Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. maaliskuuta 2012 etenemissuunnitelmasta siirtymiseksi kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050 (2011/2095(INI))

P7_TA(2012)0086 A7-0033/2012

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Etenemissuunnitelma – siirtyminen kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050” (COM(2011)0112) ja siihen liittyvät valmisteluasiakirjat (SEC(2011)0288) ja (SEC(2011)0289),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Vaihtoehdot kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi yli 20 prosentin tavoitteen ja hiilivuodon riskin arviointi” (COM(2010)0265) ja siihen liittyvän valmisteluasiakirjan (SEC(2010)0650),

–  ottaa huomioon ehdotukset uudelleenlaaditusta (COM(2011)0656) ja muutetusta rahoitusmarkkinoita koskevasta direktiivistä (COM(2011)0652) ja markkinoiden väärinkäyttöä koskevasta direktiivistä (COM(2011)0651), joissa käsitellään EU:n päästökauppajärjestelmään liittyviä päästöoikeuksia,

–  ottaa huomioon 23. lokakuuta 2011 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon EU:n ilmasto- ja energiapaketin,

–  ottaa huomioon SEUT:n 9 artiklan (sosiaalilausekkeen),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan ja maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnot (A7-0033/2012),

A.  ottaa huomioon, että Yhdistyneiden kansakuntien ilmastonmuutosta koskevan puitesopimuksen noin 90 osapuolta, joiden joukossa on myös kehittyviä talouksia, jotka ovat yhdessä vastuussa yli 80 prosentista maailmanlaajuisista kokonaispäästöistä, ovat antaneet yksipuolisia julistuksia koko talouden käsittävistä määrällisistä päästövähennystavoitteista, jotka tosin eivät ole oikeudellisesti sitovia;

B.  ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti ja Eurooppa-neuvosto ovat ilmoittaneet pyrkivänsä varmistamaan, että kasvihuonepäästöjä vähennetään 80–95 prosentilla vuoteen 2050 mennessä;

C.  katsoo, että Euroopan unionin on sovittava päästöjen vähentämistä koskevista erityistavoitteista, joiden avulla voidaan luoda perusta ja puitteet tarvittaville säädöksille ja muille toimenpiteille;

D.  katsoo etenemissuunnitelman osoittavan, että nykyinen 20 prosentin ilmastotavoite, josta yli puolet voitaisiin saavuttaa kansainvälisillä päästöhyvityksillä, ei ole kustannustehokas keino saavuttaa 80 prosentin vähennystä vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä; ottaa huomioon, että IPCC:n mukaan teollisuusmaiden on vähennettävä päästöjä 80–95 prosentilla ja Eurooppa-neuvosto on asettanut tämän EU:n vuoden 2050 tavoitteeksi, mutta 80 prosenttia maista on tämän tavoitehaarukan alarajalla;

E.  katsoo, että teollisuudella on oltava selkeä kuva Euroopan vähähiilisestä strategiasta, ja sitä on tuettava myös sääntelyvarmuudella, kunnianhimoisilla tavoitteilla ja hyvin suunnitelluilla rahoitusmekanismeilla, jotta voidaan tehdä vihreitä investointeja pitkällä aikavälillä;

F.  katsoo, että on jäsenvaltioiden etujen mukaista vähentää riippuvuutta ulkomaisista energiantoimittajista, erityisesti niistä, jotka toimivat poliittisesti ongelmallisissa maissa;

G.  ottaa huomioon, että Kansainvälinen energiajärjestö on laskenut, että neljä viidesosaa energia-alaan liittyvistä hiilidioksidin kokonaispäästöistä, jotka 450-skenaario sallii aina vuoteen 2035 saakka, on jo sidottu olemassa olevaan pääomaan;

H.  katsoo, että on välttämätöntä arvioida ja torjua sitä vaaraa, että riittävien maailmanlaajuisten ponnistelujen puuttuessa EU:n toimet johtavat siihen, että muualla maailmassa sijaitsevien tehottomampien laitosten markkinaosuus kasvaa, mikä saa aikaan maailmanlaajuisten päästöjen lisääntymisen, toisin sanoen hiilivuodon;

I.  ottaa huomioon Sternin raportin arvion, jonka mukaan ilmastonsuojelun yhteydessä toimimatta jättämisen kustannukset ovat vastaavat, kuin jos koko maailman BKT supistuisi vähintään viisi prosenttia vuodessa;

J.  katsoo, että biomassan tuotanto ja kulutus energialähteenä eivät ole itsessään hiilineutraaleja;

K.  katsoo, että sosiaaliset näkökohdat on otettava huomioon siten, että sovelletaan ”sosiaalisen vaikutustenarvioinnin” välinettä;

1.  on selvillä niistä eduista, joita jäsenvaltioille ja tapauksesta riippuen mahdollisesti niiden alueille koituu vähähiilisen talouden kehittämisestä; tukee sen vuoksi komission etenemissuunnitelmaa siirtymiseksi kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050 ja siihen liittyvää kehityspolkua, EU:n omia päästövähennyksiä koskevia erityisiä 40 prosentin, 60 prosentin ja 80 prosentin välitavoitteita vuosiksi 2030, 2040 ja 2050 sekä alakohtaisia välitavoitteita, jotka muodostavat perustan talous- ja ilmastopolitiikan lainsäädäntöaloitteita ja muita aloitteita koskeville ehdotuksille; on selvillä siitä, että kehityspolku ja välitavoitteet perustuvat PRIMES-mallinnukseen, millä pyritään tarvittavien lainsäädäntö- ja muiden sääntelyvälineiden valmistelemiseen;

2.  kehottaa komissiota määrittämään kasvihuonekaasujen väliaikaisen vähentämisen vuosiksi 2030 ja 2040 ja asettamaan konkreettiset alakohtaiset tavoitteet sekä kunnianhimoisen aikataulun;

3.  pyytää komissiota esittämään kahden seuraavan vuoden aikana tarpeelliset toimenpiteet vuoden 2030 tavoitteiden saavuttamiseksi siten, että otetaan huomioon erityiset kansalliset valmiudet ja mahdollisuudet sekä ilmastotoimien alalla saavutettu kansainvälinen edistys;

4.  katsoo, että toimenpiteitä olisi toteutettava koordinoidusti, kustannustehokkaasti ja vaikuttavasti ottaen samalla huomioon jäsenvaltioiden erityispiirteet;

5.  kehottaa lisäämään unionin ohjelmien ja toimintalinjojen johdonmukaisuutta, jotta voidaan saavuttaa etenemissuunnitelman tavoitteet ja varmistaa, että sen ensisijaiset tavoitteet sisällytetään täysimääräisesti uuteen monivuotiseen rahoituskehykseen vuosiksi 2014–2020; toteaa, että jos EU toteuttaa 20 prosentin energiatehokkuustavoitteensa, se voisi vähentää omia hiilidioksidipäästöjään 25 prosenttia tai enemmän vuoteen 2020 mennessä ja olla silti kustannustehokkaalla polulla kohti pitkän aikavälin tavoitetta vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 80-95 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä; huomauttaa, että etenemissuunnitelman mukaan vähemmän kunnianhimoinen toimintatapa johtaisi siihen, että kokonaiskustannukset koko ajalta muodostuisivat merkittävästi korkeammiksi; muistuttaa kuitenkin, että investointien kustannustehokkuutta olisi aina arvioitava jäsenvaltioiden talousarvioiden valossa;

6.  muistuttaa, että ennen Durbanin ilmastokokousta Euroopan parlamentti kehotti nostamaan hiilidioksidin vähennystavoitteen 20 prosentin yläpuolelle vuoteen 2020 mennessä;

7.  korostaa, että selkeät päästötavoitteet kannustavat varhaisvaiheen investointeja tutkimus- ja kehittämistyöhön, demonstrointiin ja vähäpäästöisten teknologioiden käyttöön ja että on äärimmäisen tärkeää laatia pitkän aikavälin strategia, jotta voidaan varmistaa, että EU pysyy aikataulussa tavoitteessaan päästöjen vähentämiseksi vuoteen 2050 mennessä;

8.  kehottaa komissiota esittämään kustannus-hyötyanalyysin ehdotetun keinon toteuttamisesta jäsenvaltioiden tasolla ja ottamaan siinä huomioon kansalliset olosuhteet, joihin vaikuttavat tekniikan eriasteinen kehitys sekä tarvittavat investoinnit (ja niihin liittyvä yhteiskunnallinen hyväksyttävyys) ja mahdollisten maailmanlaajuisten olosuhteiden laajempi kirjo;

9.  korostaa, että vähähiiliseen talouteen siirtyminen tarjoaisi huomattavan mahdollisuuden luoda uusia työpaikkoja siten, että turvataan samalla talouskasvu ja varmistetaan eurooppalaiselle teollisuudelle kilpailuetu;

10.  muistuttaa, että siirtyminen puhtaisiin teknologioihin vähentäisi merkittävästi ilman pilaantumista ja varmistaisi tätä kautta huomattavat terveys- ja ympäristöhyödyt;

Kansainvälinen ulottuvuus

11.  panee merkille, että vähähiilisten tekniikoiden maailmanlaajuinen kehittäminen ja käyttöön ottaminen lisääntyy nopeasti ja että Euroopan tulevan kilpailukyvyn kannalta on ratkaisevan tärkeää lisätä investointeja näiden tekniikoiden tutkimukseen, kehittämiseen ja käyttöön ottamiseen;

12.  panee merkille kestävien tieteellisten ja teknologisten innovaatioiden siirtymisen Euroopasta muualle maailmaan, mistä saattaa seurata, että EU menettää teknologisen johtoasemansa tällä alalla ja muuttuu tällaisen teknologian ja siihen liittyvien lopputuotteiden nettotuojaksi; korostaa tämän vuoksi, että eurooppalainen lisäarvo on tärkeää erityisesti energiatehokkuutta ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä edistävien teknologioiden ja tuotteiden kehittämiselle ja valmistamiselle unionissa;

13.  korostaa, että Kiina on maailmanlaajuinen johtaja tuulivoimakapasiteetin asennuksessa, että kiinalaiset ja intialaiset kuuluvat tuulivoimaloiden turbiinien tuottajina kymmenen ensimmäisen joukkoon ja että Kiina ja Taiwan tuottavat tällä hetkellä suurimman osan maailman aurinkopaneeleista; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään toimiin edistääkseen näiden teknologioiden ja uusien teknisten innovaatioiden ekotehokasta kehitystyötä ja tuotantoa unionissa, koska niitä tarvitaan kasvihuonekaasupäästöjen kunnianhimoisten vähennystavoitteiden saavuttamiseksi;

14.  kehottaa EU:ta toimimaan edelleen kansainvälisissä neuvotteluissa aktiivisessa roolissa, jotta saavutetaan kunnianhimoinen, kattava ja oikeudellisesti sitova sopimus; panee merkille, että EU:n on tärkeää osoittaa vakuuttuneisuutensa ja toimia esikuvana osoittamassa vähähiilisen talouden hyötyjä ja toimivuutta; panee tyytyväisenä merkille sen, että Durbanin kokouksen tuloksena sovittiin selkeästä määräajasta vuoden 2012 jälkeistä aikaa koskevan kansainvälisen sopimuksen tekemiselle, sekä yleisesti hyväksytyn ajatuksen, että päästöjen suurten aiheuttajien, olipa kyse sitten teollisuus- tai kehitysmaiden talouksista, on hyväksyttävä kunnianhimoisia ja riittäviä tavoitteita kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi;

15.  korostaa, että EU:n on jatkossakin toimittava rakentavasti maailmanlaajuisissa ilmastoneuvotteluissa ja että eurooppalaista ilmastodiplomatiaa on kehitettävä edelleen Euroopan ulkosuhdehallinnon yhteydessä;

16.  huomauttaa, että kestävän vähähiilisen talouden suurin haaste on varmistaa, että ilmastonmuutostoimet integroidaan kaikkiin keskeisiin toiminta-aloihin, jotka liittyvät muun muassa energiaan, liikenteeseen, maatalouteen, koulutukseen ja innovointiin;

17.  korostaa, että maailmanlaajuisten ja EU:n ilmastotoimien viivyttäminen kasvattaisi vuoden 2050 tavoitteen saavuttamisesta aiheutuvia kustannuksia runsaasti hiilidioksidipäästöjä aiheuttavaan pääomaan sidottujen investointien ja hitaamman teknologisen oppimisen vuoksi ja että sen lisäksi EU menettäisi innovatiivisen johtoasemansa tutkimuksessa, työpaikkojen luomisessa ja vihreämmän kestävän talouden edistämisessä; huomauttaa lisäksi, että vuoden 2020 tavoitteen saavuttamiseksi tarvittavien toimien viivyttäminen pienentää päästöjen vähentämismahdollisuuksia vuotta 2030 ja sen jälkeistä aikaa ajatellen;

18.  toistaa, että kumulatiiviset päästöt ovat ratkaisevia ilmastojärjestelmän kannalta; huomauttaa, että vaikka päästöt vähenisivät 30 prosenttia vuoteen 2020 mennessä, 55 prosenttia vuoteen 2030 mennessä, 75 prosenttia vuoteen 2040 mennessä ja 90 prosenttia vuoteen 2050 mennessä, EU:lle kuuluva osuus maailmanlaajuisesta kahden celsiusasteen tavoitteen mukaisesta hiilitaseesta olisi silti lähes kaksinkertainen verrattuna sen henkeä kohti suhteutettuun osuuteen ja että päästövähennysten viivyttäminen lisää kumulatiivista osuutta huomattavasti;

19.  muistuttaa, että maapallon lämpötilan nousun rajoittaminen keskimäärin kahteen celsiusasteeseen ei takaa sitä, että vältytään huomattavilta haitallisilta ilmastovaikutuksilta;

Päästökauppajärjestelmä

20.  toteaa, että EU:n päästökauppajärjestelmä on ensisijainen mutta ei ainoa väline, jolla voidaan vähentää teollisuuspäästöjä ja edistää investointeja vähähiilisiin tekniikoihin; huomauttaa, että päästökauppajärjestelmää on edelleen parannettava; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita täydentämään EU:n päästökauppajärjestelmää tekniikkaan ja innovaatioihin perustuvalla lähestymistavalla, jotta voidaan varmistaa tarvittavat huomattavat vähennykset;

21.  panee merkille, että EU:n päästökauppajärjestelmä toimii suunnitelmien mukaisesti ja että hiilen hinnan aleneminen on seurausta taloudellisen toiminnan vähenemisestä ja siitä, että päästöoikeuksien tarjonta ylittää reilusti niiden kysynnän; on huolissaan siitä, että jos ei kannusteta hiilidioksidipäästöjen vähentämistä tukevia investointeja ja energiatehokkuuden parantamista, saatetaan heikentää EU:n asemaa sen teollisuuden kilpailijoihin nähden; on selvillä tiedoista, joiden mukaan hiilen hinnan ei odoteta nousevan, ellei talouskasvu ole huomattavasti nopeampaa tai ellei päästökauppajärjestelmää mukauteta;

22.  myöntää, että nykyinen hiilen hinta ei kannusta sijoittamaan vähähiilisiin tekniikoihin, mistä syystä sillä on hyvin pieni merkitys päästövähennyksiin kannustamisessa, samalla kun on vaarana, että EU sitoutuu hiili-intensiiviseen infrastruktuuriin tuleviksi vuosikymmeniksi;

23.  korostaa, että ilmastonmuutoksen lieventämis- ja sopeutumistoimet eivät voi olla riippuvaisia pelkästään markkinoihin perustuvista mekanismeista;

24.  toteaa, että päästökauppajärjestelmä on kohdannut ennakoimattomia ongelmia ja että päästöoikeuksien kasvava ylijäämä laimentaa intoa edistää vähähiilisiä investointeja vielä monen vuoden ajan; huomauttaa, että tämä vaarantaa päästökauppajärjestelmän tehokkuuden EU:n pääasiallisena mekanismina vähentää päästöjä tavalla, jolla luodaan yhtäläiset toimintaedellytykset kilpaileville teknologioille, annetaan yrityksille mahdollisuus kehittää joustavasti omia vähennysstrategioita ja mahdollistetaan erityistoimet hiilivuotojen torjumiseksi; kehottaa komissiota hyväksymään toimenpiteitä, joiden avulla voidaan korjata päästökauppajärjestelmän puutteita ja mahdollistaa sen alkuperäisten suunnitelmien mukainen toiminta; tällaisia toimenpiteitä voivat olla muun muassa seuraavat:

25.  toteaa, että nämä toimenpiteet lisäävät jäsenvaltioiden huutokauppatuloja, muistuttaa hallituksia siitä, ettei näiden varojen käyttöä ilmastonsuojelutarkoituksiin ole rajoitettu, ja suosittelee, että kyseisiä varoja käytettäisiin teollisuuden vähähiilisiin investointeihin tai että niillä edistettäisiin muita keinoja luoda työpaikkoja esimerkiksi vähentämällä ansiotuloverotusta;

26.  kehottaa komissiota esittämään vuoden 2013 loppuun mennessä ehdotuksia siitä, että vaatimusta päästöoikeuksien ostamisesta huutokaupalla laajennettaisiin kattamaan energiaintensiiviset teollisuudenalat, joihin kohdistuva kansainvälisen kilpailun uhka on hyvin pieni;

27.  panee merkille, että vähähiiliseen talouteen siirtymistä koskevan etenemissuunnitelman tavoitteiden saavuttamiseksi on tulevaisuudessa mukautettava myös Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöstä N:o 406/2009/EY jäsenvaltioiden pyrkimyksistä vähentää kasvihuonekaasupäästöjään yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen vähentämissitoumusten täyttämiseksi vuoteen 2020 mennessä;

Hiilivuoto

28.  kehottaa komissiota julkistamaan yksityiskohtia EU:n tosiasiallisesta osallistumisesta maapallon hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen vuoden 1990 jälkeen siten, että otetaan huomioon sen nykyään muualla valmistettavien tuotteiden kulutus;

29.  korostaa, että vähähiiliseen talouteen siirtymistä olisi tuettava järkevällä ja harkitulla sääntelyllä; vahvistaa, että hallinnollisesti ja taloudellisesti kuormittavat ympäristöehdot vaikuttavat merkittävästi työllisyyteen ja tuotantoon energiaintensiivisillä aloilla, lisäävät hiilivuodon riskiä ja ajavat yrityksiä ja siten työpaikkoja pois EU:sta;

30.  yhtyy komission käsitykseen siitä, että raja-alueiden sopeutustoimet eli toimet tuonnin sisällyttämiseksi päästökauppajärjestelmään olisi yhdistettävä täysimääräiseen huutokauppaamiseen asianomaisille aloille; kehottaa komissiota tekemään selvityksen aloista, joilla päästöoikeuksien maksuttomalla jakamisella ei pystytä ehkäisemään hiilivuotoa;

31.  kehottaa komissiota antamaan jäsenvaltioille neuvontaa, jotta nämä voisivat hyväksyä mahdollisia toimenpiteitä, joilla hyvitetään mahdollisimman pian kasvihuonekaasupäästöihin liittyvät välilliset kustannukset direktiivissä säädetyllä tavalla aloille, joihin todistetusti kohdistuu merkittävä hiilivuoden riski;

32.  kehottaa komissiota tekemään selvityksen maantieteellisten kriteerien puuttumisesta hiilivuotoa koskevasta arviosta Kaakkois-Euroopan sähkömarkkinoiden osalta;

33.  panee merkille etenemissuunnitelman päätelmän, että sähköntuotannon pitäisi muuttua lähes täysin hiilettömäksi vuoteen 2050 mennessä (93–99 prosentin päästövähennys); toteaa, että EU:n teollisuuden näkökulmasta ensimmäisillä vähäpäästöiseen teknologiaan siirtyvillä toimijoilla on kilpailuetu tämän päivän ja huomisen vähähiilisessä maailmassa; huomauttaa, että päästövähennykset olisi näin ollen saavutettava tavalla, joka ei vahingoita EU:n kilpailukykyä ja joka pyrkii vähentämään hiilivuodon riskiä erityisesti energiaintensiivisillä aloilla;

Energiatehokkuus

34.  muistuttaa, että nykyisten arvioiden mukaan tavoitetta parantaa energiatehokkuutta ja vähentää energian käyttöä 20 prosentilla ei vuoteen 2020 ulottuvien ennusteiden valossa saavuteta nykyvauhdilla; kehottaa toimimaan nopeammin ja kunnianhimoisemmin ja vaatii voimakkaampaa poliittista sitoutumista vuodeksi 2020 asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen sekä kehottaa suuntaamaan katseen vuoden 2020 jälkeiseen aikaan ja siten houkuttelemaan sopivia investointeja; on täysin samaa mieltä komission etenemissuunnitelman päätelmien kanssa, että energiatehokkuuden parantaminen on avain hiilipäästöjen vähentämiseen entisestään; katsoo näin ollen, ettei sitovia tavoitteita pidä jättää laskuista; korostaa, että energiatehokkuutta parantavilla toimenpiteillä luodaan uusia työpaikkoja ja säästöjä sekä parannetaan toimitusvarmuutta ja kilpailukykyä; suhtautuu tässä suhteessa myönteisesti ehdotetussa energiatehokkuusdirektiivissä asetettuihin ensisijaisiin tavoitteisiin, jotka koskevat energiatehokkuuden parantamista kaikilla aloilla ja etenkin rakennusten energiatehokkuuden parantamista nykyistä rakennuskantaa kunnostamalla ja keskittymällä julkisten rakennusten kunnostamiseen; kehottaa lisäämään resursseja ja toimenpiteitä uusien rahoituslähteiden käyttöönottamiseksi unionissa ja jäsenvaltioissa, myös uusia rahoitusvälineitä käyttäen; korostaa yksityisten investointien merkitystä pyrittäessä ratkaisemaan julkisen sektorin nykyiset budjettirajoitukset;

35.  pahoittelee, ettei ole toimenpiteitä, joilla saataisiin siirrettyä negatiivisin kustannuksin toteutettavien kasvihuonekaasupäästövähennysten mahdollisuudet energiatehokkuuteen ja luonnonvarojen järkevään käyttöön, ja kehottaa nopeuttamaan ekologista suunnittelua koskevan direktiivin 2009/125/EY mukaisia toimia siten, että elinkaaren pienimpien kustannusten periaatetta sovelletaan tiukasti tai täytäntöönpanotoimenpiteet vahvistetaan tasolle, joka vastaa parhaiten suoriutuvien tasoa, ja siten, että vahvistetaan myös muita kuin sähkötuotteita koskevat vähimmäisvaatimukset;

36.  pyytää, että ekologista suunnittelua koskevan direktiivin mukaiset toimet käsittäisivät myös lämmityslaitteet, boilerit ja eristemateriaalit, jotka voivat osaltaan vähentää energian ja luonnonvarojen käyttöä, ja että samalla mahdollistettaisiin kierrätyksen lisääminen; kehottaa myös laajentamaan ja kehittämään merkintöjä koskevia vaatimuksia, sillä nämä voivat auttaa kuluttajia tekemään tietoon perustuvia päätöksiä;

37.  korostaa, että energiatehokkuutta koskeva toimintasuunnitelma on saatettava ajan tasalle asettamalla sitovia tavoitteita ja vahvistamalla kattava joukko todellisia kvantifioituja toimenpiteitä, jotka kohdistuvat energiaketjuun;

38.  katsoo, että energiatehokkuus on tehokkain keino kehittää teollisuuden teknologista innovointia ja edistää yleisesti päästöjen vähentämistä taloudellisesti tehokkaalla tavalla sekä edistää samalla uusien työpaikkojen syntymistä; kehottaa siksi komissiota tukemaan jäsenvaltioiden pyrkimyksiä edistää energiatehokkuutta ottamalla käyttöön vakaita pitkän aikavälin kannustinjärjestelmiä, joilla tuetaan kustannus-hyötynäkökulmasta tehokkaimpia tekniikoita; uskoo, että vuoden 2020 energiatehokkuustavoitteen saavuttamiseksi olisi varmistettava, että EU:n tehokkuusvaatimuksia yhtenäistetään riittävästi;

39.  toistaa, että on tärkeää tarjota kannustimia julkisille ja yksityisille investoinneille, joilla pyritään luomaan ja kehittämään helposti toisinnettavia tekniikoita, joilla parannetaan energiansäästön ja energiatehokkuuden laatua;

40.  pyytää komissiolta, että energiatehokkuutta edistäessään se ottaisi käyttöön erityisiä toimenpiteitä, joilla puututaan kuluttajien ja energianjakelijoiden välillä ilmeneviin käänteisiin kannustimiin;

41.  kehottaa komissiota ottamaan käyttöön pitkän aikavälin tavoitteen EU:n rakennuskannan energiankulutuksen vähentämiseksi vuoteen 2050 mennessä;

42.  kiinnittää huomiota siihen, että EU ja jäsenvaltiot eivät ole investoineet riittävästi hiilidioksidipäästöjen vähentämistoimiin ja energiatehokkuuden lisäämiseen rakennus- ja liikennealalla; vaatii komissiota ja jäsenvaltioita osoittamaan enemmän rahoitusta toimenpiteisiin, joilla lisätään rakennusten sekä kaupunkien kaukolämpö- ja jäähdytysverkostojen energiatehokkuutta, sekä nykyisen rahoituskehyksen tarkistuksessa että tulevien monivuotisten rahoituskehysten yhteydessä;

Uusiutuva energia

43.  kehottaa komissiota kehittämään biomassan hankintapolitiikan, jotta voidaan edistää biomassan kestävää tuotantoa ja käyttöä; korostaa, että politiikkaan olisi kuuluttava erilaisten biomassaraaka-aineiden kestävyyskriteerit ja siinä olisi otettava huomioon eri lähteiden koko elinkaaren hiiliprofiili ja etusijalle olisi asetettava se, että varmistetaan ensin biomassaraaka-aineesta syntyvä arvo mieluummin kuin raaka-aineiden käyttö energiaksi; korostaa, että EU:n biopolttoaineiden käyttöä koskevan tavoitteen saavuttaminen ei saa vaikuttaa haitallisesti elintarvikkeiden ja rehun tuotantoon tai johtaa biologisen monimuotoisuuden hupenemiseen;

44.  kehottaa siksi komissiota soveltamaan aiempaa laajempaa lähestymistapaa epäsuoria maankäytön muutoksia koskevaan kysymykseen sekä edistämään kahdenvälisesti ja monenvälisesti asianmukaista ympäristönsuojelua maankäytön muutoksia toteuttavissa kolmansissa maissa, jotta maankäytön muutosten aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt otetaan huomioon; katsoo, että tähän voitaisiin päästä ottamalla käyttöön uusia kestävyysvaatimuksia tiettyjen kolmansista maista tuotujen biopolttoaineluokkien osalta;

45.  korostaa uusien tekniikoiden merkitystä uusiutuvien energialähteiden kehittämisessä ja bioenergian tuotannossa ja korostaa, että EU:n on hyödynnettävä kaikkia mahdollisia innovaatioita saavuttaakseen hiilidioksidipäästöjen vähentämistavoitteensa;

46.  korostaa uusiutuvien energialähteiden ja tämän alan innovaatioiden merkitystä ja toteaa, että on kiireellisesti löydettävä entistä tehokkaammat ratkaisut varastointia, energiatehokkuuden parantamista ja energian tehokasta siirtoa varten, soveltuvat infrastruktuuritoimenpiteet mukaan luettuina; toteaa, että jäsenvaltiot ovat edistyneet merkittävästi uusiutuvien energialähteiden kehittämisessä sen jälkeen, kun sitovat tavoitteet vuodeksi 2020 asetettiin; kiinnittää huomiota siihen, kuinka tärkeää on jatkaa samalla linjalla ja asettaa lisää uusiutuvaa energiaa koskevia sitovia tavoitteita vuodeksi 2030 ottaen huomioon mahdollisuudet tehdä näin ja siitä aiheutuvat makrotaloudelliset vaikutukset; huomauttaa, että kyseiset toimet auttavat vuodeksi 2050 asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa, antavat teollisuudelle tarvittavaa investointivarmuutta, vähentävät merkittävästi kasvihuonekaasupäästöjä, luovat työpaikkoja, edistävät EU:n energiaomavaraisuutta sekä teknistä johtoasemaa ja teollisia innovaatioita; korostaa, että kansallisissa uusiutuvia energialähteitä koskevissa toimintasuunnitelmissa asetettujen tavoitteiden saavuttaminen on erittäin tärkeää vuodeksi 2050 asetettujen EU:n yleistavoitteiden saavuttamiseksi; katsoo, että komission olisi toteutettava toimenpiteitä, jos kansallisia tavoitteita ei saavuteta;

47.  korostaa, että komission on varmistettava, ettei kyseisten tavoitteiden asettaminen heikennä kannustimia investoida muihin vähähiilisiin energiantuotantomuotoihin;

48.  pyytää, että kun komissio julkaisee vuoden 2012 loppuun mennessä siltä vaaditun kertomuksen siitä, miten kaikki jäsenvaltiot etenevät kohti uusiutuvan energian tuotantoa koskevia lakisääteisiä tavoitteitaan, ja arvion siitä, saavutetaanko vuoden 2020 tavoitteet, se ehdottaisi toimintaohjelmaa, jonka toteuttaminen auttaisi niitä jäsenvaltioita, joissa kehitys ei ole tällä hetkellä oikeilla raiteilla, täyttämään vaatimukset;

49.  muistuttaa, että sähköverkkoja on parannettava ja kehitettävä, varsinkin jotta voidaan siirtää suuria mahdollisuuksia tarjoavilla alueilla tuotettua uusiutuvaa energiaa, kuten Pohjanmerellä tuotettua tuulienergiaa ja Etelä-Euroopan aurinkoenergiaa, ja palvella uusiutuvan energian hajautettua tuotantoa;

50.  korostaa, että resurssitehokkuuden parantaminen esimerkiksi jätteitä kierrättämällä, jätehuoltoa tehostamalla ja käyttäytymistä muuttamalla on erittäin tärkeää pyrittäessä saavuttamaan hiilidioksidipäästöjen vähentämistä koskevat EU:n strategiset tavoitteet;

51.  toteaa, että nykytietämyksen ja käytettävissä olevien tekniikoiden avulla maatilat voivat jo nyt tulla energiaomavaraisiksi ja että bioenergian paikallinen tuottaminen orgaanisesta jätteestä mahdollistaa sekä tuottavuuden kasvun että ympäristöhyödyt;

52.  katsoo, että resurssitehokkuuden parantamiseksi viljelijöitä tulisi rohkaista käyttämään paremmin hyödyksi biokaasun ja sen sivutuotteiden mahdollisuudet lannoitteiden korvaamisessa;

53.  painottaa tässä lannan jalostamista, joka tarjoaa paitsi uusiutuvan energialähteen myös vähentää ympäristöpaineita ja jota voidaan mineraalirikasteiden muodossa käyttää keinolannoitteiden sijasta; korostaa tässä yhteydessä sitä, että jos lannan katsotaan olevan energianlähde, on oleellista, että nitraattidirektiivissä katsotaan jalostetun lannan olevan keinolannoitteiden korvike;

54.  korostaa, että maatilojen energiaomavaraisuutta on parannettava kannustamalla viljelijöitä uusiutuvan energian tuottamiseen muun muassa tuuliturbiinien, aurinkopaneelien ja biokäymistekniikan avulla, mikä vähentäisi tuotantokuluja ja lisäisi tilojen taloudellista kannattavuutta tarjoamalla viljelijöille vaihtoehtoisen tulonlähteen;

Tutkimus

55.  kehottaa komissiota varmistamaan, että Horisontti 2020 -aloitteessa ja innovaatiounioniin kuuluvissa eurooppalaisissa innovaatiokumppanuuksissa asetetaan etusijalle tarve kehittää kaikenlaisia kestäviä vähähiilisiä tekniikoita, jotta voidaan edistää EU:n kilpailukykyä, lisätä vihreitä työllistymismahdollisuuksia ja muuttaa kuluttajien käyttäytymistä;

56.  korostaa, että tutkimustoimia ja rahoitusta on pikaisesti lisättävä ilmaston kannalta tehokkaiden maatalouskäytäntöjen, vähemmän energiaa kuluttavien ja vähemmän saastuttavien maatalouden menetelmien sekä entistä tehokkaamman energiantuotannon kehittämiseksi ja valtavirtaistamiseksi; huomauttaa lisäksi, että vähän saastuttavia ja energiatehokkaita vaihtoehtoja on jo olemassa; katsoo, että tutkimus- ja kehittämistoiminta ovat tällä alalla oleellinen osa Euroopan strategisen energiateknologiasuunnitelman täysimääräistä täytäntöönpanoa ja että tämä edellyttää lisäinvestointeja; korostaa, että tässä yhteydessä on varmistettava, että tutkimustuloksia sovelletaan myös käytännössä yrityksissä; on tyytyväinen komission ehdotukseen laatia uusi tutkimuspuiteohjelma ”Horisontti 2020”;

57.  pyytää johdonmukaista talousarviotukea ottaen huomioon, että Euroopan strategisen energiateknologiasuunnitelman täysipainoiseen toteutukseen tarvitaan 50 miljardia euroa julkisista ja yksityisistä lähteistä;

58.  korostaa tutkimus- ja kehitystyön merkitystä vähäpäästöisen ja energiatehokkaan teknologian kehittämisessä; kehottaa EU:ta ottamaan johtavan roolin ilmastoystävällisen ja energiatehokkaan teknologian tutkimuksessa ja kehittämään tiivistä tieteellistä yhteistyötä kansainvälisten kumppaneiden kanssa sekä keskittymään erityisesti puhtaaseen ja kestävään teknologiaan, joilla saavutetaan vuoden 2020 tavoitteet SET-suunnitelman mukaisesti (vähähiilistä teknologiaa koskeva EU:n lippulaivahanke); korostaa, että on lisättävä kaikentyyppiseen ”Horisontti 2020” -aloitteen yhteydessä toteutettavaan energia-alan tutkimukseen ja erityisesti uusiutuvaa energiaa koskevaan tutkimukseen myönnettäviä varoja; muistuttaa, että energia-alan nykyiset määrärahat muodostavat vain 0,5 prosenttia EU:n talousarviosta vuosina 2007–2013 ja että tämä ei vastaa EU:n poliittisia painopisteitä;

Hiilidioksidin talteenotto ja varastointi

59.  toteaa, että on tärkeää käyttää hiilidioksidin talteenotto- ja varastointitekniikkaa (CCS) aina, kun se on mahdollista, mikäli hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen tähtäävät tavoitteet aiotaan saavuttaa mahdollisimman vähäisin kustannuksin, ja toteaa, että menettelyistä johtuvat viivästykset ja rahoitusvajaukset sekä tiettyjen jäsenvaltioiden sitoutumattomuus viivästyttävät todennäköisesti Eurooppa-neuvoston kunnianhimoisen tavoitteen saavuttamista eli sitä, että jopa 12 CCS-demonstrointihanketta olisi toiminnassa vuoteen 2015 mennessä; kehottaa komissiota esittämään hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia koskevan toimintasuunnitelman; toteaa, että CCS-tekniikka ei sovi käytettäväksi kaikissa tilanteissa edes vuonna 2050, vaan sen käyttö saattaa rajoittua vain suuriin laitoksiin ja teollisuusprosessien aiheuttamien päästöjen välttämiseen; kehottaa tukemaan muiden alojen läpimurtoteknologiaa energiatehokkuuden lisäämiseksi ja energiankulutuksen vähentämiseksi ja tarjoamaan käyttöön muita kuin CCS-tekniikkaan liittyviä ratkaisuja;

60.  pyytää komissiota ehdottamaan, että Euroopan talouden elvytysohjelmassa CCS-hankkeisiin käyttämättömät varat kohdennetaan uudelleen vaihtoehtoisiin CCS-demonstrointihankkeisiin;

Kansalliset ja alakohtaiset etenemissuunnitelmat

61.  toteaa, että Cancúnin sopimuksen mukaan kaikkien teollisuusmaiden on kehitettävä vähähiilisiä strategioita;

62.  pitää myönteisenä, että jotkin EU:n jäsenvaltiot ovat laatineet vähähiilisiä strategioita, mutta kehottaa kaikkia laatimaan kyseiset strategiat heinäkuuhun 2013 mennessä; korostaa, että komission olisi esitettävä lainsäädäntöehdotuksia, joissa edellytetään niiden valmistelemista, jos kaikki jäsenvaltiot eivät ole vuoden 2012 loppuun mennessä tehneet tällaista sitoumusta;

63.  kehottaa komissiota arvioimaan kyseisten suunnitelmien soveltuvuuden sen osalta, miten ne myötävaikuttavat Cancúnin tavoitteeseen maapallon keskilämpötilan nousun rajoittamiseksi alle kahteen celsiusasteeseen teollistumista edeltävään lämpötilaan nähden;

64.  kehottaa komissiota varmistamaan, että kansallisille ja alakohtaisille etenemissuunnitelmille tehdään riippumaton tarkastus sen arvioimiseksi, onko parhaan käytettävissä olevan tekniikan mahdollinen käyttö otettu täysimääräisesti huomioon, ja että ehdotetut kustannukset ovat sovitun käytännön mukaisia;

65.  odottaa, että komissio ottaa etenemissuunnitelmat täysimääräisesti huomioon laatiessaan poliittisia aloitteita ja että se myös korostaa tapauksia, joissa teollisuudenalat eivät ole valmistelleet suunnitelmia;

66.  kehottaa asianomaisia teollisuusryhmiä valmistelemaan alakohtaisia etenemissuunnitelmia, joissa esitetään, miten EU:n vähähiiliset tavoitteet voidaan parhaiten saavuttaa, mukaan luettuina vaadittavat investoinnit sekä käytettävät rahoituslähteet;

67.  odottaa, että komissio ja jäsenvaltiot tukevat etenemissuunnitelmat laatineita aloja edistääkseen edelleen näistä alkunsa saaneita aloitteita ja kumppanuuksia, jotta kehitettäisiin läpimurtotekniikoita kyseisten energiaintensiivisten teollisuudenalojen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi;

68.  kehottaa komissiota saattamaan vuotta 2050 koskevan etenemissuunnitelman ja ennusteen ajan tasalle 3–5 vuoden välein ja sisällyttämään alakohtaiset, alueelliset ja jäsenvaltioiden etenemissuunnitelmat komission etenemissuunnitelmien ajantasaiseen versioon, ja katsoo, että siihen tarkoitukseen käytettävien mallien ja menetelmien on oltava täysin avoimia;

69.  korostaa, että huomattavasti tehokkaampi luonnonvarojen käyttö on välttämätöntä vähähiilisen talouden aikaansaamiseksi; kehottaa siksi jäsenvaltioita kehittämään tai vahvistamaan luonnonvarojen käytön tehokkuutta käsitteleviä nykyisiä strategioita ja sisällyttämään ne kansallisiin kasvu- ja työllisyyspolitiikkoihin vuoteen 2013 mennessä;

Sähköntuotanto

70.  muistuttaa, että maailman primäärienergian kysyntä kasvaa yli 30 prosenttia vuoteen 2035 mennessä, mikä lisää maailmanlaajuista kilpailua energiavaroista;

71.  katsoo, että jäsenvaltioilla on oltava mahdollisimman monipuoliset mahdollisuudet vähähiiliseen sähköntuotantoon (uusiutuvat energialähteet, ydinvoima, hiilidioksidin talteenotto- ja varastointitekniikan käyttö sekä kestävällä tavalla tuotettu biomassa mukaan luettuina) ja että mitään keinoa ei saisi jättää tarjolla olevien vaihtoehtojen ulkopuolelle, jotta vaatimukset saataisiin täytettyä;

72.  kehottaa komissiota tarkkailemaan erityisen valppaasti energiantuotannon mahdollista siirtymistä EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolelle ja kiinnittämään huomiota jäsenvaltioihin, joilla on tiiviit yhteydet EU:n ulkopuolisiin maihin;

73.  kehottaa komissiota arvioimaan sellaisten mekanismien tehokkuuden, jotka mahdollistavat sähkömarkkinoiden moitteettoman toiminnan vähähiilisessä taloudessa, ja esittämään tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksia rajat ylittävien sähkömarkkinoiden yhdentymisen tiivistämiseksi ja muiksi toimenpiteiksi, joiden avulla puututaan tarpeeseen määritellä tuotantokapasiteetin tasapaino ja saatavuus;

74.  kehottaa EU:ta sitoutumaan energia-alan hiilidioksidipäästöjen poistamiseen vuoteen 2050 mennessä;

75.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota investoimaan entistä enemmän kestävään talouteen siirtymisen edellyttämään energiainfrastruktuuriin; painottaa, että Euroopan olisi oltava huipulla standardien ja yhteentoimivan energiaan liittyvän internet-teknologian sekä energiatehokkaiden tieto- ja viestintätekniikan sovellusten kehittämisessä, mikä koskee etenkin älykkäitä verkkoja, älytalojärjestelmien, kuten kuluttajia hyödyttävien älykkäiden mittareiden, täysimääräistä ja oikea-aikaista käyttöönottoa ja yhteenliitetyn eurooppalaisen sähkön superverkon ja nesteytetyn maakaasun infrastruktuurin uudistamista ja kehittämistä; korostaa alueellisten yhteenliitäntöjen osalta tarvetta käynnistää EU:n energiainfrastruktuuripakettiin perustuva investointisuunnitelma, jotta varmistetaan energiatarjonnan lähteiden monipuolistuminen; pyytää komissiota esittämään käytännön ratkaisuja, joiden avulla suuret uusiutuvista lähteistä tuotetut energiamäärät voidaan integroida tehokkaasti, ja tätä ajatellen edistämään markkinasääntöjä, jotka mahdollistavat tehokkaan ja avoimen kansainvälisen sähköpörssin; vaatii sen vuoksi rajat ylittävien sähkömarkkinoiden ripeää yhdentämistä ja tehostamista; on tietoinen siitä, että koska pitkäikäisen energiainfrastruktuurin rakentaminen kestää useita vuosia, tarvitaan pikaisesti pitkän aikavälin visio; pitää myönteisenä, että tulevassa Verkkojen Eurooppa -välineessä keskitytään energiainfrastruktuuriin;

76.  kiinnittää huomion siihen, että nykyinen 20 prosentin tavoite perustuu ydinenergian osuuteen useiden jäsenvaltioiden energiakokonaisuudessa; huomauttaa, että IEA:n julkaisu World Energy Outlook 2011 sisältää ydinvoiman nopean vähentämisen vaikutuksia koskevan ”lower-nuclear” -arvion, jonka mukaan sähköntuotannon maailmanlaajuiset hiilidioksidipäästöt kasvaisivat ennusteiden mukaan keskipitkällä aikavälillä huomattavan suuriksi fossiilisten polttoaineiden käytön lisääntymisen vuoksi; toteaa jälleen, että eräiden jäsenvaltioiden päätös sulkea joitakin olemassa olevia ydinreaktoreita ei saa toimia perusteena madaltaa niiden nykyisen ilmastopolitiikan tavoitetasoa; huomauttaa, että IEA:n mukaan kahden celsiusasteen tavoitteen saavuttaminen edellyttäisi CCS-tekniikan ripeämpää kehittämistä ja käyttöönottoa sekä hiili- että kaasuvoimaloissa; huomauttaa kuitenkin, että CCS-tekniikka on edelleen vasta esikaupallisessa testausvaiheessa, joten on tarpeen tarkastella myös vaihtoehtoisia skenaarioita, kuten uusiutuvien energialähteiden runsasta käyttöä ja korkeaa energiatehokkuutta; peräänkuuluttaa siksi tuen lisäämistä läpimurtotekniikoiden kehittämiselle ja soveltamiselle, jotta saataisiin lisättyä energiatehokkuutta ja erotettua taloudellinen kasvu energiankulutuksesta;

77.  katsoo, että tavoitteiden saavuttaminen vuoteen 2050 mennessä ilman, että rajoitetaan jäsenvaltioiden vapautta käyttää niiden omaa energialähteiden yhdistelmää, voisi vähentää energiankulutusta, lisätä energiahuollon varmuutta ja luotettavuutta sekä hillitä energian hintojen vaihtelua ja siten taata oikeudenmukaiset ja kilpailukykyiset energian hinnat kuluttajille ja yrityksille ja parantaa EU:n kilpailukykyä ja työllisyyttä;

Teollisuus

78.  korostaa, että on tunnustettava, kuinka tärkeitä ovat ”vihreälle taloudelle” nykyisten teollisuudenalojen tekemät investoinnit, joita käytetään parantamaan huomattavasti luonnonvarojen käytön tehokkuutta ja vähentämään hiilidioksidipäästöjä ja vihreiden työpaikkojen luomista koskevien Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseksi; korostaa, että vihreämmän talouden pitäisi tukea kilpailukykyä ja innovointia kaikilla aloilla keskittymällä aloihin, joilla parannukset ovat taloudellisesti tehokkaampia ja ympäristön kannalta vaikuttavampia;

79.  kehottaa komissiota tutkimaan innovatiivisia rahoitusvälineitä investointien tekemiseksi vähähiiliseen talouteen;

80.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tukemaan innovaatioklustereiden luomista alueellisten ja kansallisten ratkaisujen kehittämiseksi;

Liikenne

81.  kannattaa yhtenäistä Euroopan liikennealuetta koskevan komission etenemissuunnitelman vaatimusta liikenteen aiheuttamien kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi EU:ssa 60 prosentilla 1990-luvun tasoista vuoteen 2050 mennessä; kehottaa komissiota myös esittämään alalle väliaikaisia päästövähennystavoitteita sen varmistamiseksi, että riittäviin toimiin ryhdytään varhaisessa vaiheessa;

82.  pitää myönteisenä, että ajoneuvonvalmistajat ovat edistyneet henkilöautojen hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä vuoden 2007 jälkeen, ja korostaa, että on tärkeää nopeuttaa polttoainetehokkuuden parantamista; vahvistaa, että komission olisi tulevaa katsausta valmistellessaan ehdotettava keinoja, joiden avulla voidaan varmistaa, että henkilöautojen keskimääräiset hiilidioksidipäästöt saavuttavat vuoden 2020 sovitun tavoitteen, jonka mukaisesti päästöt ovat enintään 95 grammaa kilometriltä vuoteen 2020 mennessä; kehottaa komissiota lisäämään vuoropuhelua ja yhteistyötä Kansainvälisen merenkulkujärjestön kanssa sen varmistamiseksi, että merenkulkuala saadaan sisällytettyä hiilidioksidipäästöjen vähentämistä koskeviin sitoumuksiin;

83.  muistuttaa, että komissiota vaadittiin arvioimaan Kansainvälisen merenkulkujärjestön edistyminen meriliikenteen päästöjen vähentämisessä 31. joulukuuta 2011 mennessä direktiivin 2009/29/EY mukaisesti; kehottaa komissiota sisällyttämään kansainvälisen meriliikenteen etenemissuunnitemaansa ja, mikäli ei ole tehty kansainvälistä sopimusta meriliikenteen päästöjen vähentämiseksi, esittämään säädöksiä näiden päästöjen sisällyttämiseksi yhteisön vähennysvelvoitteeseen, jotta ne tulisivat voimaan ennen vuoden 2013 loppua;

84.  kehottaa komissiota esittämään ehdotuksia raskaiden tavarankuljetusajoneuvojen polttoainetehokkuuden parantamiseksi ja ottamaan vuonna 2013 tehtävän kevyiden hyötyajoneuvojen päästöjä koskevan lainsäädännön tarkistamisen yhteydessä paremmin huomioon tarpeen parantaa polttoainetehokkuutta polttoaineiden hinnannoususta yrityksille aiheutuvien kustannusten alentamiseksi;

85.  kehottaa komissiota antamaan kaikentyyppisten matkustaja- ja kuljetusajoneuvojen ostajille selkeämpää tietoa kyseisten ajoneuvojen polttoainetehokkuudesta ja esittämään kauan odotettuja uudistusehdotuksia merkintöjä koskevaan direktiiviin, jonka pitäisi käsittää kaikki myynninedistämisen muodot;

86.  kehottaa komissiota ryhtymään välittömiin toimiin sen varmistamiseksi, että uusien henkilöajoneuvojen päästöjen arviointiin käytettävät testisyklit kuvastavat täsmällisesti kyseisten ajoneuvojen käytön realiteetteja normaaleissa ajo-olosuhteissa;

87.  antaa tunnustusta eräiden jäsenvaltioiden ponnisteluille rakentaa sähköajoneuvojen ja erittäin vähäisiä hiilidioksidipäästöjä aiheuttavien ajoneuvojen käytön edistämiseksi niiden latausta ja tankkausta varten infrastruktuuria ja kehottaa komissiota esittämään ehdotuksia vähimmäisvaatimusten asettamiseksi jokaisessa jäsenvaltiossa Euroopan laajuisen verkoston luomiseksi;

88.  vaatii komissiota ja jäsenvaltioita liikennealan saastepäästöjen vähentämiseksi harkitsemaan ensisijaisesti investointeja sellaisen yleiseurooppalaisen, älykkään energiaverkon kehittämiseen, jolla pystyttäisiin valjastamaan paikallis- ja aluetasolla uusiutuvista ja muista energialähteistä tuotettu energia ja joka edistäisi sähköautojen käytölle välttämättömän infrastruktuurin kehittämistä;

89.  katsoo, että kulttuurissa tapahtuva muutos kestävämpiin liikennemuotoihin siirtymiseksi on tarpeen; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita kannustamaan uusia investointimuotoja sekä ympäristöystävällisempiin liikennemuotoihin siirtymisen helpottamiseksi että kuljetusten tarpeen vähentämiseksi muun muassa tietotekniikkaa soveltamalla ja aluesuunnittelua hyödyntämällä;

90.  korostaa, että liikenteen ulkoisten kustannusten sisällyttäminen liikenteen hintoihin päästötason mukaan jaettuna on keskeinen haaste kannustettaessa energiansäästöön ja energiatehokkuuteen ja että suorituskyvyn paraneminen johtaa ympäristöystävällisen liikennemuodon valintaan;

91.  peräänkuuluttaa uuden liikenneinfrastruktuurin investointien osalta, että olisi varmistettava johdonmukaisuus etenemissuunnitelman ensisijaisten tavoitteiden kanssa, ja muistuttaa, että komission vuosiksi 2010–2030 vaatimiin 1,5 biljoonaan euroon liittyy riski, että niitä ei kanavoida asianmukaisiin vähähiilisyyttä tukeviin ensisijaisiin tavoitteisiin; korostaa siksi tarvetta tehdä infrastruktuuria koskevasta EU:n talousarviosta ympäristöystävällisempi erityisesti silloin, kun se liittyy rakennerahastoihin ja koheesiorahastoon;

92.  suhtautuu myönteisesti Euroopan laajuisiin liikenneverkkoihin ehdotettuihin uusiin suuntaviivoihin sekä matkustaja- ja rahtiliikenteeseen tarkoitettujen rautatiekäytävien kehittämiselle annettuun painoarvoon; kehottaa komissiota esittämään mahdollisimman pian strategiaa, joka koskee vaihtoehtoisten polttoaineiden ja uuden tekniikan käyttöä liikenteessä; kannustaa jäsenvaltioita panemaan pikaisesti täytäntöön yhtenäiseen eurooppalaiseen ilmatilaan liittyvät toimenpiteet ja parantamaan siten ilma-alusten ja liikenteen hallintatoimien tehokkuutta;

93.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita panemaan kaikilta osin täytäntöön päästökauppajärjestelmän ilmailua koskevan lainsäädännön;

Maatalous

94.  kehottaa komissiota ehdottamaan erityistoimia, joiden avulla vähennetään kasvihuonekaasupäästöjä, ja edistämään viljelysmaan käytön tehokkuushyötyjä ja vähentämään fossiilisiin polttoaineisiin perustuvien lannoitteiden kulutusta ja tässä yhteydessä ottamaan erityisesti huomioon maatalouden tehtävän elintarvikkeiden (eikä niinkään polttoaineiden) tuottajana; katsoo myös, että pienviljelijät saattavat tarvita koulutusta ja teknistä apua tällä alalla; kehottaa lisäksi komissiota lisäämään tutkimusta, joka käsittelee maatalouden eri muotojen toimintaa ja toimivia maatalouden ympäristökäytäntöjä, ja ottamaan tässä yhteydessä asianmukaisella tavalla huomioon vallitsevat ilmasto-olosuhteet;

95.  uskoo, että maataloudella on hyvät edellytykset osaltaan edistää merkittävästi ilmastonmuutoksen torjumista ja luoda uusia työpaikkoja vihreän kasvun kautta; toteaa, että maatalousalan kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen hyödyttää kaikkia osapuolia, koska se voi lisätä tilojen pitkän aikavälin taloudellista ja maataloustuotannollista kannattavuutta; vaatii, että yhteisessä maatalouspolitiikassa asetetaan tavoitteet kestävälle energian käytölle;

96.  korostaa, että vuoden 2013 jälkeisen yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) odotetaan vahvistavan edellä mainittua panosta; toteaa, että maatalouden päästöjä on jo huomattavasti vähennetty tuotantotehokkuutta parantamalla; huomauttaa kuitenkin, että pitkällä aikavälillä maatalouden päästövähennyspotentiaali on huomattava (vuoteen 2050 mennessä maatalousala pystyy vähentämään muita kuin hiilidioksidipäästöjä 42–49 prosenttia vuoden 1990 tasoihin verrattuna), mutta sitä voidaan pitää melko rajallisena verrattuna muihin aloihin; korostaa, että kaikkien niiden maiden, joiden päästöt ovat suurimmat, on osallistuttava tähän asianmukaisella panoksella;

97.  kannattaa sitä, että ympäristöystävällisyyttä edistävät YMP:n osatekijät toimivat EU:n laajuisena kannustinjärjestelmänä, joka kohdistetaan ravinne-, energia- ja ilmastotehokkuuden lisäämiseen keskittymällä maaperän hiilensitomiskyvyn parantamiseen, kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen entisestään ja ravinteiden käytön hallinnan kehittämiseen; katsoo, että tällä järjestelmällä olisi pyrittävä varmistamaan maatilojen kilpailukyky sekä elintarviketurvallisuus pitkällä aikavälillä tehostamalla rajallisten luonnonvarojen hallintaa;

98.  kehottaa toteuttamaan YMP:n yhteydessä tarvittavat toimet, kuten tutkimusrahoitusta, koulutustoimia, investointitukia ja muita kannustimiin perustuvia aloitteita, jotta voidaan tukea maa- ja metsätalousjätteen käyttöä kestävän energian tuotannossa ja mahdollistaa se;

99.  palauttaa mieliin, että paremmilla maa- ja metsätalouden käytännöillä tulisi voida lisätä alan kykyä varastoida ja sitoa hiiltä maaperään ja metsiin; korostaa samalla, että suurin osa metsänomistajista on myös viljelijöitä; painottaa lisäksi EU:n tavoitetta torjua metsien hävittämistä maapallolla, etenkin kehitysmaissa, sekä tavoitetta pysäyttää metsäkato viimeistään vuoteen 2030 mennessä;

100.  korostaa, että on kehitettävä asianmukaisia toimia ja/tai mekanismeja, joiden avulla todella tunnustetaan, taloudellisessa muodossa, maa- ja metsätalouden rooli hiilen talteenotossa;

101.  korostaa, että metsän kestävä käyttö vähentää hiilidioksidipäästöjä ja että siksi maatalouspolitiikan toisessa pilarissa on ryhdyttävä toimiin sen varmistamiseksi, että metsää voidaan kasvattaa myös hankalilla paikoilla;

102.  korostaa, että erityistä huomiota on kiinnitettävä metsittämiseen, koska metsittäminen on ainoa keino lisätä hiilinielua luonnollisesti ja koska metsät ovat bioenergiana käytettävän puun lähde;

103.  pyytää laatimaan EU:n maankäytölle, maankäytön muutokselle ja metsätaloudelle (LULUCF) strategian, jolla taataan pysyvyys ja alan päästövähennystoimien ekologinen tinkimättömyys; rohkaisee jäsenvaltioita kehittämään kansallisia suunnitelmiaan LULUCF-alojensa päästövähennysmahdollisuuksien hyödyntämiseksi toissijaisuusperiaate huomioon ottaen, sillä siten voitaisiin kerätä arvokkaita kokemuksia; korostaa tarvetta investoida varastointikapasiteettia ja LULUCF-toiminnasta aiheutuvia päästöjä koskevaan tieteelliseen tutkimustyöhön;

104.  korostaa, että pitkän aikavälin kilpailukyky voidaan saavuttaa vain terveiden, biologisesti monimuotoisten ja ilmastonmuutosta kestävien maatalouden ekosysteemien avulla sekä pitämällä tarkkaa huolta rajallisista luonnonvaroista, kuten maaperästä, vedestä ja maasta;

105.  korostaa, että biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemiä koskevien palvelujen suojelu, arvostus ja ennallistaminen ovat keskeisessä asemassa, jotta vähähiilinen talous saadaan toteutettua;

106.  korostaa, että komission olisi painotettava ilmastotoimien valtavirtaistamista, jotta luodaan johdonmukaisuutta teollisuus-, tutkimus-, energia-, kauppa-, kehitys-, maatalous-, innovointi- ja liikennepolitiikkojen ja biologista monimuotoisuutta ja eläinten hyvinvointia koskevan politiikan sekä Eurooppa 2020 -strategian välillä; katsoo, että maatalousalan potentiaalin kestävä strateginen hallinnointi auttaisi EU:ta sen pyrkimyksessä nousta kilpailukykyiseksi toimijaksi huomispäivän vähähiilisessä globaalissa taloudessa;

107.   korostaa, että ravintoketjun olisi oltava lyhyempi ja avoimempi ja että paikallisesti tuotetun ruoan kulutusta olisi edistettävä sekä paikallisia ja alueellisia markkinoita tuettava maataloustuotteiden kuljetukseen liittyvien päästöjen vähentämiseksi; korostaa, että eurooppalaisen monimuotoisen jalostustuotannon siirtäminen EU:n ulkopuolisiin maihin vaikuttaisi kielteisesti eurooppalaiseen lisäarvoon ja ilmastotavoitteisiin;

108.  katsoo, että riippuvuutta tuontirehusta, johon liittyvät hiilidioksidipäästöt ovat korkeat, voitaisiin vähentää rehujen paremmalla hallinnalla, muun muassa käyttämällä viljelykierrossa valkuaiskasveja sekä parantamalla valkuaiskasvien monimuotoisuutta monivuotisilla laitumilla, jotta rehua kasvatettaisiin maatiloilla enemmän; katsoo, että tämä myös vähentäisi viljelijöille koituvia rehukustannuksia ja edistäisi maaperän hoitoa parantamalla maaperän vedensitomiskykyä ja vähentämällä alttiutta tuholaisille;

Rahoitus

109.  tukee komission tekemiä monivuotista rahoituskehystä 2014–2020 koskevia ehdotuksia, joilla pyritään tarjoamaan kohdennettua rahoitusta, jonka avulla lisätään investointeja ja edistetään vähähiilisten tekniikoiden kehitystä ja käyttöönottoa; tukee aikomusta sisällyttää ilmastoon liittyvä rahoitus monivuotisen rahoituskehyksen kokonaismäärärahoihin sekä aikomusta osoittaa 20 prosenttia Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) varoista uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta koskeviin investointeihin, ja korostaa, että tätä on seurattava tehokkaasti; suosittaa, että komission pitäisi varmistaa, että tämä rahoitus käytetään erityisesti niiden jäsenvaltioiden avustamiseen, joilla on hyvät mahdollisuudet vähentää päästöjä huomattavasti nykyisiä tavoitteita alhaisemmalle tasolle mutta joilla ei ole valmiuksia tehdä sen edellyttämiä investointeja;

110.  korostaa, että on välttämätöntä ottaa huomioon nykyinen finanssi- ja talouskriisi suunniteltaessa toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on taata uusiutuvien energialähteiden käyttöä lisäävät alkuinvestoinnit ja tukea niitä, jotta saadaan alennettua energiakustannuksia pitkällä aikavälillä ja parannettua energiatehokkuutta energiantuotannon ja liikenteen alalla;

111.  muistuttaa, että pitkällä aikavälillä tulee huomattavasti kalliimmaksi jättää ryhtymättä toimiin ilmastonmuutoksen torjumiseksi kuin ryhtyä lujiin ja päättäväisiin toimiin nyt heti;

112.  toivoo, että kaikilla aloilla asetetaan nopeasti konkreettiset ja mitattavissa olevat tavoitteet, jotta voidaan kannustaa yksityisiä investointeja ja luoda näiden välisen luottamuksen ja yhteistyön ilmapiiri edistäen samalla eurooppalaisten varojen parempaa hyödyntämistä; korostaa, että uusiutuvat energialähteet, innovaatiot sekä läpimurtoteknologian kehittäminen ja käyttöönotto voivat osaltaan auttaa ilmastonmuutoksen torjunnassa ja että niiden avulla voidaan samalla saada EU:n kumppanit kaikkialla maailmassa vakuuttumaan siitä, että päästövähennykset ovat toteutettavissa kilpailukykyä menettämättä ja uusien työpaikkojen syntymistä vaarantamatta; pitää ratkaisevan tärkeänä, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden olisi näytettävä esimerkkiä ja luotava järjestelmä, jolla investoidaan uusiin energiatehokkaisiin ja vähähiilisiin tekniikoihin; kehottaa vahvistamaan olemassa olevia rahoitusohjelmia etenemissuunnitelman tavoitteiden saavuttamiseksi sekä aloittamaan pian keskustelut rahoitusvälineistä, jotka on otettava käyttöön, ja edistämään kansallisten ja unionin rahoitusohjelmien yhteisvaikutusta; katsoo, että moniin rahoituslähteisiin perustuvat rahoitusohjelmat voivat olla tehokas väline; korostaa alue- ja koheesiopolitiikan rahastojen keskeistä merkitystä tärkeimpänä välineenä, jolla voidaan osarahoittaa alueellisia toimia siirtymävaiheessa kohti vähähiilistä taloutta; katsoo, että ohjelmakauden 2014–2020 rahoituksesta merkittävä osa on osoitettava toimiin, joilla pyritään saavuttamaan vuoden 2050 etenemissuunnitelman tavoitteet;

113.  toteaa, että hiilidioksidin alhaisen hinnan takia päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksien huutokauppa ei lisää rahoitusta ilmastonmuutokseen liittyviin investointeihin odotetulla tavalla; muistuttaa, että vähintään 50 prosenttia huutokaupan tuloista on investoitava uudelleen ilmastotoimiin sekä EU:ssa että kehitysmaissa, ja kehottaa komissiota valvomaan aktiivisesti, miten jäsenvaltiot käyttävät nämä tulot, ja raportoimaan tästä vuosittain parlamentille; kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään huutokauppatuloja tehokkaasti, jotta voidaan edistää tutkimusta ja kehittämistä sekä innovointia kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi pitkällä aikavälillä;

114.  kehottaa komissiota keräämään vuodesta 2013 lähtien päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksien huutokaupasta saatujen tulojen käyttämiseen liittyviä tietoja ja julkaisemaan vuotuisen kertomuksen, jossa vertaillaan, missä määrin kukin jäsenvaltio käyttää kyseisiä varoja vähähiilisen teknologian ja muiden kasvihuonekaasupäästöjä vähentävien keinojen kehittämisen edistämiseen;

115.  kehottaa komissiota ehdottamaan, että jäsenvaltiot antaisivat osan huutokauppatuloista EU:n lisärahoitukseen, jotta voidaan tukea innovointia Euroopan strategisen energiateknologiasuunnitelman tai vastaavien aloitteiden kautta;

116.  kehottaa komissiota tutkimaan ja harkitsemaan täydentäviä ja innovatiivisia rahoituslähteitä, myös aluekehitysrahastojen mahdollista käyttöä, vähähiilisen teknologian kehittämisen ja soveltamisen edistämiseksi;

117.  korostaa, että ympäristön kannalta haitalliset tuet on poistettava pikaisesti etenemissuunnitelman puitteissa; peräänkuuluttaa koordinoituja toimia, jotka kohdistetaan kaikkien ympäristön kannalta haitallisten tukien määrittämiseen ja asteittaiseen poistamiseen vuoteen 2020 mennessä, jotta voidaan tukea julkisen talouden vakauttamista ja siirtymistä kohti kestävää taloutta; kehottaa komissiota julkaisemaan vuoden 2013 loppuun mennessä tiedonannon, josta käyvät ilmi kaikki keinot, joiden avulla EU:n talousarviota käytetään rahoitustuen osoittamiseen suoraan tai jäsenvaltioiden kautta toiminnoille, jotka ovat komission vähähiilisen etenemissuunnitelman tavoitteiden vastaisia;

118.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita pyrkimään fossiilisten polttoaineiden tukien poistamista koskevan G-20-maiden sopimuksen nopeampaan täytäntöönpanoon; korostaa, että halutun vaikutuksen saavuttamiseksi täytäntöönpanoa on koordinoitava kansainvälisesti;

Lisätoimenpiteet

119.  kehottaa komissiota esittämään ennen vuoden 2012 loppua kunnianhimoisia ehdotuksia metaanikaasupäästöjen, mustan hiilen päästöjen ja fluorattujen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi;

120.  muistuttaa puun mahdollisuuksista korvata erittäin hiili-intensiiviset materiaalit muun muassa rakennusalalla ja peräänkuuluttaa selkeän hierarkian kehittämistä kestävästi korjatun puun käytölle, jotta varmistetaan johdonmukaisuus ilmastotavoitteiden sekä luonnonvarojen käytön tehokkuutta koskevien tavoitteiden kanssa; katsoo, että kestävää bioenergiaa voidaan tuottaa jätteistä, tietyistä jäämistä ja teollisuuden sivutuotteista edellyttäen, että on asetettu riittävät suojatoimet estämään hiilidioksidia vapautumasta maaperästä ja biologisen monimuotoisuuden häviämistä sekä epäsuoria päästöjä, jotka johtuvat saman materiaalin muiden käyttötapojen korvaamisesta;

121.  muistuttaa, että rakentamisen ekologinen jalanjälki on suuri, sillä se kuluttaa paljon uusiutumattomia luonnonvaroja sekä energiaa ja siitä aiheutuu huomattavia hiilidioksidipäästöjä; muistuttaa, että uusiutuvien rakennusmateriaalien käyttö vähentää luonnonvarojen kulutusta ja ympäristöhaittoja; kehottaa siksi komissiota huomioimaan paremmin rakennusmateriaalien koko elinkaaren vähäpäästöisyyden ja energiatehokkuuden ja edistämään ekologisesti kestävien, uusiutuvien ja vähäpäästöisten materiaalien, kuten puun, käyttöä rakentamisessa; muistuttaa, että puu sitoo hiiltä kasvaessaan, joten se on hiilineutraali materiaali;

o
o   o

122.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. maaliskuuta 2012 syrjivistä verkkosivustoista ja hallitusten reaktioista (2012/2554(RSP)

P7_TA(2012)0087 RC-B7-0152/2012

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2, 3, 4 ja 6 artiklan, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 2, 3, 4, 9, 10, 18, 19, 20, 21, 26, 45, 49, 56, 67, 83 ja 258 artiklan, Euroopan unionin perusoikeuskirjan sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen,

–  ottaa huomioon rasismin ja muukalaisvihan tiettyjen muotojen ja ilmaisujen torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin 28. marraskuuta 2008 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2008/913/YOS(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella 29. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38/EY(2),

–  ottaa huomioon rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta 29. kesäkuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/43/EY(3),

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan Viviane Redingin 11. helmikuuta 2012 antaman lausunnon Alankomaiden vapauspuolueen PVV:n (Partij Voor de Vrijheid) verkkosivustosta(4),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että PVV otti helmikuun 2012 alussa käyttöön vihjelinjasivuston ”Meldpunt Midden en Oost Europeanen”, jossa kehotetaan ihmisiä lähettämään valituksia Keski- tai Itä-Euroopan kansalaisten – erityisesti puolalaisten, romanialaisten ja bulgarialaisten – ”runsaasta työperäisestä maahanmuutosta”; ottaa huomioon, että ihmisiltä kysytään erityisesti, ovatko he kohdanneet epäsosiaaliseen käytökseen liittyviä ongelmia ja ovatko he menettäneet työpaikkansa jollekin näiden maiden kansalaiselle;

B.  ottaa huomioon, että kansalaisten vapaa liikkuvuus unionissa on kirjattu SEUT:n 21 artiklaan ja työntekijöiden vapaa liikkuvuus unionissa SEUT:n 45 artiklaan;

C.  ottaa huomioon, että oikeus suojeluun kansalaisuuteen perustuvalta syrjinnältä on kirjattu SEUT:n 18 artiklaan ja oikeus suojeluun rotuun tai etniseen alkuperään perustuvalta syrjinnältä SEUT:n 10 artiklaan;

D.  ottaa huomioon, että ajatuksenvapaus on kirjattu perusoikeuskirjan 10 artiklaan ja sananvapaus perusoikeuskirjan 11 artiklaan;

E.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin perustana ovat demokratian ja oikeusvaltion periaatteet, kuten SEU:n 2 artiklassa määrätään, sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa vahvistettujen perusoikeuksien ja -vapauksien yksiselitteinen kunnioittaminen;

F.  ottaa huomioon, että jäsenvaltioilla on velvollisuus varmistaa, että unionin kansalaisia ei syrjitä tai leimata, kun he asuvat ja työskentelevät Euroopassa;

G.  ottaa huomioon, että PVV:n vihjelinja yllyttää avoimesti syrjimään työntekijöitä, jotka ovat Keski- ja Itä-Euroopan valtioista tulevia unionin kansalaisia, ja luo yhteisöjen välisiä jakolinjoja Alankomaiden yhteiskuntaan;

H.  katsoo, että PVV:n verkkosivusto murentaa direktiiviin 2004/38/EY ja asiaa koskeviin perussopimusten artikloihin perustuvaa oikeutta henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen ja syrjimättömyyteen;

I.  ottaa huomioon, että Alankomaiden hallitus on allekirjoittanut parlamentaarisen tukisopimuksen PVV:n kanssa ja voi siksi luottaa saavansa enemmistön Alankomaiden parlamentissa;

J.  ottaa huomioon, että Alankomaiden hallitus ei ole toistaiseksi virallisesti tuominnut PVV:n vihjelinjaa;

K.   ottaa huomioon, että vihjelinjan käyttöönotto sai aikaan kiivaan keskustelun Alankomaissa ja monet poliittiset puolueet, tiedotusvälineet, pk-yritysten ja muiden yritysten johtajat, kansalaisyhteiskunnan johtajat ja yksittäiset kansalaiset ovat tuominneet PVV:n hankkeen; ottaa huomioon, että on käynnistetty useita vastahankkeita, muun muassa verkkosivusto, jossa pyydetään ilmoittamaan myönteisistä kokemuksista puolalaisten kanssa;

L.  ottaa huomioon, että kymmenen Keski- ja Itä-Euroopan valtion Alankomaiden suurlähettiläät ovat vastustaneet verkkosivustoa voimakkaasti todeten, että se kannustaa suhtautumaan kielteisesti tiettyyn unionin kansalaisten ryhmään Alankomaiden yhteiskunnassa;

M.  ottaa huomioon, että Rotterdamin Erasmus-yliopiston viimeisimpien tutkimusten(5) mukaan Keski- ja Itä-Euroopan valtioista tulevien siirtotyöläisten panos Alankomaiden taloudessa ja työmarkkinoilla on merkittävä;

N.  ottaa huomioon, että Alankomaiden hallituksen poliittinen sitoutuminen Euroopan yhdentymiseen on vähentynyt merkittävästi viime vuosien aikana, mistä on osoituksena nykyisen Alankomaiden hallituksen kanta sellaisiin kysymyksiin kuin Schengen-alueen laajentaminen ja työntekijöiden vapaa liikkuvuus;

O.  katsoo, että vaarana on, että vastaavia vihjelinjoja otetaan käyttöön myös muissa jäsenvaltioissa;

1.  tuomitsee jyrkästi PVV:n käyttöönottaman verkkosivuston, sillä se on vastoin sellaisia eurooppalaisia perusarvoja kuin ihmisarvo, vapaus, tasa-arvo, oikeusvaltio sekä ihmisoikeuksien kunnioittaminen, ja katsoo, että se uhkaa murentaa unionin perustaa, johon kuuluvat moniarvoisuus, syrjimättömyys, suvaitsevaisuus, oikeudenmukaisuus, yhteisvastuu ja vapaa liikkuvuus;

2.  katsoo, että PVV:n vihjelinja on pahantahtoinen hanke, jonka tarkoituksena on luoda jakolinjoja yhteiskuntaan ja saavuttaa poliittista etua Keski- ja Itä-Euroopasta tulevien työntekijöiden kustannuksella;

3.  kehottaa painokkaasti pääministeri Mark Ruttea tuomitsemaan Alankomaiden hallituksen puolesta tämän valitettavan hankkeen ja sanoutumaan siitä irti; korostaa lisäksi, että kaikkien unionin hallitusten velvollisuutena on taata vapaata liikkuvuutta ja syrjimättömyyttä koskevat oikeudet, ja kehottaa siksi Eurooppa-neuvostoa tuomitsemaan virallisesti PVV:n vihjelinjan, koska se heikentää kyseisiä oikeuksia ja loukkaa unionin arvoja ja periaatteita;

4.  kehottaa Alankomaiden hallitusta olemaan ummistamatta silmiään PVV:n toimintatavoilta, jotka ovat ristiriidassa unionin perusarvojen kanssa;

5.  kehottaa Alankomaiden viranomaisia tutkimaan, onko tämä hanke aiheuttanut vihaan ja syrjintään yllyttämistä;

6.  korostaa, että unioniin vuosina 2004 ja 2007 liittyneistä valtioista tulevilla työntekijöillä on ollut myönteinen vaikutus jäsenvaltioiden talouksiin ja he eivät ole aiheuttaneet vakavaa haittaa jäsenvaltioiden työmarkkinoilla vaan antaneet merkittävän panoksen unionin talouskasvun jatkumiseen;

7.  kehottaa Alankomaiden hallitusta vastaamaan nopeasti komission lähettämiin kirjeisiin suunnitteilla olevasta lainsäädännöstä, joka saattaa olla ristiriidassa Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella annetun direktiivin 2004/38/EY kanssa, ja toteuttamaan parlamentin päätöslauselmissaan esittämät pyynnöt;

8.  kehottaa komissiota tekemään kaikkensa pysäyttääkseen verkkosivustolla esitettyjen kaltaisten muukalaisvihamielisten asenteiden leviämisen ja varmistamaan, että rasismista ja muukalaisvihasta tehty puitepäätös pannaan tehokkaasti täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa;

9.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan neuvostolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 328, 6.12.2008, s. 55. (2) EUVL L 158, 30.4.2004, s. 77. (3) EYVL L 180, 19.7.2000, s. 22. (4) http://ec.europa.eu/commission_2010-2014/reding/multimedia/news/2012/02/20120211_en.htm. (5) Arbeidsmigranten uit Polen, Roemenie en Bulgarije in Den Haag. Sociale leefsituatie, arbeidpositie en toekomstperspectief, Prof. Godfried Engbersen, Afdeling Sociologie Universiteit Rotterdam.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. maaliskuuta 2012 Venäjän presidentinvaalien tuloksesta (2012/2573(RSP))

P7_TA(2012)0088 B7-0177/2012

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin ja Venäjän federaation välisen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen, joka tuli voimaan vuonna 1997 ja jota on jatkettu odotettaessa sen korvaamista uudella sopimuksella,

–  ottaa huomioon käynnissä olevat neuvottelut uudesta sopimuksesta, joka tarjoaa uudet kattavat puitteet EU:n ja Venäjän välisille suhteille, sekä vuonna 2010 käynnistetyn ”nykyaikaistamista koskevan kumppanuuden”,

–  ottaa huomioon aiemmat mietintönsä ja päätöslauselmansa Venäjästä ja erityisesti 16. helmikuuta 2012(1) antamansa päätöslauselman Venäjän tulevista presidentinvaaleista, 14. joulukuuta 2011(2) antamansa päätöslauselman duuman vaalien tuloksesta ja etenkin siinä esittämänsä arvostelun, joka koskee duuman vaalien kulkua, sekä 7. heinäkuuta 2011(3) antamansa päätöslauselman joulukuussa 2011 järjestettyjen Venäjän duuman vaalien valmisteluista,

–  ottaa huomioon Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston, Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen ja Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen 5. maaliskuuta 2012 antaman yhteisen julkilausuman alustavista huomioista ja päätelmistä,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 4. maaliskuuta 2012 antaman julkilausuman 4. maaliskuuta 2012 pidetyistä Venäjän presidentinvaaleista sekä hänen 14. joulukuuta 2011 Strasbourgissa pitämänsä puheen EU:n ja Venäjän huippukokouksesta ja 1. helmikuuta 2012 Brysselissä pitämänsä puheen Venäjän poliittisesta tilanteesta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

A.  toteaa, että unioni on Venäjän strategisena kumppanina ja välittömänä naapurina seurannut erityisen kiinnostuneena vaaleja ja julkista keskustelua sekä Venäjällä laajalle levinneitä ja jatkuvia mielenosoituksia, jotka liittyvät joulukuussa 2011 pidettyihin duuman vaaleihin ja 4. maaliskuuta 2012 pidettyihin presidentinvaaleihin;

B.  katsoo, että Venäjän federaation tilanne antaa edelleen aihetta vakavaan huoleen ihmisoikeuksien kunnioittamisesta ja suojelemisesta sekä yhteisesti sovittujen demokraattisten periaatteiden, vaalilakien ja menettelyjen noudattamisesta; toteaa, että Venäjän federaatio on Euroopan neuvoston ja Etyjin täysjäsen ja se on näin ollen sitoutunut demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteisiin;

C.  ottaa huomioon, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin antoi 12. huhtikuuta 2011 langettavan tuomion Venäjän puolueiden hankalista rekisteröintimenettelyistä, jotka eivät vastaa vaaleille asetettuja Euroopan neuvoston ja Etyjin vaatimuksia; toteaa, että puolueiden ja ehdokkaiden rekisteröinnin rajoittaminen haittaa Venäjän poliittista kilpailua ja moniarvoisuutta;

D.  toteaa, että huolimatta viimeaikaisista vaatimattomista aloitteista vaalilakien parantamiseksi yleiset säännöt ovat edelleen liian monimutkaisia ja paikoin hämäriä, joten oikeusperustaa ei sovelleta yhtenäisesti;

E.   ottaa huomioon, että Venäjän viranomaiset ovat yrittäneet saattaa huonoon valoon vaalitarkkailuun osallistuneita kansalaisjärjestöjä, erityisesti Golos-järjestöä, joka häädettiin Moskovassa sijaitsevasta keskustoimistostaan, johon on kohdistettu järjestön mainetta tahraava mediakampanja ja jonka aluetoimistoissa on tehty verotarkastuksia; ottaa huomioon, että myös riippumaton media on ollut vakavan paineen alaisena;

F.  huomauttaa, että Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston, Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen ja Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen alustavista huomioista ja päätelmistä 5. maaliskuuta 2012 antamassa yhteisessä julkilausumassa todettiin, että vaalimenettely ei ollut vapaa eikä oikeudenmukainen, koska se oli pahasti vinoutunut yhden ehdokkaan hyväksi, sillä potentiaalisia kilpailevia ehdokkaita torjuttiin ehdokkaiden rekisteröinnissä, tiedotusvälineiden uutisointi oli puolueellista ja värittynyttä ja valtion resursseja käytettiin yhden ehdokkaan tukemiseksi;

G.  toteaa, että 4. joulukuuta 2011 pidettyjen duuman vaalien jälkeen venäläiset ja erityisesti valkoista nauhaa tunnuksenaan käyttävät mielenosoittajat ovat useissa mielenosoituksissa vaatineet demokratian lisäämistä ja vaalijärjestelmän kattavaa uudistusta;

1.  panee merkille presidentinvaalien tuloksen Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston alustavien päätelmien sekä maan sisäisten tarkkailujärjestöjen kuten Golosin, Grazhdanin Nabludatelin, the Voters' Leaguen ja poliittisten puolueiden päätelmien perusteella;

2.  korostaa tarvetta kriittiseen yhteistyöhön Venäjän kanssa ja tukee täysin nykyaikaistamista koskevaa ohjelmaa, joka kattaa sekä taloudellisia että poliittisia uudistuksia käsittelevän vuoropuhelun, jotta voitaisiin toteuttaa uudistuksia olemassa olevien puutteiden poistamiseksi;

3.  arvostelee voimakkaasti vaalien valmistelussa ja kulussa ilmenneitä puutteita ja sääntöjenvastaisuuksia sekä sitä, että äänestäjien valinnanmahdollisuudet olivat rajalliset; korostaa, että vaalikampanjan aikana Venäjän lähetystoimintaa harjoittavat viestimet eivät uutisoineet tasapuolisesti kaikista ehdokkaista, mikä on oikeudellisten vaatimusten vastaista; on ilahtunut siitä, että kansalaisyhteiskunnan panos kampanjaan oli merkittävä, ja vaatii kattavaa ja avointa analyysia kaikista sääntöjenvastaisuuksistaja demokraattisten sääntöjen käyttöönottoa, lujittamista ja soveltamista tulevissa vaaleissa; pahoittelee kymmenien mielenosoittajien pidättämistä kaikkialla Venäjällä pidetyissä mielenosoituksissa;

4.  pyytää presidentti Medvedeviä siirtymään sanoista tekoihin ja takaamaan, että poliittisen järjestelmän tarvittavat uudistukset hyväksytään, ja odottaa, että Venäjän uusi presidentti on valmis myös toteuttamaan uudistukset, kuten kipeästi kaivatun puolueiden rekisteröintiä koskevien sääntöjen yksinkertaistamisen; pyytää, että myös tiedotusvälineiden vapauteen, kokoontumisvapauteen ja sananvapauteen liittyvien ongelmien ratkaisemiseen sitoudutaan vakavasti; toistaa EU:n olevan valmis tekemään Venäjän kanssa yhteistyötä muun muassa nykyaikaistamista koskevan kumppanuuden puitteissa, jotta voidaan parantaa ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien kunnioittamista, jossa keskeistä on poliittisten vankien vapauttaminen, sekä Venäjän riippumattoman oikeusvaltiojärjestelmän tehokkuutta;

5.  kannustaa Venäjän viranomaisia ja duumassa edustettuina olevia puolueita aloittamaan mielekkään vuoropuhelun demokratiaa kannattavien mielenosoittajien ja opposition edustajien kanssa kattavan uudistuksen, avoimuuden ja demokratian edistämiseksi; pyytää presidentiksi valittua Vladimir Putinia hillitsemään mielenosoittajien vastaisia puheitaan ja aloittamaan heidän kanssaan vilpittömän vuoropuhelun maan tulevaisuudesta;

6.   kannustaa Venäjän erilaisia demokraattisen opposition ryhmiä yhdistymään tiiviimmin positiivisen poliittisen uudistusohjelman ympärille ja tarjoamaan siten uskottavan vaihtoehdon Venäjän kansalle;

7.   pitää ilahduttavana presidentti Dimitri Medvedevin päätöstä, jolla määrätään yleinen syyttäjä tutkimaan 32 rikosasian lainmukaisuus, mukaan luettuna Mihail Hodorovskin vankeustuomio; kehottaa presidentiksi valittua Vladimir Putinia määräämään samanlaisesta uudelleentarkastelusta Sergei Magnitskin tapauksessa:

8.  huomauttaa, että duuma on hyväksynyt alustavasti esitykset presidentin laeiksi, joiden tarkoituksena on tehdä kattavia muutoksia poliittiseen järjestelmään, kuten yksinkertaistaa puolueiden rekisteröintiä ja niiden vaaleihin osallistumista koskevia sääntöjä; kehottaa duumaa tarvittavia lakeja hyväksyessään ottamaan huomioon rekisteröimättömien puolueiden niihin yhteisesti ehdottamat muutokset; odottaa kaikkien osapuolten tarttuvan tilaisuuteen ennen valitun presidentin virkaanastumista ja päättävän kattavasta uudistuspaketista, joka sisältää muutoksia vaalilakiin; toivoo hartaasti, että kaikki Medvedevin työryhmässä käsiteltävinä olevat uudistusehdotukset hyväksytään ja toteutetaan täysin; on vakuuttunut siitä, että uusi vaalilaki ja oppositiopuolueiden rekisteröiminen tarjoavat perustan vapaille ja oikeudenmukaisille duuman vaaleille;

9.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Venäjän federaation hallitukselle ja parlamentille, Euroopan neuvostolle sekä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestölle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0054. (2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0575. (3) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0335.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. maaliskuuta 2012 Kazakstanista (2012/2553(RSP))

P7_TA(2012)0089 RC-B7-0135/2012

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklaan sisältyvät yleiset määräykset unionin ulkoisesta toiminnasta ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 218 artiklan määräykset kansainvälisten sopimusten tekemiseen sovellettavasta menettelystä,

–  ottaa huomioon EU:n Keski-Aasian strategian,

–  ottaa huomioon vuonna 1999 voimaan tulleen Euroopan yhteisön ja Kazakstanin välisen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen ja etenkin 2 artiklan (Yleiset periaatteet),

–  ottaa huomioon Keski-Aasian kanssa luotavaa uutta kumppanuutta koskevan EU:n strategian, jonka Eurooppa-neuvosto hyväksyi kokouksessaan 21. ja 22. kesäkuuta 2007, sekä 24. kesäkuuta 2008 ja 28. kesäkuuta 2010 annetut edistymiskertomukset,

–  ottaa huomioon 24. toukokuuta 2011 annetut neuvoston päätelmät Kazakstanista,

–  ottaa huomioon EU:n 3. marraskuuta ja 22. joulukuuta 2011 sekä 19. tammikuuta, 26. tammikuuta ja 9. helmikuuta 2012 Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön pysyvässä neuvostossa antamat julkilausumat Kazakstanista sekä unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan / komission varapuheenjohtajan Catherine Ashtonin 17. joulukuuta 2011 antaman julkilausuman Zhanaozenin alueen tapahtumista ja 17. tammikuuta 2012 antaman julkilausuman Kazakstanin 15. tammikuuta 2012 pidetyistä parlamenttivaaleista,

–  ottaa huomioon Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston (Etyj/ODIHR) johtaman vaalitarkkailuryhmän alustavat havainnot ja päätelmät 15. tammikuuta 2012 pidetyistä parlamenttivaaleista,

–  ottaa huomioon Etyjin mediavaltuutetun 25. tammikuuta 2012 antaman julkilausuman tiedotusvälineiden tilanteesta Kazakstanissa,

–  ottaa huomioon Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston johtajan 1. helmikuuta 2012 antaman julkilausuman Kazakstanin opposition toiminnan rajoittamisesta,

–  ottaa huomioon 15. joulukuuta 2011 antamansa päätöslauselman EU:n Keski-Aasian strategiasta(1),

–  ottaa huomioon parlamentin kannasta Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeusneuvoston istuntoon 16. helmikuuta 2012 antamansa päätöslauselman 23 kohdan(2),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 4 kohdan,

A.  katsoo, että sekä EU että Kazakstan voisivat hyötyä suuresti tiiviimmästä yhteistyöstä; kannattaa tätä tavoitetta, mutta korostaa samalla, että talousyhteistyön on tapahduttava rinta rinnan poliittisen yhteistyön kanssa ja sen perustana on oltava poliittinen tahto toimia yhteisten arvojen mukaan ja ylläpitää niitä, sillä Kazakstan on tärkeä tekijä Keski-Aasian sosiaalis-taloudellisen kehityksen ja alueen vakauden ja turvallisuuden kannalta;

B.  ottaa huomioon, että kesäkuussa 2011 käynnistettiin neuvottelut EU:n ja Kazakstanin uudesta sopimuksesta, jonka on tarkoitus korvata nykyinen kumppanuus- ja yhteistyösopimus;

C.  ottaa huomioon, että Kazakstanin presidentti allekirjoitti 17. helmikuuta 2012 useita lakeja, joiden tarkoituksena on parantaa työmarkkinasuhteiden, työntekijöiden oikeuksien ja sosiaalisen vuoropuhelun oikeudellista perustaa ja lisätä tuomioistuinten riippumattomuutta;

D.  panee merkille, että lukuisia ihmisiä kuoli ja loukkaantui 16. joulukuuta 2011 levottomuuksissa Länsi-Kazakstanissa sijaitsevassa Zhanaozenin kaupungissa, jossa yli 3 000 ihmistä oli kokoontunut rauhanomaisesti kaupungin keskusaukiolle tukemaan toukokuusta saakka lakossa olleiden öljy-yhtiön työntekijöiden vaatimuksia paremmista palkoista ja työoloista sekä oikeudesta valita ammattijärjestöedustajansa;

E.  panee merkille, että viranomaisten mukaan 17 ihmistä kuoli, kun mellakkapoliisit – riippumattomien lähteiden ja silminnäkijöiden mukaan – hyökkäsivät mielenosoittajien kimppuun ja avasivat tulen aseettomia siviilejä, lakkolaisia ja heidän perheitään kohti; toteaa, että yhteenottojen jälkeen Kazakstanin viranomaiset julistivat poikkeustilan, jonka nojalla estettiin toimittajien ja riippumattomien tarkkailijoiden pääsy Zhanaozeniin; toteaa, että poikkeustila kumottiin 31. tammikuuta 2012, mutta silminnäkijöiden mukaan kuolonuhrien määrä saattaa olla paljon viranomaisten ilmoittamia lukuja suurempi; panee merkille, että alueviranomaiset ovat luvanneet taloudellista tukea kuolonuhrien perheille;

F.  toteaa, että edelleen on epäselvää, mitä Zhanaozenissa todella tapahtui 16. joulukuuta 2011; toteaa, että viranomaiset katkaisivat aluksi viestintäyhteydet ja rajoittivat sitten pääsyä kaupunkiin julistamalla poikkeustilan, joka oli voimassa 31. tammikuuta 2012 saakka; toteaa, että riippumattomien tiedotusvälineiden uhkailu ja rajut hyökkäykset niitä vastaan sekä kansalaisten keskuudessa vallitseva pelon ilmapiiri estävät edelleen selvän kuvan saamista tapahtumista; toteaa, että Kazakstanin viranomaiset lisäsivät internetin valvontaa Zhanaozenin joulukuun 2011 tapahtumien jälkeen ja toteuttavat nyt verkkoliikenteen sisällön seurantaa eli harjoittavat verkkosalakuuntelua;

G.  toteaa, että joulukuun 2011 jälkeen on pidätetty ainakin 43 ihmistä, joita uhkaa jopa kuuden vuoden tuomio; panee merkille, että pidätettyjen joukossa on öljytyöläisten lakkojohtajia ja tunnettuja aktivisteja, muun muassa Talat Saktaganov, Roza Tuletaeva ja Natalia Azhigalieva; toteaa, että Uralskin kaupungissa pidätettiin 3. helmikuuta 2012 islamisteiksi syytettyjä nuoria epäiltyinä Zhanaozenin levottomuuksien järjestämisestä;

H.  panee merkille, että Kazakstanin presidentti on vaatinut tapahtumien perinpohjaista tutkintaa sekä perustanut ensimmäisen varapääministerin johdolla toimivan hallituksen alaisen komission ja pyytänyt muun muassa YK:n kansainvälisiä asiantuntijoita osallistumaan tutkintaprosessiin; toteaa, että tutkittavana on myös poliisin aiheeton aseenkäyttö, mutta toistaiseksi yhtäkään poliisia ei ole asetettu syytteeseen;

I.  panee merkille tiedot pidätettyjen kidutuksesta ja huonosta kohtelusta; katsoo, että myös tästä on järjestettävä uskottava tutkinta, minkä jälkeen on huolehdittava asianmukaisista oikeudellisista seuraamuksista;

J.  panee merkille, että Etyjin mukaan 15. tammikuuta 2012 pidetyt parlamenttivaalit eivät täyttäneet Etyjin normeja, koska vaalivilppi oli yleistä ja valtion varoja ja iskulauseita käytettiin hallitsevan puolueen suosion lisäämiseen, minkä vuoksi vaalit eivät olleet aidosti moniarvoiset vaikka tällä kertaa tekniset vaalijärjestelyt katsottiinkin asianmukaisiksi;

K.  panee merkille, että Kazakstanin presidentti allekirjoitti 6. tammikuuta 2012 kansallista turvallisuutta koskevan lain, jolla lisätään turvallisuuspalvelun toimivaltuuksia ja jonka nojalla henkilöt, joiden katsotaan vahingoittavan maan kuvaa maailmalla, voidaan katsoa vahingollisiksi ja saattaa edesvastuuseen;

L.  toteaa, että Kazakstanin ihmisoikeustilanne on viime kuukausina heikentynyt, kuten ilmenee EU:n Etyjin pysyvässä neuvostossa antamista julkilausumista ja Etyjin mediavaltuutetun sekä Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston johtajan viimeaikaisista julkilausumista;

M.  panee merkille, että Kazakstanin viranomaiset antoivat syyskuussa 2011 uskontoa koskevan lain, joka velvoittaa kaikki uskonnolliset yhteisöt rekisteröitymään uudelleen ja jossa on määräyksiä, joiden nojalla Kazakstanin kansalaisilta voidaan kieltää vapaa uskonnonharjoittaminen; panee merkille, että myös äskettäin annettuihin lakeihin joukkotiedotusvälineistä ja kansallisesta turvallisuudesta sisältyy säännöksiä, jotka vahvistavat Kazakstanin poliittisen järjestelmän suvaitsemattomia piirteitä ja ovat ristiriidassa ilmoitettujen demokratisointipyrkimysten kanssa;

N.  panee merkille, että Aktaun kaupungin tuomioistuin katsoi 8. elokuuta 2011 öljytyöläisten asianajajan Natalia Sokolovan syyllistyneen yhteiskunnallisten levottomuuksien lietsontaan ja aktiiviseen osallistumiseen laittomiin kokoontumisiin ja langetti hänelle kuuden vuoden vankeusrangaistuksen;

O.  toteaa, että vuonna 2010 Kazakstan pyrki kansainvälisen arvostuksensa lisäämisen toivossa Etyjin puheenjohtajaksi ja sitoutui toteuttamaan demokraattisia uudistuksia ja noudattamaan Etyjin perusperiaatteita;

P.  panee merkille, että oppositiopuolueiden ja -järjestöjen Algan, Azatin ja Kazakstanin sosialistiliikkeen, riippumattomien tiedotusvälineiden, kuten Vzglyad, Golos Republik ja Respublika -sanomalehtien ja STAN-satelliittitelevisiokanavan, sekä riippumattomien ammattiyhdistysten, kuten Zhanartun, ja muiden kansalaisyhteiskunnan järjestöjen toimintaa on kahden viime kuukauden aikana pyritty yhä voimallisemmin tukahduttamaan, mistä kertoo muun muassa Alga-puolueen johtajan Vladimir Kozlovin ja Vzglyad-sanomalehden päätoimittajan Igor Vinjavskin pidätys; panee merkille, että 28. tammikuuta 2012 noin 1 000 ihmistä osallistui Almatyssa sortopolitiikan vastaiseen luvattomaan mielenosoitukseen, jossa vaadittiin viranomaisia lopettamaan poliittinen vaino;

Q.  panee merkille, että oppositiopuolueet ovat ilmoittaneet suunnitelmista järjestää Almatyssa mielenosoitus 24. maaliskuuta 2012, jolloin on kulunut sata päivää Zhanaozenin murhista;

R.  toteaa, että Vladimir Kozlov pidätettiin ja asetettiin eristykseen pian sen jälkeen kun hän oli palannut Euroopan parlamentin ja Euroopan ulkosuhdehallinnon kanssa järjestetyistä tapaamisistaan, mikä antaa EU:lle syyn lisähuoleen; korostaa, että on tärkeää turvata EU:n toimielinten kyky käydä vuoropuhelua monenlaisten toimijoiden kanssa EU:n kumppanimaissa ilman, että siitä koituu keskustelukumppaneille kielteisiä seurauksia;

1.  korostaa EU:n ja Kazakstanin suhteiden merkitystä ja pitää tärkeänä lujittaa poliittista ja taloudellista yhteistyötä demokratian, ihmisoikeuksien, ympäristön, energian, kaupan ja liikenteen kaltaisilla strategisilla aloilla sekä torjua lisäksi terrorismia, järjestäytynyttä rikollisuutta ja laitonta huumausainekauppaa; korostaa, että viime vuonna lisättiin yhteistyötä, pidettiin useita korkean tason kokouksia ja aloitettiin neuvottelut uudesta kumppanuus- ja yhteistyösopimuksesta;

2.  pitää erittäin valitettavana 16. joulukuuta 2011 Zhanaozenin alueella Kazakstanissa tapahtunutta välikohtausta, jossa kuoli 17 ihmistä ja loukkaantui 110 ihmistä, ja ilmaisee osanottonsa tapahtumien johdosta;

3.  tuomitsee jyrkästi poliisin väkivaltaiset toimet Zhanaozenin mielenosoituksen tukahduttamiseksi ja vaatii tapahtumien riippumatonta ja uskottavaa tutkintaa kansainvälisen yhteisön avulla;

4.  ilmoittaa aikovansa jatkaa vuoropuhelua kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kanssa osana Kazakstanin-suhteitaan ja samalla tavalla kuin suhteissaan muihin kolmansiin maihin; toivoo, että tätä vuoropuhelua kunnioitetaan, ja korostaa, että keskustelukumppaneiden hyvinvointi on sille tärkeä asia;

5.  katsoo, että Länsi-Kazakstanissa syntyneen öljyalan työkiistan epäasianmukainen käsittely on ollut pääsyynä yleisen tyytymättömyyden kasvuun ennen joulukuun puolivälin 2011 tapahtumia; on vakuuttunut, että yhteiskuntarauhan ja kestävän vakauden kannalta keskeisessä asemassa ovat työntekijöiden järjestäytymisoikeuden tunnustaminen sekä sanoin että teoin, ammattijärjestöjen edustajien, työntekijöiden ja viranomaisten keskinäisen kunnioituksen hengessä käymä vuoropuhelu, irtisanottujen työntekijöiden palkkaaminen uudelleen tai uusien työpaikkojen osoittaminen heille, viimeaikaisten tapahtumien seurauksista pahasti kärsivien perheiden tukeminen ja luottamuksen rakentaminen lainvalvontaviranomaisia kohtaan;

6.  kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa seuraamaan tiiviisti mielenosoituksen järjestämisestä syytettyjen oikeudenkäyntiä ja raportoimaan asiasta parlamentille;

7.  panee tyytyväisenä merkille, että Kazakstanin ihmisoikeuksia ja oikeusvaltiota seuraavan kansainvälisen järjestön johtaja, ihmisoikeusaktivisti Jevgeni Zhovtis ja Vremja-lehden toimittaja Tohnijaz Kutšukov, jotka oli syyskuussa 2009 tuomittu neljäksi vuodeksi työleirille, armahdettiin tuomioistuimen päätöksellä 2. helmikuuta 2012;

8.  pitää valitettavana, että muutoin Kazakstanin ihmisoikeustilanteessa ei ole havaittavissa juuri minkäänlaista parannusta, vaan kielteinen kehitys on jatkunut jo pitkään ja vain vahvistunut viime aikoina; vaatii Kazakstanin viranomaisia takaamaan pidätettyjen aktivistien perheiden turvallisuuden;

9.  kehottaa Kazakstanin viranomaisia tekemään kaikkensa maan ihmisoikeustilanteen parantamiseksi; korostaa, että poliittisten uudistusten eteneminen on asetettava ehdoksi EU:n ja Kazakstanin uudesta kumppanuus- ja yhteistyösopimuksesta käytävien neuvottelujen etenemiselle; kannustaa Kazakstania pitämään kiinni lupauksestaan toteuttaa uusia uudistuksia sellaisen avoimen ja demokraattisen yhteiskunnan luomiseksi, jossa on myös riippumaton kansalaisyhteiskunta ja oppositio ja jossa kunnioitetaan perusoikeuksia ja oikeusvaltion periaatteita;

10.   muistuttaa, että rajoittamaton tiedonsaanti ja rajoittamaton pääsy internetiin (tietoyhteiskunnan vapaudet) ovat yleismaailmallisia oikeuksia ja korvaamattomia tekijöitä ihmisoikeuksien, ilmaisunvapauden ja tiedonsaantioikeuden turvaamisessa sekä julkishallinnon avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden varmistamisessa;

11.  pitää myönteisinä viime kuukausien aikana toteutettuja oikeudellisia uudistuksia, joiden tarkoituksena on mahdollistaa se, että useammat puolueet voivat asettaa ehdokkaita parlamenttivaaleihin; panee merkille, että viime parlamenttivaalien jälkeen uudessa parlamentissa on edustettuna kolme puoluetta; pitää valitettavana, että moni oppositiopuolue ei ole saanut lupaa rekisteröityä; kannustaa Kazakstanin viranomaisia toteuttamaan lisäuudistuksia aidosti moniarvoisten vaalien varmistamiseksi ja tukemaan riippumattomien tiedotusvälineiden ja valtiosta riippumattomien järjestöjen toimintaa;

12.  kehottaa Kazakstanin viranomaisia korjaamaan Etyj/ODIHR:n havaitsemat ongelmat viipymättä, jotta maan oppositio voisi toimia sille demokraattisessa yhteiskunnassa kuuluvan aseman mukaisesti, ja toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet kansainvälisten vaalinormien noudattamiseksi; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa tukemaan Kazakstania näiden ongelmien ratkaisemisessa;

13.  panee merkille Kazakstanin WTO-jäsenyyttä koskevan etenemissuunnitelman, jolla edistetään tasapuolisten toimintaedellytysten luomista molempien osapuolten liiketoimintayhteisöille sekä helpotetaan ja vapautetaan kauppaa ja joka on osoitus yhteistyöhalukkuudesta ja avoimuudesta; korostaa, että jäsenyyden myötä Kazakstan on velvollinen noudattamaan kaikkia WTO:n sääntöjä ja luopumaan protektionistisista toimista;

14.  on erittäin närkästynyt tammikuun 2012 jälkeisistä oppositiojohtajien ja toimittajien pidätyksistä ja kehottaa Kazakstanin viranomaisia lopettamaan maan poliittisen opposition ja riippumattomien tiedotusvälineiden toiminnan tukahduttamisen ja vapauttamaan kaikki poliittisin perustein pidätetyt henkilöt, mukaan lukien Alga-puolueen johtajan Vladimir Kozlovin ja Vzglyad-sanomalehden päätoimittajan Igor Vinjavskin sekä kaikki EU:n Etyjin pysyvässä neuvostossa äskettäin antamissa julkilausumissa mainitut edelleen pidätettyinä olevat henkilöt; vaatii viranomaisia antamaan Kozloville mahdollisuuden tavata vaimoaan ja muuta perhettään sekä järjestämään hänelle puolueettoman lääkärintarkastuksen; on tyytyväinen siihen, että Karazhanbasmunai-öljy-yhtiön ammattiyhdistysasianajaja Natalia Sokolova, joka oli tuomittu kuudeksi vuodeksi vankeuteen, on nyt päästetty ehdonalaiseen vapauteen kolmen vuoden koeajalla; pitää kuitenkin valitettavana, että korkeimman oikeuden tuomiossa kielletään Sokolovaa osallistumasta ammattiyhdistystoimintaan tämän koeajan aikana;

15.  kehottaa Kazakstanin viranomaisia etenemään ripeästi kokoontumis-, yhdistymis-, ilmaisun- ja uskonnonvapauden turvaamisessa Etyjin edustajien ja elinten esittämien suositusten mukaisesti ja pitämään tiukasti mielessä kansainväliset sitoumukset ja lupaukset, jotka maa antoi ennen kuin tehtiin päätös sen Etyj-puheenjohtajuudesta vuonna 2010; kiinnittää huomiota vuonna 2009 hyväksyttyyn, hyvin valmisteltuun kansalliseen ihmisoikeustoimintasuunnitelmaan ja kehottaa Kazakstanin viranomaisia panemaan sen täysimääräisesti täytäntöön;

16.  on vakuuttunut, että Kazakstanin viranomaiset ja yhteiskunta hyötyisivät tästä valtavasti, ja uskoo sen lisäävän erityisesti vakautta ja turvallisuutta sekä palauttavan maan kansainvälisen arvostuksen tielle;

17.   korostaa, että Kazakstanin virallisilla edustajilla on ollut tammikuusta 2012 alkaen Euroopan parlamentin jäsenten kanssa Euroopan parlamentissa avoimia ja rakentavia kokouksia, joihin on osallistunut kansalaisyhteiskunnan ja valtiosta riippumattomien järjestöjen edustajia, ja että he ovat suhtautuneet niissä avoimesti ajatukseen tapahtumien kansainvälisestä tutkinnasta ja luvanneet tietoja viime kuukausina tehdyistä pidätyksistä; jää odottamaan konkreettisia toimia asiassa;

18.  korostaa, että EU:n ja Kazakstanin viranomaisten on tärkeää käydä ihmisoikeusvuoropuhelua, jossa voidaan avoimesti käsitellä kaikkia asioita; kehottaa lujittamaan vuoropuhelua siten, että se tehostuu ja suuntautuu entistä enemmän tuloksiin, sekä sallimaan kansalaisyhteiskunnan toimijoiden osallistumisen siihen;

19.  kehottaa EU:ta ja erityisesti unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa seuraamaan tarkasti asioiden edistymistä, ottamaan kaikki huolenaiheet esille Kazakstanin viranomaisten kanssa käytävissä keskusteluissa, tarjoamaan apua ja raportoimaan asiasta säännöllisesti parlamentille;

20.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle / komission varapuheenjohtajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Kazakstanin tasavallan hallitukselle ja parlamentille sekä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestölle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0588. (2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0058.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. maaliskuuta 2012 Nigerian tilanteesta (2012/2550(RSP))

P7_TA(2012)0090 RC-B7-0131/2012

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / korkean edustajan Ashtonin 26. joulukuuta 2011 antamat lausunnot Nigeriassa joulupäivänä tehdyistä pommi-iskuista ja Kanossa 22. tammikuuta 2012 tehdyistä pommi-iskuista,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston antaman lausunnon Nigeriassa 27. joulukuuta 2011 tehdyistä hyökkäyksistä,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jonka Nigeria on ratifioinut 29. lokakuuta 1993,

–  ottaa huomioon vuosia 2007–2013 koskevan Cotonoun sopimuksen toisen tarkistuksen, jonka Nigeria on ratifioinut 27. syyskuuta 2010,

–  ottaa huomioon vuonna 1981 tehdyn ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia koskevan Afrikan peruskirjan, jonka Nigeria on ratifioinut 22. kesäkuuta 1983,

–  ottaa huomioon vuonna 1981 annetun YK:n julistuksen kaikkinaisen uskontoon tai vakaumukseen perustuvan syrjinnän ja suvaitsemattomuuden poistamisesta,

–  ottaa huomioon Nigerian liittotasavallan perustuslain ja erityisesti sen IV luvussa – oikeus ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapauteen – olevat uskonnonvapauden turvaavat säännökset,

–  ottaa huomioon Abujassa 8. helmikuuta 2012 järjestetyn Nigerian ja EU:n välisen ministerikokouksen,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeuskomission päätöslauselman E/CN.4/RES/2005/69, jossa pyydetään pääsihteeriä nimittämään ihmisoikeuksista, monikansallisista yhtiöistä ja muista liikeyrityksistä vastaava erityisedustaja,

–  ottaa huomioon YK:n ympäristöohjelman UNEPin raportin suositukset, joissa esitetään Ogonimaan ympäristön ennallistamisesta vastaavan viranomaisen perustamista,

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Nigeriasta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 4 kohdan,

A.  on järkyttynyt uusimmasta islamistiterrorijärjestön Boko Haramin ampuma-ase- ja pommihyökkäysten sarjasta Kanossa 20. tammikuuta 2012, jossa kuoli ainakin 185 ihmistä ja jonka kohteena olivat lähinnä poliisiasemat; ottaa huomioon, että Boko Haram jakoi Kanon kaupungissa asukkaille öisin lentolehtisiä, joissa varoitettiin, että iskut turvallisuuspalveluita vastaan jatkuvat, ja kehotettiin kärsivällisyyteen, sillä ryhmä taistelee saattaakseen voimaan ”islamilaisen järjestelmän”;

B.  ottaa huomioon, että ihmisoikeusjärjestöt ovat dokumentoineet islamistiryhmä Boko Haramin osallistumisen poliisiasemille, sotilaskohteisiin, kirkkoihin ja pankkeihin tehtyihin iskuihin sekä YK:n päämajaan kohdistuneeseen itsemurhaiskuun, jossa kuoli noin 24 ihmistä ja yli sata haavoittui;

C.  ottaa huomioon, että vastauksena Boko Haramin väkivaltaan Nigerian poliisi ja armeija ovat teloittaneet laittomasti useita epäiltyjä ryhmän jäseniä;

D.  ottaa huomioon, että Boko Haram on kohdistanut hyökkäyksensä kristittyihin erityisesti joulupäivänä, jolloin kymmeniä ihmisiä sai surmansa sarjassa pommi-iskuja, joista tappavin vaati 44 ihmisuhria lähellä pääkaupunkia Abujaa sijainneen katolisen kirkon ulkopuolella; ottaa huomioon, että Boko Haram on luvannut käydä uskonsotaa kristittyjä vastaan ja ajaa heidät pois enimmäkseen muslimien asuttamasta maan pohjoisosasta;

E.  ottaa huomioon, että Boko Haram esitti 3. tammikuuta 2012 uhkavaatimuksen ja antoi Pohjois-Nigerian kristityille kolme päivää aikaa poistua alueelta; ottaa huomioon, että ainakin kahdeksan Gombessa rukoustilaisuuteen osallistunutta kristittyä sai surmansa 5. tammikuuta 2012 ja 20 kristittyä surijaa tapettiin Mubissa 6. tammikuuta 2012;

F.  ottaa huomioon, että kolme ihmistä sai surmansa ja 38 loukkaantui 26. helmikuuta 2012 sen jälkeen, kun kaksi Boko Haramiin kuulunutta itsemurhapommittajaa räjäytti auton Josin kaupungissa sijaitsevan kirkon edessä; ottaa huomioon, että viisi ihmistä haavoittui 21. helmikuuta 2012 ääriaineksien räjäytettyä pommin Sulejan kaupungissa sijaitsevan kirkon edessä;

G.  ottaa huomioon, että Boko Haram ilmoitti 4. maaliskuuta 2012 aloittavansa sarjan koordinoituja iskuja tuhotakseen maan pohjoisosissa elävien kristittyjen yhteisön kokonaisuudessaan;

H.  katsoo, että uskonnon-, vakaumuksen- ja omantunnonvapaus ovat yleismaailmallisia perusarvoja ja että ne ovat keskeinen osa demokratiaa; toteaa, että Euroopan unioni on toistuvasti ilmaissut sitoutumisensa uskonnon-, vakaumuksen-, omantunnon- ja ajatuksenvapauteen ja korostanut, että hallitusten velvollisuutena on näiden vapauksien turvaaminen koko maailmassa;

I.  ottaa huomioon, että Boko Haramia syytetään yli 900 ihmisen surmaamisesta noin 160 erillisessä iskussa heinäkuun 2009 jälkeen; ottaa huomioon, että useiden viimeaikaisten raporttien mukaan Boko Haramin ja AQMIn (Al-Qaida islamilaisessa Maghrebissa) välillä saattaa olla yhteyksiä, mikä voi vaarantaa vakavasti rauhan ja turvallisuuden Sahelin alueella ja Länsi-Afrikassa;

J.  toteaa, että vastauksena väkivallan kasvuun presidentti Goodluck Jonathan julisti 31. joulukuuta 2011 hätätilan useissa osavaltioissa ja sulki tilapäisesti Tšadin, Kamerunin ja Nigerin vastaiset rajat; toteaa presidentin myöntäneen, että Boko Haram on soluttautunut valtion elimiin ja turvallisuusjoukkoihin, ja korruptoituneiden virkamiesten on väitetty toimittaneen Boko Haramille aseita;

K.  katsoo, että Nigerian ongelmat johtuvat talouskehityksen puutteesta ja jännitteistä, joiden taustalla on vuosikymmeniä kestänyt kauna ja kamppailu hedelmällisestä viljelysmaasta alueen alkuperäisten asukkaiden ja pohjoisen hausankielisiltä muslimialueilta tulevien siirtolaisten ja uudisasukkaiden välillä;

L.  ottaa huomioon, että konfliktien rauhanomainen ratkaisu edellyttää ihmisoikeuksien kunnioittamista, muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta, rankaisemattomuuden lopettamista ja Nigerian kaltaisessa öljyntuottajavaltiossa myös luonnonvarojen oikeudenmukaista hyödyntämistä ja niistä saatavien tulojen uudelleenjakamista;

M.  ottaa huomioon, että vaikka Nigeria on maailman kahdeksanneksi suurin öljyntuottaja, suurin osa sen 148-miljoonaisesta väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella;

N.  toteaa, että Nigerian hallitus käyttää vuosittain polttoainetukiin arviolta kahdeksan miljardia Yhdysvaltain dollaria; toteaa, että Nigerian kaltaisissa maissa, joissa on paljon luonnonvaroja ja joissa rikkaiden ja köyhien välinen kuilu on valtava, subventoitu kaasu on yksi harvoista eduista, jonka tunnetusti korruptoitunut ja öljystä saatavia tuottoja epäasianmukaisesti hoitanut hallinto sallii;

O.  toteaa, että tämän vuoden alussa väkivaltaiset julkiset protestit ja viikon jatkunut yleislakko pakottivat presidentti Goodluck Jonathanin palauttamaan polttoainesubventiot osittain; toteaa, että kansainväliset rahoituslaitokset, kuten Kansainvälinen valuuttarahasto, ovat sitä mieltä, että subventiot voitaisiin käyttää paremmin koulutuksen, terveydenhuollon ja muiden palveluiden rahoittamiseen;

P.  toteaa, että johtavan eliitin väärinkäytökset ja maan valtavien luonnonvarojen ja etenkin öljyvarojen huono hoito jatkuvat suurelta osin ennallaan; toteaa lisäksi, että monikansallisten öljyhankkeiden toistuvat öljyvuodot, putkien sabotointi, raakaöljyn varastaminen ja laajalle levinnyt kaasun polttaminen ovat johtaneet Niger-joen suiston vaikeaan saastumiseen; toteaa, että YK:n raportin mukaan Nigerian Ogonimaan öljyalueen ympäristön ennallistamisesta voi tulla maailman laajin ja pitkäaikaisin öljynpuhdistushanke, jos saastunut juomavesi, maa, merenlahdet ja muu ekosysteemi halutaan elvyttää täysin;

Q.  toteaa, että nais- ja sosiaaliasioista vastaava ministeri Hajia Zainab Maina on tuominnut maassa naisiin usein kohdistuvat raiskaukset ja seksuaalisen väkivallan ja todennut, että tämän huolestuttavan ongelman ratkaisemiseksi on välttämätöntä, että henkilöihin kohdistuvaa väkivaltaa koskevasta lakialoitteesta tulee osa lainsäädäntöä;

R.  toteaa, että Nigerian liittovaltion rikoslain mukaan homoseksuaalisista suhteista seuraa jopa 14 vuoden vankeusrangaistus; panee merkille, että tietyissä šaria-lakia soveltavissa osavaltioissa keskinäiseen suostumukseen perustuvista miesten homoseksuaalisista suhteista seuraa kuolemanrangaistus ja naisten ollessa kyseessä ruoskinta ja kuuden kuukauden vankeustuomio; toteaa, että äskettäin hyväksytyssä liittovaltion lainsäädännössä myös kriminalisoidaan samaa sukupuolta olevien henkilöiden väliset liitot ja niistä rangaistaan jopa 14 vuoden vankeustuomiolla; toteaa, että kansalliskokous on kaksi kertaa yrittänyt hyväksyä tällaista lainsäädäntöä, mutta hankkeen ovat estäneet kansainväliset ja maan omat ihmisoikeusaktivistit;

S.  panee merkille, että Nigerian ammattiyhdistysaktivistit ja ihmisoikeuksien puolustajat Osmond Ugwu ja Raphael Elobuike ovat sen jälkeen, kun heidät pidätettiin työläisten mielenosoituksessa 24. lokakuuta 2011, olleet pidätettyinä Enugussa sijaitsevassa liittovaltion vankilassa Kaakkois-Nigeriassa ja heitä syytetään poliisin murhayrityksestä; toteaa, että Amnesty International- ja Human Rights Watch -järjestön mukaan syyttäjällä ei ole todisteita heitä vastaan;

T.  ottaa huomioon, että Euroopan unioni on merkittävä talousavun antaja Nigerialle; ottaa huomioon, että komissio ja Nigerian liittohallitus allekirjoittivat 12. marraskuuta 2009 Nigerian ja Euroopan yhteisön maakohtaisen strategia-asiakirjan ja kansallisen maaohjelman vuosiksi 2008–2013, jonka mukaan EU rahoittaa hankkeita, joilla pyritään edistämään muun muassa rauhaa, turvallisuutta ja ihmisoikeuksia;

U.  ottaa huomioon, että tarkistetun Cotonoun sopimuksen 8 artiklan mukaisesti EU on sitoutunut käymään säännöllistä poliittista vuoropuhelua Nigerian kanssa ihmisoikeuksista ja demokratian periaatteista, etninen, uskonnollinen ja rotuun perustuva syrjintä mukaan lukien;

1.  tuomitsee jyrkästi viimeaikaisen väkivallan, erityisesti islamistiterrorijärjestö Boko Haramin toteuttamat iskut, ja traagiset ihmishenkien menetykset iskujen kohteena olevilla Nigerian alueilla ja ilmaisee myötätuntonsa omaisiaan menettäneille ja loukkaantuneille;

2.  kehottaa painokkaasti kaikkia yhteisöjä itsehillintään ja etsimään rauhanomaisia keinoja Nigerian uskonnollisten ja etnisten ryhmien välisten erimielisyyksien selvittämiseksi;

3.  kehottaa Nigerian hallitusta tekemään lopun väkivallasta niin pian kuin mahdollista ja kehottaa sitä takaamaan maan väestön turvallisuuden ja suojelun sekä ihmisoikeuksien kunnioittamisen;

4.  kehottaa Nigerian presidenttiä kannustamaan uskontojen ja vakaumusten väliseen vuoropuheluun ja edistämään ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapautta;

5.  korostaa, että riippumattomalla, puolueettomalla ja helppokäyttöisellä oikeusjärjestelmällä on tärkeä tehtävä rankaisemattomuuden lopettamisessa ja oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisten perusoikeuksien kunnioittamisen vahvistamisessa;

6.  kehottaa Nigerian liittohallitusta toteuttamaan tutkinnan viimeisimpien väkivaltaisuuksien syiden selvittämiseksi ja varmistamaan, että väkivallantekoihin syyllistyneet tuodaan oikeuden eteen; kehottaa erityisesti liittohallitusta ryhtymään toimiin Boko Haramia vastaan, joka lisää suosiotaan käyttämällä hyväksi Nigerian syvään juurtuneita uskonnollisia jännitteitä;

7.  korostaa alueellisen yhteistyön merkitystä, sillä sen avulla voidaan puuttua Boko Haramin ja AQMIn mahdollisten yhteyksien muodostamaan uhkaan; kannustaa alueen maita tiivistämään yhteistyötään myös asianomaisten alueellisten järjestöjen kautta, jotta voidaan estää Boko Haramin ja AQMIn yhteistyö; kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita antamaan tukensa näille alueellisille toimille;

8.  ottaa huomioon, että AQMI piti brittiläistä Chris McManusia ja italialaista Franco Lamolinaraa, jotka työskentelivät insinööreinä italialaisen rakennusyhtiön palveluksessa, panttivankeina kymmenen kuukauden ajan, ja tuomitsee jyrkästi näiden surmaamisen epäonnistuneen pelastamisyrityksen yhteydessä 8. maaliskuuta 2012 sekä esittää surunvalittelunsa uhrien omaisille;

9.  kehottaa selvittämään laajemmin konfliktin perimmäiset syyt, myös yhteiskunnalliset, taloudelliset ja etniset jännitteet, ja välttämään pelkästään uskontoon perustuvia yksinkertaistavia selityksiä, joihin alueen ongelmien pitkäaikainen ja kestävä ratkaisu ei voi perustua;

10.  kehottaa Nigerian liittohallitusta suojelemaan maansa väestöä ja puuttumaan väkivallan perimmäisiin syihin varmistamalla kaikille kansalaisille yhtäläiset oikeudet ja puuttumalla hedelmällisen viljelysmaan hallinnan ongelmaan sekä työttömyyden ja köyhyyden ongelmaan;

11.  kehottaa liittohallitusta torjumaan köyhyyttä ja epätasa-arvoa ja edistämään sosiaalisia, poliittisia ja taloudellisia uudistuksia, joiden avulla voidaan luoda demokraattinen, vakaa, turvallinen ja vapaa valtio, jossa kunnioitetaan ihmisoikeuksia;

12.  vetoaa viranomaisiin sellaisten todellisten huolenaiheiden käsittelemiseksi, joita on joitakin maan varakkaampia eteläisiä osavaltioita paljon köyhemmissä maan pohjoisosissa asuvilla kansalaisilla, ja kehottaa asettamaan etusijalle heidän surkeiden elinolojensa parantamisen jättämättä kuitenkaan huomiotta maan eteläosien osavaltioita, joissa on samanlaisia ongelmia;

13.  kehottaa Nigerian viranomaisia ja Nigerian öljyalalla toimivia ulkomaisia yrityksiä auttamaan hallinnon vahvistamisessa parantamalla kaivannaisteollisuuden avoimuutta ja seurattavuutta, ja kehottaa yrityksiä noudattamaan kaivannaisteollisuuden avoimuutta koskevaa aloitetta ja ilmoittamaan, paljonko ne maksavat Nigerian hallitukselle;

14.  korostaa, että Nigerian viranomaisten ja monikansallisten öljy-yhtiöiden on tehtävä kaikkensa, jotta edelleen jatkuva saastuminen saadaan loppumaan, ja pantava täytäntöön YK:n ympäristöohjelman suositukset, jotta voidaan puuttua öljyn aiheuttamiin ympäristötuhoihin;

15.  kehottaa painokkaasti Nigerian viranomaisia takaamaan, että henkilöihin kohdistuvaa väkivaltaa koskevasta lakialoitteesta tulee osa lainsäädäntöä, ja toivoo, että se auttaa runsaan seksuaalisen väkivallan ja muun naisiin kohdistuvan väkivallan kitkemisessä;

16.  kehottaa kumoamaan homoseksuaalisuuden kriminalisoinnin, jonka mukaan homoseksuaalisuudesta rangaistaan joissakin tapauksissa kivittämällä; kehottaa Nigerian parlamenttia luopumaan samaa sukupuolta olevien henkilöiden avioliiton kieltämistä koskevan lakialoitteen käsittelystä, sillä jos se hyväksytään, se aiheuttaa homo- ja biseksuaaleille sekä transihmisille suuren väkivallan ja pidätyksen uhan riippumatta siitä, ovatko he Nigerian kansalaisia vai ulkomaalaisia;

17.  kehottaa hallitusta vapauttamaan ammattiliittojohtaja Osmond Ogwun ja liiton jäsenen Raphael Elobuiken, koska syyttäjällä ei ole todisteita heitä vastaan;

18.  toistaa huolensa uskonnollisten vähemmistöjen uskonnonvapautta koskevan oikeuden täysimääräisestä ja tehokkaasta kunnioittamisesta monissa kolmansissa valtioissa; painottaa tässä yhteydessä, että vapaus harjoittaa uskontoa on vain yksi uskonnonvapauden osa-alue, sillä jälkimmäiseen kuuluu myös vapaus vaihtaa uskontoa ja tuoda uskontonsa julki opetuksessa, käytännön tilanteissa ja uskonnollisissa menoissa sekä yksilö- ja yhteisötasolla että yksityisellä, julkisella ja institutionaalisella tasolla; korostaa sen vuoksi, että julkinen taso on uskonnonvapauden kannalta keskeinen, sillä kristittyjen ja muiden estäminen ilmaisemasta uskoaan julkisesti ja heidän uskontonsa kaventaminen yksityiseksi ilmiöksi loukkaa vakavasti heidän oikeuttaan uskonnonvapauteen;

19.  korostaa, että vapaata uskonnon harjoittamista estetään yhä monilla maailman alueilla, ja kehottaa komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa Ashtonia ja komissiota pitämään nämä kysymykset tiukasti esillä keskeisten ihmisoikeuksia koskevien aloitteiden yhteydessä;

20.  kehottaa korkeaa edustajaa, joka vastaa Euroopan ulkosuhdehallinnosta, toteuttamaan Nigeriassa toimia, joissa diplomatia yhdistetään pitkän aikavälin kehitysyhteistyöhön rauhan, turvallisuuden ja hyvän hallinnon aikaansaamiseksi ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseksi;

21.  kehottaa EU:ta jatkamaan poliittista vuoropuhelua Nigerian kanssa tarkistetun Cotonoun sopimuksen 8 artiklan mukaisesti ja siinä yhteydessä käsittelemään kysymyksiä, jotka liittyvät ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen, jotka on vahvistettu yleismaailmallisissa, alueellisissa ja kansallisissa ihmisoikeusasiakirjoissa;

22.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Nigerian liittohallitukselle, Afrikan unionin ja ECOWASin toimielimille, Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille ja yleiskokoukselle, AKT:n ja EU:n yhteisen edustajakokouksen yhteispuheenjohtajille ja yleisafrikkalaiselle parlamentille.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. maaliskuuta 2012 Marseillessa 12.–17. maaliskuuta 2012 järjestettävästä maailman kuudennesta vesifoorumista (2012/2552(RSP))

P7_TA(2012)0091 B7-0130/2012

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Marseillessa 12.–17. maaliskuuta 2012 järjestettävän maailman kuudennen vesifoorumin,

–  ottaa huomioon Marrakeshissa vuonna 1997, Haagissa vuonna 2000, Kiotossa vuonna 2003, Méxicossa vuonna 2006 ja Istanbulissa vuonna 2009 järjestettyjen maailman viiden ensimmäisen vesifoorumin loppujulistukset,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 28. heinäkuuta 2010 antaman päätöslauselman 64/292 vettä ja jätevesihuoltoa koskevasta ihmisoikeudesta ja YK:n ihmisoikeusneuvoston 30. syyskuuta 2010 antaman päätöslauselman 15/9 ihmisoikeuksista ja puhtaan juomaveden ja jätevesihuollon saatavuudesta,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien 8. syyskuuta 2000 antaman vuosituhatjulistuksen, jossa asetettiin vuosituhattavoitteet kansainvälisen yhteisön yhdessä vahvistamiksi köyhyyden poistamista koskeviksi tavoitteiksi ja jossa edellytettiin, että vuoteen 2015 mennessä ilman puhdasta juomavettä ja perusjätevesihuoltoa olevien väestöosuus puolitetaan,

–  ottaa huomioon maailman vesitilannetta koskevan kolmannen YK:n kehitysraportin ”Water in a Changing World”,

–  ottaa huomioon Budapestissa 16.–18. toukokuuta 2011 kokoontuneen AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen antaman päätöslauselman vesien saastumisesta,

–  ottaa huomioon yhteisön vesipolitiikan puitteista 23. lokakuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY(1) (”vesipuitedirektiivi”),

–  ottaa huomioon 29. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman EU:n yhteisen kannan muodostamisesta ennen Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen konferenssia (Rio+20)(2),

–  ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman vedestä ennen Istanbulissa 16.–22. maaliskuuta 2009 järjestettävää maailman viidettä vesifoorumia(3) ja 15. maaliskuuta 2006 antamansa päätöslauselman Mexico Cityssä 16.–22. maaliskuuta 2006 järjestettävästä maailman neljännestä vesifoorumista(4),

–  ottaa huomioon komissiolle esitetyn suullisen kysymyksen Marseillessa 12.-17. maaliskuuta 2012 järjestettävästä maailman kuudennesta vesifoorumista (O-000013/2012 – B7-0101/2012),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että melkein puolet maailman väestöstä on ilman jätevesihuoltoa, yli 800 miljoonaa ihmistä käyttää yhä likaisia juomavesilähteitä ja puhtaan juomaveden ja jätevesipalveluiden riittämätön saatavuus sekä huonot hygieniakäytänteet aiheuttavat yli 2,5 miljoonan lapsen kuoleman vuosittain,

B.  ottaa huomioon, että vesihuolto vaikuttaa suoraan ihmisten terveyteen, energiantuotantoon, maatalouteen ja elintarviketurvaan ja että tehokas vesihuolto on köyhyyden vähentämisen välttämätön ennakkoehto,

C.  ottaa huomioon, että metsäkato, kaupungistuminen, väestönkasvu, biologinen ja kemiallinen pilaantuminen ja ilmastonmuutos luovat suurempia paineita puhtaiden ja turvallisten vesiresurssien saatavuudelle ja laadulle sekä aiheuttavat suurempia veteen liittyvien ääri-ilmiöiden riskejä ja että köyhät väestöt ovat suojattomimpia suhteessa näihin kehityssuuntiin ja vähiten kykeneviä sopeutumaan niihin,

D.  ottaa huomioon, että vesivarat jakautuvat maantieteellisesti hyvin epätasaisesti ja että niitä hallitaan usein parhaiten ”monitasoisen hallinnon” lähestymistavalla, jossa alue- ja paikallisviranomaisten rooli korostuu,

E.  ottaa huomioon, että parlamentti kehotti maailman neljännestä ja viidennestä vesifoorumista antamissaan päätöslauselmissa komissiota ja neuvostoa kannustamaan EU:n paikallisviranomaisia osoittamaan osan käyttäjiltä vesi- ja jätehuoltopalveluista kerätyistä maksuista hajautettuihin yhteistyöhankkeisiin ja että tällaiset pyynnöt eivät ole johtaneet mihinkään toimiin huolimatta siitä, että toiminta tällä alalla lisäisi veden ja jätevesihuollon saatavuutta köyhimpien ihmisten kohdalla,

F.  ottaa huomioon, että kehitysmaissa vesi-infrastruktuurijärjestelmät ovat usein riittämättömiä ja kehittyneissä maissa vanhentuneita,

G.  ottaa huomioon, että uudella teknologialla on mahdollista lisätä vedenkäytön tehokkuutta ja kestävyyttä ja että uutta teknologiaa voidaan käyttää erityisesti kehitysmaiden eduksi,

H.  ottaa huomioon, että vesipuitedirektiivillä säädettiin kehykset puhtaan veden suojelemiselle ja säilyttämiselle EU:ssa sekä sen pitkän aikavälin kestävälle käytölle,

I.  katsoo, että vesien hyvä tila saavutetaan parhaiten vähentämällä ympäristöön joutuvia pilaavien aineiden päästöjä ja häviöitä,

J.  ottaa huomioon, että ehdotetuissa, älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun edistämiseksi annettuun Eurooppa 2020 -strategiaan liittyvissä EU:n yhteisen maatalouspolitiikan ja koheesiopolitiikan uusissa kehyksissä on puolustettu ympäristö- ja ilmastokysymysten valtavirtaistamista,

K.  ottaa huomioon, että kolmen vuoden välein kokoontuva maailman vesifoorumi tarjoaa ainoalaatuisen kohtauspaikan, jossa vesialan edustajat sekä alan politiikasta ja päätöksistä vastaavat tahot kautta maailman voivat kokoontua, keskustella ja yrittää löytää ratkaisuja vedensaannin varmistamiseen,

L.  ottaa huomioon, että maailman kuudes vesifoorumi, jonka teemana on ”ratkaisujen aika”, on määritellyt vesivaroja koskevan toiminnan 12 keskeistä painopistettä, jotka on ryhmitelty kolmeksi strategiseksi suunnaksi – nimittäin ”kaikkien hyvinvoinnin turvaaminen”, ”talouskehityksen edistäminen” ja ”säilytä sininen planeetta” – sekä kolme menestyksen edellytystä,

Kaikkien hyvinvoinnin turvaaminen

1.  toteaa, että vesi on ihmiskunnan yhteinen hyödyke, joten sitä ei saisi käyttää laittoman taloudellisen hyödyn hankkimiseen, ja että veden saatavuuden olisi oltava kaikille kuuluva perusoikeus; pitää myönteisenä sitä, että Yhdistyneet kansakunnat on tunnustanut puhdasta juomavettä ja jätevesihuoltoa koskevan ihmisoikeuden, joka juontuu kohtuullista elintasoa koskevasta oikeudesta; vaatii ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimiin, jotta kaikkein köyhimmille väestönosille taataan veden saatavuus vuoteen 2015 mennessä;

2.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan sitoutumistaan vesi- ja jätevesihuoltoa koskevien Yhdistyneiden kansakuntien vuosituhannen kehitystavoitteiden täysimääräiseen saavuttamiseen ja ottamaan huomioon kestävän kehityksen konferenssin (Rio+20) asiaa koskevat päätelmät; korostaa, että maailman vesifoorumin keskusteluissa olisi pyrittävä maataloutta ja talouskehitystä koskevien ratkaisujen löytämiseen siten, että varmistetaan veden hyvä saatavuus ja laatu;

3.  korostaa, että on sitouduttava konkreettisesti vesihuollon edistämiseen ja vesivarojen suojeluun erityisesti valmistauduttaessa tulevaan Rio+20-konferenssiin;

4.  pitää kansanterveyden ja ympäristön suojelua kaiken vesihuoltopolitiikan painopisteinä; painottaa juomavesivarojen suojelun keskeistä merkitystä ihmisten terveydelle; kehottaa suunnittelemaan ja toteuttamaan vesivaroja koskevia toimenpiteitä vesistöalueen laajuudessa ja ottaen huomioon koko hydrologisen kierron; toteaa, että vesien pilaantumiseen olisi puututtava päästöjen lähteellä ja että olisi vähennettävä sellaisten vaarallisten aineiden määrää, jotka joutuvat ympäristöön ja juomavesivarantoihin; kehottaa panemaan täytäntöön ”saastuttaja maksaa' -periaatteen;

5.  korostaa vesivarojen merkitystä rauhan ja yhteistyön edistämisessä; kehottaa tekemään ja panemaan täytäntöön kansainvälisiä sopimuksia rajat ylittävien pinta- ja pohjavesien yhteisestä hallinnasta ja kokoamaan väestöt ja hallinnot yhteen vesivarojen kestävän hallinnan varmistamiseksi sekä suojatoimenpiteenä paikallisia ja kansainvälisiä konflikteja vastaan;

Talouskehityksen edistäminen

6.  korostaa tarvetta tasapainottaa veden käyttöä, jotta turvataan veden kysyntä ja saatavuus sekä laatu, erityisesti kehitysmaissa; kehottaa ottamaan käyttöön yhdennetyt vesivarojen hallintasuunnitelmat sekä maankäytön suunnittelun kansainvälisessä, kansallisessa ja paikallisessa laajuudessa;

7.  kehottaa tekemään julkisia ja yksityisiä investointeja innovatiivisen vesiteknologian tutkimiseen ja kehittämiseen kaikilla aloilla; kannustaa käyttämään uutta vesiteknologiaa ja uusia välineitä ja laitteita maataloudessa, jotta tuotetaan riittävästi ja turvallisia elintarvikkeita kestävällä tavalla ja käytetään vettä tehokkaammin sekä hyödynnetään paremmin muita kuin tavanomaisia veden lähteitä, mukaan lukien käsitellyn jäteveden uudelleenkäyttö kastelussa ja teollisissa tarkoituksissa;

8.  kehottaa poistamaan esteitä, jotka haittaavat muun muassa veden säästämistä, vedenkeruuta, kastelutekniikoita, pohjavesien hoitoa ja jätevesihuoltoa koskevan tietämyksen ja teknologian siirtoa;

9.  painottaa vedenkäytön tehokkuuden merkitystä; kehottaa käyttämään vettä tehokkaammin erityisesti maatalouden kaltaisilla aloilla, joilla vettä käytetään eniten ja joilla tehokkuuden tuomia säästöjä voidaan saavuttaa eniten; kehottaa myös määrittämään tehokkuutta koskevat vähimmäisvaatimukset sellaisille EU:n markkinoille saatettaville tuotteille, jotka vaikuttavat suuresti vedenkulutukseen, ja ottamaan myös huomioon asiaan liittyvät energiansäästömahdollisuudet;

10.  korostaa, että kestävä vedenkäyttö on välttämätöntä niin taloudellisesti kuin ympäristön ja terveyden kannalta; kehottaa lisäämään vedenhinnoittelujärjestelmien avoimuutta;

Säilytä sininen planeetta

11.  korostaa, että vesivarat ovat erityisen alttiit ilmastonmuutoksen vaikutuksille, mikä voi johtaa saatavilla olevan veden ja erityisesti juomaveden määrän ja laadun alenemiseen sekä tulvien ja kuivien kausien voimistumiseen ja tiheämpään esiintymiseen; kehottaa ottamaan vesivaroihin kohdistuvan vaikutuksen asianmukaisesti huomioon ilmastonmuutokseen mukautumista ja sen lieventämistä koskevissa toimintalinjoissa; korostaa riskinehkäisy-, hillitsemis- ja vastausstrategioiden merkitystä vesivaroihin liittyvien ääri-ilmiöiden ehkäisemisessä;

12.  pyytää kaikkia maita asettamaan vuoteen 2015 mennessä yhdyskuntajätevesistä ja maa-alueilla tapahtuvista toiminnoista aiheutuvan kemiallisen ja biologisen pilaantumisen vähentämistä koskevan määrällisen tavoitteen, jotta veden laatua suojellaan ja parannetaan ja jotta tuetaan vesivarojen ja ekosysteemien kestävyyttä; muistuttaa jäsenvaltioita, että ne ovat vesipuitedirektiivin mukaan velvollisia varmistamaan vesien hyvän tilan vuoteen 2015 mennessä; pyytää jäsenvaltioita ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimiin ja asettamaan riittävästi rahoitusta saataville, jotta nämä veden laatua koskevat tavoitteet saavutetaan;

Onnistumisen edellytykset

13.  kannustaa kehittämään yhteisen hydrologisen tietopohjan maailmanlaajuisesti ja EU:n tasolla; kehottaa kehittämään keskeisiä yleisindikaattoreita, jotka kuvaavat veden laatua, määrää, saatavuutta ja huokeutta sekä vedenkäytön tehokkuutta vesistöalueiden tasolla;

14.  tukee yhdennettyjen vesistöalueiden hallintasuunnitelmien kehittämistä maailmanlaajuisella tasolla; korostaa vesistöalueiden hallintasuunnitelmien ensisijaista roolia vesipuitedirektiiviin liittyvässä EU:n vesipolitiikan täytäntöönpanossa; korostaa alue- ja paikallisviranomaisten keskeistä roolia maailmanlaajuisten vesikysymysten ratkaisemisessa kustannustehokkaalla tavalla ja korruption ehkäisemisessä;

15.  kehottaa komissiota Euroopan unionin puolesta ja jäsenvaltioita liittymään maasta toiseen ulottuvien vesistöjen käyttöä koskevaan Yhdistyneiden kansakuntien vuoden 1997 yleissopimukseen sekä edistämään maasta toiseen ulottuvien vesistöjen ja kansainvälisten järvien suojelua ja käyttöä koskevaan vuoden 1992 Helsingin yleissopimukseen tehtyjen muutosten täytäntöönpanoa, joiden myötä tämän välineen soveltamisala laajenisi YK:n Euroopan talouskomission jäsenmaita laajemmalle; kannustaa myös mahdollisimman monia tahoja ratifioimaan vuoden 1992 Helsingin yleissopimukseen liitetyn, vesivaroja ja terveyttä koskevan pöytäkirjan, jotta edistetään kansallisten ja maasta toiseen ulottuvien vesistöjen koordinoitua ja kestävää hallintaa;

16.  korostaa tarvetta keskittää saatavilla oleva rahoitus aihekohtaisesti vesikysymyksiin ja ottaa vesikysymykset huomioon kaikilla politiikan aloilla, muun muassa kaikkien EU:n rahoitusvälineiden ja oikeudellisten välineiden yhteydessä; korostaa, että vesikysymyksiin liittyvien haasteiden kohtaaminen on erottamaton osa menestyksekästä siirtymistä toimivaan ”vihreään talouteen”;

17.  toistaa komissiolle ja neuvostolle osoittamansa kehotuksen kannustaa EU:n paikallisviranomaisia sijoittamaan osan käyttäjiltä vesi- ja jätehuoltopalveluista kerätyistä maksuista hajautettuihin yhteistyöhankkeisiin; kiinnittää huomiota joidenkin jäsenvaltioiden käyttöön ottamaan vettä koskevan yhden prosentin solidaarisuusmaksun periaatteeseen mahdollisena edistettävänä esimerkkinä;

o
o   o

18.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille.

(1) EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1. (2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0430. (3) EUVL C 87 E, 1.4.2010, s. 157. (4) EUVL C 291 E, 30.11.2006, s. 294.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. maaliskuuta 2012 ihmiskaupasta Siinailla, erityisesti Solomon W:n tapauksesta (2012/2569(RSP))

P7_TA(2012)0092 RC-B7-0158/2012

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Siinailla panttivankeina pidettävistä Eritrean pakolaisista 16. joulukuuta 2010 antamansa päätöslauselman(1),

–  ottaa huomioon vuoden 1948 ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja erityisesti sen 3 artiklan (”Kullakin yksilöllä on oikeus elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen”) sekä 4 artiklan, jossa kielletään orjakauppa sen kaikissa muodoissa, ja 5 artiklan,

–  ottaa huomioon vuonna 1950 tehdyn Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 1, 3, 4, 5 ja 6 artiklan,

–  ottaa huomioon Kairossa 26. ja 27. tammikuuta 2006 pidetyn Euro–Välimeri-alueen ihmisoikeusverkoston ensimmäisen konferenssin,

–  ottaa huomioon vuonna 2000 hyväksytyn, kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaista YK:n yleissopimusta täydentävän Palermon pöytäkirjan ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten kaupan ehkäisemisestä, torjumisesta ja rankaisemisesta ja erityisesti sen 6 ja 9 artiklan,

–  ottaa huomioon 20. syyskuuta 2002 hyväksytyn Brysselin julistuksen ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjunnasta,

–  ottaa huomioon ihmiskaupan vastaista toimintaa koskevan yleissopimuksen vuodelta 2005,

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 2 artiklan, 6 artiklan 1 kohdan, 7 artiklan ja 17 artiklan (”Jokaisella on oikeus lain suojaan sellaisilta puuttumisilta tai loukkauksilta”),

–  ottaa huomioon YK:n yleissopimuksen pakolaisten asemasta vuodelta 1951 ja siihen liitetyn pöytäkirjan vuodelta 1967,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Catherine Ashtonin 21. syyskuuta 2010 Eritrean poliittisista vangeista antaman lausunnon,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan 5 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että tuhannet turvapaikanhakijat ja siirtolaiset menettävät henkensä ja häviävät Siinailla joka vuosi ja että ihmiskauppiaat sieppaavat ja pitävät lunnaiden toivossa pankkivankeina monia muita, myös naisia ja lapsia; ottaa huomioon, että ihmiskaupan uhreja käytetään hyväksi erittäin halventavalla tavalla, heitä kohdellaan väkivaltaisesti ja kidutetaan, raiskataan ja käytetään seksuaalisesti hyväksi sekä pakotetaan työhön;

B.  ottaa huomioon, että joulukuussa 2011 Rashaida-heimoon kuuluvat ihmiskauppiaat kaappasivat useita henkilöitä YK:n pakolaisleirin ulkopuolelta Sudanissa; ottaa huomioon, että 27 heistä, mukaan luettuna neljä tyttöä ja yksi nainen pienen lapsen kanssa, oli eritrealaisia ja että heidät vietiin Rafahiin Siinain Mahadyaan, joka sijaitsee Egyptissä;

C.  ottaa huomioon, että ryhmässä erityisesti naisia lyötiin ja pahoinpideltiin, jotkut heistä tapettiin ja ruumiit jätettiin erämaahan ja ainoastaan Solomon, 25-vuotias eritrealainen, pakeni kaappaajien käsistä;

D.  toteaa, että Solomon pakeni, kun hän oli kantamassa vettä 125 eritrealaiselle, sudanilaiselle ja etiopialaiselle, jotka olivat vankeina taloissa ja talleissa Al-Mahdyan kylässä, ja että hän tietää tarkkaan, missä vankeja pidetään ja on myös itse nähnyt murhia, kidutusta ja raiskauksia;

E.  ottaa huomioon, että tämä nuori eritrealainen kertoi yhden vanginvartijoista näyttäneen hänelle muovikassin, joka sisältää ihmiselimiä pakolaiselta, joka ei maksanut lunnaita;

F.  ottaa huomioon, että Solomonin henki on vaarassa, ja elinkauppiaat ajavat häntä takaa ja ovat luvanneet hänen hengestään 50 000 Yhdysvaltain dollarin palkkion, ja että tällä hetkellä sheikki Mohammedin salafistibeduiinit suojelevat häntä;

G.  ottaa huomioon, että raporttien mukaan joka kuukausi keskimäärin 2 000 ihmistä saapuu Siinain kautta Israeliin ja että monia heistä ovat avustaneet salakuljettajat, jotka ovat luoneet alueelle kattavan verkoston; ottaa huomioon, että Israelin hallituksen arvion mukaan vuodesta 2005 Siinain kautta on saapunut Israeliin noin 50 000 afrikkalaista;

H.  ottaa huomioon, että poliisi on pidättänyt satoja laittomia siirtolaisia, pääasiassa eritrealaisia, etiopialaisia ja sudanilaisia, ja pitänyt heitä poliisiasemilla tai vankiloissa Siinailla ja Ylä-Egyptissä, eikä Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasioiden päävaltuutetun toimisto ole päässyt heitä tapaamaan ja siten heiltä on kielletty oikeus esittää turvapaikkahakemus;

I.  ottaa huomioon, että ihmisoikeusjärjestöjen mukaan ne, jotka eivät maksa vapauttamisestaan, tapetaan ja heidän elimensä poistetaan ja myydään; ottaa huomioon, että on olemassa raportteja tapettujen pakolaisten joukkohaudoista;

J.  ottaa huomioon, että EU on toistuvasti kehottanut Egyptiä ja Israelia kehittämään ja parantamaan niiden alueella asuville tai läpikulkeville turvapaikanhakijoille ja pakolaisille tarjottavan avun ja suojelun laatua;

K.  ottaa huomioon, että ihmiskaupan ehkäisemisestä, torjumisesta ja rankaisemisesta tehdyssä YK:n lisäpöytäkirjassa määritellään, että ”ihmiskauppa” tarkoittaa ”hyväksikäyttötarkoituksessa tapahtuvaa henkilöiden värväystä, kuljettamista, siirtämistä, kätkemistä tai vastaanottamista voimankäytöllä uhkaamisen tai voimankäytön tai muun pakottamisen, sieppauksen, petoksen, harhaanjohtamisen, vallan väärinkäytön tai haavoittuvan aseman hyödyntämisen avulla, taikka toista henkilöä vallassaan pitävän henkilön suostumuksen saamiseksi annetun tai vastaanotetun maksun tai edun avulla”;

L.  ottaa huomioon, että ihmiskauppa on järjestäytyneelle rikollisuudelle äärimmäisen kannattavaa liiketoimintaa;

1.  kehottaa Egyptin viranomaisia puuttumaan asiaan nopeasti, jotta Solomonin henkeä voidaan suojella tehokkaasti, koska elinkauppiaat ovat hänen kintereillään ja luvanneet hänestä 50 000 Yhdysvaltain dollarin hinnan, sillä hän tietää tarkalleen, missä vankeja pidetään;

2.  kehottaa Egyptin viranomaisia suojelemaan Solomonia ihmiskaupan uhrina ja suojelemaan kaikkia ihmiskaupan uhreja, erityisesti naisia ja lapsia, jotta he eivät joudu uudelleen uhriksi;

3.  kehottaa Egyptin viranomaisia tutkimaan tämän tapauksen, joka on täynnä murhia, kidutusta ja raiskauksia, jossa naisia hakataan ja pahoinpidellään ja jossa joitakin naisista on tapettu ja ruumiit jätetty autiomaahan; kehottaa heitä soveltamaan tämän tyyppisen, ihmiskauppaa koskevan järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi säädettyä kansallista ja kansainvälistä lainsäädäntöä;

4.  kehottaa Egyptin viranomaisia puuttumaan asiaan nopeasti, jotta voidaan varmistaa näiden pakolaisten pelastaminen ja toteuttamaan tarkoituksenmukaisia toimia salakuljetusjärjestöjen jäsenten pidättämiseksi ja asettamiseksi syytteeseen;

5.  kehottaa Egyptin viranomaisia panemaan kansallisessa lainsäädännössään täysimääräisesti täytäntöön yleissopimukset, joiden allekirjoittajana Egypti on, nimittäin YK:n yleissopimuksen pakolaisten asemasta vuodelta 1951 ja siihen liitetyn pöytäkirjan vuodelta 1967, Afrikan unionin yleissopimuksen Afrikan pakolaisongelmien erityisistä näkökohdista vuodelta 1969 ja kaikkien siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelua koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jonka Egypti ratifioi vuonna 1993 ja joka tuli voimaan vuonna 2003;

6.  kehottaa Egyptin viranomaisia toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet eritrealaisten pakolaisten ja muiden maassa olevien pakolaisten kidutuksen, kiristyksen ja ihmiskaupan lopettamiseksi, sekä asettamaan syytteeseen ne, jotka pyrkivät loukkaamaan pakolaisten ihmisoikeuksia, ja ne, jotka harjoittavat jotakin orjuuden muotoa, ja ottamaan tässä erityisesti huomioon naiset ja lapset;

7.  kiittää egyptiläisiä ja israelilaisia ihmisoikeusjärjestöjä niiden toimista, joilla tarjotaan apua ja lääketieteellistä hoitoa ihmiskaupan uhreille Siinailla, ja kehottaa kansainvälistä yhteisöä ja EU:ta tukemaan niiden työtä;

8.  toteaa, että laittomat siirtolaiset Siinailla ovat turvallisuusriski Egyptille ja Israelille; kehottaa kuitenkin jälleen Egyptin ja Israelin turvallisuusjoukkoja välttämään tappavaa voimankäyttöä laittomia siirtolaisia vastaan;

9.  korostaa Egyptin ja Israelin viranomaisten vastuuta siitä, että ihmiskauppiaat saadaan pysäytettyä Siinailla, ja uhrien suojelemisesta; suhtautuu myönteisesti Egyptin ja Israelin hallitusten ponnistuksiin tässä asiassa; kehottaa kuitenkin antamaan urheille enemmän apua ja tukea ja kiinnittämään erityistä huomiota naisiin ja lapsiin;

10.  pitää ilahduttavina Egyptin toimia ihmiskaupan torjumiseksi, erityisesti kansallisen koordinointikomitean perustamista vuonna 2007 torjumaan ja ehkäisemään ihmiskauppaa, ja kehottaa Egyptin viranomaisia panemaan täytäntöön vuoden 2010 ihmiskaupan vastaisen lain ja toteuttamaan toimia, kuten tutkimusta ja tiedottamista sekä kampanjoita joukkotiedotusvälineissä, sekä käynnistämään sosiaalisia ja taloudellisia aloitteita ihmiskaupan ehkäisemiseksi ja torjumiseksi;

11.  kehottaa Egyptiä, Israelia ja kansainvälistä yhteisöä jatkamaan ja tehostamaan toimia, joilla torjutaan ihmisten salakuljetusta ja ihmiskauppaa Siinailla;

12.  kehottaa antamaan YK:n elimille ja ihmisoikeusjärjestöille mahdollisuuden päästä ihmisten salakuljetuksesta ja ihmiskaupasta kärsiville alueille Siinailla;

13.  kehottaa unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa ja komissiota asettamaan tämän asian painopisteeksi Egyptin kanssa käytävän vuoropuhelun asialistalla ja vaatimaan, että Egyptin hallitus torjuu ihmiskauppaa ja pitää kiinni kansainvälisistä pakolaissopimuksista johtuvista velvoitteistaan sekä pyrkii kehittämään kansainvälistä yhteistyötä toimissa ihmiskaupan vastustamiseksi;

14.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille, Egyptin ja Israelin hallituksille, Egyptin parlamentille, Israelin knessetille, YK:n pääsihteerille ja YK:n ihmisoikeusneuvostolle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0496.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. maaliskuuta 2012 Palestiinasta: Israelin joukkojen iskut palestiinalaisille televisioasemille (2012/2570(RSP))

P7_TA(2012)0093 RC-B7-0160/2012

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon korkean edustajan Catherine Ashtonin tiedottajan 3. maaliskuuta 2012 antaman lausunnon kahden palestiinalaisen televisioaseman sulkemisesta,

–  ottaa huomioon 8. joulukuuta 2009, 13. joulukuuta 2010 ja 18. heinäkuuta 2011 annetut neuvoston päätelmät Lähi-idän rauhanprosessista,

–  ottaa huomioon EU:n ja Israelin välisen assosiaatiosopimuksen ja erityisesti sen 2 artiklan,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan,

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 19 artiklan, joka kuuluu seuraavasti: ”Jokaisella on oikeus mielipiteen- ja sananvapauteen; tähän sisältyy oikeus häiritsemättä pitää mielipiteensä sekä oikeus rajoista riippumatta hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoja kaikkien tiedotusvälineiden kautta.”,

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen vuodelta 1966,

–  ottaa huomioon Oslon sopimukset (periaatejulistus väliaikaisen itsehallinnon järjestämisestä) vuodelta 1993 sekä muut Israelin ja palestiinalaishallinnon väliset sopimukset,

–  ottaa huomioon Lähi-idän kvartetin julkilausumat ja erityisesti sen 23. syyskuuta 2011 ja 12. maaliskuuta 2012 antamat julkilausumat,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan 5 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että EU on toistuvasti vahvistanut tukevansa kahden valtion ratkaisua, jossa Israelin valtio ja itsenäinen, demokraattinen, alueellisesti yhtenäinen ja elinkelpoinen Palestiinan valtio elävät rinnakkain rauhan ja turvallisuuden vallitessa;

B.  ottaa huomioon, että Israelin puolustusvoimien sotilaat ja Israelin viestintäministeriön virkamiehet iskivät 29. helmikuuta 2012 Ramallahissa palestiinalaisille Wattan TV- ja Al Quds Educational TV -televisioasemille ja takavarikoivat näiltä kahdelta asemalta lähettimiä, tietokoneita, lähetyslaitteita, kasetteja sekä hallinnollisia ja rahoitukseen liittyviä asiakirjoja sekä estivät työntekijöitä tuntikausia poistumasta paikalta;

C.  ottaa huomioon, että Israelin viestintäministeriö totesi antamassaan lausunnossa varoittaneensa toistuvasti molempia asemia siitä, että ne käyttivät taajuuksia, jotka rikkoivat Israelin ja Palestiinan sopimuksia ja häiritsivät viestintä- ja lähetysjärjestelmiä Israelissa; ottaa huomioon, että Israelin armeijan edustaja totesi häiriöiden haittaavan lentoliikenteen viestintäyhteyksiä Ben Gurionin kansainvälisellä lentoasemalla;

D.  ottaa huomioon, että palestiinalaishallinto vastasi, että Israelin syytökset lentoliikenteen viestintäyhteyksien häiritsemisestä eivät pitäneet paikkaansa ja lisäsi, että palestiinalaishallinto ja kyseiset kaksi televisioasemaa eivät olleet saaneet mitään varoitusta Israelin viranomaisilta ja että kyseiset televisioasemat eivät olleet syyllistyneet Israelin ja palestiinalaishallinnon välisten sopimusten rikkomiseen mutta Israelin iskut sitä vastoin olivat vastoin kyseisiä sopimuksia, joissa edellytetään tällaisten kysymysten ratkaisemista neuvotteluteitse;

E.  ottaa huomioon, että EU on työskennellyt molempien asemien kanssa, jotka ovat lähettäneet ohjelmaa useita vuosia;

F.  ottaa huomioon, että Oslon sopimuksissa perustettiin Israelin ja Palestiinan yhteinen tekninen komitea käsittelemään televiestintäalan kysymyksiä;

G.  ottaa huomioon, että Israelin iskut kahdelle palestiinalaiselle televisioasemalla tehtiin alueella A, joka on Palestiinan siviili- ja turvallisuushallinnon alaisuudessa ja valvonnassa;

1.  on erittäin huolissaan Israelin turvallisuusjoukkojen Ramallahissa tekemistä iskuista, jotka kohdistuivat palestiinalaisiin Wattan TV- ja Al Quds Educational TV -televisioasemiin;

2.  tukee palestiinalaisviranomaisten ja edellä mainittujen televisioasemien pyrkimyksiä saada jälleen haltuunsa lähetyslaitteita ja jatkaa keskeytynyttä lähetystoimintaa; kehottaa Israelin viranomaisia palauttamaan takavarikoidut laitteet välittömästi ja sallimaan näiden kahden televisioaseman aloittaa uudelleen toimintansa;

3.  kehottaa Israelin viranomaisia noudattamaan täysimääräisesti Israelin ja palestiinalaishallinnon välisten sopimusten määräyksiä palestiinalaisviestimiä koskevissa toimissaan; kehottaa Palestiinan viestintäministeriötä tekemään tiiviimpää yhteistyötä Israelin viranomaisten kanssa varmistaakseen, että lähetyslaitteet ovat turvallisia ja lain mukaisia;

4.  kehottaa Israelia ja palestiinalaishallintoa käsittelemään kaikki televiestintään liittyvät kysymykset mahdollisuuksien mukaan Oslon sopimuksilla perustetussa Israelin ja Palestiinan yhteisessä teknisessä komiteassa, jotta näiden televisiokanavien lähetystoimintaa koskevat ongelmat saadaan pikaisesti ratkaistua;

5.  panee tyytyväisenä merkille Palestiinan instituutioiden kehittämiseen tähtäävät toimet; toteaa, että Israelin joukkojen iskut palestiinalaiskaupunkeihin, joissa palestiinalaishallinnolle on Oslon sopimusten nojalla annettu sisäiseen turvallisuuteen ja yleiseen järjestykseen liittyviä valtuuksia ja vastuita, ovat vastoin näitä sopimuksia;

6.  korostaa jälleen kerran, että rauhanomaiset ja väkivallattomat menetelmät ovat ainoa tapa saavuttaa kestävä ratkaisu Israelin ja Palestiinan konfliktiin;

7.  kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, neuvostoa ja komissiota ottamaan tämän aiheen, joka koskee tiedon julkisen saatavuuden, lehdistönvapauden ja sananvapauden perusoikeuksia, EU:n ja Israelin assosiaationeuvoston esityslistalle sekä toistaa, että EU:n velvollisuutena on Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklan mukaan huolehtia johdonmukaisuudesta ulkoisen toimintansa eri alojen välillä sekä näiden ja muiden politiikkojensa välillä;

8.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita pysymään lujana ja yhtenäisenä ja omaksumaan entistä aktiivisemman roolin myös kvartetin yhteydessä toimissa, joilla pyritään saavuttamaan oikeudenmukainen ja pysyvä rauha israelilaisten ja palestiinalaisten välille; korostaa kvartetin keskeistä asemaa ja antaa täyden tukensa korkealle edustajalle, joka pyrkii varmistamaan, että kvartetti luo uskottavat edellytykset rauhanprosessin käynnistämiselle uudelleen;

9.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n yleiskokouksen puheenjohtajalle, YK:n turvallisuusneuvoston jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Lähi-idän kvartetin erityisedustajalle, Israelin hallitukselle ja knessetille, palestiinalaishallinnon presidentille ja Palestiinan lakiasäätävälle neuvostolle.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. maaliskuuta 2012 ihmisoikeusloukkauksista Bahrainissa (2012/2571(RSP))

P7_TA(2012)0094 RC-B7-0171/2012

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Syyrian, Jemenin ja Bahrainin tilanteesta arabimaiden ja Pohjois-Afrikan tilanteen yhteydessä 7. heinäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman(1) ja Bahrainista 27. lokakuuta 2011 antamansa päätöslauselman(2),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin suhteista Persianlahden yhteistyöneuvostoon 24. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman(3),

–  ottaa huomioon puhemiehen 12. huhtikuuta 2011 kahden bahrainilaisen kansalaisaktivistin kuoleman johdosta antaman julkilausuman ja 28. huhtikuuta 2011 antaman julkilausuman, jossa tuomitaan kuolemanrangaistuksen antaminen neljälle bahrainilaiselle, jotka osallistuivat rauhanomaisiin mielenosoituksiin demokratian puolesta,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ihmisoikeuksien alivaliokunnassa 3. lokakuuta 2011 järjestetyn Bahrainia koskevan kuulemistilaisuuden,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Bahrainista vuonna 2011 antamat julkilausumat ja varsinkin 24. marraskuuta 2011 annetun julkilausuman Bahrainin riippumattoman tutkintalautakunnan julkaisemasta raportista, korkean edustajan Catherine Ashtonin tiedottajan 13. helmikuuta 2012 antaman julkilausuman Bahrainin levottomuuksien vuosipäivästä sekä komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Euroopan parlamentissa 12. lokakuuta 2011 antamat julkilausumat Egyptin, Syyrian, Jemenin ja Bahrainin tilanteesta,

–  ottaa huomioon 21. maaliskuuta, 12. huhtikuuta ja 23. toukokuuta 2011 annetut Bahrainia koskevat neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon YK:n pääsihteerin 23. kesäkuuta ja 30. syyskuuta 2011 antamat julkilausumat 21 bahrainilaiselle poliittiselle aktivistille, ihmisoikeuksien puolustajalle ja oppositiojohtajalle annetuista pitkistä tuomioista, jotka olivat joissakin tapauksissa elinkautisia vankeustuomioita, sekä pääsihteerin tiedottajan 15. helmikuuta 2012 antaman julkilausuman Bahrainista,

–  ottaa huomioon YK:n 66. yleiskokouksen 29. syyskuuta 2011 antaman julkilausuman Bahrainista,

–  ottaa huomioon Bahrainin kuningaskunnan ulkoasiainministeriön 5. lokakuuta 2011 antaman lehdistötiedotteen ja Bahrainin terveysministeriön 30. syyskuuta 2011 antaman lausunnon lääkäreiden, sairaanhoitajien ja muun hoitohenkilökunnan saamista tuomioista,

–  ottaa huomioon Bahrainin valtionsyyttäjän 23. lokakuuta 2011 antaman lausunnon aiemmin sotilastuomioistuimissa syytettyjen lääkäreiden uusista oikeudenkäynneistä,

–  ottaa huomioon Bahrainin riippumattoman tutkintalautakunnan 23. marraskuuta 2011 antaman raportin,

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen vuodelta 1966, kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen sekä Arabiliiton peruskirjan ihmisoikeuksista, joiden kaikkien sopimuspuoli Bahrain on,

–  ottaa huomioon Bahrainin perustuslain 19 artiklan d alakohdan,

–  ottaa huomioon vuonna 2004 laaditut ihmisoikeuksien puolustajia koskevat EU:n suuntaviivat, jotka on ajantasaistettu vuonna 2008,

–  ottaa huomioon Human Rights Watch -järjestön 28. helmikuuta 2012 päivätyn raportin,

–  ottaa huomioon vuonna 1949 tehdyn Geneven yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen vuodelta 1948,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan 5 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että 14. helmikuuta 2012 oli perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia ja demokraattisia uudistuksia vaativan rauhanomaisen kansanliikkeen ensimmäinen vuosipäivä; panee merkille, että hallituksen viranomaiset suorittivat pidätyksiä ja estivät rauhanomaisia mielenosoittajia kokoontumasta; ottaa huomioon, että hallituksen joukot iskivät väkivaltaisesti mielenosoittajia vastaan ja asuinalueilla käytettiin kyynelkaasua, tainnutuskranaatteja ja lintuhauleja ja että poliisin on kerrottu murtautuneen useisiin taloihin;

B.  toteaa, että protesteja tukahdutetaan yhä väkivalloin; panee merkille, että ihmisoikeuksien puolustajia, asianajajia, opettajia, terveydenhuoltoalan ammattilaisia ja bloggaajia, jotka ovat osallistuneet rauhanomaisiin mielenosoituksiin demokratian puolesta, vainotaan, pidätetään ja kidutetaan yhä; ottaa huomioon, että ihmisoikeusjärjestöjen mukaan viimeisten kahden kuukauden aikana on pidätetty mielivaltaisesti yli sata kansalaista;

C.  toteaa, että pankkitoimintaan ja matkailuun perustuva talous, jota maailman rahoituskriisi on jo heikentänyt, on jatkuvasti vaikeuksissa;

D.  ottaa huomioon, että 29. tammikuuta 2012 noin 250 poliittista vankia aloitti laajan kansallisen syömälakon, koska maaliskuusta 2011 alkaen oli pidätetty mielivaltaisesti 14 tunnettua poliittista ja ihmisoikeusaktivistia;

E.  toteaa, että vuoden 2012 alusta lähtien Bahrainin viranomaiset ovat kieltäneet kansainvälisiltä ihmisoikeusjärjestöiltä ja toimittajilta pääsyn maahan ja rajoittaneet vierailuja, mikä haittaa pahasti järjestöjen ja toimittajien mahdollisuuksia tehdä työtään;

F.  panee merkille, että Bahrainin kuningas tilasi viime kesäkuussa Bahrainin riippumattomalta tutkintalautakunnalta raportin, joka julkaistiin marraskuussa 2011 ja jossa todetaan, että viime vuoden levottomuuksissa on kuollut 35 henkilöä, heidän joukossaan viisi turvallisuushenkilöstön jäsentä ja viisi pidätettyä, jotka kidutettiin kuoliaaksi pidätyksen aikana; toteaa, että tutkintalautakunnan raportin johtopäätöksen mukaan rauhanomaisia mielenosoittajia, poliittisia aktivisteja, ihmisoikeuksien puolustajia ja toimittajia vastaan oli käytetty liiallista voimaa, kidutus oli laajamittaista ja monia ihmisiä haastettiin oikeuteen tai tuomittiin vankeuteen siksi, että he käyttivät sanan- ja kokoontumisvapauttaan; panee merkille, että tutkintalautakunta ilmaisi raportissa kantansa, jonka mukaan oikeudenkäynnit eivät olleet kansainvälisten oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevien normien eivätkä Bahrainin oman rikoslain mukaisia;

G.  toteaa, että Bahrainin kuningas hyväksyi raportin havainnot ja nimitti 19-jäsenisen kansallisen komitean valvomaan täytäntöönpanoprosessia; ottaa huomioon, että kansallisen komitean on määrä antaa 20. maaliskuuta 2012 päätelmänsä, jotka koskevat poliisista, oikeuslaitoksesta, opetuksesta ja tiedotusvälineistä vastaavien valtionhallinnon osastojen hallinnointia; panee merkille, että Bahrainin kuningas Hamad Ben Issa Al Khalifa on julkisesti sitoutunut ryhtymään uudistuksiin saadakseen aikaan kansallisen sovinnon;

H.  toteaa, että Bahrain on riippumattoman tutkintalautakunnan suositusten johdosta perustanut valtionsyyttäjän virastoon erityisen tutkintayksikön, jonka tehtävänä on määritellä viime vuoden aikana siviilien kuolemaan, kidutukseen tai pahoinpitelyyn johtaneisiin laittomiin tekoihin tai laiminlyönteihin syyllistyneiden vastuut;

I.  ottaa huomioon, että riippumattoman tutkintalautakunnan suositusten täytäntöönpano on hidasta; panee merkille, että kansalliseen vuoropuheluun tähtäävä prosessi on käynnistetty;

J.  toteaa, että monien kansalaisjärjestöjen raporttien mukaan epäoikeudenmukaiset oikeudenkäynnit sotilas- ja siviilituomioistuimissa ovat keskeinen osatekijä pyrittäessä tukahduttamaan Bahrainin demokratiaa puolustava protestiliike; panee merkille, että yksi riippumattoman tutkintalautakunnan suosituksista oli, että kaikilla kansalaisilla, joiden asia on käsitelty sotilastuomioistuimessa, olisi oltava oikeus uudelleenkäsittelyyn tavallisessa tuomioistuimessa, mutta kaikissa tapauksissa näin ei ole vielä toimittu;

K.  ottaa huomioon, että Bahrainin viranomaiset ovat toistuvasti ilmoittaneet sitoutuneensa ihmisoikeusuudistuksiin ja yhteistyöhön kansainvälisten ihmisoikeusjärjestöjen kanssa;

L.  panee merkille, että Bahrainin hallitusta on useaan otteeseen pyydetty esittämään pysyvä kutsu YK:n ihmisoikeusneuvoston erityismenettelyille;

M.  ottaa huomioon, että kidutusta ja muuta julmaa, epäinhimillistä tai halventavaa kohtelua tai rankaisemista käsittelevän YK:n erityisraportoijan Juan Mendezin oli tarkoitus vierailla Bahrainissa 8.–17. maaliskuuta 2012 mutta Bahrainin viranomaiset pyysivät häntä virallisesti lykkäämään vierailuaan heinäkuun 2012 jälkeen;

N.  toteaa, että yli 4 000 henkilöä on ilmoitettu irtisanotun työpaikoistaan tai erotetun yliopistosta, koska he olivat osallistuneet mielenosoituksiin; ottaa huomioon, että Bahrainin ammattiliittojen mukaan heistä yli 1 000:tta ei vielä ole otettu takaisin ja että kymmenet yliopisto-opiskelijat odottavat yhä lupaa jatkaa opintojaan; toteaa, että monia työpaikkoihin takaisin otettuja on painostettu allekirjoittamaan lausunto, jossa he lupaavat pidättäytyä kaikesta ammattiliittoihin liittyvästä toiminnasta ja hyväksyvät nimityksen muuhun kuin alkuperäiseen toimeensa;

O.  panee merkille, että Toimittajat ilman rajoja -järjestö nimesi Bahrainin maan viimevuotisten tapahtumien perusteella ”internetin viholliseksi”;

1.  on tyytyväinen Bahrainin riippumattoman tutkintalautakunnan suosituksiin ja kehottaa Bahrainin hallitusta ryhtymään kaikkiin tarpeellisiin toimiin suositusten panemiseksi ripeästi täytäntöön kokonaisuudessaan, jotta voidaan puuttua tärkeimpiin kysymyksiin, lopettaa rankaisemattomuus, palauttaa yhteiskunnallinen konsensus, parantaa ihmisoikeuksien suojaa kansainvälisten ihmisoikeusnormien mukaisesti ja toteuttaa mittavia uudistuksia;

2.  ilmaisee myötätuntonsa Bahrainin sorron uhreille ja heidän perheilleen;

3.  tuomitsee Bahrainissa jatkuvat ihmisoikeusloukkaukset ja kehottaa maan viranomaisia ja turvallisuusjoukkoja lopettamaan liiallisen voiman käytön, kyynelkaasun käytön, sorron, kidutuksen ja rauhanomaisten mielenosoittajien pidättämisen ja asettamisen syytteeseen laittomasti, sekä toimimaan erittäin pidättyväisesti pyrkiessään valvomaan mielenosoituksia; kehottaa viranomaisia noudattamaan tarkasti maansa lainsäädäntöä ja kansainvälisiä velvoitteita; korostaa oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, johon Bahrain on sitoutunut;

4.  kehottaa jälleen kerran vapauttamaan välittömästi ja ehdoitta kaikki rauhanomaiset mielenosoittajat, poliittiset aktivistit, ihmisoikeuksien puolustajat, lääkärit ja muun hoitohenkilöstön, bloggaajat ja toimittajat ja erityisesti Bahrainin ihmisoikeuskeskuksen puheenjohtajan Abdulhadi al-Khawajan sekä Bahrainin opettajajärjestön puheenjohtajan Mahdi Abu Dheebin, jotka on pidätetty tai tuomittu, koska he käyttivät sanan- ja yhdistymisvapauttaan ja oikeuttaan rauhanomaiseen kokoontumiseen ja noudattivat ammatillisia velvoitteitaan;

5.  korostaa, että mielenosoittajat ovat ilmaisseet oikeutetut demokraattiset pyrkimyksensä, ja kehottaa Bahrainin viranomaisia pyrkimään osallistavan ja rakentavan vuoropuhelun avulla sovinnontekoon, koska se on tarpeen demokraattisen vakauden kannalta Bahrainin monimuotoisessa yhteiskunnassa, jossa kaikkien kansalaisten oikeudet olisi turvattava tasa-arvoisesti sekä laissa että käytännössä;

6.  kehottaa Bahrainin viranomaisia tutkimaan perusteellisesti, puolueettomasti ja riippumattomasti rauhanomaisiin mielenosoittajiin ja kansalaisiin kohdistuneet ihmisoikeusloukkaukset, joihin poliisi ja turvallisuusjoukot ovat syyllistyneet ja jotka johtuivat armeijan läsnäolosta Bahrainissa demokratian puolesta järjestettyjen mielenosoitusten aikana ja jälkeen; kehottaa varmistamaan vastuuvelvollisuuden ja estämään vastuussa olevien jättämisen rankaisematta heidän asemastaan riippumatta sekä hyväksymään toimia, joilla voidaan ehkäistä tulevia ihmisoikeusloukkauksia;

7.  kehottaa Bahrainin hallitusta kumoamaan kaikki helmikuusta 2011 alkaen kansallisissa turvallisuustuomioistuimissa tai siviilituomioistuimissa annetut syytteet ja tuomiot, joiden perusteena on sanan- ja yhdistymisvapauden tai rauhanomaisen kokoontumisvapauden käyttö, sekä kaikki yksinomaan tunnustusten perusteella annetut tuomiot;

8.  kehottaa Bahrainin viranomaisia varmistamaan, että viranomaiset antavat kaikille rikoksista syytetyille nopeasti ja kattavasti oikeudellista neuvontaa, kuten Bahrainin lainsäädännössä ja kansainvälisessä oikeudessa määrätään, myös kuulustelujen yhteydessä ja valmisteltaessa oikeudenkäyntiä; kehottaa tutkimaan uskottavat väitteet kidutuksesta ja pahoinpitelyistä kuulustelujen aikana ja saattamaan vastuuseen kaikki virkamiehet, jotka eivät täytä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin varmistamisen vaatimuksia;

9.  pyytää komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa vaatimaan Bahrainin hallitusta lunastamaan lupauksensa toteuttaa tarvittavat uudistukset, käynnistää ihmisoikeusloukkauksista riippumattomat tutkimukset ja varmistaa syyllisten saattaminen vastuuseen sekä kehottamaan Bahrainin hallitusta luopumaan kaikista lääkäreitä ja terveydenhuoltohenkilöstöä vastaan esitetyistä syytteistä ja vapauttamaan kaikki, joiden pidätyksen syynä on osallistuminen rauhanomaisiin mielenosoituksiin demokratian puolesta;

10.  kehottaa Bahrainin viranomaisia palauttamaan ihmisoikeudet ja perusvapaudet, mukaan lukien sananvapaus internetissä ja muualla, kokoontumisvapaus, uskonnonvapaus, naisten oikeudet ja sukupuolten tasa-arvo, ja kunnioittamaan niitä; kehottaa torjumaan syrjintää ja lopettamaan välittömästi kaikki tiedonsaantiin ja viestintäteknologiaan liittyvät rajoitukset; kehottaa Bahrainin viranomaisia poistamaan kaikki ulkomaalaisia toimittajia ja kansainvälisiä ihmisoikeusjärjestöjä koskevat rajoitukset ja antamaan mahdollisuuden seurata luvattua ihmisoikeusloukkausten riippumatonta tutkintaa ja uudistusten täytäntöönpanoa;

11.  on tyytyväinen siihen, että Bahrainiin on perustettu ihmisoikeuksista ja sosiaalisesta kehityksestä vastaava ministeriö, ja kehottaa sitä toimimaan kansainvälisten ihmisoikeusnormien ja -velvoitteiden mukaisesti;

12.  kehottaa kansallisia viranomaisia sekä eurooppalaisia yrityksiä ryhtymään tarvittaviin toimiin, jotta voidaan varmistaa, että työpaikoistaan irtisanotut, joita ei vielä ole palkattu uudelleen, otetaan heti takaisin työhön;

13.  ilmaisee tyytyväisyytensä siihen, että Yhdysvallat on keskeyttänyt aseiden ja muiden sellaisten välineiden viennin, joita voidaan käyttää kansalaisten väkivaltaiseen sortamiseen ja ihmisoikeusloukkauksiin, ja kehottaa vastaavasti jäsenvaltioita varmistamaan, että ne noudattavat Eurooppa-neuvoston kantaa, jossa määritellään sotilaallisen teknologian ja välineistön viennin valvontaa koskevat yhteiset säännöt;

14.  toistaa vastustavansa painokkaasti kuolemanrangaistuksen käyttöä ja kehottaa Bahrainin viranomaisia ilmoittamaan lopettavansa välittömästi sen käytön;

15.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Bahrainin kuningaskunnan hallitukselle ja parlamentille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0333. (2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0475. (3) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0109.

Euroopan parlamentin kannanotto 15. maaliskuuta 2012 tieteellisten valmiuksien kehittämiseen Afrikassa: Euroopan ja Afrikan välisten radioastronomiakumppanuuksien edistäminen

P7_TA(2012)0095 P7_DCL(2011)0045

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon yhteisen Afrikka–EU-strategian, joka tähtää EU:n ja Afrikan välisen tiede- ja teknologiayhteistyön vahvistamiseen,

–  ottaa huomioon vuosituhannen kehitystavoitteet, joissa mainitaan tieteen ja teknologian tärkeä rooli sosiaalis-taloudellisessa muutoksessa,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan,

A.  tunnustaa tutkimusinfrastruktuurien arvon Afrikan kanssa tehtävän yhteistyön helpottamisessa, inhimillisen pääoman kehittämisessä ja yhteiskunnallisten haasteiden käsittelemisessä, kuten Innovaatiounioni-hankkeessa ja Eurooppa 2020 -strategiassa todetaan,

B.  tunnustaa Afrikan vertaansa vailla olevan kilpailuedun radioastronomiatutkimuksessa, josta osoituksena ovat Afrikassa sijaitsevat tämänhetkiset suuret radioastronomiahankkeet (PAPER, VLBI-verkosto, MeerKAT jne.),

C.  tunnustaa, että Euroopan tiiviimpi osallistuminen afrikkalaiseen radioastronomiaan voi toimia tehokkaana sosiaalis-taloudellisen kasvun moottorina Afrikassa ja luoda molemmille mantereille runsaasti uusia markkinamahdollisuuksia,

1.  kehottaa komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioiden parlamentteja

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän kannanoton sekä allekirjoittajien nimet(1) komissiolle, neuvostolle ja jäsenvaltioiden parlamenteille.

(1) Allekirjoittajien nimet julkaistaan 15. maaliskuuta 2012 pidetyn istunnon pöytäkirjan liitteessä 1 (P7_PV(2012)03-15(ANN1)).

Euroopan parlamentin kannanotto 15. maaliskuuta 2012 kahdeksan tunnin enimmäisrajoituksen asettamiseen teuraseläinten kuljettamiselle Euroopan unionissa

P7_TA(2012)0096 P7_DCL(2011)0049

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 13 artiklan,

–  ottaa huomioon 5. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman(1) eläinten hyvinvoinnin toimintasuunnitelman 2006–2010 arvioinnista,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan,

A.  ottaa huomioon, että neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2005 johdanto-osan mukaan ”olisi pitkät eläinkuljetukset, myös teuraseläinten kuljetukset, rajoitettava vähimpään mahdolliseen”, mutta silti siinä sallitaan hyvin pitkäkestoiset ja pitkien matkojen kuljetukset, jotka aiheuttavat eläimille vakavaa ahdistusta ja kärsimystä ja voivat johtaa jopa niiden kuolemaan,

1.  ottaa huomioon, että lähes miljoona eurooppalaista tukee 8hours.eu -vetoomusta, jolla pyritään asettamaan teuraseläinten kuljettamiselle kahdeksan tunnin enimmäisrajoitus;

2.  kehottaa komissiota ja neuvostoa tarkistamaan asetusta (EY) N:o 1/2005 kahdeksan tunnin enimmäisrajoituksen asettamiseksi teuraseläinten kuljettamiselle;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän kannanoton ja allekirjoittajien nimet(2) komissiolle ja jäsenvaltioiden hallituksille.

(1) EUVL C 81 E, 15.3.2011, s. 25. (2) Allekirjoittajien nimet julkaistaan 15. maaliskuuta 2012 pidetyn istunnon pöytäkirjan liitteessä 2 (P7_PV(2012)03-15(ANN2)).

Euroopan parlamentin kannanotto 15. maaliskuuta 2012 Shakki kouluihin -ohjelman käyttöönottoon Euroopan unionin koulutusjärjestelmissä

P7_TA(2012)0097 P7_DCL(2011)0050

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 6 ja 165 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan,

A.  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jonka 6 artiklassa todetaan, että urheilu on yksi aloista, joilla ”unionilla on toimivalta toteuttaa toimia jäsenvaltioiden toimien tukemiseksi, yhteensovittamiseksi tai täydentämiseksi”;

B.  toteaa, että shakki on kaikista yhteiskunnallisista ryhmistä tulevien lasten ulottuvilla ja voi edistää sosiaalista yhteenkuuluvuutta sekä poliittisia tavoitteita, kuten sosiaalista osallistamista, syrjinnän torjumista, rikollisuuden vähentämistä ja jopa erilaisten riippuvuuksien torjuntaa;

C.  toteaa, että shakki voi parantaa kaikenikäisten lasten keskittymiskykyä, kärsivällisyyttä ja sinnikkyyttä ja kehittää luovuutta, intuitiota, muistia sekä analyyttisia kykyjä ja päätöksentekokykyä; toteaa, että shakki opettaa myös päättäväisyyttä, motivaatiota ja reiluutta;

1.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kannustamaan Shakki kouluihin -ohjelman käyttöönottoon jäsenvaltioiden koulutusjärjestelmissä;

2.  kehottaa komissiota kiinnittämään tarpeeksi huomiota Shakki kouluihin -ohjelmaan tulevassa tiedonannossaan urheilusta ja varmistamaan sille tarvittavan rahoituksen vuodesta 2012 lähtien;

3.  kehottaa komissiota ottamaan huomioon kaikkien kyseisen ohjelman vaikutuksia lasten kehitykseen selvittäneiden tutkimusten tulokset;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän kannanoton ja allekirjoittajien nimet(1) komissiolle ja jäsenvaltioiden parlamenteille.

(1) Allekirjoittajien nimet julkaistaan 15. maaliskuuta 2012 pidetyn istunnon pöytäkirjan liitteessä 3 (P7_PV(2012)03-15(ANN3)).