi katastrofiksi; ottaa huomioon, että SCAF määräsi helikopterit kuljettamaan loukkaantuneet jalkapallojoukkueiden jäsenet ja vierailevan joukkueen kannattajat sotilassairaalaan; ottaa huomioon, että erityisesti siirtymäkautena ja yhteiskunnallisesti levottomina aikoina urheilun tehtävänä olisi yhdistää, tarjota vakauden tunnetta ja käynnistää sovittelu jakautuneiden yhteisöjen välillä;

F.  ottaa huomioon, että Euroopan naapuruuspolitiikan menestys ja uudistukset ihmisoikeuksien ja etenkin naisten oikeuksien alalla ovat sidoksissa kansalaisyhteiskunnan osallistumiseen asiaa koskevien toimintalinjojen täytäntöönpanoon;

G.  katsoo, että SCAF on toiminut kyseenalaisesti, koska poikkeuslakia ei ole täysin kumottu, vaan sitä voidaan soveltaa edelleen ”raa'an väkivallan” tapauksissa – käsite, joka voidaan tulkita monin eri tavoin ja sitä voidaan soveltaa mielivaltaisesti; ottaa huomioon, että kansainvälisten ja kansallisten järjestöjen mukaan Egyptin ihmisoikeustilanne ei ole lainkaan kohentunut 10 kuukautta kestäneen sotilasvallan aikana; ottaa huomioon, että siviilejä tuomitaan edelleen sotilastuomioistuimissa ja bloginpitäjiä, toimittajia ja ihmisoikeuksien puolustajia vainotaan suoraan tai epäsuorasti, mikä on lisännyt jännitteitä ja kansan mielenilmauksia; ottaa huomioon, että SCAF ei ole kyennyt tutkimaan ilmoituksista naismielenosoittajiin kohdistuneesta seksuaalisesta ahdistelusta, niin sanotut neitsyystestit mukaan luettuina, tappouhkauksista ja muista ihmisoikeusloukkauksista;

H.  ottaa huomioon, että marraskuun 2011 ja tammikuun 2012 välisenä aikana järjestetyissä kansalliskokouksen vaaleissa muslimiveljeskunnan vapaus- ja oikeuspuolue sai 47 prosenttia äänistä ja salafistijohtoinen Noor-puolue sai 25 prosenttia äänistä, minkä seurauksena naiskansanedustajien määrä putosi 64 edustajasta kahdeksaan; ottaa huomioon, että ensi kesäkuussa on määrä järjestää presidentinvaalit; ottaa huomioon, että vaaleja tarkkailemaan ei kutsuttu yhtäkään kansainvälistä järjestöä, EU mukaan luettuna;

I.  ottaa huomioon vaatineensa toistuvasti vuodesta 1981 lähtien voimassa olleen poikkeustilan lakkauttamista, demokratian lujittamista sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien noudattamista Egyptissä, ottaa huomioon, että Euroopan unioni on toistuvasti vakuuttanut olevansa sitoutunut ajatuksen ja omantunnon vapauteen ja uskonnonvapauteen ja korostanut, että valtiot ovat velvoitettuja takaamaan mainitut vapaudet kaikkialla maailmassa;

1.  ilmaisee solidaarisuutensa Egyptin kansalle tänä ratkaisevan tärkeänä ajankohtana, jolloin maa on siirtymässä demokratiaan; kehottaa Egyptin viranomaisia varmistamaan, että ihmisoikeuksia ja perusvapauksia, mukaan lukien naisten oikeudet, uskonnonvapaus, ajatuksen ja omantunnon vapaus, vähemmistöjen suojelu ja seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän kielto, lehdistön ja tiedotusvälineiden vapaus, yhdistymis- ja kokoontumisvapaus ja oikeus puolueettomaan oikeudenkäyntiin sekä ilmaisun- ja sananvapaus, kunnioitetaan asianmukaisesti, koska nämä oikeudet ovat vahvan demokratian olennaisen tärkeitä osia;

2.  kehottaa peruuttamaan kansalaisjärjestöjä ja poliittisia säätiöitä vastaan nostetut rikossyytteet välittömästi, kehottaa Egyptin viranomaisia varmistamaan, että kansallisiin tai ulkomaisiin kansalaisyhteiskunnan järjestöihin kohdistuvat tutkimukset toteutetaan täysin avoimesti ja puolueettomasti sekä asianmukaisten oikeudellisten menettelyjen mukaisesti ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien alan kansainvälisiä normeja noudattaen; katsoo, että tämä taktiikka on vakava yhdistymisvapauden loukkaus siten kuin siitä määrätään kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 22 artiklassa; kehottaa Egyptin viranomaisia hyväksymään uuden yhdistyslain kansainvälisten ihmisoikeusnormien mukaisesti sekä kansalaisjärjestöjä, ihmisoikeusryhmiä ja demokratiaa ajavia ryhmiä tiiviisti konsultoiden; ilmaisee täyden tukensa näiden järjestöjen omistautuneisuudelle ja niiden tekemälle tärkeälle ja laadukkaalle työlle, jolla tuetaan kansalaisyhteiskuntaa ja Egyptin kansaa rauhan, demokratian ja ihmisoikeuksien edistämiseksi;

3.  pahoittelee huomattavia ihmishenkien menetyksiä ja haavoittuneiden suurta määrää Port Saidissa ja ilmaisee osanottonsa uhrien perheille; kehottaa tutkimaan tähän tragediaan johtaneet tapahtumat puolueettomasti ja kehottaa saattamaan vastuussa olevat oikeuden eteen;

4.  on huolestunut syytöksistä, joiden mukaan yhteenottojen takana saattoi olla poliittisia motiiveja, ja kehottaa Egyptin viranomaisia käynnistämään kiireellisesti tutkimuksen tapahtumista 1. helmikuuta 2012;

5.  ilmaisee voimakkaan tukensa demokratiaa, oikeusvaltion periaatetta ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta edistäville uudistuksille Egyptissä Egyptin kansan tahdon mukaisesti; vaatii edelleen poikkeustilan lakkauttamista kokonaan; korostaa jälleen kerran hyvän hallinnon, korruption torjunnan ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen merkitystä Egyptissä; kehottaa selventämään perustuslaillista prosessia, sen aikataulua ja periaatteita, jotta varmistetaan, että perustuslailliset määräykset ovat osallistavia eivätkä tarjoa minkäänlaista mahdollisuutta syrjiä ketään Egyptin yhteiskunnassa; korostaa jälleen, että korkein valta on siirrettävä demokraattisesti valitulle siviilihallinnolle mahdollisimman pian;

6.  korostaa, että on tärkeää järjestää vapaat, oikeudenmukaiset ja avoimet vaalit, ja kannustaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tukemaan ja tarjoamaan Egyptin viranomaisille, poliittisille puolueille ja kansalaisyhteiskunnalle edelleen apua niiden pyrkimyksissä saavuttaa tämä päämäärä; kehottaa SCAF:ää sallimaan riippumattomien tarkkailijoiden pääsyn todistamaan ja seuraamaan tulevia presidentinvaaleja; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa pyrkimään siihen, että demokraattista siirtymäprosessia tukemaan perustetaan työryhmä, johon Euroopan parlamentti osallistuu ja joka vastaa demokraattisen muutoksen puolesta työskentelevien tahojen toiveita erityisesti suhteessa vapaiden ja demokraattisten vaalien järjestämiseen ja instituutioiden luomiseen, mukaan luettuna riippumattoman oikeuslaitoksen kehittäminen;

7.  pane tyytyväisenä merkille vangittujen bloginpitäjien Alaa Abd El-Fatahin ja Maikel Nabil Sanadin vapauttamisen; kehottaa jälleen Egyptin viranomaisia turvaamaan sen, että maassa ei häiritä tai ahdistella suoraan eikä epäsuorasti yhtäkään bloginpitäjää, toimittajaa tai ihmisoikeuksien puolustajaa; panee tyytyväisenä merkille poliittisten vankien vapauttamisen, mutta toteaa jälleen, että heitä ei olisi koskaan pitänyt tuomita sotilastuomioistuimissa; katsoo, että kyseiset vangit olisi näin ollen pitänyt vapauttaa syytteestä eikä armahtaa;

8.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille ja Egyptin viranomaisille.

(1) Hyväksytyt teksti, P7_TA(2011)0518.


Kuolemanrangaistus Japanissa
PDF 110kWORD 35k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. helmikuuta 2012 kuolemanrangaistuksesta Japanissa (2012/2542(RSP))
P7_TA(2012)0065RC-B7-0089/2012

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen päätöslauselman 63/168, jossa kehotetaan panemaan täytäntöön 18. joulukuuta 2007 annettu YK:n yleiskokouksen päätöslauselma 62/149 maailmanlaajuisen moratorion asettamisesta kuolemanrangaistuksen ja teloitusten täytäntöönpanolle,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 21. joulukuuta 2010 antaman päätöslauselman 65/206 kuolemanrangaistuksen käyttöä koskevasta moratoriosta,

–  ottaa huomioon kuolemanrangaistusta koskevat EU:n suuntaviivat,

–  ottaa huomioon 27. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon yleismaailmallisesta keskeyttämisestä(1),

–  ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2002 antamansa päätöslauselman kuolemanrangaistuksen poistamisesta Japanissa, Etelä-Koreassa ja Taiwanissa(2),

–  ottaa huomioon 7. lokakuuta 2010 antamansa päätöslauselman kansainvälisestä kuolemanrangaistuksen vastaisesta päivästä(3),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Catherine Ashtonin ja Euroopan neuvoston pääsihteerin Thorbjørn Jaglandin yhteisen julkilausuman eurooppalaisesta ja kansainvälisestä kuolemanrangaistuksen vastaisesta päivästä 10. lokakuuta 2011,

–  ottaa huomioon kuolemanrangaistuksen poistamisesta 6. huhtikuuta 2011 annetun Euroopan unionin julkilausuman, jossa kannustetaan Euroopan neuvoston tarkkailijamaita, muun muassa Japania, poistamaan kuolemanrangaistus,

–  ottaa huomioon kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen YK:n yleissopimuksen, jonka Japani ratifioi vuonna 1999,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan 5 kohdan,

A.  toteaa, että Euroopan unioni on vahvasti sitoutunut ajamaan kuolemanrangaistuksen yleistä poistamista ja tavoittelee yleismaailmallista hyväksyntää perusperiaatteelle oikeudesta elämään;

B.  toteaa, että Japanissa ei vuonna 2011 ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1992 pantu toimeen yhtään teloitusta; huomauttaa kuitenkin, että uutisraporttien mukaan uusi oikeusministeri Toshio Ogawa on ilmoittanut, ettei hän ole halukas jatkamaan edeltäjänsä Hiraoka Hideon ”varovaista” toimintalinjaa ja että hän olisi valmis jälleen allekirjoittamaan teloitusmääräyksiä;

C.  ottaa huomioon, että kuolemanrangaistuksen poistamisessa maailmanlaajuisesti on edistytty merkittävästi ja yhä useampi maa on luopunut kuolemanrangaistuksesta;

D.  toteaa, että Japani on Aasian johtava demokratia ja kansainvälisen yhteisön keskeinen jäsen ja sen virallinen sitoutuminen kuolemanrangaistuksen poistamiseen ei pelkästään olisi kansainvälisen suuntauksen mukaista vaan se myös antaisi voimakkaan viestin kaikkialle maailmaan siitä, että oikeutta elämään on kunnioitettava ja suojeltava;

E.  ottaa huomioon, että Japanissa on tällä hetkellä noin 130 kuolemantuomion täytäntöönpanoa odottavaa vankia;

F.  ottaa huomioon, että vangeille ja heidän asianajajilleen ilmoitetaan teloituksesta vasta sen toimeenpanopäivänä ja perheet saavat tiedon siitä vasta teloituksen jo tapahduttua, mikä osoittaa erityistä julmuutta erityisesti sen vuoksi, että vangit odottavat vuosikausia kuolemantuomion täytäntöönpanoa;

1.  toteaa tyytyväisenä, että EU:n ja Japanin suhteen perustana on yhteinen sitoutuminen vapauteen, demokratiaan, oikeusvaltioon ja ihmisoikeuksiin;

2.  pitää myönteisenä, ettei Japanissa ole pantu toimeen teloituksia heinäkuun 2010 jälkeen ja että oikeusministeriöön perustettiin vuonna 2010 kuolemanrangaistusta tutkiva ryhmä;

3.  kehottaa painokkaasti oikeusministeri Toshio Ogawaa olemaan tulevaisuudessa hyväksymättä teloitusmääräyksiä sekä tukemaan tutkimusryhmän työtä;

4.  kehottaa Japania jatkamaan pyrkimyksiään marraskuusta 1989 maaliskuuhun 1993 vallinneen tosiasiallisen moratorion palauttamiseksi sekä kannustamaan viranomaisia, parlamentin jäseniä, kansalaisyhteiskunnan järjestöjä ja viestimiä kansalliseen keskusteluun kuolemanrangaistuksen käytöstä maassa;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, komissiolle, jäsenvaltioiden parlamenteille, YK:n pääsihteerille ja ihmisoikeusvaltuutetulle sekä Japanin pääministerille, oikeusministerille ja parlamentille.

(1) EUVL C 219 E, 28.8.2008, s. 306.
(2) EUVL C 261 E, 30.10.2003, s. 597.
(3) EUVL C 371 E, 20.12.2011, s. 5.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö